f 4| 1 20 4 to uk u ok .v ifi oi . ma fi u mm-latka- spesiaali s.8 asekauppiaan kiakkosirkus s.29 noora rAty s.34 4 suohpan terror
Seuraa @ilosaarirock 11.-13.7.2014 \\ Laulurinne \\ Joensuu www.ilosaarirock.fi \\ www.fb.com/ilosaarirock ALIC E IN C H AIN S ( U S ) PORT ISHEA D (UK) HAIM (U S) MUSTASC H ( S WE) ELLIE G OU L D I N G (UK) TRENTEM ØLLER (DEN) ST UDIO KILLERS (UK) RIVERSI DE (P OL) ASAP FERG (US) KC/MD M AFIA Aksim & Musta Barbaari \\ Black Lizard Damn Seagulls \\ Gracias & The Globe Band Haloo Helsinki! \\ Herra Ylppö & Ihmiset \\ Pää Kii Jenni Vartiainen \\ J. Karjalainen \\ Oranssi Pazuzu Ranger \\ Rauhatäti & Tes La Rok \\ Sanni Santa Cruz \\ Tuomo \\ Turmion Kätilöt The Blanko \\ Death Hawks \\ Insomnium Lapko \\ Lieminen \\ Night Lives \\ Olavi Uusivirta HAPPOR A DI O Risto \\ Viikate \\ Wasted \\ Wolfheart STAM1NA P IE TA R IN S PEKTAAK K E LI ILO S A A R IRO C K . F I JA T I K E T T I LIPP UVAIHTOE HD OT : LA-SU 9 5 € LA 6 0 € \\ SU 75 € PE SULO-KLUBI 29 € 12 0 M IN . Eppu Normaali < KO NS ER T TI ! Eläkeläiset: Humpfonia! PE 1 1.7 . E N N A K KOLI P UT : + LISÄÄ OH JELMAA LUVASSA! Pariisin Kevät Anssi Kela KLUBI
UUTUUS! PUOLET KASVISTA. PUOLET HEDELMÄÄ.
Uutta tietoa meiltä ja maailmalta Suomalaisia tieteen huipulla Vain yksi jäi Kuoleman kulttuurit Suomessa Nälkä ja yltäkylläisyys Suomalaisia on vähän, mutta tieteemme on tasokasta ja sitä arvostetaan maailmalla. Uutuuskirja kertoo sata suomalaista tieteen menestystarinaa. Miten Homo sapiensista tuli ainoa ihmislaji? Huippututkijan tieteellinen jännityskertomus punoo yhteen johtolankoja ihmisen kehityshistorian selvittämiseksi. Kuolema on olennainen osa ihmisyyttä. Miksi se pelottaa? Asiaa kuoleman kokemuksesta ja kohtaamisesta, saattohoidosta, rituaaleista ja kuolemattomuuden etsinnästä. Maailmassa riittäisi jo ruokaa kaikille. Miksi sitä on niin vaikea jakaa tasan? Ruoka- ja ravitsemusturva tarvitsevat entistä enemmän huomiota, kun väestö jatkaa kasvuaan. Isän kokemus Somalia ja Somalimaa Kestävä työ ja hyvä elämä Hyvän tekeminen ja valta Ruokakulttuuri islamin maissa Mitä on olla isä nykySuomessa? Mitä perhevapaat merkitsevät? Äänessä isät itse. Kartoittaa moni-ilmeisen alueen kulttuuria ja historiaa sekä auttaa ymmärtämään nykytilannetta. Työpaikkoja luodaan lisää ottamalla velkaa tulevilta sukupolvilta. Pohtii auttamisen suhdetta läntiseen valtaan ja itse auttamisjärjestelmän ristiriitoja. Uusi nidottu laitos suositusta kirjasta. Sisältää runsaasti tietoa ja yli 100 sivua herkullisia reseptejä. Gaudeamus Kirja & Kahvi – herkkuja mielelle ja kielelle Viihtyisä kirjojen, kahvin ja ihmisten kohtaamispaikka Kaisaniemessä, Helsingin sydämessä. Tutustu kirjakaupassamme kiehtovimpiin tieto- ja tiedekirjauutuuksiin ja löydä mieluisimmat lahjakirjat sekä lahjakortit kevään juhlijoille. Kahvilan herkut on tehty omassa keittiössämme, ja kahvikin on reilua. Kurkkaa ajankohtaiset tapahtumat ja lounaslistat Facebook-sivuiltamme: Gaudeamus Kirja & Kahvi. Tervetuloa viihtymään! Avoinna arkisin 9–20, la 10–16 Vuorikatu 7, Kaisaniemi, p. 050 466 1012 ?·?www.gaudeamus.fi?·?Tiedon puolella??
intoa piisaa tilaa nyt! kevään uutuudet Tsekkaa tarjoukset ja tee löytöjä! Rastita, irrota sivu, taittele, teippaa ja postita. Kaikki uutuudet, yli 250 kirjan valikoima ja lisää tarjouksia nettikaupassa! www.intokustannus.fI HUIPPUTARJOUS Tuomo Pietiläinen & tutkiva työryhmä: WAHLROOS Huikea tutkivaa journalismia hyödyntävä teos merkittävästä vallankäyttäjästä ja hänen hyvä veli -verkostostaan. Sergei Lukjanenko: HÄMÄRÄN PARTIO Sergei Lukjanenkon maailmaa valloittavan Partio-sarjan kolmas osa on omaperäinen sekoitus venäläistä kauhua, fantasiaa ja scifiä. 15.00 € (ovh 37 €) KAUNO TIETO Marjut Hjelt: LAPSUUDEN SADUT JA SEIKKAILUT Kaunis ja runsaasti kuvitettu tietokirja kertoo elävästi klassisista satukirjoista ja -hahmoista. 28.00 € (ovh 32 €) Luiz Ruffato: RUTOSTI HEVOSIA Hypnotisoiva yhdenpäivänromaani São Paulon vimmaisesta metropolista, yksi brasilialaisen kirjallisuuden käänteentekevistä teoksista. 26.00 € (ovh 29 €) Johannes Ojansuu: KATOAVAISUUDEN AINEISTO Johannes Ojansuun aforismit tutkivat luonnon ja ihmismielen järjestystä katoavaisuuden peiliä vasten. 22.00 € (ovh 25 €) Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): KAPITALISMIN SANAKIRJA Kirja kertoo, mitä kapitalismi on – sana kerrallaan. Teosta voi lukea niin tietosanakirjana, oppikirjana kuin pamflettinakin. 22.00 € (ovh 25 €) Pavel Sanajev: HAUDATKAA MINUT JALKALISTAN TAAKSE Venäläisen elokuvaohjaajan Pavel Sanajevin kirjoittama, koulupojan sepityksiä nerokkaasti tavoittava lapsuuden tarina. 25.00 € (ovh 29 €) SARJIS Juha Suoranta & Sanna Ryynänen: TAISTELEVA TUTKIMUS Ensimmäinen suomenkielinen esitys kantaa ottavista tutkimusmenetelmistä ja tutkimuksesta aktivismina. Mr. Fish: PILAKUVIA PERSEESTÄ II Mr. Fishin pureva, älykäs ja hauska poliittinen satiiri ei jätä ketään kylmäksi. 13.00 € (ovh 15 €) 23.00 € (ovh 26 €) Tilaan rastilla merkitsemäni kirjat (halutessasi useampia, merkitse lukumäärä kirjan kohdalle) Täytä yhteystietosi, irrota sivu, taittele, teippaa kiinni ja postita. Voit tilata myös netissä www.intokustannus.fi, email myynti@intokustannus.fi, puh. 040-1795297 tai kurvata Kurvin Kirjaan, Hämeentie 48, HKI. Tervetuloa! Nimi Osoite Postinro Puhelin Sähköposti Allekirjoitus Hintoihin lisätään postikulut, max. 5eur/tilaus. Tilaajana saat myös Into Kustannuksen uutiskirjeen, joka sisältää mm. kutsuja tapahtumiin ja tietoa kirjatarjouksista. VOIMA 4/14 24.00 € (ovh 27 €) Anna Kontula: KIRJEITÄ OIKEALLE Anna Kontulan uutuusteos on kuvitteellinen romanttinen kirjeenvaihto vasemmistopoliitikon ja oikeistovaikuttajan välillä. 22.00 € (ovh 25 €) Pirjo Alijärvi, Hildur Boldt, Ismo Kainulainen & Katri Söder (toim.): VASEMMISTON TULEVAISUUS Nimekkäät kirjoittajat kertovat suomalaisen sosialidemokratian tarinan ja analysoivat vasemmiston ja hyvinvoinnin nykyhetkeä ja tulevaisuutta. 20.00 € (ovh 23 €) Into Kustannus maksaa postimaksun Vastauslähetys Sopimus 5000521 00003 HELSINKI Kimmo Kiljunen: MAAILMAN MAAT Maailman maat – Liput ja historia käy läpi maailman kaikki 194 itsenäistä valtiota ja joitakin itsehallinnollisia alueita ja kuvaa niiden historian keskeiset piirteet. 30.00 € (ovh 37 €) Kai Sadinmaa: 10 KÄSKYÄ KIRKOLLE Pappi Kai Sadinmaan 10 käskyä kirkolle iskee suoraan kirkon ytimeen. 26.00 € (ovh 29 €) Eveliina Lundqvist: SALAINEN PÄIVÄKIRJA ELÄINTILOILTA Paljastava ja koukuttava päiväkirja eläintuotannosta. Mitä tiloilla todella tapahtuu, kun toimittajat ja aktivistit eivät ole näkemässä? 23.00 € (ovh 26 €) Jonathan Balcombe: ELÄIMELLINEN NAUTINTO Eläimellinen nautinto on historian ensimmäinen kirja, jonka aiheena on eläinten kyky tuntea nautintoa. 25.00 € (ovh 28 €) Johanna Korhonen & Jeanette Östman (toim.): KAIKELLA RAKKAUDELLA Useimmiten homoista, biseksuaaleista ja transihmisistä puhuvat heterot. Tässä kirjassa he ovat äänessä itse. 23.00 € (ovh 26 €) Johanna Pohjola: MATE Suomen ensimmäinen matekirja sisältää hauskaa tietoa ja vinkkejä niin aloitteleville kuin kokeneillekin matenjuojille. 33.00 € (ovh 35 €) NUORET Edgar Rice Burroughs: MARSIN NERO Uusintapainos kaikkien aikojen huikeimman seikkailufantasian harvinaisesta kuudennesta osasta! 21.00 € (ovh 24 €) PAMFLETTI Jouko Kajanoja & Kaarin Taipale (toim.): EUROOPAN MAHDOLLISUUS 11 huippu-asiantuntijaa kertoo, miten unionia tulee parantaa. Kirjoittajina mm. Satu Hassi, Matti Tuomala ja Erkki Tuomioja. 15.00 € (ovh 17 €) Sini Mononen (toim.): ALASTON TOTUUS TAITEESTA Onko taiteessa vikaa, jos yleisö ei ymmärrä sitä? Pamfletti kuvaa taidemaailman liikehdintää markkinoiden ja median valtakaudella. 15.00 € (ovh 17 €)
ilmoitus toukokuun merkkituotteet
sisältö 5.5.–1.6.2014 7 4 / 2014 ajassa 8–17 Verinen kiakkosirkus Voiman päätoimittajalle tärkeintä tällä hetkellä on hyvät energiat ja vibat. Samuli Saarinen pääkirjoitus Minskin MM-kisat ovat lahja asekauppiaalle. Eurooppalainen leikkikenttä Lukašenkan verinen kiakkosirkus s. 8 • Lukijaposti s.10 • Osa osallistaisi s.12 • Sunniterroristit valtaavat tilaa Irakissa s.13 • Kalifornia kuivuu s.14 • Valtio sijoittaa veroparatiiseihin s.16 • Ruokatohtori s.17 joten lähden ulos Ilm-joen varrella sijaitsevasta arkistosta ja kierrän kohti Kegelbruckeä. Kävelen sillan yli Kagelplazin ohi ja Vorwerksgassea pitkin kohti Herderplatzia. Kuljen hämärää porttikäytävää kohti valoa. Silmieni edessä avautuu Herderplatz, jossa minua on vastassa sinfoniaorkesteri ja kuoro. Jään mykistyneenä seisomaan O Freunde, nicht diese Töne! Näitä alkusanoja ei Fredrich Schillerin runossa ole, vaan ne ovat ilmeisesti Beethovenin tekemiä lisäyksiä. Orkesteri ja kuoro aloittavat ulkoilmaharjoituksensa. Ystävät, ei enää sitä vanhaa virttä, laulaa baritoni: sondern laßt uns angenehmere anstimmen und freudenvollere, kuulkaamme jotain hauskempaa. On vuosi 1998. K a i p a a n r a i k a s ta i l m a a , tässä lehdessä 20–35 ”Ärsyttää ihan helvetisti” s. 20 • Painajainen pannulla s. 24 • Kun politiikka ei riitä s. 26 • Matkalla divariin s. 29 • Yhteiskuntamalli haussa s. 32 • Arktinen terrori s. 34 Aleksi Toivanen T u n t u u k u i n k u o r o puhuttelisi juuri minua. Tämähän on merkki taivaalta. Olin juuri päättänyt vaihtaa ammattia – minusta ei ollutkaan 1800-luvun filosofian tutkijaksi. Kuoro laulaa ensimmäisen kerran Freude! ja sitten vielä toisenkin kerran, kunnes pikkuhiljaa koko Beethovenin yhdeksännen sinfonian finaali vyöryy läpi. Kun harjoitus on ohi, lähden kävelemään pitkin saksalaisen Weimarin kaupungin pieniä katuja, kunnes pysähdyn musiikkiliikkeen ikkunan eteen. Ikkunassa mainostetaan Manic Street Preachersin uusinta levyä ja sen ensimmäistä sinkkua: If You Tolerate This Your Children Will Be Next. Tuijotan pitkään hypnoottista mainostekstiä. Näinhän se on. Sini Harkki Weimariin vietin monen muun interreilaajan tavoin aikaa Müchenissä, Bolzanossa, Ljubjanassa ja Venetsiassa. Kosmopoliittisen Euroopan yksi tunnussävelmistä on Suedin Europe is our playground, London is our town. Viime vuodet kansainvälinen finanssieliitti on pitänyt Eurooppaa leikkikenttänään, mutta minulla on sellainen olo, että sen aika on ohi. Ehkä vain toivon niin, koska Eurooppa on minulle rakas mielentila. Greenpeacen Suomentoimiston uusi pomo vaatii Rakas päiväkirjani s. 22 • Katsotahan, kaivatahan, Talvivaaran unelmahan s. 25 • ihmisiä Pidä kiharas s. 30 • Työttömien virallinen äänitorvi s. 34 toimimaan. E n n e n p ä ät y m i s tä kulttuuri 37–53 Lihaa & verta lavalle s. 37 • Seikkailu suljetussa huoneessa s. 38 • Tunnetason puhetta siivoamisesta s. 39 • Yhden miehen maahanmuuttokonferenssi s. 40 • Ympäristökuvia s. 41 • Kirjailija rasistina s. 44 • Tiedossa liitävä pääsky • Vanhat pierut paineen alla s. 46 • Kirjallisuuden Angry Birds s. 48 • Kesytetty anarkisti s. 50 • Vain yksi penis s. 52 Aleksi Toivanen Tanu Kallio 37 40 kolumnit 14 & 38 Riina Yrjölä Liitteet: Sosiaalifoorumi kansi: Suohpanterror 4 Olavi Uusivirta vuoden 2014 EU:ssa riittää. Unioni ajaa leikkauspolitiikkaa, joka tekee rikkaista rikkaampia ja sattuu eniten köyhimpiin. EU-parlamentilla ei ole riittävästi valtaa, eikä meillä ei ole oikeasti eurooppalaista julkisuutta. Europoliittisilta päätöksiltä puuttuu tekijät, ja niistä uutisoidaan passiivissa. Kansalla ei ole käsitystä siitä, mitä parlamentissa päätetään, ja toisaalta taas oikeistolainen populismi ja rasismi tekevät nousuaan ja niin edelleen. Silti pakko myöntää, että EU-parlamentti on paras historian tähänastisista yrityksistä luoda Euroopalle poliittinen ja demokraattinen julkisuus. Ehkä Beethoven ja Manic Street Preachers ovat oikeassa opettaessaan, että usein on tärkeää sanoa ensin, mitä ei halua kuulla tai sietää. Sen jälkeen on helpompi päättää, minkä puolesta voi seistä. Through every station, through every town / ?Run with me baby, let’s make a stand / ?From peepshows to disco, from Spain to Camber Sands / Europe is our playground. Kimmo Jylhämö Ongelmia 52 kulttuurihäiriö 54 54 Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö 044 568 1996 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala Toimitussihteeri Teemu Muhonen Ulkoasu AD/graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo voiman dokumenttiteatteriprojekti toimituspäällikkö Susanna Kuparinen (apuraha) (09) 7744?3113 & erikoistoimittaja Jari Hanska (apuraha) 050 551 8997 toimitusjohtaja Teemu Matinpuro Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 Kustannuspäällikkö Tuomas R antanen (opintovapaalla) 040 507?7165 ensimmäiset lukijat Anu Harju & Tapani Möttönen Toimitusharjoittelijat Noora Isomäki & Tuukka Tuomasjukka kuvaharjoittelija Aleksi Toivanen Avustajina tässä numerossa Mari Ahokoivu, Anu Brask, Tomi Huttunen, Alfredo Jaar, Richard Jensen, Marjo Jääskä, Tanu Kallio, Kristiina Koivunen, Laura Kopio, Hanna Kuusela, Noora Laaksonen, Pertti Laesmaa, Henrik Lahtinen, Sonia Luokkala, Ville Lähde, Marissa Mehr, Bertha O, Antti Oksanen, Pilli-Liisa, Maaria Pääjärvi, Aki Roukala, Samuli Saarinen, Pentti Sainio, Suohpanterror, Kaisu Suopanki, Maria Seppälä, Kaisu Tervonen, Laura Ukkonen, Olavi Uusivirta, Tiina Vanhanen, Elias Vartio, Jukka Vuorio, Klaus Welp, Johannes Wiehn, Riina Yrjölä Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@voima.fi & Juho Paavola Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744?3112 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Alma Manu Oy, Tampere Painos 60?000, Voima 5/14 ilmestyy 2. kesäkuuta. ISSN 1457-1005
8 a jassa 4 / 2014 Poliisin teot jäävät täysin vaille rangaistusta samalla kun rauhanomaisia mielenosoittajia ja sosiaalisten liikkeiden johtajia jatkuvasti häiritään, leimataan, hakataan, pannaan vankilaan ja sakotetaan. Amnesty Internationalin raportti Spain: The right to protest under threat teksti pentti sainio | kuvitukset samuli saarinen Lukašenkan verinen kiakkosirkus Minskin MM-kisat ovat jääkiekkoviihdettä & asekauppiaan juhlaa. Minskissä järjestettävät jääkiekon maailmanmestaruuskisat ovat Valko-Venäjän presidentin Aljaksandr Lukašenkan vallassaolon 20-vuotisjuhlat. Nämä juhlat hänelle on järjestänyt Venäjän poliittinen ja taloudellinen mahti sekä Kansainvälinen jääkiekkoliitto. Kohta 60-vuotias Lukašenka oukokuussa on salamyhkäinen mies, josta tiedetään vähän. Hänen rakkautensa jääkiekkoa kohtaan ei kuitenkaan ole salaisuus. Kun Lukašenka lähtee pelaamaan kiekkoa, Minskin keskustan liikenne pysähtyy komean saattueen tieltä. Autosaattueen tuloja menoajoista Minsk-areenalle seurataan presidentin hallinnon työpäivän pituutta. Neuvostoajan kolhoosin johtaja Lukašenka nousi Valko-Venäjällä valtaan 1994 kovilla keinoilla, joilla hän edelleen pitää valtiota otteessaan. Ihmisoikeusloukkaukset, kuten toisinajattelijoiden kidutukset, murhat ja omaisuuksien kaappaukset, johtivat EU:n ja Yhdysvallat asettamaan Lukašenkan ja tämän läheiset avustajat matkustuskieltoon ja muihin pakotteisiin vuonna 2011. Tästä huolimatta Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF on puheenjohtajansa René Faselin ja varapuheenjohtajansa Kalervo Kummolan johdolla päättänyt osoittaa julkisen tukensa Lukašenkalle luovuttamalla tälle jääkiekon mm-kisat.
a jassa 9 4 / 2014 Turun yliopiston humanistinen tiedekunta on valinnut Turun paperittomien klinikka Global Clinic Turun Vuoden humanistiteoksi. Turun yliopisto 24.4. Lukašenka K voi esiintyä suurena urheilujohtajana, joka haluaa kansalaii s a i s ä n tä n ä silleen vain terveyttä, jännitystä ja iloa. Diktaattorit ovat aina käyttäneet urheilua siirtääkseen huomion pois hirmuteoistaan. Kansainvälinen jääkiekkoliitto ei anna Lukašenkalle kansainvälistä hyväksyntää ilmaiseksi. Liitto pystyy rahastamaan mmkisojen isäntää sekä suoraan että epäsuorasti. Suoraa tuloa ovat osuudet esimerkiksi lipputuloista, ja epäsuoraa tuloa tulee esimerkiksi televisiointioikeuksista ja sponsoreilta. Näitä epäsuoria tulovirtoja hallinnoi liiton yhteistyökumppani, sveitsiläinen Infront-yhtiö, joka tilittää pääosan saamistaan tuloista liitolle. I Lukašenkalle pieni tukija verrattuna Vladimir Putinin Venäjään, joka tukee Lukašenkan hallintoa kaasulla, öljyllä ja asekaupalla. Venäjän ja Lukašenkan tiivis sotilaallinen yhteistyö juontuu Neuvostoliiton aikaan, jolloin Valko-Venäjä tuotti aseita yhteistyössä Ukrainan kanssa. Nykyisin venäläiset bisnesmiehet tarvitsevat Lukašenkan välikäsiä salaisessa asekaupassa maailman kriisialueille, kuten Syyriaan. Lukašenka on itsekin myynyt aseita Syyrian hallinnolle ulkovaltojen moitteista piittaamatta. ”Arvostellaan meitä kuinka paljon tahansa, me jatkamme sotilasapuamme Syyrialle”, Lukašenka sanoi jo vuonna 2002 Wall Street Journalin mukaan. Sotilaallista yhteistyötä voidaan epävirallisesti harjoittaa urheiluympyröissä. Vladimir Putin kutsui ystävänsä tammikuun alussa 2014 pelaamaan jääkiekkoa Sotšin tyhjälle Ice Dome -areenalle. Putin pelasi numeIHF on asekeisari A l j a k s a n d r Lukašenka valittiin Valko-Venäjän presidentiksi ensimmäisen kerran vuonna 1994. Hänen ensimmäistä kauttaan pidennettiin 7 vuoden mittaiseksi, ja hänet on valittu kahdesti uudestaan vuosina 2001 ja 2006. Vuonna 1954 syntyneen Lukašenkan taustasta kerrotaan vähän, eikä juuri kukaan uskalla kysyäkään. Hänen mieliharrastuksiinsa tiedetään lukeutuvan jääkiekko ja kauneuskilpailuissa käyminen. Lukašenkalla on vaimo, joka on pyyhitty pois virallisesta historiasta ja josta ei löydy yhtään valokuvaa. He elävät asumuserossa. Avioliitosta hänel- rolla 1 ja hänen joukkuetoverinsa Lukašenka numerolla 11. Lukemin 12–3 voittaneeseen joukkueeseen kuului sattumalta myös Venäjän puolustusministeri Sergei Šoigu. A epäillään rahoitettavan myös Minskin mm-kisoja, mutta kisojen rahoituksesta on perillä tarkasti vain presidentti Lukašenka. Selvää joka tapauksessa on, ettei Lukašenka rahoita urheiluharrastuksiaan pelkästään valtion budjetista. Lukašenkan valtaa tukevat valkovenäläiset oligarkit, kuten Juryi Tšyž, Alexander Šakutin, Nikolai Varobei ja Vladimir Pefs e k au pa l l a iehet, Liikem t asetu ivä jotka e enkan Lukaš oon, t komen t pian tävä menet sensä. bisnek tiev. Heidän bisneksensä perustuvat presidentin toiveiden täyttämiseen. Systeemi on samantyyppinen kuin Putinin Venäjällä. Oligarkit upottavat miljoonia presidentin osoittamiin kohteisiin, erityisesti hänen urheiluprojekteihinsa. Ne liikemiehet, jotka eivät asetu Lukašenkan komentoon, menettävät pian bisneksensä ja saavat etsiä elintilaa ulkomailta, jos sinne ehtivät. Epäsuosioon ovat joutuneet esimerkiksi ennen Lukašenkan valtakautta rikastuneet Leonid Volk, Alexander Popeyko, Valery Sumski ja Andrei Klimov. lä on kaksi poikaa, 38-vuotias Viktor ja 23-vuotias Dmitri. He ovat mukana isänsä vallan ja rahan jaossa. Lukašenkalla on myös lääkärinsä kanssa avioton poika Nikolai, 9, joka esiintyy isänsä kanssa paljon julkisuudessa, välillä jääkiekkokaukalossa ja välillä Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa yhteisissä sotaharjoituksissa puettuna sotilasuniformuun. Hänestä Lukašenka on puhunut perillisenään. Periikö Nikolai-poika valtaa vai rahaa, vai kumpaakin, sen aika näyttää. Ainakin hän perii osan isänsä kiekkovarusteista, joita riittää kaikille pojille ylin kyllin. pentti sainio joita pitY kin liikemiehet rahoittavat urheilua, on presidentin urheik s i k a n a v i s ta , lukerho. Sitä johtaa Lukašenkan keskimmäinen poika Dmitri, 23. Presidentin suojelua nauttivat oligarkit saavat kunnian rakentaa areenat ja kustantaa joukkueet. Samoin he joutuvat rahoittamaan erilaisia kisoja ja niiden hankkimista. Monella liikemiehellä on suhteita Venäjän öljy- ja kaasubisneksen vartijoihin, ja osa heistä on mukana asekaupassa. Varakkaimpana Valko-Venäjän upporikkaista liikemiehistä pidetään asekaupoilla rikastunutta Vladimir Peftieviä, jota kutsutaan Lukašenkan lompakoksi. Peftiev johtaa Valko-Venäjän tennisliittoa ja on kansallisen olympiakomitean jäsen. Yhdysvaltain salaisista diplomaattisähkeistä on selvinnyt, että juuri Peftievin yhtöiden kautta presidentin vanhin poika Viktor Lukašenka, 38, tiettävästi hoitaa asekauppoja. Viktor myös avustaa isäänsä maanpuolustusasioissa ja on turvallisuusneuvoston jäsen. Häntä pidetään kovaotteisen salaisen poliisin ja sisäministeriön todellisena hallitsijana. läV heinen bisneskumppani, valtion erityssuojeluksessa oleiktor Luk aŠenk an va liikemies Sergei Gaidukevich, hoitaa asekaupparahojen kanavoinnin Euroopassa monien yhtiöiden kautta. Gaidukevich on entinen Neuvostoliiton armeijan eversti, joka palveli aikoinaan Irakissa. Lukašenkan hallinto on vienyt Irakiin aseita vuosikausia. Gaidukevichillä on yhteyksiä moniin yrityksiin, joita amerikkalaiset diplomaatit epäilevät käytettävän Lukašenkan rahojen siirtelyssä Euroopassa. Näiden asekauppojen tutkiminen Valko-Venäjällä on vaarallista työtä. Sen sai kokea toimittaja Veronika Cherkasova, joka selvitteli Saddam Husseinille Irakiin myytyjen aseiden reittejä. Irakin diktaattorilla oli rekkakuormittain sitä, mitä Lukašenkalta puuttui – käteistä rahaa. Toimittaja alkoi tutkia sitä, kuinka nämä aseet ja setelit saatiin vaihdettua. Lokakuussa 2004 hänet tapettiin 40 veitsen iskulla kotiinsa Minskissä. Lukašenka käA vi lokakuussa 1999 Venäjän parlamentissa duumassa julislj a k s a n d r tamassa innostuneelle yleisölle kauppapolitiikkansa oppeja. Hän sanoi, ettei Venäjän pitäisi huolehtia siitä, mitä amerikkalaiset ja länsieurooppalaiset ajattelevat. ”Miksi polvistutte Kansainvälisen valuuttarahaston varkaiden edessä”, kysyi Lukašenka duu- Perestroikan perässä M i k ä yh d i s t ä ä ValkoVenäjän presidenttiä Aleksander Lukašenkaa ja tähän kriittisesti suhtautuvaa kansanosaa? Kumpikin näyttäisi toivovan mahdollisimman paljon kansainvälisiä kisaturisteja toukokuussa pidettäviin jääkiekon mm-kisoihin. Viktor Martinovitš on yksi niistä, jotka toivovat kisaturistien vierailevan maassa. Martinovitš työskentelee professorinaw valkovenäläisessa European Humanities University -yliopistossa. Yliopisto joutui vuosituhannen alussa Lukašenkan hallinnon silmätikuksi ja joutuikin siirtämään man jäseniltä The Moscow Timesin mukaan. Hän viittasi Venäjän 650 miljoonan dollarin velkaan rahastolle. ”Yksi S-300-ohjusjärjestelmä maksaa 550 miljoonaa. Myykää pari sellaista, ja kaikki huolenne haihtuvat.” Sali räjähti taputuksiin. Sen jälkeen Lukašenka ehdotti venäläisten aseiden myynnin lisäämistä Lähi-itään, kuten Syyriaan, jonne on viety venäläisiä aseita sitä ennen ja sen jälkeen aina nykypäiviin saakka. mm-kisat annetJkokouksessa tiin Valko-Venäjälle IIHF:n keväällä 2009 ä äk iekon Sveitsissä. Lukašenkan hakukomiteaa johti Valko-Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtaja Vladimir Naumov, joka joutui 2004 ensimmäisenä valkovenäläisenä EU:n ja Yhdysvaltain matkustustuskieltoon ihmisoikeusloukkausten vuoksi. Euroopan neuvoston tutkimusten perusteella Naumov oli Lukašenkan salaisen poliisin päällikönä osallisena entisen sisäministerin Juryi Zaharankan, entisen varapääministerin Viktar Hantšarin, liikemies Anatoli Krasovskin ja Venäjän televison kameramiehen Dmitri Zavadskin katoamisiin vuosina 1999–2000. Juuri sisäministeri Naumov asioi hyvin tiiviisti vuosien ajan Faselin, Kummolan ja liiton pääsihterin Horst Lichtnerin kanssa. Marraskuussa 2004 oli Kalervo lopulta koko toimintansa vuonna 2004 naapurimaahan Liettuaan. Jääkiekko mielletään nimenomaan presidentin, ei kansan, lempiurheiluksi. Tästä huolimatta Martinovitš on sitä mieltä, että Euroopan ei tulisi boikotoida kisoja. Miksi? ”Erään teorian mukaan venäläinen perestroika sai alkunsa Moskovan olympialaisista 1980. Silloin suuri ulkomaalaisten määrä kaupungissa loi täysin erilaisen tunnelman suljettuun maahan. Paras tapa rikkoa Valko-Venäjän eristys on se, että ihmiset vierailevat kisoissa.” Elias Vartio Kummola juniorien Mestis-joukkueen kanssa Valko-Venäjällä presidentti Lukašenkan kutsuvieraana. Tuolloin Naumovin osallisuus katoamisiin oli jo julkistettu. Helsingin Sanomat kysyi Kummolalta, kuinka Lukašenka tähän otti yhteyttä. Kummola vastasi: ”Tapasin kyllä Lukašenkan viime keväänä, kun olin kansainvälisen liiton puitteissa valvomassa nuorten mm-kisoja Minskissä, mutta lähinnä nämä yhteydenotot menevät ValkoVenäjän jääkiekkoliiton, pääsihteeri Aleksandr Lesinin ja puheenjohtaja Vladimir Naumovin kautta.” Kummola korosti, ettei Suomen jääkiekkoliitto ota millään tavalla osaa Valko-Venäjän sisäpolitiikkaan tai sisäisiin ongelmiin. ”Niin kauan kuin urheilu on urheilua, se on ok. Jos siihen jotain sotketaan, se ei tietenkään enää käy.” Samoihin aikoihin Naumov ja Lukašenka käynnistivät presidentin juhlaksi tarkoitetun suurprojektinsa, Minskin 2014 mm-kisat. Pentti Sainio: Kummolan kääntöpiiri. Into 2014. 250 s. Jääkiekon maailmanmestaruuskisat Minskissä 9.–25.5.
10 lukijaposti: palaute@voima.fi 4 / 2014 Jorma on Jorma, mutta naisen vastaava joutui pitkään selviämään ilman erisnimeä. Ei enää, sillä vaginalle on nyt valittu uusi nimi: Ilona. Sexpo-säätiö 17.4. pilli-liisa rättää sinänsä aiheettomia epäilyksiä jutun faktuaalisen sisällön tarkkuudesta. Kiitän tärkeän aiheen nostamisesta lukijakuntanne tietoisuuteen ja toivon, ettei vastaavia munauksia päästetä läpi tulevaisuudessa. Nimetön Botoxin parempi puoli Sri Lankasta kommentti Talvivaaran taustaa kysyy, mitä Talvivaaran katastrofista pitäisi oppia. Lisäisin vähän historiaa: Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n listoilla on jo vuosikymmenet ollut tiedot Suomen uraanivarannoista. Suurimmat ovat Talvivaara ja Sokli, jonka malmista norjalainen Yara haluaa tehdä lannoitetta. Muutkin IAEA:n listan paikat ovat tuttuja kaivosbuumiamme seuranneille. Tosin näitä kaivoksia ei julkisesti kutsuta uraanikaivoksiksi. Kuten monet muutkin kaivoksemme, ne ovat monimetallikaivoksia, usein jo yksistään heikkojen mineraalipitoisuuksien takia. Esimerkiksi ”kultakaivokset” ovat kulta-uraanikaivoksia. Kimmo Jylhämö suljettu aiemmat uraanikaivokset, ei malmin ehtymisen vaan ympäristöongelmien takia. Uraani ei ole vain ”metalli kuten muutkin metallit”, sillä radioaktiivisuudella on esimerkiksi syöpää lisäävä vaikutus. Meille markkinoidaan mielikuvaa siitä, ettei esille kaivettu uraani ole sen vaarallisempaa kuin maaperässä oleva. Valitettavasti todellisuus on toisenlainen. New Yorkin Blacksmith-instituutin arvion mukaan alkuperäisestä radioaktiivisuudesta jää kaivospaikan ympäristöön leviämään noin 85 prosenttia. EU:ssa on monimetallimalmia on erityisen hankala hyödyntää. Outokumpu ei siihen keinoa keksinyt. Talvivaara tiesi uraanin rikastuvan kasaliuotuksessa, mutta ei kertonut sitä hakemuksissaan. Suuren taustatuen takia pelko seurauksista ei haitannut Talvivaaraa. Uraanin tultua julkiseksi uraanilinja rakennettiin valmiiksi, vaikka lupia ei ollut. Mika ja Lasse Flöjtin kirjasta Kysymyksiä Talvivaarasta voi lukea yksityiskohtia Talvivaaran luvitustaipaleesta. Kuuluisa arabitelevisio Al Jazeera on tehnyt Lapin kaivoksista Under Northern Lights -nimisen filmin, jossa on mielenkiintoinen Pekka Perän haastattelu. Video löytyy Youtubesta. Ta lv i va a r a n Marjatta Näätänen filosofian tohtori, Helsinki Voimassa 3/2014 Otto Kronqvistin artikkeli ”Kovan linjan zeniä” esittelee ennakkoluulottomasti Sri Lankan buddhalaisnationalistien harjoittamaa väkivaltaa elävöittäen juttua mikrotason esimerkein. Lyhytkin perehtyminen Sri Lankan historiaan kuitenkin osoittaa, että siinä missä orientalistisesta näkökulmasta katsottuna ilmiö on ”uusi ja hämmentävä”, niin buddhalainen populistiliike ei ole vain ”hiljattain saanut jalansijaa” Sri Lankassa eikä kyse ole vain ”ajan hengelle tyypillisestä muukalaisvihamielisyydestä”. Sri Lankan buddhalaiset sinhaleesi-nationalistit ovat diskriminoineet muita etnis-uskonnollisia vähemmistöjä vähintään viimeisten sadan vuoden ajan, kolonialistisen brittihallinnon aikana ja sen jälkeen. Lisäksi haluaisin sanoa, että vaikka kirjoittaja pohtii nationalismin ja uskonnon suhdetta, kyseenalaistan näkemyksen uskonnosta välineenä ja ”keppihevosena”. Uskonto, etnisyys ja nationalismi ovat kietoutuneet Sri Lankassa yhteen tavalla, joka ei ole aivan vieras lännessäkään. Anni Tiukempi linja Haluaisin huomauttaa, että Otto Kronqvistin kipeästi huomionarvoisesta aiheesta kirjoitettu juttu ”Kovan linjan zeniä” on otsikoitu väärin ja harhaanjohtavasti. Sri Lankassa ja Burmassa laajalti harjoitettu buddhalaisuus, jota niin Wirathu kuin käsittääkseni Gnanasarakin nimellisesti edustavat, on theravadabuddhalaisuutta, jonka termistöön ”zen” ei parhaan tietoni mukaan kuulu. Ainut yhteys, jossa olen kuullut puhuttavan zenistä, on japanilainen zenbuddhalaisuus. Zenbuddhalaisuus eroaa monella tavoin theravadasta, ja koska se on niin sanottu mahayana -suuntaus, theravadabuddhalaiset eivät hyväksy monia sen kanonisia tekstejä. Otsikko luo tietämättömälle lukijalle vääriä assosiaatioita eri suuntausten välisistä yhteyksistä ja saa aiheeseen perehtyneen lukijan kyseenalaistamaan niin kirjoittajan perehtyneisyyden aiheeseen kuin toimituksen laatukontrollinkin. Siten se he- Minulla on harvinainen, parantumaton, neurologinen liikehäiriösairaus, johon ainoa keksitty hoitokeino on botox-piikin antaminen niskalihaksiin. Ei ollut kiva lukea Voiman 3/2014 Maailma & me -palstalta, että ”maailmassa on virhe, eikä se siloa hermomyrkyllä”. Vaikka lause totta onkin. Tarkoitan vain, että sitä helvetin hermomyrkkyä joidenkin on pakko ottaa, jos ei halua pään nykimistä takaisin... Aurinkoa silti :) Merja Lähde, älä palaa Tuukka Tuomasjukka kirjoitti Voimaan 3/2014 artikkelin ”Paista & Kimmo Jylhämön pääkirjoitus inspiroi minua lähettämään oheisen Räpistiikan Voimaan. Osallistuin ekalla versiolla Vasemmistofoorumin Aluepolitiikka-kirjoituskilpailuun. Sieltä toimittaja kommentoi, että miten tämä liittyy aluepolitiikkaan... Minulla ei ole mitään puoluekirjaa! Räpistiikkaa päättäjät päättävät paperista Oletteko kuulleet räpistiikasta? voisi BW-talon pystyttää Halikkoon rahaa luoda kuin lantaa iskeä talikkoon ei muita haittaa hiekka lattialla yksiön verkkopankki voitti palveluyksikön häkäpöntöt rusinapullaamme murustaa tasavaltaa talousvaltioksi kaventaa vallan vieneet mielet raha rauhoittaa kun kansan ääni omaan peliin tuhrataan demokratiasta kohti katastrofiaa on Suomi rikas mutta köyhyys jää pää rusinat pullastamme rötöstää pala”. Pidän erittäin myönteisenä, että Tuomasjukka tuo julkisuuteen pikaruokaravintoloiden työntekijöiden palovammat. Ty t t ä r e n i työskenteli McDonald’sissa kouluaikanaan. Ihmettelin hänen käsivarsiinsa ilmestyneitä arpia. Sain tietää, että ne ovat palovammoja, jotka syntyvät kuumasta rasvasta. Ja että kaikki niitä saavat. Tyttäreni mielestä asiassa ei ollut mitään ihmettelemistä. Huolestuin todella, ja pyysin häntä heti irtisanoutumaan työpaikasta, jossa vähät välitettiin työntekijän terveydestä ja hyvinvoinnista. Niin hän onneksi teki. Työnantajan välinpitämättömyys saa nuoret työntekijät, joita McDonald’sin työntekijät suurimmaksi osaksi ovat, hyväksymään tilanteen itsestään selvänä. En tiedä, mitä työnsuojeluviranomaiset nykyään tekevät. Tilanne on siis pysynyt ennallaan toistakymmentä vuotta. Pirkko Hiilamo Missä huutaa suomensyöjä populistinen? Kuka myöntää taloussota-armahduksen? Missä kulkee säästöpossu leikkaajien? Onko Suomi vapaa kun tiukka pää epätasa-arvon pullaan letittää? vain rahan puolesta käydään sotimassa tasavalta vapaudettomassa liitossa valta repii rintaa, mennytkö velvoittaa isänmaissa toistamaan veljessotaa sen ase on verkostossa ruk i ver kostossa taloussodassa kovassa jonossa laskimet olalla ampuvat voitolla laskimet olalla merkitystä numerolla tehostus hiostus ammutus huolenpidon huolena laskutus tehostus hiostus ammutus kylmyyden puolella unohdus on Suomi rikas mutta ahne pää taikinaakin pullastamme rötöstää on Suomi rakas mutta kun tyhjä pää sydämestään kulttuurin näivettää vain muisto jää Rauni Anita Martikainen
fifi.voima.fi 11 4 / 2014 16-vuotiaan ilmoittautuminen työttömäksi kesti Tampereella liki 2 kuukautta. Kriisitietoisuutta kansalaisille Yle 29.4. fifin luetuimmat ajalta 25.3.–28.4. hitystä Palestiinassa Ihan kreisit päivät 3. Blogi Peristerakis 7. Mikko Sauli Uutisia lukemalla Suomi näyttäisi uivan oudossa liemessä. 1. Voima 3/2014, Susanna Kuparinen, HerttaMari Kaukonen & Kati Pietarinen Työttömien virallinen äänitorvi 4. Blogi, Jukka Vuorio Minä ja kissani Muska Työttömiä on kabineteissa edustanut 20 vuoden ajan yksi ihminen. Hän kutsuu edustamiaan ihmisiä loisiksi. Sellainen omistaja kuin kissa, vai miten päin se nyt meni? 2. Pauli Huotari Sekä Nicaraguassa että Suomessa on hiukan vaivaannuttavaa kieltäytyä alkoholista kokonaan. 5. Blogi, Erick Cabrera Onnellinen hullu Näkökulma: Helsingin yliopiston vartiointifirma tukee mie- 6. Blogi, Jukka Vuorio Turvallisuusyritys G4S on toimittanut välineistöä vankiloihin, joissa kidutetaan poliittisia vankeja. Onnela ulkopuolelta katsottuna Suomalaiset tykkäävät ryysiksestä ja melkein normaalihintaisista tavaroista. Tekikö hallitus tyhjän päätöksen? Hallitus päätti kehysriihessä leikata ansiosidonnaista työttömyysturvaa, mutta ei välttämättä pysty toteuttamaan päätöstään. 8. Blogi, Olli Tammilehto Ukraina – liikkuva maa vailla valtiota Ukrainan hallitus ei voi luottaa siihen, että armeija noudattaa sen käskyjä. Monessa mielessä tämä on loistava asia. Näkökulma: Suomalainen syrjintä on piilorasismia valmistunut vähemmistövaltuutetun selvitys Erilaisena arjessa on uraauurtava raportti, joka tarjoaa kaivattua tutkimustietoa siitä, miksi Suomen romaneihin kohdistuu edelleen poikkeuksellisen paljon syrjintää työ- ja asumisasioissa. Selvitystä varten haastatelluista romaneista 70 prosenttia ilmoitti kokeneensa syrjintää edellisvuoden aikana. Luku on suurempi kuin somalien (47 %) tai venäläisten (27 %) kokema syrjintä. Selvityksen perusteella syrjinnän kokeminen on Suomessa jopa yleisempää kuin Tšekkoslovakian ja Kreikan kaltaisissa maissa, joissa romanivastaisuus on korkea. Johannes Wiehn K Yhdysvaltoihin lapsena vuonna 1977, ikävöin Suomesta aivan kaikkea. Ainoa asia, jota ei jäänyt ikävä, oli tummemmasta ihonväristäni johtunut kohtelu. Minun annettiin ymmärtää, että olin jonkinlainen uhka ja mitä todennäköisimmin myös varas. Tumma minä toki suomalaisittain olinkin. Taustani on monietninen: olen enemmän juutalainen kuin romani. un muutin Tä n ä v u o n n a suomalaisesta syrjinnästä on hienovireistä, niin kutsuttua piilorasismia. Joskus syrjintä on kuitenkin räikeää. Se saa ihmettelemään, miksi me täällä tasa-arvopyrkimykselle Suuri osa omistautuneessa Suomessa jatkamme pään piilottamista pensaaseen romaniasiassa. Romanimiehet ja -naiset kokevat tämän arkipäivän rasismin ja syrjinnän niin uuvuttavaksi, että monet ovat lakanneet yrittämästä vaikuttaa asiaan. Se ei ole ihme: elämänmittainen kohtelu toisen luokan kansalaisena vaikuttaa väistämättä ihmisen psyykeen. Miten tilanne saadaan muuttumaan? Mitä muutoksen alulle panemiseen tarvitaan? Pientä hentoa asennemuutosta. Jokainen kohtaamamme ihminen, jo- ilmoitus ILMOITUS kainen romani, ansaitsee saman kunnioituksen, jonka suomme itsellemme. Alun jälkeen tehtävä työ epäoikeudenmukaisen syrjinnän poisjuurimiseksi on jo mutkikkaampaa, mutta kaiken vaivan arvoista. Oikeisto on vuosien ajan julistanut kriisitietoisuutta ja sopeuttamista. Sen mielestä meidän pitäisi hyväksyä leikkaukset sosiaaliturvaan ja palveluihin, “koska on kriisi”. Kriisitietoisuus perustuu kuitenkin harhaanjohtavaan tietoon. Erityisesti kolme virhekäsitystä on syytä oikaista. Ensimmäisenä, eurokriisi ei johdu valtioiden ylivelkaantumisesta ja/tai kansalaisten laiskuudesta. Valtioiden taloudelliset vaikeudet alkoivat toden teolla vuoden 2008 finanssikriisin rantauduttua Eurooppaan. Julkisvelka lähti kasvuun vasta valtioiden pelastaessa kaatumisvaarassa olevia pankkeja ja verotulojen laskiessa kriisin seurauksena. Julkisvelan kasvu on kriisin seuraus, ei sen syy. Toinen kriisin syntyyn vaikuttava tekijä on rahaliitto. Sen myötä jäsenmaat ovat käytännössä luopuneet välineistä, joilla tehdä elvyttävää rahapolitiikkaa lamassa. Kun valtiot saavat velkaa vain yksityiseltä pankkisektorilta, eikä keskuspankilta, ovat ne markkinoiden määräämän korkotason armoilla. Jäsenmaiden taloutta arvioidaan mielivaltaisilla mittareilla, jotka pakottavat jatkuvaan leikkauspolitiikkaan. Yleinen harhakäsitys on, että kriisimaille olisi annettu veronmaksajien rahoja, vaikka valtaosa tukipaketeista on käytetty pankkilainojen lyhentämiseksi. Veronmaksajien rahaa on siis annettu samoille pankeille, jotka olivat syypäitä kriisiin. Samalla yksityinen velka on muutettu julkiseksi. Kun pankeille on maksettu niiden saatavat, on velkaa jäänyt jäsenmaiden välille. Euroopan keskuspankin kriisitoimet ovat tarjonneet pankeille matalakorkoista lainarahaa, jota ne ovat sijoittaneet tuottoisasti kriisimaiden velkakirjoihin. Myös pankkien ja suuryritysten osakekurssit ovat kasvaneet kymmeniä prosentteja. EKP:n antamat lupaukset ovat taanneet finanssisijoittajille parissa vuodessa arviolta yli tuhannen miljardin euron tuotot kriisimaiden velkakirjoista. Kolmas virheväittämä on se, että leikkaukset olisivat välttämättömiä. Kun rahaa on riittänyt finanssisektorille, on kansalaisiin kohdistettu vyönkiristys tarkoittanut kansanterveyden heikkenemistä, köyhyyden ja työttömyyden rajua kasvua. Vaihtoehtoja talouskuripolitiikkaan on ainoana esittänyt vasemmisto. Eurovaaleissa ratkaistaan annetaanko Olli Rehnin jatkaa Euroopan kurjistamista vai olemmeko valmiita vaihtoehdolle. LI ANDERSSON liandersson.fi silja j. a. talvi Kirjoittaja on palkittu tutkiva journalisti, kolumnisti ja kirjailija. Hän palasi Suomeen kolme vuotta sitten asuttuaan Yhdysvalloissa 35 vuotta. Englannin kielestä kääntänyt Anna Eloaho. KOHTI SOSIALISTISTA EUROOPPAA vasemmistonuoret.fi/eurovaalit
12 ajassa 4 / 2014 Suomessa käytiin 121 työtaistelua vuonna 2013. Työtaistelujen määrä kasvoi edellisestä vuodesta, jolloin niitä oli 86 kappaletta. Vuonna 2005 työtaistelujen määrä oli 365 ja vuonna 2002 työtaistelujen määrä oli 76. Tilastokeskus 29.4. maailma & me Osa osallistaisi koonnUt Kimmo Jylhämö Matkailu pilasi Lapin arkkitehtuurin, vai pilasiko? Osallistava sosiaaliturva jakaa niiden työttömien mielipiteet, jotka hankkeesta ovat ylipäänsä kuulleet. A r k k i t e h t i H a r r i Hautajärvi väittää väitöskir- Vale, emävale, yliopistojen strategiapuhe... No r m a a l i p a s k a p u h e on tietoista toimin- taa, jossa ”esityksen totuusarvolla ei ole merkitystä”, Pertti Haaparanta kirjoittaa Akateemisessa talousblogissa. Valehdellessa esitetään vilpillisesti jotakin, joka ei ole totta. Akateeminen paskapuhe on sen sijaan ”kirjoitettu niin, että sen sanomaa ei saa kovasti yrittämälläkään selkeäksi”. Yliopistojen strategiat on kirjoitettu kumpaakin edellistä strategiaa yhdistelemällä. Syntyy sontaa, joka tuottaa sitä itseään: arvohöpötystä, strategioita, missioita, visioita ja arviointien arviointeja. ”Suurin syy lienee se, että yliopistojen päärahoittaja valtio ja sen agenttina opetusministeriö, OKM, on niitä vaatinut”, Haaparanta arvioi. Hän muistuttaa, että sonnan luominen syö voimavaroja ja ”alentaa akateemisen henkilöstön työmoraalia”. http://blog.hse-econ.fi/?p=6100 Kuvakaappaus Facebookista jassaan Autioituvista lomakaupunkeihin, että laskettelu muutti Lapin tunnetut maisemakohteet matkailukeskuksiksi. Edullinen ja nopea rakentaminen, standardointi sekä teolliset rakennusmateriaalit ja -tavat yleistyivät. ”Toteutettiin monia kehnosti suunniteltuja, mitäänsanomattomia ja ympäristölleen vieraita matkailurakennuksia”, Hautajärvi arvioi. Tämä on varmasti totta. Silti esimerkiksi Levillä Sirkan persoonaton alppikopiokylä on kotoisa ja oikea kylä, jossa on oikeat mittasuhteet. Levistä olisi monella suomalaisella kylällä opittavaa, eikö? Kapeat kujat, ravintolat ja kaupat kivi- ja hirsijalassa. soihtu siirtyy. Jukka Haapakoski peri TVY:n puheenjohtajan paikan Lea Karjalaiselta. T valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön (TVY) puheenjohtaja Lea Karjalainen puolusti Voiman 3/2014 haastattelussa vahvasti sosiaaliturvan vastikkeellistamista ja aktivointitoimien lisäämistä. Kaikki työttömät eivät yhdy Karjalaisen näkemyksiin. Hollolan työttömien yhdistyksen toiminnanjohtaja Antti Kuusinen sanoo suunnan olevan täysin väärä. ”Osallistava sosiaaliturva on pakkotyötä. Ei köyhyysrajalla olevilta voida ottaa 40:tä prosenttia tuista pois, jos he eivät y ö tt ö m i e n osallistu johonkin kaksi tuntia päivässä.” TVY:n hallituksen varajäsenenä toimivan Kuusisen mielestä osallistava sosiaaliturva on työttömiä nöyryyttävä ja rankaiseva, ja hän on pettynyt siihen, että Lea Karjalainen ajaa mallia sulassa sovussa kokoomusministerien kanssa. on sanonut, että työttömien paikallisyhdistyksissä moni näkee osallistavassa sosiaaliturvassa mahdollisuuksia. Antti Kuusinen ei tiedä ketään, joka mallia kannattaisi, ja toivoo kannattajien tulevan rohkeasti esiin. Hän uskoo, että KarjaK arjal ainen lainen ajaa julkisuudessa vain omaa mielipidettään ja myötäilee korkeassa virassa olevia. TVY:n hallituksen jäsen Sirpa Uusimäki Kurikan työnhakijat -yhdistyksestä kertoo, että ainakaan kaikki kurikkalaiset työttömät eivät osallistavaa sosiaaliturvaa vastusta. ”Toiset näkevät sen hyvänä asiana, mutta monia arveluttaa se, mitä osallistavat työt olisivat”, Uusimäki sanoo. Hänen mukaansa osallistavan sosiaaliturvan tuomien velvoitteiden tulisi olla mahdollisimman monialaisia, eli esimerkiksi opiskelu kansalaisopistossa ja oman kunnon hoitaminen liikunnalla pitäisi hyväksyä rahan eteen tehdyksi työksi. Uusimäen kuuleman mukaan osallistavasta sosiaaliturvas- aa rvelutt at a a i n ”Mo osallistav ä se, mit olisivat.” työt ta on puhuttu TVY:ssä paljon, vaikka sitä ei olekaan käsitelty niissä hallituksen kokouksissa, joissa hän on ollut mukana. sanoo, että moni työtön muodostaa mielipiteensä vasta kun asiasta on tarkempaa tietoa. Hänen mukaansa on paljon työttömiä, jotka eivät tiedä, mitä heidän varalleen suunnitellaan. Tämän vahvistaa myös TVY:n hallituksen varapuheenjohtaja Juhani Heino Ylöjärven työttömien yhdistyksestä. ”Eivät työttömät ole kärkkäinä selvittämässä näitä asioita”, Heino sanoo. Heino ei halua sanoa henkilökohtaista mielipidettään osallistavasta sosiaaliturvasta, koska moni työtön muodostaa mielipiteensä muiden sanomisten perusteella. Hän kertoo, että Pirkanmaalla osa työttömistä kokee osallistavan sosiaaliturvan hyvänä asiana, osa ei. ”Suhtautuminen riippuu paljon siitä, miten hanketta lähdetään toteuttamaan.” Tällä hetkellä kysymykset leijailevat ilmassa, ja työttömät odottavat vastauksia. S i r p a U us i m ä k i Työttömien uusi ääni Kielipeli on ohjelmoitava uudelleen A i n a vä l i l l ä esiin nousee uusia perusteluita ku- mota ruotsin kielen pakko-opetus. Nyt kielipeliin on nostettu esille kilpailuetuargumentti yhdistettynä moderniin näkemykseen automaattisen tietojen käsittelyn eli ATK:n tehokkuudesta. Kansallishenkinen ja Suomalainen Suomi -taustainen Vapaa kielivalinta -yhdistys on bootannut mikromikkonsa uudestaan: ”Suomalainen yhteiskunta voisi saavuttaa merkittävää kilpailuetua järjestämällä aikaa ja resursseja lukio-ohjelmoinnille”, perustelee tietokonetekniikan tohtori, Vapaa kielivalinta -yhdistyksen varapuheenjohtaja Heikki Orsila. ”Huonolla ruotsilla sentään pärjää kaikissa Pohjoismaissa, kun taas huonolla ohjelmointitaidolla ei tee mitään”, muistuttaa puolestaan Voiman kilpailuetuhenkinen Maailma & me -toimitus. http://vapaakielivalinta.fi T y ö tt ö m i e n valtakunnal- linen yhteistoimintajärjestö sai 25.4. uuden puheenjohtajan. Samalla yli puolet hallituksen jäsenistä vaihtui. Puheenjohtajaksi astuu 35-vuotias Jukka Haapakoski, joka on toiminut Suomen sosiaali- ja terveysjärjestön Sosten erityisasiantuntijana. Myös työttömien edunvalvojana hän haluaa ajaa etenkin työttömien terveydenhoitoa. ”Köyhien ja rikkaiden elinajanodotteessa on 7?8 vuotta eroa. Monilla työntekijöillä on työterveyshuolto”, Haapakoski sanoo. Hän muistuttaa, miten julkisia määrärahoja on vähennetty ja yli 50-vuotiaat työttömät jätetty vähälle huomiolle. sosiaaliturvaa Haapakoski pitää peikkona, josta liikkuu paljon väärinkäsityksiä. ”Uutta siinä on vain puhe siitä, että työtön voisi itse vaikuttaa siihen, miten osallistuu. On kuitenkin levällään, mitä se olisi.” Häntä harmittaa työttömien syyllistäminen. ”Ikään kuin he eivät haluaisi tehdä töitä.” Haapakosken mukaan TEtoimistojen pitäisi tarjota oikeita työpaikkoja ja vähentää turhaa kontrollia sekä tiukkoja karenssikäytäntöjä. Sitten hän kertoo työttömästä, jolta katkaistiin tuet, kun tämän nähtiin keittävän kahvia vapaaehtoisesti kierrätyskeskuksen avajaisissa. O s a l l i st a v a a Noora Laaksonen Noora Laaksonen
a jassa 13 4 / 2014 Ulkomailta Suomeen muutti vuoden 2013 aikana 31 940 henkeä. Määrä on 660 edellisvuotta suurempi ja suurin luku itsenäisyyden aikana. Tilastokeskus 29.4. Sunniterroristit valtaavat tilaa Irakissa Irakilainen poliisipäällikkö väittää, että kyse ei ole yksittäisistä soluista vaan vaikutusvaltaisesta verkostosta. P ovat lisääntyneet Irakissa huhtikuisten parlamenttivaalien alla. Suomalaisessa mediassa pommituksista on kerrottu pienten terroristisolujen yksittäisinä iskuina. Irakilaisen Daquqin kaupungin poliisipäällikön Nevzat Valin mukaan Irakin vahvin terroristijärjestö, sunnimuslimien Islamic State of Iraq and the Levant (ISIL) on kuitenkin vahva, kansainvälisesti verkostoitunut järjestö, jolla on runsaasti vaikutusvaltaisia tukijoita. Levantti on nykyisen Syyrian alueen historiallinen nimi. ommi-iskut sijaitsee 40 kilometrin päässä Kerkûkista, joka on yksi Irakin rikkaimmista öljy- ja kaasualueista. ISIL toimii Kerkûkia ympäröivissä kylissä. Sen sanotaan haluavan yhdistää Irak ja Syyria suureksi sunniarabiDaquq en valtioksi, jonka keskus olisi Kerkûk. ”Sunniterroristit ovat vahvempia kuin koskaan ennen, koska heillä on vaikutusvaltaisia ulkomaalaisia tukijoita, erityisesti Qatar ja Saudi-Arabia. Myös Turkki tukee heitä”, sanoo Nevzat Vali, joka osallistuu terrorismin vastaisiin operaatioihin. Nevzatin mukaan ISIL-järjestöllä on emotionaalinen yhteenkuuluvuuden tunne Irakin sunnien kanssa: he eivät tuo itseään esille armeijana, vaan ennen kaikkea sunnimuslimeina. Monet sunnit kannattavat ISILiä, koska he inhoavat shiiamuslimeja. Koska he myös pelkäävät shiioja, he hakevat turvaa järjestön voimakkuudesta. Nevzat uskoo Ukrainan kriisin ja suurvaltojen välien kiristymisen lisäävän jännitteitä Irakissa ja tuovan ISILille lisää ulkomaista tukea. Se tar- koittaa paluuta kylmän sodan ilmapiiriin. mukaan ISIL toimii järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti: järjestöllä on puolustusministeriö ja talousministeriö sekä eri aloihin, kuten räjäytyksiin, raha-asioihin ja tiedotukseen, erikoistuneita ryhmiä. ”Maaliskuun alussa järjestö teki suunnitelman räjäyttää siltoja neljänkymmenen päivän ajan, jottei armeija pysty liikkumaan alueella.” Viime vuoden vaihteessa kansainvälinen yhteisö järkyttyi, kun terroristit ottivat haltuunsa Keski-Irakissa sijaitseva Fallujahin kaupungin. Nevzat kertoo, että terroristit on sittemmin häädetty kaupungista. He ehtivät kuitenkin tuhota kaupungin vesihuollon, joten myös asukkaiden on pakko jättää kotinsa. N e v z at i n Kristiina Koivunen turkki syyria iran Irak jordania saudi-arabia syyria Kirkuk Daquq iran Bagdad a je nt a a t o d el Hal u a asi? m.provinssirock.fi ivä 2 pä kel lon ä ympäri li utt saudi-arabia la su tk o Irak suojassa. Daquqissa toimittajat kulkevat vain kun mukana on henkivartija.
14 ajassa 4 / 2014 Yliopistouudistuksen yhteydessä yliopistotyönantaja ajoi voimakkaasti henkilöstön virkasuhteiden muuttamista työsuhteiksi. Nyt on paljastunut karusti, mikä tässä oli taustalla: työsuhteista väkeä on helpompi irtisanoa. Tieteentekijöiden liitto 25.4. Sonia Luokkala toisinajattelija Kirjoittaja on Fifin Hongkongin-kirjeenvaihtaja, joka pohtii kaupunkivaltion postkolonialistista tilaa ja aikaa. viini vedeksi. Keskikalifornialainen viinintuottaja Peter Stoltman on siirtynyt kuivaviljelyyn. ”Tästä löytyy ratkaisu luonnon resurssien ylikäyttöön”, Stoltman uskoo. Maratonia en juokse pakon sanelemana viettänyt hiljaiseloa. Iisakin kirkon rakentamista muistuttava elämänprojektini – eli väitöskirjani – on laitettava kansiin ja lähetettävä painoon. Ainoa ikkunani ulkopuoliseen maailmaan on ollut Facebook. Kun ystävieni viestittelyitä tutkailee, voisi luulla että koko Suomi joogaa, syö luomuruokaa ja siinä sivussa kieltäytyy sokerista, rasvasta, gluteiinista, alkoholista, lihasta, kalasta, kanamunista ja ties mistä. Samalla kun minä olen sinnitellyt eteenpäin pakasteilla, banaaneilla ja kahvilla, ystäväni ovat eläneet täydellisyyteen pyrkivää elämää. Olen v iime a ikoin a lähenevien ystävieni päämääränä on nauttia vaivattomasta vanhuudesta ihan tappiin asti, nivelet notkeana ja keho puhtaana kaikista epämääräisistä lisäaineista ja myrkyistä. Kaikki tämä mahdollistaa matkustamisen maailman ympäri vielä yhdeksänkymppisinä. Todellisuus on kuitenkin toinen, ja se on syy, miksi minulla ei ole ikinä ollut mitään sen suurempaa hinkua elää kamalan vanhaksi. Olen hoitanut nuorena isoisääni, joka oli aikoinaan menevä mies. Ronski ja rohkea ihminen, joka neuvoi minulle jo varhain, että ei kannata elää liian pitkään. Jos niin tekee, joutuu viimeisinä vuosina menemään vessaankin lapsenlapsen kanssa, jonka tehtävänä on tarkistaa, ettei vanhus vaan tipu pöntöltä. Olen myös katsellut upeaa isoäitiäni, joka 101-vuotiaana vieläkin elää kotonaan. Yksi hänen keskeisimmistä motoistaan on ollut, että kotona pitää aina olla avoimet ovet, oli ihmisillä vierailun syy sitten mikä vaan. Ovet ovat yhä auki, mutta kaverit ovat jo aikaa sitten siirtyneet muille maille. Ainoat vieraat ovat nykyisin jatkuvasti vaihtuvat hoitajat, omat lapset, lapsenlapset tai lapsenlapsenlapset. Niin, ja radio sekä Hesari, joista edellistä ei kuule ja jälkimmäistä pitää lukea suurennuslasilla. K e s k i - i k ä i s y y t tä olikaan jutella omien ystävien kanssa, omista jutuista, on isoäitini minulle todennut. Ymmärrän häntä hyvin. En minäkään jaksaisi vastailla sellaisiin kysymyksiin kuin että olenko käynyt vessassa, syönyt lääkkeeni, mikä verenpaineeni on tai mitä haluaisin syödä. Sillä se on tulevaisuus, jos liian vanhaksi elää. Joten tässä ilmoitettakoon: En aio juosta yhtäkään maratonia, ottaa askeltakaan kohti maailman korkeimpia vuoria tai siirtyä kohti puritaanista elämää. Sillä aikaa kun ystäväni tätä harrastavat, syön kermakakkuja, valkoista leipää, pasteijoita, jäätelöä ja kaikkea turmiollista, mikä pakenee aikamme ehdollistetun elämisen pakkoa. Vo i k u i n k a i h a n a a Riina Yrjölä Kalifornia kuivuu Kulutuskulttuurin kuivattamassa Kaliforniassa ihmiset sulkevat hanat ja viljelijät luopuvat keinokastelusta. V i i m e vuonna Kaliforniaa kohtasi mitatun historian kovin kuivuus. Kuluvan talven toivottiin tuovan muutoksen hartaasti odotettuine vesi- ja lumisateineen. Helmikuussa alkanut sadekausi ei ole täyttänyt odotuksia, vaan on kuivuudessaan lyönyt jälleen uuden ennätyksen: vettä on toistaiseksi saatu vain viidennes siitä mitä edellisenä vuonna. Tammikuussa kuvernööri Jerry Brown julisti Kaliforniaan hätätilan. Tienvarsi-ilmoitukset kehottavat sulkemaan hanat hampaiden pesun ajaksi ja postiluukkuihin kolahtelee hallituksen ehdotuksia veden säästämiseen: ottakaa lyhyempiä suihkuja ja kastelkaa nurmianne harvemmin. Veden kulutus kasvaa kuitenkin entisellä tahdilla etenkin suuryhtiöiden rahoittamilla teollisilla maanviljelysalueilla ja osavaltion rikkaimmissa naapurustoissa, joissa trooppiset puutarhat nielevät vedestä valtaosan. on pitkään ollut vedenkulutuksen kärkimaa. Kunnianhimoiset mutta lyhytnäköiset hankkeet ovat mahdollistaneet keskiverron amerikkalaisen lähes 700 litran päivittäisen vedenkulutuksen. Maata halkovat tuhansien kilometrien pituiset vesipumput tuovat vettä kaukaisista järvistä ja joista kuiville alueille, ja 75 000 patoa takaavat veden riittävän niille, joilla on siihen varaa. Suurimmat padot ja pisimmät vesiputket löytyvät kuivasta länY h d y s va l l at nestä, jonne luotiin näennäinen vehreys 1920-luvulla alkaneella vesiprojektilla. Kaliforniassa ajan henki oli kesyttää aavikko. Palmurivistöt ja vihreät nurmet eivät kuulu osavaltion alkuperäiseen kasvillisuuteen. Kalifornian sanotaan olevan maailman hydrologisesti muunnelluin alue. Kalifornian 90-vuotias infrastruktuuri suunniteltiin palvelemaan 20:tä miljoonaa asukasta, mutta Los Angelesin piirikunnan 37 miljoonan asukkaan kasvava metropoli lepää Eteläisen rsiTienva ehottakset k ilmoitu lkemaan vat su mpaiden ha hanat ajaksi. pesun edelleen saman vanhenevan ja romahtamaisillaan olevan vesijärjestelmän varassa. Kalifornian tiheimmin asutulla alueella, kuivassa etelässä, ei ole merkittäviä paikallisia vesilähteitä, joten sen tarvitsema vesi tuodaan kaukaa uusiutumattomista lähteistä. Alueen merkittävin vesilähde on Coloradojoki. Sen kuusi miljoonaa vuotta kestänyt virta Kalliovuorilta Kalifornianlahteen on katkennut alle sadassa vuodessa veden ylikäyttöön. Alkuperäisestä vesimäärästä joessa on jäljellä enää 30 prosenttia. ja luottamuksen puute ovat saamassa yhä useamman ravinnontuottajan palaamaan maanviljelyn juurille – aikaan, jolloin massiivista keinokastelua ei tunnettu. Kalifornia kuuluu maailman merkittävimpiin viinintuottaja-alueisiin, jossa keinokastelu on yleistä. Maanviljely syö Kalifornian vesivaroista 80 prosenttia. Peter Stolpman, yksi KeskiKalifornian arvostetuimmista viinintuottajista, kertoo, että riippuvuus Kalifornian epävarmasta vesisysteemistä on jatkuvuuden kannalta liian riskialtista. Hän on siirtynyt kuivaviljelyyn, jossa köynnöksiä ei kastella lainkaan. Kasvit saavat ainoan vetensä syvältä maaperästä. Stolpman arvioi, että kuivaviljelyn ansiosta he säästävät vuodessa lähes 40 miljoonaa litraa vettä. Kuivaviljelyllä on tuhansien vuosien perinteet ympäri maailmaa, ja keinoa voi soveltaa rypäleiden lisäksi lähes kaikkiin subtrooppisessa ja lauhkeassa vyöhykkeessä selviytyviin lajeihin. Sato jää pieneksi, mutta tuote on täyteläisempi, ravinteikkaampi ja maukkaampi kuin keinokasteltu. Kuivaviljelyä harjoitetaan eurooppalaisilla viinitiloilla yleisesti juuri laatusyistä, mutta Kaliforniassa se on saamassa jalansijaa vasta nyt. ”Uskon, että tästä löytyy ratkaisu luonnon resurssien ylikäyttöön. Kuivaviljelyssä luonnon asettamat rajat ovat konkreettisia, eikä niitä voi ylittää.” E päva r m u u s Sonia Luokkala
A M Maailman kirjat E M OI NA L ATINA I TE N NE S» TO A M E RI KK ASTON UU J LM AI MAAILMA KYLÄSSÄ -FESTIVAALILLA / 24.–25.5.2014 / HELSINGIN RAUTATIENTORILLA WORLD VILLAGE FESTIVAL / 24.–25.5.2014 / HELSINKI RAILWAY SQUARE LA MAAILMANKIRJALLISTA NON-STOP-OHJELMAA AAMUSTA ILTAAN LAUANTAI 24.5. » AMAZON-LAVA SUNNUNTAI 25.5. AMAZON-LAVA 11.20–11.40 Filosofi tavattavissa | niin & näin 11.40–12.00 Kirjailijat ilmastoaktivisteina: Harri Paloheimo & Ville Lähde. Haastattelijana Risto Saarikivi | SLL 12.00–12.20 Polkupyörällä Andalusian vuorilta Afrikkaan. Matti Rämö | Minerva 12.20–12.40 Miten Arktis ja Antarktis voivat? Timo Kalevi Forss & Tommi Tukiainen | Rosebud 12.40–13.00 Onko kansalaisjärjestöistä rauhanrakentajiksi? Laura Kumpuniemi, Abdirizak Mohamed & Päivi Nikkilä | Kepa RIIK KA PELO: 13.00–13.20 Ihmisoikeudet Su 15.00–15.20 Amazon-lavalla Aasiassa.. Eija Niskanen, Lena Näre & Tiina Vaittinen | Into 13.20–13.40 Community Media 15.20–15.40 Humanitarismin kriittistä – Giving A Voice To The Voiceless. Maarit tarkastelua. Frank Johansson | Gaudeamus Nermes & Fakihi Mussa. Haastattelijana 15.40–16.00 Sodan karmeudet. Antero Peik Johanssonin | Vikes 13.40–14.00 Aavikon tyttäret. Nurah Farah Jyränki & Heikki Kaukoranta. Haastattelija Ville Hänninen | Art House | Otava 16.00–16.40 Mitä ”fasismi” tarkoittaa? Tar14.00–14.20 Maahanmuuttajaperheiden mo Kunnas ja muita puhujia. Haastattelijana yhteiskunnallinen asema. Marja Peltola. Iida Simes | Rosebud Haastattelijana Outi Lepola | Nuoriso16.40–17.00 Sauditutkimusseura Arabian toiset kasvot. 14.20–14.40 Luiz Ruffato: Football, RauhanLiisa Liimatainen | Rauhan| Brazilian literature and culture | Into puolustajat 17.00–17.20 Suomi ja gloMarina Arrate: baali asekauppa.. Jarmo PyCHIL EAN FEM INIS T POE TRY kälä | Rauhanpuolustajat Su 14.4 0–1 5.00 Mekong-lavalla 17.20–17.40 Attila Csernok: 14.40–15.00 Castro & Allende: Latinalaisen Hungary’s Forgotten History | Into Amerikan sosialistijohtajat. Jyrki LappiSeppälä | Siltala & Into 17.40–18.00 Flash Fiction, Science Fiction And Fantasy In Peru. Tanya Tynjälä | Perun 15.00–15.20 Ihmiskohtalot diktatuurissa. suurlähetystö Riikka Pelo & Auli Leskinen | Teos & WSOY M AA IL M AN KI RJ AL LI SE T ILTA M AT Kansallisteatterin Lavaklubi, la klo 20–02 Monikielistä runoutta, tiedon tuoppi -puheenvuoroja ja livemusiikkia. Liput 5 €. LUI Z RUF FATO: La 15. 00– 15. 20 Am azo n-l ava lla Su 14. 20– 14. 40 Am azo n-l ava lla Su 16. 00– 16. 20 Mekong-lavalla crash » WWW.MAAILMANKIRJAT.FI 11.10–11.20 Vuoden laatulehti 2014 -palkinnon jako | Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry 11.20–11.40 Kuuba suomalaisen dokumentaristin silmin. Jouko Aaltonen & Lasse Naukkarinen | Aalto ARTS Books 11.40–12.20 Ansaitsiko EU rauhanpalkinnon? Erkki Tuomioja, Sirpa Pietikäinen & Heikki Patomäki | Sadankomitea & Le JEN NIF ER CLE MEN T: Monde diplomatique & Novaja Gazeta La 13.40–14.00 Amazon-lavalla 12.20–12.40 Euroopan mahdollisuus. La 18.00–18.20 Mekong-lavalla Kaarin Taipale | Vapaus valita toisin 12.40–13.00 Siirtomaavalta nurinpäin. 16.00–16.40 Mikä on eläimen arvo suomaMinna Säävälä & Arja Alho | Ydin 13.00–13.20 Why Taxes Matter For The Glo- laisessa yhteiskunnassa? Antti Nylén, Elisa Aaltola & Salla Tuomivaara | Animalia bal South? José Valdivia & Linda Lönnqvist 16.40–17.00 Salainen päiväkirja eläin| Kepa tiloilta. Eveliina Lundqvist | Into 13.20–13.40 Rahatalous haltuun. Jussi Ahokas & Lauri Holappa. Haastattelija- 17.00–17.20 Nälkä ja yltäkylläisyys. Ruokaturva maailmassa. Sanna-Liisa Taivalmaa | na Sirpa Pietikäinen | Like Gaudeamus 13.40–14.00 Jennifer Clement: Prayers For The Stolen | Like 14.00–14.20 Indigenous People Today & Rana Husseini: Notions On The Mexican Zapatistas.. Xochitl MUR DER – IN THE NAM E OF HON OUR Leyva Solano & Lea Kantonen | Crash La 18.10–18.30 Taiga-lavalla 14.20–14.40 Social Movements In Latin America.. Sanna Ryynänen & Xochitl Leyva 17.20–17.40 Mate – Etelä-Amerikan Solano | Crash voimajuoma. Johanna Pohjola | Into 14.40–15.00 Kulttuuri ja 17.40–18.00 Globaali vaateteollisuus ja yhteiskunta Latinalaisessa yritysvastuu. Outi Moilala | Into Amerikassa Amerikassa. Harri Kettunen, Auli Leskinen & Jussi Pakkas- 18.00–18.20 Marina Arrate: Chilean feminist Poetry | Suomen Madridin-instituutti virta | Vastapaino 18.20–18.40 ”O Poeta e o Violão” – Tribute 15.00–15.20 Luiz Ruffato: One-day Journey Through São To Vinícius de Moraes. Maila-Kaarina Rantanen | Brasilian suurlähetystö Paulo | Into 15.20–15.40 10 käskyä kirkolle. Kai Sadin- 18.40–19.40 Multicultural Caracol. Victoria Guerrero, Daniel Malpica, Rosamaría Bolom, maa | Into David Gambarte & Marcel Jaentschke | 15.40–16.00 Rana Husseini: Murder Sivuvalo & Salasanat – In The Name Of Honour. Rana Husseini. Haastattelijana Maarit Nermes | Nomerta Kustannus WWW.INTOKUSTANNUS.FI
16 talous & ruoka 4 / 2014 Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli maaliskuun lopussa yhteensä 315 700 työtöntä työnhakijaa. Se on 28 700 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Työ- ja elinkeinoministeriö 24.4. Valtio sijoittaa veroparatiiseihin Valtion eläkerahastolla on miljardisijoitukset veroparatiiseina pidetyissä maissa. näkökulma Mihin Suomi tarvitsee paratiiseja? on hallitusohjelmassa luvannut ”toimia eturintamassa kansainvälisen veronkierron lopettamiseksi. Tästä huolimatta hallituksen alaisuudessa toimiva Valtion eläkerahasto (VER) sijoittaa veroparatiiseihin siinä missä muutkin eläkelaitokset. Miksi? Yksityiset eläkeyhtiöt ja niiden etujärjestö Tela ovat perustelleet veroparatiisisijoituksia sillä, että ne haluavat välttää niin sanotun kaksinkertaisen verotuksen: suomalaiset eläkkeensaajat maksavat veroa eläkkeistään, joten eläkeyhtiöt eivät halua maksaa ulkomaille veroja sijoituksistaan, jotta eläkevarat eivät tulisi verotetuiksi kahteen kertaan. Jos näin kävisi, sijoitustuotot laskisivat ja eläkemaksuja olisi nostettava tai eläkkeitä leikattava. Suomen hallitus V eläkerahastolla (VER) on lähes 3 miljardin edestä rahastosijoituksia veroparatiiseina pidetyissä maissa, kuten Luxemburgissa, Caymansaarilla, Guernseyssä, Jerseyssä, Yhdysvaltain Neitsytsaarilla, Brittiläisillä Neitsytsaarilla ja Hollannissa. Yli puolet summasta on sijoitettu Luxemburgiin. VER on valtiovarainministeriön alaisuudessa toimiva reilun 16 miljardin euron sijoitusrahasto, jonka tuottoja käytetään valtion työntekijöiden eläkkeiden maksamiseen. Toisin kuin yksityiset eläkelaitokset, VER on kiinteä osa valtiota. Suomen hallitusohjelmassa sanotaan, että ”Suomi toimii eturintamassa kansainvälisen veronkierron lopettamiseksi”. Siitä huolimatta valtio hyötyy itse tunnettuihin veroparatiiseihin sijoittamisesta. a lt i o n V e r o p a r a t i i s e i l l a tarkoitetaan maita, jotka houkuttelevat sijoittajia poikkeuksellisen matalilla tai olemattomilla verokannoilla ja joissa sääntely on poikkeuksellinen löyhää. VERin sijoitusten kohdemaista esimerkiksi Luxemburg, Caymansaaret, Guernsey ja Brittiläiset Neitsytsaaret lasketaan lähes kaikissa listauksissa veroparatiiseiksi, kun taas tulkinnat esimerkiksi Hollannista ja Irlannista vaihtelevat. Kaikki alhaisen verokannan maat eivät välttämättä ole veroparatiiseja. On epäselvää, kuinka pal- jon verohyötyä VER sijoituksistaan saa. Toimitusjohtaja Timo Löyttyniemen mukaan suurin osa Luxemburgin-sijoituksista on suunnattu EU-säänneltyihin rahastoihin, joille on määritelty yhteiset säännöt ja verotuskäytännöt. ”Sääntelyn ja sijoitustuottojen verotuksen kannalta on siis aivan sama, sijoitammeko Suomessa vai Luxemburgissa sijaitsevaan rahastoon”, Löyttyniemi sanoo. Löyttyniemen mukaan VERissä on keskusteltu niin sanottuihin veroparatiiseihin sijoittami- eropav e m ”Pidäm ijoittamista a, ihin s ratiise visena asian n i i negati sitä voi täys ei mutta tääkään.” vält sesta jo yli kymmenen vuotta. Hän kertoo, että sijoitukset euroalueen ulkopuolisiin maihin kuten Caymansaarille, Yhdysvaltoihin ja Neitsytsaarille on katsottu välttämättömiksi, sillä näissä maissa tarjotaan sellaisia sijoituspalveluita, joita ei euroalueella saa. Samoilla linjoilla on VERin hallituksen puheenjohtaja, ministeri Antti Tanskanen. ”Pidämme veroparatiiseihin sijoittamista tietysti negatiivisena asiana, mutta ei sitä voi täysin välttääkään. Luotamme hallituksessa täysin siihen, mitä operatiivinen johto päättää”, Tanskanen sanoo. I k ä v i l t ä V ER i n sijoitukset näyttävät etenkin valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd) kannalta. Hän on vaatinut yksityisiä eläkeyhtiöitä vetäytymään veroparatiiseista ja todennut, että kaikki veroparatiisit pitäisi sulkea. Urpilainen kieltäytyi Voiman haastattelupyynnöstä. VERin valvonta ei kuitenkaan kuulu Urpilaisen tehtäviin. VER toimii valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinayksikön alla, ja kyseistä yksikköä johtaa elinkeinoministeri Jan Vapaavuori (kok). Vapaavuori sanoo, että eläkeyhtiöiden ohjeistamisessa on tärkeää olla johdonmukainen, eli jos yksityisiltä eläkeyhtiöiltä vaatii jotain, VERille on esitettävä samat vaatimukset. Vapaavuori kertoo, ettei hän ole ministerikautensa aikana puuttunut VERin sijoituspolitiikkaan millään tavoin. Pitääkö hän hyväksyttävänä, että hallitus sanoo kitkevänsä kansainvälistä veronkiertoa, mutta hakee itse tuottoja veroparatiiseista? ”Vaikea niitä veroparatiiseja on täysin välttää. En ole perehtynyt tähän kovin tarkkaan, mutta minulla on se käsitys, että VER on ollut muihin eläkeyhtiöihin verrattuna pidättyväinen. Emme ole ministeriössä toistaiseksi katsoneet aiheelliseksi lähteä puuttumaan VERin sijoituksiin.” Teemu Muhonen ei voi käyttää samaa perustelua kahdesta syystä: ensinnäkään Valtion eläkerahaston sijoitukset eivät altistu kaksinkertaiselle verotukselle, sillä valtion työntekijöiden eläkkeistä perityt verot palautuvat takaisin valtiolle itselleen. Toinen syy on se, että valtiolla on veronkanto-oikeus ja mahdollisuus rahoittaa menojaan ottamalla velkaa. Valtion ei tarvitse nostaa eläkemaksuja tai leikata eläkkeitä, sillä se pystyy nostamaan veroja ja rahoittamaan eläkemenoja velkarahalla. VER ei olekaan varsinainen eläkelaitos, vaan velkavipuun perustuva sijoitusrahasto: sen sijaan, että valtio ottaisi aina tarvitsemansa määrän velkarahaa eläkkeiden maksamiseen, se on ottanut ”ylimääräistä” halpaa lainaa ja sijoittanut sen VERin kautta eteenpäin. Koska VERin sijoitustuotto on ylittänyt Suomen valtionvelan koron, valtio on tehnyt vivuttamalla voittoa. Riittävän sijoitustuoton saavuttamista on helpottanut veroparatiisimaissa toimiviin rahastoihin sijoittaminen. Toimitusjohtaja Timo Löyttyniemen mukaan VER alkoi sijoittaa euroalueen ulkopuolelle vasta kaksi vuotta sitten. Päätöksen taustalla lienee ollut Euroopan talouskasvun takeltelu. Sijoitusriskejä on hillitty hajauttamalla osa varoista rahastojen kautta ympäri maailmaa. V a lt i o n e l ä k e r a h a s t o että kun VER on sijoittanut veroparatiiseihin, suomalaisten verorahat eivät ole kadonneet vaan päinvastoin: pitkällä aikavälillä veroparatiisisijoitukset ovat säästäneet suomalaisten verorahoja. Asian kääntöpuoli on se, että valtio toimii omien julkilausuttujen periaatteidensa vastaisesti. Paras keino kansainvälisten veroparatiisien sulkemiseksi tuskin on niihin sijoittaminen. O n s i i s h u o m at ta va , Teemu Muhonen
talous & ruoka 17 4 / 2014 ilmoitus ILMOITUS Pihtihäntäiset ovat perhe-elämän edelläkävijöitä. HS 29.4. Ruokatohtori Metsään menen Vaiva: Toivon, että eksyn tässä keväällä metsään. Toimistoelämä ja urbaani kaupunkimaisema ketuttaa jo. Kunhan metsänpohja vähän kuivuu, meikäläinen lähtee metsään hakemaan negatiivisia ioneita ja muutenkin detoxaamaan. Siksi villivihannesintoilu kiinnostaa: mitä tarvitsen mukaan, että saan tehtyä lounaan metsässä? Tulitikkujen, sytykkeiden ja jonkinlaisen paistokasarin lisäksi siis. Diagnoosi: Pahasti kuulostaa siltä, että kohta menee taas nokkoset ja valkopeipit sekaisin. Villivihannesten keräileminen on kyllä hieno harrastus ja luonnossa liikkuminen ihmisruumiille juuri sitä, mitä lääkäri määrää. Mutta jos keskittymiskyky on maaoravan tasoa ja tietolähteinä sosiaalinen media, on ruokatohtorin pakko (auktoriteettiin ja kahdenkymmenen vuoden skutassa hiip- osa 13 Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. pailutaustaan nojaten) kehottaa kysyjää jättämään ne trangiat ja stidit kotiin. Suosiolla. Metsäpalo ei ole iloinen asia. Sitä vastoin tarvitset älylaitteen ja järkeä. Tosihortoilija etsii, rämpii, uuttaa, kuivaa, jauhaa, hapattaa ja pakastaa. Vähintäänkin. Kun luontokokemuksiksi lasketaan piknik-filtillä makoilu, suunnistustaidot rajoittuvat Stadin metrokarttaan ja navigointikin on tapahtunut lähinnä netissä, kannattaa rimaa hieman laskea. Ei hätää, on sitä luontoa kaupungissakin. Suosittelenkin usein kaupunkilaisummikoille tosiluontoon tutustumista pienin askelin, rehu kerrallaan. Myös nappaa ja vapauta -tyyppinen lähestyminen saattaisi sopia lähtökohdaksi, kunnes tiedot karttuvat. Instagram-kuvia selailevien seuraajien ihailut ja kommentoinnit tuntuvat auttamatta vatsahuuhtelua kivemmalta. Voikukka on varmasti tuttu. Tämä monille piinallinen rikkaruoho on vallan maukas- ta salaattiainesta ja pätevää muhennosevästä. Mikäli haluat todella ällistyttää, keittele kotosalla oheisella ohjeella kevään ensikukkasista voikukkasiirappia, varsinaista vegaanin hunajaa. Sitä voit sitten ottaa mukaan keskuspuistoretkellesi. Lusikoi ronskisti vaan suoraan lasipurkista, kun voimat ovat ihan lopussa ja vaelluskengätkin hiertää ikävästi. Lataa siis älypuhelimeesi äbsit ja gebsit ja laadi reppuun kunnon eväsleivät. Muista pitää sijaintipalvelut päällä, niin ystäväsi voivat päivitysten perusteella hälyttää eksyneelle apua. Niin ja skidi vinkki: Se on nokkonen, jos se polttaa. Resepti Vegaanin hunajaa (2 lasipurkillista) 500 kpl voikukan kukintoja (no hyvä on, reilu 3 l) 1 litra vettä 2 sitruunaa 1 kg sokeria 1. Kerää voikukan kukinnot puhtaalta paikalta. Levittele kukat noin tunniksi varjoon kankaan tai paperin päälle, jotta ötökät ehtivät lähteä heimoon ennen kukkien keittämistä. Kunnon vegaanihan ei ötököitä syö, oli se sitten miten trendikästä tahansa. 2. Huuhtele kukinnot isossa siivilässä. Kaada kukat kattilaan, peitä vedellä ja lisää joukkoon sitruunat lohkoina. Lisää vettä tarvittaessa. Anna kiehua 15 minuuttia. 3. Jäähdytä liemi kukintoineen (noin 30 min.). Siivilöi kukkaliemi tiheän kankaan tai siivilän läpi. Purista ku- voima suosittelee kista vielä loputkin nesteet mukaan. 4. Kaada liemi kattilaan, lisää sokeri ja anna kiehua miedolla lämmöllä välillä sekoitellen noin tunti. 5. Purkita puhtaisiin lasitölkkeihin ja säilytä jääkaapissa. Vinkki: siirappi muuttuu jääkaapissa ajan mittaan maultaan ja koostumukseltaan yhä hunajaisemmaksi. Koonnut Kaisu Tervonen Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 19.5. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. HYÖTYVILJELY 6.5. kello 18 Tampellan esplanadi 7, Tampere www.martat.fi/piirit/pirkanmaa/tapahtumakalenteri Pirkanmaan Martat järjestävät maksuttoman luennon kaikille hyötyviljelystä ja kotipuutarhuroinnista kiinnostuneille. OIKEUDENMUKAISTA KAUPPAA 7.5. kello 16–18 Porthania, Helsinki Tiedekulmassa keskustellaan suomalaisen kuluttajan vaikuttamismahdollisuuksista globaaliin oikeudenmukaisuuteen. Ennen keskustelua voi siemailla reilun kaupan kahvia. SUURET OLUET, PIENET PANIMOT 22.–24.5. Keskustori, Tampere www.pienpanimoliitto.fi/4 Pienpanimoiden katselmuksessa on mukana yli 20 kotimaista panimoa, mutta kaikkea ei tarvitse kokeilla yhdellä kertaa, sillä tapahtuma ulottuu useammalle päivälle. RAVINTOLAPÄIVÄ 17.5. Kaikkialla fi-fi.facebook.com/ ravintolapaiva Ravintolapäivä viettää 3-vuotissynttäreitään, ja juhliin osallistuu entistä useampi kotikokki ja -kulinaristi. BRUNSSI 1.6. alkaen Kääntöpöytä, Helsinki kaantopoyta.fi Dodon kaupunkiviljelypuutarha tarjoilee ensimmäisen kesäbrunssinsa kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina, mutta jatkossa viljelyspalstan antimista nautitaan joka toinen lauantai. United States of Europe? Euroopan liittovaltiokehitys tarkoittaa monia muitakin asioita kuin vain EU:n perussopimuksen muuttamista. Esimerkiksi Lissabonin sopimuksen rukkaaminen kävi lävitse sadat eri kokoukset, ratifioinnit ja monen eri instanssin leimasinpöydät. Jotta Euroopan Unionia jonain päivänä jouduttaisiin kutsumaan liittovaltioksi, on perussopimusta muutettava, mikä jo itsessään on vuosikymmenien projekti. Liittovaltionomainen kehitys on kuitenkin jo käynnissä. Miltei kaikki eurovaaliehdokkaat tunnustautuvat sanoissa liittovaltiota vastustaviksi. Todellinen toiminta ja tavoite on haettava paljon syvemmältä. Pelkkä federalismin vastustaminen ei oikeastaan sano yhtään mitään. Kuitenkin vain kaksi parlamenttiryhmää on sanonut vastustavansa liittovaltiota. Mielestäni suuret yhteiset teemat, kuten ylhäältäpäin saneltu talous- ja puolustuspolitiikka, ovat liittovaltiolle ilmeisiä. EU on laaja, eikä liittovaltiokehitys tarkoita ihmisten ajamista samaan muottiin, vaan kansallisen päätöksenteon alistamista entistäkin oligarkkisemmalle järjestelmälle. Tuossa järjestelmässä ihmisiin suurimmassa mitassa vaikuttavat päätökset tehdään kaukana alueilta, joihin päätökset heijastuvat. Kun unioni sanelee valtioiden taloustavoitteita ja osallistuttaa ne mielettömiin pelastustalkoisiin, olemme jo liian syvällä liittovaltiossa, kutsuttiinpa sitä sitten unioniksi tai miksi tahansa. Yhteinen talousalue on tuonut meille hyvää, mutta myös todella paljon huonoa. Harva 90-luvun laman muistava kaipaa markan jatkuvaa devalvointia. Etääntyvä ja suurkapitalistien määrittämä demokratia ei mielestäni kuitenkaan ansaitse itseään kutsuttavan demokratiaksi. Keskitetty taloushallinto on myös näin antanut pirulle pikkusormensa. Se ei ole tapahtunut vahingossa. Tästä on esimerkkinä poliittisesta ohjauksesta vapaa, talousalueen rahapolitiikasta vastaava Euroopan keskuspankki. Lapista on pitkä matka eduskuntaan – monet kokevat, ettei etelän politiikka koske meitä. Bryssel ja Strasbourg tuntuvat vielä kaukaisemmilta. Fakta kuitenkin on, että kaikki EU:n yhteisiä asioita koskevat päätökset heijastuvat ainakin välillisesti myös nuorgamilaisen mummon pirttiin. Jos EU:n demokratiaa halveeraavaa kehitystä ei edes yritetä pysäyttää, etääntyy mahdollisuus vaikuttaa entistä kauemmas. EUparlamentin on ryhdistäydyttävä. Kumileimasimen sijaan on muodostettava vahva päätöksentekoelin. Jos tähän ei päästä, vaikuttaa se negatiivisesti niin Näkkäläjärvellä hiihtelevään entiseen savottajätkään kuin Esplanadilla räkivään nuorisojengiinkin. JUHA-PETTERI PASMA juha-petteri.com KOHTI SOSIALISTISTA EUROOPPAA vasemmistonuoret.fi/eurovaalit
sia, k u o j r a t n Paljo ytöjä ja ö l , a i s k u uutu isossa a t i o k i s s a kl sa. kirjateltas aa p a V ! y s ä pä Kats .fi aali rnev jaka .kir www ma: hjel ko o o ko . 5 . 1 2 20.– e i t a t R au k n i s l e H , i r nto 9 1 – 0 1 i klo : uko Aaltonen, m m a mass chatz, Jo Ohejr veonlBagh, RomLaasnseS Naukkarinen Pet salo ja a k n o Pirjo H n! a a m i o en s t a j r i k ärvin J a a k s i u aM M si Raittinen j Jus ! a j u l i kilpa ia-visa TietMoM-kisat ja Brasil pallon Jalka a! t i e r a ulkk huntu, KirajtaaPjepicelli: IsnlaamJainakko Ren . Muka na Kontula, o n i a p Vasta -Anttila, An rdi n Ja Hämee ri-Zein ja Pia ä rasto. i K v i v a i j ä a P lt äki, va suomalaiV : m o örb to ja Jussi F muuttoviras kka, Into n tii Maaha apaikkapoli rv nen tu HAE KEVÄÄN YLIOPPILASLAHJAT meiltä!
Ricardo Trabulsi Vapaa pääsy Los de Abajo (MEX) Lauantaina 24.5. klo 18.30 Maailma kylässä -festivaali 24.–25.5.2014 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Hugh Masekela (RSA) Four Cats Luiz Ruffato (BRA) Celso Piña (MEX) Hiphop Allstars & FeatFest-voittaja Tiger Hoods Jennifer Clement (MEX/ USA) Amparo Sánchez (ESP) Capitan Tifus (ARG) Da Cruz (BRA/SUI) Wimme Saari & Tapani Rinne The Sexican (DEN) Minä ja Ville Ahonen El Niño del Retrete (ARG) Tiempo Habana (FIN/CUB) Lauri Tähkä Alex Sandunga (FIN/CUB) Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani + 150 esitystä Rana Husseini (JOR) Marina Arrate (CHI) Kymmeniä keskusteluja Runsaasti ilmastoasiaa 300 kansalaisjärjestöä 60 katukeittiötä Lasten oma Tenava-Timbuktu-alue Koko ohjelma: www.maailmakylassa.fi Partnerit: Tapahtumaa tukevat: Helsingin kulttuurikeskus sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö
20 4 / 2014 uusiutuvien puolesta. Greenpeacen Suomen-toimiston uusi maajohtaja Sini Harkki puolustaa metsiä ja taistelee uusiutuvien energialähteiden puolesta. Toinen Greenpeacen Sini tuli viime syksynä tutuksi, kun aktivisti Sini Saarela kiipesi öljynporauslautalle vastustaakseen Arktisen alueen öljynporauksia.
päähenkilö 4 / 2014 teksti hannele huhtala | kuvat 21 aleksi toivanen Ärsyttää ihan helvetisti Toimikaa, sillä muuten ei tapahdu mitään, vaatii Greenpeacen Suomen-toimiston uusi pomo Sini Harkki. S Harkin tie luonnonsuojelijana oli katketa alkuunsa vuonna 2000. Silloin 19-vuotias LuontoLiiton Uudenmaan piirin aktiivi oli lähtenyt osoittamaan mieltään aarniometsien säilyttämisen puolesta Kainuuseen, Kuhmon Laamasenvaaraan. Kyseessä oli valtion omistama ja Metsähallituksen hoitama metsä, jollaisella Luonto-Liiton partio oli käynyt Kuhmon Vattuvaarassa paria kuukautta aiemmin. Alueelta oli raportoitu löytyneen kymmeniä uhanalaisia kasvilajeja ja kääpiä, mutta kun luontoliittolaiset tulivat tarkistamaan tilannetta, metsä oli täydellisesti kaadettu. Myöhemmin talvella tultiin osoittamaan mieltä samanlaista hakkuuta vastaan Kuhmon Laamasenvaaraan. ”Se oli ihan tavallinen mielenosoitus. Siellä oli outo tunnelma, Metsähallituksen henkilökunta käyttäytyi aggressiivisesti. Katsoin motokuskia, joka viskoi puita sinne tänne, ja lähdin hakemaan lähellä motokuskia ollutta kollegaa pois.” ini näki kauempaa, H kuinka yksi metsätyön monitoimikonetta käyttävistä miearkki histä oli alkanut kaataa puita lähes holtittomasti. Kun mielenosoittajat olivat jo lähdössä pois motokuskin läheltä, yksi puu kaatui. ”Kuulin rasahduksen yläoikealla ja näin, kun täyskasvuinen mänty alkoi kaatua. Onneksi oli talvi ja pystyin dyykkaamaan siihen uraan lumessa, joka oli onneksi syvä.” ”Sain aivotärähdyksen ja ruhjeita kylkeen, mutta ilman lumiuraa olisin kuollut.” ”Olen aivan varma, että teko oli tahallinen, vaikka kuski ehkä tarkoitti kaataa sen pelotellakseen”, Sini Harkki muistelee tapausta vuosien takaa. ”Ja tää jatkuu.” Pystyyn päästyään Harkki ja muut mielenosoittajat olivat kävelemässä autolleen noin viiden kilometrin päähän, kun metsätietä kaarsi kaksi autoa. ”Niistä nousi viisi kaapinkokoista korstoa ulos. Tajusin heti, ettei ole kaikki hyvin. Matti Liimatainen ehti huutaa kännykkään kuhmolaiselle tutulleen, jonka kanssa sattumalta jutteli, että soita poliisi. Joku miehistä heitti kännykän metsään, ja he alkoivat hakata Mattia, seurueen ainoaa miestä.” että tytöt H yrittivät mennä väliin, mutta miehet olivat voimakkaampia. a r k k i s a n o o, ollut välttämätöntä sopimusten aikaansaamiseksi.” myös Saarelan Sinin tilanteen kommentoinnissa.” valittiin Greenon tälS peacen Suomen maajohta- A lä hetkellä yhä Greenpeacen jaksi huhtikuun alussa. Käytän- merkittävin kampanja. ini Harkki nössä hän on hoitanut tehtävää jo viime marraskuusta. Greenpeacessa hän on ollut vuodesta 2006 lähtien. Aiemmin hän on tehnyt metsiin, biopolttoaineisiin ja Arktikseen liittyvää työtä. Greenpeacen toimisto on siisti. Sisälle tultaessa tervehtimään tulee Harkin oma koira, Pärnusta tuotu löytökoira. Viime syksynä Greenpeace sai toiminnalleen valtavasti näkyvyyttä, kun kaksi aktivistia kiipesi öljynporauslautalle Barentsinmerellä vastustaakseen arktisen alueen öljynporauksia. Toinen kiipeäjistä oli Sini Saarela. Saarela sai kehuja rohkeudestaan, mutta paljon myös kuraa niskaansa. Kun tilanne saatiin rauhoitettua, selvisi, että kaikki pahoinpitelijät olivat motokuskin veljiä, seitsemän veljestä Kuhmosta. ”Pahoinpitelijät kyllä tuomittiin, mutta motokuski sai tuomion vain vaaran aiheuttamisesta.” Tapaus innoitti Harkin tekei k s i s u o r a a toiminmään metsiensuojelutyötä seutaa vastustetaan niin raavien kymmenen vuoden ajan. voimakkaasti? ”Toinen silloin aloittanut ”Suomalaiset on tosi legaluontoliittolainen Mannisen Ol- listinen kansa. Ihmiset eivät aili palkittiin juuri Pohjoismaiden na ymmärrä, että ihmiset ne lait neuvoston ympäristönsuojelu- tekevät.” Öljynporauslautta-pidätykpalkinnolla metsiensuojelusta. Voisi sanoa, että se hakkuu tuli sen jälkeen Greenpeace sai pakalliiksi”, Harkki nauraa. lautetta, jossa sanottiin, että 15 ”Olihan se aikamoinen ak- vuotta Siperiassa olisi ihan oitivistiuran alku. Kun todistin kea tuomio Saarelalle ja muille aktivisteille. Liimataisen pa”A j a t t e hoinpitelyä käleeko ihmiset räjäoikeudessa oikeasti, että Kuhmossa, yksi iipeää ”Kun k slautalle kun kiipeää ölvalamiehistä huusi, että näkeehän nporau derollin, jynporauslauy j l ö sen, että se valehja levittää ä ban assa talle telee. Kuhmossa a levittä banderollin, 15 i r e j Sip vuotta on ok?” ei huokunut tunuotta k?” v 5 1 ”Toisaalta ne, että oikeuso on ihmiset ovat toimet olisivat riippumattomia.” tyytymättöHarkki tietää, miä tai tunettä kaupungissa tevat pahaa voi helposti elää punavihreässä oloa, mutteivät osaa toimia. Sitaktivistikuplassa ja että maalla ten niistä, jotka tekee ja toimii, on eri maailma. tulee vihan kohde.” ”Mutta ei tuo ole normaalia Erityisesti naiset saavat palsielläkään.” jon vihapostia. Harkki lisää, että hän on sit”Sen näkee myös metsientemmin tavannut paljon hyviä suojelutouhuissa syrjäseuduilihmisiä Kuhmosta Savukoskelle la. Kun vastapuolelle tulee nuori ja Inariin. nainen, jonka kanssa haluttaisiin ”Olen myös kasvattanut toi- olla tekemisissä ihan toisessa mivat välit moneen Metsähal- sävyssä, miesten on vaikea suhlituksen työntekijään, mikä on tautua tilanteeseen. Tämä näkyi M r k t i s - k a m pa nj a Suomen Greenpeace tekee siinä yhteistyötä erityisesti muiden arktisen alueen toimistojen ja kansainvälisen Greenpeacen kanssa. Toinen tärkeä kampanja keskittyy ilmastonmuutoksen hillitsemiseen erityisesti Aasiassa. Greenpeace toimii myös muiden ympäristöjärjestöjen kanssa. Suomen osalta Harkki sanoo, että hän toimisi mielellään uusiutuvien energian tuottajien kanssa. ”Uusiutuvalla energialla ei ole omaa lobbya Suomessa.” Kansainvälisesti Greenpeace työskentelee myös ay-liikkeen kanssa, erityisesti juuri uusiutuvan energian parissa. ”Suomessa ay-liike on vielä vanhan teollisuuden ja energiamuotojen kannattaja, mutta muutosta on tulossa sukupolvenvaihdoksien myötä.” Ylipäätään Suomi näyttää olevan uusiutuvan energian suhteen takapajuinen maa. ”Fossiilisia energialähteitä ja ydinvoimaa on tuettu niin kauan, etteivät uusiutuvan energian tuottajat pääse samalle tasolle, jos alaa ei tueta.” laitos Jsuudessa päätetään rakentaa, tulevaiSuomessa tuotetaan os Fennovoiman sähköä yli tarpeen. Harkin mielestä Suomessa olisi kuitenkin syytä siirtyä pian uusiutuviin energiamuotoihin. Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) on periaatetasolla irtisanonut Suomen lämmöntuotannon osalta hiilivoimasta. Vanhojen voimalaitosten elinkaari on kuitenkin 40–50 vuotta, ja Jyväskylässä on vasta uusittu voimalaitos, joka toimii hiilellä. ”Siinä vaiheessa, kun voimala poistuu käytöstä, Suomen pitäisi olla jo sataprosenttisesti irti hiilestä.” että SuoH messa pitäisi luopua joustamattomista jättilaitoksista, a r k k i va at i i , sillä ydinvoimaa ei voi skaalata kysynnän mukaan.
22 4 / 2014 hyvästit hiilelle. ”Suomessa 80 prosenttia päästöistä tulee energiantuotannosta, millään muulla ei vaikka Helsingissä ole väliä kuin käyttääkö Helsingin Energia hiiltä vai ei”, Sini Harkki Greenpeacesta sanoo. ”Uusiutuvien energiamuotojen tuotanto ja energian kysyntä vaihtelevat aaltomaisesti, ja joskus huippukulutushetkeä tasamaan tarvitaan energialähde, jonka voi kääntää päälle ja pois. Ydinvoima ei ole sellainen.” Ongelma ei koske vain Suomea. Valtaosa maailman hallituksista on sitoutunut pitämään lämpenemisen kahdessa asteessa, mutta ei tee mitään. ”Suomessa on saatu läpi hyvin näkökulma, että uusiutuvat olisivat näpertelyä. Maissa, joissa uusiutuvaan on lähdetty, toimintavarmuus on lyönyt ällikällä ja on hämmästytty siitä, miten tuulivoimaa tuleekin niin paljon.” Harkki esittelee konkretiaa: Saksassa on rakennettu vuosina 2010–2013 noin kahdeksan ydinreaktorin verran uusiutuvan energian tuotantoa. jälL keen Harkki työskenteli Suomen luonnonsuojeuonto-liiton luliitossa kolmisen vuotta metsänsuojeluasiantuntijana. Sitten Harkki opiskeli vuoden Tampereella ympäristöpolitiikkaa. Sieltä hän valmistuikin muutamaa vuotta myöhemmin, vaikkei enää täysaikaisesti opiskellutkaan. ”Olen tykännyt kaikista järjestöistä, joissa olen ollut mukana. Luonnonsuojeluliiton kautta olin mukana kansainvälisissä ympäristösopimusneuvotteluissa ja näin siellä greenpeaceläisiä. Tajusin, miten paljon heillä oli asiantuntemusta ja strategista näkemystä, ja siitä tuli olo, että noiden kanssa haluan olla tekemisissä.” Vuonna 2005 Harkki oli luonnonsuojeluliiton kautta Inarissa tekemässä metsiensuojelutyötä. Kampanja oli vaikea, mutta hyvä esimerkki siitä, että rohkealla provokatiivisella toiminnalla saa aikaan muutoksia keskustelussa. Metsiä ei suojeltu silloin heti, mutta viisi vuotta myöhemmin sitten suojeltiinkin. syytetG ty siitä, että se olisi suljettu järjestö. Harkki ei ymmärrä reenpeaceä on syytöksiä. ”Vuosikertomukset, tilinpäätökset, hallituksen jäsenet, kaikki löytyy nettisivuilta. Kriitikot, jotka väittää, että Greenpeace on salajärjestö, haluavat vain levittää huhuja, eivät he haluakaan tietää. Mun mielestä me ollaan avoimia.” Samaan hengenvetoon Harkki lisää, että järjestön toiminnan luonteen takia yllätysmomentteja täytyy kuitenkin varjella. ”Jos firmat tietäisivät olevansa meidän seuraavia kampanjakohteita, ne voisivat pistää rahaa pr-kampanjoihin etukäteen tekemättä mitään muutoksia toiminnassaan.” Osan suljetusta imagosta Harkki selittää sillä, että Greenpeace haluaa olla tarkka omasta uskottavuudestaan. ”Emme järjestä massamielenosoituksia, joissa saatettaisiin käyttäytyä Greenpeacen periaatteiden vastaisesti. Meille kansalaistottelemattomuus on väkivallatonta. Meidän vapaaehtoiset koulutetaan. Jos joku kiipeilee GP:n nimissä, emme halua, että hän loukkaa itsensä.” Greenpeace on pyrkinytkin viime aikoina madaltamaan kynnystä osallistumiselle. ”Yritämme kertoa ihmisille, että voi tulla tekemään muutakin kuin kiipeämään öljynporauslautalle. Voi tulla kääntämään tekstejä tai kokkaamaan koulutustilaisuuksiin.” toiminta OHarkki pelkkää klikkailua netissä? ei väheksy nettivainko a k t i v ist in kuttamista. Greenpeace suoriutuukin hyvin netissä: kun heitä seuraa Twitterissä, tulee pyyntö lahjoittaa yksi tviitti päivässä järjestölle. Facebookissa kansainvälisellä Greenpeacellä on yli 1,7 miljoonaa tykkääjää. ”Meilläkin on vielä paljon opeteltavaa. Netin kautta on tullut uusia toimijoita, kuten esi- merkiksi Avaaz”, Harkki puhuu viisi vuotta toimineesta internetkampanjasivustosta, jonka kautta kansalaiset voivat luoda kansainvälisiä vetoomuksia. ilmasH tonsuojelutyössä ei ole helppoa löytää mielekkäitä arkin mukaan välitavoitteita. Toisin on Indonesian sademetsien suhteen. Huhtikuussa Greenpeace sai Procter & Gamble -yrityksen lupaamaan, että se luopuu sademetsää raivaavien tuottajien palmuöljyn käytöstä. Procter & Gamble valmistaa esimerkiksi Head & Shoulders -sampoita. ”Procter & Gamble lupaa olla metsäkatovapaa vuoteen 2020 mennessä. Aika monen yrityksen lutusu k u p p ”Hui aamaan tas , hetkiä nergialähde an e ä tarvita voi kääntä jonka ja pois. päälle a ei ole im Ydinvo nen.” sellai kanssa on päästy nopeampiin sopimuksiin. Toisaalta Procter & Gamblen tapaisella palmuöljyn ostajalla on tuhansia myyjiä ja tuottajia, prosessi on hidas.” Kuluttajien vetoaminen firmaan on vain osa isompaa prosessia. Kansainväliset kulutustuotebrändit ovat sensitiivisiä kuluttajien palautteelle. energialähF teiden tuottajat eivät lähde poteroistaan, jollei heitä pungeossiilisten ta sieltä pois. ”Eikä poliitikoilla ole rohkeutta, jollei kansa pakota.” Harkilla onkin selkeä näkemys siitä, kumpi liikkuu nope- ammin, yritykset vai politiikka. ”Firmat ovat nopeampia, mutta me yritämme vaikuttaa molempiin rinnakkain ja limittäin. Todellisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin tarvitaan politiikkaa. Mutta poliitikot eivät ole valmiita liikkumaan, jollei osa bisneseliitistä näytä ensin, että muutos on mahdollinen.” Harkki näkee, että vanhalla energia-alalla on yksinkertaisesti niin paljon vaikutusvaltaa, että ala on pystynyt pitämään suuren osan poliitikoista omalla kannallaan. Poliitikot eivät näe, miten energiajärjestelmän muutos hyödyttäisi osaa liike-elämästä, loisi uusia firmoja ja paljon uusia työpaikkoja. ”Fossiiliset firmat ovat tuomittuja hiipumaan, jos ilmastonmuutoksen torjunta otetaan tosissaan. Silti nykyiset, olemassaolevat työpaikat ovat mielikuvana aika paljon vahvempia kuin tulevat työpaikat. Kansainvälisessä ilmastopolitiikassa on myös koko ajan kytätty muita ja pelätty, että jos tekee itse enemmän, niin kilpailukyky kärsii.” Greenpeace vaikuttaa firmoihin antimainosmateriaalin avulla. Samalla kampanjaan taipuminen saattaa vahvistaa firman brändiä. ”Moni yritys on saanut GP:n vaatimuksiin taivuttuaan kiitosta ja hyvää pr:ää. Me ei ikinä sertifioida yhtään yritystä. Me voimme kiittää Procter & Gamblea, mutta emme sano firman olevan yleisesti hyvä. Meillä ei ole pysyviä vihollisia eikä pysyviä yhteistyökumppaneita. Palmuöljyn tuottaja-asiasta sovittiin nyt, mutta jos he ensi vuonna tukevat esimerkiksi Shellin öljynporauksia, olemme heidän pääkonttorillaan jälleen.” lamaantu” mista. Ilmastokeskustelua on käyty 20 vuotta, ja jos tähän Il m a s s a on mennessä ei ole saatu muutosta, niin milloin ja missä? En silti ajattele, että solidaarisuus olisi kadonnut. Ehkä se on lamaantumista liian suurten ongelmien edessä ja epäselvyyttä ratkaisuista”, Harkki pohtii. Mikä saa Harkin jatkamaan aktivismia? ”Ehkä vain hoitaisin puutarhaa, jos en tietäisi, miten vakavasta ongelmasta on kyse. Pelosta tulee pakko tehdä.” Harkkia mietityttää, millainen maailma on hänen omalla, nyt leikki-ikäisellä lapsellaan 40–50 vuoden päästä. ”Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kahteen asteeseen on mahdollista, ja uusiutuva energia on käyttövalmista. Ärsyttää ihan helvetisti, että sitä ei oteta käyttöön.” pyImäärä, säyttäminen on tärkein päämutta miten se oikein lmastonmuutoksen pitäisi tehdä? Pitäisikö valita kylmät suihkut vai boikotoida öljy-yhtiöitä? Luonnonsuojelujärjestöjen ratkaisuehdotukset poikkeavat toisistaan. Lisäksi ilmastonmuutoskeskustelu ajautuu helposti epäoleellisille raiteille. ”Suomessa ei muistuteta, että meidän päästöistämme 80 prosenttia tulee energiantuotannosta, millään muulla ei vaikka Helsingissä ole väliä kuin sillä käyttääkö Helsingin Energia hiiltä vai ei.” M huolestuneen pitäisi tehdä? Harkki vaatii toimintaa. i tä i l m a s t o n m u u t o k s e s ta ”Kaikki on vielä mahdollista. Voi vaikuttaa poliittisesti, kirjoittaa mielipidekirjoituksen tai puhua naapurin kanssa. Tai vääntää kunnan kanssa ja laittaa aurinkopaneelin.” Harkki vaatii viemään keskustelua eteenpäin, jotta saadaan aikaan järjestelmätason muutosta. ”Ihminen, joka kerran on ymmärtänyt ympäristöongelmat, tekee kaikkensa. Mun mielestä on tärkeämpää puhua kuin olla viimeisen päälle kierrättävä.”
K A N S A I N VÄ L I S TÄ J O U R N A L I S M I A S U O M E K S I . olitiikan Maailmanp Atlas Uusi maailmanjärjestys Äänestä rehellisiä vasemmistolaisia eurovaaleissa! Vaalipäivä 25.5. ? Numerot 22-41 ? www.hyvinvointivaltionpuolesta.fi Annika ie Lapintie Hanna Sa arkkinen la Eiila rnos Aarn Siinikka Torkkola Lii Andersson Tilaa Diplo itsellesi tai kaverille – saat tilaajalahjaksi Maailmanpolitiikan Atlas – Uusi maailmanjärjestys -kirjan, ovh-hinta 29 € Isojen pulmien käsikirja Maailmanpolitiikan Atlas piirtää terävän kuvan monimutkaisesta maailmasta ja sen konflikteista. di Diplo2 Alennuskoo Kestotilaussi 30 €/vuo osi) inen 34 €/vu (määräaika fi dediplo. myynti@moni ta 040 179 5297 W W W. M O N D E D I P L O . F I Vasemmiston upeat ehdokkaat! rja Merj n öneen l l ll y K ön Siilv via Modig Piia koski hik Loh a Eiila ainen Tiain EU-vaalit äänestää. 25.5. Feministinen Eurooppa! 4 1 0 2 a s s i le a a v o r u e Ehdolla UROOPPA, UUDISTAVEIHREÄT VALITSE Vaalipäivä .-20.5.2014 14 su 25.5.20 vasemmistonaiset.? /vasemmistonaiset MAINOKSEN MAKSAJA: EHDOKKAIDEN TUKIRYHMÄT Aikuinen nainen Muutos: eat.fi/ www.vihr eurovaalit änestys 14 Ennakkoä en Harri Auvin o-Kahiluoto Outi Alank o Touko Aalt Vihreiden nvarapuheeK johtaja, YT ylä 30, Jyväsk 152 d Anne Blan 156 Kansanedustaja, FT ki 47, Helsin 154 alYhteiskunnjä, linen yrittävaraVihreiden taja, 45, Huittinen puheenjoh ala Heidi Haut rlaEx-europa o, mentaarikk MMM ki 58, Helsin tori, Tutkijatoh TkT, FM 39, Kuopio 155 159 umuvuori Johanna S alo Maria Ohis äs Otso Kivek Ohjelmisto FM arkkitehti,ki 34, Helsin 164 kynen Oras Tynk ustaja, Kansaned M YT e 36, Tamper 169 nuorVihreiden kelijoiten ja opis den pj, VTM ki 29, Helsin 166 r Ozan Yana oitTutkijaharj K T V , a lij te ki 27, Helsin 171 168 Kaupunginu, valtuutett VTM ki / Oxford 37, Helsin
24 4 / 2014 testaa hyönteisruuan Euroopassa ötökät yököttävät vapaata riistaa. Kusiaisten metsästykseen ei lupaa tarvitse. Maku on lempinimen veroinen. teksti henrik lahtinen | kuvat Y K : n e l i n ta r v i k e - ja maatalousjärjestö FAO ehdotti keväällä 2013 hyönteisravintoa ratkaisuksi maailman ruokapulaan. Järjestön mukaan hyönteisten kasvattaminen tai luonnosta kerääminen on huomattavasti halvempaa ja ekologisempaa kuin kestämättömäksi paisunut perinteinen lihantuotanto. Maapallolla arvioidaan elävän yhtä ihmistä kohden noin 40 000 kiloa hyönteisiä, joista suuri osa kelpaa syötäväksi. Monissa maailmankolkissa ötökät muodostavat merkittävän osan ravinnosta, mutta länsimaalaiset ihmiset suhtautuvat vielä vaistomaisen ennakkoluuloisesti hyönteisravintoon. FAO arvioi, että kehittyneiden maiden ihmisten nyrpeä suhtautuminen hyönteisiin saattaa vähentää niiden käyttöä myös Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, missä hyönteisravinnolle ei helposti löydy kunnollista korviketta. Hyönteisruokaa on saatavilla erikoistuotteena jo joistakin eurooppalaisista ravintoloista ja kaupoista. tanu kallio Painajainen pannulla Toimittaja popsi muurahaisia & jauhomatoja, tulevaisuuden perusmättöä. Huldénin mukaan maassamme elää lajikaupalla syömäkelpoisia ötököitä, kuten torakoita, muurahaisia, kovakuoriaisia, perhosten toukkia ja heinäsirkkoja. Hyönteisiä on hänen mukaansa riittävästi tyydyttämään suurikin ravinnontarve: ”Yksistään muurahaisten biomassa on suurempi kuin hirvien, ja hyönteisethän tunnetusti lisääntyvät nopeasti.” Huldén sanoo kerääL vänsä kertarysäyksellä parhaimmillaan litrakaupalla syöena L ahtavat televisioohjelmissa hyönteisiä suuhunsa, mutta vain vedon hävittyään tai mainetta ja mammonaa voittaakseen. Vieläkin inhempaa osaa hyönteiset näyttelevät lukuisissa apokalyptisissä elokuvissa. Niissä ötökät eivät esiinny pitopöytien piristävinä proteiiänkkärit ninlähteinä, vaan ihmiskunnan tuhoajina. Länsimainen kulttuuriperintö on tehnyt tehtävänsä: hyönteiskammo on iskostunut niin syvälle alitajuntaani, että ötökät ovat levottomien krapulaunieni peruskalustoa. Hyönteistieteilijä Lena Huldén on hyönteisravinnon kotimainen pioneeri: tutkimisen lisäksi hän kerää ja kasvattaa hyönteisiä syötäväksi. mäkelpoisia hyönteisiä. Nyt hortoilen itse toiveikkaana minäkin Turun Itäharjulla sijaitsevalla metsäkaistaleella. Olen varmuuden vuoksi ottanut mukaani kymmenen muovipurnukkaa – täysin suotta. Toukkia en löydä mistään, ja kovakuoriaisia en huoli. Heinäsirkat sirittävät kuin seireenit, mutta tämä poika ei mene retkuun: ne kuulemma pistävät helposti ja lähtevät lipettiin vikkelästi. On tyydyttävä kusiaisiin, joita saan pienen puutikun avustuksella usutettua muovipurkkiin kolmisenkymmentä yksilöä. Pääruoka täytyy hakea kaupasta. Ihmisille hyönteisruokia markkinoivia liikkeitä ei Suomessa vielä ole, mutta toki eläinkaupoista ötököitä saa. Turun Faunattaressa 20 grammaa jauhomatoja maksaa kolmisen euroa, mutta kysynnän kasvaessa niiden hinta tulee laskemaan rutkasti. Jos jauhomatoja haluaa jo nyt syödä säännöllisesti, ne kannattaa edullisuuden vuoksi kasvattaa itse. Ohjeita löytyy esimerkiksi internetistä. Jaakko H Kullberg uskoo, että Suomen luonnosta voi kerätä kanyö n t e i s t u t k ij a sallisen ravinnontarpeen kannalta vain mitättömiä määriä hyönteisiä vaarantamatta lajien säilyvyyttä ja ekosysteemiä. Lena Huldén puolestaan arvioi, että massiivisten hyönteismäärien kerääminen Suomen luonnosta on työlästä ja vaatii asiantuntemusta. Huomattavasti tehokkaampaa toimintaa on kasvatus, jota pienessä mittakaavassa jo harrastetaan. Hollantilainen hyönteistutkija Marcel Dicke arvioi muutama vuosi sitten Maailman Kuvalehdessä, että 10 kiloa rehua tuottaa vain yhden kilon nautaa, mutta yhdeksän kiloa heinäsirkkoja. Hyönteiset eivät tarvitse paljoa valoa, ja ravinnoksi niille kelpaavat vaikkapa pilalle menneet vihannekset. Hyönteisten kasvatus ei vaadi suuria laidunmaita eikä varta vasten rakennettuja tiloja: hyönteisfarmeina voi käyttää kellareita, kasvihuoneita, tehtaita ja voimalaitoksia. Ainoaksi mahdolliseksi riskitekijäksi asiantuntijat mainitsevat ulkomailta tuotujen ötököiden karkaamisen luontoon. Se olisi suuri uhka paikalliselle ekosysteemille. ovat todellisH ta superruokaa. Ne sisältävät hyvälaatuisia proteiineja, Byö n t e i s e t
4 / 2014 25 bon appétit. Heinäsirkoista saa pikkusuolaista tulevaisuuden illanistujaisiin. vitamiineja ja mineraaleja jopa enemmän kuin nisäkkäät. Kasvatettaville hyönteisille ei ole tarvetta tarjota epäterveellisiä lannoitteita sisältäviä rehuja, joten niiden ravinteikkuus ja puhtaus eivät kärsi tuotantoolosuhteissa samalla tavalla kuin suurempien eläimien. Huldénin mukaan hyönteisfarmien asukkien ja suurten tuotantoeläimien olosuhteita ei ole syytä verrata keskenään. Hyönteisen kyky kokea kärsimystä on aivan toista luokkaa kuin sialla, kanalla tai lehmällä, eikä siirtyminen luonnosta kontrolloituun ympäristöön ole ötököille välttämättä kovin suuri sokki. Suomen Vegaaniliiton puheenjohtaja Marianne Chanth puolestaan pitää hyönteisiä inhimillisinä ja kärsivinä olentoi- na, eikä hän siksi innostu todennäköisestä tulevaisuuden trendistä: ”Ihmisen ei tarvitse elääkseen syödä hyönteisiä tai mitään muitakaan eläinkunnan tuotteita.” tuntuu N kaikkea muuta kuin luontevalta viskata eläviä muurahaisia iin ta i näin, pannulle. Niiden pistävä ominaishaju täyttää koko kämpän. Kotvasen käristettyäni sullon kusiaiset suuhuni ilman mausteita. Ne maistuvat nimensä mukaisilta: jos virtsa olisi kiinteää ja sitä paistaisi, olisi makuelämys ehkä samankaltainen. Kylmä vesi kukistaa yökkäreaktiot, mutta pelkään pahimman olevan vielä edessä. Siirryn pääruoan kimppuun. Luikertelevat jauhomadot herättävät muurahaisiakin enemmän kuvotusta. Paistettujen jauhomatojen syömisprosessiani voisi verrata kylmään veteen hyppäämiseen. Viivyttelen ruokailun aloittamista pitkään ja hermostuneena. Hengitysharjoituksista huolimatta huuliltani tipahtaa ikiaikainen sanapari: hyi vittu. Miellyttäväksi en tilannetta pysty manipuloimaan, joten on runtattava väkisin. Viidennen tai kuudennen lieron kohdalla hommassa ei kuitenkaan ole enää dramatiikkaa. Rapeiden jauhomatojen mie- to maku muistuttaa pähkinää. Voittavat kusiaiset mennen tullen, mutta noutopöydästä noukkisin niitä lautaselleni korkeintaan muodon vuoksi. unioniin kuuluE vassa Suomessa kasvavan hyönteisravintoteollisuuden u ro o pa n ympärille rakentuisi todennä- ani Huulilt en aikain i k i a a tipaht napari: sa u. hyi vitt köisesti monimutkainen määräysten ja rajoitusten verkko, mikä saattaisi vaikeuttaa farmien perustamista. Myös lihateollisuuden ja maatalouden etujärjestöt saattaisivat käyttää valtaansa jarruttaakseen uuden tulokkaan kehitysmahdollisuuksia. Suomalaiset asiantuntijat yhtyvät kuitenkin YK:n elintarvikeja maatalousjärjestön FAO:n näkemykseen siitä, että suurin este hyönteisten syömiselle on tuotannollisten ongelmien sijaan vähäinen kysyntä, joka johtuu kulttuurin puutteesta ja ennakkoluuloisista asenteista. jälkeen suuhuR ni jää lievästi etova tunne, joka tosin saattaa johtua enemuok ailun mänkin ennakkoluulojen vauhdittamasta mielikuvituksestani kuin ötököiden todellisista makuominaisuuksista. Jos taloudelliset ja ympäristöpoliittiset realiteetit tulevaisuudessa niin vaativat, voin kuvitella popsivani ainakin jauhomatoja. Huldénin mukaan aika on kypsä laaja-alaiselle hyönteisravinnon tuottamiselle jo kymmenen vuoden päästä. Asenteet muuttuvat suotuisammiksi, kun lihansyönti alkaa käydä taloudellisesti ja eettisesti yhä hankalammaksi. ”Kun naudanlihan hinta nousee, tarvitaan lisää halpaa proteiinia. Yhä useampi haluaa myös lähiruokaa, joka ei uhkaa luonnon monimuotoisuutta ja jolla on pieni hiilijalanjälki.” Aluksi yleistynee hyönteisjauhe, jota voidaan käyttää esimerkiksi leivonnassa tai laatikkoruokien osana. Pannulla paistettujen ötököiden suosio saattaa antaa odottaa itseään pitempään. ruokateollisuuden P kehitystä läheltä seurannut Maa- ja metsätaloustuottajain itkään keskusliiton ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi uskoo, että hyönteistuotteiden leviäminen erikoisravintoloiden ja -liikkeiden kautta osaksi markettien perusvalikoimaa kestää tuskin 20:tä vuotta kauempaa: ”Suomalaiset ovat perinteisesti omaksuneet vieraiden kulttuurien ruokailutottumukset melko nopeasti.” Arvionsa tueksi Syväniemi viittaa muutaman vuosikymmenen takaiseen aikaan, jolloin monella tapaa hyönteisravintoa muistuttava katkaravut muuttuivat lyhyessä ajassa harvinaisesta ja inhotusta ruoasta arkipäiväiseksi perusmätöksi. Niin käy hyönteisillekin, Syväniemi uskoo. perusE teella en voi sanoa suoranaisesti rakastuneeni hyönteisn s i k o k e m u k s en i ruokaan, mutta totuttelun ja oikeanlaisen suggestion avulla asenteeni varmasti muuttuisi myötämielisemmäksi. Makuaisti ei suinkaan ole vapaa psykologisista mielleyhtymistä: kananugetitkin alkoivat maistua suussani kammottavilta vasta sen jälkeen, kun kuulin niiden vähintään kyseenalaisista tuotantotavoista. Jos länsimaiset ihmiset jossain vaiheessa tajuavat, minkälaisia myrkkyjä he rahtaavat marketeista ruokapöytäänsä, saattavat luonnonmukaisesti kasvatetut hyönteiset alkaa tuntua varteenotettavalta vaihtoehdolta.
26 4 / 2014 Kun politiikka ei riitä Alfredo Jaar tekee näyttelyssään sen, mistä hän muita kritisoi: typistää viimeisenkin tunteen kauppatavaraksi, väittää kulttuurintutkija Hanna Kuusela esseessään. taide. Katsojat katsovat Alfredo Jaarin teosta. teksti hanna kuusela | kuvat alfredo jaar vastustaa maailman automatisoitumista. Se – toisin kuin työpanos, asunto tai CV – ei ole vaihdettavissa miksikään toiseksi: ei rahaksi, ei lainaksi, ei ajaksi, ei hyödyksi. Siksi runous on paras toivomme finanssikapitalismia ja maailman automatisoitumista vastaan. Suunnilleen näin väittää italialainen aktivistiteoreetikko Franco ”Bifo” Berardi kirjassaan unous Uprising. On Poetry and Finance (2012). Kutakuinkin vastakkaista julistaa chileläistaiteilija Alfredo Jaar Kiasman näyttelyssään Kun runous ei riitä. Bifo ja Jaar haluavat molemmat maailman parasta, sen irtautumista brutaalin vallan ja talouden kahleista, liikkumisen vapautta ja kuoloniskua yksinkertaistetuille ja monotonisille viesteille. Toinen sanoo, että saavutamme tämän runoudella, toinen väittää runoutta riittämättömäksi. Mikä Jaarille sitten riittää? Kiasman näyttelyesitteen mukaan Jaarin näyttelyn pääteemoja ovat yhteiskunnalliset ja eettiset kysymykset. Hän kommentoi maailmaa ”kriittisen ja humanistisen maailmannäkemyksen läpi”. Niinhän hän tekee. näyttelyA tilaan, ja näen ensimmäisen Jaarin teoksen. Se koosstun Kiasman tuu mustista tynnyreistä, jotka on täytetty vedellä. Veden pintaan heijastuu nigerialaisen Kokon kaupungin asukkaita, jotka ovat kärsineet italialaisten tankkerien kuljettamista myrkkykemikaaleista. Ihan vaikuttava teos, ja tärkeä aihe, mutta kuten näyttelyn
4 / 2014 nimi jo kertoo: se ei riitä. Runous ei riitä. Siksi näyttelyesitteessä kerrotaan teoksen muistuttavan siitä, ”miten länsimaat käyttävät Afrikan köyhiä maita ongelmajätteensä kaatopaikkoina rahaa vastaan”. Minusta tuntuu, että ajatuksen keksiminen itse ei olisi ollut vaikeaa, sillä teoksella on suorasukainen nimi: Maantiede=sota (1991). Teoksen viesti alkaa käydä selväksi: maantiede määrittää kohtaloita ja altistaa konflikteille, joissa länsimaat – siis me – olemme usein voittajia tai riistäjiä, köyhät maat ja niiden ihmiset kärsijöitä. Voiteluaineena toimivat kauppatavarat, ja kääntöpuolena syntyy katseiltamme piilotettua ongelmajätettä. Viesti ei ole monimutkainen ymmärrettäväksi, mutta kuin varmuuden vuoksi näyttelyhuoneen seinällä olevassa tekstissä vielä huomautetaan: ”Kun katsot heijastuksia, näet myös oman kuvasi.” Tämän suorempaa ei asiaa voi nuijia näyttelyvieraan kalloon. Vähempää ajattelua ei taideteos oikeastaan voi vaatia. B mukaan meiltä on automatisaation, teknologian ja finanssikapitalismin myötä katoamassa sensibiliteetti, eli herkkyys ymmärtää sitä, mitä ei sanoin tai digitaalisin merkein voi kuvata. Jaar taas uskoo sanoihin. Jaar ja Kiasma selittävät ja selittävät, kirjoittavat sanoja isoin palkkikirjaimin, valokirjaimin, näyttelyesitteeseen, seinille, julisteille, valkokankaalle, paperille. Sanoja toisten perään. Jaar ja kuraattorit tekevät sen, mitä ala-asteen opettajat varovat: he kaatavat näyttelyvieraiden päihin ämpäreillä ajatuksia – eivät niinkään yritä saada heitä ajattelemaan itse. Ehkä näyttelyn nimessä Jaar viittaakin itseensä? Jos runous tai taide on tätä, se ei tosiaan riitä. er ardin aktivistiteoreetikB ko, joka panee toivonsa taiteeseen. Jaar on taiteilija, joka ifo on panee toivonsa aktivismiin ja teoriaan. Miksi taiteilija ei usko taiteeseen eikä teoreetikko teoriaan? Jaarin vahvuutena on, että hän onnistuu yhdellä kollaasilla, aforismilla tai installaatiolla sanomaan enemmän kuin moni representaatioiden tutkija kymmenellä artikkelilla. Tällaista käsitetaide usein on: kirkkaita, yksinkertaisia ajatuksia, ei niinkään monimutkaista ja monikerroksellista pohdintaa. Kun tällaisia teoksia kootaan retrospektiiviin, alkaa kuitenkin katkeamaton puhe taiteen monitulkintaisuudesta. Parhaiten sen näkee Kiasman tuottamasta näyttelyjulkaisusta, joka sisältää ”kahdeksan uutta merkittävää esseetä”. Suuri osa esseistä toistaa yksinkertaisesti saman, mitä jokainen kävijä voi omin silmin nähdä tai mitä teosten esittelyteksteissä jo lukee. Jaarin teoksista ei oikein ole sen enempää sanottavaa. Silti kirjoittajat yrittävät pelastaa teokset niiden yksinkertaiselta ja sellaisena aivan onnistuneelta sanomalta. M lyn esillepano sanoo selvimmin sen, mitä hän teoksillaan yrittää sanoa. Taas kerran mietin: jos taide on tätä, se ei todellakaan riitä. tarkoittaM va ihminen on innostunut Jaarin näyttelystä, koska Jaaroni Miksi kaikkein julistavimpiakin taideteoksia kiiruhdetaan usein kiittämään siitä, että ne eivät osoittele ketään vaan antavat ajattelemisen aihetta? Eivät ne pahemmin anna. Kyllä ne osoittelevat. Taiteilijat, kriitikot ja kuraattorit yrittävät selittää pois ne sormet, joilla he selvästi osoittavat kohti itsekkyyttä, riistoa ja rikoksia. Moraalista kannanottoa yritetään olla kutsumatta sellaiseksi, vaikka kukkataulua saa mainiosti kutsua kukkatauluksi. Ehkä taustalla on yritys pelastaa unelma taiteen kyvystä saada meidät valpastumaan, vaikka tästä unelmasta Jaar ja hänen ihailijansa ovat pitkälti luopuneet. Haluamme säilyttää uskomme taiteen moninaisuuteen ja kykyyn herkistää meitä, mutta emme näytä arvostavan taidetta, joka näin tekee. Meille tuntuu riittävän, että taide sanoo kaiken todella, todella suoraan. Niin kuin Jaar, joka on painanut tuhansille julisteille tekstin: ”Valokuvaa ei oteta. Se tehdään.” Jaarin näyttely on osa voimistuvaa aaltoa, jossa runouden ei pidä olla niinkään runoutta, vaan politiikkaa. Samoin kuin uskon ei pidä olla uskoa, vaan politiikkaa, kuten Kai Sadinmaa vaatii tuoreessa pamfletissaan 10 käskyä kirkolle. Samalla se, mitä aiemmin on pidetty politiikkana, jää yhä harvempien käsiin ja yhä vähemmälle huolenpidolle. iksi näin on? näytteV lyä etsimässä ajattelemisen aihetta. Vihdoin löydän jotain. a e lt e l e n y m p ä r i From Time to Time -teoksessa (2006) Jaar on pannut esille yhdeksän Time-lehden kantta. Ne kuvaavat villieläimiä ja nälänhätää. Näyttelytekstin mukaan tarkoituksena on osoittaa, miten rajoittuneista näkökulmista Afrikkaa esitellään mediassa. Aina vain nälkää ja eläimiä, niin harvoin ”kaupunkeja, kulttuuria ja koulutusta”. Alan ajatella. Jaarin näyttelyssä on tyttö Hongkongin pakolaisleiriltä, poika Ruandan pakolaisleiriltä, ? kansanmurhassa perheensä menettänyt tyttö, ? nälkään nääntyvä sudanilaislapsi, ? vietnamilaisia venepakolaisia. myös kauL pungin, kulttuurin ja koulutuksen: näyttelyn perällä on o p u lta l ö y d ä n kuva Valkoisen talon tilannehuoneesta Osama bin Ladenin murhan hetkellä. Siellä istuu koulutettuja ihmisiä, kuten Barack Obama ja Hillary Clinton. Ironista kyllä, Jaarin näytte- h y vä ä kin tarkoittaa hyvää. Jaar päätyy kuitenkin itse tekemään sen, mistä hän muita kritisoi: ajattelemaan meidän puolestamme, näyttämään kehitysmaat ongelmapesäkkeinä, viemään meiltä sensibiliteetin ja laittamaan meidät reagoimaan kuin koneet. Hui! Uuh! Viimeinenkin tunne supistuu informaatioksi, ja siitä tulee vaihtotavaraa. Tuloksen voi katsoa Twitteristä, johon Kiasma oli kutsunut avajaisvieraansa twiittaamaan näyttelystä. Moni twiittaaja ja ystäväni on todennut Jaarin näyttelyn itkettäneen. Ehkä he sitten todella itkivät, vaikka en käsitä, miksi. Jaar esittelee samoja kuvastoja, joita Helsingin Sanomat, Guardian, Time ja palkitut valokuvaajat esittelevät päivittäin. Ehkä näyttelyvieraat itkevät elämänsä keveyttä, sillä illan lopuksi yksi vieraista twiittaa: ”Miksi #taide? Koska #kulttuuri’lla on arjesta nostattava vaikutus. Olin #Kansallisooppera’ssa ja #Kiasma’ssa. Kotiin kävellessä olo on kevyt.” Siitäkö tässä olikin kyse: ruandalaisten pakolaisten arjesta nostattavasta vaikutuksesta? Taideteosten jälkeisistä leivos- ttely y ä n n i a Jaar istuva m i o v on osa sa runouden , jos a, aaltoa olla runoutt ei pidä politiikkaa. vaan ja kuohuviinitwiiteistä en viitsi edes provosoitua. Saisinhan vain tosikon maineen. Ehkä tähänkin näyttelyyn olisi sopinut, että Kiasma olisi kutsunut avajaisiin pääosin niitä, joita Jaarin taide käsittelee: vietnamilaisia, nigerialaisia, chileläisiä, pakolaisia ja leireiltä selvinneitä. Ei välttämättä niitä, joiden arkea näyttely kohottaa. voimme B tulla yhteen kahdella eri tavalla: voimme jäädä ennalta ifon mukaan määrättyihin rooleihimme, tai voimme altistaa itsemme kohtaamiselle odottamattomalla tavalla, niin kuin rakastuessa, jolloin kohtaamisesta voi syntyä jotain uutta. Tällöin toisen lähettämiä merkkejä joutuu ”tulkitsemaan jäljittäen sanojan intentioita, kontekstia, varjoja ja sanomatonta”. Jaarilta ja Kiasmalta on lupa toivoa jälkimmäistä, mutta he tarjoavat enimmäkseen ensimmäistä. Bifon mukaan aikamme 27 peilikuva. Maantiede määrittää kohtaloita, Alfredo Jaar väittää teoskuvailussaan. Yksityiskohta Jaarin teoksesta Maantiede = sota, 1991. hyperkompleksisessa ympäristössä ihmiset seuraavat yksinkertaistettuja polkuja. Valta on niillä, jotka tekevät asiat helpoiksi: Applella, Facebookilla, ja Kiasmaan tuodulla Jaarilla. Suurin nykytaiteen kohtaama vaara onkin, että ihmisille riittää se, että jotain vain kutsutaan taiteeksi. Silloin taiteesta tulee yhtä tyhjää ja helppoa kuin mainonnasta ja propagandasta, ja se edistää yhtä laiskaa ajattelua kuin muukin viestintä. Kahdesta tai kolmesta Jaarin näyttelyn teoksesta pidän. Vaikka nämäkin työt tuputtavat argumentteja, ne eivät typisty mainonnan kieleksi. Ne eivät myöskään vaihdu helposti twiiteiksi: yhtä lukuun ottamatta twiittaajat eivät kommentoi näyttelyn mielestäni parasta teosta Hiljaisuuden ääntä, joka on hyvää katseltavaa esimerkiksi Meeri Koutaniemen silpomiskuvia pohtineille. runouden on tarkoitus hidastaa tulH kintaa tekemällä merkitysten erkky yden ja antamisesta epävarmempaa. Tämä voi tietenkin johtaa siihen, että kaikki tuntuu niin monimutkaiselta, ettei mihinkään uskalla sanoa mitään. Tai sitten taide voi päätyä tekemään sen, mihin kapitalismi ei vielä täysin ole kyennyt, eli kytkemään meidät irti todellisuudesta. Bifo toteaa, että 1900-luvun alun runous ennakoi dystooppisesti tulevaa: merkkien muuttumista kauppatavaraksi, mielikuvamarkkinoiden syntyä sekä kapitalismin ja finanssimarkkinoiden irtautumista todellisuudesta. Taiteelle ei pidä antaa yhtä ainoaa tehtävää. Siltä ei myöskään pidä toivoa sitä, ettei se sanoisi mitään tai tarjoaisi vain estetisoituja hetkiä. Sen sijaan taiteelta voi toivoa, että se näyttäisi suuntaa taluttamatta perille. Kuten Bifo sanoo, runouden tehtävänä on hidastaa automatisoitua ajatteluamme. Bifon heikko kohta kuitenkin on, ettei hän taida lainkaan seurata nykyrunoutta tai -taidetta, vaan vaalii fantasiaa. Hän yrittää säilyttää teoreettisen uskonsa runouden pelastavaan voimaan, vaikka tosiasiassa suuri osa nykyrunouttakin on täyttä Jaaria. Silti pelkkä teoreettinen uskokin on tärkeää. kadonneita ajaE tuksiani tulin keksineeksi paljon kriittistä sanottavaa Jaatsiessäni rista, Kiasmasta ja nykytaiteen poliittisuudesta. Ehkä siinä olikin näyttelyn tärkein anti. Oikealla hetkellä ja oikein annosteltuna käsitetaide voi auttaa kirkastamaan hahmottomia ajatuksia. Retrospektiiviksi koottuna, twiiteiksi vaihdettuna ja kymmeneen kertaan selitettynä se on vaarassa muuttua yhtä helpoksi kuin kaikki informaatio. Lopulta saan aidon oivalluksen. Sen antaa pieni museoväelle tapahtunut lipsahdus teoksen Sata kertaa Nguyen (1994) edessä. Jaar kuvasi vuonna 1991 hongkongilaisella pakolaisleirillä Nguyen Thi Thuyn nimistä tyttöä. Nyt tytön kuvia on esillä Kiasmassa. Museon seinille kirjoitettujen sanojensa mukaan Jaar ei koskaan oppinut tuntemaan tytön tarinaa. Hän epäilee, että tyttö on syntynyt leirillä, mutta ei voi olla siitä varma. Neljän metrin päässä Jaarin sanoista on teoksen esittelyteksti. Sen mukaan Nguyen Thi Thuy ”oli syntynyt leirillä”. Neljä metriä, ja joku on jo unohtanut, ettei Jaar omien sanojensa mukaan voinut tietää, missä tyttö oli syntynyt. Neljä lyhyttä metriä, ja tytön tarina tai tarinattomuus on jo muuttunut yhdentekeväksi. Se on muuttunut meille vain merkiksi viattomuudesta ja kärsimyksestä. Tuo lipsahdus kertoo paremmin sen, mitä Jaar yrittää kaikilla sloganeillaan ja teoksillaan sanoa. Se kertoo enemmän kuin Jaarin tuhat sanaa ja kuvaa. Se kertoo, M.O.T, että Jaarin tarjoama runous ei riitä. Alfredo Jaarin näyttely Kun runous ei riitä Kiasmassa 7.9.2014 saakka. Franco Berardi: Uprising. On Poetry and Finance. semiotext(e) 2012. 176 s.
4 / 2014 29 matkalla divariin teksti jukka vuorio Maalivahti Noora Räty ei vielä viisi vuotta sitten kehdannut sanoa pelaavansa jääkiekkoa. Nyt hän siirtyy Minnesotasta Mestikseen. Noora Räty ä ä k i e k k o m a a l i va h t i Noora Räty, 24, vastaa Skype-puheluun kotonaan Minnesotassa. On perjantaiaamu, ja Räty valmistautuu viikon viimeiseen työpäiväänsä yksityisen maalivahtikoulun valmentajana. Räty ei ole Amerikassa pelkästään työskennelläkseen valmentajana, vaan treenatakseen parhaissa mahdollisissa olosuhteissa tulevaan kauteen miesten toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Elokuussa Räty aloittaa työt Mestis-joukkue Kiekko-Vantaan maalivahtina. Räty on voittanut mestaruuksia sekä Suomessa että Amerikassa. Olympiakisoista ja maailmanmestaruuskisoista tuliaisina on ollut pronssia. Nyt hän on täysin uudenlaisen pelin edessä, sillä torjuttavana on kiekkojen sijaan ennakkoluuloja. Räty sanoo, ettei hän ole Amerikassa törmännyt koskaan naisten jääkiekon halveksimiseen, mutta suomalaisessa jääkiekkomaailmassa naisten ja miesten välinen epätasa-arvo korostuu paikoin räikeästi. ”Vielä viisi vuotta sitten en aina edes kehdannut sanoa, että pelaan jääkiekkoa, vaikka olin Suomen mestari. Kun joskus puhuin asiasta, tuli kommentteja, että miksi sä sitä pelaat, eihän naiset voi ikinä päästä siinä mihinkään. Joku kysyi, että ai, pelaako naisetkin jääkiekkoa.” edennyt urallaan R paitsi lahjakkuuden ja kovan työnteon myös asenteensa ät y o n tteja, n e m om ”Tuli k si sä pelaat, ik että m iset voi ikinä a eihän n mihinkään.” päästä ansiosta. ”Vihaan häviämistä. Vihaan sitä niin paljon, että ainoa vaihtoehto, joka jää jäljelle, on voittaa peli. Onhan se hyvä fiilis kun voittaa, mutta hävitessä tunteet ovat aivan käsittämättömän huonot.” Mahdollisuus yliopistosarjassa pelaamiseen avautui, kun Suomen maajoukkue kiersi Pohjois-Amerikassa pelaamassa. Yliopistovalmentajat kiinnittivät huomiota Rätyyn, ja lopulta kolme eri yliopistoa tarjosi maalivahdille täysstipendiä. ”Olin lukiolainen, kun sähköpostiin alkoi ilmestyä Amerikasta kirjeitä, että olisi stipendiä tarjolla, haluatko tulla pelaamaan.” Kangertelevaa englantia puhunut lukiolainen uskalsi tarttua tilaisuuteen. Viimeisellä yliopistokaudellaan 2012–2013 Räty laittoi sarjan ennätykset uusiksi. Hänen joukkueensa Minnesota Golden Gophers voitti putkeen 49 ottelua eikä hävinnyt yli vuoteen kertaakaan. Yliopistomestaruuden lisäksi suomalainen nappasi useita henkilökohtaisia palkintoja, kuten valinnan sarjan tähdistökentälliseen ja paikan finaalisarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi. Voittoputken aikaan Räty pelasi 17 nollapeliä, mikä oli myös yliopistosarjan uusi ennätys. Yliopistovuosista jäi taskuun muutakin kuin jääkiekkomestaruuksia. Nyt Rädyllä on ylipistotutkinto journalismista ja joukkoviestinnästä. Harvalla 24-vuotiaalla on yliopistotutkinto ja olympiamitaleja. Rädyllä on. ”Kyllä mä ymmärrän olevani
4 / 2014 Minnesota Gophers 30 etuoikeutettu. Olen saanut hyvän koulutuksen ja pystynyt vielä yhdistämään lätkän siihen saumattomasti. Kaikille nuorille suomalaisille pelaajille sanon, että jos teille tarjotaan mahdollisuutta lähteä tänne, niin lähtekää.” kovaa harjoitusta olympialaisiin. ”Päävalmentaja Jami Kauppi ehdotti, että olisin jo ennen olympialaisia pelannut muutaman pelin. Pelilupapaperini olivat kuitenkin Venäjällä, joten pelaaminen ei onnistunut. Olympialaisten jälkeen istuttiin kahdessa palaverisät y e i ole ensimmäinen naisa, ja toisen jälkeen laitettiin hynen, joka pelaa jääkiekkoa vässä yhteisymmärryksessä nimet miesten sarjassa. Kanadalainen sopimukseen.” maalivahti Manon Rhéaume toimi Sopimus tulee voimaan elokuun uranuurtajana ja pelasi 1990-lu- ensimmäisenä päivänä. Räty savulla NHL:n harjoitusotteluissa noo, että hän aikoo olla silloin hysekä pienemmissä Pohjois-Ame- vässä iskussa. ”Halusin tulla kesäksi Jenkkeirikan miesten ammattilaisliigoissa. Rhéaumesta nuori Noora Rä- hin, koska täällä on niin hyvät oloty ei nähnyt juttuja lehdissä tai suhteet. Mun pitää paiskia hirveä televisiossa. määrä töitä tämän kesän aikana. ”Ei mun lapsuudessa ikinä pu- Ilman kunnollista harjoittelua en huttu naisten lätkästä mitään.” ikimaailmassa tule pärjäämään Naisten jääkiekko on Suomes- Mestiksessä. Täällä mä harjoittesa ja Yhdysvalloissa täysin eri len joka päivä ammattilaisten kansasemassa. Räty kertoo, että hä- sa ja pääsen jäälle juuri niin paljon nen yliopistojoukkueensa Gopher- kuin haluan.” sin vuosibudjetti on 2,5 miljoonaa Jääkiekkokauden lähestyessä dollaria, kun suurin suomalaisen elokuussa Räty tulee olemaan kynaisjoukkueen budjetti on 90 000 sytty vieras haastatteluihin. euroa. ”Kyllä mä nimeä sopimuspapeMyös media on eri tavalla kiin- riin laittaessani tiesin, että kova nostunut naisten jääkiekon tapah- julkisuusruljanssi siitä tulee. Petumista. Kun Suomessa huomioi- laamiseni miesten sarjassa jakaa daan lähinnä sarjan finaaliottelu, ihmisten mielipiteitä tosi vahvasti. saavat Gophersin naiset vastailla Mä luulen, että koulutukseni auttaa mua käsiturheilutoimittatelemään sitä. jien kysymyksiin jatkuvasti. Ajattelen myös, , ”Gophersilla ettei naisten jään ä tied ä m kiekko ikinä ole on kerran viikosä l l ”Ky ta s saanut paljon sa pressitilaisuus, u m i ette ahtia ole huomiota. Jos se jossa on läsnä toiaaliv nyt mun kautta mittajia monista ykkösm een tulossa.” saa, niin se on eri lehdistä ja Mins huippujuttu.” nesotan tv- ja raMestik Sosiaalisessa diokanavilta. Minmediassa ja kieknesotassa ollaan kofoorumeilla varmasti hyvin perillä siitä, miten Gophersin naisilla Räty on saanut paitsi onnentoivotuksia myös rajua kritiikkiä. Joissamenee.” kin kirjoittajissa jo pelkkä aikomus a i s t e n u r h e i l u n nostamipelata miesten sarjaa on saanut ainen tasa-arvoiseen asemaan kaan vihan tunteita. miesten kanssa pitäisi Rädyn mie”Mun homma on harjoitellestä aloittaa aivan markkinoinnin la ja pelata jääkiekkoa, ei miettiä peruskivistä. joidenkin nettimielipiteitä. Jot”Naisten SM-sarjaa ei pitäi- kut ovat sanoneet, että koska mä si pelata ollenkaan harjoitushal- olen eri sukupuolta, niin pelaamileissa, vaan ainoastaan halleissa, seni siellä on vain Kiekko-Vantaan joihin katsojan on kiva mennä. Se markkinointikikka.” on kaiken alku. Kun saadaan lajille h k ä k y s e on markkinointikikatsojia, siitä kiinnostuu media, ja median kiinnostuksen perässä seukasta, ehkä ei. Vasta pelit näytraavat sponsorit.” tävät, kuinka paljon Räty saa vasMiesten liigapeleissä käy tu- tuuta. Jos onnistumisia tulee, tulee hansia katsojia, naisten peleissä myös peliminuutteja. Jos kiekko ei parhaimmillaankin joitakin sato- tartu räpylään, löytää maalivahti ja. Mikseivät esimerkiksi miesten itsensä Tuusulan maisemista. liigajoukkueet toimi naisten joukKiekko-Vantaalla on yhteiskueiden markkinointiapuna? työsopimus sarjatasoa alempana ”Sitä mekin ollaan monen pe- pelaavan tuusulalaisen TuusKin laajan kanssa ihmetelty. Onhan ne kanssa. tietty eri firmoja, eli miesten jouk”Kyllä mä tiedän, ettei musta kueet on omia yrityksiään ja nais- ykkösmaalivahtia ole Mestikseen ten joukkueet puolestaan kuulu- tulossa. Jos muutaman pelin päävat junioritoimintaa pyörittävien sen pelaamaan ja niissä pystyn rekisteröityjen yhdistysten alle. antamaan joukkueelle mahdolliMutta eihän se auttamista estäisi. suuden voittoon, niin olen tyytyLiigajoukkueet voisivat olla suun- väinen. Varmaan enemmän tulee nannäyttäjiä. Jos ne osoittaisivat pelejä siellä Suomi-Sarjassa Tuusarvostusta niiden naisten joukku- Kin maalilla.” etta kohtaan, ehkä muut seuraisiMestaruuksiin ja mitaleihin totvat perässä.” tunut Räty sanoo olevansa tyytyväinen jokaisesta peliminuutista, i e kk o - V a n ta a n joukkueejonka tililleen saa. seen Räty päätyi treenattuaan ”Kerrankin olen lähdössä kauvuodenvaihteen joukkueen muka- teen niin, että edessä on todella na saadakseen mahdollisimman kova haaste.” R N E Noora Räty • s. 29.5.1989 • Jääkiekkomaalivahti • Suomen mestari 2008, 2009 & 2010 Espoon Bluesissa. • Yhdysvaltojen yliopistomestari 2012 & 2013. • Olympiakisojen pronssimitalisti 2010. • MM-kisojen pronssimitalisti 2008, 2009 & 2011. K
KeepCup - ilo silmälle ja ympäristölle. Kertakäyttöisten kahvimukien asemasta käytettävä KeepCup-muki on helppo ja käytännöllinen elämänkumppani, joka kestää niin myötä- kun vastamäessäkin. Myrkytön, BPA-vapaa valinta - monta mojovaa väriä! Tällä kupongilla 30.4.-31.5.2014 KeepCup-kestomuki 12,- VERKKOKAUPPA: www.ruohonjuuri.fi KAMPPI: Salomonkatu 5 KESKUSTA: City-käytävä TURKU: Yliopistonkatu 23 HAKANIEMI: Sörnäisten rantatie 5 TAMPERE: Hämeenkatu 15 ITÄKESKUS: Itiksen kauppakeskus säästösi 20 % Ruohonjuuri viheriöi nyt myös Helsingin ydinkeskustassa! City-käytävä (Saarisen piha), Keskuskatu 6 Tuoreimmassa Ruohonjuuressa Sinua palvelee myös delipiste, josta voit napata mukaasi herkulliset smoothiet, uunituoreet leipomukset ja valloittavan valikoiman raakaherkkuja! Maista ja ihastu! Tällä kupongilla 30.4.-31.5.2014 City-käytävän Ruohonjuuresta: (14,95) KESKUSTA: City-käytävä, 00100 Helsinki KOTIMAINEN SECOND HAND -KETJU Kaikki deli-pisteen herkut - 10 % 35 VUOTTA TEE HYVÄ TEKO – lahjoita Fidalle Katso lähin myymäläsi www.lahetystorit.fi ILMAINEN NOUTOPALVELU
32 4 / 2014 uusi liberia. Muotisuunnittelija Chris Collins ottaa vaikutteita heimoperinteistään. teksti & kuvat maria seppälä Yhteiskuntamalli haussa Paluumuuttajat ovat tuoneet sodan runtelemaan Liberiaan uuden ilmeen, mutta maa on edelleen yksi maailman köyhimmistä. Tä m ä o n yhteiskunta, jossa amerikkalaisuus, palanneet pakolaiset, erilaiset heimoperinnöt ja sodasta selvinneen maan draivi yhdistyvät ja sekoittuvat uudeksi kokonaisuudeksi”, kiteyttää muotisuunnittelija Chris Collins luksushotellin katolla Liberian pääkaupungin Monrovian keskustassa. Collins on ylpeä heimoperinnöstään, ja ylpeys näkyy hänen töissään. Collins toivoo, että muoti saisi ulkomaalaiset avaamaan silmänsä uudelle Liberialle. ”Yritän saada myös nuoremmat sukupolvet ymmärtämään perinteisen kankaan mahdollisuudet, ja siksi olen tehnyt maalaiskankaasta cocktail-mekkoja ja minihameita. Vaatteet ovat viesti niille, jotka edelleen näkevät Liberian kurjana pesäkkeenä, joka synnyttää vain murhetta.” murehdi C menneitä, muttaeimurehdithris Collins tavaa Liberiassa riittää. LänsiAfrikassa sijaitseva valtio on yksi maailman köyhimmistä. Vuonna 1993 alkanut sisällissota runteli Liberian niin pahoin, että jäljelle jäänyttä kaaosta on vaikea käsittää. Lapsisotilaat, joista kasvoi nuoria miehiä, tappoivat erilaisten kapinallisjoukkojen riveissä ensin omat perheensä ja lähtivät sitten ryöstelemään, raiskaamaan ja kostamaan kyliin ympäri Liberian. Tuho oli merkittävä. Iso osa sukupolvesta kasvoi ilman perheitä, työtä ja tietoa siitä, miten lukea, kirjoittaa tai viljellä maata. Sotaa pakoon lähteneet ovat nyky-Liberiassa erilaisessa asemassa kuin ne, jotka jäivät sisällissodan keskelle. Nuorimmat palanneista pakolaisista ovat syntyneet Ghanan, Norsunluurannikon tai Guinean pakolaisleireillä. Näiden maiden paluumuuttajat puhuvat ranskaa, eivät samaa englannin liberiannosta kuin ne, jotka päätyivät Britannian entisiin alusmaihin. Liberiaan on kuluvaan vuoteen mennessä palannut eri arvioitten mukaan noin miljoona ihmistä, ja diasporassa elää edelleen ainakin puoli miljoonaa liberialaista, joista suurin osa asuu USA:ssa. pakolaiY sista moni elää vaatimatonta amerikkalaista unelmaansa, h dys va l l oi s s a mutta moni vanhan eliitin jäsen on onnistunut sijoittamaan ja rikastumaan entisestään. Nyt moni superrikkaista on tullut takaisin. Heidät tunnetaan kirjainyhdistelmällä JJC, ”Johnny just came”. Johnny Amerikan ihmemaasta on tullut pistämään kotimaan asiat kuntoon. ”Usein he kestävät täällä kuusi kuukautta ja tajuavat sitten, että haluavat takaisin Atlantaan tai Rhode Islandille”, sanoo Markku Vesikko, Suomen pakolaisavun maajohtaja Liberiassa.
4 / 2014 33 katuelämää. Water Streetin markkinakatu on poikkeuksellisen hiljainen. näkymä. Hylätyn Ducorhotellin katolta näkee yli West Point -slummin. viesti kasvoilla. Huippumalli haussa -kilpailijoiden kasvomaalaukset ovat vain kieltä ja tarkoittavat naisellista voimaa. Vuodesta 1999 Liberiassa asunut Vesikko on ollut todistamassa Liberian historian verisiä vaiheita ja niitä seurannutta pakolaisaaltoa. ”Vuonna 2001 sota alkoi uudestaan. Ihmiset pakenivat kylistä hävitystä ja tappamista. Me Pakolaisavussa tuimme sisäisten pakolaisten leirejä ja teimme yhteistyötä isojen kansainvälisten kansalaisjärjestöjen kanssa.” Vuonna 2003 sota oli vihdoin ohi. Vesikko kertoo, että sodan jälkeen Monrovian alueella oli lähes 300 000 sisäistä pakolaista, joista suurin osa heitä varten järjestetyillä leireillä. Lukumäärä saattoi olla vieläkin suurempi, jos mukaan lasketaan yksityismajoituksissa asuneet ihmiset. ”Kaupungissa kaikki mahdolliset vapaat alueet ja kiinteistöt olivat täynnä sisäisten pakolaisten asumuksia. Monrovian keskusta oli yksi valtava sisäisten pakolaisten leiri.” pääkaupunki veden vallassa. Rankkasade saa Monrovian keskustan tulvimaan, vaikka kuivana kautena ei yleensä sada lainkaan. konfliktista on kuL lunut kymmenen vuotta. Liberialaisten suuret leirit Länsiiberian Afrikan maissa on suljettu, ja ihmiset palaavat maahan kavereittensa autoissa, kävellen tai busseilla. Palanneet pakolaiset ovat tuoneet mukanaan uuden musiikkityylin hip-con, joka sekoittaa länsiafrikkalaista juurimusiikkia ja viihdemusiikkia hiphopiin. He ovat myös perustaneet uusia yrityksiä ja luoneet esimerkiksi Monrovian muotiviikot. Pukeutumisen afrikkalaiset taitavat. Mitä matalammasta majasta kansalainen ponnistaa, sen varmemmin hänellä on moitteettoman puhtaat valkoiset vaatteet, lankatut kengät ja viimeisintä muotia olevat kankaat. Tänään muotisuunnittelija Chris Collinsin uusimman kokoelman kuvauksissa ovat malleina Liberia`s Next Top Modelin finalistit. Tytöt kikattavat, kuiskivat ja poseeraavat toistensa kän- nykkäkuviiin kuten aloittelevat mallit kaikkialla maailmassa. ovat L päässeet television lisäksi vallan kabinetteihin. Ellen Johniberiassa naiset son Sirleaf eli Madame Ellen on aivaa v a a i r Libe taa täyden stut ja rika ndrooma. y lasin s Liberian uusi äiti, ensimmäinen vaaleilla valittu naispresidentti Afrikan mantereella. Hän on USA:ssa koulutettu rautarouva, jolle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto vuonna 2011. Johnson Sirleafin ansiosta Liberiassa on vuodesta 2006 asti uudistettu hallintoa ja korjattu sisällissodan jättämiä infrastruktuurin raunioita, mutta Liberian valtio on rutiköyhä ja työ hidasta. Johnson Sirleafkaan ei ole enää nuori: hän on 75-vuotias ja istuu toista kauttaan. Seuraajasta ei ole varmuutta. Liberiassa pitivät yli vuosisadan verran valtaa Amerikasta vapautetut orjat ja heidän jälkeläisensä. Monrovian eliitti kukoisti maaseudun heimoyhteisöistä kerätyillä verotuloilla ja USA:n tuella. Vain orjien jälkeläiset pääsivät yliopistoon, matkustelivat ja solmivat kansainvälisiä suhteita. Sota muutti kaiken. Ennen kaikkea se rakensi luokkajaon uudeksi. Pakoon lähtenyt maaseudun väki ja heimoyhteisöt ovat pakolaisina voineet oppia lukemaan ja kirjoittamaan, menneet ehkä kouluun ja hankkineet ammatin. Selvää kuitenkin on, että sadattuhannet paluumuuttajat ovat tuoneet maahan uuden sykkeen. Liberiassa ei tehdä mitään puoliteholla. Suomen pakolaisavun maajohtaja Markku Vesikko sanoo, että Liberiaa vaivaa ja rikastuttaa täyden lasin syndrooma: ”Vesilasi on aina ääriään myöten täynnä, riisiä on aina liikaa yhden syötäväksi, musiikki pauhaa täysillä ja television äänipäät ovat hajonneet, koska volyyminappulat on käännetty uudestaan ja uudestaan ääriasentoon.” Juuri siksi Liberia kiehtoo mieltä ja pumppaa tahtia kuin viimeistä päivää – tai uuden historiansa ensimmäistä. alkanut, mutta M köyhyys, valtavat tuloerot ja korruptio vaivaavat Liberiaa Katso Fifistä Maria Seppälän ja Veera Lehto-Michaudin minidokumentti Liberiasta. uutos on edelleen. Kirjoittaja on tutustunut Liberiaan ja liberialaisiin USA:ssa, Ghanassa ja Liberiassa.
34 teksti 4 / 2014 jari tamminen | kuvat suohpanterror Saamelainen taiteilijaryhmä Suohpanterror yhdistää poptaiteen ja poronhoidon. ”we are legion”. n e n i t Ark terrori 20 vuotta sitten PirkkaPekka Petelius ja Aake Kalliala esittelivät Pulttibois-sarjassaan Naima-Aslakin ja Soikiapään, jotka olivat poikkeuksetta kaatokännissä ja matkalla ”Luostholle lysthin pittoon”. Tänä vuonna olemme saaneet ihastella Putouksen BB-Aslak-hahmoa. Näitä poikkeuksia lukuun ottamatta saamelaiset ovat loistaneet poissaolollaan suomalaisessa populaarikulttuurissa. Vuonna 2012 saamelainen taiteilijaryhmä Suohpanterror otti tyhjiön haltuunsa ja toi kaivatun keskustelun populaarikulttuurin kuvakielelle. Ryhmä sekoittaa teoksissaan katutaieilu teen sekä viihde-, propagandaja mainoskuvaston. Sittemmin suopunkiterroristit ovat tuoneet keskustelun sosiaaliseen mediaan kuvastolla, joka aukeaa katsojille välittömästi. Yksi ensimmäisistä teoksista kuvasi rivistön gákteihin eli saamenpukuihin sonnustautuneita miehiä, joiden kasvoilla oli Anonymous-porukan tuotemerkiksi muodostuneet Guy Fawkes -naamarit. Kuva oli osuva, olivathan teoksen tekijät eittämättä saamelaisia ja pysyttelivät nimettöminä. taiteilijaryhmän jäM senet ovat päättäneet toimia nimettömästi? Suohpanter- tymiseen aiheen kustannuksella. Saamelainen media on toivonut, että Ante tulisi nimellään esiin, mutta tämä on kieltäytynyt, koska pienessä yhteisössä tekijän nimi voisi vaikuttaa teoksen tulkintaan. isen on a l e m a Saa lla hilja o i p m pare mankua kuin . sistaan k u e k i o iksi rorin aktivisti, kutsutaan häntä Anteksi, selittää motiivejaan. ”Omalla nimellä ei täällä halua kukaan osallistua keskusteluun, sillä siitä tulee vain sanomista”, Ante kertoo. Lisäksi ryhmä on huolissaan siitä, että omilla nimillä toimiminen johtaisi keskustelun henkilöi- O töistä liittyy saamelaisten sisäiseen keskusteluun, mutta sa S u o h pa n t e r ro r i n valtaosa on suoraa kommentaaria valtaväestölle, eli suomalaisille, ruotsalaisille ja norjalaisille. Yleisöä on löytynyt myös Pohjoismaiden ulkopuolelta, sillä alkuperäiskansojen asemissa ympäri maailmaa on usein samankaltaisuutta. Teoksissa kulloinkin käytetty kieli valikoituu teoksen sisällön mukaan. Välillä mennään suomeksi, välillä saameksi, välillä ruotsiksi ja välillä englanniksi. Käytetyn kielen lisäksi myös teosten sanoma vaihtelee. Ante kertoo, että Suohpanterrorin tärkein tavoite on luonnon säilyttäminen. Monissä ryhmän kuvissa on viittauksia kaivosteollisuuteen. Presidentti Niinistön julistama uusi Nokia, jonka on määrä takoa vaurautta Suomen kansalle, on tuonut muassaan tuhotun luonnon. ”Vaikka eihän luonto koskematonta muutenkaan ole. Voisi sitä lähteä poromiehiäkin syyttelemään.” BB-Aslak-hahP mo yhdisti toisiinsa tosi-tvgenren, homostereotypioita ja utouk sen saamelaisuuden. Suohpanterror Anonymouksen tuotemerkiksi muodostuneet naamarit ovat kliseinen ilmiö. Monikansalliselle viihdejätille Warnerille kilahtaa kolikko joka kerta, kun Guy Fawkesin naamari siirtyy kassalta aktivistin kassiin. rinnastaa omassa Putous-kuvassaan hahmon vuoden 1960 Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuvaan. Millaisia reaktioita syntyisi, jos vuonna 2014 telkkarissa vedettäisiin rooleja posket kenkälankilla tuhrittuina? Ryhmän saama kritiikki oli melkoista, mutta Anten mukaan palautteen saamiseen on jo ehtinyt tottua. Yleinen mielipide on, että saamelaisen on parempi olla hiljaa kuin mankua oikeuksistaan. ”Sitä vartenhan Suohpanterror on olemassa, että pistetään kahta kovemmin tulemaan. Se vasta ihmisiä suututtaakin”, taiteilija-aktivisti sanoo ja nauraa. keskustelupalstojen N raivonpurkauksista huolimatta Suohpanterrorin saaetin ma palaute on erityisesti saamelaisten keskuudessa ollut positiivista. ”On ylistetty siitä, että vihdoinkin on saatu aikaiseksi joku liike Saamenmaassa.”
4 / 2014 Vaikka liike on vielä pieni, niin sosiaalisessa mediassa leviäviksi tehdyt teokset ovat poikineet kutsuja yllättäviin paikkoihin. Ryhmän töitä on esillä vielä toukokuussa Rovaniemen taidemuseon Sámi Contemporary -näyttelyssä, ja toukokuussa on tarkoitus jalkautua Helsinkiin Maailma kylässä -festivaaliin. S uopunkiterroristien taide kietoutuu porojen ja luonnon ympärille. Suopunki ryhmän nimessä viittaa poronhoitoon, eikä poronhoitoa ole ilman luontoa. ”Kulttuurimme on sidoksissa maahan. Jos se lähtee alta, jäljelle ei jää mitään”, Ante sanoo. Keskustelussa nousee toistuvasti esiin termi ILO 169. Se on YK:n alaisen kansainvälisen työjärjestön ILO:n vuonna 1989 laatima sopimus, jonka tavoitteena on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muuhun väestöön nähden. Sopimuksen toivotaan avaavan saamelaisille mahdollisuuksia päättää maankäytöstä ja esimerkiksi siitä, pitääkö kaivoksia hyväksyä minne tahansa. Sopimus kuitenkin odottaa eduskunnan vahvistusta, ja homma on ollut jo pitkään jumissa. Politi- kointi on ankaraa. ”Kaivokset ovat melkoinen ongelma jo nykyisellään, ja kun katsoo Geologian tutkimuskeskuksen karttoja, niin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on valtausta valtauksen vieressä.” maakiistat eivät P liity pelkästään kaivosyhtiöihin. Kentällä, mediassa ja akaohjoisen teemisessa maailmassa väännetään kättä siitä, kuka oikeastaan on saamelainen. ”Saamelaiset taitavat olla asiasta pitkälti yhtä mieltä. Mediassa näkyvä keskustelu liittyy siihen, että jotkut suomalaiset haluavat olla saamelaisia.” Ante on jämäkästi sen takana, että saamelaisten pitää saada määrittää saamelaisuus itse. Häneltä ei heru ymmärrystä korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka on kumonnut Saamelaiskäräjien päätöksiä siitä, kuka on saamelainen ja kuka ei. ollut kovakouraiS nen siirtomaaisäntä Lapissa, ja vaikka Anten mukaan linjassa uomi on on tapahtunut korjauksia, tuhoja tullaan paikkaamaan vielä kauan. Vielä muutama vuosikymmen sitten saamelaisten oman kielen puhumista rajoitettiin ja 35 valtiovalta teki parhaansa kitkeäkseen saamelaisuuden. ”Elävän saamelaiskulttuurin turvaamiseksi se ILO 169 -sopimuskin on tekeillä. Ei kulttuuri ole elävää, jos siteet siihen ovat katkenneet sukupolvia sitten”, Ante sanoo. Nyt saamelaiset luovat elävää kulttuuria omilla ehdoillaan sekä tunturissa että näytön kajossa. Sámi Contemporary Rovaniemen taidemuseossa 25.5. asti. Maailma kylässä -festivaali Helsingissä 24.–25.5.
EUROOPPA-PÄIVÄNÄ RÄISKYVÄT JÄRKI JA TUNTEET LASIPALATSIN BIO REX, PE 9.5.2014, KLO 10.00 – 15.30 Janne Huttunen / Vastavalo Vuoden yleisölehti Lähde kanssamme tutkimusmatkalle luontoon ja ympäristöön. Suomen Luonto valittiin Vuoden yleisölehdeksi Aikakausmedian Edit-kilpailussa huhtikuussa! 5 nume (no + Suuri rm . 4 0 € ) ke numerosän luontokau päälle pan (arvo 8,5 , 0 €). www.suomenluonto.?/lehtitilaus Haku juuri nyt! l l l PUOLUEIDEN DEBATTI KLO 14.00 PAAVO ARHINMÄKI | SARI ESSAYAH | CARL HAGLUND | LIISA JAAKONSAARI | JYRKI KATAINEN | VILLE NIINISTÖ | MIKAEL PENTIKÄINEN | TIMO SOINI KUTSU KASVATUS- JA TAIDEALALLE TIETOA, TAITOA, TAIDETTA Steinerpedagogisia yleissivistäviä ja tutkintoon johtavia opintoja ro a 29,90 € Tilaa nyt: MUKANA MUUN MUASSA IRINA BJÖRKLUND | JOAKIM BERGHÄLL | SIMO FRANGÉN | PANU VARSTALA Huom. Kaikille avoimet kesäkurssit 2014: - Väri ja muoto-kuvataidekurssi 2.-6.6. - Saippuakiveä luovasti muotoillen 9.-13.6. Tarjous on voimassa 6.6.2014 saakka uusille tilauksille kotimaassa. w w w. s n e l l m a n - k o r k e a k o u l u . f i www.kpopisto.fi Linjat alkavat 18.8.2014 Lukuvuosi 37 ov Linjan käytyäsi saat yhteishaussa 6 lisäpistettä! KESKI-POHJANMAAN KANSANOPISTO Opistontie 1, 68300 Kälviä, puh. 040 8085 035 Laulu Musiikkiteatteri Valokuvaus Tanssi Inspiroidu kesästä. kesäyliopistossa. Yli 600 innostavaa ja ajatusta herättävää kurssia. Löydä omasi. Haluaisitko laulaa jazzia tai tehdä mosaiikkia? Opettelisitko uutta kieltä, vaikkapa espanjaa, koreaa, kiinaa tai ndongaa? Pohtisitko peliteorian haasteita? Vai haluaisitko tutustua sivilisaatioiden syntyyn tai luovaan kaupunkikehittämiseen? Perehtyisitkö työoikeuteen tai monikulttuurisuuteen? Kiinnostaisiko Sinua lääkkeet ja urheilu tai ehkä sisustussuunnittelu? Ohjelma kirjastoissa, kirjakaupoissa ja verkossa. Ilmoittaudu nyt. www.kesayliopistohki.fi Kesäyliopisto on avoin sinulle, minulle, meille kaikille. Avoin yliopistollinen opetus: Aikuiskasvatustiede Alue- ja kulttuurintutkimus • Arkeologia • Egyptologia Farmasia • Gerontologia • Historia ja yhteiskunta Hoitotiede • Informaatiotutkimus • Johtaminen Journalistiikka ja viestintä • Julkisoikeus • Kasvatuspsykologia • Kunta- ja aluejohtaminen • Laskentatoimi Lasten ja nuorten psyykkinen hyvinvointi • Liikuntalääketiede • Monikulttuurisuus • Musiikki • Nursing Science • Taidehistoria • Tanssi ja kehonhuolto • Tanssipedagogiikka • Teatteri ja kasvatus • Teatteritaide Tulevaisuudentutkimus • Työ- ja organisaatiopyskologia Uskontotiede • Viestintä • Ympäristötiede Ohjelmassa myös: Avointa ammattikorkeakouluopetusta • Abiturienttikursseja • Avoimia yleisötilaisuuksia Eritasoisia kielikursseja 25 eri kielessä • Suomea, ruotsia ja englantia ulkomaalaisille • Taideaineita • Tietotekniikkaa • Täydennyskoulutusta
kulttuuri 4 / 2014 37 Tanu Kallio Lihaa & verta lavalle toiseus esillä. Koreografi Sanna Kekäläisen teokset eivät ole vain kevyitä ja pinnallisia. ”Olen rikkonut tanssitaiteen käytäntöjä koko urani”, toteaa poliittisen tanssin uranuurtaja Sanna Kekäläinen. V sitten mummo nosti pienen tytön suuren kiven päälle tanssimaan, istuutui pihakeinuun ja hurrasi tämän esitykselle. Se oli mahtavaa. Tytöstä kasvoi tanssija-koreografi Sanna Kekäläinen, joka on rikkonut tanssitaiteen normeja yli kuudellakymmenellä teoksellaan 1980-luvulta asti. Hän oli myös yksi Zodiakin – Uuden tanssin keskuksen perustajajäsenistä. ”Mulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alkaa tanssijaksi, koska kehollinen ilmaisu oli niin syvällä identiteetissäni. Se on niin suora tie toiseen henkilöön – varsinkin jos siihen yhdistää tekstiä ja muita asioita, niin kuin minä teen.” Suomessa koulutetaan laajalti ammattitanssijoita. London School of Contemporary Dancesta vuonna 1983 valmistunut Kekäläinen toivoisi, että laaja taidekoulutus näkyisi ja kuuluisi yhteiskunnassa. ”Tanssitaiteen ongelma on, että se on välillä hyvin kepeää ja pinnallista. Haluan tuoda myös tanssin taidemuodoksi, joka ottaa kantaa tähän hetkeen, historiaan ja politiikkaan.” Vuonna 1996 perustetun tansuosia siteatteri Kekäläinen & Companyn missiona onkin edistää tanssia älyllisenä taidemuotona. noudata spektaakkelin sääntöjä, että ollaan nätisti ja miellyttävästi, jonkun kassaa kartuttaen.” Kekäläinen haluaa rikkoa tanssitaiteen rajoitettua estetiikkaa ja voimakkaita sukupuolirooleja. Hän haluaa tuoda naisen näyttämölle ilman valmiiksi asetettua ideaa: ”Traditionaaliset naiset tanssin historiassa ovat ihan mahdottomia keijukaisia. Varsinaisia naisia siellä ei ole: sukupuolielimiä, hikeä, lihaa tai verta. Mä lähestyn sukupuolta erilaisuuden, marginaalisuuden, moninaisuuden ja moniarvoisuuden näkökulmasta. Yritän tuoda vaihtoehtoisuutta, toiseutta koko ajan esiin.” Kokeneen tanssijan oma naiseus määrittyy teosten kautta monimuotoisena. ”Koen itseni myös erittäin feminiiniksi, mutta tietysti tässä bisneksessä joutuu oppimaan miesten keinot ja pelaamaan sitä peliä.” Kuten ympäröivä yhteiskunta, ei tanssitaiteen kenttäkään ole tasa-arvoinen. ”Maailma on edelleen miesten. Miestoimijat on esillä, avustetumpia ja esiinnostetumpia myös tanssissa. Yllättäviäkin epäarvostavia eleitä kohtaa. Mä pistän ne sen piikkiin, että oon nainen. Vieläpä nainen, joka ei Va lta a , r a h a a ja sukupuolta käsittelee myös Kekäläinen & Companyn uusi teos Sananvapaus & Spektaakkeli. Teos on taiteen vastarintaa ilmaisunvapauden puolesta sortavia rakenteita ja markkinaliberalismia vastaan. ”Spektaakkeli tarkoittaa yksinkertaistettuna rahan valtaa, joka tuhoaa mahdollisuuksia ja Omilla teoksilla an et naalis o i t i d ” Tra anssin t t e s i t na sa ova a s a i r o t i his dottom h a m ihan aisia.” k u j i e k hyödyttää ainoastaan ahneutta. Se on jumalatonta hyödyntavoittelua, nopean mielihyvän järkyttävää vimmaa ja kuvan palvontaa. Se on riistoa. Samalla se muokkaa naiskuvaa, sukupuolta.” Nykytanssin ala on marginaalisesti rahoitettu, mutta kenttä laaja. Toiminnan rakenteiden puuttuessa työllistymi- nen on hankalaa. Köyhyys ei ole vain hyvä asia, joka ruokkii mielikuvitusta ja loistavia ideoita. Rahanjakopolitiikka johtaa veriseen kilpailuun. ”Rahoituksesta tulee maun sanelija, joka muokkaa tekijöiden reaktioita. Se tuottaa sitä, että ruvetaan miellyttämään. Se on hirveän huono juttu, koska se poistaa kaiken ajattelun, suhteellisuudentajun ja terävyyden toiminnasta. Tätä näen pahasti meidän kentällä. Nyökyttelevää, kilttiä meininkiä.” pidetään usein vaikeana ”tavalliselle katsojalle”. Kekäläinen kumoaa ennakkoluuloja: ”En ajattele, että mun teokset on ollenkaan vaikeita. Pyrin kommunikoimaan katsojan kanssa. Kun sanotaan, että joku on vaikeata, niin musta se on siinä sanojassa. Hän ei halua kokea. Jos haluaa nähdä ja katsoa, ei tarvitse tietää yhtään mitään. Pääasia on, että katsoja kokee jotain.” Ongelmallisia ovat myös olettamukset: ”Torjunta tulee siitä, että joku on vierasta, mutta myös siitä, että ‘mikähän toi nyt luulee olevansa’. Sehän on kaikkein pahinta, että ulkoa määritellään, että henkilöllä on muka jotain ylimääräisiä pyrkimyksiä eikä ihan vaan se tekeminen.” N y k y ta n s s i a Enemmän moniarvoisuutta, suvaitsevaisuutta ja uteliaisuutta, niitä Kekäläinen toivoisi. ”Uuskonservatismi on kauheata. Oikeistopopulismi on yleismaailmallisesti pelottava ilmiö. Tietenkin taidekentän toimijana se on aivan kammottavaa. Typeryys pelottaa, jos ajatellaan, miten tällaiset oikeistopopulistit määrittelee taidetta. He diletantteina kertovat, mikä on mitäkin ja mikä kuuluu minkäkin piiriin ja mikä ylipäänsä on taidetta. Kyllähän se on tyhjää, ammottavaa kauheutta. Ja jotkut vielä uskoo siihen.” Kekäläinen esittää esimerkin oikeistopopulistisen Front Nationalin miehittämästä EteläRanskasta. Siellä useisiin kaupunkeihin ei voi viedä tanssiteosta, jossa on alaston keho, koska se on moraalitonta eikä taidetta. ”Se on pelottavaa kuultavaa Ranskasta, joka on yleisesti taiteelle avoin ja vapaamielinen. Kun eletään vuotta 2014 länsimaissa, niin onhan tää kammottava taantumus. Hyödyntavoittelua syntipukkilogiikalla: oma paska siivotaan jonkun vieraan niskaan.” Kaisu Suopanki Sananvalta & Spektaakkeli, ensiilta 17.5. kello 19 Helsingin Kaapelitehtaan Pannuhallissa, muut esitykset 20.–28.5.
38 KULTTUURI 4 / 2014 Seikkailu suljetussa huoneessa kulttuuritantta Aleksi Toivanen Kirjoittaja on popmuusikko ja näyttelijä. Ksdf Amerikkalaiset ystäväni uusia ystäviä. He ovat Amerikasta. Heidän nimensä ovat Nucky Thompson, Don Draper, Walt White, Will McAvoy ja Frank Underwood – svengaavia nimiä, kuten fiktiivisiltä henkilöiltä on lupa odottaa. He ovat keskushenkilöitä tv-sarjoissa nimeltä Boardwalk Empire, Mad Men, Breaking Bad, The Newsroom ja House Of Cards. Olen antanut itselleni luvan kutsua niitä tuotantoyhtiöstä riippumatta HBO- eli HÖPÖsarjoiksi. Uusien ystävien kanssa saattaa silloin tällöin kokea ihastumisen kaltaista hurmaantumista, joka parhaimmillaan johtaa kuherruskuukauteen: aika kulkee kuin siivillä, nauretaan kyyneleet silmissä, maailma on auki, kaikki on mahdollista, käydään naamiaisissa ja herätään puistosta tilkka punaviiniä pullon pohjalla, todetaan, että demokratia ei vain toimi, ollaan tyynysotaa ja tullaan siinä hässäkässä koskettaneeksi toista intiimialueelle, mutta se ei haittaa. Jokseenkin näin minulle kävi amerikkalaisten ystävieni kanssa. Unikaan ei tullut, kun ajattelin vain heidän uskomattomia tarinoitaan. Minulla on krapula ja ensimmäinen riita. Mieleni valtasi epäilys siitä, että minua oli kustu raa’asti silmään. Amerikkalaiset ystäväni olivat kaikki toinen toistaan karismaattisempia supliikkimiehiä, ja heidän valovoimansa häikäisi minut yhä uudelleen ja uudelleen. Säkenöivän kuoren alla tuntui kuitenkin kulkevan tumma pohjavirta. Yhtenä aivan erityisen viihdyttävänä höpöiltana minulle avautui ilmestyksenomainen näkymä suoraan heidän sisuksiinsa: protagonisteilla on muutakin yhteistä kuin svengaavat nimet. Yhtäkkiä ymmärsin, että he ovat kaikki kylmiä, laskelmoivia, häikäilemättömiä, empatiakyvyttömiä, tunnevammaisia sosiopaatteja. Elämä on heille valtapeli, jossa he vain sattuvat olemaan muita taitavampia. Muilla ihmisillä on heille vain välinearvoa. Kaikki sosiaalinen kanssakäyminen palautuu lopulta kaupankäyntiin, jossa pyyteetön teko on liian iso riskisijoitus. Heidän menestyksensä avaimet ovat kova sydän, kylmä pää ja muiden ihmisten läpi näkevät haukansilmät. He olisivat loistavia suuryritysten toimitusjohtajia. Rahakin jää kuitenkin kakkoseksi, kun tarjolla on jotain vielä kiihottavampaa. House Of Cards -sarjan päähenkilön, kongressiedustaja Francis Underwoodin sanoin: ”Mitä lahjojen haaskausta. Hän valitsi rahan vallan sijaan.” Ja näihin olkapäihin minä olen nojannut viimeiset kolme vuotta! K arhull aon syntymäpäivät”, Ágnes Kaszás ilmoittaa meille Insideout-nimisen room escape -pelin alussa. ”Järjestämme yllätysjuhlan. Tässä on hänen huoneensa. Teidän tehtävänne on seurata vihjeitä.” Unkarilainen kolmikko, psykologi, näyttelijä ja graafinen suunnittelija ovat tuoneet netistä tuttujen room escape -pelien konseptin oikeaan maailmaan Helsingissä. Tehtävänä, pelin nimen mukaisesti, on paeta huoneesta. Huoneesta ulos pääsee, kun osaa ratkaista annetut vih- jeet. Suomalaisille tämä on uutta, mutta Unkarissa idea on saanut jo massiivisen suosion. Vastaavanlaisia pelejä löytyy Budapestistä jo lukuisia. Kaszás käynnistää videon ja sulkee oven. Videolla lentoemäntää muistuttava ylipirteä nainen selittää pelin säännöt, ja jo puolivälissä selostusta olen valmis aloittamaan. Säännöt sikseen, missä on ensimmäinen vihje? Videon loputtua ruudulle ilmestyy kello ja dramaattiset numerot alkavat juosta takaperin. Aikaa on kuusikymmentä minuuttia, ja tehtävämme on päästä ulos huoneesta, joka on kuin jotenkin vinoutuneesti sisustettu opiskelijaboksi. Musiikki ja valaistus lisäävät jännitystäni, ja tajuan poukkoilevani ympäriinsä melko lailla päättömästi. Tunnelma on kuin kokonaan toisessa maailmassa. maan ja ajatukseni poukkoilevat edelleen juuri kokemassani. En muista, milloin olisin tunnin aikana ehtinyt kokea tällaisen tunneskaalan ja oivallusten määrän. Kaszás vakuuttaa, ettemme olleet lainkaan tyhmiä ja ettemme edes käyttäneet kaikkia apukortteja. Hän kertoo myös, etteivät kaikki pelaajat ole todellakaan päässeet läpi. ”On mielenkiintoista, kuinka ihmiset toimivat paineen alla”, Kaszás kertoo. ”Aivot toimivat eri tavalla, ja kokonaisuus voi jäädä näkemättä. Tällainen peli pureutuu sekä ihmisen omaan toimintaan että ryhmädynamiikkoihin. Siksi suosittelemme tätä esimerkiksi työporukoille tai syntymäpäiväjuhlijoille, vaihtoehtona siihen tavalliseen baarissa istumiseen.” j ä l k e e n istun alas puhuakseni näyttelijä Ágnes Kaszásin kanssa, joka on yksi pelin kolmesta tekijästä, ja huomaan, etten pysty rauhoittu- Insideout toimii Reprumin tiloissa Helsingin Sörnäisissä, Hämeenkatu 33. 2–5 hengen ryhmä voi varata ajan pelille netistä. Pelin Noora Isomäki Sitten tuli Vä l i mm e o vat sittemmin vakiintuneet lämpimän tuttavallisuuden tasolle. Vietän edelleen säännöllisesti aikaa amerikkalaisten ystävieni seurassa, mutta pyrin säilyttämään eurooppalaisen kriittisen, hienoisesta moraalisesta yläkulmasta tapahtumia tarkkailevan isällisen etäisyyden heidän arveluttaviin maailmankuviinsa. Joskus, tilanteen suodessa, saatan vaivihkaa ja huomaamatta sivulauseessa tarjota heille vaihtoehtoisia sankarinmalleja: ”You know, in Finland we have this thing called kaurismäkeläinen luuseri?” Olavi Uusivirta kuva kuva Messiaan jäljillä Raamatussa sanotaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Sana "ihminen" toistuu samanlaisessa yhteydessä usealla tavalla. Ihmisen poika, ecce homo eli katso ihmistä ja niin edelleen. Kiinnostuin Jeesuksesta hahmona, erityisesti siitä, miten hänet on esitetty. Mikä on sen merkitys, millainen hän on? Tämä maalaus voisi yhtä hyvin olla mukaelma alttaritaulusta kuin Jim Morrisonin tai vastaavan rokkikukon itseriittoinen poseeraus häntä liehittelevälle kuvaajalle. Tässä työssä näyttelyni nimi A Holy Superstar Gone Plastic näkyy mielestäni hyvin. Se ei osoittele, ei esitä, vaikka samalla se tekee juuri niin. On mielenkiintoista, miten uskonto esittää Kristuksen. Mutta onko sen luoma hahmo se laupeuden ja vaatimattomuuden synnitön lähettiläs, mistä Raamattu kertoo? Vai kenties samanlainen henkilöpalvonnan kohde kuin populaarikulttuurin uudestisyntyneet messiaat toinen toisensa jälkeen. Laura Kopio A Holy Supestar Gone Plastic 3.–25.5. Turun B-galleriassa.
KULTTUURI 4 / 2014 39 Niina on tavallinen länsimainen nainen. Yksityisasia on kuvakertomus, jossa yhteiskunta tunkee hänen housuihinsa. Yksityisasia kuva Laura Ukkonen teksti Bertha O siivoojat. Martta Tuomaalan teos vuodelta 2012. Tunnetason puhetta siivoamisesta 1 6 h a a s tat t e l u a ja elokuvateos. Näistä koostuu taiteilija Martta Tuomaalan näyttely Siivoojan ääni. Näyttelyn elokuva käsittelee siivousalan rakenteita yleisesti, kun taas installaatio kertoo siivoojan työstä suomalaisessa yhteiskunnassa työn tekijöiden omasta näkökulmasta. Tuomaalan näyttely on kunnianosoitus siivoojia ja siivoustöitä kohtaan. ”Usein perustellaan, että työstä maksetaan matalaa palkkaa, koska ette tuota mitään.” Tästä syystä työn hyvinvointia tuottava vaikutus pitäisi nostaa voimakkaammin esille. Myös näyttelyn elokuvassa todetaan, ettei siivoustyössä ole kyse vain tilojen pitämisestä esteettisesti miellyttävinä, vaan infrastruktuurin ylläpitämisestä. Ihmisten arvostus omaa työ- NÄYTTELYHAKU SYKSYLLE 2014 JA KEVÄÄLLE 2015 Hakuohjeet , pohjapiirustus ja 360°-kuva www.myymala2.com GALLERIA, KAUPPA & KAHVILA Auki Ke—La 12—18 Su 12—17 UUDENMAANKATU 23 F, HELSINKI 00120 tään kohtaan on yksi näyttelyn kantavista teemoista. ”Kyse ei ole valitusvirrestä, vaikka haastatteluissa nousee myös esille työperäinen hyväksikäyttö”, Tuomaala korostaa. Haastateltavat ovat halutessaan voineet käyttää omaa äidinkieltään, jolloin heillä on mahdollisuus ajatusten ilmaisemiseen omalla äänellä. Siivoojan arjessa muun muassa kilpailutuksen vaikutukset näyttäytyvät tavoilla, jotka eivät ole ulkopuolisille ilmiselviä. Tuomaalan mukaan siivoojat osaavatkin parhaiten itse kertoa, kuinka alan rakenteita ja työolosuhteita tulisi parantaa. Tuukka Tuomasjukka Martta Tuomaala: Siivoojan ääni 11.5. asti Helsingin galleria Jangvassa. Tuomaalan artikkeli 3 siivoojan potrettia löytyy Fifistä.
40 ruumiinKULTTUURI 4 / 2014 Yhden miehen maahanmuuttokonferenssi Aleksi Toivanen tutkimuksissa hän on siis malliesimerkki sellaisesta maahanmuuttajasta, johon suomalaiset suhtautuvat kaikista positiivisimmin. ”Asuin viisitoista vuotta sitten Tšekkoslovakiassa – sukuni on sieltä – ja olin siellä amerikkalainen. Puhun tšekkiä aksentilla. Tšekit suhtautuivat yleisesti amerikkalaisiin negatiivisemmin kuin suomalaiset, ja minua kutsuttiin toisinaan imperialistiksi. On aina ongelmallista, kun ihmiset suhtautuvat ennakkoluuloisesti taustan takia.” on esitys, jossa Alexander Komlosin esittämä hahmo, Felix Kuullppaa, saapuu Suomeen. Hän yrittää paitsi rakentaa itselleen elämän täällä myös ymmärtää maahanmuuton kysymyksiä. Felix päätyy järjestämään konferenssin, jossa esittelee katsojille löydöksiään. Kuullaan haastatteluja eri-ihmisiltä: muun muassa Li Anderssonilta, Veikko Hurstilta, Ben Zyskowiczilta, ja kyllä, myös Jussi Halla-aholta. On myös kadunmiehiä, kirjaimellisesti. ”Mukana on tunnettuja ihmisiä, joita katsoja ehkä kunnioittaa tai joiden kanssa hän on eri mieltä. On tärkeää myös tuoda esille ihmisiä, joista emme ole koskaan kuulletkaan, jotka elävät vain elämäänsä.” Projektissa käytiin niin Eduskunnan käytävillä kuin Tallinnanaukiolla. ”Haastattelimme ihmisiä muun muassa Itäkeskuksen kaduilla. Keskusteluissa kävi ilmi esimerkiksi se, että ihmisillä on It Could Be Worse maahanmuuttopuhetta. Ohjaaja-näyttelijä-opettaja Alexander Komlosi tietää, miltä maahanmuuttaminen tuntuu. haastattelin Jussi Hallaahoa, hän kysyi ensimmäiseksi, mitä ennakko-oletuksia minulla on hänestä.” Kun ”Vastasin, että tiedän jotain ajatuksistasi ja kirjoituksistasi. En tiedä, olenko samaa mieltä kanssasi, mutta yritän ymmärtää näkökulmaasi.” Alexander Komlosi juo teetä kalliolaisessa kahvilassa. Hän on ohjaaja, näyttelijä ja teatterinopettaja. Hän on myös maahanmuuttaja Suomessa. Komlosin pian helsinkiläisessä teatteri Takomossa ensi-iltansa saava It Could Be Worse on yritys ymmärtää maahanmuuttoa. Mitä maahanmuutto Suomeen oikeastaan tarkoittaa ja miksi se koetaan täällä niin suureksi asiaksi? ”Minulla on ehkä Suomessa suhteellisen helppoa taustani takia”, Komlosi myöntää. Hän on korkeakoulutettu, valkoinen amerikkalainen. Kysely- voima suosittelee erilaisia ajatuksia suomalaisuudesta: puhuimme muun muassa miehen kanssa, joka kertoi olevansa Ahvenanmaalla syntynyt ja kasvanut somalialainen. Toisaalta joku Somaliassa syntynyt voi kertoa olevansa suomalainen.” Näkemyksiään kertoivat kaikenlaiset ihmiset, niin maahanmuuttajat kuin niin sanotut kantasuomalaiset. ”En voi puhua kenenkään puolesta. Voin samaistua muihin maahanmuuttajiin ja erilaisuuden kokemukseen, mutta voin vain antaa heille tilaa esityksessä.” perussuomalaisilla on Suomessa monopoli maahanmuuttokysymykseen. Se on ongelmallista. ”Perussuomalaiset sanovat, ettei maahanmuutolla ole linjaa. Minusta se on totta. Linja tarkoittaa sitä, että on filosofia, visio ja konsensus siitä, mitä tehdään.” Tarvittaisiin pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta yksittäisten päätösten sijaan. ”Muut puolueet ovat varovaisia maahanmuuttokysymyksissä. Perussuomalaiset antavat yksinkertaisen vastauksen.” It Could Be Worse on yritys monimutkaistaa keskustelua. ”Minusta ei ole hyödyllistä esittää ketään pahana. Sen sijaan esityksessä tarkastellaan sitä, mitä henkilö sanoo. Onko tämä hyvä tapa puhua tästä aiheesta, onko tämä totta? Onko niin yksinkertaista, että maahanmuuttajat vievät tuet ja työK o m l o s i n m i e l e s tä Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 19.5. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. ADIDASMIES JA VOIMANAINEN CIRKO-FESTIVAALI 8.–15.5. Helsinki www.cirko.fi 25.5. saakka Wäinö Aaltosen museo, Turku www.wam.fi Nykysirkus levittäytyy Kiasmalta Stoaan ja Talvipuutarhaan, kun festivaalin vieraat esiintyvät niin ilmassa, trapetsilla kuin toistensa ihollakin. BEOYNDEGROUND 5.5.–6.6. Helsinki www.beyonderground.com Katutaiteen ja kuvituksen festivaaliin liittyvä näyttely pitää majaa Rautatieasemalla, mutta itse päätapahtuma, kaksipäiväinen (9.–10.5.) workshopien, luentojen ja klubien kimara sijoittuu Kellohalliin. Vielä ehtii katsomaan Turun kaupungin taidekokoelmista valikoituja teoksia, joiden toteuttajien joukossa ovat muun muassa Patrik Söderlund ja Visa Suonpää, Iiu Susiraja sekä Erika Adamsson. VIHAN JUMALA 17.5. saakka Oulun kaupunginteatteri teatteri.ouka.fi Roman Polanski filmasi Yasmina Rezan näytelmän nimellä Carnage. Oulussa vanhemmuuden vaikeudesta kertova musta komedia sai nimen Vihan jumala. LOVE & REVOLUTION 17.–20.5. Dubrovnik, Helsinki www.facebook.com/ events/746083682110071/?ref=22 Kotimaastaan karkotetun laulajan Miriam Makeban ja Mustien panttereiden Kwame Touren suhteesta kertova musiikillinen teatteriesitys kertoo myös parin yhteiskunnallisesta taistelusta.
KULTTUURI paikat eivätkä kotoudu? Kaikessa voi olla vähän totuutta, mutta miksi yksinkertaistaa asioita ja tehdä niistä suuria totuuksia?” Kuten Alexander Komlosilla, myös tämän hahmolla Felixillä on oma näkökulmansa asiaan, mutta myös tahtoa päästää toisenlaisetkin näkemykset ääneen. toive, johon usea teatterintekijä voi samaistua: saada katsomoon monenlaisia ihmisiä. ”Minusta olisi kiinnostavaa saada yleisöön paitsi niitä, joita maahanmuutto koskettaa henkilökohtaisesti, vaikka oman tausKomlosill a on 4 / 2014 41 tan tai ihmissuhteiden kautta, myös niitä, joiden mielestä maahanmuutto on ongelma. Ehkä he voivat ajatella, että no, jos Jussi Halla-aho ja Simon Elo ovat mukana, tässä voi tulla esiin erilaisia näkökulmia.” Ehkäpä katsojan onkin hyvä kysyä itseltään samaa kuin Jussi Halla-aho kysyi esityksen ohjaajalta: mitä ennakko-odotuksia minulla on? Tiina Vanhanen It Could Be Worse, Helsingin teatteri Takomossa 5.–21.5. Esityskieli 80-prosenttisesti englanti. Ympäristökuvia E Fallacy, virhepäätelmä. Termi viittaa ajattelussa tapahtuneeseen virheeseen tai väärinymmärrykseen aineiston tulkinnassa. Basak Senovan kuratoima Helsingin valokuvabiennaalin 2014 päänäyttely ottaa kantaa ympäristöä koskeviin virhepäätelmiin ja tuo ne esiin kuvan ja videon keinoin. Ecological Fallacy ja sen yhteyteen pystytetty Objects in Oil -teos päätyvät kommentoimaan luonnon ja ihmisen erkaantumisen lisäksi sotaa, massakulutusta, kapitalismia ja valtaa. Aiheilla on toki yhtäläisyytensä, mutta välillä tuntuu kuin näyttely pyrkisi haukkaamaan hieman liian suuren palan yhdellä kertaa. cological Esko Tirronen - Objekti 14 (Kahlaaja) 1973 Kouvolan taidemuseo Poikilo, kuva Johannes Wiehn Teokset ovat keskenään hyvinkin erilaisia. Lehmät maailmannäyttelyssä, puiden uudelleensyntyminen ja kivitehtaan työntekijät yhdistyvät kuitenkin ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi teemojensa yhtäläisyyksien kautta. on kritisoitu turhasta abstraktiudesta ja yliälyllisyydestä, mihin se ehkä osin sortuukin. Kuitenkin kokonaisuudessaan se tuo pointtinsa esille selkeästi, ja katsoja tulee miellyttävällä tavalla haastetuksi. N äy t t e lyä Noora Isomäki Ecological Fallacy Suomen valokuvataiteen museossa Helsingin Kaapelitehtaalla 27.7. asti. seinäkukka Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.fi. Pe 16.5. Janne Kiiskilä: The Neanderthals (drawn from memory) 2006 Kuva: Mikko Lehtimäki Pop-up -museo Rewell Centerissä! Modernin taiteen museo Sisäsatama, Vaasa Avoinna: ti-su 11–17 www.kuntsi.fi KAPSÄKIN VAUHDIKKAAT KEIKAT JA SUOSITUT KLUBIT TEATTERISALISSA 9.5.,15.5.,16.5. klo 19 OOT SÄ ONNELLINEN? Tragikoomisia lauluja ja tarinoita C-rapun naisista. Minna Kivelä, Eeva Litmanen, Reetta Ristimäki, Jussi Tuurna 10.5. klo 20 RUUSKANEN RAILIO KLUBI: LAURA VOUTILAINEN 24.5. klo 19 ANNA-MARI KÄHÄRÄN ORKESTERI Huimaa soittoa ja virtuoottisia sooloja. Harvoin tarjolla! LIPUT alk. 20,50 € • lippu.fi KEIKAT ALLOTRIASSA 9.5. klo 21 Joonas Haavisto Quartet 10.5. klo 21 Löytölapset-trio 15.5. klo 20 Petra Ainalin lauluilta 16.5. klo 21 Försti with Friends Gospelsoulia: Johanna Försti & Mikko Helevä ja Ville Herrala 17.5. klo 21 Kevyet kengät: Lähellä mutta kaukana Lauluja lahden molemmin puolin 24.5. klo 21 Pepa Päivinen & Good Romans LIPUT alk. 10 € • 050 579 1400 SYYSKAUDEN LIPUT MYYNNISSÄ 7.5. www.kapsakki.fi Hämeentie 68, Helsinki • 09 260 0907 • kapsakki.fi helsinki. Franzeninkadun & Pengerkadun risteys, maaliskuu 2014.
42 sarjakuva 4 / 2014 Tositarinoita maahantulosta T u u l i tuli Suomeen Kiinasta vuonna 2001. Joskus tulevaisuudessa hän voisi mennä käymään synnyinseudullaan ja ehkä tavata biologista sukuaan. osa 1 Tuulin tarinan piirsi sarjakuvataiteilija ja kuvittaja M a r i A h o k o i v u. Hän on juuri muuttanut Kööpenhaminasta takaisin kotikaupunkiinsa Ouluun. Sarjassa eri puolilta maailmaa pohjoiseen tulleet kertovat maahantulokokemuksestaan. Tarinat on toteutettu piirtäjän ja kertojan yhteistyönä. Sarjakuvat julkaistaan albumina keväällä 2015.
Tämänkin lehden painoi Manu. Kumppanisi paino- ja jakelupalveluissa www.almamanu.fi miten ajoi 118x156mm_Voima_nro4.indd 1 ylä k s i a l o k i s k me ellin t r a k e m u u h mailtaan ? 28.4.2014 15:07:50 tilaa, naura, itke ja nauti 3 numeroa 9.90€ maailmankuvalehti.fi/kokeile o kuun numer o k u to e lu > > sta <<
44 kirjallisuus 4 / 2014 Kirjailija rasistina Kun älykkö alkaa vihata heikompiaan, taustalla on yhteiskunnallisia syitä sekä vanhoja kaunoja & fyysistä kipua. Richard Jensen ta tuttu lääkäri Bardamu palaa kuumehoureisessa mielessään lapsuutensa aikoihin ja aina 1890-luvulle asti. Kirjan päättyessä on 1910-luku alkanut. Bardamun isä Auguste ei rakasta poikaansa ja näkee hänet vääristävien linssien läpi rikollisuuteen taipuvaisena taakkana. Pojasta tulee syntipukki. Mutta kaikkeen pahaan syyllisiä ovat Augusten monologeissa myös juutalaiset ja vapaamuurarit. Myös tässä kuten Voyagessa seksuaalisuus kulkee läpi kirjan ja on sen keskeistä tematiikkaa. L -Ferdinand Célinen, kohutun ja kiistellyn mutta myös paljon ihaillun kirjailijan, syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 120 vuotta. Hän syntyi 27. toukokuuta 1894 lähellä Pariisia Louis-Ferdinand Destouches -nimisenä ainoana lapsena. Céline tunnetaan syntipukiksi joutumisen teeman käsittelijänä ja jo romantiikan ajoista tutun yö-motiivin aivan uudenlaisena groteskina soveltajana. Hän on myös varoittava esimerkki siitä, kuinka älykäs ihminen voi päätyä rasistiksi ja fasistiksi. ouis O s i n omaelämäkerrallisessa esikoisteoksessaan Niin kauas kuin yötä riittää (Voyage au bout de la nuit, 1932) Céline käyttää kirjan johtomotiivina yön käsitettä, joka pitää sisällään matkan ihmisenä olemisen yöhön, katalien motiivien, yllättävän vihamielisyyden, syntipukiksi joutumisen, sotakokemusten, ihmisen tuhoavien puolien, rumien kaupunginosien yöhön ja sen päähän, kalpeaan aamuun. Céline käsittelee Voyagessa myös köyhyyttä ja köyhien alis- tuneisuutta ja alistuneisuudesta eroon pääsemistä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat usein yöaikaan. Kuolema on läsnä. Alussa kuvataan rintamaoloja, joissa päähenkilö, armeijaan värväytynyt medisiinari Bardamu toimii öisin tiedustelijana. Tärkeä kappale on Bardamun laivamatka Afrikkaan hoitamaan siirtomaatavaraliikkeen kauppaasemaa. ollaan ystävällisiä Bardamuta kohtaan mutta sitten, ilman mitään erityistä syytä, kaikki muuttuu. Bardamusta tulee miehistön jäsenten ja muiden matkustajien turhautuneisuuden syntipukki, irrationaalisen vihamielisyyden kohde. Bardamu päätyy toipilaaksi Pariisiin, eikä enää halua palata rintamalle. Hän tapaa Lolan, joka on rikas, kaunis nuori nainen, joka on tullut hyväntekeväisyystyöhön sodan runtelemaan Ranskaan. Lola ei tajua sotaolojen kauheutta ja rivisotilaan nimettömyyttä. Bardamu suuttuu hänelle, ja heidän välinsä katkeavat. ”Muistatko sinä Lola esimerkiksi yhtään ainoaa nimeä, yhtä ainoaa sotilasta niistä jotka tapettiin satavuotisessa sodassa?... Oletko ikinä yrittänyt saada tietoosi ainoA l u k s i la i valla atakaan niistä nimistä?... Et varmaan?...” ”He ovat sinulle yhtä nimettömiä, mitäänsanomattomia kuin tämän paperipainon viimeinen atomi, tässä edessä, kuin sinun aamupaskasi… Etkö tajua että he kuolivat tyhjän takia, Lola!” on äkäistä, välillä runollista slangia, ja näkemys ihmisestä on pääosin negatiivinen. Siitä tuli arvostelu- ja myyntimenestys heti ilmestyttyään lokakuussa 1932. Malraux ja Sartre kehuivat kirjaa, ja Voyagen oikeudet myytiin 12 maahan. Kirja toi Célinelle ja kustantaja Denoëlille paljon tuloja ja Célinelle ulkomaanmatkoja Neuvostoliittoa myöten – missä vain Leningrad teki häneen myönteisen vaikutuksen. Hän jatkoi menestyksestään huolimatta lääkärinä ja tutkijana. K irjan k ieli ilmestyi Célinen toinen romaani Kuolema luotolla (Mort á credit), Voyagen jatkoosa. Se ei saanut hyvää vastaanottoa. Kaikki lehdet haukkuivat sen paikoin inhorealistista kieltä. Voyagea kiitelleet kirjailijat vaikenivat. Kirjailija käyttää teoksen aiheistona omia lapsuuskokemuksiaan. Ensimmäisestä osasV uonna 1936 ajatustensa kanssa Ranskassa yksin. Elämäkerturi Vitoux ja fasismin vetovoimaisuutta Fasismin lumous -kirjassaan (2013) tutkinut Tarmo Kunnas veikkaavat, että Célinen ura kansanterveysmiehenä on tukenut antisemitistä ajattelua. Hitlerin ajatukset arjalaisista, veren puhtaudesta ja kurista löysivät hänestä kaikupohjaa, sillä Céline oli varma Ranskan kansan alkoholisoitumisesta ja rappiosta. Syynä Célinen antisemitismiin Vitoux näkee myös terveysongelmat. Sota oli jättänyt jälkensä ja kipunsa. Voyagen ihailtu C é l i n e s tä tuli 1930-luvun lopgroteski tyyli on osaltaan silkan pupuolella antisemitisti ja Sak- fyysisen kivun ja säryn kirvoittasan miehitettyä maan natsien maa. Matka Neuvostoliittoon myötäilijä. Hän ihaili Hitleriä, Mussolinia ja Francoa. vuonna 1936 vaikutti myös CéCélinen ensimmäisissä ro- linen poliittisen ajattelunsa maaneissa ei ole antisemitis- muuttumiseen. miä eikä edes yhtään juutalaista Neuvostoliiton-matkan jälhenkilöä. Sen sijaan negatiivisia keen kirjoitetussa Mea culpa juutalaisia hahmoja löytyy Céli- -pamfletissa (1936) Céline piti nen näytelmästä L’Eglise (1933). jokaista sellaista systeemiä vaaCélinen elämäkerran kirjoit- rallisena, joka lupaa ruusuista tanut F. Vitoux erottaa kirjas- tulevaisuutta ja on valmis sen saan kuusi syytä eteen tekemään antisemitismiin ja kostotoimia, tekertoo sen juontuloittamaan ja n van lapsuudesta. täyttämään vani n maa o r kileirejä. Céline Célinen isä Fern e ois a meni äärimmäinand oli monella T t n u j tor tapaa kuin Augussiin päätelmiin: linestä é C te. Hänelle juutajo toivokin oli pai k te n. e haa, samoin kalaiset oli ryhmä, s i a n kau pinointi. jota saattoi syyttää kaikista vaikeCéline kirjoituksista. ti äkäisesti, mutToisen romaata kivusta seurasi myös paljon vinin torjunta teki Célinestä kaunaisen. Myös haa, joka alkoi vuoden 1936 jälhänen pasifisminsa oli yksi an- keen kohdistua yhä enemmän tisemitismiä selittävä tekijä. oman mielikuvituksen luomiin Céline ajatteli, että uusi sota on syntipukkeihin. estettävä vaikka myötäilemällä naapurimaan rasistista oppia. C é l i n e p a k e n i vaimonsa Antisemitismiään ja muu- kanssa Tanskaan, kun liittouta ihmisvihaansa Céline esitteli tuneiden voitto alkoi vaikuttaa kolmessa pamfletissa vuosina varmalta. 1937, 1938 ja 1941. Sota Euroopassa loppui: Uusi käännös haudan takaa Niin kauas kuin yötä riittää ilmestyi Jukka Mannerkorven (1944– 2012) suomentamana vuonna 1966 Tammelta. Kääntäjää jäivät vaivaamaan käännöksen monet virheet. Mannerkorpi toimitti Siltalalle uuden käännöksen huhtikuussa 2012, kuukautta ennen kuolemaansa sydänleikkauksen komplikaatioihin. C é l i n e e i o ll u t Mannerkorpi oli vasta 22-vuotias ensimmäisen käännöksen ilmestyessä. Se selittää osan epäonnistuneista käännösratkaisuista, joiden vuoksi hän halusi kääntää teoksen uudelleen. Häntä harmitti muun muassa se, että hän käytti sanaa ”nivushommat” pillun tai panohommien sijaan. Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää. Suom. Jukka Mannerkorpi. Siltala 2012. 549 s.
kirjallisuus Mussolini teloitettiin, Hitler teki itsemurhan, britit vapauttivat Tanskan 8. toukokuuta. Marsalkka Keitel allekirjoitti Saksan antautumisasiakirjan. Tähän kaikkeen meni 10 päivää. Joulukuussa 1945 Célinen tausta natsimielisenä kirjailijana paljastui Tanskassa. Hänet pidätettiin. Céline oli Tanskassa vankilassa puolitoista vuotta. Hän vapautui 1947 ja jäi vaimonsa kanssa Tanskaan. Vuonna 1950 Céline tuomittiin poissaolevana yhteistyömiehenä Ranskassa vuoden vankeuteen, rahakorvauksiin ja kansalaisluottamuksen menetykseen, 4 / 2014 mutta jo vuonna 1951 hänet armahdettiin. Tässä auttoi adressi, jolla monet ranskalaiset ja amerikkalaiset kirjailijat tukivat Célineä, joukossa oli myös juutalainen professori Milton Hindus. kirjoitti loppuvuosinaan trilogian. Dún chateau láutre ilmestyi 1957, Nord 1960 ja Rigodon 1969. Sen kaikki osat kertovat Célinen ja hänen vaimonsa Lucetten Ranskasta paon eri vaiheista. Céline kuoli aivoverenvuotoon 67-vuotiaana vuonna 1961. Céline Antti Oksanen Tiedossa liitävä pääsky G Rymanin teoksen Air tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen Karzistaniin, Kizuldahin pieneen kylään lähitulevaisuudessa. Nykyistä vieläkin läpitunkevampi tietoverkko ja interaktiivinen media hallitsevat vauraiden yhteiskuntien elämää. Kizuldahissa on hädin tuskin puhelimia, tarinan alussa nettitelevisiotakin käytetään naapurikaupungissa, ja talot lämmitetään kuivatulla lannalla. ”Ulkomaailmasta on tullut suurempi. On kaksi maailmaa, näkemämme sekä toinen ihmisten tekemä maailma, joka on todellista maailmaa suurempi. He kutsuvat sitä 'Infoksi'.” eoff maailmaa odottaa muutos, sillä uusi teknologia ”Ilma” siirtää tietoverkon ihmisten mieleen. Kizuldahiin verkko tulee maailmassa viimeisenä, mutta ”Ilmaa” kokeillaan siellä ensimmäisenä. Kokeilu on katastrofi, joka muuttaa päähenkilö Maen elämän peruuttamattomasti. Muotisuunnittelija Mae elää tulevaisuutta varten ja haluaa valmistella kylää ”Ilman” hallitsemalle maailmalle. Hän haluaa olla tiedossa liitävä pääsky. Onnettomuuden vuoksi hänessä elää kuitenkin isoäiti Tungin tietoisuus, joka vetää häntä koko ajan kohti mennyttä maailmaa ja niitä aineellisia huolia, joista ”Ilma” lupaa vapauttaa ihmiset. Air on taitava kuvaus köyhyyden ja vaurauden sekä erilaisten elämismaailmoiden törmäyksistä. Ryman nivoo tähän pääteemaan naisten aseman miesvaltaisissa kulttuureissa, naiset muutoksen tekijöinä sekä sen edessä olevat esteet. Olennaista osattomuuden ja siitä nousemisen kuvauksessa on taitojen merkitys ja toisaalta niiden inflaatio muuttuvassa maailmassa. M y ö s s u u r ta lajityypin harvoja todella taitavia kirjoittajia. Etenkin Ryman on ihmisten ja yhteisön tapojen kuvaus on poikkeuksellista scifissä tai ”spekulatiivisessa fiktiossa” yleisemmin. Erilaiset käytösja kunniakoodit ovat hyvä tapa luoda vieraannuttavaa etäisyyttä mutta työstää ihmisten motiiveja uskottavasti ja osoittelematta. Kirja onnistuu myös käsittelemään teknologisen murroksen teemaa vajoamatta simppeliin moralismiin, tuhon ennustamiseen tai uuden maailman optimismiin. Muutos on moninainen ja ennustamaton, ja paljon olennaisempaa ovat ihmiset sen pyörteissä. Tarinan mullistusten tahti on hengästyttävä, mutta niistä ei tule toimintaelokuvamaista kiihkeyttä, koska kaikkea tarkastellaan Kizdulahin hitaan arjen näkökulmasta. Isoäiti Tsungin läsnäolo on fantasiaelementti, joka kuitenkin istuu erilaisten uskomusten sävyttämään maailmaan, ja se antaa keinon tarkastella menneisyyttä tulevien mullistusten rinnalla – sitäkään romantisoimatta – mutta esimerkiksi se luo näkymän siihen, miten köyhyydenkin luonne voi muuttua. Tarina muistuttaa myös siitä, että yhden muutoksen aspektin ylikorostaminen voi saada unohtamaan muita tärkeitä tekijöitä. Aineellinen maailma ei menetä voimaansa ”Ilman” maailmassa. Ville Lähde Geoff Ryman: Air. St. Martin's Griffin 2004. 400 s. 45
46 kulttuuri 4 / 2014 Vanhat pierut paineen alla Kuusikymppiset venäläiset rocktähdet ovat esittäneet Youtubessa & Facebookissa Ukrainan-sodan vastaisia kannanottoja, joiden takia heitä vainotaan nettiadresseissa & mielenosoituksissa. Y Vladimir Putinin vaietuista voitoista on se, että Venäjän kulttuuriväki on jakautunut kahdeksi toisiaan vihaavaksi rintamaksi, vaikka vielä puoli vuotta sitten he olivat yhteisessä oppositiossa. Ongelmiin ovat joutuneet esimerkiksi pitkän linjan rockmuusikot, jotka ovat nousseet julkisesti vastustamaan Putinin hallinnon toimia Ukrainassa. Neuvostoaikana tunnetuiksi tulleet rocktähdet ovat Putinin maaliskuisessa puheessaan esiinnostamia vieraan vallan kätyreitä pahimmasta päästä, ja juuri rockmuusikot kommentoivat kulttuuriväestä ensimmäisinä Krimin uhkaavaa tilannetta. Juri Ševtšuk ja vielä kymmenen vuotta sitten Putinia tukenut Andrei Makarevitš on julis- tettu kansallispettureiksi, ja heidän musiikkinsa on pannassa. A n d r e i M a k a r e v i t š (s. 1953), Boris ksi muusikko, laulaja, runoilija. Moskovalaisen vuonna 1969 perustetun Mašina vremenin solisti. Yhtye on Neuvostoliiton ensimmäisiä venäjäksi laulaneita rockbändejä. 2000-luvulla Makarevitš oli Yhtenäinen Venäjä -puolueen tukija ja osa presidentti Medvedevin hovia. Viime vuosien tapahtumat ovat saaneet hänet kääntymään Putinin politiikkaa vastaan. Ramazanova on tavattoman suosittu niin Venäjällä kuin Ukrainassa. Maaliskuun alussa hän julkaisi kotisivuillaan ukrainaksi laulamansa laulun, jonka on tehnyt Venäjällä keikkailemasta kielletty Okean Elzy -yhtye. Kannanotto aiheutti Venäjällä skandaalin. 1970-luvulla uransa aloittaneet Ševtšuk, Makarevitš ja Boris Grebenštšikov vetosivat hekin päättäjiin sotatilanteen rauhoittamiseksi. Artistien kansansuosio ulottuu koko entisen Neuvostoliiton alueelle, ja he keikkailevat ahkerasti myös Ukrainassa. Propagandasota alkoi rokkareiden osalta jo helmikuun lopussa. Valtionkanava Rossijalla näytettiin otteita Zemfira G r e b e n š t š i k o v (s. 1953), muusikko, laulaja, runoilija. Leningradin kuuluisan Akvarium-yhtyeen solisti. Grebenštšikov oli suosionsa huipulla 1980-luvulla, mutta ei ota itse koskaan suoraa kantaa politiikkaan. Hän tekee harvoin protestilauluja, mutta Juna on tulessa tulkittiin perestroikan symboliksi vuonna 1986. Vuonna 2003 Grebenštšikov sai Putinilta korkean arvomerkin, ja hän vietti 50- ja 60-vuotispäivänsä konsertoiden Kremlissä. Grebenštšikovin vanhasta laulusta Juna on tulessa. Videolla nostettiin esiin Krimin palautukseen sopivat säkeet: Tämä maa oli meidän, kunnes juutuimme taisteluun. Ei-kenenkään-maana se kuolee, on aika lunastaa se omilleen. unohtuivat muut säkeistöt, joissa lauletaan muun muassa, että ”olen nähnyt kenraalit, jotka syövät ja juovat meidän kuolemaa”. Grebenštšikov lähetti vihaisen kirjeen kanavan toimitukselle. Sitten Venäjä esitti uhkavaatimuksen Ukrainalle, ja Grebenštšikov julkaisi Youtubessa uuden vihaisen sodanvastaisen laulun. Venäjän ja Ukrainan johdolle hän lähetti Facebookissa kehotuksen olemaan valehtelematta kansalle. Samalla J u r i Š e v t š u k (s. 1957), ukrainalaistaustainen muusikko, laulaja-runoilija. DDT-yhtyeen solisti. On vastustanut Venäjän kulloisiakin vallanpitäjiä. Kirjoitti perestroikan aikaan kapinalauluja ja tuli tunnetuksi tinkimättömänä radikaalina, joka oli Tšetšenian sodissa soittamassa rintaman molemmin puolin. Hän haastoi Putinin 2010 kutsuvierastilaisuudessa korruptiosta ja ihmisoikeuksien rikkomisesta. Esiintyi joulukuussa Euromaidanilla, ja vastustaa äänekkäästi sotaa sekä Ukrainan-vastaisia aggressioita. Makarevitš puolestaan sanoi maaliskuisella Moskovan rauhanmarssilla nyky-Venäjän tapahtumien muistuttavan natsi-Saksaa. Kansan kestosuosikki leimautui petturiksi. Krimillä nuoriso rikkoi hänen levyjään julkisesti, nettiin ilmestyi vetoomuksia Makarevitšin kunniamerkkien epäämiseksi. Yksi niistä keräsi parissa viikossa 20 000 allekirjoitusta. Juri Ševtšuk käski omassa vetoomuksessaan sotahulluja johtajia olemaan janoamatta väkivallan viagraa ja viittasi hyvin tuntemiinsa Tšetšenian tapahtumiin. Maaliskuun 17. päivänä mielenosoitusväki Donetskissa mainitsi Ševtšukin nimen niiden pettureiden joukossa, jotka ovat syyllisiä Ukrainan venäjänkielisten ongelmiin. Ševtšuk kirjoitti nettikirjeen Donetskin asukkaille: ”En- pä olisi uskonut, että Donetskin tuho lähtee Ševtšukista ja Makarevitšista! Eikö teistäkin tunnu, että tällainen viha valtionpolitiikkaa vastustavia kirjailijoita, runoilijoita, muusikoita kohtaan muistuttaa jo Hitlerin Saksan kirjarovioita?” Elävien rokkareiden vainoaminen ei näytä riittävän. Yhtenäisen Venäjän duuman edustaja Jevgeni Fjodorov väittää, että edesmennyt rocklegenda Viktor Tsoi oli CIA:n agentti ja että hänen protestilaulunsa tehtailtiin Hollywoodissa. Tsoin poika on vienyt jutun oikeuteen. Z e m f i r a R a m a z a n o v a (s. 1976), tataaritaustainen muusikko, laulaja ja runoilija. Venäjän tämän päivän suosituimpia artisteja. Hänen levynsä ovat myyneet yli kolme miljoonaa kappaletta. Zemfira-yhtye perustettiin 1990-luvun lopussa ja saavutti oitis suuren suosion. Viktor Tsoin ja 1980-luvun punkkarin Janka Djagilevan tuotanto on vaikuttanut Zemfiran musiikkiin. V i k t o r T s o i (1962–1990), muu- Andrei Tomi Huttunen Kirjoittaja on Helsingin yliopiston venäläisen kirjallisuuden ja kulttuurin professori. sikko, laulaja, runoilija. Kino-yhtyeen solisti Tsoi oli neuvostorockin legendaarisin tähti, josta tuli perestroikan ajan kumouksellisen liikkeen symboli ja keulahahmo laulunsa Haluan muutosta! (1986) ansiosta. Tsoi kuoli suosionsa huipulla auto-onnettomuudessa Latvian Jurmalassa. Tsoi on ollut palvottu tähti läpi 1990- ja 2000-luvun, ja erilaiset poliittiset liikkeet ovat yrittäneet hyötyä hänen perinnöstään. Pappismies näyttää, kuinka poltetaan siltoja T a i s t e l e v a pappi Kai Sadinmaa kävi huhtikuun alussa ripustamassa teesinsä Martti Lutherin hengessä Helsingin Tuomiokirkon oveen. Hän tosin pitäytyi naulojen käytöstä ja turvautui soveliaasti jeesusteippiin. Sadinmaan ajatukset on julkaistu myös räyhäpamflettina 10 käskyä kirkolle. Sadinmaan mukaan evankelisluterilainen kirkko on hylännyt radikaaliaktivisti Jeesuksen ope- tukset ja hengen. Kirkko, jonka tulisi auttaa, suojella ja puolustaa heikoimpia, on heittäytynyt osaksi perinpohjaisen ongelmallista kapitalistista talousjärjestelmää. Vaikka monet kirkon työntekijät tekevät verrattoman hyvää työtä, voiko siitä iloita mikäli perustukset murenevat? Kohdistaessaan kritiikkinsä kirkolle Sadinmaa tulee samalla kritisoineeksi koko yhteiskuntaa ja sen kehityksen suuntaa. on perin poleeminen ja provosoiva. Tuulimyllyjä vastaan taisteleva pappi ei varmastikaan ole kohentanut uranäkymiään sen yhden ainoan työnantajan silmissä, joka voisi hänelle koulutusta vastaavaa työtä tarjota. Sadinmaan teksti on väkevää julistusta, ja osa lukijoista varmasti kaipaisi sovittelevampaakin tyyliä. Pamfletista tulee tulta ja tulikiveä -saarnan tuntu. Ja kyllä paatos tulee perusteltuaT y y l i ltä ä n k i r j a kin, Sadinmaa esimerkiksi listaa kirkon eläkerahaston sijoitukset, jotka eivät ole kohdistuneet pelkästään sertifioituihin reilun kaupan yrityksiin. Laajemman yhteiskunnallisen kommentaarin lisäksi kirja kertoo, missä kirkon sisäinen keskustelu menee – merkittävänä instituutiona kirkon linjaukset eivät ole merkityksettömiä kenellekään meistä. Kunpa ev.lut. kirkosta löytyisi instituutiotasolla sitä samaa henkeä, jonka vallassa Jeesus paiskoi temppelissä koronkiskojien pöytiä nurin ja päästeli vielä ruoskalla perään. Sitä odotellessa. Jari Tamminen Kai Sadinmaa: 10 käskyä kirkolle. Into Kustannus 2014. 248 sivua.
kirjallisuus 47 4 / 2014 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 19.5. asti. voima@voima.fi Art House JAlAvA KIRJA IRTI! 17.5. Brinkkala, Turku kirjairti.wordpress.com Maailman kirjat 24.–25.5. Mitä on sanataideparkour? Se selviää tämänvuotisilla festivaaleilla, jonka kirjailijavieraisiin kuuluu muun muassa esikoisensa julkaissut Marissa Mehr. LUMOTTU ILTA Parhaat ja vaikuttavimmat kirjalöydöt. 9.5. kello 18.30 Kahvila Minttu, Oulu www.kulttuurivalve.fi/sivu/fi /tapahtumat/festivaalit Sodan karmeudet -keskustelu sunnuntai 25.5. klo 15.40–16.00 Lapsille ja nuorille suunnatut sanataideviikot kestävät kesäkuun alkuun saakka, ja tapahtumia riittää joka viikolle. Muun muassa runokaraokea sisältävä Lumottu ilta sopii nuorille ja aikuisille. Amazon-lavalla: Antero Jyränki, Heikki Kaukoranta ja Ville Hänninen www.arthouse.fi SULOINEN SUVI 20.5. kello 19 Lavaklubi, Helsinki www.lavaklubi.fi ONNELLISTEN IHMISTEN KAUPUNKI Vuodenkierrosta inspiraationsa ottava runotapahtuma on päässyt kesään saakka. Illan isäntänä toimii teatteriohjaaja Jukka Rantanen. 27.5. asti Sarjakuvagalleria!, Oulu www.oulucomics.com/keskus/sarjakuvagalleria POETRY JAM 22.5. Cafe Mascot, Helsinki hkipoetryconnection.blogspot.fi Nuoren Voiman Liiton ja Helsinki Poetry Connectionin järjestämissä klubi-illoissa kuullaan niin spoken wordia, räppiä kuin stand upiakin. muut lehdet Nettivelho Avinash Kaushik totesi muutama vuosi sitten, että yritysten hakeutuminen sosiaaliseen mediaan muistutti teinien seksikokeiluita: aluksi kaikki olivat valtavan innostuneita, mutta kukaan ei oikein tienny mitä pitäisi tehdä ja jälkikäteen tuli vähän nolo olo” Jukka Relander, Kirjasto 2/2014 Mari Ahokoivun ja Søren Mosdalin näyttely kertoo sarjakuvin Kööpenhamista, joka on erinäisten tutkimusten mukaan onnellisten ihmisten kansoittama kaupunki. Koonnut Tuukka Tuomasjukka osuus kansantuotteesta on noussut. Syy on yksinkertainen: Nokia ja se, että yritysten voitot laskevat talouden alamäessä nopeammin kuin väkeä heitetään pihalle.” Heikki Lehtinen, Ahjo 5/2014 Tiede on nopeaa ja tiedeuutisointi vielä nopeampaa. Siksi tutkijan pitää olla paikalla, kun tieteestä aletaan keskustella”. Syksy Räsänen, Yliopistolehti 4/2014 Kirjassahan (Orwellin Vuonna 1984) työntekijät kootaan joka aamu kello yhdeltätoista kahdeksi minuutiksi hurmiollisessa kiihkossa vihaamaan väärinajattelijoita. Nykyään ei edes tarvitse kantaa tuolia työpaikan aulaan. Riittää kun avaa netin” Pia Laine, Maailman Kuvalehti 4/2014 Otava on kirjankustantaja. Tai jos katsoo numeroita, Otava on konserni, jonka liikevaihdosta noin puolet tulee aikakauslehdistä, noin 35 prosentta kirjakaupasta - ja alle 20 prosenttia kirjankustantamisesta” Jarmo Raivio, SK 13/2014 Vaikka työttömyyden kasvu on kolhinut monia, palkkatulojen Näkemys ärsyttävän taiteen merkityksettömyydestä on laiskasti ajateltu ja alkeellinen. Uutta, haastavaa ja vasta pieniä yleisöjä kiinnostavaa taidetta uskotaan usein kannateltavan taidetta taiteen vuoksi -asenteella. Paljon enemmän metsään ei voisi mennä.” Annukka Ruuskanen & Minna Tawast, Teatteri & tanssi, 3/2014 Kyllä, pääasiassa keskityn läntiseen yhteiskuntaan, koska se on ainoa yhteiskunta, minkä todella tunnen. Me ansaitsemme tulla naurunalaiseksi”. Hugleikur Jansson, Uljas 4/2014 a t u t s a k i Rluku-si! ä kirjasampo.f t s y eläm nteri i/kirjakale Ylen kaikki viikon kirjallisuusohjelmat, kirjailijat ja teokset yhdessä osoitteessa. Katselun ja kuuntelun lisäksi mahdollisuus varata kirja siltä istumalta. Kirjastot.fi
48 kirjallisuus 4 / 2014 S Kirjallisuuden Angry Birds uomal a i- kirjallisuuden ykkösvientituote on Salla Simukan Lumikki-trilogia. Kirjasarja on nuorille suunnattu trilleri, joka kertoo teini-ikäisen Lumikki Anderssonin tarinan. Punainen kuin veri (2013), Valkoinen kuin lumi (2013) ja Musta kuin eebenpuu (2014) ovat joutuisaa ja jänskää luettavaa. Arvoituksellisia ovat niin tapahtumakulut kuin kirjan päähenkilön taustatkin. Kirjasarja itsessään ei selitä, miksi sen käännösoikeudet on myyty tällä hetkellä 40 maahan. Lumikki-trilogia lähti vetämään erinomaisesti sen jälkeen, kun ranskalainen Hachette osti sen oikeudet. Järisyttävä myyntimenestys ei sarja kuitenkaan kotimaassa ole ollut, eikä se yllä 20 myydyimmän lasten- ja nuortenkirjan joukkoon (2013). Salla Simukan Lumikki-sarja ei itsessään selitä, miksi se on niin suosittu. sen rapiskoon: kirja-alalla parhaat, kauneimmat ja kiinnostavimmat eivät voita vaan ne, jotka on kuin tehty myytäviksi. Simukan takaa löytyy Suomen tunnetuin kirjallisuusagentti, Elina Ahlbäck, joka myy kirjaa käännettäväksi ulkomaisiin kustantamoihin. Ahlbäck on kertonut myyvänsä kirjoja tunteen palolla ja kentän tunteTurha idealismi muksella. Rakkaudesta kirjaan, alan avaintoimijoita tavoitellen. Salla Simukankin mukaan menestyksen tekijä on ollut innostus. Kirjailija itse ja kustantamo ovat työstäneet trilogiaa ”innostuneina”. Simukka hehkuttaa Ylen joulukuisessa haastattelussa: ”Käännösoikeuksia myyvä agentti on ollut innostunut, ja hän on taas pystynyt levittämään innostustaan kansainvälisille ostajille. Innostus tarttuu, ja lumipallo lähtee ikään kuin vyörymään!” Mirkka Hietanen K i r j a s a r j a on vahvasti brändätty alusta asti. Cross-genre, jossa on satua, dekkaria ja kasvutarina, on myyvä idea. Kirjojen nimet ja kannet olivat selvillä ennen kuin koko sarjaa oli edes kirjoitettu, ja merkittävä osa käännössopimuksista on solmittu jo ensimmäisen osan ilmestymisen jälkeen. Lumikki-trilogiasta on helppo puhua. Se on seksikäs paketti, joka näyttää hyvältä ja jossa on juuri niitä ominaisuuksia, joita ajanmukaisessa viihdekirjassa pitää olla. Nuortenkirjana se on ihanteellinen. Kolmannen persoonan kerronta luo turvallisen tunnelman, joka kantaa läpi rankkojenkin tapahtumien. Hyvän ja pahan vastakkainasettelu on kirkas. Taustalla häälyvä Lumik- kirjat Lena Muhina: Piirityspäiväkirja. Suom. Pauli Tapio. Bazar Kustannus 2014. 291 s. David Foster Wallace: Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja. Suom. Juhani Lindholm. Siltala 2014. 314 s. Leningradin selviytynyt Leningradin piirityksen päättymisestä on 70 vuotta. Lähes 900 päivää kestänyt poikkeustila tappoi tuoreimman arvion mukaan noin miljoona kaupunkilaista. 16-vuotias Lena Muhina oli yksi selvinneistä. Hän kirjoitti päiväkirjaa tapahtumien keskipisteestä; päivät koostuvat pommituksista, nälästä, jonottamisesta ja kuolemasta. Ääriolot turruttavat. Läheisen kuolemaa odotetaan, ettei leipäannosta tarvitse jakaa kolmeen osaan. Lopulta Lena ei kuule ilmahälytyksen loppumista, sillä on ”kääntänyt kylkeään ja nukahtanut ajatellen, että tappakoot”. Teosta myydään venäläisenä Anne Frankina. Yksinkertaistava vertaus uppoaa yleisöön, kun empatianupit ovat valmiiksi kaakossa. Pauli Tapio on tehnyt huolellista työtä. Hän tavoittaa teinitytön kielellisen ilmaisun nuoruuden kuohuineen ja kömpelyyksineen. Perinteisen muistelmateoksen sijasta Piirityspäiväkirja on reaaliaikainen todistus piirityksen aikaisista tapahtumista. Tämä tekee siitä ainutlaatuisen. Marissa Mehr Tragikoominen & illuusioton Hanna Nikkanen & Antti Järvi: Karanteeni. Kuinka aids saapui Suomeen. Siltala 2014. 228 s. Susanna Kovanen & Harri Lapinoja: Ruokapyramidihuijaus. Mitä meille syötetään ja miksi. Atena 2014. 376 s. HIV-historiaa Vastenmielisten tyyppien lyhyitä haastatteluja on poikien Girls-tv-sarja. Kirja on ilmestynyt alun perin 1999. Ehkä kukaan ei ole kuvannut vuosituhannen vaihteen neuroottista ja depressiivistä miehuutta kuin Wallace. Hänen aseitaan ovat introspektio ja kömpelö illuusiottomuus minän ja maailman välillä: ”Minulla on näköjään koko ajan tarve tunnustaa, miten kauhuissani olen siitä, että sinä et ymmärrä minua.” Lena Dunhamin tv-sarjassa Girls nuorten newyorkilaisnaisten itseymmärrys kriisiytyy yhtenään. Päähenkilö Hannah Horvath on vastenmielinen tyyppi, samoin kuin kaverinsa. Läpeensä egoistinen ja juuttunut johonkin tyhmyyden lajiin ja samalla aina alakynnessä. Tragikoominen otus. Sama riivaa Wallacen vastenmielisiä tyyppejä. Se ilmenee haastatteluissa, joissa haastattelija piiloutuu kuin terapeutti. Vastenmielisiä ovat tyyppien käsitykset maailmasta: ”Naiset noin historiallisessa katsannossa ovat aika huonosti varustettuja kantamaan aidosti vastuuta itsestään.” Proosatietoiset rakastavat Wallacen kokeilevuutta, traditiotietoiset akateemisuutta ja miesväki osuvuutta. Minä taidan rakastaa tuskallista hauskuutta. Hanna Nikkasen ja Antti Järven Karanteeni on mainio esimerkki tietokirjasta, joka tarinallisen luistavalla otteella vetäisee vastustamattomasti mukaansa. Hotkaisin runsaasti napakkaa tietoa HI-viruksen historiasta sisältävän kirjan liki kertaistumalta. Kirjan vetävyys perustuu täsmälliseen, lyhyitä lauseita ja kappaleita suosivaan kieleen sekä paisuttelemattomaan ja yletöntä tunteilua välttävään, asiallisen myötätuntoiseen tyyliin. Myös viileä asiatieto ja ihmisten – niin sairastuneiden kuin viranomaisten – kokemukset ovat teoksessa oivallisessa tasapainossa. Väljän kronologisesti etenevä teos paljastaa lukijalle aidsin 30-vuotisen suomalaisen historian ensimmäisestä diagnoosista ja ennakoivasti alkaneista tutkimuksista lähtien aina nykytilanteeseen, jossa hiv-positiivisuus ei enää merkitse kuolemantuomiota, vaan lääkkeillä kurissa pidettävää kroonista sairautta. Teos on tärkeä puheenvuoro, sillä se osoittaa, että hiv-positiiviset joutuvat edelleen kokemaan syrjintää, eristämistä ja eristäytymistä. Suurin osa diagnoosin saaneista salaakin sairautensa ympäristön reaktioiden pelossa. Ikävä kyllä HI-virusta koskevat käsitykset värittyvät edelleen vuosikymmenten takaisella pelolla ja häpeällä. Maaria Pääjärvi Marjo Jääskä Syömiset syyniin Ruokakeskustelu on viime vuosina vellonut sensaatiohakuisena ja syyllistävänä. Järjen ääntä keskusteluun tuovat Susanna Kovanen ja Harri Lapinoja teoksellaan Ruokapyramidihuijaus. Kirjoittajat herättelevät huomaamaan, miten monin säikein ruoka, ravinto ja ravitsemus kytkeytyvät yhteiskuntaan. Lihaleikkeen, pullapitkon tai kasvihuonekurkun takaa löytyy roppakaupalla poliittista päätöksentekoa, markkinatalouden lainalaisuuksia ja tieteellisiin tutkimustuloksiin liittyviä kiistoja. Lukijaa patistetaan itsenäiseen ajatteluun. Mainoskuvien ja tekstien sanomaa ei kannata niellä sellaisenaan eikä erilaisten symbolien ja merkkien antaa johdattaa harhaan. Esimerkiksi sydänmerkki ei tarkoita, ”että tuote olisi kaikin puolin terveellinen” tai että sillä olisi parantavia vaikutuksia. Omaa kehoaan kannattaa kuunnella. Miksi uskoa maidon, leivän tai vähärasvaisen ruoan ylivertaiseen terveellisyyteen, jos oma vatsa on toista mieltä? Ruokapyramidihuijaus tuntuu välillä lähes puuduttavan perusteelliselta, mutta historiaan ja filosofiaan tukeutuva näkökulma vaatii taustojen ja käsitteiden tarkkaa perkausta. Lyhyesti voi huudella vain mutkia suoriksi. Marjo Jääskä Meri Kuusisto: Amerikkalainen. Otava 2014. 250 s. Hullujen hommaa? Kuvaus urbaanin, rilluttelevan sinkkunaisen kulkemisista ei kuulosta ihmeelliseltä aiheelta kirjailijan esikoisteokselle. Kuusisto kääntääkin tilanteen nurin: sinkku-Susette hoivaa kriiseissään amerikkalaista jalkapalloa. Absurdin esikoisromaanin asetelma on valmis. Amerikkalaisen henkilögalleria hämmentää huolella. Suseten ohella tarinaa kuljettaa Hermanni, joka muuttaa asunnosta toiseen tavoitellen aina korkeampaa kerroslukua, telttaillen lopulta talonsa katolla Iso Roobertinkadulla. Teoksen ongelmat kiteytyvät rajanvetoihin. Henkilöhahmot tavoittavat absurdiutensa kautta inhimillisyyden, mutta Kuusisto sortuu liioitteluun ja tutuista muodostuu karikatyyrejä. Kieli on taitavaa, mutta Hermannin monologeissa Kuusiston komeat revittelyt käyvät kikkailun puolella. Kirjan Helsinki näyttäytyy pitkään epätodellisena, mutta surrealismin alla teksti tavoittaa enemmän kuin moni muu. Teksti kiusaa lukijaansa, eikä lukiessa tiedä, ovatko hulluja henkilöhahmot vaiko kirjailija. Kokonaisuus on levällään liian pitkään, mutta siitä muodostuu eheä ja pohdituttava. Kaikkine puutteineen Amerikkalainen on onnistunut kirja inhimillisyydestä. Tuukka Tuomasjukka
kirjallisuus 49 4 / 2014 ki-satu vie lapsuuden tarinat uuteen, pimeään ympäristöön. Feministisenä strategiana satujen päällekirjoitukset ovat olleet käytössä jo vuosia. Viimeistään Suzanne Collinsin Nälkäpeli-sarjan filmatisoinnit ovat nostaneet neuvokkaan nuoren Katniss Everdeenin populaarikulttuurin sankarittareksi. Stieg Larssonin Millenium-trilogian Lisbeth Salander kummittelee Lumikki-trilogian kynnysteksteissä: ”Olipa kerran tyttö, joka oppi pelkäämään”, ”...tyttö, jolla oli salaisuus” ja ”...tyttö, jolla oli varjo”. Mika Terho: Niittyvilla–Pattaya all night long. Romaani Asko Lehtonen: Pakinakirja. Pakinoita ja kirjoituksia pakinasta. Raimo Vahtera: Imitaattori. Romaani Marja Kolu 15.6.–10.8. 2014 joka päivä klo 11–18 | tilauksesta 21.5.–31.8.2014 purnutaidekeskus@gmail.com | 040 967 8820 | 050 331 5820 Savusauna maanantaisin lipun hinnalla. Näyttelyopastus su klo 14 | Muuta ohjelmaa: www.purnu.fi lasten opastus pe klo 16 ja työpaja klo 16.30–17.30. liput: aikuiset 11€/9€. lapset ilmaiseksi. taidekeskUs PURNU | Mustasaari 63 | 35100 orivesi 1 4/17/14 4:42 PM Irtonumero 9,40 euroa | KreIKKa syvemmältä. ja keskusteluja pintaa Vaalituloksia, analyysiä kirjailija Leif Salmén. professori J P roos ja Vieraina studiossa mm. o ja Katri Vallaste. tutkijat Markku Kangaspur Videoleikkeissä mm. n vaalivalvojaisista. raportteja puolueide hjelmaa. Musiikkia ja muuta kulttuurio Ja paljon muuta. aleksi ahtola. o – älä missaa! Suomen rajuin vaalistudi etukäteen – verkkolehdessä jo ut! Eurovaaliseurantaa ja Li Anderssonin haastattel katso Paavo Väyrysen katkovat kursivoidut välitekstit, joiden funktio on kai syventää. Nämä esittävät K e r r o n ta a 237 s. Musta kuin eebenpuu. Tammi, 2014. 192 s. ? NyKytaidetta SuoMeSta, RuotSiSta ja VeNäjältä .fI www.kulttuurIvIhkot InternetIssä suora vIdeolähetys Krohn. Juontajana myös www.enostone.fi where are you from varifrån kommer du Kuraattori: | 42. vuosikerta Kulttuurivihkot 2 | 2014 | KreIKKa Mikis Theodorakis Arja Saijonmaa Anssi Mänttäri Nepalin poliittiset uhteet? muuttuvat voimas EU kriisissä – miten ningas? estä Suomen ääniku Tuleeko Paavo Väyrys en? huippuvirkahaaveid Miten käy Olli Rehnin aikkansa takaisin? meppip itto Saako Vasemmistoli Studioisäntänä elias mistä tulet PURNU 2014 Kulttuurivihkot | 2 | 2014 yleensä toista ääntä, kuten Lumikkia kyttäävää Varjoa viimeisessä osassa Musta kuin eebenpuu: ”Sinun koskettamisesi saa minut tuntemaan olevani elossa. Eläminen tuntuu silloin elämisen arvoiselta.” Kerronnan keinot kärsivät kömpelöstä kielestä. Valkoinen kuin lumi on heikoin lenkki, Praha on vielä abstraktimpi kuin Tampere, ja aihelmat naisten välisestä ystävyydestä sisaruuteen ja vaarallisiin uskonlahkoihin ovat löysiä. Jännitys perustuu lähinnä taka-ajokohtauksiin. Tuotemerkeillä on kummallinen asema kerronnassa: ”LuL u m i k k i o n feministinen naismikki ehti rekisteröidä hihanhenkilöhahmo, kuin oppikirjas- suuhun tarkoituksella jätetystä ta. Hän tekee päätöksiä omilla tavaramerkistä, että se oli Huehdoillaan eikä ole riippuvainen go Bossin. Mies halusi siis makmiesten avusta. Hän on fyysi- saa puvustaan paljon, mutta oli merkin suhteen nen ja toiminvanhanaikainen. nallinen tyyppi, (…) Partavesikin mutta ei miessankarin korvike. oli Hugo Bossia” Onko ä Hän ei ole ohjelja ”hienhajun alä p m ta ponnisteli esiin mallinen, ei tyrä tärke yvin Calvin Kleinin kytä feminismiä. h ä d y Hänessä on vajaOne (…) Muistot y m ä d y y vaisuuksia, mutta pyrkivät väkisin m vai vahva moraalinLumikin mieleen. ? hyvää taju ja empatianEräs toinen, joka tunto. Hänessä oli käyttänyt CK on poikatyttöä, Onea.” Tekniikmutta silti hän ka muistuttaa toimii juuri nuotuotesijoittelua. rena naisena. Yhtä kömpelösti Feministinen arvomaailma kerrontaan töksähtelee musiikerottuu naisen toimintamah- ki, johon kerronta viittaa kuin ledollisuuksien punnitsemisessa vysuosituksina. ja trilogian rakkauskuvauksissa. Tärkeässä osassa ovat pehmo- K i r j a ll i s u u s on kielen taideteroottiset kohtaukset, joissa Lu- ta. Eikä vain korkealentoinen taimikki haaveilee ensirakkauten- dekirjallisuus, vaan myös nuorsa, transsukupuolisen Liekin, tenkirjallisuus, dekkari ja trilleri. kosketuksista. Lumikin rakkausLumikki-trilogia hallitsee Voima.indd elämä edustaa sukupuolista kir- trendit: kansainvälistä trillejoa lesbosuhteesta heterosuh- riä, satumotiivia, vahvaa naisteeseen opiskelutoveri Sampsan ta ja liberaalia sukupuolikasvakanssa. tusta, mutta kirjan laatimisen o laIn en vaalIstudI LHTB-juonne on poliittisesti taito loppui ideariihessä. TämäerI 25.5 . klo 19–23 akuutti. Meikäläisessä vastaan- on sääli. Parhaimmillaan kirjalotossa Lumikkia onkin pidetty lisuus, niin viihteenä kuin taihyvänä roolimallina. teena, täyttää ja ilahduttaa lukijaansa, mutta Lumikki-trilogia J o k a i n e n nide alkaa hyvin. on kirjallisuuden Angry Birds: Johdatus proosan maailmaan on tyhjää hypeä menestyksestä. vaikuttava erityisesti ensimmäisen osan alussa. Alku vakuuttaa Al k a a k o kirja-alalla usko hylukijan, kuten joka kirjoittaja tie- vään tuotteeseen ja hinku metää. Ensivaikutelma myy kirjan nestyä mennä tuotteen sisällön siinä missä hieno ulkoasukin. edelle? Kysymys on akuutti, kun Moni kakku päältä kaunis: jo kustantajat valmistautuvat sykmuutaman sivun jälkeen en enää syllä pidettäviin Frankfurtin kirlue seuratakseni juonta vaan jamessuihin. Kyseessä on kaupäästäkseni mahdollisimman pallisesti mitä tärkein tapahtunopeasti kirjasta eroon. ma suomalaisella kirja-alalla. Kieli, kirjallisuuden materiaaSuomi on messujen teeli, on luokatonta, se tekee näp- mamaa, ja kirja-ala keskittää päristäkin kerrontaratkaisuista voimansa käännösoikeuksikömpelöitä ja runollisista jak- en myyntiin. Onko tärkeämpää soista käsittämättömiä. myydä hyvin vai myydä hyvää? Kirjojen miljöö on pääasiassa Tampere, kakkososassa Praha. Maaria Pääjärvi Ympäristö hahmottuu abstraktisti. Lumikin liikkeiden seuraa- Salla Simukka: Punainen kuin veri. minen Tampereen keskusta-alu- Tammi, 2013. 265 s. Valkoinen kuin lumi. Tammi, 2013, eella on kuin karttaa lukisi. InhImIllIsy yttä ja kukoIstava a kulttuurIa kreIkassa naiset Myynnissä 9.5. alkaen! jAkAupAssA jA AkAteeMisessA kir nettikAupAssA n kulttuurivihkoje täynnä epätoivoa, kreikka ei olekaan – ja tämänkin lehden toisin kuin suomessa myös kerrotaan. maa on pääkirjoituksessa – syntyy ruohonjuuritason täynnä toivoa, joka kulttuurivihkot kertoo sinnikkäistä ihmisistä. talouskriisin keskellä tässä teemanumerossa a ihmisten, ei vain kituvan kreikan tilanteest tai sensaatiohakuisten lukujen, tilastojen esiin artikkeleissa tuodaan den uutiskuvien kautta. uutta, toivoa ja tulevaisuu ihmisten solidaaris ei ole yksin! visioita. kreikan kansa Kulttuurivihkot Tilaa nyt! Seuraavat 3 numeroa (puoli vuotta) vain 19,90 e* Kaupan päälle iso kirjallisuusnumero (6/2013) *Määräaikainen tilaus. tilaus@kulttuurivihkot.fi tai 09 4114 5369 Mainitse tilatessasi: Voima-tarjous EU-vaaliSTUdio SUorana vidEona 25.5. Mukana mm. professori J P roos ja kirjailija leif Salmén. www.kulttuurivihkot.fi Netissä uutiset, videot, blogit, KesKustelut, tilauKset www.kulttuurivihkot.fi
50 musiikki 4 / 2014 Aki Roukala Kesytetty anarkisti The Scenesistä ei tullut heti maailman isointa yhtyettä, mistä yhtyeen biisintekijä Miki Liukkonen katkeroitui. T a pa a n M i k i Liukkosen oululaisen Café Kuluman terassilla samana päivänä, kun hänen yhtyeensä The Scenesin uusi levy Beige on ilmestynyt. Luvassa on levynjulkkarikeikka Oulussa ja kahdenkymmenen keikan kiertue Briteissä. Taiteilijan katse on rauhaton, ja hän näpertää aurinkolasiensa sankoja. Olet ollut poikkeuksellisen tuottoisa. Vuonna 2011 julkaistiin esikoisrunokokoelmasi, 2012 seuraava kokoelma, 2013 esikoisromaanisi ja The Scenesin debyyttialbumi ja nyt toinen levy. Mihin sinulla on kiire? ”Ei mulla ole kiirettä oikeastaan, mulla on ollut vaan niin paljon valmiina. Mä tein lukiossa tosi paljon, mutta silloin ei ollut mitään hajua, saako levyjä ja the scenes on eheä. Runoilija Miki Liukkosen bändi on valmiina Britannian-kiertueelle. kirjoja julki. Silloin luominen ei ollut yrittämistä, vaan puhdasta iloa. Heti kun sain kustannussopimuksen ja levytyssopimuksen, niin tuli ammatillisuuden paine. Kun on lukijoita ja medianäkyvyyttä, niin vaikka olisi kuinka anarkisti, jossain taustalla on ajatus, että haluaa olla mieliksi ihmisille.” hiljentyy äkisti, hän katselee ympärilleen ja nauraa hämmentyneenä. ”Meidän biisi soi täällä! Anorexia Is Boring. Tosi outoa.” Uusi levy kuulostaa myös debyyttialbumianne kypsemmältä. Mitä ilmaisun muutoksen taustalla on? ”Kaikki ei ollut enää uutta ja jännittävää niin kuin alussa. Olin alkuaikoina varma, että meistä tulee heti maailman isoin bändi, mutta ihmisiä ei kiinnostanutLiuk konen levyt Gim Kordon: Ei ole helppoo. Soliti 2014. Kiveskives: J.S. Bach in His Favourite Disco. Drink Tonight Records 2014. Vantaan Viihdeorkesteri: Let´s Face the Music. Vantaan Viihdeorkesteri 2014. Iiro Rantala String Trio: Anyone in Love. ACT Music 2014. Spigu: Kaupunkien yössä. Rapu Records 2014. Punkkarit asian ytimessä Asiallista hassuttelua Tanssin tähtien kanssa! Seuraa sydäntäsi Rappiolauluja & kapinakunniaa Tätä levyä on odotettu. Blogihypen herättänyt Gim Kordon soittaa rehtiä, punkahtavaa suomirockia, jossa on rosoista huolimatta melodiat kunnossa. Ei ole helppoo rullaa käyntiin samannimisellä singlellä, joka on kiistatta vuoden hienoimpia kappaleita. Tämän herättämiin odotuksiin levy vastaa kuitenkin heikosti. Nimiraidan tunnelmaa kierrätetään ympäri levyä niin musiikillisesti kuin myös kertosäettä varioimalla. Toisteisuus puuduttaa nopeasti, mutta hetkien kuvaamisen ja singlenikkaroinnin helsinkiläistrio onneksi osaa. Sateessa-kappale nousee viimeisissä kertosäkeissään genren klassikoiden tasalle. Kun levyn räkäisyydestä ja soundeista pääsee yli, ilmenee sen nerokkuus. Tekstit eivät ole syvällisiä, ei liiemmin musiikkikaan, ja tempokin vaeltaa. Silti homma vain toimii: jalka lyö vaistomaisesti neljäsosia, ja kertsit jäävät päähän. Näiltä sälleiltä olisin odottanut enemmän. Sinnepäin soittaminen latistaa fiilistä, vaikka tuokin autentisuutta. Kokonaisuutena Ei ole helppoo ei ole kummoinen, mutta hetkien huuman ja fiiliksen vuoksi levy on erityinen. Tuukka Tuomasjukka Tämä levy lojui pitkään työpöydälläni, koska sekä bändin että itse levyn nimi ovat pöhköjä. Mitä lie hassuttelua. Albumin höpsön nimen suhteen lieventäväksi asianhaaraksi katsottakoon se, että instrumentaalimusiikin nimeäminen on joskus ilmeisen hankalaa. No, onneksi lopulta ammattiylpeyden nimissä tartuin levyyn ja laitoin sen soimaan. Päräyttävää tavaraa. Jos kuuntelukokemusta pitäisi jotenkin kuvailla, voisin päätyä seuraavaan tarinaan: Musen keikan jälkeen äänensä menettänyt laulajakitaristi Matthew Bellamy rentoutuu pelaamalla Nintendolla. Siltä tämä lähinnä kuulostaa. Häpeilemättömän suurisoundinen psykedelia-instru-proge kohtaa 8-bittisen äänimaailman iloittelussa, jossa jopa kliseisen kulunut lo-fi-piipitys palvelee tarkoitustaan. Musiikillinen hassuttelu on riistäytyä käsistä ainoastaan Rosberg-kappaleessa, jossa lainaillaan rohkeasti Matti Pellonpää -vainaan Keke Rosberg formula rock -kappaletta. Kuitenkin Rosbergkin on niin hilpeä, että ei siitä voi olla pitämättä. Jari Tamminen Veljet mikä pläjäys! Berlinia, Ahbezia, Ashnavouria, Marinia, Gershwinia, Bacharacia, Porteria ja Nelson Riddlen alun perin Frank Sinatralle tekemiä sovituksia. Vuonna 1948 perustettu Vantaan Viihdeorkesteri on täysimittainen ammattimuusikoista koostuva sinfoniaorkesterikokoonpano, joka on ainoana Suomessa keskittynyt viihdemusiikkiin. Orkesterin soittajat ovat rockin, jazzin ja klassisen musiikin huippuosaajia. Sen tavaramerkkejä ovat suuren orkesterin Hollywoodsoundi ja glamour. Nick Davies on tehnyt menestyksellistä uraa kapellimestarina sekä kevyen klassisen musiikin ja musiikkiproduktioiden taiteellisena johtajana. Vantaan Viihdeorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana hän on toiminut vuoden 2011 alusta lähtien. Laulusolisteina toimivat huikeat Johanna Försti ja Sami Pitkämö! Myös palkitulla trumpettivirtuoosillamme Jukka Eskolalla on solistin rooli, ei kuitenkaan laulajana. Big band -perinnettä kunnioittaen levy on äänitetty kerralla, mutta kuitenkin nykyaikaista huipputason äänitysteknologiaa hyödyntäen. Nyt kelpaa, joraamaan! Pertti Laesmaa Jokaisella ihmisellä on sydän. Nykyään sitä käytetään vain entistä harvemmin, maailma pyörii rahan ympäri. Maailman media seuraa loputtomasti taloudellisia raportteja. Ajatellaan, että jos talous on hyvin, ihmisillä on hyvä olla. Elämän tarkoitus tulee kuitenkin sydämestä. Mikä on kauniimpaa kuin rakkaus, joka tulee suoraan sydämestä. Seuraavan kerran, kun näette nuorten pitävän toisiaan kädestä, suutelevan ja kiinnittävän toisiinsa huomiota, ottakaa oppia heistä ja tästä miljoonien vuosien perinteestä. Iiro Rantala on tehnyt ihanan levyn. Varsinainen rakkauslevy! Mukana soittavat trioon hyvin sopivat viulisti Adam Baldych ja sellisti Asja Valcic. Kaikki sävellykset ovat Iiro Rantalan, lukuun ottamatta kokonaisuuteen hyvin sopivaa Somewhere over the Rainbow -kappaletta. Rakastetaan! Pertti Laesmaa Rappiolauluja on kahdenlaisia: myötähäpeää herättäviä juntteja ja sitten niitä luihin ja ytimiin meneviä hyviä. Spigun Kaupunkien yössä -levyn laulut ovat jälkimmäistä lajia. Laulunsanojen huumori on ironista, ja todellisuus, vaikkakin ankea sellainen, on silti frendi – se hieman pummi ja vähän säälittävä oman elämänsä sankari, jolla on tupakasta keltaiset sormet, mutta joka kuitenkin tiukan paikan tullen pelastaa. Lauluntekijä Spigu a.k.a. Ville Linna on täysin kotonaan vähän nostalgisen kapakkalaulajan roolissa. Spigu kertoo tarinoita niin kuin hänellä olisi hirmuinen kankkuspala kurkussa – sellaisella herkällä äänellä, jonka pian itku ja oksennus peittää alleen. Levy on kuitenkin hirveän kaunis ja jollain tavalla kepeä kokonaisuus. Levyn vika biisi Irwin kuolee darraan on loistava ja liikutuksen tutinaa aiheuttava kunnianosoitus tämän maan suurimmalle kapinamuusikolle. mirkka hietanen
musiikki 51 4 / 2014 kaan niin paljon. Kyllästyin kaik- tietoisesti tehnyt valinnan pitää kiin muihin bändeihin ja aloin vi- nämä taiteilijaminät erillään? ”En, se on ollut journalistien haamaan niitä intensiivisesti.” Tarkoitatko, että viha ja kat- valinta. Musta tuntuu että meikeruus ovat tehneet tästä le- dän bändiä ei otettu aluksi kauvystä eheän? heen vakavasti. Me oltiin vaan ”Ovat ne tehneet tästä pa- joku sellanen oululainen taideremman, ehdottomasti. Taval- rockbändi, se oli vähän sellasta laanhan se on eteenpäin ajava halventavaa aluksi. Nyt kun yhvoima. Ei tarvitse tyytyä siihen, tye on noussut enemmän esille, että asiat vain ovat näin, vaan niin ihmiset ovat huomanneet, voi tehdä ne paremmin.” että tässä on joku pointti.” Aloititte aikanaan omituiOlet profiloitunut kirjoittasena progebändinä nimellä jana, mutta minkälainen taiSininen Kaappi, teenmuoto musiikki on sinulle? Mutta Miksi. Nyt yhtyeenne on me”Mun ja rockt nossa ensimmäibändissä soiti r a kk selle isolle ulkotamisen välinen tän ro en s i d h Y e maankiertueel- ” suhde on omit u lisu leen Britteihin. tuinen. Onhan pinnal erään Mitä tässä välissä tämä musta typ y t a j n e on tapahtunut? perää, mutta e s i al ”Alussa oli tärteatra ssiin.” säveltäminen ja en keintä soittaa ylipäätään luodekad mahdollisimman minen tuottaa vaikeesti, mutta nautintoa. Jos nyt tuli tärkeimkerran käy niin, mäksi tehdä mahdollisimman että mua huvittaa tehdä biisejä hyviä biisejä ja yhdistää se myös ja saan lopulta levytyssopimukkirjalliseen korkeakulttuuriin. sen, niin en mä voi perääntyäNyt ollaan kuunneltu paljon The kään. Mutta yhdistän rokkarit Clashia ja Beatleseja, mutta lu- ja ylipäätään populaarimusiikin kiossa me kuunneltiin vaan pro- pinnallisuuteen ja typerään tegea sen takia, että me haluttiin atraaliseen dekadenssiin, johon kehittyä teknisesti soittajina. Se liittyy jotain ärsyttävää ja ylion aika vaarallinen tie ja aika tyl- määräistä. Jokin siinä häiritsee.” sä loppujen lopuksi.” Tuukka Tuomasjukka musiikillinen ja kirjallinen urasi on pitkään pidetty erillään, ja vasta viime aikoina jutuissa kirjallisuudesta on huomioitu musiikkisi. Olitko Medi a ssa The Scenesin toinen levy Beige julkaistiin huhtikuussa (Sound of Finland 2014). voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 19.5. asti. voima@voima.fi NIGHTSATAN 9.5. Dynamo, Turku solinarecords.com/nightsatan Lasermetalliksi musiikkiaan luonnehtiva synametallipoppoo juhlii uutta pitkäsoittoaan ja elokuvaansa Nightsatan and the Loops of Doom keikalla kotikaupungissaan. JKLDIY 9.-11.5. Ilokivi, Jyväskylä www.ilokivi-onstage.com/tapahtumat/ kevatkarkelot2014 Punkkia niin folk-, garage- kuin krustimausteillakin tarjoillaan kaksipäiväisillä festivaaleilla, joiden keskiössä on omaehtoinen tee-se-itse-meininki. 15.5. & 16.5. Savoy-teatteri Helsinki ja Sellosali Espoo www.umo.fi/konsertit/umo-lassy-poyhonen Jussi Aalto UMO & LASSY & PÖYHÖNEN Muun muassa Dalindèosta tuttu Valtteri Laurell Pöyhönen sekä saksofonisti Timo Lassy astuvat UMO:n rinnalle kahdessa konsertissa, joita varten Pöyhönen on säveltänyt uutta musiikkia. Nelli Palomäki THE HEARING 15.5. & 16.5. Helsinki, Turku thehearing.tumblr.com Ringa Manner keikkailee synapoppaavan sooloprojektinsa kanssa Loosessa ja Dynamossa. Mukana kiertävät Loistava Polku ja City Lungs. Intiimituotteiden erikoisliike sincity.fi on avannut putiikin Helsingissä Pursimiehenkatu 14 Avajaisten kunniaksi jaamme ilmaisia Seksivälineoppaita, poikkea putiikkiin ja nappaa omasi tai tilaa tuotteitamme verkkokaupastamme sincity.fi, niin saat ilmaisen oppaan kaupan päälle! Tervetuloa!
52 elävä kuva 4 / 2014 Vain yksi penis Brittisarjan palkkatappajan suurin haaste ei ole murhaaminen. H uppupäi- hahmo vetää esiin aseen ja lähtee seuraamaan aution parkkihallin katolla kulkevaa miestä. Huppupää ampuu ja mies kuolee. Autoonsa palattuaan hahmo paljastaa tyylitellyt kiharansa ja lisää huulipunaa. Hit and Miss -draaman päähahmo on yhdysvaltalaisen Chloë Sevignyn esittämä Mia: transsukupuolinen palkkatappaja, jonka ainoa ihmiskontakti tuntuu olevan mahakas gangsteri-toimeksiantaja. Töissä Mia pukeutuu löysiin, mustiin vaatteisiin, mutta vapaa-aikansa hän viettää värikkäissä ja naisellisissa asuissa. Vaikka vuonna 2012 ensiesityksensä brittiläisellä Sky Atlantic -kanavalla saaneen Hit and Missin lähtökohdat lupaavat vauhdikasta väkivaltaviihdettä, toteutus nojaa perinteiseen brittirealismiin. Suurkaupungin sykkeen sijaan hahmot tallustelevat Yorkshiren ruohikoissa, ja kurvikkaiden urheiluautojen paikalla pihamaalla seisoo sikoja. yorkshiren tappaja. Chloë Sevignyn kahdet kasvot sarjassa Hit and Miss. nen Paul Abbottilla oli alun perin idea kahteen K ä s i k i r j o i t ta j a tv-sarjaan. Toinen olisi kertonut transsukupuolisesta äidistä ja toinen palkkamurhaajasta. Kun kumpikaan ei tuntunut ihan oikealta, Abbott lätkäisi ne yhteen. Syntyi kuusiosainen sarja transsukupuolisesta tappajasta, joka saa kuulla siittäneensä lapsen menneisyydessään. Kun Mia saapuu tapaamaan entistä heilaansa, tämä on ehtinyt kuolla. Eksältä on jäänyt neljä lasta – yksi Mian oma – joiden ränsistyneeseen maalaiskotiin uusi äiti muuttaa isompien lasten vastarinnasta huolimatta. Hit and Miss on yllätyksellistä draamaa, joka venyttää perheen käsitystä tavallistakin pidemmälle. Kuten Mia itse sanoo ”family’s got fuck all to do with blood”, eli verisiteillä ei ole paljoakaan tekemistä perheen kanssa. Siinä missä esimerkiksi komediasarja Moderni perhe on uskaltautunut tuomaan siistiin porvarismiljööseen yhden homoparin, Hit and Miss tuo transsukupuolisen vanhemman kaiken lisäksi todellisuuteen, jossa on olemassa teiniraskauksia, perheväkivaltaa ja päihteitä. Yhteiskunnan marginaaliin sijoittuva perhekuvaus ei olekaan kovin kaukana toisesta Abbottin luomasta sarjasta Hävyt- tömät. Hit and Miss pelaa tosin niukemmalla huumorilla. transsukupuolisuuteen suhtaudutaan totisuudella, mutta ei onneksi ylivarovaisesti. Ensimmäisen jakson alkumetreillä Chloë Sevigny astuu alastomana peilin ääreen. Näyttelijän kroppaan kiinnittyvät niin naiselliset rinnat kuin jalkojen välissä lepäävä peniskin. Penis on tietenkin proteesi. Muutamia riitasointuja sarjan vastaanotossa syntyi siitä, ettei rooliin otettu transsukupuolista ihmistä. Kuva on kuitenkin tehokas, kun siinä esitelty vartalo kuuluu tunnetulle naisnäyttelijälle. Sevignyn läsnäolo saa otoksen aluksi näyttämään tavanomaiselta naiskroppaa esittelevältä ja hyvin vähän juonenkuljetukseen liittyvältä hetkeltä. Odotusten rikkominen yhdellä peniksellä pakottaa katsojan kuitenkin ajattelemaan ja peilaamaan omia reaktioitaan. Voisiko vartalo olla kaunis, seksikäs ja tehokas riippumatta siihen kiinnittyneiden värkkien mallista ja yhdistelmästä? Etenkin Kaisu Tervonen Hit and Miss (UK 2012). Yle Areena 30.6. saakka. valkokangas Steven Knight: Locke. Ensi-illassa 16.5. Tonislav Hristov: Love & Engineering. Ensi-ilta 9.5. Elämän mullistava automatka Steven Knightin kauniin pelkistetysti toteutettu Locke kertoo yhden miehen matkasta täydellisen elämän edellytyksistä totaaliseen romahdukseen. Ivan Lockella (Tom Hardy) on hyvä työ, rakastava perhe ja kaikkea, mitä toivoa saattaa. Kuitenkin yksi virhe ja sitä seuraava puhelinsoitto aloittaa automatkan, jonka aikana hänen elämänsä alkaa hiljalleen murentua palasiksi. Pelkkä autossa istuminen ja puhelimessa puhuminen pitää yllättävän hyvin otteessaan koko reilun puolitoistatuntisen ajan. Auton kohina ja moottoritien valot toimivat yksinkertaisina mutta vahvoina tehokeinoina. Locke pureutuu vahvasti kysymykseen siitä, mikä on oikein ja missä hyvän ja pahan raja kulkee. Hardyn roolityö saa jopa parikymppisen suomalaisen naisopiskelijan samaistumaan keski-ikäiseen brittiläiseen betonityömieheen. Noora Isomäki Lasse Keso: Tolonen. Ensi-ilta 2.5. Nörtit naisjahdissa Helsingissä rakkautta etsivät insinöörit yrittävät löytää itselleen ymmärrettäviä keinoja navigoida deittailun oudossa ja pelottavassa maailmassa Tonislav Hristovin dokumenttielokuvassa Love & Engineering. Elokuvan ajatus on kaunis, mutta muutamasta sympaattisesta henkilöstä huolimatta kuvaus nörttimiesten naistenmetsästyksestä päätyy olemaan kiusallista katsottavaa. Peleistä ja tietotekniikasta mieluiten keskustelevat miehet saavat tapaamansa naiset hiljenemään ja tilanne on ahdistava. Joko elokuvantekijöillä ei ole ollut tiedossa, että peleistä ja tietokoneista kiinnostuneita naisiakin on olemassa, tai sitten kuvatut miehet tietoisesti etsivät mahdollisimman erilaista kumppania. Juurikaan mitään uutta rakkauden tiedettä tutkiva Love & Engineering ei katsojan elämään tuo. Jokainen rakkauden ongelmien kanssa paininut voi kuitenkin varmasti löytää dokumenttielokuvasta jotain samaistuttavaa. Optimismille on aina tilaa, ja insinöörinkin on mahdollista saada vaimo. Noora Isomäki David Wnendt: Wetlands – kosteikkoja. Ensi-ilta 9.5. Gospelmiehen taustahuurut Rokkari puukotti naisystäväänsä, jätti huumeet, henkistyi linnatuomion aikana ja ryhtyi lopulta gospelmuusikoksi. Lasse Keso kuvaa tutulta kuulostavan tarinan rankasta muusikon elämästä. Kohde tällä kertaa on legendaarinen rock-kitaristi Jukka Tolonen. Keso käy vain kevyesti läpi Tolosen musiikillista uraa ja menestystä 1970-luvulla suosioon nousseessa Tasavallan presidentissä ja keskittyykin katumukseen ja menneestä irti päästämiseen. Perheenjäsenten haastattelut ja arkistokuva kuihtuneesta Tolosesta alleviivaavat päihteiden vaikutusta ja elämän murheellisuutta, puolivillaiset pätkät uskonyhteisöstä ja seesteisestä gospelmuusikosta taas karrikoivat pelastumisen. Elokuva jää pintapuoliseksi. Olen pahoillani Jukan puolesta. Hänen vaiheensa ja muusikkoutensa olisivat ansainneet teoksen, joka olisi tehnyt niille kunniaa. Tuukka Tuomasjukka Eritteet edellä Valkovuoto, kuukautisveri, visva, paska ja hormonit. Saksalaiselokuvan yksinkertainen oivallus on, että naistenkin ruumiintoiminnot tuottavat erilaisia eritteitä. Eikä nuoren naisen kasvukertomus tyydy hienotunteisesti vihjaamaan moisiin toimintoihin, se kuvaannollisesti hieroo eritteet vasten katsojan kasvoja. Eritteistä huolimatta elokuvaa voisi kuvailla raikkaaksi. Kertojana toimiva päähenkilö, teini-ikäinen Helen (Carla Juri) rikkoo vähintään muutamaa ideaalinaisen ominaisuutta. Hän vähät välittää hygieniasta, skeittaa ympäriinsä risaisissa bändipaidoissa ja harrastaa seksiä tuntemattomien kanssa. Charlotte Rochen romaaniin pohjaava draamakomedia ei suoruudestaan huolimatta pyri sokkiin, eikä tarjoile tirkistelevää katsausta alapään asioihin. Siinä on kyse itsetuntemuksesta – sekä anatomisesta että psykologisesta. Elokuvan soundtrack tarjoilee urbaania coolia riehakkaan teiniangstin, tamponinvaihto-operaatioiden ja vihannestestausten taustalle. Kaisu Tervonen Jalil Lespert: Yves Saint Laurent. Ensi-ilta 2.5. Ujoa muotirakkautta Yves Saint Laurent ei ole dokumenttielokuva. Kuten toisesta huippumuodin suurnimestä Coco Chanelista tehtiin, myös Yves Saint Laurentista tehdään useita elämäkertaversioita. Toinen ranskalaiselokuva ilmestyy vielä tämän vuoden aikana. Totta tällä kertaa on ainakin se, että elokuvassa nähdään aitoja Saint Laurentin haute couture -vaatteita, jotka on saatu lainaan Pierre Bergé – Yves Saint Laurent -säätiöltä. Vaatteet heijastavat hauskasti eri vuosikymmenten kauneuskäsityksiä. Saint Laurent aloitti 1950-luvun lopulla vain 21-vuotiaana Diorin pääsuunnittelijana Christian Diorin kuoltua. Elokuva kertoo Saint Laurentista tämän pitkäaikaisen puolison Pierre Bergén näkökulmasta. Bergé hoiti rahallisen puolen, kun Saint Laurent perusti oman muotitalonsa vuonna 1960. Pierre Niney esittää hienosti komeaa, hemmoteltua mutta sairaalloisen ujoa Yves Saint Laurentia. Vuodet hyppivät turhan tiivisti, koska elokuvaan on haluttu tallentaa taiteilijan koko ura. Hahmot jäävätkin vaille sen syvempää analyysiä. Hannele Huhtala
elävä kuva 53 4 / 2014 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 19.5. asti. voima@voima.fi ILLUSIA 5.–11.5. Helsinki, Espoo, Vantaa illusiafestivaali.net Ensimmäistä kertaa järjestettävä lasten ja nuorten elokuvafestivaali pyrkii tarjoamaan laadukasta ja elokuvateattereiden tarjonnasta poikkeavaa ohjelmistoa. JOHN CARPENTER 13.5.–19.6. Kavi, Helsinki kavi.fi/fi/elokuvasarja/ john-carpenter Howard Hawksia esikuvanaan pitävä, eritoten kauhugenressä kyntävä ohjaaja saa oman esitysteemansa Orionin kesässä. UNLIKE B O T T A O N ! 8.–11.5. Siltanen, Helsinki unlikefestival.com/ unlikefestivals/2202765 Alati matkalla oleva poikkitaiteellinen festivaali pysähtyy muutamaksi päiväksi Siltaseen, jossa esitetään ilmaiseksi muun muassa indonesialaisia elokuvia. Uneton48 16.–18.5. Suomi, Ruotsi, Viro www.uneton48.com K o l m e r a v i n t o l a a , k o l m e t u n n e l m a a w w w . b o t t a . f i Pirulliseen nälkään Helvetilliseen janoon Elokuva-alan ammattilaiset ja amatöörit kokoontuvat jälleen kahdeksi vuorokaudeksi tekemään lyhäreitä ja tutustumaan toisiin tekijöihin. Kesäkuun alussa tuotoksia voi katsella Yle Areenasta. Ma - Pe klo 11 - 04 La klo 14 - 04 p. 09 - 580 77 707 Nälänhätä yläluokan silmin P keltaista aurinkoa -romaanista tehty samanniminen elokuva kuvaa Nigerian nuorten vallankumouksellisten intellektuellien elämää 1960-luvun lopulla. Uudenlaiset aatteet törmäävät perinteisiin uskomuksiin ja vanhoillisuuteen, eivätkä sukupolvet ymmärrä toisiaan. Jokaisen elämä kuitenkin muuttuu, kun Biafran valtio perustetaan, ja sota ja nälänhätä alkaa. Chimamanda Ngozi Adichien romaanin valokankaalle on tuonut nigerialainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja ohjaaja Biyi Bandele. Vielä suomentamaton elokuva kulkee nimellä Half of the Yellow Sun. Tarinan päähenkilöiden rikas uolikas ja länttä ihannoiva elämäntyyli taantuu elokuvassa sydäntä särkevästi ja asteittain, ja lopulta jokainen on sodan jaloissa tasavertainen. Varallisuudella tai ihonvärillä ei enää olekaan merkitystä. Biafran sodasta on jo yli neljäkymmentä vuotta, on elokuva silti valitettavan ajankohtainen. Nigeriassa elokuva ei ole saanut esittämislupaa ja sodasta keskusteleminen on edelleen suuri tabu esimerkiksi koulussa. va i k k a Noora Isomäki Half of the Yellow Sun esitetään Helsinki African Film Festivalilla, tapahtuma 10.–18.5. Kokous-, tapahtuma& juhlatilaa Tilatiedustelut: p. 09 - 580 770 myynti@botta.fi Museokatu 10 Real Ale, Real Food, Real PUB! Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03 p. 09 - 580 77 222
kulttuurihäiriö 4 / 2014 54 Luvallinen töhry K at u ta i t e e s e e n on perintei- sesti liitetty kielletyn leima. Sitä on tehty vartijoita ja virkavaltaa pakoillen, vaaroja uhmaten. Graffitiin ja tägiin on sisältynyt esteettisten arvojen ja tilanhallinnallisten kysymysten ohella performatiivinen elementti: kielletty suoritus itsessään on osa valmista teosta. Viime vuosina tämä on hieman muuttunut. Luvallisia graffitiseiniä tupsahtelee kovan työn ansiosta ympäriinsä, ja media tuntuu rakastavan katutaidetta. Yksistään Yle on julkaissut aiheesta viime aikoina kymmeniä positiivisia juttuja. Kapinan luvallistumisesta ei pidä harmistua. Toukokuussa kannattaa nauttia Arabian Katufestivaalista, jonne saapuu suihkimaan muun muassa kotimainen supertähti EGS. Ohjelmassa on myös avoin sähkökaappien maalauskilpailu ja musiikkia, kirppistä sekä sirkusta. Eikä huolta. Luvallisuusbuumi ei kokonaan tapa kapinaa katutaiteesta. Ninjoille löytyy varmasti vastaisuudessakin kiellettyjä paikkoja koristeltaviksi. J a r i Ta mm i n e n Arabian Katufestivaali Helsingissä 17.5. Viihteellistä propagandaa Taiteilija yhdisti pohjoiskorealaisen jyhkeyden & suomalaiset kaljabaarikiitolliset. lannut Leninin päälle. Kun isoisäni, molemmat sodat läpikäynyt veteraani, näki patsaat, hän ei nähnyt niissä mitään muuta kuin Leninin. Hän oli melko järkyttynyt ja ihmeissään.” V a lt t e r i Mertalon matka kaupallisen ja poliittisen propagandan maailmaan alkoi, kun hän osti tallinnalaisesta krääsäliikkeestä Lenin-patsaan. Hän tekin patsaasta muotin ja valmisti itselleen kymmenittäin kopioita Lenin-sedästä. Patsaat ovat sittemmin saaneet uuden kuorrutuksen. Yk- si niistä on Unikko-kuvioiden peitossa, toinen on maalattu Ronald McDonaldiksi, kolmas Mikki Hiireksi ja neljäs Darth Mauliksi. ”Alkujaan lähdin pohtimaan tekijänoikeuksia ja sitä, missä niiden rajat menevät. Neuvostoliitossahan ei tekijänoikeuksia tunnustettu, joten Lenin-patsaat ovat vapaata riistaa”, Mertalo sanoo. Taiteilija on muiltakin osin turvallisilla vesillä, sillä hänen patsaissaan teoskynnys ylittyy eikä hänen tarvitse huolehtia Mikki Hiiren tekijänoikeuksista. Mertalo kertoo halunneensa varmistaa, että katsoja voi tunnistaa hänen teoksistaan sekä Leninin että viihteen. ”Yhdessä näyttelyssäni kuuntelin vierestä, kun pikkujätkät katselivat Lenin-patsaitani. He eivät tunnistaneet Leniniä vaan ne leffatähdet, jotka olin maa- M e r ta l o tunnustautuu sosialistista realismia uhkuvien propagandajulisteiden ihailijaksi. Hänen Flower of Reunification -teossarjansa huokuu pohjoiskorealaista jyhkeyttä. Eteläkorealainen Lim Sukyung osallistui ilman lupaa vuonna 1989 Pohjois-Koreassa järjestetyille 13. nuorison ja opiskelijoiden maailmanfestivaaleille. Kun Lim palasi Etelä-Koreaan, hänet pidätettiin ja tuomittiin viideksi vuodeksi vankeuteen kansallisen turvallisuuden vaarantamisesta. Lopulta hän vietti vankilassa 2,5 vuotta. Mertalo kertoo, että PohjoisKoreassa Limin pidätystä alettiin hyödyntämään propagandan välineenä. Hänet nimitettiin Yhdistymisen kukaksi, ja Mertalon teoksen osana käytetyssä julisteessa vedotaan hänen vapauttamisensa puolesta. ”Limillä on alkuperäisessä julisteessa päällään t-paita, ja rupesin ajattelemaan, miltä näyttäisi, jos hänellä olisi huumo- voima suosittelee ripaita. Se tekisi tulkinnasta huomattavasti hämmentävämmän.” sarjassa on kymmenen teosta, joissa kussakin huumoripaita on erilainen. Kun yhdistää pohjoiskorealaisen propagandakuvaston länsimaisiin huumoripaitoihin, herää kysymys: mitä syntyy, kun yhdistää latteuden toiseen latteuteen? Huumoripaidat ovat merkityssisällöltään tyhjiä, eikä Pohjois-Koreallakaan ole kummoista aatteellista tai moraalista selkänojaa propagandansa tukena. Kuvastot tuottaneet kulttuurit kompuroivat molemmat merkityksettömyyden meressä. ”Voiko huumoripaitaa käyttävää ihmistä ottaa vakavasti? Ei oikein. Samoin kuin huumoripaita, myös Kiitos-paita leimaa kantajaansa hyvin voimakkaasti. Mitä pitäisi ajatella Suomen lukuisista kaljabaarikiitollisista”, Mertalo kysyy, mutta ei oikein itsekään osaa vastata kysymykseensä. Vastaaminen jää katsojalle. M e r ta l o n Jari Tamminen Valtteri Mertalo & Jouni Härkönen Tampereen galleria Dadassa 18.5. asti. Koonnut Kaisu Tervonen Voima suosittelee -osiossa julkaistaan tietoja tapahtumista, kursseista, teatteri- & tanssiesityksistä, musiikkitapahtumista & näyttelyistä. Seuraava Voima ilmestyy 2.6. ja on jakelussa kesäkuun. Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 19.5. asti osoitteessa voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. HOHTO Joensuun seudun Seta järjesti jo kymmenen vuotta sitten ensimmäisen Hohto-tapahtuman, jonka tarkoituksena on heiluttaa lippua sateenkaariyhteisön puolesta Pohjois-Karjalassa. SIIVOUSPÄIVÄ 1705 8.–17.5. Joensuu www.hohto.info 24.5. Kaikkialla siivouspaiva.com 17.5. Kaikkialla www.1705.fi PAJAFEST 16.–18.5. Suvilahti, Helsinki www.bermudahelsinki.com/ event/pajafest-2014 Polkupyöräkulttuuritapahtuma järjestetään nyt viidennen kerran. Tarjolla on työpajojen lisäksi ruokaa, bändejä sekä DIY-henkinen tunnelma. Kaupungit muuttuvat jättimäisiksi kirpputoreiksi, kun yhden päivän ajan tarkoituksena on edistää kierrätystä konkreettisin teoin. Kansainvälistä homo- ja transfobian vastaista päivää juhlitaan ympäri maailmaa, myös Suomessa, jossa valitaan tänäkin vuonna homofobian vastaisen työn Hyvän tahdon lähettiläs. SEA SHEPHERD –TUKIKEIKKA 21.5. Darkside, Helsinki www.facebook.com events/606629566078891 Punkkarit, kuten Småstadliv ja 00400, osallistuvat merten ekosysteemien pelastamiseen soittamalla keikkoja ja lahjoittamalla kuuden euron lipputulot Sea Shepherd -järjestön hyväksi.
V VISRAVINTOLA VEGAANINEN KAS eganissimo lle ta ympäristö is ll a k – e ll u Halpaa sin ntomaksu.fi aksu • www.le om nt le sa ak M TU 2, Helsinki) KulmavuorenakA en (Metro: Sörnäin kurviss 7,10 € MA-PE Keittolounas klo Buffetlounas 9,70 € 11-16 a aamu itse Lounaisiin sis. vesi, jok ä ja leip mu luo me am om leip vi / -tee kah mu luo reilun kaupan LA Brunssi klo 11-15 15 € KESÄHÄÄT TULOSSA? TILAA MEILTÄ VEGAANISTA PITOPALVELUA! JÄTÄ TARJOUSPYYNT Ö KOTISIVUILLAMME! veganissimo.fi eganissimo facebook.com/v
Valokuvia talvisesta Helsingistä Uusi näyttely! 1.4.–14.9.2014 Helsingin kaupunginmuseon Lyhtysalissa, So?ankatu 4 ma–pe 9–17, to 9–19, la–su 11–17 Näyttelyyn on vapaa pääsy helsinginkaupunginmuseo.?