5 anonyymit todistajat markku hirvonen s.10 s.20 dokumenttiteatterikritiikki s.24 t e s 1 i a 3 . l s a e n e e l v tu f .v ifi oi . ma fi 5 0 |2 14 ke s u äk u
o 89–159 o€ (K-18) o o sis. toimituskulut o o lippupalvelu.fi o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o o flowfestival.com o o o ofacebook.com/flowfestival o o otwitter.com/flowfestival o o www o liput o o o o OOO perjantai 8.8. pÄivÄJaKo JulKistettu, KaiKKi lipputYYpit nYt MYYnnissÄ. OOO OOO pusha t (us) Flow Festival valittu OOO OOO O OOO OO O Jon Hopkins (uK) eurooppalaisten FestiOOvaalien O OO O top OO OOO10:een! OOO OOO OOO O O OO OOO “a festival for all the senses and one that successfully manages cool OOO O O O to O beOO O andOOOcosy at the same time.” OOO uusi venue MiXradio MusiC Hall Ballet school (de) OOO OOO OO O OO OOO O O OOO OO O Phantom Phantom Phantom (FI) (FI) (FI) OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO O paul Mirel MirelMirel Wagner Wagner Wagner (FI) (FI) sasse (FI)& Jori -susan Greenwood / the Guardian Kalkbrenner (de) Hulkkonen dj setOOO OO O OO O OO OOO O OO O O OO OOO(uK) OOO OO O OO O OOO Sin OSin O OOCos OCos O OO OCos OO OTan OOO(FI) O Sin Tan Tan (FI) (FI) darKside (us) Bonobo aksim (Fi) Risto Risto Risto (FI) (FI) (FI) OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO O Tuomo Tuomo Tuomo (FI) (FI) (FI) (FI) Iisa OO OOO O OO O O OO OOO OOO OO O OO O OOO Iisa OIisa O OOO(FI) O OO O(FI) OOO OOO OOO OO O OO O O Magenta Skycode Skycode Skycode (FI) (FI) (FI) Jenny wilson nina persson CharliMagenta XCX (uK)Magenta phantom (Fi) OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO O Noah Noah Noah Kin Kin (FI) (FI) Kin (FI) little dragon samuli the Eino Eino Kalevi Kalevi EinoOOOKemppi Kalevi (FI) (FI) Horrors OO OOO O (uK) OO O OOO OOO OOO OO O OO O OOO Jaakko OJaakko O OOO Jaakko O OO O OOO OOO O(FI) O O OO O O Eurocrack Eurocrack Eurocrack (FI) (FI) (FI) OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO OSound OSound O OOOSound O OO O OOO OO OOO O OO O OOO O &&OOFury Fury & (FI) Fury (FI) (FI) neneh Cherry DeathDeath Hawks Hawks Hawks (FI) (FI) OO OOO O OO O O OO OOO OOO OO O OO O OOO Death OO OOO O OO O O O O (FI) OOO OOO OO Oaivovuoto OO O O (Fi) ++ + Kavinsky Charli Charli XCX (UK) OOO OOCharli OXCX OO O(UK) OXCX O O (UK) OOO OO (outrun OOO O live) OO O OOO OPALJON OPALJON O OOOPALJON OLISÄÄ OLISÄÄ O OO OLISÄÄ OOO OO OOO O O O O OOO O Jungle Jungle Jungle (UK) (UK) (UK) NIMIÄ NIMIÄ NIMIÄ TULOSSA! TULOSSA! TULOSSA! OO OOO O OO O O O O O O O OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO OOO OOO OO O OO O O Polica PolicaPolica (US) (US) (US) teksti-tv shivan FKA FKA Twigs Twigs FKA Twigs (UK) (UK) (UK) O O O O O O OO O OO O OOO OO OOO O OO O O O O O O O O O O OO O OO O OOO dragn OO OOO O OO O O O O the national (us) (Fi) 666 O Jamie XX (uK) Bill Callahan Marissa Marissa Marissa Nadler Nadler Nadler (US) (US) (US) KakkmaddaOTinariwen O OOO Tinariwen O OO O (MLI) OOO (MLI) OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO Oreal OO O OOO OOOJaakko OOOeinoOO O OO O O Tinariwen (MLI) Kalevi fakka (no) estate (us) Les Les Ambassadeurs Ambassadeurs Les Ambassadeurs OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO O OOO OCheick OO OOOTidiane O OO O Tidiane OOO (MLI) OOO (MLI) OOO OO O Cheick Tidiane Cheick Seck) Seck) (MLI) Seck) OOO OO O OOO OOO OOO OOO OOO OO O OOO OOO OOO OOO lauantai 9.8. OOO OO O OOO OOO OOO OO O OOO OOO OOO OOO OO O OOO OOO OOO OOO sunnuntai 10.8. OOO OO O OOO OOO OOO OOO OOO OO O OO OOO OOO OOO OO O (Fi) O OO OO O O OO O OO OO O OO O OO O OO O OO O OO O O O (se) (se) OO O OO O (se) (Fi) O OO OO O OO with O OO rocketnumbernine (se/uK) OO O O O OO (Fr) O OO OO (us) O O O OO O OO OO O O O (Fi) (Fi) O OO O (feat. (feat.Salif Salif (feat. Keita, Keita, SalifAmadou Amadou Keita, Amadou Bagayoko Bagayoko Bagayoko && & OO OOO OOO OOO OOO O OO O OOO OOO OOO OO O OO OOO O O Big ups (us) Mark MarkMark Ernestus Ernestus Ernestus presents presents presents slowdive (uK) OOO OO O die OOO antwoord OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOJanelle O OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO O Jeri-Jeri Jeri-Jeri Jeri-Jeri (SN) (SN) (SN) Monáe (us) Spektaakkeli (FI)OO O (FI) O O OO Pietarin OPietarin O OOO Pietarin O OOSpektaakkeli O OOO Spektaakkeli OOO OOO(FI) OO O OOO OO OOO O O O O OOO OOO OOO OO O OO O O Aivovuoto Aivovuoto Aivovuoto (FI) (FI) (FI) OOO OO O OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO O OO O OOO OOO OOO OO O OO O OOO OO OOO O OOGim O OOO O Joose JooseJoose Keskitalo Keskitalo Keskitalo (FI) (FI) (FI) Jungle (uK) Beastmilk (Fi) Kordon (Fi) (us) O O OO O O O OO O OO O OO MEDI A KUMP PA NIT OOO O OOO MEDI MEDI A A KUMP KUMP PA PA NIT NIT OOO OOO PÄ ÄY HTEI ST YÖ KUMP PA NI OOO PÄ PÄ ÄY ÄY HTEI HTEI ST ST YÖ YÖ KUMP PA KUMP PA NI NI OOO O O outKast OOO OOO O OO OOO OO OO OO O OO OOO OOO KUMP PA NIT OO O KUMP KUMP PA PA NIT NIT OO OO (Za) OOO OOO O OO O OOO O O OOO OOO OO O OO OOO CREATIVE CREATIVE CREATIVE VIDEOTECHNOLOGY VIDEOTECHNOLOGY VIDEOTECHNOLOGY O O
UUTUUS! PUOLET KASVISTA. PUOLET HEDELMÄÄ.
Pystytkö lukemaan tämän tekstin loppuun? Tämä on tositarina kolmesta matkapuhelimesta ja koulupojasta. Siitä, kuinka 16-vuotiaasta nuoresta tuli kidutuksen uhri ja kuolemaantuomittu. Tätä tarinaa et halua lukea. Poliisi, armeija ja oikeusjärjestelmä ovat läpeensä korruptoituneita: edes oikeuden määräykset eivät välttämättä saa viranomaisia vapauttamaan pidätettyä. Usein ainoa mahdollisuus vapautumiseen on lahjusten maksaminen. Moses Akatugba oli 16-vuotias koululainen, kotoisin Deltan osavaltiosta eteläisestä Nigeriasta. Hän oli helpottunut, kun lukion pääsykokeet olivat ohitse, ja odotti malttamattomana tuloksia. Kohtelu pidätyskeskuksissa on julmaa ja epäinhimillistä. Eräs Sector Alphan sotilastukiMoses oli koko ajan kiistänyt kohdassa pidätettynä syyllistyneensä kolmen kännykän ollut 15-vuotias poika ryöstämiseen. Hänen oli kuitenkin kuvaa Amnestylle pakko allekirjoittaa kaksi väärää tapausta, jossa 50 ”tunnustusta”. Muuten kidu”En olisi uskonut, että olen ihmistä pidätettiin tus ei olisi koskaan loppunut. hengissä enää tänä päivänä.” maaliskuussa 2013 Tuomio epäiltynä islamisti- Moses Akatugba Moses istui kahdeksan ryhmään kuulumivuotta vankilassa ilman oikeudensesta. Huhtikuussa usein jo siinä vaiheessa, kun heitä käyntiä. Lopulta oikeudenkäynti 32 pidätetyistä vakuljetetaan poliisin tiloihin. Myös järjestettiin vuonna 2013. Se oli pautettiin, ja viikon puolisoaan tai sukulaisiaan vanepäoikeudenmukainen: tuomion kuluessa heistä 30 kiloissa katsomassa käyvät naiset perusteena käytettiin vain Mosekkuoli kokemansa ovat vaarassa joutua raiskatuksi. selta kiduttamalla saatuja ”tunnuskidutuksen aiheuttamiin vammoiRaiskauksissa käytetään usein pultuksia” sekä ryöstön oletetun uhrin hin. Vain kaksi jäi henkiin. loja ja muita esineitä. epäjohdonmukaista lausuntoa. Kidutuksesta Oikeudenkäynnin lopputuloksena Vangit joutuvat Moses tuomittiin kuolemaan. vastaava virkamies katsomaan toisten Amnestyn tutkijat ovat vankien pahoinpitelyjä ja Kun luet tätä tekstiä, 25-vuotiaaksi seuranneet Nigerian vankilaittomia teloituksia. Eräs Abuvarttunut Moses istuu nigerialailoiden tilannetta vuosien ajan. jan pidätyskeskuksessa ollut mies Kidutus ja muu epäinhimillinen kertoi Amnestylle, että hänet pako- sessa Okeren vankilassa kuolekohtelu on niissä yhä yleisempää. tettiin katsomaan, kun nainen syn- maantuomittujen osastolla. Moseksen päämäärä oli opiskella lääkäriksi, niin kuin hänen kuollut isänsä olisi toivonut. Yliopisto-opinnot olivat kunnianhimoinen haave vaatimattomissa oloissa kasvaneelle pojalle. Moseksen äiti elätti viittä lastaan yksinhuoltajana, ruuanmyyjänä läheisen Effurunin kaupungin torilla. Nuori Moses lähti eräänä marraskuisena sunnuntaina vuonna 2005 vierailemaan tätinsä luona. Tuolta matkalta Moses Akatugba ei tullut kotiin: joukko sotilaita pidätti hänet. Moseksen väitettiin osallistuneen kolmen matkapuhelimen ryöstämiseen. Mielivalta, korruptio ja julmuus Nigeriassa poliisin ja armeijan kiinniotot kaduilla ovat tavallisia. Mielivalta leimaa Nigerian poliisin ja turvallisuusjoukkojen pidätyksiä: ihmisiä otetaan kiinni esimerkiksi asuinalueen eikä todellisen rikosepäilyn perusteella. Kidutus on niin keskeinen osa poliisityötä, että suurilla poliisiasemilla on käytössä erityinen kidutushuone. Huoneessa työskentelevän poliisin nimike on ”kidutuksesta vastaava virkamies”. Hänellä on käytössään lukematon määrä kidutuskeinoja. Ashasha kuvaa hakkaamista tai ruoskimista kidutustarkoituksessa. Uhrilta riisutaan vaatteet, hänen kätensä sidotaan ja päähän laitetaan huppu. Kun kidutettu ei tunteja kestäneen hakkaamisen jälkeen enää pysty seisomaan, hänet määrätään istumaan naulojen tai piikkien päälle tai pakotetaan Pidätettyjä sidotaan köysillä asentoihin, jotka jättävät pysyviä vammoja. Ampumiset ovat tavallisia, ja usein uhrit saavat vuotaa kuiviin ilman apua. Sormen- ja varpaankynsiä sekä hampaita kiskotaan pihdeillä irti. Raiskaukset ja muu seksuaalinen väkivalta ovat myös yleisiä tapoja kiduttaa. Naisia raiskataan nytti viereisessä sellissä. Nainen joutui synnyttämään yksin, ilman minkäänlaista apua. Pidätetyt pa- Moses siirrettiin kasarmilta Epkanin poliisiasemalle. Kidutus jatkui, mutta nyt sotilaiden sijaan kiduttajina olivat poliisit. He hakkasivat häntä viidakkoveitsillä ja patukoilla. Hänet kahlittiin huoneen kattoon ja jätettiin tuntikausiksi roikkumaan. Poliisit kiskoivat häneltä pihdeillä irti sormen- ja varpaankynsiä. Entiset koulutoverit ovat opiskelleet ja valmistuneet ammatteihin. Moses odottaa hirttämistä. Onko kidutetuilla toivoa? kotettiin katselemaan, kuinka vauva kuoli pian synnytyksen jälkeen. Kuulustelu ja ”tunnustus” Kadulta kiinni napattu Moses Akatugba vietiin armeijan kasarmille ja häntä alettiin kuulustella. Kuulustelu perustui kiduttamiseen, jonka tavoite oli selvä: saada Moses Viime vuonna pelkäs”tunnusta”Armeija kiduttaa kaikin mahdollisin tään kolmessa Ammaan” rikos, nestyn tutkimassa tavoin, riippuen siitä, millaisia välinei- johon hän ei pidätyskeskuksessa ollut syyllistä missäkin sattuu olemaan käytössä.” oli kiinniotettuna tynyt. 3000 ihmistä. Suu- Nigerian armeijan virkamies Ensin sotilaat ampuivat Mosesrin osa heistä ei ta käteen. He hakkasivat häntä: ollut saanut oikeu- kierimään lattialle rikottujen pulpäähän, selkään. Sotilaat veivät denkäyntiä tai lojen päältä. Kun haavat ovat vielä Moseksen katsomaan ruumista ja yhteyttä asianvereslihalla, uhrin päälle kaadekäskivät tunnistaa sen. He pahoinajajaan, läätaan kuumaa tai kylmää nestettä. pitelivät Moseksen uudelleen, koskäriin tai 15-vuotias pidätetty kertoi Amnes- ka hän ei pystynyt tunnistamaan perheetylle, että sotilaat kaatoivat hänen tätä hänelle täysin tuntematonta, seensä. päälleen sulaa muovia. kuollutta miestä. Amnesty International ei sulje silmiään silloinkaan, kun ihmisoikeusloukkaukset ovat liian tuskallisia katsottaviksi, liian vastenmielisiä luettaviksi. Nigerialaisten kidutettujen kertomukset ovat tositarinoita, joita emme haluaisi kuulla. Tiedon ansiosta voimme kuitenkin tehdä työtä ihmisoikeuksien toteutumiseksi: ihmiset kaikkialla maailmassa vetoavat Moses Akatugban tuomion kumoamiseksi ja vaativat Nigerian hallitukselta toimia kidutuksen estämiseksi. Moses ei itse voi vaikuttaa omaan tilanteeseensa, mutta meillä on siihen mahdollisuus. Kiitos, että luit tämän tarinan loppuun. Tiedät mitä tehdä. Vetoa Moseksen puolesta tekstiviestillä. Kuolemantuomio on kumottava ja kidutus tutkittava. Lähetä tekstiviesti MOSES ETUNIMESI SUKUNIMESI numeroon 16499. Hinta 0,90€ (sis. alv). Vetoomus toimii Soneran, DNA:n Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja TeleFinlandin liittymillä. Tue Amnestyn työtä: amnesty.fi/lahjoita tai FI76 8000 171 005 4397 / Danske Bank .fi
OSTA LIPUT: T KLUBIT TUOSKA2N VIRALLISET 6.6 ON T HE RO .–SU 29.6. C KS BAR BÄ R AV IN T OLK K Ä RI & AK TAVA S T IAOMPPI V IRGIN OIL SUVILAHTI, HELSINKI 27.–29.6.2014 WWW.TIKETTI.FI: 3 PÄIVÄÄ ALK. 122€, 2 PÄIVÄÄ ALK. 98€,1 PÄIVÄ ALK. 71€ WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI IN THE NIGHTSIDE ECLIPSE 20TH ANNIVERSARY PLAYS DEATH CULT ARMAGEDDON PHILIP H. ANSELMO & THE ILLEGALS • DEVIL YOU KNOW • TURMION KÄTILÖT • INSOMNIUM • ENSIFERUM ORPHANED LAND METAL CHURCH • WE CAME AS ROMANS • POISONBLACK • LOST SOCIETY • BATTLE BEAST • TANKARD HAMFERÐ • DIESEAR • EGO FALL • POWERWOLF • NAILS • SANTA CRUZ • BEASTMILK • AMORAL • RANGER • SPEEDTRAP • AMENDFOIL • MR. PETER HAYDEN • CHURCH OF THE DEAD CUTDOWN • PSYKOANALYYSI • ALTAIR • CANNIBAL ACCIDENT • SHEAR • ARION • MANALA COMEDY PRESENTS: STAND UP -KOOMIKOT ALI JAHANGIRI • IDA GRÖNLUND • ROBERT PETTERSSON
ilmoitus kesäkuun merkkituotteet
7 Kesäkuussa 2010 aloittanut Normihomolehti NHL yhdistyy Voima-lehteen. NHL:n Päätoimittajan pallilta syrjään astuva Maria Seppälä sanoo auf wiedersehen, mutta vielä otetaan yhdet bisset. teksti & kuvat Timo Varamäki N HL jatkaa uudessa muodossa, mutta Seppälä käärii jo hihojaan uusia projekteja varten. Istumme opiskelijaravintola Kipsarin terassille summailemaan lehden alkuvaiheita. Miten määrittelisit itsesi? ”Tylsä hetero, en ihan lähetyssaarnaajahetero kuitenkaan. Ihastun naismaisiin miehiin, mutta oikeesti haluan miehen, joka voi kaataa puun. Ite minä sen puun sitten kuitenkin kaadan. Mulla on vaikeeta heteromiesten kanssa, kun ne ottavat annettuna, että asiat on niin kuin ne on. Ei nuoremmat, se on kiinnostavaa. Ehkä pitäis ottaa 22-vuotias! Voiks tää juttu toimia myös deittiilmoituksena?” Ootko törmännyt homoolettamukseen? ”Joo. Ihan suloista, että kukaan lesbonainen ei oo luullut mua lesboksi. Jotkut heteromiehet ovat. Lesbonaisille mun heterous tuntuu olevan selvää.” Mitä päätoimittajaominaisuuksia sulla on? ”Ajattelen tätä lehteä kasvatusprojektina. Kasvatamme lehden lukijoita, mutta myös tekijöitä. Kun me aloitettiin vuonna 2010, ei meillä ollut rahaa. Tää on syntynyt rakkaudesta, ihmiset halu- Homojen hommissa sivat kirjoittaa. Tykkään deadlineista, ja oon hyvä motivoimaan pysymään niissä, mutta eihän tästä olisi mitään tullut ilman lehden yhteisön tukea.” Onko heteroutesi luonut työpaikalle jännitteitä? ”Olin päättänyt, että teen itsestäni karikatyyrin, queer-kulttuurin kabareehenkilön. Se oli keino luoda näkemyksellinen yhteys, koska ihmiset laittavat itsensä likoon lehden sivuilla. Jos en olisi tehnyt sitä, olisi voinut näyttää siltä, että seivaan itseni marginaalin ulkopuolelle.” Ekassa pääkirjotuksessa julistit, että life is a cabaret. Vieläkö bileet jatkuu? ”Kaikki evät ymmärrä mustan huumorin ja vakavuuden rajaa. Me luotiin NHL-karnevalismi. Me ei olla mikään järjestölehti. Neljän vuoden aikana on tullut helvetin isoja yhteiskunnallisia muutoksia, jotka tunkivat queer-kysymykset valtavirtaan.” Mitä muutoksia tarkoitat? ”Koko Venäjän tilanne, Putinin valtaannousu, homopropagandalaki – isoja ihmisoikeuskysymyk- kabareehenkilö. Maria Seppälä väistää kysymyksen heteroutensa työpaikalla luomista jännitteistä. siä. Piti valita, että ootko vanhoillinen vai uudistuksellinen, eikä se mennyt enää puoluerajojen mukaan. Tahdon 2013 -kampanja tuli kokonaan Setan ulkopuolelta.” joku haluaa laittaa ihmiset marginaaliin ja ajatella, että se on niille oikein!” Tekikö NHL queerista valtavirtakulttuuria? ”Queer on ehkä sitä, että voi katsoa maailmaa katsontakannan läpi, että ihmisillä on itku ja nauru. On paljon ihmisiä, jotka eivät koe kuuluvansa mihinkään yhteisöön. Halusin, että tää lehti voisi olla yhteisö, ei välttämättä samanmielisille, mutta sellaisille, jotka voivat kohdata vaikeutensa humoristisesti.” ”Queer oli Suomessa akateeminen termi, mutta eihän me sitä sanaa keksitty. Me tehtiin siitä arkea, tai arkeen piiloutuvaa juhlaa. Kaikki tietää sen pisteen, että naurattaa niin, että melkein itkettää. Siihen kiilaan me yritetään osua. Nauretaan sille, että Onko queer se, mitä jää, kun normit puretaan? Eli toiseus ei ole vähemmistöjen etuoikeus? ”Valtavirtakulttuuri haluaa tehdä luokitteluja ’homot’, ’lesbot’, ’bi’, ’trans’. Se on ongelmalähtöistä, oletetaan, että ihmiset kärsivät seksuaalisuudestaan. Sehän on inhimillinen piirre, että ihminen kärsii, etsii paikkaansa, haluaa tulla toimeen, rakastua. Kaikki joutuvat samaan myllytykseen!” NHL:n queer-karnevaalit jatkuvat Voima-lehdessä
8 p ä vä i s h n i ä yh tys Tällä palstalla homoikoni saa haastajan Muistatteko mustaa madonnaa? Out/madonna Kaikista homoikoneista pyhin lienee Madonna Louise Veronica Ciccone, tuo jokaisen homopojan voimaeläin. Levymyynnillä mitattuna Madonna on maailman menestynein naispuolinen poptähti, ja musabisneksen nykytilan johdosta hän myös sellaiseksi jäänee. Homot ja lesbot ovat olleet aina Madonnan lojaalein yleisö. Silti tähden rooli gay-kulttuurin suojelusenkelinä tuntuu hieman falskilta. Kelailemme tippa linssissä Blond Ambition -videota freimi freimiltä ja muistelemme, mitä kaikkea Madonna on meille vuosien varrella antanut. Mutta entä jos asiaa tarkastelee toisinpäin: mitä kaikkea Madonna on homokulttuurilta saanut? Lookkinsa Madonna nappasi valkokankaan suurilta blondeilta, mutta biitti ongittiin New Yorkin hikisiltä homoklubeilta. Ensilevystään lähtien Madonna nousi ronskisti tanssimusiikin alkuperäisten pioneerien eli mustien, homojen ja latinoiden harteille. Toisin kuin edellä mainitut, oli hän alusta alkaen erittäin ter- oru 3 x nu vetullut Rolling Stonen kanteen ja MTV-kanavalle keikkumaan. Harlemin homojen vogue-skene ylitti uutiskynnyksen vasta, kun Madonna valssasi juhlasaliin ja vaati spottivalon itselleen. Tavallinen tallaaja luulee yhä, että Madonna keksi koko voguen. Madonnassa kiteytyi kauniisti kasarimenestyjän eetos: kunnianhimo, tahdonlujuus, vatsalihakset ja huikea draivi. Lisäksi Madonna voitti kosmisessa narunvetokisassa vaalean ihon, kuvaukselliset kasvot ja heteroseksuaalisuuden. Madonnasta puhuttaessa muistetaan aina huomauttaa, että hän on ”loistava bisnesnainen”. Se lienee laulajalle yhtä tärkeä ominaisuus kuin vaikkapa Nordean hallituksen puheenjohtajalle. Madonnan merkitystä mielipidevaikuttajana on turha kiistää, mutta hänen esittämisensä jonkinlaisena homoliikkeen Jeanne d’Arcina on kornia. Todellisiakin kapinallisia on nimittäin tarjolla. in/sylvester Rikollisen tuntematon Sylves- ter James (1947–1988) ansaitsisi edes pari promillea Madonnan saamasta ihailusta ja oman elämäkertaelokuvan HBO-kanavalle. Sylvester oli 70-luvun lopun virallinen todella upea discokuningatar: musta mies, joka lauloi kauneimmalla mahdollisella falsetilla, meikkasi, suosi korkeita korkoja ja vielä korkeampia peruukkeja. Yhdessä toisen gay-pioneerin, tuottaja Patrick Cowleyn, kanssa Sylvester loi homoklubien hi-energy-soundin, jonka suuri yleisö oppi tuntemaan yksinkertaisesti ”homodiscona”. Sylvester ei kuitenkaan suostunut jäämään homokuppiloiden hämärään, vaan tanssi jättihittinsä ”You Make Me Feel (Mighty Real)” tahdissa tavallisen Amerikan olohuoneisiin aikana, jolloin homous oli joko täysi tabu tai halpa vitsi primetime-televisiossa. Amerikassa, tuntuvat Madonnan SEX-kirja tai lesboilu Britneyn kanssa melko yhdentekeviltä tempauksilta. Sylvester ei ajatellut tekevänsä mitään erityistä. Sylvesterinä oleminen saattoi olla muille radikaalia politiikkaa, mutta hänelle itselleen se oli arkipäivää. ? Suosittelemme: Joshua Gamson: The Fabulous Sylvester: The Legend, the Music, the Seventies in San Francisco. Picador 2006. 336 s. Janne Siironen Kun miettii tätä mustaa miestä, joka jatkuvan turpaanvedon uhallakin marssi korot kopisten ja korvakorut kilisten 1970-luvun homofobisessa ja rasistisessa us Pete Finland Vaaleasta tamperelaispojasta kasvoi lihaksikas pornotähti, mutta innostus alaan hiipui, kun henkilökemia vaihtui Viagraan. ”12-vuotiaana kuulin Donna Summerin kappaleen Sunset People. Silloin tiesin muuttavani Los Angelesiin. 15 vuotta myöhemmin kuuntelin biisiä autossa Sunset Boulevardilla!” ”Oli uskomatonta nähdä ensimmäinen oma XXX-leffa valkokankaalta Hollywoodissa.” T ”Nähtyäni Tom of Finlandin kuvia tiesin, että myös minulla on paikka homoyhteisössä. Touko Laaksosen ansiosta aloin käydä salilla, ja myöhemmin olen toiminut ToF-mallina.” uskin kukaan toinen suomalainen homomies on ponnahtanut aikuisviihdemaailman huipulle niin kuin Petri Karjalainen, 47. Pornonäyttelijänä hänet tunnetaan nimillä Eric York ja Pete Finland. Tampereella varttunut Karjalainen ei itsekään kuvitellut päätyvänsä aikuisviihteen pariin. Elämä Hämeessä oli mukavaa, mutta Richard Gere ja American Gigolo saivat Karjalaisen muuttamaan Kaliforniaan. ”Olin tosi nälkäinen elämälle, eikä minulla ollut mitään pelkoja tai estoja”, hän sanoo. Karjalainen elätti itsensä tar- joilijana. Vapaa-aika täyttyi toinen toistaan villeimmistä juhlista. Elämä muuttui, kun Pete tapasi pornoelokuvien tuottajan David Forestin. Rahapulassa kärvis- televä nuori mies päätti kokeilla näyttelemistä. ”Davidilla oli siihen aikaan siipiensä suojassa alan isoimmat nimet kuten Chi Chi LaRue ja Ryan Idol.” Ensimmäisen leffan tekeminen ei ollut herkkua. Kuvaukset järjestettiin Laguna Beachillä, ja osa kohtauksista kuvattiin veden alla. ”Vesi oli niin kylmää, ettei oikein pystynyt hengittämään.” Vuosien kuluessa vaaleasta skandinaavista kasvoi lihaksikas tatuoitu mies. Samalla elokuvien genre muuttui vanillasta nahkaan. Eikä Pete Finlandia nähty aina samassa asennossa: vuonna 1996 hän sai Best Versatile Actor -palkinnon. Parhaaksi leffakseen Pete nimeää Prown-nahkaleffan, ”jossa on tosi kuumia kohtauksia”. The Big Finnish -leffaa oli hauska tehdä, ja kesympi BearCity 2 kuvattiin Peten suosikkipaikassa Princetownissa. Viimeisen kohtauksensa Pete Finland teki vuonna 2012 Lontoossa. Samana vuonna hänet palkittiin pornoalan Living Legend Award -kunnianosoituksella. Peten mukaan pornon tekeminen muuttui 15 vuodessa radikaalisti. Leffakuvauksista tuli suorituskeskeisempiä, ja henkilökemia vaihtui pillereihin. ”Näyttelijät alkoivat napsia Viagraa ja ottaa pistoksia pysyäkseen kovana. Se ei ollut enää hauskaa.” Vaikka Pete Finland ei kadu nuoruuden uravalintaansa, jotain hardcore Hollywood party boy tekisi nyt toisin: ”Säästäisin näyttelemisestä saamani rahat.” Tänä päivänä Petri Karjalainen tunnetaan jälleen uudella nimellä. Barber Pete luo nyt uraa parturina Washingtonissa. Olli-Pekka Kursi
sisältö 2.–29.6.2014 10 9 5 / 2014 ajassa 10–17 Voiman päätoimittajalle tärkeintä tällä hetkellä on hyvät energiat ja vibat. Kari Sihvonen pääkirjoitus Salaiset todistajat murtavat oikeusturvan Hallitus haluaa tuhota yhdenvertaisen oikeudenkäynnin periaatteen. Ring my Bell Salaiset todistajat murtavat oikeusturvan s. 10 • Lukijaposti s.12 • Äärioikeiston letkeä kevätpiknik s.14 • Ruokatohtori s.15 • Anarkistilääkärit Ateenassa s.16 tässä lehdessä 20–35 Verolaput, olkaa hyvä s. 20 • Dokumenttiteatteri pönkitti vallan rakenteita s. 24 • Simpanssien saaret s. 26 • Venäläiset tulee s. 31 • Väkivalta mellakoiden takana s. 34 • Aleksi Toivanen Normiho ovoimaam ! Verolaput, olkaa hyvä s. 7–8, 3 1 –33 Jos vanhan liiton verokarhu Markku Hirvonen saisi päättää, verottaja keskittyisi suurimpien rötösherrojen saalistamiseen. O l e n s i lt i m y ö s k o n s e r vat i i v i n e n . Ei kaikki arviointi ja kritiikki ole pelkkää itseilmaisua, oman elämän diskoa ja brändin rakentamista. Näin ajatteli myös sosiologi Daniel Bell, joka ennakoi 1960-luvulla internetin syntymisen ja kommunismin kaatumisen ja loi termit ”jälkiteollinen yhteiskunta” ja ”informaatioyhteiskunta”. Bell väittää kirjassaan The Cultural Contradictions of Capitalism olevansa montaa asiaa yhtä aikaa: sosialisti taloudessa, liberaali politiikassa ja konservatiivi kulttuurissa. Rakas päiväkirjani s. 22 • Katsotahan, kaivatahan, Talvivaaran unelmahan s. 25 • Pidä kiharas s. 30 • Työttömien virallinen äänitorvi s. 34 kulttuuri 37–49 20 Runoilija räppäreiden keskellä s. 37 • Kopion kopio s. 38 • Pelistudio käännyttää kristityksi s. 39 • Annikki, kolmen sodan veteraani s. 40 • Rajat tulivat vastaan s. 42 • Viis oikeudenmukaisuudesta s. 43 • Kädestä pitäen s. 44 • Pahatar rokkaa s. 44 • Krishnan kymmenen avatarta s. 46 • Legenda herää jälleen s. 47 • Ääniä merestä s. 48 Maria Karuvuori Aleksi Toivanen 37 kolumnit 16 & 38 Liitteet: Uskomaton kannen kuva: Joona Pettersson Antti Rautiainen 5 sisarlehtemme NHL:n eli Normihomolehden kanssa. NHL on ollut ”kulttuurianarkistinen queer-lehti sinulle, jota pipo ei kiristä ylä- eikä alapäästä”. Voimassa jatkuvat muutamat NHL:n palstat: tässä numerossa nähdään 3 x nuoruus ja Homojen hommissa. NHL-jutut tunnistaa sivun pride-henkisestä vaaleanpunaisesta pohjaväristä. Minulle normihomous tarkoittaa liberaalia politiikkaa, itsemme ja toisten sietämistä sekä sensuroimattomuutta, mutta myös sitä, että me ihmiset olemme läpikotaisin ristiriitaisia. Voima sul autuu yhteen Donna M. Roberts 40 48 kulttuurihäiriö 50 tarkoittaa kulttuurisen perinteen kunnioittamista ja sitä, että taiteesta puhuttaessa käytetään perusteltuja hyvän ja huonon kriteerejä. Kun arvioimme kokemusten, taiteen ja koulutuksen arvoja, meidän täytyy myös sietää auktoriteettia. Samalla kulttuurinen konservatiivisuus suhtautuu kriittisesti kaiken näkemiseen tasapaksuna ja yhtä arvokkaana. Pelkkä itsensä ilmaiseminen, taiteen ja elämän erojen häivyttäminen sekä impulsiivisuuden ja pelkän nautinnon ylikorostaminen herättivät Bellissä epäilyä. Viimeisten 40–50 vuoden aikana tästä kaikesta on tosin tullut kulttuurista perinnettä. K u lt t u u r i n e n k o n s e r vat i i v i s u u s yksisilmäistä uskoa valtioon uskontona eikä tuotantovälineiden kollektiivista omistamista. Hänelle sosialismi tarkoittaa asioiden tärkeysjärjestystä talouspolitiikassa. Bellin talouspolitiikassa yhteiskunta tulee ennen yksilöä. Ihmisille määritellään sellainen sosiaalinen minimi, joka takaa mahdollisuuden kunnioittaa itseään yhteiskunnan jäsenenä. Tämä talouspoliittinen ”sosialismi” takaa sen, että ne jotka etsivät töitä, saavat töitä. Se myös pyrkii luomaan riittävän turvan markkinoiden vaaroja vastaan. B e l l i l l e s o s i a l i s m i e i ta r k o i ta P o l i i t t i n e n l i b e r a a l i s u u s tarkoittaa sitä, että yksilö tulee ennen ryhmää. Kaikkea ei tulisi politisoida (kuten kommunistisissa maissa) eikä jättää rajoituksitta (kuten ääriliberaalissa politiikassa). Poliittinen liberaali uskoo yksilölliseen suoritukseen eikä perittyyn tai muuten epäoikeudenmukaisesti tuotettuun. Ja jos samat säännöt pätevät kaikille, kaikki pärjäävät ansioidensa mukaisesti. You can ring my bell, ring my bell (Ring my bell, ding-dong-ding, ah) Kimmo Jylhämö Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö 044 568 1996 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala Toimitussihteeri Teemu Muhonen Ulkoasu AD/graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo voiman dokumenttiteatteriprojekti toimituspäällikkö Susanna Kuparinen (apuraha) (09) 7744?3113 & erikoistoimittaja Jari Hanska (apuraha) 050 551 8997 nhl-tuottaja Maria Seppälä toimitusjohtaja Teemu Matinpuro Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 Kustannuspäällikkö Tuomas R antanen (opintovapaalla) 040 507?7165 ensimmäiset lukijat Anu Harju & Tapani Möttönen kuvaharjoittelija Aleksi Toivanen Avustajina tässä numerossa Reetta Aalto, Maryan Abdulkarim, Anu Brask, Jarkko Fräntilä, Mitro Härkönen, Richard Jensen, Maria-Kaisa Jurva, Marjo Jääskä, Noora Kananen, Maria Karuvuori, Leona Kotilainen, Olli-Pekka Kursi, Noora Laaksonen, Pertti Laesmaa, Mervi Leppäkorpi, Anna Löfström, Mikko Niskasaari, Bertha O., Peristerakis, Joona Pettersson, Kati Pietarinen, Pilli-Liisa, Maaria Pääjärvi, Antti Rautiainen, Donna M. Roberts, Kari Sihvonen, Janne Siironen, Kaisu Tervonen, Riku Toivola, Tuukka Tuomasjukka, Laura Ukkonen, Timo Varamäki, Miia Vistilä, Klaus Welp, Matti Ylönen Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@voima.fi & Juho Paavola Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744?3112 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Alma Manu Oy, Tampere Painos 60?000, Voima 6/14 ilmestyy 30. kesäkuuta. ISSN 1457-1005
10 a jassa 5 / 2014 Valtio myy Destian Ahlström Capitalille. Destian omistuksella ei ole strategista merkitystä valtiolle, ja kauppa selkeyttää infra- ja rakennusalan kilpailutilannetta. Omistusmuutoksella ei ole henkilöstövaikutuksia. Valtioneuvosto 26.5. teksti mikko niskasaari | kuvitus kari sihvonen Salaiset todistajat murtavat oikeusturvan Hallitus haluaa tuhota yhdenvertaisen oikeudenkäynnin periaatteen, jotta peitetehtäviin osallistuneet poliisit voisivat todistaa anonyymisti, Mikko Niskasaari kirjoittaa analyysissään. H haluaa tuoda rikosoikeudenkäynteihin mahdollisuuden todistaa anonyymisti. Anonyymi todistaminen tarkoittaa sitä, että todistajan henkilöllisyys salataan kokonaan. Syytetty ja hänen asiamiehensä eivät näe todistajaa, jonka äänikin voidaan tarvittaessa muuttaa. Heille ei anneta salaisesta todistajasta mitään tietoa, ja tämä voi kieltäytyä vastaamasta kaikkiin kysymyksiin, jotka saattaisivat paljastaa hänen henkilöllisyytensä. Huhtikuussa annettu lakiesitys anonyymeistä todistajista ei herättänyt eduskunnan lähetekeskustelussa muuta intohimoa kuin kansanedustaja Ben Zyskowiczin (kok) ”Suomessa kunnioitetaan liikaa rikollisten perus- ja ihmisoikeuksia” -julistuksen. Zyskowicz ei vastustanut anonyymejä todistajia, vaan oli esityksestä innoissaan. Anonymiteetti on osa oikeusministeri Anna-Maja allitus suomen oikeus ei näytä tältä. Käräjäoikeudessa on pienessä rikostapauksessa läsnä yksi käräjätuomari ja käräjäsihteeri. Jos kyseessä on vakavampi rikos, läsnä on yksi tuomari, kaksi lautamiestä ja käräjäsihteeri. Ennen toukokuun 2014 alkua lautamiehiä piti olla kolme. Riita-asioissa ja poikkeustapauksissa tuomareita voi olla enemmän. Henrikssonin kokoamaa laajaa lakipakettia, jolla on tarkoitus muuttaa todistelua yleisissä tuomioistuimissa. Anonyymi todistaminen on esityksen tärkein osa, koska hallitus haluaa romuttaa sillä oikeudenkäynnin keskeisen periaatteen aineiston samanvertaisuudesta. Jos esitys menee läpi, syyttäjä ja puolustus eivät enää toimi saman aineiston pohjalta. Silti asia on edennyt vuosien ajan lähes kokonaan ilman julkista keskustelua. todisA tajalle hakisi syyttäjä, ja siitä päättäisi käräjäoikeus. nonymiteettiä Hakemuksen ratkaiseva tuomari ei saa osallistua rikosjutun oikeudenkäyntiin, joten oikeudenkäynnissä istuva tuomarikaan ei tiedä todistajan henkilöllisyyttä. Todistaja voidaan nimetä anonyymiksi jo esitutkinnan aikana, ja esityksen perusteluissa pidetään todennäköisenä, että näin yleensä tapahtuisi. Jos todistajan esitutkinnassa antamat lausunnot kirjataan myöhemmin julkisiksi tuleviin asiakirjoihin, ei hänen henkilöllisyyttään voida enää myöhemmin salata. Yhtäläisyysperiaatteen vuoksi laki sallisi myös epäillyn tai syytetyn nimetä anonyymin todistajan. Tämä oikeus on kuitenkin lähinnä muodollisuus, sillä perusteluissa nämä tilanteet todetaan ilmeisen harvinaisiksi. Jo syyteharkinta voitaisiin tehdä aineistolla, josta puolustus ei tiedä. Oikeussalissa puolustus voisi esittää salaiselle todistajalle kysymyksiä, mutta
a jassa 11 5 / 2014 Suomalaisuutta parhaiten kuvaava elintarvike: Ruisleipä (24 %), Fazerin Sininen (11 %), Karjalanpiirakka (10 %), Elovena (7 %) Salmiakki (7 %), Mämmi (6 %), Karjalanpaisti (4 %), Kalakukko (4 %), Marjat (4 %), Poronkäristys (4 %). Suomalaisen Työn Liitto 28.5. niiden merkitys jää väistämättä vähäiseksi: jos todistaja väittää olevansa vaikkapa jonkun teon silminnäkijä, väitteen todenmukaisuutta on mahdotonta selvittää. todistajat ovat A sallittuja joissakin EU-maissa. Pohjoismaista anonyymin tonony ymit distamisen sallivat Norja ja Tanska, mistä lakiesityksessä tiuhaan muistutetaan. Perusteluista kuitenkin puuttuvat tiedot siitä, kuinka usein salaisiin todistajiin turvaudutaan. Samoin tiedot väärinkäytöksistä puuttuvat, vaikka on tietysti mahdollista, ettei niitä ole tullut ilmi. Syyttäjät tuskin ilmiantavat anonyymiä todistajaansa väärästä valasta. Se ei todista, ettei niitä tehtäisi. Poliisijohto on lobannut anonyymejä todistajia jo 1990-luvulta lähtien, mutta oikeusministeriön työryhmät ovat toistuvasti tyrmänneet vaatimukset oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuuteen vedoten. Marraskuussa 2010 oikeusministeriö nimitti professori Dan Fränden vetämän toimikunnan, jossa poliisi sai tahtonsa läpi. Toimikunta luovutti esityksensä marraskuussa 2012. esityksen H mukaan anonyymi todistaminen sallittaisiin, kun tutkitaan allituksen rikosta, jonka enimmäisrangaistus on vähintään kahdeksan vuotta vankeutta. Tällaisia ovat esimerkiksi tapot, murhat, törkeät raiskaukset ja pahoinpitelyt sekä törkeä huumausainerikos. Anonyymi todistaja sallittaisiin myös tutkittaessa ihmiskauppaa ja törkeää paritusta, joiden maksimirangaistus on kuusi vuotta. Rajoitusten merkitys voi kuitenkin jäädä lyhytaikaiseksi. On yleistä, että uusi valtuus viedään läpi tiukin rajoituksin, jonka jälkeen niitä nopeasti lievennetään. Suunnilleen samoin kuin anonyymia todistamista ollaan nyt rajaamassa, rajattiin aikoinaan puhelinten salakuunteluoikeus. Nyt sen alaraja menee neljän vuoden maksimirangaistuksissa, ja poliisi vaatii uusia höllennyksiä. Toinen ehto anonymiteetille olisi se, että omalla nimellä esiintyminen aiheuttaisi todistajalle tai hänen läheiselleen vakavan hengen tai terveyden menetyksen uhan. Lain perusteluissa painotetaan, ettei tavallinen arastelu riitä, vaan uhan on oltava vakava ja objektiivisesti todennettavissa. Perusteluissa ei kuitenkaan kerrota, miten uhka voidaan todeta objektiivisesti – etenkin, kun asiassa kuullaan vain yhtä osapuolta. Kun anonymiteettiä haetaan, asiaan on nimettävä julkinen asiamies, joka ikään kuin valvoo asiaa puolustuksen puolesta. Julkisten asiamiesten merkitys on kuitenkin osoittautunut vähäiseksi: tapaukset, joissa julki- nen asiamies on asettunut poikkiteloin syyttäjän kanssa, ovat harvinaisia. rikollisuustilanS ne on vakaa. Rikoksia tulee poliisin tietoon vuosittain noin uomen puoli miljoonaa, jos lukuun ei lasketa mukaan 300?000:ta liikennerikosta. Jonain vuonna luku hieman nousee, toisena hieman laskee. Kaikkein vakavimmat rikokset, eli henkirikokset, ovat olleet selvässä laskussa 1990-luvun puolivälistä lähtien. Silloin tappoja ja murhia oli vuosittain a nyymi o n a n Mihi amista todist an tarvita vun 2010-lu sa? s Suome jopa yli 150, kun taas nykyään liikutaan sadan molemmin puolin. Mihin anonyymia todistamista tarvitaan 2010-luvun Suomessa? Lakiesityksen perusteluista se ei selviä. Niissä viitataan toistuvasti tarpeeseen estää todistajien painostaminen, uhkailu ja heille kostaminen, mutta perusteluissa ei edes väitetä tämän olevan vakava ongelma. Niissä sen sijaan myönnetään, ettei asiasta ole tietoa: ”Todistajien uhkailun olemassaolosta tai yleisyydestä ei Suomessa ole kattavasti tutkittua tietoa. [...] Yleinen arvio on, että todellisia uhkia esiintyy harvoin, vaikka pelkäävien todistajien määrä sinänsä on jossain määrin lisääntynyt.” Todistajien uhkailusta tuomittiin 29 kertaa vuonna 2001 ja 53 kertaa vuonna 2010. Todistajan uhkailu on siis henkirikoksia harvinaisempaa. On myös ilmeistä, että uhkailuista merkittävä osa on liittynyt tapauksiin, jotka eivät täyttäisi anonyymille todistamiselle esitettyjä lupaehtoja. Markku FredA man jätti Fränden toimikunnan esitykseen eriävän miesi a n ajaja lipiteen. Toimikunta kuuli useita anonymiteettiä kannattaneita poliisihallinnon edustajia, ja Fredman kommentoi: ”Kuulemisissa ei ilmennyt yhtään konkreettista tapausta, joissa toimikunnan enemmistön nyt esittämää anonyymiä todistelua olisi todella tarvittu tai siitä olisi ollut apua.” syy löytyy perustelujen kohdasta, jossa L pohditaan ryhmiä, joilla olisi tarakiesityksen vetta tällaiseen suojeluun. Perusteluiden mukaan väkivallan kohteeksi joutunut perheenjäsen voisi tarvita suojaa, mutta anonyymiys ei toimi. Ehdokkaiksi tarjotaan rikoskumppaneita, mutta toisaalta niissä myönnetään heidän epäluotettavuutensa: rikoskumppaneilla voi olla ”piilotettuja motiiveja” muuttaa tarinaansa. Järkevä ehdokas voisi perustelujen mukaan olla täysin sivullinen kansalainen, joka on sattumalta nähnyt ”esimerkiksi järjestäytyneen rikollisryhmän keskinäisen välienselvittelyn”. Tähän vetoaa Voiman haastattelussa myös lakihankkeesta vastaava oikeusministeri AnnaMaja Henriksson, jonka mukaan rikoksen todistaneet satunnaiset sivulliset ovat ”lähtökohtaisesti ongelmattomin” todistajaryhmä. Sivullisten uhkailu on Suomessa poikkeuksellista, mutta ei ole yllättävää, että lakiesitystä perustellaan järjestäytyneellä rikollisuudella. Siihen vedotaan joka kerta, kun poliisien valtuuksia lisätään. Poliisien valtuuksien lisäämisestä on kyse tälläkin kertaa: todennäköisimmiksi todistajaehdokkaiksi jäävät peitetehtäviin, valeostoihin ja muihin salaisiin operaatioihin osallistuneet poliisit. Heidän toimintansa on jo nyt julkisen kontrollin ulkopuolella, ja esitys toisi heidät myös todistamaan anonyymisti. Tiedon hankinta ja siitä todistaminen olisi kokonaan poliisin suljetussa kierrossa, ja sen oikeellisuuden varmistaminen olisi mahdotonta. Brax sen aloitti V u o d e n alussa tuli voimaan ko- ko toisen maailmansodan jälkeisen ajan suurin poliisin salaisten valtuuksien laajennus. Poliisi-, pakkokeino- ja esitutkintalakien muutos hyväksyttiin jo edellisessä eduskunnassa vuonna 2011, silloinkin lähes ilman julkista keskustelua. Poliisi sai muun muassa oikeuden murtautua tietokoneisiin ja tutkia niiden tiedostot, käyttää tiedonhankinnassaan vääriä tietoja, syyllistyä rikoksiin peitetoiminnassa ja värvätä siviilejä soluttautumaan poliisia kiinnostavaan ryhmään. Esityksen tärkein arkkitehti oli vihreä oikeusministeri Tuija Brax. Esitys anonyymeistä todistajista on tälle suoraa jatkoa. Se toisi peitepoliisit oikeuteen salaisiksi todistajiksi. Lakiesitys on oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin (rkp) vastuulla, mutta projektin käynnisti 2010 vihreä oikeusministeri, ja hallitus on esityksestään yksimielinen. N y k y i s e s s ä hallitusohjelmassa on sovittu selvitettäväksi ajoneuvojen sijainnin ympärivuorokautinen satelliittiseuranta. Liikenneministeri Merja Kyllönen (vas) innostui siitä, mutta hallitusohjelmaan urkintahanke tuli vihreiden vaatimuksesta. Puheenjohtaja Ville Niinistö nimesi sen yhdeksi vihreiden suurimmista saavutuksista hallitusneuvotteluissa. Toisin kuin poliisien valtuuksien kasvattamisesta, satelliittiseurannasta on käyty paljon julkista keskustelua, ja myös siinä vihreät näyttävät olevan kaikkein innokkaimmin urkinnan kannalla. Satelliittipaikannuksella ei voida määrätä tieveroa, ellei tietoja tallenneta. Sen seurauksena viranomaisille syntyisi valtava, reaaliaikainen ja tallentava rekisteri kansalaisten ajoneuvojen sijainnista. Tällainen rekisteri loukkaa raskaasti ihmisten oikeutta yksityisyyteen. Poliisi on jo etukäteen vaatinut rekisterin käyttöönsä. V i h r e ät esiintyy mielellään ih- misoikeuspuolueena, mutta se on kaikkein innokkaimmin lisäämässä poliisin salaisia valtuuksia ja ajamassa koko kansaa viranomaisten jatkuvan urkinnan alle. Ristiriidan selvittämiseksi Voima pyysi haastattelua puolueen puheenjohtajalta Ville Niinistöltä. Hän kieltäytyi ja kehotti kysymään kansanedustaja Tuija Braxilta. Brax ei kritiikkiä niele. ”On posketonta väittää minun olevan millään tavalla vastuussa ministeri Henrikssonin lakiesityksestä”, hän sanoo. Braxin mukaan on myös kummallista laittaa vihreiden piikkiin sitä, mitä vasemmistoliiton minis- teri Merja Kyllönen on selvittänyt. Hän sanoo vihreiden kannattaneen sellaisten liikenteen seurantajärjestelmien käyttöönoton selvittämistä, joissa tiedot hävitetään nopeasti ja joissa tietoja ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin liikennemaksun perimiseen. Lisäksi Brax huomauttaa, että hänen ministerinä neuvottelemansa suuri lakipaketti ei lisännyt poliisien valtuuksia kovinkaan paljoa. ”Tälle vaalikaudelle on tuotu muutoksia, jotka lisäävät poliisin oikeuksia laajemmiksi kuin alkuperäinen paketti.” Mikko Niskasaari
12 lukijaposti: palaute@voima.fi 5 / 2014 STUK on aloittanut yhteistyön säteily- ja ydinturvallisuusviranomaisen perustamiseksi Saudi-Arabiaan. STUK 5.5. pilli-liisa Pakko inistä Palautetta Painajainen pannulla -artikkelin (4/2014) kuvateksteihin. Sivulla 25 EI ole ”heinäsirkka”, vaan kummitussirkka. Sivun 24 kuvassa EI ole ”kusiainen”, joka ei muuten ole mikään lajinimi ollenkaan. Hyönteisilläkin on ihan oikeat nimet, käyttäkää niitä. Nimetön käytetyssä oletuksessa biomassan nollapäästöisyydestä. Suomessa ja ulkomailla on viime aikoina tutkittu runsaasti biomassan käytön todellisia ympäristövaikutuksia, ja tulokset ovat paitsi yhdenmukaisia myös pelottavia: biomassan poltto ei ole välttämättä edes kovin paljon parempaa kuin fossiilisten polttaminen. kommentti Uusiutuvan energian vaarat A r v o i s a p ä ät o i m i t ta j a Jylhämö, pääkirjoituksenne ja lehden ansiokas Talvivaara-juttu lehdessä 3/2014 antavat ymmärtää, että Talvivaara-projekti eteni asiantuntijoiden varoituksista huolimatta, luultavasti alueellisen merkittävyytensä vuoksi. Siksi uskonkin Teidän arvostavan, jos huomautan, että pääkirjoituksenne viimeisessä kappaleessa vaaditte valtiota harjoittamaan aivan samanlaista, tutkimustiedon yli kävelevää ja tulevaisuudessa hyvin mahdollisesti ympäristöllisesti kestämättömäksi osoittautuvaa aluepolitiikkaa. energian lisääminen Suomessa ei ole aivan niin yksinkertaista kuin ylätasolle pyöristettyjä lukuja katsomalla voisi päätellä. Vesivoiman lisääminen on monestakin syystä ongelmallista. Tuulivoima on kenties tärkeimmässä roolissa ja saattaa jollain aikavälillä tuottaa jopa neljänneksen sähkönkulutuksesta – mutta ehkä vain noin viidenneksen kokonaisenergiankulutuksesta. Aurinkosähkö ei ole olosuhteissamme kovin järkevä tapa vähentää energiantuotannon ympäristörasitusta: vaikka vuositasolla auringonpaistetta onkin liki yhtä paljon kuin Saksassa, se keskittyy jokaisen hyvin tuntemista syistä kesäkuukausille. Sähkö tuotetaan kesäisin muutenkin hyvin vähäpäästöisesti, joten aurinkosähkö olisi siis hintaan nähden erittäin tehoton tapa vähentää päästöjä. U u s i u t u va n asiantuntijat ovatkin yksimielisiä siitä, että uusiutuvan energian merkittävä lisääminen Suomessa tarkoittaisi biomassan käytön merkittävää lisäämistä. Tavoite sopii useille poliittisille ryhmittymille: vihreät kannattavat biomassaa, koska kokevat sen ympäristöystävälliseksi, keskusta taas näkee ” risupaketeissa” lupaavan tulonsiirron haja-asutusalueille, ja perussuomalaiset pitävät omavaraisuudesta. Ongelma biomassan käytössä eli käytännössä puun poltossa on kuitenkin se, että sen ympäristövaikutukset arvioidaan tällä hetkellä täysin poliittisesti. Tieteellä ei ole minkäänlaista sijaa nykyisin yleisesti Lähes k aikki jatkuu B i o m a s s a n käytöllä on niin laaja kannatus, että kriittisiä viestejä ei haluta kuulla. Politiikka ja erityisesti aluepolitiikka näyttää jälleen kävelevän ympäristöarvojen yli. Esimerkiksi työja elinkeinoministeriön energiaosaston ylijohtaja Esa Härmälä totesi huhtikuussa, että biomassan päästökertoimen on oltava jatkossakin nolla. Tuntemani tutkijat pitävät kuitenkin erittäin epätodennäköisenä, että näin tulee olemaan. IPCC ja muut kansainväliset elimet ovat tiedostaneet ongelman, ja vaikka Suomi ja muut biomassasta hyötyvät maat varmasti vastustavatkin raivoisasti, uskon, että biomassan päästökerroin tulee jo melko pian kuvaamaan tarkemmin sen todellisia vaikutuksia. Jos nyt perustaisimme energiapolitiikan pitkälti biomassaan ja noin vuonna 2030 biomassan päästökerroin päätettäisiin laskea realistisesti, mitä lehtenne kirjoittaisi sitten? Toivon, että se voisi edes kirjoittaa: ”Varoituksia kyllä jaeltiin.” Tiedustelin asiaa sähköpostitse ja sainkin nopeasti ystävällisen vastauksen. Vastaus sisälsi linkin makuupusseja valmistavaan tahoon ja kommentin, ettei Voimalla ole tietoa silkin alkuperäistä, koska Voima ei osta silkkiä vaan ostaa valmiita makuupusseja. Tietoa silkin alkuperästä ei löytynyt valmistajankaan puolelta. Aika erikoista. Jätin kuitenkin makuupussin ostamatta. TOIMITUS VASTAA: Pahoittelut virheistä. Kunnia niistä kuuluu toimitukselle. Nimetön TOIMITUS VASTAA: Tarina voimaantumisesta Kirjoitin lukiosta vuonna 2010. Tämän jälkeen en tehnyt mitään, kunnes vuoden 2012 kesän jälkeen uskalsin taas kiinnostua asioista. Päätin hakea lukemaan psykologiaa. Joka kirjastossa kuutena päivänä viikossa. Pidin aina tauon alakerran kahvilassa. Kahvilassa halusin lukea jotain muuta kuin pääsykoemateriaalia. Kirjastossa oli jaossa Voimalehtiä, joita sitten luin muun kevyen lukemisen ohella. Lehtien avulla kiinnostuin maailmasta ympärilläni, pienistä tapahtumista ja sain uskallusta ja sielua elämääni. Näistä pienistä kahvihetkistä pääsykoeurakoinnin keskellä tuli minulle tärkeitä hetkiä. Ilman Voima-lehteä en ehkä olisi päässyt lukemaan psykaa. Nimetön Menetetty asiakas Kuumottelin pitkään teidän mainostamaa silkkimakuupussia. En halua tukea silkin tuotantoa, joten kaipasin tietoa silkin alkuperästä, toiveikkaana, että se olisi kierrätettyä. Pulma oli visainen, mutta Voiman tutkivan journalismin osasto onnistui lopulta selvittämään, että makuupussit ja niihin käytetty silkki ovat peräisin Vietnamista. Uskomatonta roskaa Oletin, että Voimaa lukiessani vältyn pyhältä yksinkertaisuudelta, mutta olin väärässä. Miksi se soopa (Pyhä arki -liite) on laitettu Voiman väliin? Vastatkaa jos viitsitte. Kiitos. Visa-Jukka Nurmi TOIMITUS VASTAA: Kiitos viestistä ja kysymyksestä! Voiman välissä ilmestyvät liitteet ovat aina meille mainostuksellista materiaalia. Näillä ei ole siis mitään tekemistä Voiman oman toimituksellisen sisällön kanssa. Liitteet ovat meillä muiden ilmoitusten tavoin maksullisia. Kyseisessä tapauksessa liitteen tekijänä toimi Helsingin seudun Seurakuntayhtymä. Voimassa on vuosien ajan ollut liitteitä eri toimijoilta. Tuomas Korkiakangas yhteyspäällikkö Janne M. Korhonen jatko-opiskelija, Aalto-yliopisto A-luokan työttömät Kirjoituksenne Lea Karjalaisen touhuista TVY:n puheenjohtajana oli paikallaan. Oli jo aikakin, että jokin taho tuo esiin hänen vuosia jatkuneet törttöilynsä. Paljon niistä olisi kerrottavaa. Rahantörsäilystä voi katsoa esimerkkiä TVY:n nettisivuilta, joissa kuluvan vuoden tapahtumia on mm. marraskuun laivakoulutusristeily. Risteilylle työttömien jäsenyhdistyksille on varattu vain luksus- tai a-luokan hyttejä. Kukahan ne maksaa? Mikä muu sektori pystyy tänä päivänä moiseen? Nimetön Fasismin kukkanen Haluaisin tiedustella, miksi Voiman numeron 4/2014 Seinäkukka-sivulla on kuva itsensä kansallissosialistiseksi määrittävän Suomen vastarintaliikkeen tarrasta? Oletan tämän johtuvan toimittajien huolimattomuudesta. Googlettamalla tarrassa oleva teksti tulee heti ensimmäisenä linkki uusnatsien sivustolle ja toiseksi heidän Twitter-tililleen, jossa mainostetaan kuvassa olevaa tarraa. Kannattaa tulevaisuudessa tarkistaa, mitä ryhmää tarra edustaa, ennen kuin julkaisee siitä kuvan. Itse revin natsitarrat aina törmätessäni niihin, ja suosittelen kaikkia muitakin ryhtymään natsitarrojen rapsuttelutalkoisiin, jotta kadut pysyvät puhtaina rotukiihkoiluun yllyttävästä propagandasta. Lotta Kalliosta TOIMITUS VASTAA: Huhhuh, tämä on todellinen ajattelemattomuudesta johtuva moka. Onpa noloa. Kaikki rapsuttelutalkoisiin! Tämä seinäkakkanen pitää poistaa!
fifi.voima.fi 13 5 / 2014 Greenpeacen aktivistit nousivat Statoilin öljynporauslautalle. Mukana Sini Saarela ja kaksi muuta suomalaista. Greenpeace 25.5. fifin luetuimmat ajalta 29.4.–26.5. Resurssien puute, köyhyys ja nälkä ruokkivat yrittäjähenkistä luovuutta. Tätäkö halutaan? 3. Blogi, Antti Rautiainen Ukraina sisällissodassa 1. Matti Ylönen Näkökulma: Hanskan & Kuparisen dokumenttiteatteri pönkitti vallan rakenteita Valta-asetelmia kritisoivat teatterintekijät päätyivät itse uusintamaan vallan rakenteita Ryhmäteatterin yhteiskunnallisissa iltamissa. Miksi ”vasemmistolla” on vaikeuksia hahmottaa konfliktia? 4. Elsi Hyttinen, lokakuu 2011 Itsenä olemisen hinta Soita minulle Billy on hengittävä kuvaus monimutkaisesta ihmisestä, arvioi Elsi Hyttinen. 5. Häirikkö, Blogi 2. Merja Puustinen Sampsa, suomalainen terroristi Näkökulma: Nälkätaiteilijat täyttävät muiden vatsat tissä, vaikkei edes käynyt maassa. 6. Jukka Vuorio Ratsian punk on iloa, toivoa & energiaa Suomipunkin legenda puhalletaan henkiin Jyri Honkavaaran elämän ja teot esittelevässä musiikkinäytelmässä. 7. Susanna Kuparinen, Hertta-Mari Kaukonen & Kati Pietarinen, Voima 4/2014 Työttömien virallinen äänitorvi Työttömiä on kabineteissa edustanut 20 vuoden ajan yksi ihminen. Hän kutsuu edustamiaan ihmisiä loisiksi. Katutaiteilija Sampsa sai terrorististatuksen Egyp- Ulos rasistit, sisään feministit www.feministisktinitiative.se Lue lisää vaali-illan tunnelmista Fifistä. tk o ivä 2 pä kel lon ä ympäri a je nt a a t o d el li asi? Maryan Abdulkarim la utt eurovaaliennuste julkaistaan kello 20. Sali repeää huutoihin ja tapatuksiin: Fi:lle ennustetaan 7 prosentin kannatusta, mikä on enemmän kuin on tähän asti ennustettu. Tuntia myöhemmin tulevat koululaiskyselyjen vastaukset, jotka vastaanotetaan samanlaisella riemulla. Koululaisista peräti 9,9 prosenttia soisi Fi:lle paikan Brysseliin. Soraya Post, Fi:n listan ykkösnimi Brysseliin, saa jo joiltain kannattajilta onnitteluja. Jännitys on vaihtunut iloksi ja menestyksen juhlimiseksi. Kun Postilta kysytään, vieläkö hänellä on taistelutahtoa jäljellä, hän vastaa: ”Nyt, enemEnsimmäinen män kuin koskaan, uskon rakkauteen ja sen voimaan. Uskon, että rakkaus voittaa vihan.” Sama viesti on toistunut Postin viimeaikaisissa viesteissä sosiaalisessa mediassa. Hän kannustaa rakkauteen, ei vihaan. Lopulta tulevat viralliset tulokset: Feministiskt initiativ 5,3 prosenttia! Soraya Post saa kansalta valtuutuksen lähteä Brysseliin ensimmäisenä feministisen puolueen edustajana. Kannattajien reaktio on ollut odotettavissa. Puolueen slogan ”Ut med rasisterna, in med feministerna”, ulos rasistit, sisään feministit, raikaa lujaa ja kauas. Tämä ei vaikuta poliittiselta puolueelta vaan liikkeeltä. Hal u a ti myös puolueen feministinen, antirasistinen ideologia: joka toinen ehdolle asetettu ehdokas edustaa vähemmistöjä, joka toinen valtaväestöä. su initiativ perustettiin Ruotsissa vuonna 2005 tuomaan feminististä näkökulmaa politiikkaan. 2000-luvulla Ruotsin poliittiset puolueet kristillisdemokraatteja ja kokoomuspuolue Moderaternaa lukuun ottamatta määrittelivät itseänsä feministeiksi. Puolueet eivät kuitenkaan harjoittaneet feminististä politiikkaa, eikä tasa-arvo edistynyt. Syntyi Fi. Puolueella on kolme puheenjohtajaa: Sissela Nordling Blanco, Stina Svensson sekä Gudrun Schyman, joka on aiemmin toiminut vasemmistoliiton puoluejohtajana. Puolue pyrkii edistämään politiikassa feminististä näkökulmaa erityisesti talous-, ilmastoja ympäristöpolitiikassa. Feministiskt initiativin ehdokasasettelussa näkyy vahvasFeministisk Mervi Leppäkorpi R feministipuolueen Feministisk initiativin (Fi) vaalivalvojaiset ovat ennakkoon loppuunmyydyt. Valvojaiset järjestetään entisessä väestönsuojassa, ja tila on täynnä illan vaalitulosta jännittäviä Fi:n kannattajia. Lisäksi tilaisuuteen on ilmoittautunut yli 60 median edustajaa. Paikalla on hyvin erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä, joita yhdistää usko Fi:hin. Fi:n kannattajista näkyy, keitä puolue edustaa: seksuaali-, sukupuoli- ja etnisiä vähemmistöjä, nuoria, toimintakyvyltään rajoittuneita ja kaikkia sukupuolia. Tilan edustasta on varattu tilaa pyörätuoleille. uotsalaisen
14 aktivismi 5 / 2014 Varhaiskasvatus on lapsen oikeus, eikä sitä pidä rajoittaa lain keinoin. Poliittisten päätösten lähtökohtana ei saa olla lyhyen tähtäimen taloudelliset tekijät. Lastensuojelun Keskusliitto 28.5. maailma & me koonnUt Kimmo Jylhämö Äärioikeiston letkeä kevätpiknik Näin meitä hyysätään! A i n a v ä l i l l ä b a a r i - i l l a n aluksi tai lopuksi ale- Unkarin Jobbik kaunistelee ulkokuortaan & vetää puoleensa myös korkeakoulutettuja nuoria. Evelin Kask taan kinastella siitä, kuinka paljon erilaisia etuuksia Suomessa maksetaankaan. Nyt voi riidellä määrien sijaan poliittisista tulkinnoista. Tiedot Kelan maksamista etuuksista löytyvät pdf-muotoisesta Taskutilastosta 2014. Siellä Kela ennakoi muun muassa maksavansa vuonna 2014 etuuksia 14 170 miljoonaa eli 14,17 miljardia euroa. Kelahan ”huolehtii Suomessa asuvien perusturvasta eri elämäntilanteissa. Vuosittain Kelassa ratkaistaan runsaat 4 miljoonaa etuushakemusta. Verkossa, puhelimitse ja toimistoissa asioidaan yli 16 miljoonaa kertaa.” Taskutilasto paljastaa silkkoina numeroina, mihin kaikkeen hyysäys kohdistuu. http://bit.ly/1hu2rkX Paljastakaa holhouskokemuksenne! V ä i s t y v ä p ä ä m i n i s t e r i Katainen varoitti Suomea ”menneisyydestä kumpuavasta valtiokeskeisyydestä”. (HS 10.5.) Katainen puhuu sosiaalisesta liberalismista, mutta ajaa talousliberalismia: ”Puhun arvoista ja Suomen tulevaisuudesta. Nyt täällä haetaan hirveästi valtiolta apua ja tukea ihan joka paikkaan. Meitä ihmiseen ja sivistykseen uskovia on vähemmistö”. Myös Alexander ”äänivyöry” Stubb haluaisi vahvistaa uusliberaalia taloutta liberalismin hengessä: ”Valitettavasti panostamme nyt holhoukseen, emme hyvinvointiin, panostamme tasapäisyyteen, emme tasa-arvoon ja panostamme valtioon, emme yksilöön.”(HS 27.5.) Voima on korvat höröllä. Paljastakaa holhouskokemuksenne osoitteeseen toimitus@voima.fi. markkinatunnelmaa. Jobbikpuolueen perhepäivänä voi ostaa vaikka Unkarin kansallispuvun. T Ei pelkoa tasapäistymisestä! M i k ä ä n t i l a s t o e i t u e näkemystä siitä, että Suo- messa tasapäistyminen kasvaisi. On kuitenkin hyvä, että tasapäistymisestä hoetaan, sillä onhan Suomi moniarvoinen yhteiskunta. Siitä huolimatta jälleen yksi uusi tutkimus kertoo erilaistumisesta: ”Pääkaupunkiseudun alueellinen erilaistuminen alkoi voimistua 1990-luvun laman jälkeen ja se on jatkunut koko 2000-luvun ajan. Asuinalueet ovat erilaistuneet kasvunopeuden, kaupungistumisasteen, asumisväljyyden sekä taloudellisen ja väestöllisen huoltosuhteen mukaan. Osa muutoksista on myönteisiä ja osa kielteisiä”, kiteyttää Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimus Asuinalueiden elinkaarikestävyys pääkaupunkiseudulla. http://bit.ly/RwQwvw o n a v a - j o e n saarella Budapestissa nuori kansallispukuun pukeutunut tyttö lausuu nationalistien uskontunnustusta: ”Minä uskon Jumalaan. Minä uskon kansaani. Minä uskon Unkarin ylösnousemukseen. Aamen.” Tyttö osoittaa seisten suosiotaan valkoisen teltan alla, kun Gábor Vona, Jobbik-puolueen 35-vuotias karismaattinen johtaja, astuu lavalle puhumaan. ”Tämä päivä on traaginen Unkarille. 10 vuotta sitten liityimme EU:hun. Tänään peruskirja Unkarin maasta umpeutui, ja ulkomaalaiset voivat ostaa maanviljelysmaitamme”, Vona julistaa. ja nouseva oikeistopuolue, joka sai Unkarin huhtikuisissa parlamenttivaaleissa yli 20 prosenttia äänistä. Alle kymmenessä vuodessa Jobbik on onnistunut vakiinnuttamaan asemansa kiihkeänä oppositiopuolueena, joka tunne- taan nationalismista, romani- ja juutalaisvastaisuudesta sekä Palestiinan tukemisesta. Hiljattain puolue vaihtoi linjaansa houkutellakseen myös äänestäjiä, jotka eivät ole äärioi- uskon ”Minä . Minä an Jumala ansaani. k uskon n Unkarin sko Minä u semukseen.” u ylösno kealla. Nyt Jobbik tarjoaa itsestään kuvaa puolueena, joka puolustaa Unkarin etuja paremmin kuin mikään muu puolue. Jobbik on nuori ensimmäisenä päivänä 2014 Jobbik järjestää perinteisen ”perhepäivän”, joka on sekä kulttuuritapahtuma että eurovaalien alle ajoitettu poliittinen kokous. Kymmenet teltat ja päälava Toukokuun toivottavat tervetulleiksi tuhansia perheitä, nuoria pareja ja esimerkiksi käsityöläisiä sekä ruoka- ja kirjakauppiaita. Yliopisto-opiskelijat Dániel ja Kornél ovat Jobbikin nuorisoliiton aktiivijäseniä. ”Jobbik on Unkarin ainoa puolue, joka todella ajaa nuorten etuja. Ei ihme, että se on nuorten keskuudessa suosituin puolue”, miehet sanovat. Kornél opiskelee opettajaksi ja ylistää puolueen näkemyksiä koulutuksesta. ”Jobbik on puolue, joka haluaa panostaa koulutukseen ja nostaa opettajien naurettavia palkkoja.” Dániel ja Kornél voivat olla Jobbikin tulevia johtajia, sillä he opiskelevat Budapestin Loránd Eötvösin yliopistossa samassa tiedekunnassa, jossa Gábor Vona opiskeli kymmenen vuotta sitten. helene bienvenu Englannista suomentanut Noora Laaksonen.
ruoka 15 5 / 2014 Arvio: Eläkeiän sitominen elinajanodotteeseen nostaisi eläkeikää Talouselämän verkko-otsikko 27.5. Ruokatohtori Inha yötön yö Vaiva: En ole juhlinut juhannusta seurueessa yli kymmeneen vuoteen. Juhannuksena kilteimmästäkin deitistä tulee kännissä hiukset hajallaan pusikoissa juoksenteleva urpo. Vanhoista dekkareista opin, että CIA:n vakoojat joivat pullon ruokaöljyä pohjiksi ennen kosteaa ryyppyiltaa jonkun neuvostoupseerin kanssa. Öljykalvo vatsan sisäpinnalla esti votkaa tuhoamasta vakoojan arvostelukykyä samaan aikaan kun vakoilun kohde leperteli humalassa ohi suunsa. Onko olemassa alkoholia puskuroivaa ruokaa, sellaista, että viina runsaastikin nautittuna tuottaa vain vaimeaa poreilua? Jotakin sellaista, jonka valmistaminen etukäteen tai mökkiolosuhteissa on kohtuullisen helppoa. Olen nykyään sen verran räjähdysaltis kattila itsekin, että voisin popsia samaa pöperöä. osa 14 Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. ralaistesi juomatahtia. Hauskan yhteyspelin saatte, jos piilottelet juomia pitkin mökkipihaa ja muut janoisina etsivät niitä. Toisaalta hyökkäys on paras puolustus. Siinä tapauksessa hoida itsesi nopeasti niin kauheaan känniin, ettet tiedä, mitä ympärilläsi tapahtuu. Pysy kuitenkin maissa. Solujen riittävä antioksidanttisuojaus alkoholia vastaan kannattaa koettaa hoitaa nauttimalla riittävästi C- ja Evitamiinipitoisia ruokia. E-vitamiini sinällään jo toimii elimistössä antioksidanttina. Tähän perustuneekin kysyjän mainitsemana agenttikikka. Auringonkukkaöljy nimittäin sisältää erittäin runsaasti E-vitamiinia. Jos et siis suoranaisesti kehtaa juottaa ystävillesi silkkaa öljyä, voit yrittää ovelana ujuttaa sitä ruokaan maksimimäärät. Marinointi on tähän oivallinen valmistusmetodi. C-vitamiini korostaa e:n vaikutuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita, että suosittelisin nauttimaan yöttömän yön kunniaksi C-vitamiinit tuoremehuna camparissa. Sori nyt vaan. Kinkkisintä tässä on se, että kansallisesti mittumaarina juominen on auttamatta tuhdimpaa kuin syöminen, oli ruoka sitten mitä tahansa. Voit silti kokeilla syöttää seurueellesi oheisen reseptin proteiinipitoisia kikherneitä. Ne koukuttavat sen verran rajusti, että ehkä sitä sitten kuitenkin pupellukseltaan juopottelee vähän vähemmän. Ja ovatpa vielä niin helpot valmistaa, että hoituvat vähän humalaisemmaltakin. (Oikeastaan vastaus on yksinkertainen. Pysy kotona.) Diagnoosi: Klaus Welp Mitä nopeammin juo, sitä äkimmin humaltuu, tietää tyhmäkin. Voit siis pilata oman ja muiden juhannuksen kyttäilemällä seu- Resepti Paahdetut kikherneet 3 rkl auringonkukkaöljyä suolaa 2 tlk kikherneitä 3 tl paprikajauhetta 2–3 valkosipulinkynttä 2 tl kuivattua chiliä 2 tl jeeraa 1. Lämmitä uuni 200-asteiseksi. 2. Valuta ja huuhtele kikherneet. 3. Yhdistä kaikki ainekset kulhossa ja sekoita hyvin. 4. Nosta maustetut kikit leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paahda uunissa noin 30–40 minuuttia. Mitä pidempi paistoaika, sen rapsakampi lopputulos. voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 16.6. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. MANSIKANPOIMINTA Kesä www.hedelmatmarjat.fi/index. php?section=23 Muun muassa Hedelmän- ja marjanviljelijäin liiton sivulta näkee tiloja, joilla viljellään luomumansikkaa ja joilta sitä pääsee poimimaan itse. VOISITKO VOIDA PAREMMIN? SIURONKOSKEN TORIPÄIVÄT 4. & 10.6. Turku & Helsinki www.facebook.com/events/522967547825012 14.6. kello 10–14 Siuron voimalaitos, Nokia Superfood-guru Erkki Palviainen kertoo ilmaisluennoilla ravinnepitoisen ruuan ja hyvinvoinnin yhteydestä. Kesän toisilta toripäiviltä voi ostaa niin leivonnaisia kuin yrttejä, kukkia ja tuoreita vihanneksiakin. HAARUKANJÄLKI NEITSYTPERUNAFESTIVAALI 6.6. kello 17 Kääntöpöytä, Helsinki www.facebook.com/haarukanjalki.org?ref=profile 13.6. kello 14–22 Panimoravintola Koulu, Turku www.kaffeli.fi Dodon avoimen tapahtumasarjan kesäkuun aiheena on sanitaatio ja ravinnekierto, ja päivän kysymys kuuluukin voisiko ihmisjätöksistä olla lannoitteeksi. Festivaalin keskiössä on varsinaissuomalainen varhaisperuna, jota saa maistella paikallisten ravintoloiden loihtimissa annoksissa.
16 ajassa 5 / 2014 Oheisena tiedote korvasienestä. Sadosta ei tule erityisen hyvä, mutta kohtuullisesti sientä löytää jos jaksaa kiertää hakkuuaukeilla ja polkujen varsilla Arktiset Aromit ry:n korvasienitiedote 24.5. sananvalta Kirjoittaja on Voiman idänsuhteiden asiantuntija ja Fifin entinen kirjeenvaihtaja Moskovan yöpakkasista. Sota jatkuu, mediaa ei kiinnosta ukrainalaiset kuolivat Kiovan keskustassa 18. helmikuuta, kuvat tapahtumista levisivät nopeasti ympäri maailmaa. Nyt vastakkainasettelu on yhä raaempaa, mutta tieto ympäri Itä-Ukrainaa tapahtuvista väkivaltaisista yhteenotoista ei leviä läheskään yhtä tehokkaasti. Koska kolmas maailmansota ei syttynytkään Krimillä, Suomen tiedotusvälineet tuntuvat menettäneen kiinnostuksensa Ukrainan tilanteeseen. Tämän vuoksi suomalaiset eivät saa mahdollisuutta arvioida kriittisesti länsimaiden tukeman uuden hallinnon ja sen tukijoiden edesottamuksia. Kun kymmenet tehottomuuden takia uuden hallinnon puolelle loikanneet oligarkit ovat varustaneet omia yksityisiä armeijoitaan. Hiili- ja teräsmiljardööri Rinat Ahmetov lähetti työntekijänsä miehittämään vientisatama Mariupolin. Tätä ennen hän oli neuvotellut sopimuksen separatistien vetäytymisestä. Pankkimiljardööri Ihor Kolomoiskyi, jonka väliaikainen hallitus on nimittänyt Dnipropetrovskin alueen kuvernööriksi, on varustanut omat Dneprin pataljoonaksi kutsutut puolisotilaalliset joukkonsa. Pataljoonaan on värvätty äärioikeistolaisen Oikean sektorin jäseniä. Dneprin pataljoona yritti estää separatistien järjestämän kansanäänestyksen Krasnoarmeiskin kaupungissa, mutta se joutui kahnaukseen väkijoukon kanssa ja ampui kuoliaaksi kaksi siviiliä. Uk r a i n a n a s e - j a p o l i i s i v o i m i e n toimivaa puolisotilaallista Donbassin pataljoonaa epäillään Kolomoiskyin sponsoroimaksi. Se on ilmoittanut ottavansa panttivankeja vaihtaakseen niitä separatistien panttivankeihin. Mariupolissa paikalliset uskoivat, että keskushallinnon joukot tappoivat siviilejä tahallaan taistelujen aikana, ja siksi siellä osallistuttiin aktiivisesti separatistien kansanäänestykseen. Molempien osapuolien ottamia kuvia sotavankien nöyryyttämisestä ja kiduttamisesta leviää sosiaalisessa mediassa. Kun separatistien ”Donetskin kansantasavallan” puolustusministeri Igor Kakidzjanov jäi vangiksi Mariupolissa, Oikean sektorin jäsenet julkaisivat hänestä nöyryytyskuvia Twitterissä. M yös Do n ba ssi ssa ovat tehneet sotarikoksia, mutta olen listannut tässä keskushallinnon ja sen tukijoiden ihmisoikeusloukkauksia sen vuoksi, että EU ja Yhdysvallat tukevat keskushallinnon sotatoimia kritiikittömästi. Nämä asiat eivät tapahdu kaukana – Kiova on lähempänä Helsinkiä kuin esimerkiksi Hampuri tai Praha. Tänään tapahtuvat rikokset voivat johtaa koston kierteeseen, joka jatkuu vielä vuosikymmentenkin päästä. Jos joku tuleva kriisi johtaa Ukrainan romahtamiseen, EU:n alueelle voi saapua miljoonia pakolaisia. M yö s s e pa r at i s t i t Antti Rautiainen Anarkistilääkärit Ateenassa Ihmisiä ilmaiseksi hoitavat terveysalan ammattilaiset haluavat pelastaa yhteisön & tuhota valtion. T alousuudistus- runtelemassa Ateenassa huomiotta ovat jääneet pienet pyrkimykset keksiä yhteisöllisyys periaatteitaan myöten uudelleen. Pyrkimyksiä edustavat esimerkiksi radikaalit naapurustokokoukset, joissa on luotu vaihtoehtoja yhä harvempien etuoikeudeksi käyneille peruspalveluille. Ryhmien toiminta ei pyri kolmannen sektorin hankkeiden tavoin kriisinhoitoon saati ylhäältä organisoidun yhteiskunnan tai talouden elvyttämiseen. Päämääränä on valtiollisen ja taloudellisen esivallan tuhoaminen. ten hankkeista on Exarcheian kaupunginosaan syyskuussa avattu itseorganisoitu terveysasema ADYE. Kolmena päivänä viikossa ovet avautuvat terveyspalveluja tarvitseville sosiaalisesta asemasta, varallisuudesta, kansallisuudesta tai poliittisesta identiteetistä riippumatta. Sisään ei tosin päästetä uusnatseja tai ketään, joka pukeutuu univormuun. Vapaaehtoisista terveysalan ammattilaisista koostuva työryhmä tarjoaa yleislääkärin, radiologin, psykologin, lastenlääkärin, puheterapeutin, gynekologin ja fysioterapeutin tietotaitoa. ADYE-aktiivi Babis R. kertoo, että ryhmä pystyy auttamaan, vaikka potilaan ongel- maa ei pystyisikään hoitamaan asemalla. ”Meillä on laaja lääkäreiden solidaarisuusverkosto, jonka avulla voimme järjestää tarvittaessa vaikka sairaalapaikan.” Yksi ADYEn tärkeimmistä periaatteista on terveyden maksuttomuus. Potilailta ei oteta rahaa vastaan edes lahjoituksina. Lääkkeet sen sijaan kelpaavat, ja in n ei tos eja ä ä s i S ” s uusnat ä t e t s pää ään, tai ket utuu ke joka pu uun.” m univor Yk s i r a d i k a a l e i s t a niitä on tullut Ranskasta saakka. ”Solidaarisuus ei ole hyväntekeväisyyttä vaan vuorovaikutusta”, Babis sanoo. vallitsee selvä yksimielisyys siitä, ettei poliittisten puolueiden, valtion instituutioiden tai kansalaisjärjestöjen kanssa tehdä minkäänlaista yhteistyötä. ”Edistämme ajatusta siitä, että yhteiskunta voidaan toteuttaa sen jäsenten kesken ilman esivaltaa ja sen instituutioita, kuten puolueita, valtiota, kirkkoa tai ammattijärjestöjä. Ihmiset pystyvät tyydyttämään kaikki halut ja tarpeet ilman keskusvaltaa”, Babis kertoo. Ryhmän keskuudessa Babis itse on ammatiltaan sosiologi, ja hän pitää omaehtoisesti toimivaa terveysasemaa moniulotteisena yhteiskunnallisena kysymyksenä. Itseorganisoituminen ei tarkoita palvelujen tuottamista vaan ennen muuta yhteisöllisyyttä. Babis kertoo, että ryhmä pyrkii ajattelemaan koko terveydenhuollon uudelleen ja luomaan vastavuoroisuuteen perustuvia terveydenhuoltosuhteita, joissa ihmiset eivät ole potilaita. ”Terveys on lääkärikeskeistä, mutta meille ihminen on terveyden keskipiste. Lääkäri ei sanele, mitä on terveys, vaan asia selvitetään yhdessä.” Babiksen mukaan terveydenhuolto ei missään nimessä tarkoita ryhmälle työkunnon palauttamista, kuten valtavirran terveyspolitiikka asian näkee. Hän myöntää, että hyvinvointivaltion murentuessa heidän toimintansa saattaa hyödyttää valtiota. ”Oleellista kuitenkin on, että identifioimme itsemme vastarintaan ja pyrimme luomaan rakenteita valtion tuhoamiseksi. Tätä itseorganisoitunut yhteisöllisyys tarkoittaa.” Peristerakis Kirjoittaja on Ateenassa asuva suomalainen anarkisti. Hänen kirjoituksiaan Kreikan talouskriisistä voi lukea Fifin kirjeenvaihtajien blogista.
www.kpopisto.fi Haku juuri nyt! l l l Linjat alkavat 18.8.2014 Lukuvuosi 37 ov Linjan käytyäsi saat yhteishaussa 6 lisäpistettä! KESKI-POHJANMAAN KANSANOPISTO Opistontie 1, 68300 Kälviä, puh. 040 8085 035 Laulu Musiikkiteatteri Valokuvaus Tanssi Esko Tirronen - Objekti 14 (Kahlaaja) 1973 Kouvolan taidemuseo Poikilo, kuva Johannes Wiehn Pe 16.5. Janne Kiiskilä: The Neanderthals (drawn from memory) 2006 Kuva: Mikko Lehtimäki Pop-up -museo Rewell Centerissä! Modernin taiteen museo Sisäsatama, Vaasa Avoinna: ti-su 11–17 www.kuntsi.fi
YLLÄTTÄVIÄ KOHTAAMISIA HUILERIE MOOG FONDÉE EN 1984 Rosa Liksom BURKA Merenrannoilla, lähiössä ja joutomailla Suomessa, Euroopassa ja muualla sinisissä burkissa vaeltavat hahmot avaavat yllättäviä näkökulmia maailmaan, jonka luulemme tuntevamme ennalta. Herkullinen luomuöljy täynnä uudistavaa lehtivihreää! Reilun kaupan luomuavokadoöljy Jokainen, joka katsoo kirjan kuvia, on vapaa ymmärtämään ja kokemaan näkemänsä omalla tavallaan. Kylmäpuristettu Kestää korkeita lämpötiloja paistamiseen, öljykastikkeisiin, dippaukseen ”Liksom luo hahmoista komean hiljaisen baletin. Kuvien asetelmallisuus tuo mieleen Jan van Eyckin ja 1500-luvun flaamilaisten taiteilijoiden pysähtyneet hahmot.” – Lapin Kansa ”Taiteilija tietää tekevänsä poliittisen kannanoton, muuten hän ei toisi julki sitä, että islam on demonisoitu.” – tundratabloids.com Herkuttele pehmeän täyteläisellä Reilun kaupan luomuöljyllä! Markkinointi Suomessa w w w. l i ke . f i BP Anzeige Avocado FIN 0114.indd 1 17.02.14 12:36
NÄYTTELYJÄ • TYÖPAJOJA • SOITTOA • LAULUA • YHDESSÄ TEKEMISTÄ Taideviikko täynnä tapahtumia 28.8.–31.8.14 FORSSA www.arthame.fi vapaaehtoistyötä tositarkoituksella - paikkoja kolmella mantereella UNCATEGORIZED. hae 1.9. mennessä! www.etvo.fi etvo on kepan koordinoima vapaaehtoistyöohjelma Etvo_Metro_125x180.indd 1 3/31/14 3:26 PM HEPONAUTA 6.6.–14.9.2014 ETHNO MUSIC FESTIVAL 2.- 6.7.2014 SOMMELO AINUTLAATUINEN AKUSTINEN KONSERTTI: NYKYTAIDETTA RUOASTA, RAVINNOSTA JA RUOKAILMIÖISTÄ VÄRTTINÄ HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO Hämeenkatu 3 D (Jussintori 2. krs.) puh. 040 480 1644 ti – to 11 – 18, pe – su 11 – 17 (ke 16 – 18 vapaa pääsy) hyvinkaantaidemuseo.fi 2.7.2014 KLO 19.00 KUHMO-TALOSSA. LIPUT 20/14 KATSO TARKEMMIN KOKO FESTIVAALIOHJELMA: www.sommelo.net KUUTTI LAVONEN Kuutti Lavonen, Parisiana, osa, 2012 Heidi Romo, Backstage Menu, 2003, yksityiskohta MUSIIKKIJUHLA KAINUUSSA JA VIENAN KARJALASSA Amanda jaLavinia JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEO 6.6.–7.9. Kauppakatu 23 t i – su 11–18
20 5 / 2014 piikki lihassa. Vuosikymmeniä harmaata taloutta vastaan taistellut Markku Hirvonen ehti uransa aikana astua monille varpaille.
päähenkilö 5 / 2014 21 Verolaput, olkaa hyvä Jos vanhan liiton verokarhu Markku Hirvonen saisi päättää, verottaja keskittyisi suurimpien rötösherrojen saalistamiseen. V pari vuosikymmentä harmaan talouden parissa paininut verotusneuvos Markku Hirvonen on juuri ennen haastattelua käynyt palauttamassa kirjan Maanpuolustuskorkeakoulun kirjastoon. Mitä tekemistä maanpuolustuksella on harmaan talouden kanssa? ”Koetan saada nämä veroasiat pois päästäni lukemalla ihan mitä vain muuta”, hän toteaa. Hirvonen jäi eläkkeelle vuonna 2009, mutta häneltä kysytään edelleen kommenttia aina, kun Suomessa uutisoidaan harmaasta taloudesta tai kansainvälisestä veronkierrosta. Partansa takaa rauhallisesti puhuva Hirvonen ei jätä ketään kylmäksi. Se on virkamieheltä ja tutkijalta melkoinen saavutus. Hirvosesta on tullut Suomen harmaan talouden vastaisen taistelun kasvot. Syynä on se, että hän on tuonut julkisuuteen veronkiertoon, talousrikollisuuteen, korruptioon ja harmaaseen talouteen liittyviä ongelmia poikkeuksellisen rohkeasti. Matkalla hän on astunut niin ministerien ja Verohallinnon kuin etujärjestöjenkin varpaille. ”Minua ärsyttää epäreiluus ja epäoikeudenmukaisuus. Veronkierrossa on kysymys pitkälti siitä, että toiset yrittävät saada etuja toisten kustannuksella.” iimeiset ajautui harmaan H talouden pariin sattumalta. Hän päätyi Verohallintoon töihin irvonen vuonna 1970, jolloin hän oli juuri valmistumassa valtiotieteiden kandidaatiksi. Köysikurssilla Hirvosen meriupseerikaveri kysyi, onko tällä töitä tiedossa. Hirvosella ei ollut muutakaan hommaa, joten hän tarttui työtarjoukseen. Kyseessä oli ennakontarkastajan paikka. ”En minä tiennyt, mitä se tarkoitti, mutta se kuulosti houkuttelevalta”, hän hymähtää. Käytännössä työ piti sisällään ennakkoperintäasioita. teksti jari hanska | Siihen aikaan Suomessa ei juuri tunnettu harmaan talouden käsitettä. Puljaamista tapahtui kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Aikaa kuvaa se, että presidentin virkakautta jatkettiin valtakunnan edun nimissä ilman minkäänlaisia vaaleja. Veronkiertoon sen sijaan kiinnitettiin jo huomiota. Verohallintoon perustettiin jo 1970-luvulla pääjohtaja Mikko Laaksosen aloitteesta niin sanottu kommandoryhmä, jolla oli jopa poliisivaltuuksia. Ryhmä oli vapautettu rutiinitehtävistä, ja se sai keskittyä suurien verorikosten selvittämiseen. On ironista, että Laaksonen sai vuonna 1977 paljastuneessa veronkierto- ja lahjustapauksessa eli Salora-jutussa sakkotuomion ja hänet erotettiin Verohallinnosta. kuvat aleksi toivanen laatimisen jälR keen harmaan talouden torjunta eteni hetken aikaa aportin vauhdikkaasti, ja verotarkastajat onnistuivat yhdessä poliisin kanssa samaan aikaan näyttäviä tuloksia. Muutamat tarkastajat olivat havainneet, ettei harmaaseen talouteen pääse kiinni tavanomaisilla keinoilla, joten he päättivät laajentaa keinovalikoimaa. ”He kokeilivat niin sanottua reaaliaikaista tarkastusiskua. Lönnrotinkadulla Helsingissä oli iso palosaneeraustyömaa, jossa oli tiedustelutietojen mukaan pimeää työvoimaa. Poliisi ja verottaja tekivät sinne yllätysiskun, ja sieltä löytyi toista sataa pimeää työntekijää”, Hirvonen muistelee. Vaikka verorikokset saivat tarkastusiskujen ansiosta paljon hyvää mediahuomiota, yhdessä i r v o n e n puolestaan etepaikassa iskuihin ei suhtauduttu ni verohallituksen verotar- kovin innostuneesti. Paikka oli kastusosaston johtoon. Vuonna Verohallinto. Hirvosen mukaan 1994 keskellä lamaa hän törmä- Verohallinnossa koettiin, että si ensimmäisen verottajan ei kerran harmaa ole soveliasta talous -termiin ja tehdä työtään a u n kiinnostui aihees”kentällä”. i M s ” ta välittömästi. ”Eräs läääreiluu p e ä ä t t ”Poliisiylijohninverojohtay s n e är oikeud taja Salmisen ja sanoi, että ä p e a j ." s u Markku, joka oli täällä keskiu s i muka ikäiset naisvirsilloin keskusrikospoliisissa töiskailijat juoksee sä, sanoi, että yötä myöten heidän tiedustejossain rakenlunsa on saanut nustyömaalla, tietoja rakennustyömailla rehot- että eihän tää nyt sovi ollenkaan tavasta massiivisesta harmaasta verottajalle.” taloudesta.” Myös rakennusalan järjestöt i r v o s e n johtaman verovaativat hallitusta puuttumaan tarkastusosaston toiminta harmaaseen talouteen, sillä il- ajautui ongelmiin, koska reaamiö vei rehellisiltä yrittäjiltä työt. liaikaiseen valvontaan ei ohjatHallituksen puolelta vastuun tu rahaa. Tarkastuksia tehneet harmaan talouden kitkemisestä verotarkastajat hakivat audiotti valtiovarainministeriö, joka enssin suoraan kolmelta kespäätti perustaa työryhmän sel- keiseltä ministeriltä, eli valtiovittämään ilmiötä. Ryhmän pu- varainministeri Arja Alholta, siheenjohtajaksi valittiin Hirvonen. säasiainministeri Jan-Erik EnesTyöryhmä valmisteli nopeasti vä- tamilta ja oikeusministeri Kari liraportin, jossa puututtiin erityi- Häkämieheltä. sesti viranomaisten välillä tapahMinisteritrio otti ryhmän ratuvaan tietojenvaihtoon. hapulan vakavasti ja päätti pe”Ehdotukset menivät heittä- rustaa projektiyksikön hoitamällä läpi. Silloin oli vahva hen- maan viranomaisten välistä ki, että nyt täytyy tehdä jotakin. yhteistyötä vaativat iskut. VeVeronkierron torjunnalle oli var- rohallitus yritti vastustaa hanmaan jonkinlainen sosiaalinen ketta, mutta ministerit kävelivät tilaus, kun oli lamakausi." sen ylitse. Hirvonen nimitet- H H tiin johtamaan projektiyksikön johtoryhmää. Vaikka projektiyksikkö sai tulosta aikaan, se herätti kitkaa Verohallinnon sisällä. Kaiken huipentuma oli niin sanottu Nostokonepalvelu-juttu. Siinä Verohallinnon pääjohtajan Jukka Tammen sukulaisia epäiltiin verorikoksesta ja pääjohtajaa avunannosta rikokseen. Lisäksi Tammi oli ollut osakkaana yhtiössä. Sekä Nostokonepalvelun johto että pääjohtaja Jukka Tammi onnistuivat kuitenkin välttämään syytteet. Syyttäjä Tommi Teurin toiminta herätti paljon keskustelua, sillä syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen Teuri vihjasi, että häntä oli painostettu luopumaan syytteistä. Tammi palasi pääjohtajan paikalle, mutta luottamus Hirvosen projektiyksikköön oli täysin mennyt. ”Tammi oli vakuuttunut siitä, että koko tutkintaprosessi oli käynnistynyt projektiyksikön nokkamiesten aloitteesta. Hän ilmeisesti epäili, että minä takapiruna halusin pääjohtajaksi, ja ilmapiiri oli kohtuullisen jännitteinen”, Hirvonen kuvailee. lisäkT si kitkaa Verohallinnon sisällä synnytti Hirvosen lehdille ark astusiskujen antama kommentti siitä, että poliisin pitäisi saada verotustiedot käyttöönsä jo ennen varsinaisen esitutkinnan käynnistämistä. Se oli Verohallinnon linjan vastaista. Lopulta syksyllä 1998 Hirvosen kuppi meni nurin, kun johtoryhmän kokouksessa kyseenalaistettiin hänen projektiyksikkönsä luottamus. ”Kävelin kokoushuoneesta ulos ja jätin eroanomukseni samana päivänä. Oli harvinaisen helpottunut olo siinä vaiheessa. Erostani seurasi hirveä mediamylläkkä." Samaan aikaan eduskunnassa oli käynnissä keskustelu harmaasta taloudesta. Valtiovarainministeri Jouko Skinnari päätti hoitaa tilanteen erikoisella tavalla. Skinnari pyysi Hirvoselta ehdotusta siitä, miten harmaan talouden torjuntaa voitaisiin tehostaa. Hirvonen ehdotti, että val-
22 5 / 2014 puheista tekoihin. Markku Hirvonen haluaa Suomelle lisää välineitä harmaan talouden kitkemiseen. Näin vesität hankkeen kuin virkamies V e r o t u s n e u v o s Markku Hirvonen on törmännyt työurallaan lukuisiin tapoihin, joilla hyvätkin hankkeet saadaan tyylikkäästi torpattua. Voima koosti vinkeistä parhaat: 1. Perusta työryhmä ja pyydä jäseniksi työmarkkinajärjestöt tai muita tahoja, jotka eivät pääse keskenään yksimielisyyteen. Tuloksena on niin löysiä ja yleisiä ehdotuksia, ettei niitä voi toteuttaa, esim. eläkejärjestelmän uudistaminen. 2. Työryhmän puheenjohtajana panttaa oleelliset tiedot itsellesi ja salaa kokousmuistiot. 3. Vetoa painokkaasti siihen, että yritysten hallinnollista taakkaa ei saa lisätä. 4. Vetoa EU:hun. Esimerkiksi: ”Jos me hyväksymme tämän ehdotuksen, se on ristiriidassa EU:ssa valmisteltavien lainsäädäntöhankkeiden kanssa.” tiovarainministeriön yhteyteen perustettaisiin harmaan talouden viranomaisyhteistyön kehittämistä varten oma projekti. Projektia tuli vetämään Markku Hirvonen. onnisN tui saamaan itselleen Verohallinnosta vapaan saaäin Hirvonen rekkeen, jossa hän pääsi kehittämään harmaan talouden torjuntaan liittyviä viranomaishankkeita. Määräaikaisena käynnistynyt projekti on sittemmin vakinaistettu. Valtiovarainministerin suopeudesta huolimatta Hirvosta ei otettu valtiovarainministeriössä riemuiten vastaan. ”En koskaan saanut valtiovarainministeriön henkilöstökorttia tai henkilöstölehteä, eikä mua koskaan kutsuttu pikkujouluihin. Sain kuitenkin toimia varsin vapaasti. Ministeriö sitten monesti manaili mun lausuntoja”, Hirvonen sanoo ja naurahtaa. Koska kyseessä oli viranomaistoiminnan yhteistyöhanke, yhteistyö nousi yllättäen keskeiseen asemaan. Poliisin, tullin ja ulosottoviraston kanssa se toimi, mutta entisen työnantajan eli Verohallinnon kanssa oli ongelmia. Kitkaa ilmeni vielä vuonna 2009, kun eduskunnan tarkastusvaliokunta pyysi eläkkeelle siirtyneeltä Hirvoselta raportin harmaasta taloudesta. Verohallinto ei aluksi suostunut antamaan hänelle tarvittavia tietoja käyttöön. Vasta tarkastusvaliokunnan antaman ukaasin jälkeen alkoi tapahtua. yhdessä H tutkijoiden Pekka Lithin ja Risto Waldenin kanssa Suomen i r v o n e n l a at i kansainvälistyvä harmaa talous -raportin, josta tuli hänen uransa merkittävimpiä julkaisuja. Raportti piirsi kuvan harmaan talouden tilasta Suomessa ja sisälsi toimenpide-ehdotuksia ongelman kitkemiseksi. Kun tarkastusvaliokunnan tilaamaa raporttia ja sen ehdotuksia käsiteltiin eduskunnassa helmikuussa 2011, kaikki puolueet antoivat raportille tukensa. Raportista päätyi samana kesänä laadittuun hallitusohjelmaan monia kirjauksia harmaan talouden kitkemiseksi. “Kun tämä hallitus lähti liikkeelle, totesin, että se on harvinaisen kunnianhimoinen harmaan talouden torjunnassa. Missään aikaisemmassa ohjelmassa ei ollut otettu esille esimerkiksi kansainvälistä veronkiertoa”, Hirvonen sanoo. Nyt hallitusohjelman laatimisesta on kulunut kolme vuotta, ja vaalikausi päättyy ensi keväänä. On syytä katsoa, missä on onnistuttu ja mitkä asiat ovat jääneet pelkiksi kirjauksiksi. Hirvosen mukaan hallitusohjelmassa on edelleen avoinna kolme harmaan talouden kannalta tärkeää asiaa. Ensimmäinen on osakeomistusten salaamisen mahdollistava hallintarekisteröinti. Jos hanke etenee, poliitikot, virkamiehet ja muut vaikuttajat voivat tulevaisuudessa piilottaa omistuksensa julkisuudelta käden käänteessä. Hallitusohjelmassa on kaksi asiaa koskevaa keskenään ristiriitaista kirjausta: toisaalta vaatimus rahoitusmarkkinoiden avaamisesta ja toisaalta osakeomistusten julkisuuden säilyttämisestä nykytasolla. Sen seurauksena hallintarekisteröinti on roikkunut uhkaavasti koko hallituskauden ajan valtiovarainministeriön työlistalla. Toinen tärkeä kokonaisuus on Hirvosen mukaan ulkomaalaisten yritysten vastuiden ja velvollisuuksien määritteleminen Suomessa. ”Ulkomaisilla yrityksillä pitäisi olla samat velvoitteet kuin suomalaisilla”, hän sanoo. Kolmanneksi Hirvonen nostaa tilaajavastuulain, joka pi- allitus h ä m ä ”Kun t keelle, se ik lähti li vinaisen oli har imoinen nh kunnia n talouden a harma nnassa." torju täisi virittää mahdollisimman tehokkaaksi. Kolmikantatyöryhmissä eli virkamiesten ja työmarkkinajärjestöjen välillä käydyissä neuvotteluissa ei kuitenkaan onnistuttu löytämään yhteisymmärrystä tilaajavastuulain uudistamiseksi. ”Nyt nämä kaikki kolme asiaa ovat edelleen auki”, Hirvonen harmittelee. harmaa taV lous ja etenkin kansainväliiime vuosina nen veronkierto ovat nousseet yleisiksi puheenaiheiksi. Vuonna 2008 liechtensteinilaisen Global Trust -pankin työntekijä myi Saksan tiedustelupalvelulle pankkitiedot, jotka myös Suomen verottaja sai lopulta haltuunsa. Tiedot paljastivat joukon suomalaisia verosuunnittelun harrastajia. Verottaja ja poliisi kuitenkin möhlivät niin, ettei tapaus johtanut yhteenkään rikostutkintaan. Ainoat seuraamukset olivat jälkiverot. ”Tapaus on esimerkki puheiden ja tekojen välisestä ristiriidasta. Valtiovarainministeri Urpilainen on puhunut, että Suomi taistelee etulinjassa veroparatiiseja vastaan. Sitten hänen alaisensa hallinto ei näe mitään rikosta näissä järjestelyissä”, Hirvonen sanoo. Hirvosen mukaan toinen ongelma on se, että kansainväliseen veronkierron tutkimiseen ei panosteta riittävästi. ”Tähän veroparatiisi-problematiikkaan on Suomessa valjastettu tusinan verran ihmisiä. Ruotsissa samaa työtä tekee 200 ihmistä.” taloudesH ta kirjoitettavien uutisten määrän perusteella voisi kuvia r m a a s ta tella, että veronkierron torjuminen etenisi tällä hetkellä kovaa vauhtia. Heikko taloustilanne on nostanut ympäri Eurooppaa keskustelua veronkierron vastustamisesta. Valtiovarainministeri Urpilainen muistaa lähes joka puheessa mainita harmaan talouden kitkemisen. Vastaavaa nostetta ei ole ollut sitten 90-luvun laman. Silti asiat eivät tunnu etenevän. Hirvoselle ilmiö on tuttu. Hän on koko uransa ajan ollut vittumaisen miehen maineessa ja huomannut, miten monella tavalla erilaisia veronkiertoa torjuvia hankkeita ja aloitteita voidaan virkamieskoneistossa estää. Kyse on siitä, mitä tahoja virkamiehet herkimmin kuuntelevat. ”Ministeriöiden virkamiehet tuntevat varsin hyvin erilaisten etujärjestöjen väkeä. He ovat entisiä työtovereita ja käyvät samoissa tilaisuuksissa ja seminaareissa. Ei siinä tarvitse olla mitään suoraa lahjomista. Siinä vain ymmärretään”, Hirvonen kuvailee. ja E talouden parissa työskentelevien keskuudessa on viime tenkin politiikan vuosina ollut trendinä siirtyä valtionhallinnon palkkalistoilta konsulteiksi ja toisinpäin. Onko Hirvoselle käynyt jo kutsu verokonsultiksi johonkin tilintarkastustoimistoon? ”Viime vuonna yksi kaveri kyseli, lähtisinkö auttamaan hänen tuttavaansa, joka oli joutunut poliisin ja verottajan hirveyksien kohteeksi. Kamalasti kärsinyt vääryyttä. Pyysin, että lähettää papereita, ja ne luettuani totesin, että on ihan oikein, että tää kaveri istuu putkassa. Se jäi sitten siihen”, Hirvonen naurahtaa. Varsin toisenlaisen työtarjouksen hän sai samana päivänä, kun hän oli eronnut Verohallinnosta. ”Armeijakaverini ehdotti, että tulisin Helsinki-Kaunissaari vesibussilinjalle kansimieheksi. Vaimoni on ollut kyllä pahoillaan siitä, etten mennyt.”
Lisähaku 1.7.-25.7.2014 Aloita opinnot elokuussa 2014 Tsekkaa lisähaussa olevat koulutuksemme www.pkky.fi/amoo Haku on avoin kaikille: Peruskoulusta tai lukiosta hakeville www.opintopolku.fi Toisen ammatillisen tutkinnon suorittaneille www.pkky.fi/erillishaku Pohjois-Karjalan ammattiopisto Outokumpu Lammenkatu 18, 83500 Outokumpu 013 244 3907 | amo.outokumpu@pkky.fi facebook.com/AmoOutokumpu Katso opinto-ohjelmat ja hae syksyn opintoihin nyt! mediajournalismi visual design valokuvaus kuvataide paasikiviopisto.fi LUOVA KAMPUS Voima_123x81_14_YES YOU CAN!.pdf 1 26.5.2014 11:05:55 C M Y CM MY CY CMY K VARMISTA PAIKKASI VISUAALISEN ALAN OPINNOISSA. YES YOU CAN! GRAAFINEN SUUNNITTELU KUVATAIDE SARJAKUVA JA KUVITTAMINEN PELISUUNNITTELU VALOKUVAUS www.kyme.fi 020 7118 530 toimisto@kyme.fi käy u k Ha ! n sä nis ROCKIA, TEATTERIA, MASKEERAUSTA, MUSIIKKITEKNOLOGIAA! KATSO LISÄÄ: www.vsko.fi tai soita: 050 913 4656 VÄSTRA NYLANDS FOLKHÖGSKOLA Opistolla on asuntola YKSIVUOTISET OPINNOT – hakuaikaa 4.8. saakka! Valmentaudu jatko-opintoja ja työelämää varten, kokeile jotain josta olet aina haaveillut. Katso lisätietoja kotisivultamme www.vnf.fi! TAIDEAINEET ? ? ? ? ? ? ? Kuvataide *) Valokuvataide *) Muoti *) Sarjakuvataide ja graafinen suunnittelu *) Sisustus ja muotoilu *) Tanssitaide Teatteri KIELET JA TIETEELLISET ? ? ? ? ? Kielet ja matkailu Ruotsia ruotsiksi Global Studies Oikeustieteellinen ohjelma Luonnontieteet ja lääketiede * Mahdollisuus jatko-opintoihin korkeakoulutasolla Englannissa, UCA.
24 5 / 2014 yhteiskunnalliset iltamat. Susanna Kuparisen politiikkakollektiivin dokumenttiteatterityöpajojen demoesitykset pidettiin huhtikuun lopussa. Dokumenttiteatteri pönkitti vallan rakenteita Journalistin ohjeet unohtuivat & valta-asetelmia kritisoivat teatterintekijät päätyivät itse uusintamaan vallan rakenteita Ryhmäteatterin yhteiskunnallisissa iltamissa, tutkija Matti Ylönen kirjoittaa. teksti matti ylönen | K kuvat e v ä ä l l ä 2 0 1 3 käynnistyi Susanna Kuparisen politiikkakollektiivin, Voima-lehden ja Ryhmäteatterin yhteishanke, journalistisen dokumenttiteatterin työpaja. Se kokosi yhteen noin 15 mitro härkönen hengen joukon toimittajia, käsikirjoittajia ja ohjaajia tekemään tutkivaa työtä osallistavasta sosiaaliturvasta ja terveydenhuollon yksityistämisestä. Demoiksi kutsutut lopputyöt esitettiin Ryhmäteatterin Pengerkadun näyttämöllä vappuaattona ja sitä edeltäneenä päivänä. Susanna Kuparisen ja Jari Hanskan Eduskunta-näytelmiin ja heidän osin taustoittamaansa Kansallisteatterin Neljänteen tiehen verrattuna uutta oli se, että mukana oli aiempaa enemmän suurelle yleisölle tuntemattomia hahmoja. Kun yleisö ei tunne hahmoja, kasvaa ohjaajan ja journalistin vastuu valintojen tekijänä ja totuudellisen kuvan – tai vaikka sitten karikatyyrin – välittäjänä. Tässä mentiin vappuaaton esityksessä pahasti metsään. Olen itse asianosainen ja varmasti asiassa puolueellinen, sillä tämä kirjoitus käsittelee osin minusta tehtyä parodiaa. Hahmo oli kuitenkin etäännytetty niin kauas todellisuudesta, että uskallan lähteä ruotimaan työryhmän tekemien valintojen eettisiä ja ammatillisia ongelmia. Ongelmat liittyivät toimittajien journalistisiin työtapoihin ja siihen, minkälaista kuvaa vallasta vallan kriitikot itse pönkittävät. Useampi esityksen nähnyt tuttu ja puolituttu jakoi samantyyppisiä huolia kuin mitä tässä tuon esiin. Esityksessä oli toki paljon hyvääkin, mutta sen perkaaminen olisi toisen kirjoituksen paikka. Olen myös seurannut aiemmin suurella mielenkiinnolla osin samojen tekijöiden Eduskunta-näytelmiä. Ne ovat muun muassa nostaneet Veroparatiisit-kirjassani esitellyn pörssin hallintarekisteröinnin ongelmat entistä laajempien yleisöjen tietoon. tammikuun alkupuolelS la sähköpostin politiikkakollektiivin käsikirjoittajajäseneltä. ain Hän kertoi tekevänsä yhdessä kollegansa kanssa ”alkuvuodesta taustahaastatteluita kerätäkseen materiaalia esitystä varten”. Haastattelupyyntö liittyi raporttiin terveyspalveluyritys Attendon kansainvälisestä verosuunnittelusta. Kirjoitin raporttia syksyllä 2013 työskennellessäni Finnwatch-järjestössä tutkijana. Raportti herätti paljon huomiota ja nosti Attendon verosuunnittelun julkiseen keskusteluun. Menin taustahaastatteluun hieman huonosti valmistautuneena keskellä stressaavaa työpäivää. Raportin julkaisusta oli kulunut jo pari kuukautta. Keskustelimme kuitenkin toista tuntia, minkä jälkeen minuun oltiin yhteydessä vielä pariin otteeseen sähköpostitse. Muita yhteydenottoja työryhmältä ei enää tullut. Esityksessä paljastui, että koko hahmo perustui tähän yhteen ”taustahaastatteluun”. Journalistin ohjeiden mukaan haastateltavalla on ”oikeus saada ennakolta tietää, millaisessa asiayhteydessä hänen lausumaansa käytetään”. Lisäksi ”hänelle pitää aina kertoa, onko keskustelu tarkoitettu julkaistavaksi vai ainoastaan tausta-aineistoksi”. Myös teatterinkatsojan ”kuluttajasuojaan” kuuluu mielestäni tietää, miten aineisto on kerätty. Etenkin kun dokumenttiteatterin tavaramerkiksi on muodostunut se, että haastattelujen repliikit ovat totta. Eivät siis todenmukaisia, vaan totta. Olisin niellyt repliikkieni käytön, jos minua esittävä hahmo olisi ollut etäisesti totuudenmukainen ja palvellut esityksen tavoitteita. Terävään, hauskaan
25 5 / 2014 ja todenmukaiseen karikatyyriinkin olisi varmasti löytynyt aineksia. Käsikirjoittaja välitti jälkeenpäin pahoittelut siitä, ettei minulle kerrottu, mihin tarkoitukseen kommenttejani käytetään. Yllätykset eivät kuitenkaan loppuneet tähän. konsultteihin ja muihin vallankäyttäjien toimintaan liittyvien tutkimusten vuoksi. Olen tottunut vastaanottamaan kovaakin kritiikkiä esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitolta ja muilta tahoilta, joskus aiheesta ja usein aiheetta. Siihen tottuu. ensimmäinen T N osio alkoi olla loppupuolella, kun lavalle kapusi nimeääy t e l m ä n ni kantava hahmo. Kyse oli epämääräisiin riepuihin puetusta hipistä, jonka päässä oli spurguhenkinen peruukki ja kädessä kangaskassi täynnä reilun kaupan banaaneja. Hipin epämääräisen muminan katkaisi jatkuva banaanien ahminta ja raivokkaat ”kato se kaavio siitä raportista!” -karjaisut. Välillä hahmo vaipui pitkiksi toveiksi mielikuvitusmaailmaansa, josta haastattelija yritti houkutella häntä takaisin todellisuuteen. Videoprojektiolle piirrettiin samalla kuvaa rahan liikkeistä Attendo-konsernin sisällä. Kun rahan liikkeet oli selvitetty, oli myös kohtaus lopulta ohi. Hippi laahusti takaisin kulisseihin. Jäljelle jäi hämmennys ja monia kysymyksiä. Oliko oikein, että julkisuudessa melko tuntemattomasta ihmisestä tehdään teatterin lavalla räävitön tutkielma? Jotkut toimittajatuttuni olivat sitä mieltä, että ei ollut, koska en ole poliitikkojen tai viihdetaiteilijoiden tavoin julkisuuden ”vapaata riistaa”. Itseäni karikatyyri ei kuitenkaan olisi häirinnyt, jos sillä vain olisi ollut enemmän työasioihin liittyvää todellisuuspohjaa. Olen ollut julkisuudessa tekemieni verosuunnitteluun, N lavalla esitettiin, ei ollut tahaton väärintulkinta. Näytelmän mentori Jari Hanska kertoi näytelmän jälkeen keskustelussamme työryhmän yrittäneen välttää ”jeesustelua”, jolla hän tarkoitti ”pahiksien” lokaamista ja ”hyviksien” nostamista jalustalle. Nyt tehtiin osin toisinpäin. Yleisölle vitsi ei aukea, jos hahmo ei ole ennestään julkisuudesta tuttu. Ilmiön ja henkilön karikatyyri menevät iloisesti sekaisin, ja yleisölle langetetaan (väärin)tulkinnan taakka. Kansalaisjärjestöhippi imitoi stereotypioita kansalaisjärjestöistä, kun taas muut imitaatiot tehtiin pääosin henkilöiden ominaisuuksista. Katsoja ei voi tietää, kummasta on kyse. Jari Hanska myönsi keskustelussamme, että pieleen meni. Hanskan kuvaama ilmiö on yleinen ongelma yhteiskunnallisista asioista kirjoittaville toimittajille. Kun journalistit varjelevat viimeiseen asti puolueettomuuttaan tai sen illuusiota, on helpompi tehdä kaikesta karikatyyriä tai näyttää kaikki yhteiskunnallinen toiminta kyynisenä pelinä. Muilta journalisteilta tulee selkääntaputuksia, eikä kukaan pääse syyttämään idealistiksi. Tarjottu kuva ei kuitenkaan ole välttämättä totuudenmukainen. Hanska kertoi myös, että esityksestä oli leikattu vielä esityksiä edeltävänä iltana pois iso a pa , jo l l a m i n u t m l u k ö äk Avaimina fakta & tulkinta K i i t o s t u t k i j a Matti Ylö- selle virkistävästä ja suorasta kritiikistä. Demoiltamiin huipentuneessa työpajassa tutkimme sitä, miten journalismi voidaan siirtää näyttämölle. Keskeinen asia työskentelyssämme on, että journalistiset ohjeet pätevät esityksiimme samalla tavalla kuin ne pätevät muissakin medioissa. Taustatutkimuksessa pyrimme saamaan tarkan käsityksen syy– seuraus-suhteista, tarkistamme esitykseen pääty- joukko huomattavasti räävittömämpiä ”Kummeli-hahmoja”. Ehkä kokonaisuus olisi ollut niiden kanssa hieman erilainen. N eivät rajoittuneet journalistiseen etiikkaan. ”Jeesusteäy t e l m ä n o n g e l m at lun” välttäminen johti paradoksaaliseen tilanteeseen, jossa vallan rakenteita kritisoivat teatterintekijät päätyivät uusintamaan näitä nimenomaisia vallan rakenteita. Esitys kyseenalaisti väkevästi Attendo-terveyspalveluyhtiön ja sen edustajien toimintaa ja ksen ”Esity ergiset n eella e perust t ovat töissä ihmise bisneksellä s tervey oavissa tahk issä.” yrityks motiiveita. Yrityksen edustajat esitettiin kuitenkin dynaamisina urheilijoina ja myyntimiehinä, vaikka olivatkin rahan tai ahneutensa lieassa. Samaan aikaan kansalaisjärjestötoiminta näytettiin hippeilynä ja professori Heikki Hiilamosta tehdyn hahmon edustama tutkijamaailma epäselvänä muminana. Esityksen tarjoaman kuvan perusteella energiset ja nopealiikkeiset ihmiset ovat töissä kovaa voittoa terveysbisneksellä tahkoavissa yrityksissä. Julkiselle sektorille ja järjestöihin jäävät joitain poikkeuksia lukuun ottamatta enemmän tai vähemmän ressukat tapaukset. Ongelmatapauksia ja huonosti toimivia organisaatioita löytyy aina, mutta karikatyyri ampuu silti pahasti ohi. Esimerkiksi entinen työnantajani Finnwatch tahkoo erittäin vaikutusvaltaisia raportteja nopealla sykkeellä ja pienillä resursseilla ja kuuluu maan arvostetuimpiin tiedontuottajiin. Sama pätee Greenpeaceen, Amnestyyn ja moneen muuhun järjestöön. Yliopistoja kilpailullisempia työyhteisöjä saa puolestaan etsiä. Monet tutkijat tekevät valtavalla intohimolla ja pienellä palkalla pitkää päivää siitä huolimatta, että ovat tukehtumassa dynaamiseksi mielletyn tulosohjauksen tuomaan byrokratiaan. yritysten toimintaa eri hankkeissa olen T joutunut tarkistamaan aiempia utk it tuani käsityksiäni liike-elämän kovapalkkaisista, dynaamisista moniosaajista. Kyvytöntä johtamista, puolivillaisia asiantuntijoita ja tehottomuutta löytyy pilvin pimein pienistä ja isoista yhtiöistä. Mielikuva piinkovista bisnesammattilaisista istuu silti syvässä. Pieni mutta kuvaava esimerkki: Attendo julkaisi oman lehdistötiedotteensa Finnwatchin raportista useita tunteja raportin julkaisun jälkeen, vaikka yhtiö oli saanut kommentoida tekstiä useita kertoja ja se sai valmiin raportin nähtäväkseen etukäteen. On vaikea kuvitella, että vaikkapa Greenpeacella tai Amnestylla tehtäisiin tällaista viestintämokaa, jos järjestöistä julkaistaisiin niiden toimintaa kritisoiva raportti. Yritysten kovapalkkaisten työntekijöiden tai heidän taustaorganisaatioidensa puutteita ei vain yleensä ruodita julkisuu- ja Jari Hanska ovat todenneet S Journalisti-lehden haastattelusu s a nn a K u pa r i n e n sa, että teatteri on media siinä missä muutkin. Hanska toteaa jutussa, että ”lähteet pitää tuoda esille mahdollisimman hyvin, jotta esitystä pidettäisiin uskottavana”. Kuparisen mukaan ”jokainen juttuvalinta on yhteiskunnallinen teko, ja jokainen toimittaja on mielipidevaikuttaja”. Tällä kertaa tehtiin tällainen yhteiskunnallinen teko. Dokumenttiteatterin työmuoto on levinnyt Ryhmäteatterin vakiopiireistä tämän esityksen työpajoihin sekä Kansallisteatteriin, ja tekijöiden toiveissa on levittää sitä myös maakuntiin. Journalismipalkinnot ovat siunanneet tämän teatterimuodon tunnustetuksi journalismiksi. Nyt jos koskaan olisi oikea hetki käydä keskustelua siitä, missä dokumenttiteatteri alkaa ja journalismi loppuu. Millaista valtaa dokumenttiteatterin tekijät käyttävät ja mitä sillä tehdään? Kirjoittaja on tietokirjailija & tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa sekä Aalto-yliopiston Akatemia-hankkeessa. a vät väittämät ja haastattelemme aiheen kannalta keskeiset osapuolet. Olemme erityisen tarkkoja siksikin, että vastineoikeus on teatterissa hankala toteuttaa. Kun käytämme teatteria yhtenä median muotona ja journalistisena alustana, joudumme miettimään, kuinka paljon katsojaa täytyy pitää kädestä. lunnut väittää, että veroparatiiseja vastaan taistelevat tutkijat ovat tyhmiä ja rumia, tai että veronkiertäjät ovat päteviä ja kauniita. Kun Ylönen kritisoi sitä, että Attendon Karjalainen ja myös yhteiskuntajohtajan Mikko Salon henkilöt ovat sporttisia ja dynaamisia, hän itse asiassa osuu tulkinnan ytimeen. ohjaaman Terveydeksi-demon alussa yleisölle kerrottiin, että teksti on totta, mutta näyttämötapahtumat teatteria. Journalistisessa dokumenttiteatterissa yritetään luoda kohtauksia, joissa esiintyvät henkilöt edustavat laajoja asiayhteyksiä ja kokonaisuuksia, eivät omaa persoonaansa. Terveydeksi-demossa oli eriasteisia karikatyyrejä ja näkökulmia. Keskijakson, jossa Ylösen hahmo esiintyi yhtenä sivuhenkilönä, päähenkilönä oli toimitusjohtaja Pertti Karjalainen. Työryhmä ei ole ha- Miljoonaom a isuuden täjien suojelua, tietoa on hankala kaivaa. Tämän valtasuhteen halusimme näyttää yleisölle. Tarkastelimme valtasuhdetta Pertti Karjalaisen kautta: hän on se henkilö näyttämöllä, jonka huvittuneen katseen kautta yleisö katsoo lähes kaikkia jakson kohtauksia. J o u r n a l i s t i n e n dokument- S at u dessa kuten julkisen sektorin toimintaa, koska sisäiset ristiriidat jäävät yhtiöiden omiksi liikesalaisuuksiksi. Ongelmat nousevat Nokian tai Stora Enson tavoin otsikoihin vasta kun yhtiön mahalasku kääntyy syöksykierteeksi, jos silloinkaan. Tässä kiteytyy yksityisen ja julkisen puolen ero paljaimmillaan, mutta näytelmä ei tuonut sitä esiin. Sen sijaan se pönkitti luutuneita mielikuvia. L i nn a p u o m i n terveysbisneksestä repineet lääkärit ovat yhteiskunnan mallikansalaisia. Verosuunnittelun paljastuminen ei himmennä heidän kilpeään. Olemme siinä uskossa, että Ylösen kanta veronkiertoon on lähempänä omaamme. Veronkierto ja veronkiertäjien kaksinaismoralismi vituttaa ja ahdistaa meitä. Työryhmämme näkemys on, että veroparatiisien tutkijat ja kansalaiset ovat yrityksien verosuunnittelua vastaan kamppaillessa alakynnessä. Koska veronkierto tuntuu nauttivan lainsää- titeatteri pyrkii paljastamaan rakenteita, ei esittämään utopioita tai näyttämään ”hyviä tyyppejä” hyvässä valossa tai ”pahiksia” ontumassa kyttyräselkänsä kanssa. Meille ei suoraan sanottuna tullut mieleenkään, että joku katsomossa voisi kuvitella, että tosimaailman tutkija Matti Ylönen selventää ärtyneesti murahdellen veroparatiisien kiemuroita toimittajille reilun kaupan banaaneilla. Henkilöhahmot eivät perustu alkuperäisten kohteiden imitoimiseen, sillä imitaatio olisi julmaa. Se ohjaisi tarkastelemaan haastateltavia katseella, jonka tarkoituksena on tehdä hänen henkilö- kohtaiset maneerinsa, eleensä ja mahdolliset hiuslisäkkeensä naurettaviksi. K u i n k a h u o l e l l i s e s t i ja usein pitää toistaa se, että henkilöt eivät ole psykologisesti rakennettuja, vaan edustavat kokonaisia yhteiskunnallisia systeemejä? Luotamme yleisön älykkyyteen ja teatterilukutaitoon, ehkä liikaakin. Kokemuksesta viisastuneena jatkamme tämän kysymyksen äimistelemistä ja keinojen tarkentamista myös tulevaisuudessa. Jari Hanska & Susanna Kuparinen Journalistisen dokumenttiteatterin työpajan vetäjät Yle Areenassa on kuunneltavissa dokumenttiteatteria käsittelevä Puheen Päivä. Lisäksi aihetta käsittelevä, 23.5. esitetty Strada on katseltavissa 23.6. saakka.
26 5 / 2014 Suosittu tutkimuskohde E i o l e m i k ä ä n uutinen, että monet eläimet – ja niiden joukossa tietenkin kädelliset – ovat erittäin älykkäitä. Simpansseista tämä on tiedetty kauan, viimeistään Jane Goodallin aloitettua simpanssitutkimuksensa Gombessa, Tansaniassa vuonna 1960. Goodall toi pian julkisuuteen ennennäkemätöntä materiaalia ja tietoa simpanssien välisistä suhteista ja muun muassa kyvystä käyttää työkaluja. Tutkijat olivat väittäneet tämän olevan mahdollista vain ihmisille. Suuret kädelliset ovat olleet eläintutkijoiden lempikohteita jo yli viidenkymmenen vuoden ajan, ja Goodallin tutkimus on edesauttanut tätä. Simpanssitutkimusta ja -suojelua on selitetty kädellisten ja ihmisten älykkyydellä muihin eläinlajeihin verrattuna sekä muutenkin lajien samankaltaisuudella. Jotta ymmärtäisimme ihmistä, on ollut olennaista tutkia ja ymmärtää simpansseja. Motiivina lienee ollut myös se, että jotta omatuntomme saisi rauhan, on tärkeää suojella näitä eläimiä, jotka ovat geeneiltään yli 90-prosenttisesti ihmisen kaltaisia. Simpanssien saaret ruokaa. Banane on yksi saarten vanhimmista simpansseista. Conkouatiin se tuotiin suojaan Brazzavillen eläintarhasta vuonna 1997, kun tarhan eläimiä tapettiin syötäväksi sisällissodan aikana.
5 / 2014 27 asukit. Charlotte, Emmannuelle ja Olga poikasineen elävät simpanssisaarista suurimmalla. Uhanalaisia simpansseja sopeutetaan Kongon tasavallan saarten suojassa luontoon. Ihmiset huolehtivat simpanssien ravinnosta, mutta kumppaneista on pulaa. K teksti & kuvat leona kotilainen on puoli yhdeksän aamulla Kongon tasavallassa, Conkouati-Doulin kansallispuistossa. Kaksi miestä nostaa moottoriveneeseen kaksi suurta kattilaa täynnä hedelmiä ja vihanneksia. Istun veneessä miesten kanssa. Mukana on banaaneja, mangoja – simpanssien ehdottomia lempihedelmiä – kurkkuja, maniokkeja, munakoisoja ja passionhedelmiä. Meidän tehtävänämme on varmistaa, että simpansseille on pakattu tarpeeksi ruokaa, ello että ruoka on puhdistettu ja että kaikille annetaan riittävästi syötävää. Ruoka viedään aamuisin kahdelle saarelle, joilla asuu yhteensä 12 simpanssia. Kolmas saari, jossa asuu toinen tusina, on simpanssisaarista suurin. Siellä simpanssien on mahdollista löytää tarpeeksi ruokaa, kuten hedelmiä, marjoja ja juuria, mutta iltapäivällä myös ne ruokitaan ihmisvoimin. Vankeudessa pidettyjä ja kaltoin kohdeltuja simpansseja on sijoitettu saarille, jotta ne oppisivat elämään luontaisissa olosuhteissa häkkien, asuntojen ja aitausten sijaan. Tarkoituksena on, että ne voitaisiin vielä jonain päivänä vapauttaa villiin luontoon. kanssani istuV vat miehet ovat HELP Coneneessä go -järjestön työntekijöitä ja he osallistuvat HELP (Habitat Ecologie et Liberté des Primates)projektiin. Projektin tarkoitus on puolustaa kädellisten eläinten vapautta ja elinympäristön suojelua. Päivittäisen ruokinnan lisäksi HELP Congon työntekijät ja me vapaaehtoiset tarkkailemme simpansseja muun muassa sairastumisten tai simpanssien välisten vakavien konfliktien varalta. Saaret sijaitsevat kuulo- ja näköetäisyydellä järjestön pääleiristä, josta ruoka ja muu tarvittava toimitetaan saarille sekä järjestön kahdelle muulle leirille. HELP Congon vapautuksiin käyttämälle kahdelle metsäalueelle on perustettu leirit. Niistä käsin järjestön kautta tulleita simpansseja seurataan, havainnoidaan ja myös suojellaan. Leireissä asuu ja päivystää kerrallaan kolmesta neljään työntekijää. Toisessa metsäleirissä, jossa tutkimuskeskus sijaitsee, asuu lisäksi eläinlääkäri ja usein myös länsimaisia opiskelijoita sekä vapaaehtoisia. simpansJrovepuut, sisaarta reunustavat mangjoita pitkin simpanso k a i s ta k o l m e a sit ketterästi liikkuvat. Mangrovea pidemmälle ne eivät saarilta pääse, sillä simpanssit eivät ui. Siksi järjestön perustaja Aliette Jamart valitsi 1990-luvulla nämä saaret simpanssien luontoon sopeuttamiseen. Ympäröivä laguuni ei pelkästään pidä simpansseja saarella, vaan se myös estää monia muita eläimiä pääsemästä näiden luo. Näin useimmat eläinten aiheuttamat vaarat eivät niitä saavuta. Toisaalta simpanssit eivät voi milloinkaan poistua saarelta ilman ihmisen apua. Tämä on ongelmallista, sillä luonnonoloissa simpanssit paitsi liikkuvat yksin ovea Mangr ne eivät mälle pidem pääse, sillä a saarilt sit eivät ui. s simpan tai ydinperheineen laumansa ulkopuolella, myös joskus siirtyvät laumasta toiseen pysyvästi. Luonnossa sukukypsyyden saavuttanut naaras usein etsii parittelukumppaneita muista simpanssilaumoista välttääkseen sisarusten tai vanhempien ja jälkeläisten välisen lisääntymisen. Myös urossimpanssit saattavat poistua alkuperäisestä laumastaan etsimään ja valloittamaan uusia naaraita ja alueita. Saarten simpansseille tämä on mahdotonta. suuS rimmalla saaren johtajauros, 14-vuotias Ewo, on ainoa, i m p a n s s i s a a r i s ta joka voi paritella ryhmänsä naaraiden kanssa. Mikäli toinen sukukypsä uros, Yombe, ei ole onnistunut salaa parittelemaan Ewon emon Emmannuellen kanssa, on Emmannuellen puolivuotias poikanen pojan ja äidin yhteinen jälkeläinen. Vapaudessa muiden kuin johtavien urosten on käytännössä helpompaa paritella naaraiden kanssa, sillä ryhmissä on usein enemmän kuin kaksi urosta. Urokset saattavat hyödyntää esimerkiksi johtajaurosta provosoivien kilpailijoiden aiheuttamaa hämminkiä ja paritella naaraiden kanssa johtavan uroksen hätistellessä muita uroksia naaraiden lähettyviltä. sukukypsyyden N tunnistaa sukupuolielinten paisumisesta, turvotuksesta. Toaaraan sin kaikki naaraat eivät saa näkyvää turpoamaa, mikä vaikeuttaa niiden sopeutumista luontoon ja integroitumista laumaan. Turvonneet naaraat ovat usein urossimpanssien silmissä vastustamattomia ja viettävät paljon aikaa johtajauroksen kanssa. Saarella on Emmannuellen lisäksi neljä sukukypsää sim-
28 5 / 2014 panssinaarasta. Näistä 16-vuotias Younsala on ainut, joka ei ole vielä saanut jälkeläisiä. Younsalan turvotus on näkyvä ja vaaleanpunainen, mutta sen kumppanivaihtoehdot ovat vähissä, Yombe ja Ewo. Yombe ei voi, ainakaan Ewon nähden, paritella Younsalan kanssa. Toisaalta Younsala ei näkemämme mukaan edes liehittele Yombea, vaan Ewoa. Lisäksi joskus se yrittää tarjoutua jopa vuoden ikäiselle Chaballe, joka ei nuoren ikänsä vuoksi vastaa parittelukutsuihin. Chaba on luultavasti myös Ewon jälkeläinen, ja sen emo on 25-vuotias Charlotte-simpanssi. Turvoksissa ollessaan Younsala saapuu ruokailuhetkiin monesti yksin ja viimeisenä. Se on mahdollisesti viettänyt aikaa uutta paritteluseuraa ja ulospääsyä saarelta etsien. Se voi nähdä parinkymmenen metrin päässä veden erottaman viereisen saaren johtajauroksen Dereckin, mutta ei pääse tätä näköja kuuloyhteyttä lähemmäksi. uroksesta ainoastaan kaksi on elossa. Toinen on vapaudessa edelleen elävä Louzolo, toinen Dereck, joka vapautettiin metsään 2000-luvun alussa sille tutun urosryhmän kanssa. Sen kaikki toverit ovat kuolleet yhteenotoissa villien simpanssien kanssa. Tästä pelästynyt Dereck lakkasi etsimästä ruokaa ja liikkumasta pesästään tarkkailijoiden leiriä kauemmas. Lopulta työntekijät veivät sen takaisin saarelle, jotta se olisi turvassa eikä pelkäisi jatkuvasti. Vuonna 2010 Dereck sai seurakseen kuusi naarasta. Dereck ja naaraat sekä niiden jälkeläiset oli tarkoitus jonain päivänä vapauttaa metsään, laumana. Mutta koska luonteet ja asema ryhmässä vaihtelevat yksilöittäin, myös niiden mahdollisuudet selviytyä luonnossa poikkeavat toisistaan. Tätä juttua kirjoitettaessa Jane Goodall Institute poisti neljä Dereckin saaren naarasta saarelta. Nyt saarella on Dereckin kanssa kaksi aikuista naarasta ja yksi sen jälkeläisistä. vapautetuille vapauttamista K simpansseille suurimpa- J naaraista ainakin kymmenen na uhkana Conkouati-Doulin on kuollut. Lukuisista vauvakuookona an metsäneläimistä ovat villit simpanssit. Reviiri- ja johtajuuskiistat ovat johtaneet muun muassa seitsemän HELP Congon vapauttaman urossimpanssin kuolemaan. Kymmenestä vapautetusta ärjestön lemista viimeisin tapahtui helmikuussa, kun erään vuonna 2001 vapautetun naaraan poikanen tapettiin. Se oli vapautetun naaraan jo viides tapettu poikanen. Villieläimet ovat simpansseille iso vaara, mutta ilman Simpanssien suojelu ja uhat H E L P C o n g o on toiminut simpanssien parissa 25 vuoden ajan. Tähän mennessä järjestö on vapauttanut Conkouati-Doulin kansallispuistoon kymmeniä simpansseja. Järjestön toiminta sai alkunsa kun ranskalainen, vuosikymmeniä Kongossa asunut Aliette Jamart vuonna 1989 kävi kotikaupunkinsa Pointe Noiren eläintarhassa ja näki siellä simpanssinpoikasen. Vajaan vuoden ikäinen simpanssi oli ollut tarhassa ilman ruokaa, juomaa ja virikkeitä. Aliette Jamart järkyttyi niin, että vaati saada simpanssin haltuunsa. Kun tieto simpansseja pelastavasta naisesta levisi, alkoi hän saada niitä lisää hoidettavakseen. Projektin alkuvaiheessa hänen luonaan asui 24 simpanssia, eläintarhasta huostaanotettu simpanssinpoikanen mukaan lukien. Poikanen sai nimekseen Jeannette, ja se pääsi vapauteen neljän muun simpanssin kanssa vuonna 1996. Ne olivat HELP Congon ensimmäisenä vapauttamat simpanssit. Jeannette ja sen metsässä synnyttämä 11-vuotias poika elävät vapaudessa, mutta vierailevat silloin tällöin järjestön metsäleirillä tervehtimässä ihmisiä. S i m p a n s s i t jaetaan eri alalajeihin, ja näitä keskiafrikkalaisia Pan troglodytes troglodytes -simpansseja elää pääosin ihmistä niitä ei jouduttaisi sopeuttamaan ja vapauttamaan simpansseille luonnottomiin ympäristöihin ja tilanteisiin. Simpanssien suojelijat pelastavat niitä eläintarhoista, yksityiskodeista ja salametsästäjien ansoista. Salametsästys ja salametsästettyjen eläinten lihan myyminen ja ostaminen ovat rikoksia Kongon tasavallassa. Tapetun eläimen alkuperää Gabonissa, Kamerunissa ja Kongon tasavallassa. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto (IUCN) on määritellyt alalajin erittäin uhanalaiseksi. Sitä elää eri arvioiden mukaan alle viidestäkymmenestä tuhannesta reiluun sataan tuhanteen yksilöä. Simpansseille suurimmat uhat ovat metsien katoaminen, erilaiset sairaudet ja salametsästys. Simpansseja salametsästetään muun muassa ruuaksi. Pienet yksilöt, joista ei irtoa paljon lihaa, päätyvät lemmikkieläinmarkkinoille, laittomiin eläintarhoihin tai sirkuseläimiksi. S e , j o k a o t ta a simpanssin haltuunsa lemmikkitarkoituksessa ja todettuaan sen liian haastavaksi luopuu siitä, toimii lopulta oikein, mutta parasta olisi, etteivät simpanssit ikinä joutuisi ihmisten pariin, oppisi syömään lautaselta tai pitämään vaatteita. Ihmisiin ja meidän tapoihimme tottuneelle simpanssille saattaa olla vaikeaa, ellei mahdotonta, sopeutua elämään muiden simpanssien parissa, varsinkin täydessä vapaudessa. HELP Congon työntekijöiden ja vapaaehtoisten tehtäväksi jää salametsästyksen vastustaminen lähinnä tiedottamalla, sillä järjestöllä ei ole rahaa, aikaa eikä työntekijöitä simpanssien tehokkaampaan suojeluun. Monet eläinsuojelujärjestöt panostavatkin salametsästyksestä tiedottamiseen erityisesti alueilla, joissa villieläimiä metsästetään. Afrikassa on myös lukuisia muita turvakoteja salametsästyksen kädellisuhreille. on kuitenkin vaikea selvittää ja todistaa. Eräs HELP Congon parissa työskentelevä henkilö totesikin minulle: ”Tori, jolla simpanssienkin lihaa myydään, aukeaa seitsemältä. Valtion virkailijat, joiden pitäisi valvoa ja yrittää estää salametsästetyn lihan kauppaa, aloittavat työt yhdeksältä, jolloin eläimet on jo pistetty pa- Ihmisen vai eläimen ehdoilla? H E L P - p r o j e k t i s ta kuultuani pidin sen päämäärää, simpanssien täyttä vapautusta ihmisten käytöstä ja hallinnasta, ihanteellisena – asiana, jonka toivoisin kaikkien eläinten saavuttavan. Kansallispuiston saarilla asuvien simpanssien elämää seurattuani ja vapautettujen simpanssien kohtaloista kuultuani kävi kuitenkin ilmiselväksi, että joidenkin turvallisuus on vapaudessa niin suuressa vaarassa, ettei projektille ja sen toimijoille tutuiksi tulleiden eläinten lähettäminen luontoon tule aina edes kyseeseen. Tä m ä n k i n k a lta i s i s s a projek- teissa ihmisen valta ja vastuu korostuu, ja eläimen asema itseään – ei ihmistä – varten olemassa olevana olentona, hyvistä aikeista huolimatta, hämärtyy. Minusta tämän projektin suurin ja vaikein kysymys kuuluukin: onko eläimen parempi elää stressaava elämä ja mahdollisesti kuolla tuskallisesti vapaudessa vai elää turvallisempi, mutta luonnottomampi, elämä osittain vapaana, osittain vankina? Kun päätöksiä vapauttamisesta tai vapauttamatta jättämisestä on projektin luonteen vuoksi tehtävä, olennaista on myös se, millaisin perustein saarilla elävien eläinten kohtaloista päätetään ja kuka nämä päätökset tekee. Luonnon ja eläinten suojeleminen ihmiseltä on tärkeää, mutta suojelu ei voi loiksi ja liha jää tunnistamatta.” Joskus salametsästys havaitaan jo metsästys- tai saaliin siirtovaiheessa, mutta salametsästäjiä ei yleensä saateta vastuuseen. Kansallispuistojen vartijat saattavat itse olla entisiä salametsästäjiä. He vähintäänkin tuntevat lähikyliensä salametsästäjät ja tuskin antavat naapuriaan, veljeään tai isäänsä ilmi. jäädä pelkästään älykkäimpiin ja ihmisiä eniten kiehtoviin lajeihin. Dereckille, Yombelle ja Younsalalle ihmisen ja simpanssin samankaltaisuus lienee yhdentekevää. Ne käsittävät itsensä eri tavalla kuin me, eivätkä ne ole itselleen suojelun tai tutkimuksen kohteita vaan yksilöitä, joita kiinnostaa turvan ja muiden perusasioiden lisäksi se, kuinka niitä kohdellaan ryhmässä, jossa ne elävät. S a a r e ll a s y n t y n y t Younsala olisi ikänsä sekä reippaan ja itsevarman luonteensa puolesta sijoitettavissa luontoon, ja se voisi hyvinkin löytää paikkansa villien simpanssien parissa. Mutta voidaanko Younsala erottaa äidistään? Entä muista lauman jäsenistä? Luonnossa naaraat toisinaan palaavat alkuperäisiin laumoihinsa, tai ne saattavat muuten törmätä vanhaan laumaansa. Tässä tapauksessa ero olisi lopullinen. Luonnossa valinta olisi Younsalan, mutta nyt päätöksen sen kohtalosta tekevät ihmiset. On tietenkin hienoa, jos tieto simpanssien tarpeista, niiden välisistä monimutkaisista suhteista sekä asioista, jotka niitä uhkaavat tai miellyttävät saavat ihmisen ymmärtämään oman osansa niiden edellytyksistä elää lajilleen tyypillistä elämää. Ehkä joskus lemmikkieläinkauppa, salametsästys ja eläinten elinympäristöjen tuhoaminen loppuvat, tämänkaltaiset projektit päättyvät tarpeettomina ja kaikki simpanssit saavat itse valita seuransa ja elinympäristönsä. Leona Kotilainen
! a a s i i p a Into ! T E D U U T U U N Ä Ä V E K T Y N A TILA Tuomo Pietiläinen & tutkiva työryhmä: WAHLROOS Huikea tutkivaa journalismia hyödyntävä teos merkittävästä vallankäyttäjästä ja hänen hyvä veli -verkostostaan. 15 € (ovh 37 €) Anna Kontula: KIRJEITÄ OIKEALLE Anna Kontulan uutuusteos on kuvitteellinen romanttinen kirjeenvaihto vasemmistopoliitikon ja oikeistovaikuttajan välillä. puolin, irrota in m em ol m ta ti as R ä! öj yt lö Tsekkaa tarjoukset ja tee 0 kirjan 25 i yl , et ud tu uu ki ik Ka a. it st sivu, taittele, teippaa ja po w.intokustannus.fi w w a ss pa au ik tt ne ia ks ou valikoima ja lisää tarj Pentti Sainio: SALAINEN PÄIVÄKIRJA ELÄINTILOILTA JOKA , A J KIR TIIN T E T I YR IDA! O R U SENS Mitä tiloilla todella tapahtuu, kun toimittajat ja aktivistit eivät ole näkemässä? – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä 22 € (ovh 25 €) Eveliina Lundqvist: 23 € (ovh 26 €) Kai Sadinmaa: 10 KÄSKYÄ KIRKOLLE Vastustamaton kirja oikeudenmukaisemman ja rehellisemmän kirkon puolesta. Sadinmaan sanan äärelle pysähtyvät niin uskovat kuin uskomattomatkin. KUMMOLAN KÄÄNTÖPIIRI Jääkiekko on raju peli, mutta vielä hurjempaa on kulisseissa, talouden ja politiikan otteluissa. Mitä salaisuuksia kätkeytyy kaukaloihin, Hartwall Areenalle ja Jokereihin? Kuka käärii miljoonat, ja onko mukana julkista rahaa? Kirja on monivuotisen selvitystyön tulos. 28 € (ovh 32 €) 26 € (ovh 29 €) Marjut Hjelt: Jussi Förbom: LAPSUUDEN SADUT JA SEIKKAILUT VÄKI, VALTA JA VIRASTO Kaunis ja runsaasti kuvitettu tietokirja kertoo elävästi klassisista satukirjoista ja -hahmoista, satujen kirjoittajista ja keräilijöistä. 26 € (ovh 29 €) Juha Suoranta & Sanna Ryynänen: TAISTELEVA TUTKIMUS Ensimmäinen suomenkielinen esitys kantaa ottavista ja toiminnallisista tutkimusperinteistä sekä tutkimuksesta aktivismina. 24 € (ovh 27 €) Miten suomalainen turvapaikkapolitiikka ja sitä ohjaavat linjaukset ovat syntyneet? 22 € (ovh 25 €) Johanna Korhonen & Jeanette Östman (toim.): KAIKELLA RAKKAUDELLA Useimmiten homoista, biseksuaaleista ja transihmisistä puhuvat heterot. Tässä kirjassa he ovat äänessä itse. 23 € (ovh 26 €) Mr. Fish: PILAKUVIA PERSEESTÄ II Mr. Fishin pureva, älykäs ja hauska poliittinen satiiri ei jätä ketään kylmäksi. 13 € (ovh 15 €) Eija Niskanen (toim.): IHMISOIKEUDET AASIASSA Attila Csernok: Ihmisoikeudet Aasiassa kertoo, miten eurooppalaisten teot vaikuttavat aasialaisten ihmisoikeuksiin. Katkennut silta tarttuu moniin Unkarin historiaa ja tulevaisuutta koskeviin kipeisiin kysymyksiin. 22 € (ovh 25 €) Hypnotisoiva yhdenpäivänromaani São Paulon vimmaisesta metropolista on moneen kertaan palkittu, yksi brasilialaisen kirjallisuuden käänteentekevistä teoksista. 22 € (ovh 25 €) 29 € (ovh 33 €) Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): KAPITALISMIN SANAKIRJA Eri alojen tutkijat ja kansalaisaktivistit selittävät kapitalismin keskeiset käsitteet. 25 € (ovh 29 €) Luiz Ruffato: RUTOSTI HEVOSIA KATKENNUT SILTA Jonathan Balcombe: ELÄIMELLINEN NAUTINTO Historian ensimmäinen kirja, jonka aiheena on eläinten kyky tuntea nautintoa. 25 € (ovh 28 €) Peter Singer: MARX Kirja avaa Marxin elämän ja ajattelun ydinkohdat ja tärkeimmät käsitteet, kuten vieraantumisen, historiallisen materialismin ja pääoman. 18 € (ovh 19.90 €)
Antti Alaja & Esa Suominen: Johannes Ojansuu: Alijärvi, Boldt, Kainulainen & Söder (toim.): TALOUTTA TYÖVÄELLE VASEMMISTON TULEVAISUUS Taloutta työväelle etsii vaihtoehtoa markkinaliberaalille talousmallille John Maynardin Keynesin sekä hänen teoreettisen työnsä jatkajien ajatuksista. Nimekkäät kirjoittajat kertovat suomalaisen sosialidemokratian tarinan ja analysoivat vasemmiston ja hyvinvoinnin nykyhetkeä ja tulevaisuutta. Catharine Grant: Kari Loimu: ELÄINTEN OIKEUDET YHDISTYKSEN ABC Eläinten oikeudet valottaa eläintenoikeusliikkeen historiaa ja kertoo tarvittavat perustiedot eläinten oikeuksista. Haluatko perustaa yhdistyksen? Oletko yhdistyksessä vastuutehtävissä? Yhdistyksen ABC on käytännönläheinen oppi- ja käsikirja. 18 € (ovh 19.90 €) Johannes Ojansuun aforismit tutkivat luonnon ja ihmismielen järjestystä katoavaisuuden peiliä vasten. Yassin Musharbash: RADIKAALI 20 € (ovh 23 €) 20 € (ovh 26 €) KATOAVAISUUDEN AINEISTO ISTA ! LUKEM KKAAN O N N I R LAITU 22 € (ovh 25 €) Johanna Pohjola: Pelottavan realistinen poliittinen trilleri yhteiskunnasta hälytystilassa ja radikaaleista eri vaatteissa. Totuutta etsiessä on mentävä pitkälle – ehkä liian pitkälle. Ja mikä on loppujen lopuksi totuus? MATE – EteläAmerikan voimajuoma Upeasti kuvitettu tietokirja vie lukijan elämysmatkalle Etelä-Amerikkaan ja opastaa maten kulttuuriin. 15 € (ovh 32 €) 20 € (ovh 28 €) 29 € (ovh 35 €) Kimmo Kiljunen: Janne Käpylehto: KÄSIKIRJA IHMISELLE MAAILMAN KUVAT MAAILMAN MAAT – Liput ja historia Käsikirja ihmiselle sopii arjen avuksi ja virikkeeksi niin ammattilaisille kuin elämässä oppijoille. Jokainen kulttuuri pitää itseään maailmannapana. Näin on ajateltu muinaisesta Babyloniasta Kiinaan ja nykyajan Eurooppaan. Ari Turunen esittelee näyttävästi maailmankarttoja eri kulttuureista ja eri aikakausilta. Maailman maat – Liput ja historia käy läpi maailman kaikki 194 itsenäistä valtiota ja joitakin itsehallinnollisia alueita ja kuvaa niiden historian keskeiset piirteet. Mukana on kaikkien lippujen kuvat. Pertti Simula: MÖKILLE SÄHKÖT AURINGOSTA JA TUULESTA 25 € (ovh 29 €) Jouko Kajanoja & Kaarin Taipale (toim.): Rakennusoppaaksi uuden sähköjärjestelmän rakentajalle, vanhan päivittäjälle tai käsikirjaksi sellaiselle, joka on tilaamassa valmista aurinkosähköjärjestelmää avaimet käteen -periaatteella. EUROOPAN MAHDOLLISUUS Pamfletti ei valita, mitä pahaa EU on tehnyt Suomelle, vaan pohtii, mitä hyvää EU voi tehdä Euroopassa ja maailmassa. 24 € (ovh 27 €) 15 € (ovh 17 €) Matti Salminen: Pentti Haanpää: PENTTI HAANPÄÄN TARINA ILMEITÄ ISÄNMAAN KASVOILLA Kriitikoiden ylistämä ensimmäinen kattava elämäkerta kirjailija Pentti Haanpäästä. 23 novellia, joista yhtä, ”Herra tohtori, kirkko ja porvarin jäniskoira”, ei ole koskaan julkaistu yhdessäkään Haanpään kirjassa. 25 € (ovh 35 €) Edgar Rice Burroughs: JOHN CARTER 6 MARSIN NERO Uusintapainos kaikkien aikojen huikeimman seikkailufantasian harvinaisesta kuudennesta osasta! 21 € (ovh 24 €) Pavel Sanajev: 5 € (ovh 22 €) VANESSA JA VIRGINIA 20 € (ovh 27 €) Sergei Lukjanenko: HÄMÄRÄN PARTIO Sergei Lukjanenkon maailmaa valloittavan Partiosarjan kolmas osa! Hämärän Partiossa sukelletaan jälleen syvemmälle Yöpartion ja Päiväpartion viitoittamaan maailmaan. 25 € (ovh 32 €) Sergei Lukjanenko & Vladimir Vasiljev: PÄIVÄPARTIO Venäjällä kulttimaineessa olevan kauhufantasia-sarjan toisessa osassa pääosassa ovat Pimeyden palvelijat. 15 € (ovh 32 €) Into Kustannus maksaa postimaksun a s s e e t t i o s o a j o j ir Lisää k fi . s u n n a t s u k o t n i www. Tilaan rastilla merkitsemäni kirjat 5 € (ovh 28 €) 5 € (ovh 11 €) (halutessasi useampia, merkitse lukumäärä kirjan kohdalle) Huorasatu on naisen luomiskertomus ja tekijänsä mukaan vähän kuin Raamattu. Vain lyhyempi. 5 € (ovh 10 €) Into Kustannus Oy Tunnus 5020570 00003 VASTAUSLÄHETYS 27 € (ovh 29 €) HUORASATU YÖPARTIO Omaperäinen sekoitus vampyyritarinaa, fantasiaa ja kauhua Moskovan kaduilla. Täytä yhteystietosi, irrota sivu, taittele, teippaa kiinni ja postita. Rosoinen runoelma mielikuvituksen parantavasta voimasta. Sieluhäkki on tositapahtumiin pohjaava kertomus pojasta ja pahuuden heijastumisesta sukupolvesta toiseen. Laura Gustafsson: Sergei Lukjanenko: Intialaiset antoivat Gandhille nimen ”Mahatma”, suuri sielu. Hänessä ikivanha perinne yhtyi radikaaliin muutokseen. Voit tilata myös netissä www.intokustannus.fi, email myynti@intokustannus.fi, puh. 040 179 5297 tai kurvata Kurvin Kirjaan, Hämeentie 48, HKI. Tervetuloa! SIELUHÄKKI 15 € (ovh 29 €) GANDHI Nimi Anomalia on henkipattojen romaani. Kostonäytelmä, julistus, farssi ja fysiologinen draama, jossa miltei kukaan ei pelastu. 5 € (ovh 9 €) Unto Tähtinen: Osoite Vanessa ja Virginia on Vanessa Bellin rakkauskirje ja elegia sisarelleen, Virginia Woolfille. Se on häikäisevä muotokuva sisarten välisestä kilpailusta ja mielikuvituksen voitosta. Rage Against The Machinessa yhdistyvät käsittämättömän tiukka rap ja metalli, poliittiset lyriikat ja planetaarinen supertähteys. Bändi on yhä yksi maailman merkittävimmistä kapinallisen rockin soihdunkantajista. 5 € (ovh 10 €) Postinro Phil Andros elättää itsensä seksillä – ja on heikkona poliiseihin. Erityisesti kun he ovat nuoria, kuumia ja dominoivia. ANOMALIA Kirja sisältää radikaaleja ja mukaansatempaavia kirjoituksia, joissa on läsnä 1900-luvun käänteentekevä historia. Teos sisältää myös Einsteinin ja Sigmund Freudin kuuluisan kirjeenvaihdon. Leo Tolstoin eloisat esseet puhuvat rauhan, kristillisten hyveiden, rehellisyyden ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Puhelin Susan Sellers: 5 € (ovh 22 €) MAAILMA ALBERT EINSTEININ SILMIN – Kirjoituksia rauhasta, tieteestä ja yhteiskunnasta 20 € (ovh 28 €) KÄDET YLÖS, HOUSUT ALAS! Laura Gustafsson: Jarmo Stoor: 2010-luvulla tuotanto vähenee ja öljyn hinta nousee pilviin. Mitä tekee Suomi – tuo pieni pohjoinen maa, jolla ei ole omaa öljyntuotantoa? Phil Andros: RAGE AGAINST THE MACHINE – Taistelu lavalla 15 € (ovh 25 €) SUOMI ÖLJYN JÄLKEEN Eva Isaksson: OMATUNTOJA – Kirjoituksia rauhasta ja kansalaistottelemattomuudesta Sähköposti Paul Stenning: Phil Andros on lupaava pornotähti ja sanfranciscolaisen bordellin himotuin mies. Klassikko nyt suomeksi! Rauli Partanen, Harri Paloheimo & Heikki Waris: Leo Tolstoi: Allekirjoitus 23 € (ovh 26 €) KREIKKALAINEN NAIMAJUTTU 20 € (ovh 27 €) Kesäpokkarit Innolta! Hintoihin lisätään postikulut, max. 5 €/tilaus. Tilaajana saat myös Into Kustannuksen uutiskirjeen, joka sisältää mm. kutsuja tapahtumiin ja tietoa kirjatarjouksista. Venäläisen elokuvaohjaajan Pavel Sanajevin kirjoittama, koulupojan sepityksiä nerokkaasti tavoittava lapsuuden tarina. Phil Andros: TAPPAJAFARKUT Tappajafarkut valottaa kansainvälistä vaatetuotantoa, sen eettisyyttä ja siihen liittyviä moninaisia ongelmia. Kirja perkaa tunnetuimmat kotimaiset ja ulkomaiset brändit. 30 € (ovh 37 €) 27 € (ovh 34 €) VOIMA 5/14 HAUDATKAA MINUT JALKALISTAN TAAKSE 20 € (ovh 29 €) Outi Moilala: Ari Turunen:
31 5 / 2014 neutraali. Grey Violet ei halua edustaa mitään sukupuolta, kansallisuutta, uskontoa tai ideologiaa. t e s i a l a n e e e V tul Minä o alt aa ett m o t.c o gem e &r be la son inao v s v i r o al u t tte m rik na pe k u vat joo r a g n e n s e lai d h na a K e a v i m rin r no ta ti ks t e at nd v ku vina l ma olen iso Malvina on venäläinen drag queen. Hän on kuin maa, jota rakastaa: valtava & kahtia jakautunut. suustani, minulla on rempseät jutut. Joku saattaa pitää minua häpeämättömänä, vaikka itse olen eri mieltä. Minä olen viihdetaiteilija, ilveilijä ja pelle. Minä O l e n pa h a haluan tuottaa ihmisille iloa. Nimeni on Aleksei Uskov. Tunnen olevani pieni poikanen, joka ei kokonaan käsitä paikkaansa tässä maailmassa. Todellisuudessa olen hyvin isokokoinen. Minun pitäisi laihduttaa sata kiloa. Siksi toivon pääseväni Venäjän Suurin pudottaja -tosi-tv-kilpailuun. Oletko koskaan nähnyt aitoja karvaisia tissejä? Malvina von Begemot on kymmenisen vuotta sitten keksimäni hahmo. Voisi kuvitella, että meikatessani puen ylleni naamion, jonka alle piilotan todellisen minäni. Tosiasiassa meikin alta näkyy kaikkein syvin olemukseni – silmät. ensimE mäistä kertaa parodioin Alla Pugatšovaa sinisessä peruukissiintyessäni sa. Malvina on sinitukkainen tyttö Aleksei Tolstoin sadussa Pieni kulta-avain eli Buratinon seikkailut. Begemot tarkoittaa venäjäksi virtahepoa, sen niminen on myös taikuri Wolandin seurueeseen kuuluva kissa Mihail Bulgakovin romaanissa Saatana saapuu Moskovaan. Naistaiteilijanimeni yhdistetään nykyään usein transvestisuuteen tai transvestiseen fetisismiin. Joku hullu kysyi nettisivuillani, olenko liian lihava roikkumaan hirsipuussa, johon Venäjällä aikanaan tullaan kaikki pederastit vetämään. Vastasin, etten ymmärrä, mitä hän tarkoittaa kyseisellä loukkaavalla termillä. Sanalla tarkoitetaan homo- seksuaaleja ja transihmisiä – käsitykseni mukaan nämä jutut ovat maassamme aikuisen ihmisen vapaaehtoinen taakka ja jokaisen oma asia. Usein show’ssani minä muuntaudun naiseksi, mutta en saa siitä sukupuolista tyydytystä. Noita-akkaakin ovat Venäjällä perinteisesti esittäneet miehet. Pukeudun toisinaan myös Katto-Kassiseksi tai nallekarhuksi. Toukokuun alussa vedin samana iltana keikan ensin tavalliselle ravintolayleisölle, sitten homobaarissa karhuille. Alussa olin harmaapartainen velho Gandalf, mutta muutuin yllättäen ronskiksi itämaiseksi tanssijattareksi. viehättivät L lelukaupat ja klovnit. Muodonmuutos on kiinnostanut miapsena minua nua aina. Minulla on kaksi korkeakoulututkintoa – äidin luvalla opiskelin juristiksi ja isän mieliksi ekonomiksi. Olen työskennellyt sekä asianajotoimistoissa et- muodonmuutos. Ennen Aleksei Uskov saattoi ilmestyä hahmossaan ystävien juhliin. Nyt ”Malvina” on maksullinen nainen. tä valtavan lihatuoteyrityksen myynnissä ja kenkäkauppiaana. Esiinnyin ensimmäisen kerran 24-vuotiaana. Olin lyönyt sadasta dollarista vetoa, että pystyisin samaan kuin eräs kuuluisa pietarilainen artisti – hyppäämään lavalle hameessa ja tanssimaan tieni yleisön sydämiin. En pystynytkään. Opettelen edelleen. Parrasvaloissa tajusin, ettei oikeaa onnea tuokaan raha. Heitin hienoilla tutkinnoillani vesilintua. Siitä lähtien olen
32 5 / 2014 tapaa oikea aleksei. Venäläinen Aleksei Uskov on seurannut yhteiskunnan olosuhteiden muutoksia HLBT-yhteisön liepeiltä. Haastattelu on tehty pietarilaisessa keittiössä toukokuisena yönä 2014. työskennellyt viihdetaiteilijana, primadonnana, muusana ja jumalattarena… Y työni kautta kasvattaa ihmisiä olemaan hyviä toisilleen, mutta havahduin huomaamaan, että se on turhaa. Nykyään yritän vain elää parhaan omantuntoni mukaan. Samalla voin tunnustaa olevani pelokas. Suorastaan jänishousu. Vaikka tuenkin monia HLBTyhteisön ajamia asioita, en tänä keväänä lähtenyt Mars-kentälle lennättämään sateenkaarenvärisiä ilmapalloja. En lähtenyt, koska minulla oli samana päivänä konsertti enkä olisi voinut sinne mennä kokonaan ruhjottuna ja mustelmilla. Arvasin jo etukäteen, että joku joukko tulee hakkaamaan mielenilmaisuun osallistujat. Kymmenen vuotta sitten en aina ajatellut, millaisia tyhmyyksiä teen. Kunnolla juhlitun illan jälkeen saatoimme koko porukalla korkokengissä ja mekoissa kävellä kapakasta metroon ja kotiin. Ennen saatoin ilmestyä Malvinana ystävieni juhliin. Nykyään hän on maksullinen nainen – daami tulee esille vain tilauksesta ja hoitaa hommat, kunhan saa palkan. ritin ennen ”suvaitE sevaisuus”, käytän mieluummin käsitettä ”hyvyys”. Sana on n p i d ä s a n a s ta venäläisessä merkityksessään kaikenkattava – se sisältää monia muotoja, joista suvaitsevai- suus on vain yksi. En myöskään pidä kaikista HLBT-järjestöjen, liberaalien tai niin sanottujen demokraattien työtavoista. Monet heidän tempauksistaan muistuttavat suttuista performanssia. Loppujen lopuksi räikeä ja huomiota herättävä toiminta ärsyttää ihmisiä liikaa ja johtaa rä- skaan o k o k Olet t aitoja nähny tissejä? sia karvai jähdykseen, jonka jälkeen koko homma kielletään. Tai sitten sallitaan, kuten Euroopassa – sellaista päivää tuskin saan nähdä elämäni aikana. Toisaalta ymmärrän, että HLBT-yhteisön jäsenet on asetettu epäoikeudenmukaiseen asemaan. Maallisessa valtiossa heitä on alettu käskyttää, kerrotaan, miten heidän tulee käyttäytyä, aivan kuin teokraattisessa valtiossa. En pidä siitä, kuinka maallinen valtiomme on alkanut käyttää pappeja ja heidän hännystelijöitään kieroutuneesti massojen rauhoittamiseen. Venäjä on iso maa ja kansa vahvaa. Tämän maan saa nelinkontin yksi asia – peruna. Toukokuussa kaikki ovat datšoillaan koko toivo mullassa. Perunan toi Amerikasta Venäjälle Pietari Suuri. Antoi ukaasin: ”kontillenne siitä, istuttakaa ja syökää”. Ennen Pietaria maassamme oli erilaista syötävää nauriista kaaliin. Nyt on vain peruna. P yksinkertaisista asioista. Pidän siitä, kun miehet antavat naisille istumapaikan metrossa. Pidän siitä, kun he avaavat naisille ovia. Tykkään erityisesti siitä, kun rakastuneet pitävät toisiaan kädestä kiinni. Harmi vaan, että poikien ei sovi Venäjällä niin tehdä. Tyttöjen välinen fyysinen läheisyys on meillä hyväksyttävämpää. Pyrin vaalimaan yhteyttä vanhempiini. He eivät tiedä elämästäni kaikkea, vaikka luonnollisesti joskus jotain aavistelevatkin. Heille riittää tieto siitä, että olen toimeentuleva aikuinen ihminen. E idän olisi toisin, jos olisin syntynyt johonkin muuhun maahan? Duuma syöksee tolkuttomia lakejaan kuin raivohullu painokone – minä haluaisin mieluummin lastensatuja. Venäjälle syntyminen on kuitenkin kohtalo. Pietari on sellainen kaupunki, josta on vaikea lähteä. Riku Toivola h k ä pä k a i k k i Minä olen kansanvihollinen Grey Violet on Suomeen muuttanut transsukupuolinen matemaatikko. Hänen passissaan lukee toinen nimi. M i n u n e i ollut tarkoitus jäädä tänne. Olin tullut Suomeen osallistuakseni Aalto-yliopiston matemaatikoiden konferenssiin. Täällä ollessani Venäjä aloitti sodan Ukrainan kanssa. Jos maani voi puolen tunnin sisällä julistaa sodan ystävällismieliselle naapurimaalle, niin siellä voi tapahtua mitä tahansa. Päätin jäädä Suomeen ja hain poliittista turvapaikkaa. S Neuvostoliitossa vuonna 1986. Nimeni on Grey Vioynnyin Lue koko haastattelu Fifistä. Kirjoittaja on venäläisen kirjallisuuden jatko-opiskelija. M o s kova s s a , let. Passissani lukee toinen ni- mi, mutta muutan sen heti kun mahdollista. Toimin Moskovassa matemaatikkona ja pyörin piireissä, joissa yhdistyi taide, radikaaliteoria ja poliittinen aktivismi. Osallistuin mielenosoituksiin ja performansseihin, toimin kuraattorina ja kirjoitin erilaisiin julkaisuihin. Tämän lisäksi olen transsukupuolinen ihminen. En koe olevani poika enkä tyttö. juurikaan N ajatellut transsukupuolisuuttani. Minuun suhtaudutuorena en tiin enimmäkseen kuin poikaan, mutta alakoulussa minun oli mahdollista olla ongelmitta myös tytön roolissa. Olin lähes poikkeuksetta tyttöjen kanssa, sillä pidin poikia liian aggressiivisina. Yläkoulussa minua pidettiin kai lähinnä passiivisena homomiehenä.
33 5 / 2014 suomessa. Grey Violet valmistautuu Maahanmuuttoviraston puhutteluun toukokuussa 2014. Venäjän kielessä sanoilla on suku, ne ovat joko maskuliinejä, feminiinejä tai neutreja. Joskus vuoden 2005 tienoilla aloin pikkuhiljaa käyttää itsestäni julkisesti yhä useammin neutrimuotoa. Olin tässä yksi ensimmäisistä Venäjällä. Otin myös transsukupuolisen nimen Grey Violet, joka on venäjäksi Seroe Fioletovoe, sekin neutrimuotossa. H sukupuolisesti neutraalin vartalon. Voisin kuvitella hormonihoitoa, ehkä joitain leikkauksiakin. Venäjällä hoitoja ei anneta kaltaisilleni kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän ulkopuolelle jääville ihmisille. Mutta se, että jätin Venäjän ja jäin tänne, ei johdu pelkästään transsukupuolisuudestani. Se ja kaikki siihen liittyvä sorto on tietenkin yksi tekijä, mutta ennen kaikkea olen täällä poliittisista syistä. aluaisin politiikasta jo K lapsena. En ole koskaan ollut sosiaalinen ihminen, ja minun iinnostuin on ollut aina helpompi olla kirjojen kuin ihmisten kanssa. Aktivisti minusta tuli vuoden 2004 tienoilla. Tuolloin Venäjällä oli meneillään monta sananvapautta rajoittavaa valtiollista kampanjaa, ja koska määritän itseni lähinnä sanojen ja kirjoittamisen kautta, se antoi minulle sysäyksen ryhtyä kansalaisaktivistiksi. Vuoden 2008 toukokuussa liityin radikaaliin taiteilijaryhmään Voina, mikä tarkoittaa sotaa. Kirjoitin tuohon aikaan blogia, ja olin tehnyt sinne eräänlaisen tempauksen nimeltä pedofilofobia. Se oli ironinen kommentti valtion pedofilianvastaiseen kampanjaan, joka oli Venäjällä yksi ensimmäisistä isoista vihakampanjoista tarkoituksenaan testata sorron mekanismeja alistamalla niitä kansanosia, joita kukaan ei halua puolustaa. E blogissani rinnakkaiskampanjaa ja ilmoitin, että sivulle kirjoitetuista pedofiliavastaisiksi kokemistani kommenteista seuraa varoitus ja kolmannen varoituksen jälkeen kirjoittaja saa rangaistuksen. Voinalaiset pitivät siitä ja kutsuivat minut mukaan toimintaansa. Syyskuussa 2008 osallistuin Voinan riveissä performanssiin eräässä Moskovan suurimmista supermarketeista. Järjestimme kahden HLBTI-aktivistin ja kolmen keskiaasialaisen siirtotyöläisen symboliset hirttäjäiset. Olin yksi hirtetyistä ”homoista”. hdotin hemmistöt ja keskiaasialaiset siirtotyöläiset rinnakkain, sillä molempiin vähemmistöihin suhtaudutaan Venäjällä avoimen vihamielisesti. Osa meistä pidätettiin, mutta koska kauppaketju ei tehnyt rikosilmoitusta, niin poliisi vapautti meidät. Vuonna 2008 poliisi ja vallanpitäjät eivät vielä osanneet toimia, sillä he eivät ymmärtäneet, mistä on kyse. Tuolloin oli u hakatt n n o t u a Min a usea s s a v o Mosk taan. ker jo mielenosoituksia, mutta tällainen radikaali taide meni poliiseilta täysin ohi. Eivätkä he vieläkään sitä ymmärrä. Pussy Riotiinkaan ei osattu reagoida ennen kuin patriarkka ja kaikenlaiset äärioikeistolaiset organisaatiot alkoivat vaatia rangaistustoimia. mikM rosortsit ja pitkät saap2012 perpaat. Näytin jotakuinkin siltä, M formanssi nousi uudelleen minkälaisiksi venäläiset mieltä- julkisuuteen. Olin juuri tullut i n u l l a o l i s i i v e t, arr askuussa vät länsimaisten gay pride -kulkueiden osallistujat. Performanssissa asetimme sukupuoli- ja seksuaalivä- mummoni luo, kun huomasin, että kännykässäni oli kymmeniä vastaamattomia puheluita Voinan Pjotr Verzilovilta. Putin oli maininnut minut keskustellessaan Merkelin kanssa Pussy Riotin vangitsemisista. Vastauksena Merkelin kritiikkiin Putin oli sanonut, että yksi Pussy Riotin tytöistä oli hirttänyt ”linnunpelätti-juutalaisen” supermarketissa osoittaakseen, että juutalaiset tulisi häätää Venäjältä. Hetkeä myöhemmin minä, ”linnunpelätti-juutalainen”, annoin haastattelua Doždtelevisiokanavalla. Uskon, että tämä ”väärinymmärrys” oli Putinilta taktinen veto. Hän laskelmoi voivansa vaientaa Merkelin leimaamalla Pussy Riotin Nadežda Tolokonnikovan juutalaisvastaiseksi. MosM kovassa useaan kertaan. Hakkaajia ovat olleet niin ääi n u t o n h a k at t u riuskovaisten ja vasemmistolaisten homofobisten kuin valtion tukeman äärioikeistonkin ryhmät. Poliisin puoleen on turha kääntyä. Erään päällekäynnin jälkeen poliisi sanoi, etteivät he tutki asiaa, koska mitään rikosta ei heidän mielestään ollut tapahtunut, vaikka pahoinpitelystäni oli videomateriaalia. Viimeisen päällekäynnin seurauksena osasta hampaistani on kadonnut tunto. Moskovassa V elin jatkuvassa stressitilassa. Perässäni kuljettiin, ja minuli i me aj at le huudeltiin antisemitistisiä ja transfobisia kommentteja. Mietin koko ajan, käydäänkö kimppuuni kadulla. Pahoinpitelyjen pelossa aloin käyttää taksia. Vuoden 2012 Putinin virkaanastujaisten jälkeen otteet selkeästi kiristyivät. Kasvanut painostus ajoi monet ystäväni muuttamaan maasta. Monia on vangittu, ja osa on tälläkin hetkellä vankilassa. Suomessa ollessaT ni olen saanut tietää FSB:n kahdesta käynnissä olevasta äällä tutkinnasta. Toinen niistä koskee HBLTI-ryhmiä, jotka osallistuivat Sotšin olympialaisten boikottiin, ja toinen poliittisen mielipidevanki Boris Stomahinin tukijoukkoja. Olin näkyvästi mukana molemmissa liikkeissä. Kun nyt luen uutisia Venäjältä, en enää aluksi tiedä, ovatko ne totta vai ei – tilanne on jo niin absurdi. Sinut voidaan vangita esimerkiksi siksi, että jotkin toimesi koetaan Venäjävastaisiksi tai niiden katsotaan loukkaavan ”uskonnollisia tunteita”. Putin myös ilmoitti jokin aika sitten, että sukupuolettomuuden suvaitseminen on Venäjän vihollinen. Minä olen siis kansanvihollinen. Reetta Aalto Kirjoittaja on ohjaaja, joka tekee Grey Violetista dokumenttielokuvaa.
34 5 / 2014 Väkivalta mellakoiden takana Poliisi syrjii, nöyryyttää & lyö vähemmistönuoria ranskalaislähiössä, erikoispoliisijoukkoja yli vuoden ajan seurannut antropologi paljastaa. teksti kati pietarinen | E kuvitus lämänsä viimeisenä päivänä 15-vuotias Bouna Traoré herää myöhään. On syysloma, ja ulkona on lämmin. Bouna lähtee äänettömästi ulos: Pariisin kaupungilla katuja lakaiseva isä on palannut kotiin aamukuudelta. richard jensen Viiden maissa Bouna lähtee futismatsista poikaporukan kanssa kohti kotia. Mukana ovat Sofiane, Aristide, David, Martin, Bruno ja Yahya sekä Zyed Benna ja Muhuttin Altun. Rakennustyöläisen poika Muhuttin on kurdi, ja Zyed on tunisialaisperheen nuorin, jonka isä myös lakaisee Pariisin katuja. Hautausliikkeen työntekijä näkee ikkunasta poikaryhmän, joka pistäytyy rakennustyömaal- la. Työntekijä epäilee varkautta ja soittaa poliisille. Kymmenessä minuutissa paikalle saapuu merkitsemätön poliisin erikoisjoukkojen auto. Pojat lähtevät juoksuun, koska heillä ei ole papereita mukanaan. Niiden puuttumisen takia poliisi veisi heidät varmasti ase- malle kuulusteltavaksi. Se toisi ongelmia, sillä on ramadan, ja poikien on oltava kotona tasan kuudelta paaston jälkeistä illallista varten. P Harounan ja Sofianen, ryhmän hitaimmat, aidatun jätoliisit p y s äy t tävät tömaapuistikon laidalla. Zyed, Bouna ja Muhittin juoksevat jättömaan päätyyn ja ylittävät sen rajaavan betoniseinän. He kiipeävät muuntajaan, neljän metrin korkeuteen, jossa he ovat piilossa katseilta. Toinen poliisiryhmä odottaa heitä viereisellä hautausmaalla.
5 / 2014 ”Jos he menevät sähköyhtiön alueelle, he ovat kyllä mennyttä”, poliisi kommentoi radioviestissä. Lopulta poliisijoukko lähtee varmistamatta, mitä pojille on käynyt. Clichyn poliisiasemalla virkailija kirjaa raporttiinsa, ettei työmaalta olekaan varastettu mitään. Samalla hetkellä sähköt katkeavat, ja 20?000 voltin sähköisku nostaa kolme poikaa ilmaan. on paM lanut kiinni vaatteisiin, mutta hän on elossa. Hän pysuhittinin iho tyy vain toistamaan ystäviensä nimet ja lauseen ”meitä jahdattiin, meitä jahdattiin”. Muhuttin peittää kasvonsa ja itkee. Sinä iltana, 27. lokakuuta 2005, Clichy-sous-Bois’sa palaa. Seuraavana päivänä sisäministeri Nicolas Sarkozy väittää medialle, ettei poliisi ajanut poikia takaa. Uutistoimisto AFP:n poliisilähteisiin perustuva sähke yhdistää pojat rakennustyömaan varkauteen, jota ei koskaan tapahtunut. Clichy-sous-Bois’sa asukkaat tietävät asioiden todellisen laidan. Illalla autot palavat taas, samoin kuin seuraavana iltana asukkaiden järjestämän mielenosoituksen jälkeen. Mielenosoituksessa vaaditaan selvitystä tapahtumien kulusta. Kuudentena yönä Clichyssä on rauhallista, mutta muualla Ranskassa roihahtaa: kolmen viikon aikana maan lähiöissä palaa yhteensä 300 rakennusta ja 10 000 autoa. lähiöK mellakat 1980-luvun alun jälkeen ovat syttyneet siitä, että a i kk i Ranskan nuori – yleensä vähemmistöön kuuluva – henkilö saa surmansa kohtaamisessa poliisin kanssa, kirjoittaa ranskalaisantropologi Didier Fassin vuonna 2013 englanniksi ilmestyneessä kirjassaan Enforcing Order – an Ethnography of Urban Policing. Fassin listaa kirjassaan 24 tällaista kuolemaa. Yksikään näistä tapauksista ei ole johtanut selvityksiin taustasyistä tai laajoihin tutkimuksiin poliisin toiminnasta. Ylipäänsä pyynnöt tutkia Ranskan poliisin toimintaa evätään systemaattisesti. Fassin on onnekas poikkeus. Hän aloitti kenttätyönsä pariisilaisessa ympäryskaupungissa ja erityisesti sen betonilähiöissä partioivien poliisin erikoisjoukkojen parissa keväällä 2005, joitain kuukausia ennen Bouna Traorén ja Zyed Bennan kuolemasta alkaneita Ranskan kaik- kien aikojen suurimpia lähiömellakoita. Pari vuotta myöhemmin Fassin olisi halunnut laajentaa tutkimustaan pariin muuhun poliisiyksikköön, mutta ei saanut tutkimukselleen jatkolupaa. Yhteensä 15 kuukauden poliisipartioiden mukana kulkemisen pohjalta syntynyt teos avaa järkyttävän ja hämmentävän näkökulman ranskalaislähiöihin ja ranskalaiseen yhteiskuntaan. Tietoisesti antropologipiirejä suuremmalle yleisölle suunnattu kirja on esimerkillisen selkeästi kirjoitettu ja toimitettu: sitä lukiessa hätkähtää miettimään, millainen maailma olisi, jos akateeminen kirjallisuus olisi aina yhtä innostavaa ja helposti lähestyttävää. to”, lukee poliisien taukotilan kaappiin liimatussa tarrassa, jossa muslimimiehen karikatyyrin päälle on piirretty rasti. Myöhemmin sen rinnalle ilmestyy toinen tarra, jossa lukee goottikirjaisimin ”Patriootti” ja numerosarja 732. Numerosarja viittaa antijihadistien lempivuoteen, jolloin frankkiheimot pysäyttivät arabit Potiersin taistelussa. Keväällä 2007 useat ryhmän poliisit alkavat käyttää Ranskan lipulla ja tarrojen teksteillä varustettuja mustia t-paitoja. Kun sää on lämmin, poliisit ottavat pois takkinsa ja esiintyvät paidoissa myös partioidessaan lähiöissä. Poliisikomentaja ei uskalla kieltää t-paitoja, koska pelkää menettävänsä auktoriteettinsa. läpi kuva lähiA nähdyt tornitalot Courbe- K öiden partioinnista on tovoiessa, susijoukko lähiötalon della kaukana sekä tv-sarjoista seen tä h tä i m e n edessä Brunoy’ssa, Ivry-surSeinen kaupunginosaa repivät pantterin kynnet – tällaisia ovat ranskalaislähiöissä partioivien poliisin erikoisyksiköiden logot. 1990-luvulta lähtien Ranskassa on vallinnut pakkomielle erityisesti etnisten vähemmistöjen ja siirtolaisten asuttamien köyhien vuokratalovaltaisten betonilähiöiden turvallisuusongelmiin. Silti edes sisäministeriön omien tilastojen mukaan näillä yhteensä 8 miljoonan ranskalaisen kotialueilla ei ole sen enempää rikollisuutta kuin muuallakaan. Varkauksia on vähemmän kuin ympäröivillä alueilla ja ilkivaltaa julkista omaisuutta kohtaan puolestaan hieman enemmän. Fyysinen väkivalta on hieman yleisempää kuin ympäröivillä alueilla, mutta merkittävä osa lähiöissä tilastoiduista teoista on virkavallan vastustamista, mitä poliisi Didier Fassinin mukaan itse provosoi. Myös uhritutkimusten mukaan ainoastaan julkisen omaisuuden tuhoaminen on lähiöissä yleisempää kuin muualla. Ylipäänsä rikosten määrä on laskenut Ranskassa 1980-luvulta lähtien. Tilastoista huolimatta hallitus toisensa jälkeen on leimannut lähiöt rikollisuuden pesäkkeiksi. Uhan torjumiseksi alueille on kehitetty omat siviilipukuiset, merkitsemättömiä autoja ajavat rikoksentorjuntajoukot. Tällaisen yksikön arkea Fassin seurasi yli vuoden ajan. Yksikössä palvelevat poliisit ovat kaikki valkoisia miehiä, koska ryhmää johtava avoimesti äärioikeistolainen päällikkö ei hyväksy ryhmään naisia tai vähemmistöjen edustajia. Suurin osa miehistä on kotoisin maaseudun pikkukaupungeista. Kaupunkilähiöt ovat heille tuntematon maailma, johon useimmat eivät ole valinneet päätyvänsä töihin. ” pysäyttäkää maahanmuutRasismia v a s t a a n . .. i r j a n a n ta m a että antijihadistien liekkien ja luotien täyttämistä no-go-zonefantasioista. Peruspäivänä suu- ista Tilasto hallitus atta huolim jälkeen on sa toisen nnut lähiöt leima suuden rikolli ksi. ei pesäkk rin osa poliisin työvuorosta menee odotellessa, että jotain tapahtuu. Vain 10–20 prosenttia ajasta kuluu ihmisten yhteydenottoihin vastaamiseen, ja niistäkin moni on väärinymmärryksiä tai pilasoittoja. Loput ajasta partioautot ajavat lähiöiden läpi ja yrittävät etsiä jotain epäilyttävää. Keskeisintä toimintaa on pysäyttää ihmisiä kadulla ja tarkistaa heidän henkilöpaperinsa. Näin tehdään lähes ainoastaan vähemmistöön kuuluville alempien sosiaaliluokkien nuorille miehille, vaikka he eivät olisi tehneet mitään: riittää, että on liikkeellä. tarkastuksiin on Y niin sanottu numeroiden politiikka. Poliisilla on korkeat k s i s yy kuukausittaiset pidätys- ja rikosten selvitystavoitteet, vaikka rikosten määrä on laskenut ja lukuisissa tutkimuksissa on todettu, ettei autopartiointi ole tehokas tapa saada rikollisia kiinni. Pidätysnumerotavoitteisiin päästäkseen erikoisjoukkojen poliisit etsivät todellisten rikollisten sijaan paperittomia siirtolaisia ja pilvenpolttajia. Fassinin mukaan poliisit valitsevat oman ideologiansa perusteella, kumpaan ryhmään keskittyvät. Tarkastettavat henkilöt valitaan paitsi etnisin myös sosiaali- sin ja maantieteellisin perustein: betonitaloalueiden ulkopuolella yliopisto-opiskelijoiden pilvenpolttoa ja juhlintaa katsotaan läpi sormien. Etninen profilointi, eli ihmisten valitseminen toimenpiteiden kohteeksi pelkän ulkonäön pohjalta, on tietenkin laitonta, mutta kukaan poliisissa ei Fassinin mukaan piittaa siitä. Fassinin mielestä kyse ei ole yksinkertaisesta rasismista. Hän nimittää poliisin toimintatapaa sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseksi, jossa ihmiset jaetaan kansalaisiin ja alamaisiin. Kansalaisia pysäytetään äärimmäisen harvoin ja yleensä ystävällisesti, mutta kun näin tehdään, nämä suuttuvat ja vaativat oikeuksiaan. Alamaisia puolestaan pysäytetään jatkuvasti, ja he tietävät, että oikeuksien vaatiminen on turhaa, sillä heillä ei niitä ole. Lähiöiden vähemmistöihin kuuluvat nuoret oppivat vanhemmiltaan olemaan hiljaa ja nöyrtymään poliisin edessä toistuviin tarkastuksiin. Kotitalonsa edustalla aikaa viettävät nuoret saatetaan tarkastaa saman illan aikana useita kertoja, vaikka poliisi tuntee monet heistä nimeltä. iltapäivä O betonitaloalueella. Erikoispoliisijoukon auto ajaa kävelyn my ö h ä i n e n vauhtia 15-vuotiaan tummaihoisen pojan perässä. Pojan olalla olevasta laukusta voi päätellä hänen tulevan koulusta. Yksi poliiseista rullaa ikkunan alas ja solvaa poikaa rasistisesti. Noin parinkymmen sekunnin päästä hämmentynyt, itkuinen poika vaatii poliiseja jättämään hänet rauhaan. Auto pysähtyy heti, ja siitä nousee kolme poliisia piirittämään pojan. He tekevät pojalle rajun ruumiintarkastuksen, ja koska tämä on alaikäinen, valmistautuvat viemään hänet asemalle, josta vanhempien pitäisi hänet hakea. Ohikulkeva naapuri saa onneksi muutettua poliisien mielen. Tällaiset kohtaukset ovat Fassinin mukaan arkipäivää. Käytöksen päämääränä on saada ihmisissä aikaan alistumisen ja häpeän kokemus tilanteessa, jossa heidän ei ole mahdollista puolustautua. Jos nuori erehtyy vastaamaan loukkauksiin, siitä saa kätevästi numeroita pullistavan niskoittelusyytteen. Fyysistä väkivaltaa Fassin kohtaa harvoin. Hän arvioi sen johtuvan siitä, että tutkijan läsnäolo estää rajuimman laittoman toiminnan. Kirjassa on kuitenkin kuvaus myös lyönneistä. nöyryytykS sestä ja väkivallasta aiheutuu tuskin koskaan seuraamukyr j i n n ä s tä , sia poliisille, sillä oikeustapauksia on mahdollista nostaa vain kohtuuttomasta väkivallasta. 35 Lähiönuoret harvoin valittavat edes selkeistä väkivaltatapauksista, ja vain pieni osa valituksista kirjataan. Fassin kertoo esimerkin pojasta, joka haluaa kuulustelupöytäkirjaansa kysymyksen siitä, miksi poliisi löi häntä. Kuulusteleva poliisi ei tutkijan läsnäolosta huolimatta ensin suostu kirjaamaan sitä. Harvoista kirjatuista valituksista vain yksi kymmenestä johtaa jatkotutkimuksiin. julkaisu F Ranskassa marraskuussa 2011 osuu yhteen poliisin lähiöassinin k irjan joukkojen 40-vuotisjuhlallisuuksien kanssa. Tutkimus saa huomiota kaikissa tärkeissä ranskalaismedioissa, ja sen lukevat myös poliitikot. ”Se, että joku, joka väittää itseään tutkijaksi, tuottaa kirjan aiheesta, ei tarkoita, että kaikki hänen kirjoittamansa olisi totta tai että kirjasta pitäisi tulla alan keskeinen teos”, sisäministeri Claude Guéant kommentoi erikoisjoukkojen juhlatilaisuudessa. Vuotta myöhemmin kirjan englanninkielisen laitoksen esipuheessa Fassin kertoo, että toukokuussa 2012 sosialistipresidentti François Hollanden nimittämä uusi sisäministeri Manuel Valls lupasi luopua numeroiden politiikasta. Valls kuitenkin totesi suhtautuvansa epäluuloisesti kansalaisjärjestöjen ja juristien vaatimukseen siitä, että kaikille kadulla pysäytetyille ja kuulustelluille annettaisiin kuitti tapahtumasta. saavatO ko Bouna Traorén ja Zyed Bennan perheet koskaan viraln e p ä v a rm a a , lista anteeksipyyntöä poikien kuolemasta. Mahdollisuus siihen on, sillä tänä vuonna, yhdeksän vuotta traagisesti päättyneen takaa-ajon jälkeen, kahta poliisia vastaan nostetaan syytteet ”vaarassa olevan henkilön auttamatta jättämisestä”. Tuomio voi olla jopa viisi vuotta vankeutta. Sopii toivoa, että oikeudenkäynti herättää Ranskassa keskustelun poliisin lähiöjoukkojen toiminnasta. Fassinin esimerkin soisi puolestaan inspiroivan antropologeja tutkimaan poliisin suhdetta vähemmistöihin kuuluviin ja lähiöasukkaisiin – myös Suomessa. Didier Fassin: Enforcing Order. Institute of Advanced Study, Princeton 2013. 287 s. Tekstiin on käytetty Ariane Cheminin artikkelia Le dernier jour de Bouna Traoré et Zyed Benna, joka julkaistiin Le Mondessa 7.12.2005. Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka tekee kirjaa maahanmuuttajakaupunginosista.
os. Hakaniemen torikatu 2, Helsinki Verkkokauppa: ekotin.? Fb: ekotavarataloekotin mitkean ri rok kierutuäriäa sens burmassa uu n n >> lue kesäk umerosta << ? Tervetuloa Työväen Musiikkitapahtumaan 24.-27.7. ja Maailmantango-festivaalille 19.-21.9.! Tee solidaarisuusteko ja osta festivaalilippusi solidaarisena kahden euron lisähintaan. Tuet ihmisarvoista työtä kehitysmaissa. www.solidaarisuus.fi tilaa, itke, naura ja nauti 3 numeroa 9.90€ tilaa osoitteessa: maailmankuvalehti.fi/kokeilu Solidaarisuusartisti Yona esiintyy: Työväen Musiikkitapahtuma, la 26.7. www.valmu.com Maailmantango-festivaali, pe 19.9. www.maailmantango.net
kulttuuri 5 / 2014 37 kulttuuripersoona. Johannes Anyuru väsyi ruotsalaisen rasismikeskustelun keskiluokkaisuuteen. Runoilija räppäreiden keskellä Ruotsalaiskirjailija Johannes Anyuru kirjoitti kirjan Ugandasta, isänsä kotimaasta, jossa ei ole koskaan käynyt. J ohannes Anyuru muistaa olleensa 15tai 16-vuotias, kun hän kuuli ensimmäistä kertaa isänsä elämäntarinan. Eteläruotsalaisessa Växsjön pikkukaupungissa äitinsä kanssa elänyt Anyuru oli käymässä ugandalaisen isänsä luona Göteborgissa. Uskomaton kertomus kesti useita päiviä ja poukkoili Ugandan maaseudulla väkivaltaisen veljen luona vietetystä lapsuudesta huipputaistelulentäjän koulutusvuosiin Kreikassa, Idi Aminin vallankaappauksen seurauksiin ja tansanialaiseen vankileiriin. Keskustelu kasvoi tarinoiden labyrintiksi. ”Mietin, että vau, jonkunhan pitää tehdä tästä elokuva!”, Anyuru kertoo. Kesti parikymmentä vuotta, että Anyuru sai tarinan kirjoitettua. Ensin hänestä tuli runoilija, kun Allen Ginsbergin sanat veivät lukioiässä mennessään. ”Olin ennen sitä yrittänyt olla räppäri, kuten kaikki joiden kanssa hengailin. Mutta kun löysin runouden, se tuntui paljon aidommalta, rehellisemmältä ja totuudellisemmalta.” M i e h e n kasvuympäristöstä, monikulttuurisista ruotsalaislähiöistä nouseva esikoiskokoelma Det är bara gudarna som är nya julkaistiin vuonna 2003, ja se sai ylistävän vastaanoton. Anyurusta tuli 23-vuotiaana apuraharunoilija. Seuraavat kaksi kokoelmaa kertoivat ystävän kuolemasta ja surullisesta poliittisesta todellisuudesta. Proosaan Anyuru siirtyi suuren sydänsurun jälkeen. Syntyi kasvukertomus Skulle jag dö under andra himlar, jota Anyuru kuvailee rakkaustarinaksi. tunnetaan Ruotsissa kirjojensa lisäksi yhteiskunnallisesta aktiivisuudestaan. Hän on opettanut kirjoittamista Göteborgin ja Malmön köyhimmissä lähiöissä ja luennoinut göteborgilaisakateemikkojen perustamassa vaihtoehtoyliopistossa, Clandestino Institutissa. Vuonna 2009 Anyuru kirjoitti yhdessä suomalaistaustaisen kirjailija Aleksander Motturin kanssa säilöönottokeskuksista Anyuru dä ”En pi ti s hirveä .” sta Ruotsi mista, ja teema on vahvasti esillä myös hänen teoksissaan. ”En pidä hirveästi Ruotsista”. Silti Ruotsin maine rasismittomana maana vaikutti. ”Ruotsissa ajatellaan, ettei meillä ole rasismia. Sitä aina puhutaan, että miten rasistista muualla on. Olin kauhistunut siitä, että miten minua kohdeltaisiin Ruotsin ulkopuolella. Ihmiset sanoivat esimerkiksi, että USA on niin rasistinen paikka.” Ensimmäiselle kunnon ulkomaanmatkalleen hän päätyi vasta 24-vuotiaana. Sittemmin Anyuru on tottunut matkustamiseen ja löytänyt kosmopoliitit kulttuuripiirit. ”Isot yhdysvaltalaiset kaupungit tuntuvatkin minusta paratiisilta. Olin ajatellut, että New York on valkoinen kaupunki, jossa on sitten kaukana mustia ghettoja, mutta oikeastaan se onkin tosi sekoittunut. En ollut vähemmistössä.” rasismikokemusten keskellä Anyuru elätteli romanttisia kuvitelmia isänsä kotimaasta Ugandasta. ”Että menisin takaisin sinne mistä olen tullutkin, niin kuin mulle sanottiin.” Isän elämästä, 1970-luvun afrikkalaisesta politiikasta ja tulevaisuutensa menettäneiden pakolaisten ruotsalaisesta lähiötodellisuudesta kertova runollisen kaunis Myrsky nousee paratiisista ilmestyi Ruotsissa vuonna 2012, ja se sai lukuisia palkintoja. Se on vastikään julkaistu suomeksi. Kirjassa kuljetaan pitkässä ruohikossa, katsotaan loputtoman violetteja auringonlaskuja ja pyöräillään hiekkateitä maasTeini-iän näytelmän, joka esitettiin Göteborgin kaupunginteatterissa. Ohjaaja Lisa Aschan tekee sen pohjalta parhaillaan elokuvaa. ”Olimme väsyneitä siihen, että etnisyydestä ja rasismista puhuivat vain meidän kaltaisemme keskiluokkaiset ihmiset. He käsittelevät kysymyksiä identiteetistä, siitä että tunteeko itsensä ruotsalaiseksi, tai millaista on, kun ei päästetä yökerhoon.” ”Halusimme viedä keskustelun niihin, jotka eivät edes saa olla täällä, jotka joutuvat piileksimään.” puhunut julkisuudessa paljon kokemastaan rasisAnyuru on sa, jonka ilmavoimien eliittilentäjäksi Anyurun isän piti päätyä. Anyuru ei ole koskaan käynyt Ugandassa. Kyse on kapinasta, hän myöntää. ”Ihmiset aina sanovat, että sun pitäisi mennä, se on tärkeää! Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta olin ihan että mikset itse mene sinne sitten? Mä haluan mennä Argentiinaan tai New Yorkiin ja tuhanteen muuhun paikkaan.” ruotsalaislähiöön päätynyt isäkään ei palannut koskaan synnyinmaahansa: ensin se oli poliittisesti mahdotonta, sitten ei ollut rahaa, ja kun paluu olisi viimeisten sairausvuosien aikana kiinnostanut, isä oli liian heikko. T e l a k k at ö i h i n j a Isä myös koki pitkään, että kotimaa oli pettänyt hänet – eikä puhunut Ugandasta pojalleen. Eikä Anyuru koskaan oppinut isänsä kieliä, langia tai swahiliakaan. Isän kuolema muutti Anyurun suhteen Ugandaan: Facebookista löytyneet serkut surivat kuolemaa mukana, vaikkeivät olleet isää koskaan tunteneetkaan. ”Nyt meillä on jotain, joka yhdistää. Kyllä mä aion sinne mennä.” kati pietarinen Johannes Anyuru: Myrsky nousee paratiisista. Schildts & Söderströms 2014. Suom. Outi Menna. 250 s.
38 KULTTUURI 5 / 2014 kulttuuritantta kaksoisolento. Kirjoittaja on Suomeen avioitunut walesiKsdf lainen taidehistorian tohtori. Yhtä harmaa, mutta tekee kaiken paremmin. Goebbelsin märkä uni Suomeen kolme vuotta sitten. Palasin työmatkalle Meksikoon vain huomatakseni, että maassa tapahtuneet positiiviset muutokset ovat kosmeettisia. Vaikka täällä parveilee taas turisteja ja jokikisellä asukilla näyttää olevan uusi kännykkä, siloisuus teki minut epäluuloiseksi. Päätin kysäistä ystävältäni, että mikäs on viimeisin skandaali. Kuuntelin järkyttyneenä, kun Luis kertoi minulle Meksikon viimeaikaisista tapahtumista, kuten valtion omistaman öljyn pois myymisestä. Fantastista! Meksikon politiikan likaisuus saa Euroopan poliittisen todellisuuden näyttämään teehetkeltä. M u u t i n M e k s i k o s ta K y y n i s tä j a brutaalia hallituspolitiikkaa kritisoivia tahoja on jäljellä enää kourallinen. Tutkivan toimittajan työ on täällä hengenvaarallinen ammatti. Toisen skandaalin, josta Luis minulle kertoi, paljasti yksi suosikkitoimittajistani Carmen Aristegui. Hän sai hiljattain selville, että valtapuolue PRI:n puoluetoimisto on pyörittänyt julkisin varoin prostituutiorinkiä, jonka tehtävänä on ollut palvella puolueen toimihenkilöitä. Kauhua ja komediaa sekoittavan tositarinan juoni kilpailee kaikkein hulluimpien telenoveloiden kanssa. Kopion kopio T kuva ytimessä on PRI-puolueen nykyään entinen puheenjohtaja Cuauhtémoc Gutiérrez de la Torre. Hän on sumopainijan näköinen järkäle, jonka tiedetään saavuttaneen asemansa väkivallalla ja uhkailulla. Gutiérrez de la Torren isä oli pahamaineinen ”roskakeisari”, joka repi käsittämättömät voitot Mexico Cityn jätehuollon pyörittämisestä. Isää syytettiin aikoinaan samantyyppisestä likaisesta toiminnasta kuin poikaa, mutta hänet murhasi oma vaimo, joka sai tarpeekseen pitkään kestäneestä fyysisestä ja seksuaalisesta väkivallasta. Maassa, jossa presidentti on naimisissa tunnetun telenovela-tähden kanssa, ihmiset on ehdollistettu siihen, että fantasia ja todellisuus sekoittuvat: tämä on omiaan nostamaan puolue-eliitin lain ulottumattomiin. Nyt korea pinta on kuitenkin saanut muutaman särön. Va i k k a l e h d i s t ö ä Englannista kääntänyt Susanna Kuparinen. Sieniomakuva. Akvarelli ja guassi paperille, 2014. Donna M. Roberts Double tä, jonka paikalle tulee hänen kaksoisolentonsa. Kopio tekee kaiken paremmin: sillä on karismaa, itseluottamusta ja viehätysvoimaa. Kaiken, mitä The Double elokuvana tekee, se tekee tietoisesti. Se alkaa akuankkamaisilla epäonnistumiskohtauksilla ja toistaa släpstikille ominaisia ti- Kimmo Jylhämö Richard Ayoade: The Double. Ensiilta 22.6. kuva Turhuuden hämärä Prostituutiosk anda alin vahditaan ja toimittajia tapetaan tehokkuudella, joka saisi osakseen Goebbelsin varauksettoman ihailun, Aristegui on korkean profiilinsa turvaamana pysynyt piikkinä hallituksen lihassa. Maine ei ole silti pelastanut Aristeguita hallituksen ankaralta lokakampanjalta – johon hallitus vaivautuu siitä huolimatta, että toimittajan paljastuksista on hankala löytää jälkeäkään. Paikallinen media on nimittäin innokkaampi taivastelemaan Lady Gagan uusinta hattua kuin kertomaan tv-narkoosiin vaipuneelle suurelle yleisölle, että sen hallitseva luokka on uponnut korviaan myöten korruptioon. iViva Meksiko! he perustuu löyhästi Dostojevskin romaaniin Kaksoisolento. Richard Ayoade on luonut steampunk-dystopian, joka kertoo varmoin ottein harmaassa toimistossa työskentelevästä harmaasta miehes- lanteita, jotka ovat niin ennaltaarvattavia, että ne naurattavat eniten niitä, jotka ennalta-arvattavuuksia bongaavat. Elokuvalle on ominaista teennäinen näytteleminen, poseeraaminen ja näistä hetkittäinen irtautuminen sekä pastissit eri elokuvaklassikoiden kohtauksista. Erityisen paljon viitataan toisten elokuvien ääniefekteihin ja biiseihin. Elokuvassa on jopa Aki Kaurismäki -tribuuttikohtaus, johon on tuotu Danny laulamaan oldies goldieta. Välillä lainataan Kieslowskia ja Veronikan kaksoiselämää (tietysti), välillä muun muassa Greenawaytä ja Tarantinoa. Kopioiminen kuuluu tietenkin kaksoiselämä-tematiikkaan, sillä onhan aiheena se, mikä on uniikkia ja mikä ei. Silti ohjaaja Ayoade pitää kokonaisuuden hallussa. Vaikka The Double on paikoittain ennalta-arvattava ja tylsä, sen teemat jäävät pyörimään mielessä, mikä on hyvän elokuvan merkki. Olin maalannut kuvan. Istuessani, syödessäni ja nukkuessani päivä toisensa jälkeen kuvan kanssa samassa huoneessa minulle alkoi vähitellen valjeta, että kyseessä oli omakuva. Katsoin kuvaan kuin outoon peiliin. Miksi minulla oli kuvassa erektio? Olemme rakentaneet Vanitas-näyttelyn kuolevaisuuden ja turhuuden teemojen ympärille. Taidehistoriassa vanitas-termi viittaa varsinkin 1600-luvun alankomaalaisessa taiteessa yleisiin asetelmamaalauksiin, joissa koreilevat kuoleman ja maallisten nautintojen turhanpäiväisyyden symbolit, kuten pääkallot, kukat ja pilaantuvat hedelmät. Meidän aikanamme turhuutta ja tarpeellisuutta pohditaan jatkuvasti suhteessa kulutukseen, elämäntapaan, julkiseen talouteen ja jopa omiin vartaloihimme. Kuolevaisuus puolestaan on siivottu pois silmistä laitoksiin ja kauneuskirurgin veitsen taakse. Tarkoituksenmukaisuudesta lumoutuneessa kulttuurissamme kuolevaisuus itsessään on turhuutta, joka tulisi lakaista tieltä. Mutta millaisia maisemia on nähtävissä tässä kalmanhajun ja pilaantuvien nautintojen marginaalissa – siellä missä pesii kiehtova sopimaton, maaginen tarpeeton? ”Sieniomakuvassa” törröttävien mustesienten rivo jöpötys ei lepotilaa tunne. Se vain kasvaa, tai sitten kuolee, lopullisesti. Mutta tositoimiin tämä pettämätön fallos on aivan liian hauras – ei sitä voi oikeastaan kuin näytellä. Se on kuin ontoksi käynyt ylpeys, huutomerkki ilman lausetta, impotentin pröystäilyn väline. Kuvani ei vastaa. Sillä ei ole minulle kuin armottoman tympeä tuijotus, painokelvottomat terveiset turhuuden hämärästä. Anna Löfström Vanitas, Anna Löfströmin maalauksia & Anna Upola-Lehdon valokuvia 10.–22.6. Keravan galleria Allissa, ti–pe 12–18, la–su 12–16. Avajaiset 10.6. kello 17–19.
KULTTUURI 5 / 2014 Niina on tavallinen länsimainen nainen. Yksityisasia on kuvakertomus, jossa yhteiskunta tunkee hänen housuihinsa. Yksityisasia kuva Laura Ukkonen teksti Bertha O 39 Pelistudio käännyttää kristityksi J of Jesuksessa pelataan Jeesuksena Raamatun tapahtumia. Pelin aikana vesi muutetaan viiniksi, kävellään vetten päällä ja lopulta roikutaan ristillä. Pelimekaniikaltaan resurssien keräämiseen ja niiden hyödyntämiseen keskittyvä peli on tylsä kuin mikä, mutta pelin taso ei selvästikään ole ollut Lightsidelle se tärkein asia peliä tehdessä. Lightside on tehnyt myös Noah’s Ark - sekä Journey of Moses -nimiset Facebook-pelit. Studio onkin kristinuskon asialla. ourney kotisivuilta löytyy mielenkiintoista nippelitietoa heidän tuotteistaan. Sivuston mukaan Lightsiden pelejä on kokeillut yli kuusi miljoonaa ihmistä. Yksittäisistä kaupungeista eniten uusinta Jeesus-peliä on Pelistudion pelattu yhtiön mukaan Egyptin Kairossa. Brasiliassa taas liki 500?000 ihmistä on ainakin testannut Lightsiden pelejä. Lightsiden mukaan tavoitteena on tehdä viihdettä jo käännytetyille, mutta myös johdattaa eksyneitä lampaita kristinuskon autuaaseen laumaan. Studion mukaan Turkissa on 70?000 kristittyä, mutta peliä on siellä pelannut jo yli 100?000 ihmistä. kertoo sivuillaan, kuinka sen tavoitteena on käännyttää peliensä avulla yli 100 miljoonaa ihmistä kristinuskon kelkkaan. Lightside Jarkko Fräntilä Journey of Jesus: The Calling. www.facebook.com/JourneyOfJesus.
40 KULTTUURI 5 / 2014 toimija. ”Unelmoiminen on pelottavaa, sillä se on hirveän kivuliasta, jos unelmat eivät toteudukaan”, Tiitu Takalo sanoo. Silti unelma on toiminnan lähtökohta. Tästä todistaa vuosien taistelun jälkeen uuden elämän saanut Annikin puutalokortteli. Annikki, kolmen sodan veteraani Tiitu Takalo on tallentanut Minä, Mikko ja Annikki -sarjakuvaan pitkän taiston tamperelaisen puutalokorttelin säilyttämiseksi. J ät t ir e n k a i se t monsteriautot ovat vallanneet tamperelaisen puutalokorttelin sisäpihan – siis leikkiautot. Täysikasvuisilla autoilla ei tänne ole asiaa. Autotallien sijaan korttelin kivijalkaan on rakennettu suuri pyörävarasto. Sarjakuvapiirtäjä Tiitu Takalo kipuaa kerhohuoneeseen hakemaan kahvia. Ennen samalla paikalla oli asukkaiden yhteinen huussi. Takalolla on jalassaan Tank Girl -merkkiset kengät. Suutari on vaihtanut niihin pohjat jo kolme kertaa. Maiharit ovat tallanneet kolmannen omistajansa kanssa Puntala-rockia, Kölnin tuomiokirkon kellotornia ja Lontoon katuja. Tiedän tämän, koska olen juuri lukenut Takalon uuden sarjakuvakirjan Minä, Mikko ja Annikki. Se on pienimuotoinen paikallishistoriikki, mutta ennen kaikkea manifesti vanhan säilyttämisen puolesta. Kirjassa korjataan kenkien lisäksi monta muutakin vanhaa asiaa. Yksi korjauskohde on itse Annikin kortteli. Tampereella umpipihaisia puutalokortteleita on jäljellä enää kaksi. Toinen niistä, Amurissa, on museona, mutta Annikinkadulla asuu yli viisikymmentä ihmistä. Heidän joukossaan ovat Takalo ja hänen miesystävänsä Mikko. puutalokortteli on selvinnyt vuoden 1918 kansalaissodasta ja toisen maailmansodan pommituksista kuin ihmeen kaupalla. Pisimmän taistelunsa se kävi kuitenkin Tampereen kaupungin kanssa. Annikin Kaupunki halusi kaavoittaa korttelin purettavaksi, mutta Annikin asukkaat päättivät toimia kotiensa pelastamiseksi. Seurasi vuosien vääntö, jonka Takalo on piirtänyt sarjakuvaansa vanhoista puupiirroksista lainatulla tyylillä. ”Halusin tällä sarjakuvalla näyttää ihmisille, että heillä on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa omaan elinympäristöönsä. Annikin kortteli on minusta hyvä esimerkki kansalaisaktivismin voitosta,” Takalo sanoo. Vuosien varrella Takalo on voima suosittelee huomannut, että suurelle osalle ihmisistä tuntuu olevan ylivoimaista tarttua itse toimeen, ilman esimiestä. ”Tee se itse -kuplan ulkopuolisille ihmisille voi olla iso kynnys osallistua vaikka kadunvaltaukseen, vaikka asia heitä koskettaisikin. Moni ehkä pelkää joutuvansa välittömästi mellakoimaan, tai sitten ei yksinkertaisesti tunne olevansa tervetullut.” kiinnostuneet lukijat tarttunevat P a i k a l l i s h i s t o r i a s ta Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 16.6. asti voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. CHESS PIECE ELINA AHO 5.–8.6. Teatteri Viirus, Helsinki www.kiukkarainen.com 25.6.–13.7. Galleria Jangva, Helsinki www.jangva.fi/aho2/aho2t.html Argentiinalaista tangoa nykytanssiin yhdistävä kotimainen tanssiteos esitetään yhdessä Buenos Airesista vierailevan Tango in Blue -teoksen kanssa. Ahon maalauksia ja piirustuksia sisältävän näyttelyn nimi Extended Body viittaa sekä maalausprosessin kehollisuuteen että valmiiseen teokseen eräänlaisena jäljenjättämisenä. MARIA STEREO Olohuone 306,4 km² 4.–7.6. Turku www.olohuone.org Poikkitaiteellisen tapahtuman nimi tulee kaupungin pinta-alasta ja siitä, kuinka neliökilometrit on tarkoitus muuttaa viihtyisäksi ja taiteen täyttämäksi ympäristöksi. 10.6. saakka Galleria Rajatila, Tampere www.mariastereo.com Leikkisistä ja tyttökulttuuriin usein viittaavista teoksista tunnetun taiteilijan näyttelyn teemana on teini-ikä, ja esillä on niin esinekoosteveistoksia, piirroksia kuin reliefejäkin. Atelieri O. Haapala 3.8. saakka Pohjoinen valokuvakeskus, Oulu www.ohaapala.com, www.photonorth.fi Oulussa nähdään valokuvaamo Atelieri O. Haapalan retrospektiivi. Uusviktoriaaninen valokuvastudio on ottanut nostalgiseen vaihtoehtomenneisyyteen sijoitettuja muotokuvia vuodesta 2008.
5 / 2014 41 Minä, Mikko ja Annikki -kirjaan. lin, joka tuntuu omalta paikalta. ”Se, miten taloja rakenneTakalo toivoo, että joku heistä heräisi lukiessaan ajattelemaan taan, kuvastaa kunkin aikakautoisin. Lähtisi taistelemaan den ideologiaa. Nykyisin rakenasuinympäristönsä puolesta tai netaan autojen ehdoilla: kellajärjestäisi vaikrissa on parkka atk-kurssin kihalli, jonne eläkeläisille. ajetaan suoe l l Ensin pitää usraan hissila s o le kaltaa unelmoilä, eikä edes Suurel tuntuu ä da, ja unelmat käydä ulkona. t s ihmisi voimaista Taloyhtiöiden on myös sanotli tava ääneen. evan y toimeen, pihatkin on ral o ”Kyynisyys kennettu stana itse dardien muja passiivisuus tarttu esimiestä. kaan. Ei niissä eivät saa olla lman i ole mietitty sivaihtoehtoja. tä, mitä ihmiAnnikin kortteset haluaisivat likin on täällä tänään vain, koska joskus joku tai voisivat pihassa tehdä.” Annikin runofestivaali valuskalsi sanoa, että se olisi mukava säilyttää.” taa pihan kesäkuun ensimmäiTakalon sarjakuvakirja on senä lauantaina. Tänä vuonna saanut rahoitusta Tampereen festivaalin teemana on kirjallikaupungilta. Kaupungin päätök- nen leikki. Tapahtumapäivänä senteko saa kirjassa aikamoista sisäpihalla on esillä alkuperäisryöpytystä osakseen. piirroksia Minä, Mikko ja Annikki ”Mietin piirtäessäni, että pi- -kirjasta. tääköhän minun ottaa rahoittaAnnikin runofestivaali on nyjakin huomioon. Päätin olla ot- kyisin yksi kaupungin festivaalitamatta. Meinasin revetä nau- kesän ylpeyksistä. Sekin on saaramaan, kun yksi kaupunginval- nut alkunsa siitä, että joku jostuutettu mietti, että kaupunki kus on sanonut, että tällainen voisi ostaa näitä kirjoja ja jakaa tapahtuma olisi mukava järjesniitä lahjoina silkkisolmioiden si- tää. jaan. On ainakin hyvä itsetunto kaupungilla, jos näin tekevät!” Maria Karuvuori a s u u ensimmäistä kertaa taloyhtiössä, jossa piha on tärkeä tila. Umpinainen kortteli muodostaa pihan ympärille syTa k a l o Taaborinvuori soi la 9.8. klo 15 Juha Tapio Liput: 25?€?(sis.?palvelumaksun),?alle?7v.?maksutta.?Lippupiste,? puh.?0600?900?900?(1,98?€?min+pvm),?klo?7–22.?Tapahtumanumerolla?106698?liput?suoraan?R-kioskilta?ilman?ennakkovarausta.?Liput portilta?tuntia?ennen?tapahtuman?alkamista. | N U R M I J Ä R V E N K U LTT U U R I PA LV E L U T | www.nurmijarvi.fi/tapahtumat | taaboRinvuoRi,?Koulunkulmantie?34,??Nurmijärvi KULTTUURI Annikin puukorttelin sisäpihalla Tampereella Annikki OFF 4.–6.6. www.annikinkatu.net/runofestivaali/ PURNU 2014 seinäkukka Kuraattori: Marja Kolu mistä tulet ? where are you from varifrån kommer du Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.fi. NyKytaidetta SuoMeSta, RuotSiSta ja VeNäjältä 15.6.–10.8. 2014 joka päivä klo 11–18 | tilauksesta 21.5.–31.8.2014 purnutaidekeskus@gmail.com | 040 967 8820 | 050 331 5820 Savusauna maanantaisin lipun hinnalla. Näyttelyopastus su klo 14 | Muuta ohjelmaa: www.purnu.fi lasten opastus pe klo 16 ja työpaja klo 16.30–17.30. liput: aikuiset 11€/9€. lapset ilmaiseksi. taidekeskUs PURNU | Mustasaari 63 | 35100 orivesi Voima.indd 1 Guadalupen ihme 10.8.2014 saakka Outi Fingerroos Matleena Jänis Minna Parkkinen helsinki. Helsinginkatu 5, toukokuu 2014. Helinä Rautavaaran museo Näyttelykeskus WeeGee Ahertajantie 5 (Tapiola), Espoo ti 11-18, ke 11-20, to-pe 11-18, la-su 11-17 Pääsymaksu: 0/12€ www.helinamuseo.fi 4/17/14 4:42 PM
42 kirjallisuus 5 / 2014 sankarikirjailija. Sami Liuhdon tusinaromaanit karttavat omakotitaloestetiikkaa ja ajankohtaisia aiheita. ”Jos joku sanoo, että kirja on sujuva, olen tehnyt virheen, kuin Rafael tai Rubens tai joku roskataiteilija.” Mirkka Hietanen Kirjailija Sami Liuhto epäonnistui Tusinaromaanithankkeessaan. Siksi hän pitää itseään sankarina. Rajat tulivat vastaan Y minuuttia jälkeen vuoden vaihtumisen vuonna 2013 Liuhto aloitti Tusinaromaanit-sarjan kirjoittamisen Turussa. Aamuviideltä hänellä oli kymmenen liuskaa kasassa. Oli taidepoliittinen kannanotto mennä työhuoneelle kun muut juhlivat. Tusinaromaanit saivat alkusysäyksensä runoilija Henriikka Tavin 12-projektista. Tak s i t o i s ta vi toteutti vuoden 2012 aikana projektin, jossa kirjoitti kirjan kuukaudessa. ”Seurasin Tavin projektia”, kertoo Liuhto, ”kuten kaikki me viisi tai seitsemän kiinnostunutta. Halusin kannustaa, mutta alkoi ärsyttää.” Liuhdon mielestä Tavilla oli kaikki: kustantaja, rahoitus, kustannustoimittaja jokaiselle kirjalle, ja huomiotakin tuli. Lopulta Tavi kyllästyi projektiin. ”Ymmärrän sen kyllä, ihan pelkotilana, jos vaikka paljas- Veikko – Okkiev ron liikkuessa ja kirjoitetaan junan seisoessa asemalla. Junan vaihto merkitsee säkeistön vaihtoa. ”Maailmassa on 180 metroa. Olen kirjoittanut Helsingin, Pariisin, Napolin, Rooman ja Milanon metroissa”, Liuhto kertoo. M y ö s s a n a n e l i ö t kuulu- ” M i n ä o l i n 1980-luvun nuo- ri, minusta ei ollut mihinkään”, sanoo Liuhto ja viittaa päihdehistoriaansa. Hän kehuu, että nykynuoriso on parempaa, mutta heillekään kauneuden taju ei tule valmiina. Estetiikkaan pitää oppia. ”Maailmasta tulisi parempi, jos estetiikka olisi koulujen opetussuunnitelmassa. Lapset ja nuoret vietäisiin maalaamaan graffiteja junavaunuihin”, Liuhto ehdottaa. Sami Liuhto on tehnyt viime aikoina metrorunoja, ranskalaisen Jacques Jouet’n mukaan. Metrorunon säe mietitään met- vat Liuhdon repertuaariin. Sananeliö perustuu usein palindromille. Antiikin Sator-neliö (SATOR AREPO TENET OPERA ROTAS) on haastavan palindromineliön esikuva, mutta samalla tavallinen. ”Lähin sator-neliö löytyy Gotlannista, se on merkki siitä, että täällä on käyty.” Neliöt vaativat sanoilta paljon. ”Sana 'sadas' sopii keskelle, ja useimmat nimet, mutta vaikka joku Veikko, toisinpäin okkiev. Nykymaailma on niin rationaalinen, pitäisi tehdä näitä okkievejä.” Maaria Pääjärvi tuisi, ettei se runouden kirjoittaminen niin vaikeaa olekaan”, sanoo Liuhto. ”Mutta luovuttamismentaliteetti alkoi hermostuttamaan.” Tavin projekti innosti Liuhdon miettimään jotain vastaavaa. turkulaisen katurunoilijan tuotannon kirjoittamista viikossa, mutta viikon ajan runokokoelma päivässä ei olisi ongelma. Halusin haastetta. Kaksitoista romaania vuonna 2013, plus yksi. Kolmastoista romaani kirjoitetaan muiden sisään.” Siis tusinaan mahtuu kolmetoista? ”Hei, tuota en ajatellutkaan! Tää on just taiteen idea, että joku toinen alkaa miettiä, mitä sä tarkoitit tuolla!” Liuhto sai kaksi romaania valmiiksi vuoden 2013 helmikuun 1. päivään mennessä. Alkuvuoden hän huhki aikamoista tahtia ja päätti kirjoittaa varastoon, kun ensimmäiset kirjat valmistuivat nopeasti. Kuudes romaani oli valmis 20. toukokuuta 2013. Liuhto oli kirjoittanut kuusi romaania 140 päivässä. ”Varastoon kirjoittaminen oli virhe. Olisi pitänyt levätä”, Liuhto kertoo. ”Kuudes romaani on omaelämäkerrallinen. Siinä näkyy kirjoittajan henkinen tila. Minulla on pakko-oireinen häiriö, ja se siinä puskee pintaan. Kesäkuussa kirjoitin vielä seitsemättä, mutta olin niin lopussa, että vietin pari päivää peiton alla.” ” K av e r i e h d o t t i L i u h t o l u o v u t t i . Kaksi romaaneista, Neromaani ja Puuromaani, ovat ilmestyneet. Kolmas, Eromaani, ilmestyy syksyyn mennessä. ”Romaanin kirjoittaminen on irstasta. Siinä antautuu tietyn- laiselle omakotitaloestetiikalle. Ei yritetä tarpeeksi. Se on inhottavaa. Sitten pidetään käännösoikeuksia tai myyntiä merkkinä siitä, että on yritetty tarpeeksi, mutta taidetta sellainen ei ole.” Liuhto kyseenalaistaa käsityksiä taiteen vaikeudesta. ”Sofi Oksasen Puhdistus oli minusta vaikea, koska se on huonosti kirjoitettu. Suomen kieli siinä ei ole vahvaa. Sama koskee Elina Hirvosta.” ”James Joycen Finnegan’s Wake ei ole vaikea, siinä mennään virran mukana. Eikä Volter Kilven Alastalon salissa, se on lukuromaani.” ”Monet haluaa määritellä, monet kaipaa lakia kaikkeen, mutta taide on se vapaus”, jatkaa Liuhto ja palaa kirjallisuuteen. Liuhto viittaa kirjailija Riikka Pulkkisen artikkeliin Imagessa ksasen O i f o S ” tus oli Puhdis aikea, ta v minus li huonosti se o koska itettu.” kirjo alkuvuodesta 2014. Siinä Pulkkinen kirjoitti ajatelleensa ponnistusvaiheessa New York Timesin kriitikkoa, joka nimitti hänen romaaniaan teennäiseksi. ”Joku synnyttäessään miettii kriitikkoa, niin onhan se kyllä kaunista. Tietääköhän kriitikko? Taiteellisena keinonakin tämä on outo, pikkasen olen huolissani.” naiskirjailijoiden kritisoiminen on hankaL i u h d o n m i e l e s tä laa, koska seurauksena voi olla joukkoreaktio, jossa loukkaannutaan sukupuolen puolesta. Liuhto mainitsee esimerkkinä Katja Ketun kaappaustapauksen ympärillä käydyn keskustelun. Mistä hän arvelee reaktion johtuvan? ”Kuvitellaan, että ollaan altavastaajia. Sekoitetaan yksityinen ja yleinen: jos yhtä moititaan, moititaan kaikkia. Meillä Suomessa akateemisesti koulutettujen keskuudessa on sukupuolinen tasa-arvo, mutta kun mennään kadulle, niin se on vähän erilaista. Mutta otetaan rauhassa, otetaan valkoviinispritzeri!” Sami Liuhto rakastaa jokaista suomalaista naiskirjailijaa. Tosissaan. ”Mulla on rakkauden aate. Takana on pitkä tie katkeruudessa ja vihassa, ja joka päivä joudun taistelemaan.” Tusinaromaanien pariin Liuhto ajattelee vielä palaavansa, vaikka epäonnistuikin. ”Tusinaromaaniprojektissa olin vähän sankari, kun epäonnistuin. Löysin rajani.” Maaria Pääjärvi Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjallisuuskriitikko. Sami Liuhto on turkulainen kirjailija. Hän on kirjoittanut puoli tusinaa romaaneja, palindromirunoja, esseitä ja kasapäin arvosteluja. Neromaani eli kirotun kartanonherran karmiva kohtalo. Turbator 2013. 130 s. Puuromaani eli ihmistä paossa. Turbator 2014. 130 s. Liuhdon Tusinaromaanit-sarjan etenemistä voi seurata Facebookissa. Eromaani ilmestyy syksyyn mennessä. Liuhdon seuraava runoteos, on kirjoittanut runoja, ilmestyy kesäkuussa ntamon kustantamana.
kirjallisuus 5 / 2014 Viis oikeudenmukaisuudesta 43 Mikkelin taidemuseo Mikkelin 10. kuvitustriennale 7.6.–14.9.2014 Maahanmuuttovirasto haluaa pitää Suomesta oleskeluluvan saavien henkilöiden määrän minimissä. Chris Haughton, Shh, We Have a Plan, 2014 T o i m i tta j a Jussi Förbom kertoo tuoreen teoksensa Väki, valta ja virasto esipuheessa tutkivansa sitä, millainen valta-asema Maahanmuuttovirastolla eli Migrillä on ja miten se on sen saavuttanut. Kirja erittelee yksityiskohtaisesti vuodesta 2009 lähtien tehtyjä maahanmuuttopolitiikan tiukennuksia teknisellä ja hallinnollisjuridisella tasolla, eri asiantuntijatahojen niistä esittämiä lausuntoja sekä niistä käytyä julkista keskustelua. Kirja väittää, että Migri ei vain tee yksittäishenkilöiden tapauksista ja lain soveltamisesta pelkkiä teknisiä päätöksiä, jotka voivat olla paremmin tai huonommin perusteltuja, vaan että Migri toteuttaa toiminnassaan tietoista omaa politiikkaansa. politiikka näkyy Migrin erittäin tiukoissa turvapaikka- ja perheenyhdistämispäätöksissä. Förbomin mukaan Migrin päämääränä on pitää Suomesta oleskeluluvan saavien henkilöiden määrä minimissä, ei niinkään tehdä päätöksiä mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Kirjassa käydään yksityiskohtaisesti läpi erilaisia päätöskäytäntöön liittyviä esimerkkejä näkökulman perustelemiseksi. Tä m ä o m a myös oivallisella tavalla, miten Migri käyttää sille suotua asiantuntijavaltaa. Viraston edustajilta pyydetään kommentteja aina, kun ulkomaalaislakia muutetaan. Förbomin mukaan Migrin päämäärinä ovat 2000-luvulla käytännössä humanitaarisen maahanmuuton minimointi ja siirtolaisten oikeuksien rajaaminen sekä tulijoiden tulvalla pelottelu. Tiukennuspolitiikan ajamisen ei pitäisi olla viraston tehtävä. Tätä vallan kolmijakoon liittyvää perusfaktaa painottaa Migrin ylijohtajaksi viime kesänä noussut Jaana Vuorio sisäasiainministeriön nettisivujen haastattelussa: Migri ei ota kantaa siihen, pitäisikö ulkomaalais- tai kansalaisuuslakia muuttaa lievemK i r j a o s o i tta a Ristimäenkatu 5, 50100 Mikkeli • Puh. 015 194 2424 • www.mikkeli.fi/museot Avoinna ti, to, pe, su 10–17, ke 12–19, la 10–13, ma suljettu. pään tai tiukempaan suuntaan. Sen tehtävä on vain toteuttaa poliitikoiden valitsemaa linjaa. Käytännössä Migri on kuitenkin ainakin aiemman johtajansa Jorma Vuorion kaudella vahvasti liputtanut tiukennusten puolesta. Suomen maahanmuuttopolitiikan toteuttamisesta vastaava virasto siis käytännössä myös tekee Suomen maahanmuuttopolitiikkaa. tulkinta ei tule maahanmuuttopolitiikkaa tuntevalle yllätyksenä. Migrin vaikuttamisessa kyse ei sinänsä ole niinkään salaisesta kabinettilobbauksesta, vaan siitä, että viraston viralliset muistiot ja lausunnot läpäisee samanlainen humanitaarisen maahanmuuton uhkakuviin ja siksi tiukennusvaatimuksiin liittävä argumentointi, jota Migrin entinen ylijohtaja Jorma Vuorio on esittänyt myös julkisuudessa. Hämmentävää on se, miten edes ihmisoikeuspuolella ei ole tajuttu suoraan tarttua Jorma Vuorion vallan kolmijakoperiaatteen vastaiseen vallankäyttöön. Erityisen kiinnostavaksi Vuorion tekee se, että sisäministeri Päivi Räsänen nosti hänet viime vuonna sisäasiainministeriön maahanmuutto-osaston päälliköksi. Förbomin Kati Pietarinen Kirjoittaja on siirtolaisuuteen erikoistunut vapaa toimittaja. Jussi Förbom: Väki, valta ja virasto. Into, 2014. 304 s. Lue kirjan perinpohjaisempi arvostelu Fifistä. TAIDE VALTAA KORKEASAAREN VANHAT KARHULINNAT. Grey Cube Festival & näyttelyt 7.6. - 12.9.2014 www.greycube.fi
44 kulttuuri 5 / 2014 Kädestä pitäen Jaakko Yli-Juonikkaan teos Vanhan merimiehen tarina kuvaa valtaa & uskottavuutta. Noora Kananen että noi kylvetysjutut ja insestijutut on sun oman pään tuotetta”, riitelee Aarno Niinan kanssa. Lukijalla on kuitenkin Annikan kerronta. Liikkumattomaan mykkyyteen tuomittu Annika on kirjan tietoisuus: ”Äiti ei usko, että isä on kirjoittanut ne viestit, joissa minä ilmaisen haluni nukkua pois. Ja nyt äiti on alkanut epäillä kaikkia kirjoituksiani. Myös niitä, joita hän on ollut itse fasilitoimassa. (…) Erityisen irvokkaan muodon suggestio saa niissä kirjoituksissa, joissa minä muka kerron ikäviä asioita isästä.” perimmäinen mitättömyys ei voi säilyä kirjoitetuissa kuvauksissa”, Annika pohtii. Tarina onkin hänen. Hän on keksinyt paikallislehden järjestämässä kilpailussa jäävuorelle nimen ja haaveilee omaelämäkerran kirjoittamisesta, vaikka ”moniulotteisintakin henkilöhahmoa raskauttaa pohjimmiltaan sama tyhjyys ja ankeus kuin todellisia ihmisiä”. Jäävuorimotiivi tuo kerronnan risteymään. Coleridgen runossa jäävuoret ovat luonnonvoimien halkeileva ja räsähtelevä helvetti. Annika pääsee kajakkiretkelle jäävuoren sisään. Jäävuoren ääni hallitsee kokemusta: ”Mutta vasta, kun kajakin kiepauttaa ylösalaisin, ja kuuntelee ääntä muutaman sekunnin vedenpinnan alla, siitä saa oikean käsityksen. Aika ajoin tämä huumaava sfäärien musiikki lyö laidalta jopa ryhävalaiden laulun.” Annikan tarina päättyy seremonialliseen tarinaan hautaamisesta kekäle suussa. Miksi kertoa niin? Annikako niin puhui? ”Olemassaolon K ertominen on valtaa. Tarinat rakentavat identiteettejä ja yhteisöjä, ne pitävät yksilöitä hengissä. Ne luovat kansakuntia sekä poliittisia ja taloudellisia hankkeita. Ja ne erottavat, kylvävät riitaa ja pitkittävät vihoja. Jaakko Yli-Juonikkaan romaani on saanut nimensä Samuel Taylor Coleridgen pitkästä runosta The Rime of the Ancient Mariner (1798). Siinä merimies pakottaa ohikulkijan kuuntelemaan tarinan merimatkasta, jolla hän ampui albatrossin ja tuotti teollaan huonoa onnea koko laivalle. Yli-Juonikkaan Vanhan merimiehen tarina ei osoita tarinan haltiatar. Angelina Jolien esittämä Pahatar mullistaa myytin pahasta kummitädistä. lähdettä ja vallankäyttöä näin selvästi. Kerronta hajautuu. Tarinassa on Aarno-isä, Niina-äiti ja vaikeasti vammainen teinitytär Annika. Tarina perheen yhtenäisyydestä rakentuu Annikan varaan, jolle fasilitointi, hänen kirjoittamisensa avustaminen kädestä pitäen, on antanut äänen. Hänen eristäytyneisyytensä on rikkoutunut, hän on kommunikoiva perheenjäsen. Vanhan merimiehen tarina on pieni kirja. Se käsittelee tarinan, vallan ja uskottavuuden kysymyksiä herkästi ja arkisesti ja luo metatasoa vaivihkaa. Yli-Juonikkaan maineikkaan Neuromaanin (2012) rakenteen analysoinnista on muodostunut kirjallisen väen hupia. Omassa mittakaavassaan häilyvä ja pelottava Vanhan me- rimiehen tarina on myös täynnä mahdollisia ratkaisuja mahdollisiin kysymyksiin. verbaalisesti taitava. Hän melkein saa kustantajan runokirjalleen, tarinan albatrossille, mutta kustantaja ei lopulta halua ottaa kiistanalaisen fasilitoinnin avulla kirjoitettua teosta julkaistavakseen. ”On musta aivan päivänselvää, että sinä vilpittömästi uskot Annikan kirjoittavan itse”, sanoo kustantamon edustaja Niinalle. Niinan varmuus rapisee. Ehkä vanhemmat ovat sepittäneet Annikan persoonan itselleen suojaksi siltä tosiseikalta, että heidän ainoa lapsensa on täydellisen luoksepääsemätön olento. A n n i ka o n Pahatar rokkaa E sattumaa, että Disneyn elokuva Pahatar on coolin feministinen tekemättä siitä isoa numeroa. Robert Strombergin esikoisohjauksen takaa löytyy käsikirjoittaja Linda Woolverton, joka on ollut käsikirjoittamassa muun muassa Disneyn elokuvia Mulan (1998) ja Liisa Ihmemaassa (2010). Woolverton on yksi niistä harvinaisista valtavirran elokuvakäsikirjoittajista, jotka yrittävät purkaa ahtaita häkkejä, joissa tytöt ja pojat kasvatetaan sosiaaliseen sukupuoleen. i ole Perhe lamaantuu, kun luottamusta kommunikaatioon koetellaan. Lopulta Annikan pelastukseksi tarkoitettu leikkaus menee pieleen, eikä Annika saakaan kättään liikutettua kirjoittaakseen itse viestejä. Perhe haaksirikkoutuu. Haasteellinen arki muuttuu raadolliseksi, alkoholilla lohduttautuva Aarno masentuu, Niina muuttuu vihamieliseksi miestään kohtaan ja menettää uskonsa Annikan kommunikaatiokykyyn ja Annikaan itseensä. Kenties vanhemmat kertovat toisilleen hajottavia tarinoita Annikan välityksellä. ”Jos sulla on oikeus väittää että mä keksin näitä armomurhajuttuja ja lavastan ne Annikan ideoiksi, niin yhtä lailla kai mäkin voin otaksua Grimmin veljesten satuun pohjautuvassa Prinsessa Ruususessa pahan haltiattaren kirouksen seurauksena prinsessa satuttaa 16-vuotissyntymäpäivänään sormensa värttinään ja vajoaa kuolemankaltaiseen uneen, josta herättää vasta suudelma tosirakkaudelta. Disneyn vuoden 1959 piirretyssä versiossa haltiatar nimettiin Pahattareksi. Woolverton on kieputellut myytin uusiksi. Prinssiään koomassa venttaileva prinsessa (Elle Fanning) nuokkuu tässä versiossa vain päikkäreiden verran, kun sekä hyvässä että pahassa taustalla lankoja vetelevä Pahatar (Angelina Jo- Maaria Pääjärvi Jaakko Yli-Juonikas: Vanhan merimiehen tarina. Otava 2014. 188 s. lie) pistää tuulemaan. Elokuva alkaa symbolisella kastraatiolla, jossa itsenäinen ja voimakas nainen kuohitaan niin selkeällä tavalla, että pieni lapsikin sen ymmärtää: petollinen mies katkoo hänen siipensä. Vaikka elokuva paikoin sortuu söpöt pörröiset oliot -pornoon, sen pohjavire on riipaiseva tarina vihasta ja vainoharhasta, jonka rakkaus murtaa. Lopussa nainen perii valtakunnan. Susanna Kuparinen Robert Stromberg: Maleficent – Pahatar. Elokuvateatterissa.
kulttuuri 45 5 / 2014 voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen We Are Family! Prideviikon esiintyjät: cafecavalier. com Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 16.6. asti. voima@voima.fi sincity.fi INTIIMITUOTTEIDEN ERIKOISLIIKE DEKKARIPÄIVÄT 6.–7.6. Kouvola www.dekkaripaivat.fi Laadukkaat seksivälineet, liukuvoiteet, hierontaöljyt, kondomit ja eroottiset asusteet Dekkaripäivien herkullista teemaa, kostoa, avataan niin psykologian, rangaistuslaitosten kuin teologiankin näkökulmasta – tietenkin kirjallisuuden lisäksi. Pursimiehenkatu 14 • 00150 Helsinki • puh.no. 09-70029207 Kirsi Majamäki ANNIKIN RUNOFESTIVAALI 7.6. Tampere www.annikinkatu.net/runofestivaali Tämänvuotinen runofestivaali lähestyy kirjallisuutta leikin kautta. Omasta epätotisesta kulmastaan runoudesta tulee puhumaan ruotsalainen Henry Bowers, joka on myös rap-artisti sekä kuplettilaulaja. INTIAN KIRJALLISUUS 7.6. kello 17–20 Caisa, Helsinki www.caisa.fi/tapahtuma Caisan kirjallisuusillan teemana on tällä kertaa Intia, jota lähestytään paitsi tekstien myös muun kulttuurin kautta. VANHAN KIRJALLISUUDEN PÄIVÄT Aforismipäivät www.pirfest.fi/vanhan-kirjallisuudenpaivat 14.–15.6. Varsinais-Suomen Kansanopisto, Paimio www.vsko.fi/#afo2014 30-vuotisjuhlaansa viettävä, pääsymaksuton tapahtuma on kaikille avoin, mutta houkuttanee etenkin antikvariaattien ja vanhojen kirjojen ystäviä. Kaksipäiväisiksi paisuneiden aforismipäivien kaikille avoimessa lauantai-illassa kuullaan muun muassa kirjailija-toimittaja Roope Lipastia. 27.–28.6. Sastamala muut lehdet Puhemies Eero Heinäluoma (sd) on saanut mainetta politiikan sääasemana. Jotkut vaalit ovat Heinäluoman antureiden mukaan aina lähestymässä. Heinäluoma järjestää Helsingin Seurahuoneella talousseminaarin 17.6. Paikka kaksi tuntia kestävään tilaisuuteen irtoaa 800 eurolla. Avecin saa mukaan 1300 eurolla. Heinäluoma pelaa kuten Heinäluoma pelaa, varman päälle. Kutsussa hän ei paljasta, kerätäänkö rahaa 2015 eduskuntavaalityöhön, syksyn harjoitusvaaleihin vai 2018 presidentinvaaleihin.” Heikki Vento, Suomen Kuvalehti 21/2014 Naapurin Reiska myöhästyi pahasti eurovaaliehdokkuudesta. Mies harmitteli Kärrynpyörässä tuopin ääressä, että vaalislogankin olisi ollut valmis: ”Parlamentaarisessa demokratiassa äänestäjä nauttii edustusjuomatkin edustajan välityksellä. Juo enemmän – äänestä Reiska parlamenttiin!”” Nimimerkki Pohjanmaan kaaderi, Tiedonantaja 21/2014 Mutta taiteilijoidemme köyhyysloukkua on merkittävästi syventänyt valtion taiteilija-apurahojen jälkeenjääneisyys. Valtion taiteilijaapurahoihin ei ole 2000-luvulla kertaa- Koonnut Pertti Laesmaa kaan tehty tuntuvaa määrälisäystä saatikka varsinaista tasokorotusta, joka aidosti huomioisi taiteen tekemiseen (ja elämiseen) liittyvien kustannusten nousun.” Minna Sirnö, ISSUEx, toukokuu 2014 Chaplinilla oli ilmiömäinen muisti. Hänestä tuli muutamassa vuodessa upporikas, yksi Yhdysvaltojen parhaiten palkattuja ihmisiä, mutta silti hän ei koskaan unohtanut sitä murskaavaa köyhyyden ja nälän painetta joka oli hänen yllään koko hänen lapsuutensa ajan. Nykyiset viiden tähden hotelleissa kelluvat elokuvantekijät ja festivaalihait eivät voisi olla kauempana tästä taiteellisesta itsekurista ja taiteellisen prosessin ymmärryksestä.” Peter von Bagh, Iso Numero, kevät 2014 Sinut siis irtisanottiin Soundista… Älä välitä, minäkin sain potkut Meidän Vauva -lehdestä!” Juho Juntunen, Sarjainfo 1/2014 Freud kuitenkin teki karhunpalveluksen unien hyödyntämiselle esittämällä, että unia ymmärsi parhaiten ulkopuolinen asiantuntija – psykoanalyytikko, eivätkä ihmiset voineet olla omien uniensa parhaita asiantuntijoita.” Open Fi-Sat 22pm-4am B O T T A O N ! K o l m e r a v i n t o l a a , k o l m e t u n n e l m a a w w w . b o t t a . f i Pirulliseen nälkään Helvetilliseen janoon Kokous-, tapahtuma& juhlatilaa Real Ale, Real Food, Real PUB! Monica Halinen, Mielenterveys 3/2014 Ma - Pe klo 11 - 04 La klo 14 - 04 p. 09 - 580 77 707 Tilatiedustelut: p. 09 - 580 770 myynti@botta.fi Museokatu 10 Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03 p. 09 - 580 77 222
46 kirjallisuus 5 / 2014 Krishnan kymmenen avatarta A rvostetul- Puupäähattu-sarjakuvapalkinnollakin palkitun Kaisa Lekan tuotanto tunnetaan huolella suunnitelluista sarjakuvakirjoista, pelkistetystä piirrostyylistä ja hindufilosofisista ajatuksista. Lekan yhdessä puolisonsa kanssa luoma uusi teos Time After Time keroo Krishna-jumalan seikkailuista maan päällä erilaisina uudelleensyntyneinä hahmoina eli avatareina. Kehystarinassa omaelämäkerralliset hahmot Kaisa-hiiri ja Christoffer-ankka selittävät tarinoiden taustoja ja pohtivat niiden merkityksiä tämän päivän ihmiselle. Hindulaisia tarinoita ei etenkään sarjakuvamuodossa ole Suomessa paljon saatavilla, joten Time After Time on jo kulttuuriteko sinänsä. Vaikka kirja on englanninkielinen, se avautuu kohtalaisella kielitaidolla. Monimutkaisetkin asiat on selitetty yksinkertaisesti. la tarkoituksena on usein opettaa oikeasta ja väärästä. Krishna-myyteissä hyvä voittaa pahan paitsi voimalla myös oveluudella ja tietysti luottamalla Jumalaan. Krishnalla on J u m a lt a r u j e n uudelleensyntyneet. Kaisa ja Christoffer Lekan sarjakuvateos Krishnamyyteistä on hieno kulttuuriteko. eri avatareina erilaisia inhimillisiä piirteitä, ja jumaliakin koetellaan. Näissä tarinoissa yksi Krishnan avatareista on Buddha. Krishna ottaa välillä myös eläimen hahmon. Kaiken elävän kunnioittaminen onkin yksi kirjan moraalisista opetuksista. Elämän pyhyys ei kuitenkaan poista kuoleman välttämättö- ua voi t s a l e P malla a t s o l a j än & mieltä alla luopum sta. ia mater myyttä. Kuolemahan on vain vaihe, joka edeltää jälleensyntymää, ja seuraavassa elämässä joudutaan oppimaan edellisen elämän virheistä. Karman laista ja elämän kiertokulusta revitään huumoria, jossa nauretaan inhimillisille heikkouksille. Toinen kirjan moraalinen opetus on se, että pelastua voi jalostamalla mieltään ja luopumalla materiasta. Tarinat ja moraaliset ohjeet sidotaan nyky-yhteiskuntaan hyväntahtoisen ymmärtäväisesti, mutta ei kritiikittä. Etenkin ohjetta materiaan takertumattomuudesta käsitellään hyväntahtoisella huumorilla – eihän se koske kirjoja, eihän! sarjakuvaprojektiksi kirja on poikkeuksellisen suuren kansainvälisen tekijätiimin tuotos. Kirjan oheen on kansainvälisesti tuotettu muun muassa musiikkia, värikästä fonttitaidetta ja lekamaiseen tapaan kirjaprojektia varten erikseen suunniteltu pakkauspaperi sekä postimerkit, joilla kirja postitetaan. Kirjan värityksestä vastaa pariskunnan ystävä Tuomas Mäkinen, josta kerrotaan sarjakuva-albumissa Audarya Lila: The Death of Tuomas Mäkinen. Vaikka kirja on itsessään komea teos, se on vasta alkua hindumytologian sarjakuvasovituksille. Kirjan lopussa vihjataan, että seuraavana sarjakuvaprojektina on Bhagavad Gita, tärkein Krishna-jumalan opetuksista kertova teos. Suomalaiseksi Miia Vistilä Kaisa & Christoffer Leka: Time After Time. Absolute Truth Press 2014. 304 s. kirjat Suvi Valli: Elämä:kertoja. Otava 2014. 107 s. Ilkka Hautala: Hiki – huokosten objektiivinen totuus. Omakustanne 2014. 86 s. Herttaisen inhimillistä Onpa täysi kirja, ja hauska, tämä Elämä:kertoja, se sisältää eloisia maisemia ja ihmisenhitusia. On se täynnä keinojakin, niitä, jotka lopulta tekevät runokirjasta hitaan luettavan ja merkityksiltään kasvavan. Poetiikka sisältää kaiken, tai ainakin valtavasti mahdollista. Kuitenkin kirja muistuttaa kokonaisuudessaan jonkinmoista sortimenttia tyylistä ja tilanteesta. Alan kaivata kaaria, uskaliasta jämäkkyyttä kuvasten ja tarinaisten asemesta. Runo on pitkää proosaa tehokkaampi näyttämö toisiinsa kietoutuville tarinoille. Valli asettaa tarinoita ihmisistä rinnan ja peräperää, ja poetiikan keinot ovat niin laajat, että tylsyys on poissa: ”Matti on niin rehellinen mies, että hänen täytyy lainata v a r k a a n merkitys toisesta kielestä.” Proosamaista tekstiä pilke silmässä, mutta näissä tyyli muodostuu hankalaksi. Miksi ilmaisun pitää löystyä kun vaihdetaan lyriikan keinot suoravirkkeisempään proosailmaisuun? Pätee kirjallisuudessamme laajasti ja näemmä myös yhden kirjan mittakaavassa. Elämä:kertoja on herttaisen inhimillinen kirja. Sen lyyrisessä vyöryilyssä ei ole mitään hankalasti ymmärrettävää tai runollista eteerisyyttä. Se ottaa ihmisen mittoja: ”Kuin ihmiset siitä paikasta / olisivat se paikka.” Maaria Pääjärvi Urbaania diy-runoutta ”Arkista paskaa, muijat ei vastaa. Olen piesty libido ja kaiuton ääni”, alkaa Ilkka Hautalan runo Ei-uni. Koomisessa pikavalotuksessa Hautala on hyvä. Hiki on hieno painotuote, materiaalisesti vuoden laadukkaimpia runokirjoja, kun niitä isotkin kustantamot tekevät pahvikasoina. Hautalan omakustanne on diy-meiningissään valloittava ja raikas. Runsaasti kuvitettu kirja sisältää tekijän ja kolmen muun valokuvia. Kokonaisuus on hyvä. Olen nähnyt Hautalan esiintyvän helsinkiläisissä lavarunotilaisuuksissa. Spoken word ja lavaa vasten kirjoitettu, helposti lähestyttävä runo luonnehtii kirjaakin. Voisi jopa puhua helsinkiläisestä runokoulukunnasta, joka kirjoittaa yksinkertaisilla keinoilla kaupungin kaduista boheemista näkökulmasta. Vaikka säkeissä on paljon omaan nokkeluuteensa kompastumista (”Poikaystävä ei ole koskaan paikalla. / Lojuu kotona, tyttönsä vapaana, minun katseeni alla”) ja kielessä parannettavaa, on Hautalan omakustanne ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja, hyväntuulisuudessaan ja rentturomantiikassaan: ”Siunattu järjen ääni hyväilee elämääni”, alkaa eräs runo ja valaisee olemassaolon turhaa ihanuutta. Maaria Pääjärvi Annariikka Leino: Maarit. Johnny Kniga 2014. 363 s. Maaritin matkassa Maaritin suurimmat hitit – esimerkiksi Jäätelökesä, Hymypoika ja Lainaa vain – lienevät tuttuja melkein jokaiselle. Nyt Annariikka Leinon kirjoittama komea henkilökuva tutustuttaa lukijan myös laulujen tulkitsijaan, yli neljä vuosikymmentä studioissa ja estradeilla viihtyneeseen taiteilijaan. Haastatteluihin ja lehtiartikkeleihin perustuva, sitaattivetoinen kirja päästää Maaritin itsensä lisäksi ääneen suuren joukon laulajan ystäviä ja yhteistyökumppaneita. Maaritin tinkimättömästä oman tien kulkemisesta, häikäisevästä musiikillisesta lahjakkuudesta sekä maanläheisestä ja lämminsydämisestä elämänasenteesta kertovat muun muassa Mikko Alatalo, Heikki Salo ja Raili Hulkkonen. Tasapainoisen, vaivattomasti luettavan kirjan ytimessä on Maaritin ura ja musiikki. Levytykset käydään läpi tarkasti yksi kerrallaan, kansikuvien kuvausprosesseja myöten. Yksityiselämääkin silti valotetaan. Kiertoajelu laulajan lapsuuden ja nuoruuden maisemissa nostaa pintaan muistoja kouluajoista, kavereista ja opettajista, mutta ennen kaikkea sukulaisista. Kauniisti ja ymmärrykseen pyrkien Maarit kertoo esimerkiksi italialaisesta muusikkoisoisästä, alkoholisoituneesta äidistä ja kioskiyrittäjinä työskennelleistä mummosta ja vaarista. Marjo Jääskä Karita Tykkä & Sanna Ala-Seppälä & Ulla-Maija Lähteenmäki: Raakaa ja makeaa. Herkullisimmat raakajälkiruoat. Tammi 2014. 144 s. Hirvitalo. Pispalan nykytaiteen keskus. Kirja kaikesta maan ja taivaan välillä. Pispalan kulttuuriyhdistys ry 2014. 320 s. Terveysherkkuja Hirveen autonomista Raakaruokaan on houkuttelevinta tutustua makeiden ihanuuksien avulla. Kuumentamatta ja prosessoimattomista raaka-aineista valmistettavia terveellisiä vaikkakaan ei aina kevyitä herkkuja löytyy esimerkiksi ex-missi Karita Tykän keittokirjasta Raakaa ja makeaa. Suhtauduin kirjaan hitusen epäluuloisesti, mutta asenteellisuuteni sai nenilleen. Reseptit tuntuvat muutamia epätarkkuuksia lukuun ottamatta toimivilta, ja komeissa, sivun kokoisissa kuvissakin pääasia on ruoka. Suklaa, konvehdit ja muu karkkiosasto painottuu ehkä vähän liikaa, niitä on ohjeista melkein puolet. Smoothieita taas kaipasin lisää. Toisaalta pirtelö on tyypillisesti laitetaan-mitä-kaapissa-on-ruoka, eikä tarkkoja raaka-ainelistoja välttämättä tarvita. Kirjassa ihastuttaa aloittelijankin huomioiva yksinkertaisuus. Melkein kaikki raaka-aineet löytyvät ainakin isommasta ruokakaupasta, eikä tehosekoitinta ja monitoimikonetta kummallisempia laitteita tarvita. Selkeitä ovat myös sisällysluettelo sekä kirjan loppuun kootut raaka-ainetietoiskut ja valmistusniksit. Testaamastani sitruunamoussesta tuli ohjeen mukaan tehtynä rakenteeltaan aika löysää, mutta maku oli hurmaava. Hotkaisin 2–4 henkilölle ajatellun annoksen yhdeltä istumalta. Marjo Jääskä Kun saan käsiinsä anarkistien tekemän kirjan, katson ensimmäiseksi, onko kirjalle merkitty tekijää. Hirvitalo-kirjalla on toimittaja mutta ei yhtä tekijää. Kirja on yllättävän hauska katsaus suurin piirtein kaikkeen, mitä Tampereen Pispalassa olevassa Hirvitalossa on tapahtunut ennen talonvaltausta ja sen jälkeen. Se kokoaa kansien väliin tekstit, taideja muut häröilytapahtumat ynnä valokuvat. Kun silmäilee Hirvitalon historiaa, ei voi olla pohtimatta, kuinka tärkeä talo, paikka ja tila on ylipäätään kulttuurille. Herääkin kysymys, onko kulttuurin viljeleminen pelkkää tietyssä paikassa tapahtuvaa duunailua? Samalla voi kysyä, mitä menetetään, kun jostakin tulee instituutio. Tai mitä tarkoitetaan sillä, että ei haluta maksaa seinistä vaan sisällöstä? Ajanmukainen tapa on sanoa, että kyllä, kyllä, instituutiot ovat pahasta ja vain sisällöillä on merkitystä. Tätä samaa mantraa hoetaan myös kulttuuripolitiikassa: halutaan tuottaa tapahtumia mutta ei haluttaisi sijoittaa ylläpitämiseen. Ja kuitenkin Hirvitalo-kirja kertoo erään instituution ja sen ylläpitämisen historian. Arvostan. Kimmo Jylhämö
kirjallisuus 5 / 2014 47 Legenda herää jälleen taivaallinen django. Mustalaiskitaristi Django Reinhardt oli aikansa kuuluisimpia jazzkitaristeja. Hän kuoli vain 43-vuotiaana. N Balenin Le Quintette du Hot Club de Django, vallaton France! Melody Makerin toimitvirtuoosi on ensim- taja: ”Kvintetti on soittaessaan mäinen suomeksi käännetty elämäkerta 1900-luvun alku- merkillisen staattinen. Kolme kipuoliskolla vaikuttaneesta bel- taristia istuu rivissä, Django kesgialaisesta jazzkitaristista Jean kellä lähes hievahtamatta. ToisiReinhardtista. naan mestari itse saattaa kurtisHeimo risti mustalaispojan taa kulmiaan keskittymisen merDjangoksi, joka tarkoittaa pai- kiksi tai päästää arvoituksellisen kallisella romanikielellä ”minä hymyn orastamaan kasvoilleen.” herään”. Kuumana toukokuun 15. päi18-vuotiaana Django menetti vänä 1953 Django istui terassilla vankkuripalossa kaksi sormea, vaimonsa Naguinen ja poikansa ja hän pystyi kuljettamaan soit- Babikin kanssa. Äkkiä hän lyytimensa kaulalhistyi. Saapula vain peukaneelle lääkärille loa, etusormea Django ehti letu untu t ja keskisormea. ironio g , n a kauttaa t l Dja u k Jalan amputoinsesti ennen vair lta se a, pumistaan kooe s i nilta vältyttiin. a k lt au Kitaristi oli k ltä eno ltä. maan: ”Ja nytkö ä ä k k iä te suvaitsette alkanut tapailla jäsene n e e saapua?” uudelleen serkh r pe kuaan Sophie Lähestyipä Irma Ziegleriä. tätä taivaallisHän oli jo 14-keta mustalaiskisäisenä rakastunut tulenpalavasti tuohon nuo- taristia mistä kulmasta tahansa reen, pyöreäposkiseen tyttöön, ja valitsipa reitikseen sivupolut jota kutsuttiin nimellä Naguine. tai puhdasoppisen tien, Django Maailma oli muutoinkin tuntuu kaukaiselta serkulta, iäkmuuttunut. Louis Armstrongin käältä enolta, perheenjäseneltä, ja Duke Ellingtonin jazz oli tullut samaan porukkaan kuuluvalta kaverilta tai pitkäaikaiselta naaEurooppaan jäädäkseen. purilta. V i u l u a virittäessään StéphaBalenin teos on odotettu ja ne Grappelli sahaili muutamia herkullinen kirja, joka sisältää riffejä. Django reagoi välittö- kronologisen levytysluettelon. Oheiskuunteluun suosittelen mästi lyhyellä ja ytimekkäällä säkeellä, joka jäi odottamaan vuonna 1993 ilmestynyttä japavastausta. Viulistin repliikkiä ei nilaista cd-boksia Django Swings tarvinnut odotella, ja musiikilli- Nuages. nen keskustelu syveni luonnolliseksi. Pertti Laesmaa Miehet ryhtyivät puheisiin ja avautuivat toisilleen soitintensa Noël Balen: Django, vallaton virturistitulen välityksellä. Musiikki oosi. Suom. Otto Särkkä. yhdisti nämä kaksi luonteeltaan Aviador kustannus 2014. 244 s. kovin erilaista taituria. oël Yhteistuotanto Andres Noormets Teatteri Telakalla 26.8. - 30.8. ja 30.9. - 4.10. Juha Hurme Maailmankaikkeus Suomalaisten puolustus -trilogian kolmas osa Ensi-ilta 10.10.2014 www.telakka.eu/teatteri
48 musiikki 5 / 2014 Ääniä merestä Erään valaan elämän kautta voi kertoa ihmiskunnan teollistumisen ajan historian. 1 30-vuotias sillivalas tekee itselleen armomurhan Vejlen vuonossa Tanskan rannikolla vuonna 2010. “Kuolevasta valaasta tuli turistinähtävyys Tanskassa”, Yle uutisoi kesäkuussa 2010. Oksettavaa kyllä, uutisen mukaan jotkut ovat jopa kiivenneet kuolemaisillaan olevan valaan päälle ottaakseen itsestään kuvia. Tämä on tosielämää. perustuvat tapahtumat ovat ohjaaja Janne Saarakkalan Valaskuunnelman lähtökohdat. Kuunnelma kertaa, mitä 1800-luvulla syntynyt sillivalas on ehtinyt nähdä ja kuulla: höyrylaivat, tankkerit, sukellusveneet ja syvyyspommit. Se myös kertoo, mitä jää kuulematta: toisten valaiden lauTodellisuuteen vainaja. Vanhaksipojaksi nimetty sillivalas eli ainakin 130-vuotiaaksi. Se ehti nähdä molemmat maailmansodat. lu, rannikoiden rajat ja ruuan sijainti. Oksettavaa ihmisen toiminta on muutenkin, jos sitä katsoo valaan näkökulmasta. 1900-luvun alussa pinnalla uivat sukulaiset alkavat syökseä tulta, ampua. Valaita tähdättiin harppuunatykeillä ja pumppukeihäillä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen syvyyspommien laukaisuun tarkoitetut alukset muuntuvat kelluviksi keittämöiksi. Näille valastamoille rakennetaan olosuhteet, joissa valaiden ruhot voidaan käsitellä. Sitten 1950-luvulla alkavat merenpohjan öljynporaukset Meksikonlahdella. Meri täyttyy vuoroin sodalla, metelillä ja verellä – ja muovijätteellä, joka tukkii valaidenkin ruuansulatusjärjestelmät. nimetyn valaan elämänvaiheet kuljetta- Va n h a k s i p oj a k s i levyt Habib Koité: Soô. Contre-Jour 2014. Ylistys kotimaalle Habib Koité ottaa uutta suuntaa. Instrumentistoon on tehty makeover: rummut pois, kalebassi ja djemba tilalle; banjo ja uusi metallikielinen kitara mukaan myös. Banjo kun antoi lisämakua yhteistyöhön amerikkalaisen bluesartistin Eric Bibbin kanssa vuoden 2012 albumilla Brothers in Bamako. Koité jalostaa musiikkiaan poimimalla vaikutteita ulkopuolelta, mutta myös miksaten kotimaisia tyylejä ja rytmejä. Albumi Soô (koti) heijastaa Koitén rakkautta kotimaahansa Maliin. Parempaa paikkaa ei löydy. Köyhää, mutta elämänlaatua vaikka muille jakaa, ihmiset välittävät toisistaan. Ylistys on tarpeen, vaikka tilanne maassa on rauhoittunut. Hyvin kaunista musiikkia: akustisen alastonta ja melodista, rauhallista pohdiskelua. Taustakuoro harmonisoituu erityisesti kauneimmilla ja surullisimmilla raidoilla Need You (kertoo pakkoavioliitosta) ja Khafole (kertoo ympärileikkauksista). Raidalla Balon tan (”jalkapallo”) kiehahtaa, kun malilainen Master Soumi vetää sähäkän räpin kansallisesta urheilusta. Hieno levy. Maria-Kaisa Jurva Aziza Brahim: Soutak. Glitterbeat/ Border 2014. Lykke Li: I Never Learn. LL Recordings 2014. Black Motor: Jumehniemi. Kauriala Society 2014. Hurjat silmät: s/t. El Camino 2014. Rootsia Länsi-Saharasta Kaiken se kärsii Moottori vie minne vaan Lapset jyrää Aziza Brahim on monitoiminainen: laulaja, säveltäjä, tuottaja, näyttelijä ja länsisaharalaisten puolestapuhuja. Uusimmalla levyllään hän laulaakin kansansa kokemista epäoikeudenmukaisuuksista ja ahdingosta. Hän kertoo pakolaisleirin ankeudesta, maamiinoista mutta myös unelmasta omasta maasta. Hän itsekin syntyi leirillä, mutta asuu nykyään Barcelonassa. Taistelulaulun Julud hän omistaa äidilleen. Tämä akustinen levy on melodisempi kuin perinteinen länsisaharalainen musiikki. Azizan sielukas, melankolinen ääni sekoittuu kitaraan ja sähköbassoon, lyömäsoittimiin ja tablaan – perinteiseen käsirumpuun – jota hän itse soittaa. Enimmäkseen hän laulaa äidinkielellään, toisinaan espanjaksi. Koska instrumentteja on vähän, pääsee Azizan ääni etualalle. Siellä täällä kuuluvat autiomaabluesvaikutteet. Surullisen melankolinen mutta älyttömän kaunis levy Länsi-Saharan musiikilliselta lähettiläältä. Maria-Kaisa Jurva Jos Lykke Li esittäytyi edellisellä albumillaan melankolisen indiepopin prinsessana, on mielikuvaa hyvä päivittää. Nyt Ruotsin kuninkaallinen on erikoistunut sydänsurujen tulkitsemiseen. Kolmas albumi onkin pullollaan melankolisia rakkauslauluja. Levyn tuotanto on vaikuttava, kuten tyylin balladeilta sopii odottaa. Äänimaisema on kaiutetun jylhä, ja biiseissä pelataan paljon utuisilla taustoilla ja tikityksillä. Nämä eivät kuitenkaan riitä pitämään levyä kasassa. I Never Learnin heikkoudeksi muodostuu sen biisimateriaali. Keskelle sijoitettu Gunshot on levyn ainoa vahva kappale. Muutoin levy ja erityisesti sen loppupuoli sisältävät lähinnä nättejä balladeja, jotka ovat ihan kivoja mutta eivät puhuttele. Kappaleissa mainitaan kaikki kariutuvien parisuhteiden kliseet erojen aiheuttamista kovettumista yksinäisiin öihin ja oman itsenäisyyden julistamiseen. Lykke Li on aiemmin todistanut taitavansa biisien tekemisen, mutta näihin teemoihin kappaleet eivät onnistu tuomaan uutta. I Never Learn jääkin muodollisesta pätevyydestään huolimatta mitäänsanomattomaksi: siitä puuttuu aitojen tunteiden luoma tarttumapinta. Tuukka Tuomasjukka Faijani kertoi ussanmaikasta ja pojasta. Open mukaan hyvistä ihmisistä tulee valkoisia enkeleitä ja pahoista mustia. Poika: ”Pääasia kuitenkin, että saa lentää!” Black Motor on vienyt minua sydämeni perään Italiaan, ajamaan autoa Suomen suviyöhön ja istumaan Helsingin Alppipuistoon. Nyt pääsen Sami Sippolan, Ville Rauhalan ja Simo Laihosen messissä Jumehniemen levytysstudioon. Black Motorin ote musiikkiin on niin omaperäinen ja vahva, että myös ulkomaiset tahot ja festivaalit ovat pyytäneet sitä soittamaan. Trio on soittanut koko Suomen jazzkerman ja monien ulkomaan ihmeiden kanssa. Black Motor soittaa free jazzia, omia sävellyksiä, luonnon ääniä, vahvaa tulkintaa, perinteistä jazzia... Trion musiikkia on vaikea kategorisoida, koska eniten on kyse kuitenkin sen omasta musiikista. Polttavan kuumaa ja ihanan pehmeää, kuin löylyt hämäläisessä savusaunassa. Pertti Laesmaa Olen kahta mieltä lapsitähdistä. Lapsen puskeminen kuuluisuuteen on potentiaalisesti vaarallista. Ajatelkaa Michael Jacksonia. Omat muksuni ovat jakaneet mielipiteeni entisestään. Skidien kanssa puuhastelu on parhautta, mutta samalla niitä pitää suojella median hulluudelta ja sen lieveilmiöiltä. Jos vanhemmat sattuvat olemaan musiikkihommissa, niin miksi ei sitä sitten tehtäisi lasten kanssa? Tasapaino on varmaan se tärkein asia tässäkin asiassa. Hurjat silmät -duo on uusi tuttavuus lapsimuusikoiden saralla. Alma, 12, ja Tuure, 9, ovat levyttäneet albumillisen omia biisejään, hauskan naivistista folk-poppia, jossa on eittämättä hyvä meno. Sanoitukset kuulostavat juuri siltä, miltä lasten elämä kuuluukin: kysymyksiä munakkaan syömisen pakollisuudesta ja sateella ulos menemisen välttämättömyydestä. Lapset ovat liian usein matkustajia aikuisten maailmassa. Tämä levy antaa otteen ruorista hetkeksi lapsille itselleen. Se on hyvä alku. Jari Tamminen
musiikki 49 5 / 2014 vapaan kulttuurin festivaali > festivalnorpas.org voima suosittelee Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 16.6. asti. voima@voima.fi MIAU 4.6., 6.-7.6. Kuopio, Hyvinkää, Helsinki miautheband.fi Uuden Musiikin Kilpailussa ilahduttanut poptrio julkaisi toukokuun lopussa ensimmäisen kokopitkänsä, jota kuullaan varmasti myös keikoilla. BILLY BRAGG 6. & 7.6. Helsinki ja Tampere www.billybragg.co.uk Woody Guthrien ja nenäkkään punkin välimaastosta kasvanut brittifolkkari ja vasemmistoaktivisti saapuu Suomeen kahdelle keikalle 14 vuoden jälkeen. FIGHT THE NIGHT II 13.–14.6. Ääniwalli, Helsinki fightthenight.fi Raskaan psykedelian, bläkkiksen, trash metallin ja kauhun ystävät kokoontuvat toista kertaa järjestettävälle festivaalille, jonka esiintyjiin kuuluvat muun muassa jenkkibändi Chrome sekä kauhuleffamusiikista tunnettu Goblin. CHAIN AND THE GANG 25.6. Kuudes Linja, Helsinki chainandthegang. bandcamp.com Omalaatuista garagegospelia soittava amerikkalaisorkesteri on hiljattain julkaissut neljännen pitkäsoittonsa Minimum Rock N Roll ja tuo sen ilosanomaa Suomeenkin. > fb / festivalnorpas dalsbruk | taalintehdas 30th vat tarinaa läpi historian, mutta koettaa oikeuttaa valaiden pyyvierellä kulkee nykyajassa eläin- tämisen ja niiden syömisen. Uhanalaisuus tarkoittaa suotieteellisen museon konservaatjelua, Jens vastaa tyttärelleen. torin Jensin elämä. Eronnut 39-vuotias Jens kul- Sillivalaat on vuonna 1987 määjettaa mukanaan 10-vuotiasta ritelty uhanalaisiksi. “Miksi niiAnna-tytärtään, joka välillä on tä sitten metsästetään, jos se on konservaattori Monican hoidos- kiellettyä?” tytär jatkaa. sa. Monica taas on Myöhemmin luonnonsuojelijatytär julistautuu taustainen aktikasvissyöjäksi ja y y visti, joka inhoaa Monica haikait t äy lee luiden parista Jensin KristianMeri t in meribiologikavevuoro elillä elävien eläinten pariin tekemään ria, joka on entia, met ja suojelutyötä. l l a nen valaanpyytäd o s – jä. Kristian tekee verellä ellä. a j Tosielämäskartoitusta valaisjätte s ä ympäristönta, mutta tiedot muovi suojelujärjestö menevät valaanGreenpeace käy pyynnin salliville valtioille. tärkeää kampanVanhanpojan kuoltua muse- jaa Arktisen alueen merenpohon henkilökunta ryhtyy fermen- jan suojelemiseksi. Muun muastoimaan valaan luita. Luurangon sa Sea Shepherd -järjestö pyrkii ensiesittely on Vejlen taidemu- suoralla toiminnalla estämään seossa puoli vuotta valaan kuo- valaanpyyntiä. leman jälkeen. Kuunnelma irvailee sillekin, Sitten mennään taas histo- että valaiden suojelusta kiinnosriaan. Vanhapoika pitää Jensille tuneet – myös tieteilijät – vain tämän unessa monologin silliva- lahjoittavat rahaa keräykseen. Valaskuunnelma on liikuttava laan elämästä. katsaus ihmisten ja valaiden yhK u u n n e l m a n esittämä asetelteiselämään, joka ei tähän menma on selkeä: jotenkin kummasti nessä ole ollut voittokulkua. Onon syntynyt tapa, että valaita voi ko meillä vielä toivoa? syödä perinteiden nimissä. Mertensuojelussa ollaan epäonnisHannele Huhtala tuttu, eikä valaiden kohtalo ole kaunis. Valaskuunnelma Yle Radio 1:ssä Jensin tytär kysyy, mitä uhan- 29.6. kello 15, uusinta 30.6. kello alainen tarkoittaa. Jens joutuu 19.03. Sen jälkeen kuunneltavissa vaikeaan tilanteeseen, kun hän Yle Areenassa 28.7. saakka. > @festivalnorpas KEITELEJAZZ Äänekoski 23.–26.7.2014 Katso ohjelma keitelejazz.fi • Liput - www.lippu.fi • R-Kioskeista, tapahtumanumerot: 107227 (Äänekosken kaupungintalo) ja 107229 (Jazzteltta) • Citymarket Äänekoski infopiste
kulttuurihäiriö 5 / 2014 50 Brutaalisti EGS Graffitit ovat haastaneet yhteiskunnan keskusteluun tilasta ja sen hallinnasta. Samalla ne ovat venyttäneet typografian rajoja. Yksi typografisiin kokeiluihin erikoistunut taiteilija on suomalainen EGS. Hän varioi teoksissaan kolmekirjaimista nimimerkkiään ja luo niistä abstrakteja muotoja. Kansainvälistä mainetta niittänyt taiteilija on saattanut nimensä betoniseinien T u s k i n k o s k a a n ovat graffitit olleet yhtä hovikelpoisia Suomessa kuin nyt. Edellinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki hehkutti niitä, ja luvallisia graffitiseiniä pystytetään eri puolille maata. Aiheesta ilmestyi hiljattain myös tutkimus, Luvallinen graffiti Helsingissä. ohella lukuisten gallerioiden seinille. Nyt myös kirjan kansien väliin. 3 Letters -kirjassa on vähän tekstiä, mutta paljon kuvia. Kirjan jälkeen ihminen nimimerkin takana ei välttämättä ole sen tutumpi, mutta teokset puhuvat puolestaan. Kuten taiteilijan tuotanto, myös kirja on rosoinen. Päällystämättömälle paperille painetut mustavalkokuvat ovat lähes brutaaleja. Väri- en puute ohjaa huomion muotoihin ja juuri siihen, mitä EGS on hionut äärimmilleen – typografiaan. j a r i ta mm i n e n Mika Helin: Luvallinen graffiti Helsingissä. Helsingin kaupungin tietokeskus 2014. 137 s. EGS: 3 Letters. Spray Daily 2014. 160 s. http://bit.ly/1khkO1c Mainostauluvallankumous Toukokuussa aktivistit suorittivat Britanniassa historian suurimman mainostauluvaltauksen. vanha kaarti. Kulttuu- rihäirinnän kummisetä Ron English osallistui tempaukseen. Kuva Manchesterin kadulta. B randalismi on yhdistelmä brändiä ja vandalismia. Brandalistit ovat joukko brittejä, jotka ovat vuodesta 2012 vallanneet mainostauluja. He poistavat niistä mainokset ja korvaavat ne taiteella. Ryhmä valtasi toukokuussa kymmenessä kaupungissa ympäri Britanniaa kahden päivän aikana 365 valaistua mainostaulua – niitä Suomenkin katukuvasta tuttuja – ja vaihtoi tilalle taidejulisteita. Lupia ei ollut eikä niitä ollut kyselty. Mutta miksi näin toimitaan? ”Mainonta ei vastaa olemassa oleviin tarpeisiin vaan se luo uusia. Eikä mainonta tyydy pelkästään luomaan tarpeita, vaan se luo turvattomuuden tunnetta, koska emme voi himoita jotain ilman että tunnemme puutetta”, porukan äänitorvi, ”Bill Posters”, toteaa sähköpostitse. runsain mitoin aiemmin toteutetuilta häiriköinneiltä. Kulttuurihäirinnän vanhempi valtiomies Ron English on kaapannut mainostauluja teoksillaan jo useammalla vuosikymmenellä. Onkin sopivaa, että English osallistui tähän kampanjaan omalla teoksellaan. Mainostaulujen laajamittainen kaappaaminen on puolestaan tekniikka, joka on tunnettu muun muassa Public Ad Campaignin tempauksista. Myös Public Ad Campaignin perustajan ja puuhamiehen Jordan Seilierin teos löysi tiensä brandalismin vapauttamiin mainostauluihin. ”Seilier on hyvä ystävämme”, Bill kertoo. Mukana taideteoksia tuottamassa oli 40 taiteilijaa, ja monet teoksista kommentoivat kysymyksiä, jotka liittyivät niiden sijoituspaikkoihin. Poliisiaseman viereen ripustettu juliste vaati oikeutta poliisiväkivaltaan kuolleille, ja pikavippifirman päämajan vieressä kyseenalaistettiin firman toiminnan eettisyys. vahinkoihin ja tehokkaaseen toimintaan, eikä mainostauluja avata väkivalloin. Ryhmän nettisivulla on seikkaperäinen ja kuvitettu ohje siihen, kuinka avata taulu ja vaihtaa oma juliste mainoksen tilalle. luomat haavekuvat ovat aina tavoittamattomia. Vuonna 2011 mellakat järisyttivät Britanniaa, ja maailmalle levisi kuvia, joissa nuoret varastivat muotivaatteita ja kulutuselektroniikkaa. ”Vähävaraiset varastivat niitä tavaroita, joita heidät oli opetettu himoitsemaan”, kuuluu kommentti brandalismileiristä. Kulutuskulttuurin kritisoimisen lisäksi tempaus palautuu myös julkisen tilan hallintaan. Brandalismin esittämiä keskeisiä kysymyksiä ovat: ”Miksi liikemaailma kuvittelee, että sillä on oikeus tuputtaa kuvastoaan ja arvojaan meille pyytämättä meiltä lupaa? Kenen julkinen tila tämä on ja kenelle kaupunki kuuluu?” ”Koemme, että kaupunki olemme me.” Mainosten J a r i Ta mm i n e n aiheuttavat usein vahingontekoja. Brandalismissa on pyritty mahdollisimman vähäisiin omaisuusM a i n o s s a b o ta a s i t puolesta brandalistit eivät ole keksineet pyörää uudelleen. Taiteilijat lainailevat Muodon voima suosittelee www.brandalism.org.uk Ron Englishin & Jordan Seilierin haastattelut Fifissä. Koonnut Kaisu Tervonen Voima suosittelee -osiossa julkaistaan tietoja tapahtumista, kursseista, teatteri- & tanssiesityksistä, musiikkitapahtumista & näyttelyistä. Seuraava Voima ilmestyy 30.6. ja on jakelussa heinä–elokuun. Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 16.6. asti osoitteessa voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. Maailman ympäristöpäivä 5.6. Kaikkialla www.unep.org/wed/index.asp YK:n vuonna 1973 lanseeraaman päivän tarkoitus on levittää tietoa ympäristön tilasta sekä kannustaa kansalaisia omaan toimintaan luonnon hyväksi. KULTTURELLIA! 6.–7.6. Tampere www.kultturellia.fi Kehitysvammaisten kulttuuripäivien tapahtumat elokuvista seminaareihin ja keikoista kuvataide-elämyksiin ovat taatusti esteettömiä ja osittain myös maksuttomia. LAPSITYÖVOIMAN VASTAINEN PÄIVÄ 12.6. Kaikkialla www.unric.org/fi/ ajankohtaista Kansainvälinen työjärjestö ILO on ottanut asiakseen taistella lapsityövoiman käyttöä vastaan muun muassa asialle omistetulle päivällä, mutta vastuu on yhtä lailla hallitusten sekä myös tavallisen kuluttajan. WONDERLUST 13.–14.6. Diana, Helsinki www.wonderlust.fi Erilainen seksifestivaali kutsuu avarakatseisen queer- ja heteroporukan juhlimaan kehollisuutta muun muassa genderqueer-esiintyjä Jiz Leen valitseman pornon kautta. PRIDE 23.–29.6. Helsinki www.heseta.fi/pride Sateenkaarijuhla huipentuu tuttuun tapaan lauantaina Senaatintorilta alkavaan kulkueeseen, mutta viikkoon mahtuu myös keskustelutilaisuuksia, piknikkejä sekä työpajoja.
HELSINGIN EKOKARTTA HEL SINKI ECO M päristölle – kallista ym e ll u in s a a Halp ntomaksu.fi aksu • www.le Maksa lentom AP Ekokartta ilmesty y kesäkuun alussa w w w.ekoyrit PA S E ETNO! 0 1 Ä T ÄY T TÄ 2 1 .8 .2 0 1 4 .1 1 Ä S IS G IN S HEL US II K K UU TTA K A N SA N M A IA ES PA N LAVA LL n M at ti ja h ei dä n se ä tk Pi . M M i OH JE LM IS TO SS A h a , Pe k k o K ä pp Sa pi To , ce fa , Pa le en a lH a is uu te n sa k ot il a , Pi ru la in la A o m Ti & d er & K :H :H :L , H et n o- es pa .f i tn oE spa fa ce bo ok .c om /E tajat.fi
PAM of FINLAND Be Proud pam.fi/beproud
Kesä 2014 Usk maton Uskonnoton lehti
Usk maton Pääkirjoitus arvoisat maija ja matti meiKäläinen Uskonnottomuudesta puhuminen tapakristityille on vaikeaa. Vapaa-ajattelijat tekevät kanteluita virkamiehille jotka kyllä ymmärtävät ongelman ja tarttuvat niihin, mutta heidänkin on vaikea saada asiaansa kerrottua tapaluterilaiselle enemmistölle. Media tulkitsee asian väärin, lukijat takertuvat lillukanvarsiin ja kansan syvistä riveistä muistutetaan perinteistä. Dialogin vaikeus on siinä, että suurelle osalle suomalaisista uskonnolla ei ole juurikaan merkitystä. Tärkeänä sitä pitävät vain ääripään uskovat ja ateistit, mutta eri syistä. Ehkä me uskonnottomat tosiaan olemme vastarannan fundamentalisteja, kuten Kallion kirkkoherra Teemu Laajasalo on useaan otteeseen todennut. Jos uskonto on menettänyt merkityksensä lähes täysin kansan keskuudessa, on uskonnottoman vaikea perustella miksi sitä nyt pitää niin kovasti vältellä. Usein kuulee kommentoitavan, kuinka me uskonnottomat valitamme pikkuasioista kannellessamme siitä ja kirjelmöidessämme tästä. Tämä ehkä kertoo siitä, kuinka kauas kansa on kirkostaan etääntynyt. Meidän on kovin vaikea perustella korjaustarvetta kaikkiin niihin lainkohtiin, joiden johdosta koemme eriarvoisuutta, jos ydinkysymys eli uskonnonharjoitus merkitsee meille eri asiaa kuin tapaluterilaiselle. Pienille ihmisille pienillä asioilla voi olla erittäin suuri merkitys. Tänä keväänä Eduskunnassa on käyty keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Vastakkain ovat tasa-arvoisuuden toteutuminen ja perinteiden säilyttäminen. Uskonnottomana minä pidän tärkeänä sitä, että lait säädetään rationaalisin argumentein, eikä mielivaltaisesti jotain kirjaa tulkitsemalla. Raamatussa sanotaan yhtä jos toista ja kyse on aina siitä kuka sitä tulkitsee. Minä voisin perustella kaikki kantani Raamatun sitaateilla, mutta yhtä hyvin voisin argumentoida itseäni vastaan valikoimalla toisia kohtia Raamatusta sen ollessa täynnä sisäisiä ristiriitoja. Raamattu on sovinistinen ja tasa-arvoinen, militantti ja pasifisti, sosialisti ja kapitalisti, liberaali ja konservatiivi riippuen siitä mitä kohtaa siitä luetaan. Näin ollen se ei vaikuta erityisen vakaalta pohjalta lainsäädännön perusteeksi. Kuitenkin sillä pyritään kieltämään perustavanlaatuinen ihmisoikeus tietyltä ihmisryhmältä. ” tässä lehdessä koitamme Kirkko on yhteiskunnallisena keskustelijana hämmentävä. Kun kysytään mielipidet- omin sanoin kertoa niistä asioista, jotka voivat tuntua vähäpätöisiltä tä, kirkko vastaa ehdottomasti ehkä, mutta ja merkityksettömiltä, mutta muistuttaa samalla, ettei Päivi Räsänen jotka ovat meille niin sangen puhu kirkon suulla. Miten tuo nyt sitten pihenkilökohtaisia ja tärkeitä. tää tulkita? Mikä ylipäänsä voi olla kirkon kanta mihinkään asiaan, kun katto on korkea ja seinät leveällä, kun saman katon alla kokoontuvat liberaalit ja konservatiivit? Suureen jäsenmääräänsä perustuen kirkko vaatii saada osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, mutta kanta kaikkeen on ei-juu-vaarinhousut. Jos se vastaa väärin, liberaalit eroavat, mutta jos vastaa toisin, konservatiivit lakkaavat tekemästä vapaaehtoistyötä. ” Tapaluterilaisille Maija ja Matti Meikäläiselle tärkeää on vain se, että Suvivirsi ja Enkeli Taivaan lauletaan. Meneekö kaikki muu ohi korvien? En tiedä mihin vedota. En tiedä miten tapaluterilaiselle puhutaan. Jos olisitte aidosti kristittyjä, vetoaisin lähimmäisenrakkauteenne. Jos olisitte rationaalisia, vetoaisin yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon. Ehkä on parasta, että kerromme vain rehellisesti miten asiat näemme. Tässä lehdessä koitamme omin sanoin kertoa niistä asioista, jotka voivat tuntua vähäpätöisiltä ja merkityksettömiltä, mutta jotka ovat meille niin sangen henkilökohtaisia ja tärkeitä. Tiedän, että ajan kanssa maailma muuttuu. Hitaasti, mutta vakaasti kasvamme kansana tieteen, taiteen ja tekniikan saralla. Samalla jätämme vanhat tavat taaksemme ja hyväksymme erilaisuuden, sallimme perinteistä joustamisen, huomioimme erilaisuuden, opimme elämään pelkäämättä kaikkea uutta. Suomi on kuin kivireki jota raahaamme kohti tulevaisuutta. Istutko sinä kyydissä vai tuletko vetämään? sisällys lapsikaste kahlitsee uskoon..........3 onko suomi sekulaari valtio?....10 oikeus omaan kehoon.......................4 Yhdenvertainen suomi -kansalaisaloite - ja kuinka se on ymmärretty............................11 Uskonto päiväkodeissa.....................5 Kristinuskotietoudesta dogmittomuuteen................................6 Pois pakkouskonnosta - tavalla tai toisella.............................7 Uusi asento armeijaan - vai vanhan korjailua?.......................8 ateistia ahistaa....................................9 Puumalainen avasi silmiä.................9 Uskonnot yhteiskunnallisessa keskustelussa - erään ateistin huomioita nyky-suomesta...........12-13 terveisiä äijäkerhosta....................14 armotonta menoa............................14 Kimmo Laine Päätoimittaja Usk maton toimituskunta Päätoimittaja Kimmo Laine toimitussihteeri Esa Turkulainen taitto Heidi Friman toimittajat Esa Ylikoski Sarita Vihersalo-Karén Kuvitus Pertti Jarla Kimmo Laine Kannen kuva Kimmo Laine oikolukija Marianna Lindström
Usk maton Yhdenvertainen suomi -kansalaisaloite Lehdessä käsitellään kansalaisaloitetta Yhdenvertainen Suomi. Mikäli haluat tukea aloitetta, voit tehdä sen helpoiten sähköisesti osoitteessa www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/707. Jos sinulla ei ole verkkopankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta, voit vaihtoehtoisesti myös tulostaa paperisen lomakkeen osoitteessa yhdenvertainensuomi.fi. Täytettyäsi lomakkeen palauta se osoitteeseen: "Yhdenvertainen Suomi" Tunnus 5020082 00003 Vastauslähetys laPsiKaste Kahlitsee UsKoon Eroakirkosta.fi-palvelua kritisoidaan siitä, että sen kautta eroaminen on liian helppoa, ja kirkosta saatetaan erota hetken mielijohteesta. Harva tulee miettineeksi, että kirkkoon liittyäkseen valtaosan suomalaisista ei ole tarvinnut tehdä yhtään mitään. Heidät on liitetty kirkkoon kasteessa vanhempien päätöksestä. Postimaksu on maksettu puolestasi! Allekirjoitusten keruuaika päättyy 20.07.2014, joten muistathan toimia ripeästi! Kimmo Laine liity vapaa-ajattelijoihin! Kiinnostuitko lehdestä? Haluaisitko tulla mukaan edistämään yhdenvertaisuutta ja uskonnonvapautta Suomessa? Liity Helsingin Vapaa-ajattelijoihin! Jäsenmaksu on 25 € vuodessa, ja sillä saat tämä upean lehden lisäksi myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Vapaa Ajattelija -lehden. Ja mikä parasta, voit vihdoin kehua naapurillesi kuuluvasi Vapaa-ajattelijoihin! Lähetä jäsenhakemus, jossa on nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi osoitteeseen helsinki.jasenasiat@vapaa-ajattelijat.fi tai täytä hakemus osoitteessa vapaa-ajattelijat.fi/liity-jaseneksi Vauva ei tiedä mikä on kirkko, kuka on Jeesus tai mitkä ovat kymmenen käskyä. Silti vaahtosammuttimen kokoisen kakkatehtaan jäsenyys painaa vaakakupissa sen verra, että kirkon on helppo paukutella henkseleitä organisaationa, johon kuuluu yli neljä miljoonaa suomalaista. Kasteessa lapsi saa nimen lisäksi myös melkoisen painolastin kannettavakseen. Olisi vähän erikoista, jos lapsi liitettäisiin vauvana samaan puolueeseen jota isi ja äitikin äänestävät, mutta kirkon kohdalla asia on jotenkin normaali. Sitä verrataan usein kieleen, että pitäähän lapsen oppia äidin uskonto ihan kuten äidinkielikin. Kumma kyllä sekulaarihumanistit pärjäävät ilman uskontoa elämässä hienosti, mutta yritäpä elää ilman mitään kieltä. Päiväkodeissa ja kouluissa lasten karsinointi alkaa. Uskontojen vuoropuhelua ylistetään, mutta kaikki mahdollisuudet siihen riistetään eristämällä lapset omiin ryhmiinsä. Lapsille opetetaan pienestä pitäen karttamaan toisuskoisia jakamalla heidät omiin opetusryhmiinsä oppimaan “omaa” uskontoaan. Ehkäpä uskonnoille pitäisi asettaa ikärajat? Onko valtion ylipäänsä pidettävä kirjaa ihmisten uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta? Siihen liittyvät perusteet kertovat oikeastaan vain siitä, että Suomessa on valtionkirkko. Miksi muuten valtion pitäisi pitää kirjaa kansalaistensa vakaumuksesta? Verottajan on oltava selvillä siitä, ketkä maksavat kirkollisveroa, ja koulujen on tiedettävä ketkä saavat valita elämänkatsomustiedon. Kirkon jäseneksi kastetulta puuttuu valinnanvapaus uskonnon ja elämänkatsomustiedon välillä. Perusopetuslaki on tältä osin epäsymmetrinen, eikä liene vaikeaa päätellä mihin sillä on tähdätty: kristinuskon suosimiseen. Suosimisesta seuraa se, että kun lapset ohjataan kastemaljan kautta uskonnollisen kasvatuksen tunneliin kuulemaan vain yhdestä totuudesta, on aikuisena oman valinnan tekeminen melko haastavaa. Tällä kytkykaupalla palvellaan valtion ja kirkon etua sikäli, että kirkon ja valtion tiivis yhteistyö haluttaisiin mieluusti säilyttää. Onkin syytä kysyä toteutuuko lasten uskonnonvapaus ollenkaan jos heille ei kerrota mistään muusta, eikä pakkouskonnon siteitä saa katkaista kuin vasta täysi-ikäisenä. Vuoden 2013 keväällä professori Kari Enqvist esiintyi Helsingin Vapaa-ajattelijoiden puhujana Helsingin Yliopistolla. Luentonsa aikana Enqvist esitti ajatuksen eräänlaisesta nuorisojäsenyydestä josta ei seuraisi velvoitteita, ja joka olisi itse vahvistettava täysi-ikäisenä jotta täysvaltainen jäsenyys astuisi voimaan. Tällöin ihminen tekisi itse valinnan kirkkoon kuulumisestaan. Enqvistin ajatus on mainio, mutta herätti kirkon taholta kovasti vastustusta ymmärrettävistä syistä: jos ihmisten pitäisi itse liittyä kirkkoon aikuisena, se jäisi todennäköisesti melko monelta tekemättä. Lapsikasteella viedään lapsilta uskonnonvapaus. Kirjoittaja on Helsingin vapaa-ajattelijat ry:n puheenjohtaja. Lue kirjoittajan blogia osoitteessa kaunaintuuletus.puheenvuoro. uusisuomi.fi 0 v. Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti 3
Usk maton oiKeUs omaan Kehoon Suomen oikeusasteet ovat ymmällään asian edessä. Suomessa on perustuslain ja lainvoimaisen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen lisäksi mappikaupalla Sexpo-säätiöllä oli vuosina 2011-2014 Raha-automaattiyhdistyksen rahoittama perusteluita sille, miksi lapsen EHJÄ-hanke, jossa keskityttiin poikien ei-lääketieteellisten ympärileikkausten sukupuolielimen silpominen on ehkäisyyn. Kolmen vuoden ajan hankkeessa muun muassa kerättiin tietoa, koulutetväärin. Esimerkiksi lastensuojetiin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, verkostoiduttiin, vaikutettiin päättäjiin, luolulaissa korostetaan lapsen etua, tiin hankkeelle pysyvät kotisivut ja tuotettiin materiaalia. Vaikka hanketta ei enää ole, biolääketieteen sopimuksessa sitä, jatkuu poikien ja heidän esinahkojensa puolesta tehtävä työ osana Sexpon toimintaa. että tervettä kudosta ei saa poistaa ilman asianomaisen lupaa ja kalla terveen kudoksen poistami- lääkärikunta ei vielä ole riittävän Pohjoismaisen seksologijärjestön nen ilman lääketieteellistä syytä tietoinen. Silpomisia puolestaan (NACS) kannassa puolestaan sitä, ja ilman asianomaisen lupaa voi arvioidaan Suomessa tapahtuvan että toimenpiteellä viedään pois 100-400 vuodessa. Silpominen mitenkään olla oikein? seksuaalista hyvinvointia. SuoSilpomisen todellisuuteen on suoritetaan yleensä kotioloissa tai men Lääkäriliiton kanta rituaalihavahduttu myös monessa uskon- uskonnollisen yhteisön tiloissa. silpomisiin on kielteinen, samoin Esinahan silpomiseen liittyy nollisessa yhteisössä. Esimerkiksi kasvavassa määrin monien lastenYhdysvalloissa, Saksassa ja Israe- kipua ja verenvuotoa. Pienelle suojelu- ja ihmisoikeusjärjestöjen. lissa on juutalaisia yhteisöjä, jotka lapselle hallitsematon verenvuoto Tällä hetkellä suurin saavutus eivät enää suorita rituaalisilpo- muodostuu nopeasti hengenvaapoikien esinahan suojelutyössä on misia ihmisoikeussyiden vuoksi. ralliseksi. Myös kivunlievitykseen pohjoismaisten lapsiasiKiinnostavaa olisikin saada sa- liittyy komplikaatioriski avaltuutettujen ja lasten man uskonnon sisällä eri tavoin ja usein kivunlievitys Poikien silpominen on yhtä lääketieteen asiantuntijoiajattelevat tahot keskustelemaan on riittämätön. Joissain Tiina Vilponen asiasta. väärin kuin tyttöjenkin. den syksyllä 2013 laatima yhteisössä rituaalisilpojulkilausuma, jossa painoYksi esinahan menetykseen misia suoritetaan tarkoiSelkeyden ja reiluuden vuoksi johtavista syistä uskonnollisten tuksella kivun kanssa. Esinahan sekä lääke- ja kosmetiikkateol- tetaan yksilön omaa päätäntävaltaa on tärkeää puhua asioista niiden ja kulttuuristen syiden ohella on poiston jälkeen kipua saattaa esiin- lisuus ovat osallisina. Yhdysval- asiassa. Ehdotus, että ei-lääketieoikeilla nimillä. Sana ympärileik- yksinkertaisesti heikko esinahka- tyä seuraavat pari viikkoa. Lapsen loissa leikataan ympärileikkausta teellisen ympärileikkauksen ikäkaus on kiertoilmaisu, jolla pit- tietous. Erityisen huolestuttavaa tuntema kipu tavallisesti vaikeuttaa riskien, haittojen ja eettisen on- raja asetetaan niin korkealla, että kälti sivuutetaan itse tapahtuma, tietämättömyys on silloin, kun imetystä, muuttaa univalverytmiä gelmien tiedostamisen myötä yhä henkilö voi itse päättää mahdollisiihen johtaneet syyt ja sen seu- se koskee terveydenhuollon am- sekä hankaloittaa vanhemman ja vähemmän poikia, nykyään noin sesta poistosta tietoisena kaikista raukset. Tämä pätee niin tyttöjen mattilaisia. Esinahka on pehmeä, lapsen välisen kiintymyksen vah- puolet, vaan lukumäärä on silti hui- riskeistä ja haitoista, on saanut kuin poikienkin kohdalla. Tässä joustava, kaksikerroksinen kudos, vistumista. Seurauksista yksi ylei- keat 1,2 miljoona vuosittain. Otsi- laajaa kannatusta ympäri Euroopartikkelissa keskitytään poikien joka koostuu ihosta, limakalvosta, sin on tulehdus, minkä lisäksi virt- koihin esinahkabisnes on viimeai- paa. Kukapa esinahkansa iloihin ympärileikkauksiin, joista tulisi erikoistuneista hermoista, veri- saputken vauriot, terskan tai koko koina päätynyt erityisesti lääke- ja tottunut olisi valmis onnestaan luopumaan? Sopivaspuhua silpomisena, mikäli toi- suonista ja lihassäikeistä. Sillä on peniksen menetys ja ta ikärajasta on käyty menpiteelle ei ole perusteltua lää- suojaavia, seksuaalisia, aistimuk- jopa kuolema ovat Poikien koskemattomuuden runsaasti keskustelua. ketieteellistä syytä – aivan kuten sellisia, mekaanisia ja immuno- mahdollisia. Silpoturvaamisessa ei ole kyse Ehdotukset ovat pääyhteydessä logisia tehtäviä. Poistettua esi- misen tyttöjen kohdalla jo tehdäänkin. osin vaihdelleet 13 ja saateEHJÄ-hankkeen alkumetreiltä nahkaa ei siis voi onnistuneesti peniksestä uskontovihasta, vaan 18 ikävuoden välillä. tiesin ennemmin tai myöhemmin korvata esimerkiksi reidestä otet- taan epähuomiossa ihmisoikeuksien turvaamisesta. Sexpo-säätiö kannatkohtaavani Natsikortin. Tehdään tavalla iholla, mitä joissain korja- leikata pois aiottua taa rajan asettamista enemmän, mistä siis jo näin alussa selväksi: lasten- usleikkauksissa on yritetty. Esinahan menetyksestä voi seu- seurauksena on epämuodostuma. kosmetiikkateollisuudelle tapahtu- 18 ikävuoteen. suojelu ei ole antisemitismiä. PoiEuroopan neuvoston parlamenkien koskemattomuuden turvaami- rata lääketieteellisen poiston jäl- Ympärileikattuun penikseen jää van myynnin vuoksi. Esinahka on sessa ei ole kyse uskontovihasta, keen samoja asioita kuin rituaali- aina arpi, joka toisinaan kehittyy rikkaudessaan oivallinen kudos ja taarinen yleiskokous lausui syksylvaan ihmisoikeuksien turvaami- sesti silvotuille. Kaikille miehille kireäksi, karheaksi ja hankaavaksi. sen soluja hyödynnetäänkin lääke- lä 2013 pian lapsiasiavaltuutettujen sesta. En hyväksy minkään syyn esinahan menetys ei aiheuta aikui- Tällöin esimerkiksi erektiot voivat tieteen tutkimuksissa ja hintavien jälkeen, että poikien ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on kevarjolla lasten sukupuolielinten sil- siällä kehoa tai mieltä vaivaavia muodostua sietämättömän kipeiksi kasvovoiteiden valmistuksessa. Jo pelkästään sukupuolten ta- hon koskemattomuuden loukkaus. pomista, en siis myöskään uskon- ongelmia. Jokainen heistä on kui- tai jopa fyysisesti mahdottomiksi. Äärimmilleen viety nöyryytys sa-arvon ja kaikkien yksilöiden Keskustelu neuvostossa jatkuu, silnon. Ja kyllä, tiedän asiasta yhtä jos tenkin menettänyt yhden kehonsa perusteella lä arvatenkin lausunto ei miellyttätoistakin. Olen teologi, seksuaalite- tuntoherkimmistä osista ja monet ja lapsen kehon loukkaus tapah- yhdenvertaisuuden rapeutti ja olen muutaman vuoden heistä ovat joutuneet uhraamaan tuu ultraortodoksisten juutalaisten asian pitäisi olla selvä: Poikien nyt kaikkia. Pohjoismaiset lapsiasisisään ehtinyt tavata satoja miehiä, esinahkansa uskonnollisen rituaa- metzitzah b’peh –nimisessä rituaa- silpominen on yhtä väärin kuin tyt- avaltuutetut puolestaan kehottivat lissa. Kyseisessä toimituksessa töjenkin. Asiasta myös liian usein julkilausumassaan päättäjiä ryhtyjotka eivät ole tyytyväisiä siihen, lin vuoksi. Suomessa tehdään ympärileik- lapsen silpoja ottaa vertavuotavan kuulee mainittavan ”vaikeana” ja mään toimiin, jotta pojat saisivat mitä heille on tehty. Ajatus uskonnonvapauden ja kauksia lääketieteellisin syin noin peniksen suuhunsa, imee lapsen ”hankalana”, aivan kuin ihmisoi- itse päättää asiasta. Vapaaehtoistyö vahingollisten perinteiden ra- 2000 vuosittain. Suurin osa toi- penistä ja sylkäisee sitten veren keudet olisivat tapaukseen vaikeas- laajalla rintamalla on väkevä ja liijoittamisesta tuntuu häiritsevän menpiteistä olisi kuitenkin vältet- pois. Silvottuihin lapsiin on kysei- ti sovellettavissa oleva ulottuvuus. kuttava osoitus siitä, että pojat ja joitain ihmisiä huomattavasti tävissä säästävillä hoitotoimilla. sen rituaalin yhteydessä tarttunut Suomen nykytila on häpeällinen, loukatut miehet eivät jää huomiotenemmän kuin se tosiasia, että Arvio todellisesta vuosittaisesta mm. herpesvirus, mikä puolestaan vaikka paljon edistystä asian suh- ta. Käynnissä oleva kansalaisaloite poikalasten kehoa pysyvästi lou- tarpeesta on noin 300. Esimerkik- on aiheuttanut vakavia tulehduk- teen on viimevuosina tapahtunut- on yksi näkyvä esimerkki siitä, että kin. Vuonna 2008 tehdyn kyse- paluuta entiseen ei ole. kataan ja perusoikeuksia rikotaan. si ahdas esinahka ei ole perusteltu sia, aivovaurioita ja kuolemia. Kehoon kohdistuvan huomion li- lytutkimuksen myötä kävi ilmi, Lasten kehollisessa koskematto- lääketieteellinen syy ympärileikamuudessa ei ole kysymys mieli- ta. Esinahan ahtauteen auttaa va- säksi vähintään yhtä tärkeää on tar- että valtaosa (80%) suomalaisista Juttua on lyhennetty. Alkupepiteestä. Vanhempien uskonnon- rovainen, mutta sinnikäs venyttely kastella silvottujen miesten mieltä. ei hyväksy ilman lääketieteellistä räinen juttu on luettavissa kovapaus ei oikeuta väkivaltaan. perusvoiteen tai hajusteettoman öl- Lapsena esinahkansa menettäneet syytä tehtävää ympärileikkausta. konaisuudessaan osoitteessa Koska luunapit ja tukistaminen jyn kera, erektiot, aika ja esinahkaa miehet raportoivat aikuisiällä ta- Tämä on tärkeä viesti lainsäätäjille helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/ ovat väkivaltaa, niin millä logii- pehmentävä hormonivoide, josta pahtuneeseen liittyvää surua, pet- ja vaikuttamistyötä tekeville. uskomatonlehti. ” tymystä ja katkeruutta. Miehet surevat sekä sitä, mitä ovat menettäneet, kuin myös sitä, etteivät saaneet päättää, mitä heidän keholleen tehdään. Itsetunto-ongelmat, läheisyyden välttely, stressioireyhtymä ja kielteinen kehonkuva ovat osa niistä kielteisistä seurauksista, joita miehillä on todettu. Useat miehet kertovat vihasta, joka kohdistuu heidän lapsuuden yhteisöönsä, uskontoon, jumalaan ja toisinaan myös vanhempiin. Yleisesti suurin osa vihasta kohdistuu kuitenkin teon tekijään eli silpojaan. Yhdysvalloissa ympärileikkauksella on pitkä historia ja siellä silpomiset tapahtuvat pääsääntöisesti sairaalassa pian lapsen syntymän jälkeen. Rapakon takana silpominen on iso ja rahakas bisnes, jossa vakuutusyhtiöt, sairaalat ja lääkärit ” ” ” 1 v. 4 Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti
Usk maton sa kerran pari lukuvuoden aikana, jenevan koskemaan myös päiväniin viereisessä tarhassa saatetaan koteja. Minulle on yhdentekevää, harrastaa ahkerasti kirkkoreissuja, mitä uskontoa kukin harjoittaa, minkä lisäksi seurakunta vierailee kunhan se tapahtuu omalla ajalsäännöllisesti pitämässä laulutuo- la, eikä esimerkiksi koulun tai kioita ja nukketeatteria. Joissakin päiväkodin järjestämänä. En ole pääkaupunkiseudun päiväkodeis- rajoittamassa kenenkään positiisa toimii jopa viikoittainen pyhä- vista uskonnonvapautta, mutta koulu, eikä ruokarukoiluttaminen- uskonnon harjoittaminen ei kuukaan kaikkialla ole vielä mennyttä lu valtion tai kunnan laitoksiin. aikaa. Päiväkodilla ei kuitenkaan Olen aivan varma, että ne perole lakiin perustuvaa velvollisuut- heet, jotka haluavat kasvattaa ta järjestää uskonnon harjoittamis- lapsensa tiettyyn uskoon, pystyvät sen myös tekemään seurakunta tarhapäivän aikana. Myös päiväkotien käytännöis- tansa tukemana. Mielestäni nykytilanteeseen sä järjestää korvaavaa toimintaa uskonnon harjoittamisen ajaksi on kaksi ratkaisua: joko kaikki on vaihtelua. Korvaava toimin- katsomukset asetetaan yhdenta voi olla vaikka retki tai jokin vertaiseen asemaan, tai uskonmuu kiva tapahtuma, mutta se nonharjoitus ajoitetaan tarha -ja koulupäivoi myös olla vien päätlapsen ”nakemme välttele teeksi ja vakaamista” uskontoaiheisia paa-ajalle. toiseen ryhkeskusteluja kotona, Lisäksi eri mään. Oma uskontojen kuusivuoja toivon lasteni opetuksesta tias poikaselvittävän asioita, siirtyminen ni laitettiin jotta he osaavat itse kaikille viimeksi päättää myöhemmin yhteiseen pikkusiskon oman totuutensa. ”katsomusryhmään, aineeseen” jossa nuorimmat lapset ovat jopa alle vuo- toisi yhtenäisyyden tunnetta; den ikäisiä. Onneksi tämä pienten jos kaikille yhteisillä, ei-tunnuskatsomustunneilla ryhmässä hengailu muiden olles- tuksellisilla sa kirkossa oli pojastani lähinnä keskusteltaisiin avoimesti eri ushuvittavaa. Moni lapsi kuiten- konnoista ja uskonnottomuudeskin kokee ryhmästä eristämisen ta. Oppilaiden kertoessa tämän raskaaksi, jopa rangaistukseksi. vaikutuksesta omassa elämässään Meidänkin poikamme koki en- myös ymmärrys ja suvaitsevaisimmäisenä kertana ryhmästä suus muita kohtaan vahvistuisi. eristämisen niin, ettei hän kelpaa Lisäksi kaikille sopiva katsomusmukaan vaan on jotenkin muita aine säästäisi rahaa, kun luokkia huonompi. Onneksi hän kuiten- ei tarvitsisi pilkkoa pieniin erilkin kertoi myöhemmin monen listä opetusta saaviin ryhmiin. Yhteiskunta muuttuu, eikä kirmuunkin jäävän tarhaan kirkkopäivinä, eikä kokenut itseään kolla ole enää niin suurta arvoa enää outolinnuksi. Pienen lapsen kuin ennen – uskonnottomien ja on kuitenkin vaikea ymmärtää muun uskoisten määrä lisääntyy ryhmän jakamista uskonnon ta- samalla kun perinteisen luterilaikia. Oma lukunsa ovat päiväko- sen kirkon kannatus laskee etendit, joissa vanhempia pyydetään kin nuorten keskuudessa. Enää pitämään lapsi kotona tai tuo- alle puolet helsinkiläislapsista maan myöhemmin kirkkoreissu- edes kastetaan ja tämä tulee näkypäivänä. Monessa perheessä tämä mään myös kouluissa ja päiväkotarkoittaisi lomapäivän käyttöä. deissa. Jokainen elää itsensä näköistä Meidän kohdallamme tätä ei ole elämää ja meidän perheelle sopii onneksi tapahtunut. Euroopan ihmisoikeustuomio- omamme. Emme välttele uskonistuin on linjannut niin, ettei ke- toaiheisia keskusteluja kotona, ja nenkään pidä joutua tilanteeseen, toivon lasteni selvittävän asioijossa joutuu paljastamaan vastoin ta, jotta he osaavat itse päättää tahtoaan uskonnollisen vakau- myöhemmin oman ”totuutensa.” muksensa tai sen puutteen. Tämä Tosin tällä hetkellä tarhaikäisiämtoimii hyvin aikuisilla, muttei me eivät juuri jaksa uskonasiat lasten maailmassa. On hyvä, että kiinnostaa, ja Jeesuksen ”ihmeet” apulaisoikeuskansleri Puumalai- menevät sekaisin muiden satujen sen ratkaisun jälkeen mediassa on kanssa. Jeesus siis kilpailee tällä noussut keskusteluun kouluissa hetkellä samassa sarjassa Darth järjestettävä uskonnon harjoitta- Vaderin, Luke Skywalkerin ja minen, ja toivon keskustelun laa- Hello Kittyn kanssa. ” ” UsKonto PäiväKoDeissa Lapsen kasvattaminen uskonnottomasti on varsin helppoa nykyään, eikä juuri aiheuta kummastelua. Välillä töki törmään kyselyihin siitä, miten lapsemme ovat voineet saada nimen kun heitä ei ole kastettu, tai mitä voimme kertoa kuolemasta jos emme usko taivaaseen. Sarita Vihersalo-Karén Lyhyt vastaus edellisiin: nimen antaminen hoituu maistraatissa helposti ja nopeasti, ja nimijuhlat on mukava tapa juhlistaa asiaa. Kuoleman käsittely on jo hieman vaikeampi asia, mutta olemme kertoneet uskovamme ihmisen vain lakkaavan olemasta, mutta osa ihmisistä uskoo taivaaseen ja helvettiin tai vaikkapa sielunvaellukseen. Emme tarjoa lapsillemme ehdotonta totuutta, vaan voimme kertoa ainoastaan henkilökohtaiset mielipiteemme. Lapsilla ei juuri ole vapautta tehdä päätöksiä, vaan me teemme ne heidän puolestaan; me päätämme mitä vaatteita lapsille ostetaan, milloin on nukkumaanmenoaika, mitä syödään. Toki olemme myös tehneet päätöksen olla kastamatta lapsia ja siten olla liittämättä heitä kirkon jäseniksi, mutta noin ison päätöksen pitäisi mielestäni olla henkilökohtainen, omaan tahtoon perustuva. Lapsemme siis saavat etsiä tietoa eri maailmankatsomuksista ja päättää aikuisina, mihin uskovat tai ovat uskomatta, tai ovatko he uskonnon suhteen välinpitämättömiä. Emme siis myöskään kasvata heistä aktiivisesti ateisti-agnostikkojakaan, vaan korostamme aina näiden kysymysten 3 v. olevan henkilökohtaisia. Lapsemme käyvät aivan tavallista päiväkotia Vantaalla. Joka syksy käymme varhaiskasvatussuunnitelmakeskustelussa läpi myös katsomuksiin liittyvät asiat, ja olemme ilmoittaneet lastemme olevan uskonnottomia. Käytännössä tämä tarkoittaa, etteivät he mene kirkkoon, rukoile tai osallistu muuhunkaan tunnustukselliseen toimintaan, mutta saavat kuitenkin laulaa suvivirttä. Uskonnoista ja niihin liittyvistä perinteistä voi ja tuleekin kertoa, mutta neutraalisti asettamatta mitään katsomusta paremmaksi kuin toinen. Tällä hetkellä tarhoissa on varsin värikkäitä käytäntöjä uskonnon harjoittamisen suhteen ja on silkkaa tuuripeliä, millainen asenne päiväkodilla on uskonnottomia ja muunuskoisia kohtaan. Kun toisessa tarhassa käydään kirkos- 5 v. Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti 5
Usk maton KristinUsKotietoUDesta DogmittomUUteen Ruotsalaisella sekulaarilla humanistilla on syynsä pälyillä ympäristön suhdetta uskontoon, sillä suomalaisten koulujen malli uskonnonopetukselle herättää tietynlaista ihailua. Jos sen siirtäisi ruotsalaisiin oloihin ja suhteuttaisi Ruotsin laajaan maahanmuuttoon, tulisi sen kaltaisesta uskonnonopetuksesta pian koulumaailman hallinnollinen painajainen. Riippumatta siitä, miten Suomi jatkossa hoitaa uskontokouluaineensa toteutuksen, haluan varoittaa siitä kehityksestä, mitä Ruotsissa on nähty. perusteluin) aletaan nähdä toinen uskonto (lue: islam) uhkana. Lähestymme sitä omituista tilannetta, että vuonna 2014 Ruotsissa Ennen vanhaan oli aineen nimi priorisoidaan kristinuskoa väärinkristinuskotietous, ja sen opetusta suunnattuna kansallisena uskonoli runsaasti. Koulu oli alkujaan nollisuutenamme. Yhä useammin kirkollinen tehtävä, toki valtion kuuluu sanottavan ”mehän olemmääräyksestä. Tämä rakenne me siis kristittyjä tässä maassa”. luotiin Kustaa Vaasan aikana Haluaisin sanoa vastalauseen, 1500-luvulla ja sen myötä proteskoska sitä emme todellakaan ole. tantismi ja luterilainen valtiokirkValtiomme on sekularisoitu hyvin ko saatiin muodostettua. Pitkälle suurilta osin ja kirkon jäsenmäärä 1900-lukua oli uskonnolla valta laskee tahtiaan hidastamatta. ”Usväestöstä ja koulu oli tärkeä väkonnoista vapaa” kategoria ruotline sen vallan saamiselle ja säisalaisia kasvaa kovaa lyttämiselle. Ruotsin vauhtia, ja sen on puokansalaisista piti kaslestaan vaikutettava vattaa hyviä, Jumalaa Kouluaine, jonka lähtökohta on koulun toimintaan. pelkääviä kristittyjä. filosofiassa, ihmisoikeuksissa ja Tässä vaiheessa Kirkon työntekijöillänsimaisessa demokratiakäsitteessä uskontotietousoppiailä oli lisäksi pitkään suuri vaikutus kouvoisi luonnollisesti kehittää oppilaiden neesta tulee mielenkiintoinen. Se elää luihin ja he istuivat kykyä paljastaa epädemokraattisia menneessä kuin jokin mm. koulujen hallinja painostavia vaikutteita. opetustoimen elävä toelimissä. fossiili. Ennen vanKaksi tärkeää tapahtumaa pakotti muuttamaan nationalistiset virtaukset alkavat haan se oli kirjaimellisesti tuntavan käsitellä uskontoa kouluis- tulla merkityksellisiksi. Ei niin- nustuksellinen oppiaine, joka sai sa. Lakisääteinen vapaus olla ja kään uskonnon tunnustamisena uuden tehtävän yleissivistävänä pysyä yhteisön ulkopuolella tuli vaan lähinnä uusvanhana, hieman oppiaineena. Tällaisena sen olisi voimaan 1.1.1952. Kristinuskotie- pölyttyneenä symbolina ruotsa- tullut sisältää kaikki se mielikutouden opettaminen ei siis voinut laisuudelle. Tämä näkyy selvästi vituksellinen ajatusrakennelma, enää olla tunnustuksellista, mutta jokavuotisessa ja silminnähtävästi jonka ihminen on luonut. Mutta käytännössä toisuskoiset oppi- tulehtuneessa keskustelussa kou- koska aika on rajallinen, mihin laat vain vapautettiin opetuksesta. lujen kirkoissa pidettävistä päät- raja vedetään? Tuleeko kaikkia suuria uskontoja opettaa syvälVuoden 1969 uudessa opetussuun- täjäisistä. Historian valossa on mielestäni lisesti – vai tasapuolisesti mutnitelmassa kristinoppitietous muutettiin uskontotietoudeksi, ja siitä vaarallista päästää uskontoa si- ta pinnallisesti käydä läpi myös tuli valmentava oppiaine, johon viiliyhteiskuntaan uudelleen. On kaikki uskontojen ilmenemismuokaikki pystyisivät osallistumaan. myös hyvin onnetonta kehottaa dot? Mihin vedetään raja siinä, Sen myötä myös vapautuksien saa- uskonnolliseen identifiointiin, kun mitä edes kutsutaan uskonnoksi? misen vaatimuksia on tehokkaasti (enemmän tai vähemmän hyvin Toinen ponnistuslauta uskonnon Camilla Grepe suom. Satu Siltaloppi tiukennettu. Tänä päivänä tulisi koulun ja uskontotietouden toimia kaikille. Mutta onko asia näin? Ruotsissa on nähtävissä, kuinka ”neutraali” uskontotietousaine on viimeisten vuosien aikana taas antanut enemmän näkyvyyttä kristinuskolle. Tätä perustellaan kristinuskon historiallisella asemalla maassamme. Onko se siis enää neutraali aine, jollainen sen aluksi tarkoitettiin olevan? Tuskin. Päinvastoin on selkeää, kuinka uskontoa on alettu käyttää identiteettitunnistimena, kun ” ” 7 v. 6 Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti tutkimiseen on akateeminen. On- ymmärtämisen kanssa, se on engelma on siinä, että aika ei riitä nemminkin sokeaa uskoa ja alistusiihen tavallisissa kouluissa. Tu- mista dogmeille. Lapset ovat viiloksena on pinnallinen tiedon vä- saita ja heidät tulisi jättää rauhaan. Puolustus tulee puuttumaan littäminen. Yleissivistys Tehdäänpä ajatusleikki. Puhdis- yleissivistykseen. tetaan opetussuunnitelma kaikista on ihan hyvä argumentti, mutta aineista ja aloitetaan uudestaan samalla ainetta voisi laajentaa puhtaalta pöydältä. Tällöin us- koskemaan yleistä tietoutta mytokontotietouden kanssa tapahtuu logiasta. Silloin siellä olisi vaikka jotain mielenkiintoista. Mikä sen kuinka paljon jännittävää tutkittavaa. tarkoitus on Huomatja miten se mihin vedetään tavasti tulisi muoraja siinä, mitä edes antoidostaa? Ussampi konnollisen kutsutaan uskonnoksi? perspekkasvatuksen tehtävä putoaa pois välittömästi. tiivi taas olisi aloittaa filosofian Historiaa opiskellaan, jotta vah- opinnot, jotta oppilaita harjoitetvistetaan kansallista identiteettiä, taisiin ajattelemaan. Uskontokeskustelut voisi siirtää tulisiko uskonnon tehdä sitä samaa? Voiko se tehdä sitä? Monet koskemaan vain ylempiä vuosiajattelevat, että pystyy ja tulisi, kursseja, jolloin oppilailla on jo ja perustelevat sen ”kristillisellä tietoa, jota ovat saaneet uutismekulttuuriperimällä ja identiteetil- dioista ja voivat siirtää sitä tietoa lä”. Mutta kuinka kauan uskon- asiayhteyksiin. Silloin uskontonoista vapaan odotetaan hoitavan tietouskaan ei enää käsittelisi sitä, että jotkin ihmiset uskovat jumauskovaisen identiteettiä? Jotta kysymykseen voi saada liin, vaan että miksi jotkin uskovastauksen, tulee ensin olla samaa vat – antoisa alku merkittävälle mieltä uskonnonvapauden käsit- aineelle. Kouluaine, jonka lähtökohta teen merkityksestä. Perusteltu kysymys silloin on se, että jos valtio on filosofiassa, ihmisoikeuksissa on tehnyt pesäeron valtionkirk- ja länsimaisessa demokratiakäsitkoon, voiko se silloin vaatia kan- teessä voisi luonnollisesti kehittää salaisiltaan yleissivistystä pyhästä oppilaiden kykyä paljastaa epädemokraattisia ja painostavia vaikutkirjasta? Suhteellisen uusi ilmiö viime teita. Tarkoitan, että sen tyylistä aikojen uskontotietoustunneilla opetusta tarvitsisimme enemmän on se, että niistä on tullut kaiken tässä nykypäivän jaotellussa ja maailman ”uskonnollisten suun- substanssittomassa selvityksessä tauksien aineasiantuntijoiden” kaiken maailman uskonnollisista muokkailupaikkoja ja lähetys- ideoista ja käytännöistä. työkenttiä. Raamattuseura ja sen seikkailijat ovat vain yksi monis- Kirjoittaja on uskontokriittisen ta. Puolustuksekseen he sanovat debattilehti Birghtin päätoimittaja. kuin yhteen ääneen, että oppilailla on tarve ”ymmärtää omaa us- Juttua on lyhennetty. Alkupekoaan, että voivat ymmärtää tois- räinen juttu on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa ten ihmisten uskoa”. Tämä on tarkoituksellinen väit- helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/ tämä, sillä yhä useammalla oppi- uskomatonlehti. laalla ei ole yhtään uskonnollista uskoa ylipäätään, ja sitä paitsi puolustuslause paljastaa lähettäjänsä agendan. Käsi sydämellä, onko edes mahdollista oppia ymmärtämään uskonnollista uskoa? Uskonnollisuudella on hyvin harvoin mitään tekemistä älyllisen ” ” 15 v.
Usk maton Pois PaKKoUsKonnosta tavalla tai toisella Uskonnon asema kouluopetuksessa on nyt ajankohtainen kysymys Suomessa varsinkin lukiossa. Kysymys yhteisestä katsomusaineesta voi nousta esille ja äänestykseen eduskunnassa. Samoin esille nousee kysymys elämänkatsomustiedon avaamisesta myös kirkon jäsenille, mikäli uskonto/elämänkatsomustieto oppiaineina jatkavat. Esa Ylikoski Päätös lukion tuntijaosta eli oppiaineista sekä niiden pakollisten ja valinnaisten kurssien määrästä on tarkoitus tehdä pian. Peruskoulun tuntijaosta on jo päätetty, ja parhaillaan on menossa ainekohtainen opetussuunnitelmatyö. Kun sekä Lukiolaki että Perusopetuslaki on tarkoitus avata eduskuntakäsittelyyn, muutoksia käsikirjoitukseen voi tulla. Mikäli lukion oppiaineiden pakollisuudesta ja tuntijaosta säädetään Lukiolaki avaamalla eikä vain asetuksella, niin kuin tapahtui peruskoulun osalta vuonna 2012, eduskuntakäsittely voi siis tuoda uusia muutoksen tuulia. On mahdollista, että tulee esitys kaikille yhteisestä katsomusaineesta nykyisen uskonnon/elämänkatsomustiedon opetuksen sijaan. Samoin esitettäneen elämänkatsomustiedon avaamista kaikille uskonnon vaihtoehtona. Yhdet kaipailevat ja toiset pelkäävät ruotsin mallin mukaista uskontotietoa tai muun nimistä yhteistä katsomusainetta. Elämänkatsomustiedon opettajat ovat aiheellisesti huomauttaneet, että ”uskontotiedon” näkökulma olisi jo nimeä myöten aivan liian kapea etiikan ja elämänkatsomusten spektrissä. Peruskoulun tuntijakäsittelyn lausuntokierroksella yhteiseksi oppilaineeksi esitettiin myös elämänkatsomustietoa. Monissa maissa vastaavan oppiaineen nimenä on etiikka. Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa onkin jo olemassa etiikan oppiaine, tosin vapaasti valittavana kurssina. Koulutusta uudistettaessa on paikallaan pohtia, pitäisikö etiikan kurssi säätää kaikille pakolliseksi. Eiväthän ammatillisen etiikan kysymykset koske vain sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita, vaan yhtä lailla myös tulevia rakentajia ja merkonomejakin. Peruskoulussa ja lukiossa käytännössä yhteisen katsomusaineen opettajiksi tulisivat pääasiallisesti nykyiset uskonnonopettajat. Uskonnottomien taholla on aiheellista pelkoa siitä, että myös opetussuunnitelmasta tulisi olennaisesti uskontopainotteinen, jolloin muu- 16 v. toksella itse asiassa vietäisiin us- laajassa kyselytutkimuksessa vain toiminnan uskonnollisesta tunnuskonnottomien kotien oppilailta 27 % vastaajista ruksasi kohdan tuksettomuudesta. Kansalaisjärjestöjen näkökul”uskon kristinuskon opettamaan elämänkatsomustieto. Toisaalta myös ev.lut. ja ort. kir- Jumalaan” ja nuorten osalta lu- masta ops-työ on nyt ajankohtaiskot pitävät kynsin hampain kiinni kema oli peräti vain 15 %. Näin ta myös kunnissa, koska kunnissa päätetään vielä kunoman uskonsuunnan takohtaisista opemukaisesta uskontussuunnitelmista. nonopetuksesta. Saonhan oppivelvollisuuskoulun Niissä annetaan moin ne painostavat jälkeisiä opintoja lukiossa opiskelevien ohjeita myös ops:n kouluja jatkamaan paikkakuntakohtaitunnustuksellisen us- sietämätöntä holhousta, että yleensä seen soveltamiseen konnonharjoituksen lapsena kirkkoon liitetyt nuoret eivät ja opetuksen toteutjärjestämistä kouvoi valita halutessaan uskonnollisesti tamiseen. Kun lulutyöpäivien ohjelneutraalia elämänkatsomustietoa. kion tuntijaosta on maan. päätetty tavalla tai Mikäli näillä kahtalaisilla perusteilla esitykset kai- ollen nyt pakollinen ”oman us- toisella, alkaa myös lukion opekille yhteisestä katsomusaineesta konnon” käsite tuntuu jo nimeä tussuunnitelmatyö. Eduskuntakäsittelyssä keskuskaatuvat eduskunnassa, jää jäljelle myöten kyseenalaiselta. Toki kirkosta voi myös ero- telua herättää myös pienuskonkysymys vapaan valinnan sallimisesta kaikille uskonnon ja elämän- ta, mutta valtion tehtävänä ei ole tojen opetus ja niiden opetuksen osallistujamäärän katsomustiedon välillä. Onhan säätää nykyisenlaisia holhoavia aloituksen oppivelvollisuuskoulun jälkeisiä rajoituksia ihmisten ja perheiden minimiin, jota esitetään nostettaopintoja lukiossa opiskelevien sie- valinnan vapauteen pelkästään vaksi kolmesta kymmeneen optämätöntä holhousta, että yleensä uskonnollisen yhdyskunnan jäse- pilaaseen. Etenkin pääkaupunkiseudun kouluissa on monien eri lapsena kirkkoon liitetyt nuoret nyyden perusteella. Samaan aikaan toisaalla on uskontojen rinnakkaisten ”oman eivät voi valita halutessaan uskonnollisesti neutraalia elämänkatso- ollut käynnissä ja jatkuu Perus- uskonnon” opetusryhmien määrä koulun opetussuunnitelmatyö. noussut suureksi. Muutos ei kosmustietoa. Yhtä lailla on sietämätöntä pe- Toukokuussa oli netissä avoinna kisi ev.lut. ja ort. uskontojen eikä ruskoululaisten aikuisten huolta- kansalaiskeskustelu opetussuun- elämänkatsomustiedon vaadittajien holhoamista, että he eivät voi nitelman eli ops:n valtakunnalli- vaa ryhmäkokoa. valita lapselleen koulussa elämän- sista perusteista, jossa oli jo myös katsomustietoa, joka ”oman us- oppiainekohtaiset osuudet. Syk- Kirjoittaja on Ihmisoikeusvalkonnon” vaihtoehtona voi monen syllä on vielä virallinen lausunto- tuuskunnan jäsen, Vapaa-ajatteliperheen kohdalla paremmin vasta- kierros. Vapaa-ajattelijat vaativat, jain liiton pääsihteeri (oto) ja ta kodin tosiasiallista katsomusta. että opetussuunnitelmassa tulee Helsingin vapaa-ajattelijoiden Kirkon oman tutkimuskeskuksen säätää opetuksen ja koko koulun varapuheenjohtaja. ” ” 17 v. Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti 7
Usk maton vakuutukseen. Puolustusvoimain ”valatilaisuuksista”. Kun koko asetelman pitäisi ylipäällikkö eli tasavallan presimuuttua tasapuolisemmaksi ja rei- denttikin antaa vain uskonnollilummaksi uskonnollisen ja uskon- sesti tunnustuksettoman juhlallitoneutraalin vaihtoehdon välillä, sen vakuutuksen. Varusmiesten oppituntien pijakaumat niin valan/vakuutuksen kuin myös uskonnollisesti tunnus- täminen muuttuu. Kun valinta tuksellisten/tunnustuksettomien ”kirkollisen työn” ja elämänkattilaisuuksien suhteen todennä- somustiedon oppituntien valinta olisi tulossa köisesti kaikille vamuuttuvat. Papit ovat saaneet paaksi, PuoSe riippuu vetää ”kotiin päin”, lustusvoimyös siiminkä he ovat main johto tä, ottaako myös osanneet. on kallistuPuolustusmassa ratkaivoimat oikeasti uuden asennon, vai korjai- suun, jonka mukaan ”kirkollisen leeko se mahdollisimman vähän työn” ja elämänkatsomustiedon oppitunneista luovutaan. Niiden vanhaa heikkoa asentoaan. On valitettavasti mahdollista, tilalle olisi tulossa uskonnollisesti että monisatavuotiset kristilliset tunnustuksetonta ”sodan ja rauhan sotilasperineet painavat niin, että etiikan” opetusta. Suunnitelmissa heinäkuussa 2014 tilanne ei ole- on kuitenkin antaa opetus sotilaskaan käytännössä reilu. Kanta- pappien tehtäväksi. Kun koulussakaan elämänhenkilökunnan asenteissa asiaan on varmasti vaihtelua, ja ovathan katsomustiedon opetusta ei ole myös varusmiesesimiehet (ali- monopolisoitu uskonnonopettakersantit) vanhan tilanteen kas- jille, olisi sodan ja rauhan etiikan vatteja. Toisaalta kuitenkin niin opetuksen delegointi ja monopopuolustusministeri kuin Puolus- lisointi armeijassa vain sotilastusvoimien henkilöstöpäällikkö papeille uskonnottomia ja muita ovat varusmiesten oikeuksien ei-uskonnollisia syrjivä ratkaisu. asiaa ajaneille vapaa-ajattelijoille Opetusta voisivat hoitaa myös vakuutelleet, että uudistus tehdään etiikkaan perehtyneet upseerit, psykologit ja kuraattorit sekä tosissaan. Ihmisoikeuksien näkökulmas- vaikkapa osa-aikaiseksi palkatut ta on itse asiassa kyseenalaista, etiikan asiantuntijat. Onhan osa onko sopivaa pakottaa varusmie- sotilaspapistakin osa-aikaisia. Tätä kirjoittaessa ei ole vielä het tai henkilöstö paljastamaan uskonnollisen tai uskonnottoman tiedossa, millaisia ovat etiikan opetuksen vakaumuksuunnitelsensa, kun he opetusta voisivat mat sekä nyt pakosta hoitaa myös etiikkaan tunnustukjoutuvat vaperehtyneet upseerit, sellisten litsemaan, psykologit ja kuraattorit uskonnolosallistuvatsekä vaikkapa osalisten harko hartaustauksien tilaisuuteen aikaiseksi palkatut ja jumavai sen vaihetiikan asiantuntijat. lanpalvetoehtoon, ja antavatko he uskonnollisen valan lusten tunnustuksettomat vaihvai uskontoneutraalin vakuutuk- toehtoiset tilaisuudet kasarmilla, sen. Vapaa-ajattelijain liitto onkin kentällä, metsässä ja paraatien vaatinut uskonnollisten tilaisuuk- yhteydessä. Myös tunnustuksettosien järjestämistä varsinaisen päi- man sotilasvakuutuksen toteuttaväohjelman ulkopuolella, iltaisin mistavoissa ja markkinoinnissa on ja viikonloppuisin. Samoin liitto vielä paikoin kehittämistä. Vapaa-ajattelijain liiton eduson esittänyt yhtä yhteistä katsomuksellisesti neutraalia, ”kunnian tajat ovat pyrkineet edistämään ja omantunnon kautta” annettavaa uskonnonvapauden toteuttamista sotilasvalaa tai sotilasvakuutusta paitsi kannanotoilla, myös tapaamisilla eduskunnan puolustusvakaikille. Yhteiseen valaan tai vakuutuk- liokunnassa ja Pääesikunnassa. seen siirtyminen ei ole kaukaa Jatketaan harjoituksia! haettu esitys, koska juuri parhaillaan on eduskunnan käsittelyssä Kirjoittaja on Ihmisoikeusvallakiesitys, jonka mukaan käräjä- tuuskunnan jäsen, Vapaa-ajattelioikeudessa todistajan valan/va- jain liiton pääsihteeri (oto) ja kuutuksen valinta loppuu ja siirry- Helsingin vapaa-ajattelijoiden tään kaikille yhteiseen todistajan varapuheenjohtaja. ” UUsi asento armeijaan vai vanhan KorjailUa? Oletko menossa armeijaan? Onko kaverisi, tuttavasi, sukulaisesi menossa? Huomio! Heinäkuun 2014 saapumiserä saa toimia historiallisena koekaniinina, kun varusmiesten uskonnonvapaus astuu kaksi askelta eteenpäin. Vai astuuko? Muuttuuko uskonnon asema radikaalisti SAIntissä? Mistä on kysymys? Esa Ylikoski Eduskunnan oikeusasiamies antoi monivuotisen kanteluprosessin jälkeen joulukuussa 2013 päätöksensä, jonka mukaan kaikki, myös kirkkoon kuuluvat varusmiehet saavat vapaasti valita, osallistuvatko palveluajan uskonnollisiin hartaustilaisuuksiin ja jumalanpalveluksiin, vai osallistuvatko mieluummin samaan aikaan tarjolla olevaan uskonnollisesti tunnustuksettomaan vaihtoehtoiseen ohjelmaan. Tähän asti ev.lut. kirkkoon kuuluvien on ollut pakko osallistua tunnustukselliseen uskonnonhar- joitukseen ja ”kirkollisen työn” oppitunneille. Niille vaihtoehtoisen ohjelman järjestäminen on ollut sotilaspappien hoidossa ja siten käytännössä heikkoa, koska papit eivät ole olleet kiinnostuneita järjestämään omalle toiminnalleen mitään kunnollista ja vetävää vaihtoehtoa. Nyt oikeusasiamies patistaa Puolustusvoimia tarjoamaan kaikille aidon ja hyvin järjestetyn vaihtoehdon. Niinpä voisi ajatella, että siihen voisi kuulua myös esimerkiksi laulua, musiikkia ja puhetta, jos kerran toiset ovat veisaamassa, kuuntelemassa urkumusiikkia ja papin saarnaa. Miten tämä sujuu käytännössä on vielä auki, ja jää heinäkuusta alkaen nähtäväksi. Jos ajatellaan, miten ahkerasti nuoret ovat ennen varusmiesaikaansa osallistuneet vapaaehtoisesti kirkon jumalanpalveluksiin, on mielenkiintoista, miten porukka jakaantuu uskonnollisesti tunnustuksettomaan ja tunnustukselliseen ohjelmaan. Paljon riippuu myös siitä, miten asiaa alokkaille selostetaan. Tähän asti uskonnonvapauden toteuttamista sekä sotilasvalan/so- tilasvalan valitsemiseen liittyvien seikkojen selostaminen on uskottu sotilaspapeille, jotka ovat tehneet sen ”kirkollisen työn” kaikille pakollisella ensimmäisellä oppitunnilla. Papit ovat saaneet vetää ”kotiin päin”, minkä he ovat myös osanneet. Sen tuloksena osa kirkkoon kuulumattomistakin on jatkanut ”kirkollisen työn” oppitunneilla eikä mennyt vaihtoehtoisen elämänkatsomustiedon ja etiikan ohjelmaan. Osa kirkkoon kuulumattomista on osallistunut myös hartauksiin ja jumalanpalveluksiin kirkon jäseninä pakolla osallistuvien seurana. Varsinkin heille on ollut erikoistarjouksena lupa tehdä tavallinen asento silloin, kun muut tekevät papin rukouskäskystä rukousasennon. Asiassa jäävien sotilaspappien ja koko armeijan koneiston uskontoa suosiva vaikuttamistyö näkyy myös siinä, että alokaskauden lopussa annettavan valan/vakuutuksen osalta on uskonnollisen sotilasvalan tähän asti valinnut useampi kuin uskonnollisesti neutraalin sotilasvakuutuksen. Onpa virallinen koneistokin usein puhunut vain 18 v. 8 Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti ” ” ” 25 v.
Usk ateistia ahistaa Veikko Sorvaniemi Olen koko ikäni ollut uskonnoton. Minulla ei ole ollut minkäänlaisia uskonnollisia tuntemuksia koko 38 vuoden elontaipaleeni aikana. Kyse ei ole ollut omasta valinnasta – asia vaan on niin. Kirkkoon kuulumattomat vanhempani eivät koskaan kertoneet minulle, että jumalia ei ole olemassa. Uskonnottomuuteni on orgaanista, ei auktoriteetin sanelemaa. En pidä sanasta ateismi. Se johtuu siitä, että se usein määritellään niin hölmösti. Monet uskonnolliset tahot kokevat sen uskonnon vastustamisena ja osa kertoo, että se on uskonpuutetta. En kuitenkaan vastusta uskontoja, päinvastoin – haluan, että jokainen uskomus ja maailmankatsomus olisi samanarvoinen valtion silmissä. Puutettakaan minulla ei ole, paitsi ehkä rahasta ja vitamiineista. Elämäni ensimmäisen uskonnollisen hämmennyksen koin pienellä pohjoissatakuntalaisella 30 oppilaan ala-asteella. Opettajakseni osui varsin hurmoshenkinen naisihminen. Ennen tätä olin jo osallistunut seurakunnan toimintaan, jonkinlaiseen pyhäkouluun, sillä pienessä kunnassa kaikki lapsille suunnattu toiminta oli seurakuntien järjestämää. Kuuntelin tarinoita Daavidista, enkeleistä ja muista kristillisen mytologian hahmoista, mutta jollain tapaa luulin, että ne ovat lapsille suunnattuja. Kun opettajani päästeli joka aamu virsiä natisevalla urkuharmonilla ymmärsin, että aikuisetkin uskovat näihin tarinoihin. Se oli hämmentävä kokemus. Uskonnottomaksi olen osallistunut rukousrituaaliin melko usein, nopeasti laskettuna yksin ala-asteella noin 3400 kertaa. Meillä oli joka päivä uskonnollinen aamunavaus ja Jeesusta kiitettiin ruuasta ennen ja jälkeen ruokailun. Kolme rukousta päivässä, 190 koulupäivänä kuuden vuoden ajan. Ei se minua traumatisoinut, vaikka varsinkin hieman vanhemmalla ikää sen koin epämiellyttävänä. Usein kuulee kristityn suusta, että ketä haittaa uskonnollinen rituaali - pikkujuttu. Neuvoisin tämänkaltaisen lauseen esittäjää osallistumaan vaikkapa islamistiseen rukoukseen vaikka noin 2000 kertaa, palataan sitten asiaan. Nykyään uskonnollisia rituaaleja kouluissa onneksi harrastetaan vähemmän, mutta ne kuitenkin ovat vielä osa koululaisen arkea. Tämä näkyy joskus ikävällä tavalla. Kun suurin osa ekaluokkalaisista lähtee kouluaikana seurakunnan järjestämään tilaisuuteen, niin meidän ekaluokkalainen siirretään eskariryhmään. Tämä ei ole yhdenvertaisuuden mukaista toimintaa vaan pikemminkin rangaistus. Uskonnonharjoittamiselle on olemassa oma paikkansa ja aikansa. Paikka on kirkko ja aika on kouluajan ulkopuolella. Uskonnollisina arkipyhinä uskonnoton törmää piruiluun. Pidän piruilusta, mutta sen pitäisi olla edes jollain tapaa älyllistä, jotta sitä voisi arvostaa. ”Ateistien pitäisi olla töissä kristillisinä arkipyhinä” -heitto ei ole älykästä piruilua vaan lähinnä löyhää ilkeilyä . Minut vapaalle pakottaa kristillinen perinne, se sulkee työpaikkani oven: kyse ei ole omasta valinnasta. Samaa löyhyyttä kuulee jouluisin, kun joku kysyy miksi meillä vietetään joulua, vaikka olemme uskonnottomia. Sitä vietetään siksi, että se on perheemme juhla ja häpeilemättä annamme lahjoja toisillemme, syömme itsemme ähkyyn ja nautimme toistemme seurasta. Emme tarvitse uskonnollista mytologiaa juhlamielen nostamiseksi – osaamme nauttia siitä muutenkin. Kirkko instituutiona on pelottava. Jos olisin kristitty, niin tuskin kuuluisin kirkkoon. Minun olisi omantunnon syistä johtuen mahdoton kuulua yhteisöön, jonka mielestä homoille eivät kuulu samat oikeudet kuin heteroille. Kirkko ei ole vähemmistön ystävä; vähemmistön ääni ei kantaudu sakastiin asti. Kirkko sentään vihdoin sanoi kantansa ja kertoi, että ei kannata nykyisen avioliittolain muuttamista. Tämä on jännää, sillä kun Päivi Räsänen sanoi saman, niin piispa liperit viuhuen riensi paikalle kertomaan, että tämä ei ole kirkon kanta. Jostain syystä kanta muuttui. Jokin aika sitten minua kutsuttiin fundamentalistiuskonnottomaksi. Se oli hieman hämmentävää, sillä kuten aiemmin kerroin, minusta kaikkien maailmankatsomusten tulisi olla samanarvoisia. Tasavertaisuuden ajaminen kuitenkin jostain syystä tekee minusta fundamentalistin. Olkoon niin, sillä uskonnoton fundamentalisti ei lennä lentokoneella päin pilvenpiirtäjää tai räjäytä itseään koulubussissa, vaan kirjoittaa ehkä kolumnin ja juo muutaman oluen. Olen siis melko harmiton fundamentalisti, eikä kirkko saa minusta vihollista, vaikka sellaisia se tuntuu etsivän ja tarvitsevan jäsenkatonsa syypääksi. Kirjoittajan blogi löytyy osoitteesta blogbook.fi/veikkosorvaniemi. maton PUUmalainen avasi silmiä Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen päätti 24.3.2014, että opettajien tai seurakuntien ei kuuluisi järjestää kouluissa uskonnon harjoittamista. Hänen mukaansa ”kouluissa nykyisessä muodossaan järjestettävät uskonnolliset tilaisuudet ovat ongelmallisia julkisen vallan neutraalisuuden sekä yhdenvertaisuuden edistämisvelvollisuuden näkökulmasta”. lemme tarvitsemaan Opetushallituksen ja aluehallintovirastojen myötävaikutusta. Työssä ei auta Tämä oli uskonnottomille perheilse, että perustuslakivaliokunta otti le suuri helpotus. Vihdoinkin joku samassa asiassa kantaa hieman muu kuin vapaa-ajattelija sanoi Puumalaisen kannasta poikkeaääneen itsestään selvältä tuntuvan vasti ja ristiriitaisin sanakääntein. asian: uskonnon harjoittaminen ei Kaikille on jäänyt epäselväksi, ole koulun tehtävä, ja luterilaiset miten uskonnonvapautta nyt pitilaisuudet osana koulun ohjelmaa täisi soveltaa Suomen koulujen sotivat julkisen vallan puolueettokäytännöissä. muutta vastaan. Nykymaailmassa Vapaa-ajattelijat voivat auttaa tuntuu käsittämättömältä, että valuusien periaatteiden sisäänajostaosa kouluista edelleen antaa seusa valvomalla aktiivisesti niiden rakunnan järjestää aamunavauksia noudattamista kouluissa. Voimme ja koululaisjumalanpalveluksia rohkaista vanhempia kantelemaan ynnä muuta yhteen uskontoon inaluehallintovirastoihin uskondoktrinoimista. Olisi luullut, että nottomien oikeuksien loukkaukasiaa olisi huomattu ihmetellä jo sista kouluissa, voimme auttaa laajemmin, mutta tilanne on muutheitä kanteluiden tekemisessä ja tunut hyvin hitaasti, ainoastaan voimme itsekin tehdä kanteluita joidenkin yksittäisten rehtoreiden vanhempien puolesta, jos saamvalveutuneisuuden ansiosta. me tietää koulujen järjestävän Professori Martin Scheinin uskonnonharjoitusta epäasianmulausui jo vuonna 2001 uskonnonkaisesti. vapauskomiteassa, että häUskonnollisten nen mukaansa uskonnonhelsingissä enää aamunavausten ja vapauden ja uskonnollisen alle 58 % asukkaista kuuluu koululaisjumalanpalyhdenvertaisuuden näkövelusten jälkeen seukulmasta koulujen joulu- evankelisluterilaiseen kirkkoon. raava haaste on saada ja kevätkirkko soveltuivat huonosti julkiseen koululaitok- alkaa uusi aikakausi. Olemme saa- koulut kunnioittamaan ihmisoikeseen. Aika ei tuolloin kuitenkaan neet puolustajia oman piirimme ussopimuksia myös muunlaisessa ollut vielä kypsä ajatuksen lyömi- ulkopuolelta, ja vieläpä korkeasti seurakuntien toiminnassa. Seuraseksi läpi ja sen ottamiseksi huo- oppineita sellaisia. Toivottavasti kuntien työntekijät pitäisi saada mioon kouluja koskevissa sään- meitä muutoinkin ruvetaan pitä- kokonaan pois kouluista käännytmään ihmisinä meihin kohdis- tämästä oppilaita. Tällä hetkellä nöksissä. Helsingissä enää alle 58% tuvasta väsymättömästä musta- he pyrkivät aktiivisesti kouluihin asukkaista kuuluu evankelislute- maalaamisesta huolimatta. Siinä puhumaan kaikenlaisissa yhteykrilaiseen kirkkoon, ja kaupunki varmaankin auttaa, että olemme sissä, kuten lukuvuoden avauksison kovaa vauhtia tullut värik- oppineet käyttäytymään sen ver- sa ja päätöksissä, leirikouluissa, käämmäksi. Maahanmuuttajien ran sisäsiististi, että meidän kans- rippikoulun mainostilaisuuksissa ihmisoikeuksista ollaan kovasti sa katsotaan voitavan keskustella sekä kriisitilanteissa. He kutsuvat sitä nuorisotyöksi, mutta se sisälhuolissaan, mutta täälläkään ei sivistyneesti. Koska uskonnottomuutta pi- tää kirkon ja uskonnon markkiole huomattu, että on suuri joukko kantasuomalaisia, joita kaikki ih- detään jo normaalina ja se näkyy nointia eli käännytystä. Puumalaisen päätöksen täytyy misoikeudet eivät ole koskeneet. julkisuudessa, vapaa-ajattelijoiden Ilmeisesti perinteiden voima on ei enää tarvitse esiintyä rääväsuina olla helpotus seurakunnille, kun niin mahtava, ettei niiden sokai- yhteiskunnan laidalla ärhennellen niillä on jäsenmäärän ja verotulosemina ole tultu ajatelleeksi us- saadakseen huomiota asialleen. Jos jen vähenemisen vuoksi paineita konnottomien uskonnonvapautta meitä aletaan pitää vakavasti otet- henkilökunnan pienentämiseen. nuorisotyöntekija yhdenvertaisuutta. Ateistithan tavina, voimme ehkä rakentavalla Seurakuntien ovat tunnetusti vastenmielisiä mo- keskustelulla saada enemmänkin jöiden työtaakka kevenee, kun raalittomia otuksia, kun kehtaavat ymmärrystä asiallemme. Voimme heidän ei enää tarvitse käydä kyseenalaistaa uskon ja olla han- saada aikaan muutoksia nopeam- kouluissa pitämässä aamunavakalia, joten heitä ei tarvitse koh- min kuin saisimme herättämällä uksia. Nuorisotyössä säästetään äänekkästi pahennusta, vaikka sel- vielä enemmän, kun kouluihin della kuten normaaleja ihmisiä. ei mennä puhumaan muissakaan Puumalaisen päätöksen an- lainen olisikin hauska harrastus. Meillä on edessämme vielä yhteyksissä, vaan oppilaat jätesiosta ongelmasta vihdoin syntyi julkista keskustelua, ja jotkut suuri haaste: saada koulut oikeas- tään koulualan ammattilaisten, eli muutkin kuin vapaa-ajattelijat ti noudattamaan Puumalaisen opettajien ja oppilashuollon vastajusivat tilanteen epäasianmukai- tulkintaa perustuslaista. Siinä tu- tuulle. Kaisa Robbins suuden. Eräässä laajalevikkisessä julkaisussa sanottin Puumalaisen sanoneen, että kohu hänen päätöksestään tuli puun takaa. Hänelle tuli yllätyksenä, että hänen päätökseensä reagoitiin niin virheellisesti ja voimakkaasti, ainoastaan yhden perinteisen laulun asemasta huolestuneina. Oikeastaan oli kuitenkin onnekasta, että niin moni poliitikko havahtui keräämään pisteitä äänestäjiltä nostamalla metelin vanhempien oikeudesta laulaa yksi tietty laulu kerran vuodessa näiden lasten koulussa. Puumalaisen ratkaisu sai niin paljon huomiota mediassa, että varmaan moni tuli lukeneeksi sen kokonaan, tai ainakin kiinnostui asiasta ja huomasi, että se itse asiassa koski seurakunnan aamunavauksia ja koululaisjumalanpalveluksia. Vapaa-ajattelijoille on taitanut ” ” 38 v. Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti 9
Usk maton onKo sUomi seKUlaari valtio? Kaikki tämä vouhotus uskonnonvapauden tilasta Suomessa tuntuu helsinkiläisestä tapakristitystä tai uskonnottomasta varmasti toisinaan absurdilta. Onhan Suomi sentään sekulaari länsimainen sivistysvaltio, eikä pukeutumistamme valvo paikallinen mutaween (uskonnollinen poliisi), kuten Saudi Arabiassa. Ja vaikka keskustelussa sukupuolineutraalista avioliittolaista onkin käytetty paljon tarpeetonta uskonnollista retoriikkaa, meillä sentään on maallinen avioliitto, toisin kuin vaikka Israelissa. Esa Turkulainen about-Picard –laki Vuonna 2001 Ranskassa astui voimaan (esittelijöidensä mukaan nimetty) laki, joka mahdollistaa ensimmäistä kertaa organisaatioiden haastamisen oikeuteen oikeushenkilöinä, sekä organisaatioiden hajottamisen, mikäli se tai sen johtajat syyllistyvät rikoksiin. Laki on suunniteltu toimimaan ”ihmisoikeusrikoksiin syyllistyviä kulttimaisia organisaatioita” vastaan ja siten se mahdollistaa puuttumisen uskonnollisten ryhmittymien toimintaan. Laki on herättänyt närää kansainvälisesti, sillä sen katsotaan loukkaavan uskonnonvapautta. Sen puolestapuhujat kiistävät väitteen selittäen, että laki nimenomaan vahvistaa uskonnonvapautta puolustamalla heikommassa asemassa olevia henkilöitä, kuten lapsia. Lakia on sovellettu ainoastaan kerran: vuonna 2005 seuraajansa itsemurhiin johdattanut tuomiopäivän kultin johtaja Arnaud Mussy tuomittiin 3 vuodeksi vankilaan ja 90 000 frangin korvauksiin. 10 Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti Eurooppalaiseksi valtioksi olemme kuitenkin melko uskontorakkaita. Suomalaisille kirkko on arvokas, vaikkei siellä osattaisi käydäkään kuin laulamassa joululauluja. Vuonna 2007 Euroopan neuvosto antoi parlamentaarisessa yleiskokouksessaan suosituksen, jossa se käsitteli kirkon ja valtion suhdetta. Suosituksessa todetaan, että Euroopan yhteisiin arvoihin kuuluu valtion ja kirkon erottaminen. Suomi kuitenkin taisteli suositukseen huomion, että jäsenvaltioilla tulee olla oikeus säilyttää valtionkirkko. Kuten Euroopan neuvoston suosituksestakin voidaan päätellä, valtion sekulaarius, siis kirkon ja valtion etäisyys toisistaan, on tärkeässä roolissa yhdenvertaisuuden toteutumisessa kyseisessä valtiossa. Suomen hanakkuus kansankirkkonsa aseman säilyttämiseen vihjaa, ettei Suomessa toistaiseksi olla järin valmiita kohtelemaan kaikkia katsomuksia yhdenvertaisesti. Jotta saisimme aiheeseen laajemman näkökulman, verratkaamme Suomen uskonnonvapauden tilaa muiden valtioiden uskonnonvapauteen. Janan sekulaarista päästä löytyy eurooppalaisen sekularismin ”mallivaltio” Ranska ja teokraattisesta vaikka se Saudi Arabia. Ranska on kuuluisa omasta tunnustuksettomuudestaan, laïcitésta. Idea on kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että uskonto ei kuulu valtiolle, eikä valtio uskonnolle. Kun molemmat pitävät näppinsä erossa toistensa asioista, voidaan todellinen yhdenvertaisuus saavuttaa. Aivan täydellisesti tätäkään ei välttämättä voida noudattaa (kts. About-Picard -laki tai burkakiellot), mutta Ranskan mallista Suomi on silti kaukana kirkkolakeineen ja valtiopäivien juhlajumalanpalveluksineen. Emme kuitenkaan yllä mitenkään mainittavaan läheisyyteen Ranskan vastakohtaa, Saudi Arabiaa, jossa islamista kääntymisestä seuraa kuolemanrangaistus. Huolestuttavia yhtymäkohtia on kuitenkin löydettävissä. Suomessa on edelleen voimassa jumalanpilkkalaki ja laki uskonrauhan rikkomisesta. Jumalanpilkasta on viimeksi tuomittu vuonna 1969 ja uskonrauhan rikkomisesta vuonna 2009. Vertailun vuoksi jumalanpilkkalakeja on löydettävissä esimerkiksi myös Norjasta, Tanskasta ja Saksasta. Venäjä sai omansa vasta viime vuonna. Kuitenkin esimerkiksi Ruotsissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa pärjätään mainiosti ilmankin. Suomen kouluissa kirkkoon kuuluvien lasten on pakko opiskella omaa uskontoa. Tämä käytäntö on suhteellisen harvinainen maailmalla, vaikka se löytyykin joistakin Euroopan valtioista, kuten Englannista tai Irlannista. Myös Venäjä liittyi pakollista uskontoa opettavien maiden joukkoon viime vuonna. Yleistä uskontotietoa tai etiikkaa opetetaan puolestaan esimerkiksi Ruotsissa, Ranskassa, Norjassa, Japanissa ja Libanonissa. Lasten asema on Suomessa muutenkin ongelmallinen uskonnonvapauden kannalta, sillä uskontokunnasta voi erota itse vasta 18 –vuotiaana. Vaihtoehtoinen järkevä ikäraja voisi olla vaikka 15 vuotta. Muistamme jälleen, että toisaalla uskonnosta kääntyminen on kuolemalla rangaistava häväistys, mutta esimerkiksi Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa ikäraja oman vakaumuksen asettamiselle on 14 vuotta. Lakiin nojaava uskonnollinen syrjintä on esillä läpi yhteiskunnan. Suomessa Jehovan todistajat, arkkipiispat, piispat ja kirkkoherrat on vapautettu asepalveluksesta. Tässä vertailu muihin maihin on turhaa, sillä suuressa osassa maailmaa pakollista asevelvollisuutta ei enää ole, mutta epätasa-arvo on silti ilmeinen. Toisaalta yksin kirkkolain olemassaolo on ongelmallinen valtion puolueettomuuden kannalta, sillä valtionkirkkojen katsotaan olevan osa julkista valtaa, ja eduskunta onkin luopunut osasta lainsäädäntövaltaansa kirkkolain kohdalla. Kirkkolaissa säädetään mm. palkallisista vapaapäivistä. Valtauskontoja suosii myös oikeus osuuteen yhteisöverosta, jonka kautta myös uskontokuntiin kuulumattomat maksavat veroa kirkoille. Yhteisöveroa perustellaan esimerkiksi uskonnottomien hautaustoimen ylläpidolla, mutta siinä on taas toimi, jonka pitäisi muutenkin olla kunnilla. Vastaavasti valtionkirkkojen asemaa vahvistaa rekisteröityihin uskonnollisiin yhdyskuntiin rajoitettu vihkimisoikeus, varsinkin kun edellytykset rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi tulemiselle suosivat voimakkaasti valtauskontoja. Samanlaista valtauskontojen suosimista tapahtuu kaikkialla, jossa on voimakkaat valtionkirkot, eli suuressa osassa Eurooppaa. Jälleen esimerkiksi Ranska tai Turkki osaavat kuitenkin olla suosimatta lain tasolla valtauskontoja. Voidaankin siis todeta, että Suomi on yllättävän kiinteästi uskontoon sitoutunut valtio. Saatamme päihittää useimmat teokratiat ja jotkin Euroopan valtiot siellä täällä, mutta yhdenvertaisuuden etusijalle asettavien valtioiden edessä Suomi kalpenee. Suomen virhe kaikessa yksinkertaisuudessaan on sisällyttää uskontoa lakeihinsa. Käytäntönä tämä luo lukuisia eriarvoistavia tilanteita ja tekee lopulta valtiostamme epäyhdenvertaisen. Mikäli tasa-arvoisuus kuuluu arvoihimme, meillä on vielä jonkin verran varaa liikkua janan sekulaariin päähän.
Usk maton YhDenvertainen sUomi -Kansalaisaloite ja KUinKa se on YmmärrettY? Yhdenvertainen Suomi-kansalaisaloite on pohjimmiltaan suhteellisen yksinkertainen ja suoraviivainen. Aloitteen perusteemat ovat uskontojen ja vakaumusten yhdenvertaisuus ja valtion puolueettomuus suhteessa uskontoihin ja muihin vakaumuksiin. Petri Karisma Lähden tässä kirjoituksessa avaamaan kansalaisaloitteen teemoja medioissa olleiden vastaväitteiden kautta. Kansalaisaloite on saanut hyvin huomiota normaalin uutisjournalismin puolelta. Se on mm. päässyt aiheeksi Helsingin Sanomien pääkirjoitukseen. Kiinnostavampia ovat kuitenkin kansalaisaloitetta opponoivat kirjoitukset, jotka ovat pyrkineet löytämään aloitteesta epäjohdonmukaisuuksia ja muita epäkohtia. Nämä kirjoituksen valaisevat hyvin, miten erilainen käsitys eri toimijoilla voi olla Suomen nykyisestä uskontopoliittisesta tilanteesta. Ensimmäisen virheellinen väitteen voi vaikka typistää muotoon ”uskontoa ei saa poistaa yhteiskunnasta”. Tämä on varsin tavallinen väite. Suurin ongelma tämän väitteen kanssa on se, että vapaa-ajattelijat eivät pysty poistamaan uskontoa yhteiskunnasta, vaikka kuinka haluaisivat. Yhteiskuntaa olemme me kaikki suomalaiset, jotka toimivat kukin omalla sarallaan. Uskonnon poistaminen yhteiskunnasta ei ole mahdollista, koska se vaatisi kaikkien ihmisten poistamista. Se, mitä me vaadimme on valtion sekulaarisuus, eli lainsäädäntö olisi yhdenvertainen ja puolueeton suhteessa eri uskontoihin ja vakaumuksiin. Nykyisin kahdella uskontokunnalla on monia erityisoikeuksia, jotka puuttuvat muilta uskonnoilta ja mm. uskonnottomilta vakaumuksilta. Keskeisiä epäkohta ovat evankelis-lutarilaisen kirkon mainitseminen perustuslaissa ja kirkon verotusoikeus. Evankelis-luterilaisen kirkon säännöt, eli kirkkolaki hyväksytään eduskunnassa kirkkohallituksen esityksestä. Tässä on vielä se erikoisuus, että eduskunta ei saa muuttaa kirkkolaista pilkkuakaan ilman kirkkohallituksen lupaa. Minä olen aina kuvitellut, että eduskunta on Suomessa se taho, joka säätää lait. Tämä ei kuitenkaan näytä pitävän paikkaa kirkkolain osalta. Kirkko tekee eduskunnasta kumileimasimen kirkkolain käsittelyssä. Myös rekisteröidyllä uskontokunnilla on etuoikeuksia, jotka puuttuvat uskonnottomilta vakaumuksilta. Tärkein on vihkimisoikeus. Vapaa-ajattelijat tai muu uskonnoton yhdistys ei voi saada vihkimisoikeutta vaikka mitä tekisi. Juuri äsken uskonnollisen yhdyskunnan statuksen saanut Karhun kansa saa halutessaan vihkiä pareja avioliittoon. Samoin jos joku päivä pastafarit päättävät hankkia lentävälle spagettihirviökirkolle uskonnollisen yhdyskunnan statuksen, niin hekin saisivat vihkiä pareja. Vapaa-ajattelijoille tämä ei ole mitenkään nykylakien mukaan mahdollista. Toinen väite kuuluu: ”uskontoneutraalia ei voi olla olemassa”. Vastaväitteenä voisi esittää, miten on mahdollista, että kaikki demokratiat ovat poliittisesti neutraaleja valtioita. Yhdessäkään demokratiassa ei ole yhdelle poliittiselle puolueelle annettuja erityisoikeuksia, jota muilla puolueilla ei olisi. Jo historiaan jääneessä Saksan demokraattinen tasavallassa, eli DDR:ssä oli erikoinen poliittinen järjestelmä. Vaikka maassa oli useita puolueita, niin muilla puolueilla kuin So- sialistisella yhtenäisyyspuolueella ei ollut mitään valtaa, eli Itä-Saksa ei ollut poliittisesti neutraali. Suomesta saadaan uskontoneutraali yhtä helposti kuin Suomesta on saatu poliittisesti neutraali. Ei tarvitse muuta kuin poistaa kaikki erityisoikeudet niiltä uskonnollista tahoilta, joilla niitä on. Kolmas väite kuuluu: ”yhdenvertaisuus voidaan saavuttaa antamalla kaikille kaikki oikeudet, kuten verotusoikeus”. Tässä väitteessä on vastakkain kaksi erilaista ajatusmallia. Toisessa lähdetään siitä, että kaikille annetaan kaikki samat oikeudet. Vapaa-ajattelijoiden mielestä tämä on mahdoton toteuttaa, joten on helpompi ja toimivampi lähteä siitä, että kenelläkään ei anneta mitään erityisiä oikeuksia, kuten verotusoikeutta. Jos lähdetään siitä, että kaikille uskonnolliselle yhdyskunnille annataan verotusoikeus, niin siinä tapauksessa unohdetaan uskonnottomat vakaumukset. Toinen ongelma löytyy Suomen perustuslaista. Suomessa on uskonnonvapaus ja yhdistymisvapaus, eli valtiolla ei kuuluisi olla mitään asiaa päättää, mikä on oikeaa uskonnollisuutta. Näin ollen kaikille uskonnollisen statuksen haluavalle tulee antaa se, eikä mitään karsintaa ja kyselyitä saisi harrastaa. Uskonnolliseksi yhdyskunnaksi hakeminen tulisi olla ilmoitusasia, vain näin toteutuu perustuslaki. Jos päädytään tilanteeseen, että kaikille annetaan verotusoikeus, niin silloin se pitää todellakin antaa kaikille, ilman poikkeuksia. Martin Scheinin on todennut, että Suomen valtio ei voi tehdä yhteistyötä sellaisen yhteisön kanssa, joka ei allekirjoita Suomen valtion ihmis- ja perusoikeuksia. Jos kaikille uskontokunnille annetaan verotusoikeus, niin saattaa tulla tilanne, että joku uskonnollinen johtaja harjoittaa vihapuhetta esim. naisia tai homoja vastaan. Kun Suomen valtio on hoitanut kyseisen uskonnollisen tahon jäsenmaksujen keruun, eli kantanut “kirkollisveron”, on valtio tukenut tahoa, joka ei allekirjoita ihmis- ja perusoikeuksia. Suomessa ei olla kunnolla ymmärretty, mitä kaikkea Euroopasta tuleva ihmisoikeusajattelu tuo tullessaan. Varmaa on, että tulevina vuosina tulemme näkemään merkittäviä muutoksia uskontopoliittisissa kysymyksissä Suomessa. Kirjoittaja on Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja. Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti 11
Usk maton UsKonnot YhteisKUnnallisessa KesKUstelUssa erään ateistin hUomioita nYKY-sUomesta Otto Lehto Käsittelen tässä artikkelissa demokratian ja uskonnollisuuden välistä suhdetta nyky-Suomessa. Olen ennen kaikkea kiinnostunut siitä, miten julkinen keskustelu mediassa ja politiikassa kohtelee uskontoja. Otetaan yksi esimerkki politiikasta (homoaviolitto) ja yksi esimerkki mediasta (Aamulehti), ja katsotaan, mitä voimme sanoa suomalaisen uskontokeskustelun tilasta niiden perusteella. 1. KirKon ja valtion sUhDe Uskonnolla ja politiikalla on pitkä suhde. Ilman uskontoa on harva hallitsija pysynyt vallassa. Kirkon ja valtion erottaminen on käsitteenä kytköksissä a) liberaaliin Ame- 12 rikan Yhdysvaltojen perinteeseen, jossa perustuslaki asettaa rajat valtion ja kirkon suhteelle, ja b) sekularistiseen Ranskan vallankumouksen perintöön, jossa julkishallinto määritellään uskonnosta vapaaksi tilaksi. 1700-luvun valistus kyseenalaisti kirkon hegemonian. Esimerkiksi Voltairelle kirkko edusti esiporvarillisen ancién regimen valtaa ja aristokraattien privileegioita. 1800-luvulle tultaessa sekularismin vaatimukset ulottuivat porvarillisesta älymystöstä radikaaliin työväenliikkeeseen. Marxismi ylpeänä määritteli itsensä uskonnonvastaiseksi liikehdinnäksi. Suomessakin työväenliikkeen suurimpiin saavutuksiin kuuluva Forssan ohjelma (1903), jossa sosialidemokraattinen puolue määritteli päätavoitteensa. Ohjel- man muotoilun takana voi nykyinen vapaa-ajattelijoiden yhteisö edelleen seistä varsin tukevasti: ”Uskonto on julistettava yksityisasiaksi. Kirkko on erotettava valtiosta ja kirkolliset sekä uskonnolliset yhdyskunnat katsottava yksityisiksi yhdistyksiksi, jotka itse järjestävät sisälliset asiansa. Uskonnonopetus on poistettava kouluista.” Vaikka moni asia on muuttunut, ja yhteiskunta on sekularisoitunut, kirkon ja valtion välillä asiat ovat muuttuneet vähän. Forssan ohjelma on kirjoitettu jo reilu 100 vuotta sitten. Siitä saakka demarien into kirkon vastaisena liikkeenä on laantunut. Samalla luterilainen kirkko on asemoinut itsensä maltilliseksi ja itsenäisyyttä tukevaksi kansankirkoksi, jota tukevat kaikki hallitus- ja oppositiopuolueet. Ev. lut. kirkko on profiloitunut Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti ”yhteistyökumppaniksi”, jonka kanssa valtiovallan on helppo toteuttaa yhteisiä päämääriä. Puoluepolitiikassa kirkon ja valtion suhde jakaa ihmisten mielipiteitä, mutta vahvan sekularismin tai valtiollisen neutraliteetin periaatetta ei aja mikään puolue aggressiivisesti. Mikään puolue, tai kansanedustaja, ei halua vieraannuttaa uskonnollisia äänestäjiään vaatimalla kirkon ja valtion eroa. Suomessa tiettyjä yhteiskuntamme fundamentteja, kuten kirkon ja valtion epätervettä kumppanuutta, ei saa kyseenalaistaa. Konsensus puolustaa itseään. Kirkkoja ja uskonnollisia argumentteja kunnioitetaan niiden pitkien perinteiden takia. Lähtökohtaisesti uskontoja ja kirkkoja kohdellaan kumartelevasti ja näiden edustajia kutsutaan ”asiantuntijoiksi” erilaisiin paneeleihin ja valiokuntiin. Kirkolla on vahva kasautunut pääoma, käyttääkseni sosiologi Pierre Bourdieun käsitettä. Kyse on ennen kaikkea pitkien historiallisten perinteiden muodostamasta viitekehyksestä, joka nauttii kyseenalaistamatonta arvostusta. Uskonnottomien ryhmien sosiaalinen pääoma puolestaan on hyvin heikko. Sosiaalisen ja poliittisen pääoman muodostuksessa ”parhaan argumentin” periaate harvoin toimii, eikä logiikalla ole niin väliä. On tietysti helppo vedota siihen, että enemmistö kansasta kuuluu kirkkoon. Kuitenkin vuonna 2011 Kirkon tutkimuskeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 27 % uskoi kristinuskon Jumalaan ja 23 % suomalaisista uskoi Jumalaan jotenkin muuten kuin kirkko opettaa. Vielä vuonna 1990 uskonnottomia
Usk oli ainoastaan 10,2% kansasta. Vuonna 2012 tämä luku on jo 21,0 %. Samaan aikaan (1990-2012) ev.lut. kirkon jäsenten määrä on tippunut 87,8 %:sta 76,4 %:een. (lähde: http://fi.wikipedia.org/ wiki/Uskonto_Suomessa) On siis selvä mikä on suunta. Joku päivä kirkkoon kuuluvien lukumäärä tippuu alle 50%. Mutta mitä tehdä ennen sitä? 2. DemoKratia ei sUosi UsKontoja eiKä UsKonnottomia – vaiKKa sUomen valtio niin teKisi Kansalaisten mielipiteen kuunteleminen ja mittaaminen on tietysti kansanvallassa ihan hyvä periaate, mutta se tuo myös esiin demokratian erään huonon puolen. Demokratialla ilman vahvaa julkista debattia on taipumus kääntyä rajattomaksi enemmistön tyranniaksi. Tällaisessa tilanteessa kenties uskonnottomien, kuten myös uskonnollisten vähemmistöjen, rooli on olla altavastaajina, kunnes heidän takanaan on riittävän vahva sosiaalinen pääoma. Se on ehkä demokratian paradoksi. Enemmistödemokratiassa, ilman kunnon perustuslaillista ja oikeudellista suojaa, enemmistö äänestää surutta vähemmistöjen oikeuksien yli. Tämä näyttää väistämättömältä. Meillä ei ole parempaa systeemiä, eikä vaihtoehtoista poliittista järjestelmää, koska kaikki demokratian vaihtoehdot ovat alttiita suurille väärinkäytöksille ja epäoikeudenmukaisuuksille, mutta demokratia sisältää sisäisen ristiriidan neutraaliuden ja arvopohjan, ja toisaalta perustuslaillisten ihmisoikeuksien ja populististen äärimielipiteiden välillä. Demokratia on neutraali suhteessa päämääriin. Se tarjoaa vain kehikon, jossa kansalaisten muuttuvia mielipiteitä voidaan seurata jotenkin puolijärkevästi. Tämä ei tarkoita lähtökohtaista puolueellisuutta uskontoja kohtaan, vaan ainoastaan sitä, että niin kauan kuin kansan enemmistö on uskonnon tärkeän yhteiskunnallisen roolin kannalla, tulee uskonnollisuus ylipäänsä, ja valtionkirkot erityisesti, nauttimaan tiettyjä kansan hyväksymiä privilegioita. Tulee kuitenkin muistaa, että kun kansalaisten mielipide kääntyy uskontokriittiseksi uskonnon roolia yhteiskunnassa on mahdollista vähentää. Näin on tehtykin, myös Suomesssa. Siihen pyrkii myös Tasavertainen Suomi -kansalaisaloite, tämä lehti, www. eroakirkosta.fi-sivusto, yms. Lähivuosina ja -vuosikymmeninä kristinuskon merkittävä rooli yhteiskunnassamme tulee vähenemään, mikä tarkoittaa vähemmän kristinuskoa suosivaa lainsäädäntöä, ja enemmän sekularisoivaa lainsäädäntöä; se tarkoittaa myös ylipäänsä uskonnollisuuden vähenemistä. Tilastollisesti suurin kasvava ”uskonnollinen” vähemmistö Suomessa on kirkkoon kuulumattomat. Jos on niin, että demokratiassa enemmistön mielipide määrittelee hyvin pitkälle hyväksyttävyyden raamit, meidän tulisi voida osoittaa, että mediassa ja politiikassa 2000-luvulla käytävä keskustelu on (jossain määrin) uskontoja ja uskonnollisuutta suosivaa. Mielestäni tämä voidaan osoittaa. 3. tasa-arvoinen avioliitto ja KirKKomiesten Paraati eDUsKUnnassa Kun tasa-arvoinen avioliittolaki -kansalaisaloite (Tahdon2013) keräsi yli 150.000 nimeä ja pääsi eduskunnan käsittelyyn, on asiaa käsittelevä lakivaliokunta kutsunut erilaisia tahoja antamaan ”asiantuntijalausuntoja” koskien avioliittolain muutosta. Ottaen huomioon, että aloite ei ota edes kantaa kirkkojen oikeuteen määritellä itse omat vihkimiskäytäntönsä, keskittyen ainoastaan maistraattivihkimiseen, on hieman kummallista, että asiasta halutaan kuulla mm. seuraavia tahoja: Katolinen kirkko, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus, Suomen ortodoksinen kirkollishallitus, Jehovan todistajat, Suomen Vapaakirkko, Suomen Helluntaikirkko, Suomen Babtistikirkko ja Suomen Islamilainen Neuvosto. Näiden lisäksi kuultavaksi on toki kutsuttu hyvin laaja kaarti erilaisia tahoja, monet varsin asiallisia. Mutta missä mielessä uskontokuntien edustajat ovat avioliiton asiantuntijoita? No ainakin sikäli, että heillä, toisin kuin esim. Akateemisella kirjakaupalla, on Suomessa vihkimisoikeus. Monille avioliitto on synonyymi kirkkohäiden kanssa; kirkkohäät on romanttinen unelma jopa ei-uskonnollisille pareille. Avioliitto näyttäytyy monille asiaa paremmin tuntemattomille uskonnollisena käsitteenä. Joidenkin mielestä avioliiton määrittely ei ole lainkaan valtion tehtävä vaan yksinomaan kirkkojen, vaikka maistraattivihkimiset ovat Suomessa arkipäivää. Olisi lähes mahdotonta keskustella avioliitosta ilman kirkkoja, vaikka historiallinen ja antropologinen totuus onkin, että kaikissa yhteiskunnissa, myös ei-kristillisissä ja ei-uskonnollisissa, on jonkinlaisia ”avioliiton” tapaisia instituutioita. Nämä instituutiot ovat jossain luonnollisuuden ja keinotekoisuuden välimaastossa, sillä niiden tarkoitus on rakentaa kestävä perheyksikkö ihmisten biologisten taipumusten ympärille. Nykyään tiedämme sekä luonnontieteiden että yhteiskuntatieteiden tutkimustuloksista, että jotkut ihmiset rakastuvat samaan sukupuoleen, ja haluavat mahdollisesti myös rakentaa perheen, esim. adoption tai keinohedelmöityksen kautta, tämän rakkauden ympärillä. Tästä seuraa, että perhe- ja avioliittokäsitysten tulisi elää ajan mukana, ja huomioida yhteiskunnan monimuotoisuus. Nähdäkseni avioliitto on ihmisoikeuskysymys, mutta enemmistödemokratian periaatteiden mukaan kaikki ”ihmisoikeudet” tulee de facto legitimisoida demokraattisen prosessin kautta. Tällöin prosessissa on luonnollista ottaa mukaan myös uskonnolliset ryhmät. Ja näin on todella tehtykin, ehkä vähän liiaksikin. Joka tapauksessa demokratiaan kuuluu se, että ihmisoikeuksista joutuu taistelemaan – jopa sellaisten tahojen kanssa, jotka kokevat itsensä uhatuksi ilman perustavaa syytä. 4. aamUlehti ja PaPiston hillittY Charmi Otetaan esimerkki median tavasta kohdella uskontoja silkkihansikkain. Tarkastellaan seuraavaksi Aamulehden uutisointia Pirkanmaalla huhtikuussa 2014 sattuneesta traagisesta lentosurmasta. Ensimmäisenä päivänä tragedian jälkeen, 22.4., Aamulehti luonnollisesti antoi paljon palstatilaa onnettomuudelle. Lehti käsitteli juttua päällisin puolin varsin asiallisesti. Lievän lommon tähän asetti kuitenkin laaja juttu seurakunnan ja pappien roolista tragedian jälkipyykissä. Jutussa ei sinänsä ole mitään väärää, koska a) moni uhreista ja heidän läheisistään oli seurakunnan jäseniä, ja b) seurakunnalla, kuten millä tahansa muullakin järjestöllä, on oikeus ottaa osiaa vakavan yhteisöllisen tragedian puimiseen. Ongelma oli lähinnä tietyssä kritiikittömässä asenteessa, joka laittoi lehden journalistisen integriteetin kyseenalaiseksi. Irakin sodan aikana puhuttiin ”embedded journalism”-käsitteestä, kun amerikkalaiset journalistit matkustivat Amerikan sotajoukkojen kyydissä sotatantereelle. Ongelma on, että kun journalistit menevät liian lähelle kohdettaan nousee puolueettomuuden ja yksipuolisuuden vaara. Tämä aktualisoitui Aamulehdessä. Jutussa toimittaja Heidi Pesonen haastattelee piispa Matti Repoa, jonka selityksille ja kommenteille annetaan runsaasti palstatilaa, täysin ilman kritiikkiä. Seuraava kohta ansaitsee tulla lainatuksi: ”Saadut selitykset jäävät vastausta vaille syvästi inhimillisiä vaikeita kysymyksiä -Mieleen tulee kysymys, että miksi Jumala sallii tällaisen? Eikö hän voi estää lentokoneita putoamasta ja laivoja uppoamasta, Repo kysyi. Hän jatkoi vastaamalla, että Jumala ehkä pystyy estämään onnettomuudet, mutta ei voi sitä aina tehdä. -Jumala ei voi ottaa tavakseen toimia asettamiaan luonnonlakeja vastaan. Lentokoneet pysyvät taivaalla luonnonlakien voimalla, eikä Jumalakaan voi muuttaa näitä lakeja ilman, että maailma joutuu kaaokseen, Repo selitti. Siksi Revon mukaan Jumala käyttää onnettomuuksien estämiseen ihmisiä, joiden vastuulle hän on tämän tehtävän antanut. Ihmiset oppivat ja toimivat parhaansa mukaan, mutta silti odottamattomia asioita ja onnettomuuksia tapahtuu ja tulee aina tapahtumaan. Onnettomuuksien edessä ihminen on aina ymmällään ja vastauksia vailla.” (AL 22.4.2014) Edellinen lainaus sisältää niin monta mieletöntä väitettä, että niitä on turha ruveta analysoimaan. Huomionarvoista on, että piispa Revon näkemykset on lainattu sellaisenaan. Kyse on Aamulehden reportaasista, jolloin olisi voinut toivoa vähän kriittisempää otetta. Ei pitäisi kuitenkaan tulla yllätyksenä, että piispan kirkon edustajana annetaan sanoa melkein mitä tahansa. Aamulehteä jotkut pitävät laatulehtenä. Kuitenkin vuonna 2014 laatulehdessä on mahdollista kirjoittaa kritiikittömästi, isossa jutussa, että on olemassa yliluonnollinen agentti, Jumala, joka olisi ehkä voinut estää lentosurman, mutta päätti olla tekemättä niin, koska hän mieluummin toimii luonnonlakien ja maanpäällisten apureidensa kautta, joten hän mieluummin tiputti lentokoneen. Oletus jutussa on, että papilla on sellaista uskonnollista ”asiantuntijuutta” näissä kysymyksissä, jollaista maallikoilla ei ole, ja joka oikeuttaa hänen läsnäolonsa tragedian äärellä. Tämä oletus on virheellinen, vaarallinen ja viime kädessä järjenvastainen. Suomi on vieläkin uskonnollisuuden sävyttämä maa, kun Suomen yksi maton luetuimmista lehdistä A) päättää keskittää päivän uutisantinsa seurakuntiin; B) ottaa uskonnolliset argumentit ja väitteet annettuina ilman kritiikkiä; ja C) välittää positiivisen kuvan papeista ja kirkoista ”tragedian asiantuntijoina.” Tietenkin tähän voi sanoa, että uutisten tehtävä on raportoida, mitä sanotaan, ja mistä ihmiset ovat kiinnostuneita, ja siinä määrin lehti teki tehtävänsä. Tämä taas on hyvä esimerkki siitä, että demokraattisessa julkisessa keskustelussa paras argumentti ei todellakaan aina voita, ainakaan lyhyellä tähtäimellä, ja sen kanssa täytyy elää. Ennen kaikkea toivoisin, että media uskaltaisi kyseenalaistaa, tutkivan journalismin piirissä, kirkon esittämät yliluonnolliset ja epätieteelliset väitteet, sekä sen instituutiona nauttiman yhteiskunnallisen arvostuksen. 5. loPUKsi: KirKon sosiaalisen Pääoman UUDelleenjaKo? Mediakeskustelu heijastuu poliittiseen keskusteluun. Kulttuurinen arvokeskustelu määrittelee, kuinka paljon sosiaalista pääomaa kirkolla on käytettävissään. Niin kauan kuin uskonnolliset argumentit ja auktoriteetit jäävät kyseenalaistamatta, tulevat kirkot instituutioina nauttimaan poliitikkojen erityistä suojelua. Demokratiaa voi parantaa edistämällä valistusta ja vaatimalla perustuslaillista suojaa tärkeille periaatteille kuten vapaudelle ja tasa-arvolle, joita enemmistö ei aina kunnioita. Täten päämääränä tulee olla perustavien ihmisoikeuksien, kuten tasa-arvon, ottaminen kaiken politiikan keskiöön, perustuslain suojelukseen – tietenkin uskonnollisten yhteisöjen nauttimien privilegioiden kustannuksella. Päämääränä tulee olla yhteiskunta, jossa Jehovan todistajia ei pidetä homoavioliiton asiantuntijoina, ja jossa Suomen yksi johtavimpia sanomalehtiä ei anna lähes loputonta palstatilaa papiston mielettömälle metafysiikalle. Sellainen yhteiskunta ei ole täysin mahdoton saavuttaa, mutta se vaatii kamppailua demokraattisella areenalla ja sitkeää panostusta totuudenmukaiseen propagandaan. Juttua on lyhennetty. Alkuperäinen juttu on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/ uskomatonlehti. Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti 13
Usk maton terveisiä äijäKerhosta! Sarita Vihersalo-Karén Helsingin vapaa-ajattelijoiden hallituksessa on varsinaisia jäseniä seitsemän, joista kolme naisia. Itselläni on toinen kausi menossa. Aina välillä kuulen vapaa-ajattelijoista puhuttavan äijäkerholaisina tai ateistiöykkäreinä. Ehkä jopa satanisteina, mikä on vähän hassua kun kukaan meistä ei oikein usko kyseiseen hahmoon. En voi ottaa kantaa muiden puolesta, mutta omista kokemuksistani 35-vuotiaana naisena kyseisen ”äijäkerhon” hallituksen jäsenenä voin kertoa, ja ehkä siten edes hieman hälventää ennakkoluuloja. Meillä on kuukausittain hallituksen kokous, jossa keskustelemme ajankohtaisista asioista, sekä suunnittelemme tulevaa. Keskustelemme myös meneillään olevista projekteista ja niiden tilanteesta. Kokouksissamme ei kiroilla ja uhkuta testosteronia. Siellä ei myöskään kilpailla siitä, kenellä on vähiten jumalaa. Kristittyjä ja muslimeja ei haukuta kilpaa, vaan mietitään, miten yhteiskunta voisi olla tasa-arvoisempi ja kunnioittavampi kaikkia kohtaan. Myönnän, että kokouksissa on välillä naurettu ja viljelty mustaa huumoria, mutta annettakoon se anteeksi. Hallituksen kokousten lisäksi meillä on ajoittain jäseniltoja, keskustelutilaisuuksia, ja viimeisimpänä on starttaamassa lukupiiri. Jokaiselle siis löytyy jotain - jopa piknikkejä koko perheelle. Vaikka olemmekin uskontokriittistä porukkaa, emme ole kieltämässä uskontoja. Agendalla EI siis ole se, ettei kukaan saa uskoa mihinkään, vaan se, että uskonnon harjoittamisen tulisi tapahtua omasta tahdosta omalla ajalla, kirkon ollessa erillään valtiosta. Vapaa-ajattelijat eivät myöskään aja ainoastaan ateistien asiaa, vaan myös uskonnottomien, ja välillä muunuskoistenkin. Osa hallituksen jäsenistä on aktiivisia myös muiden ihmisoikeusasioiden suhteen ja tuovat siten laajempaa näkemystä asioihin. Jokainen saa ajatella omalla tavallaan ja kaikesta voi keskustella. Mielestäni eniten jäsenten asennetta yhdistää huoli nykytilanteesta, ja etenkin lasten ihmisoikeudet ovat olleet pinnalla viime aikoina, mutta ei kirkon erityisasemaa, yhteisöverotusta, tunnustuksetonta hautausmaata, ympärileikkauksia, tai armeijaakaan ole unohdettu. Itse olen mukana Reilu päiväkoti-hankkeessa, johon olen saanut hallitukselta täysin vapaat kädet, eli olen saanut hyväksynnän laajentaa hanke koskemaan katsomusten yhdenvertaisuuden lisäksi myös mm. sateenkaariperheitä ja maahanmuuttajia. Avun lisäksi olen saanut ymmärrystä sille, ettei hanke ole edennyt lainkaan tehokkaasti johtuen kiireistäni työn, lasten ja talon laajennuksen kanssa. Olen itse asiassa saanut ymmärrystä niin paljon, että hävettää. Kun olen pari kertaa kokenut olevani täysin saamaton, on minua muistutettu, että jokainen tekee oman jaksamisensa ja ehtimisensä mukaan. Myös satunnaisia poissaolojani kokouksista johtuen lasten sairastumisista, on ymmärretty. Lisäksi lapset ovat olleet tervetulleita kokouksiin, mikäli en saa heille hoitajaa (tätä en tosin ole vielä kokeillut, mutta 4-vuotiaan uhmakohtaus kirkumisella tehostettuna voisi olla oiva lisämauste). Ne hallituksen jäsenet, joihin olen tutustunut paremmin, ovat poikkeuksetta olleet aktiivisia ja pyyteettömiä. He ovat aidosti huolissaan ihmisoikeuksista ja haluavat parhaansa mukaan parantaa tasa-arvoa. He eivät ole kiivailevia ”ateistiöykkäreitä”, vaan ihmisiä, jotka haluavat muuttaa maailmaa tasa-arvoisemmaksi, ja tuovat vahvuutensa ja erityisosaamisensa toimintaan. Olen viihtynyt vapaa-ajattelijoissa ensin useita vuosia rivijäsenenä ja nyt hallituksessa, ja koen järjestön toiminnan tärkeäksi. Ajat ja asenteet ovat muuttuneet, ja toivon keskityttävän tulevaisuuteen ja asialliseen keskusteluun. Emme me ole pelottavia fundamentalisteja, vaan ihan tavallisia ihmisiä jotka kannattavat yhdenvertaisuutta. armotonta menoa Uskontojen uhrien tuki UUT ry tarjoaa vertaistukea hengellistä väkivaltaa kokeneille ja tiedottaa uskonyhteisöjen keskuudessa esiintyvistä ihmisoikeusongelmista ja väärinkäytöksistä. seikat. Sen sijaan esimerkiksi Jehovan todistajat eivät kerro edes jäsenilleen kaikkea. Heillä on esiUUT:hen otetaan erityisen palmerkiksi vanhinten salainen opasjon yhteyttä Jehovan todistajiin, kirja, jota eivät saa lukea muut helluntailaisiin (myös muihin nk. kuin seurakunnan vanhimmat. Siikarismaattisen kristillisyyden ryhnä opastetaan, miten synnintekimiin) ja vanhoillislestadiolaisiin jöitä kuulustellaan ja rangaistaan liittyen. Tämän taustalla lienee sekä kerrotaan, millainen pöytänäiden yhteisöjen keskuudessa kirja kuulustelusta tehdään kysyesitetyt melko jyrkät näkemykmättä tähän lupaa kuulusteltavalta set siitä, ketkä pelastuvat ja kettäten tietoisesti henkilötietolakia kä eivät. Tästä seuraa hengellistä rikkoen. väkivaltaa: jotkut uskovaiset ajatSen lisäksi useimmat ihmiset televat kaikkien keinojen olevan eivät liity näihin yhteisöihin täysallittuja, kun ihmisiä käännytesi-ikäisenä punnittuaan huolellitään ja pidetään pelastuvien jousesti jäsenyyden hyviä ja huonoja kossa. Käyväthän tosiuskovaiset puolia. Useimmat kasvavat laptaistelua itseään Saatanaa vastaan, sesta saakka jäsenyyteen. Heille ja sodassahan on tunnetusti lähes ei suoda todellisia vaihtoehtoja kaikki keinot sallittuja, valitettavalita itse. Hellunvasti myös ihmisoitailaiset, mormonit keuksien loukkaaUseimmat kasvavat lapsesta ja Jehovan todistajat minen. kastavat jäsenikseen Jos Jehovan to- saakka jäsenyyteen. heille ei suoda tojopa 8-vuotiaita. Ludellisia vaihtoehtoja valita itse. distaja jää kiinni terilaiset tietty kastatupakan polttamisesta, seurauksena voi olla oike- huomata, että uskonnolla voi elät- vat vauvoja ja sekin on ongelmaluskomitean kuulusteluun joutu- tää itsensä. Toisinaan maallisen lista, mutta miten paljon eroa on minen, erottaminen yhteisöstä ja mammonan kerääminen houkut- vauvan ja 8-vuotiaan kastamiselkarttaminen. Ennen vanhaan mi- taa niin paljon, että sen eteen ol- la? Ei 8-vuotias ole valmis tekenun olisi pitänyt selittää karttami- laan valmiita vaikka vähän mani- mään loppuelämäänsä vaikuttavaa valintaa siitä, mihin uskonlahkoon nen pitkin sanakääntein, mutta nyt puloimaan ihmisiä. Kristinuskoon sisältyy hyvin hän kuuluu. riittää, että viittaan Hesarin kuuVanhoillislestadiolaiset ovat kausiliitteeseen toukokuulta 2014. keskeisenä piirteenä armo, mutta Siellä se on selitetty yksityiskoh- välillä vaikuttaa, että armo unoh- valinneet kasvustrategiakseen ehtaisesti. Se löytyy googlaamalla tuu fundamentalisteilta. Sen sijaan käisyn kieltämisen. Vasta nyt on tiukka kuri saa paljon painoa. Se alettu laajemmin keskustella siitä, ”Jehova rankaisee omiaan”. Jos vanhoillislestadiolainen on inhimillistä. Kuria ja väki- millaista on olla jatkuvasti raskaavärjää hiuksensa, hän kieltää us- valtaa vaaditaan autoritaaristen na, synnyttää ja olla pienten lasten konsa. Yhteisön jäsenet eivät enää yhteisöjen koossa pitämiseen oli vanhempana 20 vuotta putkeen. pidä häntä uskovaisena. Sekä kyseessä sitten valtio tai uskon- Se on rankkaa sekä isille että äideille. Armoa ei anneta, synnyttää vanhoillislestadiolaisten että hel- yhteisö. Näiden uskonyhteisöjen toi- pitää, vaikka voimat olisivat lopluntailaisten käsitysten mukaan uskonsa kieltänyt joutuu helvettiin minta ei olisi niin ongelmallista, pu. ikuisiksi ajoiksi. Se on aika raju jos ihmiset tekisivät täysi-ikäisinä rangaistus hiusten värjäämisestä tietoisen valinnan liittyä näihin Lisää tietoa Uskontojen uhrien tai mielipiteenvapauden käyttä- yhteisöihin, jos heille kerrottaisiin tuki ry:n toiminnasta saat osoitmisestä. Jehovan todistajien oppi ennen liittymistä yksityiskohtai- teesta www.uut.fi. on lempeämpi, helvettiä ei ole. sesti kaikki jäsenyyteen liittyvät Jouni Valkila ” Sen sijaan tupakoitsijoita ja muita synninharjoittajia odottaa teloitus hetkenä minä hyvänsä alkavassa Harmagedonin sodassa. Ennusmerkit kuulemma viittaavat siihen, että tämä globaali holokausti on hyvin lähellä. Mormonit saavat myös ”kunniamaininnan”, koska UUT saa melko paljon yhteydenottoja mormoneihin liittyen, vaikka yhteisö on Suomessa melkoisen pieni. Näiden edellä mainittujen ”pahisten” lisäksi UUT saa vuositasolla yhteydenottoja kymmeniin näitä pienempiin uskonyhteisöihin liittyen. Varsinkin pienissä yhteisöissä yhden karismaattisen johtajan roolilla voi olla suuri merkitys. Sekä yksilö että yhteisö saattavat ” Uskomaton lehti netissä: http://helsinki.vapaa-ajattelijat.fi/uskomatonlehti 14