Alec Baldwin Cate Blanchett Louis C.K. Bobby Cannavale Andrew Dice Clay Sally Hawkins Peter Sarsgaard Michael Stuhlbarg Käsikirjoitus ja ohjaus Woody Allen Elokuvateattereissa 16.8. Elokuvateattereissa 30.8.
6.6. alkaen! Hulluna Helsinkiin Lempipaikkoja ja tarinoita 1500-luvulta tähän päivään So?ankatu 4 6.6.2013–31.12.2015 ma–pe 9–17, to 9–19, la–su 11–17 www.helsinginkaupunginmuseo.?
Syyskuussa Tampereella! MAAILMANTANGO RADICAL www.maailmantango.net -FESTIVAALI SUVILAHTI, HELSINKI KRAFTWERK ALICIA KEYS FESTIVAL FLOW 2013 7.–11.8. NICK 3D SEEDS CAVE & THE BAD S H O W THE CAT GRI B E A C H KNIFE P O W E R MES HOUSE LAMAR KENDRICK CREATIVE VIDEOTECHNOLOGY
ilmoitus HEINÄ-ELOKUUN MERKKITUOTTEET
SISÄLTÖ 1.7.– 1.9.2013 6 / 2013 7 AJASSA 8–19 PÄÄKIRJOITUS Jari Hanska on Voiman vastaava päätoimittaja. Hän suhtautuu intohimoisesti kabinettipolitiikkaan, teatteriin ja yhteiskunnalliseen kähmintään. Valtio puhdisti Pöyryn s. 8 • Lukijaposti s. 10 • Tankki täynnä toivoa s. 12 • Pihaa pihattomille s. 13 • Sananvalta, Teemu Mäki s. 14 • ”Omistautunut mies” s. 14 • Rahan voima, Fanny Malinen s. 14 • Kaksinaamaiset s. 16 • Ruokatohtori s. 17 • Toisinajattelija, Oksana Tšelyševa s. 18 • Huåraus on okej? s. 18 TÄSSÄ LEHDESSÄ 22–37 Minea Koskinen 22 Kahle kerrallaan. Vastuuton ministeri Orjien puolustaja Kevin Bales uskoo, että orjuus loppuu hänen elinaikanaan. kommentoida. Siinä on lopullinen vastaus, jonka Voiman toimituspäällikkö Susanna Kuparinen sai työministeri Lauri Ihalaisen avustajalta. Viisi kertaa ministerin esikunnasta oli luvattu, että hän antaisi kommentit, mutta viime tingassa asia aina peruuntui. Kommentoinnista kieltäytyminen koskee tämän lehden pääuutista (s. 8) eli konsulttiyhtiö Pöyryn työ- ja elinkeinoministeriöltä saamaa vapauttavaa lausuntoa koskien Xayaburin patohanketta. Viisitoista kansalaisjärjestöä teki Pöyryn kyseenalaisesta toiminnasta valituksen työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivalle OECD:n kansalliselle yhteistyöelimelle vuosi sitten. Yhteistyöelimen lausunto valmistui kesäkuun 2013 puolivälissä. Sekava kuvio sisältää salaisia pöytäkirjoja, tutkimatta jättämisiä sekä eturistiriitoja. Lauri Ihalaisen lisäksi myös Pöyry kieltäytyi kommentoimasta. Toisin kuin ministerillä, pörssiyhtiöllä ei ole poliittista vastuuta tai mitään velvollisuutta kommentoida. Pörssiyhtiö voi päättää, mitä rahoillaan tekee kunhan pitää huolen, että tiedottaa yhtiön pörssikurssiin vaikuttavista asioista lainmukaisesti. Pörssiyhtiö on vastuussa osakkeenomistajilleen. Tilanne muuttuu hieman sekavammaksi, kun yritys sitoutuu noudattamaan esimerkiksi yritysvastuun periaatteita. Tällaisia periaatteita ovat muun muassa kansainvälisen talousjärjestö OECD:n ohjeistus, johon sen jäsenmaat ovat sitoutuneet. Jos yritykset eivät noudateta periaatteita, OECD:n kansallinen yhteistyöelin voi antaa asiasta lausunnon, jossa todetaan yhtiön menettelevän väärin. Hampaatonta, mutta parempaakaan ei toistaiseksi ole. T YÖ M I N I S T E R I E I H A LUA Maria Kozulya 26 Edward Snowden. USA:n merkittävimmän tietovuodon tehnyt Snowden ei kadu mitään. on itse puhunut yritysten yhteiskuntavastuusta ja halunnut Suomen olevan yritysvastuun edelläkävijä. Poliittiset valinnat konkretisoituvat siinä, mihin laitetaan rahaa. Työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimivalle yhteistyöelimelle rahaa ei ole osoitettu eikä sillä ole omaa budjettia. Ainoa resurssi on neuvottelukunnan sihteeri. Vapiskaa yritykset! Pöyry-keississä yhteistyöelin ei pystynyt tutkimaan tapausta riittävästi, silti Pöyry sai synninpäästön. Samalla se sai ilmaista mainontaa yhtiön toiminnan ”eettisyydestä”. Mahtaa niitä yrityksiä vituttaa, jotka aidosti panostavat eettiseen toimintaan. Koita siinä sitten erottua eduksesi, kun yksi ?rma julkisesti päästetään synneistään. Se vääristää kilpailua. Ihalaisen johtama ministeriö kusi kaikkien yritysvastuun periaatteiden päälle. Ihalaisen eivaivautunut vastaamaan kysymyksiin vaan piiloutui valtiosihteerinsä selän taakse. Erityisen noloksi asian tekee se, että juuri Ihalaisen pitäisi ministerinä kantaa poliittinen vastuu, ei virkamiehen. Ikävät päätökset, joista poliitikot mieluusti vaikenevat, osuvat usein lomien alle. Pöyry-ratkaisu saatiin juuri ennen juhannusta, kun ihmiset ovat jo toinen jalka lomalla. Ilman neuvottelukunnassa istuneen kansalaisjärjestö Finnwatchin edustajan eriävää mielipidettä koko tapaus olisi jäänyt seksihelleuutisten alle. T YÖ M I N I S T E R I I H A L A I N E N Kahle kerrallaan s. 22 • Kalman kellot putkassa s. 24 • ”En kadu mitään” s. 26 • Taksimin takana s. 30 • Taide rakastaa rahaa s. 32 • Selviytyjien kanssa s. 34 • Maailman kuivin kylä s. 36 KULTTUURI 39–57 Epämuodikkaasti homoista s. 39 • Kulttuuritantta, Olavi Uusivirta s. 40 • Karjalais-afrikkalaista kesäteatteria s. 40 • Pelaa & selviydy s. 41 • Rivit repeilevät s. 42 • Teatteria odottamisesta s. 45 • Rohkein mielin oopperaan s. 45 • Jazz- Espa – parasta kesässä! • Tämä tapiiri ei pure s. 46 • Bosporin rantamilta s. 49 • Retroangstia s. 49 • Raakaa elinvoimaa s. 50 • Syntisen postilla s. 50 • 776 sivua logoja s. 52 • Onniohjeet testissä s. 53 • Tartu runoon s. 53 • Politiikkaa, dogmeja & terrorismia s. 55 • Herkkä tarina punkrockista s. 56 45 46 KOLUMNIT 14, 16, 18 & 42 Tanu Kallio Tanu Kallio 39 AKTIVISMI Tanu Kallio 58 jari hanska Teemu Mäki Kannen kuva: Suthep Kritsanavarin 6 Fanny Malinen Oksana Tšelyševa Ruusu Haarla Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744 3112, faksi (09) 773 2328, sähköposti voima@voima.?, toimituksen sähköposti hköposti toimitus@voima.?, www.voima.? Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö, vapaalla 1.2.–31.8.2013, vt. Jari Hanska, 050 551 8997 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala, 040 572 7506 Toimituspäällikkö Susanna Kuparinen, (09) 7744 3113 Toimitussihteeri Kati Pietarinen Ulkoasu AD/graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744 3113, mainosgraa?kko Ninni Kairisalo Kustannuspäällikkö & Toimitusjohtaja Tuomas Rantanen (09) 7744 3115, 040 507 7165 Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 ensimmäiset lukijat Anu Harju & Tapani Möttönen valokuvaajaharjoittelija Tanu Kallio Avustajina tässä numerossa Joan Alvado, Anu Brask, Glenn Greenwald, Anna-So?a Joro, Maria-Kaisa Jurva, Oona Juutinen, Kimmo Jylhämö, Bruno Jäntti, Marjo Jääskä, Aleksi Kanko, Leila Keto, Kristiina Koivunen, Minea Koskinen, Maria Kozulya, Suthep Kritsanavarin, Teemu Laasonen, Pertti Laesmaa, Henrik Lahtinen, Ewen Macaskill, Fanny Malinen, Teemu Muhonen, Teemu Mäki, Hanna Nikkanen, Taneli Nordberg, Tommi Parkko, Jesse Pasanen, Maria Pettersson, Pilli-Liisa, Laura Poitras, Maaria Pääjärvi, Janne Juhana Rantala, Laura Rantanen, Milja Rämö, Ville Ropponen, Harri Römpötti, Kasper Strömman, Anton von Schrowe, Kaisu Tervonen, Olavi Uusivirta, Niina Vuolajärvi, Jukka Vuorio, Klaus Welp, Matti Ylönen Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@voima.? & Jorma Anttila Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3113 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Hämeen Paino Oy, Forssa Painos 70 000, Voima 7/13 ilmestyy 2. syyskuuta. ISSN 1457-1005
AJASSA 6 / 2013 8 On huolestuttavaa, että myös Suomessa lapsia laitetaan säilöön vain sen perusteella, että he hakevat täältä turvapaikkaa. End Child Immigration Detention -kampanjan koordinaattori Leeanne Torpey Amnestyn tiedotteessa 19.6.2013 TEKSTI SUSANNA KUPARINEN KUVA SUTHEP KRITSANAVARIN KAAVIO MIRKKA HIETANEN Valtio puhdisti Pöyryn Suomessa on yksi valtiollinen elin, jonka tehtävänä on vaalia yritysetiikkaa. Voima kertoo, kuinka työ- & elinkeinoministeriön kirkasotsaisesta keskustelukerhosta tuli ryvettyneen suuryrityksen maineenpuhdistaja. VASTINEET gaista sääntöjen rikkomisesta. Työ- ja elinkeinoministeriö voi ainoastaan antaa lausunnon, jossa se toteaa yrityksen toimineen OECD:n ohjeiden vastaisesti. Vaikka kielteinen lausunto ei olekaan lainvoimainen sanktio, on se silti ikävä bränditahra yritykselle. Eettisyys on nimittäin kilpailuvaltti. Epäeettiseksi leimautuminen saattaa tuottaa ongelmia esimerkiksi julkisen rahan hankkeiden saamisessa. Pelkästään Suomessa Pöyry on osallisena lukuisissa eri ministeriöiden rahoittamissa hankkeissa. 15 kansalaisjärjestöä olisivat toivoneet, että työ- ja elinkeinoministeriö olisi antanut Pöyrylle lausunnon, jossa olisi todettu, että yritys on rikkonut OECD:n toimintaohjeita. lähtöisin oleva V konsultti- ja suunnitteluyhtiö Pöyryllä on nykyisin toimipisA N T A A LT A T artikkeli on työministeri Lauri Ihalaiselle arka asia. Ministerikautensa alussa Ihalainen lupasi, että tämä hallitus ottaa yritysten yhteiskuntavastuun tosissaan. Kesäkuun alussa saatiin osoitus siitä, että Ihalainen ei seiso sanojensa takana. Hänen johtamansa työ- ja elinkeinoministeriö antoi vapauttavan lausunnon kantelusta, jonka 15 kansalaisjärjestöä nosti vuosi sitten suomalaisyritys Pöyryä vastaan. Ongelma ei kuitenkaan ole päätöksen vapauttavuus, vaan tapa, jolla siihen päädyttiin. Pöyryä vastaan tehtyä kantelua ei nimittäin koskaan edes tutkittu kunnolla. ÄMÄ järjestöjen muM kaan oli tehnyt väärin, ja kuka yhteiskuntavastuun nouI TÄ P Ö Y R Y dattamista todella valvoo? Kuvio on monimutkainen, mutta avainsana kaiken takana on vapaaehtoisuus. Yhteiskuntavastuu tarkoittaa sitä, että monikansalliset yritykset ottavat toiminnassaan huomioon esimerkiksi eettiset ja ympäristöön liittyvät seikat myös niissä maissa, joissa paikallinen lainvalvonta on vähäistä. Yhteiskuntavastuun, jota kutsutaan myös yritysvastuuksi, noudattaminen on vapaaehtoista. Sitä ei valvota tai säädellä lailla, eikä yritystä voi rangaista sen laiminlyönnistä. Tästä huolimatta yhä useammat valtiot ovat sitoutuneet aktiivisesti edistämään sitä, etteivät niihin rekisteröityneet yritykset rellestä ympäri maailmaa täysin vastuuttomasti. toiminut myös SuoN mi. Työministeri Ihalainen ja muu hallitus ovat tehneet periaa- tetaan ottamaan toiminnassaan huomioon vähintään yksi kansainvälinen yhteiskuntavastuun toimintaohje”, Ihalainen painottaa työ- ja elinkeinoministeriön nettisivuilla. Valtiona Suomi on sitoutunut noudattamaan teollistuneiden maiden taloudellisen yhteistyöjärjestön OECD:n ohjeistoa. Tämä , että ä t l i s ä Näyttä rtein kaikki pii suurin nyt pieleen. n on me ÄIN ON tepäätöksen, jonka mukaan hallituksen tavoitteena on nostaa Suomi yritysvastuun edelläkävijäksi. Kanta on kirjattu hallitusohjelmaan. ”Suomalaisia kansainvälisesti toimivia suuryrityksiä kannus- tarkoittaa sitä, että hallitus valvoo, noudattavatko suomalaiset suuryritykset OECD:n määrittelemää hyvää toimintatapaa ulkomailla. Yritykset eivät itse ole virallisesti sitoutuneet noudattamaan ohjeita, joten niitä ei voida ran- te 49 maassa ja toimintaa ympäri maailmaa. Yksi kohteista on Kaakkois-Aasiassa sijaitseva Laos. Se on 6,8 miljoonan asukkaan sosialistinen diktatuuri. Kansalaisjärjestöt syyttivät Pöyryä siitä, että se rikkoi useaa OECD:n ohjeiston kohtaa, kun se teki Laosin hallitukselle konsulttiselvityksen Mekong-joen suuresta patohankkeesta (lue kainalosta, miten tapaus eteni). Kansalaisjärjestöjen mielestä Pöyry on vähätellyt padon aiheuttamia ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksia. Järjestöjen mukaan Pöyry on ohittanut lisätutkimusten tarpeen ja siten käyttänyt väärin vaikutusvaltaansa yhtenä maailman johtavista konsulttiyrityksistä. Kantelun käsittelystä vastasi työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimiva Yhteiskunta- ja yritysvastuun neuvottelukunta YHVA. Vuonna 2008 perustettu neuvottelukunta on työ- ja elinkeinoministeriön sivujen mukaan “neuvoa-antava ja hallinnon päätöksentekoa tukeva elin, jonka tehtävänä on vahvistaa kansallista ja kansainvälistä yhteiskuntavastuupolitiikkaa”. Sillä on kuitenkin myös toinen tehtävä: se toimii yhdessä ministeriön kanssa OECD:n kansallisena yhteyselimenä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jonkin yrityksen epäillään toimineen OECD:n kansainvälisten ohjeistusten vastaisesti, YHVA ottaa kantelun käsittelyynsä. Pöyryn tapaus on ensimmäinen kantelu, joka YHVAn toiminnan aikana on suoma- laisyrityksestä tehty. Se on siis tärkeä ennakkotapaus. Vuoden kestäneen käsittelyn jälkeen YHVA päätti, että Pöyry on toiminut OECD:n ohjeistusten mukaisesti. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, pitääkö YHVAn johtopäätös paikkansa. Tämä johtuu siitä, ettei tapausta tutkittu. Niinpä Finnwatch, joka on yksi neuvottelukunnan 14 jäsenestä, jätti eriävän kannanoton ja sanoutui jyrkästi irti lausunnosta. Sen mielestä lausunto ei perustunut mihinkään. Finnwatchin toiminnanjohtajan Sonja Vartialan mukaan lausunto koostettiin ilman, että kaikkia olennaisia kysymyksiä tutkittiin huolellisesti. Kansalaisjärjestöt syyttivät Pöyryä muun muassa siitä, että yhtiö oli konsultoinut Laosin hallitusta patohankkeen ympäristövaikutuksista, vaikka yhtiössä tiedettiin jo, että se olisi itse mukana padon rakentamisessa. Tästä ei koskaan saatu selvää, koska mitään tutkimusta ei tehty. ”Jos tutkimuksessa, joka neuvottelukunnan ja ministeriön olisi pitänyt tehdä, olisi esimerkiksi käynyt ilmi, että Pöyry oli valittu Laosin insinööriksi jo vuonna 2011, ja että sillä ei ollut mitään prosesseja ihmisoikeusriskien vähentämiseksi, yritys olisi mielestäni ehdottomasti rikkonut ohjeistoja”, Vartiala sanoo. lisäksi YHF VAssa istuvat muun muassa palkansaajajärjestöt, ElinkeinoI N N WAT C H I N elämän keskusliitto EK, evankelisluterilainen kirkko, Maailman luonnosuojelusäätiö WWF, kansainvälinen kauppakamari ICC ja virkamiehiä eri ministeriöistä. Neuvottelukunta kokoontuu noin viidesti vuodessa. Voima tutki, pitävätkö Finnwatchin väitteet käsittelyn puutteellisuudesta paikkansa. Näyttää siltä, että suurin piirtein kaikki mahdollinen on mennyt pieleen. Järjestöjen tekemän kantelun ja Pöyryn siihen tekemän vastineen väitteet todella jätettiin tutkimatta. Työministeriön virkamiehet eivät pyytäneet lausuntoja riippumattomilta asiantuntijoilta tai tutkijoilta, vaikka Pöyryn tapaus on monimutkainen ja neuvottelukunnan omissa asetuksissa määritellään, että asiantuntijoita voi käyttää päätösten tueksi. YHVAn sihteeri Linda Piirto sanoo, että osapuolten omat selvitykset olivat riittäviä lausunnon tekemistä varten. Hänen
AJASSA 6 / 2013 Tällainen naapuriapuun vertautuva kukkien kasteleminen. Se on nyt mietinnässä, että onko se veronalaista vai ei, sanoo ylitarkastaja Manninen. Ylen uutinen 17.6.2013 Suthep Kritsanavarin PATOSANASTOA Xayaburin patoa rakentaa Ch. Karnchang, yksi Thaimaan suurimmista rakennusyhtiöistä, ja sitä rahoittaa kuusi thaimaalaista liikepankkia. 95 prosenttia padon tuottamasta energiasta on tarkoitus myydä Thaimaahan. SAALIINA JÄTTILÄISKISSAKALA. Ympäristöjärjestö WWF:n kesäkuun lopulla julkaisemassa tutkimuksessa todetaan, että Xayaburin pato olisi ylittämätön este Mekongin jättiläiskissakalle, ja uhkaisi ajaa lajin sukupuuttoon. Pöyryn suunnitelmissa patoon rakennetaan kalojen liikkumista varten kalaportaat. Tutkijoiden mukaan kalaportaat toimivat huonosti trooppisissa olosuhteissa. NÄIN TULVII MEKONG • puheenjohtaja on työY ministeri Lauri Ihalaisen valtiosihteeri Janne Metsämäki. Hän H VA N vetoaa siihen, että tapaus laitettiin lausuntokierrokselle ulko- ja ympäristöministeriöihin. ”Katson, että siellä on pätevää asiantuntemusta”, Metsämäki sanoo. Ulkoministeriön virkamiehet ovat eri mieltä. Ulkoministeriö sanoo lausunnossaan, että se ei pysty käytettävissä olevan aineiston perusteella arvioimaan, onko Pöyry laiminlyönyt OECD:n toimintaohjeita vai ei. Sen mielestä Pöyryltä pitäisi pyytää lisäselvitystä. Neuvottelukunnan jäsenten perustettu Mekong-joen valuma-alueen kestävää hallinnointia varten. Jäseninä ovat joen alajuoksun maat eli Vietnam, Thaimaa, Kambodža ja Laos. Suomi on komission yksi suu- • Lokakuu 2010: Mekongin jokikomission tilaama strateginen ympäristöarviointi yhdentoista patohankkeen yhteisvaikutuksista julkaistaan. Arvio on tähän mennessä kattavin Xayaburin padon rakentamista koskeva riippumaton tutkimus. Arvion mukaan Mekongin patojen rakentamista tulisi lykätä vähintään kymmenellä vuodella koska ne vaarantavat miljoonien ihmisten toimeentulon ja ruokaturvan. Suomi osallistui arvion rahoittamiseen. mukaansa neuvottelukunnan työ perustuu luottamukseen. ”Täytyyhän meidän voida luottaa siihen, että osapuolet puhuvat totta.” YHVA oletti siis kantelua käsitellessään, että Pöyry puhuu aina totta. Vuosi sitten samainen yritys jäi kiinni korruptiosta. Pöyry lahjoi toisen hankkeen yhteydessä Vietnamissa Maailmanpankin työntekijän ja pääsi Maailmanpankin mustalle listalle, jossa on Pöyryn lisäksi vain neljä muuta yritystä. Työministeriön virkamiesten ja neuvottelunnan mielestä tämä ei vähennä Pöyryn luotettavuutta, sillä kyse on kahdesta eri hankkeesta. Mekongin jokikomissio on Huhtikuu 2011: Joen alajuoksulla sijaitsevat Laosin naapurimaat Vietnam, Kambodža ja Thaimaa vaativat lisäselvityksiä suurpadon vaikutuksista. Laos taipuu Mekongin pääuomaan suunnitellun Xayaburin patohankkeen lykkäämiseen. Rakennustyöt jatkuvat tästä huolimatta. • Toukokuu 2011: Laosin hallitus palkkaa Pöyryn tekemään arvion Xayaburi Power Companyn suunnitteleman padon vaikutuksista. Pöyryn tehtävänä on selvittää, täyttävätkö yrityksen suunnitelmat Mekongin jokikomission suositukset. • Kesäkuu 2011: Pöyry kertoo Laosin hallitukselle, että naapu- mukaan yksi suurimmista ongelmista on se, että YHVAlla ei ole omaa budjettia. Toisin sanoen sillä ei ole rahaa tutkia esimerkiksi Pöyry-kantelun yksityiskohtia. SAK:ta neuvottelukunnassa edustava kansainvälisten asioiden asiantuntija Pekka Ristelä puoltaa Pöyryn vapauttavaa lausuntoa, mutta myöntää, että se perustui rajallisiin tietoihin. Hänen mukaansa neuvottelukunnan resurssipulasta voi päätellä, että ”työministeriö ei ole pitänyt yritysvastuusta läheskään niin tärkeänä, kuin hallitusohjelmaan on kirjattu”. Samaa mieltä on Finnwatchin Sonja Vartiala. Neuvottelukunnan puheenjohtaja Janne Metsämäki kuitenkin torjuu puheet rahoituksen puutteesta: ”Neuvottelukunnalle on palkattu työntekijä”, hän sanoo. ”Aiemmin sihteeri oli määräaikainen, nyt vakinaistettu.” asetuksen toisessa pykälässä sen tehtäväksi määritellään ”julkisuutta lisäävillä toimenpiteillä edistää OECD:n toimintaohjeiden tehokasta soveltamista.” Silti työ- ja elinkeinoministeriö otti salauskäytännöissä äärimmäisen linjan. Pöyryn vastine salattiin valituksen tehneiltä kansalaisjärjestöiltä. Yksi kantelun osapuolista oli Siemenpuu-säätiö. Säätiön Me- Y H VA N rimaita on kuultu riittävästi. Mekongin jokikomissio, kansalaisjärjestöt, paikalliset asukkaat ja naapurimaat ilmoittavat, että kuuleminen ei ole vielä päättynyt eikä tietoa patohankkeen vaikutuksista ole riittävästi. • Elokuu 2011: Pöyryn Laosin hallitukselle toimittama raportti (compliance report) tulee julki. Siitä käy ilmi, että Pöyry on Laosin hallituksen vastaava rakennusvalvontakonsultti Xayaburin patohankkeessa. • Kesäkuu 2012: Viisitoista kansalaisjärjestöä jättää valituksen työ- ja elinkeinoministeriölle Pöyryn ja sen sveitsiläisen tytäryhtiön Pöyry Energy AG:n toimin- kong-ryhmän edustaja Liisa Uimonen kertoo, että he yrittivät jatkuvasti saada Pöyryn vastinetta nähtäväkseen. ”Vetosimme OECD:n toimintaohjeisiin ja ennakkotapauksiin muissa yhteyselimissä.” Koska järjestöt eivät saaneet vastinetta nähtäväkseen, ne eivät voineet reagoida Pöyryn väit- täneen s e k n Vuode voittaja on ön väänn öyry. P teisiin jatkokäsittelyissä. Pöyry sen sijaan sai nähtäväkseen kaikki asiakirjat. Neuvottelukunnan jäseniä kiellettiin näyttämästä vastinetta edes omille taustaorganisaatioilleen. Tästä syystä esimerkiksi WWF:n Kati Malmelin ei voinut muodostaa asiasta kantaa. ”Mielestäni henkilökohtainen ja organisaation mielipide ovat kaksi eri asiaa, Malmelin kertoo. Kun Voima alkoi tutkia kantelun käsittelyä, ministeriö ilmoitti, että myös kaikki virkamiesvalmisteluun liittyvät asiakirjat ovat salaisia. nasta Laosin patohankkeessa. • Marraskuu 2012: Xayabu- rin padon peruskivi muurataan. Kaksi päivää myöhemmin Pöyry ilmoittaa virallisesti olevansa patohankkeesta vastaava rakennusvalvontakonsultti, vaikka on tiennyt asiasta ainakin vuoden 2011 elokuusta lähtien. Hankkeen kesto on kahdeksan vuotta. • Kesäkuu 2013: Työ- ja elinkeinoministeriö antaa Pöyryn toiminnasta vapauttavan lausunnon. Lausunnosta käy muun muassa ilmi, että Pöyry kiistää valituksen sisältämät syytökset. Pöyryn mukaan sen tehtävänä ei ole ollut arvioida, onko Laosin hallitus täyttänyt velvollisuutensa muita perustettiin viisi vuotY ta sitten. Näiden viiden vuoden aikana kaikki ei ole mennyt H VA niin kuin piti. Neuvottelukunnan perustaja Tarja Cronberg on nykyään Brysselissä europarlamentissa. Kun hän kuulee kantelutapauksesta, neuvottelukunnan resurssivajeesta ja asiakirjojen salauskäytännöstä, hän ei ole uskoa korviaan: ”Sehän on täysin absurdia. Avoimuus on yritysten yhteiskuntavastuun lähtökohta.” Hän on ajatellut Suomen edustavan hyvää keskikastia Euroopan yritysvastuuasioissa. ”Sitä paitsi nykyinen työministeri Lauri Ihalainen on sanonut, että Suomen tulisi olla yritysvastuun edelläkävijä”, Cronberg kertoo. onkin se, että IhaO laisen julkiset lausunnot ovat ristiriidassa hänen ministeriNGELMA önsä toiminnan kanssa. Ihalainen puhuu yritysvastuun edistämisestä ylevään sävyyn, mutta käytännön toteutus ei näytä kiinnostavan häntä. Juuri siksi tämä aihe on hänelle arka. Lukuisista haastattelupyynnöistä huolimatta Ihalainen ei suostunut vastaamaan Voiman kysymyksiin. Hän sanoi avustajansa välityksellä, ettei halua kommentoida, koska valtiosihteeri Janne Metsämäki oli jo kertonut ministeriön kannan. Näin rimmista rahoittajista. Yli 4 300 kilometriä pitkä Mekong virtaa kuuden maan halki ja on maailman suurin sisävesillä sijaitseva kalastusalue. OECD:n kansallinen yhteistyöelin on työ- ja elinkeinoministeriön ja yhteiskunta- ja yritysvastuuneuvottelukunnan YHVAn yhdessä muodostama toimielin, joka vahtii, noudattavatko suomalaiset yritykset OECD:n ohjeistuksia yritysten eettisistä toimintatavoista. maita kohtaan. Ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutusten osalta Pöyry toteaa, ettei se ollut hankkeen suunnittelija tai päätöksentekijä. Kansalaisjärjestöt vastasivat, että Pöyry on ymmärtänyt valituksen väärin tai yrittää siirtää pois huomion asemastaan patohankkeessa. Lisäksi järjestöt huomauttivat, että Pöyryllä on ollut hankkeen etenemisessä ”huomattava vaikutus” ja Laosin hallitus on patohanketta edistäessään tukeutunut nimenomaan Pöyryn selvityksiin. Jari Hanska & Kati Pietarinen työministeri siis piiloutui valtiosihteerinsä selän taakse. Pöyryn tapaus osoittaa, että Ihalaisen aikana YHVAsta on tullut kumileimasin, joka antaa kevyin perustein suuryritykselle eettisen ”sertifikaatin”. Pöyrylle tämä serti?kaatti on kilpailuvaltti. Vuoden kestäneen väännön voittaja on siis Pöyry. Yritys julkaisi kansainvälisillä sivuillaan lausunnon julkistamisen jälkeen tiedotteen: Suomen työ- ja elinkeinoministeriö ei näe Pöyryn toiminnassa moitittavaa. Valtiosihteeri Janne Metsämäen mukaan kaikki uutisoivat YHVAn päätöksestä haluamastaan näkökulmasta. “Esimerkiksi Vihreässä Langassa lausunnosta kirjoitettiin, että ministeriö ripittää Pöyryä”, Metsämäki puolustautuu. Hän ei kuitenkaan osaa vastata siihen, kuinka moni Pöyryn kanssa liiketoimintaa harkitseva lukee Vihreää Lankaa. Sen sijaan Pöyry vahvisti Voimalle, että YHVAn antama lausunto oli yritykselle mediavoitto. Muihin kysymyksiin patohankkeesta ja lausunnosta Pöyryn viestinnästä ei haluttu vastata. Artikkelin taustatutkimus Susanna Kuparinen, Jari Hanska, Teemu Muhonen & Kati Pietarinen. Editointi Teemu Muhonen. Lue lisää Fi?stä. 9
10 LUKIJAPOSTI 6 / 2013 Turistien vaikkapa Kaivopuistossa ihailemat valkoposkihanhet aiheuttavat kuitenkin esim. Korkeasaaressa ongelmia, joiden kääntäminen voitoksi on työlästä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tiedote 18.6.2013 palaute@voima.? PILLI-LIISA Korkeimman rauhaa Lapsukaiset kavahtakaa antimessiaan palvelusta! Ettei sairastu, kannattaa pysyä erossa mm. velhouksista, homosteluista, lesboiluista yms. irstauksista, sekä laittomien ”lakien” tukemisesta, kuten ”YLE-VERO”! jana, hänet on siirretty toisiin tehtäviin tapiiri-osastolle. Ks. tämän Voiman s. 48. Jari Hanska Päätoimittaja, vt. Terve toimitus! Ilkka TOIMITUS VASTAA: Hyvä Ilkka, kesä on mitä oivallisinta aika heittää paatuneet ennakkoluulot nurkkaan ja lähteä Suomen suveen velhoilemaan. Lakeja on silti syytä noudattaa eli ei mitään taikatemppuja alaikäisten kanssa eikä ilman toisen osapuolen suostumusta. Tosivelhot muistavat myös suojautua temppujen ajaksi. KOMMENTTI Jari Hanska Päätoimittaja, vt. Minä: toimittaja & ihminen olla mielipiteitä? No totta helvetissä saa, ja pitääkin olla. Sanotaan, että makuasioista ei voi kiistellä. Sehän on aivan järjetön väite. Miten faktoista muka voisi kiistellä? Viime vuosina on silloin tällöin esitetty julkisia näkemyksiä, joiden mukaan toimittajien puoluekanta pitäisi olla näkyvillä. Vaatimus ilmeisesti perustuu Matti Apusen ajatukseen, että jotain puoluetta äänestäessään journalisti välittömästi kadottaa minuutensa ja muuttuu osaksi puolueen propagandakoneistoa. Ja kyllä minä viimeksi vasemmistoliittoa äänestäessäni tosiaan huomasinkin, että ensin alkoi Kansainvälinen soida päässä ja hetkeä myöhemmin huomasin jo katselevani matkasivuilta menolippua Pohjois-Koreaan. Minulle on sanottu myös, ettei talonvaltauksista tai turkisteollisuudesta voi kirjoittaa, jos niistä sattuu olemaan vahva, julkinen mielipide. Että ihmisestä tulee jotenkin jäävi kertomaan asioista, jos kuuluu johonkin viiteryhmään. Kyllä minä koen, että esimerkiksi helsinkiläisenä voin kirjoittaa Helsingistä ja suomalaisena Suomesta. Pidän myös eläin- ja ihmisoikeuksista, ja niistäkin syntyy juttua ihan tuosta vain. Ja minulla on mielipide lähes kaikkeen. Kun A-studio keskiviikkona 12. kesäkuuta esitti jälleen kerran suomalaisilta turkistarhoilta salaa kuvattua videomateriaalia erittäin huonosti voivista eläimistä, ei tulkinnalle jäänyt paljon varaa. Näkeehän sen nyt jumalauta, että ne eläimet voivat huonosti. Kun turkisteollisuuden edustaja sitten valittaa julkisuudessa, että aktivistien meneminen tarhoille vaarantaa kettujen turvallisuuden, niin eikö se koko teollisuudenala, jonka idea on repiä eläimen turkki irti nahkoineen päivineen sitten vaaranna? Ja on minulla muuten sellainenkin mielipide, että objektiivista journalismia ei ole olemassakaan, siihen pyrkivää kylläkin. Kun toimittaja kirjoittaa siitä, miltä asiat hänestä näyttävät ja tuntuvat, se on rehellisintä mahdollista journalismia. S A A K O T O I M I T TA J A L L A Jukka Vuorio Laji & lajike Sarvikuonolajeja, eikä suinkaan sarvikuonolajikkeita, käsittelevä Susanna Kuparisen kainalojuttu (Yksi alalajike katosi kokonaan, Voima 5/2013) oli otsikoitu niin huonosti, että koko jutun uskottavuus joutui koetukselle. Taksonomiaa opiskelemaan siitä. Huttusen Pekka TOIMITUS VASTAA: Pahoittelemme virhettä. Susanna Kuparinen ei enää jatkossa toimi sarvikuonoasiain erikoistoimitta- Nyt olen saanut täysin tarpeekseni. Eli tulin siihen pisteeseen, jossa on pakko panna palautetta tulemaan. Olen jo vuosia hokenut perhepiirissä Voiman erinomaisuutta, sen ihmisäänistä pelastustehtävää ”virallisen totuuden” äänitorvien korviahuumaavassa törinässä. Mutta lukuisten hienojen juttujen joukosta viimeinen pisara osui nyt olemaan Esa Leskisen kuvaus ”?nanssisektoriläskistä” (Voima 4/2013). Sillä oli Voiman parhaille artikkeleille ominainen vaikutus: kuin happinaamari painettaisiin kasvoille kun on tukehtumaisillaan. Siis että joku jossakin vielä kuitenkin sittenkin jotain tästä todellisuudesta tajuaa. Vaikka en koskaan anna anteeksi Teemu Mäen kissantappovideota (vain nulikka uskoo väkivallan kyllästämässä maailmassa kertovansa väkivallasta jotain uutta/olennaista väkivaltaa käyttämällä), kiitos hänen monista oivaltavista kolumneistaan. Kiitos Olavi Uusivirralle ”aristokraattien” bongaamisesta (Voima 4/2013) ja sen suremisesta, että leivän syöttäjä täällä syöttää myös laulut suihin. Kiitos Jari Hanskalle ja Kimmo Jylhämölle Voiman toimituspäällikkö & Timo Soini debatoivat Pressiklubissa 24.5.2013 homoliitoista. Susanna Kuparinen, koittakaa ymmärtää, että miehissä kehittyy siemennestettä, joka on tarkoitettu päästettäväksi naiseen. Tämä voi tapahtua siis vain miehen ja naisen välillä, se on seksin alkuperäinen ”tarkoitus”. Kaikki muu siemenenpäästö on siemenen hukkaamista ja palvelee pelkästään irstasta nautinnonhalua, siitä on homoudessa kysymys. Niin että olkaa hyvä ja pitäkää mielipiteenne omassa tiedossanne älkääkä levitelkö niitä. Jotten loukkaisi, jätän sanomatta, että vaikutitte varsin vastenmieliseltä henkilöltä Stillerin ohjelmassa. Toivon, että vältätte julkisia esiintymisiä, jos aiotte jatkaa tuohon tyyliin. Se siitä, lehden luotsannasta. Kiitos Susanna Kupariselle, joka osoittaa ettei naisen(kaan) tarvitse olla ääliö. Kiitos jokaiselle vastuuntuntoiselle kirjoittajalle vuosien aikana – jokaiselle, joka ei edusta pilvenpolttelubiletyshedonismia tajuamatta, että se on kuin onkin muilta pois. Kaikille voimalaisille voimaa analysoida yhteiskuntaa! Kesän kukkeutta! 50-vuotias ylijäämä-ämmä Voiman pusseista Joo ne on lakanapusseja ne silkkipussit. Hyviä retkeilymajassa, vuoristomajassa, makuupussin lakanapussina. Siis lakanapussi – ei pussilakana, eikä varsinkaan makuupussi. Onni Korjaus mainoslauseeseen Voima-lehdessä (5/2013) oli mainos Kevin Balesin kirjasta Nykyajan orjat – Ja miten heidät vapautetaan. Mainoslauseessa lukee: ”Noin 27 miljoonaa orjaa tekee tällä hetkellä töitä ympäri maailman. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin Afrikasta Yhdysvaltoihin tuotujen ihmisten määrä koko 350 vuoden orjakaupan aikana.” Eli Yhdysvaltoihin olisi tuotu tämän mukaan yli 13 miljoonaa orjaa Afrikasta. Todellisuudessa Yhdysvaltoihin tuotiin vajaat puoli miljoonaa orjaa eli noin kuusi prosenttia kokonaismäärästä. Pääosa orjista päätyi Brasiliaan (38 %), Britannian Karibialle (17 %) ja Ranskan Karibialle (17 %). Hollannin, Tanskan ja Ruotsin Karibian alueille tuotiin yhteensä 6 % eli saman verran kuin Yhdysvaltoihin. Jari Soininen Lappeenranta 1:4 Paul Tiililä Olit Stillerin ohjelmassa. En ole koskaan äänestänyt perussuomalaisia, mutta nyt tuli sympatiat heille. Käytöksesi oli törkeää Soinia kohtaan, olit hyvin ylimielinen ja ”minä olen oikeassa” -asenteella. Lea Särmä Fi?-jutussa Öljytty Ollila on laskuvirhe. 720 dollaria sekunnissa tekee 5,6 miljardia dollaria jo kvartaalissa, ei vuodessa. Anonyymi TOIMITUS VASTAA: Pahoittelen laskuvirhettä. Öljybisnes on tosiaan neljä kertaa tuottoisampaa kuin kirjoitin. Jari Hanska Päätoimittaja, vt.
FIFI.VOIMA.FI 6 / 2013 11 Venäläisperheet käyttävät moninkertaisen summan rahaa lastensa hemmotteluun, terveyteen ja koulutukseen suomalaisiin verrattuna Finpron tiedote 18.6.2013 Kuvissa: Espanjassa paimenkouluista haetaan oppia ruuantuotantoon LAMMASLAUMA KATALONIAN PYRENEILLÄ. Eloy Gonzáles, 22, suorittaa paimenharjoittelua Casa Madón kylässä, Pallars Sobirán Escásissa. Ennen paimenkoulua Eloy myi kukkia torilla Matarón kaupungissa. Nyt hän etsii työtä, jossa voi olla oma pomonsa. FIFIN LUETUIMMAT ajalta 21.5.–17.6. Poliisin väkivaltaa ei tilastoida, eikä se johda syytteisiin. ”Vain AK-puolue ja sitä johtava pääministeri Recep Tayyip Erdogan tuntuvat tietävän, mikä on koko kansalle parasta.” 2. Peristerakis 4. Oksana Tšelyševa Blogi: Syrjäytyminen on poliittinen projekti Näkökulma: Pussy Riotin katoaminen oli katala temppu 1. Mikko Niskasaari Voima 5/2013 Rankaisemattomat Mitä Tukholman lähiöissä mellakoivilta nuorilta voi oppia? 3. Ozan Yanar Näkökulma: Turkin valtapuolue aliarvioi puolet kansasta Venäläisten toisinajattelijoiden mielestä Pussy Riotin katoaminen Helsingissä ei auta syyttä vankilassa istuvia. 5. Susanna Kuparinen Tämä tapiiri ei pure Uusnaivistinen snaivistinen skene kene ene p palvoo aalvo lvo Kari Tapiiria, 2010-luvun hipstereiden Kari Peitsamoa. 6. Olli Tammilehto Näkökulma: Geeniruoan takana naiivit idealistit & kyynikot ”Tutkimukset jonkin yhtiön uuden geenilajikkeen terveysvaikutuksista ovat useimmiten yhtiön itsensä tekemiä”, Olli Tammilehto kirjoittaa. BLOGEISSA KESÄKUUSSA Erick Cabrera Kadri Taperson Sauna, Sibelius & Santeri Kinnunen Medi on kuollut Mitä kuusi kuukautta maapallon toisella laidalla muutti minussa ja mikä pysyi samana? Eläinsirkukset pitää kieltää Virossa.
12 KULTTUURIHÄIRIÖ 6 / 2013 Leikkijä ratkaisee viime kädessä muotoilijan onnistumisen leikillisen potentiaalin suunnittelijana. Aalto-yliopiston aikuisten leikkimistä käsittelevä tiedote 3.6.2013 Uudet idolit A U S S E I S S A , Melbournessa asuvat kaverukset Hugo Farrant ja Giordano Nanni väsäävät kotistudiossaan Juice Rap News -uutissatiiria. Siinä käsitellään nasevien rap-sanoitusten ja humoristisen tyylin avulla ajankohtaisia, lähinnä poliittisia ja sosiaalisia skandaaleja. Uusin teos on nimeltään Whistleblower. Se kertoo kohutusta NSA:n tietovuodosta. The Guardianin toimittaja Glenn Greenwald ratsastaa ritarin haarniskassa Monty Python -tyyliin räp-toimitukseen, ja antaa tiedotteen NSA:n entisen työntekijän Edward Snowdenin vuotamista tiedoista NSA:n Prismohjelmasta. Näyttelijöiden esittämä vieraskasti, muun muassa Facebookin luoja Mark Zuckerberg, Edward Snowden itse ja ?ktiivinen kenraali Baxter, saavat aikaan sairaalla tavalla huvittavan, mutta provosoivan paketin tietovuodosta. ”Prism? Koskaan kuullutkaan siitä MAAILMA & ME systeemistä... Jooh, mekin pyöritämme ohjelmaa, mutta kutsumme sitä fasismiksi”, ylimielinen Zuckerberg räppää. Juice Rap News perustuu huumoriin, mutta sen kannanotot ovat kritiittistä analyysia, joka saa ihon kananlihalle. Eikä intohimolla tehty räpäytys haittaa lainkaan. Aleksi Kanko thejuicemedia.com JULKINEN VALLANKUMOUS. Fahmy kuuluu laajaan joukkoon taiteilijoita, jotka vaativat julkista tilaa takaisin. ”Mukailen mainostajien toimintatapoja, mutta en tyrkytä krääsää.” koonnut Jari Hanska & Jari Tamminen Slummitaide törmäsi todellisuuteen S V E I T S I S S Ä J Ä R J E S T E T Y I L L Ä Art Basel -taidemessuille nähtiin erikoinen tilanne. Kahden taiteilijan Tadashi Kwamatan ja Christophe Scheideggerin Favela Café -tilataideteos imitoi Brasilian slummien tyyliä, mutta toimi samaan aikaan kahvilana. Aktivistit päättivät vastavetona ottaa tilataideteoksen haltuun ja järjestää paikalla slummityyliset bileet. Youtubeen ladatulla videolla näkyy, kuinka tanssikansa saa poliisilta räväkän häädön kumiluotien ja kyynelkaasun saattelemana. Näin Rion slummien henki siirtyi saumattomasti Baseliin. Vivan vallankumous K U VATA I T E I L I J A Viva Granlund tajusi jo opiskeluaikoinaan, että ahtaiden gallerioiden ja museoiden seinät tulevat vastaan turhan nopeasti. Vuonna 2009 Granlund keksi ongelmaan ratkaisun: hän anoi Helsingin rakennusvirastolta luvan maalata Hakaniemen sillan alle suuren seinämaalauksen. Lupa heltisi lopulta sillä ehdolla, että taiteilija maalaa teoksensa vanerilevyille, jotka pultataan sillanalusen betoniseinään. Granlund on sittemmin maalannut tällä samalla järjestelyllä useita teoksia Helsingin katukuvaan. Tänä kesänä tapahtui kuitenkin merkittävä siirtymä: hän sai viimeinkin luvan maalata teoksen paljaalle betonipinnalle Teollisuuskadun ja Sturenkadun risteyksen ylikulkusillan alarakenteisiin. Tankki täynnä toivoa Mohamad Fahmy maalasi tankista kuvan, joka alkoi elää omaa elämäänsä. Nyt Fahmy saapuu Suomeen. V ALLANKUMOUK- aatteet on perinteisesti maalattu seinille. Mohamad Fahmy, taiteilijanimeltään Ganzeer, heräsi tekemään poliittista katutaidetta, kun arabikevään kansannousujen aalto saapui Egyptiin. Graafikkona työskennellyt Fahmy on yksi Egyptin tunnetuimmista katutaiteilijoista. Hän itse mieltää itsensä taiteilija-aktivistiksi ja vallankumouksen kuvittajaksi. ”Vallankumous muutti maailmani mustavalkoiseksi. Graa?nen suunnittelu menetti merkityksensä. Haluan käyttää loppuelämäni tehden jotain, jolla on merkitystä.” Fahmyn tunnetuin teos on kairolaista seinää vuosina 2011– 2013 koristanut panssarivaunu. 1/1-mittakaavaan maalatussa kuvassa tankki kohtaa leipälähetin. Leipiään kuljettavat pyörälähetit ovat tuttu näky Kairon kaduilla. Tankit puolestaan tulivat tutuikSEN si, kun hallitus ja armeija kurittivat mielenosoittajia. Parivuotisen elinkaarensa aikana teos koki monta muodonmuutosta. Useat taiteilijat kävivät maalamassa omia töitään sen viereen ja lomaan. Lopulta tankki maalattiin piiloon. ”Evoluutio kuuluu katutaiteeseen”, Fahmy sanoo. arabikevään symboliksi. Heinäkuussa Fahmy saapuu Suomeen. HIAP, Helsinki International Artist-in-residence Programme, on kutsunut hänet kahden kuukauden mittaiselle visiitille Suomenlinnan taiteilijaresidenssiin. Odotettavissa on luvallista taidetta. ”Luvattomien töiden tekemisestä saa adrenaliinikiksit, mutta luvallisissa töissä on aikaa tehdä huolella”, Fahmy sanoo. Ulkomailla hänen teoksensa ovat liittyneet paikallisiin kysymyksiin. Frankfurtissa, Euroopan keskuspankin kotikaupungissa, K U VA N O U S I hän yhdisti eurosetelit lapsisotilaisiin ja kyhäsi ison muraalin liimaamalla eurokolikoita seinään. ”Toivottavasti pystyn tuottamaan Suomeen liittyvää materiaalia. Haluan oppia maastanne niin, että se vaikuttaa teoksiini.” eivät juurikaan ole puuttuneet Fahmyn työskentelyyn. Syy on Fahmyn mielestä yksinkertainen. ”Hallituksella taitaa olla käsissään suurempia ongelmia. Taide on usein rauhanomaisin tapa protestoida.” Hän ei silti elättele fantasiaa taikatempusta, joka muuttaa kaiken kertaheitolla. ”Maailmassa piisaa ongelmia, ja toivon, että taiteeni voi olla osa ratkaisua. Ratkaisu ei tietenkään ole lopullinen. Kyseessä on ennemminkin pitkä keskustelu.” VIRANOMAISET Jari Tamminen Lue koko haastattelu Fi?stä. Hallitusta vahvempi laki L E X N O K I A O N tullut jäädäkseen. Vuonna 2009 voimaan tullut laki antaa organisaatioille, kuten työpaikkoille, oppilaitoksille ja virastoille, mahdollisuuden selvittää verkon käyttäjien tunnistamistietoja. Lakia ei ole hyödynnetty kertaakaan ja liikenne- ja viestintäministeriö oli jättämässä sen historiaan lakeja uudistettaessa. Hallitus kuitenkin päätti pitää Lex Nokiasta kiinni. ”Suomella olisi ainutlaatuinen mahdollisuus pro?loitua maana, jossa kunnioitetaan kansalaisten yksityisyyttä. Lex Nokian herättäminen henkiin olisi tässä tilanteessa täysin väärä askel!” toteaa Electronic Frontier Finland ry:n puheenjohtaja Timo Karjalainen järjestön tiedotteessa. VAPAUDEN NAAMIO V U O N N A 2 0 1 1 poliisi pidätti Mohamad Fahmyn kesken Mask of Freedom -tarrojen liimailun. Pidätyksen peruste oli hallituksen vastaisen propagandan levittäminen. Nettiyhteisö, ihmisoikeusjärjestöt ja media asettuivat tukemaan Fahmya. Twiitit sinkoilivat, ja jotkut valmistivat t-paitoja, joihin oli painettu pidätykseen johtanut tarra. Vuorokauden sisällä t-paitoja oli jo saatavilla Tahriraukiolla. Fahmy vapautettiin samana päivänä ilman syytteitä. Pidätys kääntyi taiteilijan eduksi. Mask of Freedom levisi netissä ja mediassa laajalle, ja taiteilijasta kiinnostui myös kansainvälinen media, muun muassa CNN.
AJASSA 6 / 2013 13 Yli 60 pikavippiyritystä on lopettanut Suomessa Uuden Suomen uutinen 17.6.2013 Tähän mennessä Kaupunkirenki-sivustoa on pyöritetty harrastuksena. ”Olisi hyvä saada mukaan joku yhteistyökumppani, joka haluaisi avustaa esimerkiksi sivujen koodaamisen kustannuksissa”, Merikallio lisää. kanssa pihan rakennusjätteistä vanhoja ikkunankarmeja. Täytimme ne mullalla ja käytimme niitä viljelylavoina. Pressujen alta kaivettu multa oli vain hieman rikkaruohoista. Pintamullaksi saimme istutusmultaa naapurista, joka oli tilannut sitä edellisenä vuonna liikaa. Piha on sen verran suuri, että toinenkin viljelijäpari mahtuu puuhaamaan sinne. Neljän hengen voimin piha ja rinne saadaan näyttämään jonkin verran toiselta: vuohenputket väistyvät viljelylaatikkojen, taimien ja kukkaistutusten tieltä. ”Minulla itselläni on siirtolapuutarhapalsta, ja tiedän miten hyvää puutarhassa puuhailu tekee ihmiselle. Halusin tarjota tätä taviksille, koska esimerkiksi guerillaviljelmät kuulostavat niin marginaalisilta”, Merikallio kertoo. Merikallion mukaan tänä vuonnakin kannattaa ottaa yhteyttä, sillä vielä kerkeää viljelemään. ”Tämä ensimmäinen vuosi on ikään kuin beta-versio. Ensi vuonna meillä on toivottavasti tarjota kunnon palvelu.” Merikallio huomauttaa, että tähän mennessä renkejä on ilmoittautunut lähinnä Kalliosta ja viljeltäviä palstoja löytyy helpoiten kantakaupungin ulkopuolelta. Pienellä matkustamisen vaivalla voi siis saada lainaan oman puutarha-apajan! L ÖY S I M M E Y S TÄVÄ N I Pihaa pihattomille Ä E N mielessäni puutaloidyllin: vanhoja omenapuita, kaunis rinne takapihalla, riittävästi suojaisia ja paahteisia paikkoja, jotta eri kasvit viihtyvät. Tosiasiassa piha on peittynyt lauta- ja tiilikasojen alle, keskellä pihaa on valtava pressuilla päällystetty multakasa ja rikkaruohot rehottavat. Tällaisten pihojen kimppuun pääsevät nyt kaupunkilaiset, joilla ei ole omaa pihaa. Kohtaamispalvelua kuokkijoiden ja pihanomistajien välillä tarjoaa tänä kesänä perustettu Kaupunkirenki-palvelu. Sen asiakas olen minäkin. Nyt viljelen ystäväni kanssa viehkeää omakotitalon puutarhaa, jonka omistaja on joutunut jättämään retuperälle: hänen aikansa kuluu itse talon remontoimiseen. N K A U P U N K I R E N K I - PA LV E L U N sopimukseen kuuluu, että viljelytilaa vastaan renki tekee talolle työtä, jos omistaja niin haluaa. Palve- n kuin o ä m ”Tä lvelu, a p i t t i de emme ä t s ö l l sisä .” vastaa lun perustaneet Iina Merikallio ja Arto Sivonen ehdottavat, että neliön viljelytila vastaa tunnin työtä. ”Mutta emme halua olla määräämässä, minkälaisen sopimuksen ihmiset keskenään tekevät. Tämä on kuin deittipalvelu, sisällöstä emme vastaa”, Merikallio sanoo. Hannele Huhtala http://kaupunkirenki.?
14 AJASSA 6 / 2013 Arviolta jo kolme miljoonaa lasta on jäänyt kon?iktin jalkoihin: lapsilla ei ole riittävästi ruokaa, vettä, lääkkeitä tai suojaa. Suomen World Visionin tiedote Syyrian sisällissodasta 14.6.2013 SANANVALTA Kirjoittaja on taiteilija & kuvataiteen professori Aalto-yliopistossa Taiteellista lääkettä ja hyvä asia. Me kuolemme ja kaikki muukin on rajallista, väliaikaista, häilyvää sekä kivulla, pettymyksillä ja vaivaannuttavilla toilailuilla höystettyä. Juuri tämä on intohimon ja merkityksellisyyden lähde. Tämä on maailmankatsomukseni perusta. Aamen. Järkeily ei kuitenkaan riitä. Siitä on vielä pitkä matka kokonaisvaltaiseen kokemukseen, jossa saisin kuolevaisuudestani elinvoimaa ja elämäniloa. Toinen järkeillen helppo mutta käytännössä vaikea asia on myötätunto. Kivoja ja kilttejä kohtaan on helppo olla myötätuntoinen, mutta yritäpäs olla empaattinen vaikkapa pedo?ilia kohtaan. Ja kuitenkin, onko mitään traagisempaa kuin ihminen, joka on kasvanut sillä tavoin solmuun, että hänen rakkautensa on vahingollisempaa muille ihmisille kuin useimpien ihmisten viha? Miltä tuntuisi tuntea rakastavia ja seksuaalisia tunteita ja tietää, että tunteet ovat rakkauden kohteelle myrkkyä? Tai miltä tuntuisi elää tietäen, että koko ympäröivä yhteiskunta on vankasti sillä kannalla, että rakkauteni on pahinta mitä maailmassa on? No, en tiedä. Voin kuitenkin ?loso?sesti järkeillä, että kaikkein vastenmielisimpiä otuksia kohtaan pitäisi yrittää olla myötätuntoinen. Käytännössä se on vaikeaa. K U O L E VA I S U U S O N TÄ R K E Ä ratkaisevan tärkeä apu. Taide voi tehdä ruumiillisesti ja kokemuksellisesti todeksi arvoja, jotka muuten vain omaksumme näennäisesti. Tässä kuussa minua on kuolevaisuuden ja myötätunnon saralla ravinnut Miles Davisin levy The Cellar Door Sessions 1970 ja Todd Solondzin elokuva Onni sekä sen jatko-osa Life During Wartime. Solondzin leffojen eräs päähenkilö on pedo?ili, joka haluaisi panna poikansa kaveria. Ja ainakin kerran paneekin. Kun poika saa tämän selville, hän kysyy isältään, haluaisiko tämä panna myös häntä. Isä vastaa, että ei, mieluummin hän vain ajattelee poikaansa ja vetää käteen. Elokuva onnistuu esittämään ällöttävän ja raivostuttavan kuvion niin, että katsoja tuntee pakahduttavaa myötätuntoa pedo?ilin uhreja, mutta myös pedo?ilia kohtaan. Mikä muu kuin taide pystyisi moiseen? Milesin konserttiäänitys puolestaan on auttanut ruumiillisesti nauttimaan siitä, mitä periaatteessa olen kuolevaisuudestani järkeillyt. Cellar Doorin musiikki perustuu funkin ja freejazzin ristivedolle. Se pyrkii funkkaamaan kiihkeästi ja toisteisen synkopoidun rytmin avulla kokoamaan ja imemään soitteet yhteen. Samaan aikaan se pyrkii hajottamaan ja pysäyttämään. Se vuoroin kiristää, vuoroin rentouttaa ja olemuksellaan osoittaa, että nautinto tulee ristiriidasta, sen kanssa elämisestä. TA I D E V O I O L L A TÄ S S Ä ilosanomaan voi tietenkään luottaa. Ei ylistämäni taiteellinen lääke välttämättä toimi. Moni näkee Solondzin leffoissa vain lievästi naurattavaa mustaa huumoria tai kuulee riipivää melua Milesin pläjäyksessä. Ja monet voivat saada teoksista nautintoa, joka ei säteile heidän käytökseensä ja olemiseensa taidekokemuksen ulkopuolella. Se riski on aina olemassa. Näytelmässäni Woyzeckmaterial eräs roolihahmo kailottaa katsojille juuri tästä: ”Te tulette tänne teatteriin ollaksenne vapaita täällä, jotta teidän ei tarvitsisi edes yrittää olla vapaita tuolla ulkona!” Niinhän se on. Mutta eivät nämä taiteelliset lääkkeet mitään ikuista ?xiä lupaakaan, vaan jatkuvaa pyristelyä. Ja mahdollisen taidon nauttia siitä pyristelystä. E I H Ä N TA I T E E N Teemu Mäki Omistautunut mies Guatemalan ex-diktaattorin tuomio kumottiin. Efraín Ríos Montt, Guatemalan entinen diktaattori, tuomittiin 10. toukokuuta jjoukkotuhonnasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan 80 vuoden vvankeusrangaistukseen. Amnesty International kuvaili tuomiota ”historialliseksi edisttysaskeleeksi”. Amnesty Internationalin Guattemalaan erikoistunut tutkija S Sebastian Elgueta korosti tied dotteessaan, että ”tällä esimerkillisellä tuomiolla Guatemala näyttää mallia alueella, jossa rankaisemattomuus menneistä rikoksista on valitettavasti syvälle juurtunut”. Guatemalalaiset ja kansainvväliset ihmisoikeusjärjestöt anttoivat vankan tukensa Monttin ttuomitsemiselle. K ENRAALI myöhemmin, 20. toukokuuta, Guatemalan perustuslakituomioistuin kumosi ttuomion. Perustuslakituomioisttuimen päätös nähtiin Guatemalassa osavoittona 86-vuotia aalle Monttille. Päätöksellä ei kumottu Monttia vastaan käytyä K Y M M E N E N PÄ I VÄ Ä oikeusprosessia. Sen sijaan oikeudenkäynnissä palataan kuukautta aiemmin vallinneeseen tilanteeseen. Tuolloin Montt oli jäänyt hetkeksi ilman puolustusasianaja- in Montt ukaan m n e i j ja asiana enkäynti on oikeud iton. la jaa, sillä hänen lakimiehensä olivat kävelleet ulos oikeussalista. Monttin asianajajien mukaan oikeudenkäynti on ”laiton”. M O N T T H A L L I T S I Guatemalaa vuoden 1982 maaliskuusta vuoden 1983 elokuuhun. Alkuperäinen tuomio langetettiin Monttille tällä aikavälillä suoritetusta 1 771 maya-intiaanin joukkotuhonnasta. Surmatut intiaanit kuuluivat ixileihin, jotka ovat yksi Guatemalan maya-kansoista. Joukkotuhonnan lisäksi Montt tuomit- RAAKA SOTA Guatemalan sisällissota oli Keski-Amerikan sisällissodista verisin. Surmansa sai 200 000 guatemalalaista, joista 83 prosenttia maya-intiaaneja, ja 45 000 katosi vuosina 1960–1996 käydyssä sodassa Guatemalan hallituksen ja vasemmistolaisten kapinallisryhmien välillä. Asevoimien surmaamien guatemalalaisten osuus kuolleiden kokonaismäärästä oli 93 prosenttia. Guatemalan totuuskommissio raportoi, että valtio tähtäsi toimillaan kansanmurhaan. Kenraali Monttin puolitoistavuotinen valtakausi oli 27-vuotisen sisällissodan raaimpia ajanjaksoja. Pelkästään vuonna 1982 Monttin joukot tappoivat kymmeniä tuhansia guatemalalaisia. tiin pyrkimyksistä hävittää ixilien kulttuuri kokonaan. Monttin todettiin myös määränneen lukuisia ixilien raiskauksia ja joukkokarkoituksia. Yhdysvaltalainen Human Rights Data Analysis Group arvioi, että 5,5 prosenttia Guatemalan ixilväestöstä tapettiin Monttin valtakaudella. antama sisällissodan aikainen tuki Guatemalan armeijalle ja valtiojohdolle on ollut esillä Monttin oikeudenkäyntiä käsittelevässä keskustelussa. Yhdysvaltain silloinen presidentti Ronald Reagan kuvasi Monttia ”omistautuneeksi mieheksi, jolla on erittäin korkea moraali”, ja ”joka haluaa parantaa kaikkien guatemalalaisten elintasoa”. Reaganin mukaan Montt ”ajoi sosiaalista oikeudenmukaisuutta”. Presidenttinä ollessaan Reagan ilmoitti, että hänen hallintonsa tekee kaikkensa tukeakseen Monttin edistyksellistä politiikkaa. Y H D Y S VA LTA I N kaatuminenn takaisku vuosikymmeniä jatkuneille ponnisteluille saattaa entinen diktaattori vastuuseen kansainvälisen lain rikkomuksista. Guatemalan istuvan presidentin Otto Pérez Molinan roolin Monttin johtaman Guatemalan valtion hirmuteoissa on epäilty olevan hidaste oikeudenkäynnin uskottavalle etenemiselle. SYYTTEIDEN Bruno Jäntti Bruno Jäntti Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
MD HQQDNNR O XX O NIIN & NÄIN –KIRJAT Ville Lähde Niukkuuden maailmassa ilmestyy lokakuussa 35 € Antti Salminen & Tere Vadén Energia ja kokemus 35 € XXX OFUO m LJSKBU t UJMBVLTFU!OFUO m t
16 TALOUS & RUOKA 6 / 2013 Juttele treffeillä myös raha-asioista. Talousasiantuntijat suosittelevat puhumaan rahasta hyvissä ajoin ennen vankempaa sitoutumista. Talouselämä 10.6.2013 RAHAN VOIMA Kirjoittaja on Fi?n Lontoon-kirjeenvaihtaja & kehitysmaatutkimuksen & kansantaloustieteen opiskelija. Mikä Bilderberg? sitten en ollut kuullutkaan Bilderbergistä. Epämääräiset puheet maailman johtajien salaisesta kokoontumisesta menivät enimmäkseen ohi korvien salaliittohuuhaana. Pikkuhiljaa alkoi tuntua siltä, että kesäkuisena viikonloppuna Lontoon laitamilla Watfordissa kokoontuneella ryhmällä on sen verran valtaa, että paitsi uudesta myös tämänhetkisestä maailmanjärjestyksestä huolestuneiden tulisi kiinnittää siihen huomiota. Ensimmäinen Bilderberg-kokoontuminen järjestettiin Hollannissa vuonna 1954. Kuten niin monen sodanjälkeisen projektin, sen alkuperäinen idea ei ollut hullumpi: vahvistaa yhteistyötä Atlantin molemmin puolin ja luoda suhteita rauhan ylläpitämiseksi. Vuosikymmenten varrella Bilderbergistä on kuitenkin kasvanut yksi maailman valtakeskittymistä. Vuosittaiseen kokoukseen kutsutaan politiikan, liike-elämän ja median vaikuttajia, ja kaikki keskustelut ovat epävirallisia: niitä ei dokumentoida eikä julkisteta missään. V I E L Ä P A R I K U U K A U T TA Bilderbergissä on kaikki salaliittoteoreetikkojen lempiainekset. Salaliittoteorioille on helppo naureskella, mutta Bilderberg on hyvä esimerkki siitä, että ne ovat kaukana harmittomasta. Poliitikkojen, mediapomojen ja suuryritysten edustajien epävirallisessa tapaamisessa kun mättää aika moni asia, vaikkeivät johtajat olisikaan liskoja tai avaruusolioita. Harva kuitenkaan näkee huuhaan taakse ja ryhtyy kyselemään, kuka on tavannut kenet. Kokouksen osallistujalistaa on alettu julkistaa vasta muutama vuosi sitten. Tämä on tietysti olennaisinta poliitikkojen kohdalla, joiden toimenkuvaan tulisi kuulua avoimuus äänestäjiä kohtaan. Suomessa on noussut esiin kysymys siitä, voiko poliitikko tavata muita johtajia yksityishenkilönä. Tänä ja viime vuonna kokoukseen osallistunut Jutta Urpilainen selitti vuonna 2011 Jyrki Kataisen Bilderbergtapaamiseen matkustamista sillä, ettei ministeriö voi rajoittaa kenenkään yksityishenkilönä tekemiä matkoja. Vuotta myöhemmin Katainen selitti Urpilaisen valtiovarainministeriölle lähettämää matkalaskua sillä, että tämä oli kuitenkin kutsuttu paikalle ministerin asemassa. E I S I I S I H M E , E T TÄ kokouksia ”antoisiksi”. Tämä onkin ongelman ydin: ryhmän epävirallisilla keskusteluilla täytyy olla jotain merkitystä, tai muuten 140 henkeä ei vaivautuisi paikalle. Christine Lagardella ja José Manuel Barrosolla olisi varmasti ollut viime viikonloppuna muutakin tekemistä. Myöskään kokouksen agendalla olleet asiat eivät ole mitättömiä: Yhdysvaltojen ulkopolitiikka, EU-politiikka, Lähi-idän tapahtumat, lääketieteellisen tutkimuksen trendit, kyberuhat... Lista asioita, joista päättäjien on olennaista keskustella Googlen, Amazonin ja BP:n toimitusjohtajien kanssa. Ei kun? Ottaen huomioon, kuinka valtava lobbaussirkus ihan julkisissakin vallan kammareissa on käynnissä, on poliitikkojen ja liike-elämän yhteinen hotelliviikonloppu kartanossa demokratialle vaarallinen afääri. Mediasta puhumattakaan: senhän kuuluisi olla vallan vahtikoira eikä istua valtaapitävien kanssa kokouksissa, joista se ei voi raportoida. K ATA I N E N K U VA I L E E Fanny Malinen Kaksinaamaiset G8-ryhmä ilmoitti haluavansa eroon yhtiöiden nimettömästä omistuksesta. Samat maat puolustavat osakeomistusten nimettömyyttä EU-neuvotteluissa. A A I L M A N talouslehdistön huomio keskittyi 18. kesäkuuta PohjoisI Irlannissa sijaitsevaan Lough Ernen lomakylään, jossa BritanniE an isännöimä G8-maiden kokous a h haki ratkaisuja maailmantalouden ongelmiin. d Tämän vuoden puheenjohtajjamaa Britannia nosti kärkiteem maksi veroparatiisien ja kansainvvälisen veropaon vastaisen työn. T Tämä näkyi vahvasti kokouksen lloppuasiakirjassa, joka sisältää u useita julkilausumia yhtiöiden o omistuksen avoimuudesta ja verronkierron estämisestä. ”Tiedonpuute yhtiöiden todellisista omistajista, vallankäytd ttäjistä ja osinkojen saajista auttaa paitsi veronkiertäjiä myös rahanp pesijöitä. Moni heistä toimii kanp ssainvälisesti”, G8-maat linjasivat. Ryhmän jäsenmaat Yhdysvvallat, Britannia, Saksa, Ranska, V Venäjä, Italia, Japani ja Kanada vvakuuttivat ryhtyvänsä työhön aavoimuuden puolesta. ”Tulemme tekemään yhdessä ttyötä, jotta ongelma saataisiin rratkaistua ja yhtiöiden omistuksseen saataisiin lisää läpinäkyvyytttä”, loppuasiakirjassa sanotaan. M MELKOINEN SOPPA H A R VA S U O M E N kielen sana kuulostaa yhtä etäännyttävältä ja byrokraattiselta kuin hallintarekisteröinti. Sen ympärillä käytävä poliittinen kiistely on vähintään yhtä monimutkainen soppa kuin termi itse. Suomessa on monia tahoja, jotka toivottaisivat ilomielin hyvästit avoimelle osakeomistukselle ja laajentaisivat hallintarekisteröinnin koskemaan myös suomalaisia omistajia. Näistä tahoista äänekkäin on ollut Finanssialan keskusliitto. Omistusten salaaminen kuumensi tunteita myös vuoden 2011 hallitusneuvotteluissa, joissa G8-maat sitoutuivat varmistamaan sen, ”että yritykset tietävät omistajansa”. Näiden tietojen pitäisi olla helposti myös lainvalvojien, verottajan ja muiden viranomaisten saatavilla. Tämä olisi merkittävä parannus nykytilanteeseen, jossa kymmenet veroparatiisit tekevät bisnestä nimettö- npuute ”Tiedo dellisista en to yhtiöid jista auttaa omista iertäjiä & veronk sijöitä.” e rahanp millä pöytälaatikkoyhtiöillä, eikä monessa maassa tarvitse julkistaa osakeomistuksia. G8-ryhmän lausuntoihin on syytä suhtautua varauksella siksi, että ne ovat usein jääneet tyhjiksi kirjaimiksi. Linjaus yhtiöiden omistuksen avaamisesta oli kuitenkin konkreettisempi kuin monet aiemmat lupaukset. Maat lupasivat jatkaa työtä erityisesti OECD:n alaisen Financial Action Task Forcen FATFin puitteissa. FATF on rahanpesun etenkin kokoomus ja rkp ajoivat hallintarekisteröinnin laajentamista (Fi? 6/2011). Vastuu arvopaperimarkkinoiden säätelystä annettiin hallitusneuvottelujen päätteeksi työ- ja elinkeinoministeriölle, jossa sitä hoitaa nyt ministeri Jan Vapaavuori (kok). Luontevampi paikka olisi ollut Jutta Urpilaisen (sd) luotsaama valtiovarainministeriö. Hallintarekisteröinnin uudistamista on sittemmin puitu työja elinkeinoministeriön työryhmässä. Ryhmän työskentely on nyt jäissä, koska asiaa koskeva EU-lainsäädäntö on lykkääntynyt. Suomalaisesta keskustelusta tuttuja kiistoja käydään siis tällä hetkellä EU:n neuvottelupöydissä. vastainen järjestö. Kunnianhimoisena tavoitteena on edistys paitsi G8-maissa myös maailmanlaajuisesti. kun G8 haluaa yhtiöiden omistuksia julkiseen tietoon, uhkaa kehitys EU:ssa viedä toiseen suuntaan. Tämä näyttää vieläpä tapahtuvan G8ryhmän jäsenmaiden Britannian, Saksan ja Ranskan siunauksella. EU:ssa on ollut jo yli vuoden ajan tekeillä arvopaperikeskusdirektiivi. Direktiivin taustalla on Euroopan komission halu lisätä kilpailua tähän asti pitkälti kansallisina pysyneiden arvopaperikeskusten eli pörssien välillä. Kilpailun lisääminen edellyttäisi pörssien säätelyn yhtenäistämistä EU-maissa. Suomessa tämä voi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että yhtiöiden omistajista saadaan jatkossa aiempaa vähemmän tietoa. Suomalaisten osakeomistusten kivijalkana on perinteisesti toiminut Arvopaperimarkkinakeskus, johon kirjataan kaikkien julkisten osakeyhtiöiden suomalaiset omistajat. Heidän nimensä ovat olleet julkista tietoa. SAMA AN AIK A AN U L K O M A I S I A omistajia varten luotiin 1990-luvulla hallintarekisteröintijärjestelmä. Siinä osakkeiden omistajaksi merkitään sijoittajan käyttämä pankki, jonka velvollisuudeksi on annettu selvittää sijoittajan todellinen henkilöllisyys. Nyt EU:n arvopaperikeskusdirektiivi uhkaa pakottaa Suomen laajentamaan hallintarekisteröintiä myös suomalaisiin osakkeenomistajiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi loppua julkisille tiedoille osakkeiden omistajista. Viranomaislähteiden mukaan Suomi on jäänyt yksin julkisen järjestelmän puolustamisessa. Maat, jotka G8-kokouksessa puhuvat julkisten omistajarekisterien puolesta, eivät ole valmiita puolustamaan niitä EU:ssa. Päätöksiä direktiivin lopullisesta muodosta tehdään todennäköisesti tämän vuoden syksyllä. Matti Ylönen
TALOUS & RUOKA 6 / 2013 17 Kuljettajat avainasemassa onnettomuuksien ehkäisyssä Liikenteen turvallisuusviraston tiedote 28.5.2013 Ruokatohtori Vaiva: porvarit heltymään? Suvussani kaikki, mikä liikkuu, tapetaan ja syödään. Olen itse ituhippi. Haluaisin järjestää sukulaisilleni rapukestit – ilman rapuja. Millaisen menun tarjoan, et-teivät he neljännen snapsin jäl-keen ala vittuilla ja karkaa taksil-la Savoyhin? MITEN SAAN Ruokatohtorin diagnoosi: VOI VOI, TÄTÄ O N keski-iän kriisi.. västä polyamorisesta suhteestasi. Kenties porvari imee järkytykseltään tofuliemet salkopavuista, joita hän luulee ravun koiviksi. Voit tulla myös puolitiehen vastaan. Vaikka en yleensä suosittele ruokaimitaatiota, merilevä vie makunystyröitä lähelle merellistä tunnelmaa, ja munakoiso on sen verran lihaisaa, että menkööt ravusta. Perunalla täyttyy porvarinkin vatsa: Fi?ssä hei- näkuun alussa julkaistavalla tillipestoperunasalaattireseptillä on todistetusti saatu aikaan ihmeitä lihansyöjäpiireissä. Panosta valaisuun ja koristeluun. Ja muista VIINAT: tsekkaa Fi?stä myös tillisnapsi! Kiitä sukulaisia käynnistä varaamalla loppuillaksi valmiiksi pöytä kelpo ravintolasta, ja hoida tilataksi hyvissä ajoin paikalle. Pyrstölle (tai suippopaprikalle)! Klaus Welp Veikkaan, että vielä kymme-nen vuotta sitten suunnittelitt jonkin sortin attentaattia porva-risukulaisten akvaviitinhuuruisiin n kekkereihin. Kenties yön hämyssää kahlasit kesäpaikan joenuomia a vapauttelemassa rapuja mer-roista. Mutta niin se vaan iskeee vastavirrassakin, lähestyvä elä-män ehtoopuoli. Kukapa tahtoisii kuolla yksin? Voit yrittää psykologista har-hautusta: ilmoita esimerkiksi heti ti ensimmäisen snapsilaulun jälkeen n uudesta homoseksuaaleja vilise-- OSA 5 Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Resepti Friteeratut merilevä-munakoisokuorukat 1. Kuori munakoiso ja pilko ohuiksi suikaleiksi. Hikoiluta suolalla viitisen minuuttia, purista neste pois. 2. Kuumenna öljy paistinpannussa. Paista munakoisoja keskilämmöllä, kunnes ne pehmenevät (noin 10 minuuttia). Siirrä kulhoon. 3. Lisää murustettu merilevä, hienonnettu ruohosipuli, murskattu valkosipuli ja mustapippuri. Sekoita hyvin. Lisää tarvittaessa suolaa. Lisää jauhot ja leivinjauhe. 4. Sekoita joukkoon vesi muutamassa erässä niin, että ai- 1 iso munakoiso 1 rkl suolaa 2 rkl ruokaöljyä (+ friteeraukseen noin 5 dl) 5 paahdettua merilevä-levyä reilu kourallinen ruohosipulia 1 valkosipulinkynsi mustapippuria (suolaa) n. 1,5 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta n. 1 dl vettä VOIMA SUOSITTELEE neksista muodostuu paksuhko taikina. 5. Anna vetäytyä viileässä tunti tai pari. 6. Friteerausta varten kaada paksupohjaiseen kattilaan n. 10 cm ruokaöljyä ja kuumenna. Testaa öljyn lämpötila: sen tulee olla noin 180 astetta. 7. Lusikoi kahdella lusikalla varovasti kuumaan öljyyn teelusikan kokoisia taikinapaloja. Uppopaista niitä noin 4 minuuttia, kääntele tarvittaessa. Valuta talouspaperilla ennen tarjoilua. Koonnut Kaisu Tervonen Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 5.8. asti voima@voima.?. Voima päättää tietojen julkaisusta. KÄÄNTÖPÖYDÄN KAHVILA Perjantaisin kello 11.30-14 Pasila, Helsinki kaantopoyta.?/kahvila Kerran viikossa Kääntöpöydän kahvilan tarjontaan kuulu vegaaninen lounas, joka koostuu enimmäkseen paikallisista – parhaimmillaan paikan päällä kasvatetuista – luomutuotteista. PUUTARHATYÖPAJA KEPA SUOMIAREENALLA 17.7. kello 10.30-11.45 Kaupungintalon piha, Pori www.suomiareena.? Kepa ry:n järjestämän keskustelun aiheena on globaali veroparatiisitalous, sen seuraukset etelässä sekä Suomen valtion toimet tai toimettomuus verojen välttelyn ehkäisemiseksi. RAVINTOLAPÄIVÄ APÄI Ä 18.8. Kaikkialla www.restaurantday.org/? Nyt kymmenennen kerran järjestettävä Ravintolapäivä on paitsi jatkanut kasvamistaan, myös laajentunut ulkomaille. Maanantaisin ja keskiviikkoisin 7.8. saakka Arkkitehtuurimuseon takapiha, Helsinki www.rakennetaankaupunki.?/ rakennetaan-puutarha Lasten ideoimassa väliaikaisessa kaupunkiviljelypuutarhassa järjestetään työpajoja, jotka tutustuttavat lapsia puutarhan antimiin ja sen hoitoon.
18 AJASSA 6 / 2013 Sunnuntaina 16.06. klo 13:30 - 14:00 välisenä aikana tehty havainto karhusta Vaasassa, Pukinjärven / Metsäkallion maastossa ulkoilureitin varrella. Vaaratiedote Vaasan alueella 16.6.2013 TOISINAJATTELIJA Kirjoittaja on venäläinen toimittaja ja PEN-järjestön turvakaupunkikirjailija, joka on työskennellyt muun muassa Novaja Gazeta -lehdessä. Pussy Riotin petos Helsingissä vieraili kaksi venäläisen punkyhtye Pussy Riotin jäsentä, joiden piti esiintyä Maailma kylässä -festivaaleilla. He katosivat mystisesti, ja esiintymiset peruttiin. Katoaminen aiheutti suomalaismediassa ihmetystä. On toki mahdollista sanoa, että Pussy Riotin naiset ovat punkkareita ja että heidän tekonsa on performanssi. Ajattelu olisi hyväksyttävää, jos olosuhteet Pussy Riotin ympärillä olisivat erilaiset. Teko tekee hallaa venäläisille toisinajattelijoille, aktivisteille ja poliittisille vangeille, joiden epätoivoiselle kohtalolle on lähes mahdotonta saada kansainvälistä huomiota. TOUKOKUUN LOPULL A V I I M E V U O N N A Putinin virkaanastujaisten aattona 6. toukokuuta Moskovassa järjestettiin luvallinen protesti Bolotnajan aukiolla. Kyseessä oli rauhanomainen mielenosoitus, jota vastaan poliisi hyökkäsi. Satoja pidätettiin. Protesteista syytetään 27 ihmistä. Kesäkuun 6. päivänä 2013 alkoi kahdentoista ensimmäisen henkilön oikeudenkäynti. Poliisi löi Aleksei Gaskarovia pampulla päähän, kun hän yritti auttaa maassa makaavaa ihmistä. Gaskarovia vastaan nostettiin tapahtuman perusteella syytteet väkivaltaisten protestien johtamisesta. Hän on tällä hetkellä esitutkintavankeudessa. Vuosien vankeus uhkaa myös Vasemmistorintaman koordinaattoria Leonid Razzvozjaevia. Hän pakeni Ukrainaan, jossa hänet kidnapattiin YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n toimiston ovelta. Hän lähti ostamaan eväspiirakoita ja katosi. Pari päivää myöhemmin Razzvozjaev ilmestyi esiin Moskovassa, jossa hän kertoi joutuneensa kidutetuksi tunnustuksen allekirjoittamiseksi. hakee turvapaikkaa Bolotnajan aukion tapahtumien tutkinnan vuoksi eri puolilla Eurooppaa. Turvapaikka on myönnetty seksuaali- ja sukupuoliteemoihin keskittyneelle Aleksei Kisiljoville. Toisille, kuten toimittaja Jenny Curpenille ja hänen miehelleen, Toinen Venäjä -oppositioryhmän aktivistille Aleksei Devjatkinille, oleskeluluvat on jätetty myöntämättä. Curpen on seurannut pitkään poliittisesti motivoituneita oikeudenkäyntejä Venäjällä. Ennen hänen pidättämistään toukokuun kuudennen mielenosoituksissa häntä oli Nizni Novgorodin kaupungin Terrorismin torjuntakeskus oli uhannut häntä hyökkäyksellä. Bolotnajan aukion traagisin uhri on 36-vuotias Aleksander Dolmatov. Toinen Venäjä -liikkeen aktivisti teki itsemurhan rotterdamilaisessa säilöönottokeskuksessa tammikuussa sen jälkeen, kun Alankomaiden viranomaiset olivat antaneet hänelle kielteisen turvapaikkapäätöksen. KYMMENIÄ VENÄLÄISIÄ suomalaismedia ihmetteli Pussy Riotin tyttöjen katoamista, eräs tärkeä tapahtuma jäi täysin huomiotta. Kesäkuun 6. päivänä 25 vuotta täyttänyt Pussy Riotin vangittu jäsen Maria Aljokhina oli yksitoista päivää nälkälakossa, koska hän vaati vangeille parempia oikeuksia liikkua työtuntien aikana. Aljokhina lopetti lakon sen jälkeen, kun leirin hallinto lupasi täyttää hänen vaatimuksensa. Aljokhina on voittaja. SAMALLA KUN oksana Tšelyševa Huåraus on okej? Seksinoston kriminalisointia Suomessa perustellaan Ruotsin hyvillä kokemuksilla. Ovatko ne hyviä? keskustellaan seksin oston täyskriminalisoinnista. Keskustelun käynnistivät ministerit Anna-Maja Henriksson ja Päivi Räsänen viime kesänä. Nyt oikeusministeri Henriksson on tilannut tutkimuksen nykyisen lakimallin ja sen vaihtoehtojen selvittämiseksi. Selvityksen toteuttaa täyskriminalisaation kannattajaksi pro?loitunut Helsingin yliopiston oikeustieteen professori Johanna Niemi. Viimeisten tietojen mukaan selvitys ilmestyy elokuussa. S UOMESSA täyskieltoa on sovellettu ensimmäisenä maailmassa Ruotsissa, jossa laki tuli voimaan vuonna 1999. Tämän vuoksi siitä puhutaankin Ruotsin mallina. Norja ja Islanti seurasivat Ruotsin esimerkkiä vuonna 2009. Kieltoa ajetaan Suomeenkin usein sillä perusteella, että kokemukset Ruotsissa ovat positiivisia. Näin ei kuitenkaan voi aiheesta tehtyjen tutkimusten pohjalta yksioikoisesti sanoa. ”Ruotsin mallista” on tehty loputtomasti erilaisia raportteja ja kommentaareja. Silti koko lain vaikutuksista tiedetään yllättävän vähän. Tieteellistä, akateemisen vertaisarviointiprosessin läpikäynyttä tutkimustietoa Ruotsin mallin vaikutuksista on niukasti. Tieto on hataraa ja monitulkintaista. Akateemista tutkimusta, joka puhuisi yksiselitteisesti mallia vastaan tai sen puolesta, ei ole olemassa. muihin maihin on alusta asti ollut yksi lain julkilausutuista tavoitteista. Sekä hallinnon edustajat, poliitikot että kansalaisjärjestöt ovat käyttäneet aikaa ja rahaa kansainväliseen lobbaukseen. Journalisteille ja alan avaintoimijoille kustannettiin ilmaisia vierailuja. Miten tavoitteet sitten ovat toteutuneet? Keskeiseksi kiistakapulaksi Ruotsin mallin toimivuudesta on noussut Ruotsin hallituksen vuonna 2010 teettämä virallinen arviointi lain vaikutuksista. Oikeuskansleri Anna Skarhedin toteuttaman arvioinnin mukaan SEKSIN OSTON RUOTSISSA OSTOKIELLOLLE on asetettu kaksi päätavoitetta: kysynnän vähentäminen ja naisia kunnioittavan symbolisen viestin lähettäminen yhteiskuntaan. Mallin taustalla on voimakas tasa-arvoideologia. Sen vieminen yyviä m ä i s k ”Se uultu.” k e l o i e seksin ostokielto Ruotsissa on vähentänyt prostituutiota ja ihmiskauppaa sekä muuttanut asenteita seksin ostoa kohtaan kielteisemmiksi. Arviointia käytetään laajalti Ruotsin mallin poliittiseen puolustamiseen ja edistämiseen ympäri maailmaa. eivät kuitenkaan tue Skarhedin tulkintoja. Siitä vallitsee suhteellisen suuri yksimielisyys, että katuprostituutio on lain voimaantulon jälkeen puolittunut. Osittain tämä liittyy poliiseille valvontaan annettujen resurssien lisääntymiseen. Sisätiloissa tapahtuvasta seksin myymisestä sen sijaan ei ole tietoa ennen tai jälkeen lain voimaantulon. On siis hyvin vaikeaa arvioida määrällisiä muutoksia, sillä ei tiedetä, ovatko katuprostituutiosta poistuneet siirtyneet pois markTUTKIMUSTULOKSET kinoilta vai vain toisille areenoille. Tutkimuksissa puhutaan myös vaikutuksista ihmiskauppaan ja ”ihmiskauppaa luovaan ilmapiiriin”, mutta kaikki tieto aiheesta on epävarmaa ja luonteeltaan hyvin spekulatiivista. Ruotsissa ei ole vertailukelpoisia tilastoja ihmiskaupasta ennen ja jälkeen lain voimaantulon. T O I S A A LTA U S E I D E N selvitysten mukaan lain voimaantulon jälkeen seksin myymiseen liittyvä stigma on lisääntynyt, kilpailu on kiristynyt ja toimintaympäristö on muuttunut kovemmaksi ja väkivaltaisemmaksi seksin myyjille. Tämä koskee erityisesti ryhmiä, joilla on vähemmän resursseja mukautua lakimuutokseen. Näitä ovat esimerkiksi siirtolaiset, kadulla seksiä myyvät sekä päihdeongelmaiset. Luottamus viranomaisiin ja poliisiin on vähentynyt, ja pääsy tukipalveluihin on vaikeutunut. Yksi keskeinen lakia sekä sen toteuttamista ja arviointia koskeva kritiikki on ollut, että seksiä myyviä tai heidän etujärjestöjään ei ole kuultu prosesseissa. Ongelmallista on myös se, että seksiä myyvien ja heidän etujärjestöjensä puheenvuorot ohitetaan ja kiistetään jatkuvasti sanomalla, että he eivät edusta lailla suojeltavaa oikeaa prostituution uhria, vaan hyvin pientä ja hyväosaista seksiä myyvien joukkoa. Niina Vuolajärvi Kirjoittaja tekee väitöskirjaa seksityöstä Itä-Suomen yliopistoon. Hän kokosi Ruotsin mallin vaikutuksista kartoituksen Suomen Naistutkimuksen Seuralle keväällä 2013. Vuolajärvi toimii myös kriminalisaatiota vastustavassa Feministinen aloite! -verkostossa. Artikkelin pidempi versio julkaistaan Fi?ssä kesän aikana.
Opintotukeen oikeuttavaa Musiikkilinja Kuvataidelinja ja Avoin Ateljee Sanataiteen linja Sarjakuva- ja pelisuunnittelulinja opiskelua Kulttuurijournalismin linja Taidepainotteinen kasvatustiede Käsikirjoituskoulu Monivuotinen vapaa kirjoittajakoulu Oriveden Opisto, Koulutie 5, 35300 Orivesi | puh. 0207 511 511 | orivedenopisto@kvs.fi | www.orivedenopisto.fi olemme facebookissa! OPISKELE ORIVEDEN OPISTOSSA TALVELLA 2013-2014 Vuosi taiteen hurmaa! Laulu- ja musiikkiteatterilinja ¦ Musiikkilinja ¦ Näyttämötaiteen linja ¦ Teatteri- ja tanssilinja Esittävän taiteen linjamme ovat Sinulle, joka haluat hakeutua esittävän taiteen jatko-opintoihin. Voit tulla hakemaan myös syvempää ymmärrystä ja työvälineitä omaan musiikki-, tanssi- ja teatteriharrastukseesi. Koulutuksemme sisältävät toimintaa, tekemistä ja esitysten tuottamista esittävän taiteen ammattilaisten kanssa. Koulutukset alkavat elokuussa ja kestävät yhden lukuvuoden. Haku on oppilaitoksen sähköisellä lomakkeella. Haku päättyy 26.7.2013. Etos on Järvenpäässä, Seurakuntaopiston kampuksella toimiva esittävän taiteen osaamiskeskus. Lisätietoja www.etos.? www.seurakuntaopisto.? opintotoimisto@seurakuntaopisto.? Opi uutta, kehitä osaamistasi! Liity ?ksuun seuraan Koko lukio tai sitä mikä kiinnostaa? Portugalia tai pitkän matematiikan opinnot kiitolinjana? Varaa valita Tervetuloa! Eiran aikuislukiossa voi opiskella koko lukion tai yksittäisiä aineita. Voi korottaa vanhoja arvosanoja tai suorittaa kursseja, joita ei omassa koulussa ole. Ylioppilastutkintoon tähtäävä opiskelu on maksutonta (materiaalimaksu 10 euroa). Aineopiskelumaksu on 100 euroa, jota vastaan voi opiskella lukuvuoden aikana niin montaa ainetta ja kurssia kuin haluaa. Opiskella voi myös peruskoulussa tai englaniksi High Schoolissa. Koko lukion voi suorittaa verkossa. Laajassa kurssivalikoimassa on tarjolla muun muassa useita harvinaisia kieliä. Syksyn opinnot alkavat 26.8. 2013. Lisätietoa kotisivuiltamme tai koulun toimistosta, p. (09) 4542 270. /7 sit auki 24 Verkkokurs • • • • • • • • • • • • • Tulevaisuudentutkimuksen opinnot Poliittinen historia Sosiologia Tutustu koko Psykologia Kasvatustiede opintotarjontaan Mediakasvatus www.utu.fi/avoin Mediatutkimus Taidehistoria Kulttuurihistoria Maantiede Biologia Tietojenkäsittelytieteet eet Ympäristötiede ym. Avoimessa yliopistossa voit opiskella Turun yliopiston opintoja oman an kiinnostuksesi mukaan ja pohjakoulutuksesta sta riippumatta. Opintoja järjestetään Turussaa ja kesäyliopistoissa, kansalaisopistoissa ja kansanopistoissa nopistoissa ym. eri puolilla Suomea. Verkko-opintoja opintoja voi suorittaa täysin etäopiskeluna. Lisätietoja puh. 02 333 6424, 24, avoin@utu.fi ;\eTa T\^g\ _g^\b ? BT\hge\a^Tfg ) ? &&'+& >X_ \a^\ www.eira.fi a v o i n YLIOPISTO KAIKILLE
kauas verot karkaavat – tukeeko ttu uke keek keek eko eko suomi ssu uo om mi globaalia glo gl lob obaa aali lia li a veroparatiisitaloutta? vero ve opa para ara rati tiissittal tiis ti a ou utt tta? a?? a istockphoto /leminut kepan keskustelu porin suomiareenalla aika: 17.7.2013, 10.30 – 11.45 paikka: kaupungintalon piha, pori Tekeekö Suomi todella voitavansa, miten pääomapako pysäytetään? keskustelemassa: Miapetra Kumpula-Natri (sd) kansanedustaja ja suuren valiokunnan puheenjohtaja Sampsa Kataja (kok) kansanedustaja ja valtiovarainvaliokunnanverojaoston puheenjohtaja Petri Seppälä tax leader, pwc Eva Nilsson kansanedustaja ja suuren valiokunnan puheenjohtaja Tuomo Pietiläinen vieraileva professori ja helsingin sanomien taloustoimittaja ??? ?????? ??????
HELSINGIN AIKUISOPISTO w w w. h e l a o. f i Talkoopäivät Väinölän yhteisössä 30.7.-2.8. 2013 Yhteisöelämän arkea työn ja WHRVRÀVHQ DDWWHHQ parissa Vilppulassa. Tiedustelut ja ilmoittautumiset: 03-471 3390 posti@ihmisyydentunnustajat.fi www.ihmisyydentunnustajat.fi arabiasta stadin slangiin • lavatansseista rapujuhliin biisipajasta sarjakuviin • kaakeloinnista skannaukseen Ilmoittaudu syksyn kursseille ke 14. 8. klo 11 alkaen enopisto Lisätiedot: hel.?/tyova Helsingin työväenopisto Kielet ja kulttuuri, humanistiset ja yhteiskunnalliset aineet, kasvatustiede ja psykologia, Opinto-ohjelma .? syksy 2013 opintomatkat ja pääsykoevalmennus Ilmoittaudu kursseille: ilmonet.fi Opinto-ohjelma on jaossa opiston toimipisteissä, Helsingin kirjastoissa ja Virka-infossa 5.8. lähtien. akatemia.org Kauniainen vapaaehtoistyötä tositarkoituksella -paikkoja kolmella mantereella hae 2.9. mennessä! www.etvo.fi etvo on kepan koordinoima vapaaehtoistyöohjelma
22 6 / 2013 ORJATOHTORI. Kevin Bales kiinnostui modernista orjakaupasta ensin akateemisesti, sitten siitä tuli elämäntyö. MITEN EROON ORJUUDESTA? KEVIN BALESIN KEINOT ORJUUDEN VA S TA I N E N työ alkaa orjuuden merkkien tunnistamisesta. Tähän pitäisi kouluttaa koko yhteiskunta, sairaanhoitajista sähkömiehiin. Heidän ei tarvitse itse puuttua tilanteeseen, vaan kertoa asiasta eteenpäin. Orjuudenvastaiseen työhön pitää kouluttaa lisää paikallisia tekijöitä eri maissa, etenkin Aasiassa, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Lisäksi orjuudenvastainen kenttätyö tarvitsee rahaston, jonka voi perustaa joko yksityinen tai julkinen taho. Kuluttaja voi osallistua orjuuden vastaiseen taisteluun suosimalla reilun kaupan tuotteita. Reilun kaupan merkki takaa sen, ettei orjatyövoimaa ole käytetty.
PÄÄHENKILÖ 6 / 2013 Kahle kerrallaan Free the Slaves -järjestön Kevin Bales, 61, uskoo, että maailmanlaajuisesta orjuudesta päästään eroon hänen elinaikanaan. TEKSTI H K A T U A eteenpäin Lontoon tihkusateessa, Thamesin eteläpuolella Kenningtonissa. Keskellä harmaatiilistä lähiötä Kevin Bales pysähtyy rautaportin viereen ja viittoo kohti takana avautuvaa puutarhaa. ”Halusimme perustaa tähän kaupunkifarmin. Lontoolaisten mielestä eläimet kuitenkin haisevat pahalta, joten päätimme laittaa pystyyn citypuutarhan vuonna 1987.” Puutarhan perustamisaikoihin Bales suoritti taloushistorian tohtorintutkintoa London School of Economicsissa. Lontoossa heräsi Balesin kiinnostus orjuuden vastaista työtä kohtaan. 1990-luvun alussa hän sai katutapahtumassa kouraansa esitteen, jossa luki ”Maailmassa on miljoonia orjia.” Balesista tuntui oudolta, ettei hän tiennyt mitään tästä maailmanlaajuisesta ihmisoikeusongelmasta, vaikka työskenteli sosiaalitieteiden yliopistotutkijana. ”Ensin kiinnostukseni oli akateemista. Halusin selvittää, onko väite totta.” ARPOMME karuun lasB kelmaan: maailmassa on tällä hetkellä 27 miljoonaa orA L E S P Ä ÄT Y I jaa, enemmän kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Silti orjuudesta ei ole puhuttu julkisesti juuri lainkaan. Bales alkoi selvittää, millaisissa oloissa ihmisiä orjuutetaan. 1990-luvun lopulla hän aloitti orjuuden vastaisen kenttätyön. Orjuudesta tiedetään vähän, sillä sen kieltäminen lailla on piilottanut riiston tuotantoketjujen alkupäihin ja alueille, joihin valtiovalta ei ulotu. Nykyajan orjia ei tarvitse ostaa, ja väestönkasvun ansiosta mahdollisia orjuutettavia on paljon. Vuonna 1999 Bales kirjoitti orjien alhaisesta ihmisarvosta teoksen Disposable People, kertakäyttöihmiset. ”Kirjakiertueella Amerikassa ihmiset huomauttivat, ettei orjien asian puolesta puhu mikään kansainvälinen järjestö.” Tästä huomiosta alkoi vuonna 2000 Free the Slaves -järjestö, jonka puheenjohtajana Bales on siitä asti toiminut. Pikkuhiljaa orjuuden vastaisesta toiminnasta tuli Balesin elämäntyö. & KUVA MINEA KOSKINEN muuttanut muoriivaamissa maisO toaan ajoista, jolloin orjia O sa on yleistä, että lapset matkasi laillisesti Atlantin yli. osallistuvat perheen toimeentuRJUUS ON Nykyisin valtaosa orjuudesta tapahtuu organisoimatta. Enää ei ole olemassa suurta orjakauppajärjestelmää, vaan suurimmassa osassa tapauksista muutama ihminen orjuuttaa muutamaa ihmistä. Orjuuttaminen tapahtuu siis todella hajautetusti, mikä tekee sen kitkemisestä vaikeaa. Bales on laskenut, että orjuudesta voidaan päästä eroon 25 vuodessa. Hänen laskelmiensa mukaan yhden orjan vapauttaminen maksaa keskimäärin 400 dollaria ja kaikkien 27 miljoonan orjan vapauttaminen ja kiinnittäminen takaisin yhteiskuntaan 10,8 miljardia. ”Lukua ei ole in?aatiotarkistettu, mutta kyse on täysin mahdollisesta hintalapusta.” Suunnilleen saman verran amerikkalaiset käyttävät vuodessa rahaa sipseihin. orjuus vaatii tuN ekseen heikon tai hajonneen yhteiskunnan, Y K YA J A N RJUUDEN lon hankintaan. Myös Bales työskenteli lapsena maatilalla Oklahomassa, ja hän ymmärtää, miksi lapset laitetaan pellolle. Järjestö yrittää piirtää kyläläisten mieleen rajoja taloudellisten pakotteiden ja orjuuden välille. Lisäksi niin sanottu velkaorjuus on yleistä. Silloin ihmisille annetaan maata viljeltäväksi ja varastetaan työn tulos väittämällä, että maavelka pitää maksaa pois. Velkaorjuus on siis tapa sitoa ihmisiä työhön, kuten aikoinaan maaorjia sidottiin maahan. Monissa perheissä velkaorjuus on jatkunut sukupolvien ajan. ”Orjuuden määritelmä ei vaihtele kulttuurin mukaan, vaan se on kaikkialla täysin sama: orjuus on työskentelyä palkatta ja väkivallan uhan alla olosuhteissa, joista ei voi kävellä pois.” Bales pelkää T avustajien puolesta. Esimerkiksi erään järjestön paikallisen OISINA AN kontaktin, ghanalaisen Manuelin, talo yritettiin syjossa laeista ei tyttää palamaan tarvitse välittää. rangaistukseka s o Silloin orjuudelsi rikollistoimina t l in va htuu taan sekaantumis i ta ei suojele edes y k y a N länsimainen sita tap a. sesta. Bales neus e d u u vistys ja demo- orj voi häntä lähteimatt o s i n a kratiaperinne. mään perheineen org ”Jugoslaviturvaan. ”Manuel vasan kriisin aikaan tasi, ettei voi lähEurooppaa järteä nyt, kun rikolkytti se, että orjia alkoi ilmestyä kuin tyhjästä. liset tuntevat olonsa uhatuksi. Siinä ei kuitenkaan ollut mitään Aggressio kertoo siitä, että teempoikkeuksellista.” me jotain oikein.” Orjuutta esiintyy eniten selFree the Slaves jahtaa Pohjoislaisissa olosuhteissa, joissa heik- Intiassa sirkusta, joka käyttää ko lainkäyttö ruokkii korruptiota. toiminnassaan lapsiorjia. TyönPahemmaksi tilanne muuttuu, tekijät ovat onnistuneet jäljittäkun maa ajautuu kon?iktiin. mään erään pikkupojan vanhem”Korruptio on sentään jon- mat, mutta sirkuksen mukana kinlainen järjestelmä, laiton la- kulkee useita lapsia. Pieleen menki. Kon?iktitilanteessa riistolta nyt väijytys pilaisi operaation. ei kuitenkaan ole mitään suojaa.” ”Yritämme löytää keinon saartaa heidät, mutta sirkus liikN I T E N O R J U U D E N vastaiskuu koko ajan. Uudessa paikassa ta työtä Balesin järjestö te- on aina uusi korruptoitunut poliikee pienissä yhteisöissä. Free the si, johon ei voi luottaa.” Slavesin noin 300 paikallista yhteistyökumppania puhuvat kunI LJ O O N I S TA orjista suurin kin maan kieltä ja ovat usein itse osa asuu Intiassa ja muualentisiä orjia, jotka auttavat muita la Etelä-Aasiassa. Orjuutta esiinirtautumaan orjuudesta. tyy kaikkialla maailmassa. Orjuutetun lähestyminen al”Väitin aiemmin, että orjuutta kaa keskustelulla ja hienovarai- esiintyy kaikissa muissa maissa, silla kysymyksillä. Paikallinen paitsi Islannissa. Sitten sain viesavustaja voi sanoa, että ilman tin islantilaiselta poliitikolta, joka palkkaa työskentely ja pelko ei- korjasi väitteeni”, Bales sanoo. vät kuulu normaaliin työeläHän uskoo, että orjuutta löymään. tyy myös Suomesta, vaikka mediJoskus luottamuksen saami- assa tapauksia kutsutaan ”orjuunen vie viikkoja, jopa kuukausia. den kaltaisiksi olosuhteiksi”. E M KUKA ON ORJA? O R J A O N H E N K I L Ö , joka joutuu työskentelemään ilman palkkaa ja väkivallan uhan alla olosuhteissa, joista ei voi vapaasti poistua. Maailmassa on arviolta 27 miljoonaa orjaa. Suurin osa heistä asuu Intiassa, Kiinassa ja Kaakkois-Aasiassa. Lisäksi orjia on paljon Afrikan ja EteläAmerikan valtioissa. Orja voi työskennellä esimerkiksi kaivoksessa, tehtaassa tai pellolla. Länsimaissa orjia on muun muassa ravintolatyöntekijöinä, kotipalvelijoina ja huumekaupan pelinappuloina. ”Suomesta voisi tulla ensimmäinen maa, joka on 99,9-prosenttisesti vapaa orjuudesta.” Bales mielestä modernia orjuutta ei voi kitkeä yhteiskunnasta ilman, että kansalaisia opetetaan tunnistamaan orjuuden merkit. Yhdysvalloissa on esimerkiksi löydetty niin sanottuja kotipalvelijoita, jotka on huijattu Meksikosta orjiksi katteettomilla lupauksilla koulutuksesta. Poliisilla ole keinoja mennä väliin. Balesin mukaan ihmisiä hämmentää koko orjuuden käsite, koska sen ajatellaan olevan menneisyyttä. ”Kun orjuus oli laillista, sille ei ollut määritelmää. Kaikki tiesivät, kuka on orja ja kuka ei.” Orjuuden vaikutukset ulottuvat kauas. Balesin seuraava, ensi vuoden alussa ilmestyvä teos kietoo yhteen kaksi globaalia ongelmaa: orjuuden ja ilmastonmuutoksen. Hänen tutkimuksensa mukaan esimerkiksi sademetsiä tuhotaan orjatyövoimalla, eivätkä normaalit talouspakotteet tehoa orjatalouden pyörittäjiin. ”Jotta saamme tuloksia ilmastopolitiikassa, meidän pitää ensin poistaa orjuus.” usein kuulla, kuinB ka vaikean tehtävän edessä hän seisoo. Kuluneet vuodet eiALES SA A vät kuitenkaan ole lannistaneet häntä, vaan tehneet hänestä optimistin. Kotimatkalla saan Balesilta tekstiviestin: ”Sain juuri puhelun. Sirkusoperaatio onnistui.” Kirjoittaja opiskelee journalismia Tampereella. 23
24 6 / 2013 TEKSTI HENRIK LAHTINEN KUVAT TANU KALLIO hiljaiset sellit Voima selvitti kesän kunniaksi, miten putkareissu voi käydä hengen päälle.
6 / 2013 P kuolee Suomessa noin parikymmentä ihmistä vuodessa. Vaikka tilanne on parempi kuin 20 vuotta sitten, 2000-luvulla putkakuolemien määrä ei ole juurikaan vähentynyt. Suurimmassa osassa putkakuolematapauksista vainaja on vakavasti alkoholisoitunut keskiikäinen mies. Yleisimpiä kuolinsyitä ovat alkoholimyrkytys, päävammat ja sairauskohtaukset. Viime aikoina huomiota on herättänyt vuosi sitten Vantaalla sattunut putkakuolema. Tapauksen tutkinta on kesken, mutta todennäköisesti nuoren miehen hengen vei putkavahdin käyttämä etälamautin. UTKAAN kuolema putkasJmennessä sa selvitetään. Tähän päivään ainuttakaan poliisia OK AINEN tai vartijaa ei ole tuomittu, eivätkä rikos-epäilyt usein etene edes esitutkinta-asteelle. Kuolinsyytutkinnan hoitaa yleensä naapurikunnan poliisilaitos. Syyttäjävirasto tulee mukaan tutkintaan vain rikosepäilytapauksissa. Jo vuonna 1989 silloinen apulaisoikeuskansleri Jukka Pasanen ehdotti, että puolueettomuuden nimissä ulkopuolisen tahon pitäisi tutkia putkakuolemat. Muutosta tähän ei ole vieläkään saatu. Viime vuonna Suomi sai ensimmäisen kerran Amnesty Internationalin vuosiraportissa huomautuksen poliisin tarpeettomasta voimankäytöstä. Yhtenä esimerkkinä nostettiin esiin edellä mainittu etälamauttimen käyttö putkatiloissa. Putkatilojen tapahtumista on usein saatavilla vain huonolaatuista valvontakameramateriaalia, jos sitäkään. Viime vuosina on tullut ilmi tapauksia, joissa poliisit ovat syystä tai toisesta tahallisesti sulkeneet tai peittäneet kameran. Lakikaan ei edellytä, että päihtyneitä pitäisi vahtia kameroilla. Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen on ehdottanut teknisten valvontalaitteiden vähentämistä asiakkaiden intimiteettisuojan nimissä, vaikka kamerat parantavat mahdollisuuksia sekä ennaltaehkäistä turmia että selvittää mahdollisten kuolintapausten syitä. putkaP tiloissa on sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijä. Yleensä tilanARHAIMMILLAAN ne on paljon heikompi. Putkavahdit eivät aina ole poliiseja, vaan yksityisten vartiointiliikkeiden henkilöstöä. Oikeusasiamiehen mielestä putkavalvonnan ulkoistaminen heikosti koulutetuille vartijoille on lainvastaista, ja siitä pitäisi luopua. Poliisienkin kykyjä on epäilty. Poliisiammattikorkeakoulun ylikomisarion Jyrki Lounaskorven mukaan poliisivartijoiden terveydenhoidolliseen osaamiseen on kuitenkin kiinnitetty runsaasti huomiota. ”Poliisivartijoiden, kuten muidenkin poliisien, peruskoulutukseen kuuluu runsaasti hätäensiapukoulutusta. Uskon siis valmiuksien olevan riittävät.” Oikeusasiamiessihteeri Mikko Eteläpää kirjoittaa oikeusasiamiehen Havaintoja poliisin säilytystiloista -raportissa, että Suomessa asiakkaiden kunto tarkistetaan yleensä noin kahden vahdit Putka a ole in eivät a eja. poliis tunnin välein, kun Ruotsissa tarkistus tehdään kerran 15 minuutissa. Eteläpään mukaan valvonnan tihentämistä olisi syytä harkita, koska terveydentila voi muuttua parissa tunnissa suurestikin. Hän kuitenkin lisää, että putkavahtien kertomusten mukaan tehokkaampi valvonta vaatisi henkilökunnan lisäämistä. valvoP vat sisäasiainministeriön alaisuudessa toimiva poliisihalO L I I S I T O I M I N TA A litus, oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies. Vantaan tapauksen jälkeen poliisihallituksen poliisiylijohtaja Mikko Paatero vaati, että etälamauttimen käyttöä koskevia ohjeistuksia on tutkittava ja tarvittaessa korjattava (Helsingin Sanomat 1.6.2012). Vuotta myöhemmin hän kuitenkin vakuutti, ettei syytä muutoksiin ole (Helsingin Sanomat 23.5.2013). Eduskunnan oikeusasiamieskäsitellee kansalaisten kantelut ja puuttuu asioihin myös omatoimisesti. Oikeusasiamies on antanut melko aktiivisesti parannusehdotuksia poliisin tapaan kohdella päihtyneitä. Joitain muutoksia on saatu aikaan. Edellisen oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion aloitteesta tarkennettiin ohjeistusta siitä, miten poliisit voivat paremmin erottaa diabeteksen ja epilepsian oireet päihtymystilasta. Sisäasiainministeriö on arvioinut, että eri instanssien välisessä yhteistyössä ja vastuunjaossa on parantamisen varaa. Ministeriö on asettanut työryhmän tutkimaan sitä, miten valvontaa voitaisiin selkeyttää. Loppuraportin on määrä valmistua tämän kesän aikana. vahvasti päihtyneet tai muuten sekavasti käyttäytyvät henkilöt P UTK ALAIN MUK AAN on ensisijaisesti ohjattava terveydenhoidon ammattilaisten hoiviin, jos he eivät ole syyllistyneet rikokseen, eivät ole aggressiivisia eivätkä muutoinkaan aiheuta vaaraa ympäristölleen. Kuinka usein näin todellisuudessa menetellään? Turun poliisin valvonta- ja hälytysyksikön päällikkö Timo Malinen kertoo, että akuuteista sairauskohtauksista kärsivät päihtyneet viedään sairaalaan ja rajatapauksissa paikalle hälytetään ambulanssi. Turussa ambulanssi kutsutaan paikalle keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Näissä tapauksissa ambulanssihenkilöstö ja mahdollisesti lääkäri määrittelevät, onko asiakas parasta ohjata putkaan, sairaalaan vai selviämisasemalle. Poliisiylijohtaja Mikko Paateron veljen, eläkkeellä olevan läänin sosiaali- ja terveysneuvoksen Pekka Paateron mielestä vahvasti päihtyneiden ihmisten terveydenhoitoon ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Hänen mukaansa putkakuolemien määrä voidaan jopa puolittaa, jos päihtyneen kohtaaminen, kuljetus ja hoito järjestetään asianmukaisella tavalla. Paatero korostaa, että terveydentilan tarkastus pitää tehdä välittömästi kiinnioton yhteydessä. Päihtymystilan taakse saattaa kätkeytyä akuutteja sairauksia, joiden tunnistamisen ja hoitamisen ei pitäisi kuulua poliisin toimenkuvaan. Pelkän humalatilankaan vaarallisuutta ei hänen mukaansa pitäisi aliarvioida. Eri puolille Suomea ollaan parhaillaan perustamassa yhteispäivystyksiä, joissa hoidetaan sekä erikoissairaanhoitoa että ensihoitoa vaativia potilaita. Pekka Paatero ehdottaa, että asemille muodostetaan myös sosiaalipäivystys muun muassa päihtyneille. ”Tämän yksikön tulisi myös järjestää päihtyneiden kuljetus päivystysasemalle”, Paatero sanoo. Sairaanhoitajan tai lääkärin suorittamat terveydenhoidolliset toimenpiteet eivät aina paranna tilannetta: useiden poliisin säilytystiloihin menehtyneiden henkilöiden terveydentila on tutkittu ennen putkakomennusta. Laiminlyönnin juridiset tunnusmerkit ovat täyttyneet harvoin. Ainakin kahdessa tapauksessa eduskunnan oikeusasiamies on kuitenkin antanut huomautuksen terveydenhoidon ammattilaiselle, joka on virheellisesti ja kohtalokkain seurauksin todennut päihtyneen putkakelpoiseksi. tai muita määP räyksiä ei aina noudateta, mikä johtunee osittain siitä, etUTKALAKIA tä niissä on vähän konkreettisia pakotteita. Esimerkiksi taannoisessa hallituksen ohjelmassa todetaan epämääräisesti: ”Päihtyneiden kuljetus ja säilytys on järjestettävä tarkoituksenmukaisella tavalla.” Kyse on kuitenkin myös lakien ja asetusten pitkäaikaisesta ja vakavasta laiminlyönnistä. Jo n lyönni n i m i a L et juridis t ovat merki oin. s u n n rv tu eet ha n y t t y tä vuodesta 1973 lähtien putkalaissa on korostettu selviämisasemien ensisijaisuutta, mutta vielä 40 vuotta myöhemminkään niitä ei ole kuin joissakin suurissa kaupungeissa. Niissäkin selviämisasemat ovat usein liian pieniä. Sisäasiainministeriön poliisijohtajan Pentti Sairan hallitus, poliisi, kunnat ja terveydenhoito- sektori ovat pääosin yksimielisiä siitä, että päihtyneiden kuljetuksen ja hoidon järjestämistapaan tarvitaan muutosta. Käytännön toteutus on kuitenkin onnistunut vain joillain paikkakunnilla. Saira kehuu Jyväskylää ja Kanta-Hämettä. Eteenpäin on menty muuallakin. Putkakuolemia sattuu kiinniottomääriin verrattuna suhteellisen vähän Helsingissä ja Uudellamaalla, missä viranomaisten välisellä yhteistyöllä on pitkät perinteet. Turussa puolestaan avattiin A-klinikan yhteyteen selviytymis- ja hoitoasema, joka auttaa asiakasta selviämisen jälkeen myös muuten, esimerkiksi asunnon löytämisessä. Yhtä hyvin ei mene pienissä, syrjäisissä ja vähävaraisissa kunnissa, joista on pitkä matka terveyspalveluita tarjoaviin keskuksiin. Lain mukaan palveluiden järjestäminen on ensisijaisesti yksittäisten kuntien tehtävä. Kenelle vastuu putkalain noudattamatta jättämisestä kuuluu, jos varat määräysten täyttämiseen eivät yksinkertaisesti riitä? Saira myöntää, että asia on hankala. ”Kysymys ei kuitenkaan ole pelkästään rahasta. Monissa kunnissa toimintamallien jaosta ei vain ole neuvoteltu tarpeeksi”, hän sanoo. Oikeusasiamiessihteeri Mikko Eteläpää puolestaan kirjoittaa oikeusasiamiehen raportissa, että syyt turhiin putkakuolemiin eivät löydy yksittäisistä viranomaisista, laitoksista tai kunnista. Hänen mukaansa rahat tilanteen parantamiseksi kyllä löytyvät, jos vain inhimillisyyttä ja poliittista tahtoa on riittävästi: ”Perusoikeuksien turvaaminen ei ole ilmaista, mutta voiko ihmishengelle laskea hintaa?” Kirjoittaja on sosiologian opiskelija & vapaa toimittaja. ”NE EI KATO OIKEIN PERUSTA MEIKÄLÄISISTÄ” 4 7 - V U O T I A AT Matti ja Ismo (nimet muutettu) ovat helsinkiläisiä asunnottomia alkoholisteja. He kertovat olevansa putkatilojen vakioasiakkaita. ”Kylmillä ilmoilla varmaan kerran viikossa, kesällä on vähän hiljaisempaa”, arvioi Matti putkakäyntiensä tiheyttä. Ismo nyökyttelee. Hänellä on samankaltaisia kokemuksia. Miehet ovat kiitollisia siitä, että ovat saaneet viettää useita pakkasöitä poliisien hoteissa, mutta valittamisen aihettakin on. Ismo kertoo, että häntä on jopa lyöty. ”Siellä (Helsingin poliisissa) on yksi kusipää, joka aina riuhtoo ja repii, vaikka mitään vastarintaa en ole ikinä tehny, mitä nyt vähän päätä aukonu. Kerran se tirvasi turpaan. Tein siitä valituksen, mutta ei siitä tietenkään mitään syytettä nostettu. Mun sana kahden poliisin sanaa vastaan ei paljon paina.” Myös Matilla on samasta poliisista huonoja muistoja. Kaikkein eniten häntä sapettaa se, etteivät poliisit tunnu ymmärtävän humalan ja hoitamattomana pahimmillaan kuolemaan johtavan, usein juoppohulluudeksi kutsutun delirium tremens -tilan eroa. Matti kertoo, että hänet vietiin viime kesänä kadulta putkaan kesken juoppohulluuskohtauksen, joka puhkesi juomisen äkillisen lopettamisen seurauksena. ”En ollut juonut moneen päivään, eikä veressäni ollut enää viinaa. Mulle olisi pitänyt antaa rauhoittavia, ja mut olisi pitänyt viedä lekurille. Se oli hengenvaarallista leikkiä se.” Miehet muistavat olleensa vain ani harvoin lääkärin tai sairaanhoitajan tarkastuksessa ennen putkakomennusta. Ismo kertoo olevansa huolissaan eräästä kaveristaan, joka kärsii epilepsiasta. Ismon mukaan poliisi vei kerran hänen ystävänsä putkaan juuri, kun tämä oli kohtauksesta sekavana soittamassa itselleen ambulanssia. Matti ja Ismo ovat yksimielisiä siitä, että juopuneiden mutta vaarattomien henkilöiden kohtalosta pitäisi päättää terveydenhoidon asiantuntijoiden, ei poliisin. Matin mukaan poliisit ovat osaamattomia arvioimaan asiakkaan kuntoa ja lisäksi niin leipääntyneitä toistuviin humalakuljetuksiin, etteivät jaksa välittää asiakkaidensa turvallisuudesta. ”Ne ei kato oikein perusta meikäläisistä. Ja kyllähän sen ymmärtää. Niillä on varmaan tarpeeksi työtä muutenkin.” Henrik Lahtinen 25
26 6 / 2013 En kadu mitään USA:n historian merkittävimmän tietovuodon takana oleva Edward Snowden kertoo The Guardian -lehden haastattelussa motiiveistaan, epävarmasta tulevaisuudestaan & siitä, miksi hän ei alun perin aikonutkaan pysyä piilossa. GLENN GREENWALD, EWEN MACASKILL, LAURA POITRAS THE GUARDIAN / THE INTERVIEW PEOPLE KUVITUKSET MARIA KOZULYA SUOMENNOS TANELI NORDBERG TEKSTI E Snowden on entinen Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelun CIA:n tekninen avustaja, joka työskentelee nykyisin puolustusurakoitsija Booz Allen Hamiltonilla. Neljän viime vuoden ajan Snowden on ollut kansallisen turvallisuusviraston NSA:n palveluksessa yksityisten urakoitsijoiden työntekijänä. Useita päiviä kestäneiden haastattelujen jälkeen The Guardian paljasti 29-vuotiaan Snowdenin henkilöllisyyden tämän omasta pyynnöstä. Kun Snowden teki päätöksensä julkaista useita huippusalaisia asiakirjoja, hän päätti myös, ettei aio pysytellä nimettömänä. ”Minulla ei ole aikomustakaan salata sitä, kuka olen. Tiedän, etten ole tehnyt mitään väärää”, hän sanoo. Edward Snowden tullaan muistamaan yhtenä USA:n historian merkittävimmistä salaisten tietojen vuotajista. Hän on luovuttanut julkisuuteen materiaalia NSA:sta, joka on yksi maailman salamyhkäisimmistä järjestöistä. Ensimmäisten julkistettujen asiakirjojen mukana olleessa viestissä Snowden kirjoitti: ”Ymmärrän, että minua tullaan rankaisemaan siitä, mitä olen tehnyt. Minulle kuitenkin riittää se, jos pystyn edes hetkeksi tuomaan yleisön tietoisuuteen koneiston, joka hallitsee rakastamaani maailmaa. Tämä koneisto perustuu salaisiin lakeihin, epäoikeudenmukaiseen armahdukseen ja vastustamattomaan toimeenpanovaltaan.” Vaikka Snowden on päättänyt tulla julki nimellään, hän on toistuvasti sanonut haluavansa vältDWA R D / tää tiedotusvälineiden parrasvaloa. ”En halua julkista huomiota, koska minä en ole tämän tarinan päähenkilö. Haluan, että ihmiset keskittyvät siihen, mitä Yhdysvaltain hallitus tekee.” Snowden sanoo, ettei hän pelkää seurauksia, joita omalla nimellä esiintyminen hänelle aiheuttaa. Sen sijaan hän on huolissaan siitä, että hänen hahmonsa saattaa viedä huomion pois ongelmista, jotka hän on paljastuksillaan tuonut esiin. ”Tiedän hyvin, että tiedotusvälineet pitävät poliittisten kiistojen henkilöitymisestä. Tiedän myös sen, että USA:n hallitus tulee laittamaan kaiken minun syykseni.” Peloistaan huolimatta Snowden on toiveikas sen suhteen, ettei hänen nimensä vie huomiota hänen paljastuksiltaan. ”Haluan todella, että ihmiset keskittyvät näihin asiakirjoihin. Toivon mukaan kansalaiset ympäri maailman alkavat käydä yhä enemmän keskustelua siitä, millaisessa maailmassa haluamme elää. Ainoa motiivini on tehdä ihmiset tietoisiksi siitä, mitä heidän nimissään tehdään ja mitä toimia heitä vastaan on suunnattu.” Snowdenilla on tähän mennessä ollut omien sanojensa mukaan ”hyvin helppo elämä”. Hänellä on ollut vakituinen työpaikka ja 200 000 dollarin vuotuiset ansiot. Sen lisäksi hänellä on tyttöystävä, jonka kanssa hänellä on koti Havaijilla, ja perhe, jota hän rakastaa. ”Kaiken tämän olen valmis uhraamaan, koska en pysty sallimaan sitä, että Yhdysvaltain hallitus tuhoaa internetin vapauden ja ihmisten oikeuden yksityisyyteen valtavalla valvontakoneistolla, jota he salaa rakentavat.” ”Tämä on oma valintani” Toukokuun puolivälissä Snowden teki viimeisiä valmisteluja, jotka huipentuivat kesäkuun ensimmäisellä viikolla sensaatiomai- siin uutisotsikoihin. NSA:n toimipisteessä Havaijilla hän kopioi viimeisen erän asiakirjoja, jotka oli päättänyt julkistaa. Tämän jälkeen Snowden kertoi pomolleen jäävänsä pois töistä ”muutamaksi viikoksi” saadakseen hoitoa epilepsiaan, jota oli saanut tietää sairastavansa viime vuonna sattuneiden kohtausten jälkeen. Pakatessaan matkatavaroita hän sanoi tyttöystävälleen joutuvansa lähtemään pois muutamaksi viikoksi, mutta ei kertonut tarkkaa syytä. ”Muutaman viikon salaperäiset työmatkat eivät ole mitenkään tavattomia, kun on työskennellyt 10 vuotta tiedustelualalla.” 20. toukokuuta Snowden lensi Hongkongiin, jossa hän on majaillut siitä lähtien. Hän kertoo valinneensa Hongkongin, koska ”siellä on ponnekkaasti puolustettu sananvapautta ja ihmisen oikeutta poliittiseen erimielisyyteen”. Hän myös uskoi Hongkongin olevan eräs harvoista paikoista maailmassa, jossa voitaisiin ja haluttaisiin vastustaa USA:n hallituksen sanelupolitiikkaa. Kolmen viime viikon ajan hän on ollut sulkeutuneena hotellihuoneeseensa. ”Olen poistunut huoneesta ehkä kolme kertaa koko oleskeluni aikana.” Hotelli on ylellinen, ja koska hän syö ateriansakin huoneessaan, lasku on kasvanut isoksi. Snowden on syvästi huolissaan siitä, että häntä vakoillaan. Hän tukkii ovenraot tyynyillä, jottei kukaan pääsisi kuuntelemaan häntä salaa. Kun hän syöttää salasanansa verkossa, hän peittää päänsä ja kannettavansa isolla punaisella hupulla, jotta huoneeseen piilotetut kamerat eivät havaitsisi häntä. Toiminta voi kuulostaa vainoharhaiselta, mutta Snowdenilla on hyvät syyt pelkoihinsa. Hän teki töitä USA:n tiedustelualalla lähes vuosikymmenen ajan. Hän tietää, että maailman suurin tiedusteluorganisaatio NSA ja maailman mahtavin valtionjohto etsivät häntä. Paljastusten tultua julkisuuteen Snowden on katsonut televisiota ja tarkkaillut internetiä. Hän on kuullut kaikki Washingtonista kantautuneet uhkaukset ja aikeet syytteeseenpanosta. Hän myös tietää varsin hyvin, kuinka kehittynyttä teknologiaa NSA:n käytössä on ja miten helppoa heidän on löytää hänet. Poliisit ovat jo kahdesti käyneet hänen kotonaan Havaijilla, ja he ovat myös ottaneet yhteyttä hänen tyttöystäväänsä. Snowden tosin arvelee, että nämä yhteydenotot eivät ole johtuneet vuotoepäilyistä, vaan siitä, että hän on ollut poissa töistä. Tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot näyttävät Snowdenin mukaan huonoilta. USA voi vaatia Hongkongia luovuttamaan hä- viime n e m l Ko ajan viikon n ollut en o Snowd tuneena s u l k e u eeseensa. huon hotelli net, mutta se saattaa osoittautua hankalaksi ja pitkäksi prosessiksi, jolla voi olla arvaamattomat seuraukset. Toisaalta jos häntä pidetään hyvänä tiedonlähteenä, Kiinan hallitus voi viedä hänet kuulusteltavaksi. Hänet voidaan myös napata vastoin tahtoaan ja sulloa USA:han lähtevään lentokoneeseen. ”CIA tai mikä tahansa muu taho voi tulla perääni. CIA tekee läheistä yhteistyötä monien valtioiden kanssa. He voivat esimerkiksi maksaa kiinalaisille rikollisliigoille minun hoitelemisestani.” ”Lähellä hotelliani on CIA:n toimipiste – USA:n Hongkongin konsulaatti – ja siellä ollaan varmasti hyvin kiireisiä seuraavan viikon ajan. Tämän huolen kanssa joudun elämään loppuelämäni, oli se sitten kuinka pitkä tahansa.” Snowdenin mukaan presidentti Obaman hallitus on asettanut ilmiantajia syytteeseen ennennäkemättömällä vimmalla. Hän uskoo, että USA:n hallitus aikoo käyttää kaikkea käytettävissä olevaa vaikutusvaltaansa saadakseen hänet tilille teoistaan. ”En pelkää, koska tämä on oma valintani”, hän sanoo rauhallisesti. Snowden arvelee USA:n hallituksen käynnistävän tutkimukset ja väittävän, että hän on syyllistynyt vakoilua vastaan säädetyn Espionage Act -lain rikkomiseen ja auttanut Yhdysvaltain vihollisia. ”Samaa voi kuitenkin sanoa kenestä tahansa muusta, joka paljastaa sen, miten valtava vallitsevasta järjestelmästä on tullut ja miten syvälle se ihmisten elämään tunkeutuu.” Tunteja kestäneiden haastatteluiden aikana Snowdenin tunteet pääsevät pintaan vasta siinä vaiheessa, kun hän pohtii valintojensa vaikutusta perheenjäseniinsä, joista moni työskentelee USA:n hallitukselle. ”Pelkään vain tekojeni vaikutusta perheeseeni. En voi enää auttaa heitä, ja se pitää minut valveilla öisin”, hän sanoo kyyneleet silmissään. ”Ei voi odottaa muiden toimivan” Snowden ei aina ole ollut sitä mieltä, että USA:n hallitus uhkaa hänen poliittisia arvojaan. Hän varttui Elizabeth Cityssä, Pohjois-Carolinassa. Sieltä hänen
6 / 2013 NELJÄ KYSYMYSTÄ VALVONTATEKNOLOGIASTA Kysymys: Onko Gmail turvallisempi kuin Yahoo Mail? Vastaus: On, mutta se on yhdentekevää. Yhdysvaltain oikeusministeriö on linjannut, että jokaisen yrityksen, jolla on asiakkaita Yhdysvalloissa, on noudatettava yhdysvaltalaisten tuomioistuinten määräyksiä. Kansainvälisillä markkinoilla toimivilla läntisillä yrityksillä ei ole varaa olla tottelematta tätä vaatimusta. Siksi internetissä vallitsevat pääsääntöisesti Yhdysvaltain lait. Tällä on jännittävät seuraukset. Jenkkituomioistuimet voivat halutessaan ilmoittaa oikeudekseen seurata esimerkiksi suomalaisten Visa-varmennettuja verkkomaksuja ja Google-sähköposteja. Kun Helsingin yliopisto syksyllä ryhtyy rajatulla käyttäjäryhmällä kokeilemaan siirtymistä Microsoftin pilvipalveluihin, pääsee NSA käsiksi näiden yliopistolaisten tietoihin. Asianomaisilla yrityksillä ei ole valtaa panna NSA:n lainvoimaisille vaatimuksille hanttiin Kysymys: Miksi vain Yhdysvaltoja parjataan? Vastaus: Koska liittolaiset, eli meille tutut ja läheiset maat, muodostavat pahimman uhkan. Yhdysvallat ei ole digitaalisen valvonnan ainoa jättiläinen. Etenkin Kiina ja Venäjä kykenevät kovan tason vakoiluun. Suomalaiset eivät kuitenkaan juuri käytä kiinalaisia ja venäläisiä palveluita tai tietoliikenneinfrastruktuuria, joten vakoilu vaatii näiltä mailta enemmän vaivannäköä kuin Yhdysvalloilta. Välillä kannattaisi suunnata katse lähemmäs. Kun kesän alussa uutisoitiin Yhdysvaltain viranomaisten keränneen tavallisten kansalaisten puheluiden metatietoja Verizon-puhelinoperaattorin kautta, harva suomalainen tiedotusväline hoksasi mainita, että EU:ssa tismalleen sama käytäntö kirjattiin lakiin jo vuonna 2006 – se on siis käytössä Suomessakin. Hollannin puolestaan väitetään nauhoittavan kaikki maassa soitetut kännykkäpuhelut. Periaatteessa kaikki ne valtiot, joiden kautta kulkee merkittäviä tietoliikennekaapeleita, pääsevät halutessaan osille tietobakkanaalista. Meidän nurkillamme tällainen digitaalisen geopolitiikan pikkujätti on Ruotsi, jossa vuonna 2008 säädetty FRA-laki sallii maan viranomaisten valvoa maan kautta kulkevaa puhelin- ja internetviestintää. Valvontaan ei tarvita oikeusistuimen lupaa. Valtaosa suomalaisten sähköisestä viestinnästä – vaikka se ta- pahtuisi kahden suomalaisen osapuolen välillä – kulkee Ruotsin läpi. Toukokuussa Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt avasi Tukholman internetfoorumin. Yleisökysymyksessä Bildtiä kovisteltiin FRA-lain vaikutuksesta kansalaisten perusoikeuksiin. ”Ei ole kysymys Ruotsin kansalaisista”, Bildt puolustautui. ”Valvomme vain ulkomaalaisten viestintää.” Kysymys: Entä jos minulla ei ole mitään salattavaa? Vastaus: Hallituksellasi ja yliopistollasi pitäisi olla. Valvontateknologian puolustajat vetoavat terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen taisteluun. Arvostelijat huomauttavat, että samoja välineitä käytetään demokraattisten oppositioliikkeiden nujertamiseen. Mukavuudenhaluiset kuluttajat sanovat, ettei mikään näistä seikoista koske heitä. Kaikki kolme näkevät vain osan kuvasta. Jos olisin Barack Obama tai Xi Jinping, terroristien ja toisinajattelijoiden puhelinkuuntelu olisi minulle sormiharjoittelua. Pyytäisin urkkijoitani keskittymään kauppaneuvotteluihin, liikesalaisuuksiin, puolustusministeriöihin, tutkimuslaitoksiin ja valtionpäämiesten henkilökohtaisiin hairahduksiin. Pääsy kilpailijoiden salaisuuksien äärelle on kuin lupa painaa rahaa. Mutta hei, onhan ilmainen palvelintila kätevää! Se houkuttaa niitäkin suomalaisia, joilla luulisi olevan oikeita salaisuuksia varjeltavanaan. Ulkoministeri Erkki Tuomioja jatkaa Hotmail-sähköpostin käyttöä. Helsingin yliopisto kiiruhtaa siirtämään yliopistolaisten koko sähköisen elämän yhdysvaltalaiselle palvelimelle. Kysymys: Onko Snowden huijari? Vastaus: Saattaa olla. Vuotajiin liittyy aina ongelmia. He voivat olla epäluotettavia, päästä hengestään tai joutua vankilaan. Vaikka vuotajalla ei olisikaan ketunhäntää kainalossa, voi vuodon henkilöityminen yhteen ihmiseen olla ongelmallista. Kaksi sanaa: Julian Assange. Kaikista näistä ongelmista huolimatta vuotajista saattaa tulla ainoa tietolähteemme digitaalista valvontaa koskevissa asioissa. Valvontateknologia on salaista ja äärimmäisen monimutkaista. Siitä on käytännössä mahdotonta hankkia todisteita ilman sisäpiiriläisten vuotoja, ja siksi vuotajien kanssa on opeteltava elämään. Ensimmäiset NSA-vuotoa koskevat jutut muun muassa Washington Postissa ja Guardianissa olivat täynnä virheitä ja liioittelua. NSA:lla väitettiin esimerkiksi olevan suora pääsy Googlen, Microsoftin ja monen muun yrityksen palvelimille – se tuskin pitää paikkansa. Guardianiin kirjoittanut Glenn Greenwald on väittänyt Yhdysvaltain hallituksen keränneen ”kaikkien amerikkalaisten kaikkien puheluiden” metadataa, vaikka todisteita on vain kokeiluluohjelmasta yhden operaattorin kanssa. Teknologiaa tuntemattomat ja skuuppihumalaiset toimittajat hötkyilivät. Se söi Snowdeninkin uskottavuutta. Edward Snowden saattaa vielä paljastua vakoojaksi, totaaliseksi nilkiksi tai vaikka viraalimarkkinointikampanjaksi. Tämä on valvontaa koskevan julkisen keskustelun realiteetti. Kun seuraava vastaava tapaus väistämättä tulee esiin, toimittajien on pärjättävä paremmin. HANNA NIKKANEN Kirjoittaja on vapaa toimittaja & tietokirjailija. Hän on kirjoittanut muun muassa kirjan Verkko & vapaus (Into 2012). 27
28 6 / 2013 töksen, että NSA:n urkintaverkosto saavuttaisi pian niin valtavat mittasuhteet, että paluuta ei enää olisi. Oli enää ajan kysymys, koska hänen olisi pakko toimia. ”Heidän suunnitelmansa ovat uhka demokratian olemassaololle”, hän sanoo. kansa jatkui CIA:han, jossa hän teki töitä tietoturvan parissa. Hänen erinomaiset ohjelmointikykynsä ja syvä ymmärryksensä internetistä auttoivat häntä kohoamaan nopeasti, vaikka häperheensä muutti Marylandiin, nellä ei ollut edes ylioppilastojoka sijaitsee lähellä NSA:n Fort distusta. Meaden päämajaa. Vuodesta 2007 lähtien SnowSnowden myöntää olleensa den oleskeli CIA:n sijoittamana huono koulussa. Hän kävi lukio- Genevessä diplomaattipassilla. ta Marylandissa ja opiskeli siellä Koska hänen vastuullaan oli tietietotekniikkaa, muttei koskaan toturvallisuuden ylläpito, hänelsaanut valmiiksi kurssien läpäi- lä oli pääsy suureen joukkoon sasemiseen vaadittavia töitä. Hän laiseksi luokiteltuja asiakirjoja. sai ylioppilastodistuksen vasta Snowden vietti CIA:n virkamiesvuosia myöhemmin. ten läheisyydessä kolme vuotta, Vuonna 2003 hän värväytyi ja näiden vuosien aikana hän alarmeijaan ja aloitti harjoitusoh- koi kyseenalaistaa näkemänsä ja jelman päästäkseen erikoisjouk- kokemansa oikeudenmukaisuutkoihin. ta. ”Halusin olla mukana IraErityisen opettavaisena Snowkin sodassa, koska tunsin, että den pitää tapausta, jossa hän minulla oli velvollisuus auttaa väittää CIA:n agenttien yrittävapaita kansalaisia sortovaltaa neen värvätä erästä sveitsiläistä vastaan”, hän sanoo ja vetoaa pankkiiria palvelukseensa, jotta niihin samoihin periaatteisiin, tältä voitaisiin puristaa salaisia joilla hän on oikeuttanut tieto- pankkitietoja. Snowdenin muvuotonsa. kaan tämä tapahtui juottamalla Hänen idealistiset ajatuk- pankkiiri humalaan ja rohkaisesensa sodan tarkoituksesta kui- malla häntä ajamaan kotiin autenkin haihtuitollaan. Kun hävat nopeasti. net pidätettiin ”Useimmat kourattijuopumukluttajamme olisesta, häntä lävain n vat innoissaan CIA:n ä ä k l a hestynyt t s ”Pe u t päästessään agentti tarjosi u vaik tappamaan araapuaan. Tämä kojeni seeni.” e t beja. Ei heitä taas johti pankkiie e h per kiinnostanut ihrin värväämiseen. ”Genevessä misten auttaminen”, hän sanäkemäni asinoo. Snowden at haihduttivat kotiutettiin sen jälkeen, kun hän kaikki kuvitelmani siitä, miten mursi molemmat jalkansa har- hallitukseni toimii ja miten tämä joittelun aikana sattuneessa on- toiminta vaikuttaa maailmaan. nettomuudessa. Ymmärsin olevani osa jotain selTämän jälkeen Snowden laista, joka tekee paljon enemsai ensimmäisen työpaikkan- män pahaa kuin hyvää.” sa NSA:n toimipisteessä ja toimi CIA-työkomennuksensa aikaturvamiehenä eräässä järjestön na Snowden mietti ensimmäistä salaisessa yksikössä Marylandin kertaa sitä, voisiko hän paljastaa yliopistossa. Sieltä hänen mat- hallituksen salaisuuksia. Kahdes- ta syystä hän päätti kuitenkin olla tekemättä niin. ”Ensinnäkin useimmat CIA:n salaisuudet koskevat ihmisiä eivätkä koneita tai järjestelmiä. En halunnut paljastaa mitään, mikä voisi saattaa ihmisiä vaaraan”, hän kertoo. Toiseksi Barack Obaman valinta USA:n presidentiksi vuonna 2008 antoi toiveita siitä, että järjestelmä kokisi todellisia uudistuksia, jotka tekisivät paljastukset tarpeettomiksi. Hän lopetti CIA:n palveluksessa vuonna 2009 ja otti vastaan ensimmäisen työpaikkansa yksityisellä urakoitsijalla, josta hänet määrättiin armeijan tukikohdassa Japanissa sijaitsevaan NSA:n yksikköön. Sieltä hän seurasi, miten Obama edisti samoja käytänteitä, joita hän luuli uuden presidentin kitkevän. Tämän seurauksena Snowden kovettui. ”Kokemukseni opettivat minulle, että ei voi vain odottaa, että joku muu tekee jotain. Olin etsinyt mielessäni johtajia, mutta ymmärsin, että todellinen johtajuus on sitä, että tekee asioille jotain.” Seuraavien kolmen vuoden aikana hän oppi ymmärtämään, miten kaikenkattava NSA:n valvontakoneisto oli. Hänen mukaansa ”he ovat päättäneet ottaa selvää kaikista keskusteluista ja kaikenlaisista käyttäytymismalleista, joita maailmalla on”. Snowden kertoo, että aikanaan hän piti internetiä ihmiskunnan historian tärkeimpänä keksintönä. Nyt hän kuitenkin uskoo, että kaikkialla läsnä oleva tarkkailukoneisto tuhoaa internetin ja yksityisyyden suojan. ”En pidä itseäni sankarina, koska tekoni ovat itsekkäitä. En halua elää maailmassa, jossa ei ole yksityisyyttä eikä sen takia tilaa älylliselle tutkimukselle ja luovuudelle.” Snowden teki sen johtopää- linen hälytys, paloharjoitus vai CIA:n juoni, jonka tarkoituksena on saada hänet ulos kadulle. Hänen sänkynsä vieressä on matkalaukku, lautanen täynnä aamupalan tähteitä ja USA:n entisen varapresidentin Dick Cheneyn elämäkerta. Sen jälkeen kun vuotoja koskeneet uutisjutut alkoivat ilmestyä viime viikolla The Guardianissa, Periaatteellinen Snowden on seurannut televisiokysymys ta ja internetiä nähdäkseen, mitä seurauksia uutisilla on ollut. Hän Vaikka Snowden uskoo vahvasti vaikuttaa tyytyväiseltä siihen, etasiaansa, yksi kysymys on edel- tä hänen kaipaamansa keskusteleen vastaamatta: Miksi hän teki lu on vihdoin lähtenyt käyntiin. Snowden makailee sängyllään sen? Miksi hän luopui vapaudestaan ja etuoikeutetusta elämän- ja katsoo televisiosta. CNN:n Wolf tyylistään? Blitzer kysyy hallituksen tunkeu”Maailmassa on tärkeämpiä- tumista kansalaisten elämään kin asioita kuin raha. Jos minua käsittelevältä keskustelupaneemotivoisi raha, olisin voinut myy- lilta, onko vuotajan henkilöllidä asiakirjat mille tahansa val- syys heidän tiedossaan. Vuotaja tiolle ja tulla hyvin rikkaaksi.” itse seuraa tilannetta ilmeettöSnowdenille kysymys on peri- mästi 13 000 kilometrin päässä. aatteesta. ”Yhdysvaltain hallitus Hän ei salli itselleen edes ironison suonut itselleen valtuuksia, ta hymyä. joita sillä ei pitäisi olla. HallitukSnowden sanoo ihailevansa sen toimia ei valvo kukaan. Seu- Bradley Manningia, jonka epäilraus on se, että minun kaltaisteni lään vuotaneen noin 260 000 ihmisten annetaan urkkia pai- diplomaattisähkettä Wikileakkoissa, joihin heillä ei ole asiaa”, siin. Manningin oikeudenkäynti hän sanoo. alkoi sattumalta samalla viikolSnowdenin uskoa vapaan in- la, kun Snowdenin paljastukset ternetin aatteeseen kuvastavat pääsivät otsikoihin. Snowdenin hänen kannettavaan tietokonee- mielestä hänen ja Manningin väseensa liimatut tarrat. Yhdessä lillä on kuitenkin iso ero. lukee ”Kannatan verkko-oikeuk”Arvioin huolellisesti kaikki sia: Yhdistys sananvapauden ja vuotamani asiakirjat varmistaakyksityisyyden suojaamiseksi.” seni, että niistä jokaisen paljastaToisessa ylistetään Tor-projektia. minen oli varmasti yleisen edun Tor on ilmainen ohjelma, joka mukaista. Olisin voinut luovuttaa mahdollistaa verkossa liikkumi- paljon sellaisia asiakirjoja, joiden sen nimettömänä. vaikutus olisi ollut suuri, mutKun toimittajat pyytävät ta jotka olisivat vahingoittaneet Snowdenia antamaan todisteita ihmisiä. Se ei ole tavoitteeni. Taväitteidensä aitoudesta, hän pal- voitteeni on läpinäkyvyys.” jastaa epäröimättä kaikki henHän luovutti tarkoituksella kilökohtaiset asiakirjat toimittajille, joiden arvitietonsa henkiointikykyyn luotti löturvatunnuki itseän siinä, mitkä asiat sesta ja CIA:n ä d i p a k ”En s tulee julkistaa ja henkilökortista o k rina, t a mitkä salata. aina vanhentuk n a s ova i neen diplomaatTu l e v a i s u u n o k te ” . tipassinsa tiedestaan Snowä t äi den puhuu ympätoihin saakka. itsekk Mikään Snowderipyöreästi. Hän nissa ei vaikuta toivoo vuodoista epäilyttävältä. aiheutuneen julJos häneltä kysyy mistä tahan- kisuuden antavan hänelle jonkinsa hänen henkilökohtaiseen elä- laista turvaa. ”Julkisuuden takia määnsä liittyvästä asiasta, saa heidän on vaikeampi käyttää lijoka kerta vastauksen. kaisia keinoja.” Snowden on hiljainen, teräSnowden toivoo, että hän voivä-älyinen, rento ja vaatima- si saada turvapaikan esimerkiksi ton. Hän on mestari kaikessa Islannista, jolla on maine intertietokoneisiin liittyvässä ja ker- netin vapauden puolustajana. too verkkotarkkailun teknisestä Hän tietää hyvin, että tämä toive puolesta niin innokkaasti ja yksi- voi jäädä toteutumatta. tyiskohtaisesti, että vain tietoliiSelvää kuitenkin on, että jo kenneasiantuntija voi ymmärtää kesäkuun ensimmäisen viikon kaiken. Hän puhuu kuitenkin in- uutisjutut ovat saaneet aikaan tohimoisesti myös yksityisyyden voimakasta poliittista väittelyä tärkeydestä ja siitä, miten tie- maailmalla. Snowden sanookin dustelupalveluiden toiminta hil- lopuksi, että hän kokee tehneenjalleen syövyttää sitä. sä oikean ratkaisun. ”En kadu miHän vaikuttaa rauhalliselta ja tään.” rentoutuneelta, mutta viimeisten viikkojen ajan hän on ollut her- The Guardianin toimittajat haasmostunut ja odottanut mieles- tattelivat Edward Snowdenia kesäsään koputusta hotellihuoneen- kuun alussa, & artikkeli julkaistiin sa oveen. lehdessä 9.6. Kesäkuun lopulla VoiPalohälytin alkaa soida. ”Tuo- man mennessä painoon Snowdenin ta ei ole tapahtunut aiemmin”, arvellaan oleskelevan Moskovassa, Snowden sanoo. Hän vaikuttaa jossa hän odottaa Ecuadorin turvasilmin nähden ahdistuneelta, paikkapäätöstä. kun hän miettii, oliko se todel-
Rautateiden romantiikkaa Lähde valloittavalle matkalle Akaan Veturimuseoon! Veturivanhukset ja rautatie-esineistö tarjoavat ihastelemista kaikenikäisille. Avoinna 1.6. - 31.8. joka päivä klo 10-16 os. Ryödintie, Akaa (vastapäätä Toijalan rautatieasemaa) Pääsymaksu: 5/2 € ZZZ DNDD À 13.6.–8.9.2013 7DLGHWWD S\|UlLO\VWl MD SXXWDUKDQKRLGRVWD )LOODULÀOPL HORNXYDNLOSDLOXQ VDWRD 0RQLNXOWWXXULQHQ NDXSXQNLSXXWDUKD .DOOH +DPPLQ MD ']DPLO .DPDQJHULQ 3DSHULWWRPLHQ SXXWDUKD .DQVDLQYlOLVWl ODVWHQ S\|UlLO\ WDLGHWWD NDXSXQJLOOD 0RQLNXOWWXXULQHQ VDGRQNRUMXXMXKOD Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Villa Arttu +\YLQNllQ 9LOODWHKGDV .DQNXULQNDWX ² 2 UDSSX +\YLQNll ZZZ DUWFHQWUH À DYRLQQD WL²VX ² U\KPLOOH P\|V VRS PXNDDQ
30 6 / 2013 Kenen Turkki? Turkin mielenosoitukset ovat vanhan valtapuolueen voimannäyte & uhka rauhanprosessille, kurdiasiantuntija Kristiina Koivunen kirjoittaa. TEKSTI KRISTIINA KOIVUNEN arabikevään raportoinnissa rutinoitunut mediaväki lennähti Istanbuliin. Gezipuiston säilyttämisestä alkanut mielenosoitus levisi kesäkuun alussa kymmeniin turkkilaiskaupunkeihin. Mielenosoittajat pitivät kaksi viikkoa hallussaan Istanbulin tunnetuimpiin maanmerkkeihin kuuluvaa Taksim-aukiota. Turkin lääketieteellisen yhdistyksen mukaan lähes kahdeksantuhatta ihmistä on loukkaantunut ja neljä on kuollut. Pääministeri Recep Tayyip Erdogan vastaus rauhanomaiseen puiston valtaukseen oli raju voimankäyttö: poliisit kohtelivat mielenosoittajia kuin vihollista sodassa, alueella leijui päiväkausia kyynelkaasu. Erdogan suostui neuvottelemaan puistosta vasta ulkomaisen kritiikin jälkeen. K ESÄKUUSSA A L U K S I K Y S E O L I radikaalien vasemmistolaisten aloittamista mielenosoituksista. Islamistisen AKP-puoluetta edustavaa pääministeri Recep Tayyip Erdo ania vastustavat edelleen vasemmistolaiset, ympäristönsuojelijat ja ammattiyhdistysliike. Erdogan on johtanut maata yli kymmenen vuotta. Käytännössä liikehdintä on kuitenkin nopeasti muuttunut maan pääoppositiopuolueen, oikeistolaisen tasavaltalaispuolue CHP:n kampanjaksi islamisteja vastaan. Tämä CHP- ja AKP-puolueiden välinen valtataistelu on jatkunut parikymmentä vuotta, ja tasavaltalaiset ovat koko ajan menettäneet siinä asemiaan. valtaamalla Taksim-aukiolla liehui kuvia suippolakkisesta herrasta, Turkin tasavallan perustaja Mustafa Kemal Atatürkista. Tasavaltalaispuolueen perustaja Atatürk johti maata vuosina 1923–1938. Benito Mussolinia avoimesti ihailleen Atatürkin ollessa vallassa Turkki oli yksipuoluevaltio. Mielenosoituskuvissa näkyy paljon Turkin lippuja. Puna-valkoinen lippu on Turkissa nationalistinen, jopa äärinationalistinen symboli. Se symbolisoi Turkin tasavallan keskeisiä arvoja, joista yksi on sekulaarisuus eli valtion ja uskonnon erottaminen toisistaan. Juuri näitä ilmiöitä taas konservatiivista ja islamistista AKP-puoluetta M I E L E N O S O I T TA J I E N KUVAT PIPPURIKAASUSAVUA. Kun mielenosoitukset alkoivat toukokuun lopussa, myös poliisi iski Istanbulin kaduille.Monet kahvilat ja kaupat sulkivat ovensa. MILJA RÄMÖ edustava Erdogan puolestaan yrittää yhdistää. tuotiin julkisuuteen Oslo-prosessina tunnettu, pitkään kulissien takana käyty rauhanprosessi, jonka tavoitteena on lopettaa KaakkoisTurkissa lähes kolmekymmentä vuotta kestänyt sisällissota Turkin valtion ja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n välillä. Kesäkuun puolivälissä Diyarbakirin kaupungissa järjestettiin konferenssi, jossa kurdit määrittelivät tavoitteitaan neuvotteluihin. PKK on toiminut rauhanneuvotteluissa sovitun mukaisesti ja vetänyt lähes kaikki joukkonsa pois Turkista Pohjois-Irakiin. Tuoreiden tietojen mukaan armeija kuitenkin pystyttää Kaakkois-Turkkiin lisää vartioasemia ja rekrytoi uusia kylävahteja: he ovat kurditalonpoikia, jotka hallitus palkkaa oppaikseen vuorille ja taistelemaan PKK:ta vastaan. Talonpojille annetaan kaksi vaihtoehtoa: yhteistyö armeijan kanssa tai kotikylien polttaminen. Järjestelmä on lisännyt alueen väkivaltaisuutta, sillä monet kylävahdit käyttävät aseitaan myös rikoksiin. V U O D E N VA I H T E E S S A pohtivat, jatkuuko rauhanprosessi mellakoiden varjossa. Jos Erdogan menettää valtansa, mutta oppositio ei pysty luomaan toimivaa uutta hallintoa, kurdiosapuolella ei enää ole tahoa, jonka kanssa neuvotella. Erdoganin asema on edelleen vahva, mutta arabikevään kansannousujen pohjalta voi arvioida, että vastustajat eivät välttämättä anna periksi ennen kuin he ovat saavuttaneet tavoitteensa. Jos Erdoganin tilalle Turkin johtoon taas nousee Kemal Atatürkin perustama tasavaltalaispuolue ja sen rinnalle fasistipuolue MHP, heidän ensimmäinen työnsä on rauhanneuvottelujen lopettaminen Kurdistanin työväenpuolueen kanssa. 63 PIDÄTYSTÄ ENSIMMÄISINÄ PÄIVINÄ. Kuvan mies pakeni poliiseja pienelle kauppakadulle, josta poliisit saivat hänet kiinni. Pidätyksiin on kuulunut verenvuodatusta. NY T KURDIT ovat sitä mieltä, että tämä on turkkilaisille viimeinen tilaisuus ratkaista kurdien tilanne rauhanomaisesti. Jos nämä neuvottelut epäonnistuvat, turhautuneet kurdinuoret tarttuvat aseisiin saadakseen oikeutensa. JOTKUT KURDIT Kirjoittaja on Lähi-itää & kurdialueita vuosikymmeniä seurannut vapaa toimittaja. MIELENOSOITTAJIEN JALOISSA. Poliisit ampuvat pippurikaasua sisältäviä tölkkejä kohti mielenosoittajia. Tölkit pyörivät mielenosoittajien jaloissa ja levittävät kaasua. KOKO TURKKI MAHTUU TÄNNE S E O N J O todistettu, että Istan- bul ei mahdu ostoskeskuksiin. Eihän niissä voi edes laulaa. Parhaimmillaan Taksimin aukiolla ja puistossa meitä on ollut lähes kaksi miljoonaa samaan aikaan. Tilaa on riittänyt turkkilaisille, kurdeille, armenialaisille, kristityille, homoille, transseksuaaleille, katukissoille ja -koirille. Taksimissa muslimit rukoilevat perjantaisin rauhassa samalla, kun uskonnottomat muodostavat ihmiskilpeä heidän turvallisuutensa vuoksi. Kaikkien alojen ammattiyhdistykset ja eri jalkapallojoukkueiden fanit hengailevat koko ajan puistossa. Vielä mahtuu. Koko Turkki mahtuu tänne. P U I S T O O N TÄY N N Ä telttoja. Kriittisiin paikkoihin on pystytetty useita ensiapupisteitä, joissa monien henki on pelastettu poliisien yhteenottojen jälkeen. Puistossa on myös useita improvisoituja keittiöitä, joista voi hakea ilmaista ruokaa ympäri vuorokauden. Ruoan lisäksi kirjat ja lehdet ovat myös ilmaisia. Puiston kirjastoon voi lahjoittaa kirjoja, joita ihmiset lukevat ajankulukseen. Kirjasto on puiston kysytyin paikka. Kirjaston vieressä on shakkikulma. Aamuisin on mahdollista joogata joukolla ja päivällä voi pelata lentopalloa. Mielenkiintoisin paikka on kuitenkin puiston ”museo”, jossa on esillä kuvia taisteluista sekä esimerkiksi poliiseilta jääneitä kypäröitä. Yleisesti tunnelma on kuin olisi festareilla. Solidaarisuus, yhdistyminen ja perustellut tavoitteet ovat mielenosoittajien suurin voima.” Derya Tekin Kirjoittaja on viestinnän opiskelija, joka elää Helsingissä & Virroilla, mutta livahtaa aina tilaisuuden tullen Istanbuliin.
OSIPOWS ÄRTSOPPA OCH ANDRA VERK OSIPOW’S PEA SOUP AND OTHER WORKS Retrokatsaus 1970-luvulle! 20.6.–22.9.2013 Café Simo – kesäterassi - museokauppa Kuntsin modernin taiteen museo Sisäsatama, Vaasa Avoinna: ti – su 11-17, ma suljettu kuntsi.vaasa.fi WÄINÖ AALTOSEN MUSEO 14.6.–8.9.2013 Maarit Hohteri: Bane and Mika, Belgrade (yksityiskohta), 2010, yksityiskohta. Kromogeeninen värivedos alumiinille. Ed. 6. SUURIN KAIKISTA ON RAKKAUS? Yleisöopastukset sunnuntaisin klo 14. Usko, toivo, rakkaus -työpajat heinäkuussa to, pe, la klo 11–15. Avoinna ti–su klo 10–18. WÄINÖ AALTOSEN MUSEO ITÄINEN RANTAKATU 38, 20810 TURKU WWW.WAM.FI
32 6 / 2013 VOIMA TESTAA Taide rakastaa rahaa Voima päätti selvittää mitä teatterikentällä tapahtuu. Onko hyvä teatteri makuasia? Mihin rahat kannattaa laittaa, kun taloudessa on tiukkaa? TEKSTI JARI HANSKA KUVITUS O MIRKKA HIETANEN Kommentaattoreina toimivat teatterialan palkitsema pitkänlinjan kulttuurikriitikko ja vapaatoimittaja, muun muassa Helsingin Sanomiin ja Skentiin kirjoittava Maria Säkö ja Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) tuore johtaja Minna Sirnö. Täten julistan pienen teatterikeskustelun alkaneeksi! tammikuinen viikonloppu, ja ulkona sataa räntää. Istun ravintola Manalan pöydässä kahden VOS vs. vapaat ohjaajan, yhden muusikon, kirjai- VOS-teattereilla tarkoitetaan niilijan ja parin toimittajan kanssa. tä teatteri- ja tanssiryhmiä, jotka Keskustelu kääntyy yllätykset- kuuluvat teatteri- ja orkesterilain tömästi kulttuuripolitiikkaan, ja piiriin. Nämä ryhmät saavat vuoseurueemme desibelitaso kak- sittain henkilötyövuosien perussinkertaistuu. teella valtionosuuksia (VOS) eli Laitosteatterit ja instituutiot rahallista tukea. saavat kylmää kyytiä, kun seurue Tänä vuonna tukea jaettiin päättää linjata suomalaisen teat- yhteensä yli 55 miljoonaa euroa. terin tilaa: teatSummalla pyöteri viihteellistyy, ritetään 46:ta rahat menevät teatteria ja 11:ta aivan väärille tatanssiteatteria, n hoille, kotimaisia joista monet o s yy kantaesityksiä ovat kaupunTyöllis ä. ” ” m ei tueta ja vain ginteattereita h e pyhä l vapaat ryhmät ja saavat myös tekevät todella kunnilta avustuksia. merkityksellisiä Valtionja kiinnostavia juttuja. osuusjärjes”Kaupunginteatterissa on telmän ulkopuolella on lukuisia työn alla ja ohjelmistossa 33 ko- ammattiteattereita ja vapaita tetimaista kantaesitystä”, toteaa atteriryhmiä, jotka hakevat toitähän asti valkoviiniään rauhas- minnan pyörittämiseksi rahaa sa siemaillut ohjaaja. Kritiikki muun muassa eri säätiöiltä ja ravaimenee. Ilta vaihtuu aamuun, hastoilta. mutta keskustelu jää pyörimään Taike jakaa vuosittain 30 milmieleeni. joonaa euroa apurahoina ja avustuksina noin 3 500 taiteilijalle. H A L U A N S A A D A teatterista otRahat tulevat muun muassa veikteen, joten päätän haastatella kausvoittorahoista. muutamaa ohjaajaa, toimittajaa Tukien jakajia löytyy paljon. ja rahoittajaa. Ja tietysti kult- Millä perusteilla rahaa pitäisi tuuriministeriä. Tausta-aineis- kentälle antaa? Pubikeskustetona päädyn käymään läpi myös luissa henkinen raja kulkee usein eduskuntapuolueiden kulttuu- juuri valtionosuuksia saavien ja ripoliittiset ohjelmat niiltä osin vapaiden ryhmien välillä. kuin ohjelmia on saatavissa. Haastateltaviksi valikoituu Dadaistit eivät kaksi siirtymävaiheessa olevaa teatterijohtajaa. Lilla Teaternin tarvitse rahaa väistyvä johtaja Pekka Strang on Vihtori Rämä on huolissaaan siisiirtymässä freelanceriksi ja jät- tä, että valtionosuuksia saavien tämässä taakseen varsin vakaan teatterien rahanjaon perusteita pestin ja tulot kaupunginteatte- ei ole saatu uudistettua riittärin ruotsinkielisen teatterin joh- väsi. tajana. ”Nyt tuetaan olemassa oleToinen teatterijohtaja on Vih- vaa järjestelmää. Suomessa työltori Rämä, joka siirtyi vapaalta lisyys on niin pyhä lehmä, että kentältä Joensuun kaupungin- sen perusteella voidaan heittää teatterin johtoon vuoden alusta. eettiset, moraaliset ja taiteelliMolemmat ovat valmiita lausu- set kysymykset vittuun, jos sillä maan suunsa puhtaaksi teatte- vain on työllistävä vaikutus”, Räriasioista. mä toteaa. N KURJUUDEN JAKAMISTA J A K A M I N E N ja budjetista vääntäminen kuuluu etenkin ministerien tehtäviin. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki on joutunut ministerikautensa aikana vaikeiden valintojen eteen. Rahoituksesta käydään kiivasta kamppailua. Se ratkaisee sen, millaiselle teatteritaiteelle annetaan taloudellisia elinmahdollisuuksia. Vaikka Arhinmäki onnistui lieventämään valtiovarainministeriön kulttuurisektorille ehdottamia leikkauksia, jouduttiin vyötä kiristämään monessa paikassa. Lasten ja nuorten kulttuurista ei kuitenkaan tingitty. Se oli selkeä poliittinen linjaus. Arhinmäen mukaan painopisR AHOJEN teet näkyvät selkeimmin silloin, kun tehdään säästöjä. ”Lasten ja nuorten kulttuuriin ja vapaan kentän ammattilaisryhmille ei kohdisteta säästöjä. Pyrimme siihen, että lasten ja nuorten mahdollisuus päästä tä osaksi kulttuuria ei ole vain n vanhempien kiinnostuksesta kiinni. inni. Halusimme myös turvata taiteilijoiden toimeentuloon”, Arhinmäki sanoo. Hänen mukaansa nsa ministeriö pyrkii vaikeassa taloustilanteesaloustilanteessa jakamaan kurjuutta utta mahdollisimman oikeudenmukaisesti. mukaisesti. Kulttuurikriitikko ko Maria Säkö on samoilla linjoilla lla lasten ja nuorten kulttuurin n tukemisessa. ” Lastenteatterin erin taso heijastelee koko kulttuurin tasoa. Sitä ei voi laskea lipputuloilla. Kysymys on siitä, haluammeko me antaa lapsille kokemuksen, että he saavat käsitellä teatterissa oman elämänsä tärkeitä asioita”, Säkö sanoo. PUOLUEELLISTA TAIDETTA E D U S K U N TA VA A L I E N alla maaliskuussa 2011 kulttuurikenttä hämmentyi. Perussuomalaiset julistivat vaaliohjelmassaan, että postmodernin nykytaiteen tukeminen on lopetettava. Perussuomalaisten ohjelman mukaan kulttuurin tehtävä on ”vahvistaa suomalaista identiteettiä”. Ajatus sisältöihin puuttumisesta tyrmättiin nopeasti. Esimerkiksi MTV3:n uutisanalyysissa todettiin, että ”vain totalitaristisissa yhteiskunnissa poliitikot ovat ottaneet oikeudekseen määritellä, millaista taide saa olla”. ”Toki me sallitaan tämmöisen [postmodernin] taiteen esillepano, mutta me nähdään niin, että rehellisyyden nimissä on otettava kantaa, millaisesta taiteesta me pidetään enemmän ja millaisesta vähemmän”, perussuomalaisten varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkala totesi Helsingin Sanomien haastattelussa 4. maaliskuuta 2011. Samassa haastattelussa Saarakkala ehdotti, että poliitikkojen pitäisi päästä ratkaisemaan, kenelle Taiteen keskustoimikunta jakaa tukia. Tällä hetkellä rahanjako perustuu Taiteen keskustoimikunnan asiantuntijoiden tekemään vertaisarviointiin. Käy- tännössä taidekentän toimijat hoitavat rahojen jakamisen keskenään. Kaikilta puolueilta ei erillistä kulttuuripoliittista ohjelmaa edes löydy. Esimerkiksi keskustan puoluetoimistosta vastattiin, että erillisohjelmien kulta-aika oli 1970-luvulla. Keskustan vuoden 2011 eduskuntavaaliohjelmassa on hyvin päinvastainen näkemys kulttuurin tukemisesta kuin perussuomalaisilla. Keskusta haluaa tukea ”kulttuurisia kokeiluja” sekä ”kansalaislähtöistä kulttuuritoimintaa”. Kristillisdemokraattien vuonna 2009 laatimassa kulttuuripoliittisessa ohjelmassa taas todetaan: ”Taidetoimikuntiin tulee saada myös kristillisdemokratian arvopohjasta nousevia näkökulmia ja kristinuskon sanomaa suoraan ilmaisemaan maisemaan pyrkivä taide eri muodoissaan odoissaan tulee nähdä tasavertaisena aisena avustustoiminnan kohteena.” na.” Puolueiden kulttuuripoolueiden liittisia a kannanottoja yhdistää se,, että niistä paistaa läpi puolueiden iden pyrkimys ajaa omaa ideologiaansa giaansa kulttuurin avulla. Keskusta sta vetää aluepolitiikan mukaan ja mainitsee see sana- parin ”koko maassa” useaan otteeseen. Rkp:n linjauksissa puhutaan puolestaan kaksikielisyyden tärkeydestä lukuisia kertoja. Vasemmistoliitto nostaa ohjelmassaan esiin useaan otteeseen markkinatalouden kritiikin ja sen, ettei kulttuurin rahoitus ta voi jättää markkinoiden hoidettavaksi. Vihreät taas puhuvat paljon taiteilijoiden toimeentulon turvaamisesta ja kulttuuriviennistä. Yhteistä kaikille ohjelmille on kulttuuri- ja taidekasvatuksen korostaminen. Tämän perusteella vaikuttaa siltä, että lasten ja nuorten kulttuuriin kajotaan vastaisuudessakin vasta viimeisenä.
VOIMA TESTAA Rämä haluaisi lisätä tukiin enemmän harkinnanvaraisuutta. ”Jakoperusteiden pitäisi olla paljon enemmän harkinnanvaraisia. Perusteiden pitäisi voida olla täysin erilaiset Utsjoella ja Joensuussa.” ”Nyt teatterin tekemisen ennakkoehdot pysyvät samanlaisina kaikkialla. Mistä silloin voi kaivaa paikallisuutta esityksiin? Teatteri ei ole mikään ylikansallinen tuote, jonka samanlaisuutta pitäisi valvoa!” Pekka Strang on osittain samoilla linjoilla. Hänen mielestään teatterin tukemista ei voi tehdä työllistämisen lähtökohdista. ”Suomessa tukiin suhtaudutaan sillä asenteella, että 'ne on mun rahoja'. Kun työskentelee verorahoilla, niin on tärkeä muistaa, että kaikki tuki on olemassa sitä varten, etteivät pääsyliput olisi niin kalliita. Se ei ole työllistämistukea”, Strang sanoo. Hän kyseenalaistaa teatterin tekemisen vailla taloudellista vastuuta. ”Jos jonkun ryhmän pääsylipputulot ovat vain viisi prosenttia pyörittämiseen käytettävästä rahasummasta, ei ole väliä tuleeko kukaan katsomaan. Syntyy illuusio siitä, että teatteri ei ole olemassa yleisöään varten.” Aneemiset vinkujat Tilastojen valossa näyttää siltä, että VOSteatterit ovat toimineet Strangin ajatuksen mukaisesti. Tuoreen Teatteri&Tanssilehden selvityksestä käy ilmi, että lippujen hinnat ovat nousseet vuodesta 1991 keskimäärin 11 euroa. Vihtori Rämä näkee, että laitosteattereilla on kaikki mahdollisuudet tehdä monipuolisempaa teatteria, jos tahtoa vain löytyy. ”On laitosteattereilta aneemista vinkumista valittaa rahan vähyyttä, kun katsoo, mitä paskaa ne sillä tekee. Ei se välttämättä mene niin, että hyvät resurssit takaa hyvän taiteen. Ei se korreloi mitenkään”, Rämä kritisoi. Strang vastaa: ”Välillä vapaa kenttä tekee hirveän hienoja esityksiä ja välillä hirveetä skeidaa. Sama pätee isoihin taloihin. Jos mä istun salissa enkä tykkää, mutta muut 600 katsojaa mun ympärillä tykkää, niin onko ne väärässä?” Taiken johtaja Minna Sirnö ei halua lähteä jakamaan teatterikenttää VOS-teattereihin ja vapaaseen kenttään. Sirnön mukaan laitokset ja vapaat ryhmät ovat samassa veneessä. ”On ihan turhaa tehdä jakoa VOS-teattereihin ja vapaaseen kenttään, kun ne tekevät jo nyt paljon yhteistyötä. Sen sijaan on tärkeää huolehtia siitä, että kaikillla taiteilijoilla on vapaus päättää esitysten sisällöistä”, Sirnö sanoo. Keskitysleiri pumpulista Säästöistä puhuttaessa keskustelun sävy muuttuu yhä tiukemmaksi. ”Suomessa teatterit toimivat niin, että tehdään kaikkea. Hiteillä subventoidaan kokeellisia juttuja. Mitään uutta ei synny, jos teatteria ei tueta. Joskus marginaalista nousee tuoreita juttuja, joten kokeiluja tarvitaan”, Strang toteaa. Vihtori Rämä tyrmää Strangin näkemyksen. ”Pointtihan on se, että ei sillä rahoiteta mitään! Lähtökohtaisesti ajattelen, että Helsingin kaupunginteatterin tyyppistä ohjelmistoa ja maailmankuvaa ylläpitävä lafka pitäisi lopettaa sa- sojaa t a k 0 0 ”Jos 6 mpärillä mun y n onko ne , nii tykkää rässä?” vää man tien. Taiteen tehtävä ei voi olla yhteiskunnan pumpulilaitos. Jos joku tekee bisnestä sillä, että teatteriin tullaan unohtamaan oma arki, hän täyttää saman tehtävän kuin Auschwitzin viulunsoittaja tai Titanicin orkesteri”, Rämä intoutuu. Strangin mukaan on yliampuvaa väittää, että teattereissa olisi varmoja kassamagneetteja, joilla raha saadaan virtaamaan sisään. ”Vaikka musikaalit ovat suosittuja, on väärinkäsitys, että ne olisivat rahantekovälineitä. Niissä on paljon ihmisiä kiinni ja korkeat kustannukset”, Strang vastaa. 6 / 2013 Ikuinen vääntö Vihelletään peli poikki ja palataan lukujen äärelle. Teatteri&Tanssi -lehti teki tuoreessa numerossaan selvityksen, jonka mukaan valtionosuuksia saavat teatterit eivät ole viimeisten vuosien aikana tehneet kummoisia linjanmuutoksia. Musiikki- ja puhenäytelmien suhde on pysynyt ohjelmistoissa hyvin vakaana. Kulttuurikriitikko Maria Säkö huomauttaa, että kaupallisista teattereista puhuminen on harhaanjohtavaa, sillä lähes kaikki ammattiteatterit saavat Suomessa tukea. ”Viihde vastaan taide -keskustelu on aina ollut olemassa Suomessa. Teatteria tuetaan, koska se on yhteinen demokraattinen tila, jossa taide ja kansalaisuus kokemuksina yhdistyvät. Teatterit ylipäänsä eivät tulisi ikinä toimeen ilman julkisesti rahoitettua teatterialan koulutusta ja vapaata kenttää”, Säkö sanoo. Säkön mukaan uudet ideat syntyvät valtavirran ja marginaalin vuorovaikutuksesta. "Esimerkiksi Milja Sarkomaan töissä nykyteatteri ja porvarillinen draama kohtaavat hienosti." Tytöt & pojat, halataan Teatterijohtajat ampuvat vuorotellen alas näkemyksiä teatterista. Tilastoista ei ole juurikaan apua, kun määritellään hyvää taidetta. Jollain perusteella rahaa pitää kuitenkin jakaa. Vaikka sisältöjen paremmuusjärjestyksestä on vaikea löytää mitään synteesiä, niin yhteistyöstä puhuttaessa löytyy yhteinen sävel. Esiin nousevat niin yhteistuotannot kuin tilankäytön parantaminen. Rämä on kehitellyt ajatusta erikseen rahoitettavasta teatterin huippuyksiköstä. Huippuyksikkönä voisi toimia laitosteatteri, joka ottaisi jonkin kiinnostavan vapaan kentän ryhmän osaksi omaa toimintaansa. Esimerkiksi Helsingin kaupunginteatterilla on hoteissaaan tanssiryhmä. ”Synergiaa pitää saada lisää. Me tutkimme mahdollisuuksia yhteistyöhön Joensuun yliopiston kanssa. Toivon että vapaat ryhmät myös etsiytyisivät yhteistuotantoihin”, Rämä sanoo. Strang ei tyrmää yhteistyötä, sillä teatterien on mahdoton säästää toimintaa supistamalla ”Yhteistyöhön pitää suhtautua avoimen kriittisesti. Jos siitä on hyötyä molemmille osapuolille, niin miksi ei.” Myös Taiken johtaja Sirnö kannustaa yhteistyöhön. ”Jos me haluamme pitää koko maa asuttuna ja tarjota kulttuuripalveluja kaikkialla, pitää miettiä, miten tiloja käytetään. Siinä teatterikentän tulee olla aktiiviinen”, Sirnö sanoo. Lue Markus Leikolan kattava raportti teattereiden rahoituksesta Teatteri&Tanssi-lehdestä 4/2013. 33
34 6 / 2013 Retki helvettiin Keskitysleirillä käynti saattaa kauhistuttaa ja kuvottaa, mutta se myös auttaa muistamaan mihin ihminen kykenee. Naisten keskitysleireillä Saksan Ravensbrückissa & Uckermarkissa järjestetään itsenäistä toimintaa, jossa muistellaan koreilematta. TEKSTI A sadan kilometrin päässä Berliinistä sijaitsee Fürstenberg – sievä, alle kymmenentuhannen asukkaan kaupunki, jonka keskellä on kirkko. Kaupungin läpi virtaa joki. Joki johtaa järveen. Siihen laskettiin läheisellä keskitysleirillä vuosien 1939 ja 1945 välillä tuhottujen ihmisten tuhkat. Fürstenbergin rautatieasemalta käveli kaupungin läpi tuona aikana yli satatuhatta vankia Ravensbrückin keskitysleirille. Silti kaupungissa elettiin myös toisen maailmansodan aikaan näennäisen normaalia elämää. Keskitysleirin työntekijät asuivat vain kivenheiton päässä muista kaupungin asukkaista. Työntekijät järjestivät juhlia keskenään, ja heidän lapsensa kävivät koulua muiden lasten tavoin. Leirin toiminta pysäytettiin vasta kun neuvostojoukot saapuivat paikalle huhtikuussa 1945. LLE keskitysleiN reistä vastaavan SS-johtajan Heinrich Himmlerin vastuulla AT S I - S A K S A N ollut Ravensbrück oli siitä harvinainen keskitysleiri, että sinne vangittiin lähinnä naisia. Ainoa toinen naisten vankileiri oli niin ikään Itä-Saksassa sijainnut Lichtenburg, joka suljettiin keväällä 1939. ”Naisten todellisuus keskitysleireillä oli joissain asioissa eri kuin miesten. Naisten piti esimerkiksi työskennellä prostituoituina muun muassa Auschwitzissa, Mauthausenissa ja Buchenwaldissa. Nämä naiset tuotiin keskitysleirien bordelleihin Ravensbrückista”, feministisissä ja antifasistisissa liikkeissä toimiva Katja kertoo. Naisvankeja pakkosteriloitiin ja heille tehtiin kammottavia lää- ketieteellisiä kokeita, joihin monet menehtyivät. Keskitysleirin vangit rakensivat leirille ja työntekijöiden asumuksiin johtavan mukulakivin päällystetyn tien. Vangit pakotettiin myös työskentelemään nykyisen matkapuhelinjätti Siemensin työparakeissa, jotka sijaitsivat aivan vankileirin vieressä, vain muutaman kymmenen metrin päästä itse leiristä. Ravensbrückin leiri on nykyään museo, josta Siemensin parakit on eristetty piikkilangalla ja aidalla. Leirin kävijät repivät aidan auki aina uudelleen näyttääkseen rakennukset, vaikka aita parsitaan kasaan. Autono- n otettii k a p t i Vang telemään n työske yisen nyk njätti i l e h u p matka ensin Siem issa. ake työpar misten antifasististen ryhmien jäsenet ovat asettaneet yhtiön roolista kertovia kylttejä orjatyöparakkien läheisyyteen. ”Tärkeä vääntö käydään siitä, onko alue keskitysleiri vai ei. Siemensin ’työleiriä’ ei ole ikinä virallisesti hyväksytty tai lähestytty paikkana, jossa keskitysleirien uhreja tulisi muistaa”, Berliinissä elävä Ricarda kuvailee. Ravensbrückista selvisi eri arvioiden mukaan reilusta kymmenestä tuhannesta kolmeenkymmeneen tuhanteen vankia. kouluR tuspaikkana tuhansille naisvartijoille. Koulutuksen jälkeen AV E N S B R Ü C K T O I M I naiset lähetettiin töihin myös muille keskitysleireille eri puolille natsialueita. Ravensbrückissa naisvartijat asuivat muutaman kymmenen metrin päässä kaasukammiosta, vankilasta sekä paikasta, minne uudet vangit tuotiin ja missä hei- & KUVAT LEILA KETO dän hiuksensa leikattiin. Työntekijöiden asuinrakennukset ovat nykyään yleisön nähtävissä. Rakennuksissa on valokuvia ja kuvauksia heidän elämästään ja työtavoistaan. Mustavalkokuvissa poseeraa nuoria tyttöjä ja aikuisia naisia. Jotkut kasvot näyttävät ilmeettömiltä, monissa kuvissa kuitenkin hymyillään. Ravensbrückissa työskenteli monia tunnettuja naisvartijoita ja -valvojia, kuten Juana Bormann, joka todistajien mukaan tappoi ihmisiä päästämällä saksanpaimenkoiransa vankien kimppuun. Leirillä toimivat Auschwitzissakin työskennelleet Irma Grese sekä satojentuhansien ihmisten kaasukammiokuolemista syytetty Maria Mandel. Heidät kaikki tuomittiin rikoksista ihmisyyttä vastaan ja teloitettiin vuosien 1945–1948 aikana. RavensJmerkiksi brückiin naisen tuli olla esijuutalainen, anarkisti, OUTUAKSEEN romani, kommunisti, Jehovan todistaja tai rikolliseksi tulkittu. Nämä kriteerit pätivät myös muihin natsi-Saksan keskitysleireihin. Kävelymatkan päästä Ravensbrückistä sijaitsevaan Uckermarkin alaleiriin vangittiin myös sellaisia nuoria naisia ja tyttöjä, joita syytettiin esimerkiksi antiautoritaarisuudesta, lesboudesta ja avioliittoa edeltävästä seksistä. ”Nämä nuoret naiset leimattiin asosiaalisiksi. Leima lyötiin kolmannen valtakunnan aikana kaikille, jotka eivät sopineet tiettyyn mielikuvaan naisellisuudesta – siis, että naisen tuli olla uskollinen, ahkera ja ehdottomasti jossain vaiheessa äiti”, kertoo Ricarda. Naiset joutuivat työskentelemään hirvittävissä olosuhteissa. Arvioiden mukaan leirille suljettiin 1 200 naista ja tyttöä. Fürstenbergin V kaupunki halusi rakennuttaa moottoritien Uckermarkin alueen UONNA 1997 läpi. Keskitysleiriltä selviytyneistä sekä heidän omaisistaan ja muis- ta tukijoista koostuva Lagergemeinschaft Ravensbrück -järjestö vastusti rakennussuunnitelmaa, eikä tietä lopulta rakennettu. Se, että moista hanketta ylipäätään ehdotettiin vanhan keskitysleirin päälle, sai monet havahtumaan. Vuonna 1998 paikallinen ryhmä järjesti pohjoissaksalaisessa Bielefeldin kaupungissa Ravensbrückin naiset -näyttelyn ja alkoi toimia aiheen parissa. Seuraavana vuonna järjestettiin ensimmäinen yhteismatka Bielefeldistä Ravensbrückiin. Matkoja on siitä lähtien järjestetty joka huhtikuu. Ajankohta on erityinen, sillä leiri suljettiin juuri huhtikuussa. Aluksi osallistujia oli vain muutama. ”Olimme hyvin vaikuttuneita ja järkyttyneitä, kuten useimmat ihmiset, jotka ovat Ravensbrückissa ensimmäistä kertaa. On hyvin erilaista lukea asioista kirjoista kuin vierailla paikassa, jossa on tehty hirveitä julmuuksia”, kertoo matkalle vuosittain osallistuva Katja. Matkan järjestämisessä ja vierailijajoukossa on ollut vuosien varrella mukana erilaisia ihmisiä. ”Muutosten takia ryhmän ja kanssamme vierailevien henkilöiden kuvaileminen on vaikeaa. Olemme vasemmistolaisia, feministejä, antifasisteja. Naisia, les- eivät Naiset ain v olleet alismin i llissos kansa vaan myös uhreja ntekijöitä. e rikoks boja, transihmisiä”, Katja listaa. Vierailujen taustalla oli Saksan ja Itävallan feministisessä antifa-skenessä alkanut laajempi kiinnostus naisten rooliin kansallissosialismin aikoina, myös esimerkiksi keskitysleirin vartijoina. ”Naiset eivät olleet vain kansallissosialismin uhreja tai pas- siivisia seuraajia, vaan myös rikoksentekijöitä. Tänä aikana ensimmäiset ryhmät alkoivat kuvailla tuon ajan naisten todellisuutta. Ennen tätä historia oli miltei kokonaan miesten dominoima.” lähteM mään vuosi toisensa jälkeen Ravensbrückiin? I K Ä S A A K AT J A N ”Niin kauan kuin leiriltä selviytyneitä on elossa ja he ottavat osaa vuosittaiseen muistotilaisuuteen, haluan olla paikalla kunnioittamassa heitä ja näyttää, että uusissa sukupolvissa on ihmisiä, jotka välittävät siitä, mitä natsit tekivät heille. Tapaamistemme perusteella on selvinnyt, että selviytyjille on tärkeää tietää, että meitä nuorempia antifasisteja on olemassa.” Katja haluaa, että ihmiset tietävät Ravensbrückista ja kansallissosialismin historiasta. Vierailu auttaa muistamaan, mitä natsit tekivät ja myös tajuamaan, mihin ihmiset ylipäätään ovat kykeneväisiä, hän sanoo. ”Sen lisäksi, että selviytyjät haluavat meidän jatkavan kamppailua unohdusta, fasismia, rasismia ja sotaa vastaan, he pelkäävät, että viimeisten aikalaisten kuoltua heidän kokemuksensa ja muistonsa sekä ’Ei koskaan enää’ -vaatimus unohdetaan.” Mitä muuta vuosittainen Ravensbrückin-vierailu merkitsee Katjalle? ”Pohdiskelen täällä omaa poliittista työtäni, vakaumustani ja mielipidettäni.” osa tais” teluamme dominanssista vapaan yhteiskunnan saavuttaV I E R A I L U T O VAT miseksi ja tapa keskustella syrjintämekanismeista, jotka johtivat tuhoon ja massamurhaan natsiSaksassa ja jotka elävät voimakkaina yhä. Tavoitteemme ei ole pelkästään tiedottaa historiasta, vaan osoittaa edelleen olemassa olevat jatkumot.” Haastateltavien ja kirjoittajan nimet ovat muutettu. Kirjoittaja vieraili Ravensbrückissä vuonna 2012.
6 / 2013 VANGIN HENKILÖKORTTI. Budapestilainen Katalin oli 16-vuotias joutuessaan Ravensbrückin keskitysleirille. AVOIMEN MUISTAMISEN TILA UCKERMARKIN KESKITYSLEIRIN NAISVARTIJOITA. Näitä nuoria naisia hymyilyttää. stigma on yhä olemassa. Jotkut vahvat stereotypiat siitä, millainen hyvä nainen on, vastaavat entistä kuvaa. Samat sosiaaliset mekanismit pätevät edelleen”, hän pohtii. ENTISEN keskitysleirin alue on nykyään lähinnä ruohikkoa. Alueen rakennukset purettiin sodan jälkeen, ja neuvostojoukot rakensivat niiden tilalle tukikohdan. Ryhmä naisia, lesboja ja transihmisiä järjestää Uckermarkissa kesäisin kansainvälisen työleirin niille, jotka haluavat tehdä töitä alueen säilyttämiseksi. Ryhmä selvittää, missä leirin alkuperäiset rakennukset sijaitsivat ja haluaa rakentaa ne uudelleen. Viime kesänä purettiin neuvostojoukkojen rakennuttamat rakennukset. Tänä vuonna leirille pääsevät vain ne, jotka ovat jo mukana Uckermark-aloitteessa. ”Fokus on aina siinä, että sukupuolella oli merkitystä natsi-ideologiassa ja sen jatkeissa. ’Asosiaalisuuden’ lisäksi ’seksuaalisesti turmeltunut’ oli keskeisin syy vangitsemiselle. Tämä kertoo paljon naisten seksuaalisuuden merkityksestä”, kertoo työleirille ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten tullut Ricarda. Hänelle Uckermark-aloite ja sen feministis-lesbo-trans-luonne on erityisen tärkeä antifa-toiminnan yleisen miesdominanssin takia. ”Tarkoitus on avoimesti muistaa keskitysleirin uhreja ja tarkastella silloisen ’asosiaalisen’ stigman yhtäläisyyksiä nykypäivän kanssa”, hän kuvailee. ”Vaikka asosiaalinen ei enää merkitse samaa kuin tuolloin, R Y H M Ä N P Ä ÄTA V O I T E on pohtia yhdessä leiriltä selvinneiden kanssa, kuinka Uckermark voi olla arvokas paikka heidän kärsimystensä muistamiselle. ”Haluamme kunnioittaa ja tukea heidän tahtoaan sen sijaan, että toimisimme niin kuin usein virallisilla, valtiojohtoisilla muistomerkeillä toimitaan. Niissä selviytyjien kasvoja käytetään lähinnä Deutsche Vergangenheitsbewältigung -idean tyrkyttämiseen”, Ricarda selittää. Vergangenheitsbewältigung tarkoittaa yritystä hallita tai alistaa historia tiettyyn malliin. Uckermark-aloitteen tukijat haluavat pitää menneisyyden muistamisen itsenäisenä: samana päivänä kun Ravensbrückissa pidetään vuosittain leirin virallinen muistotilaisuus, Uckermarkissa järjestetään omaehtoinen muistotilaisuus, jossa ei esiinny valtion edustajia. Tilaisuus on intiimi. Selviytyjät pitävät puheenvuoroja. Tunnelma on myös virallista juhlaa kriittisempi: siinä ei puhuta vain menneisyydestä, vaan myös yhtymäkohdista nykyaikaan. ”Tavoitteemme on myös tehdä alue tutummaksi ihmisille. Haluamme saada tehdä aluetta sekä paikkaa koskevat päätökset itse ja saada hyväksynnän avoimen muistamisen konseptille.” Ryhmä on tehnyt aloitteen Uckermarkin alueen nimeämisestä muistomerkiksi. 35
36 6 / 2013 KEIDAS AUTIOMAASSA. Bolivian sadekausi paisuttaa Loa-joen virtausta Quillaguan kylässä. Maailman kuivin kylä Pohjois-Chilessä autiomaan laidalla sinnittelee Quillaguan keidaskylä. Kaivostoiminta on tuhonnut alueen maanviljelyn & keitaan läpi virtaavan joen. TEKSTI ADRIAN ARAGONES KUVAT Sinimailanen ”Kun saavuimme, kaikki oli vihreää ja sinistä, hyvin kaunista. Missään ei ollut kuivaa, kuten nyt.” David Avila on 73-vuotias. Hän muutti nuoruudessaan PohjoisChilessä sijaitsevaan Quillaguaan, joka on sademäärillä mitattuna maailman kuivin alue. Ilman sinimailasen kukkiakin maisema on vaikuttava. Atacaman autiomaan ylittämisen jälkeen Loa-joen rannalle ilmestyvä Quillagua on keidas, kuin kangastus seikkailuromaaneissa. ”Quillagua tuotti ennen maissia, katkarapuja ja sinimailasta. Täältä lähti paljon rehua vientiin. Tämä kylä selviytyi maatalouden avulla”, Avila kertoo. Kraatterit Quillaguan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Victor Palape ve- MEERI KOUTANIEMI SUOMENNOS tää henkeä ja aloittaa tarinan. ”Asukkaat saapuivat pohjoisesta. Quillagua sai enemmän vaikutteita Andien ylätasangoilta, Altiplanolta, kuin siirtomaaisänniltä. Lähellä oli kyliä ennen espanjalaisten valloituksia.” Victor Palapen vieressä aukeaa kraatteri, joka on lähes 40 metriä syvä ja halkaisijaltaan 250 metriä. Syvennykseen haudattiin prekolumbiaanisella ajalla keramiikkaesineitä, uhrilahjoja jumalille. Läheisellä kukkulalla sijaitsee hautausmaa noin vuodelta 700 eaa. Sinne alueen alkuperäiskansat, aimarat, atacameñot, ketsuat ja changot hautasivat kuolleensa. Salpietari Atacaman autiomaasta löydetystä salpietarista eli natriumnitraatista tuli 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Chilen valtion tuotan- MERVI LEPPÄKORPI non perusta. Ainetta käytetään lannoitteisiin, pyrotekniikkaan, säilöntäaineiin sekä lasin ja keramiikan valmistukseen. Teollisuutta hallitsivat ensin englantilaiset, myöhemmin se myytiin saksalaisille ja chileläisille. ”Vähitellen salpietarikaivosten ympärille syntyneiden kylien mukana alueelle tuli ihmisiä kaikkialta, etelästä, Coquimbon läänistä. Alkuperäiskansat ja chileläiset alkoivat sekoittua”, Palape kuvailee. 84-vuotias Gladis Suárez Peña työskenteli salpietariteollisuuden loppuaikoina bunkkereissa, joissa hän huolehti Victorian salpietarikylän juomaveden jakelusta. ”Tulin tänne vuonna 1947. Olin 15-vuotias. Näitä taloja ei ollut. Minulla oli omenalaatikoista tehty ovi. Niin me vain tulimme tänne, köyhyyteen.” Ensimmäisen maailmansodan aikoihin kehitettiin menetelmä natriumnitraatin tuottamiseksi, ja vähitellen luonnollisen salpietarin tarve romahti. ”Chileläinen salpietari on paljon kalliimpaa kuin teollisesti valmistettu. Niin kaikesta salpietariin liittyvästä luovuttiin”, Suárez Peña kertoo. Rautatie Miguel Chavez pysäköi pyöränsä vanhalle asemalle. ”Tämä asema toimi suunnilleen vuoteen 1975 tai 1976. Koko Chileen oli yhteydet”, Chavez muistelee. Rautateillä kulki salpietarin lisäksi myös peruselintarvikkeita: lihaa, suolaa ja sokeria. Rautatien ansiosta maatalouden vienti kehittyi, ja elintaso Quillaguassa nousi. ”Kylistä tuli ihmisiä myymään. Naiset myivät koreistaan maisseja, leivonnaisia, teetä, kahvia sun muuta”, 49-vuotias Chavez kertoo. Sanotaan, että raiteita ei pureta, koska sotatilassa niistä on hyötyä. Maissi Felisa-rouva istuu talonsa ovella, kuten joka päivä. Hän myy ohikulkeville tietyöläisille munaleipiä. Felisa tuli Quillaguaan perheensä kanssa vuonna 1950. Perheessä oli 14 lasta. ”Kun tulimme, maissi kasvoi näin”, hän sanoo, ja nostaa käden päänsä yläpuolelle. ”Työtä oli paljon. Heinä kasvoi näin”, hän sanoo ja toistaa eleen ylpeänä. Felisan mies saapuu traktorilla lastinaan leipäuunin polttopuita. Hän katselee aukealle, jossa vuosikymmeniä sitten kasvoi maissia.
TOUKOKUUN RISTI. Tou6 kokuun kolmantena vietetään pyhää, jossa sekoittuvat kristilliset ja paikalliset perinteet. KISSAN KANSSA. Felisa odottaa asiakkaita kotinsa edessä. KUOLLUT RAUTATIE. ”Miguel Chavesin lapsuudessa rautatie toi Quillaguaan ruokaa, aikakauslehtiä ja nuorille tekosyyn viihtyä kaupungilla. ”Täällä edelleen elävät vanhukset rakastuivat tällä tavalla.” VIIMEISET SINNITTELIJÄT. Kylässä elää enää vähän yli sata henkeä. Vielä parikymmentä vuotta sitten asukkaita oli viisinkertaisesti. ”Jokaisessa korressa oli kolme tähkää, joskus neljä. Kauniita tähkiä”, mies kuvailee. ”Maatalouden harjoittaminen jatkui Quillaguassa 1990-luvun loppuun, vaikka joen vesi oli vähentynyt yläjuoksulla kasvaneen kulutuksen vuoksi.” Joki Torvi soi aukiolla. Kello on 12. Juomavesihanat voi avata ja omat säiliöt täyttää. Joka viikko täytetään säilöauton tankit, joista vesi johdetaan taloihin neljästi viikossa. Juomavettä on aina ollut niukasti, mutta aiemmin Quillaguan keitaan keskellä virtaava Loa-joki oli täynnä elämää. Gladis Suárez Peñan ilme kirkastuu muistosta. ”Mieheni lähti joelle, hyppäsi veteen ja nosti kolme tusinaa katkarapua. Hän myi kaksi tusinaa, ja me söimme yhden. Kalastimme myös kauniita hopeakylkikaloja.” Ilme synkkenee, kun hänen poikansa Victor Palape osoittaa joen yläjuoksua. Maan suurin kaivosyhtiö, valtio-omisteinen Codelco, ottaa joesta 400 litraa vettä sekunnissa mineraalien rikastamiseen. / 2013 ”Käytännössä koko joen vesi menee kaivosteollisuudelle. Kylät joen alajuoksulla jäävät osattomiksi vedestä, joka on perinteisesti kuulunut meille.” Vesi 62-vuotias Carlos Anselmo Herrera pysähtyy kottikärryineen ja kuivaa hikeä otsalta hattuunsa, joka suojaa keskipäivän auringolta. Maanviljelijä ei enää viljele: mikään ei kasva joen saastumisen vuoksi. ”Uskoakseni ongelmat alkoivat 1980-luvulla”, Herrera kertoo. ”Vuonna 1997 tuli valtava tulva, joka irrotti kaikki sedimentit joen pohjasta”, kertoo Victor Hoyos, joka lähti kylästä saastumisen jälkeen. ”Sitä seurasi hävitys. Joenvarren puut kuivuivat. Eläimet sairastuivat ja kuolivat, eikä niille voinut enää juottaa joen vettä. Vesi oli mustaa kuin öljy ja haisi pahalta. Kun maa kuivui, kivien päälle jäi hiiltä muistuttava kerros. Tätä kesti ehkä viisi kuukautta.” Chilen maa- ja metsätalousinstituutin vuonna 2000 tekemän selvityksen mukaan vesien pilaantuminen johtui Codelco Nor- ten Talabren padon jätevesistä. Joesta löydetyt kemikaalit vastasivat asutusperäistä jätevettä. Mittauksissa yhtä vesilitraa kohti löydettiin 4,636 milligrammaa arsenikkia. Sitä saisi olla 0,05 milligrammaa litraa kohti. Vedessä oli myös merkittäviä määriä ksantaattia, jonka raportissa todettiin voivan olla peräisin vain metalliteollisuudesta, yleensä kupari- tai molybdeenikaivoksesta. Kylä järjestäytyi ja protestoi. ”Mutta se on ohi, olemme täällä Codelcon armoilla. Codelco on isäntä valtiossa”, Anselmo Herrera toteaa. painostuksen ansioista jo vuonna 2000, mutta hallitus jakaa yhä oikeuksia pohjavesien käyttöön: Soquimich ottaa Nueva Victorian jodikaivokselleen vettä Quebrada Amargasta, joka on yksi Loa-joen lähteistä. Pettymys on antanut yhteisöille voimaa jatkaa kamppailuaan. Gladis Suárez Peñan ovella kasvaa valtavia johanneksenleipäpuita. Niiden juuret ulottuvat syvälle ja tuovat vettä maan alta. Ne näyttävät hikoilevan. ”Ne eivät hikoile, ne itkevät omaa kuolemaansa”, Suárez Peña korjaa. Puut Kaivos Vuonna 1981 sotilasdiktatuurin aikana säädettiin Chilen nykyinen vesilaki, joka jakaa vedenkäyttöoikeudet viljelijöille suhteessa viljelyalaan. Laki mahdollistaa vesioikeuksien myynnin. Codelco ja kaivosyhtiö Soquimich tarjosivat joen saastumisen jälkeen tilallisille rahaa vesioikeuksista. Moni lähti, toiset jäivät, kaikki kuitenkin myivät. Vedestä tuli kaivosteollisuuden omaisuutta. Joen tragedia jatkuu yhä. Vesivarojen käytön piti loppua kylien ”Calama, keidaskaupunki”, kyltti julistaa matkalla lentokentältä Calaman kaupunkiin. Alle kolmen tunnin ajomatkan päässä Quillaguasta sijaitseva kaupunki on likainen ja kuiva. Se halkeilee auringon paahteessa. Suorilla kaduilla pukumiehiä seuraavat henkivartijat, ja poliisi seuraa niitä, joilla ei ole hampaita. Kadun päässä, siellä missä kaupunki loppuu, leijuu ikuinen savu. Chuquicamata on maailman suurin avolouhos ja yksi maailman tärkeimmistä kuparikaivoksista. Turistioppaan mukaan se on toiseksi parhaiten avaruudesta näkyvä ihmisen aikaansaannos maapallolla. Kaivokselle johtava tie leikkaa autiomaan. Ryhmä miehiä korjaa valtavia SING-sähköyhtiön voimavirtapylväitä, joihin on viritetty 20 000 kilometriä kuparikaapelia: Chuquicamatasta vastaava Codelco on suurin yksittäinen sähkönkuluttaja Chilessä. Quillaguassa sähköä saa iltakuuden ja aamukahden välillä kylän ulkopuolella sijaitsevasta generaattorista. Victor vilkaisee kraatteria. ”Codelco on mielestäni ainoastaan rikollisjärjestö. Lopullisen vastuun kantaa Chilen valtio.” Hän seuraa katseellaan sähköjohtoa. Se kulkee kraatterin yli saavuttamattomissa ja irvailee Quillagualle, mutta ei pysähdy huolehtimaan sen tarpeista. ”Ei mitään kunnioitusta. Ne eivät kunnioita mitään.” Kuvaaja on Vuoden lehtikuvaaja. Kirjoittaja on Madridissa elävä vapaa toimittaja. 37
HELSINKI: Kamppi: Salomonkatu 5 ,????????? ^????????? ??????? ? TURKU: Yliopistonkatu 23 TAMPERE: Hämeenkatu 15 s Z<<K< hWW ? ??????Ž?Ž???????? Riemastuttavan hyvä valikoima luonnonkosmetiikkaa ... aina savinaamioista arganiaöljyyn saakka! >?Ž??Ž??Ž????????? ????? ??????Ž????? ? ^???? ja ympäristön parhaaksi. Shampoita, joilla pestessä ei luontokaan likaannu ? ??Ž??Ž??????? Ruohonjuuresta! Kesä ja sauna, siinäpä idylli, jonka kruunaa ekologisen Ole Hyvä -shampoon tuoksu. Tutustu Ole Hyvän valikoimaan sekä täyttöpalveluun ekokaupoissa tai tilaa tuotteet meiltä suoraan kotiisi. www.olehyvaluonnontuote.fi fi d???? ???Ž?????? ????? ??? Ruohonjuuresta KAIKKI norm.hint. ??Ž??Ž??Ž????????? ??Ž???? ?15% sinulle, joka katsot nokkaasi pidemmälle Voita VIP-huvia: Ruisrock ja Turun Musiikkijuhlat odottavat! www.turkuenergia.?/kesakisa
KULTTUURI 6 / 2013 39 Hylättyjen homojen jäljillä Dokumenttiohjaaja Susanna Helken koskettavassa American Vagabondissa seurataan kotinsa menettäneitä homopoikia. Tanu Kallio SYRJÄYTYNEIDEN KUVAAJA. Dokumenttielokuvia ohjaava Susanna Helken asui Yhdysvalloissa ja sai idean American Vagabondiin kotikulmiltaan. TÄ M Ä O N hyvin epämuodikas gay-elokuva”, ohjaaja Susanna Helke kuvailee dokumenttielokuvaansa American Vagabond. Helke selittää, että nykyään homoja käsittelevissä elokuvissa ei puhuta heidän kohtaamistaan ongelmista vaan nähdään, että suuria, nimenomaan homouteen liittyviä ongelmia ei enää ole. ”Haluan ravistella tätä hyväosaisten näkökulmaa: ei se mene niin, että kun itsellä on asiat hyvin, kaikilla on asiat hyvin. Tämä on vaarallinen perspektiiviharha.” Dokumenttielokuvan päähenkilön, pienessä yhdysvaltalaiskaupungissa elävän 17-vuotiaan Jamesin uskovaiset vanhemmat eivät hyväksy tämän homoutta. Jatkuvista kon?ikteista ahdistunut poika kertoo isälleen harkitsevansa itsemurhaa. Isä vie hänet asekaapille, antaa haulikon ja toteaa: näytä minulle. James päättää kuitenkin elää. Hän karkaa poikaystävänsä kanssa kuvittelemaansa gay-paratiisiin San Franciscoon. Siellä sympaattiset nuoret miehet päätyvät elämään kadulle, kun töitä ja tukea ei löydykään. Pariskunta nukkuu puistoissa, syö hyväntekeväisyysruokaa, varastaa ja kerjää. Elättääkseen itsensä he myös myyvät seksiä. K Y S E E S S Ä O N kätketty epidemia, johon Susanna Helke törmäsi pienessä lehtijutussa: selvityksen mukaan 20–40 prosenttia nuorista yhdysvaltalaiskodittomista kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Ilmiö tuli vastaan myös Helken kotikadulla, kun hän asui San Franciscossa naisystävänsä kanssa. Kadulla istui risaisen keijun näköisiä poikia, jotka kerjäsivät ruokaa. Helken mukaan yksi syy ilmiölle on paradoksaalisesti seksuaalivähemmistöjen parempi yhteiskunnallinen tilanne. ”Ennen kaapista tultiin parikymppisinä, ja jos jäi omilleen, se ei ollut niin dramaattista.” Nykyään teinit tunnistavat julkkisten ulostulojen ja median vaikutuksen vuoksi oman identiteettinsä yhä nuorempana. ”He tulevat ulos, koska ajattelevat että homous on ok, mutta perheessä tai yhteisössä näin ei olekaan. Vanhemmat kokevat, että homous on jotain iljettävää, joka on olemassa vain televisiossa, tai siellä epäilyttävien liberaalien länsi- tai itärannikolla. Ei meidän kylässä tällaista ole.” Syntyy kon?ikti, jonka seu- ELOKUVATOHTORI S U S A N N A H E L K E O N kansainväli- sesti palkittu dokumenttielokuvien tekijä, joka tunnetaan erityisesti yhdessä Virpi Suutarin kanssa ohjaamistaan elokuvista Pitkin tietä pieni lapsi (2005), Joutilaat (2001), Saippuakauppiaan sunnuntai (1998), Valkoinen taivas (1998) ja Synti (1995). Helke on taiteen tohtori ja hän toimii dokumentaarisen elokuvan professorina Aalto-yliopistossa. rauksena nuori itse karkaa, tai vanhemmat heittävät hänet pois kotoa. päätyvät lopulta isoihin kaupunkeihin, joista he uskovat löytävänsä tukiverkoston. Erityisesti myyttinen gay-kaupunki San Francisco houkuttelee nuoria. Todellisuus on kuitenkin raju: ilman rahaa kaupungissa ei pärjää. Vaikka kaupunkiin karanneissa on myös tyttöjä, pojat ovat enemmistössä. ”Ehkä se on se kundien ja isien välinen suhde. Viha homomiehiä kohtaan on niin voimakas, niin U S E I M M AT N U O R E T ät, tietäv t e r o ”Nu eissä ettei h mitään än ole itsessä tusvikaa.” valmis paljon suurempi. Joku lesbotytär voi vielä jäädä kotinurkkiin roikkumaan, mutta homomieheen liitetään niin paljon likaisuutta ja häpeää.” A M E R I C A N V A G A B O N D on tarina hylkäämisestä, mutta myös hyväksynnästä. On vaikuttavaa huomata, että vanhempiensa puheista ja teoista huolimatta nuoret eivät epäile itseään tai omaa identiteettiään. ”Kyseessä on kamppailu vanhempien arvomaailmaa vastaan. Nuoret tajuavat, että on miljoonia heidän kaltaisiaan ihmisiä. He eivät koeta muuttaa itseään: he tietävät, että heissä itsessään ei ole mitään vikaa, ei mitään valmistusvirhettä”, Helke sanoo. Teoistaan huolimatta vanhemmatkaan eivät ole hirviöitä tai hulluja, vaan aika tavallisia ihmisiä, jotka ajan myötä saattavat pystyä kohtaamaan oman elämänsä valinnat. Susanna Helkeä kiinnosti ymmärtää, miten äiti voi päätyä hylkäämään lapsensa. ”Sain lapsen prosessin aikana, ja raskaushormoneilla on varmasti ollut vaikutusta”, Helke sanoo nauraen. Sitten hän vakavoituu. ”Miten homous voi olla demonisoitu niin pahaksi, että se on pahempaa kuin mikään muu? Kadulle joutuminenhan asettaa nuoret monenlaiseen vaaraan, ihan vain sen takia, että vanhemmat eivät hyväksy.” D O K U M E N T T I E L O K U V A N loppupuolella kuvaan tuodaankin Jamesin perhe, johon poika on kaiken aikaa kuitenkin pitänyt yhteyttä. Isoäiti ja äiti ovat analyyttisia ja kaikesta huolimatta rakastavia. Vaikka isä näytetään vain metsästysretkellä kahdestaan vaimonsa kanssa, kohtaus on yksi elokuvan koskettavimpia. ”On tärkeää, että katsoja joutuu kohtaamaan vanhemmat. KODITTOMAT & RAKASTUNEET. Kuinka joku voi pitää rakkautta likaisena, Susanna Helken dokumentti kysyy. Muuten sitä helposti ajattelee, että kyse on vain tyhmistä, suppeakatseisista amerikkalaisista. Jamesin äiti Sandy elää suuren ristiriidan kanssa. Isästäkin näkee, että kyseessä on aika herkkä tyyppi, ei mikään paha ihminen.” Ylipäänsä Helke pitää vanhempia omien tekojensa suurimpina uhreina: nuorilla on vielä pitkä elämä edessä ja mahdollisuus selvitä, mutta vanhemmat menettävät lapsensa. Vaikka välit monesti myöhemmin korjaantuvat, vanhemmilta voi jäädä näkemättä kokonainen ajanjakso lastensa elämästä. ta, törmäsin googlatessa artikkeleihin ja organisaatioihin, jotka kertoivat tästä aiheesta Britanniassa. Ja Le Mondessa oli juuri iso vastaava tarina”, Helke kertoo. Suomen tilannetta Helke ei ole selvittänyt, mutta kertoo järkyttyneensä maaliskuussa ilmestyneestä Keski-Uusimaan pikkuartikkelista. Siinä viitataan lastensuojelun työntekijöiden havaintoihin, joiden mukaan vanhemmat hylkäävät ja pahimmassa tapauksessa hakkaavat lapsiaan, kun he paljastuvat homoiksi. ”On vaikea uskoa, että tällaista tapahtuu Suomessa.” kodittomuusilmiö olemassa muualla kuin Yhdysvalloissa? ”Kun tein tutkimusta aihees- KATI PIETARINEN ONKO HOMONUORTEN American Vagabond elokuvateattereissa nyt.
40 6 / 2013 TEATTERI Teemu Laasonen KOHTAAMISIA KARJALASSA. KULTTUURITANTTA Kirjoittaja on popmuusikko ja näyttelijä. Ksdf Hän vuorottelee tällä kolumnipaikalla ohjaajaopiskelija Ruusu Haarlan kanssa. Irinka-näytelmä kertoo evakkomummon ja maahanmuuttajanuoren tapaamisesta. Poco a poco Thaimaassa puun, kumipuun. Mutta se ei ollut mikään tavallinen kumipuu. Se oli kaunein ja mahdottomin puu, jonka olen koskaan kohdannut. Oikeastaan se oli monta puuta, mutta kuitenkin lopulta yksi, irvokas ja holtiton jättiläispuu tasaisesti kasvavan kumipuumetsän keskellä. Voisin kertoa tuhansin sanoin kuinka sen raajat kasvoivat mielipuolisesti kaikkiin suuntiin toisiinsa tunkeutuen, rungosta oksaksi, oksasta takaisin rungoksi ja juureksi muuttuen. Kuinka sen keskellä, kaiken alkutekijänä seisoi tuhatvuotinen emorunko norsun takajalkoineen, kalloineen, sapeleineen, kärsineen. Mutta se olisi turhaa. Riittää kun mainitsen, että se oli hieman vänkyrä mutta onnellinen puu. VIIME VUONNA NÄIN mieleen, kun saavuin Kuubaan kolme viikkoa sitten. Kymmenen vuotta olin kuunnellut vouhotusta ”viimeisestä mahdollisuudesta nähdä Castron Kuuba”. Nyt tai ei koskaan! Kun Castrot kuolevat, kaikki muuttuu, ne messusivat. Nyt meitä käy täällä kaksi miljoonaa vuodessa. Kaksi miljoonaa kosketusnäytönsilittäjää marssii parijonossa kaupungista toiseen ihmettelemässä, miten he pärjäävät ilman internetiä, Coca-Colaa ja Dijon-sinappia. Me hämmästelemme, miten Tampereen kokoiset kaupungit voivat olla täynnä kukkoja, kävelykatuja ja päätä huimaavaa svengiä. Kun katsomme ympärillemme, näemme kaikki vuosikymmenet 1950-luvulta 1990-luvulle, mutta 2000-luku loistaa poissaolollaan. TUO PUU TULI MINULLE heiltä itseltään. Mitä tapahtuu, kun Castrot kuolevat? 18-vuotiaalle baracoalaisnuorukaiselle tämä on liian arka aihe, eikä hän halua ajatella koko asiaa. Kolmikymppinen puuartesaani Freddy varmistaa, ettei kukaan kuule ja kuiskaa: ”Onhan tässä systeemissä aika paljon parantamisen varaa.” Pedro, nelikymppinen entinen nyrkkeilijä, puolestaan puhuu niin, että kaikki kuulevat: ”Kun he kuolevat, kaikki muuttuu paremmaksi. Se elämä, jota minä elän 20 dollarin kuukausipalkalla, ei ole ihmisen elämää.” Parikymppinen Maria hymähtää: ”Kuka on Castro? Minä näen hänestä vain kuvia kadunvarsilla ja televisiossa.” Ernesto, kuusikymppinen asianajaja, joka on viikon päivät jakanut kanssamme kauniin asuntonsa Santiagossa, katsoo silmiin ja naurahtaa: ”Ei täällä silloin mikään muutu, vaan systeemiä parannetaan koko ajan. Poco a poco.” Kyselen yhtymäkohdista muiden sosialististen valtioiden kanssa, mutta Ernesto torppaa yrityksen. ”Ihmiset haluavat verrata ja rinnastaa, mutta tässä tapauksessa se on mahdotonta. Kuuba on oma lajinsa, hyvässä ja pahassa.” Hän on hetken vaiti. ”Mutta sen saarron ne voisivat kyllä pikkuhiljaa purkaa” Comprendo. Kumipuu se on. Taipuu tuulessa, muttei kaadu. Kahden mantereen evakot kaivoskylä Outokummusta on kehkeytynyt ”Pohjois-Karjalan Dubrovnik, vireä kulttuurikaupunki, jossa kaikki taiteenlajit kukkivat vapaina ja villeinä.” Ainakin jjos Outokummun teatteria on uskkominen. Rohkeudesta kielii kaupungin Vanhan Kaivoksen valtaava muV ssiikillinen karjalais-afrikkalainen eevakkonäytelmä Irinka. Näytelmä on kaukana peruskesäteatterista, o E N T I S E S TÄ joka sulaa jälkiä jättämättä väliajalla nautitun jäätelön tahtiin. Esko-Pekka Tiitisen käsikirjoittama ja Inkeri Tiitisen ohjaama Irinka kertoo, mitä tapahtuu, kun karjalainen evakkomummo ja Suomesta turvapaikkaa etsivä afrikkalainen nuori mies kohtaavat. Idea syntyi, kun Inkeri Tiitinen opiskeli Tansaniassa. N ÄY T E L M Ä N A F R I K K A L A I N E N vieras on Arlindo, jota näyttelee nuori Carlitos Mario Joensuun liepeillä sijaitsevasta Niittylahden kylästä. ”Arlindo saapuu Afrikasta Pohjois-Karjalaan, eikä tiedä mitään”, Carlitos Mario tiivistää. Vähän kuin hän itse, kun hän kuusi vuotta sitten muutti Suomeen Angolasta. Pohjois-Karjalaan nuori mies päätyi Helsingin ja Turun kautta. Jo murre kertoo, missä koti nyt on. ”Valmistun ensi vuonna nuoriso-ohjaajaksi. Viihdyn hyvin, sillä kaverit ja tyttöystävä ovat täällä.” P Ä ÄTÄ N K Y S YÄ A S I A A potkinut Carlitos Mario innostui näyttelemisestä Joensuun nuorten monikulttuurisessa Teatteri Satamassa, jota vetävä Ulla Lehmusoksa suositteli häntä näytelmään. Ennen Irinkaa Carlitos Mario ei tiennyt mitään evakoista. Nyt yhtäläisyyksiä erilaisten pakolaiskokemusten välillä putkahtelee esiin. ”Kun muutin Suomeen, jouduin aloittamaan kaiken alusta.” ”Rasismia olen kohdannut, totta kai. Joka paikasta löytyy eri lailla ajattelevia ihmisiä, paitsi ehkä Etelämantereelta”, Carlitos Mario hymähtää. ”Näytelmä viestii siitä, että olemme kaikki samanlaisia ihonväriä lukuun ottamatta. Meidän pitää kohdella toisiamme hyvin. Emme voi arvostella ennen kuin edes tiedämme, miksi toinen on täällä.” I K Ä N S Ä J A L K A PA L L O A SEINÄKUKKA Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.?. Anna-So?a Joro Olavi Uusivirta KURESSAARI. Viro, kesäkuu 2013. Irinka-näytelmän kantaesitys 29.6. Kiisu-teatterissa Outokummun Vanhalla Kaivoksella. Esityksiä 28.7. asti. Kirjoittajaa innostavat yhteiskunnan ilmiöt ja arjen sankarit.
KULTTUURI 6 / 2013 Pelaa & selviydy Taiteilija Olga Žitlinan teos jäljittelee siirtotyöläisen kimuranttia elämää. E I T Ä N noppaa. Saan tulokseksi kakkosen. Siirryn lentokentältä venäläiseen kaupunkiin. Rekisteröin passini kaverin osoitteeseen. Heitän taas ja onnistun saamaan työluvan. Jo ennen saapumista olen harjoitellut venäjää. Rajalla täytin migraatiokortin. Muut pelaajat ihmettelevät etenemistäni: löydän työtä ilman välimiestä, vaikka työaika onkin 15 tuntia päivässä ja palkka mitätön. Mutta edistyminen ei takaa mitään. Seuraavat nopanheitot voivat viedä minut poliisin tai Federaation siirtolaiskeskuksen kynsiin. Ehkä työlupani mitätöidään, ja päädyn orjatyöhön? Ehkä minut karkotetaan? Maksan lahjuksia, mutta se ei aina riitä. H O N siirtotyöläisen kokemuksia jäljittelevä lautapeli Russia, The Land of Opportunity. Vuonna 1982 syntynyt pietarilaistaiteilija Olga Žitlina suunnitteli pelin taideryhmä Što delatin pyynnöstä syksyllä 2011. Venäjälle tulee Yhdysvaltain jälkeen eniten työperäisiä siirtolaisia maailmassa. Peli keskittyy Keski-Aasian entisistä neuvostotasavalloista saapuvien kohtaloihin. Kyse on yhteensä miljoonista ihmisistä. Venäjällä näistä ihmisistä puhutaan usein ”laittomina siir- K YSEESSÄ tolaisina”, vaikka Venäjän ja useiden entisten neuvostotasavaltojen välillä solmittu viisumivapaus takaa laillisen matkustamisen Venäjälle. Sopimuksia ja siirtolaisten oikeuksia ei kunnioiteta. Työlupia on vaikea saada, lupien rekisteröinti on hankalaa ja poliisi voi takavarikoida siirtotyöläisen passin. Tulijat ovat myös alttiita hyväksikäytölle ja huijauksille. Palkkoja, työehtoja ja turvallisuusmääräyksiä poljetaan, ja työläisiä kohdellaan usein huonosti. L A U TA P E L I J AT K U U . Joudun uusnatsien pieksemäksi. He vievät työlupani, ja hankin väärennetyn luvan. Poliisi pidättää ja hakkaa minut. Rahaa menee taas lahjuksiin. Luita on murtunut, ja pitäisi saada lääkärinhoitoa, mutta hyvä kun saan edes syötävää ja majapaikan. Edessä on kivinen tie siihen, että ansaitsisin riittävästi ja voisin palata kotimaahani mukanani rahaa perheelleni. Apua ei ole helppoa löytää. Muutaman ihmisoikeusjärjestön lisäksi siirtotyöläiset voivat odottaa tukea vain maanmiestensä yhteisöistä. Entisistä neuvostotasavalloista tulleista siirtolaisista vain harva asettuu Venäjälle pysyvästi. Valtaosa työskentelee maassa vuosikausia, mutta palaa välillä kotiin. suutta. Performanssissa Salaliitto hän organisoi pietarilaisen luovan luokan edustajia vaihtamaan vaatteitaan aamuisin siirtotyöläisten kanssa. Hän halusi rikkoa ulkoasuun perustuvia steretypioita ja havainnollistaa, miten siirtotyöläisen näköisiin ihmisiin suhtaudutaan. Venäläismedia on ollut kiinnostunut lautapelistä, mutta valtion tai yritysten politiikassa ei ole näkynyt muutosta. ”Venäjän kasvava talous on riippuvainen halpatyövoimasta. Suuryhtiöt ja valtio ovatkin vain harvoin kiinnostuneita parantaman siirtotyöläisten asemaa”, Žitlina täräyttää. ”Nykytilanne avaa lähes rajattomat mahdollisuudet työvoiman riistoon, jopa täyteen orjuuttamiseen.” TAIDETTA, TEORIAA & AKTIVISMIA VA P U N P Ä I VÄ N Ä aurinko hoh- kaa Pietarissa kuin tropiikissa. Opposition mielenosoitus pysäyttää keskustan liikenteen. Vasemmisto- ja oikeisto-oppositio marssivat omissa kulkueissaan. Eri poliittiset ryhmittyvät erottuvat, samoin vihreä liike ja seksuaalivähemmistöjen blokki. Siirtotyöläisten oikeuksien puolustajia ei kuitenkaan näy. Marssijoita on muutamia tuhansia ja tunnelma vaisuhko. Pääkatu Nevski prospektin varrella virkavaltaa on läsnä yhtä paljon kuin mielenosoittajia. ”Venäjän oppositio on nyt aika hajallaan”, harmittelee amerikkalaissyntyinen Thomas Campbell, yksi kaksikielisen Što delat (”Mitä on tehtävä”) -lehden kantavia voimia. Vuonna 2003 perustettu taideryhmä Što delat pyrkii yhä haastamaan valtavirran. Taiteen, poliittisen teorian ja aktivismin risteyttävä ryhmä yhdistää vasemmistolaisia kirjailijoita, taiteilijoita, ?losofeja ja aktivisteja. Se toimii Pietarissa, Moskovassa ja Nižni Novgorodissa. Campbellin mukaan Putinin uudelleenvalinnan jälkeen kontrolli Venäjällä on tiukentunut. Aktivisteja ja kansalaisjärjestöjä painostetaan oikeusjutuilla. Pitäisi tapahtua jotain mullistavaa, jotta tilanne paranisi. www.chtodelat.org Ville Ropponen Englanninkielinen peli ladattavissa: www.olgajitlina.net/russialandofopportunity Ž I T L I N A on ennenkin käsitellyt teoksissaan siirtolai- OLGA ITE $UNWLQHQ ,7( ² .RUXQGL /DSLQNlYLMlQWLH 529$1,(0, ZZZ NRUXQGL IL $YRLQQD MRND SlLYl ± ,7( 7XQWXUHLOOD ² 6LLGD ,QDULQWLH ,1$5, ZZZ VLLGD IL $YRLQQD MRND SlLYl ± .\O PLH ,7( ² 3DSSLODQ 3LKDWWR 9DOWDNDWX /$33((15$17$ ZZZ PVO IL $YRLQQD WL±VX ± 3DUDWLLVLQ 3XXWDUKXUL ² 3DULNNDODQ 3DWVDVSXLVWR .XXWRVWLH 3$5,..$/$ ZZZ SDWVDVSXLVWR QHW $YRLQQD WL±OD ± 0DDWD QlN\YLVVl ² .\PHQODDNVRQ PXVHR 0HULNHVNXV 9HOODPR 7RUQDWRULQWLH .27.$ ZZZ PHULNHVNXVYHOODPR IL $YRLQQD WL WR VX NH PD VXOMHWWX puut ovat runoja Kristoffer Albrecht Taneli Eskola Ritva Kovalainen Pentti Sammallahti 31.5.2013–12.1.2014 SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO Bulevardi 40 . www.sinebrychoffintaidemuseo.fi Pääsy 10 – 8 e, alle 18-v. ilm . ti, pe 10–18, ke, to 10–20, la, su 11–17, ma suljettu 41
Tanu Kallio 6 / 2013 42 RUUMIINKULTTUURI Apeaa pelleilyä kuuntelee kaikki Shostakovitshin sinfoniat kolmessa osassa 2/3 DRAAMAA. Tällä kertaa piiriläiset muistivat eväät, mutta unohtivat paloturvallisuuden. Rivit repeilevät Shosta-piiri taistelee yli puolenvälin. H O S T A - piirin toinen tapaaminen on totta. Piirin kolme jäsentä – säveltäjä, kirjailija ja keskustelut ylöskirjaava toimittaja-ohjaaja – kokoontuvat jälleen sunnuntaiseen Voiman toimitukseen. Piiri jatkaa Shostakovitshin 15 sinfonian läpikuuntelua. Nyt vuorossa ovat sinfoniat 6–10, jotka sijoittuvat säveltäjän toiselle luomiskaudelle. Shostan tuotanto jaetaan neljään kauteen: nuoruus, sodanaikaiset teokset, sodanjälkeiset teokset ja kypsä kausi. Sodanaikaisia teoksia määrittävät voimistuva ohjelmallisuus, ulkomusiikilliset tapahtumat, joi- S ta kuvataan musiikin keinoin, sekä ulkomusiikilliset päämäärät, kuten kansakunnan voimistaminen. Tuotannossa korostuvat terapeuttiset elementit: säveltäjä yrittää kuvata ihmisyyttä ja kärsimystä ja valaa uskoa Neuvostoliiton kansalaisiin toisen maailmansodan keskellä. Sodan jälkeen Stalinin vainot jatkuivat yhtä ankarina. Istunnon viimeinen sinfonia on sävelletty Stalinin kuolinvuonna 1953. Piiri tekee Shostasta yllättävän havainnon. Vaikka tuotannossa on ohjelmallisia painotuksia, laajempaa mittakavaa määrittää esteettinen valikointi. Shosta tuntuu tekevän kokonaistaideteosta, seuraava sinfonia kumoaa edellisen teesit. 34–48-vuotiaana. Se herättää hieman ali ja yli nelikymppisissä piiriläisissä mielenkiintoa: mitä taiteilijalle ja luomiskyvylle tapahtuu kun kypsä kausi lähestyy, mutta seniliteettiin on vielä matkaa? Voiko mikään korvata nuoruuden vimmaa ja uuden löytämisen iloa? Silti ensin säädetään toimituksen stereoiden volyymitasoa. ”Kannattaa aloittaa hiljempaa, jää gainia loppuiltaan”, säveltäjä neuvoo edellisestä kerrasta viisastuneena. Nelikymppisen viisautta. Susanna Kuparinen Shosta-piirin kuuntelema levytys: Rostropovich conducts Shostakovich: The Complete Symphonies, Warner Classics 2007. Jutun lähdemateriaalina Otavan iso musiikkitietosanakirja (1979), Wikipedia & Shostakovitshin elämäkertoja. alkuun. Piiri huomaa, että tämän päivän sinfoniat Shosta on säveltänyt M U T TA P A L ATA A N Edellisen kokoontumisen huipennukseksi kuunneltu viides sinfonia oli Shosta-piirille niin voimakas kokemus, että emme uskalla odottaa kuudennelta mitään. Alku lähtee käyntiin lupaavasti. Shosta häiritsee melodiaa, vaikutelma on rikottua, särkynyttä kauneutta. ”Parahultaisesti soivat jouset”, säveltäjä kehuu. Kutonen on leikkisyydessään sukua nuoruuden Shostalle. ”Elegantimpi ja hengittävämpi kuin vitonen”, ohjaaja sanoo. ”Ei hiero samalla tavalla naamaan kauneuttaan.” Sitten totuus alkaa valjeta. Kutosen ainoa tehtävä on esitellä keveyden ja eleganssin erilaisia ominaisuuksia, ihan taitavastikin. ”Arkaa kehittelyä”, suree kirjailija, mutta toisaalta vähillä teemoilla on saatu paljon aikaan. Koska Shosta pihtaa aineksia, venyttää vähät eväänsä ohueksi naruksi ja aloittaa joka osassa uuden aihion, sinfonian kolme osaa ovat kolme mekaanista soittorasiaa. Kolme biisiä, jotka on liitetty väkisin yhteen ja valehdeltu sinfoniaksi. Kolmas osa kirvoittaa kirjailijalta ja säveltäjältä pari vaisua kommenttia. ”Vuorenpeikkojen ja miekkatanssin maailma”, säveltäjä hymyilee apeasti. ”Melodisesti hapuileva soundi on tumppu. Tavallisuus on vahvuus ja heikkous”, kirjailija hymähtää. Shostan innoton kieli poskessa -meininki on kuin naapurin lähentelevä teknokraatti pikkujoulutunnelmissa. Vaikka teos kestää vain puolituntisen, Shosta-piiriä paleltaa. Sunnuntai on harmaa, sataa. Kutonen ei tuo lämpöä. Suussa maistuu väljähtynyt sampanja. Avaamme jallun ja nokimme sitä kuin pesue säikähtäneitä lokinpoikasia. Sinfonia nro 6 b-molli (1939), kesto n. 30 min. Hitikästä propagandaa ”Menkää kuselle nyt”, ohjaaja käskee. ”Seitsemäs kestää 75 minuuttia.” Piiri on jännittynyt, edessä on Shostan kuuluisin ja kiistellyin sinfonia. Ohjaaja tilittää traumaansa: ”En ole kuunnellut seiskaa 25 vuoteen, koska kuulin sen lapsena satoja kertoja.” Seitsemäs on täysin ohjelmallinen, eli siinä kerrotaan tapahtuma tai tarina, joka viittaa musiikin ulkopuolelle. Seiskassa kuvataan Saksan ja joidenkin tulkintojen mukaan myös Suomen sotavoimien piirittämää Leningradia, kaupunkilaisten hätää ja lopun vapautusta. Piiritys kesti 900 päivää ja sen aikana kuoli nälkään ja tauteihin yli 650 000 siviiliä. VOIMA SUOSITTELEE Shosta sävelsi sinfonian kolme ensimmäistä osaa piiritetyssä kaupungissa, kunnes hänet lennätettiin perheineen ilmasiltaa pitkin Moskovaan, jossa hän sävelsi neljännen osan. ”Olikohan syyllinen olo”, ohjaaja miettii. ”Tää on aikuisten Pekka ja susi. Ensin Shosta kuvitti tän aikuisille ja sitten aikuiset mulle. Omalle ajattelulle ei ole jätetty tilaa. Koko ajan pitää ajatella konkreettista tapahtumaa maailmassa, tosi ahdistavaa”, ohjaaja angstailee. Sinfonia alkaa. ”Tässä kohtaa mulle on selitetty miljoona kertaa, että kuuntele: pahaa aavistamaton kaupunki herää, ajattele Leningradin katuja aamuauringossa, kun ne ihmiset ei tiedä, mikä niitä odottaa.” Kirjailija vaientaa ohjaajan. ”Emmä halua ajatella niitä katuja, musiikki pienenee, alkaa nähdä kuvia jostain Eisensteinin leffasta.” Vihjeet sinfonian tunnetusta marssiteemasta vilahtavat. Sinfonian hyökkäystä kuvaavassa ensimmäisessä osassa tulee suvantovaihe. ”Nyt ne luulee, ettei hyökkääjät tulleetkaan ja leipomot avaavat ovensa ja leivokset tuoksuvat”, kirjailija maalailee. Ohjaaja ja säveltäjä turhautuvat. ”Älä sä nyt aloita tota”, ohjaaja kivahtaa. ”Nyt sitä volaa lisää”, säveltäjä vaatii, kun Shostan marssiteema saa yhä massivisempia muotoja. Piiri vaikenee. Seitsemänteen pakatut uhka, pelko ja väkivalta ovat niin vahvoja, että on pakko nostaa kädet ylös ja antautua. ”Tällaista on musiikki, pojjaat ja tyttäret”, säveltäjä karjuu natsisaappaiden – vai Stalinin saappaiden – kolistessa. ”Hei, se on laittanut tohon saumaan pianon!” ohjaaja huomaa. ”Se tekee kaupunkilaisten hädästä modernia. Silloinkin oli pianoja ja baareja, joissa soiteltiin viimeisiä sointuja nälkäkuoleman alla.” Kun on pisteytyksen vuoro, Shostapiiri ajautuu avoimeen kon?iktiin. Ohjaaja ja kirjailija antavat kouluarvosanaksi vain suurin piirtein yhdeksikön. ”Te ootte erikoisuuden tavoittelijoita”, säveltäjä ärähtää. ”Hitti on hitti, eikä siinä voi olla itsessään mitään vikaa!” Säveltäjä kiskoo takkia niskaan ja kävelee määrätietoisesti kohti ulkoovea, mutta palaa maanittelun jälkeen. Hän ottaa avuksi kättä pidempää. Säveltäjä on printannut piirin jäsenille jokaisesta sinfoniasta Wikipedia-artikkelin. Hän nostaa seiskasta kirjoitetun artikkelin toiseen käteen ja heiluttelee toisella kädellään muiden sinfonioiden huomattavasti ohuempia tekstejä. ”Ei kai siitä turhaan kirjoiteta näin paljon?” säveltäjä tivaa. Ohjaaja ja kirjailija ovat närkästyneitä. Seiska on saanut tähän asti parhaan arvosanan, huolimatta joistakin Koonnut Kaisu Tervonen Voimaa valitsee suosit suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 5.8. asti voima@voima.?. Voima päättää tietojen julkaisusta. MARIA ALVAREZIN MUSEO TAMPEREEN TEATTERIKESÄ KOHTUULLISEN KOSTEA KESÄNÄYTTELY 1.9. saakka Kaboom!, Helsinki www.omakirppiskaboom.com Maippi Ketolan näyttely kertoo tarinan kuolleena syntyneet siamilaiset kolmoset kantaneesta Maria Theresa Alvarezista ja surusta, jonka hän upotti valmistamiinsa muistoesineisiin. 5.-11.8. Tampere www.teatterikesa.?/ Aina ei näyttelyä tarvitse etsiä kotikonetta kauempaa, minkä todistaa Animatricksfestivaalin sivusto, jonka kolmen kuukauden välein vaihtuva ohjelmisto esittelee tällä kertaa suomalaisen kesänvieton kummallisuuksia. Viikon mittaan eri lavoilla voi nähdä toisaalta Miss Julien tai Medeian, sitten taas toisaalta SCUM Manifeston tai performanssiduon matkapäiväkirjan. Tanja Ahola TÄYDENKUUN TANSSIT 21.-25.7. Pyhäjärvi www.fullmoondance.? Tanssifestivaalin uusi johtaja Liisa Pentti aloittaa pestissään tulevaisuuteen katsovalla teemalla Nykytanssin jälkeen, jota käsitellään niin tanssiteosten, kurssien kuin seminaarinkin muodossa. URB 13 2.-11.8. Kiasma, Stoa, kaupunkitila, Helsinki www.urb.? Urbaanin taiteen festivaalilla nähdään tänä vuonna muiden muassa suomalais-australialainen yhteistuotanto Sloap, joka yhdistää ennakkoluulottomasti skeittausta ja BMX-pyöräilyä tanssiin. Mattias Edwall & Mats Bäcker 30.9. saakka www.animatricks.net/galleria
6 / 2013 MUSIIKKI ärsyttävistä elementeistä, kuten ylipitkästä kestosta ja teemojen jankuttamisesta. Säveltäjä tyytyy selityksiin nuristen ja istuu toimituksen sohvalle. ”Olen tekemisissä tunnevammaisten kanssa”, hän mutisee. Sinfonia nro 7 C-duuri (1939–40), kesto n. 75 min. Hirveä uuvutus Shostan kasia pidetään yhtenä hänen parhaimmistaan. Piiri on eri mieltä. Shostalta odotettiin voiton sinfoniaa, jatkoa seiskan patrioottisuudelle. Kasi on ylväs avokämmenlyönti, ristiriitainen ja hankala, synkkä. Mutta se ei sytytä. Säveltäjän otsa rypistyy. ”Aika täynnä, kaikki soittavat koko ajan täysiä. Metelöidään, että saataisiin muka ytimekkäämpää kamaa. Tää on vaan rasittavaa, jokainen osa on puolet liian pitkä”, säveltäjä sanoo. Teos on taitavasti sävelletty, mutta sitä kuunnellessa alkaa kaivata seiskan jämeryyttä, etenevyyttä ja johdonmukaisuutta. Shosta unohtaa soitinryhmät ja rakentaa tehot niin, että koko orkesteri soittaa joko kovaa tai hiljaa. Ei juuri solistisia osioita. Toisaalta kahdeksikossa on sinfonioille ja kokonaistaideteoksille ominaista ”valkoista mönjää”, sitkeää sidosainetta, joka pitää osiot kasassa ja täyttää välit, jotka kuljettavat uuteen musiikilliseen käänteeseen. ”Aforistikko ei ymmärrä mönjää. Jos ei nauti mönjästä, on hulluutta kuunnella sinfonioita”, kirjailija lausahtaa. Mieleen painuu hetki, kun Shosta malttaa pistää orkesterin ja laajan tekstuurin paussille, jättää jousiryhmän pohjalle ja antaa puupuhaltimien soittaa unisonossa päälle. ”Miksi Shosta haahuilee, miksi se ei vaan hylkää kaikkea?” kirjailija miettii avuttomana ja haukkaa täyslihanakkia. ”Miksi Shosta ei hylkää melodiaa kokonaan, koska tää ei eroa atonaalisesta musiikista muuten kuin että se on tonaalista”, säveltäjä kysyy sirpaleista koostuvaa mattoa kunnellessaan. ”Se ei voinut”, kirjailija muistuttaa. Totta. Neuvostoliitossa oli isänmaallinen, konservatiivinen kausi. Tonaalinen musiikki perustuu duuri- ja mollisävellajeihin palautuviin sointukuvioihin, atonaalisuus taas on sävellajeista vapaata kilkutusta. Ensin natsit kielsivät atonaalisuuden bolševistisena ja myöhemmin Neukkula länsimaisena hapatuksena. Shosta yritti kiertää sääntöjä. Tulos: outo sekasikiö. ”Aivan. Tässä kysymys Shostan musiikista on aidosti poliittinen”, säveltäjä myöntää. Kun kasin viimeinen osa alkaa, piirillä menee lopullisesti hermot. ”Ja nyt Shosta palkitsee kuulijat vielä 14 minuutin turhalla ja ylipitkällä allegrolla. Kiitos.” ”Kahdeksas ja yhdeksäs sinfonia ovat niin huonoja, että Shosta-piiri yrittää tehdä polttoitsemurhan, kirjoita se muistiinpanoihisi”, säveltäjä sanoo ja istahtaa lusimaan teoksen loppuun. Piiri keskustelee Stalinin sodanjälkeisistä vainoista. Shostaa ja muita taiteilijoita alettiin jälleen syyttää formalismista, eli muodon asettamisesta sisällön ja merkityksen edelle. Kuristava ilmapiiri palasi. Takakireyden kuulee. Säveltäjä katsoo tuimasti siideriään tyynesti särpivää, tupakkia polttelevaa kirjailijaa. ”Joukossamme on petturi”, säveltäjä sanoo synkästi. ”Miksi mä printtailen artikkeleita, muistiinpanosivuja ja tuon partituurit ja kynät, jos niitä ei käytetä.” Kirjailija protestoi. ”Ei pidä paikkaansa, mä luen niitä koko ajan.” Ohjaaja puolustaa kirjailijaa. ”Voin todistaa, että se ei juuri koskaan tee muistiinpanoja, oon tuntenut sen 12 vuotta.” Shosta-piiri tajuaa vajonneensa hulluuteen ja repeää nauruun. ”Huomasittekste, muutama minuutti sen jälkeen kun on puhuttu Stalinista, me aletaan kytätä toisiamme!” kirjailija hohottaa sinfonian lopun typerän triangelisekoilun päälle. Sinfonia nro 9 Es-duuri (1945), kesto n. 25 min. Kymppi on kymppi Kun kympin ensimmäiset tahdit kajahtavat, kaikki edeltävä pyyhkiytyy pois. Piiri tuijottaa toisiaan hurmaantuneesti ja huokaa helpotuksesta. Taiteilijat ovat parhaimmillaan keski-ikäisinä, jos he malttavat pitää fokuksen ja kestävät epäonnistumiset. ”Tässä on mönjää, mutta hyvää mönjää”, kirjailija toteaa. Kymppi on synteesi Shostan hyvistä puolista. Siinä on nelosen sakea matto, vitosen roolitetut soittimet ja soitinryhmät, seiskan dynaamiset tehot, koko orkesteri soittaa, mutta maton rikkovat jumalaisen kauniit solistiset osat. Kymppi on absoluuttista musiikkia, se uskaltaa olla vaikeatajuinen kuten kahdeksikko, mutta ei itsetarkoituksellisesti. Siinä on vimmaa, kuten Shostan toisessa sinfoniassa. ”Tajuatteko, että pelkästään tää kympin eka osa kesti yhtä kauan kuin koko yhdeksäs sinfonia, jota me ei pystytty kuuntelemaan keskittyneesti. Nyt me ollaan oltu koko ajan täysin mukana, ja aika meni siivillä”, ohjaaja sanoo. Piirin tähänastisen historian huikein hetki koittaa, kun sinfonian keskellä soi piirin logo, Shostan signeeraus eli sointukuvio D-Es-C-H. Kun soinnut puretaan saksalaisella ja englantilaisella litteraatiolla saadaan D-S-C-H. Kympissä Shosta käyttää allekirjoitusta ensimmäisen kerran sinfonioissaan. Se on samaan aikaan yksinäisyyden ja vapauden hetki. Teoksessa taiteilija elää. ”Toisinaan kauneus voittaa ajan”, säveltäjä sanoo hartaasti. ”Mun ongelma on se, että olen nopea. Pakko myöntää, että hitikkyys ei ole aina paras tae hyvyydestä. Kymppi ei ole hitti ja se on pitkä, silti se on paras”, kirjailija sanoo. Sovinnollisuus valtaa Shosta-piirin. ”Ehkä mun pitää nostaa vähän seitsemännen sinfonian arvosanaa”, kirjailija sanoo, ja muuttaa 9:n perässä seisovan miinuksen pienellä kynänvedolla plussaksi. ”Mä olen niin onnellinen, että sain jakaa kympin kanssanne”, säveltäjä sanoo. Shosta-piiri julistaa edellisestä viidestä tunnista oppineena: Hyvä taide edistää yhteiskuntarauhaa! ä misiss e k e t ”Olen mmaisten va tunne ssa.” kan Sinfonia nro 8 c-molli (1943), kesto n. 65 min. Järki lähtee Kun säveltäjä kuulee, että yhdeksäs sinfonia on Shostan lyhyin, hän puhkeaa laulamaan iloista kansanviisua. Hymy hyytyy kun teos alkaa. Miksi säveltäjä intoutuu tanssimaan yhdeksättä, sehän on ihan paska, tietokoneella formalismia googlaileva ohjaaja ihmettelee, kunnes sieraimiin nousee savun haju. Kynttilöiden päälle lennähtänyt nuottipaperi saa aikaan tuhkasateen, vaikka paperista ehtii palaa vain vasen nurkka. Säveltäjän notkeat river dance -askellukset tekevät lopun pikkukipinöistä. Muovimattoon jää pieni reikä. Sinfonia nro 10 e-molli (1953), kesto n. 55 min. Kaikilta piiriläisiltä täydet pisteet. & & 43 Levykauppa eronen Viiskulmassa myy käytettyjä ja iskemättömiä vinyylejä ynnä muita tallenteita. Which is nice. Avoinna ke-pe 12–18 & la 11–16. Dub, jazz, salsa, klassinen. PORI FOLK kaupunkifestivaali 16.-18.8.2013 Pruuvaavamman Folkin klubi pe 16.8. Saikku. Liput: 5 € Anna Fält -soolo, Them Bird Things, Motelli Skronkle Roope Salminen & Koirat pe 16.8. Bar Kino. Liput: 10 € Rajatapaus-konsertti la 17.8. Porin Teatteri. Liput: ennakkoon 10 € / ovelta 15 € Ida Elina, Saaga Ensemble, Timo Rautiainen Folk Band Lasten Folk -minifestivaali la 17.8. Kulttuuritalo Annankatu 6. Liput: 5 € Kirppu ja Härkä & Henxelit. Monenmoista meininkiä muksuille. Liput ennakkoon: Lippulinja, kesä-heinäkuu ti-pe 11-14, muulloin ti-pe 11.30-17.30, puh. 02 633 0125, www.rakastajat.?/lippulinja Liput ovelta tuntia ennen konsertin alkua. Myös runsaasti maksutonta ohjelmaa. Katsasta koko festivaalikattaus: www.pori.?/porifolk
TAABORINVUORI SOI LIPUT: Lippupiste, puh. 0600 900 900 (1,96 €/ min+pvm), klo 7–22, www.lippu.fi. Lippuja myös portilta tuntia ennen tapahtuman alkua. la 10.8. klo 15 Jukka Poika & Sound Explosion Band TAABORINVUORI P-paikka: Koulunkulmantie 34, Palojoki, Nurmijärvi. 23/10 € (+palv.maksut) NURMIJÄRVEN K U LTT U U R I PA LV E L U T www.nurmijarvi.fi/ tapahtumat KEITELEJAZZ Äänekoskella 24.–27.7.2013 www.keitelejazz.? • Ginger Baker Jazz Confusion • Billy Cobham Band • HERD • Iiro Rantala • Royal Southern Brotherhood • Dr. Feelgood • Ben Granfelt Band • J. Karjalainen • Kolmas Nainen ... Info: 0405106795. Liput Lippupisteestä ja R-kioskeilta tapahtumanumerolla 104531. Taiteiden yö Tähtisumua & avaruusromua Tule mukaan tähti tähtien väliseen äli kkosmokseen k seikkailemaan; avaruustaidetta ja -tietoa löytyy monenikäisille, erityisesti lapsiperheille. Luvassa myös avaruusruokaa. to 22.8. vapaa pääsy klo: 17 ja 18.30 17 ja 18.30 17.30 17, 17.45, 18.30 ja 19.15 17–19.30 17–19 17–19 18–19 Jon Anderson ma 12.8. klo 19, alk. 38/36 € An acoustic evening with the voice of Nukketeatteri Pinokkio: Avaruuspostia Nukketeatteri Annos: Päärynäpoika Mimi ja Kuku: Avaruuskonsertti URSAn planetaarionäytös YES RICHARD BONA Humanoidipäähineitä-työpaja Ufo-klinikka, keskeneräisten käsitöiden paja avaruusaskartelua sekä pinssipaja koko perheen Jamkids-soittopaja BONAFIED TOUR ti 1.10. klo 19, alk. 36/34 € JJazz’n azz n JJam am Alan Matheson Wad de Mikkkola Duo Jazzin kirjo i llaaja j ki j iintiimisti! tii i su 25.8. klo 17, 6 € Ala-Malmin tori 1, malmitalo.? GRAHAM LARRY ? CENTRAL GRAHAM STATION ti 26.11. klo 19, alk. 42/40 € Kasarmikatu 46-48, savoyteatteri.? Liput (09) 310 12000 & Lippupalvelu
KULTTUURI 6 / 2013 45 Odota vuoroasi Sinna Virtasen näytelmää taustoitettiin laitosten asukkaita haastattelemalla. Nyt näytelmää esitetään heille. Y LAITOKSESTA LAITOKSEEN. Helmi-Leena Nummela näyttelee ja Eeva Oksala soittaa viulua Yön kuningatar -näytelmässä, jota esitetään muun muassa vankiloissa. nä mielessä esitys on monologi, mutta Nummelan ja viulisti Eeva Oksalan vuorovaikutus on rakennettu mielenkiintoiseksi ja kaksisuuntaiseksi. Näin siitä huolimatta, että Oksalalla ei ole puhuttuja repliikkejä lainkaan. Oksala on myös säveltänyt suurimman osan esityksessä kuullusta musiikista. on Teatteri- N U M M E L A N ÄY T T E L E E herkäskorkeakoulun yleisökontaktikurs- ti ja erittäin uskottavasti roolinsa sin puitteissa tehty teos. Tekijät hieman vainoharhaisena ja epäja kurssin opettaja Jussi Lehtonen vakaana henkilönä. Voimakas kiersivät viime vuonna erilaisissa kontakti, jota niin Nummela kuin laitoksissa tapaaOksalakin yleimassa niiden asuksöön ottavat, u u kaita. Tänä vuonna toimii hyvin. t n na tu a j he ovat kiertäneet Katsojao s t a sisi ä laitoksissa teoksen K na tuntuu kuin ä p n kui kanssa esittämässä osaksi pääsisi näyteln ä m l sitä asukkaille. osaksi einäyte lti tunnu män Teosta on esikä silti tunnu i s a. eikä tetty esimertavalt lainkaan vait u n n kiksi vanhusten vaannuttavalta. vaivaa hoitopaikoissa, Sekä tämä seikpäihteidenkäyttäjika että se, että en asuntoloissa ja vankilassa. teoksesta kehkeytyy enemmän Noin puolituntinen näytelmä kuin osiensa summa, kertovat on hätkähdyttävän mieleenpai- ohjaaja-käsikirjoittaja Sinna Virnuva kokemus. Se kertoo moni- tasen ilmeisestä lahjakkuudesta tasoisella tavalla yhden ihmisen ja ammattitaidosta. ajatuksenkuluista hänen odottaessaan omaa vuoroaan erään viAnton von Schrowe raston odotustilassa. Varsinaisesti vain Helmi-Lee- Kirjoittaja viettää aikaansa Keravan na Nummela näyttelee ja sii- vankilassa. Ö N K U N I N G ATA R Rohkein mielin oopperaan MARKKINOINTIOSASTO KOKEILEE. Macbethiä on esitetty Savonlinnassa aiemminkin, tässä vuonna 2007. viikkoa sitten elämäni ensimmäistä kertaa klassisen musiikin konsertissa. Ikää minulle on kertynyt 32 vuotta, joten eiköhän ollut jo aika. Kokemus oli hämmentävä. Hämmentävä siksi, että nautin koko kaksi ja puolituntisen konsertin ajan. Olin odottanut pitkästyväni viimeistään väliajan jälkeisellä osuudella. Mutta toisin kävi. Konsertti oli kokonaisuudes- K ÄV I N PA R I saan positiivinen elämys. Tämän onnistuneen ja nautinnollisen tapahtuman positiivisuushöyryissä päätin, että jatkan seikkailuja korkeakulttuurin parissa. Aion suunnata suoraan pääkallopaikalle ja katsoa, mitä Savonlinnan Oopperajuhlat voisivat minulle tarjota. Kokemukseni oopperasta ovat varsin mitättömät. Kerran näin sitä televisiosta, ja pari kertaa muistan jonkun siitä puhuneen tai kirjoittaneen. Aariat, libretot ja muut sellaiset ovat minulle täysin vieraita käsitteitä. Läheisin kontaktini Savonlinnan Oopperajuhliin on kaupallinen: olen Voiman markkinoinnissa töissä ja siksi yrittänyt myydä heille lehdestä mainostilaa. Toki huonolla menestyksellä. Nyt olen kuitenkin vakaasti päättänyt tutustua oopperan ihmeelliseen maailmaan ilman ennakkokäsityksiä. Kahlasin läpi juhlien ohjelmistoa ja näyttää siltä, että valintani kohdistuu Giuseppe Verdin Macbeth-oopperaan. Ennakkotiedotteen mukaan ”Shakespearen väkevään tekstiin pohjautuva teos saa Savonlinnassa upean tulkinnan, jonka draamalliset ansiot ovat legendojen joukossa”. Shakespearen tekstit ovat itselleni jotenkin tuttuja. Uskon, että sisällöllisesti ooppera tulee tarjoamaan monipuolisemman, pelkästä konsertista eroavan paketin korkeakulttuuria. Siispä lähden rohkeasti kohti kesää ja uusia kokemuksia. Tuomas Korkiakangas Savonlinnan Oopperajuhlat 5.7.–3.8. JAZZILOA ESPALLA. Helsingin keskustassa esiintyy myös UMO feat. Verneri Pohjola. Jazz-Espa – parasta kesässä! S UOMEN JAZZLIITON järjestämä Jazz-Espa soi heinäkuussa neljättätoista kertaa Helsingin keskustassa. Jazz-Espa kuuluu kesäiseen Stadiin jos mikä! Todellista henkistä kulinarismia. Eikä tarvitse olla edes varsinainen jazzin ystävä. Ilmaisena se on lisäksi jokaisen kukkarolle sopiva nautiskelumuoto. Edellisinä kesinä tapahtuma on ollut heinäkuun kaikkina arkipäivinä, vaan ei enää. Nyt yritetään pärjätä kahdella viikolla, mutta vastaavasti pidemmillä päivillä. Kaksi konserttia per päi- vä: kello 16 ja 17.30 paria poikkeusta lukuun ottamatta. Konserttisarjassa kuullaan kahtakymmentä kotimaista yhtyettä. Kuten viime vuonnakin Jazz-Espan päättää sunnuntaina 4.8. järjestettävä JazzPiknik-minifestivaali. Tänne! Tiedän, että laiska työstään puhuu, mutta sanon silti tai ehkä sen vuoksi, että tämä on minun neljäs perättäinen kesäduunini Jazz-Espalla. Annika kelpuutti taas. JESS! Pertti Laesmaa www.jazzespa.?
Tanu Kallio 6 / 2013 46 MUSIIKKI Tämä tapiiri ei pure Kari Tapiiri on 2010-luvun hipstereiden Kari Peitsamo. tarina on yhtä äkkiväärä kuin laulaja-lauluntekijä Kari Tapiirin kappaleet. Editoin kesäkuun Voimaan juttua Mosambikin kadonneesta sarvikuonokannasta. Teen työn pitkin hampain, sillä olen erikoistunut politiikkaan ja talouteen. Kostoksi päätoimittaja käskee kirjoittaa sarvikuonoaiheesta myös kainalojutun. Toukokuisissa juhlissa uhoan, että kirjoitan nykyään eläimistä. Joviaalisuuden puuskassa pyydän erästä eduskunta-avustajaa valitsemaan minkä tahansa eläinlajin. ”No, mitähän tapiireille kuuluu”, avustaja mietiskelee. ”Hyvä. Juttu tapiireista ilmestyy kesän Voimassa”, lupaan. Alan tutkiskella tapiirien nykymenoja. Laji on vaarantunut, osin uhanalainen, mutta ei sillä poikkeuksellisen huonosti mene. Kohauttavin tapiiritapahtuma löytyy 1990-luvun loppupuolelta: tapiiri puri miestä jossakin pöpelikössä. Kukaan ei kuollut. Tapiiri pötki takaisin viidakkoon ja mies söi ehkä antibioottikuurin. Kiroilen toimituksessa, että nyt tuli luvattua liikaa. Toimitussihteerillä välähtää. ”Kari Tapiiri”, hän huudahtaa. Kari Tapiiri eli Tapio Luhtasaari, 31, on Helsingin hipstereiden palvoma laulaja-lauluntekijä. T HERKKÄ TAPIIRI. Laulajalauluntekijä Kari Tapiiri esiintyi kesäkuussa Helsingin Karhupuistossa Maailman luontopäivien jameissa. ÄMÄ ilmestynyt esikoislevy Intiaani hankitaan toimitukseen heti, ja kuunnellaan huolella läpi. Levy jakaa toimituksen. Tapiirin lauluissa palataan villiin länteen, kaivataan takaisin luontoon, utuisiin mielenmaisemiin. Laulajasta tulee mieleen Kari Peitsamo ilman arroganttia töksähtelevyyttä. On mies, kitara, kurittoman höpsöt sanoitukset ja herkkä tunnelma. Voiman 34-vuotiaan kuvaajamiehen lempibiisi on ”Länkkäri”. Sen kertosäkeessä Kari Tapiiri laulaa eteerisesti ”ratsastaa joku vitun heeevonen, ei ketään enää kiinnosta länkkärit, jippijaijee, pum pum.” ”Etenevä”, kuvaaja muotoilee. ”Ton hönkäilyn kuuntelemisessa toleranssi tulee vastaan vartin jälkeen. Haluan katkoa Tapiirin kitaran ja lähettää sen pala palalta lajitovereille Madagaskarille”, toimituksen 30-vuotias miesjäsen kuvailee. Vastakkainen kanta ei voisi olla kauempana: ”Tykkään yksinkertaisesta singer-songwriter-musiikista, se on ihanan söpöä ja tulee sielusta. Sanoituksetkin on tosi ihanat ja söpöt”, 33-vuotias naispuolinen graa?kko, Tapiirin fani ja baarituttu huokaa. ”Maailmanpyörä-biisissä vaikka se lause, että puiden sisällä voi matkustaa”, hän jatkaa. ”Se on ihana, on luonto ja henkisyys VUOSI SITTEN LEVYT mirkka hietanen, Maria-Kaisa Jurva & Pertti Laesmaa Tonight at Noon: People, Stories & Dreams. Prophone 2012. So?a Jannok: Áhpi – Wide As Oceans. Songs To Arvas/ Border 2013. Rachid Taha: Zoom.. Naïve/Playground 2013. K Keith Jarrett/Gary P Peacock/Jack D DeJohnette: S Somewhere. E ECM/Fg-Naxos 2013. A Antero Lindgren: T Talking with th the Dead. E 3. Ei-No Records 2013. Omia unelmia & tarinoita Atmosfääristä joikupoppia Räväkkää rock'n'raïta Jossakin, mutta aika pian... Charles Mingusin levystä nimensä ottanut Tonight at Noon on aivan uskomaton porukka. Olen ollut siihen aina aivan kekäleissä. André Sumelius, jota epäilen vahvasti homman faijaksi, soittaa rumpuja, Jukka Eskola trumpettia ja ?yygelitorvea, Jussi Kannaste tenorisaksofonia, Mikko Innanen altto- ja baritonisaksofonia sekä Mikko Helevä urkuja. Neitsykäisellään he soittivat Mingusia, nyt tarinat ja unelmat ovat ihan omia. Kuunnellessa voi löytyä jotain mingusmaistakin, mutta eihän seeprakaan pääse raidoistaan. Yhden sävellyksen nimi on Mingmystic. Tosin rupesin enemmän pohdiskelemaan Hernandon salaisuutta. Viimeksi kun kuulin yhtyettä Nyyrikissä, Kannaste oli Jenkeissä. Ihmekös, maailmantason tyyppejä koko porukka. Soittaneet vaikka kenen kanssa ja vaikka missä. Sumelius sanoikin, että toivottavasti Kannaste palaa vielä takaisin. Ensi kesänä yhtye soittaa taas ainakin Pori Jazzeissa. Hienoa! Makee plätty! (PL) Ruotsinsaamelaisen So?a Jannokin kolmas albumi on vakavaa puhetta saamelaisesta alkuperäiskansaperspektiivistä. Jannok palaa saamelaisten raskaaseen historiaan: kallojen mittauksiin, maantieteellisiin pakkosiirtoihin ja maiden riistämiseen, joita kaikkia on tehty valtion nimissä. Surullisinta on, että kolonisaatio ei ole loppunut, vaan jatkuu yhä kaivosyhtiöiden levittäytyessä saamelaisten maille. Vakavuuden Jannok upottaa mukaansatempaaviin, kevyihin ja ilmaviin popmelodioihin, jotka saavat lisävahvistusta laulajattaren säkenöivästä ja ponnekkaasta joikaamisesta. Aikaisemmat jazz-vaikutteet ovat kaikonneet, poreileva ja taltuttamaton joiku elää omaa elämäänsä – milloin työntyen etualalle, milloin hiljaisempana taustavaikuttimena. Meditatiiviset äänimaisemat vievät ajatukset Sapmi-maan jylhään luontoon. Kuvakieli onnistuu häkellyttävällä tavalla, kuten raidalla Jávrrit juiget, jossa jäät irtoavat röyskyen keväällä – järven vallankumous veden vapautuessa ahdistavan painon puristuksesta. (MJK) Ranskanalgerialaisen raï- ja punkrokkari Rachid Tahan yhdeksäs sooloalbumi on saanut vahvistusta nimekkäistä brittiläisistä kanssamuusikoista: supertuottaja Justin Adamsista, Clashin kitaristi-laulaja Mick Jonesista sekä ambient-genren luojasta, elektropoppamies Brian Enosta. Tuloksena huippujännittävää kuunneltavaa – kaukana Tahan edeltävästä Bonjour-albumista, jossa hän eksyi ärsyttävään poppi-iskelmäsyntikkasekamelskaan. Albumin nimikkobiisillä Zoom sur Oum Taha ylistää ”Egyptin neljättä pyramidia”, arabialaisen musiikin papitarta, Oum Khalsoumia. Elviksen hitti, Now or Never, ilmaantuu levylle rokinrähjäisenä, arabian- ja englanninkielisenä duettona á la Taha & Jeanne Added. Khalouni puolestaan on duetto raï-laulaja Cheba Fadelan kanssa. Tahan uudelleentulkinta omasta, vuoden 1993 hitistään Voila Voila on saanut tulta Brian Enon sähköistävästä kosketuksesta, elektroperkussioista, voimakkaista bassoista ja puhallinsoittimista. Tahan käheä, laulu tuo biiseihin charmia . (MJK) Kun Keith Jarrettin, Gary Peacockin ja Jack DeJohnetten muodostama standarditrio oli soittanut yhdessä neljännesvuosisadan, hehkutin sitä Voimassa. Nyt heillä on 30 vuotta mittarissa ja voimme nauttia vuonna 2009 nauhoitetun Luzernin konsertin livetaltionnista. Gary Peacock pohti aikoinaan Down Beatin haastattelussa: ”Emme ole kiinnostuneita konsepteista, teorioista tai imagon ylläpitämisestä. Koska nämä asiat eivät kiinnosta meitä, jäljelle jää vain oleellinen eli itse musiikki. Meidän ei tarvitse enää todistella mitään – olemme vapaita.” Maria ja Tony lohduttelevat toisiaan Leonard Bernsteinin West Side Story -musikaalin biisissä Somewhere: Jossakin on meille oma yhteinen paikka. Pidetään toisiamme kädestä kiinni, niin olemme puolimatkassa sinne. Sinne minäkin haluan. Itse asiassa olen jo miltei perillä. Joku löytää paikan Alabaman tähdenlennon perusteella, joku toinen muutoin. Mutta jossain se on. Jarrettin mukaan kaikkialla (everywhere). Kauneutta, kauneutta! (PL) Metsän tummuus mulle tuokaa Levynkansikin sen kertoo: Antero Lindgrenistä on tullut onnellisempi. Poissa on kokonaisvaltainen vangitseva tummuus ja sielun ääriin menevät värinät. Lindgrenin toinen pitkäsoitto Talking with the Dead sisältää herkkiä poppikipaleita, vaikka albumin nimen perusteella voisi odottaa muuta. Biisit ovat täydellisiä, pyöreitä ja aika kliinejä – vähän saippuamaisesti otteesta lipsuvia tarinahetkiä, mutta silti ehdottoman taitavia ja valmiita. Jos ekalla levyllä äiti oli käsitteenä jonkinlaisessa keskiössä, nyt samaan varjoisaan tunnelmaan viittaava laulu tokalla albumilla on Line of Fathers. Biisi on mahtava. Kuuntelin sen putkeen ainakin kahdeksan kertaa ja silti tarina jatkaa raastamista, mutta hyvällä tavalla. Samaa kaivattua raskautta henkii ehkäpä myös Bells of Liberty. Talking with the Dead on täydellinen autolla-ajo levy. Aion laittaa sen soimaan kesäretkille ja hymyillä koko ajan. Sitä paitsi, oli biisi valoisa tai tumma, Lindgrenin ääni on älyttömän seksikäs. Sellainen helpolta kuulostava, varma ja kaunis. (MH)
MUSIIKKI 6 / 2013 47 yhdessä lauseessa. Melodiat on yksinkertaisia, ihanan aneemisia. Kaiken eteen voi laittaa ihana-sanan kun puhutaan Tapiirista.” Pari vuotta soolouraansa luoneella Tapiirilla on Facebookissa yli 1 200 tykkääjää, se on paljon. Olet rumpali ?ftari-henkisessä Yöjuoksijat-yhtyeessä. Oma musiikkisi on hyvin erilaista. Miten löysit tyylisi? ”Sain akustisen kitaran pari vuotta sitten synttärilahjaksi. Rämpyttelin kitaraa ja biisejä alkoi tulla. Ystävät tykkäsivät ja U S E I N K ÄY N I I N , että kun alkaa käskivät mennä studioon.” seurata jotakin asiaa, se pompahToiset pitävät musiikkiasi viltaa esiin joka paikassa. Niin myös pittömänä ja herkkänä. KriittiTapiiri, jonka kuvaaja huomaa set ovat sitä mieltä, että musiikseuraavana päivänä keikkailevan kisi on tekonaiivia ironiaa. ”Voihan olla, että oon vähän Helsingin Karhupuistossa, toiminaiivi. Mielestäni on hienoa, ettuksen vieressä. Samaan syssyyn hän hoksaa, tä myös lapset voivat kuunnella että maailman suosituimpiin ar- musiikkiani. Emmä oo tarkemtisteihin lukeutuva Lana del Rey min sanoja miettiny. Yrittänyt on valinnut useiden ehdokkaiden vaan sanoa asioita suoraan. Toljoukosta lämmitleen mä kelaan telijäksi kesäkuun maailmasta. En , keikalleen Hartwall ymmärrä miksi a l l o Areenalle juuri TaVoihan ähän pitäis ilmasta jo” piirin. tenkin vaikeemon v että o vi.” Menemme metman kautta?” naii ”Toivon että sästämään Tapiiria Karhupuistoon. musiikkini an”Tuolla se kävetaa kuulijalleen lee”, kuvaaja kuiskannustusta, kaa. Tapiiri vaeltelee puistossa hyvää mieltä ja epäitsekkyyden hiukset liehuen, halailee vastaan- siementä.” tulijoita ja heidän vauvojaan. Kari Tapiiri jää yhtä arvoitukHiekkaisen keskusaukion pe- selliseksi ja sympaattiseksi hahrukoilla on pieni, telttakatoksel- moksi kuin luonnossa elävät la varustettu lava, jonka keskelle kaimansa. Uusromanttisen muTapiiri kapuaa laulamaan outoja, siikkigenren aallonharjalla hän herttaisia laulujaan. Onko ne teh- ei onneksi ole toistaiseksi uhanty tosissaan? Kysytään. alainen laji. Miksi laulat asioista, joista laulat? Oletko sielultasi hippi? Susanna Kuparinen ”Lauluni ovat yleismaailmallisia, arkisia ja tätä päivää. Niihin Kari Tapiiri esiintyy 10.8. Lawatanson helppo samaistua. Haluan, seissa, Rautalammin alakulttuuettä laulut kuulostavat kauniil- ritaiteen festivaaleilla. Uusi Onnita. En tiedä mikä on hippi-sanan sinkku ladattavissa netissä. määritelmä. Minulla on pitkät Kari Tapiiri: Intiaani. Timmion Rehiukset ja rakastan rauhaa, mut- cords 2012. Toimituksen antamien ta eikö se ole kaikkien oikeus?” tähtien keskiarvo: VOIMA SUOSITTELEE Koonnut Kaisu Tervonen Voimaa valitsee suositu suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 5.8. asti voima@voima.?. KILLER MIKE 6.7. Kaikukatu 4, Helsinki www.kuudesaisti.org/ Kuudes Aisti -festivaalin lauantaikävijöillä on mahdollisuus nauttia yhdestä tämän hetken kovimmista rap-artisteista, jonka tänä vuonna julkaistua pitkäsoittoa juhlitaan jo lajinsa helmenä. ACT / Jörg Grosse-Geldermann KIRJAZZ 6.7. Valkeakoski www.valmu.com/kirjazz Kirjaslammen tanssilavalla pyörähdellään päivän verran jazzin tahtiin, kun esiintymässä on muun muassa trumpetisti Verneri Pohjolan luotsaama kvartetti. INDIE-ILTAMAT 24.-27.7. Klubi, Turku www.facebook.com/indieiltamat Neljälle illalle ulottuva tapahtuma tarjoilee komean vaihtoehtomusiikin kattauksen, oli kyse sitten Maakuntaradion melodisesta ihmissuhdepunkista tai Circlen hypnoottisesta jumituksesta. LIANNE LA HAVAS 23.8. kello 19 Huvilateltta, Helsinki Jamaikalaisen muusikkoäidin ja kreikkalaisen muusikkoisän tytär tekee sielukasta poppia ja on tottunut kitaroineen ottamaan haltuun isommankin yleisön. MIREL WAGNER 21.8. kello 18 Bar Loose, Helsinki http://mirelwagner.com Rokkibaarin yläkerrassa voi tunnelmoida yhden Suomen lahjakkaimman lauluntekijän tulkintoja kuunnellessa. 7–8/2013 5,00 € huumekuriirin kohtalokas työkeikka madagaskarin eksoottinen luonto Voimaa Celeste Gómez löysi vahvuutensa nyrkkeilykehästä. Istanbulin mielenosoitukset I Kaappausbisnes I Steve McCurry Maailma muuttuu. Hyppää kyytiin! Maailman Kuvalehti, kerran kuukaudessa. Kestotilaus vain 39,00 / vuosi. Tilaa täältä: maailmankuvalehti.fi
Mikkelin taidemuseo 18.5.–15.9.2013 Kuvataiteen hyväksi Viipurin Taiteenystävät ry:n talletuskokoelma Simberg, Aihe Porvoosta, 1912 Wilho Sjöström, Maisema Seinen rannoilta, 1907/08, yksityiskohta KURITON KAUNOSIELU Ristimäenkatu 5, 50100 Mikkeli • www.mikkeli.fi/museot Avoinna ti, pe, su 10–17, ke 12–19, la 10–13, ma suljettu Aikansa outo lintu on ajankohtaisempi kuin koskaan. Ristiriitaisen hahmon ensimmäinen yksityisnäyttely yli 20 vuoteen Espoon modernin taiteen museossa 19.6.2013-12.1.2014. TAMPEREEN TAIDEMUSEO Puutarhakatu 34, 33230 Tampere www.tampere.?/taidemuseo puh. 03 5656 6577 L Ä M P Ö ANTI – Ku op io - Contemporar y 24.-29.9.2O13 Art Helsingin salaperäinen ulkosaaristo 5.6. – 1.9.2013 ma - pe 9–19, la–su 10–16 Virka Galleria, Helsingin kaupungintalo, So?ankatu 1 Vapaa pääsy www.virka.? | www.aarresaaret.? W A R M T H Festival www.antifestival.com AARRESAARET Fin la n d
KIRJALLISUUS 6 / 2013 49 Bosporin rantamilta Toimittaja Reeta Paakkisen kirja kertoo, kuinka hän ui rauhaisan Istanbulin liiveihin. S TA N B U L on 16 miljoonan asukkaan kaupunki, joka on rakennettu Euroopan ja Aasian rannoille, vastarannoille ja kukkuloille. Sen henkeä ei välttämättä tavoita etäältä. Ehdin esimerkiksi pitää Orhan Pamukin kirjaa Istanbul pahimman luokan unilääkkeenä, kunnes lomamatkalla huhtikuussa Pamukin sanat ja niiden kuvailemat Bosporin salmi ja Kultainen sarvi heräsivät henkiin. I Tämä stereotypioita vahvistava ja kulttuurirelativistinen asenne on taatusti helpottanut kotoutumista. purkaa harhaluuloja Istanbulin erilaisuudesta ja toiseudesta, jonka me ”eurooppalaiset” haluamme nähdä siellä suorastaan pakolla. ”Istanbulin valokuvaajapiireissä tiedetään varsin hyvin, etteivät kuvat huivittomista naisista myy ulkomaalaiselle medialle yhtä hyvin kuin kuvat huivipäisistä naisista”, Paakkinen kertoo. Hän kuvailee erään kuvaajan P I T K Ä Ä N I S TA N B U L I S S A asuselittäneen, ettei ”hänen tehtänut toimittaja Reeta Paakki- vänsä ole kaupata kuvia, jotka nen kirjoittaa kirheijastavat Isjassaan Kotona tanbulin todelIstanbulissa istanlisuutta. Hänen i k n bulilaistuvan toitehtävänsä on Kaupu e e l e mittajan elämästä. ottaa kuvia, joita t koh ä Kirja on maltilliulkomaalaisen s n ä suudessaan ja raiksanomalehden kävijä esti. s i l l kaudessaan kiinsivuvastaava piä ystäv nostava. tää tarpeeksi ekPaakkinen kusoottisina.” Paakkisen vaa kaupungin arkea tekemättä itsestään kaik- mukaan puolet istanbulilaisiskitietävää Istanbul-oraakkelia, ta naisista ei käytä huivia ollenhän pikemminkin kertoo miten kaan. Tosin oman yksityiselämänsä on pikkuhiljaa oppinut. Kameleonttimaisesti hän sulautuu kau- päälle Paakkinen pukee symbolipungin elämään, arvomaailmaan sen huivin. Hän kiertää paljastukja pieniin anekdootteihin. Paikoi- set omasta rakkauselämästään, tellen hänen kerrontansa kuulos- vaikka käsitteleekin laajasti sen taa yhtä aikaa ihanan naivilta ja seurauksia. Tällainen on muun epäilyttävältä. muassa ex-anoppi, jonka rooPaakkisen asennetta kuvaa li Paakkisen turkkilaistamisessa perinteinen naisten ja miesten on vahva. työnjaon puolustus: ”Maksamalla koko ravintola- M I K A W A LTA R I innostui sodanlaskun turkkilainen mies osoittaa jälkeisestä Istanbulista niin palkunnioittavansa naista ja hänen jon, että yritti peruuttaa kaikki raskasta rooliaan naisena. Mak- turhat matkat muualle Turkkiin, saminen on turkkilaiselle miehel- koska hän halusi tutustua kaule kunnia-asia, jonka kautta hän pungin henkeen mahdollisimman voi ylläpitää myös miehisyyt- syvällisesti. Hänen mielestään tään”, Paakkinen ymmärtää. istanbulilainen islam on oikea PA A K K I N E N M YÖ S Maria Kozulya rauhanuskonto. Rauhalliselta se tuntui myös minusta, sillä niin ystävällisesti kaupunki kohteli kävijäänsä. Ja kuitenkin pinnan alla kuplii. Turkissa poljetaan ihmisoikeuksia ja maa on lehdistönvapausasioissa maailman pohjasakkaa. Paakkinen keskittyy kirjassaan arkeen, jossa sensuuri ei näy, jos osaa asetella sanansa oikein. Tämä on lukijaystävällistä, koska sellaiseen maailmaan myös satunnainen matkailija on todennäköisimmin törmännyt. Tosin nyt kesäkuussa 2013 bru- on kyse vainoavan mustan huoneen arvoituksesta ahdistuksen ja syvällisen ymmärryksen kuvauksena ja jälkimmäinen on T. S. Eliotin ”Onttojen miesten” kaiuttelua. Onnistunut älyllinen kuva kuitenkin edellyttää jokaisen sanan neuroottista hallintaa, ja ihan niin pakkomielteinen Huoneet synnyttävät huoneita ei ole. jomattomasta yhteistyöstä. Heidän perintönsä ei ole kuitenkaan lunastettavissa interterkstillä tai uudelleenkirjoittamisella, tiiviistä saa tehtyä löysää ja sumeasta logiikasta vain sameaa. Heidän runoutensa ei ajattele jälkeentulevien puolesta. Selväksi kuitenkin tulee, että ihmisen osa ruumiin, kielen ja mielen sokkelossa ahdistaa, vaikka kauneuttakin on. Huoneet synnyttävät huoneita on kuitenkin tunnistettavan lyyristä pintaa. Ei vaan kannata miettiä kovin pitkälle, mitä mikäkin tarkoittaa, koska sitä kirja ei kestä. Mutta on hyviäkin hetkiä: ”jossa näkee oman katseensa hataran räpytyksen” tai runo taalin poliisivaltion toinen puoli on tullut näykyväksi Taksimin aukiolla. Kimmo Jylhämö Reeta Paakkinen: Kotona Istanbulissa. Tositarinoita Turkista. Otava 2013. 288 s. Retroangstia Huuhtasen esikoiskirja yrittää nostaa runouden modernismin soihtua korkealle. Jo kirjan nimi tuo mieleen Eeva-Liisa Mannerin ”Kontrapunkti”-runon ”olen tyhjä huone” -metaforan. Onkohan Huuhtasen kirjan nimessä suoranaista ohjelmallisuuttakin – uskoa siihen, että modernistinen, lyyrinen perinne voi yhä synnyttää uutta ja kiinnostavaa runoa? Runot puhuvat vastakohtien eroamisesta ja yhtymisestä, ihmisen olemassaolon kiemuraisuudesta eksistentialismin tapaan ja näyttävät hieman rikkonaisia kuvia, jotka ovat tavoittavinaan maailmaa sanalla, ja uppoavat K RISTIAN sellaiseen angstiin, jota osuvimmin kuvaa sana ”käpertyä”. Se on valitettavan oireellista koko kirjalle, jossa ”sokea yö leikkaa uhreiltaan kaiken / paitsi surun”. retromeininki ja alamielinen, väliin jopa raaka tunnelma eivät ole mikään täysosuma. Älylliset hahmotelmat ovat pahimmillaan kömpelöitä kielellisiä rakenteita, joiden ajatuksesta ei saa kiinni: ”Musta huone on yhtälön se muuttuja / joka aina jää selvittämättä” tai ”huudon ja hyväilyn välissä kiristyy verinen ajatus / jota kuumeiset kourat kannattelevat”. Ensimmäisessä RUNOKIELEN Mirkka Rekolan, Eliotin tai Paavo Haavikon ilmaisu on täsmällistä – ja Huuhtanen tulee osoittaneeksi, että noiden runoilijoiden täsmällisyys ei johdu tehokkaista rakenteista, kuten paradoksin jänteestä, vaan todellakin ajattelun ja kielen lahMANNERIN, ”Järjeltä suuret, mieleltä vähät”, joka kuvaa muurahaisten yhteisöä: ”ja laahaa haalareiden yksinäisyys, kaikki yhden / ja yksi yhden puolesta”. Maaria Pääjärvi Kristian Huuhtanen: Huoneet synnyttävät huoneita. Sanasato 2013. 74 s.
6 / 2013 50 KIRJALLISUUS sen, valokuvin ja piirroksin kuvitetun oppaan ohjeet ovat kokeilun arvoisia ja reseptien Apua!-, Mitenkäs muuten? - ja Tiesitkö?osiot tarjoavat kiinnostavaa pikkutietoa ja hyödyllisiä vinkkejä. Raakaravintokokeilut voi olla helpointa aloittaa makeasta syötävästä, joten kirja on käyttökelpoinen lisä myös aikuisen keittokirjahyllyyn. tuntuu liian äärimmäiseltä, kehoa ja mieltä hellivää kokattavaa löytyy myös kauniisti kuvitetusta, kasvisruokaohjeita sisältävästä Joogaruokaa-kirjasta. Ohjeiden todetaan perustuvan ayurvedan periaatteisiin, mutta kovin tarkasti tätä ei selitetä. Ayurvediseen ruokavalioon kuuluvat jogurtti ja kananmunat ainakin ovat muutamissa ohjeissa mukana. Vegaanikeittiöön teos ei siis kaikilta osin sovellu. Muuten kirja on terveyskokkailijan mieleen. Esimerkiksi valkoista jauhoa tai sokeria ei käytetä. Herkkuosaston leivonnaisetkin pyöräytetään mantelitai pähkinäjauhoista ja maustetaan hunajalla. Ainesluettelot ovat paikoin lannistavan pitkiä, mutta ohjeisiin kannattaa tarttua. Esimerkiksi intialaisen padan makukimara palkitsi. M I K Ä L I R A A K A R AV I N TO lisen mittaisia. Raikas u ulkoasu ja riittävän väljä taitto nä näyttävät kutsuvilta. Alun laajahkon tie tieto- ja tsemppiosuuden liki hurmokselhurm linen sävy voi kuitenkin olla o joillekin lukijoille liikaa. Raakaa elinvoimaa R A A K A R A V I N T O on ruokaa, jota ei kuumenneta yli 40 asteen. Lempeät valmistusmenetelmät, kuten soseuttaminen ja kuivaa- minen takaavat, että ravintoail l kattilasta k l neet eivät leijaile taivaan tuuliin, vaan siirtyvät sinne minne pitääkin: rakennusaineeksi ja voimanlähteeksi ruokailijan kehoon. Raakakeittiön perusaineksia ovat esimerkiksi vihannekset, marjat ja hedelmät sekä pähkinät ja siemenet. Raskaasti prosessoidut margariinit korvataan kylmäpuristetuilla kasviöljyillä ja makeuttajana käytetään kuivahedelmiä tai hunajaa. raakakokkkailuun l kkutsuu kkolme l uutuuskeittokirjaa, joissa aihetta lähestytään eri suunnista. Terveyspainotteisin on muitakin raakaruokakirjoja julkaisseen Erica Palmcranzin Kevyempään oloon kolmessa viikossa. Kirja esittelee neljä erimittaista raakaruokakuuria, joiden tarkoituksena on puhdistaa elimistöä ja antaa potkua ruokailutottumusten muuttamiseen. Ohjeet ovat mutkattomia ja niiden ainesosaluettelot maltilTRENDIKK Ä ÄSEEN O U T I R I N T E E N Raakaru Raakaruoka-aika-kirjassa puolestaan muistutetaan, että raakaravinto ei ole ravintoa vaan vain terveellistä ravintoa, se voi olla myös ihanalta maistuvaa ruokaa. Perusteellisessa oppaassa oppa ei puututa ravintoarvoihin tai höpistä yleviä kokonaisvaltaisesta kokonaisvalt hyvinvoinnista, vaan kesk keskitytään antamaan toimivia reseptejä resep ja ruoanlaittoniksejä. Perinteisessä ruoanlaitossa ruoanl harvinaisempia ainesosia, ainesos vall k mistusmenetelmiä ja keittiöhärveleitä esitellään erillisissä tietolaatikoissa. Tutuiksi tulevat muun muassa chia-siemenet, goji-marjat ja kräkkereiden valmistus. houkutellaan raakaravinnon maailmaan silkan herkuttelun avulla. Maija Miikkolan Iloiset raakaherkut -kirjan reseptien ohjaamana valmistuvat niin päärynäpeikot kuin suklaapallotkin. Lastenkirjaksi hailakan näköiPIENIMPI Ä KOK K EJA Marjo Jääskä Erica Palmcrantz Aziz: Raw food. Kevyempään elämään kolmessa viikossa. Kustannus-Mäkelä 2013. Outi Rinne: Raakaruoka-aika! Herkkuja ilman hellaa ja uunia. Atena 2013. Maija Miikkola & Johanna Sarajärvi & Tiina Kälkäinen: Iloiset raakaherkut. Pieni karhu 2013. Anna Gidgård & Cecilia Davidsson: Joogaruokaa. Schildts & Söderströms 2013. Syntisen postilla Blogikirjoittaja Sami Liuhto tekee pistävää, tyylillisesti tunnistettavaa proosaa. Liuhdon esseekirjanen Pikku-Postilla sisältää hengellisiin kysymyksiin ja kirjoittajiin keskittyviä tekstejä. Liuhdon kysellen hypähtelevä kirjoitustyyli on aseistariisuvaa. Hän etsii tinkimättä tilaa ja paikkaa olla ihminen, vaikka se ei näyttäisikään kauniilta ja sujuvalta. Mutta Paavo Ruotsalaisen seurassa ei mallioppilas viihtyisikään. Pelottomasti Liuhto tarttuu isoihin kysymyksiin, kuten unennäön ja rationaalisuuden suhteseen 1900-luvun historiassa. Uneksunta on ”valistuksen projektin sivutuote, ylimääräisyys, kun maailma ei ole kuitenkaan taipunut täyteen rationaalisuuteen”, Liuhto kirjoittaa. ”Eikä voi olla muistamatta, S AMI vaikka totisesti haluaisi, Stalinin ja muiden rahvaankulkueita, kun muutama vei rahvasta kuin pässiä narussa. Suomessa on yhtäältä perussuomalaiset ja toisaalta vasemmistolais-vihreät ja molemmat aivan samanlaista hysteeristä joukkoa, jotka näkevät vastustajassaan sen, mitä eivät itsessään näe.” takana ei ole kuitenkaan oikeassaolija, vaan syrjäkarein katsoja. Massan ja maailmanmenon halveksunta on erottuva tekijä suomalaisessa esseistiikassa – esimerkiksi Nylén, Melender, Hännikäinen nojautuvat usein samaan ajatukseen – mutta tuo halveksunta tuottaa yleensä jonkun itseensä tyytyväisen katsantokannan. Liuhto ei siinä asennossa viihdy, vaan siinä missä kyvyttömyys NÄ IDEN SANOJEN marssia mukana on ylpeydenaihe, se on myös haava. Liuhto on sikäli individualisti, ettei luota karismaattisten liikkeiden joukkohurmokseen, vaan arvostaa tolkullista hengellisyyttä, johon nykykulttuurissa vastaa attiset a m s i r ”Ka olliset et n n o k e us t omin ” a v o t liikkee ollisuuden. n uskon parhaiten herännäisyys. Silti törky pysyy poissa herättäjäjuhlilta. ”Minulla on tuntemus, ettei syntinen ole Herättäjäjuhlille kovin tervetullut. Se on tuntemus. Sitä ei missään lue. Se on päässäni niinkuin päissämme on keskitysleiri.” Tarkkaa introspektiota, joka johtaa suositukseen. Herännäisyys on Liuhdon mukaan sitä, mitä nykyihminen tarvitsee. ”Mutta lähdepä narkomaani piispojen sekaan Herättäjäjuhlille! Siinä on kynnystä.” Hyvinvoivan enemmistön on helppo mennä juhliin, joissa on ”Suomenkansa”, mutta muut jäävät ulos tuon ”tuntemuksen” takia. J O T A I N T O L K U L L I S T A näissä Liuhdon esseissä todella on. Hän valitsee herkästi altavastaajan näkökulman, ehkä liiankin herkästi. Se tuo komiikkaa hänen tekstiinsä, mutta saa lukijan myös kammoamaan niitä hetkiä, jolloin kokee kirjoittajan rypevän. Mutta se, joka itsensä alentaa, ylennetään. ”Karismaattiset uskonnolliset liikkeet ovat omineet uskonnollisuuden”, toteaa Liuhto, ja tekee asialle jotain. Kirjassaan hän yhdistää postillan, saarna- tai kommentaarikirjallisuuden kirkollisen muodon, ja subjektivistisen tunnustuskirjallisuuden kaunokirjalliseksi esseeksi. Kommentaarit eivät koske uskonnollista kirjallisuutta, vaan muun muassa Seppo Heikinheimoa, Matti Klingeä tai Charles Baudelairea. Liuhdon kirjoituksissa on hyvänlaista pelottomuutta, ajattelun kulmikkuutta, vilpittömyyttä ja kirkkautta. Maaria Pääjärvi Sami Liuhto: Pikku-Postilla. Uskonnollinen haaveilu. Turbator 2012. 62 s.
6 / 2013 KIRJALLISUUS VOIMA SUOSITTELEE 51 Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset suositu tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 5.8. asti voima@voima.?. RUNOVIIKKO SARJAKUVAPIKNIK 3.-7.7. Kajaani 4.7. kello 19 Otto Karhin puisto, Oulu www.runoviikko.? www.ruutukaava.com Lausujat, sanataiteilijat ja runouden ystävät kokoontuvat Kainuuseen, jossa Taisto Reimaluodon johtamaa tapahtumaa vietetään jo 37. kerran. Jo perinteeksi muodostuneella sarjakuvapiknikillä on luvassa yllätysohjelmaa, mutta jo pari tuntia ennen varsinaista piknikkiä puistossa keskustellaan sarjakuvan ja elokuvan suhteesta. FINNCON RUNOJEN SILTA 5.-7.7. Kaapelitehdas, Helsinki 3.8. kello 13-15 Gumnäs, Raasepori http://www.faces.? http://2013.?nncon.org Osana Faces-festivaalia järjestettävässä iltapäivässä kuullaan runoja eri puolilta maailmaa suomeksi esitettynä ja elävän musiikin säestämänä. Fantasia- ja sci?kirjallisuuteen keskittyneessä tapahtumassa pääsee jälleen penkomaan alan kirppikselle tai tutustumaan vieraisiin, joihin kuuluu muun muassa tuottelias ranskalais-vietnamilainen Aliette de Bodard. Pohjoismainen kirjatapaus 2012 NOVELLIKLINIKKA 26.8. kello 16-20 Rikhardinkadun kirjasto, Helsinki http://novelli.?/tapahtumakalenteri Kirjaston klinikalla ammattikirjailijat kuten Juha Itkonen ja Sari Malkamäki antavat henkilökohtaista palautetta osallistujien novelleista, joita voi lähettää Nuoren Voiman liiton yhteyshenkilölle 28. kesäkuuta saakka. MUUT LEHDET EU:n ’sosiaalinen ulottuvuus’ on kunnon EU-kieltä. Se kuulostaa hyvältä ja kaikki kannattavat sitä, mutta kukaan ei oikein tiedä mitä se tarkoittaa.” Pekka Nurminen, Pam 8/2013 Turkistarhauksen puolustajat toivat keskusteluun niin sotaveteraanit kuin itkevät lapset. Moni edustaja jaksoi edelleen viitata laittomaan toimintaan. Vertailu muuhun eläintuotantoon ja viittaukset Kiinaan olivat yleisiä.” Kati Pulli, Animalia 2/2013 Suomi 2013 on maa, jossa ei ole juuri lainkaan alle 40-vuotiaita intellektuelleja. Sivistyksellä ei tiettävästi tienaa mitään eikä menesty Idols-kilpailuissa, joten miksi pitäisikään olla?” Lauri Timonen, Filmihullu 3/2013 Oman otantani mukaan pojat suhtautuvat kirjoihin arvostavasti, kohtelevat niitä hyvin ja lukevat paljon. Tytöille taas kirjan arvo mitataan niiden päästäminä paukahduksina, kun ne putoavat hyllystä lattialle. Hyvä on, otokseni on kahden hengen kokoinen. Ja tyttö on vasta kolme. Mutta näin se menee meillä.” Jukka Relander, Kirjastolehti 2/2013 Suomi on tällä hetkellä kurillinen maa. Sitä vaaditaan joka paikkaan: talouteen, kouluun, nuorisoon ja vanhempiin. Aina jonkun muun pitäisi Koonnut Pertti Laesmaa hoitaa hommansa ja käytöksensä paremmin, ja jollakulla muulla on tuo ojentamisen oikeus. Mitä itse voisin tehdä tai ajatella, näyttää unohtuneen. Elämä on osoittanut, että väljyys ja vaihtoehdot voivat myös tuottaa tulosta ja niin mielikin on parempi. Ainakin nuorison suhteen sopu olisi parempi kuin komento. Siis vapaa kasvatusko? Eipä tietenkään, mutta sodanjulistuksessa me häviämme. Pikkuisen pitää painia ja laittaa vastaankin, mutta tulevaa mestaria ei pidä tyrmätä. Eihän se ole sparraajan tehtävä.” Seppo Sauro, Lapsen maailma 6–7/2013 Eurooppalainen romaniongelma tuntuu täällä meillä varsinaisesti vain niissä ihmisissä itsessään, jotka heräävät autosta aamuviideltä lähteäkseen soittamaan haitaria kadulle.” Kimmo Oksanen, Amnesty 2/2013 Tähän samaan liittynee vimmattu tarve kirjata saavutuksia esittelyihin ja mainoksiin, nimekkäitä opettajia ja suurkaupunkeja listakaupalla jo teiniikäisillä tarjokkailla. Voinhan olla vain hapan kun tällaisia listoja minulla ei ole, mutta mainoshan on kuitenkin vain mainos. Yritetäänpä tätä: Säveltäjä Tapani Länsiö on tarjonnut teoksiaan mm. New Yorkin ja Berliinin ?lharmonikoille, Bayreuthin ja Salzburgin oopperajuhlille. Hän on pyrkinyt mm. Boulezin, Stockhausenin ja Saariahon mestariluokille sekä suunnitellut laajaa oman musiikkinsa äänitekokoelmaa sekä Sonylle että DGG:lle. Juuri nyt hän odottaa tilauksia sekä Saksan suurilta orkestereilta että Yhdysvalloista.” Tapani Länsiö, Rondo 6/2013 Jonas Gardell ÄLÄ KOSKAAN PYYHI KYYNELEITÄ PALJAIN KÄSIN Rakkaus aloittaa 1980-luvun AIDSepidemiasta kertovan, kiihkeän romaanitrilogian.
6 / 2013 52 KIRJALLISUUS Turboahdettua mainontaa Onko mainoskriittisen markkinointimiehen logokirja pahuuden anatomia vai inspiraation lähde? O S K A A N ei ole yleisölle ollut tarjolla näin kattavaa katsausta logojen muotokieleen. Vuonna 2009 ilmestyi lyhytelokuva Logorama, ranskalaisen mainosmies-taiteilija Ludovic Houplainin ja hänen perustamansa H5-taiteilijakollektiivin tuotos. Logoista, tuotemerkeistä ja yritysten maskoteista koostuva Oscar-palkittu animaatio on kaikkien aikojen hienoimpia mainosparodioita ja yhteiskuntakritiikkejä. ”Logorama on synteesi yhteiskunnasta, jossa kuva on sen takana piilevää merkitystä tärkeämpi. Yhteiskunnasta, jossa tarina on itse tuotetta tärkeämpi”, Houplain kuvaa. Monet yritykset ovat ulkoistaneet tuotteen valmistusprosessin ja itse lähinnä vain hallinnoivat brändiä. Brändi on arvokkaampi kuin itse tuote, taiteilija selittää. Brändit eivät enää tyydy muistuttamaan kuluttajia tuotteesta, ne kertovat tarinoita. Taiteilijakollektiivi H5 on tehnyt muitakin mainosaiheisia projekteja, kuten kehittänyt kuvitteellisen Hello™-brändin ja rakentanut sen ympärille kokonai- K sen näyttelyn. Lyhyt?lmejäkin on tekeillä lisää. ”Tavoitteenamme on luoda teoksia, jotka avaavat kuvallista ympäristöämme ja mainontaa. Teoksia, jotka mahdollistavat päivittäin vastaan otettujen viestien merkitysten purkamisen”, Houplain kertoo. Logoramaprojektin aikana Houplain keräsi ja kategorisoi 40–50 000 yritysten käyttämää symbolia. Logoraman valmistuttua Houplainilla oli V U O S I A K E S TÄ N E E N tuodaan lukijan katsottavaksi ja sulateltavaksi. Houplainin oma suhde mainoksiin on ristiriitainen. Mainoskriittisen taiteen ohella hän on tehnyt mainoksia auto- ja ydinvoimateollisuudelle sekä luksusmerkeille. ”Näen mainonnan taideteollisessa kontekstissa, sekä sisältönsä että toteutuksensa puolesta. Se vastaa kysyntään ja suhtaudun siihen työnä. Sinä päivänä kun en koe mainoksia enää kiinnostavina, lopetan niiden tekemisen”, Houplain toteaa. karttakirja tuotetarinoiden maailmaan. Sen avulla voi navigoida visuaalisten viestien pommituksessa. Kirjaa voi myös käyttää hakuteoksena uusien logojen suunnittelussa, Houplainin oman ristiriitaisen uran hengessä. Jokainen voi itse rakentaa mielipiteensä logojen muotokielestä selaamalla sivu sivun jälkeen väri-ilotteluja. Tulkinta jää lukijalle: onko kyseessä pahuuden anatomia vai inspiraation lähde. LOGOBOOK ON i on Bränd i kuin aamp arvokk tuote. itse aikaa pohtia, mitä muuta tehdä kertyneellä pr-kuvastolla. Hän päätyi kokoamaan Logobookin. Se on 776-sivuinen eli puhelinluettelon paksuinen järkäle, johon tekijä on mahduttanut lähes 7 000 yrityslogoa aakkosjärjestyksessä. Esipuheiden jälkeen logoja ja niiden edustamaa maailmaa ei enää analysoida, se vain Jari Tamminen Ludovic Houplain: Logobook. Taschen 2013. 776 s. KIRJAT oona na juutinen, Ma Maaria Pääjärvi, rvi, Janne Juhan Juhana Rantala & jari ari tamminen Aino & Ville Tietäväinen: inen: Vain pahaa unta. 48 sivua. WSOY 2013. 3. Yhtä painajaista Elokuussa ilmestyvä Vain pahaa unta sai alkunsa perheterapiana. Sarjakuvataiteilija Ville Tietäväinen alkoi piirtää Aino-tyttärensä (s. 2005) painajaisia paperille, jotta niitä ei tarvitsisi enää katsella unissa. Unista sekä Villen ja Ainon painajaisten jälkeisistä keskusteluista kasvoi albumi. Unien selittämättömyys on säilytetty tarinoissa, eikä niistä ei ole yritetty rakentaa koherentteja kokonaisuuksia. Visuaalisesti kirja on unimaisen sekava kollaasi, jossa yhdistyvät Ville Tietäväisen piirrostyyli, Aino Tietäväisen liitupiirrokset sekä katkelmat useista unia selittävistä kirjoista. Yhtä hyvin tämän voisi kategorisoida vaikka taidekirjaksi kuin sarjakuvaksi. Albumin yöllisissä keskusteluissa on niin paljon omien muksujen kanssa vietetyistä painajaisöistä tuttua, että tarinan ansioista on vaikea tehdä etäännytettyä arviota. Uskallan silti olettaa, että tarina aukeaa myös lapsettomille lukijoille, kaikkihan me näemme unia. Albumi on näkymä maailmaan, jota eivät rajoita opitut rajat tai itsestäänselvyydet. Se on kurkistus itse mielikuvitukseen. (JT) Laura L Save: Paljain P jaloin. WSOY W 2013. 375 s. Juho Nieminen: Saattaa sisältää pähkinää. Helsinki Poetry Connection 2013. 127s. Olli Tammilehto: Kylmä suihku. Into 2013. 245 s. Blogiromaani sairastamisesta Keräelmä ihastuttavaa luettavaa Kuinka pakenemme paholaisen pannusta Nyt on tehty blogista romaani. Paljain jaloin kertoo Lauran tarinan. Lääketieteen opiskelija, pienen pojan äiti ja puolisoaan So?aa rakastava Laura sairastuu yllättäen syöpään, joka vie hänen terveytensä, jalkansa ja lopulta henkensä. Sairautensa ajan Laura Save piti blogia, jonka pohjalta Paljain jaloin on laadittu. Tarina on koskettava ja Saven tapa kirjoittaa sujuva ja lähestyttävä. Kuitenkin blogipohja olisi kirjalle teoksellisessa mielessä parempi muoto. Esimerkiksi merkintöjen päivämäärien puuttuminen lopullisesta kirjasta on häiritsevä piirre tiukan kronologisesti etenevässä kerronnassa. Käsitän, että blogi ei ole taidemuoto, kun taas koviin kansiin päässyt ”dokumenttiromaani” on. Ero on kuitenkin päivänselvä: blogin lukija on myötäelänyt Lauran kanssa, romaanin lukija seisoo hänen hautakivensä edessä. Viiden tähden blogista tulee mukiinmenevä kirja. (MP) Pitkän linjan runoaktiivi Juho Nieminen on julkaissut kolmannen kirjansa – ja se onkin oikea runsaudensarvi kuvituksineen. Kirjalla on hyvin 2000-lukulaiseen tapaan juuret syvällä yhteisöllisyyden mullassa, sekä liverunoskenessä että sähköisissä vertaisverkoissa. Kokoelma ei siis ole korkeataiteelliseen eheyteen pyrkivä teos, vaan varsin eloisaa ja vaihtelevaa runoutta, kokoelma merkityksessä ”keräelmä”. Tilaa on selailulle ja innostumiselle, iskevien säkeiden ja ajatusten löytämiselle mutta myös kompuroiviin vitseihin turhautumiselle. Ja välillä muutama loistavasti alkanut runo loppuu liian hitaasti ja heikosti. Saattaa sisältää pähkinää on kuitenkin kaikkineen ihastuttavaa luettavaa. Minun suosikkini on viron kielen kanssa ?irttaileva ekstraraita, joka ujosti sivujen marginaalista muokkaa kielellistä käsityskykyämme sukukielen muodon ja merkityksen mukaiseksi. (MP) Kuukausiliitteen toimittaja Ilkka Malmbergin mukaan elämme paremmin kuin koskaan. Kalsaritkin vaihdetaan useammin kuin 1970-luvulla. Ilmastonmuutos mainittiin artikkelissa kerran, kasvaneita tuloeroja ei lainkaan. Tästä syystä oli helpottavaa saada Mosambikiin, jossa asun, Olli Tammilehdon ajankohtainen tietopaketti Kylmä suihku, joka esittää ilmastonmuutoksen lääkkeeksi nopeita yhteiskuntarakenteiden muutoksia. Samana aamuna vesiboilerini hajosi ja jouduin kylmään suihkuun, kuten 95 prosenttia Suur-Maputon kahdesta miljoonasta asukkaasta. Tammilehdon mukaan ilmastonmuutoksen suhteen emme vielä elä parhaimmassa tai huonoimmassakaan mahdollisessa maailmassa. Jälkimmäiseen päädytään, jos emme tee mitään. Kylmä suihku on maailmanvallankumous. Kunpa maailman toreja riivaava vallankumouksen aave ei rajoittuisi edistämään kuluttamisen oikeutta, vaan lisäisi myös sananvapautta. Näin meille vallankumouksien lapsille jäisi läppäreittemme ohella ainakin välineet voittaa tulevaisuutemme takaisin. (JJR) Saara Henriksson jaa Erkka Leppänen (toim.): oim.): Huomenna tuulet voimistuvat. Osuuskumma 2013.. 212 s. Ekosci?novelleja Osuuskumma-kustantamon kolmas novelliantologia tarjoaa ympäristökysymyksiä käsittelevää spekulatiivista ?ktiota. Aiheet vaihtelevat aina ekoterrorismista siemenpatentteihin sekä ihmisen kyseenalaiseen asemaan ravintoketjun yläpäässä. Novellien ideat ovat tuoreita, mutta toteutukseltaan tarinat ovat hieman epätasaisia. Usein novelleista jää mielestäni uupumaan joko ideaa tai toteutuksen tasoa, mutta kokoelman toisen toimittajan, kirjailija Saara Henrikssonin valaita käsittelevä Painovoiman sieppaamat -novellista löytyy molempia. Lisäksi ne sattuvat vielä olemaan kauniissa tasapainossa. Itselleni täysin tuntematon Jussi Katajala puolestaan oli kokoelman ehdoton yllättäjä Mare Nostrum -novellillaan. Merenelävien nousu aseelliseen vastarintaan maailman vesiä saastuttavia ihmisiä vastaan on ideana todella ovela. En enää koskaan voi katsoa kalmareita pohtimatta, millaisia suunnitelmia ne parhaillaan punovat. Ympäristökysymyksiä käsittelevälle ?ktiolle on ehdottomasti paikkansa ja genren soisi kasvavan suuremmaksi Suomessakin. (OJ)
KIRJALLISUUS Onniohjeet testissä laidasta laitaan. Yksi suosikeistani on muistakin kirjoista tuttu yhden minuutin sääntö, jonka mukaan tehtävää ei saa lykätä, jos sen hoitaminen vie vain minuutin. Ostoksien tekoa inhoavana otin opikseni myös siitä, että välttämättömyyksien – kuten hammastahnan – ostaminen hyvissä ajoin NIK SEJÄ LÖY T Y Y Tässä sarjassa runoilija ja luovan kirjoittamisen opettaja Tommi Parkko avaa runoutta. Usein ei ole vain yhtä ja oikeaa tapaa ymmärtää runo. Runon puitteet voivat rajoittaa mahdollisia tulkintoja. Avauksissa Parkko kiinnittää huomiota juuri näihin puitteisiin. ennen ”viime hetkeä” säästää stressiltä. Heinäkuun ”osta onnea” -otsikon alta löytyy siis vinkkejä myös kulutuskriittiselle. K I R J A S S A A N N E TA A N myös napakkaa asennekasvatusta. Halpa ja yksinkertainen tapa kohentaa oloa on hymyily ja hassuttelu. Ihmeellistä kyllä, iloinen ilme voi tehdä olonkin iloiseksi. Tunne voi siis seurata tekoa, eikä aina päinvastoin. Kirjoittaja kiinnittää järkevästi huomiota kaiken perustana vaikuttavaan fyysiseen hyvinvointiin. Riittävään uneen ja liikuntaan, sekä terveelliseen syömiseen ja lämpimään pukeutumiseen kannattaa satsata sekä aikaa että rahaa. Silloin kun ei ole väsynyt, paleleva tai nälkäinen, on helpompaa olla ystävällinen. Kun teet muut onnellisiksi käyttäytymällä kauniisti, olet itse onnellisempi. Vetävästi kirjoitettu kirja on ?ksua viihdettä, joka haastaa lukijan pohtimaan mikä omassa elämässä on hyvin tai huonosti. Onnellisuus kun syntyy sekä hyviltä tuntuvien asioiden etsimisestä ja vaalimisesta että kurjien asioiden puuttumisesta. On tärkeää lopettaa läheisilleen tiuskiminen, mutta tärkeää on myös nauru, ilo ja leikki. Punaisia lankoja & murtumia I L J A -T U U L I A Huotarisen Seitsemän enoa (WSOY 2013) on harkittu ja järjestetty runokokoelma. Vaikka kokoelmissa on harvoin romaaneista tuttua juonta ja tarinaa, niissä on usein rakenne, punainen lanka. Hyvät kokonaisuudet eivät ole tekijänsä best of -kokoelmia, jonkin ajanjakson parhaita runoja sattumanvaraisena kokoelmana, vaan niissä on aiheen tai teeman kannalta olennainen järjestys. Huotarisen teoksessa lähisukulaiset, enot ja miniät, ovat runojen aiheita. Teema on vaikeammin löydettävissä – teema on tulkintaa. Itse näen, että Huotarisella teema liittyy sukupolvien jatkumoon ja perinteisiin, runoissa haetaan identiteettiä. V Marjo Jääskä Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti. Suomentanut Sini Linteri. Nemo 2013. 336 s. 4 3
alaa Vuoden Vuod Vu oden od de en n Teatteri Tea eatt eatt tter ter e i 2013 2 13 esittää 20 es si itt tää ä Terrence Ter erre renc re n e McNallyn nc Mc M cNa Nall ll l lyn yn FRANKIE F RAjaNraikas Kik IasEmoderni JA Jer A JOHNNY J O HuNkl Nas Ysi Raju Ra ju ja raik ra ikas mod oder e ni rakkausklassikko rak kka k us klas assi sikk kko kk o Ensi En si-i si -ilt -i lta lt a 10.10.2013 10.1 10 .10. .1 0.20 0. 2013 20 1 13 Ensi-ilta Ohja Oh ja aus u Li Liis isa is a Mustonen Must Mu ston st on nen e Ohjaus Liisa Rooleissa Rool Ro olei ol eiss ei ssa Elina ss El lin ina Hietala ina Hiet Hi e al et la Tommi ja To ja Tomm omm mmi Eronen mmi E on Er nen en – näytelmä runoilija Katri Valan elä eelämästä ämästä m käsikirjoitus ja ohjaus Virpi Haat Haatainen tain nen ensi-ilta 17.9.2013 Esitykset ajalla 16.9.–13.12.2013 Teatteri Jurkka Vironkatu 7,00170 Helsinki P.(09) 135 6166, ti-pe klo 11-17 P.(09) WHDWWHUL#MXUNND º ZZZ MXUNND º ZZZ OLSSX º Lipunmyynti (09) 4342 510 ti–pe klo 11–14 Erottajankatu 5, 00130 Helsinki Seinäjoen kaupungin teatte rissa 23.-25.8.2013 Seinäjoen Harrastajateatterikesä 40-vuotisjuhlavuosi www.harrastajateatterikesa.? Rooleissa: REINO NORDIN AARNI KIVINEN PAAVO KEROSUO (LÄHES) ONNELLINEN MIES MIEHEKÄS M IEHEKÄS K KOMEDIA OMEDIA ESITYKSET ESIT TYKSET 26.9. 26 9 - 29.11.2013 29 11 2013 LIPUT T toimituskuluineen a alkaen lkaen 18 18,50 50 € www.ryhmateatteri.fi puh. (09) 718 622 www. .ryhmateatteri.fi Ohjaus ja käsik käsikirjoitus: kirjoitus: JUHA KUKK KUKKONEN Frankie ja Jo hnny ILTA ENSI- 013 2 . 9 26. 2 lasi maito oaa
6 / 2013 55 ASSAYASIN ELÄMÄ • Syntyi Pariisissa vuonna 1955. • Aloitti elokuvauransa avustamalla isäänsä, käsikirjoittajaohjaaja Jacques Rémyä. • Ohjasi lyhäreitä ja kirjoitti kuuluisaan elokuvalehteen Cahiers du cinéma 1980-luvulla. • Vieraili Hongkongissa ja Taiwanissa tekemässä lehtijuttua. Sai vaikutteita Taiwanin uudesta aallosta. • Läpimurto Pariisin kevät (L’Euau froide, 1994), joka esitettiin Cannesin festivaalin Un certain regard -osiossa. • Oli naimissa elokuvansa Irma Vep (1996) hongkongilaisen tähden Maggie Cheungin kanssa. • Tärkeimpiä elokuvia: Kun kesä on ohi (Fin août, début septembre, 1998), Kesähetket (L’Heure d’été, 2008), Carlos (2010) ja Jotain ilmassa (Apres mai, 2013). 1970-LUVUN UTOPIAA. Ranskalai-nen ohjaaja Oliver Assayas palaa jälleen nuoruuden vuosikymmenelle. Tällä ker-taa mukana on myös ajan pimeä puoli. Politiikkaa, dogmeja & terrorismia Olivier Assayas palaa nuoruutensa ristiriitaiselle 1970-luvulle elokuvassaan Jotain ilmassa. P pamputtavat nuorta mielenosoittajaa ringissä, vaikka hän yrittää vain suojata päätään maassa. Toiset poliisit ajavat nuoria takaa moottoripyörillä. Tavaratelineellä istuva hutkii kaikkia summamutikassa pampulla. Voimankäyttö näyttää liialliselta, ja se on tuttua Iranista, Egyptistä ja Turkista. Moottoripyörien käyttö muistuttaa Iranin presidentinvaaleja vuonna 2009 seuranneiden mielenosoitusten tukahduttamisesta. Mutta Assayasin Jotain ilmassa -elokuvan mielenosoitus sijoittuu Pariisiin 9. helmikuuta 1971. ”Yhteys Iraniin on vain visuaalinen. Yritin esittää mielenosoituksen mahdollisimman tarkasti. Kuvausten jälkeen sain tietää, että se oli ensimmäinen kerta, kun poliisi käytti moottoripyöriä mielenosoituksen lopettamiseen. Se jatkui Ranskassa 1980-luvulle saakka”, Olivier Assayas sanoo. Place de Clichyn mielenosoituksessa puolustettiin vangittujen vasemmistolaisten poliittista asemaa. Silloin 16-vuotias Assayas oli paikalla, mutta syrjässä tapahtumista. Elokuvan päähenkilö Gilles muistuttaa Assayasia. Molempien isät työskentelevät elokuvaalalla. Gilles tosin osallistuu politiikkaan. OLIISIT lähtökohta oli omat muistoni. Oli outoa luoda uudelleen 70-luku. Mukana on myös sellaisia, joita en kokenut.” Assayas kuvasi samaa aikaa läpimurtoelokuvassaan Pariisin kevät (L’Euau froide 1994), jota hän luonnehtii omaelämäkerrallisemmaksi kuin Jotain ilmassa. Molemmissa elokuvissa toistuu kohtaus autiossa maalaiskartanossa, jossa nuoret pitävät isoja bileitä ja polttavat kokkoja. ”Totta kai kohtaus perustuu bileisiin, joissa olin. Aiemmassa elokuvassani se edusti punkin energiaa. Tässä pikemmin pastoraaliutopiaa. Minun 1970-luvussani oli utopian kauneutta. Tähän elokuvaan otin mukaan myös vuosikymmenen pimeän puolen.” ” E L O K U VA N E L O K U V A N alkuperäinen nimi Après mai – toukokuun jälkeen – viittaa vuoden 1968 opiskelijamellakoihin, jotka veivät Ranskan vallankumouksen partaalle. 1970-luvulle tultaessa katkeruus alkoi vallata alaa. Assayas rakentaa kuvaa siitä, kuinka pettymys politiikkaan alkoi kanavoitua väkivaltaan terrorismina ja taiteeseen. Gilles etsii omaa taiteellista ilmaisuaan, mutta kokeilee suoraa toimintaa ja ?irttailee jopa terrorismin kanssa. ”Vuoden 1968 toukokuun tapahtumissa oli villiä anarkiaa, jota kukaan ei voi väittää ymmärtävänsä täysin. Sillä ei ollut paljoa tekemistä vasemmiston kanssa. Vasemmistolainen politiikka tuli vasta myöhemmin ja yritti antaa liikkeelle rakenteen.” Oli trotskilaisia, maoisteja ja ties mitä. Assayasin mielestä eri suuntauksia yhdisti vain dogmaattisuus. Kuppikunnat sulkeutuivat oppeihinsa ja vieraantuivat todellisuudesta. Assayasin mielestä niiden suurin virhe oli, etteivät ne ymmärtäneet vastakulttuuria – rockia, huumeita, radikaalia elokuvaa ja yksilönvapauden korostamista. Siksi politiikka epäonnistui kanavoimaan 1960-luvun energian. ”Viimeistään terrorismi tuhosi vasemmistolaisen politiikan. Silloinen sukupolvi hylkäsi epä- onnistuneelta näyttäneen politiikan. Opiskelijaradikaaleista tuli pörssimeklareita. Se näkyy vieläkin. Nuoriso on yhä vieraantunut politiikasta”, Assayas linjaa. on pari Assayasin suurteokselle, kuusituntiselle Carlosille (2010), joka piirsi terävän kuvan terrorismista Shakaalina tunnetun Ilich Ramírez Sánchezin tarinalla. Jotain ilmassa kartoittaa henkistä maastoa, josta terrorismi kumpusi. Dogmatismi inhotti myös Assayasia. Sen ja väkivallan vaihtoehdoiksi hän asettaa elokuvassaan kulttuurin ja taiteen. Sitä tietä Assayas itse kulki. Nyt hän on Ranskan tärkeimpiä elokuvaohjaajia. Myös hän kuuluu vastakulttuurin muokkaamiin. ”Politiikan sijasta vastakulttuuri määritteli minun sukupolveni. Vastakulttuuri menestyi ja muutti yhteiskuntaa. Siksi punk oli minulle niin tärkeää. Se kasvoi juuri nuorison turhautumisesta poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiinsa.” J O TA I N I L M A S S A yhdeksi tunnuspiirteeksi on noussut rockbiisien etevä käyttö tunnelman ja ajankuvan luomisessa. Hän kertoo, että Pariisissa punkkia alettiin seurata jo melko varA S S AYA S I N ELOKUVIEN hain, 1970-luvun puolivälissä. ”Sitä ei tiedetä laajasti, koska Ranskasta ei tullut merkittäviä punkbändejä, mutta Amerikkaan pidettiin yhteyksiä. Iggy Pop & The Stooges ja MC5 olivat tärkeitä. Brittipunkiin suhtauduttiin epäilevästi”, Assayas muistelee. Kuten Jotain ilmassa -elokuvan Gilles, myös Assayas oleskeli Lontoossa. Siksi hän osasi arvostaa Clashia ja muuta brittipunkkia alusta asti. Assayas ei puhu nuoruusvuosistaan yksityiskohtaisesti ja painottaa, ettei Jotain ilmassa ole omaelämäkerrallinen. Silti yhtymäkohtia on paljon. Teos taitaa olla ainakin henkilökohtainen? Assayas vaikenee hetkeksi. ”Kesti kauan hyväksyä 70-luku ja itseni. Vuosikymmenen utopioille on naurettu paljon, mutta minusta siinä oli voimaa. En ole historioitsija enkä teoreetikko, mutta yritän palauttaa sen kunniaan.” Harri Römpötti Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka on erikoistunut elokuvaan, sarjakuvaan, maailmanmusiikkiin, rockiin & kirjallisuuteen. Jotain ilmassa, ensi-ilta 5.7. Helsingin Kesäkino Engelin avajaiselokuvana.
56 6 / 2013 ELÄVÄ KUVA Herkkä tarina punkrockista Kotimaisen hardcoresuuruuden Endstandin urasta kertova dokumenttielokuva on hieno paketti. elleivät vieläkin useammat bändit ympäri Suomea haaveilevat tälläkin hetkellä levytyssopimuksista, keikoista ja kiertueista ymmärtämättä, että se kaikki on tehtävissä myös ihan itse, jos periksi antamatonta luonnetta löytyy. Janne Tamminen ja Jani Koskinen ovat tärkeimpiä nimiä, kun puhutaan kotimaisesta tee se itse -kulttuurista 2000-luvulla. Punkmusiikkia ja koko kyseistä alakulttuuria rakastaneet nuorukaiset perustivat jo 1990-luvun lopussa ensin omat bändit Endstandin ja Manifesto Jukeboxin. Bändejä seurasi vuonna 2000 oman levy-yhtiö Combat Rock Industryn ja lopulta 2004 oma kivijalkalevykauppa Combat Rock Shopi. Tammisen ja Koskisen esimerkki on kannustanut lukemattomia bändejä ympäri maailmaa tekemään itse. Puhumalla ja toivomalla ei pääse kovin pitkälle, mutta itse tekemällä pääsee esimerkiksi Euroopan-kiertueelle – ja vielä pitemmällekin. S A D AT sekä Endstandin viimeiseksi jäänyttä keikkaa ja siihen valmistautumista muistellaan bändissä soittaneiden ja heidän kaveriensa kesken dokumenttielokuvassa Fire Inside – The Story of Endstand. Vuosina 1996–2008 aktiivisena keikkakoneena tutuksi tullut bänN Ä I TÄ K I E R T U E I TA PUNK-KONOSSÖÖRIT. Endstand-punkbändistä kertova dokumenttielokuva kertoo, miten se tehdään itse. di palasi vielä viimeiselle keikalle Helsingin Nosturiin toukokuussa 2010. DVD-dokumenttielokuvan mukana tulee myös kyseiseltä keikalta taltioitu live-CD. Elokuva on onnistunut historiikki, opetusmateriaalia aloitteleville ja pitemmällekin ehtineille bändeille tahdonvoimasta ja myös mielenkiintoisesti etenevä tarina. Mielenkiinnon lisäksi elokuva saa heräämään myös liikutuksen tunteita. Ainakin allekirjoittanutta jopa itketti muutamaan kertaan elokuvaa katsoessa. Eikä vähiten dokumentin lopussa, kun Endstand soittaa loppuunmyydylle Nosturille viimeisen keikkansa viimeisen biisin. bändin seikkailuista vuosien varrelta ympäri maailmaa on kenelle tahansa punkharrastajalle ja tietysti niille, jotka itsekin ovat kiertueita tehneet, kiinnostavaa ja hersyvän hauskaa tavaraa. Myös henkilökohtaisissa haastatteluissa onnistutaan menemään niin lähelle bändiläisiä, että selviää kunnolla, mitä Endstand heille tarkoitti. ”Kuin olisi käynyt punkrockin yliopiston”, summasi Endstandin perustajajäsen ja aina mukana ollut basisti Joel Sipilä. A R K I S T O M AT E R I A A L I Jukka Vuorio Fire Inside – The Story of Endstand dokumenttielokuva. Combat Rock Industry 2013. VALKOKANGAS hannele huhtala, tuomas rantanen & Jari Tamminen Gilles Bourdos: Renoir. Ensi-ilta 9.8. KesäKino Engelin ennakot 2.–8.8. Pedro Almodóvar: Matkarakastajat. Ensi-ilta 19.7. So?a Coppola: The Bling Ring. Elokuvateattereissa nyt. Olivier Assayas: Jotakin ilmassa. Ensi-ilta 5.7. Zach Snyder: Man of Steel. Ensi-ilta 26.6. Isä, poika & muusa Homohöpsöilyä Pullahiirten kapina Pariisin kevään perilliset Avaruus-Jeesus pelastaa Gilles Bourdos on tehnyt kesän väreissä hehkuvan elokuvan taiteen tekemisestä. Vuoteen 1915 sijoittuvassa elokuvassa impressionistisen maalaustaiteen ikääntynyt ja nivelrikoista kärsivä mestari Pierre-Auguste Renoir (1841–1919) elää maaseutuhuvilallaan viimeistä kiihkeää luomiskauttaan. Esteetikkoa inspiroi karismaattinen malli, Andreé Heuschling. Huvilalle ontuu myös sodassa haavoittunut Pierre-Augusten keskimmäinen poika, tuleva elokuvaohjaaja Jean Renoir. Andreén ja Jeanin välille syttyy suhde. Todellisessa elämässä he menivät naimisiinkin, saivat pojan ja tekivät yhdessä viisi mykkäelokuvaa ennen eroaan vuonna 1931. Elokuvassa kaikki on kaunista, Christa Teretin esittämän muusan lisäksi. Draamana se on sovinnainen. Historialliset henkilöt, taiteen tekeminen, vanheneminen ja rakkaus kuvataan pikemminkin arkisen sopuisasti ja kunnioittavasti kuin psykologisesti, intohimoisesti ja traagisesti. Mutta onko sillä niin väliä, koska nyt on kesä, olemme kaikki hengissä ja ympärillämme on niin paljon kauneutta? (TR) Almodóvarin uusi elokuva on kepeä komedia. Ehkä se on parasta, mitä talouskurimuksessa rypevälle Espanjalle voi nyt tapahtua. Tarina rakentuu lentokonehenkilökunnan ja sen matkustajien elämien ympärille. Kone matkustajineen ei pääse aiottuun suuntaan kohti Meksikoa vaan jää pörräämään Espanjan yläpuolelle. Klassikkokomedia Hei, me lennetään (USA 1980) häivähtää mieleen. Hahmoina Matkarakastajissa ovat hysteerinen homostuerttitrio, selvännäkijä-neitsyt, dominatähti ja maanpakoon yrittävä, ketku pankinjohtaja. Yhteiskunnalliset huomiot ovat pieniä: loppumattomalle elämän yksityiskohtien twitteröinnille naureskelua ja tyhjillään ammottavia lentokenttiä, joita ei voi käyttää. Vitsit kiertyvät loputtomasti seksin ympärille eikä tätä elokuvaa leimaa Almodóvarin joidenkin elokuvien vakavuus ja tietty kipeys. Toki tässäkin elokuvassa raiskataan tajuton ja heilutaan muutenkin sovinnaisuuden rajoilla. Tällä kertaa siis ihan silleen humoristisesti. (HH) Yleensä So?a Coppolan elokuvissa nuoret erityislaatuiset naiset yrittävät löytää yhteyden ympäröivään absurdiin maailmaan. The Bling Ringissä suojattuun elämäänsä ikävystyneet Hollywood-teinit keksivät ryhtyä ryöstelemään rikkaiden autoja ja supertähtien kämppiä. Ryöstöjen teknisten esteiden ohittaminen onnistuu oudon helposti, mutta kyse ei olekaan realistisesta rikosdraamasta. Pikemminkin elokuva pyrkii mediakriittisesti havainnollistamaan hypekulttuurista elämäntapaa. Tälläkin kertaa Coppolan elokuvan perusluonne on leikkisä ja salaviisas. Entiseen tapaan myös taiten valitun musiikin ja kuvien rytmin leikkaukset potkivat tarinaa viihdyttävän rosoisesti eteenpäin. Valitettavasti tällä kertaa tarina itse on melkein yhtä tylsä kuin todellisuus, jota se kuvaa. Ainakin suomalaisen katsojan silmissä amerikkalaisen kimalluskulttuurin julkkishakuisuus ja pinnallisuus ovat jo parasta-ennen-päivämäärältään vanhentunut skuuppi. (TR) Olivier Assayas osoitti jo terroristilegenda Carlosista ohjaamassaan televisiosarjassa (2010) erityistä 1970-lukua koskevaa epookintajua. Nyt lähdetään liikkeelle Ranskan vuoden 1971 opiskelijamellakoista. Kuvauspaikat ja rekvisiitta ovat viimeisen päälle. Silti tärkeämpää on ihmisten välisten suhteiden tarkka käsikirjoittaminen oman aikansa ilmapiiriin. Esimerkiksi seksuaalinen vapautuminen kulminoituu mustasukkaisuuden kiertämiseen ja koulutetun keskiluokan sukupolvikuilu näkemyseroihin Simenonin Maigretdekkareiden laadusta. Toisaalta ajan poliittinen paradoksi tiivistyy siihen, miten vartijan pahoinpidelleet rikkaiden perheiden vasemmistolaiset nuoret vapautuvat, kun apuun saadaan trotskilainen huippuasianajaja. Ohjaajan näkökulma tapahtumiin on vain näennäisesti ulkopuolinen: yksittäisiin repliikkeihin ja asetelmiin on leivottu poliittisen autoritaarisuuden kritiikkiä ja samalla sympatiaa autenttisuuden etsimistä ja poliittista situationismia kohtaan. Jotakin ilmassa on 1970-luvun alun kuvaajana avainteos. (TR) Man of Steel -elokuvan Jeesus-symboliikka on niin väkevää, että Yhdysvalloissa jotkut seurakunnat ovat valjastaneet sen saarnojen aiheeksi. Militaristisen propagandan suhteen elokuva on puolestaan jännittävän kaksijakoinen. Sotilaaksi geneettisesti muokattu ja kasvatettu kryptonilainen kenraali Zod edustaa silkkaa pahuutta. Lopulta kritiikki kuitenkin kohdistuu hänet kasvattaneen yhteiskunnan rakenteisiin. Tätä systeemikritiikkiä ei kuitenkaan vahingossakaan uloteta Yhdysvaltoihin. Omaan mahdottomuuteensa romahtaneen Krypton-planeetan ja Neuvostoliiton väliset yhtäläisyydet tuskin ovat vahinkoja. Kryptonilaisia supersotilaita vastaan nousevat yhdysvaltalaissotilaat ovat oikeamielisyyden perikuvia ja heidän sotakoneensa todellisuudessa kaiken jauhava tuhovoima jää jotenkin inhimillisen hyväksi. Tätä taustaa vasten ei olekaan yllättävää, että Yhdysvaltojen kansalliskaarti on rakentanut Man of Steel -elokuvan ympärille massiivisen rekrytointikampanjan. (JT)
ELÄVÄ KUVA 6 / 2013 VOIMA SUOSITTELEE 57 Koonnut Kaisu Tervonen Voimaa valitsee suositu suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 5.8. asti voima@voima.?. ESPOO CINÉ 16.-25.8. Tapiola, Espoo www.espoocine.? Reilun viikon aikana Cinéssä nähdään yli sata elokuvaa, joiden joukossa on tuttuun tapaan kotimaisia ensi-iltoja, fantasiaa, dokumentteja sekä HLBTteeman alle istuvia teoksia, kuten puolalainen In the Name. LEFFAPIKNIK 17.-19.8. kello 19 Kansalaistori, Helsinki Kolmena peräkkäisenä iltana Musiikkitalon kupeessa esitetään kolme eri elokuvaa, joihin jokaisella on vapaa pääsy. KINOKONSERTTI KOYAANISQATSI 20.8. kello 19 Musiikkitalo, Helsinki www.helsinginjuhlaviikot.? Juhlaviikkojen elokuvatapaus on Godfrey Reggion kollaasielokuva, johon musiikin on säveltänyt itse sitä myös esittämään saapuva Philip Glass. MUSIIKKIVIDEOFESTIVAALIT 21.-25.8. Oulu www.omvf.net/? 20-vuotisjuhliaan viettävä festivaali juhlii liikkuvan kusiikin liittoa esittelemällä vuoden parhaimpia van ja musiikin kotimaisiaa musiikkivideoita. BLUE SEA FILM FESTIVAL 2013 16.–18.8.2013 RAUMA FINLAND www.blueseafilmfestival.net MYKKÄELOKUVAFESTIVAALIT Tämänvuotisen festivaalin teema ovat mykkäelokuvan naiset, kuten varhain kuollut kiinalainen elokuvanäyttelijä Ruan Lingyu (1910–1935). LISSABONISSA s o ke a t l a p s e t l u m o a a u u s i o p e t t a j a , j o ka e i l ä s sy t ä . VOIMAN TV-LIITE koonnut Tuomas Rantanen Tiistaisin YLE TV1: Luvattu maa (Englanti 2011. ensimmäinen jakso nähtävissä Areenassa 11.7. asti) Peter Kosminskyn käsikirjoittama ja ohjaama laatudraama vääntää niin paksusta rautalangasta sukupolvien ajan jatkunutta systemaattista palestiinalaissorron kierrettä, että luulisi mustavalkoisestikin ajattelevan Israel-fanin löytävän edes hiukan malkaa omastakin silmästään, vaikka karttuneen elämänkokemuksen painolla voi epäillä, etteivät siihen muuriin lopulta vedenpaisumukset tai heinäsirkatkaan pysty. 6.8. YLE Teema: Uri Geller - ihmeiden tekijä (Suomi 1974) Lapsuuteni vavahduttavin televisiokokemus ei ollut Vinski ja Vinsentti (jossa oli puhuva harakka) eikä Peppi Pitkätossu yläilmoissa (jonka kuumailmapalloretki jäi näkemättä kun telkkari ei toiminut), ei edes Howard Hawksin iki-ihana Hatari! tai puolisalaa kurkittu Don Siegelin Body Snatchers (jonka jälkeen en nukkunut hyvin), vaan tietenkin koko perhettä yhdessä ällistyttänyt Uri Geller, joka harjoitti telepatiaa, taivutti maagisella sormienergialla lusikoita ja käynnisti kaikkien kotien pysähtyneet kellot niin ikimuistoisesti, että yritys saada nyt omat lapset innostumaan siitä kaikesta ei voi kuin epäonnistua. 10.8. YLE Teema: Työmiehen päiväkirja (Suomi 1967) Risto Jarvan vuonna 1966 ohjaama luokkatietoinen parisuhdetutkielma on suomalaisen yhteiskunnallisen elokuvan merkkiteos ja tekijänsä läpimurtoelokuva, jonka uraauurtava muotokieli ja kuvallisesti häkellyttävät kontrastit välittävät vahvasti sen ajan tunnelman, jolloin politisoitumisen, seksuaalisen vapautumisen ja kaupungistumisen kurimukseen keksittiin myös uusi ja uljas, työllä ja yhteiskunnallisilla vastuilla itseään ja perhettään riistävä miesroolimalli. Varsovassa m u ot i f r i i k k i t e i n i äi t i j o u t u u syö ksy k i e r t e e s e e n . ISLANNIN LÄHIVESILLÄ ka l a s t a j a t ko ht a a va t ve d e n a l a i s e n u h a n . Saksassa yd i nvo i m a l a s s a t yö s ke nt e l evä m i e s ra ka s t u u . Elokuussa Eurooppa on täällä. EUROOPPALAISEN ELOKUVAN JUHLAT 16.–25.8.2013 | KINO TAPIOLA | ESPOON KULTTUURIKESKUS | BIO REX SELLO LIPUNMYYNTI ALKAA 25.7. | ESPOOCINE.FI | FACEBOOK.COM/ESPOOCINE FARM.FI 30.8.-1.9. Forssa www.forssasilentmovie.com
AKTIVISMI 6 / 2013 58 AKTIVISTI EI LUOVUTA. ”Suomi tulee seuraamaan eurooppalaista kehitystä”, turkistarhauksen vastaista kasnalaisaloitetta kärkihahmo Kati Pulli ennustaa. TURKISTARHAUS JATKUU SUOMESSA, VIELÄ ” E L Ä I N T E N P I D O N on oltava sellaista, että eläimillä on kunnollinen mahdollisuus liikkua ja käyttäytyä lajityypillisesti. Esimerkiksi ketuille ei ole tuotanto-olosuhteissa mahdollista antaa tarpeeksi liikkumatilaa ja virikkeitä. Siksi turkistarhaus on lopetettava”, Kati Pulli linjaa. Kesäkuun puolivälissä eduskunnassa äänestettiin turkistarhauksen kieltämisestä kansalaisaloitteen perusteella. Aloite ei mennyt läpi: 146 edustajaa äänesti sitä vastaan, 36 puolsi sitä. ”Olimme arvioineet tuloksen suurin piirtein tuollaiseksi mielipidetiedustelujen perusteella. Positiivinen yllätys oli, että esimerkiksi muutama kokoomuksen ja perussuomalaisten edustaja vastustaa turkistarhausta”, Pulli sanoo. ”Työ jatkuu.” Pulli on mukana työryhmässä, joka uudistaa maaja metsätalousministeriön turkiseläinten kasvatusta säätelevää asetusta. ”Myös kansalaisaloitetta arvioineen valiokunnan mietinnössä huomioitiin monia turkistarhauksen ongelmia, joihin nyt pitää puuttua.” Kansalaisaloitteen Facebook-sivulla pidetään väistämättömänä, että turkiseläinten kasvatus lopetetaan Suomessa – ennemmin tai myöhemmin. ”Arviota on vaikea sanoa, mutta ei se täällä pitkään jatku. Kuluneen puolen vuoden aikana kaksi EU-maata on kieltänyt turkistarhauksen. Suomi seuraa tätä eurooppalaista kehitystä.” Hannele Huhtala Taistelu jatkuu T U R K I S TA R H ATO N Suomi -kansalaisaloitteen kärkihahmona toiminut Kati Pulli, 33, on SEY:n eli Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton uusi toiminnanjohtaja. Pulli on aiemmin työskennellyt viisi vuotta Animalian toiminnanjohtajana. SEY:n toiminnanjohtajana Pulli pääsee monin paikoin jatkamaan jo Animaliassa aloittamaansa työtä esimerkiksi eläinsuojelulakiuudistuksen parissa. Pulli nostaa sen lähitulevaisuuden työtehtäviensä kärkeen. Eläinsuojelulakiuudistus on suurin yksittäinen eläinten hyvinvointiin tulevaisuudessa vaikuttava asia, joten Pulli haluaa käyttää sen valmisteluun aikaa. Tuleva laki vaikuttaa noin 20 vuoden ajan eläintenpidon vaatimuksiin ja määrittelee sekä tuotanto- että seuraeläinten elämää. ”Myös seuraeläinten kohdalla on mietittävä, mitkä lajit soveltuvat ihmisen hoitoon. Onko tavallisessa kodissa koskaan mahdollista antaa lemmikkilinnulle riittävästi tilaa lentää?” mukana uutta eläinsuojelulakia valmistelevan työryhmän ohjausryhmässä, joka on kokoontunut kaksi kertaa. Työryhmä, jonka työtä ohjausryhmä ohjaa, kokoontuu useammin. Työryhmän työn tulisi olla valmis vuoden 2014 loppuun mennessä, jotta istuva eduskunta pääsisi päättämään lakiuudistuksesta. ”Nyt on vielä hyvä ?ilis. Olemme vasta työn alussa ja perusasioissa. Puhumme eläimen itseisPULLI ON arvosta ja kunnioituksesta, eli asenteissa on päästy valtavasti eteenpäin.” Pulli tietää, että kun keskustelussa päästään eläintenpidon linen elämä eivät kuitenkaan lyö aina toisiaan korvilleen. Tämän osoittaa esimerkiksi sikojen ulkokasvatus. työssään Animaliassa Pulli loi suhteita eduskuntaan ja sidosryhmiin, mistä on hyötyä hänen uudessa työssään. Uutta sisältöä työhön tulee seura- ja harraste-eläinasioista, jotka eivät ole Animalian agendalla, sekä SEY:n laajasta eläinsuojeluvalvojien ja vapaaehtoistoimijoiden verkostosta. Aikaisemmin tarkastuseläinlääkärin ja pieneläinlääkärin tehtävissäkin työskennellyt Pulli kuvailee ?ilistään uudessa tehtävässään innostuneeksi, mutta rauhalliseksi. Millaisia kesäterkkuja uudella toiminnanjohtajalla on Voiman luAIK AISEMMASSA a allisess v a t o ”Onk mmikkilin le kodissa ttävästi tilaa ii nulle r ntää.” le konkreettisiin muutoksiin, niin luvassa ovat todelliset väännöt. Syy eläintenpidon puutteisiin löytyy lähes aina rahasta. Tuotantoeläinten on oltava omistajilleen tuottavia. Tuottavuus ja lajityypil- VOIMA SUOSITTELEE kijoille? Älä ota kesäkissaa? Pullia naurattaa, mutta hän vakavoituu nopeasti. ”Ikävä kyllä sekin on yhä ajankohtainen asia. Ei toivottavasti niinkään Voiman lukijoille.” Pulli miettii hetken ja jatkaa sitten: ”On edelleen kaikkien meidän vastuulla, miten eläimet voivat. Vastuuta ei voi sysätä vain eläinsuojelujärjestöille ja poliittisille päättäjille. Jos sulkee omat silmänsä epäkohdilta, niin on edesauttamassa sitä, että eläimiä kohdellaan huonosti. Valinnat siitä, miten täällä eläimiä kohdellaan, tapahtuvat pitkälti kaupassa.” Laura Rantanen Kirjoittaja on Turun saaristossa elävä vapaa toimittaja & luomulampuri. Koonnut Kaisu Tervonen Voima ma suosittelee -os -osiossa julkaistaan tietoja tapahtumista, kursseista, teatteri- & tanssiesityksistä, musiikkitapahtumista & näyttelyistä. Seuraava Voima ilmestyy 2.9. ja on jakelussa syyskuun. Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 5.8. asti voima@voima.?. Voima päättää tietojen julkaisusta. HILPEYS JA ENNAKKOLUULO 12.6.-8.8. Työväenmuseo Werstas, Tampere www.werstas.? Kulttuurihistoriallinen näyttely valottaa tarinoiden avulla yhtä ihmisoikeustaistelua: seksuaalivähemmistöjen matkaa kohti yhteiskuntakelpoisuutta. KRIITTINEN PYÖRÄRETKI 9.7. ja 13.8. klo 17.30 Narinkkatori, Helsinki www.facebook.com/kriittinenpyoraretki Joka kuukauden toinen tiistai järjestettävän pyöräilytapahtuman tarkoitus on paitsi pitää hauskaa, myös muistuttaa päättäjiä ja muita liikkujia paikoin ongelmallisista pyöräilyolosuhteista. KATU ON N PUNK 10.8. Helsinki Elokuussa punkkarit, kaupunkiaktivistit ja hengaajat valtaavat jälleen Helsingistä kadunpätkän, jolle autojen sijaan levittäytyy pyöräpaja, bändejä, distroja ja ennen kaikkea jalankulkijoita. MAHDOLLISUUKSIEN TORI 31.8. klo 10-13 Kouvola www.mahdollisuuksientori.? Ympäri Suomea kiertävän tapahtuman teemana ovat tänä vuonna ihmisoikeudet, ja vakavan asian lisäksi torilta löytyy myös monikulttuurista tunnelmaa.
A -ESP 3 O kia in N ET .8.201 musiik apäivis n 2 t 5.–2 a kansa arki-il t la au, N Uut n laval u a a en, L rakko … Esp n a l a uu ti Pa epia, J t n S .A mm Helinä, a Tiiu Esp ? . o n a t E sp no-e ok.com/ t e . www .facebo www LUBIT RAVINTOLASSA KLUBIT KL JARMON SAARELLA katukulttuurilehti 4¤ Tue työtä köyhyyde n vähentäm iseksi! Jarmo Saaren vieraina: j 30.8. Milla Viljamaa g , 20.9. Tommyy Lindgren Teemu Viinikainen 25.10. Emma Salokoski,, ara p Niko Kumpuva , y Jorma Hynninen 8.11. Jo Niko Kumpuvaara OLAVI UUSIVIRTA -klubi y y 6.9. Olavi Uusivirta & yhtye 4.10. Modern Jazz Midgets 22.11. Yona MARI RANTASILA Iso Numero on kaduilla myytävä kulttuurilehti. Lehteä voi myydä kuka tahansa lisätuloja tarvitseva. Neljän euron myyntihinnasta myyjälle jää kolme. Kesän lehden välissä on Hyvinkään taidemuseon kesänäyttelyn Asunnottomuu smessut - Taju 2013 näyttelyjulkaisu. Ison Numeron voi poikkeuksellisesti ostaa museon kaupasta kesän ajan. Isoa Numeroa julkaisee Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry. Lehteä voi hakea myytäväksi Vailla vakinaista asuntoa ry:n toimistolta (Kinaporinkatu 2 A 8, Helsinki, p. 044 7044 310) ja Turusta sekä Tampereelta. Myyjä ei tarvitse henkilötodistus ta tai verokorttia. Myyjäinfo: 044 755 5158. Tarkista jakelupaikat: www.isonumero.fi. www.ISONUMERO À Improiltoja ja omia lauluja vaihtuvilla vierailla. 13.9./11.10./1.11./20.12. Liput 15 € ovelta. LAUANTAIKLUBIT 7.9. Duo Milla Viljamaa ja Johanna Juhola 21.9. Nolot vanhemmat kabaree. kaba e Jonna Järnefelt, Laura Sippola, Hanna Kaila. 28.9. Aamukahviasetelma: mm. Jonna Järnefelt. 5.10. Nolot vanhemmat kabaree Lisää klubeja kapsakki.? Liput 10 € ovelta. Klubit Ravintola Allotriassa klo 21. y araukset: Pöytäv 050 579 1400 Ä KI MUSIIKKITEATTERI KAPSÄK Hämeentie 68 ll i ? ? • allotria.? kkii.? k kapsakk -!
0%
6 CA KAFCA "=DKAF %MDE9NMGJ=FC ./ "=D eganissimo (EINËKUUSSA LAUANTAISINSULJETTU
MUUTENOLEMMEAVOINNA N KESËN NORMAALISTIKOKOKESË N=?9FAKKAEG