KULTTUURI • POLITIIKKA • AKTIVISMI • Kritiikki 7/2014 syyskuu | fifi.voima.fi teesejä luokkahuoneesta s. 9 • wikileaksien ukraina s. 24 • sähköautolla alppien yli s. 29 • piketty-ilmiö s. 32
TILAA IMAGE NYT TARJOUSHINTAAN 3 NROA -50% VAIN 12?€! Tutustumistarjous Voima-lehden lukijoille! Tilaa Image netissä: www.image.fi/tilaus Tarjouskoodi: pu4im451 UU –E LO 14 KU U 20 IM AG SÄ KU 0 U2 14 8 ,2 HE IN ÄK E 21 2 0 ?€ AG 14 KU U 20 IM UU –E LO KE E2 11 KE SÄ 14 TE RH ON I KO KK LE N EN : ”O K IM NE AL EN VIR KÖ N: EK LIN EN ”R KA HE KE SÄ IH M IE KO MI NE N.” N TO V IA KU E JA .” YIN I HD - KS RY UME IAA HU UPP laisen KA oma erin Su ttidiil ne ina tar A NN A MI RIKK A P nkä- telijan Ke unnit I: su sit AS TA tee R PO N RE NINESTUS ET HDI ASSA PU RM I BU ST tö VÄ T eis a Y A H RJ istyn oppa KI si siv ja sh Uu kkaa ko ETTÄ MÄ EN MUU TU, JOTE N MUN VAAN TÄYT YY OLLA TÄLL AINE N.” SK VIELÄAN: KERR KENT konen Juha It ja suku sa polven ääni od True BlohuKo htiö bussiy ibus Onn et htois Vaihtoekohteet matka ruotsi Pakko omen Su attomin tuntemr-voittaja Osca arhaat p Kesän ahtumat tap ousut Uimah pardio le ja kuvio HÄN ON V ASEMMISTO N AINOA TOIVO KAIK ILLE, JOTK A ON MUA ÄÄN ESTÄ NYT, Ä IK SU OM IR N HERRAERIT HIPST ella Seinäjo kainta muodiksus on Jee APSI KUN L NTUU MASE hoitaa Kuinka mieltä? nuorta AND ERSS ON: ”OLE N LUVA NNU T 0 U2 LI KU Normaali tilaushinta 24?€. Tutustumistarjous on voimassa kotimaassa uusille tilaajille 31.12.2014 asti. ri tto kaaTimo o v Pro nen käi anni uv Hä Elokjaaja i oh iem ri N ssa Inaertailuupers ariV k san uvat k elo riisinä Pa kes i L ke Lyk aikki K esä k tä gis ?& kenlmiot sit o S hort s 8/20 14 SYYS KUU 8,20 ?€ 8,2 0?€ IMAG E 213 SYYS KUU 2014 HE IN ÄK I R E P U S I M T O K S I S MUTTA ONK O LI ANDERSSO TARPEEKSI N VAHVA PELASTAAKS AATTEEN? EEN JARI AARNIO Rosvo vai poliis i? PAULA VESALA Uusi alku Los Angelesiss a HAPPI LOPPUU Kiina tukehtuu ilmansaasteisi in ER ELL VÄ HY EN ÄIN LIN ITT YDEL Ä EN EI T MIN IH a ja Pauliin okkonen Terhi K toisistaan saavat t parhaa esiin puolet Mirel Wagner Rakkautta?& Anarkiaa Michel Houellebecq Detroit tuhon jälkeen Michael Cunningham Helsink Design Weeki Pieti Poikola
! a a s i i Intoa p Maarit Korhonen: HERÄÄ, KOULU! masi kirjat, se lit va ita st Ra ä! öj yt lö e te Tsekkaa Innon tarjoukset ja an valikoima rj ki 0 25 i yl , et ud tu uu ki ik Ka taittele, teippaa ja postita. tokustannus.fi. in a ss pa au ik tt ne ia ks ou rj ja lisää ta Herää, koulu! kertoo, miksi nykykoulu on muinaisjäännös ja miten sen voi palauttaa ajan tasalle. Se kokoaa tuikitärkeää keskustelua, jota maailmalla jo käydään. 15 € (ovh 17 €) Pekka Peltola: Kalle Kniivilä: PÄÄTÄ SEINÄÄN – Idealistin muistelmat PUTININ VÄKEÄ Pekka Peltola on vastustanut ydinaseita ja asevarustelua, auttanut Namibiaa itsenäistymään ja vallannut Vanhaa. Kirja on sukupolvikertomus niistä liikkeistä ja aatteista, jotka muuttivat Suomen. – Venäjän hiljainen enemmistö 22 € (ovh 25 €) Tämä ei ole kirja Vladimir Putinista – sellaisia on jo liikaakin. Vähemmän on kerrottu tavallisista venäläisistä, jotka Putinia kannattavat. Ja heitä on paljon. Mikä on Putinin suosion salaisuus? Miksi Venäjällä ei kaivata demokratiaa? Entä mitä venäläiset ajattelevat lännestä? Hanna Moilanen, Jukka Peltokoski, Jaana Pirkkalainen & Tero Toivanen: UUSI OSUUSKUNTA – Tekijöiden liike 2000-luvun ihmiskunta kamppailee ekologisten, sosiaalisten ja taloudellisten kriisien keskellä. Osuuskunnassa kasvaa uudelleen lupaus vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta, jossa työtä tehdään ihmisten tarpeita eikä sijoittajien voittoja varten. 23 € (ovh 26 €) Mikko Majander: LUKEMISEN HULLUUS – Esseitä aikamme kulttuurista Bernd Brückler & Risto Pakarinen: ELÄMÄÄ KHL:SSÄ – Lätkää, lääkäreitä ja rahasäkkejä Muistelmakirja paljastaa kaiken KHL-liigasta, jonne Jokerit siirtyy syyskaudella 2014. Mitä salaisuuksia mystinen KHL-liiga kätkeekään? 22 € (ovh 25 €) ELÄMÄN KYNNYKSELLÄ – Vammaisliikkeen synty Kirja kertoo yhdeksän vammaisen lapsen ja nuoren tarinan. Miltä tuntui tajuta varhain, että kuolema on mahdollinen? Lukemisen hulluus -kokoelman esseet nostavat valokeilaan ilmiöitä aikamme kulttuurivirrasta. Esseet käsittelevät kirjallisuuden ja musiikin ilmiöitä intohimoisesti ja asiantuntevasti. 22 € (ovh 25 €) 23 € (ovh 26 €) Heini Saraste & Matti Laitinen: 22 € (ovh 25 €) Ha-Joon Chang: 23 TOSIASIAA KAPITALISMISTA (pokkari) Hilpeä kirja, jonka vakava päämäärä on paljastaa uusliberaalin talousajattelun taustaoletukset. Syed Saleem Shahzad: KUOLEMAN SISÄPIIRI – Terroristijohtajat bin Ladenin jälkeen Keitä ovat uudet islamistijohtajat? Mitkä ovat heidän strategiansa? Miten he ajattelevat? Kuoleman sisäpiiri raottaa mysteeriä ääriliikkeiden ympärillä ja paljastaa terrorismin kasvot. 15 € (ovh 17 €) ISIPAPPABLUES KATKENNUT SILTA Hippo Taatilan esikoisromaani Isipappablues on mustan huumorin sukupolvitarina 2010-luvun alun Helsingistä. Kolmattakymmenettä ikävuottaan lähestyvän miehen maailma järkkyy, kun avovaimo ei suostu tinkimään lapsentekohaaveista ja kaksion kaapit alkavat täyttyä harsovaipoista, bodyista ja pehmoleluista. Katkennut silta tarttuu moniin Unkarin historiaa ja tulevaisuutta koskeviin kipeisiin kysymyksiin. 29 € (ovh 33 €) Pentti Sainio: 28 € (ovh 32 €) Miten suomalainen turvapaikkapolitiikka ja sitä ohjaavat linjaukset ovat syntyneet? Hippo Taatila: Attila Csernok: Jääkiekko on raju peli, mutta vielä hurjempaa on kulisseissa, talouden ja politiikan otteluissa. Mitä salaisuuksia kätkeytyy kaukaloihin, Hartwall Areenalle ja Jokereihin? Kuka käärii miljoonat, ja onko mukana julkista rahaa? Kirja on monivuotisen selvitystyön tulos. PÄÄTÖN – Novelleja työstä ja työttömyydestä 25 € (ovh 26 €) 8 € (ovh 10 €) KUMMOLAN KÄÄNTÖPIIRI Milla Peltonen (toim.): 22 € (ovh 25 €) Kai Sadinmaa: 10 KÄSKYÄ KIRKOLLE Vastustamaton kirja oikeudenmukaisemman ja rehellisemmän kirkon puolesta. Sadinmaan sanan äärelle pysähtyvät niin uskovat kuin uskomattomatkin. 26 € (ovh 29 €) Tilaukset myös netistä intokustannus.fi Juha Suoranta & Sanna Ryynänen: TAISTELEVA TUTKIMUS Ensimmäinen suomenkielinen esitys kantaa ottavista ja toiminnallisista tutkimusperinteistä sekä tutkimuksesta aktivismina. 24 € (ovh 27 €)
Luiz Ruffato: RUTOSTI HEVOSIA Janne Käpylehto: Hypnotisoiva yhdenpäivänromaani São Paulon vimmaisesta metropolista on moneen kertaan palkittu, yksi brasilialaisen kirjallisuuden käänteentekevistä teoksista. MÖKILLE SÄHKÖT AURINGOSTA JA TUULESTA Rakennusoppaaksi uuden sähköjärjestelmän rakentajalle, vanhan päivittäjälle tai käsikirjaksi sellaiselle, joka on tilaamassa valmista aurinkosähköjärjestelmää avaimet käteen -periaatteella. 22 € (ovh 25 €) Johanna Korhonen & Jeanette Östman (toim.): KAIKELLA RAKKAUDELLA Useimmiten homoista, biseksuaaleista ja transihmisistä puhuvat heterot. Tässä kirjassa he ovat äänessä itse. 23€ (ovh 26 €) Jussi Förbom: VÄKI, VALTA JA VIRASTO Miten suomalainen turvapaikkapolitiikka ja sitä ohjaavat linjaukset ovat syntyneet? 24 € (ovh 27 €) Susan Sellers: Marjut Hjelt: LAPSUUDEN SADUT JA SEIKKAILUT Kaunis ja runsaasti kuvitettu tietokirja kertoo elävästi klassisista satukirjoista ja -hahmoista, satujen kirjoittajista ja keräilijöistä. Historian ensimmäinen kirja, jonka aiheena on eläinten kyky tuntea nautintoa. 25 € (ovh 28 €) Matti Salminen: PENTTI HAANPÄÄN TARINA Kriitikoiden ylistämä ensimmäinen kattava elämäkerta kirjailija Pentti Haanpäästä. 25 € (ovh 35 €) 15 € (ovh 27 €) Pertti Simula: Eveliina Lundqvist: SALAINEN PÄIVÄKIRJA ELÄINTILOILTA Mitä tiloilla todella tapahtuu, kun toimittajat ja aktivistit eivät ole näkemässä? 23 € (ovh 26 €) KÄSIKIRJA IHMISELLE Käsikirja ihmiselle sopii arjen avuksi ja virikkeeksi niin ammattilaisille kuin elämässä oppijoille. 25 € (ovh 29 €) Jouko Kajanoja & Kaarin Taipale (toim.): Johanna Pohjola: ELÄIMELLINEN NAUTINTO Vanessa ja Virginia on Vanessa Bellin rakkauskirje ja elegia sisarelleen, Virginia Woolfille. Se on häikäisevä muotokuva sisarten välisestä kilpailusta ja mielikuvituksen voitosta. 26 € (ovh 29 €) 22 € (ovh 25 €) Jonathan Balcombe: VANESSA JA VIRGINIA MATE EUROOPAN MAHDOLLISUUS Upeasti kuvitettu tietokirja vie lukijan elämysmatkalle Etelä-Amerikkaan ja opastaa maten kulttuuriin. Pamfletti ei valita, mitä pahaa EU on tehnyt Suomelle, vaan pohtii, mitä hyvää EU voi tehdä Euroopassa ja maailmassa. 29 € (ovh 35 €) 15 € (ovh 17 €) Pentti Haanpää: ILMEITÄ ISÄNMAAN KASVOILLA 23 novellia, joista yhtä, ”Herra tohtori, kirkko ja porvarin jäniskoira”, ei ole koskaan julkaistu yhdessäkään Haanpään kirjassa. Outi Moilala: TAPPAJAFARKUT Tappajafarkut valottaa kansainvälistä vaatetuotantoa, sen eettisyyttä ja siihen liittyviä moninaisia ongelmia. Kirja perkaa tunnetuimmat kotimaiset ja ulkomaiset brändit. 20 € (ovh 29 €) 20 € (ovh 27 €) Kimmo Kiljunen: Rauli Partanen, Harri Paloheimo & Heikki Waris: MAAILMAN MAAT – Liput ja historia SUOMI ÖLJYN JÄLKEEN 2010-luvulla tuotanto vähenee ja öljyn hinta nousee pilviin. Mitä tekee Suomi – tuo pieni pohjoinen maa, jolla ei ole omaa öljyntuotantoa? Maailman maat – Liput ja historia käy läpi maailman kaikki 194 itsenäistä valtiota ja joitakin itsehallinnollisia alueita ja kuvaa niiden historian keskeiset piirteet. Mukana on kaikkien lippujen kuvat. 20 € (ovh 28 €) 30 € (ovh 37 €) Peter Singer: MARX Jari Tamminen: Kirja avaa Marxin elämän ja ajattelun ydinkohdat ja tärkeimmät käsitteet. HÄIRIKÖT – Kulttuurihäirinnän aakkoset Häiriköt on runsaasti kuvitettu tietokirja ja ensimmäinen kulttuurihäirintää laajasti käsittelevä kotimainen teos. Se perkaa mainontaa ja tarjoaa ilmiöstä ainutlaatuisen läpileikkauksen. 18 € (ovh 19.90 €) Pavel Sanajev: HAUDATKAA MINUT JALKALISTAN TAAKSE 20 € (ovh 29 €) Venäläisen elokuvaohjaajan Pavel Sanajevin kirjoittama, koulupojan sepityksiä nerokkaasti tavoittava lapsuuden tarina. Jarmo Stoor: SIELUHÄKKI Rosoinen runoelma mielikuvituksen parantavasta voimasta. Sieluhäkki on tositapahtumiin pohjaava kertomus pojasta ja pahuuden heijastumisesta sukupolvesta toiseen. 23 € (ovh 26 €) Mr. Fish: PILAKUVIA PERSEESTÄ II 27 € (ovh 29 €) Mr. Fishin pureva, älykäs ja hauska poliittinen satiiri ei jätä ketään kylmäksi. Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): KAPITALISMIN SANAKIRJA 13 € (ovh 15 €) Adam Mansbach & Ricardo Cortés: NYT VITTU NUKKUMAAN Kapitalismin sanakirjassa eri alojen tutkijat ja kansalaisaktivistit selittävät kapitalismin keskeiset käsitteet. Mistä ne ovat peräisin, mitä ne merkitsevät, miten niitä voisi ajatella toisin? Hulvaton bestseller pienten lasten vanhemmille. Ei lapsille luettavaksi. 25 € (ovh 29 €) 8 € (ovh 19 €) Maia Raitanen: SANO MUIKKU! Kotimaan kalat pintaa syvemmältä. Kirjassa hurmaavat ja ilmeikkäät piirrokset esittelevät kaikki Suomen vesissä majailevat kalalajit. 10 € (ovh 26 €) Tilaan rastilla merkitsemäni kirjat (halutessasi useampia, merkitse lukumäärä kirjan kohdalle) Täytä yhteystietosi, irrota sivu, taittele, teippaa kiinni ja postita. Voit tilata myös netissä www.intokustannus.fi ja www.rauhanpuolustajat.org, puh. 040 179 5297 tai kurvata Kurvin Kirjaan, Hämeentie 48, HKI. Tervetuloa! Into Kustannus maksaa postimaksun 0 € (ovh 34 €) Tilaan Diplon tällä lomakkeella ja saan Maailman kuvat -karttakirjan tilaajalahjaksi. Nimi 25 € (ovh 34 €) Into Kustannus Oy Tunnus 5020570 00003 VASTAUSLÄHETYS Jokainen kulttuuri pitää itseään maailmannapana. Näin on ajateltu muinaisesta Babyloniasta Kiinaan ja nykyajan Eurooppaan. Ari Turunen esittelee näyttävästi maailmankarttoja eri kulttuureista ja eri aikakausilta. Osoite MAAILMAN KUVAT – Mitä kartat kertovat meistä ja muista Postinro Ari Turunen: Puhelin 34 € /vuosi (määräaikainen tilaus, sisältää digilehden) Sähköposti 30 € /vuosi (toistaiseksi voimassa oleva tilaus, sisältää digilehden ja tilaajalahjan) Allekirjoitus si Tilaa nyt, saat tilaajalahjak Maailman kuvat -kirjan! Hintoihin lisätään postikulut, max. 5 €/tilaus. Tilaajana saat myös Into Kustannuksen uutiskirjeen, joka sisältää mm. kutsuja tapahtumiin ja tietoa kirjatarjouksista. VOIMA 7/14 Le Monde diplomatique on maailmanpoliittinen aikakauslehti, jota on julkaistu ranskaksi vuodesta 1954, ja se ilmestyy nyt 30 kielellä ympäri maailman. Suomenkieliseen Diploon käännetään artikkeleita myös riippumattomasta venäläisestä Novaja Gazeta -lehdestä.
7/2014 • 7 1.9.–5.10.2014 Richard Jensen ajassa 10–19 Atomiäänestys Kenen puolella on totuus? Jos Skotlanti itsenäistyy, Britannia saattaa menettää ydinaseet. Normiho ovoimaam ! 8 s. 18–19, Britannia saattaa menettää ydinaseet s. 8 • Maarit Korhonen s. 9 Lukijaposti s. 10 • Vapauttakaa Leonard Peltier s. 11 • Aktivistista tuli journalisti s. 12 • Oletko taisteleva tutkija? s. 13 • Kilpajuoksua Wall Streetilla s. 14 • Ruokatohtori s.15 • Skeptikko maanpaossa s. 16 tässä lehdessä 22–33 Voiman päätoimittajalle tärkeintä tällä hetkellä on hyvät energiat ja vibat. pä ä k i r j o i t u s Kari Sihvonen Jos Voim a oli s i tutkimu s ta , sitä voisi ehkä k utsua ”taistelevaksi tutkimukseksi”, ainakin jos inspiroituu Juha Suorannan ja Sanna Ryynäsen kirjasta Taisteleva tutkimus. Kirja käsittelee aktivistien tekemää tiedettä, jossa poliittisuus pakenee politiikkaa ja puolueita. Nykyäänhän tehdään paljon poliittista, taistelevaa tai osallistuvaa tutkimusta ja taidetta. Ohjasin joitakin vuosia Aalto-yliopistossa kirjoittamisen kurssia taiteen maisteriopiskelijoille. Taiteilijoiden pitää taiteellisen työn lisäksi kirjoittaa teoreettinen opinnäyte. Heidän opintosuunnitelmassaan taide oli ilmaisukeinoiltaan täysin vapaata. Monien taiteilijoiden työ on lähellä aktivismia. Osa taiteilijoista kokee tosin ahdistavaksi sen, että heillä pitäisi olla jotakin poliittista sanottavaa. Politiikkaa ei voi tuputtaa. Jos kaikki politisoidaan, onko mikään enää poliittista? S a m a ll a h i e kk a a n piirretyllä viivalla toimitaan Ukraina Wikileaksin mukaan Mitä diplomaattisähkeet kertovat Ukrainan kriisistä? Pietarin underground-kuningatar s. 11 • Ukraina Wikileaksin mukaan s. 24 • Sähköautolla Alppien yli s. 29 • Piketty-ilmiö paljastaa vasemmiston heikkouden s. 32 kulttuuri 37–53 Alejandro Lorenzo Timo Wright 37 45 ” Ti e tov u otoj e n , a k ti v i s m i n ja poliittisen jour- 50 Sisäinen kriitikko huutaa s. 37 • Tositarinoita maahantulosta s. 41 • Muumio rikospaikalla s. 42 • Taidehyökkäys teksti-tv:stä s. 43 • Afganistanin vaiettu sota s. 44 • Kaksineuvoinen Hilma s. 45 • Imperialismin huuruissa s. 46 • Naisten Hargeisa s. 46 • Kauneinta, mitä jumala ei ole saanut aikaan s. 48 • Tapaaminen historian kanssa s. 49 • Fyysistä komiikkaa wagneriaaneille s. 50 • Meksikon huumesota s. 52 kolumnit 10, 14, 16 & 38 Christer K. Lindholm Antti Rautiainen Donna M. Roberts Kannen kuvitus: Richard Jensen 7 kulttuurihäiriö 54 Jussi TwoSeven Teemu Mäki 54 myös journalismissa. On kysyttävä alati, mitä sitoutuminen ylipäätään tarkoittaa. Enkä tarkoita pelkästään poliittista sitoutumista, vaan kysymyksiä siitä, miten voimme tavoitella totuutta, millaisessa suhteessa me olemme todellisuuteen ja millaiset näkemykset ohjaavat elämäämme. Voimassa on ollut ihanteena tehdä yhtä aikaa vapaata ja sitoutunutta journalismia. Vaikka kaikki journalismikin on sidottu arvoihin, ei journalismi voi olla arvojen ja mielipiteiden esittämistä vaan totuuden etsimistä. Samalla kun arvot ohjaavat toimintaa, ne eivät saa raamittaa todellisuutta. Tässä mielessä ajatus taistelevasta tutkimuksesta tai totuuden puolueellisuudesta on yhtä tärkeä kuin vaatimus siitä, että faktojen on pidettävä kutinsa. On jaksettava ajatella ja nähdä myös ristiriidat. nalismin tarkoituksena on edistää ihmisen kykyä käyttää järkeä ja tehdä sen pohjalta päätöksiä”, toimittaja Glenn Greenwald väittää kirjassaan Ei pakotietä. Näin hän toivoi tapahtuvan Edward Snowdenin paljastusten ansiosta. Tosin paljastuksista on vaikea vetää johtopäätöksiä poliittiselle toiminnalle. Vai mitä voidaan sanoa esimerkiksi Wikileaksin julkaisemien diplomaattisähkeiden perusteella? Niiden perusteella ainakin amerikkalaiset diplomaatit ovat tienneet kauan, että Ukrainan liittyminen Natoon johtaisi todennäköisesti Venäjän vastatoimiin, kuten selviää Teemu Muhosen artikkelista sivulla 24. Totuus on erikoinen eläin, jota saa harvoin kiinni itse teosta. Vai mitä pitäisi olla mieltä viranomaisten sensuroimasta pietarilaisen undergroundtaiteilija Irina Dudinan väitteestä: ”Venäjä on maailman liberaalein maa!” Kenen puolella on totuus? Kimmo Jylhämö Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744?3112, faksi (09) 773?2328, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, fifi.voima.fi Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö 044 568 1996 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala Toimitussihteerit Teemu Muhonen & Veera Nuutinen ULKOASU AD/graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744?3113, mainosgraafikko Ninni Kairisalo voiman dokumenttiteatteriprojekti tuottaja Susanna Kuparinen (apuraha) (09) 7744?3113 & erikoistoimittaja Jari Hanska (apuraha) 050 551 8997 toimitusjohtaja Teemu Matinpuro Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 Kustannuspäällikkö Tuomas R antanen (opintovapaalla) 040 507?7165 valokuvaajaharjoittelija Aleksi Toivanen kuvittajaharjoittelija Noora Kananen ensimmäiset lukijat Anu Harju & Tapani Möttönen Avustajina tässä numerossa Maryan Abdulkarim, Warda Ahmed, Suvi Auvinen, Anu Brask, Tapio Haapala, Lauri Holappa, Richard Jensen, Anna-Sofia Joro, Marjo Jääskä, Petteri Kainulainen, Hanna Kuusela, Noora Laaksonen, Pertti Laesmaa, Hanna Lammi, Christer K. Lindholm, Alejandro Lorenzo, Fanny Malinen, Marissa Mehr, Teemu Mäki, Bertha O, Hanna Ohtonen, Milla Paloniemi, Pilli-Liisa, Erkki Pirtola, Tuomas Rantanen, Donna M. Roberts, Antti Ronkainen, Kari Sihvonen, Janne Siironen, Heikki Suonsivu, Silja J. A. Talvi, Jari Tamminen, Kaisu Tervonen, Leevi Toikka, Anna Tuomi, Laura Ukkonen, Tiina Vanhanen, Timo Varamäki, Klaus Welp, Timo Wright Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@voima.fi & Juho Paavola Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744?3112 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Alma Manu Oy, Tampere Painos 60?000, Voima 8/14 ilmestyy 6. lokakuuta. ISSN 1457-1005
8 • ajassa 7 / 2014 Säteilyturvakeskus (STUK) aloittaa syksyllä YT-neuvottelut. STUK 25.8. B r ita n n i a n h a llitu s nä- kee ydinaseet osana laajempia neuvotteluja, joissa itsenäisyyden toteutuessa 18. syyskuuta puitaisiin niin valtion velan kuin valuutankin jakamista. Puolustusministeriö on tehnyt selväksi, ettei se varaudu siihen, että ydinaseasiasta tarvitsisi neuvotella: ”Olemme luottavaisia, että skotlantilaiset äänestävät jäävänsä Britannian perheeseen, sillä vain niin Skotlanti voi varmistaa turvallisuutensa ja hyötyä Yhdistyneen kuningaskunnan armeijan vahvuudesta, tukikohdista ja asekalustosta”, sanoi puolustusministeriön puhemies BBC:lle kesäkuussa. Vuosi sitten The Guardian uutisoi Britannian hallituksen selvittävän mahdollisuutta julistaa Faslane osaksi Britanniaa, kuten on tehty armei- ”britanniassa EI ole muuta paikkaa ydinohjusten säilömiseen.” Jos Skotlanti itsenäistyy, Britannia saattaa menettää ydinaseet S teksti Fanny Malinen kuvitus richard jensen kot l a n t i äänestää itsenäistymisestä syyskuun puolivälissä. Vaikka Britanniassa käytävä debatti on keskittynyt taloudellisten vaikutusten punnitsemiseen, pelissä on muutakin: jos Skotlanti itsenäistyy, Britannia saattaa joutua luopumaan ydinaseistaan. Kaikki Britannian ydinaseet sijaitsevat nimittäin Skotlannin alueella, ja skotlantilaispoliiti- kot ovat ilmaisseet halunsa niiden pois siirtämiseksi. Skotlannin parlamentissa enemmistön muodostavan Scottish National Partyn (SNP) puheenjohtaja Alex Salmond on tehnyt selväksi, että ydinkärkiä ei itsenäisessä Skotlannissa säilytettäisi. Itsenäisyyskampanjan alulle laittanut SNP haluaa sisällyttää vaatimuksen perustuslakiin. B r ita n n i a n n e l jä ä Van- guard-sukellusvenettä, jotka ovat yhteensopivia Trident-ydinohjusten kanssa, on 60-luvulta lähtien säilytetty Faslanessa, jossa Glasgow’n halki virtaava Clyde-joki yhtyy mereen. Ydinsukellusvenetukikohtaa vastapäätä on vuodesta 1982 sijainnut leiri, joka kampanjoi ydinaseista luopumisen puolesta. Vajaan vuoden verran leirissä majaillut aktivisti Jimmy Watson kertoo, että ensimmäistä kertaa sitten 80-luvun alun – ennen kuin Margaret Thatcher lujitti asemaansa – on mahdollista, että ydinkärjistä päästäisiin eroon. ”Skotlantilaiset poliitikot ovat perinteisesti olleet ydinaseita vastaan. He eivät valitettavasti ole voineet päättää luopua niistä, koska Skotlannin kansanedustajat ovat aina vähemmistö Westminsterissä [Britannian parlamentissa]”, Watson sanoo. Jos itsenäisen Skotlannin hallitus määräisi ydinaseet siirrettäväksi, on Watsonin mukaan todennäköistä, että niistä luovuttaisiin kokonaan. ”Parasta kun on se, ettei Britanniassa ole muuta paikkaa ydinohjusten säilömiseen.” jan tukikohdille esimerkiksi Kyproksella. SNP:n Salmondin suunnitelma taas on tehdä Faslanesta perinteinen armeijan tukikohta. Britannian hallitus näkeekin Skotlannin mahdollisen itsenäisyyden uhkana. Varaamiraali John McAnally sanoi maaliskuussa Telegraph-lehdelle, että Skotlannin itsenäisyys on ”suurin strateginen uhka Britannian armeijalle” ja on ”täysin mahdollista”, että Britannian olisi pakko luopua ydinaseistaan. ”Menettäisimme luultavasti erityissuhteemme Yhdysvaltoihin, statuksemme johtavana sotilasmahtina ja jopa pysyvän paikkamme YK:n turvallisuusneuvostossa”, McAnally pelotteli. E lo k u u n lo pu s s a gallu- pit näyttävät kyllä-puolelle 40–45 prosentin kannatusta. On siis hyvin mahdollista, ettei Skotlanti päätä itsenäistyä ja ydinsukellusveneet jäävät Faslaneen. Kirjoittaja on Voiman ja Fifin Lontoon-kirjeenvaihtaja.
ajassa 7 / 2014 • 9 Ihmiset pyrkivät synnyttämään sosiaalisessa mediassa itsestään aidon vaikutelman osin teeskentelemällä. Aalto-yliopisto 14.8. 10 teesiä tulevaisuuden koulusta Opettaja Maarit Korhosen mielestä koulussa tulisi voida oppia parkouria. teksti veera nuutinen kuva aleksi toivanen Koulujärjestelmä täytyy päivittää, koska: kolmasosa lapsista on akateemisesti lahjakkaita.” se on aikansa elänyt. Oppiaineet on keksitty 1800-luvun lopulla, ja itse koululaitos on satoja vuosia vanha. Joka puolella maailmaa koulussa on liitutaulu, ja pulpetit ja opettajat, vaikka menisi viidakkoon. Muu maailma on muuttunut, mutta koulu ei muutu miksikään. Tämä on käsittämätöntä!” Luokkaerot näkyvät koulussa: ” Peruskoulussa pitäisi ennen kaikkea muuttaa: ” se, että myös ei-akateemiset oppilaat saisivat hyviä numeroita.” Tulevaisuuden koulussa opetettaisiin: ” esimerkiksi empatiaa, innovointia, yrittäjyyttä, luovuutta, tiimityötä, johtajuutta ja käden taitoja. Opetussuunnitelma sisältäisi vain pakolliset aineet, joita olisi puolet opetuksesta. Loput aineet lapset voisivat keksiä itse. Halutessaan voisi opiskella esimerkiksi japania, parkouria tai leipomista. Kuulostaa idealistiselta, mutta kaikki on mahdollista. Meillä on jo oppimiseen tarvittava tekniikka, kuten netti ja Skype.” ” rankasti. Oppilaiden sosiaalinen luokka määrittelee sen, miten he oppivat. Alkoholistiäidin kanssa elävä lapsi ei opi mitään, koska on niin ahdistunut. Hänen yleissivistyksensä on nolla, koska virikkeitä ei ole, eikä hän ole nähnyt muuta kuin oman lähiönsä. Eliittiperheiden lapsilla on yksityisopettajat ja kalliit harrastukset, ja he ovat matkustaneet maailmalla. Tällaiset oppilaat ajattelevat, että koulu on tärkeää, ja he haluavat sen kympin.” Maahanmuuttajataustaiset oppilaat: ” saavat koulussa paljon apua. Vaikka oppilaan perhe olisi asunut kaksikymmentä vuotta Suomessa, koulussa heitä kohdellaan edelleen maahanmuuttajina. Vaikka vanhemmat rukoilisivat, että heidän lapsensa siirrettäisiin maahanmuuttajien erityistunneilta normaaleille tunneille, heille joudutaan vastaamaan, että näin ei voi tehdä. Se on älytöntä.” Jos peruskoulu saisi valtion budjetista lisää Opettajat voisivat: rahaa: ” ottaa assistentin roolin ja luopua täydestä kontrollista. Oppilaille tulisi antaa enemmän tilaa. Ei voi olla niin, että minä olen tiedonlähde ja puhua pälpätän koko päivän. Illalla olen aivan poikki, ja lapset ajattelevat, että voi jessus, kun oli tylsää.” Oppimistulosten arviointi: ” olisi syytä heittää pois. Arvioimme koulussa akateemisia aineita, ja vain ” rakentaisin opetuskäyttöön uudet talot, joissa voisi opettaa. Niiden katoista ei tippuisi vettä, eikä niissä sairastuisi homeen aiheuttamaan astmaan.” Peruskoulun päivittäminen olisi hyödyllistä, koska: ” nykyinen koulujärjestelmä ei palvele kuin osaa lapsistamme. Loput heitämme hukkaan, koska emme ymmärrä, miten he oppivat. Annamme heille todistukseen kuutosen keskiarvot, joilla he eivät pääse mihinkään. He päätyvät vääriin ammatteihin, koska eivät missään vaiheessa koulua ymmärtäneet, missä ovat hyviä ja mikä olisi heidän intohimonsa. Peruskoulu ei auta näitä lapsia toteuttamaan omaa potentiaaliaan.” Unelmieni koulussa: ” opitaan omien intohimojen mukaan ja jokaisen omilla edellytyksillä.” Kuka: Maarit Korhonen Maarit Korhonen on Turussa asuva luokanopettaja, joka on kirjoittanut pamfletit Herää, koulu! (2014) ja Koulun vika? (2012). Oma luokkahuoneeni: ”on täynnä vanhoja, dyykattuja huonekaluja: sohvia, pyöreitä pöytiä, toimistotuoleja, viherkasveja, keinutuoleja, säkkituoli ja mattoja. Se näyttää enemmän nuorisotilalta kuin luokkahuoneelta.” Kännykät ovat luokassani: ”mukana opetuksessa koko ajan. Saatan kehottaa katsomaan sa- nan sähköisestä sanakirjasta tai etsimään verkosta luokkaretkeen liittyvän asian. En ole ikinä joutunut sanomaan oppilaille, että tulkaa nyt pois sieltä Facebookista. He tietävät, että kännyköiden käyttö ei ole sallittua ennen kuin minä sanon. Kännyköiden ja tablettien kieltäminen on kuin kieltäisi tuomasta kirjaa kouluun.” Viimeksi annoin jälki-istuntoa: ”niin törkeästä kiusaamisesta, että silloin minä, vanha konkari, itkin opettajainhuoneessa.”
10 • lukijapalaute 7 / 2014 Helsingin ympäristötilaston (www.helsinginymparistotilasto.fi) tuoreiden tietojen mukaan Helsingin kaupunkialueen energiankulutus jatkaa laskua. Asukaskohtainen kulutus laskee kaikkein nopeimmin, mutta myös kokonaiskulutus on laskussa. Helsingin kaupungin ympäristökeskus 14.8. Kirjoittaja on taiteilija & kuvataiteen professori Aalto-yliopistossa. s a n a n va lt a l u k i j a pa l a u t e / pa l a u t e @ v o i m a . f i Kolme viisasta miestä Kuntakokeilu pelasti minut J y r ki K ata i n e n ke r toi Reutersin haastattelussa tä- Voiman 6/2014 pääuutisessa kerrottiin, mihin suuntaan Jarmo Ukkonen on viemässä Uudenmaan TE-toimistoa. Itse jäin Helsingissä työttömäksi vuonna 2012, ja sain rauhassa tipahtaa systeemin ulkopuolelle: välttämättömän byrokratian jälkeen resursseja ei ollut muuhun kuin työttömyystodistuksen kirjoittamiseen, ”varmuuden vuoksi” noin vuoden päähän saakka. Muuttaessani Tampereelle pitkäaikaistyöttömän määritelmä kohdallani täyttyi ja minusta tuli kuntakokeilun asiakas. Siellä minut otettiin vastaan kokonaisena ihmisenä, jonka työttömyyden syy ei ole se, etteikö olisi töitä, vaan työllistymisen eteen on kasautunut moninaisia esteitä. Ensimmäisen tapaamisen jälkeen itkin helpotuksesta, sillä tunsin saavani apua. Minua ei syyllistetty, eikä pakotettu. Sain työhönvalmentajan, jonka kanssa tapasimme noin kerran kuussa ja joka toimi yhdyshenkilönä muihin palveluihin, kuten terveyspal- män vuoden alussa, että Suomen pitäisi matkia Israelia, sillä Israelin taloudella menee kivasti. New Yorkin pörssiin on listautunut ulkomaisia yrityksiä vain Kiinasta enemmän kuin Israelista, ja pääomasijoituksia Israel imee kansalaista kohden eniten koko maailmassa. Perussuomalaisten ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini piti Israelin puolta elokuussa Hesarin haastattelussa toisesta näkövinkkelistä: ”Israel voi hävitä sodan vain yhden kerran. Jos se häviää, maata ei enää ole.” Suomen puolustusvoimien entinen komentaja Gustav Hägglund on hänkin miettinyt Israelin taistelua ja menestystä. Uudessa kirjassaan hän toteaa juutalaisten olevan älyllisesti ylivertaisia arabeihin verrattuna, sillä juutalaiset ovat saaneet paljon tieteen Nobel-palkintoja ja arabit hyvin vähän, vaikka arabeja on paljon enemmän kuin juutalaisia. Kukaan näistä kolmesta viisaasta miehestä ei ole rasisti. Siihen nähden on hämmästyttävää, miten valikoivasti he Israelia katsovat. K ata i n e n k e s kit t y y ihastelemaan Israelin tekno- buumia ja talouskasvua. Ei esimerkiksi miettimään sitä, että Israel miehittää miljoonien palestiinalaisten asuma-alueita antamatta niillä asuville mitään ihmisoikeuksia tai mahdollisuutta minkään maan kansalaisuuteen. Hägglundilla on paljon kokemusta Palestiinan konfliktista – hänhän johti siellä aikoinaan YK:n rauhanturvajoukkoja. Palestiinalaisten kurjuutta pohtiessaan hän päätyy kuitenkin ihastelemaan Nobel-tilastoja ja sitä, miten ”juutalaisen isän velvollisuus on opettaa poikaansa kaksivuotiaasta asti päivittäin vähintään puoli tuntia”. Hän ei kysy, millaista olisi elää maassa, jossa yliopistoon on vaikea päästä, ellei ole juutalainen, ja mahdotonta päästä, jos ei suostu opiskelemaan hepreaksi. Myös Soini haluaa nähdä Israelin sivistyksen ja älyn linnakkeena – ikään kuin konfliktissa olisi kyse siitä, että jotkut verenhimoiset belsebuubit piirittävät urheiden juutalaisten onnelaa. Todellisuudessa kyseessä ei ole piirityssota, vaan sisällissota. I s r a e li n va ltio ll a on kaksijakoinen suhde sen alu- eella asuvaan miljoonien vähemmistöön, joka koostuu pääosin arabeista. Yhtäältä valtion pitkän tähtäimen päämäärä on etninen puhdistus, eli ei-juutalaisen väestön poistaminen Israelin hallitsemalta alueelta. Toisaalta vähemmistö on Israelille tärkeää halpatyövoimaa, ja kuluttajina he muodostavat merkittävän osan Israelin sisämarkkinoita. Tärkeintä Israelille näyttää olevan sen oma brändi, jonka tärkeä osa arabiraakalaiset ovat. Brändi on niin vahva, etteivät sen läpi näe kaikki viisaatkaan miehet. Teemu Mäki Oikaisu Voimassa 5/2014 julkaistiin Matti Ylösen näkökulmakirjoitus Dokumenttiteatteri pönkitti vallan rakenteita. Ylönen viittaa siinä Kuparisen ja Hanskan Eduskunta-näytelmiin. Kahden Eduskunta-näytelmän käsikirjoituksia on ollut laatimassa kaksi eri tiimiä, joiden kokoonpanoihin on kuulunut useita taustatutkijoita, toimittajia ja dramaturgeja, kuten esitysdramaturgi Akse Pettersson, dramaturgi Ruusu Haarla, taustatutkija Olga Palo ja toimittajat Hanna Nikkanen ja Reetta Nousiainen. veluihin tai talousneuvontaan. Työelämään palaamisen tavoite asetettiin realistisesti yli puolen vuoden päähän. Tämän lisäksi olin erityisen onnekas päästessäni mukaan psykologin vetämään 8 hengen vertaistukiryhmään. Meillä oli kevään 2014 aikana kymmenen kolmetuntista tapaamista. Jaetut keskustelut oikeuksista, unelmista ja peloista olivat korvaamattomia. Useilla oli taustallaan rajuja kokemuksia ja luottamuksen menettämistä ihmisiin työmaailmassa, jotka vaikeuttivat edes paluun kuvittelemista. Ihmisarvon kokemus katoaa helposti. Usealla oli vaikeuksia palata työmaailmaan myös, koska heitä leimasi pitkäaikaissairaus, eikä leimalla ollut mitään tekemistä tämän hetken terveydentilan kanssa. Kuka tahansa voi sairastua vakavasti. Minun on helppo kuvitella, kuinka kuvailemassanne Ukkosen-mallissa nämä ihmiset ohitetaan. Ilman kuntakokeilun tukea en itse olisi tässä. Ohi on? Aika on tainnut ajaa Voiman ohi... Fifin tuoreimmat uutiset ovat huhtikuulta 2013. Hyvää heinäkuun loppua 2014! Nimetön TOIMITUS VASTAA : Sähkeuutisten julkaisu Fifissä päätettiin lopettaa huhtikuussa 2013, mutta kategoria on jätetty sivulle näkyviin. Tasapuolisuutta, kiitos Kun teillä on Israelin sotatoimia vastaan mielenosoituksesta juttu, niin onko näitä Israelia ampuvia vastaan mitään mielenosoitusta uutisoituna? Itse olen lähinnä kyllästynyt tähän sotaan, ja se ei lopu ennen kuin MOLEMMAT OSAPUOLET ovat valmiita unohtamaan menneet ja asuvat ilman laukauksia yhdessä. Kimmo Kivimäki pilli-liisa Työkokeilussa
ajassa / fifi.voima.fi 7/2014 • 11 Suomi pienentää pakolaiskiintiötä, vaikka pakolaisuus maailmassa lisääntyy. Suomen Pakolaisapu 13.8. Näkökulma: Vapauttakaa Leonard Peltier L eo n a r d Pe lti e r viettää 70-vuotispäiväänsä syyskuun 12. päivänä. Peltier, liittovaltion vanki numero 89637-132, viettää sen juuri siellä, missä FBI haluaa hänen olevan: lukkojen takana yhdessä Yhdysvaltain suurimmista supermax-eristysvankiloista. Peltier on yksi Yhdysvaltain pisimpään kärsineistä poliittisista vangeista. Hän on pohjoisamerikkalainen anishinaabe- ja lakota-intiaani, joka on kyseenalaisin perustein istunut lähes 40 vuotta vankilassa. Peltieriä syytetään kahden aseistetun FBI-agentin murhasta ampumavälikohtauksessa Pine Ridgen intiaanireservaatissa vuonna 1975. Peltierille luettiin murhasyyte hänelle tuntemattoman nuoren intiaaninaisen todistuksen perusteella. Nainen, Myrtle Poor Bear, pyörsi lausuntonsa vuonna 2000. Hän kertoi julkisessa tiedonannossaan antaneensa todistajalausuntonsa pakotettuna, FBIagenttien useita kuukausia kestäneiden pahoinpitelyjen ja pelottelun jälkeen. P e lt i e r i ltä on toistuvasti evätty pääsy ehdonalaiseen vapauteen. Vankila, jossa Peltieriä pidetään, on yli 2? 000 mailin päässä hänen perheestään. Vankilassa Peltieriä on pahoinpidelty, hän ei ole saanut asianmukaista terveydenhoitoa eikä riittävästi ravintoa. Peltierin heikkenevästä terveydestä ei ole piitattu. Hän on saanut aivoinfarktin, jonka jäljiltä hänen toinen silmänsä on lähes sokea. Hänellä on ollut sydänkohtaus, hän kärsii pahasti tulehtuneesta eturauhasesta sekä diabeteksesta. Hänellä on myös syömisvaikeuksia leukansa alati pahenevan tilan takia. Leuka vahingoittui alun perin vankilassa tapahtuneessa pahoinpitelyssä. Kos k a Pe lti e r saa mahdolli- suuden ehdonalaiseen vapauteen seuraavan kerran vasta vuonna 2024, lukuisat muut humanitaariset ja ihmisoikeusjärjestöt ovat ottaneet yhteyttä presidentti Barack Obamaan. Peltier pitäisi vapauttaa humanitaarisista ja terveydellisistä syistä. Mutta kuten edeltäjänsä, presidentti Obama on naimisissa Yhdysvaltain tiedusteluimperiumin kanssa. Peltier on symboli FBI:n voitolle alkuperäisväestön oikeuksia ajavasta aktivistiliikkeestä, American Indian Movementista (AIM). Pohjimmiltaan Peltier edustaa sitä, mitä FBI on yrittänyt vuosikymmenien ajan tukahduttaa ja hiljentää. FBI:n COINTELPRO-ohjelma kohdistui 1960-luvun alusta 1970-luvun alkuvuosiin monien muiden poliittisten järjestöjen lisäksi nimenomaan AIMiin. COINTELPROn tarkoituksena oli näiden poliittisten liikkeiden tuhoaminen. Pe lti e r o n uhri Yhdysvaltojen yhä meneillään olevassa poliittisiin toisinajattelijoihin suuntautuvassa sodassa. Olosuhteistaan huolimatta Peltierin on onnistunut nousta toivottomuuden yläpuolelle ryhtymällä tuotteliaaksi runoilijaksi, kirjailijaksi, maalariksi ja rauhanaktivistiksi. USA:n liittovaltio haluaa Peltierin kuolevan vankina. Sitä voittoa ei toivoisi niille pimeyden voimille, jotka haluavat nujertaa hänen sielunsa ja henkensä. Silja J. A. Talvi Kirjoittaja on Suomessa asuva tutkiva journalisti ja kirjailija, joka turvallisuussyistä pakeni Yhdysvalloista vuonna 2011. www.leonardpeltier.info Englannista kääntänyt Anna Eloaho. Fifin luetuimmat 17.6.–25.8. 5. Voima 6/2014 Työkkäri & palvelut katoavat 1. Mehiläisen irtisanottu psykologi: ”Oikeuteen mennään” Jecaterina Mantsinen Jari Hanska & Teemu Muhonen Ennen työnhakijoita palveltiin, mutta nyt heidät pannaan asioimaan netissä. Työkkärin korvanneet TE-toimistot palvelevat yhä enemmän yrityksiä. Masennuslääkkeitä kritisoinut Aku Kopakkala haluaisi palata Mehiläiseen, mutta kesken Voiman haastattelun selvisi, ettei yhtiö huoli häntä takaisin. 2. Blogi, Ämmät Stadikalle Häirikkö Kun Cheek myy Olympiastadionin täyteen kahdesti paikalle tulee paljon hutsuja. Vain kateelliset valittaisivat näin fantastisesta tilanteesta. 3. Kuinka kaadetaan mies tunnissa Jukka Vuorio Naisia, joilla on munaa, osa 2. Intersukupuolinen Diana Ball on maailman menestyneimpiä naismiespainin pioneereja. 4. Voima 6/2014 Mehiläisen pistämä Jari Hanska Psykologi Aku Kopakkalan mukaan sananvapaus on kuin lihas, joka surkastuu, jos sitä ei käytä. Kopakkalalle lihaksen käyttö toi potkut terveyspalveluyhtiö Mehiläisestä. 6. Blogi, Valhe on taloudellinen välttämättömyys Olli Tammilehto Yleisessä tieteellisessä sivistyksessä on valtava aukko: tieteen sosiologiaa ja politiikkaa ei juuri opeteta. 7. Seikkailu suljetussa huoneessa Noora Isomäki Huoneesta pakeneminen hämmentää, turhauttaa, palkitsee ja ilahduttaa.
12 • aktivismi 7 / 2014 Kestävä kaivostoiminta edellyttää viranomaisten voimavarojen turvaamista. Kaivosteollisuus ry, Lapin liitto, Suomen luonnonsuojeluliitto ry, Metallinjalostajat ry, Metallityöväen Liitto ry, Paliskuntain yhdistys, Saamelaiskäräjät, Suomen Kuntaliitto ry, WWF Suomi ja Sitra 13.8. maailma & me Koonnut Veera Nuutinen Velkakriisi käynnisti paluun landelle Kreikassa tuhannet kaupunkien asukkaat ovat muuttaneet maaseudulle ryhtyäkseen maanviljelijöiksi tai oliivintuottajiksi. Kreikkalaistutkijoiden mukaan maallemuutto on yritys selviytyä talousvaikeuksien keskellä. Euroalueen velkakriisin ja leikkauspolitiikan seuraukset tuntuvat Kreikassa etenkin pääkaupungissa Ateenassa. Kaupunkilaisten elämää vaikeuttavat työttömyys, palkkojen ja eläkkeiden leikkaukset, veronkorotukset sekä kasvavat elinkustannukset. Myös toisessa kriisivaltiossa Espanjassa on nähty vastaava käänne. Kun maan talous 2000-luvun vaihteessa kasvoi, maaseudun asukkaat lähtivät töihin rakennustyömaille ja asutuskeskuksiin. Maataloussektori alkoi käyttää yhä enemmän siirtolaistyövoimaa. Velkakriisin kärjistyessä espanjalaiset ovat kuitenkin alkaneet palata maaseudulle. Uutistoimisto AFP:n mukaan syynä on korkea työttömyys. Kun muita vaihtoehtoja ei ole, ihmiset pyrkivät saamaan elantonsa maasta. Isis mustaa Isisin maineen Yhdysvaltalainen metalliyhtye Isis on joutunut ihmisten raivonpurkausten kohteeksi, kun nämä ovat sekoittaneet yhtyeen ääriislamistiseen Isis-järjestöön. Jälkimmäinen Isis on vastuussa lukuisien ihmisten kidutuksesta ja teloituksista sekä etnisistä puhdistuksista Irakissa ja Syyriassa. Vuonna 2010 hajonneella Isis-yhtyeellä on Facebookissa yli 170 000 seuraajaa. Tulisen palautteen jälkeen yhtyeen Facebook-sivu muutti nimensä Isis the bandiksi. Isisissä soittanut rumpali Aaron Harris kertoi ABC Newsille, että yhtyeen entiset jäsenet ovat seuranneet uutisia islamistiryhmän toimista Lähi-idässä epäuskon vallassa. ”Fanimme ovat kertoneet sähköposteissaan, etteivät he enää viitsi käyttää t-paitojamme”, Harris sanoi. Sotaleikkejä koululaisille Ensi talvena Suomen talvisodasta tulee kuluneeksi 75 vuotta. Sen kunniaksi joukko järjestöjä on käynnistänyt kampanjan Talvisotahiihto-urheilutapahtumien järjestämiseksi kouluissa. Kampanjan tavoitteina on pita?a? ylla? koululaisten hiihtotaitoa ja kera?ta? varoja talvisodan kansallisen muistomerkin pystytta?miseen. Talvisotahiihto-kampanjan järjestävät Koululiikuntaliitto, Reserviurheiluliitto, Suomen Latu, Suomen Hiihtoliitto ja Talvisotayhdistys. Talvisotahiihtoa suojelee eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma. Talvisotahiihto on herättänyt huomiota sosiaalisessa mediassa, jossa kouluihin on ehdotettu muun muassa Punavankiviikonloppu- ja Keskitysleirikoulu-tapahtumia. ”Kampanjan tavoitteena on käydä läpi ryssävihan 101, opetella erätaitoja Maximkonekiväärin kanssa sekä suu vaahdossa muistella, kuinka yksi suomalainen vastaa sataa kalmukkia, kun oikein käydään matsaamaan”, laukoo stand-up-koomikko Heikki Multanen Facebookissa. Aktivistista tuli journalisti Nöyristelemätön journalismi on mahdollista, Glenn Greenwald väittää. V uonna 2006 asianajaja ja bloggari Glenn Greenwald syytti kirjassaan How Would a Patriot Act? presidentti Bushia siitä, että hänen hallintonsa oli antanut Yhdysvaltain kansalliselle turvallisuusvirastolle NSA:lle käskyn seurata luvatta amerikkalaisten sähköistä viestintää. Juuri tämä Greenwaldin kirja teki hänestä uskottavan yhteistyökumppanin Edward Snowdenille, Greenwald kertoo kirjassaan Ei pakopaikkaa. ”Haluan synnyttää maailmanlaajuisen keskustelun yksityisyydestä, vapaudesta internetissä ja valtiollisen valvonnan vaaroista”, Snowden oli selittänyt motiivejaan Greenwaldille. Snowden oli oppinut tietokonepeleistä, että pienikin ihminen voi nousta vastustamaan suurta epäoikeudenmukaisuutta. Kir jansa perusteell a Greenwald on perinteinen valtamediakriitikko, jonka mielestä Washington Postin pääkirjoitussivu on ”yksi amerikkalaisen militarismin, salavihkaisuuden ja valvonnan innokkaimmista äänenkannattajista”. Greenwald uskoo aktivistitoimittajiin. Hänen mukaansa tärkeitä juttuja kannattaisi antaa uusille ja pienille medioille, ”jolloin niiden ääni voimistuu, niiden merkitys kasvaa ja niiden teho on mahdollisimman suuri”. Pelkokeskeinen ja nöyristelevä journalismi johti siihen, että yhdysvaltalaiset laatulehdetkin jättivät käyttämättä sanaa ”kidutus”, kun ne käsittelivät Bushin hallinnon harjoittamia kuulustelumenetelmiä, Greenwald perustelee. G r e e n wa l d h a l ua a uskoa vanhanaikaiseen journalismiin, vaikka juuri journalisteilta hän ole ei mielestään saanut tukea. Greeenwaldia on haukuttu bloggariksi ja aktivistiksi. Häntä pidetään epäilyttävänä, koska hän ei ole työskennellyt päätoimittajan alaisuudessa. Mutta onko sillä väliä, kutsutaanko Greewaldia aktivistiksi vai toimittajaksi? On. Yhdysvalloissa toimittajat saavat nauttia sekä muodollisesta että kirjoittamatto- Onko sillä väliä, kutsutaanko greenwaldia aktivisti vai journalistiksi? masta suojasta eri tavalla kuin kukaan muu. ”Toimittaja saa ammattinsa vuoksi julkaista hallituksen salaisuuksia”, Greenwald muistuttaa. Jos aktivisti tai bloggari julkaisee valtiosalaisuuksia, se voidaan tuomita rikoksena. E s i m e r ki k s i New York Times vihjasi, että Snowden oli antanut Kiinan tiedustelupalvelulle kaikki hänen tietokoneellaan olleet tiedot. Lehdellä ei ollut asiasta todisteita, minkä takia New York Timesin oma lukijoiden etua puolustava ”lukija-asiamies” tuomitsi jutun. ”Kun luen Timesia, olen kiinnostunut vain totuudesta. Spekulointia voi lukea muualta”, lukija-asiamies perusteli. V u o ta m i s e n j a toimittaja-aktivismin taustalla häilyy ikuinen kysymys journalismin objektiivisuudesta ja subjektiivisuudesta. ”Ihmisten havainnot ja lausunnot ovat väistämättä subjektiivisia. Jokainen uutisartikkeli on seurausta erittäin subjektiivisista kulttuurisista, kansallisista ja poliittisista olettamuksista. Kaikki journalismi palvelee jonkun etua”, Greenwald perustelee. Objektiivisuus tarkoittaa Greenwaldille tapaa edistää hallitsevan luokan ja Washingtonin etuja. Hän nostalgisoi entisaikojen toimittajia, jotka olivat ”aina ulkopuolisia”: ”Monet ammattiin ryhtyvät halusivat pikemminkin vastustaa kuin palvella valtaa, eikä kysymyksessä ollut pelkkä ideologia- vaan myös henkilö- ja luonnekysymys. Journalistiksi ryhtyminen melkeinpä takasi ulkopuolisen aseman: toimittajat eivät suuremmin tienanneet, he eivät nauttineet arvostusta ja olivat usein varsin tuntemattomia.” Va i kk a G r e e n wa ld on kuuluisa, hän on pitänyt linjansa. Hän lopetti viime vuonna yhteistyönsä The Guardianin kanssa. EBay-miljonääri Pierre Omidyar antoi hänelle 250 miljoonaa dollaria uuden aktivistimedian perustamiseen. Greenwaldin luotsaama The Intercept on toiminut nyt puoli vuotta. Hänen journalisminsa ytimessä on edelleen valvonta ja NSA. Kimmo Jylhämö Glenn Greenwald: Ei pakotietä. Suom. Tero Valkonen. Gummerus 2014. 240 s.
ajassa 7/2014 • 13 Tutkimuslaitos tyrmää Ruotsin tulonjakopolitiikan – rikkaat saaneet 25 kertaa köyhiä enemmän. yle 17.8. Oletko taisteleva tutkija? J u h a S u o r a n n a n ja Sanna Ryynäsen Taisteleva tutkimus käy kattavasti läpi koko aktivistilähtöisen, taistelevan ja kampanjoivan tutkimuksen muotokirjon. Taistelevaa tutkimusta tehdään yliopistolla erityisesti sosiologiassa, antropologiassa ja taiteellisessa tutkimuksessa. Kirja on kuin sosiaalifoorumin filosofiaa. Sen ydintermeihin kuuluvat vastarinta, mahdollisuudet, vaihtoehdot, sorto, hallinta, alistaminen ja kapitalismi. Se kannattaa anarkismia, joka laveimmillaan tarkoittaa ristiriitaisesti pelkkää ”hyvää käyttäytymistä”. Tämä kuvaa hyvin erästä kriittisen ajattelun perusasennetta: nostetaan vastarinta ja prosessit keskiöön, mutta jäte- tään päämäärät käsittelemättä. Päämäärät kun ovat sisällä itse tekemisen anarkistisessa tavassa. Ta i ste le va tutki m u s koros- taa tutkijan henkilökohtaisia valintoja ja omia sitoumuksia sekä nostaa esille monia tilanteita, joissa tutkija on joutunut poliittisista syistä vaihtamaan yliopistoa. Kun kirjassa muistutetaan, että tutkijalla voi olla kivi kädessä, ollaan kaukana tieteen argumentointia korostavasta ihanteesta. Yliopistolla eittämättä tarvitaan oikeudenmukaisuuden puolesta taistelevia ihmisiä, mutta tiedettä ei välttämättä kannata arvioida pelkästään taistelevuuden perusteella. Toivottavasti Taisteleva tutkimus päätyy yliopistojen peruslukemistoon. Tiede on osa poliittista taistelukenttää, joten opiskelijoiden ja tutkijoiden on välttämätöntä pohtia, mitä tulee tehneeksi ja miksi. Kimmo Jylhämö Juha Suoranta & Sanna Ryynänen: Taisteleva tutkimus. Into 2013. 320 s. Elämä on hetki ennen kuolemaa Leevi Toikka
14 • talous & ruoka 7 / 2014 Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli heinäkuun lopussa yhteensä 350 400 työtöntä työnhakijaa. Se on 31 800 enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kaikkiaan TE-toimistoissa oli heinäkuussa avoinna 56 200 työpaikkaa, mikä on 4 500 enemmän kuin vuosi sitten. Työ- ja elinkeinoministeriö 26.8. Kirjoittaja työskentelee taloustieteen tutkijana Åbo Akademissa. rahan voima Finanssimarkkinoilla voitot korjataan nyt huippunopealla algoritmikaupalla. käyntiä ja osakkeiden hintoja koskevaa tietoa reaaliaikaisesti kaikille markkinatoimijoille. Urkkimalla nopeampien yhteyksien avulla markkinoiden liikkeitä HFT-yhtiöt kiilaavat kaupanteon väliin, ostavat halvalla, myyvät kalliilla ja tekevät käytännössä riskitöntä voittoa. Häviäjiä ovat tavalliset sijoittajat. HFT-yhtiö Virtu Financial ylpeili vuonna 2013, että viimeisen viiden ja puolen vuoden aikana oli ollut ainoastaan yksi päivä, jolloin se ei ollut tehnyt voittoa, ja tämäkin johtui inhimillisestä erehdyksestä. Noora Kananen Kirjainyhdistelmiä & kabinettikähmintää – taas Kilpajuoksua Wall Streetilla EU : n ja Y h dys va ltoj e n välinen TTIP-sopimus on jo monille tuttu käsite, mutta tiedätkö, mikä on TiSA? Tai ketkä ovat ”palvelujen erityisen hyvät ystävät”? Ilman Wikileaksin kesäkuussa vuotamia asiakirjoja me kaikki olisimme autuaan tietämättömiä tästä ylikansallisen kapitalismin viimeisimmästä yrityksestä vahvistaa valta-asemaansa demokratian kustannuksella. Ti SA o n ly h e n n e sanoista Trade in Services Agreement, eli palvelujen kauppasopimus. Wikileaks-sähkeissä mainitut ”palvelujen erityisen hyvät ystävät” taas ovat ne 23 maata, jotka vuoden 2013 alussa aloittivat neuvottelut palvelujen kansainvälisen kaupan vapauttamiseksi. Yksi näistä ”maista” on yhdellä äänellä neuvotteleva EU. Neuvottelujen taustalla on suurten, monikansallisten palveluyritysten tyytymättömyys vuonna 1995 voimaan astuneeseen GATS-sopimukseen. Maailman kauppajärjestön WTO:n perustamisen yhteydessä sovittu GATS antaa WTO:n jäsenmaille mahdollisuuden päättää, mitkä palvelut ne avaavat kansinväliselle kilpailulle. Tähän epäkohtaan – siis yritysten näkökulmasta – TiSA aikoo puuttua kovalla kädellä. Allekirjoittaneiden maiden edellytetään avaavan palveluja kilpailulle ”pääasiallisesti kaikilla sektoreilla”, mikä palvelujen erityisen hyvien ystävien mukaan tarkoittaa jopa 90:tä prosenttia kaikista palveluista. Jos tämä tavoite toteutuu, tulee olemaan liki mahdotonta pitää esimerkiksi terveydenhuoltoa ja muita julkisia hyvinvointipalveluja kansainvälisen kilpailun ulkopuolella, varsinkin kun sopimus tulee amerikkalaisen lobbariryhmän Team TiSAn mukaan sisältämään ”julkisyhteisöjen epäreilua kilpailua” rajoittavan lausekkeen. Epäreiluna pidetään tietysti kaikkea, joka rajoittaa suurten palveluyritysten voitontavoittelua. E r it yi s e n s uu r e t TiSAn vaikutukset tulisivat Wiki- Christer K. Lindholm li s m i n keskeisimpiä teoreettisia kivijalkoja on tehokkaiden markkinoiden hypoteesi. Sen mukaan rahoitusmarkkinat määrittelevät arvopapereiden hinnan parhaalla mahdollisella tavalla, jolloin markkinoiden tuottama tieto toimii luotettavimpana perustana sijoituspäätösten tekemiselle. Hypoteesilla on perusteltu pääomavirtojen vapauttamista: sääntelemättömien finanssimarkkinoiden on uskottu palvelevan sijoittajia ja johtavan taloudelliseen vakauteen. Michael Lewis osoittaa nämä oletukset markkinaliberalistiseksi toiveajatteluksi tuoreessa kirjassaan Flash Boys. Kirjaa myytiin sen ilmestymisviikolla Yhdysvalloissa yli 130?000 kappaletta, ja siitä ollaan jo tekemässä elokuvaa. Fl ash B oys ku va a Wall Streetin viimeisimpiä villityksiä ilman mässäilyä meklareiden kokkelinhuuruisilla seksiseikkailuilla. Se kertoo finanssikriisin jälkeisestä Wall Streetin vallankumouksesta, johon ei ole toistaiseksi kiinnitetty mitään huomiota. Kirjan mukaan edes suurin osa meklareista ei tiedä, kuinka finanssimarkkinat nykyisin toimivat. Lewisin mukaan globaalin finanssikapitalismin keulakuva, Yhdysvaltain osakemarkkinat, ei toimi tehokkaiden markkinoiden hypoteesin mu- kaisesti. Markkinoiden tuottamaan tietoon ei voi luottaa, sillä niitä manipuloidaan jatkuvasti sisäpiirikaupalla. K i r ja n a lu s s a Chicagon ja New Jerseyn välille rakennetaan 1?300 kilometriä pitkää valokuitukaapelia. Se lyhentää kaupankäyntiä koskevan datan kulkua kaupunkien pörssien välillä 17 millisekunnista 13 millisekuntiin. Kaapelin rakentanut Spread Networks alkaa myydä rahoitusalan yrityksille oikeutta muutaman millisekunnin informaatioetuun 10 miljoonalla dollarilla. Kauppa käy kuin siima, sillä kaapeli mahdollis- välistävetäjät keräävät vuosittain miljardien dollarien voitot sijoittajien kustannuksella. taa huippunopean algoritmikaupan (HFT, high frequency trading). Tietokoneistettua algoritmikauppaa käyvät HFTyhtiöt tuottavat Lewisin karkean arvion mukaan jopa 5–15 miljardia dollaria vuodessa. Aika on rahaa. HFT-yhtiöiden voitot perustuvat siihen, että pörssit eivät kykene jakamaan kaupan- Y h dys va lta i n keskusrikos- poliisi FBI alkoi päivää Flash Boysin ilmestymisen jälkeen tutkia, manipuloiko HFT-yhtiöiden algoritmikauppa markkinoita ja onko niiden sijoitusstrategioissa kyse laittomasta sisäpiirikaupasta. Tietokoneistetulla algoritmikaupalla on kansantaloudelliset seurauksensa. Välistävetäjät keräävät vuosittain miljardien dollarien voitot sijoittajien kustannuksella. Kun sijoitukset tuottavat vähemmän, sijoittaminen kohdistuu kaiken aikaa enemmän spekulatiiviseen keinotteluun, joka ei lisää työpaikkoja tai taloudellista toimeliaisuutta. Myös finanssimarkkinoiden epävakaus lisäntyy entisestään. Flash Boys tuo viihdyttävästi esiin, kuinka kaukana finanssimarkkinoiden todellisuus on sitä analysoivasta valtavirtaisesta taloustieteestä. Finanssikriisi tai HFT-kauppa eivät estäneet viimeisimmän taloustieteen Nobelin myöntämistä tehokkaiden markkinoiden hypoteesiä kehittäneelle Eugene Famalle. Valtavirran taloustieteen tehtävä on edelleen pyhittää varallisuuserojen kasvu. Antti Ronkainen Kirjoittaja on rillumareisosiologi. Michael Lewis: Flash Boys – Cracking the Money Code. Allen Lane, Lontoo 2014. 274 s. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. leaksin vuotamien asiakirjojen mukaan olemaan rahoitussektorilla. Pahimmillaan TiSA voisi tehdä tyhjäksi viimeisimmän rahoitusmarkkinakriisin jälkeen tehdyt yritykset rahoitusmarkkinoiden sääntelyn tiukentamiseksi. Ei siis ihme, että TiSAa on tähän saakka ympäröinyt harvinaisen tiheä salailun verho. Eikä tilanne muutu yhtään sen paremmaksi edes siinä vaiheessa, kun sopimus on valmis ja allekirjoitettu: ainoastaan sopimuksen lopputeksti tulee julkiseksi, kun taas kaikki neuvotteluihin liittyvät asiakirjat pysyvät salaisina viiden vuoden ajan. Toisin sanoen ne tulevat julkisiksi vasta sitten, kun taloudellinen demokratia on lopullisesti kuollut ja kuopattu. M a r kk i n a l i b e r a -
talous & ruoka 7/2014 • 15 Hallintarekistereissä on myös ulkomaalaisiksi tekeytyneitä suomalaisia. Syy lienee useimmiten veronkierto, sanoo sijoittaja Kim Lindström. Kauppalehti 24.8. ruokatohtori osa 15 Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Ruokarekallinen seitania Vaiva: Helsinki on uusi Berliini, paitsi paljon kalliimpi. Joka paikka on täynnä katuruokaa ja kaikki on niin älyttömän trendikästä. Kauheasti tekisi mieli maistella ja osallistua, mutta rahat ei vaan riitä. Kuinka helvetin paljon ne hipsterit oikein saa palkkaa? Entä jos panen oman kojun pystyyn? Mitä siellä voisi tarjota? Diagnoosi: Niin, syöminen on nyt muodikasta. Eritoten rennosti kadulla syöminen tuntuu olevan suosittu aktiviteetti kaupunkilaisten keskuudessa. Kyseiseen ilmiöön tohtori ei ole vielä törmännyt maakunnissa. Sitä samaa nyhtöpossua löytyy tosin karvalakkiversiona sen yhdenkin syövän lailla levinneen huoltoasemaketjun listalta. Ne annokset harvemmin päätyvät Instagramiin. Ihan ymmärrettävästi tavan ihminen tuntee itsensä ulkopuoliseksi tässä streetfood- ja gastro-bistro-ajassa, kun kaikki on nyhtöä, pullakin. Tässä köyhälle bisnesidea vapaasti käytettäväksi: valmista oheisella reseptillä seitania, kääri se kebabiksi ja kaupittele kovaan hintaan seuraavana ravintola- tai katuruokapäivänä. Resepti on muuten sovellus ravintola Kipsarin tunnetusti maukkaasta seitanista. Että terveisiä vaan sinne. Resepti Seitankepappia (Mukavasti täytettä kuudelle, joten jos meinaat pistää rahoiksi, tee useampi satsi.) 3 dl gluteiinijauhoa 1 dl manteli/kikhernejauhoa 2 rkl soijakastiketta 1 rkl savupaprikajauhetta mustapippuria myllystä maun mukaan 1,5–2 dl vettä Marinadi 1 dl soijakastiketta 0,5 dl öljyä puolikkaan sitruunan mehu 2 rkl tomaattipyrettä 2 valkosipulinkynttä 3 tl paprikajauhetta 2 tl sokeria 0,5 tl mustapippuria (chiliä jos siltä tuntuu) 1. Sekoita kulhossa jauhot, soijakastike ja mausteet. 2. Lisää vesi vähitellen muutamassa eräässä. 3. Sekoita koko ajan kunnes taikina on tiivis. Vaivaa taikinaa muu- tama minuutti hellin mutta varmoin ottein – niin kuin haluaisit itseäsi kosketettavan. Älä rutista ja mälvää. Periaatteessa homma hoituu kodinkoneellakin mutta taikina on pieni ja nopea tehdä käsinkin. 4. Kun kimmoisa ja napakka taikinaköntsä on valmis, kääri se kaksinkertaiseen folioon ja rullaa päistä niin, että saat tiiviin pötkylän. 5. Laita seitanrulla reunalliseen uunivuokaan ja kaada vuokaan vettä sen verran, että pinta ylettyy seitanpaketin puoleenväliin. 6. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin kaksi tuntia. Ensimmäisen tunnin kuluttua kieppaa pötkö ympäri ja lisää vettä tarvittaessa. 7. Valmista sillä aikaa marinadi sekoittamalla ainekset. 8. Viipaloi kypsä seitan niin ohuiksi siivuiksi kuin pystyt, kunhan sormesi ovat palautuneet vaivautumisesta. 9. Marinoi siivuja ainakin muutama tunti. Parempaa saat, jos annat siivujen lillua yön yli. 10. Ennen kebabin kasaamista laita seitansiivut uunipellille ja paahda noin vartin verran kuumassa uunissa, niin että marinadi kuivahtaa seitanin pintaan. vo i m a s u o s i t t e l e e Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.9. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. ARKTISET MAUT 3.–4.9. KASARI! 25.10. saakka Pohto, Oulu Hotelli- ja ravintolamuseo, Helsinki Pohjoisen arktiset maut ovat aiheena tuottajatorilla ja seminaarissa, jossa puhututtaa erityisesti paikallisten raaka-aineiden ja lähiruuan merkitys. www.arcticfla.fi Kotimaisen ruokakulttuurin kultaista 1980-lukua luotaavassa näyttelyssä kerrotaan aikakaudesta, jolloin kotikeittiöihin hankittiin teknologiaa ja cocktail-tikkuja. www.hotellijaravintolamuseo.fi Foodcycle Festival 5.–6.9. Kääntöpöytä, Helsinki Toista kertaa järjestettävä ilmaistapahtuma perehtyy tällä kertaa ruokaturvaan ja turvalliseen ruokaan. Ekologisesta ja eettisestä ruuasta keskustellaan, sitä myös tutkitaan ja syödään. www.foodycle.info Koonnut Kaisu Tervonen EUROOPAN UUSJAKO 15.–19.9. Porthania, Helsinki Helsingin yliopiston Tiedekulman teemoihin syksyllä kuuluu Euroopan uusjako, minkä alla käsitellään muun muassa hyvinvoinnin epätasaista jakautumista maanosan sisällä. http://www.helsinki. fi/tiedekulma/syksy_2014.html
16 • ajassa 7 / 2014 Jos aurinkosähköä tuottava kotitalous saisi korvausta esimerkiksi vuositasolla tuottamastaan sähköstä, vähennettynä vuoden sähkönkulutuksella, olisi sähkön tuottaminen kotitalouksille jo nyt taloudellisesti kannattavaa. WWF 18.8. #Freejoel Skeptikko maanpaossa Intialainen rationalisti käräytti taikauskolla rahastavia helppoheikkejä, kunnes hän joutui jättämään kotimaansa. Johanna Ahlstrand Kirjoittaja on Voiman idänsuhteiden asiantuntija ja Fifin entinen kirjeenvaihtaja Moskovan yöpakkasista. toisinajattelija jou lu ku u n 15. pä i vä n ä vuonna 2013 noin 30 natsia hyökkäsi asukasyhdistyksen järjestämän, kymmenen kertaa suuremman antirasistisen mielenosoituksen kimppuun Tukholman Kärrtorpissa. Mielenosoituksessa oli paljon lapsiperheitä. Hyökkääjät iskivät mielenosoittajien kimppuun aseinaan keppejä, pulloja ja puukkoja. Paikalla olleet antifasistit ja Kärrtorpin asukkaat saivat kuitenkin ajettua natsit pakoon paikalliseen puistoon, josta poliisi pelasti nämä. Elokuussa hovioikeus antoi yhtä hyökkääjää puukottaneelle Joel Almgrenille viisi ja puoli vuotta vankeutta. Natsihyökkäyksen johtaja Emil Hagberg sai kesäkuussa hovioikeudessa kahdeksan kuukautta vankeutta. Muutama muu hyökkääjä sai tätäkin lievemmän tuomion. Ruotsin oikeuslaitos antoi mielenosoitusta puolustaneelle antirasistille yli kahdeksan kertaa pidemmän tuomion kuin kellekään hyökkääjistä. R u ot s i n t u rva l l i s u u s p o l i i s i Säpo oli varoitta- nut Tukholman poliisia natsien suunnitelmista. Silti mielenosoitusta turvasi vain kuusi poliisia. Oikeudessa paikalla olleet poliisit myönsivät, että mahdollisuuksia mielenosoituksen puolustamiseen ei ollut, ja että natseilla oli puukkoja. Hovioikeus ei perustellut lainkaan, miten Almgren olisi voinut puolustaa mielenosoitusta aseistautuneiden natsien hyökkäystä vastaan muita keinoja käyttäen, vaikka Ruotsin lakien mukaan todistustaakka hätävarjelun liioittelusta on syyttäjällä. Almgren on vastapuolelle tuttu aktivisti. Oikeudessa hän kertoi aseistautuneensa, koska natsit ovat kahdesti hyökänneet hänen kimppuunsa hänen ulkoillessaan kuusivuotiaan poikansa kanssa. Periaatteessa moni tukee Almgrenin oikeutta itsepuolustukseen, mutta käytännössä yksikään Ruotsin eduskuntapuolue ei ole ottanut kantaa hänen puolestaan. Asiaa ovat pitäneet esillä vain ruohonjuuritason toimijat, jotka ovat levittäneet tietoa suhteettomista syytteistä sosiaalisen median, mielenosoitusten ja graffitien avulla. Pu o lu s tautu m i n e n Pa l ja i n käsin puukoin aseistautunutta joukkiota vastaan ei ole itsepuolustusta, vaan itsemurha. Mielestäni itsemurha ei ole oikeutettu vaihtoehto tilanteessa, jossa lapset tai muut mielenosoituksen puolustuskyvyttömät osanottajat voivat joutua hyökkäyksen kohteeksi. Natsin valitseman uhrin terveys on arvokkaampi asia kuin natsin terveys. Joskus väitetään, että pahuus voittaa, jos käy pahuutta vastaan väkivalloin. Oliko Stauffenberg, joka yritti tappaa Hitlerin, yhtä paha kun natsit? Ja voittivatko natsit, kun Berliini vallattiin toukokuussa 1945? En usko. Joel Almgrenille voi kirjoittaa vankilaan osoitteeseen: Joel Almgren, Kumla Anstalten. 692 81 Kumla, Sweden. Antti Rautiainen vainottu julkkis . M Sanal Edamaruku on kotimaassaan tunnettu aktivisti, kirjailija ja tv-kasvo. a aliskuuss a 2008 In- dia TV:n katsojaluvut nousevat ennätyslukemiin, lähes 200 miljoonaan. Vapaa-ajattelija Sanal Edamaruku on esittänyt suorassa lähetyksessä tantramestariksi tituleeratulle salatieteiden ammattilaiselle haasteen. Valkokaapuisen okkultistin on näytettävä todeksi hurjat puheensa ja surmattava hymyileväinen vapaa-ajattelija maagisia mantroja lausumalla. Jättimäinen tv-yleisö seuraa ”tantrahaastetta” henkeään pidätellen. Sanskritinkielisten säkeiden resinointi ei tuota haluttua tulosta, ja tunnin kuluttua Edamaruku on yhä hengissä. Epätoivoinen tantramestari alkaa puristella skeptikon ohimoja rajuin ottein. ”Viimeisenä keinonaan hän heristeli veistä kasvojeni edessä samalla, kun lausui mantrojaan”, Edamaruku kertoo kuusi vuotta myöhemmin kaksiossaan Herttoniemessä. Lopulta lyöty mestari myönsi tappionsa. Hän arveli ateisti Edamarukun nauttivan joidenkin salaa palvomiensa jumalien varjeluksesta. Va r j e l u k s e l l e Edamarukulla olisi varmasti käyttöä. Vuosikymmenten mittaisen valistustyönsä aikana Intian rationalistiyhdistyksen puheenjohtaja on ehtinyt astua monille varpaille. Intian niemimaalta löytyy pilvin pimein henkisyyteen erikoistuneita helppoheikkejä. Menestyneimmät heistä ovat satumaisten rikkauksiensa ja poliittisten kytkentöjensä ansiosta nousseet maan valtaeliitin huipulle. Kaksi vuotta sitten maa alkoi polttaa skeptikon alkojen alla. Edamarukun oli paettava katolisen kirkon masinoimaa jumalanpilkkasyytettä Suomeen. Tapahtumasarja käynnistyi kevättalvella 2012, kun Edamaruku matkusti Delhistä Mumbaihin tutkimaan ihmeeksi väitettyä ilmiötä. Itkeväksi Kristukseksi nimetyn krusifiksin jaloista oli alkanut tippua vettä. Ilmiölle löytyi pian luonnollinen selitys: huono viemäröinti. Kun asiaa puitiin tv:ssä, Edamaruku sanoi katolisen kirkon tehtailevan ihmeitä tehostaakseen rekrytointiaan. Katolisen kirkon edustajat esittivät Edamarukulle avoimen uhkauksen: puheet ihmeiden tehtailusta olivat kirkon rienausta ja täyttivät rikoksen tunnusmerkit. Pian Edamaruku sai tietää, että hänestä oli tehty lukuisia rikosilmoituksia ja syyttäjänvirasto oli käynnistänyt niiden pohjalta tutkimukset. ”Mumbain poliisiviranomaisilta alkoi tulla uhkaavan sävyisiä puheluita, aina keskellä yötä”. Hiljattain edesmenneen opetusneuvoksen Pekka Elon avulla Edamarukulle järjestyi nopeasti turvapaikka Suomesta. S ke p ti ko n KAKSI vuotta kes- täneen maanpaon aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Edamaruku on menettänyt äitinsä ja tullut isoisäksi. Viime elokuussa hänen läheinen aatetoverinsa Narendra Dabholkar salamurhattiin. Tänä vuonna Intian poliittinen kenttä mullistui, kun hindunationalistinen BJP voitti vaalit. Uudeksi pääministeriksi nousi avoimen fasistisessa, puolisotilaallisessa järjestössä poliittisen uransa aloittanut Narendra Modi. Tuore pääministeri pyrkii edeltäjänsä lailla pitämään mahdollisimman lämpimät välit maansa henkisiin auktoriteettihahmoihin. ”Hän kumartaa vähän joka gurulle”, Edamaruku hymähtää. Intian uusi valtapuolue on luvannut vapauttaa markkinat ja avata ovet ulkomaisille investoinneille, mutta kansalaisten perusoikeuksien turvaamisesta ei hallitusohjelmassa mainita mitään. Kansainvälisestä painostuksesta huolimatta Edamarukua koskeva rikostutkinta on yhä vireillä. Tuomas Kaila
STRIPPAILE JA KUPLI! Tue sateenkaarevaa ihmisoikeustyötä ja liity HeSeta ry:n jäseneksi osoitteessa: www.heseta.fi UNCATEGORIZED. SYKSYN PARHAAT SARJAKUVAT NYT KAUPOISSA w w w. l i ke . f i
18 • nhl 7 / 2014 Keskiajalla yksilöä rajoittavia lakeja ei ollut paljon, mutta ihmisten toimintaa ohjaili synnin käsite. Ajan kulttuuri oli umpiuskonnollinen. ”Miesten välistä rakkautta ylistettiin aikalaislähteissä kaikkein jaloimpana, mutta seksistä ei ollut tapana puhua mitään. Oli samansukupuolisten ystävyysliittoja, mutta seksi saman sukupuolen kanssa olisi ollut tuomittavaa sodomiaa, luonnonvastaista syntiä”, Linkinen kertoo. Historian pervo puoli Kulttuurihistorioitsija Tom Linkinen tuntee historiankirjojen kummat alatekstit. I h m i s e t ovat kautta his- torian olleet monenlaisia, tietää kulttuurihistorioitsija Tom Linkinen. Turun yliopistossa väitellyt Linkinen on tutkinut samansu- lma ” K IIN ! HOMO Ke s ki a ja ll a sodomiasyytök- siä käytettiin toisinaan vallankäytön välineenä. 1300-luvulla eläneen Ruotsin kuninkaan Magnus IV:n suhteen suosikkiinsa Bengt Algotssoniin epäiltiin sisältävävän ”luonnonvastaista syntiä”. Kuningas muun muassa nimitti nuoren miehen Suomen herttuaksi monien muiden hovimiesten ohi. ”Mikäli epäilyssä on perää, kuninkaan poikaystävä asui jonkin aikaa Turun linnassa”, Linkinen kertoo. Linkinen on kotoisin Kaarinasta, Tom of Finlandin kotikunnasta. Hän on opiskellut Turun yliopistossa, jossa kirjallisuus- ja queertutkija Lasse Kekki kannusti häntä queertutkimuksen pariin. Keskiaikatutkijan mielestä Turusta löytyy kaikki tarvittava. ”Turussa on vahva queer-skene.” Turussa on eletty kaupunkikulttuurissa pidempään kuin missään muualla Suomessa. Suomen vanhassa pääkaupungissa on nykyään runsaasti kulttuuritoimintaa, jota leimaa normikriittisyys ja ei-kaupallisuus. ”Sukupuolentutkimukseen liittyvät ajatukset ovat valtavirtaistuneet paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se on tuonut enemmän vapautta Turun queermaisemissa Kirjakahvila, Vanha Suurtori 3 Brinkkalan sisäpihan kulttuurikahvila kaihtaa normeja ja tarjoaa vegaanisia leivonnaisia. Vinokino Lyhäreitä, dokkareita ja indieleffoja HLBITQ-näkökulmasta. Turku 24.–26.10. ja Helsinki 7.–9.11. www.vinokino.fi Teatteri kantanäky Vuodesta 2008 toimineen teatteriryhmän homokabareet paukuttavat sekä valtavirta- että alakulttuurinormistoja. Teatteri kantanäky tunnetaan esityksistään Homo ei vanhene koskaan ja Ei Turus mittä homoi oo. Seuraava esitys nähdään syksyllä. www.suxes.fi Suomen queer-tutkimuksen seuran tutkimusseminaari Pervot perinteet 26.–29.9. Turun yliopistolla. ahtaista sukupuolen ja seksuaalisuuden määritelmistä, luokitteluista ja kuplista. Kerrankin akateeminen diskurssi on muuttunut kulttuurilliseksi sisällöksi!” Linkinen riemuitsee. Timo Varamäki Kirjoittaja on identiteettikysymyksistä kiinnostunut elokuva- ja teatteripukusuunnittelija. Saako Kouvolasta kunnon tavaraa? Näköku PAINU kupuolisten välisiä seksuaalisia suhteita myöhäiskeskiajan Englannissa. Hänen väitöskirjansa Same-sex sexuality in later medieval English culture julkaistaan kansainvälisesti tänä syksynä. Linkisen mukaan seksuaalista suuntautumista ei keskiajalla määritelty samaan tapaan kuin nykyaikana. ”Täytyy muistaa, että käsite homoseksuaalisuus keksittiin vasta 1800-luvulla, jolloin sitä pidettiin sairautena. Keskiajalla oli liukuvampia seksuaalisuuden määritteitä.” U r b a a n i e l ä m ä ä n liittyvä sukupuolinen moninaisuus on Linkisen mukaan ollut yhtä ajatonta. Miehenä syntynyt John/ Eleanor Rykener eli 1390-luvun Lontoossa naisen sosiaalisessa roolissa. Hän elätti itsensä myymällä seksiä ja jäi kiinni harrastamasta seksiä miehen kanssa. ”Rykenerin kaltainen tyyppi olisi tuskin voinut identifioda itseään minkäänlaiseksi trans-joksikin, friikiksi korkeintaan”, Inkinen arvelee. Rykenerin oikeudenkäyntiasiakirjat ovat säilyneet. Niiden pohjalta Linkinen on luonut yhdessä nukketeatteritaiteilija Timo Väntsin kanssa käsikirjoituksen esitykseen John/Eleanor, joka sai ensi iltansa Tehdas-teatterissa vuonna 2011. Linkinen myös näyttelee esityksessä kulttuurihistorioitsija Tom Linkistä. Nukketeatteria ja historial- lista tutkimusta yhdistelevää esitystä on esitetty myös Englannissa, USA:ssa ja Italiassa. ”Joitakin meistä vähän jännitti, miten esitys vastaanotetaan katolisessa Etelä-Italiassa, mutta vastaanotto on ollut kaikkialla lämmin. Jos transihminen on voinut 1300-luvulla elää ja työskennellä Lontoossa, yhtä hyvin näin on voinut olla muuallakin”, Inkinen kertoo. HELSIN - Sinnehän kaikki epänormaalit ennen pitkää muuttavat. Seuraa löytyy varmasti. Kouvolassa saat varmasti nekkuun joka paikassa. Ja se on ihan oikein!” kirjoittaa nimimerkki ”Minä koko Kouvolan puolesta” Suomi24-keskustelupalstalla. Onneksi totuus ei asu internetissä. En törmännyt Kouvolassa asuessani yhteenkään nyrkkiin. Ehkä siksi, että en uskaltautunut ulos kuin kerran. Silloin törmäsin hauskaan ja söpöön nuoreen mieheen, heteroon. Juttelimme baaritiskillä, ja puhe kääntyi suuntautumiseeni. Tuumailin, että onko se noin ilmiselvää. ”No hei, sinä juot valkoviiniä ja sinulla on kaulassa huivi.” Tämä selvä. Pohdin siirtymistä punaviiniin turvallisuussyistä. Ei ihme, että seuraa haetaan internetistä. T u u m a s ta toimeen: loin profiilin deittipalveluun. Jän- nitti ihan hirveästi. Entä jos joku tuttu bongaisi minut? Pelkoni osoittautui turhaksi: sieltähän löytyi liuta exiä. Ketään ei kiinnostanut tavallinen, säälittävän mittainen kaveri, joka tahtoi vieläpä seuraa ilman pano-etuliitettä. Rehellisyys ei kannata! Tästä suivaantuneena kokeilin kuvatonta pikaviestipalvelua nimimerkillä PanoKvl. Johan rytisivät kaappien karmit. Ei minun, vaan mielikuvitushahmoni, joka oli timmi, komea ja valtavalla kalulla varustettu. Kasvottomissa pikaviestipalveluissa myydään haa- vekuvaa itsestä ja ostetaan fantasioita. Nämä kanavat ovat mahtavia. Jos ne ovat ainoa tapa saada seksiä – esimerkiksi Kouvolassa – niin antaa palaa. ” K y l l ä n ä i s tä deittisovel- luksista saa seuraa. Jos tutut naamat ja vanhat hoidot kyllästyttävät, uusi pano voi olla kulman takana”, selittää Grindr-aktiivi ja jatkaa: ”Mahtavaa tavata uusia tyyppejä, kun on yksin vieraalla paikkakunnalla. Eikä sitä aina päädytä punkkaan.” Tämä oli minulle täysin uutta tietoa. Itse tosin olisin helppo. Joskin tissiposki, joka ei uskalla kuin siinä kunnossa, jossa ei enää pysty. Päässäni soivat sekokuoro Hellän Soinnun ja Sopimattomien Seuralaisten Hoito-biisin viimeiset sanat: ”Onhan se ihme, ettei saa ihminen kunnon tavaraa, kun haluaa!” Seuraavaksi ihmettelemme, millaista se on Turussa. Petteri Kainulainen Kirjoittaja on kirjoittaja. Muuttaa näköjään mihin tahansa duunin vuoksi. Jopa Turkuun.
nhl lvot 7 / 2014 • 19 Limaka ruus 3 x nuo 10 ensimmäistä kertaa H:n kanssa #1 2. ”Synnyin kuulovammaisena ja sain leikkauksen ansiosta osittain kuulon ollessani 7-vuotias. Leikkaus tehtiin Helsingissä. Ensimmäinen kerta isossa kaupungissa teki yhtä suuren vaikutuksen kuin kuuloni paraneminen.” 1. ”Katsoin Euroviisut ensimmäistä kertaa 6.4.1974. Viisujen avulla tajusin, että maailmaa on Pieksämäen ulkopuolellakin, ja se on täynnä jännittäviä paikkoja ja ihmisiä.” #3 ”1990-luvun alussa olin mukana Plastic Pony -ryhmässä. Ponyt avarsivat käsitystäni ihmisen sukupuolirooleista ja niiden rajoituksista.” Tyttöystäväni nimi oli H. Olimme syntyneet samana päivänä 2388 kilometrin päässä toisistamme. Kun Wolfram|Alpha -vastauskone julkaistiin toukokuussa 2009, etäisyys oli ensimmäinen asia, jota kysyin. Nimesin kaksi kaupunkia, joissa kummassakin oli synnytyssairaala ja välissä kokonainen ilmasto. 2388 kilometriä. Olimme eronneet neljä vuotta aikaisemmin. #4 Mikkokoo Kiltti poika ehti reivata suuren maailman neonvaloissa vuosia, mutta todelliset haaveet alkoivat toteutua vasta vakavan sairaskohtauksen jälkeen. T door whore ja host voi olla hankala selittää ihmiselle, joka ei ole harrastanut klubbausta. Nämä olivat Mikko Karhun titteleitä hänen ollessaan olennainen osa 2000-luvun alun suurta electroclashja klubibuumia Lontoossa. Mikko toimi neljän vuoden ajan kaupungin kuumimman klubi-illan Nag Nag Nagin keulakuvana. Nag Nag Nagissa Mikon työtä olivat pukeutuminen ja viihdytys. Klubilla oli legendaarisen tiukka ovipolitiikka. Sisään päästettiin vain Lontoon kiinnostavimmat ja luovimmat ihmiset, joukossa Kate Mossin, Björkin ja Yoko Onon kaltaisia tähtiä. Mikko valaisee esimerkillä: ”Mick Jagger yritti kerran sisään, mutta hän ei yksinkertaisesti mahtunut sinä iltana.” Mikko soitti levyjä klubeilla ja houstasi satoja muitakin iltoja. Hän sai kasvonsa The #2 Vuosi sitten papa-seulonnasta löytyi solumuutoksia. Viime viikolla olin kolmatta kertaa jatkotutkimuksissa. Kohdunkaulan suulta leikattiin taas pieniä paloja. Nipistykset sattuivat, ja katsoin vasemmalle seinään. 58-vuotias gynekologini sanoi, että häpyhuuleni ovat kauniit. Olin samaa mieltä. Hän levitti sormillaan pinkin ihoni poimuja ja hymyili. Tulos oli normaali. 3. e r m e jä Katsoin 12-vuotiaana häpyhuuliani peilillä. Sen jälkeen yritin seitsemän tai kahdeksan vuotta unohtaa vaginani. Pimppini ei näyttänyt pornolehtien viivalta. Se oli vaaleanpunaista ihoa ja vaaleaa karvaa. Pullea halkio lihassa. Ällötti. Olin ollut vuoden ajan ihastunut tyttöön, joka oli samalla luokalla. Edellisenä iltana, kun saatoin häntä kotiin, hän oli itkenyt minua vasten. Sitten pussailimme ja sovimme, että olemme yhdessä. Ikuisesti. Tai ainakin lukioon ja lukion loppuun asti. Facen ja i.D:n kaltaisiin muotiraamattuihin ja inspiroi lukemattomia club kidsejä, jotka muuttivat maaseudulta metropoliin seksuaalisen vapauden, itseilmaisun ja yöelämän perässä. Lontoossa kaikki tunsivat Mikon ja Mikko tunsi kaikki, joilla oli jotain merkitystä. Mat k a k lu b i e n tuhkimoksi oli kuitenkin pitkä. Mikko jätti kotikaupunkinsa Pieksämäen taakseen heti kun se oli mahdollista. 90-luvun alun Helsingistä viaton nuorimies löysi vihdoin kaipaamiaan luovia hengenheimolaisia. Kokeiltuaan itseilmaisun ja pukeutumisen rajoja Plastic Pony -ryhmän performansseissa Mikko perusti kavereidensa kanssa bändin nimeltä 600 Pillua Tulessa. Yhtye keikkaili vuoden ajan ahkerasti Helsingin Vanhalla, Tavastialla ja Bottalla. Pillujen hajottua alkoi Helsinkikin tuntua Mikosta liian pieneltä. Suunta oli selvä. ”Kävin ekan kerran Lontoossa 15- vuotiaana. Se tuntui heti kodilta.” M i ko n u r a Lo ntoo n yökiitäjänä päättyi dramaattisesti vuonna 2007. Hän sai vakavan sairauskohtauksen, josta selvisi hengissä vain ihmeen kaupalla. ”Jouduin opettelemaan uudestaan kävelyn, kirjoittamisen, jopa puhumisen.” Tällissä piili silti myös siunaus. Kuluttavaan yöelämään kyllästynyt Mikko sai kimmokkeen pyyhkiä pölyt lapsuuden muusikkohaaveistaan. Viime vuosina hän on keskittynyt kokeellisen musiikin tekemiseen ja lavapersoonansa kehittämiseen. Mikon debyyttilevy Gauzes ilmestyy syyskuussa. Lista ensimmäisistä kerroista H:n kanssa: Pussailu Pussailu elokuvateatterissa Minigolf-treffit yöllä, kun rata oli suljettu Rock-festarit Punk-keikka Humala Oksentaminen humalassa Tupakointi Kahdestaan yötä vanhempien mökillä Rakastelu #5 Seitsemän tai kahdeksan kuukautta sen jälkeen, kun olimme ensimmäisen kerran pussailleet, olimme ensimmäistä kertaa kahdestaan hänen vanhempiensa mökillä. Saimaalla oli talvi tai varhaiskevät. Vitsailin, että meidän pitäisi metsästää norppia. H alkoi itkeä. Lohdutin häntä. H riisui mustat 501-levikseni. Pyysin anteeksi, että olin hölmö. Pyysin anteeksi monia muitakin asioita. Seksi oli ihanaa, mutta minua hävetti vaaleanpunainen lihani. #6 Viikkojen ajan vaivaannuin, jos H halusi nuolla pimppiäni. Katsoin vasemmalle ja painoin kädellä hänen päätään sivuun. Emme puhuneet asiasta. H lakkasi yrittämästä. Kasvoimme yhdessä. Sitten lukio loppui ja H jätti minut. #7 Oli tammikuu ja pakkasta. Olin ensimmäisen poikaystäväni kotona kerrostalolähiössä, panimme ensimmäistä kertaa ja kuulin ilotulitteiden äänet ulkoa. Katsoin taakseni ja ikkunan läpi. Näin vaaleanpunaisia savuvaloja. Viikkoa myöhemmin jätin hänet. Janne Siironen www.mikkokoo.com Anna Tuomi Nimimerkki Anna Tuomi on biseksuaali taideopiskelija, jonka viimeisimmästä erosta on vajaa vuosi. Hän kirjoittaa esseitä ja autobiografista fiktiota.
?????????????????????? ????????????????????????????????? ?????????????????????? ?????????????????????? ????????????????????????????????? ?????????????????????? ????????????????????????????????? ????????????????????????????????? ???????? ???????? ???????? ???????? ?????????????????????? ????????????????????????????????? ???????? ?????????????????????? ????????????????????????????????? ???????? BOTTA ON! ?????????????????????? ?????????????????????? ????????????????????????????????? ?????????????????????? ????????????????????????????????? ?????????????????????? ????????????????????????????????? ????????????????????????????????? ???????? ???????? ???????? ???????? Pirulliseen nälkään. Helvetilliseen janoon. Real Food, Real Pub Ma - Pe klo 11 - 04 La klo 14 - 04 P. 09 - 580 77 707 Su - Ti klo 15 - 01 Ke - La klo 15 - 03 P. 09 - 580 77 222 Museokatu 10 Tilaa juhlia! Kokous ja juhlatilaa. P. 09 - 580 770 myynti@botta.fi www.botta.fi Eva & Manu pe 26.9. klo 20, alk 14 € Lämppärinä Lucie Niemelä klo 19, vapaa pääsy Liput 09 310 12000 (ark. 12–18) ja Lippupalvelu Klaneettitie 5 | kanneltalo.fi Nykytaiteen messut Messukeskus 11.–14.9.2014 www.arthelsinki.com Avoinna yleisölle: to klo 14–18, pe klo 10–19, la–su klo 10–18. Liput ennakkoon 15/9 ¤ verkkokaupasta: shop.messukeskus.com, tapahtuman aikana ja kassoilta 18/11 ¤. Ammattilaisaika: to klo 10–14. Lippu 30 ¤.
CD | LP | DIGITAL UUSI ALBUMI “2“ SAATAVANA 12.9. MUKANA SINGLET “TALLINNAN-LAUTTA”, “LOKKI” JA “VAPAUDESTA”. UUDISTETUSSA KOLLEKTIIVISSA VAIKUTTAVAT KERKKO KOSKISEN LISÄKSI VUOKKO HOVATTA, MANNA JA MAIJA VILKKUMAA. KOLLEKTIIVI KEIKOILLA: PE 12.09. Kulttuuritalo, Helsinki // PE 26.09. Pakkahuone, Tampere LA 27.09. Tapiolasali, Espoo // PE 03.10. Sibeliustalo, Lahti // LA 04.10. Logomo, Turku WWW.FACEBOOK.COM/KERKKOKOSKINENKOLLEKTIIVI KANSAT NOUSEVAT -SARJASSA SUKELLETAAN MAAILMAN POLITIIKAN POLTTOPISTEISIIN: Joshua Oppenheimer: THE LOOK OF SILENCE Hubert Sauper: WE COME AS FRIENDS Sergei Loznitsa: MAIDAN Talal Derki: RETURN TO HOMS
22 • 7 / 2014 haave . Kuvataiteilija Irina Dudina haluaisi uusia ihmisoikeuksien julistuksen. ”Yksi tärkeimpiä oikeuksia on oikeus intimiteettiin, mutta nykyään yksityisimmätkin asiamme ovat kaikkien riepoteltavissa. Toinen oikeus on vapaus mainonnasta, jota työntyy aivoihimme. Kolmas oikeus on olla vapaa pankkien manipulaatiosta ja velkakierteestä.” isot
isot 7 / 2014 • 23 pä ä h e n k i l ö Pietarin underground-kuningatar Irina Dudinan mielestä anarkia on hyväksi taiteelle. G alleria Kadieffin ovella Helsingin Raatimiehenkadulla käy vilinä jo ennen avajaisten alkua. Sisään kurkistelee uteliasta yleisöä metropoliitta Ambrosiuksesta isänsä kanssa liikkeellä oleviin pikkupoikiin. Aukeamassa on pietarilaistaiteilija Irina Dudinan ensimmäinen Suomen-näyttely. Värikkäistä seinävaatteista muodostuvan kokonaisuuden nimi on Brainwash. ”Venäjä on maailman liberaalein maa!”, julistaa juuri Pietarista saapunut Dudina teostensa keskellä. Oho. Itsekin venäläinen galleristi Elena Kadieff kääntää kannanoton, jonka Dudina perustelee saman tien: ”Moni ajattelee, että meille kerrotaan ylhäältäpäin, mitä saamme tai emme saa tehdä, mutta todellisuudessa ei ole olemassa mitään ohjeita. Ihmiset pelkäävät olla liberaaleja, konservatiiveja, radikaaleja tai patriootteja. Lopputuloksena maamme on hyvin vapaa. Anarkia on vapauden äiti, sanotaan, ja Venäjällä vallitsee täysi anarkia.” K u vata it e i l i ja , kirjailija ja toimittaja Irina Dudina tunnetaan värikkäistä, poliittisista tekstiiliteoksistaan. Hän arvostelee taiteen kautta kulutushysteriaa, ympäristön tuhoamista, oligarkkeja ja Venäjän hallintoa. Itselleen tärkeän ortodoksisen kirkon hän jättää rauhaan. ”Kerron ihmisistä, mutta ihminen ei voi olla olemassa ajattelematta sosiaalisia ja poliittisia tapahtumia ympärillään. Monissa töissäni on vahvoja poliittisia viestejä”, Dudina sanoo ja viittaa gallerian seinällä roikkuvaan Työtä vessanpyttyyn -teokseen. Dudina on kirjoittanut jokaisen teoksensa yhteyteen pienen tarinan, joissa viljellään kilttiä huumoria. Pytyllä istuvan miehen kertomuksessa kuvaillaan, kuinka useimpien ihmisten tulot riittävät vain ruokaan ja soluasuntoon. Ajankohtaisessa Venäjä ruokkii ja vaatettaa itsensä -teoksessa teksti Anna-Sofia Joro kuva aleksi toivanen julistetaan: Venäjä iloitsee sanktioista. Vihdoinkin se ruokkii ja vaatettaa itse itsensä. Nostaa maatalouden ja kulutustavarateollisuuden jaloilleen. Galleristi Elena Kadieffin mukaan oli onnenpotku saada parikymmentä Dudinan työtä Helsinkiin, sillä tämän taide on kovassa huudossa. Teoksia on parhaillaan esillä Ukrainassa, ja toinen satsi lipuu Volga-jokea pitkin kohti Novosibirskin nykytaiteen museota. Onneksi tuotteliaalla taiteilijalla riittää materiaalia. Hän on tehnyt yli 200 seinävaatetta, joista kolmasosa on yksityiskokoelmissa. u d i n a n teosten väkevät viestit on ommeltu riemukkaisiin kuoseihin. Kankaat ovat peräisin venäläisten vinteiltä ja kaappien pohjilta. ”Neuvostoaikana oli mahdotonta löytää kaupoista tarpeeksi vaatteita, joten naiset ostivat varastoon paljon erilaisia kan- D ”Eu on rikkinäinen marionetti, jota liikuttelevat rahan narut.” kaita siinä toivossa, että jonain päivänä he ompelisivat sitä ja tätä. Yhtäkkiä systeemi romahti, ja kaupat olivat täynnä vaatteita. Nyt ihmiset lahjoittavat minulle kankaitaan”, Dudina kertoo. Hänen päänsä pursuaa ideoita. Poliittisesti valveutuneet ystävät syöttävät niitä koko ajan lisää. ”Valmistuin Leningradin valtionyliopiston filosofian laitokselta. Opiskeluaikoina ystävystyin tyyppien kanssa, jotka suhtautuivat politiikkaan intohimoisesti. He palavat halusta jakaa näkemyksiään kanssani. Puhelinkeskustelumme voivat kestää tuntikausia.” Luurin laskettuaan taiteilija tarttuu kankaaseen ja yrittää ilmaista kaiken kuulemansa yksinkertaisessa ja lakonisessa muodossa. Dudinan mukaan tärkeää on löytää jutun beat”. M ut ta pa l ata a n Venäjäl- le, maailman liberaaleimpaan maahan. Dudinan mukaan Pietari elää nyt kuvataiteen kultakautta. Moni galleria on sulkenut ovensa, mutta tilalle on syntynyt paljon uusia, vaihtoehtoisia näyttelytiloja. Näyttelyiden poliittisuudesta ei yleensä koidu ongelmia, hän vakuuttaa. ”Tilanne Venäjällä on vähän sama kuin ennen vuoden 1917 vallankumousta. Silloin kaikki oli sallittua, ja taiteessa kukoisti monia eri suuntauksia.” Hämmennystä Dudinan räväkät seinävaatteet silti herättävät. Viime kesänä hänen näyttelynsä Pietarin poliittisen historian museossa ehti olla auki viikon ennen kuin joutui sensuurin kynsiin. Työ, jossa Mihail Gorbatšov ja Boris Jeltsin leikkaavat irti miehen muotoisen Neuvostoliiton päätä, oli liikaa museon johtajalle. Tämä pähkäili, että siitä saattaisi seurata jopa potkut museosta, jossa Gorbatšovia pidetään sankarina. Dudinan mukaan moni venäläinen pelkää varmuuden vuoksi vähän kaikkea. Hän itse ei kuulemma pelkää ketään. ”Taiteilijalla ei ole mitään menetettävää. Jos olisin rikas bisnesnainen, niin ehkä sitten pelkäisin.” Dudina kokee olevansa vapaa tekemään mitä hän haluaa. Monipuolinen taiteilija on myös julkaissut useita proosaja runokirjoja, joita on käännetty saksaksi ja englanniksi. ”Yritän kertoa jokapäiväisiä, yksinkertaisia tapahtumia, jotka ovat upeita, kun niihin löytää näkökulman. Maailmassa on ihan liikaa ylityöstettyä taidetta, kun ihmiset yrittävät väkisin luoda jotakin.” Seuraavan kirjan aihe on jo selvillä. ”Olin nuorena aktiivinen kommunismin vastaisessa liikkeessä. Haluan seurata, mihin suuntiin tuon aikaisten ystävieni elämä on edennyt. He kaikki uskoivat parempaan maailmaan.” U K RAINAN sisällissodan vuoksi Dudinan näyttely on nyt hyvin ajankohtainen. Hän näpäyttää Euroopan unionin ulkopolitiikkaa teoksessa Halvaantuneen parantaminen. Siinä EU on ”rikkinäinen marionetti, jota liikuttelevat rahan narut”. Dudinaa harmittaa, että eri maiden kansalaiset ovat yhä vieraampia toisilleen. Tavalliset arjen tarinat eivät pääse kuuluville, kun ihmiset eivät enää keskustele keskenään. Sen sijaan he muodostavat mielikuvia toisistaan verkossa ja mediassa leviävien harhaanjohtavien tietojen perusteella. ”Valtioiden välille on laskeutumassa esirippu. Ihmiset jakautuvat kahteen leiriin myös maiden sisällä”, hän pohtii. ”Venäjällä vallitsee nyt voimakas kahtiajako. Osa ihmisistä ajattelee, että kaikki entinen oli paskaa: kommunismi, koko historia. Toiset uskovat kulttuurin ja taiteen arvoihin ja kauniisiin perinteisiin, joita tulee uudistaa.” D u din a v iit ta a kotimaan- sa murroksiin napakasti teoksessa Venäjän kolme ajanväriä, jossa punainen on ryöväämisen ja veren väri. Sinisellä perestroikan kaudella isot karhut jahtaavat pienempiä. Ylimpänä on valkoinen väri, jossa kirkot, joutsenet ja linnut ovat sopusoinnussa maailman kanssa. Tällaisen maailman Dudina haluaisi kokea. Kun näyttelyn avajaiset alkavat, nauravainen taiteilija vakavoituu. Osa yleisöstä tahtoo puhua Ukrainan tilanteesta, ei taiteesta. Tunnelma kiristyy, ja teokset unohtuvat seinille. Dudina näyttää vähän vaivaantuneelta. Yhteiskuntaa kritisoiva taiteilija on lopulta vapaa taiteilija, ei poliitikko. Puhukoon taide puolestaan. Kirjoittaja työskentelee kehitysyhteistyön ja digitaalisen viestinnän parissa. Hän avustaa mielipide-, kulttuuri- ja coctaillehtiä. Irina Dudinan Brainwash-näyttely Galleria Kadieffissa 28.9.2014 asti.
24 • isot 7 / 2014 Ukraina Wikileaksin mukaan Yhdysvaltalaiset diplomaattisähkeet tukevat näkemyksiä, joiden mukaan Ukrainan kriisissä on kyse suurvaltojen etupiiritaistelusta, ei ainoastaan Venäjän laajentumispyrkimyksistä. L teksti teemu muhonen kuvitus kari sihvonen ä h e s vuoden kestänyt Ukrainan kriisi kehystettiin länsimaisessa mediassa pitkään kamppailuna ensin maan korruptoitunutta hallintoa ja sitten Venäjän aggressiivisia laajentumispyrkimyksiä vastaan. Rinnalle on kuitenkin yhä vahvemmin noussut vaihtoehtoinen narratiivi, jonka mukaan lännellä oli oma osuutensa kriisin aiheuttamisessa. V u os i n a 2010 –2011 Wiki- leaks-sivusto julkaisi noin 250 000 Yhdysvaltain diplomaattisähkettä, joista sadat käsittelevät Ukrainaa. Sähkeet ovat vuosilta 2006–2010, mutta ne käsittelevät pitkälti samoja aiheita ja henkilöitä, jotka ovat olleet pinnalla menneen vuoden aikana. Voima kävi läpi noin 200 Ukrainaa käsittelevää sähkettä ja selvitti, mitä ne kertovat Ukrainan kriisin syttymisestä ja käännekohdasta sekä siitä, mihin maa mahdollisesti on matkalla. Diplomaattisähkeet tarjoavat mielenkiintoisia yhdysvaltalaisdiplomaattien näkemyksiä Ukrainan edellisestä ja nykyisestä hallinnosta, ja niissä muun muassa ennakoidaan Krimin niemimaan liittäminen Venäjään. Sähkeet näyttävät tukevan näkemyksiä, joiden mukaan kriisin kärjistymisessä oli kyse muustakin kuin Venäjän aggressiivisesta laajentumisesta. 1. Kriisin syttyminen JanukovytŠ – Moskovan sätkynukke? Marraskuussa 2013 suurissa talousvaikeuksissa painineen Ukrainan presidentti Viktor JanukovytŠ kieltäytyi allekirjoittamasta EU:n tarjoamaa assosiaatiosopimusta ja vastaanottamasta kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n lainapakettia, mikä laukaisi suuret mielenosoitukset Kiovan keskusaukiolla Maidanilla. JanukovytŠ sanoi Venäjän presidentin Vladimir Putinin pyytäneen häntä viivästyttämään assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista. Muun muassa Yhdysvaltalainen senaattori John McCain kävi Maidanilla osoittamassa tukensa Ukrainan hallinnon eroa vaativille mielenosoittajille ja sanoi NBC:lle, että ”Yhdysvaltain kongressi harkitsee vakavasti sanktioiden asettamista Ukrainalle, jos maa kieltäytyy allekirjoittamasta EU:n assosiaatiosopimuksen ja liittyy sen sijaan Venäjän johtamaan tulliliittoon.” Joulukuussa JanukovytŠ matkusti sopimaan Vladimir Putinin kanssa 11 miljardin dollarin arvoisesta lainapaketista Venäjän kanssa, mutta osapuolten mukaan Ukrainan liittymisestä tulliliittoon ei neuvoteltu. Kriisin syttymisestä on esitetty lukuisia kuvauksia, joista kaksi kenties yleisintä ovat seuraavat: 1. Venäjä lahjoi korruptoituneen oligarkin JanukovytŠin, joka myi maansa edun oman etunsa tähden. Tämän takia Maidanin mielenosoittajat vaativat JanukovytŠin sekä hallituksen eroa ja Yhdysvaltojen sekä monien EU-maiden johtajat kävivät osoittamassa tukensa mielenosoittajille. 2. JanukovytŠ ja Ukrainan hallitus tekivät maan talouden kannalta parhaan ratkaisun tilanteessa, jossa Ukraina oli pakotettu valitsemaan idän ja lännen väliltä. Pääministeri Mykola Azarov sanoi joulukuussa, että EU:n ja IMF:n tarjoamat rahoituspaketit eivät yksinkertaisesti olleet riittäviä, minkä takia maa kieltäytyi allekirjoittamasta assosiaatiosopimusta ja kääntyi Venäjän puoleen. M itä W i ki le a k s ke r too: Sähkeet vuosilta 2006–2010 eivät tarjoa selitystä kriisin syntyyn, mutta ne osoittavat, että Viktor Janukovytš pyrki johdonmukaisesti välttämään vastakkainasettelua idän ja lännen välillä. Yhdysvaltalaisdiplomaatit uskoivat, ettei Janukovytš ”halua olla Moskovan sätkynukke, vaan itsenäisen Ukrainan johtaja”. U kr ainan tasapainoilu idän ja lännen välillä alkoi vuosien 2004–2005 oranssista vallankumouksesta, jossa Viktor JanukovytŠ ”syrjäytettiin” ensimmäisen kerran. JanukovytŠ oli voittanut presidentinvaalien toisen kierroksen joulukuussa 2004, mutta länsimaiden valvoman uudelleenlaskennan jälkeen presidentiksi nousi Viktor JuŠtŠenko. JuŠtŠenkon johdolla Ukraina suuntautui vahvasti länteen. Maan suhteet Venäjään heikentyivät nopeasti, mikä vaikutti siihen, että JanukovytŠin Alueiden puolue voitti kevään 2006 parlamenttivaalit. Pääministeriksi noustuaan JanukovytŠ sanoi Yhdysvaltain suurlähettiläälle William Taylorille, ettei hän kantanut kaunaa siitä, että Yhdysvallat oli tukenut vaaleissa JuŠtŠenkoa, joka ”oli työnsä velkaa yhdysvaltalaisille”. Taylor puolestaan analysoi sähkeessä syyskuulta 2006, että JanukovytŠ ”ei ollut mikään synnynnäinen, ja tuskin edes uudelleensyntynyt, demokraatti”. Loppuvuodesta 2006 yhdysvaltalaisdiplomaatit tapasivat tuoretta pääministeriä tiuhaan, ja heidän epäluulonsa hälvenivät. Marraskuussa 2006 suurlähettiläs Taylor kirjoitti, ettei ”kukaan täällä usko JanukovytŠin haluavan Moskovan sätkynukeksi. JanukovytŠ ajattelee Ukrainan kansallista etua, suvereniteettia ja toimintavapautta etenkin suhteessa Venäjään.” JanukovytŠ itse painotti monissa keskusteluissa Yhdysvaltojen edustajille, että Ukraina ei aio nähdä itää ja länttä kahtena leirinä, joiden väliltä maan on valittava. Eräässä keskustelussa hän sanoi, ettei Ukrainan kannata tehdä äkkinäisiä liikkeitä Naton suhteen, koska se provosoi- si Venäjän nostamaan kaasun hintaa. Heti perään hän painotti, että ”eurooppalaisen valinnan” Ukraina on jo tehnyt. A inoa yhdysvaltalaisdiplomaattien vihjaus JanukovytŠin suhteesta Venäjään löytyy sähkeestä vuodelta 2008, jolloin JanukovytŠ johti oppositiota. Ukraina haki samana vuonna sotilasliitto Naton jäsenyysvalmennusohjelmaan, mutta JanukovytŠin johtama Alueiden puolue löi kapuloita rattaisiin. Suurlähettiläs Taylorin allekirjoittamassa sähkeessä kuvataan väliotsikon ”JanukovytŠ: kansanmies vai Venäjän nukkehallitsija?” alla, kuinka Taylor kovisteli JanukovytŠia tä- män puoluetovereiden Natoa ja Kosovon tilannetta käsittelevistä lausunnoista, jotka ”kuulostivat hyvin paljon siltä, kuin ne olisi saneltu Moskovasta”. JanukovytŠ sanoi, ettei hänen puolueensa olisi tai tulisi koskaan olemaan vieraan valtion työntekijä. Integroituminen länteen pitäisi hänen mukaansa tehdä niin, että suhde Venäjään otetaan jatkuvasti huomioon, sillä ”Yhdysvaltojen hallituskaan tuskin halusi nähdä konfliktia Ukrainan ja Venäjän välillä”. V u o d e n 2010 presidentinvaalien alla yhdysvaltalaisdiplomaatit analysoivat, että jos JanukovytŠ voittaa, hänen ulkopolitiikkansa ytimes- Porošenko, ”huonomaineinen oligarkki” U k r a i n a l a i s t e n sanotaan lähte- neen Maidanille vaatimaan maahan uutta ja korruptoitumatonta johtoa. Kumpikaan näistä adjektiiveistä ei diplomaattisähkeiden perusteella kuvaa toukokuussa 2014 maan uudeksi presidentiksi valittua Petro Porošenkoa. Muun muassa pankin ja televisioaseman omistanut suurliikemies, ”yksi Ukrainan rikkaimmista miehistä”, on ollut vahva vaikuttaja ukrainalaisessa politiikassa koko 2000-luvun ajan. Vuoden 2006 parlamenttivaalien jälkeen Yhdysvaltain suurlähettiläs William Taylor kirjoitti, että Meidän Ukrainamme -puolueen kansanedustaja oli ollut puolueen ”koko vaalishow’n” ja huonon menestyksen takana: ”Huonomaineiseen (discredited) oranssiin oligarkkiin ruumiillistuivat kaikki puolueen heikkoudet”, Taylor analysoi. V u o n n a 2008 Porošenko johti Ukrainan keskuspankin neu- vostoa, kun Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ryhmä tuli finanssikriisin runtelemaan Ukrainaan valmistelemaan maalle luvattua 16,2 miljardin dollarin vakauttamisohjelmaa. Ryhmän edustajat mainitsivat Yhdysvaltain suurlähetystön edustajille, että yksi Ukrainan ongelmista oli maan keskuspankin neuvosto: se oli täynnä eturistiriitoja, ja taloudelliset sekä poliittiset intressit vaikuttivat suuresti keskuspankin tekemiin päätöksiin. ”Erityisenä malliesimerkkinä neuvoston haitallisesta roolista” IMF:n edustajat mainitsivat neuvoston johtajan Petro Porošenkon. Samankaltainen viittaus löytyy eräästä vuoden 2009 sähkeestä, jossa puidaan Porošenkon valintaa uudeksi ulkoministeriksi: ”Kun Porošenko johti kansallista turvallisuus- ja puolustusneuvostoa [vuonna 2005], häntä kritisoitiin siitä, että hänen bisnesintressinsä Venäjällä olivat johtaneet konfliktiin.”
isot 7 / 2014 • 25
26 • sä olisivat puolueettomuus (non-bloc status) ja moneen suuntaan verkottuminen (multi-vectoralism). Sähkeiden perusteella on luonnollisesti mahdotonta arvioida, oliko JanukovytŠ presidentinkaudellaan Moskovan sätkynukke vai ajettiinko hänet valintatilanteeseen, josta ei ollut ulospääsyä. JanukovytŠ näytti joka tapauksessa uskovan, että valinta idän ja lännen välillä voisi olla maalle kohtalokas. 2. Krimin liittäminen Venäjään Aggressiivista laajentumista vai etupiirin suojelua? Helmikuussa 2014 JanukovytŠ syrjäytettiin ja Ukrainaan valittiin uusi hallitus. Länsimaiden näkökulmasta kyse oli hirmuhallinnon oikeutetusta vaihtamisesta, kun taas Venäjä piti tapahtunutta vallankaappauksena. Seuraavassa kuussa nähtiin yksi kriisin suurimmista käännekohdista, kun Vladimir Putin liitätti Krimin niemimaan Venäjään. Venäjän todettiin rikkovan kansainvälistä oikeutta, ja esimerkiksi Yhdysvaltain presidentti Barack Obama puhui Putinin ”aggressiivisuudesta” ja ”arvaamattomuudesta”. Putin itse perusteli vuotuisessa televisioidussa haastattelussaan Venäjän päätöstä historiallisten syiden lisäksi sillä, että Venäjä pelkäsi Ukrainan liittyvän Natoon. Krimin irrottamisen syitä puivat teoriat jakautuvat karkeasti seuraaviin kahteen: 1. Putinin teko oli yllättävä ja aggressiivinen, ja sen motiivina oli halu laajentaa Venäjän valtakuntaa kohti entisen Neuvostoliiton mittoja. 2. Putin toimi strategisesti ja odotetusti. Hän suojeli Venäjän etupiiriä ja etenkin Krimin niemimaan Sevastopolissa sijaitsevaa laivastotukikohtaa joutumasta länsimaiden vaikutusvallan piiriin. M itä W i ki le a k s ke r too: Diplomaattisähkeet tukevat jälkimmäistä teoriaa. Niiden perusteella Krimin liittäminen oli ennalta-arvattava skenaario. Sillä spekuloitiin jo vuonna 2008, kun Ukrainan ja Venäjän välit edellisen kerran tulehtuivat. V isot 7 / 2014 u o n n a 20 0 8 Ukraina eteni Viktor Justsenkon ja Julia TimoŠenkon johdolla vauhdilla kohti Natoa. Huhtikuussa järjestetyssä Naton huippukokouksessa Bukares- tissa keskusteltiin Ukrainan mahdollisuuksista päästä sotilasliiton jäsenyysvalmennusohjelmaan, mutta Yhdysvaltain ja sen presidentin George W. Bushin tuesta huolimatta Nato-maat eivät hyväksyneet Ukrainaa ohjelmaan. Yksityisen tiedusteluyhtiön Stratforin sähkeessä viitataan ”lukuisiin mediaraportteihin, joiden mukaan Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi suljettujen ovien takana pidetyssä kokouksessa Nato-johtajille, että jos Ukraina liittyy Natoon, Venäjä ottaa Krimin takaisin itselleen”. Uutisten totuudenmukaisuutta ei ole koskaan vahvistettu. Vuoden 2008 kesäkuussa yhdysvaltalaisen Cargenie Moscow Center -tutkimuskeskuksen johtaja Dmitry Trenin sanoi yhdysvaltalaisdiplomaateille, ettei Yhdysvallat ”voisi millään saada Venäjää hyväksymään Ukrainan Natojäsenyyttä”. Treninin mukaan Venäjä ”sietäisi Ukrainan suomettumisen”, mutta Nato-jäsenyys voisi johtaa Krimin ”väkivaltaiseen irtautumiseen”. M yös diplomaattisähkeis- tä löytyy mainintoja Krimin irrottamisesta. Vuonna 2009 Ukrainan ja Venäjän välit olivat jo niin tulehtuneet, että lokakuussa 2009 Ukrainan hallinnon edustajat ilmaisivat yhdysvaltalaisdiplomaateille huolensa ”Venäjän muodostamasta sotitaallisesta uhkasta”. Sähkeen mukaan ukrainalaispoliitikot sanoivat yhdysvaltalaisille, ettei maalla ollut riittäviä turvallisuustakuita kriisitilanteita varten. Kun yhdysvaltalaisdelegaation edustaja totesi Ukrainan entiselle ulkoministerille Volodymyr Ohryzkolle, että Naton ja Ukrainan välisessä peruskirjassa sekä Budapestin muistiossa taataan Ukrainalle konsultaatiota kriisitilanteista, Ohryzko kysyi ”retorisesti, olisiko sellaisesta konsultaatiosta hyötyä, jos venäläisjoukot valtaisivat Krimin”. O suvin e n n a ko i n t i maaliskuun 2014 tapahtumista löytyy vuoden 2010 heinäkuulle päivätystä Stratforin sähkeestä, jonka lähteeksi mainitaan Kremlin political thinktanker. Sähkeessä Venäjän valtaa Krimillä kuvataan näin: ”Oli Moskova kuinka vahva tai heikko tahansa, se pystyy koska tahansa repimään niemimaan Ukrainasta vaivattomasti, jos Moskovan ja Kiovan välit katkeavat. Kiova on aina tiennyt tämän.” Stratforin analyytikko tote- aa sähköpostivastauksessaan olevansa samaa mieltä. 3. Kriisin jälkeen Liittyykö Ukraina Natoon? Kun kriisi aikanaan päättyy, Ukrainalla on jälleen edessään päätös siitä, yrittääkö maa pysytellä ”puolueettomana” vai integroitua vahvemmin joko itään tai länteen. Vladimir Putin sanoi Venäjän liitättäneen Krimin itseensä siksi, että se pelkäsi Ukrainan liittyvän sotilasliitto Natoon. Oliko Venäjällä mitään perustetta olettaa näin käyvän? Maaliskuussa 2014 Ukrainan uusi pääministeri Arsenij Jatsenjuk sanoi, ettei Natojäsenyys ole Ukrainan tähtäimessä. Elokuussa parlamentin puhemies Oleksandr TurtŠynov kuitenkin sanoi uutistoimis- ”Moskova pystyy koska tahansa repimään krimin ukrainasta vaivattomasti.” to Itar-Tassin mukaan, että Ukrainan pitäisi liittyä sekä EU:hun että Natoon. Samassa kuussa Nato ilmoitti syventäneensä yhteistyötä Ukrainan kanssa kriisin aikana. Ukrainan ja Naton suhteesta on esitetty esimerkiksi seuraavanlaisia näkemyksiä: 1. Ukraina ei aio eikä sen pidä liittyä Natoon. Esimerkiksi Yhdysvaltain entinen ulkoministeri Henry Kissinger kirjoitti maaliskuussa 2014 Washington Postissa, että Ukrainan pitäisi pysyä Suomen tavoin riippumattomana. 2. Ukrainan liittyminen Natoon voi tapahtua jo lähivuosina. Chicagon yliopiston professori John Mearsheimer kirjoitti elokuussa 2014 Foreign Affairs -lehdessä, että Naton laajentuminen kohti Itä-Eurooppaa on Ukrainan kriisin pohjimmainen syy. M itä W i ki le a k s ke r too: Diplomaattisähkeistä selviää, että Ukraina tavoitteli Nato-jäsenyyttä kaikilla muilla kuin Viktor Janukovytšin valtakausilla. Maan nykyinen presidentti Petro Porošenko ja pääministeri Arsenij Jatsenjuk olivat vuorotellen ulkoministereinä viemässä Ukrainaa sotilasliittoon vuosina 2007–2009. J o vuonna 2006, alle kak- si vuotta oranssin vallankumouksen jälkeen, Viktor JuŠtŠenkon Ukraina oli jo lähellä hakea Naton jäsenyysvalmennusohjelmaan. Yhdysvaltalaisdiplomaatit sanoivat sähkeiden mukaan JuŠtŠenkolle, että ”Yhdysvallat tukee teitä, ovi Natoon on auki”. Yksi ongelmista oli jäsenyyden alhainen, noin 25 prosentin kannatus kansan keskuudessa. Etenkin Itä-Ukrainassa vastustus oli diplomaattisähkeiden mukaan suurta. Kesällä 2006 Ukrainan ja Yhdysvaltojen oli määrä järjestää Krimillä ”Nato-kumppanuuden hengessä” Sea Breeze -niminen sotaharjoitus, mutta se peruuntui paikallisten mielenosoitusten takia. Ulkoministeriön korkeaarvoinen virkamies Sheilah Gwaltney kirjoitti mielenosoitusten johtuvan siitä, että vuoden 2004 ”reilut ja demokraattiset presidentinvaalit hävinneet poliittiset voimat” olivat katkeria Ju Š t Š enkon hallinnon menestyksestä. Yli 80 prosenttia krimiläisistä oli äänestänyt vaalien toisella kierroksella Viktor JanukovytŠia. ”Meidän ei pidä vetäytyä ja antaa näiden voimien voittaa”, Gwaltney linjasi. Paikallinen vastustus oli kuitenkin liian voimakasta: Krimiläiset poliitikot julistivat niemimaan ”Nato-vapaaksi alueeksi”, ja sähkeistä selviää, että mielenosoitusten tukahduttaminen oli vaikeaa, koska ”60 prosenttia paikallisista poliiseista ei suostunut tottelemaan maan keskushallinnon käskyjä”. K u n V i k to r JanukovytŠ nousi pääministeriksi syksyllä 2006, hän jäädytti maan Nato-haaveet hetkeksi. JanukovytŠ oli sähkeiden mukaan luvannut presidentti JuŠtŠenkolle, että hän lähettäisi heti virkaan noustuaan Natolle kirjeen, jossa pyytäisi Ukrainalle jäsenyysvalmennusohjelmaa. Pian alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, ettei JanukovytŠ tekisi näin. Yhdysvaltalaisdiplomaatit epäilivät, että asialla olivat JanukovytŠin ”länsivastaiset” poliittiset avustajat. ”Meidän täytyy varmistaa, ettei JanukovytŠin aitoja pyrkimyksiä euroatlanttiseen integraatioon torpata”, Sheila Gwaltney kirjoitti. Sähkeessä vuoden 2007 alusta kuvataan, kuinka JuŠtŠenkon ja JanukovytŠin kiistat muun muassa maan ulkopoliittisesta suunnasta johtivat poliittiseen umpikujaan, jonka presidentti lo- pulta ratkaisi hajottamalla JanukovytŠin hallituksen. J u Š t Š e n ko ja uusi halli- tus, jonka ulkoministerinä vuonna 2007 toimi nykyinen pääministeri Arsenij Jatsenjuk, veivät Ukrainaa Natoon täydellä höyryllä. Vuonna 2008 maa haki sotilasliiton jäsenyysvalmennusohjelmaan, mutta Yhdysvaltojen tuesta huolimatta eurooppalaiset Nato-maat Saksan ja Ranskan johdolla estivät hakemuksen läpimenon. Ukrainalle kuitenkin luvattiin jäsenyys ”määrittelemättömän ajan päästä”, ja maa jatkoi Nato-yhteistyön syventämistä. Yhdysvallat ei lakannut tukemasta Ukrainan jäsenyyspyrkimyksiä huolimatta siitä, että sähkeiden perusteella yhdysvaltalaisdiplomaatteja oli varoitettu Nato-jäsenyyden voivan johtaa Krimin irtaantumiseen. V u o de n 2010 tammikuun presidentinvaalien alla Nato nousi Ukrainassa vaalikysymykseksi, vaikka erään sähkeen mukaan joulukuussa 2009 jotkut Nato-maat ilmaisivat ulkoministeriksi nousseelle Petro Poro Š enkolle ”toiveensa siitä, ettei näin kävisi”. PoroŠenko muistutti Natomaiden edustajia siitä, että Ukraina oli osallistunut useampiin Nato-operaatioihin kuin mikään toinen sotilasliiton kumppanimaista ja pyysi, että Nato-maat eivät antaisi Venäjälle mahdollisuutta ”käyttää veto-oikeutta” Ukrainan Natojäsenyyteen. Viktor JanukovytŠ ilmoitti julkisesti vaalien alla, että hän pyrkisi korjaamaan Ukrainan tulehtuneet suhteet Venäjään ja luopuisi Nato-jäsenyyden tavoittelusta. Janukovyts voitti vaalit, ja kesällä 2010 hän poistatti Ukrainan turvallisuusstrategiasta JuŠtŠenkon sinne aikoinaan lisäämän maininnan siitä, että maan tavoitteena on Nato-jäsenyys. D i p l o m a at t i s ä h k e e t osoittavat, että viimeisten kymmenen vuoden aikana Ukraina on pyrkinyt Natoon kaikkina muina paitsi Viktor JanukovytŠin valtakausina. Nyt vallassa ovat jälleen samat henkilöt, jotka olivat oranssin vallankumouksen jälkeen viemässä Ukrainaa sotilasliittoon. Nähtäväksi jää, ovatko heidän tavoitteensa edelleen samat. Linkit lainattuihin sähkeisiin ja medialähteisiin tulevat artikkelin arkistoversioon Voiman verkkosivulle.
Syyskuussa Tampereella! MAAILMANTANGO www.maailmantango.net ut gin laul upun Laitaka –Festivaali 2014 Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry AJAN HERMOLLA Aktiivista kansalaisuutta tukemassa ja kouluttamassa Tutustu materiaaleihin: www.ksl.fi/julkaisut Plan Suomi hakee yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja kehityskysymyksistä kiinnostuneita nuoria Mitä?-verkoston Johto- ja Suunnitteluryhmään (JoS) Vaikuttamistyön kanavana toimiva nuorten aikuisten Mitä?-verkosto hakee JoS-ryhmäänsä uusia 18–30-vuotiaita jäseniä. Ryhmä suunnittelee, kehittää ja koordinoi verkoston toimintaa yhdessä taustaorganisaatio Planin kanssa. Vuonna 2014-15 JoS-ryhmä työskentelee globaalin oikeudenmukaisuuden ja siihen kytkeytyvien gender-kysymysten parissa. JoS-ryhmä kokoontuu säännöllisesti. Ryhmässä pääsee mm. -ideoimaan verkoston uutta, innovatiivista vaikuttamistoimintaa -oppimaan lisää vaikuttamistyöstä ja globaalin kansalaisvastuun kysymyksistä -saamaan kokemusta järjestötyöstä ja muuttamaan maailmaa loistotyyppien kanssa Hakemusten viimeinen jättöpäivä on 8.9.2014. Vapaamuotoiset hakemukset lähetetään osoitteeseen mitaverkosto@plan.fi. Kerro hakemuksessa motivaatiostasi toimia JoS-ryhmässä sekä mahdollisesta vapaaehtoistyö- tai vaikuttamistyökokemuksestasi. Lue lisää: mitaverkosto.fi. Lisätietoja: nuorten osallisuuden koordinaattori Lotta Jäättelä lotta.jaattela@plan.fi tai 040 450 9253 KIINNOSTAVATKO SINUA POHJOISMAALAISET TEEMAT? TULE MUKAAN POHJOISMAISEN KULTTUURIPISTEEN TILAISUUKSIIN JA VIERAILE KIRJASTOSSAMME HELSINGIN KAISANIEMESSÄ! Syksyn ohjelmassa elokuvailtoja, kielikahviloita, lukupiiritapaamisia ja lasten satutuokioita. Luvassa myös mm. kirjailijailta Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaiden kanssa sekä kansainvälinen ruokahävikkiseminaari! Lue lisää: www.kulturkontaktnord.org Kaikki tapahtumat osoitteessa TING-sali, Pohjoismainen kulttuuripiste, Kaisaniemenkatu 9, Helsinki. Kirjaston aukioloajat: ma, ti, to: 10-17; ke 10-19; pe 10-16. miten attsaia a au 6 numeroa kuun n tilaa osoitteessa: maailmankuvalehti.fi/maku ? portugalin maaseutuuma erosta << >> lue loka tilaa, itke, naura ja nauti 19.90€
isot 7 / 2014 • 29 Sähköautolla Alppien yli Diplomi-insinööri Heikki Suonsivu päätti kesällä 2013 hankkia sähköllä kulkevan menopelin Espanjasta. Kotimatkasta kehkeytyi seikkailu, jonka aikana sähköautoilun pioneeri kohtasi käytännön haasteita. P teksti heikki suonsivu kuvitukset noora kananen o lt t oa i n e e n hinta hipoo pilviä ja jokainen tankkauskerta tekee lompakkooni syvän loven. Olen valmis vaihtamaan vanhan bensasyöpön autoni uuteen. On selvää, että uuden auton pyörien pitää pyöriä sähköllä. Suomessa sähköautot ovat kuitenkin tyyriitä. Ryhdyn kartoittamaan autoliikkeiden tarjontaa eri puolilla Eurooppaa. Ylivoimaisesti eniten myyty sähköauto on Nissan Leaf. Sen hintaluokka on kohtuullinen ja maksimiajomatka riittää kaupunkiliikkumiseen. Pitkällisen etsinnän jälkeen valtuutetusta Nissanliikkeestä Barcelonasta löytyy lähes uudenveroinen Leaf. Kun paikallinen tuttavani on käynyt katsastamassa auton, teen kaupat 18 000 eurolla. Auton rahtaaminen kontissa Helsinkiin maksaisi parituhatta euroa. Päässäni alkaa itää ajatus sähköautoilusta on selvää, että uuden auton pyörien pitää pyöriä sähköllä. pitkin Eurooppaa. Harrastan mielelläni pienoisseikkailuja, ja matkan varrelta löytyy paljon nähtävää: kauniita kyliä, viinitiloja ja museoita. Matkanteosta tekisi haastavaa se, että Nissan Leaf kulkee yhdellä latauksella vain reilut sata kilometriä. Onneksi maailmassa on paljon enemmän sähkötöpseleitä kuin huoltoasemia. Päätän matkustaa ensin lautalla Barcelonasta Italian Genovaan. Sieltä ajaisin 650 kilometriä Alppien yli Müncheniin, josta kulkee autojuna Hampuriin. Saksassa ja Sveitsissä on kohtuullisen laaja sähköautojen latausverkosto. Sitten matkaan! A lu k s i sä ä s tä n yli 500 ki- lometrin ajomatkan matkustamalla autolautalla Genovaan. Lautta saapuu perille aamulla, ja ajattelen käyttää päivän kiertelemällä kaupunkia. Ensimmäisen sähköauton latauspisteen löytäminen osoittautuu varsin hankalaksi. Genovan katuja kierrellessäni bongaan useita lataustolppia, mutta niitä varten
30 • tarvitsisin Enel-sähköyhtiön rfid-napin. Sellaisen saa hankittua seuraavana arkipäivänä, ja on tietenkin pyhä. Genovan satamassa sijaitsevasta NH-hotellista löytyy lopulta kunnollinen latauspaikka. Siirrän auton hotellin talliin hörpylle ja keskityn loppupäiväksi turistiohjelmaan. Hotellin vieressä sijaitsevan hienon merimuseon jälkeen suuntaan vanhaankaupunkiin ja keskustaan. Kiertelen Via Garibaldi -kävelykadun kiinnostavissa liikkeissä ja kurkistan sisään vanhoihin palatseihin ja kirkkoihin. Harmaan ulkokuoren sisällä on upeaa taidetta ja arkkitehtuuria. Yöpymispaikakseni valitsen viinitilahotelli Relais Villa Pomelan reilun 50 kilometrin päässä Genovasta. Varausta tehdessäni varmistan, että autolle löytyy pistoke latausta varten. A isot 7 / 2014 a m u l l a s a n k k a sumu on laskeutunut viinitilalle. Olen poiminut seuraavaksi määränpääkseni Milanon keskustan latauspisteellä varustetun parkkihallin. Pikkuteitä pujotellen matkaa kertyisi noin 110 kilometriä. Autoni akku alkaa kuitenkin näyttää vajaalta jo ennen Milanoa. Latauspistekarttaa seuraten ajan valtavan Carrefour-marketin pihaan. Lataus- piste löytyy, mutta sekin vaatii rfid-napin. Käyn hankkimassa latausnapin hypermarketista. Seuraavaksi ilmenee, että lataustolppa on älykääpiön suunnittelema. Voimavirtapuoli katkaisee virran antaen ylikuormavirheen. Schuko-puolen töpselin kansi taas on muotoiltu niin, ettei sinne mahdu yksikään kaapeleistani, ei edes maailman yleisimmän sähköauton vakiolaturi. Tarvitsemaani Schuko-jatkojohtoa ei löydy Carrefourista. En voi muuta kuin ajaa Milanon keskustaan. Selviää, että latauspisteellä varustettu parkkihalli on viikonloppuisin kiinni. Alan huolestua. Auto varoittaa akun latauksen olevan jo ”very low”. Jatkan matkaa kävellen ja varaan muutaman korttelin päästä hotellin. Hotellin ohjeiden avulla etsin läheisestä parkkihallista nopeasti lataavan 16A-liitännän. Siirrän Milanon parkkipirkkojen laputtaman autoni lataukseen. Kaikeksi onneksi hotellini sijaitsee vain parin korttelin päässä Milanon katedraalista ja katetusta kävelykatualueesta. Kaupunkikierros ja erinomainen meren antimista valmistettu illallinen rentouttavat ja saavat unohtamaan päivän kommellukset. A a m i a i s e n jä l k e e n jat- kan matkaa kohti Leccoa, josta Alppien rinteet aloittavat nousunsa. Tien mutkitellessa ylöspäin näkymät muuttuvat komeiksi. Vuoriston juurella pilkottavat Italian järvialueet ja pienet rantakylät. Seuraava etappini on sveitsiläinen Vicosopranon kylä yli kilometrin korkeudessa. puhelimesta tiuskaistaan kiukkuisesti: ”älä soita tänne enää!” Vuoristossa ilma alkaa viiletä ja pitkä nousu syö auton akkua. Ajan virtaa säästääkseni 80 kilometrin tuntivauhtia ja meinaan hermostuttaa rekkakuskin pitkässä tunnelissa. Vicosopranon saavuttaessani auto varoittaa jälleen, että akku on tyhjenemässä. Hotelliini on vielä viisi kilometriä. Alan pohtia, joudunko palaamaan alamäkeä takaisin edelliseen kylään. Pääsen nipin napin hotellille. Siispä ”very low” -varoituksen ilmestyessä autolla ajaa vielä ainakin sen viitisen kilometriä! Hotelliyön jälkeen matkani jatkuu parin kilometrin korkeuteen Sankt Moritzin kylään, jossa latauskartta lupailee sähköä olevan tarjolla. Sähköyhtiö St Moritz Energien palvelu on suorastaan ylenpalttista. Latauspisteiden sijainti tullaan näyttämään sähköautolla. Saan rfid-kortin lainaksi ja lopuksi vielä kyydin keskustaan. Lisäksi yhtiö varaa hotellin, jonne se ilmoittaa jo etukäteen sähköautostani. Paikka on kallis, kuten kaikki Sveitsissä. S e u r aava n a aa m u n a vuoristossa on kuulas pakkassää. Kuuraiset tienpinnat ja alla olevat kesärenkaat tuovat ajomatkaan jännitystä. Tie viettää hiljakseen alaspäin, ja ensimmäiset kymmenen ajokilometriä kuluttavat akusta vain yhden kilowattitunnin energiaa. Itävallan puolella ajan Landeckin pikkukaupunkiin kahden joen risteyksessä. Kaupungintalo tarjoaa sähköt turismin ajaksi, ja lounaan jälkeen matkani jatkuu kohti Saksan rajaa täydellä akulla. Pienen solan läpi kulkeva tie vie Biberwierin kylään, jonka kohdalle karttaan on merkitty latauspiste. Biberwier elää kesäisin vaeltajista ja talvisin laskettelijoista. Paikka näyttää täysin kuolleelta, koska sesonki ei ole vielä alkanut. Kylässä syömäni päivällisen jälkeen ajan suorinta reittiä Münchenin autojunaterminaaliin. Ehdin hyvin illan Hampurin-junaan, josta varaan oman kuuden hengen hytin saadakseni nukkua rauhassa. Konduktööri myy ravintopuoleksi voileipiä ja punaviiniä hyttiin. Perillä Hampurissa autojen purkaminen junasta kestää lähes tunnin. Autoni on likaantunut avonaisessa junanvaunussa. Latausasema löytyy muutaman korttelin päästä asemasta. Vattenfall, siinä lukee. Ruotsalaisyhtiö on kunnostautunut Saksassa ostamalla ja jatkamalla hiilikaivostoimintaa. Se kaivaa noin sata neliökilometriä Saksaa kerrallaan kuunmaisemaksi, ja kun kaikki hiili maan alta on poltettu, alue palautetaan järveksi tai metsäksi. No, ehkäpä heiltä saa sähköä autoon, vaikka se onkin likaista hiilisähköä, ajattelen. Koska Vattenfallin tolppa on jälleen rfid-nappia vaativa malli, soitan tolpassa olevaan numeroon ja kysyn koulusaksallani, puhuttaisiinko toisessa päässä englantia. Kielitaitoni ei ilmeisesti riitä, koska vastaaja lyö luurin korvaani. Kuvittelen hyväuskoisesti, että kyseessä oli tekninen vika tai väärä numero, ja soitan uudestaan. Puhelimesta
isot 7 / 2014 • 31 tiuskaistaan kiukkuisesti ymmärtääkseni: ”älä soita tänne enää!” Mitäpä muuta voi odottaa ruotsalaiselta valtion hiilisähköfirmalta. Lienevät asennelleet lataustolppia lähinnä viherpesumielessä eivätkä edes oikeasti halua niitä käytettävän. Onneksi löydän keskustan parkkihallista RWE:n latausaseman, joka aukeaa puhelinsoitolla. Sähköyhtiöissä on totisesti eroja. I ll a n l ä h e s t y e s sä katson parhaaksi lähteä kohti Travemünden satamaa. Lautta Helsinkiin lähtee vasta puolenyön jälkeen, ja ehdin vielä aterioida rantakadun mainiossa italialaisessa ravintolassa. Finnlinesin laivalla Leafilleni on tiedossa sähköä. Kun yritän latausta 16A-kaapelilla, sulake napsahtaa. On tyydyttävä hitaampaan 10A-lataukseen. Pitkän laivamatkan aikana akku täyttyy silläkin. Helsinkiin tulee jokaisella laivalla kymmeniä tuontiautoja, ja tulli on järjestänyt opastukset valmiiksi satamaan. Papereiden täyttäminen sujuu vartissa. Autoni saa Suomessa ensimmäisen latauksensa Helsingin Stockmannin parkkihallissa. Facebookiin lataamani kuva autosta ansaitsee 36 tykkäystä. Paljonko se maksoi? Puoli vuotta vanha ja 10 000 kilometriä ajettu Nissan Leaf maksoi espanjalaisessa autoliikkeessä 18 000 euroa. Lisäksi oli maksettava Suomen autovero, noin 1?500 euroa, rekisteröintikatsastus 170 euroa ja kilvet noin 50 euroa. Talvirenkaat ja -vanteet maksoivat noin 1?000 euroa. Auton lopulliseksi hinnaksi tuli näin laskettuna 20?500 euroa. Matkakustannukset Barcelonanlentoineen, lauttoineen, junineen ja hotelliyöpymisineen olivat 2?128 euroa. Mitä tankkaus maksaa? Missä auton voi ladata? Paljonko auto kuluttaa sähköä? Sähköauton lataus ei yleensä maksa mitään. Nissan Leafin akun täyttäminen kuluttaa sähköä enintään muutaman euron edestä. Tulevaisuudessa sähköauton latauksesta aletaan todennäköisesti veloittamaan. Kauppakeskukset saattavat kuitenkin säilyttää latausasemansa maksuttomina asiakkaita houkutellakseen. Euroopassa on tuhansia sähköautojen latauspisteitä. Internetistä löytyy latauspistekarttoja, kuten www.plugshare.com, openchargemap.org ja lemnet.org. Lisäksi on maakohtaisia latauspistekarttoja. Monet hotellit pystyvät järjestämään latausmahdollisuuden. Nissan Leaf kuluttaa kaupunkiajossa 18–24 kilowattituntia sähköä sataa kilometriä kohti. Sähkönkulutusta voi vähentää hidastamalla ajovauhtia, kytkemällä lämmityslaitteen ja ilmastoinnin pois ja ajamalla suoria ja tasaisia teitä, jolloin kulutus painuu alle 15 kilowattituntiin.
32 • isot 7 / 2014 eriarvoisuus . Thomas Pikettyn Capital in the 21st Century dokumentoi tulo- ja varallisuuserojen kasvun länsimaissa. Piketty-ilmiö paljastaa vasemmiston heikkouden Jos vasemmisto haluaa muuttaa yhteiskuntaa eikä vain korottaa veroja, sen kannattaa lukea jotain muuta kuin Thomas Pikettyä, Lauri Holappa kirjoittaa esseessään. E teksti lauri holappa kuvitus kari sihvonen ko n o m i s t i Tho- mas Pikettyn eriarvoisuutta käsittelevä teos Capital au XXI siècle sai viime vuonna Ranskassa ilmestyessään jonkin verran huomiota, mutta tänä vuonna ilmestynyt englanninkielinen käännös toi todellisen läpimurron: Pikettyn teos alkoi hallita talouspoliittista keskustelua ennen kaikkea Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, ja se herätti lopulta suurta kiinnostusta myös muualla Euroopassa. Capital in the 21st century sai runsaasti huomiota niissä maissa, joissa kapitalismiin liittyvä eriarvoisuus on kaikkein kiistanalaisinta. Teoksen suurimmat ansiot liittyvätkin tulo- ja varallisuuserojen kasvun dokumentointiin. Kuten useat kommentaattorit ovat todenneet Piketty-arvioissaan, tuloerojen kasvu viime vuosikymmeninä ei kuitenkaan ole varsinainen uutinen useimmissa Manner-Euroopan maissa. Piketty-huuman leviäminen myös Manner-Eurooppaan selittyy yhtäältä sillä, että englanninkielistä talouspoliittista keskustelua seurataan kaikkialla maailmassa. Toisaalta kyse on siitä, että iso osa vasemmistosta on omaksunut Pikettyn yhteiskunta-analyysin nopeasti ja alkanut kannattaa monia hänen toimenpide-ehdotuksistaan. Niinpä Capital on todella saavuttanut sen, mihin kirjan otsikkokin viittaa: siitä on tullut nykyvasemmiston maailmankuvaa määrittelevä teos. K ys e e i kuitenkaan ole en- sisijaisesti siitä, että Capital olisi muuttanut vasemmiston suuntaa merkittävästi. Pikettyn ongelmanmäärittely ja toimenpide-ehdotukset pikemminkin sanallistavat ja ISO OSA VASEMMISTOSTA ON OMAKSUNUT PIKETTYN YHTEISKUNTAANALYYSIN. systematisoivat jo aiemmin vasemmiston sisällä tapahtunutta kehitystä. Capital on tarjonnut uusia suuntaviivoja etenkin keskus- tavasemmistolaisille puolueille, joiden ideologista linjaa määritteli vielä muutamia vuosia sitten niin sanottu kolmannen tien ajatus. Kolmastieläinen politiikka tarkoitti jonkinlaista kompromissia perinteisen hyvinvointivaltiopolitiikan ja uusliberalismin välillä. Aiempaa individualistisemman linjan uskottiin houkuttelevan keskiluokkaisia äänestäjiä. Joidenkin vuosien ajan kolmannen tien politiikka toi vaalimenestystä, mutta viime vuosina etenkin oikeistopopulismin nousu on syönyt monien aiemmin suurten vasemmistopuolueiden kannatusta. Toisaalta globaali finanssikriisi ja sitä seurannut eurokriisi ovat osoittaneet, että kolmastieläinen talouspolitiikka on epäonnistunut suotuisan työllisyyskehityksen ja taloudelli- sen vakauden turvaamisessa. Finanssikriisin jälkeiset vuodet ovat olleet vasemmistolle ideologisesti sekavaa hapuilua. On näyttänyt siltä, että monissa maissa keskustavasemmistolaiset puolueet ovat yrittäneet tehdä pesäeroa kolmastieläiseen linjaan, mutta toisaalta vallitsevaa talouspolitiikan konsensusta ei ole haluttu haastaa. Lopputuloksena on ollut jonkinlainen kompromissi, jossa eriarvoisuutta on pyritty vähentämään veropolitiikalla ja erilaisilla täsmätoimilla, mutta talouspolitiikan peruslinja on pidetty hyvin konservatiivisena. Capital voidaan nähdä tällaisen ajattelutavan kiteymänä. J ot ta C a pita li i n kiteyty- neen ideologisen muutok-
isot sen merkitystä voi ymmärtää, on syytä luoda katsaus kirjan keskeisimpiin väitteisiin ja havaintoihin. Kirjan tärkeintä antia on tulo- ja varallisuuserojen historian koostaminen. Yksityiskohtaisimmin Piketty dokumentoi eriarvoisuuden kehittymistä Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa, joista löytyy kattavimmat tilastotiedot. Lisäksi hän käy läpi monien muiden länsimaiden tilannetta ja esittelee jonkin verran todistusaineistoa globaalin etelän maiden tuloerokehityksestä. Lopulta Piketty toteaa, että jokseenkin samanlainen kehitys on havaittavissa ainakin kaikkialla länsimaissa: tuloja varallisuuserot olivat valtavia vielä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mutta pienentyivät ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Toista maailmansotaa seurannut maailmantalouden kultakausi vähensi eriarvoisuutta entisestään, mutta 1970-luvulta alkaen eriarvoisuus on hiljalleen lisääntynyt kaikkialla. Anglosaksisissa maissa on palattu takaisin 1800- ja 1900-lukujen tilanteeseen, mutta Manner-Euroopassa tuloerojen kasvu on ollut hitaampaa. Joka tapauksessa tuloerot ovat kasvaneet lähes kaikkialla. Keskeisimmäksi tulo- ja varallisuuserojen selittäjäksi Piketty nostaa havainnon siitä, että maailmantalouden kultakauden jälkeen talouskasvu on ollut hitaampaa kuin pääoman tuottoasteen kasvu. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että aiemmin kasautunut varallisuus kasvaa nopeammin kuin kokonaistuotanto ja palkat. Tämän trendin hän uskoo myös jatkuvan, joten voimakkaasta talouskasvusta ei ole enää tulevaisuudessa tuloerojen kaventajaksi. P i k e t t y n s tr ateg i a eri- arvoisuuden vähentämiseksi koostuu neljästä osasta. Ensinnäkin monissa maissa olisi hänen mukaansa syytä palata takaisin nykyistä progressiivisempaan verotukseen. Tämä suositus koskee lähinnä Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian kaltaisia maita, joissa verotuksen progressio on vähentynyt jyrkästi. Toiseksi Piketty ehdottaa alhaisen globaalin varallisuusveron käyttöönottoa. Se patoaisi hiukan globaalia verokilpailua ja lisäisi avoimuutta, mikä vähentäisi veronkiertoa. Kolmanneksi hän korostaa hyvinvointivaltiorakenteiden merkitystä eriarvoisuuden torjunnassa. Hän katsoo, että esimerkiksi julkisesti rahoitetut ja usein myös järjestetyt koulutus- ja terveyspalvelut 7 / 2014 • 33 vähentävät varallisuuden kasautumista ja lisäävät luokkien välistä liikkuvuutta. Hyvinvointivaltioita on kuitenkin Pikettyn mukaan uudistettava, koska hitaan talouskasvun ja ikääntymisen takia nykyisenkaltaisten järjestelmien ylläpito ei välttämättä enää onnistu. Neljänneksi Piketty pitää tärkeänä julkisen velkaantumisen voimakasta vähentämistä, koska hän ilmeisesti katsoo julkisen velkaantumisen uhkaavan tasa-arvon kannalta välttämättömien hyvinvointivaltiojärjestelmien tulevaisuutta. P i k e t t y n a n a ly ys i n perimmäiset ongelmat liittyvät sen visiottomuuteen. Hänellä ei ole oikeastaan mitään sanottavaa kapitalismin toimintalogiikasta: siitä, miten tuotanto ja työllisyys kapitalismissa määräytyvät tai mikä rooli rahoitusmarkkinoilla on siinä. Kapitalismin toimintalogiikan sivuuttaminen ei ole yllättävää, sillä pohjimmiltaan Piketty on perinteinen uusklassinen taloustieteilijä. Hän kyllä kritisoi valtavirran taloustiedettä muiden yhteiskuntatieteiden sivuuttamisesta ja liiallisesta nojautumisesta abstrakteihin matemaattisiin malleihin, mutta hänen omassa ajattelussaan toistuvat kaikki uusklassisen taloustieteen perusaksioomat. Tätä kuvaavat hyvin sekä hänen kasvupessimisminsä että julkisen velan pelkonsa. Piketty tuntuu pitävän yli 1,5 prosentin kasvuvauhtia kehittyneille länsimaille lähes mahdottomana. Selvästi korkeammat kasvuasteet ovat hänen mukaansa mahdollisia vain kehittyville maille. Piketty perustaa argumenttinsa historialliseen aineistoon, mutta unohtaa, että kasvun hidastumiseen ovat vaikuttaneet monet muutkin tekijät kuin korkean elintason ja teknologisen kehityksen tason saavuttaminen. 1980-luvulta alkaen talouspolitiikan painopiste käytännössä kaikkialla länsimaissa on siirtynyt kysynnän säätelystä erilaisiin loputtomiin tarjontareformeihin. Samalla esimerkiksi rahapolitiikan keskeisimmäksi tavoitteeksi on asetettu inflaation hillintä, ei täystyöllisyyden ylläpito. Aiempaa konservatiivisempi talouspolitiikka on vaikuttanut negatiivisesti kokonaistuotannon kehitykseen. M yö s P i k e t t y n vimma vähentää julkista velkaantumista kuvaa hyvin hänen uusklassista ajattelutapaansa. Tällaisessa ajattelussa pitkän aikavälin kasvun odotetaan riippuvan ainoastaan työn ja pääoman määrästä sekä tuottavuuskehityksestä. Kokonaiskysynnällä on merkitystä vain lyhyellä aikavälillä, joten julkista velkaantumista voidaan huoletta vähentää ilman, että tästä koituisi merkittäviä ongelmia työllisyydelle tai talouskasvulle. Piketty ei tunnu ymmärtävän, että budjettialijäämiä ei sinänsä ole syytä mieltää sen enempää negatiivisiksi kuin positiivisiksikaan. Budjettialijäämät ovat ainoastaan finanssipoliittinen ohjausmekanismi, ja ne on sovitettava vastaamaan kulloinkin yksityisellä sektorilla vallitsevaa säästämishalukkuutta. Jos yksityinen sektori haluaa lisätä säästämistään, on ilman omaehtoista talouspoliittista ajattelumallia vasemmisto jatkaa kuihtumistaan. budjettialijäämien yleensä kasvettava, jos työttömyyden ei haluta lisääntyvän. Vastaavasti jos yksityisellä sektorilla alkaa kiihkeä investointibuumi, on monesti tehtävä ylijäämäisiä budjetteja talouden ylikuumentumisen hillitsemiseksi. Koska kapitalismi on luontaisesti kriisiherkkä talousjärjestelmä, yksityisen sektorin säästämishalukkuus vaihtelee jatkuvasti. Sen vuoksi budjetin tasapainottaminen ei ole mielekäs tavoite edes pitkällä aikavälillä. Tärkeämpää olisi parantaa valtioiden velkakestävyyttä turvaamalla keskuspankin asema viime käden rahoittajana. Esimerkiksi eurojärjestelmässä velkaantuminen todella uhkaa valtioita, koska niillä ei ole omia keskuspankkeja tarjoamassa tarpeen tullen rahoitusapua. Sama pätee valtioihin, jotka ovat velkaantuneet ulkomaisessa valuutassa: Yhdysvaltain dollareita kun ei saa esimerkiksi Argentiinan keskuspankista. S u u r i n o ng e l m a Pikettyn analyysissa on se, että se ei tarjoa positiivista tulevaisuuskuvaa. Pikettyn keskeisimmät politiikkasuositukset liittyvät verotuksen kiristämiseen ja uuteen maailmanlaajuiseen varallisuusveroon. Hyvinvointivaltiota hän toki kannattaa, mutta senkään positiivisesta kehittämisestä hänellä ei ole mitään sanottavaa. Sama positiivisen tulevaisuusvision puute on leimannut myös finanssikriisin jälkeistä vasemmistoa. Etenkin useissa sosiaalidemokraattisissa puolueissa on havahduttu siihen, että paluuta kolmanteen tiehen ei enää ole. Siitä huolimatta näillä puolueilla ei ole tarjota visiota siitä, miten kapitalistista taloutta hallitaan. Niiden talouspoliittinen ajattelu noudattaa ortodoksista tarinaa, jossa ainoana mahdollisuutena nähdään työmarkkinajoustot, vientikilpailukykyä turvaavat palkka-alet ja sosiaaliturvajärjestelmien kehittäminen yhä ”kannustavammiksi”. Koska finanssikriisin jälkeen vasemmistolle on tullut entistä tärkeämmäksi osoittaa, että se ei hyväksy kapitalismin eriarvoistavia piirteitä, se on alkanut korostaa yhä enemmän tuloerojen tasaamisen merkitystä. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että menosopeutuksen ja tarjontareformien lisäksi huomiota on alettu kiinnittää yhä enemmän verotuksen oikeudenmukaisuuteen. S u o r a s ta a n i ko n i n e n esimerkki yllä kuvatusta kehityksestä oli Jutta Urpilaisen ajan sdp, jonka yleinen talouspoliittinen linja oli selvästi kokonaiskysyntää heikentävä ja työttömyyttä lisäävää. Puolue myös korosti voimakkaasti työn tarjonnan lisäämistä. Samalla puolue piti tuloerojen kasvun estämistä ideologisesti tärkeänä ja koteloi koko sosiaalidemokraattisen ajattelun ja ideologian ainoastaan tuloerokysymykseksi. Samanlaisia piirteitä näkyi myös vasemmistoliiton linjassa niin pitkään kuin se sinnitteli mukana Jyrki Kataisen hallituksessa. Yhtäläistä kehitystä on ollut nähtävissä myös useissa eurooppalaisissa vasemmistopuolueissa ja esimerkiksi Yhdysvaltojen demokraattisessa puolueessa. Tämä muutos on tarkoittanut sitä, että vain harva sosiaalidemokraattinen puolue enää flirttailee uusliberalismin kanssa yhtä avoimesti kuin kolmannen tien huippuvuosina. Näillä puolueilla ei kuitenkaan edelleenkään ole mitään systemaattista visiota siitä, miten kapitalistista taloutta tulisi ohjata ja miten tämä malli eroaisi ortodoksisesta talouspoliittisesta tarinasta. Ilman omaehtoista talouspoliittista ajattelumallia vasemmisto jatkaa kuihtumistaan. V a s e mm i s t o s s a monet katsovat Pikettyn Capitalin toimivan uuden finanssikriisin jälkeisen talouspoliittisen hybridimallin oikeuttajana. Capitalista ei ole kuitenkaan uudeksi Pääomaksi. Se on erinomainen kuvaus tulo- ja varallisuuserojen kehityksestä, mutta se ei anna eväitä laajemman makrotalouspolitiikan tai muun yhteiskuntapolitiikan tekemiseen. Capitaliin sisältyvät talouspoliittiset suositukset eivät anna vastauksia siihen, miten ihmisille turvattaisiin työtä ja toimeentuloa tai hyvinvointia ja vapautta. Jos vasemmisto haluaa menestyä ja muuttaa yhteiskuntaa, sen kannattaa Pikettyn tavaamisen sijaan löytää uudelleen esimerkiksi Karl Marxin ja John Maynard Keynesin tekstit. Marx tarjoaa edelleen kattavimman analyysin pääoman luonteesta ja kapitalistisista valtasuhteista. Keynes taas on ylivertainen selittäessään tuotannon ja työllisyyden määräytymistä sekä rahoitusmarkkinoiden epävakaisuutta markkinataloudessa. Nämä klassikot tarjoavat yhä parhaan pohjan talouspoliittisen suunnanmuutoksen tekemiseen. Jos vasemmisto on yhä kiinnostunut muuttamaan luokkasuhteita, sen on ajettava muutakin kuin verotuksen kiristämistä. Luokkien välisten valtasuhteiden muuttaminen edellyttää toimenpiteitä, joilla parannetaan palkansaajien ja työttömien yhteiskunnallista asemaa. Tehokkain tällaisista toimenpiteistä on täystyöllisyyspolitiikka. Kirjoittaja on poliittisen taloustieteen tutkija Helsingin yliopistossa.
HELSINGIN AIKUISOPISTO h e l a o. f i ARKKITEHTUURIKERHOT TyKKääTKö RAKENNEllA? Arkin opetuksessa pääpaino on omakohtaisessa kokeilemisessa ja kolmiulotteisessa rakentelussa. Viikoittaisissa kerhoissa piirretään, suunnitellaan ja rakennetaan pienoismalleja erilaisista materiaaleista. Ryhmät: 7–9 v., 10–14 v., 14– 18 v. ja lapsi-vanhempi -ryhmät 4–6 v. Opetusta ma–la. English speaking clubs at the Cable Factory! (4–6 y., 7–9 y. & 10–14 y.) ARKIN OPETUSPISTEET: Kaapelitehdas Helsinki, Vernissa Tikkurila ja Koulumestarin koulu Espoo Todellisuuden tutkimuskeskus esittää Toisaalla, samaan aikaan... Esitys, jossa pidetään kolmea villapaitaa päällekkäin, tanssitaan tšetšeenitansseja, kun samaan aikaan toisaalla Barbie ja Ken pussaavat 11 kertaa kolmessa ja puolessa minuutissa. Kontissa, Suvilahden takapihalla. Ensi-ilta: 8.10.2014 klo 20.00 | Liput toimituskuluineen alkaen: 22 / 13,50 € | Kaksi yhden hinnalla 30.9. mennessä! www.tiketti.fi | Esitys on osa Mad Housen 1. kauden ohjelmistoa Lisätiedot ja muut esitysajankohdat: www.todellisuus.fi
kierTueaikatauLu 5.9.2014 kLO 19:00 TaitokortTeli, Joensuu. - vapaa pääsy 6.9.2014 kLO 19:00 valve-sali, Oulu. - vapaa pääsy - Ok-opinTOkeskukseN tuOTantoa: Ville Leinonen & Mopo Ville Leinonen, Linda Fredriksson Eero Tikkanen, Eeti Nieminen 7.9.2014 kLO 19:00 nuOrisokeskuksen sali, sEinäjoki. - vapaa pääsy 10.9.2014 kLO 19:00 kannelTalO, hElsinki. - vapaa pääsy 11.9.2014 kLO 20:00 tullikamariN klubi, tamperE. Narikkamaksu, -k18 13.9.2014 kLO 21:30 dynamo, turku. Narikkamaksu, -k20 - www.tuokio-klubi.fi
helsinki comedy festival ke 10.9. - la 13.9. STAND UPIN TERÄVIN KÄRKI! osta liput helsinkicomedy.com & MUSIIKKITEATTERI KAPSÄKIN KANTAESITYS Juha Hurmeen Suomalaisten puolustus -trilogian kolmas osa Maailmankaikkeus Teatteri Telakalla 10.10. - 8.11. Katso lisäesitykset www.telakka.eu/teatteri Kaikkien aikojen taikurin ja kahlekuhinkaan – Harry Houdinin elämän ja temppujen innoittama uusi musikaali. Luvassa on vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mukaansatempaavaa musiikkia, upeaa akrobatiaa ja vahvaa visuaalisuutta. LEO HONKONEN, EERO MILONOFF, REETTA RISTIMÄKI, EMMI RUUSKANEN, KRISTINA JANHUNEN, JARKKO MANDELIN KÄSIKIRJOITUS JUHA SILTANEN MUSIIKKI JUKKA NYKÄNEN OHJAUS MINNA VAINIKAINEN VISUALISOINTI RIITTA RÖPELINEN, TARJA VÄÄTÄNEN, JANNE TEIVAINEN YHTEISTYÖSSÄ KOMEDIATEATTERI ARENA ROOLEISSA "FOR THE SOPHISTICATED AND THE SAVAGE" ENSI-ILTA ESITYKSET ALEKSANTERIN TEATTERISSA 4.12.2014 KLO 19 • ESITYKSET 6.1.2015 SAAKKA LIPUT TOIMITUSKULUINEEN 38 € / 32 € Lauri Laukkanen an cr enon W W W.TAB UL AL AND.COM h er n To col K at r i H e le na n Turu uksessa sk e k u ess o K at Pa n i ne Pe te r vo n Bagh Tu o m as Ky r ö Veik ko S o mer pur o Veikko Somerpur ä iH n rkö en eL Sy l v i n f i ne So sa Ok M an a Teem K A & S R AN MAL A TA SAS Katso koko ohjelma: www.kirjamessut.fi SAMALL A LIPULL A 5 TAPAHTUMA A! Kirjamessut | Turun Ruoka- ja Viinimessut | Tiedemessut | Levymessut | Keräily LIPUT 15 € • 7–15 v. lapset 5 € • opisk., eläk. 11 € • perhe 32 € (2 aik. + alle 15-v. lapset) • monipäivälippu 20 € (voimassa pe–su) • ryhmät 11 €/hlö (väh. 10 hlö/ryhmä) Messubussi nro 100, Aurak. 3, T1 TYKKÄÄ! facebook.com/turunkirjamessut PAIKOITUS 6 € TIEDUSTELUT p. 02 337 111 AVOINNA pe–la 10–18, su 10–17
kulttuuri taide · teatteri · kirjallisuus · musiikki · elävä kuva Timo Wright Sisäinen kriitikko huutaa K Anna Cadia & Anni Klein antavat tilaa naisen aggressiolle. aksi naista huutaa. Loppumatonta, vihaista, raastavaa huutoa. He hakkaavat ja paiskovat lattialla lojuvia tyynyjä, pysähtyen vain hetkeksi hengittämään ennen seuraavaa purkausta. ”Aika”, sanoo kolmas nainen kelloaan katsoen. Huuto ja hakkaaminen loppuvat kuin seinään, ja naiset istuvat alas odottamaan. Kaksi muuta heittäytyy lattialle, vihan ja huudon sekaan. T ä m ä on kohtau s perfor- manssista Angry Woman, joka puolestaan on toinen osa esitystaiteilija Anna Cadian ja ohjaaja Anni Kleinin vetämää, SUURTEOS // MAGNUM OPUS -nimistä feminististä esityssarjaa. Angry Woman tutkii mitä ja millaista on naisen aggressio ja miksi sille on kulttuurissamme niin vähän tilaa. Kun naiset kuristavat käsissään kangasrättejä ja sätti- vät ääneen itseään, kommentit kohahduttavat mutta myös naurattavat tuttuudessaan: meillä kaikilla on sisäinen kriitikkomme, jonka nalkutus on ääneen lausuttuna sekä kamalaa että koomista. ” S e u r a s i m m e selkeää, Cris af Enehielmin meille keksimää tehtävänantoa: anna ääni sisäiselle, haukkuvalle kriitikollesi. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tehtävä oli vaikea, mutta todella silmiä avaava”, kertovat Cadia ja Klein. Angry Womania tehdessään työryhmä kutsui eri alojen asiantuntijoita luennoimaan naisten aggressiosta, ja taiteilija af Enehielmin kanssa tämä johti harjoitteisiin, joissa käsi-
38 • kulttuuri 7 / 2014 Kirjoittaja on Suomessa asuva walesilainen tutkija. k u lt t u u r i t a n t t a Skotlannin kansanäänestys luo toivoa S y ys ku u n 18. pä i vä n ä S kotl a nti ä ä n e s tä ä itse- näisyydestään. Keskustelua käydään myös Skotlannin ulkopuolella, ja walesilaisena olen yksi niistä etelän ihmisistä, jotka ovat kahden vaiheilla, kallistuvatko kyllävai ei-kampanjan puolelle. Juteltuani äskettäin Skotlannin Ylämailla asuvan ystäväni kanssa aloin kääntyä itsenäistymisen kannattajaksi. Niin kiihkeästi hän halusi eroon Westminsterin hienostorunkkareista. Yllätyksekseni huomasin kuitenkin myös lukevani kirjailija J. K. Rowlingin tekstiä, jossa hän vetosi skotteihin, etteivät he tekisi tätä ”historiallisen kohtalokasta virhettä”. Rowling on lahjoittanut miljoona puntaa Skotlannin itsenäistymistä vastustavalle kampanjalle. Sa m a i s tu n s kot te i h i n , koska olen itsekin kotoisin maasta, joka on kärsinyt asemastaan englantilaisten luokkavallan alla, turmeltu raskaan teollisuuden tehtailla ja autioitunut työttömyyden vuoksi 1980-luvulla, kun uusliberalistit rynnistivät valtionhallintoon. Ymmärrän, miksi skotit haluavat yhdistää voimansa ilmoittaakseen lontoolaisille: ”Nyt riittää!” Nuo hienostokoulujen kasvatit ovat paljon kiinnostuneempia venäläisoligarkkien voitelusta ja finanssikeskus Lontoon Cityn erityisoikeuksien säilyttämisestä kuin tavallisista ihmisistä. On vaikea punnita vastakkain historiallisia epäkohtia ja itsenäistymisen realiteetteja. Ystäväni on kertonut, että skotit tuntevat edelleen vihaa 1700-luvulla tapahtuneiden Ylämaan puhdistusten vuoksi. Silloin maanomistajat pakottivat viljelijäyhteisöt luopumaan perinteisestä elämäntavastaan. Ko s k a va r t u i n Wa l e s i ss a , olen myös imenyt it- seeni historiallisia aggressioita. Erityisellä lämmöllä ajattelen 1800-luvun Rebecca Riots -kapinaliikettä, jossa Walesin maaseudun miehet kapinoivat mekkoihin ja hilkkoihin pukeutuneina Englannin perimiä veroja vastaan. Vaikka me keltit olemmekin osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa, kannamme yhä mielissämme kaunaa sortajiamme kohtaan. Kuten suomalaisetkin hyvin tietävät, kolonisaatio aiheuttaa sen, että omaa kansallista identiteettiä vaalitaan tarkkaan. E i ta rv it s e o l l a s kotl a nti l a i n e n ymmärtääk- seen, millaisen toivonkipinän Skotlannin itsenäistymistä ajava liike on sytyttänyt Britannian poliittiselle kentälle. Monet englantilaiset ja walesilaiset ajattelevat, että Skotlanti on jättämässä meidät. On kuitenkin jo sinänsä merkittävää, että ihmiset aktivoituvat rakentamaan uudelleen demokraattista järjestelmäänsä. Miten skotit sitten lopulta äänestävätkin, olen lopulta samaa mieltä kirjailija Irvine Welshin kanssa. Welsh on kirjoittanut, että itsenäistymiskysymyksessä ei ole kyse pelkästään maan itsehallinnosta, vaan ”poliittisen järjestelmän nykyaikaistamisesta, joka toteutetaan osallistavan demokratian palauttamisella”. Donna M. Roberts Englannista kääntänyt Veera Nuutinen. teltiin kritiikin kääntämistä sisältä ulos. ”Kulttuurimme opettaa yhä naisia piilottamaan vihaiset tunteensa. Tämä johtaa helposti siihen, että aggressivisuus kääntyy vihan tunteeksi itseä kohtaan”, Cadia selittää. Cadia ja Klein puhuvat aggressiivisuudesta yleisenä käsitteenä eikä niinkään pelkkänä väkivaltana. Heille aggressiivisuus edustaa myös positiivista, itseä puolustavaa ja oman arvon tunnustavaa voimaa. Työryhmä perehtyi psykoanalyytikko Elina Reenkolan kirjoituksiin ja oppi padottujen vihantunteiden olevan tyypillinen nykynaisten syy päätyä terapiaan. Naisten aggressio onkin psykologian kentällä kaikkein laajimmin tutkittu aihe. Cadia ja Klein ovat saaneet paljon positiivista palautetta siitä, kuinka aihe on ollut monelle hyvin koskettava. ” H e n k i lö ko h ta i s u u s on ollut meille tärkeä tekijä SUURTEOKSEN alusta asti. Halusimme sen kautta tuoda jotain uutta nykykeskusteluun feminismistä”, kertovat Cadia ja Klein, jotka olivat kyllästyneitä siihen, miten feminismistä puhutaan vain negatiivisesti. He halusivat tuottaa keskusteluun jotain tuoretta, vaikka pelkäsivätkin yrityksen kaatuvan ”epäseksikkään ja tunkkaisen” aiheen takia. ”SUURTEOS on ollut todella ihana projekti juuri siksi, että se on ruokkinut niin paljon itseään. Moni kollega on halunnut mukaan, koska on kokenut projektin tärkeäksi. Se on palautteena tuntunut hyvältä myös feminismin puolesta.” Teosta, joka jatkuu hulppean kymmenen vuoden ajan, tehdään ennalta suunnittelematta niin, että Cadia ja Klein kutsuvat sen osioihin tekijöitä mukaan ja jokainen osa rakentuu työryhmän yhteisten intressien ja työskentelyn avulla. Projekti on siis feministinen myös itsessään, ei vain aiheensa puolesta: hierarkiat pyritään purkamaan. S UURTEO S s a i alkunsa, kun ystävykset Cadia ja Klein päättivät kokeilla yhdessä työskentelyä. Samalla myös kaksi aihetta yhdistyivät projektin selkärangaksi. Cadiaa kiinnosti tutkia feminismiä ja esitystä taiteen muotona eri lähestymiskulmia kokeillen. Klein puolestaan halusi etsiä työskentelymuotoa, jossa haastettaisiin nykyistä, lyhyiden projektien ja aiheesta toiseen hyppelyn työkulttuuria. ”Halusin löytää työtavan, jossa olisi jokin jatkumo ja jossa yhtä aihetta voisi käsitellä juuri niin kauan kuin se tuntuu relevantilta”, Klein selittää. Kokeilu ja ajattelumallien avaaminen ovat olleet ainoa suunniteltu pysyvyys SUURTEOKSESSA. Silti monet esiintyjät ovat jääneet mukaan osasta toiseen kokiessaan sekä aiheen että työmuodon hedelmälliseksi. T eos on ki n mielenkiintoi- nen yhdistelmä pysyvyyttä ja avoimuutta: juuri niitä tekijöitä, joita kulttuurin kentällä työskentelyyn tällä hetkellä kuumeisesti etsitään. Cadia ja Klein ovat sitoutuneet aiheeseensa kymmeneksi vuodeksi, mutta teos itse syntyy orgaanisesti sen mukaan, mikä juuri sillä hetkellä ja kokoonpanolle tuntuu tärkeältä. ”suurteoksen henkeen kuuluu pompöösi ajan ja tilan ottaminen.” Cadia intoutuu puhumaan sitoutumisesta laajemmin nykytaiteen piirissä. ”Nykytaiteilijat eivät koe tarvetta sitoutua aatteisiin tai arvomaailmoihin. Poliittista aihetta voidaan raapaista yhdessä teoksessa ja siirtyä seuraavassa johonkin muuhun.” Cadia lisää, ettei toivo tekijöiden pitäytyvän väkisin vain yhdessä aiheessa. ”Toivoisin, että he sitou- tuisivat edustamaan sellaista maailmaa, jota heidän tekemänsä kuvat käsittelevät. Näen sen taiteilijan vastuuna”, Cadia sanoo. Hänen mukaansa Suomesta puuttuu tällainen sitoutuminen. ”Yhteiskunnallisen keskustelun koetaan tarkoittavan yksinomaan jotain vahvasti poliittista, esimerkiksi kuvataiteilija Teemu Mäen tuottamaa kommentointia. Mutta eihän ideologinen ajattelu tarkoita vain puoluepoliittista retoriikkaa. Arvomaailmat koostuvat nykypäivänä paljon pienemmistä ja henkilökohtaisemmista osista.” C a d i a ja K l e i n kantavat oman aiheensa rinta rottingilla sitoutuen siihen ”kaasu pohjassa eteenpäin ainakin vuoteen 2023 asti”. He ovat päättäneet, että sovitussa pysytään, vaikka se tarkoittaisi jossain vaiheessa taas kaiken uudelleenajattelua. Tässä lienee syy teoksen jatkuvan tuoreeseen otteeseen: sitoutumisen ja avoimuuden tasapainossa aihe kuin aihe pysyy puhtaana tunkkaisuudesta. ”SUURTEOKSEN henkeen kuuluu pompöösi ajan ja tilan ottaminen”, Cadia ja Klein virnistävät. ”Pitää vain kääntää oma ajattelu epäilyistä siihen, että ‘kyllä tämä toimii’.” Sisäisten kriitikkojen äänet on vaiennettu. Edetköön suomalainen feminismi rohkeasti. Hanna Ohtonen Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja-kuraattori, jota kiinnostaa taide tutkimuksen ja keskustelun metodina. Kukamitämilloin? Anni Klein on valmistunut Teatterikorkeakoulusta ohjaajaksi vuonna 2009. Kleinin seuraava teos Dirty Dancing, yhteistyössä koreografi Jarkko Partasen kanssa, saa ensi-iltansa 24.10. Zodiakissa, Uuden tanssin keskuksessa. Anna Cadia valmistui Teatterikorkeakoulun esitystaiteen ja -teorian koulutusohjelmasta vuonna 2013. Cadia on työskennellyt niin ohjaajana kuin esiintyjänäkin. Seuraavan kerran Cadian voi bongata Sanna Kekäläisen teoksessa Gender, Politics, Private. SUURTEOKSEN ensimmäinen osa Nine Easy Pieces, jossa työryhmä tutki 60-ja 70-lukujen feministisiä performansseja, nähtiin Vapaan Taiteen tilassa ja Pop Up Art Housessa marraskuussa 2013. Angry Woman esitettiin Sorbusgalleriassa ja Kokoteatterissa toukokuussa 2014 ja kolmas osa, karvoituksen kulttuurista evoluutiota tarkasteleva Darwin’s Girls Korkeasaaressa heinäkuussa. Seuraava osa, väkivaltaa käsittelevä Suite in A M inor nähdään Kiasman Teatteri.nyt-festivaalilla 25.10. www.suurteos.com
kulttuuri 7 / 2014 • 39 yksityisasia k u va k u va Niina on tavallinen länsimainen nainen. Yksityisasia on kuvakertomus, jossa yhteiskunta tunkee hänen housuihinsa. Kuva Laura Ukkonen, teksti Bertha O Poika harjateräspätkistä Poika-teoksessa olen käyttänyt materiaalina harjaterästä. Teos on hitsattu käyttäen muottina kottikärryjä, paitsi teoksen jalat, jotka on hitsattu vapaasti muotoillen. Teos kuvaa lapsen suhdetta työntekoon, leikkimisen kautta oppimista ja valmistautumista aikuisten maailmaan. Teos sai alkunsa kokeilunhalusta. Työhuoneellani oli jostain syystä vanhat, hyvin palvelleet kottikärryt ja mieleeni juolahti hitsata harjateräspätkiä kärryn kuuppaa vasten. Teoksen idea kehittyi työn edetessä nykyiseen muotoonsa. Kokeilu ja oma leikkini jatkui, kun Pojan valmistuttua tein sille myös parin, jonka hitsaamisessa käytin apumuottina betonimyllyä. Paradoksaalisesti Isä syntyi pojan jälkeen. Muotteina käyttämäni kottikärryt sekä betonimylly jatkavat edelleen palveluksiaan rakentamisen maailmassa, josta olen muutenkin ammentanut paljon omiin taiteellisiin työskentelytapoihini. Rakentaminen merkitsee minulle korjaamista, säilyttämistä ja suojaamista. Tapio Haapala Letkua ja rautaa, Tapio Haapalan näyttely 14.9. asti Helsingin galleria Jangvassa, ti–pe 11–19, la–su 11–17. OhjelmistOssa myös: Pikku Prinssi hurjaruuthin näyttämöllä 17.9.–11.10. VIERAILUESITYKSET Melkein kuin Emmerdalessä 9.–30.10.2014 Runomiehet 15.–29.11.2014 PASI LAMPELA Markiisin UNET 30.9.2014–17.1.2014 LIPUT 29 € . 26 € . 15 € + mahdolliset palvelumaksut talvisirkus LIPUNMYYNTI puh. (09) 135 6166 & www.lippu.fi Teatteri Jurkka Vironkatu 7 . 00170 Helsinki www.jurkka.fi Kaapelitehtaan pannuhallissa 6.11.2014 – 6.1.2015 uni ni u ni uni TanssiTeaTTeri HurjaruuTH www.talvisirkus.fi 09 565 7250
Haluatko muuttaa maailmaa? HUILERIE MOOG FONDÉE EN 1984 Herkullinen luomuöljy täynnä uudistavaa lehtivihreää! Reilun kaupan luomuavokadoöljy Hae Kansalaisvaikuttajan koulutusohjelmaan! Opi kirjoittamaan blogeja, perustelemaan kantasi, vakuuttamaan päättäjät ja järjestämään päräyttäviä tapahtumia! Kansalaisvaikuttajan koulutusohjelma tarjoaa tietoa globaaleista kysymyksistä kuten ilmastonmuutoksesta, yritysvastuusta, veroparatiiseista ja kehitysyhteistyöstä. Tule mukaan tekemään kevään 2015 suurinta kansalaisvaikuttamistapahtumaa! Kylmäpuristettu Kestää korkeita lämpötiloja paistamiseen, öljykastikkeisiin, dippaukseen Hae 30.9.2014 mennessä ja ole oman elämäsi muutosagentti! Kiinnostuitko? Hae koulutusohjelmaan kirjoittamalla lyhyt kuvaus itsestäsi ja siitä, miksi tahdot mukaan. Kysy lisää ja lähetä hakemuskirjeesi kampanjakoordinaattori Katja Hintikaiselle puh. 050 317 6747 katja.hintikainen@kepa.fi Lue lisää: www.globbarit.fi/kansalaisvaikuttajan-koulutusohjelma Herkuttele pehmeän täyteläisellä Reilun kaupan luomuöljyllä! Markkinointi Suomessa BP Anzeige Avocado FIN 0114.indd 1 17.02.14 12:36
sarjakuva 7 / 2014 • 41 Tositarinoita maahantulosta Sarjassa eri puolilta maailmaa pohjoiseen tulleet kertovat maahantulokokemuksestaan. Tarinat on toteutettu piirtäjän ja kertojan yhteistyönä. Sarjakuvat julkaistaan albumina keväällä 2015. ”A” syntyi Kosovon Mitrovicassa 1981 ja tuli Suomeen 1992. Nykyisin hän on tuotantotalouden insinööri ja asuu perheineen Espoossa. osa 3 ”A”:n tarinan piirsi M i l l a Pa l o n i e m i , sarjakuva- ja nykytaiteilija, kuvittaja ja graafikko. Milla on syntynyt ja kasvanut Jalasjärvellä, hän työskentee ja asuu Helsingissä puolisonsa ja koiran kanssa.
kulttuuri 7 / 2014 • 43 Taidehyökkäys tekstitelevisiosta B e r l i i n i l ä i s e s tä tapahtumakalenterista löytyy elokuisen torstai-illan kohdalta hämärä tärppi. Sen mukaan tietyssä Z-baarissa avataan ITAF 2014, kansainvälinen tekstitelevisiotaiteen festivaali. Arvelen, että tässä saattaa olla joitain paikallisen reunakulttuurin kiinnostavia ituja. Baarin löytäminen vie aikaa, ja hiivin sen hämärrettyyn takahuoneeseen juuri ennen esitystä. Paikalla näyttää olevan muutamia kymmeniä ihmisiä. Jonkun tv-yhtiön kameramies ja pari muuta toimittajaa hengailevat oven tienoilla. e s i t ys o n selvästi kokeel- linen. Valkokankaalle heijastuu abstrakteja kuvioita ja neliöitä, joiden väri ja värähtelyt muuttuvat taustalta kuuluvan musiikin mukaan, vaikka niiden välinen suhde ei helposti avaudukaan. Välillä minimalistisen kuvavälkkeen keskeltä erottuu epäselviä ihmishahmoja. Kuvissa kenties piipahtaa joku ötökkäkin. Vajaan tunnin kestävän esityksen jälkeen valot syttyvät. Hämmästyksekseni havaitsen olevani tuttujen suomalaisten taiteilijoiden keskellä. ” M e i ll ä o n o llu t jo pitem- pään tällainen tekstitelevisiota hyödyntävä kansainvälinen taideprojekti, joka tuntuu kasvavan koko ajan”, kuvataiteilija Seppo Renvall selittää. ”Suomessa tästä ei ole juurikaan puhuttu, mutta esimerkiksi täällä Berliinissä olemme ison saksalaisen televisiokanavan sponsoroimana.” Avajaiset pidettiin samaan aikaan myös Wienissä ja Zürichissä. ”Tämä saattaa olla yleisömääriltä suurin suomalaisten taiteilijoiden järjestämä taidetapahtuma. Juuri nähdyn esityksen saattoivat nähdä miljoonat ihmiset omien televisioidensa tekstitelevisiotoimintojen kautta”, Renvall jatkaa innoissaan. Samalla hän kiiruhtaa sivummalle antamaan haastattelua paikalliselle toimittajalle. H a n k k e e s s a o n kieltämät- tä särmää ja samalla jotain sympaattista. Tekstitelevision väri- ja fonttimaailma ovat jo pohjimmiltaan hyvin retroa ja kömpelöä. Kansainvälisesti livenä lähetetty pikselivärinä on television kliiniseen perusvirtaan nähden kuin klingoninkielistä viestintää toisesta aurinkokunnasta. Tai räjähtäneiden Space Invadersien yllättävä vastaisku televisioruudulta. Selvästi jotain muuta kuin jo videotaiteeseenkin levinnyt HD-hifistely. Projekti liittyy vähintään yhtä paljon taiteelle kaapattuun valtamedian osa-alueeseen kuin esityksen esteettiseen sisältöön. ”Minusta tekstitelevisiossa on erityisen miellyttävää se, että siellä kaikki viestit ovat samanarvoisesti esillä ja että siellä ei ole mainoksia. Se on oma maailmansa”, Renvall sanoo. ”Tule ylihuomenna uudestaan, näytämme täällä kokeellisia lyhytelokuvia ja muita kiinnostavia juttuja!” Tuomas Rantanen Kirjoittaja on Voima Kustannus Oy:n hallituksen puheenjohtaja. Museum of Teletext Art toimii pysyvällä Ylen teksti-tv:n sivulla 805. www.fixc.fi VASTAVIRTA FESTIVAALI 27.9.2014 FESTIVAALI 22.9. VANHA YLIOPPILASTALO, HELSINKI Konsertissa: Sakari Kukko & Helle, Ritva Sorvali, Hannibal, Joose Keskitalo KesKusteluissa mm: Alain Hayot (Ranska), Jeannette Escanilla (Vänsterpartiet), Jyrki Yrttiaho, Maija Anttila, Martti Koskenniemi, Lena Huldén, Hannu Hyvönen, Janette Grönfors, Yrjö Hakanen, Katja Vierto, Markku Kangaspuro, Hanna-Talvikki Vuorinen, Heikki Ketoharju, Outi AlankoKahiluoto, Juha-Pekka Väisänen ja monia muita. H vastavirtafestivaali.com
44 • teatteri 7 / 2014 Vaiettu sota ja aseettomat sotilaat S Suomi on sodassa, Afganistan-teatteriesitys muistuttaa. u o m i e i o l e so- lisuudessa, rauhanturvaajat joutuvat usein purkamaan kokemuksiaan keskenään. Haastatellut ovat kertoneet tovereista, joista jotkut ovat päätyneet käyttämään huumeita, loukkaantuneet pysyvästi tai yrittäneet itsemurhaa. ”Post-traumaattinen stressi voi puhjeta pitkänkin ajan jälkeen, mutta rauhanturvaveteraanin tulisi voida osoittaa vammojen aiheutuneen työtehtävissä”, Vesala muistuttaa. taa käyvä maa. Suomi on mukana rauhanturvaoperaatiossa Afganistanissa. Sen tarkoitus on turvata demokratian ja vakauden kehittymistä maassa. Tämä on puolustusministeriön näkemys. Samaan Nato-johtoiseen Afganistanin operaatioon osallistuu kuitenkin useita maita, joissa ei ajatella suinkaan samoin. Miten voi olla, että saman Isaf-operaation osallistujista osa on sodassa, osa ei? Sotaan osallistumisen määritelmä on juridinen, eikä lainkaan yksinkertainen. Siitä ei Suomessakaan olla täysin yksimielisiä. Afganistanin operaation ristiriidoista sekä inhimillisestä tarkoituksen ja totuuden etsinnästä kertoo Tapio Kankaanpään ohjaama Afganistan, joka perustuu muusikkonakin tunnetun näytelmäkirjailija Paula Vesalan tekstiin. V 2 012 Teatterikorkeakoulussa lyhyemmässä muodossa esitetyn pienoisnäytelmän taustalla oli Vesalan oman pikkuveljen lähtö rauhanturvaajaksi Afganistaniin ja raivo hiljaisuudesta asian ympärillä. ”Olen ollut hämmästynyt siitä, ettei Afganistanin operaatiosta ole Suomessa syntynyt suurempaa hälyä verrattuna moniin muihin maihin”, Vesala sanoo viitaten esimerkiksi siviiliuhrien lukumäärän aiheuttamiin kohuihin. Ne ovat ajaneet esimerkiksi Saksassa useita poliitikkoja eroamaan ja Hollannin hallituksen hajoamaan vuonna 2010. ”Oma näkökulmani on, että Suomi on sodan osapuoli. Esimerkiksi Virossa puhutaan avoimesti siitä, että Viro on ollut osallisena sodassa”, Vesala jatkaa. S V tyväinen siihen, että hänen teksteihinsä tartutaan. Tämän aiheen esille tuominen on hänestä tärkeää. Hänestä Suomen osallistumisesta Afganistanin Isaf-operatioon ei ole puhuttu tarpeeksi. ”Meillä on sotaveteraaneja Afganistanista, ja kaksi kaatunutta. On muutamia aktiivisia toimittajia, joiden ansiosta välillä julkaistaan juttuja aiheesta, mutta mitään polemiikkia aiheesta ei vain synny, ikään kuin se olisi jo valmiiksi hyväksytty. Muutamat epäilijöiden ja kriitikoiden soraäänet tyrmätään salaliittoteorioina. Kuinkahan ennalta pedattu Suomen Nato-jäsenyys jo on?” Vesala kysyy. uonna e k ä te k s ti että esitys ker- tovat yksilöistä. Vaikka sekä ohjaaja että käsikirjoittaja ovat taustatyössään haastatelleet Afganistanista palanneita rauhanturvaajia, dokumenttiteatteria esitys ei ole. e sa l a o n kirjailijana tyy- Dokumenttiteatterissa otetaan esimerkiksi suoria repliikkejä käytetyistä lähteistä. Afganistanissa sen sijaan taustatyön avulla on luotu uusia, fiktiivisiä ihmisiä ja kohtauksia. Ohjaaja Tapio Kankaanpään mukaan haastatteluissa nousi esiin paljon tunteita, joita on vaikeaa sanallistaa. On traumaa koetuista kauheuksista, toisaalta häpeää siitä, että on jouduttu istumaan paikoillaan, kaukana tapahtumista. Kankaanpää halusi kuvata ohjauksessaan tunteita kehollisesti: ”Työryhmän kanssa olemme käsitelleet aihetta psykofyysisesti, muistijäljen kautta. Joitain asioita olemme esittäneet esimerkiksi liikkeellisesti.” K a n k a a n pä ä n ohjauksen taustalla ovat kysymykset rajauksesta, retoriikasta sekä suhteesta julkisuuteen. ”Monilla haastatelluilla tuli tiettyjen kysymysten edessä lukko vastaan. Rauhanturvaajille on opetettu, miten julkisuudessa tulisi asioista puhua.” Kankaanpää osaa samaistua heiltä vaadittuun ryhmämentaliteettiin ja tottelemiseen. Hän lähes päätyi sotilasuralle. ”Teatteripiireissä sitä, että olen käynyt armeijan, pidetään vieraana ja negatiivisena. Kuitenkin kävin reserviupseerikoulun. Sen jälkeen oli iso hetki valita sotilasura tai teatteri.” Teatteri voitti. Kokemus on opettanut Kankaanpäätä ymmärtämään armeijaa. ”Mieli soljuu siellä mukana.” On tilanteita, joissa mieli lakkaa soljumasta. Esityksessäkin hahmoilla on erilaisia motiiveja lähteä Afganistaniin: halutaan auttaa, ehkä halutaan kokemuksia. Kuitenkin epäilys puskee esiin. ”Hahmoille on epäselvää, mitä puolustetaan. Ei tiedetä, ollaanko vai eikö olla sodassa. Tilanne siellä on mieletön. Afganistanilaiset toivovat rauhaa, osalle kelpaisi vaikka taliban-hallinnon paluu, jos se sitä vaatii”, Kankaanpää listaa. R au h a n t u rva a j i e n asema on sikälikin ristiriitainen, että he saavat vain puolustaa, eivät hyökätä. Toisinaan se tekee esityksen hahmoista voimattomia. Eräässä kohtauksessa he kohtaavat mielenosoituksen. Siihen osallistujia vastaan hyökkäävät väkivaltaisesti juuri ne paikalliset turvallisuusjoukot, joita rauhanturvaajat ovat maassa tukemassa. Rauhanturvaajilla ei siis ole mandaattia toimia siviilien puolustamiseksi. ”Ase tekee sotilaan. Mitä jää jäljelle, kun se otetaan pois?” Kankaanpää kysyy. Esityksessä, kuten todel- O p e r a at i ota ollaan lo- pettamassa nykymuodossaan tämän vuoden aikana.? ”Jälkikäteen pitäisi keskustella operaatiosta ja siitä, mitä esimerkiksi Nato-jäsenyys tarkoittaisi ja minne kaikkialle pitäisi lähteä”, Vesala toteaa. ”Mitä Suomi itse asiassa halusi osallistumalla Afganistaniin? Mitä olivat ne poliittiset ja taloudelliset syyt?” Ehkä tämä esitys voi osaltaan avata keskustelua. Ohjaajansa mukaan se ei teilaa ketään, vaan esittää kysymyksiä. Tiina Vanhanen Kirjoittaja on esittävien taiteiden toimittaja ja kulttuurialan sekatyöläinen. Afganistan, ensi-ilta 15.9. kello 19 Helsingin KokoTeatterissa, muut esitykset 19. & 22.9. Syksyllä esitys kiertää Tampereella teatteri Telakalla, Turussa Tehdas-teatterissa ja Porissa Rakastajat-teatterissa.
kulttuuri 7 / 2014 • 45 Terveiset Tampereelta! WWW.GALLERIADADA.FI & af klintin maailma . Keltainen merkitsee Hilma af Klintillä maskuliinista ja sininen feminiinistä. Keltaisen ja sinisen ”yhteisyydestä” syntyy vihreä, joka edustaa korkeampaa tasoa: kaksineuvoisuutta. ANTI - Conte mpora r y Art Festiv al Kuopi o 23.-28 .9.201 4 Anna lasten, nuorten ja huipputaiteilijoiden viedä sinut kävelylle kaupungin kujille, lasten parturoitavaksi ja kirjoittamaan järjestyssääntöjä uudelleen. www. antife stival .com HEPONAUTA M askuliinivetoinen taidehistoria on joutunut murenemaan Hilma af Klintin (1862– 1944) kiemuroitten edessä. Af Klintin töitä sanotaan abstraktin taiteen edelläkävijöiksi. Wassily Kandinskyn Abstrakti maalaus nr 1 on tehty vuonna 1911. Af Klint maalasi visioitaan ilman esikuvia ”sisäisestä pakosta” jo 1900-luvun vaihteesta lähtien, eikä itse pitänyt niitä abstrakteina. Nyt Helsingissä oleva näyttely on kaunis. Af Klintin spiraalikotilot sopivat loistavasti Taidehallin kattolamppujen varjostimien simpukkamuotoihin. Meedioistunnot olivat tuohon aikaan suosittuja. Af Klint kuului meedioryhmään De Fem, jossa oli myös neljä muuta naista. Heidän kauttaan ”puhuivat” neljä ”henkeä” Gregor, Clemens, Amaliel ja Ananda. Etenkin alter ego Amaliel pisti Hilman maalaamaan maalaussarjat, jotka hätkähdyttävät voimallaan. Klint ei signeerannut teoksiaan, koska ei pitänyt niitä ominaan. Niitä ei esitetty hänen eläessään, ja hän testamenttasi ne näytettäväksi vasta 20 vuotta kuolemansa jälkeen. Feminismin ja spiritualismin uuden nousun jälkeen ne ovat valloittaneet maailman. siikan uusista löydöistä, kuten röntgenistä, sähkömagnetismista ja radioaalloista – kaikesta näkymättömästä. Ennen kaikkea heitä kiinnosti se kaikkein näkymättömin: eteerinen erotiikka. Af Klint oli aluksi realisti ja botanisti. Hän tutki kasvien kaksineuvoisuutta piirrellen tarkkoja kuvia heteistä ja emeistä. Af Klintin koko tuotanto käsittelee tätä: miten yksineuvoisesta, sukupuolisuuteen ”langenneesta” ihmisestä voisi tulla sisäisesti kaksineuvoinen? Sama ongelma kiehtoi myöhemmin psykoanalyytikko C. G. Jungia. hon aikaan ollut juurikaan mahdollisuuksia menestyä. Af Klintin taide syntyi De Fem -naisryhmän suojeluksessa. He olivat kiinnostuneita myös fy- NYKYTAIDETTA RUOASTA, RAVINNOSTA JA RUOKAILMIÖISTÄ HYVINKÄÄN TAIDEMUSEO Hämeenkatu 3 D (Jussintori 2. krs.) puh. 040 480 1644 ti – to 11 – 18, pe – su 11 – 17 (ke 16 – 18 vapaa pääsy) hyvinkaantaidemuseo.fi Ali Amran Algeriassa syntynyt Ali Amran sekoittaa kekseliäästi eri tyylilajeja berberimusiikin juurevaan ytimeen. la 20.9. klo 19, alk. 10/8 € Galaxy Galaxyn esittämä mbalax on Senegalin modernia tanssimusiikkia. la 4.10. klo 19, alk. 10/8 € A b s tr a k te imm i s sa ki n teok- sissa on eroottis-magneettinen lataus. Geometriset mandalat ovat tiukan symmetrisiä, mutta niissä olevat orgaaniset aiheet muodostavat silmiähivelevää asymmetriaa. Amaliel on myös viestittänyt runollisella kukkakirjoituksella värikylläiseen Temppelisarjaan viestejä, joista tulee mieleen tyynyliinojen brodeeraukset. Maalaukset oli Amalielin neuvosta esitettävä kotilonmuotoisessa temppelissä, mutta sitä ei vielä ole rakennettu. Erkki Pirtola N a i s ta i t e i l i j o i l l a ei tuo- 6.6.–14.9.2014 Heidi Romo, Backstage Menu, 2003, yksityiskohta Kaksineuvoinen Hilma af Klint-Amaliel Kirjoittaja on suomalaisen vaihtoehtotaiteen johtohahmoja. Hilma af Klint – Abstraktin edelläkävijä 28.9. asti Helsingin Taidehallissa. Antama Kreikkalais-suomalainen Antama vieraineen syöksyy Egeanmeren ääniaaltoihin. pe 21.11. klo 19, alk. 10/8 € Klubi-ilta, A-oikeudet, ovet avataan klo 18.30 Liput: (09) 310 12000 tai Lippupalvelu Mosaiikkitori 2, vuotalo.?, Vuotalo teksti Anna Krogerus ohjaus Heini Tola musiikki Maija Kaunismaa ensi-ilta Rakasta. Nyt. – kertojana kaupunki nimeltä Helsinki 16.9.2014 Lipunmyynti (09) 4342 510 ti–pe klo 11–14 Erottajankatu 5, 00130 Helsinki
46 • kirjallisuus 7 / 2014 Noora Kananen Imperialismin huuruissa Vasta suomennettu Somalia-teos on avoimen rasistinen. Miksi Gaudeamus julkaisi sen? I oa n M . Le w i s i n Somalia ja Somalimaa -teos on onnistuttu naamioimaan tieteelliseksi julkaisuksi. Sen on kirjoittanut ”tunnetuin” Somaliaasiantuntija, joka keräsi natsansa tutkijana kolonialismin pimeydessä 1950-luvun Somalimaassa. Hänen läsnäolonsa siellä oli imperialistisen brittihallituksen siunaamaa. Kirja on alun perin julkaistu 1970-luvulla ja päivitetty 2000-luvulla. Teoksesta huokuu uskollisuus brittejä, miehittäjää, kohtaan. Kirja on myös avoimesti rasistinen ja halveksuva Somalian ja Soma- limaan asukkaita kohtaan. On käsittämätöntä, että Gaudeamuksen kaltainen tieteellinen kustantaja ja Helsingin yliopistoon näinkin näkyvästi sidottu taho julkaisee vuonna 2014 tällaisen teoksen. Julkaisutarvetta perustellaan takakannen tekstissä: ”Somalit ovat pitkään olleet yksi Suomen suurimmista maahanmuuttajaryhmistä, mutta heidän kotimaansa on suomalaisille etäinen ja tuntematon”. Tämäkin kannanotto on rasistinen ja tökerö. Va i k k a k i r ja s s a on sivuja 152, varsinaista tekstiä on vä- hemmän. Tässä on siis tiivistetty 106 sivuun Somalian ja Somalimaan historia, kulttuuri, klaanisuhteet, sisällissota ja odotukset mistään syvällisestä analyysistä kuolevat heti. erityispiirteet (oikeasti). Odotukset syvällisestä analyysistä kuolevat heti, kun kirjaan tart- tuu. Kun kirjan avaa, yli pyyhkii helpotus siitä, ettei siinä ole sen enempää sivuja. Kirjan ”tieteellisyys” on ennen kaikkea siinä, että kirjoittaja on taustaltaan tutkija ja julkaisija Gaudeamus. Tutkimusnäyttö jää hyvin ohueksi. Kirja poukkoilee aiheesta toiseen, käydään läpi klaanit, maantieteelliset alueet, Siad Barren hallinnon nousu ja tuho 1970-luvulta. Missään vaiheessa kirjassa ei kuitenkaan edes viitata miehityksen aikaisiin tapahtumiin ja niiden vaikutukseen Somalian poliittiseen tilanteeseen. Ylipäänsä poliittisia käännekohtia taustoitetaan huonosti. Ogadenian sota mainitaan, ei kuitenkaan ulkovaltojen osuutta. Tapahtumat tapahtuvat tyhjiössä, ja somalit menevät ja sotivat. L e w i s e i teo k s e s s a a n poh- di lainkaan ”tutkimuksensa” eettisyyttä. Hän ei mieti miehitetyn alueen ja sen asukkaiden tutkimisen mukanaan tuomia eettisiä ongelmia. Voisi kysyä, olivatko informantit vapaaehtoisia osallistuessaan Lewisin tutkimukseen. Mistä haastateltavien tiedot ovat peräisin? Miten Lewis määritteli tutkimuskenttänsä? Sukupuolinäkökulma puuttuu teoksesta kokonaan. Kirjan loppusanoissa tätä puolustellaan naisten yhteiskunnallisella asemalla avaamatta väitettä kuitenkaan tarkemmin. Itsenäisyyden puolesta taistellutta Hawo Takoa tai somalialaisen kulttuurin ja runouden naispuolisia suurnimiä ei mainita. Kirjan suurin ongelma on sen essentialistinen suhtautuminen somaleihin, mistä teosta ovat kritisoineet myös useat somalialaistutkijat. Ikään kuin somalit olisivat muuttumattomia, tavoilleen uskollisia olentoja, joista on turha hakea yllätyksiä. Essentialismi jatkuu myös loppusanoissa, joissa kerrotaan Suomen somalialaisista hyvin yksinkertaistetusti. Heitä kuvataan kouluttautumattomiksi ihmisiksi, jotka suuntautuvat lähinnä kahdelle alalle tässä maassa. Mitään selittävää tekijää ei nosteta esiin. Somaliaa äidinkielenään puhuvista puolet on myös suomalaisia, joten jää epäselväksi kestä puhutaan kun puhutaan Suomen somalialaisista. ” H e ovat ku i n petoja ilman taloja, he ovat ihmisiä, joilla ei ole päitä, heidän silmänsä ja suunsa ovat heidän rintakehässään”, John Locke kuvaili länsiafrikkalaisia vuonna 1561. Locke aloitti narratiivin afrikkalaisuudesta ja afrikkalaisista. Perinne on jatkunut vuosisatoja, ja keksityillä kauheuksilla on perusteltu mustien afrikkalaisten alemmuutta rasistisessa ideologiassa. Lewisin teos vaikuttaa tuon afrikkalaisuutta demonisoivan tradition viimeisimmältä kappaleelta. Suomeksi käännettynä. Maryan Abdulkarim Kirjoittaja on Tampereella kriittisimmät vuotensa viettänyt yhteiskunnallinen aktiivi ja vapaa toimittaja. Hän toimii Antirasismi X -verkostossa. Ioan M. Lewis: Somalia ja Somalimaa – kulttuuri, historia ja yhteiskunta. Suomentanut Leif Sundström. Gaudeamus 2014. 152 s. Naisten Hargeisa Kadotettujen hedelmätarha kuvaa Somalian sisällissotaa rehellisesti. A l a n vatsa kihelmöiden lukemaan Kadotettujen hedelmätarhaa, Nadifa Mohamedin toista kirjaa. Se on kaunis kuin koru. Seuraan innoissani Nadifa Mohamedia halki Hargeisan katujen ja kujien. Kadotettujen hedelmätarha on kertomus kolmesta somalinaisesta Deqosta, Kawsarista ja Filsanista Hargeisan kaupungissa Somalian sisällissodan kynnyksellä vuosina 1987–88. Mohamedilla on tarina kerrottavanaan, hänellä on kerrottavana minun tarinani. Mohamed kertoo kaikkien niiden ihmisten tarinan, jotka olivat Hargeisassa sisällissodan syttyessä. Niiden, jotka olivat paikalla hallituksen hävittäjien pommittaessa taloja ja kaduilla hallituksen sotilaiden ja vapaustaistelijoiden ristitulessa. esimerkiksi laitapuolen kulkijoista hän kirjoittaa hellästi ja tarkasti. Mohamed on rehellinen eikä säästele ketään. Ei pakolaisleirissä syntynyttä orpoa, yksinäistä sotilasnaista tai ylhäissyntyistä vanhusta. Ki r j a M i e h e t on asetettu sivuroo- alk a a sen verran vauhdikkaasti, että pelkään Mohamedin kiirehtivän suoraan sodan kaaokseen ehtimättä keskittyä kertomuksen kerroksien kutomiseen. Tarinalla on kuitenkin toinen suunta. Nadifa Mohamed antaa henkilöhahmojensa herätä henkiin, ja lin sivurooliin. Kawsarin kuollut mies on unien kaipauksen kohde. Filsan haluaa irtautua viha-rakkaussuhteestaan isäänsä. Deqo-orvolle miehet ovat ainainen uhka. Sankarimiehet eivät pelasta näitä naisia. Lukija jännittää, jääkö nai- sista vain tyhjät kuoret jäljelle. Jo kirjan nimi enteilee kadotusta. Emme tiedä, onko lopussa enää toivoa, niin paljon julmuutta ja menetystä hahmot saavat kantaakseen. N a di fa Mo h a m e d on kirjoit- tanut alkuperäisteoksen englanniksi ja maustanut tekstiä somalinkielisillä sanoilla ja sanonnoilla. Somalin kielen käytössä hän ei aina ole johdonmukainen. Useimmat sanat selitetään, kun ne esiintyvät ensi kerran, mutta välillä lukija jätetään arvuuttelemaan sanan merkitystä asiayhteydestä. Toivon, että somalinkielinen laitos on yhtä laadukkasta työtä kuin Heli Naskin työ. Ympyrä sulkeutuu kirjan loppulehdillä. Nadifa Mohamed mainitsee isäni novellikokoelman Sharks and Soldiers yhtenä kirjan lähdeaineistosta. Warda Ahmed Kirjoittaja on kulttuuriprekaari, jonka sydän sykkii sarjakuvalle ja ruohonjuuritasolla säätämiselle. Nadifa Mohamed: Kadotettujen hedelmätarha. Suom. Heli Naski. Atena 2014. 283 s.
kirjallisuus Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.9. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. voima suosittelee 7 / 2014 • 47 Koonnut Kaisu Tervonen POETRY DANCE JAM 2.9. kello 13–16 Hervannan kirjasto, Tampere Kolme tanssitaiteilijaa ottaa käsittelyynsä kirjallisuuden tapahtumassa, joka yhdistää runonlausunnan ja tanssiesitykset. 1001kahvikuppia.blogspot.fi LUKULAMPUN VALOSSA DEKKARILUKUPIIRI 2.9. kello 18–19 Oulun pääkirjasto Kotimaisiin dekkareihin keskittyvä lukupiiri kokoontuu joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina, ja ensimmäisessä kokoontumisessa käsittelyssä on Pekka Hiltusen romaani Sysipimeä. www.ouka.fi/oulu/kirjasto SARJAKUVAFESTIVAALIT 5.–7.9. Lasipalatsi, Helsinki 4.9. kello 19 Tänä vuonna sarjakuvatapahtuman pääteemoja ovat queer-sarjakuva sekä Saksa, josta paikan päälle saapuu myös useita vieraita. Yksi heistä on sarjakuvareportaaseistaan tunnettu Olivier Kugler. www.sarjakuvafestivaalit.fi Lavaklubi, Helsinki Ohjaaja Jukka Rantasen vetämä kirjallisuusklubi keskittyy yleisön pyynnöstä jo toistamiseen Tito Collianderiin (1904–1989), jonka tekstejä lukevat näyttelijät Veikko Honkanen ja Eeva Putro. Klubille on vapaa pääsy. www.lavaklubi.fi VINKKI! PAistOPAlA sOPii täydEllisEsti rAiKKAisiin sAlAAttEihin tAi hAmPurilAistEn väliin Tämän ja muut herkulliset Jalotofu-reseptit löydät osoitteesta jalotofu.fi/reseptit ! s u u t Uu DEKKARILAUANTAI 13.9. kello 10–15 Rajakylän kirjasto, Oulu Kirjailijat Anja Lampela ja Kati Hiekkapelto kertovat teoksistaan, minkä lisäksi esillä on Petri Kestin valokuvanäyttely Suomalaiset rikospaikat. www.ouka.fi/oulu/kirjasto muut lehdet koonnut Pertti Laesmaa Suomalaiselle holtiton tervehtiminen on ollut merkki siitä, ettei henkilöllä ole kaikki muumit penaalissa. Meillä on perinteisesti nyökitty vain niille, jotka oikeasti tunnetaan. Sielunmaisemaamme tämä on istunut kuin lato lakeudelle. Suomessa sitä paitsi säikähdetään, jos tuntematon tervehtii äkkiarvaamatta. Minuako se tervehti? Miksi? Mitä sillä on mielessä?” Anne Autiolahti, Metro 14.8.2014 Sirkka-Liisa Anttila vinoili, ettei työttömiä tai heidän perheitään auta yhtään, vaikka pääministerillä on kivaa triathlonkisoissa. Stubbin hallituksen Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Leena Toivakan mukaan suomalaisyritysten pitää löytää vain korvaavia markkinoita Venäjän tilalle. Ehkä hallitus vastaavasti toteaa, että työttömien ‘pitää vain löytää’ korvaavia työpaikkoja menetettyjen tilalle.” Yrjö Saraste, Tiedonantaja 28/2014 Meitä vaivaa merkillinen ‘sankariyrittäjien’ ihailu. Jos joku perustaa ylitäysille markkinoille vielä yhden kuppilan tai puodin, ja konkan sijasta tuleekin menestys, niin sädekehä pulpahtaa yrittäjän ohimoille. Jos yritys kasvaa niin suosituksi ketjuksi, että kauppias saa huvipurtensa ja huvilansa, niin toimittajat jonottavat ovella päästäkseen ihailemaan sällin prameita omistuksia. Kyllä yrittäminen kannattaa!” Pirkko Seppi, PAM 9/2014 Mitä sitten on saavutettavissa, jos naiset saadaan totisiksi? Silloin miehet pystyvät keskittymään asiallisiin asioihin ja miehinen itsetunto kohenee. Jos nimittäin nainen nauraa, hän hyvin todennäköisesti nauraa juuri miehille – tai ainakin se siltä tuntuu. Tuollainen nauru on paitsi julmaa, myös epäloogista, sillä eihän kukaan naura esimerkiksi katkaravulle, vaikka se on pienempi olio kuin merimakkara.” Jukka Ukkola, Suomen Kuvalehti 33/2014 Moni lähtijä haluaa nimenomaan asettua aloilleen, mutta vasta suoritettuaan elämysbingon loppuun. Ajoissa reissaaminen onkin ponnahduslauta vaipparalliin ja uraputkeen. Nuoruuden lähtönälkään sisältyy oletus siitä, että maailma lakkaa olemasta kolmekymppisenä. Miksei menolippu olisi fiksumpi ostos vasta silloin, kun maailman keskipisteen sijasta haluaa olla sivustakatsoja?” Leena Pihkala, Aviisi 6/2014 VASTUULLISEN HERKULLINEN! - JALOTOFU MIETO CHILI PAISTOPALA Seuraa meitä! FACEBOOK facebook.com/jalotofu WWW. jalotofu.fi
48 • kirjallisuus 7 / 2014 Kauneinta, mitä jumala ei ole saanut aikaan Omalakisen Lomonosovin moottorin pitäisi voittaa Finlandia-palkinto. Ä l k ä ä k ys y kö, mikä Antti Salmisen kirja Lomonosovin moottori oikein on. Kokeellinen romaani kuulostaisi liian kliiniseltä ja etäiseltä. Kirjan määritteleminen dystopiaksi saisi sen vaikuttamaan moneen kertaan luetulta ja tyylitajuttomalta. Jos se olisi scifi-kirja, olisin tuskin lukenut sitä, ja fragmenttiromaani taas kuulostaisi vain rasittavalta. Niinpä kirja ei ole mitään näistä, vaan se on mitä on. Se on kuin kuvaamansa Lomonosovin moottori itse: omalakinen, jokin minkä ihminen on luonut, mutta joka irtautuu tekijästään ja jota ei täysin voi käsittää. Lomonosovin moottori kertoo oudosta yhdyskunnasta ydinkokeiden jälkeisellä Novaja Zemljan saarella. Sen maailma on huuruinen, painajaismaisen rauhallinen. Silti surrealistisimpina hetkinäänkin romaanin maailma versoo reaalitodellisuudesta, meidän luontosuhteestamme ja teknologiauskostamme, kulttuuristamme, joka on ”valmiina kääriytymään nanoteknologiaan ja puolustautumaan lapsiaan vastaan”. Jättäessään jälkeensä Euraasian mantereen, jo- ka ”unelmoi halvasta öljystä, shamppanjan poreista ja masennuslääkkeistä” romaani on poliittinen, teesimäinenkin, vaikkei se julistakaan mitään. Hämmästyttävintä Lomonosovin moottorissa on kuitenkin sen mestarillinen, rakastettava kieli. Se on täsmällistä, mutta ei karua. Siitä kasvaa Noora Kananen odotukset mistään syvällisestä analyysistä kuolee heti. ”eläviä jalokiviä ja mekaanisia sulkia”. Aivan kuin lauseissa ei olisi yhtään ylimääräistä sanaa, mutta lopputulos ei silti tunnu niukalta. Ta i o i k e a s ta a n vieläkin hämmästyttävämpää on romaanin pettämätön rytmitaju, kirjan lyyrisen kielen yhdistyminen mutaatioihin, saastaan ja sairauksiin: kaihoisan lyy- risiä fragmentteja seuraa aina huumori tai asiallisuus, tieteen kielellä leikittelyä jokin kaunis. ”Maidonvalkea kupu rikkoutui kaoottiseen tähtisateeseen. Näky poltti verkkokalvot sadan kilometrin ja viidenkymmenen vuoden etäisyydeltä. Se oli kauneinta, mitä jumala ei ole saanut aikaan”, kirjoittaa yksi romaanin hahmoista. Kielen lyyrisyydellä, romaanin täsmällisellä mutta pakottomalla ilmaisulla, on – poikkeuksellista kyllä – mieli ja suunta itsensä ulkopuolella. Lomonosovin moottori käyttää loputtomasti eri lajityyppien kliseitä – ystäväni haukkui sitä pastissiksi. On kadonnutta materiaalia, vanhoja (ehkä kuviteltuja) ensyklopediasitaatteja, intertekstuaalisia viittauksia sinne ja tänne, vanhentunutta teknologiaa, merenalaisia mysteereitä. Mutta kliseillä on tehtävänsä: jotenkin alkemialla leikittely, tarot-kortitkin, onnistuvat luomaan tunnelman, laajentamaan kirjoitettua maailmaa. Jopa yleensä raivostuttavat ristiviitteet sivujen alareunassa alkavat hengittää. kirjat Richard Wiseman: Revi tämä kirja. Atena 2014. 358 s. Lilly Korpiola: Pitkä tie äidiksi. Tammi 2014. 323 s. Toimi toisin Onnelliseksi tulee hymyilemällä, itsevarmaksi seisomalla ryhdikkäästi ja jännittämällä lihaksia tarmokkaasti, väittää psykologian professori Richard Wiseman kirjassaan Revi tämä kirja. Teos antaa huutia arkiajatteluun juurtuneelle käsitykselle siitä, että muuttaakseen elämäänsä on ensin muutettava ajatteluaan. Kirjassa esitellään joukko filosofi William Jamesin teoriaan pohjautuvia tutkimuksia, jotka osoittavat, että ajatukset ja tunteet voivat olla seurausta kehollisesta toiminnasta – ilmeistä, eleistä ja liikkeistä – eikä päinvastoin. Käyttäytymällä masentuneen, vihaisen tai rakastuneen tavoin voi olonsa saada todella tuntumaan alakuloiselta, aggressiiviselta tai rakastuneelta. Rennosti kuvailtujen tutkimustulosten lisäksi kirja sisältää havainnollisia, uuteen elämään ja muutokseen johdattavia ”irti vanhasta” -harjoituksia ja vinkkejä. Revi tämä kirja on miellyttävän letkeäksi mutta ei aivan tyhjänpäiväiseksi popularisoitua psykologiaa. Huumorin ja harjoitusten aiheuttama reaktio riippuu tosin lukijasta. Itseäni vitsit huvittivat, mutta tehtävät tuntuivat typeriltä. Marjo Jääskä Donna Tartt: Tikli. Suom. Hilkka Pekkanen. WSOY 2014. 842 s. Mikko Viljanen: Ensimmäinen elämä. Teos 2014. 229 s. Askelia adoptiopolulla Kansainvälistä adoptiota kuvaava kirjallisuus on usein täynnä suuria tunteita. Tarinoissa surraan lapsettomuuden tuskaa, lähimmäisten loukkaavia kommentteja ja adoptioprosessin takkuilua, mutta tunnetaan myös pakahduttavia onnen tunteita, kun kauan odotettu lapsi vihdoin on sylissä. Runsaasti tunteikkuutta on kirjoitettu myös Lilly Korpiolan tarinaan. Koskettavia ovat esimerkiksi kuvaukset tulevien vanhempien sekä 8- ja 13-vuotiaina adoptoitujen intialaispoikien ensikohtaamisesta tai lasten suorasukaisista kiintymyksenosoituksista. Sujuvalukuisessa, pitkälti teemoittain järjestetyssä kirjassa yksityisten kokemusten oheen kietoutuu myös yleisemmän tason pohdiskelua. Kirjoittaja valottaa näkemyksiään vanhempien lasten adoptiosta, lapsen syntymäkulttuurin vaalimi-sesta, rasismista ja adoptiomaailman muutoksista. Kirja laajentaa ymmärrystä adoptiolapsen erityislaadusta ja adoptioon liittyvistä haasteista. Monet käsitellyistä teemoista koskettavat kuitenkin aivan kaikkia vanhempia. Terveellistä pohdittavaa tarjoavat esimerkiksi näkemykset myötätuntoisesta kasvatusotteesta, vanhemman oman tunnesäätelyn tärkeydestä sekä ylisukupolvisista traumoista ja niiden vaikutuksista. Marjo Jääskä Aktivistin ahdistus Mikko Viljasen romaani Ensimmäinen elämä alkaa 1990-luvun puolivälistä ja loppuu vuoteen 2011, jolloin maailma elää Islannin tulivuoren purkauksen alla. Romaanin alkupisteenä on aktivistien tekemä sabotaasi, jossa jokin menee mönkään. Kyse on dramaattisesta kaveripiirin kehityskertomuksesta, jossa päähenkilö muuttuu laittomasta aktivistista eettisekologiseksi arkkitehdiksi. Viljasen kirja tiivistyy mottoon: ”Voi uskoa sanoihin jotka muuttuvat teoiksi, tai tekoihin, joita yrittää lopun elämäänsä pukea sanoiksi.” Kirja rikkoo aikajärjestystä ja kuvailee syyllisyyteen liittyvää ahdistusta, ihmissuhteiden kiertoa ja käsittelee keskiluokkaistumiseen liittyviä ristiriitoja: Juoni koostuu tapahtumaketjuista, joissa on paljon toimijoita, tasoja ja ajatuksia. Kuitenkaan kirja ei täysin ime mukaansa eikä sukella henkilöiden syvyyksiin, vaikka tähän kumpaankin kunnianhimoisessa kirjassa on pyrkimystä. Ensimmäinen elämä nostaa esiin pieniä oivaltavia yksityiskohtia, joilla se rikastuttaa muuten ekonomista kerrontaa. Vaikka kirjaan on upotettu paljon ajankuvausta, lainauksia mediasta, moraalisia sivuhuomioita ja muuta informaatiota, kokonaisuus jää hieman liian yksioikoiseksi. Kimmo Jylhämö Ketjulla kiinni kohtalossa Tikli on vetävä ja traaginen teos nuoren miehen elämästä Yhdysvalloissa. Tarina alkaa pojan elämää järkyttävästä taidemuseon räjähdyksestä ja äidin kuolemasta ja jatkuu aina aikuisikään saakka. Teemoja ovat kasvaminen, oikeudenmukaisuus ja ystävyys. Keskeinen osa teosta on hollantilaisen Fabritiuksen maalaus ketjulla sidotusta tiklistä, pienestä lemmikkilinnusta, joka on kyvytön lentämään. Kirjaa lukiessa tekee mieli lähteä Haagiin nähdäkseen maalauksen. Kirjan kuvakopiosta on vaikea saada kaikkia sävyjä irti. Viimeisille sivuille Donna Tartt yrittää aivan turhaan haalia koko maailman moraaliopit ja kirjallisuushistorian viitteet. On ymmärrettävää, että järkälettä on ollut vaikea lopettaa. Kun Tartt vieraili toukokuussa Suomessa, hän kertoi halunneensa elää itse yhtä pitkän ajan, jonka kuvaa kirjan päähenkilön elämää. Hän kirjoitti Tikliä 11 vuotta. Tarttin edellinen teos Pieni ystävä ilmestyi 2002. On häkellyttävää, että joku paneutuu aiheeseensa niin syvällisesti. Tänä vuonna Tiklistä Pulitzerilla palkittu Tartt valittiin Time-lehden valitseman 100 vaikutusvaltaisimman henkilön joukkoon. Hannele Huhtala Kaisa Karttunen, Laura Kihlström & Sanna-Liisa Taivalmaa: Nälkä ja yltäkylläisyys. Gaudeamus 2014. 253 s. Ruokaturvan vaikeudet Nälänhädän torjuminen on osoittautunut hämmästyttävän vaikeaksi tehtäväksi. Ruokaa tuotetaan niin paljon, että tasaisesti jaettuna sen avulla voitaisiin tyydyttää maapallon kaikkien ihmisten tarpeet. Silti yhtäällä eletään yltäkylläisyydessä ja toisaalla nälässä. Ruokaturvan ongelmiin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Niihin ei kyetä eikä edes pyritä teoksessa Nälkä ja yltäkylläisyys. Teos on hyödyllistä luettavaa, jos haluaa ymmärtää ajankohtaisia ruokakeskusteluja, kuten Venäjän länsituotteille asettaman tuontikiellon merkityksiä, hieman syvällisemmin. Tulevaisuus tuo mukanaan uudenlaisia haasteita. Väestönmäärä kasvaa ja viljelykelpoiset maatalousmaat loppuvat. Tuotannon edelleen tehostaminen voi olla ratkaisu, mutta se ei yksin riitä. Lisäksi tehostamisellakin on omat ongelmansa. Ruokaa voidaan kuitenkin tuottaa esimerkiksi kehittämällä keinolihaa, käyttämällä yhä enemmän hyönteisiä ravintona ja lisäämällä kalankasvatusta. Merkittävää parannusta saadaan lisäämällä kasvisperäisten tuotteiden käyttöä ja vähentämällä ruokahävikin määrää. Nälkä ja yltäkylläisyys poikkeaa monista ruokaa käsittelevistä teoksista. Kirjoittajat eivät taivu toivottomuuteen, vaan etsivät myös ratkaisuja. Katja Hyvönen
kirjallisuus Eh k ä Lomo n osov i n mootto r i on jotain, mitä voisi kut- sua postmodernin jälkeiseksi kirjallisuudeksi. Se tuntee kaikki keinot, käyttääkin niitä, mutta sanoo silti jostain jotain, ei ole lähes lainkaan ivallinen, eikä etäinen. Kirja tulee iholle ja kärventää. Lukukokemusta voi kuvata kuten eräs nimettömäksi jäävä romaanin hahmo kuvaa kokemaansa: ”Olen oppinut uusia tunteita, ja ymmärrättekö jos sanon, 7 / 2014 • 49 että minulle on kasvanut ikään kuin sisäisiä raajoja.” Siksi, jos olisin Anne Brunila, Fortumin entinen kestävän kehityksen johtaja, palkitsisin Lomonosovin moottorin Finlandialla. Hanna Kuusela Kirjoittaja on kulttuurintutkija, joka asuu Klaukkalassa. Antti Salminen: Lomonosovin moottori. Poesia 2014. 240 s. Tapaaminen historian kanssa U n k a r i o n kohtalon murjoma maa, ainakin jos unkarilaiselta kysytään. Kun raaputtaa pintaa, esiin piirtyy traumojen kyllästämä kansa. Ainutlaatuisen Unkarista tekee se, ettei kollektiivisia kipukohtia ole käsitelty toisin kuin vaikka Saksassa ja Venäjällä. Talousasiantuntija Attila Csernokin (s. 1929) Katkennut silta esittelee yksityiskohtaisesti ja kriittisesti maan historian käännekohtia. Joka luvussa Csernok käy läpi yhden kansallisista traumoista, latoo määrätietoisesti faktat pöytään sekä erittelee ammattitaidolla tapahtumien syyt ja seuraukset. K i r ja i l i ja n k u vau s kotimaastaan ei ole läheskään aina mairitteleva. Csernokin mukaan unkarilaiset ovat kovapäistä kansaa, joka hakkaa päätä betoniseinään kerta toisensa jälkeen. Siitä todistavat Mohácsin taistelu vuonna 1526, Trianonin rauhansopimus, toinen maailmansota sekä kansannousu vuonna 1956. Päättäjät saavat milloin minkäkinlaista ryöpytystä pitkällä tähtäimellä kestämättömistä, välillä suorastaan järjettömistä, päätöksistään. Kirjailijan mielestä hänen maanmiehiltään puuttuu kyky loogiseen ajatteluun. Lisäksi heitä vaivaa mustavalkoinen ajattelu ja taipumus heittäytyä marttyyriksi. nut muun muassa historiallinen ymmärtämättömyys. Totuutta vääristellään surutta ja muunnellaan tarkoitukseen sopivaksi. Myös myytti murjotusta kansasta näyttäytyy toisenlaisessa valossa, kun kirjailija kiinnittää huomion siihen, mitä ”Unkarin kansalla” tarkkaan ottaen tarkoitetaan. Esimerkiksi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian aikana vuonna 1910 vain 43 prosenttia kansasta oli joko unkarilaisia tai saksalaisia. Loput olivat valtakunnan alueella asuvia vähemmistöjä. Yksi maan monista kipupisteistä onkin vähemmistöjen kohtelu ja huonot suhteet naapurimaihin. Csernok näyttää Unkarin historian sortovallan ja hyökkääjän historiana. Kuten hän osuvasti toteaa, ”Trianonissa meillä oli tapaaminen historian kanssa, ja se ojensi meille laskun”. Nyt Csernok on huomannut, ettei Unkari mielellään maksa. Csernok, turhautunut talousmies, on ratkaissut tilanteen muuttamalla Brasiliaan vuonna 1982. Mutta kuten hän huomauttaa, kaikki eivät voi lähteä. K at k e n n u t s i lta i l m e s t y i alun perin kolmessa osassa. Unkarissa niteet ovat myyneet kymmeniätuhansia kappaleita. Ei ihme, sillä toisenlainen näkökulma on enemmän kuin tarpeen. Unkari ei pääse traumojen painolastista ennen kuin suostuu kohtaamaan ja käsittelemään ne. H i s tor i a a tu li s i opiskella ja tutkia kiihkotta. Unkarissa tämä ei ole toteutunut. Jo hallituksen tuore tavoite valtiollistaa koulujen oppikirjatuotanto kertoo vastakkaisesta kehityksestä: historiaan halutaan jälleen kerran pienen eliitin näkökulma. Nykytilanteeseen on johta- Marissa Mehr Kirjoittaja on kirjailija, jota kiinnostavat Venäjä, Unkari, kirjallisuus ja ooppera. Attila Csernok: Katkennut silta. Unkarin unohdettu historia. Suom. Juha Suoristi. Into 2014. 371 s. Ensi-ilta 8.10.2014 www.kom-teatteri.fi
50 • musiikki 7 / 2014 Fyysistä komiikkaa wagneriaaneille Bäckströmin veljesten oopperakomedia sopii myös vasta-alkajille. Alejandro Lorenzo L aulajav eljeste n Pet- ri ja Jouni Bäckströmin tuore Youtube-video on katsottu viidessä päivässä yli 35 000 kertaa. Muovimukeilla esitetty Cup Song – Rite of Spring on rummutusleikki, jonka musiikilliset elementit on poimittu Stravinskyn Kevätuhrista. Kupeilla soittamisen lisäksi mukana on polyrytmiikkaa pianolla, outoa tanssahtelua ja kansanlaulua. Mistä ihmeen pelleilystä tässä on kyse? Tapaan Bäckströmin pojat Musiikkitalon kahvilassa. He valottavat, että kyse on nimenomaan pelleilystä, klovneriasta. Klippi on esimakua tulevasta Fabulous Bäckström Brothers -esityksestä, jonka ohjauksesta vastaavat brittiläiset fyysisen komiikan taitajat Toby Park ja Aitor Basauri. Bäckströmit ovat klassisen musiikin ammattilaisia. Tenori Petri tulee haastatteluun suoraan Kansallisoopperasta Figaron häiden harjoituksesta. Takana on kesä Savonlinnan oopperajuhlien Madame Butterfly -produktion parissa. Pikkuveli, baritoni Jouni myös säveltää ja on tehnyt töitä muun muassa Kansallisteatterille sekä Oulun ja Seinäjoen kaupunginteattereille. M i k ä klov n er i assa kiinnos- taa? Molemmat ovat tehneet koomisia oopperarooleja, ja Jouni kertookin halunneensa ymmärtää komiikkaa paremmin. Klovnikurssi Jyväskylän Kesässä vuonna 2008 toi vastauksia. Siellä opettivat Spymonkey-klovniryhmän perustajat Park ja Basauri, jotka nyt rakentavat esitystä Bäckströmien kanssa. ”Klovneria sisältää paljon yleisön kanssa kommunikointia – sitä, miten olla rehellisesti omana itsenään läsnä näyttämöllä”, Jouni selittää. Myös Petrille yhteistyö Spymonkeyn tekijöiden kanssa on ollut mullistavaa. ”Olen eri tavalla vapaampi kuin koskaan aikaisemmin. Olen ollut oopperamaailman maneerisen näyttelemisen vanki.” Hän lisää, että läsnäolon harjoittelulla hän on löytänyt välineitä vapautua lavalla. ”Se heijastuu heti myös lauluääneen. Ei oo ollut näin levyt Elena Mîndru: Evening in Romania. EM Records 2014. Aki Rissanen//Jussi Lehtonen Quartet with Dave Liebman. Ozella Music 2014. Upea Elena Mîndru! Romanialaistaustainen Elena Mîndru on laulun ohella opiskellut sekä viulunettä pianonsoittoa. Hänet hyväksyttiin pääsykokeiden perusteella arvostettuun Berklee College of Musiciin Bostoniin, mutta hän joutui tuolloin jättämään tilaisuuden käyttämättä. Sen sijaan hän jatkoi opintojaan Romaniassa Gheorghe Dima -musiikkiakatemiassa sävellyksen ja musiikkiteorian parissa. Suomeen Mîndru päätyi pohjoismaiden yhteisen Nordic Master of Jazz -maisteriohjelman kautta, josta hän valmistui vuonna 2013. Samana vuonna hän voitti yleisöpalkinnon ja tuli toiseksi Montreux’n jazzfestivaaleilla järjestetyissä Shure Montreux Jazz Voice -kilpailussa, jonka raadissa istui muun muassa Quincy Jones. Tämän kesän Jazz-Espan päätti kuninkaallisesti Elena & Rom Ensamble (Elena Mîndru laulu, Sampo Hiukkanen viulu, Tuomas J. Turunen piano, Eero Seppä basso ja Anssi Tirkkonen rummut). Mîndrun levy Evening in Romania on jatsia, jossa kuuluu romanialaistausta. Viulu messissä. Joukossa jokunen romanialainen kansanlaulukin… Upea levy! Julkaistaan syyskuun 23. päivänä Kansallisteatterin Lavaklubilla Helsingissä. Pertti Laesmaa Trane, Bill ja muut Aki Rissasen levy on saksalaisen Ozella Musicin kolmen levyn sopimuksen ensimmäinen julkaisu. ”Ensimmäiseksi projektiksi valikoitui pitkäaikainen haaveeni levyttää Dave Liebmanin kanssa. Hänen ilmaisunsa ja sävelkielensä on vaikuttanut minuun vahvasti opiskeluajoista lähtien. Haaveeni toteutui Ylen maineikkaassa M1-musiikkistudiossa”, Rissanen kertoo tiedotteessa. Paikalla olivat Dave Liebman saksofoneissa, Aki Rissanen pianossa, Jori Huhtala bassossa ja Jussi Lehtonen rummuissa. Ahkerana muusikkona ja kouluttajana Liebman on yksi ikäpolvensa väsymättömistä vaikuttajista, monien mentori. Sävellykset ovat lähinnä Aki Rissasen kynästä, mutta kaikilla on sormensa pelissä. En tiedä, sytyttikö Liebman tämän porukan, mutta aivan uskomaton meno ja luominen on päällä! Myös Liebman on tyytyväinen ja innostunut lopputulokseen ja toivoo yhtyeelle jatkoa: ”Fantastic recording – so exciting and deep shit!” Upea levytys ja diippiä shittiä, olen samaa mieltä Liebmanin kanssa. Suomalaista jazzhistoriaa! Pertti Laesmaa Francis Koira: Stoner Age. Överdog 2014. Kerkko Koskinen Kollektiivi: 2. Johanna Kustannus 2014. Scifi-kuunnelma kannabiksesta Bad Ass Brass Band: Töttöröö! Gaea 2014. Genrehyppelyitä Francis Koiran Stoner Age -levyn introssa teos esitellään scifi-kuunnelmaksi. Sen tarina on seuraava. Ihmiskunta elää veitsenterällä vuonna 2014: suurvallat salakuuntelevat ja valvovat, suuryhtiöt hallitsevat maailmaa, jossa metsät on kaadettu ja vedet saastutettu. Professori Francis Koira ja hänen assistenttinsa Skini Joopeli matkustavat kehittämällään aikakoneella kivikaudelle (stoner age, öhö-öhö) etsimään ratkaisua. Korruptoituneet kyberpoliisit kuitenkin tuhoavat aikakoneen, ja kaikki jää siivooja Spede Hasasen harteille. Loppulevy on sitten järjettömän hyvin rullaavaa ja eittämättä huuruista hiphopia, jossa sanoitukset liittyvät cannabis sativa -kasvista jalostettujen päihteiden käyttöön ja käytön aikaansaamiin tiloihin. Olin melkoisen paukuissa pelkästään tämän levyn kuuntelemisesta. Olen kuunnellut levyn melko monta kertaa läpi. Vaikka en hirveästi jaksa innostua päihteiden ylistämisestä, enkä ihan usko pössyn parantavan syövästä, niin tämä levy on kyllä silkkaa mahtavuutta. Jari Tamminen On ilmiselvää, että kun Kerkko Koskinen, Vuokko Hovatta, Manna ja Maija Vilkkumaa lyöttäytyvät yhteen, on tuloksena taitavaa musiikkia. Neljä pitkän linjan ammattimuusikkoa hallitsee monta eri genreä, ja ensimmäinen tällä kokoonpanolla valmistunut Kerkko Koskinen Kollektiivin levy 2 esitteleekin nelikon musiikillista repertuaaria varsin laajasti. Siinä missä Koskinen on itse kuvaillut levyä voimakkaita kontrasteja sisältäväksi, tuntuu se ensikuunteluilla lähinnä hajanaiselta. Genrejen välillä hyppely on vaativa valinta ja valitettavasti tämän levyn heikkous. Avausraita Vapaudesta on hengästyttävän upea kunnianosoitus ja päivitys laululiikkeelle. Sen sijaan Lokki kuulostaa geneeriseltä rokkirenkutukselta, jonka ainoa ansio on kertosäkeistön ”Kun tytön sydämestä tekee hakkelusta, siitä tulee lokki” -toteamus. Laulajina Hovatta, Manna ja Vilkkumaa ovat upea yhdistelmä. Vahvat naisäänet, jotka taipuvat myös herkkään tulkintaan, toimivat levyllä hyvin luoden Koskisen visioimia kontrasteja. Musiikillisesta osaamisesta ei Kerkko Koskinen Kollektiivissa ole puutetta, ja muutaman erinomaisen kappaleen ansiosta levy on ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen. Suvi Auvinen Iloista balkan beatia & lakonista maailmantuskaa Bad Ass Brass Band, 11-henkinen torviorkesteri, on parhaimmillaan kepeydessä ja hullunkurisuudessa, joka on tuttua 1920-luvulle sijoittuvista New Yorkin jazzskeneä kuvaavista elokuvista, Treme-tv-sarjan neworleanstorvikulkueista tai Emir Kusturican Balkan-filmeistä. Mutta sitten lauletaan juomisesta, krapulasta, puskapissistä ja niin, kaikista tyypillisistä suomalaisista angsteista. Vappuna julkaistulla singlellä Lasku muistellaan onnetonta mäkikotkaa ja plasmapussia, yritysjohtajien optioita ja leikkauksia. Traumoja riittää. “Tyydy siihen, mitä saat”, lauletaan samannimisessä kappaleessa. Okei, se on ehkä ironiaa. Aitoa ahdistusta koetaan syömisestä ja ruuan turvallisuudesta sekä asunnottomuudesta. Yhtyeen muusikot toimivat päätoimisesti monissa Suomen ykkösyhtyeissä popin ja jazzin saralla, ja bändi ehtikin viettää hiljaiseloa muutaman vuoden. Töttöröö! on kaiken kaikkiaan hauska potpurri erilaisia fiiliksiä riehakkaista bileistä syyssateiseen surumielisyyteen. Synkistelyistä huolimatta on varmaa, että tanssikengät kannattaa laittaa jalkaan, jos aikoo BABBin keikalle. Hannele Huhtala
musiikki 7 / 2014 • 51 helppoa duunissa vielä tähän mennessä.” Tuleva komedia on veljesten ensimmäinen yhteinen produktio. Yhdessä tekeminen on sujunut sopuisasti, vaikka jonkun kerran on murjotettukin. Th e Fa b o u lo u s Bäckström Brothers -esitys yhdistää klassisen musiikin vakavaa tyyliä leikkiin, hullutteluun ja vaudevillen elementteihin. Mukana on otteita Wagnerin ja Verdin oopperoista, mutta myös muun muassa Valkyyrioiden ratsastus melodicalla soitettuna. Tärkeässä roolissa on pianistitaituri Jukka Nykänen, jolta luonnistuvat musiikkityylit oopperasta Abbaan. Onko esityksenne viihdettä vai korkeakulttuuria? Onko tällaisella lajittelulla väliä? ”Ei me olla mietitty”, toteaa Petri. Vannoutunut Wagner-fani voi järkyttyä tavasta, jolla oopperakohtauksia käsitellään, mutta musiikkia tehdään kuitenkin tosissaan ja taidolla. ”Jos mennään etymologiaan, viihde liittyy viihtymiseen”, Jouni toteaa ja sanoo sen olevan esityksessä ensisijaista. ”Tähtäämme siihen, että yleisö kävelee ulos ja ajattelee, että mä en oo ikinä nauranut näin paljon. Ja vitsi, kun ne laulo hyvin.” Kirjoittaja on taustaltaan muusikko ja pedagogi. Fabulous Bäckström Brothers -esitys Musiikkiteatteri Kapsäkissä Helsingissä 20.9.–3.10. 11.–13.9. Tampere BAD ASS BRASS BAND 12.9. kello 19 Sellosali, Espoo Jostain New Orleansin ja Balkanin välimaastosta ammentava, 11-henkinen orkesteri julkaisee syyskuun alussa toisen albuminsa, jota juhlitaan keikalla Espoossa. www.facebook.com/BadAssBrassBand M.O.T.O. 16.–27.9. Helsinki, Lahti, Turku, Tampere, Kouvola M.O.T.O.-nimellä jo kolmen vuosikymmenen ajan veivannut amerikkalainen Paul Caporino tuo koukkuja täynnä olevan punkrockinsa takaisin Pohjolaan kolmen vuoden tauon jälkeen. MIREL WAGNER 19.9. Korjaamo, Helsinki Vuoden ehkä kehutuimman levyn, When the Cellar Children See the Light, hiljattain julkaissut artisti heittää syyskuussa yhden keikan kotimaassa. Lokakuussa hänet näkee myös Turussa, Tampereella, Oulussa ja Jyväskylässä. www.facebook.com/MirelWagnerMusic 19.9. Tavastia, Helsinki Lizard Uuden sukupolven tulkinta 80- ja 90-lukujen särmikkäästä britti-indierockista. Ke 1.10. klo 19, vapaa pääsy Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.9. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. Koonnut Kaisu Tervonen Tamperelaisfestari on stadioneiden ulkopuolisen popin paraati, jossa soivat niin elektrosoundit Sin Cos Tanin tapaan kuin ruotsalaisen Jennie Abrahamsonin maalaileva indie. www.monstersofpop.net Jo 1980-luvun alussa startannut ja 2000-luvulla uudelleen aktivoitunut hardcoren pioneeribändi saapuu klubikeikalle Helsinkiin. Black Hanna Lammi MONSTERS OF POP NEGATIVE APPROACH Prideviikon esiintyjät: cafecavalier. com J o s y l e i sö e i naura, muuta se, mitä olet tekemässä. Näin kuuluu klovnerian perusneuvo. Oopperapuolelle siirrettynä se on radikaali ajatus. Tradition kunnioittaminen elää klassisessa musiikissa vahvana. ”Oopperanäyttämön suurimpia ongelmia tällä hetkellä on tahattoman komiikan vieminen väkisin läpi”, sanoo Petri. ”Ooppera ei ole sopeutunut yhtä nopeasti kulttuurin muutokseen kuin olisi voinut toivoa”, Jouni jatkaa. ”Joidenkin klassikkoteosten kohdalla on ongelmallista, että yleisö on niin medialukutaitoista. Kyllästyn itsekin helposti.” Bäckströmit näkevät kuitenkin mahdollisuuksia muutokseen. ”Meidän pitää ottaa tämä taidemuoto haltuun ja tehdä tästä omanlaisemme, kunnioittaen kaikkea traditiota ja ymmärtäen matkan tähän pisteeseen”, Petri toteaa. vo i m a s u o s i t t e l e e We Are Family! Rakkautta & anarkiaa Festivaalin elokuvia nähdään nyt myös Malmitalossa. To 18.9.– ti 23.9., vapaa pääsy Kip Winger Muistatko Winger-yhtyeen? Bändin keulakuva on täällä tänään! Luvassa ohittamaton rock-ilta. To 18.9. klo 19, alk. 15 € Muksukemut Juhlaviikon huipentuma on lastentapahtuma, jossa on hurjan paljon ohjelmaa koko perheelle. Herkutellaan ja huvitellaan vatsan täydeltä ja sydämen pohjalta! La 4.10. klo 10–14, vapaa pääsy Nuorten X:on Day Huipputapahtuman suunnittelevat ja järjestävät nuoret itse! Esiintyjinä mm. Rtt & Jss, Kopo, Mc Hugo… Pe 3.10. klo 16–20, vapaa pääsy Many How Sisters & Kirmo Lintinen Anna-Mari Kähärän säveltämiä lauluja sekä jazzia ja a cappellaa. La 4.10. klo 18, vapaa pääsy Katso koko juhlaviikon tarjonta! malmitalo.fi Liput 09 310 12000 ja Lippupalvelu Ala-Malmin tori 1, malmitalo.fi
52 • 7 / 2014 instrumentit . Narco corrido -musiikkityyliin kuuluu väkivallan ja huumekartellien ihailu. Kaksi näkökulmaa Meksikon huumesotaan P elävä kuva i e n e t p ojat H u u m e kau ppi a i de n elämäs- ja tytöt katsovat, kun poliisit korjaavat ruumista kadulta. Tämä on heidän kulttuurinsa, joten miksei totuutta näytettäisi. Näin surumielistä kuvaa israelilaisohjaajan Shaul Schawarzin dokumenttielokuva Narco cultura (2013) maalailee Meksikon Juarézin kaupungista. Juaréz on tyypillisin esimerkki, kun puhutaan Meksikon huumekartelleista, mutta se ei ole ainoa. Huumeiden vastainen sota on tehnyt vaaroistaan kuuluisiksi myös esimerkiksi Baja Californian, Morelosin ja Chihuahuan. Rakkautta ja anarkiaa -elokuvajuhlilla esitettävä elokuva kuvaa juarezilaisen rikospaikkatutkija Richi Soton päiviä sekä huumekartellien toiminnasta ihannoivasti laulavan muusikon Edgar Quinteron elämää. Kaksi näkökulmaa. Kaksi ääripäätä surullisenkuuluisasta huumekulttuurista. Tosin onneksi kumpikaan näkökulma ei ole myyjän tai käyttäjän. Se tuo elokuvaan tuoreutta. tä lyriikoita kirjoittava elokuvan toinen päähenkilö Quintero elää Los Angelesissa ja keikkailee ympäri Yhdysvaltoja. Yleisö El Pasossa Teksasissa laulaa mukana, kun bändi BuKnas de Culiacán esiintyy singot, todennäköisesti niiden jäljitelmät, olallaan. ”Katkaisen pääsi. Olemme parhaita kidnappaajia ja tykkäämme tappaa.” Musiikkigenre on niin sanottu narco corrido, ja siinä yhdistyvät meksikolaisesta kansanmusiikista tutut rytmit ja melko huonolla espanjalla kirjoitetut rankat sanoitukset. Näiden laulujen esittäminen on kielletty Meksikon televisiossa ja radiossa, mutta tyylilaji ja sen esittäjät ovat tulleet koko ajan suositummaksi. Bändejä ja musiikkigenreen erikoistuneita klubeja on Amerikassa useita. Eräs keikalta haastateltu nuori naisfani sanoo, että vastustaa väkivaltaa, mutta että musiikki on hyvää. Sitten hän heiluttelee AK-47-asetta, luultavasti lelua. Tuntuu, ettei näillä nuorilla, eikä ehkä aikuisfaneillakaan, ole mitään käsitystä siitä, mitä he musiikkia ihan- S i i n ä m i ss ä Yhdysvalloissa narcocorridoreja sanoittavat muusikot etsivät ideoita internetistä, Meksikossa lyriikat ovat todellista katukuvaa. Maassa murhataan reilu 10?000 ihmistä vuodessa. Rikospaikkatutkijan työ on lähinnä ruumiiden korjaamista pois. Elokuvan toisena päähenkilönä oleva poliisi, Richi Soto, sanoo tekevänsä parhaansa, mutta pelko näkyy kasvoilla. Kollegat tapetaan ympäriltä, ja moni poliisi luopuu työstään. Suurin osa huumerikollisuuteen liittyvistä kuolemista on poliisien tai eri kartellien jäsenien kuolemia, mutta aina välillä joku viaton sivullinenkin ammutaan. Lisäksi paikallisilta yrittäjiltä kiristetään rahaa. Kaupungin hienoimmat haudat ovat huumekuninkaiden pieniä linnoja, jotka on rakennettu verisillä rahoilla. Inderjit Kaur Khalsa: Brooklynin pojat. Ensi-ilta: 5.9. Robert Rodriguez & Frank Miller: Sin City – A Dame to Kill for. Elokuvateattereissa. Woody Allen: Magic in the Moonlight. Elokuvateattereissa. noidessaan tukevat. Väkivallasta ja huumeista laulavat miehet eivät välttämättä itse kauppaa tai käytä huumeita, saati tapa ketään, mutta heidän musiikkinsa avulla huumekartellien toiminta saa ylevän sävyn. Huumekauppiaista tehdään sankareita. elokuvat Volker Schlöndorff: Diplomatia. Elokuvateattereissa. Dome Karukoski: Mielensäpahoittaja. Ensi-ilta 5.9. Sodan pitkä varjo Volker Schlöndorff (s. 1939) on Saksan sodan jälkeisen sukupolven tärkeimpiä elokuvaohjaajia. Hänen tunnetuimpia filmatisointejaan ovat Peltirumpu (1979) ja yhdessä Margarethe von Trottan kanssa ohjattu Katharina Blumin menetetty maine (1975). Näistä edellinen käsitteli saksalaisten natsismin traumaa. Jälkimmäinen taas edusti oman aikansa poliittista mediakritiikkiä. Diplomatia perustuu Cyril Gelyn historiapohjaiseen näytelmään. Ruotsalainen diplomaatti Carl Gustav Nordling suostuttelee Pariisissa vuonna 1945 jalkaväenkenraali Dietrich von Choltitzia jättämään toteuttamatta Hitlerin käskyn tuhota Pariisi Saksan viimeisenä miehittäjätekona. Veteraaniohjaaja lähestyy tekstiä teatteridialogin ehdoin. Kun elokuvailmaisu ei hengitä ja näyttämöläsnäolo puuttuu, lopputulos on melko kankeaa historian kuvittamista. Tässä mielessä se muistuttaa hiukan Jörn Donnerin elokuvaa Kuulustelu (2009), jonka aiheena on Suomeen laskuvarjolla hypänneen desantin kohtalo ja sitä kautta Suomen ja Neuvostoliiton välinen jännite. Kumpikin elokuva on kiinnostavampi poliittisen (itse)tutkiskelun kuin toteutuksensa puolesta. Tuomas Rantanen Suomalainen sävy Jussi-palkitun ohjaajan Dome Karukosken uusin elokuva Mielensäpahoittaja sopii vientiin kuin Napapiirin sankarit (2010). Elokuva on jo valittu Toronton elokuvajuhlille, ja syystä. Tuomas Kyrön kirjoihin pohjautuvassa elokuvassa vanhaksi käynyt isä, joka helposti pahoittaa mielensä, joutuu vastentahtoisesti Helsinkiin poikansa perheen huomiin. Ilmassa on jatkuva jännite, ja suomalaista identiteettiä kaihoisasti tunnelmoivat kuvat leikkautuvat hienosti kiireiseen kaupunkielämään. Juuri kun 1950-luvun muisteleminen ja valittaminen alkavat kyllästyttää, tapahtumat lähtevät vyörymään ja päähenkilöt joutuvat tekemään kovia ratkaisuja. Katsoja ei arvaa, mikä on vanhuksen seuraava tahto ja tuoko se iloa vai surua. Alussa naurattanut sukupolvien ero muuttuu koskettavan realistiseksi. Komediassa on suomalainen sävy. Antti Litjan tarkasti ja uskottavasti esittämä mielensäpahoittaja on kärjistetty hahmo, mutta jääräpäisyydessään ja auttamishalussaan aito ja tunnistettava. Kukapa meistä ei, edes joskus, väittäisi olevansa oikeassa. Noora Laaksonen Kaukaiset isät Pienen Amrit-pojan eronnut perhe asuu kahdella mantereella. Amrit käy koulua ja asuu äitinsä kanssa Helsingissä. New Yorkissa asuvaa isäänsä hän tapaa vain neljä kertaa vuodessa. Koko perhe kärsii tilanteesta. Amrit haluaisi leikkiä ja riehua isänsä kanssa joka päivä. Kun isää saatetaan lentokentälle, pojan kyyneleet särkevät sydämen. Suomalaisen näyttelijän ja ohjaajan Inderjit Kaur Khalsan dokumentin aihe on hänen oman poikansa perhe. Läheisiään haastattelemalla ohjaaja pyrkii selvittämään, miksi Amrit ja tämän isänpuolinen suku ovat jo monen polven ajan joutuneet elämään erossa isistään. Millaisen suunnan poikien elämä saa ilman arjessa läsnä olevaa isää? Millaisia ratkaisuja vanhempien tulisi tehdä? Brooklynin pojat ei ole subjektiivinen erotilitys, vaan ohjaaja pohtii vaikeita kysymyksiä yhdessä läheistensä ja heidät tuntevien kanssa. Hän etsii vastauksia myös oman uskontonsa sikhiläisyyden opetuksista. Dramaturgisesti onnistunut dokumenttielokuva käsittelee isättömyyttä henkilökohtaisella tasolla. Se riittää, eikä aiheen yhteiskunnallinen ulottuvuus kaipaa alleviivaamista. Maailmassa on lukemattomia lapsia, jotka kaipaavat isää. Veera Nuutinen Syntinen kaupunki Frank Millerin sarjakuviin perustuva Sin City – A Dame to Kill for on jatkoa lähes kymmenen vuotta sitten ilmestyneelle ensimmäiselle Sin City -elokuvalle. Elokuvien tarinat lomittuvat tiiviisti, vaikka toimivat myös itsenäisinä. Täysin todellisuudesta irtautunut tarina tapahtuu epäajassa, korruption mädättämässä kuvitteellisessa Basin Cityssä. Tämän leffan kohdalla herää kysymys siitä, onko teos misogyyninen. Kaikki naishahmot ovat jumalaisen kauniita ja täysin epätodellisia himon kohteita. Usein he ovat myös tunteettomia tappajia tai psykopaatteja. Tätä on ymmärrettävästi pidetty naisia esineellistävänä ja halventavana. Toisaalta, tarinan miehet ovat yhtä tunteettomia tappajia ja vähintäänkin yhtä psykopaatteja. Osa miehistä tosin on ihan julmetun rumia. Näkisin teoksen enemmän noiden karikatyyrien kritiikkinä, ehkä. Myöskin teosten äärimmäisen väkivallan olen tulkinnut enemmänkin väkivallan kritiikiksi, en ihannoinniksi. Voin olla väärässäkin. Jari Tamminen Mitä pahaa on pienessä huijauksessa? Woody Allenin ennen toista maailmansotaa sijoittuva uutuus panee vastakkain taikurin ja meedion, järjen ja tunteen, nihilismin ja optimismin, rikkauden ja köyhyyden. Ja tietenkin miehen ja naisen. Vuoteen 1928 sijoittuva elokuva on filosofinen tutkielma elämän ja järjen rajoista. Toki se on imelä tarina rakkaudestakin, kuten aina. Päähenkilönä on perinpohjaisen nihkeä britti ja misantrooppinen taikuri (Colin Firth). Hän uskoo järkeen, Hobbesiin ja Nietzscheen. Katsoja jää miettimään, miksi elämäniloihin näin välinpitämättömästi suhtautuva mies tahtoisi olla taikuri – viihdyttäjä, elämänkepeyttäjä? Mutta tarina vyöryy eteenpäin: taikurin ystävä pyytää tämän apua, kun rikasta tuttavaperhettä lypsää huijarimeedio (Emma Stone). Elokuvaa kannattelee pohdinta siitä, mitä haittaa uskosta yliluonnolliseen on. Tunnelma elokuvassa on oudon auvoinen, ja sen loppu on megalomaanisen sokerinen. Hannele Huhtala
elävä kuva 7 / 2014 • 53 Do k u m e n t ti e lo k u va vahvistaa stereotyyppistä kuvaa Meksikosta vaarallisena maana, mutta samalla täytyy muistaa Meksikon valtava koko. Yli 112 miljoonan asukkaan joukkoon mahtuu myös oikeudentajuisia ja lakia kunnioittavia kansalaisia. Huumeiden vastaisessa sodassa on myös toinen osapuoli, Yhdysvallat, jossa huumeet käytetään ja josta Meksikon huumekartelleille virtaa rahaa ja aseita. Noora Laaksonen Kirjoittaja on Meksikossa asunut taiteen ja median freelancer. Lähteenä käytetty kirjaa Castañeda, Jorge & Aguilar V. Rubén: Los Saldos del Narco (2012). Narco cultura -dokumenttielokuva Rakkautta & anarkiaa -elokuvajuhlilla 18.–28.9. t s e F t l u K r e Int misia risia kohtaa -interkulttuu Uusi esittävän taiteen festivaali tuo Stoaan ja Vuotaloon kiinnostavia, ajassa eläviä pohjoismaisia esityksiä. Kvalitetsteatern (SE) Revenge Monologi luokkaeroista ja kulttuuritaustoista. Stoassa to 11.9. klo 19 tv-liite Yleisherkkä Tero Saarinen C:ntact (DK) Kolmas elokuva on Tuoli enkelille, Raymond St. Jeanin ohjaama dokumenttielokuva, jonka aiheena Shakerslahko. Shakerit eli vapisijat oli kristillinen 1800-luvulla voimakkaimmillaan ollut uskonlahko, jonka jäsenet ravistelivat synnin pois ja tanssivat itsensä ekstaasiin. Lahko inspiroi Saarisen tekemään Borrowed Light -teoksen, joka on myös keskeisessä osassa tässä dokumenttielokuvassa. Tuntuu, että Suomessa vain vikkelimmät pääsevät näkemään Tero Saarisen teoksia. Onni on tv. Ja onni on tanssi – tai kuten Saarinen sanoo: ”Kaikkien pitäisi tanssia”. ”Porissa saksanopettaja sanoi, että minun pitäisi tanssia”, Tero Saarinen muistelee Samuli Valkaman ohjaamassa dokumenttielokuvassa Utelias iho. Elokuva on yksi Teeman syyskuun 6. päivänä esitettävää pakettia, jolla juhlistetaan tanssija-koreografi Saarisen huikeaa kansainvälistä uraa ja hänen 50-vuotissyntymäpäiväänsä 7. syyskuuta. Utelias iho kertoo Saarisesta ihmisenä. Elokuvassa Saarinen kuvailee itseään yleisherkäksi. Saarisen herkkyys ja kyky havaita ja esittää maailmaa tanssilla on ainutlaatuista. Teema näyttää myös tallenteen Saarisen koreografiasta HUNT. Say Something Laaja kirjo seitsemän nuoren tarinoita ja ajatuksia. Stoassa pe 12.9. klo 17 Team Braza (NO) Fear Infection Urbaanin musiikin, hiphopin ja nykytanssin fuusio. Stoassa pe 12.9. klo 19 Alexander Komlosi (FI) It Could be Worse Tule ja auta Felixia sopeutumaan Suomeen. Stoassa la 13.9. klo 17 Liput alk. 10/8 € festivaalipassi alk. 30 € Stand up with Ágnes Kaszás and friends Musiikin ja komedian täyteisessä klubi-illassa käsittelyyn joutuvat niin mamujen kokema koti-ikävä kuin identiteettikriisitkin. Vuotalossa la 13.9. klo 19 InterKultYouth Tapahtumassa pääosassa nuorten itsensä tekemä teatteri, tanssi ja mediataide. Stoassa su 14.9. klo 12–18, vapaa pääsy Liput: p. 09 310 12000 (ark. klo 12–18) ja Lippupalvelu Stoa, Turunlinnantie 1, Itäkeskus, stoa.fi / Vuotalo, Mosaiikkitori 2, Vuosaari, vuotalo.fi Hannele Huhtala Koonnut Kaisu Tervonen AS IF! 2.9. alkaen Orion, Helsinki Syyskuun alusta ensi vuoden alkuun Orionissa pyörii sarja 1990-luvun teinielokuvia. Valkokankaalla nähdään muun muassa leffat The Doom Generation ja Clueless, josta tuttu huudahdus on antanut nimen koko sarjalle. kavi.fi/fi/elokuvasarja/if-ysariteinileffojen-paluu Paavo Pykäläinen REIKÄREUNA 3.–7.9. Orivesi 10-vuotisjuhlaansa viettävän elokuvafestivaalin päävieraaksi saapuu Pirjo Honkasalo, yksi kotimaisen elokuvan tinkimättömimmistä tekijöistä. http://reikareuna.com TULIKUUMAT PAKOPUTKET 4.9. kello 21 Brinkkalan piha, Turku Turun elokuvakerhon ja Kirjakahvilan yhteinen ulkoilmaelokuvien sarja jatkuu vuonna 1967 valmistuneella moottoripyöräjengileffalla, jota tähdittää Jack Nicholson. Sateen sattuessa näytös siirtyy Kirjakahvilan tiloihin. Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.9. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. vo i m a s u o s i t t e l e e Sophie Howarth R&A 18.–28.9. Helsinki Tämän vuoden Rakkautta & Anarkiaa –festivaaleilla on muun muassa laaja musiikkielokuvakattaus, johon kuuluvat muun muassa dokumentit Nick Cavesta, Pulpista sekä Kathleen Hannasta. hiff.fi WWW.SELLOSALI.FI Soittoniekanaukio 1 A 02600 Espoo
54 • kulttuurihäiriö 7 / 2014 Jumala rakastaa homoja – anna rahasi hänelle Kuten kaikki aikaansa seuraavat ovat huomanneet, Jumala on viime vuosina ollut aktiivisesti läsnä sosiaalisessa mediassa. Keskeinen teema Jumalan somepresenssissä on suvaitsevaisuuden ilosanoman julistaminen ja kaikkien fundisten naurunalaiseksi saattaminen. Hän on muun muassa julistanut uusia jumalallisia käskyjä, kuten “Ällös kukaan säätäkö lakeja uskonnollisin perustein.” Nyt Jumala haluaa näkyä myös katukuvassa. Tätä varten hän kerää parhaillaan rahaa Indiegogo-palvelussa. Tavoitteena on pystyttää God Loves Gays -kadunvarsimainos Kansasin Topekaan, joka on maailmankuulun fundamentalistikristityn Westborogh Babtist Church -seurakunnan kotikaupunki. Jos Jumala saa tarpeeksi rahaa, hän aikoo pystyttää mainoksia muuallekin. Jari Tamminen Twitterissä TheGoodGodAbove sekä www.facebook.com/ TheGoodLordAbove www.godlovesgaypeople.com Karhuhenki karjaisee räyh ! Jussi TwoSevenin maalauksissa jyrää urbaani animismi. Karhun suusta putkasti elokuisessa galleria Heinon näyttelyssä ilmoille taiteilijan logon. Ex-katutaiteilija on maalannut urbaaneja sotureita, eläinhenkiä ja olutmainoksen. R ekan keUlan kokoinen karhu karjuu katsojalle maalaajansa nimeä. Räjähtävä työ pysyy vain vaivoin raamiensa sisällä – osittain se onkin roiskunut ympäröiville seinille. Katutaiteen parissa pitkän uran tehneen Jussi TwoSevenin sapluunamaalaukset eivät ole tyypillisiä genrensä edustajia. Ronskeilla telanvedoilla tehty pohjustus yhdistyy runsaisiin yksityiskohtiin, ja kokonaisuus on varsin omaleimainen. Jussi TwoSevenin työhuone on Mäkkylän taiteilijatalolla. Graffitien maaalaamisella aloittanut taiteilija siirtyi jo vuosia sitten käyttämään sapluunatekniikkaa. Teokset ko- ettelevat sapluunamaalauksen rajoja. “Olen yrittänyt löytää oman tyylini, enkä toistaa stereotyyppejä.” Seuraavaksi hän haluaisi haastaa itsensä maalaamalla entistä suurempaa. “Kyllähän siitä hyötyisivät kaikki, jos taiteilijat pääsisivät maalaamaan isoja teoksia kaupungille. Kaupunkikin voisi hyötyä – houkutella turisteja vaikka.” Taiteilijan kotikaupungin Espoon virkamiehet eivät kuitenkaan jakaneet hänen visiotaan isoista julkisista maalauksista. “Alkuvuodesta yritin saada luvan maalata tämän tai- teilijatalon päätyseinän. Kulttuuripuolen ihmiset olivat innoissaan, mutta lupa tyssäsi johonkin koneistoon. Ympäryskunnissa on aika paljon avarakatseisempi meno kuin täällä Espoossa.” Työmäärän, lupien ja tarvikkeiden haalimisen vuoksi suurikokoinen seinämaalaus on taiteilijalle jo lähtökohtaisesti työläs. Usein byrokratia on kuitenkin suurin syy siihen, että seinät pysyvät harmaina. Vaikka kerran Jussi on päässyt oikein luvan kanssa maalaamaan ison ulkoteoksen. Kesällä 2012 Helsingin Lasipalatsin päätyyn maalattu työ oli olutmainos. “No, niin. Se oli tosi kaksijakoinen homma, siitä kui- tenkin maksettiin ihan hyvin. Pakkohan raha-asioitakin on ajatella – Alepasta ei saa ruokaa kertomalla, että tuolla galleriassa on minun aika hieno tauluni. Ja jos minulle maksetaan siitä, että saan harjoitella nosturinkäyttöä ja maalata jonkun bisselogon, niin voin kai sitten treenata tekniikkaa siinä.” J u ssi T wo S evenin viimekeväinen taiteilijaresidenssi Mäntyharjun taidekeskus Salmelassa tuli sopivaan hetkeen – oli halu kokeilla jotain uutta. Urbaanin kuvaston rinnalle alkoi syntyä eläinaiheisia maalauksia. ”Halusin testata, pystynkö maalaamaan elollisia olentoja vo ima s u o sittelee Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 15.9. asti. voima@voima.fi. Voima päättää tietojen julkaisusta. JEMMA 1.–14.9. Lasipalatsi, Helsinki Feministisen sarjakuvatoiminnan minifestivaali opastaa, kuinka yhdistää yhteiskunnallista vaikuttamista visuaaliseen tarinankerrontaan. Aiheen tiimoilta järjestetään keskusteluja, työpajoja ja taiteilijatapaamisia. feministinensarjakuva. sarjakuvablogit.com ja kuitenkin säilyttämään tyylini.” Jussi TwoSevenin töitä on esillä ArtHelsinki-nykytaidemessuilla syyskuussa. Työt ovat jatkoa hänen kestoaiheelleen, Tähtien Sota -elokuvien Stormtroopereille, joita hän on toistuvasti sovittanut urbaaniin kuvastoonsa. “Halusin tehdä omia soturityyppejä, joissa on mukana elementtejä samuraista ja urbaanista kuvastosta.” Jari Tamminen Jussi TwoSeven ja Make Your Mark Gallery ArtHelsinki nykytaiteen messuilla 11.–14.9. Helsingin Messukeskuksessa. www.jussitwoseven.com Koonnut Kaisu Tervonen ON PRISON AND IMPRISONMENT 5.–30.9. Make Your Mark, Helsinki Helsingin anarkistisen mustan ristin käynnistämä näyttely keskittyy vankilainstituutioihin. Mukaan näyttelyä toteuttamaan on kutsuttu kaikki valtasuhteita taiteellaan kumoamaan pyrkivät tahot. www.makeyourmark.fi HÄIRIÖITÄ 7.9. kello 16 Uusi ylioppilastalo, Helsinki Luentosarjassa kuullaan Suomessa vierailevaa George Katsiaficasia, jonka aiheena ovat vuoden 1980 kansannousu Gwangjussa sekä yhteiskunnallinen liikehdintä Etelä-Koreassa laajemminkin. JOHDATUS IHMISOIKEUSAJATTELUUN 11.9. alkaen Kaikkialla Ihmisoikeuskysymysten eri osaalueita avaava verkkokurssi alkaa yhteistapaamisella Helsingissä, mutta keskittyy opiskeluun verkkomateriaalien parissa. Ihmisoikeudet.net-sivustolta löytyvät koulutusmateriaalit ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. www.visili.fi KÄVELE NAISELLE AMMATTI 14.9. Helsinki, Jyväskylä, Kuopio… Ainakin 15 paikkakunnalla voi osallistua Naisten pankin järjestämään tapahtumaan, jonka tuotto menee kehitysmaiden naisten koulutuksen ja toimeentulon hyväksi. www.naistenpankki.fi/tietoa-meista/ kavele