7/2019 SYYSKUU | VOIMA.FI ISKEE PÄÄLLÄ JA KYNÄLLÄ KATI KOVÁCS KATI KOVÁCS
VIISAS IHMINEN TULEE TEATTERIIN W A U H A U S ja Zodiak – Uuden tanssin keskus YHTEISTYÖSSÄ tarina tarinoita kertovasta ihmislajista KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 11.9.2019 LIPUT ALKAEN 16 € KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) kansallisteatteri.fi LIPPUPISTEESTÄ 0600 900 900 (2 €/alk. min+pvm/mpm) lippu.fi #kansallisteatteri MELLI MAIKKULA PELLE KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 12.9.2019 ANTON TŠEHOV LOKKI ENSI-ILTA PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 18.9.2019 ARTHUR MILLER KAUPPA MATKUSTAJAN KUOLEMA ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 13.11.2019 ESA LESKINEN – SAMI KESKI-VÄHÄLÄ YHDESTOISTA HETKI Demokratian kriisi 2.0 – päivitetty versio syksyn ohjelmistossa!
19 90 21 90 REKISTERÖITYNEENÄ ASIAKKAANA -20% NÄISTÄKIN HINNOISTA: INTOKUSTANNUS.FI 26 90 19 90 26 90 26 90 24 90 Kai Sadinmaa KUOLLEIDEN KIRJA ELI KUINKA KÄVELIN SUOMEN SUURIMMAN HAUTAUSMAAN HALKI JA OPIN KAIKEN ELÄMÄSTÄ, HAUTAAMISESTA, RAKKAUDENKAIPUUSTA JA PUISTA Nina Honkanen POHJAKOSKETUS Menneestä nykyiseen ja takaisin liikkuva kuvaus huojuvasta avioliitosta. Kurt Sontheimer HANNAH ARENDT SUUREN AJATTELIJAN ELÄMÄ Merkittävän ajattelijan poikkeuksellinen tarina on kiehtovaa luettavaa! Juha Suoranta PAULO FREIRE SORRETTUJEN PEDAGOGI Monet tuntevat Paulo Freiren Sorrettujen pedagogiikka -teoksen, mutta moniko tuntee kirjan kirjoittajaa? Jouko Aaltonen, Seppo Sivonen ORJIA JA ISÄNTIÄ RUOTSALAIS-SUOMALAINEN SIIRTOMAAHERRUUS KARIBIALLA Suomi-Ruotsi orjakaupan suuressa kertomuksessa. John Seed YMMÄRRÄ MARXIA “Valaisee ainutlaatuisella tavalla Marxin ajatusmaailmaa ja poliittisia näkemyksiä.” Political Studies Review MYÖS E-KIRJANA Kari Häkkinen HANNU LAUERMA PSYKIATRIN PÄÄNAVAUS Tunnetun psykiatrin matka ihmismieleen. SYKSYN KIINNOSTAVIMMAT Taru Anttonen, Mila Karppinen (toim.) SANKARITARINOITA (KAIKILLE) KERTOMUKSIA USKOMATTOMISTA SUOMALAISISTA RUDOLF KOIVUSTA SAARA AALTOON Nämä sankaritarinat ovat ihan kaikille! 24 90 MUISTA MYÖS Lähes 30.000 eri kirjaa ja elokuvaa. Suuret määrät upeita kortteja ja kaunista paperitavaraa. Uutuuksia, ajattomia klassikoita, tietoa, kaunoa, uutta ja vanhaa. Näitä et ole aikoihin löytänyt enää edes kirjastoista. Lähes 3.500 eri suomenkielistä pokkaria, ainutlaatuinen runovalikoima, 4.500 eri DVDja BluRayelokuvaa selattavaksi. 2.000 neliömetriä vain kirjahyllyjä. Miten ihminen voi jonain päivänä elää ilman näitä rakkaita kirjaolentoja? K I R J A K A U P P A Erittäin suuren valikoiman vanhanaikaiset kirjakaupat Helsingin ytimessä. Rosebud Kolme seppää Kolmen sepän patsaalla, Tiedekirjakaupat Kaisa-talolla ja Tiedekulmassa, Rosebud Mini –lasten omat kirjakaupat Forumissa ja Kolmen sepän patsaalla, Rosebud Kaapeli Kaapelitehtaalla, Rosebud Kuopio kauppahallissa.
19 90 21 90 REKISTERÖITYNEENÄ ASIAKKAANA -20% NÄISTÄKIN HINNOISTA: INTOKUSTANNUS.FI 26 90 19 90 26 90 26 90 24 90 Kai Sadinmaa KUOLLEIDEN KIRJA ELI KUINKA KÄVELIN SUOMEN SUURIMMAN HAUTAUSMAAN HALKI JA OPIN KAIKEN ELÄMÄSTÄ, HAUTAAMISESTA, RAKKAUDENKAIPUUSTA JA PUISTA Nina Honkanen POHJAKOSKETUS Menneestä nykyiseen ja takaisin liikkuva kuvaus huojuvasta avioliitosta. Kurt Sontheimer HANNAH ARENDT SUUREN AJATTELIJAN ELÄMÄ Merkittävän ajattelijan poikkeuksellinen tarina on kiehtovaa luettavaa! Juha Suoranta PAULO FREIRE SORRETTUJEN PEDAGOGI Monet tuntevat Paulo Freiren Sorrettujen pedagogiikka -teoksen, mutta moniko tuntee kirjan kirjoittajaa? Jouko Aaltonen, Seppo Sivonen ORJIA JA ISÄNTIÄ RUOTSALAIS-SUOMALAINEN SIIRTOMAAHERRUUS KARIBIALLA Suomi-Ruotsi orjakaupan suuressa kertomuksessa. John Seed YMMÄRRÄ MARXIA “Valaisee ainutlaatuisella tavalla Marxin ajatusmaailmaa ja poliittisia näkemyksiä.” Political Studies Review MYÖS E-KIRJANA Kari Häkkinen HANNU LAUERMA PSYKIATRIN PÄÄNAVAUS Tunnetun psykiatrin matka ihmismieleen. SYKSYN KIINNOSTAVIMMAT Taru Anttonen, Mila Karppinen (toim.) SANKARITARINOITA (KAIKILLE) KERTOMUKSIA USKOMATTOMISTA SUOMALAISISTA RUDOLF KOIVUSTA SAARA AALTOON Nämä sankaritarinat ovat ihan kaikille! 24 90 MUISTA MYÖS Lähes 30.000 eri kirjaa ja elokuvaa. Suuret määrät upeita kortteja ja kaunista paperitavaraa. Uutuuksia, ajattomia klassikoita, tietoa, kaunoa, uutta ja vanhaa. Näitä et ole aikoihin löytänyt enää edes kirjastoista. Lähes 3.500 eri suomenkielistä pokkaria, ainutlaatuinen runovalikoima, 4.500 eri DVDja BluRayelokuvaa selattavaksi. 2.000 neliömetriä vain kirjahyllyjä. Miten ihminen voi jonain päivänä elää ilman näitä rakkaita kirjaolentoja? K I R J A K A U P P A Erittäin suuren valikoiman vanhanaikaiset kirjakaupat Helsingin ytimessä. Rosebud Kolme seppää Kolmen sepän patsaalla, Tiedekirjakaupat Kaisa-talolla ja Tiedekulmassa, Rosebud Mini –lasten omat kirjakaupat Forumissa ja Kolmen sepän patsaalla, Rosebud Kaapeli Kaapelitehtaalla, Rosebud Kuopio kauppahallissa.
SYY SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS LITKU KLEMETTI: DING DING DONG Litku Klemetin uusi albumi on syrjäkylien levy, joka on kirjoitettu minä-perspektiivistä. Sen lauluihin on purettu paljon ulkopuolisuuden tunnetta: sellaista ajatusta, että ulkopuolelle jäävälläkin voi olla mieletön sisäinen maailma. Värikkäässä paketissa sekoittuvat tuttu Litku-estetiikka ja uudenlainen äänimaailma. Julkaisupäivä 13.9. LP/CD/MC tilattavissa osoitteesta kauppa.luovarecords.com Hulda Huiman kolmas pitkäsoitto on ensiimmäinen osa kahden levyn mittaista albumikokonaisuutta, Se on vuoden parhaita levyjä: lämmin, kaunis, mullan makuinen, hiukan haikea ja runollinen. Sillä kuullaan esimerkiksi kappaleet Outo tyttö ja Jalat laahaa tätä maata. Helmi Levyt on julkaissut levyn sekä vinyylinä että kasettina. Tilaa omasi: www.helmilevyt.com HULDA HUIMA: MAA VINO KATSE TAITEESEEN SAARET KUIN SISARET Tommi Liimatan uusin teos on mysteeriromaani, jossa hän astuu Agatha Christien merkkiteoksen Eikä yk si kään pelastunut jalanjäljille. Arktisen Beringinsalmen karulla saarella sijaitsee tuulen pieksemä kylä, jossa toimii eristäytynyt hengellinen retriitti. Yhteisön kulissit alkavat rakoilla, kun yksi vieraista kuolee ja henkilökunnan jäsen katoaa. Katseet kääntyvät kohti asumatonta naapurisaarta. Liimatta Liimatta valittiin kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi edellisellä romaanillaan Autarktis. www.like.fi Ostamalla Farfallan tuotteita rahoitat kätilöiden koulutusta köyhimmässä Afrikassa. Reilua kauppaa, vegaanista, 100% luonnolllista ja jopa 99% sertifioitua luomua (NATRUE). Nettikauppamme farfalla.fi FARFALLA – KORKEALAATUISTA LUOMUKOSMETIIKKAA HANNA GUSTAVSSON: YÖLAPSI Ruotsin vuoden parhaana albumina palkitussa sarjakuvaromaanissa 14-vuotias Ingrid ”Yölapsi” hilluu keskustelufoorumeilla, silloin kun ei googlaile sukupuolielimiä. Hän pakenee teinitodellisuutta ja äitiään, joka hengailee rasittavan Bossen kanssa. Teoksen vahvuus piilee juonenkuljetuksen kliseettömyydessä ja hallitussa dramatiikassa. Hanna Gustavsson esiintyy ja signeeraa Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla la 7.9. klo 12.30. Albumi saatavana kirjakaupoista ja nettikaupasta sammakko.com. HEALING-KAKKU SULATTAA POIS EPÄPUHTAUKSIA JA PARANTAA IHOA Tämä öljypuhdistuskakku auttaa parantamaan ihoa. Jo parin viikon aktiivisen käytön jälkeen epäpuhtaudet alkavat hävitä sekä iho alkaa rauhoittua ja kirkastua. Kakun raaka-aineet eivät kuivata ihoa – päinvastoin. Iho syväkosteutuu ja tasapainottuu. Tuote sopii niin naisille kuin miehille, teinitytöille ja -pojille. Tuoksu on yrttisen raikas ja aidot eteeriset öljyt ovat tehokkaita antibakteerisissa ominaisuuksissaan. Kakut ovat luomulaatuista luonnonkosmetiikkaa ja ne valmistetaan käsin Naantalissa. Muoviton ja liimaton pakkaus on tehty zero waste periaattein. Verkkokauppa ja lisätiedot: www.luonkos.fi Kattavasti myös jälleenmyyjiltä Töölöläisessä Tai dekoti Kirpi lässä suunnataan vino katse kokoelman taidehelmiin maksuttomilla queeropastuksilla sunnuntaisin 15.9., 27.10., 17.11. ja 1.12. klo 14.30 alkaen. Taidekoti on auki maksutta yleisölle aina keskiviikkoisin klo 14–18 ja sunnuntaisin klo 12–16. Tilattuja opastuksia ryhmille myös muina ajankohtina (alk. 60 e). Pohjoinen Hesperiankatu 7 taidekotikirpila.fi M ag nu s En ck el l: A la st on nu or i m ie s, 19 20 -lu ku . EGS – HISTORY IS MADE AT NIGHT 7.9.–6.10.2019 Suomen kansainvälisesti tunnetuimman graffititaiteilijan EGSin taidetta on ensimmäistä kertaa esillä Tampereella yksityisnäyttelyssä Galleria Himmelblaussa. History is Made at Night on EGSin on ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa sitten Taidehallin vuoden 2018 menestysnäyttelyn. Esillä on lasiveistoksia, maalauksia ja installaatio sekä Grafiikanpaja Himmelblaussa tehtyä grafiikkaa. Galleria Himmelblau avoinna ke–pe 11–18, la ja su 12–16 Finlaysoninkuja 9, kerros 2B, Tampere www.himmelblau.fi
7 / 2019 • 7 2.9.–29.9.2019 SYY SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS LITKU KLEMETTI: DING DING DONG Litku Klemetin uusi albumi on syrjäkylien levy, joka on kirjoitettu minä-perspektiivistä. Sen lauluihin on purettu paljon ulkopuolisuuden tunnetta: sellaista ajatusta, että ulkopuolelle jäävälläkin voi olla mieletön sisäinen maailma. Värikkäässä paketissa sekoittuvat tuttu Litku-estetiikka ja uudenlainen äänimaailma. Julkaisupäivä 13.9. LP/CD/MC tilattavissa osoitteesta kauppa.luovarecords.com Hulda Huiman kolmas pitkäsoitto on ensiimmäinen osa kahden levyn mittaista albumikokonaisuutta, Se on vuoden parhaita levyjä: lämmin, kaunis, mullan makuinen, hiukan haikea ja runollinen. Sillä kuullaan esimerkiksi kappaleet Outo tyttö ja Jalat laahaa tätä maata. Helmi Levyt on julkaissut levyn sekä vinyylinä että kasettina. Tilaa omasi: www.helmilevyt.com HULDA HUIMA: MAA VINO KATSE TAITEESEEN SAARET KUIN SISARET Tommi Liimatan uusin teos on mysteeriromaani, jossa hän astuu Agatha Christien merkkiteoksen Eikä yk si kään pelastunut jalanjäljille. Arktisen Beringinsalmen karulla saarella sijaitsee tuulen pieksemä kylä, jossa toimii eristäytynyt hengellinen retriitti. Yhteisön kulissit alkavat rakoilla, kun yksi vieraista kuolee ja henkilökunnan jäsen katoaa. Katseet kääntyvät kohti asumatonta naapurisaarta. Liimatta Liimatta valittiin kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi edellisellä romaanillaan Autarktis. www.like.fi Ostamalla Farfallan tuotteita rahoitat kätilöiden koulutusta köyhimmässä Afrikassa. Reilua kauppaa, vegaanista, 100% luonnolllista ja jopa 99% sertifioitua luomua (NATRUE). Nettikauppamme farfalla.fi FARFALLA – KORKEALAATUISTA LUOMUKOSMETIIKKAA HANNA GUSTAVSSON: YÖLAPSI Ruotsin vuoden parhaana albumina palkitussa sarjakuvaromaanissa 14-vuotias Ingrid ”Yölapsi” hilluu keskustelufoorumeilla, silloin kun ei googlaile sukupuolielimiä. Hän pakenee teinitodellisuutta ja äitiään, joka hengailee rasittavan Bossen kanssa. Teoksen vahvuus piilee juonenkuljetuksen kliseettömyydessä ja hallitussa dramatiikassa. Hanna Gustavsson esiintyy ja signeeraa Helsingin Sarjakuvafestivaaleilla la 7.9. klo 12.30. Albumi saatavana kirjakaupoista ja nettikaupasta sammakko.com. HEALING-KAKKU SULATTAA POIS EPÄPUHTAUKSIA JA PARANTAA IHOA Tämä öljypuhdistuskakku auttaa parantamaan ihoa. Jo parin viikon aktiivisen käytön jälkeen epäpuhtaudet alkavat hävitä sekä iho alkaa rauhoittua ja kirkastua. Kakun raaka-aineet eivät kuivata ihoa – päinvastoin. Iho syväkosteutuu ja tasapainottuu. Tuote sopii niin naisille kuin miehille, teinitytöille ja -pojille. Tuoksu on yrttisen raikas ja aidot eteeriset öljyt ovat tehokkaita antibakteerisissa ominaisuuksissaan. Kakut ovat luomulaatuista luonnonkosmetiikkaa ja ne valmistetaan käsin Naantalissa. Muoviton ja liimaton pakkaus on tehty zero waste periaattein. Verkkokauppa ja lisätiedot: www.luonkos.fi Kattavasti myös jälleenmyyjiltä Töölöläisessä Tai dekoti Kirpi lässä suunnataan vino katse kokoelman taidehelmiin maksuttomilla queeropastuksilla sunnuntaisin 15.9., 27.10., 17.11. ja 1.12. klo 14.30 alkaen. Taidekoti on auki maksutta yleisölle aina keskiviikkoisin klo 14–18 ja sunnuntaisin klo 12–16. Tilattuja opastuksia ryhmille myös muina ajankohtina (alk. 60 e). Pohjoinen Hesperiankatu 7 taidekotikirpila.fi M ag nu s En ck el l: A la st on nu or i m ie s, 19 20 -lu ku . EGS – HISTORY IS MADE AT NIGHT 7.9.–6.10.2019 Suomen kansainvälisesti tunnetuimman graffititaiteilijan EGSin taidetta on ensimmäistä kertaa esillä Tampereella yksityisnäyttelyssä Galleria Himmelblaussa. History is Made at Night on EGSin on ensimmäinen yksityisnäyttely Suomessa sitten Taidehallin vuoden 2018 menestysnäyttelyn. Esillä on lasiveistoksia, maalauksia ja installaatio sekä Grafiikanpaja Himmelblaussa tehtyä grafiikkaa. Galleria Himmelblau avoinna ke–pe 11–18, la ja su 12–16 Finlaysoninkuja 9, kerros 2B, Tampere www.himmelblau.fi 34 Tietoisuus 28 Peto HEINÄKUUN ALKUPÄIVINÄ elämääni tipahti uusi asia: punainen ruuhi. Toisin sanoen vanha ja hyväksi huollettu lasikuituinen intiaanikanootti. Kumppanini tytär nimesi sen Nestoriksi. Nimi osoittautui hyväksi. Lomakuukauteni oli siinä mielessä poikkeuksellinen, että ristivetoja oli vähemmän, ja pelkälle olemiselle oli hyvin aikaa ja tilaa. Hullaannuin Nestorista siinä määrin, että unennäköaikani kelasin melomiseen liittyvää, ja valveella olon vietin koti-Kuopion lähivesillä aina sään salliessa. Pitkäkestoisin reissu kesti puolitoista viikkoa. Päädyimme myötäisessä tuulessa meteoriittikraatteriin muodostuneelle Suvasvedelle Kallaveden kyljessä. Siellä saarirykelmät sulkeutuvat sokkeloiksi Hornanja Kukkarinselän molemmin puolin. Mökkejä seudulla ei ole ruuhkaksi. Alueen kiviainekseen on meteoriitti-iskun jäljiltä sekoittunut impaktilaavaa. Osa kivistä kumisee hienosti, kun niitä rummuttaa. RAJA IHMISEN JA LUONNON välillä on kuviteltu. Mutta koska se on kuviteltu, se on olemassa. Raja huokoistuu kuitenkin helposti pois. Nyt jälkeenpäin tuntuu, että omani katosi, kun ruuhi irtosi kevyellä työnnöllä rannasta. Tuulen suunta ja voima, aallon suunta, korkeus ja muoto, pilvet säärintaman liikettä kertomassa, oma asento, ote melasta ja varusteiden sijoittelu kanootissa sulautuvat yhteen. Meloessa oleminen voi tarkoittaa intuitiivista toimintaa ja aistimista, jossa asiat liittyvät toisiinsa saumattomasti. Kun kaikella on merkitystä, myös omalla toiminnalla on. Yksinkertaisuuden tunne on lumoava. Luoviminen on järkevää, toisin kuin väkisin reuhtominen pisteen a ja b välillä. Saareen yöksi pystytetyn teltan pinta on metafora rajasta. Hento kangas tuntuu soluseinältä, joka on liian ohut panssariksi, mutta riittävä suoja tuulelta ja sateelta. Öisen metsän henkä, laineen rytmi rantakivillä, heräävät linnut, vieressä tuhiseva kumppani ja oma hengitys ovat unen rajalla viipyillessä kaikki iholla, ei, syvemmällä… ja ehkä syvyyskin on vielä harhainen määre, kun tunnetta kuvaa yhtyminen. Onko virtaan antautuminen hyvä kielikuva solujen raukeamisesta luontoyhteyden lepoon? Luontoon liittymisen kokemukselle ei ole tässä ajassa oikein kieltä, edes sanoja. MISTÄ ÄN ERITYISESTÄ agendasta ei ole kyse siinä, että tähän lehteen päätyi kaksi haastattelua, jotka molemmat purkavat kategorista rajaa ihmisen ja luonnon, tai aineen ja ”hengen” välillä. Turkulaisten tutkijoiden väittämä on, että tietoisuus on luonnonilmiö (s. 34). Kirjailija Riikka Kaihovaara (s. 15) puolestaan kysyy, että jos ja kun ihminen on eläin, miten mikään instituutio, kulttuuri tai teknologia, jonka ihminen on luonut, voisi olla muuta kuin luontoa. Rajan häivyttäminen voi tuntua triviaalilta, mutta tuohon irtirajaamiseen latautuu kuitenkin moni aikamme ongelmista. Kaihovaaran mielestä samaistuminen luontoon herättää aidon suojelun tarpeen. Se on ympäristökriisin kannalta keskeistä. Samaistuminen voi myös lievittää sekä vieraantuneisuuden tunnetta että eksistentiaalista ahdistusta. Luonnosta vieraantunut ja kesyyntynyt on riippuvaisuudessaan helpompi hallittava vallanpitäjälle. Luonnontiede on ylistänyt ympäristöään irrottamalla pienimmänkin hiukkasen omaksi nimekseen, symboliksi, entiteetiksi irti kokonaisuudesta. Samoin tekee kieli. Molemmat ovat hyvää ja tärkeää työtä. Luonnontieteen ja kielen logiikoiden rinnalle voisimme harkita joskus myös samaistumisen työkaluja, pienimpiä yhdistäviä tekijöitä. Naapurini on luonnonilmiö siinä missä minäkin. Kädessäsi on lehden verran lajityypillistä ääntelyä, hyvää Voimahetkeä. JARKKO KUMPULAINEN TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Kumpulainen 044 980 5215 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Miika Auvinen, Hanna Linnove, Velda Parkkinen, Annika Pitkänen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Juhani Alanko, Jyrki Heikkinen, Heikki Innanen, Esko Juhola, Petri Kaikosuo, Sunna Kokkonen, Jussi Lehtonen, Jenni Lindvall, Karim Maiche, Silja Massa, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Ida-Emilia Reini, Katariina Salmi, Henri Salonen & Kaisu Tervonen | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, LuontoLiitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Alma Manu, Tampere | PAINOS 70?000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste Ka nsi: Pe tte ri Tik kan en 7 Häpeä 46 sademetsäpalot 10 Huokoiset rajat Pääkirjoitus ”ÖISEN METSÄN HENKÄ , LAINEEN RYTMI RANTAKIVILLÄ, HERÄÄVÄT LINNUT…” 12 37 Kannabis RIP OLLI
8 • 7 / 2019 Uutiset Elokuussa ilmestyi kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti maankäytöstä. Peliä ei ole menetetty ja paljon on tehtävissä – kunhan raportin mukaan toimitaan. Sademetsien polttaminen on jyrkässä ristiriidassa tiedeyhteisön suositusten kanssa. TEKSTI IIDA SIMES KUVAT LUONNONVARAKESKUS LUKE Syksyn tärkein poliittinen aihe? Mielipide TIMO KELLMAN , Helsinki Ympäristöasiat ovat tietysti tärkeitä. Tämän lisäksi palkkapolitiikka ja niihin liittyvät neuvottelut, sekä työllisyyden hoito ovat kärkipäässä. Talouden kasvaminen ja eurojen riittäminen erilaisiin hankkeisiin on laitettu työllisyyden hoidon varaan. SAMI TALLBERG , Helsinki Olen kirjannut itseni ulos politiikasta, mutta nyt haluan olla mukana vaikuttamassa. Tärkein aihe on varmaan brasilialainen soija, jota tuodaan tänne broilerien ja sikojen syötäväksi. Aihe tuntuu kuvottavalle, ja sen kautta voi edes vähän vaikuttaa. JASMIN NAJIB , Helsinki Vastaan ilmasto ja Amazonin sademetsäpalot . Ilmasto on ollut pinnalla puheenaiheena pitkään, ja Amazonin sademetsäpalot nostettiin äskettäisessä G7-kokouksessa aiheena entistä korkeammalle tärkeysjärjestyksessä. Maankäytön ja ruokaturvan raportti antoi ihmiskunnalle mahdollisuuden I PCC:N MAANKÄYTÖN ja ruoka turvan raportti kertoo, että maatalouden ja metsien vaiku tukset ilmastoon ovat valtavia. Jopa 23 prosenttia ihmisen ai heuttamista ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä syntyy maa ja metsätaloudesta ja maankäytöstä. Jopa 500 miljoonaa ihmistä asuu alueilla, jotka ilmastokriisin edetessä saattavat muuttua ihmiselle kelpaa mattomiksi autiomaiksi. Ilmastonmuutoksen hillitsemisek si täytyy sekä vähentää päästöjä että kasvattaa hiilinieluja, raportti tiivis tää. Metsien hakkaaminen vapauttaa hiiltä ja kasvavat metsät sitovat hiiltä. Suomen erityissyntinä on soiden kuivattaminen ja turpeen poltto, sillä suot uusiutuvat hyvin hitaasti, ja hiili nieluina niitä tarvitaan hidastamaan ilmastokriisiä. RUOKATURVASTA raportti kertoo, että maapallolla on jo vieläkin maaalaa ih miskunnan ruokkimiseen. Sen sijaan ruoan käyttöä pitää tehostaa. Suurin ilmastokriisiä nopeuttava virhe on ruoan haaskaaminen. Ruokaa tuhoutuu tuotantoketjun eri vaiheissa: Satoja mätänee pelloille, ruokaa pilaantuu kauppoihin ja erityi sesti vauraissa teollisuusmaissa kotita loudet heittävät pois valtavasti ruokaa, joka saattaa olla pitkälle jalostettua. Suomalaiset heittävät vuodessa pois keskimäärin 23 kiloa ruokaa hen keä kohti. Ilmastokriisin etenemistä kiihdyt tävät myös erilaiset ruokavaliot. Liha ntuotanto aiheuttaa päästöjä tuotan toketjun eri osissa. Jo laidunmaan hankkiminen ja eläinten rehuntuotan to ovat suuria ilmastoongelmia. EteläAmerikan metsäpalojen tär kein syy on lihakarjan kasvatus, sillä metsiä poltetaan pääasiassa sekä re hun eii soijan kasvatukseen että nau tojen laidunmaiksi. IPCC suosittelee kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtymistä. Suomessa lihan kulutus on kasva nut viimeisten 50 vuoden aikana kol minkertaiseksi. Vaikka lihan kulutus kasvaa edelleen, 17–24vuotiaiden ikä ryhmässä kasvispainotteinen ruoka valio on lisääntynyt vauhdikkaasti. Lähteet: IPCC ja Luonnonvarakeskus Luke EMMI KUKKANEN , Helsinki En seuraa niin hirveästi politiikkaa, mutta ilmasto varmasti puhuttaa, ja sen suhteen alkaa olla jo kiire.
7 / 2019 • 9 UPMKymmenen läsnäolo ja toimet jakavat kansaa Uruguayssa. Maailman suurimman sellutehtaan rakennushanke on moraalinen vedenjakaja, josta riittää draamaksi myös maan kansallisteatterin lavalle. TEKSTI JUSSI LEHTONEN S UOMALAINEN metsä talousjätti UPMKymmene nousee parras valoihin Urugu ayn kansallis teatterissa lokakuussa. Kyse on Henrik Ibsenin klassikko näytelmän Kansanvihollinen uudelleentulkinnasta. Kansanvihollisen alkuperäisessä versiossa norjalaisen pikku kaupungin kylpylän vedet yl lättäen saastuvat ja asukkaat kohtaavat vakavan moraali sen ongelman, jossa vastak kain ovat kaupungin taloudel linen etu ja ihmisten terveys. Urugualaisyleisölle UPM tarjoaa vastaavan tunnistetta van moraalisen ongelman, jos sa oikeus ja kohtuus asettuvat vastatusten talouden tarpei den kanssa. Näytelmän ohjaa radikaaleista klassikkotulkin noistaan tunnettu ohjaaja Marianella Morena. Hän tekee näytelmästä oman versionsa. Morenan mukaan UPMKym menen Uruguayhin suunnitte lema jättimäinen sellutehdas ja sen ympärillä käytävä kiih keä keskustelu tuovat uuden sisällön näytelmälle. ”Ibsenin näytelmä on käy tettävissäni”, Morena sanoo. ”Voin tehdä halkeamia sen eheisiin henkilöhahmoi hin ja heidän näkemyksiinsä. Kirjoitan uutta tekstiä rep liikkien sisään. Aiheena on saastuminen. Henkilöiden to tuudet saastuttavat toisensa. Fiktio ja todellisuus sekoittu vat toisiinsa.” UPM:N UUDELLA TEHTA ALLA on Morenan tulkinnassa, ku ten Uruguayssa ylipäänsä, se kä puolustajia että vastustajia. ”Investoinnilla on niin valtava vaikutus maan talouteen, inf rastruktuuriin, ympäristöön ja elinkeinoihin, että siihen on vaikeaa ottaa itsestään selvää kantaa”, Morena toteaa. Uruguayn perinteinen elin keino on karjanhoito. Maa on aroa, avaraa pampaa. Nyt plantaasi toisensa perään kas vattaa seitsemässä vuodessa täyteen mittaansa nousevaa kloonattua eukalyptusta. Morena kuvaa maiseman muutosta: ”Monet kokevat it sensä saarretuiksi, kun näky mät menevät tukkoon. Pien viljelijät joutuvat luopumaan tiloistaan. Metsä ei ole urugu aylaisille luontainen ympäris tö, kaunis tai turvallinen, ku ten suomalaisille. Monille se on ahdistava.” Ympäristövaikutukset ovat moninaiset. Eukalyptuksen vil jely jättää jälkensä maaperään ja vesistöihin. Jätevedet valu vat jo ennestään hyvin saastu neeseen Rio Plataan. Tuotanto ketjun jokaisella vaiheella on oma jälkensä. Erityisen ahdistavaksi uru guaylaiset kokevat UPM:n suu ren vaikutusvallan pienessä maassa. ”Valtio rakentaa tehtaalle uuden rautatien ja sataman. Ihmiset kokevat, että maan hallitus on rähmällään suur pääoman edessä.” Morenan mukaan kolonia lismin ydin on kielessä. ”Dramaturgina minun teh täväni on dekolonialisoida Ib senin teksti, tehdä siitä oma ni”, Morena sanoo. LATINALAISESSA AMERIKASSA eurooppalainen ajattelu malli vaikuttaa myös espanjan puhumisen kautta ihmisten mielessä. ”Olemme täydellinen apaja kolonialisteille: kielen kautta meidän sisällämme on heitä varten tila jo valmiina. Lati nalainen Amerikka tarvitsee kaikelle hyväksynnän Eu roopasta. Nyt suomalainen suuryritys saa tukevan otteen meidän luonnonvaroiltaan rikkaasta maastamme. Kyllä se on groteski kapitalistinen haltuunotto.” El enemigo del pueblo -esityksen ensi-ilta Comedia Nacionalissa Montevideossa lokakuussa 2019. UPM sai Kansanvihollisen roolin Uruguayssa Marianella Morena Fe ling C ap ela Katukaupassa myydään huumeannoksia, joissa sisältö ei välttämättä vastaa lupauksia. Asiantuntijan mukaan huumeiden laillistaminen saattaisi lisätä yhteiskunnan turvallisuutta. TEKSTI JARI TAMMINEN Arvaamattomat ainesosat ovat ongelma A -KLINIKKASÄ ÄTIÖN äsket täin julkaiseman tutkimuk sen mukaan katuhuumeet sisältävät arvaamatto mia ainesosia. Tutkimuksessa testat tiin käyttäjiltä saatujen annospussien huumausainejäämiä. Aineisto koostui 98:sta käytetystä pussista. Niistä vain hieman reilut puolet sisälsi jäämiä vain myyjän lupaamasta sisällöstä. Näytteis tä 21 sisälsi myydyn huumausaineen ohella myös muita aineita. 17 näyttees sä oli puolestaan jotakin täysin muuta kuin oli luvattu ja kahdeksan ei sisältä nyt mitään päihdyttävää ainetta. TUTKIMUKSEN OTOS on rajattu ja perustui näytteiden antajien oma alotteisuuteen, joten tulokset eivät ole yleistettävissä. Tutkimus kuitenkin vahvistaa käsitystä siitä, että katu ja nettikaupassa ostaja voi saada muuta kuin mitä luulee ostavansa. A-KLINIKKASÄ ÄTIÖN mukaan yk si tapa vähentää huumeiden käytön odottamattomia vaikutuksia olisi tar jota ainetunnistuspalveluita, jossa testata hankittu huume. Positiiviset ry:n Chemsexhankkeen koordinaat tori neurobiologi ja sosionomi Miina Kajos esittää vielä radikaalimman toiveen. ”Jos olisi regulaatiomalli eli huu meita säännösteltäisiin kuten alko holia, niin saataisiin laadunvalvonta ja ikärajat käytölle. Tämä on radikaali toive, mutta jo käytön rangaistuksen poistaminen olisi hyvä alku.” Yhteiskunnan kannalta enna koimattomuus saattaa lisätä riskejä ja haitata sivullisia. ”Vaikka huumeiden käyttö on lai tonta, niin käyttäjien ja kokeilevien määrä on kasvanut vuosien myötä. Ke nen tahansa läheinen tai lapsi voi olla tuleva käyttäjä ja on aika kova rangais tus, jos yksittäisestä kokeilusta voi koi tua järkyttäviä seurauksia. Kuoleman tapaukset ja vammaantumiset voisivat olla vältettävissä”, Kajos kommentoi tutkimusta.
10 • 7 / 2019 Kansainväliset ilmastosopimukset ja IPCC:n suositukset eivät auta, kun vallanpitäjät teke vät pahojaan. TEKSTI IIDA SIMES KUVAT WWF JA IIDA SIMES Sademetsien palaminen on osa Brasilian tuhopolitiikkaa Ajassa B RASILIASSA metsiä pol tetaan suunnitelmalli sesti. Prosessi on aloi tettu jo kauan sitten, jolloin metsään on teh ty avohakkuilla aukko ja. Ne eivät välttämättä näy satelliitti kuvissa, mutta edistävät metsäkatoa: kun aurinko pääsee paistamaan ti heän latvuston läpi maanpintaan saakka, maa kuivuu. Kun kuiva kausi koittaa, polttamiseen valmisteltu met sä sytytetään. Tutkija Carlos Nobre varoitti jo 1990luvun alussa, että jos sademet siä tuhotaan 20–25 prosenttia, tuhot muuttuvat peruuttamattomiksi. Nobre kuvaili alueen muuttuvan savanniksi. Nykyään Nobre on Brasilian edustaja na kansainvälisessä ilmastopaneelissa IPCC:ssä. Äärimmäisyydessään pelotta va vertailukohta Amazonin alueen muutokselle löytyy tutkimalla Sa haran autiomaata. Laajojen Saha ran alueiden tiedetään olleen 10 000 vuotta sitten vihreitä, ja siellä on vir rannut suuria jokia. Pääsyy aavikoi tumiseen oli ilmaston muuttuminen maapallolla, mutta arkeologien mu kaan ihmisen toiminta edisti Saha ran muuttumista autiomaaksi, kun alueen muinaiset asukkaat valtasi vat maaalaa viljelyksille ja suojelivat karjaansa karkoittamalla petoeläimiä tulen avulla. HELSINGISSÄ ELOKUUSSA vieraile va brasilialainen professori Rodrigo Nunes kertoo presidentti Jair Bolsonaron poliittisten toimien ja niitä tu kevan retoriikan perustuvan hajotta miselle, ei rakentamiselle. Bolsonaro on sanonut, että tärkein tä on ”purkaa” aikaisemman hallin non eli ”vasemmiston” aikaansaan noksia. Sademetsien tuhoaminen on keskeinen osa hajottamiseen perustu vaa politiikkaa. Maanviljelijät ja puunhakkaajat polttavat metsiä raivatakseen alaa enimmäkseen karjatuotannon takia. Presidentti Bolsonaro kannustaa heitä. Myös ympäristöhallinto, julkinen koulujärjestelmä ja alkuperäiskanso jen oikeudet ovat presidentin ja uuden hallinnon tulilinjalla. Koulut halutaan yksityistää ja muuttaa kristillisiksi. Alkuperäiskansojen mahdollisuus saada opetusta ja säilyttää kulttuu riaan ovat heikot. Ja alkuperäiskansojen kotikontu ja tuhotaan, kun Amazonin aluetta poltetaan. Bolsonaron toimet jakavat Brasilian kansaa. Tämä on havaittavissa myös Nunesin vierailun aikana Helsingissä, kun hänen esitelmänsä keskeytyy pai kalle saapuneiden brasilialaisten Bol sanaron kannattajien huutoihin. Huu telijat havainnollistavat häirinnällään populismin ristiriitaisuuksia: ”Me haluamme palata yhteen”, nä mä huutavat englanniksi. ”Meidän täy tyy olla samaa mieltä asioista.” Ilmeisesti samanmielisyys koskee vain nykyisen vallanpitäjän aatoksien jakamista. Autoritaarisesta hallinnos ta huolestunutta professori Nunesia ei huolita samanmielisten piiriin. MA APALLON KEUHKOT eli Amazo nin sademetsät ovat tuhoutumassa, vaikka IPCC ja maailman tiedeyhtei sö ovat vuosikausia jyrisseet sade metsien tärkeydestä. Voidaanko tuhot pysäyttää? ”Jos Bolsonaro kokee, että Brasilial le tärkeä maatalous on uhattuna, hän saattaa ryhtyä toimiin”, professori Rodrigo Nunes pohtii. Apulaisprofessori Markus Kröger Helsingin yliopistosta vahvistaa tä män. Hänen mukaansa kansainväli nen painostus on ”se ainoa asia”, joka voi pysäyttää tuhovimman. ”Ulkomaiden on asetettava tuonti kiellot brasilialaiselle soijalle, maissil le, lihalle, kaikille puutuotteille sellu mukaan lukien, kullalle ja timanteil le”, Kröger luettelee. Helena Candido työskentelee tutki jana Helsingin yliopiston kasvatustie teellisessä tiedekunnassa: ”Brasiliassa asioiden ei edes haluta olevan kestä viä. Investointeja, kuten eläkkeitä ja koulutusta, pidetään hyödyttöminä kuluerinä, joita pitää välttää.” Armeijan upseerin ja helluntailai sen presidentti Bolsonaron kannattaja kuntaan kuuluu vauraan eliitin lisäksi asevoimien edustajia ja litteään maa han uskovia. ”KUN KUIVA KAUSI KOITTAA, POLTTAMISEEN VALMISTELTU METSÄ SYTYTETÄÄN.”
Kansainväliset ilmastosopimukset ja IPCC:n suositukset eivät auta, kun vallanpitäjät teke vät pahojaan. Sademetsien palaminen on osa Brasilian tuhopolitiikkaa A IKAIN SAATOSSA kymmenennessä Voimalehdessä 9/2000 ilmestyi va vahduttava juttu ilmastonmuutoksesta. Sen kirjoitti Tampereen yli opiston tiedotusopin opiskelija Oras Tynkkynen. ”Ilmasto lämpenee. Tutkijat uskovat, että Tyynenmeren saarivaltioita ka toaa kartalta, trooppiset tartuntataudit leviävät Intiassa ja hirmumyrskyt pyyhkivät KeskiAmerikkaa. Napajäätiköt ohenevat ja koralliriutat kuolevat”, kirjoitti Tynkkynen. Uhkakuvat kävivät toteen. Vuonna 2000 uskottiin, että Suomessa voidaan olla ilmastonmuutoksen edetessä lottovoittajia: ”Maataloudessa Suomi siirtyy kasvuolosuhteiltaan jon nekin Tanskan paikkeille. Viljelylle suotuisa kasvukausi pitenee vuoteen 2050 mennessä 3–5 viikkoa”, Suomalainen ilmakehän muutosten monitieteellinen tutkimusohjelma Silmu kertoi. ”Kevätvehnä, joka selviää nykyään juuri ja juuri KeskiSuomessa, pärjää 50 vuoden kuluttua jo Kemissä. Maissia voidaan puolestaan viljellä jo Joensuus sa”, Silmun tutkijat arvelivat. MYÖS HUONOIHIN UUTISIIN varauduttiin. Silmun tutkijat varoittivat, että vaikka perunasadot kasvaisivat, niin samalla perunaruttoepidemiat ja tuho laiset lisääntyisivät. Talviurheilun povattiin käyvän EteläSuomessa hanka laksi lumen puutteen takia. Ilmatieteen laitoksen tutkija Heikki Tuomenvirta muistutti, että ”Suo men tarkastelu ei onnistu saariajattelulla, sillä ilmastonmuutos on globaali ongelma”. Tynkkynen lainasi WWF:n selvitystä, jonka mukaan ”Suomen luonto on maailman mittakaavassakin poikkeuksellisen altis ilmastonmuutokselle. Suo men alkuperäisistä luontotyypeistäkin saattaa hävitä yli kaksi kolmasosaa, ja sadat kasvi ja eläinlajit kuolevat sukupuuttoon.” Kirjailija Risto Isomäen Herääminentieteisromaanin innoittamana Tynk kynen pohti Eurooppaan lämpöä tuovan Golfvirran tulevaisuutta: voisiko se kääntyä tai hidastua? Tutkijat eivät osanneet vastata siihen. SADEMETSIEN PALAESSA vuonna 2019 tutkijat pelkäävät erityisesti positiivi sia takaisinkytkentöjä. Ne tarkoittavat ketjureaktioita, joita ei voi pysäyttää: ilmaston lämpeneminen saa aikaan muutoksia, jotka aiheuttavat lisää muu toksia. Jos sateet vähenevät, kuivat kaudet ja monsuunit muuttuvat. Tutki joiden mukaan myös merivirtojen voimakkuus tai suunnat voivat muuttua. Joissain skenaarioissa Suomi ei olisikaan lämmintä maissinviljelyaluetta, vaan hyytävän kylmää seutua. Samalla keskilämpötila maapallolla nousisi ja ilmastonmuutos etenisi. Oras Tynkkynen on nykyisin vanhempi neuvonantaja Sitrassa. Hän pohtii työkseen samoja asioita kuin Voimassa 20 vuotta sitten: ”Monet tuolloin enna koidut ilmastokriisin seuraukset ovat arkea tänään – osin aiemmin ja pahem pina kuin osattiin pelätä. Jos tutkijoiden varoitukset olisi otettu vakavasti, sel viäisimme nyt paljon pienemmillä kustannuksilla ja kärsisimme vähemmän.” Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Juhla vuoden sarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosi kymmenen aikana. ILMASTONMUUTOS MAINITTU! TEKSTI IIDA SIMES Candidon mukaan Bolsonaro pitää kannattajaryhmiä erillään toisistaan ja hallitsee etäältä. ”Varsinkin jos jo tain menee vikaan, hän etsii aina syyl lisiä muista, niin kuin sade metsien paloista on huomattu.” Bolsonaro on kiirehtinyt lietsomaan vihamie lisyyttä luonnonsuojelijoita vastaan syyttämällä heitä Amazonin alueen tuhoista. Ei ole mitattu onko selitys uponnut kannattajiin vai ei, mutta tilastojen perusteella presidentin kannatus on laskusuunnassa. Porto Velhossa palaa 24.8.2019. M ich ael D ant as / W W F Helena Candido (vas.) ja Rodrigo Nunes. Haastattelemassa maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen Helsingin yliopistolta.
12 • 7 / 2019 Kulttuurihäirintä Suomalaiset luottavat poliisiin, eikä luottamusta rapauta edes poliisin rötöstelyt. Luottamus kertoo virkavallan ohella myös yhteiskunnasta ja onnistuneesta prtyöstä. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA P OLIISIT tositelevisiosar jassa virkavalta kohtaa ongelmia, jotka monet meistä tunnistavat. On humalassa koheltavaa väkeä, eksyneitä ihmisiä ja yleistä sekoilua. Sitten on järjestys, perusjämäkkä konstaapeli hässäkän keskiössä. Sarja näyttää poliisin työn sä touhussa, mutta samalla se raken taa toivottua kuvaa viranomaisesta. Tätä voi kutsua prtyöksi, mutta yhtä lailla propagandaksi. Suomalaisten luottamus poliisiin on tutkimusten perusteella huomatta van korkea. Ilmiö ei selity pelkästään koulu vierailuilla tai televisiosarjoilla. Vakaata luottamusta ei heiluta edes massiivisen rikosvyyhdin pääarkkiteh ti ja Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö, Jari Aarnio. Eikä se, että sa maan aikaan Aarnion kanssa toises sa oikeussalissa istui merkittävä osa poliisin ylimmästä johdosta epäiltynä virkavelvollisuuden rikkomisesta. Eikä kyse ole pelkästään poliisijoh don rötösherrojen ja pamppujen teke misistä. Myös rivipoliisit ovat lukeneet luvattomasti vävykokelaiden tai kuol leen hiihtäjän tietoja, turvautuneet tarpeettoman herkästi väkivaltaan ja sortuneet etniseen profilointiin ilman kannatuslukujen kyykkäystä. Miten tämä on mahdollista? TUTKIMUSJOHTAJA Juha Kääriäinen Helsingin yliopistolta on tutkinut kansalaisten luottamusta poliisiin rei lun 15 vuoden ajan. Hän kuvailee ku delman, jonka varaan poliisin imago rakentuu. ”Kansainväliset tutkimukset – esi merkiksi European Social Survey – osoittavat toistuvasti, että Suomessa ja Pohjoismaissa kansalaisten luottamus poliisiin on korkea verrattuna muihin eurooppalaisiin valtioihin. Se luotta mus ei voi olla sattumaa.” Kääriäisen mukaan tähän luotta mukseen vaikuttaa kaksi toisiaan tu kevaa tekijää. ”Ensinnäkin se, että poliisin me nettelytavat ovat reiluja ja tasapuo lisia eli ihmiset kokevat poliisin toi mivan lainmukaisesti. Toisekseen poliisin koetaan toimivan tehokkaas ti ja näin turvaavan yhteiskunnan rauhaa.” Kääriäinen tarjoaa lisäargumentin esittämäänsä oletukseen: ”Voi olla, että suomalainen poliisi on poikkeukselli sen reilu, puolueeton ja tehokas, mut ta meillä ei ole kunnollista näyttöä tai tutkimusta tästä. Vertailevaa tutkimus tietoa ei ole.” Tutkimusta siis tarvitaan lisää. ”Jos voisimme verrata toimintaa eri maissa toisiaan vastaavissa tilan teissa, voisimme arvioida poliisin toi mintaa paremmin. Voi tietenkin olla, että tilanteita vertailevan tutkimuksen myötä tulisimme samaan tulokseen, että suomalainen poliisi on poikkeuk sellisen luotettava.” Poliisille itselleen tämä luottamus on tärkeää, sillä se parantaa poliisin toimintakykyä. Luottavaiset kansalai set ovat yhteistyökykyisiä. POLIISIN LUOTETTAVUUTTA selvittä neet tutkimukset kertovat kokemusten sijaan mielikuvista. Mielikuvat raken tuvat esimerkiksi median välityksellä tai kaverin, tai kaverin kaverin kerto man perusteella. Usein vastaajilla ei ole henkilökohtaista kokemusta polii sin toiminnasta. Oikeusministeriö on huomauttanut, että kansalaisten luottamus poliisiin näyttäisi heikkenevän, mikäli he itse ovat olleet tekemisissä poliisin kans sa esimerkiksi rikoksen uhrina. Kan salaisten luottamus poliisiin on siis enemmänkin luottamusta abstraktiin instituutioon ja ajatukseen poliisista. Kääriäinen muistuttaa, että luotta muksen taustalla voi olla laajempia yhteiskunnallisia selityksiä. ”Meillä on suhteellisesti tarkasteltu na tulonjakoon ja koulutukseen liitty vä tasaarvo. Ylipäätään hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat paremmalla tolalla kuin monessa muussa maas sa. Siten tilanteet, joihin poliisi joutuu puuttumaan ovat meillä hyvin erilai sia kuin vaikka Britanniassa, puhu mattakaan Yhdysvalloista.” Suomessa ei ole niin paljon ristirii toja, joita poliisin pitäisi ratkoa tai joita sen toiminta synnyttäisi. Turvallinen yhteiskunta luo vähemmän painetta poliisia kohtaan kuin turvaton. ”Esimerkiksi katurikollisuus syn nyttää turvattomuutta ja samalla tyy tymättömyyttä, joka kohdistetaan po liisiin. Jos taas saamme kulkea kadulla turvallisin mielin, tyytymättömyyttä on vähemmän. Tämä turvallisuus kui tenkin selittyy laajemmilla yhteiskun nallisilla tekijöillä, ei poliisin toimilla, mutta poliisi saa siitä kuitenkin kun niaa”, Kääriäinen jatkaa. TOISTA MA AILMANSOTA A pidetään vedenjakajana nykyaikaisen propa gandan kehityksessä. Sen aikana pro pagandaelokuvat kypsyivät, ja sodan jälkeen propaganda ja viihde ovatkin olleet tiukasti toisiinsa sulautunei ta. Tätä kehitystä johtaa Yhdysvallat Holly woodin voimalla, mutta myös Suomi tekee osansa. Väitöstutkimusta propagandasta te kevä Silja Pitkänen ja kirjailija VilleJuhani Sutinen kirjoittavat teokses saan Propagandan historia näin: ”Ei kenties voida sanoa, että elo kuva olisi lähtökohtaisesti propagan distinen media, mutta selvää on, että sillä on monia piirteitä, jotka sopivat hyvin propagandan käyttöön. Elokuva, ainakin mukaansatempaava tarinalli nen elokuva, vetoaa voimakkaammin tunteisiin kuin järkeen ja tarjoaa ko konaisvaltaisesti mukaansatempaa van elämyksen. Lisäksi elokuva antaa valokuvallisen realismin tukemana ymmärtää ilmentävänsä todellisuut ta silloinkin, kun se kertoo fiktiivistä tarinaa.” Suomessa puolustusvoimat on osallistunut Tuntemattoman sotilaan tuotantoon, ja intistä on tehty tosi tele visiotakin. Samoin poliisi on edes auttanut poliisisarjojen tuottamista ja poliisin toimintaa on kuvattu esimer kiksi Poliisittositelevisiosarjassa. Poliisien maailmassa on myös otet tu avoimesti askelia dokumentaari suudesta kohti fiktiivisyyttä: Poliisit – Kotihälytys on näytelty sarja, jossa esitetään dramatisoituna tapahtumia, joita ei ole näytetty Poliisitsarjassa. Raja toden ja tarinan välillä muuttuu entistäkin häilyvämmäksi. Kutsutaan ko näiden sarjojen tuotantoon osallis tumista prtyöksi vai propagandaksi on lopultakin semantiikkaa. ”Propagandasanalla on hieman ne gatiivinen kaiku”, Kääriäinen toteaa ja jatkaa: ”Valloillaan on ehkä ajatus, että propaganda pitää sisällään tarkoitus hakuista ja johdattelevaa sisältöä. Ja sen, että valta ohjailee kansan mielipi teitä. Mutta sitähän tehdään koko ajan joka puolella, se on selvä asia mai nonnasta lähtien. Kaikki, jotka halua vat yhteiskunnallista valtaa, pyrkivät mielipiteisiin vaikuttamaan. Keinot vaihtelevat ja on sanojasta kiinni kut sutaanko sitä propagandaksi vai joksi kin muuksi mielipidevaikuttamiseksi.” Kääriäinen pitää todennäköisenä sitä, että poliisin toimintaa kuvaavat tositelevisiosarjat Suomessa ja muual la ovat näyteltyjä – ainakin johonkin mittaan saakka. ”Varmasti poliisi pyrkii luomaan it sestään positiivista imagoa. He tekevät yhteistyötä tuotantoyhtiöiden kanssa, koska hyötyvät siitä. Voidaan miettiä, että rakennetaanko sitä kuvaa rehelli sesti. Ja onko esimerkiksi televisiosar jojen avulla luotu kuva todenmukai nen”, hän jatkaa. PROPAGANDAN VAIKUTTAVUUS on vaikeasti mitattavissa ja riippuu mo nista tekijöistä. Osallistumalla televi siosarjojen tuottamiseen poliisi voi kuitenkin huolehtia vähintään siitä, että esillä pysyvät sen kannalta mie luisat seikat. Samalla tutkimusjohtaja Kääri äinen muistuttaa, että terve epäilys viran omaisia kohtaan on ihan kaik kien etu. Vallan käyttäjät tarvitsevat myös kriittisen katseen ja vahtikoirat. P OLIISIN virkavelvollisuuteen ja virkavastuuseen kuuluu, että julkisen vallan käytössä on noudatettava tarkoin lakia. Tämä on erityisen tärkeää, koska poliisilla on väkivaltamonopoli maan rajojen sisäpuolella. Poikkeuksellinen valta tuo poikkeuksellista vastuuta. Yhteiskunnan järjestystä valvovaan poliisiin kohdistunut väkivalta voidaan katsoa väkivallaksi koko yhteiskuntaa kohtaan. Samoin poliisin väkivalta ja muu asiaton käytös tulisi nähdä yhteiskunnan väkivaltana kansalaista kohtaan. Valta tuo vastuuta
7 / 2019 • 13 To im itu ks ell ist a ain eis to a Kerrankin rehellinen tarina viranomaisten korruptiosta ja rankaisemattomuuden kulttuurista, jossa kytät ovat kovia ja syyttäjät välinpitämättömiä. Propagandaa ilman muuta.
14 • 7 / 2019 ”Tavallaan kai se on hieman röyhkeätäkin sanoa, mutta minua kiinnostavat oikeasti vain elämän suuret kysymykset”, dokumentaristi ja kirjailija Riikka Kaihovaara kertoo.
7 / 2019 • 15 Tehtaiden piiput, tietokoneet, tekoäly, kulttuuri ja lentokoneet ovat osa luontoa, koska myös ihminen on. Riikka Kaihovaara kaivautuu esseekokoelmassaan syvälle luontomme perusteisiin ja villiyteen. TEKSTI JA KUVA JARKKO KUMPULAINEN Vieraantuneet atomit A LKUKEVÄ ÄSTÄ 2014 Riikka Kaihovaaraa ympäröineeseen ”umpioon avautui aukko”. Hän kuvaa kyseistä hetkeä kir jassaan Villi ihminen ja muita luontokappaleita (Atena, 2019). ”Vieraantuneisuus muuttui hetkek si elämäntuntoon”, hän kirjoittaa. ”Leikkasin vadelmapensaita siirtola puutarhamökillämme. Sormia paleli. Kurkiaurat lensivät hitaasti tai vaan yli. Maa paljastui sulavan lumen alta. Teki mieli muuttua itsekin maak si, yhtyä multaan. Tuntui kuin rajat minun ja ympäröivän luonnon välil lä olisivat ohentuneet. Kaikki tuli lä hemmäs, iholle: sulavan maan tuoksu, nokkosten polte, kanahaukan kimeät huudot.” VIISI VUOTTA MYÖHEMMIN Kaiho vaara on keskustelemassa Luonnon tieteen museossa juuri julkaistusta kirjastaan. Kiteyttäen siinä on kyse luontosuhteestamme. Esseekokoelma on omakohtainen sisäavaruudellinen tutkimusmatka; poleeminen, ristirii tainen ja lähteiltään runsas. ”Esseen kirjoittaminen on ajatus ten selkiyttämistä. Alkaessani kirjoit tamaan, en tiennyt kaikkea sitä mitä siinä nyt väitän”, Kaihovaara toteaa. Vihje aihevalinnan syystä löytyy kirjasta. ”Vieraantuminen on epämääräisen ahdistuksen syy ja seuraus. Joku voi si kutsua sitä masennukseksi. Tiedän, mistä kirjoitan”, hän avautuu. ”Todellinen vieraantuneisuus […] tarkoittaa ihmisen erkaantumis ta jostakin, joka on osa meitä. Yhte yden katkeamista. Vieraantuminen on irrallisuuden ja ulkopuolisuu den tunne, arkielämän alla vaaniva merkityksettömyyden kokemus, jon ka yritämme karistaa mielestämme. Tyhjyys, joka huohottaa niskaan”, kir jailija kuvailee. Tyhjyyden kohtaaminen johtaa ky symyksiin olemassaolon selittämättö myydestä. ”Kirjassa olen koettanut hahmottaa maailmankuvaani ja helpottaa eksis tentiaalista ahdistustani. Minulla on sellainen olo, että myös siihen eksis tentiaaliseen ahdistukseen löytyy vas taus sieltä villiydestä tai villistä luon nosta”, Kaihovaara pohtii. LOGIIKKA, jota Kaihovaara kirjassaan kutoo, asettaa ihmisen ja luonnon eril lisyyttä korostavat rakenteet kyseen alaisiksi. Jos ihminen kerran on osa luontoa, niin miten mikään ihmisyy den luoma voisi olla muuta. ”Ajattelen myös kulttuurin kumpua van luonnosta. Samoin kaikki mitä ih minen tekee ja tuottaa, olivat ne sitten instituutioita, rakenteita tai mitä ta hansa konkreettista – on luontoa.” Kaihovaara ehdottaa, että kulttuu rin ja luonnon dynamiikkaan pääsisi pureutumaan paremmin kesy–villija ottelun kuin luonto–kulttuurivastapa rin kautta. ”Kesyä on kaikki semmoinen, jon ka ihminen on ottanut hallintaansa, tai jota ihminen jollakin tavoin kontrol loi, tuottaa tai tekee. Villiä on se, joka ei ole hallinnassamme, joka on omala kista ja itsenäistä, uutta luovaa, mää rittelemätöntä ja rajaamatonta.” Lopulta kesyys ja villiys eivät ole niin etäällä toisistaan. ”Yhteiskuntamme on steriili, kliini nen ja kontrolloitu, tai näin me aina kin me kuvittelemme, mutta pinnan alla on koko ajan kaikkea mikä vaikut taa, samoin kuin päidemme sisä ja ul kopuolella on pintojen alaiset vaikutti mensa”, Kaihovaara analysoi. ”Pyrkiessämme hallitsemaan villiä luontoa pyrimme hallitsemaan omaa pimeää puoltamme”, kirjan lehdistö tiedote kiteyttää. KAIHOVA AR AN MIELESTÄ villiyden kokemus on elinehto. Ihminen ei ole kesyttänyt ainoastaan ympäristöään ja muita luontokappaleita, vaan myös itsensä. ”Villiyden teemaan kietoutuu vah vasti myös seksi, siinä villiys joko to teutuu tai ei toteudu. Se voi olla joko symbolien raskauttamaa, tai ajattelun, kulttuurin ja sivistyksen kerrostamaa, tai sitten vaistonvaraista, suoraa ja paljasta. Seksi on hyvä esimerkki ke sytetyn ja villin erosta. Siinä jokainen voi tunnustella sitä omaa villiyttä tai sen puuttumista”, kirjailija pohtii. Kritiikin kohteeksi joutuu myös ro manttinen luontosuhde. Myös se voi olla tapa eriyttää ihminen luonnosta. Feminismissä puhutaan ylistämällä alistamisesta. ”Olisi liian helppoa kritisoida vain luonnon hyödyntämisen ja hyväksi käyttöön tähtäävää luontosuhdetta. Yhtä kieroutunutta on vaalia luonto suhdetta, jossa luontoon kehotetaan menemään kuin museoon.” Kaihovaara viittaa tällä yleiseen oh jenuoraan, jossa kehotetaan ottamaan luonnossa ainoastaan valokuvia ja jät tämään vain jalanjälkiä. Kyseinen suh tautuminen puhutteli aikanaan myös kirjailijaa itseään. ”Luonto, neitsytäiti, ei saanut saas tua ihmisen kosketuksesta”, Kaihovaa ra muistelee. ”Vastakkainasettelu ’paha ihminen’ ja ’hyvä luonto’ alkaa toteuttaa itse it seään. Toiseuttaminen mahdollistaa väkivallan ja hyväksikäytön. Jos pys tyisimme näkemään luonnossa saman ristiriitaisuuden, saman rumuuden, jonka tunnistamme itsessämme, niin ehkä samaistuminen luontoon olisi helpompaa. Ja juuri samaistuminen herättää todellisen huolen, synnyttää halun suojella”, Kaihovaara ajattelee. Itsemme luonnosta eriyttäminen ja luonnon kohteleminen ”toisena” on Kaihovaaran mielestä asia, josta ympäristökriisissä on pohjimmiltaan kyse. ”Olemme tehneet sen ymmärtämät tä sitä, että kaiken minkä me teemme luonnolle, teemme itsellemme.” Ei pelkästään ympäristökriisi, mut ta myös elämän teknologisoitumien ja kulttuurin käsitteellistyminen yhä sy vemmille metatasoille ajassamme ai heuttaa vastareaktiona kaipuun kohti luontoa. ”Ehkä tämä nykytilanne tavallaan pakottaa ihmisen palaamaan sinne luontoon. Vaikka emmehän me loo gisesti katsoen voi palata mihinkään mikä on itseämme. Mutta ihminen voi ehkä löytää sen uudelleen”, Kaihovaa ra arvailee. KAIHOVA ARA EI PELKÄ Ä tuoda esiin omaa epävarmuuttaan vaikean aiheen parissa. ”Huomaan että puhun tai kirjoitan itseäni koko ajan pussiin. Toisin sa noen kritisoin romanttista luontosuh detta, mutta samalla kuitenkin haikai len semmoista villiyttä”, Kaihovaara puntaroi. Jo kirjan kirjoittaminen aiheesta on paradoksi, koska ihmisen erottautumi nen luonnosta tapahtuu keskeisimmin symbolisessa kielessä. ”Teollinen maatalous ja teknologia vieraannuttavat meidät maasta, sym bolit erottavat meidät todellisuudesta. […] Symbolit välittävät kokemuksia, mutta ne eivät itsessään ole kokemuk sia”, Kaihovaara kirjoittaa. Lopulta villiys on luopumista. ”Villiys on kulttuurisesta ehdollistu misesta vapautumista tai niiden pyyh kimistä pois. Loppupeleissä se on luo pumista jopa symbolisesta kielestä ja ajattelusta.” ”Ne tajuu, jotka tajuu”, Kaihovaara päättää lempifraasiinsa. Riikka Kaihovaara • s. 1980 Vantaalla, asuu Helsingissä • Kirjailija, toimittaja ja dokumentaristi • Kirjoittanut kirjat Villi ihminen ja muita luontokappaleita (Atena, 2019) sekä Riippumaton puutarha – Teollisen ruoantuotannon romahdus ja permakulttuurin perusteet (Visio, 2012). • Ohjannut dokumenttisarjat HuumeSuomen historia ja Seksi-Suomen historia sekä mm. dokumentin Kallonmetsästäjät. • Työskentelee YLE:lla dokumenttiohjaajana ja käsikirjoittajana. On työskennellyt aiemmin muun muassa toimittajana MOT-ohjelmassa. ”VIERAANTUMINEN ON IRRALLISUUDEN JA ULKOPUOLISUUDEN TUNNE, ARKIELÄMÄN ALLA VAANIVA MERKITYKSETTÖMYYDEN KOKEMUS, JONKA YRITÄMME KARISTAA MIELESTÄMME.” Luonto
MENTORITOIMINTA: mahdollisuus tutustua saman ammattialan ihmisiin ja auttaa maa hanmuuttajamiehiä töiden etsimisessä. TUKIHENKILÖTOIMINTA: etsimme vapaa ehtoisia ystäväksi ja tueksi maahanmuuttaja miehille. KESKUSTELURYHMÄ: suomenkielistä kes kustelua maahanmuuttajille ja suomalaisille. Vieraasta Veljeksi -hanke yhdistää suomalaisia ja maahanmuuttajamiehiä! B u T LVisirkus KESKI-POHJANMAAN KANSANOPISTO Opistontie 1, 68300 KÄLVIÄ | 040 808 5035 | info.kansanopisto@kpedu.fi ESITTÄVÄ TAIDE – TANSSI ESITTÄVÄ TAIDE – TEATTERI KUVATAIDE JA KÄDENTAIDOT KIRJOITTAMINEN | VALOKUVATAIDE VAPAITA OPISKELUPAIKKOJA! Vielä ehdit hakea Iloa ukulelesta ja 2 529 muuta kurssia Helsingin työväenopisto ilmonet.fi Ilmoittaudu nyt Tärkeä dokumentti jo kadonneista teoksista ja graffitipaikoista maalarien kertomana. 35€ + postikulut >> kauppa.voima.fi / tilaukset@voima.fi PERINTÖ – HELSINKI GRAFFITI 1992–2017
7 / 2019 • 17 ”DEMOKRAATIT EIVÄT TULE VOITTAMAAN VAALEJA PELKILLÄ ÄLYKKÄILLÄ SUUNNITELMILLA. IHMISET HALUAVAT TUNNETTA NYT MYÖS VASEMMALTA.” Tulevien USA:n presidentin vaalien villiksi kortiksi on ilmaantunut Marianne Williamson. Hän kertoo edustavansa kasvavaa aaltoa ihmisiä, jotka etsivät korkeampaa viisautta. TEKSTI JANNE SIIRONEN Ihmeiden aika New age -politiikka K UN Marianne Williamson tammikuussa ilmot tautui demokraattien presidenttiehdokkaaksi, reaktio oli juuri niin rie mastunut kuin saattaa odottaa. Kirjailija, luennoitsija ja Oprah Winfreyn ”spirituaalinen neuvonan taja” Williamson edustaa juuri sitä va semmistoälyköiden syvästi inhoamaa Hollywoodhengellisyyttä, joka on vii me vuosina hiipinyt vaivihkaa myös valtavirtaan selflove-hashtageina ja voimauttavina teepussiaforismeina. New Age bisneksessä Williamson on pioneeri, joka on vuosien varrella ke rännyt huomattava määrän uskollisia seuraajia. 67vuotiaan Williamsonin kokemus politiikasta rajoittuu vuoden 2014 epä onnistuneeseen kampanjaan kongres sivaaliehdokkaana. Kannuksensa hän on hankkinut suosittuna puhujana, kirjailijana ja hyväntekijänä. Vuonna 1989 Williamson perusti Project Angel Food järjestön, joka on tähän mennes sä kotiinkuljettanut 12 miljoonaa ate riaa liikuntarajoitteisille ja sairaille Los Angelesissa. Poliittisesti William son seisoo demokraattien vasemmalla laidalla, ja on tärkeimmissä kysymyk sissä samoilla linjoilla Bernie Sandersin kanssa. Demokraattien ensimmäisessä tele visioidussa vaalidebatissa Williamson synnytti meemiaallon haastaessaan Donald Trumpin vihan ja rakkauden kaksintaisteluun. Korni esiintyminen ei peittänyt alleen tosiasiaa, että Wil liamson hallitsi myös faktat, eikä pe lännyt sanoa lavalla asioita joiden ym pärillä muut ehdokkaat vain tanssivat. Toisen debatin jälkeen Williamson oli googlatuin ehdokas 49 osavaltios sa viidestäkymmenestä. Williamsonin terävin huomio oli, että demokraatit eivät tule voittamaan vaaleja pelkillä älykkäillä suunnitelmilla. Ihmiset ha luavat tunnetta nyt myös vasemmalta. TAVALLAAN MARIANNE Williamsonin hahmo on kolikon kääntöpuoli samas ta ilmiöstä joka on tuottanut Donald Trumpin. Amerikka on aina halunnut uskoa ihmeisiin, ja heihin jotka uskalta vat niitä luvata. Peabodypalkittu jour nalisti Kurt Andersen avaa kirjassaan Fantasyland yhdysvaltalaisten rakkaut ta niin sanottuun maagisen ajatteluun. Tärkeimmän syyn fantasiaan kal lellaan olevalle mielenmaisemal le Andersen löytää amerikkalaisten suhteesta uskontoon. Jo ensimmäiset maahan muuttaneet puritaanit vaali vat ajatusta yhdysvaltalaisista ”juma lan valittuna kansana”. Vapaus uskoa mihin huvittaa on amerikkalaisuuden ydinarvoja, ja toiminut kasvualustana monille voimakkaille lahkoille, kuten mormonismille, kristilliselle tieteelle, skientologialle ja helluntalaisuudelle. Jeesuksen lisäksi Amerikka on ai na uskonut myös self help kulttuuriin. Kaikkien aikojen myydyimpien kirjo jen listalta löytyy kymmeniä elämän taitooppaita; esimerkiksi Napoleon Hillin ällistyttävät 70 miljoonaa kap paletta myynyt Ajattele oikein – menesty! (1937). Amerikkalaiselle identitee tille tärkeitä ovat olleet myös Horatio Algerin ryysyistä rikkauksiin tarinat, myönteisten ajatusten parantavaa voimaa julistanut New Thought oppi, 60luvun Human Potential liikkeet, sekä Freudiin perustuva terapiakult tuuri. 60luvulla, vastakulttuurin myötä nousseet New Age -filosofiat loivat en tistä otollisemman ilmapiirin maagi selle ajattelulle. New Agen alkujuuret han löytyvät 1800luvun romantiikasta ja ajan okkultisista pohjavirtauksista kuten teosofiasta. Liikkeen luonteen omaisin piirre on postmodernille ajal le sopiva ”yksilöllinen ja monista eri lähteistä ammentava henkinen kehi tys”. Itse käsite New Age on epämää räinen ja vanhentunutkin sateenvarjo termi, jonka alle on niputettu kaikkea mahdollista ufoista wiccaan. 80luvulla New Age siirty valta virtaan. ET otti kontaktia elokuvissa, Shirley MacLaine esitteli edellisiä elämiään television puolella, ja valkoi sessa talossa Reaganit vastaanottivat vaivihkaa johdatusta vaikutusvaltaisil ta astrologeilta. Todellinen vesimiehen aika Ame rikassa alkoi kuitenkin vasta kun te levision ykkösnainen Oprah Winfrey alkoi promotoida erilaisia New Age teemoja ohjelmassaan 90luvulla. Sa dat puhujat ovat saaneet uralleen en nennäkemätöntä nostetta vierailtuaan Winfreyn talkshowssa tai tämän hen kisen kasvun erikoisohjelmassa Super Soul Sundayssa. Yksi heistä on Marian ne Williamson. WILLIAMSONIN OPISKELEMA ja opet tama Ihmeiden oppikurssi edustaa viime vuosisadan New Thought teo logiaa puhtaimillaan. Vuonna 1976 julkaistu 1 333 sivuinen teos on erään lainen radikaali uudelleentulkinta kristinuskosta ”spirituaalisena psyko terapiana”. Williamsonin läpimurto teos Palatkaamme rakkauteen (1992) tiivisti vaikeaselkoisen kurssin ope tukset 300 sivun paketiksi. Oprah ot ti kirjan ja Williamsonin erityissuo jeluunsa, ja siivitti teoksen myynnin miljoonalukuihin julistamalla kuinka se auttoi häntä kokemaan 157 ihmettä. Vaikka New Age termi jäi jonnekin 90luvulle, itse liike elää kukoistus kauttaan. Uusiksi brändättynä, siistis ti hyvinvointikategoriaan sijoitettuna, se on soluttautunut amerikkalaiseen elämäntapaan joogana, mindfulnes sina, meditaationa, astrologiana ja enkeleinä. Williamsonin luokittelu pelkäksi koomiseksi marginaalihörhöksi ei tee oikeutta sille äänensävyn muutoksel le, joka on tapahtunut ympärillämme. Tavallisissakin kahvipöytäkeskuste luissa voimaudutaan, saadaan merk kejä universumilta ja kuunnellaan in tuition ääntä. Kuten Trump aiemmin, myös Wil liamson edustaa joukkoa, jonka ole massaoloa valtavirtamedia ei erityisen hanakasti tunnusta – tai edes tunnista. Kamppanjasivullaan Williamson pu huu ”kasvavasta aallosta ihmisiä, jotka etsivät korkeampaa viisautta”. Tämä aalto voi olla jo suurempi kuin CNN:n uutishuoneessa halutaan myöntää. Marianne Williamson nojaa pitkään amerikkalaiseen hengelliseen traditioon.
18 • 7 / 2019
7 / 2019 • 19 TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVAT KATI KOVÁCS Mustalla huumorilla häirintää vastaan Italialaistunut sarjakuvataiteilija manaa kuumenevan kotimaansa politiikkaa, kertoo kuinka selvisi eitoivotusta huomiosta kaduilla ja fiilistelee muuttuvaa Suomea. H ELSINGIN ja Rooman erottaa kaksituhat ta kilo metriä ja lop pukesän iltapäivänä kymmenen lämpöas tetta. Voima tavoittaa hikisen taiteilijan kännykkäkameran kautta. Roomassa on yhä kolmekym mentä astetta, ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu EteläEuroopassa rajummin kuin Suomessa. ”Helteet ovat todellakin kovempia kuin ennen ja pieniä pyörremyrskyjä eli trombeja on enemmän”, sarjakuva taiteilija Kati Kovács havainnoi. Italia on suomalaissyntyiselle Ko vácsille sielun kotimaa. ”Tiesin aina, että en tule asumaan Suomessa. Olin kuullut äitini liftaus reissuista Italiaan, maa oli samal la sekä tuttu että vieras. Ja onhan se taidemaailman suurten nimien koti maa.” Kovács tuntee itsensä suomalaisek si, jolla on unkarilaiset juuret ja joka on kotonaan Italiassa. Mutta samalla hän identifioituu sekä eurooppalaisek si että maailmankansalaiseksi. ”On hienoa, että olen voinut nähdä maailmaa nuoresta asti. Siitä on tullut tietty avoimuus ja uteliaisuus, ja että on itsestään selvää, että ihmiset voivat toimia eri tavoin.” UUSIMMASSA ALBUMISSA AN Quo vadis, Katalin? (WSOY 2019) Kovács kuvaa vakio hahmonsa, nuoren vaalea hiuksisen saparopään, lähtöä Italiaan. Hahmo on taiteilijan fiktiivinen oma kuva, mutta albumi ei ole yhtä arkirea listinen kuin 2010luvun omaelämä kerralliset sarjakuvat yleensä. ”En kerro kokemuksistani sinäl lään, vaan mustan huumorin ja ke peyden kautta ulkopuolelta, kuin näy telmänä. Silloin ne eivät tunnu niin henkilökohtaisilta.” Todellisia tapahtumia on yhdistelty eri reissuilta ja muokattu paremmak si tarinaksi. Mukaan otetuilla episo deilla, olivat ne sitten tosia tai keksi tympiä, on jokin ikonisempi merkitys. Ne kertovat aina jostain suuremmas takin kuin vain tietystä yksittäisestä tapahtumasta.” Oikeasti elämä oli turvallisempaa kuin sarjakuvassa. Sarjakuvassa pää henkilö esimerkiksi päätyy kadulle ilman rahaa, töitä tai asuntoa. Hänet heitetään ulos hotellista, jolle tekee asumista vastaan kotitöitä etsiessään samalla töitä piirtäjänä. Todellisuudes Katalin ”Kati” Kovács • Syntynyt 1963 Helsingissä, asunut Roomassa vuodesta 1986. • Julkaissut 15 sarjakuva-albumia. Kolme niistä on Pauli Kallion käsikirjoittamia. • Useita sarjakuva-alan palkintoja, kuten Puupäähattu (1999), Lempi Grand Prix (2004) ja Sarjakuvataiteen valtionpalkinto (2014). • Teoksia käännetty ranskaksi, ruotsiksi, saksaksi ja unkariksi. • Sukujuuria Unkarissa. Isoisä muutti Suomeen 1930-luvulla. Henkilökuva
20 • 7 / 2019 sa Kovács toimi lastenhoitajana italia laisessa perheessä. ”Olin au pairina Italiassa 18–19 vuotiaana. Palasin Suomeen opiskele maan, mutta 23vuotiaana lähdin Ita liaan uudelleen ja sillä tiellä olen vie läkin. Matkassa oli mukana itsensä etsimistä, mutta tärkeintä oli kuiten kin piirtämisen halu. Se on aina ollut tärkeintä.” Taiteen löytäminen ei vaatinut it sensä etsimistä. Jo kotona kannustettiin piirtämään ja suvussa oli taiteilijoita. ”Tiesin jo lapsena että haluan taitei lijaksi, ei ollut mitään muuta vaihto ehtoa. Olen kirjoittanut 10vuotiaa na ystäväkirjan ’Minusta tulee isona’ kohtaan sarjakuvataiteilija.” Quo vadis, Katalin? albumissa siir rytään realistisen matkakuvauksen jälkeen Rooman imperiumin aikaisiin bakkanaaleihin. Satyyri siivittää tie tä taiteelliseen menestykseen. Siirty mät todesta fantasiaan ovat tyypillisiä Kovácsia. ”Mielikuvitus on aivan mahtava, huumaava, rajaton voima, joka voi viedä minne vain! Lapsillahan se on luonnostaan, miksi sen täytyisi kado ta? Täytyy aivan varoa, että se ei ota liian suurta roolia arjessa, etten katoa kokonaan mielikuvitusmaailmaan, vaikka olisin siellä kuinka kotonani.” Lapsuuden harrastuksista ei ole ka donnut myöskään puihin kiipeily, jota Kovács harrastaa lähimaastossa lenk keilyn lomassa. Mieskuva on Kovácsin tuotannossa kaksijakoinen: himon kohde ja ahdistelija mahtuvat samalle aukeamalle. Tämän ja edellisen aukeaman kuvat ovat Quo vadis, Katalin? -albumista. ITALIALAISESSA KULTTUURISSA oli aluksi oppimista. ”Jos minulle hymyiltiin kadulla, hy myilin takaisin. Se oli minulle aivan luonteva reaktio. Siitä kuitenkin seu rasi aina yritys keskustella tai muu pyrkimys kontaktiin. Kesti kauan op pia, että pitää olla vakavailmeisempi jos ei huvita puhua. Italialaiset itse osaavat tämän, naiset kääntävät tylys ti päänsä pois.” Kovácsin sarjakuvissa on paljon seksuaalisuutta. Näkökulma on roh kean ja seikkailunhaluisen heteronai sen. Hänelle miehet ovat halun koh teita, joita on ihana vietellä. Välillä he ovat ahdistelijoita, joista pitää päästä eroon. Hän suhtautuu huumorilla mo lempiin tapauksiin. ”Tilanteista, joissa yritettiin teh dä läheisempää tuttavuutta kuin it seäni kiinnosti, selvisin yleensä mus tan huumorin avulla. Aloin jutella tyyppien kanssa, ja sain ne puhu malla häipymään. En ollut aggressii vinen, mutta pilailin heidän kustan nuksellaan. Tajusivat, ettei minua kiinnostanut.” Metodin oppimiseen meni jonkin aikaa. ”Oli aika, jolloin en halunnut men nä ulos, kun en jaksanut kohdata si tä huomion kärttämistä. Halusin olla rauhassa. Ulos menemiseen piti aina henkisesti valmistautua. Siksi on iha naa, että tulee vanhaksi. Kontaktin ottaminen on vähentynyt, ja se ei ole samanlaista. Vanhemmat miehet ovat hyväkäytöksisempiä, più educati.” KOVÁCS ARVOSTELEE töissään usein seksuaalisuuteen liitettyä kaksinais moralismia. Quo vadis, Katalin? albumissa pää henkilö törmää ahdistelijoihin paitsi kaduilla, myös töitä hakiessa. Mahdol lisia työnantajia kiinnostavat enem män muut asiat kuin taiteilijan piir rokset. Siitä suivaantuneena hän alkaa piirtää peniksiä, mutta joutuu piirros tensa takia vaikeuksiin. Kovács piirsi metooliikkeen tee moista jo vuosikymmeniä ennen hash tageja. Päähenkilö pakotetaan usein seksuaalisiin tekoihin vasten tahtoaan ja ällötys myös välittyy lukijalle. ”Metoo on hieno asia, mutta on han raiskauksista aina puhuttu! Tosin ennen oli yleensä sellainen sävy, että asiaa pitäisi uhrin hävetä. Ei tarvitse!” Viidakkonaisena Vatikaanin varjossa kokoelmassa (2008) on kaksikin raiskaustarinaa. Molemmissa seksiin pakotetaan henkeä uhaten. Tarinan opetus on, että elämme viidakossa ja pedot pitää tunnistaa itse. ”Siinä kerroin asian aivan niin kuin se tapahtui. Aika auttoi pääsemään yli.” Mikään ei kuitenkaan hetkau ta päähenkilön seksuaalista itsevar ”OIKEASSA ELÄMÄSSÄ NEITSYT, JOSTA OLIN KIINNOSTUNUT, OLI KYLLÄ SUOMALAINEN KUNDI.” ”EN YHDISTÄ HÄIRINTÄ KOKEMUKSIA OMAAN SEKSUAALISUUTEENI. NE OVAT KAKSI TÄYSIN ERI ASIAA! SEKSUAALISUUS ON OSA MINUA, JOTA EI VOI PYYHKIÄ POIS!”
7 / 2019 • 21 Pään lyöminen yhteen katukahvilassa tavatun miehen kanssa perustuu tositapahtumiin. ”Olimme horoskoopeiltamme oikeastikin kauris ja oinas. Siitä se keskustelu sitten lähti. Miehen päästä kuului todella kova raksaus”, taiteilija muistelee. muutta. Tämä vastaa taiteilijan omaa kokemusta. ”En yhdistä häirintäkokemuksia omaan seksuaalisuuteeni. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa! Seksuaalisuus on osa minua, jota ei voi pyyhkiä pois! Kiitän tästä sitä, että olen saanut kas vaa rauhassa ja kehittyä vahvaksi, et tä kukaan ei ole tärkeässä kehitysvai heessa ahdistellut.” Kovács kuvaa seksuaalisuutta myös ilolla ja ilkikurisella huumorilla. Sapa ropäinen päähenkilö muun muassa pesee kuukautisverensä tahrimia vie raan talon lakanoita kiihkeiksi käy neiden salabileiden jäljiltä, päätyy or jien hemmottelemaksi arvovieraaksi ja viettelee pienoismalleja keräilevän neitsytnuorukaisen. ”Oikeassa elämässä neitsyt, josta olin kiinnostunut, oli kyllä suomalai nen kundi”, Kovács paljastaa. KOVÁCS KÄY SUOMESSA muutaman kerran vuodessa ja yleensä, kuten tä näkin vuonna, ainakin Helsingin sarja kuvafestivaaleilla. ”Suomi on paljon teknisempi maa kuin Italia, aivan toisenlainen todel lisuus! Aina kun tulen käymään on tullut joku uudistus ja olen ihan ulal la että miten joku arkinen asia toimii. Esimerkiksi matkakortit. Ja pääkau ”TÄLLAISTA EI OLE OLLUT ENNEN! ENNEN POLITIIKASSA PUHUTTIIN KOHTELIAAMMIN JA ASIALLISEMMIN, NYKYÄÄN KUIN JUTELTAISIIN JOSSAIN BAARISSA. MUUTKIN KUIN SALVINI OVAT RÄÄVÄSUISIA LIIOITTELIJOITA.” punkiseudulla rakennetaan koko ajan, maisema on aina erilainen!” Katukuva näyttää muutenkin eri laiselta. ”Kun lähdin 1980luvulla, Suomi oli todella valkoinen maa. Nyt katukuva on paljon kansainvälisempi. Italiassa taas on ollut aina ulkomailta tulleita, ja monta maahanmuuttoaaltoa näi näkin vuosina, kun olen asunut tääl lä: 1980luvulla oli skandinaavien au pairien aika ja filippiiniläisiä kodin hoitajia, sitten tuli puolalaisia miehiä töihin. Entisen Jugoslavian alueen ha jotessa sieltä tuli paljon ihmisiä. Mut ta kyllä nykyinen pakolaistragedia on silti uutta.” Italian pääministeri Matteo Salvini nousi valtaan siirtolaisuutta ja Eu roopan unionia vastustamalla. Hän on kieltänyt pakolaisten auttamisen. Ko vács ei arvosta johtajan toimia. ”Sille ei ole sanoja mitä Salvini te kee! Tällaista ei ole ollut ennen! Ennen politiikassa puhuttiin kohteliaammin ja asiallisemmin, nykyään kuin jutel taisiin jossain baarissa. Muutkin kuin Salvini ovat rääväsuisia liioittelijoita.” Italian päivänpoliitiikan valtavat heilahtelut eivät suoraan näy Kovác sin arjessa keskiluokkaisella esikau punkialueella Rooman ulkopuolella. Taiteilija seuraa menoa tiedotusvä lineistä. Nykyhallituksen sekaannus ilahduttaa. ”Nyt governo on kriisissä ja se on hyvä! Salvinilla on ollut tietty hegemo nian rakentamisen taito ja kyky vedota ihmisten tunteisiin, mutta yhä absur dimmaksi menevä liioittelu ja selkeät valheet ovat kääntyneet häntä itseään vastaan. Moni, joka on uskonut häntä, on siirtynyt tukemaan muita.” Poliittiset ennusteet tarjoavat kui tenkin Salvinin Legapuolueelle mah dollisten uusien vaalien jälkeen jopa suurempaa voittoa. ”Ehkä aina tarvitsee mennä johon kin ääripisteeseen, ja sitten tapahtuu nyrjähdys toiseen suuntaan, kun tie toisuus lisääntyy”, Kovács arvioi. MYÖS SUKUPUOLIROOLIT ovat muut tumassa Italiassa – ainakin vähitellen. Naismurhat, femminicidi, ovat kuuma puheenaihe niin kaduilla kuin medias sakin. Eli puhutaan siitä, miten miehet tappavat entisiä puolisoitaan kostoksi siitä, että nämä eivät halua olla hei dän kanssaan. Valitetaan, että tuomiot murhista ovat liian lieviä ja että lähes tymiskieltojen rikkomisesta valittavia naisia ei oteta tosissaan. Poliisia ja oi keusjärjestelmää vaaditaan ottamaan nämä asiat vakavammin. ”Tappojen taustalla on ajatus, että nainen on objekti ja miehen omaisuut ta. Se on todella syvällä italialaisessa kulttuurissa”, Kovács huokaa. Suomessakin puhutaan parisuhde väkivallasta. ”On täälläkin turvataloja, mutta ei varmaan tarpeeksi, ja on numeroita, joihin voi soittaa jos tarvitsee apua. Mutta samalla julkisessa keskustelussa puhutaan esimerkiksi siitä, että nais ten pukeutuminen ei oikeuta raiskauk siin. Siitä ollaan jo yhtä mieltä.” Asioihin vaaditaan muutosta, mutta kovin laajoja kulttuurisia muutoksia ei ole näkyvillä. ”Patriarkaaliset arvot ovat niin sy vällä italialaisessa kulttuurissa. Vaikka miehet tietävät, mikä on väärin, käy töksen muuttumiseen menee ainakin sukupolvi.” JOISSAIN ASIOISSA muutos on hidas ta myös Suomessa. ”Kun tulen käymään Suomeen, hen gailen vanhojen kavereiden kanssa. Välillä tuntuu, että mikään ei muutu.” Helppo yhteydenpito tuo lähei syyden tunnetta välimatkan ylikin ja Kovács on kotonaan luovan alan kup lassa, joka on varsin samanlainen Suo messa ja Italiassa. Kovácsin Suomikuva on romantti nen. ”Kun mietin mitä kaipaan Suomes ta, ensin mieleen tulevat makkara, sauna, järvi, yötön yö… Ihan hirveitä kliseitä! Mutta niiden kliseiden takana on konkreettisia asioita, joihin liittyy paljon tunteita ja muistoja.” ”TAPPOJEN TAUSTALLA ON AJATUS, ETTÄ NAINEN ON OBJEKTI JA MIEHEN OMAISUUTTA.”
Paras dekkarisarjakuva! Prix Trophée 813 2015 Prix Polar'Encontre 2016 Paras käännösalbumi! Herra Koipeliini -palkinto 2017 www.sininenjanis.fi Palkittu sarjakuvadekkari myynnissä NYT! Trilogian päätösosa! Trondheim Oiry Puutarhakatu 34, Tampere | ti–to 9–17, pe 9–18, la–su 10–18 www.tampereentaidemuseo.fi
7 / 2019 • 23 DIY Omakustanteiden alakulttuurissa kopiokoneella monistetut sarjakuvalehdet, painetut albumit ja kokeelliset taidetuotteet siivittävät lukijoiden ja tekijöiden kohtaamisia. TEKSTI JA KUVAT MIIA VISTILÄ S UURI osa Suomessa vuo sittain julkaistuista sar jakuvista on tekijöiden omakustanteita. Kaikki eivät laske paksuja oma kustannepainotuotteita zineiksi, mutta Suomen suurimmilla sarjakuvafestivaaleilla Helsingissä nii tä esittelee Zine Fest. Se on vallannut tapahtuman alasta neljänneksen. Vaikka kopiokoneellakin tehtyjä pienlehtiä yhä julkaistaan, omakus tannetta ei välttämättä erota isom man kustantajan teoksesta muu kuin tuotantorakenne: tekijä vastaa itse ko ko prosessista, ideoinnista ja piirtämi sestä kirjaksi taittamiseen ja valmiin tuotteen myymiseen. Usein omakustanteita tehdään, jos muuta kustantajaa ei löydy tai halu taan tehdä jotain taiteellisesti kokeile vampaa. Zinejä harrastava rovanieme läinen kuvataidekasvatuksen opiskelija Piri Huhtanen on nähnyt ja tehnyt kaikenlaista: ”On tullut vastaan kukkien sieme niä zinen sivujen välissä, ckasetteja zinen kylkiäisenä, taitettavia sivuja, joista muodostuu uusi kuva. Kaverin kanssa teimme yhteen zineemme jou lukalenterin.” Painotuotteissakin leikitellään muodoilla. Sarjakuvataiteilija Miissa Rantanen julkaisi keväällä kämme nen kokoisen minikirjan, jossa kuvia on yksi sivulla. Juhannussahti on tosi tarina, kuvaus sahdin teosta. Seuraa vaksi Rantanen suunnittelee A3ko koista teosta. ”Omakustanteita ei tarvii taivuttaa ulkopuolelta tuleviin sääntöihin tai neuvoihin eikä markkinalogiikkaan. Kustantajasta olisi iloa, jos diiliin kuu luisi kustannustoimittaja, mutta sarja kuvien tapauksessa niin ei suurim maksi osaksi ole. Joten ainut, mistä jään paitsi, on se, ettei kukaan myy, markkinoi ja jakele mun puolesta”, Rantanen summaa. YKSINKERTAISIMMILLA AN A6kokoi nen zine syntyy A3kokoisesta arkis ta taittelemalla. Edes nitojaa ei tarvi ta, sakset kylläkin. Toinen perinteinen muoto on A4arkeista nidottu A5 kokoinen lehti. Zinejen tekeminen aloitetaan usein porukalla koulussa, jossa voi käyt tää kopiokonetta. Huhtasen tarina on tyypillinen: ”Kun aloitin 2007 yliopistoopinnot Rovaniemellä, tutustuin Jiipu Uusitaloon, joka houkutteli minut osallis tumaan hänen Ruskea valo zineensä. Ruskean valon hiipuessa pistim me kaverin kanssa pystyyn oman, Dieselnorsu zinen, jonka ajatuksena oli tuoda Lapin yliopiston ja sen aikaisen TAIKin kuvataidekasvatuksen opiskeli joita yhteen. Dieselnorsun jälkeen tein yliopisto ja sen jälkeen taidekouluaika na muutamia omia zinejä. Omien zine jen lisäksi yritän aina mahdollisuuksien mukaan osallistua muiden julkaisemiin pienlehtiin, joihin voi tarjota töitä.” Monet sarjakuvataiteilijat julkaise vat töitään omakustanteina, kustan tajien kautta ja internetissä. Kasvuun perustuvaa talousteoriaa kriittisesti käsittelevää sarjakuvaalbumia kus tantajalle työstävä Uusitalo analysoi julkaisutapojen eroja: ”Zineissä kiehtoo se teeseitse kulttuuri ja jatkumot punkista johon kin William Blaken itse painamiin kirjoihin 1700luvulle. Koko proses sin haltuunotto mukaanlukien mo nistaminen ja kasvokkain tapahtuva myyminen tuntuu minusta kiinnos tavalta ja tärkeältä. Mutta blogissa päivänpolttavia aiheita pystyy kom mentoimaan nopeasti ja täysmittaisia sarjakuvakirjoja piirtäessä kustanta jan tuoma rahallinen sijoitus on köy hälle taiteilijalle helpotus, usein jopa välttämättömyys.” ZINEKULTTUURISSA viehättää luki joiden kohtaaminen ja tapahtumien yhteisöllisyys. ”Omakustanteita myymällä saa suoraa kiitosta omasta työstä. Paras ta on kun ihmiset aidosti uskovat ta rinaan selailun perusteella”, kertoo eläintarinoita piirtävä Laura Nieminen Porista. Etenkin suuren kaupunkien ulko puolelta tuleville omien töiden myy minen on tapa tutustua myös muihin sarjakuvantekijöihin. Kouvolalainen Nikke Lindholm komppaa: ”Internet on nykyään kätevä ja va paa julkaisukanava, muttei se vaan tunnu samalta kuin fyysinen läpyskä hyppysissä. Olen käynyt myymässä tuotoksiani eri sarjakuvafestivaaleil la vuodesta 2017 alkaen ja tuntuu niin paljon paremmalta kohdata lukijoita ihan oikeasti, eikä vain kotona pohtia, lukeeko näitä minun nettisarja kuviani oikeastikin joku. Samoilla reissuilla pääsee myös tapaamaan muita zine sarjakuvataiteilijoita.” Kohtaaminen voi tapahtua myös aiheiden kautta. Sarjakuvissa jae taan usein oman elämän kipeitäkin ulottuvuuksia. ”Tein aluksi outoja huumoriplä jäyksiä, mutta myöhemmin siirryin henkilökohtaisempiin sarjakuviin, joi den julkaiseminen toimii terapeuttise na kokemuksena. Ne voivat olla myös lukijoille voimavarana. Itse ainakin koen voimauttavaksi ja jopa lohdut tavaksi, kun saan lukea sarjisblogeis ta ja zineistä muiden näkökulmia esi merkiksi mielenterveysongelmien kanssa kamppailemiseen”, Huhtanen avautuu. Kirjoittaja on tehnyt useita zinejä ja sarjakuvaomakustanteita. Hän on myös opettanut zinejen tekemistä. Zine Fest • Järjestetään Suvilahden Tiivistämöllä 7.–8.9. osana Helsingin sarjakuvafestivaaleja. • Ohjelmassa luentoja, paneelikeskusteluja, esityksiä ja työpajoja. Ohjelmaa suomeksi ja englanniksi. • Kunniavieraina Eisner-palkittu Max Sarin, Otava Heikkilä ja Natalia Kekkonen. Lavalla nähdään myös muun muassa Sira Moksi, Pertti Jarla ja sarja kuvaneuvos Johanna Rojola. • Tunnettiin aiemmin nimellä Pienlehtitaivas. • Lisätietoa: sarjakuvafestivaalit.fi/ zine-fest/
LISÄÄ OHJELMISTOSTA: WWW. SARJAKUVAFESTIVAALIT.FI H e l s i n g i n sarjakuvafestivaalit Helsinki comics festival 7.–8.9.2019 suvilahti kunniavieraina: Maria Björklund (fi), Kate Charlesworth (uk), Konrad Nuka Godtfredsen (GL), Hanna Gustavsson (swe), Anna Haifisch (DE), Sunna Kitti (fi), Rosi Kämpe (fi), Sira Moksi (fi), Ida Neverdahl (no), Reetta Niemensivu (fi), Ville Ranta (fi), Seppo (fi), Karstein Volle (No), Willem (NL), Otava Heikkilä (fi), Max Sarin (fi). MARIA BJÖRKLUND – PLANEETTA Z FESTIVAALITAITEILIJAN NÄYTTELY 5.-28.9.2019 Galleria Sarjakuvakeskus porthaninkatu 9 WILLEM –SARJAKUVIA JA PILAPIIRROKSIA 15.8.-31.9.2019 Rosebud Kolmen sepän kirjakauppa, Aleksanterinkatu 21 ISO SARJAKUVANUMERO 2.–29.9. Kallion kirjasto, Kupolisali, Viides linja 11 ROSI KÄMPE – SPIDER-GWEN 30.8.-20.9. Suvilahti TBA, Kaasutehtaankatu 1, rakennus 8 TOHTORI MATTI HAGELBERG– LAULU LÄSKIMOOSEKSESTA 3.8.–8.9.2019 MUU Kaapeli Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C TOMMI MUSTURI – PÄÄTTYMÄTTÖMÄT ELÄMÄT 3.8.–8.9.2019 MUU Galleria Lönnrotinkatu 33 FINNO-UGRIC COMICS! 5.-29.9.2019 Kulttuurikeskus Stoa, Parvigalleria, Turunlinnantie 1 7.-8.9.2019 Kattilahalli, festivaalikahvila, Sörnäisten rantatie 22 KARSTEIN VOLLE – ILLUSTRATIONS & COMICS 4.-21.9.2019 Siltanen Hämeentie 13 B ERITTÄIN SALAINEN TISSIMERENNEITOSEURA: TISSI-IMPERIUMIN VASTAISKU 8.9.2019 klo 19:30-22 Alakulttuurikeskus loukko Castreninkatu 7 JENNA OLDÉN & EMILIA MÄKELÄ – 5/5 AD 22.8.-15.9.2019 Kalasataman Vapaakaupungin Olohuone Kauppakeskus REDI, Hermannin rantatie 5 AVANTGARDE VEKKULA 29.8.-8.9.2019 Oranssi Kaasutehtaankatu 1, rakennus 11 SODANKYLÄ – HELSINKI HANNA GUSTAVSSON & SUNNA KITTI 15.8.–6.9.2019 Annantalo 2.kerros, Annankatu 30 HEIKKI RÖNKKÖ: P.O.E.+ 5.-29.9.2019 Galleria Bokvillan Hämeentie 125 TOMMI MUSTURI – IHMISEN MUOTOISIA 24.6.–31.12.2019 Kahvila Puhuri Kauppaneuvoksentie 18 teemat 2019: vaikuttava sarjakuva, ympäristö, & pohjoinen anna haifisch 1.-30.9. ravintola sörkan ruusu pääskylänrinne 3 näyttelyt 2019 lisää ohjelmistosta: www.sarjakuvafestivaalit.fi
7 / 2019 • 25 Ilmastokriisi Turvetuotanto on mittava taakka ilmastolle, vesistöille ja suoluonnolle, sanotaan IPCC:n tuoreessa raportissa. Suomi on maailman suurimpia turpeen tuottajia. Turvesuomi-projekti tähtää turpeennoston hallittuun alasajoon. LISÄÄ OHJELMISTOSTA: WWW. SARJAKUVAFESTIVAALIT.FI H e l s i n g i n sarjakuvafestivaalit Helsinki comics festival 7.–8.9.2019 suvilahti kunniavieraina: Maria Björklund (fi), Kate Charlesworth (uk), Konrad Nuka Godtfredsen (GL), Hanna Gustavsson (swe), Anna Haifisch (DE), Sunna Kitti (fi), Rosi Kämpe (fi), Sira Moksi (fi), Ida Neverdahl (no), Reetta Niemensivu (fi), Ville Ranta (fi), Seppo (fi), Karstein Volle (No), Willem (NL), Otava Heikkilä (fi), Max Sarin (fi). MARIA BJÖRKLUND – PLANEETTA Z FESTIVAALITAITEILIJAN NÄYTTELY 5.-28.9.2019 Galleria Sarjakuvakeskus porthaninkatu 9 WILLEM –SARJAKUVIA JA PILAPIIRROKSIA 15.8.-31.9.2019 Rosebud Kolmen sepän kirjakauppa, Aleksanterinkatu 21 ISO SARJAKUVANUMERO 2.–29.9. Kallion kirjasto, Kupolisali, Viides linja 11 ROSI KÄMPE – SPIDER-GWEN 30.8.-20.9. Suvilahti TBA, Kaasutehtaankatu 1, rakennus 8 TOHTORI MATTI HAGELBERG– LAULU LÄSKIMOOSEKSESTA 3.8.–8.9.2019 MUU Kaapeli Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 C TOMMI MUSTURI – PÄÄTTYMÄTTÖMÄT ELÄMÄT 3.8.–8.9.2019 MUU Galleria Lönnrotinkatu 33 FINNO-UGRIC COMICS! 5.-29.9.2019 Kulttuurikeskus Stoa, Parvigalleria, Turunlinnantie 1 7.-8.9.2019 Kattilahalli, festivaalikahvila, Sörnäisten rantatie 22 KARSTEIN VOLLE – ILLUSTRATIONS & COMICS 4.-21.9.2019 Siltanen Hämeentie 13 B ERITTÄIN SALAINEN TISSIMERENNEITOSEURA: TISSI-IMPERIUMIN VASTAISKU 8.9.2019 klo 19:30-22 Alakulttuurikeskus loukko Castreninkatu 7 JENNA OLDÉN & EMILIA MÄKELÄ – 5/5 AD 22.8.-15.9.2019 Kalasataman Vapaakaupungin Olohuone Kauppakeskus REDI, Hermannin rantatie 5 AVANTGARDE VEKKULA 29.8.-8.9.2019 Oranssi Kaasutehtaankatu 1, rakennus 11 SODANKYLÄ – HELSINKI HANNA GUSTAVSSON & SUNNA KITTI 15.8.–6.9.2019 Annantalo 2.kerros, Annankatu 30 HEIKKI RÖNKKÖ: P.O.E.+ 5.-29.9.2019 Galleria Bokvillan Hämeentie 125 TOMMI MUSTURI – IHMISEN MUOTOISIA 24.6.–31.12.2019 Kahvila Puhuri Kauppaneuvoksentie 18 teemat 2019: vaikuttava sarjakuva, ympäristö, & pohjoinen anna haifisch 1.-30.9. ravintola sörkan ruusu pääskylänrinne 3 näyttelyt 2019 lisää ohjelmistosta: www.sarjakuvafestivaalit.fi Tavoitteena turvetuotannon lopettaminen TEKSTI PETRI KAIKOSUO KUVAT JUHANI ALANKO S UOMI on yksi maailman turverikkaimmista maista. Noin 95 prosenttia Euroopan turvesuomaaperästä on Suomessa ja Suomi on yksi maailman suurimpia turpeen tuottajia. Yli 50 prosenttia maailman energiaturpeesta ja noin 25 prosenttia Euroopassa käytetystä kasvuturpeesta nostetaan tällä hetkellä Suomen maaperästä. Turvetta käytetään muun muassa energiantuotantoon polttamalla, kasvualustojen ja esimerkiksi turvemullan valmistamiseen sekä eläinten kuivikkeeksi. Monin tavoin käytännöllinen aines on ympäristön kannalta kyseenalainen. Suurimmat turpeennoston ja sen polttamisen aiheuttamat ympäristöhaitat ovat ilmastonmuutoksen kiihdyttäminen, vesistöjen pilaantuminen, suoluonnon tuhoutuminen ja haitat uhanalaisille lajeille. Turve uusiutuu noin 2 000 –3 000 vuodessa. Sitä kulutetaan koko maailmassa, ja etenkin Suomessa, enemmän kuin uutta syntyy. Maailmanlaajuisesti turve on luokiteltu fossiiliseksi rinnastettaviin polttoaineisiin, Suomessa ”hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi”. TURPEEN TUOTANTO nauttii Suomessa mittavia valtiontukia, minkä vuoksi turve on täällä halpaa. Turvebisneksen vuotuinen liikevaihto on maassamme tällä hetkellä noin 300 miljoonan euron luokkaa. Turpeen tuotantoa tuetaan 200 miljoonalla eurolla vuosittain. Jos ympäristöhaittoja jaettaisiin eri alojen työllistävyyden suhteen, kisailisi turvetuotanto aivan omassa sarjassaan. Sähkön tuotannossa turpeen osuus on vain noin 6 prosenttia, mutta se aiheuttaa 20 prosenttia sektorin hiilidioksidipäästöistä. Turpeen energiakäyttö tuottaa vuosittain yhtä paljon kasvihuonekaasupäästöjä, kuin koko Suomen henkilöautoliikenne yhteensä. Metsien ja maan käytön pitää muuttua, varoittaa hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC elokuun 8. päivä julkaistussa raportissaan. Suot ja turve maat täytyy suojella, metsiä pitää istuttaa lisää ja bioenergian käyttöä rajoittaa globaalisti. Kasveja täytyy viljellä monipuolisemmin ja lihansyöntiä tulee vähentää. Huhtikuun alussa käyntiin polkaistun Turvesuomi-projektin on tarkoitus ”nopeuttaa turvetuotannon hallittua alasajoa”. ”Tämä on välttämätöntä hiilidioksidipäästöjemme leikkaamiseksi. Alasajo tulee toteuttaa suunnitellusti siten, ettei alan yrittäjille ja työntekijöille tule kohtuuttomia haittoja. Keinoja siihen on”, sanoo Turvesuomi-projektin käynnistäjä Mikko Neuvo. Projekti pyrkii poliittiseen vaikuttamiseen yritysmäisin keinoin. ”Toimintamalli tähtää mahdollisimman suoraan vaikuttamiseen. Budjetti menee suoraan mainontaan ja somevaikuttamiseen, joka on havaittu tehokkaaksi. 200 eurolla saadaan 50 000 – 100 000 ihmistä kiinni”, Neuvo kertoo. Tarkoitus on, että vaikuttavuutta pystyisi myös myymään suoraan verkkokaupan kautta, ostamaan konkreettiT URPEEN TUOTANTOA – ja sen mittavia valtiontukia – perustellaan esimerkiksi energiantarpeella, työllisyysvaikutuksilla ja jopa ekologisuudella. Perustelut ontuvat, arvioi Turvesuomi-projektin vetäjä Mikko Neuvo. ”Turvetuotannon on väitetty työllistävän jopa 12?000 henkeä. Nykyisin Bioenergia ry ilmoittaa turveteollisuuden suoraksi työllistäväksi vaikutukseksi 2?300 henkilötyövuotta, mutta tässäkin luvussa on todennäköisesti ilmaa yli puolet”, hän kertoo. Esimerkiksi tuulivoimatuotannon suora työllistävä vaikutus on jo nyt turveteollisuutta suurempi, noin 2?600 henkilötyövuotta. ”Jos turve-energia korvattaisiin tuulivoimalla, työpaikat lisääntyisivät yli 7?000 henkilötyövuoteen. Nettovaikutus olisi noin 5?000 uutta työpaikkaa, joten tässäkin mielessä turvetuotanto kannattaa ajaa alas nopeasti.” Kysymys turpeentuotannosta nähdään helposti maalaisten ja kaupunkilaisten etujen välisenä ristiriitana, jolloin siitä tulee periaatekysymys. Neuvon mukaan ristiriitaa ei todellisuudessa ole. ”Tulisi päästä näkemään se, että turpeesta luopuminen on mahdollisuus, joka tuo lisää investointeja ja työpaikkoja, varsinkin, jos se korvataan uusiutuvilla energialähteillä, kuten biokaasulla, tuulivoimalla tai maalämmöllä.” Valtiolta ei Neuvon mukaan tarvittaisi kovinkaan kalliita tukia. ”Eläköitymiset ja ansiosidonnaiset niille vapaaehtoisille ihmisille, jotka poistuvat siitä. Kuntien olisi järkevää tarttua tähän ensimmäisten joukossa, koska se on jossain vaiheessa tulossa kuitenkin.” Lisätietoa: www.turvesuomi.com Turve tuulivoimaksi? sia tekoja. Tämä on tuore tulokulma poliittiseen vaikuttamiseen. ”Asiakas voisi palkata henkilön esimerkiksi kahdeksi tunniksi feissaamaan tai maksaa toimittajalle palkkion siitä, että tämä tekee juttua turpeesta. Projekti on tarkoituksella kapea-alainen, että voisimme saada jotain konkreettista aikaan.” TÄLLÄ HETKELLÄ Turvesuomi-projekti on käytännössä nettisivut ja ihmisiä, jotka kirjoittavat erilaisia sisältöjä. Verkkosivuilla www.turvesuomi.com julkaistaan vaihtuvien asiantuntijoiden ja tunnettujen vaikuttajien kirjoituksia eri näkökulmista. ”Projektin sivuille ovat kirjoittaneet turpeeseen liittyvistä aiheista esimerkiksi Sitran johtaja Mari Pantsar, entinen sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) sekä Rinteen hallituksen jälkimmäisen puoliskon sosiaali ja terveysministeriksi valittu Hanna Sarkkinen (vas.).” Projekti ei rajoitu verkkoon, vaan kenttäkäynneistä on jo sovittu suomalaisten ja ulkomaalaisten toimittajien kanssa. ”Haluan, että pystymme muodostamaan mahdollisimman laajapohjaisen näkemyksen siitä, miten tämä alasajo toteutetaan. Tämän pohjalta lähdetään laatimaan konkreettista ohjelmaa, ehdotuksia ja suosituksia siitä, mitä voidaan alkaa tehdä.” Näkyvyyttä haetaan hiljalleen enemmän. Se vaatii pääomia. ”Rahoitusta on tähän mennessä saatu yksittäisiltä henkilöiltä. Yrityksiä olisi kiva saada mukaan, mutta tämä on hankalampaa. Harkitsen, pitäisikö tästä tehdä yhteiskunnallinen yritys”, Neuvo pohtii. Kuivatusojat on kaivettu tarpeettoman syviksi, jolloin likaista vettä pääsee vesistöihin etenkin keväisin Ähtärin Liesjärvellä. Juhani Alanko on tehnyt Liesjärvestä dokumenttielokuvan, joka löytyy netistä Turvesuomen sivuilta.
26 • 7 / 2019 Seksuaalisuus Seksityöntekijä voi olla ensimmäinen ihminen, joka koskettaa vammaista ihmistä muuten kuin neutraalin hoidollisesti. Erityisryhmien ja seksityön välillä kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa asenneilmapiirin ja alaa leimaavan hämärän julkisuuskuvan vuoksi. TEKSTI ANTTI KURKO KUVA HANNA LINNOVE ”Runkkaa mua, kun en itse pysty” I SÄ KANTA A aikuista liikuntavammaista poikaansa ylös portaita. Laskee hänet makuuhuoneen vuoteelle ja poistuu alakertaan. Seksityöntekijä Tiia Forsström aloittaa työnsä. Universaaleihin ihmisoikeuksiin kuuluu jokaisen oikeus omaan seksuaa lisuuteensa ja sen toteutumiseen. Seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen on useimmille tärkeä osa hyvää elämää. Mutta kuinka tarpeet voivat tyydyttyä, jos vamman takia ei itsetyydytys onnistu, eikä elämässä ole myöskään toista ihmistä, jonka kanssa toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan? Moni vammainen ihminen joutuu tukeutumaan elämänsä aikana apuun myös seksin suhteen. Avusteinen seksi jaetaan ammatillisesti kahteen osaan – passiiviseen ja aktiiviseen auttamiseen. Passiivista avustamista on seksitilanteiden mahdollistaminen, kuten tapaamisen järjestäminen tai dildon ojentaminen. Aktiivinen avustaminen tarkoittaa avustettavan koskettamista seksuaalisissa tilanteissa, kuten kondomin asettamista paikalleen tai yhdyntäasentoon auttamista. Joissain tapauksissa aktiivinen avustaminen voi tarkoittaa myös surrogaattitoimintaa eli sijaiskumppanina toimimista. Tällainen aktiivinen seksissä avustaminen on jo hyvin lähellä seksityötä, jota Tiia Forsströmin kaltaiset ammattilaiset tarjoavat. Omalla nimellään esiintyvä Forsström on poikkeus alalla, jossa lähes kaikki toimivat anonyymisti. Hän toimii seksuaalioikeuksia edistävän Sexposäätiön puheenjohtajana ja on kirjoittanut hiljattain ilmestyneen kirjan Ammattirakastaja (Like 2019). Kirjassa hän kertoo seksityöstä omakohtaisten kokemusten ja haastatteluiden kautta. ”Julkisuuden ansiosta minut löytävät helposti sellaiset ihmiset, jotka eivät osaa etsiä seksipalveluita sieltä missä niitä tarjotaan. Myös seksuaaliterapeutit ja -neuvojat ohjaavat luokseni, koska he tietävät, että olen koulutettu ja minulla on kokemusta erilaisista teemoista,” Forsström kertoo. MONELLA ON HARHAKUVA siitä, että henkilökohtainen avustaja ei saisi antaa asiakkaalleen seksityöntekijän yhteystietoja, koska se voitaisiin tulkita parittamiseksi. Tosiasiassa parituksen määritelmän täyttyminen edellyttää taloudellista hyö tymistä toisen tekemästä seksityöstä. Seksityöhön ei myöskään juuri törmää vahingossa, sillä parituslaki käytännössä estää seksityöntekijöiden palveluiden mainostamisen kaikkialla muualla paitsi kansainvälisillä escort-sivustoilla. Seksiä myydään kaikkialla, missä ihmiset etsivät seuraa, eli esimerkiksi deittisovelluksissa erilaisilla kiertoilmauksilla. Tämä ylläpitää alaan liittyvää epämääräistä mielikuvaa. Tällä hetkellä kenen tahansa on vaikea löytää oikeaa tietoa seksipalvelujen tarjoajista. Usealle toisen ihmisen avusta riippuvaiselle vammaiselle tilanne on vielä vaikeampi, mikäli hänellä ei ole pääsyä viestintävälineisiin tai niiden käyttöä on rajoitettu. Yleinen asenneilmapiiri asettaa myös rajoja sille mikä koetaan sallituksi ja mikä ei. Kaikki eivät tunne henkilöä, joka avustaisi seksityöntekijän luokse kuten alun esimerkin isä, joka kantoi poikansa suoraan sänkyyn. Kysyntä ja tarjonta eivät tällä hetkellä kohtaa vammaisuuden ja seksityön välillä. Forsströmin mukaan monet seksityön ammattilaiset kaipaisivat rohkaisua kohdata erilaisia ihmisiä, sillä kokemukset vammaisuudesta ovat yleensä vähäisiä. ”Muutama vuosi sitten, kun minulle tuli ensimmäinen vammainen asiakas, jännitin huomattavan paljon ja mietin vain, että missä kaikessa voin mokata tai sanonko jotain hölmöä. Aika pian ne huolet alkoivat tuntua ihan hassuilta”, Forsström nauraa. Forsström kokee, että vammaisten kanssa tehty seksityö ei välttämättä aina ole mitenkään erityisen poikkeavaa. ”Välillä poikkeaa, välillä ei. Ihmiset yleensäkin eroavat toisistaan kehollisesti, kokemuksellisesti ja odotusten kannalta aivan valtavasti. Minulle voi tulla esimerkiksi aikuisia miespuolisia asiakkaita, jotka eivät tiedä pystyvätkö he saamaan erektiota. Kun lähtökohta on tämä, niin se työ mitä teen ei välttämättä poikkea lainkaan tyypillisestä asiakastapaamisesta. Näissä tilanteissa on kuitenkin läsnä valtavat merkitykset, odotukset, kysymykset ja sähkö, jotka tekevät niistä hyvin erityistä”, Forsström kuvailee. Tapaaminen käynnistyy usein sillä, että asiakas kertoo toiveistaan ja siitä mistä pitää. Mikäli lähtötilanne on kuitenkin se, ettei eroottisesta kosketuksesta tai sooloseksistä ole lainkaan kokemusta, niin tilanne muuttuu olennaisesti. Tällöin aloitetaan etsimällä henkilökohtaisia mieltymyksiä, jolloin kommunikaation tärkeys korostuu. Toimivien asentojen löytämiseen voidaan tarvita avuksi esimerkiksi tyynyjä, erilaisia huonekaluja tai seksikeinua. ”Kerran asiakas kertoi, miten hyvältä tuntui pelkästään se, että katsoin hänen penistään kauniisti. Joidenkin kohdalla voi olla niin, että ihokontakti toiseen ihmiseen on aina ollut vain neutraali ja hoidollinen ennen seksityöntekijän kohtaamista”, Forsström kertoo. Forsströmin työstään saama palaute on ollut pelkästään positiivista. Seksityö on asiakaspalvelutyötä, jossa ei tarvitse odotella saapuvaa palautesähköpostia tietääkseen miten on työnsä tehnyt. Seksissä palaute on välitön. ”Usein luokseni tullaan jonkun häpeän, ujouden tai pelon tunteen kanssa, ja sitten se yhtäkkiä helpottuu. Saan tosi paljon iloa siitä, että osaamiseni saa aikaan sen, että luonani uskaltaa olla sellainen kuin on”, Forsström sanoo. ”NÄISSÄ TILANTEISSA ON KUITENKIN LÄSNÄ VALTAVAT MERKITYKSET, ODOTUKSET, KYSYMYKSET JA SÄHKÖ, JOTKA TEKEVÄT NIISTÄ HYVIN ERITYISTÄ.” ”KUN MINULLE TULI ENSIMMÄINEN VAMMAINEN ASIAKAS, NIIN JÄNNITIN HUOMATTAVAN PALJON JA MIETIN VAIN, ETTÄ MISSÄ KAIKESSA VOIN MOKATA TAI SANONKO JOTAIN HÖLMÖÄ.”
7 / 2019 • 27 ”MEIDÄN KESKUSTELURYHMISSÄ ISTUU 50–60-VUOTIAITA IHMISIÄ, JOTKA KUULEE ENSIMMÄISTÄ KERTAA ITSETYYDYTYKSESTÄ.” V AMMAISIIN SAATETAAN usein suhtautua ikuisina lapsina. Usein tämä tarkoittaa myös koko elämän jatkuvaa riippuvuussuhdetta omiin vanhempiin. Heidän voi olla hyvin vaikea nähdä lastaan henkilönä, jolla on omat tarpeensa ja toiveensa. Myös ne seksuaaliset. ”Me olemme vitsailleet, että vammaisia ihmisiä pidetään vähän kuin puutarhatonttuina. Meihin suhtaudutaan iättöminä ja sukupuolettomina neutreina. Jos siihen vielä lisätään lässyttävä puhe, niin se ei välttämättä jätä tilaa sille, että voisi sanoa haluavansa runkata tai mennä sänkyyn”, Milla Ilonen sanoo. Aihe on Iloselle hyvin tuttu. Hän työskentelee parhaillaan hankepäällikkönä asumispalveluiden käyttäjille suunnatussa Voimaa seksuaalisuudesta -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on edistää vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien seksuaalioikeuksien toteutumista. Ilosen mielestä tärkeintä on, että asioista puhuttaisiin rohkeasti avoimemmin. Hanke pyrkii tuomaan vammaisten ääntä näkyvämmäksi ja lisäämään vuoropuhelua sosiaalialan ammattilaisten ja asiakkaiden välillä. Monelta avunsaajalta saattaa puuttua keinot kertoa tarpeistaan. Osittain tätä on pyritty helpottamaan paremmilla viestinnän keinoilla, kuten teemaan liittyvillä kuvakorteilla. Niistä on kuitenkin vain vähän apua, mikäli ei ole koskaan saanut seksuaalikasvatusta. ”Yli puolet meidän toimintaan osallistuneista kertoo, ettei ole koskaan saanut tietoa seksuaalisuudesta, ehkäisystä tai perheen perustamisesta. Meidän keskusteluryhmissä istuu 50-60-vuotiaita ihmisiä, jotka kuulee ensimmäistä kertaa itsetyydytyksestä”, Ilonen huokaa. Kaikesta huolimatta hän suhtautuu asiaan kuitenkin positiivisen kautta. Koska seksuaalisuus kulkee ihmisen mukana koko elämän, milloinkaan ei ole liian myöhäistä saada tietoa ja tutustua itseensä. Seksuaalisuuteen liittyviin asioihin perehtyminen olisi hyvin tärkeää myös vammaisten ihmisten parissa työskenteleville. ”Yllättää edelleen, miten vaikeasti sateenkaarevien vammaisten oikeudet toteutuvat. On ollut tapauksia, kuten esimerkiksi jos miesoletettu henkilö haluaisi housujen sijasta pukeutua hameeseen, niin saatetaan sanoa, että odota vappuun, niin meillä on silloin naamiaiset. Ei aina ymmärretä mitkä asiat voivat olla osa jonkun toisen identiteettiä”, Ilonen kertoo. Vammaisten seksuaalisuuteen liittyvät tabut halutaan rikkoa Tiia Forsström työskentelee seksityön parissa kotoaan Espoosta käsin.
28 • 7 / 2019 Mesi ************************************************************ TEKSTI IIDA SIMES KUVAT HEIKKI INNANEN Missä Ohto synnytelty, Mesikämmen käännytelty? Luona kuun, tykönä päivän, Otavaisen olkapäillä. Sieltä on maahan laskettu Hihnoissa hopeisissa, Kultaisissa kätkyeissä. ******* Luontokuva
7 / 2019 • 29 O DOTUS, tähtäys ja laukaus. Kas noin, karhun olemus on tallentunut kameraan. Valokuvaaja Heikki Innanen viettää kesäisin muutamia päiviä Kuhmon itäpuolella rajavyöhykkeellä pienessä kopissa ja tarkkailee karhuja. Kopissa sopii juuri ja juuri istumaan tai makaamaan. Innanen esittelee kuvien sankareita: ”Hän on Valkokaulus.” Innanen kiistää, että odottaminen olisi tylsää. Kun karhut lopulta saapuvat haaskalle, meno kiihtyy. Eläinten leikit ja valtataistelut palkitsevat tarkkailijan. Kerran Valkokaulus otti yhteen tulokkaan kanssa tempaisten uhittelijan päin koppia. Silloin Innanen hätkähti. Petojen ja kuvaajan välissä on vain hauras seinä. Ovatko karhut tietoisia kuvaajan läsnäolosta? ”Aivan varmasti”, Innanen vastaa epäröimättä. Usein Innasesta tuntuu, kuin karhut poseeraisivat. ”Ne haluavat ihan selvästi esiintyä mulle.” Poseeraavat tai ei, niin Euroopan suurimmat petoeläimet ovat yhtä aikaa ylväitä ja suloisia: pelottavia metsäin valtiaita ja pyöreäkorvaisia nalleja. Joskus karhu hieroo selkäänsä pieneen puuriukuun. Se ottaa latvasta kiinni taivuttaen puun kaarelle kuin jousen ja hankaa. Homma ei ehkä ole pelkästään rapsutusta, vaan myös voimien esittelyä. ”Katsopas, kun olen vahva. Samalla olen tällainen hauskempi kaveri”, mesikämmen voisi kertoa ihmisten kielellä. KARHULLA EI OLE monta nimeä pelkästään siksi, että eläin on rakas ja arvostettu. Ihmiset ovat myös halunneet suojautua. Myyttien jumalainen eläin saattaa kostaa, jos sen nimi suotta lausutaan. On pitänyt keksiä kiertoteitä. Jopa sanat ”metsä” ja ”mörkö” tarkoittavat karhua, eikä edes ”karhu” ole jumalan oikea nimi. Karhut ovat olleet pyhiä jo kivikaudella. Keväinen herääminen talviunilta on ollut ihmisten mielestä niin ihmeellistä, että karhun tavasta on rakentunut kertomus ylösnousemuksesta. Kalevalan karhuruno viereisellä sivulla kertoo, ettei karhu ole kotoisin maan päältä. Syntysijojen merkkinä on karhun eli otavan tähdistö. Otava on siis otson synonyymi. Lisää Heikki Innasen kuvia ja videoita karhuista Voiman nettisivuilla voima.fi. kämmen Mesi ************************************************************ *********** ** ** ** ** *********** ** ** ** ** **
30 • 7 / 2019 Puolen miljoonan asukkaan saksalaiskaupunki on jakautunut jyrkästi kahtia sekä stadioneilla että valtuustosaleissa. TEKSTI SUNNA KOKKONEN KUVA ARKISTOT I TÄISESSÄ SAKSASSA sijaitseva Saksin osavaltio on noussut Euroopassa viime vuosina otsikoihin äärioikeiston esiinmarssin vuoksi. Maahanmuuttovastaiset mielipiteet voimistuivat mellakoiksi osavaltiossa syksyllä 2018, kun Chemnitzissä joukkotappelun seurauksena Saksan kansalainen menehtyi veitseniskuista saamiinsa vammoihin. Pääepäillyt olivat Syyriasta ja Irakista tulleita turvapaikanhakijoita. Saksin toiseksi suurin kaupunki Leipzig eroaa ympäristöstään: kaupunginvaltuuston suurimmat puolueet ovat Linke (vasemmisto) ja Grüne (vihreät). Kaupunki on kuuluisa kapinahengestään. Itä-Saksan kaatuminen alkoi Leipzigin lokakuun 1989 jättimielenosoituksista, joissa jopa 300 000 hengen väkijoukko marssi Stasin mielivaltaa vastaan. Mielenosoittajat olivat valmistautuneet siihen, että poliisi avaisi tulen – mutta virkavalta päästikin heidät kävelemään ohitseen. Vastarannankiiskeilyn lisäksi Leipzig on kunnostautunut jalkapallokaupunkina. Saksan jalkapalloliitto Deutscher Fußball-Bund perustettiin siellä 1900. Ennen sotia kaupungin ykkösjoukkue oli VfB Leipzig, joka hajotettiin Neuvostoliiton miehitettyä Saksin. VfB:n raunioille perustettiin 1966 Lokomotive Leipzig (Lok). Seura on vaihtanut nimeään VfB:stä Lokomotiveen ja takaisin sekä seilannut eri sarjatasojen väliä useita kertoja satavuotisen historiansa aikana. Lok/VfB on vetänyt aina puoleensa kansallismielisiä kannattajia. Lokomotiven taisteluparin, BSG Chemie Leipzigin (Chemien) juuret juontavat Itä-Saksan alkuvuosiin, jolloin joukkue perustettiin työväen urheiluseuraksi. Suosionsa huipulla Chemie voitti jopa kahdesti Itä-Saksan mestaruuden, mutta vajosi Saksojen yhdistyttyä Saksin osavaltion omiin pikkusarjoihin. Myös Chemie on hajonnut, yhdistynyt toisiin seuroihin ja koottu uudestaan lukuisia kertoja pitkän elinikänsä aikana. Chemie pitää edelleen kiinni vasemmistolaisista juuristaan. Leipzigin nurmikenttien uusin tulokas on RB Leipzig, itävaltalaisen energiajuomajätti Red Bullin isolla rahalla tuontipelaajista 2009 kokoama joukkue. Se on noussut raketin lailla läpi puulaakisarjojen Bundesligan vehreille nurmille asti. Perinnetietoiset leipzigilaiset eivät ole loikanneet innokkaina sponsorirahalla kokoon kaavitun tulokkaan leiriin. KEVIN RICHTER, 25, on omistanut koko elämänsä jalkapallolle: hän seuraa kaikkia maan liigatasoja aktiivisesti, Kuumia tunteita – Lokomotiven pelaaja taklaa Chemien pelaajan derbyssä 15.12.2018. Jalkapallo Vihervalkoisten Chemie-huivien meri junaleirillä. Tosifanit ovat lähdössä yhdessä katsomaan peliä toiseen kaupunkiin.
7 / 2019 • 31 on pelannut eri joukkueissa nelivuotiaasta ja viimeistelee urheilujohtamisen maisteriopintoja Leipzigin yliopistossa. Hän odottaa innoissaan tulevaa kautta, jolloin Chemie ja Lok pelaavat neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla: ”Kaksinkamppailu tulee sähköistämään koko Nordostdivisioonan!” Suomalainen Tero Laamanen, 38, on matkustellut harrastuksenaan ympäri Saksaa katsomassa eri liigatasojen pelejä jo vuodesta 2006. Hän haluaa tehdä selväksi, miten tulista ja omistautunutta itäsaksalaisten rakkaus lajiin on: ”Katsomot täyttyvät jo tuntikausia ennen matsia, koska kannattajat haluavat fiilistellä tunnelmaa. Jopa kahdeksankymppiset mummot ja papat tanssivat rumpuryhmän tahtiin.” Stuttgartilainen Marian, 25, opiskelee Leipzigin yliopistossa sosiaalityötä ja kannattaa ystävineen Chemietä. Myös hän pitää fanikulttuurin tärkeimpänä osana yhteisöllisyyttä: ”Peleissä nautimme olutta ja laulamme. Chemien faniyhdistyksillä on lisäksi yhteiskunnallisia projekteja, kuten jalkapallotoimintaa pakolaisille.” Laamasen mukaan joidenkin seurojen poliittisuus on sekä historiallista että tarkoituksellista. Esimerkiksi hampurilainen FC St. Pauli on rakentanut viime vuosina punk-henkistä vasemmistoimagoa, joka vetoaa pari–kolmekymppisiin liberaaleihin kotikaupungin ulkopuolellakin. Richter korostaa, että suurin osa saksalaisista jalkapalloseuroista välttää kuitenkin politiikkaan sotkeutumista. Leipzigissa tilanne on toinen. ”Lokin äärikannattajia pidetään uusnatseina ja Chemien vasemmistolaisina antifasisteina.” VASTAKKAINASETTELU näkyy kaikkialla Leipzigissa: kookkaat Loktai Chemie-graffitit koristavat rakennusten julkisivuja, muureja ja aitoja. ”Leipzig on jakaantunut kahtia myös maantieteellisesti. Idässä kannatetaan Lokia ja lännessä Chemietä”, Richter kertoo. Molemmilla joukkueilla on lukuisia faniyhdistyksiä, joista osa on maltillisia, osa lähes huligaaneja. Vaikka joukkueet eivät aina pelaa samassa sarjassa, ne kohtaavat vähintään kerran vuodessa derbyksi kutsutussa juhlapelissä. Derbyt keräävät jopa kaksinkertaisesti katsojia joukkueiden muihin peleihin verrattuna. Suurin osa joukkueiden välisestä nokittelusta on kohtalaisen harmitonta: kaduilla ja katsomoissa hoilataan kannatuslauluja ja räjäytellään pieniä ilotulitteita. Toisten graffiteja sutataan piiloon. Varsinkin ennen derbyä jännitteet kiristyvät intohimoisimpien faniyhdistysten välillä. ”Jo viikkoja ennen peliä katukuvassa näkyy tavallistakin enemmän fanivaatteita ja kuuluu kannatushuutoja”, Marian sanoo. Vastajoukkuetta mustamaalataan mitä luovimmin keinoin. Lok-fanit hirttivät Chemien tunnusväriksi vihreäksi maalattuja olkiukkoja kolmeenkymmeneen siltaan ennen vuoden 2016 derbyä, kun taas Chemien kannattajat tekivät suuren banderollin varastamistaan Lokin huiveista. Pornovideoita on nimetty netissä uudelleen vihollisjoukkueen kiusaksi. Kevin kertoo samana vuonna jekkujen menneen lopulta täysin yli Chemien ydinalueella Connewitzin kaupunginosassa: ”Noin 250 uusnatsin joukko riehui kaduilla vasaroiden ja kirveiden kanssa. He rikkoivat ikkunoita ja tunkeutuivat alueen liikkeisiin. Kaikki heistä eivät olleet Lokin fanikerhojen jäseniä, mutta suuri osa.” Marianin mielestä joukkueiden pelit, myös derbyt ovat kuitenkin rauhoittuneet viime vuosina, eikä väkivaltaisia yhteenottoja ole enää nähty. VANHEMPIEN FANIEN mielestä Lokin ja Chemien vihanpidossa on kyse puhtaasti Leipzigin jalkapalloherruudesta, mutta nuorempi sukupolvi kokee jalkapallon politiikan jatkeeksi. ”Huliganismi on joka tapauk sessa haitaksi Leipzigin jalkapalloskenelle”, Richter harmittelee. Ilman jalkapalloulottuvuuttakin Leipzigin jakolinjat pysyisivät samoina: idässä äänestetään AfD:tä ja lännessä vihreitä ja vasemmistoa. Marian tunnustaa edustavansa stereotypiaa: ”Olen vasemmistoliberaali ja kannatan monenlaisten rajojen ja rajoitusten poistamista. Toimin vapaaehtoisena Drug Scouts -järjestössä, jossa teemme ehkäisevää huumetyötä.” Leipzigilaisilta pelikentiltä tuttu vastakkainasettelu on leviämässä koko Saksiin syyskuun osavaltiovaaleissa. Perinteisen kärkipuolueen CDU:n kannatus on romahtanut, mutta äärioikeiston ja vihervasemmiston kasvanut. Marian seuraa tulevia vaaleja kauhunsekaisella jännityksellä. ”Vaikka Leipzig varmaan pysyykin punavihreänä linnakkeena, voi olla, että AfD:stä tulee koko Saksin suurin puolue.” Vanha valta vaihtunee, mutta ääripäistä voi olla vaikeaa koostaa toimintakykyistä hallitusta. Lokomotiven aktiivikannattajaa ei löytynyt haastateltavaksi. Lapset istuvat Chemien värejä tunnustavan pukin sylissä joukkueen joulumarkkinoilla. ”NOIN 250 UUSNATSIN JOUKKO RIEHUI KADUILLA VASAROIDEN JA KIRVEIDEN KANSSA. HE RIKKOIVAT IKKUNOITA JA TUNKEUTUIVAT ALUEEN LIIKKEISIIN. KAIKKI HEISTÄ EIVÄT OLLEET LOKIN FANIKERHOJEN JÄSENIÄ, MUTTA SUURI OSA.”
32 • 7 / 2019 Bolsonaron kieltämä pedagogi sai suomenkielisen elämänkerran. Paulo Freiren tavoitteet oppimisesta yhteiskunnan muuttamiseksi ovat yhä ajankohtaisia. TEKSTI PETRI KAIKOSUO KUVAT CENTRO DE REFERENCIA PAULO FREIRE SORRETTUJEN PEDAGOGI KUINK A SITTEN vapauttaa sorron ikeestä Freiren synnyinmaa Brasilia, jossa vallankahvassa viime vuodesta saakka ollut oikeistopopulistinen, presidentti Jair Bolsonaron hallitus polkee sekä ihmisoikeuksia että luontoa. ”Koulutuksellisen, ja muun eriarvoisuuden vähentäminen ja demokratian vahvistaminen ovat ensiarvoisen tärkeitä tavoitteita, joiden puolesta Freire työskenteli jo 1950ja 1960-luvuilla. Yleensä on ollut niin, että kun puoluepoliittiset voimasuhteet vaihtuvat oikeistolaisista vasemmistolaisiksi, alkaa syntyä myös tasa-arvoistavaa koulutusja muuta politiikkaa. Tämä on parlamentaarisen lainsäädäntötyön tie.” ”Tärkeä osansa yhteiskunnallisen solidaarisuuden kehittymisessä on myös koulutusjärjestelmällä, kansalaisyhteiskunnan vapaaehtoisjärjestöillä, vapaalla sivistystyöllä ja tiedonvälityksellä. Tämä on kansalaisvaikuttamisen ja valistuksen tie”, Suoranta kertoo. ENTÄ MITÄ ANNETTAVAA Freirellä olisi suomalaisen kasvaP AULO REGLUS NEVES FREIRE (1921–1997) on brasilialaissyntyinen kasvatusfilosofi, joka luetaan 1900-luvun vaikutusvaltaisimpien kasvatusteoreetikoiden joukkoon. Etenkin Freiren vaikutus on ollut suurta kriittisen pedagogiikan parissa, jossa painotetaan kasvatuksen poliittisuutta. Freiren ajattelu tunnetaan myös kasvatustieteiden lähialueilla kuten sosiologiassa, politiikan tutkimuksessa ja teologiassa. Freiren tunnetuin teos on Sorrettujen pedagogiikka, joka on käännetty lukuisille kielille. Siinä Freire esittää teoriansa dialogisesta pedagogiikasta, jossa opitaan samanaikaisesti lukemista ja kirjoittamista sekä yhteiskunnallista tiedostamista. Freire korostaa kasvatuksen poliittista merkitystä taisteltaessa yhteiskunnallista sortoa vastaan. Paulo Freire M ONI TUNTEE Paulo Freiren teoksen Sorrettujen pedagogiikka, mutta tunteeko kukaan kirjan kirjoittajaa? Professori Juha Suoranta valaisee uudessa kirjassaan köyhistä oloista ponnistaneen Freiren elämää ja kehitystä lukuja kirjoitustaidon opettajasta radikaaliksi yhteiskunnalliseksi ajattelijaksi. Freire korosti köyhien ja sorrettujen mahdollisuutta oppia ja kasvaa kriittisiksi sekä tietoisiksi ihmisiksi, joilla on tietoa ja valtaa vaikuttaa omaan elämäänsä. Suoranta on Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen professori ja kimmoke kirjan kirjoittamiseen syntyi elokuussa 2017 Demokraattisen Sivistysliiton kesäpäivillä. Siellä hän oli puhumassa Freirestä ja Marxista. Miksi Freire tuntui tärkeältä nyt? ”Ilmassa on tiettyä polarisoitumista ja sekaannustakin. Ajattelin, että etenkin nuoremman sukupolven olisi hyvä tietää Freiren yhteiskunnallisesta perinnöstä, joka painottaa kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuden ihannetta, kollektiivista vastuuta ja solidaarisuutta. Freiren mukaan oli sorrettujen tehtävä vapauttaa itsensä ja samalla myös sortajansa”, Suoranta kertoo. FREIREN AJATTELUN ja toiminnan voi jakaa kahteen vaiheeseen. Ensin hän työskenteli Brasiliassa lukutaidon kehittämisen parissa vuosina 1947–1964. Näinä vuosina hän omaksui katolisen ajatteluperinteen sekä siihen perustuneen vapautuksen teologian, jossa kamppaillaan köyhien ihmisten yhteiskunnallisten oikeuksien puolesta ja köyhyyttä vastaan. ”Brasiliassa Freire sai myös ensituntuman vasemmistolaiseen yhteiskuntapolitiikkaan ja ehti toimia hetken kansallisen lukutaitokampanjan johdossa ennen oikeistolaisen sotilasjuntan vallankaappausta vuonna 1964”, Suoranta kertoo. Freiren elämän toinen vaihe alkoi vangitsemisesta Brasiliassa ja maanpaosta Chileen. Nämä tapahtumat olivat käänteentekeviä Freiren ajattelun kehittymiselle. ”Chilessä hän tutustui kriittiseen yhteiskunnalliseen ajatteluun, muun muassa Marxiin, joka käänsi hänen ajatuksena koulutuksen ja yhteiskunnan suhteesta. Siellä hän myös pääsi mukaan aikakauden edistykselliseen henkeen, joka synnytti laajat lukutaitokampanjat ja tavallaan myös hänen pääteoksensa. Sorrettujen pedagogiikan yksi ydinajatuksista on, että vain tasaarvoisessa yhteiskunnassa on mahdollista luoda tasa-arvoista koulutusta.” Freireä on tulkittu monista lähtökohdista. Suorannan kirjan tarkoitus on luoda Sorrettujen pedagogiikan kumouk sellisesta kirjoittajasta kokonaisempi kuva, jossa nämä eri puolet yhdistyvät. ”Tarkastelen Freireä ennen kaikkea yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden kriitikkona ja asetan hänen kumouksellisuutensa niiden aatevirtausten yhteyteen, joista hän omaksui vaikutteita. Näitä ovat erityisesti Karl Marxin teokset, ranskalainen toisen maailmansodan jälkeinen ”osattomien filosofia” ja Latinalaisen Amerikan omaperäinen vapautuksen teologia.” Kasvatusfilosofia
7 / 2019 • 33 TEKSTI PETRI KAIKOSUO KUVAT CENTRO DE REFERENCIA PAULO FREIRE SORRETTUJEN PEDAGOGI Vantaan taidemuseo Artsi | Myyrmäkitalo | Paalutori 3, 01600 Vantaa www.artsimuseo.com | artsi@vantaa.fi | @artsimuseo VANTAAN TAIDEMUSEO ARTSISSA 12.1.2020 asti. AVOINNA ti–ke 11–18 | to 13–20 | pe–su 11–16 VAPAA PÄÄSY! YLEISÖOPASTUS TORSTAISIN KLO 17 KUVANVEISTÄJÄ VANTAALLA | A SCULPTOR IN VANTAA Laila Pullinen tusja koulutusajattelun kehittämiseen tänä päivänä? ”Freire varmaankin ihastelisi suomalaista koulutusjärjestelmää, jossa dialogiset tilanteet, joissa ihmiset voivat oppia toisiltaan, ovat tuttuja. Freire pitäisi myös tärkeänä opetuksen yhteiskunnallista tehtävää, lasten, nuorten ja aikuisten kriittisen tietoisuuden herättämistä lukutaidon, yhteisen toiminnan ja keskustelun avulla. Tässä suhteessa hän kehottaisi meitä kriittiseen yhteiskunnalliseen valppauteen.” TUTKIJAN MIELESSÄ tutkittavan kohteen ajatukset ja elämän käänteet nivoutuvat väistämättä omaan aikaan ja elämään. ”Kirjoittaessani mietin usein, että mitä Freire mahtoi ajatella joutuessaan vangituksi sen tähden, että opetti köyhiä ihmisiä lukemaan. Tai mitä hän ajatteli joutuessaan maanpakoon. Ajattelin, että miten kohtelemme omassa maassamme olevia ihmisiä, jotka ovat kokeneet Freiren kohtalon? Olen opiskellut Freireä jo kauan, mutta olenko osannut ottaa hänen ajatuksiaan huomioon omassa työssäni? En tiedä. Ehkä en. Mutta kirjoittamalla tämän kirjan toivoin, että jotkut kiinnostuisivat Freiren ajatuksista, ottaisivat yhteyttä ja kertoisivat Freiren herättämistä ajatuksista ja toiminnasta”, Suoranta pohtii. Freiren ajatuksiin ja elämään voi tutustua myös Lissu Lehtimajan Freiren kyydissä -sarjakuvakirjasta. Siitä ilmestyy uusintapainos syyskuussa. ”HÄN KEHOTTAISI MEITÄ KRIITTISEEN YHTEISKUNNALLISEEN VALPPAUTEEN.”
34 • 7 / 2019 Tietoisuutesi maailmasta ja itsestäsi ovat perimmillään ainetta, väittävät tutkijat Jussi Jylkkä ja Henry Railo. Turkulaiset tutkijat kävivät ratkomaan ikiongelmaa kehon ja mielen suhteesta. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA JARKKO KUMPULAINEN Tietoisuus on luonnonilmiö O NKO RUUMIIMME malja ikuiselle sielulle, vai muodostuuko tietoisuus meihin kohdussa kasvaessamme? Mielen ja ruumiin suhde on vaivannut filosofeja ammoisista ajoista asti. Suhde on perinteisesti hahmotettu dualistisesti eli mieli ja ruumis ovat erillisiä, mutta toistensa kanssa tekemisissä olevia systeemejä. Neurologia ja filosofia ovatkin etsineet ”x-tekijää”, joka muuttaisi ei-tietoiset ruumiilliset prosessit tietoisiksi. Psykologian tutkija Jussi Jylkkä Åbo Akademista ja neurotieteen tutkija Henry Railo Turun yliopistosta esittävät uudessa teoriassaan, ettei tällaista tekijää tarvita. Aivoilmiöt eivät synnytä tietoisuutta, vaan ne itsessään ovat tietoisuus. ”Tietoisuus on yksinkertaisesti tätä”, Jylkkä toteaa. Mitä tätä? ”Tätä, kaikkea mitä tässä tapahtuu”, Jylkkä tarkentaa ja viittilöi sekä itseensä että ympäristöön. ”Se on subjektiivinen maailmamme, elossa olemisen tunne. Voimme omakohtaisesti todeta, että tietoisuutemme on olemassa.” ongelma, eräänlainen graalin malja”, hän sanoo. ”Olen epäuskonnollinen ihminen, mutta käsitys siitä, että kaikki kokemukset ovat luonnonilmiöitä ja että olemme osa maailmaa konkreettisessa mielessä, on jotain hyvin hengellistä ja syvällistä.” ERÄS JYLKÄN JA RAILON teorian yllättävistä piirteistä liittyy käsitykseen tieteen mystiikasta. Eivätkö mystiikan ilmentämä uskonnollinen asenne ja tieteellinen maailmankuva ole ristiriidassa keskenään? ”Tieteen mystinen tai transsendentti puoli on siinä, että pyrkiessäni ymmärtämään esimerkiksi toisen ihmisen mieltä, minulla ei ole siihen suoraa yhteyttä”, Jylkkä selittää. ”Olemme kaksi erillistä luonnonilmiötä. Ilmanvärähtelyn ja sähkömagneettisen värähtelyn kautta välittyneet kytkökset välillämme ovat rajallisia. Jos välillämme kulkisi hirveästi informaatiota, tietoisuuden jakaminen olisi kenties mahdollista.” Jylkkä haluaa kuroa umpeen tieteen ja hengellisyyden välistä eroa. ”Sielu on todellinen siinä mielessä kuin se on fysikaalinen sielu”, hän toteaa. ”Inhimillinen sielu ei ole kuolematon, sillä se tuhoutuu, kun aivot tuhoutuvat. Tietoisuus on samalla jatkumolla kaikkien muiden luonnonilmiöiden kanssa. Dualistinen näkemys sielusta, joka on kahlittu katoavaiseen ruumiiseensa, on aika surullinen ja yksinäinen. Sen ymmärtäminen, että kokemukseni ovat samaa tavaraa kuin kaikki muukin luonto ja eloton maailma, voi vähentää vieraantuneisuuden tunnetta.” ”AIVOILMIÖT EIVÄT SYNNYTÄ TIETOISUUTTA, VAAN NE ITSESSÄÄN OVAT TIETOISUUS.” Jylkkä ja Railo siis väittävät, että tietoisuutta voidaan tutkia neurotieteen parissa kuin mitä tahansa luonnonilmiötä. Samoin kuin vaikka foto synteesiä, salamointia tai lisääntymistä. Yksilön kokemusten väkevyyttä ja todellisuutta tutkijat eivät kuitenkaan kiirehdi latistamaan. Päinvastoin. Fysikaalisiin reaktioihin kaiken palauttava materialistinen maailmankuva ei vie heidän mukaansa arvoa esimerkiksi rakkauden kaltaisilta kokemuksilta. ”Jos kuvittelemme, että rakkaus on vain empiirinen havainto neuronien aktivoitumisesta, maailmankuvamme on aika kuiva”, Jylkkä toteaa. ”Rakkautta voidaan kuvata empiirisesti, mutta kuvaus ei silti ole sama asia kuin kuvattava ilmiö.” Tieteelliset kuvaukset ovat teoreettisia malleja, jotka kuvaavat todellisuutta, mutta ne eivät ole kuvaamansa todellisuus. Pizzan reseptistäkin syntyy pizza vasta kun se valmistetaan konkreettisista aineista. RAILO HUOMAUTTA A , että hänen ja Jylkän esittämä käsitys tuo itse asiassa ihmisen lähemmäs maailmaa ja maailman lähemmäs ihmistä. ”Dualistinen näkemys, jonka kiistämme, viittaa immateriaaliseen sieluun tai tajuntaan, joka on erillään materiasta”, Railo sanoo. ”Me ajattelemme, että tietoisuus koostuu muiden asioiden lailla atomeista. Olemme osa maailmaa.” Onko mielen ja kehon yhdistäminen ainoastaan teoreettista ymmärrystä vai onko sillä käytännön sovelluksensa? Jylkän ja Railon mielestä on. Esimerkiksi mielenterveysongelmien hoitamisessa. ”Tietoisuus on fysikaalinen ilmiö, mikä tarkoittaa, että lääkkeiden lisäksi myös terapia ja ajatukset tuottavat aivoissa muutoksia”, Jylkkä sanoo. ”Ajatuksilla on samaa kausaalista voimaa kuin muillakin luonnonilmiöillä.” JYLKKÄ JA RAILO ovat vanhoja opiskelutovereita. Sittemmin Jylkkä suuntautui filosofiaan ja Railo neurologiaan. Kiinnostus tietoisuuteen kuitenkin yhdisti edelleen. Käänne Jylkän ajattelussa vaikutti keskeisesti nyt julkaistuun teoriaan. Hän oli kasvanut hyvin fysikalistiseen ajatteluun ja omaksunut nihilistisen materialismin maailmankuvan. Hän piti ihmisen kokemusta toissijaisena, tärkeämpää oli palauttaa kokemukset aivoilmiöihin. Yksi keskeinen suunnanmuuttaja oli zen-filosofian opiskelu, jonka myötä hän oivalsi, ettei mikään luonnonilmiö ole ihmiselle läheisempi kuin oma tietoisuus. Todellisuus on ymmärrettävissä ainoastaan sen kautta. ”Tietoisuus on tämä konkreettinen luonnonilmiö, johon sielulla ja monilla muilla termeillä on viitattu”, Jylkkä sanoo. ”Se, että on olemassa luonnonilmiöitä, joissa ilmenee kokemuksellisuutta, on aika ihmeellinen asia. Tämä on sokea piste, jota fysikalistit eivät aina huomaa.” Railo kiinnostui neurotieteestä, koska hän halusi selvittää, miten aivot toimivat ja miksi ihmiset käyttäytyvät, kuten he käyttäytyvät. ”Neurotieteen ja tajunnantutkimuksen yhdistäminen on olennaisin Neurofilosofia
7 / 2019 • 35 Tietoisuus on luonnonilmiö Neurotieteen tutkija Henry Railo ja psykologian tutkija Jussi Jylkkä ovat vanhoja opiskelutovereita. Heidän alansa ovat sittemmin eriytyneet, mutta yhteinen innostus tietoisuuden saloihin on säilynyt.
M aa ilm an musiikin ke sk us 1979 2019 31.10.–14.11.2019 · Helsinki etnosoi.fi Gabacho Maroc (MA, FR, DZ) Savoy-teatteri 6.11. TÄYDENKUUN TARINAT T A M P E R E w w w . m a a i l m a n t a n g o . n e t 13.–15.9.2019
P ER JANTAINA kello 18.25 Montrealin kaupungin keskustassa sijaitsevan Société québécoise du cannabis (SQDC) -liikkeen edessä on pitkä jono. Liike on valtion omistuksessa, ja ovi käy tiheään. Vartija annostelee asiakkaita sisään kuin oltaisiin yökerhon jonossa. Jännittää samalla tavalla kuin teininä, kun oli ostamassa isoveljen papereilla kaljaa. Paitsi että nyt on omat paperit mukana, ikääkin ihan tarpeeksi ja pilvi Kanadassa laillista. Liikkeen sisällä jonotus jatkuu kohti myyntitiskiä, joka on jaettu kolmeen osioon lajikkeiden mukaan: Indica, Sativa ja Hybridit. Menen seisomaan Sativa-jonoon, sillä kaverilta olen kuullut, että sativa-kannabis on sitä vähemmän unettavaa – ja siksi että se on keskimmäinen jono. ”Bonjour!”, tervehtii myyjä tiskillä. Pilven ostaminen SQDC:stä muistuttaa tunnetasolla äänestämistä Suomessa. Jonotuksessa kasvanut jännitys lässähtää siihen, että tilanne on ohi parissa minuutissa ja ilman mitään hifistelyä. ”Thank you! Have a good day!” KANADA LAILLISTI KANNABIKSEN lähes vuosi sitten lokakuussa 2018. Yhdysvalloissa jo kymmenen osavaltiota on tehnyt saman. Laillistamisen myötä kannabis on otettu Kanadassa aiempaa laajemmin huomioon päihdevalistuksessa. Esimerkiksi Québecin Provinssin autovakuutusyhtiö SAAQ varoittaa kampanjassaan kannabiksen käytön pidentävän merkittävästi reaktioaikaa liikenteessä. Humoristisissa videoissa polttelijat reagoivat viiveellä ensin televiosta katsomansa ottelun maaliin ja seuraavassa kohtauksessa he ajaKannabiksen dominoteoria S OSIAALIja terveysalan ammattilaisten sekä tutkijoiden keskuudessa vallitsee konsensus siitä, että huumeiden käyttäjiä rankaiseva päihdepolitiikka on ollut suuressa mittakaavassa epäonnistunutta. Sillä on lähinnä saatu tuomioistuinten eteen henkilöitä, jotka rikostensa perusteella kuuluisivat pikemminkin sosiaalityön, katkaisuhoidon tai toimeentulotuen piiriin. Suomessa eduskuntapuolueista vain vihreät kannattavat kannabiksen depenalisointia. Depenalisointi tarkoittaa sitä, ettei päihteen käytöstä seuraisi rikosoikeudellisia seurauksia, mutta käyttö ja hallussapito olisivat edelleen laitonta. Suomessa kannabiksen dekriminalisoinnin tai laillistamisen puolesta ovat puhuneet lähinnä yksittäiset poliitikot ja kansalaiset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tänä vuonna julkaiseman päihdetutkimuksen mukaan 45 prosenttia 25–34-vuotiaista kertoi käyttäneensä jotain laitonta huumetta elämässään. Kanada ja Yhdysvallat ovat ottaneet erilaiset lähestymistavat kannabiksen laillistamiseen. Kanadan malli, jossa kannabis on laillistettu koko maassa eikä asiasta päätetä osavaltioiden tasolla, on todennäköisesti lähempänä sitä tapaa, jolla vastaava muutos päihdepolitiikkaan tehtäisiin Euroopassa. Se, miten Kanada lopulta onnistuu tai epäonnistuu politiikassaan, saattaa näyttää mallia muille valtiolle. Kanadan kannabis˜ Kanadan kannabis˜ Kanadan kannabis˜ Kannabiksen myynti esitteitä SQDC:ssä. Asiakkaita SQDC:ssä perjantaina. SQDC:n liike Montrealin keskustassa Tällaisissa purkeissa kannabis myydään valtion liikkeistä. Ja tältä sen sisältö näyttää. Kanadassa ja Yhdysvalloissa lukuisat osavaltiot ovat laillistaneen kannabiksen. Se ei ole kuitenkaan poistanut laittoman kannabiksen rinnakkaismarkkinoita. TEKSTI JA KUVAT HENRI SALONEN Shoppailu
38 • 7 / 2019 vat autolla. Taustalla sekunteja laskee kapteeniksi pukeutunut mielikuvitushahmo. ”Yksi vene, kaksi venettä, kolme venettä… Québecin sosiaalija terveysministeriön kampanjassa taas haluttiin valistaa erityisesti nuoria kannabiksen todellisista haittavaikutuksista ennen sen laillistamista. Videoissa tapahtuu ensin jotain merkillistä, jonka nuori ihminen kertoo johtuvan kannabiksen polttamisesta. Mukaan tulee kertojaääni, joka selostaa miten on ”mahdotonta, että kannabis aiheuttaisi tuota” ja jatkaa ”... Mutta se voi aiheuttaa riippuvuutta” tai ”vahingoittaa aivojen kehitystä”. MONTREALISSA ASUVALLA kannabiksen käyttäjällä Mathieu Tremblaylla on ristiriitaiset tunteet toteutuneesta uudistuksesta. Hän käyttää säännöllisesti marihuanaa ja oli jo teininä osallistunut sen laillistamista vaatineisiin mielenosoituksiin. Hän ostaa käyttämänsä kannabiksen edelleen vanhalta vakiodiileriltään ja laittomasti. Siksi hän esiintyy nimimerkillä, joka on kanadalainen versio Matti Meikäläisestä. Quebecin provinssissa, johon Montreal kuuluu, paikallinen laki ei salli omien kasvien kasvattamista. Muualla Kanadassa saa kasvattaa kerralla enintää neljä kannabiskasvia yhdessä kotitaloudessa omaan käyttöön. Kannabiksen laillistamisprosessin myötä laittoman kannabiksen myymisen rangaistuksia kovennettiin entisestään. Tämä ei Tremblayta miellytä. Hän kritisoi sitä, miten vain valtiolla ja käytännössä suurilla yrityksillä on mahdollisuus osallistua kannabistalouteen. ”Luulen Quebecissa ihmisten olevan kohtuullisen tyytyväisiä tilanteeseen. Yleistä narinaa on siitä, että tuotteiden saatavuus ei ole niin hyvä kuin voisi olla ja kannabiskauppojen aukioloajat ovat rajoittuneita”, Tremblay sanoo. Hänen suurimmat huolensa liittyvät kuitenkin saatavuusongelmien sijaan uudistuksen poliittisiin kipukohtiin. ”Tämä uudistus vain vie paikallisilta diilereiltä osan heidän tuloistaan pois. Laillistamisen piti viedä tuloja järjestäytyneeltä rikollisuudelta, mutta ennen kaikkea se näyttää vievän niitä pois epätyypillisen talouden alueelta, jossa useimmiten köyhät ihmiset joutuvat toimimaan. Eli siltä, että ihmiset myyvät toisilleen pieniä määriä kannabista ja saavat sillä hieman tuloja arjen kuluihin”, Tremblay kertoo. Ennen laillistamista maassa oli jo olemassa laaja harmaa markkina kannabikselle. Laiton rinnakaismarkkina reagoikin laillistamiseen alentamalla omia hintojaan. ”Jos sama määrä ruohoa maksaa valtion liikkeellä 35 Kanadan dollaria, niin sanoisin että saman tasoista ruohoa saa saman määrän rinnakkaismarkkinoilta 20 dollarilla tai halvemmalla.” QUEBECISSA ASUNTOJEN vuokraehdot myös sitouttavat vuokralla asuvat suostumaan siihen etteivät he saa käyttää kannabista vuokraamissaan asuinnoissa tai taloissa. ”Eli vuokralaiset eivät edelleenkään saisi laillisesti käyttää kannabista asunnoissaan tai kotinsa välittömässä läheisyydessä. Vuokralaiset ovat usein asunnon omistajia pienituloisempia, joten tämä ärsyttää myös luokkakysymyksenä. Koska olet köyhempi, niin sinulla on vähemmän kontrollia omaan elämääsi. Se on kuvottavaa.” Ranskankielisellä Quebecillä on enemmän autonomiaa verrattuna toisiin provinsseihin Kanadassa. Tällä hetkellä kannabista koskeva lainsäädäntö on siellä tiukempaa kuin muualla maassa. Vaikka monet, kuten Tremblay, haluaisivat, että kannabista koskevat lait olisivat samat kuin toisissa provinsseissa, niin Quebecin oman oikeusjärjestelmän haastaminen liittovaltion lakiin vetoamalla ei hänen mukaansa saisi kannatusta. Tämä veisi pohjaa Quebecin erityisstatukselta Kanadan sisällä. Pientä autonomiaansa tarkasti varjelevat ranskankieliset quebeciläiset eivät todennäköisesti haluaisi sitä tehdä. ”Joskus voi olla, niin että Quebecin lainsäädäntö on parempaa kuin muualla Kanadassa ja joskus toisinpäin”, Tremblay sanoo. Tremblay pitää kuitenkin positiivisena, että lallistamisen myötä kannabiksesta ja sen haittavaikutuksista on voitu käydä maassa entistä avoimempaa keskustelua. Uudistus ei ole toistaiseksi ratkaissut montaakaan ongelmaa ja se loi myös joukon uusia. Lähes vuosi laillistamisen jälkeen valtaosa kanadalaisista käyttäjistä ostaa edelleen kannabiksensa laittomasti ja edelleen ihmiset saavat tuomioita siitä. Konflikti poliisien ja käyttäjien tai myyjien välillä ei ole kadonnut mihinkään. Hinta ja kontaktit ohjaavat usein ohi verottajan. ”Ostan edelleen mieluummin rinnakkaismarkkinoilta, koska en halua tukea isoja yrityksiä tai valtion monopolia. Mieluummin tuen omia paikallisia ja epävirallisia verkostojani, koska tiedän, että se on tärkeä osa niiden pienituloisten ihmisten tuloja”, Tremblay summaa. PIENIN MÄ ÄR Ä kannabista, jota SQDC:stä pystyin ostamaan oli kolme ja puoli grammaa. Ostin halvinta sativaa ja sen hinta oli noin 15,8 euroa, THC:tä siinä oli 5,6 ja CBD:tä 9,5 prosenttia. Ostamani kannabis tuli kovassa muovipurkissa, joka näyttää samalta kuin vitamiinitablettipurkit Suomessa. Melko kliiniseltä tuntuu. Puistossa avaan purkin ja sisältä löytyy muutama pallero tavallisen näköistä kannabista. Kanadalainen orava puistossa. YHDISTYSTOIMINNAN PERUSKURSSI Hki 16.-18.9.2019 VAIKUTTAVA VIDEOVIESTINTÄ, Tre 5.10.2019 YHDISTYSTALOUDEN PERUSKURSSI, Hki 8.-10.10.2019 RUOTSIN KIELEN SPARRAUSRYHMÄ, Hki 23.10-20.11.2019 OSALLISTA TOIMINTAAN - FASILITOINNIN ABC, Tre 26.10. ja Tku 16.11.2019 PAREMPIA KOKOUKSIA, PAREMPIA PÄÄTÖKSIÄ! -webinaari 30.10.2019 SUUNNITELMALLISUUTTA SOMETTAMISEEN, verkkokurssi 5.11.2019 VARMA JA VAKUUTTAVA ESIINTYMINEN, Hki 16.11.2019 PODCAST 2, LAADUKASTA ÄÄNTÄ, Hki 16.11.2019 PALVELUMUOTOILUA JÄRJESTÖIHIN! Hki 14.-15.12.2019 YHDISTYS TYÖNANTAJANA, Hki 13.-20.1.2020 LU O N TO JA YM PÄ RI ST Ö ILTA LUONNOSSA: TÄHTIKÄVELY SUOMENLINNASSA, Hki 25.9.2019 VEGAANIRUUAN SYKSYISET TUULET, Hki 26.9.2019 KESTÄVÄN KODINHOIDON PÄIVÄ, Hki 28.9.2019 LUONNONKOSMETIIKKAA PUKINKONTTIIN, Hki 30.11.2019 VEGAANINEN JOULUPÖYTÄ, Hki 30.11.2019 YH D IS TY SJA VA PA AE H TO IS TO IM IN TA Mitä sinä haluaisit oppia? Lisätietoja ja ilmoittautumiset www.opintokeskusvisio.fi op in to ke sk us vi sio .fi ”LAILLISTAMISEN PITI VIEDÄ TULOJA JÄRJESTÄYTYNEELTÄ RIKOLLISUUDELTA, MUTTA ENNEN KAIKKEA SE NÄYTTÄÄ VIEVÄN NIITÄ POIS EPÄTYYPILLISEN TALOUDEN ALUEELTA.” A NTI –Co nte mporary Art Festival A N TI –C o n te m p o ra ry A rt Fe st iv a l A NTI –C on tem po ra ry A rt F est iva lA N TI – C o n te m p o ra ry A rt Fe st iv a l 10.– 15.9. 2019 K uopio antifestival.com TEAT TERI KAU PUN KI ALAVERSTAANRAITTI 5, TAMPERE PUH. 03 5656 6966 | LIPUT 13/6 ¤ VAPRIIKKI.FI HAIR NÄYTTELY Ä TÄYDENTÄ Ä – TAMPEREE N POPTEATT ERIN TARINA 5.1.2020 ASTI 7.6.2019–31.1.2021
7 / 2019 • 39 JYRKI HEIKKINEN MIIA VISTILÄ Sarjakuva
40 • 7 / 2019 The Electronic Intifada on tarjonnut vuodesta 2001 alustan Palestiinaa käsitteleville uutisille ja analyyseille. Aktivistien vapaaehtoisprojektina alkanut verkkojulkaisu on vuosien saatossa kasvattanut toimintaansa taloudellisesta riippumattomuudesta tinkimättä. TEKSTI IDA-EMILIA REINI Vastarintaa verkossa I NTIFADA on arabiaa ja tarkoittaa kansannousua. Historiallisena tapahtumana intifadasta puhutaan, kun tarkoitetaan vuosina 1987 ja 2000 alkaneita kansannousuja, joissa palestiinalaiset nousivat vastustamaan Israelin miehitystä. Väestön hajaantuminen laajalle aluee lle on vaikeuttanut palestiinalaisten yhtenäisen politiikan harjoittamista. Vuoden 1948 Israelin itsenäisyysjulistusta edeltäneiden etnisten puhdistusten ja julistusta seuranneiden sotien yhteydessä 1,3 miljoonasta Palestiinan arabista noin 750 000 karkotettiin kotiseudultaan. Nykyään maailmalla on YK:n mukaan noin viisi miljoonaa palestiinalaispakolaista. Heillä on kansainvälisesti tunnustettu paluuoikeus, jonka toteuttamisen Israel on kuitenkin estänyt. Pakolaisten lisäksi monet lähtemään kykenevät palestiinalaiset muuttavat ulkomaille töihin tai opiskelemaan. Alueen yhä jatkuva miehitys saa monet jättämään kotinsa paremman tulevaisuuden toivossa. Electronic Intifaidaakin tehdään ulko mailta käsin. Toimituksen ydin toimii Yhdysvalloissa. VUONNA 2001 perustettu Electronic Intifada on tänään yksi vanhimmista Palestiinan uutisointiin keskittyvistä verkkojulkaisuista. Julkaisu sai alkunsa muutaman aktivistin vastarinnasta Palestiinaa koskevaa uutisointia kohtaan, päätoimittaja Ali Abunimah kertoo. Aktivistit kokivat uutisoinnin vääristyneenä ja palestiinalaisia epäinhimillistävänä. Mediatalojen uutisointia vuosien ajan kommentoineet aktivistit tajusivat, että uutisteksteihin vastailemisen sijaan he voisivat itse tehdä tutkimusta ja tuottaa analyysejä. Internetin yleistymisen myötä lukijat muuttuivat passiivisista vastaanottajista aktiivisiksi dialogin osapuoliksi. Kirjoittajia asuu monissa maissa. Ali Abunimah ja toimituksen seitsemän muuta vakijäsentä työskentelevät Chicagossa. Muut noin 40 avustajaa työskentelevät Euroopasta ja tietysti myös Palestiinasta käsin. NUORTEN GAZALAISTEN journalistien työllistäminen on Abunimahin mukaan yksi julkaisun ylpeydenaiheista. Palkkatyölle on tarvetta Israelin toista vuosikymmentä saartamassa Gazassa. Maailmanpankin mukaan vuonna 2018 yli puolet gazalaisista oli työttömänä, nuorista jopa kaksi kolmas osaa. Ali Abunimah toimittaa lehteä Chicagosta käsin. Uutisten ja analyysien lisäksi Electronic Intifada julkaisee monipuolista, Palestiinaa käsittelevää materiaalia. The Electronic Intifada • Ensimmäiset uutiset julkaistiin vuonna 2001 • Lukijoita päivittäin keskimäärin 15?000 • Englanninkielinen verkkojulkaisu • Kahdeksan hengen toimitus Yhdysvalloissa, minkä lisäksi toimittajia mm. Euroopassa ja Palestiinassa • Päätoimittaja Ali Abunimah, toimituspäällikkö Maureen Clare Murphy • Rahoittaa toimintansa ilman mainoksia tai valtioiden tukea • Vuosibudjetti noin 500?000 dollaria • Nettisivut: www.electronicintifada.net Juttusarja on osa Kordelinin säätiön tukemaa ja Voimalehden tuottamaa Journalismin haasteet 2019 -hanketta.
7 / 2019 • 41 Julkaisu maksaa kaikille kirjoittajilleen. Alkuajan vapaaehtoistyön avulla nollabudjetilla pyörinyt julkaisu on nostanut vuosibudjettinsa nykyiseen puoleen miljoonaan dollariin lukijoiden lahjoitusten ansiosta. Electronic Intifada on Yhdysvalloissa listattu voittoa tavoittelemattomaksi yhdistykseksi ja suurin osa sen budjetista koostuu pienistä, 50 ja 100 dollarin lahjoituksista. Julkaisu ei ota vastaan rahaa valtioilta tai mainostajilta. Abunimahin mukaan verkkolehden riippumattomuus on sen suurin haaste, mutta myös sen etulyöntiasema. Abunimahin mielestä monet merkittävät instituutiot pelkäävät kritisoida avoimesti Israelia, mutta tuhansista yksityisistä pienlahjoituksista pottinsa kokoavan julkaisun ei tarvitse sensuroida sanomisiaan. AVOIMEN KRIITTISESTÄ suhtautumisestaan huolimatta Electronic Intifada vannoo omistautuvansa uskottavuudelle ja faktojen tarkistamiselle. ”Tiedämme, että meitä vastaan on ennakkoluuloja ja meitä syytetään puolueellisuudesta. Juuri siksi asetamme etusijalle luotettavuuden ja lähteiden varmistamisen. Uskon, että työmme on tunnustettu: joudumme vain harvoin tekemään oikaisuja. Meitä kritisoivat ihmiset eivät viittaa tekemäämme työhön”, Abunimah summaa. Asiasisältönsä sijaan julkaisu saa kritiikkiä jo esimerkiksi nimensä perusteella: joskus palestiinalaisten oikeuksien puolustaminen ja Israelin valtion kritisointi yhdistetään virheellisesti antisemitismiin. ”Kaikki kansat ovat ylpeitä omasta vastarinnastaan. Olen vieraillut Suomessa ja tiedän suomalaistenkin historiassaan nousseen sortoa vastaan. Vain Palestiinan suhteen kansannoususta puhutaan terrorismina. Me haluamme antaa intifadalle myönteisen merkityksen. Emme taistele ketään vastaan, vaan yritämme luoda positiivisen ja omaleimaisen julkaisun”, Abunimah huomauttaa. AIVAN YKSIN Electronic Intifada ei mediakentällä seiso, sillä Palestiinaan keskittyviä verkkouutisia tarjoavat englanniksi myös esimerkiksi Mondoweiss ja Palestine Chronicle. Abunimah näkisi mielellään useam piakin kilpailevia, laadukkaita Palestiinasta uutisoivia julkaisuja, sillä uutisarvon ylittäviä tapahtumia on enemmän kuin toimitus ehtii kirjoittaa ja editoida. Uutisartikkelien lisäksi Electronic Intifada julkaisee muutaman jutun viikkotahdilla myös esimerkiksi pod casteja, mielipidekirjoituksia ja videoi ta, joiden sisältö vaihtelee ajankohtaisista tapahtumista gazalaisten taiteilijoiden esittelyyn. Videot oliivien sadonkorjuusta Gazassa ja tanssifestivaaleista Ramal lahissa näyttävät humaanimpaa puolta Palestiinasta, joka lännessä normaalisti nousee otsikoihin vain sota uutisoinnin yhteydessä. JULKAISU on englanninkielinen, mutta Abunimah kertoo, että Electronic Intifadan tekstejä käännetään myös muihin medioihin esimerkiksi ranskaksi. Faktapohjaisuuden lisäksi julkaisu painottaa uutisoinnissaan myös selkeyt tä. Tavoitteena on kirjoittaa laajalle yleisölle viljelemättä liikaa lyhenteitä: sekä Palestiinan uutisointia aktiivisesti seuraavan että sivuilla ensi kertaa vierailevan on saatava ymmärrettävää, uutta tietoa. Tyypillisenä päivänä yksittäisten kävijöiden määrä sivuilla vaihtelee 10 000 ja 20 000 kävijän välillä. Gazaan kohdistuneiden hyökkäysten aikaan luku voi kymmenkertaistua jopa 100 000 kävijään päivässä. HISTORIANKIRJOITTAJAT ovat julistaneet ensimmäisen ja toisen intifadan päättyneiksi. Mikä on Electronic Intifadan tulevaisuus? ”Odotan sitä päivää, kun meitä ei enää tarvita. Kun tehtävämme on ohi ja Palestiinan ihmiset ovat vapaita. Kun he saavat aloittaa uuden luvun elämässään”, Abunimah sanoo. Heinäkuussa 2019 Electronic Intifada kommentoi Yhdysvaltojen rauhansuunnitelman toimimattomuutta. ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
6.9. ELLINOORA Vaaleanpunainen vallankumous -klubikiertue 7.9. ALI ALIKOSKI KOPLA –LEVYJULKKARIT 7.9. MIREL WAGNER 13.9. New Age: VIRTA 14.9. M & LUMOS-KVARTETTI 21.9. NOMADS FESTIVAL 28.9. PYKÄRI: O-levyjulkkarit 5.–6.10 YONA & ORKESTERI LIIKKUVAT PILVET esittää: Matka 2009–2019 10.–12.10. BLOWUP VOL. 5 19.10. HEXVESSEL, PEKKO KÄPPI & K:H:H:L 26.10. BRINDAMOS FLAMENCO MUSIIKKI LISÄTIEDOT TAPAHTUMISTA JA LIPUISTA > WWW.KORJAAMO.FI KORJAAMO CULTURE FACTORY Töölönkatu 51 A–B, 00250 Helsinki , +358 400 824 229 7.9. BURLESQUE BLOSSOMS 17.10. PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER 14.9. / 19.10 PÄIVÄKIRJAKLUBI 30.10. FEMINIST COMEDY NIGHT WITH JAMIE MACDONALD ESITYKSET & STAND UP NEW AGE Jazzia, elektroa, improa, rockia ja kaikkea muuta. Uudella klubilla nykymusiikki ja perinteet kohtaavat. Klubin aloittaa 13.9. VIRTA, joka yhdistelee pohjoismaista jazzperinnettä, post-rockia sekä elektronisen nykymusiikin elementtejä. KORJAAMON KIRPPIKSET Kaipaako kaappisi tilaa tai vaatekertasi päivitystä? Korjaamon rennolla kirpputorilla teet löytöjä tai luovut turhasta. Syys-lokakuun kirppispäivät ovat 15.9., 22.9., 6.10. ja 20.10. KORJAAMON SYYS-LOKAKUU ´19 VIRTA (Kuva: Tero Ahonen) HÄ M EE NT IE VIID ES LIN JA SÖ RN ÄI ST EN RA NT AT IE VAASANKATU HELSING INKATU ST UR EN KA TU BRAHENKENTTÄ HAKANIEMENRANTA SI LT A SA A RE N K AT U TEOLL ISUUS KATU JUNATIE TYÖP AJAN KATU SÖ RN ÄI ST EN KA TU M M M ALEK SIS KIVEN KATU Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! Heluna Shop, Hämeentie 48, Helsinki. ti–pe klo 12–18, la klo 12–16. WWW.HELUNANETTI.COM Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! VEGAANINEN SEKATAVARAKAUPPA KURVISSA! RAVINTOLA AUKI: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä KELTAISET SIVUT Kallion keltaiset sivut kokoaa yhteen alueen parhaat palvelut Hakaniemestä Harjuun ja Linjoilta Kalasatamaan. Haluatko mainostaa yritystäsi keltaisilla sivuilla? Hienoa! Se on nimittäin edullista ja tehokasta. Ota yhteyttä: voima@voima.fi Kalli n MAINOSTAJALLE! ? ? ? ?
7 / 2019 • 43 Kasvatus Oppikirjojen länsinäkökulma toiseuttaa helposti eri taustoista tulevat opiskelijat ja oppilaat. 2000-luvulla tehdyissä oppikirjoissa on nähtävissä edistystä, mutta edelleen monikulttuurisen näkökulman tavoittamisessa riittää tehtävää. TEKSTI JA KUVA KARIM MAICHE Oppikirjat kaipaavat moninaisempaa maailmankuvaa P OHDINNAT oppikirjojen tarjoamasta maailmankuvasta nousevat keskusteluun tasaisin väliajoin. Vaikka opetussuunnitelmissa ja oppikirjoissa yhteiskunnallinen muutos pyritään ottamaan vakavasti, Tampereen yliopiston tutkijan Eeva Rinteen mukaan vauhti on liian hidas. ”Asiasta on puhuttu ja melko paljon, mutta kuinka on silti mahdollista, että vielä 2000-luvulla ollaan tässä tilanteessa”, Rinne ihmettelee. Rinteen tuore väitöskirja pureutuu sekä nuorten kokemuksiin että oppikirjojen sisältämien diskurssien rakentumiseen 2000-luvun maantiedon, historian ja yhteiskuntaopin kirjojen kautta. Hän tutki myös oppilaiden maailmankuvan rakentumista karttatehtävien, kirjoitelmien ja avoimien keskustelujen avulla. Vaikka tieto, ja siten myös oppikirjojen tarjoama tietoperusta, on aina jollain tapaa latautunutta, oppikirjojen pitäisi pystyä vastaamaan yhä moninaisempiin identiteetteihin niin etnisyyden, kielen, sukupuolen, seksuaalisuuden kuin alakulttuurienkin näkökulmista. 2000-LUVULL A tehdyt oppikirjat tarjoavat Rinteen mukaan oppilaille edelleen yllättävän suppean kuvan maailmasta. Näkökulmat ovat hyvin länsikeskeisiä ja länsimaita arvottavia. ”Ne luovat myös hyvin kansallisvaltiokeskeisiä ajattelumalleja ja identiteettejä. Monikulttuurisuus hahmottuu vahvasti sellaisena etnisenä kansallisvaltioiden välisenä monikulttuurisuutena, eikä kulttuurista moninaisuutta tuoda kovin selkeästi esiin. Myöskään kansalaisuuden käsite ei ole kovin vahva, mikä on erikoista.” Rinteen mukaan kerronta keskittyy Eurooppaan ja Anglo-Amerikkaan samalla, kun maailmaa tarkastellaan läntisten arvojen kautta. Tästä seuraa muun maailman näyttäytyminen epäilyttävänä, pelottavana tai tuntemattomana. Monikulttuurisista taustoista tulevat oppilaat eivät Rinteen mukaan niele niitä maailmankuvia, joihin oppilaita pyritään tänä päivänä institutionaalisesti ja identiteettipoliittisesti sosiaalistamaan. Oppilaat reagoivat toiseuttaviin mielikuviin. ”Omassa aineistossa huomasi sen, että jos oli sellaista ylenkatsetta kulttuuriseen taustaan, se ilmeni nuorten reaktioissa. Moni ei sitten kokenut olevansa suomalainen tai korosti sitä omaa ulkomaisuuttaan, tai sitten ei halunnut puhua siitä koko asiasta yhtään mitään. Venäläisten oppilaiden keskuudessa näkyy, että oppikirjoissa on tosi vahvana Suomi–Venäjäkuviot.” RINNE KIINNOSTUI oppikirjojen tutkimisesta sattumalta pro gradu -työnsä yhteydessä. ”Koulukirjoilla on todella suuri valta tai koulumaailmalla ylipäätään. Kaikkien Suomessa asuvien nuorten täytyy käydä koulua ja todistaa pystyvänsä suorittamaan riittävän oppimäärän. Koulutusjärjestelmä on suurimpia kaikki nuoret yhteen kokoavia instituutioita”, Rinne huomauttaa. ”Rupesin myös miettimään, kuinka suuria sivistyksellisiä aukkoja itsellänikin on. Aloin peilaamaan oppimaani nähtyäni itse maailmaa: hei, eihän esimerkiksi Aasiasta ole puhuttu paljoa.” Pyrkimykset koulukirjojen laajemman maailmankuvan kehittämiseen törmäävät Rinteen mukaan myös konkreettisempiin haasteisiin, kuten oppikirjojen sivumäärän rajallisuuteen ja opetuksen aikatauluihin liittyviin kysymyksiin. ”Ajatellaan, että se oppikirjojen sivumäärä on niin pieni, ettei kannata ympätä liikaa tietoa. Koululaitos on niin vahva ja perinteikäs instituutio. Oppikirjoista tehdään uusintapainoksia, eikä niihin välttämättä tule hirveästi muutoksia. Niitä käytetään pitkään. Nyt on toki sukupuolta ja naisnäkökulmaa tuotu jonkin verran esiin eli kyllähän siellä tätä muutosta näkyy, mutta se on pitkä prosessi. Kun katsoo oppikirjojen historiaa, se on koko ajan mennyt parempaan suuntaan näissä asioissa.” TÄYDELLISTÄ OPPIKIRJAA ei Rinteen mukaan kuitenkaan ole olemassa. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö paremman huomisen puolesta kannattaisi kamppailla. Tarve muutokselle kumpuaa yhteiskunnallisesta todellisuudesta. ”Olen halunnut tehdä suomenkielisen kirjan, jotta se tieto tulisi sinne päättäjien, koulujen ja opettajien tietoon. Opettajillahan on todella suuri vastuu opetuksesta”, Rinne kertoo. Rinne ei koe ilmiön taustalla olevan mitään varsinaista tietoista agendaa muiden kulttuurien epätasa-arvoisesta kohtelusta. Ongelmat johtuvat pikemminkin ajattelemattomuudesta ja vallitsevasta valtadiskurssista. Ei kyseenalaisteta oppia, johon on sosiaalistuttu: ”Moni näistä asioista on sellaisia, joita kaikki ei välttämättä tule ajatelleeksi. Ylläpidetään itsestään selvänä diskurssia, joka pyörii tässä meidän yhteiskunnassa. Väitöskirjani on tämän prosessin alku, ja jatkossa haluan puhua enemmänkin näistä asioista.” Eeva Rinne: (Moni)kulttuurinen maailmankuva ja kuulumisen politiikka suomalaisissa peruskoulun oppikirjoissa ja nuorten kokemuksissa. (2019) 6.9. ELLINOORA Vaaleanpunainen vallankumous -klubikiertue 7.9. ALI ALIKOSKI KOPLA –LEVYJULKKARIT 7.9. MIREL WAGNER 13.9. New Age: VIRTA 14.9. M & LUMOS-KVARTETTI 21.9. NOMADS FESTIVAL 28.9. PYKÄRI: O-levyjulkkarit 5.–6.10 YONA & ORKESTERI LIIKKUVAT PILVET esittää: Matka 2009–2019 10.–12.10. BLOWUP VOL. 5 19.10. HEXVESSEL, PEKKO KÄPPI & K:H:H:L 26.10. BRINDAMOS FLAMENCO MUSIIKKI LISÄTIEDOT TAPAHTUMISTA JA LIPUISTA > WWW.KORJAAMO.FI KORJAAMO CULTURE FACTORY Töölönkatu 51 A–B, 00250 Helsinki , +358 400 824 229 7.9. BURLESQUE BLOSSOMS 17.10. PUNCH UP! – RESISTANCE & GLITTER 14.9. / 19.10 PÄIVÄKIRJAKLUBI 30.10. FEMINIST COMEDY NIGHT WITH JAMIE MACDONALD ESITYKSET & STAND UP NEW AGE Jazzia, elektroa, improa, rockia ja kaikkea muuta. Uudella klubilla nykymusiikki ja perinteet kohtaavat. Klubin aloittaa 13.9. VIRTA, joka yhdistelee pohjoismaista jazzperinnettä, post-rockia sekä elektronisen nykymusiikin elementtejä. KORJAAMON KIRPPIKSET Kaipaako kaappisi tilaa tai vaatekertasi päivitystä? Korjaamon rennolla kirpputorilla teet löytöjä tai luovut turhasta. Syys-lokakuun kirppispäivät ovat 15.9., 22.9., 6.10. ja 20.10. KORJAAMON SYYS-LOKAKUU ´19 VIRTA (Kuva: Tero Ahonen) Tutkija Eeva Rinne haastaa pohtimaan koulukirjojen lähtökohtia erilaisten oppilaiden näkö kulmista. HÄ M EE NT IE VIID ES LIN JA SÖ RN ÄI ST EN RA NT AT IE VAASANKATU HELSING INKATU ST UR EN KA TU BRAHENKENTTÄ HAKANIEMENRANTA SI LT A SA A RE N K AT U TEOLL ISUUS KATU JUNATIE TYÖP AJAN KATU SÖ RN ÄI ST EN KA TU M M M ALEK SIS KIVEN KATU Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! Heluna Shop, Hämeentie 48, Helsinki. ti–pe klo 12–18, la klo 12–16. WWW.HELUNANETTI.COM Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta! VEGAANINEN SEKATAVARAKAUPPA KURVISSA! RAVINTOLA AUKI: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä KELTAISET SIVUT Kallion keltaiset sivut kokoaa yhteen alueen parhaat palvelut Hakaniemestä Harjuun ja Linjoilta Kalasatamaan. Haluatko mainostaa yritystäsi keltaisilla sivuilla? Hienoa! Se on nimittäin edullista ja tehokasta. Ota yhteyttä: voima@voima.fi Kalli n MAINOSTAJALLE! ? ? ? ?
44 • 7 / 2019 Vietnam on Kaakkois-Aasian? talousihme – ja miljoonien keuhkosairaid?en maa Puuttuva joukkoliikenne ja runsas kivihiilen käyttö tekevät Hanoin ja Ho Chi Minhin ilmasta vaarallista hengittää. Kommunistihallitus ei halua muuttaa energiapolitiikkaa edes lähestyvän ilmastokatastrofin edessä. TEKSTI SILJA MASSA KUVAT KATARIINA SALMI K UVITTELE New York tai Lontoo ilman metroa. Kuinka ruuhkaisia miljoonakaupunkien kadut olisivat, jos julkista liikennettä ei olisi? Tällainen on tilanne Ho Chi Minhissä, Vietnamin suurimmassa kaupungissa. Sen metropolialueella asuu neljätoista miljoonaa ihmistä, mutta metroa, raitiovaunuja, lähijunia tai kunnolla toimivaa bussiverkostoa ei ole. Perjantai-iltapäivän liikenneruuhka on kaoottinen näky. Moottoripyörät ja skootterit tungeksivat kaduilla, kun ihmiset ajavat töistä kotiin. Torvien tööttäily tukkii korvat. ”Vietnamissa on 45 miljoonaa skootteria ja moottoripyörää. Valtaosalle ne ovat ainoa järkevä tapa liikkua paikasta toiseen. Vain harvalla on varaa autoon, ja tässä ruuhkassa auto olisi muutenkin kömpelö. Polkupyöräilyyn ilmasto on liian kuuma”, sanoo ympäristötalouden ja -politiikan tohtori Le Viet Phu Ho Chi Minhin Fulbright-yliopistosta. Toimivan joukkoliikenteen puuttuminen suurista kaupungeista on hänen mukaansa vakava ongelma, sillä liikenne aiheuttaa jopa 85 prosenttia Vietnamin ilmansaasteista. Liikenteen lisäksi syypäitä ilmansaasteisiin ovat rakentaminen ja teollisuus. VIETNAMIA PIDETÄ ÄN KaakkoisAasian talousihmeenä. Yli kuuden prosentin vuotuisella talouskasvullaan maa on yksi maailman nopeimmin kasvavista talouksista. Viime vuonna Suomi lopetti kehitysavun antamisen Vietnamille, sillä maata ei nähdä enää avun tarvitsijana vaan tasavertaisena yhteistyöja kauppakumppanina. Vielä 1990-luvun alkupuolella yli puolet vietnamilaisista eli äärimmäisessä köyhyydessä. Hieman alle kolmessakymmenessä vuodessa määrä on laskenut kolmeen prosenttiin. Samassa ajassa Vietnamin asukaskohtaiset hiilidioksidipäästöt ovat viisinkertaistuneet. Keskiluokkaistuminen näkyy ihmisten arjessa esimerkiksi niin, että yhä useammalla on ollut viime vuosina varaa ostaa jääkaappi, pakastin, televisio – ja skootteri. Yhä useampi myös muuttaa maalta kaupunkiin. Tällä hetkellä noin 35 prosenttia väestöstä asuu kaupungeissa, mutta osuuden ennustetaan nousevan 45 prosenttiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Kasvavat kaupungit tarvitsevat yhä lisää rakennuksia ja energiaa. Sähkönkäyttö Vietnamissa kiihtyy koko ajan, ja sen arvioidaan kasvavan 10–12 prosenttia vuodessa. ”Saastunut ilma on räjähdysmäisen talouskasvun hinta. Vietnam kuuluu ilmanlaadultaan jo maailman kymmenen eniten saastuneen maan joukkoon”, Le Viet Phu sanoo. Le Viet Phu muistuttaa kuitenkin, että Vietnamissa asuu lähes 100 miljoonaa ihmistä, vaikka se on pinta-alaltaan vain Suomen kokoinen. Suhteessa maan pieneen kokoon ilmanlaadun ongelmat ovat suuria. HO CHI MINHIN ilmassa on pienhiukkasia keskimäärin kaksi kertaa se määrä, jonka maailman terveysjärjestö WHO luokittelee turvalliseksi. Vielä pahempi tilanne on Vietnamin pääkaupungissa, noin kahdeksan miljoonan asukkaan Hanoissa. Siellä pienhiukkasia on ilmassa yli viisi kertaa enemmän kuin WHO:n mukaan olisi turvallista. ”Hanoi sijaitsee laaksossa, jossa ilma seisoo pitkiä aikoja paikoillaan. Koska Hanoi on lähellä Kiinan rajaa, se saa osansa myös Kiinan ilmansaasteista”, kertoo Le Viet Phu. Pienhiukkaset vaikuttavat ihmisten terveyteen salakavalasti. Ne kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja jäävät sinne aiheuttaen astmaa, syöpää ja kroonisia keuhkosairauksia. WHO:n mukaan noin 1,5 miljoonaa vietnamilaista sairastuu vuosittain ilmansaasteiden aiheuttamiin keuhkosairauksiin. Niihin kuolee vuosittain yli 60 000 vietnamilaista. ISO SYYPÄÄ saasteongelmaan on kivihiili, jolla suurin osa maan energiasta tuotetaan. Kivihiiltä on Vietnamissa saatavilla runsaasti ja se on edullista. ”Vietnam nousi köyhyydestä kivihiilen avulla, ja maan energiasektori nojaa yhä vahvasti siihen. Kivihiilen käyttö mahdollistaa sähkön hinnan pitämisen matalana. Tämä on kuitenkin lyhytnäköinen tie”, Le Viet Phu kertoo. Sähkö maksaa Vietnamissa vain 7,4 dollarisenttiä kilowattitunnissa, mikä on noin 25–30 prosenttia tuotantohintaa alhaisempaa. Halpa hinta on Le Viet Phun mukaan ongelma, sillä se hidastaa uusiutuvien energian lähteiden käyttöönottoa. Lisäksi se saa ihmiset käyttämään sähköä tuhlaillen. Sähkön hinnan nostaminen olisi yksinkertainen poliittinen päätös, jolla olisi monia hyviä ilmastovaikutuksia, mutta maan kommunistinen johto on siihen haluton. ”He ajattelevat, että hinnan nostaminen hidastaisi talouskasvua ja suututtaisi ihmiset”, Le Viet Phu sanoo. Hänen näkemyksensä mukaan uusiu tuviin energianlähteisiin siirtymisellä olisi jo kiire – sekä ilmansaasteiden että ilmaston lämpenemisen vuoksi. Vietnamin kasvihuonekaasupäästöjen odotetaan kolmikertaistuvan vuosina 2020–2030. Uusiutuvat energianlähteet kyllä luvattiin asettaa etusijalle vuonna 2015 hyväksytyssä Vietnamin kansallisessa uusiutuvan energian kehittämisstrategiassa, Ho Chi Minhin kaupungin ilmassa on puolet enemmän pienhiukkasia kuin maailman terveys järjestö WHO pitää turvallisena. Ilmasto
7 / 2019 • 45 Vietnam on Kaakkois-Aasian? talousihme – ja miljoonien keuhkosairaid?en maa mutta todellisuudessa kehitys näyttää päinvastaiselta. Vietnam suunnittelee parhaillaan 26 uuden hiilivoimalan rakentamista, ja vuonna 2017 hiilivoimaloiden rakentamiseen investoitiin yli seitsemän miljardia dollaria. VIETNAM KUULUU maihin, jotka ovat kaikkein alttiimpia ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Tämä saattaa olla onni onnettomuudessa. ”Ilmastonmuutoksen torjunta on tällä hetkellä yksi maailman suurimmista bisnesmahdollisuuksista. Kansainvälisiltä yrityksiltä ja sijoittajilta virtaa nyt rahaa erilaisiin ilmastorahastoihin. Vietnamilla on hyvät mahdollisuudet päästä osaksi potista, jonka avulla haavoittuvia maita ohjataan kohti vähähiilistä tulevaisuutta”. Myös joukkoliikenteen kehitys näyttää toiveikkaalta. Vietnamiin suunnitellaan parhaillaan ensimmäistä metrolinjaa, ja muun muassa Kiina ja Japani ovat jo investoineet Vietnamin ensimmäisiin metrohankkeisiin. Myös Euroopan Investointipankki on sitoutunut sijoittamaan 164 miljoonaa dollaria Hanoin ja Ho Chi Minhin metroihin. Le Viet Phu ei kuitenkaan usko, että metrohankkeet toteutuvat vielä vuosiin. Lisäksi hän veikkaa, että vietnamilaisilla ottaa aikansa siirtyä metron käyttäjiksi. ”Moni on tottunut liikkumaan skootterilla omien aikataulujensa mukaan. Ehkä ratkaisu voisivat olla helposti ladattavat, uusiutuvalla energialla käyvät moottoripyörät?” Pintaalaltaan Suomen kokoisessa Vietnamissa on 45 miljoonaa moottori pyörää ja skootteria. "Saastunut ilma on räjähdysmäisen talous kasvun hinta", sanoo ympäristö talouden ja politiikan tohtori Le Viet Phu. Kino Reginan syksyssä… Rainer Werner Fassbinder 23.10.–10.1. Syksyn kinonsertit … ja monia muita. Maria Braunin avioliitto (1978) 23.10 & 25.10. Rakkaus kylmempi kuolemaa (1969) 29.10. Pelko jäytää sielua (1973) 17.11. & 29.11. Querelle (1982) 2.1. & 4.1. Lili Marleen (1981) 5.1. Veronika Vossin kaipuu (1982) 9.1. La 5.10. klo 16 Shiraz – A Romance of India + Shankara La 2.11. klo 17 Häxan + Mara Balls Pe 15.11. klo 19 Cenere & A Santanotte Q U ER EL LE KINO REGINA OODI, TÖÖLÖNLAHDENKATU 4 LIPUT 7,5 € / 6 € (KAVIN KLUBIKORTILLA). KINOREGINA.FI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsuku puolisuudesta . Holma, Järvenpää, & Tervonen (toim.): NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Hinta 20 e . Tilaukset: kauppa.voima.fi
46 • 7 / 2019 Teatteri Teatteri Avoimien Ovien Hanna Kirjavainen haluaa tehdä taidetta, joka enemmän yhdistää ihmiskuntaa kuin ajaa meitä erilaisiin kokemuskupliin. TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVA HANNA LINNOVE Häpeän äärellä K ESKELLÄ NÄYTTÄMÖÄ wc-pöntöllä istuu nainen, joka yrittää tiristää näytettä päihdeseulaa varten. "Voisiko mitenkään pissiä yksin, että tämä proseduuri voisi onnistua?”, hän purnaa kyttäävälle sosiaalityöntekijälle. Vähemmän empaattinen vastaus kuuluu: ”Valvojan tehtävä on valvoa, ettei mistään kehon kätköistä loroteta joukkoon mitään kortsuun piilotettua kusta.” Tässä harjoitellaan syyskuussa ensi-iltaan tulevaa Villahousuhäpeänäytelmää. Se perustuu Eira Mollbergin samaan aikaan julkaistavaan autofiktiiviseen kirjaan, joka käsittelee alkoholismin selättämistä. Teatteri Avoimille Oville sen on ohjannut talon tuore johtaja Hanna Kirjavainen. ”Häpeä on teema, joka usein on jäänyt syyllisyyden käsittelyn jalkoihin. Tässä tapauksessa päähenkilön ammatillinen kriisi johtaa häpeän kierteen kautta täydelliseen pohjakosketukseen”, Kirjavainen paljastaa. Kun Jouko Turkan Häpeä-romaanissa (1994) autofiktiivinen päähenkilö kärvistelee menetetyn miehisen kunnian itsesäälisissä tunnoissa, nyt painopiste on toisaalla. ”Miehen ja naisen häpeä on erilaista ja päihdeongelmiin vietynä naisen kohdalla siihen liittyy paljon suurempi stigma. Naisella on kulttuurissamme mahdollisuus olla heikko ja tehdä virheitä, mutta todella pohjalla olemiselle ei ole selvää naiskoodia.” Näyttämösovituksessa lavalle rakennetaan myös Pyhtitsan nunnien porkkanakellari, josta kantautuva ortodoksinen kuorolaulu lävistää päähenkilön selviytymiskamppailua. Kirjavainen soittaa innossaan puhelimeltaan ääninäytteen. On helppo kuvitella miten kuoron tuella perinteiseen alkoholistitarinaan työntyy eksistentiaalista syvyyttä. ”Kuorolaulun idea on tuoda näyttämölle pyhän läsnäolo ja laajentaa perinteisen uskonnollisuuden kuvaa laajemmin mentaaliseksi. Samalla uskonnollinen kuvasto ja kieli muuttuvat lihalliseksi”, Kirjavainen selittää. Oma kuvionsa liittyy myös häpeän torjuntaan. ”Elämme jonkinlaista identeettiliberalismin aikakautta, jossa tyypillistä on, että häpeän välttämiseksi ennemmin uhriudutaan omien kuplien sisällä kuin antaudutaan muutoksen mahdollistavalle dialogille. Saman ilmiön voi tunnistaa siinäkin, miten on mahdollista puhua muista ihmisryhmistä tavalla, jota ei kehdattaisi sanoa ilman kuplan tukea ja suojaa.” ELOKUUSSA Teatteri Avoimien Ovien johtajana aloittaneen Kirjavaisen reitti teatterikorkeakoulun dramaturgialinjalle kulki Ylioppilasteatterin, Kellariteatterin ja Mäntsälän maatalousoppilaitoksen kautta. Hän on ohjannut niin avantgardea, klassikkoja, dokumenttiteatteria kuin spektaakkeleja. Lisäksi hän on ollut perustamassa Valtimonteatteria (2000), Rospuuttoryhmää (2006) ja Koira Complexia (2016). Taitelijuutensa jonkinlaiseksi käänne kohdaksi hän nimeää Rospuuttoryhmän kanssa Itä-Suomen syrjäseutuja kiertäneen Dostojevskin Idiootin sovituksen (2009). ”Asuin silloin perheeni kanssa vanhassa kansakoulussa Kontiolahdella ja minulla oli työ läänintaiteilijana. Idiotia osui sellaiseen ympäristöön, jossa laadukasta teatteria ei muuten olisi voinut nähdä. Teoksen herättämä kulttuurin nälkä tuli todella koskettavasti vastaan”, muistelee Kirjavainen. Hänen tuoreimmat ohjauksensa ovat Sting-musikaali Viimeinen laiva Kotkan Kaupunginteatterissa sekä Antti Tuurin Ikitie Lahden kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. "Tykkään tehdä dramaturgioita ja pohtia kirjallisuuden näyttämöllistämistä. Olen hiukan kateellinen romaanin lukemiskokemukselle ja yritän saada näyttämölle jotain sen suuntaista katsojakokemusta. Samalla inspiroidun, jos löydän jonkin yhteyden johonkin myyttiin, kuten esimerkiksi Ikitiessä Kullervoon.” Nämä elementit löytyvät Villahousu häpeästäkin. ”Halusin toistaa kirjan assosiaatiorakenteen näyttämöllä. Siinä yleissivistynyt päähenkilö torjuu kipeitä asioita siten, että hänen mielensä assosioi niiden eteen vaikka mummolamuistoja tai Stalingradin piirityksen. Toisaalta häntä vaivaa lapsuudesta juontuva vajaan ihmisyyden kokemus. Sen eheytys on mahdollista vasta, kun hän löytää sisältään samaistumispinnan naisjumaluudesta. Se taas ei saa tukea luterilaisesta perinteestä, koska meillä jumaluuden peilikuva on miehinen." TEATTERI AVOIMET OVET on alunperin Liisi Tandefeltin vuonna 1994 perustama kiertueteatteri. Nykyään sen vakituinen näyttämö sijaitsee Helsingin Erottajalla. Heini Tolan johtajakaudella (2003–2019) teatteri vakiinnutti asemansa etenkin suomalaisten nais kirjailijoiden nykysovitusten esittäjänä. Kirjavaisella on halua vahvistaa teatterin profiilia entisestään. ”Avoimien Ovien eetos voisi olla se, että etsimme tekijöitä, jotka pyrkivät enemmän rakentamaan siltoja kup lien välille kuin juhlimaan niiden eroavaisuuksien äärellä. ” Aikaisemmin esimerkiksi osallistuvaa dokumenttiteatteria uraanikaivoksen vastustamisesta tehnyt Kirjavainen on nykyään kiinnostuneempi etsimään ihmisten yhteisikseen tunnistamia asioita. Villahousuhäpeässä se on juuri häpeä, ensi kevään siirtolaisuuskuvauksessa taas koti-ikävä. ”Koen, että olen jo saanut esittää teatterissa tarpeeksi omia hätähuutojani. Tässä hetkessä sellainen lähinnä vahvistaa omaa kuplaa ja lamaannuttaa muita katsojia. Teatterin tiedonjakamisfunktiokin on omalta kohdaltani so last season. Sen sijaan se, mitä minusta teatteri voi jakaa ihmiseltä ihmiselle, ovat yhteiset tunnekokemukset ja kosketukset.” Eira Mollberg & Hanna Kirjavainen: Villahousuhäpeä Ensiilta Teatteri Avoimissa Ovissa 19.9. Eira Mollberg: Villahousuhäpeä Tammi, Ilmestyy 19.9. HÄPEÄN KANTAJAT . Ohjaaja ja teatterin johtaja Hanna Kirjavainen (keskellä) ja näytte lijät Irina Pulkka ja Laura Malmivaara kuvattuna Villahousuhäpeän harjoituslavasteissa. Mukana myös Mollakoira.
7 / 2019 • 47 TEKSTI JUSSI LEHTONEN Transluonto on moninainen TEKSTI TUOMAS RANTANEN Katkera kalkki Mitä on teatteri? Arviot Teatteri V IIME AIKOJEN #metooskandaalien myötä elokuva tuottaja Harvey Weinstein lienee tunnetumpi kuin Pulitzer-palkittu käsikirjoittajaohjaaja David Mamet tai jopa näyttelijä John Malkovich. Heitä yhdistää Mametin viime tammikuussa Lontoossa kantaesityksensä saanut näytelmä Bitter Wheat, jossa Malkovich esittää hyvin Weinsteinin oloista elokuvatuottaja Barney Feiniä. Hahmo on ympäristöään egoistisella röyhkeydellä myrkyttävä mulkero, joka leuhkii rahallaan, vallallaan ja hyvän tekeväisyydellään riistäen samalla surutta toisten työpanoksia ja tuhoten heidän työuriaan. Samalla hän kärsii alemmuudentuntoisesta äitisuhteesta ja rypee itsesäälissä vähäisen seksuaalisen viehätysvoimansa takia. Oman valtaistuimensa Fein ajaa jäävuoreen iskiessään silmänsä nuoreen naisnäyttelijään (Ioanna Kimbook) ja syyllistyessään painostavan piirityksen jälkeen myös tämän lähentelyyn. Mametin näytelmää on kritisoitu siitä, että hän päästää Weinsteinpastissinsa liian helpolla. Toki tuhdimmallekin hiillostukselle olisi ollut tilausta, mutta mitään veljellistä myötä tuntoa säälittävää öykkäriä kohtaan esityksestä on vaikea tunnistaa. Toisaalta henkilödemonisoinnin sijaan esityksen ilmeisenä pääpointtina on Hollywoodin näyttäminen rahakoneena, jossa pärjäävät juuri Feinin kaltaiset monsterit. Näytelmän suurempi ongelma on siinä, että viihdeteollisuuden rakenteiden paljastamisessa se ei ole erityisen tuore ja yllättävä. Se ei myöskään draamallisesti onnistu koskettamaan tekijöiden taustasta nousevien odotusten mukaisesti. Oma paradoksinsa liittyy Malkovichin näyttelijätyön erinomaisuuteen. Koko kehoaan vaikuttavasti roolityössään hyödyntävän mestarinäyttelijän karisma antaa surkealle Feinille salaista loistoa, joka syö terää hänen sieluttoman rappionsa kuvauksesta. David Mamet: Bitter Wheat Esitykset Lontoon Garrick Theatressa 21.9. asti T AMPEREEN teatterikesän ohjelmistossa korostuivat tänä vuonna seksuaaliset ja etniset identiteettijännitteet. Molempien teemojen leikkaus oli erityisen vahvasti läsnä australialaisen Briefs Factory -ryhmän hiphopspektaakkelissa Hot Brown Honey, Geoffrey Eristan sooloteoksessa N.E.G.R.O. sekä Johanna Freundlichin sovituksessa Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia -romaanista. Samaan sarjaan kuului myös Tampereen Työväen Teatterin isolla näyttämöllä nähty sveitsiläisen Milo Raun dokumenttiteatteriteos La Reprise. Esitys pohjautuu Belgian Liègessä vuonna 2012 tapahtuneeseen raakaan murhaan, jonka motiivit olivat rasistisia ja homofobisia. Gentin kaupunginteatterille kirjoittamassa manifestissaan maailman muuttamiseen ja teatterin yhteisöllistämiseen sitoutunut Rau ei tapaustutkimuksessaan tyydy pelkkään kuvaelmaan. Hän uhraa leijonanosan esityksestä näyttelijöiden taustojen, heidän tapahtumasarjaan liittyvien yhteyksiensä sekä Liègen ahdistavan ilmapiirin purkamiseen. Tätä kautta esityksen katse kohdistuu esittämisen ja todellisuuden väliseen suhteeseen ja teatterin olemukseen ylipäänsä. Samalla esityksessä oleellista ei ole vain osoittaa tämän yksittäisen murhan poliittinen luonne, vaan kysyä mitä me teemme tämän havainnon takia. Milo Rau & IIPM & Création Studio Théâtre: La Reprise. Histoire(s) du théâtre (I). Seuraavaksi 5.9. Het TheaterFestivalilla Gentissä, 17.10. CherbourgenCotentinissa ja 22.–23.11 European Theatre Festivaleilla Pietarissa M anu el H arla n O LEMME Uruguayn maaseudulla lähellä Brasilian rajaa. Kumpuilevan maiseman keskelle piirtyy Campo Abierton taiteilijaresidenssin puinen harjoitustila. Ympärillä kasvaa eukalyptusta suomalaisomisteista sellutehdasta varten. Kuuluu lintujen laulua ja lehmien ammuntaa. Harjoitustilassa valmistetaan esitystä. Kolme transnaista liikkuu hitaasti kohti koeyleisöä elämänkokemuksistaan kertoen. He katsovat meitä suoraan silmiin, välillä uhmakkaasti, välillä flirttaillen ja välillä myös tanssimaan kutsuen. He puhuvat siitä, miten perhe sulkee lapsen ulkopuolelleen, kun tämä osoittautuu transihmiseksi. Rehtori erottaa oppilaan, mikäli tämä ei suostu pukeutumaan oletetun sukupuolensa mukaisesti. Henkilökohtaisia tunnustuksia sukupuoli elimistä ja prostituutiosta, ei-binäärisestä identiteetistä. Esiintyjinä on transnaisten lisäksi valtava parvi kanoja. Kaikki Naturaleza Trans (Transluonto) -esityksen esiintyjät asuvat pienessä Riveran kaupungissa, jonka keskustan halki kulkee Uruguayn ja Brasilian raja. Esityksessä puhutaan espanjaa, portugalia ja osittain niiden sekoitusta portugnolia. ”Rajalle asettautuminen on esityksen lähtökohta”, esityksen ohjaaja Marianella Morena sanoo. ”Uruguay ja Brasilia, mies ja nainen, me ja he. Rajan rikkomisesta syntyy kolmas ulottuvuus, jotain uutta” hän jatkaa. Välillä esiintyjät vihtovat toisiaan isoilla lehdyköillä. Morena kertoo, että kyseessä on brasilialainen puhdistautumisriitti. Brasilialaiseen kulttuuriin kuuluu oman kehollisuuden ilmaiseminen isosti. BRASILIAN TRANSLAKI on perinteisesti varsin edistyksellinen, mutta nykyisen hallituksen ulostuloissa kuuluvat vahvasti katolisen kirkon linjaukset ja Raamatun sanat. Kulttuuriministeri esimerkiksi on ilmoittanut toivovansa poikien pukeutuvan vaaleansiniseen ja tyttöjen vaaleanpunaiseen. Uruguays sa taas nykyhallitus on ajanut transihmisten asiaa aktiivisesti säätämällä maailmanlaajuisestikin huomattavan edistyksellisen translain, mutta yleinen ilmapiiri on konservatiivisempi. Yksi esityksen päätähdistä, Nicole, ajaa transihmisten oikeuksia kansalaisjärjestössä. Hänen mukaansa yhdenvertaisuuden toteutuminen on Uruguayssa vielä kaukainen haave. Jos ei ole joko nainen tai mies, on tavallaan näkymätön, ei mitään. Nicole on näyttämöllä hyvin näkyvä ja haastaa avoimesti katsojia sekä heidän käsityksiään seksuaalisuudesta. Puhe on dokumentaarista ja osin improvisoitua: ”Ollakseen transnainen ihmisen ei tarvitse luopua miehen sukuelimistä.” ESITYKSESSÄ on myös yksi miespuolinen esiintyjä, ulkopuolinen todistaja. Hän istuu koko esityksen ajan katsomossa, ja puhkeaa välillä puhumaan. Teksti on Morenan kirjoittamaa, ja käsittelee katseen valtaa. Voi avata silmät tai olla avaamatta. Voi tarkentaa tai olla tarkentamatta. Voi avautua apposen auki, suureksi ja ihmetteleväksi. Voi kokonaan sulkeutua. Voi määritellä tai olla määrittelemättä. Naturaleza Trans -esityksen ensiilta on Uruguayn suurimmalla Fidaeteatterifestivaalilla Kirjoittaja on helsinkiläinen näyttelijä ohjaaja. Hän on mukana Suomen Akatemian rahoittamassa ArtsEqualhankkeessa, jossa pohditaan taiteen mahdollisuutta edistää tasaarvoa yhteiskunnassa. N ach o C orre a Naturaleza Trans on ensimmäinen transnaisten tekemä dokumenttiteatteriesitys Uruguayssa.
MAINOS 1/1 KAUPUNKIFESTIVAALI 13.–15.9.2019 T A M P E R E w w w . m a a i l m a n t a n g o . n e t LAVALLA ELENA LEEVE MINTTU MUSTAKALLIO EERO RITALA DRAMATURGIA JA OHJAUS ANNA-MARI KARVONEN ESITYSDRAMATURGIA ASTA HONKAMAA LAVASTUS JAAKKO PIETILÄINEN ÄÄNISUUNNITTELU TATU NENONEN VALOSUUNNITTELU HEIKKI PAASONEN PUKUSUUNNITTELU HANNE JURMU KOREOGRAFIA ANNA MUSTONEN TAITEELLINEN NEUVONANTO EMILIA KOKKO LIPUT TIKETTI JA Q-TEATTERI TUNTURIKATU 16 00100 HKI 09-4542 1333 TI–PE 11–15 WWW.Q-TEATTERI.FI Esitykset Teatteri Telakalla 27.9. 15.10.2019 www.teatteritelakka.? Breath Tero Saarinen & Kimmo Pohjonen ????? Yksinkertaisesti hämmästyttävä! Mélanie Carpentier, Séquences (Kanada) Voimaa, räjähdysalttiutta, kulmikasta huumoria Maria Säkö, Helsingin Sanomat 25.–28.9.2019 Liput alk. 18 € 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. + pvm. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu To be not so fuck ed up. LUOMUVILJELIJÄN MOTTO: Siksi kierrätettävä kartonkipakkaus. Siksi www.silmusalaatti.fi ROUTE COUTURE 20e Tilaukset www.kauppa.voima.fi TIL AA NY T
7 / 2019 • 49 Robert Ensio Niemistö, Itä-Hollola Installaation solisti ja kitaristi, julkaisi keväällä ensimmäisen soolovinyylinsä Tätä on rock’n’roll. TEKSTI SARI HAKALA Rokkia ja matalapainetta L ÄMMITÄN SAUNA A . Tuli kituu matalapaineessa, hiki tirskuu ja metrin päässä sataa vettä kuin Esterin perseestä. Korvia höylää Robert Ensio Niemistö, musiikintekijä ja kotimaisen undergroundin hiomattoman timantin, Itä-Hollola Installaation ydinvoima ja kitaristi. Niemistöltä on keväällä ilmestynyt Tätä on rock’n’roll -kokoelma ja se imee akkuni loppuun. Mitä pitempään levyä kulutan, sitä selvemmin siltä puskee ilmoille sävyjä ja tunnelmia joihin samaistun. Miksi? Sanoituksesi ovat täynnä lakonista ja melankoliaa vuotavaa huumoria ja samalla niissä on melkein ylenpalttista ankaruutta itseäsi kohtaan. Miten oikein kestät sen? Oletko melankolian uuvuttama? KOIN TÄRKEÄKSI saada ulos kokoelman aikaisemmista kaseteistani, koska pelkäsin, että en enää ikinä ole iskussa tai edes välttämättä tee mitään. Liiallinen ankaruus ja toistuvat vaikeat masennusjaksot ovat meinanneet viedä minulta hengen. En meinaa sellasta loputonta melankoliaa kestää. Lapsena olin puoli vuotta sairaalassa masennuksen vuoksi. Parhaillaankin olen sairaslomalla ja toivoisin tämän kierteen katkeavan. Minulle on ollut tärkeää olla musiikissa rehellinen ja filtteröimätön. Siksi voi olla, että Itä-Hollola Installaatio tai soolojututtuni voivat jäädä joillekin vähän kämäsen kuulosiksi. Ylimääräisiä ottoja ei ole, jutut tehdään päivässä parissa. Petri Kautto: Country & Northern Eclipse Music (2019) JOSPA J. JOKELIN olisi oikeassa ja ironia vihdoin niiaisi vilpittömyyden tieltä. Kauton tuore levy on lupaava enne. Nyt eheällä kokonaisuudella on edelliseen levyyn verraten luovuttu paljosta. Riisutut countryfolk sovitukset kohtaavat jalostuneen he leät melodiakulut. Oma ääni kantaa. Ensikuuntelulla sinkku Open Sky ei iskenyt, mutta sittemmin se posautti taivaan auki ja alla rullaavan Hesarin tsygän alta. Kadunvarret sortuivat aistit raajaavista fasadeistaan. Anna Kauton levylle aikaa ja tilaa, Kauttokin antaa sulle. JARKKO KUMPULAINEN Jukka Nissinen: II Humu Records (2019) ÄRSYTTÄVÄ korvamato on viimeinen asia jota musiikilta toivoo. Onneksi Jukka Nissisen kakkos albumin singlelohkaisu Suomalaiset tarjoo kahvit on ainut oikeasti kehno kappale levyllä, joka nojaa huumoriin tukeutuvaan kuplettiperinteiseen. Onneksi hieman tasapaksulle levylle mahtuu mukaan myös hymynkaarteen suupieleen nostattavia biisejä kuten kannabiksen käyttöä kommentoiva Hallussapitäjä sekä alle minuutin mittainen avaruuskantriralli Spaceship Earth. ANTTI KURKO Jarmo Saari Republic: Soldiers of Light Membran (2019) KITARISTI SA ARI + huippurumpalit Kuoppamäki, Louhivuori ja Mamba = rytmikokemus, joka antaa buustia lenkille. Varo ylikuntoa. Compassion-biisissä on Chaplinin puhe Diktaattorista. Tämä pitää esittää stadioneilla vappuna ja vaalien alla, niin kuulijat lähtevät taistelemaan solidaarisuuden puolesta. Puheiden säveltäminen on nerokas idea, jota käytetään liian harvoin. Suru rakkaan muusikkoystävän kuoleman takia voi synnyttää suurta ja kaunista: Aura-biisi sai alkunsa Zarkus Poussan hautajaisissa rumpaleiden yhteissoitosta. IIDA SIMES Hymypoika Robert Ensio Niemistö Arviot Jytää Bandcampista löytyy tälle vuodelle useam pikin albumillinen musiikkia. Tätä on Rock’n roll -levy on niistä yksi. Olet ilmeisesti tehnyt musiikkia aina ja olet tuottelias. Onko se sinulle elinehto? KYLLÄ SIINÄ VARMA AN perää on, että musiikki on syy olemassaololleni. Koitin muutaman vuoden ajan olla tekemättä musiikkia, kun ajattelin, että se on masennuksen syy. Että en musiikin teolta kerkeä suorittamaan muita asioi ta, kuten koulua tai töitä, jotka ovat tärkeitä. Mutta homma taitaa olla toisin päin! Välillä biisi saattaa syntyä, kun tarttuu kitaraan. Usein käy niin. Kitara on siinä mielessä minun instrumenttini. Isäni on soittaja, joten kun Itä-Hollolassa rumpuja soittavan Tommi Kolsin kanssa olimme pieninä naapureita, niin me matkimme heitä ja halusimme myös soittaa. Siitä se lähti. Tuotteliaisuuteen vaikuttavat toteutustavat. Äänittämiseen olen käyttänyt yhtä mikrofonia, netistä ladattua Auda cityä ja halpaa äänikorttia. Tällä varustuksella on vaikea käyttää levyn tai kasetin tekemiseen muutamaa päivää enempää. En yleensä vertaile, mutta kuulen musiikissasi ainakin The Doorsia. Vähän Jukka Nousiaista. Ehkä Daniel Johnstonia. LEMPIBÄNDINI KAUTTA AIKOJEN on Nirvana ja lempiartisti Syd Barrett. Minuun on vaikuttanut paljon skeittileffoista nuorempana kuultu musiikki. Kaikki, jotka mainitsit tuossa, ovat olleet kuuntelussa myös. The Doors räjäytti pankin jo lapsena sairaalassa. Sitten kuuntelinkin 60ja 70-luvun genre-klassikoita, kunnes päätin muun muassa Pink Floydin inspiroimana alkaa soittaa kitaraa 14-vuotiaana. Lukios sa löysin Kari Peitsamon ja se muutti elämäni. Aloin tehdä biisejä suomeksi. En tiennyt mihin koloon musiikkini menisi tai kannattaako sellaisella yrittää. Sitten Jukka Nousiainen tuli kovaa ekalla levyllään ja koin, että olin jo tehnyt samantyyppistä juttua yksinäni. JA SE ALUN miksi-kysymys… Keksin yhteyden keski-ikäiseen itseeni. Kotibileet-biisissä, joka ei ole levyllä, laulat, että ”mä oon niin kyllästynyt, itseä itselleen selittään, mä oon kyllästynyt, olemaan kellekään mitään.” Tuo kyllästymisen tunne ja itsensä selittäminen ei ehkä lopu ikinä. Se ei estä elämää olemasta kaunista ja täynnä voltteja.
K U L T T U U R I T E H D A S V E R N I S S A S Y K S Y 2 1 9 K L U B I T & K E I K A T 13 . 14 . 9 . V E R N I S SA R O T F E ST: 19 . 9 . P I N NA N A L L A K L U B I : 2 . 9 . SA M I K A R U : 10 . 10 . R I KO TA A N R A J O J A : 2 4 . 10 . P I N NA N A L L A K L U B I : 2 5 . 10 . A N NA I NG I N M A A J A Z Z C L U B : 221. 11. P I N NA N A L L A K L U B I : 2 2 . 11. A N NA I NG I N M A A J A Z Z C L U B : 19 . 12 . P I N NA N A L L A K L U B I : M A R A B A L L S , K A R K K I & T H E C A R K E Y S L A U R A P Y R R Ö , H O U S E B A N D , D J S O N A T A M A U S T E T Y T Ö T, K A T U J E N Ä Ä N E T M A R T I N A L V A R A D O , H O U S E B A N D , D J S O N A T A I R I S K U K K A D U O , H E N N A E M I L I A & H O U R E E T P A L E F A C E , M C C E P A R I , O P R I , K A L L E N I I N I K A N G A S , E M J O Y R E G G E A B A N D , R + R + R , S Y K S Y N V Ä R E J Ä L E V Y N J U L K K A R I T. M U K A N A M Y Ö S J A R M O N I K K U J A P E K K A G R Ö H N A I V O V U O T O , S I P S I P U S S I P A S I , J O P O & J O K U J U S S I B L A C K W I T C H E R Y ( U S A ) , I M P A L E D N A Z A R E N E , A Z A Z E L , I R R E V E R E N T ( U S A ) , U N L E A S H E D ( S W E ) , B E N I G H T E D ( F R A ) M O N A S T E R Y D E A D ( R U S ) , K O R P S E S O T U R I E T C . K A T S O K O K O S Y K S Y N O H J E L M A : W W W. K U L T T U U R I T E H D A S V E R N I S S A . F I / Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 Perintö esittelee maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graffitikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. 20 € SIS. POSTIKULUT T-PAIDAT Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMAKAUPPA 35 € + POSTIKULUT Antti Kalakivi PERINTÖ 25 € SIS. POSTIKULUT Jymysuositut vastamainokset värikuvina. Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Tilaa ennakkoon, saat kaupan päälle kirjan Häiriköt – Kulttuurihäirinnän aakkoset !
7 / 2019 • 51 TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI JENNI LINDVALL Lesbot jotka tapaavat öisin Selittämisen syntysijoilla R EBECCA SOLNITIN Miehet selittävät minulle asioita -essee kokoelma on noussut modernin feministisen lukemiston klassikoksi – eikä syyttä. Loistavassa nimikkoesseessä Solnit kertoo tapaamastaan miehestä, joka luennoi hänelle opettavaisesti kirjasta, jonka Solnit on itse kirjoittanut. Tämä tragikoominen tapaus sai Solnitin kirjoittamaan miehistä, jotka pyrkivät kategorisesti sivuuttamaan naisten tietämyksen liiallisen itsevarmuutensa turvin. Essee synnytti suositun termin mansplaining eli miesselittäminen. Sen havainto naisen hiljentämisestä kehittyy esseen edetessä synkempään suuntaan: Solnit toteaa, että samaa hiljentämisen periaatetta käytetään myös naisvihaa tihkuvissa rikoksissa. Naisen uskottavuuden kyseenalaistaminen johtaa kohteliaassa ympäristössä miesselittämiseen ja vähemmän kohteliaassa ympäristössä pahoinpitelyyn, raiskaukseen tai murhaan. Kokoelma koostuu yhdeksästä vuosina 2008–2014 kirjoitetusta esseestä. Se on parhaimmillaan loistava mutta paikoin epätasainen. On kiinnostavaa, että vuonna 2014 kirjoitettu essee tasa-arvoisesta avioliittolaista tuntuu jo hieman vanhentuneelta. Parhaimmilleen Solnit taas yltää ajattomassa esseessään Virginia Woolfista, tulevaisuuden hämäryydestä ja aktivismin tärkeydestä. Julkaistuaan kokoelmansa nimikkoesseen Solnit sai useita viestejä miehiltä, jotka selittivät hänelle, miksi hänen kuvailemansa ilmiö ei ole totta, ja että essee johtuu kirjailijan omasta alemmuudentunteesta – mikä on tietenkin mansplainingia parhaimmillaan. Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita Suomennos Pauliina Vanhatalo S&S 2019, 191 s. K UN SUOMALAINEN pelifirma aloittaa irtisanomiset, nuori peligraafikko vastaa myöntävästi kykyjenetsijän kutsuun ja lähtee töihin Kiinaan. Omiin kokemuksiin perustuva romaani kertoo maahanmuuttajuudesta, peli alasta ja alakulttuurien normeista, joiden rikkomisesta rangaistaan. Päähenkilö luovii jo Suomessa monenlaisissa vähemmistöasemissa: naisena pelialalla ja työkeskeisenä lesbona Helsingin boheemeissa sateenkaaripiireissä. Kielitaidottomana maahanmuuttajana hän alkaa kuulua uusiin vähemmistöihin. Kiinassa pelialalla työskentely on tasa-arvoisempaa kuin Suomessa, mutta lesbojen alakulttuurissa sukupuolinormit sitäkin selkeämpiä. Sosiaalisia jännitteitä avataan aavistuksilla tulevasta draamasta. Puvuntakeista, kravateista ja seikkailuista pitävä kertoja määritellään pitkien hiustensa takia lesbokulttuurissa P-lalaksi, jonka tehtävänä on sopeutua aina T-lalan tahtoon ja kokata puolisolleen. Roolin täyttämättä jättämisestä rangaistaan väkivaltaisesti. Tarina kerrotaan tyyneyttä henkivällä, soljuvalla kielellä. Rinnastuksia ja vertailuja on paljon. Samalla kirja tarjoaa laajaa knoppitietoa Kiinan historiasta. Levollisen kerronnan alta loistaa päähenkilön rohkeus, riskinottohalu ja jano uusille kokemuksille. Kirjoittaja Emma Kantanen tunnetaan myös taidegraafikkona ja sarja kuvataiteilijana. Nimi jolla kutsutaan öisin on hänen esikoisromaaninsa. Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin Gummerus 2019, 430 s. Muutakin kuin pyramideja K UVAMME historiallisista aika kausista ja eri maista ovat usein stereo typioiden värittämiä. Sadat erilaiset populaarikulttuurituotteet toistavat kuvaa muinaisen Egyptin kukoistuksesta pyramideineen ja faaraoineen. Todennäköisesti useampi suomalainen sukupolvi on imenyt Egypti-kuvansa Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisestä. Sen sijaan modernista Egyptistä kertovaa kirjallisuutta ei ole luettu samanlaisella into himolla, vaikka esimerkiksi Nobelin kirjallisuuspalkinnonkin napanneen Naguib Mahfouzin (1911– 2006) kaikki viisi suomennettua teosta ovat maailmanluokan kirjallisuutta. Tietokirjallisuuden puolella tilanne on tätäkin heikompi, sillä ajanlaskun alun jälkeisestä Egyptin historiasta ei ole kirjoitettu suomeksi yhtäkään kokonaista yleisesitystä. Keväällä julkaistu Andrei Sergejeffin Egyptin historia on tällainen, mutta lisäksi se on myös ensimmäinen suomeksi kirjoitettu modernin arabimaan historiaa kokonaisuudessaan esittelevä teos. Ei siis ihme, että arabimaat näyttäytyvät suomalaiselle lukijalle monoliittisena kokonaisuutena, vaikka todellisuus on varsin kaukana tästä. SERGEJEFFIN KIRJA ohittaa muinaisen Egyptin ja ottaa lähtökohdakseen faraoi den Egyptin vallan murtumisen noin 600 eaa. Jo toisessa luvussa hypätään 600-luvulle, joka on nyky-Egyptin kannalta keskeinen murroskohta. Tuolloin Arabian niemimaalta ponnistaneet paimentolaiset yhdistivät voimansa ja valloittivat Egyptin, ja siinä sivussa myös ison osan nykyistä Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa edeten 700-luvulla aina Espanjaan asti. Seuraavina vuosisatoina valta vaihtui Egyptissä useaan otteeseen, ennen 1900-lukua maata hallitsi aina ulkopuolelta tullut eliitti. Egyptiläiset itse omaksuivat asteittain valloittajien kielen ja arabien mukanaan tuoman uskonnonkin, isla min. Toisaalta Egyptissä elää vielä tänäkin päivänä merkittävä koptikristittyjen vähemmistö, joiden määrä on eri lähteiden mukaan jopa toistakymmentä prosenttia koko väestöstä. Sergejeffin Egyptin historia alkaa vetävästi mutta taantuu keskivaiheilla eri hallitsijoiden, sotien ja keskinäisten kahnausten väliseksi luetteloksi. Tämä lienee pitkälti säilyneiden lähteiden määrittelemää. Siitä voi kirjoittaa, mistä on lähteitä. Sen sijaan 1200–1500-luvuilla Egyptiä hallinneiden mamelukkien aikakaudella kukoisti historiankirjoituksen traditio, mikä jätti myös toisenlaisia lähteitä tämän päivän historiankirjoittajille. Näitä lähteitä myös Sergejeff hyödyntää ja piirtää mielenkiintoisesti esiin keskiaikaisen Egyptin yhteiskunnan eri aspektit. KIRJAN LOPPU on hieman kiirehdityn oloinen, sillä Hosni Mubarakin valtakausi ja Muhammad Mursin nousu Egyptin johtoon käsitellään harmillisen lyhyesti. Egyptin nyky tilanteesta, niinkin sekava kuin se tällä hetkellä on, ja ehkä tulevaisuudestakin olisi voinut kirjoittaa muutaman sivun. Mainitut heikkoudet ovat kuitenkin vain pieniä epämääräisyyksiä muuten kirkkaassa kokonaisuudessa. Egyptin historia monipuolistaa merkittävällä tavalla kuvaa maailman väkirikkaimmasta arabivaltiosta ja antaa eväitä sen nykytilanteen ymmärtämiseen. Andrei Sergejeff: Egyptin historia – Kleopatran ajasta arabikevääseen Gaudeamus 2019, 432 s. TEKSTI ESKO JUHOLA Arviot
52 • 7 / 2019 Artikkeli J OULUKUUN 22. PÄIVÄ vuonna 2016 Waad alKateab istui perheensä kanssa autossa matkalla Syyrian rajalle. Alepposta evakkoon lähtenyt nainen oli kolmannella kuulla raskaana, hänellä oli esikoisensa Sama sylissään ja iso takki. Raskaus, taapero ja takki peittivät vatsan puolella olevan repun, joka sisälsi 12 kova levyä. Ne puolestaan sisälsivät satoja tunteja keskellä sotaa kuvattua materiaalia. ”Ajattelin, että minun pitää suojella kovalevyjä niin kuin itseäni, niin kuin tytärtäni. Olin kuitenkin kauhuissani. Jos he olisivat päättäneet tutkia meidät, emme olisi selvinneet hengissä”, al-Kateab kertoo videopuhelussa. ”Kun tajusimme, että olemme selvinneet, emme tienneet, mitä tekisimme. Tarvitsimme jotain, jonka takia jatkaa elämäämme. Näin sain idean elokuvasta.” Tänä vuonna valmistunut dokumentti For Sama sai ensi-iltansa maaliskuussa South by Southwest -elokuvafestivaalilla, jossa se voitti sekä juryn että yleisön palkinnon. Sittemmin se on palkittu myös Cannesissa ja lukuisilla muilla festivaaleilla. Syyskuun lopussa se nähdään Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. KUN AL-KATEAB ALOITTI kuvaamisen vuonna 2011, ilmassa oli uskoa tulevaisuuteen. Opiskelijat – kaksikymppinen taloustieteen opiskelija al-Kateab heidän joukossaan – jalkautuivat kaduille osoittamaan mieltään presidentti Bašar al-Assadin hallintoa, sen korruptiota ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hallituksen joukot vastasivat protesteihin väkivallalla. Osa protestoijista auttoi ensiavussa, osa tarttui puhelimeen ja kuvasi. ”Maan sisällä ei ollut uutisia hallituksen hallinnan ulkopuolella, ei lehdistönvapautta, pelkkää propagandaa. Meidän mielestämme oli tärkeä dokumentoida tapahtumat. Halusimme kerätä todistusaineistoa, kun hallituksen joukot hakkasivat ihmisiä kaduilla”, alKateab kertoo. Viiden vuoden kuluessa tapahtui paljon. Hallintoa vastustavat kapinalliset eristettiin itä-Aleppoon, jota venäläiset ja syyrialaiset lentokoneet tuhosivat ammuksillaan. Samalla Waad meni naimisiin lääkäri Hamzan alKateabin kanssa, tuli raskaaksi ja sai lapsen, Saman. Al-Kateabin perhe asui viimeiset vuodet sairaalassa, jota Hamza pyöritti yhtenä harvoista Aleppoon jääneistä lääkäreistä. Vuonna 2016 se oli viimeinen itä-Aleppossa pystyssä oleva sairaala. WA AD AL-KATEAB teki vuoden 2016 tammikuusta alkaen Inside Aleppo -videoraportteja brittiläiselle uutiskanavalle Channel 4 Newsille. Videot ovat saaneet miljoonia katsojia ja ansainneet tekijälleen palkinnon ulkomaan journalismista British Journalism Awards -gaalassa sekä Emmyn kansainvälisessä uutissarjassa. Sama kanava tuki dokumentin tekemistä ja esitteli al-Kateabin Edward Wattsille, josta tuli elokuvan toinen ohjaaja. Oli Wattsin idea tehdä dokumentista henkilökohtainen ja antaa sille kirjeen muoto. Dokumentin kautta al-Kateab perustelee pienelle tyttärelleen omaa ja puolisonsa valintaa jäädä keskelle sotaa lapsen kanssa. ”Kun kuvasin, en ajatellut tekeväni elokuvaa. Olin kuvannut henkilökohtaiset osuudet tyttärelleni, perheelleni, kenelle tahansa minut tuntevalle siinä tapauksessa, että kuolisin.” For Sama näyttää niin piirityksen keskellä vietetyt häät ja nauretut naurut kuin sairaalaan kärrätyt pommitusten uhrit ja kuolemat. Valoisat hetket muistuttavat, että kyse on tavallisista ihmisistä. Mustat hetket muistuttavat, että heitä kuolee. Dokumentaristin mukaan keskustelua rankan materiaalin valikoimisesta käytiin leikkausprosessin viimeiselle viikolle saakka. ”Elokuvassa näkyy vain kymmenen prosenttia siitä, mitä olin kuvannut. Ja se, mitä olin kuvannut, on alle kymmenen prosenttia siitä, mitä Aleppossa tapahtui”, hän kertoo. TOIMITTAJA SAR A FIRTH kirjoitti Guardianissa elokuun 21. päivä Syria Relief -järjestön tilaamasta kyselytutkimuksesta. Sen mukaan lähes neljäsosa briteistä ei tiedä Syyrian sodan vielä jatkuvan tai uskoo sen loppuneen. Lontooseen asettunut Waad alKateab sanoo huomanneensa tämän dokumentin esityksissä, kun osa ihmisistä pyyteli anteeksi, ettei tiennyt konfliktin edelleen jatkuvan. Dokumentaristi sanoo silti uskovansa ihmisiin. ”Tiedän, että tämä elokuva koskettaa kaikkia, jotka ovat vanhempia tai ihan vain ihmisiä. He ymmärtävät, että tämä voisi tapahtua heille.” For Sama on esitetty YK:ssä, ja alKateab esittää sen pian myös Britannian parlamentissa sekä Yhdysvaltain senaatissa. Kolme ja puoli vuotta vanhalle tyttärelleen hän ei sitä ole vielä esittänyt. ”Sama haluaa kovasti nähdä sen. Järjestin elokuvasta kaksi päivää sitten pienen näytöksen vanhemmilleni ja Hamzan vanhemmille ja odotin lasten kanssa toisessa huoneessa. Sama vaati jatkuvasti päästä katsomaan elokuvaa aikuisten kanssa.” Rakkautta & Anarkiaa Helsingissä 19.–29.9. hiff.fi Raunioita, ruumiita ja perhejuhlia Syyrialaisdokumentaristi Waad al-Kateab kuvasi viiden vuoden ajan arkea Aleppossa. Hän tallensi niin omat häänsä kuin jatkuvat pommitukset ja veren. TEKSTI KAISU TERVONEN Rakkautta & Anarkiaa ”LÄHES NELJÄSOSA BRITEISTÄ EI TIEDÄ SYYRIAN SODAN VIELÄ JATKUVAN TAI USKOO SEN LOPPUNEEN.”
7 / 2019 • 53 Perfektionismi Lontoon Kubrick-näyttely esittelee täydellisyyttä tavoitelleen kontrollifriikin TEKSTI TUOMAS RANTANEN Pilkunviilaaja L ONTOON Design Museumissa on elokuvaohjaaja Stanley Kubrickia (1928–1999) käsittelevä laaja näyttely. Kaikki hänen 13 pitkää elokuvaansa esitellään omilla osastoillaan erilaisen taustamateriaalin, rekvisiittaesineistön, käsikirjoitusnivaskojen sekä valittujen klippien kautta. Nähtävillä on myös Kubrickin käyttämää kuvauskalustoa, yksityisiä tavaroita, keskeytyneiden hankkeiden jäämistöä sekä dokkari siitä, miten Kubrick hyödynsi eri musiikkilajeja elokuvissaan. Kokonaisuus vahvistaa kuvaa ensyklopedisiin taustatutkimuksiin sekä lavasteiden, rekvisiitan, kuvausteknologian ja äänimaiseman loputtomaan hiomiseen uponneesta perfektionistista. Selväksi käy, että hänen kanssaan työskentelemisen on täytynyt olla sekä luovuudessaan antoisaa että kontrollifriikkiydessään sietämätöntä. MAINIO ESIMERKKI yksityiskohtien mikromanage roinnista on Spartacuksen (1960) osastoa dominoiva valo kuva, jossa vuoren rinteellä ruumiita esittävät sadat avustajat on varustettu numerokylteillä. Niiden avulla maestro saattoi antaa megafonilla yksilöllisiä ohjeita kullekin kuolleelle siitä, missä asennossa hänen ruumiinsa olisi joukkokuvassa vaikuttavimmallaan. Vastaavasti Tohtori Outolemmen (1964) osastolla huomiota saa elokuvassa tilallisesti tärkeässä roolissa olevan sodanjohtohuoneen suunnittelu ja Kellopeliappelsiinissa (1971) se, miten lähitulevaisuuden kaupunkikuva ja kotien interiöörit oli luotu tarkoilla arkkitehtuurin ja muilla tyylivalinnoilla. Full Metal Jacketin (1987) taistelukohtausten ja Eyes Wide Shutin (1999) katukuvaotosten kautta aukeaa, miten massiivisia lavasteita Kubrick kykeni rakennuttamaan mieleistensä tilavaikutelmien aikaansaamiseksi. Kuvauskaluston liittyvät teknologiset innovaatiot ovat esillä etenkin suurelta osin kynttilän valossa kuvatun Barry Lydonin (1975) ja ensimmäisiä steadicam-kamera-ajoja sisältäneen Hohdon (1980) kohdalla. Jälkimmäisen osastolta löytyy myös Vivian Kubrickin tekemä makingofdokumentti. Siinä sivutaan ohjaajan vallankäyttöä paljastamalla, miten Kubrick kiusasi naispääosaa esittänyttä Shelley Duvallia ajaakseen tämän tarkoituksella hermoromahduksen partaalle. NÄYTTELYDRAMATURGISESTI oivaltavaa on jättää kavalkadin viimeiseksi Kubrickin estetiikan avainteos Avaruusseikkailu 2001 (1968). Esillä on elokuvan alkujakson apina pukuja, avaruusalusten malleja, HAL 9000 -tieto koneen (liikuttavan vaarattoman näköinen) kuori sekä huonekaluja, astioita, kylttigrafiikkaa ja muita elokuvassa vain vilahtavia yksityiskohtia, joilla elokuvan sisäistä maailmaa luotiin. Lysti jatkuu varsinaisen näyttelyn ulkopuolella. Museomyymälässä myydään muun muassa HAL 9000 -paitoja sekä kravatteja, joiden kuviointi on pöllitty Hohdon ikonisesta kokolattiamatosta. Lisäksi museon toisessa kerroksessa on esillä Kubrickin nuorena Yhdysvalloissa ottamia valokuvia. Jo niissä on nähtävissä mestarin taito hallita kameran silmän kautta tilaa ja henkilöiden välisiä jännitteitä. Stanley Kubrick: The Exhibition London Design Museumissa 15.9. asti Nauti syksyn elokuvaelämykset mukavasti Helsingin uusimmassa korttelikinossa. kaupungin sydämessä, kampissa. Ohjelmisto ja aukioloajat: www.cinemaorion.fi Elokuvateatteri Orion Eerikinkatu 15, Helsinki Rakkaudesta elokuvaan jo vuodesta 1927 RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
54 • 7 / 2019 ELOKUVAT Pedro Almodovar: KÄRSIMYS JA KUNNIA Elokuvateattereissa nyt. Pedro Almodovarin uusi elokuva kertoo ikääntyvästä elokuvaohjaaja Salvador Mallosta ( Antonio Banderas), joka elää arvotaiteen ja kauniiden esineiden keskellä kärsien lisääntyvistä kehon krempoista, masennuksesta ja niiden aiheuttamasta työkyvyttömyydestä. Mielen mullistuksia aiheuttavat myös kummittelevat muistot kuolleesta äidistä ( Penélope Cruz) ja halu saada järjestykseen joitakin omassa elämässä päättämättä jääneitä langan pätkiä. Yksi loikka menneisyyteen uhkaa tuottaa sivutuotteenaan heroiiniriippuvuuden, toinen herättelee henkiin vanhan rakkauden ja kolmas paikallistaa seksuaalisen halun synnyinhetken. Ilmeisestä omakohtaisuudesta huolimatta elokuva on kaikkea muuta kuin jalustalle nostetun taiteilijaegon kärsimyspatsastelusta. Ennemmin se on puhutteleva tutkielma siitä, mistä autofiktion motiiveissa, jännitteissä ja torjunnassa on kyse. Elokuvan kaari täydellistyy sen viimeisessä kuvassa, joka sulkee monikerroksisen minäkarusellin itseironisesti ja tunteikkaan tarkasti. Kärsimys ja kunnia osoittaa myös miten taiteenlajina elokuvassa ei koskaan ole kyse vain tarinasta, vaan oleellisesti siitä, miten tarina kerrotaan kontrasteilla, rajauksilla, kuvien rytmillä ja taitavalla näyttelijätyöllä. TUOMAS RANTANEN Kärsimys ja kunnia Reetta Huhtanen: AATOS JA AMINE Elokuvateattereissa nyt. Belgialaisessa lähiössä kasvavat kuusivuotiaat Aatos ja Amine käyvät arkisesti koulua, viettävät juhlahetkiä perheittensä kanssa, keskustelevat ja leikkivät. Suomalaissyntyisestä Aatoksesta ja arabitaustaisesta Aminesta kertovassa dokumentissa parhaat kaverit ovat parhaita kavereita, jos heidän vain annetaan olla. Aatoksen ja Aminen maailmaan kuuluvat myös monet uskonnot. Ne ovat eräänlaisia mielikuvitusleikkejä, joita aikuisten maailmasta on tarttunut. ”Jeesus ei ole Jumalan lapsi.” ”Onpas.” Lapsikin ymmärtää, ettei kaikkiin asioihin ole vastauksia. Kiistely on turhaa. Mahtavissa puissa Michael Herbig: PAKO MUURIN TAKAA Elokuvateattereissa nyt. Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton valvontaan jääneet Saksan osat muuttuivat vuonna 1949 Saksan demokraattiseksi tasavallaksi eli sosialistiseksi DDR:ksi. Pysäyttääkseen asukkaidensa siirtymisen länteen, valtio sulki rajansa piikkilangoilla ja miinakentillä. Kuolemanvaara, ankarien rangaistusten pelko ja Stasin urkkijaverkosto eivät pysäyttäneet kaikkia sukulaistensa, poliittisten vapauksien ja kiipeily on arvokkaampaa ajankäyttöä. Molempien koti on on valtavassa Molenbeekin lähiössä Brysselin liepeillä. Kaupunginosalla on karmaiseva maine Isis-taistelijoiden kotiseutuna. Poikien maailmaan terrori ei kuulu, paitsi joskus, kun scifi-elokuvien sotureita muistuttavat aseistetut miehet tarkistavat heidän reppujaan tai kun aikuiset osoittavat mieltään solidaarisuuden puolesta väkivaltaa vastaan. Tenavat-sarjakuvan maailmassa aikuiset ovat taustalla näkymättömiä. Reetta Huhtanen on päätynyt tekemään aikuisista päättömiä sivuhahmoja – epäilemättä jotta Aatos ja Amine olisivat tarinansa keskiössä. Tämä ratkaisu on hyvä. Lopulta Aatoksen elämä muuttuu. Edessä ovat uudet tuulet. Poikien kaiho ulottuu katsojaan saakka. IIDA SIMES paremman elintason pariin haikailevia. Rajalle kuoli yli 300 loikkaria. Tositapaukseen perustuva Michael Herbigin elokuva kertoo kahden pikkukaupungissa asuvan perheen vastoinkäymisten täytteisistä pyrkimyksistä siirtyä länteen itse rakennetuilla kuumailmapalloilla. Huolellinen epookkidetaljointi, taitavat kuvauspaikkojen valinnat ja hienosti rekonstruoidut ulkokuvat jaetusta Berliinistä paikkaavat jännitystarinan lievästä ylivirityksestä ja ohuehkosta henkilödynamiikasta johtuvia puutteita. TUOMAS RANTANEN Aatos ja Amine KOONNUT TUOMAS RANTANEN Yle Areena: Kiri (Britannia 2018) This is Englandja Koomikon kuolema -sarjoistaan tunnettu käsikirjoittaja Jack Thorne ja muun muassa Sally Wainwrightin Happy Valley ja Viimeinen tango Halifaxissa -sarjoja ohjannut Euros Lyn ovat paneutuneet tällä kertaa lastensuojelun valintojen suhteen vaikeaan arkeen. Loistava Sarah Lancashire esittää tälläkin kertaa henkilökohtaisten kriisien äärellä horjuvaa kutsumusammattilaista. Sarjan erityinen ansio on siinä, miten se onnistuu osallistamaan katsojia eli kaatamaan niskaamme tarinassa esitettävien eettisten ongelmien ratkaisemisen taakkaa. 11.9. Yle Teema & Fem: Dheepan (Ranska 2015) Syvältä riipaisevista ohjauksistaan Luihin ja ytimiin sekä Profeetta tunnettu Jacques Audlardin Cannesissa kultaisen palmun voittaneessa elokuvassa entinen sotilas, nuori nainen ja orpo pikkutyttö pakenevat Sri Lankan sisällissotaa tekeytymällä perheeksi, joka hakee Ranskasta turvapaikkaa. Ajankohtaisen pakolaisteeman käsittelyssä tavoitetaan tavallista kouriintuntuvammalla tavalla myös sitä vilunkipeliä ja sopeutumiskipuilua, joita henkensä hädässä olevat ihmiset joutuvat pelastautuakseen harrastamaan. Yle TV2: Kellot soi (Suomi 2019) Marjo ja Sari Venton käsikirjoittamassa kotikutoisessa ja opettajataustaiseen kokemusasiantuntijuuteen perustuvassa satiirisarjassa asemastaan tärkeilevä kuvitteellisen Pisakallion koulun rehtori Minerva ( Minttu Mustakallio), vastuuntuntoinen vararehtori Anne ( Laura Malmivaara) ja enemmän tai vähemmän kuritonta koululuokkaa muistuttava opettajakunta yrittävät kouluarjen keskellä selvitä muun muassa säästökurimuksesta, pisa-hömpötyksestä, homeongelmasta, globaalin ymmärryksen kehittämisestä sekä sivistystoimenjohtaja Jukkiksen ( Lari Halme) väsymättömästä ketteryyssparrauksesta. 20.9. Yle Teema & Fem: Minä, Daniel Blake (Britannia, 2016) Hyvinvointiyhteiskunnan rapautumista pysäyttävän ajankohtaisella tavalla kuvaavassa Ken Loachin elokuvassa sydänvikainen puuseppä ja loppuun ajettu yksinhuoltajaäiti ystävystyvät ja ryhtyvät kapinaan systeemiä vastaan. Empaattista katsojaa syvästi liikuttavan elokuvan voi tulkita marxilaisesti virittyneenä työläiselokuvana, joka päivittää pätevästi niin riiston rakenteet kuin köyhien solidaarisuudenkin. HBO Nordic: Years & Years (Britannia 2019) Älä kerro äidilleja Perienglantilainen skandaali -sarjoistaan tunnetun Russell T Daviesin uudessa minisarjassa hyökätään valtavalla satiirisella kierteellä tämän ajan ja lähitulevaisuuden makroja mikropoliittisten aiheiden kimppuun yhden perheen vaiheiden kautta. Käsitellyksi tulevat trumpilainen suurvaltapäristely, peloton aktivismi, pakolaiskysymys, seksuaalinen identeettipolitiikka, uuden tietoteknologian tunkeutuminen syvemmälle kuin iholle sekä brexit-henkinen oikeistopopulismi ja sen varjolla saapuva totalitarismi. Ihmisyyden peruskysymyksiäkin luotaava pensseli lähtee välillä lapasesta, mutta sekin tapahtuu tavalla, joka osoittaa kunnianhimoisten televisiosarjojen nykyistä luovuuden voimaa. Voiman TV-tärpit Quentin Tarantino: ONCE UPON A TIME... IN HOLLYWOOD Elokuvateattereissa nyt Pääosissa Leonardo DiCaprio, Brad Pitt ja Margot Robbie. Toopeinkin katsoja tajuaa, että nyt havitellaan ykkösen paikkaa vuoden katsotuimpien listoilla. Sivuosakaartikin on huikea. Alun valkokangasta hallitsee Al Pacino, mutta lopulta raina venähtää yli kaksija puolituntiseksi, kun Tarantino antaa reilusti tilaa myös Kurt Russellille, Dakota Fanningille, Luke Perrylle, Lena Dunhamille, Bruce ”Lauran isä” Dernille ja cooleinta sivuroolia, itse Steve McQueenia esittävälle Damian Lewisille. Aluksi Once upon a Time muistelee vanhoja ”hyviä aikoja” ja irvailee sovinnaisilla naisja mieskuvilla. Loppua kohden sävyjä tulee lisää. DiCaprion ja Pittin yhteys on aluksi kuin herran ja palvelijan, ja sen kehittyminen syväksi ystävyydeksi on melkein liikuttavaa. Jackie Brownissa musta nainen otti oikeuden omiin käsiinsä, Kill Bill -elokuvat kertoivat äidin kostosta, ja nyt yksi tarinan sankareista on – nykyajan hengen mukaan – Greta Thunbergia ja Jodie Fosteria muistuttava pikkutyttö. Niin kuin Kunniattomissa paskiaisissa, Tarantinon ajatus historian kulun muuttamisesta nousee esille. Ja edelleenkin me kaikki voimme tehdä hyvää, sillä mopo voisi keulia rotkoon aina pahemminkin. IIDA SIMES Once Upon a Time... in Hollywood .