Oike us omaan Oike us omaan sukupu oleen sukupu oleen SYYSKUU 7/2021 | VOIMA.FI Litku Klemetin hämmentävä maailma
(& -ANARKIA!) Rajaton elokuvarakkaus PLEASURE Ninja Thybergin pysäyttävässä esikoispitkässä 19-vuotias Bella muuttaa Ruotsista Los Angelesiin, päämääränään pornotähteys. NEVER GONNA SNOW AGAIN Hieroja Zhenia parantaa yltäkylläisyyteen kyllästyneitä levottomia sieluja rikkaalla esikaupunkialueella. Ma?gorzata Szumowskan uutuus on rumankaunis ja koukuttava tarina viattomuuden kaipuusta. BAD LUCK BANGING OR LOONY PORN Berliinin pääpalkinnon voittaneessa romanialaisessa satiirissa kouluopettajan nettiin vuodettu seksivideo synnyttää yhteisöä koettelevan skandaalin. ZOLA Pillu on tonnien arvoista! Yhden viikonlopun aikana Zola auttaa kaveria hädässä hinnoittelemaan itsensä paremmin, todistaa yhtä itsemurhayritystä ja pakenee parittajan kynsistä. Hyppää kyytiin! THE MAN WHO SOLD HIS SKIN Tunisialaisessa satiirissa syyrialainen pakolainen myy nykytaiteilijalle selkänsä Schengen-viisumia vastaan, jotta hän voisi matkustaa Eurooppaan rakastettunsa luokse. THE GIRL AND THE SPIDER Sveitsiläinen taidekomedia on kollaasi huonekaluja, koiria, lapsia, vesiilmapalloja, muuttolaatikoita ja niiden välissä syntyviä ja kuolevia tunteita.
(& -ANARKIA!) Rajaton elokuvarakkaus PLEASURE Ninja Thybergin pysäyttävässä esikoispitkässä 19-vuotias Bella muuttaa Ruotsista Los Angelesiin, päämääränään pornotähteys. NEVER GONNA SNOW AGAIN Hieroja Zhenia parantaa yltäkylläisyyteen kyllästyneitä levottomia sieluja rikkaalla esikaupunkialueella. Ma?gorzata Szumowskan uutuus on rumankaunis ja koukuttava tarina viattomuuden kaipuusta. BAD LUCK BANGING OR LOONY PORN Berliinin pääpalkinnon voittaneessa romanialaisessa satiirissa kouluopettajan nettiin vuodettu seksivideo synnyttää yhteisöä koettelevan skandaalin. ZOLA Pillu on tonnien arvoista! Yhden viikonlopun aikana Zola auttaa kaveria hädässä hinnoittelemaan itsensä paremmin, todistaa yhtä itsemurhayritystä ja pakenee parittajan kynsistä. Hyppää kyytiin! THE MAN WHO SOLD HIS SKIN Tunisialaisessa satiirissa syyrialainen pakolainen myy nykytaiteilijalle selkänsä Schengen-viisumia vastaan, jotta hän voisi matkustaa Eurooppaan rakastettunsa luokse. THE GIRL AND THE SPIDER Sveitsiläinen taidekomedia on kollaasi huonekaluja, koiria, lapsia, vesiilmapalloja, muuttolaatikoita ja niiden välissä syntyviä ja kuolevia tunteita.
Ole realisti, vaadi mahdottomia. Syyskuussa Helsingin Kaisaniemeen avautuu Rosebud Sivullinen. Vanhanaikainen erittäin suuren valikoiman kirjakauppa. Yli tuhannen neliön kirjallinen olohuone, jossa ylväästi leijuu sana. Jossa sulassa sovussa tuoksuvat vanhan paperin pöly ja tuore painoväri. Kirjallinen tila, joka yrittää kertoa, että tämä päivä rakentuu eilisestä, huomista rakennetaan nyt. Rakennetaan rehellisestä kauneudesta ja oikeellisesta ja kriittisesti tutkitusta tiedosta. Muistoista ja tulevaisuuden uskosta. Kaksi hyllykilometriä uusia helmiä ja ajattomia klassikoita. Ohjelmaa syksyn jokaiselle päivälle. Sanan, kuvan ja äänen kauneutta. Julistusta, kriittistä sanomaa ja tieteellistä faktaa. Ympäristö, jossa sana, kynä ja paperi muuttuvat aseiksi. Ympäristö, jossa lapsi vaatii aina vastauksen kysymykseensä Miksi ? Lähde tekemään mahdottomasta totta. Ryhdy sivulliseksi . Sivullinen Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Avautuu 15.9. klo 11. Kaisaniemenkatu 5. HYÖDYNNÄ 1200 EURON VEROETUSI Työsuhdepolkupyörä on monipuolinen ja ekologinen valinta kulkuvälineeksi, jota voit arjen lisäksi hyödyntää vapaa-ajalla. Arvotatpa asiaa ympäristön, (työ)hyvinvoinnin tai kustannustehokkaan investoinnin kannalta, työsuhdepolkupyörän hankkiminen on järkiteko. Työsuhdepyörän hankinta on edullista ja vaivatonta, pyöräily itsessään terveellistä ja ekologista. Työsuhdepolkupyörä on työntekijälle verovapaa etu 1200€ asti vuosittain. Työsuhdepyörä on työnantajan omistama tai liisaama polkupyörä, jonka työntekijä saa työsuhde-etuna vapaaseen käyttöönsä. Pelagolta työsuhdepyörät moneen tarpeeseen Pelagon polkupyörät ovat monipuoliseen pyöräilyyn mukautuvia arjen kulkuvälineitä, joilla hoituu työmatkat, treenimatkat, kauppareissut ja retket lähelle tai kauas. Kuinka hankin Pelagolta työsuhdepolkupyörän? Pelago toimii yhteistyössä työsuhdepolkupyöriä välittävien yritysten kanssa. Työnantaja tekee sopimuksen työsuhdepyöriä välittävän yrityksen kanssa, jonka jälkeen voit normaaliin tapaan asioida Pelagon kivijalkaliikkeessä Helsingin Kalevankadulla. Pelagon kaupalla saat asiantuntevaa ja omistautunutta palvelua niin työsuhdepyörän hankintaan kuin pyöriin ja pyöräilyyn liittyvissä asioissa yleisemminkin. Kotimaisia työsuhdepyöriä välittäviä yrityksiä ovat mm. Vapaus, GoByBike ja Etufillari. PELAGO POLKUPYÖRÄT MYYMÄLÄ, HUOLTO, TESTIJA NOUTOPISTE Kalevankatu 32, 00100 HELSINKI Puhelin 045 657 2069 shop@pelagobicycles.com Avoinna arkisin 11-18, lauantaisin 11-16 Mitä Pelagon työsuhdepyöräpakettiin kuuluu? Verohelpotuksia saa itse pyörästä, kaikesta pyörään kiinnitettävästä sekä huollosta. Pelagon hankinnan yhteydessä voit varustella pyöräsi esimerkiksi korilla, tavaratelineillä, valoilla ja lukolla. Huolto tärkeänä osana työsuhdepyörän hankintaa Polkupyörän, kuten minkä tahansa ajoneuvon, käyttöön kuuluu olennaisena osana sen asianmukainen ja säännöllinen huollattaminen. Säännönmukainen huolto pitää polkupyörän kunnossa pitkään. Pelago-myymälän yhteydessä toimivasta pyörähuollosta saat ystävällistä ja asiantuntevaa huoltopalvelua kokeneilta mekaanikoilta. Mikä parasta, työsuhdepolkupyörän verokevennykseen kuuluu myös vuosihuolto. Pelagon huoltopalvelut löydät Kalevankadun myymälän sisäpihalta. Tuo pyöräsi huoltoon ja ilahdu ? ? ? HU OL LA MM E R KA IKE NM ER KK ISE T R PY ÖR ÄT WWW.PELAGOBICYCLES.COM LUKEMALLA QR-KOODIN PÄÄSET TEKSTIIN NETISSÄ, JOSSA AKTIIVISET LINKIT, YHTEYSTIEDOT JA LISÄTIETOA AIHEESTA. PYÖ RÄN RAK ENN USK ILPA ILUN NÄY TTEL Y HELS INKI DESI GN WEE KIN AIKA NA 9.-1 9.20 21 KALE VANK . 32
HYÖDYNNÄ 1200 EURON VEROETUSI Työsuhdepolkupyörä on monipuolinen ja ekologinen valinta kulkuvälineeksi, jota voit arjen lisäksi hyödyntää vapaa-ajalla. Arvotatpa asiaa ympäristön, (työ)hyvinvoinnin tai kustannustehokkaan investoinnin kannalta, työsuhdepolkupyörän hankkiminen on järkiteko. Työsuhdepyörän hankinta on edullista ja vaivatonta, pyöräily itsessään terveellistä ja ekologista. Työsuhdepolkupyörä on työntekijälle verovapaa etu 1200€ asti vuosittain. Työsuhdepyörä on työnantajan omistama tai liisaama polkupyörä, jonka työntekijä saa työsuhde-etuna vapaaseen käyttöönsä. Pelagolta työsuhdepyörät moneen tarpeeseen Pelagon polkupyörät ovat monipuoliseen pyöräilyyn mukautuvia arjen kulkuvälineitä, joilla hoituu työmatkat, treenimatkat, kauppareissut ja retket lähelle tai kauas. Kuinka hankin Pelagolta työsuhdepolkupyörän? Pelago toimii yhteistyössä työsuhdepolkupyöriä välittävien yritysten kanssa. Työnantaja tekee sopimuksen työsuhdepyöriä välittävän yrityksen kanssa, jonka jälkeen voit normaaliin tapaan asioida Pelagon kivijalkaliikkeessä Helsingin Kalevankadulla. Pelagon kaupalla saat asiantuntevaa ja omistautunutta palvelua niin työsuhdepyörän hankintaan kuin pyöriin ja pyöräilyyn liittyvissä asioissa yleisemminkin. Kotimaisia työsuhdepyöriä välittäviä yrityksiä ovat mm. Vapaus, GoByBike ja Etufillari. PELAGO POLKUPYÖRÄT MYYMÄLÄ, HUOLTO, TESTIJA NOUTOPISTE Kalevankatu 32, 00100 HELSINKI Puhelin 045 657 2069 shop@pelagobicycles.com Avoinna arkisin 11-18, lauantaisin 11-16 Mitä Pelagon työsuhdepyöräpakettiin kuuluu? Verohelpotuksia saa itse pyörästä, kaikesta pyörään kiinnitettävästä sekä huollosta. Pelagon hankinnan yhteydessä voit varustella pyöräsi esimerkiksi korilla, tavaratelineillä, valoilla ja lukolla. Huolto tärkeänä osana työsuhdepyörän hankintaa Polkupyörän, kuten minkä tahansa ajoneuvon, käyttöön kuuluu olennaisena osana sen asianmukainen ja säännöllinen huollattaminen. Säännönmukainen huolto pitää polkupyörän kunnossa pitkään. Pelago-myymälän yhteydessä toimivasta pyörähuollosta saat ystävällistä ja asiantuntevaa huoltopalvelua kokeneilta mekaanikoilta. Mikä parasta, työsuhdepolkupyörän verokevennykseen kuuluu myös vuosihuolto. Pelagon huoltopalvelut löydät Kalevankadun myymälän sisäpihalta. Tuo pyöräsi huoltoon ja ilahdu ? ? ? HU OL LA MM E R KA IKE NM ER KK ISE T R PY ÖR ÄT WWW.PELAGOBICYCLES.COM LUKEMALLA QR-KOODIN PÄÄSET TEKSTIIN NETISSÄ, JOSSA AKTIIVISET LINKIT, YHTEYSTIEDOT JA LISÄTIETOA AIHEESTA. PYÖ RÄN RAK ENN USK ILPA ILUN NÄY TTEL Y HELS INKI DESI GN WEE KIN AIKA NA 9.-1 9.20 21 KALE VANK . 32
SYY SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS KAPITAL! Menestyspeli Ranskasta! Kapital! on erilainen kuin muut seurapelit. Superrikkaita tutkineiden sosiologien Monique Pincon-Charlotin ja Michel PinconCharlotin luoma taistelupeli paljastaa, miten systeemin rattaat pyörivät ja miltä luokkataistelu näyttää kulisseissa. Koe nyt hallitsevan luokan ja sorrettujen luokkien väliset erot – turvallisesti pelilaudalla. Kustantamon nettikaupasta 49,90 euroa. www.vastapaino.fi IISA PAJULA: ITKE, KIRJOITA, LAULA. SANOITTAJAN OPAS. Laulaja-lauluntekijän tuore teos on johdatus omaelämäkerralliseen laululyriikkaan. Kirja avaa näkymän luovan mielen ytimeen kuvaamalla herkän artistin omaa elämää ja uraa. Keskiössä on tunneherkkyyden eri ulottuvuuksien kääntäminen luovan työn voimavaraksi. Iisa Pajula kertoo ammattimaisen sanoittamisen maailmasta ja vie lukijan matkalle laululyriikan syvyyksiin. www.otava.fi/nemo HENDENVAARALLINEN ELÄMÄ Luettuasi kirjan Hendenvaarallinen elämä tiedät, miksi graffititaiteilija Pete ”Hende” Nieminen on viettänyt ikänsä etsien sydämen tykyttämään saavia seikkailuja salaisen aarrekarttansa avulla. Kirja on suunnattu vilkkaille lapsille, kiusatuille ja kiusaaville koululaisille, peruskoulujen opettajille, tylsille aikuisille, poliiseille, rosvoille, poliitikoille, uskovaisille, wraittereille, heittereille, stevareille, hevareille, skeittareille ja punkkareille. Ja voit säkin sen lukea. Verkkokauppa reunalla.fi Luettuasi kirjan Luettuasi kirjan vaarallinen elämä vaarallinen elämä dät, miksi graffititaidät, miksi graffititaidät, miksi graffititaiteilija teilija teilija Laulaja-lauluntekijän tuore teos on johdatus omaelämäkerralliseen laululyriikkaan. Kirja avaa näkymän luovan VÄHÄN ENEMMÄN VÄHEMMÄN Ympäristön tila huolestuttaa meitä, mutta tunnistammeko kuinka kestävämmät valinnat voivat rikastuttaa kokemusmaailmaamme? Ella Vihelmaa kirjoittaa teoksessaan ekologisten valintojemme elämyksellisestä voimasta ja kestävämmän elämäntavan mahdollisuuksista. Mukana teoksessa on myös kestäviä valintoja tehneiden henkilöiden kokemuksia siitä, miten nuo valinnat ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Koodilla VOIMA saat kirjasta –20 % alennuksen Kirjapajan verkkokaupasta kirjapaja.fi Ensimmäinen suomalaista avantgardetaidetta laajasti käsittelevä teos ei ole vain historiallinen selvitys. Kirja kertoo taiteen kansallisista portinvartijoista, sukupuolesta, luokasta ja alakulttuureista sekä siitä, miten suomalainen avantgarde yhdistää taidetta ja elämää. Avantgarden yhteiskunnalliset, poliittiset ja taiteelliset pyrkimykset näkyvät paitsi suomalaisessa kuvataiteessa myös kirjallisuudessa, arkkitehtuurissa, muodissa ja musiikissa. kirjat.finlit.fi AVANTGARDE RIKKOI RAJOJA JA TABUJA Kyyhkynmuotoinen heijastin ottaa kantaa rauhan puolesta. CE-hyväksytyssä pehmoheijastimessa on teksti molemmilla puolilla. Lanka-hakaneulakiinnitys. #OllaanIhmisiksi KYYHKYHEIJASTIN www.rauhanpuolustajat.org/kauppa KATI OUTINEN: NIIN LÄHELLE KUIN MUISTAN Kati Outisen lyyrisen kauniit muistelmat päästävät lähelle rakastetun taiteilijan elämää. Vanhojen kalenterimerkintöjen kautta piirtyy kuva siitä, millaista on omistautua taiteen tekemiselle, elää ruuhkaisia vuosia ja toisaalta ottaa vastaan aika, jolloin työt iän ja sukupuolen vuoksi vähenevät. Mitä reittejä kulkien ovat löytyneet harmonia ja oma tie? www.karisto.fi OODI BERLIINILLE Juhani Seppovaara ajautui matkoillaan 1980luvun alussa Itä-Berliiniin, josta löysi lapsuutensa Helsingin kadonnutta runollista tunnelmaa. Upeasti kuvitettu Oodi Berliinille kertoo Prenzlauer Bergin Helmholzplatzin tienoilla asuvien ja sinne eri puolilta maailmaa muuttaneiden kohtaloista. 326 sivua, nelivärinen www.docenfo.fi
32 8 Riina Tanskanen Isoveli 10 Häkin Antin Maura TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 12 LIITE: VAPAA-AJATTELIJAT 7 / 2021 • 7 30.8.–3.10.2021 ULKOAPÄIN ASEIN VIETY hallinto ei voi kestää. Ei varsinkaan, kun viejät eivät tunnu itsekään olevan aivan varmoja siitä, mitä oltiin viemässä. Ehkä ei hallintoa ensinkään? Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin kostona 9/11iskuista ja lähti maasta tuumaten presidenttinsä suulla jotakuinkin, ettei tänne mitään (valtiota) tultu rakentamaan. Suomi on ollut Afganistanissa lähes kaksikymmentä vuotta, julkilausutusti kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä ja turvaamassa demo kratiaa. Olisi kuitenkin naiivia ajatella Suomen olleen siellä ihan vain hyvää hyvyyttään eikä esimerkiksi vahvistaakseen asemaansa Yhdysvaltain silmissä. Toinen vaihto ehto nimittäin on, että Suomi olisi tullut niin sanotusti Yhdysvaltain höpläyttämäksi. Että eihän tässä mitään demokratiaa ollut tarkoituskaan rakentaa, mitäs läksitte. DEMOKRATIA A EI VOI VIEDÄ , ei varsinkaan huomioimatta maan historiaa ja vallitsevia olosuhteita. Vakaa kehitys voi lähteä vain ruohonjuuritasolta ja yhteisöistä. Ei ole demokratiaa ilman toimivaa terveydenhuoltoa, koulutusta ja muita perusasioita. Ei ole demokratiaa ilman tyttöjen ja naisten oikeuksia. Lehtikuvien Talibantaistelijat rynnäkkökiväärit käsissään eivät todista tasa-arvon ja demokratian mahdottomuudesta Afganistanissa, vaan niiden puutteesta. Tilanteen hirveys ei todista sen välttämättömyydestä, vaan vastarinnan voimakkaasta tukahduttamisesta. Se, että tilanne on hirveä, ei oikeuta muuta maailmaa vetäytymään kyyniseen ja passiiviseen hymähtelyyn, miten mikään ei auta eikä mitään ole tehtävissä – tai tehköön se kuuluisa joku toinen. IHMISIÄ ON AUTETTAVA siinä tilanteessa, missä he kulloinkin ovat. Se, mitä nyt voidaan tehdä, on olla sulkematta silmiä ja rajoja niiltä ihmisiltä, jotka pakenevat Talibanin hirmuvaltaa. Kuluneen vuoden aikana Afganistanista paenneista ihmisistä neljä viidestä on naisia tai lapsia. Heidän jättämisensä – siinä missä miestenkin jättäminen – patavanhoillisen ja julman fundamentalistiliikkeen armoille olisi silkkaa epäinhimillisyyttä ja vastuun väistelyä. Inhimillisen vastuun, ensisijaisesti. Mutta se olisi selkärangatonta myös siksi, että Suomen kanssa yhteistyötä tehneet afganistanilaiset ovat nyt äärimmäisen suuressa vaarassa. Se, puhutaanko sadoista vai tuhansista tulijoista, ei hetkauta valtion vuosibudjettia suuntaan eikä toiseen. Ja ellei aivan perustavimpien ihmisoikeuksien kaltaisista periaatteista olla valmiita maksamaan, mistä sitten? Periaatteet usein maksavat – kenelle rahaa, kenelle hengen. Afganistanissa ollaan jälleen nollapisteessä. Minkä me asialle voimme, monet levittelevät nyt käsiään. Ainakaan läpi vuosikymmenten jatkuneet suurvaltojen hyökkäykset Afganistaniin eivät maata vakauttaneet. Ehkä taktiikkaa olisi syytä harkita uudelleen. EMILIA KUKKALA Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija. Auttamisen ja uudelleenarvioinnin aika Antti Kurko VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VT. PÄÄTOIMITTAJA Teemu Matinpuro 050 594 1499 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikot Ninni Kairisalo & Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Matti Ikonen, Emilia Kukkala, Antti Kurko, Maija Merilehto, Nauska, Pinja Nikki, Hanna Niittymäki, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Anssi Bwalya, Mona Eid, Elisa Helenius, Esko Juhola, Satu Juvonen, Jukka Jääskeläinen, Juno Lehtinen, Anna Miettinen, Saara Paatero, Annika Pitkänen, Johanna Ruohonen, Kaisu Tervonen & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 7 Ka ns i: An na M iet tin en 34 34 SYY SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS KAPITAL! Menestyspeli Ranskasta! Kapital! on erilainen kuin muut seurapelit. Superrikkaita tutkineiden sosiologien Monique Pincon-Charlotin ja Michel PinconCharlotin luoma taistelupeli paljastaa, miten systeemin rattaat pyörivät ja miltä luokkataistelu näyttää kulisseissa. Koe nyt hallitsevan luokan ja sorrettujen luokkien väliset erot – turvallisesti pelilaudalla. Kustantamon nettikaupasta 49,90 euroa. www.vastapaino.fi IISA PAJULA: ITKE, KIRJOITA, LAULA. SANOITTAJAN OPAS. Laulaja-lauluntekijän tuore teos on johdatus omaelämäkerralliseen laululyriikkaan. Kirja avaa näkymän luovan mielen ytimeen kuvaamalla herkän artistin omaa elämää ja uraa. Keskiössä on tunneherkkyyden eri ulottuvuuksien kääntäminen luovan työn voimavaraksi. Iisa Pajula kertoo ammattimaisen sanoittamisen maailmasta ja vie lukijan matkalle laululyriikan syvyyksiin. www.otava.fi/nemo HENDENVAARALLINEN ELÄMÄ Luettuasi kirjan Hendenvaarallinen elämä tiedät, miksi graffititaiteilija Pete ”Hende” Nieminen on viettänyt ikänsä etsien sydämen tykyttämään saavia seikkailuja salaisen aarrekarttansa avulla. Kirja on suunnattu vilkkaille lapsille, kiusatuille ja kiusaaville koululaisille, peruskoulujen opettajille, tylsille aikuisille, poliiseille, rosvoille, poliitikoille, uskovaisille, wraittereille, heittereille, stevareille, hevareille, skeittareille ja punkkareille. Ja voit säkin sen lukea. Verkkokauppa reunalla.fi Luettuasi kirjan Luettuasi kirjan vaarallinen elämä vaarallinen elämä dät, miksi graffititaidät, miksi graffititaidät, miksi graffititaiteilija teilija teilija Laulaja-lauluntekijän tuore teos on johdatus omaelämäkerralliseen laululyriikkaan. Kirja avaa näkymän luovan VÄHÄN ENEMMÄN VÄHEMMÄN Ympäristön tila huolestuttaa meitä, mutta tunnistammeko kuinka kestävämmät valinnat voivat rikastuttaa kokemusmaailmaamme? Ella Vihelmaa kirjoittaa teoksessaan ekologisten valintojemme elämyksellisestä voimasta ja kestävämmän elämäntavan mahdollisuuksista. Mukana teoksessa on myös kestäviä valintoja tehneiden henkilöiden kokemuksia siitä, miten nuo valinnat ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Koodilla VOIMA saat kirjasta –20 % alennuksen Kirjapajan verkkokaupasta kirjapaja.fi Ensimmäinen suomalaista avantgardetaidetta laajasti käsittelevä teos ei ole vain historiallinen selvitys. Kirja kertoo taiteen kansallisista portinvartijoista, sukupuolesta, luokasta ja alakulttuureista sekä siitä, miten suomalainen avantgarde yhdistää taidetta ja elämää. Avantgarden yhteiskunnalliset, poliittiset ja taiteelliset pyrkimykset näkyvät paitsi suomalaisessa kuvataiteessa myös kirjallisuudessa, arkkitehtuurissa, muodissa ja musiikissa. kirjat.finlit.fi AVANTGARDE RIKKOI RAJOJA JA TABUJA Kyyhkynmuotoinen heijastin ottaa kantaa rauhan puolesta. CE-hyväksytyssä pehmoheijastimessa on teksti molemmilla puolilla. Lanka-hakaneulakiinnitys. #OllaanIhmisiksi KYYHKYHEIJASTIN www.rauhanpuolustajat.org/kauppa KATI OUTINEN: NIIN LÄHELLE KUIN MUISTAN Kati Outisen lyyrisen kauniit muistelmat päästävät lähelle rakastetun taiteilijan elämää. Vanhojen kalenterimerkintöjen kautta piirtyy kuva siitä, millaista on omistautua taiteen tekemiselle, elää ruuhkaisia vuosia ja toisaalta ottaa vastaan aika, jolloin työt iän ja sukupuolen vuoksi vähenevät. Mitä reittejä kulkien ovat löytyneet harmonia ja oma tie? www.karisto.fi OODI BERLIINILLE Juhani Seppovaara ajautui matkoillaan 1980luvun alussa Itä-Berliiniin, josta löysi lapsuutensa Helsingin kadonnutta runollista tunnelmaa. Upeasti kuvitettu Oodi Berliinille kertoo Prenzlauer Bergin Helmholzplatzin tienoilla asuvien ja sinne eri puolilta maailmaa muuttaneiden kohtaloista. 326 sivua, nelivärinen www.docenfo.fi Pääkirjoitus
8 • 7 / 2021 Mikä on elämän tarkoitus? Mielipide JOONAS JÄNTTI, 24, Turku ”Mistä ikinä kukin saa itse mielihyvää, mikä tekee elämästä elämisen arvoista itselle. Minulle se on tällä hetkellä viettää mahdollisimman paljon aikaa tyttöystäväni kanssa.” IANA IASYNSKA, 21, Pamplona, Espanja ”Meillä jokaisella on vain yksi elämä, joten meidän pitää nauttia siitä ja elää hetkessä.” SISKO RATIA, 81, Helsinki ”Elää.” JUHA LIIMATTA, 60, Lahti ”Elää niin, että elämä maapallolla jatkuu.” SUSANNA TAKAMAA, 34, Tampere ”42.” TEKSTI JA KUVA JULIUS HALME TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS EU hyväksyi hätälain massavalvonnasta E U-PARLAMENTTI hyväksyi heinäkuussa komission poikkeusehdotuksen e-Privacy-direktiiviin. Direktiivi varmistaa kansalaisten viestintäsalaisuuden toteutumisen ja oikeuden yksityisyyteen sähköisen viestinnän alueella. Poikkeus direktiiviin koskee muun muassa pikaviestipalveluita, sähköposteja ja internetpuheluita. Se sallii palveluntarjoajien, kuten Facebookin ja Googlen, automaattisesti seuloa kansalaisten viestinnästä epäilyttäviä termejä ja ilmoittaa epäilyksistään poliisille. Parlamentissa 537 äänesti puolesta, 134 vastaan ja 34 tyhjää. Poikkeus direktiiviin esitettiin niin sanottuna hätälakina, jonka tarkoituksena on paikata puutteita uudessa EECC-asetuksessa, joka tuli voimaan vuoden 2020 joulukuussa. Ennen EECC-asetuksen hyväksymistä teknologiayritykset olivat tehneet seulontaa vapaaehtoisesti, mutta EECC:n nojalla tämän kaltainen seulonta ei olisi ollut sallittua. Hätälaki on voimassa vuoden 2022 loppuun, mutta komissio on jo esittänyt pysyvämpää lainsäädäntöä, joka tekisi seulonnasta pakollista kaikille palveluntarjoajille. Muutos ei koske vain rikollista toimintaa Käytännössä voimaan astunut lakimuutos tarkoittaa sitä, että palveluntarjoajan tekoäly seuloo kaikesta kommunikaatiosta epäilyttäviä viestejä, kuvia tai videoita, jotka viittaavat lapsipornoon tai potentiaaliseen ”groomingiin”. Kaikki epäilyttävältä vaikuttava ilmoitetaan poliisille ja palveluntarjoajalle. Tämä luo ongelmallisia tilanteita perusoikeuksien turvaamisen kannalta. Valmisteluvaiheessa Euroopan tieto suojavaltuutettu Wojciech Wiewiórowski jätti raporttinsa ehdotuksen laillisuudesta. Hän painotti, että muutos häiritsisi kaikkien viestintäpalveluiden käyttäjien yksityisyyden suojaa ja tietoturvaa. Myös Euroopan neuvosto esitti samanlaisia huolia kesäkuussa julkaistussa itsenäisessä raportissaan. Suomen tietosuojavaltuutetun toimisto kommentoi Voimalle, ettei se ole vielä yksityiskohtaisesti ennättänyt analysoida asetuksen vaikutuksia, mutta selvää on, että se vaikuttaa suoraan myös suomalaisten henkilötietojen ja viestien suojaan. Massaseulontaa harjoitettu aiemminkin Wiewiórowski ei pitänyt ongelmattomana myöskään sitä, että yritykset olivat tehneet massaseulontaa jo ennen lakimuutosta. Hän myös painotti, että nämä ongelmat eivät liity pelkästään lasten hyväksikäyttörikoksien tutkintaan vaan ovat läsnä kaikessa yksityisen sektorin harjoittamassa valvonnassa. Euroopan tietosuojavaltuutettu suositteli ehdotusta hylättäväksi. Myös komissiossa tunnutaan tiedostavan hätälain ongelmat. ”Sopimus on kompromissi lapsien seksuaalisen hyväksikäytön ja käyttäjien yksityisyyden turvaamisen välillä. Se ei ole täydellinen, mutta se on käyttökelpoinen ja väliaikainen ratkaisu seuraavan kolmen vuoden ajaksi”, kommentoi esittelijä Birgit Sippel Forbes-lehdelle heinäkuussa. Hätälain äänekkäin kriitikko, Saksan piraattipuolueen europarlamentaarikko Patrick Breyer, tilasi entiseltä Euroopan ihmisoikeustuomio istuimen tuomarilta professori Ninon Colnericilta lakiteknisen mielipiteen uudesta direktiivimuutoksesta. Professorin mukaan hätälaki rikkoo EU:n perus oikeuskirjassa turvattuja oikeuksia. Breyer on ilmoittanut vievänsä asian oikeuteen. Kansalaisten digitaalisia oikeuksia puolustavan Effi Ry:n puheenjohtaja, Leena Romppaisen, mukaan monille lienee yllättävintä se, miten paljon erilaiset alustat jo valvovat ilman laillista perustaa. ”Isompana asiana tässä Effin näkökulmasta on se, että luodaan vaarallista käytäntöä siitä, millä perusteilla yksityiseen viestintään on täysin hyväksyttävää puuttua, yritysten tai hallitusten toimesta. Ajatuksesta, että jotkut asiat ovat riittävän kauheita oikeuttamaan kaikki keinot, seuraa kuitenkin se, että samoja keinoja aletaan käyttää myös vähemmän hyvien tarkoitusperien ajamiseen. Tällä hetkellä valvonnan oikeuttavia asioita länsimaissa ovat esimerkiksi lastensuojelu ja terrorismin torjunta. Tismalleen samoja keinoja käytetään kuitenkin autoritäärissä maissa toisinajattelijoiden vainoamiseen. Usein kuitenkin keinojen hyödyt näyttävät varmoilta ja nopeilta ja haitat epävarmoilta. Lisäksi ajatellaan, että ei tämä meidän maassamme ole ongelma.” Romppaisen mielestä lastensuojelun kannalta digitaalista valvontaa tärkeämpää olisi, että lapsella olisi elämässään joku luotettava aikuinen, jolle voisi ilmoittaa kohtaamistaan vaaranmerkeistä. Televiestinnän massaseulonnan tarkoitus on komission mukaan lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisy.
7 / 2021 • 9 TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA JULIUS HALME Chile haluaa tekoäly teknologialle eettiset rajat C HILE ON ensimmäisenä maailman maana säätämässä lakia, joka säätelisi ihmisten ”mentaalista yksityisyyttä” tai niin sanottuja neuro-oikeuksia. ”Haluamme suojella aivoja ja yksilön oikeutta autonomiaan. Ihmismieleen ei saa tunkeutua ilman suostumusta. Uusi teknologia on vaarallista, jos minkäänlaista sääntelyä ei ole”, asiaa valmistelevan valiokunnan puheenjohtaja Guido Girardi sanoi medialle. Muun muassa Elon Muskin Neuralink-yritys kehittää tekno logiaa, jolla tietokone voi lukea ihmismielen sisältöä aivoihin asennettavien implanttien avulla. Vastaavaa keksintöä kehittelevät myös Google ja muut suuryritykset. ”Neuroteknologialle” on käyttöä etenkin lääketieteessä. Sen avulla olisi mahdollista esimerkiksi auttaa potilaita kuntoutumaan aivovammasta. Päättäjät ovat kuitenkin huolestuneet, että toimialalle ei ole laadittu eettisiä ohjeita. NIIN SANOTTU KONEOPPIMINEN ja itse itseään opettavat algoritmit ovat ottaneet suuria kehitysaskelia viime vuosina. Toisinaan oppiminen menee pieleen. Microsoft kehitti vuonna 2016 Twitteriin automaattisesti toimivan ohjelman eli botin, joka oppi itse muilta käyttäjiltä, miten palvelussa kuuluu käyttäytyä. vain 16 tunnin sisällä botti jouduttiin sulkemaan, koska se alkoi suoltaa rasistisia ja naisvihamielisiä solvauk sia. ”Hitler oli oikeassa”, se twiittasi ennen sulkemistaan. Chile haluaa olla seuraava datatieteen ja tekoälykehityksen suurvalta, joka luo suuntaviivat myös eettisille normeille. Chilen esimerkki voi toimia suunnannäyttäjänä maailman päättäjille, jotka joutuvat punnitsemaan asiaa lähivuosina. Myös Euroopan komissio on laatinut ensimmäisen lainsäädäntöesityksensä. Karstein Volle Ihmisen ajatuksia voidaan ehkä tulevaisuudessa lukea koneellisesti. Lainsäätäjät haluavat suojata ihmisaivoja uuden teknologian väärinkäytöltä. D IGITA ALINEN kirjasto The Uncensored Library on Mine craft-palvelin ja kartta, jonka tarkoituksena on kiertää sensuuria maissa, joissa ei ole lehdistönvapautta. Kirjasto rakennettiin pelin sisälle, sillä vaikka pääsy internetiin ja tietoon olisi rajoitettu, pääsy Minecraft-peliin ei yleensä ole. Minecraftin sisällä pelaajat pääsevät tutustumaan sensuroituihin kirjoihin, artikkeleihin ja muuhun tietoon, joka ei normaalisti olisi heidän saatavillaan. The Uncensored Library koostuu yli 12,5 miljoonasta rakennuspalikasta. Rakennus edustaa uusklassista arkkitehtuurityyliä, joka perinteisesti edustaa kulttuuria ja tietämystä. Kirjastoon sisään astuessa pelaaja näkee 180 valtion lehdistönvapausindeksin. Päähuoneeseen on ripustettu jokaisen valtion lippu, jonka takaa voi tarkastaa oman valtionsa sijoituksen indeksissä. Kirjasto sisältää sensuroituja uutisia Meksikosta, Venäjältä, Vietnamista, Saudi-Arabiasta ja Egyptistä. Jokaiselle maista on rakennettu kirjastoon oma siipensä. Koronapandemialle on myös omistettu oma huoneensa, jossa on kirjoja kymmenestä eri maasta. Kirjasto vihittiin käyttöön 12. maaliskuuta 2020, kun Toimittajat ilman rajoja -järjestö juhlisti maailmanlaajuis ta World Day Against CyberCensorship -päivää. Mine craftilla on noin 145 miljoonaa aktiivista pelaajaa. Minecraft-kirjasto kiertää sensuuria maailman joka kolkassa TEKSTI JULIUS HALME Re po rte rs W ith ou t Bo rde rs G erm an y
10 • 7 / 2021 TEKSTI ANTTI KURKO KUVA SATU JUVONEN Karjalaiset on vuosisatojen ajan haluttu suomalaistaa. Samaan aikaan suomalaisen kulttuurin kulmakivet kuten Kalevala on varastettu karjalaisilta. Harha Karjalasta ”S UOMALAISTEN olisi aika luopua Kalevalasta ja ruveta keskittymään omiin perinteisiin ja kulttuuriin, jotka ovat jääneet pimentoon sen vuoksi, että Kalevala on nostettu niin isoon rooliin”, Maura Häkki sanoo. Joensuulainen Häkki on uuden ajan karjalainen someaktivisti. Videoissaan hän käsittelee eri vähemmistöryhmien oikeuksia ja kertoo ihmisille karjalaisten asemasta Suomessa, kansansa kulttuurista ja historiasta. Parhaimmillaan videot ovat keränneet yli 100 000 katselukertaa. Sosiaalisesta mediasta on tullut eri vähemmistöille tärkeä keino järjestäytyä ja saada äänensä kuuluviin. Ja ääni on alkanut kuulua. Häkistä ja muista nuorista karjalaisista aktivisteista kirjoittavat niin Yle, Helsingin Sanomat kuin rajantakainen karjalainen media. 21-vuotias aktivisti on saanut satoja viestejä, joissa ihmiset kiittelevät häntä. Videoiden ansiosta monet ovat alkaneet ymmärtää jotain uutta karjalaisuudesta tai palauttaa yhteyttään karjalaiseen kulttuuriin. ”Vaikka siitä tulee hyvä mieli, että joku on alkanut elvyttää kulttuuriaan, niin vielä enemmän toivoisin, että saisimme lailliset oikeudet omaan kieleen ja kulttuuriin. Karjalaisten sorto ei pääty ennen kuin näin käy”, Häkki sanoo. Elvytykseen tarvitaan rahaa Suomalaiset tietävät karjalaisuudesta hämmentävän vähän, vaikka karjala on suomen lähin sukulaiskieli. Suomessa ja Venäjällä puhuttu kieli on nykyisin uhanalainen. Sillä on enää alle 100 000 puhujaa. Suomessa karjalaa puhuu päivittäin noin 5 000 henkeä, kieliyhteisön jäseniä on noin 30 000. Karjala on ollut rajaseutua aina Pähkinäsaaren rauhasta asti, jolloin alue jaettiin kahtia. Tämän vuoksi kaikki karjalaiset eivät ole karjalankielisiä, vaan osa puhuu suomen kaakkoismurteita tai itäisiä savolaismurteita. Karjalan kieli on vuonna 2009 tunnustettu viralliseksi vähemmistökieleksi, mutta kyse on lähinnä symboliikasta, joka ei vaikuta karjalaisten asemaan. Kieltä ei mainita perustuslaissa eikä sitä pysty opiskelemaan edes valinnaisena kielenä. Ainoastaan Itä-Suomen yliopisto tarjoaa kieliopintoja sivuaineena. Kielen elvyttäminen on pitkään ollut kansalaisjärjestöjen ja vapaaehtoisen harteilla. ”Viime vuonna elvytys siirtyi ItäSuomen yliopiston käsiin, mutta ongelma on jatkuva resurssipula. Tarvitsisimme säännöllisen ja riittävän suuren rahoituksen sekä itsenäisen elimen, jossa ammattilaiset suunnittelisivat ja hoitaisivat elvytystä,” Häkki sanoo. Entä jos elvytystä ei aloiteta? ”Ei siinä varmasti hyvin käy. Kovasti me taistellaan vastaan, mutta jos valtio jatkaa meidän sortamista eikä saada mistään tukea, niin ei me yksittäisinä ihmisinä tai yhteisönä pystytä paljoon,” Häkki huokaa. Rotuopilla perustellut puhdistukset Karjalaisilla ja suomalaisilla on pitkä ja kipeä yhteinen historia, johon liittyy paljon pakkosuomalaistamista ja -luterilaistamista. ”Yksi maa, yksi kansa” -iskulausetta toistellut Zacharias Topelius kirjoitti jo 1800-luvulla Maamme kirjassa, kuinka lapsekkaat ja herkkäuskoiset karjalaiset tarvitsevat tiukkaa ohjausta kasvaakseen kunnon suomalaisiksi. Tätä ajatusta sovellettiin jatkosodan aikana, kun suomalaissotilaat miehittivät Itä-Karjalaa. Rotuoppi eli 1940-luvun alussa vahvana ja alue haluttiin siivota ”vieraasta aineksesta”. Karjalaiset piti ”puhdistaa” venäläisyydestä, etteivät he puhuisi ”venäläistynyttä suomen kieltä”. Entä jos suurempi osa Karjalaa olisi jäänyt Suomen vallan alle? Suomeen asutettuja karjalaisia lapsia kiusattiin ja syrjittiin kouluissa, eikä omaa äidinkieltään saanut käyttää. Todennäköisesti samanlainen assimilaatio olisi jatMaura Häkki Häkin Antin Maura (karj.) • s. 1999 Juuka. Asuu Joensuussa. • Opiskelee venäjän kieltä ja kulttuuria Itä-Suomen yliopistossa • Instagram: @hakinmaura • TikTok: @maurash Näkökulma
7 / 2021 • 11 kunut, mitä Itä-Karjalan miehityksen aikana harjoitettiin. Häkki epäilee, että karjalaiset olisivat kokeneet samanlaisen kohtalon kuin saamelaiset. Kalevala aloitti karelianismin Karjalaisuudesta on haluttu päästä eroon mutta sitä on myös eksotisoitu paljon. Niin kutsutusta karelianismista on haettu inspiraatiota tutkimuksiin ja taiteisiin. Häkki muistelee omia lukioaikojaan kolmen vuoden takaa: ”Lukiossa sitä käsiteltiin aika neutraaliin tai jopa hieman positiiviseen sävyyn. Ei kerrottu mitä karelianismi on aiheuttanut vaan enemmänkin mitä suomalaiset ovat sillä saavuttaneet.” Karelianismin syntyyn vaikutti erityisesti Elias Lönnrotin Kalevala. Teos on eräänlainen 1800-luvun nationalismin tuote, jonka Lönnrot kokosi niin kutsutuilla ”Karjalan laulumailla” keräämistään runoista ja lauluista. Suomalaiset eivät kokeneet omia perinteitään tarpeeksi kiinnostavina ja eksoottisina, joten omaan loisteliaaseen historiaan piti hakea vaikutteita Karjalasta ja karjalaisilta. Lönnrotin tiedetään suomalaistaneen karjalaisten runonlaulajien tuotoksia ja muokanneen aineistoa niin kielellisesti kuin rakenteellisestikin. Hänen vaikutuksestaan Kalevalan rakenteeksi muovautui eräänlainen jännityskertomus. Muun muassa keskeinen Louhi-hahmo on pitkälti Lönnrotin luomus. Karjalaisuutta tutkinut Anneli Sarhimaa kirjoittaa Vaietut ja vaiennetut. Karjalankieliset karjalaiset Suomessa (SKS, 2017) -kirjassaan, että kalevalaisen runouden suomentaminen oli ensimmäinen tietoinen ja poliittinen valinta, jossa Karjalan kieli ja kulttuuri uhrattiin suomalaisuuden hyväksi. Vihapuhe kertoo tietämättömyydestä ”Kalevala ei ole suomalainen eikä suomalaista kulttuuria.” Aina, kun Häkki esittää somessa kriittisen näkökulman suomalaisuudesta tai suomalaisesta yhteiskunnasta, hän tietää saavansa siitä vihaviestejä. Sellaisia kuin ”tapa ittes” tai ”toivottavasti teidät pistetään keskitysleireille” tai ”muuta Venäjälle, siellähän te asutte”. Toisinaan vihapostin saamiseen riittää pelkästään se, että opettaa karjalankielisiä sanoja tai on pukeutunut kansanpukuun. Häkin mielestä kommentit kertovat siitä, miten moni suomalainen on tietämätön omasta historiastaan. Häntä huolestuttaa se miten moni, etenkin nuori, kantaa niin paljon pelkoa ja vihaa mukanaan. Enää hän ei jaa saamaansa vihapalautetta sosiaalisessa mediassa. Moni karjalainen seuraaja oli sanonut, että kokee turvattomuutta karjalaisena Suomessa, ja somessa näkyvä vihapuhe lisää pelkoa puhua julkisesti omasta karjalaisuudestaan. ”Ajattelin, että pahennan vain tilannetta sillä, että satunnaisesti lätkäisen niiden naaman eteen tuollaista sontaa. Toisaalta suomalaisten jatkuva voivottelu alkoi myös väsyttää. Ei se auta minun tai muiden karjalaisten tilannetta mitenkään, että joku tulee sanomaan, miten hirveää joku vihapuhe on ollut. Kyllä me tiedetään se”, Häkki huokaisee. Vähemmistökansa Venäjällä Suuri osa karjalaisista asuu Venäjällä Karjalan tasavallassa, jossa myös karjalaiset ovat venäläistämistoimien ja pakkosiirtojen vuoksi jääneet vähemmistökansan rooliin. Karjalaa puhuvista enemmistö on vanhempia ihmisiä eikä kieli siirry enää samalla tavalla nuoremmille sukupolville kuin ennen. Vaikka kielen asema on Karjalassa huono, joissain asioissa tilanne on parempi kuin Suomessa. Venäjällä karjalankielisillä on oma radio, TV-uutiset, ohjelmia ja lehti. Suomesta puuttuu käytännössä kokonaan karjalankielinen media. Yle lähettää viikossa kolme minuuttia karjalankielisiä uutisia, jotka ovat käännösuutisia suomesta. Tarvetta olisi esimerkiksi karjalaksi dubatuille lastenohjelmille ja omalle karjalaisesta näkökulmasta tehdylle uutisoinnille. Median rooli on tärkeä elvytystyössä ja oman kulttuurin ja kielen ylläpitämisessä. Suomen karjalaiset joutuvatkin nojaamaan Venäjän karjalaiseen mediaan. Tällä hetkellä Maura Häkki voi vain haaveilla, että kenties vielä omana elinaikanaan hän voisi ostaa kaupasta karjalankielisen lehden ja kirjoja. Ettei karjalaa enää pidettäisi vieraana kielenä Suomessa, koska sitä se ei ole. Sitä ennen Suomen valtion tulisi pyytää anteeksi karjalaisilta ja hyvittää tekojaan. ”Yksi tärkeä asia olisi saada samanlainen totuusja sovintokomissio kuin saamelaisilla. Suomessa saatetaan myöntää, että joitain pahoja asioita on tapahtunut historiassa. Mutta jos asioista ei puhuta eikä niitä käsitellä, ne unohtuvat – paitsi karjalaisilta jotka joutuvat kantamaan ylisukupolvisia traumojaan tulevaisuuteen,” Häkki toteaa. KALEVALAISEN RUNOUDEN SUOMENTAMINEN OLI ENSIMMÄINEN TIETOINEN JA POLIITTINEN VALINTA, JOSSA KARJALAN KIELI JA KULTTUURI UHRATTIIN SUOMALAISUUDEN HYVÄKSI. Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Juhla vuoden sarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosi kymmenen aikana. TEKSTI IIDA SIMES KUVA KARI KOIVIKKO KUN TOFU TULI JÄÄDÄKSEEN M AHAVIRAN , suuren jainalaisen filosofin, kuolemasta oli tullut kuluneeksi vaivaiset 2 560 vuotta niihin aikoihin, kun Voima 9/2000 oli ilmestyvä. Siinä toimittaja Max Ryynänen kävi New Bamboo Center ravintolassa Helsingissä ja innostui: ”Olen nähnyt ruuan tulevaisuuden. Se lepää Yap Leong Huatin wokissa. Valkoisia kuutioita ja ruskeita kuutioita – kuin Malevitshin keittiössä, perhosiksi muotoiltuja porkkanaviipaleita, herneenpalkoja ja cashewpähkinöitä. Malesiankiinalaista kulinarismia suomalaiseen makuun ja luonnonantimiin sovitettuna.” Kaikki eivät arvanneet mitä valkoiset kuutiot olivat. Ryynänen selitti: ”Kuutiot ovat tofua, soijajuustoa, jonka valmistajana New Bamboo Center on kerännyt asiakaskuntaansa vegaanien ja itämaisen ruuan ystävien lisäksi joukoittain kultaisen keskitien ruokailijoita.” NUORIA VOIMAN LUKIJOITA on muistutettava siitä, miten kehnosti kasvis syöjien asiat olivat vielä vuonna 2000. Herkulliset kasvisruuat olivat harvinaisia jopa itämaisissa ravintoloissa. Tofu ei ollut tunnettu – saati haluttu – elintarvike kasvissyöjäpiirien ulkopuolella, ja kasvissyöjiä oli vain vähän. Intialaisissa ravintoloissa saattoi olla linssimuhennosta, mutta ei pääruokana. Kauhutarinat, joissa pettynyt kasvissyöjä palautti liha-annoksen ravintolan keittiöön ja sai pian saman takaisin niin, että vain pihvi oli poissa ja tilalla lisää perunaa, eivät ole liiottelua. Suomessa kansa oli tottunut lihan makuun hyvin lyhyessä ajassa. Lihasta oli tullut osa lähes jokaista ateriaa kansakunnan vaurastuttua sotien jälkeen jälleenrakennuksen aikoihin 1950-luvulla. Lihassa on kyse boomereiden ruokavaliosta. NEW BAMBOO CENTER , kavereiden kesken Bambu, päättää pitkän taipaleensa tämän lehden ilmestymispäivänä 30. syyskuuta. Kokki Yap Leon Huat vastasi herkuista loppuun asti. Onneksi Bambun lisäksi on jo muitakin tofuravintoloita eikä tofu ole ainoita vegaaniproteiineja. Lämmintä ruokaa ilman eläintuotteita saa nyt myös pikaruokaloista ja R-kioskilta. Hampurilaisia, makkaraa, pizzaa ja jopa jäätelöä loihditaan soijan lisäksi muun muassa kaura-, härkisja mustapapuproteiineista. Näin hyvää tulevaisuutta vegaaniruuille ei Voimakaan ennustanut. Markkinat ovat toimineet nopeammin kuin yksikään aktivisti on osannut vuosituhannen alussa unelmoida. Hyvä kurkku -blogissaan aktivisti, filosofi Ville Lähde kutsui Bambua ”tofutaivaaksi” ja arvioi sen uudestaan vuosi sitten. Lähde kirjoitti tilaavansa siellä aina currytofun. ”Minut valtasi mittaamattoman kotoinen olo. Kulhollinen lohtua ja lämpöä siirtyi mahaani”, hän hehkutti. Max Ryynänen kiinnitti jutussaan huomiota siihen, ettei Bambussa myydä alkoholia, sillä taloyhtiön omistajat kunnioittavat raittiusaatetta. Tyylikkäästi hän käänsi asian ravintolan voitoksi: talon on kilpailtava ruualla, ei viinaksilla. Bambu piti pintansa loppuun saakka. Tofusta oltiin luettu kirjoissa ja ehkä maistettu sitä kaukomatkoilla. Ravintoloissa se oli vielä vuonna 2000 harvinaista herkkua. Yap Leong Huat ja tarjoilija Johnny New Bamboo Centerissä vuonna 2000.
12 • 7 / 2021 To im itu ks ell ist a ain eis to a.
7 / 2021 • 13
14 • 7 / 2021 Kulttuurihäirintä Suuri aalto Kertakäyttökulttuuriin hurahtanut ihmiskunta uhkaa jäädä itse luomansa roskatsunamin alle. Samalla kärsii koko muu luonto. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA M UOVI ON MONIUOVI ON MONIPUOLINEN PUOLINEN , edul, edullinen ja kaikkiaan linen ja kaikkiaan mainio materiaali mainio materiaali vaikka mihin. Eivaikka mihin. Eipä siis ole ihme, pä siis ole ihme, että sitä tuotetaan nykyään lähes 400 että sitä tuotetaan nykyään lähes 400 miljoonaa tonnia vuodessa. Maailman miljoonaa tonnia vuodessa. Maailman suurin yksittäinen muovin käyttäjä on suurin yksittäinen muovin käyttäjä on Coca-Cola Company, joka käyttää ilCoca-Cola Company, joka käyttää ilmoituksensa mukaan muovia kolme moituksensa mukaan muovia kolme miljoonaa tonnia vuosittain. Muovia miljoonaa tonnia vuosittain. Muovia yhtiö tarvitsee pakatakseen juomat, yhtiö tarvitsee pakatakseen juomat, joita myydään sen kokonaan tai osin joita myydään sen kokonaan tai osin omistaman noin 500 eri brändin alla. omistaman noin 500 eri brändin alla. Vuonna 1971 Coca-Cola julkaisi Vuonna 1971 Coca-Cola julkaisi ikonisena pidetyn televisiomainoksen, ikonisena pidetyn televisiomainoksen, jossa etnisesti monipuolinen sekakuojossa etnisesti monipuolinen sekakuoro laulaa kauniin kukkulan laella ”I’d ro laulaa kauniin kukkulan laella ”I’d like to buy the world a Coke”. Yhdyslike to buy the world a Coke”. Yhdysvaltain kongressin kirjaston kokoelvaltain kongressin kirjaston kokoelmiin taltioidun mainosvideon mermiin taltioidun mainosvideon merkitys näyttäytyy hyvin erilaisena nyt, kitys näyttäytyy hyvin erilaisena nyt, 50 vuotta mainoksen ilmestymisen 50 vuotta mainoksen ilmestymisen jälkeen. jälkeen. Vuonna 2020 Cokis oli Break Free Vuonna 2020 Cokis oli Break Free From The Plastic -projektin selvityksen From The Plastic -projektin selvityksen mukaan myös suurin meriin päätyvän mukaan myös suurin meriin päätyvän muoviroskan tuottaja. Vaikka selvitys muoviroskan tuottaja. Vaikka selvitys ei ole tieteellinen, se on kiinnostava. ei ole tieteellinen, se on kiinnostava. Kerätyistä yksittäisistä muoviroskista Kerätyistä yksittäisistä muoviroskista lähes 14 000 oli tunnistettavissa Cocalähes 14 000 oli tunnistettavissa CocaCola Companyn pakkauksiksi. SeuraaCola Companyn pakkauksiksi. Seuraavat kaksi kilpailijaa, PepsiCo ja Nestlé vat kaksi kilpailijaa, PepsiCo ja Nestlé tuottivat yhdessä vähemmän tunnistuottivat yhdessä vähemmän tunnistettavia muoviroskia. tettavia muoviroskia. Selvityksessä lähes 15 000 vapaaSelvityksessä lähes 15 000 vapaaehtoista keräsi ja pyrki tunnistamaan ehtoista keräsi ja pyrki tunnistamaan muoviroskia 55 eri maassa eri puolilmuoviroskia 55 eri maassa eri puolilla planeettaa. Kyseessä oli kolmas kerla planeettaa. Kyseessä oli kolmas kerta, kun kartoitus tehtiin. Cokiksella on ta, kun kartoitus tehtiin. Cokiksella on ollut joka kerta kyseenalainen kunnia ollut joka kerta kyseenalainen kunnia olla maailman suurin muoviroskan olla maailman suurin muoviroskan tuottaja. tuottaja. Muovi ei katoa koskaan Muovi ei katoa koskaan Arvioiden mukaan muovinen limupulArvioiden mukaan muovinen limupullo hajoaa luonnossa noin 450 vuodeslo hajoaa luonnossa noin 450 vuodessa. Tämä on tietenkin arvio jo siksi, että sa. Tämä on tietenkin arvio jo siksi, että muovia ei ole noin kauaa tuotettu. Enmuovia ei ole noin kauaa tuotettu. Ensimmäiset koskaan tuotetut muovipulsimmäiset koskaan tuotetut muovipullot voivat siis vallan mainiosti vieläkin lot voivat siis vallan mainiosti vieläkin velloa maailman merissä, ja niiden havelloa maailman merissä, ja niiden hajoamisprosessi on vasta alkanut. joamisprosessi on vasta alkanut. Muovi ei kuitenkaan maadu, vaan Muovi ei kuitenkaan maadu, vaan jauhautuu vähitellen pienemmiksi ja jauhautuu vähitellen pienemmiksi ja pienemmiksi hippusiksi. Vähitellen se pienemmiksi hippusiksi. Vähitellen se päätyy mikroja nanomuovina osakpäätyy mikroja nanomuovina osaksi ravintoketjua. Tutkimus mikroja si ravintoketjua. Tutkimus mikroja nanomuovin vaikutuksesta eliöille nanomuovin vaikutuksesta eliöille on vielä alkutekijöissään, mutta jo on vielä alkutekijöissään, mutta jo nyt muovista irtoavien kemikaalien nyt muovista irtoavien kemikaalien haitta vaikutukseksi on havaittu muun haitta vaikutukseksi on havaittu muun muassa alentunut hedelmällisyys. muassa alentunut hedelmällisyys. Ei Coca-Cola tietenkään tarkoitukEi Coca-Cola tietenkään tarkoituksellisesti muovia meriin kylvä. On kuisellisesti muovia meriin kylvä. On kuitenkin ihan loogista, että maailman tenkin ihan loogista, että maailman suurimman muovin käyttäjän jälkiä suurimman muovin käyttäjän jälkiä löytyy luonnosta eniten. Coca-Cola löytyy luonnosta eniten. Coca-Cola Company on tehnyt väsymättä töitä Company on tehnyt väsymättä töitä ollakseen markkinajohtaja, ja tämä ollakseen markkinajohtaja, ja tämä roskainen perintö on osa tuota menesroskainen perintö on osa tuota menestystä. Kuten harmillisen usein ihmistystä. Kuten harmillisen usein ihmisten toiminnassa käy, yksien nauttiesten toiminnassa käy, yksien nauttiessa hyödyistä haitat jätetään muiden sa hyödyistä haitat jätetään muiden murheeksi. murheeksi. Suomen panttiSuomen panttijärjestelmä toimii järjestelmä toimii Coca-Cola Company on myös tukeCoca-Cola Company on myös tukenut hankkeita, joissa pyritään vähennut hankkeita, joissa pyritään vähentämään roskan määrää luonnossa. tämään roskan määrää luonnossa. Hankkeissa on muun muassa poistettu Hankkeissa on muun muassa poistettu muovia meristä. Mittakaavat ovat kuimuovia meristä. Mittakaavat ovat kuitenkin tärkeitä. Samalla kun merestä tenkin tärkeitä. Samalla kun merestä poistetaan pieni osuus sinne kaadepoistetaan pieni osuus sinne kaadetusta muoviroskasta, sinne päätyy yhä tusta muoviroskasta, sinne päätyy yhä nopeammin uutta muoviroskaa. nopeammin uutta muoviroskaa. Suomessa pantillisten pullojen Suomessa pantillisten pullojen kierrätyksestä on hyviä kokemuksia. kierrätyksestä on hyviä kokemuksia. Meillä jopa yli 90 prosenttia pulloista Meillä jopa yli 90 prosenttia pulloista palautetaan kauppoihin, ja luontoon palautetaan kauppoihin, ja luontoon päätyy tämän myötä vähemmän rospäätyy tämän myötä vähemmän roskaa. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla, kaa. Näin ei kuitenkaan ole kaikkialla, mistä virvoitusjuomavalmistajat ovat mistä virvoitusjuomavalmistajat ovat osittain vastuussa. osittain vastuussa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa alan Esimerkiksi Yhdysvalloissa alan toimijat – Coca-Cola Company muiden toimijat – Coca-Cola Company muiden mukana – ovat taistelleet vimmaisesti mukana – ovat taistelleet vimmaisesti panttijärjestelmää vastaan, vaikka pulpanttijärjestelmää vastaan, vaikka pullopanttien tiedetään lisäävän pullojen lopanttien tiedetään lisäävän pullojen päätymistä kierrätykseen. Syy vastuspäätymistä kierrätykseen. Syy vastustuksellekin on selvä: kierrättäminen tuksellekin on selvä: kierrättäminen maksaa, ja on lopulta pois yhtiöiden maksaa, ja on lopulta pois yhtiöiden voitoista. voitoista. Euraasialainen Euraasialainen roskakaruselli roskakaruselli Sen lisäksi, että roskaksi päätyvä maSen lisäksi, että roskaksi päätyvä materiaali pitää alkujaan tuottaa markteriaali pitää alkujaan tuottaa markkinoille, on tietenkin myös valtioilla kinoille, on tietenkin myös valtioilla osansa vastuusta. Kehittymätön jäteosansa vastuusta. Kehittymätön jätehuolto on yksi isoista syistä myös mehuolto on yksi isoista syistä myös merien roskaantumisen taustalla. rien roskaantumisen taustalla. Merkittävä osa kaikesta suurikoMerkittävä osa kaikesta suurikokoisesta muoviroskasta päätyy meriin koisesta muoviroskasta päätyy meriin Kaakkois-Aasiassa. Omien roskien liKaakkois-Aasiassa. Omien roskien lisäksi alueelle on tuotu vuosien ajan säksi alueelle on tuotu vuosien ajan runsaasti muovijätettä esimerkiksi runsaasti muovijätettä esimerkiksi Euroopasta. Vielä 2010-luvulla noin Euroopasta. Vielä 2010-luvulla noin puolet EU:n alueella kerätystä kierräpuolet EU:n alueella kerätystä kierrätysmuovista lähetettiin Kiinaan. Ensin tysmuovista lähetettiin Kiinaan. Ensin Kiinassa tuotetut hyödykkeet on rahKiinassa tuotetut hyödykkeet on rahdattu konteissa meille ja sitten samat dattu konteissa meille ja sitten samat kontit on täytetty muoviroskalla ja läkontit on täytetty muoviroskalla ja lähetetty takaisin. hetetty takaisin. Sen lisäksi, että järjestely on ollut Sen lisäksi, että järjestely on ollut meille eurooppalaisille näppärä tameille eurooppalaisille näppärä tapa päästä eroon roskista, se on myös pa päästä eroon roskista, se on myös aiheuttanut hirvittäviä ympäristöaiheuttanut hirvittäviä ympäristöongelmia, sillä läheskään aina kierongelmia, sillä läheskään aina kierrätystä ei ole tehty vastuullisesti. Ymrätystä ei ole tehty vastuullisesti. Ympäristöjärjestöt ovat raportoineet päristöjärjestöt ovat raportoineet Kaakkois-Aasiasta löytyneistä laittoKaakkois-Aasiasta löytyneistä laittomista kaatopaikoista ja muista ongelmista kaatopaikoista ja muista ongelmista. Likaisella muovilla täytettyjä mista. Likaisella muovilla täytettyjä varastoja on vain hylätty. varastoja on vain hylätty. Parhaiten puree kielto Parhaiten puree kielto Viime vuosina useat Kaakkois-Aasian Viime vuosina useat Kaakkois-Aasian valtiot ovat kieltäneet tai rajoittaneet valtiot ovat kieltäneet tai rajoittaneet muovijätteen maahantuontia, mutta muovijätteen maahantuontia, mutta silti ongelma on kaikkea muuta kuin silti ongelma on kaikkea muuta kuin ratkaistu. Yhä edelleen roska liikkuu ratkaistu. Yhä edelleen roska liikkuu maailman merillä. Lisäksi vuosien maailman merillä. Lisäksi vuosien varrella roudattu roska on jo aiheuttavarrella roudattu roska on jo aiheuttanut mittavia ongelmia, jotka eivät kanut mittavia ongelmia, jotka eivät katoa mihinkään, vaikka jatkossa toimittoa mihinkään, vaikka jatkossa toimittaisiinkin siivommin. taisiinkin siivommin. Euroopan unioni on ilmoittanut Euroopan unioni on ilmoittanut tavoitteekseen lisätä muovin kierrätavoitteekseen lisätä muovin kierrätystä ja uusiokäyttöä voimakkaasti. tystä ja uusiokäyttöä voimakkaasti. EU:n muovistrategian pyrkimykseEU:n muovistrategian pyrkimyksenä on, että vuoteen 2030 mennessä nä on, että vuoteen 2030 mennessä kaikki sen alueella myytävät muovikaikki sen alueella myytävät muovipakkaukset olisivat uudelleenkäytetpakkaukset olisivat uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä. Vastuuta kiertäviä tai kierrätettäviä. Vastuuta kierrätysvelvoitteesta vieritetään myös rätysvelvoitteesta vieritetään myös muovin tuottajille, mikä on hyvä asia, muovin tuottajille, mikä on hyvä asia, sillä kuten monesti on todettu: yrityssillä kuten monesti on todettu: yritysvastuu hyvä, velvoittava lainsäädäntö vastuu hyvä, velvoittava lainsäädäntö parempi. parempi. Esimerkiksi Suomen ympäristöEsimerkiksi Suomen ympäristökeskus SYKE:n huhtikuussa 2021 julkeskus SYKE:n huhtikuussa 2021 julkaisemassa kaisemassa Keinot vähentää kertaKeinot vähentää kertakäyttöisten muovituotteiden kulutusta käyttöisten muovituotteiden kulutusta -raportissa todetaan kielto samalla -raportissa todetaan kielto samalla vaikuttavimaksi että toteuttamiskelvaikuttavimaksi että toteuttamiskelpoi poi simmaksi tavaksi vähentää näisimmaksi tavaksi vähentää näiden kertakäyttöisten muovituotteiden kertakäyttöisten muovituotteiden määrää. Myös myyjälle asetetut den määrää. Myös myyjälle asetetut velvoitteet tarjota ensisijaisesti muuvelvoitteet tarjota ensisijaisesti muuta kuin kertakäyttöistä muovituotetta ta kuin kertakäyttöistä muovituotetta ja ottaa huomioon tuotteen elinkaarija ottaa huomioon tuotteen elinkaaripäästöt katsottiin hyviksi tavoiksi päästöt katsottiin hyviksi tavoiksi vaikuttaa. vaikuttaa. Luonnosta ei pääse irti Luonnosta ei pääse irti Suuri aalto Kanagawan edustalla Suuri aalto Kanagawan edustalla on on noin vuonna 1830 valmistunut janoin vuonna 1830 valmistunut japanilainen puupiirros. Teos kuvaa panilainen puupiirros. Teos kuvaa kalastajaveneiden päälle kaatuvaa kalastajaveneiden päälle kaatuvaa hyöky aaltoa, ja se on osa hyöky aaltoa, ja se on osa 36 näkymää 36 näkymää Fuji-vuorelle Fuji-vuorelle -teossarjaa. -teossarjaa. Katsushika Katsushika Hokusain Hokusain (s. 1760, k. 1849) teosta pi(s. 1760, k. 1849) teosta pidetään maailman kenties tunnistettadetään maailman kenties tunnistettavimpana japanilaisena taideteoksena. vimpana japanilaisena taideteoksena. Samoin kuin 1600-luvun alusta Samoin kuin 1600-luvun alusta 1860-luvulle jatkuneen Edo-kauden 1860-luvulle jatkuneen Edo-kauden aikana Japani pyrki eristäytymään aikana Japani pyrki eristäytymään muusta maailmasta, pyrkivät monet muusta maailmasta, pyrkivät monet ihmiset nykyään eristäytymään luonihmiset nykyään eristäytymään luonnosta. Teknologian ympäröimänä, ranosta. Teknologian ympäröimänä, rakennetussa ympäristössä voi uskotelkennetussa ympäristössä voi uskotella elävänsä erillään luonnosta. Ajatus la elävänsä erillään luonnosta. Ajatus eristäytymisestä on kuitenkin fantasia, eristäytymisestä on kuitenkin fantasia, sillä elämme osana tätä planeettaa ja sillä elämme osana tätä planeettaa ja sen luonnon kiertokulkua. Tekemisen luonnon kiertokulkua. Tekemisemme vaikuttavat kaikkeen, eikä niisemme vaikuttavat kaikkeen, eikä niiden vaikutuksia pääse karkuun. den vaikutuksia pääse karkuun. Moni suomalainenkin pyrkii mieMoni suomalainenkin pyrkii mieluusti kieltämään elämäntapamme luusti kieltämään elämäntapamme vaikutuksen maapallolle. Ajatus erilvaikutuksen maapallolle. Ajatus erillissuhteesta luontoon voi olla lohdutlissuhteesta luontoon voi olla lohduttava, mutta luonto on siitä tasapuolitava, mutta luonto on siitä tasapuolinen, ettei se välitä yhdenkään ihmisen nen, ettei se välitä yhdenkään ihmisen mielipiteistä – vain teot ratkaisevat. mielipiteistä – vain teot ratkaisevat. Samalla kun jahkailemme ongelmiin Samalla kun jahkailemme ongelmiin tarttumista, hyökyaalto kasvaa. tarttumista, hyökyaalto kasvaa. Great Wave ja muita vastamainoksia Great Wave ja muita vastamainoksia -näyttely Kotkan Merikeskus Vellamossa -näyttely Kotkan Merikeskus Vellamossa 31.8.–24.9. 31.8.–24.9. MUOVINEN LIMUPULLO HAJOAA LUONNOSSA NOIN 450 VUODESSA. TÄMÄ ON TIETENKIN ARVIO JO SIKSI, ETTÄ MUOVIA EI NOIN KAUKAA OLE TUOTETTU. ENSIMMÄISET KOSKAAN TUOTETUT MUOVIPULLOT VOIVAT SIIS VALLAN MAINIOSTI VIELÄKIN VELLOA MAAILMAN MERISSÄ.
7 / 2021 • 15 TEKSTI ELISA HELENIUS KUVAT JUKKA JÄÄSKELÄINEN Kotiinsa sulkeutuneet ovat vielä varsin tuntematon, mutta selvästi kasvava ryhmä Suomessa. Aiemmin puhuttiin peräkammarin pojista, tänä päivänä puhutaan sosiaalisesti vetäytyneistä, komeroituneista tai hikkyistä, joka on lyhenne japaninkielisestä hikikomorista. Äärimmäisen kotikeskeinen Äärimmäisen kotikeskeinen S UOMESSA ON kymmeniätuhansia syrjäytyneitä nuoria, joista osa on myös sosiaalisesti vetäytyneitä. Syrjäytyminen ja sosiaalisesti vetäytyminen eivät ole sama asia. Syrjäytyneellä voidaan tarkoittaa ihmistä, joka ei pitkään aikaan käy töissä tai opiskele. Tällaisella henkilöllä voi kuitenkin olla paljon kavereita, ja hän voi ravata harrastuksissa, vapaaehtoistöissä, kahviloissa ja juhlissa. Sosiaalisesti vetäytynyt taas on henkilö, joka ei tapaa muita kuin oman lapsuudenperheensä jäseniä eikä yleensä poistu kotoa kuin pakon edessä ruokakauppaan, lääkäriin tai lenkille. Sosiaalinen eristäytyminen on niin yleinen ilmiö Japanissa, että kotiinsa sulkeutuneille on siellä keksitty oma kutsumanimi, hikikomori. Termi tulee japanin kielen sanasta hikikomoru, joka tarkoittaa sulkeutunutta. Tällainen henkilö pyrkii välttämään ihmiskontakteja virtuaalimaailman ulkopuolella. Hikky ei ole normo Suomessa sosiaalisesti vetäytyneet kirjoittelevat toistensa kanssa nimettöminä omalla sivullaan keskustelufoorumi Ylilaudalla. Suomalaisessa nettislangissa kotiinsa sulkeutuneita kutsutaan sanalla hikky. ”Normaalia” ihmistä taas kutsutaan sanalla normo. Ylilaudan Hikky-sivulla käydään jatkuvaa vääntöä siitä, kuka voi kutsua itseään hikkyksi ja kuka ei. Eräs sivuston vierailija on laatinut muistilistan, miten erottaa hikkyn ”epäonnistuneesta normosta”. Listan mukaan hikky ei käy koulussa eikä töissä, hänellä ei ole kavereita, hän ei käy parturissa, ei omista ajokorttia eikä autoa, ei käy salilla eikä ”kuntouttavassa orjatyössä”, ei ole käynyt armeijaa, ei vietä joulua perheen kanssa, ei juhli uutta vuotta ulkona eikä pysty muuttamaan. Reportaasi
16 • 7 / 2021 Monien keskustelijoiden mukaan hikky voi kuitenkin olla, vaikka kävisi töissä tai opiskelisi. Yksi vierailijoista kirjoittaa: ”Monille ei yksinkertaisesti myönnetä mitään tukia for whatever. Lisäksi pitää ottaa huomioon, että se työ tai opiskelu itsessään saattaa olla henkilön ahdistusta ja masennusta lisäävä tekijä, koska suomalainen työkulttuuri ja oppilaitokset ovat perseestä. Työssäkäynti tai opiskelu ei automaattisesti tarkoita, että sinulla on kavereita. Ei Suomessa.” Toinen keskustelija avautuu siitä, miksi ei poistu kotoaan: ”Hikkyilen, koska mulla ei ole mitään tavoitteita tai kiinnostuksen kohteita. Tai ehkä oma tyty [tyttöystävä] kiinnostaisi, muttei niin paljoa, että sen saamiseksi viitsisi tehdä jotain. Haluaisin vain olla rauhassa.” Synkkä ihmiskuva Laura Takkunen ja Lotta UusitaloMalmivaara ovat julkaisseet vuonna 2017 verkossa tutkimuksen Komeroituminen äärimmäisen sosiaalisen vetäytymisen muotona. Heidän tutkimuksessaan paljastui, oletetusti, että eristäytyminen liittyy ihmissuhteiden luomisen ja ylläpitämisen vaikeuteen. Hikkyillä on yleensä synkkä ihmiskuva eivätkä he luota muihin. Heillä on myös negatiivinen minäkuva, johon kuuluu itse vihaa, häpeää ja kokemus omasta arvottomuudesta. Komeroituneissa on Takkusen ja Uusitalo-Malmivaaran mukaan alaryhmiä: komeron vangit, tilanteensa hyväksyneet erakot ja kuntoutujat. Tutkimuksen mukaan komeroitumisongelma koskee erityisesti miehiä. ”Komeroitumiseen johtavien tekijöiden joukosta erottui kokemus kyvyttömyydestä täyttää oletettuja miehelle asetettuja vaatimuksia ja osittain tästä seuranneet sosiaaliset pettymykset”, tutkimuksessa sanotaan. Uusi peräkammari Seinäjoen ammattikorkeakoulussa yliopettajana työskentelevä tietoverkkotutkija Ari Haasio on julkaissut tietokirjan Hikikomorit (Avain 2018). Teos pohjautuu hänen Tampereen yliopiston vuonna 2015 tarkastettuun väitöskirjaansa sosiaalisesti vetäytyneiden henkilöiden informaatiokäyttäytymisestä. Japanilainen hikikomori-ilmiö on hänen mukaansa samantyyppinen kuin suomalaisessa yhteiskunnassa tunnettu stereotypia ”peräkammarin pojista”, jotka eivät ole itsenäistyneet lapsuuden perheestään. ”Hikkyn elämä keskittyy netin, television ja tietokonepelien ympärille. Jollekin kaupassa käynti on niin vaikeaa, että hän menee ruokaostoksille vain aamukolmelta huoltoasemalle. Semi-hikky taas saattaa käydä kuntouttavassa työtoiminnassa”, Haasio täsmentää. Haasion väitöskirjan mukaan japanilaisissa mangassa ja animessa hikikomori-ilmiöön liitetään myönteisiäkin puolia. Kotiin sulkeutuminen nimittäin haastaa japanilaiseen velvollisuuteen, työhön ja maskuliinisuuteen keskittyviä perinteisiä arvoja.
7 / 2021 • 17 ”Heillä on iso kynnys oikeasti tavata ihmisiä. Keskustelupalstoilla ihmiset ovat myös eri puolilta Suomea. Välillä joku Ylilaudalla saattaa tosin kysyä, lähtisikö joku samasta kaupungista esimerkiksi kävelylle”, Haasio vastaa. Ei seksikokemuksia Takkusen ja Uusitalo-Malmivaaran tutkimuksen mukaan myös epäonnistumiset muilla itselle tärkeillä elämänaloilla, kuten opinnoissa tai harrastuksissa, voivat laskea itsetuntoa ja motivaatiota ja johtaa paitsi epäsuotuisan toverijoukon seuraan, myös yksinäisyyteen. ”Kun ystävyyssuhteita on joskus ollut, niissä on koettu pettymyksiä. Enää ei jakseta yrittää. Tämä on aiheuttanut huonon itsetunnon: en osaa mitään ja olen ruma, läski tai riuku. Ajatellaan, ettei kukaan voi pitää minusta”, Haasio sanoo. Kun hän tutki väitöskirjaansa varten 16–30-vuotiaita miehiä, kenelläkään heistä ei ollut ollut seksuaalisia kokemuksia toisen ihmisen kanssa. Kuitenkin heillä oli suuri halua saada niitä. ”Eräs heistä oli ajatellut mennä seksityöntekijän asiakkaaksi, mutta uskoi olevansa siihenkin liian ruma”, Haasio sanoo. Takkunen ja Uusitalo-Malmivaara käyvät läpi tutkimuksia, joiden mukaan hikikomori-perheissä esiintyy muihin verrattuna enemmän turvattomia ja ristiriitaisia kiintymyssuhteita. Hikikomori-käyttäytymistä ennustavat vanhemman lastaan kohtaan osoittama torjunta ja esimerkiksi suhteen katkaisemisella uhkaileminen, samoin äidin mielenterveysongelmat. Komeroituneet nuoret ovat lisäksi usein temperamentiltaan ujoja. Monella on psyykkisiä sairauksia. ”Yleisimpiä ovat erilaiset kehityshäiriöt, ahdistushäiriöt, fobiat, pakkooireisuus, masennus, sopeutumishäiriöt, persoonallisuushäiriöt ja skitsofrenia. Sosiaalisella vetäytymisellä on yhteyksiä myös nettiriippuvuuteen”, tutkimuksessa kerrotaan. Lasta voi vielä auttaa Haasion mukaan aikuisten olisi hyvä havaita lapsen tai nuoren vetäytymisen vaara jo kun tämä on kouluiässä. Nuoria pitäisi koulussa ja kotona kannustaa etsimään ystäviä ja heille pitäisi antaa runsaasti positiivista palautetta. ”Moni vetäytynyt nuori kokee, ettei saa positiivista palautetta perheeltään eikä kavereiltaan. Aikuisten pitäisi pyrkiä siihen, että lapsi pääsee erilaisten kontaktien pariin ja häntä kannustetaan olemaan rohkea ja tutustumaan muihin. Teini-iässä vetäytymisen kehitys voi olla jo pitkällä”, Haasio sanoo. Myös Takkunen ja Uusitalo-Malmivaara ovat sitä mieltä, että vetäytyminen voidaan ehkäistä, jos aikuiset tunnistavat lapsen tai teinin yksinäisyyden jo kouluaikana ja puuttuvat tilanteeseen. ”Oppivelvollisuuskoulun jälkeen komeroonsa päätynyttä nuorta on vaikea tavoittaa, eikä tarjolla ole enää luonnollista, päivittäin kohdattavaa vertaisryhmää”, he kirjoittavat. Sosiaalisesti vetäytyneiden joukossa on paljon älykkäitä nuoria, minkä todistaa Haasion mukaan jo se, että he ovat usein päässeet sisälle yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Kuitenkin opinnot ovat yleensä jääneet kesken, koska nuoret ovat kokeneet luokassa toimimisen ahdistavana. Kouluissa heille on kuitenkin tarjolla ammattiapua. ”Usein nuoret eivät koe saavansa apua ammattiauttajilta, vaan ammattilaiset koetaan enemmän haitaksi. Jos on nuoresta lähtien käynyt erilaisilla terapeuteilla saamatta heiltä todellista apua, niin enää ei kiinnosta”, Haasio valottaa. Silti hänen mukaansa sosiaalisesta vetäytymisestään kärsivä henkilö ei ole menetetty tapaus. ”Heitä voi aktivoida osallistumaan johonkin mielekkääseen tekemiseen pikkuhiljaa, matalan kynnyksen politiikan avulla. Vetäytynyt voi esimerkiksi ensiksi alkaa kirjoittaa ylös ajatuksiaan. Sitten voi kotona tiskata ja imuroida, käydä suihkussa. Pikkuhiljaa itsetuntoa voi rakentaa ja löytää asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.” Pandemia-aika on ollut sosiaalisesti vetäytyneille helpottavaa, koska muutkin ovat nyt eläneet eristyksissä. ”Enää ei tarvitse selitellä muille, miksei lähde kotoa mihinkään, koska korona. Ei ole enää pakollisia sukujuhlia eikä luentoja. Hikky voi jopa onnistua suorittamaan opintojaan verkkokurssien avulla. He eivät koe tilannettaan nyt niin painostavana, mutta ei muiden sosiaalisesta eristäytymisestä ole heille apuakaan”, Haasio toteaa. Jutun tekoa varten on saatu Huoltaja-säätiön toimittaja-apuraha. Lähteet: Laura Takkunen & Lotta Uusitalo-Malmivaara: ”Komeroituminen äärimmäisen sosiaalisen vetäytymisen muotona”, Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 2017, Vol. 27, No. 1 Ari Haasio: Toiseus, tiedontarpeet ja tiedon jakaminen tietoverkon ”pienessä maailmassa”: Tutkimus sosiaalisesti vetäytyneiden henkilöiden informaatiokäyttäytymisestä. Tampereen yliopisto 2015 Yksinäisiä on sadointuhansin – yhteistä korkea ikä, pienet tulot ja huono terveys (Tilastokeskus 2019) Miehet yliedustettuina johtotehtävissä ja työelämän ulkopuolella (Tilastokeskus 2015) Haasion mukaan sosiaalisesti eristäytynyt voi olla tilanteeseensa myös tyytyväinen. Hän voi jopa pystyä hankkimaan toimeentulonsa, mutta elää mielellään ilman sosiaalisia kontakteja. ”Kaikki eivät ole kovin sosiaalisia luonteeltaan. He voivat viihtyä omassa pienessä maailmassaan, jossa heillä on mielekästä tekemistä”, Haasio kertoo. Diagnooseista tilastoksi Hikikomorit ovat japanilaiseen kulttuuriin sidoksissa oleva ilmiö, ja siksi Haasio käyttää suomalaisista mieluummin termiä sosiaalisesti vetäytynyt. Japanissa on tapana asua lapsuudenkodissa naimisiinmenoon asti. Suomessa nuoret muuttavat omilleen usein pian täysi-ikäisiksi tultuaan. Japanissa hikikomoreista on puhuttu 1980-luvun alusta lähtien. Suomessa ilmiöön on herätty 2010-luvun alussa. Termi sosiaalisesti vetäytynyt on Suomessa yhä aika vieras. Japanissa henkilöä, yleensä nuorta tai nuorta aikuista, aletaan kutsua hikikomoriksi, kun hän on ollut eristäytyneenä kotiinsa vähintään puoleksi vuodeksi. Arvioidaan, että Japanissa on yksi tai kaksi miljoonaa tällaista nuorehkoa henkilöä. Japanissa hikikomoreilla on oma diagnoosinsa ja siksi heidän määränsä on voitu tilastoida. ”Suomessa moni sosiaalityöntekijä ei esimerkiksi käytä termiä hikky, mutta kun heille kuvailee hikkyn, niin he toteavat, että heillä on sen kaltaisia asiakkaita”, Haasio kertoo. Sosiaalisesti vetäytyneet ovat Suomessa yleensä 16–30-vuotiaita. Keski-ikä tulee nousemaan, kun nykyiset nuoret hikkyt vanhenevat. Moni miespuolinen hikky on sitä mieltä, ettei nainen voi olla hikky, koska heidän mielestään naiset saavat aina halutessaan seksiseuraa tai seurustelusuhteen. Kuitenkin esimerkiksi Japanissa on arvioitu, että puolet nuorista hikikomoreista on naisia. Suomessa ei ole tilastoitu komeroituneita eikä heidän sukupuolijakaumaansa. Pekka Myrskylän verkosta löytyvän tutkimuksen Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret? (Eva-analyysi 2012) mukaan kaksi kolmasosaa 15–29-vuotiaista nuorista, jotka voi tilastoissa määritellä syrjäytyneiksi, on miehiä ja kolmasosa naisia. Syrjäytyneiksi luokitellaan sellaiset työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta. Tilastokeskuksen mukaan väestössä usein yksinäisyyttä kokeneista noin 47 prosenttia on miehiä ja 53 prosenttia naisia. Yksinäiset naiset ovat useimmiten yli 65-vuotiaita, kun taas työikäiset yksinäiset ovat yleensä yksin asuvia miehiä. Taustalla arvottomuutta Sosiaalisesti vetäytyneet viettävät paljon aikaa internetissä, missä he pelaavat pelejä ja katsovat nettipornoa. Haasion mukaan nettiä ei kuitenkaan tule syyttää ilmiöstä. Verkko on vain mahdollistanut sosiaalisen vetäytymisen entistä helpommin, kun monet asiat voi nykyisin hoitaa sen kautta. ”Eristäytymisen taustalla on ennen kaikkea heikko itsetunto, jonka ovat yleensä aiheuttaneet pitkään jatkunut koulukiusaaminen, arvottomuuden tunne ja kavereiden puute. Netistä voi löytää jotain mielekästä, kun mistään muualta ei saa positiivista palautetta. Nettipelien kautta nuori voi saada positiivisia kokemuksia ja kehuja muilta. Ylilaudan itsemurhakeskusteluissa tuli esiin, että yhdelle miehelle ainoa motivaatio jatkaa elämää oli pelaaminen”, Haasio kertoo. Vaikka hikkyt saattavat tuntea toistensa nettipersoonat, he harvoin ystävystyvät netin ulkopuolella.
18 • 7 / 2021
7 / 2021 • 19 TEKSTI EMILIA KUKKALA KUVAT ANNA MIETTINEN Lauluntekijänä Sanna Klemetti haluaa seisoa hämmennyksen äärellä. Mähmäisessä maailmassa Henkilökuva L ITKU KLEMETIN Suuri seksi pyörä -biisissä oli kaikki ainekset potentiaaliseksi kesähitiksi. Sillä erotuksella, että ani harvoin nuori tyttö kirjoitetaan fantasioimaan seksistä sinänsä ja ilman, että halu kohdistuu tiettyyn henkilöön tai oletettuun kuulijaan. Mutta mikä se seksipyörä oikein on? ”Näin joskus varhaisteininä unen, josta kerroin kavereilleni. Siinä oli sellainen Onnenpyörä-tyylinen seksi peli, jossa juontaja arpoi parit. Siitä tuli meille sellainen käsite.” Sanna Klemetti kertoo halunneensa käsitellä neljännellä täyspitkällään Kukkia muovipussissa (2021) mahdollisimman suoraan asioita, jotka olivat teininä ajankohtaisia. ”Halusin mennä siihen mähmäiseen ja hämmentävään maailmaan eri biiseissä. Etenkin tälle levylle halusin sellaista avointa hämmennystä sen teinin näkökulmasta, joka kohtaa ekan kerran niitä asioita. Lauluntekijänä haluan muutenkin olla alttiina, avoimena, repaleisena ja epävalmiina siinä. En osaisi julistaa mitään. Paitsi Ohjeet elämään -biisissä itseironisesti.” Kikka-feminismiä Levyn tekoa inspiroi myös vanha Kikkarakkaus. ”Olin alle koulukäisenä kova Kikkafani, hullun innoissani ja osasin kaikki biisit. Fanitus loppui, kun äiti kertoi, että Kikka puhuu vähän tuhmia. Kilttinä tyttönä järkytyin siitä, kun pelkäsin jo kirosanojakin.” Lapsena ja nuorena Klemetti tykkäsi Mona Caritasta ja muista räväköistä, korkealta ja kovaa laulavista naisartisteista. Ympäröivä kulttuuri antoi kuitenkin ymmärtää, että jos haluaa olla vakavasti otettava saati syvällinen, pitää kuunnella tietynlaista miesten esittämää musiikkia. ”Fanitus jäi pitkäksi aikaa, mutta Litku-jutun myötä olen katsonut näitä naisartisteja uudesta vinkkelistä ja uudella arvostuksella. Mulla on tosi kova prosessi ollut viime aikoina käynnissä siinä, että olen opetellut itsekin ajattelemaan näitä asioita uudelleen.” Yksi asia punkstoosta Nuorena Klemetti sanoo olleensa suorastaan naisvihamielinen. Bändiympäristössä sellaiseen kasvaa helposti. Monille soittajanaisille ”hyvän jätkän” identiteetin omaksuminen on selviytymisstrategia. ”Hyväjätkyys on murtumassa rytinällä. Nyt siitä pystyy jopa puhumaan ja sille on sanoja. Ennen sanottiin, että mistä sä puhut, relaa nyt vaan.” Seksuaalista häirintää ja väkivaltaa musiikkialakulttuureissa käsitellyttä punkstoo-keskustelua Klemetti kuvaa repiväksi, puhdistavaksi ja järkyttäväksi. ”Ehkä sitä ei itse kuitenkaan tiedostanut, että ihan tällaista on. Ehkä olen itsekin vähätellyt sitä, mitä olen naisena saanut niskaani, ehkä
20 • 7 / 2021 olen niin parkkiintunut. Ikään kuin olisi tullut yllätyksenä, että tapahtuu myös vakavampia asioita. Oli aika järkyttävää, että niitä paljastui lähipiiristäkin.” Litku Klemetti -yhtye päätyi erottamaan basistinsa kohun tiimoilta. Asian saama julkisuus mediassa yllätti ja ”öyhötys” pelotti, mutta se ei ollut syy päätökseen. ”Yhden asian haluan sanoa. Lehdissä kirjoitettiin, että erottaminen tuli punkstoo-tilin kautta. Se ei pidä paikkaansa. Erottamiseen johtaneet asiat tulivat suoraan minulle.” ”Koen huonommuutta” Klemetille biisin kirjoittaminen on hyvin miellyttävää ja intiimiä puuhaa. ”Se on minulle rakas harrastus. En ajattele, että voinko sanoa näin. Esittäminen on eri asia, siinä olen tosi haavoittuva. Mietin paljon sitä, mitä muut ajattelevat ja tarvitsen paljon hyväksyntää. Koetan rohkeasti tuoda sosiaalista outoutta esille. Että vaikka vähän jännästi olen tässä, enkä ihan perinteisin, niin minulla on silti annettavaa ja oikeus olla täällä. Joskus tulee flow-tila ja tilanne vie, mutta joskus yleisön eteen pitää mennä romahduksen kanssa. Yritän silti mennä antaa palaa -asenteella, sellaisena kuin kulloinkin olen.” Musiikkimaailman sosiaaliset kuviot eivät aina ole muutenkaan olleet Klemetille helppoja. ”Bäkkärillä isompien nimien kanssa kyhjötän nurkassa, en pysty puhumaan kenellekään mitään ja koen huonommuutta. Ajattelen, etten voi mitenkään lähestyä noita hienoja porukoita. Varmaan se kumpuaa koulukiusatuksi joutumisesta.” Viimeisen parin vuoden aikana Klemetti on selvittänyt mahdollista neuroepätyypillisyyttään. ”Se on tuonut armollisuutta itseä kohtaan, että miksi tietynlainen sosiaa lisuus on älyttömän vaikeaa.” Vastaisku tönkköydelle Litku Klemetin suosio on yllättänyt Klemetin itsensäkin. Bändi ponnistaa kuitenkin vahvasti underground-pohjalta. ”Valtavirtamusiikki on tuntunut kauhean vakavalta, tönköltä ja mielikuvituksettomalta. Ollaan otettu lähtökohdaksi olla vastaisku kaikelle sellaiselle.” Klemetti huomauttaa, että saman lähtökohdan jakavia uusia bändejä on valtavasti muitakin. Vanhoista puhumattakaan ”Vanhoilla suomirockbändeillä, Epuilla, Juicella ja monilla muilla, vanhemmassa kansanmusiikissa, Junnu Vainiolla ja 1950luvun kupletti hommeleissa on leikkisyyttä musiikissa. Pilkettä silmäkulmassa, elämänviisautta ja lempeää, inhimillistä huumoria.” Pilkkeen lisäksi Klemetille musiikissa on tärkeää luonnollisuus. ”Emme tee asioita niin kuin ne kuuluisi tehdä, vaan asioita, jotka inspiroivat meitä. Emme pelaa varman päälle, vaan teemme niin kuin haluamme. Päämäärä on muualla kuin siinä, että olisimme mahdollisimman menestyneitä.” Klemetin mukaan itseironia on tässä tärkeä työkalu. Välillä tosin mietityttää, luuleeko yleisö, että esiintyjä vetää tahallaan läskiksi. ”Välillä miettin, että onko tämä nyt liian humoristista, pitäisikö tehdä ryppy otsaisempaa. Mutta haluan säilyttää kepeyden silloinkin, kun musiikissa on vakavia sävyjä.” Ei yhtä suurta idolia Vaikka Klemetti on hakenut uusimmalle albumilleen inspiraatiota rävälöistä naisartisteista, tuntuu yhden suuren esikuvan nimeäminen Klemetistä keinotekoiselta. ”Olen fanittanut Finnhitsejä, Taiskaa ja vanhoja euroviisuja. Yhtä sellaista tiettyä suurta ei ehkä ole, mutta jos miettii tämän ajan ihmisiä, niin bändillä on tosi paljon fiilistelty J. Karjalaista. Hectoria arvostan lauluntekijäguruna. Olen ollut viime aikoina kiinnostunut klassisesta laulunkirjoituksesta, siitä miten tehdään yksityis kohdista isompia tarinoita.” Klemetillä on ollut monenlaisia fanitusvaiheita. VALTAVIRTAMUSIIKKI ON TUNTUNUT KAUHEAN VAKAVALTA, TÖNKÖLTÄ JA MIELIKUVITUKSET TOMALTA.
7 / 2021 • 21 ”Juureni ovat taidehörhöilyprogessa. Beatlesit, Doorsit ja muut klassikot olen kahlannut, rockit ja punkit ja folkit, kokeelliset ja jazzit. Viime aikoina olen alkanut kiinnostua myös nykypopista, mikä on aika iso murros.” Eniten Litku-hahmoon on vaikuttanut Ariel Pink, jota Klemetti fanittaa myös lauluntekijänä. ”On harvinaista, että tunnettu artisti on tehnyt hyvin samanlaisista lähtökohdista hyvin kokeellista ja undergroundia musiikkia. Se on hyvin inspiroivaa. Hänen musiikillinen mielikuvituksensa on ihan mieletön.” ”Nyt olen kuunnellut klassikkolevyjä, kun on ajatus tehdä klassikkolevy. George Harrisonia ja viimeisimmäksi Carole Kingiä ja Carpentersia.” Puhutaan rahasta Koronaepidemia on vaikuttanut taiteilijoiden toimeentuloon, eikä Klemetti ole poikkeus. Epävarmat tulot ovat muuttunut vielä epävarmemmiksi, kaikki tuntuu olevan ikuisessa odotustilassa. ”Elän normaalisti keikkapalkkioilla, joita parhaimmillaan tulee tonni kuussa. Välillä olen saanut apurahoja. Tänä vuonna sain Taiken puolivuotisen taiteilija-apurahan, joka oli älytön, kreisi lottovoitto, kuten aiemmin Kulttuurirahaston apuraha.” Puolikin vuotta varmaa tuloa on taiteilijalle paljon, varsinkin kun ilman keikkoja ei säännöllisiä tuloja ole. Teosto-tilitykset paikkaavat taloutta jonkin verran. ”Tuntuu aina ihan uskomattomalta, että niitä saa. Vuonna 2016 päätin, etten mene enää ikinä työkkäriin enkä Kelaan kun onnistuin mokaamaan ne jutut niin, että olin aina karenssissa. Viime syksynä oli pakko mennä. Se paperishow oli uskomaton. Työttömyysturvan hakeminen on tehty ihan mahdottomaksi.” Moni asia on silti hyvin. ”Olemme siitä onnellisessa tilanteessa, että saimme ostettua talon ja asumme maalla. Tuntuu turvalliselta, on tilaa ja voimme tehdä töitä kotona. Puolisolla on studio, ja meillä on koira ja toisemme. Olen miettinyt paljon heitä, ketkä ovat todella yksin.” Periferioiden hipsteri Klemetti asuu Jyväskylän lähellä Luhangassa puolisonsa Pekka Tuomen kanssa. Tuomi on myös Litku Klemetin kosketinsoittaja sekä äänittänyt ja miksannut bändin kolme viimeisintä levyä. ”Puhumme yhdessä tuotannollisista asioista ja kokeilemme kotistudiossa. Seuraavalle levylle tulee ehkä ekan kerran tuottaja ja muutenkin enemmän ihmisiä tekemään. Haluaisin ehkä joskus myös itse äänittää, miksata ja tuottaa. Edelliset levyt olemme tuottaneet Pekan kanssa yhdessä. Tässä bändissä on muutenkin läheisiä ihmissuhteita.” Juna Kainuuseen oli bändin toinen, mutta Klemetin ensimmäinen albumi, pitkälti hänen luomuksensa. Klemetti soitti levylle itse myös syntikat, syntikkabassot ja balalaikan. Miten Kainuusta kotoisin oleva ja Luhangassa asuva Klemetti kokee hipsterisuosion? ”Mielenkiintoinen kysymys. Olen aikani lapsi ja vanhempien sukulaisten perspektiivistä varmasti hipsteKYLLÄ MÄ VARMAAN OLEN HIPSTERI. ri. Onhan niitä ollut 1930-luvulta asti, kulttuuri-ihmisiä, jotka aistivat aikaansa ja joita tyyliasiat kiinnostavat. Kyllä mä varmaan olen hipsteri.” Klemetti ei kuitenkaan halua tehdä musiikkia vain harvoille ja valituille. ”Vaikka olemme teknisesti ja kaikilla tavoilla tosi indie, niin ei ole mitään ideologista tarvetta pysyä sellaisena. Haluan tehdä tätä työkseni ja musiikkia, joka koskettaa ihmisiä. Haluan tehdä ajatonta, ymmärrettävää musiikkia, josta kaikki voivat nauttia ja joka koskettaa ihmisiä.” Litku tehnyt tehtävänsä Klemetti kertoo saavansa biisi-ideoita vähän kaikkialla, kuten pyöräillessään. Hän kirjaa ylös biisien nimiä, aihioita ja pätkiä ja nauhoittaa biisirunkoja puhelimeen baarissa. Metodeja on ollut monia. ”Se on sellaista möyrimistä, joka tapahtuu monissa paikoissa ja monissa vaiheissa. Viimeiset vuodet olen säveltänyt vanhalla käppäisellä pystypianolla.” Seuraavan levyn biisejä Klemetti on työstänyt jo kolme vuotta, vaikka välissä ilmestyi kaksi muutakin, joille biisit tulivat ”spontaanisti rytinällä”. Tulevalle levylle biisejä on valmiina noin 40, joista valitaan sopivat – tai kirjoitetaan kokonaan uudet. ”Se tulee olemaan musiikkia, joka on enemmän minua, enemmän Sannaa. Olen vähän kyllästynyt Litkurooliin, joka välillä rajoittaa. Litkun olen halunnut pitää kepeänä, avautua maailmalle ja kohdata ihmiset. Litku on karnevalistista ja jännää ja antanut hirveästi rohkeutta, mutta nyt uskallan varmaan jo tehdä musiikkia omana itsenäni. Litku on tehnyt tehtävänsä, vaikka varmaan nimi säilyy.”
Esitykset Musiikkiteatteri Kapsäkissä to 2.9. • pe 3.9. • ke 8.9. • to 9.9. • la 18.9. • su 19.9.2021 klo 19 myllyteatteri.fi kapsakki.fi SAATANA SAAPUU MOSKOVAAN -ROMAANIIN POHJAUTUVA, PAIKKASIDONNAINEN JA IMMERSIIVINEN ESITYS SYYSKUUSSA 2021. M U S I I K K I T E AT T E R I TURVATTU Kehojen ja tilojen politiikkaa TRYGGAD Politik om kroppar och platser SECURED Politics of Bodies and Spaces 9.9.–24.10.2021 VAPAA PÄÄSY FREE ENTRY ti–ke 11–18, to 13–20, pe 11–18, la–su 11–16, ma suljettu www.artsimuseo.com Myyrmäkitalo, Paalutori 3, 01600 Vantaa Panos Balomenos Forensic Architecture Elis Hannikainen & Vappu Jalonen Flo Kasearu Kristina Norman Sepideh Rahaa Annika Rauhala Shubhangi Singh Hito Steyerl Musiikkileirejä ja bänditreenis transja cis-sukupuolisille tytöille ja naisille sekä muille transja muunsukupuolisille ihmisille KOHTI MONIMUOTOISEMPAA MUSIIKKIMAAILMAA. LIITY JÄSENEKSI: SAROMUSIIKKI.FI w w w . t s u u m i . c o m Nukketeatteri Sampo Erottajankatu 7, Helsinki ke 15.9.2021 klo 19.00 (ensi-ilta) to 16.9.2021 klo 19.00 pe 17.9.2021 klo 19.00 la 18.9.2021 klo 14.00 MARTAT We Called Her Bertha TANSSITEATTERI TSUUMI D O U B L E B I L L LIPUT WWW.TIKETTI.FI
7 / 2021 • 23 Ketä opetetaan, ketä ei? TEKSTI SAARA PAATERO KUVAT JULIUS HALME A GENDA 2030:N neljännen tavoitteen mukaan kaikille pitäisi taata avoin, tasa-arvoinen ja laadukas koulutus sekä elinikäiset oppimismahdollisuudet. Koulutuksessa on saavutettu useita määrällisiä edistysaskeleita, joista on myös iloittu kansainvälisesti. Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelma UNDP kertoo sivuillaan, että kehittyvillä alueilla lapsista 91 prosenttia osallistui perusopetukseen vuonna 2015. Näillä alueilla koulutus ja lukutaito ovat yleisesti alemmalla tasolla kuin muilla alueilla. Koulun keskeyttäneiden määrä on lähes puolittunut vuodesta 1990, ja tyttöjen koulunkäynti on lisääntynyt. Maailmanpankin vuoden 2018 raportti toi keskusteluun uuden näkökulman: koulunkäynti ei ole sama asia kuin oppiminen. ”Nykyisin puhutaan oppimisen kriisistä kansainvälisesti. Tavoitteena on, että kaikki ovat lukuja kirjoitustaitoisia ja heillä on matematiikan ja arkielämän selviytymisen taidot. Meillä on kuitenkin edelleen liian paljon lapsia ja nuoria, jotka eivät tavoita perustaitoja, joita he tarvitsevat toimiakseen yhteiskunnassa”, globaalikasvatuksen professori Elina Lehtomäki Oulun yliopistosta kertoo. Ongelmana ei aina olekaan, etteivät lapset pääse kouluun, vaan ettei opetus ole riittävän laadukasta. Unicefin mukaan 617 miljoonalta lapselta ja nuorelta puuttuu lukemisen ja matematiikan perustaidot, vaikka kaksi kolmasosaa heistä käy koulua. Vaikka suomalaisilla nuorilla on kansainvälisesti vertaillen hyvä lukutaito, Pisa-tutkimusten mukaan Suomessakin lukutaito on heikentynyt viime vuosina. ”Koulutus selvästi lisää tasa-arvoa ja hyvinvointia. On kuitenkin olennaista, millaista koulutus on, ja millaisia opettajien status ja opetusohjelma ovat”, Lehtomäki sanoo. AGENDA 20 30 Koulutuksellisen tasa-arvon saavuttaminen edellyttää laadun parantamista ja vähemmistöihin kuuluvien oppilaiden yhdenvertaisuuden edistämistä. Erot ovat suuria sekä valtioiden välillä että niiden sisällä.
24 • 7 / 2021 Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17 kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS Neljännen tavoitteen etenemistä seurataan etenkin Unescossa. Ongelmana on, että esimerkiksi konflikteista kärsiviltä alueilta on vaikea saada tarkkaa tietoa. Maat eivät myöskään etene tavoitteiden suhteen tasaisesti, vaan pärjäävät jossain alatavoitteessa ja ovat jäljessä toisessa. Tilastot kertovat kuitenkin suuntaa. ”Etenkin varhaiskasvatuksessa ollaan jäljessä tavoitteesta”, Lehtomäki toteaa. Varhaiskasvatus onkin noussut tärkeimmäksi kansainväliseksi tavoitteeksi. Pohjoismaissa varhaiskasvatukseen osallistumisaste on korkea, mutta monissa muissa maissa suuri osa lapsista jää kokonaan tilastoidun varhaiskasvatuksen ulkopuolelle. Muillakin koulutuksen osa-alueilla on parannettavaa. ”Saharan eteläpuolisessa Afrikassa haasteet ovat suurimpia. Siellä myös korkeakouluja on vähiten, eikä koulutettuja opettajia ole riittävästi. Erilaisista teknisistä ja verkkopohjaisista ratkaisuista on etsitty apua, mutta nämä eivät täysin korvaa opettajia”, Lehto mäki sanoo. SUKUPUOLELLA ON VÄLIÄ Koulutukseen liittyvän alatavoitteen 4.5 mukaisesti maailmasta pitäisi poistaa vuoteen 2030 mennessä sukupuolten eriarvoisuus koulutuksessa ja varmistaa heikossa asemassa oleville yhtäläinen mahdollisuus koulutukseen. Tällä hetkellä sukupuolia ei kohdella koulujärjestelmien sisällä tasapuolisesti. Kestävän kehityksen viides tavoite koskee sukupuolten tasa-arvoa, ja tasa-arvo liittää neljännen ja viidennen tavoitteen yhteen. ”Suomessa ollaan huolissaan pojista ja heidän pärjäämisestään, kansainNoin puolet maailman 6-17-vuotiaista ei saavuta perustaitoja lukemisessa ja matematiikassa, noin 17 prosenttia ei käy koulua. Ei käy koulua Ei opi perustaitoja Käyvät koulua ja oppivat aiheut tavia tekijöitä”, Lehtomäki sanoo. Vaikka koulutuksen perusasteen läpäisyprosentti on noussut, YK:n talousja sosiaalineuvoston mukaan vuonna 2018 258 miljoonaa lasta ja nuorta oli edelleen koulun ulkopuolella. Koulutukselliseen tasa-arvoon vaikuttavat ympäröivä yhteiskunta ja sen vakaus, opetuksen laatu sekä esimerkiksi opetuskieli. ”Lapset ja nuoret tarvitsevat tukea erityisesti kouluasteelta toiselle siirryttäessä, sillä siirtymissä oppilaat putoavat usein pois koulupolulta”, Lehtomäki kertoo. Hän näkee myös varhaiskasvatuksen kehittämisen tärkeäksi, sillä sen avulla luodaan hyvät pohjatiedot ja -taidot muulle oppimiselle. Näin tasa-arvoa voidaan vahvistaa jo varhain. Valtioiden välillä ja niiden sisällä on merkittäviä eroja oppimistuloksissa ja lasten mahdollisuuksissa käydä koulua. Esimerkiksi vammaiset ja alkuperäiskansoihin sekä muihin etnisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvat lapset eivät saa riittävää tukea ja kannustusta omaan koulunkäyntiinsä. Suomalaisena esimerkkinä voisi mainita romanit. Susanna Rajalan ja Satu Blomeruksen katsauksen mukaan varsin pieni osa Suomen romaneista on käynyt lukion, eli heidän koulutuksensa on jäänyt lyhyemmäksi kuin muun väestön. Tähän on vaikuttanut tutkimuksissa esiinnoussut välitön ja välillinen syrjintä, josta yhtenä esimerkkinä ovat joidenkin opettajien alhaiset odotukset romanilasten koulussa pärjäämisen suhteen. Useissa maissa vakaista oloista ja korkeamman tulotason perheistä tulevat pärjäävät paremmin lukutaitoa mittaavissa testeissä ja koulujen kokeissa. Vastaavasti kaupunkikouluissa oppimistulokset voivat olla parempia kuin maaseutukouluissa, joissa resursseja on vähemmän ja vanhempien oma koulutustaso usein alhaisempi. Myös Suomessa vanhempien koulutustaso ja sosioekonominen asema liittyvät yhä vahvemmin lasten koulumenestykseen. KORONA SYVENTÄNYT KUILUJA ENTISESTÄÄN Korona on kasvattanut olemassa olevia tasa-arvon kuiluja entisestään. Eri puolilla maailmaa siirryttiin koronaaikana etäopetukseen, mutta mahdollisuudet osallistua opetukseen ovat olleet erilaisia niin maiden välillä kuin sisälläkin. Lasten erilaiset taustat ja kotiolosuhteet ovat lisänneet oppimisen epätasa-arvoa. Lehtomäki kertoo, että kaikkialla maailmassa ei ole riittävästi välineitä ja tiloja oppimiseen eikä hyviä verkkoyhteyksiä. Usein myös verkon käyttömahdollisuudet ovat rajalliset, joten oppilailla ei ole globaalisti samoja mahdollisuuksia. välisesti kuitenkin tytöillä on enemmän vaikeuksia edetä opinnoissaan. Sukupuolivähemmistöt taas on usein ohitettu koulujärjestelmässä”, Lehtomäki huomauttaa. Eriytyminen eri aloille eli koulutuksen segregaatio on Suomessa huomattavaa. Ammatillisessa koulutuksessa kahdestatoista suurimmasta alasta seitsemällä opiskelee yli 90 prosenttia joko naisia tai miehiä ja kolmella alalla yli 80 prosenttia naisia tai miehiä. Näitä ammattikouluja voisi melkeinpä kutsua poikatai tyttökouluiksi. Yhtenä tasa-arvoa lisäävänä toimena on alettu tukea tyttöjen hakeutumista teknis-luonnontieteellisille aloille. ”Myös oppimateriaaleissa tai opettajan käytöksessä voi olla taustaoletuksia, jotka vaikuttavat oppimiseen”, Lehtomäki sanoo. Hänen mukaansa kannustaminen ja odotukset kulkevat Suomessakin välillä sukupuolittuneesti. Opettajien tulisikin osata odottaa oppilailta parhaita mahdollisia tuloksia ilman sukupuolitai muihin rooleihin liittyviä asenteita. TAUSTA JA KOULUMENESTYS KORRELOIVAT Kansainvälisesti oppimisen tasaarvon tiellä on monia esteitä. Eriarvoisuus ei ratkea vain kouluja rakentamalla. Vaikka moni valtio ja yritys tekisi mielellään aineellista tai määrällistä hyväntekeväisyyttä, se ei ratkaise koulutuksellisen tasa-arvon kriisiä laadun ja kestävän kehityksen näkökulmista. ”Lukutaito tulisi saada nostettua riittävälle tasolle, ja lasten tulisi saada suoritettua koulu loppuun. On tärkeää, että opettajia koulutetaan havainnoimaan riskejä, kuten poten tiaalisia koulun keskeyttäjiä ja epätasaarvoa Kuvassa Pasilan peruskoulun viidennen luokan oppilaat: Veera, Eddie, Ida, Rauha, Iiris, Alvar, Amanda ja Victoria.
7 / 2021 • 25 EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS Erityisesti hauraissa maissa, äärimmäisessä köyhyydessä, konfliktialueilla ja pakolaisleireillä elävät ovat olleet heikommassa asemassa. Suomessa maan sisäiset erot ovat olleet perinteisesti pienet ja tämä on yksi syy, miksi Suomi on pärjännyt kansainvälisissä koulutusvertailuissa jo vuosia. Yhdenvertaisuuden näkökulmasta Suomessa on edelleen monia ongelmia. Opetusta keskitetään nykyisin aiempaa suurempiin kouluihin sekä kaupunkeihin, jolloin syrjäseuduilla asuvat saattavat joutua epätasa-arvoiseen asemaan. Myös opetuksen rahoitusta ja tukea on vähennetty viime vuosina, ja kouluissa saattaa olla ilmapiiriin liittyviä ongelmia. Lehtomäen mukaan lapsen ja nuoren identiteetin rakentumiselle on tärkeää, että koulu on turvallinen paikka kaikille sukupuolille sekä eri vähemmistöihin kuuluville eikä kiusaamista esiinny. ”Miten on mahdollista, että meillä maailman parhaassa koulujärjestelmässä on kiusaamista ja rasismia kouluissa? Tämä on kysymys, joka meidän pitää ratkaista. Tarvitaan paikallisesti yhteistyötä vanhempien ja lasten ja nuorten kanssa.” Hän ajattelee, että kun lapset ja nuoret otetaan aidosti mukaan yhteistyöhön, heillä on mahdollisuus osallistua ratkaisujen löytämiseen. Lehtomäki luottaa, että kiusaamisenkin ratkaisemisessa tärkeitä neuvottelutaitoja tullaan tulevaisuudessa arvostamaan lukuja laskutaidon ohella. SUOMI VIE KOULUTUSTA Koulutus on Suomen kehitysyhteistyön painopisteitä. Esimerkiksi Mosambikissa Suomi tukee parempien oppimistulosten saavuttamista, opettajien koulutusta ja tyttöjen koulunkäyntiä. Maaohjelman mukaan tyttöjen koulukeskeytysten yhtenä syynä ovat koulujen puutteelliset saniteettitilat. Myös yritysten toteuttamaa koulutusvientiä on kehitetty Suomessa viime vuosina. Samalla alan tutkijat ovat tehneet yhteistyötä. ”Pidän koulutusalan yhteistyötä erittäin tärkeänä. Meillä on hyvä opettajankoulutus, mutta suoraan sitä ei voi soveltaa kaikkialle ja kaikkiin konteksteihin. Opetussuunnitelmaamme ei voi siirtää toiseen maahan, vaan yhteistyössä kontekstin hyvin tuntevien paikallisten yhteistyökumppaneiden kanssa tulee pohtia paikallisia tarpeita ja prioriteetteja. Näitä ovat esimerkiksi uskonnolliset kysymykset ja kulttuuriset ja sosiaaliset lähtökohdat”, Lehtomäki sanoo. Suomen omaa koulutusjärjestelmää käsitellään suomalaisessa mediassa varsin paljon. Suomalaisesta opetussuunnitelmasta ja pandemiasta sekä sen vaikutuksista on ollut kriittistäkin pohdintaa. Lehtomäen mukaan meillä Suomessa on muutamilla mittareilla maailman paras järjestelmä, mutta neljäs tavoite otetaan täällä aika pitkälti itsestäänselvyytenä. Koulutus on kuitenkin aina pitkän kehityksen tulos. Suomessa tiedetään aika vähän maailman koulutustilanteesta. Koulutuksen mallimaassa asia voisi herättää vielä enemmän kiinnostusta. ”Myös koulutukseen osallistujan on tärkeää tietää, mitä koulutuksellinen tasa-arvo tarkoittaa ja mihin minun toimintani vaikuttaa. Koulutuksen avulla voidaan seurata osallisuutta ja välttää syrjäytymistä. Meillä on myös enemmän tietoa ja taitoa vaikuttaa asioihin. Nyt tasa-arvossa on saavutettu asioita, joita ei aiemmin voitu kuvitella. Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole utopiaa. Ne ovat vaikeita, mutta mahdollisia asioita saavuttaa”, Lehtomäki sanoo. TUTKIMUSTEN MUKA AN korkeakoulutettujen lapset opiskelevat muista taustoista tulevia pidemmälle. Tietyillä aloilla, kuten juristien ja lääkärien keskuudessa, koulutus näyttää erityisen vahvasti periytyvän. Samaan aikaan on paljon koulutusaloja, jotka ovat segregoituneet sukupuolen mukaan. JOS TARKASTELLAAN KOULUTUSJÄRJESTELMÄÄ intersektionaalisin linssein, petrattavaa löytyy sitäkin enemmän. Kestävän kehityksen tavoitteiden mukaan erityisesti lähtökohdiltaan haavoittuvassa asemassa olevien yksilöiden ja ryhmien koulunkäynnin turvaamiseen on panostettava. Sen sijaan että puhuisimme kuinka hyvin pojat tai tytöt pärjäävät koulussa, meidän pitäisi katsoa, miten tietyistä yhteiskunnallisista asemoinneista tulevat tytöt, pojat ja muut sukupuolet näkyvät ja pärjäävät koulujärjestelmässämme. Juopa alkaa syventyä myös maantieteellisesti; maaseudun ja kaupunkien oppismismahdollisuudet eroavat jo siinä, mitä valinnaisaineita mikäkin kylä, kaupunki ja kunta voi oppilailleen tarjota. Tutkija Sonja Kosusen mukaan kaupungeissa koulujen ja jopa luokkien välillä erot kasvavat oppimäärien välillä. Harrastukset, varallisuus ja yhteiskuntaluokka vaikuttavat valintoihin ja koulutuspolkuihin. Joidenkin tutkijoiden mukaan emme voi kohta puhua edes yhtenäisestä peruskoulusta. BIPOC*JA MAAHANMUUTTAJATAUSTAISIIN OPPILAISIIN kohdistuu piileviä ennakkoluuloja. Olemme lukeneet uutisista, kuinka maahanmuuttajataustaisia kympin tyttöjä ohjataan ammattikouluun heidän toiveistaan huolimatta. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajataustaisilla nuorilla on jopa viisinkertainen riski syrjäytyä kotimaiskielisiin verrattuna. Termi maahanmuuttajataustainen on hähmäinen ja epämääräisessä käytössä, mutta tiedämme sen tarkoittavan yleensä näkyviin vähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Maahanmuuttajiksi luetaan helposti täällä syntyneet ja kasvaneet mustat tai ruskeat suomalaiset. Tiedän monia, jotka ihonvärin perusteella on ohjattu suomi toisena kielenä ja kirjallisuus -opetukseen tai islamin uskontotunneille. Kysymättä. Näitä oletuksia bipocnuoret joutuvat kohtaamaan jatkuvasti. KOULUT JA OPPILAITOKSET OVAT EDELLEEN todella normatiivisia ja nostavat keskiöön tietyntyyppisiä ihmisiä. Se näkyy siinä, keitä on kuvattu koulun oppimateriaaleissa ja ketkä toimivat opettajina, rehtoreina, kuraattoreina, koulupsykologeina ja vahtimestareina. Ina Juvan ansiokas väitöskirja toi esiin, kuinka usein kiusatuksi joutuvat ne, jotka eivät kuulu normiin. Kun koulu pönkittää valtaväestöön kuuluvia, muut joutuvat marginaaliin ja jopa vieroksutuiksi. Itsellänikin on ollut koulu luokassa oppilaita, jotka ovat halunneet suomalaistaa nimensä sulautuakseen paremmin joukkoon. Miten muutkin kuin keskiluokkaista valtaväestöä edustavat saataisiin kokemaan, että heillä on arvonsa itsenään omilla nimillään ja heitä tuetaan ja kannustetaan samoin kuin muita? Siihen ei riitä pelkkä kiusaamisen vastainen toiminta. Siihen tarvitaan yhteiskuntataitoisemmat linssit. MONA EID Kirjoittaja on ruskea suomalainen, joka on tehnyt luokkanousun silloin, kun se oli vielä helpompaa. *bipoc = black, indigenous, people of colour Omena ei enää putoa kauas puusta C aro line Su inn er
Mikkelin taidemuseo Maaherrankatu 18–20, 50100 Mikkeli Kauppakeskus Akseli, 2. krs 040 129 5090 www.mikkeli.fi/museot www.mitabiennaali.fi Avoinna: touko–syyskuussa ti–su 10–17, ma suljettu loka–huhtikuussa ke–su 10–17, ma–ti suljettu 25-VUOTISJUHLAOHJELMISTO SATUJEN DISKO FULL HD 22.9. 10.10. TRIPTYYKKI: Kolmen esityksen ilta 16.10. 2.11. * HÄPY * TRIO YÖVÄKI * FRAGMENTTEJA LUISISTA SIELUISTA DR. DJ DR. DJ 26.10. 11.11. SYKSYLLÄ LISÄKSI Pääohjelmisto: SYD BARRETT 1.-14.12. Vierailu: MINÄ OLEN HOSSU 13. 14.11. Vierailu: PUNCH UP! RESISTANCE & GLITTER 20.11. Fredrikinkatu 18, Helsinki Liput: tiketti.fi www.teatteritakomo.fi Liila Jokelin – Kiia Laine: Leipuriakatemia Ensi-ilta 15. syyskuuta Samuli Niittymäki: Plup Plup – Two Water Bottles Ensi-ilta 12. marraskuuta TEATTERI TAKOMON SYKSY Joanna Haartti, Anna Antsalo, Noora Dadu, Niina Hosiasluoma, Hanna Raiskinmäki ja Niina Sillanpää: Viiksi-Instituutti Ensi-ilta 3. joulukuuta Minna Puolanto – Nelly Juulia Kärkkäinen: Kaksi luisevaa Rusakkoa – komedia putoamisesta Ensi-ilta 13. lokakuuta Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ JYMYSUOSITUT VASTAMAINOKSET VÄRIKUVINA 25 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
Artikkeli Tigraysta tuli Etiopian ja Eritrean sovun uhri Vuodella lykätyt Etiopian parlamenttivaalit pidettiin vihdoin 21. kesäkuuta koko maassa lukuun ottamatta Tigrayn osavaltiota. Marraskuusta 2020 lähtien tällä autonomiaa tavoittelevalla alueella on raivonnut sota, jossa siviilit ovat poikkeuksellisen väkivallan kohteena. Eritrean sotilaiden aluksi salassa pidetty sekaantuminen tilanteeseen kertoo Etiopian hallinnon uudesta poliittisesta ja diplomaattisesta linjasta. TEKSTI AURA-MAÏ GAVERIAUX JA NOÉ HOCHET-BODIN SUOMENNOS TAPANI KILPELÄINEN INFOGRAFIIKKA CÉCILE MARIN YHTEISTYÖSSÄ SUOMEN EDITIO MONDEDIPLO.FI A VOLAVAPAKETTIAUTOT pyyhkivät autioita katuja, kalašnikovit on suunnattu taivasta kohti, konepistoolien kalke kaikuu yössä. Sudanin kaakkoisosan Al-Qadarif tuntuu maailmanlopulta. Hallintokaupunki, josta puuttuu kaikki infrastruktuuri, on kuitenkin suhteellisen turvallinen paikka pitkällä maakaistaleella, jolla kaikenlaiset aseistetut ryhmät liikuskelevat armeijan useista valvontapisteistä huolimatta. Kaupungin lähellä, siellä missä rajat Etiopian ja Eritrean kanssa risteävät, avautuu Fashagan kolmio: 250 neliökilometriä hedelmällistä maata, josta Etiopia ja Sudan kiistelevät. Kymmenettuhannet siviilit ovat löytäneet pakopaikan juuri tältä jo valmiiksi epävakaalta alueelta sen jälkeen, kun Etiopian Tigrayn osavaltiota ravisteleva sota alkoi 5. marraskuuta 2020. Sodan aattona Tigrayn kansanvapautusrintama TPLF teki sarjan hyökkäyksiä kansallisen armeijan tukikohtia vastaan ja Etiopia reagoi heti. YK:n mukaan sota on jo johtanut tuhansiin kuolonuhreihin ja maksanut kahdeksan avustustyöntekijän hengen. Amnesty Internationalin mukaan Mai Kadrassa murhattiin 9. marraskuuta satoja ihmisiä, ja asialla olivat luultavasti tigraylaiset miliisit. Liittosuhteet ovat menneet näyttävästi uusiksi Nykyinen konflikti merkitsee huomattavaa muutosta sotilaallisissa liittoumissa. Etiopialla on nyt rinnallaan entinen maakuntansa Eritrea, joka itsenäistyi vuonna 1993 kaksivuotisen sodan jälkeen. Silloin Addis Abebassa valtaa pitänyt TPLF oli sodan keskeinen osapuoli. Tigraylaiset olivat eturintamassa myös rajasodassa, jota nämä kaksi maata kävivät vuosina 1998–2000. Heinäkuussa 2018 juuri valtaan noussut Etiopian pääministeri Abiy Ahmed teki – Yhdysvaltojen, SaudiArabian ja Arabiemiraattien rohkaisemana – odottamattoman rauhansopimuksen Eritrean kanssa ja palautti diplomaattisuhteet vanhojen vihollisten välille toistakymmentä vuotta kestäneen kylmän sodan jälkeen. Jälkikäteen ajatellen sovinto oli kuin varoitus TPLF:lle, ja Eritreasta on tullut entisen vihollisensa liittolainen sodassa tigraylaisia vastaan. Tosiasioiden vastaisesti Abiy kiisti eritrealaisten osallisuuden
28 • 7 / 2021 KAIKKI TAHTOIVAT ALOITTAA. SOTA OLI ODOTETTAVISSA, JOPA VÄISTÄMÄTÖN. Aw as h Atb ara Sin ine n-N iili Va lko in en -N iili Sob at Soba t Shebele Fafe n Tanajärvi Lac Turkana Adeninlahti Océan Indien (N il Bla nc ) Valk oin en -N iili Bah r el Dje be l Bah r al Ja ba l Assab Aden Dolo Jima Dire Dawa Dese Gondar Mekele Debre Markos Harar Goba Awasa Fashagan kolmio Kassala Al-Qadarif Adama Bahir Dar Asmara Djibouti Sanaa Khartum Addis Abeba Juba Hargeisa ETIOPIA DJIBOUTI SOMALIMAA TIGRAY AFAR AMHARA OROMIA GAMBELA 2 1 OGADEN SOMALIA ETELÄSUDAN SUDAN JEMEN 250 500 km oromoja tigraylaisia Tärkeimmät etniset ryhmät amharoja somaleja muita ryhmiä BENISHANGUL GUMUZ 1 : YEDEBUB BIHEROCH BIHERESEBOCH NA HIZBOCH KILIL 2 : afareja Kiistelty alue Suuri etiopialaisen renessanssin pato Lähde: Jacques Leclerc, "L'aménagement linguistique dans le monde", Lavalin yliopisto. ERITREA Verilöyly 9. marraskuuta 2020 Um Rakuba Shagarab 1 Kassala Girba Mendefera Tessenei Kassala Asmara Gondar Adigrat Mekele Aksum Mai Kadra Wolkaït Humera AMHARA ERITREA SUDAN TIGRAY A FA R Te ke ze Atbara 600 200 50 10 Väestönsiirrot Pakolaisleirit Siirretty väestö Eritrean armeijaa Kuolleiden määrä (siviilit ja sotilaat) Hyökkääjänä pidetään Hyökkäykset 4. marraskuuta 2020 ja 15. kesäkuuta 2021 välisenä aikana Etiopian armeijaa amharojen erikoisjoukkoja ja niiden kanssa toimivia miliisejä Tigrayn kansanvapautusrintamaa ja sen kanssa toimivia miliisejä tunnistamattomia joukkoja Lähde: The Armed Con ict Location & Event Data Project (Acied), UNHCR, kesäkuu 2021 50 150 km C ÉC IL E M AR IN kuukausien ajan. Eritrea tunnusti asian vasta 18. huhtikuuta 2021 YK:n turvallisuusneuvostolle osoitetussa kirjeessä. Pakolaiset lähettivät puhelimistaan raskauttavia kuvia: niissä oli jo jonkin aikaa näkynyt vanhoihin etiopilaisunivormuihin jotenkuten naamioituneita eritrealaissotilaita, joiden korostus paljasti heidät. ”Ulkoapäin katsottuna Etiopian kiistävät väitteet olivat naurettavia, mutta monet sen kannattajat uskoivat propagandaan eikä Abiy voinut tunnustaa liian varhain”, analysoi sosiologi Roland Marchal, joka on erikoistunut Afrikan sarven maihin. ”Silloin hän olisi myöntänyt, että yksi hänen sotansa päämääristä, siis Tigrayn palauttaminen Etiopian hallintaan, oli myyty halvalla Eritrean presidentille Isaias Afewerkille.” Viimeksi mainittu on tapahtumien kaksinkertainen voittaja: hänen rajoillaan ei enää esitetä aluevaatimuksia entiseen tapaan ja hän saa valtavan revanssin tigraylaisista, jotka olivat päätekijöitä hänen maansa nöyryyttävässä tappiossa Etiopialle vuonna 2000. Hallitseva vähemmistö sorti muita Syksyllä 2020 alun perin elokuun loppuun suunnitellut vaalit siirrettiin taas kerran. Tigrayssa se lisäsi öljyä tuleen. Keskusvalta perusteli ensimmäisen lykkäyksen koronapandemialla ja jälkimmäisen logistisilla ongelmilla. Vaalit järjestettiin lopulta 21. kesäkuuta 2021 muualla kuin Tigrayssa, mutta niiden lykkääminen oli kipinä, joka sytytti liekit. ”Kaikki tahtoivat aloittaa. Sota oli odotettavissa, jopa väistämätön”, vakuuttaa Marchal. Abiy on yrittänyt hellittää Tigrayn eliitin otetta Etiopiasta aina Mengistu Haile Mariamin marxilais-leninistisen Derg-juntan kaatumisesta (1991) lähtien. Hyvinvoinnin puolue, jonka Abiy perusti 2019, heiluttelee isänmaallisuuden lippua ja kannattaa medemeriä eli ”synergiaa”. Pääministerin virallisella Facebook-sivulla käsite määritellään hieman tökerösti näin: ”Rohkaistaan työskentelemään yhdessä molemminpuolisesti hyödyllistä päämäärää kohti jaetun vision puolesta, joka tukeutuu menneisiin onnistumisiin ja pyrkii samalla korjaamaan virheet, jotta se voisi luoda sopusointuisemman liiton.” Erityisesti Abiy on halunnut hävittää TPLF:n raskaan perinnön, sillä juuri TPLF piti liittovaltion ohjaksia käsissään 1991–2018. On palattava vuoteen 1991 ymmärtääkseen, mistä kritiikki ”tigraylaisten etuoikeuksia” kohtaan juontuu. TPLF otti tuolloin vallan marssittuaan voitokkaana Addis Abebaan ja Mengistun paettua. Dergin hajoamisen ansiosta TPLF saattoi täyttää 90 prosenttia uuden armeijan tehtävistä omilla edustajillaan ja ottaa tiedustelupalvelun täysin hallintaansa. Orwellilaista naapureiden kyttäystä ”Kansaa valvova järjestelmä, jonka he panivat pystyyn, oli hyvin tiheä. Se perustui orwellilaiseen yksi viidestä -periaatteeseen”, selittää Etiopiaan erikoistunut riippumaton tutkija René Lefort. ”Jokaisen puolueeseen liittyneen yksilön tehtävänä oli valvoa viittä lähintä kotitaloutta ja tietysti raportoida esimiehelleen.” Aregawi Berhen, TPLF:n perustajajäsenen, josta tuli myöhemmin toisinajattelija ja joka joutui viideksi vuodeksi maanpakoon, mukaan joillain alueilla suhde oli pikemminkin yksi kolmesta. Näin TPLF:n jäsenet muodostivat byrokraattisen eliitin. Aina poliisikomisariosta alaprefektuurin vähäiseen sosiaalitai maatalousvastaavaan kaikki siviilihallinnon ja armeijan komentoketjut päättyivät tigraylaiseen. Se oli valtaa pitävä, sortava, sisäänpäinlämpiävä vähemmistö. TPLF hallitsi suurinta osaa Etiopian taloudesta. Monopolisoimalla suuret julkiset rakenteet se hyötyi myös Tigrayn jälleenrakennusrahastosta, noin kolmen tai neljän yrityksen konglomeraatista, joka kuului sen lähipiireille. Valtapelejä ja etnofederalismia 2010-luvun puolivälissä kansan viha kypsyi – myös Tigrayssa – eikä se enää hyväksynyt yleistä valvontaa ja laajamittaista korruptiota. TPLF:n vanha kaarti tiesi, että sen päivät vallassa olivat luetut, ja niin se alkoikin puhua johdon vaihtamisesta puoluekokouksessaan 2014. Puolue päätti palata Tigrayhin ja tehdä siitä oman vaalipiirinsä. Liikemiehet ja puolueen kaaderit pakkasivat laukkunsa, siirtyivät alueen pääkaupunkiin Mekeleen ja investoivat täysillä osavaltioon. Abiyn valinta pääministeriksi vuonna 2018 tiesi puolueen joutumista oppositioon. Hädin tuskin valtaan noustuaan Addis Abeban uusi vahva mies aloitti massiiviset puhdistukset. Armeija ja tiedustelupalvelu järjestettiin uudelleen: 79 henkilöä (julkisten yritysten johtajia, sotilashenkilöitä ja liikemiehiä) pidätettiin korruptiosta. Debretsion Gebremichael, Tigrayn alueen johtaja, puhuu ”apartheidista”. ”Heidän olisi pitänyt jahdata yksilöitä”, hän sanoo. ”Mutta he kävivät koko yhteisön kimppuun.” Valtapelin lisäksi Tigrayn väestöön viime vuoden marraskuusta lähtien kohdistunut äärimmäinen väkivalta selittyy vuoden 1995 perustuslakiin kirjatulla etnofederalismilla. ”Päivääkään ei kulu ilman väkivaltaa” Abiy suunnitteli tekevänsä 5. marraskuuta 2020 salamaiskun, jota sanottiin ”turvallisuusoperaatioksi”. Taistelujen käänne kuitenkin yllätti hänet. ”Kyllähän me varoitimme häntä”, huokaa muuan sudanilaisdiplomaatti, joka tahtoo pysyä nimettömänä. ”Tunnemme TPLF:n hyvin: mehän autoimme sen luomisessa 1975, kun juntta tukahdutti oppositioliikkeitä. Silloinkin olimme valmiita välittäjiksi.” Hänen mukaansa viimeinen puhelu Sudanin väliaikaisen hallituksen johtajan Abdallah Hamdokin ja tämän etiopialaiskollegan välillä kesti vain kolme minuuttia. Sudanilaisjohtaja
PÄIVÄÄKÄÄN EI KULU ILMAN UUTTA VÄKIVALTAA PÄÄASIASSA SIVIILIVÄESTÖÄ KOHTAAN. yritti turhaan selittää Abiylle, että tämän hyökkäys oli tuomittu epäonnistumaan, sillä ”vaikka hän onnistuisi eliminoimaan tigraylaiset kapinajohtajat, väestö nousisi tukemaan kapinaa. Hän ei kuuntele ketään.” Myös tigraylaiskomentajat tuntuvat kuitenkin yliarvioineen voimansa. Heidän liiallinen itseluottamuksensa johtuu epäilemättä 4. marraskuuta tehdyn yllätyshyökkäyksen onnistumisesta: sitä oli selvästi valmisteltu pitkään. TPLF sai hyökkäyksessä haltuunsa Mekelessa toimivan liittovaltion tärkeimmän divisioonan raskasta kalustoa. Itseään ”Afrikan sarven voimakkaimmaksi armeijaksi” kuvanneet miehet kestivät vain kolme viikkoa ennen kuin heidän oli pakko vetäytyä alueen laidoille ja Sudaniin. ”Päivääkään ei kulu ilman uutta väkivaltaa pääasiassa siviiliväestöä kohtaan”, todistaa eräs YK:n edustaja. Avustustyöntekijöihin kohdistuu lakkaamaton valvonta, sillä Etiopian hallitus syyttää humanitaarisia järjestöjä aseiden ja taistelijoiden tuomisesta alueelle. Gondarin sairaalassa haavoittuneita on nyt kesäkuussa kymmeniä. Vammautuneet saapuvat sairaalaan parhaansa mukaan minibusseissa, harvoin paareilla: silpoutuneita raajoja, ruhjoutuneita kasvoja. Sota on muuttunut sissisodaksi, hyökkäykset kukkuloilta tulevat aaltoina, ammutaan konepistooleilla ja levitetään miinoja. Miinoitettuja terveyskeskuksia Humanitaarisen kriisin vakavuutta on vaikea arvioida. Maailman ruokaohjelman mukaan nälänhätä uhkaa 350 000 ihmistä. Lisäksi lukuisat rikkomukset, joista Sudaniin paenneet tigraylaiset todistavat, kertovat miehittäjien järjestelmällisestä julmuudesta. ”Olemme hoitaneet naisia, jotka ovat joutuneet joukkoraiskauksen uhreiksi. Jotkut olivat kuudetta kuukautta raskaana, jotkut synnyttivät lopulta ennenaikaisesti tien varrella keskellä helleaaltoa”, kertoo muuan Lääkärit ilman rajoja -järjestön (MSF) vastuuhenkilö. Kertomuksia selvästi suunnitelmallisesta seksuaalisesta väkivallasta leviää päivittäin. Sairaaloita ryöstetään tämän tästä: ”Kokonaisia rekkoja täynnä hoitotarvikkeita lähtee Eritreaan. Pahempaa on, että sen jälkeen, kun humanitaariset järjestöt ovat kunnostaneet terveyskeskukset, ne ryöstetään ja täytetään miinoilla”, jatkaa MSF:n edustaja. Järjestö pohtii jopa kannattaako sen enää toimia seudulla: ”Ollaan melkein keikahduspisteessä. Mietimme, tuemmeko pikemminkin sodanlietsojia kuin todella autamme uhreja.” Amnesty Internationalin ja Human Rights Watchin yksityiskohtaisissa raporteissa kerrotaan satojen siviilien joukkomurhasta Aksumissa marraskuun lopussa. BBC puolestaan paljasti Etiopian armeijan rikkeitä tammikuun lopussa Mahbere Degossa Tigrayn pohjoisosassa: kortteleita poltettiin, lapsia ammuttiin, kymmeniä teloitettiin teiden varsille, pappeja raiskattiin julkisella paikalla. Hieman ennenaikainen Nobel Mitä on tapahtunut Abiylle, joka vuonna 2019 sai Nobelin rauhanpalkinnon sovinnosta Eritrean kanssa? Nyt hänet on eristetty maailmannäyttämöllä ja haastettu omassa maassaan. Huhtikuussa 2018 tämä energinen nelikymppinen kansanedustaja valittiin johtamaan maan hallitsevaa koalitiota, Etiopian kansojen vallankumouksellista demokraattista rintamaa (EPRDF), jota silloin hallitsi TPLF. Hän seurasi eroavaa pääministeriä Hailemariam Dessalegnia. Vapauttamalla mielipidevangit hänestä tuli ihmisoikeuksien lipunkantaja koko Afrikassa. ”Annoimme hänelle lempinimeksi ’Afrikan Macron’”, tunnustaa muuan Addis Abebassa toiminut amerikkalaisdiplomaatti. ”Meistä hän tuntui karismaattiselta, bisnesmyönteiseltä, potentiaaliselta alueelliselta liittolaiselta, kun Omar al-Bashirin Sudan oli kansainvälisellä näyttämöllä paaria ja Afewekin Eritrea oli Arabiemiraattien takamaata.” Kuherruskuukausi huipentui Nobelin palkintoon. Harvat aavistivat silloin, että etiopialaisministeri liittyisi arvovaltaisen ruotsalaissäätiön liian aikaisin pyhittämien johtajien joukkoon. Hänen vallankäyttönsä oli kuitenkin jo tuolloin matkalla kohti nepotismia ja klientelismiä. Hän piiloutui presidenttinsä Sahle-Work Zewden mediaimagon taakse. Zewden on yksi Afrikan harvoista naisjohtajista, vaikka presidentin valtaoikeudet ovatkin symbolisia. Diplomaattipiirien ylistäessä Abiyta eräät tarkkanäköiset tarkkailijat varoittivat hänestä jo. ”Riitti että käänsi hänen puheensa sen sijaan, että vain uskoi hänen kauniisiin sanoihinsa englanniksi”, ironisoi muuan afrikkalainen diplomaatti. Kun otetaan huomioon maan maantieteellinen sijainti ja historia, ”Etiopia olisi voinut ottaa paikan keskeisenä geostrategisena toimijana”, analysoi muuan amerikkalaisdiplomaatti. ”Mutta sitten se riitaantui kaikkien entisten liittolaistensa kanssa.” Lue tämä artikkeli laajempana ja muita Diplon artikkeleita osoitteessa voima.fi. Villiä sivistystä ! Kriittinen korkeakoulu – yli 50 vuotta hilpeän humanismin puolesta Kirjoittaminen • Puhetaito • Kuvataide • Filosofia • Kulttuuri • Inhimillinen kasvu • Vuorovaikutustaidot • Luova ajattelu • ... Etä-, hybridija lähiopetusta Tutustu myös Jyväskylän, Tampereen ja Porin toimintaamme! w w w. k r i i t t i n e n ko r ke a ko u l u . fi 19 € 25 € Tilaa nyt Diplo lahjaksi tai omaa tietämystä lisäämään! www.mondediplo.fi HUONOKUULOINEN DIKTAATTORI Bioturvallisuus Jäänmurtajien geopolitiikkaa Armenia ja Azerbaidžan Turkin viihdeteollisuus Venäjän hakkerit Parfyymiteollisuuden historia IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 48 si vu a 6 20 20 TÄSSÄ NUMEROSSA MYÖS Venäläiset Afrikassa, kahtiajakautunu t Yhdysvallat, Kaukasus, 5G, Venäjän sisäpiirit, esihistorian nainen, kirjallisuusliite Turkki etsii kaasua ja koettelee rajojaan IS SN 22 42 -2 94 9 H in ta 6, 50 € 56 si vu a 1 20 21 Kestotilaus 29,90€ 34 € / vuosi 6 numeroa sis. digilehden
30 • 7 / 2021 Elokuva pelkää demo?kratiaa Viihde-elokuvat suoltavat tarinoita sankariteoista ja oikeutetusta väkivallasta. Ne toistavat tarinaa, jossa valtiota pitää varoa. TEKSTI IIDA SIMES TARINAT SIJOITTUVAT MAAILMAAN, JOSSA KAIKKI, MYÖS SOTAKONEISTO, TOIMII IKÄÄN KUIN YKSITYISEN RAHAN VARASSA. V IIHDE-ELOKUVAT ovat maailman suurimpia mielipiteenmuokkaajia. Maailmansotien jälkeen eurooppalaiset sosiologit ja filosofit väittivät elokuvien pilaavan ihmisen edistämällä vieraantumista todellisuudesta alistaen ajattelevan ihmisen pelkäksi kuluttajaksi suuren spektaakkeliyhteiskunnan rattaissa. 1950-luvun Yhdysvalloissa feministit tunnistivat elokuvista tarinoita, joilla jymäytettiin vanki eli nainen rakastamaan vankilaansa, asemaansa kultaisessa häkissään vaimona ja äitinä. 1970-luvulla Vietnamin sodan aikoihin elokuvateollisuus radikalisoitui ja osallistui valtiovaltaa ja valtiollista väkivaltaa, sotaa, kritisoivaan keskusteluun. Ilmestyskirja. Nyt. ja Kauriinmetsästäjät sekä 1980-luvun Platoon ja Full Metal Jacket olivat sekä kassamenestyksiä että kriitikoiden ja rauhanliikeen arvostamia teoksia. Pitkään sankarin rooli oli varattu vain valkoiselle miehelle, mutta sekin asetelma alkoi 1970-luvulla murtua. Paha, paha valtio Siinä, että syyttää viihdettä taantumuksellisuudesta, ei ole mitään uutta. Outoa on, miten vähän huomio kohdistuu elokuvaan, kun mietitään miksi maailmassa demokratiat taantuvat ja militantti nationalismi on suosittua. Ison rahan viihdeteollisuus suoltaa globaaleille markkinoille lapsellisia supersankarielokuvia, kuten sarjakuviin perustuvia loputtomia taisteluita, ja näennäisesti aikuisempaan makuun sopivia agenttitarinoita, kuten James Bond ja Vaarallinen tehtävä -sarjat. Yhteistä näille ovat vähintään 200 miljoonan dollarin tuotantobudjetit, joiden lisäksi tulevat markkinoinnin kulut, sekä sisällöissä runsas ja raaka väkivalta. Väkivalta oikeutetaan ”toiset aloittivat” -juonen avulla. Nuo ”toiset” tappaisivat ja kiduttaisivat ensin ja yleensä lopulta ottaisivat koko maailman haltuunsa. Supersankaritarinoita ja agenttijännäreitä yhdistää myös kompleksinen suhde yhteiskuntaan: tarinat sijoittuvat maailmaan, jossa kaikki, myös sota koneisto, toimii ikään kuin yksityisen rahan varassa. Guardians of the Galaxyn taistelijat ovat lännenelokuvan tapaan lainsuojattomia, jotka taitavina poikkeusyksilöinä kohoavat yli sekä hyvien että pahojen armeijoiden. (Vain yksi heistä on suora linkki yhteiseen hyvään, Groot eli luontoa symboloiva puu, mutta hänen kohtalonsa on pelastaa maailma uhrautumalla itse.) X-Men-sarjassa mukana on vahva valtio, mutta se on sankarimutanttien suurin vihollinen, joka pyrkii murskaamaan hyvää tekevät sankarit tukahduttavan kontrollinsa alle. Vaarallisen tehtävän superagentti Ethan Hunt työskentelee ambivalentissa säätiössä, joka tosin saattaa olla lähes valtiollinen. Mutta kuten yleensä aina, kun viihde-elokuvassa on mukana valtiollisia instituutiota, Huntin työnantaja on läpeensä korruptoitunut, ja sankari joutuu väistelemään myös sisältäpäin tulevia vaaroja. Siksi järjestön täytyy olla hyvin autonominen, ja sen johto voi ohittaa valtion lait. Samantapainen on Marvelin supersankareiden työnantaja S.H.I.E.L.D. -järjestö. James Bond, jolla on ”lupa tappaa”, työskentelee toki valtiolle, mutta se sijaitsee vanhassa imperiumissa hyvin kaukana Yhdysvalloista, Britanniassa. Ovelasti Bondin työpaikka, sotilaallinen turvallisuuspalvelu MI6, näyttäytyy näennäisen yksityisenä elokuvien korostaessa sen olevan ”hänen majesteettinsa salainen palvelu”. Kuningattaren ikiomaa tappokoneistoa hallinnoi pääjohtajaksi tituleerattu ”M” tehokkaasti ohi normaalin yhteiskunnallisen hitaan byrokratian. Kuka pelkää Karl Marxia? Kanadassa elämäntyönsä tehneen brittiläissyntyisen elokuvakriitikon Robin Woodin (1931–2009) kirja Hollywood Vietnamista Reaganiin vuodelta 1989 on poliittisen elokuvakritiikin klassikko. Woodin pohdinnat ovat ajankohtaisia edelleen. Woodin mukaan ”yksittäiset elokuvat väistämättä dramatisoivat kulttuurillemme luonteenomaisia ristiriitoja, jotka kiertyvät luokan, vaurauden, sukupuolen, rodun ja seksuaalisen orientaation ympärille”. Wood kirjoitti uhmaavaan tyyliinsä arvostavansa marxilaisuutta, vaikka jo 1980-luvulla oli muotia lyödä Marxkeskusteluihin Stalinin keskitysleirit -kortti. Wood piti moista ”tukahduttamisen päämenetelmänä”. Hän huomautti, että ”olettamus, että marxismi on joko yhtä kuin stalinismi tai johtaa väistämättä siihen, on yhtä kuin Kristuksen syyttäminen Espanjan inkvisitiosta”. Robin Woodin mielestä 1970-luvulla elokuvissa näkyi häivähdys aitoa radikalismia ja myös toivoa. Ajan elokuvat kertoivat, että ihmisten teoilla oli merkitystä, ja että mielikuvituksemme voiman ja yhteistyön avulla voimme muuttaa maailmaa. Sittemmin 1980-luvulla Woodin kritisoima ”patriarkaalisen kapitalistinen” järjestelmä alkoi väittää, että muutosta vaativat ovat väärässä, eikä muutosta edes voi olla. Nuorisosta alettiin kasvattaa kuuliaista ja samalla myös kyynistä ja toivotonta, kun sille todisteltiin, että ihmisen suurella kyvyllä, mielikuvituksellakin, on jyrkät rajansa, Wood kirjoitti. Tuntematon julkinen talous Palataan presidentti Donald J. Trumpin valtakauden alun todellisuuteen, vuoteen 2017. Tutkiva journalisti Michael Lewis kirjoitti Vanity Fair -aikakauslehteen monen aukeaman artikkelin Yhdysvaltain maatalousministeriöstä. Uskokaa tai älkää, juttu oli kuin jännityskertomus. ”Trumpin julma kampanja ministeriön tieteentekijöitä vastaan” huipentui, kun laaja-alainen virkamieskunta joutui pysäyttämään rattaansa uuden vallan ammattitaidottomien pyrkyreiden ottaessa johdon. Ministeriön työ oli hyödyttänyt kaikkein pienituloisimpia kansalaisia alueilla, joilta oikeistolainen ja julkisen sektorin pienentämistä ajava Trump sai paljon ääniä. Läpi viime vuosikymmenten, kun oikeiston suosimat uutiskanavat kertoivat ”kommunismin” uhkaavan Yhdysvaltoja julkisten menojen kautta, maatalousministeriö jakoi edullisia lainoja ja starttirahaa yrittäjille kautta maan. Samalla se piti huolta elintarvikkeiden turvallisuudesta, varmisti maan ruokahuollon katastrofien kuten hirmumyrskyjen tuhoissa ja huolehti lähes varattomien kuntien julkisista palveluista paloasemia myöten. Ministeriön tehtäviin kuuluu jopa hanhien pyydystäminen lentokenttien lähellä, jotteivät linnut imeydy lentokoneiden moottoreihin. Suuri osa ministeriön aikaansaanoksista on hyödyttänyt nimenomaan bisnestä, suuria ja pieniä yrittäjiä. Kapina on kadonnut Jos Robin Wood olisi edelleen keskuudessamme, hän saattaisi sanoa, että yhdysvaltalainen viihde-elokuva on nimenomaan pyrkinyt aikaansaamaan ilmapiirin, jossa julkista valtaa ja rahaa joko inhotaan tai demokraattiset instituutiot ovat näkymättömiä ja siten merkityksettömiä. Kun yhteiskunnalliset ongelmat käännetään yksilön kehnoudeksi tai kääntäen, kun hyvät teot näytetään yksilösankareiden urotöinä eikä joukkojen solidaarisuuden tuloksina, ja kun valtion näytetään toimivan kuin tyhmä ja läpeensä ilkeä byrokratiakoneisto, elokuvateollisuus tulee luoneeksi katsojan, joka ei osaa kyseenalaistaa suuryritysten tai finanssikapitalismin voimaa eikä auktoriteettiuskossaan osaa puolustaa demokraattisia instituutioita. Kyyniseksi kasvatettu elokuvia katsova 1980-luvun nuoriso, jota Robin Wood suri, nousi valtaan 2000-luvulla. Se on totisesti näkynyt. Hollywood Vietnamista Reaganiin (Valtion painatuskeskus & Suomen elokuva-arkisto 1989, suom. Antti Alanen) Essee
7 / 2021 • 31 Elokuva pelkää demo?kratiaa Ei-miesten jalkapallosta Ju no Le htin en YKSI KESÄN OLYMPIALAISTEN puhutuimpia urheilijoita oli painonnostaja Laurel Hubbard, valitettavasti syistä ja tavoilla, joita urheilija tuskin itse kaipaisi, transsukupuolisuutensa vuoksi. Transnaisten mahdollisesta kilpailuedusta huolestuneiden soisikin olevan enemmän kiinnostuneita urheilun räikeästä tasa-arvovajeesta. Kuten nyrkkeilijä Elina Gustafsson Instagramissa ihmettelee, miksi kukaan haluaisi varta vasten päästä naisten urheilumaailmaan, jossa saa vähemmän palkkaa ja vähemmän mediahuomiota – jos lainkaan. Maailmaan, jossa ei arvosteta ja vähätellään. Transfobiasta nyt puhumattakaan. Hubbard jäi kisoissa vaille tulosta, mutta Tokiossa kirjattiin olympiahistoriaan kuitenkin ensimmäinen avoimesti transsukupuolinen ja eibinäärinen kultamitalisti, Kanadan naisten jalkapallojoukkueen keskikenttäpelaaja Quinn. Ilahduttavasti tämä näyttää aiheuttaneen vähemmän polemiikkia. ITSE SEURASIN OLYMPIALAISISSA tietenkin lähinnä jalkapalloa ja siitäkin naisten (tai ei-miesten) pelejä. Vaikka FIFAn asettamasta 23 vuoden yläikärajasta huolimatta miesten joukkueet ovat toki huipputasoa, naisten puolella kisat ovat kuin toinen maailmanmestaruusturnaus, vain hieman pienemmällä joukkuemäärällä. Ja juuri tämän vuoksihan ikäraja miesten peleissä on: FIFA haluaa pitää kiinni omien mestaruuskisojensa ensisijaisuudesta, ja tekeekin sen onnistuneesti. Olympialaisten jalkapallo-otteluista televisioitiin esimerkiksi Yle Areenan puolella vain muutama alkulohkon peli ja loppuottelut. (Kyllä, tilasin maksukanavan voidakseni seurata pelejä.) Naisten osalta ei näemmä kanneta samaa huolta. Toki naisten jalkapallosta on kisattukin olympialaisissa vasta niin lyhyen aikaa, että Brasilian keskikenttäpelaaja Formiga on pystynyt osallistumaan joka kerta – seitsemästi. Laji otettiin olympialaisiin vuonna 1996, eli alle sata vuotta miesten jälkeen! NAISTEN JALKAPALLOHISTORIAN OHUUDESTA muistuttaa myös, että Formigana tunnetun Miraildes Maciel Motan syntyessä vuonna 1978 lajin pelaaminen oli Brasiliassa naisilta kielletty. Oli ollut liki 40 vuotta. Paradoksaalista kyllä, toissijaisen asemansa ansiosta naisten jalkapallosta puuttuu moni miesten lajin mammuttitaudin tuomista vinoumista. Miesten miljardiluokan investointeja vaativia megakisoja on näemmä mahdollista järjestää lähinnä diktatuureissa, kun taas naisten kisoja järjestetään olemassaolevassa infrassa. Eurooppalaiset miesten liigat pyörivät poskettomilla budjeteilla, kuten esimerkiksi Messin ostanut palkkaaminen Pariisiin PSG qatarilaisilla öljymiljardeilla. Koska harva nainen pystyy ansaitsemaan pelaamisella elantonsa, ei naistenkaan mallia voi pitää varsinaisesti tavoitteena. Yle Urheilun vuonna 2017 tekemän laajan selvityksen perusteella jalkapallossa naisen euro on neljä senttiä (hiihdossa sentään 64!). Vaan millainen olisi kolmas tie terveempään, inklusiivisempaan ja yhden vertaisempaan urheiluja jalkapallomaailmaan? JOHANNA RUOHONEN Kirjoittaja vetää Jälkipelit-jalkapallopodcastia yhdessä Kaisu Tervosen kanssa. Uudet jaksot osoitteessa voima.fi/audio 30.8. alkaen. #jälkipelit Kuva vuonna 1964 levitykseen tulleen 007 ja Kultasormi -elokuvan mainos julisteesta.
32 • 7 / 2021 Riina Tanskanen • Kirjallisuustieteen kandidaatti Tampereen yliopistossa • s. 1998 • asuu Tampereella Kirjallisuus Tilaa olla monimutkainen Tympeissä tytöissä puretaan syrjiviä asenteita kuvilla ja sarjakuvilla. TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA ANNA MIETTINEN K UVATAITEILIJA , kirjallisuustieteen opiskelija Riina Tanskanen julkaisee Instagramissa tasa-arvoon monesta näkökulmasta kantaa ottavia kuvia ja teemaa syventäviä tekstejä. Yleisin aihe on sukupuolten tasa-arvo ja etenkin naisten asema. Hänen keväällä 2020 aloittamansa taide tili sai vähän yli vuodessa lähes 40 000 seuraajaa. Tanskasen viiva on vapaata ja kokeilevaa ja värit kirkkaita. Teosten teksteissä näkyy laaja-alainen ymmärrys käsiteltävistä aiheista. ”Rakastan lukemista, luen noin 200 kirjaa vuodessa. Ahmin feminististä teoriaa, mutta myös muita tietokirjoja. Yliopistolla otin kursseja noin kymmenestä eri aineesta sen mukaan mikä vaikutti jännältä ja hauskalta. Kun on vahva tietopohja, on helpompaa selittää selkeästi ja ymmärrettävästi asioista sellaisillekin, joille ne ovat aivan uusia.” Feministiset ajattelijat kautta aikojen ovat Tanskasen älyllinen yhteisö. Vanhoistakin teksteistä löytyy paljon nykyaikaan soveltuvaa, vaikka samalla ne pitää tulkita aikansa kontekstissa. ”Olen inspiroitunut paljon mustien feministien kuten Angela Davisin ja Roxane Gayn teoksista. Intersektionaalisen feminismin ajatuksia oli jo orjuuden vastustajilla 1800-luvun Yhdysvalloissa, vaikka he eivät näitä sanoja käyttäneetkään. Ja monet Simone de Beauvoirin ja Betty Friedanin ajatukset ovat edelleen ajankohtaisia.” Tytöt opetetaan kohteiksi Tanskanen on piirtänyt koko ikänsä. Tympeiden tyttöjen myötä hän alkoi tehdä sarjakuvaa. Ensimmäinen albumi Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä (Into 2021) kuvaa millaisia vähätteleviä ja rajoittavia asenteita tytöt kohtaavat kasvaessaan ja miten ne vaikuttavat elämään. Tarinat perustuvat omiin ja muiden kokemuksiin, ja monet asenteet näkyvät tuhansia vuosia vanhoissa myyteissäkin. Erityisesti Tanskasta raivostuttaa, miten tytöille jo nuoresta lähtien opetetaan naiskehoja objektivoivan mediakuvaston ja arkisen seksuaalisen ahdistelun kautta, että heidän kehonsa ovat vapaasti muiden ihmisten kähmittävissä ja kommentoitavissa. Henkilökohtaisesti tutuksi on tullut myös sukupuolten erilainen kohtelu taiteen tekijöinä: miehistä kertovia ja miesten tarinoita pidetään ihmisyyden yleisinä kuvauksina, ja miestekijöitä kannustetaan enemmän jo opiskeluaikana. Naisten ja sukupuolivähemmistöjen kertomukset nähdään marginaalitarinoina. Näiden teemojen lisäksi sarjakuva-albumissa käsitellään esimerkiksi sukupuolirooleja parisuhteissa ja työelämässä. Tarinoiden päähenkilöinä on monennäköisiä tyttöjä. Sisäistettyä seksismiä edustaa päähenkilön kaksoisolento, Raili-hahmo. Tanskanen ei ollut piirtänyt sarjakuvia aiemmin. Albumin tekoon innosti etenkin sarjakuvataiteilija Liv Strömquistin tuotanto, joka myös käsittelee naisten asemaa. Monet Aikuistumisriittejä-albumin sarjakuvakerronnan keinot muistuttavatkin Strömquistista, mutta Tanskanen nojaa esikuvaansa enemmän väreihin, kuvien yksityiskohtiin ja fiktioon. Aikuistumisriittien kustantamista edistettiin kustantamon kanssa yhdessä suunnitellulla joukkorahoituksella. ”Rahoituksen myötä voin keskittyä syksyn ajan Tympeät tytöt -Instagram-tilin päivittämiseen, josta en saa muuten tuloja. Se on kuitenkin paikasta riippumaton ja sellaisena tasaarvoisin tapa saada töitäni lukijoiden ulottuville.” Sisäistetty syrjintä hiersi Tanskasen taide on kriittistä ja kantaaottavaa, mutta samalla lempeää ja ymmärtäväistä. Yhdistelmää hän selittää taustallaan. Tanskanen on kasvanut pienellä paikkakunnalla, jossa ei ollut paljon kulttuuritarjontaa. Käsitykset siitä, millaisia ihmisten pitäisi olla, olivat aika ahtaita. Opiskelukaupunkiin muuttaminen avarsi Tanskasen omaa maailmankuvaa. ”Kun olen itsekin ajatellut todella seksistisesti, esimerkiksi korostanut olevani erilainen kuin muut tytöt, on helppo samaistua siihen, että muillakin on kaikenlaisia asenteita.” Sisäistetyt seksistiset asenteet hiersivät Tanskasta jo nuorena, mutta hän ei saanut ahdistuksen syistä kunnolla kiinni. Feministinen ymmärrys toi henkistä vapautta ajatella toisin ja auttoi ymmärtämään seksistisen, rasistisen ja muulla tavoin syrjivän kulttuurin ongelmia. ”Oman ajattelun tiedostaminen ja toiminnan arviointi on tärkeää, koska syrjivät asenteet ovat sisäistyneet. Samalla on hyvä olla armollinen itselleen ja muille.” Tanskanen kritisoi myös aktivismiin liittyviä sosiaalisia normeja ja vetoaa Instagram-tilillään aidon vapauden ja monipuolisuuden puolesta: ”Mä haluan tytöille lisää tilaa olla moni mutkaisia! Kivoja, söpöja ja lempeitä – ja toisinaan itsekeskeisiä mulkkuja. Viiltävän älykkäitä hölmöilijöitä, jotka eivät aina ymmärrä itseään ja muita. Tilaa olla nolo, heikko, arrogantti ja kryptinen. Nuiva ja nillitävä akka. Seksi pommi. Ruma ja haiseva. Melankolinen ajelehtija. Suuri ajattelija. Koska meitä ei ole tehty vaan sokerista, kanelista ja hyveellisistä asioista. Me ollaan erehtyväistä lihaa eikä meidän tarvitse teeskennellä mitään muuta.” Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä -näyttely La Bohéme -galleriassa Helsingissä 12. syyskuuta asti.
7 / 2021 • 33 ITALO CALVINON klassisessa romaanissa Jos talviyönä matkamies lukija yrittää lukea samannimistä kirjaa, jonka muoto vaihtelee kirjan edetessä tyylilajista toiseen. Hieman samaa ideaa on hollantilaisen Ilja Leonard Pfeijfferin menestysromaanissa Grand Hotel Europa. Siinä kirjailijan nimeä kantava mies kirjautuu Grand Hotel Europa -nimiseen hotelliin ja alkaa kirjoittaa uutta romaaniaan. Lukija siis lukee Ilja Leonard Pfeijfferin kirjoittamaa romaania, jossa samanniminen kirjailija kirjoittaa kirjaa, josta lopussa sitten muodostuu Grand Hotel Europa. Melko metaa. Lähes 600-sivuinen romaani satirisoi armotta eurooppalaista eetosta. Kirjassa Eurooppa on omaan menneisyyteensä jämähtänyt manner, joka suhtautuu hysteerisesti ulkopuolelta tuleviin maahanmuuttajiin ja pakolaisiin. Vanhalla mantereella ei ole enää kuin menneisyytensä, ja hotellin tavoin sen loisto on himmennyt. Nurinpäin-kolonialismia Onkin kuvaavaa, että kirjassa tämän eurooppalaisen loistohotellin ostaa itselleen kiinalainen liikemies, joka korvaa aulassa sijaitsevan muotokuvan romanttisella Pariisi-kuvalla ja muokkaa hotellista löytyvän kiinalaisen huoneen perinteiseksi englantilaiseksi pubiksi ihastuttaakseen hotellissa yöpyviä maanmiehiään ja -naisiaan. Näin eurooppalaisten kolonialistinen kiinnostus mystiseen itään tulee Pfeijfferin kirjassa käännetyksi hauskasti nurinperin. Turistit ovat nykyajan barbaareita, jotka vyöryvät massoittain keskeisiin kohteisiin ympäri Eurooppaa hajottaen ja mellastaen mielin määrin. He haluavat nähdä Mona Lisan Louvressa ja lipua gondolien kyydissä Venetsiassa – ylipäänsä kaikkea, mitä itsetietoiset matkabloggaajat karsastavat. Jälkimmäiset hamuavat jotain aitoa ja alkuperäistä, mutta vain siksi, että voisivat jollain tapaa erottautua muista. Osuva, mutta sekava Hollantilaiskirjailija kritisoi kitkerästi myös taidemaailmaa, jossa keskeistä ei ole taiteen laatu vaan tekijyys. Eräs kirjan sivujuonteista on barokkitaiteilija Caravaggion kadonneen maalauksen metsästys. Innoituksensa nämä jaksot ovat saaneet todellisesta maailmasta, jossa Caravaggion töiksi väitettyjä maalauksia on löydetty milloin ullakolta, milloin espanjalaisen huutokaupan listoilta. Muutamien satojen eurojen arvoisista teoksista tulee yhtäkkiä satojen miljoonien arvoisia, kun niihin lyödään italialaisen barokkitaiteilijan leima. Osoittelevuutta lieventääkseen kirjailija on kuvannut itsensä hienostelijaksi, joka pukeutuu kaikkialla pukuihin, mutta on sisältä melkoinen ressukka, ja jonka elämältä puuttuu selkeä suunta. Grand Hotel Europan teemat ovat mielenkiintoisia, mutta kokonaisuutena se on sekava möhkäle, joka toistaa keskeisiä huomioitaan väsymiseen asti. Hauskaksi tarkoitetut kohdat onnistuvat kyllä huvittamaan pariin otteseen, mutta paikoin jopa saarnaavaksi äityvä teksti on kokonaisuutena hyvin työlästä luettavaa. Suomentajaa ei asiasta voi syyttää, sillä Sanna van Leeuwenin käännös kulkee pääosin moitteettomasti. Ilja Leonard Pfeijffer:Grand Hotel Europa Suomentanut Sanna van Leeuwen. Gummerus 2021. 597 s. TEKSTI ESKO JUHOLA Takana loistava menneisyys Hollantilaiskirjailijan satiirisessa romaanissa Eurooppa on auringonlaskun manner. Kirjaarviot SAAMELAINEN TAITEILIJA Elle luopuu taiteen tekemisestä ja erakoituu tunturiin viettämään esivanhempiensa mukaista elämää. Metsähallituksen rakennus poltetaan, ja Elle alkaa pyöriä uusien ihmisten parissa, joiden puheessa toistuu kapinallisia sanoja kuten dekolonisaatio ja saamelaistaminen. Utsjoelle muuttanut kirjastonhoitaja Samu kipuilee ulkopuolisuuden tunnetta aiheuttavan tilanteen kanssa – miten hän voisi etelästä tulleena papin poikana koskaan riittää Ellelle? Rakkaus ei kuitenkaan katso syntyperää, eikä nyt kyse ole pelkästä rakkaustarinasta. Kirja jäsentyy Ellen ylöskirjaamien arvoituksellisten unien ympärille. Samu yrittää tulkita niitä Freudin ja Jungin teoriat apunaan. Tämä on myös kirjan kompastuskivi, teoretisointi käy raskaaksi. Monimerkityksellisen romaanin langat pysyvät onneksi käsissä ja hiljalleen solmu alkaa aueta niin Samulle, Ellelle kuin lukijallekin. Runoilija Niillas Holmberg avaa esikoisromaanissaan lukijalle saamelaisuuteen liittyvää yhteiskunnallista ja henkistä keskustelua: minkä takia kalastusrajoitukset tai vih reää energiaa tunturien päällä jauhavat tuulimyllyt asettuvat poikkiteloin alkuperäisväestön luontosuhteen kanssa? Välillä sivutaan mielenterveyden ongelmia ja vaikeaa isä–poikasuhdetta. Parhaimmillaan kaunokirja lisää ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Ja siinä Halla Helle on onnistunut täydellisesti. Niillas Holmberg: Halla Helle Gummerus 2021, 455 s. TEKSTI ANTTI KURKO Outojen unien tulkintaa TEKSTI JULIUS HALME HOLIA, PIRIÄ, BUDIA, MÄMMIÄ, RYYNEJÄ , joskus deelejä ja jopa tehdastupakkaakin. Koko komeus rahoitetaan pikavipeillä, pornografisilla webcam-esiintymisillä ja fattamasseilla. Tällä reseptillä paletti pysyy kasassa juuri niin kauan kuin se pysyy kasassa. Minäkertojana toimii noin kolmissakymmenissä oleva nainen, jonka päihteily on jatkunut jo reilun vuosikymmenen ajan. Hän hakee ennemminkin kosketuspintaa muuhun ihmiskuntaan kuin siitä irtautumista, mutta kuten usein käy, tulos on päinvastainen kuin toivotaan. Useimmiten pahimmin marinoitujen aivojen tajunnanvirrat tarjoavat mielenkiintoisimpia näkökulmia ja mielipiteitä kaikkeen, mitä ”normoloituneiden” ihmisten usein kyseenalaistamattomaan maailmankuvaan kuuluu. Silja Liukkosen (s. 1989) esikoisromaanin keskeisimmiksi teemoiksi nousevat näköalattomuus ja syrjäytyneisyys. Teemojen kautta Liukkonen tuleekin kirjoittaneeksi, kenties tahattomasti, kokonaisen Ratakeskeisyyden hyötyja haittapuolet sukupolven äänellä, sillä etenkin laman lapsille tämänkaltainen päämäärätön heittelehtiminen on edelleenkin ikävän yleistä ja ajankohtaista. Vippi-ihmisiä on häkellyttävän oivaltava tragikoominen katsaus sellaisten ihmisten elämäntapoihin, ongelmiin ja arkiaskareisiin, joiden katsekontaktia useimmat pyrkivät vastaan tullessaan välttämään. Silja Liukkonen: Vippi-ihmisiä Otava 2021, 252 s.
Sarjakuva Alakulttuurinen sarjakuvafestivaali siirtyi verkkoon. Zinekulttuurissa tärkeintä on itseilmaisu, yhteisöllisyys ja tee se itse -henki. P IENLEHTIEN , omakustanneja nettisarjakuvien tapahtuma Helsinki Zine Fest järjestetään viime vuoden tapaan etänä. Päätapahtuma koostuu kahtena päivänä Youtubessa julkaistavista seitsemän tunnin videostriimeistä, joiden sisältöön voi osallistua kysymyksillä ja kommenteilla ensiesityksen aikaan, tai katsoa palvelusta myöhemmin. Tarjolla on sarjakuvafestivaaleille tyypilliseen tapaan haastatteluja, paneelikeskusteluja ja livepiirtämistä. Haastateltavina ovat esimerkiksi vallan luonteesta albumitrilogian piirtänyt Jiipu Uusitalo ja Pohjoismaisessa sarjakuvakilpailussa palkittu Maryam Abuzaid-Ryu. Paneeleissa keskustellaan polyamoriasta, perhesarjakuvista ja romansseista sarja kuvissa. Etälivepiirtämisessä ruudulla näkyy livestriimiä piirtäjän näytöltä ja samalla piirtäjä keskustelee yleisön kanssa. Pienlehdet, omakustannesarjakuvat ja netissä julkastut sarjakuvat sopivat samoille festivaaleille. ”Zineilyssä on tärkeintä tee se itse -henki, ei tuotteen muoto”, tapahtuman tekninen vastaava Pii Anttonen tiivistää. ZINE FESTIN keskustelukanavalla Discordissa tapahtuu keskiviikosta sunnuntaihin. Sen kautta järjestetään ilta klubi sarjakuvavisoineen. Päivisin on ammattilaisille tarkoitettua ohjelmaa, jota ei tallenneta myöhemmin katsottavaksi. ”Youtube on päälava, Discord festari baari”, Zine Festin tuottaja H-P Lehkonen havainnollistaa. ”Etätapahtuma on paikan päällä järjestettävää saavutettavampi, mukaan pääsee kunhan saa Youtuben auki. Se on myös livekohtaamista vuorovaikutteisempi, ihmiset kysyvät enemmän chatissa kuin katsoessaan esitystä paikan päällä”, vertaa Anttonen. PANDEMIA NÄKYY SILTI henkilökohtaisiin kohtaamisiin nojanneessa zinekulttuurissa. Festivaalit ovat tärkeä kaikenlaisen sarjakuvien myyntipaikka, ja siksi Helsingin sarjakuvafestivaalit ja Helsinki Zine Fest suunnitellaan pidettäväksi Kaapelitehtaalla marraskuussa. ”Moni on jättänyt zinet tekemättä, kun ei ole ollut myyntipaikkoja. Olen rohkaissut tekemään ja myymään julkaisuja ensin PDF-tiedostoina, niin kuin omat sarjakuvakirjani teen”, Digicomixkustantamoa pyörittävä Lehkonen kertoo. Kriisin pitkittyessä alalla kehitetään verkkokauppaa. Tänä vuonna Helsinki Zine Fest tekee yhteistyötä Taidekuja. fi-sivuston kanssa. Virtuaaliselta taidekujalta löytää linkkejä omakustantajien ja käsityöläsiten verkkokauppoihin. PIENLEHTIEN, omakustannesarjakuvien ja verkkosarjakuvien alakulttuuri tunnetaan HLBT-ystävällisyydestään. ”Pienlehtiä ja nettisarjakuvia voi tehdä juuri niistä aiheista, joista haluaa. Kukaan ei vahdi, mitä saa julkaista. Sellainen antaa tilaa vähemmistöille, mikä taas houkuttelee lisää samanhenkistä porukkaa”, Lehkonen kertoo. Helsinki Zine Fest Discordissa 1.–5.9.21 ja YouTubessa 4.–5.9.2021 TEKSTI MIIA VISTILÄ ZINEt NE TISSÄ Lapsille ja aikuisille Kepeästi kuoleman kanssa Miten edetä, kun riiaa itse Kuolemaa? Hänellä on aina kiire ja takana villi menneisyys. Onneksi voi tarjoutua kissavahdiksi. Surrealistisessa, kirpeällä huumorilla kuorrutetussa sarjakuvatarinassa viehättävät vuorotellen arkiset sanailut suhteen aloittamisen vaikeudesta ja kauniisti piirretyt helsinkiläiset miljööt. Hauskinta tarinassa ovat silti levotonta läppää heittävät kurittomat karvalelut. Kaksitoista pientä ruutua A5-kokoisella sivulla ei tee oikeutta kerronnan hienovireisyydelle, jota korostaa harmaasta ruskeaan ja punaiseen laajeneva värimaailma. Lukiessa kannattaa pysähtyä hiljaisten ruutujen tunnelmiin ja ihastella piirrosten yksityiskohtia silloinkin, kun kuplatus ohjaisi lukemaan nopeammin eteenpäin. Tarina olisi ansainnut tulla taitetuksi suurempaan ruutukokoon kuusi ruutua sivulle ja paksummaksi lehdeksi. Tiina M. Vanhapelto: Rakas kuolema (2020) Late ja kumppanit -kollektiivin Vasta tuulen saluuna -lehden kuudes numero keskittyy lastensarjakuvaan. Siinä on suomalaisista kansansaduista muistuttavia eläntarinoita, kielellä leikitteleviä loruja ja monen eri tunnelman lyhyitä kertomuksia lapsena olemisesta. Ensisilmäyksellä havaittavien lempeyden ja pehmeyden ohella yllättävän monesta tarinasta löytyy myös surumielisiä sävyjä. Parhaiten sarjakuvat sopivatkin yhdessä lasten kanssa luettaviksi ja keskusteltaviksi. Aikuisellekin niistä riittää pohdittavaa ja tulkittavaa. Mieleen jäävät varsinkin Kaisa Åstrandin lämmin ja värikäs kertomus Tuoksuu syksyltä sekä Keijjo Ahlqvistin lakonisen humoristinen Pomppulinna ei riitä. Aino Laineen Moona ja miehet Uskottomuudesta erottuu joukosta vain aikuisten ymmrtämällä huumorillaan. Late ja kumppanit: Vastatuulen saluuna 6 (2020)
7 / 2021 • 35 www.kirjamessut.? #kirjamessut ZINEt NE TISSÄ Kun Helene Schjerfbeck lähtee vuonna 1880 höyrylaivalla Pariisiin maalaamista opiskelemaan, naisia hyväksytään oppilaiksi vain harvoihin kouluihin. Vaikka naisten opetus maksaa enemmän kuin miesten ja sitä tarjotaan vähemmän, kaupungissa on jo suomalaistenkin naistaiteilijoidenkin yhteisö. Taiteilijaelämä vaikuttaa onnelliselta, maalausmatkoja tehdään maaseudulle ja monenlaisia suhteita solmitaan. Kun Taina Hakala keväällä 2020 työstää sarjakuvaromaania Schjerfbeckistä, koronaepidemia sulkee Suomen. Poikkeusolojen päiväkirjasta kirkastuu 2000-luvun ihmiskuva: luovan alan prekaari työläinen johtaa itseään huolehtimaan niin töistään ja niiden promoamisesta, jaksamisestaan kuin lapsistaankin. On niin paljon, mitä pitäisi tehdä, ja aina voisi tehdä paremmin. Taiteilijaelämät rinnastuvat hykerryttävästi, mutta samalla käy selväksi, miten historiaa kirjoitetaan eri tavoin kirjallisista ja kuvallisista lähteistä käsin kuin sitä itse kokiessa. Taina Hakala: Helene – Maalarin matka (2020) Merkintöjä koronakevät 2020 (2020) Taiteilijaelämää 1880ja 2020-luvuilla Lapsille ja aikuisille 35 • 7 / 2021
36 • 7 / 2021 Esittävä taide Ajassa ja paikassa Kymmenen vuotta täyttävä New Performance Turku Festival tutkii tällä kertaa koronasta ja muista murroksista selviytymistä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN PUU HA ARNISKASSA . Antti Laitisen teos Armour nähtiin vuoden 2015 festivaaleilla. Siinä hän rakensi elävän puun ympärille teräsvaipan, joka myöhemmin asetettiin nähtäville erikseen kuin entisaikojen ritari haarniskat silloin kuin ne eivät olleet käytössä. A URAJOEN VARTEEN levittäytyy helminauhaksi joukko ihmisiä. He asettuvat turvavälien päähän toisistaan ja soittavat mukana olevilla kelloillaan seremonial lisesti ohikulkijoille. Kyse on Tytti Arolan Hälytyskellotperformanssiteoksesta, joka on tarkoitus esittää 3.9. alkavilla New Performance Turku Festivaaleilla. Esittävää taidetta piinaavista kokoontumisrajoituksista huolimatta näin varmaan tapahtuukin. ”Tämän vuoden suunnitelmat tehtiin jo keväällä koronarajoituksiin mukautettuna. Performanssissa muuttuviin olosuhteisiin sopeutuminen on ylipäänsä helpompaa kuin monessa muussa taiteenlajissa, koska se ei ole sidottu mihinkään tiettyyn esitystilaan, kestoon tai muuhunkaan rakenteeseen”, kertoo tapahtuman taiteellinen johtaja, performanssitaiteiija Leena Kela. Reagoivuus aikaan ja paikkaan on performanssissa jopa luonteenomaista. ”Viime vuonna tapahtuma järjestettiin yllättäen päälle kaatuneiden koronarajoitusten keskellä, mutta silti lopulta mitään ei peruttu. Silloin teemana oli mobilities eli erilaiset liikkuvuudet, mikä kyllä haastoi miettimään miten tässä liikutaan, kun juuri sitä ei oikein voi tehdä. No esimerkiksi ulkomaalaiset taiteilijat eivät sitten liikkuneetkaan, ainoastaan heidän teoksensa ja konseptinsa”, kertoo festivaalin toiminnanjohtaja Anni Sundbacka. Yhdessä selviytymisen tematiikkaa Tämän vuoden pääteema liittyy selviytymiseen. Esimerkiksi Hälytyskellot voi tulkita kommenttina korona-ajan eristäytymiseen ja taiteen ahdinkoon. ”Siinä näyttäytyy ihmisten pitkään kaivattu yhteentuleminen. Pieni ääni kertautuu. Samalla toteutuu vanha metafora siitä, miten paljon voimaa voi olla yhteisesti tuotetussa äänessä”, selittää Sundbacka. ”Haluamme samalla asettaa survivaltematiikan vielä koronaakin isompaan kontekstiin. Koko epidemian voi nähdä tiukkana harjoituksena sille, mitä ilmastonmuutos tai vaikka fasismin nousu ja muut suuret rakenteelliset uhat tulevat meille tekemään”, tähdentää Kela. New Performance Festival sai alkunsa vuonna 2012 osana silloisen Varsinais-Suomen läänintaiteilija Leena Kelan työsarkaa. ”Perustimme samalla myös yhdistyksen, jotta tapahtuma voisi jatkaa myöhemmin itsenäisenä. Yleisötyössä korostimme alusta asti sitä, että tapahtuma levittäytyisi ympäri kaupunkia. Etsimme aktiivisesti yhteistyötä muiden kulttuuritoimijoiden ja yliopiston kanssa. Näin päästiin sekoittamaan eri yleisöjä ja syntyi skene, joka Turusta oli aiemmin puuttunut”, muistelee Kela. Maksuttomuus alusta asti tärkeää Anni Sundbacka tuli mukaan tapahtuman järjestelyihin sen kolmantena vuonna. ”Meille on koko ajan ollut tärkeää, että tapahtumat ovat maksuttomia. Jo ennen koronaa olimme päätyneet sen positiivisen ongelman eteen, että teosten äärelle on ollut välillä vaikea mahtua. Nyt tilanne on tietysti toinen, kun joudutaan rajoittamaan yleisömääriä turvamääräysten takia”, huokaa Sundbacka. Esitysten sisältö, muoto ja esimerkiksi osallistavuuden aste saattaa vaihdella paljonkin. ”Yleensä suurin osa teoksista on sooloja, mutta mukana on toisinaan myös isompia ryhmiä ja raskaampia tuotantoja. Tänä vuonna pienimuotoisin taitaa olla Antti Tolvin Ääni paijaus, jonka hän tekee yhdelle ihmiselle kerrallaan. Samaa mittakaavaa edustaa myös Jani Petteri Virran yksilöidysti kymmenelle kuulijalle tekemät ääniteokset, jotka kukin voi kuunnella kotonaan”, kertoo Sundbacka. ”Osallistumisella mitattuna suurin tämän vuoden teos on Antti Laitisen Nail Trunk, jossa ihmiset saavat lyödä nauloja viime talvena kaadetun vanhan tsaarinpoppelin runkoon, joka on tätä varten viety Wäinö Aaltosen Museon vieressä sijaitsevalle Ekoluodolle”, täydentää Kela. Taide yhteiskunnan sydämenä Taiteenlajina performanssilla on itseilmaisun historian pohjille asti ulottuva taustansa. Länsimaisen nykytaiteen piiriin käsite vakiintui 1950–60-lukujen taitteessa esimerkiksi John Cagen, Joseph Beuysin ja Fluxus-ryhmän tapaisten toimijoiden myötä. ”Performanssi on kasvanut kuvataiteen juuresta, kun taas sitä lähellä oleva esitystaide kumpuaa enemmän kokeellisesta teatterista. Itse näen performanssin jatkuvasti muutoksessa oleviin tilanteisiin reagoivana taidemuotona, jossa on mukana liveelementti. Nykyperformanssi ylittää rajoja ja esimerkiksi tämänhetkisyys voi hyvin tapahtua myös medioiden välityksellä”, määrittelee Kela. Vaikka taidepoliittisesti voi olla tarpeen puolustaa tietyn taiteenlajin omaa merkitystä, Kelan mielestä yleisön kannalta määritelmillä on aina vähemmän merkitystä kuin taiteen sisällöillä ja kohtaamisella. Samaan henkeen Sundbacka haluaa korostaa, että festivaalien tehtävä on nimenomaan luoda kaikille avoimet ja turvalliset puitteet kokea erilaisia asioita. Kyse on alustasta, jonka pitää olla on auki erilaisille tulkinnoille ja erisuuntaiselle vuorovaikutukselle. ”Taiteen näkeminen yhteiskunnan sydämenä on ehkä banaali vertaus, mutta minusta silti ihan oikeaan osuva. Jos ei ole keskusteluyhtyettä, kokemuksellisuutta ja ymmärrystä, mitä meillä on?” New Performance Turku Festival 3.–5.9. www.newperformance.fi Ju ss i Vi rk ku m aa
Teatteri Telakan syyskauden avaus ruotii kansallisen metsäsuhteen tekopyhyyttä. TEKSTI TUOMAS RANTANEN E SIINT YMISL AVA A peittäviin valkoiseksi maalattuihin vanerilevyihin on istutettu parsakaalin kukintoja. Näyttämön sivuista nousevasta katsomosta käsin vaikutelma on kuin katsoisi helikopterista Lapin talvisessa maisemassa loputtomiin törröttäviä aihkimäntyjä. Näkymän äärellä mittatikkua heilutteleva metsänhoitaja A. E. Järvinen (Tanjalotta Räikkä) julistaa innostuneesti, miten kaikki edessä näkyvä kaadetaan. Samalla alueen reunoille tehdään metsätiet siten, että luonnon sato saadaan kiikutettua kehittyvän Suomen teollisuuden tarpeisiin. Hänen pitchaustaan seuraavat kauhistuneina eräkirjailija A. E. Järvinen (Marja Myllylä) ja taide maalari A. E. Järvinen (Konsta Laakso). Käynnissä on avainkohtaus tänä vuonna 25 vuotta täyttävän tamperelaisen Teatteri Telakan näytelmästä Luonnos, 2021 (puupiirros paperille, 21 x 10 km). Koronan takia useaan kertaan siirretty näytelmä kertoo Lapin luonnosta lumoutuneesta kirjailijasta ja taiteilijasta A. E. Järvisestä (1891–1963), joka vastasi päivätyönään Metsähallituksen ylimetsänhoitajana Lapin laajojen avohakkuiden suunnittelusta. RIKO SA ATSIN ohjaamassa esityksessä kuvataan novellimaisesti Järvisen ristiriitaisten elämänvalintojen kautta sodanjälkeisen Suomen kulttuurista ja teollista murrosta sekä kansallisen metsäkäsityksemme tekopyhyyttä. Esityksen kulkuun lomittuu myös kummelihenkisiä videoita, joissa näyttelijät kuvaavat itseironisesti tälle ajalle tyypillisellä tavalla etääntynyttä suhdettaan luontoon. Päähenkilön jakaminen eri näyttelijöiden ilmentämiin eräretkeilijän, esteetikon ja teknokraatin minuuksiin ei ole esityksen ainoa dramaturginen oivallus. Esityksen rytmiä ylläpitävänä voimana toimii musiikista ja äänisuunnittelusta vastaavan Ilkka Tolosen hypnoottinen rumputyöskentely. Hänen orgaaninen konehuoneensa toimii myös Järvisen kolmoispersoonan vastavoimana tuottaen nähtäviin episodeihin ei-sanallista kommenttinauhaa. Henkilökohtaisen luontosuhteensa ja omien rooliristiriitojensa kanssa kärvistelevä katselija saattaa odottaa näytelmän esittämän maailmankuvallisen jakomielisyyden viimein purkautuvan terapeuttiseen räjähdykseen tai jopa draamalliseen katharsikseen. Mutta kuten usein oikeassakin elämässä, suuret jännitteet jäävät vaille ratkaisua ja vain hiipuvat ihmisten mukana. Eikä luonnon tuhoutumisen kohdalla mikään jälkikäteinen katumus voisikaan kääntää suurta pyörää toiseen suuntaan. Niinpä myös Järvinen astuu kaikkine itseriittoisine ristiriitoineen hautaansa kuin utelias tutkimusmatkailija edessään häämöttävään kartoittamattomaan maailmaan. Inhimillistä, niin inhimillistä. Riko Saatsi & työryhmä: Luonnos, 2021 (puupiirros paperille, 21 x 10 km) Esitykset Teatteri Telakalla 2.9. asti. Luonnos luonnosta Pe tte ri Aa rto lah ti Lisää arvioita osoitteessa TYÖVÄENKIRJALLISUUDEN PÄIVÄ verkkotapahtuma 4.9. 11-18 www.tyovaenkirjallisuudenpaiva.com Tervetuloa mukaan! AAT TEET, LIIKKEET & IHANTEET SABINE FORSBLOM JYRKI LIIKKA Ku va : La ss e Ke ltt o TARJA HALONEN ELINA HIRVONEN Ku va : M ar ic a Ro se ng år d/ S & S Ku va : Ja rk ko Vi rt an en /W SO Y Ku va : Jo uk o Jä rv in en TYÖVÄENKIRJALLISUUDEN PÄIVÄ verkkotapahtuma 4.9. 11-18 www.tyovaenkirjallisuudenpaiva.com Tervetuloa mukaan! AAT TEET, LIIKKEET & IHANTEET SABINE FORSBLOM JYRKI LIIKKA Ku va : La ss e Ke ltt o TARJA HALONEN ELINA HIRVONEN Ku va : M ar ic a Ro se ng år d/ S & S Ku va : Ja rk ko Vi rt an en /W SO Y Ku va : Jo uk o Jä rv in en ANTI Contemporary Art Festival 14.–19.9.2021 Kuopio–Finland antifestival.com podcastit · keskustelutilaisuudet · etätapahtumat · esitykset valveillastudio.fi Livestreamin / äänityksen / videon tekemisen ei tarvitse olla kallista ja vaikeaa. Palvelut korona-ajan yhteisöllisyyteen toiveidenne mukaan! tuote-esittelyt · vaalipaneelit · musiikkikeikat · seminaarit Ota Club-Mate blandiksena, rähinäviinan vastakohta! Testaa onko näin! S-, Kja M-kaupoissa ja aikaansa seuraavissa klubeissa ja ravintoloissa Tuliko dorkailtua kännissä? CLUB MATE ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS Esittävä taide
38 • 7 / 2021 RNKR Pois pimeydestä. Valoa kohti. Kenneli Productions (2021) RNKR-YHTYEEN uusi albumi Pois Pimeydestä. Valoa kohti. on kaihoisan synkeää rokkia. Moni kappale tunnelLe vy ar vi ot moi kauhukuvastolla: lyriikat kertovat lyhyitä tarinoita neuvostoliittolaisista kerrostaloista, avannoista nousevista lonkero-olennoista ja trilobiiteistä. Sanoitukset jättävät tulkittavaa myös kuulijalle, ja ne sisältävät paljon ihmisolennon sielunelämän kuvailua. Levyn äänimaailma on vivahteikas: runkona on perinteinen melankolinen rock, jota on terästetty munni harpun kaltaisilla akustisilla soittimilla ja elektronisella jytkeellä. Levyn valopilkkuja ovat muun muassa slaavilaista urbaanimelankoliaa tihkuva Brezhnevin sormi ja monitulkintainen Aaveet. Levy on mitä parhainta syksyn musiikkia öiden pimetessä ja säiden kylmetessä. MIIKA AUVINEN girl in red If I Could Make It Go Quiet AWAL, World in Red (2021) NORJALAISARTISTI GIRL IN RED tallensi vuoden 2020 tunnelmiaan If I Could Make It Go Quiet -albumilleen. Lyriikoissa käsitellään pääosin rakkauden eri puolia, kuten eroa, kiimaa ja yksinäisyyttä. Avausbiisin Serotonin sanoitukset kertovat aivojen kemiallisesta epätasapainosta, viiltelystä ja itsetuhoisuudesta. Musiikkityyli on unenomaisen leijuvaa indietä, ja musiikilajityypiksi mainitaan eri lähteissä bedroom pop, dream pop ja lo-fi. Levyn suurin vahvuus on artistin tunnemaailman välittyminen ja rehellinen kuvaaminen. Suurin heikkous on se, että kokonaisuus ei aina aivan toimi ja tunnelma lässähtää heikompien biisien kohdalla. Queer-ikoniksikin noussut artisti kirjoittaa, säveltää ja suurimmaksi osaksi tuottaa biisinsä itse. MIIKA AUVINEN Myötähäpeää ja munan mittailua Tie bänditoimintaan on monille tytöille ja naisille yhä kivinen. TEKSTI ANSSI BWALYA KUVA VALTTERI PIIRA S UKUPUOLINORMIEN osalta perinteistä rockkuvastoa on vaikea pitää erityisen vallankumouksellisena. Moni bänditoimintaan mukaan lähtevä joutuu kamppailemaan tunkkaisten sukupuoliroolien kanssa. Toki alan kaanonia on aina myös haastettu. Hyvä esimerkki tästä on vuonna 2006 perustettu Pintandwefall-yhtye. Yhtyeen perustanut Ninni Luhtasaari on soittanut Pintandwefallin ohella muun muassa omaa nimeään kantavassa Ninni Forever Bandissa ja Risto-yhtyeessä. Hän tarttui itsenäisesti bassoon ja päätyi ensimmäiseen bändiinsä noin 13-vuotiaana. ”Musiikki oli mulle semmoinen turvallinen pakopaikka”, Luhtasaari kuvaa. Luhtasaari painottaa perhetaustan merkitystä. Hänen isänsä soitti underground rock-yhtyeissä ja äitikin kävi aktiivisesti keikoilla. Musiikki ja bänditoiminta tuntuivat alusta asti tutuilta. Tytöt aloittavat myöhemmin Tutkija Tiina Käpylä havaitsi väitöstutkimuksessaan, että pojilla ja miehillä oli bänditoiminnassa selkeä yliedustus, ja nuorten tyypilliset polut harrastuksen pariin vaihtelivat sukuMusiikki Kuvassa Ninni Luhtasaari.
7 / 2021 • 39 Joy Regwan Painting My Own Colours Stupido Records (2021) LAULAJA-LAULUNTEKIJÄ Joy Regwanin lämmin ja läsnäoleva lauluääni muistuttaa Didoa, usvaisella twistillä. Artistin debyyttilevyltä, Tästä taivas alkaa (2020), tutuksi tulleet melankoliset lyriikat höystävät mollivoittoisia sävellyksiä, jotka vyöryvät sujuvasti eteenpäin rakenteeltaan onnistuneella albumilla. Regwan on toisella albumillaan vaihtanut kieltä suomesta englantiin. Musiikkiteknisestä näkökulmasta se ei mikään tragedia ole, sillä englanti soljuu laulajan suusta erinomaisesti. Lyyrisesti veto ei ollut paras, sillä uutta vanhaan verratessa on todettava, että suomenkieliset sanoitukset toimivat paremmin. Kielenvaihdosta huolimatta albumi on tuotannoltaan ja tunnelmaltaan häikäisevä ja muutamat kappaleet nousevat jopa ns. ”bänger-tasolle”. JULIUS HALME kanssa aikaan runsaan tyylien ja rytmien kavalkadin. Peräti 16 biisin tunnelmat vaihtelevat pekkastrengmäisestä herkistelystä kelttiläisiin ja jopa americanan countryn letkeisiin, ajoittain levottomiin fiiistelyihin. Muutamissa biiseissä muistuu mieleen härmäläinen kansanmusiikki ykkösiskun vahvasta poljennosta. Luopioiden laivan monimutkainen rytmiikka ilahduttaa. Miksi teit sen? on kuin kaikua 1960-luvun beatnikrunoudesta. Levy on Käpin neljäs, ja se ilmestyy levykauppoihin ja suoratoistopalveluihin 10.9.2021. Bändin Helsingin-keikka on 17.9. G Livelabissa. Toivottavasti koronatoimet antavat tilaa isommillekin keikoille jo lähitulevaisuudessa. IIDA SIMES Pekko Käppi & K:H:H:L Aamunkoi Svart Records (2021) JOUHIKON KLUBIKELPOISEKSI nostanut kansanmuusikko, jazzheebo Pekko Käppi on saanut ison bändin puolesta riippuen. Pojat muodostivat usein ensimmäiset bändinsä jo teiniiän alussa. Tytöille taas oli tyypillisempää, että bänditoimintaan päädyttiin vasta myöhemmin, täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Luhtasaaren polku bänditoimintaan kulki siis tässä mielessä pojille tyypillisempää polkua. Eroa selittävät Käpylän mukaan monet tekijät. Tyttöjä saatetaan kannustaa toisenlaisiin musiikkiharrastuksiin, kuten klassisiin musiikkiopintoihin. Etenkin aiemmin bändimaailman esikuvat ovat myös olleet enimmäkseen miehiä. Tekemiseen liittyi Luhtasaarellakin varsinkin alkuvaiheessa omat lukkonsa. Hän ei olisi esimerkiksi voinut kuvitellakaan tekevänsä itse kappaleita ensimmäisille bändeilleen. Sukupuolittuneet soittimet Jotkut epävarmuutta lisänneet tilanteet on helppo muistaa vielä aikuisälläkin. Luhtasaari kertoo eräällä nuorisotalolla sattuneesta tapauksesta. Bändejä valmentanut kokeneempi muusikko, itsekin naispuolinen, oli todennut nuorille, ettei naisten kannata edes yrittää soittaa kitarasooloja, koska ne aiheuttavat vain myötähäpeää. ”Tuollaisessa herkässä vaiheessa kuultu kommentti vanhemmalta tekijältä, joka ’tietää, miten asiat on’, vaikutti omaan kitaransoittooni todella paljon”, Luhtasaari muistelee. Aluksi Luhtasaari ei uskaltanut ollenkaan soittaa kitarasooloja. Sittemmin hän on rohkaistunut puskemaan itsensä tälle epämukavuusalueelle, mutta toteaa yhä kokevansa jonkinlaista häpeää soolojensa jälkeen. Myös Käpylä korostaa, että mielikuvat tietyistä soittimista, kuten kitarasta ja rummuista, ovat hyvin sukupuolittuneita. Nämä käsitykset syntyvät jo varhain. ”Ihan pienetkin lapset pitävät sähkökitaraa miehisenä soittimena”, Käpylä toteaa. Pintandwefallin Luhtasaari perusti lukion lopussa kolmen ystävänsä kanssa. Tässä yhtyeessä he uskalsivat huumorin varjolla kokeilla uusia asioita. Luhtasaaren mukaan helpommalta naispuolisten ystävien kanssa. ”Siitä tuli tietty vapaus, että ’okei, me ollaan kaikki samalla viivalla tässä asiassa’.” Esikuvat raivaavat tietä Pintandwefallin menestyksen myötä Luhtasaarelle aukeni uusia mahdollisuuksia musiikin kentällä. Myös alkuvuosia leimannut tytöttely ja muut ikävät lieveilmiöt ovat sittemmin vähentyneet. Luhtasaari kuitenkin korostaa, että ongelmallisia asenteita löytyy edelleen. ”Muutosta on kyllä tapahtunut vuosien varrella, mutta juurisyyt eivät ole edelleenkään kadonneet minnekään.” Käpylä on kuitenkin toiveikas. Hän uskoo, että musiikkityylien kirjossa tapahtuneet muutokset ovat osaltaan tehneet bänditoiminnasta saavutettavampaa. ”Kenttä on paljon laajempi ja varsinkin vaihtoehtomusiikin parissa on vähemmän portinvartijoita. Ja on uusia esikuvia, kuten Sanna ’Litku’ Klemetti.” Naisten todistelutaakka Myös Pintandwefall on toiminut esikuvana nuoremmille muusikoille. Porilaislähtöisen Maria Makaaberi -yhtyeen Pauliina Vuolanne mainitsee Pintandwefallin inspiroineen häntäkin bänditoiminnan pariin: ”Siitä välittyi niin isosti semmoinen asenne, että soittaminen on hauskaa ja musaa tehdään omaehtoisesti.” Vuolanteen ensikosketus bänditoimintaan tapahtui Luhtasaaren tapaan teini-iässä. Siitä eteenpäin hän on soittanut erilaisissa kaveriklikkien ympärille muodostuneissa yhtyeissä. Sosiaalisten klikkien merkitys bändejä muodostettaessa näkyy myös Käpylän väitöstutkimuksessa. Kaveriklikeissä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta ne voivat osaltaan lisätä bänditoiminnan poikavaltaisuutta. Nuoruuteen liittyy homososiaalinen vaihe, jolloin nuoret hakeutuvat pääasiassa saman sukupuolen edustajien seuraan. Niin ikään Maria Makaaberissa vaikuttavalle Una Harnettille bändissä soittaminen on uudempi kokemus. Teini-iässä hän keskittyi lähinnä folk-musiikkiin. Rock-bänditoiminta tuli kuvaan mukaan vasta aikuisiän kynnyksellä.. Samalla Harnett alkoi kiinnittää eri tavalla huomiota bändimaailman asenneilmastoon. Folk-keikoillakin oli toisinaan tullut vastaan ikävää kommentointia ja naureskelua, mutta akustiseen kitaran vaihduttua sähköiseen asenteet tuntuivat jyrkkenevän. ”Paineet suoriutua hyvin ja ikään kuin todistaa paikkansa naisena ovat aika kovat.” Ristiriitainen maskuliinisuus Vuolanteen suhtautuminen kultuurin maskuliinisuuteen on kaksijakoinen. Hän on ollut lapsesta asti kiinnostunut maskuliinisiksi mielletyistä asioita. Rock-bändimaailman maskuliinisuus onkin tuntunut jopa voimaannuttavalta ja turvalliselta silloin, kun se on ollut omaehtoisesti haltuunotettua. Toisaalta kulttuuriin liittyy myös toksisia piirteitä. Sekä Vuolanne että Harnett mainitsevat erityisen raskaana ilmiönä ”munan mittailun” eli negatiivisen kilpailuhenkisyyden. Toisia muusikoita arvioidaan usein yksiulotteisesti tekniseen taiturointiin keskittyen. Lisäksi miesmassasta erottuvia naispuolisia soittajia lähdetään helposti vertailemaan toisiinsa. Maria Makaaberissa soittaminenkin on ollut yhtyeen jäsenille eheyttävä kokemus, hyvin samaan tapaan kuin Pintandwefall oli Luhtasaarelle. He ovat saaneet toteuttaa itseään ilman negatiivista kilpailuhenkisyyttä. Seksualisoinnin väistelyä Esiintymiseen liittyy silti ristiriitaisia tunteita. Harnett kuvaa, kuinka hän haluaisi tuoda esiintymisiin näyttävyyttä ja tyyliä, joka sopisi yhteen musiikin kanssa. Samalla hän kuitenkin pelkää näyttävyyden altistavan seksualisoinnille. ”Välillä tulee semmoinen olo, että haluaisin vain laittaa jonkin perunasäkin päälle, että vain musaa kuunneltaisiin, eikä mietittäisi sitä, miltä mä näytän.” Harnett ja Vuolanne yhtyvät turhautuneina Luhtasaaren näkemykseen siitä, että ihmisten asenteissa olisi yhä päivittämisen varaa. Kyse on lopulta melko itsestäänselvistä asioista, jotka on julkisuudessa todettu jo moneen kertaan. ”Tasa-arvoista suhtautumistahan me kaikki tässä toivotaan”, Vuolanne kiteyttää, ”että kaikilla olisi semmoinen rauha tehdä.” IHAN PIENETKIN LAPSET PITÄVÄT SÄHKÖKITARAA MIEHISENÄ SOITTIMENA. TASAARVOISTA SUHTAUTUMISTAHAN ME KAIKKI TÄSSÄ TOIVOTAAN.
40 • 7 / 2021 Androideja, satuja ja pakkoparisuhdearkea Rakkautta & Anarkiaa -festivaali kuvittelee romanttisen elokuvan uusiksi. TEKSTI KAISU TERVONEN diana romanttisesta komediasta. Se on yksi esimerkki siitä, kuinka romanttinen elokuva kuvitellaan uusiksi helsinkiläisen Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa. Rakkautta on kaikkialla Romanttinen rakkaus on universaali teema. Sellaisenaan aihe kiikkuu melko harvoin katsojatilastojen kärjessä, mutta niin Harry Potterit, Taru sormusten herrasta -saaga, supersankarileffat kuin Tuntematon sotilas – kaikki 2000-luvun katsotuimpia elokuvia – sisältävät romantiikkaa. Jostain syystä rakkauden asettaminen pääaiheeksi leimaa teoksen usein edelleen vain naisille suunnatuksi tunne hömpäksi ja nyyhkyksi. Ehkä senkin takia romantiikka menestyy elokuvissa hyvin komedian raameissa. Se tarjoaa valmiiksi hupaisat puitteet, eikä aihetta tarvitsekaan ottaa niin vakavasti. Rakkautta & Anarkiaa -ohjelmistossa rakkaudelle ei kuitenkaan vain naureta. Leikkisyyttä aiheen tiimoilta ei kuitenkaan puutu. Georgialainen What Do We See When We Look at the Sky? näyttää rakastavaisten ensikohtaamisella ainoastaan heidän jalkansa, ei kaipaavia katseita tai kipinöivää vetovoimaa. Satuelokuvassa on muutenkin huomattavan vähän rakastavaisten yhteisiä kohtauksia. Syynä on kirous, jonka kohteeksi pari joutuu. Ensikohtaamisen jälkeen he heräävät täysin erinäköisinä ihmisinä ja suurimman kykynsä menettäneinä. Mies ei enää osaa pelata jalkapalloa, nainen ei enää tiedä mitään lääketieteestä. Eivätkä he tunnista toisiaan väkijoukosta. Vaikka Alexandre Koberidzen elokuva ei näytä rakastavaisia, rakkautta se näyttää. Teos täyttyy vapaasti kulkevista koirista, lasten pelaamasta jalkapallosta, yhdessä tehdyistä kakuista. Rakkaus on kaikkialla, ei vain yhden kirotun heteroparin välillä. What Do We See When We Look at the Sky? kysyy lopulta saman kysymyksen kuin moni romanttinen elokuva: Voittaako rakkaus kaikki esteet? Kysymys kuitenkin asetetaan omaperäisiin raameihin. Kun 2000-luvun suosituimpiin Hollywood-romansseihin lukeutuvissa My Big Fat Greek Wedding (2002) ja Crazy Rich Asians (2018) -elokuvissa esteet löytyvät perheiden ennakkoluuloista, georgialaisfilmissä ne ovat pahan silmän aikaansaamia vartaloiden vaihtumisia. Festivaalin ohjelmistossa rakkaus saakin kummallisiakin muotoja. Se kietoutuu scifiin ja fantasiaan, näyttäytyy satuina ja houreina. Tämä pätee myös silloin, kun elokuva kertoo pitkästä parisuhteesta. Ennen pandemiaa kuvatussa brasilialaisdraamassa Pink Cloud satunnaiset petikaverit joutuvat tappavan pilven takia linnoittautumaan toisen asuntoon. He viettävät asunnossa vuosia ja muodostavat eräänlaisen pakkosuhteen. Iuli Gerbasen ohjaama draama kuvaa, miltä nykyrakkaus näyttää, kun sillä ei ole vaihtoehtoja. Vielä kreisimpää menoa tarjoaa ranskalaisohjaaja Leos Caraxin musikaali Annette. Siinä koomikko ja Löydä itsellesi joku, joka katsoo sinua kuin androidi (Dan Stevens) historiantutkijaa (Maren Eggert) elokuvassa I’m Your Man. Rakastavaiset näkevät toisensa elokuvassa What Do We See When We Look at the Sky?. Katsoja näkee heidän jalkansa. A NDROIDI LAUSUU sanat, jotka jokainen haluaa kuulla: ”Algoritmini on suunniteltu tekemään sinut onnelliseksi.” Saksalaisen Maria Schraderin ohjaamassa I’m Your Man -elokuvassa ideaalipartnerin etsiminen on viety luonnolliseen lopputulemaan: deittimarkkinoille puskee firma, joka tuottaa kullekin sopivan puolison: jonkinlaisen yhdistelmän ystävällistä käyttöliittymää, alati oppivaa tekoälyä ja inhimillistä seksirobottia. Romanttisen komedian päähenkilö, berliiniläinen historiantutkija Alma, ei ole varsinaisesti halukas firman testihenkilöksi, mutta ottaa androidi Tomin kolmeksi viikoksi niskoilleen esimiehensä toiveesta. Brittiaksentilla saksaa puhuva Tom siteeraa Rilkeä, pätee matematiikassa, saa ex-rakastajan mustasukkaiseksi ja kantaa jalkovälissään toimivaa penistä. Ei kai pelkkä robottius estä rakkautta? I’m Your Man toimii sekä fiksuna romanttisena komediana että paroElävä kuva
laulaja tapaavat, kihlautuvat, saavat puisen nukkelapsen ja kummittelevat toisilleen. Tunteet eivät ole saarekkeita Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla rakkaus on alusta asti näyttäytynyt myös yhteiskunnallisena kysymyksenä siitä, kenen tarinoita katsomme. Rakkauteen ja seksiin ovat osallistuneet muutkin kuin heterot. Aihepiirin kulttielokuvat Mala Noche (1986), The Watermelon Woman (1996), High Art (1998) sekä But I’m a Cheerleader (1999) eivät ehkä ilman festivaalia olisi näkyneet Suomen valkokankailla. Tänä vuonna queer-romantiikkaa edustavat muun muassa saksalainen Bliss, jossa kaksi samassa bordellissa työskentelevää naista rakastuu, sekä yhdysvaltalainen The World to Come, jossa kaksi 1800-luvun farmarin vaimoa rakastuu. Klassikko-osastolta esitetään saksalainen Different from the Others (1919), jossa viulunopettaja ja oppilas lankeavat toisiinsa, olkoonkin, että laki kieltää homoseksuaaliset suhteet. Toisenlaisena yhteiskunnallisena kysymyksenä rakkaus näyttäytyy brittielokuvassa After Love. Siinä muslimiksi kääntynyt nainen suree äkillisesti kuollutta miestään ja löytää tämän rakastajan kanaalin toiselta rannalta Ranskan Calais’sta. Elokuva kietoo yhteen rakkauden, luokan ja uskon. Ihmisten väliset tunteet eivät olekaan rakenteista, politiikasta tai asenteista erillisiä saarekkeita. Tämä itsestäänselvä oivallus sopii hyvin tapahtumaan, joka on saanut nimensä Lina Wertmüllerin elokuvasta Rakkautta ja anarkiaa (1972). Siinä romanttista rakkautta tunnetaan keskellä fasismin pelkoa ja vastarinnan kiihkoa. Rakkaus on myös yhteiskunnallinen voima. Rakkautta & Anarkiaa 16.–26.9. Ohjelmisto julkistetaan 2.9. osoitteessa hiff.fi Guled & Nasra Khadar Ahmedin esikoiselokuva sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla. Kehuttu somalinkielinen suomalaisdraama kertoo haudankaivajasta (Omar Abdi), joka yrittää kerätä rahat vaimonsa (Yasmin Warsame) elintärkeään leikkaukseen, kun samalla hänen oma tulonsa on kiinni toisten kuolemassa. Kajillionaire Monialaisen yhdysvaltalaistaiteilijan Miranda Julyn komedia kertoo rötöstelyjengistä, joka sattuu myös olemaan perhe. Perheen tytär (Evan Rachel Wood) alkaa tosin kyseenalaistaa manipuloivia vanhempiaan. ”July kääntää epäuskottavan fantasian emotionaaliseksi ja älylliseksi realismiksi”, The New Yorker kirjoitti. Flee Sundance-festivaalilla palkittu dokumentti kertoo Aminista. Hän on menossa naimisiin, mutta edes Aminin tuleva aviomies ei tiedä hänen koko tarinaansa. Tanskalaisohjaaja Jonas Poher Rasmussen kertoo suureksi osaksi animaation avulla, kuinka Amin pakeni Afganistanista lapsena. Cairo Station Afrikkalaisten elokuvien sarjassa esitetään klassikko vuodelta 1958. Egyptiläisen Youssef Chahinen väkevä mustavalkodraama sijoittuu Kairon rautatieasemalle kaupustelijoiden pariin, mutta sekoittaa kerrontaansa niin italialaista neorealismia kuin amerikkalaista film noiria. Pig Michael Sarnoskin esikoiselokuvan tarina kuulostaa yksinkertaiselta: mies etsii sikaansa. Mies on Nicolas Cagen näyttelemä entinen huippukokki ja nykyinen erakko, sika puolestaan hänet tryffelissä pitävä toverinsa. Cagen pääosasuoritus on kerännyt ylistystä kautta linjan. Rakkautta & Anarkiaa -tärppejä Lasse Lecklin Y Yhdysvallat päätti Afganistaniin menosta Y Yhdysvallat päätti Afganistaniin menosta Y ovat Y no Y Y u Y Y s Y Y s Y ee Y ee Y t ulkopolitiikan keskiöön. Euroopan unioni on Y ihm Y Y i Y Y s Y Y o Y ikeuksien puolustajana iso tekijä ja unionin mieY li Y Y pi Y Y t Y Y e Y Y e Y Y l Y l Y l Y ä on painoarvoa. Y S Y uomi Y uomi Y taas on maailmalla kovin pieni tekijä, promille Y le Y ma Y ma Y ail Y ail Y man väestöstä. Unionin kautta mielipiteemme kuitenkin näky ky k y ja kasvaa kokoaan suuremmaksi. EU on nostanut ihmisoikeusasiat oman politiikkansa keskiöön ja Euroopan parlamentilla on kansalaisten mielipiteen esilletuojana ollut tässä tärkeä merkitys. EU on meille vahva arvoyhteisö ja keino vaikuttaa niin lähialueillamme kuin koko maailmassa. Kauppapolitiikassa unionilla on täysi toimivalta jäsenmaidensa puolesta. EU-parlamentti on asteittain ajanut kauppasopimuksiin yhä enemmän määräyksiä, jotka antavat mahdollisuudet vaatia kauppakumppaneiltamme korkeampia ympäristönormeja, sitoutumista Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista. Amazonin metsäkato vaikuttaa EU-parlamentin kantaan Brasilian kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen hyväksymisessä. Vietnamin kanssa tehdyn kauppasopimuksen iso kysymys oli vaatimus Vietnamin sitoutumisesta Kansainvälisen työjärjestö ILO:n työntekijöitä suojaaviin sopimuksiin. EU:n ja Kiinan välinen investointisuojasopimus odottaa käsittelyään EU-parlamentissa. Senkin hyväksymiseen moni liittää ihmisoikeusnäkökulman. Joulukuussa EU-parlamentti hyväksyi uuden ihmisoikeusloukkauksiin tarttuvan pakotemekanismin. Se mahdollistaa pakotteiden kohdentamisen suoraan henkilöihin, jotka ovat syyllistyneet selkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Ensimmäistä kertaa mekanismia käytettiin tänä keväänä, kun EU päätti pakotteista niitä venäläisiä kohtaan, jotka olivat vastuussa oppositiopoliitikko Aleksey Navalniyn oikeuksien loukkaamisesta ja hengen vaarantamisesta. EU:n ja Tu Tu T rkin suhteissa ihmisoikeusky ky k symykset ovat nousseet ratkaisevaan asemaan. Huoli Tu Tu T rkin demokratian kaventumisesta, oppositiopoliitikkojen pidätyksistä ja median saattamisesta hallitsevan puolueen valvontaan lisäävät epäluuloa pitkään paikallaan polkeneisiin Tu Tu T rkin EU-jäsenyysneuvotteluihin. Tou Tou T kokuussa EU-parlamentissa hyväksytty Tu Tu T rkki-kannanotto vaatii Tu Tu T rkin hallinnolta linjanmuutosta sekä sisäisesti että suhteissa lähinaapureihinsa, erityisesti Ky Ky K prokseen. EU asettaa yhä enemmän vaatimuksia kauppakumppaneilleen ja erityisesti naapureilleen kautta linjan. Ollakseen uskottava, unionin on pidettävä oma pesäänsä puhtaana. Siksi keskustelu Unkarin ja Puolan demokratiaa rajaavasta kehityksestä jatkuu. Demokratiaa on puolustettava jatkossakin. Eero Heinäluoma Euroopan parlamentin jäsen S&D-ryhmä eeroheinaluoma.fi Afganistan vuonna nolla Y hdysvallat päätti Afganistaniin menosta vuonna 2001 koko maailmaa järkyttäneen New Yorkin terroristi-iskun jälkeen. YK:n turvallisuusneuvoston myöhemmällä valtuutuksella perustettiin ISAF-joukot ja myöhemmin Nato otti operaation johtoonsa. Yhdysvaltain yleinen mielipide kypsyi sotimiseen ensimmäisenä. Presidentti Trump teki 2020 liittolaisia kuulematta sopimuksen Talebanin kanssa amerikkalaisten vetäytymisestä. Valtaan noustuaan Yhdysvaltain uusi presidentti Biden lupasi parempaa yhteistyötä Euroopan kanssa. Afganistanista vetäytymisen ajankohdan Biden päätti kuitenkin itse ja konsultoimatta liittolaisiaan. Vierailin Afganistanissa eduskunnan puhemiehenä 2012 keväällä. Muutokset naisten ja tyttöjen asemassa kaupunkikeskuksissa olivat kiistattomia, mutta sisäisesti maa oli edelleen levoton. Länsimaiden sotavoima piti järjestystä yllä, mutta tuon voiman poistuessa Afganistanin hallinnon sortuminen oli ilmeistä. Kun kansantuotteesta yli puolet perustuu ulkomaiden sotilaalliseen läsnäoloon ja taloudelliseen apuun, ei järjestelmä ole kovin vahvalla pohjalla. Kun tähän liittyy hallinnon kaikkialle ulottuva korruptio, ei kansalaisten tukea valtaapitäville ole saatavissa. Kovin rehellistä tiliä Afganistanin tilanteesta ei lännessä tehty ennen Kabulin romahdusta – ei myöskään Suomessa. Halu uskoa omia virallisia totuuksia ja hyvän voittoa pahasta on ollut liian suuri. Maailmalla moni toivoo Euroopan unionin suurempaa läsnäoloa ja vaikutusta. Olisiko se auttanut Afganistanissa – ehkä sen verran, että Yhdysvalloilla olisi yksi keskustelukumppani, jonka mielipide olisi pakko huomioida. Surullisinta on Afganistanin kansan kohtalo. Viimeiset 40 vuotta maassa on sodittu ilman taukoja. Lähes kaksi miljoonaa siviiliä on saanut surmansa ja miljoonia on maanpaossa. Maan kansasta valtaosa on elänyt pelkkää sota-aikaa ja jälleen kaikki palaa lähtöruutuun. Yhdysvaltain operaatiot Afganistanissa ja Irakissa ovat kahdenkymmen vuoden aikana tulleet maksamaan yli kuusi tuhatta miljardia dollaria. Se on enemmän kuin koko maailman kehitysapu samana aikana. Ehkä nämä rahat olisi voitu käyttää paljon paremmin auttamalla kehitysmaita poistamaan terrorismin juurisyitä, kuten taloudellista kehittymättömyyttä, nälkää, köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Näin ääriajattelulta olisi viety kasvupohjaa. Afganistanin historia osoittaa jälleen, että ylivoimaisenkin sotilaallisen voiman käytöllä on rajansa – vaikka tarkoitukset olisivat kuinka hyväksyttävät tai humaanit. Demokratia on vientituotteena hauras ja haavoittuvainen. EU:n pehmeää voimaa todella kaivataan.
42 • 7 / 2021 ELOKUVAT Kevin Macdonald: THE MAURITANIAN Amazon Prime. The Mauritanian, ”mauritanialainen”, on Mohamedou Ould Slahin suomeksikin ilmestyneeseen kirjaan perustuva tositarina. Elokuvan alkupuolella tarinan sankareiksi uhkaavat nousta yhdysvaltalaiset asianajajat. Aluksi vanki numero 760 on vain henkilö, jolla on oletettavan rikollinen ja Yhdysvalloista katsoen hämärä menneisyys. Ihmisoikeusjuristeilla on kova työ pohtia, miten puolustaa mahdollista terroristia. Ja vähintään yhtä kova työ on armeijalla pohtia, miten vangit saisi tuhottua. Loppua kohden Ould Slahi eli ”Mo”, kuten vartijat häntä kutsuvat, pääsee näyttämään omaa inhimillistä itseään. Hänellä on suuria tunteita ja tulevaisuus. Elokuva tuo hienosti esiin suurimpien rikosten oikeuttamisen: On selvää, että 11.9.2001 tehdyt iskut Yhdysvaltoihin olivat karmeita. Silti niistä ei voi syyllistää keitä tahansa ja ilman oikeudenkäyntiä. Silloin tulee jatkaneeksi väkivaltaa sen sijaan, että kitkisi sitä. Vankeja kiduttava järjestelmä käyttää sanalla sanoen terroria – ja se sanahan elokuvassa sanotaan. Tarina on myös kulttuurin ylistys: mikä on parempi keino vapautua vankilasta kuin opetella (tässä englannin) kieli ja kirjoittamisen taito. Kun keskeisiin osiin palkkaa läntisen maailman ykköskaartia eli Jodie Fosterin, Shailene Woodleyn ja Benedict Cumberbatchin, leffa kiinnostaa suuria ihmisjoukkoja. Tahar Rahim loistaa pääosassa, ja olisi ihme, jos ei hänelle siunaantuisi uusia tähtirooleja. IIDA SIMES Guðjón Ragnarsson: TYTÖT – PIDETÄÄN PALLO! Elokuvateattereissa kun korona suo. Islantilaisen Guðjón Ragnarssonin ensimmäisessä kokopitkässä dokumentissa seurataan esiteini-ikäisten tyttöjen kasvutarinoita heidän koripalloharrastuksensa kautta. Kilpa joukkueen valmentajan Brynjar Karl Sigurðssonin kovasanainen tyyli herättää ristiriitaisia tunteita vanhemmissa, mutta joukkue arvostaa häntä. Sigurðsson käyttää harrastusta välineenä valmentaakseen varttuvia lapsia kohtaamaan vastoinkäymisiä myös kentän ulkopuolella. Elokuvan kiintopisteenä toimiva konflikti syntyy, kun lajiliitto ei anna voimakastahtoisista tytöistä koostuvan joukkueen pelata poikia vastaan. Ragnarssonin kamera kuljettaa katsojan tapahtumien keskelle treeneihin ja pukukopeille. Tarina etenee nopealla tahdilla vastoinkäymisestä toiseen ja jättää katsojan lopuksi pohtimaan, mitä tapahtuu elokuvan jälkeen. Tyyli on runsas ja vaihtelee kotivideomaisesta harjoitusten tallentamisesta vanhempien haastattelujen kautta valmentaja Sigurðssonin henkilökuvaksi. Vaikka joukkue saakin runsaasti tilaa ajatuksilleen, Ragnarssonin kokonaisuus näyttää taidokkaasti, miten helposti tyttöjen puheet jäävät aikuisten mielipiteiden alle. Heidän kysymyksiinsä ei vastata, ja he jäävät täysin ilman vuoropuhelua vaatiessaan tasa-arvoa omaan kilpaharrastukseensa. Ponnisteluistaan huolimatta heitä ei oteta tosissaan. Elokuva näyttää, miten keskeneräistä länsimainen tasa-arvoajattelu todellisuudessa on. Se herättää myös kysymyksiä sukupuolittuneesta kasvatuksesta. Miksi poikien on vaarallista hävitä tytöille? MAIJA MERILEHTO KOONNUT TUOMAS RANTANEN 6.9. & Sub: The Big Short (USA 2015) Adam McKayn satiirinen tulkinta Yhdysvaltain 2000-luvun alun talouskriisistä käy intensiivikurssista kapitalismin saloihin – ei vähiten siitä, miten pörssikeinottelun voitot päätyvät osaoptimoinnissa ahneimmille ja kustannukset saadaan sosialisoitua veronmaksajien piikkiin. 8.9. Yle TV1 ja 28.9. Yle Teema: Kuun metsän Kaisa (Suomi 2015) Katja Gauriloff kertoo runollisen kauniissa dokumentissaan tositarinan siitä, kuinka hänen isoisoäitinsä, kolttasaamelainen sadunkertoja Kaisa Gauriloff (1884–1980) ystävystyi 1930-luvulla sveitsiläis-venäläisen kirjailijan Robert Crottetin (1908–1987) kanssa. Sen seurauksena talteen jäi laaja aineisto Kaisan ja hänen kansansa tarinoita. 12.9. Hero: Free State of Jones (USA 2016) Gary Rossin ohjaamassa elokuvassa Yhdysvaltojen sisällissodasta Mississippiin palaava veteraani ( Matthew McConaughey) perustaa muiden sotilaskarkureiden, naisten ja paenneiden orjien vallankumousliikkeen. Myöhempääkin rotusortoa tähdellisesti kritisoiva elokuva on kuin romanttinen yhdistelmä Robin Hoodia ja Kommunistista manifestia. 17.9. Yle TV1: Isoviha (Suomi 1939) Kalle Kaarnan ohjaaman historiallisen seikkailu elokuvan antikvaarinen kiinnostavuus perustuu suomalaisen elokuvan kultaajalla harvinaisemman spektaakkelityylilajin ohella siihen, miten se heijastaa tekoaikansa yltiö isänmaallisia tuntoja. Avoimessa venäläisvastaisuudessaan revanssihenkinen elokuva kiellettiin Suomessa ennen talvisotaa ja toistamiseen välirauhan aikana. Vapaasti esitettäväksi se tuli vasta vuonna 1984, silloinkin karkeimmilta kohdiltaan leikeltynä. HBO: Allen v. Farrow (USA 2021) Kirby Dickin ja Amy Zieringin neliosainen dokumenttisarja käy läpi mediaskandaalien sarjaa, jossa Woody Allen jäi kiinni rinnakkaissuhteesta puolisonsa Mia Farrowin hädin tuskin täysi-ikäisen Soon-Yi-tyttären kanssa, päätyi epäillyksi pariskunnan 7-vuotiaan adoptiotyttären Dylanin hyväksikäytöstä ja ryhtyi puolustautumismanööverinä oikeustoimiin pariskunnan yhteisten lasten huoltajuudesta. Allenista tarkentuva kuva ei voi olla vaikuttamatta tulkintoihin hänen henkilöstään ja mittavan tuotantonsa keskeisistä teemoista. Yhden perheen tragedian ohella dokumentti avaa yleisempiä näkökulmia vallankäyttöön parisuhteessa, oikeusprosesseissa, mediassa ja taiteen tekemisessä. Voiman TV-tärpit Michel Franco: NEW ORDER Elokuvateattereissa kun korona suo. Michel Francon kirjoittaman ja ohjaaman New Orderin alussa meksikolaisen yläluokan häät keskeytyvät vallankumouksellisen katumellakoinnin ulottuessa juhlien muureilla suojattuun piiriin. Perheen ja sen palvelijoiden näkökulmasta valottuva väkivallan kierre syvenee, kun armeija ryhtyy yhteiskunnan korruptoituneeksi poliisiksi, tuomariksi ja pyöveliksi. Venetsian elokuvajuhlilla palkitun elokuvan erityinen intensiteetti perustuu tarkkaan kuvaukseen ja leikkaukseen. Yksityiskohtien kautta katsojalle välittyy tunne yksilöiden karaktääreistä ja avuttomuudesta yhteiskunnallisen kaaoksen keskellä. Vaikka elokuva näyttää rodullistetun köyhälistön harjoittaman terrorin brutaalina, sen tyypittelemä kuva yläluokan harjoittamasta rakenteellisesta väkivallasta ei ole yhtään armollisempi. Toisaalta oikeaja väärämielisten kortit on jaettu luokkataustat ja oletetun alkuperän ylittävällä tavalla. Elokuvaa on moitittu myös kyynisyydestä, mutta se on lähinnä tulkintakysymys. Halutessaan New Orderin voi asettaa traditioon, joka esimerkiksi de Saden ja Nietzschen tapaan haastaa jälkikristillistä kuvitelmaa, että hyvän tekemisestä aina palkitaan. Tämä ei tarkoita pahuuden oikeutusta: katsoja joutuu vain tekemään hiukan enemmän työtä ymmärtääkseen, miksi vääryyden voitto on väärin ja usein hinnaltaan kova. TUOMAS RANTANEN New Order The Mauritanian Tytöt – Pidetään pallo! Augustine Frizell: OLE NIIN KILTTI, ÄLÄ RAKASTA HÄNTÄ Elokuvateattereissa nyt. Nykyajan ihmiset eivät kykene asettumaan toisen ihmisen asemaan, jos tämä elää muinaisella 1960-luvulla. Katsojat tajuavat, että kukin meistä voisi kokea myrskyisän rakkaustarinan, kun stoori viedään välillä nykyaikaan, jossa keskeinen henkilö alleviivaa: “Minun on pakko saada tietää, mitä heille tapahtui!” Tarinassa parasta on puvustus ja Nizzan maisemat. Rakastavaisten olisi kannattanut kuolla Rivieran jyrkänteellä, jolloin tulevaisuuteen päätyvät viestit olisivat jääneet lähettämättä, eikä katsoja joutuisi kärsimään elokuvan jankkausta syksyisessä Lontoossa. IIDA SIMES Lue lisää arvioita osoitteessa
100 Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 11linjaa-kollektiivi RUINS OF THE WORKING CLASS 35€ + POSTIKULUT Ensimmäinen teos turkulaisesta graffitikulttuurista kuvaa graffitin ja hylättyjen rakennusten kohtaamista sekä vuorovaikutusta vuosilta 1994-2021. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita, jotka ovat ilmestyneet Voimassa 2015-2019. VOIMAKAUPPA 15€ SIS. POSTIKULUT JA MUITA VASTAMAINOKSIA 29,90€ SIS. POSTIKULUT Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. 26,90€ SIS. POSTIKULUT Kaisu Tervonen (toim.) 13 KATSELUASENTOA Televisio on entistä vähemmän kansakunnan yhteinen rituaali ja entistä enemmän jokaisen yksityinen tunne-elämys. Esseekokoelma tarkastelee kolmestatoista vinkkelistä miltä televisio tuntuu. 25€ + POSTIKULUT HellRaisers Crew HELLRAISERS CREW – GRAFFITI FROM ESPOO, FINLAND EST. 1990 Kirja kertoo HRC:n, graffitien maalaamiseen keskittyneen espoolaisporukan, syntytarinan ja sen taipaleesta läpi 1990-luvun. 26,90 € SIS. POSTIKULUT Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. LISÄ Ä TU OTT EITA VER KKO KAU PAS SA! Voimassa on monipuolista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Asiaa kulttuurista ja yhteiskunnasta. Tilaamalla Voiman varmistat, että olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä. 2/2021 MAALISKUU | VOIMA.FI Teemu Tanner sohvaperuna & Indiesankar i 39 € 10 NUMEROA PIDÄTKÖ LUKEMASTASI? TILAA VOIMA! 25€ SIS. POSTIKULUT Noora Kotilainen & Johanna Vuorelma KUN TUTKIJA KOHTAA VIHAA Tutkijoihin kohdistuvaa vihaa, uhkailua ja asiatonta puhetta tarkastellaan tässä teoksessa historiallisesta, kokemuksellisesta ja käsitteellisestä näkökulmasta. ASIANTUNTIJUUS, TIEDE JA JULKISUUS 10€
Elävä taide syntyy elävän kontaktin ja dialogin lisäksi aiheista, jotka ovat merkityksellisiä tässä ja nyt. Kansallisteatterin syyskaudella nähdään useita kotimaisen teatterin kärkikaartiin kuuluvien tekijöiden valmistamia kanta esityksiä, jotka pureutuvat suomalaisten kannalta tärkeisiin ilmiöihin ja puheenaiheisiin. Näyttämöillä käsitellään niin tiedeyhteisön nykytilaa ja ilmastosurua kuin kriisiajan politiikan ja arkitodellisuuden ristiriitoja sekä valtavat mittasuhteet saavaa hoivaviettiä. Tervetuloa!