• 7/2022 SYYSKUU | VOIMA.FI TEEMA: PYHÄ Muska Babitzin Rokkia koko elämä
• ESA LESKINEN ENSIMMÄINEN TASAVALTA ASTRID LINDGREN RONJA, RYÖVÄRINTYTÄR HAROLD PINTER RUOKAHISSI KANTTI – NUORTEN KANSALLISTEATTERI GÄNG – OPASTETTU KAUPUNKIKIERROS OMAPOHJASSA 24.9. ASTI KANTAESITYS HELSINGIN KAUPUNKITILASSA 3.9. KANTAESITYS OMAPOHJASSA 19.10. KANTAESITYS VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 16.11. LAURA RUOHONEN SULTANAATTI KANSALLISTEATTERIN ENSEMBLE ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 30.11. KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 5.10. KJELL WESTÖ TRITONUS VAURIOTEATTERI ESITTÄÄ KORHOSEN MUOTOKUVA KANTAESITYS VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 10.12. KANTAESITYS VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 14.9. LAULETUT LAULUT LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI Lauletut L A ULUT TULOSSA ON 10 ENSI-ILTAA, niin huippumusikaaleja kuin kiinnostavia uutuusnäytelmiä. Katso koko ohjelmisto ttt-teatteri.fi 120-juhlavuoden syksyssä uutta kotimaista teatteria! Ka ar lo Vu or i: Te at te rin jo ht aj a Ti ld a Vu or en m uo to ku va , 19 06 – 07 (o sa te ok se st a) Ku va : Ta m pe re en ta id em us eo / Pe kk a Ku pa rin en MOMENTUM 1900 Tämä on teatteritapaus. Kotimainen musikaali Pariisin maailmannäyttelystä sijoittuu Suomen itsenäistymisen aattoon. Taide muuttaa maailmaa! Ohjaus Sirkku Peltola. Kantaesitys 7.9.2022 Suurella näyttämöllä. Liput 68/66/54 € TEATTERIN ROUVA TILDA Musiikkipitoinen näytelmä TTT:n vuosisadan takaisesta johtajasta, Tilda Vuoresta (1869-1922), joka monessa mielessä oli oman aikansa teatterin edelläkävijöitä. Tekijöinä Hanna Suutela, Maija Koskenalusta ja ohjaus Mikko Bredenberg. Kantaesitys 9.9.2022 Kellariteatterissa. Liput 34/32/17 € VANHEMPAINILTA Palkitun näytelmäkirjailijan Veikko Nuutisen kipeänhauska aikalaisdraama isyydestä ja vanhemmuuden vaatimuksista. Ohjaus Juho Gröndahl ja Veikko Nuutinen. Kantaesitys 12.10.2022 Eino Salmelaisen näyttämöllä. Liput 40/38/35 € BERLIININ TAIVAAN ALLA Upea visuaalinen näyttämösovitus Wim Wendersin klassikkoelokuvasta! Käsikirjoitus ja ohjaus Anne Rautiainen. Kantaesitys 20.9.2022 Eino Salmelaisen näyttämöllä. Liput 40/38/35 € TUOLIT Eugène Ionescon mestarillinen komedia kahdelle näyttelijälle. Onko komedian järjetön, ihana hulluus meille sittenkin ihan tunnistettavaa realismia? Ohjaus Otso Kautto. Ensi-ilta 30.9.2022 Kellariteatterissa. Liput 34/32/17 € ACTION HERO Uusi seikkailukomedia tämän hetken kiinnostavimpiin kuuluvilta uuden sukupolven teatterin tekijöiltä. Käskirjoitus ja ohjaus Liila Jokelin. Kantaesitys 17.10.2022 Kellariteatterissa. Liput 34/32/17 € Tampereen Työväen Teatteri • ttt-teatteri.fi | Lippumyymälä: lipunmyynti@ttt-teatteri • 0600 308 222 | Ryhmät: myynti@ttt-teatteri • 0600 308 333
• TULOSSA ON 10 ENSI-ILTAA, niin huippumusikaaleja kuin kiinnostavia uutuusnäytelmiä. Katso koko ohjelmisto ttt-teatteri.fi 120-juhlavuoden syksyssä uutta kotimaista teatteria! Ka ar lo Vu or i: Te at te rin jo ht aj a Ti ld a Vu or en m uo to ku va , 19 06 – 07 (o sa te ok se st a) Ku va : Ta m pe re en ta id em us eo / Pe kk a Ku pa rin en MOMENTUM 1900 Tämä on teatteritapaus. Kotimainen musikaali Pariisin maailmannäyttelystä sijoittuu Suomen itsenäistymisen aattoon. Taide muuttaa maailmaa! Ohjaus Sirkku Peltola. Kantaesitys 7.9.2022 Suurella näyttämöllä. Liput 68/66/54 € TEATTERIN ROUVA TILDA Musiikkipitoinen näytelmä TTT:n vuosisadan takaisesta johtajasta, Tilda Vuoresta (1869-1922), joka monessa mielessä oli oman aikansa teatterin edelläkävijöitä. Tekijöinä Hanna Suutela, Maija Koskenalusta ja ohjaus Mikko Bredenberg. Kantaesitys 9.9.2022 Kellariteatterissa. Liput 34/32/17 € VANHEMPAINILTA Palkitun näytelmäkirjailijan Veikko Nuutisen kipeänhauska aikalaisdraama isyydestä ja vanhemmuuden vaatimuksista. Ohjaus Juho Gröndahl ja Veikko Nuutinen. Kantaesitys 12.10.2022 Eino Salmelaisen näyttämöllä. Liput 40/38/35 € BERLIININ TAIVAAN ALLA Upea visuaalinen näyttämösovitus Wim Wendersin klassikkoelokuvasta! Käsikirjoitus ja ohjaus Anne Rautiainen. Kantaesitys 20.9.2022 Eino Salmelaisen näyttämöllä. Liput 40/38/35 € TUOLIT Eugène Ionescon mestarillinen komedia kahdelle näyttelijälle. Onko komedian järjetön, ihana hulluus meille sittenkin ihan tunnistettavaa realismia? Ohjaus Otso Kautto. Ensi-ilta 30.9.2022 Kellariteatterissa. Liput 34/32/17 € ACTION HERO Uusi seikkailukomedia tämän hetken kiinnostavimpiin kuuluvilta uuden sukupolven teatterin tekijöiltä. Käskirjoitus ja ohjaus Liila Jokelin. Kantaesitys 17.10.2022 Kellariteatterissa. Liput 34/32/17 € Tampereen Työväen Teatteri • ttt-teatteri.fi | Lippumyymälä: lipunmyynti@ttt-teatteri • 0600 308 222 | Ryhmät: myynti@ttt-teatteri • 0600 308 333
• Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi ttä in . Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai ne n. co m is ta . 27 95 29 95 27 95 28 95 Koneen pelko NOORA VALLINKOSKI Suuri romaani luokkaeroista, näköalattomuudesta ja murroksesta, jossa tietokone panee työmiehen polvilleen. ATENA Meren muisti PETRA RAUTIAINEN Vavahduttava tarina pohjoisesta, öljyteollisuudesta ja merestä, jolla on kyky luoda vertakin väkevämpiä siteitä ihmisten välille. OTAVA Selkounien käsikirja JOHANNA HOLMSTRÖM Ihmismielen pimeyttä, tulevaisuutta ja pahan lävistävää valoa mestarillisesti luotaava tarinoiden kudelma. OTAVA 29 95 Nihilistit ANTTI SAARIMAA Nälkävuosista toipuvaan Helsinkiin sijoittuva historiallinen esikoisromaani on ravisteleva kertomus tunteiden tuhovoimasta. ATENA 27 95 Kadut, kentät ja katsomot Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo MIKA RISSANEN Vauhdikas tietokirja eurooppalaisista jalkapalloheimoista ja lajin ja fanituksen vaikutuksesta kentän ulkopuoliseen maailmaan. ATENA 28 95 Tukahdutettu kaupunki Elämää, kuolemaa ja vastarintaa Tiibetissä BARBARA DEMICK Palkitun kirjoittajan vaikuttava tietokirja epätoivoisten tiibetiläisten vastarinnasta Kiinan sortotoimia vastaan. ATENA 28 95 Muska SAULI MIETTINEN Vetävä ja viihdyttävä elämäkerta 1970-luvun alussa suomirockin eturintamaan nousseesta valovoimaisesta Muskasta. LIKE The Rasmus ARI VÄNTÄNEN Tätä kirjaa on odotettu! Yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä bändeistä kertoo vihdoin ainutlaatuisen menestystarinansa. LIKE Erityisen voimakkaita lukuelämyksiä Ilmestyy 1.9. ”Sujuvakielinen ja huolellisesti taustoitettu paketti.” – HS VUODEN POLIITTISIN ELOKUVA! Elokuvateattereissa 23.9. ANNA ERIKSSON W VALTA ON PERVERSIO SOTA ON RAUHAA EUROOPPA ON KUOLEMASSA
• Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi ttä in . Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai ne n. co m is ta . 27 95 29 95 27 95 28 95 Koneen pelko NOORA VALLINKOSKI Suuri romaani luokkaeroista, näköalattomuudesta ja murroksesta, jossa tietokone panee työmiehen polvilleen. ATENA Meren muisti PETRA RAUTIAINEN Vavahduttava tarina pohjoisesta, öljyteollisuudesta ja merestä, jolla on kyky luoda vertakin väkevämpiä siteitä ihmisten välille. OTAVA Selkounien käsikirja JOHANNA HOLMSTRÖM Ihmismielen pimeyttä, tulevaisuutta ja pahan lävistävää valoa mestarillisesti luotaava tarinoiden kudelma. OTAVA 29 95 Nihilistit ANTTI SAARIMAA Nälkävuosista toipuvaan Helsinkiin sijoittuva historiallinen esikoisromaani on ravisteleva kertomus tunteiden tuhovoimasta. ATENA 27 95 Kadut, kentät ja katsomot Jalkapalloderbyjen kiihko ja lumo MIKA RISSANEN Vauhdikas tietokirja eurooppalaisista jalkapalloheimoista ja lajin ja fanituksen vaikutuksesta kentän ulkopuoliseen maailmaan. ATENA 28 95 Tukahdutettu kaupunki Elämää, kuolemaa ja vastarintaa Tiibetissä BARBARA DEMICK Palkitun kirjoittajan vaikuttava tietokirja epätoivoisten tiibetiläisten vastarinnasta Kiinan sortotoimia vastaan. ATENA 28 95 Muska SAULI MIETTINEN Vetävä ja viihdyttävä elämäkerta 1970-luvun alussa suomirockin eturintamaan nousseesta valovoimaisesta Muskasta. LIKE The Rasmus ARI VÄNTÄNEN Tätä kirjaa on odotettu! Yksi Suomen kansainvälisesti menestyneimmistä bändeistä kertoo vihdoin ainutlaatuisen menestystarinansa. LIKE Erityisen voimakkaita lukuelämyksiä Ilmestyy 1.9. ”Sujuvakielinen ja huolellisesti taustoitettu paketti.” – HS # V E D E N V A R T I J A VUODEN POLIITTISIN ELOKUVA! Elokuvateattereissa 23.9. ANNA ERIKSSON W VALTA ON PERVERSIO SOTA ON RAUHAA EUROOPPA ON KUOLEMASSA
• SYY SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS SODAN JA RAUHAN KRONIKKA Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Itä-Eurooppaa neljän vuosikymmenen ajan seurannut Markus Leikola alkoi kirjoittaa. Sota tuntui siltä kuin veli olisi iskenyt tikarin veljen selkään, niin monin sitein ovat valtiot ja kansat olleet toisissaan kiinni. Leikola esittelee teoksessaan Ukrainan sodan vuosisataiset taustat ja yllätyskäänteet. Oivaltavassa tekstissä kietoutuvat yhteen sotatoimet, diplomatia, kulttuuri, talous ja viestintä. www.aulakustannus.fi TIEDON ULOTTUVUUDET THE RASMUS Koillishelsinkiläisten koulupoikien perustama The Rasmus on osoitus siitä, kuinka unelmat voi saavuttaa päämäärätietoisella työllä. Bändi nousi nopeasti suomalaisten rockyhtyeiden eturiviin, mutta ulkomailla ura ei ollut lähteä lentoon. Läpimurto tuli vasta viidennellä albumilla, kun In the Shadows -kappaleesta tuli vuoden suurimpia hittejä koko maailmassa. The Rasmus elää jälleen uutta nousukautta, sillä yhtyeen kappale Jezebel edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa. Nyt he kertovat koko tarinansa Ari Väntäsen syväluotaavassa teoksessa. www.like.fi leesta tuli vuoden suurimpia hittejä koko maailmassa. The Rasmus elää jälleen uutta nousukautta, sillä yhtyeen AAMU ILMAN DARRAA 2020-luvun tyypillinen alkoholisti ei ilmesty duuniin viinanhajuisena, eikä juo piilopullosta salaa kirkkaita. Aikamme tyypillisin alkoholiongelmainen saattaa hyvinkin olla se vähän väsynyt kollega, joka hoitaa käsittelemätöntä burnoutiaan viinillä. Katri Ylisen uutuuskirja purkaa stigmaa alkoholiongelman ympäriltä. Kirja sisältää osittain keskeneräisiä ja osittain valmiita ajatuksia kaikesta siitä, minkä kirjoittaja olisi itse halunnut tietää juomisen lopettaessaan. www.intokustannus.fi Ravitsemustieteilijöiden Maijaliisa Erkkolan ja Riikka Pajulahden kirjoittamassa sekä Tiina Konttilan kuvittamassa hulvattomassa ruokaseikkailussa tutustutaan terveelliseen, maistuvaan ja maapallolle suopeaan syötävään. Samalla selviää, mistä ruoka tulee, miten sitä valmistetaan ja millaisia ominaisuuksia siinä piilee. Kestävän ruokavalion lisäksi pohditaan ruokahävikkiä ja lajittelun perusteita. Lapsille 5-vuotiaasta lähtien suunnattu tarina on kuorrutettu huumorilla ja aimo annoksella ruokailoa! kauppa.gaudeamus.fi uutuuskirja purkaa stigmaa alkoholiongelman ympäriltä. Kirja sisältää osittain keskeneräisiä ja osittain valmiita ajatetaan ja millaisia ominaisuuksia siinä piilee. Kestävän ruokavalion lisäksi pohditaan ruokahävikkiä ja lajittelun perusteita. Lapsille 5-vuotiaasta lähtien suunnattu tarina on kuorrutettu huumorilla ja aimo anja kansat olleet toisissaan kiinni. Leikola esittelee teoksessaan Ukrainan sodan vuosisataiset taustat ja yllätyskäänteet. Valistuksen synnyttämä tiedekäsitys on vähitellen sivuuttanut kaikki antiikin filosofien kiusalliset kysymykset aistihavaintoja syvemmän tiedon olemassaolosta. Heikki Suopohjan kirja Tiedon ulottuvuudet – matka tiedon ja mystiikan rajoille avaa näkökulmia tiedon problemaattiseen käsitteeseen. Samalla se yrittää omalta osaltaan synnyttää uutta vuoropuhelua modernin tieteen ja vuosituhansien takaa periytyvien viisauden traditioiden välille. bod.fi Tieto seksuaalisuudesta on aina yhteiskunnan ja kulttuurin – kulloistenkin ihanteiden, odotusten ja arvojen – määrittelemää ja rajaamaa. Seksuaalisuuteen liittyvät käsitykset muuttuvat jatkuvasti, ohjaavat ajatuksiamme ja saavat meidät toteuttamaan seksuaalisuutta tietyin tavoin. Marika Haatajan uutuusteos tarjoaa oivalluksia ja ravistelee harhoja seksuaalisuuden luonnollisuudesta. kauppa.gaudeamus.fi IHMISIÄ NAUTINTOJEN AJASSA UUDET VOIMA-PAIDAT TILATTAVISSA! Haluatko muidenkin tietävän, että olet moniäänisen journalismin ja kulttuurilehtien puolella? Tämä onnistuu varsin helposti ja tyylikkäästi, kun puet Voima-paidan. Värit: musta, valkoinen ja harmaa. Tilaa hintaan 34,90€ kauppa.voima.fi NOIDANKEHÄ Ryhmä tutkimusmatkailijoita jahtaa salaperäistä esinettä syvällä Itä-Euroopassa. Juuri löytämisen hetkellä tarina alkaa alusta. Samat tutkijat yrittävät paikantaa mystistä esinettä ilmalaivalla Antarktiksen jäisten vuonojen yllä. Ryhmän lääkärillä on tunne kuin kaikki olisi tapahtunut aiemminkin. Juuri kun hän on aikeissa avata suunsa, tarina alkaa alusta. Kun ryhmä on metsästämässä kadonnutta sivilisaatiota heidän kirurginsa on vakuutettava muut siitä, että he ovat ansassa – ennen kuin on liian myöhäistä. www.otava.fi KESTOKAMUT JÄRKIEVÄIDEN JÄLJILLÄ
• 28 18 38 22 Jeesus Maria Metsalu TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA MONINAINEN PYHÄ 14 7 / 2022 • 7 29.8.–2.10.2022 PYHÄ ON MA ALLISTUNEISSA ja vauraissa yhteiskunnissa monille vieras, kiusallinen ja uppo-outo käsite. Eipä ihme. Erään varsin vakiintuneen määritelmän mukaan se on jotain rajantakaista. Keskimäärin varsin turvallisessa nykyelämässä rajoille – elämän ja kuoleman vaikkapa – ei kovin usein joudu. Arkisessa kielenkäytössä pyhää käytetään synonyymina kaikkein tärkeimmille asioille. Suomen Kulttuurirahaston ja E2 Tutkimuksen Pyhyyden ytimessä -tutkimuksen (2018) mukaan monet suomalaiset pitävät pyhänä luontoa ja läheisiä. Vasemmistolaisille pyhiä ovat usein taide ja kulttuuri, oikeistolaisille isänmaa. Pyhä on kuitenkin jotain asioita ja arvostuksia syvempää: paitsi rajanniin ajantakaista. Se pakenee sanoja ja määrittelyjä. JOS PYHÄ JONNEKIN SIJOITTUU , niin ihmisen käsitysja ilmaisukyvyn tavoittamattomiin. Olen taipuvainen ajattelemaan, että pyhä on pohjimmiltaan lähes sama kuin totuus, jota tulee aina lähestyä nöyrästi. Omien rajojen tunnistaminen ja tunnustaminen on myös tieteenteon ytimessä, ylimielinen varmuus on sille vierasta. Itseäni puhuttelee tähän numeroon haastattelemani esseisti Antti Nylénin heitto, että retorisesti luonto ja jumala ovat samanarvoisia. Ehkä rajantaju on vain sen tosiseikan myöntämistä, että ulkopuolellamme on vaikka mitä. Emme omista todellisuutta. Siitä huolimatta pyhän päälle ei missään nimessä saa lyödä ”keskustelun loppu” -leimaa. Vaikka kaikesta ei voi puhua, kaikesta pitää silti voida yrittää puhua. Pyhä ei saa eikä voikaan olla kyseenalaistamaton. Aina, kun siihen vedotaan, se on tavallaan jo kadotettu. Ihmisen käytössä mikä tahansa – jopa sana – on vaarallinen väline. Elämän, jumalan tai vaikkapa hallitsijan pyhyydellä on halki historian perusteltu mitä suurimpia julmuuksia ja typeryyksiä. Siksi erityisen tärkeää olisi miettiä, mikä on tämän päivän pyhin pyhä. Väitän, että uskonnollisten pyhien paikan ovat täyttäneet erilaiset rahaan ja talouteen liittyvät uskomukset, joita pidetään tosina ja joista johdetaan yleisiä moraalisääntöjä. Juuri näitä kaikkein vahvimpia uskomuksia ja sitoumuksia on kuitenkin usein vaikein tunnistaa. SE, ETTÄ TÄSSÄ TEEMANUMEROSSA painottuu kristinusko, kertoo enemmän kulttuuristamme kuin arvostuksistamme. On hyvä tuntea oma historiansa edes auttavasti, jotta voisi ymmärtää muitakin. Suomessa on pitkä kristillisen yhtenäiskulttuurin historia, vaikka myös luonnonuskon ajoista näkyy jäänteitä esimerkiksi kielessä. Yhtä kaikki syvästi uskonnolliset symbolit, kertomukset ja arkkityypit läpäisevät koko kulttuurimme ja ajattelumme. Jari Tammisen haastatteleman teologian tutkija Heli Yli-Räisäsen mukaan myöskään pyhyyden tarve ei ole kadonnut, vaikka pyhää etsitään osin eri suunnilta kuin aiemmin. Tätä tarvetta voi täyttää niin eri uskontojen kautta kuin tyystin niiden ulkopuolellakin. Tarve edes hipaista syvintä todellisuutta on yksi elämän ulottuvuus siinä, missä tarve luoda, tarve olla yhteydessä toisiin ja tarve tulla nähdyksi. Rajantajua tarvitaan myös ihmisten välille. Kultaisen säännön kaltaisia ohjeita löytyy lähes kaikista uskonnoista. Osoittaisi kuitenkin paitsi laiskaa ajattelua, myös sokean kolonialistista asennetta väittää, että kaikissa on kyse samasta. Siksi tarvitsemme ennen kaikkea kykyä kuunnella ja ymmärtää niin toistemme pyhää kuin sen puutettakin. EMILIA KUKKALA Radikaalia rajantajua VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Kukkala | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraafikko Pinja Nikki | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Elisa Helenius, Matilda Koivisto, Antti Kurko, Nauska, Pinja Nikki, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Aleksandra Aksenova, Gundé Jinwar, Hanna Linnove, Alessia Manzi, Ville Malinen, Sini Numminen, Silja Seppälä, Giacomo Sini, Siru Tirronen, Karstein Volle & Timur Yilmaz | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi, tilaukset@ voima.fi, Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 70?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 7 Ka ns i: N au sk a N au sk a Pääkirjoitus SYY SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS SODAN JA RAUHAN KRONIKKA Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, Itä-Eurooppaa neljän vuosikymmenen ajan seurannut Markus Leikola alkoi kirjoittaa. Sota tuntui siltä kuin veli olisi iskenyt tikarin veljen selkään, niin monin sitein ovat valtiot ja kansat olleet toisissaan kiinni. Leikola esittelee teoksessaan Ukrainan sodan vuosisataiset taustat ja yllätyskäänteet. Oivaltavassa tekstissä kietoutuvat yhteen sotatoimet, diplomatia, kulttuuri, talous ja viestintä. www.aulakustannus.fi TIEDON ULOTTUVUUDET THE RASMUS Koillishelsinkiläisten koulupoikien perustama The Rasmus on osoitus siitä, kuinka unelmat voi saavuttaa päämäärätietoisella työllä. Bändi nousi nopeasti suomalaisten rockyhtyeiden eturiviin, mutta ulkomailla ura ei ollut lähteä lentoon. Läpimurto tuli vasta viidennellä albumilla, kun In the Shadows -kappaleesta tuli vuoden suurimpia hittejä koko maailmassa. The Rasmus elää jälleen uutta nousukautta, sillä yhtyeen kappale Jezebel edusti Suomea Eurovision laulukilpailussa. Nyt he kertovat koko tarinansa Ari Väntäsen syväluotaavassa teoksessa. www.like.fi leesta tuli vuoden suurimpia hittejä koko maailmassa. The Rasmus elää jälleen uutta nousukautta, sillä yhtyeen AAMU ILMAN DARRAA 2020-luvun tyypillinen alkoholisti ei ilmesty duuniin viinanhajuisena, eikä juo piilopullosta salaa kirkkaita. Aikamme tyypillisin alkoholiongelmainen saattaa hyvinkin olla se vähän väsynyt kollega, joka hoitaa käsittelemätöntä burnoutiaan viinillä. Katri Ylisen uutuuskirja purkaa stigmaa alkoholiongelman ympäriltä. Kirja sisältää osittain keskeneräisiä ja osittain valmiita ajatuksia kaikesta siitä, minkä kirjoittaja olisi itse halunnut tietää juomisen lopettaessaan. www.intokustannus.fi Ravitsemustieteilijöiden Maijaliisa Erkkolan ja Riikka Pajulahden kirjoittamassa sekä Tiina Konttilan kuvittamassa hulvattomassa ruokaseikkailussa tutustutaan terveelliseen, maistuvaan ja maapallolle suopeaan syötävään. Samalla selviää, mistä ruoka tulee, miten sitä valmistetaan ja millaisia ominaisuuksia siinä piilee. Kestävän ruokavalion lisäksi pohditaan ruokahävikkiä ja lajittelun perusteita. Lapsille 5-vuotiaasta lähtien suunnattu tarina on kuorrutettu huumorilla ja aimo annoksella ruokailoa! kauppa.gaudeamus.fi uutuuskirja purkaa stigmaa alkoholiongelman ympäriltä. Kirja sisältää osittain keskeneräisiä ja osittain valmiita ajatetaan ja millaisia ominaisuuksia siinä piilee. Kestävän ruokavalion lisäksi pohditaan ruokahävikkiä ja lajittelun perusteita. Lapsille 5-vuotiaasta lähtien suunnattu tarina on kuorrutettu huumorilla ja aimo anja kansat olleet toisissaan kiinni. Leikola esittelee teoksessaan Ukrainan sodan vuosisataiset taustat ja yllätyskäänteet. Valistuksen synnyttämä tiedekäsitys on vähitellen sivuuttanut kaikki antiikin filosofien kiusalliset kysymykset aistihavaintoja syvemmän tiedon olemassaolosta. Heikki Suopohjan kirja Tiedon ulottuvuudet – matka tiedon ja mystiikan rajoille avaa näkökulmia tiedon problemaattiseen käsitteeseen. Samalla se yrittää omalta osaltaan synnyttää uutta vuoropuhelua modernin tieteen ja vuosituhansien takaa periytyvien viisauden traditioiden välille. bod.fi Tieto seksuaalisuudesta on aina yhteiskunnan ja kulttuurin – kulloistenkin ihanteiden, odotusten ja arvojen – määrittelemää ja rajaamaa. Seksuaalisuuteen liittyvät käsitykset muuttuvat jatkuvasti, ohjaavat ajatuksiamme ja saavat meidät toteuttamaan seksuaalisuutta tietyin tavoin. Marika Haatajan uutuusteos tarjoaa oivalluksia ja ravistelee harhoja seksuaalisuuden luonnollisuudesta. kauppa.gaudeamus.fi IHMISIÄ NAUTINTOJEN AJASSA UUDET VOIMA-PAIDAT TILATTAVISSA! Haluatko muidenkin tietävän, että olet moniäänisen journalismin ja kulttuurilehtien puolella? Tämä onnistuu varsin helposti ja tyylikkäästi, kun puet Voima-paidan. Värit: musta, valkoinen ja harmaa. Tilaa hintaan 34,90€ kauppa.voima.fi NOIDANKEHÄ Ryhmä tutkimusmatkailijoita jahtaa salaperäistä esinettä syvällä Itä-Euroopassa. Juuri löytämisen hetkellä tarina alkaa alusta. Samat tutkijat yrittävät paikantaa mystistä esinettä ilmalaivalla Antarktiksen jäisten vuonojen yllä. Ryhmän lääkärillä on tunne kuin kaikki olisi tapahtunut aiemminkin. Juuri kun hän on aikeissa avata suunsa, tarina alkaa alusta. Kun ryhmä on metsästämässä kadonnutta sivilisaatiota heidän kirurginsa on vakuutettava muut siitä, että he ovat ansassa – ennen kuin on liian myöhäistä. www.otava.fi KESTOKAMUT JÄRKIEVÄIDEN JÄLJILLÄ Antti Nylén Kurdistan 13
• 8 • 7 / 2022 Mikä sinulle on pyhää? Mielipide ESSI ALANEN, 22, Jyväskylä ”Minulle Jumala on pyhä. En voi sanoa muusta, että yltäisi niin korkealle elämässäni.” JUHA, 28, Espoo ”Luonto. Ilmastokriisi pelottaa. Tykkään viettää aikaa luonnossa, esimerkiksi Lapissa.” ALAE OUBELLA, 43, Helsinki ”Vapaus olla ja asua jossakin, missä kaikilla on samat oikeudet tehdä, mitä he haluavat. Lisäksi pyhää on minun perheeni.” LIISA, 70, Helsinki ”Tärkeintä on jo kauan ollut toisten auttaminen.” ARI, 47, Helsinki ”Metsä. Siellä on rauha ja minun kirkkoni.” TEKSTI JA KUVAT MATILDA KOIVISTO Asunnottomien yö 20 vuotta Maallistuminen on globaalin pohjoisen ilmiö, joka ei kosketa koko maailmaa. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS H ua ng da n2 06 / W ikim ed ia C om m on s Vailla vakituista asuntoa ry (Vva ry) kerää rahaa pyöreiden vuosien päätapahtumaan. K ERÄTYLLÄ SUMMALLA on tarkoitus kattaa esimerkiksi tapahtumapaikan rakentaminen äänija valotekniikoineen sekä mahdollisten kulttuurialan esiintyjien palkkiot. Tapahtuman teema vaihtuu vuosittain riippuen siitä, mikä asunnottomuuteen liittyvä aihealue on kulloinkin erityisen ajankohtainen. Vuonna 2022 se on ”Tulevaisuus ilman asunnottomuutta”. Järjestösuunnittelija Vlada Petrovskaja kertoo, että ihmisten katseet halutaan kääntää sekä menneeseen että tulevaan. ”Haluamme palauttaa mieliin, mitä hyvää tällä kentällä on saatu aikaan 20 vuoden aikana. Sen, millaisia päätöksiä on jo tehty ja miten asunnottomuutta on saatu hallintaan”, hän sanoo. Uusia, konkreettia ratkaisuehdotuksia kaivataan kuitenkin yhä. Tällä hetkellä niitä kerätään koko asunnottomuuskentältä, johon kuuluu järjestöjä, kokemusasiantuntijoita ja tutkijoita. Ratkaisukeinot julkaistaan Asunnottomien yö -tapahtumassa, jossa myös haastetaan tapahtumaan osallistuvia päättäjiä. ”Haluamme saada päättäjät ottamaan työpöydälleen rohkeitakin ratkaisuja, jotta saisimme viimein hyviä keinoja asunnottomuuden poistamiseksi. Rohkea ratkaisu voisi olla esimerkiksi kolmen kuukauden takuu asunnon saamiselle”, Petrovskaja toteaa. Tavoitteesta uupuu vielä Keräyksestä saatua rahaa käytetään myös järjestön viestintään, joka on toiminnalle erityisen tärkeää. Sen avulla tapahtumalle etsitään lisää yhteistyökumppaneita ja tavaralahjoituksia. Tarvittaessa rahalla hankitaan myös konkreettisia tuotteita, joita kohderyhmä erityisesti tarvitsee. ”Jos tavaralahjoituksia ei ole tarpeeksi, voidaan lahjoitusrahoilla ostaa tarvittavia tuotteita. Ne voivat olla vaikkapa kenkäpareja tai hygieniaUskontojen suosio? pysyy V ANHAN TEESIN mukaan maailman uskonnollisuus vähenee vääjäämättä. Tämä sekularisaatioteoria kuitenkin perustui pääosin havaintoihin LänsiEuroopasta, ei koko maailmasta. Etenkin globaalissa etelässä on nähtävissä monenlaista kehitystä. ”Vauraissa maissa, joissa ihmisten fyysinen ja eksistentiaalinen turvallisuus ovat paremmalla tasolla, uskonnollisuus on heikompaa”, tiivistää uskonnontutkija Kimmo Ketola Kirkon tutkimuskeskuksesta. On kiistatonta, että Eurooppa maallistuu. Aikaisemmin kristillisenä tunnetussa maanosassa yhä useampi tunnustautuu uskonnottomaksi, mutta ei välttämättä ateistiksi, Ketola kertoo. Länsimaissa niin sanottu uushengellisyys on yleistynyt, jolloin ihmiset tekevät yksilöllisiä vakaumuksellisia valintoja, mutta eivät sitoudu järjestäytyneiden uskontokuntien oppiin, hän yleistää. Tämä ei ole tavallista maissa, joissa on matala inhimillisen kehityksen indeksi kuten matala koulutustaso, elinajanodote ja bruttokansantulo. ”Näissä maissa uskonnot tuovat kollektiivista turvaa.” Ketolan mukaan Afrikan mantereella maallistumisesta ei ole merkkejä. Siellä etenkin karismaattinen herätyskristillisyys saa yhä lisää kannattajia. Aasiassa Indonesian ja Intian kaltaisissa maissa uskonnollisuus on viime aikoina jopa vahvistunut. Pyhän armon kirkko Kiinan Guizhoussa.
• 7 / 2022 • 9 Karstein Volle Asunnottomien yö 20 vuotta Oikaisu Voimassa 5–6/2022 olleeseen Turkin öykkäröinti huolestuttaa kurdeja -juttuun oli livahtanut Irakin Kurdistanin lippu tämän oheisen Pohjois-Syy rian demokraattisen federaation lipun sijaan. tuotteita. Jos jotain puuttuu, meidän tehtävämme on hommata se.” Lokakuussa järjestettävään tapahtumaan on vielä aikaa. Petrovskajan mukaan sponsoreita on jo saatu, mutta lisää toivotaan. Muutamat pitkäaikaiset yhteistyökumppanit tukevat sekä Vva ry:n että Asunnottomien yön tapahtuman toimintaa. Niiden kautta saadaan myös tuotelahjoituksia. Rahalahjoitukset ovat olleet pieniä summia. ”Lahjoittajat ovat toivoneet, että rahat käytetään nimenomaan tapahtuman järjestämiseen.” Asumisneuvonta ehkäisee häätöjä Teema ”Tulevaisuus ilman asunnottomuutta” puhututtaa myös siksi, että Helsingin kaupunki on ottanut tavoitteekseen poistaa asunnottomuuden vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2021 yli puolet Suomen asunnottomista henkilöistä oli pääkaupunkiseudulla. Helsingissä heitä oli noin 1 200. Petrovskajan mukaan asunnottomuuden poistaminen vaatii huolellista budjetointia ja monenlaisia käytännön toimia. ”Esimerkiksi lisätään eri kohderyhmille suunnattuja hätämajoituspaikkoja ja asumisyksikköpaikkoja sekä ennaltaehkäistään häätöjä. Uskontojen suosio? pysyy Uskontojen tilaa luotaava Pew Research Center arvioi, että jos nykyinen suuntaus jatkuu, kristityt pysyvät suurimpana ryhmänä vuoteen 2060 asti (32 prosenttia maailman väes töstä), mutta islam kasvaa nopeinta tahtia, sillä islaminuskoisissa maissa on korkea syntyvyys ja nuori väestörakenne. Islaminuskoisten määrän odotetaan kasvavan 24 prosentista 31 prosenttiin seuraavan neljän vuosikymmenen aikana. Buddhalaisuuden odotetaan vähenevän, hindulaisuuden ja juutalaisuuden ennustetaan pysyvän samana. Uskonyhteisö voi tarjota sosiaalista nousua Aikaisemmin esitettiin, että köyhän maan vaurastuessa maallistuminen etenee vääjäämättä. Monilla alueilla kuten vaurastuneessa Etelä-Amerikan Uruguayssa näin on käynyt, mutta joissakin maissa uskonnollisuus on pysynyt samana tai lisääntynyt. Miksi näin, tutkijat eivät tarkalleen tiedä. ”Monitahoisen ilmiön syistä on olemassa eri teorioita, mutta yksimielisyyttä ei ole”, Ketola sanoo. Latinalaisen Amerikan kontekstissa on esitetty, että protestanttiset kirkkokunnat tarjoavat elämäntyylin ja yhteisön, jonka avulla on mahdollista nousta köyhyydestä. Niin sanottu uushelluntailaisuus kasvattaa siellä suosiotaan, sillä se korostaa menestyksen teologiaa eli maallista vaurastumista. Kirkko voi auttaa yksilöä parantamaan sosiaalista asemaansa eri tavalla kuin perinteinen katolilaisuus. ”Näihin yhteisöihin kuuluu sosiaalisen nousun mahdollisuus. Se on tärkeä osa liikkeiden menestystä.” Kiina suurin ateistinen valtio Antropologi Rebecca McLaughlin on esittänyt, että sekularisaatiohypoteesi perustui aikaisempaan maailmanjärjestykseen, jossa Euroopalla oli geopoliittinen johtoasema. Näin ei enää ole, kun Kiina on mennyt ohi. Se on maailman suurin virallisesti ateistinen valtio, jossa kristittyjen määrä kasvaa voimakkaasti. Eri arvioiden mukaan maassa on jopa 60–100 miljoonaa kristittyä. ”Luotettavia tilastoja on kuitenkin vaikea saada, sillä valtio tukahduttaa epätoivottuja uskontoja”, Ketola huomauttaa. Kiinan lain mukaan uskontoa saa harjoittaa vain tietyissä rekisteröidyissä seurakunnissa, mutta todellisuudessa myös niiden jäseniä on vainottu. Miljoonat kiinalaiset kristityt käyvätkin ”maanalaisissa” kirkoissa. Uskonnollisen kulttuurin muutos huolestuttaa kommunistisen puolueen johtoa, joka pelkää vaikutusvaltansa murenemista. ”Voimme vain toivoa, että tavoitteiden saavuttamiseksi löytyy riittävästi tahtoa ja toimijoita, jotka sitoutuvat tavoitteisiin konkreettisella toiminnalla”, Petrovskaja sanoo. ”Kaikki on mahdollista, jos vain löytyy riittävästi tahtoa ja rahaa.” Erk ki Ra skin en / Asu nn otto m ien yö. Häätöjä voitaisiin ennaltaehkäistä esimerkiksi varmistamalla oikea-aikainen ja väestön monimuotoisuutta huomioiva asumisneuvonta myös yksityisiltä vuokran antajilta vuokraaville.” Vva ry ei pidä kaupungin asettamaa tavoitetta mahdottomana. Presidentti Tarja Halonen vieraili Asunnottomien yön tapahtumassa Hakaniemen torilla Helsingissä vuonna 2011.
• 10 • 7 / 2022 Pyhitetty työ M AALLISTEN tavoitteiden kuten urheilun, laihduttamisen tai bodatun ulkonäön vuoksi ihminen voi tehdä uhrauksia, luopua paljosta ja sietää epämukavuutta. Jos joku tekee saman uskonnollisista syistä, miksi sitä ei hyväksyttäisi? Tämän kysymyksen esittää Oskari Juurikkala, 41, joka istuu töölöläisen kristillisen opiskelija-asuntolan vih reässä puutarhassa. Hän kuuluu Opus Deihin, katolisen kirkon itsehallinnolliseen organisaatioon, jonka linjaa pidetään vanhoillisena. Juurikkala on Roomassa opiskellut katolinen pappi, joka luennoi rauhalliseen sävyyn katolisesta uskosta. Hän on kuitenkin kotoisin punavihreästä, arvoliberaalista perheestä, jossa uskontoa ei tunnustettu. Tie sielunhoitajaksi oli polveileva. Elokuvaohjaaja Kaija Juurikkalan poika kertoo olleensa kiinnostunut aatteista jo nuorena. Varhain hän vakuuttui luonnontieteellisestä maailmankuvasta ja kuvaa olleensa ”militantti ateisti”, joka halusi vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Hän oli innolla mukana Skepsis ry:n toiminnassa. ”Siinä oli tiettyä ylenkatsetta ja kritiikittömyyttä. Olin vakuuttunut, että ihminen voidaan redusoida aivoihin ja edelleen kemiaan. Ateismissa oli suuri maailmankatsomuksellinen selkeys, ja ihmisillä on halu yksinkertaiseen selitykseen. Ymmärrän sitä edelleen oikein hyvin.” Tieteellisen maailmankuvan – kuten evoluutioteorian – ja uskonnon välillä ei ole ristiriitaa, hän huomauttaa. Juurikkala identifioitui nuoruudessaan myös punavihreäksi, kunnes tutustui talousliberalismiin, jonka teoriasta vakuuttui. Hän opiskeli itsensä sekä oikeustieteen että taloustieteen tohtoriksi, ja perussuomalaisten jytkyn aikaan katolilainen Timo Soini nimittikin hänet talouspoliittiseksi neuvonantajakseen. Tuolloin ”puolue oli arvoiltaan aika toisenlainen kuin nykyisin”, Juurikkala huomauttaa. Sittemmin hän teki uraa akateemisena tutkijana, opettajana ja lainopillisena neuvonantajana. Ura jäi jälkeen, kun hän sai pappisvihkimyksen Roomassa. Sen jälkeen on ollut hyvä pitää neutraalia linjaa, sillä uskovissa on kaikkien puolueiden kannattajia. ”En ole enää poliittinen henkilö. Kaikkea ei myöskään pidä redusoida politiikkaan tai tulkita poliittiseksi kamppailuksi. Lähimmäistä on kohdeltava oikein, niin kuin Jeesus kohteli vähäisimpiä kanssaihmisiään. Se ei vielä ole poliittinen kanta, emme tiedä, minkälainen poliittinen ratkaisu on paras.” Uskonoppia pitää soveltaa Opus Dein toimintaan mukaan tulevilta ei kysytä puoluekantaa eikä politiikkaan oteta kantaa. ”Se on jokaisen henkilökohtaisen vapauden ja vastuun piiriin kuuluva asia.” 1920-luvulla espanjalainen pappi Josemaría Escrivá perusti Opus Dein saatuaan uskonnollisen näyn. Opus Dei on katolisen kirkon alainen järjestö, johon voi kuulua sekä henkilöjäseniä että pappeja. Juurikkala on ainoa järjestön suomalainen pappi. Jäseniä on maailmalla suhteellisen vähän, noin 90 000, ja Suomessa heitä on vain muutamia kymmeniä. Pienestä koostaan huolimatta järjestöllä on vaikutusvaltaa espanjankielisessä maailmassa, etenkin Latinalaisessa Amerikassa. Siellä näkyvät poliitikot toimivat etenkin konservatiivisissa oikeistopuolueissa, mutta mukana on myös opusdeiläisiä ammattiyhdistysaktiiveja ja vasemmistolaisia. Mediassa Opus Dein maine on salamyhkäinen, koska sillä on valtaa katolisen kirkon sisällä. Juurikkalan mukaan kyseessä on arvoliberaali organisaatio, ja itse hän tunnustautuu ”sydämeltään liberaaliksi”. Mutta pappina hän on teologisesti sitoutunut katolisen kirkon oppiin. Saako sitä tulkita? ”Kirkon uskoa pitää myös tulkita ja soveltaa. Asiat eivät ole aina niin musta valkoisia kuin voi näyttää ulkopuolelta käsin.” Papin on silti sitouduttava perinteeseen. Esimerkiksi Vatikaani katsoo TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA PINJA NIKKI Uskonnollisen päämäärän vuoksi voi nähdä vaivaa, Opus Dein jäsen ja katolinen pappi Oskari Juurikkala sanoo. Punavihreän perheen kasvatti oli aiemmin Timo Soinin talouspoliittinen neuvonantaja. Oskari Juurikkala asuu Töölössä sijaitsevassa kristillisessä, vain miehille tarkoitetussa opiskelija kodissa. Talossa on myös oma, pieni kappeli.
• Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. SOLIDAARISUUTTA! Sinikka Sokka So pp aka nu un a / W ikim ed ia C om m on s Pyhitetty työ edelleen, että avioliitto kuuluu vain miehen ja naisen välille. ”Minulla on ollut rakentavia keskusteluja seksuaalija sukupuolivähemmistöjen kanssa”, hän sanoo rauhallisesti ja katsoo silmiin. ”Heihin on suhtauduttu Raamatun pohjalta julmasti ja epäinhimillisesti.” Aineellinenkin on pyhää Juurikkala on kuitenkin tullut puhumaan pyhyydestä, hengellisestä todellisuudesta, sillä se on hänen työtään. Hän vertaa ihmiskuvaansa ensin luterilaisuuteen. ”Minulla ei ehdottomasti ole mitään luterilaisia vastaan. Samalla sanon, että Martti Lutherin ihmiskuva oli aika synkkä, mikä heijastelee hänen omaa henkilökohtaista ajatteluaan. Hänen kirjoituksistaan tulkitsen, että luterilaisuudessa ihmisen pitää olla tietoinen omasta surkeudestaan ja Jumalan pitää murskata yksilön ylpeys, jonka jälkeen hän voi löytää armon.” Opus Dein keskeinen näkemys on, että arkipäiväinen työ on pyhitettyä. Nimikin tarkoittaa suomeksi Jumalan työtä. ”Monet perinteiset kirkolliset järjestöt korostivat, että pyhyyden tavoittelu on erottautumista maallisesta elämästä. Erakkomunkit vetäytyivät luostareihin mietiskelemään. Me emme näe niin.” Opus Deissä ihminen voi tulla pyhäksi, jos hän tekee uskollisesti ja tunnollisesti arkisen työnsä. Hän voi hankkia halua mansa ammatin ja toimia yhteiskunnassa. Lisäksi on hengellinen kilvoittelu. ”Aineellinen, katoava ja kuolevaisuuden alainen todellisuus on pyhittämisen arvoinen. Se on ponnistelua pois mukavuudenhaluisesta elämästä, jonkinlaista samastumista Jeesuksen ristiin.” Opus Dein jäsenet saattavat vapaaehtoisesti nukkua epämukavissa sängyissä tai solmia reitensä ympärille remmin. Tämä asketismiin viittaava yksityiskohta kiinnostaa maallistuneita ihmisiä kovasti, vaikka toisaalta idän uskonnoista lähtöisin oleva joogaaminen – siis eräänlainen lihan ja hengen kontrolli – on yleisesti hyväksyttyä. Tärkeä elementti on kontemplaatio eli kristillinen mietiskely: usko on rauhallista maailmassa olemista. Juurikkala ottaa luonnon vertauskuvaksi pyhän läsnä olosta maailmassa. ”Luonto on enemmän kuin asia, johon ihminen törmäilee kömpelöllä ruumiilla. Se on täynnä kauneutta, kuin Jumalan kirja, jota voi tarkkailla ja olla siinä läsnä.” N ELJÄ NUORTA ja virtuoosimaisen taitavaa folk-laulajaa hoilotti iltaisin Helsingin Linnanmäen kukkuloilla 1960-luvulla. Myös vasemmisto kiihkeimpiä kommunisteja myöten tarvitsi huippuviihteensä, joten nuoret siirtyivät konserttisaleihin ja Sinikka Sokka ystävineen tuli perustaneeksi Agip Prop -yhtyeen. Näistä Suomen musiikkielämää ravisuttaneista hetkistä tuli kuluneeksi vain 32 vuotta, kun oli ilmestyvä Voimalehden numero 8/2002. Siinä julkaistiin yhtyeen paluusta lavoille Timo Forssin kirjoittama juttu otsikoituna ”Mihin tarvitaan agitaatiota & propagandaa?” ”VOIKO MUSIIKILLA PARANTAA MAAILMAA?” , kysyi Timo Forss. ”Voi ja nimenomaan sillä voi”, vastasi Sinikka Sokka. ”Musiikin voima on käsittämätön.” Monna Kamu lisäsi: ”Musiikin voima on paljon suurempi kuin tiedetäänkään. Sanallista ja sanatonta musiikkia on ollut vaikka kuinka kauan.” Agit Prop lauloi aikana, jolloin Suomen jakolinjat olivat suuria ja syviä. Oikeisto–vasemmisto-jako ei ollut ainoa poliittinen kuilu, vaan vasemmistokin hajosi eripuraansa siitä, miten suhtautua neuvostokommunismiin. Agit Prop lauloi maailmasta, josta köyhyyttä poistetaan yhdessä toimien. Voiman jutussa Sokka ja Kamu sanoivat, että Agit Propin pääidea oli ”ihmisten herättäminen sumuisesta välinpitämättömyydestä” ja ”ravisteleminen”. VUONNA 2002 FORSS KYSYI sodasta ja vallankumouksesta laulaneilta Sokalta ja Kamulta ”tahtovatko venäläiset sotaa”. ”Valitettavasti”, vastasi Sokka. ”Kaikki suurvallat tuntuvat tahtovan käydä toistensa kraiveliin kiinni. Valitettavasti”, Kamu kommentoi. Vuosina 2002–2022 Venäjä on hyökännyt Tšetšeniaan, Georgiaan ja Ukrainaan. Nyt erityisesti Venäjän sotiminen Ukrainassa painaa mieltä. Sinikka Sokka pohtii puhelimessa tätä uudelleen nyt syksyllä 2022: ”Tahtovatko venäläiset sotaa… En usko, että mikään kansa tahtoisi koskaan sotaa.” Nyt kuitenkin Venäjällä sota saa kannatusta kansan keskuudessa – enemmän tai vähemmän, mutta toistaiseksi riittävästi. Avuksi käy Agit Propin kuuluisaksi tekemä solidaarisuuden käsitteen: Kansa voi olla ”lojaali” johtajalleen, mutta jos se on ”solidaarinen” ihmiskuntaa kohtaa, se ei halua sotia. Sota Venäjällä on ”väistöliikkeiden väistämätön seuraamus”, Sokka lisää todeten, että Venäjä ei ole purkanut menneisyytensä painolasteja vaan piilotellut niitä. ”MISSÄ ON KÖYHIEN TOIVO vuonna 2002”, kysyi Timo Forss. ”Ihmisessä tai ihmiskunnassa”, Kamu vastasi. ”Ihmisten pitäisi kunnioittaa ja arvostaa lajitovereitaan.” Sinikka Sokka vastasi: ”Solidaarisuudessa.” Nyt Sokka arvioi mikä on solidaarisuuden tila: ”Se on tärkeä arvo”, hän aloittaa. ”Mutta se pitää ymmärtää oikein. Se ei liity ideologiaan. Se ole vain työväen arvo, se on kaikkien.” Solidaarisuus tekisi nykymaailmastakin paremman. ”Solidaarisuus on yhdessä tekemistä, ja siihen kuuluu myötätuntoa ja myötäelämistä. Meidän pitää auttaa yhdessä toisiamme eteenpäin ja tukea toisiamme.” TEKSTI IIDA SIMES
• 12 • 7 / 2022 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Vaikka uskonnon vaikutus vauraissa yhteiskunnissa vähenee, ei pyhän kokemus ole kadonnut ihmisten elämistä. Pyhä peltilehmä P YHÄ NOUSEE merkityksessään arkisen todellisuuden ulkoja yläpuolelle. Se on jotain meitä itseämme suurempaa. Se, mikä koetaan pyhäksi kuitenkin vaihtelee. ”Pyhän kokemista on kovin monenlaista”, Anne Pessi aloittaa. ”On uskonnollista pyhää ja vähemmän tai ei ollenkaan uskonnollista pyhää.” Pessi on Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori ja hänen mukaansa näissä kaikissa pyhän kokemuksissa korostuu subjektiivinen kokemus. Pessin mukaan jokaisella meistä myös on jotain, joka koetaan pyhäksi. Käsitteenä pyhä on uskontoon liittyvä ja viittaa alkujaan jumalaiseen ilmiöön tai ilmestykseen. Vaikka suomalainen yhteiskunta on maallistunut, eikä uskonto enää määrää niin keskeisesti yhteiskunnan suuntaviivoja, ei tarve pyhän kokemukselle ole kadonnut minnekään. ”Kulttuurista riippumatta ihmislajilla on taipumus tähyillä rajan taakse, ajatella joidenkin asioiden olevan ylempänä, erityisen arvokkaita.” Pessi oli mukana kirjoittamassa vuonna 2018 ilmestynyttä Pyhyyden ytimessä -raporttia. Raportissa kerrotaan, että suomalaiset kokevat pyhäksi muun muassa läheiset ihmiset, rakkauden, rauhan ja luonnon. Näiden varaan monet myös rakentavat omaa maailmankuvaansa. Yksi keskeinen rakennuspalikka nykyaikaisen kuluttajakansalaisen elämässä liittyy kuitenkin kulutuspäätöksiin. Niillä rakennetaan identiteettiä ja haetaan erityisiä kokemuksia sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vaikka ajatus saattaa tuntua hieman radikaalilta, niin brändiuskollisuus voi määrittää ihmistä jopa samalla tavalla kuin mitä asema seurakunnassa on aikaisemmin tehnyt. ”Käsitys itsestämme ja käsityksemme toisista on aina arvojen, toiveiden ja pyhyyskäsitystenkin värittämää. Voisi sanoa, että jokaisella on käsitys itsestään, ja haluamme tietoisesti – varmasti myös tiedostamatta – pitää yllä tietynlaisia mielikuvia itsestämme.” Yksi ylitse muiden Jos kulutuspäätöksillä haetaan merkityksellisyyttä, niin yksi kulutustuote ylitse muiden on auto. Auto on monelle tarpeellinen liikenneväline, mutta sen hankkimiseen ja puunaamiseen uhrataan usein rahaa ja aikaa tavalla, joka ei ole selitettävissä ainoastaan tarpeella liikkua. Autoista ja autoilusta myös puhutaan tavalla, joka muistuttaa puhetta pyhästä: ajokokemusta kuvaillaan meditatiiviseksi ja auton kerrotaan olevan henkilökohtaisen hiljentymisen ja ajattelun tila, jopa retriitti. ”Mielikuvat ovat valtavan suuri osa autoteollisuutta. Millä merkillä haluan ajaa ja miksi? Tunteet ohjaavat paljon enemmän valintojamme kuin tiedostammekaan, eikä kukaan meistä ei tee pelkästään järkivalintoja. Auto on erityisen tiivistynyt kohde tällaisille ajatuksille: suurissa kaupungeissa faktisesti monelle turha, erityisen kallis, erityisen haastavasti kokonaisuudessaan kierrätetettävä, energiasyöppö, ja lisäksi vielä vahvan markkinoinnin ja ylipäätään kapitalisimin suoranainen ilmentymä.” Se, että autoon kohdistuu jopa uskonnolliseksi kuvailtavia tunteita ei ole tietenkään pelkästään sattumaa. Uskonnon tavoin mainonta pyörii mielikuvilla, kokemuksilla ja uskomuksilla, joita ei voi palauttaa tarkasti pitävään paikkansa totuuteen. Myös viittaukset uskontoon mainoksissa ovat lukuisia: siinä, missä Raamatun mukaan tähti johdatti viisaat tietäjät Jeesus-lapsen luokse, johdattelee mersun keulassa komeileva johtotähti kuskin kohti jotain suurempaa ja parempaa minää. Autojen erityisasemasta viestii myös voimakkaat reaktiot liikennehankkeisiin, joissa ei rakenneta infrastruktuuria pelkästään autoille. Panostukset joukkoliikenteeseen ja pyöräväyliin voidaan kokea jo itsessään autoilun haittaamisena. Autotiellä istuvat aktivistit puolestaan saavat niskaansa tappouhkauksia tavalla, joka voi selittyä sillä, että uhkailijat kokevat pyhäänsä häväistyn. Pessin mukaan nämä reaktiot resonoivat tutkimustulosten kanssa. ”Mitä tunteikkaammasta ja oikeaksi, suorastaan pyhäksi, koetusta asiasta on kyse, sitä helpommin jokainen meistä sortuu ylilyönteihin.” Ristiriitaa kerrakseen Pessin ja kollegoidensa tutkimuksessa luonto nousi yhdeksi merkittävimmistä suomalaisten pyhänä pitämistä asioista. Tätä on hieman vaikea yhdistää ajatukseen autosta pyhänä. Autoilu kuitenkin väistämättä tuhoaa luontoa päästöillä ja autoilun tarvitseman infrastruktuurin alta joudutaan jatkuvasti raivaamaan luontoa. Tämän ristiriidan korjaamista vaikeuttaa myös se, että yhteiskuntaa on rakennettu määrätietoisesti autoilu edellä. Työt, harrastukset ja yleensä elämä on usein järjestetty niin, että autoton ei niistä ilman huomattavaa lisävaivaa selviä. Tarve ympäristönsuojelulle ja päästöjen leikkaamiselle on kuitenkin suuri, ja yksi tehokas keino tähän olisi vähentää autoilua. Tämä ei ole osoittautunut helpoksi tehtäväksi. ”Jos jokin on meille tärkeää ja pidettyä, niin kyllä mielipiteen muuttaminen on hyvin vaikeaa. Se saattaa onnistua, jos meille paljastuu, että asia loukkaa jotain muuta arvoam me.” Ehkä vielä jonain päivänä luonnon pyhyys voittaa auton. T YRE EXTINGUISHERS -RYHMÄ on ilmoittanut tyhjentäneensä renkaita noin 7?000 katumaasturista. Maaliskuussa 2022 Isossa-Britanniassa alkanut toiminta on laajentunut Kanadaan, Yhdysvalloihin, Ruotsiin, Saksaan, Sveitsiin, Itävaltaan, Hollantiin ja Uuteen Seelantiin. Renkaiden tyhjentämisen jälkeen tuulilasinpyyhkijän alle jätetään aina viesti. ”Olemme tyhjentäneet yhden tai useamman renkaan autostasi. Olet varmasti vihainen, mutta älä ota tätä henkilökohtaisesti. Teimme tämän autosi vuoksi, emme sinun”, alkaa kuljettajalle jätetty viesti. Toiminnan taustalla on huoli ilmastokriisistä. ”Yleisellä tasolla olemme sitä mieltä, että yksityishenkilöiden ei tulisi olla toiminnan kohteita. Yksilön kuluttaminen voi kuitenkin olla niin massiivista, törkeää ja tarpeetonta, että saavutetaan piste, jossa siitä tulee kohde. Me uskomme, että bensasyöppöjen kuolemankoneiden omistajat putoavat tähän kategoriaan. Katumaasturin päästöt ovat ’luksuspäästöjä’ – täysin tarpeettomia ja maailman rikkaimpien tuottamia”, nimettömänä kommentoiva renkaantyhjentäjä perustelee toimintaa. Tyre Extinguishers on synnyttänyt raivostuneita reaktioita. Tämä raivo ei ole vierasta Suomessakaan. Vuonna 2008 Turussa tyhjennettiin katumaasturien renkaita samalla tekniikalla ja tuulilasinpyyhkijän alle jätettiin samansuuntainen viesti. Toiminnasta nousi kohu ja vandalismiin oltiin valmiita vastaamaan fyysisellä väkivallalla. Vaikuttaa siltä, että autoihin kohdistuva haitta nähdään ihmiseen kohdistuvaa väkivaltaa suurempana pahana. ”Tämä on tietenkin pelottavaa, mutta silti toimimme, koska ilmaston tuhoutuminen on vielä pelottavampaa”, renkaantyhjentäjä perustelee. Renkaita ei puhkota, vaan ne tyhjennetään. Tämäkin on kiellettyä ihan kaikissa maissa, missä toimintaa on harjoitettu. Vuonna 2009 Valtakunnansyyttäjänvirasto arvioi Turun tapauksista, että renkaiden tyhjentäminen täyttäisi ”rikoslain 35 luvun 3§:ssä säädetyn lievän vahingonteon tunnusmerkistön”. Tekijät eivät kuitenkaan jääneet kiinni, eikä tuomioita annettu. Myöskään Tyre Extinguishersin toiminnan laillisuutta ei ole vielä päästy arvioimaan tuomioistuimessa yhdessäkään maassa. ”Toistaiseksi kukaan meistä ei ole jäänyt kiinni, vaikka olemme tyhjentäneet tuhan sien autojen renkaita. Eikä kiinnijääminen meitä niin huoleta. Meitä huolettaa ilmastokatastrofi, jota kohti olemme matkalla, ellemme muuta tapojamme.” Lue koko Tyre Extinguishers -haastattelu osoitteesta häiriköt.fi Renkaat tyhjiksi myös Suomessa AUTON KERROTAAN OLEVAN HENKILÖKOHTAISEN HILJENTYMISEN JA AJATTELUN TILA, JOPA RETRIITTI.
• To im itu ks ell ist a ain eis to a. aw Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi. Sillä Sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iänkaikkisesti.
• 14 • 7 / 2022 Vaikka pyhyys näyttäytyy erilaisena eri maailmankatsomuksissa, yhtäläisyyksiäkin löytyy. TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS, MIIA VISTILÄ, MIKA PEKKOLA Perhe on pyhä ”Ajattelen, että pyhää on kahdenlaista, henkilökohtaista ja yhteiskunnallista. Ensimmäinen voi olla esimerkiksi jotain uskonnollista käsitystä pyhästä. Yhteiskunnallinen on johonkin jaettuun moraalikäsitykseen perustuva näkemys siitä, mikä on pyhää. Sellainen asia on esimerkiksi ihmisoikeudet. Uskontokuntien näkemys pyhästä on loppujen lopuksi aika jaettua. Esimerkiksi ”kultainen sääntö”, tee muille niin kuin toivot itsellesi tehtävän, löytyy jollain tapaa kaikista maailman uskonnoista. Olen kasvanut muslimina maassa, jossa kristityt ovat enemmistö. Islam ei ole koskaan ollut esillä elämässäni korostetusti, mutta jotkin asiat, kuten käsitys siveellisyydestä tai nuoren naisen asemasta, on saattanut olla erilainen kuin kristityillä. Olen nuorena ajatellut, että pyhää on mennä kunnial lisena naimisiin ja löytää hyvä mies. Totta kai kumppanin löytäminen on ihanaa, mutta se ei voi olla ainoa asia, jota ihminen tavoittelee. Olenkin iloinen, että vanhempani ovat aina kannustaneet minua. He eivät asettaneet rajoja tai edes odotuksia. Pyhä on jotain universaalia, ulottumattomissa olevaa, kaunista ja arvokasta. Toivon, että se voisi olla sellaista kaikille pyhää kokeville. Pyhää ovat myös perheen koskemattomuus ja erityisesti lasten suojeleminen kaikelta pahalta ja ikävältä. Se on elämäntehtävä ja loppujen lopuksi kaikkein tärkein asia.” Nasima Razmyar. Helsingin apulaispormestari. Entinen kansanedustaja. ”Olen aina ollut kiinnostunut uskonnoista ja suurista kysymyksistä ja etsinyt tarkoituksella itselleni uskontoa. Olen entinen kristitty, mutta zenbuddhalaisuus vastaa parhaiten sitä, miten asioista ajattelen. Pyhyyden käsite on zenbuddhalaisuudessa paradoksaalinen. Zenbuddhalaisuuden perustaja Bodhidharma sanoi kysyttäessä mikä on buddha laisuuden pyhä totuus: ”Empty. Nothing holy” eli ”Tyhjää. Ei mitään pyhää.” Silti zenbuddhalaisuudessa näkyvät vastaavat elementit, esineet ja rituaalit, kuin muissakin uskonnoissa. Erityisellä kunnioituksella kohdellaan esimerkiksi Buddha-patsaita ja sutratekstejä. Kun tutkiskelen pyhyyden käsitettä zen-kokemuksesta käsin, niin kaikkein pyhimmäksi nousevat elävät ja tuntevat olennot. Zen-harjoitusten tarkoitus on kärsimyksen vähentäminen ja myötätunnon kasvattaminen. Harjoituksen kohteena on oma mieli. Monissa harjoituksissa korostuvat arkiset asiat, niiden tekeminen keskittyen ja siten niitä kunnioittaen.” Piia Rytilä. Teologi, zen-buddhalainen. Zen ja pyhyyden paradoksi Ihmisarvo on pyhää ”Pyhyys merkitsee jonkinlaista elämää ohjaavaa voimaa. Pyhyyteen liittyy asioita, jotka ovat ajaneet minut kätilön ja ensihoitajan ammatteihin. Niissä näkee sekä elämänkaaren alkuettä loppupisteet. Ihmisarvo on pyhä asia. Jokaisella on oikeus päättää itse omasta kehostaan. Jokainen ansaitsee myös tulla hoidetuksi ja kohdelluksi hyvin tilanteestaan riippumatta.” Meri Haahtela. Kätilö, imetysohjaaja, ensihoitaja. H els in gi n ka up un ki M eri H aah tela
• 7 / 2022 • 15 Eri kielillä eri pyhä ”Olen kotoisin Irakista ja muslimi, joten pyhyydestä tulee minulle ensimmäisenä mieleen Jumala. Pyhyys merkitsee minulle myös rakkautta ja perhettä. Ne ovat elämäni keskeiset asiat, joita ilman en pysty elämään. Pyhän merkitys muuttuu, kun vaihdan kieltä. Aivoni toimivat siten, etten ajattele asioita yhdellä kielellä vaan useammalla. Mietin pyhyyttä kolmella eri kielellä, sillä minulla ei ole yhtä äidinkieltä: arabiaksi, suomeksi ja englanniksi. Arabiaksi pyhä on minulle automaattisesti Jumala ja ehkä Koraani, mikä johtuu ehkä siitä, että olen kasvanut siihen. Englanniksi ajattelen, että perhe ja rakkaus ovat pyhiä asioita. Suomeksi en ole aiemmin juurikaan puhunut pyhästä.” Duoa al-Maseudi. Asioimistulkki, muslimi. Kristillinenkin pyhä nojaa antiikin aikaan ”Olen kirkon työntekijänä etuoikeutettu, kun saan pohtia uskontoon ja pyhyyteen liittyviä asioita ammatikseni. Kun toteutan jumalanpalvelusta vaikkapa Uspenskin katedraalissa ja kuoro laulaa ”auringon noususta sen laskuun saakka olkoon Herran nimi ylistetty”, välillä unohtuu, ollaanko sitä taivaassa vai maan päällä. Ennen uskonto oli suurilta osin yhtenäiskulttuuria: kaikki annettiin valmiina. Nykyään ihminen osaa itse etsiä ja löytää pyhyyttä elämästään. Pyhyyttä voidaan kokea luonnossa, kuten Lapin vaelluksella. Kokemiselle täytyy tehdä tilaa. Jos joku sanoo, ettei oikein missään tunnu olevan pyhyyttä, vastaan, että yritähän olla varttitunti hiljaa ja kuunnella sydäntäsi. Kun jokapäiväinen tajunnanvirta pysäytetään edes hetkeksi, pyhyys on läsnäolevaa. Pyhyys tuo näkymättömän maailman koettavaksi. Se antaa elämään tarkoitusta niin, ettei aineellinen maailma ole ihmisen omistamaa, vaan saatua lahjaa ja ihmettä. Pyhyydessä ovat aina voimakkaasti läsnä antiikin ideaalit: hyvyys, kauneus, totuus ja rakkaus.” Ambrosius. (Eläkkeellä oleva) Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta, Hiippakunnan piispa v. 2002–2017. Pyhä on kielen tuolla puolen ”Pyhän kokemus on minulle omasta egosta luopumista. Silloin tavoitellaan yhteyttä ajatusten ja kielen takaiseen ulottuvuuteen, joka ei ole ihmiselle näkyvä. Viime proggiksessani, Marian tun­ nustus – Muistokirjoitus hevoselle, mietin mitä eläin voisi opettaa minulle pyhästä. Ajatus lähti siitä, kun hevoseni kuoli kirjaimellisesti syliini. Jotenkin aistin, että eläin oli ollut aistimellisuudessaan yhteydessä ulottuvuuksiin, joihin olin itse ihmisenä kykenemätön pääsemään. Ajattelen, että kun katson hevosta, katson silmiin jumaluutta, johon en pääse osalliseksi. Eläimet opettavat ihmisille paljon pyhästä. Mitä olisi päästää irti kaikesta mihin olemme ihmisinä tarrautuneet, sanoista, kielestä, ajatuksista, muistoista, velvollisuudesta täydentää jumalaa? Pyhyyteen liittyy kaksinapaisuus. Kaikki on pyhää, kun dualismi vallitsee. Kun jossain asiassa toteutuu sen kaksinapaisuus, järjestys ja kaaos tai siunaus ja turmelus ja hyväksymme sen, kaikesta tulee pyhää. Pyhä on myös väkivaltaa. Kun metsämies on osa pyhää kokonaisuutta, hän pyytää anteeksi ruuaksi tappamansa eläimet. Myös hyvän ja pahan raja hälvenee, kun kaikki on pyhää. Meissä kaikissa on sama mahdollisuus hyvyyteen mutta myös pahuuteen. Tiettyjen olosuhteiden vallitessa, tiettyjen triggereiden vallitessa käyttäydymme samalla tavoin kuin Putin tai Hitler. Sitä ihmiskunta harvemmin muistaa. Pyhyys on herkistymistä sille, ettei tiedä mitään. Esimerkiksi eläimen todellisuudesta. Siten se on myös omien mittasuhteiden tunnustamista.” Hanna Kirjavainen. Teatteriohjaaja. Te ller vo Sy rjä kar i M ag nu s Sa ve liev ”Pyhyydestä tulee mieleen kahdenlaisia asioita. Ensinnäkin sellaisia, mitä uskonnolliset yhteisöt pitävät pyhinä. Toisaalta pyhät asiat eivät välttämättä liity uskontoihin. Ne voivat olla hienoja ja tärkeitä asioita, kuten luonto. ’Lähes pyhiä’ ovat ihmisten saavutukset tieteen ja taiteen aloilla. Uskontojen uhrien tuen näkökulmasta on ongelmallista, että uskonnot voivat perustella monenlaista toimintaa vedoten pyhyyteen. Tästä voi syntyä monimutkaisia oikeuksien välisiä ristiriitoja. Esimerkiksi aborttia voidaan vastustaa perustelemalla elämän pyhyyttä, mutta aborttien kieltäminen johtaa monimutkaisiin ongelmiin. Toisena esimerkkinä Jehovan todistajat pitävät verta pyhänä ja siksi sitä ei heidän tulkintansa mukaan voi käyttää lääketieteellisessä hoidossa. Tämä johtaa julmuuksiin, kun esimerkiksi synnyttäviä äitejä kuolee tilanteissa, joissa heidän on hyvin vaikea ottaa vastaan verensiirtoja. Myös monenlaista syrjintää perustellaan pyhillä kirjoituksilla. Tällainen syrjintä on julmaa ja sillä voi olla vakavia seurauksia ihmisten terveydelle ja hyvinvoinnille. Pyhien kirjoitusten sijaan soisin, että erilaisia moraalisia valintoja perusteltaisiin mieluummin järjellä. Sen sijaan, että kysytään millaista moraalista ohjausta pyhät kirjoitukset tarjoavat erilaisiin tilanteisiin, tulisi kysyä: ’miten julmuutta voidaan välttää?’ ja ’miten osoitamme parhaiten myötätuntoa heikossa asemassa olevia kohtaan?’” Joni Valkila. Uskontojen uhrien Tuki UUT ry:n toiminnanjohtaja. Entinen Jehovan todistaja. Pyhällä voi tehdä myös pahaa Ilk ka Vu or in en
• 16 • 7 / 2022 Pyhyys on universaali mysteeri Pyhä tuo turvaa ”Pyhän kokemisen kaipuu on ikiaikaista, jopa primitiivistä meissä ihmisissä. Pyhä on jotakin, joka tekee ihmisestä ennen kaikkea olemisestaan tietoisen ja lopulta itsetietoisen olennon. Tätä piirrettä ihmisessä kuvataan Raamatussa sanomalla, että ihminen on ’ Jumalan kuva’”. Papiksi opiskellessani ja valmistuessani 80-luvulla kuvittelin, että ”pyhyydelle” ja ”Jumalalle” on olemassa jotkin valmiit sisällöt ja määritelmät. Olen saanut kokea, että tämä olikin vain pintaa. Isoin juttu minulle on ollut sen ymmärtäminen, että Jumala ei ole mikään oppi eikä Hän ole missään paikassa. Hän on kaiken niin sanotun neliulotteisen olemisen, kolmiulotteisuuden ja ajan, ulkopuolella. Onko Jumala ja pyhä niin sanottu viides tai jopa kuudes ulottuvuus ihmisen näkökulmasta katsottuna? Tällaisia pohdintoja olen mielessäni käynyt. Ehkä saamme niihin vastauksen, kun kerran siirrymme tämän elämän jälkeen Jumalan valomaailmaan. Sen välähdyksiä tässä neli vvulotteisessa maailmassa ovat juuri pyhyyden kokemukset. Ikävä kyllä pyhä nykyään usein kaupallistetaan ja tuotteistetaan tai sitten se institutionalisoidaan. Se voidaan määritellä esimerkiksi jonkin kirkkokunnan tai uskonnollisen perinteen omaisuudeksi. Kuitenkin pyhä on universaalia ja kosmista sekä yleisinhimillistä – absoluuttista ja ehdottoman rajatonta! Ihmisen elämä on pyhä ja pyhää – kaikkien ihmisten! Pyhän kokeminen vaatii nöyryyttä, jolloin ihminen on ainoastaan vastaanottavana osapuolena ilman omia vaatimuksia tai suorituksia. Pyhässä on kyse salaisuudesta, joka voi olla yhtä aikaa sekä pelottava että puoleensavetävä. Pyhän kokemus jättää pysyvän jäljen ja loputtoman sielullisen ja hengellisen janon. Kohdallani Jumala-kokemus eli pyhän kokemus on muuttanut luonnettaan. Jumala ei asu enää fyysisessä rakennuksessa. Jumalan kohtaamispäiväkään ei ole enää sapatti eikä edes sunnuntai. Hän on nykyään kohdattavissa 24/7 eli joka ikisessä hetkessä. Jumala on siellä missä ihminenkin. Hän kyllä löytää meistä jokaisen – enemmin tai myöhemmin. Se on sitä ihanan turvallista ’kosmista elämän kuurupiiloa’. Ihmiset ovat Jumalan Pyhän Hengen temppeleitä, mitä käsitettä Raamatussakin käytetään. Siksi ihmisen elämä on aina pyhää, kuten Elämä itsessäänkin on jo pyhää.” Harri Henttinen, ”KirkkoHarri”. Kirkkoherra. ”Pyhyys on turvapaikka. Pyhyys tarkoittaa, että on jotain johon tukeutua. Hyvyys tulee esiin rakastamalla. Jos elämä ei suostu näyttämään kuin surulliset kasvot, voi tukeutua ikuiseen totuuteen. Jos keho on heikko, voi vahvistaa omaa sielua. Jumalaa voi aina palvella. Sen ei tarvitse olla suurta. Bhagavad Gitan mukaan Jumalalle voi tarjota kukan, lehden, veden tai hedelmän, ja senkin pitäisi riittää.” Heli Kangas. Hindu. Pyhyys on jaettua, vaikkei siihen uskoisi ”Ihmisillä on kyky hallinnoida itseään itsensä ulkopuolisten entiteettien kautta. Esimerkiksi voimme yhdessä päättää, että jokin paikka on pyhä. Yhdelläkään yksilöllä ei ole valtaa murskata päätöstä. Sama pätee joihinkin muihinkin entiteetteihin. Sellaisia ovat esimerkiksi raha ja jossain määrin myös Jumala. Kukaan ei voi päättää, etteikö sitä olisi olemassa. Voi toki yrittää, mutta sen valta elämään jatkuu silti. Vaikka ihminen olisi ateisti ja päättäisi, ettei usko jumalaan tai että muille pyhä asia ei ole pyhä, ei pyhyys katoa. Silloin ihminen ottaa vain eron asiasta ja toteaa, ettei se ole häntä varten. Asialla on edelleen valtaa elämässä ja se voi tehdä päätöksiä ihmisen puolesta. Kristillisessä perinteessä puhutaan usein jumalanpelosta. Joku asia on toisaalta näkymätön, mutta voi silti ajaa ihmisen ylitse. Tunne pyhyydestä ei ole vain ruusuinen. Se on tunne itseä suuremman asian edessä olemisesta, pienuudesta ja haavoittuvaisuudesta. Sellaiset kokemukset ovat monille ihmisille pyhiä, sillä ne palauttavat pois itsekeskeisyydestä yhteyteen todellisuuden kanssa. Itselleni pyhän kokemus on tienviitta. Minulle pyhyys on signaali siitä, että olen yhteydessä itseni ulkopuoliseen todellisuuteen. Pyhyyden puute on signaali siitä, että olen uppoamassa itseeni: en ole enää yhteydessä ihmisiin ja luontoon, vaan elän pääni sisällä.” Aura Raulo. Ekologi ja evoluutiobiologi. Kuvataiteilija. Körtti. HEY FORTUM, D E S T R O Y I N G E C O S O C I A L VA L U E I S B A D B U S I N E S S . WE FUCKING TOLD YOU SO. S H O R T M O V I E P R E M I E R E T U E S D AY 3 . 8 . 2 2 2 A T 2 : 3 . S E C R E T L O C A T I O N : A R R I V E A T K O M P A S S I , R A I L W A Y S T A T I O N M E T R O . S P E A K E R S , P E R F O R M E R S , D J . T I C K E T S : C O M E O V E R O R V I S I T W E F U C K I N G T O L D Y O U S O . O R G # E N V I R O N M E N T A L J U S T I C E # R E C O R D L O S S E S # R E D E F I N E V A L U E
• 7 / 2022 • 17 TEHDAS TEATTERI KALLO COLLECTIVE THE GYNECOLOGIST ESITYKSET 4. 5.11.2022 NUUTTI VAPAAVUORI ANTTI HAIKKALA TANJALOTTA RÄIKKÄ PERTTU SINERVO ESITYKSET 27. 29.10.2022 www.teatteritelakka.fi Tullikamarin aukio 3 33100 Tampere tikee.fi/teaaeritelakka
• 18 • 7 / 2022 ”K ATSO KUINKA kaunis äitini on! Kuinka vanha luulet hänen olevan?” kyselee pieni, eläväinen poika Ciya punoen värikkäitä rannekoruja pienen sängyn reunalla suuren huoneen nurkassa. ”Olen 28-vuotias, mutta kokenut paljon”, sanoo Zeynep. Hän on kotoisin Pohjois-Kurdistanista, Gewerista. Kaataen çayta höyryävästä hopeateekannusta hän kertoo tarinaansa: ”Olin viidentoista joutuessani naimisiin itseäni 20 vuotta vanhemman miehen kanssa. Hän piti minua taloon lukittuna taloudenhoitajana.” Zeynep asettelee makeiskulhoa sinipunaisen maton päälle. ”En edes tiennyt, miten vauvat syntyvät, kun eräänä päivänä tajusin olevani raskaana. Ciyan syntyessä minulla ei ollut mitään – ei vaatteita kummallekaan eikä ymmärrystä vauvan hoidosta. Osasin Naisten kylä Rojavan kurdialueella rakennetaan patriarkaatista vapaata yhteisöä naisten voimin. Vaikka Turkin armeijan ja islamistien muodostama uhka on jatkuvasti läsnä, niin elämä Jinwarin ekokylässä on vapaata. TEKSTI ALESSIA MANZI & GIACOMO SINI SUOMENNOS SINI NUMMINEN KUVAT GIACOMO SINI & GUNDÊ JINWAR vain lyödä häntä, aivan kuten mieheni löi minua. Olin itsekin vain lapsi.” Suru häivähtää Zeynepin kasvoilla. ”Paetessamme Maxumuriin eteläiseen Kurdistaniin, halusin tappaa itseni. Olin antamassa poikani adop tioon, mutta ystävieni tuen asioista jäin harkitsemaan asiaa”, Zeynep muistelee katsahtaen hellästi poikaansa. ”Miten olisin voinut jättää osan sydämestäni?” Tilaa löytää itsensä uudelleen Zeynep kuuli Koillis-Syyriassa sijaitsevasta Jinwarista, rakenteilla olevasta naisten ja lasten ekokylästä, jossa elämä oli vapaata. Jinwar on kurmanzia ja tarkoittaa naisten maata. Sen inspiraation lähteenä on ollut patriarkaatista vapaata yhteiskuntaa kannattavan kurdijohtaja Abdullah Ocalanin teoretisoima tiede naisista, jineologia. ”Olen täällä löytänyt itseni uudestaan. En enää näe itseäni vain minua alistavan miehen silmin. Pärjään itse ja olen löytänyt kiinnostuksen kohteita, kuten puutarhanhoidon ja ompelun”, Zeynap kertoo. ”En halua täältä pois koskaan. Jokainen nainen ansaitsee toisen mahdollisuuden onnellisuuteen.” Jinwarissa, Al-Hasakahin kantonin koillisosassa raskaiden aseiden jyly rikkoo tähtitaivaisen yön hiljaisuuden. Vain muutaman kilometrin päässä turkkilaismielisten joukkojen valtaamilla syyrialaisalueilla, presidentti Erdo?anin armeija kohdistaa päivittäisiä hyökkäyksiä Tel Tamrin kaupunkiin ja kansainvälistä M4valta tietä myötäilevän Kahabour-joen alueen kyliin. Naiset osana vallankumoustaistelua ”Naisten osallistuminen puolustamiseen miesten rinnalla oli patriarkaalisessa yhteiskunnassa alun perin tehty vaikeaksi”, selittää Zilan Tel Tamr, Tel Tamr sotilaskunnan komentaja Naisten Puolustusjoukoista, joka on osa Syyrian demokraattisia joukkoja (Syrian Democratic Forces). ”Yhteisö kuitenkin lopulta hyväksyi naisten osallistumisen, ja nykyään olemme tärkeä osa taistelua valloitusta vastaan”, komentaja jatkaa. ”Koillis-Syyriassa naiset ovat aktiivisia toimijoita läpi yhteiskunnan, eivät vain armeijassa. Naiset taistelevat tasaarvon puolesta ollen osa laajaa vallankumousprosessia”, Zilan huomauttaa. Tel Tamrin alueella asuu syyrialaisia Kaksi nuorta naista osallistui teatteriesitykseen Jinwarissa Jineolojî akatemian järjestämän Jinên Ciwan -leirin aikana.
• 7 / 2022 • 19 ja assyrialaisia, kristittyjä, kurdeja ja arabeja, joita Isis teloitti joukoittain vuoden 2015 etenemissodassa. Etulinja on vain muutaman kilometrin päässä kaupungin kupeessa kohoavalta kukkulalta. Kukkulan juurella asuintalojen keskellä seisoo kirkko. ”Ennen alueella oli yli kolmenkymmentä kirkkoa. Nyt ne ovat tuhottuja, vaurioituneita tai vaarallisen taipaleen takana. Vain tämä vanhin on suhteellisen turvallinen, ja tänne assyrialaiset kokoontuvat juhlaan”, sanoo Nabil Warda, Assyrians Ghabour Guardsin, assyrialaisen sotilasyhteenliittymän puhemies. ”Olemme tarjonneet suojaa viidellekymmenelle Turkin hyökkäyksiä paenneelle perheelle, ja olemme valmiita suojelemaan alueen yhteisöjä viimeiseen verenpisaraan”, Warda vannoo. Uusi vapaampi yhteiskunta Päivän laskiessa viileä henkäys pyyhkii Jamwarin vehnäpeltoja. Nainen huutelee värikkäiden kankaanpalojen ja ompelukoneiden sekamelskaan hukkuvan talon edustalla. ”Varovasti nyt polkimen kanssa! Juuri noin, hyvä tyttö!”. ”Maaliskuun 8. päivänä 2017 laskimme kylämme perustuskiven. Seuraavana vuonna marraskuun 25. päivänä, kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamisen päivänä Jinwar avautui”, kertoo nuori kyläläinen, Amara. ”Talot on rakennettu savesta perinteisin menetelmin. Ne ovat viileitä kesällä ja lämpimiä talvella. Kolmekymmentä taloa rakennettiin läheisten kylien asukkaiden avulla. Olimme selittäneet heille tarkoitusperiämme.” ”Naiset olivat tärkeä osa vallankumousta kymmenen vuotta sitten. Siitä lähtien Lähi-Idän näillä alueilla monet naiset eivät enää ole totelleet isiensä tai setiensä käskyjä, vaan he eroavat ja opiskelevat.” Mala Jîne – naisten talot – on tarkoitettu avoimelle keskustelulle tasaarvoasioiden ratkaisemiseksi. Kylä on lähestulkoon omavarainen oliivija aprikoosipuineen. ”Olemme perustaneet maatalousosuuskunnan, joka tarjoaa työtä myös kylän ulkopuolisille. Huomenna leivotaan leipää”, kertoo asuintaloilta kouluun, maatilalle ja luonnonlääkeklinikalle johtavalla keskustiellä kulkeva Amara. Pölyn keskellä kolme nuorta poikaa ajelee kullanväriseksi maalatulla polkupyörällään iloisesti hälisten. ”Lähdin Afrinista Shahbaan liittyäkseni vapautusrintamaan”, muistelee puutarhassaan istuva Jîyan. ”Saavuin Qamishlonin Mala Jiniin, jossa osallistuin akatemian kursseille, ja päätin tulla Jinwariin odottamaan veljeltäni asiakirjoja, joiden turvin olisin päässyt Saksaan. En ollut tottunut elämään maaseutukylässä.” Jîyan hoiteli kukkatarhaa ja sai vastuulleen kylän kaupankin, kunnes tuli pidätetyksi Irakin rajalla. ”Olin matkalla jineologiseen kokoukseen Euroopassa. Minut vapautettiin vasta hiljattain”, hän kertoo. ”Enää en halua Saksaan, en voi kuvitella jättäväni Jinwaria.” Naisten kaupungista malli maailmalle Rakennuksesta, jossa teatteripaja harjoittelee näytelmää naisten oikeuksisDemhat Brusk ja Zilan Tel Tamr, Tel Tamrin sotilaskunnan apulaiskomentajat. Tel Tamr on kylä, joka sijaitsee Khabour joen äärellä Koillis-Syyriassa, aivan eturintamassa Turkin armeijaan ja Ankaran liittolaisjoukkoihin nähden. Yade, Jinwarin kylän asukas, kastelee puutarhaansa kotinsa edustalla. ta, raikaa kuuluva ääni. ”Vapaus kuuluu naisille, mutta toisissa perheissä se ei toteudu! Liittoutuneina naiset ovat miehiä vahvempia”, lausuu nuori tyttö Isisin ja Turkin vastaisissa taisteluissa menehtyneiden naistaistelijoiden kasvokuvilla päällystetyn seinän edessä. ”Perheessäni Aleppossa olin veljieni kanssa tasa-arvoinen. Kahdeksantoistavuotiaana kaikki muuttui joutuessani naimisiin serkkuni kanssa”, muistelee Rojida*, 32, asettaessaan turkkilaisen kahvikannutarjottimen kotinsa lattiasohvien väliin. ”Avioituminen on jonkinlainen velvollisuus, mutta mieheni perheen kodissa menetin vapauteni. Tein taloustöitä enkä saanut puhua”, Rojida kertoo kahvikupillisen äärellä. ”Halusin karata, mutta tyttäreni Shlerin* synnyttyä jäin, haluten kuitenkin eroa. Mieheni ei eroa halunnut, ja lopulta karkasimme ja löysimme paikan turvatalossa, josta päädyimme Jinwariin”, nuori nainen kertoo. ”Shlerin kanssa osallistumme englannin opetukseen. Täällä kaikki on hyvin.” On illallisaika. Kaksi tyttöä levittää pöytäliinaa pienen huoneen keskelle ja kantavat sille viinilehtikääryleillä, dolmalla, täytettyjä astioita. ”Jinwarissa elämme kurdien, arabien ja jesidinaisten kanssa. Kurdinaiset, jotka ymmärtävät kanssasisariensa sorron, kamppailevat maailman kaikkien naisten vapauden puolesta. Toivomme, että Jinwar toimii esimerkkinä myös muille naisten väkivallasta vapauttamisen puolesta taisteleville”, Amara lisää. ”Olen vallankumouksellinen. Olen opiskellut sosiologiaa koko sen ajan, kun kurdien vapautusliike on taistellut vapaan elämän puolesta. Olen syntyisin Lähi-Idästä ja ymmärrän sen ongelmat”, kertoo Rojida koiranpentu Lucyn vierellä. ”Jatkamme täällä kurdien viisikymmenvuotista kamppailua vapauden puolesta. Jos naisten kaupungin malli voi levitä Jinwarista jokaiseen paikkaan, patriarkaatti murretaan ja maailmasta voi tulla rauhan ja sisaruuden tyyssija.” *Haastateltujen nimet on muutettu.
• Hirvimetsä Tragikoominen erätarina sukupolvien törmäämisestä ja maskuliinisuuden perinnöstä Ensi-ilta 3.9. www.jurkka.? www.manillantehdas.fi TEHDAS TEATTERI Tehdas teatteri on villi ja vapaa ammattiteatteri ja yksi suomalaisen uuden nukketeatterin päänäyttämöistä. www.tehdasteatteri.fi Aurinkobaletti on nykytanssiryhmä ja tanssiteatteri, jonka ohjelmisto tarjoaa esityksiä niin aikuisille kuin lapsillekin. www.aurinkobaletti.fi Henkinen lentoyhtiö, monialainen esittävän taiteen ryhmä toimii vierailijana ja yhteistyötahona. www.grusgrus.fi Nukketeatteritaitelijaverkosto tuottaa kansainvälisen nukketeatterifestivaali TIP-Festin Manillaan 2.–6.11.2022. Festivaalin teemana on New Beginnings, uudet alut. www.auraofipuppets.com/tip-fest-2022/ Uusia avauksia, yllättäviä yhdistelmiä, vastavuoroisuutta ja vuoropuhelua, kuvataidetta ja esittävän taiteen koko kirjo. www.manillantehdas.fi/manifesti YLLÄTTÄVÄ KULTTUURIKEIDAS AURAJOEN RANNALLA AURINKOBALETTI GRUS GRUS TEATTERI AURA OF PUPPETS TEHDASFESTIVAALI MANIFESTI 7. – 18.9. Marianna Henriksson, Anna Mustonen: Eros 06.10.–13.10. Taavitsainen, Karp, Gautadóttir: I´m the Monster 01.09.–14.09. Maija Hirvanen: Mesh 14.09.–15.09. Akim Bakhtaoui: Humanculus 13.10.–30.10. Lehtovaara, Ahtila, Hietanen: Nimeämätön luonto | Osat I–III 30.10.–13.11. Tuomas Laitinen: Yleisöruumis 10.11.–13.11. Pauliina Feodoroff: Matriarkaatti 1.12.–13.12. www.zodiak.? Syksy | Autumn 2022 Marianna Henriksson, Anna Mustonen: Eros 06.10.–13.10. Taavitsainen, Karp, Gautadóttir: I´m the Monster 01.09.–14.09. Maija Hirvanen: Mesh 14.09.–15.09. Akim Bakhtaoui: Humanculus 13.10.–30.10. Lehtovaara, Ahtila, Hietanen: Nimeämätön luonto | Osat I–III 30.10.–13.11. Tuomas Laitinen: Yleisöruumis 10.11.–13.11. Pauliina Feodoroff: Matriarkaatti 1.12.–13.12. www.zodiak.? Syksy | Autumn 2022
• Esitykset 2.9.–30.9.2022 Lahti www.teatterivanhajuko.fi Ensi-ilta 1.11.2022 Pieni näyttämö ÄLÄ JÄÄ YKSIN. Teatterija mediatyöntekijöiden liitto on Suomen suurin taideja kulttuurialojen ammattiliitto. www.teme.fi LIPUT Suurtuotantomme The Addams Family on huumorin täyteinen komediamusikaali erilaisuudesta ja rakkaudesta. Tervetuloa selkäpiitä hellivään seuraamme juuri sellaisena kuin olet! kotkanteatteri.fi ENSI-ILTA LAUANTAINA 10.9. SUURI KOMEDIAMUSIKAALI THE ADDAMS FAMILY A NEW MUSICAL Book by MARSHALL BRICKMAN and RICK ELICE Music and Lyrics by ANDREW LIPPA Based on Characters Created by Charles Addams Originally produced on Broadway by Stuart Oken, Roy Furman, Michael Leavitt, Five Cent Productions, Stephen Schuler, Decca Theatricals, Scott M. Delman, Stuart Ditsky, Terry Allen Kramer, Stephanie P. McClelland, James L. Nederlander, Eva Price, Jam Theatricals/Mary LuRoffe, Pittsburgh CLO/Gutterman-Swinsky, Vivek Tiwary/Gary Kaplan, The Weinstein Company/Clarence, LLC, Adam Zotovich/Tribe Theatricals By Special Arrangement with Elephant Eye Theatrical OHJAUS KATJA KROHN KAPELLIMESTARI ILJA KASKIMAA KÄSIKIRJOITUS MARSHALL BRICKMAN & RICK ELICE MUSIIKKI ANDREW LIPPA
• 22 • 7 / 2022 Sateenkaaren päässä on Jeesus Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksien loukkaamiselle on haettu oikeutusta Raamatusta. Pitäisikö teoksesta kuitenkin nostaa esiin rakkauden ja hyväksymisen sanoma kieltojen ja tuomitsemisen sijaan? ”R A AMATULLA ja kol mella siitä vaikuttuneella uskonnolla on merkittävä rooli nykymaailmassa. Raamattu on todella syvällä aikamme ja maailmamme juurissa, ja oman kulttuurimmekin ymmärtäminen edellyttää tämän hahmottamista”, toteaa sukupuolta ja seksuaalisuutta Vanhassa testamentissa tutkiva teologian väitöskirjatutkija Heli Yli-Räisänen. ”Menneisyyden hahmottaminen on tärkeää, jotta voi ymmärtää mitä tuleva saattaisi olla.” Yksi erityisen katkera ja uskonnosta vauhtia saava väännön kohde on ollut keskustelu seksuaalija sukupuolivähemmistöjen asemasta ja oikeuksista. Siinä, missä yhdet vetoavat käsitykseensä pyhästä heteronormatiivisuudesta, ovat tasa-arvo ja yhtäläiset oikeudet toisille pyhää tai ainakin siihen rinnastettava. Voiko yhden pyhä olla pois toiselta? Kiellettiinkö homous vai raiskaaminen? Yli-Räisäsen mukaan yksi Raamatun tulkintaan ja siteeraamiseen liittyvä ongelma on se, että haetaan vastauksia asioihin, joita ei tekstien kirjoitushetkellä välttämättä edes tunnettu. Tai ne tunnettiin tyystin erilaisina kuin miten me ne ymmärrämme. ”Esimerkiksi homoseksuaalisuus ilmiönä on tietenkin ollut olemassa, mutta se miten me sen ymmärrämme on vieras Raamatulle. Siinä maailmassa, missä ne tekstit ovat syntyneet avioliitto on ollut todella tärkeä sosioekonominen liitto ja perheet ovat turvanneet oman toimeentulonsa sen kautta – eli vanhemmat ovat päättäneet lastensa avioliitoista. Kun tämä on ollut yhteiskunnan perusyksikkö, ei ole ollut edes tarvetta niin sanotuille viralliselle suhteelle ilman tavoitetta tehdä lapsia”, Yli-Räisänen toteaa. Nykysuomalaisen käsitys avioliitosta vaikuttaisi Raamatun henkilöille vieraalta konseptilta vaikka me emme moista huomaakaan. ”Raamatun maailmassa esimerkiksi miesten välisellä avioliitolla ei olisi ollut funktiota. Avioliitto romanttisen rakkauden kohteen kanssa ei ollut oleellista.” Homoseksin kieltämisessä Raama­ tussa on Yli-Räisäsen mukaan kyse eri asiasta kuin miten se usein halutaan ymmärtää. Raamatussa ei viitata nyky aikaiseen käsitykseen tasa-arvoisesta homoseksuaalisuudesta. ”Raamatun, muinaisen Lähi-idän maailmassa sukupuolirooleilla oli merkittävä painoarvo ja mies oli hierar kias sa naisen yläpuolella. Penetroiminen oli miehisen ylivallan osoittamista: jos mies penetroi toista miestä, hän asetti tämän naisen asemaan, alemmaksi hierarkiassa. Siksi sellaiset kohdat Raamatussa, jossa kielletään makaamasta toisen miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, viittaavat ennemminkin kieltoon raiskata toinen mies, viedä mieskunnia alentamalla mies naisen asemaan. Naisten raiskaamisen kielto ei sitten ollu yhtään niin selvä”, Yli-Räisänen kertoo. Kiellettyjen asioiden listan laatiminenkin näyttää usein valikoivalta tavalla, joka ei ole selitettävissä aukottomasti. Samalla kun homouden kauhistusta perustellaan Raamatulla, ei katka rapuja syöville tai sekoitekankaisiin vaatteisiin pukeutuville vaadita kivitystuomiota. Eikä useinkaan esitetä, että jonkun tulisi ottaa menehtyneen veljensä vaimo omakseen. Harvat kristityt yleensäkään puhuvat sen puolesta, että miehellä saisi olla monta vaimoa. Yli-Räisänen huomauttaa, että Uudessa testamentissa Paavali kumosi TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA
• joitain Vanhassa testamentissa esitettyjä kieltoja, mutta on siellä myös paljon kieltoja, joita hän ei kumonnut ja jotka kuitenkin koetaan nykyään sallituiksi kristityssä maailmassa. Tulkinnat muuttuvat maailman muuttuessa Eksegetiikka on teologian osa-alue, joka tutkii ja tulkitsee uskontojen pyhiä kirjoituksia kriittisesti. Jotkut paheksuvat tätä, mutta on hyvä pitää mielessä, että tulkintoja noista teksteistä on tehty ihan ensimetreistä lähtien ja löydettyjä ajatuksia on sovitettu kulloisiinkiin tapoihin hahmottaa maailma. Väitöskirjatutkija Moona Kinnunen on tarkastellut Jeesuksen hahmoa queer-tutkimuksen kautta. Queer-tutkimuksessa tarkastellaan muun muassa sukupuolittuneita rooleja yhteiskunnassa ja haastetaan heteronormatiivinen tapa hahmottaa maailmaa. Vaikka queer-teoria on merkittävästi Raamatun tekstejä nuorempi ajatus, voi teoria auttaa meitä ymmärtämään sen hahmoja ja sitä, mitä merkityksiä heidän teoillaan on. Me olemme kuitenkin aikamme tuotteita ja joka tapauksessa tulkitsemme lukemaamme omassa ajassamme ja omista lähtökohdistamme. ”Näissä teksteissä esiintyvä Jeesus on todella queer. Hän ei ollut joko–tai, vaan sekä–että niin monissa asioissa. Jeesus oli sekä ihminen että jumala ja niin outo sekä queer, että siinä on esikuva kaikille.” Jeesuksen sukupuoli-identiteetin määritteleminen ei kuitenkaan ole Kinnusen mukaan mielekästä, sillä kenelläkään ulkopuolisella ei pitäisi sellaista valtaa toisten yli olla. ”Queer-tutkimus on valtavan mielenkiintoinen työkalu tutkia Raamattua, sillä sen avulla voidaan tutkia täysin uusia kysymyksiä vanhoista teksteistä. Onnistuessaan se synnyttää enemmän uusia kysymyksiä kuin antaa vastauksia ja eroaa näin myös perinteisemmästä tutkimuksesta. Mitä enemmän Jeesuksen sukupuoli tai sukupuolettomuus herättää kysymyksiä, sitä paremmin olen työni tehnyt”, Kinnunen jatkaa. Vastaansanomatonta on kuitenkin se, että Jeesus rikkoi toiminnallaan ajalleen tyypillisiä miehen malleja ja tätä käytöstä on perusteltua tarkastella niillä työkaluilla, joilla tarkastelemme myös aikalaisiamme. Queer viittaa siis kaikenlaiseen binääriyden ulkopuolella olevaan, eikä se automaattisesti viittaa seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoliidentiteettiin. Kinnunen huomauttaa, että mikäli yleensäkään miettii Jeesuksen perimmäistä erikoisuutta, niin sukupuoli tai sen ilmentymät ovat häviävän pieni tekijä kokonaisuuteen suhteutettuna. Silti ajatus queer-teologiasta herättää tunteikasta vastustusta. Eräs teologian tohtori kuvasi kirjoituksessaan Kinnusen ajatuksia ”omien seksuaaliradikaalien ahdistusten, patologioiden, toiveiden, halujen ja ideologioiden epähistorialliseksi” lukemiseksi Raamattuun. ”Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451 vahvistettiin, että Jeesus oli sataprosenttisesti ihminen ja sataprosenttisesti jumala. Se jos mikä on queer. Ei tämä ole mikään meidän keksintö, vaan dogmi, josta on mustaa valkoisella”, Kinnunen kuittaa. Yli-Räisänen huomauttaa, että queer-luenta mahdollistaa dikotomioista yli pääsemisen. Dikotomialla tarkoitetaan ajatusta, jossa kahdesta vaihtoehdosta vain toinen voi olla oikea ja sulkee itsessään toisen vaihtoehdon pois. Dikotominen tapa tarkastella maailmaa tekee esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden hahmottamisesta mahdotonta. ”Queer-katseessa dikotomia menee pois, yksi valinta ei sulje toista pois. Jos tekstistä löytyy yksi piirre Jeesukselle, niin se ei sulje toista piirrettä pois. Nykyisyydessä on kategorioita, joita ei aiemmin ole ollut ja historiallinen Jeesus ei oikein mene mihinkään niistä kategorioista täysin, mutta voi mennä hieman niihin kaikkiin”, YliRäisänen selittää. ”Queer-ajatuksen mukaan muun muassa sukupuolen ei tarvitse olla pysyvä tila ja se voi vaihtua. Ja Jeesus totisesti ylittää tekstissä mahdottomanakin pidettäviä rajoja, kuten elämän ja kuoleman rajoja. Se on aika queeriä.” Kinnunen puolestaan muistuttaa, että kertomusten mukaan Jeesus myös ilmestyi eri näköisenä eri ihmisille. ”Esimerkiksi varhaiskristillisessä Johanneksen teoissa kaksi opetuslasta näkee hänet samaan aikaan kumpikin eri ikäisenä. Jeesuksen hahmo on muuttuva, se elää ja se voi olla samaan aikaan käydä läpi eri elämän vaiheita. Kuoleman jälkeen ja kuolleista noustuaan hän on taas jotain muuta. Hänen hahmossaan on queerin soljuvat ja fluidit ominaisuudet ja tapahtuu transformaatio.” Vallan kritiikistä vallan välineeksi Ollakseen niinkin monitulkintainen lähde, Raamatusta johdetaan yllättävän yksiselittisiä ohjeita ja sääntöjä. Samalla, kun monet taittavat peistä siitä, mikä on juuri se oikea tapa ymmärtää Raamatun sanoja, Kinnusen ja YliRäisäsen mielestä olennaisempaa on pitää mielessä sanoma rakkaudesta ja hyväksynnästä. Hyvä olisi myös muistaa, että Jeesus oli radikaali aktivisti, joka rikkoi rajoja ja haastoi vanhoja käsityksiä. Vallan kritiikki on kuitenkin vähitellen muuttunut vallan välineeksi. Voikin kysyä, tekisikö Jeesuksen radikaalille haastajuudelle enemmän kunniaa seurata sitä kapinallista henkeä kuin tarrautua loputtomasti yksityiskohtiin. ”Monet luulevat ja uskovat tietävänsä, mitä niissä teksteissä tarkoitetaan, mutta ei se niin toimi. Jos siellä on vaikka kokoelma sääntöjä, emme me tiedä, miten niihin on oikeasti suhtauduttu ja miten niitä on noudatettu. Siellä on niin paljon kysymysmerkkejä”, Kinnunen toteaa. Vaikka epävarmuus on epämukavaa, on meidän Yli-Räisäsen mukaan vaan pakko hyväksyä, että lopulta kaikki on tulkintaa. ”Tähän liittyvän totuuden äärelle emme pääse ennen kuin joku keksii aikakoneen.” Uudistunut Rosebud Citycenter Makkaratalossa * Tiedekulma Yliopistolla * Mariankadun korttelikauppa * Kuopion Rosebud Kauppahallissa Ole realisti, vaadi mahdottomia. Viimeiset vuodet olemme joutuneet elämään kahden hullun, valehtelevan suurvalta johtajan vainoharhaisessa vaihtoehtotodellisuudessa. Valheiden ja propagandan ulostus on johtanut kauheaan tilanteeseen, suurvallan täysi voimaiseen mielipuoliseen hyökkäyssotaan Euroopassa. On viimeinen aika havahtua vapaan, kriittisen ja tutkivan journalismin puolesta. On viimeinen aika havahtua puolustamaan perusteltua painettua sanaa, faktapohjaista kriittistä tietokirjallisuutta ja avarakatseista kauneutta tavoittelevaa fiktiota. Kaiken internetin tarjoaman minä-höpötyksen ja pseudo tiedon yli. Siksi meillä on Rosebud, siksi meillä on Sivullinen. Hyvin suuren valikoiman kirjakauppa täynnä tietoa ja kaunoa. Luke Hardingista Anne Applebaumiin, Jared Diamondiin ja Naomi Kleiniin. Svetlana Aleksijevitsista Andrei Kurkoviin, Tolstoihin, Dostojevskiin ja Camusiin. Käy taisteluun vapaan maailman puolesta. Kulje kirjojen maailmaan, ympäristöön, jossa sana, kynä ja paperi muuttuvat aseiksi. Kaisaniemenkatu 5 Kaisa-talo Helsinki
• 24 • 7 / 2022
• 7 / 2022 • 25 Rokkari ei tingi vapaudesta Muska Babitzinille arkipäiväistä pyhyyttä edustavat yksityisyys ja rauha. ”V APAUS merkitsee minulle aivan kaikkea. Onneksi koko elämäni on ollut sellaista, että olen saanut mennä, tulla, tehdä ja nauttia”, sanoo Marija ”Muska” Babitzin. Rock’n’roll alkoi tehdä tuloaan Suomeen 1960-luvulla. Se ravisteli toden teolla tanssimusiikin parissa kasvanutta kuulijakuntaa. Babitzinin voimakkaan raaka lauluääni poikkesi totutusta. ”Älä räävy!”, saattoi joku kuulija kivahtaa. Etenkin nuoriso taas ihastui nuoren laulajan omintakeisuuteen. Tuolle ajalle olivat ominaista ulkomaisista hiteistä tehdyt käännöskappaleet. Muska Babitzinin tunnetuimpia kappaleita lienevät Kirjoita postikorttiin (1971) sekä Krokotiilirock (1973). Love Recordsissa levytetty ensialbumi Muska (1973) oli tärkeä meriitti. Se teki Babitzinista ensimmäisen albumin tehneen suomalaisen rocklaulajattaren. Muusikkoperheen nimi Babitzin lienee tuttu valtaosalle suomalaisista. Muskan tarina taas on ollut tuntemattomampi. Nyt se on viimein saatu yksiin kansiin: kesäkuussa julkaistiin Sauli Miettisen kirjoittama elämäkerta Muska (Like). ”Matkan varrella on ollut kaksi kirjailijaa, jotka ovat olleet meidän keikoillamme. He sitten tulivat kysymään, voisiko kirjan tehdä. Kirjaa on suunniteltu jo 1980–90-luvuilla. Puolisoni on kirjoittanut asioita muistiin sieltä saakka”, Babitzin avaa julkaisemisen taustaa. Rokkia naapurin jukeboksista Yhteensä viisi Babitzinin perheen sisarusta päätyi työskentelemään musiikin pariin. Isoveljet Alexandr (1948–1973) ja Kirill (1950–2007) suuri yleisö tunsi nimillä Sammy ja Kirka. Jälkimmäinen toimi The Creatures -yhtyeen solistina Muska Babitzinin nuoruudessa. ”Olen ollut rokkari pikkutytöstä saakka. Kävin Creaturesin keikoilla aina kun isän silmä vältti”, laulaja muistelee. Hän vietti varhaislapsuutensa Helsingin Huvilakadulla. Toisin kuin nykyään, aluetta ei tunnettu sen vauraudesta. Babitzinin perhe asui ahtaasti pienessä kaksiossa. Vaikka asuinympäristö oli vaatimaton, se tarjosi jotakin hyvin mielenkiintoista, jos malttoi kuunnella. Elvis ja Little Richard kaikuivat ulos kadulle kotitalon vastapäisen baarin jukeboksista. Muska sisaruksineen kuunteli uutta musiikkia uteliaana. Sellainen oli laulajattaren ensikosketus rock’n’rolliin. Hän vaikuttui kuulemastaan syvästi, eikä sanojensa mukaan syyttä. ”No hitsi, kun siihen asti oli kuultu vain Georg Malmstenia ja Mikki Hiiri merihädässä! Rock oli sanoin kuvaamatonta ja rytmi aivan mieletöntä. Sellaista ei oltu sitä ennen tiedostettu ollenkaan.” Silti päätös muusikon urasta kypsyi vasta myöhemmin. Syitä oli useita. Kirjassa kerrotaan, että Muska kyllä piti laulamisesta, muttei ”ujonpuoleisuutensa” vuoksi välittänyt laulaa koulun juhlissakaan. Lisäksi hänellä oli realistinen kuva kiertue-elämästä. Siinä glamour loisti lähinnä poissaolollaan. ”Synnyin perheeseen, jossa oli kaksi veljeä tällä alalla ennen minua. Se on ollut merkityksellistä siten, ettei minulla ole ollut harhaluuloja tämän ammatin suhteen, eikä mikään ole koskaan noussut päähän”, hän toteaa. Babitzin oli haaveillut arkeologin ammatista, mutta suunnitelmat muuttuivatkin aikuisuuden kynnyksellä. Hän päätyi keikkailemaan Kirkaveljensä taustalaulajana, kun D-tuotannossa työskentelevä Ilkka ”Danny” Lipsanen sai vihiä hänen laulu taidoistaan. Kirjoita postikorttiin levytettiin levyyhtiö Scandiassa vuonna 1971. Se menestyi erinomaisesti ja teki Babitzinista tunnetun. Hän alkoi tehdä TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS KUVAT NAUSKA
• 26 • 7 / 2022 keikkoja D-tuotannon järjestämän yhtyeen kanssa. Humppavaatimuksia ja vaarallisia autoja Kysymys vapaudesta nousi esiin siinä vaiheessa, kun yleisön toiveisiin haluttiin vastata. 1970-luvulla artisteja haluttiin tuotteistaa. Kirjassa kerrotaan, kuinka Babitzinille olisi haluttu luoda valmis imago ja ohjata tyylilajia enemmän iskelmän suuntaan. Hän ei arkaillut sanoa ääneen, mitä itse halusi: laulaa rock’n’rollia. Samaa mieltä hän on tänäkin päivänä. ”Olemmehan me tehneet rock-iskelmääkin, mutta pelkästään iskelmä… Ei missään nimessä”, hän pohtii. Vapauden tueksi saapui progeyhtye Orfeus. Se halusi Babitzinin solistikseen ja tämä tarttui tarjoukseen empimättä. Hän nautti tästä vapaudestaan, joka hänelle nyt tyylilajin suhteen suotiin. Vauhtia eivät hidastaneet edes tuon ajan keikkaolosuhteet, jotka kuulostavat nykypäivänä sangen karuilta. Näin jälkikäteen Babitzin nauraa muistoille, mutta itse tilanteissa vitsit kävivät vähiin. ”70-luvulla autot olivat hirveän huonoja. Joku syttyi palamaan, jarrut menivät, oli liukasta ja autoissa oli vain kesärenkaat. Ajettiin yötä vasten, kun ei ollut hotelleja tai motelleja. Ja ruoaksi oli höyrymakkaraa.” Toinen vapautta rajoittava tekijä uhkasi olla vallalla oleva tyylilaji. 1970luvun Suomea voisi leikkimielellä nimittää humppakansan luvatuksi maaksi, koska tyylilajin suosio oli aivan valtavaa. Nyt vertaus huvittaa Babitzinia, mutta aikanaan asia aiheutti harmaita hiuksia Orfeuksen muusikoille. Kuulijakunta kaipasi tangoa ja humppaa, ja koska rock-klubit olivat harvassa, esiintyminen tapahtui suurilta osin tanssipaikoissa. ”Meillä oli aivan oma linjamme ja bändi, joka soitti enimmäkseen rockia, kuten The Bandia ja Beatlesia. Tanssilavoilla olisi pitänyt soittaa koko illan keikkoja ja mukautua musiikilliseen valtakoneistoon.” Taiteilijan vapaus ei tahtonut antaa myöten moisille vaateille. Bändin jäsenet pitivät päänsä, ja vähitellen myös keikkajärjestäjät alkoivat taipua. Yleensä he tilasivat toisen yhtyeen, joka piti huolen humppaosuudesta. Orfeus muodostui hänen elämänsä merkitykselliseksi käännekohdaksi paitsi musiikillisessa vapaudessa, myös rakkaudessa. Babitzin alkoi seurustella yhtyeen kitaristi Hannu ”Hande” Salakan kanssa. Babitzin ihastui erityisesti Salakan kykyyn taistella tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta. Babitzin kiittelee puolisoaan vuolaasti. ”Onneksi minulla on ollut mieheni, joka on henkeen ja vereen rockmuusikko – itse asiassa enemmänkin bluesmuusikko.” Salakka otti myöhemmin ohjat käsiinsä, ryhtyi hoitamaan keikkamyyntiä ja kasasi useamman uuden kokoonpanonkin. Hän soittaa Babitzinin nykyisessäkin yhtyeessä. Yhteinen elämä on jatkunut yli viisi vuosikymmentä. ”Ajattele, viisikymmentä vuotta ja yhdessä kaiken aikaa. Paitsi kerran Hande oli opiskelemassa Miamissa kolme kuukautta.” Ohjelmatoimisto ja farkkumyyntiä Babitzin pohtii vapautta, ja sen merkitys on osin vaihdellut elämän eri vaiheissa. Valokeilan ulkopuolella se on merkinnyt mahdollisuutta tarttua uusiin haasteisiin. ”Nykyisin myyn itse keikkani. Toki jos jotakin on sovittu, se hoidetaan, mutta muuten on ollut vapaus mennä ja tulla kuten on haluttu.” Hannu Salakka perusti ohjelmatoimisto Rodeon Helsingin Kalevankadulle vuonna 1976. Sen listoilla oli kotimaisia ja ulkomaisia yhtyeitä. Babitzin ja Salakka alkoivat järjestää niille keikkoja ja kiertueita sekä Suomessa että Euroopassa. Muskan musiikkiura astui takaalalle ja keikkailu muuttui satunnaisemmaksi. Tekemistä kuitenkin riitti. ”Olin töissä toimistossa. Tein tilityksiä, laskin palkkoja, toimin korttelilähettinä, vein julisteita postiin, laitoin ruokaa pojille. Kaikkea mahdollista. Meillä oli kädet täynnä töitä aamusta iltaan. Kiertelimme bändien kanssa mukana Euroopassa. Meillä oli kiertuemanagerit, sillä meillä oli lukuisia ryhmiä, emmekä olisi ehtineet kaikkien mukaan.” Hän vitsailee toimineensa myös matkatoimistona ja juosseensa pää kolmantena jalkana rautatieaseman ja lentoyhtiö SAS:in ja Finnarin toimistojen väliä. ”Muistan, kun olin kerran SAS:in toimistossa. Paikalla oli tuttu henkilökunta. Meillä oli ohjelmatoimistossa sellainen duo kuin Sonny Terry and Brownie Mcghee. SAS:in virkailijat sanoivat, että ’Hei Muska, mites vanhoja nämä tyypit ovatkaan?’ Sanoin, että en minä tiedä. ’Katso tuosta, tuossa ovat passit’. He vastasivat, että nämähän saavat eläkeläisalennuksen.” Babitzin muistelee aikoja selvästi lämpimästi ja kertookin nauttineensa työskentelystä muusikoiden kanssa. ”Mitä isompi tähti, sitä mukavampi ihminen” oli ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Hauskoja tilanteita riitti. Toisinaan työskentely edellytti jos jonkinmoisia luovia ratkaisuja. Kerran itse Iggy Pop tuli esittäneeksi ruokailutottumuksiaan koskevan toiveen. Hän pyysi keikka raideriinsa sushia. Vaan mistäpä sellaista saisi 1970-luvun Pohjolassa, jossa oltiin hädin tuskin kuultukaan moisesta eksotiikasta? ”Hommasimme hänelle sitten graavi suolattua lohta Hakaniemen kauppahallista. Sen lähemmäs ei päässyt sen ajan Helsingissä.” Kun Babitzin listaa elämänsä suuria käännekohtia, hän mainitsee muuton Yhdysvaltoihin. Hän ja Salakka olivat matkanneet sinne etsimään bändejä kiertueilleen. He ihastuivat Los Angelesiin niin paljon, että jäivät asumaan sinne seitsemäksi vuodeksi. Sieltä käsin he toimittivat Levis 501 -farkkuja Suomeen. Aika ohjelmatoimistossa tuli päätökseensä. ”Lopetimme toimiston sitten, kun muutimme Yhdysvaltoihin. Aikaerot aiheuttivat ongelmia. Jouduin yhtäkkiä puikkoihin buukkaamaan bändejä. Oli hankalaa valvoa yöt, jolloin Euroopassa oli päivä.” Kotimaahan pariskunta palasi vasta seitsemän vuotta myöhemmin. Tänä päivänä Muska Babitzin keikkailee edelleen sangen ahkerasti. Hän kiittelee nykyisen yhtyeensä muusikoita ja hyvää fysiikkaansa, joka yhä mahdollistaa esiintymisen. Rauha ja yksityisyys ovat pyhää Kysyttäessä, millaisia asioita Babitzin liittää niin sanottuun arkipäiväiseen pyhyyteen, hän nostaa esiin kaksi asiaa. ”Koen pyhäksi rauhan. Sen, ettei sotia olisi. Tämä sotatilanne on kauhea Ukrainassa – ja onhan sitä muuallakin. Koen pyhyytenä myös yksityisyyden – jokaisella on oma kuvionsa ja oikeus yksityisyyteen.” Vapaus mennä, tulla, tehdä ja nauttia vaatii myös yhteiskunnallista vakautta. ”Aamulla 24. helmikuuta Muska tuli kauhuissaan keittiöstä olohuoneeseen ja sanoi Handelle: ’Nyt se idiootti on hyökännyt Ukrainaan‚’” kirja kertoo. ”En pitänyt Putinista alusta lähtien, sillä tiesin, että hänellä on voimakas KGB-tausta. Saattoi ajatella, että Venäjällä tulee tapahtumaan jotakin. Nyt se vaikuttaa jokaisen eurooppalaisen elämään”, Babitzin sanoo. Babitzinin perheen juuret ovat Venäjällä. Venäläinen sotilassuku ulottuu 1200-luvulle saakka. Molemmat isoisät toimivat tsaarin armeijan merivoimissa. Kun lokakuun vallankumous puhkesi, kumpikin toi perheensä turvaan Suomen Karjalaan vuonna 1917. Samana vuonna Suomessa syntyi myös Babitzinin Elisabeth-äiti. Pietarissa syntynyt Leo-isä todisti myöhemmin rintamalla sodan kauhuja. Hän liittyi veljineen puolustamaan Suomea, kun sota Suomen ja Neuvostoliiton välille syttyi. ”Hänelle ja hänen veljilleen oli itsestään selvää, että he lähtevät rintamalle. He menivät Karjalasta pikakoulutukseen Hankoon ja sieltä suoraan sotaan. Siellä kului viisi vuotta. Isä ja toinen veli haavoittuivat, toinen veli kuoli.” Neuvostoliiton kanssa käydyt sodat jättivät suomalaisiin syvät haavat. Babitzinit kohtasivat ”ryssittelyä” ja suhtautuivat siihen eri tavoin. Lapsia lähinnä huvitti, mutta vanhempi sukupolvi suhtautui vakavammin. ”En ole koskaan välittänyt ryssittelystä mitään. Moni ei kuitenkaan tiennyt, että isäni ja hänen veljensä olivat sotineet vapaan Suomen puolesta. Isälleni ryssittely oli kova pala. Sen vuoksi heräsin, että joo, ihan totta, ei se kiva juttu ole”, Babitzin kertoo. Hänen isänsä ei ollut vielä sodan jälkeen Suomen kansalainen. Hänellä oli käytössään Nansen-passi. ”Sen vuoksi häneltä evättiin rintama miespalsta, joka oli ehditty osoittaa Espoosta. Vanhempani olivat jo käyneet katsomassa tonttia, joka sitten evättiin.” Ukrainan joutuminen hyökkäyssodan kohteeksi kauhistuttaa häntä. ”Ainahan sanotaan, että on helppoa olla jälkiviisas. Jo silloin, kun asuimme Handen kanssa Yhdysvalloissa mietimme, että kun monet maat ovat olleet jo vuosikymmeniä Naton jäseniä…”, Babitzin jää pohtimaan. ”Venäjän valtakoneisto on käsittämätön. Miten noin voidaan tehdä rauhalliselle valtiolle, joka vain puolustautuu?” Yksityisyyden varjeleminen ei ole helppoa julkista ammattia harjoittaessa. Ei menestyskään ole aina kovin ruusuista. Sellaista rock’n’rollille tyypillistä fanihysteriaa, jossa fanit seuraavat idoliaan kirkuen, Babitzin ei veljiensä tapaan koskaan kohdannut. ”Se oli helpotus”, hän toteaa ytimekkäästi. Elämäkerta kertoo, kuinka erityisesti 1970-luvulla lehtijuttuja saatettiin värittää silkalla mielikuvituksella. ”MITÄ ISOMPI TÄHTI, SITÄ MUKAVAMPI IHMINEN” OLI ENNEMMINKIN SÄÄNTÖ KUIN POIKKEUS. KOEN PYHÄKSI RAUHAN. SEN, ETTEI SOTIA OLISI.
• 7 / 2022 • 27 Kun nuorisolle haluttiin tarjota sopivia mielikuvia, todenperäisyys oli toissijaista. ”Toimittajat tekivät tietenkin omaa työtään”, Babitzin huomauttaa. ”Jutuissa oli kuitenkin myös paljon hevonkukkua. Artistia ei kuunneltu tarpeeksi.” Kysyttäessä, onko väärinkäsityksiä jäänyt korjaamatta, Babitzin toteaa, ettei ole välittänyt moisesta. ”En ole ikinä lukenutkaan niitä juttuja. Mutta kun kirjaa tehtiin, jouduimme korjaamaan joitakin asioita. Veimme Handen kanssa Saulille (Miettinen) lehtiartikkeleita, joita Hande on säilönyt 1970-luvulta asti. Sauli kysyi välillä, että oliko tämä asia tosiaan näin. Sanoin, että no ei itse asiassa ollut.” Mitä tulee taiteilijan vapauteen, sitä Babitzin toteaa kunnioitettavan nykyään aikaisempaa enemmän. Tosin siitä, millaista arvoa muut antavat hänen työlleen, on hänen mukaansa vaikeaa esittää arvioita. Itse hän on edelleen hyvin tyytyväinen Krokotiilirock-albumiinsa. ”Sen taustalla olivat soittamassa kaikki Handen muusikkoystävät, Suomen johtavat rockmuusikot. Siitä olen todella ylpeä.” Kaiken kaikkiaan Babitzin on tehnyt kahdeksan studiolevyä ja useita kokoelmia. Viimeiset albumit Anna mulle aikaa, Kulissit ja Majakanvar­ tija ovat omakustanteita. Babitzin on todennut, että levytyssopimusten saaminen on tuottanut haasteita. Hän sai taiteilijaeläkkeen vuonna 2015. Kertooko se arvostuksesta? ”No, ajattelin silloin, että vähäsen.” Vaikka valokeila ja julkisuus ovat tuntuneet hänestä aina vierailta, kohtaamisia kuulijakunnan kanssa hän pitää merkityksellisinä. Keikkojen jälkeen hän jää juttelemaan ja poseeraamaan yhteiskuviin. ”Juuri viime viikolla meillä oli keikka Kotkassa. Kaksi 18-vuotiasta tyttöä tuli Kouvolasta saakka omalla autolla ja jäi keikan jälkeen juttelemaan. KUN NUORISOLLE HALUTTIIN TARJOTA SOPIVIA MIELIKUVIA, TODENPERÄISYYS OLI TOISSIJAISTA. He olivat herttaisia ja jäivät mieleen: ”’On niin kiva tulla tänne bailaamaan, kun lippukaan ei maksanut kuin kympin.’” Seuraa sydäntäsi, ota muutkin huomioon ”Vaikka perityttömäiset prinsessaleikit ovat jääneet osaltani väliin, olen kiitollinen siitä, että olen saanut elää rikasta elämää”, Babitzin kirjoittaa muisteloidensa alkusanoissa. Tulevalta hän ei kaipaa suuria mullistuksia. ”Seesteinen eteenpäin meno” kuulostaa mainiolta vaihtoehdolta, ellei jotain uutta ja kiinnostavaa kuulu. Hänellä on vielä aikaa kertoa näkemyksensä siitä, kuinka tapahtuu kasvu pitkän linjan muusikoksi. Ensialbumin julkaisusta tulee ensi vuonna kuluneeksi 50 vuotta. ”Seuraa sydäntäsi. Tee sitä, mikä tuntuu itsestäsi hyvältä. Toteuta itseäsi, vaikka olisi mikä. Toki matkan varrella oppii, että on otettava huomioon myös suurempi yleisö ja kuuntelijat. Ei se ole niin, että minä vain päätän, mitä teen.”
• 28 • 7 / 2022 ”Normaali ihminen reagoi pyhään soittamalla poliisit” Keskustelimme esseisti ja suomentaja Antti Nylénin kanssa pyhimysten tuhoutumistaipumuksesta, luontoa pakenevasta ihmisestä ja realiteettien realiteetista. O N HELTEINEN loppukesän iltapäivä, kun haastattelen Antti Nyléniä Helsingin Vanhassa kirkkopuistossa eli Ruttopuistossa. Jostain syystä olimme molemmat ajatelleet, että se olisi hyvä paikka keskustella pyhästä. Nylenin viimeisin teos Kolme pyhää (Kirjapaja 2019) kertoi kristikunnan marttyyreistä. Onko pyhä jotain sellaista, joka johtaa aina pyhäntekijän tuhoutumiseen? ”Hieno sana tuo pyhäntekijä. Kun voi olla pahantekijä tai hyväntekijä, niin miksei myös pyhäntekijä… Muiden uskontojen pyhistä ihmisistä en sano mitään, idän pyhät ovat varmasti tyystin toisenlaisia. Mutta kristilliset pyhät ovat sellaisia, jotka enemmän tai vähemmän tuhoutuvat maailman silmissä.” Samaan aikaan he ovat kuitenkin esimerkillisiä ja ihanteellisia hahmoja, joista tulisi ottaa oppia. ”Sehän on aika hurja paradoksi, että kristittyjen neuvotaan ottavan oppia ihmisistä, jotka tuhoutuvat.” Nylén näkee ajatuksessa kuitenkin myös syväekologisen ulottuvuuden. ”Me ollaan tässä vuosisatojen mittaan pyritty mahdollisimman kauas luonnosta, suojautumaan ja pelastumaan siltä, luonnonolosuhteilta ja realiteeteilta. On haluttu pysyä mahdollisimman kaukana. Viimeinen reali teetti on tietysti kuolema, siltä kun vielä pääsisi pakoon.” Eikö ikuinen elämä olekaan kristinuskon ydintä? ”Tietyllä tavalla joo, mutta eskatologisista eli kuolemanjälkeistä koskevista kysymyksistä en sano mitään, koska mulla ei ole niistä mitään tietoa. Paljon niistä on puhuttu, että on pysyviä salaisuuksia ja kaikki ei tässä elämässä valkene – tällaista lohduttavaa retoriikkaa – mutta mikä niiden asiasisältö on, niin siihen en ota kantaa.” Nylén ei ole kovin kiinnostunut ikuisen elämän konseptista. ”Ehkä kielitieteilijöillä olisi siihen sanottavaa, mikä se on. Käsittääkseni aika yleinen ja tunnettu selitys on, ettei se tarkoita kuolemanjälkeistä, vaan oikeaa ja täyttä elämää. Ehkä sellaista, mistä rock-kappaleet monesti kertovat… Ne ovat tosin kaikki aika huonoja biisejä.” Vastoin kaikkea järkeä ja kohtuutta Kolme pyhää on helppo lukea antiteesinä sille, että pyhä olisi jotain hentoa, kivaa ja harrasta, joka sulostuttaa elämää. ”Pyhä on pelottavaa. Omaa muotoiluani lainatakseni pyhä on jotain, mihin normaali ihminen reagoi soittamalla poliisit. Se on jotain sellaista, mihin ollaan mieluiten selin. Siinä tulee se kääntymisen metafora uskoontulemisen merkityksessä: vaihdetaan suuntaa, katsotaan sinne, minne ei yleensä katsota.” Nylénin mukaan pyhäntekijäksi eli marttyyriksi kukaan ei voi kuitenkaan tietoisesti ryhtyä. ”Ei saa tehdä itsemurhaa, vaan täytyy tulla tapetuksi.” Voiko marttyyriksi sitten päätyä vahingossa? ”Vahinkomarttyrismi… Mun mielestä se on täysin mahdollista. Marttyyrin TEKSTI JA KUVAT EMILIA KUKKALA
• 7 / 2022 • 29 ei kuulu tehdä vastarintaa, vaan osallistua aktiivisesti kohtaloonsa. Kysymys on myös kriittinen. Että hienointa, mitä voi kristitty kokea, on olla marttyyri niin kuin Kristus itse. Mutta miten me voidaan glorifioida tällaista ajatusta? Se on kaiken maailmallisen ajattelun, järjen ja kohtuuden vastainen ele. Ja on hyvä myöntää, että marttyyrius on myös ihan tosi perseestä. Se on vääryyttä ja epäoikeudenmukainen tapahtuma, ja sitä pitää myös surra.” Mutta jos ei satu olemaan – ja ryhtyähän sellaiseksi ei voi – marttyyri, miten tavallinen itsekäs ihminen voi tavoittaa pyhästä mitään? ”Miten olla pyhässä kiinni ja samaan aikaan kompromisseja tekevä pelkuri? Se on hyvä kysymys. Puhun vain omasta puolestani, mutta ajattelen, että kirkko yhteisönä tulee siinä kohtaa tarpeeseen. Enkä tarkoita kirkolla paaveja, kardinaaleja, papistoa ja johtajia, vaan uskovien kansaa, joka on hyvin monimuotoinen, suuri, kaoottinen ja omituinen. Yksin ei tule hyvää, se on se tärkein pointti.” Siksi Nylénille on tärkeää myös sunnuntaimessuun osallistuminen. ”Siellä saa kosketuksen johonkin sellaiseen tositodellisuuteen, josta tässä elämässä on hyvin usein vieraantunut.” Tässä on radikaali ero niin sanottuun uushengellisyyteen. ”Että täytyy itsekseen mietiskellä ja selvittää asiat omassa sisimmässään. Koko tämä ajatus siitä – kun länsimaiset ihmiset fanittavat itämaisia juttuja – että ihmisen sisällä on jotain juttuja, jotka pitää itse löytää. Se on musta niin harhaoppista kuin voi olla! Ei ihmisen sisällä ole mitään.” Mutta puhuuhan kristittyjen pyhistäkin muun muassa Àvilan Teresa ”sisäisestä linnasta”. ”Tuosta syystä vähän vierastankin Teresan metaforaa… Väitän, että sisäänpäin kääntyminen on harvinaisempaa kristillisessä hengellisyydessä.” Nylénille katolinen ajatus ”ettei tarvitse edes niin hirveästi uskoa, kun kirkko uskoo”, on lohdullinen. ”Oma kokemukseni rajoittuu katolilaisuuteen, mutta käsittääkseni protestanttisuudessa ja herätyskristillisyydessä korostetaan usko-tuntemusta, että se on arvokas aarre, ja sitten kun se katoaa, niin ollaan että apua, nyt se lähti, luovuin uskostani. Mulle katolilaisena on erittäin vierasta tällainen ajattelu.” Herätyskristillisyys eli evankelismi on kirjava joukko keskenään erimielisiä suuntauksia. Se pitää sisällään niin metodistit, adventistit, helluntailaiset, baptistit kuin erilaiset karismaattiset suuntauksetkin. Luterilaisen kirkon sisällä toimivista suunnista mainittakoon vaikkapa rukoilevaisuus, lestadiolaisuus ja herännäisyys eli körttiläisyys, joiden juuret ovat pietismissä. Liekö katolilaisessa heikon uskon ajatuksessa kuitenkin jotain yhtymäkohtia körttiläisyyteen? ”Siinä on jotain samaa kuin katolilaisuudessa, mutta hyvin eri vinkkelistä. Uskominen on arkipäiväistä ja yleistä, mutta ei mitään pysyvää ja kovaa, vaan enimmäkseen surkeaa ja keskinkertaista.” Ateismin ja kristinuskon yhteneväisyydet Mutta jos kristillisyydessä pitää kääntyä pois itsestään, mutta samalla pois ”maailmasta”, mihin suuntaan lopulta pitääkään kääntyä? ”Pyrkimys nähdä maailma sellaisena kuin on ei ole pelkästään kristillinen idea. Mutta se on, miten tosi todellisuus nähdään: sulkemalla silmät vai pitämällä ne sepposen selällään. Musta se (esseisti ja runoilija G. K.) Chestertonin huomio siitä, että kristillisillä marttyyreillä on silmät aina auki samalla, kun niillä on joku puukko selässä, mutta Buddha istuu silmät kiinni, on hyvä. Se on valinta, että kummalla menetelmällä todellisuus nähdään.” Nylénin mukaan mikään ei ole ilmeisempää kuin synnin olemassaolo maailmassa. ”Hirvittävät teot ja väkivalta ovat mitä tavallisinta todellisuutta. Siihen kohdistettu huomio on todellisuuden myöntämistä, että tällaista paskaa tässä maailmassa on paljon, ja se on musta kristillinen ele. Ettei kielletä sitä, että no tällaista sattuu välillä, kaikenlaisia vahinkoja…” On trendikästä väittää, että kaikissa uskonnoissa on loppujen lopuksi kysymys samasta. Paljon ne ehkä jakavatkin, mutta Nylénin mukaan myös erot ovat ”aitoja ja radikaaleja”. ”On mielenkiintoista, että sama laji on pystynyt luomaan niin monenlaisia maailmankatsomuksia. Länsimainen ateismi on paljon kristillisempää kuin joku itämainen hengellisyys, koska sekin perustuu ajatukseen, että pitää hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on, ilman jotain jumalakuvitelmia. Kristillisyydessä sanotaan samaa, että kuvitelmat pois. On juutalaisuudesta periytyvä ajatus, että Jumalaa ei pystytä kuvittelemaan.” Nylén toteaa uusateismin kultaajan olevan takana päin. ”Uusateismi oli reaktiota islamistiseen terrorismiin, mutta laajennettiin siitä koskemaan kaikkia uskontoja. Että ne aiheuttavat tällaista kauheaa, pysykää niistä erossa. Nykyisin on onneksi vähän erilaiset tuulet: erilaisuuden aito ymmärtäminen ja moninaisuuden arvostaminen ovat lisääntyneet. Uusateistien pointtina oli, että maailman pitäisi luopua kaikista uskonnoista ja ruveta dawkinslaisiksi. Mutta mitä sitten käy moninaisuudelle?” Ehkä on myös hieman mahtaileva väite, että maailman miljardit ei-ateistiset ihmiset ovat maailmankuvineen aivan hukassa, ovat aina olleet. ”Tietysti kristillisyyteenkin liittyy tämä käännytyshenkisyys, joka ei ole mikään mairittelevin osa kirkon pitkää ja osittain vastenmielistä ja rumaa historiaa. Nykyisin se on voimissaan ainoastaan pienissä lahkoissa.” Mielikuva päällekäyvästä julistamisesta tuntuu kuitenkin yhä leimaavan koko kristinuskoa. ”Valtakirkoissahan sitä ehdottomasti varotaan tekemästä. Sen verran olen luterilaisissakin ympyröissä pyörinyt, että siellä oikein astutaan pari askelta taaksepäin, jos joku ilmaisee jotain kiinnostusta uskomista kohtaan. Katolinen kirkko ei tee minkäänlaista käännytystyötä. Sinne kun menee koputtelemaan niin kysytään monta kertaa, että oletko nyt aivan varma. Toiminta ei ole kovin myyntihenkistä.” Eurooppalainen ei usko luontoon Nylén haluaa palata luonnon käsitteeseen, realiteetteihin. ”Se, miten olemme pyrkineet pitämään luonnon loitolla ja tosiasiat kaukana meistä lukuun ottamatta sitä yhtä isoa realiteettia – kuolemaa – on aivan olennainen kuvio. Ja missä aletaan puhua uskonnosta on se, että Jumala on myös yksi tällainen realiteetti.” Kolmessa pyhässä hän kirjoittaa realiteettien realiteetista, ”seinien seinästä”. ”On retorisesti aika samanarvoista puhua Jumalasta ja luonnosta, ne ovat niin abstrakteja ja kaikkea hallitsevia toimijoita. Se, onko luontoa olemassa, on erittäin hyvä kysymys. ’En usko luontoon’ – itse asiassa tämä eurooppalainen ihminen on ollut ateisti suhteessa luontoon. Että ’en usko siihen, se ei ole tuollainen, teen siitä paremman ja siitä huolimatta’, tämäntyyppinen asenne on ollut ihan fanaattinen parin viime vuosisadan aikana. Ja sillä päästiin koviin tuloksiin, kun otettiin fossiiliset polttoaineet käyttöön, keksittiin sähkö ja atomit ja muut tällaiset jutut.” Toisaalta Nylén ei juuri vastustakaan kristinuskoon sisältyvää ajatusta, että ihminen on erityinen suhteessa muihin eläimiin. ”Tietyssä hyvin yksinkertaisessa mielessä ihminen on samanlainen kuin orava, sika tai perhonen, mutta olisi itsepetosta väittää, ettei jotain ratkaisevaa eroa ei olisi. Ero ei ole ajatuksissa, tunteissa, tuntemuksissa, haluissa tai pyrkimyksissä, jotka ovat eläinten yleismaailmallisia ominaisuuksia, vaan ero kytkeytyy luontosuhteeseen.” Nylénin mukaan kyse on siitä, suostuuko lajina elämän ja maailman olosuhteisiin ja ehtoihin. ”Jos jonkin eläinlajin ympäristö tuhotaan, laji kuolee ympäristönsä mukana. Se on traagista ja kamalaa. Ihminen ei ole suostunut tähän, vaan on keksinyt keinot ja muuttanut eri paikkoihin. Ihminen ei ole koskaan ottanut luontoa realiteettina, jolle pitää alistua.” Paitsi ehkä alkuperäiskansat. ”Nimenomaan, siis ei-teolliset yhteisöt ja alkuperäiskulttuurit. Eurooppalaisessa kulttuurissa on tuhansia vuosia jo vallinnut se sama hanttiinpanemisen ajatus, joka ei ole kovin tuore, varmaan jossain Egyptissä keksitty.” Ihmisen vallalle ei pidä alistua Palataksemme pyhään: mitä se sitten on, jos se voi todellistua vain tässä maailmassa eikä ole pelkkä tunne, mutta samaan aikaan kuitenkin jotain maailman ulkopuolista? ”Se on niin radikaalia... Se on niin tuskallinen, epäkiitollinen ja kivulias tehtävä ja kohtalo, että siksi sitä harvoin kukaan valitsee. Mutta ei se tarkoita muuta kuin että alistuu olosuhteille, alistuu Jumalalle, alistuu luonnolle ja tehtävälleen. Mutta harva ihminen tietää, mistä aloittaa, kun tämmöistä pitäisi alkaa tehdä. Muuttaa metsään, myydä asunto, antaa rahat köyhille ja parran kasvaa. Luopuminen koko sivilisaatiosta on kova vaatimus eikä voi moittia ihmistä, joka sitä ei tee.” Pyhät ovat tehneet. ”He ovat ottaneet vakavasti sen kutsumuksen, luopuneet kaikesta tästä sivilisaation roinasta, turvarakenteista ja suojautumisen kysymyksestä. Fransiskus (Assisilainen) on siitä esikuvallinen, että hän aidosti pisti itsensä palasiksi. Hän ei säästellyt omaa hyväänsä, mutta oli aina iloinen, nautti mitättömyydestään. Sellainen ’antaa tulla’ -asenne, että tässä mä olen, tehkää mitä haluatte.” Nylénin mukaan tämä pitää kuitenkin hyvin tarkasti erottaa siitä, mille alistutaan. ”Jos alistuu toisen ihmisen vallalle eli orjan osaan, sorretun ja alistetun osaan, se on synti ja vääryys ja epäoikeudenmukainen tilanne. Maalliselle auktoriteetille alistuminen on repinyt kristinuskoa ja meni pilalle Konstantinuksen kääntymyksessä (300-luvun Roomassa), kun kristinuskosta tulikin valtavirtaa ja se hyväksyttiin. Yhtäkkiä pitikin olla mielin kielin valtaapitäviä päin. Sorretun ja alistetun ihmisen tilaansa suostuminen ei ole kristillinen ele. Ehkä niin voi olla, jos alistuja näkee tilanteessa jonkin jumalallisen tarkoituksen, ja onhan näitäkin pyhiä toki ollut.” Kristinuskoa on kuitenkin valtaosin leimannut maallisen vallan kunnioittaminen, jota perustellaan sellaisin raamatunlausein kuin ”keisarille, mikä keisarille kuuluu” ja ”ei ole esivaltaa muutoin kuin Jumalalta”. ”Tilanne paheni entisestään uskonpuhdistuksen jälkeen, kun kuninkaat ottivat paikalliskirkkoja haltuunsa muun muassa Pohjoismaissa. Maanalaisesta vastarintaliikkeestä tehtiin yhtäkkiä salonkikelpoista ja sallittua, ikävä kyllä. Se on trauma MARTTYYRIUS ON MYÖS IHAN TOSI PERSEESTÄ ON RETORISESTI AIKA SAMANARVOISTA PUHUA JUMALASTA JA LUONNOSTA.
• 30 • 7 / 2022 Se on monistanut itse itsensä ilman, että itse esinettä on monistettu. Toisaalta ajatus julkaisujen muodosta ja levitystavasta on kuvataiteiden puolelta omaksuttua.” Mutta taiteilijakirjojen skenekin menee Nylénin mukaan vähintään kahtia. ”On julkaisutaiteellinen, että tehdään pienjulkaisuja, vihkosia ja zinejä, joita levitetään paljon ja halvalla. Taiteilijakirjan konsepti taas on se, että niitä on kuusi kappaletta ja niissä on originaaligrafiikkaa tai muu kädenjälki.” Nylén katsoo Bokehin sijoittuvan näiden väliin. ”Numeroin editiot, mitä julkaisutaiteen tyypit vähän vierastavat. Mutta vaikka sitä zineä tai nykytaiteellista plärää, jota harva ymmärtää, printattaisiin miljoona kappaletta, se olisi silti rajoitettu painos. Siksi numerointi on reilun pelin merkki. Että tämä ei ole rajaton, kuten ei mikään muukaan tässä maailmassa.” Uskonnollinen tematiikka ei aina tunnu mahtuvan taiteen rajoihin. Ikään kuin sellaista ei voisi taiteen piirissä tehdä taiteen muuttumatta joksikin muuksi. ”Uskonnolliset sisällöt ovat umpivieraita nykyiselle kuvaja nykytaidemaailmalle, ehkä kirjallisuudellekin.” kristinuskon historiassa, jota ilman ei olisi katedraaleja, ei pyhiä siinä mielessä kuin nykyään, ei koko tätä kristillistä ajattelua, infrastruktuuria ja perinnettä, koska sille ei olisi ollut edellytyksiä. Se olisi ollut jotain pientä harrastuspiirien kuiskuttelua ja loppunut nopeasti… Toisaalta tästä traumasta ja pilalle menemisen kokemuksesta on kiittäminen koko kristillistä sivistystä.” ”Umpivieraita nykyiselle taidemaailmalle” Hieman yllättäen Nylén toteaa, ettei häntä enää kiinnosta kirjoittaa. ”Mulla ei ole mitään kirjoittamisen halua ollut enää pitkään aikaan. Kiinnostaa paljon enemmän nitomakoneet, paperilaadut ja toisten ihmisten sisältöjen muotoilu ja tuottaminen. Olen kokenut raakaa onnellisuutta sen tekemisestä. Se muistuttaa siitä, mitä kirjoittaminen joskus oli. Enää en ajattele kirjallisesti. Se on merkillisestä. Merkinnät muistikirjassani koskevat vain jotain millimetrimittoja.” Nylénin julkaisuprojekti on nimeltään Bokehin – eikä se siis ole kustantamo – toimintatavoista olisi suuri kiusaus löytää jotain esseistin maailmankatsomukseen viittaavaa. Hän kuitenkin kiistää jyrkästi tämän näkyvän Bokehin toiminnassa. ”No meinaan mä julkaista sen Jeanne d’Arc -esseen (osa Kolme pyhää -esseeproosateoksesta) omana niteenään. Ville Ranta teki siihen kuvitukset, ne neljä ikoniaihetta teoksesta. Mua häiritsi, ettei Jeanne d’Arcista ole uskonnollisia kuvia, vaan vain nationalistisia ja seksistisiä.” Pian nähdään siis, millainen on karikatyyri-ikoni ”Orléansin neitsyestä”. ”Toinen on, kun mun vanhalla kaverilla Janne Saarikivellä on Markuksen evankeliumin suomennosprojekti ollut pitkään tekeillä. Se on huvikseen kielitieteilijänä tutkinut Raamatun käännöstä, eikä ole mikään radikaali ajatus väittää, että siinä on virheitä. Se kääntää sen koinee-kreikasta, ja me julkaistaan.” Nylén lisää listaan myös performanssitaitelija Pentti Otto Koskisen piirrokset. ”Hänellä on ollut uskonnollista tematiikkaa pitkään. Se perustuu hokeman estetiikkaan, hän käy esimerkiksi makaamassa tietyssä asennossa kadulla ympäri maailmaa tai syöttää leipää puluille. Liettuassa oli kuulemma ollut ystävällisiä puluja…” Mutta et sanoisi, että tekemisen tavassasi olisi mitään harrasta? ”Ei tosiaankaan. Koko praktiikka sijoittuu aika vahvasti kahden tai kolmenkin eri skenen väliin. Kirjallisuuden käytännöt näkyvät siinä, että yksi nide tai vihko voi kestää vaikka tuhat lukukertaa. Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi OSTOKSILLE VOIMAKAUPPAAN! 23€ + POSTIKULUT Timo “Tipi” Tuovinen SUOMALAINEN TYÖVÄENLAULU: KISÄLLILAULAJIEN AIKAKAUSI Kirja avaa lukemattoman lehden poliittiseen historiaan – työväenliikkeen järjestösotiin, salaisen poliisin operaatioihin ja kommunistien maanalaiseen toimintaan. LISÄÄ TUOTT EITA VERKK OKAUP ASSA! Tilaamalla Voiman olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. PIDÄTKÖ LUKEMASTASI? TILAA VOIMA! 39€ 10 numeroa 22€ + POSTIKULUT JULISTE A2 Haluaisitko laadukkaan ja kantaaottavan julisteen kotiin tai luokkahuoneeseen? Voimakaupan valikoimasta löytyy lukuisia vastamainoksia ja taidejulisteita. UUSI VOIMA-PAITA 34,90€ SIS. POSTIKULUT Upean, uuden kuvituksen on suunnitellut Lille Santanen. Paita on Stanley/Stellamerkin sertifioitu tuote. 100 % luomupuuvillaa.
• Sirpa Kähkönen – Taru Mäkelä – Reetta Ristimäki Johannes Korpijaakko – Katariina Lantto Petriikka Pohjanheimo – Reetta Ristimäki – Hanna Vahtikari Musiikkiteatteri kapsäkissä 29.9.-12.11.2022 | 38-24 € BRECHTIÄ JOKANAISELLE Helsingin oopperakesä kokoaa yhteen vapaan kentän oopperaryhmien ajankohtaiset esitykset. MEDUSA AS ONE VOICE BOX TOVE J MAAGINEN KALEVALA MUSTA MUNKKI AKHNATEN ALEKSANTERIN TEATTERISSA 18.8.–4.9.2022 Akse Pettersson: Jäähyväiset kahvihuoneelle Esitykset 9.9.–29.10.2022 Teatteri Takomo Fredrikinkatu 18, Helsinki Liput: 30,50 / 15,50 €, www.tiketti.fi www.teatteritakomo.fi Näyttämöllä Joonas Heikkinen, Niina Hosiasluoma, Tuomas Rinta-Panttila sekä Tölöläb Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi OSTOKSILLE VOIMAKAUPPAAN! 23€ + POSTIKULUT Timo “Tipi” Tuovinen SUOMALAINEN TYÖVÄENLAULU: KISÄLLILAULAJIEN AIKAKAUSI Kirja avaa lukemattoman lehden poliittiseen historiaan – työväenliikkeen järjestösotiin, salaisen poliisin operaatioihin ja kommunistien maanalaiseen toimintaan. LISÄÄ TUOTT EITA VERKK OKAUP ASSA! Tilaamalla Voiman olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. PIDÄTKÖ LUKEMASTASI? TILAA VOIMA! 39€ 10 numeroa 22€ + POSTIKULUT JULISTE A2 Haluaisitko laadukkaan ja kantaaottavan julisteen kotiin tai luokkahuoneeseen? Voimakaupan valikoimasta löytyy lukuisia vastamainoksia ja taidejulisteita. UUSI VOIMA-PAITA 34,90€ SIS. POSTIKULUT Upean, uuden kuvituksen on suunnitellut Lille Santanen. Paita on Stanley/Stellamerkin sertifioitu tuote. 100 % luomupuuvillaa.
• Henkisyyden markkinoilla paras tuote on minä Uushenkisyydessä itsensä kehittäminen on kuluttamista, jossa poimitaan paloja eri traditioista. Minätarinan kehittämisellä ohitetaan rakenteelliset ja muut mahdolliset ongelmat. O LEN HARR ASTANUT joogaa useamman vuoden kolmessa eri paikassa. Paikasta riippuen, usein palveluita on joogan lisäksi tarjolla monia muitakin, akupunktiosta yhteislauluun ja meditaatiosta kuppaukseen. Onpa sähköpostiini pudonnut myös tarjous tarot-tulkinnasta ja sisäisen lapsen löytämisen retriitistä. Jooga on minulle tapa hiljentää mieleni ja kehoni, mutta monen palveluntarjoajan mielestä tarvitsen muutakin. Uushenkisyys on länsimaissa 1960-luvulla syntynyt moninaisin tavoin ilmenevä henkisyyden muoto, jossa ammennetaan ja sekoitetaan vaikutteita eri traditioista ja uskonnoista yksilön omien tarpeiden mukaan. Sinänsä uushenkisyys ei siis ole mikään ilmiselvä kokonaisuus, vaan ihminen saa muovata siitä omanlaisensa. ”Ihminen voi käyttää parantavia kiviä, suojelusenkeleitä, harrastaa buddha laista meditaatiota ja soittaa shamaanirumpua”, toteaa uushenkisyyttä tutkinut uskontotieteen dosentti Mira Karjalainen. Uushenkisyys kietoutuu hyvinvointiteollisuuteen ja näennäistieteeseen. Kuluttajuus on siinä keskeisessä osassa. Itsensä kehittäminen on uushenkisyydessä kuluttamista: tarjolla on laaja valikoima eksoottisia joogaretriittejä, ketodieettejä, henkisiä valmennuksia ja energiahoitoja, jotka lupaavat parantumista ja eheytymistä. Oman elämänsä toimitusjohtaja Institutionaalisissa uskonnoissa yksilön toimintaa ohjaavat yhteisön raamit, pyhäpäivät ja rituaalit. Uushenkisyydessä sen sijaan keskeistä ovat asiakaslähtöisyys ja minuuden kehitys, jota toteutetaan valikoimalla ja yhdistelemällä elementtejä eri puolilta, mihinkään välttämättä sitoutumatta. ”Tärkeä vaade on myös autenttisuus ja aitous. Perinteisille institutionaalisille uskonnoille aitous ilmenee muuttumattomuudessa, kuten ikivanhoissa pyhissä kirjoissa. Uushenkisyydessä aitous näyttäytyy kokemuksellisuudessa. Ei ole väliä, onko noitarumpu kolme kuukautta vanha, jos se on yksilölle aito ja tärkeä väline”, toteaa Karjalainen. Šamaanirummun kulttuurinen omiminen alkuperäiskansoilta, kuten saamelaisilta, on vielä toinen keskustelu. Vastausten löytäminen yksilöstä soveltuu hyvin individualistiseen uusliberalistiseen kulttuuriin, ja uushenkisyys on syvästi sidoksissa kapitalismiin. Länsimaissa terveyden ja hyvinvoinnin markkinat ovat kaupallistuneet samalla, kun hyvinvointivaltion ominaisuudet rapautuneet. Ihmisen elämä on yhä voimakkaammin talouden ja laskelmoinnin piirissä, ihminen samaistuu kuluttamiinsa tuotteisiin ja palveluihin. Yksilö on markkinoinnin kohde, minuus on tuote markkinoilla. Länsimaista ihmistä ohjataan jatkuvasti kehittämään ja optimoimaan minuuttaan. Ihminen on minuuden yrittäjä, ”Entrepreneur of the Self”, kuten ranskalainen filosofi, kirjailija Michel Foucault ilmaisee. Uushenkisyyden kulutuskritiikkiä pohtiessaan Karjalainen ottaa esiin kirkon palveluiden sidonnaisuuden jäsenyyteen. ”Kirkko kustantaa toimintansa kirkollisverolla, eikä joudu myymään ja mainostamaan toimintaansa yhtä suoraan kuin uushenkiset palvelut.” Toisaalta, kirkon jäsenyyskin on ostettu palvelu. Selviytyjänarratiivi sivuuttaa ongelmia Uushenkisyyden voi katsoa olevan osa laajempaa kulttuurin muutosta, jossa TEKSTI SILJA SEPPÄLÄ KUVAT SIRU TIRRONEN Essee
• yksilön omat kokemukset ja tunteet nousevat keskeisiksi. Itseohjautuvuus ja vapaus korostuvat ja individualismista tulee vahvemmin koko yhteiskuntaa läpileikkaava arvo. Uushenkisyyden yrittäjien sivustoilla suosittua onkin suosittua yksilökeskeinen selviytyjänarratiivi. Uupumuksesta, oravanpyörästä ja kaupunkielämästä on hypätty kohti omaa itseään ja unelmaelämää luonnon keskellä. Uushenkisyyden markkinatarjonta voi madaltaa kynnystä hakea apua. Palvelut ja tuotteet auttavat yksilöä luovimaan yksilökeskeisessä yhteiskunnassa ja olemaan oman onnensa seppä. Ongelmallisena pidän kuitenkin sitä, että uushenkisyydessä usein vastuu ongelmista on vain yksilöllä itsellään. Tämä lähestymistapa patologisoi rakenteellista pahoinvointia yksilönsisäiseksi. Yksilö voimaannutetaan pois vanhoista huonoista kokemuksista. Yhteiskunnallinen kritiikki kapeutuu usein siihen, että yksilö kieltäytyy häntä alistavista säännöistä ja rakenteista. Mikä saa siis jälkiteollisen yhteiskunnan maallistuneen ihmisen hakemaan vastauksia henkisyydestä? Onko kulttuurimme köyhä, vai onko terveydenhuollon riittämättömyys saanut ihmisiä hakemaan vastauksia muualta? Luovimista synkässä yhteiskunnassa Uushenkisyydessä ympäröivä maailma näyttäytyy usein pahana, suorastaan apokalyptisenä. Tämä näkyy esimerkiksi uushenkisen itseapukirjailijan Eckhart Tollen kirjassa Läsnä­ olon voima, joka on käännetty yli 33 kielelle. Tollen teosten suosiota on perusteltu sillä, että niissä toistuu Jeesuksen ja Buddhan kaltaisten hahmojen elämänviisaudet. Kirjoissa korostuvat autenttisen ja luonnollisen minuuden löytäminen, jota stressi, kiire, työ ja elämänmeno vääristävät ja tukahduttavat. Tämä on mielestäni varsin kiinnostavaa – kääntyäkö voimattomuuden tunteessa itseensä, vai koittaako vaikuttaa yhteiskuntaan toiminnallaan. Henkisellä ohittamisella, spiritual bypassing, tarkoitetaan hengellisten harjoitusten ja ajattelutapojen käyttämistä psyykkisen kivun välttämiseen. Tiedostavan, heränneen ja energioita aistivan ihmisen taakse voikin piiloutua haavoittuvainen ihminen, joka kaipaa apua. Vastenmielisin piirre mielestäni uushenkisyydessä on tapa omia alkuperäiskansojen ja heimojen kulttuuria. Eksotisointi toimii markkinakeinona. Sukupuolen ja seksuaalisuuden käsittely on usein myös hyvin heteronormatiivista ja binääristä. Pahimmillaan uushenkisyyden muoto ottaa osakseen kolonialismin muotoja. The Guardian uutisoi tammikuussa, kuinka joukko saksankielisiä uushenkisiä koronadenialisteja perusti oman yhteisön, ”vihreän paratiisin” Paraguayn yhdelle köyhimmistä alueista. Tutkija Antti Tarvainen kommentoi sosiaa lisessa mediassa utopiaprojektia: Korona denialistien diskurssiin kuuluu vahva ’vapauden’ ja ’ihmisoikeuksien’ puolustaminen ja fasismin vastustaminen, vaikka tosiasiasiassa heidän ajattelunsa uusintaa islamofobisia, antisemitistisiä ja rasistisia salaliittoteorioita. Kiinnostava kysymys onkin, tuottavatko uushenkiset markkinat alati tarvitsevia yksilöitä, vai tarjoavatko ne työkaluja ihmiselle, joille uusliberalistinen yhteiskunta tuottaa henkisen tyhjiön. Yhteiskuntaa voi paeta menemällä itseensä ja perustamalla samanmielisten kanssa utopian. Uushenkisyys tarjoaa kulttuurisen puhetavan, jolla voi ilmaista tunteitaan ja identiteettiään. Sen voi nähdä selviytymiskeinona, turvana tässä uusliberalistisessa yhteiskunnassa. Kulttuuri ja sen tunteita ilmaiseva puhetapa voi tarjota yhteenkuuluvuuden tunnetta uushenkisyyden piirin sisällä yksilölle, ja auttaa luovimaan tässä yhteiskunnassa. Uushenkisyyden ympärille on rakentunut valtava hyvinvointiteollisuuden talous, joka ulottuu näennäistieteeseen, ravitsemukseen ja liikuntaan – aina kaupalliseen yliampuvaan huuhaahan asti. Osaako maallistunut ihminen muuta kuin kaupallistaa hengellisen kokemuksensa? Kulttuurinen omiminen ja yksilökeskeinen, uusliberalistinen ihmiskäsitys on ilmeistä. On kuitenkin vaikea sanoa, milloin ihminen aidosti tulee kohdatuksi ja kokee olevansa osa yhteisöä, ja milloin taas palveluntarjoajat hyötyvät ihmisen psyykkisestä ahdingosta. Kuinka moni ihminen kasvaa pahoinvointiaan paeten osaksi tätä kulttuurista ajattelutapaa ja yhteisöä – tulematta todella kohdatuksi? Tätä pohdin, kun päätän joogaharjoitukseni Savasana-asentoon. Kävelen keittiöön, juon lasin vettä ja avaan puhelimesta sähköpostini. Poistan itseni joogapalvelun tarjoajan postituslistalta. Haluanhan hiljentää mieleni. SEKSUAALINEN HÄIRINTÄ ON SAATAVA LOPPUMAAN K esäkuun uutiset häirinnästä politiikassa aloittivat Suomessa erittäin tarpeellisen joskin jo monta kertaa käydyn – julkisen keskustelun paitsi Kokoomuksen toimintatavoista myös siitä, millaista käytöstä voimme yleisesti yhteisöjen sisällä sallia, ja milloin asioihin on puututtava sen sijaan, että pysymme hiljaa. Kaikkien puolueiden ja yhteisöjen on todettava selvästi, että niillä on nollatoleranssi kaikkeen seksuaaliseen ja muuhun häirintään sekä valta-aseman väärinkäyttöön. Politiikan on oltava turvallinen tila kaikille, mutta erityisesti nuorille ja naisille, joita kipeästi tarvitsemme mukaan päätöksentekoon ja politiikkaan. Naisiin kohdistuva ahdistelu ja heitä alentava käytös on rakenteissa olevaa syrjintää ja väkivaltaa, johon kaikilla yhteiskunnallisilla toimijoilla on velvollisuus puuttua. Kesällä käydyssä keskustelussa monet ovat keskittyneet aivan liiaksi siihen, että häiritsevä ja asiaton käytös ei ole ollut rikollista, ja että sen vuoksi käytöksessä ei jollain tavalla olisi ongelmaa. Käytös voi kuitenkin olla täysin asiatonta eikä millään tavalla hyväksyttävää, vaikkei se olisi rikollista. Huono johtaminen ja käytös, valta-aseman väärinkäyttö ja ikävä työpaikkakulttuuri eivät suurimmassa osassa tapauksista ole rikoksia, mutta eivät ne myöskään toivottavia ilmiöitä ole. Rikoslakiin vetoaminen on tunkkaista ja kertoo siitä, ettei häirintää edelleenkään ilmiönä ymmärretä. Etenkin, kun tiedämme, kuinka huonossa jamassa esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan tai seksuaalisen häirinnän tunnistaminen ja tutkiminen yhä on. Häirinnän määrittely ei saa enää olla häiritsijöiden käsissä eikä vain rikoslain takana. Seksuaaliseksi häirinnäksi katsottavan käytöksen kirjo on huomattavasti suurempi kuin pelkästään rikollinen toiminta, kuten raiskaus tai sen yritys. Nyt olisi syytä järjestää asiaan liittyvää koulutusta koko poliittisessa yhteisössä, puolueiden paikallisyhdistyksistä lähtien, siltä varalta, että kaikki eivät edelleenkään ymmärrä tai tunnista häirintää. Euroopan parlamentissa on jo vuosia ollut tarjolla häirinnänvastainen koulutus, joka on korkeatasoinen ja silmiä avaava. Parlamentti hyväksyi viime joulukuussa päätöslauselman, joka tekisi koulutuksesta kaikille mepeille pakollisen. Tällainen pakollinen kurssi ei olisi huono idea kansallisessakaan politiikassa. On turhauttavaa, että tähän asiaan pitää edelleen jatkuvasti palata. On myös kummallista ja surullista, että politiikan maailma on nähtävästi edelleen pullollaan ihmisiä, jotka uskovat, että häirintätapauksia voi ja on parempi lakaista maton alle ilman, että asia tulee ilmi. Moni esimerkki on jo osoittanut toisin. Häirinnästä on puhuttava, ja piilottelun sijaan meidän pitää ottaa vastuu virheistämme ja korjata ne. Jokaisella on oikeus elää ilman häiritsevää käytöstä ja määritellä omat rajansa ilman, että joku ottaa määräysvallan toisen ihmisen koskemattomuudesta. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
• 34 • 7 / 2022 Ilmastonmuutos on myös uskon asia Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA, INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS ”M ONET uskonnot muistuttavat ihmisen ahneudesta ja itsekkyydestä. Se voi olla paitsi kiusallista, myös herättelevää puhetta. Emotionaalinen viesti on kuitenkin vahvuus. Tieto ilmastonmuutoksesta ei lisää vain ahdistusta, vaan toivoa, joka kehottaa toimimaan.” Kuten tekemään ilmastotekoja. Näin sanoo Katri Kuusikallio, uskontojen välistä vuoropuhelua edistävän Uskot-foorumin toiminnanjohtaja. Foorumi edustaa Suomessa viittä uskontokuntaa: kristittyjä, muslimeja, juutalaisia, buddhalaisia ja mormoneja, jotka lasketaan omaksi uskonnokseen, ei kristittyihin. Foorumi tekee tiivistä yhteistyötä myös bahá’í-uskon kanssa, jolla on puolestaan yhteiset alkujuuret islamin kanssa. Kaikissa uskonnollisissa suuntauksissa on alettu puhua ilmastokriisistä. Foorumi on ollut mukana Suomi Areenassa, Rauhankävelyllä ja muissa yhteiskunnallisissa tapahtumissa, joissa se kokoaa eri uskonnollisia ryhmiä yhteen. Se on myös osana Religions for Peace -organisaatiossa, joka korostaa uskontojen välistä dialogia, ei vastakkain asettelua. ”Tarkoituksenamme on etsiä kaikille yhteistä sanomaa. Kenenkään ei silti tarvitse luopua omasta identiteetistään.” Uskonnot vetoavat nimenomaan ihmisen emotionaaliseen puoleen ja vakaumukseen, mitä voi pitää niiden vahvuutena. Sen vuoksi niistä saa toivoa ilmastokriisin keskellä. Kuusikallio muotoilee sanansa tarkasti, sillä hän ei voi puhua kaikkien uskontokuntien puolesta. Kuhunkin uskontoon kuuluu erilaisia ihmisiä, ammatteja ja uskontulkintoja, minkä vuoksi yleistäminen on vaikeaa. Hän uskaltaa kuitenkin yleistää eri perinteille yhteisen teesin, joka liittyy ihmisen paikkaan maailmassa: ihminen on osa luontoa, ja sitä tulee kunnioittaa. Luomakunta on ihmiselle annettu lahja ja ilo, jota ei ole annettu käytettäväksi vaan huolehdittavaksi. Uskonnot ovat keskittyneet hyvään elämään ja hyvinvointiin, ihmisen sielunelämään, mutta tämä ei tarkoita, että näkemys olisi ihmiskeskeinen. Päin vastoin, se kattaa koko maailman, hän kuvailee. Idän ja lännen uskonnollisissa perinteissä on kuitenkin painotuseroja. Karkeasti jaoteltuna lännen uskonnoiksi lasketaan monoteistiset uskonnot kuten islam ja kristinusko. Itämaisiksi katsotuissa perinteissä kuten hindulaisuudessa polyteismi eli moniin jumaliin uskominen on yleisempää. ”Lännessä korostetaan ikään kuin velvollisuuseettistä suhtautumista luontoon. Ihmisellä on valtaa ja vastuuta huolehtia luonnosta. Idän perinteissä on holistisempi käsitys: ihminen on osa luontoa, ja jos hän kohtelee sitä huonosti, se on myös ihmiselle kärsimykseksi.” Uskontojen vahvuus on jatkuvuus. Ne säilyttävät perinteitä. ”Uskova on osa isompaa kertomusta, mutta myös ihmisyhteisöä. Perinteiden ylläpitäminen ja säilyttäminen sekä rituaalit eivät ole mitenkään huono asia, vaan vahvuus individualistisessa maailmassa. Tämä ei silti välttämättä tarkoita arvokonservatismia.” Hän viittaa ajatukseen uskonnon ja esivallan yhteydestä, jolloin liiallinen yhteiskunnallinen protesti ei ole toiIlmastofaktat ovat tiedossa, mutta uskonnot vetoavat tunteisiin. Ne haastavat ilmastotekoihin. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA
• Sähköistyvän liikenteen oikosulku TEKNOLOGIA EI PELASTA P i nj a N ikki EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA, INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS A UTOLLA AJOA PERUSTELLAAN usein sillä, että Suomi on iso maa, jossa välimatkat ovat pitkiä eikä julkista liikennettä ole. Silti autoilun määrä kasvaa erityisesti pääkaupunkiseudulla, missä julkinen liikenne on toimivinta ja etäisyydet palveluihin lyhimpiä. Suurin osa autoilla kuljetuista matkoista on lyhyitä parin kilometrin matkoja. Autoilua pitäisi vähentää, mutta sen sijaan autojen määrä kasvaa Suomessa kolme kertaa nopeammin kuin ihmisten. Meillä on nyt neljänneksi eniten autoja asukkaita kohden koko Euroopassa. Vaikka itse ei autolla ajelisi, autoilua saattaa tulla edistäneeksi esimerkiksi käyttämällä kotiinkuljetuspalveluita. Sen sijaan, että hakisi itse ruokansa tai kävisi ravintolassa syömässä, niin Woltin kuski ajaa sapuskat autolla ovelle. Yhä useammin jalkakäytävää tai pyörätietä parkkipaikkana käyttävät nimenomaan ruokakuskit. AUTOILUN LISÄ ÄNTYMINEN ei ole toivottua kehitystä. Liikenne tuottaa EU:n hiilidioksidipäästöistä neljäsosan. Tästä neljäsosasta henkilöautoliikenne lohkaisee noin 60 prosenttia. Leikattavaa todellakin on. Hiilidioksidipäästöt tulevat putoamaan autokannan sähköistymisen seurauksesta. Muutos on hyvään suuntaan, mutta sen toteutus ei ole kestävää. Yhtälö on hyvin vaikea. Emme pysty luomaan uutta uusiutuvaa energiaa samassa tahdissa kuin meidän tulisi ajaa fossiillisista sähköntuotantoa alas. Ongelmaa kasvattaa se, että samaan aikaan sähköistyvä infrastruktuuri nostaa energiantarpeen moninkertaiseksi. Myöskään akkuihin tarvittavat metallit eivät tule riittämään liikenteen sähköiseen siirtymään, ellemme keksi vaihtoehtoja nykyisille teknologioille. Vuoteen 2040 mennessä esimerkiksi litiumin tarpeen on ennustettu kasvavan 40-kertaiseksi, jos autoliikenne halutaan sähköistää. Meidän tulisi pienentää kaikesta toiminnastamme koituvia ympäristöhaittoja. Silti tunnumme vain lisäävän niitä. Yksi esimerkki tästä on se, että korvaamme kävellen ja polkupyörillä tehtyjä matkoja litiumakuilla ladatuilla sähköpotkulaudoilla. Sähköpotkulaudat tulivat suomalaiseen katukuvaan 2018 ja niiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Tutkimusten mukaan sähköpotkulautojen käyttö ei juurikaan vähennä autoilua vaan pyöräilyä, kävelyä ja joukkoliikenteen käyttöä. Silti skuutteja markkinoidaan ekologisena liikennemuotona. Eettisempää yritystoimintaa edistävä Eetti ry. selvitti Suomessa toimivien sähköpotkulautafirmojen vastuullisuutta. Tulokset olivat heikot. Selvitys tiivistyi hyvin siinä esiintyneeseen kaneettiin: ”skuutilla ajo on ekoteko vain, jos se korvaa autoilun”. Yhtiöiden tuotantoketjut eivät olleet läpinäkyviä ja kokonaispäästöt osoittautuivat epäselviksi. YDINONGELMA ON KENTIES vahva uskomme siihen, että uusi teknologia olisi automaattisesti parempaa kuin vanha. Luotamme siihen, että tulevaisuuden keksinnöt ratkaisevat nykypäivän teknologian aiheuttamat ongelmat. Liikenteen sähköistyminen on tästä erittäin hyvä esimerkki. Tulemme varsin pian kohtaamaan sen kanssa uusia ongelmia, jos rakennamme yhteiskunnan yksityisautoilun varaan. Tulevaisuudessa entistä useamman tulisikin liikkua mielummin kaurapuuron kuin öljyn tai sähkön voimin. ANTTI KURKO Teknologia ei pelasta -blogissa suunnataan katse tulevaan ja tarkastellaan niitä vaikutuksia joita teknologialla on meihin niin yksilön, yhteiskunnan kuin koko planeetan tasolla. vottua. Hänen mukaansa vallanpitäjiä voidaan myös haastaa. ”Kuuluminen isompaan kokonaisuuteen, sukupolvien ketjuun ja samalla koko luomakuntaan voi olla monilla inspiroiva tekijä, mikä johtaa toimintaan.” Esimerkiksi ilmastoaktivismiin. Ilmastotekoja kirkon piirissä Suomalaisessa perinteessä kirkot ovat suhtautuneet aktivismiin varovaisesti, Kuusikallio sanoo. Sitä vastoin esimerkiksi Iso-Britanniassa anglikaanikirkolla on pitkät perinteet yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Kuusikallio on taustaltaan luterilainen pappi, mutta myös aktivisti, joka oli mukana perustamassa kristittyjen Elokapinaa. Liike järjestää aktioita ja muuta yhteis kunnallista toimintaa, mutta myös ilmastomessuja, jotka keskittyvät aiheeseen kristinuskon perspektiivistä. Maallikot tekevät niissä yhteistyötä kirkon toimijoiden kanssa. ”Kirkko voi haastaa ja ottaa kantaa. Ei uskonto ole aina kiinni vallan rakenteissa”, hän sanoo. Viime vuonna syntyi kohu, kun kristittyjen Elokapina järjesti Tampereella Lajien surusaatto -tapahtuman, jossa surtiin eläinja kasvilajien katoamista julkisesti. Tapahtumaa kritisoitiin kirkon sotkeutumisesta politiikkaan ja toinen tapahtuma jouduttiin peruuttamaan, koska siihen kohdistui uhkauksia. Suomen evankelisluterilainen kirkko perusteli osallistumistaan lajien suru saattoon kahdella tavoin. Se vetosi uskonvapauteen ja mielipiteenvapauteen: ”Emme ole sivustakatsojia asiassa, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämään ja tulevaisuuteen. Puhumme siitä ääneen, kannustamme löytämään ratkaisuja, pidämme yllä toivoa ja tarjoamme keinoja kanavoida siihen liittyviä tunteita.” Kirkko vetosi myös Raamattuun, jossa ihminen laitettiin Eedenin paratiisiin. Siellä kasvoi kaikenlaisia puita, jotka olivat kauniita katsella ja joiden hedelmät olivat hyviä syödä. Ihminen laitettiin viljelemään ja varjelemaan sitä. Uskonnot tiedon levittäjinä Ilmastonmuutosta vastaan tulee taistella eri keinoin ja tietoa ilmastoteoista pitää levittää laajemmalle, kehottaa kolmastoista YK:n Agenda 2030 kehitystavoite. YK:n jäsenmaat sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ja tavoitteista, jotka ohjaavat kestävän kehityksen edistämistä vuosina 2016–2030. Niiden pyrkimyksenä on poistaa äärimmäinen köyhyys maail masta ja turvata hyvinvointi ympäristölle kestävällä tavalla. Agenda 2030 -tavoitteissa keskittytään valtioiden instituutioihin, mutta myös uskonnolliset ryhmät jakavat tietoa. Ne vetoavat jäseniinsä kukin omalla kielellään. Viime vuoden lopulla, ennen Glasgow'ssa pidettyä YK:n COP26ilmastokonferenssia, paavi kutsui Vatikaaniin 40 uskonnollista johtajaa. He laativat ennennäkemättömän yhteisvetoomuksen ilmastokriisin ratkaisemiseksi. Kukin uskonnollinen johtaja puhui myös omille kannattajilleen. Egyptiläinen Al-Azharin suurimaami Ahmed El-Tayeb kehotti nuoria muslimeja taistelemaan kaikkia ympäristöä vahingoittavia toimia vastaan. Vetoomus oli tärkeä, sillä Al-Azhar, jonka yhteydessä toimii sekä moskeija että yliopisto, on tunnettu islamilaisen ajattelun keskus, joka tar joaa arvostettua uskonnollista opetusta arabimaailmassa. Washington DC:stä saapuneet sikhiyhteisön johtaja Rajwant Singh puolestaan vetosi omiin kuulijoihinsa: ”Jos yksi kansakunta uppoaa, me kaikki uppoamme”, millä hän viittasi uskovaisten gloobaaliin vastuuseen. Katolisen kirkon päämies paavi Franciscus on vedonnut paitsi yksilöihin, myös liike-elämään. Hän on vedonnut öljyteollisuutta ja muita saastuttavia teollisuudenaloja lopettamaan luonnon tuhoamisen, vesistöjen saastuttamisen ja ihmisten myrkyttämisen. Hän korostaa etenkin globaalin etelän tilannetta, jossa ilmastohätä tilan seuraukset näkyvät ensimmäisenä. Tansaniassa lähetystyötä tehnyt Katri Kuusikallio sanoo, että pienissäkin kylissä ollaan huolissaan ilmastonmuutoksesta. Se näkyy arkipäivässä. Entä onko tiedefaktojen ja uskonnollisen perinnetiedon välillä ristiriita? Kuusikallion mukaan ei. ”Hindulaisuuden suuntauksista Krishna-liikkeessä sanotaan, että tekno logiakin on Jumalan omaisuutta ja sillä ei saa aiheuttaa luonnolle vahinkoa, vaan sitä tulee käyttää luonnolle suotuisalla tavalla." 20 30 AGENDA
• 17.9.2022 Taideyliopisto esittelee kaupungin tuoreinta taidetta uudella Sörnäisten kampuksella lauantaina 17.9. Esiintymässä ovat opiskelijat, alumnit ja työntekijät. Vapaa pääsy. Tule kylään! uniartsfest.fi MIS Ä ULEE UOREIN AIDE? Osku pystyyn! -osuuskunnan perustamiskoulutus peda.n e t / ks l /oskupystyyn Osku haltuun! -tietopaketti os u u s k untien hallinnosta peda.n e t /ks l /oskuhaltuun V a p a u s oppi a. Itsenäisesti. O m a a n tahtii n . KSL:n kaikille avoimet osuuskuntaopintomateriaalit nyt verkossa! Osku podkussa! -osuuskuntatietoa podcasteina soundcloud.com/kslopintokeskus peda.ne t /ksl | soundcloud.com / kslopintokeskus ksl.fi – Tuoksuja maailman tuulilta –
• Osta liput edullisemmin ennakkoon kirjamessut.fi Vuoden 2022 tapahtuman poikkitaiteellinen pääteema on kuvataiteet. Ohjelma julkaistaan syyskuun alussa! kirja m es su t.fi Uusi opintokokonaisuus syksyllä 2022: Kulttuurialan hallinto, verkostot ja vaikuttaminen Opiskele verkon välityksellä JYU avoimessa: avoin.jyu.fi/kulttuuriala ILMOITTAUDU >> AVOIN.JYU.FI Opintojen hinta 15 e/opintopiste. Muista JYU avoimen maksuttomat kurssit, mm. Planetaarinen hyvinvointi -verkkokurssit / Miten kulttuurin keinoin vaikutetaan? Ymmärrä alan rakenteita, päätöksentekoa ja rahoitusta, ?opi projektitaitoja ja instituutioiden toimintaa, tunne kulttuuriympäristön ja -perinnön merkitys / Opi joustavasti: Valitse sinulle hyödyllisimmät kurssit, opiskele valitsemassasi laajuudessa ja rytmissä / Opinnot sinulle: Opinnot ovat avoimet kaikille – ei pohjakoulutusvaatimuksia OSAAMME. VAIKUTAMME. Aloita taideopinnot ! ILMOITTAUDU! www.avointaidekoulu.net Kalasataman taiteilijatalo 3+1 v., saat valmiudet taidemaalariksi, työn ohessa! Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria Tuomas Rantasen teatteripodcastin uusi jakso joka maanantai! Kuuntele Spotifysta, podcastpalveluista tai osoitteesta voima.fi/audio.
• 38 • 7 / 2022 Pyhyyden näyttämö Baltoscandal-esitystaidefestivaali ja Tampereen teatterikesä osoittivat, miten näyttämöllä eritteet muuttuvat erityisiksi ja muukin arki merkitykselliseksi. K IRKON KELL ARIIN kyhätyn kaksikerroksisen katsomon keskellä nähdään terapeutin sohvalla lepäävä naishahmo. Varsinainen rytinä alkaa, kun kerronnassa päästään henkilön pään sisälle: kohta hahmo kohtaa lavalla toisen naishahmon ja he ryhtyvät virtsaamaan seisaaltaan alleen. Kieriskeltyään aikansa eritteissään esiintyjät ryhtyvät varastamaan katsojien kenkiä samaan keitokseen. Tällaista tapahtui Rakveressa Baltoscandal-esitystaidefestivaaleilla nähdyssä virolaisen Maria Metsalun teoksessa The Well. Tampereen teatterikesän 4 Floors of Whores -kollektiivin esityksessä niXXXavuori kaksi alastonta naishahmoa ja yksi mieshahmo tärisevät transsissa näyttämölle pystytetyssä läpinäkyvässä kuutiossa. Suuret tekopäät saavat heidän muuten aikuiset kehonsa näyttämään mittasuhteiltaan lapsenomaisilta. Jossain vaiheessa esiintyjät tunkevat erivärisiä nesteitä anuksiinsa, joista he sitten ruittailevat kirjavia roiskeita näyttämön läpinäkyviin seiTEKSTI TUOMAS RANTANEN Sar a Fo rsiu s niin. Samalla nämä alastomuuttaan häpeämättömät aikuislapset heiluttelevat ilkikurisesti siniristilippuja kuin olisivat jääkiekon MM-kisoja juhlivia juopuneita Mantan patsaalla. Tällaisten esitysten äärellä äkkinäinen saattaa kysyä onko teatterissa enää mitään pyhää. Vastaus on päinvastainen: juuri tätäkin pyhä saattaa olla. Sosiologi Émile Durkheimin mielestä uskonto perustuu sakraalin ja profaanin eroon. Ihmisillä on tarve arkea ylittäviin merkityksellisyyden kokemuksiin. Uskonnon ohella löydämme tällaista pyhyyttä esimerkiksi luonnosta ja taiteesta. Aristoteles kuvaa tragedian päämäärää katarsiksena, jossa katsojan myötäelo näyttämöllä koetun kärsimyksen äärellä puhdistaa hänen mieltään kuin uskonnollisessa kokemuksessa. Teatterin uudistaja Bertolt Brecht taisteli puolestaan vimmaisesti eläytymiseen nojaavaa aristotelista teatteri käsitystä vastaan, mutta halusi vieraannuttamisen kautta tarjota katsojalle mahdollisuuden valaistua esityksen ja ympäröivän yhteiskunnan aktiiviseksi osapuoleksi. Jotain pyhyyden kokemusta lie tämäkin. Klassikoiden pohjalta onkin ymmärrettävä, että näyttämölle nostettuna kaikenlainen ihmisten kohtaaminen, heidän kehonsa eritteineen tai vaikka tavallinen kotipuuhastelu nousevat arjen ylittävän merkityksellisyyden piiriin. Subjekti vai objekti Metsalun ja 4 Floors of Whoresin teokset kyseenalaistavat katsojan suhdetta esitykseen ja ulkopuolisen katseen sukupuolisesti valikoivaa esineellistämistä. Ensiksi mainitussa lisäpyrkimyksenä on pöyhiä tietoisen psyyken alla piileviä animaalisia voimia. NiXXXsavuorelaiset taas haluavat selvästi lyödä lekalla myös yhä liian kansallisromanttiseksi mieltämänsä teatterin peruskuvastoa. Taiteeseen liittyvä katarttinen pyhyys liittyy tässä arkistuneen teatterikokemuksen ylittämiseen. Riippuu katsojasta, meneekö viesti perille sen enempää manisfestina kuin taiteena. 4 Floors of Whores -kollektiivin niXXXavuoressa ei turhia häpeillä. Kotiteatterin Olohuoneessa-esityksessä tavallisen perheasunnon keskelle pystytetään yhteisöllisyyden totemi. Jo nn e Re nva ll
• 7 / 2022 • 39 Sukupuolisen vallankäytön haastamisen näkökulmasta näiden esitysten estetiikka nojaa siihen, että niissä kehollisen subjektin asema ei säröile. Jos niin kävisi, jäljelle jäisi vain rymistelevää itsensä paljastamista. Baltoscandalin tarjonnassa kehon esineellistämisen kritiikissä huonommin onnistui virolaisen taitelijaparin, Ene-Liis Semperin ja Tiit Ojasoon, 72 päivää. Siinä käsiteltiin naisen kehoon liitettäviä kulttuurisia vaatimuksia ja etenkin turhakevaatteista syntyviä jäte vuoria. Teknisesti taidokas esitys sortui sisäiseen paradoksiin: kun vähäpukeiset nuoret naisesiintyjät katsovat yleisöä syyllistävällä katseella – vielä Serge Gainsbourgin ja Jane Birkinin imelän Je t’aimen soidessa – esitys ei vain ironisoi esineellistämistä, vaan esineellistää myös itse. Liikaa liberaaleillekin Alastomuus ja suorasukainen seksuaalisuus ovat vanha konsti rikkoa rajoja ja säikytellä arvokonservatiiveja. Rakveressa nähty Kim Noblen monologiteatteria ja kotikutoisesti askarreltuja videoita yhdistänyt Lullaby for Scavengers paalutti torjunnan rajoja myös vapaamielisemmän yleisön arvoille ja maulle. Esityksessä muun muassa kohdeltiin kaltoin täytettyjä oravia ja kettuja sekä esiteltiin kotikutoisia videoita, joissa Noble muun muassa tunkee eläviä kärpäsen toukkia penikseensä ja kuvaa sairaalavuoteessa makaavaa kuolevaa isäänsä. Vaikka Lullaby for Scavengers on teoksena vähintään yhtä häpeämätön kuin The Well ja niXXXavuori, sen pohjimmaiset tavoitteet ovat erilaisia. Esityksen pääteemat liiittyvät suruun, yksinäisyyteen sekä läheisten ja omaan kuolemaan liittyvien ristiriitaisten tunteiden käsittelyyn. Tarkemmalla syynillä paljastuu myös, että esityksen kuvastoon liittyvät eettiset ongelmat on käsitelty huolella. Tunne kuolleiden eläinten ja kuolevan isän häpäisystä saattaa hyvinkin peilata ensi sijassa katsojan omia pyhyysja taburajoituksia. Ihmisen arvoitus Kristillisen käsityksen mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tästä näkökulmasta nykyisessä esitystaiteessa tapahtuvan ihmisyyden rajojen tutkimisen voi mieltää myös jonkinlaiseksi pyhyyden arkeologiaksi. Baltoscandalissa ranskalainen Franck Vigroux pyrki – valitettavan kehokliseisessä – teoksessaan Flesh purkittamaan sitä inhimillisen kokemuksen täyteen pakkaantunutta hetkeä, jonka ihminen elää joutuessaan onnettomuuteen, jonka keskellä ehtii tiedostaa kohta kenties kuolevansa. Bill Vornin ja Louis-Philippe Demersin Infernossa osa yleisöstä puolestaan puettiin mekaanisiin scifi-haarniskoihin, joissa käsien liikkumista säädeltiin esityksen ohjauspöydästä. Harmi kyllä, tällaiselle osittaisen kehon hallinnan riistämiselle ei koko teoksen aikana löydetty muuta käyttöä kuin yläraajojen heiluttelu industrialin möykän mukana. Paljon pidemmälle tässä inhimillisen ja epäinhimillisen rajapinnan tukinnassa päästiin Stefan Kaegin ja Rimini Protokollan Uncanny Valleyssä. Siinä lavalla nähtiin kirjailija Thomas Mellen muovista ja metallista tehty replikantti, joka luennoi katsojille siitä, mitä ihmisen ja robotin välisessä kommunikaatiossa tapahtuu. Esitys ilman inhimillistä esittäjää on omiaan kyseenlaistamaan myös teatterin perusidean esiintyjien ja yleisön yhdessä jaetusta pyhyyden kokemuksesta. Tätä latua jää vielä lykittäväksi, sillä esityksen opetuksellinen muoto ei selvästi ole omiaan aktivoimaan syvempiä tunnekerroksia. Arjen pyhyys Länsimainen teatteri kehittyi hedelmällisyyden ja viinin jumalana pidetyn Dionysoksen kunniaksi vietetyistä seremonioista. Siksi antiikin ajan teatterissa näyttämöiltä löytyi yleensä alttari. Nykyteatterissa sen virkaa ajaa koko näyttämö. Baltoscandalissa esimerkin näyttämön rajojen suhteen tutkiskelusta tarjosi Mart Kangron, Juhan Ulfsakin ja Eero Epnerin esitys Oletko tyytyväinen paikkaasi? Siinä katsojat saateltiin pelkäksi katsomoksi kuvittelemaansa tilaan, josta näkymä näyttämölle oli suljettu. Vaikka yleisön sekaan soluttautuneet näyttelijät muuta uskottelivat, esitys tapahtui kokonaisuudessaan tässä klaustrofobisessa huoneessa ja käsitteli nimenomaan esityksen tilallisuutta. Vielä pitemmälle esiintyjien ja yleisön lomittamisessa mentiin Igor Cardellinin ja Tomas Gonzalezin esityksessä Golden Age, jossa katsojat vietiin arkeologiselle opasretkelle paikalliseen kauppaparatiisiin. Samalla kun arkinen ostostelu ja materialistinen elämäntapa nostettiin ironiaa hyöydyntäen sakraalin merkitykselliseksi, esitys salakavalasti vietteli katsojat itsekin liittymään osaksi kulutushypeä ja jopa antautumaan sen markkinoinnin palvelukseen. Arjen pyhitys onnistui erityisen koskettavalla tavalla Tampereen teatterikesässä nähdyssä Kotiteatteriryhmän Olohuoneessa-esityksessä. Siinä tavallisen perheasunnon keskelle oli pystytetty tanssitanko. Tämä strippibaarien peruskaluste toimi uudelleen määritellyssä merkityksessään perheen ja toisilleen vieraiden ihmisten arkisen yhteen kokoontumisen pyhittämisen toteemina. Kaiken rymistelevän pyhyyden rajojen etsimisen jälkeen Olohuoneessa tuntui esityksenä kuin olisi tullut seikkailuretkien jälkeen takaisin kotiin. Se onnistui osoittamaan, että pyhyys ei ole mikään erityinen paikka tai teko, vaan todellisuuden hetkellinen kosketus. Kahden vuoden välein Rakveressa nähtävä Baltoscandal-festivaali järjestettiin tänä vuonna 6.–10.7. Tampereen teatterikesää vietettiin tänä vuonna 1.–7.8. G ab rie la N eeb Ala n Pro osa Stefan Kaegin ja Rimini Protokollan Uncanny Valley vieraili Baltoscandal-festivaalien jälkeen myös Espoon Kaupunginteatterissa. Maria Metsalun suorasukaisessa The Well -esityksessä artistinen subjekti näyttää keholliselle objektille kaapin paikan.
• 40 • 7 / 2022 Pala sielusta Venezuelalainen muusikko Jeison Ramirez kokee, että Suomessa asiat hoituvat. Mutta tukeeko toimiva yhteiskunta luovuutta, ja milloin teos muuttuu taiteeksi? ”T OISINA AN mietin, onko mikään minulle pyhää”, pohtii rap-artisti Soul Rebellion, oikealta nimeltään Jeison Ramirez. Taiteilija ei halua lokeroida itseään, mutta kuitenkin häntä mietityttävät kysymykset henkimaailmasta. Olemme pienessä pohjoishaagalaisessa tatuointistudiossa. 30-vuotias tatuoija ja räppäri Ramirez on juuri nuoren kundin käsivarren kimpussa. Venezuelasta kotoisin olevasta Ramirezista välittyy heti ensi tervehdyksen myötä elämänilo ja avoimuus. Ramirez on asunut Suomessa yli kaksitoista vuotta. Sinä aikana hän on tutkinut omaa rooliaan maahanmuuttajana ja innostunut sanoittamaan kappaleita aiheesta suomeksi, espanjaksi ja englanniksi. Rap-musiikkia hän yhdistelee latinomusiikkiin ja reggaeen, joiden parissa on kasvanutkin. Ramirezin musiikkia jaetaan ja kuunnellaan myös hänen synnyinkaupungissaan Guarenasissa, mutta suurin kuulijakunta löytyy Suomesta. ”Olen aina ollut kiinnostunut eri kulttuureista, näkökulmista ja ihmisistä. Jos musiikkini joskus ponnahtaisi maailmanlaajuiseen suosioon, se toisi ihmisille kiinnostusta tutustua eri kieliin.” Ramirez koettaa tuoda musiikissaan esille toisen näkökulman Suomessa ja Venezuelassa elämiseen. Hän toivoo voivansa musiikillaan yhdistää nämä kaksi kulttuuria. Hänen kokemustensa mukaan Venezuelassa ollaan kiinnostuneita suomen kielestä. ”Ne on sillee että ’mikä toi on?’ Ne on tosi hypessä siitä”, Ramirez naurahtaa. Suomessa espanjankieliseen musiikkiin ollaan jo totuttu. Musiikki kannustaa Ramirezin kappaleet ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia, mutta niissä on myös muusikolle itselleen hyvin henkilökohtainen sanoma. Ramirez kertoo tulevansa vähävaraisesta maail masta. ”Täällä (Suomessa) kaikki pelaa”, Ramirez toteaa. Hän laulaa musiikissaan rasismista ja motivaation puutteesta. ”Näen, että Suomessa on tosi paljon mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä. Tuntuu, että moni menettää helposti motivaationsa täällä.” Musiikkinsa avulla Ramirez pyrkii motivoimaan muita. Ramirez paljastaa, että hänen musiikkinsa oli aikaisemmin poliittisesti hyvin latautunutta ja sisälsi vahvoja mielipiteitä. laan hän pyrkii vastustamaan stereotypioita. Ramirez kertoo musiikin, varsinkin esiintymisen, olevan hänelle hyvin terapeuttista: ”Oli siinä katsomossa kolme ihmistä tai kolme miljoonaa, ei sillä ole mitään väliä”. Hän kuvaa esiintymistä transsin kaltaiseksi tilaksi, joka on ”kuin olisi aineissa, mutta kuitenkin selvin päin”. Ramirezille on tärkeää tuntea vahvoja tunteita suhteessa tekemiinsä kappaleisiin. Jos räpätessä tuntuu tyhjältä, menee kappale uudelleen työstettäväksi. Sirpale henkisyyttä tekee arkisesta taidetta Puhumme siitä, mikä on Ramirezille pyhää ja tärkeää. ”Mietin asioita, joiden pitää antaa olla sellasina kuin ne ovat”, Ramirez kommentoi. Hän lisää epäröiden olevansa maailmankatsomukseltaan agnostikko ja toteaa, ettei halua lukittautua mihinkään tiettyyn ajatteluun. ”Koen olevani tosi henkinen ihminen. Minut on kastettu katoliseksi, mutta en ole mitenkään uskonnollisesti suuntautunut. Kunnioitan kaikkia uskontoja ja ajattelutapoja, jotka eivät rajoita muiden elämää”, Ramirez kuvailee. Hetken mietittyään hän myöntää oman perheensä olevan hänelle ehdottoman pyhä. Asiat, jotka ovat hänelle hyvin tärkeitä, evät välttämättä merkitse muille yhtä paljon, eikä tarvitsekaan. Ramirez kokee, että hänellä on vahva yhteys johonkin, mitä hän kutsuu korkeammaksi voimaksi. ”Mitä enemmän luen, opin ja löydän tietoa, sitä enemmän tajuan, että en tiedä mistään mitään”, Ramirez toteaa. ”Ehkä juuri nyt ei ole aika ymmärtää, vaan oppia elämään hetkessä.” Hän kertoo koettavansa pysyä erossa uskonkappaleista: ”Oli jumalan nimi mikä tahansa, ei sillä ole sen suurempaa merkitystä kuin ihmiselle itselleen.” Ramirezin mielestä on tärkeää pystyä antamaan pala sieluaan tekemäänsä taiteeseen, ”tuoda henkimaailma fyysiseen teokseen”. Taide ei välttämättä vaadi koulutusta, eikä pakottava luomisen tarve katso asemaa. ”Köyhän on pakko laittaa oma sielu siihen kappaleeseen, tauluun tai mihin lie veistokseen. Sillä ei ole välttämättä mitään tekniikoita hallussa, mutta silti se tekee taidetta.” Ramirezin mielestä taiteen pyhyys on jäljen jättämistä maailmaan. Hänelle on tärkeää voida auttaa muita musiikin avulla ja tarjota ihmisille ratkaisuja ongelmiin. ”Vaikka biisi olisi lähtökohdiltaan kuinka synkkä ja negatiivinen, tahdon silti jättää tänne jotakin hyvää.” TEKSTI JA KUVA MATILDA KOIVISTO ”Nuoruudessa ollaan villimpiä ja intohimoisempia. Mielipiteet on vahvoja ja ne halutaan tuoda esiin.” Hiljattain Ramirez on alkanut kirjoittaa myös rakkauslauluja. Nykyisin hänelle on musiikin tekemisessä tärkeintä esittää jokin ratkaisu pelkkien epäkohtien esilletuomisen sijaan. ”Haluan musiikkini jättävän sellaisen fiiliksen, että aina pystyy avaamaan jonkin uuden oven.” Muusikolla on työn alla uusia kappaleita, joista yksi kommentoi sitä, millaista on olla maahanmuuttaja eri kulttuurissa. ”Kun etsit Helsingissä paikkaa, jonne haluat muuttaa, ja keskustelet siitä kavereiden kanssa, tulee paljon kommentteja, että ei kannata, kun siellä on maahanmuuttajia. Ja sitten mä olen silleen, että olen itse maahanmuuttaja”, Ramirez puhkeaa nauruun. Uudella kappaleelTUNTUU, ETTÄ MONI MENETTÄÄ HELPOSTI MOTIVAATIONSA TÄÄLLÄ. KUNNIOITAN KAIKKIA USKONTOJA JA AJATTELUTAPOJA.
• 7 / 2022 • 41 EMILIA KUKKALAN JA LAURA GUSTAFSSONIN PODCAST TARJOILEE SITÄ HYVÄÄ CRINGEÄ. Mikä on pahempaa kuin kuolema? Miten hoiva pitäisi järjestää? Milloin väkivalta on oikeutettua? Kukkala–Gustafsson Syndikaatti päästää kuulijansa salakuuntelemaan kirjailijaystävysten keskusteluja muun muassa rakkaudesta, kuolemasta, vihasta ja häpeästä. Suuria filosofisia ja yhteiskunnallisia teemoja lähestytään maanläheisesti eikä valmiita vastauksia tarjota, vaan löytöretkeily tapahtuu yhdessä kuulijan kanssa. Itku ja nauru eivät useinkaan ole kaukana. ”Pointtihan tässä on se vaarantuntu. Koskaan ei voi tietää, mitä sieltä suusta mölähtää”, toteaa Laura Gustafsson, kirjailija ja dramaturgi. ”Ehkä parasta, mitä voimme kuulijoille tarjota, on sellainen riemastuttava myötähäpeän kokemus”, sanoo puolestaan Emilia Kukkala, kirjailija ja Voiman päätoimittaja. Toinen kausi käyntiin fomolla, syyllisyydellä ja yleisön tuohtumuksella Kukkala–Gustafsson Syndikaatti on ilmestynyt helmikuusta lähtien. Podcastin toinen kausi starttasi perjantaina 12. elokuuta. Miksi enemmistö syyllistyy vähemmistön ajamista elämäntapavalinnoista? Miten kasvaa vertaiseksi elonkirjon jäseneksi ilman, että päätyy johonkin tunkkaiseen yhteisöön? Miten yleisön tuohtumus ansaitaan? Näihin kysymyksiin löydät vastauksen tämän syksyn jaksoista! Podcast on kuunneltavissa Voiman verkkosivuilla ja lukuisissa suoratoistopalveluissa, esimerkiksi Spotifyssä. Uudet jaksot ilmestyvät perjantaisin. Podcastia julkaisee Voima. ILMOITUS KUUNTELE: voima.fi/audio & muut alustat Levyarviot Valma: La vida Moka Rolling Records 2022 Vuoden mittaan singlejä tasaisesti tipautellut Valma on tällä hetkellä yksi kiinnostavimmista uusista kotimaisista hiphop-artisteista. Debyyttialbumi La vida Moka kumartelee ysäriräpille ollen samalla tunnelmaltaan moderni. Ilmava ja raikas soundimaailma synkkaa Valman ihanasti soljuvan flown kanssa. Turha uho ja pintaliito loistavat Kallion kaduille sijoittuvissa biiseissä poissaolollaan. Sanoitukset liikkuvat hyvin arkisissa ympyröissä ja niihin on helppo samaistua. La vida Moka ei julista, mutta monet kappaleet kuvaavat terävästi ympäröivää yhteiskuntaa. Levyltä on vaikea nostaa kirkkainta kohtaa, sillä kokonaisuus on erittäin vahva ja tasalaatuinen. Tuotannosta vastaa pitkän linjan räppäri Silkin pehmee, joka vierailee myös kappaleella Ihan sama / 5. Levy sen sijaan ihan viisi kautta viisi. ANTTI KURKO Rock Siltanen Group: Rock'n'rollin Voima Joteskii Groteskii 2022 Nyt on kunnon rokkia! Mikko Siltasen (Räjäyttäjät, Amuri, Talmud Beach jne.) yhtyeen Rock Siltanen Groupin esikoislevy on tiukkaa tavaraa. Trioon lukeutuu myös Tampereen kitarajumala Joni Ekman ja rummuissa tykittelee Sebastian Krühn. Musiikillisesti kokonaisuus on vivahteikas ja tyylien spektri laaja. Syvällä manserockin juurilla ollaan esimerkiksi vuoden 2001 dopingskandaalista kertovassa kappaleessa Lahti 01, joka on täyttä Popedaa. Kuten levyn nimestä voi päätellä, rock'n'roll-elämä on vahvasti läsnä sanoituksissa. Yöaika on Työaika ja Boogiemies kertovat rokkaamisesta, Pizzaa ja Kaljaa nimensä mukaisesti pizzan syömisestä ja kaljan juomisesta. Etulinjassa Tavataan sai puolestaan allekirjoittaneen reservin sivarin muistelemaan lämmöllä Lapinjärven aikojaan. Levyn kuuntelu saa toivomaan, että oispa jo perjantai. ANTTI KURKO Olli Hänninen and Sami Hynninen: Chambers Svart Records 2022 Asetelma on kutkuttava. Hiphop-artistina tunnettu Olli Hänninen (Ronskibiitti) ja doom metallin parissa kunnostautunut Sami Hynninen (Revered Bizarre yms.) lähtivät tekemään yhdessä uudenlaista rytmimusiikkia. Siitä syntyi kiinnostava tutkimusmatka luomisen ytimeen. Chambers-albumilla käydään läpi kahdeksantoista buddhalaisen helvetin kammiota. Ne ovat täynnä väkivaltaa ja raakuuksia joihin ihmiset joutuvat käyttäessään ahneuksissaan luontoa ja muita ihmisiä hyväkseen. Siinähän karma puhdistuu, kun ihminen joutuukin itse proteiinipatukkansa raaka-aineeksi. Hänninen ja Hynninen ovat lähteneet ihan kunnolla venyttämään musiikillista ilmaisua. Kappaleiden rakenteet ovat kaikkea muuta kuin perinteisiä, ja yleisilme on raaka. Monotonisuudesta ei ole pelkoa, ja kammioiden mukaan nimetyt kappaleet poikkeavat toisistaan. Niissä soi taustalla niin synth pop, marssimusiikki kuin jazz. ANTTI KURKO Koostamme Voiman arvioimat levyt soittolistaksi. Kuuntele Spotifyssä: KUUNTELE LEVYT
• 42 • 7 / 2022 Sivuvirtojen Flow Flow-festivaali järjestettiin taas kahden vuoden koronatauon jälkeen. Voiman toimittajat suuntasivat valikoivalle matkalle kohti tapahtuman marginaalisempia virtauksia. F ESTIVA ALIVÄKI kulki sisään pääporteista elokuisessa helteessä. Olin hakenut rannekkeen torstaina, joten saatoin skipata Sörnäisten rantatietä reunustavan rannekejonon. Sisäänpääsy sujui joutuisasti, sillä turvatarkastajat eivät tonkineet etukireällä virkainnolla juhlijoiden intiimihygieniatarvikkeita, meikkilaukkuja ja röökipakkauksia kuten alkukesän Sideways-festareilla. Viimekertaisesta Flow-vierailustani oli kulunut vuosia. Vaikka festareilla oli ollut hauskaa – Omar Souleymanin överi dabke-rieha ja etenkin Circlen rumpali Tomi Leppäsen astuminen keikalla hajonneen rumpukoneen rooliin oli villiinnyttänyt kaveriporukkamme – Suvilahden asfalttikentälle levittäytyneestä alueesta oli jäänyt kolkko vaikutelma. Tällä kertaa alue oli rakennettu viihtyisäksi. Juomat, ruoka ja itse liput olivat tietenkin kalliita. Kun Lahden Erikois NEIPA -oluesta pulittaa 12,90, ostoksesta jää huijattu olo. Kukkaron kuritus rajaa yleisön keskiluokkaiseen, maksukykyiseen väkeen, ja esimerkiksi monille opiskelijoille Flow-menot ovat yksinkertaisesti aivan liian suuri lovi budjettiin. Tyyriys ja Flow’n maine ”näyttäytymispaikkana” olivat saaneet minut välttelemään festaria vuosia. Onneksi kaljan juomista voi rajoittaa, ja kotona voi tankata kunnon aamupalan. Tunnelmakin oli odotettua vapautuneempi: hipsteristatuksensa kohottamisen sijaan ihmiset tanssivat, hymyilivät, nauroivat ja kohtasivat ystäviään. Eteeristä rauhaa ja egosta vapauttavaa tanssia Olimme tavanneet kuvaajana toimivan Hanna Linnoven kanssa pari tuntia aikaisemmin ystävämme luona GT-lasien äärellä. Harhailimme festarialueen läpi, ja etsimme hämärästi valaistun Kattilahallin The Other Sound X Sun Effects -lavan penkkiriveiltä sopivat paikat. Kalle Vainion sooloprojektinsa Project Vainiolla puitteissa toteuttama nauhaluuppiteos Waves of Inner Peace tosiaan väreili sisäistä, lähes sienimäistä, rauhaa. Kun havahduin pieneltä matkaltani, hämmästelimme Hannan kanssa, kuinka erikoisen epäsuhdan hallin rauha muodosti ulkona auringonpaahteessa heräilevän festarimenon kanssa. Hallista muodostui meille viikonlopun aikana rauhoittumispaikka, vaikkemme usein malttaneetkaan istua pitkään hiljaa paikallamme. Hieman myöhemmin Caterina Barbieri huojui instrumenttiensa äärellä aivan yhtä eteerisenä kuin musiikkinsa, jonka arpeggioluupit, sekvensseripulputukset ja ekstaattiset melodiat kantoivat kuulijansa outoon välitilaan. Barbierin uusi materiaali on suoraviivaisemman emotionaalista, mutta sitä luonnehtii sama transsinomainen toisteisuus kuin hänen varhaisempaa tuotantoaan. Barbierin nostettua tunnelman pilviin oli aika saada maata jalkojen alle, ja missäpä muualla tämä onnistuisi paremmin kuin tanssilattialla. Cardinal & Nunin haltuun ottamalla Red Gardenilla hehkuivat räikeän punaisena sekä esitanssijoiden asut että lavan taustaseinä. Festariväki intoutui teknobileisiin varhaisesta ajankohdasta huolimatta. Reivaamisella on kehoon ja mieleen vapauttava vaikutus: ihminen rentoutuu, ajatukset rauhoittuvat ja keskustelut soljuvat vapautuneemmin. Teknorituaali hälventää egon ja vapauttaa kehon. Bugandalaisia rytmejä ja teknoelementtejä yhdistelevän Nihiloxican keikka Balloon 360° -lavan amfiteatterilla tuntui vahvistavan yhteyden iänikuisen tanssiperinteen ja modernien elektronisten instrumenttien välillä. Palattuamme Tiivistämön luo kuulimme, että Sanna Marin oli nurkan takana. Kuvaajamme ei suostunut liikahtamaankaan. Hämmästyin reaktiota, mutta kuvaaja vastasi, ettei halunnut häiritä Marinia. Gorillaz soi päälavalla hienosti. Asfalttikentälle kerääntyneen yleisön läpi pujottelu tuntui eksymiseltä labyrinttiin. Myöhemmin, Red Garden -teltassa, MØ lauloi ”youth is lost, life’s a rush”, mutta pyysi silti rakastettuaan ”kiss me here in the dandelions”. Ehkä kadotetun ajan voi lunastaa vain yhtymällä kesäyössä vyöryviin aaltoihin, tähtinäkyihin ja syviin väreihin, kuten MØ antoi ymmärtää. Mieli avautuu kohtaamisiin ja keskusteluihin Lauantai alkoi velttona. Ylettömään juhlimiseen lietsova paholainen, joka sanoo ”energia on ikuista iloa” ei aina kuuntele enkeleitä, jotka sanovat ”mitä kuumaa tyrmää valmistelet itsellesi koko iankaikkisuudeksi”. Voimat palasivat ylihintaisen hummuksen sekä Resident Advisor Front Yard -lavalla soineen teknokimaran – Morphology, Mono Junk ja Antti Salonen – voimin. Morphology on takonut hypnoottista elektroaan jo yli kymmenen vuoden ajan, ja se kuuluu hiotusta saundista. Salonen puolestaan antaa biisien soida kiirehtimättä miksaamaan seuraavaa sisään, mikä luo hänen DJ-seteilleen erityisen imun. Tanssialueen keskellä kohoava puu tarjosi varjoa paahtavalta auringolta, mutta hiki siinä puuhassa tuli. Onneksi Flow’sta löytyi hengailupaikkoja. Mahdollisuus viettää ystävien kanssa aikaa, joka tuntuu rajattomalta, tekee ihmeitä, erityisesti toistuvien koronaeristysjaksojen jälkeen. Mieli vapautuu loukusta, johon se on neljän seinän sisällä ja ruutujen ympäröimänä TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVAT HANNA LINNOVE Reportaasi
• ahtautunut. Kenties bileet vapauttavat juuri siksi, koska ne rikkovat eristyneisyytemme. Ne tuovat meitä yhteen, jotta voisimme jälleen avautua. Kattilahallin hämärässä Marja Ahti loihti surisevia, aaltoilevia ja kohisevia äänimaisemia. Kontrasti oli melkoinen, kun päälavalla Princess Nokian keikka alkoi eurodance-jyskytyksellä. Pakenimme Resident Advisor -lavalle, jossa DJ Stingray 303 soitti tuttuun tapaan takuuvarmaa elektrosaundia. Seurueemme oli päässyt juhlafiilikseen, joten ajelehdimme Florence + The Machinen vaikuttavan keikan lopulla ihmisvirran mukana ulos festarialueelta, ja ahtauduimme hetken mielijohteesta pyörätaksiin. Kuskin hätyytellessä kelloa pärisyttämällä koteihinsa ja Kallion baareihin suuntaavaa juhlaväkeä pois ajoväylältä, musiikin rätistessä bluetooth-kaiuttimista ja lämpimän viiman puhaltaessa kasvoille nauroimme kaikki samanaikaisesti syntyneitä Bangkokja Delhi-viboja. UG-bileiden kautta viimeiseen päivään Aamuun asti jatkuneet teknobileet joihin päädyimme, eivät tehneet viimeisen päivän startista helppoa. Onnistuimme kuitenkin ehtimään Black Midin keikalle. Bändin sirkusmainen hyperbole, virtuoosinen yhteissoitto ja junttaavat rytmit nostivat hymyn huulille. Vähitellen energiat elpyivät. Acid Arabin livesetin mystiset saundit veivät mukanaan, ja tanssit jatkuivat Giant Swanin eklektisellä dj-setillä. Suvilahden tyhjentyessä juhlijoista Ääniwallin jatkot houkuttelivat. Kolmen päivän festariputken aikaansaama rasitus herätti kuitenkin unelman teleporttauslaitteesta, joka kuljettaisi nappia painamalla suoraan pehkuihin. Päädyimme vielä hetkeksi kalliolaisen kerrostalokorttelin sisäpihapuutarhaan. Keskustelut risteilivät uusista terapiamuodoista tietoisuuden reunaalueille ja outoihin sattumuksiin. Pyöräilin Kalliosta kohti kotia. Lakaisukoneet pyyhkivät Helsinginkatua. Mielen valtasi haikeus, joka usein seuraa hyviä bileitä. Vaikka keho vaati lepoa, mieli tarrautui kaikkeen siihen, mitä hyvät bileet tarjoavat: keskusteluihin, katseisiin, uusiin ihmisiin, ystävyyksien syventymiseen, musiikkiin, tanssiin ja väärinpäinkääntyneen vuoro kausirytmin kummiin iloihin. Uusia bileitä tulee aina. Y Yhdysvallat päätti Afganistaniin menosta Y Yhdysvallat päätti Afganistaniin menosta Y ovat Y no Y Y u Y Y s Y Y s Y ee Y ee Y t ulkopolitiikan keskiöön. Euroopan unioni on Y ihm Y Y i Y Y s Y Y o Y ikeuksien puolustajana iso tekijä ja unionin mieY li Y Y pi Y Y t Y Y e Y Y e Y Y l Y l Y l Y ä on painoarvoa. Y S Y uomi Y uomi Y taas on maailmalla kovin pieni tekijä, promille Y le Y ma Y ma Y ail Y ail Y man väestöstä. Unionin kautta mielipiteemme kuitenkin näky ky k y ja kasvaa kokoaan suuremmaksi. EU on nostanut ihmisoikeusasiat oman politiikkansa keskiöön ja Euroopan parlamentilla on kansalaisten mielipiteen esilletuojana ollut tässä tärkeä merkitys. EU on meille vahva arvoyhteisö ja keino vaikuttaa niin lähialueillamme kuin koko maailmassa. Kauppapolitiikassa unionilla on täysi toimivalta jäsenmaidensa puolesta. EU-parlamentti on asteittain ajanut kauppasopimuksiin yhä enemmän määräyksiä, jotka antavat mahdollisuudet vaatia kauppakumppaneiltamme korkeampia ympäristönormeja, sitoutumista Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista. Amazonin metsäkato vaikuttaa EU-parlamentin kantaan Brasilian kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen hyväksymisessä. Vietnamin kanssa tehdyn kauppasopimuksen iso kysymys oli vaatimus Vietnamin sitoutumisesta Kansainvälisen työjärjestö ILO:n työntekijöitä suojaaviin sopimuksiin. EU:n ja Kiinan välinen investointisuojasopimus odottaa käsittelyään EU-parlamentissa. Senkin hyväksymiseen moni liittää ihmisoikeusnäkökulman. Joulukuussa EU-parlamentti hyväksyi uuden ihmisoikeusloukkauksiin tarttuvan pakotemekanismin. Se mahdollistaa pakotteiden kohdentamisen suoraan henkilöihin, jotka ovat syyllistyneet selkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Ensimmäistä kertaa mekanismia käytettiin tänä keväänä, kun EU päätti pakotteista niitä venäläisiä kohtaan, jotka olivat vastuussa oppositiopoliitikko Aleksey Navalniyn oikeuksien loukkaamisesta ja hengen vaarantamisesta. EU:n ja Tu Tu T rkin suhteissa ihmisoikeusky ky k symykset ovat nousseet ratkaisevaan asemaan. Huoli Tu Tu T rkin demokratian kaventumisesta, oppositiopoliitikkojen pidätyksistä ja median saattamisesta hallitsevan puolueen valvontaan lisäävät epäluuloa pitkään paikallaan polkeneisiin Tu Tu T rkin EU-jäsenyysneuvotteluihin. Tou Tou T kokuussa EU-parlamentissa hyväksytty Tu Tu T rkki-kannanotto vaatii Tu Tu T rkin hallinnolta linjanmuutosta sekä sisäisesti että suhteissa lähinaapureihinsa, erityisesti Ky Ky K prokseen. EU asettaa yhä enemmän vaatimuksia kauppakumppaneilleen ja erityisesti naapureilleen kautta linjan. Ollakseen uskottava, unionin on pidettävä oma pesäänsä puhtaana. Siksi keskustelu Unkarin ja Puolan demokratiaa rajaavasta kehityksestä jatkuu. Demokratiaa on puolustettava jatkossakin. Eero Heinäluoma Euroopan parlamentin jäsen S&D-ryhmä eeroheinaluoma.fi A merikkalaisissa filmeissä esiintyy tiuhaan pesula, johon rikolliset tuovat vedonlyönnistä ja huumekaupasta tulleita rahoja uudelleensijoitusta varten. Rahapesulan ydin on pestä rikollinen tai muuten kyseenalaisesti hankittu raha laillisen yritystoiminnan muotoon. Kaikista vastatoimista huolimatta rahanpesu kukoistaa maailmalla ja Euroopassa. YK:n huumeja rikollisuusviraston arvion mukaan rahanpesu globaalisti on vähintään kaksi, jopa viisi, prosenttia maailman kansantuotteesta. EU:n alueella arvio on noin 1,5 % EU-maiden kansantuotteesta. Tästä summasta saadaan tänä päivänä kiinni ja verotuksen kohteeksi vain noin 1 %. Parin viimeisen vuosikymmenen aikana markkinoille on tullut erityisen paljon venäläistä alkuperää olevaa likaista rahaa. Venäläiset oligarkit ovat halunneet siirtää enemmän tai vähemmän kyseenalaisesti hankittuja omaisuuksiaan länteen venäläisen verottajan ja vallankäytön ulottumattomiin. Esimerkiksi Kyprokselle venäläinen raha ui maahan hyökyaallon lailla ja seurauksena oli kiinteistöjen arvojen nousu ja finanssikriisin myötä pankkijärjestelmän romahdus. Jälkiä paikataan edelleenkin. Britanniassa monet arvorakennukset, jopa kokonaiset urheiluseurat, ovat siirtyneet venäläisomistukseen. Kaupoista tuhdin siivun ovat saaneet myös lakitoimistot, veroneuvonantajat ja erilaiset PR-firmat. Venäjän diktatorinen kehitys ja sekaantuminen länsimaiden politiikkaan ovat tehneet venäläisestä rahasta myös turvallisuuspoliittisen riskin. EU-parlamentti on jo pitkään vaatinut uutta tehokkaampaa ja kaikkia EU-maita sitovaa rahanpesun vastaista lainsäädäntöä. Viime vuonna komissio vihdoin antoi uuden lainsäädäntöehdotuksen, johon kuuluu myös rahanpesua torjuvan eurooppalaisen viranomaisen perustaminen. Olen saanut parlamentilta rahanpesulainsäädännön raportoijan tehtävän ja valmistelen syksyksi parlamentin kantaa uuteen rahanpesulainsäädäntöön. Syyskuussa alkaa tekstin hiominen ja edessä ovat tiukat väännöt parlamentin eri poliittisten ryhmien välillä. Epäilyttävien rahavirtojen raportointivelvollisuuksia pitää laajentaa, jotta rahanpesuun päästään kiinni ajoissa. Ammattimaisesti toimiville suurille urheiluseuroille esitetään niillekin raportointivelvollisuutta kyseenalaisten rahasiirtojen jäljittämiseksi. Rikollisen rahan vähentyessä rehellisen yritystoiminnan mahdollisuudet paranevat. Samalla verotuksen taakka jakaantuu nykyistä oikeudenmukaisemmin. Merkitystä on silläkin, että turvallisuuttamme vaarantavat ostokset tulevat läpinäkyviksi ja vaikeammaksi. Yhteistyöterveisin Miljardien pesulabusiness
• 44 • 7 / 2022 Ylettömyys inspiroi Mikko Nenonen tutkii kirjassaan Pyhä iho pyhyyttä runouden keinoin. Kärsimys ja ilo, ahdistus ja hurmio, epätoivo ja rakkaus muodostavat teoksessa kudoksen, joka kertoo kaikkialla ilmenevästä pyhyydestä. M IKKO NENOSEN esikoisrunokirjassa Pyhä iho (Aviador) pyhyys paljastuu odottamattomista paikoista ja asioista: nuhjuisesta baarista, maailmankaikkeuden tuoksusta, unen maasta, kirjoituskoneeseen jääneestä muistutuksesta, busukibändin soitosta ja tupakkaa polttavan tytön hymystä. Pyhyys on Nenoselle yhteyttä sisäisyyteen, muihin ihmisiin, eläimiin ja luontoon. Maailma työntyy Pyhässä ihossa suodattamattomana ihmisen tietoisuuteen. Minuus osoittautuu huokoiseksi: ihminen ja ympäristö kohtaavat, limittyvät ja sekoittuvat kaoottisillakin tavoilla. ”Ajattelen ihon paitsi ruumiillisuuden ja intiimiyden, myös läsnäolon symbolina”, Nenonen sanoo. ”Kun ihminen on kehollisesti läsnä, hän on sitä myös henkisesti. Voisi ajatella, että kun ihminen koskettaa toista, toisen ihoa, hän koskettaa jumalallista. Iho on jokaisen henkilökohtaisin olemus, ainutlaatuinen, mutta kuitenkin samanlainen. Iho on herkkä elin, ja tässä herkkyydessä on läsnäolon siemen.” Pyhän kohtaaminen on Pyhässä ihossa hallitsematon ja kehollinen kokemus. ”Ilmaisuuni on vaikuttanut eniten Latinalaisen Amerikan runous, joka on vahvasti kuvallista ja vyöryttävää ja jossa on usein mukana metafyysinen ulottuvuus”, Nenonen toteaa. ”Kirjoittaessani Pyhää ihoa minusta tuntui, että ikään kuin välitin tekstiä jostain toisesta paikasta, eräänlaisella automaatiotekniikalla. Prosessi alkoi siitä, kun ystäväni runoilija Jarno Lindemark pyysi minua lähettämään runon päivässä. Päädyin lähettämään useita runoja viikossa, ja kirjan tyyli muotoutui vähitellen.” Tärkeimmät kokemukset taiteesta Nenonen on saanut vaikutteita eri uskonnollisista suuntauksista kuten taolaisuudesta ja gnostilaisuudesta, muttei ole varsinaisesti harjoittanut mitään uskontoa. ”Yritän hahmottaa runoudessani, mitä pyhyys voisi olla. Tärkeimmät pyhyyden kokemukseni ovat tulleet taiteesta, kuten vaikkapa Andrei Tarkovskin elokuvista, kauniin maalauksen näkemisestä, soittamisesta, TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA PINJA NIKKI PYHYYDEN TUNNE SAATTAA HERÄTÄ JUOPOTELLESSAKIN.
• keikalla olemisesta tai kirjoittamisesta. Joskus olen kohdannut pyhyyttä kävellessäni iltamyöhään kaupungilla ja katsoessani puistoa, jossa ei ole ketään. Pyhyys voi paljastua myös yksin kertaisista asioista, kuten vaikkapa siitä, että lapsi pudottaa jäätelöpallon maahan ja isä ostaa hänelle uuden.” Pyhä iho kertookin kaikkialla ilmenevästä pyhyydestä. ”Suomalaisessa muinaisuskossa kaikki oli pyhää: luonto, eläimet, tontut, maahiset ja keijukaiset. Nykyään pyhä on eristetty, ja sitä koetaan esimerkiksi kirkossa. Itselleni pyhyys ilmenee luonnossa ja vaikkapa ihmissuhteissa. Uskonnotonkin ihminen voi kokea pyhyyttä tekemällä hyvää. Pyhää on yhteys ihmisiin, luontoon ja kaupunkiin. Pyhyyden tunne saattaa herätä juopotellessakin, vaikka se kuulostaakin banaalilta.” Nenonen erottaa pyhyyden kokemuksen järjestäytyneestä uskonharjoituksesta, joka on hänen mukaansa usein kaukana pyhyydestä. ”Maailmassa on paljon paskoja asioita, ja uskonnollisessa ajattelussa on monia sellaisia piirteitä, joilla ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Fundamentalistikristityt ja -islamistit ovat ajautuneet kauas rakkaudesta. Vihaaminen ja ulossulkeminen ei ole uskonnonharjoitusta. Mielestäni jokaisen uskonnollisen ihmisen tulisi pitää järki mukana ja suhtautua kriittisesti siihen, mitä sanotaan. Toinen ääripää on tietysti se, että ollaan järkija tiedeuskovaisia.” Arkinen ja ylevä sekoittuvat Pyhää ihoa luonnehtivat vahvat kontrastit. Pyhyyden, hurmioitumisen ja todellisuudesta humaltumisen kokemukset piirtyvät harmaan arjen yksityiskohtia vasten. Asuntonsa ovesta ulos astuva mies ei kohtakaan edessään porraskäytävää vaan kiemurtelevan veden, joka johdattaa hänet leiskuvien valopallojen ja siemenkodiksi kutistuvien vanhusten luo. Runokuvat vyöryvät ja sekoittuvat unen houretta muistuttaviksi hallusinaatioiksi. ”Haluan välttää tasapaksua ilmaisua ja sekoittaa ylevän ja arkisen toisiinsa”, Nenonen sanoo. ”Rakennan runoni siten, että eri elementit ja kontrastit luovat mosaiikin. Arjen banaalit asiat ovat välttämättömiä. Esimerkiksi aamurutiinit vituttavat minua. Haluaisin, että kaikki olisi ihmeellistä, mutta se ei tietenkään ole mahdollista. En ole suuremmin innostunut siitä, että arjessa pitäisi iloita pienistä asioista. Fuck minimal, go maximal. Se on ohjenuorani. Toisaalta, jos ei välillä tee tavallisia asioita, pyhät asiat eivät tunnu pyhiltä.” Pyhän ihon tyylirekisterikin on vahvasti kontrastinen. Mystisiä kokemuksia muistuttavien transsendentaalisten näkyjen rinnalla kulkee absurdi huumori: virastossa liian kauan istuneen Anna-Liisan silmiin muodostuvat kalvot, joiden avulla hän ottaa sekavia kuvia todellisuudesta. Lukija saa myös kuulla vuoden tietotyöläiseksi tituleeratun Harri Ropposen kirjallisuusmausta, lempiväristä ja filosofisesta suuntautuneisuudesta, jossa hapan empirismi yhdistyy buddhalaiseen pidättyväisyyteen ja plotinoslaiseen hyper kontemplaatioon. ”En ole ikinä ajatellut, että pyhyys olisi jotenkin koskematonta tai että pyhille asioille ei voisi nauraa”, Nenonen toteaa. ”Pyhyyden ei tarvitse olla sitä, että istutaan hartaasti kirkossa. Huumori keventää paatosta.” Nenosen runoutta luonnehtii vahvojen kontrastien lisäksi intensiivinen ilmaisu, jossa metaforat seuraavat toinen toisiaan. Pyhää ihoa voikin lukea monesta eri näkökulmasta: hurmioitumisen ja elämänilon ylistyksenä, tutkielmana psykoosin fenomenologiasta, valaistumiskokemuksena tai yksin kertaisesti osoituksena runollisesta mielikuvituksesta, joka näyttää todellisuuden taianomaisena. Nenonen toteaakin innoittuneensa runoilija William Blaken lausahduksesta ”kylliksi tai liikaa”. ”Ylettömyys on sitä, että toivoo maailmalta mahdollisimman monia asioita sen sijaan että jähmettyisi paikoilleen. En halua, että mikään ajatus olisi itselleni vieras, vaan haluan kaiken virtaavan sisääni, jotta voin suodattaa pois huonot asiat ja omaksua hyvät. Runoudessa voi käsitellä asioita , joita ei ole mahdollista lähestyä suoraan. Runous muodostaa selittämättömästä kertovan kudoksen. ” Nenosen runokudoksen rakennusaineena on ihmeen ja pyhyyden tunto. Pyhä iho ei kuitenkaan tuudita lukijaansa kauniiden kielikuvien ja lohduttavien ajatusten varaan vaan sysää hänet voimallisesti kohti kärsimystä. Ahdistusta käsittelevät jaksot vievät kohti rakkautta, joka nousee teoksen lopussa ratkaisevaan asemaan. ”Rakkaus on pyhyyden ylin muoto”, Nenonen toteaa. ”En tarkoita ainoastaan romanttista rakkautta vaan rakkautta ihmisiä, eläimiä ja maailmaa kohtaan. Se, että pyrkii rakastamaan maailmaa niin paljon kuin mahdollista, on mielestäni kaiken perimmäinen päämäärä.” Mikko Nenonen: Pyhä iho Aviador 2021, 84 s. RAKKAUS ON PYHYYDEN KORKEIN MUOTO. ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Hintoihin lisätään postikulut. Liisa Liimatainen RIIKINKUKKO JA KAMELI: IRAN JA SAUDI-ARABIA VASTAKKAIN Toimittaja Liisa Liimataisen neljännessä kirjassa tehdään selkoa kahden alueellisen suurvallan, Iranin ja Saudi-Arabian, pitkään jatkuneesta vastakkainasettelusta ja vertaillaan toisiinsa näitä hyvin erilaisia maita. 29 € 23 € Timo Tuovinen SUOMALAINEN TYÖVÄENLAULU: KISÄLLILAULAJIEN AIKAKAUSI Timo ”Tipi” Tuovisen kisällija kuplettilaulujen historiasta kertova kirja avaa lukemattoman lehden myös poliittiseen historiaan.
• 46 • 7 / 2022 Matka uuteen kieleen Taiteilija Juliana Hyrri kuvaa maahanmuuttajalapsen kokemuksia uudessa albumissaan Päivänkakkarameri. TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA TIMUR YILMAZ Juliana Hyrri • s. 1989 Virossa KohtlaJärvellä, asuu Helsingissä. • Taiteen maisteri Aaltoyliopistosta, opiskelee Kuvataideakatemiassa. • Sarjakuva-albumit: Sata kieli joka ei laulanut (2019), Päivänkakkarameri (2022). K UN VIRONVENÄL ÄISEN Juliana Hyrrin perhe muutti noin 30 vuotta sitten Suomeen, kukaan perheestä ei osannut maan kieltä. Inkerinsuomalainen isänisä pääsi Suomeen paluumuuttajana ja houkutteli muun perheen mukaansa. Suku oli vähemmistöä Virossakin, venäjänkielisiä. ”Meillä ei ollut Viron kansalaisuutta eikä mitään kansalaisuutta, oli vaan muukalaispassit”, Hyrri kertoo. Hyrri laitettiin suomenkieliseen tarhaan, siellä hän oppi kieltä. ”Olin lapsena usein vanhempieni mukana asioita hoitamassa, kun osasin suomea paremmin kuin he.” Kuvataiteilija ja sarjakuvataitelija Hyrrin uusin albumi Päivänkakkarameri (Suuri Kurpitsa 2022) kertoo lapsen elämästä muuton jälkeen. Tarina on autofiktiivinen eli se yhdistelee omia kokemuksia fiktioon, mutta ei ole suoraan elämäkerta. ”Voin muistaa väärin ja yhdistelen asioita aika vapaasti, mutta halusin saada kokemukset ulos systeemistäni. Millaista on tulla lapsena uuteen maahan, josta ei tiedä mitään.” Päivänkakkarameri kuvaa aikaa, jolloin Hyrri oppi Suomen kieltä. Miksi ”kissa” kirjoitetaan kahdella ässällä eikä yhdellä? Pastilli ja pasteija menevät sekaisin. Hyrri ajattelee nykyään suomeksi. Kieli, jota ei käytä, hiipuu mielestä. ”Opiskelen suomeksi, kaverini ovat suomenkielisiä. Venäjää puhun sukulaisten kanssa ja silloin on välillä vaikeaa löytää sanoja. Se tekee riitelystä tosi vaikeaa.” Neuvostohistorian synkät käänteet heijastuvat kirjassa epäsuorasti lapsen elämään. Vanhemmat pitävät huolta, että päähenkilö tietää, mihin tärkeät paperit on piilotettu, jos vanhemmille tapahtuu jotain. ”Kerron itsestäni, muut ovat vain sivuosassa. En halua kertoa esimerkiksi vanhempieni elämästä, mutta aina kaikki hahmot perustuvat johonkin oikeaan ihmiseen tavalla tai toisella.” Lasten keskinäisissä suhteissa maahanmuuttajuus ei juuri näy – paitsi siinä, mitä haukkumasanaa kaveri käyttää riidan päätteeksi. ”Lapsi ei ymmärrä kansallisuuksista. Sellainen ajattelu tulee aikuisten kautta.” Eräässä kohtauksessa päähenkilö hämmästyy, kun laivalla toinen lapsi puhuu hänelle viroa eikä hän ymmärrä mitä tämä sanoo. Lasten välisiä arkisia draamoja kuvataan lempeydellä. Päähenkilö on välillä kiusaaja, välillä kiusattu. Päähenkilö muun muassa juoksee toisen tytön kanssa kolmatta pakoon kun ei halua leikkiä tämän kanssa. Riidan jälkeen päähenkilö pohtii, että he ovat taas kavereita, mutta eivät parhaita, kun kaveri on jakanut sydänkorun toisen tytön kanssa. ”En halunnut kuvata itseäni, tai hahmoa joka ehkä esittää minua, reppanana. Kaikki lapset tekevät pahoja asioita, roolit vaihtelevat.” Kaikkein rankimpia muistoja kirjaan ei ole kerätty. Hyrrillä on kokemuksia siitäkin, miten opettaja syrjii. Hyrri uskoo joutuneensa silmätikuksi, koska oli ulkomailta. ”Muistan esimerkiksi, kun ala-asteella opettaja pyysi vieressäni istuvia siirtymään lattialle tekemään matematiikan tehtäviä. Opettaja oli kertonut heille, että lunttasin, vaikka en ollut luntannut.” Pyhää on oma tila Yhdessä luvussa perhe hakee kanistereilla uskovaiselle isoäidille vettä pyhästä lähteestä, jossa koko porukan pitää myös kastautua. Lähde on Kuremäen luostarin, Viron ainoan ortodoksisen nunnaluostarin, alueella. Paikka oli pyhä jo ennen kristinuskon aikaa. Taiteilija Hyrrille pyhää on oma tila. Hän on juuri muuttanut uudelle työhuoneelle. Siitä hän haluaa paikan, josJuliana Hyrri kuvaa Päivänkakkarameri -albumissa lasten kaverisuhteiden monenlaisia jännitteitä.
• 7 / 2022 • 47 Matka uuteen kieleen sa on tilaa taianomaisuudelle. Työhuoneen jakava kaveri on samoilla linjoilla. ”Haluamme tilan, jossa voimme harjoittaa syvintä itseämme. Tilan, jonne on aina kiva tulla. Meillä molemmilla on mielessä paluu lapsuuteen. Tilaan tulee esimerkiksi maja, salapaikka.” Lapsuus on Hyrrin tuotannon keskeinen teema. Esikoisalbumi Satakieli joka ei laulanut kertoi synkähköjä lapsuustarinoita. Uusi albumi on selvästi valoisampi. ”Kun tein Satakieltä, niin aluksi ei ollut selkeää mielikuvaa, mitä siitä tulee. Tuli novellikokoelma, jossa on samansuuntaisia kokemuksia eri ihmisten lapsuudesta.” Päivänkakkaramerta tehdessä hänellä oli selkeämpi suunnitelma. ”Paineetkin olivat kovemmat. Mitä jos tästä tuleekin huonompi kirja? Kirjasta piti tulla tarpeeksi erilainen. Vaikka en halua ajatella mitä muut ajattelevat, silti sitä miettii.” Lapsuuden muistelussa yksi muisto johtaa usein toiseen. Päivänkakkarameressä kerrotaan kahta muistoa yhtä aikaa: kuvilla ja puhekuplilla yhtä ja selittävällä tekstillä toista. Tarinoiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta syntyy uusia merkityksiä. ”Käsikirjoitus syntyi niin, että ensin kirjoitin yhden muiston auki yksinkertaisena tarinana. Pidin sitä rinnalla, kun käsikirjoitin toista tarinaa, jonka piirsin kuvallisesti. Parasta oli sijoittaa aluksi kirjoitettua tekstiä piirrettyyn tarinaan. Itsekin vasta silloin näin, mitä siitä syntyi. Joillekin sitä voi olla vaikea lukea tai pysyä kärryillä molemmissa tarinoissa. Mutta näin kirjasta voi löytää uusia merkityksiä myöhemmillä lukukerroilla.” Lapsuudestaan Hyrri on jo löytänyt yhteyden luontoon. Kirjassa kaupunkilaislapsi havainnoi etanoita, lintuja ja muuta lähiluontoa. ”Lapsena olimme jatkuvasti ulkona, rämmimme heinikoissa, ei silloin ollut juurikaan punkkeja. Jossain välissä ulkoilu jäi, mutta viime vuosina olen alkanut taas viihtyä luonnossa. Käymme ystäväni kanssa vuosittain lammaspaimenlomilla, olemme viikon mökissä ja hoidamme lampaita.” Lapsuuteen liittyy myös herkkyyttä ja havainnointikykyä, jotka ovat taiteilijalle tärkeitä. ”Lapsi havainnoin yksityiskohtia tarkemmin. On ollut ihanaa löytää se taito uudelleen. Aikuisten maailma on usein suorittamista ja selviytymistä, jossa herkkyys helposti unohtuu. ” Yhteys lapsuuden maailmaan on Hyrrille edelleen tärkeää. ”Jotain sieltä lapsuudesta yhä etsin, mutta en tarkkaan tiedä, mitä. Olen siellä maailmassa ja tässä maailmassa yhtä aikaa.” Käsin tekemistä Taiteilijana Hyrri pitää perinteisistä menetelmistä. Päivän­ kakkarameri on tehty enimmäkseen lyijykynillä. Mukana on myös akryyleillä maalattuja sivuja, joista on tehty digikollaaseja. ”On helpompi tehdä käsin kuin koneella, käsin tekeminen on toisella tavalla fyysistä. Koneella en näe mikä on huonosti, en ole ammattilainen siinä.” Lopullinen sivu ei välttämättä ole samanlainen kuin originaali, vaikka lyijykynäsivuja hän käsitteleekin maltillisesti. ”Kynän jälki saa näkyä ja lyijykynäsivutkin on painettu nelivärisenä, jotta kynän ja paperin sävyt erottuvat.” Akryylisivuja on käsitelty enemmän. ”Kikkailen ja leikin kuvankäsittelyohjelmalla. Se ei ole niin vakavaa, pääasia että näyttää hyvältä.” Hyrri on ollut vähintään osa-aikainen opiskelija koko aikuisikänsä. Hän on taiteen maisteri Aalto-yliopistosta ja opiskelee nyt Kuvataideakamtemiassa maalaustaidetta. Valmistuminen häämöttää ensi vuoden lopulla. ”Aalto-yliopistossa panostetaan enemmän digitaalisuuteen ja muotoiluun. Kuvataideakatemiassa tehdään enemmän käsin.” Opinnot hän on rahoittanut satunnaisilla töillä, esimerkiksi lajittelemalla postia. ”Minulla on käynyt tuuri, että olen löytänyt sopivia osa-aikatöitä, joilta on jäänyt aikaa ja voimia myös taiteen tekemiseen.” Sarjakuva ja kuvataide täydentävät toisiaan. ”Luomisen ilo säilyy, kun tekee vuorotellen sarjakuvaa ja maa laus ta.” Juliana Hyrri – Päivänkakkarameri -originaali näyttely Oulun sarjakuva keskuksen galleriassa 8.9. asti. Helsingin sarjakuvafestivaalit 10.–11.9. Suvilahdessa. TEKSTI ANTTI KURKO ARVIOIDA ANPA KIRJA ensin kannen perusteella. Kuvittaja Nina Grönlund on loihtinut upeat kannet toimittaja ja kirjallisuuskriitikko Arla Kanervan esikoisromaaniin Lopun aikoja. Kirjan julkaissutta Kosmosta täytyy kiittää siitä, että se on aina panostanut kansisuunnitteluun ja siten näyttänyt esimerkkiä muille kustantamoille. Estetiikka, mukaan lukien kannet ja taitto, ovat tärkeä ja irrottamaton osa lukukokemusta. Mattapintainen kansimateriaali, kauniit fonttija väri valinnat sekä luonnosmainen kuvitus luovat vahvan assosiaation vanhoihin luonto-oppaisiin. Kirja kertoo tarinan neljätoistavuotiaasta Emmasta, jonka ympäriltä ihmiset katoavat. Ihmiskunta on lajina tullut tiensä päähän ja luonto alkanut ottaa takaisin sitä, mitä olemme lainanneet siltä kuluneiden vuosisatojen aikana. Jäljelle jäävät ihmisryhmien rippeet muodostavat viimeisiä sivilisaation henkäyksiä ennen kuin kaikki ihmisen rakentama lopulta katoaa. Yksi näistä on karismaattisen kulttijohtaja Marian johtama Paratiisin rakentajat. Tähän matriarkaaliseen ryhmään myös Emma ajautuu mukaan. Kirjan kuvaama maailma on kaunis ja omalla tavallaan lohdullinen. Ihminen on vain käymässä tällä planeetalla, eikä mikään rakentamamme ole pysyvää. Kerronta olisi voinut olla viipyilevämpääkin. Nyt harmillisesti, kun lukija pääsee kunnolla uppoamaan kirjan maailmaan, tarina jo päättyy. Lopun aikoja on niin päältä kuin sisältäkin kaunis utopistinen kuvaus ihmiskunnan häviämisestä, luonnosta sekä luonto suhteesta. Arla Kanerva: Lopun aikoja Kosmos 2022, 240 s. Utopia ilman ihmistä TEKSTI MIIA VISTILÄ SYNKÄT FANTASIAELEMENTIT tunkeutuvat tavallisten ihmisten arkeen ja mullistavat heidän elämänsä. Unen ja valveen, toden ja mielikuvituksen, tämänja tuonpuoleisen rajat venyvät ja avautuvat. Jotkut voivat matkustaa limittäisten maailmojen välillä. Moni kuolee. Tapahtumia, tunteita ja takaumia kuvataan yksityiskohtaisesti, lukija saa yhdistellä palasista kokonaisuuden mielessään. Mysteerit maailman toiminnasta ja eri hahmojen persoonallisuuksista ja motiiveista kiertyvät auki vähitellen. Niina Eveliina Salmelinin 2015 alkanut nettisarjakuva Numb muistuttaa 1990-luvun kulttisarjakuva Sandmania sisältönsä ohella myös kuvitukseltaan ja kerronnaltaan. Vaihtelevat sivutaitot ja monenlaiset siirtymät seuraavat Will Eisnerin ja Scott McCloudin klassisia oppeja elävästä sarja kuvakerronnasta ja pääsevät parhaiten oikeuksiinsa painetuilla sivuilla. Vesivärikuvitus tuo sarjakuvaan viehättävän vanhahtavaa fiilistä. Välillä taustoja on piirretty kovin suurpiirteisesti, välillä taas taiteillaan yksityiskohtaisesti sävyillä ja viivoilla. Joukkorahoitettu albumi Numb kokoaa yhteen verkkosarjakuvan viisi ensmmäistä lukua. Kun nettiajan tekijältä ei tila lopu, fiilistelyyn on käytetty paljon aikaa ja kerronta on perinteistä angloamerikkalaista sarjakuvalehtikerrontaa huomattavasti verkkaisempaa. Vaikka Numb on selvästi pidemmän sarjan alku, tarinassa on selkeä kaarensa, jonka loppu enteilee jo tulevaa. Jatkoa voi jo lukea tekijän nettisivulta. Niina Eveliina Salmela: Numb Omakustanne, 210 s. Koko sarja tähän asti: www.niinaeveliina.com/numb/ Sandmanhenkisiä kauhufiilistelyjä siirtokunnista suurvallaksi ? 632 sivua ? värikuvitus ? ovh. 32,00 € Kirjaarviot
• 48 • 7 / 2022 Pyhää ei voi pilata Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla on tänä vuonna useita elokuvia, joissa pyhyys on läsnä. Laura Samanin esikoisohjaus Small Body kertoo äidinrakkaudesta ja jo unohtuneesta italialaisesta tavasta, jonka avulla kuolleina syntyneet pääsivät pois ikuisesta limbosta. H IEKKARANNALLA etenee hautajaiskulkue. Paikalle ryntää nuori nainen, joka juoksee kohti arkun takana kävelevää pappia. Hän pyytää, että pappi kastaisi hänen kuolleena syntyneen vauvansa, jonka naisen aviomies on jo haudannut metsään ilman ristiä. Pappi sanoo, ettei voi tehdä niin, koska lapsi ei synnyttyään vetänyt edes yhtä henkäystä happea. ”Missä lapseni on nyt?”, nainen kysyy. ”Hän on limbossa”, pappi vastaa. ”Kuinka kauan hän on siellä?”, nainen tivaa. ”Ikuisesti”, pappi toteaa. ”Näenkö lastani enää?” ”Kyllä, unissasi”, pappi sanoo. Kohtaus on syyskuisen Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin ohjelmistossa olevasta draamaelokuvasta Small Body (Piccolo corpo, Italia, Ranska, Slovenia 2021). Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1900 Pohjois-Italiaan. Päähenkilö Agata (Celeste Cescutti), 23, kuulee, että vuoristossa sijaitsee syrjäinen kappeli. Siellä voidaan herättää eloon kuolleina syntyneet niin, että he voivat vetää yhden henkäyksen ilmaa. Silloin vauvat voidaan kastaa ja haudata kirkkomaahan, ja heidän sielunsa pääsee taivaaseen. Agata käy yöllä kaivamassa maasta puisen laatikon, jossa lepää hänen lapsensa. Hän kiinnittää laatikon köydellä selkäänsä ja lähtee yksin uhkarohkealle reissulleen. Kadonneita tapoja ”Kun aloin tehdä pohjatyötä käsikirjoitusta varten, sain selville, että TEKSTI ELISA HELENIUS vielä 1950-luvulla Italiassa oli tavallista pyytää Small Bodyn kuvaamaa ihmettä tapahtuvaksi, mutta sitten tapa unohtui eikä siitä enää edes puhuttu. Kyseinen tapa oli minulle täysin uutta tietoa”, kertoo elokuvan ohjaaja ja yksi käsikirjoittajista Laura Samani. Kyseessä on 34-vuotiaan Samanin ensimmäinen pitkä elokuva. Hän on parhaillaan Sveitsissä Locarnon elokuvafestivaaleilla kansainvälisen raadin jäsenenä ja ehtii festivaalin kiireiden keskeltä osallistua videopuheluun. ”Elokuvassa on pinnallisella tasolla uskonnollinen teema. Katolinen uskonto asettaa rajat hahmojen elämässä. Agata päättää kuitenkin toimia uskonnon sääntöjä vastaan ja hakea oikeutusta tyttärelleen. Hän yrittää tehdä oikean teon toimimalla sääntöjä vastaan. Säännöt ovat miesten tekemiä, koska katolisessa kirkossa kaikki tärkeät roolit kuuluvat miehille”, Samani kertoo. Elokuvassa kuvataan monia jo unohtuneita menneiden aikojen rituaaleja ja uskomuksia. Esimerkiksi naisten ei uskottu selviävän hengissä kulkemisesta läpi vuoren sisälle louhitun tunnelin, koska vuoren henki näkee naiset. Agata mustaa noella kasvonsa ja astuu tunneliin. ”Elokuvani käsittelee oikeastaan enemmän magiaa kuin uskontoa. Ihmiset pyytävät ihmettä, taianomaista asiaa tapahtuvaksi. Uskonnollisessa kehyksessä pyydät kohteliaasti ihmettä tapahtumaan. Magiassa taas teeskentelet, että jotain olematonta tapahtuu”, Samani pohtii. Uskonto maallisen alla Italia nähdään yhä usein uskonnollisena yhteiskuntana, ainakin verrattuna Pohjois-Eurooppaan, mutta Laura Samani kokee nyky-Italian olevan maallistunut. ”Uskonto on ennen kaikkea kytköksissä kulttuuriimme ja vaikuttaa elämään pinnan alla. Esimerkiksi monet menevät naimisiin kirkossa, vaikka eivät ole uskovaisia, koska he eivät halua tuottaa pettymystä vanhemmilleen.” Pyhyys on silti Samanille tärkeää. Hän kokee olevansa jossain mielessä uskonnollinen, vaikka ei usko katoliseen kirkkoon ja sen rituaaleihin. ”Pyhä on jotain koskematonta. Et voi pilata sitä. Myös ihmissuhteet voivat olla pyhiä. Joitain asioita on vaikea pukea sanoiksi, mutta ne voivat olla vahvempia kuin kivet. Näin myös Agata kokee.” Eksyksissä oleva Agata saa matkakumppanikseen Lynx-nimisen (suom. Ilves) nuoren veijarin (Ondina Quadri). Kumpikaan ei uskalla kertoa toiselle totuutta itsestään, mutta heidän välilleen syntyy lopulta syvä yhteys. ”Pyhyys tapahtuu, kun olet kontaktissa jonkin paikan tai henkilön kanssa. Koen itse pyhyyden, kun olen yksin luonnossa tai läheisten ystävieni seurassa ilman sanoja. Tykkään patikoida yksin vuorille, ja siellä ylhäällä hiljai
• Miracle Ohjaaja Bogdan George Apetrin draamatrilleri kertoo kaksi toisiinsa liittyvää tarinaa Romaniasta. Ensimmäisessä tarinassa 19-vuotias Cristina-nunna livahtaa ulos luostarista ja lähtee etsimään miestä, joka ratkaisisi hänen ongelmansa. Toisessa tarinassa 44-vuotias etsivä yrittää selvittää, mitä Cristinalle oikein tapahtui ja onko kyseessä kenties ihme. Godland Islantilaisen ohjaajan Hlynur Pálmasonin uudessa elokuvassa nuori tanskalainen pappi matkustaa 1800-luvun lopulla Islantiin rakentaakseen sinne kirkon. Kuitenkin matkan aikana hän eksyy yhä kauem mas tehtävästään ja moraalistaan. Holy Spider Iranissa syntyneen mutta Tanskassa asuvan ohjaajan Ali Abbasin elo kuva on saanut inspiraationsa tosi tapauksesta. Naispuolinen journalisti yrittää päästä sarjamurhaajan jäljille Iranin pyhässä kaupungissa Mašhadissa. Murhaaja haluaa ”puhdistaa kadut syntisistä”, ja sen hän tekee tappamalla seksityöntekijöitä. Clara Sola Syrjäisessä kylässä Costa Ricassa asuva 40-vuotias Clara on muita auttava parantaja, joka on elänyt vuosikausia äitinsä tukahduttavan kontrollin alaisena. Yllättäen Claran uinunut seksuaalisuus herää kun hän alkaa tuntea vetoa veljentyttärensä uutta poikaystävää kohtaan. Löytäessään itsensä Clara vapautuu vähitellen roolistaan ”pyhänä” ja alkaakin parantaa itseään. Kyseessä on costaricalais-ruotsalaisen Nathalie Álvarez Mesénin ensimmäinen pitkän elokuvan ohjaus ja käsikirjoitus. 35. HIFF – Rakkautta & Anarkiaa -festivaali järjestetään Helsingissä 15.–25.9.2022. Pyhyyttä käsitteleviä elokuvia Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla suudessa koen pyhyyden olevan läsnä ja olevani yhteydessä luontoon.” Samani laajentaa pyhyyden ihmisistä myös eläimiin. ”Saatan katsoa eläintä silmiin ja kokea, että kommunikoimme toisillemme ja se yhteys on sacro, pyhä.” Samanin mukaan ihmisillä on nykyään vähemmän aikaa pyhille asioille kuin vaikka 1900-luvun alussa. Pyhyys vaatii keskeytymätöntä aikaa. Hänen mukaansa on meidän oma tehtävämme luoda elämäämme mahdollisuuksia pyhyyden kokemuksille. ”Tunnen olevani onnekas, kun saan kokea jotain pyhää. Sellaiset hetket ovat arvokkaita ja liikuttavia, saatan lähes herkistyä itkemään.” Vuodenajat näkyvät Ohjaaja on kotoisin pienestä kylästä Pohjois-Italiasta. ”Kylä on lähellä vuoria, ja muistuttaa enemmän Itävaltaa kuin klassista mielikuvaa Italiasta pitsoineen ja vespoineen.” Myös Small Body on kuvattu Pohjois-Italiassa, lähellä Itävallan ja Slovenian rajaa. IMDb:n mukaan Laura Samani oli elokuvaa tehdessään inspiroitunut myös Giovanni Segatinin maalauksesta The Evil Mothers (1897). Maalauksessa henkiolentoa muistuttava nuori nainen roikkuu puussa lumisessa vuoristomaisemassa, ja vauva imee hänen rintaansa. Vaikka Agatan vaellus kestää vain neljä päivää, elokuvassa on sekä kesäettä talvikohtauksia. Asiaa ei sinänsä ihmettele elokuvaa katsoessa, koska vuorilla on yleensä lunta myös kesällä. Syynä vuodenaikojen vaihteluun on kuitenkin se, että että alunperin viideksi viikoksi suunnitellut talvikuvaukset jouduttiin lopulta kuvaamaan eri paloissa vuoden aikana. Kuvaukset alkoivat helmikuun lopussa vuonna 2020. Seitsemän päivän päästä kuvaukset oli keskeytettävä Italian koronarajoitusten astuttua voimaan. Lopulta viimeinen kohtaus saatiin purkkiin ystävänpäivänä vuonna 2021. Samani työskentelee jo seuraavan elokuvansa parissa. ”Uusi elokuvani on hyvin erilainen kuin Small Body, koska sen aikakausi on lähelle omaa aikaamme eikä siinä tapahdu ihmettä. Elokuva sijoittuu tällä kertaa kotikylääni Triesteen.” Clara Sola Elokuvia ja luentoja mielenterveydestä kinoregina.fi Kino Regina, Oodi Töölönlahdenkatu 4 Liput 7,5 € / 6 € Vuosi nuoruudestani (1999) 9.9.–25.11.
• 50 • 7 / 2022 ELOKUVAT Pan Nalin: VIIMEINEN NÄYTÖS Ensi-ilta 3.9. Vaikka Intia on yksi maailman suurimmista elokuvien tuottajamaista, siellä tehtyjä elokuvia näkee Suomessa harvoin kaupallisessa levityksessä. Tästä ilahduttavana poikkeuksena meillä teattereissa nähdään Pam Nalinin koskettava, kuvallisesti hyvin kaunis ja tarinaltaan ilmeisen omakohtainen perhe-elokuva. Vaikka Viimeinen näytös on myös oodi intialaisen mainstream-elokuvan traditiolle, se esitetään länsimaisten vaikutteiden läpi. Kuin Giuseppe Tornatoren Cinema Paradisossa (1988) pikkupoika ihastuu elokuvaan ja ystävystyy elokuvateatterin projektorinkäyttäjän kanssa päästen näin tutustumaan liikkuvan kuvan ihmeisiin enemmän kuin aitiopaikalta. Toisaalta gujaratilaisessa pikkukylässä elävä 9-vuotias Samay (valloittava Bhavin Rabari) joutuu kouluttamaan elokuvia maallisena turmelluksena pitävää bramiini-isäänsä erilaisten luovuutta ja innostusta ilmentävien kepposten kautta kuin Vaahteranmäen Eemeli omaa vanhanaikaista isärukkaansa. Elokuvan sivuteemoina esiin nousevat pikkukylien köyhyys, vääjäämättömät tekniset ja taloudelliset muutosvirrat sekä kastilaitoksen perinnölle rakentuvat sosiaaliset jännitteet. Erityisen kauniisti elokuvallistuu ajatus siitä, miten valon kajastukset muuttuvat filmin kautta materiaksi – ja miten materia ja muisto siitä eivät koskaan kokonaan katoa, vaikka niiden muoto muuttuu. TUOMAS RANTANEN Sara Dosa: FIRE OF LOVE Elokuvateattereissa nyt. Tieteen historiassa on esimerkkejä tutkimusmatkailijoista, radiologeista, kemisteistä ja fyysikoista, jotka panivat itsensä alttiiksi luonnonlakien edessä koettaessaan ymmärtää, miten maailma toimii. He kuolivat arktisten viimojen tappamina tai heidät nitistivät säteilysairaudet, myrkytykset tai hapen puute meren syvyyksissä. On hämmästyttävää, että vielä 1990-luvulle saakka sellaiset hurjapäät, kuin ranskalaiset Katia ja Maurice Krafft harjoittivat tutkimustaan kävelleen tulivuorten laavavirtojen päällä foliot kenkiensä suojana. Yhdysvaltalainen dokumentaristi Sara Dosa on tarttunut kiehtovaan aiheeseen. Rauhalliset ja kiltit, hiljaa virtaavat ”punaiset” tulivuoret, kuten Krafftit luokittelivat, suorastaan kutsuvat elokuvan katsojaa luokseen. Yleisö oppii myös pelkäämään vahvoja kaasuja syökseviä ”harmaita” ilkimyksiä. Elokuva kertoo kauniisti mutta ravisuttavasti mikä ajoi Krafftit avaamaan tulivuorten mysteerejä: pettymys ihmiseen. Kun he aloittivat uransa 1970-luvulla, Kambodžan– Vietnamin sota oli pariskunnalle niin suuri pettymys, että he tajusivat kunnioittavansa maapallon syvimpiä voimia enemmän kuin toraisaa ihmiskuntaa. Vaikka tulivuori lopulta tuhosi Krafftit, heistä jäi jäljelle kilometrikaupalla filmiä. Onneksi. Sillä Krafftien ansiota tämä hieno elokuvakin on. IIDA SIMES KOONNUT TUOMAS RANTANEN 30.8. Yle Teema & Fem: Aliisa (Suomi 1970) Pekka Puupää -elokuvasarjan Justiinana ja muina oman aikansa pirttihirmuina yleensä tunnistettava Siiri Angerkoski (1902–1971) teki viimeisen elokuvansa nimihenkilönä yhden suomalaisen televisioteatterin koskettavimmista rooleista. Aulikki Oksasen kirjoittamassa ja Jukka Sipilän ohjaamassa yhteiskuntakriittisessä elokuvassa hän esittää 1960-lopun asuntoja sosiaalipolitiikan väliinputoajaksi ajautuvaa vähävaraista eläkeläistä. 7.9. Hero: The Assistant (USA 2019) Erityisesti dokumentaristina tunnetun australialaisen ohjaaja-tuottaja-käsikirjoittaja Kitty Greenin pelkistetyssä työelämäkuvauksessa nuori ja fiksu Jane törmää elokuvatuotantoyhtiössä #metoo-henkiseen vallan väärinkäyttöön. Elokuvan räjähtävä puhuttelevuus perustuu siihen, että siinä päähuomio on tirkistelevien tilannekuvausten sijaan koko sosiaalisen ympäristön systemaattisesti vääristyneissä rakenteissa ja päähenkilöä esittävän Julia Garnerin minimalistisessa ilmaisussa. Yle Areena: William Randolph Hearst (USA 2021) Stephen Ivesin ja Amanda Pollakin ohjaama dokumentti kertoo Orson Wellesin Citizen Kanessaan (1941) peilaamasta mediamogulista, joka hallitsi 1930-luvulla 28 päivälehteä, elokuvastudiota, radioasemia ja 13 aikakauslehteä. Julkisesti ja yksityisesti ristiriitaisen Hearstin elämänkaaren ohella kuvatuksi tulee myös keltaisen lehdistön synty, median valta USA:n ulkoja sotapolitiikan työntövoimana sekä median monella muullakin yhä tunnistettavalla tavalla ongelmallinen suhde taloudelliseen ja poliittiseen vallankäyttöön. 19.9. alkaen Yle Teema & Fem: Ohuella langalla, toinen kausi (Ruotsi 2022) & YLE Areena: Responder (Britannia 2021) Cilla Jackertin luoma ruotsalainen poliisisarja asettuu sosiaalisen realisminsa myötä samalle pohjoismaiselle jatkumolle ruotsalaisen kirjailija pari Sjöwallin ja Wahlöön sekä suomalaisen Matti Yrjänä Joensuun kanssa. Saman koulukunnan brittiläistä muotoa edustaa Tony Schumacherin Responder. Näissä uusissa sarjoissa pääpaino on rikosten ratkaisemisen sijaan entistäkin enemmän poliisien ammatillisessa ja henkilökohtaisessa jaakopinpainissa sosiaalisten ongelmien keskellä kaatuvien eettisten valintojen äärellä. 7.9. Yle Teema & Fem: Shoplifters – perhesalaisuuksia (Japani 2018) Neljä vuotta sitten Cannesin festivaalin pääpalkinnon muun muassa Kirill Serebrennikovin Kesän, Pawe? Pawlikowskin Cold Warin ja Spike Leen BlacKkKlansmanin ohi voittanut Hirokazu Kore-edan elokuva on hauska, viisas, sosiaalipoliittisesti tiedostava ja tunnemaailmaltaan sydäntäsärkevän koskettava kuvaus pikkurikoksilla elävästä perheestä, joka ottaa hylätyn pikkutytön huolehdittavakseen. Anna Eriksson: W Ensi-ilta 23.9. Anna Erikssonin toinen taide-elokuva M:n (2018) jälkeen on surrealistinen ajankuva ilmastonmuutoksen, tykkien kumun ja totalitäärisen sairaalaympäristön piirittämästä maailmasta, jonka kirkkomaisessa takahuoneessa lääkeja seksiaddiktoitunut Madame Eurooppa on kahlehdittu sadomasokististeen suhteeseen Kiinan kanssa. Taidevideon perustalta nousevaan esteettiseen muotoon on bonusaineksia lainailtu esimerkiksi Godardilta, Kubrickilta ja kauhuelokuvien kuvastoista. Kryptistä tulkinnallisuutta, ihmiseritteitä ja genitaaleja häpeämättömän teoksen tie kulkee taiteellisen ja teennäisen raja-aidan molemmilla puolilta sellaisella itsetunnolla, ettei sitä voi kuin kunnioittaa. Samalla yhteiskunnallisesti virittyneen katsojan helppo yhtyä elokuvan manifestoimaan vaatimukseen poliittisesta liikkeestä, joka pysäyttäisi kankaalla kuvatun kauhun kierteen. TUOMAS RANTANEN Lue lisää arvioita osoitteessa Voiman TV-tärpit Julia Ducournau: TITANE Elokuvateattereissa nyt. Kohtaus: Tyttö päristelee huulia takapenkillä. Autoa ajava isä vääntää radiota kovemmalle. Tyttö potkii kuljettajan penkin selkänojaa ja avaa turvavyönsä, isä kääntyy vihaisena. Auto törmää betoniesteeseen, ulkoa kuvatun auton takaikkunassa näkyy verinen iskemä. Kohtaus: Alexian päähän asennetaan sairaalassa titaanilevy. Sairaalan ulkopuolella hän halaa ja silittää isänsä autoa, jolla kolari ajettiin. Kohtaus: Aikuiseksi kasvanut Alexia strippaa Cadillacin konepellillä. Ympärillä on himokkaita mieskatsojia ja toisia autoja, joiden päällä strippaavat toiset naiset. Alexia päätyy seksiaktiin autonsa kanssa. Titane on elokuva traumoista, niiden kohtaamisesta sekä niiden heijastumisesta ja siirtymisestä toisiin. Vaikka elokuvan ensiminuuttien kuvauksesta saattaisi kuvitella teoksen lähestymistavan suoraviivaiseksi, käsikirjoittajaohjaaja Julia Ducournaulla on lukuisia ässiä hihassaan. Teos on fantasian ja scifin elementtejä maagiseen realismiin yhdistävä kyyti, jossa henkilöhahmot ovat karikatyyrimäisiä, ja joka pääsee yllättämään kerta toisensa jälkeen. Elämä kohtaa kuoleman, vanhemmuus kohtaa lapsuuden, kauneus rujouden. Seksuaalisuuden ilmentymät Titanessa ovat pääosin ahdistavia ja tuo ahdistavuus kumpuaa monista suunnista, eikä oikein kukaan jää vaille osaansa. Tämä huomioiden elokuvan yhteyteen voisi liittää lähinnä kaikki mahdolliset sisältövaroitukset. Toisaalta ahdistaviakin ajatuksia on usein hyvä kohdata, ja Titanen kaltainen elokuva saattaa olla mainio työkalu siihen tarkoitukseen. Muista kuitenkin kiinnittää turvavyösi. JARI TAMMINEN
• 15.–25.9.2022 35 MIKKO MYLLYLAHTI METSURIN TARINA OLIVIA WILDE DON’T WORRY DARLING MARTIN MCDONAGH THE BANSHEES OF INISHERIN PARK CHAN-WOOK DECISION TO LEAVE ANNA ERIKSSON W AINO SUNI SYDÄNPETO JOANNA HOGG THE SOUVENIR, PART I & PART II RUBEN ÖSTLUND TRIANGLE OF SADNESS
• maallinen tavallinen taivaallinen Muutos tapahtuu muutoksia tekemällä. Vaikuta sellaisena kuin olet! Asetu ehdolle seurakuntavaaleihin 15.9. mennessä. Äänestä 20.11. tai ennakkoon 8.–12.11. seurakuntavaalit.fi #seurakuntavaalit