Koe Sodan ja rauhan keskus Muisti Päämajakaupunki Mikkelissä www.muisti.org
Koe Sodan ja rauhan keskus Muisti Päämajakaupunki Mikkelissä www.muisti.org
LIPUT: ALKAEN 39 € • HKT.FI PUH. (09) 394 022 • LIPPU.FI 0600 900 900 (2€ / MIN+PVM) KUKA TAPPOI BAMBIN? MONIKA FAGERHOLM PIPSA LONKA ENSI ILTA 31.8.2023 PIENI NÄYTTÄMÖ VOIKO PAHAN UNOHTAA? Huvilakaupungin harmonia särkyy kerralla palasiksi, kun neljä hyväosaisen perheen poikaa syyllistyy järkyttävään väkivallantekoon kotibileissä. Hätääntynyt yhteisö haluaa unohtaa tragedian mahdollisimman nopeasti. Vaikka teko olisi miten hirvittävä, yhteisön harmonia on tärkeämpi. Monika Fagerholmin palkittu romaani Kuka tappoi bambin? on hypnoottinen kudelma, samaan aikaan brutaali ja lyyrisen kaunis. Romaanin dramatisoi suomalaisen näytelmäkirjallisuuden kärkinimi Pipsa Lonka. Ku va : N oo ra G ea ge a LIPUT: ALKAEN 36 € • HKT.FI PUH. (09) 394 022 • LIPPU.FI 0600 900 900 (2€ / MIN+PVM) Ku va : M itr o H är kö ne n ENSI ILTA 27.9.2023 STUDIO PASILA
LIPUT: ALKAEN 36 € • HKT.FI PUH. (09) 394 022 • LIPPU.FI 0600 900 900 (2€ / MIN+PVM) Ku va : M itr o H är kö ne n ENSI ILTA 27.9.2023 STUDIO PASILA 2023 OFFICIAL SELECTION BEN WHISHAW FRANZ ROGOWSKI
8 • 7 / 2023 TIINA , 38, Turku ”Koti merkitsee kotipaikkaa, siellä on perhe ja lemmikit.” LINA , 15, Helsinki ”Koti merkitsee sellaista paikkaa, mihin pääsee turvaan ja rentoumaan.” JUSSI , 46, Helsinki ”Perhettä.” MARTTI , 66, Helsinki ”On se sellainen tärkeä turvapaikka. Mutta toisaalta ”My home is where my hat is”, eli kotini on siinä, mihin hattuni lasken, joten mitään kauhean vahvaa sidonnaisuutta mihinkään tiettyyn ei ole.” Mitä koti merkitsee sinulle? Mielipide TEKSTI JA KUVAT ANTON HÄMÄLÄINEN Ikääntyvälle Suomelle tarvitaan kipeästi lisää hoivapaikkoja – ja hoitajia. Tulevaisuudessa hoivaa pyritään järjestämään hybridimallin mukaan. TEKSTI EMILIA MIETTINEN Sija vanhuksille M erja W esa nd er Argentiinalaisen taiteilija Milu Correchin muraali vuodelta 2017 Kannelmäen palvelukeskuksen seinässä. ”K AIKILL A hyvin vointialueilla hen kilöstön saata vuus on vaikeaa”, kertoo Minna Nummi, Vantaan ja Keravan hyvin vointialueen hoivaasumisen palvelu aluejohtaja. ”Meillä hoivaasumisen näkökulmasta kesän aikana ja sen jälkeen tilanne on kohentunut rekry tointien osalta.” Hyvinvointialueen yh distymisen myötä palkkoja on harmo nisoitu käytännössä niin, että Vantaan kaupungin alhaisempia palkkoja on korotettu lähemmäs Keravalla makset tua tasoa, mikä on helpottanut uuden työvoiman värväämistä. Hoivaasuminen voi tarkoittaa ym pärivuorokautista palveluasumista tai itsenäisempää yhteisöllistä asumista. ”Suurin osa meidän hoivaasumisen palveluista on ympärivuorokautis ta asumista. Esimerkiksi Myyrmäes sä niin kutsutussa hybriditalossa on 199 asiakaspaikkaa kuudessa kerrok sessa, joista yhdessä on 19 paikkaa yh teisöllistä asumista. Muissa kerrok sissa paikkoja käytetään joustavasti tarpeen mukaan yhteisölliseen asumi seen.” Yhteisölliselle asumismuodolle ei kuitenkaan ole tarvetta yhtä lailla. ”Ihmiset asuvat pidempään kotona, ja apu järjestetään sinne.” THL on arvioinut, että sosiaali ja terveysala tarvitsisi 200 000 uutta työntekijää vuoteen 2035 mennessä, kun suurten ikäluokkien työntekijät siirtyvät eläkkeelle ja heistä itsestään tulee hiljalleen hoitoavun tarvitsijoi ta. Hoitohenkilökunnan pulasta on pu huttu jo vuosikymmeniä, mutta tilan ne on päässyt kriisiytymään. Päivystyshenkilökunnan ympä ri maata raportoima potilasturval lisuuden vaarantuminen ruuhkien vuoksi on osoitus tilanteen vakavuu desta. Päivystyksiä ruuhkauttavat ko tona asuvat etenkin huonokuntoiset vanhukset, jotka tarvitsisivat ensisi jaisesti muuta kuin päivystysapua. Lisäksi jatkohoitoon ohjaaminen on vaikeaa esimerkiksi vuodeosastopaik kojen puutteessa. Ympärivuorokauti sia hoitopaikkoja monilla paikkakun nilla on jouduttu sulkemaan, koska lain edellyttämään hoitajamitoituk seen – 0,65 hoitajaa yhtä potilasta koh ti – ei yksinkertaisesti ylletä. Orpon hallitus on lykännyt hoitajamitoituk sen nostoa 0,7:ään vuoteen 2028 saak ka, jotta henkilöston riittävyys saa daan varmistettua. NUMMI LUOTTA A TULEVAISUUTEEN . ”Hallitusohjelmassa on esityksenä et tä 0,65:n henkilömitoitus pidetään voi massa. Luotan tämän toteutumiseen. Myös meille tärkeät moniammatilli set tiimit, jotka vahvistavat asiakkaan arkea, mainitaan hallitusohjelmassa, samoin kuin hoivatyötä ja potilastur vallisuutta lisäävät teknologiat. Hen kilöstön saatavuus kun tästä vielä paranee.” Alueella varaudutaan tulevaan. Esimerkiksi Tikkurilaan ollaan ra kentamassa uutta vanhustenkeskus ta, mihin tulee ympärivuorokautisen hoidon lisäksi myös hybridiasumista. Se on Nummen mukaan tulevaisuut ta. ”Hybridimalli on tärkeä. Kotihoiva mallissa asukas saa ensin turvaa yhtei söllisestä asumisesta, ja kun fyysinen toimintakyky tai muisti heikkenee, hän voi jäädä asumaan samaan asun toon ja saakin siihen ympärivuorokau tisen asumisen palvelut.” Tarvetta uusille keskuksille on. Kesä kuusta alkaen ympärivuorokautiseen palveluasumiseen on kuukausittain jo nottanut yli 150 asia kasta. Satu Kiuru, Vantaan ja Keravan hyvinvointi alueen vanhusten palvelujen järjestämisen ja ostopalvelujen päällikkö, kertoo, että näiden asiak kaiden keskimääräinen odotusaika touko ja elokuun aikana oli 70 vuorokautta. ”He odottavat paik kaa kotona omaishoidon, kotihoidon ja tarvittavien tukipalveluiden turvin, Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen sairaalan osastoilla tai lyhytaikaisen hoidon yksiköissämme.” Vertailun vuoksi, yhteisölliseen asu miseen jonottajia oli elokuun lopussa vain 15 asiakasta. Kiurun mukaan hy vinvointialueille siirtyminen ei ole vai kuttanut palveluiden piiriin pääsemi seen. Helsingin Sanomat uutisoi syys kuun lopussa, että Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen johtaja Timo Aronkydön mukaan ensi vuoden budjet tiesityksestä tulee alijäämäinen, sillä alueella ei yksinkertaisesti ole mistä leikata. Aronkydön mukaan juuri vanhus ten hoitopaikkoja on liian vähän. HS:n artikkelin mukaan toimintaa kyllä ke hitetään, mutta säästövaikutukset nä kyvät vasta vuosien päästä.
7 / 2023 • 9 Karstein Volle Leikkausten kokonaisvaikutuksia pitää arvoida. Erityisesti lapsiperheet tarvitsevat tukea. TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS KUVA PINJA NIKKI TEKSTI MIIA VISTILÄ Kumppanuus vanhemmuus kiinnostaa K UN LAPSI TEHDÄ ÄN niin, et tä biologiset vanhemmat eivät ole parisuhteessa keskenään, puhutaan kumppanuusvanhemmuu desta. Tällöin lapsella on useimmi ten alusta asti kaksi kotia ja monesti myös yli kaksi vanhempaa. Tyypilli sesti näin ovat lapsia hankkineet sek suaali ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, mutta nykyisin yli puolet kumppanuusvanhemmuudesta kiin nostuneista eivät kuulu näihin vähem mistöihin. Eniten kumppanuusvan hemmuus kiinnostaa yli 30vuotiaita. Moni on alkanut pohtia kumppanuus vanhemmuutta vasta kriisin kaut ta, kun ydinperhehaaveet eivät ole toteutuneet. ”Kumppanuusvanhemmuus so pii sellaisille ihmisille, joilla on hyvät tunne ja vuorovaikutustaidot ja jotka tulevat helposti toimeen toisten kans sa. Myös kärsivällisyys on tär keää, sillä tulevaan vanhemmuuskump paniin kannattaa tutustua huolella, vaikka tuntuisikin että lapsen han kinnalla on kiire”, Sateenkaariper heet ry:n Kumppanuusvanhemmaksi hankkeen perhevalmentaja Kaisa Niittynen kertoo. Vanhemmuuskumppania voi et siä esimerkiksi Kumppanuusvanhem maksi.fi-sivuston kautta. Sivustolta löytyy myös tietoa vanhemmuuteen liittyvästä lainsäädännöstä sekä hyvän vanhemmuuskumppanuussuhteen luomisesta keskustelujen, tunnetyön ja erilaisten sopimusten kautta. ”Van hempien keskinäinen suhde on kump panuusvanhemmuudessakin lapsen koti, riippumatta siitä, miten vanhem muus jaetaan. Keskeistä on arvostus toisia kohtaan ja halu yhteistyöhön”, Niittynen jatkaa. Vuoteen 2024 kestävässä hankkees sa järjestetään koulutusta kumppa nuusvanhemmille, sitä pohtiville sekä perhetyön ammattilaisille. Tavoittee na on, että kumppanuusvanhemmuus tunnetaan perhemallina muiden jou kossa ja että siihen saa tulevaisuudes sa tukea monilta eri tahoilta. H ALLITUS suunnittelee opinto tuen indeksikorotusten jäädyt tämistä ja asumistuesta leik kaamista. Samalla yhä pienem pien tulojen suunnitellaan laskevan asumis tuen määrää. Opiskelijat ovat vastustaneet suunnitelmia lukuisilla mielenosoituksilla, esimerkiksi valtaa malla yliopistoja. Yhä useampi opiskelija nostaa opinto lainaa. Opintojen tullessa pää tökseen korkeakouluopiskelijalla on opintolainaa keskimäärin yli 20 000 eu roa. Korkokulut ovat kasvaneet viime vuosina voimakkaasti, mikä aiheuttaa monelle opiskelijalle taloudellisia vai keuksia. ”Kun tulevaisuus näyttää epä varmalta, opiskelijat tarvitsevat myös opiskeluun kytkettyä, vastikkeetonta tukea. Se, että yhä useampi ottaa lainaa tässä elämänvaiheessa ja näillä koroilla ei ole järkevä ratkaisu”, sanoo Tampe reen yliopiston sosiaali ja terveyspoli tiikan professori Juho Saari. Saaren mukaan opiskelijoita olisi järkevä tukea esimerkiksi ohjaamalla heitä tuettuihin säätiöiden asuntoihin. Säätiöiden asuntoja tukemalla asumis yksikkökohtainen vuokrataso laskisi ja opiskelijoihin liittyvän asuntopolitii kan painopiste siirtyisi asumistuesta asumisen tukemiseen. Erityisesti tukea pitäisi ohjata lapsi perheille, joissa opiskellaan ja saadaan asumistukea. Lapsuudessa koetun köy hyyden on todettu lisäävän syrjäyty misen riskiä aikuisena. ”Usein sanotaan, että lapsiperhei tä pitää tukea palveluilla. Perustervei den ja toimintakykyisten opiskelevien lapsiperheiden kohdalla kohdennetut tulonsiirrot ovat järkevämpi tapa toi mia, koska jo tulojen nousu vähentää arjen stressiä merkittävästi. Tilanne on toinen, jos opiskelevassa perheessä on tulojen niukkuuden ohella mielen terveysongelmia. Tällöin kohdennettu palvelu on perusteltu.” Kun leikkauksia on suunnitteilla moniin eri tukiin, Saaren mielestä tu lisi rajata, kuinka paljon kotitalouden vuositulot saisivat enintään muuttua kerralla. Perustuslain mukaan perus oikeudet tulee turvata ja ihmisellä on oikeus sosiaaliturvaan. ”Käytännössä se tarkoittaisi esi merkiksi sitä, että jos perhe menettää samanaikaisesti asumistukea, työt tömyysturvan lapsikorotuksia, sekä jatkossa indeksoinnin jäädytysten myötä ostovoimaansa, ja niin edel leen, yhteenlaskettu inflaatiolla kor jattu summa tulisi rajata korkeintaan tiettyyn lukuun ensimmäisenä vuon na ja sitten edelleen uuteen lukuun toisena vuonna. Sillä tavalla perheet ja yksilöt ehtisivät sopeutua tilantee seen ja tehdä ratkaisuja. Indeksijää dytykseen muutosraja onkin jo asetet tu, mutta sama tarvitaan tulonsiirtojen leikkaukseen. Tämä tarkastelu edellyt tää leikkausten yhteisvaikutusten tar kastelua.” Lisäksi arjen kustannustaso oli si tärkeää saada ”kohtuulliselle tasol le”. Se sisältäisi esimerkiksi liikkumi sen kustannukset, yhtiövastikkeita ja energiakustannuksia. ”Sillä puolella julkisella vallalla on vielä käyttämättömiä työkaluja muun muassa sähköntarjonnan sääntelyn uudistamisessa ja opiskelijaasumisen tuen laina ja korkosäännöissä. Jonkin verran liikkumavaraa on myös julki sen liikenteen tukemisessa, mikä käy tännössä tarkoittaa paikallisliikenteen opiskelijalipun päivä ja kuukausihin nan alentamista.” Opiskelijat ahtaalla Pi nja N ikk i
10 • 7 / 2023 Matka vapauteen Durk Dehnerin elämäntehtävä on Tom of Finlandin maailmaa muuttaneen perinnön vaaliminen. Keväällä 2023 hän sai Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkin. K AIKKI , mitä Tom of Finlandille eli taitei lija Touko Laaksoselle lähetetyistä kir jeistä on jäljellä, on tuhansittain leimat tuja postimerkkejä. ”Hän poltti kai ken siltä varalta, että edessä olisivat vaikeat ajat”, Tom of Finland sää tiön perustajajäsen ja puheenjohtaja Durk Dehner kertoo Kiasmassa. Siellä on esillä Tom of Finlandin homoeroot tisen taiteen suurnäyttely Rohkea matka. Tom ymmärsi, että maailmassa ei mennä tasaisesti kohti parempaa. Vä lillä voi tulla takapakkia. ”Mieti abort tilakia Yhdysvalloissa. Tai miten trans yhteisöön on reagoitu.” Dehnerin mukaan Tom halusi suo jella hänelle kirjoittaneita ihmisiä myös 1980 ja 90luvuilla, silloinkin kun homoseksuaalisuuden sosiaalinen ja laillinen asema oli muuttunut paljon paremmaksi kuin mitä se oli ollut hä nen nuoruudessaan, jolloin ihmisiä vangittiin tai lähetettiin hoitoon ho moseksuaalisuuden vuoksi. NatsiSak sassa tarjottiin yksisuuntainen matka keskitysleirille. Maailma ei ole täysin muuttunut. On monia maita, joissa vallan pitäjien mie lestä vääränlaisen seksuaalisen identi teetin vuoksi pääsee hengestään, joko virallisesti valtion tai sitten aktiivisten kansalaisten toimesta. Ja edelleen sek suaali ja sukupuoli vähemmistöillä on kohonnut itse murha riski. ”Eräs minun ja Tomin tuntema nuori mies kertoi meille, miten hänen isänsä, pienen maalaispaikka kunnan helluntailaispastori, tapasi sanoa, kuinka homojen veri on paremmassa käytössä maalina ladon kyljessä kuin virtaamassa homojen suonissa. Sel laisessa lapsuudenkodissa tämä nuo ri mies kasvoi ja yritti olla tappamat ta itseään.” Tuosta on homoseksuaalille helve tillisen pitkä matka Pridemarssille. Mutta siitä pääsemmekin Tom of Fin landin järisyttävään ytimeen. Yhtään liioittelematta voi sanoa, että Kaarinassa opettajapariskunnal le vuonna 1920 syntynyt Touko Laak sonen muutti maailmaa perustavan laatuisella tavalla. Hänen eroottisessa taiteessaan – jota Tom itse tapasi vaati mattomasti kutsua ”likaisiksi kuviksi” ja joka alkuun levisi maailmalle yksit täisinä kuvina huomaamattomissa kir jekuorissa – miehet katsovat toisiaan hyväntuulisesti, jopa lempeästi, valta vat penikset tanassa. Ja perseessä, tai suussa. Finlaysonin sisäsiisteihin lakanoi hin ja postimerkkeihin ei tosiaan ole painettu niitä kaikkein pornografisim pia kuvia. Tom of Finlandin kuvat näyttivät kaikille, miten miesten välinen rak kaus ja himo voi olla riemukasta ja vapaata. Sitä ei tarvitse hävetä tai kät keä. ”Hänen vaikutuksensa juurtui länsimaiseen kulttuuriin, läpäisi sen. Ihmiset eivät oikein edes ymmärrä, kuinka valtava mullistus se oli.” Turvasatama Kanadan Albertasta lähtöisin oleva Durk Dehner oli jo hyvin nuorena tie toinen omasta seksuaalisesta identi teetistään, aivan kuin Touko Laakso nenkin. Dehner otti kaiken irti hippien ja vapaan rakkauden aikakaudesta ja opiskeli taidetta ennen muuttoaan Yhdysvaltoihin. Valokuvamallina Los Angelesis sa työskennellyt Dehner törmäsi Tom of Finlandin piirroksiin ja sai tämän osoitteen ystävältään Dom Orejudosilta, joka niin ikään teki homoeroot tista taidetta taiteilijanimellä Etienne. He aloittivat kirjeenvaihdon, ja vuon na 1977 Tom tuli ensimmäistä kertaa Los Angelesiin tapaamaan Dehneriä. Tom tunnisti tämän homoeroottisen After Dark lehden kuvista, joissa Deh ner oli poseerannut. Dehner esitteli Tomille Los Ange lesia ja tutustutti tämän kaupun gin homo yhteisöön ja sen tarjoamiin huvituksiin. ”Olin nuori ja kaunis, ja minulla oli hauskaa. Mutta minulla ei ollut tar koitusta. Ja sitten seurasin, kuinka jät kät odottivat pitkässä jonossa todella kärsivällisesti ihan vain päästäkseen kättelemään häntä ja kertomaan, että ’olen tässä tänään sinun ansiostasi’. Nämä tyypit pienistä kaupungeista, he törmäsivät hänen töihinsä kehon rakentajalehdissä ja löysivät niistä turva sataman.” Kokemus muutti Dehnerin elämän. ”Päätin, että koska hän on tehnyt jo tain näin valtavan hienoa meidän kaikkien eteen, minä haluan tehdä jo tain hänen hyväkseen.” Tom oli vihainen siitä, että hänen töidensä tekijänoikeuksia rikottiin eri tyisesti Yhdysvalloissa. ”Eikä oikeus laitos lotkauttanut korvaansa jutuil le, jotka koskivat pornografiaa. Siispä ratkaisimme asian liiketoiminnan kei noin. Perustimme oman kustantamon ja julkaisimme hänen nimellään hyvä laatuisia kirjoja, joita myimme posti myyntinä.” Kustantamon perustamisvuon na 1979 Tom of Finland ja Durk Deh ner hankkivat Los Angelesista kauniin vanhan talon. Nykyisin se tunnetaan nimellä House of Tom. ”Istutimme ym pärille tiheän pensasaidan, jotta ihmi set voisivat olla ja elää vapaasti port tien sisäpuolella.” Tom of Finland säätiö perustettiin vuonna 1984. Nykyisin säätiö on koti paikka Tomin oman taiteen lisäksi kai kenlaiselle eroottiselle taiteelle – ja sen TEKSTI EMILIA MIETTINEN KUVA ANTON HÄMÄLÄINEN Tom of Finlandin -säätiön puheenjohtaja Durk Dehnerin neuleessa komeilee säätiön ensimmäinen logo.
LÖYTÖRETKIÄ HYLÄTTYYN MENNEISYYTEEN M A AILMAN VANHIMMAT KAUPUNGIT sijaitsevat Lähiidässä. Oletettavasti vanhin kaupunki, jossa on ollut yhtä jaksoisesti asutusta, on Palestiinan alueella si jaitseva Jeriko. Sitä alettiin asuttaa 9 000 vuot ta ennen ajanlaskun alkua. Urbaanit ympäristöt saivat kehittyä sodas sa ja rauhassa yli 11 tuhannen vuoden ajan, kunnes Helsingin kuumeisessa sykkeessä il mestyi Voimalehden numero 07/04. Otsikon ”Retkellä Kyläsaaren soramaal la” alla oli Sami Takalan juttu urban explo ration liikkeestä. Sen sittemmin laajennuttua Suomessa käsite on suomennettu urbaaniksi löytö retkeilyksi. Jutun mukaan asian harrastajat ”seikkai levat hylätyissä ja autioissa rakennuksissa: asunnoissa, sahoilla, siiloissa, bunkkereissa”. Löytöretkeilijät eivät ri ko paikkoja. Jutussa haastateltu nimimerkki Kimmo kertoi, miten hä nen ensimmäinen seikkailukohteensa oli ”järvenpääläinen huvila”, mutta koska ovet olivat kiinni ja ikkunat ehjät, hän ei päässyt sisään. KAUTTA YLI 20-VUOTISEN historiansa Voima on sangen ansiokkaasti raportoinut graffitikulttuurista osana taideskeneä. Tässä jutussa haas tateltu henkilö ei kuitenkaan arvostanut taiteenlajia: ”Kimmo ei pidä graffiteista ja paheksuu ilkivaltaa. ’Nuoret ovat tu levaisuuden päättäjiä, ja he pistävät paikkoja palasiksi. Kun he joskus pääsevät päättämään asioista, heillä on edelleen into pistää paikko ja matalaksi. Kaikkea ei voi suojella, mutta jotain pitäisi jättää jälki polvillekin.” Retkeilijän tärkein väline vaikutti olevan kamera. ”Seikkailupai koista löytyy kaikkea kivaa, mutta eettiset ohjeet kieltävät ottamasta mitään mukaan”, kirjoitti Takala ja siteerasi Kimmoa: ”’Mä saan valo kuvan niistä. Jos mä ottaisin jotain mukaan, mä en voisi puhua vaka valla naamalla eettisyydestä.’” HELSINGIN KYLÄSAARI on vuosikymmenten ajan näyttänyt samanlai selta kuin Stalkerin ankeat alueet Neuvostoliitossa. Me Voiman tekijät kuljeskelemme Kyläsaaressa paljon, sijaitseehan toimitus muinaisen Voiman jutun seikkailupaikkojen vieressä. Lähellämme on myös kuin toinen koti monelle Voiman toimittajalle – tai kolmas koti, sillä toimitus on se toinen – urbaanin seikkailuhengen ja joutomaan hyödyntämisen timanttisin ilmentymä: vapaaehtoisvoimin rakennettu ja aktiivisesti ylläpidetty Sompasauna, sen kolme löylyhuonetta, uimaranta ja piano. Elokuvantekijöitä on aina viehättänyt ajatus urbaaneista rauniois ta ja jättömaista. Ne muistuttavat katsojaa kaihoisasti menneistä ajois ta tai henkivät alamaailman kohtaamisten ahdistunutta tunnelmaa. Kun paikat on taltioitu, finanssikapitalismi lanaa kaiken ja rakentaa päälle muuta. Maailman legendaarisimman urbaanista löytöretkei lystä kertovan taideteoksen, Andrei Tarkovskin Stalkerklassikon, kuvaus paikoille Tallinnan satamaalueelle on noussut kauppakeskuk sia, hotelleja ja toimistoja. Aki Kaurismäki on taltioinut paljon Helsinkiä, jota ei enää ole. On neksi kuitenkin Kuolleet lehdet elokuvan (2023) päähenkilö Ansan koti kulmat Pengerkadulla näyttävät aivan samalta kuin vanhan Voiman toimiston tienoo, jossa Voimaa perustettiin 24 vuotta sitten. TEKSTI IIDA SIMES tekijöille. ”Kokoelmissamme on satoja ja taas satoja töitä. Ja monien niiden töiden mukana tulee myös ihmisten elämäntarinoita.” Nyt taiteilijan kotimuseossa House of Tomissa asuu Dehnerin lisäksi hä nen puolisonsa S. R. Sharp ja queer taiteilijoita, jotka voivat hakea resi denssipaikkaa talosta. Vieraat tulevat eri puolilta maailmaa ja erilaisista taustoista. ”Nuorilla on nykyään niin moninaisia identiteettejä. Eräs viet namilaistaustainen nuori mies sanoi aluksi, että hän ei varmasti sovi jouk koon. Vastasin, että täällä kaikki sopi vat joukkoon.” Dehner sanoo, että hän elää edel leen kuin nuoruutensa hippiaikoina. ”Minähän elän kommuunissa. Siinä on puolensa ja puolensa. Osin joutuu luopumaan yksityisyydestään, ja kos ka museovieraita käy monta kertaa viikossa, pitää elää hyvin siististi ko ko ajan. Mutta mitä siitä saamme, jo ka päivä – niin paljon rakkautta. Ja se tarttuu myös kävijöihin.” Aistien varassa Toukokuussa 2023, Rohkea matka näyttelyn avajaispäivänä, tasaval lan presidentti Sauli Niinistö myön si Durk Dehnerille Suomen Leijonan ritarikunnan kunniamerkin Touko Laaksosen perinnön säilyttämisestä ja tunnettavuuden lisäämisestä. Tomin of Finlandin eläessä Dehne rin tärkein tehtävä oli taiteilijan työ rauhan vaaliminen. Dehnerin mukaan tämä uppoutui piirroksiinsa. ”Joskus hän piirsi kuin transsitilassa. Hän ei ollut tietoinen ajasta tai paikasta, piir si vain. Silloinkin hänen töistään tuli uskomattomia, hän ei tehnyt virheitä. Yksi hänen piirustuksistaan jäi kesken, koska hän teki sitä tuossa syvässä kes kittymisen tilassa, ja jälkeenpäin taju si, että olikin piirtänyt vääränlaiselle, pelkälle luonnospaperille.” Taiteilijalla oli oma mittarinsa poik keuksellisen onnistuneille töille. ”Tom sanoi, että parasta jälkeä syntyy aina kun minulla on erektio. Ja minä sa noin, että Tom hyvä, tässä minä yritän rakentaa mainettasi vakavasti otetta vana taiteilijana, ja sinä puhut erek tiosta. Mutta viimein tajusin, mistä hän puhui. Kun kiihotumme, meidän aistimme terävöityvät. Ja niin kuvista kin tuli parempia.” Tom of Finland esitti univormuihin, nahkaan, farkkuihin ja stetsoneihin pukeutuneet homoseksuaalit miehet äärimmäisen maskuliinisina, samoin kuin häneen vaikuttanut taiteilija George Quaintance ja hänen aikalai sensa Dom Orejudos. ”Tom piirsi ku viinsa maailman, jossa halusi itse elää. Ja sitten hän näytti ne maailmalle, ja muutkin saivat nauttia niistä.” Tomin töiden vaikutuksen myötä uusi mie likuva syrjäytti aiemmin vallinneen stereo typian heikoista, neitimäisistä homoista. Dehner kertoo, että kaikesta ”likais ten kuvien” ansaitsemasta menestyk sestä ja huomiosta huolimatta Tom oli aina kovin vaatimaton. ”No, hän oli suomalainen. Muu olisi ollut kehus kelua. Jos hän olisi ollut ranskalainen, hän olisi jo kolmannen raapustuk sen jälkeen kutsunut itseään taitei lijaksi. Mutta kun hän joskus seitse mänkymppisenä luennoi Californian taide instituutissa, hän vihdoin myön si, että oli oikeastaan alusta asti halun nut nähdä, pystyisikö hän vaikutta maan asioihin.” Tomin kuvien maine ja vaikutus le visi yhteisön ulkopuolellekin jo ennen hänen kuolemaansa vuonna 1991, ja hänen taiteensa on ollut jo pitkään popkulttuurin vakiintunutta kuvas toa. Toukon fantasiamaailmasta tu li todellisuutta, ja hänen työnsä avasi ovia seuraavillekin sukupolville. Ny kyisin queeryhteisö hehkuu mustan nahkan lisäksi jo kaikissa sateenkaa ren väreissä. Kiasman laajassa taidenäyttelyssä Tom of Finlandin rivoimmiksi arvioi dut työt ovat punaisilla verhoilla ero tetussa tilassa. Sieltä löytyy Dehnerin suosikkiteos. ”Se, missä on se perse reikä.” Värillisessä piirroksessa Hekuma vuodelta 1981 alaston mies makaa se lällään haarat levällään. Komistus on asettautunut häntä ympäröivien up seerien saappaiden lomaan. Kiiltävä musta saapas painaa miehen penistä. Onko tämä niitä erektiossa piirret tyjä töitä? ”Varmasti”, Dehner naurah taa. ”Katso noita yksityiskohtia. Kat so hänen silmiään. Kun siirryt sivulle, hän katsoo sinua vieläkin.” Useimmissa Tom of Finlandin töissä hahmot katsovat toisiaan. Tässä teok sessa erityistä on se, että persereikään sä esittelevä mies katsoo kiinteästi, jo pa uhmakkaasti suoraan katsojaan. Mieleen nousevat taiteilijan omat sanat: ”Haluan näyttää, että homot voivat olla onnellisia yhdessä ja että heillä on oikeus olla onnellisia yhdes sä.” Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. Tom of Finland 1980-luvulla. Sat ualm An is Kro nid ova
12 • 7 / 2023 Ryysyistä ryysyihin TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA FEAT. NAUSKA Lika on ainetta väärässä paikassa. Muodissa lika voi olla haluttua, jos niin päätetään. M UOTI OHITETA AN usein merkityk settömänä hum putteluna, mutta vaatteet kertovat ajastaan paljon. 1920luvulla Suomessa väiteltiin, so piiko naisten pukeutua housuihin ja 2020luvulla on väitelty siitä, ovatko legginsit housut. ”Muotia tarkastellaan kehollisena kulttuurina ja siksi sitä on väheksyt ty. Vaatteiden valmistaminen on näh ty naisten työnä ja senkin takia sitä on väheksytty”, toteaa Aaltoyliopiston professori, muodintutkimuksen se kä taidehistorian dosentti Anna mari Vänskä. Muoti kuitenkin määrittää sitä, miltä näytämme ja kuinka tulkitsem me toisiamme. Muodikas pukeutumi nen on signaali – kuten myös välinpi tämättömyys sitä kohtaan. Muodin synty Nykyaikainen muotikulttuuri syn tyi toisen maailmansodan jälkeen, ja viihde teollisuuden vetoapu muodil le on ollut merkittävä. ”Esimerkiksi James Dean ja Marlon Brando loivat käsitystä kapinallisesta maskuliinisuu desta pukeutumisen kautta.” Deanin ja Brandon perässä farkut ja nahkainen prätkärotsi muuttuivat muotistandardeiksi, joihin pukeutu neena pääministeri Sanna Marinkin saattoi edustaa valtiovierailun ai kana. Muotiteollisuus onkin kyennyt tuotteistamaan lähes minkä tahan sa ala tai vastakulttuurin. Norjalai sen kirkkoja polttaneen ja murhas ta tuomitun black metal muusikon tpaita Zalandossa on selkeä esimerk ki tästä. Valtavirran ja keskiluokan vastais ten punkkarien 1970luvulla suosimat armeijan ylijäämävaatteet, maihin nousukengät ja oliivinvihreät takit eivät koskaan mene pois muodista, vaikka leikkaukset hieman vaihtele vatkin muotivirtausten mukana. Aina tätä valtavirtaistumista eivät kuiten kaan aja pelkästään ulkopuoliset. Esimerkiksi vaatesuunnit telija Vivienne Westwood vai kutti punkeste tiikan syntyyn ja tuotteistamiseen kulttuurin sisältä. ”Westwood ammensi punkin es tetiikkaan fetissialakulttuurista, ja myös Jean Paul Gaultier on ammen tanut edustamastaan homokulttuuris ta. Nämä suunnittelijat ovat osa sitä kulttuuria, enkä näe tätä pelkästään markkinointina”, Vänskä tarkentaa. Queerkulttuurista ammensi 1970 luvun lopussa myös nahkafetissin niit teineen, pilottilaseineen ja koppalak keineen rockyleisölle esitellyt Judas Priest yhtyeen Rob Halford. Rock univormuksi muotoutuneen vaatetuk sen taustaa ei ymmärretty ennen kuin Halford kertoi vuonna 1998 julkisesti homoseksuaalisuudestaan. Farkuista on moneksi Alkujaan työläisten vaatteiksi kehitetyt farkut keksittiin 1950luvulla kuluttaa kivipesulla hieman pehmeämmäksi ja miellyttävämmäksi, ja 1990luvulla nii hin tehtiin reikiä valmiiksi tehtaalla. 2000luvulle siirryttäessä ruotsalaisen Nudien farkkuihin kulutettiin takatas kuun valmiiksi nuuskapurkin malli nen rinkula. ”Farkut ovat todella kiinnostava vaate. Uutena denim on jäykkä, jo pa peltimäinen materiaali ja se para nee mitä enemmän sitä käyttää. Ne muotoutuvat osaksi kehoa ja taval laan keho tuplaantuu sinne farkkuun. Henkilö kohtainen ja keho tulevat nä kyväksi siinä, mistä kohdista farkut kuluvat ja minkälaisia jälkiä niihin syntyy. Siinä mielessä farkut ovat to della intiimi vaatekappale.” Farkkuihin on haettu inspiraatio ta myös ala ja vastakulttuurien ulko puolelta. Tällä hetkellä voi olla vaikeaa erottaa kalliit ja äärimmäisen kulute tut farkut housuista, joita esimerkik si koditon ja päihderiippuvainen hen kilö on käyttänyt vuosia. Vartijoita karkuun ravanneen graffitimaalarin maali roiskeita ottaneet farkut saatta vat olla näennäisen identtiset muoti luomusten kanssa. Merkittävänä ero na on tietenkin se, että valmiiksi rähjäisten farkkujen kanssa ei tarvitse itse nähdä vaivaa, elää elämää. ”Designerfarkuissa voidaan imi toida ja simuloida sitä kehon jälkeä. Ne kulutetaan valmiiksi hikipajois sa Bangladeshissa tai Turkissa, jossa niihin pyritään saamaan mukaan se puuttuva keho ja kehon työ. On pa radoksaalista, että mukavan käytön jäljistä tulee valmistettava ja tavoi teltu asia samaan aikaan kun vaattei ta käytetään niin vähän aikaa, ettei ruumis ehdi muokata niitä näköisek seen.” Erottamattomat muoti ja mainokset Vänskän mukaan 1990luvun puoli väliin saakka muoti oli isoilta osin alakulttuureihin liittyvä ilmiö. Kul loinenkin nuorisomuoti oli melko yhden mukaista, ja nykyisen kaltainen lukemattomien samanaikaisten muoti suuntausten kirjo puuttui. ”Silloin ei ollut nettiä eikä muoti vaatteisiin ollut samanlaista pääsyä. Muotimaailma oli suljetumpi ja tiedon saaminen edellytti tietynlaista vih kiytymistä. Sitten, 1980luvulla, syn tyivät suuret muotikonglomeraatit, kuten LVMH ja Kering, jotka omista vat nykyään suurimman osan muoti brändeistä. Vasta silloin muodista al koi tulla oikeasti suuri teollisuudenala, ja populaarikulttuuri auttoi siinä tosi paljon. Ei voi vähätellä Sinkkuelämää sarjan merkitystä – se viimeistään teki muodista valtavirtaa ja tietyistä suun nittelijoista julkkiksia.” 1990luvulla muutos näkyi myös mainonnassa. Tuolloin italialainen muotitalo Benetton julkaisi mainoksia, joissa ei kuvattu vaatteita, vaan muun muassa aidspotilaita, pappi ja nunna suutelemassa sekä mafian tappama mies. Vaatteet olivat pääosassa mai noksessa, jossa oli menehtyneen bos nialaisen sotilaan verinen univormu. Benettonin shokeeraavat mainos kuvat olivat yhteiskunnallista kommentaa ria, mutta samalla ne valjastivat vaka vat teemat kiskomaan kaupallisten ta voitteiden vankkureita. Eikä tahallinen skandalointi tieten kään Benettoniin loppunut. Esimerkik si vuosia myöhemmin myöskin italia laisen Dieselin Be Stupid kampanjassa mallit esitettiin tekemässä määrätie toisen vastuuttomia tekoja: tikapuilla tasapainoileva nainen näyttämässä tis sejä valvontakameralle, pariskunnat sekoilemassa liikenteessä. Britannias sa vastuuttomaksi katsotun kampan jan esittäminen kiellettiin julkisissa ti loissa, Cannesin mainoskilpailussa se palkittiin. Uuden vaiheen muodin markki nointiin toi sosiaalinen media, jossa influensserit voivat esitellä luomuk sia suoraan seuraajilleen. Heistä ehkä kuuluisin, Kim Kardashian, on viih tynyt espanjalaisen Balenciagan far kuissa, jotka muistuttavat lähinnä Be nettonin mainoksessa nähtyjä tapetun sotilaan housuja. Totaalisen tuhotuis ta Balenciagafarkuista saa pulittaa tu hansia euroja. ”Pitäisikö näitä tarkastella osatto muuden appropriaationa? Vai pitäisi kö näitä tarkastella jonkin postpost modernin ironian kautta? Edellinen näyttää saaneen jalansijaa, ja Balencia gaa on moitittu köyhyyden glorifioinnista. Yhteiskunnallisesti herkillä asi oilla mehustelu ei välttämättä enää tuo yritykselle mainetta, vaan voi joh taa myös vastareaktioihin.” Muodin ja ryönän häilyvä raja Äärimmäisen kulutettuun muotiin sisältyy sosioekonominen ristiriita. Perinteisesti henkilöt, jotka ovat is tuneet rähjäisissä farkuissa torin lai dalla tai puiston penkillä on haluttu poistaa näkyvistä. Samalla samoil le paikoille houkutellaan maksuky kyisiä henkilöitä, jotka saattavat pu keutua yhtä rähjäisiin housuihin. ” Esimerkiksi Guccilta on tullut lenk kareita, jotka näyttävät käytetyiltä jo uusina. Siinä kehollisuudesta, käy töstä ja kulumisesta tehdään muoti statement.” Tässä rähjän muodiksi muutta misessa on jotain samaa kuin graffi tien tuotteistamisessa. Henkilö, joka kokee graffitin epäjärjestyksen mer kiksi ja haluaa hävittää ne, saattaa nauttia graffitista inspiroituneesta tai teesta museon tai oman kotinsa seinäl lä. ”Vallanpitävät voivat osoittaa, että tähän seinään saatte näitä graffiteja tehdä, mutta ette muualle. Että tässä se on tosi hieno, mutta sama graffiti jossain junatunnelissa ei olekaan enää ookoo. Konteksti määrää toisen arvok kaaksi, ja toisen tekemisestä saa sakko ja ja paheksuntaa.” Brittiläinen antropologi Mary Douglas teki tunnetuksi ajatuksen sii tä, että lika on ainetta väärässä paikas sa. Rajanveto on kuitenkin vaikeaa, ja poistettujen graffitien tilalle saatetaan kaivata uutta katutaidetta. Luvatto mien graffitien tavoin kaupungista ha lutaan hävittää myös rähjäiset farkut, jotta tilalle saataisiin rähjäisiä – mutta kalliita – farkkuja.
7 / 2023 • 13 THE HOMELESS HAVE IT ROUGH, BUT LOOKING HOMELESS SHOWS YOU’RE RICH AND SEXY. Ryysyistä ryysyihin To im itu ks ell ist a ain eis to a.
14 • 7 / 2023 Asunnoton kaupunki ”Mitä teet, kun kusihätä iskee?” Asunnottomuus tulisi ottaa huomioon jo kaupunkisuunnittelussa. E LINVOIMAINEN kaupun ki on jatkuvassa muu toksessa, jota ajavat ih misten toiveet ja tarpeet, markkinat sekä poliitik kojen ja virkamiesten lin jaukset. Kaupunkilaisista valtaosalla on asunto, mutta ei kaikilla. Kaupun kia suunniteltaessa ja rakennettaessa asunnottomuutta ei pidetä tärkeänä kysymyksenä. ”Voi tuntua absurdilta ajatella, et tä asunnottomuus pitäisi huomioida kaupunkisuunnittelussa. Asunnotto muutta ei kuitenkaan voida kokonaan poistaa, mutta voimme minimoida sen kestoa ja tukea sitä kokevia”, toteaa Vailla vakinaista asuntoa yhdistyksen hankepäällikkö ja järjestösuunnittelija Vlada Petrovskaja. Asunnottomuus on yleisempää kaupungeissa, ja noin puolet Suomen asunnottomuutta kokevista elää pää kaupunkiseudulla. Kaupunkisuunnit telu määrittääkin osaltaan sitä, kuin ka asuntoa vailla olevat voivat elää yhteisessä kaupungissa. Myös muissa maissa asunnottomuus keskittyy isoi hin kaupunkeihin. Moninainen ongelma Mitä teet, kun kusihätä iskee, etkä pääse vessaan? Maslow’n tarvehierarkiassa kaikki muu tulee sen perässä. Monille asunnottomuudesta tulevat ensimmäisenä mieleen päihdeon gelmat, jotka eivät suinkaan aina ole asunnottomuuden takana. ”Esimerkik si taloudellisista vaikeuksista kärsivil lä, mielenterveyshaasteiden kanssa elävillä tai päihteitä käyttävillä ihmi sillä on muita suurempi riski pudota asunnottomuuteen. Kuitenkaan emme voi sanoa, että nämä ilmiöt ovat asun nottomuuden syy tai että asunnot tomuus itsessään synnyttäisi tämän tyyppisiä lieveilmiöitä.” Petrovskajan luetellessa yleisimpiä syitä asunnottomuudelle konkretisoi tuu, että ainoa asunnottomuutta koke via yhdistävä tekijä on asunnon puute. Silti asunnottomuuteen liittyy vahva stigma, mikä vaikeuttaa ongelman kä sittelyä ja hoitoa. Moni myös jättää ha kematta itselleen kuuluvaa apua lei maantumisen pelossa tai ihan vaan siksi, ettei koe olevansa asunnoton tai ei luota viranomaisiin. ”Nuorilla asunnottomuuteen liittyy usein se, että esimerkiksi huostaanote tut tai laitoksissa kasvaneet eivät ole saaneet tukea aikuistuessaan ja ovat pudonneet tyhjän päälle. Sitten on tie tysti sukupuoli ja seksuaalivähem mistöihin kuuluvat, joita ei hyväksytä omissa perheissään ja he jäävät yk sin.” Vaikka jokainen asunnoton on yk silö, myös sukupuoli vaikuttaa koke mukseen. ”Naiset ovat usein lähteneet lähisuhdeväkivallan takia kotoaan. Miehillä puolestaan näkyy sitä, että eron tullen mies jättää asunnon per heelle, mutta ei löydä asuntoa itsel leen.” Vähävaraisuus voi johtaa siihen, ettei selvitä vuokra tai lainakuluista. Työttömien ohella tämä koskee myös monia työssäkäyviä. ”Ongelmissa ovat esimerkiksi terveys ja hoitoalan osa aikaiset, joilla on liian vähän tunteja, rakennusalan pätkätyöläiset ja ruoka lähetit.” Petrovskaja onkin huolestunut Petteri Orpon hallituksen sosiaalietuuk siin kaavailemista leikkauksista sekä tuetun asuntotuotannon vähentämi sestä. ”Asunnottomuuteen heijastuvat kaikki yhteiskunnalliset muutokset. Lähtökohtaisesti isot kriisit kosketta vat asunnottomuutta kokevia melko nopeasti.” Hallituksen kaavailuja ovat nous seet kritisoimaan myös opiskelijat, eikä tämä ole ollenkaan tavatonta. ”Helsingissä opiskelijaasuntoja ei ole tarpeeksi, eikä kimppakämpää löydy kaikille.” Petrovskajan mukaan tilastojen mukaan Helsingin asunnottomista noin neljännes on Suomeen muual ta muuttaneita tai monikulttuurisesta perheestä. ”Heitä yhdistää se, että he kohtaavat vuokramarkkinoilla todel la paljon syrjintää ja asunnon löytämi nen on vaikeaa.” Kenen ehdoilla kaupunkia rakennetaan? Koska miehen ja naiset majoitetaan eri paikkoihin, päätimme puolisoni kanssa asua autossa. Se oli ainoa tapa elää yhdessä asunnon puuttuessa. Verrattuna eurooppalaiseen, saati glo baaliin tilanteeseen, asunnottomuutta on Suomessa melko vähän. Petrovska ja kuitenkin muistuttaa, että jokainen asunnoton on liikaa. ”Suomessahan ei esimerkiksi teh dä sellaista, että kun joku arvovieras tulee käymään tai järjestetään iso ur heilutapahtuma, kuljetetaan ’väärän näköiseksi’ määritellyt ihmiset kau pungin ulkopuolelle. Mutta Suomes sa on nähty esimerkiksi vahingollista nimbyilmiötä.” Nimby eli not in my backyard (”ei minun takapihallani”) ajattelu on nä kynyt esimerkiksi Helsingin Kallios sa. 1900luvun alussa työväenluokal le rakennetun kaupunginosan maine on rosoinen, mutta 2000luvulla si tä on alettu arvostaa uudella tavalla. Tämä näkyy myös asuntojen hinnois sa, ja vähitellen alue on muuttunut lii an kalliiksi monelle paikalliselle. Roso kelpaa hyvin myyntiesitteisiin, mutta seksikkääksi koetun imagon tuottanut porukka halutaan alueelta pois mak sukykyisempien tulijoiden alta. Tä mä näkyi myös, kun Vailla vakinaista asuntoa yhdistyksen Kurvissa sijain neen tilan vuokrasopimus irtisanottiin odottamatta ja yhdistys joutui kiireesti hakemaan tiloja jostain muualta. Pasi lasta, purkua odottavan toimistotalon kivijalasta löytyneessä toimistossa Pet rovskaja tulkitsee lähdön Kurvista ol leen seurausta siitä, että yhdistyksen kävijöitä ei koettu enää tervetulleiksi alueelle. ”Miten järjestöt tai sosiaali ja ter veyspalvelua tarjoavat pisteet toi mivat, kun tiloja ei suostuta vuok raamaan ja sopimuksia irtisanotaan vailla selitystä?” Petrovskaja kysyy. Yhdistyksen siivoaminen pois Kur vista ei ole yksittäistapaus, vaan esi merkki laajemmasta ongelmasta. ”Asunnottomuutta ei kuitenkaan voi da poistaa niin, että ajetaan ihmiset muualle.” Asunnottomuudesta kärsivien aut taminen vaikeutuu, jos heidän tar vitsemansa palvelut ja itse apua tar vitsevat sijoitetaan kauemmas ja vaikeampien kulkuyhteyksien pää hän. Vielä 1980luvulla Vva:n kal taisten palvelujen sijoittaminen Kur viin oli ilmeinen valinta ja toimintaan liittyvä elämä koettiin osaksi alueen luonnetta. ”Naapurusto ymmärsi sen. Mutta nyt joku on keksinyt, että rakennetaan tänne uusi Berliini. Käytetään tänne muodostuneita kerrostumia, mutta siivotaan niitä, ja naamioidaan se tur vallisuuskysymykseksi. Meidän yhteis kunnassamme ollaan edelleen tarkko ja siitä, mikä saa näkyä kaupungissa. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA
7 / 2023 • 15 Esimerkiksi kaupunkitilan kaupallis tuminen siivoaa vanhaa elämää pois näkyvistä.” Petrovskajan mainitsema kaupal listuminen näkyy muun muassa siinä, että Helsinkiin on rakennettu viimeis ten vuosikymmenten aikana runsaasti kauppakeskuksia ja muita kaupallisia tiloja. Näitä tiloja voi kutsua puolijul kisiksi tiloiksi. Ne ovat näennäisen au ki kaikille, mutta lopulta omistaja kui tenkin rajaa hyvin tarkasti sen, minkä näköisenä ja miten siellä saa olla. Sii nä, missä toimistotyöntekijä voi työ matkalla poiketa kauppakeskukseen kahvikupposelle tai istahtaa rautatie aseman penkille huilaamaan, tullaan hieman nuhjuisempi kaupunkilainen hätistämään paikalta hyvinkin nope asti. Monien elintila kaventuu, vaikka tämä ei olisikaan ollut kenenkään ni menomainen tavoite. Toisinaan joidenkin elintilan ka ventuminen voi myös olla tavoite – esi merkiksi puistonpenkkejä on suunni teltu sellaisiksi, ettei niillä voi maata. Tällaisesta toimintafilosofiasta käyte tään termiä vihamielinen arkkitehtuu ri. Sen tunnistaminen ei ole helppoa, mikäli ei itse satu olemaan tuon viha mielisyyden kohde. Turhakin pelko on aina aitoa Olen jatkuvasti vaarassa, eikä minulla ole turvallinen olo. Vartijat lyövät aina ja samoin toinen koditon voi lyödä. En tiedä, mitä turvallisuus on. Kun Vailla vakinaista asuntoa yhdis tyksen vuokrasopimus Kurvissa irtisa nottiin ilman sen parempia perustelu ja vuonna 2021, Kurvin läheisyydestä poistettiin samaan aikaan hyvin pon tevasti myös päihdeongelmaisia ja asunnottomia. Mediassa tätä tyhjen nysoperaatiota perusteltiin ihmisten turvallisuudentunteella. ”Emme missään nimessä vähättele sitä, että ihmiset pelkäävät esimerkiksi päihteitä käyttäviä ihmisiä, jotka voi vat käyttäytyä arvaamattomasti. Mei dän kokemuksemme mukaan elämä kadulla on kuitenkin paljon vaaralli sempaa nimenomaan asunnottomuut ta kokeville itselleen kuin sivullisille. Mutta ei voi sivuuttaa sitä, että esimer kiksi psykoottisessa tilassa olevan tai juuri päihteitä käyttäneen käyttäyty minen voi pelottaa. Harvoin heidän aggressiivinenkaan käytöksensä kui tenkaan ulottuu muuhun yhteiskun taan.” Se, onko koettu uhka todellinen vai ei, ei välttämättä kuitenkaan vaikuta itse asiaan. ”Se, minkä ryhmän koke ma turvallisuus on prioriteettina, nä kyy myös kaupunkisuunnittelussa”, Petrovskaja toteaa. Vastuu jakautuu Asunnottomana et voi olla kenenkään kaveri, olet vaan koko ajan nii-in väsynyt. Menetät kaverisi ja he menettävät sinut. Tavalliset ihmissuhteet eivät ole mahdollisia. Kaupunkisuunnittelusta puhutaan usein passiivissa, asioita päätetään, ja niitä tapahtuu. Poliitikot päättävät omista linjauksistaan, ja rakennus yhtiöt tekevät omaa työtään poliitik kojen asettamien rajojen puitteissa. Viranomaiset mahdollistavat poliitik kojen linjausten toteutumisen joskus paremmin ja joskus huonommin, hie man omien arvojensa ja näkemystensä pohjalta. Yksittäiset taloyhtiöt toimivat annetussa ympäristössä tavalla, jonka uskotaan hyödyttävän osakkaita. Koska päätöksiä tehdään hajaute tusti, hyvin erilaisista lähtökohdista ja eri asioita tavoitellen, ei kukaan vas taa kokonaisuudesta yksin. Asunnotto muutta kokevien ääni hukkuu helpos ti risteävien tavoitteiden hetteikköön. ”Jos ymmärrettäisiin, että henkilö kohtaiset elämänkriisit, heikot arjen hallintataidot, laitostausta, rakenteel liset palvelujärjestelmän puutteet ja syrjintä sekä taloustilanteen muutok set synnyttävät asunnottomuutta, niin ehkä siihen liittyvät lieveilmiöt eivät pääsisi kasaantumaan. Silloin ongel manratkaisu olisi huomattavasti hel pompaa. Tässä kyllä voisi osoittaa sor mella kaikkia kaupunkisuunnitteluun osallistuvia. Kaikki ovat vastuussa yh dessä.” Kursivoidut tekstit ovat Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen tiloissa jaettuja kokemuksia asunnottomuudesta ja siihen liittyvistä ongelmista.
SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville! Ajankohtaista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustumistarjous: 3 nroa+digi 19,40 €, Tilaukset: suomenluonto.? /tilaa TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperilehden, digilehden tai kummatkin. 11 numeroa vuodessa 100 € / 75 € (opiskelijat ja työttömät), 3kk 38 € / 33 €. Tilaukset www.tiedonantaja.? /tilaa, toimisto@tiedonantaja.? ja (09) 774 3810 LAPSEN MAAILMA Tilaa lapsiperheille sekä lasten ja nuorten kanssa kasvaville aikuisille suunnattu lehti itsellesi tai lahjaksi! Ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Jokaisessa numerossa palkittu kriitikko Ismo Loivamaa esittelee ajankohtaisia lastenja nuortenkirjoja klassikoita unohtamatta. Lehteä kustantaa Lastensuojelun Keskusliitto. Digitilaus 59 € (12 kk) ja 39 € (6 kk) www.lapsenmaailma.? TIETEESSÄ TAPAHTUU Tieteessä tapahtuu -lehti avaa tiedettä ja tutkimusta pintaa syvemmältä. Se tarjoaa ajankohtaisia ja yleistajuisia tiedejuttuja sekä keskustelua tiedemaailmasta. Lehti ilmestyy verkossa viisi kertaa vuodessa. Lue avoimesti ja maksutta: www.tieteessatapahtuu.? ELÄINTEN YSTÄVÄ Eläinten ystävä on SEY Suomen eläinsuojelun julkaisema eläinsuojelun erikoisaikakauslehti, joka nostaa eläinsuojeluaiheita yhteiskunnalliseen keskusteluun – ympäri vuoden. Tutustu verkkolehteen ilmaiseksi osoitteessa www.elaintenystava.? . www.elaintenystava.? KULTTUURIVIHKOT 50-vuotias vasemmistolainen aikakauslehti sivistyksen ja solidaarisuuden asialla kuudesti vuodessa. Kestotilaus 47 € / vuosi, määräaikainen 54 € / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 € (kesto), kaupan päälle tuore juhlanumero (kuvassa). HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA Tieteellinen aikakauslehti, jonka parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harrastajat. Lehti syventää ajankohtaisten ilmiöiden taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Tilaukset: 4 numeroa vuodessa kotimaahan 50 € / 30 € (opiskelijat) www.historiallinenaikakauskirja.? /tilaukset/ MAAILMAN KUVALEHTI Ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Usein palkittu lehti taustoittaa, täydentää ja syventää uutisvirtaa. Lehden rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.? . Lehti tuottaa omaa Maailmanluokan klubia ja Maailman ääniä -podcastia. Tilaa lehti: Vuosikerta 4 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.? /tilaus DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 34,90 € sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 €/vuosi). Tilaukset: mondediplo.? /tilaa www.mondediplo.? TÄHTIVAELTAJA Suomen paras sci? -, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100-sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 32 € www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com PSYKOANALYYTTINEN PSYKOTERAPIA Aikakauslehti, joka tuo psykoanalyyttisen näkökulman ihmiseen ja ilmiöihin. Seuraavan numeron teemana huolenpito ja vaaliminen – ja näiden puuttumisen seuraukset. Käsittelemme suhdetta luontoon, toisiin ja itseen. Tilaus 20 € ja irtonumero 20 € + toimitus. Yksi painava nro vuodessa. Tilaukset www.helsinginpsykoterapiayhdistys.? . ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteis kunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristö? loso? sia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com KRISTOSOFI Totuuden etsijöiden aikakauslehti. Heille, jotka kysyvät elämän tarkoitusta. Se kertoo ikiaikojen viisaudesta ja vuorisaarnan aseettomasta elämäntavasta, kuolemanjälkeisestä elämästä ja ihmisen kehitysmahdollisuuksista jälleensyntymisen ja karman lain alaisessa maailmassa. 10 numeroa vuodessa 25 €. UUSILLE tilaajille 15 €. Myös näytenumeroita. Tilaa: anja.kesavuori@gmail.com, puh. 050 3697 534 YLIOPISTO Palkittu, seitsemänkymppisiään juhliva Yliopisto-lehti on tiedelehti kaikille. Kun kaipaat uusia näkökulmia tai tutkittua taustaa päivän uutisille, tilaa Yliopisto kotiin. Lehdessä puhuvat Helsingin yliopiston 11 tiedekunnan parhaat tutkijat. Älyn hyvää luettavaa!. Tutustumistilaus: 15 € / 5 nroa Kestotilaus: 45 € / 10 nroa Opiskelijan kestotilaus: 22 € / 10 nroa Tilaa: helsinki.? /tilaalehti VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhden vertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; vapaa-ajattelijat.? /va-lehti; tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.? LINNUT Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Tilaa heti – itsellesi tai lahjaksi! Tilaamalla tuet BirdLife Suomen tärkeää linnustonsuojelutyötä Tutustumistarjous: Kestotilauksen ensimmäinen vuosikerta 35 €! toimisto@birdlife.? Kultti on jälleen mukana Helsingin kirjamessuilla! Tervetuloa osastolle 6f10 tutustumaan erilaisiin kulttuuri-, mielipideja tiedelehtiin. Osastolla myös Kulttilava, jossa ohjelmaa messujen ajan – tule kuuntelemaan! Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville! Ajankohtaista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustumistarjous: 3 nroa+digi 19,40 €, Tilaukset: suomenluonto.? /tilaa TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperilehden, digilehden tai kummatkin. 11 numeroa vuodessa 100 € / 75 € (opiskelijat ja työttömät), 3kk 38 € / 33 €. Tilaukset www.tiedonantaja.? /tilaa, toimisto@tiedonantaja.? ja (09) 774 3810 LAPSEN MAAILMA Tilaa lapsiperheille sekä lasten ja nuorten kanssa kasvaville aikuisille suunnattu lehti itsellesi tai lahjaksi! Ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Jokaisessa numerossa palkittu kriitikko Ismo Loivamaa esittelee ajankohtaisia lastenja nuortenkirjoja klassikoita unohtamatta. Lehteä kustantaa Lastensuojelun Keskusliitto. Digitilaus 59 € (12 kk) ja 39 € (6 kk) www.lapsenmaailma.? TIETEESSÄ TAPAHTUU Tieteessä tapahtuu -lehti avaa tiedettä ja tutkimusta pintaa syvemmältä. Se tarjoaa ajankohtaisia ja yleistajuisia tiedejuttuja sekä keskustelua tiedemaailmasta. Lehti ilmestyy verkossa viisi kertaa vuodessa. Lue avoimesti ja maksutta: www.tieteessatapahtuu.? ELÄINTEN YSTÄVÄ Eläinten ystävä on SEY Suomen eläinsuojelun julkaisema eläinsuojelun erikoisaikakauslehti, joka nostaa eläinsuojeluaiheita yhteiskunnalliseen keskusteluun – ympäri vuoden. Tutustu verkkolehteen ilmaiseksi osoitteessa www.elaintenystava.? . www.elaintenystava.? KULTTUURIVIHKOT 50-vuotias vasemmistolainen aikakauslehti sivistyksen ja solidaarisuuden asialla kuudesti vuodessa. Kestotilaus 47 € / vuosi, määräaikainen 54 € / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 € (kesto), kaupan päälle tuore juhlanumero (kuvassa). HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA Tieteellinen aikakauslehti, jonka parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harrastajat. Lehti syventää ajankohtaisten ilmiöiden taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Tilaukset: 4 numeroa vuodessa kotimaahan 50 € / 30 € (opiskelijat) www.historiallinenaikakauskirja.? /tilaukset/ MAAILMAN KUVALEHTI Ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Usein palkittu lehti taustoittaa, täydentää ja syventää uutisvirtaa. Lehden rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.? . Lehti tuottaa omaa Maailmanluokan klubia ja Maailman ääniä -podcastia. Tilaa lehti: Vuosikerta 4 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.? /tilaus DIPLO&NG Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on Maailmanpoliittinen aikakauslehti, jonka selkäranka on 30 kielellä ja 47 eri painoksena ilmestyvä Le Monde diplomatiquen lehtiperhe Kuusi numeroa vuodessa. Kestotilaus 34,90 € sisältää myös digilehden (pelkkä digi 25 €/vuosi). Tilaukset: mondediplo.? /tilaa www.mondediplo.? TÄHTIVAELTAJA Suomen paras sci? -, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100-sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 32 € www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com PSYKOANALYYTTINEN PSYKOTERAPIA Aikakauslehti, joka tuo psykoanalyyttisen näkökulman ihmiseen ja ilmiöihin. Seuraavan numeron teemana huolenpito ja vaaliminen – ja näiden puuttumisen seuraukset. Käsittelemme suhdetta luontoon, toisiin ja itseen. Tilaus 20 € ja irtonumero 20 € + toimitus. Yksi painava nro vuodessa. Tilaukset www.helsinginpsykoterapiayhdistys.? . ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteis kunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristö? loso? sia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com KRISTOSOFI Totuuden etsijöiden aikakauslehti. Heille, jotka kysyvät elämän tarkoitusta. Se kertoo ikiaikojen viisaudesta ja vuorisaarnan aseettomasta elämäntavasta, kuolemanjälkeisestä elämästä ja ihmisen kehitysmahdollisuuksista jälleensyntymisen ja karman lain alaisessa maailmassa. 10 numeroa vuodessa 25 €. UUSILLE tilaajille 15 €. Myös näytenumeroita. Tilaa: anja.kesavuori@gmail.com, puh. 050 3697 534 YLIOPISTO Palkittu, seitsemänkymppisiään juhliva Yliopisto-lehti on tiedelehti kaikille. Kun kaipaat uusia näkökulmia tai tutkittua taustaa päivän uutisille, tilaa Yliopisto kotiin. Lehdessä puhuvat Helsingin yliopiston 11 tiedekunnan parhaat tutkijat. Älyn hyvää luettavaa!. Tutustumistilaus: 15 € / 5 nroa Kestotilaus: 45 € / 10 nroa Opiskelijan kestotilaus: 22 € / 10 nroa Tilaa: helsinki.? /tilaalehti VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhden vertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; vapaa-ajattelijat.? /va-lehti; tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.? LINNUT Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Tilaa heti – itsellesi tai lahjaksi! Tilaamalla tuet BirdLife Suomen tärkeää linnustonsuojelutyötä Tutustumistarjous: Kestotilauksen ensimmäinen vuosikerta 35 €! toimisto@birdlife.? Kultti on jälleen mukana Helsingin kirjamessuilla! Tervetuloa osastolle 6f10 tutustumaan erilaisiin kulttuuri-, mielipideja tiedelehtiin. Osastolla myös Kulttilava, jossa ohjelmaa messujen ajan – tule kuuntelemaan! Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
18 • 7 / 2023
Rento paikka uneksia Muusikko Sanna Salmenkallio elää avarassa ja kodikkaassa maailmassa. Hänen yhteisössään tuoksuvat Lähiidän ruuat ja musiikki soi. TEKSTI IIDA SIMES KUVAT NAUSKA K ODIN EI TARVITSE olla asunto laisinkaan, ei rakennus eikä sen osa. Se voi olla vain huone matkustajakodissa. Patja, jolle päänsä kal listaa. Miten vaan, mutta siinä on tun nettava olonsa turvalliseksi. Siinä on päästävä sellaiseen rentou den tilaan, jossa on hyvä olla. Sen pitää olla turvallinen paikka, jossa voi uneksia. Näin kiteytyvät elokuvasäveltäjä ja muusikko Sanna Salmenkallion poh dinnat. Hän on jo vuosia asunut yhtei söissä osana useiden ihmisten talout ta, ja hän tuntee myös matkustamisen ihanuuden ja raskauden. Suuri osa hä nen töistään tapahtuu ulkomailla stu dioissa ja vierailuilla alan tapahtumis sa. Reissaaminenkaan ei välttämättä ole poissa kotoa olemista, sillä koti voi tulla mukana oman pään sisällä pie neen hotellihuoneeseen. Kotoisin maailma on sellainen, jos sa hän on kasvanut: perheenjäsenet soittamassa jotakin niin, että kodin jo kaisesta kolkasta tulvii musiikkia. ”Se kakofonia on maailman turvallisinta ääntä. Se kertoo, että kaikki ovat itsel leen mielekkään toiminnan ääressä.” Salmenkallio on mielestään huono organisoimaan ja ”arjen hallintakin on vähän niin ja näin”. Hän kertoo, et tä hänen elämänsä on tasapainottelua ekstroverttiyden eli ulospäin suuntau tuvan elämän ja introverttiyden eli omaan sisäiseen rauhaansa käperty misen välillä. Ja sitten hän yllättää: ”Ehkä mulle tärkein koti on stagel la.” Nyt Salmenkallio valmistelee Port titeatterin esitystä. Esityksellä ei vielä ole nimeä, mutta se kertoo rakkaudes ta. Porttiteatteri on vapautuvien van kien ja rikostaustaisten ihmisten yhtei söteatteri, jonka Salmenkallio perusti vuonna 2015. Pian Salmenkallion musiikkia kuul laan elokuvaohjaaja Virpi Suutarin uudessa dokumenttielokuvassa, jo ka kertoo ympäristöaktivisteista. En si talven Salmenkallio soittaa Helsin gin Kaupunginteatterissa Compañía Kaari & Roni Martinin -flamencoteok sessa. Siihen tulee mukaan taiteilijoita Andaluciasta. Ensi vuonna hän myös säveltää musiikin Pirjo Honkasalon valmisteilla olevaan fiktioelokuvaan. Jos kukaan ei auta Yhteisöt eroavat suurperheistä siinä, että yhteisön asukkaat eivät ole pari suhteissa keskenään eivätkä välttä mättä sukua toisilleen, vaikka joskus esimerkiksi sisarusten ympärille voi muodostua kimppakämppiä. Salmenkallion ympärille on muo dostunut hänen organisoimansa yhtei sö. Hänen asuntonsa on avara, valoi sa ja kaunis. Ehkä onkin jonkinlaista suurta universaalia oikeudenmukai suutta, että siitä pääsevät nauttimaan muutkin kuin Salmenkallio. Nyt hänen luonaan asuu nuori irakilainen näyt telijä Bakr Hasan, joka on alunperin tullut Suomeen pakolaisena. Pitkäai kaisena kämppiksenä ja soittokaveri na on ollut irakilainen muusikko Ali Saad. Salmenkallio työskentelee pal jon Hasanin ja Saadin kanssa. ”Mutta en minä mikään hyvänteki jä ole”, Salmenkallio painottaa. ”Tässä ystävyydessä olen myös saamapuolel la.” Eräs Salmenkallion kämppäkaveri oli muuttaessaan kertonut, millainen tavoite hänellä on tätä asuntoa ajatel len: ”tehdään tästä toisillemme paratii si maan päällä.” Hiljattain Salmenkallio majoitti uk rainalaisen sotaa paenneen taiteilijan, ja jotkut hänen residenssiläisistään ovat helsinkiläisiä ystäviä, jotka ovat karanneet putkiremontin alta. Pian hänen luokseen saattaa muuttaa poh joiseurooppalaisia tutkijoita.
20 • 7 / 2023 Salmenkallion nykyinen yhteisö muoto, johon kuuluu pakolaistaustai siakin ihmisiä, alkoi muutama vuosi sitten, kun hän tutustui heihin Kan sallisteatterin yhteisöprojektin Toinen koti esityksessä. ”Mä tajusin, että he ovat ihmisiä, joita kukaan ei auta. Ja he ovat joutuneet ihan älyttömiin ti lanteisiin.” Hän painottaa myös, miten pako laistaustaisia ihmisiä ei pitäisi sääliä eikä lokeroida, vaan heidän ”poten tiansa”, mahdollisuudet toimintaan, pitäisi tunnistaa. Esimerkiksi Saad ja Hasan ovat taiteilijoita, joilla on valta vasti annettavaa ja jotka osaavat teh dä yhteistyötä suomalaisten ammatti laisten kanssa. Eivät he ole passiivisia avuntarvitsijoita. Joidenkin Salmenkallion tuttujen on ollut vaikea ymmärtää hänen in nostustaan jakaa kotinsa vieraiden ih misten kanssa. Salmenkallio ei puo lestaan ymmärrä, mikä asiassa on ongelma. ”Joissain nämä mun asumis järjestelyt herättävät jopa aggressiivi suutta. Minulta on kysytty, että ’kauan ko sinä meinaat jatkaa tota?’ Siihen vastaan vaan, että ’jatkaa mitä’. Aggressio Salmenkallion maailmaa syleilevästi itsensä alttiiksi asettavaan elämäntapaan voi olla torjuntarektio. Salmenkallio tulee toiminnallaan to distaneeksi vääräksi ajatukset, etteikö yksityinen ihminen voisi instituutioi den ulkopuolella auttaa hädänalaisia, ja että kaikenlaisiin pakolaisasioihin syventyminen olisi muka pelkästään hankalaa ja ahdistavaa. Toki joidenkin tuttujen mielestä Salmenkallion yhteisöprojekti on ker rassaan hieno. ”Mulle tullaan sano maan että ’hei, ihan mahtavaa, miten sä pystyt tuohon?’.” Mutta ei Salmenkallio lämpene tuollekaan asenteelle. Siinäkin koros tuu pakolaisten ja suomalaisen keski luokan välinen kuilu. Futon ja flyygeli Salmenkallion nykyinen asunto on Mellunmäessä, Helsingin itäisessä nurkassa metroradan päässä. ”Vieres sä Kontula ja Vuosaari ovat löytäneet identiteettinsä, mutta täällä ei ole mi tään. Ei yhden yhtä kahvilaa minne voisi mennä. Tämä on ihan unohdettu lähiö”, Salmenkallio kuittailee, muttei vaikuta varsinaisesti harmistuneelta. Mellunmäki on rauhallista ja kaunis ta aluetta. Salmenkalliolle tärkeintä ulkosal la on luonto – sitä ei sitten edellises sä asuinpaikassa Kruununhaassa juu ri ollutkaan. Krunikassa on vähiten viheralueita asukasta kohden Helsin gissä, mutta Mellunmäessä on kuk kuloita, metsiköitä, siirtolohkareita ja kallioita vaikka kuinka paljon. ”Täällä on muuten kovat koordi naatit: musta on kiva kertoa ihmisil le, että mä asun maailman pohjoisim man metroaseman lähellä.” Päivittäin Salmenkallio matkustaa metrolla Hel singin keskustaan työhuoneelleen tai Sanna Salmenkallio • Taiteen maisteri. Opiskellut SibeliusAkatemiassa, Teatterikorkeakoulussa ja Kuvataideakatemiassa. • Säveltänyt musiikin yli 30 elokuvaan. • Voittanut neljä Jussia parhaasta elokuvamusiikista. Saanut pohjoismaisen HARPA-elokuvapalkinnon vuonna 2022. Suomi-palkinto vuonna 2022. • Jos hän ei olisi muusikko, hän olisi lääkäri. ”Voisin tehdä jotain hyödyllistä.” • Lempimusiikki? Kun sävellysprosessi on luovimmassa vaiheessa, en kuuntele mitään. Kun siivoan kotona, kuuntelen Tinariweniä, Keski-Saharan desert bluesia. Odotan pianisti Vikingur Olafssonin tulkintoja Bachin Goldberg-variaatioista. • Jos olis lomaa? Kulkisin kohti hiljaisuutta. Vaikka rakastan suurkaupunkejakin. EN MINÄ MIKÄÄN HYVÄNTEKIJÄ OLE. TÄSSÄ YSTÄVYYDESSÄ OLEN MYÖS SAAMAPUOLELLA. teat tereihin, joissa hän myös tekee töi tä. Kotikaupungissa on hyvä olla suju va julkinen liikenne, sillä hän ei ole koskaan omistanut autoa. Edellisen kumppaninsa kanssa Salmenkallio asui Berliinissä ja Kööpenhaminassa, missä oli tietysti pyöräiltävä. Töiden takia paljon matkustavasta Salmen kalliosta oli kotoisaa palata Köpik seen, kun fillari odotti aina asemalla siellä, minne hän oli sen lähtiessään jättänyt. ”Mulla on myös pitkään ollut sellai nen tapa, että kun tulen johonkin uu teen kaupunkiin, otan metron ja rati kan jonnekin kaukaiselle pysäkille.” Se onkin kätevä tapa kokea todellis ta urbaania sykettä, sillä monien kau punkien turisteja kuhisevat keskustat ovat kiinalaissijoittajien tai Airbnb bisneksen valtaamia. Kotoisan arkiset kodit, joihin niin kutsutuilla tavallisilla ihmisillä on varaa, sijaitsevat yhä kau empana Eiffeltornista, Big Benistä tai Gröna Lundista. Mellunmäen taiteilijakodin olohuo netta hallitsee Petrof-flyygeli. Muusik ko käyttää sitä tietenkin eniten soit tamiseen, mutta pianosta on ollut muuhunkin. ”Kun mun lapset oli pie niä, flyygeli oli tosi hyödyllinen. Se oli mulla yksiössä, ja sen päällä pystyi vaihtamaan vaippoja”, Salmenkallio kertoo ja esittelee miten äiti pääsi hoi tamaan vauvaa kaarevassa kohdassa. Jos vauva ei rauhoittunut nukkumaan, äiti otti lapsen sylissä pianon ääreen ja soitti Mozartia, jonka tainnuttava vai kutus on tunnetusti suuri. Salmenkallio vastustaa ajatusta, et tä kodeissa olisi aina oltava kaikkea mahdollista. ”Mulla ei ollut kuin futon ja flyygeli, ja lapsilla kolmipyöräiset”, hän muistelee. Salmenkalliolla ei ole televisiota ei kä olohuoneessa ole kirjahyllyä. Tava raton tai paperiton asunto ei suinkaan silti ole. Hänellä on pianoja ja viulu ja, nuottitelineitä ja – vaikka studiossa hänellä on aina mukana padit ja table tit – kotona hänellä on laaja nuottikir
7 / 2023 • 21 jasto. ”Nuotteihin pitää välillä pystyä raapustamaan kynällä merkintöjä”, Salmenkallio kuittaa kun mietimme, miten nykyään jotkut digifanaatikot katsovat viivastojaan vain tableteilta tai jopa puhelimelta. ”Ja mä vieläkin tunnistan eri opettajieni käsialat nuo teista.” Apua Bagdadista Eräs asia, jossa Salmenkallio on useimmiten saamapuolella, on kuli narismi. Salmenkallio ei ole hyvä ruuan laittaja eikä edes moisesta in nostunut, toisin kuin onneksi kämp pikset ja heidän kaverinsa. Ja juuri kokkauksen takia Salmenkallion keit tiö tunnetaan jopa yli 3 000 kilomet rin päässä Irakissa. ”Meidän keittiössä kokkaa usein Bagdadin mammoja. Nuorilla on table tit auki ja suora yhteys äitiin”, Salmen kallio riemuitsee. Kokkaaminen saat taa kestää tuntikausia, ja äiti on koko ajan näytöllä auttamassa. Välillä äi ti pyytää saada katsoa soosia ja poi ka näyttää. ”Ei ole vielä valmista. An na hautua vaan”, kertoo Salmenkallio bagdadilaisen asiantuntijan komenta van. Aika harvat suomalaiset kaveeraa vat muualta tulleiden kanssa. ”Mä olen ollut syvästi järkyttynyt siitä, mi ten mulle tulee usein ulkomaalais taustaiset ihmiset sanomaan, että olen ensimmäisiä, jotka puhuvat heille suo mea. Tai että minun kotini on ensim mäinen suomalainen koti, johon heitä on kutsuttu. Vaikka he olisivat töissä suomalaisten kanssa, kukaan ei kutsu heitä kotiinsa.” Tosin se, ettei suomalainen mie lellään kutsu ihmisiä kylään, voi joh tua peloista, mutta ei rasistisista sel laisista. ”Mä luulen, että noi kaikki telkkarin sisustusohjelmat ovat pe lästyttäneet suomalaiset. Raskaan työn raatajat luulevat, että kodin pi tää olla jotenkin täydellinen, eikä mi kään oikein riitä. Mutta olen mäkin joskus tehnyt niin, että tilaan joiltain arabeilta cateringin, jos mulla on isot juhlat.” Hyvää makua ei ole Salmenkalliolta ulkomaalaistaustai set kämppikset ovat oppineet suomen kieltä mainiosti – mikä on tavallaan harmi, sillä Salmenkallio haluaisi ope tella erityisesti arabiaa. Hän onkin jo opiskellut Kairossa erästä tärkeää arabikulttuurin ulottu vuutta eli musiikkia. Lähiidän musii kissa jopa sävelasteikot ovat erilaisia kuin eurooppalaispohjaisessa soitan nassa. Siinä, missä me Pohjolassa ajat telemme yhden puolisävelaskeleen (kuten c–cis) olevan musiikin pienin väli, Lähiidässä näiden väliin mah tuu useampikin sävel eli välit ovat pie nempiä, mikrointervalleja. Kämppikset ovat avartaneet maail maa myös kommentoimalla sisustusta. Salmenkallio on oppinut inhoamaan sanaparia ”hyvä maku”, sillä hänel le se kertoo enemmänkin suomalais ten halusta olla kuin kaikki muut kuin jostain olennaisesta sisäsyntyisestä taidosta. Suomessa ihaillaan hillittyä, skandinaavista sisustustyyliä, joka pa himmillaan on pelkkää valkoista sei nää ja sohvaa parilla harmaan sävyllä terästettynä. Arabit rakastavat värejä ja kitschiä. ”Kitsch edustaa jotain, jota voisi ol la”, Salmenkallio miettii. ”Vaikka ti manttisormus. Joka ei tietenkään ole oikea. Mutta sillä ei ole väliä, se voi si olla. Arabien visuaalisuus on tosi räväkkää.” Hyvän maun määrittelee aina eliit ti. Pakolaistaustaisille kämppiksille ei edes aina aukea, mikä suomalaisen maun elementti on erityisen tyylikäs. Salmenkallio ei ole silti antanut Lähi idän tyyliideoille täysin periksi. ”Esi merkiksi mulla on tätä betonilattiaa”, hän näyttää olohuoneessaan, ”ja mus ta tämä on aivan upea. Mutta joka ikinen arabi, joka tänne tulee, katsoo tätä lattiaa ekana ja on kauhuissaan. ’Eikö sinulla ole rahaa tehdä tänne lat tiaa?’ Ne ajattelee, että tää kämppä on siis ihan kesken!”, Salmenkallio nau raa. Salmenkallio on päässyt vieraile maan kodeissa ”Ankaran röheimmissä ja Kairon rankimmissa lähiöissä”. Hän on nähnyt, miten epätoivoisissa olo suhteissa sotaa paenneet ihmiset elä vät, ja miten koti saatetaan pystyttää paikkaan, jossa elämisen perusedelly tyksistä – kuten lämmöstä, juomave destä ja viemäreistä – on hirvittäviä puutteita. ”Olen käynyt homeisissa kel lareissa asunnoissa, joissa mun mieles tä ei edes voisi asua.” Silloinkin, kun pakolaiset siirtyvät vain naapurimaahan, he ovat alueel la, jossa he eivät osaa paikallista kieltä. ”Olot voivat olla epäinhimilliset, ja silti he tekevät kaikkensa rakentaak seen jonkinlaisen kodin. Nämä kaik kein köyhimmät ihmiset ovat joka tavalla hyväksikäytettäviä”, Salmen kallio suree. Naisen työt Elokuva ja teatterisäveltäjän työt ovat kiireisiä ja vievät kaiken ajan aamus ta yöhön, mutta välillä kotonakin ehtii rentoutua. Kimppaasumisessa täytyy ymmär tää, milloin muut haluavat olla rauhas sa, milloin taas on kivointa tehdä jo tain yhdessä. Pohjoiseurooppalaisilla, RASKAAN TYÖN RAATAJAT LUULEVAT, ETTÄ KODIN PITÄÄ OLLA TÄYDELLINEN, EIKÄ MIKÄÄN RIITÄ. OLEN USEIN PORUKAN VANHIN. SAAN AIVAN VALTAVAA KUNNIOITUSTA. erityisesti suomalaisilla, on hyvin tar kat rajat yksityisyydessään, eikä täällä päästetä toista ihmistä helposti lähelle. Salmenkallion kämppiksillä on aivan eri meininki. Yksityisyyden rajat ovat ohuemmat. Tavaroissa ja tilankäytössä ei ole tarkkoja rajoja siitä, mikä kuu luu kenellekin. Olohuone on yhteistä tilaa. Omat huoneet ovat yksityisiä alueita – tai sit ten eivät ihan täysin olekaan: ”Joku saattaa koputtaa mun huo neen oveen keskellä yötä ja pyytää mua selittämään jonkin mieltä askar ruttavan asian”, Salmenkallio kertoo. ”Tässä on ollut mulle paljon oppimista. Ja tämä on ollut yhtäaikaa maailman raivostuttavinta ja maailman mahta vinta.” Kerran Salmenkallio osti kosteus voidetta, jossa oli vahva ruusun tuok su. ”Jätkät otti sen välittömästi käyt töön.” Arabeilla tuoksut ovat vahvasti osa miehisyyttä. Onneksi myös työt jaetaan. Kaik ki ottavat vastuuta. Siivouspäivät sovitaan yhdessä ja niistä pidetään kiinni. Salmenkallio tekee hommia yhdessä muiden kanssa – ainakin sii hen hetkeen, kunnes on pakko lähteä muualle säveltämään, nousemaan teatterin näyttämölle tai johtamaan orkesteria. Monet nuorena Suomeen tulleet pa kolaiset hengaavat mieluiten saman ikäisten kanssa. ”Olen usein porukan vanhin. Se tarkoittaa sitä, että minä saan aivan valtavaa kunnioitusta.” Kun Salmenkalliolla on juhlat, hän ei kuitenkaan ole vanhin, vaan sitä on tilaisuuden toivotuin vieras: ”Aina ennen juhlia minulta kysytään, että ’tuleehan sun äiti?”, Salmenkallio nau raa. Sanna Salmenkallio opettaa koko olemuksellaan arabikavereilleen pal jon: ”He näkevät mitä kaikkea nainen voi tehdä.” Eli kaikkea. ”Joskus joudun lopettamaan sovi tun siivoamisen, kun mulla on ensi ilta. Suomalainen nainen tekee työtä. Ja kulkee välillä pieruverkkareissa.”
Aukio Karstein Vollen sarjakuva eräästä viikosta vuonna 2017. Historia toistaa itseään.
24 • 7 / 2023 Alexa asuu täällä Lupaukset turvallisuudesta ja mukavuudesta voivat kääntyä päälaelleen älykotien myötä. TEKSTI ANTTI KURKO KUVA NINNI KAIRISALO S ULAVAMPA A ja helpom paa arkea. Taloudellista säästöä ja turvallisuuden tunnetta. Tietokoneiden, mobiililaitteiden tai äly kellojen avulla ohjailta vien älykotien luvataan muuttavan asumistamme. Älykodissa pyritään lisäämään asu misen laatua automatisoinnilla, val vonnalla, sähköisten järjestelmien etähallinnalla, energiatehokkuudella ja viihdepalvelujen yhtenäistämisel lä. Sensoreilla varustetut kodin koneet ja älylaitteet yhdistyvät toisiinsa in ternetin avulla. Yhdessä ne luovat uuden laista teknologista arkkitehtuu ria ja muodostavat omanlaisensa sym bioottisen järjestelmän, jossa asukas voi käyttää, valvoa, säätää ja hallita jo pa yksittäisiä kodinkoneita ja laittei ta puhelinsovelluksella myös kodin ul kopuolelta. Automaattisilla, mittaavilla ja etä nä kontrolloitavilla kodin järjestelmil lä on mahdollista pienentää asuntojen sähkönkulutusta, kun kodin valaistus ta ja lämpötilaa on mahdollista säätää pienemmäksi käytön mukaan. Samal la ne voivat mahdollistaa vanhuksille tai kotihoidossa oleville ihmisille asu misen pidemmän aikaa itsenäisesti kotonaan. Liikkeen tunnistavat antu rit voivat huomata poikkeuksellisen käytöksen, kuten kaatumisen tai sen, ettei asukas nousekaan sängystä. Val vonta ei aina rajoitu muihin ihmisiin vaan moni hankkii näitä järjestelmiä tarkkaillakseen videoyhteydellä lem mikkejään. Kaupallinen arkkitehtuuri Koti on perinteisesti mielletty henkilö kohtaiseksi ja yksityiseksi tilaksi. Tä mä yksityisyyden tila kuitenkin mur tuu teknologiayritysten pureutuessa yhä syvemmälle ihmisten arkeen ver kottuneen teknologian myötä. Älyk käiden kodin järjestelmien myötä kodeista muovautuu eräänlaisia puo lijulkisia kaupallisen arkkitehtuurin tiloja ja ne kytkeytyvät osaksi digitaa lista kapitalismia. Digitaaliset laitteet tuottavat ja ke räävät dataa, kun niitä käytetään. Suuryrityksistä Amazon kerää sitä täl lä hetkellä enemmän kuin moni muu toimija. Amazonin virtuaaliavustaja Alexa on tekoäly, jota pidetään yhte nä johtavista älykotien tekoälyjärjes telmistä. Alexa pystyy kontrolloimaan useita eri laitteita ja kodin automaatio järjestelmiä. Puheohjattavan Echokaiuttimen kautta toimiva Alexa piirtää tarkkaa kuvaa kodin asukkaista. Alexa kerää äänidataa ja osaa erottaa käyttäjien puheet, yskimiset ja muun ääntelyn. Se tietää tarkalleen millaisia viihde ja uutissisältöjä tilassa kulutetaan ja havaitsee jopa ihmisen läsnäolon ult raäänen avulla. Kodin järjestelmiin kytkeytyneenä Amazon tietää milloin tulet tai lähdet pois kotoa. Laitteiden sensorit keräävät dataa päivittäisis tä rutiineista, asunnosta tai vaikkapa jääkaapin sisällöstä. Tekoälyyn kytkeytyneenä älykodin laitteet kykenevät kommunikoimaan keskenään tehokkaammin ja oppivat ihmisen toiminnasta. Älykoti tietää missä eri yksilöt ovat, ja mitä he teke vät milläkin hetkellä. Todennäköises ti ne pian oppivat yksilöiden haluista ja tavoista: mikä on miellyttävä läm pötila, valaistus tai jopa musiikki. Ke rätyllä tiedolla pyritään helpottamaan ihmisten arkea, mutta samalla tietoa hyödynnetään tehokkaammin mainos ten kohdentamisessa. Tällä hetkellä tekoälyn toimintaa määrittävät pitkälti sille annetut teh tävät. Tulevaisuudessa tekoälyn ke hittyessä mahdolliseksi yleisteko älyksi sille voisi antaa minkä tahansa älyllisen tehtävän ihmisen tapaan. Sitä ei tarvitsisi käskeä esimerkiksi imuroimaan tai keittämään aamulla kahvia, se osaisi tehdä ne omatoimi sesti. OpenAI:n ChatGPT:n vauhdik kaasti kasvavat kyvyt osoittavat mo nien asiantuntijoiden mukaan, että lähestymme tällaisen yleistekoälyn syntyä. Käyttäjälle voi syntyä koke mus uuden perheenjäsenen liittymi sestä talouteen. Kotiväkivallan uudet digitaaliset muodot Teknologioiden kohdalla puhutaan kotouttamisesta eli siitä, millä taval la niitä otetaan osaksi arjen käytäntö jä. Nämä käytännöt saattavat poiketa merkittävästikin niiden alkuperäisistä käyttötarkoituksista ja niitä voi muo dostua lukemattomasti erilaisia. Myös älykodin teknologioihin liittyy monia käyttötapoja, jotka eivät ole asukkai den kannalta aina niin toivottuja. Älykoteja kaupataan sillä ajatuk sella, että ne lisäävät turvallisuuden ja kontrollin tunnetta. Turvallisuuden ja kontrollin lisäämiseksi rakennet tu häkki suojaa ulkopuolisilta uhilta mutta samalla se kahlitsee sisäpuolel leen. Pahimmassa tapauksessa älyko ti, joka on rakennettu energiankäytön optimointiin ja mukavuuden lisäämi seen, voi muuttua kontrollin ja väki vallan välineeksi. Älykotien järjestelmät ovat mah dollistaneet sen, että puoliso on saat PAHIMMASSA TAPAUKSESSA ÄLYKOTI, JOKA ON RAKENNETTU ENERGIANKÄYTÖN OPTIMOINTIIN JA MUKAVUUDEN LISÄÄMISEEN, VOI MUUTTUA KONTROLLIN JA VÄKIVALLAN VÄLINEEKSI.
tanut seurata toisen tekemisiä kodin valvonta järjestelmien avulla tai pelo tella toista ohjaamalla etänä kodin läm pötilaa, valaistusta tai laitteita. Nämä kodin järjestelmät mahdollistavat uu denlaisia ja ihmisen perusturvallisuut ta rikkovia kotiväkivallan muotoja. Elektronisten järjestelmien myötä syntyy myös liuta kyberturvallisuu teen liittyviä riskejä. Älykodin digitaa lisia lukkoja on mahdollista tiirikoida tai käynnistää etänä internetiin lii tettyjä uuneja. Näiden järjestelmien haavoittuvaisuus voi synnyttää myös häirinnän kulttuuria, jossa hakkerit ot tavat käyttöön esimerkiksi itkuhälytti miä ja lähettävät niiden kautta pelot tavia ääniä. Älykodeissa on paljolti kyse val lasta ja siitä, kuka päättää mitä ko tiin tuodaan. Vaikka uudet järjes telmät saattavat näyttää käteviltä, mieli kuvituksemme ei välttämättä rii tä kuvittelemaan mitä kaikkea niiden piirissä voi tapahtua ja miten ne ko toutetaan osaksi arkeamme. Alviina Alametsä Vihreä europarlamentin jäsen alviina.alametsa@europarl.europa.eu Instagram: @alviinaalametsa Facebook: @alviinavaaleissa Twitter: @alviinaalametsa www.alviina.fi Kohti täysiä sateenkaarioikeuksia Alviina E uroopassa 60% seksuaalija sukupuolivähemmistöi seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvista pelkää pitää kumppaniaan kädestä julkisesti. Itsekin tiedän panseksuaalina tämän tunteen. Jotkin seurustelusuhteeni ovat olleet toisia hyväksytympiä. Se on yksiselitteisesti väärin. Onneksi seksuaalija sukupuolivähemmistöt ja liittolaiset ovat puolustaneet ihmisoikeuksia tinkimättömästi. Sateenkaarioikeudet ovatkin edenneet harppauksin HLBTIQ-liikkeen alusta, ja tänään yhä useampi seksuaali-ja sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen voi elää turvallisesti omana itsenään. Kehitys on kuitenkin eriytynyt maiden välillä. Ja osassa Eurooppaa ollaan menty huonompaan suuntaan. Konservatiivisuus ja koronakriisi ovat iskeneet rankasti erityisesti sateenkaarinuoriin. Monille koti ei ole turvallinen paikka; Suomessa joka neljäs seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkoululainen kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa. Myös valtiot voivat käyttää poikkeustilaa tekosyynä heikentää julmasti vähemmistöjen oikeuksia, kuten Unkarissa, jossa poistettiin viime vuonna oikeus korjata juridinen sukupuolensa. Puolassa taas on ryhdytty julistamaan vastenmielisesti vähemmistöistä ”vapaita” alueita, joilla poliisi partioi. Siksi julistimme keväällä Euroopan parlamentissa ylivoimaisella enemmistöllä EU:n HLBTIQ-vapauden alueeksi. Perusoikeuksien turvaamiselle löytyy laajaa tukea joidenkin maiden vastustuksesta huolimatta. Myös EU:n uudessa HLBTIQ strategiassa on monia sateenkaarioikeuksien kannalta tärkeitä tavoitteita, kuten viharikosten ja vihapuheen asettaminen EU:n rikosluetteloon. Euroopan unionin tulisi tehdä vielä paljon enemmän kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi. EU-rahojen saamista ja käyttöä pitäisi rajoittaa, mikäli maa syyllistyy ihmisoikeusloukkauksiin. Lisäksi EU:n tulee yhdenmukaistaa pari-ja perhesuhteisiin liittyviä dokumentteja, jotta jokainen perhe tunnistetaan, jäsenmaasta riippumatta. Euroopan tuomioistuin käsittelee juuri tapausta, jossa Bulgaria kieltäytyi antamasta naisparin lapselle syntymätodistusta, mikä jätti lapsen ilman kansalaisuutta. Tämä tilanne on korjattava. Kaikilla, myös sateenkaariperheillä, on oltava oikeus tulla tunnustetuksi sekä vapaus matkustaa ja asua koko EU-alueella. Euroopan Vihreät kampanjoivat tällä hetkellä myös ”eheytyshoitojen” kieltämiseksi EU-laajuisesti. On järkyttävää, että Suomessakin seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin muokkaamiseen tähtäävät ”eheytyshoidot” ovat yhä sallittuja, vaikka tutkitusti ne aiheuttavat tutkitusti vakavaa psykologista vahinkoa, ja ovat henkistä väkivaltaa. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksia voidaan edistää monin tavoin Euroopan unionissa, jäsenmaissa ja kunnissa. Mutta muutokset eivät tapahdu itsestään. Erityisesti naisten ja vähemmistöjen oikeuksia ja olemista pyritään rajoittamaan jatkuvasti. Siksi meiltä kaikilta vaaditaan valppautta, liittolaisuutta ja poliittista toimintaa. Monet symboliset eleet, kuten sateenkaarivähemmistöjen vapauden alueeksi julistautuminen tai sateenkariliputus kunnantalolla, ovat arvokkaita. Samalla Suomessakin tarvitaan ennen kaikkea lisää käytännön tekoja, translain uudistamisesta palveluiden ja ihmisoikeuksien turvaamiseen. Sateenkaarioikeudet toteutetaan parhaiten kuuntelemalla sateenkaariyhteisöä itseään. Alviina Alviina Koti on perusoikeus K oti kuuluu kaikille. Asunnottomuudesta on päästävä eroon. Aiheesta on puhuttu kauan. Onkin järkyttävää, että asunnottomuuden vähentymisen sijaan se on kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana Euroopassa 70 %. Joka ilta yli 700 000 ihmistä Euroopassa ei tiedä, missä he voivat nukkua seuraavan yön. Suomessakaan kaikilla ei ole kotia. Yhä useampi on myös vaarassa menettää kotinsa nousseiden asumiskustannusten vuoksi. Euroopassa on asumiskriisi, ja Vihreiden johdolla tehdyssä mietinnössä Euroopan parlamentti toteaa, että kunnon koti on perusoikeus. Asumisen syrjivät rakenteet on purettava. Esimerkiksi jo vanha luottohäiriömerkintä tai ulkomaalaiselta kuulostava nimi voi estää asunnon saamisen. Myös edullisten asuntojen rakentamista asuntopulasta kärsiville alueille tarvitaan. Helsingissä asuntopula on ongelma sekä yksilöille, että koko kaupungille. Esimerkiksi moni sairaanhoitaja tai varhaiskasvattaja ei voi asua kaupungissa pienen palkan ja korkean vuokran takia, ja näillä aloilla on työvoimapula. Parannusten sijaan nykyinen hallitus aikoo heikentää asumistukea ja toimeentulotukea. Nämä päätökset tulevat mitä suuremmalla todennäköisyydellä aiheuttamaan myös kodittomuutta. Uudistuksen myötä toimeentulotuen saajalla olisi kolme kuukautta aikaa muuttaa halvempaan asuntoon. Tämä on esimerkiksi monelle lapsi perheelle mahdotonta, sillä perheasuntoja ei riitä kaikille. Päättäjien on aika panostaa viihtyisämpiin asuinalueisiin ja siihen, että kaikilla olisi koti, johon on varaa. Rakentamisessa on otettava huomioon ympäröivä luonto. Kaupunkien kannattaisi rakentaa mieluummin tyhjien betonikenttien, autopaikkojen ja hylättyjen rakennusten kuin metsän päälle. Tässä riittää tehtävää. Asumisen tulevaisuutta rakennetaan kaikissa Euroopan maissa ja myös Suomen kunnissa, jotka voivat näyttää tietä parempaan asumiseen. EU:ssa ihaillaan usein Suomen Asunto ensin -mallia, jota pitäisi todellakin laajentaa. Toivottavasti Suomen hallitus ei valitse kulkea vastakkaiseen suuntaan.
Windborne (US) · Mehrnoosh Zolfaghari (IR) · Nihiloxica (UG) · Myrddin & Imre (BE) NoSax NoClar (FR) · Sattuma duo (RU-KR) · Mostar Sevdah Reunion (BIH) · Trio SonCe (UA) Shashank Subramanyam (IN) · Wishamalii (PS-JO, FI) · Ulla Pirttijärvi & Ulda …ja paljon muuta! Katso koko ohjelma: etnosoi.fi 1.–12.11.2023 Helsinki · Espoo · Tampere · Porvoo · Turku · Oulu 12.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Bluesjamit 13.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Doctors´Special, Pinewood Corporation, West Coast Blues 13.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 14.10. 18.00-19.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 14.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Honey B & T Bones, Chess Masters, Bluesnake 19.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 20.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: ”Giants of U.K Rockabilly” feat. Graham Fenton & Darrel Higham, Sam Ranieri Trio 20.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 21.10. 18.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat + TYÖ-lauluilta 21.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Loretta Problem, Tears Apart 24.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 27.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Drum Night at Birdland 27.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: The Sounds Calling 60´s 27.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 28.10. 18.00-19.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 28.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Eero Raittinen, Pepe Ahqvist & Traveling Jones 1.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 3.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 5.11. 15.00-16.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 8.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 9.11. 19.00-20.00 Kamarikuoro Key Ensemblen konsertti: Grapefruit 10.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat + TYÖ-lauluilta 11.11. 18.00-19.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 14.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 15.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 17.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat Kirjan talon syksyn kurssit kirjantalo.org Ajankohtainen kalenteri taiteentalo.fi Art in progres s. Nunnankatu 4, Turku 12.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Bluesjamit 13.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Doctors´Special, Pinewood Corporation, West Coast Blues 13.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 14.10. 18.00-19.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 14.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Honey B & T Bones, Chess Masters, Bluesnake 19.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 20.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: ”Giants of U.K Rockabilly” feat. Graham Fenton & Darrel Higham, Sam Ranieri Trio 20.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 21.10. 18.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat + TYÖ-lauluilta 21.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Loretta Problem, Tears Apart 24.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 27.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Drum Night at Birdland 27.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: The Sounds Calling 60´s 27.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 28.10. 18.00-19.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 28.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Eero Raittinen, Pepe Ahqvist & Traveling Jones 1.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 3.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 5.11. 15.00-16.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 8.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 9.11. 19.00-20.00 Kamarikuoro Key Ensemblen konsertti: Grapefruit 10.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat + TYÖ-lauluilta 11.11. 18.00-19.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 14.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 15.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 17.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat Kirjan talon syksyn kurssit kirjantalo.org Ajankohtainen kalenteri taiteentalo.fi Art in progres s. Nunnankatu 4, Turku 12. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Blu esj am it 13. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Doc tor s´S pec ial , Pin ew ood Cor por atio n, Wes t Coa st Blu es 13. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 10. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Hon ey B & T Bon es, Che ss Mas ter s, Blu esn ake 19. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 20. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: ”G ian ts of U.K Roc kab illy ” fea t. Gra ham Fen ton & Dar rel Hig ham , Sam Ran ier i Trio 20. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 21. 10. 18. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat + TYÖ -la ulu ilt a 21. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Lor ett a Pro ble m, Tea rs Apa rt 24. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 27. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Dru m Nig ht at Bird lan d 27. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: The Sou nds Cal lin g 60 ´s 27. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 28. 10. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 28. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Eer o Rai tti nen , Pep e Ahq vis t & Tra vel ing Jon es 1.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 3.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 5.1 1. 15. 00 -16 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 8.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 9.1 1. 19. 00 -20 .00 Kam ari kuo ro Key Ens em ble n kon ser tti : Gra pef rui t 10. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat + TYÖ -la ulu ilt a 11. 11. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 15. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 17. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat Kir jan tal on syk syn kur ssi t kir jan tal o.o rg Aja nko hta ine n kal ent eri tai tee nta lo. fi Art in pro gre ss. Nun nan kat u 4, Tur ku 12. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Blu esj am it 13. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Doc tor s´S pec ial , Pin ew ood Cor por atio n, Wes t Coa st Blu es 13. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 10. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Hon ey B & T Bon es, Che ss Mas ter s, Blu esn ake 19. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 20. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: ”G ian ts of U.K Roc kab illy ” fea t. Gra ham Fen ton & Dar rel Hig ham , Sam Ran ier i Trio 20. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 21. 10. 18. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat + TYÖ -la ulu ilt a 21. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Lor ett a Pro ble m, Tea rs Apa rt 24. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 27. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Dru m Nig ht at Bird lan d 27. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: The Sou nds Cal lin g 60 ´s 27. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 28. 10. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 28. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Eer o Rai tti nen , Pep e Ahq vis t & Tra vel ing Jon es 1.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 3.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 5.1 1. 15. 00 -16 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 8.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 9.1 1. 19. 00 -20 .00 Kam ari kuo ro Key Ens em ble n kon ser tti : Gra pef rui t 10. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat + TYÖ -la ulu ilt a 11. 11. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 15. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 17. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat Kir jan tal on syk syn kur ssi t kir jan tal o.o rg Aja nko hta ine n kal ent eri tai tee nta lo. fi Art in pro gre ss. Nun nan kat u 4, Tur ku 12. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Blu esj am it 13. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Doc tor s´S pec ial , Pin ew ood Cor por atio n, Wes t Coa st Blu es 13. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 10. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Hon ey B & T Bon es, Che ss Mas ter s, Blu esn ake 19. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 20. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: ”G ian ts of U.K Roc kab illy ” fea t. Gra ham Fen ton & Dar rel Hig ham , Sam Ran ier i Trio 20. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 21. 10. 18. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat + TYÖ -la ulu ilt a 21. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Lor ett a Pro ble m, Tea rs Apa rt 24. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 27. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Dru m Nig ht at Bird lan d 27. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: The Sou nds Cal lin g 60 ´s 27. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 28. 10. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 28. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Eer o Rai tti nen , Pep e Ahq vis t & Tra vel ing Jon es 1.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 3.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 5.1 1. 15. 00 -16 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 8.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 9.1 1. 19. 00 -20 .00 Kam ari kuo ro Key Ens em ble n kon ser tti : Gra pef rui t 10. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat + TYÖ -la ulu ilt a 11. 11. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 15. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 17. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat Kir jan tal on syk syn kur ssi t kir jan tal o.o rg Aja nko hta ine n kal ent eri tai tee nta lo. fi Art in pro gre ss. Nun nan kat u 4, Tur ku 12. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Blu esj am it 13. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Doc tor s´S pec ial , Pin ew ood Cor por atio n, Wes t Coa st Blu es 13. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 10. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Hon ey B & T Bon es, Che ss Mas ter s, Blu esn ake 19. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 20. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: ”G ian ts of U.K Roc kab illy ” fea t. Gra ham Fen ton & Dar rel Hig ham , Sam Ran ier i Trio 20. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 21. 10. 18. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat + TYÖ -la ulu ilt a 21. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Lor ett a Pro ble m, Tea rs Apa rt 24. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 27. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Dru m Nig ht at Bird lan d 27. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: The Sou nds Cal lin g 60 ´s 27. 10. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 28. 10. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 28. 10. 19. 00 -0 0.0 Pop Up Bird lan d: Eer o Rai tti nen , Pep e Ahq vis t & Tra vel ing Jon es 1.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 3.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 5.1 1. 15. 00 -16 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 8.1 1. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 9.1 1. 19. 00 -20 .00 Kam ari kuo ro Key Ens em ble n kon ser tti : Gra pef rui t 10. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat + TYÖ -la ulu ilt a 11. 11. 18. 00 -19 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 14. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 15. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat 17. 11. 19. 00 -20 .00 Tur un ylio ppi las tea tte ri: Työ nla usu jat Kir jan tal on syk syn kur ssi t kir jan tal o.o rg Aja nko hta ine n kal ent eri tai tee nta lo. fi Art in pro gre ss. Nun nan kat u 4, Tur ku
Jukka Viikilä Uutta muotoa etsimässä
ILMOITUS Kirja muuttaa maailmaa Kulttikirjan paluu! Helsinki graffiti oli vuonna 1998 ensimmäinen suomen kielinen kuvateos graffitista, ja siitä tuli graffiti harrastajien raamattu ja keräilyharvinaisuus. Teos kattaa suomalaisen graffitin historian 1980luvun alusta vuoteen 1998. Tässä 25-vuotis juhlapainoksessa on yli 60 uutta kuvaa sekä Paavo Arhinmäen omakohtainen jälkikirjoitus. www.parvs.fi Serlachiuksen Taidesauna tarjoaa ainut laatuisen matkan kaikille aisteille ja siirtymän arkisesta kaupunkiympäristöstä keskelle kaunista järviluontoa. Serlachius-museoiden kehitys johtaja Päivi Viherkosken ja johtaja Pauli Sivosen uutuus kirja esittelee Taidesaunan filosofiaa ja arkkitehtuuria ja avaa sen suunnittelun lähtökohtia runsain tekstein ja kuvin. Tiedekeskus Heurekan johtaja Mikko Myllykoski ja tutkija Jyrki Siukonen käsittelevät artikkeleissaan perinteistä saunakulttuuria ja -tematiikkaa sekä niiden kytköksiä kuvataiteeseen. Museon verkkokaupassa 32 € kauppa.serlachius.fi Taidesauna – Art Sauna Paavo Matsin: Leninin Valssi Kun taskuvaras Opiatovitš astelee Tampereen vankilasta vapautuneena, Suomi on saanut niskalenkin Venäjästä ja kaupanpäälliseksi hallittavakseen myös Viron provinssin. Suomalaistuneen kollegansa Hinkkarisen kanssa he päätyvät ryöstämään Leninvahanuken Tampereen Lenin-museosta. Pakomatkalla Viroon Lenin herää eloon. Paavo Matsinin (s. 1970) romaaneissa on absurdia huumoria, maagista realismia sekä parodiaa, joka kohdistuu usein Itämeren maiden vaihtoehtoisiin geopoliittisiin valta-asetelmiin. Kustantajan nettikaupasta 26 € www.enostone.fi Helsingin kirjamessuilta löydät meidät osastolta 6h8 Aktivisti, kirjailija ja toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin kotitalonsa rappuun lokakuussa 2006. Nyt tytär Vera Politkovskaja kertoo äitinsä tarinan. Äitini on koskettava ja veretseisauttava kirja Venäjästä, ihmisoikeuksista, sanavapaudesta sekä äidistä ja tyttärestä, joiden suhdetta varjostaa kuoleman vaara. Ostamalla tämän kirjan tuet sananvapausjärjestö Suomen PENiä eurolla. www.gummerus.fi Vera Politkovskaja & Sara Giudice: Äitini – Anna Politkovskajan taistelu totuuden puolesta Juha Hurme: Kenen Kalevala? Suomessa oltiin 1800-luvulla vailla omaa historiaa ja kansallista, muista erottuvaa luonnetta. Tähän huutoon syntyi vastaamaan Elias Lönnrotin Kalevala. Runolaulajien kielessä piili mystistä latinkia, kansansielua. Mutta mikä Kalevala oikeastaan on, ja kenelle se kuuluu? Finlandia-voittaja Juha Hurmeen kirjallinen ruumiinavaus Kalevalalle on kulttuurinen ja poliittinen kauhukertomus siitä, kuinka elävä karjalainen perintö muumioitiin pyhäksi suomalaiseksi kirjaksi. Teos on kuunneltavissa myös Tuomas Nevanlinnan lukemana äänikirjana. www.skskirjat.fi Heikki Nenonen: Hetkiä Berliinissä – Kaupunki kulkijan silmin Heikki Nenonen vie lukijan historiasta, kirjallisuudesta ja taiteesta tuttuun kaupunkiin. Hän kulkee historiallisissa paikoissa muistikirjan ja kameran kanssa ja tallentaa niin tietoa kuin tunnelmia ikonisesta kaupungista. Ajoittain päämäärätön kuljeskelu johtaa myös sisäiselle matkalle. Kaiken yllä hehkuu rakkaus kaupunkiin, joka on rosoinen ja kaunis kuin elämä itse. www.kirjapaja.fi
SISÄLLYS Minä suosittelen: Marita Salonen ....................... 3 Haastattelu: Jukka Viikilä ................................... 4 Muuttuva kirjallisuus -sarja: Kirjojen ystävät kokoontuvat verkossa ............. 9 Timo Kalevi Forssin essee: Miksi kirjoitan ....... 10 Kaunokirja-arviot ............................................ 11–12 Haastattelu: Liv Strömquist .............................. 14 Sarjakuva-arviot ................................................. 15 Kirjantekijät: Klaus Maunuksela ja Kristiina Drews .......... 16–17 Historia kirjoissa ................................................. 18 MINÄ SUOSITTELEN: MARITA SALONEN Marita Salonen on viestinnän asiantuntija ja Kulttuuri toimituksen päätoimittaja. Kulttuuritoimitus.fi katselee Suomen kulttuurikenttää Tampereelta käsin ja arvioi ja nostaa esiin uusia kirjoja joka päivä. VOIKO LÄÄKÄRILTÄ saada reseptinä kirjasuosituksen? Tämä ihmeellinen kohtaaminen nuoren ”poikalääkärin” kanssa tapahtui pirkanmaalaisessa terveyskeskuksessa eräänä maanantaiaamuna kello 8. Kyllä, olipa ennakkoluuloisesti ajateltu. Mutta juuri tähän ajatukseen sorruin, kun aamu-unisena olin raahautunut vastaan otolle ja ovelle ilmestyi teinipojalta näyttävä valko takkinen henkilö. Eih, tuo ei voi ymmärtää keskiikäisen naisen terveysongelmista oikeasti mitään. Aah, miten ihanaa on olla totaalisen väärässä! En ymmärrä, miten tuo lääkäri pystyi heti päivänsä aluksi antamaan aikaansa kolme varttia. Mistä hän oli ehtinyt hankkia ammattitaitonsa ja ennen kaikkea viisautensa? Hän jopa kysyi, onko kotona kaikki hyvin. Eniten äimistyin lääkärin reseptistä. Hän rullasi toimistotuolillaan eteeni, katsoi silmiin ja kysyi, ”sopiiko jos suosittelen yhtä kirjaa”. Sitten hän rullasi takaisin pöytänsä eteen ja raapusti keltaiseen tarralappuun ”Elämisen arvoista, Tommi Koivu + Susanna Sandhu”. Sain totisesti opetuksen ennakkoluuloistani. Toisenkin vielä, kun huomasin, että tätä kirjaa myytiin kristillisissä kirja kaupoissa. En varsinaisesti usko johdatuksiin, mutta tuntuihan se vähän oudolta, kun pian lääkärireissun jälkeen menin Helsinkiin ja tämä kirja tervehti minua iloisesti antikvariaatin ikkunasta. Resepti käynnisti terveyttä edistävän muutosprosessin työelämässäni. Raahasin sitä päivittäin repussani vuosikaudet, ja huomaan palaavani sen luo uudelleen ja uudelleen. MIKÄ ON SINUN VOIMAKIRJASI? Suosittelen tapaamaan sitä aika ajoin. Kosketa ja nuuski. Kanna mukana, lähellä sydäntä. Muutin vuosi sitten aiempaa pienempään taloon, ja ajauduin puolisoni kanssa kriisiin kirjojemme kanssa. Tuskaa lisäsi perintönä tulleet 1 300 ylimääräistä kirjaa omien lisäksi. Päätimme luopua osasta. Se oli vaikeaa, ehkä vain sata lähti uusiin koteihin. Sijoitimme kaikki dekkarit pihan perälle kesähuoneeseen, mutta ratkaisu ei toiminut – ei laumaa voi hajottaa. Lopulta oli pakko hakea kesähuoneen kirjat sisälle taloon. Vasta kun kaikki olivat löytäneet paikkansa, taloon laskeutui kodin lämpö ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Yhdessä taas, perillä elämässä. SUOSITTELEN KATSOMAAN kirjahyllyjäsi uudella silmällä. Tai jos olet luopunut paperikirjoistasi, mieti vielä kerran, oliko se sittenkään viisasta. Kirjojen kansien välissä on jotakin paljon suurempaa kuin tarinoita tai tietoa. Omassa kirjahyllyssäsi asuu todennäköisesti henkinen pääoma, jonka ansiosta sinä olet juuri sinä. Se tervehtii sinua, kun käyt yöllä vessassa tai lohduttaa, kun olet sairas. Digitaalisessa maailmassa tekee hyvää istua alas ja rauhoittua ilman laitteita. Käännellä samoja sivuja, joita joku toinen käänteli sata vuotta sitten. Tuntea paperin luonne sormenpäissä, kuulla miten sivun kääntäminen kahahtaa. Suosittelen. Le Monde diplomatiquen kirjallisuusliite on suomenkielisen Diplo-lehden sisällä kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä erikoisjulkaisu, joka julkaistaan myös Voima-lehden välissä kaksi kertaa vuodessa. Sen painos on 3 500 (Diplo) + 60 000 (Voima). Diplo liitteineen painetaan Botnia Printissä Kokkolassa ja Voima Sanoma Manussa Tampereella. VASTAAVA TOIMITTAJA ............................Emilia Miettinen KUSTANTAJA ..................................................Teemu Matinpuro ULKOASU ..........................................................Antti Kukkonen KANNEN KUVA ..............................................Anton Hämäläinen Tämän teemanumeron julkaisua on tukenut WSOY:n Kirjallisuussäätiö. Jukka Viikilä taivuttaa ja pilkkoo kirjallisuutta ja ajattelua 4 Kirjallisuutta kastittoman kynästä 18 Kirja-arvioissa sarjiksia ja Miki Liukkosen postuumi teos 12 & 15 Kristiina Drewsillä on kääntäjän kutsumus 17 ILMOITUS Kirja muuttaa maailmaa Kulttikirjan paluu! Helsinki graffiti oli vuonna 1998 ensimmäinen suomen kielinen kuvateos graffitista, ja siitä tuli graffiti harrastajien raamattu ja keräilyharvinaisuus. Teos kattaa suomalaisen graffitin historian 1980luvun alusta vuoteen 1998. Tässä 25-vuotis juhlapainoksessa on yli 60 uutta kuvaa sekä Paavo Arhinmäen omakohtainen jälkikirjoitus. www.parvs.fi Serlachiuksen Taidesauna tarjoaa ainut laatuisen matkan kaikille aisteille ja siirtymän arkisesta kaupunkiympäristöstä keskelle kaunista järviluontoa. Serlachius-museoiden kehitys johtaja Päivi Viherkosken ja johtaja Pauli Sivosen uutuus kirja esittelee Taidesaunan filosofiaa ja arkkitehtuuria ja avaa sen suunnittelun lähtökohtia runsain tekstein ja kuvin. Tiedekeskus Heurekan johtaja Mikko Myllykoski ja tutkija Jyrki Siukonen käsittelevät artikkeleissaan perinteistä saunakulttuuria ja -tematiikkaa sekä niiden kytköksiä kuvataiteeseen. Museon verkkokaupassa 32 € kauppa.serlachius.fi Taidesauna – Art Sauna Paavo Matsin: Leninin Valssi Kun taskuvaras Opiatovitš astelee Tampereen vankilasta vapautuneena, Suomi on saanut niskalenkin Venäjästä ja kaupanpäälliseksi hallittavakseen myös Viron provinssin. Suomalaistuneen kollegansa Hinkkarisen kanssa he päätyvät ryöstämään Leninvahanuken Tampereen Lenin-museosta. Pakomatkalla Viroon Lenin herää eloon. Paavo Matsinin (s. 1970) romaaneissa on absurdia huumoria, maagista realismia sekä parodiaa, joka kohdistuu usein Itämeren maiden vaihtoehtoisiin geopoliittisiin valta-asetelmiin. Kustantajan nettikaupasta 26 € www.enostone.fi Helsingin kirjamessuilta löydät meidät osastolta 6h8 Aktivisti, kirjailija ja toimittaja Anna Politkovskaja murhattiin kotitalonsa rappuun lokakuussa 2006. Nyt tytär Vera Politkovskaja kertoo äitinsä tarinan. Äitini on koskettava ja veretseisauttava kirja Venäjästä, ihmisoikeuksista, sanavapaudesta sekä äidistä ja tyttärestä, joiden suhdetta varjostaa kuoleman vaara. Ostamalla tämän kirjan tuet sananvapausjärjestö Suomen PENiä eurolla. www.gummerus.fi Vera Politkovskaja & Sara Giudice: Äitini – Anna Politkovskajan taistelu totuuden puolesta Juha Hurme: Kenen Kalevala? Suomessa oltiin 1800-luvulla vailla omaa historiaa ja kansallista, muista erottuvaa luonnetta. Tähän huutoon syntyi vastaamaan Elias Lönnrotin Kalevala. Runolaulajien kielessä piili mystistä latinkia, kansansielua. Mutta mikä Kalevala oikeastaan on, ja kenelle se kuuluu? Finlandia-voittaja Juha Hurmeen kirjallinen ruumiinavaus Kalevalalle on kulttuurinen ja poliittinen kauhukertomus siitä, kuinka elävä karjalainen perintö muumioitiin pyhäksi suomalaiseksi kirjaksi. Teos on kuunneltavissa myös Tuomas Nevanlinnan lukemana äänikirjana. www.skskirjat.fi Heikki Nenonen: Hetkiä Berliinissä – Kaupunki kulkijan silmin Heikki Nenonen vie lukijan historiasta, kirjallisuudesta ja taiteesta tuttuun kaupunkiin. Hän kulkee historiallisissa paikoissa muistikirjan ja kameran kanssa ja tallentaa niin tietoa kuin tunnelmia ikonisesta kaupungista. Ajoittain päämäärätön kuljeskelu johtaa myös sisäiselle matkalle. Kaiken yllä hehkuu rakkaus kaupunkiin, joka on rosoinen ja kaunis kuin elämä itse. www.kirjapaja.fi TE EM A: KIR JA ILI JA N TIE DIPLO KIRJALLISUUS K3
N iin kauas kuin muisti kantaa, Jukka Viikilä on ”hengittänyt luovaa ilmaisua” ja ollut kiinnostunut taiteesta ja sen tekemisestä. ”Taiteilijuus on minulle sisäänkirjoitettua, enkä osaa kuvitellakaan sellaista elämäntapaa, mihin taide ei liittyisi.” Nuorena Viikilä keskittyi etenkin musiikkiin, mutta taiteellinen vapaudenkaipuu sai siirtämään huomion kirjallisen instrumentin virittämiseen. ”Syy, mikä sai siirtymään tavoitteellisesta soittamisesta kirjoittamiseen, on onnellisuuden tunne, joka syntyy kun saa jonkin tunteen tai ajatuksen tarkaksi lauseeksi. Teini-iässä sellainen oli suoranainen ihme. Maailma valaistui sitä mukaan kun se muuttui kirjoitukseksi. On erikoinen elämäntapa elää kirjoittaen ja kirjoitukselle, samaan aikaan sisäja ulkopuolella, eläjänä ja samaa elämää kirjallisesti jäsentävänä.” Musiikki on kuitenkin edelleen tärkeä osa hänen elämäänsä, joten rummut ja free jazz kulkevat kirjoittamisen rinnalla. Proosan ja runojen lisäksi Viikilä on kirjoittanut kuunnelmia, sanoituksia, musiikkivideoiden käsikirjoituksia sekä toiminut dramaturgina muun muassa Suomen Kansallisteatterin produktioissa. Yhtenä suurimmista saavutuksistaan hän pitää sitä, että Ranskan arvostetuimpiin kirjankustantamoihin kuuluva Gallimard on julkaissut hänen Finlandia-palkitut teoksensa ranskaksi. Myös hänen runo kokoelmiaan on käännetty useille eri kielelle. Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon on voittanut kahdesti ainoastaan kolme kirjailijaa: Bo Carpelan, Olli Jalonen ja Viikilä, joka luettiin kolmikkoon kahdella ensimmäisellä romaanillaan Akvarel leja Engelin kaupungista (Gummerus, 2016) ja Taivaallinen vastaanotto (Otava 2021). Sanat virtaavat vapaudesta Viikilän mukaan kirjailijan tulee yhtä järjestelmällisesti kuin kirjoittaa, purkaa kirjoittamisen rajoitteita. ”Jostain syystä kirjallisuuden ammattilaisillakin on usein pinttyneitä ja rajaavia käsityksiä vaikkapa kirjallisuuden lajityypeistä. On vahvoja käsityksiä siitä, minkälainen romaanin, novellin, tai runon kuuluisi olla. Ulkoapäin asetetut vaateet kutistavat ja tahmeuttavat kirjoittamista”, hän toteaa. Kirjoittaminen virtaa vapaudesta. ”Äidin, kustantajan ja opettajien kuiskutukset tulee sulkea pois – ei kukaan muu voi tietää, missä oma kirjoittaminen tapahtuu”, Viikilä sanoo. ”Kirjoittaminen on kirjoittamisen rajoitteiden purkamista: se on tärkeä osa kirjoitustyötä.” Ääretön vapaus ei kuitenkaan tarkoita, että teksti olisi vailla muotoa: ”Teoksellisuus luo vapautta – siis se, että vapaalla kirjoittumisella on rajat.” Arvostusta ammentanut Taivaallinen vastaanotto on murtanut käsityksiä siitä, millainen romaanimuodon tulisi olla. ”Taivaallisessa on sellaista teoksellisuuden koettelemista, että kuinka kaukana linnut voivat lentää toisistaan, että niiden silti voisi ajatella olevan samaa parvea”, kuvaa Viikilä. Osa lukijoista ei havainnut edes lintuparvea, vaan koki Viikilälle ominaisen fragmentaarisen eli katkelmista kehkeytyvän rakenteen käsittämättömäksi. ”Tai vaallisesta on tällaisia kommentteja: ’En ymmärtänyt mitään’. Tavallaan ollaan tilanteessa, missä pelkkä formaatti muuttaa ymmärrettävän sellaiseksi, jota ei voi ymmärtää ollenkaan. Jos julkaisisin samat tekstit mietelmäkirjana, kaikki ymmärtäisivät kaiken”, Viikilä hymähtää ja harmittelee sitä, kuinka helposti luutuneet käsitykset – tässä tapauksessa romaanimuodosta – voivat katkaista yhteyden lukijaan. ”Ymmärtämättömyys syntyy siitä, että teosta verrataan perinteisiin henkilöja juonivetoisiin romaaneihin. Romaanilta odotetaan enemmän tuttuutta kuin muilta lajityypeiltä.” Fragmentaarinen käänne Nuorena Viikilä oli pesunkestävä runoilija, mikä loi perustaa hänen fragmentaariselle nykyilmaisulleen. Keskeisin taite ilmaisutavan vakiintumisessa oli kaunokirjallisen tietosanakirjan Ensyklopedia (Poesia, 2011) pitkä kirjoitusprosessi, jossa mukana olivat myös Janne Nummela ja Tommi Nuopponen. Prosessin aikana Viikilä alkoi luopua ajatuksista, kuinka runoja tulisi kirjoittaa. ”Lopetin runojen kirjoittamisen ja aloin Kirjailija Jukka Viikilä tunnustelee kielen rajoja ja pyrkii ilmaisemaan havaintonsa tarkoilla lauseilla. Hänelle kirjallisuus on kielen tuoreudesta huolehtiva hidas media, jonka kuuluu olla ulkopuolella. TEKSTI JA KUVAT: ANTON HÄMÄLÄINEN Kirjallisuus ymmärtää ja haastaa DIPLO KIRJALLISUUS K5
kirjoittaa vain tekstejä. Teksteillä oli aina yksi aihe ja pyrkimys olla mahdollisimman selkeä. Yksi teksti selitti aina yhden ilmiön, tunteen tai ajatuksen mahdollisimman tarkasti. Siitä tyylini lähti. Kirjoittaminen muuttui asioiden jäsentämiseksi ja muodon luominen fragmenttien järjestelyksi”, hän kertoo. Taitekohdan jälkeen tekstejä alettiin julkaista runoina. ”Jos kirjoitat novellia, niin luovu kirjoittamasta novellia. Näin todennäköisesti onnistut paremmin kuin lukemalla jotain lakeja siitä, kuinka novelleja pitää kirjoittaa tai mihin juonenkäänteet tulee laittaa.” ”Uusien toimivuuksien löytäminen on kirjallisuudessa oleellista. Toimivat kirjalliset jutut ovat yleensä hyvin lähellä abstrakteja taidemuotoja. Lauseiden rytmi ja muotoa luovien elementtien suhde toisiinsa voivat tuottaa samantyyppistä kokemusta kuin musiikki tai kuvataide”, Viikilä jatkaa. ”Toimivuus on harvoin selitettävissä. Kirjojen selittäminen onkin melko perseestä, koska juuri sen vuoksi kirja on kirjoitettu, ettei asiaa ei ole voinut muutoin selittää”, hän hymähtää. Runokirjat ovat Viikilälle edelleen tärkeitä inspiraation lähteitä, vaikka hän nykyisin muovaakin tekstinsä romaanimuotoon. ”Runokokoelmat järjestävät materiaalin rakenteellisesti eri logiikoin kuin proosassa tavanomaisesti, ja tämä inspiroi myös romaanin kirjoittamista. Hyvän kirjan lukeminen jää kesken, koska se vaatii kirjoittamaan. Kysymys ei kuitenkaan ole kopioimisesta, vaan siitä, että hyvä kirja synnyttää vapaa fiiliksen ja uskon.” ”Mielestäni kirjoittaminen ei ole niinkään taidon kuin uskon asia: ilman uskoa ei synnyn mitään. Uskoa voi lietsoa hyvillä kirjoilla”, Viikilä sanoo. ”Kirjat kirjoitetaan toisten kirjojen päälle ja uudet kirjat kirjoittavat uusiksi vanhoja kirjoja.” Ajan ja moraalin ulkopuolella Viikilä ajattelee, ettei kirjallisuuden tarvitse olla kansalaisvaikuttamista tai mennä samalle alueelle, missä poliittinen väittely käydään. ”Usein kirjallisissa teoksissa on ja pitääkin olla, jokin kanta tai maailmankuva, mutta kirjallisuuden ei tarvitse olla kiinni päivänpolttavassa keskustelussa ja aiheissa – sen tehtävä on olla hitaampi ja katsoa kauempaa.” Erääksi kirjallisuuden keskeiseksi yhteiskunnalliseksi tehtäväksi Viikilä mieltää vakiintuneen kielen haastamisen. ”Meillä on hirveän vakiintuneita tapoja kommunikoida: samoja fraaseja sovitetaan vähän kaikkialle, vaikka maailma on hyvin hienojakoinen. Mitä tarkempaa kieli on, sen tarkemmin ymmärrämme maailmaa. Kielen tarkkuus ja tuoreus ovat suorassa suhteessa yhteiskunnallisen keskustelun laatuun.” Myös nyky-yhteiskunnan kiivasta tempoa voi ja sopii haastaa. Viikilä pitää kirjallisuutta hitaana mediana, joka käsittelee asioita nopeassa ajassa hitaasti. Viive on tärkeää. ”En näe, että kirjallisuuden tehtävän ytimessä olisi kertoa siitä, mistä puhutaan jo, vaikka aihe olisikin tärkeä. Sen tehtävänä on pyrkiä kielentämään sellaista, mikä on vähemmän itsestäänselvää”, hän sanoo. ”Kirjallisuus ei myöskään kaipaa sellaista poseeraamista, että ’hei, täällä minäkin ajattelen kauniisti’. Sellaiseen on muita kanavia.” Kirjallisuus saa ja sen jopa tuleekin haastaa sovinnaisuussääntöjä: ”Kirjallisuuden ei missään nimessä pidä olla hyveellistä tai oikeaoppista, sellainen on Mitä tarkempaa kieli on, sen tarkemmin ymmärrämme maailmaa. Kielen tarkkuus ja tuoreus ovat suorassa suhteessa yhteis kunnallisen keskustelun laatuun. K6 DIPLO KIRJALLISUUS
ILMOITUS Kirja muuttaa maailmaa Elo Viiding: Tuhannelle äänelle Tallinnalainen Elo Viiding (s. 1974) on virolaisen nykyrunouden tärkeimpiä tekijöitä. Tähän mennessä Viidingiltä on ilmestynyt kolmetoista runo kokoelmaa. Viiding on terävä yhteiskunnallinen ajattelija, joka ei päästä lukijaansa vähällä. Ironisen otteen lisäksi hänen runoissaan on riemastuttavaa kepeyttä ja leikillisyyttä, johon feministisen ja yhteiskunnallisen kritiikin pureva kärki on usein puettu. Valikoinut ja suomentanut Katja Meriluoto. Kustantajan nettikaupasta 30 € www.parkkokustannus.fi Liv Strömquist: Peilisalissa Meillä nykyihmisillä on pakkomielteinen suhde kauneuteen. Se, miltä näytämme kuvissa, on yhä tärkeämpää. Meistä on tullut voyeuristeja, vaikka tarkastelemme lähinnä itseämme. Filosofisten ja sosiologisten teorioiden avulla sarjakuvataiteilija Liv Strömquist peilaa aikamme kauneusriippuvuutta ja kertoo ulkoiseen olemukseen satsanneiden naisten tarinoita historian ja mytologian hämäristä nykyaikaan, Nefertitistä ja Lumikin äidistä Marilyn Monroeen ja Kylie Jenneriin. www.sammakko.com S a m m a k k o Ilya Kaminsky: Me tanssimme Odessassa Ilya Kaminsky on Odessassa vuonna 1977 syntynyt runoilija, kriitikko ja kääntäjä. Kaminskyn esikoisteos, runokokoelma Dancing in Odessa (Tupelo Press 2004), kertoo Odessasta musiikin, mytologian ja kirjallisuuden kaupunkina. Sen keskeisiä teemoja ovat tekijän itsensä kokemuksiin nojaavat siirtolaisuus ja kuurous. Suomentanut Cristina Sandu. Kustantajan nettikaupasta 30 € www.parkkokustannus.fi erittäin huono lähtökohta kirjoittamiselle. Sillä, että kirjan päähenkilö on kelvoton, ei ole tietenkään mitään tekemistä kirjailijan kanssa”, Viikilä sanoo. ”Mutta vaikka kirjoittajan näkökulma olisi provokatiivinen tai muutoin ihmisyyden loskaisempaa puolta valaiseva, on hyvä kirjallisuus aina ihmisarvoa kunnioittava.” Olennaista on ymmärtää moninaista maailmaa. ”Kirjallisuuden tulee ymmärtää myös vääriä, heikkoja ja langenneita. Ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla. Ymmärtää erilaisten ja eri tavoin toimivien olosuhteita ja tunnemekanismeja”, Viikilä toteaa. ”Kirjallisuus on vaikuttanut todella paljon siihen, miten itsekin todellisuutta ja maailmaa jäsennän.” Väittämät ehdotuksina Viikilän kirjat ovat täynnä väittämiä, joista hän ei sellaisenaan usko yhteenkään. ”Pyrin kirjoittamaan kirjojani niin, että ne purkavat itse itseään ja ajatteluaan. Väitän jotakin toisaalla ja muualla väitän jo toisin. Emme kanna vain yhtä väitettä tai totuutta – monesti ajatukset ja tunteet ovat päiväkohtaisia”, hän sanoo. ”Yritän välttää tekemästä yleispäteviä väittämiä, että jokin havaintoni koskee kaikkia ihmisiä tai ihmisyyttä sinänsä. Ilmaisen vain omia, usein hetkellisiä, näkökulmiani ikään kuin ehdotuksina, jotka sitten osuvat jonkun mielestä johonkin, jos osuvat.” Kirjallisuuden laatua hänelle määrittää kirjailijan havaintojen tarkkuus ja erityisyys: se, kuinka tarkasti kielellisen ajattelun piiriin pystytään tuomaan uusia kirjoittamattomia alueita. ”Omassa kirjoittamisessa, ja yleisesti sellaisessa kirjallisuudessa mistä pidän, on tietty vaatimus artikuloida reuna-alueiden ajatuksia ja tunteita; paneutua epäselviin, suttuisiin ja moniaineksisiin asioihin”, Viikilä sanoo. ”Sellaisiin asioihin, jotka saatetaan vain ohittaa, koska ajatellaan etteivät ne ole kommunikoitavissa.” Yhtenä keskeisenä kirjallisuuden vahvuutena Viikilä pitää mahdollisuutta ymmärtää maailmaa tunnetasolla. ”Sanotaan, että kirjoittaminen parantaa ajattelua: se on ajattelua, mutta usein kirjallinen ajattelu on myös tunnetta. Näitä on vaikea erottaa tai eristää toisistaan. Kirjallisuus voi liikkua toimintaa ja ajattelua edeltävällä mutaisella alueella, missä tunteet ja ajatukset kulkevat sotkuisina ja vapaina ja ovat vasta kehkeytymässä. Toimintaamme voimme vaikuttaa, mutta emme tunteisiimme. Tunteissa on perustavuutta joka kiinnostaa kirjallisesti.” Välineuskollisuutta taiteellisessa työssä Viikilä pitää tärkeänä. ”Mielestäni on hyvä asia, että välineiden erityisyydet huomioidaan. En esitä lakeja siitä, mitä kirjallisuuden pitää olla, mutta kirjallisuuden olisi hyvä käyttää omia vahvuuksiaan”, hän sanoo. ”Leffassa päähenkilön sisäistä ääntä tai ajattelua ei ehdi ilmaista samalla tavalla kuin kirjoissa. Jos romaani perustuu pelkästään toimintaan jossain samassa mielessä kuin TV-sarja, niin jotain olemuksellista jää hyödyntämättä. Romaanin ei tarvitse painottaa toimintaan, se on paljon luontevampaa muilla välineillä.” Merkittävyyden piirteitä Viikilä kokee, että kirjailijuuden ytimessä on kirjoittamisen alkuperäinen innostus, ja hän itse lukee mieluiten ”mahdotonta tavoittelevia” tekstejä. ”Epäonnistuminen vaikeassa on suurempi onnistuminen kuin onnistuminen tavanomaisessa”, Viikilä hymähtää. ”Mahdottoman yrittämisen ele on itsessään jo merkittävä, kun pyrkii erityisyyteen, murtamaan tyhmiä oletuksia ja tekemään jotain hyvää – kirjoittamaan sellaista mitä ei ennen ole kirjoitettu.” ”Minun kannaltani todella merkittävillä kirjailijoilla on yleensä hyvin rajattu tapa katsoa maailmaa, he kirjoittavat samaa teosta yhä uudelleen. En odota yhdeltä kirjailijalta kaikkea, vaan tarkkuutta omassaan. Hyvät kirjailijat ovat omanlaisiaan ikkunoita todellisuuteen”, Viikilä sanoo ja mainitsee Fjodor Dostojevskin ja Marcel Proustin. ”Tietynlainen jatkumo kirjallisessa tuotannossa on tärkeää. Ei tautologisessa mielessä vaan siten, että kirjailija jatkuvasti sekä laajentaa että tarkentaa omaa estetiikkaansa, tuo siihen uusia puolia. Ikkunan tulee jatkuvasti kirkastua. Kyllä minäkin koen, että sitten on aika lopettaa, kun se ei enää kirkastu”, hän naurahtaa. Viikilä ajattelee kirjailijoiden usein olevan sivustakatsovia ja omaa ajatteluaan kenties pöyhkeästikin suojelevia hahmoja, jotka lämpenevät ajan ilmiöihin hitaahkosti. ”Se on ikuinen kirjailijan positio – ja annettakoon heidän siellä myös olla.” Viikilä toteaa, ettei kirjailijoista niin paljoa vaaraa muutenkaan ole. ”Omia sanomisiaan on turha pelätä, koska ei kirjallisuutta samalla tavalla enää lueta. Tämä ajatus minulla oli Taivaallisessakin: kirjailijat ovat vihdoin vapaita sanomaan mitä vain!” Viikilä kuitenkin pyrkii tunnistamaan mahdottoman rajat ja uskoo, että maailmasta havaittavien asioiden ilmaisussa vain osalle kielen instrumentti on täsmällisen oikea väline. ”On paljon hyviä keloja ja juttuja, joita en edes yritä kirjoittaa. Pyrin ymmärtämään kielen rajat ja kulkemaan sen mukaan, mitä kielellä pystyn valaisemaan. Joidenkin asioiden kohdalla on välttämätöntä luovuttaa”, hän toteaa. ”Musiikki kulkee edelleen mukanani, koska musiikin kielellä ilmaistua ei tarvitse selitellä lausein. Olisi suuri ahdistus, jos meillä olisi vain yksi instrumentti tulkita itseämme ja elämää missä olemme”. Jukka Viikilä • Syntynyt 1973 Espoossa • Teatteritaiteen kandidaatti, dramaturgi • Opiskellut Pop & Jazz Konservatoriossa • Kirjastoluokka, josta valitsisit loppuelämäsi kirjat? ”Ehdottomasti 82.2 eli runous. Kaikki kirjallisuudenlajit huomioiden innostavimmat jutut olen löytänyt runoudesta.” • Viimeisin vapauttava tai päräyttävä kirja? ” Luin Olli-Pekka Tennilän runokokoelman Lemmonommel. Jo nimi on innostava.” K U K A ?
Tilaa www.rauhanpuolustajat.org/kauppa. Hintoihin lisätään postikulut. Aikaa ja Taigaa maailmanparantajille SARJAKUVATEOS RAJAT YLITTÄVISTÄ KOHTAAMISISTA SUKULAISKANSOJEN VÄLILLÄ Sanna Hukkasen sarjakuvakirja Taiga – EtnoGraafinen matkakertomus vie lukijan maailmaan ennen koronaa ja sotaa, kun rajat ylittävä yhteistyö sukulaiskansojen välillä oli vielä mahdollista. Matkalaiset kohtaavat uhan alaisia kieliä puolustavia aktivisteja: maalais mummoja, urbaa neja nuoria, toimittajia ja shamaaneja, joiden tarinat saavat heidän maailman kuvansa rakoilemaa n. Kovakantinen, neli värinen, 280 sivua. TILAA SOLIDAARISUUSKALENTERI 2024 ENNAKKOON ALENNUKSELLA! Värikäs kalenteri on aktiivisen, inhimillisen ja huumorintajuisen pallontallaajan vakiovaruste. Latauksetta toimiva käyttö liittymä ei petä! Rosa Liksomin loihtimien kansien välistä löydät myös toivoa herättäviä sitaatteja ja tietoiskuja. Tarjous päättyy 27.10. 13 € 15 € 35 €
Virtuaalisissa kirjayhteisöissä yhdistyvät lukupäiväkirjat, lukuhaasteet ja yleinen kirjallisuuskeskustelu. Internetin ja sosiaalisen median eri palveluiden keskenään ristiinverkottunut yhteisöllisyys muuttuu koko ajan, ja siihen voi osallistua eri tavoin. TEKSTI: MIIA VISTILÄ MUUTTUVA KIRJALLISUUS Kirjojen ystävät kokoontuvat verkossa Melk Hagelslag L ukeminen on monille yhteisöllinen harrastus, ja helpoimmin virtuaaliseen lukuyhteisöön pääsee mukaan sosiaalisessa mediassa, jota jo valmiiksi käyttää. Kirjoista keskustelevia henkilöitä ja ryhmiä löytää somesta esimerkiksi hakusanojen avulla tai seuraamalla alan toimijoita, kuten kirjastoja ja kustantamoita, joiden kautta löytyy taas uusia haku sanoja, keskusteluja ja keskustelijoita. Somesta löytyy myös koontitilejä, joilla esitellään monipuolisesti aiheeseen liittyvää sisältöä. Esimerkiksi Instagramissa Kirjagramsuomi-tilin tarinoihin on kerätty kattavasti linkkilistoja eri alustojen lukuyhteisöihin sekä vinkkejä oman tilin perustamiseen. Facebookissa kirjoista keskustellaan paljon esimerkiksi eri kirjallisuuden lajien ympärille perustetuissa ryhmissä, kuten Dekkariryhmä ja Spefikirjallisuuden ystävät. Sosiaalisen median palveluissa niiden sisäiset hakukoneet ja algoritmit ohjaavat niiden toimintaa. Jos haluaa tuottaa itse kirjasisältöä, kannattaa pohtia kunkin somen ominaisuuksia. Instagramissa ydinsisältöä ovat kuvat, ja kirjat onkin yleensä kuvattu kauniissa ympäristössä. Videopalveluissa, kuten Tiktokissa ja YouTubessa vloggaajan karisma ja erilaiset visuaaliset elementit voivat ratkaista kanavan suosion. Yhteisölle tärkeintä on kuitenkin edelleen, mitä kirjoista kerrotaan. ”Hyvä kirjapostaus on ytimekäs, eikä paljasta juonta liikaa, vaan kertoo lukijan omista kokemuksista kirjan äärellä. Kuvan pitää olla selkeä”, neuvoo yksi Kirjagramsuomen ylläpitäjistä Tiia Tiainen. SOSIAALINEN MEDIA muuttuu jatkuvasti, ja minkä palvelun käyttö nyt kasvaa, voi viiden vuoden päästä olla laskussa. Uusien vielä tuntemattomien suosituiksi tulevien palvelujen lisäksi myös vanhat palvelut kehittyvät ja taantuviinkin palveluihin liittyvät yhteisöt tulevat säilymään uusien rinnalla. Esimerkiksi nykyisiä lyhyiden päivitysten somepalveluja edeltäneiden tekstiblogien kulta-ajasta on kohta 20 vuotta, mutta lukupäiväkirjablogeja julkaistaan edelleen. Kotimaiset kirjablogit -listalta löytyy yli 100 blogia, joita on päivitetty edellisten kolmen kuukauden aikana. Kommentointi blogeihin on kuitenkin käytännössä kokonaan lakannut uudempien alustojen myötä. Nyt julkaistuille lastuille hankitaan lukijoita ja kommentoijia linkkaamalla niitä muihin sosiaalisen median palveluihin. Kirjoihin kokonaan keskittyvä sosiaa linen media on verkkokauppa Amazonin ylläpitämä Goodreads, jossa voi muun muassa kommentoida ja tähtiarvioida kirjoja, osallistua keskusteluihin ja koota erilaisia kirjalistoja. Palvelun käyttäjä siis sekä tuottaa mainosmateriaalia yhtiölle että on sen mainostuksen kohde. Vastaava epäkaupallinen vaihtoehto on avointa lähdekoodia käyttävä sivusto BookWyrm, joka on suunniteltu toimimaan yhdessä erityisesti hajautetuilla palvelimilla pyörivän epäkaupallisen Mastodon-palvelun kanssa. BookWyrmin lähdekoodia ja tietokantoja hyödyntää myös vastaava suomalainen sivusto Kirjakasa, jota ylläpitää kirjailija ja kääntäjä Taru Luojola. ”Kun algoritmit eivät suosittele kirjoja, kiinnostavien kirjojen löytämiseksi täytyy nähdä vähän enemmän vaivaa. Kaikkia kirjoja ei myöskään ole vielä listattuna avoimissa tietokannoissa, joten niiden tiedot täytyy itse tallentaa, mutta ovat sitten valmiina seuraaville”, kuvaa Luojola palveluiden eroja. Jäseniä sivustolla on alle sata. ”En ole erityisemmin pyrkinyt kasvattamaan jäsenmäärää. Pienessä yhteisössä on mukava, rauhallinen tunnelma.” Yhteisössä ovat voimassa turvallisemman tilan säännöt, ja Luojola hyväksyy käyttäjät yksitellen, mutta muuten palvelua ei ole juuri tarvinnut moderoida. VIRTUAALISET YHTEISÖT kokoontuvat usein myös kasvokkain. Yhteisöt syntyvät usein henkilökohtaisten tuttavuuksien kautta. ”Yleensä kirjamessuilla on miittejä”, kertoo Kirjagramin Tiainen, ”niistä saa tietoa ryhmistä, joihin pääsee jonkun mukana olevan liittämänä. Tässä voisimme ehkä olla avoimempiakin. Ihmisiin tutustuu kuitenkin helposti somessa, kommentoi kuvia ja stooreja, ja siitä lähtee enemmänkin keskustelua. Mutta jos ei tunne ketään, voi vaikka laittaa viestiä Kirjagramsuomelle ja kysyä miiteistä.” • Eri sosiaalisen median palveluissa on omat yleiset kirja-hashtaginsa, jotka viittaavat palvelun kirjayhteisöön: Instagramissa #kirjagram, Tiktokissa #kirjatok, YouTubessa #kirjatube. Twitterinä ennen tunnetussa X:ssä käytetään rinnakkain #kirjatwitter ja #kirjaX -hashtagia. • Yleisiä hyviä hakusanoja ovat esimerkiksi lukupäiväkirja, lukupiiri ja lukuhaaste sekä kirjallisuuden eri genret. • kotimaisetkirjablogit.blogspot.com/ • www.instagram.com/kirjagramsuomi/ • kirja.casa/ V i n k k e j ä j a l i n k k e j ä K9 DIPLO KIRJALLISUUS
ESSEE TEKSTI: TIMO KALEVI FORSS K irjailijan tärkein työkalu on sisäinen pakko sanoa jotain. Ilman tätä alkusysäystä ei syntyisi mitään. Minulle sanomisen tarve on jo lapsesta saakka ollut kova, mutta se ei tarkoita sitä, että sanomisessani olisi juurikaan mitään sisältöä taikka järkeä. ”Ha putska kimavaka vindet voo, tsii tsii fafoo, erutata titata uuta too, hemutsaka himuts ka english too”, alkaa kymmen vuotiaana tekemäni biisi ”Juho Boy”. Osaan sen yhä ulkoa. Olen aina pitänyt kielellä leikkimisestä ja puhunut mielelläni mitä sylki suuhun tuo. Teini-ikäisenä aloin ymmärtää, että sanomisissa kannattaa olla jotain sisältöäkin. Perustin 14-vuotiaana ensimmäisen rockbändini ja tarve tehdä omia biisejä oli kovempi kuin soittotaidon opettelu. Kuka tahansa voi perustaa bändin ja tehdä biisejä. Punkista kumpuava tee se itse -asenne on kaiken tekemiseni pohja. Kirjoitin ensimmäiselle yhtyeelleni humoristis-anarkistisia lauluja, joissa kritisoitiin väkivaltaisia urheilulajeja, pohdittiin omaa identiteettiä taikka tarkasteltiin ironisesti uskontoja ja ideologioita. Koulussa pidin ainekirjoituksesta ja tarinoita syntyi, joskin kirjoitin virheitä vilisevää tekstiä aiheen vierestä. Myöhemmin yliopistolla kirjoittaminen oli mekaanista tenttikirjojen sisällön siirtämistä paperille, josta en nauttinut kovinkaan paljon. Tenttivastausten ja proseminaarityön kirjoittaminen eivät olleet omaa ilmaisuani, vaan koin että minut taivutetaan johonkin viralliseen ja kuivakkaan muottiin. Kirjoittaminen ei kummunnut sisäisestä tarpeesta, vaan ulkoisesta pakosta. Tein kuitenkin koko ajan biisitekstejä, mutta rockyhtyeeni eivät menestyneet. Niinpä aloin kirjoittaa laulutekstejä myös muille – muun muassa tunnetuille iskelmäartisteille. Tavoitteenani oli elättää itseni biisinkirjoittamisella. Huomasin kuitenkin, että nuoruusvuosieni palo sanoa asioita oli kadonnut ja sen tilalle oli tullut pakko yrittää tehdä kappaleita hyvin rajatusta aihepiiristä vieläpä riimejä käyttäen. Olin ajanut itseni kirjoittajana nurkkaan ja levy-yhtiöiden perseennuoleminen alkoi tuntua vuosi vuodelta vastenmielisemmältä. REILU KOLMEKYMPPISENÄ ajauduin töihin yliopistokavereideni perustamaan yhteiskunnalliseen ilmaisjakelulehteen. Toimenkuvaani kuului mainosten myyminen ja lehtien jakelu. Melko pian pääsin kuitenkin kirjoittamaankin, vaikka en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt lehtijuttuja. Pian juttuja alkoi kertyä enemmänkin ja homma alkoi sujua. Pääsin muun muassa haastattelemaan lähes kaikkia ihailemiani suomalaisen rockin suuria nimiä. Nyt kirjoittaminen ei tuntunut pakolta tai ahtaalta nyhertämiseltä, vaan ilmaisu oli vapaata ja monipuolista. Vaikka keskityin kirjoittamaan lähinnä rockista, oli lehden yhteiskunnallisesta luonteesta johtuen mukana myös laajempaa pohdintaa. Oli hienoa päättää jokainen haastattelu Jouko Turkalta oppimaani kysymykseen: ”Mikä on taiteilijan vastuu?” Pikku hiljaa myös aihepiirit joista kirjoitin, alkoivat laajentua rockin ulkopuolelle. Elanto tuli kuitenkin tienattua kirjoittamista paljon tylsemmillä asioilla. Ennen kaikkea roudaamalla lehtiä pakettiautolla jakelutelineisiin. Yksi lehden omistajista oli tunnettu kirjakustantamo ja pian huomasin kuljettavani kirjalaatikoita tapahtumiin ja kirjakauppoihin. Kun astuin ensimmäisen kerran tämän kustantamon hämyisään kellaritoimistoon, en tiennyt mikä on kustannustoimittaja taikka mitä taittaja tekee. Hain toimistolta sovitut pahvilaatikot, joita ei ollut luvattua kolmea, vaan kolmekymmentä. Kuljetin niitä sitten hiki hatussa paikasta a paikkaan b. Pidin kuitenkin kustantamon boheemista ilmapiiristä ja aloin itsekin lukea heidän julkaisemiaan kirjoja. Suhtaudun aluksi kirjan kirjoittamiHyvä teksti syntyy sisäisestä tarpeesta ja rautaisista istumalihaksista, kirjoittaa Timo Kalevi Forss. Miksi kirjoitan Oli hienoa päättää jokainen haastattelu Jouko Turkalta oppimaani kysymykseen: ”Mikä on taiteilijan vastuu?” K10 DIPLO KIRJALLISUUS
Miksi kirjoitan Teksti syntyy istumalla alas ja kirjoittamalla. Usein aloittaminen on kaikkein vaikeinta. seen ylöspäin katsovalla vakavuudella, mutta pian huomasin, että moni uusi tuttuni kirjoittaa kirjoja. Miksi en siis myös minä. Tajusin, ettei kirja välttämättä ole sinfoniaan verrattava suuri järkäle, jonka hahmottaminen vaatii neron lahjoja. Kun laittaa lehtijuttuja peräkkäin, niistä syntyy kirja. Oivallus madalsi kynnystä ja pian olinkin kirjoittamassa ensimmäisiä tietokirjojani. Aluksi tein niitä yhdessä toisten kirjoittajien kanssa, mutta lopulta sain itseluottamusta kirjoittaa niitä yksin. Nyt tietokirjoja on syntynyt jo viitisentoista ja kun osa niistä on saavuttanut jopa menestystä, kehtaan kutsua itseäni kirjailijaksi. Tällä hetkellä kirjoitan yhä tietokirjoja, mutta halu laajentaa kaunokirjallisuuden puolelle on kova. Huomaan jälleen hakevani vapaampaa ilmaisua. Aikaisemmin halusin päästä irti laulutekstien ahtaasta riimihäkistä, nyt haluaisin päästä irti faktojen kahleista ja antaa palaa. Halu ilmaista itseäni kumpuaa jälleen mystisestä lähteestä, joka on minulle itsellenikin osin tuntematon. Kun puppugeneraattorini käynnistyy, tekstiä alkaa syntyä. Nyt hieman kokeneempana kirjoittajana olen oppinut, että non sensen tai höpö infon siteeksi kannattaa myös olla ihan oikeaa asiaa, esimerkiksi omia kokemuksia, mielipiteitä, keksittyjä tai tosia tarinoita. Nämä elementit tekevät tekstistä ymmärrettävää ja mahdollistavat jopa vuorovaikutuksen lukijan kanssa. OLIPA KYSE sitten biisintekemisestä, lehtijutun tai kirjan kirjoittamisesta perustyökalu on aina sama – hyvät perslihakset. Teksti syntyy istumalla alas ja kirjoittamalla. Usein aloittaminen on kaikkein vaikeinta. Olen mestari vetkuttamaan kirjoittamistyön aloittamista, mutta kun pääsen vauhtiin, tekstiä syntyy aina. Tätä nykyä näin tapahtuu lähes päivittäin. Hyvä suunnitelma ja aihe mistä kirjoittaa ovat tietysti tärkeitä. Yhdestäkään kirjoittamastani kirjasta ei ole kuitenkaan tullut sellaista kuin olen alun perin ajatellut. Kirjan ideoiminen on teoretisointia tai haaveilua, mutta vasta itse kirjoitusprosessi on tehnyt kirjasta sellaisen, kun siitä on tullut. Olen huomannut, että työ neuvoo tekijäänsä. Vasta kun kirja on valmis ja palaan siihen kuukausia ilmestymisen jälkeen tai luen kritiikkejä, alan vähitellen ymmärtää millaisesta teoksesta on kyse. Mitä enemmän aikaa on kulunut, sitä parempi ymmärrykseni on. Haluan, että itse kirjoittamiseen liittyy pieni mysteeri, joka vie mennessään. Veijo Meri on sanonut, että romaanin kirjoittaminen on siitä kummallista puuhaa, että se tavara mitä myllyn toisesta päästä laitetaan sisään, on ihan erilaista kuin se mitä tulee ulos. Tunnistan ajatuksen täysin. On myös tärkeää innostua kirjoittamisestaan ja päästä flow-tilaan. Usein silloin syntyy parasta jälkeä. On olennaista heittäytyä antaa mennä vaan -periaatteen valtaan. Virheet tai muu kuona on helppo editoida myöhemmin pois. Oman tekstin muokkaaminen on tosin myös työtä, jossa kirjoittajan perustyökalu – hyvät perslihakset tulevat jälleen käyttöön. Mutta itse asian ydin tekstiin syntyy minun tapauksessani lähes aina ensimmäisellä rykäyksellä, jonka jälkeen on kyse stilisoinnista, asian kirkastamisesta ja turhien rönsyjen karsimisesta. Minulle kirjoittaminen on tätä nykyä aina luovaa kirjoittamista, mitä luovempaa sitä parempi. Tekstiä pitää syntyä, sillä ilman tekstiä kirjailija on helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Juice Leskinen on kuvannut osuvasti biisiensä syntymistä. Biisitekstiä kirjoittaessa hänellä on aihe, josta kirjoittaa, mutta hän ei tiedä yhtään millainen biisi on tulossa. Itse tekstiä tehdessä biisi löytää Juicen mukaan luonnollisimman muotonsa aivan kuten virtaava vesi hakee uomansa. Olipa kyse sitten pienistä puroista tai vuolaista virroista, kirjoittaminen kannattaa aina. Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija. KAUNOKIRJAT Max Porter Biitti WSOY 2023, Suom. Irmeli Ruuska BRITTILÄINEN kirjailija Max Porter jatkaa uusimmassa romaanissaan Biitti kipeiden inhimillisten kokemusten käsittelemistä kokeellisen kaunokirjallisuuden keinoin. Esikoisromaanissaan Surulla on sulkapeite Porter tutki perheenäidin kuolemaa, ja Lannyssa hän antoi äänen mielikuvitusrikkaalle pojalle, joka sekoittaa kadotessaan vanhempiensa elämän ja paljastaa samalla kotikylänsä ummehtuneet asenteet. Proosarunomaisessa Francis Baconin kuole massa Porter lähestyi elämän rajallisuutta maalari Francis Baconin teosten kautta. Biitti kertoo levottomasta mutta herkästä nuoresta, Shysta, joka on joutunut törmäyskurssille niin ikätoveriensa, vanhempiensa kuin opettajiensakin kanssa. Shy pakenee alituisia suoritusja sopeutumispaineita, kaveriporukan vittuilevaa läpänheittoa, mokaamisen pelkoa ja 1990-luvun brittiyhteiskunnan ankeita realiteetteja drum and bass -musiikkiin, päihteisiin ja sekoiluun. Kun viimeinen toivo, erityisnuorten asuntola Last Chance, uhataan lakkauttaa ja myydä, Shy pakkaa reppunsa täyteen kiviä ja suuntaa yöhön. Nuoren miehen päähän alkaa vyöryä muistoja, takaumia, keskusteluja ja unia. Romaanin alku on rankka. Shyn sisäisen sekasorron aikaansaama ulkoinen kaaos uhkaa kulminoitua kohtalokkaasti. Porter kuvaa päihteitä osana nuorisokulttuuria, kauhistelematta tai ylistämättä niiden vaikutuksia. Kerronnan intensiteetti vaihtelee päihteiden tuottamien muuntuneiden tietoisuudentilojen mukaisesti. Tarinaan avautuu vähitellen terapeuttinen ulottuvuus: kykeneekö Shy tunnistamaan turhautumisensa ja eskapistisen päihdekäyttäytymisensä juurisyyt ennen kuin päätyy tekemään jotain peruuttamatonta. Porter kuljettaa romaaninsa moniäänistä ja -tasoista kerrontaa eteenpäin esimerkillisen vaivattomasti. Hän osoittaa, ettei ilmaisukeinoja uudistavan kirjallisuuden lukemisen tarvitse olla vaikeaa tai puhtaasti älyllistä. Romaanin henkilöhahmojen tunnot Porter piirtää esiin selkeästi, ytimekkäästi ja samaistuttavasti. Porterilla on kyky kuvata inhimillistä kärsimystä intensiivisesti, mutta jättäen silti lukijalleen vaikutelman siitä, että on kirjan kannet suljettuaan kulkenut läpi taiten rakennetun esteettisen terapiaprosessin. Kääntäjä Irmeli Ruuska on tehnyt erinomaista työtä Porterin metaforisesti rikkaan kielen suomentamisessa. MIKA PEKKOLA Ri?ardas Gavelis Vilnan pokeri Siltala 2022, Suom. Urt? Liepuoni?t? & Per Länsmans 700-VUOTIAALLA Vilnalla poikkeuksellisen monia yhä tunnistettavia historiallisia kerroksia. Siellä kohtaavat kaupunkia omina ajanjaksoinaan hallinneiden puolalaisten, saksalaisten ja venäläisten vanhat valtapiirit. Oman traumamuistonsa kaupunkiin tuo sekin, että ennen holokaustin joukkotuhoa Vilna oli Europan tärkeimpiä juutalaiskaupunkeja. Pääteoksessaan Vilnan pokeri Ri?ardas Gavelis (1950– 2002) etsii kadonneita homo vilnensista ja homo lithuanicusta kaikkien historiallisten jäänteiden ja aivan erityisesti vuosien 1940–1990 Neuvostoliiton harjoittaman mielivaltaisen ja vainoharhaisen totalitarismin alta. Tämä vääristyneiden kertojien ristiriitaisiin todistuksiin perustuva Neuvosto-Liettuan ruumiinavaus julkaistiin marraskuussa 1989 Neuvostoliiton otteen ollessa jo höltymässä. Koska julkaisulupaa ei silti olisi vielä saatu, se julkaistiin lupaa kysymättä. Liettualaisen nykykirjallisuuden merkkiteoksen julkaiseminen vihdoin suomeksi on kulttuuriteko. Vaikka romaani on nykynäkökulmastakin historiallista kokonaiskuvaa avartava, se ei ole mitenkään kokonaisuudessaan etenevä teos. Lukemista raskauttavat esimerkiksi Suomessa vähemmän tunnettujen historiallisten viittausten vilinä ja teoksen surrealistisen sirpaleinen kakofonia. Piinaavaa lukemisesta tekee myös romaanin laajan ensimmäisen osan päähenkilön, Vytautas Vargylysin syvästi traumatisoitunut persoona. Stalinin vankileireiltä selvinneen ja teoksen nykyhetkessä Heidän (eli systeemin hännystelijöiden) kanukointia (eli kansalaisia koskevaa manipulointia) joka puolella ympärillään näkevän hahmon kokemuksista on mahdotonta sanoa, mikä on totta ja mikä harhaa. Lisäksi hän harjoittaa naissuhteissaan iljettävää väkivaltaisten fantasioiden ja käytäntöjen sekamelskaa. Vasta koettuaan kirjan koko kaleidoskooppimaisen skitsofrenian lukija ymmärtää teoksen tärkeimmän metaforan: kuten totalitarismin olemukseen tapaa kuulua, yhteistä todellisuutta ja tarinaa ei ole. Samalla yli ajan näkevän todistajan rooli jää Vilnan läpi virtaavalle Neris-joelle. TUOMAS RANTANEN Vilman MO-museossa on esillä 28.1.2014 asti kirjan teemojen pohjalta kuratoitu laaja kuvataidenäyttely, DIPLO KIRJALLISUUS K11
K12 DIPLO KIRJALLISUUS KAUNOKIRJAT Niko Hallikainen Suuri Märkä Salaisuus Otava 2023 Miki Liukkonen Vierastila WSOY 2023 Natalia Kallio Kotileikki Kosmos 2022 Makeaa kodin täydeltä Lapset ovat lapsia myös työväenluokkaisessa kodissa. MIKI LIUKKOSEN viimeiseksi jäänyt teos on kirurgisia toimenpiteitä äärimmäisen epähygieenisissä olosuhteissa. Kauniiden kansien väliin painetussa kertomuksessa surrealismin ja huumorin takaa pilkottaa surua, pettymystä ja epätoivoa. Vierastilan keskeisimpiä hahmoja on herkkä Ren Dawn, päihdeongelmainen keksijä, joka ei keksi mitään. Työnsä lisäksi hän kokee onnettomuutta myös rakkaudessa, jonka perässä häntä riepotellaan Helsingistä Meksikon hikiseen Cancúniin. Tarkastelupiste vaihtuu kiivaasti havainnosta ja havainnoijasta toiseen puolipisteen tarkkuudella. Kielen ja sen rekistereiden loputtoman rikas, ajoittain jopa hurmoksellinen, kerronta liikehtii huomaamattoman sulavasti värikkäiden hahmojen päänsisäisten kuvitelmien syvyyksiin ja jälleen takaisin surrealistiseen todellisuuteen, välillä näitä erottomattomasti toisiinsa sekoittaen. Ren ryyppää turistisikolätissä sekavuudesta ja epätoivosta riutuen, kunnes löytää itsensä kuiskailemasta rötiskön lattialla mätänevälle muumiolle. Paluumatkallaan Suomeen hän törmää uuteen yhteistyökumppaniinsa, Louis Dufuetteen, joka on patologinen valehtelija ja tuntemattomien nerojen etsijä. Kafkamaisen kuumeisesti ja jopa paikalleen pysähtyneenä mutkitteleva juoni kietoutuu loppua kohden itseensä, kun mitä oudompia hahmoja ja tilanteita objektiivisesti tarkkaileva nukkemestarikertoja liikuttelee marionettejaan unenomaisista hetkistä toisiin. Hetkittäin Vierastila tuntuu kyseenalaistavan kaikkea. Ristiriitaisen käsittelyn kohteina ovat muun muassa ajattelu, ajattelemattomuus, nerous ja muu massiivisen abstrakti. Kriittistä tarkastelua vaille ei jää nykyajalle tyypillinen epätavanomaisuuden tavoittelu tavanomaisin keinoin: erikoisuutta odotetaan tavoiteltavan vain normien rajoissa. Päihdeongelmien lisäksi romaani on täynnä kaunista, ja etenkin kekseliästä kieltä: ”kuukautisverilättyjä, puklauspannukakkuja”. Myös tuoksurikkaus on poikkeuksellista: ”Renin hajuvesiä, jotka tuoksuvat sivettieläimeltä, kistukselta, spermalta ja popcornilta”... Ei voi kuin hämmentyen hekotella tällaisille mielikuvituksen tuotteille. Vaikka Liukkosen viimeinen taideteos julkaistiin postuumisti, on sanoista jokainen kirjailijan omaa käsialaa, kuten hänen pitkäaikainen kustannustoimittajansa Samuli Knuuti mainitsee romaanille poikkeuksellisissa jälkisanoissa. Vieras tilan kertojaääni katoaa lopulta passiiviin, mutta Liukkonen ei katoa: hän on edelleen läsnä kirjaimissa ja niiden väleissä. ANTON HÄMÄLÄINEN MITÄ LÄHEMMÄS kaunokirjallisuus tunkeutuu, sitä kouriintuntuvampiin kuvauksiin päädytään. Mikä olisikaan lähempänä ihmistä kuin koti? Mediasta on saanut lähiaikoina lukea paljon kotihäpeästä – siitä, kuinka oma kotiympäristö hävettää niin paljon esimerkiksi sotkuisuuden takia, että sen haluaa kätkeä muiden katseilta. Kotihäpeää on myös uhmattu päästämällä journalistien kamerat dokumentoimaan omaa kotia. Jokseenkin samankaltainen lähestymistapa on viime vuosien kotimaisessa autofiktiivisessä tai vähintään omakohtaisessa kirjallisuudessa. Natalia Kallion Kotileikki ja Niko Hallikaisen Suuri Märkä Salaisuus syväluotaavat työväenluokkaista kotia. Kotileikki osoittaa ennen kaikkea, että lapsuudenkodin tapahtumat ja tunnelmat värittävät vahvasti aikuiselämäämme. Teoksen päähenkilöön päästään tutustumaan niin lapsena kuin nuorena aikuisena. Pieni Rebekka on toiveikas, iloinen ja taipuvainen selittämään kaiken parhain päin. Esiin nousee ennen kaikkea kiitollisuus siitä, mitä kodilla on tarjota, mutta myös ymmärtämättömyys elinpiirin synkemmistä puolista. Kun Ylämaan viisaat – usein kokoontuvat, viinaan menevät suvun miehet – örisevät, pieni tyttö nauraa. Aikuinen Rebekka huomaa Helsingin keskiluokkaisissa piireissä oman taustansa painon, kun oma oleminen ei tunnu yhtä höyhenenkevyeltä ja tulevaisuuden lupauksia täynnä olevalta kuin uusien kaverien. Koti saa murheellisempia sävyjä myös avopuolison toistuvasti kommentoidessa Rebekan käytöksen karheutta. Rebekka selviytyy mukautumalla – mitä kaikkea hän prosessissa menettääkään? MYÖS Suuressa Märässä Salaisuudessa alkoholi on keskeisesti läsnä kotipiirin rajamailla lymyävän alkoholisti-isän myötä. Nuoren minä-kertojan elämässä on kaksi asiaa, joihin voi luottaa: kodin karkkikaappi on aina täynnä ja televisiosta tulee aina katsottavaa. Hän pohdiskelee asioita sellaisella pieteetillä ja niin lennokkaasti, että eskapismi tulee ilmeiseksi. Kotona todellisuuden pakoilulle jää tilaa, sillä sairaanhoitajana työskentelevä yksinhuoltajaäiti on harvoin paikalla. Tyhjiö täyttyy kiinnostavan kaksijakoisesti mahdollisimman valmiiksi pureksituista aistinautinnoista ja suurista pohdinnoista. Koti pakoilee tarkkoja määritelmiä. Kummassakin teoksessa päähenkilöt suhtautuvat intohimoisesti epäterveelliseen ruokaan. Kotileikissä Rebekka toistelee olevansa keskivartalolihava ja Suu ressa Märässä Salaisuudessa minä-kertoja syö päivästä toiseen makeaa mahan täydeltä. Vanhempien resurssit eivät yksinkertaisesti riitä tasapainoisen ruokasuhteen luomiseen jälkikasvussa. Herkut nousevat varsinkin jälkimmäisessä merkittävään symboliseen asemaan minä-kertojan kuvaillessa makeisia suurella tarkkuudella. Makeishimo symboloi toki aikuisten poissaoloa, mutta myös – Kotil eikin hengessä – ikuista optimismia suhteessa todellisuuteen, joka ei itsestäänselvästi näytä tarjoavan suuria tulevaisuudenkuvia. Televisio kohottautuu monen symboliksi. Suuressa Märässä Salaisuudessa tele visio on kuin leikkikaveri, joka opettaa kaikki väärät tavat. Samalla televisio on kuitenkin luotettava ja läsnä siinä missä aikuiset eivät ole. Televisio on myös portti maailmaan, jossa tapahtuu kaikenlaista jännittävää, mistä ylikierroksilla käyvän minä-kertojan mieli vain pystyy haaveilemaan. Välittömän mielihyvän lähteet muodostavat suojakuoren elämän ikäviä puolia vastaan – suojakuoren, jota täytyy lujittaa uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Monotoninen toisto on osa kodin tunnusmerkistöä. TYÖVÄENLUOKKA , autofiktio ja luokkanousu ovat kotimaisessa kirjallisuudessa juuri nyt vahvasti esillä. Miksi? En tiedä. Kuten minkä tahansa merkittävän ilmiön kohdalla, syitä on varmasti monia. Onko työväenluokan kuvauksissa joskus kyse jopa eliitin fiksaatiosta, kuten Oskari Onninen taannoin kirjoitti? Näkisin pikemminkin, että kirjallisuuteen valikoituvat aihepiirit esiintyvät usein ryppäinä, jotka jonkin tietyn kollektiivisen henkisen blokin avauduttua ilmaantuvat yhtä aikaa joko kulttuurielämän laitamille tai – useammin – sen keskiöön. Eli pato murtuu. Ilmiö ei ole pelkästään suomalainen vaan on havaittavissa esimerkiksi Ranskassa. Hallikaisen romaania lukiessa mielessäni olivat ranskalaissensaatio Édouard Louis:n autofiktiiviset työläisluokkakuvaukset. ”Ehkä mä olen pala jumalan kurkussa”, pohtii Suuren Märän Salaisuuden pieni minä-kertoja. Sekä siinä että Koti leikissä päähenkilöt ovat liian nuorina jääneet liian yksin käsitteellistääkseen realistisesti kotinsa tapahtumia. Pienet mielet löytävät kuitenkin vaihtelevan mielikuvituksellisia tapoja käsitellä asioita. Vaikka elämää joskus värittää se, ettei ole samanlaisia harrastusmahdollisuuksia kuin monilla kavereilla tai yksinoloa on paljon, kodin piiriin mahtuu myös paljon lämpimiä muistoja ja välittämistä. Lopulta minä-kertojia määrittää heidän luokka statustaan enemmän se, että he ovat juuri lapsia: mielikuvituksekkaita, toiveikkaita – ja kovin persoja makealle. KAROLIINA VESA
Kun haluat tietää lisää Kiinnostava teos käsittelee pseudotiedettä ilmiönä niin tieteenfilosofian, kognitiivisen psykologian kuin tieteenhistoriankin näkökulmista. Kynttilät palavat, suitsuke tuoksuu, pappi lausuu latinaa. Hyvään keskiaikaiseen kuolemaan kuului paljon erityisiä rituaaleja ja suuria tunteita. Ainutlaatuista tietoa elämästä sekä naisten sosiaalisesta, yhteiskunnallisesta ja uskonnollisesta asemasta eri aikoina ja eri kulttuureissa. Ilmasto on muutoksessa. On meidän vuoromme muuttua. Kuinka tehdä se niin, että alkukantaiset aivomme kehräävät tyytyväisyydestä? Teos avaa tuoreen näkymän sotienvälisen Suomen historiaan. Samalla se auttaa ymmärtämään pelaamista ja pelejä osana kulttuuriamme. Kuinka ymmärryksemme omasta tähdestämme Auringosta on kasvanut samalla kun moderni fysiikka on ottanut kehitysaskeleitaan? Tuomas Heikkilä & Ilkka Niiniluoto (toim.) Aika haastaa humanistit Puheenvuoroja humanistisen tutkimuksen puolesta Humanisteilla on tärkeä rooli yhteiskunnan suurimpien ongelmien ratkaisemisessa. Humanistinen tutkimus onkin ennen kaikkea viisas sijoitus. Asiantuntijat jakavat teoksessa painavan näkemyksensä humanistisen tutkimuksen itseisarvosta ja vaikuttavuudesta erilaisilla sektoreilla, kuten historian tulkinnassa, päätöksenteossa, taiteessa, taloudessa ja mediassa. Tilaa uutuuskirjat kauppa.gaudeamus.fi Erittäin suuren valikoiman kirjakauppa. Nyt Rosebudin hyllyissä on yli 50 000 eri kirjanimikettä! Meiltä löydät hyllystä kaikki tärkeät kirjallisuuden uutuudet. Varsinkin Teos, Aula, Aviador, Gaudeamus, Vastapaino, Tutkijaliitto, SKS, Siltala, niin & näin, Ursa, Umpihanki ja Terra Cognita huolehtivat, että Rosebudissa ovat kaikki näiden kustantajien saatavilla olevat nimikkeet. Hyllyssä on myös paljon kustantajilta loppuunmyytyjä klassikoita ja vanhoja helmiä. Sekä tietenkin pääkustantajien ajankohtaiset kirjat. Ohjelmalavallamme pyörii viikottain monia tärkeitä keskusteluja kirjallisuudesta, tieteestä, taiteesta ja politiikasta. Ellet ehdi paikalle, katso ohjelmat YouTube-kanavaltamme rosebud_lava. Kaikkien Rosebudin kirjakauppojen yhteystiedot löydät sivuiltamme rosebud.fi Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Kaisa-talo, Kaisaniemenkatu 5, Helsinki
K14 DIPLO KIRJALLISUUS HAASTATTELU TEKSTI: ESSI RÖTKÖNEN KUVA: EMIL MALMBERG Ruotsalaisen sarjakuvantekijä Liv Strömquistin uusi teos kysyy, miksi palvomme pakonomaisesti kauneutta, kuvia ja Kylie Jenneriä. Todellisuutta kauniimmat kuvat M almössa asuva Liv Ström quist on tunnettu satiirisesta yhteiskuntakritiikistä ja omintakeisesta piirrostyylistään. Tuotannossaan hän on aiemmin käsitellyt laajan skaalan aiheita aina sukupuolesta romanttiseen rakkauteen ja kapitalismista historian kammottaviin poikaystäviin. Haastattelen Strömquistiä eräänä maanantaisena iltapäivänä ajan hengen mukaisesti internetin etäyhteyksien mahdollistamana. Peilaan itseäni tietokoneen näytöltä ennen kuin myös kirjailijan hymyilevät kasvot ilmestyvät ruudulle ja alamme keskustella hänen uusimmasta sarjakuvateoksestaan Peilisalissa (Inne i spegelsalen). Helena Kulmalan kääntämä sarjakuva-albumi on Strömquistin kuudes suomennettu teos. Se tutkii ulkonäkötrendien historiaa ja kysyy, miksi palvomme pakkomielteisesti fyysistä kauneutta. Sarjakuvan aihe tuli Strömquistin mieleen hänen osallistuessaan yliopiston etäkurssille. Kirjailija tuli huomanneeksi, että ihmiset olivat uuden teknologian myötä entistä tietoisempia omista peilikuvistaan. Strömquist kertoo, kuinka kurssin aikana hän tutkaili sekä omaa että muiden opiskelijoiden pieniä kasvokuvia tietokoneen ruudulta. ”Vähän niin kuin sinä ja minä juuri nyt!” kirjailija nauraa. Tilanne luennolla herätti ajatuksen: ”Tyypillisesti tilanteissa, joissa tarkoituksena on kuunnella jonkun toisen puhetta, ei omaan ulkonäköön kiinnitetä mitään huomiota. Se yleensä unohdetaan kokonaan”, hän pohtii. Albumissa Strömquist siteeraa kirjailija Susan Sontagia, jonka mukaan jättimäisesti lisääntyneen valokuvaamisen takia olennaista nykyään on se, miltä näyttää kuvassa – ei siis se, miltä näyttää oikeasti. Sontag kutsuukin valokuvia tässä mielessä osuvasti ”haamumaisiksi jäl jiksi”. Strömquistin uuden teoksen nimeksi tuli Peilisalissa, koska kuvien jatkuvan läsnäolon takia omaa ulkonäköä on lähes mahdotonta unohtaa. Hän nostaa esiin, että kameroiden ja kuvien avulla ”olemme luoneet kroonisen tirkistelijäsuhteen itseemme”. ”Mukanamme kulkee koko ajan kamera, jonka kautta voimme tarkastella sitä, miltä juuri minä näytän ulkopuolelta, ulkopuolisin silmin. Näin valokuvasta tulee todempaa kuin itse todellisuudesta”, Strömquist kiteyttää. Sarjakuvataiteilijaa mietityttää myös, miksemme ihmiskuntana ole pysähtyneet tarpeeksi kyseenalaistamaan, miksi näin on ja miten tämä meihin vaikuttaa pitkällä tähtäimellä. ”Olemme hyväksyneet asian ja annamme sen vain tapahtua.” Kylie Jennerin ja mimeettisen halun pauloissa Strömquistiä alkoi kiinnostaa myös ihmisten pakkomielle julkkiksiin. Hän tuo esiin Kylie Jennerin, joka on Instagramissa yksi maailman seuratuimmista naisista. Sarja kuva kysyy, miksi Kylien täydellisten kuvien katselu tuottaa meille ilon sijaan kateutta ja surua? Mistä suuri tarve yrittää jäljitellä häntä oikein syntyy.
DIPLO KIRJALLISUUS K15 Strömquist on tunnettu nokkelasta tavastaan yhdistellä feminististä teoriaa, psykologiaa, sosiologiaa ja filo sofiaa sarjakuvan visuaalisessa muodossa, ja taustoituksessa onkin kirjailijan mukaan omat haasteensa. ”En halua käsitellä teoksissani jotain, joka on jo kerrottu. Etsin aina jotain yllättävää, joka saa ajattelemaan uudella tavalla. Joskus sellainen asia löytyy ihan vahingossa”, kirjailija kuvailee työskentelyään. Sattumalta vastaan tullut filosofi René Girardin teoria mimeettisestä halusta selitti muodin ja kauneusihanteiden nopean leviämisen. Girardin teorian mukaan ihminen haluaa samaa asiaa kuin muutkin, koska ihminen ei osaa päättää, mitä haluaa. Tarvitaan ”halun välittäjä”, esimerkiksi julkkis, jolta halu kopioidaan – tässä tapauksessa Kylie Jenner. Kylie Jenner tuli sarjakuvaan mukaan, koska Strömquist halusi teoksessaan käsitellä naisia, joiden elämään kauneus on vaikuttanut merkittävästi. ”Kylie edustaa mielestäni hyvin tyypillistä kauneutta. Hän oli seuratuin nainen Instagramissa, kun tein tätä sarjakuvaa. Lisäksi luulen, että lukijat, jotka tietävät Kylien, eivät tunne Girardia – ja toisin päin. Kylien avulla halusin myös houkutella sarjakuvan pariin ei-akateemista yleisöä. Kylie esiintyy sarjakuvan alussa, mistä syntyy heti tuttuuden tunne.” Katoava kauneus Minua kiinnostaa, millainen Strömquistin oma suhde kauneuteen on ja miten se mahdollisesti on muuttunut. ”Kauneuden normeja kritisoitiin paljon silloin, kun minusta tuli feministi. Feministiseen ajatteluun vaikutti kirjailija Naomi Wolfin teos Kauneuden myytti, joka esitti, että kauneus ihanteet ovat uudenlainen tapana alistaa naisia, kun monet tasa-arvon virstanpylväät muuten oli saavutettu.” Strömquist muistelee myös, että hänen nuoruudessaan feministit saattoivat ajaa pois hiuksensa ja tyypillisesti kaihtoivat meikkaamista ja rajoittavaa muotia. ”Minulle siinä kontekstissa eläminen oli oikeastaan aika tylsää, sillä rakastan noita asioita!” kirjailija tunnustaa nauraen. Uuden teoksen taustalla on myös hänen henkilökohtainen yrityksensä ymmärtää ikääntymistä: ”Kauneudessa kiinnostavaa on se, ettei se kestä eikä sitä voi säilöä ikuisesti.” Strömquist näkee, että valokuvaaminen on tapa pysäyttää ajan kuluminen ja väistää kuolevaisuutta. Hän ei kuitenkaan halua ajatella kauneutta pelkästään sorron muotona. ”Olen aina rakastanut kaikkea kaunista. Näin vanhemmalla iällä ajattelen, etten halua sulkea pois elämästäni rakkautta kauniita asioita kohtaan. Kauneus ja kaunistautuminen ovat osa ihmiselämää.” Strömquistin mukaan on myös tunnustettava, että kapitalismi käyttää kiinnostusta kauneuteen hyväksi: ”Kauneusbisnes pyrkii suuriin voittoihin ja siksi työntää kauneusihannetta aina vain pitemmälle”. Strömquist selittää ulkonäköpaineiden johtuvan kulutusyhteiskunnan ja seksuaalisuuden kiinteästä sulautumisesta yhteen. Kun 1900-luvun aikana seksuaalisuus ja parisuhteet vapautuivat, syntyivät niin sanotut vapaat markkinat, joissa ulkonäkö alkoi määrittää mahdollisuutta saada rakkautta. Hänestä ulkonäköpaineet ovat ankarampia nimenomaan naisille. Strömquistin mukaan tästä syntyy nykyihmisen paine olla ”seksikäs”. Haluttavuus määrittää ihmisen statusta ja ihmisarvoa – halusi sitä tai ei. Tutkimukset myös osoittavat, että kauniita ihmisiä kohdellaan kaikin tavoin paremmin kaikkialla yhteiskunnassa. ”Tyypillisesti erityisesti naisen rooliin kuuluu oletus siitä, että joka tilanteessa on oltava kaunis.” Ratkaisuna resonanssi Miten Strömquistin kauneuden tavoittelun aiheuttamaa myrkyllistä kierrettä vastaan voi taistella? Kirjailijan mukaan tarvitaan rakkautta ja resonanssia. Resonanssi on sosiologi Harmut Rosan mukaan keino saada elämään aitoja kokemuksia aikana, jolloin oman kehon hallinta ja optimointi johtaa vieraantumisen tilaan. Koska Rosan mukaan kauneutta ei voi oikeasti vangita, ihmiset voivat saavuttaa elämän todellisia kokemuksia vain silloin, kun ihmisen ja maailman välillä ”resonoi”, eli kun ihminen antautuu jokin asian herättämälle tunteelle. Strömquistin mielestä jatkuva kauneuden jahtaaminen ei ole kestävää. ”Pidämme esimerkiksi ystäviämme todella kauniina, koska rakastamme heitä. Tarvitsemme samaa suhtautumista myös itseämme kohtaan, mutta se on tietenkin uskomattoman hankalaa, koska meille kerrotaan jatkuvasti, ettemme saisi olla onnellisia ja tyytyväisiä itseemme.” ”Kliseehän se on, mutta totuus on, että kauneus tulee sisältäpäin.” Strömquist ei halua ajatella kauneutta pelkästään sorron muotona. Liv Strömquist • Vuonna 1978 syntynyt ruotsalainen sarjakuvataiteilija, toimittaja ja feministi-ikoni. • Valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Malmön korkeakoulusta. • Tehnyt uraa myös radiossa. • Voittanut Ruotsissa lukuisia kulttuuripalkintoja. Suomen sarjakuvaseura myönsi vuonna 2016 parhaan käännöskirjan palkinnon teokselle Kielletty hedelmä (Sammakko). K U K A ? Syksyn sarjakuvasatoa SARJAKUVAT Sanna Hukkanen Taiga – Etnografinen matkakertomus TäysiKäsi & Zum Teufel & Umpihanki 2023 Tiitu Takalo & Tiina Männistö-Funk Polkimilla nyt, ennen ja tulevaisuudessa Suuri Kurpitsa 2023 Maija Louhio Poika joka ei halunnut palata Suomeen Suuri Kurpitsa 2023 SANNA HUKKASEN Taiga – etnografinen matkakertomus kuvaa hänen matkojaan Venäjällä suomalais-ugrilaisten vähemmistökielten puhujien luona ennen kulttuuriyhteistyön pysäyttänyttä sotaa. Tiitu Takalo ja Tiina Männistö-Funk kertovat Polkimilla-teoksessaan polkupyöräilyn historiasta henkilökohtaisten muistojen ja tutkimusten kautta. Maija Louhio puolestaan on sovittanut sarjakuvaksi Timo Myllylän lapsuusmuistoja sotalapsena Ruotsissa ja nuoruutta identiteettikriisin keskellä teoksessa Poika joka ei halunnut palata Suomeen. Taiga ja Polkimilla elävöittävät faktoja hyvin samalla tavalla: päähenkilöinä ovat tekijät itse, sarjakuvataiteilijuus ammattina on keskeinen osa juonta ja monitasoisten tarinoiden eri kerrokset erotetaan toisistaan visuaalisia elementtejä kuten värimaailmoja vaihtelemalla. Polkimilla-kirjassa historiantutkimukseen perustuva kuva menneisyydestä on piirretty näkyviin ruskean eri sävyissä, nykyisyys laajemmalla paletilla ja omat muistot värikkäämmin. Taigas sa hehkuvat pohjoisen luonnon eri vuodenaikojen rikkaat värimaailmat, ja kun siirrytään mytologiaan tai historiaan, sivujen taustavärit heijastavat dramaattisia tapahtumia. Välillä leikitään perinteisissä käsitöissäkin toistuvilla muodoilla. Molemmissa teoksissa riittää katsottavaa, luettavaa ja pohdittavaa pitkäksi aikaa. Taigassa päähenkilö kiertää Venäjän kaupungeissa opettamassa sarjakuvan käyttöä vähemmistökansa-aktivismin välineenä ja tapaa samalla erilaisia ihmisiä, yleensä alueiden kulttuuritoimijoita. Työpajoihin osallistuvat piirtävät neljän ruudun sarjakuvajulisteita itselleen tärkeistä aiheista. Niitä ovat vähemmistökielten säilymisen ohella esimerkiksi ihmisen yhteys luontoon ja suuryritysten asema. Nykyajassa näkyvät myös myytit, tarinat ja historia ja niistä kerrotaan lukijalle selkeästi, taustatietoja odottamatta. Työpajojen tuotoksia on julkaistu suomennettuina Fugrics – sarjakuvia suoma laisugrilaisesta maailmasta -teoksessa (2020) Hukkasen ja Anna Voronkovan toimittamana. Polkimilla tarjoaa helposti sisäistettävässä muodossa faktoja pyöräilyn historiasta: miten yläluokan huvista tuli koko kansan kulkuväline, ja miten se teollistumisen myötä ajettiin uudelleen marginaaliin – ja visioidaan vastapainoksi tulevaisuuden kaupunkia, jossa polkupyörä on taas tärkein liikkumisväline. Välissä käydään läpi henkilökohtaisia pyöräilykokemuksia. Näihin monikerroksisiin tietoteoksiin verrattuna Poika joka ei halunnut palata Suomeen on kevyt ja helppolukuinen teos, mutta sekin käsittelee vakavia aiheita: lapsuutta pakolaisena vieraassa maassa ja identiteetin rakentamista kahden maan, todellisuuden ja perheen inspiroimana. Vaikka tarinassa käydään läpi rankkoja kokemuksia, niiden rinnalla korostuvat selviytymiskeinot ja lämpimät ihmissuhteet. Yleinen tunnelma on lämmin, aikojen kultaama. Tekstien reunustamat, usein kuplattomat kuvat tuovat mieleen vanhat valokuvat. Näiden teosten soisi jo sisältönsä puolesta kuuluvan peruskoulun opetusohjelmaan. Ne ovat loistavia esimerkkejä siitä, miten sarjakuvat voivat olla yhtä aikaa taiteellisesti kiinnostavia ja korkeatasoisia, sisällöltään rikkaita ja moniulotteisia – ja samalla, kiitos kuvien ja tekstin rytmikkään vaihtelun, kevyitä ja helppolukuisia. MIIA VISTILÄ
Kymmenen kysymystä esikoiskirjailijalle Klaus Maunuksela on helsinkiläinen dramaturgi, kirjoittaja ja taiteilija-tutkija, jonka esikoisromaani Manuaali käsittelee ihmisten välisiä hauraita yhteyksiä digitaalisessa maailmassa. Maunuksela tekee parhaillaan dramaturgia alan väitöskirjaa Taideyliopistossa. yksinäisyyden, ahdistuksen ja jumittamisen tuntemuksista olivat jonkinlainen pinta, jota vasten kirjoittajana kamppailla. Kiinnostavaa on, mitä tästä työstöstä lähtee purkautumaan. Outo mekaniikka, jolla asiat rinnastuvat toisiinsa ja tuottavat välillä absurdeja lopputuloksia. Kauanko työstit esikoisteostasi? Kirjoittamiseen meni muutama vuosi, kirjoitustyylin kehittämiseen huomattavasti kauemmin. Tärkein oppimiskokemuksesi kirjoitusprosessista? Maailmassa on jo tarpeeksi hyviä kirjoja. Tarvitaan enemmän teoksia, jotka ehdottavat uudenlaisia tapoja lukea ja samalla kriteerejä sille, mikä tekee teoksista merMillainen kirjoittaja olet? Kärsivällinen ja turhautunut. Kärsivällinen, sillä kirjoittaminen vaatii loputtomasti aikaa ja keskeneräisyyden tilassa elämistä. Turhautunut, sillä kirjallisuuden kenttä ei ainakaan nykytilassaan vastaa niihin pyrkimyksiin, joita minulla on kirjoittamisen suhteen. Nämä molemmat antavat virtaa mennä eteenpäin. Kirjoittajana samastun välillä koodaajiin tai teknon tekijöihin. Molemmissa on kysymys uusien kytkentöjen tekemisestä ja materiaalien yhdistelemisestä. Miksi halusit kirjoittaa juuri valitsemastasi aiheesta? Manuaali on yhdellä tasolla romaani teknologian sulautumisesta osaksi elämää, mutta ei vain sitä. Minulle kokemukset digitaaliseen elämänmuotoon liittyvistä kityksellisiä. Jos pitää valita, mieluummin siis hedelmällinen mahalasku kuin menestys jollain olemassaolevalla mittarilla. Mikä on yllättänyt eniten esikoiskirjailijana? Kirjallisuuskeskustelun olemattomuus ja satunnaisuus, esimerkiksi oman teoksen kritiikkeihin törmätessä, shokeerasi aluksi enemmän kuin halusin myöntää. Sittemmin on yllättänyt myös kirjallisuuden kentän laajuus ja se, millä kaikilla eri tavoilla kirjoja luetaan ja käytetään. Suurin osa tästä peittyy oman teoksen kohdalla näkyvistä, sillä kirjoittaja on pitkälti osaton teoksensa vastaanottoon. Millaisten lukijoiden toivot löytävän kirjasi pariin? Pitkästyneiden, sellaisten jotka eivät usko enää saavansa kirjoista mitään. Tai sitten lukijoiden, joilla ei ole mitään ennakko-odotuksia ja jotka ovat siksi valmiita mihin vain. Näistä ääripäistä löytyvät yleensä parhaat tai ainakin avomielisimmät lukijat. Onko sinulla suunnitelmia seuraavaa teosta varten? Seuraava romaanini Prosessi ilmestyy helmi kuussa 2024. Ketä kirjailijaa arvostat? Olen alkanut arvostaa entistä enemmän sellaista asennetta taiteeseen, jossa työn eri puolet tukevat toisiaan jonkinlaisen kokonaisetiikan nimissä. Laura Lindstedt tulee mieleen kirjailijana, joka on esiintynyt avoimesti kulttuurin puolestapuhujana ja samalla kehittänyt pitkäjänteisesti omaa kirjallista kädenjälkeään. Mikä kirja on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen? Runouden lukeminen on vapauttanut ajattelemaan uudella tavalla myös romaanin mahdollisuuksia. En ole varmaan ainoa, jolle Kristian Blombergin Valo kaaria (Poesia 2015) iski lujaa ilmestyessään. Kehu toista esikoista tai uutuuskirjaa! Suosittelen Marie Kajavan kirjana julkaistua näytelmää in the margin, i wrote some shit about my soft skin, vaikka en ole sitä lukenut. Kiinnostaa, miten reuna merkinnöistä ja muistiinpanoista voi tehdä teoksen, jonka muoto hengittää samaan tapaan kuin yksittäiset katkelmat. KIRJANTEKIJÄT Aalto ARTS Booksin poistomyynti shop.aalto.? tarjouksessa taiteiden, muotoilun ja arkkitehtuurin alan kirjat uusi jakso maanantaisin, Kuunneltavissa liki 60 jaksoa, vieraina mm. Satu Silvo, Esa Leskinen, kati outinen ja lauri maijala. Kuuntele spotifystä tai osoitteesta voima.fi/audio TUOMAS RANTASEN TEATTERIN POLITIIKKAA -PODCAST K16 DIPLO KIRJALLISUUS
Kahdeksan kysymystä kääntäjälle Kuinka ryhdyit kääntäjäksi? Olen aina lukenut ja kirjoittanut paljon ja rakastanut kirjoja ja kielten opiskelua. Yliopistossa koin valaistumisen: opettajaa tai tutkijaa minusta ei tule, mutta kirjallisuuden kääntäminen on sitä mitä haluan. Kun sain ensimmäisen dekkarikäännöksen, se oli menoa. Mikä tekee hyvän kääntäjän? Monia taitoja voi harjoitella, hioa ja kehittää. Vieraiden kielten ja etenkin äidinkielen osaamista. Kirjallisuuden ja kulttuurien tuntemusta. Kaikki tämä on välttämätöntä aluskasvillisuutta. Tarvitaan kielellistä herkkyyttä ja uteliaisuutta. Lisäksi on olemassa salaperäinen, selittämätön tekijä, jolle en löydä nimeä. Ihmisellä joko on se tai ei ole. Vähän samaan tapaan kuin osa ihmiskunnasta kykenee simultaanitulkkaukseen: toisilta se sujuu, ja sitten on paljon niitä, joilta se ei vain onnistu, vaikka olisi kuinka oppinut ja sivistynyt. Onko kääntäjän työ muuttunut urasi aikana? Kaikki on muuttunut vuodesta 1979, jolloin sain ensimmäisen kirjakäännökseni: tekniikka, kustannuskenttä, työn käytännöt. Eniten on muuttunut alan tekniikka. Aloitin kirjoittamalla tavallisella kirjoituskoneella, ja käsikirjoitukset vietiin kustantajalle itse paperinivaskoina. Palkkio käytiin nostamassa kustantajan kassalta käteisenä. Nykyään käännökset tehdään tietokoneella ja lähetetään sähköpostilla, ja palkkio tulee tilille säädettynä maksupäivänä. Fyysiset kontaktit kustantamoihin ovat vähentyneet, mutta toisaalta työ on myös helpottunut: internet on mullisHelsinkiläinen Kristiina Drews on suomentanut kauno kirjallisuutta englannista ja ruotsista jo yli neljä vuosi kymmentä. Moneen otteeseen työstään palkittu Drews on suomentanut myös näytelmiä ja musikaaleja. kuvitusmatkan brittiläiseen maailmaan ja maisemaan. Mitä toivot suomalaisen kustannusalan tulevaisuudelta suhteessa ammattiisi? Toivon, että alalle tulevien uusien kääntäjien elämä on selkeämpää ja turvatumpaa kuin omalla sukupolvellani. Kaikki kirjallisuuden kääntäjät ovat freelancereita, ja alalla joutuu sietämään jatkuvaa epävarmuutta. Toivon enemmän turvaa ja vähemmän epävarmuutta – että kehitys kulkee kohti reilumpia palkkioita ja sopimuksia myös kääntäjille. Että sosiaaliturva-, sopimusja veroviidakkoon avautuu tulevaisuuden tekijöille entistä selkeämpi väylä. Millaisia tarinoita, ääniä tai teemoja toivoisit lisää suomalaisen kirjallisuuden kentälle? Käännöskirjallisuus on osa suomalaista kirjallisuutta. Saatavilla on mielestäni jo nyt laaja ja moniääninen valikoima runoja, romaaneja ja kertomuksia sekä Suomesta että kaikkialta maailmasta. En osaa kaivata mitään tiettyä ääntä tai teemaa, otan kiitollisena ja innokkaana vastaan kaiken mitä tästä aarreaitasta löydän. Lukemista riittää ja lisää kirjoitetaan koko ajan! Millaisesta kirjallisuudesta nautit eniten? Ajatuksia herättävästä, tunteisiin menevästä, mielikuvitusta kutkuttavasta kerronnasta. Vanhoista ja uusista runoista. Kaikesta mikä sävähdyttää. Kehu jotain kollegan aikaansaannosta! Kaijamari Sivillin suomentama Cormack McCarthyn viimeiseksi jäänyt teospari Matkustaja ja Stella Maris (WSOY 2023) on vaikuttava lukukokemus, johon täytyy palata vielä moneen kertaan. Kaikki arvoitukset eivät ratkea, mutta suomentajan työtä on pakko ihailla. Mieletön faktatiedon kirjo lentokoneista, autoista, sukellustekniikasta ja kvanttifysiikasta sekä muun muassa USA:n historiasta käydään läpi asiantuntevasti ja uskottavasti. Mutta kaikkein eniten voi nauttia suomennoksen laajasta rekisteristä, rennosta otteesta ja nasevasta dialogista. Pakko lukea! tanut tiedonhaun, ja lisäksi kääntäjällä on tukenaan erilaiset vertaisverkostot, sähköpostilistat ja someryhmät. Mikä on ollut tähän asti mieleenpainuvin käännösprojektisi? Mahdoton mainita vain yhtä. Vladimir Nabokovin Kalvas hehku (Gummerus 2014) oli iso ja kiehtova urakka. Mahdottomaksi mainitun teoksen kääntäminen oli seikkailua kielen ja mielen labyrinteissa. Lucia Berlinin Siivoojan käsi kirja (Aula & Co 2017) räjäytti toisenlaisen amerikkalaisen todellisuuden. Juuri nyt päällimmäisenä mielessä on Ali Smithin tuore vuodenaikakvartetti (Kosmos 2022–2023), joka tarjoaa mieliK ris tiin a D re w s Kaarlo Tuori Matti Wuori – Tapaus kertomuksia Suomesta Oikeustieteilijä Kaarlo Tuori taustoittaa Matti Wuorin julkisuudesta tuttuja oikeudenkäyntejä ja kuljettaa kirjan punaisena lankana yhteiskuntamme muutosta 1960luvulta vuosituhannen alkuun. Ville Soimetsä ym. Vimmaa ja voimaa – Suomen Teini liitto ja yhteiskunta 1939–1983 Ensimmäinen kokonaisesitys yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaisen Suomen Teiniliiton vaiheista ja roolista sotien väliseltä ajalta aina 1980luvulle asti. Olli Seuri & HannuPekka Ikäheimo Portinvartijat – Kamppailu tiedon vapaudesta Yhteiskunnallisen vallan portinvartijat eivät ole kadonneet internetin ja digitalisaation myötä. Demokratian suojeleminen vaati pikemminkin lisää ymmärrystä uusien teknologioiden vaikutuksista. V E R K K O K A U P PA . T E O S . F I DIPLO KIRJALLISUUS K17
Historianörtti ja bibliofiili E. TAMILOFF koluaa kirjallisuuden historian pölyisiä nurkkia. HISTORIA KIRJOISSA I ntian kastijärjestelmässä kasteja on neljä: brahmiinit eli oppineet, kshatriyat eli soturit, vaišyot eli kauppiaat ja šudrat eli maanviljelijät ja käsityöläiset. Alunperin kastilaitos rakentui eri ammattiryhmien mukaan ja järjestelmässä oli liikkumavaraa, mutta brittiläisen siirtomaahallinnon aikaan järjestelmä alkoi painottua uskonnolliseksi ja liikkumavara kapeni. Vallanpitäjien etu tietysti oli, että ihmiset olivat jakautuneita ja pysyivät mahdollisimman tiukasti karsinoissaan. Kastija luokkajärjestelmien ero on se, että luokka kietoutuu pelkän syntyperän lisäksi myös yhteiskunnalliseen asemaan, koulutukseen ja varallisuuteen, jotka kaikki voivat muuttua elämän aikana, mutta syntyperään perustuva kasti ei niinkään. Intian kastittomia, järjestelmän ulkopuolelle kokonaan jääneitä ihmisiä kutsutaan daliteiksi. Vaikka Intian laki kielsi syntyperään perustuvan syrjinnän itsenäistymisen yhteydessä vuonna 1950, tuhansia vuosia vanha kastilaitos on käytännössä edelleen voimissaan. Järjestelmän pahnanpohjimmaisille sekä rakenteellinen syrjintä että avoin halveksunta on tavanomaista. Dalitien murhaja raiskaustilastot ovat kammottavaa luettavaa, mikä on makaaberilla tavalla yllättävää. Näiden ”koskemattomiksikin” kutsuttujen ihmisten uskotaan olevan saastaisia ja saastuttavan myös kaikki heihin koskevat. Koska Intian valtauskonto hindulaisuus on kiertynyt kastilaitokseen, monet dalitit ovat sen sijaan kääntyneet buddhalaisuuteen tai kristinuskoon. Sekään ei heitä tosin suojele syrjinnältä. BAMA FAUSTINA SOOSAIRAJ syntyi Tamil Nadussa Intian eteläosassa roomalaiskatoliseen dalit-perheeseen vuonna 1958. Hän meni luostariin opettaakseen nuoria dalit-tyttöjä, jotta he voisivat parantaa omaa asemaansa yhteisössä ja yhteiskunnassa, mutta hän jäi tavanomaisen englanninja matematiikanopetuksen limboon, ja oli oli pettynyt siihen, kuinka epäoikeudenmukaisesti ja halveksuvasti nunnat kohtelivat köyhiä daliteja. Niinpä vuonna 1992, seitsemän vuoden jälkeen, hän jätti luostarin. Soosairaj julkaisi omaelämäkertansa Karukku samaisena vuonna kirjailijanimellä Bama. Teoksessaan Bama tarkastelee syrjintää, jota sai osakseen elämässä naisena, dalitina ja kristittynä. Samalla hän kuvaa omaa yhteisöään sellaisena kuin se on, iloineen ja suruineen, päivittäisine tapahtumineen ja sattumuksineen. Bama tarkastelee myös yhteisön ytimeen syöpynyttä ulkopuolisuuden ja toisarvoisuuden kokemusta, joka kertautuu sukupolvesta toiseen. Bama on kertonut kirjoittaneensa esikoisteoksensa parantaakseen myös omia haavojaan. Hän kuvaa kokemuksiaan työstä ylemmän kastin kodissa: ”Tiesin koko ajan, että minun ei kuulu koskea heidän tavaroihinsa tai omaisuuteensa eikä minun pidä lähestyä heitä. Minun piti aina seistä syrjässä. Nämä olivat heidän sääntönsä. Kärsin siitä, ja olin usein häpeissäni, mutta en voinut sille mitään.” KARUKKUN VASTAANOTTO oli nihkeä monin tavoin. Kirjallisuuspiirit moittivat Baman teosta, koska se oli kirjoitettu liian simppelisti ja puhekielisesti. Jääräpäinen kirjailija tosin puolustautui sanomalla, että hänen kansansa ja heidän kielensä on kaunista, ja aikoo kirjoittaa samoin vastakin. Pahempaa oli kuitenkin, että Baman oma yhteisö suuttui kirjasta. Hänen sanottiin paljastaneen dalitien elämäntavan rumuuden ja kurjuuden. Bamaa kutsuttiin petturiksi, häntä uhkailtiin pieksämisellä, ja hänen isälleen sanottiin, että tytär täytyy panna kuriin. Myös Baman isä oli raivoissaan ja käski Bamaa pysymään poissa kotoa ja yhteisöstä. Mutta aika auttoi asiaa. Muutamat nuoret dalitit, jotka ymmärsivät Baman teoksen merkityksen, kutsuivat yhteisön jäsenet kuuntelemaan, kun he lukivat Karukkua iltaisin lukupiirissä. He kertoivat, mistä kirjassa oli kyse, ja niin muutkin ymmärsivät sen merkityksen yhteisölle – hänen teoksensa antoi daliteille, erityisesti dalit-naisille äänen – ja Baman työtä alettiin arvostaa. Vuonna 2000 Karukku käännettiin englanniksi, ja kirjailija Bama tuli tunnetuksi myös oman maansa rajojen ulkopuolella. Seuraavana vuonna hän sai teoksestaan Crossword-palkinnon, joka on kuin Intian vastine Booker-palkinnolle. Nykyään teos kuuluu yliopistojen peruslukemistoon ja tutkielmien vakio aiheisiin niin kotimaassaan kuin muualla. Bama on noussut voimaannuttavaksi esikuvaksi miljoonille syrjityille. Sortavan järjestelmän rattaisiin joutuneet saavat voimaa Baman ajatuksesta: ”Meidän täytyy hajottaa systeemiä sen sijaan että hajotamme itseämme.” Kastittomien kirjailija Intian kastittomia eli daliteja kuvattuna helmikuussa 2021. K18 DIPLO KIRJALLISUUS
Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi VOIMAKAUPPA – UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN KAUPPA 29,9€ + POSTIKULUT Brunila, Saarinen, Sandell KUULUMME TOISILLEMME Kirjeenvaihtoon pohjautuva, ystävyyttä ja jakamista sekä henkilökohtaisella että teoreettisella tasolla käsittelevä teos. LISÄÄ TUOT TEITA VERK KOKA UPAS SA! Tilaamalla lehden olet ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. VOIMAN VUOSITILAUS 39€ 9 numeroa 22€ + POSTIKULUT JULISTE A2 Haluaisitko laadukkaan ja kantaaottavan julisteen kotiin tai luokkahuoneeseen? Voimakaupan valikoimasta löytyy lukuisia vastamainoksia ja taidejulisteita. Valikoimassa esimerkiksi Lapin hippu, Pieni pala kolonialismia ja Nauti tyhjyydestä. VOIMAN T-PAITA Paitaa löytyy mustana, harmaana ja valkoisena! Kuvituksen on suunnitellut Lille Santanen. 100% luomupuuvillaa. + POSTIKULUT 34,9€ EUROOPPA KIELTÄYTYY TYÖSTÄ 23€ + POSTIKULUT Teos sisältää haastatteluja ja esseitä, joissa käsitellään työstäkieltäytymisen ja työn kultin käsitteitä, työn toisin organisoimisen mahdollisuuksia sekä seuraavia mahdollisia askelia taistelussa autoritaarista ja orjuuttavaa työn muotoa vastaan. Poser, Raivio, Salonen, Maunuksela ja Purokuru Haastatteluja ja vallitsevan työn kritiikkiä Kirjeitä ja kirjoituksia ystävyyden politiikasta Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. Painos loppuu pian! 15€ + POSTIKULUT NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Holma, Järvenpää, Tervonen Ei-binäärisiä ihmisiä
AVOINNA: to–la 10–20, su 10–18. SAMALLA LIPULLA: Viini & Ruoka -messut (K18) ja Lautasella erityisruokavaliomessut (la–su). LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON! Saat liput edullisimmin, kun ostat ne hyvissä ajoin ennakkoon verkkokaupasta shop.messukeskus.com. Liput nyt myös tapahtuma-aikaan edullisemmin verkkokaupasta. HELSINGINKIRJAMESSUT.FI | @HELSINGINKIRJAMESSUT | #KIRJAMESSUT MERETE MAZZARELLA C H RI ST O FF ER W ES TE RL U N D RASMUS ARIKKA LEENA LEHTOLAINEN SA BR IN A BQ A IN / TA M M I II RO R A U TI A IN EN / TA M M I SATU RÄMÖ B JÖ RG V IN H IL M A RS SO N / W SO Y ANNA-LEENA HÄRKÖNEN JO U N I H A R A LA / O TA VA PIRKKO SAISIO LA U R A M A LM IV A A R A / W SO Y TAPAA KIINNOSTAVIMMAT KIRJAILIJAT, SEURAA YLI 900 KIRJALLISUUSKESKUSTELUA JA HANKI KIRJAT MESSUHINTAAN. ANNA AINUTLAATUISEN TUNNELMAN VIEDÄ! MIHAIL ŠIŠKIN Y V O N N E BO EH LE R / W SO Y MAIJA VILKKUMAA & MIINA SUPINEN ESA SAARINEN A J SA V O LA IN EN / W SO Y LI IS A VA LO N EN / G U M M ER U S ALEX SCHULMAN V IK TO R FR EM LI N G / O TA VA TUOMAS KYRÖ JA RI K IV EL Ä / W SO Y JENNI HAUKIO LA U R A M A LM IV A A R A / W SO Y Yhteistyössä: HELSINGIN KIRJAMESSUT 26.–29.10. SOFI OKSANEN TO N I H Ä RK Ö N EN KATRI HELENA & ELINA HIRVONEN HERNAN DIAZ PA SC A L P ER IC H / G U M M ER U S TOMMI KINNUNEN & MINNA RYTISALO O FE R A M IR / W SO Y PONTUS PUROKURU KO SM O S JUHA ITKONEN G U M M ER U S LA U RI LA U K K A N EN / JO H N N Y K N IG A
7 / 2023 • 27 Kurjistava asuminen Asumiseen liittyvät kiristykset voivat aiheuttaa lumipalloefektin, asiantuntijat varoittavat. E UROOPPALAISITTAIN verrattuna Suomen suur kaupungeissa asutaan ahtaasti ja kalliisti. Nyt kun Petteri Orpon hal litus tekee leikkauksia kohtuuhintaiseen asumiseen ja asu mistukeen, asumisviihtyvyys voi en tisestään laskea, Vuokralaiset ry:n toi minnanjohtaja Anne Viita sanoo. ”Kyse ei ole siitä, ettemmekö ym märtäisi asumistuen kalleutta [valtiol le], mutta jos asumistukea leikataan eikä palkankorotuksia saa tehdä, tässä yhtälössä rahat eivät riitä. Perheiden hyvinvointi ei ainakaan kasva.” Hallitus päätti, että jatkossa omis tusasuntoon ei voi saada enää asumis tukea. Lisäksi asumistuen omavastuu osa nousee ja 300 euron suojaosasta luovutaan. Aiemmin tuensaaja on voi nut tienata 300 euroa palkkaa tai yrit täjätuloa ilman, että tulo vaikuttaa asumistuen määrään. Eri järjestöt ovat kritisoineet etenkin leikkausten yh teisvaikutusta: esimerkiksi kaupungin vuokraasunnossa asuva yksinhuolta ja, joka saa toimeentulotukea, menet täisi toimeentulostaan eniten. Kiristykset ovat monille muillekin hankala paikka etenkin suurimmis sa kaupungeissa, joissa vuokra nielee suuren osan käytettävissä olevista tu loista. Jo nyt etenkin vuokralla asuvat pienituloiset maksavat asumisestaan suhteessa muita enemmän. OECD:n arvion mukaan asumisen kohtuuhin taisuus on Suomessa heikentynyt vuo sina 2004–2021 ja on viidenneksi alhai sin kaikista OECDmaista. ”Jos katsoo 20 vuotta ajassa taakse päin, silloin asumiseen menevät kulut olivat noin 25–30 prosenttia perheen tuloista. Nyt osuus lähentelee osalla jo pa 40 prosenttia, ja tämä hiljaisesti hy väksytään”, Viita sanoo. Ilmiö koskee etenkin kaupunkialueita. Sen vuoksi Suomessa tarvitaan val tion tukemaa asuntotuotantoa kuten kaupunkien vuokrataloja ja asumisoi keusasuntoja, Viita sanoo. ASO-rakentaminen poistuu Orpon hallitus lopettaa asuntoraken tamisen tuen eli ARAtuen myöntämi sen asumisoikeusasunnoille vuodes ta 2025, mikä käytännössä merkitsee sitä, että asumisoikeusjärjestelmä eli ASO olisi loppumassa. Valtio on tä hän mennessä tukenut rakentamista sillä ehdolla, että ASOtalojen omis tajat ovat yleishyödyllisiä yhteisöjä. Useat ASOyhtiöt ilmoittavatkin, että ne eivät tavoittele lainkaan voittoa. Kohtuuhintaisia asuntoja rakentavan Asuntosäätiön mukaan hallituksen päätös on voimakkaasti ristiriidas sa aiemmin sovitun Asuntopoliitti sen kehittämisohjelman kanssa. Se on kahdeksanvuotinen ohjelma, joka an nettiin selontekona eduskunnalle vuo den 2021 lopussa, jolloin kaikki puo lueet sitoutuivat kehittämisohjelman tavoitteisiin. Anne Viita muistuttaa, että koh tuuhintaisten asuntojen kaavoittami nen on kaupunkien keino suunnitella asuntopolitiikkaansa. Viime aikoina tutkijat ovat varoittaneet, että kau punkien asuinalueet ovat segregoitu massa eli muuttumassa selkeästi joko pieni tai suurituloisten alueiksi, joi den asukkailla ei ole kosketusta toi siinsa, mikä johtaa helposti sosiaali siin ongelmiin. Kaupungit voivat ehkäistä kau punginosien eriytymistä, jos ne va raavat tontteja hinta tai vuokra säännösteltyyn tuotantoon kalliiden asumiskustannusten alueille. Silloin asumisoikeus asuntoja, kaupunkien vuokrataloja ja muita kohtuuhintai sia asuntoja rakennetaan limittäin va paarahoitteisten asuintalojen kanssa. Tämä ehkäisee naapurustojen eriyty mistä omiin kupliinsa. ”ASOasunnot pitävät alueet sosiaalisesti tasapainoi sina”, sanoo Anne Viita. Hän muistut taa myös, että nimenomaan pienitu loiset ovat tähän mennessä päässeet omistusasuntoon kiinni todennäköi semmin ASOjärjestelmän kautta: asu misoikeusasunnoista siirrytään omis tusasumiseen ajan myötä. Päätökset tulevat merkittävästi hankaloittamaan pienituloisten ase maa. Näin pohtii Leena Eräsaari, sosiaali työn professori emerita, joka istuu Hyvinvointivaltion vaalijat ry:n ja köyhyyden vähentämistä edistä vän European Anti Poverty Network Finlandin hallituksissa. Hän on opet tanut ja tutkinut sosiaalipolitiikkaa ja valtion laitosten yhtiöittämistä, eten kin aikanaan lakkautettua Rakennus hallitusta. Nyt tehtävissä päätöksissä on hä nen mukaansa kyse ideologiasta. Asu mispoliittiset linjaukset näyttävät kulkevan kohti yhä markkinaehtoi sempaa suuntaa ja vapaarahoitteisten vuokraasuntojen asema näyttäisi ko rostuvan. ”Grynderit tässä hyötyvät. Monissa päätöksissä on kyse raken nuttajien intresseistä.” Anne Viita muistuttaa asunnotto muuden ehkäisemisestä, jossa Suomi on maailman kärkimaita. FEANTSA:n eli asunnottomuustyön eurooppalai sen kattojärjestön selvityksistä käy il mi, että niissä maissa, joissa on eniten kohtuuhintaista asuntotuotantoa, on myös vähiten asunnottomuutta. Pit käaikaisasunnottomuuden poistami nen on yksi hallitusohjelman tavoit teista, mutta Anne Viita ei näe, että käytännön toimet tukisivat tätä pää määrää. Työntekijäpula odotettavissa ”Jos tiukennukset asumiseen ja sosiaa liturvaan toteutuvat, se voi aiheuttaa lumipalloefektin”, Anne Viita varoit taa. Monet pienituloiset ovat tippu TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS Za ch e / W ikim ed ia C om m on s Kalasataman tornit Helsingissä vuonna 2022. 12.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Bluesjamit 13.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Doctors´Special, Pinewood Corporation, West Coast Blues 13.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 14.10. 18.00-19.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 14.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Honey B & T Bones, Chess Masters, Bluesnake 19.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 20.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: ”Giants of U.K Rockabilly” feat. Graham Fenton & Darrel Higham, Sam Ranieri Trio 20.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 21.10. 18.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat + TYÖ-lauluilta 21.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Loretta Problem, Tears Apart 24.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 27.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Drum Night at Birdland 27.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: The Sounds Calling 60´s 27.10. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 28.10. 18.00-19.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 28.10. 19.00-00.00 Pop Up Birdland: Eero Raittinen, Pepe Ahqvist & Traveling Jones 1.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 3.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 5.11. 15.00-16.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 8.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 9.11. 19.00-20.00 Kamarikuoro Key Ensemblen konsertti: Grapefruit 10.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat + TYÖ-lauluilta 11.11. 18.00-19.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 14.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 15.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat 17.11. 19.00-20.00 Turun ylioppilasteatteri: Työnlausujat Kirjan talon syksyn kurssit kirjantalo.org Ajankohtainen kalenteri taiteentalo.fi Art in progres s. Nunnankatu 4, Turku
28 • 7 / 2023 Vuokralaisten markkinat massa pois asumistuen piiristä, ja on mahdollista, että he joutuvat turvau tumaan toimeentulotukeen, johon on myös tulossa kiristyksiä. Uuden laki esityksen mukaan toimeentulotuen saaja velvoitettaisiin jatkossa hank kimaan halvempi asunto, jos asumis kulut ovat liian korkeat. Asukkaalla olisi kolme kuukautta aikaa muuttaa halvempaan asuntoon, jotta hänen tukiaan ei leikattaisi. Viidan mukaan päätöksen konk reettisena seurauksena pienituloiset todennäköisesti muuttaisivat kauem mas kaupungeista. Esimerkiksi hel sinkiläiset etsisivät asuntoa paitsi naa purikunnista Espoosta tai Vantaalta, myös niiden kehyskunnista kuten Nur mijärveltä saakka. Leikkaukset hanka loittaisivat vuokralla asuvien pienitu loisten arkea entisestään. ”Ajattele esimerkiksi hoitajaa, joka matkustaa työmatkat bussilla Nurmijärveltä Hel sinkiin Haartmanin sairaalaan. Se ei ole muuten ihan lyhyt aika.” On todennäköistä, että se vaikuttai si myös työmarkkinoihin. Jo tällä het kellä suurissa kaupungeissa on pulaa hoitajista, bussikuskeista ja muista matalahkoa palkkaa tienaavista am mattilaisista, joilla ei ole varaa asua lä hellä työpaikkaansa, koska vuokrataso on liian korkea. Muun muassa ammat tiliitto Tehyn ekonomisti on huomaut tanut asiasta. SAK on puolestaan kritisoinut halli tuksen samanaikaisia toimia, joilla se rajoittaa ayliikkeen toimintaa ja pal kankorotuksia. ”Esimerkiksi siivoojat, hoitajat ja vanhuspalveluiden työn tekijät jäävät silloin ikuiseen palkka kuoppaan. Työntekijöille se merkitsee kituuttamista nälkärajoilla, työnanta jille suhteettomia vaikeuksia löytää te kijöitä elintärkeisiin töihin”, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n pu Asumistukiin kajoamisella voi olla arvaamattomia seurauksia myös asuntosijoittajille. gelmallista tilanteessa, jossa elinkus tannukset ovat kasvaneet voimak kaasti ja yhä useampi kamppailee jo valmiiksi toimeentulonsa kanssa. ”Kuitenkin, jos asumistuen määrä kas vaisi vaikka neljään miljardiin, se ei tulisi asukkaiden hyödyksi, vaan se kertyisi vuokriin ja nostaisi vuokrata soa”, Metsola sanoo. Metsolan mukaan asumistukime noja ei tule ajaa Suomessa kokonaan alas. Hallitumpi ratkaisu tilantee seen, jossa moni ei selviä ilman asu misen tukea, mutta jossa asumistuki osaltaan ylläpitää markkinahintoja, voisi Metsolan mukaan olla se, et tä vuokra saisi olla tietyn enimmäis summan suuruinen, jotta asumis tukea olisi vielä mahdollista saada. ”On hyvä kysymys, onko asumistuki tarkoitettu siihen, että tuetaan vaik kapa Suomen kalleimpiin kuuluvil la alueil la asumista myös tilanteissa, joissa asukkaalla, kuten opiskelijalla, ei ole juurikaan tuloja. Jos enimmäis vuokra yksiöstä olisi esimerkiksi 750 euroa, kysyntä ohjautuisi automaatti sesti edullisempien asuntojen mark kinoille”, Metsola sanoo ja toteaa, että Helsingissä on tavallista, että pienitu loinen vuokraa asunnon, jonka neliö hinta olisi myyntitilanteessa yli 6 000 euroa. Jos alueiden vuokrataso määräy tyisi aiempaa vahvemmin kysynnän ja tarjonnan mukaan, hyvin halutuil la alueilla vuokrat eivät välttämättä laskisi. Toisaalta keski tai vähemmän halutuilla alueilla vaikutus voisi olla selvempi. ”Silloin saattaisi tulla enem män alueita, joissa vuokrataso olisi al haisempi. Se saattaisi harmittaa vuok ranantajia, jotka ovat näiltä alueilta asunnon hankkineet, mutta toisaal ta se on osa tämän tilanteen ratkaise mista.” Äkillisiä asumistukeen liittyviä toi menpiteitä tulisi välttää, koska niiden seuraukset ovat helposti arvaamatto mia. Metsolan mukaan vuokrat voisi vat paikoin jopa nousta nykyisestä än. Suurin osa suomalaisista asunto sijoittajista omistaa vain yhden asun non. Metsolan mukaan suurimmalla osalla heistä asuntolainaa on jäljellä joko vähän tai ei ollenkaan. Silti ne, jotka ovat rahoittaneet asuntosijoit tamista velkavoittoisesti, ovat hanka luuksissa korkojen nousun myötä. Jos asumistukea leikataan, vuok ralaisen maksukyky heikkenee. Se saattaa tietää ongelmia myös vuokra nantajille, koska jo tällä hetkellä elin kustannusten, kuten vastikkeiden ja energian nousu ovat johtaneet siihen, etteivät kaikkien vuokranantajien saa mat vuokratulot kata edes asuntolai nan korkokuluja. Vuokra-asuntoja tarvitaan Asuntokauppa on tällä hetkellä hiljen tynyt. Pidemmällä aikavälillä se, ett eivät sijoitusasunnot tuota riittävästi, voi Metsolan mukaan johtaa siihen, et tä ”kohtalaisen merkittävä osa” sijoi tusasunnoista menee myyntiin, kun asuntokauppa jossain vaiheessa vil kastuu. Siitä voisi puolestaan seura ta se, että paikoin vuokraasunnoista syntyisi pulaa ja vuokrat nousisivat sen myötä. Kuitenkaan ei tiedetä, mil loin kauppa vilkastuisi. Metsola ker too, miten hän on ollut vuosituhan nen alussa pitämässä asuntoesittelyjä, S UOMESSA on syntynyt ylitarjontaa vuokra asunnoista suuriin kau punkeihin. Siinä mie lessä vuokranantajan markkinat ovat muuttu neet vuokralaisen markkinoiksi, Vuok raturvan hallituksen puheenjohtaja Timo Metsola toteaa. ”Vuosituhannen vaihteessa Suomessa oli noin 800 000 vuokraasuntoa. Nyt tuo määrä on muuttunut miljoonaksi. Asuntosijoit tamisbuumi on jatkunut voimakkaa na vuosikausia ja kokonaisia vuok rataloja on valmistunut kiihtyvään tahtiin. Lisäksi kun koronarajoitukset alkoivat vuonna 2020, lyhytaikaiseen vuokraukseen tarkoitettuja Airbnb asuntoja vapautui pitkäaikaisille vuokramarkkinoille.” Kun vuokrasääntely purettiin Suo mesta vuonna 1995, vuokraasunto jen tarjonta lähti kasvuun. Kasvu oli aluksi hyvin maltillista, koska vei ai kaa, ennen kuin ihmiset havahtuivat siihen, että asunnon omistaminen ja etenkin sen vuokraaminen eteenpäin oli muuttunut sijoitusmielessä kannat tavammaksi. Mutta vaikka vuokraasuntojen ja kysynnän määrä nyt kohtaavatkin, vuokraasuntokanta ei ole optimaali nen. Suurimmissa kaupungeissa koh tuuhintaisista vuokraasunnoista on pulaa, eikä asunnon kunto aina vastaa vuokralaisen toiveita. Vuokrat voivat nousta Suomen vuokraasuntomarkkinoiden tilanteeseen liittyy tällä hetkellä Met solan mukaan kaksi kysymystä. En simmäinen liittyy vuokralaisen pärjää miseen markkinoilla ja siihen, minkä suuruisiin vuokriin ihmisillä on va raa. Toinen kysymys koskee sitä, onko vuokraasuntoja saatavilla riittävästi tulevaisuudessa. Asumistukea maksetaan Suomes sa tällä hetkellä kaksi miljardia euroa vuosittain. Metsolan mukaan tuki ”ve sittää omaa tehoaan”. Tuki edesauttaa sitä kehitystä, että yhä useampi suo malainen tarvitsee tukea asumisensa kustannuksiin. ”Kun vuokranmaksu kykyä tuetaan yli kahdella miljardilla eurolla vuodessa, se ei voi olla vaikut tamatta yleisen vuokratason nousuun. Kun vuokrataso nousee, ilman tukea on yhä hankalampaa pärjätä, jolloin yhä kasvava joukko on tuen tarpees sa selvitäkseen vuokramarkkinoilla.” Hallitus suunnittelee tekevänsä leikkauksia asumistukeen. Se on on TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS Ra isa Le ht om äk i Tänä syksynä Helsingin kaupungin ARA-vuokrataloista vastaavan Heka Oy on joutunut nostamaan vuokriaan merkittävästi korkojen nousun ja kaukolämmön hinnan kallistumisen johdosta. Kuvassa mielenosoitus Senaatintorilla 13. syyskuuta.
7 / 2023 • 29 www.pam.fi Pohjoismainen malli olisi paluu tulevaisuuteen Pohjoismainen malli olisi paluu tulevaisuuteen Pohjoismainen malli olisi paluu tulevaisuuteen K ulunut kesä oli taitekohta. Aiemmin olin kansain välisissä kokouksissa osa pohjoismaista ay-liikettä, mutta nykyään en tunne kuuluvani joukkoon, johon Orpon-Purran hallitus väittää meitä nyt toimillaan siirtävänsä. Muiden pohjoismaisten ammattiliittojen ihmiset puhuvat ihmiskunnan globaaleista kohtalon kysymyksistä ja siitä, miten niistä selvitään. Kun digitalisaatio ja vihreä siirtymä muuttavat koko yhteiskuntaa, tarvitaan yhteistyötä, jotta siirtymä voi tapahtua oikeudenmukaisesti ja kaikki pysyvät mukana. He kertovat, millaisia ratkaisuja niihin on haettu yhdessä työnantajaliittojen ja valtiovallan kanssa ja millaista työtä tehdään yritystasolla. Koen samat huolet kuin kollegat muissa Pohjoismaissa, mutta voin kuitenkin kertoa vain siitä, miten meillä EI tehdä yhteisyötä. Tulevaisuudessa osa nykyisistä töistä loppuu, mutta syntyy myös uusia. On työvoimapulaa ja työttömyyttä. Työnantajien, erityisesti Suomen Yrittäjien, tärkeä tavoite näyttää olevan työntekijästä helposti eroon pääseminen. Niinpä Orpon-Purran hallitus helpottaa irtisanomista ja alle vuoden pituisia määräaikaisuuksia. Hallitus vetoaa Tanskaan, missä irtisanominen on meitä selvästi helpompaa. Niin on, mutta siellä on myös meitä selvästi parempi työttömyysturva ja työllisyyspalvelut. Se on tasapainoa. Meillä turva on heikompi ja Orpon-Purran hallitus heikentää sitä edelleen, lyhentää sitä pätkätyön tekijöiltä ja vaikeuttaa heidän pääsyään sen piiriin. Uudet työt vaativat uutta osaamista. Ruotsissa työmarkkinajärjestöt sopivat uudesta rahoitusmallista työssä jo olevien osaamisen päivittämiseksi ja valtio tuli mukaan. Nyt osaamistaan päivittämään lähtevälle maksetaan tukena vuoden ajan 80 % palkasta, jonka lisäksi voi saada valtiontakauksen lainaan. He ottivat mallia Suomen aikuiskoulutustuesta. Meillä Orpon-Purran hallitus päätti lopettaa tämän aikuisopintotuen. Kritiikki päätöstä kohtaan on ollut suurta. Ehkä se on myös vaikuttanut, sillä syyskuun lopussa STM:öön asetettiin työryhmä työuran aikaista oppimista kehittämään. Melkoista hölmöläisten hommaa. Olisiko alun perin voinut kehittää yhdessä olemassa olevaa tukimuotoa toimivammaksi? Olisimme toimineet pohjoismaiseen tapaan. Annika Rönni-Sällinen Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja @RonniSallinen ILMOITUS joissa saattoi olla paikalla toista sa taa ihmistä katsomassa yhtä asuntoa. Hän ei pidä todennäköisenä, että vas taavanlaista vuokrasääntelyä seuran nutta asuntopulaa tullaan Suomessa kokemaan. Hänen mukaansa olisi kuitenkin tärkeää niin vuokralaisten kuin vuok ranantajienkin kannalta, että mikä li asumistukeen tehdään muutoksia, se tapahtuu vaiheittain. Myös asun tomarkkinat ehtivät sopeutua muu toksiin, kun muutokset ovat kerral la riittävän pieniä. Se, että sijoittajat myisivät asuntoja kerralla massoit tain, voisi olla vahingollista, mikäli vuokraasuntojen määrä markkinoilla vähenisi. ”Suomalaiselle yhteiskunnal le on hyvä asia, ettei meillä ole enää sellaista vuokraasuntopulaa, joka vai keuttaisi esimerkiksi työn perässä tai uudelle opiskelupaikkakunnalle muut tamista.” Terveyden ja hyvinvoinnin laitok sen tutkimusprofessori Heikki Hiilamo sanoo, että suomalaisten varal lisuus on suurilta osin nimenomaan asunnoissa. Hänen mukaansa esimer kiksi KeskiEuroopan maissa on taval lisempaa, että ihmiset asuvat vuokral la koko ikänsä, vaikka heillä olisikin mahdollisuus omistusasunnon hank kimiseen. ”Yleensä ne, jotka kykenevät hank kimaan omistusasunnon, hankki vat omistusasunnon. Tässä mielessä vuokralla asuminen saatetaan nähdä lähinnä väliaikaisena vaiheena esi merkiksi opiskeluaikana. Toisaalta vuokraasuminen on helposti myös merkki pienituloisuudesta – siitä, et tei ihmisellä ole ollut mahdollisuut ta saada omarahoitusosuutta kasaan, jolla voisi hankkia asuntolainan ja omistusasunnon.” Vuokralla asuminen ei ole omistus asumista ”heikompi asumismuoto”, Hiilamo huomauttaa. Se on esimer kiksi joustavaa: vaikkapa vuokra asunnon vaihto on yleensä helpom paa kuin omistusasunnon myynti. ”On ihmisiä, jotka valitsevat asua vuokral la koko ikänsä. Myös vuokralaisen oi keudet ovat tärkeä ja huomioonotetta va asia.” Uuden hallitusohjelman mukaan asumistuen määrä vähenee euromää räisesti eniten Helsingissä. Asumis kustannusten enimmäismäärä, joka tuen saamisessa huomioidaan, tulee jatkossa olemaan samalla tasolla kuin muualla pääkaupunkiseudulla, vaikka vuokrataso on Helsingissä korkeampi. Pääkaupungissa vuokratasoa nostaa myös Helsingin kaupungin asuntojen (Heka) taloustilanne. Hekan lainojen korot ja lämmityskustannukset ovat nousseet, minkä vuoksi Heka on tie dottanut vuokrien kohoavan jopa yli kymmenellä prosentilla vuoden alus ta. Hiilamon mukaan yksi ikävä seura us epäonnistuneesta (vuokra)asunto politiikasta voi olla esimerkiksi asun nottomuuden lisääntyminen. Hänen mukaansa Suomi toimii tällä hetkel lä mallimaana asunnottomuuden vä hentämisessä: edellisellä hallituskau della asetettiin tavoite, jonka mukaan asunnottomuus pyritään poistamaan vuoteen 2027 mennessä Suomesta ko konaan. ”Asunto ensin mallille on ollut val tava kysyntä eri puolilla maailmaa. Malli on tärkeä saavutus, josta on hy vä pitää kiinni.” heenjohtaja Päivi NiemiLaine sanoo tiedotteessa. Vuokralaiset ry:n Anne Viidan mukaan yhdellä sektorilla tehtävät leik kaukset voivat näkyä yllättäväs ti toisaalla. Kehyskuntiin muuttavat asukkaat siirtyvät samalla toisen hy vinvointialueen asiakkaiksi, mihin hallitus ei välttämättä ole varautunut. Kela maksaa perustoimeentulotu kea, mutta hyvinvointialueet maksa vat täydentävää ja ehkäisevää toimeen tulotukea, joten mahdolliset lisämenot kaatuvat niiden niskaan. Monet hyvin vointialueet ovat jo nyt kriisissä riittä mättömän rahoituksen vuoksi, miksi ne ovat supistaneet palveluitaan. Asiantuntijajärjestöt kritisoivat lau suntokierroksellaan lakiesitystä, joka ehdottaa toimeentulotuen leikkauk sia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun lau sunnossa arvioidaan, että asuntomark kinoilla syrjintää kokevien ihmisten määrä tulee lisääntymään: ”Muutos voi johtaa hakijoiden taloudellisen tilan teen kiristymiseen, häätöihin, maksu häiriömerkintöihin sekä ohjautumis ta ruokaavun ja diakoniatyön piiriin. Valtuutettu pitää huolestuttavana, et tä julkisen vallan aktiivisin toimenpi tein edistetään ihmisten hakeutumista vapaaehtoistoimin järjestetyn ruoka avun piiriin.” Odotettujen ongelmien vuoksi useat sosiaalialan ja ihmisoikeusjärjestöt ovat vaatineet huolellisempia vaiku tusarviointeja siitä, miten leikkaukset vaikuttaisivat suomalaisten elämään. Tällä ei tosin välttämättä ole merkitys tä, Leena Eräsaari epäilee. Näyttää sil tä, että hallitusohjelma on viety läpi, sanoi tutkimustieto tai kansalaisyh teiskunta mitä tahansa. ”Vaikka tietoja [leikkausten vaiku tuksista] olisi, niistä ei välitettäisi. Pää tös on jo tehty.”
30 • 7 / 2023 Turvaton koti Monelle naiselle vaarallisin paikka on yhä oma koti, kirjoittaa Emilia Männynväli. N AISIIN KOHDISTUVA väkivalta ei ole marginaalinen ilmiö. Suomalaisista nai sista joka kolmas on joskus kokenut fyy sistä tai seksuaalista väkivaltaa pari suhteessaan, joka toinen henkistä. Sil ti se on keskusteluissa yhä jotain, joka on tapahtunut jollekin muulle – niille päihdeongelmaisille tai muille toisille – vaikka kokemus on yleinen naisilla yhteiskuntaluokasta ja muista tausta tekijöistä riippumatta. Naiset välttelevät aihetta usein sik si, että haluavat välttää väärien epäi lyjen kohdistumista nykyiseen tai entisiin kumppaneihinsa. Se on ym märrettävää, mutta yhteiskunnallisis ta ongelmista on voitava puhua ilman, että tehdään liian pitkälle meneviä oletuksia niiden merkityksestä puhu jan elämässä. Naisiin kohdistuva väki valta on Suomessa yleisempää kuin lä hes koko muussa Euroopassa. Naisiin kohdistuvan väkivallan yleisyys tarkoittaa, että myös valtava määrä lapsia altistuu väkivallalle koto naan. Tutkimusten mukaan väkivallan todistaminen voi olla yhtä vahingollis ta ja traumatisoivaa kuin sen kohteek si joutuminen. Kouluterveyskyselyistä käy ilmi, että neljäs–viidesluokkalai sista lapsista oli vuoden sisällä todis tanut perheenjäsenten välistä fyysistä väkivaltaa noin joka seitsemäs lapsi, kolme– neljä joka koululuokasta. Millaisin eväin astuu aikuisuu teen tytär, joka on saanut lapsuu dessaan todistaa äitinsä huorittelua tai hakkaamista? Millaista kohtelua hän oppii sietämään, mihin hän tu lee tyytymään? Miten tällaista näh nyt poika kohtelee tyttöjä ja aikuisena miehenä naisia? Väitän, että kotiväki vallasta ja sen todistamisesta seuraa vat trauma peräiset häiriöt seurauk sineen ja liitännäisvaikutuksineen ovat valtava kansanterveydellinen kustannus. MONEN NAISEN KOHDALLA suku puolittunut väkivalta alkaa jo lap suudessa. Ja aivan kuten naisiin koh distuvassa väkivallassa useimmiten, tekijät löytyvät läheltä. Monet vaka vat henkisen väkivallan muodot, jot ka jo tunnistetaan naiserityisessä työssä, jäävät yhä tunnistamatta tyt töjen kohdalla. Pukeutumisen, käyt täytymisen, sosiaa lisen elämän tai vaikkapa painon pikkutarkka kont rollointi ei ole kasvatusta, vaan alis tamista. Lähisuhdeväkivallasta tuttua ”pakottava kontrolli” termiä sietäisi käyttää myös tyttölapsiin kohdistu vasta väkivallasta. Naisviha kietoutuu usein pakko mielteisesti neitsyyteen tai naisen muuhun ”moraaliseen puhtauteen” ja naisen omistamisen ajatuksen kautta miehen kunniaan. Keskeistä on, ettei sama nainen saa nauttia sekä arvos tuksesta että seksistä. On oltava pyhi mysmäinen, liki sukupuoleton, hen kiolento ja uhrautuva Äiti – Neitsyt, Madonna ja Muumimamma. (”Huo ria” nämä naisia vihaavat miehet tar vitsevat toki silti, koska ”ÄitiMadon nan” kanssa ei oikein irtoa.) Liberaalikuplassa elävänä voi olla välillä vaikea muistaa, että myös jois sain ihan kotosuomalaisissa piireissä tyttöjä ja naisia painostetaan yhä esi merkiksi pidättäytymään seksistä en nen avioliittoa. Ne, jotka eivät tähän alistu, yritetään saada ruotuun keinol la millä hyvänsä: uhkailulla, huoritte lulla, maineen mustaamisella ja jopa väkivallalla. Omaa häpeän sävyttä mää suhdetta seksuaalisuuteen yrite tään vierittää naisten häpeäksi. Toki naisvihaa on aivan kaikenlai sissa piireissä vasemmalta oikealle, konservatiiveista liberaaleihin. Ikävä kyllä se lävistää yhteiskunnan kaikki kerrokset saaden eri ympyröissä eri laisia ilmenemismuotoja. Huumorin varjolla hyväksyvät monet liberaalit kin esimerkiksi insestisen ajatuksen siitä, että tyttölapset ovat isänsä omai suutta, jota tämä ikään kuin kilpaile vilta uroksilta vartioi. Lapsia tietysti kuuluukin suojella ikätasolleen vahin gollisilta kokemuksilta, mutta ajatus paljastuu misogyniseksi siinä, miten usein tämäkin vitsailu kohdistuu ni menomaan tyttöihin eikä poikiin. NAISVIHAN ÄÄRIMMÄISIN ilmentymä ovat kunniamurhat, joihin ovat Suo messa syyllistyneet miehet taustoistaan riippumatta – myös umpi suomalaiset. Nämä verrattain yleiset hirviömäisyy det kertovat karua kieltään siitä, miten kädetön tai haluton yhteiskunta on nai siin kohdistuvaan väkivaltaan puuttu maan. ”Mitään ei voida tehdä ennen kuin jotain on tapahtunut (eikä aina sittenkään)” on monen väkivallan ja vainon uhrin omakohtaisesti tuntema viranomaistotuus. Vakavasti olisi lopulta otettava yh teiskunnan kaikilla tasoilla myös vä hemmistöjen sisäinen väkivalta, joka julmimmillaan tarkoittaa kunniamur hien lisäksi silpomisia ja pakkoavio liittoja. Sitä ovat vaatineet viime aikoi na muun muassa ihmisoikeusaktivistit Rojin Birzoi ja Ujuni Ahmed. Aihe on aivan liian vakava jätettäväksi rasis tien keppihevoseksi. Sensitiivisyyttä kuitenkin kaiva taan erityisesti siihen, ettei vastuuta väkivallasta vieritetä millään tapaa uhreille. Lisää kontrollia ei kaivata: ei syyllistämistä koetusta väkivallasta, ei vaatimuksia huivista päähän tai pois päästä, ei vaatimuksia oman vakau muksen, kulttuurin tai läheisten hyl käämisestä. Sellaiset päätökset kuulu vat naisille itselleen. Tämän kolumnin ilmestyessä minul la on ilo ja kunnia olla jo toisen tyttö lapsen äiti. Tulen tekemään kaikkeni sen eteen, että maailma tulisi olemaan tyttärilleni edes hieman kohtuullisem pi paikka kuin se on ollut sukupuolem me edustajille tähän saakka. Edistys ei ikävä kyllä ole itsestäänselvyys, kuten viimeaikainen kehitys meillä ja maail malla näyttää. Sen eteen on taisteltava joka ikinen päivä. Onneksi tässä työs sä on mukana yhä enenevissä määrin myös miehiä ja isejä. Kirjoittaja on entinen Voiman päätoimittaja. Kuuntele Männynvälin ja Laura Gustafssonin podcastia Syndikaatti osoitteessa voima.fi/audio. TEKSTI EMILIA MÄNNYNVÄLI KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA
POHJOISTUULEN METSÄ TAITEILIJATAPAAMINEN Sanni Seppo su 15.10. klo 14 Linnankatu 14, Kajaani RITVA KOVALAINEN & SANNI SEPPO Ri tv a Ko va la in en , Lu on no nm et sä n til aa , 20 18 KAJAANIN TAIDEMUSEO 14.9.–10.12.2023 Galleria Sivuraiteella Sanni Weckmanin tekstiiliteoksia näyttelyssä Jälki. SSaalloonn ttaaiiddeem muusseeoo VVeettuurriittaallllii M Maarriiaannkkaattuu 1144,, 2244224400 SSaalloo wwwwww..ssaalloonnttaaiiddeem muusseeoo..fifi JARNO VESALA 30.9.–7.1.2024 www.myyrancolo.fi/ tapahtumat Jönsaksentie 6 • Vantaa Myyrmäen aseman vieressä
Toivoa kriisin kes?kelle TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA ANTON HÄMÄLÄINEN Liikkuvan päihdetyön Jelppiyksikkö kohtaa päihteiden ongelmakäyttäjiä kotioloissa. Sosiaaliohjaajan työssä konkretisoituu kodin ratkaiseva merkitys ihmisen perusturvallisuudelle. ”K OTI on ihmi selle tuttu ja turvallinen ympäristö, ja päihde työn tekemi nen kotioloissa voi hälventää valta suhdetta ammattilaisen ja asiakkaan välillä”, sosiaaliohjaaja Niina Holma kertoo. ”Virastoon menevällä saattaa olla tunne, että hän tulee sinne hat tu kourassa, mutta asiakkaan kotiin päihdetyöntekijät saapuvat kutsut tuina vieraina. Olemme näin kaikki samalla viivalla.” Holma työskentelee Helsingin kau pungin päihdepalvelujen Jelppiyksi kössä. Liikkuvaan päihdetyöhön kes kittyneen Jelpin työntekijät tapaavat sovitusti asiakkaita näiden kotona, antavat heille tietoa saatavilla olevis ta päihdepalveluista ja auttavat heitä hyödyntämään niitä. Työparien muka na kulkee usein kokemusasiantuntija, joka auttaa luottamussuhteen muo dostamisessa. ”Päihteet saattavat olla vain yksi asiakkaidemme ongelmista”, Holma kertoo. ”Tutustumme ensikäynnillä asiakkaaseen, ja kartoitamme hänen tarpeitaan. Otamme tarvittaessa yh teyttä eri sosiaali ja terveysalan toi mijoihin. Jotkut asiakkaamme eivät ole välttämättä alussa halukkaita ha keutumaan palvelujen pariin, ja työm me onkin usein motivointia ja toivon kärsivällistä herättelyä.” Elämän peruspalikat Asiakkaan tapaaminen kotioloissa antaa sosiaaliohjaajille välittömästi käsityksen tämän elämäntilanteesta. Kodeissa on Holman mukaan usein myös kiinnostavia esineitä tai asioita, jotka auttavat sosiaaliohjaajia tutus tumaan asiakkaaseensa sekä selvittä mään tämän mielenkiinnon kohteita ja voimavaroja. Holma toteaa, että päihdeongel mista kärsivillä ihmisillä on usein vaikeuk sia myös ravitsemuksen, lääk keiden ottamisen ja hygienian kanssa. Jos koti on epäsiisti, keittiö on täynnä likaisia astioita ja kaikkialla on roskia, Jelpin työntekijät arvioivat tilannetta ja pyytävät tarvittaessa apua esimer kiksi aikuis tai vanhussosiaalityöltä. Avun vastaanottaminen edellyttää kui tenkin aina asiakkaan suostumusta. ”Ihmisarvoinen asuminen on elä män peruskiviä”, Holma sanoo. ”Se, että ihmisellä on ruokaa, hän pääsee peseytymään ja hän voi elää arkeaan siistissä kodissa, tukee niin henkistä kuin fyysistäkin hyvinvointia.” Päihdeongelma limittyy monilla Jel pin asiakkailla asumisongelmiin. Vuok rat saattavat jäädä maksamatta, mikä johtaa pahimmillaan häätöön. Päihde riippuvuus mutkistaakin entisestään häätöuhan alla tai asunnottomina elä vien ihmisten arkea. Päihteiden hai tat ja niiden mahdollinen laittomuus, päihteiden käyttöön liitetty stigma se kä väkivallan kohteeksi joutumisen uhka altistavat päihderiippuvaisia mo nenlaisille uhkille. Asumisongelmien ja asunnottomuuden aiheuttama stres si on huomattavaa, ja kodilla onkin rat kaiseva merkitys ihmisen perusturval lisuuden kannalta. ”Koti on turvapaikka, jossa ihmi sen ei tarvitse olla selviytymistilassa”, Holma sanoo. ”Se on kiintopiste ja yksi elämän peruspalikoista. Jos ihmisellä ei ole kotia, hän joutuu miettimään jat kuvasti, missä viettäisi seuraavan yön sä. Tällöin hän ei voi keskittyä elämän muihin osaalueisiin, joilla hän kenties tarvitsisi apua ja tukea.” Toisaalta päihdeongelma saat taa paljastaa kodin kaksoismerkityk sen. Iloa elämään tuottaneesta kodis ta saattaa tulla esimerkiksi eläkkeelle jääneelle ihmiselle yksinäinen paik ka, ja moni tarttuu tällöin pulloon turruttaakseen yksinäisyyden ja tyl syyden tuntoja. Koti voi niin ikään muuttua turvapaikasta turvattomak si paikaksi. ”Jos ihmisen tuttavapiiriin kuuluu päihdeongelmista kärsiviä ihmisiä, joilla ei ole omaa asuntoa, kodista saat taa muodostua yhteisön kokoontumis paikka”, Holma toteaa. ”Tämä voi puolestaan uhata kodin merkitystä turvasatamana. Asunto, joka edustaa siellä vierailevalle ihmiselle turvaa, muuttuukin siellä asuvalle ihmiselle loukuksi.” Vaikka kodin menettäminen on ai na kriisi, Holma muistuttaa, että moni havahtuu tällöin tilanteeseensa. ”Nämä ovat usein hetkiä, jolloin ih misessä syttyy sisäinen motivaatio ha kea apua. Kriisiin ajautunut henkilö saattaa päästä vieroitushoidon kaut ta päihdekuntoutukseen ja saada sen jälkeen uuden kodin päihteettömästä tai yhteisöllisestä asumisyksiköstä. Ko din menettäminen voi olla välttämä tön paha, joka ihmisen on kohdattava päästäkseen eteenpäin. Kriisin loppu pisteenä tulisi kuitenkin aina olla tur vallinen asumisratkaisu.” Päihdetyö vaatii kärsivällisyyttä Päihdetyön arvo jää usein piileväksi, sillä sen vaikuttavuudesta on vaikea tehdä laskelmia. Holma huomauttaa kuitenkin, että esimerkiksi liikkuval la päihdetyöllä voidaan luoda säästöjä sitouttamalla asiakkaita ennaltaehkäi sevästi erilaisiin palveluihin. Tällöin säästytään pidemmiltä ja kalliimmilta Sosiaaliohjaaja Niina Holma kohtaa päivittäin yhteis kunnan heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä. Hän on jatkuvasti yhteydessä päihdeja sosiaalialan eri toimijoihin.
Toivoa kriisin kes?kelle sairaalajaksoilta, ja asiakas voi jatkaa elämäänsä kotioloissa. Riippuvuus sairauksista kärsivien ihmisten koetaan usein tuhlaavan yh teiskunnan varoja. Monet päihdetyön asiakkaat ovat myös itse sisäistäneet tämän ajatuksen ja häpeävät avun tarvettaan. Holma toivoisi asenteiden muuttuvan, sillä päihderiippuvuus on sairaus muiden joukossa, ei moraali nen virhe. ”Kukaan ei tavoittele tai halua riip puvuutta, vaan se kehittyy vähitel len. Osalla ihmisistä on siihen geneet tinen alttius, eli heidän elimistönsä reagoi päihteen tuottamaan hetkelli seen mielihyvään voimakkaammin. Myös lapsuuden aikaiset tapahtu mat, työelämän ja arjen stressi sekä asumis ongelmat voivat ajaa ihmistä käyttämään enemmän päihteitä ja hoi tamaan siten pahaa oloaan.” Päihdetyössä tärkeintä Holmalle on inhimillisen kärsimyksen lievittä minen. ”Olemme tekemisissä yhteiskunnan heikoimmissa asemissa olevien ihmis ten kanssa. Olen iloinen, että medias sa on nostettu entistä enemmän esiin päihde, asumis ja mielenterveyson gelmien kanssa kamppailevien ih misten tarinoita. Tämä voi lisätä ym märrystä ja muuttaa asenteita. Myös päihdepoliittista keskustelua käydään vilkkaasti, ja toivoisinkin, että lainsää däntöä tehtäisiin tutkimukseen perus tuvan tiedon pohjalta.” Päihdetyö vaatii ennen kaikkea kär sivällisyyttä. Päihdeongelmien kanssa kamppailevien läheisistä voi tuntua joskus turhauttavalta, ettei toista voi pakottaa hoitoon. Etenkin retkahduk set lannistavat: juuri kun ihminen on pääsemässä eroon päihteistä, hän pa laa vanhoihin tapoihinsa. Holma muis tuttaa, että päihdeongelmasta toipumi nen on vähittäinen prosessi. ”Meidän tulisi ymmärtää, millais ten asioiden kanssa olemme tekemisis sä. Uusien toimintamallien oppiminen edellyttää harjoittelua aivan kuten uuden taidon oppiminen. Retkahdus vaiheet kuuluvat usein toipumis prosessiin, ja pienetkin onnistumiset ovat tärkeitä. Toipumisen ei myöskään tarvitse tarkoittaa täysraittiutta vaan esimerkiksi päihteiden käytön vähen tämistä.” Holma tähdentääkin, että päihde hoidossa tulisi aina kunnioittaa ihmi sen itsemääräämisoikeutta ja itse itsel leen asettamia tavoitteita. ”Voimme antaa päihdeongelmas ta kärsivälle työkaluja, jotka edes auttavat toipumista, mutta jos ihmi nen ei ala käyttää niitä, hetki ei vain ole ollut oikea. Päihdetyöntekijöinä tehtävänämme on motivoida ihmistä ja auttaa häntä uskomaan itseensä. Ai na on toivoa.” SILVIAMODIG.FI MODIG! J alkapallosta tuli minulle yhteisö ja koti, kun rakastuin lajiin seuratessani Maradonaa vuoden 1986 maailmanmestaruuskilpailuissa. Siitä alkoi peli urani, ja suhtauduin jalkapalloon paitsi intohimoisesti myös tosissani. Siihen aikaan jalkapalloa ei pidetty tyttöjen juttuna, ja uuteen harrastukseen reagoitiin kulmakarvoja kohottelemalla. Sittemmin naisten jalkapallon suosio on kasvanut. Lajiliitot ovat panostaneet brändin kehittämiseen, ja kisakatsomot täyttyvät faneista. Ongelmat eivät kuitenkaan ole hävinneet. Espanja voitti elokuussa ensimmäisen maailmanmestaruutensa naisten jalkapallossa. Iloista hetkeä varjosti palkintojenjakotilanteessa nähty tilanne, jossa Espanjan jalkapalloliiton puheenjohtaja Luis Rubiales suuteli ilman suostumusta maajoukkuepelaajaa Jennifer Hermosoa. Pelin aikana hän käyttäytyi muillakin tavoin asiattomasti. Tilannetta todistivat miljoonat katsojat ympäri maailmaa. Tästä huolimatta Rubiales kiisti tehneensä mitään väärää ja julisti itsensä tilanteen uhriksi. Hän kieltäytyi jättämästä tehtäväänsä ja taipui eroon vasta viikkoja kestäneen kohun päätteeksi. Yhteensä 39 espanjalaista jalkapalloilijaa on kuitenkin allekirjoittanut lausunnon, jossa he kieltäytyivät pelaamasta ennen laajempaa muutosta espanjalaisen jalkapallon huipulla. Maan hallitus on uhannut heitä sanktioilla. Hermoso taas ei saanut syyskuun puolivälissä lainkaan uutta kutsua maajoukkueeseen. Rubialesin teot puidaan aikoinaan oikeudessa, mutta tapaus on jo nyt alleviivannut naisiin edelleen kohdistuvia uhkia. Espanjan suostumuslainsäädäntö on viety Suomeakin pidemmälle, mutta se ei yksinään riitä estämään häirintää tai asiatonta käytöstä. Asenteet kulkevat lainsäädännön perässä. Lait ovat yksi keino ohjata yhteiskunnallisia normeja, ja tapaus paljastaa, että niin yhteiskunnalla kuin urheilumaailmallakin on vielä runsaasti parantamisen varaa. On uskomatonta, että naista väkisin suorassa TV-lähetyksessä suuteleva mies ei ymmärrä toimineensa väärin. On nurinkurista, että pelaajat joutuvat vakuuttelemaan epäilijöitä ja kärsimään seurauksista miljoonista todistajista huolimatta. Se sattuu. Hetkestä, jonka piti olla Espanjan naisten suuri voitto pitkien vastoinkäymisten jälkeen, on tullut jotain aivan muuta. Pelaajat kamppailivat ensin itselleen maailmanmestaruuden, mutta nyt vastassa on vielä viheliäämpi taistelu: rakenteellinen syrjintä. Siihen toivon heille kaiken voiman ja tuen. MM-KISOISTA TULI KAMPPAILU SYRJIVIÄ RAKENTEITA VASTAAN IHMISARVOINEN ASUMINEN ON ELÄMÄN PERUSKIVIÄ.
Yksin yhteiskunnassa Pärjäämisen normit heikentävät yksinasuvien asemaa. Y KSIN A SUMISESTA on tullut yhä yleisem pää kaikkialla maail massa. Suomessa oli viime vuonna jo 1,3 miljoonaa yhden hen gen taloutta. Se on 44 prosenttia koti talouksista. Yksinasuvat ry:n puheenjohtaja ja diakoniatyöntekijä Raija Eevan mu kaan yksin asuminen on lisääntynyt Suomessa, koska elämme moninaistu neessa hyvinvointivaltiossa, jossa se on mahdollista. ”Kiinan uutistoimisto juu ri haastatteli minua, ja he eivät voineet ymmärtää, miten Suomessa pystytään asumaan yksin”, Eeva naurahtaa. Toinen iso tekijä on avioliittonor min höllentyminen. ”Enää ei ole pak ko solmia avioliittoa.” Kolmas tekijä on naisten aseman parantuminen. ”Nai set uskaltavat ottaa enemmän vastuu ta omasta elämästään ja erota huo noista suhteista.” Yksinelävien ajatellaan olevan nuo ria opiskelijoita tai eläkeläisiä. Kuiten kin puolet yksin asuvista on työikäisiä, ja ryhmä kasvaa koko ajan. Yhteis kunnallisesta muutoksesta huolimat ta mielikuvaan työikäisestä ihmises tä kuuluu usein, että hänellä on perhe. Yhdistävä elämänmuoto Yksin asujien oikeuksien edistämisen esteenä on se, että joukko oletetaan poikkeuksellisen moninaiseksi. Kui tenkin myös perheelliset ovat todella moninainen joukko. ”Perheellisiin lue taan avoliitossa asuva 17vuotias pari ja 60 vuotta naimisissa ollut pari. Yk sin asuvilla on keskenään enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin perheellisil lä”, Eeva huomauttaa. Esimerkiksi kaikilla yksin asuvilla on korkeammat elinkustannukset kuin muiden kanssa asuvilla. ”Lisäksi jokai nen yksin asuva joutuu miettimään, kenen kanssa ja miten jakaa arkensa ja miten elämä muotoutuu hyväksi. Yksin asuva ei voi myöskään delegoi da kotitöitä.” Yhteiskunnassa ei osata huomioi da yksin asuvien tarpeita. ”Lehdes sä juuri kirjoitettiin, että muuttakoot yksin asujat keskustasta nukkuma lähiöihin, missä asuminen on hal vempaa. Kuitenkin, jotta yksin asujan elämänlaatu on hyvää, hän tarvitsee paljon julkisia tiloja. Niissä hän voi viettää aikaa yksinkin mutta osana yhteisöä, kuten kahviloissa, elokuvis sa ja kirjastoissa.” Eeva kannustaa yksin asuvia vaati maan parannuksia asemaansa, koska kukaan muu ei sitä tee. Poliittista aktiivisuutta vähentää kuitenkin se, että monella yksin asu valla on niin paljon ongelmia ja talou dellisia vaikeuksia, etteivät he jaksa lähteä ajamaan oikeuksiaan. Hyvä osaiset yksin asujat taas haluavat erot tautua muista yksin asujista. ”Samaan aikaan varakkaatkin perheelliset pu huvat köyhien perheiden puolesta. Perheelliset pitävät fiksusti toistensa puolia, jolloin kaikki heistä hyötyvät korotetuista eduista.” Yksin asujat haluavat erottautua ryhmästään, koska heidät nähdään usein ääripäinä: joko yksin asumi sen itse valinneena onnellisena ja va rakkaana menestyjänä tai yksin asu miseen ajautuneena syrjäytyneenä. Yksin asuvat ovat kuitenkin tavalli sia ihmisiä, joiden murheiden määrä vaihtelee, kuten muissakin ihmisryh missä. Eevan mukaan eräs yksin asumisen kompastuskiviä on pärjäämisen koros taminen. Yksin asuva yrittää olla yh teiskunnan täysivaltainen jäsen asen teella, ettei hän tarvitse muilta apua. ”Jos yksin asujat hokevat pärjäävänsä, yhteiskunta ei auta heitä.” Eeva nostaa esimerkiksi lasten lii kunnan lisäämisen, jolloin yhteiskun nassa aletaan miettiä, mitä koulu ja järjestöt voivat tehdä asian hyväksi. ”Perheiden asiat nähdään yhteiskun nallisina, ja ongelmia ratkotaan yh teiskunnan voimin. Yksin asujien on gelmat taas nähdään yksilöiden omina asioina.” Elämäntapa, ei parisuhdestatus Yksin asuminen nähdään omana va lintana, ja ihmistä vastuutetaan teke mistään valinnoista. ”Perheen perus taminen on myös oma valinta, mutta sitä ei mielletä valinnaksi, koska perhe on normi. Ihmistä vastuutetaan, kun hän valitsee jotain muuta kuin mitä yhteiskunta olettaa hänen valitsevan.” Lisäksi yksin elävien kohdalla ei edes voida puhua vain perheettömis tä, koska yksin elävillä etävanhemmil la on huollettavanaan alaikäisiä lapsia tai yksin asuvalla on voinut olla aikai semmin lapsiperhe. Moni yksin asuva myös huolehtii omien vanhempiensa asioista ja kokee heidät perheekseen. Ihmisten elämässä näyttää lisäänty vän vuorottelu: jaksot, jolloin eletään parisuhteessa ja jaksot, jolloin eletään yksin. Yksin asuminen tulee nähdä yhä enemmän elämäntapana, johon ei lii ty henkilön parisuhdestatus. Siviilisää ty taas kuvaa henkilön suhdetta avio liittoinstituutioon. Yksin asuva voi olla parisuhteessa, mutta ei avoliitossa, ja aviossa olevakin voi asua yksin. ”Laki määrittelee, että olet yksin asuva, jos olet yksin kirjautuneena asuntoosi ja vastaat omasta taloudestasi”, Eeva täs mentää. Yhteiskunnan palveluita kehitet täessä ei yleensä huomioida, että yk sin asuvalla on erilaiset tarpeet kuin perheellisellä, esimerkiksi kun hän menee päiväkirurgiseen toimenpi teeseen. ”Yksin asuvan pitää miettiä, kuka hakee hänet sairaalasta ja pitää vahtia yöllä. Yksin asuvalle pitäisi au tomaattisesti tarjota mahdollisuutta jäädä leikkauksen jälkeen yöksi sairaa laan. Nyt sitä pitää osata itse pyytää.” Mediassakaan yksin asujat eivät juuri näy. ”Lähes mikään media ei ole kertonut siitä, että hallituksen leik kaukset asumistukeen kohdistuvat eniten yksin asuviin.” Viime vuonna 72 prosenttia asumistuen ja 77 pro senttia toimeentulotuen saajista oli yksin asujia. Yhdysvaltalaisissa tutkimuksis sa puhutaan yksinelävien syrjinnästä singlisminä. Lähes kaikilla tutkimuk siin osallistuneilla yksineläjillä on ol lut runsaasti kokemuksia ulkopuoli suudesta, huomiotta jättämisestä ja syrjityksi tulemisesta yhteiskunnassa. Aktiivisella syrjinnällä kuten vä hättelyllä ja naurunalaiseksi saat tamisella pönkitetään parisuhde ja perhenormeja. Olettamus yksin elä misen tilapäisyydestä saattaa vaikut taa siihen, että yksineläviin kohdistu va syrjintä koetaan oikeutetuksi. ”On ongelmallista, että yksin asumista aja tellaan väliaikaisena. Kenenkään elä mä ei ole väliaikaista, vaan aina täyt tä elämää.” TEKSTI ELISA HELENIUS 34 • 7 / 2023 iSto ck / azn cd
Luonnonperintösäätiö kerää varoja suden elinpiiriksi sopivan vanhan metsän suojeluun Lahjoita 20€ lähettämällä tekstiviesti 20 SUSI numeroon 16588 tai osallistu verkossa: Voit lahjoittaa valitsemasi summan Susimetsäkeräykseen myös MobilePay-lyhytnumerolla 60067 LUONNONPERINTOSAATIO.FI/SUSIMETSA LAHJOITA SUSIMETSÄKERÄYKSEEN NYT Keräys on avattu tammikuussa 2023 ja se on voimassa kaksi vuotta. Luonnonperintösäätiön keräyslupa RA/2020/921 Suojellaan yhdessä SUSIMETSIÄ Luonnonperintösäätiö kerää varoja suden elinpiiriksi sopivan vanhan metsän suojeluun Lahjoita 20€ lähettämällä tekstiviesti 20 SUSI numeroon 16588 tai osallistu verkossa: Voit lahjoittaa valitsemasi summan Susimetsäkeräykseen myös MobilePay-lyhytnumerolla 60067 LUONNONPERINTOSAATIO.FI/SUSIMETSA LAHJOITA SUSIMETSÄKERÄYKSEEN NYT Keräys on avattu tammikuussa 2023 ja se on voimassa kaksi vuotta. Luonnonperintösäätiön keräyslupa RA/2020/921 Suojellaan yhdessä SUSIMETSIÄ Luonnonperintösäätiö kerää varoja suden elinpiiriksi sopivan vanhan metsän suojeluun Lahjoita 20€ lähettämällä tekstiviesti 20 SUSI numeroon 16588 tai osallistu verkossa: Voit lahjoittaa valitsemasi summan Susimetsäkeräykseen myös MobilePay-lyhytnumerolla 60067 LUONNONPERINTOSAATIO.FI/SUSIMETSA LAHJOITA SUSIMETSÄKERÄYKSEEN NYT Keräys on avattu tammikuussa 2023 ja se on voimassa kaksi vuotta. Luonnonperintösäätiön keräyslupa RA/2020/921 Suojellaan yhdessä SUSIMETSIÄ
Turkistuottajat turvealan tiellä Suomi viivytteli turpeen alasajoa, ja tuottajille luvatun hallitun siirtymän sijaan ala romahti. Voiko turkisalalle käydä samoin? T URVE oli Suomessa pit kään alue ja huolto varmuuspolitiikan kovaa ydintä. 2000 luvulla siitä tuli ensisijaisesti ilmasto politiikkaa. Vielä vuonna 2007 Vanhasen halli tus yritti turhaan lobata turvetta kan sainväliseltä luokitukseltaan hitaasti uusiutuvaksi biomassapolttoaineeksi. Seuraavat hallitukset toisaalta vihjai livat turpeen vähentämisestä, toisaal ta päinvastoin. Sitten Marinin hallitus linjasi energiakäytön puolittamisesta vuoteen 2030 mennessä. Hallitus yritti pehmentää iskua siir tymäajalla, mutta EU:n päästöoikeu den hinta oli jo alkanut nousta. Päästö oikeus on lupa, joita päästökauppaan kuuluvien toimijoiden pitää ostaa saa dakseen aiheuttaa ilmastopäästöjä. Vuonna 2021 sen hinta pomppasi jo 30 eurosta 80 euroon hiilidioksiditonnil ta. Turpeen poltosta tuli liian kallista, ja energiaturpeen kysyntä romahti. Ilmastopolitiikkaa seuranneille ro mahdus ei tullut yllätyksenä. Tiedet tiin, että turpeen poltto tuotti alle neljä prosenttia Suomen energiasta, mut ta yli kymmenen prosenttia päästöis tä. Päästöoikeuden hintaa oli yritetty nostaa jo pitkään. Ala oli kuitenkin tot tunut siihen, että turve politiikan linja muuttuu neljän vuoden välein. ”Pieleen meni”, kiteyttää vieraile va tutkija Hanna Lempinen Lapin yli opiston Arktisesta keskuksesta. Hänen tutkimusaiheensa on oikeudenmukai nen kestävyyssiirtymä turvetuotan nossa. ”Turveyrittäjiä on kehotettu in vestoimaan sillä ajatuksella, että nä mä ovat vain poliittisia suhdanteita.” Poukkoilevuus onkin Lempisen mu kaan ollut Suomen turvepolitiikan suurin ongelma. Päätös alasajosta tehtiin liian myöhään. ”Ja turvetuot tajille kuitenkin luvattiin hallittu siir tymä.” Suomi perusti työryhmän pohti maan siirtymän toteutusta vasta ke väällä 2021. Hallitus päätti tukea tur vetuottajia siirtymässä 70 miljoonalla eurolla, josta valtaosa tuli EU:n oikeu denmukaisen siirtymän rahastosta. Sitä rahaa ei kuitenkaan voi ohjata yrittäjille, vaan alueiden elinkeinotoi minnan kehittämiseen. ”Ei velkaantu nut turveyrittäjä siitä mitään hyödy”, Lempinen tilittää. ”Sitä paitsi päätös turpeen käytön vähentämisestä teh tiin 2019, ja tukirahaa ollaan käyttä mässä nyt. Onhan se myöhäistä.” Nyt energiantuonnin hiipuminen Venäjältä on antanut turpeelle armon aikaa, mutta tulevaisuus on näköala ton. Sitä paitsi siirtymätoimien viipy essä moni ehti kohdata konkursseja, sopimusten purkuja ja henkistä pa hoinvointia. Osa yrittäjistä ehti romut taa kalustonsa. Heille jatkoaika on lai ha lohtu. Lempisellä onkin painava viesti: turvealan oikeudenmukainen siirtymä epäonnistui, ja siitä pitää ottaa opiksi. Tutkijan mukaan turkisala voi seura ta perässä. Turkisalan tuki hupenee Suomi kuuluu Euroopassa vähemmis töön, joka sallii turkistarhauksen rajoi tuksetta. Valtaosassa maista tarhaus on joko kielletty, paikoittain siirtymä ajalla tai sitä on rajoitettu. Vähemmistönkin rivit hupenevat. Esimerkiksi Romaniassa ja Puolassa tarhauskielto on parlamentaarisessa käsittelyssä. Alkuvuodesta eurooppa lainen kansalaisaloite turkistarhauk sen kieltämiseksi sai ennätykselliset 1,5 miljoonaa allekirjoitusta ja eteni komission käsittelyyn. Eikä murros rajoitu valtiovaltaan. Muotitalot aina Chanelista Gucciin ja Pradasta Dolce & Gabbanaan ovat luopuneet turkik sista. Käynnissä on asennemuutos: yhä harvempi pitää turkiseläinten kasva tusoloja hyväksyttävinä. Suomessa kin turkiseläimet elävät ahtaissa ja virikkeettömissä verkkopohjaisissa häkeissä. Eläimet eivät pysty toteut tamaan lajityypillisiä käyttäytymis tarpeitaan. Eläinsuojelujärjestöjen viime vuon na tilaaman kyselyn mukaan jopa 80 prosenttia suomalaista vastustaa ny kymuotoista turkistarhausta. 45 pro senttia olisi valmis kieltämään sen. Toisaalta turkistarhaajien etujärjestön FIFURin teettämän kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista kannattaa koti maista, sertifioitua turkiseläinkasva tusta. Turkisalan tuki hupenee samaan malliin kuin turvetuotannon tuki hu peni ennen romahdusta. Kaiken lisäksi heinäkuussa 2023 suomalaisille turkistarhoille levisi lin tuinfluenssaa. Satoja tuhansia turkis eläimiä on määrätty lopetettavaksi, jotta virus ei muuntuisi ihmiseen tart tuvaan muotoon. Syyskuussa turkistar hauksen lakkauttamista vaatinut kan salaisaloite keräsi vaadittavat 50 000 allekirjoitusta jo julkaisupäivänään. Pitäisikö turkistuottajien pelätä turvealan kohtaloa? Voivatko muu tokseen valmistautumattomat turkis tuottajat joutua ahdinkoon? ”Osittain ovat jo joutuneetkin”, eläinoikeusjär jestö Animalian eläinsuojeluasiantun tija Laura Uotila sanoo. Koronarajoitukset tyrehdyttivät turkisviennin tärkeälle markkina alueelle Kiinaan. Sitten Ukrainan sota vei kaupasta Venäjän. Huutokauppa toisensa perään on tuottanut petty myksen, ja myyntihinnat ovat jääneet alle tuotantokustannusten. Viime syksynä Yle uutisoi, että tur kisalaa koettelee syvin kriisi pariin kymmeneen vuoteen. ”Konkursseja TEKSTI LOTTA NÄRHI KUVA OIKEUTTA ELÄIMILLE / WE ANIMALS MEDIA Lokki Laitilan turkistarhalla kesällä 2023. Verkkoja asetetaan suojaamaan häkkejä linnuilta, jotka takertuvat verkkoon ja nääntyvät hengiltä.
Turkistuottajat turvealan tiellä on koko ajan enemmän, pankitkaan eivät oikein enää rahoita turkistarho ja”, Uotila erittelee. ”Merkit osoittavat siihen suuntaan, että syöksykierre on jo alkanut.” Alan edustajat ovat painottaneet, että kysyntää riittää, koronasulut ja sota vain häiritsevät markkinoita. ”Oi keasti markkina supistuu”, Uotila kom mentoi. Turkistilojen määrä on Suomessa ollut laskussa vuosikaudet. Anima liamedian mukaan useat koronatu kia saaneet tarhat olivat tappiollisia jo ennen pandemiaa. Uotilan mieles tä turkisalan etujärjestöjen kannat taisi varautua siirtymään. ”Toimin nan loppu tullaan joka tapauksessa näkemään.” FIFURin toiminnanjohtaja Marja Tiura vastaa haastattelupyyntöön tekstiviestitse. ”FIFURin sertifioidut jä senyrittäjät haluavat jatkaa toimintaa eläinten hyvinvointia ja elinkeinoa ke hittäen, eivät spekuloida alan lakkau tuksella.” FIFUR ei usko tarhauskieltoa ta voittelevan EUkansalaisaloitteen me nestyvän, sillä FIFURin mukaan se on EU:n perussopimuksen ja alueen nel jän perusvapauden – ihmisten, tava roiden, pääomien ja palveluiden va paan liikkuvuuden – vastainen. ”EU ei määrää ylikansallisia laillisten elinkeinojen kieltoja”, Tiura kirjoittaa. Pelissä kestävyyssiirtymä Suomessa kasvatetaan vuosittain noin kaksi miljoonaa turkiseläintä. Anima lian mielestä tarhauskielto on eläin ten kannalta oikea ratkaisu. ”Emme näe, että kosmeettisilla lakimuutoksil la eläimet saataisiin voimaan tarhoilla hyvin”, Uotila ruotii. Hänen mukaansa selkeä siirtymä aika olisi tuottajienkin kannalta reilu. ”Nyt he leijuvat tyhjän päällä, että kan nattaako tässä vielä jotain yrittää.” Animalian viime vuonna tilaama selvitys suositteli hallittuun alasajoon 5–7 vuoden siirtymäaikaa. Valtio tu kisi turkistuottajien työllistymistä ja uudelleenkouluttautumista ja korvai si investointeja. Osa alan yrittäjistäkin on nyt halukkaita pohtimaan, kuinka alan alasajoon voisi varautua, Yle uu tisoi vastikään. Selvityksen ilmestyessä turkisalan vaikutus työllisyyteen Suomessa oli 1800 henkilötyövuotta. FIFURin kesäl lä 2023 julkaiseman tilaston mukaan luku vuodelta 2022 oli alle 1600. Vaik ka merkitys kansantaloudelle on vä häinen, se korostuu erityisesti Poh janmaalla. Turkistarhausyrityksiä oli selvityksen ilmestyessä noin 600 – sit temmin vähemmän – mutta pääasial linen elannon lähde tarhaus oli 200 yrittäjälle. ”Monilla sivutoimisilla tar haajilla on jo muuta yritystoimintaa”, Uotila kommentoi. ”Eli todennäköises ti on potentiaalia kehittää korvaavaa toimintaa.” Tutkija Hanna Lempinen on Uoti lan kanssa samaa mieltä siitä, että Suo messa kannattaisi varautua turkistar hauksen loppuun. ”Kyllähän kaikki viittaa siihen.” Nyt poliittisissa viesteissä on kui tenkin valtava kontrasti. ”Somessa saattaa näkyä, kuinka turkistarhaus kieltoa vaativa kansalaisaloite etenee EU:ssa, ja seuraavaksi kettupuuhkan kanssa poseeraava vastuuministe ri sanoo, että tämä on tulevaisuuden ala.” Näin teki edellinen maa ja metsä talousministeri Antti Kurvinen (kesk.) Saga Furs yhtiön turkishuuto kaupassa. Myöskään uusi ministeri Sari Essayah (kd.) ei ole innostunut turkistuotannon alasajosta. Orpon hallitusohjelmassa alaa halutaan ”ke hittää”, ei rajoittaa. Lempinen kritisoi keskustelun so keutta kansainvälisten kehityskul kujen edessä. Kun tarhaajamaat vähenevät, Suomessa nähdään mah dollisuuksia. Lempinen muistuttaa, että EU:ssa turkisalalle on turha hakea vääntöapua maista, joissa tarhaus on kielletty. Tarhaajia hän ei silti ala syyttele mään, niin kuin ei turvetuottajiakaan. Heillä on pelissä toimeentulo ja enem män. ”Ne on ammatteja, joita on tehty monessa sukupolvessa. Niihin on kas vettu.” Paikkaan, yhteisöön, kulttuuri perintöön ja historiaan on kiinnitytty. ”Näissä siirtymissä ihmiset menettä vät merkityksellisiä tapoja olla ja teh dä: elinkeinon, työyhteisön ja vähän oman elämän tarkoitustakin. Tekee hän se kipeää.” Turvealan romahdus jätti jäl keensä pettyneitä turvetuottajia, jot ka murehtivat nyt talousvaikeuksia, konkursseja, työttömyyttä ja mielen terveysongelmia. Valtaosa ajattelee myös, että ”uusiutuvan luonnonva ran” käytöstä luopuminen on koko Suomelle haitallinen virhe. He ovat menettäneet luottamuksensa niin po liittiseen päätöksentekoon kuin il mastotieteeseenkin. Lempinen pelkää, että epäreiluk si koettu siirtymä kyseenalaistaa koko ilmastopolitiikan hyväksyttävyyden. Hänen mukaansa kevään vaalitu losta saattaa osaltaan selittää se, et tä Keskusta oli vetänyt tukensa tur vetuotannolta. ”Perussuomalaiset on käyttäneet turvetuottajien tilannetta esimerkkinä siitä, että tätä vihreä siir tymä tarkoittaa.” Lempinen painottaakin, että Suo mella ei ole varaa turvealan romah duksen kaltaisiin epäonnistumisiin. Oikeudenmukaisessa siirtymässä on ymmärrettävä ja tuettava ihmisiä, joi ta päätökset koskevat. Muuten huo noista kokemuksista tulee keppihe vosia tulevien kestävyyssiirtymien vastustamiselle. Toisaalta murrokseen varautumi nen on haastavaa, jos alan tilanneku va eroaa muun yhteiskunnan kehityk sestä. ”Etujärjestöjen tarkoitushan on ajaa alalla toimivien etua”, Lempinen pohtii. ”Jossain vaiheessa turkisalal lakin edun mukaista voi olla, että ale taan valmistella alaa muutoksen mah dollisuuteen. Eihän se tarkoita, että muutosta välttämättä tulee.” Nähtäväksi jää, tuleeko. Ja jos tulee, keskittyykö Suomi sen jarruttamiseen vai ohjaamiseen. Haastattelut on tehty toukokuussa 2023. Eikö se lopu ikinä? Kuv a: Tiiu Hy yrylä i n en T UNTUU, ETTÄ MILLÄÄN , mitä turkistarhauksesta voi sanoa, ei ole mitään merkitystä. Neljännesvuosisata sitten, kun aktivistit vapauttivat kettuja, olin vielä lapsi. Oli järkytys tajuta, että tällainen elinkeino saa olla olemassa. Häkkien avaaminen näyttäytyi ainoana siedettävänä tapana reagoida epä kohtaan. Isäni lupautui kuskiksi, jos haluaisin lähteä. Nyt jopa kokoomuksessa ollaan sitä mieltä, ettei nykyisenkaltainen tar haus sovi modernin sivistysvaltion tunnusmerkkeihin ja IlkkaPohjalainen toteaa pääkirjoituksessaan, että ala kuuluu menneisyyteen. Helsingin Sanomien syyskuisessa haastattelussa maa ja metsätalousministeri Sari Essayah halusi erikseen huomauttaa, että hän ei henkilökohtaisesti käy tä turkiksia. Ei kukaan normaali ihminen käytä turkiksia, sikäli kuin sanalla viita taan kalmoista tehtyihin pitkiin takkeihin. Kaikki tietävät, että keskus lämmitteisessä maailmassa elävä ihminen ei tarvitse turkista (ei tarvit se lihaa tai maitoakaan, mutta se on sitten oma taistelunsa). Siksi suurin osa nyljetyistä turkeista tungetaankin hupunreunuksiin, pipontupsuihin ja avaimenperiin puoliksi piiloon kuin hankala ylijäämä tai myrkyllinen jäte. KAIKESTA TÄSTÄ HUOLIMATTA we still have to protest this shit. Mitä helvettiä oikeasti! Saadapa Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liiton lobbarit omia etujani ajamaan (toki itseäni edustavaan Suomen Kirjailija liittoon kuuluu vain reilu 800 jäsentä, STKL:ssä heitä on sentään 1 580). Suomalaisissa tarhoissa viruu vuosittain 1,3 miljoonaa naalia, kettua, supikoiraa ja minkkiä. Noin puolivuotiaina heidän suuhunsa ja perä aukkoonsa työnnetään elektrodit, joiden kautta kehoon johdetaan sähkö virta, tai heidät tukehdutetaan esimerkiksi hiilimonoksidilla. Alle 5kiloi sen yksilön voi tappaa myös päähän kohdistuvalla iskulla, mutta sitä ei suositella pääasialliseksi teloituskeinoksi, eikä yksi ihminen saa tappaa menetelmällä kuin korkeintaan 70 henkilöä vuorokaudessa, kuten Hyvän toiminta tavan oppaassa kettujen lopetukseen ohjeistetaan. MUISTATTEKO, KUN VUONNA 2020 kauhisteltiin eksoottista käytäntöä koota yhteen paikkaan valtava määrä pikkuhäkkeihin ahdettuja villieläi miä, joiden kohtalona oli kuolla jollain kaamealla tavalla? Edellisen pandemian alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Nyt olemme jo kuukausien ajan saaneet kuulla asiantuntijoiden varoituksia siitä, miten suomalaiset minkki ja kettutarhat luovat otolliset olosuhteet ihmisiin tart tuvan lintuinfluenssaviruksen kehittymiselle. WHO:n mukaan tartunnan saaneiden ihmisten kuolleisuus on ollut 50 prosenttia. Koronaa suitsitta essa kansalaisten terveys painoi enemmän kuin elinkeinonharjoittamisen vapaus. Tauti ei silti ole se kiireellisin ja tärkein peruste tarhauksen kieltämi selle. Paremman puutteessa kelpuutan tietenkin senkin ratkaisun avai meksi ilomielin! Olen pohjimmiltani kuin Maa ja metsätaloustuottajien Keskusliitto: en piittaa järkiperäisistä syistä. Ajattelen alle neliömetrin kokoisia häkkejään kiertäviä kettuja, verkon raosta työntyvää uteliasta minkinkuonoa, ritiläpohjalle syntyviä supikoiranpentuja. Kyse ei ole epi demiologiasta, taloustieteestä eikä talvivaatteista tai trendeistä, vaan elä vistä olennoista: heidän näkemisestä itsessään arvokkaina ja oikeutettui na elämään. LAURA GUSTAFSSON Kirjoittaja on kirjailija. Kuuntele Gustafssonin ja Emilia Männynvälin podcastia Syndikaatti osoitteessa voima.fi/audio.
38 • 7 / 2023 m muu uu maa maa O Orrigi igina nal L l Lon ong D g Drriinnkk Espanjan Fuengirolassa sijaitsee suomalaisten siirtokunta, jossa tavoitellaan yhdenlaista utopiaa. C OSTA DEL SOL , eli Espanjan Aurinko rannikko on ollut vuosikymmeniä suo sittu lomakohde. Siel lä sijaitsee myös noin 80 000 asukkaan Fuengirola, joka tun netaan suomalaisten keskuudessa ni mellä Fuge. Kymmenettuhannet suo malaiset ovat muodostaneet sinne oman yhteisönsä. Vaikka Fuengirola ja Fuge sijaitsevat maantieteellisesti samassa paikassa, kyseessä on kaksi eri tilaa. ”Fuge sijaitsee Espanjassa täysin sattumalta. Se olisi voinut yhtä hy vin syntyä 1960luvulla Italiaan tai Turkkiin tai Kreikkaan, mutta se syn tyi Espanjaan”, toteaa taiteilija Riiko Sakkinen. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt Fugessa, mutta yrittää nyt sel vittää fugelaisuuden luonnetta taide projektissaan. ”Fuengirolaan suomalaisia vetää aurinko ja alkoholi. Fuge on heille epä paikka, sellainen jolla ei ole omaa his toriaa, ei kulttuuria, ei mitään, valkoi nen taulu, jonka saa maalata niin kuin itse haluaa.” Kotimaasta Fugessa muistuttavat suomenkielisen seuran ohella myös Suomesta roudatut elintarvikkeet, viihdetaiteilijat ja suomalaisten omat ravintolat. HK:n sininen, Juhla mokka ja lonkero sekä Jethro Rostedtin kebab ravintola, Matti Nykäsen kun niaksi nimetty Pub FiftySixty ja pesä pallo ovat osa fugelaisuutta. Paikalliset espanjalaiset ovat antaneet suomalai sille nimen Los Moimoi suomalaisten tavasta moikkailla toisiaan. Taidetta, ei tiedettä Riiko Sakkinen tarkkailee Fugen suo malaisyhteisöä eli fugelaisia erin omaisesta asemasta. Hän syntyi Hel singissä, mutta on asunut pian puolet elämästään Espanjassa. Suomalaisuu den tutkiminen taiteen keinoin on kiinnostanut häntä, mutta ideaa ei ai kaisemmin ole tullut. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT RIIKO SAKKINEN Simone esittelee valokuvateostaan Sokea piste, jossa hän esiintyy Soldiers of Odinin jäsenen kanssa. Teos on myös hänen aiemman kirjansa, Soldiers of Odin & vieras, kansikuva. ”Sitten keksin, että on tämmöinen suomalaisuus joidenkin satojen kilo metrien päässä kotoa! Siinä suoma laisuuden ehkä pystyisi näkemään paremmin. Olen hyvä tunnistamaan, missä suomalaisuuden ja espanjalai suuden raja kulkee.” Sakkinen on hakenut työskente lyynsä Fugessa muotoa akateemises ta tutkimuksesta. Hän on haastatellut paikallisia strukturoidun kysymys patteriston kera ja lukenut kaiken löy tämänsä taustamateriaalin aiheesta. Siltikin kyseessä on taideprojekti. Los Moimoi de Fuengirola sarjassa on esi merkiksi teoksia, joissa esitellään fu gelaisten asenteita ja arvoja kuvaavia tilastoja. Vaikka kaaviot näyttävät oi keilta, taiteilija on sepittänyt ne omas ta päästään. ”Ehkä ne ovat hyviä arvauksia. Oli sin voinut käyttää oikeita tutkimuksia, mutta fugelaisiin liittyvät tutkimukset ovat vanhoja eivätkä kovinkaan kiin nostavia.” Valittu metodi sopii taiteilijan itsen sä turborealismiksi määrittelemään taiteeseen. Siinä missä realismi esittää maailman sellaisena miltä se näyttää, turborealismi näyttää Sakkisen mu kaan maailman sellaisena kuin se to della on. Vaikka totuutta sitten hieman venytettäisiinkin. Fugessa viettämänsä ajan ja käy miensä keskustelujen perusteella Sakkinen toteaa, että siellä luodaan uudenlaista suomalaisuutta. ”Kun Fugessa istuu suomalaisen baarin pöy tään, heti joku tulee viereen, rupeaa juttelemaan ja kyselemään kuulumi sia. Tämmöisiäkö suomalaiset oikeas ti haluaisivat olla? Suomessa siihen ei ole lupaa, koska on luotu kulttuuri, jos sa tuntemattomalle ei jutella. Nyt joku voi sanoa, että ’aah, toi on tommoista espanjalaista tyyliä’. No ei todellakaan ole. Espanjalaiset ovat äänekkäitä ja sosiaalisia, mutta ei ne nyt tuntemat tomille rupea juttelemaan jossain baa rissa sen enempää kuin suomalaiset kaan. Ei semmoista tapahdu.” Suomesta onkin vuosien mittaan lähdetty erilaisten ideologioiden aja mana eri puolille maailmaa perusta maan utopistisia yhteisöjä. On ollut vegetarististista, sosialistista, uskon nollista utopiaa ja jopa nationalistista Suomea Suomen rajojen ulkopuolella. Sakkinen esittää, että Fugen kantava ideologia on hedonismi. ”Siinä luodaan utopiaa Suomesta. Suomea, joka on suomalaisempi kuin Suomi. Suomen liput liehuvat enem män, mutta kansallisuuden korostami nen onkin ihan luonnollista maahan muuttajilla. Eihän suomalainen vaikka Helsingissä kävellessään ajattele koko ajan suomalaisuuttaan, mutta Fuen girolassa naamaan hierotaan koko ajan, että olet ulkopuolinen etkä ym märrä kaikkea. Väkisinkin kansallinen identiteetti silloin korostuu.” Parempia mamuja? Fugelaiset viihtyvät huomattavan hy vin keskenään, tarvittavat palvelut hoituvat suomeksi ja ruokakin on tut tua. Pakottavaa tarvetta integroitua ympäröivään yhteiskuntaan ei ole. ”Vuosikausiakin siellä asuneet fuge laiset puhuvat koko ajan espanjalais ten mañanameiningistä. Se on ihan uskomaton juttu. Onko heidän mieli kuva Suomesta muuttunut jotenkin Om a maa mansi kka,
älyttömän ruusuiseksi? Että Suomessa ei ole byrokratiaa, että Suomessa kaik ki asiointi viranomaisten kanssa on ai na helppoa ja että Suomessa jokainen remonttimies on rehellinen, tulee ajal laan, ei ota ylihintaa ja työn laatu on täydellistä. Mutta jos ei ymmärrä ym päröivää yhteiskuntaa eikä osaa kiel tä, kyllä se varmaan vaikeuttaa asioi den hoitamista.” Fugessa puhutaan myös maahan muutosta. Tämä tuntuu loogiselta, ovathan fugelaiset itsekin vieraalla maalla. Hieman ristiriitaisesti puhei den sävy on kuitenkin kielteinen niin Suomeen saapuvia maahanmuutta jia kuin myös muualta kuin Suomes ta Fuengirolaan tulevia maahanmuut tajia kohtaan. ”Fugelaisten mielessä siinä ei ole ristiriitaa, koska he eivät ikinä mää rittelisi itseään maahanmuuttajik si. ’Maahanmuuttaja’ ei ole nykyään neutraali termi: maahanmuuttaja on köyhä.” Vaikka eivät fugelaisetkaan jär jestelmällisen äveriäitä ole. Eläke läisten ohella Fuengirolasta löytyy esimerkiksi suomalaisten teleope raattorien puhelintyöntekijöitä, joil le maksetaan ronskisti alle suo malaisen minimipalkan. Myös kodittomia suomalaisia kaupungissa riittää. Keskusrikospoliisi puolestaan kertoo, että merkittävää osaa suoma laisesta järjestäytyneestä rikollisuu desta pyöritetään Aurinko rannikolta, josta napattiin kiinni muun muassa Katiskavyyhdin Janne ”Nacci” Tranberg. Kellon ympäri julkisilla pai koilla juopottelevat ja nurkkiin ku seskelevat suomalaiset ovat myös hermostuttaneet paikallisia espanja laisia. ”Silti suomalaiset kokevat, että he pitävät Fuengirolan tai jopa koko Es panjan taloutta pystyssä. Että koko maa romahtaisi, jos suomalaiset eivät toisi sinne rahojaan. Jos katsoo mai den talouksien kokoja, sehän on aika mahdoton ajatus.” Omissa porukoissa viihtymistä tu kee myös Fugesta löytyvä Aurinkoran nikon suomalainen koulu. Opetuskieli ja ohjelma tulevat Suomesta, espan jaa opetetaan kaksi tuntia viikossa. ”Ajattelepa, jos vaikka Helsinkiin pe rustettaisiin somalialaisille lapsille tarkoitettu, Somalian valtion rahoit tama yksityiskoulu, jossa olisi soma lialainen opetussuunnitelma. Viikossa olisi vain kaksi tuntia suomen kielen opetusta ja ehkä samalla kerrottaisiin jotain Suomen kulttuurista. Kun sen sanoo noin päin, sehän tuntuu louk kaavalta.” Fuengirolan pormestarikin on esit tänyt vaatimuksia siitä, että suoma laisten pitäisi oppia kieltä ja pyrkiä integroitumaan espanjalaiseen yhteis kuntaan. Toistaiseksi vaatimukset on jätetty huomiotta ja Fugen utopia on pysynyt suomalaisena. Riiko Sakkinen: Los Moimoi de Fuengirola Mäntän Serlachius-museossa kesällä 2024. Om a maa mansi kka,
www.jurkka.? ELÄMÄN ENSIKERTALAISIA ELI IKONI JA ASSISTENTTI ENSI-ILTA JURKASSA 21.10. 2023 TEATTERI JURKAN JA KOM-TEATTERIN YHTEISTUOTANTO BRECHTIÄ JOKANAISELLE Sirpa Kähkönen Taru Mäkelä Reetta Ristimäki Musiikkinäytelmän kysytyt lisäesitykset 17.–23.11. Kotkan Kaupunginteatteri ««««« “Miten kaikki voikin osua niin kohdalleen” HS / Lauri Meri Musiikkikomedia Charles Dickensin tunnetun tarinan pohjalta ” Vuoden lopun yksi onnistuneimpia joulutunnelmaan virittäjiä” -T&T+S-lehti 18.11.-13.12. Musiikkiteatteri Kapsäkki 1.-8.12. Kotkan Kaupunginteatteri 10.12. Teatteri PROVinssi Saksalaisia schlagereita ja tulisia tangoja Argentiinasta Solisteina Reetta Ristimäki, Harri Kaitila ja Marko Puro Esitykset 22.11., 29.11. & 15.12. KokoTeatteri kokoteatteri.fi 19.11. Keski-Pohjanmaan Konservatorio NetTicket.fi Anneli Kanto Jukka Nykänen Reetta Ristimäki Suositun musikaalin lisäesitykset Musiikkiteatteri Kapsäkissä 18.2.2024 alkaen “Taianomainen ja sadunhohtoinen toteutus mahdollistavat aikamatkan keskiajalle” Pirmediat Sivuhenkilöt: Luukamari 14. —18.11. CIRKO.FI ”Se on kuin vapaapudotus, jossa kuoleman vakavalla hetkellä, kun ei saisi, alkaa naurattaa.”
KATSO SYYSKAUDEN OHJELMA TÄÄLTÄ: WWW.ZODIAK.FI
42 • 7 / 2023 Koti kulttuurien välissä Ujuni Ahmedin tarina nostaa monikulttuurisen nykySuomen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle. N ÄYTTÄMÖÄ hallitsee itähelsinkiläisen Pu hoksen ostarin mie leen tuova silhuet ti. Sen edessä seisoo joukko tyttöjä, jotka kertovat ottaneensa kotoa hatkat. ”Me lähdettiin koska ei oltu kotona turvas sa”, sanoo yksi. ”Me lähdettiin, koska me haluttiin saada vapaus olla nuoria ihmisiä”, toinen jatkaa. ”Me haluttiin olla muutakin kuin tulevia vaimoja ja äitejä”, täydentää kolmas. Kansallisteatterin Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin pohjau tuu pääosin Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen samannimiseen teokseen (WSOY 2022). Se kertoo Ahmedin ko kemusten kautta kuinka kasvaa aikui seksi ja mielipidevaikuttajaksi kahden kulttuurin välisessä ristipaineessa. Ahmedille itselleen näytelmän hatka kohtaus on erityisen tärkeä. ”Sii nä näkyy hyvin se, miten meillä oli niin paha olla ja kuinka halusimme olla vain näkymättömiä. Koimme et tä tässä yhteiskunnassa ei voi saada apua keneltäkään. Samalla siinä nou see esiin myös se, miten juuri maa hanmuuttajataustaisten lasten koh dalla lastensuojelunäkökulma putoaa helposti pois. Ei kysytä kuka ottaa vas tuun näistä tytöistä ja kuka huolehtii heidän kotiolosuhteistaan.” Esityksen ohjaaja Satu Linnapuomille kohtauksessa välittyy se, miten myös jengiytymisen takana on usein eritaustaisten nuorten erilaisia koke muksia osattomaksi jäämisestä. ”Monia maahanmuuttajanuoria on lähetty ulkomaille ikään kuin kas vamaan, mutta paluu tänne ja oman paikan löytäminen voi olla sitten en tistäkin vaikeampaa. On hyvä, et tä maahanmuuttajanuorten erityis ongelmista puhutaan, mutta myös sillä on väliä, miten niistä puhutaan. Pitäi si mennä ongelmien juurisyihin eikä vain kylvää lisää osattomuutta ennak koluulojen kautta.” Voima näyttämöllä Monologipohjaista kirjaa on dramati soitu näytelmäksi siten, että aikuinen Ujuni (Emilia Neuvonen) kommentoi vierestä nuoren Ujunin (Safiya Abukar) elämän käänteitä. Kaikkiaan la valla nähdään ilmeisesti Kansallis teatterin Suuren näyttämön historian etnisesti monimuotoisin ensemble. Näyttämökuvan kirkkaita värejä pursuaa esimerkiksi kohtaus, jossa ol laan tarinan somalitytöille tärkeässä Tyttöjen talossa. ”Siihen sisältyy koko esityksen suu rin käänne, kun nuori Ujuni ymmär tää, että tyttöjen suku elinten silpomi nen ei perustu Koraaniin, ja että se on Suomessa kielletty ja että heille on teh ty peruuttamatonta vääryyttä. Tämä kaikki tapahtuu nuoriso talon ke peän hyörimisen keskellä, jota ylläpitää nuorten näyttelijöiden valtava keski näinen energia.” Hiukan myöhemmin parikymppi nen Ujuni soittaa Voimalehden pää toimittajalle ja tarjoaa juttuideaa siitä, miten Suomesta toimitetaan nuoria tyttöjä ulkomaille silvottaviksi ilman, että siitä puhutaan missään. Samalla kerrotaan paikkaansa pitävästi, miten toimituksessa oltiin huolissaan hänelle jutun takia ehkä koituvista vaikeuksis ta, mutta kuinka silloisen päätoimitta ja Kimmo Jylhämön johdolla Voimassa ymmärrettiin artikkelin tärkeys. ”Minulla oli silloin niin kova drai vi päällä, että oletin kaikkien olevan asiasta samaa mieltä, siksi en oikein osannut uskoa, että jutusta voisi tulla negatiivista palauteta. Kun sitä sitten tuli, se aukaisi silmiä ja kasvatti koh taamaan vastaavaa myöhemmin li sää”, muistelee Ahmed. Politiikan takaiskuja Esityksessä nähdään myös kirjan il mestymisen jälkeen tapahtuneita asioita. Siinä seurataan, kuinka Uju nin vahvalla panoksella ajettu tyttöjen silpomista koskeva rikoslain päivitys kaatui viime vaalikauden lopulla jo ennen eduskuntakäsittelyä. Mukaan ovat jopa mahtuneet porvarihallituk sen kesäiset rasismikohut. ”Vaikka nämä päivitykset eivät lii ty suoraan kirjaan, koko työryhmän kannalta tuntui tärkeältä ottaa juuri rasismikeskustelu mukaan, koska se vaikutti niin konkreettisesti monien mukana olleiden omaan turvallisuu den tunteeseen”, kertoo Linnapuomi. Ahmedille julkisuudessa esillä ol leet ministereiden rasistiset kirjoituk set toivat mieleen lapsuuden aikaisen somali ja muslimivihan. ”Kun puhuttiin säkkiin pukeutuvis ta naisista olin vielä viimeisilläni ras kaana, joten tulihan siinä huolta sii tä, että millaiseen Suomeen synnyttää lasta ja niin edespäin. Samalla ajatte lin, ettei meillä olisi oikeutta ottaa näin isoa historiallista askelta Kansalliste atterissa ilman, että otamme ajankoh taisella poliittisella tavalla kantaa sii hen, miten monet yhä haluavat sulkea yhteis kunnasta ulos niin paljon vä hemmistötaustaisia ihmisiä. Esityksessä osansa kritiikistä saa vat myös rikoslain uudistamisen kaa tumaan päästänyt Sanna Marinin hallitus ja sellainen punavihreä teko pyhyys, jossa ollaan hiljaa maahan muuttajayhteisöjen ongelmista, etteivät siitä voisi hyötyä maahan muuttokriittiset ja rasistiset tahot. ”Minusta siinä käytetään omaa etu oikeutta vaikenemiseen. Siinä ajatel laan itsekkäästi poliittista peliä eikä niitä, jotka tarvitsevat tukea”, tulkit see Ahmed. Kysyttäessä sitä, miten tekijät toi vovat esityksen vaikuttavan yleisöön sä, Linnapuomi viittaa kokoomuksen Paula Risikkoon. Tämä sanoi erääs sä teatteriammattilaisille suunnatussa tilaisuudessa, että teatteri on turvalli suutta lisäävä tekijä yhteiskunnassa, koska se tuo erilaiset ihmiset isojen asioiden äärelle ja ehkäisee kuplautu mista. ”Itse toivoisin että tämä esitys pait si luo toiveikkuutta ihmisten keski näisen ymmärryksen vahvistumisen suuntaan, myös avartaa jollain lailla sitä kuvaa, mitä meillä valkoisilla on Somaliasta.” Ahmed puolestaan toivoo, että esi tys kannustaisi ihmisiä käyttämään omaa etuoikeutettua asemaansa epä kohtien korjaamiseen. ”Tyttöjen silpomista koskeva laki asia on kirjattu nyt uuden hallituksen ohjelmaan. Silti on vaikea uskoa sen toteutumiseen, ennen kuin se oikeas ti tapahtuu. Siksikin toivon, että jokai nen päättäjä eduskunnassa tulisi kat somaan esityksen.” Esitykset Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä 22.3.2024 asti Tu ukk a Erv asti TEKSTI TUOMAS RANTANEN Tunteiden mustavalkoisuudesta värien loistoon. Kuvassa vasemmalta Amaal Ali, Elssa Antikainen, Safiya Abukar ja Emilia Neuvonen.
7 / 2023 • 43 Erilaisia perheitä Neuvostoihmisen paluu Lajien läheisyys N oo ra G eag ea N ÄYTTÄMÖN ruskeanturkoosi värimaailma on kuin Aki Kaurismäen ja pahaenteinen mu siikki Alfred Hitchcockin elokuvista. Silti näytelmässä ei puhuta Aki landian kirjakieltä vaan pohjanmaalaisittain murtaen. Toisaalta huimausta ei ai heuta monimutkainen murhajuoni, vaan avioliiton sisäisistä jännitteistä johtuvat yksilön tasapainoongelmat. Mikko Roihan Komteatterille so vittama Nukkekoti – kohtauksia eräästä avioerosta perustuu norjalaisen Henrik Ibsenin vuonna 1879 kirjoit tamaan perhedraamaan. Siinä näen näisesti onnellisen avioliiton kulissit romahtavat parisuhteen tosiasiallisen epätasaarvon räikeyden paljastuessa alistetun vaimon osaan lähtökohtai sesti mukautuneelle Noralle. Roiha tunnetaan alkutekstejä kun nioittavien, mutta aiheidensa osalta terävästi tätä päivää kommentoivien klassikkosovitusten tekijänä. Vaikka tarina kulkee Ibsenin viittoittamaa tietä, olennaisena muutoksena tapah tumat on siirretty 2000luvun alun Pohjanmaalle ja sen avioparin muo dostavat kaksi miestä, menestyvä pan kinjohtaja Heikki (Niko Saarela) ja vähemmän kunnianhimoinen Aron (Aleksi Holkko). Oman tyylinsä mukaisesti Roihan ohjaus on kaikkia vaihtoja ja tunnelma sävyjä myöten kellontarkkaa. Ibsenin näytelmän ehdoton keskushenkilö on Nora, jonka hahmoa on pidetty yhtenä tärkeimmistä naisrooleista. Roihan so vituksen Aronin roolin Aleksi Holkko onnistuu välittämään kerrassaan pa kahduttavan koskettavasti syvenevän ristiriidan ulkoisten olosuhteiden ää rellä hukassa olemisen ja pohjimmai sen oikeudentuntoisuuden välillä. Samalla alleviivautuu sovituksen ydinviesti siitä, miten tasavertaisen kohtaamisen vaikeus koskee kaikkia ihmissuhteita. AIVAN TOISENLAISESTA tragediasta on kyse Riikka Oksasen ohjaamassa ja Pipsa Longan Helsingin kaupun ginteatterille dramatisoimassa näy telmässä Kuka tappoi bambin? Se pe rustuu Monika Fagerholmin saman nimiseen romaaniin (Teos 2019). Siinä yhteisöllisesti tiiviissä huvila kaupungissa asuvien hyvin toimeen tulevien perheiden lukiolaispojat syyllistyvät ikäisensä tytön julmaan joukkoraiskaukseen. Kirjan ja näytel män keskushenkilö on Gusten (16vuo tiaana Jaakko Hutchings, 25vuotiaa na Pyry Nikkilä), joka kymmenisen vuotta tapahtumien jälkeen kokee yhä syyllisyyttä ristiriitaisesti sekä itse ta pahtuneesta että siitä, miten petti ri kostoverinsa poliisin kuulusteluissa ja oikeuskäsittelyssä. Oksasen ja Longan taitavuus teat terin tekijöinä näkyy eri aikatasoilla liikkuvan kokonaisuuden dynaamises sa, mutta silti hyvin koossa pysyvänä jännitteisyydessä. Kirjan tapaan pää huomio on rikoksen syissä ja tekijöis sä, eikä esimerkiksi uhrin tunteissa. Näytelmässä häntä ei nähdä roolihah mona edes taiten näyttämöllistetyssä raiskauskohtauksessa. Valitut ratkaisut tukevat hyvin tavoi tetta kääntää katse ensi sijassa niihin luokkaperusteisiin rakenteisiin, joissa sosiaalinen ylemmyyden tunto ja suku puolirooleihin liittyvät odotukset ovat omiaan tuottamaan näin ilmeisen tuo mittavan teon – ja vielä selittelemään sitä hyväksyttäväksi jälkeen päin. Vaikka Fagerholmin romaani ajoit tui taannoisen #metookeskustelun lai neille, sen sovittaminen näyttämölle nyt paljastaa, ettei seksuaalisesti riis tävien rakenteiden käsittelyn tarve ole kadonnut minnekään. Kaupunginteat terin tulkintaa voi myös verrata 6.10. ensiiltaan Teatteri Viiruksessa tule vaan Jakob Öhrmanin sovittamaan versioon. Nukkekoti Kom-teatterissa 9.12. asti. Kuka tappoi bambin? Helsingin Kaupunginteatterissa 15.12. asti ja Teatteri Viiruksessa 24.11. asti. KOONNUT TUOMAS RANTANEN Teatteriarviot Aron (Aleksi Holkko) yrittää parhaansa pitääkseen Heikin (Niko Saarela) onnellisena. Perheystävä (Markus Riuttu) seuraa. Koti kulttuurien välissä R UUMIINAVAUSPÖYTÄ Ä muis tuttavan kalusteen päällä ma kaa liikkumaton muumio. Sen alta kuoriutuu katkeranoloinen van ha mies (Sami Lanki), joka ilkeilee symboliseen suojapukuun sonnustau tuneelle hoitajalle (kaikista sivuroo leista vastaava Elli Närjä) ja ryhtyy sitten paasaamaan elämäntarinaan sa. Saamme kuulla kauhistuttavan kertomuksen neuvostototalitarismin mielivaltaisen vainoharhan kohteeksi joutumisesta ja sen kanssa räikeässä ristiriidassa olevan aatteellisen uskon tunnustuksen. Hylätyssä vuosaarelaisessa koulussa esitettävä näytelmä perustuu erääseen haastatteluun valkovenäläisen Nobel kirjailija Svetlana Aleksijevitšin doku mentaarisessa romaanissa Neuvostoihmisen loppu. Helsinki 98 ryhmän ja sadsongskomplex:fin tuottaman esi tyksen työryhmään kuuluvat suoma laisten näyttelijöiden ohella muun muuassa anonyyminä turvallisuussyis tä esiintyvä ohjaaja sekä Venäjältä Suo meen viime vuoden marraskuussa pa enneet lavastaja Pavel Semtšenko ja pukusuunnittelija Anis Kronidova. Vaikka Aleksijevitšin tärkeä do kumenttiromaani sijoittuu nimen omaan Neuvostoliiton raunioille, näy telmän jokaisessa hetkessä on läsnä tunne siitä, että tässä ei puhuta his toriasta vaan nykyhetkestä. Paneutu va näyttelijätyö, pienen tilan intiimiys sekä viimeisen päälle viritetty puvus tus, rekvisiitta ja vanhojen filmien kol laasiprojisointia hyödyntävä lavastus antavat esityksen ajankohtaiselle to distusvoimalle syvältä kouraisevaa kierrettä. Esitykset Vuosaaren tilajakamossa ainakin 20.11 asti. Varaukset ja tiedot mahdollisista lisäesityksistä: www.fienta.com H YPNOOT TISEN näyttämö kuvan ohella tarjolla on ih misten ja lokkien elämää ulko puolisin silmin tarkasteleva video, monikanavaisia äänikollaaseja, kuun nelman oloinen kertomus ja Kaija Saariahon musiikkia kamariorkesteri Avantin esittämänä. Esityksen ainoa kehollaan läsnä oleva näyttelijä (Salla Loper) on jonkinlaisessa epäroolissa toimiessaan enemmän esityksen jär jestelijänä ja kommentaattorina kuin tarinaan sisälle sijoitettuna hahmona. Espoon &teatterissa esitettävä Neljän päivän läheisyys on Pipsa Longan kirjoittama sekä monitaiteisesta este tiikastaan tunnetun Wauhauskollek tiivin näyttämöteos. Teemaltaan se on jatkoa saman työryhmän muutama vuotta sitten Teatteri Viirukseen teke mälle Toinen luonto näytelmälle. Niis sä pyrkimyksenä on näyttämöllistää ihmisen ja eläinten kohtaamista ilman ihmisille tyypillistä laji hierarkiaa. Sii nä missä Toisessa luonnossa näyttä möllä nähtiin kasvonaamareilla etään nytettyjä ihmishahmoja ja annettiin videoprojisoitujen eläinsilmien luo da katse meihin ihmisiin, Neljän päivän läheisyys kohdistaa tasa vertaisen ulkopuolisen katseen yhtä aikaa ihmi siin ja lokkeihin. Longan ja Wauhausin esteettinen kokonaisvaltaisuus on häikäisevän kaunista ja filosofisesti viisasta – ja sa malla äärimmäisen poliittista, jos sen haluaa sellaiseksi tulkita. Esitykset Espoon teatterissa 10.10. asti. Kuuntele myös Pipsa Longan, ohjaaja Juni Kleinin ja äänisuunnittelija Heidi Soidinsalon haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastissa: www.voima.fi/audio H elsi nki 98 W auh aus
44 • 7 / 2023 Kylässä Kontulassa T ÄNÄ KESÄNÄ olen ol lut kyläilemässä Kon tulassa, ensimmäistä kertaa. Minulla ei ollut mi tään suhdetta tähän itäiseen kaupunginosaan. Mielikuva ni olivat median luomia, jossa paik kaa kuvataan lähinnä ongelmapesäk keenä. Nyt olin kuitenkin tilanteessa, jossa Myllyteatteri ja Todellisuuden tutkimuskeskus pyysivät minua tai teilijaksi Helsingin kaupungin ra hoittamaan hankkeeseen, jonka fo kuksena olisi yhteisölähtöinen teos Kontulaan. Vierastin kaupungin rahoittamia lähiöön kohdistuvia taidehankkeita. Niiden tavoitteet olivat näyttäytyneet minulle ennemmin kaupunkikuvan kiillotuksena kuin pyrkimyksenä teh dä taiteen kokemisesta tai tekemises tä saavutettavampaa. Ajattelin olevani täysin väärä ihminen taiteilijaksi min käänlaista ”myönteistä profiloitumis ta vahvistavaan” hankkeeseen, sillä olihan niin, että viimeisimmässä työs säni etuoikeutetut näyttelijäopiskeli jat oksensivat puuroa ja mätkivät toi siaan teatraalisesti turpaan teko veren tuh riessa yleisönkin. Ei minusta olisi kiillottamaan yhtään mitään. Ennakkoluulojen purkaminen ja tu tustuminen kun ottaa aina aikansa, ja aikaa (eli rahaa) ei oikeastaan ollut. Lopulta kuitenkin yhdessä tuottaja Eevi Tolvasen ja äänisuunnittelija Tuomas Norvion kanssa syntyi konsepti nimeltä Katveisto – interaktiivinen sonicmaps-verkkoalustaa hyödyntävä, alati kehittyvä äänikartasto. Toisin sanoen: Katveisto on audio kävely, jossa kontulalainen kutsuu mi nut kylään. Teoksessa paikallinen asu kas vie minut kävelylle tutustumaan paikkoihin, joihin heillä liittyy muis toja, tunteita, tarinoita. Tarinat ääni tetään, merkitään kyseisiin lokaatioi hin ja liitetään osaksi äänikartastoa. Kulkies samme kuulokkeet päässä kuulemme Kontulaan sijoitettuja edel listen kävelyttäjien tarinoita ohitta essamme paikkoja, johon näillä edel lisillä kävelijöillä liittyy jokin tunne, tarina tai muisto. Katveisto on siis eräänlainen taiteellinen kyläily ja tu tustumisprosessi. Se rakentuu haja mieliselle arkipäivän havainnoinnille sekä teoksen ja ympäristön dialogille. Se on Kontulan vaikutuksille altis, sil lä se on Kontula. Samalla teos kysyy, kuinka toisten tarinat ja muistot voi vat muovata ja vahvistaa omaa koke mustamme paikoista. Kyläilyt ovat maailmoja maailman sisällä Kyläilyillä minut tutustutettiin kuol leiden koirien ja puolisoiden entisiin reitteihin, vietiin paikkoihin, jossa oli koettu ihastumisia ja onnistumisia. Minua haastettiin, ahdisteltiin, minul le laulettiin, kerrottiin sydänsuruista ja parhaista karaokepaikoista. Minut vietiin Hessun penkille, kahville, koi rien tuhkapaikalle, Vitamin Baariin itkevän asiakkaan viereen. Tutustuin katu taiteilija Kontulan Casanovan teoksiin ja taiteelliseen ajatteluun. Sain kuulla, kuinka aina jätetään ih minen ihan yksin, kuinka asunnon ja avun saaminen on mahdotonta, mut ta onneksi ostarilla on kavereita jotka jeesaa. Löysin yhteyspisteitä omaan lähiö taustaani. Hiljalleen aloin olla tuttu näky katukuvassa ja minua alet tiin tervehtiä. Kyläilyjen intiimiys oli ajoittain kir velevää. Kyläily on herkkää puuhaa jo kaiselle osapuolelle. Kylässä tutustu taan, vaihdetaan kuulumisia, suukkoja, salaisuuksia. Kylässä aloitetaan, lope tetaan, järjestäydytään, tunnustetaan, luodaan, luovutaan, opitaan, muutu taan. Tämän väliaikaisen tapahtuman sisällä on oleminen hetkisen ajan hiuk kasen tiheämpää. Kyläilyt ovat ikään kuin maailmoja maailman sisällä, ky läilyjä toisten todellisuuk sissa. Teatterissa ollaan jatkuvasti kyläs sä, ja juuri kyläilyssä piileekin koko taidemuodon potentiaali. Esitykses sä tekijät kutsuvat kokijat kylään teki jöiden maailmaan, jossa tekijätkin itse asiassa ovat vain kyläilemässä, mutta ovat tulleet sen kanssa tutuiksi. Annet tujen olosuhteiden ja rajatun ajan si sällä elävät ruumiit kohtaavat toisen sa yhtä aikaa jossain toisaalla, toisten lakien, universumien ja aikojen todel lisuudessa, mutta silti tässä ja nyt. Sit ten jossain vaiheessa tämä ritualisti nen vierailu ja sen aikana tapahtunut kokemusten ja aistimusten vuoropu helu päättyy. Onnistunut kyläily vaatii molem minpuolista vieraanvaraisuutta. Vie raanvaraisuus sisältää käsitteet vieras ja vara. Vieras voidaan mieltää jonain tuntemattomana, jopa uhkaavana. Toi saalta vieras on henkilö, joka otetaan vastaan ja josta pidetään tavalla tai toi sella huolta. Käsitteen voisi siis tulkita siten, että meillä tulisi olla varaa kut sua tuntematon sisään. Mutta vieraan varaisuus ei katso pääomaa. Se on tuh lailua, johon sisältyy ajatus, että jaettu ja yhdessä koettu tuottaa nautintoa. Vieraanvaraisuuden synonyymi on sydämellinen vastaanotto, ja jo antii kin kreikassa tätä molempia osapuolia koskettavaa sydämellistä vastaanottoa (filoxeniaa) pidettiin sivistyneen ihmi sen hyveenä ja sen laiminlyönti saat toi johtaa jumalten vihamielisyyteen. Antiikin kreikkalainen filosofi Platon sen sanoi: vieras voi tuoda jotain älylli sesti arvokasta tai olla tuomatta, mutta ilman alun vieraanvaraisuutta emme koskaan saa tietää sitä. Vuoropuhelua ei voi käydä, ellei ensin kutsuta vieras ta sisään ja osoiteta hänelle vieraan varaisuutta. Kuka kutsuu ja kenet? Kontulan ostari oli ennen mustikka metsä, jota asuttivat metsän puut ja olennot. 1960–70luvun taitteessa sen päälle rakennettiin noin 14 000 ihmi sen lähiö. Nyt sitä haluavat taas kiin teistöomistajat myllätä. Asiasta jär jestettiin idea kilpailu, joka muistutti ennemmin alemman sosiaaliluokan puhdistusta. Voittaja ehdotuksen ker rotaan nimittäin olevan sellainen, et tei ostaria enää tunnista entisekseen. Uudistuksen pääfokuksena on asu tuksen lisääminen ostarin alueelle. Tällä yritetään lisätä asukkaiden keski näistä kontrollia, sillä Kontulan alueen asemakaavoittaja Laura Viljakaisen mukaan asuminen ostarilla liiketilo Taiteilija Minna Lundin interaktiivinen audiokävely Katveisto rakentuu Kontulan asukkaiden tarinoista. Toisten todellisuuksissa vierailu on ihmisyyden ytimessä. TEKSTI MINNA LUND KUVA SATBIR SINGH
jen yläpuolella vähentäisi todennä köisesti ongelmia. ”Kun aluetta tiivis tetään ja tuodaan sinne asumista, siitä tulee silmäpareja. Lisäksi on mahdol lista avata yhteyksiä puistoon ja pois taa sokkeloita.” Siis sen sijaan, että sosiaalipalvelui hin panostettaisiin ja asukkaiden ah dinkoa helpotettaisiin, intressi on tuo da pääomaa ostarille ja häätää kaikki sitä uhkaava ja sen ulkopuolella oleva ulos. Julkisissa tiloissa tapahtuviin ky läilyihin liittyy likimain aina kolonia listisen, rasistisen ja kapitalistisen ky läilylogiikan hierarkkiset suhteet, joita määrittää pääoma. Kulttuurilaitoksien vieraanvarai suutta voi itseasiassa tarkastella sa mojen linssien läpi. Kuka on terve tullut? Suomesta rasismin takia pois muuttanut toimittajakirjailija AbuHanna Umayya kuvaili suomalaisuut ta eksklusiiviseksi syksyisessä Ylen Kulttuuri cocktailissa, jossa käsiteltiin kulttuurialalla rehottavaa rasismia. Umayya kertoi, että mukaan pääsee vain olemalla samanlainen. Ei kuulos ta vieraanvaraiselta. ”Aina ollu tääl”, räppäsi kontula lainen Hassan Maikal 3. syyskuuta 2023 järjestetyssä rasistista ja fasis tista hallitusta vastustavassa Me em me vaikene mielenosoituksessa. Biisi on vuonna 2021 julkaistulta albumil ta Betoni tarha, jonka biisit käsittelevät Kontulaa paikkana ja yhteisönä. Biisiä kuunnellessa en voi väistellä faktaa, että huolimatta Kontulan monikult tuurisuudesta Katveiston osallistujien diversiteetti on vielä kovin valkoinen ja suomenkielinen. Kuten minäkin. Onneksi Katveiston on määrä jatkua vuonna 2024. Diversiteettien laajen taminen on resurssien uudelleen ajat telua ja niiden suuntaamista hiljai sempien (lue: hiljennettyjen) äänten etsintään. Teatterissa tervetulotoivo tus on yhtä kuin saavutettavuus, joka tarkoittaa erilaisia tekijöitä, kuten hin ta, sijainti, kieli, esteettömyys, kuka te kee ja kenelle. Maikalin fraasin ”Aina ollu tääl” voi ajatella koskevan myös suhdettamme eiinhimilliseen. Banaali fakta on, että me kaikki olemme täällä kylässä. Me olemme täällä kivien, kallioiden, met sien, merien, puiden vieraana. Eko kriisi on ihmisyyden kriisi. Kysymys vieraanvaraisuudesta on painokas ky symys koko ihmiskunnalle. Luodak semme painetta meidän on järjestäy dyttävä, siis kyläiltävä. Meidän on taiteilijoina, yksityishenkilöinä ja or ganisaatioina etsittävä keinoja kyläil lä niin, että olemme vieraanvaraisia toisillemme. On annettava maailman asioiden muuttaa, koskettaa, häiritä ja ihmetyttää. En tosiaan muuttanut Kontulaa. Kyläilyni Katveistossa muuttivat mi nua. Kirjoittaja on teatteriohjaaja, joka esseen valmistelun lomassa organisoi järjestäytynyttä ja kutsumatonta kyläilyä eli valtausta Teatteri korkeakoulun torille hallituksen leikkauspolitiikkaa vastaan. Minna Lund kertoo aiheesta myös Teatterin politiikkaa -podcastin jaksossa Näyttämönä lähiö: voima.fi/audio STREET FOOD Sanomatalo, Postikuja 2, 00100 Helsinki 044 054 4632 | info@junkyvegan.fi | junkyvegan.fi 11,50€ TÄLLÄ PILETILLÄ TÄLLÄ PILETILLÄ Junky Junky Burger Burger SUOMEN AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI • TEATTERITANSSI.FI TTS_pikkuilmo_voima_118x26mm.indd 1 25/03/2022 16.59
46 • 7 / 2023 Radiopuhelimet ei rauhoitu TEKSTI TIMO KALEVI FORSS Jaa ni Fö hr Bändillä on takana 37 vuotta äkkiväärää rockia, jossa otetaan kantaa maailman menoon, mutta annetaan myös tilaa kuulijan omille tulkinnoille. O ULUSSA vuonna 1986 perustettu rockyhtye Radio puhelimet ei näy tä minkäänlaisia rauhoittumisen merkkejä. Energisestä, äkkiväärästä ja rujosta mutta vastustamattomasti svengaavasta ilmaisusta tunnettu vii sikko pukkaa ilmoille jo peräti kuu dennentoista studioalbuminsa. ”Jak saa, jaksaa”, huutaa laulaja J. A. Mäki heti avausraidalla Kylmää hikeä, jossa Radiopuhelimet on lyönyt funkvaih teen päälle. Albumin nimi on ytimekkäästi Radio puhelimet, ja siinä kuuluvat kaik ki mukaan tarttuneet vaikutteet bän din pitkän uran varrelta. Isossa osassa on Captain Beefheart pohjainen rif fittely, ja välillä käydään syvässä ete lässä Muddy Watersin juuribluesia kumartaen. Juurisävyistä vaihdetaan nopealla leikkauksella Joy Divisionin postpunkkiin taikka Stoogesin eläi melliseen rokkaamiseen. Kaikkea yh distää kuitenkin persoonallisen raaka bändisointi sekä J. A. Mäen huutoa lä hentelevä laulu. Radiopuhelimet osaa myös yllättää. Yhdeksän biisin energi sen jyystön jälkeen kuullaan akustis ta tangoa biisissä Mielenilmaus aamuyöllä. KITARISTI JA BIISINTEKIJÄ Jarno Mällinen kertoo levyn synnys tä: ”Biisejä kertyi ja meillä oli intoa tehdä niitä. Metodi oli sama kuin ai kaisemmin. Kappaleet treenattiin hyvin treeni kämpällä. Meillä ei ole varsinaista tuottajaa, mutta soiton valvojana pohjien äänityksissä toi mi jälleen Riku Mattila. Studiolla biisit soitettiin livenä sisään ja Riku vaati meitä soittamaan paremmin ja uudestaan.” Mällisen mukaan studiossa soitta minen on intensiivistä: ”Siinä menee pää sekaisin ja tulee studiopsykoosi. Arvostelukyky katoaa täysin ja tun nelma on puolihätääntynyt. Silloin on erittäin tarpeellista, että paikalla on jo ku luotettava ulkopuolinen henkilö an tamassa palautetta.” Yhtyeen laulaja ja toinen keskei nen biisintekijä J. A. Mäki kertoo, mi ten uudet biisit syntyvät: ”Olemme toi mineet viimeiset vuosikymmenet niin, että kun aikaisempi levy on purkissa, Mällinen tulee treenikämpille uusien riffien kanssa. Sitten aletaan taas ren kuttaa. Kun teemme uusia biisejä, ajat telemme, että niitä ei tehtäisi aina sa malla tavalla, vaikka toimintaamme ohjaavatkin tietynlaiset rutiinit. Meillä ei ole ollut mitään syytä lopettaa, luo vuutemme ei ole ehtynyt. Olen itsekin kirjoitellut koko ajan tekstejä. Yritän elää hetkessä, vaikka se hirveältä kli seeltä kuulostaakin. Kai tätä voi sanoa sitkeydeksi.” Radiopuhelimet-levyn teksteistä vastaavat pääosin Mällinen ja Mäki. Tekstien maailmankuva on vimmai sen äkkiväärä. Kirjeitä keskiluokasta biisissä naljaillaan kilpailukyvyl le, tehokkuusajattelulle ja keskiluokan ihanteille. Ikä on numero kappalees sa naureskellaan armotta ikuiselle nuoruuden tavoittelulle. Kaiken taka na on kuitenkin inhimillisyyttä ja jo pa lämpöä. Radiopuhelimet on suomalaisen punkpohjaisen vaihtoehtorockin kyr myniska. Se on jaksanut uida vasta virtaan ohi lipuvista trendeistä piit taamatta. Jarno Mällinen ei ole kuitenkaan halukas panemaan yhtyettään mihin kään valmiiseen antimainstreamka tegoriaan. ”Ei vastavirrassa oleminen ole meille mitenkään ohjelmallista. Omat kyvyt ja rajoitteemme asettavat meidät sille puolelle. Tunnemme tosin myös solidaarisuutta niitä muita koh taan, jotka ovat valtavirran ulkopuo lella”, Mällinen muotoilee. YHTEISKUNNALLISUUTTA ja kantaa ottavuutta bändi ei kaihda, vaikka haluaa säilyttää vapautensa. Mäki ja Mällinen eivät halua selittää biisejään puhki, vaan kuulijalle jätetään tilaa tulkinnoille ja omille oivalluksille. ”Ihminen on todella vaarallinen la ji tälle meidän yhteiselle planeetallem me. Jatkuvan kasvun ajatteleminen on iso kupla. Tällaisessa systeemissä elä minen on valheellista. Minua kauhis tuttaa, mitä ihminen on saanut aikaan tässä maailmassa. Nykypäivän tilan ne ei kyllä hyvältä näytä”, pohtii Mäki. ”Kirjoitan usein päivän tilantees ta. Pyrin kirjoittamaan kuitenkin vä hän laajemmista kuvioista kuin jos tain tietystä poliitikosta. Tuntuu, että yksittäinen poliitikko ei ole ansainnut biisiä. Sitä paitsi tuollainen biisi van henisi aika nopeasti. En ole myöskään tuonut julkisuudessa esiin omaa poliit tista kantaani tarkemmin. Kuitenkin: talouskasvun ihannointi ja oikeistolai nen – ja erityisesti äärioikeistolainen – politiikka on niin perseestä kuin vain voi olla. Se on tuhon tie”, Mäki linjaa. Rockissa ja taiteessa on yleen sä kysymys muustakin kuin excel taulukoista ja tiukoista poliittista oh jelmanjulistuksista. Radiopuhelimiin liitettyä pohjoista vimmaa Kalervo Palsan tai Rosa Liksomin henges sä on kuitenkin vaikeaa hahmottaa bändin sisältä. ”Tekemisemme lähtee tunnepohjalta. Emme aina ole tietoi sia kaikista kulttuurisista vaikut teista tai kulttuurisesta taustasta, minkä keskellä tunnemme ja luomme. Olen ihmetellyt, mitä se pohjoinen vim ma oikein on. Samat asiat ovat tääl lä Oulussa valtavirtaa kuin Espoossa kin”, sanoo Mällinen. MIHIN 37 VUODEN rockin vatkaami nen sitten johtaa tässä synkässä maa ilmassa? Voiko taiteen tekemisellä parantaa maailmaa hitustakaan? ”Mu siikki voi auttaa vaikeiden aikojen yli. Se voi tuoda voimaa ja lohtua, kenties jonkinlaista vertaistukeakin. Monipuo linen ja arvoinen kulttuurielämä on itselleni aina ollut henkireikä ja elin ehto. Joten ainakin yksilötasolla mu siikillakin voi olla iso vaikutus”, pohtii Mäki. ”Toivon bändimme tuovan kuuli joille hyvää energiaa. Livetilannehan on vuorovaikutusta, energiat liikkuvat edestakaisin. Se on kanssakäymistä. Parhaimmillaan se on hyvinkin vah vistava yhteinen kokemus.” Radiopuhelimet yhtyeestä vasemmalla kitarassa Katz (Esa Nissi), bassossa Antti Annunen, mikissä J. A. Mäki, rummuissa Jyrki Raatikainen ja oikealla jälleen kitarassa Jarno Mällinen.
48 • 7 / 2023 TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS Taas yhdet väkivaltaöverit Utama Bolivia 2022 Bolivian ylängöillä asuva iäkäs pariskunta on elänyt samanlaista arkipäivää vuosikymmenestä toiseen. Epätavallisen pitkän kuivuuden aikana Virginio ja Sisa kohtaavat dilemman: jaksavatko he taistella vastaan vai antavatko he periksi luonnonvoimille ja ajan hampaalle. Elokuva on ajankohtainen kannan otto ympäristökriisin seurauksiin. Pääroolissa olevat ikäihmiset ovat kiinnostavaa katsottavaa. Alejandro Loyaza Grisin esikoiselokuva palkittiin Sundancen elokuvajuhlilla parhaana ulko maisena draamana. I remember myself Suomi 2019 Cinemaissi esittää myös kokoelman lyhytelokuvia, jotka esittelevät Suomen latinalaisamerikkalaisen yhteisön tarinoita. Taiteilija Rosamaria Bolomin runollinen lyhytelokuva analysoi, miten yhteiskunta pakottaa ihmisiä tiettyyn käytösmalliin niin lapsena kuin aikuisena, jotta he voivat välttää ulossulkemisen ja tulla hyväksytyiksi. The Cow Who Sang a Song Into the Future Chile, Ranska, USA, Saksa 2023 Chileläinen ohjaaja Francisca Alegría kuvaa maagisen realismin keinoin perheen menneisyyttä ja ihmisen suhdetta eläimiin. Kuolleista nouseva Magdalena palaa perheensä maatilalle, joka on kriisissä ja eläimet kuolevat. Menneisyyden haamujen kohtaaminen antaa kuitenkin mahdollisuuden muuttaa tulevaisuuden suuntaa. Elokuva ottaa vahvasti kantaa maapallon tulevaisuuden puolesta ja sanoo, että vielä on toivoa. Kriitikot kehuvat yllättävää loppukohtausta. About the Beginning Meksiko, Suomi 2023 Anna matkailee Balkanilla yhdessä ystävänsä, amatöörivideobloggaaja Armandon kanssa. Hän tapaa kuuluisan näyttelijän, joka syöksee hänet henkilökohtaiseen kriisiin. Elokuva on meksikolais-suomalainen yhteistuotanto, jonka on ohjannut nuori Amulio Espinosa. Elokuvan ensiesitys Cinemaississa. Poimintoja Cinemaissista Cinemaissiin on tulossa paljon erinomaisia elokuvia Latinalaisesta Amerikasta, mutta The Settlers western ei kuulu niihin. T HE SETTLERS eloku van alkumetreiltä läh tien on selvää, että ohjaaja on mies. His toriallinen western draama sijoittuu 1800 luvun lopulle. Valkoiset miehet tule vat merkitsemään Chilen peri feriassa sijaitsevia alueita, jotka kuuluvat suurmaanomistajalle. Matkaan lähte vät englantilainen armeijan kapteeni, amerikkalainen palkkasoturi ja nimet tömäksi jäävä chileläinen apumies, jo ta valkoiset kohtelevat huonosti. Asetelma on lupaava: Patagonian huikaisevia vuoristomaisemia, uljai ta hevosia, valkoisten ja paikallisten ihmisten välille rakennettu jännite. Odotuksia ei lunasteta. Sen sijaan kat sojan silmien eteen tuodaan lännenelo kuvien kliseitä: graafista väkivaltaa, alistamista, rasismia, aseita, verta. En simmäinen nainen ilmestyy kuvaan vasta elokuvan puolivälissä – hän on maassa makaava ruumis. Seuraavassa kohtauksessa näkyy alkuperäiskansan nainen: hänelle tehdään seksuaalis ta väkivaltaa. Seuraa lisää verta. Lisää ampumista – välillä valkoiset ampuvat toisiaan, välillä kylissä asuvia ihmisiä. Lisää rasismia. Kallonmittausta. Lisää raiskaamista. Viimeistään puolivälissä tekee mieli lopettaa katsominen ja läh teä kuluttamaan aikaansa minkä ta hansa muun aktiviteettin parissa. Katsoja odottaa kaiken aikaa kään nettä, jossa alistetussa asemassa ole vat ihmiset nousisivat vastarintaan alistajiaan vastaan tai joku esittäi si kunnollista kritiikkiä. Sitä ei kos kaan tule. Käsikirjoituksen myönny tykseksi on sanottava, että elokuvassa esitetyt historialliset yksityiskohdat pitävät paikkansa: Latinalaisen Ame rikan eurooppalaiset valloittajat – eli maahan tunkeutujat – ja heidän jäl keensä hallinneet suurmaanomistajat olivat kammottavan väkivaltaisia, sii tä ei ole epäilystä, ja samat alistavat ra kenteet ovat jatkuneet näihin päiviin saakka. Mutta jos elokuva on tarkoi tettu kritiikiksi historian julmuuksia vastaan, toteutus on epäonnistunut. Raa’an kuvaston toistaminen ei palve le tarkoitusperiä, vaan se vain uusin taa väkivallan kulttuuria, mikä tuskin oli ohjaajan tarkoitus. ”Näytä, älä ker ro” ei tarinankerronnan muotona toi mi eikä sisältö välity. Näkökulma olisi mahdollista valita toisin. Herää kysymys: miksi tällaisia elo kuvia pitää nykyaikana tehdä? Mik si niille annetaan tunnustuksia kuten The Settlersille hiljattain myönnetty Cannesin kriitikoiden palkinto? Lati nalainen Amerikka on pullollaan lois tavia elokuvia, jotka kertovat kriittises ti historiasta ja esittävät vastarinnan ja toivon näkökulmia. Onneksi Cine maissin ohjelmistoon on kerätty erin omainen kattaus muita elokuvia, jotka kannattaa mieluummin käydä katso massa. The Settlers (Chile, Argentina, 2023). Ohjaaja: Felipe Gálvez. Suomen ensi-iltaesitys Cinemaississa. Latinalaisen Amerikan elokuvafestivaali Cinemaissi järjestetään 25.–29.10.2023 Helsingissä Kulttuurikeskus Caisassa. Kyseessä on festivaalin 18. vuosikerta. Luvassa on monipuolinen tarjonta maanosan elokuvia ja suomalaistuotantoja. www.cinemaissi.com
TEKSTI TUOMAS RANTANEN V AIKKA KOMEDIA ja tragedia ovat saman taidepuun oksia, ruotsalaisella elokuvaohjaaja Lukas Moodyssonilla (syntynyt 1969) on poikkeuksellinen kyky käsitellä yk sityisten ihmisten raskaitakin vastoin käymisiä ja elämän valintoihin liitty vää tuskaa tavalla, jossa myötäelävä huumori toimii elämänuskoa ja elämän jatkuvuutta vahvistavana voimana. Juuri tästä oli kyse jo Moodys sonin läpimurtoelokuvassa Fuckin Åmal (1998), joka kuvasi kahden teinitytön välistä rakkaussuhdetta pienen yh teisön sosiaalisten yhdenmukaisuus paineiden alla. Käsivaraisella halpis tekniikalla kuvatussa elokuvassa lähietäisyydeltä välittyvä kipeys jalos tui kaikkien arkisten esteiden ylitys ten kautta yleisen vapautumisen ma nifestiksi. Samaan arkihaasteiden ylittämisen kannustamiseen liittyi myös Kimpassa (2000), jossa 1970luvun perheenäi ti pakenee lastensa kanssa miehensä väkivaltaisuutta maailmanparantajien hippikommuuniin. Samassa hengessä Me ollaan parhaita! (2013) elokuvassa emansipoituneet teinitytöt perustavat punkbändin ja HBO:lle tehdyssä mi nisarja Göstassa (2019) käsiteltiin tra gikoomisen syvällisesti laajan kirjon mielenterveysongelmia ja valtapeliä lähisuhteissa. MOODYSSONIN ERITYISEN huomion kohteena ovat tavan takaa olleet lap set ja nuoret. Vaikka syvältä riipaise vat Lilja 4-ever (2002) ja Mammutti (2009) käsittelevät yhteiskunnallista rakenteellista riistoa jopa lapsiprosti tuution kautta, hänen tapansa osoittaa vääryyden, välinpitämättömyyden ja välittämisen rajapintoja ei ole lamaan nuttava, vaan herättävä ja aktivoiva. Silloinkin kun tarjolla ei ole amerikka laisen formaatin mukaista onnellista loppua. Voiman vuoden 2011 haastattelus sa Moodysson halusi korostaa, että vaikka hänen elokuvissaan on aina läsnä tietty poliittinen tietoisuus, esi merkiksi juuri Mammutissa hän pyr ki ensi sijassa kuvaamaan ”tavallisten ihmisten näkökulmasta sitä, miten he yrittävät ratkaista oman elämänsä on gelmia ja huolehtia lapsistaan kaiken stressin keskellä.” NYT ENSI-ILTAAN SAAPUVA Kimpassa 99 jalostaa monia Moodyssomin perus teemoja edellleen. Siinä palataan 23 vuotta aiemmin tehdyn Kimpassaelo kuvan hippikommuunin asukkaiden elämään yli 20 vuotta myöhemmin. Elokuvan hahmot ovat kaikesta karikatyyrimäisyydestään huolimat ta monella tapaa arkisen tunnistetta via. Ikääntymiseen liittyvän tuskan ja haikeuden ohella läsnä ovat erilaiset elämän valinnat, ihmissuhdetraumat, sukupolvien välisten kuilujen ylitykset ja vaikeatkin mielen terveysongelmat. Samalla fokuksessa oleva poliittisen idealismin, ikääntymisen ruokkiman kyynistymisen ja ratkaisemattomi en eksistentiaalisten kysymysten ku delma on jälleen jokseenkin kaiken kattava. Moodyssonin suosimat elokuvalli set keinot tukevat henkilöhahmoihin ja heidän välisiin suhteisiinsa liittyvää taiten kirjoitettua draamaa. Ei ole yl lätys, miten hän 1970luvun ideologi sen nostalgian satiirisen höykytyksen jälkeen antaa vuosituhannen vaihteen nuoren sukupolven edustajan osoittaa hyväntahtoista kunnioitusta vanhem piensa ikäluokan vilpitöntä idealismia kohtaan. Moodyssonin rohkeus edetä vaikei den asioiden ytimeen ja löytää sieltä ylisukupolvista ymmärrystä paljastuu myös kaltoin kohdellun nuoren naisen ja heikoksi käyneen yksinäisen vanhan miehen kohtaamisessa. Ronskin suora puheisessa asetelmassa löytyy meidän maailmassa olemisen tuskaa potevien ihmispolojen kimpassa olemisen loh dullinen ydin: kyky empatiaan. Lukas Moodysson: Kimpassa 99 Ensi-ilta 20.10. Uudessa elokuvassaan Lukas Moodysson palaa kotiin, nuoriin ja mielenterveyteen liittyviin avainteemoihinsa. Kansankodin omatunto Kansankodin omatunto NÄE KUOLLEET LEHDET KAURISMÄKELÄISESSÄ MILJÖÖSSÄ! Kahvio ja baari! Syyslomaviikolla 42 auki joka päivä! Järjestä yksityistilaisuus! Varaa liput: www.kinolaika.fi 25.-26.11. HögFORM Sodankylän elokuvajuhlat kylässä 3.-5.11. Konsertit: 27. ja 28.10. Samuli Putro 4.11. Dave Lindholm & PA Kiiskilä 2.12. Mari Rantasila ja Heli Kemiläinen (A&M -klubi) 20.1. Ykspihlajan Kino-Orkesteri (säestää Juho Kuosmasen mykkäelokuvia) 24.2. Antti Reini 23.3. Arppa 20.4. Maarit Hurmerinta duo 30.4. Hiski Salomaa -ilta ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
50 • 6 / 2023 ELOKUVAT Saara Cantell: SISARUKSET Ensi-ilta 27.10. Vaikka parisuhteet päättyvät, perhesuhteet pysyvät, näyttää Saara Cantellin kolmi– nelikymppisten ihmissuhteita ja elämänkriisejä tutkaileva elokuva. Se lainaa kerrontaansa dokumenteista, tosi-tv:stä ja somessa jaetuista videoista. Perhesuhteiden ohella teemana on taiteilijaelämä: kuinka taide kuuluu arkielämään ja omia kokemuksia käytetään taiteen pohjana, kuten elokuvaa tehdessäkin. Keskiössä on kuvataiteilija Jonna ( Henna Tanskanen), joka tutustuu sisarpuoleensa Jónaan ( Elin Petersdottir) aikuisena. Islannista elämässään ajelehtinut Jonna löytää myös parisuhteen ja isän lapsilleen. Myös Jonnan Ira Sachs: HETKESSÄ Ensi-ilta 27.10. Ranskalainen Agathe ( Adèle Exarchopoulos) avustaa elokuvassa, jota saksalainen Tomas ( Franz Rogowski) ohjaa. Karonkassa he bilettävät Pariisin yöelämässä ja päätyvät kiihkeään seksiin huolimatta siitä, että Tomas on kiihkeästi sitoutunut brittiläiseen puolisoonsa Martiniin (Bond-leffojen viimeisin Q, Ben Whishaw). Elokuvan tiimi lähtee syömään ”Les Triplettes” -ravintolaan, jonka nimi “kolmoset” viittaa selvästi päähenkilöiden asetelmaan. Mikä liitoista on vahvin? Narsistisen ja manipuloivan Tomasin ja herkän Martinin taiteilijaelämä vauvahaaveineen vai Tomasin ja Agathen KOONNUT TUOMAS RANTANEN Richard Holm: KIIRUNA Elokuvateattereissa nyt. Kiirunan kaivoksen turvallisuuspäällikkö Frigga ( Tuva Novotny) seurustelee komean palomiehen, Dabirin ( Kardo Razzazi), kanssa. Ex-mies Tage ( Peter Franzén) ei haluaisi päästää vaimoaan uuteen elämään. Hyvin ruotsalaistyyppisten keskustelujen eli loputtoman turhan ihmissuhdejorinan ohella päähenkilöt pääsevät asiaan: pelastamaan kiirunalaisia maan uumeniin romahtavan kaupungin raunioista. Tämä suomalaistenkin suurin satsauksin aikaansaama katastrofielokuva olisi parempi, jos se keskittyisi tehosteiden välissä pohtimaan ihmisen ahneutta. Elokuva vihjaa tuhovoiman vastakohdan olevan saamelaiskulttuuri, ja tämä on sen kaunein ajatus. IIDA SIMES Lue lisää arvioita osoitteessa Voiman TVtärpit kaksosen Jonin ( Lauri Tanskanen) taistelu syöpää vastaan saa oman draaman kaarensa. Kuvatun seitsemän vuoden aikana kaikki päähenkilöt muuttavat jotain suurta elämässään. Kokonaisuus jää kuitenkin kerrontatyylien moninaisuuden myötä hajanaiseksi. Vanhemmuuden, ihmissuhteiden luomisen ja katkomisten, vaikeuksien pakenemisen sekä luottamisen ja kohtaamaan antautumisen moni ulotteisia teemoja kierrellään eri suunnilta. Islannin jylhät maisemat ja pohjoisen vuodenaikojen harmaat ja heleät sävymaailmat luovat kohtaamisille kauniita taustoja. MIIA VISTILÄ 12.10. YLE TV1: Ulkolinja: Taistelu Israelista (Suomi 2023) Pertti Pesonen osoittaa ajankohtaisraportissaan, miten viime joulukuussa valtaan nousseen Israelin historian oikeistolaisimman hallituksen ääripuolueet haluavat korkeimman oikeuden pois tieltä rakentaakseen yhä uusia laittomia juutalaissiirtokuntia Palestiinan miehitysalueille. Samaan aikaan sadattuhannet ihmiset ovat nouseet barrikadeille vastustamaan hallituksen kaikilla aloilla jyrkkenevää politiikkaa. 16.10. & 18.10. MTV Sub: Matrix (USA 1999) Huolimatta lapsekkaasta juonesta ja omituisesta ideasta yhdistää hidastettua kungfua dystopiakärvistelyyn Lana ja Lilly Wachowskin läpilyöntielokuvasta tuli ohittamaton scifi-klassikko. Tätä selittää hienojen erikoisefektien ohella ajan hermoon osunut vainoharhainen visio siitä, miten koko maailmankuvamme perustuu meille Deep State -tyyliin syötettyyn väärään tietoon. 17.10. Yle Teema & Fem: Ikitie (Suomi 2017) AJ Annilan ohjaamassa sekä Tommi Korpelan ja Sidse Babett Knudsenin tähdittämässä elokuvassa onnistutaan loihtimaan henkiin Suomesta sisällissodan jälkeen loikanneiden punaisten ja amerikansuomalaisten siirtolaisten asuttaman 1930-luvun Petroskoin ja Itä-Karjalan kolhoosiympäristön tunnelmat juuri ennen Stalinin vainojen alkua ja sen aikana. Antti Tuurin saman nimiseen kirjaan (2011) perustuva elokuva välittää tärkeällä tavalla tätä usein unohdettua lukua Suomen ja Neuvostoliiton yhteisessä historiassa. 27.10. Yle Teema & Fem: Tove (Suomi 2020) Alma Pöysti loistaa nimiosassa Zaida Bergrothin ohjaamassa ja Eeva Putron käsikirjoittamassa elokuvassa, joka kertoo taidemaalari ja kirjailija Tove Janssonin (1914–2001) säihkyvästä persoonasta ja hänen aikansa kulttuuripiirien boheemielämästä. Tanssin, juhlimisen ja taiteen tekemisen tiedostavissa ympyröissä nähdään myös teatterivaikuttaja Vivica Bandler ( Krista Kosonen) ja Nuuskamuikkusen esikuva, kansanedustaja Atos Wirtanen ( Shanti Roney). 19.10. alkaen Yle TV2: Tšhernobylin onnettomuus (Britannia 2022) & HBO: Chernobyl (USA/Britannia 2019) Stuart Stricksonin kolmiosainen dokumenttisarja kertoo aidon ja dramatisoidun kuvamateriaalin avulla Tšernobylin vuoden 1986 tuhoisan ydinonnettomuuden tarinan liittäen sen myös vuoden 2022 tapahtumiin, kun Venäjä tunkeutui ydinvoimalan alueelle. Se toimii myös hyvänä vertailuaineistona Craig Mazin käsikirjoittamalle ja Johan Renckin ohjaamalle – joitakin draamallisia vapauksia ottaneelle, mutta muuten monella tasolla ansiokkaalle – HBO-sarjalle Chernobyl. kotileikki konkreettisine vauvaprojekteineen? Vai voisivatko he jopa mahtua samaan kuvioon, he kaikki kolme – tai neljä? Alun katkelmassa porukka tekee elokuvaa, jossa ollaan kuin Montmartren alamaailmassa viime vuosisadan alkupuolella. Hetkessä näyttää, miten Pariisin boheemielämä on siirtynyt trendijuottoloista kotibileisiin tai vain makuuhuoneisiin. Läpinäkyvillä paidoillaan säväyttävä, tanssia rakastava ja fillarillaan pitkin Pariisia kiitävä tuittupää Tomas tuo eroottista vaaran tuntua joka tilaan. Häilyvillä tunteilla leikittelevässä elokuvassa on viittauksia kolmiodraamojen keskeisimpään klassikkoon, Francois Truffautin Jules ja Jim -elokuvaan. IIDA SIMES Suvi West & Anssi Kömi: MÁHCCAN – KOTIINPALUU Elokuvateattereissa nyt. Saamelaissukupolvia toisiinsa sitovat ja heidän kulttuuriperintöään kannattelevat juuret vaurioituivat, kun ulkopuoliset veivät ympäri Saamenmaata esineitä, asusteita ja rumpuja ja levittivät ne näytille pitkin Eurooppaa. Lisäksi kymmenet saamelaisten esivanhemmat kaivettiin haudoistaan ja kuljetettiin säkeissä aineistoksi tutkimukselle, joka yritti todistaa saamelaiset ”alemmaksi roduksi”. Tästä kertoo Toronton elokuvajuhlilla huomiota ja ylistäviä arvosteluja kerännyt elokuva Máhccan – Kotiinpaluu. Samalla se on kaunis ja koskettava dokumentti siitä, kuinka ohjaajapari Suvi West ja Anssi Kömi, joka on myös elokuvan kuvaaja, etsii kulttuuriperinnön palasia pitkin Eurooppaa. Ja siitä, kuinka Suomen kansallismuseon tekemän repatriaation eli kulttuuriperinnön palauttamisen myötä tuhannet käyttöesineet palautuvat Inariin, Saamelaismuseo Siidaan, jossa kulttuurihistoriallisen tarinan kertominen voi jatkua. Ulkopuoliset keräilijät eivät olleet juurikaan kiinnostuneita esineiden tarinoista tai niiden yksityiskohtia työstäneistä ihmisistä. Mutta rummut, saamelaisten pyhimmät esineet, ovat edelleen maailmalla lukittuina museoiden kellareihin. ANTON HÄMÄLÄINEN
ELOKUVATEATTE REISSA 3.11.2023 Suo, kuokka ja some PÄIVITÄ LUONTOSUHTEESI | haltia.com 1.7.2023–7.4.2024 ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? Näyttelyt avoinna ti–su klo 12–18 osoitteessa Panimokatu 1, 2. krs. Vapaa pääsy. Tervetuloa! www.galleriahuuto.fi GALLERIA HUUTO ON NYT KALASATAMASSA!
Suunnitellut työelämäheikennykset koskevat meitä kaikkia: irtisanomisen helpottaminen, sairastamisesta rankaisu ja ikuiset määräaikaisuudet. Lisäksi suomalaisen työelämän yhdessä sopimisen kulttuuria ollaan ajamassa alas. Ammattiliitto Pro ajaa ihmisen kokoista, inhimillistä työelämää – liity liittoon nyt. proliitto.fi @proliitto @Proliitto @proliitto