IM ID IO O TILAA! HDEN I LM A u a u t t n to ä ä t t i i r 3 IS L E oim 8 3 ku MA .v fifi i a.f 01 |2 a lok IL E IS www.voima.? TTI OTT AA I. TILAA VO N KS VA I A! s. 8 en m l o k llä y k : p llä u e e k gall k ä el n i n n ätä o j t r ä p i pitäis 8
Liza Marklund Siegfried Lenz Wladimir Kaminer Katherine Pancol Jari Tervo Kjell Westö Kuva: Laura Malmivaara Kuva: Katja Lösönen/Otava UUDISTUNUT LASTENALUE Kirjailijat lukevat kirjojaan lapsille. Työpajoja, kirjavinkkausta sekä valvottu Lapsiparkki, Neljä jossa lapset viihtyvät vanhempien kierrellessä messuilla. messupäivää Avoinna: to, la–su klo 10–18, pe klo 10–20. Liput: Aikuiset 16 €. Lapset (7–15 v.), 30 / 20 € eläkeläiset, varusmiehet, opiskelijat, ryhmät 10 €/hlö. Kokoaikalippu 30/20 €. Kuva: WSOY Kuva: Ingrid von Krause Kuva: Kari Hautala/Otava Messukeskus KOTIMAISET TÄHDET JA YLI 40 ULKOMAISTA KIRJAILIJAVIERASTA 12 ohjelmalavalla lähes 1000 kirjailijaa, tiedemiestä, taiteilijaa, vaikuttajaa ja poliitikkoa. Osastoilla haastatteluja ja signeerauksia. Kuva: Sylvie Lancrenon 24.–27.10. Teemamaana Saksa. Uutuuksina Tiedetori sekä lukupiirit, joissa kirjailijat ja lukijat keskustelevat syksyn uutuuskirjoista. Katso ohjelma ja tilaa ilmainen messulehti osoitteessa www.helsinginkirjamessut.?. Kuva: Thomas Meyer HELSINGIN KIRJAMESSUT Kari Hotakainen Messujen yhteydessä Antikvaariset Kirjamessut. Samalla lipulla myös: Kaikki musaalan tarvikkeet levyistä soittimiin ja laitteisiin. Haastatteluja, keikkoja ja tarjouksia. Rock SM -?naali messuilla perjantaina. Katukeittiöiden rentoja makupaloja, eurooppalaisen herkkutorin antimia ja laatuviinejä eri puolilta maailmaa. Näytöskeittiössä keittokirjojen parhaimmistoa. OIKEITA KOHTAAMISIA. AITOJA ELÄMYKSIÄ. KOSKETUS TULEVAISUUTEEN. Maalaustaidetta, gra?ikkaa, veistoksia, keramiikkaa, lasia, valokuvia ja mediataidetta. Koe, nauti ja hanki upeaa taidetta kotiin!
TILAA UUTISKIRJE Kuule uutuuksista ensimmäisten joukossa ttt-teatteri.? TTT:n Lippumyymälä (03) 2178 222, Ryhmät (03) 2178 333. Liput 44–23 €. Lippupiste 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm)
www.cinemamondo.?
ilmoitus TAMPERE JAZZ HAPPENING 31.10. – 3.11. 2013 NEROKASTA SUOMIKUMMAA AINON KLOONATA ITSENI JA TAPPAA KLOONINI JA SYÖDÄ SEN Timo Lassy Band Amerikkalaisen Sam Pinkin pakkomielteiset ja makaaberit fantasiat ovat kuin kurkkuviipale sinapilla: epätodennäköisyydessään nerokas sekoitus arjen tylsyyttä ja mielikuvituksen nousukiitoa. Sam Pinkin nurja maailma ei jätä edes mummoasi kylmäksi! Manu Katché, Jack DeJohnette, Edmar Castaneda, Verneri Pohjola Quartet… Johanna Sinisalon uusi romaani Auringon ydin on hyytävä yhteiskuntasatiiri. Ketkä lopulta hyötyvät ihmisen riippuvuuksista? Tervetuloa tutustumaan myös muihin syksyn uutuuskirjoihin Teoksen kirjamessuosastoille! Koordinaatit ovat Turun messuilla A 72 ja Helsingissä 7 E 51. www.tamperemusicfestivals.fi/jazz www.teos.fi SÖRKÄN RYSÄKEISARIT JALOTOFU MARINOITU Eero Haapasen teos kertoo helsinkiläisen kalastajasuvun elämästä 1800-luvun lopusta 1960-luvulle. Karlssonit olivat menestyneitä ammattikalastajia ja uhkarohkeita pirtun salakuljettajia Vanhankaupunginlahdella ja sen liepeillä. ”Haapanen kirjoittaa paikallishistoriaa soljuvasti kuin kaunokirjallisuutta.”( Arja Aho, HS) Tarjous 15.11. asti kustantajan omilta sivuilta 29 euroa (sis. toim. kulut). Lisää koodi ”VOIMA”. www.finlit.fi/kirjat LOKAKUUN MERKKITUOTTEET Hintaan 20€. Koodilla VOIMA ilman toimituskuluja. www.poesia.fi/kauppa” HAAVIKKO: MUISTELMAT VUOSILTA 1931–1995 Kuva: Irmeli Jung Tampere Jazz Happening kokoaa yhteen jazzin kiinnostavimmat tekijät viidestä maanosasta. Tullikamarin Pakkahuoneella, Klubilla ja Telakalla soi jazzin koko kirjo, helposti lähestyttävästä svengistä kokeilevaan avant gardeen. Mukana on konkareita, tuoreita taitureita ja neljä maailmanensiiltaa. Jalotofu Marinoituun sekoitetaan parasta luomubasilikaa ja luomuvalkosipulia, jonka jälkeen se pakataan autenttiseen Clearspring Shoyu luomusoijakastikkeeseen. Tämä yhdistelmä luo marinoidun Tofun erinomaisen, miedosti yrttisen maun. Kuten kaikissa muissakin Jalotofuissa, käytämme ainoastaan vastuullisesti tuotettuja, ensiluokkaisia Reilun kaupan luomusoijapapuja. Paavo Haavikon yksiin kansiin kootut omaelämäkerrat kuvaavat runoilijan, kirjailijan ja kustantajan elämää läpi virtaavien vuosikymmenten. Yli 120 vastuullisen herkullista Jalotofureseptiä löydät osoitteessa Tofureseptit.fi Tarjous kustantajan sivuilta 32 € (svh. 36,50 €), sis. toimituskulut, koodi HAAVIKKO. Voimassa 11.11.2013 asti www.arthouse.fi VOLTAIREN SANAKIRJA KULTTUURIVIHKOT Filosofinen sanakirja on Voltairen (1694–1778) tuotannon summa, iskevän ajattelun ja lyhyen tyylin huippu. Valistuksen keskeisimmän intellektuellin 118 pienoisesseetä ovat nykylukijalle nautittavaa luettavaa. Riippumaton vasemmistolainen kulttuuri- ja mielipidelehti. Humanistien, kulttuurityöläisten ja marxilaisten ilmaisukanava. Nelikymppisenäkin nuori ja vaarallinen. www.vastapaino.fi Uudelle kestotilaajalle (3 numeroa) nyt vain 16,90 e! 6 nroa vuodessa, kestotilaus 43 e, määräaikainen 51 e. tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369. www.kulttuurivihkot.fi
SISÄLTÖ 7.10.– 10.11.2013 8 / 2013 7 AJASSA 8–19 PÄÄKIRJOITUS 16 Rovio-perheen uusi jäsen: Koulutusvienti Laiskan pääoman leikkaustalkoot Jonne Räsänen karsia kuntien tehtäviä miljardilla eurolla. Syksyn aluksi ministeriöiden piti tehdä ehdotuksia siitä, mitä tehtäviä kunnilta voisi leikata. Juuri mitään leikattavaa ei löytynyt. Ehkä hallitus on jo ennakoinut tilanteen. Sehän pyrkii lopettamaan ylipäätään kaikki ministeriöt ja tekemään niistä yhden suuren viraston (Keskisuomalainen 11.9.). Siten kaikki leikkauspäätökset voitaisiin tehdä ketterästi ilman haitallista asiantuntemusta ja vastustusta. Hallinnolliset muutokset eivät välttämättä muuta mitään. Esimerkiksi hammashoidossa julkisella sektorilla olisi paljon opittavaa siitä, kuinka nopea ja kokonaisvaltainen hoito voi tulla myös halvemmaksi, kuten jutusta Talikan palikat (s. 28) käy ilmi. Asioita ja rakenteita voi aidosti edistää, mutta päätoimitukset ja muut lobbarit tyytyvät päivittelemään, kuinka tehottomia ja herravihaisia työttömät ja muut heikoimmat lenkit ovat. Mistä ei puhuta? Laiskasta pääomasta. H A L L I T U S O N PÄ ÄT TÄ N Y T TÄSSÄ LEHDESSÄ 22–42 22 Kimmo Jylhämö palasi kirjoitusvapaalta ja yrittää keksiä pyörää uudelleen. Kansa vaatii eläkekaton s. 8 • Lukijaposti s. 10 • WWF:n mahdoton tehtävä s. 11 • Kaupunki hehkuu s. 12 • Olemme kaikkien asialla s. 13 • Sananvalta, Maryan Abdulkarim s. 14 • Spotifyn vilunkipeli s. 14 • Rahan voima, Tuomas Saloniemi s. 16 Esikoulu™ s. 16 • Ruokatohtori s. 17 • Näkökulma, Kati Pietarinen s. 18 • Tilapäinen elämä s. 18 Frank Johansson. Amnestyn toiminnanjohtaja teki kirjan auttamisen vaikeudesta. 150 miljardin eläkevarallisuus, joka pyörittää suomalaista ja globaalia kapitalismia. Yhä useammin tämä eläkeyhtiöihin kertyvä pääoma tekee meidän eläkekassan kerryttäjien puolesta sellaisia päätöksiä, jotka ovat yhteiskunnan etujen vastaisia. Se on henkistä laiskuutta. Kyse on pääomasta, jonka käyttöä voimme halutessamme ohjata poliittisilla päätöksillä. Eläkerahastoa ja sen koneistoa pitää käyttää elämänlaadun edistämiseen, ei kriisitietoisuuden ylläpitämiseen ja jatkuviin leikkauksiin. Siksi teetimme Voimassa tutkimuksen TNS-Gallupilla siitä, mitä voisi oikeasti tehdä. Tartuimme tällä kertaa vain yhteen epäkohtaan, kohtuuttoman suuriin eläkkeisiin, joita nauttii vain viisi (5) prosenttia eläkeläisistä. ”Kolmen tontun” eli 3000 euron eläkekatto toisi valtion kirstuun 850 miljoonaa euroa, eli lähes saman summan, mikä kunnilta vaaditaan leikattavaksi. Vaihtoehtoja siis löytyy. Suomalaisista puolet kannattaa kyselyssä ehdotettua eläkekattoa, kun taas koko eliitti tyrmää sen. SUOMESSA ON Auttajan paradoksi s. 22 • Talikan palikat s. 28 • Julian, missä olet? s. 32 • Minimalistisesti niukka s. 36 • Kodit takaisin pankeilta s. 38 KULTTUURI 43–57 Huikea kirjailija, jota ei löydetty s. 43 • Kulttuuritantta, Olavi Uusivirta s. 44 • Sateenkaaren tällä puolen s. 44 • Kohti pimeää s. 46 • Minä olen dynamiittia s. 48 • Musiikkia sormilleni s. 49 • Pietari palaa levylle s. 50 • Oman tien tohtori s. 52 • Muut lehdet s. 53 • Ihmeellinen kuolema s. 54 • Tartu runoon s. 55 • Entinen leijonasydän elokuvissa s. 56 • TV-liite s. 57 48 Tanu Kallio Anna Kiiskinen 43 KOLUMNIT 14, 16, 18 & 44 50 AKTIVISMI Tanu Kallio löytyy myös osuustoiminnallisesta pankkiliikkeestä. OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhinen on vuosia tehnyt hajurakoa osuuspankkitoimintaan. Jo nyt Suomen suurimman ?nanssiryhmän nimestä on karsittu pois kaikki osuustoimintaan viittaava. Karhinen on ylituloinen piiskuri, joka vaatii, että muiden pitäisi leikata toimeentulostaan: ”Velkaantuvalla Suomella ei ole enää varaa nykymuotoisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon: se on liian kallis ja on samalla hämärtänyt käsitteen yksilön vastuusta itsestään ja muista”, Karhinen väittää Helsingin Sanomissa 29.9. Enemmistön ja eliitin näkemykset vastuullisuudesta eroavat liikaa. Emme ole antaneet pääoman kaitsijoille selkeitä rajoja. Aloittakaamme löysän pääoman leikkaustalkoot rikkaista eläkeläisistä – kukin kykyjensä ja liiallisten tulojensa mukaan. Voiman ensimmäinen taksvärkki löytyy sivulta 8. H E N K I S TÄ L A I S K U U T TA Kimmo Jylhämö Maryan Abdulkarim Kannen kuva Tanu Kallio, rekvisiitta Punanaamio, malli Antti Holma, meikki Nita Hansen 8 Tuomas Saloniemi Kati Pietarinen Olavi Uusivirta 58 Voima Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin (09) 7744 3112, faksi (09) 773 2328, sähköposti voima@voima.?, toimituksen sähköposti toimitus@voima.?, www.voima.? Vastaava päätoimittaja Kimmo Jylhämö 044 568 1996 päätoimittaja Jari Hanska 050 551 8997 fifi.voima.fi-päätoimitttaja Hannele Huhtala, vapaalla 2.9.–29.11.2013, vt. Kati Pietarinen Toimituspäällikkö Susanna Kuparinen, (09) 7744 3113 Toimitussihteeri Teemu Muhonen Ulkoasu AD/graafikko Mirkka Hietanen (09) 7744 3113, mainosgraa?kko Ninni Kairisalo Kustannuspäällikkö & Toimitusjohtaja Tuomas Rantanen (09) 7744 3115, 040 507 7165 Yhteyspäällikkö Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3112, 040 825 5804 ensimmäiset lukijat Anu Harju & Tapani Möttönen toimittajaharjoittelija Minea Koskinen valokuvaajaharjoittelija Tanu Kallio Avustajina tässä numerossa Maryan Abdulkarim, Joan Alvado, Anu Brask, Otto Bruun, Sami Henrik Haapala, Nita Hansen, Markus Himanen, Antti Holma, Elsi Hyttinen, Maria-Kaisa Jurva, Oona Juutinen, Anna Kankaanpää, Anna Kiiskinen, Matias Kauppi, Pertti Laesmaa, Pilli-Liisa, Jecaterina Mantsinen, Maaria Pääjärvi, Hannele Rantala, Jonne Räsänen, Kari Sihvonen, Börje Skruf, Tommi Parkko, Anni Pietarinen, Tuomas Saloniemi, Kasper Strömman, Kaisu Tervonen, Olavi Uusivirta, Klaus Welp Julkaisija Voima Kustannus Oy Yhtiön osakkaat Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen Jakelu Jari Tamminen, jari.tamminen@voima.? & Jorma Anttila Tilaukset Tuomas Korkiakangas (09) 7744 3113 Voiman vuositilaus 10 numeroa 39 euroa Paino Hämeen Paino Oy, Forssa Painos 70 000, Voima 9/13 ilmestyy 11. marraskuuta. ISSN 1457-1005
A JASSA 8 / 2013 8 Verkkokauppa.com ehdottaa, että Helsinki, Turku ja Tampere yhdistettäisiin teräsputkityhjiössä liikennöivällä Hyperloop-junaradalla, jossa ilmatyynyn päällä liikennöivät junat liikkuvat jopa 1220 km/h huippunopeudella Verkkokauppa.comin tiedote 25.9.2013 Puolet suomalaisista on valmis ottamaan käyttöön 3 000 euron eläkekaton. Katto toisi parhaimmillaan yli 850 miljoonan euron säästöt. TEKSTI JARI HANSKA KUVAT TANU KALLIO Kansa vaatii eläkekaton V teetti syyskuussa TNS-Gallupilla kyselytutkimuksen. Tutkimuksen mukaan noin puolet suomalaisista, 52 prosenttia, haluaisi Suomeen 3 000 euron eläkekaton. Yllättäen eläkeläiset vaativat kattoa kaikkein hanakammin, lähes kaksi kolmasosaa antoi tukensa ajatukselle. Eläkekattoa vastusti 38 prosenttia vastaajista. Eläkekatto tarkoittaa sitä, etOIMA tä tietyn kuukaisittaisen rajan, esimerkiksi 3 000 euron, jälkeen eläkkeitä ei maksettaisi. Voima laski Eläketurvakeskuksen, ETK:n antamien tilastojen pohjalta, että ehdotettu eläkekatto toisi viime vuoden eläkemenoilla laskettuna jopa 855 miljoonan euron säästöt. Summa on nykyisessä taloustilanteessa huomattava. Jos katto toteutettaisiin verotuksella, rahoilla voisi kattaa lähes kaikkien Suomen lukioiden ja kirjastojen tai vanhusten laitospalvelujen kustannukset. Vaikka kansalaisilla on tahtoa ottaa eläkekatto käyttöön, sille ei löydy kannatusta eläkejärjestelmän vartijoilta eli työmarkkinajärjestöiltä. Voiman haastatteluissa Elinkeinoelämän keskusliitto EK, Suomen ammattiliittojen kes- VOIMA-VINKKI: NÄIN RAKENNETAAN ELÄKEKATTO E L Ä K E K A T T O on käytössä monessa EU-maassa, mutta toteutustavat vaihtelevat maittain. Voiman haastattelemien asiantuntijoiden mukaan helpoin tapa ottaa eläkekatto käyttöön Suomessa on leikata yli 3 000 euron eläkkeet marginaaliverolla. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa, että eläkkeen 3 000 euron ylittävästä osuudesta maksetaan 100 prosenttia veroa. Tällöin säästö tulisi veroeuroina valtiolle ja kunnille, jotka joutuvat nyt karsimaan voimakkaasti palvelujaan. ”Niin sanottu solidaarisuusvero on yksinkertaisin tapa hoitaa asia. Eläkekaton haarukka voisi liikkua 3 000–5 000 eu- rossa ja siinä voisi olla jonkinlainen progressio”, Oulun yliopiston rahoituksen professori Hannu Kahra toteaa. Toinen toteutustapa olisi se, että työeläkeyhtiöistä maksettaville eläkkeille asetettaisiin yläraja. Tällöin säästyneet rahat jäisivät eläkejärjestelmän piiriin. Toisin sanoen miljardisäästö keventäisi eläkemaksuihin kohdistuvaa nostopainetta. Eläkemaksua tulisi maksaa ansiotuloista senkin jälkeen, kun oma 3 000 euron kuukausittainen eläkepotti on kertynyt kasaan. Ongelma olisi se, että jo kertyneisiin eläkkeisiin ei voi omaisuuden suojan vuoksi koskea. Eli kaikki yli 3 000 euroa eläkkeitään kerryttäneet saisivat eläkkeensä sellaisenaan. Miljardiluokan vaikutukset konkretisoituisivat kokonaisuudessaan vasta vuosikymmenten päästä. Toisin sanoen eläkekatto ei vaikuttaisi suurten ikäluokkien eläkkeisiin. ku kusjärjestö SAK, eläkeyhtiöiden et etujärjestö sekä sosiaali- ja terve veysministeri tyrmäsivät katon ykskantaan. yk vastustetaan E kovaan ääneen, mutta mikssi? Keitä eläkekaton uhrit olisivat? L Ä K E K AT T O A Jos 3 000 euron eläkekattto tulisi nyt voimaan, se koskisi kkaikista eläkeläisistä noin viitttä prosenttia eli 65 000 henkilöä. L Loppuihin lähes 1,4 miljoonaan eläkeläiseen se ei vaikuttaisi. Miehiä yli 3 000 euron eläkkeensaajissa on nelinkertainen määrä naisiin verrattuna. Tyypillinen eläkekaton uhri näyttäisi olevan yli 65-vuotias, pääkaupunkiseudulla omistusasunnossa asuva mies, joka käyttää yksityisiä terveyspalveluja. Jotta tästä 65 000 hengen porukasta saa tarkemman otteen, on syytä katsoa, miten eläke kertyy. Saadakseen 3 000 euron kuukausieläkkeen on täytynyt tehdä koko työuransa töitä yli 5 000 euron kuukausipalkalla eli vähintään 60 000 euron vuosiansioilla. Välivuodet, vanhempainvapaat ja työttömyysjaksot vähentävät kertymää, mutta viimeisinä työvuosina eläkettä karttuu enemmän. Toinen merkittävä tekijä on elinaikakerroin, joka leikkaa vuoden 1947 jälkeen syntyneiden eläkkeitä. Jotta vuonna 1987 syntynyt tienaa 3000 euron eläkkeen, hänen pitää koko työuransa ajan saada jopa 500 euroa suurempaa kuukausipalkkaa kuin vuonna 1947 syntyneen kollegan. 40 vuoden työuran aikana on täytynyt ansaita karkeasti arvioiden 2,4 miljoonaa euroa. Vasta tämän ylittävästä summasta osuu eläkekatto omalle kohdalle. haastatteluissa yksi V harvoista eläkekatolle tukensa antaneista on Oulun yliopiston OIMAN rahoituksen professori Hannu Kahra. ”Eläkekatto muuttaisi eläkejärjestelmän luonnetta, mutta onko muutos pahasta? Uudessa järjestelmässä pyrittäisiin takaamaan kaikille tietty minimi esimerkiksi 3 000 euroon asti. Kyllä sillä pärjää”, Kahra toteaa. Kun nykyään eläke mielletään vakuutukseksi, eläkekatto muut- taisi eläkejärjestelmän luonnetta enemmän sosiaaliturvan suuntaan. Kahran mukaan yli 3 000 euron eläkettä saavat ovat ehtineet jo työuransa aikana säästämään eläkepäivien varalle muun muassa sijoittamalla asuntoihin ja arvopapereihin. Kahran mukaan eläkekatto kannustaisi entisestään henkilökohtaiseen säästämiseen. Kahran väitettä tukee myös Tilastokeskuksen vuonna 2009 julkaisema varallisuutta koskeva tutkimus. Sen mukaan asuntoja ja kesämökkejä hankitaan eniten juuri ennen eläkeikää. Valtaosalla hyvätuloisimmista 55–65-vuo- koskisi o t t a k Eläke , joiden niitä on yli a k k l a usip kuuka 0 euroa. 500 tiaista on omistusasunto. Viidennes yli 65-vuotiaista pariskunnista omistaa sijoitusasunnon. Eläketurvakeskuksen mukaan vuonna 2010 parhaiten tienaava kymmenen prosenttia eläkeläisistä koki lähes yksimielisesti tulevansa helposti toimeen eläkkeellään. Vuonna 2009 parhaiten tienaavaan kymmenykseen pääsi jo 2 240 euron kuukausittaisella eläkkeellä. vaikuttaa melE ko kivuttomalta tavalta kerätä vero-euroja. Herää kysymys L Ä K E K AT T O siitä, millä perusteilla hyvätuloisimman eläkeläisjoukon etuuksia suojellaan. Eläkekaton vastustajat perustelevat asiaa kuudella argumentilla. Ensimmäinen peruste on eläkejärjestelmän yhdenvertaisuus. Vastustajien pelko on, että jos eläkekatto tulisi käyttöön, eläkejärjestelmä ei nauttisi enää kansalaisten luottamusta. ”Työeläkejärjestelmän tarkoitus on taata kaikille työtä tekeville yhtäläinen mahdollisuus kerryttää eläkettä ja säilyttää kulutustaso myös eläkkeellä”, Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes toteaa. Tämän ajatusmallin mukaan kovatuloisimpaan viiteen prosenttiin eläkeläisistä kohdistuva katto söisi työntekijöiden ja eläkeläisten luottamuksen eläkejärjestelmää kohtaan. Vastustajien mukaan eläkejärjestelmän ei ole tarkoitus tasata kansalaisten välistä tulonjakoa, vaan siirtää osa palkasta nautittavaksi eläkeellä. Toinen perustelu on, että varakkaat kiertäisivät eläkekattoa yksityisillä lisäeläkejärjestelyillä. ”Ne, joilla on neuvotteluvoimaa, neuvottelevat lisäeläkkeet, ja se puhkaisee eläkekaton. Eläkejärjestelmä ei ole silloin yhtään tehokkaampi kuin ilman kattoa”, EK:n johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari toteaa. Yksityisiä lisäeläkkeitä on kuitenkin jo nyt olemassa, ja niiden käyttö on jatkuvasti lisääntynyt etenkin ylimmän johdon piirissä. Lisäeläkkeisiin sisältyy myös verosuunnittelun mahdollisuus. Esimerkiksi henkivakuutusyhtiö Mandatum Life mainostaa lisäeläkkeitä ”verotuksellisesti tehokkaina” ratkaisuina. Lisäeläkkeet ovat verovähennyskelposia. Toisin sanoen verotusta on mahdollista keventää muuttamalla osa palkasta eläkkeeksi. Porsaanreikä on kuitenkin mahdollista tukkia poistamalla lisäeläkkeiden veroedut. Kolmas ja samalla epäselvin perustelu on, että lisäeläkkeiden vuoksi tuloerot itse asiassa kasvaisivat. Näin oletti esimerkiksi Telan Siimes. Näyttönä tästä on lähinnä ETK:n raportti, jonka mukaan tuloerot ovat suuremmat maissa, joissa on käytössä eläkekatto. Raportissa ei kuitenkaan ole esimerkkiä Voiman ehdottamasta mallista, jossa eläkekatto hoidetaan verotuksella. Verotuksen progression lisäämisen ei pitäisi kasvattaa tuloeroja, vaan päinvastoin kutistaa niitä. argumentti on, että N poliitikkojen ei tulisi sekaantua eläkejärjestelmään. E LJ Ä S ”Me emme halua, että verotus sotketaan eläkepolitiikkaan. Eläkepolitiikka on oma juttunsa, ja herra valtio päättää, miten paljon ja mistä veroja kerätään. Verotus
A JASSA 9 8 / 2013 Onko meidän mahdollista viskata maastamme ihmiset, joilla ei ole oikeutta olla tällä ja jotka uhkaavat maatamme? Minusta meidän täytyy pystyä siihen. David Cameronin kommentti Euroopan ihmisoikeussopimuksesta Helsingin Sanomissa 29.9.2013 NÄIN TUT TUTKITTIIN KALLIS ELÄKE • Vuonna 2012 keskivertoeläkeläinen sai ai eläkettä 1 486 euroa kuukaudessa. • Tänä vuonna eläkemenot nousevat arviolta violta 26,6 miljardiin euroon. Se on 13,6 prosenttia tia bruttokansantuotteesta ja kasvaa aina vuoteen teen 2032 asti. • Viime vuonna työntekijöiden keskimääräinen määräinen työeläkevakuutusmaksu palkasta oli 22,8 prosenttia, josta työnantajien osuus oli 17,35 prosenttiyksikköä. Eläketurvakeskuksen n mukaan eläkemaksut tulisi nostaa 25,9 prosenttiin, nttiin, jotta eläkkeiden maksu voidaan tulevaisuudessa suudessa turvata. SAK ja EK eivät ole päässeet maksujen nostamisesta yksimielisyyteen. on jo nyt liian kireä”, EK:n Rantahalvari toteaa. Käytännössä verotus ja eläkepolitiikka ovat jo nyt menneet ristiin. Yli 40 000 euroa vuodessa ansaitsevilta eläkeläisiltä peritään niin sanottua raippaveroa. Raippavero on kuusi prosenttia. Viides argumentti on, että eläkekatto lisäisi eläkejärjestelmän hallinnointikuluja. Väite perustuu ETK:n raporttiin eläkekatosta. Raportti lähtee kuitenkin liikkeelle siitä, että samalla otettaisiin käyttöön hallinnointikuluja kasvattava eläkepalkkakatto. Lisäkustannusten määrästä ei ole esitetty tarkkoja laskelmia. Viimeinen argumentti, johon eläkekattokeskustelussa usein törmää, on se, että taloudelliset hyödyt jäävät pieniksi. ”Keskeinen huomio eläkekannasta on se, että korkeita lakisääteisiä eläkkeitä on vähän ja pieniä eläkkeitä paljon. Jos haluttaisiin rajata edes jossain määrin merkittävä joukko eläkkeensaajia turvan piirin ulkopuolelle, olisi katto asetettava huomattavan matalalle tasolle”, ETK:n raportissa todetaan. Noin 855 miljoonan euron säästöjä ei voi pitää aivan mitättömänä, etenkin kun katto kohdistuisi tällä hetkellä ainoastaan 65 000 eläkeläiseen. E L Ä K E K A T T O A koskevan tutkimuk- sen toteutti TNS Gallup Oy. Tutkimus toteutettiin toteutettii 17.-26.9. Tutkimukseen 1002 henkilöä ja virhemarginaali on vastasi 10 noin 3 p prosenttiyksikköä suuntaansa. Tutkimukseen osallistuneilta kysyttiin: Tutk ”Suomessa yli kolmen tuhannen euron ”S kuukausieläkettä saa noin 5 prosenttia eläkuuk keläisistä. Jos työeläkkeille asetettaisiin ke esimerkiksi 3 000 euron yläraja, vuotuiset es eläkemenot laskisivat yli 850 miljoonaa e euroa. Pitäisikö Suomessa lailla säätää e ttyöeläkkeen enimmäismäärä 3000 euroon kuukaudessa?” k ELÄKEKATTO INNOSTAA KANSAA & NIINISTÖJÄ V O I M A N teettämän ky- selyn mukaan kokoomuksen ja vihreiden kannattajat vastustivat eläkekattoa kaikista voimakkaimmin. Yli puolet sdp:n, vasemmistoliiton, perussuomalaisten ja keskustan kannattajista antoi tukensa ajatukselle. Vaikuttajat suhtautuivat eläkekattoon varovaisesti. Hoitaisin tämän tuloerojen tasaamisen verotuksen kautta. Pienten ja keskituloisten osalta kiristämisen tarvetta ei ole, mutta hyvätuloisten osalta on. En ryhdy lyömään yksittäisiä lukuja pöytään, missä se hyvätuloisuuden raja liikkuu. Tuloverojen progressiivisuuden avulla tämä hoituu” SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly Eläkekatto ei hyödytä kovin valtavasti. Tässä taustalla olevaa epätasa-arvoa ei pysty eläkekatolla poistamaan.” Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok) NÄKÖKULMA Eläkejärjestelmän tarkoituksena on tasata tuloero ihmisen elinaikana. Jos näillä eläkkeillä aletaan tasata ihmisten välisiä tuloeroja, niin se ei istu tähän kuvaan. Uudistusten pitää koskea kaikkia.” EK:n johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari En kannata eläkekattoa.” Rkp:n puheenjohtaja, Carl Haglund Periaatteellisella tasolla eläkekatto kuulostaa hyvältä vaatimukselta. Käytännön tasolla pitäisi olla samat keinot, joilla voitaisiin estää erillisen eläkejärjestelmän syntyminen suurituloisille. Vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki Eläkekatto on harkitsemisen arvoinen. Perussuomalaisilla oli tavoitteena 4000 euron eläkekatto.” Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Jussi Niinistö Tämä on poliittinen arvovalinta. En ottaisi eläkekattoa käyttöön, koska pidän siitä, että eläkejärjestelmä on yhteinen. On hyvä, että kaikki työntekijät, suuri- ja pienituloiset, ovat saman langan päässä.” Telan toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes Suhatudun myönteisesti jonkinlaiseen kattoon, jota voi täydentää yksityisillä vakuutuksilla. Sopiva taso pitää harkita koko järjestelmän kannalta.” Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö En suoriltaan kannata eläkekattoa. Suomalaisen järjestelmän ongelma on ennen muuta pienissä eläkkeissä ja niitä saavien toimeentulossa.” Keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko Vastustan eläkekattoa, mutta jättieläkkeiden olemassaolo voi heikentää työeläkejärjestelmän uskottavuutta kansalaisten silmissä. Olisi siis selvitettävä, miten niitä voisi leikata.” STM:n entinen vakuutusosaston ylijohtaja Tarmo Pukkila Kriisitietoisuutta kannessa komeilee Lumikiksi pukeutunut näyttelijä Antti Holma. Hänellä on sylissään kolme tonttua. Sen pitäisi eläkeläisille riittää. Eläkejärjestelmän vaikuttajat eli työmarkkinajärjestöt, eläkeyhtiöiden etujärjestö Tela sekä sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko vastustavat eläkekattoa yhteen ääneen. Samaan aikaan Suomessa ajetaan julkisia palveluja kovaa vauhtia alas rakenneuudistuspakettien ja leikkausten avulla. Päättäjien huulilla on sana kriisitietoisuus. Keiden sitten pitäisi olla kriisitietoisia? Ainakin niiden, jotka käyttävät julkisia palveluja ja saavat sosiaalietuja. Kun kunnat joutuvat sopeuttamaan toimiaan miljardilla eurolla, siihen ei riitä vaikka kaikki Suomen lukiot ja kirjastot lakkautettaisiin. Marginaaliveron avulla toteutetulla eläkekatolla päästäisiin jo aika lähelle. ”Mielestäni keskustelu eläkekatosta on populistista, jos asiaa ei yritetä katsoa toisten kannalta vaan ainostaan omasta”, SuviAnne Siimes sanoi Voiman haastattelussa. Tämän artikkelin tarkoitus on katsella asiaa kaikkien kannalta. Nyt jos koskaan on syytä aloittaa keskustelu siitä, voitaisiinko korkeimpiin eläkkeisiin kohdistaa leikkauksia, kun kaikilta muiltakin yhteiskunnan jäseniltä vaaditaan uhrauksia. Gallup-tulosten perusteella myös kansalaisilla näyttäisi olevan valmiuksia tinkiä eläke-eduista. He eivät näe, että eläkejärjestelmän legitimiteetti murentuisi, jos 3000 euron kuukausitulojen jälkeen eläkeläisten voisi edellyttää kantavan vastuun toimeentulostaan itse. Vai pitääkö yhteiskunnan tarjota toisille piha täyteen tonttuja? TÄ M Ä N N U M E R O N Jari Hanska Pitäisikö Suomessa lailla säätää työeläkkeen enimmäismäärä 3000 euroon kuukaudessa? Vasemmanpuoleinen kaavio kuvaa vastaajien suhtautumista eläkekattoon puoluekannan mukaan. Oikeanpuoleinen kaavio kuvaa puolestaan eläkeläisten suhtautumista eläkekattoon.
10 LUKIJAPOSTI: palaute@voima.? 8 / 2013 Keväällä havaittiin poikkeuksellisen vähän pesiä – vain 489 kappaletta, kun viime vuonna tarkistettiin 609 pesää. Metsähallituksen tiedote saimaannorppien määrästä 13.9.2013 PILLI-LIISA Itämerenstä KOMMENTTI Tuska jäi toimituksellisesta etiikasta niin pääkirjoituksessaan kuin Osta oma uutinen -artikkelissa. Teema on mielenkiintoinen, tärkeä ja vaikea. Molemmat jutut ovat sen verran edustuksellisia, että rimani on korkealla. Olisi suonut asialle vähän nöyrempää ja analyyttisempaa lähestymistä. Naiivius voi olla hyvä tehokeino, mutta tuotteessa työnteko saisi paistaa paremmin. En millään usko, että kukaan voi tehdä työtään täysin irti kulttuuristaan, perimästään, arvoistaan jne. Miksi ammentaa neutraalisuudesta, jota ei ole? Miksi mässäillä viestintätoimistojen tuotoksilla teksteissä, kun toimittaminen kuitenkin pohjautuu tietolähteitten käyttöön? VOIMA KESKUSTELI toimintaa, etiikkaa, taloutta ja linkitystä muuhun mediaan pitää käsitellä. Toivon mukaan keskusteluun tulee jatkoa ja reviiriä laajennetaan kattamaan myös muut suhmuroijat. Hämmästyin, miten esimerkiksi Yle jäi niin vähälle. Kaikenlaisten kytkösten ja kustantajien toikkaroinnin paljastaminen toimituksissa tekee medialle vain hyvää. Laskevat lukijamäärät eivät selity ainoastaan kuluttajien rahankäytön preferensseillä. Toimittajiin vaikuttamista pitää käsitellä, vaikka siitä varsinaisen uutisen tekeminen on työlästä. Teemaa voisi paremminkin miettiä itsesensuurin ja mukavuudenhalun näkökulmasta; maaseutulehden toimittaja kun miettii kahteen kertaan miten kirjoittaa kyläkauppiaan toilailuista. Vaikka mittakaava kasvaa, toimittajan problematiikka ei muutu. V I E S T I N TÄT O I M I S T O J E N Y L E I S E N H A R H A L U U L O N mukaisesti lääkärit työssään pystyvät asettumaan inhimillisen elämän ylä- tai ulkopuolelle. Samaan euforiaan hamuavat toimittajat. Tämän päivän (1.10.) Hesarin pääkirjoitussivulla on Matti Apusen kirjoittamana tätä teemaa sivuava artikkeli. Ei tarvitse olla Matti Apusen kanssa samaa mieltä mistään. Juttu kannattaa silti lukea. Se käynnistää ajattelun, mikä kaiketi on Apusen tarkoituskin. Voimasta jäi tuska. Kertaan: haluaisin toimituksellisesta etiikasta rehellistä ja yksinkertaista keskustelua, jossa tarkastellaan eri näkökulmia taloutta unohtamatta. Unto Äikäs Helsinki Luin Voimasta 7/2013 Hannele Huhtalan mielenkiintoisen artikkelin Itämeren tilasta. Vuosikausia olen kuitenkin ihmetellyt, että Itämeren tilaa käsittelevissä artikkeleissa ei vuosikausiin ole sivuttu Itämeren radioaktiivisuutta. Useita vuosia sitten kuulin Janina Anderssonin radiohaastattelun. Hän kertoi tanskalaistutkimuksesta, jossa todettiin Itämeren radioaktiivisuuden nousseen, vaikka Tsernobylin onnettomuudesta on kulunut jo kohta kolmekymmentä vuotta. Muutos näkyi etenkin Ruotsin rannikolla. Tutkimuksen mukaan ydinvoimaloiden Itämereen laskemien lauhdevesien mikrobikannasta oli kierron aikana tuhoutunut 72 prosenttia. Miten radioaktiivisia nämä lauhdevedet saattavat olla? Onko myös merestä pyydetty kala säteilevää? Nämä ovat kysymyksiä, jotka moni esittää. Pirkko Hiilamo Mikä unohtui? Laittakaas Hannele Huhtala maantiedon kursseille. Toimittaja luetteli Itämerestä kertovassa jutussaan (Mitä meri?, Voima 7/2013) merta reunustavat yhdeksän valtiota. Missä on Ruotsi, hyvä ihminen? RUOTSI, HEI, RUOTSI! Vahingossa osui käteen viimeisin numero, ja joku neiti siinä pillittää, kun City-lehdessä (eikö se lakkautettu ajat sitten) joku (tarkkaa lähdettä ei mainittu) oli sanonut jotain, mikä ärsyttää. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun City-lehden tasoinen asia teitä itketti, voi hyvät ihmiset! Hankkikaa yleissivistys ja nouskaa henkisten pienuuksien yläpuolelle, ei parempana vaan viisaasti erottaen, minkä takia kannattaa vaivautua. Hyvä alku on palata vanhojen paksujen paperikirjojen lukuun. Nyt on mennyt sellaiseksi, että vähän nettiä vilkuillaan, reagoidaan kritiikittä kaikkeen sellaiseen, mikä ei ole reagoinnin väärti, ja ollaan lyhytjännitteisiä. Eikä nähdä kuin palapelin palat, ei kokonaisuutta. Vähän kunnianhimoisempaa jälkeä, kiitos. Nimetön Risikon pelko Tuo Risikon malli työttömien pakko-osallistumisesta johonkin kansalaistyöhön päivärahan osittaisen vähentämisen pelossa saattaa todellakin johtaa kurjuuteen. Toivoisin teitä kirjoittamaan arveluja ja mahdollisia seurauksia marraskuun jälkeen, kun arvoisat ministerit ovat esittäneet konkreettiset toimenpiteet. Nimetön TOIMITUS VASTAA: Oho, no hupsista saatana. Hannele Huhtala Nuoruus & tyhmyys Harmi, kun ette te nuoret ymmärrä vielä mitään! Talvivaarasta Voimassa 7/2013 oli artikkeli otsikolla Suomi, Pohjolan Nigeria, jossa riivittiin Talvivaaran jätevesipäästöjä. Miksi Talvivaarasta puhuttaessa ei koskaan Rohkea & empaattinen Susanna Hei Susanna Kuparinen! Kiitollisuudentunteeni eivät koskaan ennen ole ylittäneet kynnystä, että olisi ihan pakko kirjoittaa toimittajalle, mutta nyt niin tapahtui. Olen todella kiitollinen kannanotoistasi Pressiklubeissa, nyt erityisesti 20.9. lähetyksessä Wahlroosia ja hänen antamiansa lausuntoja kohtaan! Onnistut usein Pressiklubissa sanomaan kiteytetysti sen, mitä myös minä ajattelen. Olet rohkea, empaattinen ja kirkasälyinen ja tuot esiin uskoakseni todella monen ihmisen mielipiteet. Kiitos! Marja Valkama free-toimittaja muisteta sitä, että Talvivaaran kaivos haki ympäristölupaa raskasmetallien talteenottoon, mutta se evättiin. Jostain syystä suomalaiset viherpiipertäjät eivät halua kotimaista uraania voimaloihimme vaan sallivat nigerialaisen uraanin käytön. Miksi? Eikö olisi ympäristöllekin parempi asia, että kaivos ottaa kaikki metallit talteen eikä levitä niitä jätekasoihin? Topi Linkala Ymmärtämätön Kuparinen Sinä et ymmärrä randilaisia yliihmisiä, minua taas kauhistuttaa sinun ymmärryksesi puute. Pressiklubin keskustelu epäonnistui, kuten mediakeskustelut aina. Epäonnistumisen syyt: 1. Te ylistitte Björnin hyveitä, ikäänkuin ahkeruuden ja sinnikkyyden kaltaiset asiat olisivat hyveitä itsessään, niiden käyttötarkoituksesta, eli köyhien päähänpotkimisesta, irrallisia. No, kai se on hyve, että jaksaa sinnikkäästä ja ahkerasti potkia. Minusta pahuuden palvelukseen valjastettu ”hyve” on hirviömäistä. 2. Randin ”filosofian” murhanhimoisesta sosiopaattisuudesta ei vissiin voi julkisesti puhua. Ikäänkuin toisen ajattelun psykoosinomaisuuden toteaminen olisi se psykoottinen irtaantuminen yhteisistä arvoista, jonka ympärillä Randin ajattelu pyörii, kuten Voimassa 5/2012 julkaistun Rand-jutun valossa on ilmeistä. Mutta ei, sinulle on mysteeri, että oi miksi taloudellista valtaa kahmivat ajavat politiikkaa, joka järkyttää lintukotoamme. Ehkä mysteeriä hälventää Randin itsensä/yli-ihmisen/sosiopaatin määritelmä, jonka hän muovasi lapsenmurhaaja William Hickmanin pohjalta: ”He is born with a wonderful, free, light consciousness [...] resulting from the absolute lack of social instinct or herd feeling. He does not understand, because he has no organ for understanding, the necessity, meaning or importance of other people.” Goddess of the Market: Ayn Rand and the American Right, s. 25–26. Löytyy Google Readista. Vesa Karjalainen
FIFI.VOIMA.FI 8 / 2013 11 Suomi ällistytti Bruce Oreckin: Kuollut mies laiturilla – ”Se on Seppo” Arctic Sunrise ja IPCC Uusisuomi.?:n nettiuutisen otsikko 30.9.2013 FIFIN LUETUIMMAT 1. Blogi, Jari Tamminen Rovio roviolle Angry Birds -esikoulu vie pahuuden uusiin sfääreihin. ajalta 28.8.–30.9. pyykkiä pihalla: laukaukset halkovat ilmaa. 6. Blogi, Jukka Vuorio 4. Blogi, Antti Rautiainen 2. Blogi, Jukka Vuorio Trollallaa Halaa heteroa! Hetero Pride paljasti, että poliittinen provosointi kannattaa. Kirjoittaja miettii Eduskuntatalolla seksuaalista suuntautumistaan. 5. Minea Koskinen 3. Blogi, Laura Rantanen Osta oma uutinen Metsässäni tapetaan Viestintätoimistot hyötyvät toimittajien potkuista. Kuulen äänen ripustaessani Minä & arkkipiispa Kari Mäkinen Kirjoittaja tykkää arkkipiispa Kari Mäkisestä. 7. Blogi, Fanny Malinen Etuoikeutettu, lue tämä Tasa-arvo syntyy erilaisuuden kunnioittamisesta, ei sen kieltämisestä. 7EQEPPE ZEVQYYHIPPE XMIHIXmmR XYTEOER XETTEZYYW NE QEETEPPSR MOm -4'' R XmVOIMR ZMIWXM SR :MIPm SR NYYVM NE NYYVM QELHSPPMWXE IWXmm ]PM EWXIIR PmQTIRIQMRIR QYXXE LMLEX TMXmm OmmVMm LIXM KPSFEEPMX TmmWX}X TMXmm WEEHE PEWOYYR XmPPm ZYSWMO]QQIRIPPm NE TEMREE ZYS WMWEHER PSTTYYR QIRRIWWm PmLIPPI RSPPEE .SW LEPYEQQI IWXmm ]PM OELHIR EWXIIR PmQTIRIQMRIR LMMPMHMSOWM HME WEE XYTVYXXEE MPQEOILmmR RSMR KMKEXSRRME BLOGEISSA SYYSKUUSSA Minea Koskinen Sonja Hyppänen Huomenna limusiini tulee Värjättyä lohta We are the one percent, viidennes amerikkalaisista ajattelee. I LQMWXSMQMRXE QYYXXEE MPQEWXSE 7I SR XYXOMNSMHIR QYOEER EMRE OMR TVSWIRXXMWIR ZEVQEE 2mMR WERSM =/R EWMERXYRXMNEVEEXM -4'' NSROE VETSVXXM TIVYWXYY ]PM ZIVXEMWEVZMSMXYYR XMI XIIPPMWIIR XYXOMQYOWIIR Viljellyt kalat on pumpattu täyteen erilaisia aineita, joiden terveysvaikutuksista keskustellaan ympäri maailmaa. 8YRRIXXYNIR JSWWMMPMZEVSNIR TSPXXEQMWIWXE TmmWX}Nm XYPMWM OSPQMR OIVXEMWIWXM 1EEMPQER }PN] NE OEEWY]LXM}MHIR XEWIMWWE SR PMMOEE JSWWMMPMZEVSNE QEETEPPS IM OIWXm RMMHIR TSPXXEQMWXE .SW }PN]m NE OEEWYE EPIXEER TYQTEXE IRXMWXIR OIRXXMIR PMWmOWM .mmQIVIPXm IRXMWXm W]ZIQQmPXm QIVIR EPXE WIOm LIVYXXEE }PN]LMIOEWXE NE PMYWOIIWXE WI XEVOSMXXEE MPQEWXSRWYSNIPYWWE ²KEQI SZIV² OYXIR 2%7%R ZIXIVEERMXYXOMNE .EQIW ,ERWIR WERSM +VIIRTIEGIR EOXMZMWXMX NSXOE :IRmNm SR ZERKMRRYX TVSXIWXSMRRMWXE .mmQIVIR }PN]RTSVEYWXE ZEWXEER TYSPYWXEZEX TEMXWM EVOXMWXE PYSR XSE Q]}W QIMHmR NSOEMWIR XYPIZEMWYYXXE Suthep Kritsanavarin 1EEMPQERTEROMR IRXMRIR TmmIOSRSQMWXM 2MGLSPEW 7XIVR QYMWXYX XEE IXXm PmQTIRIQMRIR EWXIIPPE XEVOSMXXEMWM NSYXYQMWXE EMZER IVMPEMWIIR MPQEWXSSR OYMR WI NSROE EMOERE WMZMPMWEEXMS SR OILMXX]R]X EI TUTKITA. Järjestöt katsovat, että Laosin patohankkeessa ei ole otettu riittävästi huomioon alueen ruokaturvaa ja ympäristöä. -4''R QYOEER TELMR TmmWX}WOIREEVMS ZSM NSLXEE EWXIIR PmQTI RIQMWIIR XmQmR ZYSWMWEHER EMOERE R]O]MWXIR TMOOYPEWXIR IPmIWWm 7IR NmPOIIR OYR QEERZMPNIP]W RSMR ZYSXXE WMXXIR OIOWMX XMMR QYYXSOWIX TPERIIXER OIWOMPmQT}XMPEWWE SZEX T]W]RIIX ]LHIR EWXIIR LEEVYOEWWE 3PIQQI PmQQMXXmRIIX QEETEPPSE EWXIXXE ZIVVEXXYRE PYZYR PSTTYYR 8EPSR RYVOOE SR XYPIWWE .SW }PN]m NE OEEWYE EPIXEER TSVEXE .mmQIVIPXm WIOm QYYR QYEWWE /EREHER }PN]LMIOEWXE PmLIXXmQQI PETWIX TPERIIXEPPI NSROE OEPXEM WIWXE MLQMW]LXIMWOYRRMPPE IM SPI OSOIQYWXE 7MPPm TPERIIXEPPE OmVWMXmmR XETTEZMWXE LIPPIEEPPSMWXE ZMPNIP]OIPTSMWXE QEEXE NE NYSQEZIXXm SR ZmLIQQmR YWIMQQMWWE QEMWWE ZMPNEWEHSX SZEX TMIRIRX]RIIX PEENSMPPE EPYIMPPE OmVWMXmmR OYMZYYHIWXE XSMWEEPPE ]PIMWX]ZmX OEEXSWEXIIX NE XYPZEX EPEZEX VERRMOOSEPYIIX SZEX ZIHIR EPPE XEM Q]VWO]XYPZMPPI EPXXMMRE 3R ZEMOIE OYZMXIPPE IXXm WMPPm TPERII XEPPE ZEPPMXWII VEYLE -PQEWXSRWYSNIPY SR VMWOMIRLEPPMRXEE :MXOYXXIPY TMXmm PSTIXXEE 4PE RIIXXEE & IM SPI WWF:n mahdoton tehtävä WWF on eronnut työ- ja elinkeinoministeriön neuvottelukunnasta YHVAsta. Suomalaisten monikansallisesti toimivien yritysten vastuullisuutta vahtiva YHVA ratkaisi kesäkuussa tärkeän ennakkotapauksen. YHVA antoi lausunnon, jossa se totesi, että suomalainen konsulttiyhtiö Pöyry on noudattanut OECD:n määrittelemää yritysten hyvää toimintatapaa ulkomailla. Suomi on sitoutunut noudattamaan OECD:n ohjeita. WWF erosi päätöksen jälkeen. YHVAn edustajistossa istuvat WWF:n lisäksi muun muassa työmarkkina- ja kansalaisjärjestöjä sekä virkamiehiä. S UOMEN teki vuonna 2012 YHVAlle valituksen Pöyryn toiminnasta Laosin patohankkeessa. Pöyryä syytettiin muun muassa siitä, että yhtiö oli 15 K ANSAL A ISJÄRJESTÖÄ konsultoinut Laosin hallitusta patohankkeen ympäristövaikutuksista, vaikka yhtiössä tiedettiin, että se olisi itse mukana padon rakentamisessa. Kansalaisjärjestöt eivät saaneet nähdä Pöyryn tekemää vastinetta, koska ministeriö salasi vastineen Pöyryn vaatimuksesta. Ministeriö jätti valituksen ja vastineen väitteet tutkimatta. YHVAn jäseniä kiellettiin näyttämästä vastinetta taustaorganisaatioilleen. Perustelu: jäsenet edustavat itseään, eivät organisaatioitaan. W W F : N irtautumisesta päätti pääsihteeri Liisa Rohweder, joka on ollut perustamassa YHVAa. Ministeriön kanta jäsenten asemasta tuli hänelle yllätyksenä. ”En muista, että sellaista linjausta olisi ollut. WWF:n periaate on, että neuvottelukuntiin nimetyt työntekijämme edustavat aina WWF:n kantoja, eivät omiaan.” Suomessa WWF istuu noin 30:ssä neuvottelukunnassa. Järjestö tunnetaan yhteistyöhakuisuudestaan. ”WWF:lle luotettavuus on keskeinen toimintatapa. Vastakkainasettelu on viimeinen keino.” ”Kun otamme kantaa vaikkapa bioenergiaan, meidän asiantuntijamme ovat yhteydessä kansainvälisiin asiantuntijoihin, ja argumenttimme perustuvat aina tutkittuun tietoon.” asiantuntijaorganisaatiosta ei ole hyötyä – ministeriön salauskäytännöt estävät sen. Valituksen tehneet kansalaisjärjestöt harkitsevat jatkotoimia. Voima seuraa tilannetta. Y H VA S S A Susanna Kuparinen Voimassa 6/2013 Pöyry-lausunnon taustoja. Artikkeli Valtio puhdisti Pöyryn löytyy Fi?stä hakusanalla Pöyry. Satu Hassi
KULTTUURIHÄIRIÖ 8 / 2013 12 Ihmisten täytynee siis käsitellä marsperää varoen, kun he joskus laskeutuvat sinne. HS.?:n uutinen 27.9.2013 Minimaailma V A A S A L A I N E N Oscar Lehti- nen tekee miniatyyritaidetta, joka valtaa julkista tilaa. Silti kukaan ei hermostu teoksista. Minimal Street Art -projekti koostuu Lehtisen tekemistä pienistä ihmishahmoista. Yleisö voi törmätä esimerkiksi puistonpenkin alla minidiscoon äänentois- MAAILMA & ME koonnut Jarit Hanska & Tamminen Kouvola kutsuu Guggista! G U G G E N H E I M N ÄY T TÄ Ä sosiaalisen median valossa siirty- vän Kouvolaan. Guggenheim Helsinki -Facebook-ryhmällä oli 27. syyskuuta vain heiman yli 900 tykkääjää. Kouvolan-ryhmän kannattajakunta nousi nopeasti yli kaksinkertaiseksi. ”Betonitaideteosta kaavailleen Guggenheimin tulevaisuus olisi turvattu betonin valmistamiseen erikoistuneessa Kouvolassa”, todetaan Guggenheim Kouvola -ryhmän aktiivien tiedotteessa. Kouvola-ryhmän eduksi luetaan myös kannattajakunnan laajuus. ”Guggenheim Helsinkiin -liikkeen heikkous on se, että sen kannattajakuntaan lukeutuu vain helsinkiläisiä. Guggenheim Kouvolaan -liikkeen jäsenistöstä löytyy sekä helsinkiläisiä että kouvolalaisia”, Kouvola-ryhmän jäsen Lauri Skön toteaa tiedotteessaan. Toimituksen saamien tietojen mukaan Guggenheimin siirtyminen Kouvolaan olisi kuolinisku Lahdelle. Kaupungin ainoa valopilkku on, että edes Kouvola on surkeampi loukko kuin Lahti. toineen tai lampputolpan juureen nojailevaan minipariskuntaan. ”Minusta on tärkeetä katsoa ympäristöä eri näkökulmista, kaiken ei tarvitse olla sitä miltä näyttää. Sitä minä haluan tuoda esiin pikku hahmoillani.” Katutaiteeseen yhdistetään usein luvattomuus ja romantisoitu vaaran tuntu. Lehtisen töistä niitä ei löydä etsimälläkään. Katutaiteelle ominaista on myös väliaikaisuus, sen suhteen Lehtisen työt eivät muodosta poikkeusta. Joskus teokset säilyvät paikoillaan muutaman päivän, joskus kuukausia – lopulta ne kuitenkin katoavat jonkun kotiin tai puhtaanapitolaitoksen molokin kitaan. Lehtinen teki hiljattain Kemijärvelle teoksen Tom Bombadil of Finland. ”Tom of Finland on miehekäs homosymboli, joka teki Suomesta tunnetun maailmalla, ja Tom Bombadil J. R. R. Tolkienin taruhahmo. Oli hauskaa yhdistää metsän suojelija ja nahkahomojen symboli nimien sovittua niin hyvin yhteen.” Jari Tamminen Lue Oscar Lehtisen haastattelu Fi?stä. Life in Miniature by Minimal Street Art. 5–31.10. Porvoon Käsityögalleria Frö. www.minimalstreetart.com Kaupunki hehkuu Ufot & talojen seinät leimuavat Lappeenrannassa, kun 80N pistää tuulemaan. NAAPURIT KAFFELLA. Tapanaisen talon seinässä Jukka Hakasen teos Hirvi ja karhu. Tanu Kallio Vakoojaa ei lomauteta S Y Y S – L O K A K U U N V A I H T E E S S A Yhdysvaltojen hallitus joutui laittamaan koko valtionhallinnolle lapun luukulle, sillä kongressin republikaanienemmistö ei suostunut hyväksymään valtion budjettia. Syynä oli se, että republikaanit halusivat lykätä Obaman hallinnon valmistelemaa terveydenhuoltouudistusta. Kiistan vuoksi esimerkiksi avaruushallinto Nasan henkilökunnasta 97 prosenttia lomautettiin, ja valtiovarainministeriön alaisista työntekijöistä jopa 80 prosenttia sai jäädä kotiin. Muun muassa kaikki kansallispuistot ja museot pysyvät suljettuina. Sen sijaan kansallisen turvallisuusviraston NSA:n salaisen palvelun agentit jatkavat töitään entiseen malliin. Vaikka viimeisenä lähtenyt sammuttaa valot, niin valvonta jatkuu. Fair Play? P E R S I A N L A H D E N rannalla sijaitseva Qatar on maailman rikkain maa, jos mittariksi valitaan väkilukuun suhteutettu bruttokansantuote. Lukuisia siirtolaistyöläisiä ei lasketa kansalaisiksi. Maa sai järjestettäväkseen vuoden 2022 jalkapallon MM-turnauksen, ja valmistelut ovat jo käynnissä. Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus uutisoi syyskuussa, että jalkapallostadionien rakennustyömailla siirtolaistyöläisten olosuhteet ovat kammottavat. Raporttien mukaan raksoilla on kuollut tänä vuonna jo 300 työntekijää. Samalla Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA pohtii, pitäisikö kisat siirtää keskikesältä vilpoisempaan ajankohtaan, jotta pelaajille ei tulisi hiki. V Silvennoinen, alias Ville Färsaaret, on piristänyt kotikaupunkiaan Lappeenrantaa ILLE hartiavoimin. Muutettuaan takaisin Lappeenrantaan taiteilija perusti sinne Hoi sie -gallerian maaliskuussa 2012. Sen jälkeen gallerian ympärille on muodostunut luovien alojen osaajista tiivis verkosto, joka on perustanut 80N-taiteilijayhdistyksen. ”Ellemme tekisi jotain, ei täällä pikkukaupungissa kukaan aikaansa viettäisi. Tyhjiötä on riittänyt. Lappeenranta on tyhjä taulu, sillä täällä on paljon tiloja ja paikkoja, joita sämplätä”, Silvennoinen kertoo. Y K S I S I LV E N N O I S E N kipparoimista projekteista on purkutuomion saaneen Tapanaisen talon koristelu. Vuonna 1794 rakennettua Lappeen Marian kirkkoa vastapäätä sijaitseva rakennus saa väistyä ostoskeskuksen tieltä. Talon umpeen laudoitetut ikkunat maalattiin kesällä 2012, mutta komeinta jälki on rakennuksen päädyssä, jossa on talon korkuinen seinämaalaus. Jukka Hakasen Hirvi ja Karhu -teoksessa hirvi (Suomi) ja karhu (Venäjä) kahvittelevat. Teoksen värimaailma ja eläinten etukäpälien haarniskat on lainattu Karjalan vaakunasta, mutta vastoin vaakunan asetelmaa liikkeellä ei olla aseet tanassa. Teos naapurusten liitosta sopii hyvin Lappeenrantaan, jonka talous nojaa tällä hetkellä vahvasti venäläisten turistien kulutustottumuksiin. Myös Tapanaisen talon paikalle nousevan kauppakeskuksen kannattavuuslaskemat perustuvat idästä tuleviin rahavirtoihin. Silvennoinen sanoo, että toistaiseksi Venäjän läheisyyttä on Lappeenrannassa hyödynnetty lähinnä kaupallisesti. ”Asioita ajatellaan shoppailuna ja rahavirtoina, vaikka Pietarin läheisyyttä pitäisi hyödyntää myös kulttuurivaihtona.” e on ”Meill sti hiljaise ija.” suotu s hänen tovereidensa projektit eivät ole rajoittuneet tuomittujen talojen seiniin ja omaan galleriaan. He halusivat muuttaa galleriaksi kaupungin hylätyn vesitornin, mutta tiukat määräykset estivät hankkeen. Kiasman organisoiman Heimo-projektin ansiosta vesitornille löytyi muuta käyttöä. Timo Vaittisen valoteos muutti tornin mystiseksi ufoksi, joka hallitsi loS I LV E N N O I S E N J A kakuun alkuun asti koko kaupunkia korkean mäen laelta. kertoo, että ryhmän edesottamukset ovat saaneet suopean vastaanoton. Tapanaisen taloprojektin jälkeen kaupungin asemakaava-arkkitehti toivotti heidät tulevaisuudessa tervetulleiksi myös ei-purettavien talojen seinille. ”Meille on hiljaisesti suotu sija. Monet tekevät taidetta hyvin avoimesti päiväsaikaan, eikä kukaan ole siitä ollut moksiskaan”, Silvennoinen kertoo. ”Hyväksyntä tukee luovaa ilmapiiriä, eikä teoksia putsata pois. Kaupungissa on muun muassa maalattu valotolppien huoltoluukkuihin taideteoksia ilman virallista lupaa. Kaupungin työntekijät ovat tarvittaessa jopa ruuvanneet valotolppien vääntyneet luukut takaisin paikoilleen. Osa tolpista on poistettu tietöiden alta ja siirretty taideteoksineen päivineen toiselle puolelle kaupunkia.” Lappeenrannassa ei vielä ole luvallista graffitiseinää, mutta lokakuussa pitäisi ensimmäisen nousta Huhtiniemen kaupunginosaan, skeittipuiston yhteyteen. ”Tarkoitus olisi vetää siellä graf?tikursseja nuorille – ja miksei aikuisillekin.” S I LV E N N O I N E N Jari Tamminen Ville Färsaarten näyttely lokakuussa Helsingin Cafe Talossa. www.80n.?
A JASSA 8 / 2013 13 Loppukesä ei tuonut muuraria rakennuksille Rakennusliiton tiedote 10.9.2013 Olemme kaikkien asialla Helsingin puoluepoliittista nuorisojärjestöä julkaisi 23. syyskuuta yhteisen kannanoton leikkauspolitiikan seurauksista. Nuorisojärjestöt vaativat, että Helsingin köyhiä ja syrjäytyneitä ei saa unohtaa taloudellisesti vaikeina aikoina. Vain kaksi puoluetta on joukosta poissa: vasemmistoliitto ja kokoomus. Aloite tuli kristillisiltä nuorilta, mutta kannanoton valmisteluun ovat osallistuneet kaikki allekirjoittaneet järjestöt. ”Halusimme muistuttaa ennaltaehkäisevän työn merkityksestä. 1990-luvun laman ennaltaehkäisevän työn leikkaukset näkyvät Suomessa edelleen”, sanoo KD-nuorten varapuheenjohtaja Mikko Kiuttu. Samuli Voutilan mukaan Helsingin Perussuomalaiset nuoret lähtivät kannanottoon yhteisen arvomaailman vuoksi. ”Politiikkamme nojaa kristillis-sosiaalisiin arvoihin. Teemme yhteistyötä toisten puoluejärjestöjen kanssa siellä, missä arvot kohtaavat.” K DEMI 7 PÄIVÄÄ KAINUUN SANOMAT UUSI ovat jättäytyneet pois Helsingin Kokoomusnuoret ja Etelä-Suomen Vasemmistonuoret. Perussuomalaisten Voutila ihmettelee hieman vasemmistonuorten päätöstä. ”Ehkä heillä ei ole pienen ihmisen asiat lähellä sydäntä.” Etelä-Suomen Vasemmistonuorten puheenjohtaja Valter Söderman perustelee poisjäämistä sillä, että yhteisissä kannanotoissa tavoitteet vesittyvät. Kuuden järjestön yhteistyössä ei hänen mukaansa näy konkreettisia ehdotuksia. ”En tiedä, onko järkevää yrittää löytää aina pienin yhteinen nimittäjä.” Järjestöt vaativat Helsingiltä tukea ja tiloja kolmannen sektorin järjestämään harrastetoimintaan. Vaatimus on Södermanin mielesK A N N A N O T O S TA Katso traileri! tä perustelematon, sillä kaupunki tekee jo näin. ”Emme kokeneet, että yhteiskannanotto tuo mitään konkreettista hyötyä. Lisäksi järjestöillä on erilaisia ihmiskäsityksiä.” ä, onko d e i t n ä ”E ä yrittä in ä v e k r jä ien aina p jä.” ä ä t y ä lö nimitt n e n i e yht H E L S I N G I N Kokoomusnuorten puheenjohtaja Samuel Schubak, ovatko kokoomusnuoret pienen ihmisen asialla? ”Me olemme kaikkien ihmisten asialla.” Kristillisnuorten Kiuttu epäilee, ettei julkisten palvelujen ylläpitäminen ehkä löydy kokoomusnuorten esityslistan kärjestä. ”On se meille tärkeää, mutta myös julkisten palvelujen kriittinen tarkastelu on tärkeää. Kriittinen pitää olla silloin, kun ei ole rahaa”, Schubak vastaa. Kieltäytymispäätöstä kokoomusnuoret perustelevat sillä, että rahallisten panostusten lisäämi- nen vaikeassa taloustilanteessa ei ole asialistalla päällimmäisenä tavoitteena. Kokoomusnuoret haluavat muistuttaa, että rahaa ei saa seinästä eikä sähköä töpselistä. Kokoomusnuorten mielestä kannanotossa esitetyt keinot eivät parhaiten ehkäise syrjäytymistä. Syrjäytymistä ehkäistään vapauttamalla työmarkkinoita kuten Saksassa, muun muassa joustavalla oppisopimuskoulutuksella. halua keskustella nuorisojärjestöjen erilaista ihmiskuvista, koska ihminen on kohdattava yksilönä. ”Jokainen ihminen tietää, että jostain pitää säästää. Peräänkuulutan vastuuta. Pitää miettiä myös tulevia sukupolvia”, Schubak sanoo. ”Me edustamme kokoomusnuorten kanssa politiikan eri ääripäitä”, vasemmistonuorten Söderman sanoo. Nuorisojärjestöjen kannanotto paljastaa, että Suomen politiikasta löytyy vielä oikea ja vasen laita. SCHUBAK EI minea koskinen Lisää nuorisopoliitikkojen kannanotoista Fi?ssä, jossa julkaistaan artikkelin laaja versio. Katso traileri!
14 AJASSA 8 / 2013 Viiden vuoden aikana useampi kuin joka viides (22 %) vastaaja ilmoittaa tulipalon syttyneen organisaationsa toimitiloissa. Schneider Electric Finlandin tiedote 11.9.2013 SANANVALTA Kirjoittaja on sisäisen kissaihmisensä vastikään löytänyt yleissäätäjä, joka fanittaa Malcolm X:ää. Hänen unelmansa on päästä kirjoittamaan kissanhiekan laadusta sitten kun maailma on valmis. Hei, kuinka emme voi auttaa? Spotify huolehtii laskutuksesta paremmin kuin tuotteensa toimivuudesta. Kohtaus maitokaupassa poika kävelee äitinsä lompakko kädessä Sörnäisten Lidliin noutaakseen maitoa. Vartija lähestyy häntä kassalla ja ottaa häneltä lompakon tarkistaakseen kenelle se kuuluu: se ei voi vartijan mielestä olla pojan oma. Muut asiakkaat seuraavat sivusta tilanteeseen puuttumatta. Poika ei ole käyttäytynyt epäilyttävästi. Silti vartija on ilmeisesti seurannut poikaa kaupassa. Syy vartijan käytökseen on ihonväri: poika on musta. Jos kyseinen 15-vuotias olisi ollut valkoinen, mitään tilannetta ei olisi syntynyt. Mistä minä sen tiedän? Minä elän tässä todellisuudessa, Suomessa vuonna 2013, jossa ihonväri on riittävä syy epäillä rikoksesta. 15-vuotiaan kohdalla on kyse yksittäistapauksesta. Näitä yksittäistapauksia sattuu kuitenkin päivittäin: milloin kaupassa, milloin kadulla tai metrolaiturilla poliisi tai vartija lähestyy suomalaisia, jotka eivät istu oletettuun suomalaisuuden normiin, tarkistaakseen heidän oleskeluoikeutensa maassa tai vaatiakseen todistusta siitä, etteivät he ole tekemässä mitään väärää. Väärännäköisiä suomalaisia käsitellään mahdollisina rikollisina. Y S TÄVÄ N I 1 5 - V U O T I A S istuva kansanedustaja avautuu blogissaan muslimien luonteesta ja tavoista ja maalaa kuvaa kansakunnan turvallisuutta ja hyvinvointia vaanivasta uhasta. Kansanedustajan mukaan muslimit eivät kykene sopeutumaan ja tekevät paljon rikoksia. Hän käsittelee muslimeja ulkopuolelta tulevina, vaikka moni muslimi on syntynyt Suomessa – ja kansanedustaja on osa lainsäädäntökoneistoa maassa, jossa on uskonnon- ja omatunnon vapaus. Ihonväriin ja uskontoon pohjautuva jako ”meidän” ja ”niiden” välillä riisuu osalta suomalaisia heidän ihmisarvonsa. ”No, se on vain Hakkarainen, ei sitä kannata ottaa vakavasti”, kahvipöydissä kommentoidaan. Vähättely ei muuta sitä, että mies on vakavasti otettavalla paikalla ja saa paljon medianäkyvyyttä ajatuksilleen. Joillekin ihmisille hänen sanansa ovat vakavasti otettavia. SAMA AN A IK A AN TOISA ALL A: samoin kuin muistakin yhteiskunnallisista asioista, pitää voida keskustella. Keskustelu on kuitenkin tarkoittanut maahanmuuttokriitikkotermin takana piilottelevien rasistien huutelua, joka toiseuttaa ja syrjii etnisiin tai muihin vähemmistöryhmiin kuuluvia suomalaisia. Normit ovat vanhentuneet. Kansanedustajat edustavat kaikkia kansalaisia, eivät ainoastaan heidän suomalaisuuden käsitykseensä sopivia. 15-vuotiaan kaupan kassalla pysäyttänyt vartija ei elä kuplassa. Hän elää Suomessa, jossa poliitikot luovat uhkakuvia, jaottelevat ihmisiä meihin ja muihin ja vähättelevät erilaisten ihmisten ihmisarvoa. Siksi tarvitsemme keskustelua vähemmistöjen asemasta Suomessa. Rasistisia poliitikoita pitää voida sanoa rasistisiksi. Heidät pitää vaatia tilille, nekin, jotka ovat puhuneet medialle ympäripäissään typeriä. M A A H A N M U U T O S TA , Maryan Abdulkarim sähköpostiosoitteeni muuttuu, ruotsalainen musiikkipalvelu Spotify Premium lakkaa ttoimimasta. Musiikki ei soi, mutta kuukausimaksu katoaa tililtäni. Yritykseen ei saa yhteyttä. Puhelinnumeroa ei emoyritykselle ssaati Suomen-toimistolle löydy. Spotifylle on mahdollista tviittata, mutta koen tilitietojeni jakamisen sosiaalisessa mediassa hieman kiusalliseksi. Yrityksen nettisivuilla voi täytttää yhteydenottolomakkeen. Vasttauksen saamiseen menee yli viikko. Spotify lähettää sähköpostitse linkkejä kansainväliselle kuluttajjafoorumille. Kun tähän sähköpostiin vastaa, saa lisää linkkejä. Kuluttajafoorumilla käyttäjät kysyvät apua tilanteisiin, joisssa palvelu laskuttaa väärin. He pohtivat, mitä tehdä, kun luottokorttilaskussa tai tiliotteessa näkyy veloitus kahdesti tai summa vveloitetaan, vaikka palvelua ei eenää käytetä. Spotifyn maksutapana toimivvat pankkikortin debit- ja creditominaisuudet. o Ylläpito vastaa foorumilla kuluttajille ystävällisin terveisin vvaihtelevalla nopeudella. ”Asiaa ttutkitaan, olemme lähettäneet ssinulle sähköpostia.” Spotifyn mukaan suoraa reklamointikanavaa ei ole luotu, koska ssille ei ole esiintynyt tarvetta. to mahdollisuus reklamoida ja saada yhteys yritykseen virhetilanteessa, linjataan Kilpailu- ja kuluttajaviraston nettisivuilla. Viraston lakimiehen Miina Ojajärven mukaan EU:n alueella voimassa lainsäädäntö määrää, että yrityksellä on oltava sähköpostiosoite ja puhelinnumero. Viranomaiset ovat kehottaneet useita yrityksiä lisäämään Y R I T Y S T O I M I I lainvastaisest jos kuluttajalta on evätty aiti, T Ä S S Ä V A I H E E S S A Spotify on veloittanut kolmen kuukauden K UN , että n a t i o j Kir kerran n a v a a seur yhteydessä e olemm istuimessa. tuomio ajan kuukausimaksun vastikkeettomasti tililtäni. Kolmekymmentä euroa on ei ole iso summa, mutta paljon tuotteesta, jota ei ole. Eikä sitä huvita lahjoittaa yritykselle, joka selvästi polkee kuluttajan oikeuksia. Ojajärvi neuvoo, että virhelaskutustilanteissa kuluttaja voi ottaa yhteyttä luottokorttiyhtiöön, jolla on vastuu sopijakumppaneistaan. Tuomioistuimessa on teoriassa mahdollisuus saada yritykseltä muutaman korkosentti takaisin. Ojajärven mukaan riski oikeudenkäyntikuluista on kuitenkin niin suuri, että tällaisia asioita ei käytännössä koskaan viedä oikeuteen. kerran ottaa yhteyttä Spotifyhin. Olen jo pyytänyt, vaatinut ja vääntänyt rautalangasta. Viimeisessä sähköpostissani mainitsen sanat kuluttaja-asiamies ja kuluttajariitalautakunta. Vedän hieman yli ja kirjoitan, että seuraavan kerran olemme yhteydessä tuomioistuimessa. Vastikkeettomasti veloitetut kuukausimaksut ovat tililläni kolmessa päivässä. Ei riitä, että kuluttaja tietää oikeutensa. Pitää myös tietää, kenen kanssa pelaa. K O E TA N V I E L Ä tarvittavat tiedot, mutta mitä suuremmaksi verkossa toimivien yritysten määrä kasvaa, sitä vaikeampi niitä on valvoa. Ojajärven arvion mukaan kuluttajafoorumi ei ole lain tarkoittama palvelu, jossa omaan kysymykseen saa vastauksen. Twitter taas vaatii rekisteröitymisen, eikä se muutenkaan sovellu reklamointikanavaksi. ”Yhteydenottolomakekaan ei kelpaa, jos yhteydenottoihin ei vastata. Yrityksellä täytyy olla yhteydenottoväylä, joka toimii ja on kaikkien kuluttajien helposti käytettävissä.” Jecaterina Mantsinen Kirjoittaja opiskelee journalismia Tampereen yliopistossa.
16 TALOUS & RUOKA 8 / 2013 Energianuuska on lasten uusi villitys Ylen uutinen 30.9.2013 RAHAN VOIMA Kirjoittaja on espoolainen nuori setä, joka rakastaa trollaamista ja poliittisia väittelyitä. Kaikkia pitää sattua ehdottaisi politiikan teon lähtökohdaksi sitä, että kaikkia pitää sattua, hänet naurettaisiin pihalle. Ja syystä. Hyvinvointivaltiossa kun pitäisi sattua mahdollisimman harvaa ja mielellään vain niitä, jotka pystyvät iskut kestämään. Kun valtiovarainministeri Jutta Urpilainen esitti valtion budjetin teon lähtökohdaksi kaikkien satuttamisen, kaikki kuitenkin nyökyttelivät vakavina. Se on kriisitietoisuutta, ja nyt ollaan kriisissä. Ja kun ollaan kriisissä, kaikkia pitää sattua. Yksikään toimittaja ei vaivautunut kysymään, miksi kaikkia pitäisi sattua. Miksi opiskelijaa, eläkeläistä, yksinhuoltajaa tai yrittäjää pitäisi sattua? Talouskriisi ei lähde pois kurittamalla, vaan korjaamalla rikkoutuneita rakenteita. J O S K U K A TA H A N S A on sitä paitsi huonoja kokemuksia. 1990-luvun alun lamassakin kaikkia sattui. Ennen kaikkea sattui kuitenkin lapsia: 1987 syntyneestä ikäluokasta viidenneksellä on mieli rikki ja neljännes kärsii toimeentulo-ongelmista. Vastoin ennakko-odotuksia Säätytalolla kuitenkin saatiin aikaan rakenteellisia uudistuksia. Koko hallitus hymisteli taustalla, kun pääministeri Katainen puhui kauniita sanoja kuntien norminpurkutalkoista. Vähemmän normeja, enemmän huolenpitoa. Kukaan toimittajakaan ei vaivautunut kysymään, minkälaisista normeista oikein on kysymys. Ja miksi olisi vaivautunutkaan, koska vastaus on itsestään selvä: ainoat normit, joilla on väliä talouden rakenteellisessa tasapainottamisessa, ovat siellä missä kuntien menotkin – sosiaali- ja terveyspalveluissa. Kun puretaan normeja, puretaan peruskoulun ryhmäkokoja ja vanhuspalveluja sääteleviä normeja. Arvatkaapa, laskevatko ryhmäkoot. K A I K K I E N S AT U T TA M I S E S TA olivat yhtä väistämättömiä kuin talvinen lumisade. Kyse oli käytännön päätöksistä, ei politiikasta. Pragmaattisuus jylläsi, eikä ideologialle jäänyt sijaa. Säätytalon neuvottelut olivatkin hyvä esimerkki huonosta poliittisesta kulttuurista. Ennen budjettineuvotteluja Jutta Urpilainen ilmoitti suoraan, että julkista keskustelua rakenneuudistuksista ei käydä. Uudistuksia sorvaamaan perustettiin virkamiestyöryhmä, jonka kokoonpanoa ei tiedetty. Se toi neuvotteluihin oman, salaisen esityksensä. Puolueiden ylin johto käsitteli paperia suljettujen ovien takana, ja sen jälkeen siitä kerrottiin pääkohdat julkisuuteen. Asiaan liittyvä lainsäädäntö ja suunnitelman yksityiskohdat valmistuvat syksyn mittaan. Poliittista valmistelua ohjaa sama, salamyhkäinen työryhmä. Kehtaako joku tämän jälkeen vielä ihmetellä, miksi ihmisten luotto poliitikkoihin on heikonlaista, hallituspuolueiden kannatus laskee ja hallitus natisee liitoksistaan? R AKENTEELLISET UUDISTUK SET Tuomas Saloniemi Esikoulu™ Suomi lobbaa sponsorikouluja s hyvällä koulutusmaineellaan t Kiinaan. Meillä ne ovat laittomia, ainakin a vielä. Rovio on lanseeraamassa Angry Birds -esikoulukonseptia Kiinaan. Ensimmäisen opinaahjon olisi tarkoitus avata ovensa jjo tämän vuoden aikana. Suomessa on kauhisteltu esim merkiksi yhdysvaltalaista käyttäntöä, jossa oppilaille näytetään lluokkahuoneissa mainoksia purssuavaa Chanel One News -televissiokanavaa ja lasketaan matikan ttunnilla sponsori?rman karamellleja Coca-Cola-päivänä. P ELIFIRMA toteaa kkoulujen ja yritysten yhteistyön o ohjeistuksessaan, että ”Yritykssen maksaman suoran markkinoinnin tai piilomainonnan esiinn ttyminen koulujen ja oppilaitosten K U L U T TAJ AV I R A S T O MINISTERI AVAA OVET O P E T U S M I N I S T E R I Krista Kiuru (sdp) oli elokuussa Kaakkois-Aasian vienninedistämismatkalla. ” Vienninedistämismatkojen tarkoitus on avata yrityksille ovia, jotta ne saavat ministeritason huomiota hankkeilleen”, Kiuru kertoo. Mukana oli myös peliyhtiö Rovio, joka on lanseeramassa esikoulukonseptia Kiinaan. Kuluttajavirasto pitää hanketta lapsille suuntautuvana markkinointina. Onko ministerin soveliasta edistää sellaisia hankkeita, jotka Kuluttajavirasto luokittelee Suomessa epäsoveliaaksi? kä ttöö tuotetussa käyttöön t t t oppimatei t riaalissa on lähtökohtaisesti aina kuluttajansuojalain tarkoittamalla tavalla sopimatonta ja lain vastaista”. Eikö Angry Birds -eskari ole lapsiin kohdistunutta markkinointia? ”Kyllähän se juuri sitä on”, toteaa Kuluttajaviraston lakimies Katri Väänänen. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa markkinointia säädellään tarkemmin kuin muuta markkinointia. Tähän on perusteet. ”Mainonnan tulee aina olla tunnistettavaa, ja pienten lasten on vaikea ymmärtää mainosten tarkoitusta”, Väänänen muistuttaa. K O U L U O N ympäristö, jossa lapsia kannustetaan imemään vaikutteita. Mainosmaailmassa vastaanottajan vastuulle jätetään sen ymmärtäminen, että Fairy ei tee käsistä pehmeitä eikä Axe naisista aivottomia pimatsuja. Kuluttajavirasto ei ole antamassa arviota Rovion eskarin yhteensopivuudesta suomalaisen kuluttajasuojalain kanssa. ”Olemme kohdanneet vain yksittäisiä tuotteita tai mainok- ”En osaa osallistua keskusteluun, kun en tunne Rovion konseptia. Minulla ei ole tietoa täyttävätkö nämä hankkeet Kuluttajaviraston kriteerit. Ministerin pestissä ei pysty käyttämään tuotteiden läpikäymiseen niin paljon aikaa. Luotan, että meillä on virkamiesvalmistelussa hyvä asiantuntemus”, Kiuru sanoo. Kiuru ei tyrmää koulutus- tai opetushankkeita, jotka poikkeavat Suomen lainsäädännöstä. Hän ei koe olevansa ministerinä vastuussa siitä kenelle ovia availee. ”Yrityksillä on viime kädessä vastuu. Se on kohdemaan asia arvioida millaista lisäarvoa he tuotteilta haluavat”, Kiuru toteaa. sia. i V Vaikka ikk vanhemmat h th hyväksyiäk i sivätkin esimerkiksi Angry Birds -esikoulut tai Lego-päiväkodit, niin mikä tahansa ei ole sallittua”, Väänänen kertoo. ”Me suomalaiset olemme olleet hirveän ylpeitä, että meidän koulut ovat pysyneet puhtaina mainoksista, ehkä emme haluaisi mennä jenkkitouhuun.” yliopisto on osallistunut Tekesin rahoittamaan Finnable 2020 -tutkimushankkeeHELSINGIN on ”Tässä iaalia, t n e t o p paljon pidämme joten ki.” ovet au seen, jossa tutkitaan yhteistyössä muun muassa Rovion kanssa oppimateriaalien käyttöä oppimisessa. Yliopiston opettajakoulutuslaitoksen professori Kristiina Kumpulainen on osallistunut keskusteluihin Rovion kanssa. ”Mitään ei ole luvattu, ja kaikki on ideointia ja suunnitelmia. Olemme mielenkiinnolla kuulleet, mitä Roviolla on ollut ehdottaa. Tässä on paljon potentiaalia, joten pidämme ovet auki”, Kumpulainen sanoo. ”Materiaali on ollut tarkoitettu kansainvälisille markkinoille. Emme ole keskustelleet Angry Birds -esikoulujen tuomisesta Suomeen. Kiinaan joo, siellähän on vaikka kuinka yksityiskouluja.” oppimateriaaleista vastaava Saara Lukander näkee asian toisin. Syyskuussa verkkolehti Uuden Suomen haastattelussa Lukander kertoo, että ”Kiina on jo sovittu, ja jalkautuminen suomeen on mahdollista.” ROVION Jari Tamminen Jari Hanska Rovion Saara Lukander kieltäytyi Voiman kommenttipyynnöistä.
TALOUS & RUOKA 8 / 2013 17 Mies hautautui hengiltä Iltalehti.?:n uutinen 27.9.2013 MITRO LUKEMASSA KREIKKALAISTA POLITES-LEHTEÄ Ruokatohtori Maailmaa pelastamaan Vaiva: ruoka ei oikein maistu. Ennen kokkasimme yhdessä, ja nyt yksin kokkaaminen tuntuu turhauttavalta. Tarvitsen sinkulle sopivan ruokalajin, josta tulee hyvä mieli. E RO N JÄ L K E E N M I K Ä Ä N Diagnoosi: ohjelma, jota noudattamalla pidät kompostisi tyhjänä. 1. Luota aisteihin: katso, haista ja maista. Ei kai kukaan voi olla niin tyhmä, että söisi silmin nähden kuplivaa ruokaa? Pakkauskoot ovat valtavia ja parasta ennen -päiväykset ainoastaan suuntaa-antavia. 2. Dyykkaa jääkaappisi säännöllisesti. Keitetyistä vihanneksista saa kasvispihvejä, ylijääneestä kastikkeesta keitonpohjan ja perunasta asta mitä vain. 3. Muista, että pakastin on paras aras kaverisi. Lähes kaiken voi pakastaa. Keitetty pasta ja riisi sinkkuanoksina pussiin ja pakkaseen. noksina uustonkannikat raasteeksi ja Juustonkannikat pakkaseen. akkaseen. Leivät siivuiksi ja pakkasesta asesta paahtimen kautta ääntä kohti. ohti. 4. Ota kuivat leivät käyttöön. Korppujauhoksi, espanjalaieen mantelikeittoon, kuorrutseen eeksi, salaattiin, parmesaanin teeksi, korvikkeeksi pastaan… Kuivahtaneen leivän voi myös pehmittää: laita leivän kanssa muovipussiin puolikas omena tai raaka kuorittu peruna. 5. Elvytä kuukahtavat kasvikset. Jääveteen ruokalusikallinen etikkaa ja nahistuneet vihannekset tunniksi likoamaan – voilà. Nuupahtaneet yrtit ja salaatit taas heräävät henkiin, kun ne ensin huuhtelee kylmässä vedessä ja laittaa sitten tunniksi talouspaperiin käärittynä jääkaappiin. 1. Vatkaa pehmeä margariini ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi. 2. Lisää joukkoon omenasose. 3. Raasta kylmät, kuoritut perunat hienoksi. 4. Sekoita taikinamassaan käsin perunaraaste ja siirappi. 5. Yhdistä kuivat aineet. Siivilöi ne taikinaan kahdessa erässä ja nostele tasaiseksi massaksi. Varo sekoittamasta taikinaa liian rajusti, jottei vaivalla vispattu kuohkeus katoa. 6. Levitä taikina voideltuun ja jauhotettuun kakkuvuokaan Keitettyä perunaa: 2 isoa / n. 200 g / 3 dl raastettuna 200 g laktoositonta margariinia 1 ½ dl sokeria 1 ½ dl omenasosetta 1 dl siirappia 3 ½ dl vehnäjauhoa 2 tl leivinjauhetta 5 rkl kaakaojauhetta (halkaisija n. 23 cm). Paista uunin alatasolla 175 asteessa noin 30 minuuttia (uunin tehosta riippuen). 7. Tarkista kakun kypsyys pistämällä siihen cocktailtikku. Jos tikun pintaan ei tartu taikinaa, kakku on valmis. 8. Koristele jäähtynyt kakku ripottelemalla pinnalle tomusokeria. Tämä suklaakakku säilyy jääkaapissa kelmutettuna useita päiviä. Kakun voi myös pakastaa. Eipä kätevää! VOIMA SUOSITTELEE Koonnut Kaisu Tervonen Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 21.10. asti voima@voima.?. Voima päättää tietojen julkaisusta. KOULUTUS VERO-OIKEUDENMUKAISUUDESTA 12.10. klo 10-15.30 Kestävän kehityksen keskus, Oulu www.attac.?/tapahtuma Jos kansalaistoiminta vero-oikeudenmukaisuuden puolesta kiinnostaa, Attac ry:n osajärjestämässä koulutuksessa saa tietoa ja taitoja, joilla toimia verovälttelyä vastaan. TALOUSKURI 28.10. klo 16-18 Porthania, Helsinki Talousbloggaaja ja toimittaja Antti Ronkainen on yksi puhujista talouspoliittisessa keskustelussa, jossa kysytään muun muassa, onko talouskuri ”välttämätön kiristys vai vähäosaisen kuristus”. IKKUNAT AUKI EUROOPPAAN Timesia. Poliittinen toimittaja analysoi juurta jaksaen, mikä merkitys on Irlannin ja muiden valtioiden EU-diplomaattien tuoreilla vaihdoksilla politiikantekoon ja kansalaisten arkeen. Irlantilaiset seuraavat EU-asioita tällä tarkkuudella. Moniko meillä edes tietää paljon parjatun komission, tuntemattomaksi jääneen EUparlamentin taikka salakähmäisen ministerineuvoston toiminnasta näitä stereotypioita pidemmälle? On valitettavaa, miten ylimalkaisesti Brysseliä ja siellä tehtävää työtä kuvataan lehdissä. Jos valta on siirtynyt Brysseliin, jos valtaosa Suomen laeista säädetään siellä - kuten kansallispopulistit meille kertovat - miksi oi, miksi ei, Suomen lehdissä kerrota unionistamme juuri mitään? Eurooppanuoret ry:n murskaava havainto: Ylellä on Brysselissä 2 toimittajaa, yksin Perämeren aluetoimituksessa 18. Resepti Suklaakakku – kyllä – perunalla! ILMOITUS OLI HAVAHDUTTAVAA VILKAISTA IRLANNIN ”hesaria”, the Irish Klaus Welp nälkäisenä reunalle ruikuttamaan. Nyt on keskityttävä tulevaisuuteen. Reseptiksi määrään ruokamission: pelasta maailma syömällä. Ruokahävikki on hallitustasollakin tunnustettu ongelma. Tutkimuksien mukaan kompostiin nakataan etenkin vihanneslaatikon perukoille eksyneitä rehuja, kuivahtanutta leipää ja ruuantähteitä. Silkkaa typeryyttä, laiskuutta ja, mikä nolointa, mielikuvituksen puutetta! Kulje siis etujoukoissa ja vältä hävikkiä. Saat takuuvarmasti hyvän mielen ja kiiltävän haarniskan. Tällä kertaa tohtorin määräyksenä tärähtää viiden täsmävinkin A I VA N T U R H A J Ä Ä DÄ OSA 7 Anu Brask on toimittaja ja kokki, joka vastaa keittiöpsykologin koulutuksella kotitalouskysymyksiin. Anu tarjoaa mikron vierestä reseptit sydänsuruihin, kadonneen pullan metsästykseen ja ongelmallisiin sosiaalisiin tilanteisiin. MAKUJEN TAMPERE Koko ajan Tampere www.nopsatravels.com/makujen-ja-nakoalojen-tampere Lähimatkailupalvelu Nopsan nettisivuilta löytyvät ohjeet Makujen ja näköalojen Tampere -kierrokselle, joka esittelee sekä menneitä että nykyisiä ruokapaikkoja, kuten esimerkiksi mustamakkaroista tunnetun Tammelantorin ja korttelikapakka Pispalan Pulterin. ELÄVÄN RAVINNON KEITTIÖ MAAILMAN VEGAANIPÄIVÄ 12.10. klo 10-15.15 Elävän ravinnon yhdistys, Helsinki www.helsinginaikuisopisto.? 1.11. Kaikkialla www.vegaaniliitto.? Helsingin aikuisopisto järjestää elävästä ravinnosta kiinnostuneille yhden päivän mittaisen kurssin, jossa saadaan aiheesta tietoja ja kokataan kokonainen ateria. Jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan marraskuussa on vietetty vegaanipäivää, jonka aikana eri tahot ja järjestöt kertovat vegaani- ja kasvisruokavalion hyvistä puolista. Niin kauan kuin asian tola on näin, pitää meidän europarlamentaarikoiden täällä lehtien marginaaleissa yrittää herätellä ihmisiä huomaamaan, että Brysselillä ja Euroopalla on väliä. Väliä on Strasbourgillakin, mutta se on oma tragikoominen tarinansa, johon kaikkien latinantaitajien iloksi voin todeta yksiselitteisesti, että ”ceterum censeo iter iterum ad Argentoratum delendum et finiendum esse”. Vaatikaa, hyvät ihmiset, terävämpää EU-journalismia! Ei saa käydä niin, että EU-vaaleihin toukokuussa 2014 mennään mutu-pohjalta, stubbilaisen EU-euforian ja soinilaisen eurofobian ollessa ainoat vaihtoehdot. EU-politiikan hakuteoksena Ilkka Remeksen uusin romaani on riittämätön, viihteen ja jännittävyyden tuojana varmasti taas nappisuoritus. Kansalaisia vihastuttaa talouskriisin hoitamattomuus, poliitikkojen päättämättömyys, korkea työttömyys ja kriisimaiden tukipaketit. Näistä tulee puhua, ei vaieta. Nämä eivät ratkea myötäilemällä eivätkä liioin räyhäämällä, vaan hitaalla ja uutteralla yhteistyöllä EU-kumppaniemme kanssa. Tästä pääsenkin varsinaiseen asiaani: Eurooppa ei ole vain Brysseli. Meidän on pärjättävä nyt jo 28-päiseksi kasvaneessa jäsenmaiden porukassa. Meidän on saatava tietoa. Median pitäisi tuntea 28 maan todellisuus, kieli ja kulttuuri - ja siihen vielä Kiinat ja Brasiliat päälle. Onhan meillä jo nyt paljon eri maiden päteviä asiantuntijoita, mutta kuulemmeko heitä? Seuraavan kerran kun näette ulkomaanuutisen pohjautuvan pikakäännökseen mediaparoni Murdochin roskalehdistä, kapinoikaa! Kyselkää asiantuntijoiden, toimittajien ja poliitikkojen kielitaidon ja kulttuurintuntemuksen perään. Vaatikaa perusteltuja, pitkään pohdintaan perustuvia näkemyksiä, ei pintagallupeja. Kysykää vaikka, milloin vallankäyttäjä luki viimeksi vieraalla kielellä kirjan, paperilta tai tabletilta. Tarkatkaa, perustuuko lukemanne lehtijuttu osaamiseen vai pelkkään Wikipedian pinnalliseen selailuun? Näin otamme Euroopan haltuun. Suomen onneksi ja suuremmaksi kunniaksi. Kannustan kansaa sankoin joukoin EU-vaaliuurnille - näille nykyaikaisille kansanvallan barrikadeille - ei vain valitsemaan Suomen 13 euroedustajaa, vaan valtuuttamaan parhaaksi katsomansa joukko 2010-luvun tulenkantajia taistelemaan kansanvaltaisen Suomen ja Euroopan puolesta. Maailman haasteet odottavat, kunhan nyt ensin saadaan Eurooppa kohtalaiseen kuntoon. Työhön! MITRO REPO EUROOPAN PARLAMENTIN JÄSEN KULTTUURI- JA KOULUTUSVALIOKUNTA SISÄMARKKINAT JA KULUTTAJANSUOJAVALIOKUNTA S&D-RYHMÄ WWW.MITROREPO.FI
18 A JASSA 8 / 2013 Jungner jatkaa avautumista radiossa Markkinointi&Mainonnan otsikko 30.9.2013 Tanu Kallio NÄKÖKULMA Kati Pietarinen on Fi?n vt. päätoimittaja, jota kiinnostavat älyttömät tarinat, ihmisten liikkuminen maailmalla ja juridiikka. KOHTI VALOA? Somaliasta paennut Awale, 26, on elänyt Suomessa neljä vuotta. Hän sai murreanalyysituloksen vuoksi turvapaikkahakemukseensa kahdesti kielteisen päätöksen, mutta häntä ei voitu käännyttää. Syyskuussa Awale sai korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksen ansiosta Bluvan. Sekään ei takaa mahdollisuutta tavalliseen elämään Suomessa. Murteen murtamat kävimme kerran kesässä tapaamassa isänpuoleista sukuani. Setäni kodissa oli kuntopyörä, ihmeellisen kovat sohvat ja suuret ikkunat. Niistä näkyi valtaisa puutarha, jonka päästä alkoi meri. Kohtaamiset olivat kummallisia: isäni alkoi veljensä nähdessään puhua aivan käsittämätöntä kieltä. Tunsin outoa häpeää, kun arjessa ihan normaalia helsinkiläistä suomea puhuva virkamiesisäni väänsi veljiensä seurassa yhtäkkiä syvintä savoa. LAPSUUDESSANI kun hämmästelin isäni puheita rantasaunassa Kauniaisissa, viereiseen artikkeliin haastateltu Muhamed ja kuvassa esiintyvä Awale elivät lapsuuttaan Somaliassa raivoavan sisällissodan keskellä. Tapasin miehet ja heidän ystäviään Vapaa liikkuvuus -verkoston kokouksessa Helsingissä viime keväänä. Miehet kertovat tulevansa pääkaupungista Mogadishusta, mutta Maahanmuuttoviraston mukaan he ovat somalimaalaisia. Somalimaa on Somalian pohjoisosissa sijaitseva autonominen alua. Sillä on suuri merkitys, sillä alueen turvallisuustilanteen vuoksi mogadishulaiset saavat Suomesta kansainvälistä suojelua. Se suo mahdollisuuden uuteen elämään, asuntoon, kieliopetukseen, työntekoon ja opiskeluun. Somalimaassa taas on verrattain turvallista, eli sieltä tuleville suojelua ei Suomessa yleensä myönnetä. NIINÄ 90-LUVUN ALKUVUOSINA, keskiössä on kysymys murteesta. Maahanmuuttovirasto on ulkoistanut kotipaikan määrittämisen turvapaikanhakijoiden puhetta ja joskus myös kotiseututuntemusta arvioiville ruotsalaisyrityksille. Analyysin pohjana on yleensä vartin tai puoli tuntia kestävä puhelinkeskustelu. Kielitieteilijät suhtautuvat murreanalyyseihin kriittisesti, ja myös YK:n pakolaisjärjestö kehottaa varovaisuuteen niiden käytössä. Keskeinen ongelma on se, että vastoin kielitieteilijöiden aiheesta vuonna 2004 tekemää kansainvälistä suositusta analyysien tekijöiltä ei vaadita kielitieteen opintoja. Aihetta tutkinut australialainen kielitieteilijä Diana Eades varoittaa vuonna 2009 Language Assessment Quarterly -lehdessä, että analyyseja tekevät maallikot olettavat usein, että kielen todelliset puhujat puhuvat puhdasta kieltä, johon ei sekoitu muiden kielten tai murteiden sanoja. Tämä ei tutkimuksen valossa päde. Eades muistuttaa myös, että monet turvapaikanhakijat liikkuvat paljon ennen saapumistaan turvalliseen maahan. Matkalla, pakolaisleireillä ja vastaanottokeskuksissa moni omaksuu puheeseensa ominaisuuksia muiden alueiden murteista, kuten isälleni kävi matkalla Pielavedeltä Helsinkiin. M I E S T E N K O H TA L O N tapaamani miehen kohtalo riippuu kielianalyysi?rman arviosta, ettei hän ole mogadishulainen, koska hän sekoittaa pohjoisen ja etelän murteen sanoja. Mies kertoo äitinsä tulevan Pohjois-Somaliasta ja kasvaneensa kaupunginosassa, jossa moni on kotoisin maan pohjoisosasta. Sillä ei ollut turvapaikkapäätöksessä merkitystä. E R Ä Ä N K E VÄ Ä L L Ä Kati Pietarinen Kirjoittaja on osallistunut Refugee rights -blogin tekoon. Tilapäinen elämä Mitä tehdä turvapaikanhakijoille, joiden ei anneta jäädä mutta joita ei voida palauttaa? M O H A M O U D pa- keni 20-vuotiaana Somaliasta, ja vuonna 2009 h hän anoi turvapaikkaa Suomestta. Maahanmuuttovirasto ja vallitustuomioistuimet hylkäsivät M Mohamoudin ensimmäisen hakkemuksen, mutta häntä ei tästä huolimatta käännytetty takaisin. h Mohamoud jäi oikeudettom maan välitilaan. Samanlaisessa ttilanteessa on Suomessa useita kkymmeniä turvapaikanhakijoitta. He ovat paenneet Somalian jja Irakin kon?ikteja, mutta eivät ssuomalaisten viranomaisten mukkaan tarvitse suojelua. Lähtömaihin heitä ei kuitenkkaan voida palauttaa, koska maiden epävakaan tilanteen takia d Suomella ei ole riittäviä viranS o omaisyhteyksiä kyseisiin maihin ttai maat eivät ota pakkopalautetttuja vastaan. N Y T, L Ä H E S V I I D E N V U O D E N j jälkeen, Mohamoud sai ensimmäisen oleskelulupansa. Korkein m hallinto-oikeus oli tehnyt huhtih kkuussa 2013 ennakkopäätöksen: u ulkomaalaislain 51. pykälän mukkaan turvapaikanhakijoille pitäisi maasta poistamisen ollessa mahm d dotonta myöntää tilapäinen oleskkelulupa, eli niin sanottu B-lupa. Tilapäinen lupa annetaan vuodeksi kerrallaan, eikä se oikeuta d jjäämään pysyvästi Suomeen. Mohamoud ihmettelee tilannettaan. h ”En saa edelleenkään oikeuttta asettua asumaan kuntaan, enkkä saa henkilökorttia tai virallista henkilötunnusta. En voi myösh kkään ilmoittautua työnhakijaksi ttyövoimatoimistossa.” Vuoden kuluttua Mohamoudin tilanne arvioidaan uudestaan. d JJos palauttaminen on edelleen m mahdotonta, lupa myönnetään vvielä toiseksi vuodeksi. Kahden vuoden jälkeen hän voi saada jatkuvan oleskeluluvan. T I L A PÄ I SI Ä O L E S K E LU LU PI A myönnettiin aiemmin enemmän. Vuosina 2005–2007 niitä saivat sadat erityisesti Afganistanista, Irakista ja Somaliasta tulleet turvapaikanhakijat. Koska B-lupiin kohdistui vahvaa kritiikkiä, niiden laajamittaisesta myöntämisestä luovuttiin. Myös lakia oli tarkoitus muuttaa. Vanhasen toinen hallitus esitti vuonna 2007, että vuoden mittainen B-lupa voitaisiin myöntää vain kerran. Sen jälkeen olisi myönnettävä normaali oleskelulupa. Kun eduskunta viimein päätti asiasta helmikuussa 2009, moni asia oli ehtinyt muuttua. Talouskriisi oli alkanut, ja syksyn kunnallisvaaleissa perussuoma- na ”Ainoa ena uks parann n luvan se tilapäi annettiin lle saanei o-oikeus.” k työnte laiset olivat lyöneet itsensä läpi. Turvapaikanhakijoiden määrä oli nousussa, eikä B-luvan ongelmiin vastoin alkuperäistä esitystä puututtu. Ainoana parannuksena tilapäisen luvan saaneille annettiin työnteko-oikeus. Maahanmuuttoviraston ja sisäasiainministeriön mukaan ratkaisu tilanteeseen on se, että turvapaikanhakijat palaavat kotimaahansa vapaaehtoisesti, vaikka pakolla. Viime vuonna kansainvälisen siirtolaisjärjestön IOM:n ohjel- man avulla lähtömaihinsa palasi 326 turvapaikanhakijaa. Miksi Mohamoud ei sitten ole palannut? ”Olen kotoisin Somalian eteläosasta, jossa taistellaan edelleen. Maahanmuuttovirasto ei usko minua, vaan väittää minun tulevan pohjoisesta Somalimaasta,” Mohamoud kertoo. perustanut työryhmän, jonka tarkoitus on vakiinnuttaa vapaaehtoisen paluun järjestelmä. Samassa yhteydessä ministeriö haluaa muuttaa ulkomaalaislakia siten, että tilapäistä oleskelulupaa ei saa, jos henkilöllä on mahdollisuus palata lähtömaahan vapaaehtoisesti. Sisäasiainministeriön lainsäädäntöneuvoksen Jorma Kantolan mukaan tällä hetkellä ”ulkomaalainen voi käytännössä omalla passiivisuudellaan saada oleskeluoikeuden Suomeen”. Jos muutosta esitetään, se tulisi todennäköisesti eduskunnan käsittelyyn keväällä 2014 ja astuisi voimaan saman vuoden syksyllä. Tällöin palattaisiin tilanteeseen, jossa vuosia Suomessa oleskelleet turvapaikanhakijat eivät saa edes tilapäistä oleskelulupaa. Näin voi käydä esimerkiksi Mohamoudille, jonka pitkä odotus jatkuu edelleen. ”Aloitin juuri aikuislukiossa. Jos voin jäädä Suomeen, haluan opiskella lääkäriksi tai lakimieheksi.” SISÄMINISTERIÖ ON Markus Himanen Kirjoittaja on tutkija & Vapaa liikkuvuus -verkoston aktiivi. Refugeerights.?-blogi kertoo aiheesta lisää. Se on osa turvapaikanhakijoiden & suomalaisten aktivistien Refugee rights -kampanjaa. Mohamoudin & Awalen nimet on muutettu.
VIIK KO 41 www.energiansäästöviikko.? ilmoitus Rivien välissä Taiteen tärkeimpiä tehtäviä on suoda ihmiselle välineitä, joiden avulla hän voi käsitellä omia kokemuksiaan ja pintaa, jota vastaan hän voi oman elämänsä heijastaa. Taiteen merkit ja symbolit ovat vaikuttavia, koska ne ovat merkillisellä tavalla yksittäisiä/yksityisiä ja silti yleispäteviä. Luemme runon, katsomme maalausta, kuulemme musiikkikappaleen, ja samalla meille selviää, että luodessaan teoksen, taiteen tekijä on kokenut jotakin samanlaista. Samanlaista, mutta ei välttämättä samaa. Symbolit heijastavat takana olevaa todellisuutta ja siirtävät näin merkityksiä. Rivien välissä ja merkkien takana löydämme ne syvemmät merkitykset, joihin voimme samastua. Tämän konserttisarjan ajatuksena on luoda silta runon ja musiikin välillä ja tavoitella sitä yhteistä ideatasoa, josta ne kummatkin ovat kummunneet. Musiikki liikkuu alueella, jota eivät rajoita verbaaliset käsitteet. Liedmusiikissa musiikki kuitenkin suostuu avioliittoon runon kanssa ja 98 tapauksessa sadasta runo oli olemassa ennen musiikkia eli innoitti säveltäjää. Edesmennyt säveltäjä ja legendaarinen Helsingin Juhlaviikkojen johtaja Seppo Nummi on kuvannut tätä avioliittoa sanan ja sävelen alkemiaksi. Romantiikan runouden teemoista – yksinäisyys, onneton rakkaus, elämän kurjuus, lähes animistinen suhde luontoon – olemme keränneet kolme kokonaisuutta: matkanteon, suhteen luontoon sekä unen maailman. Edessämme ovat olleet merkit ja nuottiviivastot. Kaikki olennainen syntyy silti teidän kuulijoiden ja meidän taiteilijoiden mielikuvituksissa: muistelemisen, tunnistamisen ja samaistumisen kautta. Merkit ja symbolit antavat ainoastaan ääriviivat. Rivien välissä on se olennaisin. Gustav Djupsjöbacka, pianotaiteilija sarjan taiteellinen suunnittelija Rivien välissä – liedin ja runon vuoropuhelua Musiikkitalon Camerata-salissa Sarja on osa Musiikkitalon pääyhteistyökumppanin, OP-Pohjolan Luova Tauko -ohjelmistoa. I ”Matka kutsuu” to 31.10. 2013 klo 19 · Aarne Pelkonen, baritoni · Noora Dadu, lausunta · Juho Alakärppä, piano II ”Osana luontoa” to 12.12. 2013 klo 19 · Annami Hylkilä, sopraano · Waltteri Torikka, baritoni · Eero Ojala, lausunta · Gustav Djupsjöbacka, piano III ”Unten mailla” to 6.2. 2014 klo 19 · Anna Immonen, sopraano · Juhapekka Mitjonen, baritoni · Tuukka Vasama, lausunta · Gustav Djupsjöbacka, piano Liput: · 16,5 / 11,5 € sis. toimitusmaksun. · OP-Pohjolan asiakasetu: kaksi lippua yhden hinnalla* · Kolmen konsertin sarjalippu (-20 %): 38,5 / 26,5 € sisältäen toimitusmaksun sekä naulakkomaksun. · Sarjalippuun ei voi yhdistää muita etuja. * ) OP-Pohjolan asiakasetuhintaiset liput myynnissä Lippupisteen puhelinpalvelussa ja myyntipisteissä. Liput myynnissä lippupisteessä. Lue viikon säästövinkit
ANANDA T I E D O N A N TA J A ISSUEX T U L I & S AV U Suomen luetuin joogalehti keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. Lehden sivuilla tapaat niin huippuopettajia kuin sunnuntaijoogejakin. Rohkeasti vasemmalla oleva viikkolehti, joka paljastaa kapitalismin törkeyksiä, kertoo vaihtoehdoista meillä ja muualla eikä kaihda kantaaottavaa kulttuuria. Suomen paras runouslehti. Uutta ja vanhaa runoutta, arvosteluja, esseitä ja artikkeleita. 4 NUMEROA VUODESSA, 48 NUMEROA VUODESSA 3 KK 30/25 25 EUROA. EUROA (TYÖTTÖMÄT & OPISKELIJAT) Taidekeskustelun uusi foorumi elää, viestii ja sykkii taiteesta. Se nostaa esiin mielenkiintoisia ajatuksia, suuntauksia, trendejä, henkilöitä ja teoksia. Lehteä julkaisee Taideyliopisto ja kirjoittajiksi kutsutaan kiinnostavimpia taiteilijoita ja taiteen asiantuntijoita. 4 NROA VUODESSA, 30 EUROA. WWW.TULIJASAVU.NET 6 KK 50/35 EUROA 12 KK 85/60 EUROA T I L A U K S E T: TOIMITUS@ANANDALEHTI.FI TILAUKSET: WWW.ANANDALEHTI.FI TOIMISTO@TIEDONANTAJA.FI WWW.TIEDONANTAJA.FI ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA TILAUS 35 EUROA TILAUKSET: TOIMISTONIHIL@GMAIL.COM TILAUKSET: ISSUEX@UNIARTS.FI WWW.ISSUEX.FI NUORTEN LUONTO SIEPPO SUOMEN LUONTO YDIN Nuorten Luonto paneutuu ympäristöasioihin ja aika paljon muuhunkin raikkaalla ja räväkällä otteella. Kestoaiheita ovat ekoelämä ja kestävä kulutus, ympäristönsuojelu sekä luonnossa harrastaminen – kulttuuria unohtamatta. Sieppo, Suomen ainoa lasten luontolehti, nappaa mukaansa seikkailuun – aarnimetsiin, merten syvyyksiin, takapihan vesilätäkköön. Sieppoa tehdään ympäristökasvatuksen uusimpia tuulia aistien ja perinteikästä lastenlehtikulttuuria kunnioittaen. Luonnonystävän ykköslehti, joka on palkittu korkeasta laadustaan. Tilaamalla tuet myös luonnonsuojelua. Yhteiskunnasta kiinnostuneiden ihmisten lehti, jota on julkaistu vuodesta 1966. Politiikan ja rauhan asiat yksissä kansissa. TUTUSTU NYT EDULLISESTI: KOLME 4 NUMEROA VUODESSA, KESTO- NUMEROA VAIN 13,90 EUROA TILAUS 28 EUROA, VÄHÄVARAISILTA (NORM. 25,50 EUROA). VUOSIKERTA 20 EUROA.IRTONUMERO 9 EUROA 73/64,50 EUROA (10 NUMEROA). AKATEEMISESTA KIRJAKAUPASTA. IRTONUMERO 8,50 EUROA. 4 NUMEROA VUODESSA, 35 EUROA 6 NUMEROA VUODESSA, 35 EUROA (LUONTO-LIITON JÄSENILLE 25 EUROA) (LUONTO-LIITON JÄSENILLE 25 EUROA) TILAUKSET: TILAUKSET: TOIMISTO@LUONTOLIITTO.FI TOIMISTO@LUONTOLIITTO.FI WWW.LUONTOLIITTO.FI/LIITY WWW.LUONTOLIITTO.FI/LIITY WWW.NUORTENLUONTO.FI WWW.SIEPPO.FI T I L A U K S E T: YDIN@YDINLEHTI.FI T I L A U K S E T: WWW. SUOMENLUONTO.FI/LEHTITILAUS WWW.YDINLEHTI.FI
LÖYDÄ KALTAISESI LEHTI Helsingin Kirjamessuilla 24.–27.10. osastolla 6k111, musiikkimessujen vieressä. Tarjolla lehtiä kattavasti eri aihepiireistä messuhinnoin ja ilmaiseksi. Seuraa Kulttia Facebookissa, voit voittaa messulippuja! www.facebook.com/kultti.net K U L T T U U R I - , M I E L I P I D E - J A T I E D E L E H T I E N L I I T T O K U L T T I R Y. w w w. k u l t t i . n e t LAPSEN MAAILMA PSYKOTERAPIA BLUES NEWS LIBERO Kun tarvitset kättä pidempää lastenkasvatukseen, tilaa Lastensuojelun Keskusliiton loistava kuukausilehti! Tsekkaa vaikka näytelehti netistä... Therapeia-säätiön ja Therapeiayhdistyksen julkaisema aikakauslehti on tarkoitettu alan ammattilaisille ja kaikille psykoanalyyttisesta näkökulmasta kiinnostuneille. Lehti seuraa myös tieteen, taiteen, kulttuurin ja yhteiskunnan ilmiöitä. Blues- ja juurimusiikin päääänenkannattaja Suomessa jo vuodesta 1968! Vasemmistolainen nuortenlehti, jolle arki on politiikkaa. 11 NUMEROA VUODESSA HINNAT VUONNA 2013 63 EUROA (KESTO), 74 EUROA (12 KK), 49 EUROA (OPISKELIJAT 12 KK) T I L A U K S E T: TILAAJAPALVELU@LSKL.FI WWW.LAPSENMAAILMA-LEHTI.FI 4 NUMEROA VUODESSA. KUUSI NROA VUODESSA, 40 EUROA IRTONU- LIBERO ON ILMAINEN KAIKILLE MEROT 6,80 EUROA VASEMMISTONUORTEN JÄSENILLE JA ALLE 30-VUOTIAAT VOIVAT TILAUKSET: TILATA SEN KOTIINSA VUODEN AJAN WWW.BLUESNEWS.FI ILMAISEKSI. MUILLE TILAUS 20 EUROA, TUKITILAUS 50 EUROA. ILMESTYY NELJÄ KERTAA VUODESSA. YHTEISÖTILAUS 75 EUR/VUOSI, YKSILÖ- T I L A U K S E T: VUOSITILAUS 60 EUR/VUOSI, YKSILÖ- TOIMITUS@VASEMMISTONUORET.FI KESTOTILAUS 55 EUR/VUOSI (V. 2013). WWW.LIBEROLEHTI.FI T I L A U K S E T: WWW.PSYKOTERAPIA-LEHTI.FI KIRJASTOLEHTI ARKKITEHTI KRISTOSOFI UUSI SAFIIRI Kirjallisuutta, kulttuuria ja kirjastoasiaa. Suomen ainoa oikea arkkitehtuurilehti. Rakennukset, arjen ympäristöt, kaupunkikulttuuri, kritiikki. Monipuolinen ja kansainvälinen. Jo vuodesta 1903. Aseettomuudesta ja aikain viisaudesta kiinnostuneille Perustettu vuonna 1975. ILMESTYY 5 KERTAA VUODESSA HINTA 60 EUROA. T I L A U K S E T: 10 NUMEROA VUODESSA Integraalihenkisyyden Aikakauskirja vuodesta 2008. 32 EUROA. KAKSI NUMEROA VUODESSA, 19,00 T I L A U K S E T: 050 369 7534, EUROA, IRTONUMERO 9,50 EUROA ANJA.KESAVUORI@GMAIL.COM WWW.KIRJASTOLEHTI.FI 6 NUMEROA VUODESSA, 80–100 S. IRTONUMERO 17 EUROA, KESTOTILAUS 90 EUROA. T I L A U K S E T: JULKAISUT@ARK.FI WWW.ARK.FI TILAUKSET: WWW.KRISTOSOFI.FI WWW.UUSISAFIIRI.FI WWW.FACEBOOK.COM/VIA.AKATEMIA
22 8 / 2013 AUTETTAVIEN GALLERISTI. Johanssonin mielestä 250 autettavaa on kerralla sopiva määrä ja enempi liikaa. AMNESTY INTERNATIONAL • Maailman suurin ihmisoikeusjärjestö. • Sai alkunsa englantilaisen juristin Peter Benensonin artikkelista Unohdetut vangit. Hän kirjoitti 28.5.1961 The Observer -sanomalehteen kuudesta poliittisesta vangista ja haastoi lukijat tekemään puolueetonta ja rauhanomaista työtä mielipidevankien vapauttamiseksi. • 3 miljoonaa jäsentä ja tukijaa 150 maassa. • Suomen-osasto on perustettu vuonna 1967. • Suomessa tukijoita on noin 40 000. • Tekee tutkimustyötä ihmisoikeustilanteista, antaa parannussuosituksia, levittää tietoa, kampanjoi ja toimii yksittäisten ihmisten äänitorvena. • Ei tarjoa aineellista apua, kuten tarvikkeita tai rahaa.
PÄÄHENKILÖ 8 / 2013 auttajan paradoksi Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson ei halua, että kansalaisjärjestö parantaa maailmaa laput silmillä. TEKSTI O haastattelun alkua Amnesty Internationalin Suomenpäämajassa Helsingissä ja hipelöin paitoja, pinssejä sekä koruja, jotka kertovat rakkauden olevan ihmisoikeus. Kannustustavaroilla Amnestyn tukijat voivat merkata itsensä eettisyyden lähettiläiksi. Viereisen työpisteen seinälle on kiinnitetty juliste, jossa lukee ”jos näet jotain, sano jotain.” Monet tuntevat kansalaisjärjestö Amnestyn sen ra?aavista kampajoista. Niiden kuviin pelkistyy vetoomus: tämä on väärin, miksemme tee sille mitään? Toimistohuoneensa lasiseinien takana toiminnanjohtaja Frank Johansson kokoaa parhaillaan lähivuosien toimintasuunnitelmaa maailman suurimman ihmisoikeusjärjestön Suomenosastolle. ”Haluamme herättää huomiota, mutta kampanjoiden suhteen ei saisi olla liian ahne”, Johansson sanoo. Amnestyn jäsenet tekevät päätöksen toimintasuunnitelmasta yhteisesti äänestämällä. Järjestön sisällä vallitsee demokratia, jonka sanomaa ja periaatteita järjestö haluaa levittää maailman jokaiseen kolkkaan. Sananvapauden hengessä Johansson on uskaltautunut kysymään hankalia kysymyksiä luotsaamansa yhteisön jäseniltä. Miten Amnesty oikeastaan puhuu siitä, mitä se näkee? Johansson sanoi painokkaasti ei idealle kampanjasta naisten kivittämistä vastaan. Siinä kuva isosta murikasta olisi saanut seurakseen kysymyksen: onko tämä tarpeeksi iso kivi naisen tappamiseen? Johanssonista tärkeämpi kysymys on, kuinka paljon kivityksiä tosiasiassa tapahtuu ja kuinka iso yhteiskunnallinen ongelma kivittäminen on. Vielä tärkeämpää on selvittää, mitä naiset itse tekevät näissä maissa vastustaakseen väkivaltaa. D O TA N MINEA KOSKINEN | ”Muuten annamme kuvan, että vain me voimme auttaa.” sosiaaliJjon,pornosta keskustellaan paleivätkä ratkaisut ole aina Ä RJ E S TÖT YÖSSÄ KUVAT JONNE RÄSÄNEN Ajan poliittinen maaperä tarjosi jalansijaa järjestötoiminnalle. ”Halosen ja Haaviston ministerikaudella meidät suorastaan syleiltiin kuoliaaksi. Tuntui siltä, että kaikki on mahdollista.” Toiminnanjohtajana entisen rivijäsenen, maailmanparantajan ja idealistin piti miettiä rahoitusta ja lobbausta. Järjestötyön harmaa skaala alkoi paljastua. Myönnytyksiä täytyi tehdä, ja halutut tulokset jäivät monesti saavuttamatta. Kun illuusio kaikkivoipaisuudesta säröili, Johanssonin oli pakko ottaa henkisesti etäisyyttä maailmanparannustyöhön, ja hän jäi virkavapaalle. helppoja. Johanssonin mielestä tylsä todellisuus on se, että sosiaaliporno tuottaa suurempia reaktioita. Siksi järjestöt vetoavat tunteikkaalla kuvastolla ja yksinkertaisilla iskulauseilla. Tästä ja muista hyvän tekemisen kompastuskivistä Johansson haluaa herättää keskustelua, niin Amnestyn sisällä kuin yhteiskunnassakin. Keskustelun pohjaksi hän on toimittanut teoksen Hyvän tekeminen ja valta, johon on käännetty humanitarismia kritiM N E S T Y O N kasvanut ja soivia kirjoituksia. Se on ensimmäinen suomenkielinen teos, joammattimaistunut paljon siika ottaa kantaa humanitarismin tä, kun Johansson liittyi mukaan varjopuoliin. 1980-luvun alussa. Samalla tukiJohansson liittyi Amnestyn jä- joiden rooli on passivoitunut. Palseneksi vuonna 1983 keskellä kyl- katut työntekijät tuottavat matemän sodan jännitteitä. Hän oli riaalia, ja jäsenet lähinnä seuraajuuri keskeyttänyt palveluksensa vat ja osallistuvat toimistossa vallaivastossa ja halusi aktivoitua misteltuihin tapahtumiin. yhteiskunnallisesti. Amnesty veJäsenet ja varat lisääntyvät, tosi nuoreen toimittajaopiskeli- mutta sen seurauksena järjestön jaan kriitikkona, joka järjestönä täytyy yrittää löytää yhteys suupysytteli kylmän sodan asetel- reen joukkoon ihmisiä, jotka toiman ulkopuolella ja nojasi yleis- vovat Amnestyltä monenlaisia maailmallisiin arvoihin. asioita. Laajentumisen seuraukJohanssonissena esityslistat ta tuli Amnestyn ovat kasvaneet, ensimmäinen mikä vaikeuttaa i o v e tiedotussihteetavoitteiden saa”Emm tään ri vuonna 1990. vuttamista. Sake Silloin hän sai kieltää asta siksi, man ongelman kerran viikossa ovat Suomessa tum Lontoosta viisiosallis e eivät ole kohdanneet mosivuisen faksin, että h vaisia.” net muutkin kano salaisjärjestöt. jonka oli tarkoitosiusk ”1990-luvulla tus pitää Suomoni järjestö almen-osasto pekoi kasvaa ja bränrillä maailman tapahtumista. Amnesty tiedotti dätä itseään sekä havitella lisää ongelmista, joista juuri kukaan jäseniä.” muu ei tiennyt. Nälkälapsi- ja norppakuvastot ”Tempo oli paljon hitaampi. syntyivät 1990-luvun brändäysRaportteja voitiin hioa pari kuu- työssä. Ne vetosivat ihmisiin pakautta.” remmin kuin silkat tiedonannot. Parissa vuosikymmenessä Brändäyksen jälkeen jäsenten tiedon määrä on monituhatker- osallistumisen motiivit muuttuitaistunut, ja Amnestyn rooli tie- vat keskenään hyvin erilaisiksi. donjulkistajana on muuttunut. Johanssonin mukaan ne sijoittuTänään maailmaa ei vaivaa tie- vat nyt akselille solidaarisuudesta don puute, vaan tietoähky ja sääliin. Sääli auttaa vähiten, mutkamppailu näkökulmista. Media ta siihen suuntaan esimerkiksi julhaluaa analyysin heti, muuten se kisuuden henkilöt ovat viemässä hyvän tekemisen brändejä. vanhenee. Vuonna 1996 Johanssonista Myötätuntoa tarvitaan auttuli Amnestyn toiminnanjohtaja. tamisen motivaatioksi, mutta se A peittää osallisuuden kärsimyksen syihin. Globaalissa talousjärjestelmässä osallistumme monenlaiseen epäoikeudenmukaiseen toimintaan. Hyvän tekeminen ja valta muistuttaa, että vaikka olisi eettisen järjestön jäsen, ei ole pelkkä hyvän lähettiläs. käsittelee myös auttaK miseen liittyvää narsismia ja itsepetosta. Kun hyväntekijäjärIRJA jestö toimii verkossa, osallistuminen pelkistyy helposti tykkäämiseen ja klikkaamiseen. Live 8:n kaltaiset konsertit luovat illuusion tekemisestä, vaikka niissä vain pidetään hauskaa. Johansson suhtautuu empatiatapahtumiin skeptisesti, mutta ei halua niistä kokonaan eroon. ”Meidän on pakko hyväksyä se, että läheskään kaikki ihmiset eivät halua pohtia, miten he sijoittuvat globaalin valtajärjestelmän osaksi. Emme voi kieltää ketään osallistumasta siksi, että he eivät ole niin sanottuja tosiuskovaisia.” Amnesty tuli alun perin tunnetuksi yksittäisten vankien vapauttamiseen tähtäävästä kampanjoinnista. Nyt kampanjointiin kuuluu paljon laajempia yhteiskunnallisia ongelmia, joihin ei ole selvää ratkaisua. Kirjassa tätä kritisoi esimerkiksi Stephen Hopgood, jonka mielestä Amnesty on laajentanut repertuaariaan liikaa kansalaisoikeuksista kaikkiin ”ihmisoikeuksiin”, kuten taloudellisiin ja sosiaalisiin oikeuksiin. Hopgood kyseenalaistaa, ratkeaako esimerkiksi köyhyys ihmisoikeuksista puhumalla. Johansson sanoo kuuluvansa niihin, joiden mielestä nimenomaan yksittäisten ihmisten auttamiseen pitäisi panostaa enemmän. Yksilön tai ihmisryhmän kanssa järjestö voi päästä suoraan keskusteluyhteyteen. Avun kohdetta ei uhriuteta, vaan työskennellään yhdessä selkeän päämäärän saavuttamiseksi. Alkuaikoina, kun vankigalleria kasvoi liian suureksi, järjestö saattoi kampanjoida myös sellaisten vankien puolesta, jotka eivät tienneet pelastusoperaatiosta mitään. Johanssonin mielestä Amnesty ei voi toimia näin, vaan lähtökohtana on oltava tasavertaisuus. 23
24 8 / 2013 ANTELIAS AUTTAJA. ”Muistinko tarjota sinulle näitä omenoita viime kerralla?” SPONSORIN KRIITTISET KYSYMYKSET: • Meneekö apu perille? • Ehtiikö apu ajoissa? • Päätyykö apu eniten tarvitseville? • Miten suuri osa avusta menee hallintoon? • Miten suuri osa avusta menee korruptioon? HYVÄT, PAHAT & UHRIT Länsimainen humanitarismi jakaa maailmaan kolmeen ihmisryhmään: 1. Epäihmiset, kuten diktaattorit ja kansanmurhaajat 2. Valkoiset sankarit eli länsimaiset avunantajat 3. Alaihmiset, joilta puuttuu historia ja aktiivinen rooli AUTTAMISTEOLLISUUS: • 23 miljardia euroa vuodessa maailmanlaajuisesti • Kansalaiset, valtiot, YK, kansalaisjärjestöt ja yritykset osallistuvat • Satojatuhansia työntekijöitä • Ei tilivelvollinen NÄIN ME TEEMME HYVÄÄ! Hän ei usko idealistisiin tavoitteisiin, kuten yhteiskuntien muuttamiseen ulkoa käsin. ”En usko, että voimme vaikuttaa esimerkiksi kiinalaisen yhteiskunnan muutokseen. Voimme auttaa yhtä kiinalaista, jonka toimijuuden tunnemme. Se on tehokkaampaa tai ainakin eettisempää.” Amnesty yrittää tästä huolimatta vaikuttaa eri maiden hallituksiin ihmisoikeusasioissa. Johansson sanoo, että on jokseenkin hyödytöntä lähettää noottikirjeitä vankileireistä Pohjois-Korean valtaapitäville. Arvoa ei silti voi mitata pelkästään saavutetussa muutoksessa, vaan tehtävänä voi olla myös ihmisyyden ylläpitäjänä toimiminen. ”Ihmisinä meille tekee hyvää ilmaista, että tämä ei käy.” haasH tatteli 15. syyskuuta Alexander Stubbia ja Heidi Hautalaa E L S I N G I N S A N O M AT kehitys- ja kauppapolitiikasta. Haastattelussa Stubb intoili afrikkalaisten yrittäjähengestä, ja Hautala komppasi lausunnoillaan afrikkalaisten elämänasenteesta. He eivät puhu afrikkalaisista uhreina, mutta saavat pakkoyrittäjyyden kuulostamaan epäilyttävän hohdokkaalta. Mainitsen jutusta, jolloin Johansson hymähtää huvittuneena. Hänestä Stubbin lausun- not ovat hyvä esimerkki kahden maailman välisestä ratkaisevasta erosta, josta Mark Duf?eld kirjoittaa teoksessa. Duf?eldin mukaan länsimaissa helposti unohdetaan, että me kuulumme vakuutettuun maailmaan, jossa on mahdollisuus epäonnistua. Stubbin hehkutus startup -yrityksistä perustuu Johanssonin mukaan vakuutetun maailman harhaan. Esimerkiksi Suomessa startup-yritys voi hyvin epäonnistua, eikä se tarkoita nälkäkuolemaa. ”Ei yhteiskuntaa rakenneta startup-yritysten varaan. Maailmanpankki ja esimerkiksi kehitysmaille tarkoitetut mikrolainat antavat sellaisen kuvan, että ongelmat ratkeavat, jos kaikki vain alkavat mikroyrittäjiksi.” Johansson ei usko kehitykseen tai kehitysapuun, jos se tarkoittaa länsimaisen turvallisuusteknologian viemistä kehitysmaihin. ”Olemme nähneet aivan liikaa näitä valkoisia norsuja, Suomen vientiteollisuudelle kannattavia hankkeita. Joskus tulee sellainen olo, että jos ihmiset vain jätettäisiin rauhaan, he keksisivät itse parempia ratkaisuja.” Sanonta valkoisesta norsusta on Kaakkois-Aasiasta. Siellä albiinonorsun saaminen lahjaksi hallitsijalta oli aikoinaan sekä kunnia että kirous. Suosionosoituksen merkkiä kun ei voi laittaa töihin, vaan se jää pakostakin kalliiksi lemmikiksi. järjestölImäärä lä on näköpiirissään loputon sudenkuoppia. AmnestylTSEKRIITTISELLÄ lä kritiikki on toisaalta tervetullutta, mutta osa jäsenistä on jopa kehottanut johtoa palaamaan kabinettiin etsimään ratkaisuja ongelmiin, jotka vaikuttavat itse keksityiltä. Johansson uskoo ennen muuta ruohonjuuritason toimintaan ja paikallisten kontaktien avulla vaikuttamiseen. Muuten hän etsii vastauksia yhteen ongelmaan kerrallaan. Jokapäiväisessä työssään hän sovittelee ideologian ja kuluttajien tottumusten välillä. Idealismi on karissut, mutta motivaatio työhön on säilynyt ennallaan. ”Kamppailemme vaikeiden kysymysten kanssa. Niihin ei ole olemassa lopullisia vastauksia, mutta minusta olisi raukkamaisempaa pohtia niitä jossain tutkijakammiossa.” Haastattelun päätteeksi Johansson epäilee, että on päästänyt suustaan sammakoita, jotka joku voi tulkita väärin. Lasiseinän taakse ei voi piiloutua, eikä Johansson sitä haluakaan. Frank Johansson (toim.): Hyväntekeminen & valta. Gaudeamus 2013. 286.s • Pääosassa epäitsekäs länsimainen hyväntekijä, valkoinen t-paita, jossa järjestön logo • Sankarillinen länsimainen asiantuntija kaukaisessa maailmankolkassa • Katastro?n uhrit jäävät auttamisen passiivisiksi kohteiksi • Avustamista turvaa hampaisiin asti aseistettu robocopmainen humanita-rismin sotilas • Uhreilla ei ole taustaa, asioihin ja niiden ratkaisemiseen ei liity paikallinen politiikka tai paikalliset toimijat AUTTAMISEN ONGELMIA: • Kansainvälisesti läntinen humanitarismi hallitsee rahallisesti ja ideologisesti • Ihmisoikeusjärjestöt eivät vastusta valtarakenteita vaan joutuvat osaksi niitä • Auttaminen luo hallintoa, jota ei johda kukaan • Auttamisen järjestelmä on osa läntistä maailmanhallintaa. Kehitysapu ja sotilaalliset väliintulot kietoutuvat yhteen osaksi kansainvälistä valtapolitiikkaa • Auttajat pitävät apuaan moraalisena tekona, joka on politiikan yläpuolella Minea Koskinen & Kimmo Jylhämö Tiedot koostettu kirjasta Frank Johansson (toim.): Hyvän tekeminen & valta.
PeSsInIsTi - kOmEdIa sUoMaLaIsEsTa kAnSaNlUoNtEeStA. OhJaUs MaRkO JaLoNeN OhJaUs: EnSi-iLtA 12.10.2013 kLo 19 MuUt eSiTyKsEt kE 16.10., lA 19.10., kE 23.10., pE 25.10., lA 26.10., kE 30.10., lA 2.11., kE 6.11., pE 8.11., lA 9.11., kE 13.11., lA 16.11. aInA kLo 19. LiPuT 12 €/10€. VaRaUkSeT wWw.tEaTtErIkUlTsA.fI tAi (09) 774 1277. TeAtTeRi KuLtSa, KäeNkUjA 6-8, KaTrI vAlAn pUiStOn väeStönSuOjA, 00500 HeLsInKi The Everlast – komedia siitä mitä takahuoneessa tapahtuu Teksti Okko Leo, ohjaus Janne Reinikainen, lavastus Markku Pätilä Rooleissa Laura Malmivaara, Juho Milonoff, Samuli Niittymäki, Janne Reinikainen ja Pekka Valkeejärvi KOM-lipputoimisto, puh. (09) 6841 841 Kapteeninkatu 26, myös Lippupalvelu Kapteeninkatu 26 www.kom-teatteri.fi
Kaikki syksyn uutuudet! Länt. Brahenkatu 12, 00510 Hki Aukioloajat: Ark. 11–17 La 9–14 P. 09–738 303 E-mail: kulkukatinpoika@elisanet.fi Vuoden Teatteri 2013 esittää Terrence McNallyn FRANKIE JA JOHNNY Raju ja raikas moderni rakkausklassikko Ensi-ilta 10.10.2013 Ohjaus Liisa Mustonen Rooleissa Elina Hietala ja Tommi Eronen Frankie ja Jo hnny Teatteri Jurkka Vironkatu 7,00170 Helsinki P.(09) 135 6166, ti-pe klo 11-17 WHDWWHUL#MXUNND º ZZZ MXUNND º ZZZ OLSSX º # 2 laas si si maiittto oa Liikkeellä marraskuussa -festivaali 2013 Tanssin huippuja Euroopasta 21.-26.10.2013 Venälä Venäläistä kulttuuria Kanneltalos Kanneltalossa ja Malmitalossa Stiljagi Elokuva 1950-luvun Moskovasta, a, jossa alakulttuuri pyristelee kohti pop- ja rockvallankumousta. Esityskieli venäjä, tekstitys englanniksi. K18. Kanneltalo ma 21.10. klo 18 Malmitalo to 24.10. klo 18 vapaa pääsy Soleils (BE) Meg Stuart tuo Stoaan viiden tanssijan ja live-muusikon muodostaman ensemblen pe 8.11. & la 9.11. klo 19 alk. 25/15 €, festivaalipassi 30 € Liput: (09) 310 12000, stoa.lipunmyynti@hel.? ja Lippupalvelu, Turunlinnantie 1, Itäkeskus stoa.? facebook/stoansivu R Riemukasta laulua ja himokkaita tanssiryth mejä – iloisinta ikinä, mitä Venäjältä on tuotu! Malmitalo to 24.10. klo 19, Kanneltalo pe 25.10. klo 19. Myös Stoassa la 26.10 klo 19, alk. 12/10 € Vuokko Pierre Droulersin teos on saanut inspiraationsa valosta ti 5.11. & ke 6.11. klo 19, alk. 25/15 € festivaalipassi 30 € Violet (BE) Opa! Hovatta ja Kerkko Otava Yo V äläi tä kansanmusiikkia Venäläistä k iikki uudella d ll otteella tt ja hilpeällä asenteella; pidä karvalakistasi kiinni! Kanneltalo to 24.10. klo 19, Malmitalo pe 25.10. klo 19, alk. 12/10 € Koskinen & Taljanka Anna Ahmatovaa sanoin ja sävelin! Kanneltalo ti 22.10. klo 19 alk. 20/16 € Lippuvaraukset (09) 310 12000 ja Lippupalvelu. Kanneltalo, Klaneettitie 5, kanneltalo.? • Malmitalo, AlaMalmin tori 1, malmitalo.? • Stoa, Turunlinnantie 1, stoa.?
Andrei Makarevitš: Kiehtova päihdeoppi w w w . n a s t a m u u m i o . f i Hyvien kirjojen merkki Elmeri Vehkala: Eräitä harmillisia tarinoita Vastuullista HYYn liiketoimintaa. GAUDEAMUS Teräviä kirjoja lapsuudesta ja nuoruudesta, valon varjoista, hyvinvoinnista, a pakolaisuudesta – tiedon puolella. FRANK JOHANSSON (TOIM.) Hyvän tekeminen ja valta HUMANITARISMIN KRIITTISTÄ TARKASTELUA JARI LYYTIMÄKI & JANNE RINNE SHAHRAM KHOSRAVI ”Laiton” matkaaja PAPERITTOMUUS JA RAJOJEN VALTA SAKARI KIRJAVAINEN YM. Valon varjopuolet Konnia ja huligaaneja VALOSAASTE YMPÄRISTÖONGELMANA ELOKUVASUKUPOLVIEN KOHTAAMISIA +DOXDWNR PXXWWDD PDDLOPDD" MARJUKKA KENTTÄLÄ YM. +DH XXWHHQ .DQVDODLVYDLNXWWDMDQ NRXOXWXVRKMHOPDDQ KLAUS KARTTUNEN Opi kirjoittamaan blogeja, perustelemaan kantasi, vakuuttamaan päättäjät ja järjestämään päräyttäviä tempauksia! Kansalaisvaikuttajan koulutusohjelma tarjoaa tietoa globaaleista kysymyksistä kuten ilmastonmuutoksesta, yritysvastuusta, veroparatiiseista ja kehitysyhteistyöstä sekä keinoja ja taitoja vaikuttaa päätöksentekoon ja laajemman yleisön asenteisiin. Monikulttuurisen maamme kirja Orientin etymologinen sanakirja Hae 31.10. mennessä ja ole oman elämäsi muutosagentti! Kiinnostuitko? Hae koulutusohjelmaan kirjoittamalla lyhyt kuvaus itsestäsi ja siitä, miksi tahdot mukaan. Mitä hyötyä ajattelet kansalaisvaikuttajan taidoista olevan sinulle tulevaisuudessa? TIMO PENTTILÄ Oikeat ja väärät arkkitehdit MINNA RUCKENSTEIN Lapsuus ja talous 2000 VUOTTA ARKKITEHTUURITEORIAA TOMMI HOIKKALA & PETRI PAJU Apina pulpetissa YSILUOKAN YHTEISÖLLISYYS Kysy lisää ja lähetä hakemuskirjeesi kampanjakoordinaattori Katja Hintikaiselle puh. 050 317 6747 katja.hintikainen@kepa.fi GAUDEAMUS KIRJA & KAHVI Tervetuloa Kaisa-taloon kirjojen, kahvin ja ihmisten kohtaamispaikkaan. Terävää luettavaa ja herkullista maisteltavaa erinomaisessa seurassa! Kaisa-talo, Vuorikatu 7, Helsinki Lue lisää: www.globbarit.fi/kansalaisvaikuttajan-koulutusohjelma
28 8 / 2013 T l a n a ik TEKSTI JECATERINA MANTSINEN KUVITUKSET KARI SIHVONEN Kunna Kunnallinen allinen hammashuolto on n surkeassa jamassa. Sen huomasi myös Jorma Talikka, jolta jolta meni ensin hampaat, sitten hermot. Voima selvitti hammashuollon menneisyyttä & tulevaisuutta sekä sitä, miksi yksityinen hoitaa paremmin. Jorma Talikka, 52, odotti yli kaksi vuotta ennen kuin sai tarvitsemaansa hammashoitoa Janakkalan terveysasemalla. Lain mukaan kiireetön hammashoito on järjestettävä kolmessa tai enintään kuudessa kuukaudessa. Lisäksi Talikan tapaus ei ollut kiireetön. Hän kärsi kivuista koko kahden vuoden odotusajan. Kun hän vihdoin sai hoitoa, hampaista paikattiin yhteensä yhdeksän reikää. Välissä Talikka pääsi ensiapukäyn käynnille, y nille, jolla hänen mukaansa hampaita h ha mpaita ei kunnolla tutkittu. ”Minua neuvottiin menemään yksityiselle. Köyhä kuitenkin joutuu tyytymään julkisiin palveluihin”, Talikka sanoo. J ANAKK ALALAINEN K U N TA L I K K A VA AT I hampaidensa paikkaamista, hänelle kerrottiin pitkistä jonoista ja terveysaseman hammaslääkäripulasta. ”Eikö julkisten terveyspalveluiden pitäisi olla ensisijaisia? Ne kuitenkin yhteisillä varoilla järjestetään. Tuntuu vähän siltä, että oikeus olla terveenä kuuluu niille, joilla on rahaa”, Talikka sanoo. Talikan tekemän kantelun perusteella Etelä-Suomen aluehallintovirasto huomautti Janakkalan ja Hattulan yhteistoiminta-aluetta pitkistä jonoista. ”Kyllä he aina päätöksessä pahoittelevat, mutta vastaanotolla asenne oli ihan toinen. Minulla ei ole julkiseen terveydenhoitoon enää minkäänlaista luottoa. Valitettavaa on, että se on verovaroilla kasattu ja tuollaiseen tilaan ajettu”, Talikka sanoo.
29 8 / 2013 Janakkala on 17 000 asukkaan kunta Kanta-Hämeessä. Janakkalan hammashuolto järjestetään kunnan päätaajamaalueen Turengin terveysasemalla. 25.8.2010 13.12.2011 talikan puhelu Jorma Talikka pääsi Janakkalan terveyskeskuksen hammashoidon jonoon 25. elokuuta 2010. Terveyskeskuksesta ei kuulunut vuoteen mitään. Janakkalan ja Hattulan perusterveydenhuollon ylilääkäri Mira Uunimäen ja johtava hammaslääkäri Vappu Lehmuksen selvitys aville Janakkalan terveyskeskuksessa Turengin hammashoitolassa on ollut suuria vaikeuksia pysyä terveydenhuoltolain mukaisissa määräajoissa varsinkin oireettomien aikuispotilaiden kohdalla. Syy vaikeuksiin on henkilöstöpula ja henkilöstön runsas sairastelu. Uunimäki ja Lehmus ovat pahoillaan siitä, että Talikalle on syntynyt kuva välinpitämättömästä toiminnasta. Auttamisen halu on ollut vilpitön. Talikan oireet tutkittiin ja hoidettiin asiaankuuluvalla tavalla, ja hänelle annettu lasku on maksuasetuksen mukainen. Syyskuu 2011 Talikka: Kipu oli niin kova, että se alkoi jo haitata normaalia elämää. talikan toinen puhelu Talikka soitti saadakseen hoitoa yhä pahenevaan hammassärkyyn. Hän sai kiireellisen ajan 26. syyskuuta 2011. 20.9.2011 AAMU KOTONA terveyskeskuksen puhelu Talikalle soitettiin ennen aamuyhdeksää, että hoitoaika olisikin sinä päivänä kello 13.15. Kello 12.25 soitettiin uudelleen ja kysyttiin, voisiko hän sittenkin tulla välittömästi hammashoitoon, sillä aiemmin varatulle ajalle oli tullut este. Talikka: En tiedä mikä se este sitten lopulta oli. Kova kiire siellä tuntui olevan. Lähdin terveyskeskukseen välittömästi, sillä pelkäsin, etten muuten saa hoitoa koskaan. Tuntuu oudolta, että hoitoon pääsemisen edellytys on se, että odottaa kotona soittoa. 4.12.2011 Hoitavan hammaslääkärin Helena Joutsenlahden selvitys aville Talikan hampaissa OLI pieniä reikiä, joiden hoidolla ei ollut kiire. Hampaan ienrajaan puhallettiin ilmaa, mikä aiheutti vihlontaa. Ensiavuksi ienrajaan pantiin bi?uoridi. Hammas ei ensiavun jälkeen enää vihlonut. Talikka vaati silti hampaidensa korjausta. Joutsenlahti selvitti hänelle Janakkalan kunnan hammashoidon potilasjonotilanteen. Joutsenlahti kertoi Talikalle myös muista hoitovaihtoehdoista, kuten omasta hoidosta reikiintymisen ehkäisemiseksi sekä yksityisistä hammaslääkäripalveluista. 20.9.2011 Syksy 2012 ILTAPÄIVÄ HAMMASLÄÄKÄRISSÄ Hammaslääkäri suihkutti Talikan hampaisiin ilmaa, ja juuriin pantiin ainetta, jolla vihlomisen piti poistua. Löytyneitä reikiä ei paikattu, eikä hän saanut jatkohoitoaikaa. Hän sai käynnistä 15 euron laskun, jonka kirjoittamiseen meni Talikan mukaan kauemmin kuin suun tutkimiseen. tovirasto yhtyi Jorma Talikan käsitykseen siitä, että Janakkalan ja Hattulan hammashuollon toimintaa tulee tehostaa. Hammaslääkärien ja hammashoitohenkilökunnan vähälukuisuus ei ollut peruste enimmäisaikojen ylittämiseen. Aluehallintovirasto kehottaa väärinkäsityksien välttämiseksi pidättäytymään yksityisten palvelutuottajien yhteystietojen tarjoamisesta edes vaihtoehtoisena hoitopaikkana. Jos terveyskeskuksesta ohjataan asiakkaita yksityiselle, tulee terveyskeskuksen antaa maksusitoumus tai muu sitoumus kustannusten hoitamisesta. J O S E T S A A sinulle kuuluvaa hammaslääkäripalvelua, printtaa seuraavat lakipykälät, lue ne ääneen hammaslääkärillä ja liitä ne valitukseen, jonka lähetät oman kotiseutusi aluehallintavirastoon, näin sanoo laki: 1. Terveydenhuoltolain 26. pykälän mukaan kunnan on järjestettävä asukkailleen suun terveydenhuollon palvelut. 2. Terveydenhuoltolain 51. pykälän toisen momentin mukaan hoidon tarpeen arvioinnin yhteydessä lääketieteellisesti tai hammaslääketieteellisesti tarpeelliseksi todettu hoito on järjestettävä kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu. 3. Tämä kolmen kuukauden enimmäisaika voidaan ylittää suun terveydenhuollossa tai perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavassa erikoissairaanhoidossa enintään kolmella kuukaudella, jos lääketieteellistä, hoidollista tai muista vastaavista perustelluista syistä hoidon antamista voidaan lykätä potilaan terveydentilan vaarantumatta. Terveydenhuoltolain 54. pykälässä todetaan, että jos kunta tai sairaanhoitopiirin kuntayhtymä ei voi itse antaa hoitoa 51.–53. pykälän mukaisissa enimmäisajoissa, on sen järjestettävä hoito hankkimalla se muilta palveluntuottajilta. Jecaterina Mantsinen 20.9.2011 ILTAPÄIVÄ KOTONA Talikka: Särky jatkui entisellään ja haittasi elämää. Olo ei ollut terve. En voinut tehdä mitään, ei köyhän auta kuin kestää. Kantelu aville Kotiin päästyään Talikka teki sähköpostitse EteläSuomen aluehallintovirastolle (avi) kantelun Turengin terveysaseman hammashoidosta. Syksyllä 2012, jonotettuon aan yli kaksi vuotta u Talikka pääsi hammastarkastukas seen. Hänen n hampaistaan paikattiin sy syksyn aikana yhteensää yhdeksän reikää. Talikka: Tällä kertaa terveyskeskuksessa oli keikkalääkäreitä Virosta tai Venäjältä. Eivät he mitään puhuneet, mutta hoitivat hyvin. Hoidosta on nyt kulunut vuosi, ja hampaita on alkanut vähän vihloa taas. Pitäisi sama taistelu aloittaa, vaikkei millään jaksaisi. Talikka: Sanoin, että hampaita pitää paikata. Lääkäri puhui resurssipulasta ja siitä, etteivät he saa työntekijöitä terveysasemalle. Oikeastaan kävin vain siinä tuolissa istahtamassa. Hoito ei vain vaikuttanut näennäiseltä, se oli näennäistä.. Se oli vain jokin tilastollinen merkintä, että ovat ottaneet potilaan vastaan. TÄSSÄ PYKÄLÄT: VALITA NÄIN E T E L Ä - S U O M E N aluehallin- Talikka: Kyllä asioita aville pahoiteltiin, mutta ei minulle. 31.7.2013 20.9.2011 9 ILTAPÄIVÄ PÄ HAMMASLÄÄKÄRISSÄ Ä JATKUU Talikallee kerrottiin, että hän oli hammashoitojonossa sh edelleen samassa kohtaa oht kuin vuosi aiemmin. Jos hän än halu haluaisi nopeaa apua hampaiden vaurioiden aurio en hoitoon, hänen olisi mentävä yksityiselle puolelle. Hammaslääkäri ei tarjonnut hänelle maksusitoumusta mainostamiinsa yksityisen hammashoidon palveluihin. Janakkalan terveyskeskuksen hammashoidossa oli Talikan mukaan valmis lista paikallisista yksityisistä hammaslääkäreistä. Talikalle suositeltiin myös tiettyä hammastahnamerkkiä. Talikka: henkilökunnan asenteista välittyi halveksunta julkista terveydenhuoltoa kohtaa. Hoitoasenne oli nolla. Sanoivat, etteivät olisi terveyskeskuksessa töissä, ellei olisi pakko. avin päätös Aluehallintovirasto antoi 31. heinäkuuta 2013 päätöksen Talikan kantelusta, joka koski hänen 20. syyskuuta 2011 saamaansa palvelua.. Sen mukaan Talikan hammashoito olisi pitänyt järjestää tapahtunutta nopeammin:, eli terveydenhuoltolain enimmäisaikojen muitteissa. Talikan syksyllä 2012 saamaa hoitoa ei päätöksessä otettu huomioon. jatkuu -->
30 8 / 2013 Miksi hammashoito on niin sekaisin? kansanterveyslakia muutettiin siten, että kuntien on tarjottava koko väestölle hammashoito. Sitä ennen kunnilla ei lain mukaan ollut velvollisuutta hoitaa kuin alle 18-vuotiaita. Samalla kertaa muutettiin sairausvakuutuslakia. Sen seurauksena hammashoidon palvelut uudistuivat siten, että yksityissektoria käyttävä potilas on oikeutettu Kelan korvaukseen. Koko väestö tuli hammashoidon piiriin, mutta voimavaroja palvelujen toteuttamiseen ei juurikaan lisätty. Kunnat saivat valtionosuuksia, mutta vain osa sijoitti niitä hammashoitoon. ”Siitä alkoi todella hankala tilanne suun terveydenhuollossa”, sanoo Hammaslääkäriliiton varatoiminnanjohtaja Anja Eerola. Lainsäädäntömuutokset olivat hänen mukaansa välttämättömiä. Ne toivat hammas- ja suusairaudet samalle viivalle muiden sairauksien kanssa. ”Hoitojärjestelyiden käytännön toteutus ei kuitenkaan aivan onnistunut.” V UONN A 2002 koulutusmääriä supistettiin 1990-luvun alussa. Turun ja Kuopion hammaslääketieteen laitokset lakkautettiin kokonaan. Uusien velvoitteiden jälkeen laitokset perustettiin uudestaan, mutta HAMMASLÄÄKÄRIEN vajeen kurominen vie aikaa. Eerolan mukaan alueellista pulaa terveyskeskushammaslääkäreistä on ollut koko 2000-luvun ajan. Keskimäärin kymmenen prosenttia terveyskeskushammaslääkäreiden viroista on täyttämättä. ”Joidenkin kuntien terveyskeskuksissa on vain puolet tarvittavasta lääkärimäärästä”, Eerola sanoo. Etenkin isoissa kaupungeissa yksityissektorin henkilöstöä taas riittäisi käytettäväksi terveyskeskuksiinkin. maaliskuussa tuli voimaan hoitotakuujärjestelmä. Alun perin erikoissairaanhoitoon luotu järjestelmä ulotettiin myös perusterveydenhoitoon ja hammashoitoon. Hoitotakuu suun terveydenhuollossa tarkoittaa sitä, että hammashoitoon pitää päästä kolmessa kuukaudessa. Tämä määräaika voidaan ylittää enintään kolmella kuukaudella, jos lääketieteellisistä, hoidollisista tai muista vastaavista syistä hoidon antamista voidaan lykätä potilaan terveydentilaa vaarantamatta. Anja Eerolan mukaan suun terveydenhuoltoon ei tämänkään muutoksen yhteydessä juuri lisätty resursseja. ”Sinänsä hyvää tarkoittava muutos kiristi toimintaa entisestään.” VUODEN 2005 Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan puolet terveyskeskuksissa työskentelevistä hammaslääkäreistä kärsii jonkinasteisesta työuupumuksesta. Eerolan mukaan keskeisimpiä syitä siihen ovat liian suuret potilasmäärät ja se, etteivät hammaslääkärit koe pystyvänsä hoitamaan potilaita tarpeeksi hyvin. nnista Osa ku telee kaunis ja. tilasto H O I T O TA K U U TA valvotaan ainoastaan tilastollisesti. Kuntien pitää ilmoittaa vain se, kuinka monta potilasta jonottaa hoitoon pääsyä. Eerolan mukaan on olemassa näyttöä siitä, että osa kunnista kaunistelee tilastoja. Jos kuuden kuukauden rajan pitämisessä on ongelmia, potilaita otetaan isoja määriä ensimmäiselle tarkastuskäynnille, vaikka tiedetään, ettei tarvittavaa hoitoa voida saattaa kohtuullisessa ajassa loppuun. ”Se, että hoitotakuu toimii, ei kerro muuta kuin sen, että potilaat pääsevät ensimmäisel- le käynnille kuuden kuukauden kuluessa. Hoitovälit venyvät pitkiksi, ja potilaat jonottavat poispääsyä hoidosta”, Eerola sanoo. Hänen mukaansa ongelmat juontavat juurensa siitä, että kunnille on annettu suuret velvoitteet, mutta ei keinoja toteuttaa niitä. ”Pelkkä raha ei enää auta. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia ja muun muassa yksityissektorin hyödyntämistä.” hallitusohjelmassa suun terveydenhuollon kehittäminen on merkitty erityiskohteeksi. Keväällä 2012 silloinen peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson nimitti suun terveydenhuollon selvitystyöryhmän. Sen tehtävänä on laatia ehdotus siitä, miten hoitoon pääsyä suun terveydenhuollossa parannetaan. Hammashoidon a tulevaisuutta on pohdittu ja selvitetty puolitoista vuotta. Raportin pitäisi ilmestyä lokakuun lopussa. Selvitystyöryhmässä istuvat Valviran ylihammaslääkäri Hanna-Leena Tefke ja Helsingin sosiaali- ja terveysviraston johtajahammaslääkäri Seija Hiekkanen pystyivät hieman valottamaan selvityksen periaatteita etukäteen. Miten tulevaisuudessa aiotaan turvata ihmisten tasavertainen oikeus saada hoitoa? Sekä TÄ M Ä N H E T K I S E S S Ä Tefke että Hiekkanen liputtavat sote-uudistuksen puolesta. ”Isommat kokonaisuudet turvaisivat kansalaisille paremmat mahdollisuudet saada hoitoa”, Hanna-Leena Tefke sanoo. Seija Hiekkanen komppaa: ”Isoilla sote-alueilla voidaan helpommin siirtää sieltä, missä on enemmän, sinne, missä on vähemmän”. Jo nyt voi ennustaa, että lisää rahaa tuskin on tulossa. Hiekkasen mukaan kyse on ”tässä kuntataloustilanteessa nollasummapelistä”. potilaat tulevaisuudessa loppuun asti? Ainakin Tefken ja Hiekkasen vastauksista voi päätellä, ettei tilanne kohene nykyisestä. Tefken mukaan hoitotakuusta pidetään todennäköisesti huoli, eli ensimmäiselle hoitokerralle pääsyä valvotaan jatkossakin. Hiekkanen sanoo, että nykyinen tilanne on parempi kuin se, että hoitoon ei pääse ollenkaan: ”Tietysti kaikkien toive on, että hoito tulisi kohtuuajassa myös valmiiksi, mutta kun hoitotakuulainsäädäntö on mitä on.” Vaikuttaa siis siltä, että selvitystyöryhmän tehtävä ei ole kehittää julkista hammashoitoa, vaan varmistaa, ettei sitä lakkauteta kokonaan. E N TÄ H O I D E TA A N K O Kirjoittaja opiskelee journalismia Tampereen yliopistossa.
Syksy 2013 Usk maton USKONNOTON LEHTI
Usk maton “Kun kerran saatiin yhden itsensä oikein nimeltä mainitseman vaparin kanssa keskustelu perverssiyksistä, hän livahti karkuun. Muutkaan vaparit eivät suostu tunnustamaan omia tempauksiaan. Sitten on kohta taas joku kampanja, seuraavaksi varmaan tissikampanja.” -- Nimim. On yritetty, Suomi24 Pääkirjoitus USKONNOTONTA SUOMEA HAHMOTTELEMASSA Minä vain kysyn: kun uskonnottomuus maassamme lisääntyy vuosi vuodelta, eivätkö vapaa-ajattelijat voisi alkaa havitella itselleen evankelisluterilaisten nykyistä asemaa virallisena valtionkirkkona? Hahmottelen seuraavassa tulevan Jumalattoman Suomen kansalaisen matkaa kehdosta hautaan. Ihminenhän ei ole saari, ja ilman ateistista yhteisöä uskonnoton on kuin puustaan irronnut näivettyvä lehti. Itsestäänselvästi tällainen yhteisö on Vapaa-ajattelijain liiton paikallisyhdistys. Samalla tavoin kuin vanhemmat opettavat lapsilleen yhteisen kielen, on luonnollista että vastasyntynyt liitetään ”vapareiden” jäseneksi. Luonteva tilaisuus tähän on nimiäisten yhteydessä. Vapaa-ajattelijoiden päiväkodissa lapset oppivat kotinsa maailmankatsomuksen alkeet, missä muuallakaan? Prosessi jatkuu koulussa. Tarvitaan aivan erityinen oppiaine, jossa opitaan ateismin merkitys omassa elämässä ja perehdytään sen keskeisiin kertomuksiin. Opetusta ei jätetä vain koulun harteille, vaan ”koko kylä kasvattaa”: vapaa-ajattelijat järjestävät koululaistilaisuuksia, vapareiden ”koulukummi” pitää päivänavauksia ja laulattaa. Uskovaisvähemmistön lasten ei ole tietenkään pakko tulla näihin tilaisuuksiin. Mitään ei tuputeta. Aikuistumisen kynnyksellä on hyvä oppia oman maailmankatsomuksen alkeet yhteisellä vapaa-ajattelijain kesäleirillä. En tarkoita uskonnollisesti sitoutumatonta Prometheus-tyyppistä leiriä, vaan paikkaa jossa nuori Liity Vapaaajattelijoihin! Kiinnostuitko lehdestä? Haluaisitko tulla mukaan edistämään yhdenvertaisuutta ja uskonnonvapautta Suomessa? Liity Helsingin Vapaa-ajattelijoihin. Jäsenmaksu on 20 € vuodessa, ja sillä saat tämä upean lehden lisäksi myös neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Vapaa Ajattelija -lehden. Ja mikä parasta, voit vihdoin kehua naapurillesi kuuluvasi Vapaa-ajattelijoihin! Lähetä jäsenhakemus, jossa on nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi osoitteeseen KHOVLQNL MDVHQDVLDW#YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ tai täytä hakemus osoitteessa YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ MDVHQKDNHPXV saisi kuulla väkevää ateistista julistusta ja opetella sitä ulkoa. 14-vuotiashan ei oikeasti tiedä, miten ajattelisi asioista. Itsekin näin tuolloin maailman niin kovin mustavalkoisena ja harkitsin kovasti kirkkoon liittymistä. Jälkikäteen voin vain kiittää ateistivanhempiani, jotka estivät minua. Heidän poteronsa pitivät. Poteroista puheenollen: varusmiehen henkisenä tukena toimii parhaiten joukko-osaston oma sotilasvapaa-ajattelija. Seuraavaksi aikuistuva suomalainen tarvitseekin sosiaalipalveluita. Mitä enemmän kaupunki järjestää vapaa-ajattelijoille tiloja, sitä helpompi sosiaalitoimen on tavoittaa avuntarvitsijat niistä käsin. Vapareiden tiloihin ovat uskovatkin tervetulleita! Ateistit hoitavat mielellään myös kaikkien kansalaisten hautaustoiminnan valtion tuella. Joku voi nyt pelätä, että uskovaiset tulevat valittamaan näistä järjestelyistä kansainvälisiä ihmisoikeus- ym. sopimuksia heilutellen. On kuitenkin muistettava, että näitä sopimuksia tulee tulkita osapuolten jäsenmäärän perusteella. Äänekkään, mutta onnettomaksi nysäksi kuihtuneen porukan on kohtuutonta tulla muilta mitään vaatimaan. Pertti Jarla SISÄLLYS Mitä mieltä Vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modig on uskontoon liittyvistä kysymyksistä? Saako uskontoa ja politiikkaa sotkea keskenään? Päätoimittaja s. 4-5 Pertti Jarla Toimitussihteeri Kimmo Laine Millainen on reilu päiväkoti? Lue Uskomattoman Reilu Päiväkoti extrasta, mitä hanke tarkoittaa esimerkiksi uskonnottomille, vegaanista ruokavaliota noudattaville ja sateenkaariperheille. s. 8-11 Rippileiri ei ole pakollinen, eikä ainoa vaihtoehto aikuistuvalle nuorelle. Lue millaisia kokemuksia Senia on saanut Prometheus-leiriltä. s. 13 Pitkin poikin lehteä esitellään ”alan termistöä” selkokielellä. Mikä on lentävä spagettihirviö, prometheus-leiri ja miten orvokki liittyy uskonnottomuuteen? 2 Usk maton toimituskunta 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL Taitto Heidi Friman Toimittajat Kaisa Robbins Sarita Vihersalo-Karén Heta Saxell Kuvat Kimmo Laine Pertti Jarla Oikolukijat Heidi Friman Lauri Honka Kaisa Robbins Satu Siltaloppi Silja Vuorikuru
“Kun uskonto ja politiikka menevät sekaisin, niin vastuu on ulkoistettu taivaaseen.” -- Sakari Timonen Usk maton Agnostisismi KYMMENYKSET Millainen olisi uskonnollisesti sitoutumaton “hyväntekeväisyysvero” verrattuna kirkon jäsenyyteen? Kirkollisverosta on keskusteltu kuluneen vuoden aikana julkisuudessa jonkin verran. Arkkipiispa Kari Mäkinen on ehdottanut verotusoikeuden laajentamista kaikille uskontokunnille, jottei tämä yksinoikeus olisi vain evankelis-luterilaisella kirkolla. Kirjailija ja pappi Heikki Palmu puolestaan näkee vapaa-ajattelijat ja uskonnottomat yhteiskunnan pummeina, jotka törkeästi elävät kirkon siivellä. Vähän samaan tapaan kuin pyöräilijä on joukkoliikenteelle pummi. Islannissa oli vielä vuoteen 2009 asti käytössä uskontokuntiin kuulumattomille määrätty vero, joka meni valtiolle ja käytettiin yliopiston rahoitukseen. Suomessa ei ole tällä hetkellä verotusta kirkkoon kuulumattomille, eikä toivottavasti tulekaan, mutta ainahan voi vapaaehtoisesti tukea hyväksi katsomiaan järjestöjä. Miten paljon helsinkiläinen keskivertopalkansaaja tukisi sitoutumattomia hyväntekeväisyyskohteita kirkollisveron määrällä? Helsingin Tilastollisen Vuosikirjan mukaan 25-34 -vuotiaat helsinkiläiset tienasivat vuonna 2010 keskimäärin 27 827 € vuoGHVVD (URDNLUNRVWD ¿ SDOYHOXQ verolaskurin mukaan kirkollisvero näillä tuloilla on 230,06 € kirkollisveron ollessa 1,0 %. Kuinka paljon hyväntekeväisyyttä saa 230 eurolla vuodessa? Vertailuryhmäksi valikoitui kahdeksan tunnettua hyväntekeväisyysjärjestöä, jotka ovat poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomia, periaatteella “jokaiselle jotakin”. Vertailujärjestöt olivat Amnesty International, Animalia, Greenpeace, Maailman luonnon säätiö WWF, Plan Suomi, Suomen Punainen Risti, Suomen UN Women ja Suomen Unicef-yhdistys. Yhdistyksille lähetettiin tiedustelut siitä missä suhteessa ne käyttävät varojaan varsinaiseen humanitääriseen työhön, ja kuinka suuri osuus varoista kuluu kiinteisiin hallinnollisiin kuluihin. Keskimäärin 80 % näille järjestöille annetusta rahasta menee suoraan hyvän tekemiseen. Jäljelle jäävä viidennes varoista käytetään toiminnan pyörittämiseen. Kirkko käyttää keräämäänsä kirkollisveroa sekä kristillisen sanoman levittämiseen että hyväntekeväisyyteen. Tässä vertailussa kirkon hyväntekeväisyydeksi lasketaan diakonia, yhteiskunnallinen työ ja kansainvälinen toiminta. Kaikki muu kirkon kirjanpidossa näyttäisi olevan joko kiinteistökuluja ja henkilöstö- ja hallintokuluja tai kuluja aatteellisesta toiminnasta kuten rippikouluista ja jumalanpalveluksista, eli työstä joka palvelee ensisijaisesti kirkon omaa asiaa. Kirkko julkaisee taloutensa tunnusluvut vuosittain. Tässä vertailussa käytetään vuoden 2012 tehtäväalueiden työalakatteiden jakautumaa, jossa palvelujen osuudeksi mainitaan 13 %. Keskimääräisestä 230 euron kirkollisverosta tämä on noin 30 euroa. Kirkollisverosta loput 200 euroa menevät hautajaisiin, häihin, rippileireihin ja henkilöstömenoihin, eli kirkon toiminnan pyörittämiseen. Jos kirkkoon kuulumaton keskivertotienaaja lahjoittaa kuukaudessa vaikkapa 5 euroa jollekin hyväntekeväisyysjärjestölle, rahaa menee hyvään tarkoitukseen huomattavasti enemmän kuin menisi pelkästään kirkkoon kuulumalla. Tarkoitus ei toki ole yllyttää ketään eroamaan kirkosta. Totuus kuitenkin on, että puheissa kirkon hyväntekeväisyydestä on paljon porua ja vähän villoja. Jos hyväntekeväisyyttä voisi kilpailuttaa kuin sähkösopimusta, valinta olisi selvä. Kimmo Laine 80 % Agnostikon mielestä jumalien olemassaolosta tai olemattomuudesta ei voi sanoa perustellusti juuta eikä jaata. Hän voi uskoa tai olla uskomatta tunteenomaisin perustein, tai olla muodostamatta kantaa. Kreikan sana “gnosis” tarkoittaa tietoa. Ateismi Varhaisimmat tunnetut selkeästi ateistiset ajattelijat ovat antiikin Kreikasta, Diagoras (400-luku eaa.) ja Theodoros Kyreneläinen (n.335–260 eaa). Myöhempiä tunnettuja ateisteja ovat olleet mm. Percy Bysshe Shelley, Friedrich Nietzsche, Simone de Beauvoir ja Bertrand Russell. Ateisteja yhdistää jumaluskon puute. Ateisti voi pitää jumalien olemassaolemattomuutta faktana (positiivinen ateismi), tai ajatella että häneltä yksinkertaisesti puuttuu tunne jumalan olemassaolosta (negatiivinen ateismi). Henkilön ateismista ei automaattisesti seuraa minkäänlaista suhtautumista moraaliin tai uskontoihin. Pyrkimyksiä organisoida ateisteja yhteiskunnallisesti vaikuttavaksi voimaksi on verrattu kissojen paimentamiseen. Ks. Uusateismi, Vapaa-ajattelu. Bright 13 % Keskimäärin 80 prosenttia hyväntekeväisyysjärjestöille annetuista varoista käytetään suoraan hyvän tekemiseen. Kirkko teki vuonna 2012 hyvää 13 prosentilla. Mm. Richard Dawkinsin ja Daniel Dennettin lanseeraama uudiskäsite: 'Bright' on henkilö, jolla on naturalistinen todellisuuskäsitys ilman yliluonnollisia tai mystisiä piirteitä. Bright:n etiikka ja toiminta perustuu naturalistiselle maailmankuvalle. Suomennokseksi on esitetty mm. “Välkky”. Brightit järjestävät tapaamisia ja pitävät yhteyttä internetissä, mutta heillä ei ole virallista organisaatiota. Buddhalaisuus Siddhartha Gautaman opetuksiin perustuva oppi ja uskonto. Buddhalainen uskoo yksilön jälleensyntymiseen ja kehittymiseen tekojen ja niiden seurauksien, karman, kautta. Buddhalaisuuteen ei liity jumalolentoja, ja Siddhartha itse opetti olevansa tavallinen ihminen. 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL 3
Usk maton "Päivi Räsänen ja Irja Askola ovat hyvä taistelupari. Päivi karkottaa kirkosta ne, jotka HLYlW XVNR MD ,UMD NDUNRWWDD QH MRWND XVNRYDW +HLNNL 2UVLOD HURDNLUNRVWD ¿ “Jossain kohtaa tulee se raja vastaan, että nyt tulet sille alueelle jossa ei mun ajatuksiani määräillä.” SILVIA MODIG Silvia Modig on Vasemmistoliiton kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu Helsingissä, tuttu suurelle yleisölle televisio- ja radiojuontajana. Modigilla on vuosien kokemus myös kansalaisjärjestötoiminnasta, tällä hetkellä hän on Oranssi Asunnot Oy:n hallituksen jäsen. Haastattelen häntä työhuoneellaan Eduskunnan Pikkuparlamentissa, etukäteen tietämättä hänen tarkkaa kantaansa uskontokysymyksiin. 1. Maailmankatsomuksen synty, veriletut. Aloitetaan kronologisesti. Miten kotikasvatus ja koulu, maailmankatsomushistoria? Minähän olen uskovaisen kodin kasvatti, äiti on helluntailainen. Se on vaikuttanut hirveästi, sen takia mä olen vasemmistolainen, koska olen saanut uskonnollisen kasvatuksen...tarinat ja sanomat on aika samoja molemmissa. Kun kerroin sukujuhlissa - paikalla sekä äidin kristillisdemokraattinen että isän RKP:läinen suku - että lähden kunnallisvaaleihin ehdolle, alkoi iloinen puheensorina, että minkä puolueen ehdokkaana? Vastasin että Vasemmistoliiton, ja sitten oli ihan hiljaista..miten voikin olla hiljaista kahdella kielellä. En nähnyt vasemmistolaisuudessa ja uskonnossa ristiriitaa, mieti nyt Raamatun sanomaa: Pidä lähimmäisistä huolta, maksa kymmenykset. Se on sama kuin että reilulla progressiivisella verotuksella pidetään toisistamme 4 huolta. Helluntailaiset on hirveän jyrkkiä ajatuksissansa, siitä tuli selvä käsitys oikeasta ja väärästä, harmaan sävyjä ei ollut kauheasti. Onko nyt sitten niin, että oma uskonnollisuus ei ole täysin häipynyt, et ole mikään ateisti? Mulla on hirveän vähän tarvetta määritellä itseäni. En usko mihinkään, mutta tavallaan uskon kaikkeen. Mistä mä voin tietää? En koe itseäni kristityksi. Jos pitäisi valita, ehkä ennemmin määrittelisin itseni ateistiksi. Sun pitää olla aika varma asiastasi, jos sanot että olet ateisti, eikö niin? Saiko maailmankatsomuksesi kehittyä kouluaikana rauhassa, vai tuntuiko, että jotain tuputettiin? Eiköhän jokainen ole helluntaiseurakunnassa jonkinlaista tuputtamista kokenut! Mutta sitten olen käynyt suomenruotsalaiset peruskoulut, sehän on mitä hienoin laitos. Siellä opetetaan - mun kokemuksen mukaan enemmän kuin suomenkielisellä puolella - ajattelemaan ja puhumaan, käyttämään retoriikkaa. Siellä sai hyvät ainekset ajatella joka suuntaan näitä asioita. Uskonnonopetus, sehän oli ihan päätöntä, mun piti hakea kotoa lappu, että pääsin opiskelemaan elämänkatsomustietoa. Minusta ET oli uskontoa hyödyllisempi ja mielenkiintoisempi, kyllähän minä jo pyhäkoulun perusteella osasin tämän yhden tarinan. Piti erikseen pyytää lappu, se vähän riippuu mestasta, mutta onhan se päätöntä. ET:hen pääsemisen pitäisi olla täysin neutraalia. ET oli ihan hiton hyvä. Siellä käytiin läpi kaikki eri uskonnot, pohdittiin moraalikäsityksiä eri näkökulmista. Uskonnottomuutta ei tyrkytetty ainakaan meillä. Prometheus- tai rippileiriä en käynyt kun olen helluntailainen. Mun ensimmäinen kokemus siitä, että äitini on helluntailainen oli se, että verilettupäivänä koulussa mä sain pinaattilettuja. Kun kysyttiin, vastasin että ”mun äi- 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL din uskonnon takia”. Ajattelin jo silloin pienenä, että todella outo vastaus. Ei kotona selitetty miksi, se oli vaan niin. Kun apulaisoikeusasiamies linjasi, että yhden virren laulaminen koulujuhlassa ei ole uskonnonharjoittamista, missä se raja sitten oikein menee? Riippuu siitä miten sen itse kukin kokee. Mä ahdistun ihan eri kohdassa kuin joku muu, mullehan on joskus tuputettu sitä helluntailaisuutta. Jossain kohtaa tulee se raja vastaan, että nyt tulet sille alueelle, jossa ei mun ajatuksiani määräillä. Mä en tajua miksi asioista tehdään niin helvetin vaikeita nykyisin. Miksei niiden pentujen kanssa voi puhua, miksei niiltä voi kysyä: mitä te haluatte ja mitä mieltä olette? Koulunhan pitäisi olla täysin neutraali. Uskonnot ja muut, niiden pitäisi olla koulun ja työajan ulkopuolella. Ajattele, että tämänkin Pikkuparlamentin on joku pappi käynyt siunaamassa. Vihreiden Irina Krohn oli yksinään vastustanut sitä, sanonut: ”Mitä sä tulet mun työhuonetta siunaamaan, kun et mun ystäviä siunaa avioliittoon”? Eikö oo aika makee mimmi? Ala-asteen uskonnonkirjathan eivät edes yritä olla tunnustuksettomia, neuvotaan että rukoilemalla saa yhteyden taivaaseen ja muuta... Mun sukulainen on ala-asteella luokanopettajana, vahvasti uskovainen ihminen. Hän kysyi, että mistä ihmiset on saaneet tällaisen edes päähänsä, että uskonnonopetus nyt yhtäkkiä olisi tunnustuksetonta? Opetus on historiaa niin kauan kuin puhutaan jostain Jeesus-nimisestä kaverista Nasaretissa. Mutta sitten kun sanotaan että Jeesus on Jumalan poika, siinä se muuttuu tunnustukselliseksi. Hän sanoi minusta hyvin, että miksi nyt oltaisiin tunnustuksettomia, kun muutkin uskonnot opetetaan tunnustuksellisuuden kautta?
Usk “Valtion tehtävänä ei ole tukea mitään tiettyjä aatteita tai vakaumuksia. Siksi #kirkko pitää erottaa valtiosta ja puoluetuet lakkauttaa.” - Jiri Keronen @keronen, Twitter Pitäisikö opetus järjestää jotenkin niin, että se olisi käytännössä tunnustuksetonta? Koulun pitäisi olla katsomuksellisesti neutraali. Mitä jos olisi yksi yhteinen aine, jossa tutustuttaisiin eri uskontojen tarinoihin, ja mistä ne tulevat? Niillähän on valtavia kulttuurillisia ja historiallisia vaikutuksia. Tähdättäisiin siihen, että jokainen pohtisi itse. Suomessa on kuitenkin hitosti uskonnonopettajia, pitäisikö heidän sitten jäädä työttömiksi tai kouluttautua uudelleen...? Kouluttautua uudelleen. 2. Uskonto istuu tiukassa. Pakanakyltti mielessä. Katsotaanko vasemmistolaista uskovaa jotenkin kieroon? Ei mun mielestä. Ne meistä, jotka ovat kirkossa aktiivisia, tulee kyllä jotenkin varovasti asian kanssa esiin. Esimerkiksi Eila Tiainen Jyväskylästä lähti politiikkaan, kun hermostui tyystin Päivi Räsäsen homopuheisiin. Hän marssi paikalliseen Vasemmistoliittoon ja sanoi, että haluaa asettua seurakuntavaaleihin ehdolle. Heillä ei ollut ikinä tainnut olla ketään seurakuntavaalien listoilla ja Eila pääsi läpi hirveällä äänimäärällä. Jos seurakuntalainen hermostuu jonkun Päivi Räsäsen puheista, pitäisikö heti erota kirkosta vai...? Ei mun mielestä. Vaikka en itse kirkkoon kuulu, se on tärkeä instituutio tässä yhteiskunnassa ja tekee myös paljon hyvää. Esimerkiksi Herttoniemen kirkkoherra kerran vuodessa pesee omin käsin ne Hertsikan metsien miehet ja vaihtaa niille puhtaat vaatteet. Silloin kun oli nämä Päivi Räsäsen homopuheet, monet tuli esiin puolustaakseen minua homona ja vastalauseena erosi kirkosta. Mä olin vähän silleen, että älkää erotko sieltä vaan menkää äänestämään seurakuntavaaleissa. Mitä mieltä olet tästä kirkon lapsikastesysteemistä? Jotkut ajattelevat, että toisaalta pään kasteleminen ei tee pahaa. No ei se tee pahaa, mutta toisaalta meillä on nettisivuja kuten (URDNLUNRVWD ¿ HOL N\OOl VH PHONR pitkän sitoumuksen aiheuttaa. Miten voi panna ihmisen liittymään mihinkään, ennenkuin se voi itse sanoa mitä se haluaa? Tässä kohtaa helluntailaiset, usko tai älä, on ¿NVXPSLD LKPLQHQ PHQHH NDVteelle vasta sitten, kun itse päättää. Yleensä teini-iässä. Silloin käyt läpi sen pohdinnan, haluanko olla mukana tässä. Silloin mä olin ymmärtänyt lähteä pois sieltä. Mutta on se minusta paljon järkevämpää. Ei helluntailaisuudesta erkaantuminen ole niin vaikeaa kuin vaikka lestadiolaisuudesta. Mutta sitä tietää ottavansa riskin: kun on pienestä asti hoettu, että joudut helvettiin jos teet syntiä. Se istuu niin tiukassa, että kun koulussa opettaja puhuu evoluutiosta, alkaa mielessä välkkymään kyltti: ”pakana, pakana”... Kesti tosi pitkään päästä eroon sellaisesta. Jos pienestä pitäen on toitotettu uskontoa, se istuu tosi tiukassa, ja on tosi vaikea enää sanoa, onko taustalla mitään synnynnäistä taipumusta uskonnollisuuteen. Se on just näin. Mun varhaisimpia muistoja on se, kun asutaan Kulosaaressa ja olen käymässä nukkumaan. Mietin kauheasti, kun pyhäkoulussa oli sanottu, että on perisynti sanoa Jumalan nimeä turhaan. Mietin, että ihan oikeastiko, ja päätin ottaa riskin. Sanoin äkkiä: ”Jumalajumalajumala!”, odotin iskeekö joku jostain...ja eihän se tullut. Muistan kun mietin siellä, että eihän tässä ole mitään järkeä. Nythän oli tämä metatutkimus, jonka mukaan erityisen älykkäät ihmiset ovat taipuvaisempia uskonnottomuuteen. Olen hirveän varovainen sanomaan kuka on älykäs. Uskon kyllä että ihminen, joka paljon pohtii ja kyseenalaistaa, päätyy helpommin kyseenalaistamaan annetut totuudet, ja sitten ehkä löytää itsensä uskonnottomana. Kun eihän tuolle uskonnolle mitään todisteita ole, kuten tiedämme. Mutta onhan näitä joiden mielestä Raamattu on ihan historiallista faktaa. Tiedän. Mulla on kaveri, joka ei usko dinosauruksiin, koska se ei mene ajallisesti yhteen Raamatun tarinoiden kanssa. Kysyin, että oletko käynyt tuossa Luonnontieteellisessä museossa, että miten sen selität sitten. Ei sellainen ole rationaalista, siinä paetaan asioita. Tiedätkö, jos olet ollut vaikka todella rappioheroinisti, niin tarvitset jotain muuta täyttämään sen paikan. Se kertoo parhaiten siitä miten uskonto toimii, ja hyvä niin, parempi että kuuntelet saarnaa kuin että vedät herskaa. 3. Yhteiskunnassa vaikuttaminen. Miten kansalaisjärjestöt, voiko niiden kautta oikeasti vaikuttaa? Voi, voi voi voi voi. Oon itse ollut monessa kansalaisjärjestössä, koen että oon päässyt aika merkittävästikin vaikuttamaan. Oranssilla otettiin ihan purkukuntoinen talo itsellemme ja kunnostettiin se, nyt se on aivan upee mesta. Kun meen siitä ohi metrolla, ajattelen että menen siitä varmaan vielä vanhana naisenakin ohi ja voin sanoa että me ollaan tehty toi. Onko veteraanilla antaa vinkkejä, miten kansalaisaktiivin kannattaa toimia kun vaikkapa kaupungin kanssa asioidaan? Virkamiehet suhtautuu yleensä työhönsä yhtä intohimoisesti kuin se kansalaisjärjestön tyyppi, joka ottaa heihin yhteyttä. Parasta on saada aikaan pitkäaikaisia, luottamuksellisia yhteistyökumppanuuksia. Jos käytte samojen tyyppien kanssa vuosien ajan neuvotteluja, ne oppivat tuntemaan teidät. Ennen Oranssi joutui valtaamaan taloja, nyt 20 vuotta myöhemmin Helsingin kaupunki tarjoaa meille kiinteistöjä. Kompromisseja pitää tehdä. Jos mä yksin seison tuolla tuulikaapissa ja huudan mun totuutta, mä en saa mitään tehtyä. Mutta jos jostain löydän sen ihmisen, joka on mieluiten mun kanssa aivan eri mieltä, ja löydetään jotain yhteistä...politiikassa pitää keskittyä niihin asioihin, joista voi olla samaa mieltä. Silloin saa asioita eteenpäin. Saako uskontoa sotkea politiikkaan? Ei saisi. Jos teet politiikkaa, et voi katsoa asioita pelkästään oman vakaumuksesi kautta, kun ei kaikilla muilla ole sama vakaumus. 4. Vapaa-ajattelijat ja muut pahanilman linnut. Jos joku uskonnoton valittaa virren veisuusta koulussa, onko se turhaa loukkaantumista? Ei, ei. Ihan miten kukin tärkeäksi kokee. Ihmettelen, kuinka te Vapaa-ajattelijat ette ole nostaneet isompaa meteliä Yleisradion jumalanpalveluslähetyksistä: se on käsittääkseni ainoa tuotanto, jossa YLE laittaa vain kameran päälle, kirkko tuottaa koko homman. Kaikissa muissa yhteistuotannoissa on joku Yleisradion tuottaja talon puolesta mukana, koska se on yhteisillä rahoilla kustannettua julkista palvelua. Kun yhteisellä rahalla tehdään, silloin toiminnan pitäisi olla katsomuksellisesti neutraalia. Esimerkiksi toi Kampin kappeli: helvetin vaikea juttu. Kaupunginvaltuustossa meitä oli muistaakseni vain kahdeksan valtuutettua, joiden mielestä kaavamerkintää olisi pitänyt muuttaa: sen ei olisi pitänyt olla luterilaisen kirkon tontti vaan yleinen tila. Me ei voida merkitä paraatipaikalta tonttia ainoastaan luterilaiselle kirkolle, mieluummin vaikka kaikille uskontokunnille yhteinen. Sanoin silloin, että mulla ei ole mitään rauhoittumiskappelia vastaan, se on ajatuksena tosi kaunis, mutta niin ei voida tehdä kaupunkilaisten yhteisillä rahoilla. Koska kaikki kaupunkilaiset ei kuulu kirkkoon, eikä halua edes mennä kirkkoon. Kaupungin rahoilla pitää tehdä jotain, mikä on kaikille kaupunkilaisille. Silloin tuumattiin että kirkko hoitaa kaiken, että sinne ei mene penniäkään kaupungin omaa rahaa. No, tällä hetkellä siellä on kaksi sosiaalityöntekijää ja kaksi sosiaaliohjaajaa. Nuoriso-ohjaajaa ei olla saatu Kampin kauppakeskukseen vaikka ollaan vuosia yritetty, mutta tuolla on neljä sosiaalityöntekijää. Vuokra on ihan muodollinen. Kaupunki vielä maksaa tilojen käytöstä. Vapaa-ajattelijat valitteli juuri sitä, että tuo vaikuttaa ihan tulonsiirrolta kaupunkilaisilta seurakunnalle. No, sitä se on. Nyt pitäisi vakinaistaa yksi niistä sosiaalityöntekijän viroista, sitä on tosi hankalaa pohtia. Toisaalta on väärin, että yhteisillä varoilla ylläpidetään kirkon toimintaa, mutta toisaalta...sehän toimii. Sinne tulee ihmisiä, joihin ne sosiaalityöntekijät on saaneet kontaktia. Tarkoitus olisi kuitenkin antaa kaupunkilaisille mahdollisimman hyvää palvelua. Nyt äänestämällä maton sen mukaan, mitä sydän sanoo, huonontaisin kaupunkilaisille tulevia palveluja. Mitä mieltä olet ollut Vapaa-ajattelijoiden toiminnasta ylipäätään? On hyvä että on olemassa taho, joka muistuttaa meitä siitä, että tietyt asiat pitäisi erottaa toisistaan. Mutta siitä tulee vähän negatiivinen, sellainen pessiPLVWLQHQ ¿LOLV (URD NLUNRVWD HL saa olla sitä, ei saa olla tätä. Kun teidän ajatus on kuitenkin päinvastainen, halutaan että ihmiset ois vapaita tekemään niinkuin he itse kokee oikeaksi. Mutta se viesti tuntuu tulevan aina negatiivisen kautta. Kauheaa kun mä nyt suututan kaikki teidän porukat. Nyt tänä vuonna tehtiin vähän positiivisempi bussikampanja... Mä kiinnitin siihen huomiota. Vasemmistoliitollahan on sama ongelma: tullaan aina huonojen uutisten kanssa. Vanhustenhuolto ja päiväkodit on hirveässä jamassa, me ollaan sellaisia pahanilmanlintuja. Kokoomus puhuu fantastisesta tulevaisuudesta, niillä on yhtä huonoja uutisia kuin meillä, mutta ne tekee sen eri tavalla. Tommi Uschanovhan on kirjoittanut siitä, kuinka vasemmisto saattaa antaa sellaisen kuvan, että keskivertoäänestäjä yksityisautoineen kaikkineen ei kelpaa heille. Että kaikki jotka on onnistuneet ja joilla menee hyvin elämässä, on vähän paskoja. Mähän olen ajatellut politiikan jälkeen palata takaisin yrittäjäksi, mulla on niin monta ideaa - miksei vassari saisi olla yrittäjä? Jos mun mielestä mummolla pitää olla kuivat vaipat, niin eihän se tarkoita sitä, etten tykkäisi tehdä bisnestä duunikseni. Helvetin huonohan mä olen siinä. --Näin Silvia Modig eteni tulevaisuuteensa asti. Hän saattaa minut ulos Pikkuparlamentista ja menee ostamaan tupakkia. En ole varma, muistinko kiittää haastattelusta, teen sen tässä. Pertti Jarla 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL 5
Usk maton PUTTE POSSUN NIMIÄISET Mitä tehdään, kun lapsen nimeksi pitäisi tulla Laura Jenna Ellinoora Alexandra Camilla Jurvanen tai Pikku-Myy, mutta vanhemmat eivät kuulu kirkkoon eivätkä halua kastaa lastaan kirkon jäseneksi? Yhä useammat vanhemmat valitsevat ristiäisten sijaan nimiäiset. Uskonnon ei tarvitse liittyä lapsen nimenantojuhlaan millään tapaa. Meillä kaikilla on nimi, kulttuuriin katsomatta, ja näin on ollut jo ties kuinka kauan. Tilastotietojen mukaan kirkollisten kasteiden määrä on koko ajan laskussa, samalla nimiäiset lisääntyvät. Mistä luulet tämän johtuvan? Enemmän ja enemmän ihmiset nykyään joutuvat ja heidän oletetaan ottavan selkeästi kantaa myös elämänkatsomuksellisissa asioissa - kirkkoon kuuluminen ei ole itsestäänselvyys, se on yhä enemmän tietoinen, perusteltu valinta. Tapaluterilaisuus on melko ahtaalla. Pääkaupunkiseudulla yli 60% avioliitoista solmitaan siviilisti, joten luonnostaankin myös kasteiden määrä vähenee. Enenevässä määrin tiedetään, että kastejuhla ei ole ainoa mahdollisuus, ja nimiäisjuhlat ovat alkaneet vakiinnuttaa hiljalleen niin asemaansa kuin muotoaansakin. Kukapa vanhempi ei haluaisi lastaan suvun ja läheisten kanssa juhlistaa, eli olemassa oleva vaihtoehto kastejuhlalle on todella tärkeä. kasteessahan ei anneta nimeä, vaikka se usein sen yhteydessä ensimmäistä kertaa julkistetaan, nimenanto hoituu paperityönä joka tapauksessa. Kasteessa lapsi otetaan seurakunnan yhteyteen, jäseneksi. Mutta siis, viittaan edelliseen vastaukseeni: jokainen lapsi on ansainnut juhlat. On melko karua ajatella, että vain uskonnollinen kehys tarjoaisi tarpeeksi suuren syyn järjestää juhlat. Nimiäiset ovat aina hieman erilaiset, lapsen vanhempien ja suvun näköiset. Niissä ei ole pakollisia kaavoja, ja siksikin on kummallista ajatella, että tässä matkittaisiin kristinuskoa. Nimiäiset voivat hoitua hyvinkin yksinkertaisesti ilman mitään kummempaa ohjelmaa kahvittelun ja ruoan merkeissä, tai juhlapuhuja voi tuoda juhlavuutta ja arvokkuutta, yleisö voi olla osallisena erilaisissa leikeissä ja yhteislauluissa, mukana on musiikkia, lapselle voidaan istuttaa puu... Juhlissa juhlaväki osoittaa tukensa perheelle ja on mukana onnea ja iloa jakamassa. Lapsi otetaan osaksi sukuaan ja yhteisöä, ja se on hurjan arvokasta. Onko tämä nyt vain kristinuskon matkimista? Kastehan on kristillinen juhla. Ensiksi tekee mieli mainita, että Ketkä järjestävät nimiäisiä? Ymmärrykseni mukaan useimmat vanhemmat haluavat jotenkin juhlistaa lasta läheistensä Kuinka nimenantojuhlat järjestyvät Suomessa? Haastattelimme Pro-Seremonioiden juhlapuhujaa Susanna Leinoa. Pro-Seremoniat on uskonnottomia juhlapalveluja tuottava yhdistys. kanssa, nimiäiset voivat olla tosi pienetkin. Miten lapsen nimen rekisteröinti tapahtuu? Suomessa syntyneen lapsen vanhemmat saavat postin kautta paperit, jotka täytetään määräaikaan mennessä ja toimitetaan maistraattiin. Nimiäisiin voi tilata juhlapuhujan, mutta voiko puheen pitää esimerkiksi joku lähiomainen? Ilman muuta, eivätkä nämä kaksi asiaa millään lailla sulje toisiaan pois. Mikä on Pro-Seremoniat? Lainaan suoraan sivuiltamme: Pro-Seremoniat on suomalaisten siviilijärjestöjen yhteisesti perustama, voittoa tavoittelematon palvelukeskus, joka tarjoaa tietoa ja palvelua uskontokuntiin sitoutumattomien perheitten juhliin. Jatkan: Pro-Seremonioilta voi tilata nimiäisiin, häihin ja hautajaisiin juhlapuhujan, jonka kanssa suunnitellaan tilaisuuden kulku ja puheen sisältö, joka asiakkaalla on oikeus tarkistaa hyvissä ajoin etukäteen. Hyvin suosittu palvelu on tilata meiltä esimerkiksi pelkät kummitodistukset tai isovanhempien todistukset, jotka ovat pikantti lisä ja ihana muisto. Entä jos joku haluaakin nimiäis-ristiäiset? En osaa oikein kuvitella tällaista tilannetta, tarvetta ei ainakaan minun tietääkseni vielä ole ilmaantunut. Teoriassa mielenkiintoinen ajatus, jos esimerkiksi ristiäiset ovat kotona, miksei juhliin toisaalta saisi yhdistettyä myös nimiäispuhetta, joka on sitten uskonnolliseen sisältöön nähden laadittu kuitenkin eri näkökulmasta ja jossa korostuvat jokseenkin eri asiat. Käytännössä henkilökohtaisesti en näe tällaista erityisen toimivana. Häihinhän meiltä saatetaan pyytää puhuja vaikkapa käräjätuomarin lisäksi, koska meillä valitettavasti ei vielä ole vihkioikeutta. Kuuluvatko nimiäisiin kummit? Kummilusikat? Suurin osa haluaa lapselleen kahdesta neljään kummivanhempaa. Nämä voivat antaa nimiäisissä kummilupauksen, ja saada kummitodistuksen. Lisäksi he voivat seremonian yhteydessä esimerkiksi sytyttää kynttilän, lausua runon, asettaa lapsen pään päälle kukkaseppeleen ja niin edelleen. Kummit antavat nykyään mo- Eduskunnan oikeusasiamies Oikeuskanslerin ohella ylin laillisuusvalvoja Suomessa. Valvoo että viranomaiset ja virkamiehet hoitavat velvollisuutensa ja noudattavat lakia, ei kuitenkaan voi puuttua hallituksen ja lakimiesten toimintaan. Eduskunnan oikeusasiamies valvoo laillisuutta oma-aloitteisesti ja hänelle tulleiden kanteluiden perusteella. Hän seuraa erityisesti perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Ks. Ihmisoikeudet, Oikeuskansleri, Perusoikeudet. Elämänkatsomustieto eli ET Uskonnolle vaihtoinen oppiaine peruskoulussa ja lukiossa, suunnattu tällä hetkellä uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomille oppilaille. ET-opetus alkoi Suomen kouluissa vuonna 1985. Tämä oli seurausta kantelusta, jonka Vapaa-ajattelijain liiton pääsihteeri Erkki Hartikainen teki vuonna 1978 YK:n ihmisoikeuskomitealle koskien peruskoulun opetussuunnitelmaa. ET:n teemoina ovat mm. maailmankatsomukset, etiikka, ihmisoikeudet, yksilön suhde yhteisöön. Opetus on järjestettävä, jos siihen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme. Vapaa-ajattelijat ovat mukana ajamassa elämänkatsomustiedon valinnaisuutta kaikille oppilaille, uskonnollisesta taustasta riippumatta. 6 Epikurolaisuus .UHLNNDODLVHQ ¿ORVR¿ Epikuroksen (341–270 eaa.) mukaan nimetty oppi. Epikuros uskoi että jumalat ovat olemassa, mutta eivät vaikuta maailmaamme millään tavalla. Hänen maailmankuvansa oli tältä pohjalta materialistinen ja taikauskon vastainen. Epikurolainen “hyvä elämä” on yksinkertaista pienistä iloista nauttimista. Moraalilla ei ole mitään yliluonnollista perustaa. Jaakko Wallenius: “Epikuros sanoo, että kuolemanpelko on tarpeetonta, sillä kuolemassa ihminen vain palaa siihen tilaan, jossa hän oli jo ennen syntymäänsä, ja myös kipu loppuu kuolemaan. Todellinen vihollinen on kuolemanpelko, ei itse kuolema, joka kuitenkin on yhtä luonnollinen osa elämää kuin syntymä.” 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL nenlaisia erilaisia kummilahjoja, mutta kummilusikka pitää pintansa. Oman käsitykseni mukaan kummilusikassa ei ole mitään erityisen kristillistä, vaan se on kaunis muisto. Kuinka vieraat suhtautuvat vanhempien päätökseen viettää nimiäisiä? On tilanteita, että vanhemmat saattavat jännittää etukäteen sukulaisten suhtautumista jättää lapsi kastamatta, ja on ymmärrettävää, että tärkeiden ihmisten mielipide tottakai on tärkeä. Jokainen perhe elää kuitenkin omien vakaumustensa mukaisesti, ja yleensä tällaiset asiat saa keskustelemalla sovittua. Vanhemmat kertovat yleensä, että haluavat antaa lapsen itse rauhassa kasvaa ja päättää omasta katsomuksestaan. Nimiäisseremonia yleensä on niin koskettava, lämminhenkinen ja kaunis, etteivät vieraat jää pahemmin kaipaamaan pappia. Mistä saa tietoa nimiäisistä? Pro-Seremonioiden nettisivuilta ja toimistosta. Kimmo Laine Etiikka Moraalin ja siihen liittyvien kysymysten tutkimusta, PRUDDOL¿ORVR¿DD .lVLWWHOHH HHWWLVHQ WRLPLQQDQ SHULaatteita, oikeaa ja väärää, hyvää elämää, sekä arvojen ja eettisten väittämien luonnetta. Viittaa myös ajattelutapaan, jonka pohjalta ihminen suhtautuu moraalisiin kysymyksiin. Ks. Moraali. Euroopan ihmisoikeussopimus Suomen ja useimpien muiden Euroopan maiden allekirjoittama kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Toteaa uskonnonvapaudesta: 1. Jokaisella on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen. Tämä oikeus sisältää vapauden vaihtaa uskontoa tai uskoa ja vapauden tunnustaa uskontoaan tai uskoaan joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, opettamalla, hartaudenharjoituksissa ja uskonnollisin menoin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on ylikansallinen tuomioistuin, joka Strasbourgista käsin valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista.
Usk “Uskon, että lähimmäisen tappaminenkin sujui mukavammin, kun teologi vieressä kertoi sen olevan oikein.” -- Samuli Suonpää maton PUHU LAPSELLE IHMISOIKEUDET! Mikä siinä on, että on niin vaikeaa - pyytää kunnioittamaan lapsen ihmisoikeuksia ja kohtelemaan häntä lakien mukaisesti? Ehkä se on jotenkin hävettävää, kun kysymys on uskonnottomuudesta. Vanhempi pelkää saavansa hankalan maineen, josta lapsikin joutuu kärsimään. Uskonnottoman perheen lapsella on kuitenkin oikeus uskonnottomaan kasvatukseen ja koulutukseen yhdenvertaisesti kristittyjen lasten kanssa. Oikeuksista kiinni pitämistä ei pitäisi joutua häpeämään. Helsingissä on vähän uskovaisia, varmastikin alle 20 prosenttia asukkaista. Opettajissa heitä on todennäköisesti enemmän, mutta silti pieni vähemmistö. Kuitenkin pidetään luonnollisena, että päiväkodeissa ja kouluissa harjoitetaan kristinuskoa - niin vain on tapana. On helppo jatkaa perinteitä, niin pääsee vähimmällä vaivalla, ja olo on turvallinen. Vanhemmat laittavat lapsensa mukaan, vaikkeivät itse ole uskovaisia. He ajattelevat ehkä että on hyvä, mikäli lapsi oppii perinteistä kulttuuria ja ymmärtää kristinuskoa. Ehkä he eivät kehtaa sanoa opettajalle asiasta, tai eivät edes ajattele koko asiaa. Niin pääsee vähimmällä vaivalla. Tulee huono omatunto jos on hankala, ei halua herättää huomiota. Ei haluta, että lapsi erottuu joukosta, pelätään että lasta kiusataan. Kun kaikki ajattelevat näin, kaikki lapset osallistuvat uskonnon harjoittamiseen, vaikka kaikki vanhemmat haluavat niin vain siksi että kaikki muutkin tekevät niin. Missäköhän menee se raja, että kun sitä useampi haluaa lapsensa pois, niin sitten kaikki muutkin haluavat? Mutta oikeasti: uskonnon harjoittaminen ei kuulu julkiseen päiväkotiin tai kouluun. Opetusvirastonkin mukaan lasten uskonnollinen kasvatus on kotien tehtävä. Uskonnottomia koskevat samat ihmisoikeudet kuin muitakin Asiasta kannattaa puhua johtajan, rehtorin tai opettajan kanssa. Hän todennäköisesti ei ole uskovainen ja ymmärtää. Hän saattaa havahtua, että on aika muuttaa käytäntöjä. Jos keskustelun kuluessa ilmenee, että kyseessä onkin uskovainen henkilö, saattaa olla turha jatkaa, mutta ainakin voi tuoda esiin, että erilaisia vakaumuksia on olemassa. Itselläni on hyviä kokemuksia keskusteluista, ne ovat aina olleet hedelmällisiä, uskoakseni molemmin puolin. Ehkä rehtori ei ole aiemmin vain tullut ajatelleeksi asiaa. Uskonnonvapauteen liittyviä säännöksiäkin tunnetaan yllättävän huonosti. Tuntuu ettei päiväkodeissa ja kouluissa ole oikein sisäistetty, että uskonnottomia koskevat samat ihmisoikeudet kuin muitakin. Lapsia ei saisi syrjiä sillä perusteella, että heidän vanhempansa ovat vakaumuksellisia uskonnottomia. Ohjelma ei saisi olla sellaista, että uskonnollinen toiminta on pääsääntö, johon kaikkia ohjataan ja painostetaan - ja pois jääviä painostetaan jäämään siksi ajaksi johonkin luokkaan tappamaan aikaa tai odottamaan käytävään. ”Hankalaa” vanhempaa ei saa painostaa jäämään puoleksi päivää kotiin päiväkotilapsen kanssa. Lapsia ei saisi erottaa muista silmätikuiksi uskonnottomuuden vuoksi. Kysymys on ihmisoikeuksista. Ne ovat nykyaikaa, ei uskonnonharjoitus kunnan järjestämänä. Helsinkiläisistä enää 59 prosenttia kuuluu kirkkoon, ja alle puolet vauvoista kastetaan. Silti toiminta päiväkodeissa ja kouluissa on vielä samantapaista kuin kansankirkon aikoina. Opettajissa on uskovaisia, mutta silti on vaikea ymmärtää, miksi lapsia edelleenkin viedään kirkkoon osana päiväkodin tai koulun toimintaa. Kouluissa on vieläkin seurakunnan pitämiä aamunavauksia; joissain jopa keskusradion kautta kaikkiin luokkiin kuuluvina. Päiväkoteihin päästetään esittämään uskonnollista nukketeatteria ilman että vanhemmille edes kerrotaan sisällöstä etukäteen. Kirkon annetaan houkutella päiväkotilapsia jumalanpalveluksiin jakamalla niissä karkkia. Kirkko on luonnollisesti huolissaan nopeasta jäsenkadosta ja rahoituspohjansa murenemisesta, joten kirkkohallitus on ohjeistanut kaikki seurakunnat toimimaan aktiivisesti jotta ne pääsisivät tiiviiseen yhteistyöhön päiväkotien ja koulujen kanssa. Helsingin seurakuntayhtymäkin määrää jokaisen seurakunnan työntekijöitä hankkimaan yhdyshenkilön jokaiseen päiväkotiin ja kouluun, ja tämän yhdyshenkilön avulla mennään järjestämään erilaisia uskonnollisia tilaisuuksia. Seurakunnan nuorisotyöntekijä pyrkii myös menemään kouluihin puhumaan kaikille oppilaille kriisityöntekijänä, mainostaen samalla vaivihkaa kirkkoa ja sen jumalaa avun tuojina kriisitilanteisiin. On helpompaa jatkaa entiseen malliin kuin lopettaa Kirkon aktiivisen markkinoinnin vuoksi johtajien ja rehtoreiden on vaikea vastustaa yhteistyötä seurakuntien kanssa. Vaikka he itse eivät olisi uskovaisia, hoitajien ja opettajien joukossa näitä usein on, ja nämä haluavat uskonnollisia perinteitä jatkettavan. On helpompaa jatkaa entiseen malliin kuin lopettaa. Uskovaiset vanhemmat ja henkilökunnan edustajat saattaisivat nostaa hälyn, ja he osaavat luoda sellaisen kuvan, että uskonto on hyvä ja uskonnottomuus paha. Uskonnollisuuden karsimisesta syyllistettäisiin ja luotaisiin huonoa omaatuntoa. Uskovaisissa on edelleenkin niitä, jotka eivät ymmärrä mitä uskonnonvapaus merkitsee eivätkä ujostele kovaan ääneen vaatia perinteistä kiinni pitämistä, kun taas uskonnottomat tuntuvat alistuneen kohtaloonsa. Jotenkin kirkko on onnistunut hiljentämään uskonnottomat luomalla tunteen, että he ovat hankalia ja huonoja ihmisiä jos he vaativat tasa-arvoista kohtelua. Äänekkäät vapaa-ajattelijat leimataan ärhentelijöiksi, jotta uskonnottomat alistuisivat hiljaa häpeämään. Omien kokemusteni perusteella voin kuitenkin kertoa, että puhuminen kannattaa. Uskonnottomuus on jo valtavirtaa Helsingissä, ja rehtoritkin tietävät tämän. Pääkaupunkiseudun kulttuuri on tullut niin sekulaariksi, että kaikkien muiden paitsi vanhimpien vanhusten parissa uskovaisuutta pidetään jo nolona. Kirkkoon kuulumista selitellään jonkinlaisella omalla katsomuksella, eihän kukaan enää kehtaa uskoa kirkon opetuksiin. Tällaisessa ympäristössä riittää pieni pehmeä sana, ja rehtori joutuu tunnustamaan, ainakin itselleen, että oikeastaan koulun uskonnolliset tilaisuudet ovat lähinnä vaivaannuttavia. Uskonnollisten perinteiden karsiminen saattaa edistyä yllättävänkin helposti, riippuen rehtorin näkemyksistä. Ei tarvitse haastaa riitaa, ystävällinen keskustelu ajaa asian. Keskustelun alussa selviää nopeasti, onko rehtori uskovainen vai voidaanko asiassa edetä. Kannattaa kokeilla! Jos rehtori on niin sokean uskovainen että haluaa jatkaa selvästi lainvastaisiakin käytäntöjä, soitto kaupungin virastoon saattaa riittää saamaan viranomaiset puuttumaan asiaan. Sielläkin ollaan enimmäkseen uskonnottomia ja ainakin tunnetaan lait. FETO ry )LORVR¿DQ MD HOlPlQNDWVRPXVWLHGRQ RSHWWDMLHQ DLQHMlUMHVW| Helsingin Vapaa-ajattelijat Lyhennettynä HVA, aloitti 1936 siviilirekisteriin kuuluvien yhdistyksenä, sai nykyisen nimensä 1946. Poliittisesti sitoutumaton, uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien etuja, oikeuksia sekä oikeusturvaa ajava yhdistys. Tavoitteet ja toiminta nojaavat ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittamiseen ja edistämiseen sekä tiedeperustaiseen maailmankuvaan. Vapaa-ajattelijain liiton itsenäinen jäsenyhdistys. Humanismi Inhimillisyyttä korostava elämänasenne. Ignostismi, indifferentismi Näkemys, jonka mukaan kysymys jumalan olemassaolosta RQ PHUNLW\NVHW|Q NRVND VLOOl HL ROH WRGHQQHWWDYLD WHVWDWWDYLD seurauksia. Ingostismi kyseenalaistaa myös subjektiivisen kokemuksen todistuksena Jumalasta. Ignostikko saattaa kuitenkin pitää ajatusta jumalasta tunneperäisesti tai esteettisesti merkityksellisenä. Ihmisoikeudet Kansainvälisillä sopimuksilla ja julistuksilla määriteltyjä valtioille yhteisiä sääntöjä. Tällaisia ovat mm. Euroopan ihmisoikeussopimus ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jossa todetaan: Kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vallan uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä vallan uskonnon tai vakaumuksen ilmaisemiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamisella, hartausmenoilla, palvonnalla ja uskonnonmenojen noudattamisella. Ks. Perusoikeudet, Uskonnonvapaus. Joulu Osa talvipäivän seisauksen kunniaksi järjestettävien vuosittaisten juhlien pitkää historiaa. 350-luvulla kirkko yhdisti hallinnollisella käskyllä roomalaisten 25. joulukuuta juhliman aurinkojumala Sol Invictuksen päivän juhlat Jeesuksen syntymäjuhlaan. Nykyiseen joulunviettoomme sisältyy kristillisen perinteen lisäksi muinaisia pakanallisia (joulukuusi) ja moderneja (pohjoisamerikkalainen “Coca-Cola-joulupukki”) elementtejä. Kaisa Robbins 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL 7
EXTRA “Sormi jäi juuri kahden melko painavan objektin väliin. Sattui, äänekkäästi mainitsin, että kristittyjen herralla on naaraan sukupuolielin.” -- Veikko Sorvaniemi @partakakipahis, Twitter USKONNOTTOMIEN PERHEIDEN VAKAUMUSTEN VAPAUS JA LASTEN YHDENVERTAISUUS PÄIVÄHOIDOSSA Esittelen kirjoituksessani päivähoidon varhaiskasvatussuunnitelmaa niiltä osin, kuin siinä käsitellään vakaumukseen liittyviä asioita, sekä sitä, mitä mahdollisia ongelmakohtia suunnitelman käytännön toteutumisessa on. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ohjaavat valtakunnallisesti varhaiskasvatuksen sisällöllistä toteuttamista. STAKESin laatimissa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa vuodelta 2005 sanotaan varhais- kasvatuksen arvopohjasta seuraavasti: ”Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu keskeisiin kansainvälisiin lapsen oikeuksia määritteleviin sopimuksiin, kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asiakirjoihin. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen arvoista keskeisin on lapsen ihmisarvo.” Tämä on se periaatteellinen varhaiskasvatuksen pohja, joka sisältää myös lapsen oikeuden omaan uskontoon tai katsomukseen. Perusta on kunnossa, mutta ongelma onkin näiden hyvien periaatteiden toteutuminen sekä kysymys siitä, onko uskonnollisen katsomuksen opetus kunnallisen päivähoidon ja koululaitoksen tehtävä. Uskonnonopetus ei saa olla tunnustuksellista. Näin ainakin kouluissa, ja toki sen on oltava näin myös kunnallisessa päivähoidossa. Periaatteen käytännön toteutuksesta sanotaan seuraavaa: ”Lapsen varhaiskasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat seuraavien orientaatioiden muodostaman kokonaisuuden varaan: – matemaattinen – luonnontieteellinen – historiallis-yhteiskunnallinen – esteettinen – eettinen ja – uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio. Orientaation käsitteellä korostetaan sitä, että tarkoituksena ei ole oppiaineiden sisältöjen opiskelu vaan sellaisten välineiden ja valmiuksien hankinnan aloittaminen, joiden avulla lapsi vähitellen pystyy perehtymään, ymmärtämään ja kokemaan ympäröivän maailman monimuotoisia ilmiöitä.” On huomattava, että eettinen orientaatio on erotettu uskonnollis-katsomuksellisesta orientaatiosta. Näiden kahden orientaation sisältöä tarkennetaan seuraavasti: ”Eettisessä orientaatiossa tarkastellaan arvo- ja normimaailman kysymyksiä. Lasten jokapäiväinen elämä sisältää tilanteita ja tapahtumia, joita voidaan pohtia ja tarkastella oikean ja väärän, hyvän ja pahan, totuuden ja valheen näkökulmista. Myös oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, kunnioituksen ja vapauden kysymyksiä voidaan käsitellä luontevasti päivittäisten tapahtumien yhteydessä. Olennaista on ottaa huomioon lasten kehitystaso. Pelot, ahdistus ja syyllisyys kuuluvat myös lasten elämään. Niitä käsitellään lasten Jatkuu seuraavalla sivulla KUKA TOI KYLPYTAKKITYYPPI ON? USKONNOTTOMAN PERHEEN ELÄMÄÄ Kirkko Kirkko on kristillisten seurakuntien muodostama, uskontunnustuksen tai opinkäsitysten yhdistämä kokonaisuus. Kirkollisvero Evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon jäseniltään, siis yksityishenkilöiltä, keräämä vero. Muilla uskonnollisilla yhteisöillä ei ole verotusoikeutta: ne voivat kerätä jäsenmaksua kuten muutkin yhdistykset. Ks. Yhteisövero. Laïcité Julkisten ja tunnustuksellisten tilojen erillään pitämisen periaate, liittyy sekularismiin. Käytännössä mm.: tunnustuksettomuutta julkisten koulujen opetuksessa, ei uskonnollisia seremonioita julkisissa tiloissa. Ks. Sekularismi. Lentävä Spagettihirviö Lentävän Spagettihirviön uskonto syntyi USA:ssa vastalauseena Kansasin osavaltion päätökselle opettaa kouluissa uskontoon perustuvaa kreationismia evoluution rinnalla “tasapuolisuuden” nimissä. Liikkeen isä Bobby Henderson vaati Spagettihirviölleen vastaavaa edustusta opetussuunnitelmassa. Uskonnon seuraajat kutsuvat itseään Pastafareiksi, ja ovat mm. vaatineet oikeutta pitää virallisissa valokuvissa pastasiivilää uskontonsa vaatimana päähineenä. Spagettihirviön olemassaolemattomuutta ei voi todistaa sen enempää kuin muidenkaan jumalolentojen. Ks. Russellin teekannu. Moraali Moraalilla viitataan vallitseviin käsityksiin oikeasta ja väärästä (kuvaileva käyttö), siihen mikä on oikein ja vääULQ QRUPDWLLYLQHQ Nl\WW|
VHNl HWLLNNDDQ HOL PRUDDOL¿ORVR¿DDQ .V (WLLNND Nimiäiset Lapsen nimenannon yhteydessä järjestettävä juhla, osa uskonnotonta tapakulttuuria. Tilaisuudessa lapsi esitellään suvulle ja perheystäville. Lapsen nimi julkistetaan mahdollisesti ensi kertaa. Juhlapaikka ja tilaisuuden eteneminen ovat hyvin vapaasti lapsen vanhempien päätettävissä. Juhlapuhujana voi toimia ulkopuolinen puhuja, sukulainen tai ystävä. Nimiäiset ovat yleistyneet: vuonna 1977 lapsista kastettiin 95 prosenttia, vuonna 2012 enää 78 prosenttia. 8 Noin kahdeksan vuotta sitten silloin viisivuotias poikamme toi eteeni postiluukusta tipahtaneen uskonnollisen lehden. Poika osoitti kannessa olevaa Jeesusta ja kysyi: ”Kuka toi kylpytakkityyppi on?”. Se oli ensimmäinen hetki, jolloin muistan kasvattajana miettineeni, miten uskonnottomana tutustutan lapseni uskontoihin. Oman lapsuuteni ajoista on ”uskonnollisen uteliaisuuden” määrä kasvanut ja maailma muuttunut. Ekaluokkalaisemme luokalla on ainakin kolmeen eri uskontokuntaan kuuluvia lapsia. Minun lapsuudessani 80-luvun alussa tuskin edes koko kunnan alueelta olisi löytynyt kolmea eri uskontoihin uskovaa ihmistä. Meidän perheessämme uskonnoton kasvatus on luonteeltaan yleissivistävää. Uskontoja ei suljeta pois vaan niistä ja niiden olemuksesta keskustellaan avoimesti. Aloite jutusteluun tulee melkein aina lapsilta. Kiperiä kysymyksiä tulee jälkikasvun suusta, se on varma. On ensiarvoisen tärkeää, että niihin vastataan asiallisesti ilman väistöliikkeitä. Lapsen kysymyksiä tulee kunnioittaa yhtä paljon kuin aikuisen – ellei jopa enemmän. Ekaluokkalaisemme on melkoisen kiinnostunut eri uskonnoista, uskomuksista ja myyteistä, hänellä on ollut jopa lempijumalia. Kertomukset Thorista, Odinista, Tapiosta ja monesta muusta pohjoisen kulttuurimme varhaisimmista jumalhahmoista kiehtovat nuorta miestä. Kiehtovia tarinoita ne ovatkin, itse olen viihtynyt niiden parissa pian kolmekymmentä vuotta. Syvällisempiä pohdintoja on syntynyt hänen kysyessään, miksi ihmiset uskovat. Olen selittänyt, että uskonnot ja uskomukset ovat usein alkaneet tiedonpuutteesta. 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL Kun ihmiset eivät ole ymmärtäneet luonnonilmiötä, kuten esimerkiksi ukkonen tai kuivuus, on niille keksitty selitys. Uskontoa vallankäytön välineenä emme ole käsitelleet, eikä vielä ole tarvekaan, ellei siihen liittyviä kysymyksiä ilmaannu. Lisäkysymyksenä on joskus tullut pohdintaa: ovatko uskovaiset tyhmiä. Olen parhaani mukaan pyrkinyt kertomaan, että ihmisillä on erilainen tapa nähdä maailma, eikä se tee kenestäkään toista tyhmempää. Lapsen uskonnollista kasvatusta perustellaan usein sillä, että lapsi saa uskonnosta jonkinlaista kasvualustaa moraalille. On selvää, että moraali syntyy muualta kuin uskonnollisuudesta. Uskonto nähdään myös hyvänä työvälineenä tilanteessa, jossa omainen on kuollut. Tällöin lapselle kerrotaan, että pappa tai mummi on nyt taivaassa. Minä pidän tämäntapaista selitystä lapsen aliarvioimisena. Lapsi kykenee ymmärtämään elämän rajallisuuden ja käsittelemään siitä koituvan surun ja menetyksen tunteen aikuisen avulla ilman, että siitä syntyy traumoja sisimpään. Ei-uskonnollinen tapa ei ole tunteeton tai kylmä. Se vaatii aikuiselta enemmän kuin taivaskortin pelaamisen. Uskonnottoman kasvatuksen suurimmat haasteet astuvat esiin, kun ammatilliset kasvattajat osallistuvat. Päiväkodeissa, esikouluissa ja alakoulussa uskonnoton lapsi joutuu eriarvoiseen asemaan. Niissä luterilainen uskonto ja sen harjoittaminen ovat arkipäivää, vaikka toisin väitetäänkin. Uskonnottomaan lapseen suhtaudutaan kuin palapelin palaan, joka ei sovi paikalleen. Se yritetään tunkea väkisin paikalleen. Monet varhaiskasvatuksen tapahtumat, kuten aamunavaukset sekä avajais- ja päättymisjuhlat ovat yhdessä seurakunnan kanssa järjestettyjä ja sisältävät uskonnollista toimintaa. Uskonnottomat lapset jäävät koululle ihmettelemään tai heidän odotetaan osallistuvan, mutta huomautetaan, ettei tarvitse laulaa tai rukoilla. Toivoisin ammattikasvattajilta kunnioitusta myös ei-uskovaisten lapsien vakaumusta kohtaan. Uskonnollinen kasvatus ei ole varhaisopetuksen tehtävä. Uskonnottomaan perhe-elämään liitetään omituisia uskomuksia. Tervejärkiset aikuiset, jotka osaavat antaa rahasta takaisin ja sanoa käsipäivää, saattavat hieman ivalliseen sävyyn todeta, että teillä ei varmaan sitten joulua vietetä. Vaikka kysymys luultavasti syntyykin älyllisestä epärehellisyydestä, olen siihen vastannut kertoen, että se on meille tärkeä perhejuhla. Ja jos minua on kysymys närästänyt, niin olen saattanut kysyä: käykö teillä joulupukki, olikos se joku Raamatun henkilö. Veikko Sorvanniemi
EXTRA “Oi ylenpalttinen suvaitsevaisuus! Voi liberalismi! Mitä olettekaan tehneet! Nyt media on pauloissanne kuin monnit vapaamielisessä katiskassa!” -- Esa Turkulainen Jatkuu edelliseltä sivulta kanssa niin, että lapsi voi tuntea olonsa turvalliseksi.” Nämä eettisen orientaation sisällöt kuuluvat kaikille lapsille opetettaviin asioihin. Voi perustellusti kysyä, mihin tämän eettisen kasvatuksen lisäksi tarvitaan erillistä uskonnollis-katsomuksellista orientaatiota. Sen sisällöistä sanotaan näin: ”Uskonnollis-katsomuksellisen orientaation ytimen muodostavat uskonnolliset, hengelliset ja henkiset asiat ja ilmiöt. Lapsen oman uskonnon tai katsomuksen perinteeseen sekä tapoihin ja käytäntöihin perehdytään. Lapselle tarjotaan mahdollisuus hiljaisuuteen ja ihmettelyyn, kyselemiseen ja pohdintaan. Lapsen herkkyyttä ja kykyä ymmärtää sanatonta ja symbolista kunnioi- tetaan, tuetaan ja vahvistetaan. Lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustutaan. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa uskonnollis-katsomuksellisen orientaation lapsikohtaisesta sisällöstä.” Tämä kuulostaa oikein hyvältä ja kunnioittavalta ja eri katsomukset huomioonottavalta. Mutta mitä tapahtuu käytännössä? Varhaiskasvatuksen periaatteissa linjataan, että orientaatiot eivät ole oppiaineiden sisältöjen opiskelemista, vaan välineiden ja valmiuksien hankkimista, jotta lapsi voi ymmärtää monimuotoista ja muuttuvaa maailmaa. Toisin sanoen tiettyjen asioiden, orientaatioiden, oppiminen ei välttämättä rajoitu tiettyyn aikaan päivästä, vaan on mukana kaikessa tekemisessä ja oppimisessa. Miten tällaisessa tilanteessa voi ottaa lasten mahdollisesti hyvinkin erilaiset uskonnolliset ja katsomukselliset taustat huomioon yksilöllisesti nimenomaan uskonnollisen orientaation sisällön kautta? Oman lapseni edellisessä päiväkotiryhmässä oli ainakin muslimeja, luterilaisia ja uskonnottomia. Miten näiden kolmen erilaisen katsomuksen perinteisiin ja tapoihin perehdytään ja tarjotaan mahdollisuus niiden pohtimiseen? Omien kokemusteni sekä lukemieni ja kuulemieni juttujen perusteella tämä periaate ei toteudu missään. Käytäntö on se, että päiväkodeissa mennään luterilaisen kristillisen perinteen mukaan. Siitä poikkeavilta tiedustellaan, jos hyvin käy, saako lapsi osallistua vaikkapa joulukuvaelmaan tai pääsiäiskirkkoon. Kaikkialla ei edes kysytä. Ei edes Helsingissä, missä kirkkoon kuulumattomia on jo lähes puolet asukkaista ja monia muitakin uskontoja on paljon. Joissain päiväkodeissa yritetään soveltaa juhlapyhiä ja muita juhlia niin, että kaikki lapset voivat osallistua. Tähän pitäisi pyrkiä, ei vain katsomuksellisen tasa-arvon nimissä, vaan myös kunnallisen toimijan velvollisuudesta järjestää sellaista hoitoa ja opetusta, johon kaikki lapset voivat osallistua. Korvaavaa toimintaa toki järjestetään niille lapsille, jotka eivät osallistu luterilaisen enemmistön perinteisiin. Joissain päiväko- deissa järjestetään mukavaa ja erityistä toimintaa myös niille lapsille, jotka eivät esimerkiksi lähde kirkkoon. Usein kuitenkin vaihtoehtona on vain päiväkotiin jääminen. Usein käy kuten minulle toissa vuoden keväällä ilmoittaessani, ettei lapseni lähde pääsiäiskirkkoon. Lastentarhanopettaja kehotti tuomaan lapsen sinä päivänä myöhemmin hoitoon tai pitämään hänet koko päivän kotona. Eli vanhemman, joka ei halua lapsensa osallistuvan päiväkodin ja seurakunnan yhteiseen uskonnolliseen toimintaan, on järjestettävä oma työpäivänsä siten, ettei lapsi joudu perheen vakaumuksen vastaisesti osallistumaan uskonnolliseen tilaisuuteen. Kunnallisessa päivähoidossa ei voi toimia näin. Hoidosta on maksettu, Jatkuu seuraavalla sivulla ENKELI ON VÄHÄN NIIN KUIN HELINÄ-KEIJU USKONNOTTOMAN PERHEEN ELÄMÄÄ ”Enkeli on vähän niin kuin Helinä-keiju, siis sellaista satua… Siis se olisi hauskaa jos enkeleitä olisi, tai Poseidon oikeasti ratsastaisi merihevosilla, tai se norsujumala tulisi kylään… Oho, kamalan paljon jumalia… Mutta jos pitäisi valita, niin Poseidon olisi se paras kaikista… Mutta kyllä ne kaikki taitavat ihan oikeasti olla vain satua”, mietiskeli 5-vuotias poikani taannoin tehtyämme googlen kuvahaun eri jumalista. 3- ja 5-vuotiaat lapsemme ovat uskonnottomia. Heitä ei ole kastettu, eikä heillä ole jumalaa. Heille elämä, ja sen yhtenä osana kuolema, ovat luonnollisia asioita joita kumpaakaan ei tarvitse pelätä. Käytännön elämässä esikoisemme kiinnostus uskonnollisia asioita kohtaan vaihtelee suuresti; välillä etsimme kuvia jumalista ja mietimme otsa rypyssä erilaisia uskomuksia, kun seuraavaksi huomion varastaakin jo ötököiden jännittävä maailma. Samaan aikaan kuopusta kiinnostaa enemmän Hello Kitty tai mikä tahansa muu söötti asia. Koska lapsemme ovat vielä pieniä, ei heillä ole juurikaan ymmärrystä, WDL XVHLQ NLLQQRVWXVWDNDDQ ¿ORVRfoida elämänkatsomuksista. Uskonto ei kuitenkaan ole perheessämme tabu, ja pyrimme aina tarvittaessa käsittelemään eteen tulevia asioita ja antamaan tietoa tasapuolisesti erilaisista uskonnoista ja maailmankatsomuksista samalla korostaen, ettei mikään uskonto ole muita parempi. Keskustelemme uskonnoista ja uskonnottomuudesta ainoastaan silloin, kun lapsemme sitä itse haluaa. Vähitellen iän karttuessa toivomme lastemme kykenevän muodostamaan itse kuvan maailmastaan - elämästä ja sen tarkoituksesta, ja siitä, kokevatko he uskonnon itselleen tarpeelliseksi. Toisinaan tuntuu, että mitä enemmän pohdiskeluun taipuvainen esikoisemme saa tietoa uskonnoista ja ihmeistä, sitä enemmän hän pitää niitä satuina. Tietenkin hän kysyy välillä minunkin mielipiteitäni asiasta, ja olen kertonut rehellisesti, etten kaipaa mitään uskontoa, eikä minulla ole minkään uskonnon tarjoamaa jumalaa. Kukaan ei voi kuitenkaan tehdä toisen puolesta päätöstä, vaan kaikkien pitää valita itse oma polkunsa. Uskonnottomuus ei ole meille arjen ongelma. Joulua ja pääsiäistä vietämme omalla tyylillämme ilman uskonnollisuutta, ja ristiäiset korvattiin nimijuhlilla. Voimme käydä katsomassa kirkkoa halutessamme, ja lapset saavat laulaa sielunsa kyllyydestä suvivirttä ja joulupuuta tarhan juhlissa. Koulussa he tulevat opiskelemaan elämänkatsomustietoa ja rippi-ikäisinä voivat halutessaan mennä Prometheus-leirille. Kaikkeen on olemassa toimiva vaihtoehto. Ryhmästä eristäminen harmittaa Tällä hetkellä ainoa asia, mikä on aiheuttanut mielipahaa, on ollut tarhan harrastama ryhmästä eristäminen johtuen vakiintuneesta käytännöstä mennä jumalanpalveluksiin. Pienelle uhmaikäiselle, vasta omaa minäkuvaansa muo- dostavalle esikoisellemme oli kova paikka, kun hän ei päässyt ryhmän mukana joulukirkkoon ja seurakunnan järjestämään raamattukuvaelmaan. Jouduin useaan kertaan varmistamaan hänelle, ettei hänessä ole mitään vikaa, vaikkei hän ”kelvannutkaan” joukkoon. Onneksemme lastemme päiväkodissa oli monia muitakin kirkkoreissun väliin jättäviä, ja tarha päätti järjestää vaihtoehtoisena ohjelmana elokuva-aamun tarhaan jääville. Lasteni tarhassa asiat ovat siis hyvin verrattuna niihin, joissa kehotetaan pitämään lapsi kotona niinä päivinä, kun uskontoa harjoitetaan. Nykyään lapsemme ymmärtävät ja hyväksyvät jaon luterilaisiin ja ei-luterilaisiin, eikä se aiheuta enää juurikaan mielipahaa, korkeintaan ihmetystä ryhmän jakamisesta. Luonnollisesti jokainen vanhempi joutuu miettimään, toimiiko oikein lapsensa kasvatusperiaatteiden suhteen. Olen sitä mieltä, että aivan kuten emme voi kuvitella liittävämme lapsiamme poliittiseen puolueeseen, emme voi liittää heitä kirkkoonkaan. Tosin puolueen nuorisojäsenyys sentään loppuu, ellei lapsi tee ilmoitusta jatkavansa aikuisjäsenenä, kun taas kirkkoon kuuluminen jatkuu automaattisesti, ilman mitään uusia sopimuksia. ”Unelma koulussa ni ei harjo uskontoa ite lainkaan, vaan kaik ttaisi tasa-arvo k i olisivat isessa as emassa.” Onneksi lapsella on luonnostaan moraalitaju, ja omat pienokaisemme joutuvat välillä pohtimaan paljonkin tekojensa vaikutuksia. He eivät tarvitse uskontoa kertomaan sitä, mikä on oikein tai väärin, vaan osaavat kuunnella omatuntoaan. Usein he miettivät asioita periaatteella ”miltä minusta tuntuisi jos”, ja molemmista on tullut empaattisia, muita huomioivia lapsia. Ei heistä mitään superlapsia ole tullut, mutta ainakin he osaavat nauttia elämästä - nauraa, pitää hauskaa, uhmata, tutkia, kyseenalaistaa, lohduttaa, surra ja iloita. He tietävät, että vaikka mitä tapahtuisi, rakkaus ei katoa. He eivät voi tehdä syntiä, ainoastaan virheitä. Ja koska he eivät voi tehdä syntiä, ei heidän tarvitse myöskään pelätä. Koulun ja kirkon yhteistyökuviot uusiksi On käsittämätöntä, että lapset jaetaan edelleen uskontokuntien mukaan, pakottaen heidät samalla paljastamaan oma uskonnollinen vakaumuksensa. Enää alle puolet helsinkiläislapsista kastetaan, eli ei-luterilaiset lapset tulevat pian olemaan enemmistö pääkaupunkiseudun päiväkodeissa ja kouluissa. Ainakin monikulttuurisissa pääkaupunkiseudun kouluissa ja päiväkodeissa olisi korkea aika miettiä uusiksi yhteistyökuviot kirkon kanssa. Jos kaikkia lapsia haluttaisiin kohdella yhdenvertaisesti, pitäisi kirkkoreissujen lisäksi myös kaikkien muden uskontokuntien edustajille tarjota mahdollisuus uskonnon harjoittamiselle koulu- tai tarhapäivän aikana. Kaikkihan ovat yhtä arvokkaita! Vaihtoehtoisesti uskonnon harjoittamisen voisi jättää suosiolla vapaa-ajalla tehtäväksi. Olen varma, että jos perhe haluaa kasvattaa jälkikasvunsa tiettyyn uskoon, se pystyy sen myös tekemään. Uskontoa voi hyvin harjoittaa tarhan tai koulun jälkeen iltaisin ja viikonloppuisin. Nyky-yhteiskunnassa ei toimi enää perinteisiin vetoaminen puolustettaessa vakiintuneita käytäntöjä. Kouluun menoa emme ole vielä paljoa pohtineet, mutta meitä ei miellytä ajatus seurakunnan järjestämästä iltapäiväkerhotoiminnasta. Kunnan on kyettävä tarjoamaan palvelunsa neutraalilta toimijalta! Emme myöskään toivo lastemme joutuvan käytävälle eristetyksi aamunavauksen uskonnollisen osuuden ajaksi, emmekä haluaisi heidän joutuvan pois ruokalasta ruokarukouksen ajaksi. Unelmakoulussani ei harjoitettaisi uskontoa lainkaan, vaan kaikki olisivat tasa-arvoisessa asemassa. Toivomme lastemme saavan elää onnellisen elämän tasapainossa itsensä ja maailman kanssa, ja haluamme opettaa heidät kunnioittamaan kaikkia uskontoon, etniseen taustaan, seksuaaliseen suuntautumiseen tai yhteiskunnalliseen asemaan riippumatta. Toivomme, että lapsemme saavat myös osakseen kunnioitusta. Sarita Vihersalo-Karén 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL 9
EXTRA "Siinä ei jää katsomus kenellekään epäselväksi, kun lapsi poistetaan kesken kevätjuhlan suvivirren ajaksi, tai omasta luokasta seurakunnan aamunavausten ajaksi." -- Jussi Koponen Jatkuu edelliseltä sivulta eikä varhaiskasvatussuunnitelman tarkoittama uskonnollis-katsomuksellisen orientaatio varmasti toteudu näin. Päiväkodin toiminta ei lähtökohtaisesti voi olla sellaista, ettävät kaikki lapset voi siihen osallistua. Ainakaan kunnallisessa päivähoidossa. Epäilen suuresti periaatteiden mukaisen perinteisiin ja tapoihin perehtymisen toteutumusta esimerkiksi muslimilasten osalta. Periaatteissa mainitaan myös ”lapsia lähellä olevien erilaisten uskontojen ja katsomusten tapoihin tutustuminen”. Tämä varmasti toteutuu ikään kuin käänteisesti niin, että kaikki ei-luterilaiset lapset tutustuvat luterilaisiin kir- kollisiin perinteisiin ja juhliin. Toki tuon periaatten tulisi koskea kaikkia lapsia, eli ryhmän pitäisi yhdessä tutustua islamiin, katolisuuteen, ortodoksisuuteen, hindulaisuuteen, buddhalaisuuteen, ateismiin ja kaikkiin sellaisiin katsomuksiin, mitkä ryhmässä ovat edustettuna. Tällaista ei ainakaan minulle ole tullut vastaan. Olisi hienoa, jos lapset voisivat aidosti tutustua muihin uskontoihin ja kulttuureihin. Ei kai evankelis-luterilaisella kirkolla voi olla monopolia lasten uskonnolliseen kasvatukseen kunnallisen päiväkoti- ja koulutoiminnan osana? Mitä sanottaisiin, jos islamilaisista seurakunnista haluttai- siin tehdä vastaavia vierailuja? Onhan Suomessa esimerkiksi islaminuskoisilla tataareilla pitkä historia. Maahanmuuton myötä päiväkodeissa ja kouluissa on yhä enemmän lapsia islamilaisista perheistä. Islamilaisten seurakuntien vierailuja ei varmaankaan kovin äkkiä hyväksyttäisi. Mutta miksi ei? Usein kuulee, ettei ateistilasta vahingoita esimerkiksi ruokarukoilu muiden mukana päiväkodissa. Miksi siis luterilaislasta häiritsisi islamilaiseen rukoushetkeen osallistuminen? Omasta mielestäni uskonnon harjoittaminen ei kuulu päivähoidon tehtäviin. Rukoilu, virsien laulaminen ja uskonnollisiin tilaisuuk- siin osallistuminen on uskonnon harjoittamista. Uskonnottomien perheiden lapsia ei usein oteta samalla tavalla huomioon kuin eri uskontojen edustajien lapsia. Uskonnottomuutta, tunnustuksettomuutta tai ateismia, millä nimellä sitä halutaankin kutsua, ei oteta huomioon tasaveroisena katsomuksena muiden joukossa. Helsingin kaupungin tietokeskuksen ennakkotiedon mukaan vuonna 2012 Helsinkiin syntyi noin 6750 lasta. Kirkon jäseniksi kastettiin 3339 lasta eli 49,5 % vastasyntynestä. Tämä tarkoittaa, että 50,5 % lapsista ei kastettu kirkon jäseniksi. Tämän tosiasian voisi olettaa nä- kyvän myös päivähoidon arjessa. Keskeistä on varhaiskasvatuksen periaatteissa mainittu lapsen oikeus omaan uskontoon tai katsomukseen. Koulupuolella tämä toteutuu niin, että lapsella on oikeus oman uskonnon opetukseen, mikä tarkoittaa omaa oppiainetta rekisteröityihin uskonnollisiin yhteisöihin kuuluville lapsille ja elämänkatsomustietoa niihin kuulumattomille. Tämä aiheuttaa suuria ongelmia opetuksen järjestämisessä mm. pätevien opettajien osalta. Samaa oman uskonnon tai vakaumuksen oikeutta edustaa varhaiskasvatuksessa uskonnollis-katsomuksellinen orientaatio, mitä on vieläkin Jatkuu seuraavalla sivulla VEGAANIPERHEIDEN PÄIVÄKOTIPULMAT Perusoikeudet Oikeuskansleri Laillisuusvalvontaa suorittava virkamies. Oikeuskansleri ottaa vastaan kansalaisten kanteluja lainvastaisesta viranomaistoiminnasta, antaa lainopillisia neuvoja valtioneuvostolle. Päätöksen voi tehdä myös apulaisoikeuskansleri, joka esimerkiksi päätöksessä 17.1.2012 totesi EIT:n tulkintakäytäntöön viitaten, että yksilöllä on “oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan”. Ks. Eduskunnan oikeusasiamies ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT Orvokki Kansainvälisesti tunnettu vapaa-ajattelun symboli. Näkyy mm. Pro-Seremonioiden logossa. Pakana Kristityt ovat käyttäneet ilmausta “pakana” vaihtelevasti muiden uskontojen edustajista. Kristinuskon ja muiden universaalien uskontojen laajalti syrjäyttämiä etnisiä uskontoja, kuten suomalainen muinaisusko, on nimitetty vanhapakanallisiksi. Vanhoihin perinteisiin perustuvia uudempia uskonnollisia suuntauksia (mm. wicca, uussamanismi) on kutsuttu uuspakanallisiksi. Panteismi Käsitys, jonka mukaan Jumala on yhtä kuin maailmankaikkeus. Panteisti ei usko persoonalliseen, maailmankaikkeudesta erillään olevaan jumaluuteen. Hindulaisuudessa, buddhalaisuudessa ja taolaisuudessa on panteistisia piirteitä, samoin eräissä kristinuskon, juutalaisuuden ja islaminuskon suuntauksissa. Rationaalisesti ajattelevan ateistin kannalta panteistiselle maailmankatsomukselle ei löydy perusteita sen enempää kuin monoteistiselle. 10 Valtioiden asukkailleen takaamia oikeuksia, joista säädetään perustuslaeissa. Perustuslakimme 11 § mukaan: Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Tämän perusteella oppilasta ei voida velvoittaa osallistumaan jumalanpalvelukseen, uskonnolliseen päivänavaukseen tai muuhun uskonnolliseen tilaisuuteen. Ks. Ihmisoikeudet, Uskonnonvapaus Prometheus-leiri Kristillisen rippileirin uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton vastine, “aikuistumisleiri”. Leirejä järjestää ympäri maata Prometheus-leirin tuki ry, joka kulkee myös nimellä Protu. Leiri kestää viikon. Tavoitteena on rakentaa omaa elämänkatsomusta muiden kanssa keskustellen. Prometheus-leirit on tarkoitettu kaikille 8. luokan käyneille nuorille poliittisesta vakaumuksesta tai maailmankatsomuksesta riippumatta. Pro-Seremoniat Suomalaisten siviilijärjestöjen yhteisesti perustama palvelukeskus, joka tarjoaa seremoniapalveluita uskontokuntiin sitoutumattomien juhliin: nimiäisiin, aikuistumisjuhliin, häihin, hautajaisiin, ym. Rationalismi Järjen käyttöä suosiva ajattelutapa, uskonnottomat ja skeptikot ovat usein rationalisteja. Yleensä rationalisti torjuu uskomukset, joille ei ole järkiperäisiä perusteluita. 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL Helsingissä virkamiehet ovat päättäneet, ettei kunnallisissa päiväkodeissa tarjoilla vegaaniruokaa. Päätöstä ei ole tehty demokraattisesti eli kaupunginvaltuuston päätöksellä, vaan virkamiehet ovat itse tehneet päätöksen ja vetoavat siihen, ettei kokemusta ja tutkimusta päiväkoti-ikäisten vegaaniruokavaliosta ole riittävästi. Tällaisia tutkimuksia on kyllä maailmalla tehty ja todettu veganismi terveelliseksi myös pikkulapsille. Jos siis vegaaniperhe laittaa lapsensa kunnalliseen päiväkotiin Helsingissä, joutuvat vanhemmat useana päivänä viikossa viemään lapselle omat ruoat. Joinakin päivinä päiväkodissa tarjottava kasvisruoka ehkä sattuu olemaan vegaanista, esimerkiksi kun tarjolla on vaikkapa kasvishernekeittoa tai aasialaistyyppistä wokkia. Omien ruokien viemisestä ei kuitenkaan saa mitään alennusta hoitomaksuista, mikä on epäreilua. Kaiken lisäksi on annettu ohjeistus, että omien ruokien kaikki ainesosat pitäisi vielä kirjoittaa ylös ja viedä listaus päiväkotiin, vaikka ruoka menee vain omalle lapselle. Byrokratian huippu! Lakto-ovo-vegetaarinen ruokavalio huomioidaan nykypäivänä jo kiitettävästi sekä päiväkodeissa että kouluissa ainakin suuremmissa kaupungeissa ja ruokaan on ilmestynyt jopa proteiininlähteitä. Mutta sekoittamalla ruokaan voita, maitoa ja munia, kaikkea eläinten hyväksikäyttöä välttelevät vegaaniperheet sysätään marginaaliin ja käytännössä painostetaan valitsemaan yksityinen päiväkoti. Tosin Suomesta löytyy myös kaupunkeja, joissa kunnalliset päiväkodit tarjoavat vegaaniruokaa. Laatu on kuulemma vaihtelevaa, joissakin paikoissa ruoka on hyvää ja ravitsevaa, kun taas toisissa se on huonoa sekä maultaan että ravintoarvoiltaan (ei kylliksi proteiineja, usein ei kylliksi myöskään rasvaa). Oma lapseni on ollut nyt pari vuotta pienessä yksityisessä päiväkodissa, jossa kaikki lapset syövät pääsääntöisesti vegaanista ruokaa. Osa lapsista juo kasvimaitoa ja osa lehmänmaitoa, sama linja pätee myös esimerkiksi välipalajugurtteihin. Huomionarvoista on, että tässä päiväkodissa on myös sekasyöjäperheiden lapsia, ja vegaaniruoka maistuu heillekin. Yksikään eettinen vakaumus ei kiellä täysin kasviperäisen ruoan syömistä. Arvostan suuresti myös sitä, ettei kyseisessä päiväkodissa ole uskonnollisuutta: kirkossa ei käydä, uskonnollisia lauluja ei lauleta eikä juhlapyhiin liitetä uskonnollista symboliikkaa. Vuoden kuluttua joudumme vaihtamaan päiväkotia, kun lapsi menee esikouluun: kunpa vegaaniruokaa päätettäisiin tarjoilla siihen mennessä! Kyse ei ole rahasta, vaan asenteesta. Uskonnolliset vakaumukset katsotaan jostain syystä tärkeiksi huomioida, mutta ei puhtaasti eettisiä vakaumuksia. Oikein koostettu vegaaniruokavalio on lapselle hyvin terveellinen ja myös empatiakasvatusta tukeva asia. Riina Simonen nelivuotiaan vegaanilapsen äiti ja Vegaaniliiton aktiivi Helsinki
EXTRA “Evoluutio ei kykene selittämään miksi jotkin planeetat pyörivät väärään suuntaan.” -- M. Tuomisen verkkosivulta ”Evoluutio - teoria kriisissä“ Jatkuu edelliseltä sivulta haasteellisempaa toteuttaa päivähoidon tilanteissa kuin varsinaisen aineen oppitunneilla. Asiasta kaivattaisiin selvitystä ja tutkimusta. Itse olen nähnyt lähinnä tutkimuksia, jotka keskittyvät uskonnollisen luterilaisen kasvatuksen toteutumiseen päiväkodeissa, mikä usein tarkoittaa seurakunnan järjestämiä tilaisuuksia joko päiväkodissa tai kirkossa. Olen vahvasti sitä mieltä, että uskonnollinen kasvatus on kotien asia, kuten esimerkiksi Ranskassa, eikä julkisten päivähoito- ja koululaitoksen tule siihen puuttua. Lapsen oikeus omaan uskontoon ja katsomukseen toteutuu aivan hyvin ja luonnollisesti ko- din ja mahdollisen seurakunnan tai yhteisön välillä. Kaikille yhteinen etiikan oppiaine tai orientaatio kulttuurituntemuksella lisättynä kattaisi nämä aiheet tasapuolisesti ja lapset voisivat yhdessä oppia ja tutustua toistensa erilaisiin perinteisiin. Näyttää siltä, että lasten erilaisen uskonnollisen tai uskonnottoman vakaumuksen ja perinteen tasapuolinen huomioonottaminen varhaiskasvatussuunnitelman periaatteiden edellyttämällä tavalla on lähes mahdotonta kunnallisessa päivähoidossa, ainakaan nykyisillä resursseilla. Uskonnollis-katsomuksellinen opetus ja tapojen siirtäminen on kuitenkin ensisijai- SATEENKAARIPERHE PÄIVÄHOIDOSSA Isänpäivä- ja äitienpäiväkortit tuntuvat olevan näkyvimmin esille nostettu asia, kun puhutaan sateenkaariperheiden tarpeista ja huomioimisesta päivähoidossa. Nuo vanhempien muistamiset kaksi kertaa vuodessa saattavatkin olla ainoa tilanne, jossa päiväkodin työntekijät kokevat sateenkaariperheiden lasten eroavan muista lapsista ja sateenkaarivanhemmat kokevat perhemuotonsa tulevan kohdelluksi erityisen hyvin tai huonosti. Moni lapsi on itkenyt kotona, koska päiväkodilla ei ole annettu tehdä korttia molemmille äideille tai isille. Yleisin selitys tälle on ollut, että materiaaleja on vain yhdet per lapsi tai että kortteja tehdessä kaikki otetaan tasapuolisesti huomioon, eli yksi kortti per lapsi. Huomiotta jää siis, että lapsilla on keskenään eri määrä vanhempia. Aivan vastakkaisiakin tarinoita sateenkaariperheiden keskuudessa kuulee. Kahden äidin perheen vanhemmilta kysytään, kenelle lapsi voisi tehdä isänpäiväkortin ja kahden isän lapsi kiikuttaa kotiin kaksi huolella tekemäänsä lahjaa. Paras tapa selvitä näistäkin juhlallisuuksista on kysyä lapselta itseltään kenelle haluaa kortin tehdä. Pienen lapsen kohdalla kannattaa kääntyä vanhempien puoleen. Jos materiaaleista on pulaa tai ei millään ole mahdollisuutta tehdä kahta, kortissa voisi lukea vaikka ”äideille” tai ”isälle ja iskälle”. Sateenkaariperheen lapsi ei kaipaa sen erityisempää kohtelua kuin minkä tahansa muunkaan perheen lapsi. Lapsi tarvitsee sitä, että huo- lenpidon lisäksi hän tulee kohdelluksi kunnioittavasti ja omien tarpeidensa mukaan. Lisäksi jokainen lapsi tarvitsee sitä, että hänen perhettään kunnioitetaan ja jokainen perhe tulee kohdatuksi yksilönä, mutta tasavertaisena muiden perheiden kanssa. Tasavertaisuus tarkoittaa sitä, että esim. puhuttaessa koko ryhmälle puhutaan vanhemmista eikä isästä ja äidistä, tai annetaan lapsille viestiä että kotileikissä voi olla kaksi äitiä, isä ja äiti tai vaikka kaksi kumpaakin, ja mikä vain kokoonpano on yhtä oikea. Tasavertaisuus on sitä, että se jolla ei ole äitiä, saa tehdä äitienpäiväkortin valitsemalleen henkilölle ja isänpäivänä saa tehdä kortit kaikille isilleen tai vaikkapa mammaksi kutsumalleen vanhemmalle. Lapsille toisten perheiden erilaisuus on kiinnostavaa, mutta luontevaa, elleivät aikuiset tee siitä outoa. Muiden lasten kysymykset kaipaavat asiallisia vastauksia, pahinta on sivuuttaa kysymykset. Lapset ottavat hyvin vastaan aikuisen kertomukset siitä kuinka monenlaisia perheitä maailmaan mahtuu. Jos sanoja on vaikea löytää, voi keskustelun avaajaksi lukea vaikkapa Todd Parrin Perhekirjan. Tärkeintä on kuitenkin näyttää jokapäiväisessä toiminnassa, että lapsen kaikki vanhemmat tunnustetaan vanhemmiksi, eikä vaikkapa pyydetä ei-biologista äitiä kysymään lapsen allergiatietoja biologiselta äidiltä, koska oletetaan, että vain bio-äiti voi ne tietää. Hyvää tarkoittavat kommentit tyyliin ”jokaisella lapsella on isä” hämmentävät isätöntä lasta. Aidosti sesti lapsen vanhempien asia. Varhaiskasvatussuunnitelmassa jo oleva eettinen orientaatio sopii kaikille ja kattaa oleelliset eettiset kysymykset ja kasvatushaasteet. Lasten erilaisia taustoja voi lähestyä kulttuurin kautta. Toki uskonto on yksi osa kulttuuria. Ottamalla kulttuurinen lähestymistapa lapset voivat tutustua toistensa mahdollisesti erilaisiin perinteisiin yhdessä, ilman hengellisiä ulottuvuuksia. On aina rakentavampaa keskustella, pohtia ja tutustua yhdessä asioihin, kuin jakaa lapsia erilaisen vakaumuksen mukaan erillisiin ryhmiin. Heta Saxell Reilu Päiväkoti -hanke Helsingin vapaa-ajattelijat ja Helsingin Humanistiyhdistys ovat aloittaneet Reilu päiväkoti -hankkeen, jonka tavoitteena on kehittää päiväkotien suhtautumista uskonnottomiin ja eri uskontoja tunnustaviin perheisiin. Reilu päiväkoti -hanke on myös kampanja, jolla pyritään jakamaan tietoa lasten perusoikeuksista, tarjoamaan erilaisia toimintatapoja päiväkodeille sekä vanhemmille, joita asia koskee. Reilu päiväkoti ottaa paremmin huomioon uskonnottomat ja eri uskontoja tunnustavat perheet. Reilu päiväkoti tarjoaa ei-luterilaisille aidosti mielekästä, valvottua toimintaa ja kertoo tästä avoimesti vanhemmille. Reilu päiväkoti ei tarjoa kirkon tilaisuuksiin osallistumista ainoana vaihtoehtona. Lähtökohtana ei ole vaatia erityiskohtelua uskonnottomille, vaan varmistaa lasten perusoikeuksien toteutuminen. /LVlWLHWRD ZZZ UHLOXSDLYDNRWL ¿ Muistilista Kysy perheeltä keitä perheeseen kuuluu ja missä roolissa he ovat suhteessa lapseen. Voit kysyä perheeltä vinkkejä, millä tavoin he toivovat perheestään tai ylipäätänsä perheiden monimuotoisuudesta puhuttavan muille lapsille. Kunnioita lapsen perhesuhteita. Käytä lapselle läheisistä ihmisistä lapsen käyttämiä nimityksiä. Puhu sukupuolineutraaleilla nimityksillä, se on yllättävän helppoa. Yritä olla olettamatta perheistä etukäteen liikaa. Tärkeintä on avoin vuoropuhelu henkilökunnan ja vanhempien kesken. isättömiä lapsia on myös yksin lapsia hankkineilla naisilla. Biologisessa mielessä luovuttaja on lapsen isä, mutta lapselle hän on vain luovuttaja, kiltti mies, joka RQ DXWWDQXW lLWLl lLWHMl VDDPDDQ oman lapsen. Luovuttajan nimittäminen isäksi on loukkaavaa niitä miehiä kohtaa, jotka toimivat oikeassa isän roolissa. Kaisa Niittynen Sateenkaariperheet Regnbågsfamiljer ry Russellin teekannu )LORVR¿ Bertrand Russell (18721970): ”Jos esittäisin että Maan ja Marsin välissä on posliininen teekannu, joka kiertää aurinkoa elliptisellä radalla, kukaan ei voisi todistaa väitettäni vääräksi, jos vain muistaisin lisätä että teekannu on liian pieni havaittavaksi parhaimmillakin teleskoopeilla. Mutta jos jatkaisin sanomalla, että koska väitettäni ei voida osoittaa vääräksi, sen epäileminen olisi ihmisjärjen kannalta suunnattoman röyhkeä teko, niin minun ajateltaisiin aivan oikeutetusti puhuvan hölynpölyä. Jos tällaisen teekannun olemassaolo kuitenkin vahvistettaisiin muinaisissa kirjoissa, jos sitä opetettaisiin pyhänä totuutena joka sunnuntai ja jos se istutettaisiin lasten mieliin jo koulussa, sen olemassaolon epäilemistä pidettäisiin merkkinä poikkeavaisuudesta.” Ks. Lentävä spagettihirviö. Sekulaarihumanismi on uskonnotonta humanismia. Se pyrkii nykyistä inhimillisempään yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sekä inhimillisten kykyjen kuten järjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eikä se hyväksy yliluonnollista todellisuuskäsitystä. Sekularismi Sekularismi ajaa uskonnollisten ja uskonnottomien maailmankatsomusten suhteen puolueetonta valtiota. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. uskonnollisesti neutraaleja julkisia tiloja ja toimintoja, valtiota jossa kaikki uskonnostaan riippumatta tuntevat olevansa yhtä lailla kotonaan. Kirkko ja valtio erosivat Ranskassa 1905. Euroopan neuvosto antoi 2007 suosituksen, jossa totesi kirkon ja valtion eron olevan “Euroopan yhteisiä arvoja”. Skepsismi Skeptikko uskoo tieteellisen menetelmän tuottavan luotettavinta saatavissa olevaa tietoa, ja vaatii luonnontiedettä koskevilta väitteiltä kunnollisia tieteellisiä perusteluja. /LVlWLHWRD O|\GlW KWWS ZZZ VDWHHQNDDULSHUKHHW ¿ LQGH[ SKS"LWHP ODQJ UHI 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL 11
Usk maton “Tutkimusten mukaan uskonnollisuus lisää yksilön hyvinvointia, onnellisuutta ja pärjäämistä, pidentää elinikää, vähentää riippuvuuksia ja tukee vaikeista elämäntilanteista selviämistä. Voisi siis sanoa, että ateistit maksavat älystään melko korkean h innan.” -- Professori Markku Ojanen, Kotimaa 24 ETIIKKAA KOULUIHIN Sunday Assembly Alunperin brittiläinen uskonnoton ryhmä, joka järjestää sunnuntaisia “ateistikirkon” kokoontumisia juhliakseen “elämän ihmettä”. Ajatus “ateistikirkosta” on saanut ankaraa kritiikkiä ateistien taholta. Tunnustukseton hautausmaa Uskonnollisesti neutraali hautausmaa, niille, jotka eivät katsomuksellisista syistä halua tulla haudatuksi evankelis-luterilaiselle hautausmaalle. Useimmat näistä ovat seurakuntien ylläpitämiä, niiden hautausmaista rajattuja alueita. Vapaa-ajattelijat suosisivat omia, itse ylläpitämiään alueita. Vapaa-ajattelijoiden ylläpitämiä hautausmaita löytyy tällä hetkellä mm. Forssasta, Jyväskylästä, Kotkasta ja Vaasasta. Uskonnottomuus Ei-uskonnollinen elämänkatsomus, maailmankuva ja etiikka, joka voi ilmentyä identiteettinä tai painottua maailmankatsomuksellisesti. Uskonnonvapaus Oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa. Sisältyy mm. Suomen perustuslakiin, Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja YK:n ihmisoikeuksien julistukseen. Positiivinen uskonnonvapaus on vapautta harjoittaa uskontoa, kuulua uskonnoliseen yhdyskuntaan sekä tuoda julki omia katsomuksiaan, negatiivinen uskonnonvapaus vapautta olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen ja olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan sekä oikeutta olla tuomatta esiin uskonnollisia tai uskonnottomia katsomuksiaan. Ihmisoikeuksiin kuuluu myös vapaus vaihtaa uskontoa tai Omaa uskontoa tai ET:tä, kaikille uskontotietoa vai ET:tä tai uskontotietoa? Katsomusaineet kouluissa tuntuvat olevan ikuisen erimielisyyden aihe. Ateistit pitävät uskontotietoa turhana tai pelkäävät, että sitä opettaa uskovainen opettaja uskoaan paasaten ja uskovaiset pelkäävät, että yhteistä katsomusainetta opettaisi ateisti uskontoja väheksyen. Uskonto tai uskonnottomuus ovat niin voimakkaasti asenteiden pohjalla ja herättävät niin voimakkaita tunteita, että eri puolet ovat syvästi epäluuloisia toisiaan kohtaan. Ei luoteta opettajien kykyyn opettaa neutraalisti, ja siksi oppilaat jaetaan kouluissa lukuisiin eri ryhmiin opiskelemaan katsomusaineita erikseen. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa pääkaupunkiseudun kouluissa tänään? Helsingin Seudun Rehtorit ry:n puheenjohtaja Heikki Hirvonen kertoi minulle tosielämästä. Koulujen välillä on jopa tällä seudulla suuria eroja johtuen eroista koulualueen asukkaiden kirjon laajuudessa. Joissakin Helsingin ja Vantaan kouluissa luetaan kahdeksaa eri katsomusainetta, ja Espoossa on koulu, jossa ei ole yhtään maahanmuuttajataustaista oppilasta eikä siten uskonnonopetusta sellaisille. Viisi tai kuusi katsomusainetta on tavallinen määrä yhdessä koulussa. Lehtiä lukiessa on saanut käsityksen, että joihinkin uskontoihin on vaikea löytää päteviä opettajia. Hirvosen mukaan tämä on jo vanhentunutta tietoa ainakin Helsingin seudun kunnallisten koulujen osalta. Täällä on tavallisimmissa uskonnoissa niin paljon oppilaita, että kaupunki pystyy palkkaamaan kokopäivätoimisen pätevän opettajan, joka kiertää eri kouluissa opettamassa. Tuskaa rehtoreille aiheuttaa sen sijaan lukujärjestysten laatiminen. Hirvosen omassa koulussa Vantaan Koivukylässä esimerkiksi on paljon maahanmuuttajia, ja noin 30 % oppilaista opiskelee muuta kuin luterilaista uskontoa - yhteensä katsomusaineita on kuusi. Oppilaat on jaettu luokkiin tasaisesti siten, että jokainen luokka on mahdollisimman heterogeeninen kulttuuritaustojen suhteen, joten uskonto- ja ET-ryhmien kokoaminen on monimutkaista. Katsomusaineiden suuri määrä tulee kouluille ja kunnille kalliiksi Pienimmissä ryhmissä uskontoa opiskeleville tulee yläasteella väkisinkin hyppytunteja ja koulupäivistä tulee pitkiä. Oppilaat eivät kylläkään ole valittaneet hyppytunneista, koska he voivat viettää vapaa-aikaa keskenään vaikka pingistä pelaten. Usein samat oppilaat käyvät vähemmistöuskonnon tuntien lisäksi myös kotikielen tunneilla, mikä vaikeuttaa lukujärjestysten tekemistä vielä lisää, ja tunteja saattaa olla päällekkäin muiden oppituntien kanssa. Ala-asteella hyppytunteja ei voi olla, mutta koska siellä on luokanopettaja, järjestelyt ovat joustavampia. Kaikissa kouluissa ei ole opetusta kaikissa oppilaiden uskonnoissa, joten monet oppilaat joutuvat siirtymään toiseen lähiseudulla olevaan kouluun uskon- katsomusta. 12 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL nonopetusta varten. Jotkut näistä oppilaista joutuvat tekemään samoin myös saadakseen kotikielen opetusta. He saavat kaupungilta bussilipun matkaa varten tai ajavat pyörällä toiselle koululle. Katsomusaineiden suuri määrä tulee kouluille ja kunnalle myös kalliiksi. Koska erillisiä ryhmiä on niin paljon, ryhmät ovat väkisinkin pieniä, yleensä 3-16 oppilasta. Katsomusaineet ovat siten suhteellisesti kalleimmat oppiaineet. Suomen Rehtorit ry esitti viime vuonna lausunnossaan perusopetuksen tuntijaosta, että eri uskontojen sijaan kaikille opetettaisiin yhteistä oppiainetta, joka yhdistää elämänkatsomustiedon, eri uskontojen uskontotiedon, etiikan ja moraalikasvatuksen. Myös Hirvosen mielestä kaikille yhteinen etiikka olisi paras ratkaisu katsomusaineeksi. Arvoja pitäisi pohtia yhdessä Monikulttuurisessa koulussa tarvitaan vuorovaikutusta eri ryhmien välillä. On hyvä, että kaikki joutuvat tekemisiin toistensa kanssa. Katsomusaine on juuri se oppiaine, jossa aidosti keskustellaan ja esitetään eriäviä näkemyksiä kaikkia koskettavissa asioissa. Miksi siis oppilaat pitäisi jakaa eri huoneisiin taustojensa perusteella sen ajaksi, ihmettelee Hirvonen. Kaikissa katsomuksissa on kuitenkin samat aiheet kes- kusteltaviksi. Arvokysymykset ovat universaaleja, eivätkä arvot poikkea toisistaan edes erilaisten kulttuuritaustojen perusteella. Sitä paitsi arvoja pitäisikin pohtia yhdessä, jotta löydetään ne kaikille yhteiset arvot. Usein kuulee arvostelua siitä, että muiden uskontojen kuin luterilaisen opetus on säännösten vastaisesti tunnustuksellista. Hirvosen mukaan ongelmana ei kuitenkaan välttämättä ole uskonnon opettajan pätemättömyys, vaan ongelma voi syntyä kotikielen opetuksessa, missä opetetaan kielen ohella kulttuuria. Etelä-Suomesta löytyy päteviä opettajia, jotka osaavat opettaa eri katsomusaineita neutraalisti. Vanhemmassa polvessa saattaa edelleen olla opettajia, joiden hengellisyys kuuluu opetuksessa, mutta he ovat lähellä eläkeikää. Jos opettaja ei opeta asianmukaisesti, oppilaiden vanhemmat kuulevat siitä lapsiltaan ja valittavat rehtorille. Nykyään opettajat kouluttautuvat päteviksi moneen alaan ja he ovat tietoisia roolistaan. Epäilykset opetuksen neutraalisuuden suhteen ovat Hirvosen mielestä aiheettomia ainakin pääkaupunkiseudulla, ne perustuvat vanhentuneisiin tietoihin. Siksi etiikka kaikille yhteisenä katsomusaineena olisi tarkoituksenmukaisin ratkaisu, paitsi käytännöllisistä ja taloudellisista myös pedagogisista syistä. Kaisa Robbins
Usk “Kokemukseni mukaan Protu-leirillä saa paremman käsityksen myös kristinuskosta kuin rippileirillä, bonuksena ajatuksia arvoista, moraalista, minästä ja ihmisyydestä.” -- Jyrki Kasvi ”Viime in neleitä en ilta oli tä ynnä k . En oli yysi protu loppuu halunnut et t tulisi n ä , iin ikä koska minu vä niit n ä ihmi siä.” PROTUKESÄ Moni ni ystävistäni ystä äni oli menossa nossa rrippileirille,, mutt mutta minä inä ja ppari muuta kani halu me m ilin m ista pro veriani halusimme mennää prot protuleirille. Ensin epäilin millaista protusta tulee, koska ska om omalle le leir leirilleni eni ei ollut tulossa ossa ttuttuja,mutta uja,m a sehän se idea onkin, ettemme mme ttunne ne to toisiamme amm etukäteen. kätee Mutt Mutta nyt ku kun ajattelen, olen niin iloinen en että kävin ävin protun, otun koska oska tutustuin utust n niin moniin uusiin, erilaisiin sekä ihaniin in iihmisiin. isi Kun olimme saapuneet leirille, näin kun ihmisiä istui pöytien äähemmat ppuhuivat huivat kkeskenään skenään kun taass me nuor ressä ja vanhemmat nuoret istuimme mme yympärillemme, mpärillemme, eettä mil ses ympäriseri pöydissä ja vilkuil vilkuilimme millaisessa tössä tulisimme me viettä viettämään ään seuraavan uraavan vi viikon on sek sekää millaist millaisten ihmisten kaikk teimme paperista kukan, jjonka kullekin ll ki terälehdelkanssa. Me kaikki le kirjoitettiin iin jok jokin asia mistä pitää, minne haluaisi matkustaa, kenet haluaisi tavata jne. Kävimme kukkia yhdessä läpi, kun vanhemmat olivat lähteneet. Mietimme millaisen kuvan kukin meistä oli antanut toisilleen, ja merkitseekö se millä tavalla on ja käyttäytyy siihen että millaisen kuvan antaa muille. Joka ilta meille luettiin iltasatu kun mahauduimme. Makoilimme selällämme päät toistemme vatsojen päällä yhtenä rykelmänä. Mahautuminen oli todella kivaa. Kun kuunteli iltasatua siihen meinasi ihan nukahtaa. Melkein kaikki meistä nukkuivat yön samassa huoneessa siskonpedissä, mutta muutamat halusivat nukkua erillisissä huoneissa kerrossängyissä. Nukuimme ensimmäiset yöt niin että näki selvän rajan että tytöt nukkuvat oikealla ja pojat vasemmalla, mutta viikon kuluessa ihmisten nukkumapaikat vaihtelivat eikä rajaa enää ollut. Joka päivä oli jokin teema, josta keskusteltiin, ja leikimme aiheeseen liittyviä leikkejä. Ihmissuhteet. Seksuaalisuus. Tasa-arvo. Yhteiskunta. Tulevaisuus. Meillä oli seinällä suuri lakana, jossa luki Kiljava sekä päivämäärät. Siihen sai kirjoittaa ja piirtää mitä ikinä halusi. Joka päivä sinne ilmestyi kirjoituksia ja piirustuksia päivän aiheesta. Päivä päivältä opimme tuntemaan toisemme paremmin. Olimme kuin yksi suuri perhe. Lopulta tunsimme toisemme paremmin kuin omat ystävämme, joiden kanssa olemme olleet hyviä ystäviä jo monia vuosia. Se hämmästytti minua, koska olimme vain viikon kaikki samassa talossa, mutta tuntui siltä kuin olisimme tunteneet toisemme jo pitkään. Minulla on todella läheisiä ystäviä, joita olen tuntenut jo pienestä pitäen, mutta en minä heistä tiedä monia asioita yhtään niin hyvin. Meillä oli mahdollisuus mennä joka ilta saunaan järven rannalle. Meillä oli ensin tyttöjen vuoro, sitten yhteissauna ja sitten poikien sauna, mutta järjestys välillä muuttui. Kävimme saunassa uimapuvuissa, mutta sai mennä alasti jos halusi. Ainoastaan muutama ohjaaja oli alasti. Lauloimme eri saunalauluja yhdessä ja kävimme useita kertoja uimassa. Vesi oli melko matalaa, joten sinne oli helppo mennä pulahtamaan. Koko viikko oli aurinkoista ja kuumaa. Viimeinen ilta oli täynnä kyyneleitä. En olisi halunnut että protu loppuu, koska minun tulisi niin ikävä niitä ihmisiä. Tiesin kyllä että järjestäisimme tapaamisia ja kävisimme yhdessä puistotapahtumissa. Olimme tehneet edellisenä päivänä kehukirjeitä jokaiselle leiriläiselle ja kokille sekä ohjaajille. Ne jaettiin viimeisenä iltana kirjekuorissa, jokaiselle omansa. Niitä oli ihana lukea. Niin paljon ihania asioita ihmiset olivat kirjottaneet, ja niin paljon ihmiset olivat nähneet vaivaa kirjottaessaan niitä. Loppujuhla meni nopeasti. Saimme todistukset, seppeleet sekä korun. Otimme ryhmäkuvan leirilakanan edessä, ja sen jälkeen leirilakanasta revittiin paloja. Kukin sai yhden palan. Minusta olisi todella hauska nähdä joskus lakana taas koossa. Pidin protujuhlat vähän myöhemmin kotonani. Juhlimme ystävieni ja sukulaisten kanssa. Meillä kävi ihan puheen pitäjäkin Pro-Seremonioista. Kun kesä eteni näimme joidenkin leiriläisten kanssa Töölönlahdella piknikillä. Meitä tuli sentään aika paljon. Joidenkin kanssa olen kirjoitellut kesän aikana Facebookissa. On ollut yksi iso protulaisten puistotapahtuma ja muita pieniä, mutta minä en valitettavasti ole ihan kaikkiin tapahtumiin päässyt. Mutta kyllä niissä on kiva nähdä muita protuja sekä tuttuja. Parasta on nähdä, kuinka paljon meitä protulaisia on, koska meitä tulee joka vuosi lisää ja lisää! Protu oli parasta aikaa! Viihdyin siellä todella hyvin enkä tule unohtamaan sitä viikkoa koskaan! Senia :D maton Uusateismi Ilmaus, jolla viitataan meidän vuosituhannellamme esitettyyn ateistiseen uskontojen kritiikkiin. Uusateisti-sanaa on käytetty kirjoittajista kuten Richard Dawkins, Christopher Hitchens ja Sam Harris. Näkemyksellisiä eroja 2000-lukulaisten ja aikaisempien ateististen puheenvuorojen välillä on vaikea nähdä. “Niin sanottu uusateismi on uutta vain siinä mielessä, että samoihin aikoihin markkinoille tuli useita uskontokriittisiä puheenvuoroja” -uskontotieteilijä Matti Kamppinen esseekokoelmassa “Mitä uusateismi tarkoittaa” (Savukeidas 2011). Väinö Voipio -palkinto Vapaa-ajattelijain liiton vuosittain myöntämä, liiton entisen puheenjohtajan mukaan nimetty palkinto. Myönnetään henkilölle joka on “myönteisellä tavalla tuonut esille humanistista elämänasennetta, puolustanut tieteellistä todellisuuskäsitystä ja edistänyt yhteiskunnan uskontoriippumattomuutta” Palkinnon saajia ovat olleet mm. Jorma Palo, Kari Enqvist, Esko Valtaoja sekä Erkki Tuomioja. Palkinnon ovat saaneet myös Hyvinkään maistraatti sekä Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan promootiotoimikunta. Yhdenvertaisuus Vapaa Ajattelija -lehti Vapaa-ajattelijain liiton yleisölle suunnattu lehti, ilmestynyt vuodesta 1945, nykyisin 4 numeroa vuodessa. Vapaa-ajattelijain liitto Vuonna 1937 perustettu uskonnottomien etu-, oikeusturva- ja aatteellinen järjestö. On jäsenenä sekä Kansainvälisessä humanistisessa ja eettisessä liitossa (IHEU) että Vapaa-ajattelijain maailmanliitossa. Uskonnottomien ja uskontokuntiin kuulumattomien henkilöiden muodostamien yhdistysten keskusliitto. Järjestön tavoitteena on uskonnollisesti tunnutukseton valtio, kirkon ja valtion ero, uskonnottomien ihmisoikeuksien toteuttaminen sekä tiedeperustaisen todellisuuskäsityksen edistäminen. Puheenjohtajana toimii tällä hetkellä Petri Karisma. Helsingin Vapaa-ajattelijat on yksi liiton alueellisista jäsenyhdistyksistä toimien koko pääkaupunkiseudulla. Periaate joka koskee yksilöitä, antaa heille taustastaan ja ominaisuuksistaan, muun muassa uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta yhdenvertaisen kohtelun lain edessä. Rationaalisin ja moraalisin perustein voidaani tukea “positiivisen erityiskohtelun” kautta heikommassa asemassa olevaa vähemmistöä sen tilanteen nostamiseksi käytännössä yhdenvertaiselle tasolle. Yhteiskunta Tietyllä maantieteellisellä alueella elävien kansalaisten vuorovaikutusten muodostama kokonaisuus. Valtio, kunta, yhdistykset, yritykset ja uskonnolliset yhdyskunnat ovat kaikki osa yhteiskuntaa: valtiota ja yhteiskuntaa ei siis pidä sekoittaa keskenään. Vapaa-ajattelu on uskonnotonta ajattelua ja toimintaa, jossa edistetään uskonnottomien asemaa yhteiskunnassa, täyttä uskon tai uskonnottomuuden vapautta ja sekulaarin valtion toteutumista. Yleensä vapaa-ajatteluun kuuluu myös kirkkojen toiminnan kritiikki, mutta kritiikki kohdistuu myös valtioon ja kuntaan, jotka eivät kohtele ihmisiä yhdenvertaisesti uskonnosta tai vakaumuksesta huolimatta eivätkä kunnioita ihmisten katsomuksellista yksityisyyttä. Vapaa-ajattelijat alkoivat järjestäytyä 1800-luvulla, Vapaa-ajattelijain maailmanliitto perustettiin 1880. Adolf Hitler ja Benito Mussolini lakkauttivat Italian ja Saksan kansalliset järjestöt noustuaan valtaan. Suomen Vapaa-ajattelijain liitto aloitti toimintansa 1937, ja nykyisen nimensä se otti vuonna 1945. Kansainvälinen toiminta elpyi maailmansodan jälkeen vuonna 1946. Yhteisövero Yhteisöiltä perittävä vero. Näitä ovat osakeyhtiöt, osuuskunnat sekä tietyin edellytyksin mm. liikelaitokset ja yhdistykset. Yhteisöveron tuotot menevät valtiolle, kunnille ja seurakunnille. Seurakuntien osuus tästä verovuonna 2013 on 2,35 prosenttia. Tämä on tukea “yhteiskunnallisesti tärkeiden tehtävien” kuten hautaustoimen hoitamiseen. 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL 13
Usk maton MEDIA, USKONTO JA URHEILU Usein kuuluu väitettävän, että Suomessa ei ole enää kunnollista uskontojournalismia. Samoin joidenkin huolena on ollut, että Suomesta on kadonnut uskonnon lukutaito. Kuulee myös väitteitä, että nykyään usNRQWR Ql\WWl\W\\ PHGLDVVD YDLQ NRKXMHQ MD NRQÀLNWLHQ NDXWWD 2Q WRWWD että uskonto ei nykyään olen järin kiinnostava teema suomalaisessa valtamediassa muutoin kuin kohujen kautta. Samoin voi varmasti väittää, ettei Raamattu ole nykysuomalaisen keskeistä iltalukemista. On tietenkin totta, että kirkkojen ja uskontojen asema on radikaalisti muuttunut yhteiskunnassa viime vuosina ja uskonnosta on tullut pienen ja vähenevän joukon aktiivinen ja äänekäs harrastus. Päivi Räsäsen verbaaliset heitot ovat mielenkiintoisia, mutta neitseestä syntymisen teologia on enemmän EVVK-osastoa. Sama ilmiö on nähtävissä vaikka urheilussa, politiikassa, taloudessa ja luonnonsuojelussa. Maailma on nykyään niin pirstaleinen, että yksittäinen erityisaihe, kuten uskonto tai urheilu eivät voi näkyä kovinkaan laajalla painolla muualla kuin näihin asioihin erityisesti keskittyneissä medioissa. Voidaan helposti ajatella median nykyään jakautuneen ns. yleismediaan ja erityisalojen mediaan. Hyviä esimerkkejä yleismediasta ovat Yleisradio ja Helsingin sanomat. Uutiset ovat pääsääntöisesti lyhyitä ja ajankohtaisia. Suomeen on muodostunut myös mm. uskontoon ja urheiluun keskittyviä uutispalveluita. Uskontomedian hyvinä esimerkkeinä voidaan mainita Kotimaa-lehti ja sen nettiversio NRWLPDD ¿ 8UKHLOXQ SXROHOOD RQ WDDV OlMlpäin erilaisia sporttijulkaisuja ja -kanavia. Jokaisella yksilöllä on muutama keskeinen kiinnostuksen aihe, ja muu median seuranta keskittyy yleismedioihin. Joku kalastuksesta kovinkin kiinnostunut tietää tarkoin mitä tarkoitetaan itämeren lohikiistalla. Erityisaloista kiinnostuneita tietenkin harmittaa, että heidän kiinnostuksen kohteestaan ei yleismediassa uutisoida tarpeeksi. Silloinkin, kun uutisoidaan, niin uutisoidaan puutteellisesti ja väärästä kulmasta. Huomaan itsekin jääväni monta kertaa kiinni ajatuksesta, miksi tuossakin uutisessa piti käsitellä esim. uskonnottomuuteen liittyvää asiaa juuri tuolla tavalla, vaikka oikea ilmaisu olisi aivan erilainen. Otetaan kaksi esimerkkiä viimeaikaisista uutiskohuista. Kerron, kuinka minä ne koin. Ensimmäinen on ns. Räsäs-kohu, joka sai alkunsa Päivi Räsäsen Raamattu ja Suomen laki lausunnosta. Toinen on Moskovan MM-kisat ja siellä syntynyt sateenkaarikynsi -kohu. Koska en itse seuraa urheilumediaa, jäi minulle noista MM-kisoista mieleen vain suunnaton ulkourheilullinen härdelli. Härdellissä oli mukana ensin joku venäläinen urheilija, joka pahoitti mielensä muistaakseni jonkun ruotsalaisen urheilijan kynsistä. Sitten mukaan tuli huutelemaan olympiakomitea ja lippua pääsi heiluttamaan meidän oma Arhinmäkemme. Joku voi tietenkin kysyä, missä kohtaa tässä oli urheilu? Niin eihän tässä sateenkaarikynsi-kohussa ollutkaan kyse urheilusta, vaan ihmisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Räsäs-kohua pääsin seuraamaan huomattavasti lähempää, koska eroakirkosta-aktiivina lähetin muutaman tiedotteen medialle kohonneesta kirkosta eroamisen määrästä. Tämänkesäisessä Räsäs-kohussa toistui sama ilmiö, joka on tuttu vuoden 2010 homoillasta: Päivi Räsänen vei ja Evankelis-luterilainen kirkko vikisi. Mediassa hämmästeltiin, mik- 14 si kirkko ei voimallisemmin irtisanoutunut Päivi Räsäsen sanomisista. Eihän kirkko voi sanoutua irti omasta opistaan. Räsäsen sanat voi lukea suoraan Raamusta ja tunnustuskirjoista. Nyt joku tietenkin kysyy, mitä ovat tunnustuskirjat? Minä sanon, ottakaa selvää! Väitän, että Suomessa on hyvinkin toimivaa uskontojournalismia. Se on vain keskittynyt niihin medioihin, joiden erityisalaan se kuuluu. Koska kirkko ei ole enää keskellä kylää, määrittyy uskonnoista uutisointi myös muiden toimijoiden kautta kuin ainoastaan asiaan vihkiytyneiden. Tämä tuo uutisointiin moniarvoisuutta, eikä kaikki uskontouutisointi ole pelkkää uskonnon mainostamista. Totta kai uskonnon lukutaito on heikkoa niillä, jotka eivät ole kiinnostuneita uskonnosta. Minusta on hienoa, että uskonnosta on tullut vain yksi uutisaihe muiden joukkoon, eikä se hallitse tai määritä uutisia ja niiden sisältöä. Loistojuttu on myös se, että uskonnosta voidaan uutisoida ilmiönä monine näkökulmineen, eikä vain valtionkirkon välittämien tavoitteiden mukaisesti. Yleismedia ei yksinkertaisesti voi kertoa kustakin erityisalueesta, joita ovat esim uskonto ja urheilu kovinkaan laajoja ja taustoittavia uutisia. Niin ei kukaan lukisi. Ainahan asiaan vihkiytynyt näkee kiinnostuksensa kohteesta uutisoitavan väärin tai pinnallisesti. Totta ihmeessä näin on. Kun itse tietää asian laajasti monelta kantilta, niin silloin parin kolmen kappaleen uutinen jostakin oman kiinnostuksen aiheen jostain kulmasta tuntuu jopa loukkaavalta. Vaatimus kaikille erityisaloille tarpeeksi palstatilaa suovasta tiedonvälitysjärjestelmästä on mahdoton. Useat tutkijat valittavat, että Suomessa ei ole kunnollista uskontojournalismia ja että median suhde uskontoon on pinnallistunut. Tähän on hyvä syy. Uskonto ei ole enää merkittävä ja ihmisiä liikuttava asia. Valtaosalla suomalaisista ei ole mikäänlaista kosketusta uskontoon. Kuten eräs entinen työkaveri totesi kirkkohäistä: ”hassu mies puhuu hassuja hassuissa vaatteissa”. Noissa sanoissa kiteytyy nykysuomalaisen suhden uskontoon. Tässä ilmapiirissä on vaikea saada uskontoa näyttämään kiinnostavalta muuten kuin kriisien kautta. EVL-kirkon ja laajemminkin uskonnon otteen kirpoaminen yhteiskunnan valtimolta on mahdollistanut laajemman ja avoimemman keskustelun arvoista ja suomalaisen yhteiskunnan suunnasta. Kirkosta eroaminen on tuonut uuden kulman uskonto- ja kirkkokeskusteluun. EVL-kirkko ei voi sanoa oikein mitään homoista, koska yhteen suuntaan kumartaminen on toiseen suuntaan pyllistämistä. Olemme nähneet kolme merkittävää eropiikkiä: Homoilta, Anni-kampanja ja heinäkuun 2013 Räsäs-kohu. Mikään ei estä tulevia, jopa huomattavasti merkittävämpiä kirkosta eroamispiikkejä, kuin nyt jo nähdyt. Petri Karisma 8VNRPDWRQ OHKWL QHWLVVl KWWS KHOVLQNL YDSDD DMDWWHOLMDW ¿ XVNRPDWRQOHKWL 27€ US KU SI S. TO IM IT LU T T Ö K I R I HÄ IRIKÖT – kirjoittama HÄ N E IS M M TA I nsaasti JAR KOSET on ru K A A N Ä N IN ÄIR re KULT TUURIH irintänä (cultu hä kirja kulttuuri lisää kuvitettu tieto ilmiöstä. Teos a st tu e n n tu ) lkita jamming taa välineitä tu n a ja a o it a -t u aa. medialuk tta ja politiikk u lo ta , a ia d e m RO HINTA: 27 EU A ?SIS. TOIM ITUSKULUT? KEJÄ SEKÄ K IN L IA IS A T H O AJANK ÄIRINNÄSTÄ: IH R U U T LT U K A T KESKUSTELU .COM/HAIRIKO K O O B E C A .F W WW JOVUOIMSAN! TAIRR IKÖT + HÄ T VUOSIKERTA NY : YHTEISHINTAAN 50€ U S KU S IS . T O IM IT LU T VOIMAN L AUS: VUOSITI R OA ? 39€ ?10 N ima.fi tilaukset@vo a st e te it so o Tilaukset
Tue riippumatonta journalismia – tilaa sitä kotiin! Niille, joille ei pelkkä lehti riitä. Laatukirja kaupan päälle. 1) Valitse lehtitilauksesi: y Kestotilaus 12 kk 138 e y Kestotilaus 6 kk 72 e y Määräaikainen tilaus 12 kk 159 e y Määräaikainen tilaus 6 kk 86 e Ei valmiiksi pureskeltuja uutisia. 2) Valitse lahjakirjasi: y Martínez Jesús Manuel: Salvador Allende ja Chilen kohtalonvuodet [ovh 28 e] y Patomäki Heikki: Eurokriisin anatomia [ovh 27 e] y Puhakka Sirpa: Perin suomalainen jytky [ovh 23 e] tilaukset@kansanuutiset.fi p. 09 7596 0208 www.kansanuutiset.fi Joka perjantai kotiin kannettuna.
8 / 2013 YKSITYISTÄMISEN PAULOISSA Tanu Kallio BISNESREIKÄ K U N P A K K A N E N kiristää jä- seniä ja yökerhon jono luikertelee torin toiselle puolelle, jonottajien kateelliset katseet suuntautuvat hyvin pukeutuneisiin juppeihin, jotka iskevät viereisen vip-jonon portsarille satasen käteen ja kävelevät suoraan sisään. Samankaltainen tilanne vallitsee maamme hammashuollossa: ne, joilla on varaa, käyvät yksityisellä, ja muut jonottavat tuskissaan. suurin asiakasryhmä koostuu nuorista aikuisista, eikä yritys hoida ollenkaan lapsia. Jos potilas tarvitsee perushoitoa vaativampia toiMEGAKLINIK AN menpiteitä, Megaklinikka ohjaa hänet jollekin muulle yksityiselle klinikalle. Erikoistuminen aikuisten perushoitoon mahdollistaa kilpailun julkista puolta vastaan. Nordström korostaa mielellään, että Megaklinikka ei ainoastaan kilpaile julkista puolta vastaan, vaan myös avustaa sitä. Hänen mukaansa hammashuollon tehottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, jonka ratkaisemisessa Megaklinikka haluaa aidosti olla mukana. ”Me autamme osaltamme purkamaan julkisen puolen jonoja, ja koska hintamme eivät ole juurikaan korkeampia, kustannukset eivät mene asiakkaiden maksettaviksi.” painottaa, että Megaklinikan massatuotantomallilla ei voi hoitaa kaikkia asiakasryhmiä. Harvinaisemmat hammashuollon toimenpiteet vaativat oman järjestelmänsä ja omat innovaationsa, ja esimerkiksi syöpäpotilaan hoitaminen on huomattavasti hammashoitoa monimutkaisempi prosessi. Koska Megaklinikan malli perustuu suureen määrään potilaita ja hammaslääkäreitä, se soveltuu LILLRANK S E LVÄ Ä K U I T E N K I N on, että kunnallisen hammashuollon tehostuminen olisi Megaklinikan kannalta kohtalokasta. Viime vuonna yritys teki ensimmäistä kertaa voittoa, ja omistajat laittoivat sisään huomattavan määrän uutta pääomaa. Uuden pääoman kiinnittäminen ilmaisi paitsi omistajien uskoa Megaklinikan konseptiin myös epäuskoa kunnalliseen konseptiin. ”En tiedä, onko kyse tahdosta, uskalluksesta vai jostain muusta, mutta näyttää siltä, että ei julkista hammashoitoa ihan hetkessä kuntoon saada”, toimitusjohtaja Nordström toteaa. Hän on sitä mieltä, että jos koko maan hammashuolto järjestettäisiin Megaklinikan tapaan, veronmaksajien rahoista säästyisi huomattava siivu. Teemu Muhonen Tanu Kallio TÄ H Ä N R A K O O N iski pari vuotta sitten helsinkiläinen Megaklinikka, joka tarjosi asiakkaille uskomattomalta kuulostavan kolmannen vaihtoehdon. Megaklinikka lupasi helsinkiläisille terveyskeskushintaista perushoitoa ilman jonotusta. Toimitusjohtaja Christoffer Nordström kertoo, että kahden toimintavuoden aikana yrityksen hinnat ovat hieman nousseet, mutta liikeidea on edelleen sama: haalia asiakkaita huonosti toimivan kunnallisen puolen pitkistä jonoista. Nordströmin mukaan konsepti perustuu siihen, että hoitoprosessista karsitaan pois kaikki ylimääräinen. Kun asiakas kävelee ovista sisään, hänelle pyritään tekemään kaikki tarvittava hoito yhdellä kertaa. Samassa huoneessa voivat vuorotellen ravata hammaslääkäri ja suuhygienisti, ja hoito voi kestää periaatteessa niin kauan kuin potilas vain jaksaa. ”Kun hoito suoritetaan yhdellä kertaa, asiakas ei joudu keskeyttämään työpäiväänsä useaan kertaan, mikä tuo säästöä yhteiskunnalle. Meille hyötyä tuo se, että hoito suoritetaan yhdessä huoneessa. Jatkuvat huoneenvaihdot aiheuttavat esimerkiksi ylimääräisiä siivouskustannuksia.” Y K S I Megaklinikan omistajista on Aalto-yliopiston teollisuustalouden professori Paul Lillrank, joka on tutkinut muun muassa sitä, miten Suomen terveydenhuolto voitaisiin järjestää tehokkaammin. Megaklinikkaa Lillrank luonnehtii ”mahtavaksi innovaatioksi”, ja yritykseen tiivistyy paljon hänen omaa ?loso?aansa. Lillarankin mukaan Megaklinikka on yksi esimerkki onnistuneesta kysynnän segmentoinnista. Se tarkoittaa sitä, että asiakkaat jaetaan ryhmiin heidän tarvitsemansa hoitotyypin mukaan. Megaklinikka hoitaa ryhmää ”helpot ja nopeat”. Siihen kuuluvat potilaat, joiden tarvitsemat toimenpiteet ovat pieniä mutta todella yleisiä. Järjestämällä yksi suuri laitos näiden tietynlaisten vaivojen mahdollisimman tehokkaaseen ja nopeaan hoitamiseen saavutetaan samankaltaisia etuja kuin tavaroiden liukuhihnatuotannolla. Lillrankin mukaan julkinen hammashuolto kärsii kaikkea kaikille -rakenteesta, eli pyrkimyksestä hoitaa samassa paikassa liian monia erilaisia vaivoja. Hän ei näe mitään estettä sille, miksei esimerkiksi Helsingin kaupunki voisi järjestää kunnallista hammashuoltoa huomattavasti tehokkaammin. Syyn muutoshaluttomuuteen hän uskoo löytyvän julkishallinnon rakenteesta. ”Julkisella puolella ei ole tarpeeksi painetta kehittää toimintaa. Ei virkamiesten kuukausipalkan juoksu lakkaa, vaikka hammaslääkäriin olisi vuoden jono.” vain suuriin kaupunkeihin. Lillrank epäilee, että esimerkiksi Janakkalan ongelmat eivät ratkeaisi kokonaan, vaikka hammashoitopalvelujen tuotanto järjestettäisiin tehokkaammin. Hän tekee erottelun tuotannollisten ja rahoituksellisten ongelmien välille: Suurissa kaupungeissa riittäisi lääkäreitä kaikkien hoitamiseen, mutta heitä ei hyödynnetä tarpeeksi tehokkaasti. Pienissä kunnissa taas tilanne on usein se, että vaikka lääkäreistä otettaisiin kaikki mahdollinen irti, heitä ei ole tarpeeksi hoitamaan kaikkia. Tähän ongelmaan on professorin mukaan ainoastaan yksi ratkaisu: ”Jonkun on kaivettava kuvetta.” TÄ M Ä J O K U on yleensä valtio, joka voi tasoittaa alueellisia eroja ohjaamalla rahoitusta pieniin ja köyhiin kuntiin. Lillrankin maailmankuvaan tämä ei sovi. Hänen mielestään valtion 2000-luvulla tekemät päätökset, eli hammashuollon runnominen kuntien harteille ja hoitotakuun säätäminen, olivat esimerkkejä huonosta lainsäädännöstä. Hän kuvaa päätöksiä tyypilliseksi vallankäytöksi, jossa lainsäätäjät yrittivät keppiä antamalla pakottaa kuntia tehostamaan toimintaansa. Koska kuntien tottelevaisuutta piti pystyä jotenkin valvomaan, luotiin keinotekoinen mittari, jolla mitataan varauspäivästä ensimmäiseen hoitokertaan kuluvaa aikaa. Lillrankin mukaan tämä saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että hammashuollon tehokkuus kärsii entisestään, koska kunnalliset terveyskeskukset joutuvat keskittymään hoitotakuun täyttämiseen eivätkä potilaiden hoitamiseen. Lillrankin näkemys oikeasta toimintatavasta on raadollinen: valtion ei pitäisi asettaa kunnille pakotteita tai antaa kuihtuville kunnille aluepoliittista tekohengitystä. ”Sille on syynsä, miksi ihmiset keskittyvät kaupunkeihin. Kaupunkien yksi suurimmista K eduista on se, että palvelut voie daan järjestää tehokkaasti.” d L I L L R A N K ei ole huolissaan osaketuotoistaan. Hänen s mukaansa merkkejä julkisten m palveluiden dramaattisesta p parantumisesta ei ole näköpiip rissä, rissä, eikä hän muutenkaan näe julkista ju ulkista sektoria uhkana Megaklinikan liiketoiminnalle. k ”Siinä vaiheessa, kun kunnallinen hammashoito on nyn kyisen Megaklinikan tasolla, me olemme kehittäneet jo jotain uutta kivaa.” Teemu Muhonen 31
32 8 / 2013 Vapautta tuovien nörttijeesus-elokuvien sarja tiivistyy. Nyt vuorossa on Wikileaks. D jännityselokuva Viides valta kertoo tarinan, kuinka Wikileaksin perustajan Julian Assangesta (Benedict Cumberbatch) ja hänen kollegastaan Daniel Domscheit-Bergistä (Daniel Brühl) tulee globaalin vallan vahtikoiria. ”Aikanaan sanomalehdet eivät saaneet kirjoittaa parlamentin keskusteluista. Sitten jotkut alkoivat julkistaa pam?etteja ja vuotivat keskusteluja julkisuuteen. Nämä rohkeat tyypit olivat modernin neljännen vallan isiä”, väittää brittiläisen sanomalehden The Guardianin journalisti elokuvassa Viides valta. Lehdistön eli neljännen vallan tehtävänä on tarkkailla julkisuutta hyödyntäen, mitä kolme muuta valtiomahtia tekevät: mitä kansanedustajat päättävät, mitä hallitus toimeenpanee ja miten oikeuslaitos toimii. Wikileaks julkaisi kovempia paljastuksia kuin vanha arvostettu media. Wikileaksista alettiin puhua viidentenä valtana. RAAMALLINEN herätti maailW man ihmiset. Demokratioiden ja diktatuurien pitää varoa Julian, missä olet? IKILEAKS salaisuuksiaan. Kuitenkin uusi informaatiovallankumous näyttää myös pelottavalta ja vastuuttomalta, elokuva opettaa. ”Viides valta näyttää kuitenkin tuhoavan holtittomasti edeltäjänsä. Tästä syystä tarvitsemme vastuullisempia miehiä...” toimittaja Nick Davies sanoo elokuvassa, pitää pienen tauon ja katsoo Wikileaks-aktivisti Daniel Domscheit-Bergiä. ”...miehiä, joilla on päämäärä. Heidän pitää ottaa haltuun sen voima ja johtaa meidät tulevaisuuteen. Olette näyttäneet, että meillä on nyt valta”, journalisti sanoo ja lisää: ”Jonakin päivänä informaatio pyyhkii kaiken pahan pois.” Domscheit-Berg liikuttuu. Hän kysyy, mistä pitäisi alkaa. Alusta, journalisti vastaa, alusta tarinat alkavat. päähenkilö ei ole E Julian Assange vaan Daniel Domscheit-Berg. Hän on helposL O K U VA N ti samastuttava tavis, jolla on tyttöystävä ja eettinen sydän, ja kuitenkin Juudas, joka pettää Wikileaksin ja erityisesti Assangen. Vaikka Juudas rakastaa, hän myös pettää Jeesuksensa. Silti hän kaipaa Jeesuksen rakkautta. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa epätoivoinen petturi anelee Assangea vastaamaan chattiviestiin. ”Julian, are you there” -pyyntö toistuu kymmeniä kertoja, mutta henkinen isä ei vastaa eikä suo Domscheit-Bergille tunnustustaan. Domscheit-Berg kutsuu Julianin vanhempiensa kotiin syömään. Assange ilmestyy paikalle, mutta juuri ennen ruokailua hän vain katoaa paikalta. Välillä kusipäisesti käyttäytyvä Assange ilmestyy Domscheit-Bergin kotiin, heittää hänen tyttöystävänsä ulos ja syö hänen ruokansa. Viides valta toistaa The Social Network- ja Jobs -elokuvista tutun kuvauksen arroganteista teknologiavelhoista, jotka muuttavat maailmaa. Teknomaailman nörtit ovat nyt nettimaailman lisäksi todellisen ja elokuvamaailman sankareita. lähellä doV kumenttielokuvaa ja -teatteria. Käsikirjoitus pohjautuu kahI I D E S VA LTA O N den kirjan aineistoihin, entisen Wikileaks-aktivistin Daniel Domscheit-Bergin kirjaan Inside WikiLeaks: My Time with Julian Assange at the World’s Most Dangerous Website ja toimittajien David Leighin & Luke Hardingin kirjaan WikiLeaks: Inside Julian Assange’s War on Secrecy. Materiaalia käytetään taitavasti ja kierosti, tavassa yhdistyy tutkivan journalismin terävyys, ä päivän n i k a n ”Jo aatio m r o f n i en ii kaik k h y y p pois.” n a h a p kriittisyys, kyynisyys ja moralistisuus. Yhdistelmä muistuttaa, kuinka ongelmallinen dokumentaarisuus on tyylimuotona silloin, kun tekijät eivät vastaa myös tutkivan journalismin tulkinnoista. Kun elokuvaa tehdään jännittävän juonen eikä journalismin ehdoilla, tarinan dokumentaarisuutta jäljittelevässä ?ktiivi- sessä elokuvassa on eri asia kuin tutkivaan journalismiin pohjaavat dokumenttielokuvat, jotka käyttävät myös ?ktiivisiä elementtejä. Viides valta näyttelee olevansa dokumentaarinen, vaikka se ei ole. Teatterilla ja elokuvalla on tapana karata kuin mopo metsään, kun tarinallisuus ohittaa faktat ja totuudellisuuden vaateen. hyödyntää näennäistä dokumentaarisuutta usealla tavalla. Siinä näyttelijät esittävät oikean elämän ihmisiä oikeilla nimillä ja he yrittävät myös näyttää kohteiltaan. Elokuva juoksuttaa erilaisia faktoja kohtauksien välissä dokumenttielokuvan tapaan sekä draaman sisällä että teksteinä, jotka luovat illuusion siitä, että ne esittäisivät faktoja. Lisäksi elokuvassa Julian Assangea näyttelevä Benedict Cumberbatch näyttelee metakriittisen jälkinäytöksen, jossa hän jäljittelee sitä, miten Julian Assange todennäköisesti reagoisi esitettävään elokuvaan ja millaiseksi propagandaksi hän sitä arvostelisi. Tämä tuo elokuvaan yhden älyllisen tason lisää, mutta luo V I I D E S VA LTA elokuvan ylle epäilyksen varjon. Viidennessä vallassa ?ktio ja ei?ktio sekoitetaan niin hyvin, että katsoja ei tiedä, mikä elokuvassa pitää paikkansa ja mikä ei, vaikka olisi Wikileaksin tarinaan tarkemmin perehtynytkin. pitää V kiinni suurista linjoista journalistisesti, esimerkkejä virheistä A I K K A V I I D E S VA LTA löytyy. Wikileaksin sivustolla väitetään, että Julian Assange ei todellisuudessa koskaan tavannut elokuvan päähenkilön Daniel Domscheit-Bergin tyttöystävää, vaikka tämä on elokuvassa keskeisessä psykologisessa roolissa. Tämä on vielä pieni virhe. Elokuvassa väitetään myös, että Wikileaksin Manning-paljastukset vahingoittivat yli kahtatuhatta USA:n hallinnon tiedustelijaa ja informanttia. Tämä on suuri virhe. Virheellinen väite on outo, koska heinäkuussa se todistettiin vääräksi myös oikeudessa, kuten The Guardian 31. heinäkuuta 2013 uutisoi. Vastavakoilun upseeri todisti, että Bradley Manningin paljastukset eivät vaarantaneet kenenkään henkeä.
33 8 / 2013 WIKILEAKSIN FILOSOFIA AKTIVISTIMEDIA V I I D E N N E N VA L L A N taustalla olevat Julian Assange selitti vuonna 2011 Googlen toimitusjohtaja Schmidtille, mikä on Wikileaksin ?loso?a. Päämääränä oli vähentää epäoikeudenmukaisia tekoja maailmassa. VA I N ASSANGE-JEESUS & SE TOINEN KAVERI. Viides valta -elokuvassa vääräksi todetut väitteet elävät edelleen. Sitä ennen väite oli todettu vääräksi myös USA:n hallinnossa. Silti väitettä toistetaan eri muodoissa elokuvassa. Se myös rakentaa elokuvan keskeisen moraliteetin. Väite on siis valittu elokuvaan siitä huolimatta, että se tiedetään valheelliseksi. kuitenkin vuoE tomyönteinen. Metatarina kertoo, että paljastukset ovat L O K U VA O N hyvästä, mutta se vaatii samalla ristiriitaisesti, että vuotojen pitäisi olla eettisiä eli paljastettavat tiedot pitäisi tarkistaa eikä niistä saisi aiheutua vahinkoa viattomille tiedusteluagenteille. Tämän vaatimuksen esittävät elokuvassa USA:n hallinto, journalistit, Domscheit-Bergin tyttöystävä ja hän itse. ”Kun Assange ja DomscheitBerg pääsevät käsiksi USA:n his- VÄ Ä R I S T Y M ÄT Ö N informaatio voi tuottaa oikeudenmukaista käyttäytymistä. Kuitenkin vain harvoilla ihmisillä on ensi käden tietoa tapahtumista, ja tämäkin tieto tavoittaa muut ihmiset vain välikäsien kautta. Alun perin Assangea kiinnosti luoda jakelujärjestelmä, joka jakaisi informaatiota kaikille mahdollisimman suoraan ja sitä vääristämättä. Assangen mielestä perusjournalismi ei ole ollut koskaan kovinkaan hyvää, mutta usein se on ollut todella huonoa. ”Jos olet itse ollut mukana jossakin ja tiedät asiat todella hyvin, niin sen, minkä näet toimittajan kirjoittaneen mainstream-lehteen, tiedät olevan valhetta valheen perään. Tiedät, että journalisti tietää, että se on valhe eikä pelkkä virhe. Sitten ihmiset toistavat valheita”, Assange toteaa Googlen toimitusjohtajalle. ”Kysymykseksi jäi tietenkin se, miten tuottaa sellainen tekninen systeemi, joka ratkaisee välittäjän ongelman. Eikä kyse ole vain teknisestä systeemistä vaan totaalisesta systeemistä. torian salaisimpiin kansioihin, he väittelevät siitä, mikä hinta joudutaan maksamaan salaisuuksien pitämisestä vapaassa yhteiskunnassa – tai niiden paljastamisesta”, kertoo elokuvan esittelyteksti. Elokuva väittää lisäksi, että Julian Assange ei ole oikeasti valkotukkainen vaan värjää hiuksensa valkoiseksi, koska hänen lapsuudessaan palvottiin valkotukkaisuutta. Tämän tiedon Julian Assange kiistää itse Wikileaksin sivuilla. Asialla on kuitenkin merkitystä. Jos se on vale, se asettaa elokuvantekijät hyvin kummalliseen valoon. Jos taas väite pitää paikkansa, se kertoo hyvin omituisesta Julian Assangesta. Elokuvan pääsanoma on, että Assange on siis tekele, feikki tyyppi, joka värjää hiuksensa eikä myönnä sitä. Hiusten värin muokkaaminen tuotantoyhtiöt Participant Media ja Anonymous Content kuulostavat jo niminä aktivistielokuvan tuottajilta. Participant Media on tuottanut muun muassa elokuvat 99% – The Occupy Wall St. Collaborative Film, The Cove, Food Inc ja Fast Food Nation mutta myös Oscar-palkitun Lincolnin. Tämä ei niinkään osoita, että Participant Media olisi erityisen oikeamielinen kuin sen, että aktivisti- ja politiikkaelokuville on markkinat. Niinpä Wikileaks oli ja on yritys – vaikkakin vieläkin nuori yritys – luoda totaalinen systeemi.” A S S A N G E E I U S K O E T TÄ journalismia voi parantaa, mutta sen voi korvata jollakin toisella systeemillä. ”Teknisesti se tarkoittaa nimettömyyttä ja lähteiden suojelua monilla eri tavoin. Poliittisesti se tarkoittaa heidän suojelemistaan poliittisesti ja rohkaisemalla heitä poliittisesti. Pitää tunnustaa, että heidän työnsä on tärkeää ja ihmisiä pitää rohkaista mukaan toimintaan. Mukana on myös laillinen puoli. Mitkä ovat parhaita lakeja, joita voisi edistää, jotta tämänkaltainen toiminta olisi mahdollista?” Assange pohti. Kimmmo Jylhämö Julian Assange ja Googlen toimitusjohtaja Eric Schmidt tapasivat 23. kesäkuuta 2011. http://wikileaks.org/ Transcript-Meeting-AssangeSchmidt rinnastetaan elokuvassa siihen, että Assange on tekaissut muutakin kuin hiuksensa. Assange on luonut Wikileaksille satoja VUOTAMISEN SAAGAA JATKAA SNOWDEN M I TÄ E DWA R D SNOWvuodot paljastivat? DENIN Miljoonien yhdysvaltalaisten kännyköistä ja lankapuhelimista soittamien puheluiden tiedot toimitetaan päivittäin NSA:n viranomaisille. Tämä tiedettiin jo Euroopassa. Vuonna 1998 Hannu Sokala kirjoitti Helsingin Sanomissa, että kansallisen turvallisuuspalvelun NSA:n Echelon-järjestelmä ”salakuuntelee säännöllisesti eurooppalaista sähköposti-, puhelin- ja faksiliikennettä”. Vuonna 2005 Helsingin Sanomat kertoi, että Echelon kerää joka päivä kolme miljardia puhelua, äänipostia ja muuta viestiä. Yksikään sana ei jää kuulematta. Echelonin palveluksessa on 38 000 työntekijää. Echelon oli lisäksi laajasti otsikoissa naamio, ” niin hän kertoo totuuden”, oli Wikileaksin lähtökohta. Vain toANNA MIEHELLE virtuaaliavustajia, joiden takana on oikeasti vain hän itse. Tämän epäeettisen konstruktion Domscheit-Berg puhkaisee. Samalla hän tuhoaa koko Wikileaksin vuotojen vastaanotto-ohjelmiston. Kun katselee Googlen kuvahaussa Assangen hiusten väriä, huomaa, että Assangen hiusten väri vaihtelee. dellinen nimettömyys, anonymiteetti, takaa sen, että myös ikävistä asioista voi puhua ilman pelkoa rangaistuksesta. Tarvitaan vain yksi moraalinen ihminen verkostossa paljastamaan salaliitto. Assange on täysin sitoutunut tähän vaatimukseen, kun taas paljastusten seurauksia pohtiva Domscheit-Berg ajattelee varautuneemmin. Eettiset kriitikot kysyvät, kuka on antanut Julian Assangelle oikeuden vuotaa tietoja. Tämä on hyvä kysymys, johon vastaus on: ei kukaan. Se on hetki, jolloin eettinen omatunto ohittaa valheellisen moraalin, eikä sille ehkä löydy mitään universaalia kaavaa. Olin itse paikalla, kun uuden vuotosivusto Openleaksin akti- 90 000 Afganistanin sodan dokumenttia. Vuotajaksi epäillään Bradley Manningia. Elokuu 2010: Pentagon vaatii, että Afganistan dokumentteja ei enää julkaistaisi, koska se vaarantaisi tiedusteluagenttien turvallisuuden. Assange anoo vakituista asuinpaikkaa Ruotsissa, joka turvaa vahvan turvallisuuden tiedonvuotajille. Syyskuu: Ruotsalainen syyttäjä avaa uuden tutkimuksen Assangea vastaan. Entinen syyttäjä oli todennut, että epäilyä raiskauksesta ei ole. Lokakuu 2010: WikiLeaks julkaisee 400 000 USA:n armeijan Irak-dokumenttia, joiden perusteella selviää, että Irakin sodassa on kuollut yli 150 000 siviiliä enemmän kuin mitä on ilmoitettu. Marraskuu 2010: WikiLeaks julkaisee USA:n salaisia diplomaatti-asiakirjoja yhteistyössä New York Timesin, Le Monden, Der Spiegelin, The Guardianin ja El Paisin kanssa. Joulukuu 2010: Assange pidätetään Lontoossa kuultavaksi raiskaustapauksesta Ruotsissa. ge Assan kin o k n O ta t muu ? u s s i a sa tek iuksen h n i u k Euroopassa vuonna 1998, kun europarlamentti julkaisi siitä hyvin kriittisen raportin. (HS 14.8.2005) Toimittaja Pratap Chatterjeen mukaan Snowdenin tapaus paljasti myös yksityisen vakoilubisneksen laajuuden. Alihankkijat käyttävät 70 prosenttia USA:n 52 miljardin dollarin tiedustelubudjetista. Enää ei voida erottaa toisistaan valtion virastoa NSA:ta ja sen alihankkijaa Booz Allen Hamiltonia, jossa Edward Snowden työskenteli. Yksityisellä Booz Allen Hamiltonilla on työntekijöitä yli 25 000, ja sen liikevaihto on useita miljardeja dollareita. M I K Ä S I I S oli salaisuus, jonka Edward Snowden paljasti? Ainakin se, että halu olla uskomatta vakoiluepäilyjä on ollut vahva. visti Herbert Snorrason saapui Lasipalatsin kohtaamispaikalle tammikuun lopussa vuonna 2011. Uusi vuotosivusto on avattu – periaatteessa. Oikean elämän Daniel Domscheit-Berg ja muut Openleaksin perustajat olivat pettyneet Wikileaksiin ja yrittivät uudessa projektissaan välttää Wikileaksin kohtalon. Wikileaks ei ollut avoin ja demokraattinen systeemi Wikipedian tapaan. Wikileaks ei toiminut eettisesti. Nyt vuonna 2013 voi todeta, että Openleaks-projekti on ehkä eettisen vuotamisen looginen johtopäätös. Turvallisen ja eettisen vuotamisen projekti ei vuoda koskaan mitään. Kimmo Jylhämö Viides valta. Ohjaus Bill Condon. Elokuvissa 25.10.2013. WIKILEAKS & JULIAN ASSANGE Tammikuu 2007: Julian Assange perustaa WikiLeaks.orgin ruotsalaiselle PRQ:n palvelimelle. Joulukuu 2007: WikiLeaks julkaisee Yhdysvaltain armeijan toimintaohjeiston, joka on Guantanamo Bayn vankileirin henkilöstön käytössä. Ohjeistossa paljastettiin, että eräät vangit on sijoitettu alueille, joille ei päästetä Punaisen Ristin kansainvälisen komitean tarkkailijoita. Helmikuu2008: WikiLeaks julkaisee Julius Baer -pankin veroparatiisidokumentit. Liitovaltion tuomari määräsi WikiLe- aksin sivuston suljettavaksi. Syyskuu 2008: Anonymous -ryhmä hakkeroi Sarah Palinin sähköpostin ja WikiLeaks julkaisee Palinin viestejä. Tammikuu 2009: WikiLeaks julkaisee listan, jolla on 797 Suomessa sensuroitua eli suodatettua verkkosivustoa. Huhtikuu 2010: WikiLeaks julkaisee Collateral Murder -videon, jolla Yhdysvaltain armeijan helikopteri ampuu Bagdadissa siviilejä ja muun muassa Reutersin valokuvaajan. Heinäkuu 2010: WikiLeaks julkaisee yli Helmikuu 2012: Assange määrätään Ruotsiin kuulusteltavaksi, mutta Assange valittaa tuomiosta. Kesäkuu 2012: Assange siirtyy Ecuadorin suurlähetystöön ja hakee poliittista turvapaikkaa. Elokuu 2012: Ecuador myöntää turvapaikan Assangelle. 2013: WikiLeaks auttaa Edward Snowdenia pakenemaan Hong Kongista. Lähteet: Wikipedia, The Wall Street Journal
books.aalto.fi Oasis 30 € REsolutions 24 € Hyvinvoinnin muotoilu 20 € Väritettyjä totuuksia 27 € Graa?sen suunnittelijan toinen kieli 35 € Se on vihdoin täällä. Hanki omaksesi ja ahmi. Kansainvälisen aikakauskirja Grantan ensimmäinen uomalainen numero on saapunut, teemanaan ruoka suomalainen ruoka. Täyttää huutavimmankin kirjallisuudennälän. ki j Myynnissä kirjakaupoissa! otava.?
36 8 / 2013 Minimalistisesti niukka otollista maaperää minimalismille ja niukkuudelle. Yhä harvemmalla on varaa keskiluokkaisen elämän mukavuuksiin, kuten autoon ja suureen asuntoon. Olemme siirtymässä runsauden ajasta niukkuuden aikakauteen. Talouskriisi pakottaa ihmiset luoviksi tavoilla, jotka palvelevat kestävää kehitystä. Hyvä esimerkki niukkuuden ajan innovaatiosta on amerikkalainen car zip -palvelu, jossa älypuhelimen sovelluksella voi etsiä läheltä laina-auton ja maksaa vain sen käytöstä. Työtiloja voi vuokrata lyhytaikaiseen käyttöön jo lukuisissa kaupungeissa. Oman tai toisen kodin vuokraaminen onnistuu helposti netissä. Ostovoiman heikkeneminen ahdistaa, mutta niukkuuden voi myös valita. Minimalisti sopeutuu niukkuuden aikakauteen omaehtoisesti ja keskittyy omistamisen sijasta merkityksiin. Minimalismin aatteen mukaisesti kulutetaan jo olemassa olevia tavaroita ja tiloja. Täytetään tyhjää ja käytetään loppuun. Niukkuudesta riittää kaikille. T ALOUSKRIISI LUO Minea Koskinen 10 ASKELTA MINIMALISMIIN Minea Koskinen Lähde: Lyhyt opas minimalismiin: minimalismi.?/opas 1. Listaa itsellesi tärkeitä asioita. Mieti, näkyykö näiden asioiden tärkeys jokapäiväisessä elämässäsi. Listaa asiat, joihin käytät aikaa. Mieti, mistä voit luopua tehdäksesi tilaa tärkeille asioille. 3. Kirjoita kuukauden ajan ylös kaikki ostamasi asiat. Katso kuukauden päästä, mitä niistä tarvitset. Osta vain tarpeeseen tai tärkeitä asioita. Osta kestävää ja monikäyttöistä. 2. Arvioi omistamiesi tavaroiden määrää. Aloita tavaroista, joita et ole tarvinnut vuoteen. Myy tai lahjoita pois tavarat, joita et käytä. 5. Käy läpi tilaukset, sopimukset ja suoraveloitukset. Mieti, maksatko tottumuksesta vai tarpeesta. Vähennä paperin käyttöä. Siirry käyttämään e-laskuja. Kirjaudu NetPosti-palveluun. Aseta markkinointikielto. Laita oveen ”ei mainoksia” -tarra. 7. Rauhoita työtilasi. Siivoa pois paperipinot ja tarpeettomat esineet. Siivoa tietokoneesi työpöytä. Poista turhat ohjelmat. 4. Selkeytä kodin sisustusta vähentämällä huonekaluja. Piilota tavarat laatikoihin. Jätä esille muutama esine, jotka koet merkityksellisiksi. 6. 8. Lainaa tarvikkeita ystäviltä. Perusta Facebook-ryhmä, jonka jäsenet vaihtavat tavaroita keskenään. Kysy ennen ostamista, voitko sittenkin lainata tai vuokrata. 9. Kerro ihmisille, ettet halua tavaroita lahjaksi. Minimalisti raivaa tilaa merkityksille Tanu Kallio Hyvinvointivaltion kasvatti kantaa säkkikaupalla tavaraa roskalavalle, jotta saisi tilaa oikeasti tärkeille asioille. M INIMALISTIN koti Helsingin Kruununhaassa muistuttaa sisustuslehden ”modernia ja selkeää” -osastoa: mustaa, valkoista ja aseteltua. Ei kovin asutun näköinen, mutta oudon rauhoittava ympäristö. Joona Luostarinen aloitti tavaroista luopumisen neljä vuotta sitten: ”Aloin katsella kotona ympärilleni ja miettiä, mihin tar- vitsen kaikkia näitä asioita.” Nyt kodissa voi nähdä vain asioita, joita Luostarinen tai hänen asuinkumppaninsa välttämättä tarvitsevat. Neljä vuotta sitten Luostarinen päätti olla ostamatta enää mitään ilman todellista tarvetta. Kaiken tärkeän täytyy mahtua yhteen reppuun. ”Yhteiskunnassa näkyy vahvasti se, että ihmiset rakentavat minäkuvaa ja onnellisuutta tavaroiden avulla” Luostarinen kutsuu elämän?loso?aansa minimalismiksi. Se on kokoelma ajatuksia turhasta ja tarpeellisesta, ei valmis elämäntaito-opas. Minimalismin punaisena lankana kulkee ajatus luopumisesta. Luopumalla ylimääräisestä aikaa ja rahaa vapautuu asioihin, jotka itse kokee tärkeimmiksi. elämäntyyli voi alkaa hyvin erilaisista kimmokkeista. Luotariselle se alkoi MINIMALISTINEN työn pohtimisesta. Neljä vuotta sitten hän opiskeli liiketaloutta Tiimiakatemiassa, yrittäjyyden ”huippuyksikössä” Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Siellä hänelle valkeni, että työhön kytkeytyy suurin osa elämästä. Muu elämä järjestetään työn ehdoilla. ”Käänsin asetelman toisinpäin ja aloin kehittää työn muotoa, joka sopii yhteen sellaisen elämän kanssa, jota haluan elää.” Työn tärkein ominaisuus on Luostariselle merkityksellisyys. Vaikka hyvinvointivaltio täyttää perustarpeet, se ei luo ihmisille merkityksellistä työtä. Sellainen pitää löytää ja luoda itse. Merkityksellinen työ voi tyydyttää ihmistä paremmin kuin tavarat ja omaisuus. Lisäksi ihminen, joka tekee haluamaansa työtä, ei taistele kellokortin kanssa vapaa-ajastaan. ”Jos minulla on mielenkiintoi- nen projekti, voin hyvin tehdä töitä 14 tuntia päivässä.” työkseen brändejä yrityksille, mutta hän voisi tehdä monia muitakin asioita, joissa saa auttaa ihmisiä. Nykyisen työn etu on, että sen voi viedä mukanaan minne vain. Luostarinen on asunut esimerkiksi Espanjassa, Hollannissa ja Unkarissa, joissa hän on vuokrannut tyhjillään olevia koteja nettipalvelun avulla. Luostarisen minimalismi on syntynyt tarpeesta selkiyttää omaa elämää. Sittemmin se on kytkeytynyt muihin periaatteisiin, kuten ekologisuuteen. ”Kun lakkaa ostamasta turhaa ja ostaa kestäviä tavaroita, ekologisuus tulee automaattisesti.” L U O S TA R I N E N L U O Minea Koskinen Joona Luostarinen: Lyhyt opas minimalismiin, minimalismi.?/opas
8 / 2013 37 10 ASKELTA KESTÄVÄÄN TULEVAISUUTEEN Ville Lähde 1. Energiankulutuksen on laskettava lähitulevaisuudessa, jotta fossiilisten polttoaineiden vaihtoehdot tulevat mielekkäiksi. 2. Taloudellisen ajattelun ja talouspolitiikan keskeisiä poliittisia taustaoletuksia pitää muuttaa. Talousajattelulla luodaan vallitsevaa todellisuutta. 3. 8. 4. Kuluttajakeskeinen politiikka ei riitä, sillä tärkeimmissä asioissa ihmiset ovat tarjonnan armoilla. Vähemmän kuluttamalla ei voi ”äänestää lompakollaan”. 6. Vauraimpien ihmisten kulutus tarkoittaa ongelmien ulkoistamista ja köyhempien tekemää näkymätöntä työtä. Näkymätön osa unohtuu, kun puhutaan vain köyhempien maiden kulutuksen kasvusta. 5. Politiikka ei voi olla alisteista taloudelle. Talouden ensisijaisuus nojasi oletukselle runsaudesta ja loputtomasta talouskasvusta. Sopeutuminen niukkuuden maailmaan on kaiken politiikan edellytysten turvaamista. Kaikkea ei voi pelastaa. Siksi ympäristöliikkeiden on laitettava asioita tärkeysjärjestykseen. Resurssien haaliminen ei toimi. Olennaista on sellaisen äärimmäisen niukkuuden estäminen, joka murtaa sosiaalista koheesiota ja yhteiskuntien sopeutumiskykyä. 9. Aineellinen kasvu ja niukkuus eivät sovi yhteen. Niukkuuden maailmassa keskiluokka ei voi olla niin yltäkylläisen vauras kuin nykyään. 10. 7. Eriarvoisuuden välttäminen ja torjuminen ovat tulevaisuuden politiikan ytimessä. Luopuminen on mahdollista, mutta eriarvoinen luopuminen synnyttää katkeruutta ja kaunaa. Tieteen ja inhimillisen luovuuden edellytysten turvaamisesta tulee yhä tärkeämpi yhteiskunnallinen kysymys. Runsaudesta niukkuuteen I L L E Lähteen uutuskirja Niukkuuden maailmassa pureutuu talouden ongelmiin: kulutus lisääntyy, mutta käyttökelpoista energiaa, ruokaa ja vettä on tarjolla yhä vähemmän. Ristiriidasta ponnistavat joko syvenevät erimielisyydet luonnonvarojen käytöstä tai uusi tapa ajatella luonnonvaroja ja taloutta. Olemme siirtymässä runsauden ajasta niukkuuden aikaan. Niukkuuden maailmassa sekä uusiutumattomat että uusiutuvat resurssit ovat uhattuna. Inhimillinen toiminta heikentää ympäristön kykyä toimia vakaiden olojen turvaajana ja hyödyllisten resurssien lähteenä sekä jätteiden nieluna. V ongelma ei ratkea ilman, että katsomme yksittäisiä ongelmia syvemmälle. Lähteen mukaan niukkuuden maailmassa tulee hylätä nykyisen aineellisen talouden ”realiteetit”. Esimerkiksi aineellisen kulutuksen kasvu muuttuu lähiaikoina energiataloudellisesti mahdottomaksi, koska käyttökelpoista energiaa ei riitä kaikkeen tarpeeseen. Mitä enemmän ihmiset pyrkivät kasvattamaan kulutustaan, sitä haavoittuvaisemmiksi yhteiskunnat muuttuvat epäsuotuisille luonnonoloille. Öljyn väheneminen ja ilmastonmuutos kuljettavat ihmiskuntaa samaan suuntaan. Öljyn jälkeen ei voi olla nykyisen kaltaista kasvutaloutta, koska uuden energian hyötysuhde on alhaisempi kun fossiilisesti tuotetun. Käytämme yhä enemmän energiaa saadaksemme lisää energiaa. Öljy-yhtiöt poraavat mustaa kulNIUKKUUDEN taa syvältä ja kalliisti ja tuhoavat en hyvien asioiden kokonaisuusamalla lähiympäristön luontoa. della politisoiva ympäristöliike Lisää fossiilisia polttoaineita oli tietyssä mielessä kasvun ja ylei voi polttaa ilmastonmuutok- täkylläisyyden ajan lapsi. Vihreät sen vuoksi. Globaalin energia- yrittivät muistuttaa, että kaikkea budjetin pienentäminen näyttää ei tarvitse saada tai tehdä, vaikka välttämättömältä. siihen olisi varaa. Lähde kysyy, miten kestämättömän talouden umpikujasta voi TA R P E E T O VAT hankala kritiikin rakentaa monenlaisia polkuja. perusta, koska tarpeiden tuotanKaikkia seurauksia emme voi tie- to ja purkaminen on jatkuvaa. tää etukäteen, koska ihminen ei Tarpeet eivät ole vakaa käsite, kontrolloi luonnonvoimia. Lähde väittää. Runsauden maailmassa synNiukkuus voi asettaa eri ryhtynyt talouskasvun ja jakopo- mien kulutuksen ja tuotannon litiikan liitto on ajautumassa entistä selkeämmin vastakkain. karille. Siinä pyrittiin kasvun Runsauden maailmassa niukkuudella hallitaan maksimoimimarkkinahintoja. seen ja talousEsimerkiksi kaikasvun ”kakun” ei s u vos- ja öljy-yhtiöt reiluun jakamiu k Niuk ä” varaavat edele seen. r h i v ä” Lähteen mieleen esiintymiä, le enä mys o lestä politiikka joita ne panttaay s ky vat tulevaa tuojoutuu sopeututantoa varten pimaan niukkuutääkseen hintoja den maailmaan uudella tavalla. korkealla. Kirjassaan Lähde olisi voinut N I U K K U U D E N A J A N politiikka huomioida sen, että markkinavoi onnistua vain ajamalla kulu- taloudessa yritysten pitää myös tuksen vähentämistä ja eriarvoi- tuottaa niukkuutta, jotta ne saasuuden lievittämistä. Tällaista vat tuotteilleen korkean hinnan. merkittävää poliittista suuntausta ei ole vielä luotu. Sitä ei voi ää- L Ä H T E E N M U K A A N ei ole ainestää, eikä sitä ajavaan puolu- karajaa, jonka jälkeen asioille ei eeseen tai liikkeeseen voi liittyä. enää tarvitse voida mitään. TuKriisi koettelee inhimillisen hoa tai lopullista ympäristökriielämän ja vapauden perusedelly- siä ennustavalta fatalismilta putyksiä. Pian jokainen poliittinen toaa pohja. liike joutuu ottamaan kantaa Voisimmeko ostaa reilummin, niukkuuden maailmaan ja sen eli suunnata yhteiskunnan kehiseurauksiin. Lähteen mukaan tystä kulutuspäätöksillä? Lähde kyseenalaistaa kuluttakeskeisiä kysymyksiä ovat turvallisuus, eriarvoisuus ja sopeu- javalintojen tärkeyden ja korostaa yhteiskunnallista toimintaa tumiskyky. Tämän seurauksena niukkuus kulutuksen ja tuotannon rakenei ole enää ”vihreä” kysymys. teiden muutoksessa: ”Yksilö ei ole merkityksetön, Lähde huomauttaa, että kaikki- lkistää mutta yksilöä ei tule pelkistää ssa häsiihen kuluttajarooliin, jossa nen vaikutusvaltansa on pienimmillään ja vaikeimmin mobilisoibilisoitavissa yhteistoiminnaksi.”” Lähde perustelee uskottavasttavasti, että fossiilisten varantojen ojen ja ttavien loppumattomilta vaikuttavien luonnonvarojen varaan rakenu niuktunut yhteiskunta asettuu kuuden takia juuriaan myöten ten kyseenalaiseksi. Sen valossa a moni tämänhetkinen poliittinen n vääntö kuuluu jo menneeseen aikaan. Esimerkiksi poliittinen oikeisto piti pitkään tuloeroja luovuutovuutta, toimeliaisuutta ja hyväää tukevana voimana. Lähteen mielestä ielestä tällainen politiikka unohti ti sen, että ympäristö ylläpitää ihmiselämän edellytyksiä ilmaiseksi. seksi. kertoo aiheestaan rauhallisesti ja korostetun järkevästi. Lähteen kirjoitustyyli on selkeä, eikä moralismista ole häivääkään. Lähteen mukaan voimme me rasa ymkentaa vuorovaikutuksessa a luonpäristömme kanssa uusia to- ja ympäristösuhteita, vaikka hin sen emme koskaan tiedä, mihin seurauksena päädymme. Suhteiden luominen edellytdellytkä inhitää työtä ja kokeiluja sekä a oppimillisen kekseliäisyyden ja misen suuntaamista uudelleen. lleen. Ahdistavan niukkuuden n pakä tekekopaitaa voi löysätä sekä mällä toisin että käymällää poliittisia kamppailuja. NIUKKUUDEN MA AILMA Otto Bruun Kirjoittaja on seurannut aktivistina vistina ?ikte& tutkijana luonnonvarakon? ja Suomessa & Kaakkois-Aasiassa. siassa. Ville Lähde, Niukkuuden maailmassa. niin & näin -kirjat 2013.192 s.
8 / 2013 KOTI POISSA KOTOA. Patricia muutti barcelonalaiseen vallattuun taloon kolmen lapsensa kanssa saatuaan häädön asunnostaan. Patricia ei ole kertaakaan miettinyt paluuta kotimaahansa. TEKSTI & KUVA JOAN ALVADO | SUOMENNOS MATIAS KAUPPI & KATI PIETARINEN Kodit takaisin pankeilta Viiden vuoden aikana yli 170 000 espanjalaista on häädetty kodeistaan. Sadat kodittomiksi jääneet perheet kokeilevat uudenlaista asumista pankeilta vallatuissa taloissa. 38, muutti Ecuadorista Barcelonaan vuonna 2000. Hän tienasi elantonsa siivoamalla koteja, mutta talouskriisin takia työtilanne vaikeutui. Kun Patricia ja hänen kolme lastaan häädettiin Ciutat Meridianan betonilähiössä sijaitsevasta asunnosta, heillä ei ollut paikkaa minne mennä. Onneksi Patrician veli osasi vinkata asunnosta: sellainen löytyi vallatusta kerrostalosta. P AT R I C I A , Nyt Patricialla ja hänen perheellään on katto pään päällä. Perhe selviytyy arjesta työttömyyskorvauksilla ja yksittäisillä pimeillä siivouskeikoilla. Plataforma K de Afectados por la Hipoteca -järjestö, PAH, on vuodesta 2011 ATA L O N I A S S A lähtien vallannut asuinkäyttöön pankeille kuuluvia, vuosia tyhjillään olleita taloja. Valtauksia on Barcelonan lisäksi Sabadellin, Manresan, Vilanovan, Terras- san ja Badalonan kaupungeissa. Kataloniassa on tällä hetkellä 13 järjestön valtaamaa taloa, joissa elää tuoreen arvion mukaan 712 ihmistä. Lisäksi Barcelonassa on ainakin neljä muiden tahojen tekemää valtausta. Valtausten kokonaismäärää Espanjassa on vaikea arvioida, mutta lisäksi ainakin andalusialainen kansalaisliike kertoo vallanneensa 16 rakennusta. Syy ilmiölle on ilmeinen: asunnoistaan häädettyjen perheiden määrä on Espanjassa kasvanut räjähdysmäisesti. PAH:n mukaan kodeistaan on heinäkuusta 2008 lähtien häädetty yli 171 000 espanjalaista. Espanjan keskuspankki arvioi, että pelkästään vuoden 2012 aikana pankit ottivat velanmaksuongelmien takia haltuunsa yli 32 000 kotia. Kodeistaan häädetyt ovat työskennelleet esimerkiksi konkurssiin menneissä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä tai täysin jäätyneellä rakennusalalla. ensimmäisiT nä vuosina asuntovelkaisia puolustavat järjestivät spontaaALOUSLAMAN neja mielenosoituksia häätöjä vastaan. Kokemuksen karttuessa huomattiin, että rohkeammat toimet ovat tarpeen. Vuonna 2009 muodostettu PAH toimii koko maassa: sillä on paikallisryhmiä yli 180 paikkakunnalla. Rakennusten valtaamisen lisäksi yhteisön aktiivit pyrkivät pysäyttämään häätöjä kansalaistottelemattomuudel-
8 / 2013 KOCVSIA. Kirjoisd UUSI KOTI. Miguel Angel ja Laura elävät kahden lapsensa kanssa PAH:n valtaamassa kerrostaloasunnossa katalonialaisessa Sabadellin kaupungissa. Työtön pariskunta menetti kotinsa pankille maksamattomien lainalyhennysten takia. YHTEISÖTOIMIJA. Eteläisessä Andaluisiassa kasvanut Miguel Angel työskenteli talouskriisiin asti rakennusalalla Sabadellissa. Nykyään hän ottaa aktiivisesti osaa vallatun asuinrakennuksen yhteisölliseen elämään. Neljänkymmenen perheen asuttama rakennus on hyvässä kunnossa. sabadell barcelona PITKÄ OPINTIE. Miguel Angelin lasten elämää vaikeuttaa pitkä matka heidän vanhaan kouluunsa. la, kirjoittavat vetoomuksia paikallishallinnoille ja yrittävät vaikuttaa asuntolainsäädäntöön. Kertomansa mukaan järjestö on onnistunut pysäyttämään 757 häätöä. PAH antaa asuntolainaloukkuun pudonneille oikeusapua neuvotteluissa pankkien kanssa. Neuvotteluissa vaaditaan ensisijaisesti sitä, että velallisten tulisi päästä kokonaan veloistaan, kun velan kohteena ollut asunto on otettu haltuun. Toinen vaatimus on, että häädetyille järjestetään toinen asunto, jonka vuokrassa otetaan huomioon vuokralaisen tulot. Terrassan kaupungissa tämä onnistui: PAH:n valtaaman rakennuksen omistava pankki sääti keväällä 2013 tulojen mukaisen vuokran taloa asuttaville 11 perheelle. erityisesti vasemmisJvaltaukset tolaiset, näkevät kerrostaloyhteiskunnallisena O T K U T, projektina, joka edustaa riippumattomuutta asunnottomuuden ja häätöjen edessä voimattomaksi jääneestä yhteiskunnallisesta tukiverkostosta. Katalonialaisen Sabadellin kaupungin kolmesta vallatusta rakennuksesta asuntoa hakeville kerrotaan, että asunnon saaminen merkitsee myös vastuuta PAH:ta, naapureita ja koko yhteiskunnallista projektia kohtaan. Hakemukset käsitellään viikoittaisissa kokouksissa. Rakennusten yhteistiloja käytetään yhteisölliseen toimintaan, kuten oikeusneuvontaan. Tuoreimmassa Sabadellin valtauksessa on tilaa 40 perheelle. Asukkaat ovat niin kantaväestöä kuin romaneita, afrikka- laisia ja eteläamerikkalaisiakin – hyvin eritaustaisia perheitä, joilla on hyvin samanlaisia kokemuksia. Kaikki eivät tietenkään ole mukana muuttaakseen maailmaa. Useiden vaikeuksissa olevien perheiden yhteiselo ei ole mutkatonta, ja joidenkin talojen ilmapiiri on tulehtunut. Suurin osa vallattujen talojen asukkais- ta ei pidä uutta asumismuotoaan yhteiskunnallisena projektina, vaan tilapäisratkaisuna parempia aikoja odotellessa. ”Minä haluaisin maksaa kohtuullista vuokraa ja elää kuin normaali ihminen”, sanoo ecuadorilainen César, joka asuu vaimonsa ja kolmen tyttärensä kanssa vallatussa talossa Sabadellissa. Hankaluuksista huolimatta projekti on osoittanut, että espanjalainen kansalaisyhteiskunta on kirinyt instituutioiden edelle. Se ei odota viranomaisten ratkaisuja, vaan toimii itse. Joan Alvado on espanjalainen valokuvaaja, joka kuvaa itselleen tärkeitä tarinoita. Asunnottomien yö Suomessa 17.10. Jatkuu seuraavalla sivulla --> 39
40 8 / 2013 HYVÄ KIERTÄMÄÄN. Marokkolainen Abdellah saapui Barcelonaan vuonna 2003 ja työskenteli rakennusalalla, jolla töitä riitti. Viisi vuotta myöhemmin hän osti asunnon Sabadellista ja toi vaimonsa ja kaksi lastaan Marokosta luokseen. Kun työt vähenivät ja tulot tippuivat, pankki määräsi perheen lähtemään kodistaan. PAH pelasti perheen vallattuun asuntoon pari päivää ennen kadulle joutumista. Nyt Abdellah on mukana järjestön toiminnasta ja antaa eteenpäin saamaansa solidaarisuutta. UTOPIOIDEN SAARI. Insula Utopiaksi nimetyssä vallatussa rakennuksessa Barcelonan Nou Barrisin kaupunginosassa eli keväällä 2013 kaksi perhettä ja kaksi nuorten aktivistien ryhmää. Valtaus häädettiin ilman varoitusta kahden kuukauden jälkeen. Asukkaat elivät yhdeksän päivää omaisuuksineen rakennuksen edustalla kadulla, kunnes kaupungin sosiaalipalveluiden kanssa saatiin neuvoteltua asumisratkaisu. Ecuadorilaista Willya väsyttää ensimmäisen ulkona nukutun yön jälkeen.
Kristoffer Albrecht, Taneli Eskola, Ritva Kovalainen, Pentti Sammallahti puut ovat runoja ESPOO MUSEUM OF MODERN ART 31.5.–12.1.2014 Sinebrychoffin eläimiä Gra?ikkaa museon kokoelmista . 12.9.–19.1.2014 Vilpittömiä valheita . 26.9.–1.12.2013 SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO Bulevardi 40 . www.sinebrychoffintaidemuseo.fi Pääsy 10 – 8 e, alle 18-v. ilm. . ti, pe 10–18, ke, to 10–20, la, su 11–17, ma suljettu KURITON KAUNOSIELU Mia Damberg: Other Stories Thread and Paper Modernin taiteen museo, Vaasa Helmikuovi, 1960. Collection Kakkonen. Kuva: Niclas Warius. BIRGER KAIPIAISEN KERAAMISIA FANTASIOITA ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEOSSA 19.6.2013-12.1.2014 ESPOON MODERNIN TAITEEN MUSEO TI, TO, PE 11–18, KE 11–20, L A, SU 11–17 AHERTA JANTIE 5, TAPIOL A PUH. (09) 8165 7512 W W W.EMMA.MUSEUM K AMPISTA BUSSIT 106 JA 110 kuntsi.vaasa.fi Näyttelyt esillä 12.10.2013–5.1.2014
HELSINKI: Kamppi: Salomonkatu 5 ,????????? ^????????? ??????? ? TURKU: Yliopistonkatu 23 TAMPERE: Hämeenkatu 15 “Jes! s Z<<K< hWW ? ??????Ž?Ž???????? Kaikki Ruohonjuuret palvelevat nyt myös sunnuntaisin!” totesi eräskin asiakkaamme täysin tohkeissaan. Tule ja totea itse Ruohonjuuren sunnuntaimeininki Kampissa klo 12-18 ja Turussa, Tampereella ja Hakaniemessä klo 12-16! d???? ???Ž?????? ?????? ??? Ruohonjuuresta KAIKKI norm.hint. ??Ž???? sunnuntaisin -10%
8 / 2013 43 KULTTUURI ULKOSUOMALAINEN. Kirjailija Maaria Päivinen asuu Saksassa. Kirjablogien suosikki bloggaa myös itse, jotta kieliside Suomeen ei katkeaisi. MAARIA PÄIVINEN (S. 1982) Tuotanto: Silja ja Mai (ntamo, 2010) Minä rakastan sinua nuori mies (ntamo, 2011) Pintanaarmuja (ntamo, 2013) Blogit: Pisara: http://helmi-maariapisara.blogspot.?/ Kirjailijan työpäiväkirja: http://reginalehti.?/blogi/ Anna Kiiskinen Huikea kirjailija, jota ei löydetty Kirjaharrastajat ylistävät Maaria Päivistä. Muut eivät ole kuulleetkaan hänestä. Jos tarina on ruma, kielen on oltava kaunista”, sanoo kirjailija Maaria Päivinen viimeisimmästä romaanistaan Pintanaarmuja. Proosarunomaiseksi luonnehdittu kirja ilmestyi keväällä ja on saanut useita vaikuttuneita ja kiittäviä arvioita kirjablogeissa. ”Luin kirjan, jollaista en ole ennen lukenut”, sanoo Kirsin kirjanurkan Kirsi Hietanen, Leena Lumi pistää blogissaan vielä paremmaksi: ”Tätä ei ole kirjoitettu ennen. Tätä et ole lukenut syntymästäsi tähän päivään.” Nekin bloggaajat, jotka eivät pidä runollisesta tyylistä, myöntävät Päivisen taituruuden. Pintanaarmuja kertoo vivahteikkaasti Annasta, joka on miehensä Veikon pahoinpitelemä ja perheenisä Hermanin ihannoivan kaukorakkauden kohde. Päivinen ei tee rujosta tarinastaan yksinkertaistavaa moraalisaarnaa. Annan kovaa kohtaloa kannattelee kirjailijan arkinen havainto: ”vaikka kuinka olisi vaikeaa, on myös hyviä hetkiä seassa – sehän meidät pitää kasassa”. A N N A O N julman väkivallan koh- de, joka sekä vihaa että rakastaa miestään. Kirjan painopiste on naispäähenkilön kokemuksessa, jonka Päivinen kirjoittaa esiin feminiinisellä tavalla. Samaa voi sanoa hänen aiemmista romaaneistaan Silja ja Mai (2010) ja Minä rakastan sinua nuori mies (2011). Päivinen sanoo, että naiseus tulee varmasti olemaan jollain tavalla läsnä kaikessa hänen tuotannossaan. Onko hän siis feministinen kirjailija? ”En sanoisi niin. En halua osoitella miehiä liikaa.” Silti naisiin kohdistuva epäoikeudenmukaisuus vaikuttaa taustalla. ”Maailmassa on niin paljon naisiin kohdistuvaa vääryyttä, että vihaksi pistää.” Päivisen proosa ei kuitenkaan saarnaa tai holhoa kaltoinkohdeltuja henkilöitään, vaan antaa heille tilaa, vaikka sitten tehdä virheitä: ”Pintanaarmujen päähenkilökin tekee niin rajuja tekoja, että en täysin voinut seistä hänen takanaan ja ottaa kiinni, kun hän on kaatumassa.” kirjailija on sulattanut kirjablogistanin sydämet, mutta sanomalehdissä häntä on tuskin huomioitu. Päivisen kirjat kustantaa tarvepainateperiaatteella toimiva ntamo, joka on kustantaja Leevi Lehdon voimin onnistunut muutKOLMIK YMPPINEN tamaan kotimaisen kirjallisuuden kasvoja tuomalla paljon kiinnostavaa kirjallisuutta julkisuuteen. Päivinen päätyi ntamolle yksinkertaisesta syystä: ”Lehto oli ainoa, joka uskalsi lähteä kustantamaan omituista proosaani. Olin lähetellyt käsikirjoitustani kustantamoille vuodesta 2008 lähtien, vielä vuonna 2010, kun Silja ja Mai ilmestyi, proosani oli suomalaisen kirjallisuuden kentällä varsin omituista.” Pienkustantamojen kirjailijat saavat tavallisesti hyvin vähän huomiota julkisuudessa. Päivinen kertoo tunteneensa aiemmin alemmuutta ”isojen talojen” kir- et ole ä t ä T ” t lukenu äsi äst syntym vään.” päi tähän jailijoita kohtaan, mutta on löytänyt itsevarmuutta: ”En tarvitse taakseni suurta, maineikasta kustannustaloa ollakseni varma itsestäni. Luotan siihen, mitä teen.” Pari ikävää puolta Päivinen kuitenkin nimeää. Apurahojen saaminen olisi helpompaa ison kustantamon kirjailijalle. Toiseksi hän toivoo teksteilleen enemmän lukijoita kuin pienkustantamojen kirjat yleensä saavat. Arvostelujakin saisi olla enemmän: ”Mitkään suuret lehdet eivät huomioi huikeaa, vuosia kestänyttä aikaansaannostani. Siitä on kirjoittanut ainoastaan kotiseutuni sanomalehti Karjalainen.” poikkeavuus tuskin on syynä arvostelujen puutteeseen. Pintanaarmuja on saanut yleisön ja lämpimän vastaanoton perinteisen kirjallisen maailman ulkopuolella, kirjablogeissa. Päivisen haastava tyyli ja raskaat aiheet eivät ole pelottaneet lukijoita, vaan haastaneet hyvällä tavalla. Useat bloggaajat kuvaavat Pintanaarmuja raskaaksi, mutta ehdottoman tärkeäksi lukukokemukseksi. Tekeekö Päivinen tieten tahtoen uudenlaista proosaa? ”Vaikka haluaisin, minun on vaikeaa tuottaa uskottavaa ja puhuttelevaa tekstiä suomalaiselle kirjallisuudelle tyypilliseen realistiseen ja tarkkasanaiseen tyyliin. En tietoisesti etsi uutta proosaa tai kirjoita kokeellisesti, vaan kirjoitan kuten kirjoitan. Näkisittepä päiväkirjani!” PÄ I V I S E N P RO OS A N Päiviselle tuttu. Hän pitää sekä kirjoituspäiväkirjaa Regina-lehden verkBLOGIMA AILMA ON kosivuilla että henkilökohtaista Pisara-blogia, joka oli alun perin päiväkirja elämästä ulkomailla. Päivinen asuu Münchenissä, jossa hän työskentelee päiväkodissa ja Suomi-koulussa. Blogien kirjoittaminen on ulkosuomalaiselle henkireikä. Päivinen käyttää päivittäin englantia ja saksaa, ja siksi hänen on tärkeää jakaa ajatuksia kirjoittamisesta ja kirjoista suomeksi. Muiden töidensä lomassa Päivinen on saanut valmiiksi neljännen suomenkielisen kirjansa käsikirjoituksen. Pintanaarmuja oli Päiviselle raskas kirjoittaa. ”Sen jälkeen minun on hyvin vaikea rakastaa ja inhota tulevia teoksiani yhtä palavasti.” teosta Päivinen luonnehtii kirjaksi inhosta, sortumisesta, toivosta ja naiseudesta. ”Olen hämilläni, koska siinä kieli ei poikkea yhtä vahvasti valtavirrasta kuin aikaisemmissa teoksissani.” Päivinen on työstänyt myös runokokoelmaa. Hän kertoo, että se on saanut myönteistä myhinää osakseen ja tulee ulos ehkä jo ensi vuonna. S E U R A AVA A Maaria Pääjärvi Kirjoittaja on kriitikko & kirjallisuudentutkija. Maaria Päivisen Pintanaarmuja-kirjan arvio Voiman sivulla 54.
44 KUVATAIDE 8 / 2013 Sateenkaaren tällä puolen KULTTUURITANTTA Ksdf Kirjoittaja on popmuusikko ja näyttelijä. Hän vuorottelee tällä kolumnipaikalla ohjaajaopiskelija Ruusu Haarlan kanssa. ProkudinGorski oli sen verran merkittävä valokuvaaja, että hänen sata vuotta vanhoja kuviaan on syytä esitellä löytöinä. Digitaalisen kuvankäsittelyn ansiosta ne- S ERGEI gatiivien ja positiivien aikakausi herää uuteen eloon. Näyttelyn Väri on valoa -julkaisussa kerrotaan värikuvauksen historiasta, johon Prokudin-Gorskin pioneerityö jätti jälkensä. Kuvia kehystävät raidat ovat merk- MUSEOON, HUS. Sata vuotta sitten värivalokuvien ensiasteissa oli sateenkaarireunat. Nyt ei ne nuoret Kokoomusnuorten uhmakkaan kaapistatulon jäljiltä, ja saunassa on lämpö laskenut ruotsalaiselle tasolle, lienee paikallaan heittää vielä yksi koivuklapi pesään. Jäin nimittäin ihmettelemään kokoomusnuorten julkista lynkkausta. Että suhteellisuudentaju on mennyt ja historiankirjat lukematta. Että nyt on kyllä turhan vilakkaa kyytiä. Nyt rysäytettiin säädyllisyyden rajojen yli. Että kiihottaa saa kirkonpolttoon ja muslimijahtiin. Että köyhät kyykkyyn ja viidakon laki. Kerrankin joku sanoo politiikassa ääneen, mitä ajattelee, ja heti tulee turpaan. Mitä tässä pelätään? Että kohta ne ovat ministereitä ja että alkaa rotuerottelu? Että pian Hakaniemen torilla on kerran kuussa denarovio? Elämme muistaakseni edelleen edustuksellisessa demokratiassa, jossa Arkadianmäelle tyrkitään ne itselle mieluisimmat, ?ksuimmat ja samanhenkisimmät veijarit. Eli käytännössä tässä pelätään sitä, että ajattelemme itse salaa samoin kuin kokoomusnuoret. N Y T K U N P Ö LY O N L A S K E U T U N U T hieman kateellisia näille rydmaneille ja schubakeille. He voivat laukoa kaikki hersyvimmät känniläpät ilmoille selvin päin, kun taas meidän tavallisten pulliaisten pitää tintata trendibaarissa tappiin asti ennen kuin saamme edes yhden totuuden ulos sisuksistamme. Olemme tottuneet ajattelemaan mitä sanomme, mutta tämä juveniili jugend tekee juuri päinvastoin. Ja sekös harmittaa niin vietävästi. Minä teen nyt kokeen. Yritän hetken aikaa olla kokoomusnuori. Päästän rehellisesti ulos kaiken, mitä mieleen tulee. Börje Skruf Värivalokuvia ennen väri?lmiä. Sergei Prokudin-Gorski Espoon GallenKallelan museossa 26.1.2014 asti. Kuvia verkossa: www.loc.gov L U U L E N , E T TÄ M E O L E M M E Krakovassa. Istun todella viihtyisässä baarissa entisessä juutalaiskaupunginosassa Kazimierzissa. Seinät ovat täynnä paikallisten juutalaisten kuvia 1900-luvun alusta. Haluaisin tappaa kaikki holokaustin kieltäjät. Niitä on yllättävän paljon. Haluaisin kuristaa ne kaikki tai ampua singolla niiden aivot pellolle ja heittää mällit päälle. Siinä voisi olla yksi lakialoite. Otan huikan oluesta. Olut on hyvää, mutta Suomessa sitä ei ole saatavilla ympäri vuorokauden. Perkele! Nyt loppui se viinan säännöstely! Toinen aloite. Miedot huumeet voisi laillistaa. Ja Kampissa on muutama helvetin ruma talo. Voisiko ne purkaa? Radiolupien määrä pitää rajoittaa yhteen, ja se lupa pitää antaa Radio Helsingille! Nopeusrajoitukset pois! On sietämätöntä körötellä satasta, kun voisi ajaa kahtasataa)! Joukkoliikenne ilmaiseksi! Ajan joka tapauksessa aina pummilla. Alastalon salossa pakolliseksi kaikille. Jos jää kesken, steriloidaan! Ja Putinia voisi joku panna perseeseen karhupuvussa. NO NIIN. OLEN YKSIN Poskia punottaa, mutta tuntuu siltä, kuin kivi olisi vierähtänyt sydämeltäni. En halua enää murskata Cheekin levyjä tai tappaa ketään. Olen täysin zen. Minulla ei ole enää mitään hävittävää, eikä voitettavaa. Olen täynnä universaalia rakkautta. Minusta on tullut minä. Mistä niitä jäsenkortteja saa? HUH. KOE ON OHI. olavi uusivirta kejä ajasta ennen väri?lmiä. Ne elähdyttävät muistoja tsaarinajan Venäjältä, jota kuvaaja tallensi laajasti aina Suomea myöten. Vuonna 1915 Sunajoen Hirvasputouksella Prokudin-Gorski tavoitti valon taittumisen väreiksi. Vaatimatonta sateenkaarta voi pitää kolmivärikuvauksen avainkuvana. Se on edellyttänyt kemiaa, optiikkaa, tekniikkaa ja asialle omistautumista. Fotograf-Ljubitel-lehdessä Prokudin-Gorski kirjoitti ”valokuvauksesta luonnollisissa väreissä”. Se ei tunnu liioitellulta. GallenKallelan museon intiimissä ympäristössä nähdään vain murtoosa kuvaajan työstä. Kun astuu ulos alkusyksyn puistoon, havahtuu huomaamaan, miten vihreää ruoho onkaan. Venäjän vallankumous mutkisti Prokudin-Gorskin uraa. Hän kuoli Pariisissa 1944. Omintakeisen värivalokuvauksen menetelmän kehittäjän pelasti kadotukselta Yhdysvaltain kongressin kirjasto. Kokoelma hankittiin perikunnalta ja kuvat käsiteltiin julkaistaviksi. Jos ei vaivaudu museoon Espooseen, voi katsella Library of Congressin sivuilta sähköisiä kuvia. KUVA KUVA Sininen huivi K U VA O N O S A B L U E S C A R F -teossarjaani. Sarjan kaikissa kuvissa esiintyy sama nainen lähes samoissa mustissa vaatteissa. Päässään tai hartioillaan hänellä on sininen huivi. Teossarjan lähtökohta on ajatuksessa, että yksilön identiteetin määrittelevät lopulta muut, omien tarpeidensa mukaan. On samantekevää, mitä ihminen on tai ajattelee itsestään. Teoksen voi myös ajatella kommentoivan naisen pukeutumiseen liittyvää kontrollia. Jopa sana huivi on nykyään latautunut. Kymmenien kuvien teossarja on kuvattu neljällä mantereella. Vaihtuvat kuvauspaikat, naisen asento sekä huivin sidontatapa määrittävät sen, kuinka näemme naisen. Hänet löytää pariisilaiselta pihalta, Ateenasta kadun viereltä, Senegalista katsomassa merelle, virolaiskaupungin torilta tai Tel Avivista nukkumassa puistonpenkillä. Mielissämme hän näyttäytyy salaiseen kohtaamiseen saapuvana donnana, kerjäläisenä, surijana, kukkakauppiaana tai kodittomana. Portaita alas laskeutuva nainen on kuvattu Raumalla, Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseossa. Rafael Lönnström oli ammustehtailija, jonka tehtaan tuotanto oli merkittävää Suomen sodankäynnille talvi- ja jatkosodassa. Tehtailijan asekokoelma on sijoitettu asuintalon portaikkoon. Portaita laskeutuva nainen olen minä itse. On helppo kuvitella, kuinka eri tavalla määrittelisimme naisen ja tilanteen, jos huivi olisi sidottu toisin. Hannele Rantala Hannele Rantalan teoksia Porin taidemuseon Rajanylityksiä-näyttelyssä 19.1. asti.
HELSINGIN KUVATAIDEKOULU PERUUTUSPAIKKOJA VAPAANA v. 2013-14: Kuvataiteen perusopetusta ikäryhmittäin 7-18-vuotiaille eri puolilla Helsinkiä. Hauskan harrastuksen lisäksi opiskelu tarjoaa hyvät tiedot ja taidot myös kuvataiteen jatko-opintoihin. ZZZ NXYDWDLGH ¿ S
Liity ?ksuun seuraan! Eiran aikuislukiossa voi suorittaa koko lukiotutkinnon tai opiskella sitä, mikä kiinnostaa Kieliä tai kuvataidetta Laajasta kurssivalikoimasta löytyy jokaiselle jotakin. Opiskella voi myös peruskoulussa tai englanniksi High Schoolissa. Kotona tai Laivurinkadulla Koko lukion voi suorittaa myös kokonaan verkossa tai lähi- ja etäopetusta yhdistellen. Päivällä tai illalla Oppitunteja klo 8.30-20.10 Vanhana tai nuorena Opiskelijat ovat 18-80-vuotiaita. Aina löytyy omanikäistä seuraa. Tervetuloa opiskelemaan! Opiskelijaksi voi ilmoittautua ympäri vuoden. Tutkintotavoitteinen opiskelu on maksutonta (materiaalimaksu 10 euroa). Aineopiskelumaksu on 100 euroa, jota vastaan voi opiskella lukuvuoden aikana niin montaa ainetta ja kurssia kuin haluaa. Ilmoittautuminen 2. jakson kursseille 26.9.8.10. Jakson opetus alkaa 21.10. ietoa mme! t ä s i L ilta u v i s i kot ;\eTa T\^g\ _g^\b ? BT\hge\a^Tfg ) ? &&'+& >X_ \a^\ www.eira.fi
MUSIIKKI 8 / 2013 46 Kohti pimeää kuuntelee kaikki Shostakovitshin sinfoniat kolmessa osassa 3/3 osa 1 Tanu Kallio Keski-ikäisen Shostan sinfoniat ovat kyynisiä & sotkuisia. S kokoontuu viimeiseen, kolmanteen tapaamiseensa. Piirin kolme jäsentä, kirjailija, säveltäjä ja keskustelut ylöskirjaava toimittaja-ohjaaja, ovat tuntemattoman edessä. Heistä kukaan ei tunne Dmitri Shostakovitshin (s. 1906) sinfonioita 11–15, jotka hän sävelsi kolmannen ja neljännen luomiskautensa aikana. Piiri on ollut jo viikkoja jännityksen tilassa. Toisen istunnon päättänyt 10. sinfonia sai piirin haltioihinsa, ja kaikkia kolmea yhdistää epäilys, että edes Shosta ei pysty ylittämään sen tehoja. Kolmas istunto tulee olemaan sävellyksellisesti väistämättä laskusuhdanteinen, piiri epäilee. Millainen ikääntyvä taiteilija piiriä odottaa? Ankea, mielikuvituksen puutteen minimalismiksi naamioiva seniili, uusia alkuja ja avauksia yhä tavoitteleva harmaa pantteri vai henkistynyt tietäjä? H O S TA - P I I R I maailmaan ajoittunut kolmas luomiskausi on Shostan loppukesän ja syksyn aikaa. Sitä leimaa identiteettikriisi, jonka katsotaan seurailevan Neuvostoliiton kulttuurielämän yleistä ilmapiiriä. Teosten taso vaihtelee sovinnaisesta briljanttiin. Säveltäjä asettelee Voiman toimituksen pöydälle lasisen jallupullon, kirjailija muovisen. Kuohuviinipullo poksahtaa, ja säveltäjä heittää pullojen viereen aiempaa runsaslukuisemman läjän partituureja. Pöydälle kasataan vain nesteitä, paperia ja savukkeita. Viime kerran nakinkäry ei tule toistumaan, sillä piiri päättää keskittyä henkeen ja käyttäytyä aiempia kertoja arvokkaammin. Shostan myöhäistuotantoa kuvataan usein esimerkiksi ”näynomaiseksi” ja ”syvällisen elämänviisauden leimaamaksi”. Mikään näistä määrittelyistä ei sovi yhteen täyslihanakkien ja perunasalaatin kanssa. Kertomus Shosta-piirin viimeisestä istunnosta on jaettu kahteen osaan. Jälkimmäinen julkaistaan Voimassa 9/2013 IKÄKRIISEISSÄ. Neuvostoliitto ja Shosta alkavat rappeutua sisältä käsin. Henkistynyt Shosta-piiri taistelee vastaan ja huomaa kaipaavansa amerikkalaisia elokuvia ja Beatlesia. SODANJÄLKEISEEN Susanna Kuparinen Aiemmat Shosta-jutut löytyvät Fi?stä juttuarkistosta hakusanalla Shosta. Shosta-piirin kuuntelema levytys: Rostropovich conducts Shostakovich: The Complete Symphonies, Warner Classics 2007. Jutun lähdemateriaalina Otavan iso musiikkitietosanakirja (1979), Wikipedia & Shostan elämäkertoja. ”Olen kuullut tän jo” N E L J Ä V U O T TA Stalinin kuoleman jälkeen sävelletty neliosainen 11. sinfonia alkaa pitkällä, hitaalla jaksolla, jossa Shosta käyttää paljon lyömäsoittimia. Piiri on varovaisen innoissaan ja virittynyt. Pitkä, uhkaa värisevä alkusoitto lataa odotuksia. Viisikymppinen Shosta jaksaa yllättää! Sinfonia on läpeensä ohjelmallinen, eli se kertoo musiikin keinoilla ulkomusiikillisista tapahtumista. Sinfonian ala- otsikko on Vuosi 1905, ja teos mielestä. Tällä teoksella hän on omistettu Venäjän vallan- palasi säveltäjien ykköskaarkumouksen vuoden 1905 väki- tiin. Menneet harmit neuvosvaltaisille tapahtumille. Niin tohallinnon kanssa kuitattiin sanottuna verisunnuntaina Stalinin ”subjektiivisella taikansalaisten kapina Venäjän demaulla” ja Shostalle myönkorruptoitunutta ja yksinval- nettiin Lenin-palkinto. Piiriläiset nautiskelevat taista eliittiä vastaan murskattiin armeijan avustuksella. aluksi estottomasti siitä, että ”Pitäiskö tähän suhtautua Shosta on heittäytynyt konepäilyksellä, koska tää on ollut servatiivisen melodiseen ja suosittu?” sätunnelmoivaan veltäjä pilkkaa. kuljetteluun. Hän on katkera Keskellä sellojen n a kerr e e siitä, että kirtummaa näpm i i V ei tul jailija ja ohjaapäilyä alkaa juy r ä k n ja antoivat 7. naki , sillä malaisen kaunis n a a m sinfonialle vain hautajaislaulu, toistu äättää neljä tähteä. kuulostaa p i . joka n piir e e Säveltäjä on kehtolaululta. k hen edelleen, usei”Ehkä äiskittyä e k den kuukausidin kuolema on en jälkeen sitä saanut Shostan mieltä, että kyse oli kirjailijan käyttämään teemoina lauluja, ja ohjaajan snobbailusta: hi- joita hän kuuli lapsena”, ohtikäs teos ei voi olla elitistien jaaja huokaa herkistyneenä. mielestä mestariteos, säveltä- ”Kuolema on uni.” Piiri poimii sinfoniasta jä väittää. Shostan 11. on yksi sävel- paljon hyvää. ”On hieno sintäjän suosituimmista, myös foninen ele rakentaa teos silloisen yleisön ja kriitikoiden kvintti-intervallin ympärille. Kvinttisointu on avoin, puhdas ja arkaainen”, kirjailija ilmoittaa. loppupuolella sinfonia alkaa hajota, ja ylipitkät kestot rasittavat piiriläisiä. Teos lainailee muilta säveltäjiltä, vallankumouslauluista ja kansasävelmistä. Kun toisen osan loppu palaa taas alkuun tuomatta juuri mitään lisää, säveltäjän hermot menevät. ”Ihan täyttä haahuilua”, hän ärähtää. Kirjailija komppaa: ”Nyt on kyllä ajan hammas purrut tätä biisiä. Alkaa kyllästyttää.” Yksi lainatuista teoksista on Albinonin Adagio. Hautajaismarssin ympärille rakennettu kolmas osa saa kiitosta rohkeasta tilankäytöstä, mutta säveltäjää ylipitkät kestot ottavat päähän yhä pahemmin. ”Tekisi mieli ravistella sitä rillipäätä”, hän murisee. Shosta tunkee kauneutta ja melankoliaa kuulijoiden kurkuista alas alleviivaten ja janTOISEN OSAN
MUSIIKKI 8 / 2013 kuttaen. Koska jokainen teema ”On vaarallista, jos myös Shostiristetään ja kulutetaan loppuun, ta-piiri vajoaa metasyövereihin”, sinfonian tehot muuttuvat ohueksi ohjaaja sanoo tyynesti, mutta kirkuin rautalanka. Jokainen kliimak- joittaa lauseen ylös. Onko piiristä tullut samalla tavalla itsetietoinen si toistuu vähintään kahdesti. ”Tulee levoton olo, mä olen kuin Shostasta? Mikä on aitoa, mikuullut tän jo”, säveltäjä vaikeroi kä poseeraamista? Useat Shostan sinfoniat soitekolmannen osan lopussa ja käppäilee ympäri toimituksen pöytää taan attaca, eli osien väliin ei jätekuin häkkieläin. tä taukoa. Niin myös 12. sinfonia. Kirjailija pitelee vasemmassa Attaca tuhoaa sinfonian vähänkin kädessään muovista, oikeassa kä- dramaturgisen ajattelun. Koska dessään lasista jallupulloa. ”Sama sinfonia on rakennettu episodiefekti kuin kännissä bileissä, kun maiseksi sillisalaatiksi, ilman attajoku kuuntelee saman biisin uu- caa kuulijaa olisivat lohduttaneet delleen ja uudelleen”, hän toteaa. edes lyhyet hengähdystauot ennen Neljännen osan vaski-, perkus- uuden rymistelevän ja kaahaavan sio- ja patarumpuosan läsähtämistä päin pläsiä. vyörytys saa kirjai”Saatana, se on lijan kokeilemaan, n varmaan bordellisvaluuko hänen a varma n sakin huutanut vaan korvistaan verta. o e ”S akin s Piiri maistelee, vaiattaca, attaca”, kirs i l l e bord kuttavatko jalluttaca, jailija kiroaa. a t u n pullojen erilaiset huuta aca.” E N S I M M Ä I S E N kervalmistusmateriatt ran piiri joutuu toteaalit sisältöön. Eivät vaikuta. amaan, että Shosta Tunnin kestäkuulostaa vanhanvän sinfonian laadukkaat jaksot aikaiselta. Ehkä se johtuu ?lmiovat lopulta selkeästi eroteltavis- musiikkiin viittaavista vivahteista: sa. Ne ovat 1. osan harppusoundit agenttihenkiset kuljetukset eivät ja kvinttivariaatiot, 3. osan Albi- kuulosta jännittäviltä ja veijarimainonin Adagion variaatio ja 4. osan silta, vaan mahtipontisen pölyisilputkikellojakso ja lopun kertaus. tä ja väkinäisiltä. Näiden osien kesto on yhteensä Neukkulassa aika oli pysähtynoin 25 minuuttia. nyt, kirjailija huomauttaa: Piiri antaa sinfoniolle aina kaksi ”Shosta tekee edelleen samaa arvosanaa, yleisarvosanan ja toi- kamaa kuin 30 vuotta aikaisemsen dramaturgiasta sekä sisällön min. Kun Shosta on säveltänyt tän suhteesta kestoon. Tämän sinfo- vuonna -61, lännessä ollaan jo poniassa suhdeluku on huonoin. pulaarikulttuurin aamunkoitossa. ”1950-luvulla taiteilijan suurinta Meillä katseltiin Steve McQueenin röyhkeyttä oli varastaa aikaa ihmis- elokuvia, kuten Vanki nimeltä Papilten elämästä”, kirjailija summaa. lon. Ja Beatlesin Revolveriin on täs”Ei kyllä hyvin mene, jos tun- tä vain viisi vuotta." Klassisessa musiikissa lännista jää käteen yksi kiinnostava viittaus Albinoniin”, säveltäjä to- nessä oltiin näihin aikoihin hulluteaa. na avantgardeen ja nykysäveltäjä Karlheinz Stockhauseniin, joka käSinfonia nro 11 g-molli (1957), kesto sitteli musiikissaan tiedettä ja tekn. 58 min. nologiaa. Sibelius oli juuri kuollut 8. sinfoniaansa pantaten. Mielistelevä guru L E N I N I N M U I S T O L L E sävelletyn sinfonian alaotsikko on Vuosi 1917. Se kirvoittaa säveltäjän pohtimaan, mitä tapahtuu, kun Shosta-piiriä aikalaisineen ei enää ole. ”Toivon, että tulevat sukupolvet voisivat kuunnella Shostaa ilman, että heti eka sana, joka mainitaan, on Lenin tai Stalin.” Kun sinfoniaa on kulunut vain muutama minuutti, piiri pohdiskelee vakavana, että voisi olla parempi, jos tulevat sukupolvet eivät myöskään kuulisi tätä sinfoniaa koskaan. Shosta alkaa olla kummallisilla mutkilla lainausten suhteen. Jos hän 11. sinfoniassa lainaili muilta säveltäjiltä ja kansanlauluista, nyt Shosta lainailee omia 11. sinfonian lainauksiaan. Hätäännyttävää mätänemistä. Säveltäjä sanoo, ettei jousissa ole atakkia. "Ja vasket ja pikkolot tulevat päälle tylpällä tavalla", säveltäjä kivahtaa ja katsoo ohjaajaa. ”Kirjoita tuo sinne muistiinpanoihisi.” Shosta-piirin tavoin ihmetelleet, miksi säveltäjä epäonnistui niin pahasti. Syitä on etsitty poliittisista kuvioista. Shosta oli liittynyt edellisenä vuonna kommunistiseen puolueeseen, joten ehkä hän halusi säveltää puoluetta miellyttävän "pumputi pum, kommunistit on komeita" -ökellyksen. Toiset ovat sitä mieltä, että Shostalla oli edelleen pelko persauksissa. Pinnan alla muhi ongelmia, ja sinfonia tehtiin imartelutarkoituksessa. Hetkittäin Shosta ottaa niskalenkin ja antaa teemojen kehittyä rauhassa. Pienet ilonhetket ovat kuitenkin yhdentekeviä, Shostapiiri toteaa yhteen ääneen. Oli motiivi mikä tahansa, tekemistä on sävyttänyt mielistely. Säveltäjän tuomio on armoton: ”Tyyppi kopipeistailee. Emmä kumarra tällaista paskaa. Jos ideat ei riitä, niin ne ei riitä.” Jatkuu seuraavassa numerossa… 47 Tapaa meidät Helsingin kirjamessuilla KULLERVO PE 25.10. KLO 13.30 –14.30 Hyvinvointivaltion reunamilla Köyhän lokakuussa Susanna Alakoski katsoo totuutta silmiin. Totuutta lapsuudestaan ja köyhyydestä hyvinvointivaltiossa. Eija Hetekivi Olssonin esikoisromaani Tämä ei ole lasten maa piirtää armottoman kuvan elämästä lähiöissä Ruotsin idyllisten kansankotivuosien jälkeen. Entä minkälainen on köyhän arki nykypäivän Suomessa? Kysymystä tutkii Mathias Rosenlund teoksessaan Vaskivuorentie 20. Kirjailijat keskustelevat köyhyyden syistä ja seurauksista. Pääseekö köyhyyden stigmasta koskaan eroon? sets.fi NYT LUETAAN NÄITÄ! K R I I T I K O T O V AT Sinfonia nro 12 d-molli (1961), kesto n. 38 min. ILKKA MATTILA: EGOTRIPPI PETER JAMES: KUOLEMAN KOURA ON KYLMÄ Egotrippi on yksi aikamme suosituimpia suomalaisbändejä. Haastattelemalla yhtyeen entisiä ja nykyisiä jäseniä, tuottajia ja ystäviä Ilkka Mattila on koonnut värikkään historiikin bändin 20-vuotisesta taipaleesta. Huippudekkaristi pakottaa tuttuun tapaansa lukijan kääntämään sivun toisensa jälkeen, kunnes Roy Grace on ratkaissut jälleen uuden hiuksia nostattavan tapauksen. GABY DALKIN: KAIKKI AVOKADOSTA 80 HERKULLISTA JA TERVEELLISTÄ RESEPTIÄ Täydellinen keittokirja jokaiselle, joka haluaa löytää uusia tapoja nauttia avokadon terveysvaikutuksista ja lempeän hienostuneesta mausta. JONNA PULKKINEN: JALLU — JALOVIINAN JA PALOVIINAN HISTORIA Jallu on totisesti tuhansien tarinoiden juoma. Se on kulkenut kansan mukana niin sotarintamilla kuin rock-konserttien takahuoneissa. Jonna Pulkkisen mainio kirja kertoo, miten Jallusta tuli osa maamme kulttuurihistoriaa Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi. Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat kuukausittain tietoa kirjauutuuksista.
TEATTERI 8 / 2013 48 ikkunat on jätetty peittämättä, ja illan pimenemisestä tulee osa teosta, matkaa kohti mielen synkimpiä kerroksia. L O P U S S A kaikki keskeiset henkilöt ovat kuolleet, kuka mitenkin. Aika kuluttaa heistä elämän. Jäljelle jää näyttämökuva, joka on melkein ESITYKSEN Arttu a j i s s n Ta nen Wäänä tyy y näyttä auniina ana, k nä. a t h u p ellise & täyd TERVEHDYSHUUTO. Berg heil Turun Logomossa yhdistelee teatteria ja tanssia. Minä olen dynamiittia! Näytelmä Friedrich Nietzschen elämästä toimii kuin kellopeli. F Nietzsche (1844– 1900) on modernin eurooppalaisuuden ikoni. Nietzschen individualismi kaikui vuosisadanvaihteen aatteellisissa keskusteluissa aina Suomessa asti, ja hänen kirjoituksiaan omiin tarkoituksiinsa käyttäneet natsit antoivat 1930- ja 40-luvun Saksassa Nietzschen nimelle pysyvästi kolkon kaiun. Zarathustra kuluu RIEDRICH aina yhä uusien itseään etsivien teinien käsissä. Mitä uutta voi sanoa miehestä, josta on tullut aikakautensa tunnuskuva? Seppo Parkkisen näytelmäteksti Berg heil! Nietzscheläisiä vaelluslauluja on loistava. Sen sijaan, että se pyrkisi sanomaan jotain aivan uutta, se tutkii, miten Nietzsche-myytti on aikanaan rakentunut. Tekstissä limittyy toisiinsa monta tasoa. Välillä lavalla nähdään aatteiden kamppailua, ja välillä fokus on Nietzschessä ihmisenä: rakastajana, poikana ja veljenä. Paikoittain keskitytään Friedrichin sisareen Elisabetiin, joka veljensä varjosta ponnistaa tämän vartijaksi. Neljään tuntiin mahtuu paljon, ja vaihtelu pitää katsojan valppaana. erilaisiin aikalaisdokumentteihin, joita ovat esimerkiksi Nietzschen kirjoitukset, hänen läheistensä kirjeet ja arkistoaineistot. Parkkista on kiinnostanut erityisesti Elisabet Nietzsche. Vuonna 1894, kun Friedrich vielä eli, Elisabet rakensi veljensä ympärille arkiston. Arvovieraat saivat kurkistaa huoneeseen, johon mielen sairauteen vajonnut ?loso? oli suljettu. Elisabetin avulla näytelmän keskeiseksi teemaksi nousee valta: valta määritellä, valta sanoa ja valta käyttää omaa tai toisen nimeä. Sisar on se, joka tarjoaa Nietzschen natseille: hän yhdistelee veljensä muistiinpanolappusista teoksen Vallantahto, josta kansalN ÄY T E L M Ä P E R U S T U U lissosialistit löytävät kaikupohjaa ajatuksilleen. Juha Malmivaaran ohjaus hengittää samaan tahtiin tekstin kanssa. Teksti soljuu tilassa: toisinaan sitä kannattelee kuoro, toisinaan näyttelijät. Näyttämötoteutus muistuttaa tanssia. Plastinen liike ei koskaan pysähdy, vaan esitys toimii kuin kellopeli. Jopa niin, että vaikka ensi-illassa näyttelijäntyössä on pientä haparointia, ohjaus kantaa sen yli. Tilasta on saatu paljon irti. Ensimmäisessä näytöksessä katsojat istuvat riveissä näyttämötilan laitamilla, toisessa tuolit on siirretty sotilaallisiin jonoihin, joiden väliset pitkät käytävät muistuttavat speeriläistä arkkitehtuuria. Katonrajan VOIMA SUOSITTELEE sama kuin mistä esitys lähti liikkeelle. Tanssija Arttu Wäänänen näyttäytyy puhtaana, kauniina ja täydellisenä – yli-ihmisen lihallistumana. Teksti toistaa Nietzschen sanoja puhtaasta yksilöllisyydestä. Loppukuva on kaunis ja tehokas, mutta pistää miettimään. Kohotetaanko Nietzsche tässä liian korkealle? Kun paha on luettu Elisabetin syyksi, veli nousee tulkintojen alta puhtaana kuin viattomuus itse. Mutta voidaanko teostensa tulkintakerrosten alta vapauttaa mies, joka julisti kirjoittavansa tulevaisuudelle ja hyväksyvänsä nimensä tulevaisuudessa saamat merkitykset? Eivätkö kirjoitukset yli-ihmisestä ja sodasta ole hänen heittämänsä haaste? Kuten eräs Nietzschen repliikki näytelmässä kuuluu: ”Minä en ole ihminen, olen dynamiittia.” Elsi Hyttinen Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Turun yliopistossa. Berg heil! Nietzscheläisiä vaelluslauluja Turun Logomossa 12.10. saakka. Käsikirjoitus Jukka Parkkinen, koreogra?a Panu Varstala, ohjaus Juha Malmivaara. Koonnut Kaisu Tervonen Voimaa valitsee suosit suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 21.10. asti voima@voima.?. Voima päättää tietojen julkaisusta. AXME A DISTANCIA – ETÄISYYS 26.1. saakka Sara Hildénin taidemuseo, Tampere www.tampere.?/sarahilden www.vapaantaiteentila.?/?/events/adistancia-etaisyys 21.10. klo 12–18 Vapaan taiteen tila, Helsinki Amerikkalaisen kuvataiteilijan Ellen Gallagherin näyttely saapuu Tampereelle Tate Modernista ja kommentoi sekä muotia ja populaarikulttuuria että amerikan afrikkalaisperäisen väestön kivuliasta menneisyyttä. Videosta, piirustuksista, äänikollaasista ja liveäänistä koostuvan installaation neljästä tekijästä jokainen on joskus asunut ulkomaalaisena Brasiliassa tai Suomessa. Aiheena onkin etäisyys. WHEEL OF LIFE TUNTEMATONTA VALOA 20.10. saakka Valokuvakeskus nykyaika, Tampere http://valokuvakeskusnykyaika.? Kahden valokuvataiteilijan yhteisnäyttely käsittelee kasvamista ja sen vaikeutta sekä Riitta Järvelän dokumentaarisin että Tiina Riutan ?ktiivisin kuvin. 20.10.-3.11. Sorbus-galleria, Helsinki http://sorbusgalleria.tumblr.com Vaasankadulla sijaitsevassa galleriassa on esillä helsinkiläistaiteilija Lauri Isolan videoinstallaatio, jonka inspiraationa on toiminut buddhalainen elämänpyörä. MIEHEN KUOLEMA 31.10.–16.11. Sotku, Kuopio www.minimi.? Miko Kivisen käsikirjoittama ja Leea Klemolan ohjaama groteski näytelmä yhdistää puhetta, musiikkia sekä tanssia ja kertoo miehen kuolemasta ja uuden syntymästä.
TEATTERI 8 / 2013 maailma muuttuu, hyppää kyytiin! maailman kuvalehti, kerran kuukaudessa. 49 Musiikkia sormilleni N koskaan kirjoita musiikkijuttuja. Päätin näin lopullisesti sen jälkeen, kun jouduin Skype-haastattelemaan tuaregtähti Bombinoa viime kesänä. Linja Nigeriin rätisi, ja keksin kysyttävää vain politiikasta. Kuka nyt musiikista jaksaa puhua? Eikö kuuntelu riitä? Kun kaverini vei minut alkukesästä Color Dolorin keikalle, tajusin, että nyt on aika pyörtää E päätös. Utuista, melodista, omaperäistä musiikkia eläinmaskeissa soittava yhtye ja erityisesti hengästyttävästi laulava vokalisti Stina Koistinen vetivät loppuunmyydyn Korjaamon vintin kollektiiviseen hurmokseen, jota en itsekään voinut pakoilla. 2/2013 kene nen n ään äänel ellä lä ä puhut, al jaze azeera? ra?? l byallaise libya la aiset isett palasivat vat nyrk rkke ke keily ilyke kehä ehää än. än. 5,00 € Oma elä ämä 9/2 013 Vaatesuunnit teli Berlinda Efua ja Quansah haluaa ensin uran, sitten perhee n. 5,0 0€ int sav ialain ma imaja en anjä su rist ojaa eet yks jop eltä a ets tistä m imä ssä uotia kati pietarinen Color Dolor Jyväskylän Höstfestillä 11.10., Helsingin Korjaamolla 18.10. & Tampereen Telakalla 19.10. Céline Bardet 0$$,/0$1B.B B I Argentiina n diktatuuri n jäljet BVLYXWB LQGG Kai nairon set I Reilu sukla atest i MUSAKYYNIKON MURTAJA. Color Dolor keikkailee taas. 3 01 3/2 ytyy an löilta kino u patt nsa u a sk rina too ta 0 5,0 € aK 3 m en m et osa et m ty b r m iki sir am ai n n ku all sk ah e ou i n lu GG aa ja t u ha kk b I A selta Kaukasuk iir Ne ns pa lin bi se lä ss ä. ha kiv en uD öl ty a I to nd Fu py ör än Nd um ie se I sa is m iK am bo dz ha s GG 5 LQ po ko tit ur sä is ke in tp se ai nn rt B .2 Or 39€ so tia In t I WB VLYX kkäät I Ved B B B. $1 0 $$ ,/ 30 .25 LQGG 0 30 B säpi ar I Märät Tuukka-Om malatar e enju ki la u elu u oj ist su uud en in ist t elä l a vee r i a aa syy eet h un te tee tunte anii tun ean Ni uriea n.. zarr Nig za een ree gza are ar Nig ka hk loh n lo i en okais nsa jjok vuoren äi Va uh tia ! vai n Miehet iv El äm äh al tu un Ko es € nn 5 LQ ha .2 B Jo WB ti VLYX B 0 a at B 5,0 poli littiii ik kk M 1/2 01 s a´ c ov itti an . ti K rjo er sta Ka iki opp ude s kä ruso aisu sit rtol sii aika B sats eisiä en B. okko 5,00 € omaanapu lun kirkon ulk hansovitte tähtää rau uipulle. maailmanh lta I P eli $1 Mar Terv a I allla essa Ve aV ulla u Pau Pa n I on o oo ko nk aurriin aa au 4/2013 ka mat en ,/0 aisee rank a kylä oriss teeksi. d a u Ec taa an ja an läin $$ s u t i v So ekä a& c Lis aro M Antti Saarainen Nai set sys ätti in s ivu un Egy ptin uud Ma rok istu on raja ksi lla ssa I S . ann vuoden lehdet + kirjalahja kun teet kestotilauksen, saat lahjaksi valitsemasi uutuuskirjan. SEINÄKUKKA Bongaa katugallerian tähdet ja lähetä ne meille osoitteeseen voima@voima.?. toimi näin: Tee tilaus osoitteessa: maailmankuvalehti.fi/tilaus. Kestotilauksen hinta on 39 euroa. Verkkolomakkeen alalaidassa on paikka kampanjakoodille. Täytä siihen valitsemasi kirjan koodi. Koodit näet oikealta, kirjojen vierestä. Halutessasi voit tehdä tilauksen myös sähköpostilla osoitteeseen: maailmankuvalehti@kepa.fi. Muista laittaa koodi myös siihen. rn a : amin atta fo au desta k k ra to mu is eraudesta on Si Muisto rakk maani, ro a uv tt oi ra Leoneen sij kottomasti yh joka kutoo au den yh ja n he ie m teen kolmen lpaaät henkeäsa naisen eläm rvinaisen ha ja ti iis un van ka keron riipaiseva viisaasti. Se misistä ih ta sis lli va tomus ta a. a olosuhteiss epätavallisiss . 13 20 s nu into kustan nta 32 €. suositushi a alahja forn rj ki i: od ko n ie r: g ér a rd pr uaailmansota m n a afrik HELSINKI. Sörnäinen, syyskuu 2013. : a ri tu ru n enkuvat. n a m il a a m kertovat mitä kartat u ista? m ei stä ja m antävästi maailm esittelee näyt usilta. Sa ka ka Ari Turunen ai ja a lttuureist milkarttoja eri ku ee näkemään, missä on pääs malla lukija ilman napa. 34 €. loinkin maa ositushinta nus 2013. su an st ku to in ne n al ah ja tu ru koodi: ki rj tti monianmurha aloi haRuandan kans , joka levisi Sa tin lik nf ko kansallisen kaan ja johti rik Af n ee lis ran eteläpuo nan ihmineljän miljoo lopulta noin ailmansota m an rik Af n. sen kuolemaa skiosien viimeaikaike kertoo Afrikan tä, miten yksi hirvitja sii laajalle sista sodista a loi perustan tävä tapahtum listukselle. mul ja tuhoisalle nus 2012. into kustan nta 37 e. hi us it os r su ah ja pr un ie koodi: ki rjal Tarjous on kestotilaus ja koskee vain kotimaan uusia tilauksia. Tarjous on voimassa 15.11. asti. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Kestotilauksen voi lakkauttaa tilauskauden lopussa. Tilaajalahja postitetaan kuukauden sisällä siitä, kun maksusuoritus on kirjautunut lehden tilille.
MUSIIKKI 8 / 2013 50 Pietari palaa levylle Kymmenen vuoden tauon aikana Blaadi-daadi vaihtui Laadi-daadiksi. P hiljaiseloa viettänyt muusikko Pietari Kiviharju tunnetaan paremmin pelkkänä Pietarina. Hän teki syksyllä 2012 paluun levyllä Hopeatähti, ja sen jälkeen tohinaa on riittänyt. Pietarin ja hänen Spektaakkelitrionsa pian ilmestyvä pitkäsoitto on jo kolmas vuoden sisään. ITKÄÄN Miksi Pietari katosi kuvioista kymmenen vuotta sitten ja mitä vuosien aikana tapahtui? Hopeatähden avausraidalla muusikko esittelee itsensä näin: Ex-hampuusi, viittä vaille matruusi. ”Olen oikeastaan aina ajautunut asioihin. En mitenkään halua heh- kuttaa normaaleja päihdeongelmia, mutta niiden mukana tuli nuorempana mentyä”, Kiviharju kertoo rauhallisesti kotisohvallaan Helsingin Alppilassa. Makkarin ja keittiön seiniä täyttävät melkein kattoon saakka lasten piirustukset, ja olkkarin seinällä on Tanu Kallio UNELMADUUNI. Pietari on töissä Vallilan alakoulun iltavaksina. ”Toivon, että se on eläkevirka. Työn ohessa voi tehdä musahommia, ja usein mulla on lapsetkin mukana.” Jari Litmasen pelipaita. Pelipaita muistuttaa Pietarin katkonaisesta pelaajaurasta raikulipoikien viitosdivarin Kurvin Vauhti -joukkueessa. Laitapakin hommat ovat tuoneet mukanaan jatkuvia krenkkoja. Isoimmat kolhut ovat kuitenkin olleet päänsisäisiä. ”Vähitellen tuli mokattua keikkoja ja keskityttyä enemmän dokaamiseen. Ei silloin jaksa tehdä uusia biisejä tai yrittää sen enempää, ja niin se musiikki vain jäi.” Lähdettyään musiikkikuvioista Kiviharju päätti hankkia merikokin paperit. Hän muutti Kotkaan ja meni kouluun. Merikokin papereita hän ei kuitenkaan koskaan saanut. Viimeisen Kotkan-vuoden kesälomalla Kiviharju tapasi lastensa tulevan äidin, ja opiskelu jäi siihen. Hänen viimeisin todistuksensa on edelleen tuplatun ysiluokan päälle saatu peruskoulun päättötodistus. Luonnollisesti syntynyt mies -esikoislevyn syntyprosessin aikana päihteillä oli iso merkitys myös sanoituksissa. Tauon aikana sanoitukset hakeutuivat uusille alueille elämänmuutoksen mukana: kertosäe ”Blaadi-daadi, mä blaadaan ku Bob Marli” on vaihtunut Hopeatähdellä muotoon ”Laadi-daadi, pikkuvaavi”. Kappaleella Laadi-daadi Pietari pohtii isäksi tulemistaan, ja ääneen pääsevät myös hänen 7ja 5-vuotiaat tyttärensä. Hopeatähti oli tekijälleen tärV UODEN 2002 LEVYT mirkka hietanen, maria-kaisa jurva, pertti laesmaa, & jari tamminen Kari Antila: The North Wind. Seventh String Music 2013. HERD & Aili Ikonen: Jazzbasilli. Majava Music 2013. Kejaleo: Alaire. Galera 2013. Faux: Hold This Thought While I Lose My Head. I Call It Blood, Detective Records 2013.. DJ Shadow: All Basses Co Covered. so soundcloud.com/ djs djshadow/all-bassesco covered-the Tule, heinäkuu... Aili tykkää Lailasta l Henkevää ?amencojazzia Oi nuoruusrokki Kuraa vai kultaa? Kun Kari Antila (g), Manuel Dunkel (ts), Alexi Tuomarila (p), Teemu Åkerblom (b) ja Ville Pynsi (dr) esiintyivät heinäkuussa Jazz-Espalla, ei tuullut pohjoisesta. Oli kesä – joka mielessä. Vuosikausia Django Reinhardtin ja Philip Catherinen kanssa Belgiassa asunut ja esiintynyt Kari Antila tuo lämpimän tuulahduksen tänne Pohjolaan. Mies on täydellinen tyylitaituri, aivan kuten häntä kädestä pitäen opettanut Catherine. Levyn kaikki sävellykset ovat Antilan omia. Porukka on muutoin sama kuin Espalla, mutta levyllä bassoa soittaa Ville Herrala ja rumpuja Jaska Lukkarinen. Antila käy usein Louvren taidemuseossa ihailemassa mestareiden kädenjälkiä, ja levyn Mantegna-sävellys on kunnianosoitus taidemaalari Andrea Mantegnalle. Todella tyylikästä ja osaavaa on myös Antilan oma jälki. The North Wind on saanut pysyvän paikan levysoittimessani. Soitan sitä vähän väliä. Tietysti kaipailen haikeana viime kesää ja heinäkuista Espaa, mutta levyn kuuntelu selvästi rauhoittaa hurjaa luontoani. (PL) Eikä se ole mikään ihme: sekä Aili Ikoseen että Laila Kinnuseen on tarttunut jazzbasilli. Ikonen ja HERD-yhtye tulkitsevat uutuuslevyllä muun muassa Laila Kinnusen, Annikki Tähden ja Katri Helenan tunnetuksi tekemiä iskelmähittejä. Ailin muistamme muun muassa Korpi Ensemblestä ja Kvaldasta, joka voitti Pohjoismaiden Young Nordic Jazz Comets -kilpailun vuonna 2004. HERD on puolestaan raikkainta, mitä meillä on syntynyt aikoihin. Vibrafonisti Panu Savolaisen, kontrabasisti Mikko Pellisen ja rumpali Tuomas Timosen muodostama trio nappasi kultaa North Sea Jazz -festivaalin arvostetussa European Jazz Competition -yhtyekilpailussa 2011. Kyllä näistä aineista pitäisi tulla hyvä kakku – ja tuleekin: suomalaisen iskelmän kulta-ajasta poimitut rusinat on käännetty taiten jazziksi. Joku sanoi radiossa olevansa musiikin suhteen kaikkiruokainen. ”Kaikki kelpaa, ja pidän kaikesta Katri Helenasta Kari Tapioon!” Ehkä olen krantumpi, mutta ainakin Ailista tykkään. Levy julkaistaan lokakuun 11. päivänä Helsingin Kansallisteatterin Lavaklubilla, ja rundi alkaa. (PL) Kejaleo on viimeisin tulokas Barcelonan rikkaassa musiikkimaailmassa. Kuusihenkisen bändin perustajistoon kuuluu muiden muassa virtuoosimainen ?amencokitaristi Diego Cortés, joka on aiemmin kokenut tähtihetkiä sellaisissa uraauurtavissa bändeissä kuin Iberia ja Jaleo. Levyllä on yksitoista pulppuavaa biisiä, jotka ajoittain huipentuvat innoittavaan instrumentaalimusiikkiin. Bändin musiikki versoo ?amencosta, jota on maustettu jazzin vapauttavalla hengellä. Myös vaikutteita rockista, funkista, arabialaisesta, brasilialaisesta, afrokuubalaisesta ja intialaisesta musiikista on havaittavissa. Kun laulu kuuluu, se kuuluu. Nuorella ja lahjakkaalla Rosalía Vilalla on pehmeä ja tunteellinen mutta intensiivinen ääni. Hän koristelee instrumentaaliset osat kutittavilla ääni-improvisaatioilla kypsän artistin ottein. Kejaleolla on valtava potentiaali. Räjähdysmäinen, dynaaminen, kiehtova. (MKJ) Hold This Thought While I Lose My Head vie tunnelmaltaan samantien 90-luvulle. Levy on täynnä energisiä pogoilubiisejä. Pienellä klubikeikalla saisi todennäköisesti hyvät kiksit ja hien pintaan. 90-lukulaisuus ei sinänsä ole huono piirre – skeittipunkki höystettynä melodisemmalla rokilla toimii kuitenkin melko ajattomasti. Faux on ympäri Suomea asuvien neljän jampan viritys, ja ensimmäinen pitkäsoitto onkin melkoista DIY-kamaa. Jopa levy-yhtiö on laulajan viime vuonna perustama, ja ainakin nimensä puolesta meininki taitaa olla muuta kuin tissiposkeilua. Faux ja Hold This Thought While I Lose My Head -levy on aidosti pirteä vaikkakin melko tasainen lisä Suomen bändiskeneen. Räppäreitä ja hipsterihuohottajia tänä aikana riittää, joten tälläinen liikuntarokkipläjäys on kuin kylmä kalja kaikessa nostalgisuudessaan. Laulajan artikuloinnille pojot – tässä genressä kun usein tuppaa ääni hukkua. Ja totta kai kansitaiteesta täytyy antaa erityismaininta! (MH) Sanfranciscolainen DJ Shadow julkaisi vuonna 1996 Endtroducing-esikoislevynsä, jolla hän esitteli yleisölle määritelmiä pakenevan musiikkikollaasin. Levyn voisi määritellä instrumentaalihiphopiksi. Sittemmin Shadow on jatkanut kokeilujaan eri musiikkityylien sekoittamisessa. Oman musiikkinsa tekemisen lisäksi hän on ahkera keikkailija, ja hänen dj-settinsä ovat kerrassaan mainioita. Joskus kuitenkin käy niin, että kaikki eivät arvosta kuulemaansa. Viime joulukuussa miamilainen Mansion-klubi keskeytti Shadow’n All Basses Covered -setin, koska musiikki ”ei ollut riittävän kaupallista”. Tunnusomaista Shadow’ta täynnä oleva setti alkaa sellon säestämällä rumpukoneen säksätyksellä. Sitä seuraavan puolentoista tunnin aikana kuullaan sämplejä Fleetwood Macistä Simpsoneihin, ja lukuisat musiikkigenret räpistä rokkiin kietoutuvat toisiinsa. Keikan keskeydyttyä Shadow latasi setin kaikkien kuunneltavaksi Soundcloudiin, josta se edelleen löytyy. Lokakuun 9. päivänä All Basses Covered -setin nykytila on mahdollista tarkastaa Helsingin Circuksessa. (JT)
MUSIIKKI 8 / 2013 51 keä monella tasolla. Se oli pa- Yksinäinen mies. Sama biisi löyluu skeneen, mutta sen valmiiksi tyy myös Paratiisi odottaa -levyltä. saaminen tarkoitti myös henkiMerkittävä ero levyjen välillä sesti suurta muutosta. Bileräppi on sanoituksissa. Hopeatähti keroli vaihtunut arkitoo elämästä, räppiin. Biisit eikun taas Paratiisi odottaa on täynvät hönkäile vaa, n i k n e t i u nä kuolemaa ja ran tuntua, vaan K ” iivisia menettämistä. t i s elettyjä vuosia ja o p in ”Mulle on kertyneitä kilo- kun te meni a l l u m , metrejä. aina ollut luonä j biise äni usein ”Musiikki on tevaa räpätä itsell sti.” oikeastaan ainoa positiivisista asia, jossa olen asioista. Kuihuono tenkin, kun tein koskaan ollut hypositiivisia biivä. En ole pärjännyt edes niissä paskaduuneissa, sejä, mulla itselläni meni usein joissa olen onnistunut juuri ja huonosti. Nyt kun vihdoinkin juuri pysymään vain sen takia, tuntui siltä, että menee hyvin, että olen hauska tyyppi”, Pietari tuntui oikealta tehdä levy kuonaureskelee. lemasta. Vihdoin oli varaa purkaa ne synkät tunnelmat”, PieT O I N E N paluunjälkeinen levy, tari pohtii. Pietarin ja Kohtalon kauppiaiden Paratiisi odottaa olikin taas jotain M A R R A S K U U S S A luvassa on jo muuta. Blues-henkinen, synkän kolmas paluun jälkeinen levy. Siiiskelmällinen levy etenee mata- tä ei muusikko itsekään osaa vielalla baaribassolla. lä kovin paljon kertoa. Paketti on Levyn pössistä kuvaa hyvin silti hahmottumassa. ”Mennään sellaisella blueskohtaaminen tämänkesäisen Flow Festivalin ulkopuolella. Pie- iskelmä-rhytm’n’blues-garagetari oli esiintymässä Vilhonvuo- rap-linjalla. Levy on aika erilairenkadun väestösuojan sisään- nen kuin edelliset, mutta tuottaja käynnin edessä ohitse vaeltavalle on vakuuttanut, että selkeä pufestarikansalle. nainen lanka on olemassa.” Skeban, mikrofonin ja pieJa muitakin suunnitelmia piinen matkavahvistimen lisäksi saa. Tulppa on irronnut. mukaan oli tarttunut Paratiisin Jari Tamminen julkaisseen Helmi Levyjen Arwi Lind, joka hoiteli rytmisektoria seisaaltaan virvelirummulla. Pietarin seuraava, toistaiseksi niSiirtymä räpistä perinnemu- meämätön levy ilmestyy marrassiikkiin vaikuttaa oikeastaan mel- kuussa Roihis Musicalta. Kuunteko sulavalta, sillä Hopeatähden le ensimmäiset näytteet levyltä: lopussa on piiloraidalla kappale soundcloud.com/pietarisuuri VOIMA SUOSITTELEE Arnold Maa ilmassa -klubi ChiwalBaanlad Arnold Chiwalala soittaa kehittämäänsä musiikkityyliä Chizenteleä taidokkaan orkesterin kanssa. Klubi-ilta, A-oikeudet, ovet avataan klo 18.30. Pe 18.10. klo 19, alk 10/8 € Svirki S Svirjat La 16.11. klo 19 alk. 10/8 € Liput: (09) 310 12000 tai Lippupalvelu Mosaiikkitori 2, vuotalo.?, FB: VuotaloTiedotus Koonnut Kaisu Tervonen Voimaa valitsee suositu suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 21.10. asti voima@voima.?. UFOMAMMUT 9.-12.10. Jyväskylä, Helsinki, Tampere, Oulu www.ufomammut.com Psykedeelistä metallia soittava italialaisbändi saapuu Suomeen peräti neljälle keikalle paikallisten fanien iloksi, vaikka edellisestä vierailusta on vasta vuosi. HÖSTFEST 11.-12.10. Ilokivi ja Vakiopaine, Jyväskylä www.hear.?/hostfest Viidettä kertaa järjestettävässä musiikkitapahtumassa juhlitaan yli kolmenkymmenen artistin ja kokoonpanon tahtiin. Heidän joukossaan on myös krautrockbändi Canin riveissä 1970-luvulla laulanut Damo Suzuki. “Sam Lee: ” The heart of folk The Times SAM LEE & FRIENDS SUPERMASSIVE 18.-19.10. Ääniwalli, Helsinki www.supermassive.? Ensimmäistä kertaa järjestettävässä underground-musiikin tapahtumassa kuullaan niin kotimaista rappia ja hardcorea kuin maailmanmusiikista vaikutteita hakevia jenkkiartisteja Eyvind Kangia ja Jessica Kenneytä. (UK) NILS-ASLAK VALKEAPÄÄ -juhlakonsertti ÁILLOHA??A 70-JAGI RIEMUT SUZANNE VEGA 22.10. Tavastia, Helsinki www.suzannevega.com Sekä folkin että tanssimusiikin kanssa ?irttaillut amerikkalaisartisti valmistelee uutta albumia, mutta ennen sen ilmestymistä hän keikkailee myös Suomessa. KOHTI VUOTTA 2048 1.11.-2.3. Kiasma, Helsinki www.kiasma.? Elektronisen musiikin pioneeri Erkki Kurenniemi saa oman näyttelynsä, jonka yhteydessä yleisö voi tutustua gurun itsensä suunnittelemiin DIMIsähkösoittimiin. wonderful shapes, giving “The Band whittle folk in while hints of disco and ck, utro kra 70s of a ?avour ing to Lee’s Baritone” back t lian bril ed add bluegrass The Guardian e at a long time coming but her “Well it feels like its been tive things with traditional crea ly real g doin dy ebo m” last is som ground breaking new albu English Folk Song from the 3 Verity Sharp BBC Radio Late Junction etnosoi.fi HELSINKI | NEW NORDIC NATIVE TOUR (DK/SE/FI) MARIA KALANIEMI 30-vuotistaiteilijajuhlakonsertti TA M P E R E | INARI
KIRJALLISUUS 8 / 2013 52 Oman tien tohtori Presidentti Salvador Allenden elämänkerrassa ei mainita kertaakaan hänet syrjäyttäneen diktaattorin nimeä. T ÄNÄ SYKSYNÄ Chilen demokraattisesti valitun sosialistisen presidentin syrjäyttämisestä verisessä vallankaappauksessa on kulunut neljäkymmentä vuotta. Jesús Manuel Mártinezin teos Salvador Allende ja Chilen kohtalonvuodet on seikkaperäinen kuvaus legendaarisen presidentin elämästä. Kirjan suomenkielisestä nimestä huolimatta elämäkerran pääpaino on muualla kuin kohtalokkaassa 1970-luvussa, ja tämä on monessa mielessä kirjan suurin ansio. Martínezin silmiinpistävin valinta on, että hän viittaa vain muutaman kerran Allenden syrjäyttäneen sotilasjuntan johtajaan ja maata 17 vuotta hallinneeseen diktaattori Augusto Pinochetiin eikä mainitse tätä kertaakaan nimeltä. Valinta on toimiva. Allende ja hänen kansanrintamahallituksensa Unidad Populár eivät jää, kuten yleensä, häntä seuranneen hirmuhallinnon varjoon. Sen sijaan chileläisen yhteiskunnan ja politiikan kehitys vuosisadan alusta lähtien tulee tarkasti analysoiduksi. Avaramman näkökulman ansiosta Allenden hallituskausi näyttäytyy pikemminkin loogi- sena jatkumona edellisten vuosikymmenten progressiiviselle kehitykselle kuin vallankumouksellisena ja provosoivana muutoksena. Historian tarkastelu myös auttaa asettamaan diktatuurin ääriuusliberaalisen talousmallin perineen nyky-Chilen laajempaan kontekstiin. Esimerkiksi viime vuosina vahvistunut opiskelijaliike ja kymmeniätuhansia protestoijia keränneet mielenosoitukset laadukkaan julkisen koulutuksen puolesta eivät tule tyhjästä. Julkinen koulutus oli maan selkäranka ja ylpeyden aihe vuosikymmeniä ennen kuin se romutettiin diktatuurin aikana. A L L E N D E N henkilökohtaisesti tuntenut, Chilessä Allenden hallinnon aikana työskennellyt espanjalainen Martínez kuvaa kunnioituksella Allenden elämää poliitikkona, lääkärinä ja oman tien kulkijana. Vihjaukset Allenden henkilökohtaisesta en Allend usi ska hallitu oogisena ytyy l a. ä t t y ä n on jatkum elämästä sekä anekdootit hänen omalaatuisista tavoistaan luoda poliittisia kontakteja tai toiminnasta vapaamuurarina pysyvät sivuroolissa. Antoisinta elämäkerrassa ovat kertomukset Allendesta lääkärinä: lääkärin eettinen vakaumus oli erottamaton osa poliitikon yhteiskunnallisia nä- kemyksiä. Lääkäri-Allenden opiskeluajan suurin kiinnostuksen kohde oli sosiaalinen lääketiede. Urbaani köyhyys ja koulutuksen puutteen vakavat terveysseuraamukset ovat edelleen ajankohtaisia Chilessä. Martínez toteaa, että Allenden 1930-luvun ajatukset siitä, että seksuaaliterveyttä pitäisi opettaa kouluissa, olivat Chilessä kiisteltyjä vielä 50 vuotta myöhemmin – ne ovat sitä edelleen 80 vuoden jälkeen. esiin chileläisen politiikan kiinnostavan piirteen: pienikokoisessa maassa myös poliittinen, taloudellinen ja sotilaallinen eliitti on pieni, ja sen edustajat tuntevat toisensa hyvin. Martínez maalaa ihailevan kuvan siitä, että perinteisesti eri puolueiden johtavat poliitikot olivat lapsuudesta lähtien toisensa tuntevia perheystäviä. Parlamentissakin poliittinen debatti käytiin herrasmiesmäisesti 1960-luvulle asti. Kirjailija kuvaa haikeana sitä, että poliittisen eliitin ystävyyden ja kunnioituksen kulttuuri ei ole palannut diktatuurin jälkeen. Vaikka pienen ja suljetun eliitin ihanteellisuus on syytä kyseenalaistaa, Martínez kuvaa vakuuttavasti sen mahdollistamaa humaanisuutta sekä mitä erikoisimpia puoluepoliittisia liittoutumia. K I R J A N O S TA A Anni Pietarinen Kirjoittaja on asunut & työskennellyt Chilessä & tehnyt gradunsa chileläisestä naisasialiikkeestä. Jesús Manuel Martínez: Salvador Allende & Chilen kohtalonvuodet. Into 2013. 390 s. Räjähdyksiä & muuta siistiä M I TÄ TA PA H T U U kun avaruusolennot löytävät meidät? Tätä miettii 16-vuotiaan Cassie Sullivanin lisäksi ihan koko ihmiskunta, kun vihreänä hohtava emoalus lähestyy maapalloa. Tulijoiden kanssa kommunikointi ei yrityksistä huolimatta onnistu, ja asiantuntijat pohtivat kilpaa, mitä se tarkoittaa. Tahtovatko ne vain soittaa kotiin vai jotakin ihan muuta? Vastaus tulee sähköt koko maailmasta katkaisevan elektromagneettisen pulssin muodossa. Se on ensimmäinen aalto, ja samalla alku Toisten käynnistämälle siivousprojektille, jonka tarkoituksena on hankkiutua eroon heidän tiellään olevasta ihmiskunnasta. Cassielle jää vain rynnäkkökivääri, pehmonalle ja päätös etsiä häneltä viety pikkuveli ja sitten kostaa Toisille. että Rick Yancey harrastaa ruumiinavaus- O L E N A I K A VA R M A , ten tekemistä nuortenkirjoille. Hän tuntuu tietävän patologin tarkkuudella, millaisista osasista myyntimenestys kootaan. Viides aalto on silkkaa matematiikkaa: post-apokalyptinen kertomus, jonka päähenkilönä on Nälkäpelin tyyliin mitä tahansa perheensä eteen tekevä kipakka teinityttö. Mausteena vähän yliluonnollista ja rakkautta kuten Twilightissa sekä kirsikkana kakun päällä se, että kyseessä on trilogian aloitusosa. Viides aalto on siis eräänlainen nuortenkirjojen Frankenstein, tutuista palasista koottu. Reseptin perusteella on helppo ymmärtää, miksi kirjan julkaisuoikeudet myytiin 17 maahan jo ennen sen ilmestymistä. P A R A S TA Viidennessä aallossa on Yanceyn Stephen Hawkingilta lainaama lähtöajatus: ”Jos avaruusoliot tulisivat joskus käymään maassa, meille kävi- si luultavasti yhtä huonosti kuin Amerikan alkuperäisasukkaille Kristoffer Kolumbuksen saapumisen jälkeen.” Ajatus tuntuu uskottavalta – tai ainakin uskottavammalta kuin mielikuva muukalaisista söpöinä olentoina, jotka tahtovat vähän halia. Sen sijaan tapa, jolla Yanceyn avaruusolennot pyyhkivät palloamme puhtaaksi, on kertakaikkisen epäuskottava. Esimerkiksi operaation toinen aalto koostuu mannerlaattojen yhtymäkohdan yläpuolelle lentämisestä, jonka jälkeen ”Otetaan metalliseiväs, joka on kaksi kertaa pitempi kuin Empire State Building ja kolme kertaa painavampi. Asetetaan se yhden siirroslinjan yläpuolelle. Pudotetaan yläilmakehästä.” On kertakaikkisen mahdotonta kuvitella, että katalaa suunnitelmaansa tuhansia vuosia hautoneet olennot päätyisivät tällaiseen ratkaisuun. älyttömyyksistä huolimatta Yanceyn koostama kokonaisuus ei kompastele yhtä pahasti kuin voisi odottaa. Suomennokseen on jäänyt ikäviä kömpelyyksiä, mutta kirjan sisällöstä ainoastaan sen keskivaiheille lätkäisty, päälleliimatulta tuntuva romanssi töksähtää. Muilta osin kirja etenee sujuvasti kuin blockbuster-elokuva, jossa omaperäisyyden puutetta kompensoidaan annostelemalla toimintaa suurella kauhalla. Nykyiset dystopia- ja apokalypsivisiot ovat enemmän toimintapläjäyksiä kuin yhteiskunnan pelkojen ja kipupisteiden tarkastelua ?ktion keinoin. Ajatuksia herättävien taideteosten sijaan saamme koreita kuoria, joiden tarkoitus on upota suureen yleisöön ja viihdyttää vailla sen kummempaa viestiä. Onko tämä kehitys hyvä vai huono asia, se riippuu lukijasta. H E T K I T TÄ I S I S TÄ että Viidennen aallon kaltaisen kirjanmuotoisen Hollywood-purkan kohdalla lukija voi huoletta heittää aivot ämpäriin. Nojaa vain rennosti taaksepäin tuolissasi, kaiva popcornit esiin ja odota, että matkalla jokseenkin ennalta arvattavaan loppuun vastaan tulee paljon räjähdyksiä ja muuta siistiä. VA R M A A O N VA I N S E , oona juutinen Rick Yancey: Viides aalto. WSOY 2013. 433s.
KIRJALLISUUS 8 / 2013 VOIMA SUOSITTELEE 53 Koonnut Kaisu Tervonen Voima valitsee suositukset suositu tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 21.10. asti voima@voima.?. SARJAKUVAFESTIVAALIT 18.-20.10. Oulu www.oulucomics.com Oulun sarjakuvaseura pystytti viime vuonna oman sarjakuvafestivaalinsa, joka saa jatkoa tänä vuonna. SANATAIDETUOKIO LUKUPIIRI 22.10. klo 17-19 Turun kirjakahvila www.kirjakahvila.org 24.10.-21.11. Kallion kirjasto, Helsinki http://sanataidekoulu.? Eva-Liisa Raekallion ja Tuomas Tiaisen vetämä lukupiiri käsittelee yliopiston asemaa yhteiskunnassa ja kokoontuu joka toinen tiistai. 0–3-vuotiaille tarkoitetuissa tuokioissa otetaan ensi kosketuksia loruihin ja tarinoihin leikkien ja kirjojen avulla. VARJOKIRJAMESSUT 27.10. Rauhanasema, Helsinki http://varjokirjamessut. wordpress.com Kirjakauppa Mustan kanin kolo sekä Aseistakieltäytyjäliitto järjestävät jälleen oman maksuttoman kirjallisuustapahtumansa, jossa muun muassa anarkistisen ja feministisen kirjallisuuden lisäksi on luvassa myös kirjailija- ja musiikkivieraita. MUUT LEHDET Nykyään monet kärsivät statusahdistuksesta. Jos puuttuu se Louis Vuittonin laukku tai iPhone 5, on jotenkin eriarvoinen, ja on kuin ei olisi samanlaisia edellytyksiä olla mukana tässä yhteiskunnassa kuin muilla! Susanna Koski, Vaasan ylioppilaslehti 5/2013 Suomi on koulutus- ja hyvinvointiyhteiskunta, jonka kielivaranto on kaventunut kaikista kansainvälisyyspuheista huolimatta. Täällä osataan suomen lisäksi jonkinlaista englantia eikä paljon mitään muuta. Suomalainen kielisivistys on latistunut piinalliseksi inttämiseksi pakkoruotsista. Heikki Laurinolli, Aikalainen 12/2013 Vielä 1980-luvulla ajateltiin, että teos on tärkeämpi kuin sen tekijä. Nyt elämme maailmassa, jossa taiteilijan pitäisi varsinaisen työnsä lisäksi osata poseerata. RUNOVIIKKO 8.-17.11. Turku ja Varsinais-Suomi www.vsrunoviikko.net Varsinais-Suomen Runoviikolla kuullaan runoja yli kymmenellä kielellä, ja kielikylpyjen ohella runous vie musiikin, tanssin ja kuvataiteiden maailmaan. Koonnut Pertti Laesmaa Kaikki aidosti elokuvasta innostuneet ovat vailla hommia ja ne jotka eivät ymmärrä siitä mitään vääntävät pitkää päivää kuin mielipuolet! Peter von Bagh, Filmihullu 4/2013 Tämän vaalikauden suurin saavutus saattaa sittenkin olla hallituksen istuminen neljä vuotta. Ja oppositiossa meluavien persujen se, että kahden todellisuuden bluf? toimii: sisäsiisteys päivänvalossa ja pitelemätön kirjoittelu yön tunteina näyttöpätteen kalpeassa valossa. Arja Alho, Ydin 3/2013 Oiva-ohjeiden mukaan siivousvälinetila saa viivasuu-arvion, jos ”siisteys ja järjestys on erittäin huono”. Selkeästi ei sanota esimerkiksi, milloin siivousvälinetilan lattialla oleva tavaramäärä menee mokan puolelle, milloin ei. Mikään laki ei ota kantaa siihen, saako siivouslastan varsi olla lattiassa kiinni tai pitääkö ämpärin roikkua ilmassa. Marja Ikkala, Pam 14/2013 Sirpa Kähkönen, Mielenterveys 4/2013 ”Kyllä viisivuotiaan tytön pitää osata jo kiroilla”, 7-vuotias tyttäreni lauloi kylvyssä Erinin kappaletta. En ehtinyt kuin vetää henkeä, kun tytär jo keskeytti alkavan luennon:”Joo joo äiti. Kyllä mä tiedän, että se on SARKASMIA. Ei Erin oikeasti halua tyttöjen olevan pahoja.” Moni lapsi itsenäistyy nykyään pakon edessä vanhempien luodessa uraa ja rahaa – tai taiteillessa omien päihde- tai mielenterveysongelmien tai parisuhdekiemuroiden kanssa. Välttämättömyydestä tehdään hyve: korostetaan lapsen itsenäisyyttä, vaikka todellinen syy voi olla aikuisen kyvyttömyys läsnäoloon.” Sirpa Palokari, Lapsen maailma 9/2013 Ira Koivu, Kirjasto 3/2013
KIRJALLISUUS 8 / 2013 54 Juonikas & teennäinen AIJA Muinosen kirjeromaani Mustat paperit on sukua Kristina Carlsonin William N. Päiväkirjalle. Se, mikä Carlsonin kirjassa on mondeenin rapsakkaa ja ihanan ynseää, on Mustissa papereissa mondeenia maalailevuutta. Ann Miel on pienen lapsen äiti, joka alkaa kirjoittaa kirjeitä läheisilleen ennen kuolemaansa. Romaanin kieli on ihastuttavaa: ”Voit katsoa tätä kaikkea niin kuin piirustusta, ja mitä sinä silloin näet: tämä on sinun kuvasi ja sinun äitisi kuva ja meren kuva ja jättiläisen koukeroparran kuva tai hänen aivastuksensa ja ilmakuva meidän kaupungistamme tai pelto lentokoneesta, mikä siellä kasvaa?” M Ihmeellinen kuolema tästä kirjasta, mutta se johtuu ennen kaikkea inhostani kaunokirjallista metatekstuaalisuutta kohtaan. Kaiken paperisuus on jo nähty, se tympii. Paperit, mustat tai valkoiset, täydellisyyden, epätäydellisyyden, kerronnan, ?ktion, elämän, psykologian, kirjallisuuden – minkä tahansa – kuvana alkavat olla loppuun kirjoitettuja. En jaksa innostua tällaisesta, ja kielen hajoamista ilmentävä loppukin tuntuu lattealta. Mustat paperit ei kuitenkaan ole lajissaan huono. Teos on paremminkin lukemisen arvoinen. Muinosen kyky ajatella kielellä pesee suomiproosan kuningattaret So? Oksasen ja Riikka Pulkkisen tuosta vaan. EN PIDÄ Maaria Pääjärvi Maija Muinonen: Mustat paperit, Teos 2013. 116 s. 1980-luvun Kaikki kaikessa on ensimmäinen runoilija Hannu Helinin kirja, jota hän ei ole kustantanut itse. Ärhäkkänä bloggaajana ja vaikeana runoilijana tunnettu Helin perusti 1990-luvun alussa oman kustantamonsa Pulvis & Umbran todettuaan, ettei kannata jäädä kustannusmaailman reunamille odottamaan julkaisuvuoroa. Hän luopui kustannustoiminnasta saatuaan syöpädiagnoosin keväällä 2012. Siitä asti Helin on kirjoittanut kuin viimeistä päivää. Helinin runous on kielellisen monimuotoisuuden toteutumista, järjestyksen uhmaamista: ei elämää kuin peltoa voi ylittää / kynsin sen kynällä ensin / järjestyksen kaipuu kuoleman kaipuuta / sillä mitä muuta elämä on kuin / jatkuvaa järjestyksen rikkomista. S ITTEN nuoremmalle sukupolvelle eräs runouden suunnannäyttäjistä kahdellakin tavalla: indie-julkaisemisen ja itse lyriikan voimalla. Helinin runous syntyy lukijassa. Siksi hän on pyrkinyt ohjaamaan lukijaansa mahdollisimman vähän kirjoituksen pienillä piirteillä, kuten välimerkeillä ja isoilla alkukirjaimilla. Jos otat käteesi Helinin kootut H E L I N I S TÄ T U L I Mirkka Hietanen on teennäinen kirja hahmojen nimiä myöten: Luc. Robert Grotto (luola), vuorikiipeilijä. Ann Miel (hunaja). Kirjan kovinta antia on kielen ilmaisuvoiman kaunokirjallinen manipulointi, joka on sinänsä tavallinen ominaisuus kirjallisuudessa. So? Oksanen kirjoittaisi näin, jos osaisi. Hänellä on samanlaista viehtymystä draamallisiin tilanteisiin, mutta ei Muinosen kykyä tuoda niitä kieleen. Kirjeissään äiti kuvittelee lapselle tulevaisuuden, jopa järjestää sen. Kirjemuodon käyttäminen on mainio idea. Omistushalu, identiteetin ja elämäntarinan rakentuminen paperilla ja tärkeiM U S TAT P A P E R I T den ihmisten välityksellä näkyy Ann Mielin henkilökuvassa juuri rajallisuuden julmuutena. Päähenkilön rajallisuus luodaan kirjemuodon avulla. Hänestä tulee kirjeissään koomisuuteen asti tukahduttava ihminen. Ehkä hän ei niinkään pyri hallitsemaan kaikkien elämää, vaan kirjoittaa sen valmiiksi ja täydelliseksi voidakseen luopua siitä. Teennäisyyden voi laskea tyyliominaisuudeksi. Ehkä teennäisyys ei ole Mustissa papereissa vaan kirjeitä kirjoittavassa Annissa. KIRJAT kimmo jylhämö, anna kankaanpää, Maaria Pääjärvi & Jari Tamminen Paul Stenning: Rage Against the Machine: Taistelu lavalla. Into 2013. 220 s. Raivo oikeudenmukaisuuden puolesta Bändi, joka pyrkii ylittämään viihteen ja aktivismin välisen kuilun. Teoksessa Rage Against the Machine: Taistelu lavalla kerrotaan Zack De La Rochan kuvailleen bändiään näillä sanoilla. Ei liene syytä kyseenalaistaa, onnistuiko RATM siinä. Heidän rajoja rikkova, metallia ja räppiä sekoittava musiikkinsa sekä poliittinen sanomansa ja julistuksellinen ilmaisunsa muuttivat ja yhä muuttavat maailmaa. Paul Stenningin kynäilemä kirja kertoo bändin jäsenten vaiheista heidän lapsuudestaan 2000-luvulle asti. Samalla seurataan heidän musiikillisen linjansa kehittymistä ja analysoidaan albumien sisältöä. Bändihistoriikin lisäksi kirja on tarina protestimusiikin ja nu-metallin kaltaisten ilmiöiden synnystä sekä manifesti oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Teos kannustaa poliittiseen heräämiseen ja aktiiviseen toimintaan. Sen lukeminen inspiroi lähtemään mielenosoitusmarssille banderollit viuhuen. Kirjoittajan intohimo bändiä kohtaan välittyy jokaisesta ylistyssanasta ja haltioituneesta monologista. Välillä teksti yltyy paasaukseksi, mutta mitä sitten, sillä onhan näin väkevästä bändistä vaikea olla haltioitumatta. (AK) ect – Cause and Effect Visualizing y. Sustainability. Gestalten 2013.. 240 s. Jeffrey Je Brown: Darth Vader V ja poika & Darth Vader V ja pikku prinsessa. Ateena A 2012 & 2013. 64 6 & 64 sivua. Maaria M Päivinen: Pintanaarmuja. P ntamo n 2013. 259 s.. Voltaire: Filoso?nen en sanakirja eli järki aakkosissa (1769). ). Suom. Erkki Salo. Vastapaino 2013. 526 266 s. s. Mainontako aina pahasta? Me olemme Pimeä puoli Syvänaarmuja Järkeä aakkosissa Okei. Mehän tiedämme, että mainonta on vain ja ainoastaan pahasta. Evil. Mutta kuinka pitäisi suhtautua sellaisten tahojen mainontaan, joiden toiminta on kaikin puolin jees? Luet tätä arvostelua Voimasta, joka on mainosrahoitteinen lehti, ja monet lehden mainostajista ovat varsin passeleita toimijoita. Ovatko Voiman mainokset siis hyväksyttäviä? Ajoittain mainokset ovat kekseliäitä ja hienoja. Jopa nerokkaita. Onneksi osa neronleimauksista on sellaisten toimijoiden mainoksia, joiden touhun voin mukisematta allekirjoittaa. Cause and Effect esittelee kestävään kehitykseen tähtääviä kampanjoita. Teoksessa näytetään, kuinka aseet taotaan auroiksi jokapäiväisessä propagandasodassa. Taistelu sieluistamme käy kuumana, ja on hienoa, että myös hyvät saavat arsenaaliinsa hiottua matskua. On silti jotenkin irvokasta, että pro bono -keikkoja ovat olleet tekemässä myös huippumainostoimistojen tyypit. Ehkä hyväntekeväisyyskeikat helpottavat Mäkkäri-kampanjan vääntämisen aiheuttamaa eksistentiaalista tuskaa. (JT) Darth Vader ja poika sekä Darth Vader ja pikku prinsessa -kirjat leikittelevät Darth Vaderin ja Luken sekä Leian isä-lapsisuhteella. Ote on humoristinen, vaikka aihe on oikeastaan hirvittävä: umpipaha murhaajapsykoisä ja pikkulapset ovat huono yhdistelmä millä tahansa mittarilla. Yksiruutuisista sarjakuvapiirroksista koostuvat kirjat ovat täynnä viittauksia Tähtien Sota -elokuviin, ja nämä viittaukset siirretään isä–lapsi-suhteeseen. Tunnelma vaihtelee keveästä karmeaan: Luke esimerkiksi kyselee isältä tämän töistä, kun Vader on juuri kuristanut hengiltä kapinaliiton sotilaan. 4-vuotias poikani on kirjoista innoissaan. Luke on niissä samanikäinen kuin hän, ja Vader on dramaattisin hahmo evör. Minulle kirjat ovat tarjonneet hauskojen viittausten lisäksi vähän synkempiä mietteitä: jotkut Vaderin sitaatit ovat tuttuja omasta arjesta. Elokuvien suuri pahuus siirtyy odottamatta hyvin lähelle omaa elämää. Brownin kirjat muistuttavat siitä, että tarinoiden myyttinen pimeys löytyy meidän kaikkien sisältä. (JT) Maaria Päivisen Pintanaarmuja on kirja naisesta, joka elää kahden miehen välissä. Annan väkivaltainen mies Veikko pitää puolisoaan liian halpana, Annaa idealisoiva Herman puolestaan naista liian kalliina. Väkivallan kuvaukset ovat suorasukaisia, mutta Päivisen kieli keventää ne luettaviksi – järkytys ei saa kääntämään katsetta pois: ”Anteeksi, anteeksi, anteeksi, ja Anna oli anteeksiantamaton, eikä hän väistänyt miehensä varjostimiksi kohonneita käsiä.” Hienovaraisesti Päivinen vie järkytyksen syvemmälle. Edes Anna ei jätä itseään rauhaan. Kahden kerrontapisteen avulla Pintanaarmuja rakentaa käsitystä Annan tunteista, olemuksesta ja ratkaisuista. Hermanin tapa ylistää naista muistuttaa paljon keskiaikaisen minne-laulun käsitystä naisesta: nainen on sekä aistillinen että taivaallisen puhdas. Mielikuvat kuitenkin hajoavat. Pintanaarmuja on vahva kielellinen ja tunteellinen olento, parhaita feminiinisen kokemuksen ja kielen rakentajia pitkään aikaan. (MP) Voltairen ?loso?sessa sanakirjassa on monta hyvää puolta. Ensinnäkin miniesseet ovat sopivan lyhyitä. Ne saa luettua loppuun ennen kuin nukahtaa, semminkin kun yöpöydällä makaa Dostojevskin Idiootti, joka vaatii lukijan täyden huomion. Hyvää sanakirjassa on myös se, että esseet ovat hauskoja. Välillä ne muistuttavat tyyliltään Borgesin pseudotieteellisiä sekoiluja, mistä rakentuukin aasinsilta siihen, että runossaan Los Justos Borges puhuu Voltairesta eräänä, joka pelastaa maailman. Pelastaa maailman? Maailman pelastaminen tarkoittaa Voltairella maltillista mutta kumouksellista taikauskon, suvaitsemattomuuden ja sivistymättömyyden purkamista – jota voi harjoittaa siinä puutarhanhoidon ohessa. Kirjan artikkelissa Viallinen ymmärrys Voltaire runoilee näin: ”Meillä on sokeita, silmäpuolia, kierosilmäisiä, niitä joiden silmät harittavat, pitkänäköisiä, likinäköisiä, niitä jotka näkevät selvästi, sumeasti tai heikosti tai tarkkaavat väsymättömästi. Miltei samoin toimii myös ymmärryksemme. Harvinaisia ovat sen sijaan väärinnäkijät.” Filoso?nen sanakirja sopii mainiosti Idiootin kumppaniksi. (KJ)
KIRJALLISUUS 8 / 2013 55 TARTU RUNOON runoelmat, Maailman sivu -järkäleen (Pulvis & Umbra, 2011), voit hypätä lukemaan mistä haluat ja loikata mihin huvittaa. Tekstin virta ei vaadi määrätietoisuutta ottaa selvää kirjan juonista, on vain annettava lupa kielelle ajatella sinussa. Helinin runous on silminnähden vuolasta. Sitä voisi luonnehtia sanalla semioottinen, koska se perustuu sanojen ja ilmaisujen erilaisten merkitysten sähköistämiseen. Helin ei ole vaikea runoi- et Kun lu oja, n run Helini tseesi. luota i lija. Paremminkin hän saa monet muut runoilijat näyttämään vaikeilta. Helin on pystynyt kutomaan yhteen inhimilliset tunteet, luovuuden kuvauksen ja kielen: esim. tapaturmat / niitä nyt vaan sattuu / vaikkei olisi tapoja. on pieni runoelma, jossa Helin nostaa kuolevaisuuden, katoamisen ja luopumisen kokemukset itseään suuremmiksi. Ymmärrys suomen kielestä on runsas ja syvä: valikoima ulottuu alkusointuisesta kansanrunosta Aleksis Kiveen ja suomen monimerkityksisyyden hyödyntämisestä vieraiden kielten käyttöön. K AIKKI K AIKESSA Mukana on kielellisiä erikoisuuksia, jotka luovat uuden merkityksen virkkeille: ”Malmin hautausmaan liike yksisuuntainen”, ”mies löi liikuntarajoitteista miestä pankkiautomaatilla”. Kaikki kaikessa ei kuitenkaan ole mitään ulkokohtaista kielirunoutta, eikä se leiki kielellä kuin pelillä. Kieli on Helinin runouden vartalo ja veri, happi ja kyyneleet, tapa olla ihminen. Kyse ei ole elämän vaan kuoleman ihmeestä: päivästä / äksänteen samoja / reittejä raahaat / kinkkua lapaa / ulko?leetä / luusäkkiäsi / viisi seitsemän / yhdeksänkymmentä vuotta / sinne tänne / siinä kaikki Siinäkö? Helinin runot ottavat selvää tuosta kaikesta, jossa on kaikki. Kieleen rakentuu vivahteikas universumi, jossa sekä elämä (tulevaisuus) että kuolema (ruoho) ovat illuusioita. Nämä sanat eivät ole. Kun luet Helinin runoja, luota itseesi. Sinähän sitä kirjaa lopulta teet. Maaria Pääjärvi Hannu Helin: Kaikki kaikessa. Poesia 2013. 92 s. Tässä sarjassa runoilija ja luovan kirjoittamisen opettaja Tommi Parkko avaa runoutta. Ei ole vain yhtä ja oikeaa tapaa ymmärtää runo. Runon puitteet voivat kuitenkin rajoittaa mahdollisia tulkintoja. Sarjassa Parkko kiinnittää huomiota juuri näihin puitteisiin. Runolla on aina typogra?a talojen kuiluissa auringossa virttyvissä seinissä lakanoissa kalsareissa shampoomainosten pauhussa jauhaa tulla täyteen niin että lämpö latkisi hautaisi laveriin tikkitäkin nöyhtään samalla kun toinen touhuaisi omiaan siinä vieressä paistaisi parsisi puhelisi jollekin kolmannelle olisi kuin koti levätä Heinon runossa (alkaa meri, ntamo 2013) huomion kiinnittävät muutamat tavallista pidemmät sanavälit, aukot. Runossa ei ole välimerkkejä, eivätkä isot alkukirjaimet aloita virkkeitä. Teksti rikkoo näillä keinoilla – asettelulla ja normatiivisen kieliopin rikkomisella – perinteisen tavan käyttää kieltä. Romaaneissa tekstin asettelulla ei juuri ole sisällöllistä merkitystä. On olemassa vakiintuneet tavat ilmaista repliikki ja luoda kappalejako, mutta lukija sivuuttaa ne usein epäoleellisena tai ainoastaan sellaisena asiana, joka joko tukee lukemista tai sitten ei. Runon lukijalle sanojen asettelulla on merkitystä. Tekstin asettelua kutsutaan sen typogra?aksi. H ANNIMARI Jokaisessa runossa on jonkinlainen typogra?a. Sen avulla lukijan huomio kiinnittyy runon kieleen, eli siihen, kuinka merkitys syntyy sanoilla. Kieli ei ole vain väliainetta, josta on uutettavissa merkitys nopealla ja karkealla lukemisella, vaan se on itsessään merkityksellistä ja usein tarkkaa ilmaisua. Joissain runoissa asettelu voi olla tavanomainen, jolloin siihen ei kiinnitä niin paljon huomiota. P I D E M P I S A N A VÄ L I voi tarkoittaa säkeen sisäistä taukoa, jonka kohdalla lukija voi vetää henkeä ennen siirtymistä seuraavaan runon osuuteen. Hannimari Heinon runossa palataan lapsuuden turvalliseen maailmaan, jossa lapsi voi sanoisi antaa sen tuudittautua aikuisten läsnäoloon ja sen luomaan rauhaan. Pitkät välit voivat olla myös merkkinä huonosti kuullusta tai ymmärretystä asiasta. Runon kokija voi olla unen rajamailla, jolloin havaitseminen on katkonaista. Välimerkkien ja isojen kirjainten puuttuminen on runoudessa tavallista. Asiatekstissä selkeys on toivottavaa kommunikaation onnistumiseksi, mutta runoudessa tavoiteltava kommunikaatio ei nouse aina selkeydestä. Runous voi käsitellä kielen rakenteita hyvinkin kovakouraisesti ja siitä huolimatta välittää tarinaa ja merkitystä. Tommi Parkko ARKKITEHTUURIMUSEO FINLANDS ARKITEKTURMUSEUM MUSEUM OF FINNISH ARCHITECTURE MUUTOS – KOHTI KESTÄVÄÄ TULEVAISUUTTA 2.10.2013–2.2.2014 Arkkitehtuurimuseon kestävän kehityksen teemavuoden päänäyttely esittelee kestävän kehityksen kysymyksiä rakennusalan ja arkkitehtuurin näkökulmasta. Tervetuloa! Avoinna ti–su 11–18 ke 11–20 Kasarmikatu 24 Helsinki Sisäänpääsy 6/3/0 € Yhteislippu Designmuseon kanssa 12 € Näyttelyt nyt www.mfa.?/museossa Syyskauden ohjelma www.mfa.?/tapahtumat TALVISIRKUS KAAPELITEHTAAN PANNUHALLISSA 7.11.2013–6.1.2014 TANSSITEATTERI HURJARUUTH www.talvisirkus.fi 09 565 7250 mfa.?
ELÄVÄ KUVA 8 / 2013 56 NATSIKOMISTUKSET. Leijonasydämessä väkivalta ei satu. Entinen leijonasydän elokuvissa Karukosken natsileffa on liian kaunis. Kubrick sanoi ranskalaisen elokuvakriitikko Michel Cimentin kirjoittamassa kirjassa Kubrick vuonna 1980, ettei hän usko kenenkään ihailevan Kellopeliappelsiinin (1971) ultraväkivaltaista päähenkilöä Alexia. Katsoin 14-vuotiaana skinheadina elokuvan usein joko yksin tai ystävieni kanssa, ennen kuin lähdimme kaupungille vetämään jengiä turpaan. Hieman ennen meidän aikaamme 1980-luvun Tampereella liikkui jengi, joka Kellopeliappelsiinista lainatut S TA N L E Y knallit ja kävelykepit mukanaan kävi hakkaamassa spurguja puistoissa ja Näsinkalliolla. Elokuva ei voi koskaan paeta vastuutaan väkivallasta, jos se sitä esittää. Mutta ei sen toisaalta voi väittää olevan väkivallan syy. Niin yksinkertainen maailma ei ole. Nämä muistot palasivat mieleeni, kun katsoin Dome Karukosken uuden elokuvan Leijonasydän. Elokuva kertoo uusnatsin ja yksinhuoltajan rakkaudesta ja heittää ristivalotukseen uusnatsin kamppailun skinijengin johtajana ja tummaihoisen lapsen isäpuolena. elokuvaa elokuvana. En pysty siihen. Sen kuvasto on liian henkilökohtaista. En voi kirjoittaa elokuvan leikkauksesta, rytmityksestä tai näyttelijäntyön tekniikasta. En kerro teille, onko elokuva hyvä vai huono. Vertaan elokuvaa kokemuksiini uusnatsina. Vaikka Karukoski mainitsee elokuvan lehdistömateriaalissa, että he eivät käsikirjoittaja Aleksi Bardyn kanssa lähteneet tekemään elokuvaa äärioikeistosta, sellaisen he ovat tehneet. Pintataso rekisteröidään ensimmäisenä, ja monille se jää viimeiseksi. E N K AT S O TÄTÄ Monet skinit tulevat katsomaan tämän elokuvan. Ajatus kirjoittaa Leijonasydämestä omien kokemuksieni läpi nousi, kun katsoin englantilaisen elokuvan – sittemmin myös tvsarjan – This is England (2006), joka kertoo brittiskineistä. Lähdettyäni pois skinikuvioista teini-iän jälkeen olen katsonut skineistä kertovia elokuvia hyvin valikoidusti. This is England toi kipeän hienosti mieleen, miksi halusin olla skinhead ja miksi halusin lähteä kuvioista pois. Se on hienon elokuvataiteen merkki: kyky näyttää samanaikaisesti sekä hyvä että paha ja osua katsojan kauneimpaan vihaan ja rumimpaan rakkauteen. This is England tuo rehellisesti esille skinien kämäisyyden. Elokuva näyttää, miten älyttömän ylevistä aatteista puhutaan ja miten tavallisia, heikkoja ja ristiriitaisia ollaan. Ja kuinka kaikki paska peittää alleen suuren määrän toivoa. kämäisyyden mahdollisuus jää roolituksen alle. Suomen tunnetuimmat näyttelijät tekevät pääosissa hyvää työtä, mutta näyttävät liian hyvältä. Komeus ja kauneus näyttää elokuvalta, eikä se vertaudu omaan elämääni. Tarina – ja sen mukana vastuu teoista – siirtyy minun ulkopuolelleni. This is England ja skiniaikojeni ehdoton suosikkielokuva Made in Britain (1983) luottivat tuntemattomiin näyttelijöihin. Made in Britainin pääosassa teki raivoisan debyytin Tim Roth, josta LEIJONA SYDÄMESSÄ kasvoi yksi sukupolvensa tinkimättömimpiä elokuvanäyttelijöitä. Tunnen itseni vanhan maailman moraalia kaipaavaksi kurttuiseksi setämieheksi, kun kysyn, miksi Leijonasydämessä ei näytetä väkivallan jälkiä. Ne näkyvät elokuvan tarinassa, mutta eivät kuvissa. Väkivalta ei satu. Elokuvan esittämässä skinien väkivallassa tulee kyllä hyvin esiin tuttu tunne siitä, kuinka yhteinen väkivalta luo yhteisöllisen orgasmin. Väkivalta on hinta, joka yhteisöllisyydestä maksetaan. Ja juuri siksi väkivallan pitää sattua. L O P U K S I F I L O S O F I A A . Ihmisellä voi olla ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan. Ennakkoluuloja voi toisaalta olla myös toisia ennakkoluuloisia kohtaan. Ennakkoluulojen kehän purkaminen on tarpeellista, mutta liiallinen sympatia ennakkoluuloa kohtaan voi olla ongelma itsessään. Voiko sympatia olla perusedellytys ennakkoluuloiselle näkemykselle maailmasta? Voiko suvaitsevaisuus luoda hedelmällisen maaperän suvaitsemattomuudelle? Onko parempi tuomita vai katsoa valoon? Voiko valoon katsominen olla silmien ummistamista pimeydeltä? Sami Henrik Haapala Kirjoittaja on näyttelijä, tanssija & dj. Dome Karukoski: Leijonasydän. Ensi-ilta 18.10. VALKOKANGAS minea koskinen, kati pietarinen & tuomas Rantanen Taru Mäkelä: Mieletön elokuu. Ensi-ilta 4.10. Gus Van Sant: Promised Land. Ensi-ilta 11.10. Ulrika Bengts: Oppipoika. Elokuvateattereissa nyt. Pirjo Honkasalo: Betoniyö. Ensi-ilta 1.11. Emmanuelle Bercot: Bettien matkassa - On My Way. Ensi-ilta 11.10. Kylmä sota lämmittää Ihmiskasvoisen riiston ritari Meri ei paranna Elokuva viidelle Bettien ilmastoitu matka Ulrika Bengtsin Oppipoika on Suomen tämän vuoden virallinen Oscar-ehdokas. Elokuva esittelee suomalaisuutta tutun tuntuisesti kauniin mutta eristäytyneen ympäristön keskellä kukoistavana ahdistuneisuutena. Tarinassa reipas 14-vuotias Karl saapuu ankarasta lastenkotihöykytyksestä oppipojaksi majakkasaarelle, jossa autoritäärinen ja luonnehäiriöinen majakkamestari simputtaa perhettään. Käsikirjoitus on selkeä ja jopa kuvaamaansa majakkasaarta karumpi. Perhehelvetti on psykologisesti realistinen mutta paikoin turhan ennalta-arvattava. Näyttelijäntyö on kelvollista ja ohjaus kulkee valitulla rytmillään vailla turhia koukeroita. Riskitön kokonaisuus jää kuitenkin enemmän kuvauksen kuin kokemuksellisuuden asteelle. (TR) ”Kun kirjailija Saisio katsoi elokuvan ensi kertaa, hänen katsojaennusteensa oli viisi”, ohjaaja Pirjo Honkasalo heittää Betoniyön Suomen ensiesityksessä Rakkautta & anarkiaa -elokuvafestivaaleilla. Kirjailijavaimonsa teoksen elokuvaksi ohjannut Honkasalo tunnetaan dokumenteistaan, mutta Betoniyö on ?ktiota. Se on kertomus vankilaan joutuvan isoveljen (Jari Virman) ja hänen seurakseen määrätyn, ihannoivan ja vielä lapsenomaisen pikkuveljen (Johannes Brotherus) viimeisestä vapaasta vuorokaudesta. Huomaan miettiväni, pitäisikö kerronta paremmin otteessaan vähemmällä taide?ilistelyllä: tiiviimmällä rytmillä ja ilman muurahaislähikuvia sekä hidasta pilven liikkeen seurantaa. Mustavalkoisen elokuvan ehdoton ansio on kuvaus. Puhkipalaneen aurinkoinen aamu, katuvalojen yö ja poikien kesäpäivä Kalasataman vastapäisellä teollisuusalueella näyttävät tutun 2010-luvun Helsingin myyttisen ajattomana paikkana. Elokuvateatterista lähtiessään huomaa katsovansa kaupunkia elokuvan silmin. (KP) Bettien matka kertoo keski-ikäisen naisen elämän peruspilarien uhkaavasta huojumisesta ja siitä seuraavasta eskapistisesta mutta hyvin ilmastoidusta road tripista Ranskan maaseudulla. Tällaisia elokuvia kuvataan usein elämänmakuisiksi, koska niissä vietetään kesäisiä puutarhajuhlia. Niin tässäkin pätkässä. Eniten Bettien matkassa häiritsee itse Bettie. Elokuva taustoittaa hänet vahvatahtoiseksi ja supliikiksi ravintolayrittäjäksi, mutta baarissa entinen missi hämmentyy, kuin joutuisi ensi kertaa elämässään iskuyrityksen kohteeksi. 1950-luvulta asti näytellyt Catherine Deneuve jää roolityössään yllättävän vaisuksi ja muiden vietäväksi. Nemo Schiffman esittää Bettien tyttärenpoikaa epäjohdonmukaisesti, mutta onnistuu huvittamaan tunteekkaalla kon?iktinhakuisuudellaan. Bettien baarista hotelliin korjaava Marco (Paul Hany) hauskuuttaa autistisen suorilla ikäkommenteilla. Harmi että tuttavuus jää lyhyeksi. Elokuvan musiikki ärsyttää tahallaan tai tahattomasti. (MK) Taru Mäkelä on ohjannut vuoden 1962 Helsingin nuorisofestivaaleille ajoittuvan mainion epookkikomedian. Nuorisofestivaalit olivat Neuvostoliiton ja sen satelliittivaltioiden järjestämiä massatapahtumia, jotka propagoivat poliittisesti puolensa valinnutta rauhanaatetta ja kansainvälisyyttä. Kylmän sodan harmaalla alueella Suomessa järjestetty festivaali aiheutti poliittisia jännitteitä ja viranomaisille harmaita hiuksia (kuvainnollisesti) aina Kekkosta myöten. CIA ja lännen valtapiirit tukivat vastafestivaalia ja junailivat erilaisia välikohtauksia. Lättähatut nujakoivat lystikseen. Mieletön elokuu on hiukan sukua Risto Jarvan iki-ihanalle elokuvalle Mies, joka ei osannut sanoa ei (1975). Romanttisten ja hiukan lapsekkaiden ihmissuhdekoukeroiden takana piirtyvät hyvin ajan henki ja rakenteet. Kuvauspaikkavalinnat ovat hienoja ja Kati Outinen hurmaava. Painavinta rautaesiripunkin aikaan lienee ollut se oma elämä. (TR) Gus Van Santin poliittisesti tiedostavassa landepaukkuelokuvassa USA:n köyhtyneeltä maaseudulta kotoisin oleva Steve (Matt Damon) luo uraputkea ison maakaasuyhtiön kenttäagenttina. Hän hankkii porausoikeuksia muilta köyhtyvän maaseudun asukkailta ja pääsee siinä sivussa harmikseen kärryille työnantajansa katalista juonista. Käsikirjoituksesta osaltaan vastannut Damon saa puhallettua Steveen urheaa työreippautta ja ?irttiä. Työkaveria esittävä Frances McDormand luo jälleen lyömättömän sivuhahmon, ja Steven ihastukseksi ilmaantuvan Rosemarie DeWittin hahmossa on tuoreutta. Älykäs dialogi ja kuplivat henkilökemiat kuljettavat elokuvaa viihdyttävästi. Pinnan alla tapahtuu paljon: suuryhtiön ahneus näyttäytyy häikäilemättömänä markkinointikikkailuna ja läpimätänä huijauksena, talonpoikainen itsemääräämisoikeus kytkeytyy aitoon huoleen ympäristöstä. Samoja sisäistetyn riiston mekanismeja löytää tietenkin lähempääkin. (TR)
ELÄVÄ KUVA 8 / 2013 VOIMA SUOSITTELEE 57 Koonnut Kaisu Tervonen Voimaa valitsee suositu suositukset tapahtumatiedoista. Niitä otetaan vastaan 21.10. asti voima@voima.?. MAAHANMUUTTAJIEN KUVA 19.10. klo 12.30 Ateneum-sali, Helsinki www.cinemaissi.org/2013/seminaari Elokuvafestivaali Cinemaissi järjestää yleisölle avoimen paneelikeskustelun, jossa maahanmuuttajien kuvasta suomalaisessa elokuvassa puhuvat muun muassa Dome Karukoski, Saara Cantell, Jani Toivola, Alejandro Pedregal ja Tarmo Hotanen. VINOKINO 25.-27.10. Turku http://vinokino.? LATINALAISEN LATIN ATIN TIN IN NA ALAISEN LAISEN L AISEN A ISEN EN AMERIKAN AM AMER A ME ER RIK IKAN KA AN E LOK OKUVA VAFEST STI TIVA VAA AL LI I ELOKUVAFESTIVAALI Uutta queer-elokuvaa esittelevän festivaalin ohjelmistoon kuuluu tänä vuona kasarijännärin Cruisingin inspiroima doku?ktio Interior. Leather Bar. Vinokino matkaa marraskuussa myös Jyväskylään, Tampereelle, Helsinkiin ja Ouluun. NIGHT VISIONS 30.10.-3.11. Helsinki www.nightvisions.info Ärhäkkä elokuvafestivaali tuo kankaalle ulkomaisten elokuvien lisäksi kiinnostavia suomalaisteoksia 1950-luvun lopun Kalevala-?lmatisoinnista tuoreeseen Nightsatan-yhtyeen tähdittämään lyhäriin. BOLLYWOOD 24.10. klo 16-18 Porthania, Helsinki http://helsinginyliopisto.etapahtuma.?/ Default.aspx?tabid=304&id=6960 Intialaista kulttuuria käsittelevän luennon aikana pohditaan muun muassa sitä, nouseeko Bollywood Hollywoodin haastajaksi ja mistä populaarikulttuurimme jatkossa tulee. SUOMENTANEET KAISA KUKKOLA JA SAMPSA LAURINEN Ranskalainen esseisti, elokuvantekijä ja elokuvakasvattaja Alain Bergala kertoo, miten lapset ja nuoret saadaan kiinnostumaan laadukkaista elokuvista: taide-elokuvat on tuotava osaksi arkea koulussa ja muualla lasten ja nuorten elämässä. 26 euroa. Teos julkistetaan avoimessa seminaarissa keskiviikkona 23.10. klo 10–16 Orionissa (Eerikinkatu 15, Helsinki), jossa Alain Bergala on pääpuhujana. Ohjelma: www.nuorisotutkimusseura.fi/ajatuksia-elokuvakasvatuksesta-seminaari ARKTISTA VIMMAA 5.-9.11. Rovaniemi http://arktistavimmaa.org 15:ttä kertaa järjestettävän festivaalin teemana on pohjoismainen jännitys ja kauhu, joita klassikkorintamalla edustaa Erik Blombergin Valkoinen peura ja uudemmassa kategoriassa muun muassa Thomas Vinterbergin Jahti. VOIMAN TV-LIITE Alain Bergala: KOKEMUKSIA ELOKUVA? KASVATUKSESTA koonnut Tuomas Rantanen Sunnuntaisin YLE TV1: Silta (toinen tuotantokausi, Ruotsi/Tanska, 2013) Hiukan yli-innostuneen kansainvälisen hypetyksen saattelemassa ruotsalais-tanskalaisessa rikossarjassa ei ole rikosrealismia nimeksikään, ja sen yhteiskunnallinen herkkyyskerroin heiluu rehellisellä verihumppatasolla. Silti on pakko myöntää televisiotuotannon suomalaisittain katsoen kadehdittavan korkea taso, jonka omaperäisiä kulmakiviä ovat tällä kertaa erottuva kuvasävytys, tarttuva tunnari ja Asperger-oirehtiva naispäähenkilö. 19.10. YLE TV2: Nanjingin verilöyly (Kiina, 2009) Japanin kiinalaisiin siviileihin kohdistama vuoden 1937 laajamittainen sotilaallinen isku on usein läntisissä muisteloissa jäänyt toisen maailmansodan lähempänä sijanneiden julmuuksien jalkoihin. Chuan Lun käsikirjoittama ja ohjaama osin impressionistinen mustavalkoelokuva onnistuu tavoittamaan historiallisen tapahtuman merkityksellisyyden ohella paljon sodan silminnäkemisen kauheudesta ja sen viiltävästä esteettisyydestä. 2.11. YLE TEEMA: Annie Hall (USA, 1977) Woody Allenin ehkä tärkeimmässä teoksessa maestro lyö pöytään koko repertuaarinsa stand up -komiikasta bergmanilaiseen ihmissuhdekoukerointiin. Elokuva on taiteellisesti aidon koskettava kokonaisuus, joka tarjoilee kattauksen eksistentiaalisesta pessimismistä romanttiseen nostalgiaan ja antisankarilliseen itseironiaan.
AKTIVISMI 8 / 22013 013 01 58 8 Tanu Kallio tupakkayhtiöt kieltävät tupakoinnin aiheuttavan sairauksia. A U R E J Ä R V I O N upottanut kirjaansa ilkikurisia terveisiä kohteilleen, joita on ympäri oikeusjärjestelmää. Kirjassaan Aurejärvi muun muassa toteaa, että neljä Neljä n mma korkei jäsentä en oikeud lähettää pitäisi seen. laitok korkeimman oikeuden jäsentä pitäisi lähettää laitokseen. Onko tämä kestävää argumentointia? ”Kun he ilmoittivat, että tupakalla ja sen aiheuttamilla sairauksilla on vain sattumanvarainen tilastollinen yhteys, jäi vain kaksi vaihtoehtoa: laitoshoito tai vankila”, Aurejärvi vastaa. Aurejärvi viittaa oikeustapaukseen, jonka korkein oikeus käsitteli kesäkuussa 2001. Neljä jäsentä viidestä totesi päätöksessään, ettei tupakan ja sairauksien välistä yhteyttä voida näyttää toteen, vaikka tupakoinnin terveydelliset haitat on kiistattomasti osoitettu jo vuosikymmeniä sitten. HÄN PALAA AINA. Tupak-kateollisuuden sinnikäs vastustaja Erkki Aurejär-vi ei luovuta koskaan. Suomen Columbo Erkki Aurejärvi on käynyt 1980-luvulta lähtien väsymätöntä taistelua tupakkateollisuutta & Suomen oikeusjärjestelmää vastaan. Y H M Y R I , törkimys, hullu, murhaaja, idiootti, viidennen kolonnan mies. Erkki Aurejärven tuore kirja Kovaa peliä vilisee värikästä kuvailua Suomen oikeusjärjestelmän avainhenkilöistä. Aurejärvi kirjoittaa omista kokemuksistaan uhmakkaalla ja hieman katkeralla otteella. Hän on käynyt oikeutta tupakkateollisuuden valheellista mainontaa ja kuluttajien harhauttamista vastaan vuodesta 1987. ”Aloin jo 70-luvun lopussa seurata tupakkateollisuuden julkista kirjoittamista ja ajauduin päätähuimaaviin seikkailuihin”, T 72-vuotias Aurejärvi kertoo helsinkiläisessä kahvilassa. Hän muistuttaa erehdyttävän paljon televisiosarjasta tuttua etsivää Columboa. Myös asenne on samanlainen: Aurejärvi ei anna periksi, vaikka tupakkajupakan oikeustiet on kohta koluttu. herää epäilys siitä, ampuuko entinen oikeustieteen professori hieman liian suurella tykillä. Eikö kirjassa vilisevä henkilöön menevä vittuilu käänny häntä itseään vastaan? ”Jos joku henkilöistä nostaisi kunnianloukkaussyytteen, minä pääsisin oikeudessa tuomaan oman näyttöni pöytään. Kohteet tietävät, että he häviäisivät jutun.” K IRJA A LUK IESSA Aurejärven kirja maalaa Suomen oikeusjärjestelmästä mielipuolisen kuvan, jossa tupakkateollisuuden moraalittomaan toimintaan ei puututa mitenkään. Aurejärvi myöntää, että oikeustaistelut ovat tehneet hänestä kyynisen, mutta hän uskoo, että riittävillä resursseilla oikeuslaitos saadaan kuntoon. Ongelmana hän näkee sen, että parhaat kyvyt siirtyvät yksityiselle puolelle ja tuomareiksi jäävät vähemmän lahjakkaat yksilöt. Vaikka Aurejärvi ei ole saanut yhdessäkään tupakkaoikeudenkäynnissä selvää voittoa, niin tupakkateollisuuteen suhtaudutaan nykyisin huomattavasti skeptisemmin kuin ennen hänen oikeustaisteluitaan. Vielä 1980-luvulla Aurejärvi sai lokaa niskaansa aloittaessaan uuden oikeustaistelun tupakkayhtiötä vastaan. Häntä syytettiin muun muassa yksilönvapauksien rajoittamisesta. Aurejärven mukaan kyse oli tupakoitsijoiden oikeudesta saada korvauksia tupakkayhtiöiltä, ei suinkaan heidän oikeuksiensa polkemisesta. Keskeinen argumentti kirjassa on, että tupakkateollisuuden on Suomen eri oikeusasteissa annettu harrastaa double-talkia eli kaksoispuhetta. Tupakkayhtiöt ovat vaatineet, että tupakoitsijoiden pitäisi itse ymmärtää tupakoinnin sisältämät terveysriskit. Samaan aikaan VOIMA SUOSITTELEE ei ole hyytymässä. Hän punoo jo uusia kuvioita, mutta ei suostu vielä paljastamaan korttejaan. Jonkinlainen ässä Columbon hihasta pilkistää, mutta mistä hän löytää energiaa kamppailla vuosikymmenestä toiseen tyylimyllyjä vastaan? ”Mitä sankaruutta siinä olisi, jos taistelu olisi helppoa? Se tekee tästä addiktoivaa hommaa”, Aurejärvi sanoo ja virnistää. Vanha kettu jaksaa. AU R E J Ä R V E N VAU H T I Jari Hanska Erkki Aurejärvi: Kovaa peliä. Into Kustannus 2013. 300 s. Koonnut Kaisu Tervonen Voima ma suosittelee -os -osiossa julkaistaan tietoja tapahtumista, kursseista, teatteri- & tanssiesityksistä, musiikkitapahtumista & näyttelyistä. Seuraava Voima ilmestyy 11.11. ja on jakelussa marraskuun. Tietoja seuraavaan kalenteriin otetaan 21.10. asti voima@voima.?. Voima päättää tietojen julkaisust ta. julkaisusta. ÄÄNI ROHKEUDELLE PUHETTA PAPERITTOMUUDESTA 12.10. klo 14-18.30 Bio Rex, Helsinki www.cinemaissi.org/2013/tapahtumat 21.10. klo 16-18 Porthania, Helsinki Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan järjestämässä tilaisuudessa keskustellaan kerjäläisten ja paperittomien oikeuksista, joista puhumassa on muun muassa paperittomille maahanmuuttajille suunnatun klinikan Global Clinicin edustaja. Osana Cinemaissi-elokuvafestivaalia järjestettävässä tilaisuudessa keskustellaan ja esitetään dokumenttielokuvia, joiden aiheina ovat väliamerikkalaisia siirtolaisia auttava pappi Alejandro Solalinde sekä öljyyhtiötä vastaan taistellut sarayaku-alkuperäiskansa. 12.10. klo 13 Kansalaistori, Helsinki www.luontoliitto.?/susiryhma/tapahtumat/kavele-susien-puolesta Hyväntekeväisyystapahtumassa kävellään neljän kilometrin matka, jonka tarkoituksena on ottaa kantaa susien suojelun puolesta sekä 10 euron osallistumismaksulla myös kerätä rahaa kouluvierailuihin. Elokuvasta Los Invisibles. KÄVELE SUSIEN PUOLESTA ASUNNOTTOMIEN YÖ VENÄJÄN IHMISOI17.10. Koko maa KEUKSIEN PUOLESTA http://asunnottomienyo.? YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisena päivänä ympäri Suomea muistutetaan asunnottomien tilanteesta. Helsingissä Ruokaa ei aseita -ryhmä jakaa ilmaista kasvisruokaa Hakaniemen torilla klo 15 alkaen. 21.-27.10. Turku tinyurl.com/lokkyao Ensimmäistä kertaa järjestettävän tapahtuman tarkoituksena on sekä verkostoitua ja kiinnittää huomiota Venäjän ihmisoikeustilanteeseen että kerätä rahaa venäläisille sateenkaarijärjestöille.
+!36)3
25/+!! +526)33! ,/5.!3 -!
0%
"25.33) ,!
)& 0#(. -0#-, % % ( (#( 0 ! o m i s s i egan 6 KAFCA "=D / . C F J= 9NMG %MDE ¯ 6)%44¯ / 0 0 , (% ,¯/. /. Suomi käy asekauppaa ihmisoikeuksia rikkovien ja sotaa käyvien maiden kanssa. Asekauppaan liittyy salailua ja huonoa valvontaa. %/SI % ) & )(.N LOKAKUUNKUNNIAAKT . " # A & HATHINN IHATTOM -%), N , VIELËVA
` E M M Ë PID AS N ` U O L O T IT LK
!RK KE
` A UNAS ` BUFFETLO ,ABRUNSSI N=?9FAKKAEG
_ >9;=:GGC
;GE
N=?9FAKKAEG Jos tämä ei ole sinusta hyvä homma, lähetä terveiset ministereille ja asekauppiaalle: ZZZ WDSSDYDGLLOL ¿ IIN ROMAANII ARTO PAASILINNAN PERUSTUU VAPAASTI k skkustellaan! Tänään ke Vieraalla kielellä suomeksi Miten suomi vieraana kielenä taipuu itseilmaisun ja taiteen välineenä? Jani Toivolan vieraina Alexandra Salmela ja Ali Jahangiri. Ke 23.10., klo 17–19, vapaa pääsy caisa.? ?, Mikonkatu 17 C JÄNIKSEN VUOSI KSET ESITY .12. . - 19 8.10 013 2 OHJAUS ESA LESKINEN A OMEDIA N KO INEEN LIN LLI NHIMILL IN INH NÄYTTÄMÖLLÄ HELSINGINKADUN 8 622 18,50 € puh. (09) 71 UINEEN ALKAEN LIPUT TOIMITUSKUL LSINGINKATU 25 LIPUNMYYNTI - HE www.ryhmateatteri.fi