RUNOILIJA AURA NURMEN LÄHTÖRUUTU ON TYÖVÄENLUOKASSA 8/2020 LOKAKUU | VOIMA.FI
kansallisteatteri.fi/turvallisesti-kansallisteatterissa KJELL WESTÖ RIKINKELTAI NEN TAIVAS MAURI KUNNAS KOIRAMÄEN SUOMEN HISTORIA DELTA VENUS THE BETTY SHOW ASTA HONKAMAA – SINI PESONEN ELÄMÄNVOIMA THOMAS BERNHARD / MARTIN CRIMP VANHAT MESTARIT JA MAALAUSTAIDE LISÄÄ DRAAMAA ELÄMÄÄN KIRSI PORKKA – MARINA MEINANDER TUOHTUMUS VK MICHAEL BARAN HITLER JA BLONDI SN JUHA JOKELA DOSENTIT TURVALLISESTI KANSALLISTEATTERISSA! SN KAIKKI ÄIDISTÄNI SAMUEL ADAMSONIN NÄYTELMÄ PEDRO ALMODÓVARIN ELOKUVAN POHJALTA SN SN SN OP VK EM SUURI NÄYTTÄMÖ VALLILAN KANSALLISTEATTERI OMAPOHJA EMMA SN VK EM OP
kansallisteatteri.fi/turvallisesti-kansallisteatterissa KJELL WESTÖ RIKINKELTAI NEN TAIVAS MAURI KUNNAS KOIRAMÄEN SUOMEN HISTORIA DELTA VENUS THE BETTY SHOW ASTA HONKAMAA – SINI PESONEN ELÄMÄNVOIMA THOMAS BERNHARD / MARTIN CRIMP VANHAT MESTARIT JA MAALAUSTAIDE LISÄÄ DRAAMAA ELÄMÄÄN KIRSI PORKKA – MARINA MEINANDER TUOHTUMUS VK MICHAEL BARAN HITLER JA BLONDI SN JUHA JOKELA DOSENTIT TURVALLISESTI KANSALLISTEATTERISSA! SN KAIKKI ÄIDISTÄNI SAMUEL ADAMSONIN NÄYTELMÄ PEDRO ALMODÓVARIN ELOKUVAN POHJALTA SN SN SN OP VK EM SUURI NÄYTTÄMÖ VALLILAN KANSALLISTEATTERI OMAPOHJA EMMA SN VK EM OP TAKSVÄRKKI-KAMPANJA 2020–2021 ”Syrjintä on iso ongelma. Me nuoret voimme muuttaa ihmisten ajattelutapoja.” Salin, 15, Nepal ”Meidän pitää muuttaa yhteiskunnan epäkohtia. Olemalla aktiivisia voimme muuttaa asioita.” Ishika, 15, Nepal TAKSVÄRKISSÄ NUORET MUUTTAVAT MAAILMAA TYÖPAJAT NUORILLE Innosta nuoria vaikuttamaan yhdenvertaisuuden puolesta. Tilaa Taksvärkin maksuttomat työpajat kouluun tai nuorisotilalle. MATERIAALIT GLOBAALIKASVATUKSEEN Oppituntitehtävät ja menetelmäoppaat tukevat lapsen oikeuksien ja kehityskysymysten käsittelyä sekä mediakasvatusta. TAKSVÄRKKI ON MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA Järjestä Taksvärkkipäivä ja puolusta nuorten oikeuksia globaalisti. Taksvärkkikeräyksen tuotolla nepalilaiset oppilaskunnat jatkavat työtään syrjivien rakenteiden purkamiseksi. www.taksvarkki.fi/nepal Keräyslupa RA/2020/389 MATERIAALIT GLOBAALIKASVATUKSEEN TAKSVÄRKKI ON MAHDOLLISUUS VAIKUTTAA TYÖPAJAT NUORILLE
100 2025 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai 044 238 5109 T-PAIDAT Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graf? tikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Vastamainos puolestaan auttaa huomaamaan myös muita toimintavaihtoehtoja. Kirja kerää yhteen Voimassa ilmestyneitä vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita. Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMAKAUPPA 15 € SIS. POSTIKULUT JA MUITA VASTAMAINOKSIA SUOMI RADALLA Dokumentti kertoo tarinan suomalaisen katutaideja graf? tikulttuurin kehityksestä kaduilta gallerioihin. Elokuva esittelee tekijöiden ideologiaa, erilaisia näkemyksiä ja kohtaloita muuttuvassa yhteiskunnassa. Ohjaus: Jay Kowski & Tiina Hiekkaranta. DVD 20 € SIS. POSTIKULUT 29,90 € SIS. POSTIKULUT 25 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT 29 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Kaisu Tervonen (toim.) 13 KATSELUASENTOA Televisio on entistä vähemmän kansakunnan yhteinen rituaali ja entistä enemmän jokaisen yksityinen tunneelämys. Esseekokoelma tarkastelee kolmestatoista vinkkelistä miltä televisio tuntuu. Kirjoittajat: Suvi Auvinen, Carmen Baltzar, Saara Hannus, Iida So? a Hirvonen, Silvia Hosseini, Ville Hämäläinen, Veikka Lahtinen, Sini Mononen, Pontus Purokuru, Tytti Rantanen, Marianne Savallampi ja Janne Siironen. Laura Gustafsson & Terike Haapoja MUSEUM OF NONHUMANITY Museum of Nonhumanity is the catalogue for a full-size touring museum that approaches animalization as a nexus that connects xenophobia, sexism, racism, transphobia, and the abuse of nature and other animals. Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. Juho Toiskallio GRAFFITI WRAITTERIN KÄSIKIRJA Wraitterin käsikirja opastaa graf? tin tekemisen saloihin tarvikkeista toteutukseen ja dokumentointiin. Kirja esittelee graf? tin matkan 1960-luvun New Yorkista tämän päivän Suomeen.
100 2025 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai 044 238 5109 T-PAIDAT Antti Kalakivi PERINTÖ 35 € + POSTIKULUT Maalauksia, paikkoja, tekijöitä ja tarinoita helsinkiläisestä graf? tikulttuurista neljännesvuosisadan ajalta valokuvin ja tekstein. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Mainokset määrittävät sen, mitä kulutamme, kuinka elämme ja millaisen identiteetin rakennamme itsellemme. Vastamainos puolestaan auttaa huomaamaan myös muita toimintavaihtoehtoja. Kirja kerää yhteen Voimassa ilmestyneitä vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita. Pure Waste -paidat ovat 85% puuvillaa, 15% polyesteriä ja 100% kierrätystä. Ne on valmistettu vaateteollisuuden hukkamateriaalista. Jokaista paitaa kohden säästyy 2700 litraa vettä. VOIMAKAUPPA 15 € SIS. POSTIKULUT JA MUITA VASTAMAINOKSIA SUOMI RADALLA Dokumentti kertoo tarinan suomalaisen katutaideja graf? tikulttuurin kehityksestä kaduilta gallerioihin. Elokuva esittelee tekijöiden ideologiaa, erilaisia näkemyksiä ja kohtaloita muuttuvassa yhteiskunnassa. Ohjaus: Jay Kowski & Tiina Hiekkaranta. DVD 20 € SIS. POSTIKULUT 29,90 € SIS. POSTIKULUT 25 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT 29 € + POSTIKULUT 26,90 € SIS. POSTIKULUT Kaisu Tervonen (toim.) 13 KATSELUASENTOA Televisio on entistä vähemmän kansakunnan yhteinen rituaali ja entistä enemmän jokaisen yksityinen tunneelämys. Esseekokoelma tarkastelee kolmestatoista vinkkelistä miltä televisio tuntuu. Kirjoittajat: Suvi Auvinen, Carmen Baltzar, Saara Hannus, Iida So? a Hirvonen, Silvia Hosseini, Ville Hämäläinen, Veikka Lahtinen, Sini Mononen, Pontus Purokuru, Tytti Rantanen, Marianne Savallampi ja Janne Siironen. Laura Gustafsson & Terike Haapoja MUSEUM OF NONHUMANITY Museum of Nonhumanity is the catalogue for a full-size touring museum that approaches animalization as a nexus that connects xenophobia, sexism, racism, transphobia, and the abuse of nature and other animals. Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. Veikka Lahtinen & Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. Juho Toiskallio GRAFFITI WRAITTERIN KÄSIKIRJA Wraitterin käsikirja opastaa graf? tin tekemisen saloihin tarvikkeista toteutukseen ja dokumentointiin. Kirja esittelee graf? tin matkan 1960-luvun New Yorkista tämän päivän Suomeen.
LOK AKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS YUVAL NOAH HARARI Sapiens-ilmiö jatkuu nyt myös sarjakuvana! Uutuusteoksessa Sapiens – Ihmis kun nan synty (suom. Jaa na IsoMarkku) kirjailija Yuval Noah Harari astuu itse näyttämölle yhdessä veljentyttärensä Zoen kanssa ja ryhtyy selvittämään ihmislajin arvoitusta. Älykkään, hauskan ja viihdyttävän teoksen toinen käsikirjoittaja on David Vandermeulen, ja sarjakuvan on luonut tunnettu ranskalaispiirtäjä Daniel Casanave. www.bazarkustannus.fi Historian jännät naiset tutustuttaa voimanaisiin, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan, mutta joista harva on kuullut. Uskomat tomien, kauheiden, törkeiden ja sankarillisten naisten tarinat hykerryttävät ja ällistyttävät. atena.fi MARIA PETTERSSON: HISTORIAN JÄNNÄT NAISET TUOLLAPÄIN ON HIGHWAY YAA GYASI: MAA JA TAIVAS Heikki Herlin kirjoittaa subjektiivisen muotokuvan vuonna 2017 edesmenneestä isästään Niklas Herlinistä. Minkälaiset eväät Niko sai omasta lapsuudestaan, mitä vastaan hän kapinoi, mistä pääsi irti? Ja kuinka pojasta, jolla oli vähintäänkin ongelmallinen isäsuhde, tuli niin hyvä isä? Tuollapäin on highway on henkilökohtainen, analyyttinen teos sukupolvista, sukurasitteista ja perheestä. Herlin yhdistää taidokkaasti suuria linjoja ja pieniä, merkityksellisiä yksityiskohtia. Hän kirjoittaa yhtä terävästi yhteiskunnasta kuin koskettavasti kaipuusta, kun yksi rakas ihminen on poissa. www.teos.fi Gifty on Alabamassa asuvan ghanalaisen perheen tytär. Hänen veljensä, lahjakas urheilija, on kuollut huumeisiin jää tyään kipulääkekoukkuun. Itsetuhoinen äiti on jämähtänyt sängyn pohjalle. Isä on poissa. Gifty opiskelee neurotiedettä Stanfordissa ja syventyy tutkimukseen ratkaistakseen, mikä on kaiken häntä ympäröivän kärsimyksen perusta. Moninkertaisesti palkitun Matkalla kotiin -romaanin tekijän syvällinen ja koskettava muotokuva maahanmuuttajaperheestä. www.otava.fi KIIMA – EROOTTISIA SCIFITARINOITA Koskikiima viettelee varomattoman neidon. Uupunut sotilas etsii nautintoa ja vapautusta vihollisen sylistä. Nautinnon solmut avautuvat. Osuuskumma kustannuksen uusin novelliantologia Kiima yhdistää scifin erotiikkaan ja laittaa fantasian seksuaaliseen fantasiaan. Se vie lukijansa niin keijukuningattaren saleihin kuin kaukaisille planeetoille. Antologiassa on mukana suomalaisen spekulatiivisen fiktion kärkinimiä, kuten Magdalena Hai ja J.S. Meresmaa. Sen ovat toimittaneet Anni Kuu Nupponen ja Artemis Kelosaari. Verkkokauppa: osuuskumma.fi PELAGO Pelagon Commuter-pyörät tekevät pyöräilystä helppoa. Vakiona ergonominen ajoasento, herkät jarrut, luotettavat vaihteet sekä satula, joka muovautuu oman kankun mukaan. Ja ennen kaikkea: tehokkaat napadynamovalot kulkevat aina mukana syksyn hämärtyviin iltoihin. Pelago.fi JENNY OFFILL: ILMASTOJA Kansainvälisen läpimurron kirjallaan Syvien pohdintojen jaosto tehneen Jenny Offillin uutuus on terävä ja karmiva mutta empaattinen kuvaus presidentti Donald Trumpin valinnan jälkeisestä poliittisesta kaaoksesta. Lyhyissä, päiväkirjamaisissa kappaleissaan Offill kuvailee lopun aikojen merkkejä 2020-luvun Yhdysvalloissa koulutetun newyorkilaisäidin näkökulmasta älykkäästi ja huumorilla. Edeltäjänsä lailla kirjallista kerrontaa uudistava Ilmastoja tiivistää oivaltavan sarkastisesti aikamme hengen. www.gummerus.fi AGIT-PROPIN TARINA Taistolaisuuden nyrkistä utopian lähettilääksi. Sosialistisen Abban huima tarina on sukupolvikokemus läpi vallankumousten vuosikymmenten. Teoksen on kirjoittanut palkittu elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Jouko Aaltonen, joka ohjasi Agit-Prop-elokuvan Lauluja utopiasta (2017) yhdessä Peter von Baghin kanssa. Kirjakaupoista ja suoraan kustantajalta: kirjat.finlit.fi Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja Angela Aldebs
LOK AKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS YUVAL NOAH HARARI Sapiens-ilmiö jatkuu nyt myös sarjakuvana! Uutuusteoksessa Sapiens – Ihmis kun nan synty (suom. Jaa na IsoMarkku) kirjailija Yuval Noah Harari astuu itse näyttämölle yhdessä veljentyttärensä Zoen kanssa ja ryhtyy selvittämään ihmislajin arvoitusta. Älykkään, hauskan ja viihdyttävän teoksen toinen käsikirjoittaja on David Vandermeulen, ja sarjakuvan on luonut tunnettu ranskalaispiirtäjä Daniel Casanave. www.bazarkustannus.fi Historian jännät naiset tutustuttaa voimanaisiin, jotka ovat jättäneet jälkensä historiaan, mutta joista harva on kuullut. Uskomat tomien, kauheiden, törkeiden ja sankarillisten naisten tarinat hykerryttävät ja ällistyttävät. atena.fi MARIA PETTERSSON: HISTORIAN JÄNNÄT NAISET TUOLLAPÄIN ON HIGHWAY YAA GYASI: MAA JA TAIVAS Heikki Herlin kirjoittaa subjektiivisen muotokuvan vuonna 2017 edesmenneestä isästään Niklas Herlinistä. Minkälaiset eväät Niko sai omasta lapsuudestaan, mitä vastaan hän kapinoi, mistä pääsi irti? Ja kuinka pojasta, jolla oli vähintäänkin ongelmallinen isäsuhde, tuli niin hyvä isä? Tuollapäin on highway on henkilökohtainen, analyyttinen teos sukupolvista, sukurasitteista ja perheestä. Herlin yhdistää taidokkaasti suuria linjoja ja pieniä, merkityksellisiä yksityiskohtia. Hän kirjoittaa yhtä terävästi yhteiskunnasta kuin koskettavasti kaipuusta, kun yksi rakas ihminen on poissa. www.teos.fi Gifty on Alabamassa asuvan ghanalaisen perheen tytär. Hänen veljensä, lahjakas urheilija, on kuollut huumeisiin jää tyään kipulääkekoukkuun. Itsetuhoinen äiti on jämähtänyt sängyn pohjalle. Isä on poissa. Gifty opiskelee neurotiedettä Stanfordissa ja syventyy tutkimukseen ratkaistakseen, mikä on kaiken häntä ympäröivän kärsimyksen perusta. Moninkertaisesti palkitun Matkalla kotiin -romaanin tekijän syvällinen ja koskettava muotokuva maahanmuuttajaperheestä. www.otava.fi KIIMA – EROOTTISIA SCIFITARINOITA Koskikiima viettelee varomattoman neidon. Uupunut sotilas etsii nautintoa ja vapautusta vihollisen sylistä. Nautinnon solmut avautuvat. Osuuskumma kustannuksen uusin novelliantologia Kiima yhdistää scifin erotiikkaan ja laittaa fantasian seksuaaliseen fantasiaan. Se vie lukijansa niin keijukuningattaren saleihin kuin kaukaisille planeetoille. Antologiassa on mukana suomalaisen spekulatiivisen fiktion kärkinimiä, kuten Magdalena Hai ja J.S. Meresmaa. Sen ovat toimittaneet Anni Kuu Nupponen ja Artemis Kelosaari. Verkkokauppa: osuuskumma.fi PELAGO Pelagon Commuter-pyörät tekevät pyöräilystä helppoa. Vakiona ergonominen ajoasento, herkät jarrut, luotettavat vaihteet sekä satula, joka muovautuu oman kankun mukaan. Ja ennen kaikkea: tehokkaat napadynamovalot kulkevat aina mukana syksyn hämärtyviin iltoihin. Pelago.fi JENNY OFFILL: ILMASTOJA Kansainvälisen läpimurron kirjallaan Syvien pohdintojen jaosto tehneen Jenny Offillin uutuus on terävä ja karmiva mutta empaattinen kuvaus presidentti Donald Trumpin valinnan jälkeisestä poliittisesta kaaoksesta. Lyhyissä, päiväkirjamaisissa kappaleissaan Offill kuvailee lopun aikojen merkkejä 2020-luvun Yhdysvalloissa koulutetun newyorkilaisäidin näkökulmasta älykkäästi ja huumorilla. Edeltäjänsä lailla kirjallista kerrontaa uudistava Ilmastoja tiivistää oivaltavan sarkastisesti aikamme hengen. www.gummerus.fi AGIT-PROPIN TARINA Taistolaisuuden nyrkistä utopian lähettilääksi. Sosialistisen Abban huima tarina on sukupolvikokemus läpi vallankumousten vuosikymmenten. Teoksen on kirjoittanut palkittu elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Jouko Aaltonen, joka ohjasi Agit-Prop-elokuvan Lauluja utopiasta (2017) yhdessä Peter von Baghin kanssa. Kirjakaupoista ja suoraan kustantajalta: kirjat.finlit.fi Merirosvoja, meedioita, varkaita ja vakoojaprinsessoja 30 54 10 Anna Eriksson Ice Cube Angela Aldebs TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VT. PÄÄTOIMITTAJA Teemu Matinpuro 050 594 1499 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikot Ninni Kairisalo & Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Matti Ikonen, Nauska, Pinja Nikki, Iida Simes, Jari Tamminen, Markku Tuhkanen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Kukka-Maria Ahokas, Miika Auvinen, Françoise Bahoken, Sadek Boussena, Elisa Helenius, Ella Horko, Ville Hänninen, Esko Juhola, Fanny Malinen, Cécile Marin, Essi Rajamäki, Tuomas Rantanen, Teemu Silván, Miia Sirén, Kaisu Tervonen & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 70?000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/ rekisteriseloste 8 MUUTAMME VIHREÄN KULLAN PAALUKSI UPS BIOGONE BEYOND FOREST UPS BioGone on uusi toimintatapa, jolle on ominaista tehokkuus. Se on lupaus sinulle. Lupaamme muuttaa sinunkin metsäsi paaluksi. 13 Ka ns i: N au sk a MURHAMIESTEN MIELIKIRJAT 36 15 8 / 2020 • 7 5.10.–8.11.2020 VOIMAN TEEMANA on tällä kertaa kirjallisuus. Perinteistä lehtijournalismia ja kirjallisuutta yhdistää sanan voima. Yhä useammin kirjallisen muodon rinnalla sanat elävät puheena – niin äänikirjoina, podcasteina kuin lavarunoutena. Tietokirjailija Ville Hänninen kirjoittaa oivallisesti, miten huhu kirjasta vanhentuneena käyttöliittymänä on ennenaikaista: ”Kirjan lukija ei vain liikuta silmiään alakuloisesti vasemmalta oikealle. Hän koskee ja kokee. Kirja on sen mukaisesti rakennettu kokonaisuus. Ulkoasuun ja kirjankansiin tämä tuo vaatimuksen, joka ei ole uusi, mutta tuntuu nykyajassa yhä oleellisemmalta: lopputuloksen pitää tuntua jossain.” Myös perinteiseen lehtijournalismiin ovat tulleet kuunneltavissakin olevat artikkelit. Voin paljastaa, että Voiman nettisivuille ne saapuvat jo ennen kuin ensi kevään muutto linnut Pohjan perukoille. Silti painetun lehden muoto on meille jatkossakin se rakkain. Internetin rajattomiksi mainostetuista mahdollisuuksista huolimatta journalismin kantamuodossa on ohittamaton voimansa. TAMPEREEN YLIOPISTON tiedotusopin dosentti Heikki Hellman toteaa tuoreessa Journalistissa: ”Paperille painettu ja digitaalinen lehti tarjoavat maailmasta kaksi aivan erilaista kokonaiskuvaa. Digitaalisessa uutisvirrassa luetaan yksittäisiä juttuja, joista jokainen houkuttelee nimenomaan otsikolla, koska vain se näkyy. Juttujen paino arvo hahmottuu lukijalle vaikeasti. Järjestys on kompromissi luetuimmista ja toimituksen tärkeimmiksi katsomista aiheista, mutta siihen vaikuttavat myös lukijan omat valinnat, personointi. Vaikka etusivulta voi edetä lehden ’osastoille’, ani harva mobiili lukija niin tekee.” TÄYTTÄESSÄ ÄN VIIME VUONNA 20 vuotta Voima käsitteli sivuillaan ja järjestämässään juhlaseminaarissa journalismin tulevaisuutta. Yhdessä artikkeleista journalisti ja mediatutkija Pasi Kivioja luonnehtii printtimediaa verkkomediaa yleissivistävämmäksi. Hänen mukaansa printin lukemisesta on tullut eräänlainen ylellisyystuote, eliitin luksusta. Journalismin keskeinen haaste on pitää tulevaisuudessakin huolta siitä, ettei sisällön laatu, laaja-alaisuus ja analyyttisyys jää vain eliitin etuoikeudeksi. Laatujournalismi tarvitsee lukijansa myös eliitin ulkopuolelta, eikä saatavuus saa olla vain rahasta kiinni. Digitaalisen median sisältöä ei saa jättää algoritmien ja klikkien ohjailtavaksi, eikä printtimediaa kannata jättää sivustakatsojan rooliin. Elinvoimainen journalismi, kuten demokratiakin, tarvitsee moniäänisyyttä. Suomalainen lehdistö on jo uhkaavalla tavalla keskittynyt harvoihin käsiin. Pienempiä lehtiä lopetetaan tai ne muuttuvat – Vihreän Langan tapaan – puhtaasti markkinointivälineiksi. LA ATUJOURNALISMI on Yleisradiota lukuunottamatta mainostulojen varassa. Kaupallisen median julistama sota Ylen nettijournalismia vastaan ei ratkaise lehtitalojen talousongelmia. Pitää ymmärtää, että median monimuotoisuus edellyttää julkisen vallan, yksityisen pääoman ja lukijoiden tukea turvaamaan laadukkaan journalismin tuottamisen edellytykset. Muissa Pohjoismaissa valtion tuki moniarvoisen lehdistön elinvoimaisuudelle on huomattavasti suurempi kuin Suomessa. SANANVAPAUTEEN ja demokratiaan kohdistuvat uhat tunnistetaan, kun niiden takana ovat valtioiden itsevaltaiset johtajat tai diktaattorit. Niin sanotussa vapaassa maailmassa uhkana on, että mahdollisuus moniääniseen yhteiskunnalliseen keskusteluun jää markkinavoimien puristuksessa marginaaliin. TEEMU MATINPURO vt. päätoimittaja Sananjalkojen juurilla Pääkirjoitus Pi nja N ikk i Kirja-alan muuttuvat tuulet
8 • 8 / 2020 Uutiset Mistä viimeksi lukemastasi kirjasta olet pitänyt? TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS Mielipide JIM MCWHIRR , 47 Helsinki ” Jane Austenin romaani Mansfield Park (suomeksi Kasvattitytön tarina) oli tosi hyvä. Kyseessä on ehkä paras lukemani Austenin romaani, koska se oli syvällisin.” ELIAS KOIVU , 21 Hämeenlinna ” J. R. R. Tolkienin Silmarillion-kirjasta, sillä tykkään Tolkienin kerrontatyylistä ja siitä, miten hän rakentaa kuvitteellisen maailman.” IINA KONTTINEN , 26 Helsinki ” Ari Antikaisen, Risto Rinteen ja Leena Kosken Kasvatussosiologia-kirjasta, sillä aloitin juuri kasvatustieteen opinnot Helsingin yliopistossa ja kyseessä on ensimmäinen yliopiston kirjastosta lainaamani teos. Se on hyvä perusteos kasvatustieteen opintoihin.” NATALIA SAUKKONEN , 30 Helsinki ” Mandelbrotin ja Hudsonin Huonosti käyttäytyvät osakkeet -sijoituskirjasta, koska se on värikkäästi kirjoitettu teos matemaatikoista ja rahoituksen alan tutkijoista.” S YYSKUUSSA ensi-iltaan tulleessa Tapaus X -luentoesityksessä kuvataan Taideyliopistossa mahdollisesti tapahtunutta seksuaalista häirintää. Dokumentaarisuudestaan huolimatta esityksessä vältellään huolellisesti paljastamasta tapahtumien henkilöitä ja tarkkaa paikkaa. Tapaus X :n perusteella asian selvittely hallinnossa on ilmeisen epäonnistunut. Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki myöntää Voimalle lähettämässään sähköpostivastauksessa, että yliopistossa on viime vuosina käsitelty muutamia häirintätapauksia. Hänen mukaansa myös käsittelytavan tärkeyteen on havahduttu. ”Arvoimme omaa toimintaamme jatkuvasti ja esimerkiksi kuluneen vuoden aikana olemme päivittäneet ohjeistustamme ja luoneet yliopiston eettiset periaatteet, jotka otetaan käyttöön tänä syksynä. Jatkamme myös vuoropuhelua opetusja tutkimushenkilöstön kanssa periaatteiden vaikutuksesta arkiseen toimintaan”, kirjoittaa Perkiömäki. Tapaus X :n on toteuttanut kokeellisista esitystaiteestaan tunnettu Ida Ho -ryhmä. Työryhmän jäsen Irene Kajon mukaan esitys kuvaa, miten instituution on hienoista periaatteistaan huolimatta käytännössä vaikea tunnistaa ja tunnustaa hyväksikäyttöä ja itsemääräämisoikeuden loukkauksia. ”Ajattelemme, että esitystaide voi omalla tavallaan lisätä ymmärrystä siitä, miten hyvää tarkoittava byrokraattinen koneisto jauhaa inhimillisen kokemuksen näkymättömiin”, Kajo selittää. Hänen mukaansa esitys vahvistaa sitä havaintoa, että seksuaalisen häirinnän käsittely on erityisen vaikeaa juuri taideinstituutioi den piirissä. ”Taiteen suojakaapu tuntuu vaikeuttavan sen tulkitsemista, mikä on oikein ja väärin. Jos vielä vääriä tekoja tekevä edustaa asiantuntija-auktoriteettia, on erityisen vaikea sanoa, ettei joku teokseen, opetukseen tai tutkimukseen liittyvä toimintatapa tai vallankäyttömuoto ole ok. Jokaisella ihmisellä on kuitenkin oikeus olla kokematta väkivaltaa myös taidetta tehdessään.” Tapaus X – erään prosessin läpileikkaus Taide yliopistossa on nähtävillä 8.10. klo 18.30 Kalliolan kansalaisopistossa, Sturenkatu 11, Helsinki. Varaukset: idaidahoho@gmail.com . Pidempi juttu esityksestä löytyy Voiman nettilehdestä. Luentoesitys peilaa seksuaalista häirintää Taideyliopistossa TEKSTI TUOMAS RANTANEN TEKSTI JA KUVA ELISA HELENIUS Kulttuurilehtien galleria avattiin Kaapelitehtaalla H ELSINGIN Ruoholahdessa sijaistevalla Kaapelitehtaalla aukesi lokakuun alussa Konttori: kahvilabaari, infopiste ja myymälä. Sen katossa odottaa rullattuna iso valkokangas. Rakenteilla on vielä pieni esiintymislava. Kahvilan pöytinä toimivat taideteosten kuljetuslaatikot. Tilan yläkerrasta löyty oleskelutila ja Kultti ry:n eli kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liiton lehtigalleria. Kaapelitehdas on Suomen suurin kulttuurikeskus. ”Tämä on niin iso talo, ettemme ehkä ole olleet aiemmin kovin kävijäystävällisiä", Kaapelitehtaan toimitusjohtaja Kai Huotari kertoo. "Nyt yritämme tulla ihmisten lähelle. Täällä voi kysyä henkilökunnalta, missä päin on jokin tanssitunti tai esitys. Ei ole pakko ostaa mitään, voi vain hengailla tai tavata muita kaapelilaisia tai kävijöitä.” KULTTI RY:N toiminnanjohtaja Helinä Ylisirniö hehkuttaa: ”Olemme erittäin iloisia tästä ratkaisusta! Konttorissa kävijä voi ostaa kahvilasta latten ja haahuilla toiseen kerrokseen istumaan nojatuolille ja selaamaan lehtiä”. Nuoren Voiman päätoimittaja Vesa Rantama toteaa: ”On todella hyvä idea, että lehtiä on täällä ilmaiseksi ja potentiaa lisesti hyvällä paikalla. Tämä idea on kopioitavissa muuallekin. Harva tietää, kuinka paljon Suomessa ilmestyy erilaisia kulttuurija mielipidelehtiä.” Konttori on auki maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin klo 9–19, keskiviikkoisin ja perjan taisin klo 9–21 ja lauantaisin klo 11–18. Sun nuntaisin suljettu. Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1, Helsinki Rehtorin mukaan käytäntöjä yritetään parantaa. Uudessa Konttori-kahvilassa tarjotaan muutakin kuin lattea. Kaapelitehtaan Kai Huotari, Kultti ry:n Heiinä Ylisirniö ja Nuoren Voiman Vesa Rantama kuvattuna Konttorin ulkopuolella olevan Thierry Noirin seinämaalauksen edessä.
8 / 2020 • 9 TEKSTI MATTI IKONEN KUVA ELLA HORKO/ ELOKAPINA Kristittyjen Elokapina vaatii rakastamaan myös teoissa L UOMAKUNTA on uhattuna, siksi ympäristöliike Elokapinan yhteyteen perustettiin kesällä Kristittyjen Elokapina, joka kutsuu kristittyjä toimimaan ilmaston ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Elokapina vaatii hallitusta kertomaan totuuden ilmastohätätilasta ja toimimaan nyt, jotta ilmastoneutraalius saavutetaan 2025. He nojaavat Raamattuun: ”Älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa (1. Joh. 3:18).” Yksi liikkeen aktiiveista, teologian opiskelija ja Helsingin hiippakuntavaltuutettu Arttu Lindroth, 27, liittyi helmikuussa Elokapinaan. Ahdistus pahenevasta ilmastokriisistä oli Lindrothille liikkellepaneva voima. ”Päätin kirkolliskokousvaalien jälkeen ryhtyä toimimaan jossain ympäristöjärjestössä. Elokapinan vaatimukset ovat tiukkoja ja keskittyvät vaatimaan systeemin tasolla ja nopeasti tapahtuvia päätöksiä. Koin että Elokapina on tosissaan. On tärkeää, että toiminnan mahdollisuus on jokaiselle tarjolla. Se antaa toivoa.” Perehdytyksessä hän sai kuulla Ison Britannian Christian Climate Actionista (CCA), joka on osa kansainvälistä elokapinaliikettä, Extinction Rebellionia. CCA muistuttaa, että kristityt ovat keskeisessä roolissa ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Toimintaa on Britannian ja Suomen lisäksi myös Belgiassa, Saksassa, Australiassa ja Sveitsissä. Uusi ympäristötoiminnan muoto vaikuttaa levinneen protestanttisten ja reformoitujen kirkkojen alueella. Toisaalta XR-ryhmiä on perustettu juutalaisille, muslimeille ja buddhalaisillekin. Luterilaisessa Suomessa tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnan lisäksi myös kirkon toimintaan. Evankelisluterilainen kirkko omistaa 8 000 rakennusta ja 168 000 hehtaaria metsää. Se on sitoutunut hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. KRISTINUSKON ERI TULKINNOISSA painotetaan valtavan erilaisia asioita. Kristilliseksi itsensä nimeämä poliitikko voi kiistää ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen. Raamatusta voi poimia perusteluja niin anarkismille kuin äärikonservatiivisuudellekin. Lindroth ei näe kansalaistottelemattomuuden ja kristillisyyden välillä ristiriitaa, päinvastoin: ”Evankeliumeissa kerrotaan miten Jeesus toimi: kaatoi rahanvaihtajien pöydät, oli rebel ja kansalaistottelematon. Jeesus myös paransi sapattina ja rikkoi näin juutalaista lakia. Uskon, että hyvää kuuluu tehdä, vaikka joku yhteiskunnallinen sääntö sitä estäisikin.” Kansalaistottelematon on valmis kohtaamaan maallisen lain seuraukset. Lindroth oli Helsinki Pride -viikolla liimattuna näyteikkunaan H&M:n pikamuotia ja pinkkipesua kritisoineessa mielenilmauksessa viiden toverinsa kanssa. ”Näyteikkunassa oli mukava olla, kun kadun toisella puolella oli mielenosoitus tukena. Meidät irrotettiin ja poliisi vei putkaan Kisahallille, mutta emme saaneet edes sakkoja. Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun olin poliisin kanssa tekemisissä. ” Kiinniotettuna Lindroth lauloi virttä Jumalan armosta. ”Meitä oli kolme samassa putkassa. Olimme muutaman minuutin yhdessä ennen kuin meidät vietiin erikseen kuultaviksi. Ennätin Amazing Gracen ensimmäisen säkeistön veisata siinä yksin ollessa”, Lindroth muistelee. Papiksi opiskeleva Lindroth on valmis myös lokaan ja kyseenalaistamiseen. Turvapaikkamielenosoituksessa niskuroinnista sakot saanut pappi herätti keskustelua kirkon piirissä, ja pappien tekemiä rikoksia on listattu Helsingin Sanomissa. Lindroth on huolissaan aktivismin luoman maineen vaikutuksista työn saantiin tulevaisuudessa, mutta: ”Teen sitä mikä on oikein ja periaatteiden mukaista. Tällä tavalla seuraan Jeesuksen sanomaa: Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” Syyskapina ja sen kapinakeskus Senaatin torilla 1.–7.10. Iso mielenilmaus ”Hätäjarru tus” Helsingissä Rautatientorilta 3.10 klo 13. Ilmastomessu Temppeliaukion kirkossa 25.10. Elokapina eli Extinction Rebellion julistaa Suomessa Syyskapinan hallituksen passiivisuutta vastaan. Kristittyjen Elokapina järjestää lokakuussa ilmastomessun Temppeliaukion kirkossa. Karstein Volle Näyteikkunassa poseerannut Arttu Lindroth tovereineen sai kyydin putkaan. ”TEEN SITÄ MIKÄ ON OIKEIN JA PERIAATTEIDEN MUKAISTA.”
10 • 8 / 2020 Tanssija Angela Aldebsin isovanhemmat muistavat, miten Damaskoksessa käytiin joka ilta leffassa tai konsertissa. Näistä ajoista ovat vain rauniot jäljellä. TEKSTI ILONA IIDA SIMES KUVA MIIA SIRÉN L APSENA 2000-luvun alussa Angela Aldebs tykkäsi popmusiikista. Hän tanssi fanittamiensa laulajien Britney Spearsin ja Shakiran hittien tahtiin. Kotimaa Syyria oli köyhä valtio presidentti Bašar al-Assadin vallan alla, mutta ei elämä oikeastaan ollut hullumpaa. Kansalaiset, joiden kulttuuriset ja uskonnolliset taustat olivat hyvin erilaisia, tulivat kohtalaisen hyvin juttuun. Jotkut hyväosaisemmat, kuten Aldebsin perhe, tapasivat matkustella Libanonissa, jossa elämä tuntui ylellisemmältä. Angela Aldebs on tanssitaiteilija, jolle on järjestynyt Artists at Risk eli taiteilijoiden turvakaupunkiohjelman kautta hommia muun muassa Suomen Kansallisteatteriin. Viime keväänä työt katkesivat ikävästi koronaepide mian aiheuttamiin rajoituksiin, mutta tänä syksynä Aldebs on työskennellyt muun muassa Helsingin Kaupunginteatterissa. SY YRIAN AR ABITASAVALTA on Lähi-idän valtio, jonka sijainti on kautta historian tuonut sille suuria kulttuurisia rikkauksia. Syyrian naapureita ovat pohjoisesta myötäpäivään lukien Turkki, Irak, Jordania, Israel ja Libanon. Syyrian rannikolta länteen Välimerellä sijaitsee Kyproksen saarivaltio. Kansaa alkoi 2000-luvulla yhä enemmän tympiä presidentin tapa keskittää valtaa itselleen. Bašar al-Assad oli noussut kummallisesti valtaan yksinvaltiaan elkeitä esittäneen isänsä Hafiz al-Assadin kuoleman jälkeen. Ihan noin vaan pojan nimitys ei ollut onnistunut, vaan Syyrian parlamentti oli joutunut muuttamaan perustuslakia. Vuonna 2010 arabimaiden yli löivät vallankumouksellisten protestien aallot. Kuten pitkin Lähi-itää, Syyriassa kansa lähti kaduille demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. Mutta Syyriassa mielenosoituksista käynnistyi katastrofaalinen tapahtumaketju, joka näkyy myös tämän päivän Euroopassa: sota. Syyrian sota ja sitä edeltävät konfliktit eivät Aldebsin mielestä ei ole ollenkaan monimutkaisia juttuja: ”Hänen (presidentti al-Assadin) isänsä oli ensin presidenttinä kolmen vuosikymmenen ajan, ja nyt poika on hallinnut jo kaksi vuosikymmentä. He keskittivät valtaa itselleen. Pitkään aikaan Syyrian kansalta ei ole kysytty mitään.” Lopulta kansa valitsi sen ainoan mahdollisen tien vaikuttamiseen: mielenosoitukset. Tästä presidentti al-Assad suuttui ja alkoi tappaa omia kansalaisiaan. SA M A LL A KUITENKIN Syy riaan oli pesiytynyt toinen uhka, islamistinen terroristijärjestö Isis. Pikakertaus sen historiaan: 1970-luvulla Afganistanin sodassa Yhdysvallat ja Iso-Britannia kouluttivat mujahidin-joukkoja eli islamistisia afgaanitaistelijoita Neuvostoliittoa vastaan. Näistä sotureista muodostui 1980-luvulla al-Qaida-terroristijärjestö. Vuonna 2013 al-Qaidasta irrottautui Isis, joka julisti vuotta myöhemmin perustaneensa islamilaisen kalifaatin Irakiin ja Syyriaan. Syyrian sodassa kansan enemmistö, miljoonat ihmiset, eivät valinneet puoltaan näiden kahden hirviön, itsevaltaisen presidentin ja Isisin, välillä. He jäivät näiden väliin. Syyriasta on lähtenyt ulkomaille lähes Suomen asukasluvun verran pakolaisia, ainakin 5,6 miljoonaa. Suurin osa pakolaisista on tällä hetkellä Syyrian naapurimaissa. 19 miljoonasta syyrialaisesta suuri osa asuu tuhoutuneen kotinsa ulkopuolella. Angela Aldebs on huomannut, ettei tärkein pointti aina ole ulkomaalaisille selvä asia: ”Sota ei ollut syyrialaisten vika.” Aldebsin mielestä Syyrian kansa ajettiin mahdottomiin pattitilanteisiin. Isisin ja presidentin lisäksi väkivaltaisessa sopassa ovat kiehuneet Syyrian rikkaudet, öljy ja kaasu, ja niitä havittelevat monet ahneet tahot, kuten Venäjä, Yhdysvallat ja hizbollah. ”Monet tekevät sodalla rahaa”, Aldebs kuittaa surullisena. Angela Aldebs Helsingin päärautatieasemalla. Syyrian kulta-aikaa kaipaillen ”KANSA VALITSI SEN AINOAN MAHDOLLISEN TIEN VAIKUTTAMISEEN: MIELENOSOITUKSET. TÄSTÄ PRESIDENTTI SUUTTUI JA ALKOI TAPPAA OMIA KANSALAISIAAN.” Angela Aldebs • S. 1995 Damaskoksessa, Syyrian pääkaupungissa. • Opiskellut farmasian ja tanssitaiteen maisteritutkinnot. • Saapunut Suomeen Artists at Risk ohjel man kautta. • Näytellyt Suomen Kansallisteatterissa Un documented Love esityksessä ja tanssinut Helsingin Kaupunginteatterin, Zodiak – Uuden tanssin keskuksen, PohjoisHelsin gin Bändikoulun ja Teatteri Tuikkeen yhtei sessä Valokeilassa koillinen hankkeessa. • Pitää fyysisestä teatterista ja erityisesti näyttämöllisestä nykytaiteesta. • On taitava kokki ja rakastaa kotimaansa ruokakulttuuria. Hän osaa valmistaa monen ruokalajin illallisia. Artikkeli
8 / 2020 • 11 METSÄJÄTIT MAAILMAN VALTIAINA TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmes tyi marras kuussa 1999. Juttusarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosikymmenen aikana. JO MUINAISINA AIKOINA eli Voima-lehdessä 8/2000 oltiin oraakkeleita. Metsäaktivisti Annina Käppi kirjoitti otsikolla ”Suomalaista metsäbisnestä” mitä se ”touhuaa Kaakkois-Aasiassa”. Käppi raportoi UPM-Kymmenen ostaneen indonesialaiselta April-yhtiöltä Changshun paperitehtaan. ”Tehtaan käyttämä sellu on Aprilin Riapulpin sellutehtaalta, joka valmistaa sellua avohakkaamalla Riaun maakunnan sademetsiä Sumatran saarella Indonesiassa.” Yhtiön avohakkuilla tuhoamiin metsiin oli ollut käyttöoikeus myös paikallisilla yhteisöillä. ”Aprilin tapauksessa kiistat ovat johtaneet väkivaltaisuuksiin”, kertoi Käppi. Tuhoja eivät aiheuttaneet vain avohakkuut, vaan myös istutukset. Sumatran hakkuuaukeilla alettiin kasvattaa akaasiaa. Kehno idea: ”Vierasperäisen akaasian plantaasi-istutukset eivät korvaa sademetsää elinympäristönä.” ARTIKKELIN LOPUKSI KERROTTIIN , että aktivistit järjestävät Helsingissä maaoikeuksia ja metsien käyttöä käsittelevän seminaarin. Ympäristöjärjestöt, mukana Annina Käppi, ovat vuosikausia puhuneet Suomessa ja maailmalla suurten metsäyhtiöiden aiheuttamista tuhoista. Onko tilanne nyt parempi ja ovatko jätit ottaneet opikseen, eivätkä tuhoa tältä katsoen eksoottisia luonnonvaroja? ”Vaikkeivät suomalaiset sademetsäsellua enää ostakaan, suomalaisen metsäklusterin perintönä Indonesiassa myllyt jauhavat edelleen”, Käppi päivittää. ”Ratkaisemattomat maakiistat ja ihmisoikeusloukkaukset ovat vieläkin arkipäivää. Uutena asiana on nyt huomattu, että hakkuisiin päätyneiden suosademetsien ilmastopäästöt ovat valtavia jopa maailman mittakaavassa.” INDONESIASSA TOUHUSI JO vuonna 2000 paljon härmäläisiä. ”Toinen suomalainen metsäjätti, Stora Enso omistaa 60 % indonesialaisesta plantaasiyhtiöstä Finnantara Intigasta”, Annina Käppi kirjoitti. Hän jatkoi kertomalla miten firman aiheuttamista ongelmista suurimmat liittyvät maaoikeuksiin. Paikallisia yhteisöjä painostettiin. Metsäjätti-elokuva on Suomen katsotuimpia. Siinä Metsäjätti-yhtiö irtisanoo porukkaa Suomessa. Ihan niin kuin UPM-jätti aikoo pian tehdä. Suomessa on kalliimpaa touhuta kuin ulkomailla. Metsäjättien öykkäröinti kotimaassa ja viidakoissa ei ole fiktiota: ”Perinteisten metsäjättien rinnalle on vuosien saatossa tullut muitakin suomalaisia”, Käppi kertoo nyt, vuonna 2020. ”Nesteen biodiesel jatkaa Indonesian sademetsien tuhoamista.” Aldebs ymmärtää kuitenkin niitäkin syyrialaisia, jotka valitsivat puolensa ja liittyivät taistelijoihin. Väkivalta synnyttää silmitöntä väkivaltaa ja lisää koston kierrettä: ”Ei kukaan voi tajuta miltä tuntuu, jos ovelle koputetaan ja omia perheenjäseniä ammutaan. Jos silminnäkijä sitten tarttuu aseeseen, se on ihan ymmärrettävää. Se on väärin, mutta ymmärrän sen silti.” VAIKKA SYYRIAN SODAN toisessa pääosassa on ollut islamistinen Isis, valtaosa syyrialaisista ei ole ollut kovinkaan näkyvästi uskonnollista. Syyria on ollut monien eri kansallisuuksien ja uskontojen sulatusuuni. Sen asukkaista nykyään 60 % on sunnimuslimeja ja loput ovat alaviitteja, ortodoksisia ja katolisia kristittyjä, druuseja ja monien muiden uskontojen harjoittajia. Angela Aldebsin vanhemmat ovat syntyneet vuonna 1967, eli he eivät ole kokeneet aikaa jolloin al-Assadit eivät ole olleet vallassa. Sen sijaan Aldebsin äidinäiti ehti elää hurjaa ja vapaata nuoruutta ennen al-Assadien valtakautta. Hän oli kotoisin pienestä kylästä Etelä-Syyriasta. 16-vuotiaana hän karkasi kotoa Damaskokseen, rakastui valitsemaansa mieheen, ja ”monen vuoden upean rakkaustarinan jälkeen” nämä avioituivat. Aldebs on kuullut minkälaista Syyriassa oli ennen, 1900-luvun ”kultaisina vuosina”, kuten vanhat ihmiset muistelevat aikaa ennen isäal-Assadin valtaannousua. ”Damaskoksessa oli elokuvateatteri joka kadunkulmassa. Ihmiset kävivät iltaisin elokuvissa, teatterissa ja konserteissa.” Kun yksinvaltainen Hafiz al-Assad nousi valtaan, huvielämä ja kulttuuririennot katosivat. Tilalle tuli moskeijoita ja kirkkoja. KÖYHÄN KANSAN aatehuumeena uskonto vahvisti diktaattorin valtaa, eikä suinkaan kritisoinut sitä. ”Varmasti uskominen tuo monelle paremman olon, mutta uskonnot erottavat ihmisiä”, Aldebs pohtii. Diktatuuri hyötyy hajanaisesta kansakunnasta, eivätkä eri poteroihin jumittuneet uskovaiset saa vallankumousta aikaiseksi. ”Kaikkien pitäisi yhdessä kamppailla ihmisoikeuksien ja paremman elämän puolesta.” Aldebsin mukaan syyrialaisten pakolaisten enemmistö ei ole kovinkaan uskovaista porukkaa. Monet heistä, joilla on ollut mahdollisuus tai rohkeutta lähteä ulkomaille, ovat lähteneet, mutta uskonnollisimmat ihmiset ovat jääneet Syyriaan, koska heillä ei ole uskallusta lähteä. Nykyinen presidentti on isänsä tapaan uskonnolliselta taustaltaan maltillinen alaviitti. Mutta hänkin on alkanut korostaa uskonnon tärkeyttä, Aldebs on huomannut: ”Jos haluaa kontrolloida kansaa ja pysyä vallassa pitkään, pitää saada kansa uskomaan, että näin asioiden pitää olla. Uskonoppineilla on paljon valtaa. Al-Assadin hallinto tietää, että jos joku iso imaami tai kristitty pappi sanoo jotain, ihmiset tottelevat. Erityisesti köyhät ja oppimattomat ihmiset.” KORONAPANDEMIA huolestuttaa Aldebsia hyvin paljon. Syyrialaiset ovat vaarassa sekä kotimaassaan että ulkomaisilla pakolaisleireillä. Koronaepidemiaa pitäisi torjua niin, että samalla maailma muuttuisi paremmaksi. Aldebsin mielestä epidemiassa on näkynyt pieniä valonpilkahduksiakin. Kansojen on ollut pakko ottaa toisensa huomioon, ja maailma onkin alkanut näyttää yllättävän pieneltä: ”Ihmisten kaikkialla täytyy ymmärtää, että me olemme kaikki yhdessä tässä maailmassa. Ettei kansakuntien välillä oikeastaan ole kuiluja, vaan me olemme samaa porukkaa.”, Aldebs sanoo toiveikkaasti. Hän kertoo oudosta kohtaamisesta Helsingin metrossa: ”Eräs mies kysyi minulta vihaisella äänellä englanniksi, että mistä olen. Minua harmitti kysymys, ja vastasin ’Espanjasta’. Sitten hänen sävynsä muuttui: ’Anteeksi kauheasti! Oletkin Euroopasta! Luulin, että olet jostain ulkopuolelta.’ Mitä ihmettä hän oikein tarkoitti? Voi miten typerää!”, Aldebs ihmettelee edelleen selvästi loukkaantuneena. Rasismiin tottuu. ”Rasisteja on kaikkialla, Syyriassakin”, Aldebs toteaa. Ja lisää, että jos ihmiset ymmärtävät, miten sisimmässämme olemme kaikki samanlaisia, rasismi loppuu siihen. Stora Enson ostamaa ja Metsähallituksen hakkaamaa vanhaa metsää Suomen Lapista. G ree np eac e, W ikim ed ia C om m on s
12 • 8 / 2020 Kulttuurihäirintä Vihreän kullan maa Suomessa on totuttu käymään metsäpankissa, mutta vähitellen tämän pitäisi loppua. Luonto ei yksinkertaisesti kestä harjoitettua metsänhoitoa. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA ”S UOMI ELÄ Ä metsästä”, sanotaan. Tämä voi pitää paikkansa, jos tarkastelemme väitettä esimerkiksi sotien jälkeisen metsäteollisuuden ja viime vuosina heränneen biotalouskeskustelun näkökulmasta. Kannattaa kuitenkin kysyä myös, kuinka metsä elää Suomessa. Samalla voi kysyä, latistuuko suomalaisten erityiseksi kehuttu luontosuhde kuvitelmaksi. ”Erityinen” voi toki tarkoittaa monia asioita. Monet pitävät luontoa ensisijaisesti raaka-ainevarastona. ”Suomessa elää laajana näkemys, että luonto tulee kesyttää, järjestää ja haravoida”, toteaa ympäristöjärjestö Greenpeacen Suomen metsävastaava Matti Liimatainen. ”En sitten tiedä, kuvaako se suomalaisten vai valtion suhdetta metsään”, hän aprikoi. METSIEN KÄSITTELYN TAVAT ovat muuttuneet aikojen saatossa. Nykyään vallalla olevat käytänteet ovat pitkälti perua sotien jälkeisen jälleenrakennuksen, sotakorvausten ja teollistumisen tarpeista. Tuolloin siirryttiin vähitellen tehometsätalouteen ja avohakkuista muodostui maan tapa. Avohakkuulla tarkoitetaan sitä, että osana niin sanottua jaksollista metsänkasvatusta tietyltä alueelta kaadetaan kaikki tai lähes kaikki puut. Avohakkuuta seuraavat istutukset puolestaan tuottavat hyvin monotonista puupeltoa ja yksipuolista metsäluontoa. Suomessa laki säätelee metsänomistajan velvollisuuksia hoitaa metsää, ja vuosikymmenien ajan metsänomistajilta on käytännössä edellytetty avohakkuita. Avohakkuita on perusteltu sillä, että niiden avulla pystytään hyödyntämään puiden nopeimman kasvun vaihe tehokkaasti ja näin saadaan irti metsästä mahdollisimman paljon puuta. Avohakkuita kohtaan on kuitenkin esitetty järjestelmällisesti perusteltua kritiikkiä. Jyväskylän yliopiston bioja ympäristötieteiden laitoksen tuoreessa tutkimuksessa esitetään, että meidän tulisi luopua avohakkuista pääasiallisena tapana käsitellä metsää. Land Use Policy -tiedejulkaisussa ilmestynyt artikkeli perustelee, että myyntitulojen, ilmastohyödyn ja eliöille sekä ihmisille tärkeän monipuolisen ympäristön tarpeet huomioiden tulisi suosia jatkuvan kasvatuksen periaatetta. Jatkuvalla kasvatuksella tarkoitetaan metsätaloutta, jossa maa on jatkuvasti puuston peittämää ja puita kaadetaan eri aikoina. Menetelmä on käytössä noin viidessä prosentissa Suomen metsistä. SUOMESSA SUHDETTA metsään määrittävät hyvin paljon metsäteollisuuden tarpeet. Puheet vihreän kullan maasta eivät ole tuulesta tempaistuja. Taustalla vaikuttaa perusajatus, että metsä on lähtökohtaisesti metsäteollisuuden raaka-ainetta, ja että metsäpankista voi tehdä käytännössä rajattomasti nostoja. Vaikka metsäteollisuus on merkittävä työllistäjä, on alan työpaikkojen määrä pudonnut automaation ja suurempien yksiköiden myötä. Elokuussa UPM ilmoitti sulkevansa Kaipolan paperitehtaan Jämsässä. 2000-luvulla Suomessa on suljettu toistakymmentä paperitehdasta. ”Markkinat ovat syklisiä”, Matti Liimatainen toteaa. ”Kapasiteettia tulee ja menee. Koko ajan avataan uusia tehtaita ja kehitetään vanhoja niin että puun käyttö vaan siirtyy paikasta toiseen. Nyt hakkuumäärät ovat tulossa vähän alas vuoden 2018 huipputasosta, mutta edelleen taso on monimuotoisuuden ja ilmaston kannalta liian korkea.” Parhaillaan Suomeen on suunnitteilla useita jättimäisiä biotaloustehtaita. Käytännössä kyse on edelleen sellun keittämisestä, eikä Suomen metsien kasvu millään riitä kaikkien suunniteltujen tehtaiden tarpeisiin. Metsän määrätietoinen hyödyntäminen Suomessa ei kuitenkaan ole uutta. Sen historia ulottuu vuosisatojen taakse. Kaskeamista on harjoitettu laajoilla alueilla kauan, ja tervanpolton vaikutukset metsiin 1600–1800-luvuilla olivat valtavia. Sittemmin tahti on kuitenkin kiihtynyt ja tekniikka kehittynyt. ”Suurin ongelma on, ettei vanhoja luonnontilaisia metsiä ole suojeltu ja niitä hakataan edelleen. Suojelualueita on ylipäätään liian vähän, ja avohakkuut ja ojitukset ovat liian raskaita.” Kovakouraisuus näkyy esimerkiksi siinä, kuinka Metsähallitus on hakannut vanhaa metsää Kainuussa niin kutsutun Vienan reitin varrelta. Se on historiallinen reitti Vienan Karjalaan, jota kulki aikoinaan myös Elias Lönnrot matkoillaan Kalevalan runoja keräämään. Historialliset ja luontoarvot eivät ole painaneet vaakakupissa metsän säästämiseksi. METSÄSUHDETTAMME avaavassa Metsä meidän jälkeemme -kirjassa (Like, TietoFinlandia 2019) todetaan, että 2000-luvulla metsätalouden käytössä olevista metsistä yli 160-vuotiaiden metsien pinta-ala on vähentynyt yli 40 prosenttia. Alle kahdeksan prosenttia Suomen metsäalasta on suojeltu, ja luonnontilaiseksi määriteltävissä oleva metsä kattaa muutaman prosentin maamme pinta-alasta. Suomi on hyötynyt rahallisesti metsistä, mutta sillä on ollut hintansa. Metsämme ovat muuttuneet tyystin. Joka kolmannen uhanalaisen tai kadonneen metsälajin kohtalo on seurausta sotien jälkeisistä hakkuista. Metsähallitus perustettiin vuonna 1859, koska viranomaiset olivat huolestuneita metsien häviämisen tahdista. Nykyään tämä maaja metsä talousministeriön alaisuuteen kuuluva valtion liikelaitos hallinnoi valtion omistamia maaja vesialueita, jotka kattavat noin kolmanneksen Suomen pinta-alasta. Yksi liikelaitoksen tehtävistä on hakata metsää. Vuonna 2019 valtioneuvoston raha-asiainvaliokunta nosti Metsähallituksen vuotuista tulostavoitetta 149 miljoonaan euroon. Tuottotavoite on kasvanut vuosikymmenessä lähes sadalla miljoonalla eurolla. METSÄTALOUDEN VAIKUTUKSET suomalaiseen maisemaan ovat moninaisempia kuin hakkuuraiskioita ja tasaisissa riveissä loputtomasti jatkuvia puupetoja tarkastelemalla voi huomata. Suomen pinta-alasta jopa kolmannes on suota, josta noin puolet on ojitettu. Soita on ojitettu peltojen ja turpeen noston takia, mutta myös metsittäminen mielessä. Soiden kuivattamiseksi kaivettujen metsäojien yhteenlasketuksi pituudeksi arvioidaan noin 1,3–1,4 miljoonaa kilometriä. Pituus vastaa muutamaa edestakaista matkaa Kuuhun, ja riittäisivät ojat kiertämään Maapallonkin yli 30 kertaa. ”Suomessa on valtava määrä turhia metsäojia”, Liimatainen sanoo. ”Niitä tehtäessä kuviteltiin, että soiden ojittaminen on järkevä ratkaisu.” Usein ratkaisu on osoittautunut kaikkea muuta kuin järkeväksi. Maaja metsätalousministeriön alainen Metsäntutkimuslaitos arvioi, että Suomessa on ojitettu turhaan jopa 830 000 hehtaaria suota. Mittakaava on häkellyttävä, etenkin kun sitä vertaa suojeltujen soiden noin 800 000 hehtaarin kokonaismäärään. Soiden turve on myös massiivinen hiilivarasto, ja kuivaamisen myötä tuo hiili vapautuu ilmakehään. Samalla turvemaiden ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin niitä rehevöittämään. Luonnonvarakeskus Luken ja Suomen ympäristökeskus Syken tutkimuksissa on havaittu, että ojitettujen soiden ravinnepäästöt ovat oletettua suurempia ja vastoin odotuksia ajan myötä kasvavia: 50–60 vuotta sitten ojitettujen soiden päästöt voivat olla 2–3-kertaisia verrattuna 20–30 vuotta ojitettuna olleisiin alueisiin verrattuna. ”Johonkin asti Suomessa kesytettiin metsää menestyksellisesti. Suo, kuokka ja Jussi -ajatus jäi siitä kuitenkin päälle, eikä sille enää olisi tarvetta”, Liimatainen summaa. Nyt saatavilla Voiman mediakasvatuksen uutiskirje! Kirje on suunnattu erityisesti me diakasvatuksen parissa työskenteleville ja se sisältää lisätietoja ja aineistoa muun muassa vastamainoksiin liittyen. Tilaa omasi: voima. fi/uutiskirje ”SUOMESSA ON 1,3–1,4 MILJOONAA KILOMETRIÄ METSÄOJIA. PITUUS VASTAA MUUTAMAA EDES-TAKAISTA MATKAA KUUHUN, JA RIITTÄISIVÄT OJAT KIERTÄMÄÄN MAAPALLONKIN YLI 30 KERTAA.
8 / 2020 • 13 MUUTAMME VIHREÄN KULLAN PAALUKSI UPS BIOGONE BEYOND FOREST UPS BioGone on uusi toimintatapa, jolle on ominaista tehokkuus. Se on lupaus sinulle. Lupaamme muuttaa sinunkin metsäsi paaluksi. To im itu kse llist a ain eist oa. UPS BioGone on uusi toimintatapa, jolle on ominaista tehokkuus. Se on lupaus sinulle. Lupaamme muuttaa sinunkin metsäsi paaluksi.
Zapatistiliike EZLN on kamppaillut alkuperäiskansojen ihmisarvoisen elämän ja oikeudenmukaisen kohtelun puolesta vuodesta 1994. Suomessa vuonna 2009 perustettu yhteistyöverkosto Café Caracol tukee zapatistien itsehallinnollisen vastarinnan taloudellisia edellytyksiä tuomalla maahan kahvia, joka on ostettu suoraan viljelijäosuuskunnilta eurooppalaisten solidaarisuusjärjestöjen yhteistyönä ilman välikäsiä. CAFÉ CARACOLIN SOLIDAARISUUSKAHVIA ETELÄ-MEKSIKON CHIAPASISTA TIEDUSTELUT JA TUKKU: Tampereen kehitysmaakauppa 03 344 6770 posti@kehitysmaakauppa.org www.cafecaracol.org Suodatinja papukahvi 450 g Espresso jauhettuna ja papuina 250 g www.kehitysmaakauppa.org/verkkokauppa SEINÄJOEN TAIDEHALLI seinajoentaidehalli.fi 26.8.2020-9.1.2021 Milla ista on olla eläin? Ma-pe klo 11-19 la klo 11-15, Taideja kulttuurikeskus Kalevan Navetta, Nyykoolinkatu 25, Seinäjoki Elina RUOHONEN Lotta MATTILA Kati ROOVER Mari KESKI-KORSU Minna HERRALA Mia MÄKELÄ Teemu LEHMUSRUUSU Toni LEHTOLA RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 100
8 / 2020 • 15 Kirjallisuus Kirja-alan muuttuvat tuulet Koronapandemian takia alalle tärkeät kirjatapahtumat peruutettiin. Kaupat ovat olleet jo pitkään hädässä. Kustantajia lohduttaa asiakkaiden innostus äänikirjoihin. TEKSTI IIDA SIMES KUVAT PINJA NIKKI Touko Siltala
16 • 8 / 2020 L OKAKUU on hektinen ajanjakso kustantamojen ja kirjakauppojen ammattilaisille, kirjailijoille ja kulttuuritoimittajille. Suurin osa syksyn kirjauutuuksista ilmestyy lokakuun alkuun mennessä. Sesongin lukuisat aloitusjuhlat, julkistustilaisuudet ja kirjamessut vyöryvät alan kalenteriin. Ulkomaan oikeuksia ostavat ja myyvät kustannusalan ammattilaiset tapaavat aloittaa kauden syyskuun lopussa Ruotsissa, jolloin Göteborgin kirjamessuille kokoontuu pohjoismaisia kustantajia, kirjailijoita sekä oikeuksia ostavia ja myyviä agentteja. Turun kirjamessut lokakuun alussa ovat sympaattiset yleisömessut. Siellä ovat alalle tärkeimmät henkilöt: suomalaiset ”asiakkaat” eli ”lukijat”. Turun ohjelmajohtajana on työskennellyt viime vuosina Jenni Haukio. Turun messujen jälkeen osataan ennustaa, mistä kirjoista on kiireesti otettava uusia painoksia ennen myynnin kiihkeintä aikaa, joulukuuta. Teokset, jotka Turussa loppuvat myyntitiskeiltä, loppuvat pian koko Suomessa. Turun messujen myyntipäivän päätyttyä kirja-alan väki illallistaa, ja keskiyöllä kaikki kokoontuvat tiiviisti toiselle puolelle jokea Uusi Apteekki -baariin. Kuten alalla tiedetään, kirjasyksy ei todella ala ennen kuin Apteekin baaritiskillä on kuultu paikallisen dekkaristin, Reijo Mäen, vitsejä. Turun jälkeen koittavat Frankfurtin ammattilaismessut, sitten Helsingin Kirjamessut… PAITSI, ETTÄ EI tänä vuonna. Koronapandemian rajoitustoimet estävät kokoontumiset. Pieniä paikallisia kirjailotteluja on vietetty Suomessakin, mutta Frankfurtiin ei olisi uskaltautunut kukaan, jos pelkona olisi ollut joutua samoihin tiloihin yhdysvaltalaisten, brasilialaisten, ruotsalaisten tai lukuisten muiden korkean riskin korona-alueiden asukkaiden kanssa. Messuttomuudessa on puolensa. ”Jo vuosikausia lokakuu on mennyt messuihin”, pohtii Touko Siltala, Siltala Kustannuksen toinen perustaja. ”Kiva, kun on välillä vapaata. Lokakuu on ollut viikonloppuja myöten työntäyteinen.” Messuille osallistuminen näytteilleasettajana on kallista, ja monina vuosina hintoja on nostettu. Kaikilla kustantamoilla ei ole varaa isoihin messuosastoihin. ”Jos ajatellaan pelkästään panos–tulos-teoriaa, on kustantamoja, joille messut eivät kannata ollenkaan”, Siltala tulkitsee. ”Mutta sitten taas sen laajan ja syvän säteilyn takia messut kantavat pitkään. Ne ovat suomalaisten kirjauskovaisten kokoontumisajot, jotka näyttävät, miten laajalle kirja resonoi.” Tuo resonointi on ammattilaisille tärkein syy vaivautua paikan päälle. MESSUILL A KOHTA AMISET ovat tärkeitä. Kirjailija ja kirjailijaliiton puheenjohtaja Sirpa Kähkönen iloitsee tilanteista, joissa voi kohdata lukijoita. Onneksi Helsingin kirjamessujen digitapahtuma auttaa asiaa. Kauppiaat ja kustantajat haluavat tietenkin kohdata mahdollisimman paljon maksavia asiakkaita. Jotkut tunnustavat jäävänsä voiton puolelle. Helsinkiläinen Planeetta-antikvariaattien omistaja Elmeri Vehkala kertoo, että hänen firmalleen ”Helsingin kirjamessut tuovat ekstramyyntiä normaalimyynnin päälle. Me emme tarvitse sitä myyntiä selviytymiseen, vaan se on kuin kakun kirsikka.” Vehkala on huomannut, että kirjamessuilla hänen osastonsa tavoittaa ”ihmisiä, jotka eivät koskaan käy antikvariaateissa.” Siksi messujen merkitys on divareille iso. Tosin antikvaarisella puolella kirjamessujen merkitys ei ole yhtä suuri kuin uutuuksia esittelevillä kustantajilla. SUOMEN KIRJA-ALALLA ON pyyhkinyt hyvin viime vuosikymmeniin saakka. Kirjaa on perinteisesti arvostettu. Suomalaiset lapset oppivat lukemaan hyvin nuorena, ja kirjallisuutta pidetään tärkeänä koulussa. Otava-kustantamon kirjallinen johtaja Minna Castrén uskoo kirjallisuutemme tulevaisuuteen: ”Maan kokoon suhteutettuna meillä on rikas kirjallinen kulttuuri. Valtava määrä lahjakkuutta ja luovuutta. Se näkyy lastenja nuortenkirjallisuudessa, kauno kirjallisuudessa ja monilla eri tietokirjallisuuden aloilla.” Castrén huomauttaa, että Suomessa kustannetaan ja luetaan paljon erilaista kirjallisuutta. Suomalaisia lukijoita kiinnostavat korkeakirjalliset romaanit ja tietokirjallisuus. Ennen kuin kirjan saa julkaista vieraalla kielellä, kirjan kustantaja joutuu ostamaan käännösoikeudet. Frankfurtin kirjamessuilla niitä myydään seitsemässä hallissa. (Helsingin ja Turun kirjamessut mahtuisivat yhdessä ja koko laajuudessaan Frankfurtin tapahtuman yhteen halliin, eli maailman kuuluisimmat kirjamessut ovat tästä mittakaavasta arvioiden valtava tapahtuma.) Huolimatta jo käynnistyneistä kansainvälisistä nettikokouksista ja näköpuheluista, Castrén kaipaa aitoja kohtaamisia, messujen kansainvälistä kuhinaa. Ennen vanhaan Suomen kaltainen pieni kielialue oli vähän kuin ujo ja hitaanlainen maalaisserkku nopea-älyisten kaupunkilaisten salissa, messujen altavastaaja. Nyt tilanne on muuttunut, ja muutoksen tuojina ovat yllättäen olleet kirjallisuuden arkkivihollinen ja suuri kilpailija, televisio. Monet kansainväliset menestystuotannot ovat pohjoismaista alkuperää, eikä monille anglosaksistenkaan maiden kansalaisille enää tuota tuskaa katsoa tekstitettyjä, vieraskielisiä televisio-ohjelmia. ”Nimenomaan ulkomaanoikeuksien myynnissä tämä näkyy positiivisesti”, Castrén iloitsee. ”Vaikka meillä on erikoinen lähtökieli, se ei enää ole iso este sille, etteikö kirjallisuus leviäisi maailmalle. Frankfurtin kirjamessujen jääminen väliin live-tapahtumana on ongelma erityisesti alan uusille toimijoille. Sähköposteihin on todennäköisempää saada vastauksia ja hinnoista on helpompi neuvotella, jos sähköpostin tai skypeyhteyden päässä on henkilö, jonka kanssa on voinut joskus tavata kasvokkain. VUODESTA 1989 kirjakauppojen määrä on pudonnut reippaasti alla puoleen, ja jyrkkä alamäki jatkuu. Kauppoja näivettää kylien ja kaupun kien keskustojen kuihtuminen. Ruokakaupat ovat muuttuneet marketeiksi kylien ulkopuolelFaktaa kirja-alasta • Suomessa toimii aktiivisesti noin 2500 kustantamoa. Ammattimaisella kustantamolla on säännöllistä ja pitkäkestoista julkaisutoimintaa, ammattitaitoista henkilökuntaa sekä toimiva logistiikka ja myyntijärjestelmä. • Noin prosentti käsikirjoituksista julkaistaan. • Suomalaisten kirjailijoiden tuotannosta eniten on käännetty Mauri Kunnaksen kirjoja. Kuuluisia viennin vetureita ovat Arto Paasilinna, Sofi Oksanen, Emmi Itäranta, Kari Hotakainen, Aino Havukainen ja Sami Toivonen. • Suurin kirjamyynnin sesonki on isänpäivän ja joulun välissä. Silloin myydään 40% vuoden kirjoista. • Alan tilastoja on täällä, tilastointi.kustantajat.fi ”ERITYISESTI LASTEN JA NUORTEN HIIPUVASTA LUKUINNOSTA OLLAAN HUOLISSAAN.” ”ENNEN SUOMEN PIENI KIELIALUE OLI KUIN UJO JA HITAANLAINEN MAALAISSERKKU NOPEA-ÄLYISTEN KAUPUNKILAISTEN SALISSA.” Elmeri Vehkala, Antikvariaatti Punainen Planeetta
8 / 2020 • 17 le tai pikkukaupoiksi huoltoasemien yhteyteen. Silti kirjakauppojen väheneminen ei näy yhtä jyrkkänä laskuna alan kirjojen myynnin kokonaistilastoissa. Tähän on kaksi syytä: markkinoille ovat rynnistäneet äänikirjat, joita myydään muualla kuin kirjakaupoissa. Toinen syy on se, että paperisia kirjoja myydään yhä enemmän isoissa marketeissa, eli muualla kuin perinteisissä kirjoihin erikoistuneissa liikkeissä. Äänikirjojen suosio on yllättänyt kaikki haastatellut. Äänikirjojen valikoima on hyvin laaja, niiden lataaminen ei vaadi asiakkaalta enempää hyllytilaa, ja äänikirjoina ilmestyy myös klassikoita. Kirjakauppoja ne eivät ilahduta, sillä äänikirjoja myydään suoraan kännykkäsovelluksina. Kustantajalle sovellus, kuten Suomen suurin toimija BookBeat, tilittää osuudet myynnistä kuuntelukertojen mukaan. Päivittäistavaroihin erikoistuneissa suurmyymälöissä kirjojen valikoima on suppea, sillä suurten ketjujen sisäänostajat eivät ota riskejä hankkimalla harvinaisia tuotteita. GAUDEAMUS-TIETOKIRJAKUSTANTAMON kustannusjohtaja Leena Kaakisen mielestä on ikävää, että Suomessa on paljon isojakin paikkakuntia, joilla ei ole ainuttakaan kirjakauppaa. Gaudeamukselle kirjakaupat olisivat hyvin tärkeä myyntiväylä. ”Kirjan isoin kriisi on sellainen, joka on ollut päällä jo pitkään. Kirja ei ole enää viihde numero yksi”, Elmeri Vehkala pohtii. Jyväskyläläisen Atena Kustannuksen toimitusjohtaja Ville Rauvola sanoo ykskantaan lukemisen vähenevän. Hän havahtui tilanteeseen kymmenen vuotta sitten. ”Silloin tulivat spotifyt ja netflixit ja muut alustat, jotka syövät entistä enemmän aikaa.” Erityisesti lasten ja nuorten hiipuvasta lukuinnosta ollaan huolissaan koulujen lisäksi myös kustantamoissa ja kirjakaupoissa. ”Kyse ei ole siitä, ettei nuoriso lue. Eivät aikuisetkaan lue yhtä paljon kuin ennen”, Rauvola toteaa. Koronaepidemia heilautti kirja-alaa rajusti: Äänikirjojen kuuntelukerrat kasvoivat paljon. Suomen suosituin äänikirjafirma BookBeat raportoi huhtikuun lopussa yli 300 000 suomalaisen ladanneen sovelluksen. Kirjakauppoihin epidemiatilanne vaikutti pahasti, sillä virustartuntaa välttävät ihmiset eivät uskaltautuneet ostoksille. Jotain pientä hyvää kuitenkin seurasi. Kirjastojen sulkeminen tartuntariskin minimoimiseksi sai monet lukemista kaipaavat epätoivon partaalle. Sosiaalinen media kuohui ”pääsisinpä kirjastoon” -kaipailuista. Asiakkaat löysivät netin, sillä divaristi Vehkala ja kustantaja Siltala kertovat firmojensa verkkokaupan kasvaneen. Juttuun on haastateltu myös toimitusjohtaja Laura Karlssonia Kirjakauppaliitosta, Kustannusyhdistyksen toimitusjoh tajaa Sakari Laihoa ja Sari Forsströ miä BookBeatista. Kirjoittaja on työskennellyt kirja alalla tapahtumajärjestäjänä, toi mittajana ja kirjakauppiaana vuo desta 2000. Minna Castrén, Otava Leena Kaakinen, Gaudeamus
v I N O K I n o 2 2 TURKU 23.–25.10. KINO DIANA HELSINKI 27.–29.11. CINEMA ORION W W W . V I N O K I N O . F I Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ JYMYSUOSITUT VASTAMAINOKSET VÄRIKUVINA 25 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
muotoilu m uo ti ar kk ite ht uu ri taide Kantava maa – Solid Ground Nathalie Lautenbacher (toim.) The CHEMARTS Cookbook Pirjo Kääriäinen & co (toim.) Art as We Don’t Know It Berger, Mäki-Reinikka, O’Reilly, Sederholm (toim.) Tutustu kiehtovaan biotaiteeseen! Taideteoksilla kuvitettu artikkelikokoelma avaa uusia maailmoja. Inspiroidu uusista materiaaleista! Biopohjaisten materiaalien keittokirja innostaa kokeiluihin. Lumoudu keramiikasta! Esseitä ja nykykeramiikkaa yhdistävä teos pohtii materiaalista maailmaa. Best books on art, design and architecture!
20 • 8 / 2020 PÄÄJUTUN KUVA
8 / 2020 • 21 ”V ÄLTÄN intersektionaalisuuden käsitettä”, toteaa 32-vuotias helsinkiläisrunoilija Aura Nurmi. Hänen mukaansa akateeminen termi vieraannuttaa kuulijat liiak si. Hän kannattaa intersektionaalisen feminismin ideaa, mutta käyttää mieluummin selkokieltä, koska ”toiminnassa pitää ottaa huomioon ihmisten erilaiset taustat”. Sanakirjamääritelmän mukaan intersektionaalisuus tarkoittaa sitä, että sukupuoli, yhteiskuntaluokka, ikä, alkuperä ja seksuaalinen suuntautuminen vaikuttavat ihmisen yhteiskunnalliseen asemaan. Runoilijan yhteiskunnallisesta asemasta jotakin kertoo haastattelupaikka, Helsingin Hakaniemessä sijaitseva Rytmi-baari, jonka ovesta lappaa taiteilijoita, valo kuvaajia ja kaupunginvaltuutettuja. Nurmi julkaisi vuoden alussa toisen proosarunokokoelmansa, yhteiskunnallisia aiheita käsittelevän Leijonapatsaillateoksen (Otava), joka sai runokirjaksi poikkeuksellisen paljon huomiota. Ensimmäinen kokoelma, pienkustantamo Koleran julkaisema Villieläimiä sai Kalevi Jäntin palkinnon, ja se valittiin Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi. Nurmi on yksi Helsinki Poetry Connection -lavarunousyhdistyksen perustajajäsenistä, työskentelee Kiasmassa taideohjaajana ja opiskelee yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa. CV-merkinnät kuulostavat hienoilta, mutta Nurmen proosarunoista huokuu ymmärrys niitä kohtaan, joiden elämäntapaa ei oikeasti arvosteta, vaikka juhlapuheissa niin väitetään: hoitotyöntekijöitä, vuorotyöläisiä ja siivoojia. Työkaverini ihastelevat minua uudessa paikassa. Olen eksoottinen, vanttera ja lukutaitoinen suomalainen ja teen työni nopeasti. Minä olen kaunis ja pääsen moniin puhdistusalan esitteisiin mannekiiniksi. Saan kiiltäviä katalogeja Kärcherin siivoustarvikkeista kiitokseksi. Asiakkaat sähisevät minulle. Pidän katseeni tiiviisti kauppatalon kermanvalkoisessa lattiassa kiinni. Tuijotan lattiaa ja leikin, että sysään lastallani kaiken pahan maailmasta villakoira kerrallaan yli reunan. Työkaverit ujostelevat asiakkaita. Heillä on taito irrottaa nahkakengän alle jäänyt liina niin, ettei asiakas havaitse mitään. Hänen katseensa suuntautuu elämässään uupuneisiin ja luovuttaneisiin. ”Haluan olla aggressiivisen lempeä niitä ihmisiä kohtaan, jotka itse tunnen. En voi puhua kaikkien puolesta, mutta tiedän itse, miten uuvuttavaa on vuorotyöläisen arki. Toiset meistä joutuvat sopeutumaan jatkuvaan vuorokausirytmin häirintään, nukkumaan päiviä ja valvomaan öitä – miten sieltä ponnistetaan kirjailijaksi?” Niin, miten? Kirjastolaitos tarjosi Nurmelle väylän. Hän luki ensin läpi lastenkirjahyllyt, sitten aikuisten kirjat. Aukea.net-taidefoorumilla hän julkaisi ensimmäiset runonsa, koska ”ne oli pakko saada julki”. Parikymppisenä hän työskenteli vuosia siivoojana, sosiaalialan yrityksessä ja palvelualan töissä. Hän halusi yliopistoon, mutta ovet eivät auenneet, koska pääsykokeisiin lukeminen oli vuorotyön ohella vaikeaa, ja ilman työtäkään ei ollut varaa olla. Työvuoron jälkeen saattoi väsyttää niin paljon, että eteisen matolla piti istua hetken aikaa ennen kuin jaksoi peremmälle. Häkkis-fani forever Runoilija Aura Nurmi kirjoittaa työväenluokasta, koska nyt hän pystyy siihen. Raskasta vuorotyötä tehdessään hän istui kotiin tultuaan ensimmäisenä eteisen matolle lepäämään. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVAT NAUSKA Henkilö Aura Nurmi • 32vuotias helsinkiläinen. • Yleisen kirjallisuustieteen opiskelija Helsingin yliopistossa. • Kiasman taideohjaaja, lavarunouden ja luovan kirjoittamisen opettaja. • Julkaistut runoteokset: Villieläimiä (Kolera, 2016) ja Leijonapatsailla (Otava, 2020).
22 • 8 / 2020 T YÖVÄENLUOKK A A KUVATA AN kirjallisuudessa harvemmin kuin keskiluokkaa. Jos sitä kuvataan, tarinat kerrotaan yleensä jälkikäteen, pois päässeen äänellä, ei työväenluokan sisältä käsin. Tähän on looginen syy: uupumukselta ei jaksa. Taiteellinen työ vaatii joutenoloa. Myös Nurmen kirjoittajanura saattoi alkaa kunnolla vasta sitten, kun hän lopetti vuorotyöt. ”Minä aloin kirjoittaa kunnolla vasta, kun sain rahaa ja aikaa. Ihminen, joka elää näin rasitetussa tilassa, käyttää vapaa-aikansa rentoutuakseen. Hän on eri asemassa kuin ihminen, joka tekee kielen kanssa töitä. Tietotyöläisellä jokainen teoriakirja, jokainen kirjastokäynti ja jokainen opittu asia lisää hänen tietotaitojaan, mikä heijastuu myös hänen tilanteeseensa työmarkkinoilla. Moni lahjakas ihminen ei kirjoita, koska hänellä ei ole resursseja eikä aikaa. Moni ei myöskään usko, että hänen tarinansa olisi minkään arvoinen.” Nurmen runot kertovat kipeistä aihepiireistä: alkoholismin jäljistä, öisistä nakkikioskeista, siivoojista ja alaikäisistä tytöistä, jotka sekaantuvat liian vanhoihin miehiin. Hänen aihevalinnallaan julkinen kiinnostus tuntui epätodennäköiseltä. Arvostetun Otava-kustantamon tarjoama kustannussopimus aiheutti kokovartaloshokin, Nurmi kuvailee. ”Sellaista ei vain tapahdu minun kaltaisilleni ihmisille. En oikeasti uskonut taitoihini. En luottanut ajatteluuni. Edelleen pelkään, että jossain vaiheessa paljastuu, etten ole heidän luottamuksensa arvoinen.” Kustannussopimus teki Nurmesta tunnustetun ammattilaisen, jonka ääntä kuunnellaan. ”On ihmeellistä, että olen tässä tilanteessa. Siksi koen velvollisuudekseni kirjoittaa siitä, mistä kirjoitan.” SOLIDAARISUUS KANTOI häntä uran alkuvaiheessa. Nurmi on edelleen kiitollinen ystävälleen, joka maksoi avoimen yliopiston opinnot Työväen Akatemiassa vuonna 2016. Avoimen väylän kautta hän pääsi myöhemmin Helsingin yliopistoon. NURMELLA ON KUULUVA ja selkeä ääni, joka soljuu baarin puheensorinan yli. Hän katsoo silmiin ja sanoo sanottavansa suoraan, ilman helsinkiläisille tyypillistä viileää ironiaa. Hänen mukaansa ironia on kuin kaapu, jolla peitetään vilpittömyys. ”Fanitan formuloita, Darudea, animea, drag-kulttuuria ja Sirkka Turkkaa. Ja tiedän kyllä formuloiden problemaattisuuden.” Moni kulttuuriälykkö ei kehtaisi mainita muita kuin Turkan. Miksi? ”Kaikkihan me kulutamme eri tavalla viihdettä, mutta aina lyödään leimakirves tietyn ihmisryhmän kohdalle. Samat ihmiset saavat osakseen stereotyyppiset odotukset tyyliä 'köyhät katsoo töllöttimestä senssiohjelmaa 24/7'. Mutta sama ihminen voi sekä lukea paljon että katsoa televisiota. Minua kiinnostaa monipuolisempi näkökulma, goddamnit!” Hän on kiinnittänyt huomiota siihen, kenen kiinnostuksen kohteille nauretaan ja miksi. ”Ihmiset pelkäävät paljastaa itsestään mitään. Minulla on varaa mielipiteisiini, koska minulla on valtaa puhua. Monet haluavat suojautua ja pysyä coolissa roolissa, vaikka saisivatkin valtaa.” YHTEISKUNNALLISEN RUNOILIJAN leima yllätti Nurmen. Hän ei harrasta runoissaan tiettyjä poliittisia ismejä, mutta arkipäivän toiminnassaan hän tunnustautuu poliittiseksi ihmiseksi. ”En halua olla hiljaa vain sen vuoksi, että saattaisin sanoa jotakin väärin. On parempi ottaa kantaa, kuin että ei sanoisi mitään. Ajatukseni eivät ole valmiita, elän sen tiedon valossa, jota minulla kulloinkin on.” Aura Nurmi tunnustautuu feministiksi. Hänestä on sääli, miten moni lahjakas nainen jättää taiteen tekemisen, koska kotityöt ja muiden hoivaaminen vievät aikaa. Osansa on myös vanhalla leimalla: julkinen tila on perinteisesti varattu miehille. ”Ajatteluun tarvitaan aikaa ja sivistynyttä itsekkyyttä, mutta maailma on täynnä tunnollisia naisia jotka eivät siihen pysty, vaikka haluaisivat. Naispuoliset ystäväni eivät kuluta aikaansa kapakassa istumalla. 1960-luvulla naiset eivät edes päässeet baariin yksin, ja nykyäänkin baarissa istuviin naisiin liitetään stigma”, Nurmi kertoo ja naputtaa Rytmi-baarin pöytää. ”Mutta rakastan kapakassa istumista, koska kapakka on yhteiskunnallisen ajattelun ja vapauden paikka.” Nurmi kertoo, että kapakkaseurueessa hänen ympärillään istuu useimmiten filosofiasta kiinnostuneita miehiä, joilla on kiinnostavia ajatuksia. Niin on hänelläkin, mutta hän ajautuu keskusteluissa edustamaan naissukupuolta, vaikka mieluummin hän suunnittelisi vallankumousta. ONNEKSI ON TILA, jossa ihmiset pääsevät pois lokeroistaan. ”TAITEELLINEN TYÖ VAATII JOUTENOLOA” ”TOISET MEISTÄ JOUTUVAT SOPEUTUMAAN JATKUVAAN VUOROKAUSIRYTMIN HÄIRINTÄÄN”
8 / 2020 • 23 ”Lavarunous on tarjonnut minulle upean yhteisön, jossa ei väheksytä ketään. Sekä yleisö että tekijät ovat monipuolisia. Lavarunouteen ei liity elitismiä, erilaisten ihmisten äänet pääsevät kohtalaisen tasaveroisesti ääneen.” Nurmi on ollut mukana perustamassa Helsinki Poetry Connection -yhdistystä, joka edistää runouden, rap-lyriikan ja spoken word -kulttuurin asemaa Suomessa. Yhdistys tuottaa runoklubeja, joilla tunnetut ja tuntemattomat kirjoittajat pääsevät esittämään tekstejään ääneen. Lavalle nouseminen on auttanut Nurmea käsittelemään paniikkikohtauksia, sosiaalista ahdistusta ja esiintymispelkoa. Julkinen esiintyminen on menetelmä, jolla voi käsitellä häpeän tunnetta. ”Lavalla häpeän itseäni vähemmän kuin muuten. Kukaan ei tuomitse. Siellä olen hirveän tyyni, siellä minun ei tarvitse voittaa itseäni yhtään niin paljon kuin arjessa.” Hän puhuu nuorille järjestämistään open mic -illoista erityisen ylpeästi. Lavalle on noussut myös niitä nuoria, joita kukaan ei yleensä kuuntele. Illoissa keskitytään turvallisen tilan periaatteeseen, yhteyden luomiseen yleisön ja esiintyjän välillä. ”Runous on kuninkuuslaji – tai kuningatarlaji – se on kummallista kieltä, joka syntyy alitajuisesti. Kirjoittaessaan ihminen on yksin, mutta lavarunous tarjoaa mahdollisuuden olla yhteydessä muihin. Lavarunoudessa on samaan aikaan mahdollista sekoittaa eri taiteenlajeja ja säilyttää runouden arvaamaton ja hienovarainen luonne. Siinä yhdistyy kaikki mitä rakastan.” AURA NURMI ON FANITTANUT Mika Häkkistä lapsesta saakka. F1-kuljettajaa kutsuttiin nimellä Lentäväksi suomalaiseksi. Hän ajoi parhaat tuloksensa McLaren-tallissa: 26 paalupaikkaa, 20 Grand Prix -voittoa ja 2 maailmanmestaruutta vuosina 1998 ja 1999. Maailmanmestaruuksien aikoihin Nurmi oli ala-asteella ja hänen elämänsä oli pelottavaa. ”Nykyisin ajattelen, että jokaisen päivän, jonka olen elossa, täytyy olla merkittävä, koska se on niin paljon parempi kuin eilinen.” Kodin ilmapiiri kuitenkin hiljeni sunnuntai-iltapäivisin, kun formulat alkoivat ja kaikki kerääntyivät television äärelle. Kukaan ei huutanut eikä perheenjäseniä ahdistanut. ”Formulakisojen aikaan meillä vallitsi rauha.” Nurmi ehdottaa kuvauspaikaksi Allun grilliä LänsiVantaan Martinlaaksossa, josta Häkkinen on kotoisin. Grilli on Häkkis-fanien pyhiinvaelluspaikka, ja se sijaitsee formulakuskin mukaan nimetyn aukion vieressä. Ravintola sponsoroi Häkkistä hänen uransa alkuaikoina. ”Lapsena lähetin Häkkiselle kirjeen, jossa oli kuvia perheestäni. Kirjoitin hänelle: meillä ei ole rahaa, voisitko auttaa?” Kirjekuoren päälle hän merkitsi osoitteen: Mika Häkkinen. Monaco. ”AJATTELUUN TARVITAAN AIKAA JA SIVISTYNYTTÄ ITSEKKYYTTÄ.” Aura Nurmi: Leijonapatsailla A URA NURMEN väkevät proosarunot kertovat marginaalissa olevista ihmisistä, joita ei runoudessa kovin usein nähdä. Näyttämönä toimii merellinen Hangon kaupunki, jonka keskustan leijonapatsailla nuoret tytöt ratsastavat iltaisin. He käyvät bileissä varastetuilla henkkareilla ja sekaantuvat vanhempiin miehiin, jotka voisivat joutua siitä vankilaan. Runot sijoittuvat aikaan ennen MeToo-liikettä. Silloin nuorten tyttöjen hyväksikäyttö oli maan tapa.
24 • 8 / 2020 Kongon tasavalta Päiväntasaajan Guinea Angola Gabon Equador Nigeria Algeria Arabiemiraatit Indonesia Libya Qatar Venezuela Saudi-Arabia Kuwait Irak Iran 1960 1962 1964 1966 1968 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 OPEC+ : Azerbaidžan, Bahrain, Brunei, Etelä-Sudan, Kazakstan, Malesia, Meksiko, Oman, Venäjä, Sudan Öljynviejämaiden järjestön (OPEC) kehitys Liittymistai eroamisvuosi Perustajavaltiot 10 30 20 40 60 70 50 1966 1968 1970 1972 1974 1976 1978 1980 1982 1984 1986 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2018 2020 OPEC-maiden osuus maailman koko tuotannosta (prosentteina) OPEC+ (vuodesta 2016) OPEC 1960 1974 1978 1980 1985 1990 1998 2003 2008 2009 2011 2016 2018 2020* *Vuoden viiden ensimmäisen kuukauden keskiarvo. Raakaöljyn hinta Vuoden keskimääräinen barrelihinta vuoden 2018 dollareina (1960–1983 saudiarabialainen Arabian Light, 1984– Brent) Lähteet: www.opec.org; BP, ”Statistical review of world energy”, kesäkuu 2019; Energy Information Administration, Yhdysvaltojen energiaministeriö. 20 40 60 80 100 120 Ensimmäinen öljykriisi Toinen öljykriisi Iranin vallankumous Persianlahden sota Finanssikriisi Irakin sota Aasian talouskriisi ”Arabikevät” Irakin ja Yhdysvaltojen välien kiristyminen Lorem ipsum -44 -20 -10 -2 + 2 +10 +20 +50 +120 (kulutus yli 20 000 barrelia/pv) Raakaöljyn kulutus v. 2018 (miljoonaa barrelia/pv) 13 20 5 2,5 1 Kulutus Raakaöljyn kulutuksen kehitys 2010–2018 (prosentteina) Japani Etelä-Korea Venäjä Intia SaudiArabia Iran Saksa Britannia Ranska Espanja Italia Brasilia Meksiko Yhdysvallat Kanada Indonesia Singapore Thaimaa Kiina Venezuela Kolumbia Equador Egypti Katso viereinen suurennos EteläSudan Intia Indonesia Australia Malesia Vietnam Thaimaa Kanada Venäjä Yhdysvallat Libya Nigeria Tšad Kazakstan Turkmenistan Kiina Brasilia Argentiina Algeria Norja Britannia Angola Kongo Gabon Päiväntasaajan Guinea Ghana Meksiko 50 100 150 200 250 300 1 4–10 11–20 21–45 2,5 7,5 10 12 5 (tuotanto yli 20 000 barrelia/pv) (2 milj. barrelista alkaen) Raakaöljyn tuotanto v. 2019 (miljoonaa barrelia/pv) Keskimääräiset tuotantokustannukset/barreli arvio dollareina 2015–2020 * Kolmen ensimmäisen kvartaalin keskiarvo. Lähteet: BP, ”Statistical review of world energy”, kesäkuu 2019; Kansainvälinen valuuttarahasto; Energy Information Administration, Yhdysvaltojen energiaministeriö. C ÉC IL E M AR IN Tuotanto ja varannot Raakaöljyvarannot v. 2018 miljardeina barreleina Saudi-Arabia Jemen Syyria Iran Irak Kuwait Bahrain Arabiemiraatit Qatar Azerbaidžan Oman Lue Algerian entisen energiaministerin, OPECin puheenjohtajan ja Gernoblen yliopiston vierailevan professorin koko kirjoitus verkko sivuilla voima.fi.
8 / 2020 • 25 Le Monde Diplomatique, Suomen painos 5/2020 • Suomennos Kirsi Kinnunen. • Le Monde Diplomatique -lehti ilmestyy 18 eri kielellä ja eri painoksia on 29. Yli kaksi miljoonaa ihmistä kaikkialla maailmassa lukee lehteä. • Suomen Le Monde diplomatique on ilmestynyt vuodesta 2007. Suomen painos julkaisee myös riippumattoman venäläisen Novaja Gazetan artikkeleita. www.mondediplo.fi H UHTIKUUN 21. päivä vuonna 2020 jää historiaan päivänä, jolloin mustasta kullasta maksettiin vähemmän kuin vesijohtovedestä. Puolet maailman väestöstä oli eristyksissä koronapandemian takia ja öljyn kysyntä oli romahtanut; öljyä jouduttiin valuttamaan putkista ja tankkereista varastoihin, joiden kapasiteetti pullisteli äärirajoillaan. Pörssikursseilla keinottelevat finanssialan toimijat eivät tienneet mitä tehdä kaikelle tarjolla olevalle raakaöljylle, joten siitä yritettiin päästä eroon jopa maksamalla ostajille. New Yorkin raaka-ainepörssin sulkeutuessa West Texas Intermediate (WTI) -laatuluokan öljybarrelin futuurin hinta oli painunut negatiiviseksi eli -37,63 dollariin. Yhdysvallat on pitkään antanut Saudi-Arabian varmistaa öljybarrelille riittävän korkean hinnan, ja tarjonnut vastineeksi sotilaallista suojelua. Nykyinen hintojen syöksykierre on kuitenkin pakottanut Yhdysvallat neuvottelemaan suoraan muiden suurten tuottajien kanssa, mikä saattaa merkitä, että tämä järjestely päättyy. VUONNA 1960 PERUSTETTU öljyntuottajamaiden järjestö OPEC on pitkään ollut avainasemassa ”mustan kullan” markkinoilla. Järjestö aiheutti ensimmäisen öljykriisin vuonna 1973, jolloin öljybarrelin hinta singahti 3 dollarista 11 dollariin. Tämä vahvisti valtasuhteiden muutoksen raakaöljyn tarjonnassa: OPECmaiden hallussa oli puolet markkinoista ja ne saattoivat yksipuolisesti määrätä öljyn hinnan mikä oli aiemmin ollut isojen länsimaisten öljy-yhtiöiden etuoikeus. Tuhottomasti rikastuneilta Persianlahden öljymonarkioilta ei liehittelijöitä puutu. Länsimaat ovat protestoineet OPECin politiikkaa vastaan, mutta tosiasiassa ne ovat suhtautuneet siihen sovittelevasti, etenkin kun vaihtoehtona on ollut kalliimmaksi tuleva raakaöljyn tuotanto, kuten Brasilian edustalta porattava syvänmeren öljy, Kanadan öljyhiekka tai Yhdysvaltain öljyliuske. Aikoinaan kukaan ei kuvitellut, että öljy voisi loppua tai että aika ajaisi sen ohi. Kaikilla uskottiin olevan aikaa myydä öljyään hyvällä hinnalla, eikä markkinaosuuksista taistelemiseen nähty mitään syytä. ENNENNÄKEMÄTÖNTÄ TILANNETTA tämän vuoden huhtikuussa edelsi vähintäänkin yhtä hämmästyttävä ajanjakso. Kaikki alkoi öljyn kysynnän romahtamisesta. Sitten Saudi-Arabia aloitti hintasodan ilmoittamalla 6. maaliskuuta laskevansa hintojaan ja kasvattavansa vientiään huhtikuusta lähtien. Saudi-Arabia yllätti vedollaan strategisen liittolaisensa Yhdysvallat, joka tulkitsi sen rajuksi aggressioksi omaa öljyteollisuuttaan vastaan. Periaatteessa Yhdysvaltojen kilpailulainsäädäntö kieltää sitä virallisesti puuttumasta markkinoihin. Tilanteen vakavuuden ja muutaman kuukauden päässä häämöttävien presidentinvaalien vuoksi Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump puuttui kuitenkin kriisiin henkilökohtaisesti. Väläytettyään ensin pakotteiden uhkaa presidentti Trump ryhtyi kiireesti järjestämään neuvotteluja Saudi-Arabian ja Venäjän välille. Epävirallinen ad hoc -ryhmä muodosti eräänlaisen ”öljytriumviraatin”, joka sopi 12. huhtikuuta 2020 öljyntuotannon historiallisen merkittävästä vähentämisestä. Päivätuotannosta leikattiin 9,7 miljoonaa tynnyriä, mikä oli lähes 10 prosenttia koko maailman tuotannosta. Seuraavana päivänä maailman rikkaiden maiden G20ryhmä hyväksyi Trumpin ”suuren öljysopimuksen”. Ryhmään kuuluu suuria öljyntuojamaita, kuten Kiina, Intia ja Euroopan unionin maita, jotka perinteisesti havittelevat alhaisia hintoja. Kukaan ei osaa ennustaa millaisesta suuntauksesta tapahtumat kertovat ja mitä maailman öljyntuotannon säätelyn muutoksia ne mahdollisesti ennakoivat. Kun öljy maksaa vähemmän kuin vesi Koronapandemia romahdutti raakaöljyn kysynnän ennennäkemättömällä tavalla keväällä 2020. Öljyntuottajajärjestö OPECin entinen puheenjohtaja Sadek Boussena analysoi markkinoiden muutosta. TEKSTI SADEK BOUSSENA KARTAT FRANÇOISE BAHOKEN & CÉCILE MARIN / LE MONDE DIPLOMATIQUE ”FINANSSIALAN TOIMIJAT EIVÄT TIENNEET MITÄ TEHDÄ KAIKELLE TARJOLLA OLEVALLE RAAKAÖLJYLLE, JOTEN SIITÄ YRITETTIIN PÄÄSTÄ EROON JOPA MAKSAMALLA OSTAJILLE”
Verohallinnon ollessa toimimaton antaa se suuremmat mahdollisuudet laittoman pääoman kiertoon ja verojen välttelyyn. Etenkin Afrikan kehittyvissä maissa heikko verojärjestelmä lisää maanosan haasteita. Resursseja ei saada kerätyksi tarpeeksi ja vero velvollisten valvominen on heikkoa. V UONNA 2015 Addis Abeban kehitysrahoituskonferenssissa käynnistettiin Addis Tax Initiative-aloite. Aloitteella on kolme tavoitetta: kehitysmaiden verotulojen kasvattamiseen liittyvän kehitysavun määrän kaksinkertaistaminen vuoteen 2020 mennessä, kehitysmaiden keräämien verotulojen kasvattaminen, ja näihin liittyvien toimintaperiaatteiden harmonisointi. ATI aloitti 29:llä jäsenvaltiolla ja 8 sitä tukevalla organisaatiolla. Sen jälkeen ATI on kasvanut merkittävästi. Tänään sillä on 58 jäsentä, joista yhteistyömaita on 25, kehityskumppaneita on 20, ja monenkeskisiä järjestöjä, ajatushautumoita ja kansalaisjärjestöjä on 16. Kehityskumppanit ovat varakkaampia teollisuusmaita, jotka ovat yleensä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Yhteistyömaat ovat kehittyviä maita pääosin Afrikan mantereelta, muutama Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta ainoastaan Paraguay. Aloitteella voisi olla enemmän jäsenvaltioita, mutta se ei ole aktiivisesti hakenut uusia jäseniä riveihinsä. Sen sijaan se on korostanut liittymisen vapaaehtoisuutta. Tältä osin ATI:lla on vielä työsarkaa itsensä esiin nostamisessa. ATI:n organisaatio koostuu ohjausryhmästä, kolmesta neuvoa antavasta ryhmästä ja International Tax Compactin tiloissa Saksassa toimivasta sihteeristöstä. Ohjausryhmä ja sihteeristö työskentelevät agendan parissa, ja neuvoa antavissa ryhmissä käsitellään erityiskysymyksiä. Sihteeristön toimintaa rahoittaa pieni määrä kehityskumppaneita. Jäsenmaiden hallitukset delegoivat yleensä edustajia ATI:iin. Kehittyviä maita edustavat yleensä verohallinnot ja talousministeriöt, kun taas kehitystyötä rahoittavien kumppaneiden edustajina on yleensä ulkotai kehitysministeriöiden henkilöitä. Koska edustajat edustavat eri hallinnollisia tahoja, voi olla vaikea luoda yhtenäisiä käytäntöjä, ja ATI:n onnistuminen edellyttää usein että riittävästi poliittista tahtotilaa saadaan luotua sekä yhteistyömaissa että kehityskumppaneissa. Rahoittajamaat ovat myös kehitysmaita aktiivisempia, ja osallistuvat useammin kokouksiin, mikä osaltaan myös heijastaa jäsenmaiden resursseja osallistua toimintaan. ATI:lla ei ole mandaattia vaikuttaa suoraan maiden toimintatapoihin. Sen sijaan sen tavoitteiden soveltaminen perustuu pehmeään vaikuttamiseen. Se järjestää työpajoja ja vertaisoppimista. ATI on pitänyt verotuskyvyn tärkeyttä korkealla kansainvälisessä agendassa esimerkiksi nostamalla sen osaksi Agenda 2030 kehitystavoitteita. ATI-sitoumuksista on epätodennäköistä että veronkantokykyyn liittyvä kehitysapu kaksinkertaistuu vuoteen 2020 mennessä. Monissa kehittyvissä maissa verotulot ovat kuitenkin kasvaneet. Se kuinka paljon veronkantokykyyn liittyvä kehitysapu on tähän vaikuttanut, on epäselvää. ? Omar El-Begawy Kirjoittaja on EU:n ATI-sitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässä -hankkeen ohjaaja ja Attacin puheenjohtaja. K ANSAINVÄLINEN VERONKIERTO ja laittomat pääomavirrat ovat merkittävä uhka Afrikan kehittyville talouksille. YK:n kehitysja kauppakonferenssin UNCTAD:in laskelmien mukaan kehitysmaat menettävät keskimäärin 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosittain veroparatiisien kautta kierrätettyjen, ja siksi verottamatta jäävien, voittojen seurauksena. Tämä on mahdollista veronkierron ja maksuvelvollisuuden välttelemisen ansiosta. Heikon valtionhallinnon maissa verovälttely onkin yleisempää monikansallisten yritysten toimesta. Eurostatin vuoden 2017 arvion mukaan kerättyjen verojen prosenttiosuus BKT:stä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa oli noin 17 prosenttia. Lukua voidaan suhteuttaa Eurooppaan, jossa kerättyjen verojen määrä on 40 prosenttia. Kehittyvien maiden verojärjestelmää rapauttaa kansainväliset laittomat pääomavirrat, veronkierto ja yritysten siirtohinnoittelu. Suomen Verohallinnon arvion mukaan kehittyvissä maissa verovaje on 30–60 prosenttia potentiaalisista verotuloista. Määrä on merkittävä jättääkseen huomiotta. Laittomat pääomavirrat ovat osallisena moninaisten ongelmien noidankehää. Menetetyt verovarat heikentävät taloudellista ja yhteiskunnallista kestävyyttä, mikä puolestaan luo lisähaasteita jo valmiiksi monenkirjavien ongelmien kanssa kärsiville valtioille. Kehittyvien maiden yhteiskuntarauha on siten entistä kriisialttiimpi syventäen jo olemassa olevaa haasteiden kierrettä. Vaikutukset maailmanlaajuisia Kattavan verotuksen vaikutukset ovat mittaluokaltaan globaaleja. Toimivalla verotuksella vaikutetaan kehittyvien maiden ilmastonmuutoksen torjuntaan, inhimilliseen kehitykseen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Suomen hallituksen uuden Verotus ja kehitys toimintaohjelman mukaan veropohjan laajentamisella on positiivisia vaikutuksia niin naisten asemaan kuin vähäpäästöisen talouden edistämiseen. Yritysten ja yksityishenkilöiden verovälttely heikentää valtion kykyä tarjota julkisia palveluita, mikä heikentää esimerkiksi julkisesti tuetun päivähoidon toteutumista ja naisten pääsemistä työmarkkinoille. Heikkotuloisten perheiden äideillä ei ole kehittyvissä maissa muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja jättäytyä palkkatyön ulkopuolelle. Ilmastonmuutoksen torjunnassa kattava veropohja puolestaan mahdollistaisi energiatehokkaat investoinnit luomalla verotuksella kannustimia hiilipäästöttömään talousjärjestelmään. Verojärjestelmän toimivuus Afrikan kehittyvissä maissa on siis avaintekijän roolissa vastatessaan noidankehän haasteisiin. Kehitysrahoituskonferenssi avuksi Etiopian pääkaupungissa järjestetyssä kehitysrahoituskonferenssissa otettiin askel verojärjestelmän parantamisessa. Addis Abebassa laadittiin toimintaohjelma ja veroaloite nimeltä Addis Tax Initiative (ATI). Veroaloitteeseen sitoutui afrikkalaisten ja eurooppalaisten valtioiden lisäksi myös Euroopan komissio. ATI ei ole ollut täysin ongelmaton. Suomi ei ole saavuttanut ATI-aloitteen sitoumusta kaksinkertaistaa veronkantokykyyn liittyvää kehitysapua vuoteen 2020 mennessä. Rahoitustaso koskee 8,6 miljoonaa euroa, jolla Suomi kykenee muun muassa antamaan teknistä apua ja jakamaan osaamistaan. Uudessa Verotus ja kehitys-toimintaohjelmassa 2020-2023 Suomi on kuitenkin ilmoittanut lisäävänsä rahoitusta niin, että sitoumuksen tavoite toteutuu vuoteen 2022 mennessä. Myös muun EU:n tasolla on sitouduttu jatkamaan ATIaloitteessa ja uusimaan siihen liittyvät sitoumukset. N YKYISESSÄ hallitusohjelmassa Suomen kehitysyhteistyön maantieteelliseksi painopisteeksi on määritelty Afrikka. Suomi aikoo pitää kiinni ATIsitoumuksesta ja kaksinkertaistaa veroalan kehitysyhteistyön vuoteen 2022 mennessä tasolle 8,6 miljoonaa per vuosi. Nykyisin Suomi tekee kehitysyhteistyövaroista muun muassa Suomen ja Tansanian verohallintojen kumppanuushanketta, Afrikan verohallintojen yhteistyöfoorumin ATAF:in työtä sekä vero-oikeudenmukaisuuteen keskittyvien afrikkalaisten kansalaisjärjestöjen verkostoa TJNA:ta (Tax Justice Network Africa) . Sen lisäksi Suomi tukee kaivos-, öljyja kaasuteollisuuden verovastuualoitetta EITI:ä (Extractive Industries Transparency Initiative ) sekä EITI-toimintaa seuraavien kansalaisjärjestöjen verkostoa nimeltä Publish What You Pay (PWYP).YK:n kehitysohjelman kautta Suomi tukee myös Verotarkastajat ilman rajoja -aloitetta. Kahdenkeskiset hankkeet voivat olla tärkeä tapa kohentaa yhteistyömaiden verojärjestelmien toimintaa. Esimerkiksi Tansanialla on yksi alueen heikoimmista verotuloista suhteessa maan bruttokansantuotteeseen. Tämä tarkoittaa valtion vähäisiä resursseja ja heikkoa julkista palvelua. Demokraattisissa ja vakaissa valtioissa on myös suurempi mahdollisuus saavuttaa tehokkaan verotuksen taso ja julkispalvelujen rahoittaminen. Siksi ensisijaista kehittyvien maiden tukemisessa on toimia Suomen perusarvojen ja toiminnan käytäntöjen mukaisesti, selviää ulkoministeriön sivuilta. Verotus ja kehityspolitiikka kulkevat monin tavoin käsi kädessä. Toimiva ja tasapuolinen verojärjestelmä on siten huomattavassa roolissa hyvinvoinnin takaamisessa. Suomen Verotusja kehitys toimintaohjelma 2020-2023 painottuu Afrikkaan, ja sillä pyritään kehitystoimien ohella vaikuttamaan myös ilmastopolitiikkaan luomalla verotuksella kannustimia hiilipäästöttömään talousjärjestelmään. ? Attacin tiedotusmateriaalia Tämän myötä ATI-aloite ei jää väliaikaiseksi sopimuskehikoksi, vaan pysyväksi osaksi tulevaisuuden avunantoa. Keinot käyttöön Attacin ja Reilu vero ry:n yhteistyössä teettämässä raportissa Pääomapako Afrikasta ja mitä Suomi ja EU voisivat tehdä? tarkastellaan pääomapaon vaikutuksia ja keinoja puuttua asiaan. Raportin asialistassa nostetaan esiin muun muassa valtiolliseen sekä kansainväliseen toimintakehikkoon liittyviä ratkaisuja. Valtiotasolla maiden tulisi esimerkiksi kehittää progressiivista verojärjestelmää kattavammaksi yrityksille ja yksityishenkilöille. Kansainvälisessä toimintakentässä vaaditaan puolestaan Afrikan maiden tasa-arvoista osallistumista veropoliittiseen päätöksentekoon. Varsinkin suurten monikansallisten yritysten toimintaa on vaikea valvoa ilman riittäviä resursseja ja ammattitaitoa siirtohinnoittelun seuraamisessa. Monet Afrikan maat ovatkin lisänneet kulutusveroja paikatakseen aukkoa, mikä yritysten maksamatta jättämistä verotuloista syntyy. Arvonlisäverotuksen nousu vaikuttaa yleensä raskaimmin kaikista köyhimpien ihmisten arkeen. Attacin ja Reilu veron raportista selviää kuinka vähävaraiset maksavat kulutustuotteistaan enemmän kuin varakkaammat kansalaiset. Kuvattu kehityskulku ei ainakaan paranna kehittyvien maiden köyhyysongelmaa. Nämä keinot eivät ole kuitenkaan helppoja, vaan vaaditaan tahtotilaa sekä poliittista ja taloudellista päättäväisyyttä tarttua haasteisiin ja ratkaista ne. Kattava verojärjestelmä onkin eräs merkittävimmistä avaimista noidankehän lukkoon. ? Afrikassa Verojärjestelmän noidankehä Suomen verotoiminta Afrikassa Mikä ATI? Eetu Kukila Tiedottaja Attacin hankkeessa EU:n ATI-sitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässä. Artikkeli on osa Attacin EU:n ATIsitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässä-hanketta, joka saa tukea Eurooppa-tiedottamisen valtionavuista Attacin ja Reilu veron yhteisraportin Pääomapako Afrikasta ja mitä Suomi ja EU voisivat tehdä? julkistustilaisuus Keskustakirjasto Oodissa 14.10. kello 9–11. Tilaisuus seurattavissa myös etänä. Eetu Kukila Kuvitus Anna Kalso
Verohallinnon ollessa toimimaton antaa se suuremmat mahdollisuudet laittoman pääoman kiertoon ja verojen välttelyyn. Etenkin Afrikan kehittyvissä maissa heikko verojärjestelmä lisää maanosan haasteita. Resursseja ei saada kerätyksi tarpeeksi ja vero velvollisten valvominen on heikkoa. V UONNA 2015 Addis Abeban kehitysrahoituskonferenssissa käynnistettiin Addis Tax Initiative-aloite. Aloitteella on kolme tavoitetta: kehitysmaiden verotulojen kasvattamiseen liittyvän kehitysavun määrän kaksinkertaistaminen vuoteen 2020 mennessä, kehitysmaiden keräämien verotulojen kasvattaminen, ja näihin liittyvien toimintaperiaatteiden harmonisointi. ATI aloitti 29:llä jäsenvaltiolla ja 8 sitä tukevalla organisaatiolla. Sen jälkeen ATI on kasvanut merkittävästi. Tänään sillä on 58 jäsentä, joista yhteistyömaita on 25, kehityskumppaneita on 20, ja monenkeskisiä järjestöjä, ajatushautumoita ja kansalaisjärjestöjä on 16. Kehityskumppanit ovat varakkaampia teollisuusmaita, jotka ovat yleensä Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta. Yhteistyömaat ovat kehittyviä maita pääosin Afrikan mantereelta, muutama Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta ainoastaan Paraguay. Aloitteella voisi olla enemmän jäsenvaltioita, mutta se ei ole aktiivisesti hakenut uusia jäseniä riveihinsä. Sen sijaan se on korostanut liittymisen vapaaehtoisuutta. Tältä osin ATI:lla on vielä työsarkaa itsensä esiin nostamisessa. ATI:n organisaatio koostuu ohjausryhmästä, kolmesta neuvoa antavasta ryhmästä ja International Tax Compactin tiloissa Saksassa toimivasta sihteeristöstä. Ohjausryhmä ja sihteeristö työskentelevät agendan parissa, ja neuvoa antavissa ryhmissä käsitellään erityiskysymyksiä. Sihteeristön toimintaa rahoittaa pieni määrä kehityskumppaneita. Jäsenmaiden hallitukset delegoivat yleensä edustajia ATI:iin. Kehittyviä maita edustavat yleensä verohallinnot ja talousministeriöt, kun taas kehitystyötä rahoittavien kumppaneiden edustajina on yleensä ulkotai kehitysministeriöiden henkilöitä. Koska edustajat edustavat eri hallinnollisia tahoja, voi olla vaikea luoda yhtenäisiä käytäntöjä, ja ATI:n onnistuminen edellyttää usein että riittävästi poliittista tahtotilaa saadaan luotua sekä yhteistyömaissa että kehityskumppaneissa. Rahoittajamaat ovat myös kehitysmaita aktiivisempia, ja osallistuvat useammin kokouksiin, mikä osaltaan myös heijastaa jäsenmaiden resursseja osallistua toimintaan. ATI:lla ei ole mandaattia vaikuttaa suoraan maiden toimintatapoihin. Sen sijaan sen tavoitteiden soveltaminen perustuu pehmeään vaikuttamiseen. Se järjestää työpajoja ja vertaisoppimista. ATI on pitänyt verotuskyvyn tärkeyttä korkealla kansainvälisessä agendassa esimerkiksi nostamalla sen osaksi Agenda 2030 kehitystavoitteita. ATI-sitoumuksista on epätodennäköistä että veronkantokykyyn liittyvä kehitysapu kaksinkertaistuu vuoteen 2020 mennessä. Monissa kehittyvissä maissa verotulot ovat kuitenkin kasvaneet. Se kuinka paljon veronkantokykyyn liittyvä kehitysapu on tähän vaikuttanut, on epäselvää. ? Omar El-Begawy Kirjoittaja on EU:n ATI-sitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässä -hankkeen ohjaaja ja Attacin puheenjohtaja. K ANSAINVÄLINEN VERONKIERTO ja laittomat pääomavirrat ovat merkittävä uhka Afrikan kehittyville talouksille. YK:n kehitysja kauppakonferenssin UNCTAD:in laskelmien mukaan kehitysmaat menettävät keskimäärin 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuosittain veroparatiisien kautta kierrätettyjen, ja siksi verottamatta jäävien, voittojen seurauksena. Tämä on mahdollista veronkierron ja maksuvelvollisuuden välttelemisen ansiosta. Heikon valtionhallinnon maissa verovälttely onkin yleisempää monikansallisten yritysten toimesta. Eurostatin vuoden 2017 arvion mukaan kerättyjen verojen prosenttiosuus BKT:stä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa oli noin 17 prosenttia. Lukua voidaan suhteuttaa Eurooppaan, jossa kerättyjen verojen määrä on 40 prosenttia. Kehittyvien maiden verojärjestelmää rapauttaa kansainväliset laittomat pääomavirrat, veronkierto ja yritysten siirtohinnoittelu. Suomen Verohallinnon arvion mukaan kehittyvissä maissa verovaje on 30–60 prosenttia potentiaalisista verotuloista. Määrä on merkittävä jättääkseen huomiotta. Laittomat pääomavirrat ovat osallisena moninaisten ongelmien noidankehää. Menetetyt verovarat heikentävät taloudellista ja yhteiskunnallista kestävyyttä, mikä puolestaan luo lisähaasteita jo valmiiksi monenkirjavien ongelmien kanssa kärsiville valtioille. Kehittyvien maiden yhteiskuntarauha on siten entistä kriisialttiimpi syventäen jo olemassa olevaa haasteiden kierrettä. Vaikutukset maailmanlaajuisia Kattavan verotuksen vaikutukset ovat mittaluokaltaan globaaleja. Toimivalla verotuksella vaikutetaan kehittyvien maiden ilmastonmuutoksen torjuntaan, inhimilliseen kehitykseen ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Suomen hallituksen uuden Verotus ja kehitys toimintaohjelman mukaan veropohjan laajentamisella on positiivisia vaikutuksia niin naisten asemaan kuin vähäpäästöisen talouden edistämiseen. Yritysten ja yksityishenkilöiden verovälttely heikentää valtion kykyä tarjota julkisia palveluita, mikä heikentää esimerkiksi julkisesti tuetun päivähoidon toteutumista ja naisten pääsemistä työmarkkinoille. Heikkotuloisten perheiden äideillä ei ole kehittyvissä maissa muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kotiin hoitamaan lapsia ja jättäytyä palkkatyön ulkopuolelle. Ilmastonmuutoksen torjunnassa kattava veropohja puolestaan mahdollistaisi energiatehokkaat investoinnit luomalla verotuksella kannustimia hiilipäästöttömään talousjärjestelmään. Verojärjestelmän toimivuus Afrikan kehittyvissä maissa on siis avaintekijän roolissa vastatessaan noidankehän haasteisiin. Kehitysrahoituskonferenssi avuksi Etiopian pääkaupungissa järjestetyssä kehitysrahoituskonferenssissa otettiin askel verojärjestelmän parantamisessa. Addis Abebassa laadittiin toimintaohjelma ja veroaloite nimeltä Addis Tax Initiative (ATI). Veroaloitteeseen sitoutui afrikkalaisten ja eurooppalaisten valtioiden lisäksi myös Euroopan komissio. ATI ei ole ollut täysin ongelmaton. Suomi ei ole saavuttanut ATI-aloitteen sitoumusta kaksinkertaistaa veronkantokykyyn liittyvää kehitysapua vuoteen 2020 mennessä. Rahoitustaso koskee 8,6 miljoonaa euroa, jolla Suomi kykenee muun muassa antamaan teknistä apua ja jakamaan osaamistaan. Uudessa Verotus ja kehitys-toimintaohjelmassa 2020-2023 Suomi on kuitenkin ilmoittanut lisäävänsä rahoitusta niin, että sitoumuksen tavoite toteutuu vuoteen 2022 mennessä. Myös muun EU:n tasolla on sitouduttu jatkamaan ATIaloitteessa ja uusimaan siihen liittyvät sitoumukset. N YKYISESSÄ hallitusohjelmassa Suomen kehitysyhteistyön maantieteelliseksi painopisteeksi on määritelty Afrikka. Suomi aikoo pitää kiinni ATIsitoumuksesta ja kaksinkertaistaa veroalan kehitysyhteistyön vuoteen 2022 mennessä tasolle 8,6 miljoonaa per vuosi. Nykyisin Suomi tekee kehitysyhteistyövaroista muun muassa Suomen ja Tansanian verohallintojen kumppanuushanketta, Afrikan verohallintojen yhteistyöfoorumin ATAF:in työtä sekä vero-oikeudenmukaisuuteen keskittyvien afrikkalaisten kansalaisjärjestöjen verkostoa TJNA:ta (Tax Justice Network Africa) . Sen lisäksi Suomi tukee kaivos-, öljyja kaasuteollisuuden verovastuualoitetta EITI:ä (Extractive Industries Transparency Initiative ) sekä EITI-toimintaa seuraavien kansalaisjärjestöjen verkostoa nimeltä Publish What You Pay (PWYP).YK:n kehitysohjelman kautta Suomi tukee myös Verotarkastajat ilman rajoja -aloitetta. Kahdenkeskiset hankkeet voivat olla tärkeä tapa kohentaa yhteistyömaiden verojärjestelmien toimintaa. Esimerkiksi Tansanialla on yksi alueen heikoimmista verotuloista suhteessa maan bruttokansantuotteeseen. Tämä tarkoittaa valtion vähäisiä resursseja ja heikkoa julkista palvelua. Demokraattisissa ja vakaissa valtioissa on myös suurempi mahdollisuus saavuttaa tehokkaan verotuksen taso ja julkispalvelujen rahoittaminen. Siksi ensisijaista kehittyvien maiden tukemisessa on toimia Suomen perusarvojen ja toiminnan käytäntöjen mukaisesti, selviää ulkoministeriön sivuilta. Verotus ja kehityspolitiikka kulkevat monin tavoin käsi kädessä. Toimiva ja tasapuolinen verojärjestelmä on siten huomattavassa roolissa hyvinvoinnin takaamisessa. Suomen Verotusja kehitys toimintaohjelma 2020-2023 painottuu Afrikkaan, ja sillä pyritään kehitystoimien ohella vaikuttamaan myös ilmastopolitiikkaan luomalla verotuksella kannustimia hiilipäästöttömään talousjärjestelmään. ? Attacin tiedotusmateriaalia Tämän myötä ATI-aloite ei jää väliaikaiseksi sopimuskehikoksi, vaan pysyväksi osaksi tulevaisuuden avunantoa. Keinot käyttöön Attacin ja Reilu vero ry:n yhteistyössä teettämässä raportissa Pääomapako Afrikasta ja mitä Suomi ja EU voisivat tehdä? tarkastellaan pääomapaon vaikutuksia ja keinoja puuttua asiaan. Raportin asialistassa nostetaan esiin muun muassa valtiolliseen sekä kansainväliseen toimintakehikkoon liittyviä ratkaisuja. Valtiotasolla maiden tulisi esimerkiksi kehittää progressiivista verojärjestelmää kattavammaksi yrityksille ja yksityishenkilöille. Kansainvälisessä toimintakentässä vaaditaan puolestaan Afrikan maiden tasa-arvoista osallistumista veropoliittiseen päätöksentekoon. Varsinkin suurten monikansallisten yritysten toimintaa on vaikea valvoa ilman riittäviä resursseja ja ammattitaitoa siirtohinnoittelun seuraamisessa. Monet Afrikan maat ovatkin lisänneet kulutusveroja paikatakseen aukkoa, mikä yritysten maksamatta jättämistä verotuloista syntyy. Arvonlisäverotuksen nousu vaikuttaa yleensä raskaimmin kaikista köyhimpien ihmisten arkeen. Attacin ja Reilu veron raportista selviää kuinka vähävaraiset maksavat kulutustuotteistaan enemmän kuin varakkaammat kansalaiset. Kuvattu kehityskulku ei ainakaan paranna kehittyvien maiden köyhyysongelmaa. Nämä keinot eivät ole kuitenkaan helppoja, vaan vaaditaan tahtotilaa sekä poliittista ja taloudellista päättäväisyyttä tarttua haasteisiin ja ratkaista ne. Kattava verojärjestelmä onkin eräs merkittävimmistä avaimista noidankehän lukkoon. ? Afrikassa Verojärjestelmän noidankehä Suomen verotoiminta Afrikassa Mikä ATI? Eetu Kukila Tiedottaja Attacin hankkeessa EU:n ATI-sitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässä. Artikkeli on osa Attacin EU:n ATIsitoumukset Afrikan laittomien pääomavirtojen kitkennässä-hanketta, joka saa tukea Eurooppa-tiedottamisen valtionavuista Attacin ja Reilu veron yhteisraportin Pääomapako Afrikasta ja mitä Suomi ja EU voisivat tehdä? julkistustilaisuus Keskustakirjasto Oodissa 14.10. kello 9–11. Tilaisuus seurattavissa myös etänä. Eetu Kukila Kuvitus Anna Kalso
28 • 8 / 2020 V IIME AIKOJEN äänikirjabuumi on paradoksaalisesti vahvistanut ajatusta painetun kirjan hyveistä. Kirjan lukija ei vain liikuta silmiään alakuloisesti vasemmalta oikealle. Hän koskee ja kokee. Kirja on sen mukaisesti rakennettu kokonaisuus. Ulkoasuun ja kirjankansiin tämä tuo vaatimuksen, joka ei ole uusi, mutta tuntuu nykyajassa yhä oleellisemmalta: lopputuloksen pitää tuntua. Paperin pitää tuntua käsissä miellyttävältä, ja kirjan aueta ja sulkeutua kunnollisesti. Kansien, esilehtien, nimiösivun ja tarinan pitää puhua yhtä ja samaa kieltä. Tämä voi tapahtua niin viestivyyden kuin taiteellisuudenkin tasolla. Joskus korostuu tunnelma, joskus symboliikka. Sykkii ja puhuttelee Ihoni on ohut, niin ohut. Sen läpi näkyy kaikki. Katkenneet verisuonet, pohjeluun kupeessa, nenän alla, nenänvarressa, kuin liian kireät silmälasit olisivat painaneet sitä liian pitkään. Suonet kiemurtelevat turkooseina ja leveinä käsivarsiani ylös ja alas. Ruumiin salainen kanavajärjestelmä, näissä kohdin paljaana. Näin aukinaista on Malin Kivelän sydämeenkäypä proosa. Viime vuonna ilmestynyt Sydän (Teos & Förlaget) kuvaa lapsen menettämisen pelkoa. Nainen synnyttää pojan, joka uhkaa kuolla. Kaikki on hiuskarvan varassa, hetket sairaalassa pelkoa pullollaan. Kirja hengästyttää ja kauhistuttaa, osuu ihon alle ja herättää kipua vasemmalla puolella rintakehää. Ulla Donnerin kansi teokseen ei ehkä tuo esiin kirjan tunteen paloa, mutta kauniisti sommitellussa ja käsin tekstatussa kokonaisuudessa on paljon hyvää. Kuva-alueen keskiössä on sydämen kaltainen möykky kuin valmiina liikkeeseen, elämään. Lähes huomaamattomat hopeafolioinnit tuovat sydämen sisään liikettä. Pian se voi alkaa elää, pumpata, verestää. Harmaa mies venyy Donnerin kansi korostaa inhimillisyyttä käsin tehdyllä vaikutelmalla. Aivan vastakkainen mutta yhtä häkellyttävä asetelma on Hannele Jyrkän teoksessa Etsijä. Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle (Siltala). Kirjan typografia on hienovaraisen uusasiallista, kuvan voima kohdistuu sen alalaitaan. Siinä Saarinen vääntyilee toisen käden sormet Sydämenhehkua, paperinmakua ja punaista väärässä paikassa Toimittaja ja tietokirjailija Ville Hänninen valitsi muutamia viimeaikaisista suosikkejaan kotimaisista kirjankansista. TEKSTI VILLE HÄNNINEN Arvio Ku va : Su om en kir jat ait ee n ko m ite a/ An tti H uit tin en Malin Kivelä: Sydän. (Teos & Förlaget 2019). Kansi Ulla Donner. Hannele Jyrkkä: Etsijä. Tero Saarisen tie nykytanssin huipulle (Siltala 2020). Kansi Elina Warsta.
8 / 2020 • 29 avoinna kohti taivasta ja toinen käsi kaulalla. Jalat ovat vääntyneet vaikeaan asentoon. Vaikutelma on yhtä aikaa epätodellinen ja hypnoottinen. Haluan katsoa, haluaisin nähdä lisää. Elina Warstan julistemaisen kannen värimaailma on yhtä lailla kiehtova, parista raaka-aineesta rakennettu, kuin lasillinen virvoittavaa ayrania. Vaaleansininen taustaväri nostaa esiin harmaan, mustan ja valkean väreinä. Jokaisella on painoarvoa. Mitään ei ole tarpeen erikseen korostaa, kun askelissa on voimaa. Eräitä huomioita kauniista kirjasta Sakari Piipon Eräitä huomioita Suomen poliittisesta järjestelmästä (Kosmos) on pitkän työn tulos. Piippo herätti valokuvillaan huomiota jo vuonna 2016, kun hänen valtioneuvoston työssään ottamista kuvista heräsi keskustelu. Valtioneuvoston kanslia (VNK) yritti estää niiden julkaisun. Lopulta dokumentaariseksi trilogiaksi kasvanut Eräitä huomioita Suomen poliittisesta järjestelmästä liikkuu poliittisen vallan eri tasoilla, aivan huipulta Mäntsälän kunnanvaltuustoon ja äänestyspaikoille. Anna-Mari Tenhunen on suunnitellut kirjalle ulkoasun, joka korostaa aiheen byrokraattisuutta. Kannessa leijona ja karheansininen kluutti, varsinaisilla asiasivuilla miltei parodisen virallinen taitto. ”Tyyliratkaisut vinkkaavat silmää valtion virastojen huojuville raporttipinoille”, kiitteli Suomen kirjataiteen komitea, joka palkitsi teoksen Vuoden 2019 kauneimpana kirjana. Taidekirjat tehdään usein saman mallin mukaan, mutta Tenhusen ratkaisu muistuttaa rutiinimaisuuden ja hiotun ajattelun eroista. Asiaa! Abstraktion voima Maggie Nelsonin Sinelmiä (S&S) on viime vuosien ihanimpia kirjoja. Se kuvaa sinisen värin symbolisia tasoja. Nelson on suhtautunut aikuisikänsä intohimoisesti siniseen. Sinelmiä on sen mukainen teos, filosofisen euforinen värin ylistyslaulu. Jussi Karjalaisen kansi teokseen on virtaava ja väreilevä maalaus, jossa värin sävyjä on muutamakin. Seuraava Nelson-suomennos, Jane – Eräs murha / Punaiset osat (S&S), yhdistää samaan kirjaan kaksi teosta. Nelsonin täti, Jane Mixer, kuoli maaliskuussa 1969. Häntä oli kuristettu, ja ammuttu kahdesti päähän. Virallisesti murhaajaa ei koskaan saatu selville, mutta epäilykset sarjamurhaaja John Collinsin syyllisyydestä olivat voimakkaita. Jane – eräs murha tutkii tapahtunutta runojen, proosan, Janen päiväkirjakatkelmien ja dokumentaaristen lähteiden kautta. Punaiset osat kuvaa, miten tapaus sai uuden käänteen ja mitä tuntoja se kirjailijassa herätti. Voimakas kirjakaksikko on paitsi erilainen true crime -kuvaus, myös ennen kaikkea kirja sisarussuhteista, väkivallan varjossa kasvamisesta ja amerikkalaisesta (naisten) kuolemaan fiksoituneesta väkivaltakulttuurista. Miten tällaisen kuvalla kiteyttäisi? Yksityiskohtiin ei varmaan kannattaisi mennä eikä tunteiden paloa sellaisenaan toistaa. Silti lopputuloksen olisi kivuttava samalle tasolle proosan kanssa. Jussi Karjalaisen ratkaisu perustuu abstraktin taiteen tavoin väripintojen voimaan, mitä hän korostaa asettamalla tekijän ja teosten nimet laitoihin. Voimakkaimpana kokonaisuudesta erottuvat punainen ja valkoinen. Kylmän kliinisyyden tunteen pysäyttää eleetön ratkaisu: valkoinen pinta on hieman sotkeentunut. Punaista on mennyt vähän valkean puolelle. Jotain on tapahtunut. Sydämenhehkua, paperinmakua ja punaista väärässä paikassa Maggie Nelson: Jane – Eräs murha/ Punaiset osat (S&S 2020). Kansi Jussi Karjalainen. Sakari Piippo: Eräitä huomioita Suomen poliittisesta järjestelmästä (Kosmos 2019). Kansi Anna-Mari Tenhunen. Maggie Nelson: Sinelmiä (S&S 2019). Kansi Jussi Karjalainen.
Taiteilija Anna Eriksson ei kaipaa kenenkään mielipiteitä ennen kuin teos on valmis. TEKSTI MARKKU TUHKANEN KUVAT IHODE CURSUM PERFICIO PRODUCTIONS M ATKA RaumalRaumalle taittuu le taittuu yllättäyllättävän jouvän joutuisastuisasti. Syksyn väreissä hohtavien ti. Syksyn väreissä hohtavien metsäja peltomaisemien jälmetsäja peltomaisemien jälkeen edessä on idyllinen, alkukeen edessä on idyllinen, alkuviikon hiljainen puukaupunki. viikon hiljainen puukaupunki. 200-vuotiaassa Pinnalan talos200-vuotiaassa Pinnalan talossa sijaitsee taidemuseo. Esillä sa sijaitsee taidemuseo. Esillä on paikkakunnalla syntyneen on paikkakunnalla syntyneen taiteilijan oma näyttely. taiteilijan oma näyttely. Naisen alaston vartalo Naisen alaston vartalo vääntelehtii kivisen alttarin vääntelehtii kivisen alttarin päällä kuin kypsentämätön päällä kuin kypsentämätön rosvopaisti, kun Yhdysvaltain rosvopaisti, kun Yhdysvaltain presidentti presidentti John F. Kennedyn John F. Kennedyn kirjettä luetaan ääneen. Näytkirjettä luetaan ääneen. Näyttelyn viimeinen työ on mustelyn viimeinen työ on mustan laatikon sisällä. Aistit myltan laatikon sisällä. Aistit myllertävät. Vulgaaria ja lihaisaa, lertävät. Vulgaaria ja lihaisaa, punaista ja mustaa. punaista ja mustaa. M – The Rituals of a LoneM – The Rituals of a Lonely Bitch ly Bitch tuo videoinstallaatuo videoinstallaatioin eteemme vallan irstatioin eteemme vallan irstautta ja katseen väkivaltaa. utta ja katseen väkivaltaa. Läsnä kaikkialla, arkeen Läsnä kaikkialla, arkeen kätkeytyneenä. kätkeytyneenä. Ja se vanheneminen. Ehdinkö tehdä Ja se vanheneminen. Ehdinkö tehdä tarpeeksi, kuka minusta välittää ulkotarpeeksi, kuka minusta välittää ulkokuoren ja mielen hapertuessa, olinko kuoren ja mielen hapertuessa, olinko kenellekään merkittävä? Koinko oikenellekään merkittävä? Koinko oikeasti rakkautta? keasti rakkautta? ANNA ERIKSSON YLLÄTTI suomalaisuomalaisen kulttuurikentän esikoiselokuvalsen kulttuurikentän esikoiselokuvallaan laan M M vuonna 2018. Venetsian elovuonna 2018. Venetsian elokuvajuhlien jälkeen palkintoja on kuvajuhlien jälkeen palkintoja on pokattu Euroopassa ja Yhdysvalloissa. pokattu Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Marilyn Monroe Marilyn Monroe toimi peilikuvatoimi peilikuvana, jota vasten taiteilija inspiroitui na, jota vasten taiteilija inspiroitui rakentamaan oman teoksensa. Kerrakentamaan oman teoksensa. Kertomuksesta on pulpahdellut palasia tomuksesta on pulpahdellut palasia jo musiikkiuran aikana. Itse kirjoitejo musiikkiuran aikana. Itse kirjoitetuissa teksteissä, varsinkin viimeisillä tuissa teksteissä, varsinkin viimeisillä albumeilla. albumeilla. Elokuvassa oma alaston vartalo Elokuvassa oma alaston vartalo on havaintoväline, jota käytetään on havaintoväline, jota käytetään säälimättä alitajuntaisten kipupissäälimättä alitajuntaisten kipupisteiden avaamiseen. teiden avaamiseen. ”Alkuun ajattelin, että olisin teh”Alkuun ajattelin, että olisin tehnyt jonkinlaisen audiovisuaalisen nyt jonkinlaisen audiovisuaalisen teoksen aiheesta, mutta työ venyi teoksen aiheesta, mutta työ venyi odottamatta elokuvaksi”, Eriksson odottamatta elokuvaksi”, Eriksson naurahtaa. naurahtaa. Uudet videoteokset jatkavat Uudet videoteokset jatkavat M M-elokuvan teemoja itsenäisenä -elokuvan teemoja itsenäisenä maailmanaan. maailmanaan. Työmyyrinä ovat olleet luottoTyömyyrinä ovat olleet luottohenkilöt, aviomies ja kuvaaja henkilöt, aviomies ja kuvaaja MatMatti Pyykkö ti Pyykkö sekä graafisesta ilmeestä sekä graafisesta ilmeestä vastaava taiteilija vastaava taiteilija Pietari KaakkoPietari Kaakkomäki mäki. Ehdotuksen näyttelystä esit. Ehdotuksen näyttelystä esitti juuri elokuvan aikoihin nimitetty ti juuri elokuvan aikoihin nimitetty uusi museointendentti uusi museointendentti Heta KaisHeta Kaisto to, joka halusi ”tuoda Raumalle , joka halusi ”tuoda Raumalle mukanaan vaaran tunnetta”. mukanaan vaaran tunnetta”. Erikssonille puolen vuosikymErikssonille puolen vuosikymmenen intensiivinen matka on olmenen intensiivinen matka on ollut inspiroiva ja vapauttava. lut inspiroiva ja vapauttava. ”Musiikissa minulta odotetaan ”Musiikissa minulta odotetaan aina jotain mistä minut jo tunnisaina jotain mistä minut jo tunnistetaan. Elokuvan puolella aloitin tetaan. Elokuvan puolella aloitin teoksella, jonka jälkeen tulossa voi teoksella, jonka jälkeen tulossa voi olla aivan mitä vaan!” olla aivan mitä vaan!” YLE Areena vietti naisohjaajien YLE Areena vietti naisohjaajien teemakuukautta maaliskuussa ja näytteemakuukautta maaliskuussa ja näytti ti M M-elokuvaa silloin. Muutoin sitä on -elokuvaa silloin. Muutoin sitä on esitetty festivaaleilla, joissa tekijä on esitetty festivaaleilla, joissa tekijä on ollut usein itse paikalla. ollut usein itse paikalla. ”On ollut mahtavaa kohdata yleisö. ”On ollut mahtavaa kohdata yleisö. Nautin keskustella elokuvan teemoista Nautin keskustella elokuvan teemoista ja sen tuomista assosiaatioista.” ja sen tuomista assosiaatioista.” Minussa, heteroseksuaalisessa mieMinussa, heteroseksuaalisessa miehessä, hessä, M M aiheutti vakavaa itsetutkiskeaiheutti vakavaa itsetutkiskeAnna yksin M Anna Erikssonin M-taidekirja on itsenäinen teos, jossa Matti Pyykön valokuvat ja viiden kirjoittajan esseet syväluotaavat Melo kuvan teemoja: feminiinisen seksuaalisuuden ja kuoleman yhteyttä. Ohjaajien dialogissa vastapari Jussi Parviainen kiteyttää osuvasti: Jos on tietovarantoja, on varaa oivaltaa.
M – The Rituals of a Lonely Bitch on esillä Rauman Taidemuseossa M – The Rituals of a Lonely Bitch on esillä Rauman Taidemuseossa (Kuninkaankatu 37) 31.1.2021 saakka. (Kuninkaankatu 37) 31.1.2021 saakka. keskustelu misogyniasta on ollut aina keskustelu misogyniasta on ollut aina rönsyilevää. rönsyilevää. ”En halua olla turvassa nojautumal”En halua olla turvassa nojautumalla johonkin suuntaan, haluan olla vain la johonkin suuntaan, haluan olla vain rehellinen. Monet asiat, joita tuodaan rehellinen. Monet asiat, joita tuodaan esiin seksuaalisuutena ovat pohjimesiin seksuaalisuutena ovat pohjimmiltaan paljon syvemmältä. Kehoni ei miltaan paljon syvemmältä. Kehoni ei merkitse minulle mitään eikä sekään, merkitse minulle mitään eikä sekään, että olen nainen, vaikka muille se voi että olen nainen, vaikka muille se voi merkitäkin.” merkitäkin.” Oman kehonsa provokatiivisella Oman kehonsa provokatiivisella käytöllä elokuvantekijä riisuu aseet käytöllä elokuvantekijä riisuu aseet niiltä, jotka ovat määrittäneet suhteenniiltä, jotka ovat määrittäneet suhteensa häneen seksuaalisten toiveiden tai sa häneen seksuaalisten toiveiden tai naisellisuuden vähättelyn kautta. naisellisuuden vähättelyn kautta. ”En tietoisesti tavoitellut mitään ”En tietoisesti tavoitellut mitään kuvaamasi kaltaista, mutta ehkä näin kuvaamasi kaltaista, mutta ehkä näin kävi. Teoksen valmistuttua vapauden kävi. Teoksen valmistuttua vapauden tunne oli vahva.” tunne oli vahva.” Hämmentävintä on, miten Eriksson Hämmentävintä on, miten Eriksson on päättäväisyydellään ottanut uuden on päättäväisyydellään ottanut uuden ilmaisumuodon haltuunsa. Oma ohilmaisumuodon haltuunsa. Oma ohjaus, käsikirjoitus, äänisuunnittelu jaus, käsikirjoitus, äänisuunnittelu ja päärooli. Tekniikan muutos ja dija päärooli. Tekniikan muutos ja digitaalinen ympäristö on sen osaltaan gitaalinen ympäristö on sen osaltaan mahdollistanut. mahdollistanut. Omasta näkemyksestään hän ei ole Omasta näkemyksestään hän ei ole antanut periksi tuumaakaan. Se on antanut periksi tuumaakaan. Se on vaatinut innostusta ja tahdonvoimaa. vaatinut innostusta ja tahdonvoimaa. ”Istuin kyllä perseelläni uskomatto”Istuin kyllä perseelläni uskomattoman määrän tunteja, olen vaan niin itman määrän tunteja, olen vaan niin itsepäinen. Tarvitsin uutta suurta haassepäinen. Tarvitsin uutta suurta haastetta. Nyt tuntuu, että olen löytänyt tetta. Nyt tuntuu, että olen löytänyt elokuvasta ympäristön, jossa lopultaelokuvasta ympäristön, jossa lopultakin pystyn ilmaisemaan itseäni haluakin pystyn ilmaisemaan itseäni haluamallani tavalla.” mallani tavalla.” KESKUSTELEMME KIINAL AISESSA R AVINTOLASSA UudessakaupungisUudessakaupungissa. Miljöö on luonteva, sillä Eriksson sa. Miljöö on luonteva, sillä Eriksson on valmistellut uutta elokuvaansa on valmistellut uutta elokuvaansa Hongkongissa. Käsikirjoitus on valHongkongissa. Käsikirjoitus on valmis ja parhaillaan Elokuvasäätiön mis ja parhaillaan Elokuvasäätiön arvioitavana. arvioitavana. Tulevaisuuteen sijoittuvassa maaTulevaisuuteen sijoittuvassa maailmassa teemoina ovat kuolemattoilmassa teemoina ovat kuolemattomuus, aika ja toivo. muus, aika ja toivo. ”Päärooli oli jo kirjoitettu valmiik”Päärooli oli jo kirjoitettu valmiiksi, kun si, kun M M-elokuvasta innostunut -elokuvasta innostunut Ritva Ritva Oksanen Oksanen riensi puheilleni erikoisnäyriensi puheilleni erikoisnäytöksen jälkeen elokuvateatteri Orionistöksen jälkeen elokuvateatteri Orionissa”, kertoo Eriksson. sa”, kertoo Eriksson. ”Tehdään jotain yhdessä, minä olen ”Tehdään jotain yhdessä, minä olen rohkea ja teen mitä vain”, 80-vuotias rohkea ja teen mitä vain”, 80-vuotias näyttelijä oli sanonut. näyttelijä oli sanonut. ”Ei voi olla totta, päärooli on ”Ei voi olla totta, päärooli on odottanut sinua!”, Eriksson kertoi odottanut sinua!”, Eriksson kertoi vastanneensa. vastanneensa. Elokuvassa Oksanen esittää Elokuvassa Oksanen esittää 231-vuotiasta biotekniikalla itsensä 231-vuotiasta biotekniikalla itsensä hengissä pitävää tiedenaista. Sivuroohengissä pitävää tiedenaista. Sivuroolissa nähdään lissa nähdään Björn Weckström Björn Weckström.. Kuvauksia on määrä jatkaa marKuvauksia on määrä jatkaa marraskuussa Suomessa, mutta epidemiaraskuussa Suomessa, mutta epidemiatilanne voi vaikuttaa aikatauluihin. tilanne voi vaikuttaa aikatauluihin. Erikssonin loppuunmyyty Erikssonin loppuunmyyty Jos mulJos mulla olisi sydän la olisi sydän -konsertti Helsingin Sa-konsertti Helsingin Savoy-teatterissa siirrettiin vastikään voy-teatterissa siirrettiin vastikään lokakuulta huhtikuulle. Yleisön sijoitlokakuulta huhtikuulle. Yleisön sijoittaminen poikkeusjärjestelyin olisi oltaminen poikkeusjärjestelyin olisi ollut liian hankalaa. Kesältä siirtyneet lut liian hankalaa. Kesältä siirtyneet Crusell-viikon konsertit on puolestaan Crusell-viikon konsertit on puolestaan määrä järjestää lokakuussa Uudenmäärä järjestää lokakuussa Uudenkaupungin kirkossa. kaupungin kirkossa. Uutta konserttikiertuetta viritellään Uutta konserttikiertuetta viritellään ensi kesäksi. ensi kesäksi. Tulevassa varmaa on ainoastaan se, Tulevassa varmaa on ainoastaan se, että näemme Anna Erikssonilta jatkosettä näemme Anna Erikssonilta jatkossakin jotain omapäistä. sakin jotain omapäistä. Mitä tarkalleen, sen tietänee Anna Mitä tarkalleen, sen tietänee Anna yksin. yksin. lua. Ahdistustakin. Kokemus aktivoitui lua. Ahdistustakin. Kokemus aktivoitui uudelleen kesällä julkaistun upean uudelleen kesällä julkaistun upean MMtaidekirjan taidekirjan sivuilta. sivuilta. Kyseenalaistin muka tasa-arvoisen Kyseenalaistin muka tasa-arvoisen käytökseni sekä väkivaltaan pohjaavikäytökseni sekä väkivaltaan pohjaavien mallien valumisen lapsilleni. Sotaen mallien valumisen lapsilleni. Sotalapset, evakot, kiltit tytöt ja pakolaiset lapset, evakot, kiltit tytöt ja pakolaiset vilistivät mielessäni. Autossa parkkivilistivät mielessäni. Autossa parkkipaikalla ja iltaisin sängyssä. paikalla ja iltaisin sängyssä. FEMINISTEJÄ ERIKSSONIN TYYLI ei ei ole välttämättä hivellyt. Kohtauksissa ole välttämättä hivellyt. Kohtauksissa mies on läsnä, usein vahvana. Kuvasmies on läsnä, usein vahvana. Kuvasto on heteronormatiivinen. Toisaalta to on heteronormatiivinen. Toisaalta
MENTORITOIMINTA: mahdollisuus tutustua saman ammattialan ihmisiin ja auttaa maa hanmuuttajamiehiä töiden etsimisessä. TUKIHENKILÖTOIMINTA: etsimme vapaa ehtoisia ystäväksi ja tueksi maahanmuuttaja miehille. KESKUSTELURYHMÄ: suomenkielistä kes kustelua maahanmuuttajille ja suomalaisille. Vieraasta Veljeksi -hanke yhdistää suomalaisia ja maahanmuuttajamiehiä! Ku va : Se pp o Sa rk ki ne n, Yl e Ar ki st o Miritza & ystävät – Mustalaismusiikin virtuoosit 3.11.2020 · Savoy-teatteri etnosoi.fi 31.10.–8.11.2020 HELSINKI · ESPOO · TAMPER E
8 / 2020 • 33 OMANTTINEN PUNKKARI VIROSTA TEKSTI VILLE HYTÖNEN KUVA PEKKA TURUNEN, TÖNU TRUBETSKYN KOTIARKISTO Tõnu Trubetsky on Viron punksukupolven legenda, aatelismies ja laumasieluisuutta kammoava individualisti. Suorasukainen runoilija on itsekin kuin taideteos. Punk
34 • 8 / 2020 T ALLINNAN eteläisten lähiöiden, Pääskülän ja Laagrin välimaastossa on neuvostoaikainen vihreä kerrostalo. Siellä asuu Tõnu Trubetsky, Viron tunnetuimpia rock-tähtiä, Vennaskondin, The Flowers of Romancen ja The Wild Catsin laulaja. Iltapäiväauringon lämmittämä pieni asunto on sotkuinen kuin muusikko olisi vasta herännyt. Hän petaa pikaisesti sänkynsä, korjaa tyhjät mukit ja kaataa kahvinporojen päälle kuumaa vettä. Kirjahylly pursuaa runoutta, anarkismia, sotahistoriaa ja taiteilijan omia teoksia. Jossain rapisee. Ehkä lintu, hiiri tai joku toinen ihminen. Kitaristi Rein T. Rebane kuvaili Trubetskya hiljattain sanalla chill. ”Ei ikinä mene hermot pois päältä”, Rebane kertoi suomeksi. Nytkin punk-legenda vaikuttaa rauhalliselta. Trubetskyn luova tausta on monipuolinen. Hän on koko kansan tuntema punkja rocklaulaja, mutta myös runoilija, tietokirjailija, kuvittaja ja elokuvaohjaaja. Onko Tõnu Trubetsky tehnyt itsestään taideteoksen? ”On kai se niin”, Trubetsky vastaa hieman kainona. ”Tietysti parhaiten minut tunnetaan musiikista, mutta ei se ole ainoa taiteenlajini.” Trubetskyn johtama Vennaskond on Viron pitkäikäisimpiä punk-pioneeribändejä. Yhdessä Villu Tammen bändin, Suomessakin tunnetun J.M.K.E.:n, kanssa he aloittivat kapinansa jo Neuvostoliiton huomassa. Trubetsky esittelee 1980-luvun alun Tallinnasta ostettua Sex Pistolsin Never Mind the Bollocks -LP:tä. ”Ne kulkivat tietysti kädestä käteen Neuvosto-Virossa”, hän muistelee ylpeänä. Levyjä kopioitiin ja lainattiin, mutta virallista myyntipaikkaa niille ei ollut. Vennaskond tunnetaan sellaisena älykkäämpänä virolaisena punk-orkkana, kun J.M.K.E. oli taas rajumpi ja kapinallisempi. Rein T. Rebane kutsuukin Trubetskyn tyyliä romanttiseksi punkiksi. Yhtyeen nimi, Veljeskunta, tulee George Orwellin kirjasta 1984. Tunnetuimmat hitit Insener Garini Hüperboloid syntyi bolshevikkikirjailija Aleksei Tolstoin ja Pille-Riin runoilija Ellen Niitin kirjoista. Mikä hänestä on ollut 36-vuotiaan Vennaskond-bändin merkitys virolaiselle kulttuurille? ”No tietysti on paljon kappaleita, sanoituksia ja esiintymisiä…” Trubetsky aloittaa, mutta jatkaa: ”Ei Virossa juuri puhuttaisi anarkismista ilman meitä.” TRUBETSKYN ERITYINEN MERIITTI on anarkismin esille nostaminen Virossa. Hän on hahmotellut tulevaisuuden maailmanjärjestystä, jonka johdossa ovat neuvostot. Valtiot ovat jo lakkauttaneet itsensä. Politiikassa hän on edustanut niin vihreitä kuin lyhyesti keskustapuoluettakin. ”Enää en tosin asetu ehdolle”, hän toteaa. Viime parlamenttivaaleissa Trubetsky sai vihreiden listalta 226 ääntä eikä päässyt läpi. Koko puolue jäi vaalikynnyksen alapuolelle. ”Liityimme vihreisiin Villu Tammen ja rock-laulaja Tõnis Mägin kanssa samaan aikaan”, Trubetsky kertoo. ”Puolue ajoi monia hyviä asioita, kuten eläinsuojelua ja kannabiksen vapauttamista.” Trubetsky vietti nuorena paljon aikaa muiden punkkareiden kanssa Tallinnan keskustan kuuluisassa Moskova-baarissa, joka tunnetaan nykyään Wabadus-kahvilana. Myöhemmin 2000-luvulla hän tutustui Ülase-kadun sosiaalikeskuksen punamustiin, nuoriin anarkisteihin. Sen sijaan Tõnis Mägi on esiintynyt Viron konservatiivisen kansanpuolueen eli äärinationalistisen EKRE-puolueen tilaisuuksissa. Onko lyyrikko-poliitikko Trubetskyn mielestä anarkismissa merkittävämpää vapaus vai solidaarisuus? ”Vapaus, ilman muuta”, hän vastaa nopeasti. Tõnu Trubetsky • s. 1963 Tallinnassa. • Vennaskond, The Wild Cats ja The Flowers of the Romance -bändien laulaja ja sanoittaja. • Runoilija, punk-kronikoitsija, tietokirjailija, animaattori, elokuvaohjaaja ja näyttelijä. • Kirjoittanut muun muassa runoteokset Pogo (1989) ja Anarhia (1994), tietoteokset Anarhistid (2003) ja Eesti Punk -sarjan (2009, 2012). • Näytellyt Hardi Volmerin ja Riho Untin elokuvassa War. • Ohjannut elokuvat Ma armastan Ameerikat (2001) ja Sügis IdaEuroopas (2004). • Kutsuu itseään individualistiseksi anarkistiksi. ”ANARKISTINEN YHTEISKUNTA EI TULE VALLANKUMOUKSEN KAUTTA. SE TULEE HILJALLEEN NIIN, ETTÄ HALLITUKSET SOPIVAT VALTIOIDEN LOPETTAMISESTA.” Yksi Sid Viciouksen meedion kautta välittämä kappale. Vennaskond-orkesterin ensimmäinen esiintyminen.
8 / 2020 • 35 ”Mutta anarkistinen yhteiskunta ei tule vallankumouksen kautta. Se tulee hiljalleen niin, että hallitukset sopivat valtioiden lopettamisesta.” PUNKKARI ON PERINYT Trubetsky-nimensä aatelissuvulta, joka johti keskiajalla omaa ruhtinaskuntaansa Moskovan ja Liettuan ruhtinaskuntien välissä. Pääkaupunki Trubtševsk on nykyään mitätön pikkukaupunki Brjanskin alueella Venäjällä. Jossain vaiheessa eräs Trubetsky, Vladislav II Jagello, oli Puolan kuninkaanakin. 1400-luvulla maalatulla Jagellon muotokuvalla ja nykyajan keski-ikäisellä virolaispunkkarilla on paljon yhdennäköisyyttä. Trubetsky ole suinkaan ainoa kuninkaallista verta oleva virolainen punkkari. Myös Propeller-yhtyeen Peeter Volkonski on venäläistä aatelissukua, johon on kuulunut ruhtinaita. ”Mielenkiintoista onkin se, että dekabristikapinan aikaan Trubetskyt ja Volkonskit olivat samaan aikaan Siperiassa”, Trubetsky nauraa. Vuonna 1825 ruhtinas Sergei Trubetskoista piti tulla Venäjän väliaikainen diktaattori. Jos liberaalien upseerien johtama dekabristikapina olisi tuolloin onnistunut, tämän jutun päähenkilö, punkkari Trubetsky, voisi olla Venäjän päämies. ”KERÄSIN ENSIN NEUVOSTOAIKAISIA latvialaisia filmejä”, Trubetsky kertoo harrastuksistaan. ”Sitten tuli muu itäinen Eurooppa mukaan. Puolalaisia, tsekkiläisiä, venäläisiä elokuvia.” Trubetsky kertoo pitävänsä niiden kerronnan tyylistä ja sen tuomasta jännityksestä. Mutta sisällöissä on myös nuoruuden nostalgiaa. ”Seitsemänkymmentäluvulla oli myös paljon asioita, jotka olivat paremmin kuin nykyään”, hän yllättää jatkaessaan elokuvamaustaan politiikkaan. ”Tänä päivänä on kaikki niin täyteen rakennettua, 70-luvulla oli enemmän vapaata luontoa.” Mitä hän ajattelee tämän päivän Viron politiikasta? ”Virossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Maa on ihan okei. Hallituskin tuntuu kohtuulliselta”, anarkisti yllättää kommentoidessaan suopeasti Viron keskustapuolueen, konservatiivien ja laitaoikeiston johtamaa populistihallitusta. ”Esimerkkinä voidaan ottaa koronapäätökset. Täällä ei tarvitse kantaa maskia”, hän toteaa ja viittaa Britannian ja Ranskan hankaliin olosuhteisiin koronapandemian aikana. Trubetskyn mielestä virolaismedia kirjoittaa liian negatiivisesti hallituksen politiikan hoitamisesta. Hänen kirjahyllyssään on keskustapuoluetta edustavan pääministeri Jüri Ratasin lähettämä kiitoskortti. Mutta Trubetskin mielestä Viron yhteiskunnassa on epäkohtiakin. Yhtenä suurimpana ongelmana hän mainitsee oikeuslaitoksen hitauden. ”Voit menettää paljon omaisuutta, vaikka voittaisit oikeudenkäynnin, koska ne kestävät niin kauan.” LAULAJA-RUNOILIJA TRUBETSKY on aina kulkenut omia polkujaan. Hänestä Euroopan unioni on pohjimmiltaan klassikkoanarkisti Mihail Bakuninin idea ja siksi kannatettava anarkistinen projekti. Trubetsky on rekisteröinyt itsensä liiviläiseksi väestörekisteritietoihin, koska haluaa suojella kuolevaa tai jopa kuollutta kansaa. Saksalaista ”anarkismin Herodotosta”, kronikoitsija Max Nettlauta, hän pitää Euroopan kiinnostavimpana anarkistina. Nettlau tunnetaan lähinnä anarkismin historian kirjoittamisesta. Trubetskyn omat anarkismiaiheiset kirjat jatkavat samaa linjaa. Trubetsky kokee tekevänsä kompromisseja vain itsensä kanssa eikä arvosta laumasieluisuutta taiteessa sen enempää politiikassakaan. Hänen post-punkahtava ja hillitty esiintymisensä tuntuu erilaiselta kuin aikalaistensa aggressiivisuus. Hän on kuin Depeche Moden Dave Gahanin tai The Curen Robert Smithin virolainen versio. Trubetsky on aina ollut ulkopuolisten silmissä ristiriitainen hahmo, joka ei välitä genrerajoista tai kulttuurisista eroista. Tästä todistaa väkevästi Trubetskyn kirjoittama artikkeli Kalev Leholan toimittamassa virolaisen punkin historiankirjassa Vaikne hooaeg. Eesti Punk 1990–1999. (”Hiljainen kausi”.) Jutussa Trubetsky haastattelee meedion välityksellä Sex Pistolsin vuonna 1979 kuollutta legendaarista basistia, Sid Viciousia. Artikkelin mukaan Vicious lähetti Trubetskylle biisin haudan takaa. Lopussa Trubetsky kysyy, miten saa jälleen yhteyden Viciousiin. ”Saat kyllä, kunhan lopetat narkoottisten aineiden käyttämisen. Sellaisten niin kuin suola, sokeri…” Trubetsky on särmikäs, mutta ei keuhkoava. Hän on kuin onkin oma punk-taideteoksensa. Jalosukuinen anarkisti, jonka mielipiteitä ei osaa arvata etukäteen. ”VIROSSA EI SINÄNSÄ OLE MITÄÄN VIKAA. MAA ON IHAN OKEI.” ”EI VIROSSA JUURI PUHUTTAISI ANARKISMISTA ILMAN MEITÄ.” The Flowers of Romance Tallinnassa. Villu Tammen kanssa Pirita-laululavan katsomossa.
36 • 8 / 2020 Murhamiesten mielikirjat J APANILAISTA Sh?k? Asaharaa kutkutti ajatus maailmanherruudesta. Hän perusti vuonna 1984 Korkein totuus -nimisen kultin (japaniksi Aum Shinrikyo), joka alkoi värvätä huippuosaajia eri tieteenaloilta. Asaharan seuraajia kiehtoivat kulttijohtajan väitetyt levitoimisen kaltaiset ihmeteot ja kyky tunnistaa ihmisiä, vaikka Asaharaa pidettiin sokeana. Kultti levisi ympäri maailmaa. 1990-luvun puolessa välissä jäseniä oli jo noin 40 000. Todellinen aarreaitta maailmanlopun suunnittelussa oli juuri uudelleen omaksi valtiokseen erillistynyt Venäjä. Romahtaneen neuvostovaltakunnan raunioilla kulttilaiset saivat sotilaskoulutusta, aseita ja tieteellisiä välineitä. Laboratorioissa valmistettiin kemiallisia aseita, räjähteitä ja huumeita. Korkeimmalla totuudella oli suhteita muun muassa lakkautetun KGB:n jäseniin ja yakuzaan. Huhut kertovat peräti kultin hallussa olleesta ydinpommista. Yksi suuresti kultin oppiin vaikuttanut kirjasarja oli Isaac Asimovin Säätiö, jonka eri osat ilmestyivät vuosina 1942–1986. Sarjassa galaktinen sivilisaatio on vaarassa romahtaa 30 000 vuodeksi. Romahduksen ennustaa tiedemies Hari Seldon, joka tarttuu toimeen, ja perustaa Säätiö-nimisen salaseuran estämään syn keän tulevaisuuden toteutumista. Sheldon kokoaa yhteen aikansa suuria tiedemiehiä ja historioitsijoita säilyttämään ihmiskunnan tietoa universumista. Kun Sheldon kuolee, salaseuran merkitys vaihtuu, ja se muuntuu uskonnoksi. Teos ruokki Korkein totuus -kulttilaisten apokalyptisia näkyjä. Vuonna 1995 kultti yritti aikaistaa maailmanloppua, ja se levitti Tokion metroon sariinikaasua. Iskussa kuoli 13 matkustajaa, ja terveyshaittoja seurasi noin tuhannelle. Lukeminen on rakentava tapa käsitellä vaikeita aiheita. Radikalisoitunut mieli voi kuitenkin löytää kirjan sisällöstä tukea omalle väkivaltaiselle maailmankuvalleen. Esimerkiksi Tokion vuoden 1995 sariinikaasuisku ja Unabomberin pommikampanja saivat innoitusta maailmankirjallisuuden klassikoista. TEKSTI MIIKA AUVINEN KUVA NINNI KAIRISALO Asahara tuomittiin kuolemaan vuonna 2014 ja hirtettiin ennätyspitkän oikeuskäsittelyn jälkeen vuonna 2018. Kultti jatkaa yhä toimintaansa Aleph-nimisenä. HIRMUTÖITÄ INNOITTANEEN fiktiivisen teoksen ei tarvitse olla pahamaineisimmasta päästä. Säätiö-kirjasarja on klassista tieteiskirjallisuutta, ei aatteellista julistamista. Ilman medialukutaitoa tai kriittistä ajattelua mikä tahansa kirja voi vääristää yksilön ajattelua – varsinkin jos maailmankatsomukseen liittyy korkealentoisia visioita, joille voi saada tukea tieteiskirjallisuudesta tai fantasiasta. Joseph Conradin kirjojen tarinat eivät kumpua korkealentoisista scifivisioista. Hänet tunnetaan parhaiten Kongon siirtomaa-ajasta kertovasta Pimeyden sydän -teoksestaan, joka on innoittanut muun muassa Ilmestyskirja. Nyt. -elokuvaa ja Specs Ops the Line -videopeliä. Pimeyden sydämen perintö popkulttuurille on suuri, ja kirjailijan muukin tuotanto on vienyt lukijoita mukanaan synkkyyteen. Conradin vuoden 1907 Anarkistit -teoksen Professori-hahmo inspiroi 1900-luvun tunnetuinta teknologiaa vastustanutta pommimiestä, Theodore Kaczynskiä. Ted Kaczynski alias Unabomber lähetti vuodesta 1978 alkaen kirjepommeja ympäri Yhdysvaltoja. Pommikampanja päättyi vuonna 1995, kun hän lähetti manifestinsa Teollinen yhteiskunta ja sen tulevaisuus The Washington Post ja The New York Times -lehdille. Molemmat julkaisivat manifestin. Iskuissa kuoli kolme ja haavoittui 23. Manifestissa ajettiin teknologiavastaista vallankumousta. Wikipedia-artikkelin juonikuvauksen mukaan Anarkistitteoksen anarkistipoppoo puhuu yleviä, mutta sählää liikaa saadakseen vallan kumousta aikaiseksi. Yksi pääteemoista on terrorismi. Kun Yhdysvaltojen liittovaltion poliisi teki rynnäkön Kaczynskin kotiin, metsässä piilossa olevaan mörskään, sieltä löytyi Anarkistit puhki luettuna. Kaczynski myös käytti usein salanimeä ”Conrad”, esimerkiksi kirjautuessaan hotelleihin. FIKTIO AUTTA A JÄSENTÄMÄÄN vaikeita aiheita, joiden käsittely olisi muuten ihmismielelle hankalaa. Fiktiossa voidaan kertoa yhteiskunnallisista tabuista kuten ihmissyönnistä, pedofiliasta tai massamurhista. Yhteiskunnallisten kipukohtien käsittely on tärkeää ymmärryksen lisäämiseksi, mutta tulenarka aihe voi osoittautua hankalaksi. Esimerkiksi kauhun mestari Stephen King kirjoitti teoksen koulusurmasta, mutta katui sen julkaisua myöhemmin. Pahamaineinen Raivo julkaistiin vuonna 1977. King käytti kirjan julkaisussa Richard Bachman -salanimeä. Teoksessa Charlie Decker -niminen nuori mies ampuu kaksi opettajaansa ja ottaa luokallisen oppilaita panttivangeikseen. Teos yhdistettiin 80ja 90-luvuilla lukuisiin tosielämän koulusurmiin. Lopulta erään kouluampumisen jälkeen teos löydettiin tekijän kaapista. Tämä oli Kingille liikaa, ja hän pyysi kustantajaa vetämään kirjansa markkinoilta. Hämärää historiaa
Rosebud Citycenter Asematunnelissa, avoinna ma–pe 9–21, la 10–18, su 12–18. Muut Rosebudin kaupat: Rosebud Maria, Mariankatu 21, Tiedekulma Yliopistonkadulla ja myymälä Kuopion Kauppahallissa. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. 25€ 35€ 29€ 25€ 25€ Rosebud avasi sarjakuvakaupan Kallioon, os. Porthaninkatu 9! Sarjakuvakeskuksen ja Turun Sarjakuvakaupan vanhaan tilaan. Verkkokauppa on uusittu, tervetuloa: rosebud.fi. ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS KUVITUKSET & GRAFIIKAT
38 • 8 / 2020 Muistokirjoitus Ihmelapsi, intellektuelli ja kapinallinen: David Graeber, 1961–2020 Anarkismi oli David Graeberille tekoja, solidaarisuutta ja uskoa siihen, ettei asioiden tarvitse olla niin kuin ne ovat aina olleet. Vaatimaton älykkö näki historian täynnä todisteita siitä, ettei maailman ole pakko olla epätasa-arvoinen ja hierarkinen. TEKSTI FANNY MALINEN KUVA GUIDO VAN NISPEN, CREATIVE COMMONS S YYSKUUN alussa sairaskohtaukseen kuollut David Graeber oli yksi nykyantropologian kirkkaimmista tähdistä. Hänen maailmankuulut velkaa (Debt: The First 5000 Years) ja nykyaikaisia merkityksettömiä ammatteja (Bullshit Jobs: A Theory) käsittelevät kirjansa ovat muokanneet valtavasti etenkin englanninkielisen maailman vasemmiston ajattelua. Graeber kirjoitti yhteiskunnallisista ilmiöistä monenlaisten näkökulmien kautta. Supersankarielokuvat kuvastivat hänelle yhteiskunnan mielikuvituksettomuutta, ja byrokratia edusti lähinnä väkivaltaista kontrollikoneistoa (The Utopia of Rules: On Technology, Stupidity, and the Secret Joys of Bureaucracy). Hän ei kuitenkaan tyytynyt vain kehittämään teorioita, vaan toimi aktiivisesti paremman maailman puolesta. Anarkismi ei ollut Graeberille identiteetti vaan konkreettisia tekoja. Hänet löysi usein Rojavan kurdialuetta tukevasta mielenosoituksesta tai yliopistovaltaukselta istumassa lattialla opiskelijoidensa kanssa. Huomion keskipisteenä oleminen vaivaannutti häntä suuresti, hän halusi aina olla ”vain yksi muiden joukossa”. GRAEBER SYNTYI New Yorkissa vuonna 1961 työväenluokkaiseen perheeseen. Hän sai kyvykkyytensä vuoksi stipendin ja eteni nopeasti akateemisella uralla. Yhdysvalloissa ura kuitenkin tyssäsi vuonna 2007, kun Yalen yliopisto irtisanoi hänet poliittisen aktiivisuuden takia. Graeber muutti Lontooseen ja toimi viime vuodet antropologian professorina London School of Economicsissa. Graeberia voi luonnehtia klassiseksi intellektuelliksi. Hän kuitenkin vierasti akateemisen maailman elitismiä ja kritisoi yliopistoja siitä, että niiden painopiste oli siirtynyt liikaa ”managerialismiin”. Hän kirjoitti: ”Oli aika, joilloin yliopisto oli yhteiskunnan pakopaikka omalaatuisille, nerokkaille ja epäkäytännöllisille. Ei enää. Se on nyt ammattimaisten itsensämarkkinoijien aluetta. Tämän tuloksena, yhdessä merkillisimmistä yhteiskunnallisen itsetuhoisuuden puuskissa, vaikuttaa siltä, että olemme päättäneet ettei meillä ole tilaa omalaatuisille, nerokkaille ja epäkäytännöllisille kansalaisillemme.” DAVID GR AEBER oli omalaatuisuuden, nerouden ja epäkäytännöllisyyden ruumiillistuma. Hän unohti lupautuneensa puhumaan tilaisuuksissa, eksyi kaikkialle ja oli sosiaalisesti vähän kömpelö. Graeberin kuuluisa kirjansa Debt alkaa kuvauksella tilanteesta, jossa hän tuntee olonsa kiusaantuneeksi eliitin puutarhakutsuilla. Graeber ei ottanut itseään eikä maailmaa liian vakavasti. Hauskuus oli hänelle tär keää. Hän suhtautui politiikkaan samalla lailla luovasti kuin miten jotkut tekevät taidetta tai musiikkia. Se oli Graeberin arkipäivän anarkismia. Sääntöjä ei ollut, vain taivas oli mielikuvituksen rajana. Asia oli oikeastaan hyvin yksinkertainen: ”Perimmäinen, piilotettu totuus maailmasta on, että maailma on jotakin minkä me teemme, ja voisimme yhtä hyvin tehdä siitä toisenlaisen.” VUONNA 2011 MA AILMA tuntui järisevän kansannousujen voimasta. Vaikka niistä suurin osa ei johtanut demokraattiseen ja tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, esimerkiksi Occupyliike vaikutti paljon siihen, että angloamerikkalaiset yhteiskunnat ovat tunnistaneet epätasa-arvon ongelmaksi. Graeber oli mukana ideoimassa Occupy Wall Street -protestiliikettä. Häntä viehätti nimenomaan yleiskokousten ja konsensuksen käyttö, joka rakensi hierarkiatonta, käytännön anarkistista maailmaa. Graeberin sanotaan keksineen Occupy-tunnuslauseen ”Me olemme 99%”, mutta hän itse väitti aina, että se syntyi yhteistyönä. Graeber rakasti yhdessä ideoimista. Hän oli aina kiinnostunut muista ihmisistä ja uskoi, että nerous asui meissä kaikissa. Kapitalismi vain tappoi luovuuden. Graeber oli mukana globalisaatiota vastustavassa liikkeessä vuosituhannen vaihteessa. Vastoin yleistä uskomusta hän oli vakaasti sitä mieltä, että liike oli menestys, koska se esimerkiksi delegitimoi kansainvälisen valuuttarahaston rakennesopeutuspolitiikan, joka 1980ja 90-lukujen ajan köyhdytti Afrikkaa, Aasiaa ja Latinalaista Amerikkaa. Yksi tärkeä käytännöllinen utopia Graeberille oli kurdialueelle noussut autonominen, suoraan demokratiaan ja tasa-arvoon perustuva yhteiskunta, Rojava. Hän matkusti alueelle monta kertaa, vei sinne tarvikkeita, kirjoitti siitä ja marssi Turkin hyökkäyksiä vastaan. Rojavan vallankumous oli Graeberille nykypäivän Espanjan sisällissota, johon hänen isänsä oli aikoinaan osallistunut. Hän oli pettynyt siihen, ettei kansainvälinen vasemmisto antanut kurdeille suurempaa tukea. ANTROPOLOGINA Graeber katsoi ihmiskuntaa ensisijaisesti yhteisöinä eikä yksilöinä. Hän näki harvinaisen kirkkaasti, kuinka pitkälti yhteiskuntamme ja talousjärjestelmämme perustuvat virheellisille olettamuksille – tällainen virhe on esimerkiksi taloustieteen yksilökeskeisyys. Hänelle oli myös selvää, etteivät yhteiskunnalliset ilmiöt tapahtuneet sattumalta, vaan niihin vaikuttivat monenlaiset intressit, yleensä niiden, joilla on rahaa ja valtaa. Graeber kumosi tarinoita, joita meille on kautta historian kerrottu – tarinoita, joissa alemmuus ja hallittavana oleminen esitetään normina, tai tarinoita, joissa velat pitäisi aina maksaa tai joissa väitetään, että rahaa olisi todella olemassa. Hän katsoi asioita tuhansien vuosien mittakaavassa. Historiasta jostakin päin maailmaa löytyi aina esimerkki, johon saattoi nojata ja sanoa: asiat voi järjestää toisinkin. Kapitalismi, patriarkaatti ja kansallisvaltio eivät ole maailman luonnollinen tila. VIIME AIKOINA Graeber kirjoitti merirosvoista itseorganisoituneina yhteisöinä ja kumosi myytin siitä, että maatalouden kehittyminen johti ihmisyhteisöjen hierarkioitumiseen. Graeber myös kirjoitti niin kuin puhui. Hän selitti monimutkaisia asioita ja rakenteita yksinkertaisesti. Maailma oli tälle optimistille täynnä avoimia kysymyksiä ja mahdollisuuksia. Hänellä olisi ollut meille vielä paljon annettavaa, niin teoriaa ja poliittista ajattelua kuin lämmintä, älykkästä huumoria. ”KAPITALISMI, PATRIARKAATTI JA KANSALLISVALTIO EIVÄT OLE MAAILMAN LUONNOLLINEN TILA.”
8 / 2020 • 39 Ihmelapsi, intellektuelli ja kapinallinen: David Graeber, 1961–2020 Lukunaut ja Innolta Muista isää kirjalah jalla isänpäi vänä 8.11.! To 22.10. klo 11 Solvaajat Ari Turunen & Petri Laukka – Senaatintori To 22.10. klo 18.30 Vedenpaisumuksen lapset Risto Isomäki – Esplanadi To 22.10. klo 19 Markku Kanerva – Näin valmennan voittajia Markku Kanerva & Alpo Suhonen – Senaatintori Pe 23.10. klo 11 Ihme ilmat! Laura Ertimo: Mikä ihmeen ilmastonmuutos? -keskustelussa Marjo Heiskasen kanssa. Haastattelijana biologi ja tietokirjailija Iiris Kalliola. – Esplanadi Pe 23.10. klo 13 Runkkarin käsikirja Ina Mikkola & Sita Salminen ( Lupa), KirjaKallion haastattelu – Töölö Pe 23.10. klo 19 Juice puhuu I & II Kaj Lipponen – Esplanadi Su 25.10. klo 13.30 Tarja Halonen – Erään aktivistin tarina Tarja Halonen & Katri Merikallio – Töölö Su 25.10. klo 16.30 Jussi Halla-aho – Epävirallinen elämäkerta Lauri Nurmi – Töölö Kirjakaupoista ja osoitteesta intokustannus.fi = Myös e-kirjana = Myös äänikirjana Ilmestyy 12.10.2020
Näyttely Keitä olette? Keitä olemme? Tietokirjan innoittama ryhmänäyttely tarkastelee eläimiä, ja sitä, miten elää maailmassa, jossa ihmiskäden kosketus on alati läsnä. TEKSTI JARI TAMMINEN E L ÄINTEN kokemusmaailmaa ja tunteita käsittelevä Helena Telkänrannan Millaista on olla eläin? -tietokirja on toiminut innoittajana ja oppaana samannimiselle näyttelylle Seinäjoen taidehallissa. Kirjan teemojen ympärille rakennettu kokonaisuus yhdistää tieteen ja taiteen. Näyttelyn teokset eivät yritä toisintaa yhdistäjänä toimivan kirjan sisältöä, vaan ne tuovat aiheeseen oman lisänsä ja täydentävät samalla alkuperäistä teosta tavalla, joka ei tietokirjallisin keinoin onnistuisi. Näyttely sai alkunsa halusta tutkia, kuinka tietokirja voi toimia pohjana näyttelylle. Mukaan kutsuttiin kahdeksan taiteilijaa, joista jokainen sai valita Telkänrannan kirjan kahdeksasta luvusta yhden käsiteltäväkseen. Vaikka teosten teemat olivat näin viitoitetut, taiteilijoille annettiin vapaat kädet toteuttaa teoksensa, ja kukin onkin lähtenyt ilahduttavan omille teilleen. Mari Keski-Korsu, Toni Lehtola, Teemu Lehmusruusu, Lotta Mattila, Minna Herrala, Mia Mäkelä, Kati Roover ja Elina Ruohonen ovat tuottaneet keskenään hyvin eriäänisiä teoksia, mutta yhteinen teema kokoaa ne hyvin ja teoksista muodostuu jouhevasti soljuva ketju. Valitut toteutustavat vaihtelevat videoteoksista valokuviin, maalauksiin, keramiikkaveistoksiin ja installaatioihin. TELKÄNRANNAN vuonna 2015 ilmestynyt Millaista on olla eläin? ja seuraavana vuonna ilmestynyt Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää? -teokset esittävät monelle lukijalle mahdollisesti radikaaleja huomioita siitä, että muun lajiset eläimet eivät olekaan tiedottomia ja tahdottomia olentoja, jotka taipuvat ongelmitta esimerkiksi ihmisten tuotantokoneiston osasiksi. Tekstit eläinten erilaisista ymmärtämisen, kokemisen, viestinnän ja tiedostamisen tavoista nojaavat tieteelliseen tutkimukseen. Kirjoissa esitetyt huomiot ja näyttelyn teokset täyttävät sydämen ihastuksella elämän loputtomasta hienoudesta ja moninaisuudesta, mutta samalla ne myös ahdistavat – olisi kenties helpompaa kieltää menneiden ja koko ajan jatkuvien vääryyksien olemassaolo kuin kohdata ne. Tämä kieltäminen ei tietenkään millään tavoin poistaisi näitä vääryyksiä. ELÄINTEN KOKEMUKSET ja samalla eläinten oikeudet esiin nostava näyttely linkittyy myös ajankohtaiseen keskusteluun siitä, kuinka yhteiskunnallisiin aiheisiin tarttuvaan taiteeseen tulisi suhtautua. Siinä missä taiteella voi olla arvo puhtaasti esteettisenä kokemuksena, on se arvokasta myös tapana välittää tietoa ja ymmärrystä. Näyttelyn teokset kantavat itsensä taiteellisesti, samalla teosten taiteellinen arvo vahvistaa niiden viestiä. SEINÄJOEN TAIDEHALLI avasi alkuvuodesta uudet tilat 1800-luvun loppupuolella navetaksi rakennettuun kiinteistöön. Teollisuuskäytössä ja puolustusvoimien varastonakin toimineisiin tiloihin on jätetty paljon vanhaa. Millaista on olla eläin? -näyttelyn täyttämässä näyttelytila Hallissa, entisessä navettahallissa, raa’at betoniseinät ja katossa näkyviin jätetyt robustit betonivalut korostavat ihmisen ja muun lajisten eläinten suhteen luonnetta. Ne kertovat siitä, mitä on olla eläin maailmassa, jossa on mahdotonta välttyä ihmiskäden kosketuksen vaikutuksilta. Tiukan industrialisitinen miljöö muistuttaa, kuinka olemme tottuneet kohtaamaan toiset. Millaista on olla eläin? Seinäjoen taidehallissa 9.1.2021 saakka. Helena Telkänranta: Millaista on olla eläin? SKS 2015, 293 s. Helena Telkänranta: Eläin ja ihminen – Mikä meitä yhdistää? SKS 2016, 181 s. MARI KESKI-KORSUN videoinstallaatiossa käsitellään peilitestiä, jossa havainnoidaan yksilön kykyä tunnistaa itsensä kuvajaisesta. Kuvassa kavioeläinten lahkoon, hevoseläinten heimoon kuuluva nisäkäs tarkastelee itseään. Installaatioon kuuluu myös suuri peili, josta näyttelyyn saapuneet kädellisten lahkoon, isojen ihmisapinoiden heimoon kuuluvat nisäkkäät voivat tarkastella itseään. KATI ROOVERIN video käy keskustelua kauan sitten omille teilleen lähteneiden sukulaisten suhteesta. ELINA RUOHONEN on lähtenyt Kantokyky-teoksessaan liikkeelle pelon kohtaamisesta. Lokki poseeraa teoksessa uljaan rohkeana. 40 • 8 / 2020
TOXIC 30.10. – 1.11. & 24.11. – 27.11. LO U H I SA L I LIPUT 38,50 € + toimitusmaksu (alk. 1 €) Kulttuuriaukio 2, Tapiola, Espoo | www.espoo.fi/kulttuurikeskus Uuden teoksen KANTA ESITYS ! MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | SERLACHIUSBUSSILLA TAMPEREELTA SUORAAN MUSEOIHIN! Goldschmied & Chiari, Minne mennään tanssimaan tänä iltana?, 2019, paikkasidonnainen installaatio. Rodney Graham TAITEILIJOITA JA MALLEJA 24.10.2020–18.4.2021 Ro dn ey Gra ha m , Sa no m ale htim ies , 20 16 . M us eu m Frie de r Bu rd a, Ba de n– Ba de n. Paula BEER Franz ROGOWSKI Ohjaus CHRISTIAN PETZOLD ELOKUVATEATTEREISSA 9.10.2020 Internationale Filmfestspiele Berlin 70 Silver Bear Best Actress “Voimakas ja lumoava rakkaustarina.” OUTNOW Katso traileri Tärkeä dokumentti jo kadonneista teoksista ja graffitipaikoista maalarien kertomana. 35€ + postikulut >> kauppa.voima.fi / tilaukset@voima.fi PERINTÖ – HELSINKI GRAFFITI 1992–2017
42 • 8 / 2020 Taidetta George Orwellin hengessä Monikulttuuristen taiteilijoiden näyttely 2084 pohtii vallan olemusta. TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA ROSAMARÍA BOLOM M ILTÄ VALTA tuntuu, näyttää ja kuulostaa nyt ja tulevaisuudessa? Tätä kysyvät Anne Klontzin kuratoimassa näyttelyssä yli neljä kymmentä taiteilijaa, jotka tarjoavat muun muassa maalauksia, elokuvia, musiikkia, veistoksia ja tanssia katsojien koettavaksi. Runoin, valokuvin ja monin muin visuaalisen taiteen lajein itseään ilmaisevalta Vidha Saumyalta on esillä uutiskuviin perustuvia ristipistoja. Hänen työnsä ylittävät rajoja ja kyseenalaistavat normeja, liittyivät ne taiteen tekemisen tapoihin, estetiikkaan, sukupuoleen, makuun tai, suurimpana kaikista, kansallisvaltioon. Utopiat ja pakkosiirtolaisuus inspiroivat Saumyaa: ”Taiteilijat, jotka ovat kotonaan eri maailmoissa ja samanaikaisesti erilaisten kulttuuris-ideologisten heimojen risteyksessä, ovat pysyvässä, elinikäisessä maanpaossa lähi ympäristöönsä nähden.” Taivas on Samyalle tärkeä ja se näkyy hänen töissään. Taivas ei noudata valtioiden rajoja ja se kuljettaa viestejä, ”palavan maan tuoksuja”, maapallon puolelta toiselle. ROSA M A RÍ A BOLOMILTA näytteillä on meksikolaisella kartonkitekniikalla toteutettuja naamioita, joilla hän tutkii kuvitteellisen, symbolisen ja todellisen rajoja. Naamioiden hämmästyneet ilmeet kuvaavat tulevaisuuden heijastumaa nykyisyydessä. Bolomin mukaan tie parempaan tulevaisuuteen kulkee ihmisten välisten yhteyksien kautta: ”2020 on ratkaiseva vuosi vuodelle 2084 ja tuleville vuosisadoille. Emme voi jäädä miettimään katastrofia, odottaa rokotteita, kansainvälisiä sopimuksia ja johta jien ratkaisuja. Meidän tulee vähentää erillisyyttämme ja vahvistaa (virtuaalisesti, kasvotusten, hybridisesti) solidaarisuuden ja empatian Rosamaría Bolomin Turhautumista-naamio. Monogamiaa ja muita? fantasioita Marginaalista lähtevä katse kääntyy kohti monogaamista parisuhdenormia ja sen yli polyamoriseen ja queeriin elämään. TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA NOVA KASPIA F ANTASY 1&2 -NÄYTTELYSSÄ taiteilijat pohtivat rakkautta ja halua intersektionaalisesta, queerfeministisestä näkökulmasta: ”Kuinka erilaiset, vaihtuvat ja kehkeytyvät seksuaalisuudet, halut ja himot voivat elää mono gamiassa, vai voivatko? Onko monogamia aina olemuksellisesti valkoinen kolonialistinen cis-heterorakenne? Entä mitkä ovat sellaisia rakkauden, seksin ja kiintymyksen järjestäytymisen muotoja, jotka tuntuvat eettisiltä ja kestäviltä? Millainen olisi post-monogamian aikakausi?” Ana Teo Ala-Ruonan teos My flesh is in tension, and I eat it. Kuvataide
Taidetta George Orwellin hengessä Monogamiaa ja muita? fantasioita Vidha Saumyan ristipistotyö Winter skin. siteitä kohti yhteistä tulevaisuutta, jossa palaamme tasapainoon luonnon kanssa.” NÄYTTELYN OHELLA tilassa esitetään kahtena iltana taiteen lajeja yhdisteleviä performansseja. Paola Livorsin ja työryhmän säveltämässä Imaginary Spaces -esityksessä yhdistetään ääntä Marek Pluciennikin videoon. Teos on osa Livorsin SibeliusAkatemiassa tekemää musiikkiteknologian alan tutkimusta. Yleisö voi osallistua esitykseen epidemia riskin huomioiden. Näyttelyn järjestäjänä toimii Catalysti-järjestö, joka tukee ei-suomalaistaustaisia ja monikulttuurisia eri alojen taiteilijoita Suomessa. Näyttelyjen ohella se järjestää workshopeja ja vaikuttaa kulttuuripolitiikkaan. 2084-näyttely Kaapelitehtaalla Helsingissä 01.10.2020–13.10.2020. Performansseja lauantaina 10.10. klo 18–20.30 ja tiistaina 13.10. klo 19–21. Vapaa pääsy. Teoksia ovat näyttelyä varten tehneet taiteilija ja tutkija Abdullah Qureshi, esitystaiteilija Ana Teo AlaRuona, videoja valokuvataiteilijat Hinni Huttunen & Illusia Juvani, kuvaja esitystaiteilija Anni Puolakka ja kuvataiteilija Jessie Bullivant. Kuraattori Saara Hannus avaa aiheen merkitystä: ”Olemme kasvaneet monogamiaan ja ennalta tiedettyjen vaiheiden kautta eteneviin suhdeliukuportaisiin. Se parisuhdemalli on niin vahva, että kaikki osaavat sen läpikotaisin. Jos haluaa toteuttaa jotain muuta, se vaatii paljon uuden opettelua ja itsetuntemusta ja harjoitusta ja tunnetyötä. Mutta ne taidot, joita eettiset monisuhteet vaativat, ovat myös elämäntaitoja. Suhdemuodosta huolimatta jokaisen kannattaisi jumpata niitä.” Myös polyamorian ja queerin maailmassa on omat norminsa: ”On kehittynyt tapoja ajatella suhteita, jotka perustuvat suostumukseen, avoimuuteen, omien tarpeiden ja rajojen tunnistamiseen ja artikuloimiseen, oman halun tunnustamiseen ja arvostamiseen.” Fantasy 1 & 2 SIC Galleriassa Helsingissä 3.–25.10.2020. Vid ha Sau m ya O len kevään ja syksyn aikana keskustellut useamman ilmastodenialistin kanssa. Heitä nimittäin löytyy Euroopan parlamentistakin. EU on tekemässä merkittäviä päätöksiä ilmastopolitiikkansa suhteen. Yksi konkreettisimmista on unionin uusi ilmastolaki, jonka komissio toivoo astuvan voimaan ensi vuoden alussa. Laista on väännetty ympäristövaliokunnassa koko kevät ja syksy. Vasemmisto ja vihreät ovat halunneet viedä komission alkuperäistä ehdotusta kunnianhimoisempaan suuntaan, konservatiivit ja oikeistopopulistit jarruttaa koko lain etenemisen. Olen vasemmistoryhmän koordinaattori valiokunnassa ja ilmastolain varjoesittelijä, joten olen ollut tiiviisti väännöissä mukana. Lyhyt oppitunti lainsäädäntötyöstä EU:ssa: tarvitset perslihaksia. Korona-aikana tarvitset myös hyvän verkkoyhteyden. Suomessa EU:n ilmastolaista on keskusteltu yllättävän vähän, vaikka kyseessä on ensimmäinen yhteinen ilmastolaki koko EU:lle. Lakiin on kirjattu tavoite hiilineutraalista unionista vuoteen 2050 mennessä. Siinä määritellään polku lähivuosikymmenille kohti tätä määränpäätä ja siitä eteenpäin. Sillä on väliä, minkä polun EU valitsee. Hyväntekeväisyysjärjestö Oxfamin tuoreen raportin mukaan maailman rikkain kymmenen prosenttia tuottaa yli puolet maailman kaikista päästöistä. EU:n ilmastolakiin tarvitaan sitovia tavoitteita ja konkreettisia toimia, jotta pystymme vastaamaan ilmastokriisiin. Onnistuimme ympäristövaliokunnassa nostamaan vuoden 2030 päästövähennystavoitetta vähintään 60 prosenttiin alkuperäisen 50–55 sijaan. Saimme mukaan kirjauksen hiilibudjetista, EU:lle riippumatonta tietoa tuottavasta ilmastoasiantuntijapaneelista sekä siitä, että tuet hiilelle, öljylle ja kaasulle poistetaan 2025 mennessä. Tieteellisen tutkimuksen mukaan nämäkään toimet eivät riitä pysäyttämään maapallon lämpenemistä puoleentoista asteeseen. Ympäristövaliokunnan ilmastolakiehdotuksesta äänestetään tällä viikolla parlamentin täysistunnossa. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on todennut, että 55 prosentin päästövähennystavoite 2030 riittää EU:lle. Tieteellisten tutkimusten mukaan se ei riitä. Ajoin itse 70 prosentin päästövähennystavoitetta. Denialismin tasoja on monia, myös Euroopan komissiossa. SILVIA MODIG Euroopan parlamentin jäsen SILVIAMODIG.FI MIKSI EU:N ILMASTOLAKI ON NIIN PIRUN TÄRKEÄ JUTTU? MODIG!
44 • 8 / 2020 Teatteri Ohjaaja Sanna Hietalan mielestä teatteri ei ole elitististä urheilua, vaan sen tehtävä on auttaa ihmisiä ymmärtämään erilaisuutta. TEKSTI JA KUVA TUOMAS RANTANEN Naisen viha naista kohtaan N ÄYTTÄMÖLLÄ näkyy hevosten pilttuita, hujan hajan lojuvia ratsastusvarusteita, heiniä, huomiopylväitä, tallin nurkalle unohtunut tuiman näköinen nalle ja tavattomasti kaikenlaista romua. Keskellä sekamelskaa tantereella istuu hevosen selästä pudonnut teini-ikäinen Pamela (Paul Holländer). Empaattinen Helena (Niklas Häggblom) hoivailee Pamelaa jääpussilla saman aikaan, kun Buffalo Bill -tyylisiin nahka hapsuhousuihin sonnustautunut ratsastuksenopettaja Benita (Milla Kangas) suomii alkeisratsastajaa tunaroinnista ja luuseriasenteesta. Tylytys on kuin äskeittäin kohutun taitoluisteluvalmentaja Mirjami Penttisen työkalupakista: ”Ennen talleilla tehtiin tytöistä miehiä! Ko vähä nieli rapaa nii sai vastustuskykyä!” ”On kyllä huomattu tuo valmentajayhteys, mutta se on enemmän sattumaa”, naurahtaa ohjaaja Sanna Hietala syyskuussa ensi-iltansa Universum-teatterissa saaneen Tätiratsastajat-näytelmän harjoitusten tauolla. ”Tässä esityksessä olen halunnut tutkia omaa naisvihaani. Sitä, mistä tällainen viha omaa sukupuolta kohtaan kumpuaa, ja voiko oppia rakastamaan jotain sellaista, mitä on juossut karkuun koko elämänsä.” Tätiratsastajat on itsenäinen jatko-osa Hietalan kolme vuotta sitten Aurinkoteatterille kirjoittamalle ja ohjaamalle Saalistajat-näytelmälle. Siinä käsiteltiin osin samojen näyttelijöiden voimin alkoholismia ja sen välittämiä perhesiteitä. Esityksessä hyödynnetään myös Saalistajissa esillä ollutta, teinityttö Pamelan luonto-ohjelmien ikoniselta ankkurilta David Attenboroughilta vaikutteita saanutta sivupersoonaa. Tämä kommentoi luonnontutkijan analyyttisella otteella kulloinkin esillä olevia ihmisten lajityypillisiä käyttäytymismuotoja. ”Pamelan objektiivinen katse ja vilpitön kiinnostus antavat luvan katsoa näitä ristiriitaisia ja epäkorrekteja otuksia arvottamatta heitä. Tätiratsastajien maailma on hierarkinen ja valta-asetelmat monimutkaisia. Yksi täti käyttää valtaa suoraan, toinen hoivaamisen kautta. Hevostalli taas paikkana on minulle tuttua lapsuusmaisemaa. Siellä naisille sallitaan aggressiivisuus ja paksunahkaisuus muidenkin kuin hevosten kanssa.” AURINKOTEATTERISSA HIETALA on toiminut vuodesta 2001. Hän suosii rankkoja aiheita ja niiden poliittisesti epäkorrekteja käsittelytapoja. ”Oma kasvuympäristöni oli kummallisella tavalla yhtä aikaa mielikuvitusta ruokkiva ja julma. Koin aika paljon kouluväkivaltaa ja ulossulkemista. Jos ei ollut sosiaalisesti taitava tai oikeista piireistä, sen sai tuntea nahoissaan. Minä en ollut. Mutta olin hyvä tekemään näytelmiä. Siitä tuli mahdollisuus päästä porukoihin. Silti, kun en ollut myöskään kulttuurikodin kasvatti, tunsin alemmuutta, että olen sivistymätön moukka. Paras tapa kestää häpeä on ollut käyttää lähtökohtaa hyväkseni.” Hietalan esityksissä näkyy turhautuneisuus kaikenlaista hienostelua kohtaan. Hänen mielestään teatteri ei todellakaan ole mikään elitistinen urheilulaji. ”En koskaan mene teatterin katsomaan sitä, että joku on kaunis ja loistava. Minua kiinnostaa nähdä rikkinäisiä asioita. Minusta teatterin tehtävä on puolustaa ihmisyyttä, keskeneräisyyttä ja ikuista aloittelijuutta.” AIVAN ERITYISESTI Teatterikorkeakoulun näyttelijälinjalta valmistunutta Hietalaa hiertävät kliseiset naisroolit. ”Teatterikoulun aikaan tärkein kokemus oli, kun sain kokea esittäväni ensi kertaa ihmistä ilman minkäänlaista vaatimusta oksettavasta naisnäyttelijyydestä. Nainen on näyttämöllä usein epäinnostava, kuollut jo valmiiksi. Ainakin itse katsojana odotan, että minulle tulisi sellainen olo, että minullakin on oikeus olla olemassa.” Tätiratsastajissa kahta keskeistä naisroolia esittävät miesnäyttelijät. Hietalan mukaan ratkaisu on tarkkaan harkittu. Sen avulla voidaan kiertää naiseen kohdistuvan katseen uhriuttavaa ja muutenkin lokeroivaa puolta. ”Ristiin roolittaminen on vapauttavaa. Se paljastaa miten pitkälle sukupuoli on roolia ja miten sukupuolten moninaisuus on myös meissä jokaisessa sisällä, mahdollisuutena.” HIETALALLE TEATTERISSA olennaisinta on sen katsojalle tarjoama mahdollisuus samaistua johonkin muuhun kuin mitä itse kokee olevansa. Tässä mielessä hän pitää omia esityksiään poliittisina. ”En ajattele politiikkaa esityksiä tehdessäni. Käsittelen asioita yksilön näkökulmasta. Yritän samalla kyseenalaistaa myös omaa politiikkaani sen suhteen, minkälaista erilaisuutta itse voin kestää.” Toisten kasvattamiseen Hietalalla ei mielestään ole sen enempää oikeutta kuin haluakaan. ”En ole varma voiko ihminen todella nähdä tarkasti alaspäin niitä, jotka ovat syystä eli toisesta heikommassa asemassa kuin itse on. Siksi kaikenlainen soo-soo-asenne on hankala tapa valistaa. Siinä menee katsojaltakin liinat kiinni. Sen sijaan ajattelen, että jos siellä näyttämöllä hyväksytään ihmisten erilaisuutta, ehkä katsojankin on helpompi hyväksyä sitä omassa elämässään. Tai ainakin tällainen voi käydä edes mielessä.” Sanna Hietala: Tätiratsastajat Esitykset Universumissa 24.10. asti. ENSEMBLE TREENITAUOLLA . Kuvassa vasemmalta Milla Kangas, Niklas Häggblom, Paul Höllander & Sanna Hietala.
”Ennakkokohu Anne Rautiaisen ohjaamasta Kaikki äidistäni -esityksestä osoittaa teatterin olevan yhteiskunnallisen identiteettikeskustelun ytimessä. Kaikkien karikoiden keskelläkin se onnistuu puolustamaan kauniilla tavalla sitä, miten ihmisten moninaisuus on olennaista rakennusmateriaalia toisista välittävän yhteisöllisyyden luomiseen.” Pedro Almodóvar, Samuel Adamson & Anne Rautiainen: Kaikki äidistäni Kansallisteatterissa 15.12. asti. ”Toistamalla alkuperäistä tekstiä ajallisen ympäristön suhteen uskollisesti, esitys tulee antaneeksi pohdittavaa juuri siitä, mikä seksuaalisen vallankäytön alueella 45 vuoden kuluessa on muuttunut ja mikä ei.” Märta Tikkanen & Sara Giese: Män kan inte våldtas Lilla Teaternissa 18.12. asti. ”Helsinki Priden yhteydessä Kansallismuseon Ateljee-salissa esitetty faabelinäytelmä perustuu transja muunsukupuolisten haastattelujen ja työpajojen kautta kerättyyn materiaalin. Esitys ei edellytä sukupuolen moninaisuuteen liittyvän problematiikan syvällistä sisäistämistä, vaan viestin voi pelkistää yksinkertaisemmin: tyttönä ja poikana oleminen ei määräydy minkään sääntökirjan mukaan, Toisaalta niin omalle kuin toisten erilaisuudelle – oli se mitä tahansa lajia – on tärkeä antaa ja saada tilaa.” Louna-Tuuli Luukka, Liskoliitto-ryhmä & Akseli Klonk -nukketeatteriyhdistys: Minun näköiseni dinosaurus. Tilausesityksiä: liskoliitto@gmail.com ”Punaorvot jatkaa siitä, mihin parin vuoden takainen Veriruusut jäi. Teoksen dokumentaarinen tausta nojaa siihen, että sisällissodan ja etenkin sitä seuranneiden rangaistusja kostotoimien seurauksena jopa 25 000 punaisen puolen lasta menetti toisen tai molemmat vanhempansa. Näistä alaikäisistä jopa 1 700 lähetettiin pohjanmaalaisiin perheisiin ideologisesti uudelleenkoulutettaviksi ja ilmaiseksi työvoimaksi. Luovan surrealististisissa näyttämökuvissa katsojalle tampataan tunteita riipivällä tavalla polkua käsitellä myös kuvattujen kokemusten psykologista puolta.” Anneli Kanto & Lauri Maijala: Punaorvot. Vaiettujen historiaa Helsingin Kaupungin teatterissa 28.12. asti. ”USA:n kansalaisoikeusliikkeen Mamie Tillin ja Angela Davisin, 1970-luvun saksalaisen RAF-terroristijärjestön Ulrike Meinhofin, Hiljaisen kevään kirjoittaja Rachel Carsonin ja Ruotsin murhatun ulkoministerin Anna Lindhin tarinat kohtaavat näyttämöllä niin, että katsojan tehtäväksi jää solmia langanpäät yhteen.” Helena Kallio: Aktivistinäytelmä 3 Kokoteatterissa 25.11. asti. ”Phil on niin äijää, niin äijää. Pääs tyään parempiin piireihin hän halveksuu tätä typerää touhua. Tämä mies on keskipiste. Kuin uhmaikäinen taapero, Phil ei ymmärrä oman napansa ulkopuolisia tapahtumia, eikä kiinnosta. Toisin kuin Phil, kaikki tajuavat, että murmeli on ankean talven jälkeisen uuden ajan symboli, kaupungin traditioiden ja juhlan sykkivä sydän, henkinen liima ihmisten välillä.” Tim Minchin, Danny Rubin, Samuel Harjanne: Päiväni Murmelina -musikaali Helsingin Kaupunginteatterissa 31.12. asti. ”Cindy Lauperin biisit ovat taattua hittiviisukamaa. Yli puolet biiseistä kasvoi huippukohdissaan modulointiin, eli sävellaji nousi ylöspäin. Musiikillinen populismi ei haittaa, se kuuluu genreen ja toimii hengennostattajana.” Harvey Fierstein, Cindy Lauper, Samuel Harjanne: Kinky Boots Tampereen Työväen Teatterissa 12.12. asti. Teatterissa nyt! Nämä arviot kokonaisena ja lisää taidekritiikkejä osoitteessa TR ANSVESTIITTI JA TR AVESTI . Syvässä ihmisyydessään Kaikki äidistäni -esityksen Agrado (Janne Reinikainen) on ulkoiseen olemukseensa liitettävien alistavien olettamien yläpuolella. To m m i M atti la Juho Kuusi: Piukkaan paikkaan lupa lyyä ja muuta hyvää luettavaa lastenkirjoista elämäkertoihin. www.enostone.fi Eurooppa uuden edessä Seuraa syksyn EU-keskustelua somessa ja tilaa meppien uutiskirjeet nettisivuilta! Miapetra Kumpula-Natri @miapetrakumpula @miapetrakumpula www.miapetra.fi Eero Heinäluoma @eeroheinaluoma @eeroheinaluoma www.eeroheinaluoma.fi S&D-ryhmän suomalaismepit tekevät päivittäistä työtä yhteisen Euroopan ja paremman maailman puolesta. Euroopan parlamentin Sosialistien & Demokraattien ryhmä S&D Tilaa Ydin • Jaa juttujamme • Jaa podcastejamme • Ole Ydinvaikuttaja! YDINLEHTI.FI YDINLEHTI Ydin joko digitaalisena verkkokaupastamme tai tilattuna neljä numeroa kestotilauksena vuodessa vain 28 € (sis. alv 10 %). ilmestyy, KUN SITÄ TILATAAN.
46 • 8 / 2020 ”NYT JOS KOSKAAN ON TEHTÄVÄ KULTTUURIVAIHTOA JA LUOTAVA YHTEYKSIÄ VENÄLÄISIIN TIEDEJA TAIDEPIIREIHIN SEKÄ AKTIVISTEIHIN.” Elokuvaohjaaja Reetta Aallosta tuli hieman vahingossa kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Vadim käsittelee rakastumista kulttuurija varallisuuserojen yli. TEKSTI ANTTI KURKO KUVA PINJA NIKKI Vieraalla maaperällä ”K AIKKI siinä suhteessa menee alusta asti ihan vituralleen, koska ne on keskenään vaan niin eri maailmoista.” Pietarin vallatuissa taloissa asunut kirjailija-elokuvantekijä Reetta Aalto havahtui omiin etuoikeuksiinsa köyhyyden ja näköalattomuuden keskellä. Esikoisromaanissaan Vadim hän pohtii mahdollisuutta luokkarajat ylittävään rakkauteen. Teos on osin omiin kokemuksiin pohjautuva rakkaustarina vuosituhannen vaihteen Pietarista. Kirjassa suomalainen Pietariin työharjoitteluun tullut Venäjän kieltä ja kirjallisuutta opiskeleva nuori nainen rakastuu paikalliseen renttuun, Vadimiin. Tarinassa ei ole aina aivan selvää kuka käyttää ketäkin hyväksi. Asioiden muuttuessa yhä monimutkaisemmiksi tilanne johtaa täydelliseen ihmissuhdesolmuun. Elokuvissaan Aalto on käsitellyt paljon sukupuoleen ja vallankäyttöön liittyviä kysymyksiä. Hän on ollut mukana käsikirjoittajana ja ohjaajana suku puolittuneesta vallankäytöstä kertovassa Tottumiskysymys-elokuvassa (2019). Vadimia ei olisi koskaan syntynyt ellei Aallon pitkään suunnittelema elokuvaprojekti olisi kaatunut. Myös elokuvan piti kertoa suomalaisen naisen ja venäläisen miehen rakkaussuhteesta. Samasta teoksesta ei kuitenkaan ole kyse. Elokuvaprojektin kaatumisen myötä monivuotinen työ näytti valuvan hukkaan. Tuskailtuaan tätä elokuvaalan kollegoilleen, monet kannustivat häntä kirjoittamaan tarinasta kirjan. Aluksi kirjailijaksi ryhtyminen kuulosti absurdilta idealta, mutta lopulta hän kuitenkin lähetti kirjoituksiaan kustannusalalla työskentelevälle ystävälleen ja pyysi tältä rehellistä arviota niistä. Ystävä lähetti tekstit eteenpäin, ja jo alle viikon kuluttua kustantamosta soitettiin ja ehdotettiin tapaamista. ”REETTA OSAA PIRTÄÄ” oli toisteltu läpi Aallon lapsuuden ja nuoruuden. Visuaalisesti lahjakasta lasta ja nuorta ei kannustettu ilmaisemaan itseään kirjoittamalla. Siirtymä elokuvakäsikirjoittamisesta proosaan tuntui Aallosta aluksi suurelta. ”Elokuvakäsikirjoituksissa kaikki teksti on joko toimintaa tai dialogia, sillä jos jotain ei voi kuvata tai äänittää, sitä ei ole. Olin pitkään kiinni tällaisessa ajattelussa myös kirjaa tehdessäni. Kustannustoimittaja ehdotti jossain vaiheessa, että kirjoittaisitko Reetta myös vähän päähenkilön ajatuksista ja tunteista. Kiemurtelin nolouksissani, mutta kirjoitin yhtä kaikki nöyränä mitä pyydettiin”, Aalto nauraa. Autofiktiivistä tekstiä lukiessa moni miettii, missä määrin kerrottu pohjautuu todellisiin tapahtumiin. Entä missä määrin on jouduttu käymään eettistä pohdintaa siitä, miten todelliset henkilöt tai tapahtumat esitetään? Kun julkisuudessa pohditaan kuka autofiktiossa saa kirjoittaa ja kenestä, unohdetaan usein, että eniten kirjailija tulee kuitenkin aina paljastaneeksi itsestään. Aalto kertoo päättäneensä alusta asti olla turhia kainostelematta. ”Kirjoitin tätä rillit huurussa hurmoksen vallassa. Mukaan livahti lopulta kaikki perhetaustasta päihteiden käyttöön ja perseseksiin”, Aalto nauraa. SUKUPUOLEEN LIITTYVÄT ASIAT ovat kiinnostaneet Reetta Aaltoa jo pitkään. Vadimissa sukupuoliroolit sekoittuvat: nainen tulee Venäjän macho-kulttuurissa luetuksi maskuliinisena, Vadim taas löytää itsestään monia usein feminiinisinä pidettyjä piirteitä. Viime vuosina Venäjällä perinteisinä pidettyjä sukupuolirooleja on entisestään vahvistettu. Vuonna 2013 niin kutsuttu homopropagandalaki astui voimaan koko Venäjällä ja teki seksuaalija sukupuolivähemmistöjen asemasta ahtaan. Vuotta aiemmin Putin oli valittu jälleen presidentiksi ja Bolotnaja-aukion mielenosoittajia ja Pussy Riot -aktivisteja tuomittu vankilaan. Viimeistään Krimin miehitys ja sitä seurannut uskonnollissävyitteinen isänmaallinen uho herättivät Aallon. ”Olin kai siihen asti jotenkin naivisti ajatellut, että maan ongelmat olivat vain joitain Neuvostoliiton kaikuja ja että venäläinen yhteiskunta tulisi kyllä ennemmin tai myöhemmin järkiinsä myös sananvapauteen ja ihmisoikeuksiin liittyvissä asioissa”, Aalto sanoo. Hän alkoi kuvata dokumenttielokuvaa moskovalaisesta muunsukupuolisesta taideaktivistista, joka haki turvapaikkaa Suomesta. Vuonna 2017 valmistunut Grey Violet – Silmätikku oli osa Aallon omaa surutyötä. Toiveikas tulevaisuuteen katsova ja ulospäinsuuntautunut Venäjä, jossa hän oli vuosituhannen vaihteessa asunut, oli kuollut. Monet Aallon ystävistä boikotoivat Venäjää ihmisoikeuskysymysten takia. Hän sen sijaan ajattelee, että nyt jos koskaan on tehtävä kulttuurivaihtoa ja luotava yhteyksiä venäläisiin tiedeja taidepiireihin sekä aktivisteihin. Aalto on luennoinut ja näyttänyt lyhytelokuviaan esimerkiksi paikallisen feministiryhmän Eve’s Ribsin taidetta ja aktivismia yhdistelevissä tapahtumissa. VENÄJÄ ON RAKAS Reetta Aallolle ja tämän huomaa siitä kuinka hän kuvaa Vadimissa Pietaria. Aalto opiskeli kaupungissa 1990-luvun puolivälissä teatteriohjausta. Hän palasi sinne vuosituhannen vaihteessa työharjoitteluun Suomen Pietarin instituuttiin, josta jatkoi töihin konsulaattiin. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen kaoottinen Venäjä ja ympärillä olevat repaleiset ihmiskohtalot saivat Aallon tiedostamaan omat hyvinvointivaltion kasvatin etuoikeutensa. Pelkästään Aallon saama opintotuki oli suurempi kuin häntä opettaneiden professoreiden palkat. ”Ikinä ei voinut ehdottaa mitään, kun kellään ei kuitenkaan ollut rahaa. Ei voitu mennä kaljalle tai elokuviin, ellen minä sitten tarjonnut kaikille. Sekään ei tuntunut hyvältä, kun enhän minäkään mikään rikas ollut, vaan ihan tavallinen persaukinen suomalaisopiskelija”, Aalto kertoo. Vuosituhannen vaihteen Pietarissa ei ollut juuri keskiluokkaa, ja rikkaiden sekä köyhien välinen kuilu oli valtava. Samaan aikaan kun uusrikkaat ajelivat uudenkarheilla mersuillaan ja shoppailivat Versacen liikkeissä, taiteilijaboheemit valtasivat taloja. Jälkimmäisestä ryhmästä Aalto löysi oman viitekehyksensä. Rappioromantiikka puhutteli visuaalista nuorta taiteilijasielua. Vodkaa juotiin halkeilleista kultareunuksisista teekupeista ja teknoa tanssittiin tsaarinaikaisten palatsien raunioilla. Kuva oli jotenkin kauniilla tavalla rikki. Tunnelma vastasi Aallon mielikuvaa Berliinistä tai 1970–80-luvun taitteen taiteilijoiden täyttämästä rosoisesta Manhattanista. Haastatellessaan talonvaltaajia omakustannedokumenttielokuvaa varten Aalto huomasi, että siinä missä joillekin talonvaltaus oli tietoisesti valittu anarkistinen elämäntapa, toisille se oli köyhyyden sanelema pakko. ”Eräs vähän vanhempi taiteilija sanoi minulle suoraan, että vaihtaisi rähjäisen vallatun taiteilijakommuuninsa milloin tahansa johonkin siistiin ja toimivaan asuntoon esikaupunkialueella. Hän ei nähnyt talonvaltauksessa mitään hohdokasta”, Aalto kertoo. Asuminen vallatussa talossa ei ollut Aallollekaan yhtä juhlaa. RappukäytäKirjailija
8 / 2020 • 47 ”OIVALSIN KIRJOITTAESSANI, ETTEN EHKÄ OLLUTKAAN OLLUT VAIN VIATON SIVUSTAKATSOJA TAI PELKKÄ HYVÄÄ TARKOITTAVA HÖHLÄ.” Reetta Aalto Reetta Aalto • • s. 1976 Espoossa. Asuu nykyisin s. 1976 Espoossa. Asuu nykyisin Helsingissä. Helsingissä. • • Elokuvantekijä, kirjailija. Elokuvantekijä, kirjailija. • • Esikoisromaani Esikoisromaani Vadim Vadim ilmestyi kesällä ilmestyi kesällä 2020. Kustantaja S&S. 2020. Kustantaja S&S. • • Yksi Yksi Tottumiskysymys Tottumiskysymys-elokuvan -elokuvan käsikirjoittajista ja ohjaajista, käsikirjoittajista ja ohjaajista, kirjoittanut ja ohjannut kirjoittanut ja ohjannut Yksittäistapaus Yksittäistapaus-elokuvasarjan osan elokuvasarjan osan Buduaar Buduaar (2019), (2019), dokumenttielokuvan dokumenttielokuvan Grey Violet – Grey Violet – Silmätikku Silmätikku (2017) ja animaation (2017) ja animaation Pillua Pillua aloittelijoille aloittelijoille (2015). Ohjannut lisäksi (2015). Ohjannut lisäksi monia lyhytelokuvia, tv-draamaa monia lyhytelokuvia, tv-draamaa ja -dokumentteja, mainoksia ja ja -dokumentteja, mainoksia ja musiikkivideoita. musiikkivideoita. • • Tekee tällä hetkellä ensimmäistä Tekee tällä hetkellä ensimmäistä pitkää elokuvaansa. pitkää elokuvaansa. vissä vilisi rottia, oli kirppuja sekä torakoita, ja miliisit kävivät tuon tuosta oven takana. Ympäröivä köyhyys pelotti ja ahdisti. Ihmisiä kuoli päihteisiin tai pitkään jatkuneen nälän uuvut tamina kulkutauteihin. Kaduilla oli paljon väkivaltaa, ja turvattomuus oli käsin kosketeltavaa. ”Vadimissa halusin kuvata kaikkea tätä, mutta tarkastella myös omaa osuuttani siinä. Oivalsin kirjoittaessani, etten ehkä ollutkaan ollut vain viaton sivustakatsoja tai pelkkä hyvää tarkoittava höhlä”, Aalto kertoo. Kirjassa päähenkilön ja Vadimin sosioekonominen epäsuhta on huomattava: kun toiselle koko maailma on avoinna, toinen ei pääse edes lähiöstä Pietarin keskustaan, kun ei ole rahaa metropolettiin. Heitä yhdistää molempien omalla tavallaan kokema turvaton lapsuus. Rakkaudenkaipuussaan he ovat molemmat kykenemättömiä asettamaan rajoja ja antavat siksi itsensä tulla kohdelluksi – ja kohtelevat toisiaan – miten sattuu. Tähän liittyy myös kirjan ydinkysymys siitä, mikä tekee luokkarajat ylittävästä rakkaudesta niin vaikeaa. Mukaan tulee helposti vallankäyttöä puolin ja toisin, koska osapuolten mahdollisuudet eroavat niin paljon toisistaan. TÄLLÄ HETKELLÄ Reetta Aalto työstää Anna Ruohosen käsikirjoittamaa stand up -maailmaan sijoittuvaa pitkää komediaelokuvaa, jonka pääosassa näyttelee Elena Leeve. Elokuva käsittelee muun muassa sitä, kuka saa kertoa ja mistä, ja mikä lopulta on hauskaa ja mikä taas puhdasta vallankäyttöä. ”Samaan aikaan se on varmasti monelle samaistuttavissa oleva tarina siitä, ettei elämä mene aina niin kuin kuvittelee. Itsensä voi löytää uusista ja yllättävistäkin asioista. Mitä tekee 35-vuotias nainen, kun ei ole miestä, lasta tai työpaikkaa? No menee tietenkin stand up -kurssille!” Aalto nauraa.
48 • 8 / 2020 Suomentaja Tapani Kärkkäinen seuraa Puolan nykymenoa tarkkaan. Vaikka äärioikeisto hallitsee ja oikeusvaltio on tuhoutunut, alueelta kuullaan hyviäkin uutisia. TEKSTI ILONA IIDA SIMES KUVA TEEMU SILVÁN Upeaa kirjallisuutta ja kammotta?vaa tosi-TV:tä T APANI K ÄRKK ÄINEN on Suomen tunnetuimpia ja ansioituneimpia kirjallisuuden suomentajia. Hän on kääntänyt puolan kielestä muun muassa Ryszard Kapu?ci?skia, Bruno Schulzia, Hanna Krallia ja Witold Szab?owskia. Kulttimaineeseen noussut Andrzej Sapkowskin Noituri-fantasiasarja on hänen suomentamansa, ja näihin aikoihin ilmestyy Olga Tokarczukin jännärimysteeri Aja aurasi vainajain luitten yli (Otava). Kärkkäinen ei kuitenkaan tyydy temmeltämään vain kaunokirjallisuuden kentällä. Viimeaikaiset tapahtumat Puolassa, äärioikeiston rajut toimet demokratian alasajamiseksi ja lehdistön kontrolloimiseksi ihmisoikeuksia rikkoen, ovat olleet Kärkkäiselle liikaa. Hänen vuodesta 2013 ylläpitämänsä kulttuurikanava, Puola Nyt -sivusto Facebookissa, muuttui sisällöltään päivänpoliittiseksi vuonna 2015, kun Laki ja oikeus -puolue nousi valtaan. Sivustolle hän suomentaa uutisia 38 miljoonan asukkaan talousalueelta, jota suomalaiset eivät tunne kovin hyvin. Kärkkäisen mielestä on tärkeää, että suomalaiset saavat lukea miten ällistyttäviä asioita Puolassa tapahtuu. Maata ei ole onnistuttu rankaisemaan sen ihmisoikeusrikkomuksista, vaikka Euroopan komissio on huomauttanut monta kertaa, että Puolan uudet lait vaarantavat oikeuslaitoksen riippumattomuuden, mikä rikkoo oikeusvaltioperiaatetta. Europarlamentissa äärioikeiston edustajat, myös suomalaiset, äänestävät yhdessä rintamassa tukea Puolan vallanpitäjille. ”MIELESTÄNI PIS KUULUU ehdottomasti äärioikeistoon”, luonnehtii Kärkkäinen puoluetta poliittisella kartalla. Kärkkäinen käyttää Laki ja oikeus -puolueesta lyhennystä PiS (Prawo i Sprawiedliwo??). Äärikonservatiivisena puolueena Laki ja oikeus korostaa katolista uskoa. Huolimatta katolisten konservatiivien vaalimenestyksestä puolalaiset eivät enää ole niin katolisia kuin muualla ehkä luullaan heidän olevan: ”Katolilaisuus on toki keskeistä puolalaisessa identiteetissä, sielunmaisemassa ja kulttuurissa, mutta pitkään jatkunut maallistuminen horjuttaa sitä”, Kärkkäinen kertoo. ”Tutkimusten mukaan varsinkin nuoriso on nopeasti maallistumassa. Koko ajan pedofiliaskandaalit rapauttavat katolisen kirkon arvovaltaa. On vain ajan kysymys, milloin Puola lähtee samalle nopean maallistumisen tielle kuin vaikka ennen niin uskonnollinen Irlanti.” Populistipuolueiden tyyliin Laki ja oikeus maalailee viholliskuvia. ”Viholliset alkavat tosin kohta jo loppua”, Tapani Kärkkäinen naurahtaa. ”Aluksi vihollisia olivat vuonna 2015 pakolaiset, sitten vuonna 2018 juutalaiset, mutta nyt niitä vihollisia ovat 'LGBT' eli homot.” ”LGBT-väki” eli homoja biseksuaalit sekä transsukupuoliset protestoivat näyttävästi Varsovassa elokuussa. Kärkkäinen arvostaa pelottomia mielenosoittajia, vaikka toteaa surullisesti, että porukka sai voimaa siitä, ettei heillä ole enää mitään menetettävää. Heitä on syrjitty niin monesta suunnasta. Kulttuurilehti Särössä Kärkkäinen kirjoitti miten poliisit kävivät mielenosoittajien kimppuun: ”Poliisin polvi painamassa nuoren naisen päätä vasten pääkadun katukiveystä. Poliisit raahaamassa nuoria aktivisteja mustaan maijaan. Pidätettyjä, joiden ei anneta ottaa yhteyttä omaisiin eikä asianajajiin. Pidätettyjä, joiden sukupuolen poliisit porukalla ’tarkistavat’ selleissä. Kahteenkin kertaan. Kansanedustajia, jotka immuniteettinsa avulla yrittävät päästä ottamaan selvää, miten pidätettyjä kohdellaan. Nöyryytettyjä, pelokkaita ja loukkaantuneita ihmisiä.” LAKI JA OIKEUS -PUOLUEEN nykytila on paljastanut Kärkkäiselle, miten jännästi fasismin ja neuvostoliittolaisen totalitarismin juuret ovat kietoutuneet yhteen: ”Aatteellisesti PiS on suoraa jatkoa kommunisti puolueelle: Puola, jota PiS haluaa, on nationalistinen, etnisesti homogeeninen, arvoiltaan konservatiivinen ja poliittiselta järjestelmältään autoritaarinen. Monet historian tutkijat katsovat, että kommunistinen puolue omaksui nämä ihanteet toista maailmansotaa edeltävältä äärioikeistolta. Tästä aatteellisesta siirtymästä kirjoitti nobelisti Czes?aw Mi?osz jo vuonna 1957”, Kärkkäinen kertoo. ”ON TÄRKEÄÄ, ETTÄ SUOMALAISET SAAVAT LUKEA MITEN ÄLLISTYTTÄVIÄ ASIOITA PUOLASSA TAPAHTUU.” Suomentaja
Upeaa kirjallisuutta ja kammotta?vaa tosi-TV:tä Puolalaiset kirjailijat eivät juurikaan tue äärioikeistoa: ”No ehkä joku kirjailija tukee, mutta sellaisia on niin vähän, etteivät he näy missään. Tämä harmittaa PiSiä ihan selvästi”, Tapani Kärkkäinen kertoo. Laki ja oikeus on yrittänyt keksiä keinoja alistaa kirjailijoita. Eräs tempuista on ollut ”Kirjallisuus instituutin” perustaminen. Kun valtion instituutti suostutteli Puolan kirjailijaliittoa yhteistyöhön, monet – kuten supertähti Olga Tokarczuk – erosivat kirjailijaliitosta. Tokarczuk kirjoitti kolumnissaan tukevansa kirjailija Svetlana Aleksijevitšin kamppailua demokratian puolesta Valko-Venäjällä. Toimittajia ja aktivisteja on linnoittautunut Aleksijevitšin kotiovelle Minskissä. Näin he estävät poliisia raahaamasta kirjailijaa ja sananvapaustaistelijaa pidätyskeskukseen. ”Svetlana, jos vain olisi mahdollista, seisoisin nyt talosi edessä sinua puolustavien riippumattomien toimittajien kanssa. Käsi nyrkissä." JOTKUT KIRJAILIJAT OVAT ilmoittaneet muuttavansa ulkomaille poliittisen konservatismin kärjistyttyä. Silti lehdistön tilanne on vielä huonompi. ”Mutta missään nimessä tilanne ei ole niin paha kuin esimerkiksi Unkarissa”, Kärkkäinen toppuuttelee. ”Puolassa on vielä vapaata lehdistöä. Jotkut tiedotusvälineet ovat saksalaisten tai yhdysvaltalaisten omistuksessa. Sitäkös PiS-puolue inhoaa. He kyllä koko ajan miettivät miten saisivat nämä loputkin valtaansa. Tätä kutsutaan re-polonisaatioksi (jälleenpuolalaistamiseksi).” Television valtiolliset kanavat ovat puolueen kontrollissa. Ne näyttävät Kärkkäisen mielestä ”ihan kammottavaa ohjelmaa”, aatteellista tosi-tv:tä, jossa pilkataan vähemmistöjä ja toisinajattelijoita esittäen heistä valheellisia väitteitä. Ikävä kyllä kaikkialla Puolassa ei näy muita kuin valtiolliset tv-kanavat. ASIANTUNTIJANA JA PUOLAN kieltä täysin taitavana ihmisenä Tapani Kärkkäinen ei varmaan ylläty enää juuri mistään, mitä Puolassa tapahtuu? Väärin. Hän on saanut viime vuosina yllättyä iloisesti. Eräänä päivänä vuosi sitten hän katsoi tietokoneeltaan suoraa lähetystä Tukholmasta: ”Olin aina ollut sitä mieltä, että jonain päivänä Olga Tokarczuk saa nobelin. Ja sitten se voitti kirjallisuuden Nobel-palkinnon! Puhkesin itkuun. Olin kuin puulla päähän lyöty. Ja niin onnellinen.” ”OLIN AINA OLLUT SITÄ MIELTÄ, ETTÄ JONAIN PÄIVÄNÄ OLGA TOKARCZUK SAA NOBELIN.” Tapani Kärkkäinen • s. 1962, asuu Helsingissä ja Loviisassa • Suomentaja, toimittaja, tietokirjailija. • Suomentanut Olga Tokarczukia, Ryszard Kapu?ci?skia, Bruno Schulzia, Andrzej Sapkowskia, Hanna Krallia ja Witold Szab?owskia. • Lempikirja: Bruno Schulzin Kanelipuodit ja muita kertomuksia. Schultz on sotien välisen ajan omalaatuinen modernisti, kuoli holokaustissa. Teos voitti Suomessa Tähtifantasia-palkinnon vuonna 2014. • Lempilaulaja: kesällä kuollut Ewa Demarczyk, ”Musta enkeli”, runouden upea tulkki. Puolan Edith Piaf. • Lempielokuva: Andrzej Wajdan Tuhkaa ja timanttia. Sodasta selvinneen Puolan jännitteiden pysäyttävä kuvaus neorealismin hengessä. • Rakastaa puutarhanhoitoa, vanhoja puolalaisia tangoja, Keski-Euroopan kaupunkeja ja vahvaa, tummaa kahvia. • Toimittaa Puola Nyt -Facebook-sivustoa. Tytöt ovat Suomen ylpeys N inn i Ka iri sa lo S UOMALAINEN VIISIKKO, alkuvuoden ihasteltu kuva! Kaikki kärkiministerimme upeita, osaavia naisia. Merkillinen yhteensattuma vai johdonmukainen kehityskulku? Suomen taitavimpiin journalisteihin lukeutuvien Vappu Kaarenojan ja Aurora Rämön uusi kirja Tytöt – Suomalaisen tasa-arvon perusteet (Siltala, 2020) vie lukijan syväsukellukselle maamme historiaan, tasa-arvolasit päässä. Teksti on selkeää, paikoin kielikuvat hyrisyttävät. Liikkeelle lähdetään Pirkkalasta, pääministerimme synnyinsijoilta. Historian syvyyksistä pulpahdetaan pintaan välipoijuilla, joiksi on ripoteltu viisikon henkilökohtaiset kasvutarinat lyhyesti. Majakkoina loistavat yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, tyttöjen yhdenveroinen pääsy koulunpenkille ja lopulta yhteiskunnan tarjoama päivähoito. Kirjoittajat löytävät merkityksellisiä helmiä toki muualtakin. Lisävalaistusta kaipaisi Suomen monien sotien vaikutuksista sekä 1970-luvun kytköksistä sen aikaisiin DDR:n ja Neuvostoliiton ohjelmiin. Myös maaseudun naispuolisten kausityöntekijöiden, eli piikojen, itsellinen elämä palkkatyöläisinä tarjoaisi vaihtoehtoisia näkökulmia. Aiheesta muistutetaan, että Suomen bruttokansantuote otti muun Euroopan kunnolla kiinni vasta 1980-luvulla. Lähimenneisyytemme kehitysmaana helposti unohtuu. Miten pitkälle onkaan päästy ja millä vauhdilla! Nyt miehistä lähes joka viides on pelkän peruskoulun varassa. Naisista vain joka kymmenes. Korkeakouluopiskelijoista yli puolet on naisia. Viimeisen 25 vuoden aikana ministereinä on ollut yhtä paljon naisia kuin miehiä. Presidentti Tarja Halonen on puhunut naispoliitikkoihin liittyvästä kaavasta. Ensin vähätellään, mutta kun asiat sujuvatkin, ihmetellään, miksi sukupuolesta pitäisi pitää meteliä. Päivähoitouudistuksen junaillut entinen ministeri Vappu Taipale paljastaa yhden salaisen aseen kehityksen taustalla: ”Eihän mitään olisi tapahtunut, elleivät miehet olisi olleet suostuvaisia”. Aseisiin liittyy myös jäljelle jäänyt tasa-arvon karikko. Asevelvollisuus koskee vain poikia. Salaisuudet viimeiseksi! Jouduin valitettavasti paljastamaan ennakkoon parhaan isänpäivälahjan. Synkemmän salan lähteille kirjan kirjoittajilla ei ole pääsyä juuri sukupuolensa vuoksi. Sen liekki lepattaa äijäporukoissa: Älykäs ja pidäkkeetön nainen on edelleenkin monille miehille tunnekuohua nostattava kauhistus. Valitettavasti. MARKKU TUHKANEN P.S. Kaikki uudistukset tulevat Yhdysvalloista, ennemmin tai myöhemmin. Amerikansuomalaisten kommunistien naisille tarkoitettu viikkolehti Toveritar teetti lukijakyselyn vuonna 1925. Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että lehdessä on oltava runsaasti käytännönläheisiä juttuja. Rennompaa lukemista, talousohjeita ja lastenhoitoa käsitteleviä artikkeleita. Oli kevennettävä, jotta lukijat eivät karkaisi muualle. Ah, kuin lauantain Hesari! Markku Tuhkanen seuraa politiikan kiemuroita #vaalikahvit-blogissaan Voiman nettilehdessä syyskuun alusta alkaen osoitteessa #vaalikahvit
50 • 8 / 2020 Huumemaailmasta, pehmittelemättä Kirjallisuus Vantaalainen esikoiskirjailija kuvaa huumeiden ohjaamaa elämää kaunistelemattomasti ja vaatii parempia mielenterveyspalveluja. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA NAUSKA V ANTA AN KORSO on jakautunut kahtia: Kulomäessä ja Mikkolassa ovat köyhät kerrostalolähiöt, kauempana vauraat omakotialueet, joiden pihoilla on isoja autoja ja omenapuita. Juuri Korson pikkuporvarilliselle puolelle Emma Sofianna Söderholm halusi sijoittaa esikoisromaaninsa Edes hetken elossa (Otava, 2020) tapahtumapaikan, huumehelvetin. ”Halusin hiukan leikitellä asuinalueen sisäisillä eroilla. Esimerkiksi yhden henkilöhahmon vanhemmat ovat varakkaita ja hän asuu paremmalla alueella Vierumäessä, joka on keskeinen tapahtumapaikka.” Söderholm antaa haastattelun Korsossa, keskustassa sijaitsevan kirjastotalon kahvilassa. Hän tuntee maiseman hyvin, sillä hän muutti Korsoon teini-ikäisenä taidelukioon. Paikallistuntemus on auttanut romaanin suunnittelussa, mutta tyylivalinta ei johdu vain asuinaluetta koskevista stereotypioista. ”Halusin kuvata ympäröivää todellisuutta päähenkilön kautta. Hän voi huonosti ja ui syvissä vesissä. Siinä tilassa näkee paikat paljon karumpina kuin ne oikeasti ovat.” Huumeidenkäyttäjien talossa snortataan amfetamiinia ja poltetaan pilveä. Päihteidenkäyttäjillä on likainen tukka, rähjäinen asunto ja rikkinäinen mieli. Tytöillä on tiuhaan vaihtuvat poikaystävät ja kehno koulumenestys. Autojen penkeissä on revenneet pehmusteet. Päihdekuvaus on välillä stereo tyyppinen, välillä dystooppinen. Lukija kiemurtelee. ”En pidä siitä, että asioita pehmitellään. Halusin näyttää mahdollisimman suoraan, millaista tuon tyyppinen elämä voisi olla. Ne, joilla on samankaltaisia kokemuksia, voisivat samastua siihen, vaikka toki toivoisin kaikenlaisten ihmisten tarttuvan romaaniin.” L ÄHIÖSSÄ K ASVANEIDEN kirjailijoiden romaaneja on viime vuosina julkaistu tasaiseen tahtiin. Elmeri Vehkalan Älykuvio K (2017) sijoittuu Vantaan Koivukylään, Noora Vallinkosken Perno Mega City (2018) Turkuun, Hanna-Riikka Kuisman Kerrostalo (2019) Poriin. Kaikissa kerrotaan sosiaalisista ongelmista, henkinen etäisyys kaupungin keskustaan on suuri, eikä kunnollisia palveluita ole. Söderholmin kirjassa mielenterveysongelmilla on yhteys huumeidenkäyttöön. Moni turvautuu päihteisiin, kun ei muutakaan keksi. ”Olen nähnyt samantyyppistä kamppailua läheltä. Olen itsekin ollut siinä tilanteessa että olisin halunnut auttaa, kun ammattiapua ei ole. En kuitenkaan aina osannut, keinot olivat hukassa.” Mielenterveyspalveluissa on paha resurssipula, Söderholm sanoo. ”Hoitoa voi joutua jonottelemaan pitkään, lääkäriaikoja ei saa. Tämä ei ole terveydenhuollon työntekijöiden vika, he tekevät parhaansa sillä mitä on. Silloin jotkut, vaikka eivät kaikki, päätyvät hoitamaan oloaan päihteillä. Julkisuudessa päihteidenkäyttäjistä käydään liian tuomitsevaa keskustelua. Mieluummin heille pitäisi tarjota apua.” Söderholmilla on masennuksesta omakohtaista kokemusta: hänellä on bipolaarihäiriö, joka aiheuttaa toistuvia masennusjaksoja. ”Romaanini päähenkilön on tosi vaikea puhua ja ilmaista pahaa oloaan.” Söderholm itse puhuu haastattelussa pikemminkin niukasti kuin runsaasti eikä mielellään avaa henkilöhistoriaansa. Toisessa ulottuvuudessa, Instagram-tilillään, hän kuitenkin kertoo kokemistaan rankoista ajoista avoimesti, sielu auki. Hänen mukaansa siellä on helpompi kertoa asioita, koska ilmaisua voi miettiä pidempään. Hän kokee olevansa kirjoittaessaan selkeämpi kuin puhuessaan. EDES HETKEN ELOSSA -romaanin päähenkilönä on lukiolaistyttö, joka ajautuu huumeidenkäyttäjäksi. Kirja etenee nuoren perspektiivissä, aikuiset ovat vain statisteja. Se on erilainen lähestymistapa kuin tyypillisessä suomalaisessa päihteidenkäytön kirjallisessa kuvauksessa, jossa mies räyhää viinapäissään. Lapsen tai nuoren näkökulmasta on kirjoitettu harvoin. Romaani etenee hengästyttävää vauhtia vastoinkäymisestä toiseen. ”Olen harrastanut teatteria, joten kirjoitan vahvasti sen kautta, tavallaan lavastan ja puvustan kunkin roolihahmon erikseen ja valitsen heille taustamusiikin. Toisen nahkoihin uiminen kiinnostaa minua paljon.” Söderholm kertoo haaveilleensa kirjoittamisesta aina ja työstäneensä romaaniaan seitsemän vuotta. Ori veden opisto ja Vantaan sanataidekoulun kirjoittajapiiri auttoivat editointityössä. ”Kun aloitin kirjoittamisen, en löytänyt kirjailijoiden kokemuksista tietoa. Eivät kirjailijat julkisesti kertoneet editoinnin vaikeudesta tai saamistaan hylsyistä.” Hän kirjoittaa myös niistä Instagramiin. Hän toivoo avoimuuden auttavan muita, jotka haaveilevat kirjoittamisesta. Postauksissaan hän kertoo rehellisesti kirjoittajan blokista, etenemisen vaikeuksista, taustatöiden tekemisestä ja välillä iskevästä uskonpuutteesta. Kirjoittaminen on kuin uimista, suosittu postaus sanoo: ”Ensin hyiseen veteen, ensimmäisten vetojen aikana haukkoo henkeä. Jossain vaiheessa sukelletaan kunnolla. Pian jo kellutaan ja nautitaan.” Jos tarina ei ala kantaa, Söderholm lähtee kävelylle Ankkapuiston vihreisiin maisemiin. Muinaisen Ankkarockin tapahtumapaikkana ollut puisto tunnetaan rauhallisesta lammesta, jossa asuu sorsia ympäri vuoden. Korsolaiset kutsuvat niitä ankoiksi. Söderholm kertoo pitävänsä asuinalueestaan, vaikka kuvaa sitä kirjassaan synkästi. ”Korsossa on kivoja paikkoja. Olen viihtynyt täällä hyvin.” ”MITEN SÄ ALOTIT?” ”MITEN NIIN MITEN? TARJOUTU TILAISUUS, TARTUIN SIIHEN. EI SIINÄ SEN KUMMEMPAA. KELASIN, ETTÄ JOTAIN PUUTTUU. NYT EI ENÄÄ PUUTU.” Ote Edes hetken elossa -kirjasta.
TEKSTI TUOMAS RANTANEN TEKSTI MIIA VISTILÄ E SITYSTAITEILIJA ja teatteriohjaaja Janne Saarakkalan (s. 1972) tutkailee esikoisromaanissaan oman ikäluokkansa minuuden etsintää seksuaalisuuden, taiteellisuuden ja eksistentialismin tasoilla. Sen pituinen se kuvaa pienen ystäväpiirin matkaa nuoruuden etsikkoajasta vakiintumisen eriasteisiin vankiloihin. Kirjan päähahmoista Erika on tulisieluinen kommunistitaiteilija ja feministi, joka kaikkien pettymistensä jälkeen hyväksyy vastahakoisesti porvarillisen perhe ideaalin suojasatamakseen. Tomi on parantumaton viettelijä ja maailmanmatkoille sitoutumiskammoaan pakeneva oman elämänsä nuuskamuikkunen. Valtteri taas on itseään eri tavoin etsivä teatterintekijä, joka näyttää aikuistuvan ammatillisen asemansa vakiintumisen myötä. Ystävyksistä Tomi on ollut julkihomo jo koulusta asti ja Erika häneen aina rakastunut. Omia mieltymyksiään pitempään puntaroivalla Valtterilla ehtii olla vetoa kumpaankin suuntaan. Kirjassa kuvataan niin homokuin heteroseksiä naturalistisen yksityiskohtaisesti ja suorastaan kamasutramaisen pedagogisella otteella. Tämän rinnalla kirja onnistuu aidon tuntuisesti välittämään myös henkilöidensä epävarmuutta ja epäonnistumisia kaiken muun elämisen ohella juuri seksuaalisten pyrkimysten ja tunteiden hallinnan äärellä. Vaikka romaanissa ajankulku näyttäytyy vääjäämättömän itseohjautuvana ja ihmisten pyristely onnensa eteen melko toivottomana, teoksen eetos ei silti ole pessimistinen tai fatalistinen. Identiteetin etsinnässä kukin sukupolvi käy oman taistelunsa. Ehkä lopulta valitsematta jättäminen on valinnoista se vaikein ja raskain tie. Janne Saarakkala: Sen pituinen se Like 2020, 405 s. H ILTUNEN on luonut kolme fantasiaan, historiaan ja scifiin viittaavaa mielikuvitusta kutkuttavaa maailmaa. Tarinoiden keskiössä ovat kuitenkin inhimillisessä tavallisuudessaan samaistuttavat, eri-ikäiset ja -näköiset päähenkilöt. Heistä jokainen kohtaa tarinassaan jonkun itselleen tärkeän henkilön ja antaa tämän kohtaamisen muuttaa itseään samalla oman elämänsuuntansa säilyttäen. Tuisku Hiltunen: Kuutamo ja muita kertomuksia Suuri Kurpitsa 2020, 95 s. Vapauden kaiho ja sitoutumisen kammo Arjen fantasioita Kirja-arviot ”J IIPU UUSITALO esittelee uudesssa sarjakuvaalbumissaan taloustieteen perusteita prekaarin arjen kautta. Puupenni on toinen osa sarjassa, jossa kerrotaan puutalossa asuvan polyamorisen kolmikon elämää esimerkkinä käyttäen, miten jokin yhteiskunnan osa, tällä kertaa talous, toimii.” Jiipu Uusitalo: Puupenni Sarjakuva taloudellisesta vallasta Täysi Käsi 2020, 103 s. Alviina Alametsä Vihreä europarlamentin jäsen alviina.alametsa@europarl.europa.eu Instagram: @alviinaalametsa Facebook: @alviinavaaleissa Twitter: @alviinaalametsa www.alviina.fi Mielenterveys ja toimeentulo kuuluvat myös EU:lle Alviina K oronakriisi on pakottanut koko Euroopan kohtaamaan terveyspalveluiden ja toimeentulon eriarvoisuuden. Koronaviruksen lisäksi myös kriisin lieveilmiöt uhkaavat ihmisten henkeä. Itsemurhien määrä nousi Suomessa koronakeväänä 15%. Eristäytyminen on tehnyt ihmisten aiemmista taakoista entistä painavampia, lisännyt mielenterveyden oireita ja väkivaltaa, ja jättänyt monille trauman. Tämä täytyy huomioida palveluissa, jos haluamme todella olla hyvinvointivaltio. Yhdenkään ihmisen tarina ja tuska ei saa olla merkityksetön. Vuonna 2018 tein Helsingissä valtuustoaloitteen matalan kynnyksen mielenterveysklinikasta, jonne voi vain kävellä maksutta sisään. Idea syntyi, kun yritin auttaa ystävää, joka oli pudonnut avun ulkopuolelle. Ajattelin, että avun saamisen ei koskaan pitäisi olla näin hankalaa. Ensimmäinen aloitteen mukainen Mieppi-klinikka avattiin Myllypuroon, ja syyskuussa avattiin jo toinen Mieppi Kalasatamaan. Alustavat tulokset mallin tehosta ovat olleet todella hyviä. Myös tutkimukset kertovat, että jo neljä kertaa lyhytterapiaa keskimäärin puolittaa masennusoireet. Meillä on käsissämme ratkaisut mielenterveyden tukemiseen. Avun saamisesta kannattaa tehdä mahdollisimman helppoa. Helsingin tulee perustaa ainakin neljä Mieppi-keskusta lisää siten, että palvelu kattaa koko Helsingin alueen. Malli toteuttaa myös Terapiatakuu-kansalaisaloitteen henkeä. Matalan kynnyksen mielenterveysapua kannattaa vahvistaa kaikkialla Suomessa – sekä Euroopassa. Europarlamentaarikkona olen kuullut kollegoilta muista maista, että heidän maissaan ei muka esiinny mielenterveyden ongelmia. Se ei tietysti ole totta. EU tarvitsee kunnianhimoisen mielenterveyden strategian, tutkimusta ja tekoja siten, että yhteiskunnat tukevat ihmisten mielenterveyttä sen heikentämisen sijaan. Mielenterveyden laiminlyönti on paitsi ihmisoikeusrike, myös kallista. Riittämättömät palvelut ja hoitamattomat mielenterveyden ongelmat maksavat EU-alueelle vuosittain 4% bruttokansantuotteesta. Jos EU haluaa vahvistaa talouttaan, tästä luvusta kannattaa kiinnostua. Sitä ei korjata leikkauslistoilla, vaan paremmilla palveluilla. Henkisen hyvinvoinnin edistäminen vaatii myös laajempaa yhteiskunnallista muutosta. Tiedämme tutkitun tiedon valossa, että riittävällä ja vakaalla toimeentulolla on keskeinen merkitys ihmisen mielenterveydelle, toimintakyvylle ja onnellisuudelle. Koronakriisin keskellä kansalaisten perustoimeentuloa täytyy vahvistaa. Valtaosa EU-kansalaisista kannatti koronakeväänä tehdyssä tutkimuksessa perustulon kokeilemista. Tähän toiveeseen EU:n ja jäsenmaiden tulisi tarttua. Kannatan perustulon edistämistä sekä Suomessa että EU:n tukemina perustulokokeiluina. Ihminen ei saa Suomessa tai Euroopassa koskaan joutua tilanteeseen, josta ei löydy ulospääsyä. Vakaa toimeentulo ja peruspalvelut kuuluvat kaikille. Niihin kuuluu myös mielenterveyden hoito. Pidemmät versiot ja muita arvioita osoitteessa
52 • 8 / 2020 Kirja-arviot Valtapeliä Syyriassa Uutuuskirja taustoittaa pitkään jatkunutta konfliktia niin kansainvälisen valtapelin osana kuin Syyrian kansalaistenkin näkökulmasta. V UONNA 2011 alkaneelle Syyrian sodalle ei näy loppua. Tätä kirjoittaessa kapinallisten hallussa on tosin enää Syyrian luoteis osassa sijaitseva Idlibin maakunta ja Isiksen kalifaatti on romahtanut, mutta maan presidentin Bašar alAssadin ote maasta on silti hyvin hutera. Maan tasalle pommitetun maan alueita pitävät hallussaan paikalliset sotapäälliköt, eikä keskushallinnolla ole kykyä tai resursseja alistaa niitä takaisin valvontaansa. Vaikka Syyrian sota lakkasi olemasta uutinen jo vuosia sitten, konfliktista on julkaistu useampikin ansiokas tieto teos. Airin Bahmanin ja Bruno Jäntin kirjoittama Syyrian sota (2018) oli ilmestymisvuotensa parhaita tietokirjoja, mutta jäi ilmeisesti melko vähälle huomiolle. Hiljattain julkaistu Saana-Maria Jokisen Ääniä sodasta täydentää Bahmanin ja Jäntin teosta tuomalla konfliktiin lisää näkökulmia. Kirja on jaettu viiteen eri lukuun ja epilogiin. Tapahtumia kuvataan Bahmanin ja Jäntin kirjan tavoin opposition näkökulmasta. Suurimman osan Jokisen kirjasta haukkaavat vuodet 2011–2015, joihin myös tiivistyvät konfliktin keskeisimmät tapahtumat: kansannousu, sota, kemiallisten aseiden käyttö, Isis ja ulko valtojen vaihteleva suhtautuminen kapinallisiin ja presidentti alAssadiin. Sujuvasti kirjoitettu kirja etenee loogisesti tapahtuma kerrallaan. Yleisiä tapahtumien kuvauksia täydennetään tavallisten syyrialaisten haastatte luilla. Syyrian vallankumous alkoi rauhanomaisina mielenosoituksina, joissa maahan vaadittiin demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Al-Assadin hallinnon vastaus oli armoton: mielenosoitukset tukahdutettiin väkivaltaisesti, ja hallitus leimasi propagandassaan sitä vastustaneet voimat terroristeiksi. Miksi al-Assad reagoi näin raa’alla tavalla, jää Jokisen kirjassa harmillisesti vaille suoraa vastausta. SA ANA-MARIA JOKINEN tuo hyvin esille Syyrian naapurimaiden ja globaa lien suurvaltojen roolin konfliktissa. Barack Obaman johtama Yhdysvallat oli alusta lähtien haluton puuttumaan sotaan ja monen muun tavoin odotti al-Assadin hallinnon kaatuvan pikaisesti. On kuitenkin surullista, miten päättämätön ja kyvytön Yhdysvallat lopulta oli tekemään Syyrian konfliktille yhtikäs mitään. Venäjä sen sijaan oli hyvinkin aktiivinen ja torppasi systemaattisesti, toisinaan yhdessä Kiinan kanssa, YK:n yritykset puuttua Syyrian tilanteeseen. Vuonna 2015, kun al-Assadin hallinto oli lähellä kaatumista, Venäjä riensi alAssadin tueksi ja alkoi kylvää pommeja al-Assadia vastustaneiden kapinallisten ja siviilien niskaan, vaikka väitti taistelevansa ääri-islamistista Isisiä vastaan. Syyria on vuosia kestäneen sodan jälkeen raunioina. Pikkuhiljaa alAssadia vastustaneet maat ovat kääntyneet kannalle, jonka mukaan al-Assad vallassa on ikään kuin pienempi paha kuin Isiksen kaltaiset radikaalit. Jos asiaa katsotaan puhtaasti inhimillisen kärsimyksen mittapuulla, Bašar alAssad on syyllistynyt valtavaan määrään sotarikoksia. Ääniä sodasta on erinomainen kirja järkyttävästä aiheesta. Se saa lukijansa pohtimaan toden teolla maailmanpoliittisen valtapelin raadollisuutta. Saana-Maria Jokinen: Ääniä sodasta – Syyrian tie vallankumouksesta suursotaan Gaudeamus 2020, 358 s. TEKSTI ESKO JUHOLA TEKSTI ELISA HELENIUS TEKSTI ESSI RAJAMÄKI K IR JALLINEN TURISMI oli ensimmäisiä vapaaajanmatkailun muotoja. Ville-Juhani Sutinen kunnioittaa perinnettä ja matkustaa uutuuskirjassaan 10 kirjailijan jalanjäljillä kirjojen tapahtumapaikoille. Sivupolkuja (Avain 2020) sai alkunsa ideasta, että todellisten paikkojen avulla voi tulkita fiktiivisiä kirjoja. Sutinen on valinnut kirjailijoita, joiden kirjoihin ja kotiseutuihin hänellä on ollut pitkä suhde. Useissa mukana olevissa romaaneissa paikkasuhde on korostunut. Sutinen ei hae paikoista vain sattumanvaraisia yhteyksiä teoksiin, vaan entistä syvällisempää tulkintaa kirjoista. Lisäksi hän pohtii yleisemmin matkantekoa esimerkiksi esseessä Kyllikki Villan matkapäiväkirjoista rahtilaivoilla. Hän onnistuu tuomaan kirjailijoiden paikkasuhteista esiin vähemmän tuttuja puolia, kuten vieraillessaan Englannin maaseudulla Monk’s Housessa, jossa Virginia Woolf kirjoitti monet romaaninsa. Hän kuvaa myös, kuinka fiktiivinen teos on välillä vaikuttanut todellisuuteen, kuten Venedikt Jerofejevin romaani Moskova–Petuški on saanut nuoria tekemään kosteita junareissuja. Sivupolkuja saa lisää painavuutta kirjallisuustieteellisistä tutkimuksista, jotka käsittelevät maantieteellistä fiktiota. Laajan tieteellisen pohjansa vuoksi matkakirja muistuttaa välillä akateemista tutkimusta. Ville-Juhani Sutinen: Sivupolkuja: Kirjoituksia kirjallisuudesta ja paikasta Avain 2020, 250 s. J ARKKO MARTIKAINEN on kestinnyt kuulijoitaan absurdeilla ja humaaneilla lauluillaan eri kokoonpanoissa parinkymmenen vuoden ajan. Hänen kiemuraiset sanoituksensa ja niiden myötä syntyvä absurdi maailma ovat pysyneet toistaiseksi savuverhona artistin edessä, mutta kirjassaan hän avautuu vihdoin myös omasta elämästään. Kun vanha YUP-fani avaa Martikaisen uuden kirjan Lihavia Luurankoja – Laulujen sanat ja tarinat, se on kuin tapaisi vanhan ystävän. Kirjaan on koottu Martikaisen sanoituksia ja niihin liittyviä taustatarinoita hänen kaikilta levytyksiltään. Muille artisteille kirjoitetuista esitellään Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaukselle ja Vesa-Matti Loirille tehdyt sanoitukset. Martikainen tarkastelee monesti sanoituksissaan meidän ihmispolojen surkuhupaisaa vaellusta ymmärryksellä, mutta samalla hieman virnuillen. Sanoituksista löytyy paljon raamatullisia viittauksia ja niissä ihmetellään usein Jumalan toimintaa. Imelät rakkausluritukset ja kliseet loistavat poissaolollaan. Yhdeksi monista vaikutteistaan hän mainitsee edesmenneen neuvostoliittolaisen absurdisti Daniil Harmsin. Kirjasta käy ilmi, etteivät myöskään vaikeudet ja murheet ole tätä iloista Sherwoodin veikkoa säästelleet. Martikainen soimaileekin liiallista melankoliaansa. Siitä huolimatta – tai juuri siksi – on helppo arvata, että hänen tekstiensä lämpö ja humaanius ovat pelastaneet monen päivän ja ehkä jopa elämän. Jarkko Martikainen: Lihavia luurankoja – laulujen sanat ja tarinat Like 2020, 250 s. Kirjallisen turistin matkakirja Luurankojen tanssi
8 / 2020 • 53 Valtapeliä Syyriassa Liity nyt postituslistallemme, saat -20% kaikista kirjoista -> aulakustannus.fi Aula & Co ÅSA WIKFORSS Vaihtoehtoiset faktat Tätä kirjaa Björn Ulvaeus lahjoitti kouluihin 100 000 kpl. Wikforss Helsingin kirjamessuilla 25.10. klo 13.30 ARE KALVØ Helvetillinen vaellus kirja Pirullisen hauska kirja retkeilystä. A. M. FROST Kohtalokas ystävä Suomen välirauhan aikaan sijoittuva agenttiromaani. LIU CIXIN Kuolema on ikuinen ”Maailman parhaan scifisarjan” päätösosa. PAUL GRANHOLM Paluu helvetistä Karu tarina Kimmo Harjulan rankasta lapsuudesta ja rikolliskierteestä. TOMMY ORANGE Ei enää mitään Palkittu romaani cityintiaanien näköalattomuudesta. Tommy Orange Helsingin kirjamessuilla 22.10. klo 18.30 HEATHER MORRIS Cilkan tarina Cilkan tie Auschwitzin keskitysleiriltä suoraan Siperiaan. Heather Morris Helsingin kirjamessuilla 24.10. klo 13 Kova kirja paras kirja
54 • 8 / 2020 Gangstan vetoomus ”M EIDÄN täytyy taistella negatiivisuutta, turhautumista, toivottomuutta, masennusta, alkoholismia, huumeiden käyttöä, rikollisuutta ja väkivaltaa vastaan”, kirjoittaa räppäri ja näyttelijä Ice Cube (oikealta nimeltään O'Shea Jackson) 22-sivuisessa A Contract with Black America -vaatimuslistassaan, jonka hän julkaisi loppukesästä tasan sata päivää ennen Yhdysvaltojen tulevia presidentinvaaleja. Katuelämän rosoista puolta kuvaavan gangsta rap -musiikkityylin merkittävimpiin pioneereihin kuuluva Ice Cube ottaa jatkuvasti kantaa sosiaalisiin kysymyksiin niin musiikissaan kuin sosiaalisessa mediassa. Black Lives Matter -liike (BLM) nousi laajan huomion kohteeksi, kun toukokuun 25. päivä poliisi tappoi minneapolislaisen 46-vuotiaan viiden lapsen isän, George Floydin. Pitkin kesää ja syksyä mustien oikeuksia vaativa liike on synnyttänyt valtavia jännitteitä vaalien alla. Istuva presidentti Donald Trump on vaatinut kovia otteita mielenosoitusten lopettamiseksi samalla, kun demokraattien ehdokas Joe Biden on puolestaan kosiskellut itselleen BLM-liikettä tukevien ääniä. ”Demokraattien täytyy ansaita äänemme”, Ice Cube julistaa YouTube -videollaan ja kehottaa ihmisiä allekirjoittamaan laatimansa vetoomuksen. Hänen mukaansa mustan yhteisön ääni demokraateille ei saa olla itsestäänselvyys siitäkään huolimatta, että moni vastustaa Trumpin uudelleenvalintaa. Kyse ei ole aivan merkityksettömästä vetoomuksesta, sillä molem pien ehdokkaiden kampanjatiimit ovat jo olleet yhteydessä artistiin keskustellakseen vaadituista laajoista yhteiskunnallisista uudistuksista. WHIPHOPIN JUURET ovat vahvasti Yhdysvaltojen itärannikolla ja yhteiskunnallisten epäkohtien esiin nostaminen on ollut aina sen ytimessä. Poliittisuuden toi valtavirtaan erityisesti newyorkilainen Public Enemy, jonka musiikissa korostui massoihin vetoaminen Martin Luther Kingin ja Malcolm X:n hengessä sekä militantti panafrikkalaisuus. Maan länsirannikolla puhalsivat kuitenkin erilaiset tuulet. ”Jos kyse oli protestoinnista, he heittivät ideologian syrjään ja siirtyivät suoraan mellakoimaan. Jos kyse oli seksistä, he jättivät viettelyt väliin ja painuivat suoraan naimaan,” luonnehtii toimittaja ja historioitsija Jeff Chang gangsta rapin syntyä kirjassaan Can't Stop Won't Stop: Hiphopsukupolven historia (Like 2008). Genreä määrittää tarkoituksellinen asiattomuus ja provosointi, ja niiden kautta nostaa esiin epäkohtia ja haastaa konsensushakuinen keskustelu. TÄNÄ VUONNA JUHLITA AN yhtä gangsta rapin merkkiteoksen vuosipäivää, kun tasan 30 vuotta sitten ilmesIce Cuben debyyttilevyn ilmestymisestä on kulunut 30 vuotta, mutta sen yhteiskunnallinen sanoma on edelleen ajankohtainen. Nykyään räppäri ei tyydy kommentoimaan politiikkaa vain musiikillaan. TEKSTI ANTTI KURKO Rap Pa tric D oyle , C rea tive C om m on s Lavoilla gangsta, elokuvissa kyttä. "Ice Cubea" voi pitää O'Shea Jacksonin roolihahmona, joka ei välttämättä ahtaudu pelkästään yhteen muottiin.
8 / 2020 • 55 Gangstan vetoomus 24 95 Rollo TOMMI LIIMATTA Tommi muuttaa Rovaniemelle vuonna 1990. Laman runtelemassa Pohjolassa puhumattomasta teinipojasta kasvaa suomalaisen älykkörockin keulakuva – ja yksi Rovaniemen tunnetuimmista ja vihatuimmista nuorukaisista. Runsaana vyöryvä, avoin muistelmateos vie lukijansa Liimatan persoonan ja Absoluuttisen Nollapisteen musiikin juurille ja jatkaa kiiteltyjen Jeppis-romaanien tarinaa. Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita Parhaita suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia suomalaisia taiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijataiteilijaelämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. elämäkertoja. tyi Ice Cuben ensimmäinen soololevy AmeriKKKa's Most Wanted. Levy sysäsi yhden aikamme merkittävimmän räppärin soolouralle Ice Cuben erottua dramaattisesti gangstan suuntaa määritelleestä N.W.A-yhtyeestä. Levyn nimi mukailee America's Most Wanted -televisiosarjaa, jossa kuvattiin todellisia Yhdysvalloissa tapahtuneita rikoksia. Aikana jolloin vähemmistöjen esittäminen televisiossa oli rajallisempaa ja yksipuolisempaa kuin nykyään, sarja sai kritiikkiä luodessaan yksipuolista kuvaa vähemmistöistä, joihin monet sarjassa esiintyvät rikolliset useimmiten kuuluivat. Provosoivia Ice Cuben tekstit olivat jo ennen hänen soolouraansakin. N.W.A:n aikana muun muassa FBI:n keskijohtoon kuulunut Milton Ahlerich vetosi, ettei poliisiväkivaltaa kritisoitunutta Fuck tha Police kappaletta olisi saanut esittää konserteissa. Tätä vetoomusta ei tietenkään kuunneltu. Soololevyllä Ice Cuben provokaatio jatkui, kun 21-vuotias rääväsuinen ja kieleltään terävä räppäri pureutui teksteissään yhä syvemmälle jengien, huumeiden ja rakenteellisen rasismin täyttämään ghettoelämään. Sanoitukset olivat poikkeuksellisen väkivaltaisia ja seksistisiä, minkä vuoksi radiokanavat asettivat levyn soittokieltoon. Sanoitukset myös herättivät paljon kritiikkiä feministien ja edistyksellisten afrikkalaisamerikkalaisten keskuudessa. Boikoteista huolimatta AmeriKKKa's Most Wanted myi kuitenkin erinomaisesti. Se onnistui kuvaamaan elämää, joka oli monelle karua mutta tuttua arkea. KUNNIANHIMOA Ice Cubelta ei ole koskaan puuttunut. Alun perin hänen oli tarkoitus tehdä esikoissoololevynsä yhdessä N.W.A:n soundista vastanneen Dr. Dren kanssa. Riitaisen eron jälkeen levy-yhtiö torppasi kuitenkin yhteistyön ja Ice Cube hakeutui New Yorkiin. Yhdysvaltain itä rannikolla hänelle tarjoutui mahdollisuus tehdä yhteistyötä Public Enemyn Bomb Squadin kanssa. AmeriKKKa’s Most Wanted on myös ensimmäisiä raplevyjä joissa skit-raitoja, eli räplevyille tyypillisiä välisoittoja, käytettiin linkittämään kappaleita toisiinsa. New Yorkissa Ice Cube tutustui tulevaan mentoriinsa Public Enemyn keulakuvaan Chuck D:hen, joka antoi nuorelle comptonilaisräppärille kirjoja luettavaksi. Samoihin aikoihin Ice Cube tutustui Nation of Islamiin, uskonnolliseen järjestöön, joka pyrki edistämään mustien henkistä, sosiaalista ja taloudellista asemaa. Lyriikoissaan hän alkoi hiljalleen liikkua poliisivihasta ja jengiväkivallasta myös uusiin aiheisiin, kuten sairaanloiseen jengi-, huumeja muuhun riippuvaisuuteen. Yhdysvaltojen sisäpolitiikkaa riepottelivat 1990-luvun alussa laajat rotumellakat. Ice Cubea arvosteltiin laajasti siitä, että hänen musiikkinsa yllytti ihmisiä väkivallantekoihin ja ettei hän puhunut laajemmin koko yhteisön puolesta. Nyt kun yhteiskunnallinen tilanne on kärjistynyt hyvin samoista sosio-ekonomisista syistä, esimerkiksi N.W.A:n Fuck Tha Policen soittokerrat ovat räjähtäneet kasvuun suoratoistopalveluissa. Samaan aikaan Ice Cube näyttää ottaneen yhdistävämmän linjan. Gangstalla on yhä sanottavaa. ”AJATTELIN SIIHEN AIKAAN, ETTÄ OLI VAIN KAKSI TUOTTAJAA, JOIDEN TAKIA PERSETTÄÄN KANNATTI NOSTAA – DR. DRE JA BOMB SQUAD. JOS EN KERRAN SAANUT DRETA, AION SÄÄTÄÄ BOMB SQUADIN. NIIN SIMPPELIÄ SE OLI”, SITEERAA CHANG ICE CUBEA KIRJASSAAN. AmeriKKKa's Most Wanted ilmestyi keväällä 1990.
56 • 8 / 2020 Hamy Ramezan teki elokuvan onnellisesta perheestä, joka asuu vastaanottokeskuksessa. TEKSTI KAISU TERVONEN Emotionaalisesti tosi tarina K UN Hamy Ramezanin perhe asettui Suomeen, isä osti ensimmäisten asioiden joukossa VHS-kameran. Se oli kallis kapine – kamera maksoi 15 000 markkaa – mutta Iraniin jääneille isovanhemmille piti lähettää videokuvaa siitä, miten uudessa kotimaassa menee. Ramezan muistelee noita aikoja lämmöllä. Ohjaajan ensimmäinen pitkä draama elokuva Ensilumi rinnastuu hänen ensimmäisiin videokuviinsa: se kertoo onnellisesta iranilaisperheestä Suomessa. Perhe asuu vastaanottokeskuksessa yhdessä huoneessa, mutta ”ne meinaa räjäyttää sen huoneen rakkaudella”, kuten käsikirjoittajaohjaaja Ramezan itse asian muotoilee. Elokuvan päähenkilö on 13-vuotias poika Ramin (Aran-Sina Keshvari). Hän on juuri aloittamassa yläkoulun, käy ensimmäisissä teinipirskeissään ja ihastuu tyttöön. Toiseksi painavin rooli on isällä (tunnettu iranilaistähti Shahab Hosseini), joka saa perheen nauramaan silloinkin, kun maahanmuuttovirastosta tulee kielteinen päätös. Äiti (Shabnam Ghorbani) on lempeä ja Raminin pikkusisko (Kimiya Escandari) ilkikurinen. Ahdistuksen hetkistä huolimatta Ensilumi on valoisa elokuva, ei siis mikään tyypillinen pakolaiskuvaus. ”Heti kun sanon, että elokuva kertoo turvapaikanhakijoista, tiedät koko aiheen: nälkä, sota, rauniot, Aleppo, natsit – koko se historia”, Ramezan sanoo. Sellaisen elokuvan hän ensiksi kirjoittikin. Se kertoi yksin Suomeen tulleesta lapsesta. ”Päähenkilö, joka oli tuhopolttaja, poltti lopussa itsensä. Niitä käsikirjoitustekstejä ei oikeasti voinut lukea, en voinut lukea niitä itsekään”, ohjaaja kertoo. Ramezan hylkäsi synkän version. Sittemmin hän päätti yhdessä tuottaja Jussi Rantamäen kanssa, että Ensilu mi on hänen toinen pitkä elokuvansa. Se ensimmäinen raskas teos vain jäi kuvaamatta. BRITANNIASSA ELOKUVA A opiskellut Ramezan tunnetaan jo Ensilumea edeltäneistä lyhytelokuvistaan. Hänen yhdessä Rungano Nyonin kanssa ohjaamansa Kuuntele (2014) on palkittu lukuisilla festivaaleilla, Paratiisin avaimet (2014) puolestaan voitti Tampereen lyhytelokuvafestivaaleilla kaiken mahdollisen. Ramezanin ohjaama dokumentti Tuntematon pakolainen (2016) esitettiin Ylen Dokumenttiprojektissa. Ensimmäiseen pitkään elokuvaan on löytynyt luottoa jo ennakkoon. Vuosi sitten ammattilaistapahtuma Finnish Film Affair palkitsi Ensilumen kansainvälisesti kiinnostavimpana kotimaisena elokuvaprojektina. ”Vaikka lyhytelokuvataide on oma lajinsa, minulle pitkiin elokuviin siirtyminen oli samaa jatkumoa”, Ramezan kertoo. ”Tuntui, että lyhäreissä tuli jo saatua maksimaalinen yleisömäärä. Pitkässä elokuvassa kiehtoi mahdollisuus saada elokuva isoon levitykseen, näyttää se elokuvateattereissa vaikka Englannissa.” Elokuvan sisältöä toiveet isosta levityksestä tai rahoituksen saamisesta eivät kuitenkaan sanelleet. ”Taiteilijat päättävät aiheet, ja sen jälkeen rahoittajat saavat päättää, ovatko tarinat kertomisen arvoisia vai ei. Toivoisin heiltä ymmärrystä, että ei aiheella sinänsä ole väliä. Jos tekee universaalin tarinan, ei siinä tänä vuonna tarvitse olla pakolaisia tai ei sen tarvitse liittyä naisiin. Jos se on vaikka huono pakolaiselokuva, raha on mennyt hukkaan.” R AMEZANIN OMA ELÄMÄ limittyy paitsi elokuvaan myös haastattelutilanteeseen. Juttutuokio on sovittu kahvilaan, jossa ohjaaja bongaa pian lapsuudenystävänsä. ”Hän on kotoisin Irakista ja oli paen nut varmaan samaa sotaa kuin me Iranin päästä. Meistä on tullut tosi hyviä ystäviä.” Haastattelun edetessä kahvilassa näkyy toinenkin toveri, joka on myös työskennellyt Ensilumen produktiossa. Tilanne on kuin kenen tahansa luovan luokan edustajan elämästä Kalliossa: juttelua projektista kahvilassa, tuttujen moikkaamista, satunnaisia puhelimen merkkiääniä. Tämä on Ramezanin arkipäivää – tämä ja työhuoneena toimivassa entisessä pyykkituvassa istuminen ja kirjoittaminen. Vuonna 2015 Ramezanin arki kuitenkin nyrjähti pakolaiskriisin myötä. ”Tuntui, että olin juuri rakentanut elämäni, päässyt pois pakolaisuudesta. Olin kansainvälinen tyyppi, joka tekee leffoja. Sitten se kaikki tuli takaisin, olinkin pakolainen.” Ramezan kertoo alkaneensa pelätä väkivaltaa ja epäillä lämpimiä muistojaan, yrittäneensä jopa erottautua uusista tulijoista, niistä. Samoihin aikoihin syntyivät synkimmät käsikirjoitusversiot. Hän joutui vaikeuksiin niin arkisen minäkuvansa kuin ammatillisen identiteettinsä kanssa. Ohjaajan itsensä mukaan vuodesta seurasi ammatillista kasvua. Tuloksena on elokuva, joka ei yritäkään kommentoida pakolaiskysymystä. Se kuvaa perhettä poikkeusolosuhteissa ja muistuttaa, ettei ihminen ole koskaan vain pakolainen, eikä pakolainen ole vain surkuteltava uutiskuva. ”Nyt tiedän, että totuus ei ole vain faktuaalinen totuus vaan myös emotionaalinen totuus, mikä tässä elokuvassa on. Minulla on oikeus elokuvantekijänä kääntää kamera ja seurata perhettä, joka on täynnä elämäniloa.” Ensilumi saa ensi-iltansa 16.10. Elokuva
8 / 2020 • 57 TEKSTI TUOMAS RANTANEN Elokuva-arvio H ANNU KARPO (syntynyt 1942) on suomalaisen televisiotoimittajuuden pioneeri. Systeemin valuvikojen uupumattomana paljastajana ja vastuitaan pakene vien päättäjien painajaisena tunnettua ikonista ruutuhahmoa on syytetty sekä herravihan että sosiaalipornon lietsonnasta. Keskellä 1970-luvun puoluepoliittisesti kärjistynyttä ilmapiiriä Karpo onnistui suututtamaan tasapuolisesti kaikki leirit. Toisaalta tyylillisesti hän ei eksynyt koskaan Hymy-lehden ja Veikko Ennalan likasankoisen riettauden tielle. Ari Matikaisen dokumentti ei hienostele taiteellisilla ratkaisuilla, mutta täyttää tehtävänsä henkilökuvana uutteraan taustatutkimukseen ja kovaan kenttätyöhön alusta asti vihkiytyneestä karvahattujournalistista. Karpon uran vaiheet kertovat samalla koko suomalaisen televisiojournalismin ja sen etiikan kehittymisestä. Karpo aloitti toimittajan uransa aikana, jolloin itsevarmat ja innostuneet lättähattunulikat saattoivat käytännössä kävellä sisään Yleisradioon, ja ilmoittaa ryhtyvänsä tekemään televisio-ohjelmia. Koska työkokemusta ei ollut kenelläkään, kaikki piti opetella itse. Karpokin siirtyi pian nuorten ohjelmista rikostoimittajaksi ja presidentti Kekkostakin ärsyttäneeksi ulkomaanreportteriksi. Sivuteemoina läpi elokuvan kulkevat kaupunkien ja autioituvan maaseudun välinen jännite, kansalaisten osallisuus ja sitä loukkaava virkavaltaisuus, autokansan edesottamukset sekä suomalaisten tekopyhä suhtautuminen alkoholiin. Hurjia eivät ole vain vanhat televisiokuvat kasvoiltaan tunnistettavista juopuneista ja salaviinan kauppiaista, vaan myös kertomukset siitä, miten kännissä töitä tekivät myös toimittajat, päättäjät, poliisit ja kunnanviskaalit. Karpo ihmisenä jää hänen uransa käänteiden ja erilaisten sattumusten varjoon. Poikkeuksena Sampo Karpon koskettava ja rakastavan suorasukainen kuvaus isästään. Elokuvan työja egokeskeiseksi piirtyvä henkilökuva saattaa vastata hyvin todellisuutta. Karpo on tapetilla muutenkin. Kotkan Kaupunginteatterissa ensi-iltaan tulee 4.12. Kristian Smedsin ohjaama näytelmä Karpolla on asiaa. Tosi kertomuksia havumetsien maasta. Ennakkotietojen mukaan se koostuu saman nimisessä televisiosarjassa kerrotuista tositarinoista. Materiaalia Karpossa riittää kyllä vaikka useampaankin dokumenttiin ja näytelmään. Ari Matikainen: KARPO Elokuvateattereissa nyt. Kansa, kamera ja Karpo Herravihaisena karvalakkijournalistina tunnettu Hannu Karpo ansaitsee tunnustuksensa suomalaisen televisiojournalismin pioneerina. Luottomies PASI LAMPELA Turvallisuusalalla työsken televä Olli lankeaa epä toivoisiin keinoihin pelastaakseen ? rmansa, itsekunnioituksensa sekä uskonsa rakkauteen. Hyvät aikeet kääntyvät itseään vastaan, kun väkivallan kierre syvenee. Lopulta Ollilla on edessään vaikein kamppailu, kamppailu oman itsensä kanssa. VÄKEVÄ ROMAANI ITSEPETOKSESTA JA PELASTUKSEN HINNASTA Luottomies Ville Jankeri: METSÄJÄTTI "Henkilöiden välistä draamaa kiinnostavampaa Metsäjätissä on sen suomalaisen elokuvan nykyisestä valtavirrasta poikkeava pyrkimys etsiä käsiteltäviin asioihin duunariluokan näkökulmaa. Tosin juuri luokkaanalyysissä olisi ollut tilaa edetä vielä paljon heviä, kalapuikkoja ja suomenruotsalaisuuden kaltaisia vihjeitä syvemmälle.” Lue lisää arvioita osoitteessa
58 • 8 / 2020 ELOKUVAT Roy Andersson: KOHTI ÄÄRETÖNTÄ Ensi-ilta 9.10. Ruotsalaisen neron teoksen näytös Helsingissä oli viimeinen lehdistötilaisuus, johon Voiman toimittajat ehtivät, ennen kuin epidemia kuihdutti julkisen elämän ja pakotti ihmiset eristyksiin. Roy Anderssonin elokuva jäi mieleen soimaan. Vahingossa siitä muodostui epänormaalin eristysajan melankolisen kaunis kuva, sillä sen henkilöt ovat eriytyineitä kukin omaan todellisuuteensa. Eräs lähellä toisiaan etenevä ihmisryhmä on vankijoukko, joka – kuinka osuvaa – kulkee kohti kuolemaa. Anderssonin elokuvan sanoma on lopulta se, että me ihmiset olemme yhtä ja samaa joukkoa. Virpi Suutari: AALTO Elokuvateattereissa nyt. Arkkitehtuurin monumentti Alvar Aalto (1898–1976) herää henkiin Virpi Suutarin jykevässä Aalto-dokumentissa. Aallon huonekalut ja rakennustaide heijastavat pohjoisen luonnon kauneutta. Mies oli itsekin kuin luonnonvoima. Hän ei muovannut vain puuta ja tiiltä, vaan rakensi vaimoistaan Ainosta ja Elissasta haluamansa kaltaisia tukipilareita. Aalto paljastuu dokumentissa oppimishaluiseksi ja kommunikatiiviseksi persoonaksi, joka imi vaikutteita kaikkialta missä reissasi. Hän piti italialaisesta arkkitehtuurista, ja nerona pystyi siirtämään vanhaa Venetsiaa Suomeen uusien linjojen muodossa. Joku kaipaa rakkautta, joku on menettänyt uskonsa, joku tekee karmean veriteon – mutta meillä kaikilla on toistemme kanssa enemmän yhteistä kuin eroja. Elokuvan nimi Kohti ääretöntä tarkoittaa ymmärryksen laajenemista: vapaudumme turhista kriiseistä, kun tajuamme, että kaikki tapahtuu tässä ja nyt, ja mitä pahaa tai hyvää tapahtuu meistä yhdelle, tapahtuu kaikille. Andersson on tarkka esteetikko, joka ammentaa viimeisen päälle sommiteltuihin kuviinsa tyylikikkoja elokuvan historiasta ja maalaustaiteesta: elokuvan julisteen lentävä pariskunta mukailee Chagallin maalausta. IIDA SIMES Opiskeluaikanaan hän ei ollut kurssinsa paras arkkitehti, mutta hänen piirustustaitonsa oli ilmiömäinen. Tutustumista aikansa suuriin modernisteihin, kuten Le Corbusieriin, helpotti Aallon valtava karisma, joka välittyy filminpätkistä. Sanna Salmenkallion lähes sibeliaaninen, mutta modernimpi musiikki komppaa teosten aaltoja, kuuluisia kaarevia linjoja, ja orkesterin rytmikäs puhallinsektio rytmittää Aallon pystysuoria palkkeja ja kokeiluja tiilien kanssa. Näinä aikoina, jolloin matkustaminen on epidemian takia rajoitettua, on vapauttavaa katsoa Aallon purjehdusreissuja ja päästä tutustumaan valkokankaalla Aalto-kohteisiin Viipurissa, Ranskassa ja kaukana Yhdysvalloissa. IIDA SIMES KOONNUT TUOMAS RANTANEN 7.10, Yle Teema & Fem: Budapestin auringonlasku (Unkari 2018) Keskitysleirien kauheuksia lähietäisyydeltä tarkastelleen Son of Saulin (2015) ohjaajana tunnettu László Nemes soveltaa päähenkilön kokemusta vahvistavaa kerrontametodiaan Unkarin vuoden 1913 tapahtumien kehykseen. Elokuvan voi tulkita impressionistisena vertauskuvana siitä, miten vaikeaa on väkivaltaiseen mullistukseen johtavien suurten tapahtumasarjojen keskellä yksilön omien valintojen ja niiden seurausten hallitseminen. 11.10. Yle Teema & Fem: Paterson (USA 2016) Jim Jarmuschin koskettava art house -elokuva kertoo Patersonissa asuvasta runoja rustaavasta bussikuski Patersonista ( Adam Driver), jonka elämä soljuu arkisten rutiinien määrittelemänä samalla kuin toden ja fantasian välisten liukumien paikat jäävät katsojan tulkittavaksi. Ovatko Golshifteh Farahanin esittämä rakastava tyttöystävä ja huomiota vaativa koira todellisia hahmoja vai yksinäisen mielen tuotoksia? 26.10 YLE TV1: Solidarnosc (Saksa 2019) Ania Szczepanskan dokumentti kertoo, kuinka Puolan Gdanskin telakalta sai vuonna 1980 alkunsa Neuvostoliiton suurvaltapoliittisen hegemonian ja sen ohjauksessa pyristelleen valtiollisen johdon kannalta ongelmalliseksi noussut ammattiliitto. Arkistomateriaalein ja aikalaishaastatteluin rakennettu elokuva näyttää myös, miten telakan pääluottamusmies Lech Walesa nousee ensin liikkeen johtajaksi päätyäkseen sittemmin vuonna 1990 Puolan presidentiksi. YLE TV1: 30.10. alkaen: Babylon Berlin (Saksa 2017–) Volker Kutscherin dekkarisarjaan perustuvan ja Tom Tykwerin, Achim von Borriesin ja Henk Handloegten luoman televisiosarjan kolmas tuotantokausi kuvaa rikoskomissario Gereon Rathin ( Volker Bruch) ja itsellisestä seksityöläisestä tarkkavainuiseksi etsiväksi ryhtyneen Charlotte Ritterin ( Liv Lisa Fries) fiktiivisiä seikkailuja 1920ja 1930-lukujen Saksan sekasortoisissa poliittisissa käänteissä. Lavasteita, kuvausta ja musiikkia myöten tuotannollisesti parhaaseen A-luokkaan kuuluvassa sarjassa epookin vaalimiseen suhtaudutaan yhtä aikaa yksityiskohtaisen tarkasti ja rennon luovasta. 6.11. YLE teema: Maattomat (USA 2016) Matthew Newtonin vähäeleisessä mutta sitäkin riipaisevammassa elokuvassa avataan kolmen Bronxissa asuvan lukiolaisen kautta Trumpin maahanmuuttopolitiikan tuottamia inhimillisesti kestämättömiä oikeudellisia ongelmia. Lapsina vanhempiensa mukana Yhdys valtoihin saapuneita ja sinne täydellisesti kotoutuneita nuoria uhkaa sattumanvaraisen kiinnijäännin seurauksena karkotus kaukaiseen ja itselle vieraaseen maahan. Voiman TV-tärpit Aaron Sorkin: THE TRIAL OF THE CHICAGO 7 Elokuvateattereissa nyt. West Wing ja Newsroom -sarjoistaan sekä Social Networkista tunnetun Aaron Sorkinin uusin elokuva käsittelee vuoden 1968 Chicagon mellakoita ja niiden jälkiselvittelyä oikeudessa. Historiallisesta aiheesta huolimatta elokuvan voi nähdä viittaavan suoraan Black Lives Matter -mielenosoitusten ja Trumpin aikakauteen. Kuin Orson Wellesin Citizen Kane konsanaan elokuva alkaa yli viiden minuutin tiiviiksi uutispaketiksi leikatulla introlla. Se sijoittaa elokuvan tapahtumat Vietnamin sodan sekä Martin Luther Kingin ja Robert Kennedyn murhien myrkyttämään USA:n yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Samalla esitellään ne poliittisten liikkeiden napahenkilöt, joita vastavalitun Richard Nixonin hallinnon käynnistämässä oikeudenkäynnissä syytettiin salaliitosta. Etenkin militantin Black Panthers -ryhmittymän Bobby Sealen ( Yahya Abdul-Mateen II), järjestäytynyttä opiskelijaliikettä edustavan Tom Haydenin ( Eddie Redmayne) sekä kulttuurivallankumouksellisten anarkistien Abbie Hoffmanin ( Sacha Baron Cohen) kautta kuvataan radikaalien poliittisten liikkeiden tapoja määrittää omaa rooliaan suhteessa muutokseen ja toisiinsa. The Trial of the Chicago 7 kuvaa tarkasti amerikkalaisen yhteiskunnan kahtiajakautumista, tuomiovallan poliittista korruptiota sekä syvälle poliisivallan rakenteisiin ulottuvaa rasismia ja kansalaisoikeuksien halveksuntaa. Elokuvan rytmissä ja dialogissa näkyvät ammattitaidon ohella tekijän syvä oikeustaju ja huumorin terävyys. TUOMAS RANTANEN The Trial of the Chicago 7 Kohti ääretöntä 9.10. AALTO Bong Joon-Ho: PARASITE (mustavalkoinen versio) " Bong Joon-Ho yhdistää alkuun Hirokazu Kore-edan Shopliftersin pohjimmiltaan traagista veijaritarinaa Jaqcues Tatin Enoni on toista maata -oloiseen porvarisatiiriin, mutta antaa sitten tyylilajin liukua Yksin kotona -henkisen mäiskeja piilottelukomedian kautta tarantinolaiseen verileikkiin. Luokkajaon kärjistyminen tilallistuu Emir Kusturican Undergroundista lainatun kellarimetaforan ja Fritz Langin Metropolikseen rinnastuvan vedenpaisumuksen kautta.” Lue lisää arvioita osoitteessa
Kirjassa esitellään tarvittavat materiaalit ja välineet sekä valotetaan monin tavoin graffitin tekemisen eri vaiheita suunnittelusta toteutukseen ja dokumentointiin. Graffitiin perehtyneiden valokuvaajien action-kuvat vievät lukijan suoraan maalaustilanteeseen. Johdantona aiheeseen käydään läpi graffitin matkaa 1960-luvun New Yorkista tämän päivän Suomeen. Edustavan läpileikkauksen kotimaisesta graffitista tarjoavat yli 50 suomalaiselta wraitterilta kerätyt piissikuvat ja ajatukset graffitin tekemisestä. GRAFFITI – Wraitterin käsikirja kertoo, mitä graffiti on ja miten sitä tehdään. teatterihelmi helsingin Sydämessä Tarjoaa Elokuvaelämyksiä OpiskelijaYSTÄVÄLLISIN HINNOIN! Liput normaalihintaisiin näytöksiin vain 8 euroa. Tutustu syksyn ohjelmistoon: www.cinemaorion.fi Eerikinkatu 15, Helsinki KAUPAN PÄÄLLE MAAILMA NTALOUD EN KÄSIKIRJ A (OVH. 27 €) TILAA DIPLO! MONDED IPLO.FI/TI LAA MYYNTI@ MONDED IPLO.FI PUHELIM ITSE 040 834 0286 ERI KIELIÄ JA KULTTUU REITA, LUKUISIL TA KIRJOITT AJILTA, KAIKKIA LTA MAAILMA STA TILAA NYT kest otila us 29,9 € 34 € / vuos i Sisältä ä digileh den Le Monde diplomatique -lehti ilmestyy maailmalla 18 eri kielellä. Suomen Diplo julkaisee myös riippumattoma n venäläisen Novaja Gazetan artikkeleita. Hakuaika 1.9. 12.10.2020 Hakuohjeet ja lisätiedot www.akseliklonk.fi Valtakunnallinen Monologikilpailu on suunnattu ammattilaisille ja harrastajille. Kilpailun voittaja saa 3000€ stipendin, 2. sija 1000€ stipendin ja 3. sija 500€ stipendin. 24.VALTAKUNNALLINEN MONOLOGIKILPAILU 12.-14.2.2021 Oulussa Haku auki!
MAAILMAN HELPOIN ILMASTORATKAISU. Turpeen polttaminen tuottaa yhtä paljon päästöjä kuin henkilöautoliikenne, vaikka turpeella tuotetaan vain pieni osa Suomen sähköstä ja lämmöstä. Turpeen poltosta luopuminen on helpoin ilmastoteko, jonka Suomi voi tehdä. Onneksi turpeelle on vaihtoehtoja. Tehdään muutos yhdessä, hallitusti ja oikeudenmukaisesti. ALLEKIRJOITA KANSALAISALOITE irtiturpeesta.fi Herätä keskustelua ja jaa tietoa: #irtiturpeesta Ku va : An se l Si eg en th al er