Oike us omaan Oike us omaan sukupu oleen sukupu oleen LOKAKUU 8/2021 | VOIMA.FI ROSA LIKSOM ihmisyyden rajoilla
Jokaisella tytöllä on oikeus päättää kehostaan ja elämästään itse. Silti joka vuosi miljoonista tytöistä tulee äitejä liian varhain. Mitä enemmän tytöillä ja heidän yhteisöillään on tietoa, sitä vähemmän on liian varhaisia raskauksia. Lahjoita tietoa. Tule tyttösponssiksi. Ke rä ys lu pa : RA /2 02 0/ 31 3 plan.fi/tyttöjenpäivä
Jokaisella tytöllä on oikeus päättää kehostaan ja elämästään itse. Silti joka vuosi miljoonista tytöistä tulee äitejä liian varhain. Mitä enemmän tytöillä ja heidän yhteisöillään on tietoa, sitä vähemmän on liian varhaisia raskauksia. Lahjoita tietoa. Tule tyttösponssiksi. Ke rä ys lu pa : RA /2 02 0/ 31 3 plan.fi/tyttöjenpäivä
ON ELÄVÄN TAITEEN AIKA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ MICHAEL BARAN HITLER JA BLONDI KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 27.10.2021 MIIKA NOUSIAINEN PINTAREMONTTI OMAPOHJASSA MARJA SALO – HANNA-KAISA TIAINEN HEHTAARI KANTAESITYS VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 6.10.2021 SUSANNA KUPARINEN – JARI HANSKA SOKEA PISTE TUHON JA TOIVON KARNEVAALI SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ REKO JA TINA LUNDÁN – KATI KAARTINEN – JUSSI TUURNA TUNNIT, VIIKOT, KUUKAUDET SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ JUHA JOKELA DOSENTIT VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA MOLIÈRE SAITURI KATSO KOKO OHJELMISTO WWW.KANSALLISTEATTERI.FI LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) LIPPUPISTEESTÄ #kansallisteatteri
LOK AKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS KOMITEA: YHTEENVETO – ENSIMMÄINEN VIISIVUOTISSUUNNITELMA 2016–2021 Turkulainen musiikkija taideyhdistys Komitea juhlii viisivuotista taivaltaan kokoamalla samalle levylle kaikki tähän asti julkaisemansa artistit. Mukana kaikkea afrobigbeatista punkin ja funkin kautta garagebluesiin. Levy saatavana nyt cd:nä. Juhlagaalan kynnyksellä myös kaikissa digimusiikkipalveluissa. Komitea viisi vuotta -gaala la 30.10. Utopia-klubilla Turussa kauppa.komitea.fi SOLIDAARISUUSKALENTERI 2022 Solidaarisuuskalenteri on aktiivisen, inhimillisen ja huumorintajuisen pallontallaajan vakio varuste, joka on lataamatta valmis! Vuoden 2022 Solidaarisuus kalen terin teemana on KOTI. Kodikasta aihetta lähestytään eri kulmista ja perusteellisesti. Sitaatit, päivämäärät, merkkipäivät, esipuheet ja vekkuli kuvitus ovat tuttua Solikkaa. rauhanpuolustajat.org/kauppa AU REVOIR, TRISTESSE Viv Groskop tarjoaa uutuus kirjassaan elämänoppeja ranskalaisista klassikoista Älä heittäydy junan alle -kirjasta tutuilla resepteillä. Hän kehottaa ottamaan elämän kepeämmin, sielukkaammin ja ranskalaisemmin ja ohjeistaa lukijaa välttämään nuoruutensa tuomitsemista (Françoise Sagan), varomaan hedelmäkulhoon lappuja jättäviä ihmisiä (Gustave Flaubert) ja muistamaan, että heikkoutesi on vahvuutesi (Cyrano de Bergeracin nenä). www.atena.fi Viv Groskop Viv Groskop uutuus kirjassaan eläuutuus kirjassaan elämänoppeja ranskalaisismänoppeja ranskalaisista klassikoista ta klassikoista ta klassikoista täydy junan täydy junan tutuilla resepteillä. Hän tutuilla resepteillä. Hän tutuilla resepteillä. Hän Solidaarisuuskalenteri on aktiivisen, inhimillisen ja huumorintajuisen pallontallaajan vakio varuste, joka on lataamatta valmis! Vuoden 2022 LYYTI: TOIVEET JA HELYT Lyytin odotettu ja kehuttu toinen albumi. Läpileikkaus pimeän ajan pienistä jutuista, huijariolosta, kivistä ja ikävästä. ”Ihanaa on, ettei ilmeisiä verrokkeja tule missään vaiheessa mieleen tämän runoelmapopin äärellä. Sen biiseissä on ideaa ja intensiteetissä jotain verratonta.” (HS, arvosana 4/5). ”...vahva ja yhtenäinen näyte siitä, missä lauluntekijä Lehtola on nyt.” (Soundi, arvosana 4/5) Tilaa levy: kauppa.luovarecords.com CD ja kasetti heti saatavilla. LP tulossa – arvioitu toimitusaika joulukuussa. Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut. Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, evakuointileireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä. Rosa Liksomin kerronta saa loankin loistamaan. www.like.fi ROSA LIKSOM: VÄYLÄ Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 25 euroa. VOIMA-PAITA Tilaukset: tilaukset@voima.fi JOOGAA, TAIDETTA JA HOLISTISTA HYVINVOINTIA. RAKASTAN JA VIHAAN VAATTEITA Rakastan ja vihaan vaatteita on vaatealalla pitkään työskennelleen Anniina Nurmen henkilökohtainen tilinteko ja asiantunteva sukellus nykymuotoiseen vaateteollisuuteen. Teoksessaan hän avaa vaatetuotannon ongelmia ymmärrettävästi ja kaunistelematta sekä pohtii, miten alan rakenteiden pitäisi muuttua, jotta voisimme taas rakastaa vaatteitamme. Kirja tarjoaa lukijalle eväitä oman vaatesuhteen ja kuluttajuuden kriittiseen tarkasteluun ja auttaa näkemään viherpesun läpi. www.sets.fi kohtainen tilinteko ja asiantunteva sukellus nykymuotoiseen Teoksessaan hän avaa vaatetuotannon ongelmia ymmärrettävästi ja kaunistelematta sekä Lyytin Lyytin kehuttu toinen albukehuttu toinen albuTurkulainen musiikkija taideyhdistys Y H T E E N V E TO : E N S I M M Ä I N E N V I I S I V U OT I S S U U N N I T E L M A 2 016 – 2 21 KO M I T E A Joogaa, taidetta ja holistista hyvinvointia. Laadukasta joogan opetusta uniikissa ympäristössä. Vaihtuva näyttelyitä, joiden ympärille rakentuu taiteilijan ideoimia tapahtumia. Joogastudio / taidegalleria / hyvinvointikollektiivi. GALLERIA AVOINNA pe 12-17 | la 12-15 27.8.-16.10. Sanni Olasvuori: Floral Stories 29.10.-18.12. Aino Hirvonen: Interpretations of the Feminine Archetypes Joogaholiaa – Katajanokka Luotsikatu 5, Helsinki www.joogaholiaa.fi
38 10 Lou Salomé Plastic Pony 36 Katri Kiukas TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA REGGAE & DUB 41 8 / 2021 • 7 4.10.–31.10.2021 KIRJOITAN TÄTÄ syyskuun 29. päivänä, joka on myös Elokapinan Syyskapinan ensimmäinen päivä. Elokapina vaatii hallitusta julistamaan Suomeen ilmastoja ympäristöhätätilan ja ryhtymään välittömästi toimiin, joita tilanteen vakavuus edellyttää. Jotta vaatimuksella olisi jotain painoa, liike on ilmoittanut valtaavansa Mannerheimin tien kymmeneksi päiväksi. Syyskapinaan on ilmoittautunut tuhatkunta ihmistä. Tuhat kansalaistottelemattomuuteen ja suoraan toimintaan valmistautunutta, horisontaalisesti järjestäytynyttä ihmistä on paljon. Sen ymmärtää jokainen, joka on koskaan yrittänyt organisoida yhtään mitään. Kourallinenkin asialleen omistautuneita ihmisiä voi vaikuttaa enemmän kuin miljoona netissä kitisijää, tuhannesta puhumattakaan. JOS VANHAT MERKIT pitävät paikkansa, julkista keskustelua tullaan käymään pitkälti sen ympärillä, kuka myöhästyy valtauksen vuoksi töistä ja miksi valtaajat eivät ole töissä – ikään kuin ei olisi ilmeistä, että heillä nimenomaan on tärkeämpää tekemistä. Ekokatastrofin hillitsemistä tärkeämpää tekemistä on tässä maailmantilanteessa toden totta vaikea kuvitella, mutta Suomessa auktoriteettiusko voi hyvin. Se näkyy muun muassa siinä, miten hallitsemattomasti kaikkein pasifistisinkin kansalaistottelemattomuus saa tolkun ihmisten hillittyytteen verhotun hallinnan halun purskahtelemaan. Yhdet haaveilevat mielenosoitusten kieltämisestä, toiset esittelevät julkisesti väkivaltafantasioitaan jopa omilla nimillään. Näkyväksi tulevat yhteis kunnalliset konfliktit paljastavat matkan pikku porvarillisesta sovinnaisuudesta fasismiin pelottavan lyhyeksi. Trollit trollailevat. Ei erehdytä sivuraiteelle, vaan puhutaan pihvistä. ELOKAPINAN VA ATIMUKSET hallitukselle ovat kriisitiedotuksen aloittaminen, hiilineutraalius vuoteen 2025 mennessä, kulutuspäästöjen l askennallisen ulkoistamisen lopettaminen ja ekologisen jälleenrakentamisen aloittaminen. Elämän edellytysten säilyttäminen edes nyt eläville nuorimmille sukupolville vaatisi vähintään tämän kaltaisia toimia valtion tasolla. Ajatus kapinaluvasta on lähtökohtaisesti järjetön. Luvasta elämään voi neuvotella vielä vähemmän. EMILIA KUKKALA Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija. Kapina ei kysy lupaa VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VT. PÄÄTOIMITTAJA Teemu Matinpuro 050 594 1499 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikot Ninni Kairisalo & Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Susanna Falenius, Julius Halme, Matti Ikonen, Emilia Kukkala, Antti Kurko, Maija Merilehto, Nauska, Pinja Nikki, Hanna Niittymäki, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Aleksandra Aksenova, Matti Ikonen, Elisa Helenius, Elina Hiironniemi, Lauri Linna, Jukka Liukkonen, Mika Pekkola, Mikko Räkköläinen, Janne Siironen, Kai Talvinen & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 8 Ka ns i: N au sk a Pääkirjoitus Kabulin yllätys 32 13 LOK AKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS KOMITEA: YHTEENVETO – ENSIMMÄINEN VIISIVUOTISSUUNNITELMA 2016–2021 Turkulainen musiikkija taideyhdistys Komitea juhlii viisivuotista taivaltaan kokoamalla samalle levylle kaikki tähän asti julkaisemansa artistit. Mukana kaikkea afrobigbeatista punkin ja funkin kautta garagebluesiin. Levy saatavana nyt cd:nä. Juhlagaalan kynnyksellä myös kaikissa digimusiikkipalveluissa. Komitea viisi vuotta -gaala la 30.10. Utopia-klubilla Turussa kauppa.komitea.fi SOLIDAARISUUSKALENTERI 2022 Solidaarisuuskalenteri on aktiivisen, inhimillisen ja huumorintajuisen pallontallaajan vakio varuste, joka on lataamatta valmis! Vuoden 2022 Solidaarisuus kalen terin teemana on KOTI. Kodikasta aihetta lähestytään eri kulmista ja perusteellisesti. Sitaatit, päivämäärät, merkkipäivät, esipuheet ja vekkuli kuvitus ovat tuttua Solikkaa. rauhanpuolustajat.org/kauppa AU REVOIR, TRISTESSE Viv Groskop tarjoaa uutuus kirjassaan elämänoppeja ranskalaisista klassikoista Älä heittäydy junan alle -kirjasta tutuilla resepteillä. Hän kehottaa ottamaan elämän kepeämmin, sielukkaammin ja ranskalaisemmin ja ohjeistaa lukijaa välttämään nuoruutensa tuomitsemista (Françoise Sagan), varomaan hedelmäkulhoon lappuja jättäviä ihmisiä (Gustave Flaubert) ja muistamaan, että heikkoutesi on vahvuutesi (Cyrano de Bergeracin nenä). www.atena.fi Viv Groskop Viv Groskop uutuus kirjassaan eläuutuus kirjassaan elämänoppeja ranskalaisismänoppeja ranskalaisista klassikoista ta klassikoista ta klassikoista täydy junan täydy junan tutuilla resepteillä. Hän tutuilla resepteillä. Hän tutuilla resepteillä. Hän Solidaarisuuskalenteri on aktiivisen, inhimillisen ja huumorintajuisen pallontallaajan vakio varuste, joka on lataamatta valmis! Vuoden 2022 LYYTI: TOIVEET JA HELYT Lyytin odotettu ja kehuttu toinen albumi. Läpileikkaus pimeän ajan pienistä jutuista, huijariolosta, kivistä ja ikävästä. ”Ihanaa on, ettei ilmeisiä verrokkeja tule missään vaiheessa mieleen tämän runoelmapopin äärellä. Sen biiseissä on ideaa ja intensiteetissä jotain verratonta.” (HS, arvosana 4/5). ”...vahva ja yhtenäinen näyte siitä, missä lauluntekijä Lehtola on nyt.” (Soundi, arvosana 4/5) Tilaa levy: kauppa.luovarecords.com CD ja kasetti heti saatavilla. LP tulossa – arvioitu toimitusaika joulukuussa. Syyskuu 1944. Kymmenet tuhannet ihmiset hylkäävät kotinsa paetakseen Lapin sodan nimellä tunnetun hävityksen jaloista. Kaiken keskellä on kotitilansa karjaa kuljettava tyttö, jonka perheen sota on hajottanut. Väylä on vangitseva romaani vaelluksesta, evakuointileireistä ja joesta, joka kotinsa jättäneille merkitsi elämän ja kuoleman rajaa. Se on vuodenkierron mittainen kasvukertomus, tarina pienen kylän tytöstä ja poluiksi vaihtuvista teistä, luonnosta ja äidin etsimisestä. Rosa Liksomin kerronta saa loankin loistamaan. www.like.fi ROSA LIKSOM: VÄYLÄ Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 25 euroa. VOIMA-PAITA Tilaukset: tilaukset@voima.fi JOOGAA, TAIDETTA JA HOLISTISTA HYVINVOINTIA. RAKASTAN JA VIHAAN VAATTEITA Rakastan ja vihaan vaatteita on vaatealalla pitkään työskennelleen Anniina Nurmen henkilökohtainen tilinteko ja asiantunteva sukellus nykymuotoiseen vaateteollisuuteen. Teoksessaan hän avaa vaatetuotannon ongelmia ymmärrettävästi ja kaunistelematta sekä pohtii, miten alan rakenteiden pitäisi muuttua, jotta voisimme taas rakastaa vaatteitamme. Kirja tarjoaa lukijalle eväitä oman vaatesuhteen ja kuluttajuuden kriittiseen tarkasteluun ja auttaa näkemään viherpesun läpi. www.sets.fi kohtainen tilinteko ja asiantunteva sukellus nykymuotoiseen Teoksessaan hän avaa vaatetuotannon ongelmia ymmärrettävästi ja kaunistelematta sekä Lyytin Lyytin kehuttu toinen albukehuttu toinen albuTurkulainen musiikkija taideyhdistys Y H T E E N V E TO : E N S I M M Ä I N E N V I I S I V U OT I S S U U N N I T E L M A 2 016 – 2 21 KO M I T E A Joogaa, taidetta ja holistista hyvinvointia. Laadukasta joogan opetusta uniikissa ympäristössä. Vaihtuva näyttelyitä, joiden ympärille rakentuu taiteilijan ideoimia tapahtumia. Joogastudio / taidegalleria / hyvinvointikollektiivi. GALLERIA AVOINNA pe 12-17 | la 12-15 27.8.-16.10. Sanni Olasvuori: Floral Stories 29.10.-18.12. Aino Hirvonen: Interpretations of the Feminine Archetypes Joogaholiaa – Katajanokka Luotsikatu 5, Helsinki www.joogaholiaa.fi EI EREHDYTÄ SIVURAITEELLE, VAAN PUHUTAAN PIHVISTÄ. TÄMÄN LEHDEN VÄLISSÄ on Diplon (suomen kielisen Le Monde diplomatiquen & Novaja Gazetan) toimittama kirjallisuusliite. Liite ilmestyy samanaikaisesti myös Diplon uusimmassa numerossa. Diplo on Voima Kustannus Oy:n tytär yhtiön julkaisu.
8 • 8 / 2021 Mitä on rakkaus? Mielipide PERTTU RÄISÄNEN, 29, Oulu ”Intohimoa.” EIVOR NISKANEN, 83, Rovaniemi ”Ihana, lämmin tunne.” KAIJA HELLSTRÖM, 71, Upsala ”Toisen ja myös itsensä hyväksymistä ilman ehtoja ja vaatimuksia.” KARI VIHOLAINEN, 57, Oulu ”Rakkaus on suurinta välittämistä ja ehdotonta. Se kestää kaiken.” MEIMEI NIEMELÄ, 20, Helsinki ”Yhteenkuuluvuuden tunne, ja että vastavuoroisesti vastataan toistemme tarpeisiin. Olemme täällä toisiamme varten.” TEKSTI MATTI IKONEN TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS Ministeriö korjaili ministerin väitteitä maatalouden ilmastopäästöistä M A Aja metsätalousministeriö tiedotti 31. elokuuta maatalouden päästövähennyksistä EU:n maatalouspolitiikan kaudelle 2023–27 Suomen kansallisessa suunnitelmaehdotuksessa. Maaja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) väitti Suomen CAP-suunnitelman (EU:n maatalouspoliittisen suunnitelman) tuovan lähes miljoonan tonnin eli noin viiden prosentin vuotuiset päästövähennykset Suomen ruoantuotantoon. ”Tämä on ihan kova juttu ja toivottavasti myös muuttaa keskustelua maatalouden päästöistä, jota on käyty julkisuudessa melko hatarin pohjin”, Leppä kertoi STT:n mukaan. EU:n tilintarkastustuomioistuin oli esittänyt päästövähennystavoitteita, koska ohjelmakaudella koko unionissa on käytetty 100 miljardia euroa ympäristötoimiin, joilla päästöt eivät ole vähentyneet. Kotimainen maatalous perustuu EU:n maataloustukeen ja poikkeuslupaan maksaa kansallisia tukia sen lisäksi. Tukien varmuus on uhattuna, kun ilmastopäästöjä ei ympäristötuesta huolimatta ole saatu laskuun. Ministeriö korjasi tiedotettaan Maaja metsätalousministeriö kuitenkin korjasi tiedotteen ilmastoväitteet verkkosivuilleen 7. syyskuuta. Päivitetyn tiedotteen mukaan ilmastopäästöt eivät vähenekään, vaan päästöjen kasvu hidastuu tulevaisuudessa verrattuna siihen, että jatkettaisiin nykyisillä tukitoimenpiteillä: raivattaisiin soita ja metsiä pelloiksi 4 000 hehtaaria vuodessa päästöjä kasvattaen. Uuden kauden tukien arvioidaan kannustavan raivaamaan vain 2 200 hehtaaria uusia peltoja vuosittain. Päästölähteitä muodostuisi edelleen lisää, tosin vähemmän kuin jos turvepellonraivaus jatkuisi entisellään. Turvepeltojen päästöt kattavat yli puolet koko Suomen maatalouden päästöistä, vaikka ne ovat peltoalasta vain kymmenesosan. Maatalouden päästöt jatkavat siis kasvuaan Suomen CAP-luonnoksen mukaisilla toimilla, vaikka ministeri puhui jättiharppauksesta ympäristötoimissa. Helsingin Sanomien haastattelussa 25. syyskuuta Leppä sanoi, että maatalouden tärkein ilmastotoimi on alan kannattavuuden parantaminen. Hän korosti tutkimustiedon tarvetta ennen päästövähennyksiä. Tietoa on ja keinot tunnetaan Ilmastotiekartan julkaisseen MTK:n mukaan tiloilla on tuhansia asioita, joita voi tehdä paremmin, kunhan viljelijät vain saavat ohjeet, mikä on tehokkainta. ”Ilmastopäästöjen kääntämisellä laskuun on kiire juuri nyt. Parhaat käytännöt tiedetään jo hyvin. Maataloudessa voitaisiin ottaa tavoitteeksi nykyisten 15 megatonnin päästöjen nollaaminen eli hiilineutraalius jo vuonna 2030 ja viiden megatonnin hiilensidonta 2035”, sanoo maanviljelijä ja tutkija Juuso Joona Tyynelän tilalta Joutsenosta. ”Keinoina meillä on jo hiiltä sitova uudistava viljely, monipuolinen viljelykierto, jatkuva kasvipeitteisyys ja vajaatuottoisten turvepeltojen ennallistaminen sekä kosteikkoviljely. Maataloustuotantoa ei tarvitse ajaa alas, paremmat aidosti vaikuttavat viljelykäytännöt pitää vain saada leviämään tukien kannustimia muuttamalla.” ”Huoltovarmuuden kannalta hiiltä sitovat kuohkeat pellot typensitojakasveineen ja ilmastonmuutoksen torjunta ovat monin verroin tärkeämpiä kuin tuontipanoksiin, kuten venäläisiin lannoitteiden raaka-aineisiin nojaava vallitseva viljelytapa. Pintaalaja tuotantotukien sijaan maanviljelijöitä tulisi kannustaa tulosperusteisilla ja hyvin kohdennetuilla tuilla monimuotoisuuden, ilmaston ja vesien tilan parantamiseen”, Joona ehdottaa. Maaja metsätalousministeri kaipasi lisää tietoa ennen ilmastotekoja. Maanviljelijän mukaan toimivat keinot tiedetään jo. MTK:n mukaan niitä ollaan valmiita myös toteuttamaan. W .ca rte r / W ikim ed ia C om m on s
8 / 2021 • 9 TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS TEKSTI JULIUS HALME Amazonian suojelijat vaarassa Tuomioistuin mitätöi kauppasopimuksia Länsi-Saharan hyväksi ”L AITON kokanviljely on yksi suurimmista syistä, joiden vuoksi Amazoniaa tuhotaan. Peru on maailman toiseksi suurin kokaiinin tuottajamaa, mutta käyttäjät eivät ole täällä, vaan länsimaissa”, Magaly Avila perulaisesta Proética-järjestöstä sanoo. Järjestö on Transaparency Internationalin paikallisosasto. Kokaiininkäyttäjät ovat osa monimutkaista vyyhtiä, joka uhkaa sademetsää, Avila sanoo Limassa. Sademetsäkato on kiihtynyt: viime vuonna 200 000 hehtaaria Perun Amazoniasta on tuhottu, mikä on suurin määrä kahteenkymmeneen vuoteen. Huumemafiat hakkaavat metsää laittomien kokaviljelmien, autoteiden ja helikopterikenttien tieltä, hän selittää. ”Hallituksen sosiaalisissa ohjelmissa viljelijöitä koetetaan saada luopumaan kokan viljelystä ja vaihtamaan satokasvit muihin lajikkeisiin kuten kahviin, kaakaoon ja papaijaan. Viljelijät ovat kiinnostuneita asiasta, mutta silti laiton kokanviljely on kasvussa. Viranomaisten pitää keskittyä järjestäytyneeseen rikollisuuteen”, Avila sanoo. Kokanviljeljyn lisäksi laiton puukauppa ja tonttikauppa ovat merkittäviä ongelmia. Alkuperäiskansat aktiivisina Alkuperäiskansojen yhteisöt ovat ottaneet johtoaseman luonnonsuojelussa. ”Amazonin suojelijoina” tunnetut yhteisöt partioivat omilla kotiseuduillaan ja raportoivat hakkuista. Perun Amazonin bora-kansaan kuuluva Liz Chicaje sai hiljattain arvostetun Goldman-ympäristöpalkinnon. Häntä uhkailtiin heti palkinnon julkistamisen jälkeen. ”Sulje suusi, jos et halua kuolla, minulle sanottiin. Mutta en luovuta”, Chicaje sanoi -medialle. Pandemian aikana mafiat ovat murhanneet kymmenen luonnonsuojelijaa. Perun oikeusministeriön mukaan yli sadan aktivistin henki on uhattuna. Viranomaiset suojelevat aktivisteja, mutta metsäalueet ovat laajoja, minkä lisäksi pandemia vaikeuttaa heidän työtään. Myös paikallinen korruptio on ongelma. Suomikin vaikuttaa EU:n kautta Amazonin metsäkato on koko maapallon yhteinen ongelma. Mikäli metsänhakkuu yhä kiihtyy, maa-alue alkaa hiilen sitomisen sijasta päästää ilmakehään hiilidioksidia. Valtaosa Amazonin sademetsästä sijaitsee kuitenkin Perun ja Brasilian maaperällä, joten sen suojeleminen on paikallisten hallitusten vastuulla. Suomi voi painostaa niitä Euroopan unionin kautta. EU neuvottelee parhaillaan vapaakauppasopimusta latinalaisamerikkalaisten Mercosurmaiden kanssa. Greenpeacen mukaan koko sopimus pitäisi kaataa, koska se on liian löyhä. Avilan mukaan EU voi vaatia ympäristöaktivistien suojelua ja huumemafioiden suitsimista, tai kauppa ei käy. Näin latinalaisamerikkalaiset hallitukset – etenkin Jair Bol sonaron Brasilia – toimisivat ripeämmin. ”Kauppasopimuksiin kytkettävä taloudellinen painostus on keino, jota kaikki hallitukset ymmärtävät”, Magaly Avila päättää. ”T ÄMÄ ON VOITTO oikeudenmukaisuudelle ja Länsi-Saharan kansalle. Toivomme, että EU:n jäsenvaltiot nyt vihdoin noudattavat tuomioistuimen tuomioita ja jättävät Länsi-Saharan EU:n ja Marokon suhteiden laajan soveltamisalan ulkopuolelle. Unionin on korkea aika lakata olemasta osa Afrikan viimeisen siirtomaan ongelmaa ja tulla osaksi ratkaisua ”, sanoo Sylvia Valentin, Western Sahara Resource Watchin (WSRW) puheenjohtaja. Syyskuun 29. päivä annetussa päätöksessä todetaan myös, että LänsiSaharan vapautusrintama, Polisario, voi edustaa sahrawi-kansaa Euroopan tuomioistuimissa. Päätös on vakava isku EU-komission pyrkimykselle ohittaa sahrawien oikeudet Marokon eduksi miehitettyä Länsi-Saharaa koskevissa sopimuksissa. Aiemmin syyskuussa tuomioistuimen selvityspyynnön jälkeen EUkomissio rekisteröi kansalaisaloitteen, joka kieltäisi kaupankäynnin Palestiinan alueella sijaitsevien Israelin miehittämien laittomien siirtokuntien kanssa. ”Jos komissio tosiaan tunnustaa toimivaltansa laittomien siirtokuntien kanssa käytävän kaupankäynnin lopettamiseen, miksi se on sallinut sen jatkuvan vuosikaudet? Tämä on rikkonut ja rikkoo edelleen EU:n sitoumuksia kansainvälisen lain puitteissa”, kommentoi yksi kansalaisaloitteen alullepanijoista, Tom Moerenhout, tuomioistuimen päätöksen tulosta. Kaupankäynti laittomien siirtokuntien kanssa on Geneven sopimuksen vastaista. Amnesty on todennut, että tuonti siirtokunnista on laitonta, koska se tukee laitonta toimintaa, ja vaatinut kieltämään tuonnin. Karstein Volle Sademetsien suojelijoita murhataan joka vuosi. Myös kansalaisaloite Israelin laittomia siirtokuntia koskevasta kauppakiellosta etenee. D ieg o Pé rez Ro m ero
10 • 8 / 2021 TEKSTI JANNE SIIRONEN KUVAT PLASTIC PONY Muotija taideprojekti Plastic Pony väritti 1990-luvun Suomea ja enteili 2000-luvun moniulotteista tasa-arvokeskustelua. Plastic Pony, ikuisesti K ESKIVIIKKONA 31. heinäkuuta 1991 aurinkoiseen Esplanadin puistoon oli kerääntynyt satoja ihmisiä odottamaan. Varttia vaille seitsemän lava täyttyi pvc-muoviin, neonväreihin ja retrokuoseihin pukeutuneista hahmoista Cerronen eurodiscoklassikko Supernaturen pumpatessa kaiuttimista. Tämä oli Plastic Pony Picture Show I. Seuraavan puolen tunnin ajan Ponyt esittivät kuumassa kesäillassa ”improvisoituja otoksia arkielämästä”: valmistivat spagettia, silittivät, imuroivat ja vain poseerasivat. Vaatteet vaihtuivat uusiin hartaan yleisön seuratessa. ”Näyttää siltä, että pukeutuminen vapautuu kun Eurooppa yhdentyy”, päivitteli eräs vanhempi rouva seuraavan päivän Iltalehdessä. ”Rintojakaan ei arkailtu paljastaa”, hämmästeli toimittaja. Kaoottisen esityksen päätteeksi koko Espan puisto taputti ihastuneena. Backstagella esiintyjiä odotti Radiomafian Olga K. Plastic Pony oli saapunut, ja muutaman vuoden ajan se tuntui olevan kaikkialla. Bottalta kondomimainoksiin Ponyt pitivät discoja ja missikisoja Tavastialla, Vanhalla ja Espan lavalla, avasivat Plastic Pony Picture Show 3 -kaupan Helsingin keskustaan, esiintyivät playback-bändi Pony M:nä, emännöivät ensimmäisillä Erotiikkamessuilla, tähdittivät Neljän Ruusun musiikkivideoita, tekivät sarjan lyhytelokuvia Ro sa Liksomin kanssa, mainostivat kondomeja Sosiaalija terveysministeriön turvaseksikampanjassa, esiintyivät Jari Halosen Lipton Cockton in the Shadows of Sodoma -scifielokuvassa, bailasivat Jimi Tenor-show’ssa Down by the Laiturissa... Ja Suomen media – Anna-lehdestä Erotiikan maailmaan – raportoi innokkaasti. Keitä olivat nämä omituiset lycran ja teddykarvan peittämät satuhahmot? Mitä ne tahtoivat? Ponyjen luojat Joona Braf (ent. Savolainen) ja Petri Sipilä olivat tavanneet 90-luvun taitteessa Bottan legendaarisella Berlin-klubilla ja huomanneet jakavansa samankaltaisen maailmankuvan. Molemmilla oli tarve vastustaa ”tylsyyttä, harmautta ja tavallisuutta”. Ajan Suomi oli siihen otollista maaperää. ”Olihan tämä ankea paikka”, Braf muistelee 1990-luvun alun kuristusta. ”Tuntui, että kaikki tapahtui jossain muualla. Täällä oli tyyliin Seppälä, josta sitten ostettiin vaatteet. Eihän Suomesta saanut edes pvc-kangasta!” Pony-filosofia oli alkanut itää jo ennen Espan spektaakkelia. Sipilä ja Braf olivat kapinoineet omilla tahoillaan pukeutumisellaan, kahdestaan he alkoivat korottaa panoksia. Ajatuksena oli, että jos joku joka tapauksessa tuijottaa, niin miksei laittaisi vähän ekstraa. ”Aloimme kokeilla, kuinka överiksi voi mennä. Huomasimme, että on itse asiassa paljon turvallisempaa ja hauskempaa olla täysin ufo”, muistelee Sipilä. Ensimmäinen Pony-näytös oli Lahden Muotoiluinstituutin kesken jättäneen Brafin malliston esittely. Sipilä auttoi sen konseptoinnissa, tuottamisessa ja markkinoinnissa. Tarkoituksena oli tehdä sekä muotinäytös että parodia muotinäytöksestä. Nimi Plastic Pony tuli Brafin askartelemasta My Little Pony -korusta. Pony oli hieman Brafin näköinen, molemmilla oli nimittäin pitkä vaaleanpunainen muovitukka. Helsingin yliopistossa filosofiaa opiskeleva Sipilä toi konseptiin omaa osaamistaan. Sipilän väitöskirja Sukupuolitettu ihminen (1998) jakoi joitain teemoja Plastic Ponyn kanssa. ”Väitöskirjassani tutkin, miksi meidät on jaettu kahteen sukupuoliluokkaan ja pohdin sen oikeutusta; olisiko parempi, että jako ei olisi niin tiukka? Plastic Pony toteutti tätä käytännössä, ei kuitenkaan herätysliikkeenä tai poliittisella tavalla. Pääasiallisena tarkoituksenamme oli pitää hauskaa ja pukeutua miten huvittaa.” Vuosikymmeniä edellä aikaansa Sipilän mukaan media keskittyi liikaa Ponyjen ”gender blendaukseen”. Taide
8 / 2021 • 11 Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Juhla vuoden sarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosi kymmenen aikana. TEKSTI IIDA SIMES JULKINEN AGENTTI J ÄNNITTÄVÄLLÄ 860-LUVULLA Pohjolasta tulleet soturit antoivat itäiselle alueelle nimen Rus. Ehti kulua 1 140 vuotta, kun mestan johtajaksi valikoitui Vladimir Putin. On sattumaa, että juuri tuolloin Rusin eli Venäjän vieressä alkoi ilmestyä Voima-lehti. Ei ole sattumaa, että ainakin joka toisessa Voiman numerossa on kirjoitettu Putinin edesottamuksista: sotien lietsomisesta milloin Kaukasuksella, milloin missäkin, sekä Venäjän demokratian kiristymisestä ja viime vuosina sen totaalisesta rapautumisesta. OTSIKOLLA SALAINEN AGENTTI A. Kirilenko kertoi kaikkien aikain viidennessä Voimalehdessä vuonna 2000 miten ”presidentti Putinista ei tiedetty silloinkaan mitään, kun hän astui Venäjän tiedustelupalvelun johtoon”. Kyllä Kirilenko vaikutti tietävän kaikenlaista. Hän kirjoitti, miten turvallisuuspalvelu FSB:n everstiluutnantti Putin oli ollut agenttiuransa jälkeen Pietarin kaupunginjohtajan Anatoli Sobtšakin hyvä ystävä. Kaupungin virkamiehenä Putin oppi tekemään bisnestä markkinataloudesta hurmaantuneessa uudessa valtakunnassa. ”Virkamiehenä Putin valvoi valuuttapörssiä, diplomaattiedustustoja, uhkapelibisnestä ja julkisia yhtiöitä. Hän osallistui hotelli Astorian myyntiin ja kaupungin ensimmäisiin ulkomaisiin pankkeihin kuuluvan BNP – Dresdner Bank Rossijan avaamiseen. Putinin investointisuunnitelmista on toteutunut vain yksi, Coca-Cola-tehtaan rakentaminen.” VENÄLÄINEN JOURNALISTI ja sotakirjeenvaihtaja Anna Politkovskaja murhattiin kotitalossaan Moskovassa viisitoista vuotta sitten, Putinin syntymäpäivänä 7. lokakuuta 2006. Monesti Suomessa vieraillut Putinin kärkäs arvostelija Politkovskaja kuului Voiman lähipiiriin ja Voimakin julkaisi hänen juttujaan. Oliko Putin murhan kätyreitä vai ei, sitä ei tiedetä, mutta on aivan selvää, että hänen luomansa väkivallan ja pelon ilmapiiri on kannustanut Kremliä mielisteleviä tahoja järjestämään moisia murhia. PUTIN PÄÄSI VOIMAN vastamainokseen vuonna 2006. Casino Fatale sai innoituksensa Casino Royale -nimisestä James Bond -elokuvasta. Kasino Bondin takana oli Putin-versiossa muuttunut Moskovan Pyhän Vasilin katedraaliksi, ja autosta oli tullut tankki. Moni vastamainosten fani ei vieläkään pysty katsomaan näyttelijä Daniel Craigin totista naamaa leffajulisteissa näkemättä kuvassa Putinia – jota vertaus ei varmaan häiritsisi. Tunnetusti miehisyyttään korostavana alfauroksena Putin olisi ylpeä, jos hänet rinnastetaan agenttiin, jolla on ”lupa tappaa”. Mutta Putin ei esitä salaisen agentin roolia. Hänen korttinsa ovat esillä. Venäjän vaalit ovat olleet selkeää vehkeilyä, eikä kukaan enää usko Venäjän politiikassa noudatettavan reilun pelin sääntöjä. Ihmis kuva, jota Ponyt halusivat lempeästi ravistella, koostui monesta muustakin osasesta. ”Haastoimme myös ikään liittyviä käsityksiä, vanhimmat Ponyt olivat yli 70-vuotiaita. Myös kehopositiivisuudessa olimme edellä aikaa. Meillä oli Kehonäytös jo vuonna 1994 Tavastialla. Siinä eri muotoiset, kokoiset ja näköiset ihmiset saattoivat tulla esittäytymään suurelle yleisölle.” Plastic Ponyjen ytimessä oli pukeutuminen ja sen mahdollistama identiteettitutkimus. Värikkäät, koko vartalon peittävät asut vapauttivat kantajansa arkiroolista ja sosiaalisista kahleista hieman samalla tavalla kuin drag-pukeutuminen tai naamiot karnevaaliperinteessä. Plastic Ponyn retro futuristisen puvun alla saattoi olla kuka tahansa ikään, yhteiskuntaluokkaan, sukupuoleen tai ulko näköön katsomatta. Samalla Ponyt toivat (tahtoen tai tahtomattaan) 1990-luvun alun suomimediaan radikaalin ajatuksen eibinäärisestä ihmisestä: henkilöstä, joka ei ollut välttämättä mies tai nainen. Plastic Ponyssa tämä mullistava idea oli pakattu pehmeän teddykarvaiseen pakettiin, ja kaikessa lapsenomaisessa viattomuudessaan se pikemminkin hämmensi kuin herätti suuttumusta. Performansseja liiketiloissa Ponyjen ensimmäinen kauppa, syksyllä 1991 avattu Plastic Pony Picture Show III, oli sekin enemmän performanssi kuin oikea liike. Värikkäiden ikkunoiden takaa löytyi muun muassa kampaamo Kojak, jossa asiakas vain ajettiin kaljuksi, elokuvateatteri, joka oli käytännössä viewmaster-kamera, ja vessaan sijoitettu galleria Privat. ”Istuin siellä hipihiljaa ja toivoin, ettei kukaan asiakas tulisi sisään, kun olin niin helvetin ujo”, Braf nauraa. Ujoudesta huolimatta Ponyjen ympärille alkoi muodostua yhteisö. Osa alkoi hengailla uudessa liikkeessä, osa löytyi mukaan muualta. Alku aikojen Pony Pietari Kaakkomäki kertoo värvänneensä uusia Ponyja jopa työpaikaltaan Stockmannin herkun kalatiskiltä. Sipilä on laskenut, että vuosien varrella Ponyja on ollut helposti yli 300. ”Kuka tahansa saattoi tulla mukaan. Jos joku sanoi, että ’ei kun mä oon vähän arka’, niin sitten sä oot kymmenen kertaa arempi siellä lavalla. Jos ujostuttaa, niin oot sitten tuplasti ujompi siellä lavalla.” Vuoden 1995 keväällä Ponyt uudelleensijoittuivat Lontooseen. Suomessa Pony-vaatteet olivat kasvaneet fetissija alakulttuuripiirien suosikista jo isommaksi ilmiöksi. ”Joonan vaatteet olivat yhden vuoden aikana neljä kertaa sen ajan tärkeimmän muotimedian Muoti + Kauneuden kannessa”, Muistelee Sipilä. Braf huomasi työskentelevänsä yötä päivää tyydyttääkseen kysynnän. ”Meillä oli vaatteita myynnissä Helsingin lisäksi viidessä kaupassa Lontoossa sekä Japanissa ja Hong Kongissa. Ja muuallekin haluttiin, mutta ei siitä tullut mitään, koska halusin tehdä kaiken itse.” Kasvaakseen Plastic Pony olisi tarvinnut ulkopuolista rahoitusta. ”Joona sai joitain tarjouksia, mutta niiden ehtona oli, että yhteistyötaho olisi otettu osakkaaksi”, Sipilä kertoo. ”Plastic Ponysta olis voinut tulla kansainvälinen vaatebrändi, jolla oli tarina, mutta ehkä me molemmat pelkäsimme, että kaupallisuus pilaa tämän jutun.” Ponyt palasivat 90-luvun lopussa Suomeen. ”Olimme yhtäkkiä osa taide skeneä”, Sipilä summaa. ”Meistä puhuttiin performanssitaiteena, mutta minä näen Plastic Ponyn prosessitaiteena. Tämä on yksi iso kokonaisuus, jossa kaikki osat – nämä esineet ja kuvat ja videot – ovat ilmentymiä Plastic Pony -teoksesta.” Plastic Pony 30 vuotta Longa-galleriassa Helsingissä 1.–21.10.2021. Avoinna ke–pe 12–18, la-su 12–16.
12 • 8 / 2021 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Äärimmäiseen tehokkuuteen pyrkivä ruokajärjestelmä tuottaa tasalaatuista ja standardoitua ruokaa. Se myös hävittää luonnon monimuotoisuutta ja on ekologisesti tehotonta. Yksipuolisuus tappaa M ENETPÄ ruokakauppaan missä tahansa, löydät tuttuja banaaneja. Valtaosa maailman banaaneista on Cavendish-lajiketta. Pian nykyisiä banaaneja ei kuitenkaan enää tuoteta. Tämä on seurausta yksipuolisesta tuotannosta. Tästä yksipuolisuudesta käytetään ilmaisua monokulttuuri, ja sitä esiintyy maanviljelyssä aivan liikaa. Nykyinen ruokajärjestelmä on yksi suurimmista syistä biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden kaventumiselle. Monokulttuurin symboliksi on monien mielissä vakiintunut banaani, mutta monokulttuuri tarkoittaa muutakin. Suomen ympäristökeskus Syken erikoistutkija Marjaana Toivonen avaa vyyhtiä. ”Monokulttuuri on hankala termi, koska sillä tarkoitetaan monia asioita ja sitä käytetään eri merkityksissä. Itse olen oppinut termin tarkoittavan sitä, että samaa kasvia viljellään samalla paikalla vuodesta toiseen. Tämä muun muassa köyhdyttää maaperää.” Monimuotoisuuden vastakohta Monokulttuurilla voidaan myös viitata siihen, että yhden kasvilajin viljelmät levittäytyvät liian laajalle alueelle ja näin tukahduttavat monimuotoisuuden. Esimerkiksi banaaneita viljellään lähinnä yhtä lajiketta. Vaikka monokulttuuri tarkoittaa montaa asiaa, niitä kaikkia yhdistää yksipuolisuus. Vallitsevan talousajattelun piirissä tavoitteena on tehokkuus, ja tehokas sekä yhdenmukaista satoa tuottava viljely vastaa elintarvikealan yritysten tarpeisiin ja jälleenmyyjien vaatimuksiin. Myös kuluttajat on opetettu vaatimaan tasalaatuisuutta, mikä osaltaan ohjaa tuotantoa. ”Tehokkuuspuheesta huolimatta yksipuolinen viljely on yleensä ekologisesti tehotonta: viljelypinta-alaa kohti sato voi olla suuri, mutta samalla viljely tuhlaa muita luonnonvaroja kuten vettä, ravinteita ja fossiilisia polttoaineita sekä synnyttää ympäristöhaittoja”, Toivonen toteaa. Panamantauti uhkaa banaaneja Banaanin kohdalla äärimmilleen viety yksipuolisuus on kostautunut. Kun käytännössä kaikki viljellyt banaanit ovat samaa lajiketta, ovat ne alttiita samalla sairaudelle. Ennen toista maailmansotaa suosituin banaanilajike oli Gros Michel, mutta Panamasta lähtenyt panamantauti levisi viljelmille ja tuhosi sadot. Tuolloin korvaajaksi löytyi taudille vastustuskykyinen Cavendish. Sittemmin panamantaudin uusi muunnos on kuitenkin iskenyt myös Cavendishiin, ja jälleen tämä sienitauti on tuhonnut banaanivIljelmiä laajoilla alueilla. Sitä vastaan ei ole eristäytymistä parempaa torjunta keinoa. Eristäytyminen näkyy muun muassa siinä, että banaanintuottajamaihin saapuessa rajatarkastuksen yhteydessä matkalaukusta löytyvä banaani voi aiheuttaa melkoisen hässäkän. Tämä eristäytyminen on hidastanut muttei pysäyttänyt taudin leviämistä. Vehnä ja ohra lähellä toisiaan ”Suomessa tiukasti määritelty monokulttuuri ei ole kovinkaan yleistä”, erikoistutkija Toivonen toteaa. ”Normaalisti pellolla on ainakin jonkinlainen viljelykierto tai sitten viljellään vuodesta toiseen nurmea, johon ei liity vastaavia haittoja kuin yksivuotisten kasvien viljelyyn. Meillä ei viljellä mitään banaania vastaavaa, perimältään hyvin kapeaa viljelykasvia. Samaan aikaan voi todeta, että Suomessakin saataisiin ympäristöhyötyjä viljelyn monipuolistamisella, ja samalla satovarmuus kasvaisi.” Suomessa puhutaan ajoittain kevätviljamonokulttuurista, jossa vuorotellaan vehnän ja ohran välillä. Ne ovat niin likeisiä toisilleen, että on lähes sama kuin viljelisi vain yhtä lajia. Toivonen muistuttaakin, että yksipuolisesta viljelystä puhuttaessa ongelmia syntyy paljon ennen kuin ollaan stardardisoidun banaanin äärellä. Ja että yksipuolisuuden haitat ovat moninaisia. ”Viljelykasvi elää aina ekosysteemissä, vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa. Se tarvitsee esimerkiksi hajottajia ja eliöitä, jotka ylläpitävät maan rakennetta ja auttavat ravinteiden saamisessa. Pölyttäjiä ja eliöitä, jotka hillitsevät tuholaisia ja tauteja. Sitten ne kaikki viljelykasvia auttavat lajit tarvitsevat taas muita lajeja. Pellolla kaikki nämä lajit muodostavat verkoston, joka tukee viljelykasvin kasvua.” Monokulttuurin taustalla puolestaan on ajatus, että luodaan yhdelle kasville mahdollisimman optimaaliset olosuhteet. Halutaan poistaa kilpailu ja ohjata resurssit tehokkaasti viljelykasvin käyttöön, mutta samalla kun poistetaan kilpailevat kasvit, menetetään hyödyllisiä ja neutraaleja eliöitä. Menetetään monimuotoisuutta ja positiiviset vuorovaikutussuhteet pellolta. ”Tämä johtaa siihen, että tarvitaan entistä enemmän ihmistä tuomaan ulkoisia tuotantopanoksia ekosysteemiin: lannoitteita, torjunta-aineita, maan muokkausta. Näin korvataan menetettyjä ekosysteemipalveluita. Runsas tuotantopanosten käyttö puolestaan aiheuttaa ympäristöhaittoja”, Toivonen kertoo. Pelto ja puupeltokin ovat luontoa Länsimaisessa ajattelussa ”luonto” useimmiten mielletään alueeksi, jota ihminen ei ole muokannut, eli pelto on maatalousmaata ja viereinen metsä sitä luontoa. Kuitenkaan eläimille, muille eliöille ja kasveille ihmisen vetämillä rajoilla ei ole väliä. Metsän vieressä olevat viljelykset vaikuttavat myös metsään ja sen eliöiden elämään ja toisin päin – pelto on osa luontoa, ja liian usein yksipuolinen sellainen. ”Mutta se pelto voi myös olla äärimmäisen hyvä ja arvokas osa luontoa, jos sitä hoidetaan monimuotoisuutta vaalien. Monet ajattelevat juuri niin, että pelto ei ole osa luontoa, ja että ’pistämällä pellot metsäksi’ säästäisimme luontoa. Emme kuitenkaan voi suojella siellä metsässä lajeja, jotka voisivat elää pellolla”, erikoistutkija huomauttaa. Yksipuolisuuden ongelmat eivät rajaudu pellon reunaan. Merkittävä osa Suomen metsistä muodostuu riveihin istutetuista tasaikäisistä ja -laatuisista yhden lajin puista. Noita metsiä voi perustellusti kutsua puupelloiksi. Sama yksipuolisuuden ansa väijyy siis peltojen ohella myös metsissä. Samoin yksipuolinen eläinteollisuus johtaa siihen, että taudit ja vaivat leviävät ahtaasti elävässä ja yksipuolisessa populaatiossa. Aika ajoin nämä taudit myös hyppäävät ulos optimoiduista kasvatusalustoistaan ja levitessään uhkaavat myös ihmistä. Pienviljely on monipuolisempaa Yksipuolisten viljelyn taustalla vaikuttaa se, että se on viljelijälle helpompaa. Tarvitaan vähemmän osaamista, laitteita, koneita ja myyntikanavia. Myöskään kuluttajat eivät tuota valinnoillaan painetta monipuolisuuden puolesta, ja teollisuus ja valtiot ovat suorastaan tukeneet tuotannon yksipuolistumista. Kyse on siis järjestelmätason ongelmasta. ”Suomessa yleiset perheviljelmät ovat kenties suojanneet hiukan yksipuolistumista vastaan. Yhdysvalloissa ja Brasiliassa isot yritykset usein viljelyttävät laajoja aloja, jolloin päädytään helposti nopean voiton tavoitteluun. Suomessa on vahvemmassa ajatus, että halutaan hoitaa tilaa, maata ja ympäristöä tuleville sukupolville.” Kenttätutkimuksia tehdessään Toivonen on havainnut, että yksipuolinen viljely ja siihen liittyvät ongelmat saattavat johtua puhtaasti ajattelematomuudesta tai tiedon puutteesta. Aina ei olla hahmotettu tehtyjen valintojen seurauksia, jotka voivat tuntua pieniltä, mutta kertautuvat ja kasvavat laajoiksi. Yksipuolisen tuotannon ongelmiin on luonnollisesti pyritty reagoimaan. Yhtenä ratkaisuna banaania koskevassa kriisissä on pidetty geenimuuntelua. Eli sitä, että tutusta Cavendishistä kehitetään versio, joka kestää panamantautia. Tämä on kuitenkin reagoimista seurauksiin, ei syihin. Puuttumalla oireisiin alkuperäinen ongelma ei katoa minnekään ja seuraava oire odottaa kulman takana. Lue koko haastattelu ja huomioita monimuotoisuuden kaventumisen vaikutuksista pölyttäjiin osoitteesta www.häiriköt.fi Kulttuurihäirintä
8 / 2021 • 13 To im itu ks ell ist a ain eis to a. Aina samaa. Kaikkialla.
M A R I A J OT U N I KULTAINEN VASIKKA Race Horse Company O´DD 12. – 16.10. Merja Pöyhönen ja työryhmä LEDA 19. – 20.10. Miiko Toiviainen KEPEÄ ELÄMÄNI 21. – 22.10, 26.11. ja 9.12. Nimrod Danishman BORDERS 22. – 23.10. Revontulihallissa 22.9. – 16.11. Yhteistuotanto Suomen Kansallisteatterin kanssa Stefano Massini LEHMAN-TRILOGIA 24.11. – 4.12. Compagnie Facteurs Communs & Teatteri Metamorfoosi SURVIVAL KIT 2. – 4.12. Tutustu koko ohjelmistoon www.espoonteatteri.fi / p. 09 4393 388 R A H A L L A S A A J A R A K K A U D E L L A P Ä Ä S E E
8 / 2021 • 15 TEKSTI LAURI LINNA KUVAT JULIUS HALME Palveluiden siirtyminen verkkoon tekee ihmisistä oman elämänsä viranomaisia. Digitalisaatio tekee meistä aktiivisia hallinnon käyttäjiä K AIKKI asiointi valtion, kunnan ja eri instituutioiden suuntaan hoidetaan nykyään digitaalisesti. Verkossa hoidetaan lähtökohtaisesti kaikki veroilmoitusten täyttämisestä toimeentulotuen hakemiseen. Digitalisaatio on tehnyt asioinnista monilta osin aiempaa vaivattomampaa ja nopeampaa. Kirjeitä ei tarvitse postittaa eikä jonottaa palvelupisteessä vuoroaan. Samalla kuitenkin valtiovallan ja sen kohteiden suhde on muuttunut. Passiivisen hallinnan kohteena olemisen sijaan ihmisiltä odotetaan aiempaa suurempaa aktiivisuutta. Asiointi viranomaisten verkkosivuilla tapahtuu itsepalveluna. Etuuksien hakija täyttää itsenäisesti kaikki tarvittavat selvitykset ja tiedot. Viranomainen ei ole paikalla kertomassa miten tietoja tulisi täyttää tai neuvomassa mitä tukia ihmisen olisi ylipäänsä mahdollista saada. Oman elämänsä viranomainen Muutos on tapahtunut myös käsitteiden tasolla. Siinä missä lainsäädännössä ennen puhuttiin kansalaisista tai asiakkaista, nykyään on yhä yleisempää, että viranomaisen palveluissa asioivaa kutsutaan hallituksen esityksissä ja viranomaisten asiakirjoissa hallinnon käyttäjäksi. Kielellinen muutos kuvaa hallinnossa tapahtunutta ajattelutavan muutosta. Itsepalvelua hyödyntävää ihmistä ei nähdä enää passiivisena hallintoalamaisena ja toimenpiteiden kohteena, vaan aktiivisena toimijana. Enää ei riitä, että odottaa viranomaisen päätöksiä, vaan itsepalvelun myötä ihmisen on oltava mukana toteuttamassa itseensä kohdistuvaa viranomaishallintaa. Tätä muutosta kuvaa myös jo pari vuosikymmentä muotiterminä ollut aktiivinen kansalaisuus. Termi sanallistaa vallitsevaa toivetta yhä itsenäisemmästä ja enemmän vasIlmiö
16 • 8 / 2021 tuuta omasta elämästään ottavasta ihmisestä. Tämän aktiivisuutta korostavan ideologisen muutoksen taustalla vaikuttaa 1980-luvulla Suomeen rantautunut uusliberalistinen New Public Management -oppi. Yhdysvalloissa 1970-luvulla alkunsa saaneessa New Public Management -opissa korostuu valtion roolin pienentäminen, hallintokoneiston keventäminen ja positiivinen suhtautuminen yksityistämiseen. Opissa keskeistä on ihmisen vastuu omasta elämästään. Kustannussäästöjä palvelun sijaan Vielä pääministeri Kalevi Sorsan hallituksen aikaan vuonna 1985 hallituksen asiakirjoissa visioitiin, että tietotekniikan kehitys vapauttaisi hallinnon työntekijöitä toimimaan ihmisläheisissä ammateissa koulutuksessa, päivähoidossa ja terveydenhoidossa. 2010-luvulle tultaessa hallitukset ovat poliittisesta väristä riippumatta kuitenkin pitäneet digitalisaatiota keinona saada aikaan kustannussäästöjä. Digitalisaatio toistuu 2010-luvulla hallitusohjelmasta toiseen keinona karsia hyvinvointivaltion kustannuksia ilman, että varsinaisista eduista tai palveluista tarvitsisi leikata. Tämä sopii hyvin yhteen ihmisten oman vastuun ja aktiivisuuden korostamisen kanssa. Kun digitalisaation päämääräksi on asetettu säästöjen saaminen, on tuloksena ollut, että uusien opettajien ja poliisien sijasta hallinnossa on yhä vähemmän neuvontaa ja palvelua tarjoavia virkamiehiä ja enemmän itsenäisesti palveluita käyttäviä kansalaisia. Eniten apua tarvitsevat ongelmissa Julkisten palveluiden siirtyminen verkkoon itsepalveluksi on helpottanut monen arkea. Tämä koskee kuitenkin vain niitä, joilla on osaamista ja jaksamista omien asioidensa hoitoon. Uusi rooli hallinnon aktiivisena käyttäjänä tarkoittaa sen sijaan vaikeuksia niille, jotka apua ja valtiovallan tukea tarvitsisivat eniten. Kun ennen lähtökohtana oli asiointi palvelupisteellä, jossa viranomainen neuvoi miten asiassa on edettävä, nyt ihmisten on pääsääntöisesti selvittävä viranomaisasioinnista yksin. Julkishallinnon palveluiden käyttäminen verkossa tarkoittaa, että asiakkaan pitää tietää ja tehdä itse enemmän. Ja vaikka verkkolomakkeen täyttöön voi olla ohjeet, ne eivät korvaa asioiden hoidossa neuvovaa virkailijaa. Ohjeet kertovat lähinnä siitä miten lomake tulee täyttää, mutta ne eivät osaa kertoa, onko täytettävä lomake ylipäänsä oikea tai mihin muihin etuihin ihminen voisi olla oikeutettu. Vaikka palvelupisteet ja puhelinpalvelu ovat edelleen kytössä, ollaan verkkoasioinnista tekemässä viranomaisasioinnin pääväylää. Palvelupisteitä on lakkautettu ja puhelinpalveluja supistettu. Näin digitalisaatiolla yritetään saavuttaa niitä julkisten menojen säästöjä, joita hallitukset odottavat. Tukia ja etuuksia jää saamatta Pahimmillaan verkkolomakkeiden vaikeaselkoisuus on johtanut siihen, etteivät ihmiset ole saaneet heille kuuluvia etuja tai palveluita. Kun TE-toimistojen uusi verkkopalvelu avautui heinäkuussa 2017, aluksi jopa kolmasosa työttömyystukea hakeneista epäonnistui tuen hakemisessa palvelun vaikeaselkoisuuden takia. Apulaisoikeusasiamiehen palvelua kritisoineen ratkaisun jälkeen verkkosivua on korjattu helppokäyttöisemmäksi. Samoin vuonna 2017 tehdyn toimeentulotuen siirron Kelaan piti helpottaa kuntien sosiaalitoimien työtä ja vapauttaa aikaa toimeentulotukihakemusten käsittelystä muuhun asiakastyöhön. THL:n tänä vuonna aikuissosiaalialan ammattilaisille tekemän kyselyn mukaan ihmisten avunsaanti on kuitenkin vaikeutunut. Nyt kuntien sosiaalitoimen ajasta suuri osa menee Kelan tekemien toimeentulotukipäätösten selvittelyyn. Digitaalinen itsepalvelu ei aina saavuta tavoitteitaan tehokkuudesta, säästöistä ja helppoudesta. Samalla itsepalvelu on hieman salakavalasti tehnyt meistä itseemme kohdistuvan vallankäytön toteuttajia. Digitalisaatio tekee meistä hallinnon aktiivisia käyttäjiä, halusimme sitä tai emme. NYT KUNTIEN SOSIAALITOIMEN AJASTA SUURI OSA MENEE KELAN TEKEMIEN TOIMEENTULOTUKI PÄÄTÖSTEN SELVITTELYYN. VIRANOMAINEN EI OLE PAIKALLA KERTOMASSA MITEN TIETOJA TULISI TÄYTTÄÄ TAI NEUVOMASSA MITÄ TUKIA IHMISEN OLISI YLIPÄÄNSÄ MAHDOLLISTA SAADA.
Syksyn mahtavimmat kirjat Tuire Malmstedt Lasitarha ”Enemmän kuin dekkari Lasitarha on tarina pienestä jyväskyläläisestä yhteisöstä, jossa ystävyys suhteet ja salaisuudet ovat risteilleet vuosikymmenien ajan.” – hs Björn Natthiko Lindeblad Saatan olla väärässä Monta elämää elänyt Lindeblad kärsii nyt ALS:stä. Ahdistuneisuuden sijaan hän on sinut elämän kanssa. Viisaita sanoja ihmiseltä ihmiselle. Abigail Dean Tyttö A ”Nimeni on Alexandra Gracie ja olen 15-vuotias. Soittakaa poliisi.” Mestariteos siitä, miten selviytyä kaikkein pahimmasta. Chen Qiufan Jättömaa Ekologinen dystopia, jonka pääosassa on ihmisarvo. Kurjissa oloissa elävä jätteenkuljettaja Mimi alkaa kapinoida järjestelmää vastaan. Tove Alsterdal Juurakko ”Juurakko kuvaa hienovaraisesti ja kauniisti paljon muutakin kuin rikosta: hyvinvointivaltion rappiota ja hylättyä maaseutua.” – dagens nyheter Matt Haig Syitä pysytellä hengissä Hanki tämä kirja itselle tai läheiselle, joka kärsii ahdistuksesta. Vertaistuki kirjan kirjoittanut Matt Haig oli itse kuilun partaalla, mutta selvisi ja kertoo, miten. Jenna Kostet Margaretan synti 1600-luvulla mestatun Margaretan tarina. ”Tarina ei unohdu pitkään aikaan.” – anna-lehti Heino Falcke Valo pimeydessä ”Falcken kyky kertoa pitkälle erikoistuneesta tieteenalasta on verraton: Hän osaa selittää Einsteinin suhteellisuusteorian vaikka alakoululaiselle.” – spiegel Kirjakaupoista kautta maan tai verkkokaupastamme aulakustannus.fi P.s. Kun liityt postituslistallemme, saat 20 prosenttia alennusta kaikista tuotteista! Paolo Giordano Jopa taivas on meidän Vuoden unohtumattomin lukukokemus. Koskettava tarina ystävyydestä ja rakkaudesta ottaa voimakkaasti kantaa myös alueelliseen eriarvoisuuteen ja ilmaston muutokseen. ”Viihdyin niin, että unohdin syödä.” – antti majander, helsingin sanomat Ari Turunen Tuoksujen atlas Upeasti kuvitettu kirja kertoo tuoksu aineiden historiasta tavalla, joka avaa lukijalle uuden maailman. Tuoksuja on aina ja kaikkialla käytetty sekä arjessa että juhlassa ja niiden raakaaineina on käytetty mitä erilaisimpia ainesosia. Vuoden kaunein kirja, upea lahja!
18 • 8 / 2021 TEKSTI JUKKA LIUKKONEN KUVAT ALEKSANDRA AKSENOVA Kiinan valtio sensuroi downshiftaavia nuoria, jotka tekevät mahdollisimman vähän töitä. Rahaa ja menestystä palvova vanhempi ikäluokka ja kommunistinen puolue ovat kauhuissaan. H UHTIKUUSSA 2021 Luo Huazhong kirjoitti Kiinan suosituimmalle viestintäalustalle Baidu Tieballe viestin ”Vaaka tasossa makaaminen on oikeudenmukaista”. Luo kertoi, kuinka työ tehtaassa sai hänet tuntemaan sisäistä tyhjyyttä, joten hän otti lopputilin ja pyöräili Tiibetiin. ”Olen vain nauttinut elämästä enkä näe siinä mitään väärää”, hän kirjoitti ja lähetti kuvan itsestään löhöilemässä sängyllä. Luo työskentelee vuodessa vain 1–2 kuukautta ja työskennellessäänkin makaa paikallaan esittäen kuollutta ihmistä elokuvassa. Lopun ajan hän ottaa rennosti ja elää minimalistista elämää. Luo syö vain kaksi ateriaa päivässä ja elää parilla kymmenellä eurolla kuussa. Hän nauttii elämästä ja käyttää päivänsä filo sofian lukemiseen. Monet innostuivat elämäntavasta, jota Luo kutsuu vaakatasossa makaamiseksi (kiinaksi t ? ngpíng, ??). Viestin jälkeen Kiinan internet täyttyi löhöilykuvista. Meemikuvissa oli väsyneitä eläimiä ja ihmisiä makaamassa selällään paitsi sohvalla ja sängyllä, myös maassa ja metron lattialla. Mahdoton yhtälö, passiivista vastarintaa Kiinan työkulttuurista on tullut yhä vaativampaa, ja vanhempi ikäluokka laittaa nuorten harteille valtavan taakan. Samaan aikaan pitäisi olla rikas ja menestynyt, hankkia lapsia, tehdä 12 tunnin työpäiviä ja ylitöitä, huolehtia vanhemmista ja neljästä isovanhemmasta sekä unohtaa oma elämänsä palvellakseen muita. Yhtälö on mahdoton, ja vaakatasossa makaavat ovat päättäneet, etteivät edes yritä ratkaista sitä. Kyse ei ole laiskuudesta. Vaakatasossa makaaminen on passiivista vastarintaa ja kansalaistottelemattomuutta mahdottomia vaatimuksia sekä yhteiskunnan epäreiluutta ja taloudellista eriarvoisuutta vastaan. Kun kilpailussa ei voi voittaa, vaikka mitä tekisi, on viisas valinta olla osallistumatta siihen laisinkaan. Makaaminen mustalle listalle Ilmiö nousi suosituksi alkukesällä pääsyn korkeakouluihin ratkaisevan Gaokao-loppukokeen aikoihin. Tämä oli liikaa Kiinalle. Viranomaiset poistivat Luon viestin ja julkaisivat virallisen kannanoton televisiossa: ”Toivon saa menettää, mutta töiden tekemistä ei saa lopettaa.” Puolue tuomitsi ilmiön vastuuttomana provokaationa ja häpeällisenä toimintana. Vaakatasossa makaaminen hävitettiin internetistä. Kaikki aihetta Vuosisadan rennoin mielenilmaus sai Kiinan paniikkiin Ilmiö
8 / 2021 • 19 käsittelevät viestit ja keskusteluryhmät poistettiin sosiaalisesta mediasta. Vaaka tasossa makaaminen sanana lisättiin mustalle listalle. Valtio jopa kielsi yrityksiä valmistamasta ja myymästä aiheeseen liittyviä tuotteita. Uhka kommunistiselle puolueelle Bloombergin taloustoimituksen Matt hew Brookerin mukaan Tiananmenin aukion tapahtumien jälkeen Kiinan kommunistinen puolue on sitonut olemassaolonsa oikeutuksen talouskasvuun. Puolue on luvannut talouden ja elämänlaadun kasvavan, kunhan vain kansalaiset eivät vaadi poliittisia uudistuksia tai kyseenalaista puolueen valtaa. Ja talous on kasvanut. Puolue pelkääkin ideologian kritisoimista enemmän sitä, ettei talous kasva. Jos nuoret lopettavat työn tekemisen, on talouskasvu vaarassa. Väestön ikääntyminen ja syntyvyyden lasku ovat jo uhka Kiinan taloudelle. Maa on nopeassa tahdissa luopunut yhden lapsen politiikasta ja sittemmin kahdenkin lapsen politiikasta. Siitä huolimatta syntyvyys on ennätyksellisen alhainen. Lasten hankkimatta jättäminen osuu arkaan paikkaan. Valtio tahtoisi pitää kiinni suuren väestön tuomasta taloudellisesta etulyöntiasemasta. Epärehellistä kilpailua Kilpailu Kiinassa on kovaa eikä aina rehellistä. Yhteiskunnan ovet aukeavat monille osaamisen sijasta lahjuksia sisältävillä punaisilla kirjekuorilla tai guanxi-suhteilla eli hyvä veli -verkostojen kautta. Kaikilla ei ole tähän mahdollisuutta. Kiinassa koulujen Gaokao-loppukokeen ajatellaan määrittävän nuoren tulevaisuuden. Hyvillä pisteillä pääsee huippuyliopistoon ja on valoisa tulevaisuus edessä. Keskinkertaisilla pisteillä saa unohtaa unelmansa. Viime vuosina on paljastunut useita tapauksia, joissa Kiinan kommunistisen puolueen jäsenten keskinkertaisesti menestyneet lapset ovat varastaneet Gaokaossa hyvin menestyneiden nuorten opiskelupaikat. Huijausten paljastuttua puoluekadeerien lapset ovat saaneet pitää tutkintonsa ja huijatuille ei ole tarjottu opiskelumahdollisuutta tai edes anteeksipyyntöä. Rikas eliitti on puolestaan jo pitkään ostanut rahalla lastensa opiskelupaikat. Nuoret ovat havainneet, että sama vaivannäkö ei tuo samaa tulosta kaikille. Zhang Zhiyuan on yksi heistä. Hän valmistui yliopistosta huippuarvosanoilla. Vaikka hän lähetti yli 2000 hakemusta, hän ei onnistunut saamaan työpaikkaa. Samaan aikaan opiskelutoverit saivat suhteiden avulla työpaikat heti valmistuttuaan. Zhang kertoo The Insider -julkaisussa miettineensä, miksi edes yrittää, jos puoluekadeerien ja liikemiesten lapset saavat kilpailussa kaksi kierrosta etumatkaa muihin nähden. Zhangista on väistämätöntä, että näillä lähtökohdilla häviää kilpailun. Tämä teki hänestä yhden vaakatasossa makoilijoista. Työelämän tolkuttomat paineet Työelämänkin paineet ovat kovia. Alibaba-verkkokaupan perustaja Jack Ma on vaatinut teknologiayritysten 996007-työelämän ulottamista muuallekin yhteiskuntaan. Mallissa työpäivät kestävät aamuyhdeksästä ilta yhdeksään, kuusi päivää viikossa (996) ja lisäksi työntekijöiden on oltava käytettävissä ympäri vuorokauden jokaisena päivänä (007). Kilpaileva toimitusjohtaja Richard Liu kutsui alle 12 tunnin työpäiviä tekeviä laiskottelijoiksi. Alibabakin ilmoitti, ettei halua palkata alle 12 tunnin työpäivää haikailevia. ”Emme kaipaa niitä, jotka haluavat tehdä miellyttäviä kahdeksan tunnin työpäiviä”, Jack Ma kirjoitti. Moni onkin kysynyt, mistä löytyy aika lasten kasvattamiselle ja isovanhempien hoitamiselle. Myös koronapandemia on heikentänyt nuorten työmahdollisuuksia. Tilastojen mukaan vain neljännes vuonna 2020 valmistuneesta 8,74 miljoonasta kiinalaisopiskelijasta oli saanut työpaikan. Tänä vuonna vastavalmistuneita on työttömänä jo 15 miljoonaa. Samaan aikaan kaupungeista katosi 1,75 miljoonaa työpaikkaa. Joku muu korjaa aherruksen voitot Netissä on levinnyt nopeasti vertaus maassa makaavista kiinansipulin varsista. Kasvi on halpa ja sen varret leikataan usein. Vertaus viittaa siihen, kuinka loppuun käytetty työntekijä vain korvataan uudella. Vaikka olisi työskennellyt ahkerasti koko elämänsä, korjaa joku muu silti työn voitot. Maata pitkin makaavia varsia ei ole kuitenkaan helppoa leikata sirpillä. Rikkain kaksi prosenttia omistaa 80 prosenttia Kiinan omaisuudesta, eikä kommunistinen puolue ole kyennyt – tai halunnut – tehdä asialle mitään. Ihmisoikeusaktivisti Chen Guang chengin mukaan vaakatasossa makaaminen johtuu siitä, että kiinalaisesta yhteiskunnasta on kadonnut reiluus. Puolueen jäsenet nauttivat hyvistä tukijärjestelmistä ja eduista, tavalliset kiinalaiset raatavat niska limassa koko elämänsä ja saattavat menettää kaiken kerran sairastuessaan. Chenin mukaan ihmiset ovat menettäneet uskonsa tulevaisuuteen. Kun elämään ei voi vaikuttaa Pekingin yliopiston tutkimuksen mukaan 30 prosenttia sen uusista opiskelijoista pitää opiskelua turhana ja 40 prosenttia pitää elämistä merkityksettömänä. Yliopistoa pidetään yhtenä Kiinan parhaimmista, ja sen opiskelijoita maan lahjakkaimpina. New China TV:n haastattelussa opiskelija Dengin mukaan nuoret makaavat vaakatasossa, koska he kokevat, ettei omaan tilanteeseen voi vaikuttaa. He ovat tyytymättömiä omaan elämäänsä ja työntekoon. Opiskelija Yang Luo kertoo vaakatasossa makoilun peilaavan ahdistusta ja kärsimystä, jota nuorempi sukupolvi joutuu kokemaan. Vaakatasossa makoilijoilla on myös ymmärtäjiä. Puoluelehti Guangming Daily heitti pallon takaisin puolueelle ja kehotti parantamaan nuorten elämänlaatua. Professori Huang Ping taas kritisoi shanghailaisessa Sixth Tone -lehdessä puolueen keskittymistä pelkkään tuottavuuden kasvuun. ”Ihmiset eivät ole vain pelkkiä työkaluja”, hän kommentoi. On myös niitä, jotka näkevät vaakatasossa makoilun olevan osa laajempaa globaalia ilmiötä. Milleniaaleilla ja Z-ikäluokalla on maailmanlaajuisesti erilainen arvomaailma sekä tapa suhtautua työhön ja elämiseen. Suomessakin moni nuori aikuinen elää minimalistista elämää ja downshiftaa. Mieluummin tingitään rahasta kuin arvoista. Elämän mielekkyys menee omaisuuden kartuttamisen edelle. Tämä muistuttaa monin tavoin vaakatasossa makoilua. Zensukupolven pieni onnellisuus Vaikka vaakatasossa makaaminen syntyi tänä vuonna, ei ilmiö ole uusi. Jo vuonna 2014 japanilainen naisten lehti Non-No kuvasi passiivisia japanilaisia miehiä, joita ei kiinnosta seurustelu ja seksi, Buddhan kaltaisiksi munkeiksi (kiinaksi fóxì, ??). Lehden käyttämästä sanasta tuli suosittu Kiinassa neljä vuotta myöhemmin. Sana kuvastaa buddhalaisten munkkien elämäntapaa, jossa unohdetaan kunnianhimo, ollaan kilpailematta ja pyritään elämään leppoisasti ja kiireettömästi. Buddhan kaltaiset nuoret valitsevat sisäisen rauhan tai apaattisuuden yhteiskunnan odottaman työnarkomanian sijasta. Z-sukupolvea onkin kutsuttu Kiinassa Zen-sukupolveksi. Buddhan kaltaista elämää leimaa kuitenkin muu kuin sisäinen mielenrauha. Huonot työnäkymät, pettymykset romanttisissa suhteissa, taloudelliset ongelmat ja pysähtynyt sosiaalinen liikkuvuus on yleistä nuorten keskuudessa. Samassa tilanteessa ovat nuoret niin Kiinassa, Japanissa kuin Taiwanissakin. Kenichi Ohmaen Low Desire Society -kirjan mukaan matalan halun yhteiskunnassa väestön vanhetessa ja syntyvyyden vähentyessä nuoremmat sukupolvet vähentävät aktiivisuutta. Hitaasti nousevat tulot, yhteiskunnan kovat paineet ja epäselvä tulevaisuus vähentävät nuorten kiinnostusta menestystä ja materialismia kohtaan. Sen sijaan nuoret etsivät kirjailija Haruki Murakamin sanoin ”pientä varmaa onnellisuutta”. Nuoret kuluttavat vähemmän ja ovat tyytyväisiä siihen mitä heillä jo on. He eivät haikaile kiinteistöjä, sijoituksia, korkeaa statusta tai nopeita autoja. Siinä missä Kiinassa ilmiö on tuomittu jyrkästi, Taiwanissa asia on nähty toisin. Kiivas työelämä ja vaakatasossa makaaminen ovat toistensa vastakohtia – eräänlaiset yin ja yang. Yhdessä ne pitävät maailman tasapainossa. PUOLUE PELKÄÄKIN IDEOLOGIAN KRITISOIMISTA ENEMMÄN SITÄ, ETTEI TALOUS KASVA.
20 • 8 / 2021
8 / 2021 • 21 TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVAT NAUSKA Rosa Liksom tutkii uusimmassa romaanissaan ihmisen luontoyhteyttä ja sen katkeamista. Raja, reitti, virta, väylä Henkilökuva V ÄYLÄ on Lapin sodan aikaan sijoittuva nuoren tytön kasvukertomus, jossa raja Suomen ja Ruotsin välillä muodostaa samalla rajan lapsuuden ja aikuisuuden välille. Liksom sulauttaa pakolaiskuvauksessaan toisiinsa lapsuuden mielenmaiseman ja maailmankaikkeutta koskevat pohdinnat. Väylä kertoo kotitilansa karjaa kuljettavan 13-vuotiaan tytön matkasta Tornionjoen toiselle puolen, pakoon Lapin sodan sekasortoa. Vahva yhteys luontoon kannattelee tyttöä, mutta samalla heräävä tietoisuus vie hänet elämää, kuolemaa ja olemassaoloa koskevien kysymysten äärelle. Liksomin pitkään jatkunut yhteiskunnallinen toiminta näkyy romaanissa modernin maailman rakenteiden ja käytäntöjen kritiikkinä. ”Oli alusta alkaen selvää, että romaanini päähenkilö tulisi olemaan nuori tyttö”, Liksom kertoo. ”Lapin sodan aikana nimenomaan tytöt veivät karjaa Ruotsiin. Karja annettiin lasten harteille, koska vanhukset eivät pystyneet sitä kuljettamaan ja äideillä puolestaan oli yleensä Tornionjokilaaksossa niin paljon lapsia, että he lähtivät matkaan ison lapsikatraansa kanssa. Ei ollut siis muuta mahdollisuutta kuin panna isommat lapset kuljettamaan karjaa.” Samaistuminen 13-vuotiaan karjakkotytön hahmoon oli Liksomille helppoa, sillä hän oli hoitanut itse saman ikäisenä karjaa kotitilallaan Tornionjokilaaksossa ja tuntenut lehmiin vahvaa yhteyttä. Kirjan nimi Väylä tulee Tornionjoen paikallisesta kutsumanimestä. Eläinyhteyden lisäksi Tornionjokilaakson arktinen luonto on vahvasti läsnä romaanissa: vaarat, korkeuksiin kurottuvat petäjät, vaikeakulkuiset metsäpolut ja upottavat suot, voimakkaat vuodenajanvaihtelut, tähtiä kimmeltävä taivas ja tietenkin Tornionjoki. Joki on Väylässä usealla tavalla rajatila. Valtionrajana se erottaa sotaa käyvän Suomen ja rauhan tilassa olevan Ruotsin toisistaan. Pakolaisille se on reitti turvaan sodan hävitykseltä. Kirjan kertojalle se on ennen kaikkea väylä lapsuudesta aikuisuuteen, kodin turvasta kohti epävarmaa, muuttuvaa ja ristiriitojen vaivaamaa maailmaa. Lapsen leikit ja välitön yhteys maailmaan heijastuvat maapallon histo riaa, ihmisen evoluutiota sekä elämän ja kuoleman kysymyksiä koskevia pohdintoja vasten. Väylä on päättymätön, sillä elämä on lakkaamattomassa liikkeessä. Asiat ilmestyvät ja katoavat, olennot syntyvät ja kuolevat. Raja on erityinen siirtymän paikka ”Seisoin menneisyyen mettän ja tulevaisuuen mettän saranakohassa.” ”Rajaseudut ovat kaikkialla hyvin erityisiä”, Liksom sanoo. ”Rajalla asumista luonnehtii fyysinen ja henkinen liike. Ruoho on aina vihreämpää tai huonompaa aidan toisella puolella. Rajaseudulla ei pysähdytä toisin kuin vaikkapa New Yorkissa, jossa ihminen voi elää koko elämänsä Washington Heightissa ja olla kertaakaan käymättä Manhattanilla.” Kertojana toimiva tyttö siirtyy aikuisuuden rajan yli liian varhain, sillä sota, ero henkisesti pahoinvoivasta äidistä ja vastuu karjan kuljettamisesta sysäävät hänet kohti tulevaisuutta. Iso maailma vyöryy pieneen päähän. Kotitilalle, lapsuuteen ja kohtuun ei ole kuitenkaan mahdollista palata. Liksom kuvaa lapsuuden loppua erilaisten metaforien avulla: sillat räjäytetään, rajoja vartioidaan ja unessa kotitalon ikkunoista puskee sisään kuivaa heinää, jonka alle tyttö on tukehtua. Karjaa kuljettavat pakolaiset joutuvat kasvokkain sodan, väkivallan, epätoivon ja välinpitämättömyyden kanssa. ”Takana oli se minkä mie tiesin, mutta mitä oli eessä? Ko molin kläppi ja kysyin äitiltä kaikista asioista, että miksi, se katto minua väsyny ilme naamala ja sano, että painu ulos leikkihmään.” ”Murrosiässä ja nuorempanakin pohditaan sukupolvesta toiseen samoja asioita”, Liksom toteaa. ”Mitä elämä on? Mistä maapallo on tullut? Mitä on maailmankaikkeus? Mikä on elämän tarkoitus? Miksi olen syntynyt? Väitän, että näiden kysymysten pohtiminen on universaalia ja osa ihmisluontoa.” Aikuistumaan pakotetun lapsen näkökulma antaa Liksomille mahdollisuuden hyödyntää kerronnassaan jyrkkiä kontrasteja: kärsimys ja ilo, yhteys ja erillisyys, hellyys ja raakuus vaihtelevat kuin luonnon syklejä heijastaen. Väylän kertoja on sisällään heränneestä hämmennyksestä ja ympärillään raivoavasta sodasta huolimatta edelleen lapsenomaisessa yhteydessä luontoon. Hän samaistuu voimakkaasti etenkin lehmiin ja niiden koettelemuksiin raskaan matkan aikana. ”Tyttö ei pelkää, sillä hän luottaa luontoon ja ympärillään oleviin eläimiin ja tietää selviytyvänsä”, Liksom kertoo. ”Hän ei nimenomaan ole erillinen luonnosta. Pyrin osoittamaan, että tyttö suhtautuu kaikkeen mitä luonnossa on, maahan, ilmaan, kasveihin, puihin sekä muihin ihmisiin ja eläimiin tasa-arvoisesti.” Maailmankaikkeudesta murteella ”Maailmankaikheus kauhistutti minua. Soon niin suuri, että sen loppumattomuutheen musertuu. Rauhotin itteäni pitkhään, mutta vasta sitte ko ymmär
22 • 8 / 2021 TÄYTYY AINA KYSYÄ, KUKA TÄSTÄ HYÖTYY? KUKA HYÖTYY SODISTA? KUKA HYÖTYY LUONNON HYVÄKSIKÄYTÖSTÄ? sin siirtää ajatukset minun mumhoon, aloin tassaantuhmaan. Mummo pruukasi sanoa, että tähet on taihvaan kynttilöitä eikä niitä tartte pölätä. Net pysyvät taihvaankannela. Ei net tipu, vaikka joskus innostuvat, niinko Peetlehemin tähti, lentelehmään ko linnut.” Myötätunnon piiri sulkee romaanissa sisäänsä koko elollisen olemassaolon. Lehmien lisäksi tyttö huolehtii kotitilansa koirien, kissojen ja kanojen kohtalosta. Romaanin kieli korostaa yhteyden tuntoa. Liksom on kirjoittanut Väylän Tornionjokilaakson murteella, jota kutsutaan Ruotsin puolella meänkieleksi. Murreilmaisu tuo kertojan kokemuksen lähemmäs lukijaa ja luo intiimiyden, jota kirjakielellä on vaikea tavoittaa. ”Väylän kieli heijastaa yhteyttä luontoon”, Liksom sanoo. ”Kirjakieltä käyttävä ihminen on käynyt kouluja, ja häntä on alettu sivistämään. Väylässä käyttämäni murre on kieltä, jossa ei ole vielä sivistyksen keinotekoista pintaa.” Murreilmaisu ja sivistys käyvät kuitenkin Väylässä dialogia keskenään. Liksom kertoo halunneensa osoittaa, että myös murteella voidaan puhua filosofisista ongelmista ja ideologioista tai pohtia vaikkapa matematiikkaa, fysiikkaa, tähtitiedettä ja kosmologiaa koskevia kysymyksiä. Kertojan sedän eli Seän kirjat ja hänen opettajaltaan kuulemansa tarinat avaavat näkymän maapallon ja ihmisen esihistoriaan sekä maailmankaikkeuden äärettömyyteen. Lehmät maadoittavat tytön kuitenkin takaisin ympäröivään todellisuuteen. Luonnon luonteva seksuaalisuus ”Yhtäkkiä aloin vapista ja minusta tuntu, että olin aivan tyihä. Että vain tuuli humisee kuoren sisälä. Että minua ei etes ole. Puristin pölössä ja tuskassa itteäni tiukemin Ilonaa vasten, ja ko tunsin sen syämen rauhalisen sykheen, aloin täyttyhmään ja vapinaki hiipu poies.” Sota, pakolaisuus, kurjuus ja ero rakastetuista järkyttävät tytön turvallisuudentunnetta. Vaikka romaani kuvaa sotatilan aiheuttamaa kaaosta, lapsenomaisen yhteyden kadottaminen ja uuden yhteyden hakeminen on yleisinhimillinen kokemus. Vastausta kuumeisesti vaativien kysymysten vyöry aiheuttaa ahdistusta ja huolta. Liksom on käsitellyt ahdistuksen tematiikkaa useissa romaaneissaan. ”Ihminen, joka on syvässä kosketuksessa luontoon, kuten romaanini kertoja, kokee luonnon hurjat muutokset varsinkin voimakkaasti”, hän toteaa. ”Nämä muutokset ovat erityisen korostuneita arktisella alueella. Luonto ei ole mitään ruusuilla tanssimista, vaan luonnon kiertokulku ja elämä ovat täynnä vaihteluita. Toinen syy ahdistukseen on ihmisen tie pois luonnosta. Tyttö kokee ahdistusta, sillä hän näkee koko ajan ympärillään luontoyhteyden katkeamista.” Heräävä seksuaalisuus vahvistaa tytön jo ennestään läheistä suhdetta luontoon. Liksom kuvaa naiskehon joutumista miehisen katseen alaiseksi, mutta tytön kokemus omasta kehollisuudestaan on ennen kaikkea voimauttava. ”Halusin lähestyä Väylässä kehollisuutta luonnon kautta”, hän kertoo. ”Mitä lähempänä ihminen on luontoa ja kokee itsensä osaksi sitä, sitä luontevampaa on seksuaalisuus. Ihminen on eläinlaji, ja kun seuraamme vapaiden eläinten seksuaalisuutta, siis eläinten, joita ei ole kahlehdittu ja nöyryytetty, huomaamme sen olevan luontevaa.” Luonto tulee Väylässä konkreettisesti kertojaan: nukkuessaan joen törmällä hän herää siihen, ettei saa henkeä, ja liikuttaessaan kieltään hänen suustaan pomppaa ulos pieni sammakko. Myöhemmin tyttö kesyttää rotan, joka ryhtyy hakemaan turvaa hänen vaatteidensa kätköistä. Ihmisen ja eläinten rajat hälvenevät. Psykedeeleillä pyhään yhteyteen Liksomille yhteyden tunnossa on kyse pyhän kokemuksesta. Pyhyyden ei tarvitse kuitenkaan liittyä millään tavalla uskontoihin. ”Pyhän käsite on kadonnut maailmastamme, ja se on korvattu järjellä”, hän sanoo. ”Pyhän historia on kuitenkin paljon pidempi kuin järjen historia. Järki häviää pyhälle. Kuvittelemme, että järki on voittanut pyhän, mutta se on myös aiheuttanut tuhon. Yhteys on pyhä. Se perustuu kokemukseen siitä, että olemme osa tätä planeettaa ja luontoa, eikä niin, että olisimme laji, jolla on oikeus orjuuttaa luonto, eläimet, maa ja ilma palvelukseemme.” Tyttö päätyy äitiään etsiessä erämaahan ja syö metsästä löytämiään ohutjalkaisia sieniä. Pian hän katselee nuotiosta nousevia liekkejä alkuihmisen lailla. Moninaiset näyt vyöryvät hänen lävitseen, ja hän hämmästelee, mistä ne tulevat. ”Mie liuin syäle sanoitten tuole puolele ja sitten ko kirhveen iskusta valahtin aivan lötköksi ja kellahtin sammalpetile. Tuijotin pimeää maailmaa ja näin ko mettiköstä nousi lauma lepattavia ja muotoa vaihtavia elukoita. Net tulit minua kohti ja aivanko virtasit minun läpi. Se ei tuntunu pahalta, ja jo niitten perässä marssi rivissä kymmenkunta oravaa. Jokhaisella oli kukkiva kultapiisku käessä, sivakat olala ja pieni hattu päässä.” ”Ihmiset ovat aikakausien alusta alkaen hakeneet sieniä syömällä sulautumiskokemusta luontoon”, Liksom sanoo. ”Elämme niin sanottua rationaalisuuden aikaa, mutta ihmiset tavoittelevat edelleen esimerkiksi LSD:n avulla yhteydentunnetta planeettaan ja maailmankaikkeuteen. LSD:n mahdollisuuksia psyyken hoidossa tutkitaan nykyään paljon. Ajatuksena on, että ihminen pääsisi irrottautumaan itsestään ja valtavan egonsa pyörittämisestä, katsoisi ympärilleen ja kokisi kosmoksen.” Väylän kertoja kykenee vahvan luontoyhteytensä turvin kohtaamaan sodan ja pakolaisuuden koettelemukset murtumatta sisäisesti. Moderni ihminen on kuitenkin menettänyt luontoyhteytensä, ja tämä tarkoittaa, että turvallisuus on luotava uudelleen. ”Turvallisuuden tunne rikkoutuu väistämättä elämän pyörteissä”, Liksom toteaa. ”Väitän kuitenkin, että sen voi rakentaa uudelleen nykyisessäkin maailmassa, joka on täysin pirstoutunut ja jossa elävät ihmiset ovat sisältä pirstoutuneita. Ihminen on neroudessaan kehittänyt psykologian, joka voi auttaa tekemään rikkinäisestäkin ihmisestä ja turvallisuudentunteesta jonkinlaisen kasassa pysyvän paketin.” Yhteys pätkii, ahneus lisääntyy Moderni maailma on vastannut luontoyhteyden katkeamisen aiheuttamaan erillisyyden tuntoon eri tavoin. Se on pyrkinyt hallitsemaan luontoa ja alistanut eläimet palvelukseensa. Se on luonut omat hierarkiansa ja rakenteensa, joiden tarkoituksena on tyydyttää ihmisten yhteyden kaipuuta. Kehitys on kuitenkin langettanut varjonsa maailman ylle. Liksomille sodat, pakolaisuus, kapitalismi ja eläinten tehotuotanto osoittavat modernin maailman tarjoamien ratkaisujen ongelmallisuuden. ”Ihmisessä on hyviä puolia kuten uteliaisuus, filosofointi, mielikuvitus ja kädentaidot”, hän sanoo. ”Ja sitten on huonoja puolia, kuten ahneus. Aina löytyy ihmisiä, jotka käyttävät ahneutta pienen piirin hyödyksi. Täytyy aina kysyä, kuka tästä hyötyy? Kuka hyötyy sodista? Kuka hyötyy luonnon hyväksikäytöstä? Kuka hyötyy met sien kaatamisesta? Kuka hyötyy järvien pilaamisesta? Kuka hyötyy tuotantoeläimistä? Kuka hyötyy teollisesta lihan tuotannosta?” Kapitalistinen talousjärjestelmä on tehnyt ahneudesta suurimman hyveen. ”Nykyisessä liberaalikapitalismissa ahneus on korotettu viidenteen potenssiin. Kaikki fokusoituu menestyjiin ja kilpailuun, eikä häviäjiä kohtaan tunneta minkäänlaista empatiaa. Olemme luoneet mahtavan järjestelmän, ja näemme nyt, mitä markkinavoimien vapauttaminen on aiheuttanut. Meille toitotetaan koko ajan kasvua. Tuotanto kasvaa tänä vuonna neljä prosenttia tai vain kolme prosenttia, voi voi. Emme kuitenkaan kysy, miksi tarvitsemme lisää tuottavuutta. Tuottavuudesta on tullut itsestäänselvä ja jokapäiväinen liturgia.” Menestys, kuluttaminen ja vaurauden tavoittelu eivät kuitenkaan tyydytä ihmisen yhteyden tarvetta. ”Musta aukko ei täyty ikinä”, Liksom toteaa. ”Pitääkin kysyä, miksi se ei täyty? Huomio on suunnattava psykologisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin. Ne puolestaan johtavat kysymykseen siitä, mikä on ihminen?” Julmuutta, jolle ei riitä sanoja Ideologiat ovat pyrkineet vastaamaan tähän kysymykseen kukin omalla tavallaan. Edellisessä romaanissaan Everstinna (2017) Liksom tarkasteli kansallissosialistista ideologiaa ja sen ilmenemistä arjessa. Väylässä kansallis sosialismi on läsnä Lapissa toimivien saksalaisten sotilaiden ja heidän puolisoidensa kautta. ”Rakenteet, joissa elämme, ovat puhtaimmillaan kansallissosialistisessa ideologiassa”, Liksom väittää. ”Kansallissosialismi korotti kuvitteellisen arjalaisen rodun ja valkoisen ihmisen maailman herraksi. Käsittelin Everstinnassa kansallissosialismin seurauksia yksilötasolla. Väylässä kuvaan puolestaan kansallissosialismin vastakohtaa eli sitä, miten ihmiset voisivat elää. Teokset ovat dialogissa keskenään.” Toisen maailmansodan sotakoneisto sai polttoaineensa ideologioiden lisäksi patriarkaalisista normeista. Sotiminen oli miehen tehtävä. Väylän kertojan isä on rintamalla ja muistelee kaatuneita puoliveljiään, joiden ei olisi tarvinnut lähteä nuoren ikänsä vuoksi vielä sotimaan. Päästyään Tornionjoen yli hän seuraa muiden pakolaisten kanssa, kuinka moottoripyörillä kulkevat saksalaiset palopartiot polttavat vastarannalla taloja, saunoja ja lopulta kyläkoulunkin. Väylässä miehiä kuvataan myös myönteisesti ja neutraalisti, mutta tytön ystävyys ja läheisyys Karjalasta tulleen Katrin kanssa sekä naishahmojen keskinäinen hoiva korostavat ristiriitaa naisellisen ja miehisen todellisuuden välillä. Maailma on Lapin sodan ajoista muuttunut, mutta patriarkaaliset rakenteet eivät ole kadonneet. Kysymys ei ole Liksomin mielestä kuitenkaan yksiselitteinen. ”Patriarkaatti on valtava ongelma, mutta myös monet naiset tukevat sitä”, hän huomauttaa. ”Luomamme länsimainen yhteiskunta perustuu patriarkaalisiin rakenteisiin. Feminismi ei voi kumota patriarkaattia, ellei se pura kaikkia rakenteita, jotka pitävät totaalista vääryyttä yllä. Olennaista ei ole yksilöiden sukupuoli vaan raRAKENTEET, JOISSA ELÄMME, OVAT PUHTAIMMILLAAN KANSALLIS SOSIALISTISESSA IDEOLOGIASSA.
kenteet. Se, onko Euroopan komission johdossa Ursula von der Leyen vai Jean Claude Juncker, ei ole kovinkaan olennaista. Sukupuolella on näiden instituutioiden johtamisessa vähäinen merkitys.” Patriarkaalinen tunnottomuus ilmenee Väylässä myös eläimiin kohdistuvan julmuuden ja välinpitämättömyyden kuvauksissa. Tyttö muistelee, kuinka hänen puoliveljellään Jakella oli tapana kiduttaa leikeissään hyönteisiä ja sammakoita. Romaanissa kuvataan myös tehomaatalouden saapumista Lappiin. Eräs Väylän teemoista onkin eläinten aseman muuttuminen ihmisen luontosuhteen muuttuessa. Liksom on kritisoinut ennenkin teollista eläintuotantoa, joka alentaa eläimet esineiksi ja vieraannuttaa ihmiset niiden kärsimyksistä. ”Tuotantoeläinten kohtelu on niin karmeaa, etteivät sanat riitä kuvaamaan sitä”, hän sanoo. ”Se on kidutusta eläimille. Porsitushäkeissä olevien emakoiden tehtävänä on pelkästään porsia porsimista päästyään, minkä jälkeen ne tapetaan. Tuotantoeläinten kohtelu on jotain niin kauheaa, että jos ihmiskunta säilyy, siitä tullaan keskustelemaan tulevaisuudessa samalla tavalla kuin keskitysleireistä.” Pakolaisuus ennen, nyt ja tulevaisuudessa Väylän pakolaiskuvaus vaarallisine siirtymineen, lupalappuineen, leireineen ja parempaa tulevaisuutta koskevine toiveineen vie ajatukset Tornionjokilaaksosta nykypäivän Eurooppaan. Aivan kuten suomalaiset pakenivat Lapin sotaa Tornionjoen yli Ruotsiin, pakolaiset pakenevat nykyään epävakaita oloja ja näköalattomuutta vauraaseen Eurooppaan. Vastassa odottaa muureja ja tunkkaisia asenteita. ”Suhde pakolaisiin on tänä päivänä aivan samanlainen kuin Tornionjokilaaksossa Lapin sodan aikaan”, Liksom sanoo. ”Ihminen tuntee kauheata vastenmielisyyttä vieraita kohtaan. Aluksi pakolaiset toivotetaan tervetulleiksi, mutta heti sen jälkeen ajatellaan, että hyi vittu, eikö ne voisi lähteä täältä veke. Tämä on kseno fobiaa. Toista on pidetty aina raakalaisena, barbaarisena ja sivistymättömänä. Ruotsalaiset suhtautuivat tällä tavoin suomalaisiin Lapin sodan yhteydessä, eikä heidän asenteensa ole vieläkään muuttunut.” Liksom toteaa nykyisen pakolaisuuden olevan pelkkä jäävuoren huippu. Puhtaan veden puute ja ruoantuotannon ongelmat tulevat kiihdyttämään ilmastopakolaisuutta entisestään. Pakolaisuuden juuret ulottuvat kolonialismin synkkään historiaan. ”Pääsääntöisesti me länsimaalaiset ihmiset olemme aiheuttaneet pakolaisuuden”, Liksom sanoo. ”Kolonialistiset rakenteet ovat säilyneet, vaikka kolonialismin kohteena olleet valtiot ovat itsenäistyneet. Ryöstämme ja riistämme edelleen esimerkiksi Afrikan valtioita. Afganistanin tapahtumat osoittavat puolestaan, miten käy, kun länsimaat esittävät vievänsä demokratiaa maailmalle, vaikka todellisuudessa ovat kiinnostuneita vain rikkauksista. Korjaamme tällä hetkellä omaa viljaa. Olemme itse vieneet sodat maailmalle. Ja silti me uikutamme, kun ihmiset tulevat maahamme sotapakolaisina.” Vastaavasti ruotsalaiset sivuuttivat maansa osuuden natsi-Saksan sodankäynnissä, ja kun he sitten ottivat vastaan suomalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia pakolaisia, he kokivat olevansa suuria hyväntekijöitä. ”Ruotsi ruokki toisessa maailmansodassa Saksan sotakoneistoa”, Liksom toteaa. ”Adolf Hitler ei olisi saanut voittojaan ilman Ruotsin malmia. Lisäksi natsi-Saksan johtajien vaimoina oli ruotsalaisia rouvia. Heidänkin toimintansa oli ristiriitaista, sillä he myös todella harjoittivat hyväntekeväisyyttä ja järjestivät saksalaisista kartanoistaan vaatekeräyksiä ruotsalaisille köyhille.” Utopiat keinoälystä ja tasaarvosta Väylän kertoja unelmoi tulevaisuudesta, jossa ihmisiä ei jaettaisi köyhiin ja rikkaisiin, ja kaikki eläisivät sovussa toisensa kanssa. ”Aattelin hetken, että elettäis aikaa, joka olis sata vuotta eessäpäin, ja uuen ajan ihmiset olis niin viissaita, että tietäisit paikkansa maapallola ja ossaisit ellää sovussa ittensä, toisten ihmisten ja koko luomakunnan kanssa. Kukhaan ei pitäs toista ihmistä tai elläintä orjana, kaikki lähtis liikheele samoista lähtökohista eikä niin, että toinen syntyy rikhautheen ja toinen köyhyytheen, ja kaikki ossais punnita mennyttä ja tulevaa eikä vain höökyilis porkkanan perässä.” Olot ovat Lapin sodan ajoista muuttuneet, mutta utopia tuntuu silti kaukaiselta. ”Jossain mielessä voidaan ajatella, että tällä hetkellä väkivaltaa on vähemmän kuin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina”, Liksom sanoo. ”Ihmisiä kuolee tauteihin ja nälkään vähemmän kuin aikaisemmin. Lapsia kuolee vähemmän nälkään kuin vuosikymmeniä sitten. Toisaalta asioissa on monta puolta, ja sekin aiheuttaa ongelmia, että meitä on niin paljon.” Liksom uskoo, että keinoäly voisi tarjota ihmiselle keinon katkenneen luontosuhteen korjaamiseen. Luonnosta vieraantunut teknologia loisi näin paradoksaalisesti perustan vieraantumisen peruuttamiselle. Liksomin Väylässä esittämä kuvaus ihmisen luontoyhteydestä avaa näin yllättävän näkymän ihmiskunnan tulevaisuuteen. ”Keinoälyä on kehitetty pitkään, ja siihen tullaan panostamaan jatkossakin”, hän toteaa. ”Ideana on ollut se, että ihminen saa itselleen uuden orjan, joka tekee työtä 24/7 tarvitsematta mitään muuta kuin akkujen latausta eli sähköä. Oma utopiani on kuitenkin se, että ihminen kehittäisi keinoälyn, joka pystyy sekä tuntemaan että ajattelemaan ja olisi äärimmäisen järkevä. Tällainen keinoäly voisi palauttaa ihmisen ekologiseen lokeroonsa. Ellemme ymmärrä omaa paikkaamme ja hyväksy sitä, planeettamme ei enää kestä.” 8 / 2021 • 23
KOHTAA LEMPIKIRJAILIJASI, HANKI KIRJAT MESSUHINTAAN JA ANNA AINUTLAATUISEN TUNNELMAN VIEDÄ! MUKANA YLI 1000 ESIINTYJÄÄ SUOMESTA JA MAAILMALTA. HELSINGINKIRJAMESSUT.FI | @HELSINGINKIRJAMESSUT | #KIRJAMESSUT AVOINNA: to–la klo 10–20, su klo 10–18 LIPUT EDULLISEMMIN ENNAKKOON! Aikuisten pääsylippu alkaen 18 €. Lippu verkko-ohjelmaan alkaen 8 €. Verkkokaupasta ostetut pääsyliput sisältävät myös verkko-ohjelman. Katso kaikki hinnat: shop.messukeskus.com H E L S I N G I N K I R J A M E S S U T 28.–31.10.2021 SAMALLA LIPULLA: Saara Turunen Jukka Viikilä Camilla Läckberg Hanna Brotherus Katja Kettu, Ismo Alanko Ringa Manner, Pajtim Statovci, Samuli Putro SA M U LI V IE N O LA TI IU K A IT A LO / TA M M I JO N N E R Ä SÄ N EN / O TA VA LA U R A M A LM IVA A R A / W SO Y TE RO A H O N EN M A G N U S R A G N V ID / O TA VA
Kulttuurikeskus Caisa täyttää 25 vuotta. Mikä onkaan hauskempi tapa viettää merkkipäivää kuin antaa juhlavieraille lahjoja. Caisa lahjoittaa taide-elämyksiä. Caisan uudet tilat Leipätehtaalla Helsingin Sörnäisissä ovat hulppeat. Eläköön 25-vuotias Caisa! K ULTTUURIKESKUS CAISA sijaitsee stadilaisille tutussa, legendaarissa tehdasmiljöössä, vuonna 1923 valmistuneessa Elannon Leipätehtaassa Helsingin Sörnäisissä. Uusi Caisa on tyylikkäissä, valoisissa ja tietenkin esteettömissä tiloissa. Paikan päälle kannattaa tulla jo arkkitehtuurin takia. Yli viisimetriset huoneet, teollisesta menneisyydestä trendikkäästi muistuttavat rautarakenteet ja tiiliseinät kuiskivat viestejä ajalta, jolloin talo tuoksui vastaleivotulta leivältä. Leivonnaisia saa talosta edelleen, siitä pitää huolen samassa kiinteistössä oleva kahvila Bruket . Myös lounasta on tarjolla. Vuonna 1996 Kulttuurikeskus Caisa aloitti Helsingin Kaisaniemessä. Caisan toiminta monikulttuurillisuuden vaalijana on ollut uraauurtavaa. Sittemmin Caisan toimintaalue on laajentunut: ”Caisan tehtävä on edistää kaupungin moninaisuutta kaikissa muodoissaan”, Caisan johtaja Cátia Suomalainen Pedrosa sanoo. ”Ihminen on meillä keskiössä. Ja kulttuuripalveluistamme pitää voida nauttia kaikenlaiset ihmiset yhdenvertaisesti. Taustasta, kielestä, fyysisistä ja muista ominaisuuksista riippumatta.”, Pedrosa jatkaa. CAISAN LAAJA TEHTÄVÄ näkyy juhlasyksyn ohjelmistossa hienosti. Teatteriesitys ja taiteellinen manifesti Growth tutkii kehollisuutta. Sen on tehnyt Ursa Minor Ensemble, kuuden viittomakielisen taiteilijan kollektiivi. Teoksen on suunnitellut Noora Karjalainen. Growth kertoo ekologisesta muuttumisesta, kun luonto valtaa alaa takaisin ihmiseltä. Se näyttää, miten kuuro ihminen ottaa näyttämön haltuunsa. Se antaa uutta pohdittavaa sekä kuurolle että kuulevalle yleisölle. Teos esitetään suomalaisella viittomakielellä ja tekstitetään suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. ”Ursa Minorin kanssa olemme juuri alkaneet tehdä yhteistyötä myös Galleriassa, jossa järjestämme kuukausittain viittomakielisen opastetun kierroksen. Caisalle on suuri kunnia saada näyttämölleen Growthin kantaesitys”, Pedrosa iloitsee. VIDEOJA VALOKUVANÄYTTELY Aistikkaat näyttää, miten yli 60-vuotiaat kartoittivat kehollisuuttaan ja seksuaalisuuttaan burleskija drag-taiteen avulla improvisoiden. ”Aistikkuudella ei ole yläikärajaa”, on näyttelyn motto. Osallistujat määrittelivät itse mitä aistikkuus, seksuaalisuus ja sukupuoli heille merkitsevät. Burleskitähti Badass Grandman taiteilijanimi ”mahtava isoäiti” kuvastaa upeutta ja rohkeutta. Hän sanoi YLEn radio dokumentissa, että ”erotiikan ei tarvitse unohtua seitsemänkymppisenä.” ”Ihanaa, että älyttiin tulla mukaan!”, osallistujat iloitsivat päättäjäis juhlissaan. Teoksen taiteellinen johtaja on Jaana Pirskanen, joka tunnetaan myös Theodora Rex ja Magnus Love -taiteilijanimillä. Kuvaajana toimi Vilma Rimpelä. Caisassa on Aistikkaat K60 -klubi 9. lokakuuta. TAIDETTA JA TAPAAMISIA kaipaava kansa pääsee Caisaan ihailemaan taidenäyttelyitä ilmaiseksi. Myös opastetut kierrokset niin viittomakielellä kuin kuvailu tulkattuinakin ovat ilmaisia, eivätkä taidetyöpajatkaan aina maksa mitään. 25-vuotiasta Caisaa voi juhlia missä vaan, sillä yksi Caisan taidelahjoista on verkossa vuoden loppuun saakka: Nuuksion metsissä kuvattu tanssiesitys, Gabriela Ariana Kollektiivin Syntyihin syvihin, pohtii luontosuhdetta ja kokemusta ulkomaalaisuudesta. Aivan kaikille taaperosta ikäihmisiin voi suositella ilmaista kuvataide-elämystä Caisan aulassa. Jussi Twosevenin maalaus Apartura ilia (2018) on huomiota herättävä ja rohkea teos. Se on helposti lähestyttävä ja moniselitteinen. Ihan niin kuin kotinsa Caisakin. ILMOITUS Aistikkaat Caisa Galleriassa 6.– 29.10.2021 Growth 28.–31.10.2021 Caisa.fi | Info 09 310 37500 Kaikukatu 4 B, 00530 Helsinki Caisan tiloja ovat auditorio, sali, neljä kokous tilaa ja galleria. Tiloja voi myös vuokrata.
FOKUSsali 14.9.2021–3.4.2022 EINO RUUTSALO 5.–14.11.2021 Sam Lee (UK) · Yinon Muallem (IL) Natalia Castrillón (CO) · Sarah Palu Vilma Jää · Iara Dias (BR) Killabeatmaker (CO) · Nahary · DJ Palmu Lasten Etnosoi! … ja paljon muuta! Katso koko ohjelma: etnosoi.fi HELSINKI · ESPOO · TAMPE RE Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta . Jenni Holma, Veera Järvenpää, & Kaisu Tervonen (toim.): NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Hinta 10E. Tilaukset: kauppa.voima.?, tilaukset@voima.? tai 044 238 5109
8 / 2021 • 27 Hiljaisten neitojen ja kotirouvien saari TEKSTI ELISA HELENIUS KUVAT SUSANNA FALENIUS A KARI SHIMADA on 23-vuotias tokiolainen nainen. Hänen käydessään peruskoulua Tokiossa tytöillä ja pojilla oli osittain eri oppiaineet. ”Esimerkiksi pojat kävivät teknologiatunneilla samaan aikaan kun tytöillä oli kotitaloustunnit. Poikien oletettiin aikuisina luovan uraa yrityksissä ja tyttöjen jäävän kotirouviksi”, Shimada kertoo. Opiskellessaan kaupallista alaa Toyon yksityisessä yliopistossa Shimada ei kokenut ”silmiinpistävää” syrjintää sukupuolen perusteella. Yliopistolla oli jopa kursseja sukupuolten tasa-arvosta ja HLBT-oikeuksista. Shimadan mukaan japanilaiset vanhemmat yleensä odottavat, että opiskelujen jälkeen poika työskentelee kovasti ja löytää hyvän vaimon, joka tukee häntä. ”Naisten ei tarvitse työskennellä uransa eteen yhtä kovasti, kunhan he löytävät aviomiehen, joka elättää heidät. Yleensä vanhemmat ihmiset, kuten isovanhempani, utelevat, onko minulla jo poikaystävä. Jos on, he haluavat tietää, onko hän menestynyt liikemies ja tienaako hyvin”, Shimada kertoo. Valmistumisensa jälkeen Shimada on työskennellyt myyntiosastolla kemikaaliyrityksessä, joka valmistaa kosmetiikassa tarvittavia aineosia. ”Yleensä naiset työskentelevät ostopuolella ja myyntiapulaisina. Olenkin ainoa naispuolinen työntekijä myyntiosastolla. Minulla on sama palkka kuin miehillä, mutta lähes kaikki yrityksen johtajat ovat miehiä. On vaikea kuvitella, että naispuolinen työntekijä voisi enää lapsen saatuaan kohota johtoportaaseen”, Shimada sanoo. AGENDA 20 30 Naisen osaksi Japanissa jää usein kotiäitiys ja vähäinen urakehitys. Japanilaiset naiset ottavat yhä useammin kantaa tasa-arvon puolesta ja valitsevat normeja rikkovan elämänpolun.
28 • 8 / 2021 Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17 kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS KAKSINKERTAISESTI EPÄEDULLINEN ASEMA Japani on bruttokansantuotteella mitattuna maailman kolmanneksi suurin talous; ykkössijaa pitää Yhdysvallat ja toista sijaa Kiina. Japanilainen populaarikulttuuri, kuten anime, manga, videopelit ja muoti, ovat suosittuja maailmanlaajuisesti. Maailman talousfoorumin vuoden 2021 listauksen mukaan Japani on 156:n maan listauksessa vasta sijalla 120, kun puhutaan sukupuolten tasaarvosta poliittisen vaikutusvallan ja taloudellisten mahdollisuuksien kannalta. Japani on listalla Angolan ja Ghanan kaltaisten maiden alapuolella ja vain vähän edellä Sierra Leonea. Saarivaltio on kaukana muista G7maista, joista toiseksi viimeinen maa Italia on sijalla 63. Kesäkuussa 2020 julkaistun Tokion yliopiston raportin The complex problem of inequality mukaan japanilaiset naiset saavat usein paljon pienempää palkkaa kuin miespuoliset kollegansa, vaikka heillä olisi sama koulutustaso ja yhtä pitkä työhistoria. Raportin mukaan Japanissa naiset ovat kaksinkertaisesti epäedullisessa asemassa. He ovat erittäin aliedustettuja korkeakoulutetuilla ja hyväpalkkaisilla aloilla, kuten lääkäreinä, korkeakouluopettajina ja johtajina. Samaan aikaan naiset ovat huomattavan yliedustettuja pienipalkkaisilla aloilla, kuten lastenhoidossa ja ala-asteen opettajina, sekä rutiininomaisissa toimistotöissä ja terveydenhoitoalalla hoitajina. Japani on lisäksi maailman ainoa maa, jossa naimisissa olevalla parilla ei voi olla eri sukunimet. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nainen ottaa miehen sukunimen. PÄIVÄKOTIEN PUUTE ON ISO ONGELMA ”Oman kokemukseni mukaan, kun olen seurannut japanilaisten ystävieni elämää ja itse asunut Japanissa, isoin ongelma tasa-arvossa on varhaiskasvatuksen puuttuminen”, sanoo Japanin tutkimuksen tohtori Minna Eväsoja. Japanissa päiväkotikasvatusta on tarjolla tavallisesti vain kolme tuntia arkipäivisin. Päiväkoti on myös pikemminkin kerhotoimintaa kuin varhaiskasvatusta. ”Ei ole niin kuin Suomessa, että lapsi voi mennä jo 10 kuukauden ikäisenä päiväkotiin. Välimatkat ovat pitkiä japanilaisissa suurkaupungeissa, joten matka kotoa päiväkotiin vie tavallisesti tunnin suuntaansa.” Japanissa ei ole myöskään tapana palkata kotiin lastenhoitajaa, koska naiset ovat kotiäitejä. Alakoulussa taas ei ole iltapäivisin kerhotoimintaa. Isovanhemmat saattavat asua eri kaupungissa, ja jos he asuvatkin samassa kaupungissa, niin välimatkat suurkaupunkien sisällä ovat pitkiä. Jos nainen haluaa jatkaa työntekoa kun lapsi on vielä pieni, hän voi tehdä enintään osa-aikatyötä. JOUSTAMATTOMAT TYÖMARKKINAT Minna Eväsoja nostaa toiseksi epäkohdaksi työmarkkinoiden joustamattomuuden. Nainen voi palata töihin takaisin kun lapset ovat isoja, mutta työ ei enää yleensä vastaa naisen koulutusta. ”Kaksi japanilaista ystävääni työskentelee yhä yliopistossa, vaikka kummallakin on lapsi. Toinen on tuntiopettaja. Toinen on virassa, mutta hän joutuu läkähdyksiin asti sovittamaan arkeaan. Sanoisin silti, että hänellä on käynyt tuuri.” Eväsoja uskoo, että nämä ongelmat pystytään ratkaisemaan, jos siihen on tahtoa. Samanlaiset muutokset on tehty aikoinaan Suomessakin. ”Nämä ovat kuitenkin isoja, rakenteellisia muutoksia, joiden toteutuminen vie paljon aikaa. Rakenteiden lisäksi myös asenteiden täytyy muuttua, ja asenteiden muuttuminen on vielä hitaampaa.” Suomessakin on vielä työmarkkinoiden joustavuudessa parannettavaa, koska pienten lasten äidit ovat yleensä todella väsyneitä. ”Kun kerron japanilaisille äideille, kuinka meillä kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen pitää kiirehtiä päiväkotiin ja ruokakauppaan, niin suomalaisen äidin arki näyttäytyy kaoottisena.” Japanilaiseen kulttuuriin kuuluu perinteisesti, että vaimo hoitaa perheen talouden. Miehen palkka menee pariskunnan yhteiselle tilille, ja vaimo antaa miehelleen käyttöön kuukausirahan. ”Siinä mielessä japanilaisella vaimolla on valtaa. Moni mies ei osaisi hoitaa kodin taloutta, ei edes maksaa sähkölaskua”, Eväsoja naurahtaa. Eväsojalla itsellään on kolme lasta ja hän on kokopäivätöissä. Yhdistelmä herättää hämmästystä Japanissa. ”Minua katsotaan kuin viikinkien ihmettä: vahva ja pystyvä nainen Pohjolasta! Lapsimääräni on muistettu mainita joka kerta kun esiinnyn Japanissa. Viimeinen piste i:n päälle on se, että mieheni on myös ollut kotona hoitamassa lapsia. Luulen, että moni japanilainen ei ole edes uskonut tämän olevan totta.” PAKKO PÄÄSTÄ NAIMISIIN Japanilaiselle miehelle paine solmia avioliitto on usein kovempi kuin naiselle. ”Erityisesti aiemmin miehelle saattoi olla este edetä uralla, jos hän ei ollut avioliitossa”, Eväsoja kertoo. Tämän takia Japanissa on ”joustava avioliiton käsite”. Pariskunta voi olla naimisissa, mutta asua eri asunnoissa tai jopa eri kaupungeissa ja kenties tavata toisiaan vain juhlapyhinä. ”Japanilaiset eivät miellä näitä kulissiliitoiksi tai järjestetyiksi avioliitoiksi. Pari voi tavata toisensa avioliittojärjestäjän kautta, mutta jos nainen ja mies ovat tavanneet kolme kertaa ennen avioliittoa ja heillä on synkannut, liittoa ei koeta järjestetyksi.” Eväsojalla on kolme läheistä japanilaista ystävää, joista jokaisella on yksi lapsi. Japanissa perheillä onkin yleensä yksi lapsi. Eväsojan mukaan tätä kutsutaan ”velvollisuuslapseksi”, jotta avioliitto on uskottava myös muiden silmissä. ”Kaksi ystävääni on järjestetyssä avioliitossa. Kolmas etsi itse puolison, mutta en tiedä, onko sekään rakkausliitto. Siinä vaiheessa kun yliopiston professori sanoi ystävälleni, että hän voi ihan hyvin jäädä naimattomaksi ja luoda vain uraa, niin nainen päätti etsiä puolison. Hän ei halunnut identifioitua yksinäiseksi naiseksi.” Ystävätär tapasi ensiksi kolme sinkkumiestä avioliittojärjestäjän kautta, mutta ei tuntenut vetoa heistä kehenkään. Naisen vanhemmat suuttuivat ja sanoivat, että nirso tytär tuottaa niin paljon häpeää perheelleen, että saa etsiä itse miehen. Nainen muutti Kiotosta kauas Etelä-Japaniin ja löysi sieltä aviomiehen. Eväsojan mukaan vanhempaa suku polvea järkyttää se, että nykyisin DUAN ON VALMISTUNUT TOKION YLIOPISTOSTA, JOSSA LÄHES 80 PROSENTTIA OPISKELIJOISTA ON MIEHIÄ. HÄN USKOO, ETTÄ YKSI SYY TÄHÄN EPÄSUHTAAN ON SE, ETTÄ TYTTÖJÄ KASVATETAAN OLEMAAN SÄYSEITÄ JA VÄLTTÄMÄÄN KILPAILUA.
8 / 2021 • 29 EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS nuoret japanilaiset voivat myös päättää olla menemättä naimisiin ja jättää perheen perustamatta. He voivat avioelämän sijasta deittailla ja seurustella. Aihetta käsittelee myös huhtikuussa Helsinki Cine Aasiassa nähty Yukiko Soden ohjaama vallankumouksellisen oloinen draama Aristocrats (Japani 2021). LESBOJA EI OTETA VAKAVASTI Duan on 27-vuotias japanilais-kiinalainen nainen, joka työskentelee konsulttifirmassa Tokiossa. Hän haluaa esiintyä vain etunimellään. Duan on kiinnostunut feminismistä, ja käynyt muutama vuosi sitten vielä opiskelijana ollessaan Helsingissäkin Avoimen yliopiston sukupuolentutkimuksen kesäkurssilla. Hänenkin mukaansa tyttöjä ja poikia kohdellaan eri tavoin peruskoulussa. ”Esimerkiksi opettajat pyytävät tyttöjä ’käyttäytymään kuin tyttö’. Tämä tarkoittaa, että tytön tulee oppia pitämään huolta muista, olla suloinen ja välttää aggressiivisuutta.” Minna Eväsojankin mukaan japanilaisen ihannetytön ja -naisen kuuluu olla suloinen, lempeä, pieni ja hentoinen. ”Sellainen kauniisti puhuva ja pukeutuva. Hän osaa asetella nätisti kukkia, tietää teetaiteen perusteet ja osaa pukea kimonon päälleen. Ihannenainen ei missään nimessä ole kovaääninen eikä puhu paljon muiden kuin ystäviensä seurassa”, Eväsoja luettelee. Tosin keski-ikäisillä ja vanhemmilla japanilaisilla naisilla on enemmän vapauksia, ja he voivat puhua paljon muidenkin seurassa. Duan on valmistunut Tokion yliopistosta, jossa lähes 80 prosenttia opiskelijoista on miehiä. Hän uskoo, että yksi syy tähän epäsuhtaan on se, että tyttöjä kasvatetaan olemaan säyseitä ja välttämään kilpailua. Myös hänen työpaikallaan noin 80 prosenttia työntekijöistä on miehiä. ”Tämä on tavallista japanilaisilla työpaikoilla. Firmani johtajista yli 90 prosenttia on miehiä.” Duan kokee, että työpaikalla naisia ja miehiä kohdellaan samalla tavalla, paitsi että miehet ylenevät nopeammin. Duan on lesbo, ja hänestä lesbot kohtaavat Japanissa valtaväestön osalta tietämättömyyttä ja syrjintää. ”Esimerkiksi kun yritän lesboystävieni kanssa selittää heteroille, että pidämme tytöistä, niin he eivät ota meitä vakavasti. Jotkut heistä ovat jopa sanoneet meille, ettei lesboja ole olemassa. Olemme heistä vain hämmentyneitä tyttöjä, ja lopulta rakastumme mieheen.” TAITEILIJANAISET ELÄVÄT VAPAASTI Minna Eväsojan mukaan Japanissa on historiallisesti ollut myönteinen asenne homoseksuaaleihin, selvästi sallivampi kuin muinoin Suomessa. Hänestä homoseksuaalisuuteen suhtaudutaan Japanissa yhä enimmäkseen luonnollisena asiana. ”Homoseksuaalisuus voi tapahtua tavallaan katseilta piilossa, mutta suhtautuminen on silti hyväksyvää ja aiheesta puhutaan luontevasti. Japanista löytyy yllättävää suvaitsevaisuutta, ja sen rinnalla kankeaa konservatiivisuutta.” Hänen kanssaan samassa työpaikassa Japanissa työskenteli miespari, ja nämä kaksi arkkitehtia olivat avoimesti yhdessä. Eväsojan tuntemat japanilaiset homoseksuaalit työskentelevät kaikki luovilla aloilla. ”En osaa sanoa, millaista elämä homo seksuaalina olisi, jos työskentelisi virkamiehenä. En usko, että homous olisi este uralle, mutta voisi vaatia kulissi avioliiton.” Eväsoja tuntee kaksi japanilaista taiteilijanaista, jotka seurustelevat keskenään, eikä suhde ole aiheuttanut ympäristössä paheksuntaa. ”Tunnen aika paljon japanilaisia taiteilijanaisia, ja he elävät niin kuin haluavat. He eivät joudu tekemään samanlaisia kompromisseja kuin muut ystäväni joutuvat tekemään.” Japani on kuitenkin ainoa G7-maa, joka ei tunnusta samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Maaliskuussa uutisoitiin, että Japanissa tuomioistuin on linjannut samaa sukupuolta olevien avioliiton kieltämisen olevan perustuslain vastaista. Tapauksen taustalla on yli kymmenen samaa sukupuolta edustavan parin aloittamat oikeusjutut, joissa he syyttävät hallitusta syrjinnästä. KOURINTAA KADUILLA JA METROISSA Minna Eväsojan havaintojen mukaan #MeToo-liike on ollut Japanissa vaatimaton, vaikka liikkeelle olisi kovaa kysyntää. ”En ole kuullut #MeToo:sta mitään Japanissa, ja se hämmentää minua.” Savvy Tokyo -lehden verkkoartikkelin ”4 Of The Most Powerful (To Date) Feminist Movements In Japan” (19.11.2018) mukaan #MeTooliike on saanut japanilaisia naisia kertomaan sosiaalisessa mediassa häirintäkokemuksistaan, ja erityisesti potkujen saamisesta töistä raskauden takia. Eväsojan opiskeluaikoina 90-luvulla Osakan metroihin tuli vain naisille varattuja metrovaunuja, koska miehet kourivat nuoria naisia täpötäysissä metroissa. ”Olin todella helpottunut naistenvaunuista. Naistenvaunut ovat aina täynnä, ja siihen on syynsä.” Yksi viime vuosien häirintätapausten suma tunnetaan kesäkuiselta illalta 2018. Silloin Tokion vilkas Shibuyan alue täyttyi juhlijoista Japanin voitettua Kolumbian jalkapallon MM-turnauksessa. Lukuisat naiset tekivät poliisille rikosilmoituksen kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä voiton juhlien aikana. Sosiaalinen media pursui kommentteja, jotka syyttivät uhreja. Kommenttien mukaan naisten ei kuulu liikkua ulkona myöhään illalla eikä ainakaan yksin. MUUTOKSEN TUULET PUHALTAVAT Viime aikoina asenteet ovat kuitenkin alkaneet muuttua. Muutoksesta kertoo se, että julkisuudessa seksistisiä kommentteja laukoneet japanilaiset miehet ovat saaneet vastaansa palautetulvan. He ovat joutuneet pyytämään sanojaan anteeksi ja jopa eroamaan tehtävistään. Näin kävi alkuvuodesta Tokion olympiajärjestelyitä johtavalle Yoshiro Morille. Hän sanoi medialle, että kisaorganisaation johdossa työskentelevät naiset puhuvat liikaa kokouk sissa. Samoin kävi olympialaisten luovalle päällikölle Hiroshi Sasakille. Hän ehdotti, että isokokoinen japanilainen koomikko Naomi Watanabe voisi olympialaisten avajaisissa käyttää siankorvia ja esiintyä olympiapossuna. Japanin konservatiivinen liberaalidemokraattinen puolue joutui taas pahoittelemaan ilmoitettuaan, että sallii ensimmäistä kertaa viiden naispuolisen lainsäätäjän osallistua neuvostotapaamiseensa, mutta naiset eivät saa puhua kokouksessa. Enää japanilaiset naiset eivät kuunnelleet miesten seksistisiä mielipiteitä ilman vastalauseita. Japanissa on ollut myös feministisiä edelläkävijöitä. Esimerkiksi Megu mi Igarashi, taiteilijanimeltään Rokudenashiko (”Turha tyttö”) teki vuonna 2014 vulvastaan taidetta, kuten pillunsa mallisen kajakin ja sarjakuvahahmon. Hänen taiteensa rikkoi kuitenkin Japanin siveellisyyslakia, joten hän joutui lyhyeksi aikaa vankilaan ja lopulta oikeuden eteen. Rokudenashikon ei ollut oikeussalissa eikä televisiohaastatteluissa sallittua edes sanoa ääneen sanaa vulva. Myöhemmin Rokudenashiko julkaisi kokemuksistaan kirjan What is Obscenity? The Story of a Good For Nothing Artist and her Pussy (2016). Shiori Ito, 32, on japanilainen naistoimittaja, joka on julkaissut tabuja rikkovia lehtijuttuja esimerkiksi japanilaisten koulutyttöjen seksualisoinnista. Vuonna 2017 hän haastoi oikeuteen vaikutusvaltaisen toimittajan Nori yuki Yamaguchin ja syytti miestä raiskaamisestaan kaksi vuotta aiemmin. Tapaus oli Japanissa poikkeuksellinen. Ito sai osakseen paljon kohtuutonta kritiikkiä, mutta lopulta hän voitti oikeudenkäynnin loppuvuodesta 2019. Viime vuonna Time-lehti valitsi Iton maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen listalle. SHIORI ITO, 32, ON JAPANILAINEN NAISTOIMITTAJA, JOKA ON JULKAISSUT TABUJA RIKKOVIA LEHTIJUTTUJA ESIMERKIKSI JAPANILAISTEN KOULUTYTTÖJEN SEKSUALISOINNISTA.
MUSEO MUSEO tarjoaa viihtymistä, aikaa ajatuksille ja oivalluksen iloa – arjen luksusta. Lehdessä kurkistetaan museoiden kulissien taakse, tutustutaan näyttelyihin, taiteilijoihin sekä museoiden työntekijöihin. MESSUTARJOUS: MUSEO-lehti kotiin kannettuna neljä kertaa vuodessa tarjouksena kestotilaus 25 € (norm. 34 €) tai määräaikaistilaus 30 € (norm. 38 €). museoliitto.? /museo/messutarjous PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ Nobelisti Orhan Pamuk & VIATTOMUUDEN MUSEO Pukstaavi & KIRJAN TARINA KIRJAILIJA TUOMAS KYRÖN MUSEOVINKIT Aleksis Kiven elämä museoissa A N N IN A M A N N IL A 3 / 2021 KIRJALLISUUS • 9,80 € LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Jokaisessa numerossa esitellään lastenja nuortenkirjoja. Digitilaukseen sisältyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen. Hinnat 55 € (12 kk) ja 35 € (6 kk) www.lapsenmaailma.? TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperilehden, digilehden tai kummatkin. 12 numeroa vuodessa 100 €/75 € (opiskelijat ja työttömät), 3 kk 38 € / 33 €. Tilaukset www.tiedonantaja.? /tilaa, toimisto@tiedonantaja.? ja (09) 774 3810 KIRJAILIJA Mitä kirjailijoille kuuluu? Kirjailijoiden itsensä tekemä lehti avaa ikkunan kirjailijan ammattiin, kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa – jokainen numero rakentuu tietyn teeman ympärille. Vuosikerta 35 € kirjailijaliitto.? /kirjailija-lehti YDIN Kun haluat syventyä ja saada ajattelemisen aihetta, tartu Ydin-lehteen. Kun haluat ymmärtää ja vaikuttaa, tilaa Ydin. Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Ydin on medialukutaitoa. Ilmestyy neljästi vuodessa. Kestotilaus 28 €, alennettuna 20 € opiskelijoille ja työttömille. www.ydinlehti.? SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville. Ajankohtaista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustumistarjous: 3 nroa+digi 18,90 €, Tilaukset: suomenluonto.? /tilaa VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa vapaa-ajattelijat.? /va-lehti tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.? KULTTUURIVIHKOT Vasemmistolainen aikakauslehti taiteiden, sivistyksen ja solidaarisuuden asialla. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 45 € / vuosi, määräaikainen 52 € / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 € (kesto), kaupan päälle uusin numero (kuvassa). tilaus@kulttuurivihkot.? / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.? TÄHTIVAELTAJA Suomen paras sci? -, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100-sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 € www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com 30-vuotias Kultti on mukana Helsingin kirjamessuilla! Tervetuloa osastolle 6f2 tutustumaan erilaisiin kulttuuri-, mielipideja tiedelehtiin. Lisäksi osaston Kulttilavalla järjestetään erilaista ohjelmaa, joka on myös myöhemmin katsottavissa osoitteessa kulttilehdet.? KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. Tarjous uusille tilaajille 12 numeroa 15 €! anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Kristosofinen aikakauslehti Nro 8 • 2021 Tässä numerossa: Opettajan valitseminen, Pekka Ervast ..........................225 Mistä Mestari tunnetaan?, J. R. Hannula ......................227 Oppilaat ja opettajat, Väinö Lehtonen ..........................229 Toimittajalta, Hilkka Lampinen ....................................231 Valistustyön luonne, Pirkko Wiggenhauser ..................232 Elvyttävä sade, runo, P.W. ............................................234 Unen mailla, Sinikka Savolainen ..................................235 Pieniä suuria ihmeitä, runo, Pisara ...............................237 Tiellä henkiseen tietoon, Raija Kiiski ...........................238 Hallitsematon mieli, runo, Kulkija ...............................243 Opettajan tiedon laatu, Annikki Kumpulainen .............244 Job-sielu valmistuu opetuslapseksi, Hilkka Lampinen ..........................................................245 Onnistuuko ihmiskunta?, runo, Pisara ..........................247 Valoa kohti 120 vuotta, Raija Kiiski .............................248 Seijan mietteitä .............................................................250 Elämänkoulu, Marja-Liisa Peltola ................................251 Kuin vedessä valo, runo, tk ..........................................253 Enkeli ja ihminen, runo, -a ...........................................254 Tien ohesta ....................................................................255 Rakkaus kutsuu, runo, orvokki .....................................255 Kristosofisia esitelmiä lokakuussa ................................256 ULKOPOLITIIKKA Ulkopolitiikka on Suomen ainoa kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut sitoutumaton aikakauslehti. Neljä kertaa vuodessa tuhtina pakettina ilmestyvää UPlehteä julkaisee Ulkopoliittinen instituutti. Vuosikerta 43 € (opiskelijoille 28 €), sis. digilehden ja arkiston. Pelkkä digilehti+arkisto 32 € / vuosi tai 10€ /kk. Tilaukset: www.ulkopolitiikka.? , asiakaspalvelu@ulkopolitiikka.? tai 09 432 7721. ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteiskunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristö? loso? sia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com TEATTERI&TANSSI+SIRKUS Utelias esittävien taiteiden erikoislehti, alansa ainoa Suomessa. Lehden avulla tiedät enemmän esityksistä, tekijöistä, alan ilmiöistä ja uusista tuulista. Arvioita löytyy lähes sadasta esityksestä vuoden aikana, muualtakin kuin Helsingistä. Lisäksi koko maan esityskalenteri. Tutustumistilaus 3 lehteä 25 € Kestotilaus (6 numeroa vuodessa) 59 € www.teatteritanssi.? NUORI VOIMA Nuori Voima on 113-vuotias, ajaton ja ajankohtainen kirjallisen kulttuurin lehti. Sitä kannattaa ajattelevan ja kirjoittavan ihmisen lukea. Tilaukset: 50/25 €, tilaukset@nvl.? tai nuorivoima.? /tilaa MAAILMANKANSALAINEN Sotarikostutkija Helena Ranta paljastaa totuuden KÖYHYYS 2021: Osattomuus Suomessa syvenee Meksikolaispari Faustina Flores ja Juan Astudillo ovat eläneet koko elämänsä ilman sähköä. Nyt heillä on aurinkopaneeli. totuuden Meksikolaispari Faustina Flores ja Juan Astudillo ovat eläneet koko elämänsä ilman sähköä. Nyt heillä on aurinkopaneeli. Valoa pimeään TEEMA: R AHA 5 2 2 1 6 ,90 € MAAILMAN KUVALEHTI Maailman Kuvalehti on ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Usein palkittu lehti kertoo tarinoita ympäri maailman, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. Lehden rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.? . Tilaa lehti: Vuosikerta 6 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.? /tilaus TAIDE Taide-lehdessä 4/21 katsotaan taidemuseoiden nykyhetkeen ja museoille lahjoitettuihin taidekokoelmiin, Väreihin taiteessa, Taidekoulujen lopputöihin jne. Numerossa 5-6/21 tutustutaan mm. Taiteilijaresidensseihin. Siis paljon mielenkiintoista luettavaa koko vuoden ajaksi. Tarjous uusille tilaajille vuodeksi 4/21 alkaen 60 € (Suomeen) Tilaukset: www.taidelehti.? , lisätietoja kohtaan: Voiman tarjous Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
MUSEO MUSEO tarjoaa viihtymistä, aikaa ajatuksille ja oivalluksen iloa – arjen luksusta. Lehdessä kurkistetaan museoiden kulissien taakse, tutustutaan näyttelyihin, taiteilijoihin sekä museoiden työntekijöihin. MESSUTARJOUS: MUSEO-lehti kotiin kannettuna neljä kertaa vuodessa tarjouksena kestotilaus 25 € (norm. 34 €) tai määräaikaistilaus 30 € (norm. 38 €). museoliitto.? /museo/messutarjous PARHAAT TARINAT PINTAA SYVEMMÄLTÄ Nobelisti Orhan Pamuk & VIATTOMUUDEN MUSEO Pukstaavi & KIRJAN TARINA KIRJAILIJA TUOMAS KYRÖN MUSEOVINKIT Aleksis Kiven elämä museoissa A N N IN A M A N N IL A 3 / 2021 KIRJALLISUUS • 9,80 € LAPSEN MAAILMA Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Jokaisessa numerossa esitellään lastenja nuortenkirjoja. Digitilaukseen sisältyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen. Hinnat 55 € (12 kk) ja 35 € (6 kk) www.lapsenmaailma.? TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperilehden, digilehden tai kummatkin. 12 numeroa vuodessa 100 €/75 € (opiskelijat ja työttömät), 3 kk 38 € / 33 €. Tilaukset www.tiedonantaja.? /tilaa, toimisto@tiedonantaja.? ja (09) 774 3810 KIRJAILIJA Mitä kirjailijoille kuuluu? Kirjailijoiden itsensä tekemä lehti avaa ikkunan kirjailijan ammattiin, kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa – jokainen numero rakentuu tietyn teeman ympärille. Vuosikerta 35 € kirjailijaliitto.? /kirjailija-lehti YDIN Kun haluat syventyä ja saada ajattelemisen aihetta, tartu Ydin-lehteen. Kun haluat ymmärtää ja vaikuttaa, tilaa Ydin. Ydin on niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Ydin on medialukutaitoa. Ilmestyy neljästi vuodessa. Kestotilaus 28 €, alennettuna 20 € opiskelijoille ja työttömille. www.ydinlehti.? SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville. Ajankohtaista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Tutustumistarjous: 3 nroa+digi 18,90 €, Tilaukset: suomenluonto.? /tilaa VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa vapaa-ajattelijat.? /va-lehti tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.? KULTTUURIVIHKOT Vasemmistolainen aikakauslehti taiteiden, sivistyksen ja solidaarisuuden asialla. 6 numeroa vuodessa. Kestotilaus 45 € / vuosi, määräaikainen 52 € / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 € (kesto), kaupan päälle uusin numero (kuvassa). tilaus@kulttuurivihkot.? / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.? TÄHTIVAELTAJA Suomen paras sci? -, fantasiaja kauhukulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv-sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100-sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää! Vuosikerta 29 € www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com 30-vuotias Kultti on mukana Helsingin kirjamessuilla! Tervetuloa osastolle 6f2 tutustumaan erilaisiin kulttuuri-, mielipideja tiedelehtiin. Lisäksi osaston Kulttilavalla järjestetään erilaista ohjelmaa, joka on myös myöhemmin katsottavissa osoitteessa kulttilehdet.? KRISTOSOFI Aseettomuudesta, jälleensyntymisestä, karmasta ja ihmisyysmoraalista kiinnostuneille. Tarjous uusille tilaajille 12 numeroa 15 €! anja.kesavuori@gmail.com puh. 050 369 7534 Kristosofinen aikakauslehti Nro 8 • 2021 Tässä numerossa: Opettajan valitseminen, Pekka Ervast ..........................225 Mistä Mestari tunnetaan?, J. R. Hannula ......................227 Oppilaat ja opettajat, Väinö Lehtonen ..........................229 Toimittajalta, Hilkka Lampinen ....................................231 Valistustyön luonne, Pirkko Wiggenhauser ..................232 Elvyttävä sade, runo, P.W. ............................................234 Unen mailla, Sinikka Savolainen ..................................235 Pieniä suuria ihmeitä, runo, Pisara ...............................237 Tiellä henkiseen tietoon, Raija Kiiski ...........................238 Hallitsematon mieli, runo, Kulkija ...............................243 Opettajan tiedon laatu, Annikki Kumpulainen .............244 Job-sielu valmistuu opetuslapseksi, Hilkka Lampinen ..........................................................245 Onnistuuko ihmiskunta?, runo, Pisara ..........................247 Valoa kohti 120 vuotta, Raija Kiiski .............................248 Seijan mietteitä .............................................................250 Elämänkoulu, Marja-Liisa Peltola ................................251 Kuin vedessä valo, runo, tk ..........................................253 Enkeli ja ihminen, runo, -a ...........................................254 Tien ohesta ....................................................................255 Rakkaus kutsuu, runo, orvokki .....................................255 Kristosofisia esitelmiä lokakuussa ................................256 ULKOPOLITIIKKA Ulkopolitiikka on Suomen ainoa kansainvälisiin suhteisiin erikoistunut sitoutumaton aikakauslehti. Neljä kertaa vuodessa tuhtina pakettina ilmestyvää UPlehteä julkaisee Ulkopoliittinen instituutti. Vuosikerta 43 € (opiskelijoille 28 €), sis. digilehden ja arkiston. Pelkkä digilehti+arkisto 32 € / vuosi tai 10€ /kk. Tilaukset: www.ulkopolitiikka.? , asiakaspalvelu@ulkopolitiikka.? tai 09 432 7721. ELONKEHÄ Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteiskunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristö? loso? sia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Kestotilaus (4 nroa / v.) 35 €. Tilaukset: elonkeha.com TEATTERI&TANSSI+SIRKUS Utelias esittävien taiteiden erikoislehti, alansa ainoa Suomessa. Lehden avulla tiedät enemmän esityksistä, tekijöistä, alan ilmiöistä ja uusista tuulista. Arvioita löytyy lähes sadasta esityksestä vuoden aikana, muualtakin kuin Helsingistä. Lisäksi koko maan esityskalenteri. Tutustumistilaus 3 lehteä 25 € Kestotilaus (6 numeroa vuodessa) 59 € www.teatteritanssi.? NUORI VOIMA Nuori Voima on 113-vuotias, ajaton ja ajankohtainen kirjallisen kulttuurin lehti. Sitä kannattaa ajattelevan ja kirjoittavan ihmisen lukea. Tilaukset: 50/25 €, tilaukset@nvl.? tai nuorivoima.? /tilaa MAAILMANKANSALAINEN Sotarikostutkija Helena Ranta paljastaa totuuden KÖYHYYS 2021: Osattomuus Suomessa syvenee Meksikolaispari Faustina Flores ja Juan Astudillo ovat eläneet koko elämänsä ilman sähköä. Nyt heillä on aurinkopaneeli. totuuden Meksikolaispari Faustina Flores ja Juan Astudillo ovat eläneet koko elämänsä ilman sähköä. Nyt heillä on aurinkopaneeli. Valoa pimeään TEEMA: R AHA 5 2 2 1 6 ,90 € MAAILMAN KUVALEHTI Maailman Kuvalehti on ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Usein palkittu lehti kertoo tarinoita ympäri maailman, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. Lehden rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.? . Tilaa lehti: Vuosikerta 6 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.? /tilaus TAIDE Taide-lehdessä 4/21 katsotaan taidemuseoiden nykyhetkeen ja museoille lahjoitettuihin taidekokoelmiin, Väreihin taiteessa, Taidekoulujen lopputöihin jne. Numerossa 5-6/21 tutustutaan mm. Taiteilijaresidensseihin. Siis paljon mielenkiintoista luettavaa koko vuoden ajaksi. Tarjous uusille tilaajille vuodeksi 4/21 alkaen 60 € (Suomeen) Tilaukset: www.taidelehti.? , lisätietoja kohtaan: Voiman tarjous Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
32 • 8 / 2021 Kabulin yllätys Talibanin vallattua Kabulin Suomen valtio joutui päättämään, millaista vastuuta se kantaa palkkaamiensa sotilasja turvallisuuspalveluyritysten työntekijöistä. TEKSTI MIKKO RÄKKÖLÄINEN KUVA SUSANNA FALENIUS SUOMALAISEN SUOJAOSASTON KULJETTAMINEN, ASEISTAMINEN JA TYÖSKENTELY KABULISSA OLISI OLLUT MYÖS JURIDISESTI ÄÄRIMMÄISEN VAIKEAA. Ilmiö Ä ÄRIKONSERVATIIVINEN Taliban-liike kukisti länsimaiden tukeman Afganistanin hallituksen elokuussa 2021 nopeammin kuin monikaan oli odottanut. Kabulin valtaamisen jälkeen ulkovallat joutuivat evakuoimaan maasta omia kansalaisiaan ja paikallisia työntekijöitään. Länsimaiden kanssa yhteistyötä tehneet afgaanit olivat vaarassa joutua Talibanin kostotoimien kohteiksi. Suomi lähetti Kabulin kentälle tiimin ulkoministeriön virkamiehiä sekä sotilasosaston evakuoimaan Suomen kansalaisia ja suurlähetystölle töitä tehneitä afgaaneja. Ministeriön päätös jättää evakuointilistan ulkopuolelle afgaanityöntekijät, jotka olivat toimineet lähetystön vartijoina ja muissa tukitehtävissä, kohtasi voimakasta kritiikkiä. Päätöstä perusteltiin sillä, etteivät nämä henkilöt olleet lähetystön palkkaamia vaan työskentelivät turvallisuuspalvelut tuottaneelle alihankkijalle. Hallitus päätti lopulta evakuoida maasta myös 83 alihankkijayrityksen työntekijää perheineen. Evakuoidut olivat toimineet näkyvästi suomalaisten kanssa lähisuojaryhmissä, jotka vastaavat pitkälti henkivartijoita. Vähemmän näkyvissä rooleissa alihankkijan kautta lähetystölle työskennelleitä afgaaneja ei evakuoitu. Suurlähetystön suojelu Suomen Kabulin edustusto sijaitsi kaupungin sisällä niin sanotulla vihreällä vyöhykkeellä, joka oli suojattu muurein ja tiesuluin. Sinne olivat keskittyneet ulkomaiset suurlähetystöt, kansain välisten järjestöjen päämajat ja iso osa kansalaisjärjestöjen toimipisteistä. Kun Suomi avasi Kabulin edustuston vuonna 2005, vyöhykkeen yleiset turvallisuusjärjestelyt olivat riittävä suoja. Lupaavan alun jälkeen Afganistanin turvallisuustilanne heikentyi kuitenkin nopeasti. Lähetystön turvallisuuden parantamiseksi Suomen valtio kääntyi kaupallisen turvallisuusyrityksen puoleen. Järjestelyyn päädyttiin luultavasti käytännön syistä. Ulkoministeriöllä, puolustusvoimilla tai poliisilla ei ole yksikköä, joka sopisi tämänkaltaiseen tehtävään. Suomalaisen suojaosaston kuljettaminen, aseistaminen ja työskentely Kabulissa olisi ollut myös lainsäädännöllisesti äärimmäisen vaikeaa. Tehtävään valittu ulkomainen yritys sen sijaan pystyi hankkimaan toimija aseluvat Afganistanin viranomaisilta tavallisen lupamenettelyn kautta. Lähetystön uudeksi turvallisuuspalveluiden tuottajaksi vaihtui 2015 suomalainen alan yritys. Se puolestaan osti alihankintana palveluita edelleen Afganistaniin rekisteröidyltä, mutta myös suomalaisomisteiselta yritykseltä – mahdollisesti koska sen kautta paikallisten työntekijöiden palkkaaminen ja viranomaisten kanssa toimiminen oli suoraviivaisempaa. Afgaanit, joiden evakuointi nousi julkiseen keskusteluun, työskentelivät tälle alihankkijalle. Näin Suomi ulkoistaa Kriisialueilla sijaitsevien lähetystöjen suojelu ei ole ainoa ulkoja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä tehtävä, jonka valtio on ulkoistanut. Turvallisuusyrityksiä käytetään kouluttamaan ulkoministeriön henkilö kuntaa ja Puolustusvoimat on ulkoistanut maavoimien huollon suurelta osin Millog Oy:lle. Afganistanissa Millogin työntekijät vierailivat tarpeen mukaan huoltamassa suomalaisten rauhanturvaajien kalustoa. Libanonissa suomalaisten UNIFIL-rauhanturvaajien leirissä on pysyvä korjaamo, jonka henkilökunta on Millogin palkkalistoilla olevia siviileitä. Millog on yksi Puolustus voimien strategisista kumppaneista, kuten myös esimerkiksi panssariajoneuvoista tunnettu Patria sekä viestintäja tietoteknologiaa tuottava Insta Group. Asejärjestelmien päivittäminen ja viestilaitteiden huolto vaativat erikoistunutta tietotaitoa, jonka yllä pitäminen Puolustusvoimissa olisi kallista. Tämän vuoksi strategisilta kumppaneilta ostetaan koneiden ja laitteiden lisäksi myös niiden ylläpitoon ja kehittämiseen tarvittavat palvelut. Lisäksi yritykset voivat myös kouluttaa julkisen sektorin henkilökunnan niiden käyttöön. Suomalaiset törmäävät kaupallisiin palveluntuottajiin myös monikansallisissa kriisinhallintaoperaatioissa. Osallistujavaltiot lähettävät tämänkaltaisiin operaatioihin yleensä vain sotilasosaston. Tukipalveluista ja huollosta vastaa operaation johtovaltio, joka tänä päivänä hyvin usein ulkoistaa
Aikuiset, kasvakaa aikuisiksi N inn i Ka iris alo POPULISTIJOHTAJA RIIKKA PURRAN mukaan nuorten ”pelottelu” ilmastokriisillä on lopetettava. Purran halu suojella nuoria niin tosiasioilta kuin nuorten omilta ajatuksilta ja tunteilta voi näyttää vilpittömältä, mutta on hyvin tavallista poliittista retoriikkaa. Nuoret eivät pelkää aikuisia, jotka tunnistavat ilmastokriisin vakavuuden, puhuvat siitä ja kiirehtivät ratkaisuja. Sen sijaan monet nuoret ahdistuvat niistä, jotka Purran tapaan levittävät ”mitään ikävää ei tapahdu” -skenaarioita. Nuoret eivät halua valheita vaan toimenpiteitä. Monet nuoret ovat myös vihaisia, koska kaikki aikuiset eivät ole riittävän aikuisia uskaltaakseen kohdata todellisuuden ja toimiakseen sen vaatimalla tavalla. Nuoret näkevät joka päivä merkkejä aikuisten taantumisesta lapsen tasolle. He saavat todistaa sitä, miten – Isot miehet hankkiutuvat itkupotkuraivariin nuorten ilmaistessa mieltään kadulla. – Aikuiset pilkkaavat ja mitätöivät itsensä likoon laittavia ilmastoaktivisteja ja muitakin ilmastokriisistä puhuvia. – Jotkut hermostuvat välittömästi kohdatessaan pelkän ehdotuksen lihan syönnin vähentämisestä tai elämäntapojensa muuttamisesta. – Monet aikuiset levittävät ilmastosatuja tieteellisestä näytöstä välittämättä. – Kohtalonomainen usko siihen, ettei mitään ole enää tehtävissä, on vallannut monen aikuisen mielen. ENEMMISTÖ AIKUISISTA ei tietenkään toimi tai ajattele edellä kuvatuilla tavoilla. Aika monet kuitenkin toimivat ja saavat paljon näkyvyyttä niin sosiaalisessa kuin perinteisessä mediassa. Näiden aikuislasten vihan ilmaisujen vaikutuksista nuorten psyykkiseen hyvinvointiin Purra ei sano mitään. Jos hän arvostelisi aktiivisten nuorten pilkkaajia ja mitätöijiä, hän arvostelisi samalla aika monia omia kannattajiaan. Entäpä jos aikuisten reaktiot kielivät siitä, että pelon logiikka onkin käänteinen? Nuoria ei pelota aikuisten puhe ilmastokriisistä, vaan itse asiassa monia aikuisia pelottaa kohdata nuorten puheet ja vaatimukset. Jotkut aikuiset ovat lukinneet asenteensa ja elämäntapansa, ja jo pelkkä ajatus niiden muuttamisesta voi olla uhkaava. Uhan kokeminen voi puolestaan johtaa ärtymyksen ja jopa vihan tunteisiin kaikkia elämäntapamme kestämättömyydestä puhuvia kohtaan. Tähän vihan ja pelon maustamaan sakeaan soppaan ilmastokriisin vähättely ja puheet nuorten pelottelusta uppoavat erinomaisen hyvin. Luulen kuitenkin, että nuoret ovat aika herkkiä aistimaan sen, milloin heidän tunteensa ja huolensa viedään alennusmyyntiin poliittisen populismin markkinoille. JANNE SEPPÄNEN Pihtiputaan vaari nämä tehtävät kaupalliselle toimijalle. Esimerkiksi Mazar-i-Sharifissa palvellut suomalainen ISAF-osasto oli sijoitettu Camp Northern Lights -tukikohtaan, jonka huollon leiristä vastannut Ruotsin valtio oli ulkoistanut sveitsiläiselle yritykselle. Yleinen kehitys Modernin kaupallisen sotilasja turvallisuuspalvelualan juuret ulottuvat kylmän sodan aikakaudelle, jolloin sotilasteknologian monimutkaistuminen pakotti asevoimat tekemään yhä kiinteämpää yhteistyötä kaluston tuottajien kanssa. Alan kasvu alkoi kuitenkin varsinaisesti 1990luvulla. Kylmän sodan loputtua monet valtiot leikkasivat puolustusbudjettejaan, mutta samanaikaisesti teknologian kehitys kiihtyi ja läntisten asevoimien odotettiin muokkaavan toimintaansa uudenlaisiin tehtäviin kuten kriisinhallintaoperaatioihin kaukana kotimaasta. Viimeisten vuosikymmenien aikana ensisijainen tapa pyrkiä löytämään säästöjä ja lisäämään julkisen sektorin tehokkuutta on ollut ulkoistaa tukitoimintoja. Yhdysvaltain toimiessa suunnannäyttäjänä ulkoistaminen ulotettiin länsimaissa myös yhä enemmän ulkoja turvallisuuspolitiikkaan. 2000luvulla terrorismin vastainen sota ja Afganistanin sekä Irakin miehitykset aiheuttivat alan toisen merkittävän kasvupyrähdyksen. Vaikka alan toimijoita joissakin yhteyksissä nimitetään palkkasotureiksi, sekä laillisesta että operatiivisesta näkökulmasta ne ovat laillisia yrityksiä. Aseistetut turvajoukot ovat myös vain yksi näiden yritysten tuottama palvelu: huollon ja koulutuksen kaltaiset toiminnot muodostavat alan toiminnasta valtaosan. Afganistanin tapahtumat osoittavat myös, että kaupallisista sotilasja turvallisuusalan yrityksistä on tullut käytännössä välttämättömiä kumppaneita Suomelle ja muille länsimaille ulkoja turvallisuuspolitiikan toteuttamisessa. Ilmiö on vielä niin uusi, ettei kaikkia sen käytännön seurauksia vielä osata tunnistaa. Kabul oli ensimmäinen tapaus, jossa valtiot joutuivat laajamittaisesti ottamaan kantaa siihen, millaisen vastuun ne palveluntuottajiensa henkilöstöstä kantavat. Muita vastaavia skenaarioita olisi syytä tarkastella etukäteen, jotta seuraava kriisi ei yllätä päättäjiä. Pihtiputaan vaari -blogissaan kokenut viestinnän professori kommentoi veneensä tuhdolta ohivirtaavaa julkisuutta, journalismia ja politiikkaa. Blogi löytyy osoitteesta
34 • 8 / 2021 100 Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 11linjaa-kollektiivi RUINS OF THE WORKING CLASS 35€ + POSTIKULUT Ensimmäinen teos turkulaisesta graffitikulttuurista kuvaa graffitin ja hylättyjen rakennusten kohtaamista sekä vuorovaikutusta vuosilta 1994-2021. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita, jotka ovat ilmestyneet Voimassa 2015-2019. VOIMAKAUPPA 15€ SIS. POSTIKULUT JA MUITA VASTAMAINOKSIA 29,90€ SIS. POSTIKULUT Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. 26,90€ SIS. POSTIKULUT Kaisu Tervonen (toim.) 13 KATSELUASENTOA Televisio on entistä vähemmän kansakunnan yhteinen rituaali ja entistä enemmän jokaisen yksityinen tunne-elämys. Esseekokoelma tarkastelee kolmestatoista vinkkelistä miltä televisio tuntuu. 25€ + POSTIKULUT HellRaisers Crew HELLRAISERS CREW – GRAFFITI FROM ESPOO, FINLAND EST. 1990 Kirja kertoo HRC:n, graffitien maalaamiseen keskittyneen espoolaisporukan, syntytarinan ja sen taipaleesta läpi 1990-luvun. 26,90 € SIS. POSTIKULUT Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. LISÄ Ä TU OTT EITA VER KKO KAU PAS SA! Voimassa on monipuolista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Asiaa kulttuurista ja yhteiskunnasta. Tilaamalla Voiman varmistat, että olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä. 2/2021 MAALISKUU | VOIMA.FI Teemu Tanner sohvaperuna & Indiesankar i 39 € 10 NUMEROA PIDÄTKÖ LUKEMASTASI? TILAA VOIMA! 25€ SIS. POSTIKULUT Noora Kotilainen & Johanna Vuorelma KUN TUTKIJA KOHTAA VIHAA Tutkijoihin kohdistuvaa vihaa, uhkailua ja asiatonta puhetta tarkastellaan tässä teoksessa historiallisesta, kokemuksellisesta ja käsitteellisestä näkökulmasta. ASIANTUNTIJUUS, TIEDE JA JULKISUUS 10€
KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS HASSAN BLASIM ANTTI MANKONEN ANNA KANKILA LASSE POSER STAFFAN SÖDERGÅRD DR.DJ 26.10.-11.11.2021 RIKU PIRTTINIEMI RAUL RANTANEN TOMI “TOPI” SALMELA TRIPTYYKKI TRIO YÖVÄKI 16.10.-2.11.2021 OHJAUS JUKKA TOIVONEN ANNA KANKILA ANTTI MANKONEN JUKKA TOIVONEN TRIPTYYKKI HÄPY 16.10.-2.11.2021 MARJO HÄMÄLÄINEN PIRKKO KONTKANEN PETRI MÄKIPÄÄ TRIPTYYKKI FRAGMENTTEJA LUISISTA SIELUISTA 16.10.-2.11.2021 NUUTTI VAPAAVUORI ANTTI HAIKKALA TANJALOTTA RÄIKKÄ PERTTU SINERVO SATUJEN DISKO FULL HD 22.9.-10.10.2021 Teatteri Telakan 25-vuotisjuhlaohjelmisto 22.9. 11.11.2021 Vierailu: Minä olen Hossu 13. 14.11.2021 Vierailu: Punch Up! Resistance & Glitter 20.11.2021 Pääohjelmisto: Syd Barrett 1. 14.12.2021 Ohjelmisto: teatteritelakka.? Liput: tiketti.?/teatteritelakka Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53€/min+pvm) • lktliput@lahti.fi • www.lippu.fi Ryhmämyynti (03) 752 6000 / lktryhmat@lahti.fi / Väliaikatarjoilut (03) 7826 474 www.lahdenkaupunginteatteri.fi Leo Tolstoi – Pasi Lampela SOTA JA RAUHA Ystävyys. Rakkaus. Elämä. Kuolema. sovitus ja ohjaus Pasi Lampela / Liput 34 € / 32 € / 21 € sis.palvelumaksun 100 Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 11linjaa-kollektiivi RUINS OF THE WORKING CLASS 35€ + POSTIKULUT Ensimmäinen teos turkulaisesta graffitikulttuurista kuvaa graffitin ja hylättyjen rakennusten kohtaamista sekä vuorovaikutusta vuosilta 1994-2021. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita, jotka ovat ilmestyneet Voimassa 2015-2019. VOIMAKAUPPA 15€ SIS. POSTIKULUT JA MUITA VASTAMAINOKSIA 29,90€ SIS. POSTIKULUT Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru MIKÄ LIBERALISMIA VAIVAA? Liberalistinen kapitalismi on hallinnut länsimaissa vuosikymmenet, mutta nyt se on kriisissä. Ajankohtainen teos valottaa hallitsevan länsimaisen aatteen murenemista ja pohtii mitä voi tulla sen jälkeen. 26,90€ SIS. POSTIKULUT Kaisu Tervonen (toim.) 13 KATSELUASENTOA Televisio on entistä vähemmän kansakunnan yhteinen rituaali ja entistä enemmän jokaisen yksityinen tunne-elämys. Esseekokoelma tarkastelee kolmestatoista vinkkelistä miltä televisio tuntuu. 25€ + POSTIKULUT HellRaisers Crew HELLRAISERS CREW – GRAFFITI FROM ESPOO, FINLAND EST. 1990 Kirja kertoo HRC:n, graffitien maalaamiseen keskittyneen espoolaisporukan, syntytarinan ja sen taipaleesta läpi 1990-luvun. 26,90 € SIS. POSTIKULUT Suvi Auvinen LIHAN LOPPU Mitä syömme huomenna? Ruokatrendit tulevat ja menevät, mutta yksi on tullut jäädäkseen: kasvissyönti. Lihantuotannon päästöjen vuoksi kasvissyöntiin siirtyminen saattaa olla jopa väistämätöntä. LISÄ Ä TU OTT EITA VER KKO KAU PAS SA! Voimassa on monipuolista ja ajatuksia herättävää luettavaa. Asiaa kulttuurista ja yhteiskunnasta. Tilaamalla Voiman varmistat, että olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä. 2/2021 MAALISKUU | VOIMA.FI Teemu Tanner sohvaperuna & Indiesankar i 39 € 10 NUMEROA PIDÄTKÖ LUKEMASTASI? TILAA VOIMA! 25€ SIS. POSTIKULUT Noora Kotilainen & Johanna Vuorelma KUN TUTKIJA KOHTAA VIHAA Tutkijoihin kohdistuvaa vihaa, uhkailua ja asiatonta puhetta tarkastellaan tässä teoksessa historiallisesta, kokemuksellisesta ja käsitteellisestä näkökulmasta. ASIANTUNTIJUUS, TIEDE JA JULKISUUS
36 • 8 / 2021 Kirjallisuus Hoivan vallankumous eli mitä voisimme oppia lapsilta Esseisti Katri Kiukas tutkii hoivaamista määrittäviä valtasuhteita ja kysyy, mitä tapahtuisi, jos asettaisimme hoivan elämän keskiöön. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA PINJA NIKKI E LÄMÄ ei olisi mahdollista ilman hoivaa, mutta yksilöllistä menestystä painottava kapitalistinen yhteiskunta asettaa sen toissijaiseksi. Opetuksen ja journalismin aloilla työskentelevä Katri Kiukas purkaa esseekirjassaan Kohtu on kaunein sana: esseitä hoivasta, kumouksesta ja e lämästä äitinä (Kulttuurivihkot 2021) hoivaamista rajoittavia epätasa-arvoisia rakenteita. Samalla hän pohtii, mitä aikuiset voisivat oppia lapsilta ja millainen olisi yhteiskunta, joka olisi järjestetty hoivan syk lien mukaan. ”Hoiva on välttämättömintä työtä ja elämän uusintamista, jota ilman talous ei pyöri eikä elämä jatku”, Kiukas toteaa. ”Hoivaa ei tulisi nähdä taakkana vaan asiana, joka tuo ihmisiä yhteen, synnyttää yhteisöjä ja luo kestäviä yhteyksiä elollisten olentojen välille.” Julkisessa keskustelussa hoivan merkitystä kyllä korostetaan, mutta käytännössä se on alisteista palkkatyöyhteiskunnan tarpeille. Hoivatyötä tehdään kotona ja työpaikoilla usein kuormittavissa olosuhteissa. Seurauksena on uupuneita työntekijöitä, vanhempia ja omaishoitajia. Kiukas kysyykin, ”millä oikeudella työnantaja saa imeä parhaat mehuni, kun lapsilleni jäävät vain kuivat kuoret?” ”Puhe siitä, kuinka meidän tulisi arvostaa hoivaa enemmän ja nähdä sen merkitys, jää usein korulauseiden tasolle”, hän toteaa. ”Elämme talousjärjestelmässä, joka hyötyy kodeissa ja muualla tehdystä ilmaisesta hoivatyöstä sekä siitä, että hoiva pysyy näkymättömissä, halpana tai ilmaisena. Kapitalistisen palkkatyöyhteiskunnan rakenteet kannustavat ihmisiä hoivaamisen sijaan kilpailemaan ja tekevät samalla elämän hoivaajille ja hoivattaville vaikeaksi.” Hoiva luo yhteyden, yhteys merkityksen Kiukas oli perustamassa vuonna 2020 Radikaalia hoivaa -kollektiivia, joka nostaa esiin hoivan merkitystä kapitalismikriittisessä kehyksessä. ”Kollektiivi sai alkunsa keskusteluista, joita olimme käyneet ystävien kesken”, hän kertoo. ”Olimme turhautuneita siihen, etteivät hoivaa koske
vat kysymykset olleet riittävästi esillä suomalaisessa feminismissä ja liikkeissä. Halusimme nostaa hoivan keskiöön ja kritisoida käsitystä, jonka mukaan se on vain tasa-arvon este.” Kiukas kirjoittaa esseissään synnyttämisestä, imettämisestä ja äitiydestä, jotka ovat avanneet hänelle uuden näkökulman hoivaan. Hän kokee nykyään, että tärkeimmät ja merkityksellisimmät asiat syntyvät yhteyksistä muihin ihmisiin, vaikka tämä yhteydet voivatkin olla ajoittain työläitä ja raskaita. ”Yhteiskuntamme vaatii yhä voimakkaammin sitä, että ihmisten tulisi kilpailla yksilöinä työmarkkinoilla toisiaan vastaan. Yksilötasolla päätös keskittyä itsensä sijaan muihin ihmisiin tai tehdä jotain, mikä ei suoranaisesti hyödytä omaa menestymistä, on radikaali teko. Hoivan radikaalius on siinä, että se asettaa toisista välittämisen uusliberaalin pärjäämisen ja mukana roikkumisen edelle.” Haavoittuvuuden ja ruumiillisuuden äärellä Hoivan avaaminen suljetuista yksiköistä – ydinperhe, yksinhuoltaja, palkkatyö – laajempiin yhteyksiin ei Kiukkaan mukaan ainoastaan vähentäisi hoivan kuormittavuutta vaan se myös auttaisi hoivan voimauttavien piirteiden levittäytymistä aiempaa useampiin kokemuksiin ja suhteisiin. Samaa huomiota on tähdentänyt hiljattain myös brittiläinen The Care Collective kirjoittaessaan ”hoivan promiskuiteetista” eli hoivan piirin laajentamisesta. ”Yhä useammat ihmiset eivät halua omia lapsia, ja luulen, että osa heistä haluaisi myös hoivata”, Kiukas sanoo. ”Hoiva voi auttaa myös ymmärtämään paremmin ihmisen haavoittuvuutta, tarvitsevuutta ja riippuvuutta. Nämä eivät ole negatiivisia piirteitä vaan välttämättömiä feministisiä näkökulmia.” Kiukas korostaa hoivaamisen kokemuksen ruumiillisuutta ja eläimellisyyttä. Kirjassaan hän yhdistää synnyttämisen pyhyyden kokemukseen, jossa ruumiin ja mielen hierarkiat ja rajat sekoittuvat. Hän koki synnyttäessään olevansa yhteydessä kaikkiin nisäkkäisiin ja kaikkeen elävään. Vanhemmuus tai muu intensiivinen hoiva suhde voi hänen mukaansa opettaa monia asioita, joita muuten ei ole mahdollista oppia. Tämä ei silti edellytä paluuta rajoittaviin käsityksiin, jotka esittävät, että naisten velvoitteena on synnyttää ja hoitaa lapsia ja elää elämäänsä muille. ”Kaikki kehot eivät synnytä tai imetä, mutta hoivaamisessa on silti paljon jaettua. Esimerkiksi isillä ja miehillä olisi paljon löydettävää äidin ja vauvan symbioottisista kokemuksista.” Sukupuoli ei ole vain performatiivinen Kiukas kertoo kasvaneensa sukupuolentutkimusta opiskellessaan butlerilaiseen käsitykseen, jossa korostetaan sukupuolen performatiivisuutta ja kulttuurista rakentumista. Tultuaan äidiksi hänellä alkoi kuitenkin olla kokemuksia, joita performatiivisuus ei tuntunut selittävän lainkaan. ”Tekstieni taustalla väikkyy kysymys siitä, mikä on biologian rooli sukupuolen rakentumisessa”, hän toteaa. ”En koe sukupuolta puhtaasti performatiivisena, koska se ei istu kokemuksiini. Toisaalta sukupuolta ei voi palauttaa biologiaankaan. Kaipaisin myös Suomeen enemmän keskustelua aiheesta ilman, että se olisi transfobista tai että sitä kautta pyrittäisiin rajaamaan ihmisiä ulos.” Jos lasten tarpeet otettaisiin tosissaan Kiukas toivoisi keskusteluun hoivan ambivalenssista enemmän vaihtoehtoja ja ratkaisuja. Hoivaaminen voi antaa paljon, mutta se voi olla myös uuvuttavaa ja yksinäistä. Taustalla on usein eristäviä ja eriarvoistavia rakenteita. ”Vauvan hoitaminen kahdeksan tuntia putkeen tai yksinhuoltajana eläminen voi olla raskasta”, hän toteaa. ”Tunteet ovat koko ajan pinnassa, lapsi on koko ajan iholla, eikä aikaa ole muuhun. Tasapainon löytäminen olisi helpompaa, jos hoivaa jaettaisiin yhteisöllisemmin.” Kiukas hahmotteleekin kirjansa viimeisessä esseessä hoivan utopiaa, jossa yhteisöllisyys ja ekologisuus auttaisivat luomaan tasapainoisempaa elämää. Tekstin kirjoittaminen tuntui kuitenkin ongelmalliselta, joten hän päätti esittää utopiansa lapsen näkökulmasta ja sadun kaltaisena. ”Esikoisen kohdalla tuskailin paljon tilanteissa, joissa pitäisi ehtiä päiväkotiin ja sitten kiirehtiä töihin. Lapselle lumikasoihin kiipeäminen oli kuitenkin tärkein asia, ja mietin, miksi yhteiskuntamme kannalta töihin ehtimiseni on aina ensisijainen asia ja lumikasat toissijaisia. Millaista radikaalia potentiaalia sisältyisi siihen, että lapset ja heidän tarpeensa otettaisiin tosissaan?” Asennemuutos ei riitä, rakenteet ratkaisevat Kiukas kokee, että aikuisilla olisi paljon opittavaa lasten leikkisyydestä, seikkailunhalusta ja kepeydestä. Kontrollista ja aikatauluista luopuminen voisi olla vapauttava kokemus. Muutos asennoitumisessa ei kuitenkaan riitä, vaan myös rakenteiden on muututtava. ”Palkkatyö on monille ihmisille pakottava rakenne. Perustulo toisi konkreettista valinnanvaraa ja mahdollistaisi omanlaisten ratkaisujen luomisen. Utopian rakentaminen on kollektiivinen projekti. Tärkeintä olisi, että palkkatyön pyhyys ja ensisijaisuus murtuisi. Se jättäisi enemmän tilaa elämälle, jossa läheisten hoivaaminen ja omat projektit yhdistyisivät luontevammin.” HOIVAA EI TULISI NÄHDÄ TAAKKANA. KANNATTASIKO TEHDÄ ENEMMÄN YHDESSÄ? E U ei ole maailman napa. Itse asiassa se on suhteellisen pieni taloudeltaan ja väestöltään globaalilla mittakaavalla. Tänä päivänä jo noin 60 % maailman sekä BKT:sta että ihmisistä sijaitsee Aasiassa. Kiinan taloudellinen ja poliittinen mahti kasvavat hurjaa vauhtia, mistä esimerkkinä ovat sen panostukset uuteen silkki tiehen. Emme voi silti ajatella, että olemme yksikkönä Suomi, Eurooppa tai Kiina. Globaalisaatio sitoo meidät kaikki tiukasti yhteen. Ilmastonmuutoksen estäminen, taloudellinen vakaus, köyhyyden poistaminen ja pandemian torjunta ovat haasteita, jotka vaativat yhteisiä ponnistuksia. Emme pärjää Suomena, tai edes Eurooppana näiden haasteiden edessä yksin. Maailman mittakaavassa olemme voimiltamme kuin Kuusamo, jos se yrittäisi hoitaa yksin Suomen puolustuksen, koulutuksen, terveydenhuollon ja muut palvelut. Kuinka moni on kuullut parhaillaan järjestettävästä Euroopan tulevaisuuskonferenssista? Siinä ytimeltään on kysymys juuri siitä, miten Euroopan unioni voi toimimalla yhdessä ja tehokkaasti paremmin puolustaa kansalaisten hyvinvointia ja terveyttä, rakentaa sosiaalisesti reilua taloutta, ja vahvistaa globaalia kilpailukykyä. Yksin mikään jäsenmaa ei pysty torjumaan tai hillitsemään pandemioita, tai takaamaan turvallisuutta, tai luomaan digitaalista taloutta. Siihen me tarvitsemme yhteistä unionia. Konferenssi on ajatuksena kaunis, mutta ilman laajaa kansalais keskustelua ja kansalaisten tukea se voi jäädä vaikutuksiltaan pieneksi ja tehottomaksi. Vain kansalaisten aktiivisuudella saamme tuotua uusia näkökulmia ja kehitettyä unionia enemmän eurooppalaisten näköiseksi. Siispä vastauksen siihen, miten teemme EU:sta jokaisen tytön parhaan ystävän, jätän teidän käsiinne. Lisätietoa EU:n tulevaisuuskonferenssista löydät: futureu.europa.eu/ Sirpa Pietikäinen Euroopan parlamentin jäsen sirpa.pietikainen@europarl.europa.eu WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
38 • 8 / 2021 Reikiä todellisuuteen Riikka Oksasen ohjaama Lou Salomé kertoo aikaansa edellä olleesta ennakko-odotusten murtajasta. TEKSTI TUOMAS RANTANEN LOU SALOMÉ EI HALUNNUT MUKAUTUA EDES AIKANSA FEMINISTIEN ODOTUKSIIN H ÄMÄRÄN näyttämön keskellä on psykoanalyytikon divaani. Alitajuisen viidakon tai kaivoksen mieleen tuovien lavasteiden yksityiskohdat ovat täynnä fallisia ja vaginallisia härpäkkeitä. Lavan etualalla naishahmo lukee kirjaa taskulampun valossa. Yhtäkkiä jostain ilmaantuu Sigmund Freudin partainen hahmo työvalaisimia otsallaaan. ”Seksiä, seksiä, seksiä kaikkialla. Filosofia, taide, uskonto, tukahdutettua seksuaalisuutta kaikki”, aloittaa mestari ja manaa heti perään pölkkypäistä kollegaansa Adleria, jonka mukaan ihmistä ajaa eteenpäin seksuaalisuuden sijaan pyrkimys valtaan. Puhuteltu argumentoi heti vastapalloon: ”Uskon, että neuroosin aiheuttaa egon ja seksuaalisuuden välinen konflikti. Terveessä systeemissä tahto ja seksuaalisuus tukevat toisiaan, neuroottisessa ne kohtelevat toisiaan kaltoin.” Näin Aina Bergrothin kirjoittamassa ja Riikka Oksasen ohjaamassa näytelmässä kohtaavat ensi kertaa psykoanalyysin perustaja ja naisen seksuaalisuutta kirjoituksissaan avannut Lou Salomé. Lou Andreas-Salomé (1861–1937) oli eurooppalaisissa älykköpiireissä lasiseiniä ja -kattoja rikkonut venäläinen psykoanalyytikko ja kirjailija, joka tunnettiin myös läheisistä suhteistaan kirjailija Paul Réehen, filosofi Fried rich Nietzscheen ja runoilija Rainer Maria Rilkeen. ”Tuo kohtaus kuvaa Loun täysin poikkeuksellisella itsetunnolla rakennettua identiteettiä, joka antoi hänelle kyvyn suhtautua kaikkiin tabuihin uteliaalla innostuksella. On hämmästyttävää, miten hän on omana aikanaan pystynyt olemaan niin radikaali ja samalla lähestulkoon immuuni ulkoapäin naisen asemaan kohdistuville paineille”, pohtii näytelmän ohjaaja. Katsoja tekee esityksestä valmiin Riikka Oksanen päätyi Lou Salomén ohjaksiin viime vuonna Kom-teatterille ohjaamansa Florian Zellerin Poikanäytelmän avaamaa latua. Muita hänen kiiteltyjä viimeaikaisia ohjauksiaan ovat Kansallisteatterissa nähty alkoholismia ja läheisriippuvuutta kuvannut Elli Salon kirjoittama Alina (2019) sekä Miiko Toiviai sen trans elämäkerrallinen monologi Kepeä elämäni (2019). Teatterin hän löysi ilmaisulajikseen jo 8-luokkalaisena steinerkoululaisena. ”Olin hirveän ujo, mutta tajusin, että teatterissa siitä ei tarvitse kärsiä. Jo lukiolaisina perustimme Teatteri Rujon ystäväporukalla, johon kuuluivat muun muassa Lauri Maijala ja Linda Wallgren. Rujon ensimmäinen produktio oli Lapualaisooppera. Kun tälle tielle lähtee, ei siinä sitten jatkon suhteen ollut vaihtoehtoja”, hymähtää Lahden kansanopiston ja Metropolian kautta Teatterikorkeakouluun päätynyt ja sieltä vuonna 2018 valmistunut Oksanen. ”Työssäni pyrin erityisesti siihen, etten liioilla tunnekuljetuksilla ohjailisi katsojan puolesta, miten hänen pitäisi kokea esitys. Tyypillisesti aina pari viikkoa ennen ensi-iltaa ryhdyn poistamaan esityksestä palasia, jotta katsojan kokemus mahtuu mukaan.” Palautteeseen liittyvien paineiden kannalta tämä ei ole helpoin tie. ”Täyteen pakatuissa esityksissä voi olla varmempi katsojien pysymisestä mukana. Karsitummassa pitää kestää kiusallisuus siitä, että kaikki eivät koekaan esitystä samalla tavalla kuin itse koen.” Oksasen mielestä teatterin ydin liittyy siihen, mitä tapahtuu ihmisten välillä samassa tilassa yhdessä olemisen myötä. ”Minua kiehtoo se yhteinen sopimus, että nuo järjettömän rohkeat ihmiset menevät esiintymään, ja me sitten katsomme heitä. Nyt koronatauon takia tunne välittyy vielä aiempaakin vahvemmin.” Epidemia näkyy silti Lou Saloméssa enemmän välillisesti kuin sisällöllisesti. ”En todellakaan halua tehdä mitään nykyiseen pandemiaan tai vaikka ruttoon liittyvää! Sen sijaan siinä varmasti näkyy työryhmän liikuttuneisuus siitä, että päästiin vihdoin tekemään. Olen myös itse kaivannut tätä tekemistä niin paljon, etten ole jaksanut piitata enää mistään odotuksista, vaan halunnut vain nauttia yhteisöllisestä esityksen tekemisestä.” Näyttämöllä kaikki on poliittista Oksaselle kaikki on poliittista, mitä näyttämölle laitetaan. ”On aina valinta, kuka lavalla on, kenen tarinaa kerrotaan ja mistä näkökulmasta. Vaikka minulla ei ole erityistä missiota ja haluan jättää katsojan tulkinnalle tilaa, pyrin aina olemaan tosi tietoinen kaikista esillä olevista asioista.” Lou Salomén yhteiskunnalliseen puhuttelevuuteen liittyy sekin, ettei hän halunnut mukautua edes aikansa feministien odotuksiin. ”Hän ei ottanut harteilleen esikuvallisuuden taakkaa naisten puolesta käytävässä taistelussa, vaan pyrki toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, jotta hänen oma ajattelun tilansa voisi säilyä vapaana. Teatterin roolihahmonakin hän on niin monitahoinen, ettei sitä pysty tavanomaisella syy-seuraussuhteella selittämään. Miehille tämä on normaalimpaa, mutta naisten hahmot ja heistä kertovat tarinat ovat usein hirveän yksinkertaistettuja ja läpiselittäviä.” Oksasen mukaan parhaat näytelmät nimenomaan ravistelevat normeja ja arkista illuusiota siitä, että meitä ympäröivä todellisuus olisi paikallaan pysyvää ja valmista. ”Lou Salomén elämä antaa aineksia porata reikiä todellisuuteen ja avata uusia näkökulmia elämään.” Aina Bergroth & Riikka Oksanen: Lou Salomé Esitykset KOM-teatterissa 11.12. asti. Esittävä taide N oo ra G eag ea N oo ra G eag ea Oman tiensä kulkija. Rakastuneet Paul Rée (Miiko Toiviainen) ja Friedrich Nietzsche (Juho Milonoff) liehittelevät tunteidensa kohdetta Lou Saloméa (Vilma Melasniemi).
TEKSTI TUOMAS RANTANEN Papukaijoja, ihmishirviötä ja sisällissodan tunnelmia Nämä arviot kokonaisena ja paljon muuta osoitteessa ”VAIKKA ESITYS ON täynnä hillittömiä käänteitä ja paikoitellen pökerryttävän iskevää dialogia, sen kirkkaimmat timantit liittyvät ihmisten keskinäisten suhteiden dramaturgiaan. Eritoten tilanteisiin, joissa hahmot tunnistavat toistensa arimmat kohdat eivätkä malta olla niihin iskemättä, vaikka kuitenkin samalla pohjimmiltaan välittävät toisistaan eivätkä mitään muuta niin janoa kuin toistensa hyväksyntää.” Leea Klemola & Rosa-Maria Perä: Minä, Askartelija Esitykset Q-teatterissa 17.12. asti. ”ERITYISEN HUPAISAA ON , kun sähköllä tehtävissä laboratoriotesteissä koe-eläimet on korvattu vihanneksilla, ja kun esitys ajautuu yllättäen keskelle Dannyshow:ta. Erilaisten kommellusten ja koukeroisten aasinsiltojen jälkeen esitys löytää alkuperäisen teoksen ytimessä olevan ajatuksen erilaisuuden pelosta ja ulkopuoliseksi miellettyjen epäreilusta syrjinnästä. Lapsille suunnatussa esityksessä tämä rinnastuu koulukiusaamiseen ja siihen, että kuka tahansa voi joutua sen kohteeksi.” Mary Shelley, Timo Ruuskanen & Tuukka Vasama: Frankenstein Red Nose Companyn esitys on kiertueella ja tilattavissa. ”SEKSUA ALISEN TASA-ARVON kannalta tärkeänä voi pitää sitä, että homoseksuaalinen ihmissuhde voidaan jo esittää teatterissa luontevasti ja yleisempien ihmisyyteen liittyvien teemojen lähtökehyksenä. Niin kirjana kuin näytelmänä Bolla osoittaa, että Arsimin moraalinen laiskuus ei johdu hänen homoudestaan eikä edes sodan traumoista, vaan siitä kurjasta tosiasiasta, että jotkut meistä ihmisistä nyt vain sattuvat olemaan itsekkäitä mulkeroita.” Pajtim Statovci, Tuomas Timonen & Milja Sarkola: Bolla Esitykset Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 29.12. asti. ”NÄYTELMÄN HUUMORI EI OLE pikimustaa vaan enemmän hirtehisen absurdia. Se näyttäytyy muun muassa kohtauksissa, joissa Al ja Enkeli ajaututuvat selloa vankikopissaan soittavan Jeesuksen salamurhahankkeeseen ja saavat hänen runnellun ruumiinsa uudeksi rahdiksi maailmaa kiertäviin ostoskärryihinsä. Narunjatkeeksi ehditään vielä toisenkin kerran, ja lopussa eksistentiaalinen valaistuminen tapahtuu ristillä riippuen kuin Monty Python -elokuvassa Life of Brian.” Steve Tesich & Hanna Kirjavainen: Open Road Show Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa 8.10. asti. ”TÄMÄ SIRPALEINEN TEATTERISOVITUS ei ehkä selkeimmällä tavalla kykene avaamaan kirjan rinnakkaisten juonten kulkua, mutta sen pyrkimykset ovatkin toisaalla. Juuri valituilla keinoilla esitys onnistuu tekemään kunniaa alkuperäisteoksen monitasoiselle rakenteelle ja korostamaan tunnetasolla sen yksittäisiä elementtejä. Samalla alleviivautuu teatterin erityisluonne ihmisten kohtaamiseen perustuvana taiteenlajina.” Mihail Bulgakov & Aino Kivi: Mestari/Margarita Esitykset päättyivät Musiikkiteatteri Kapsäkissä 19.9. Teatteriarviot Jonnakaisa Risto esittää Minä, askartelija -näytelmässä papukaija Alexia, joka ei elämässään ole löytänyt omaa ääntään kaiken muiden matkimisen keskellä.
FO TO : ER NE ST PR OT AS IE W IC Z TUE BIERING RETURN OF THE LOSER ROCKY! ???? ” TÄLLÄ ESITYKSELLÄ ON MINUSTA EDELLYTYKSET NOUSTA PERUSTEATTERIYLEISÖÄ LAAJEMMAN PORUKAN TEOKSEKSI.” – MARIA SÄKÖ, HS, 27.09.2020. MONOLOGI OIKEISTOPOPULISMIN NOUSUSTA JA KULTTUURIVASEMMISTON ROMAHDUKSESTA. ESITYKSET TEATTERI VIIRUKSESSA 25.9.–20.11. TEKSTITETÄÄN SUOMEKSI I SUBTITLES IN ENGLISH LIPUT: LIPPU.FI • VIIRUS@VIIRUS.FI • +358 9 440 224 LATINALAISAMERIKKALAINEN YHTEISÖ KOKOONTUU EHDOTTAMAAN ETELÄÄ UUDEKSI POHJOISEKSI AVOIN OHJATTU KIERROS sunnuntaina 17.10.2021 kello 11 00–13 00 PÄÄTÖSTILAISUUS Lesket performanssi, lauantaina 23.10.2021 kello 18 00–19 00 Näyttely: 1.–23.10.2021 Aukioloajat: ke–la 12 00–18 00, su 12 00–17 00 Paikka: Myymälä2 Uudenmaankatu 23 F, Helsinki 00120 Yhteystiedot: terechad@hotmail.com @terechad N E O N O R T E 3 .0 M Y Y M Ä L Ä 2 El futuro es de todos Cancilleria Embajada de Colombia en Finlandia Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ JYMYSUOSITUT VASTAMAINOKSET VÄRIKUVINA 25 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
8 / 2021 • 41 Reggae & dub Kingstonista Kalasatamaan 1. osa: Jamaikalainen sound system -kulttuuri on vallankumouksellinen innovaatio. Se on vaikuttanut useisiin moderneihin musiikkilajeihin ja ollut jopa luomassa niitä. Suomessa kulttuuri esiintyy juurilleen uskollisimpana toistaiseksi maan alla toimivassa reggaeja dub -skenessä. ”B IG UP from Salamari Sound, next up is Ivah Sound”, selector huutaa ja musiikki siirtyy kaiuttimista toisiin biitin pysyessä tasaisena. Yhden äänentoistolaitteiston edessä tanssineet vaappuvat nyt toisen eteen, rivissä niitä on kolme. Kesäisillä Wibes-festivaaleilla on menossa suomalaisten sound systemeiden gathering. Paikalla ovat Ivah Sounds, Salamari Sound System ja Equal Share Sound System. Jokaisella kollektiivilla on oma miksausteltta äänentoiston eteen rakennettuna. Se sijaitsee yleisön tasolla, siellä missä miksaaja normaalissa konsertissakin olisi. Vain esiintyjä tuntuu puuttuvan. Yleisö jammailee järkyttävän suurten kaiuttimien edessä, mutta missään ei näy mitään bändiksi tunnistettavaa. Paviljonkien sisällä kahlataan vinyylilaatikoita läpi vimmatulla sorminäppäryydellä samalla, kun operaattori yhtä taidokkaalla motoriikalla hienosäätää taajuuskorjaimen liukuja ja nuppeja hakien kappaleeseen sopivaa täydellistä soundia äänentoistojärjestelmästään. Kuvio vaikuttaa maallikon silmissä oudolta, mutta sillä on pitkät perinteet. ”Me ollaan vähän insinöörejä” Jamaikalla sound system -kulttuuri syntyi tarpeeseen. Niin Suomessakin. 1970–90-luvuilla erilaisia reggaeklubeja oli esimerkiksi Tavastialla, Disco Joyssa, Jumbossa ja Fat Mamassa, mutta suoranaista sound system toimintaa ei vielä ollut. Voidakseen soittaa rakastamaansa musiikkia harrastajat joutuivat rakentamaan itse omat äänentoistonsa eli sound systeminsä. Sound system tarkoittaa PA-laitteiston lisäksi kollektiivia, joka on aina tekijöidensä näköinen ja kuuloinen. Suomessa on noin kymmenkunta aktiivista sound systemiä, joiden lisäksi on lukemattomia pienempitehoisia järjestelmiä. Jokainen niistä on uniikki. Suomen sound system -skene syntyi 2000-luvulla, kun Healing of the Nation Sound System perustettiin, kertoo skenen takapiruna toimiva tekninen pioneeri ja ääniteknikko Mikko Laurila. Hän tutustui Healing of the Nationin porukoihin sound systemin bileissä. Laurila oli todennut kaiutinjärjestelmän omistajille, että ”ettehän te noita vehkeitä voi noin käyttää”. Siihen aikaan sound systemin parissa toiminut, hiljattain edesmennyt ääniteknikko, tuottaja ja miksaaja Toni Heinonen (1986–2021) oli kuulemma aluksi katsellut Laurilaa ”mikä helvetin ukko toi on” -ilmeellä. Kohtaaminen kuitenkin johti viidentoista vuoden ystävyyssuhteeseen, jonka aikana miehet tekivät monenlaisia äänihommia yhdessä. Healing of the Nation on Suomen vanhin edelleen toiminnassa mukana oleva sound system. Vaikka sen järjestämät tapahtumat ovat olleen reggae ja dub -painoitteisia, sound system soi aikoinaan tapahtumissa, joissa tuotiin dubsteppiä ja grimeä Suomeen. Tapahtumia järjestettiin muun muassa Herttoniemessä sijaitsevalla treenikämpällä ja Hakaniemen punk-luolassa Factoryssa, jonka paikalla on nykyään nepalilainen ravintola. Laurila oli mukana myös legendaarisen Barely Legal Sound Systemin toiminnassa, joka muun muassa soi Metsä festiwaal 2010:n päälavalla ja monissa Hytkyn ja Entropyn tapahTEKSTI JULIUS HALME KUVITUS KAI TALVINEN KUVAT JULIUS HALME & ELINA HIIRONNIEMI
42 • 8 / 2021 O RJAKAUPASTA , kolonialismista ja luokkaeroista syntynyeen sound system -kulttuurin musiikilliset ja yhteiskunnalliset juuret ulottuvat rastafarismiin. Perinteinen reggaerytmi on syntynyt länsiafrikkalaisen perinnerummutuksen vaikutteista. Reggae-biitin rinnalle syntyi äänentoiston myötä dub-biitti, joka kuuluu lukemattomissa musiikkilajeissa edelleen. Yhteisöllisyys ja lähestyttävyys olivat tärkeitä sound system -kulttuurissa. 1940-luvun Kingstonin ghetoissa monella ei ollut varaa ostaa levyjä tai lähteä klubille kuuntelemaan elävää musiikkia, jota oli tarjolla lähinnä turisteille ja eliitille. Tiskijukat pystyttivät sound systeminsä eli itse rakennetut tehokkaat äänentoistojärjestelmänsä levysoitti mien kera kadun varrelle. Virta kaiutinjärjestelmään saatettiin ottaa paikalle tuodusta generaattorista tai kollektiivin mekaanikko kytki sähköt lyhtypylväästä. Tapahtumiin myytiin halpoja lippuja, joihin köyhilläkin oli varaa. Sound systemeistä kasvoi nopeasti elävää musiikkia suositumpaa. 1950-luvulla sound systemit olivat istuttaneet itsensä jamaikalaisen työväen kulttuuriin. Musiikki oli heidän omaansa, ja siitä oltiin ylpeitä. Suosio synnytti kuitenkin kilpailua, sillä katukulttuurissa liikkui rahaa. Sound system -pioneerien Duke Rei din ja Clement ”Coxsone” Doddin organisaatiot kilpailivat kiivaasti toistensa kanssa. Syntyi sound clash -kulttuuri. DJ:t metsästivät jatkuvasti uusia julkaisuja varmistaakseen suuremman yleisömäärän. Fanikunnatkin kasvoivat suuriksi, eikä väkivallaltakaan vältytty. Pienien puukkohippojen lisäksi syntyi eräänlainen teollisuusvakoilun kulttuuri. Kilpailevien sound systemien jäsenet soluttautuivat soittajien sekaan ja tutkivat mitä levyjä toiset soittivat. Tämän estämiseksi levyistä raaputettiin tekstit pois. Kulttuurin kehittyessä sound systemit eivät enää pelkästään soittaneet levyjä, vaan myös tuottivat niitä. Tästä syntyi Jamaikan ääniteteollisuus. Sound system -kulttuurin historiaa KILPAILUN JOHDOSTA kaiutinjärjestelmät kasvattivat kokoaan, ja isoihin kaiuttimiin tarvittiin myös isoa soundia. 1960-luvulla sound system -operaattori vieraili Duke Reidin studiolla leikatakseen Paragonsin On the Beach -hittilevystä dubplaten, eli testipainoksen, jota studiot käyttivät testatakseen levyn masterointia ennen varsinaisen vinyylin painamista. Levystä jäi kuitenkin vahingossa vokaaliraita painamatta. Instrumentaaliversio sai hyvän vastaanoton yleisöltä, etenkin Kingstonin Spanish Townissa, sillä se salli omien tulkintojen esittämisen raidan päälle. Hiljattain edesmennyt reggae ja dub-legenda Lee Skenessä käytettävässä slangissa kuuluvat vahvasti jamaikalaisjuuret, vaikka jotkut sanat ovat muuttaneet merkitystään matkan varrella. operaattori: miksaaja ja ääniteknikko, joka vastaa sound systemin tekniikasta selector: sound systemin DJ, joka valitsee soitettavat levyt. Jamaikalla DJ tarkoittaa mikrofonin varressa huutelevaa MC:tä. sound clash: Vastakkaisten sound systemien ja niiden jäsenien välinen taidon ja tekniikan mittelö, tavoitteena piestä vastustaja. (reggae) preamp: yhdistelmä DJ-mikseriä ja jakosuodinta. Eri asia kuin normaali etuvahvistin. gathering: tapahtuma, johon saapuu paikalle monia sound systemeitä boksi: kaiutin scoopit: alaäänikaiutin, joka toistaa matalia, 20-90 hertsin taajuuksia. kickit: 90-200 hertsin taajuuksia toistavat kaiuttimet. midit: keskiääniä, eli 200-1000 hertsin taajuuksia toistavat kaiuttimet. torvet: korkeampia 1-7 kilohertsiä toistavia kaiuttimia. tweeterit: korkeimmat taajuudet, 7-16kHz, soittavat kaiuttimet. tumissa. Toiminta ei kuitenkaan pyrkinyt sound systemin perinteiseen kollektiivisuuteen, vaan keskittyi enemmän tapahtumatuotannon ja PAvuokrauksen tasolle. Barely Legal Sound Systemin kaiuttimia voi nykypäivänä kuulla dub-musiikkiin keskittyvän Dreadlock Tales Dub Sound Systemin tapahtumissa. Laurilan Rig&Debug Sound System on toiminut eri muodoissa 2000-luvulta asti. Sen tarkasti kalibroitu ja erittäin monikäyttöinen nykyversio on koronapandemian vuoksi ennättänyt järjestää vain yhden tapahtuman. ”Se oli kyllä aika propellihattuilua. Me ollaan vähän semmosia insinöörejä”, Laurila hymähtää. ”Siellä käämittiin kelatkin itse” Kaiuttimien lisäksi sound systemin keskeinen osa on reggaepreamp, joka on tekninen jäänne 1960-luvulta. Tuohon aikaan länsimaissakin äänitekniikka oli vielä lapsenkengissä. Elviksen ja The Beatlesin suosion myötä syntyi tarve laajentaa soivaa äänikaistaa suuremmalle yleisölle. Järjestelmät tehtiin esimerkiksi JBL:n ja ElectroVoicen kaiutinpiirrosten mukaan, mutta tehdasvalmisteisten laitteiden puutteiden takia harrastelijat joutuivat rakentamaan kitaransa ja kaiuttimensa itse. Karibialla tekniset taidot ja resurssit rakentaa laitteita olivat äärimmäisen köyhyyden vuoksi kuitenkin paljon huonommat. Kansalla ei ollut radioita tai varaa päästä kuuntelemaan livemusiikkia. Syntyi tarve rakentaa omat äänentoistojärjestelmät, usein kierrätysromusta. ”Täällä tehtiin vahvistimet itse, siellä käämittiin muuntajakelat itse”, kuvailee Laurila. Samalla syntyi reggaepreamp, joka on yhdistelmä DJ-mikseriä ja jakosuodinta. Pystyssä seisova räkkilaite ohjailee kaiuttimiin lähtevää signaalia sekä levysoittimista ja mikrofonista sisääntulevaa signaalia. Laitteisiin saa yleensä kytkettyä kahdesta viiteen kaiutinsektiota, mikä määrittää sound systemien, tapahtumien ja skenen kokoa. Näiden lainalaisuuksien lisäksi sound systemin saunkoivat improvisoiduin vuoropuheluin, heittelevät sound systemit session ajan musiikillisen jatkumon haastetta osapuolelta toiselle. Yleisö tanssii sound system -järjestelmien suuntaan eikä heidän taakseen jääviä selectoreita, operaattoreita tai settiä täydentäviä live-muusikoita kohti. Ensikertalainen saattaakin ihmetellä asetelmaa, jossa yleisö ei tuijota DJ:tä tai bändiä. ”Mainstream trance-tapahtumissa on vahvassa osassa kuka soittaa, mikä tekee siitä yksilölajin ja ehkä vähän egokeskeisemmän homman”, selittää Equal Sharen Sampo. ”On osa tätä sound system -kulttuuria, että vähän ehkä kapinoidaan esiintyjäkeskeisyyttä ja starakulttuuria vastaan. Enemmän tuodaan esille musiikkia ja jaetaan sitä ihmisten kanssa”, jatkaa Equal Sharen toinen jäsen, Ari. Salamari Soundin Joona Venäläinen summaa: ”Tärkeä pointti on, että emme edusta itseämme emmekä edes boksejamme. Edustamme musiikkia, jota soitamme. Mielestäni se on arvokasta tajuta, että ei olla nostattamassa omaa egoa tai pönkittämässä omaa mainetta vaan kantamassa tärkeätä viestiä ja sanomaa toisille ihmisille. Kukaan ei ole siinä tilanteessa eri tasolla, musiikki johdattaa joka ikistä. Arvostus musiikkia kohtaan saa meidät kokemaan vapautta. Vapauden sanoma, sitähän me ihmiset kaipaamme.” Ikuisuuskysymys kasvusta Suomalainen sound system -kulttuuri toimii tällä hetkellä diin vaikuttavat sen rakentajien musiikilliset ja ideologiset taustat, joita Suomenkin pienessä skenessä on monia. Starakulttuuria vastaan Soitettava musiikki heijastelee paitsi jokaisen sound system -kollektiivin jäsenen musiikillisia mieltymyksiä, myös sen käytössä olevaa tekniikkaa. Ivah Sounds soittaa mielellään teknoreggaeta ja dubsteppereitä. Salamarin selectorit pitävät 1970ja 1980-luvun kauniista, melodisesta roots reggaesta. Equal Sharen spektri on laaja, 1960-luvulta nykypäivään, mutta painottuu 1980ja 1990-luvun dancehalliin. Kesäisillä Wibes-festivaaleilla jokaisella sound systemillä on oma puolen tunnin mittainen soittoaikansa, mutta illan kuluessa soittoajat lyhenevät ja sessio muuttuu intensiivisemmäksi. Järjestelmät soivat yksi kerrallaan. Sound systemin selector valitsee soitettavat levyt. Alkuillasta yksi sound system saattoi soittaa vaikka kuusi levyä putkeen, illan loppua kohden se soittaakin vain levyn tai pari kerrallaan ennen kuin soittaja vaihtuu. Näissä sessioissa ei ole Jamaikalta tuttua kilpailullista sound clash -elementtiä, jossa pyritään todistamaan kenellä on isoimmat äänenpaineet ja parhaat levyt. Pikem minkin kyse on soitta jien välisestä vuoropuhelusta, jossa pyritään pitämään biitti mahdollisimman tasaisena ja katkeamattomana. Sessio luo musiikillista jatkumoa, joka edustaa sound systemin omia musiikillisia näkemyksiä samalla ylläpitäen yleisön mielentilaa. Samoin kuin jazzmuusikot kommuniTEKSTI JULIUS HALME
8 / 2021 • 43 Levyarviot ”Scratch” Perry oli paikalla todistamassa dubplaten suosiota. Hänen mukanaan sana kiiri ääniteknikko Osbourne Ruddockin eli King Tubbyn korviin. Duke Reidin studiolla työskennellyt Ruddock ryhtyi poistamaan vokaaliraitoja levyistä ja miksaamaan niistä kokonaan uusia kappaleita kaikuefektien ja muiden siihen aikaan tarjolla olleiden keinojen avulla. Häntä pidetään remix-konseptin isänä. Tekijänoikeuslain puuttuminen mahdollisti King Tubbyn ja muiden tuottajien toiminnan. Remiksauksen ja versionnin vaikutus kuuluu edelleen voimakkaasti elektronisessa musiikissa, pop-musiikissa ja etenkin hiphopissa, jonka juuret ja lähtökohdat perustuvat myös jamaikalaiseen sound system -kulttuuriin. Sound system -kulttuuri ja reggae sekä dub kulkeutuivat Jamaikalta Iso-Britanniaan. 1950ja 60-luvuilla Iso-Britanniaan oli muuttanut kymmeniä tuhansia jamaikalaisia maahanmuuttajia vastaamaan kasvavaan työvoimatarpeeseen. Vuosisadan lopussa karibialaiset maahanmuuttajat olivat toiseksi suurin vähemmistö IsoBritanniassa. Valtaväestö ei kuitenkaan pitänyt vähemmistöjen läsnäolosta. Rotusyrjinnän seurauksena vähemmistöt eivät päässeet klubeille tai tapahtumiin. Heidän oli kehitettävä oma musiikkikulttuurinsa jamaikalaisten juuriensa pohjalta. Järjestettiin koko yön mittaisia yksityisbileitä, jotka järisyttivät Länsi-Lontoon terasseja. Niiden pohjalta syntyi mittava maanalainen sound systemien verkosto, joiden tapahtumatietoja jaettiin puskaradion kautta. Alakulttuuri nousi Britannian kansalliseen tietoisuuteen, kun sound systemit otettiin osaksi Notting Hillin karnevaalia vuonna 1973. Siitä lähtien sound systemeillä on ollut merkittävä asema Britannian musiikkija tapahtumakulttuurin kehityksessä. undergroundissa: varastohalleissa, metsissä ja puistoissa. Skenen sisällä on monenlaisia näkemyksiä siitä, millainen sen tulevaisuuden pitäisi olla. Toiset haluavat, että kulttuuri kehittyisi julkisempaan suuntaan ja että festivaalit buukkaisivat sound systemeitä ohjelmistoonsa. Toisia ei haittaa undergroundissa toimiminen tai skenen laajeneminen, kunhan se tapahtuu luonnollisesti eikä pakottamalla. Mikko Laurila on kuitenkin huolissaan mahdollisesta laajenemisesta. ”Keskimäärin tuntuu siltä, että kun jokin asia nousee tosi isoksi, on liian paljon ihmisiä, jotka määrittävät sitä.” Esimerkkitapaukseksi hän nostaa brittiläisen dubstepin syntymän ja kuoleman, joka syntyi nimenomaan jamaikalaisen sound system -kulttuurin vaikutuksesta. ”Sillä ei ollut mitään hirveän tarkkaa määritelmää. Oli jonkun näköinen BPM ja estetiikka, mutta ei sitä kukaan sanonut ääneen. Kun skene pysyi tarpeeksi pienenä, kaikki, jotka olivat messissä tajusivat estetiikan, mihin se riittää, ja tutkivat mihin se muuttuu ja muotoutuu. Sitten jossain vaiheessa, kun dubstep levisi massiiviseksi ja Yhdysvaltoihin, se muutti muotoaan todella paljon. Artistien piti tunnin mittaisessa konemusafestareiden setissä saada niin monta överidroppia aikaseksi, että siitä muodostui itseään ruokkiva kehä. Tällaisen jälkeen joku ’aitopää’ joutuu määrittelemään, että ‘tuo ei ole oikeata’ tai ‘tämä ei ole oikeata’ ja meillä ’aitopäilläkin’ on monia erilaisia mielipiteitä. Se mua huolestuttaa.” Laurilan mielestä maahanpinottavien klassisten reggae sound systemien tekniset rajoitteet, jotka määrittävät tapahtumien koon ja reggaehin lyssään vilpittömyyteen. Tämä on ehdottomasti paras asia muutenkin erinomaisella levyllä. Levyn kappaleita voi luonnehtia rehellisiksi voimabiiseiksi, joissa tsempataan jaksamaan, uskomaan tulevaisuuteen ja luopumaan kyynisestä asenteesta. Toivoa annetaan niin laitoksissa kasvaville nuorille, rakkautta vailla oleville kuin väärään kehoon syntyneille. Singlenä julkaistu avausraita Muhammad Ali on aito fanibiisi nyrkkeilylegendasta ja artistin suuresta esikuvasta. Biisi on luonteva osa kokonaisuutta, joka suorastaan paljastaa artistista itsestään hienon esikuvallisen puolen. ANTTI KURKO limatta bändin esikois-EP ei haikaile genren huippuvuosiin vaan vie sitä eteenpäin. Kuten death metalissa yleensä, EP:n biisit elävät riffeistä. Noutajan tapauksessa ne ovat groovaavia, mutkikkaita, jyskyttäviä ja ajoittain jopa maalailevia. Saundit ovat sopivan rosoiset, ja yhteissoitto on saumatonta. Florida death metalin esiisän Chuck Schuldinerin vaikutus kuuluu sekä progehtavissa jaksoissa että rytmisissä junttauksissa. Lyriikoissa kritisoidaan yksisilmäistä politiikkaa ja alistavia maailmankatsomuksia. Noutaja osoittaa, että kuolometallissa voi olla monenlaisia ulottuvuuksia. MIKA PEKKOLA omaisilla sanoituksilla, joissa matkataan mieleen, menneisyyteen ja maailmaan. Välillä varjoista kurkistaa myös rakkauden kaipuu, mutta tärkeintä on kuitenkin suhde itseen. Hitaat sekunnit -yhtye (Juu so Paaso kitara, Ville Laurila basso, taustalaulu ja Aleksi Karppinen rummut) hoitaa hommansa ja nostaa Huiman laulun pääosaan. Samuli Tan nerin elektroniset kikkailut tuovat herkkiin ja kuulaisiin biiseihin omintakeista äänimaailmaa ja virkistävää rouheutta. Hypnoottisista kappaleista löytyy kuuntelukerta toisensa jälkeen uusia kuvioita ja yksityiskohtia. MIIA VISTILÄ Stepa Rakkaus ylivoimainen PME Records (2021) NYKYISIN ON VIRKISTÄVÄ Ä , kun joku julkaisee vahvan teemallisen albumikokonaisuuden. Kokenut räppäri Stepa on heittänyt genrelle tyypillisen ironian viitan nurkkaan ja päätänyt luottaa riimitteNoutaja Never Meant to Save Us Inverse Records (2021) PITKÄN LINJAN metallimuusikoiden uusi yhtye Noutaja on kaivanut auki 1990-luvun dödiksen haudan ja puhaltanut vainajaan uutta eloa. Innoituksensa lähteistä huoHulda Huima Ilma Helmi Levyt (2021) MONIAL AISEN TAITEILIJAN neljäs albumi Ilma jatkaa siitä, mihin sitä edeltänyt Maa jäi. Perinteikkään melankolinen ja sulavan melodinen suomi-folk on jälleen maustettu unenliitettävät stereotypiat suojelevat skeneä niin hyvin, ettei sitä ole helppo tuotteistaa. Epäkaupallisuus antaa liikkumavaraa Equal Sharen Arin mukaan epäkaupallisuus ja underground antavat paljon liikkumavaraa, koska silloin ei ole niin sidottu kellonaikoihin, sääntöihin ja tilavuokriin. ”Reggae on pohjimmiltaan vähäosaisten musiikkia, jota kaikki voivat tulla kuuntelemaan. Liput ovat halpoja, voi tulla vitosella sisään ja nauttia koko illan bassosta. Se on meidän arvoissamme korkeimmalla. Jos tulee takkiin, niin sitten tulee takkiin.” Salamari Soundin Joona Venäläinen kokee sound system -kulttuurin arvomaailman omakseen. ”On paljon asioita, jotka ovat hyvin rastafariliitännäisiä soundikulttuurissa ja sen edustamisessa. Uskoo ken tahtoo, jokaisella on oma luojansa ja johdattajansa. Se arvomaailma ja aatemaailma on hyvin lähellä sydäntä ja sitä haluan myös jakaa muille. Koen, että ihmiset ottavat sen lämmöllä vastaan. He haistavat sen meidän jutusta, kun me soitetaan, että me halutaan levittää vapauden ja yhteisöllisyyden ja ymmärtämisen sanomaa. Rakkauden sanomaa. Se ei edusta niitä isoja bokseja, jotka mylvivät korvillaan, tärisyttävät joka ikistä suolta, sisuskalua ja luuta, vaan sitä, että meillä on yhteisö, joka toimii yhdessä ja antaa vapauden ja tukensa jokaiselle osallistujalleen.” Pidempi versio tästä artikkelista osoitteessa
44 • 8 / 2021 Provokaatioita kaihtamatta 30-vuotias queerelokuvan festivaali juhlistaa sateenkaarevaa rakkautta ja yhteiskunnallista muutosta. TEKSTI MIIA VISTILÄ vähemmistötarinat pääsevät useammin esiin. Seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvia hahmoja näkyy elokuvissa ja varsinkin tv-sarjoissa, ja aiheeseen liittyville elokuville on monilla elokuvafestivaaleilla omat sarjansa. ”Vinokino on ainoa festivaali, jolla näytetään vain seksuaalija sukupuolivähemmistöjen tarinoita kertovia elokuvia. On paljon elokuvia, joita ei ilman Vinokinoa nähtäisi Suomessa”, Tiainen vakuuttaa. Sateenkaarikulttuurin muutos näkyy elokuvatarjonnassa. ”2000-luvulla transaiheisia elokuvia on tullut enemmän tarjolle. Ja enää HLBT-aiheiset elokuvat eivät ole vain kasvutarinoita, vaan elokuvia, joiden aiheena voi olla jokin aivan muu kuin identiteetin löytäminen”, Tiainen kertoo. Taide ei ole turvallinen tila Monet seksuaalija sukupuolivähemmistöille suunnatut tapahtumat noudattavat turvallisen tilan periaatteita, joissa kielletään esimerkiksi homoja transfobinen ja rasistinen sisältö. Vinokinossa periaatteita mietitään elokuva kerrallaan. Monissa homoseksuaalisuutta ja transsukupuolisuutta käsittelevissä elokuvissa kuvataan myös päähenkilöiden kohtaamaa syrjintää ja tuomitsemista. Esimerkiksi Nicol Ruiz Benavi desin Forgotten Roads (La Nave del Olvido) kertoo isoäiti-ikäisen naisen rakkaudesta naispuoliseen ystäväänsä ja pariskunnan kohtaamasta torjunnasta konservatiivisessa pikkukaupungissa. ”Toimimme vähän eri periaatteilla kuin esimerkiksi vertaisryhmät. Vinokino esittää myös sellaisia elokuvia, jossa on eksplisiittistä väkivaltaa ja ’epäkorrektia’ terminologiaa, jos se on tarinan tai kokonaisuuden kannalta perusteltua. Oletamme, että katsojat tutustuvat etukäteen siihen, millaista elokuvaa ovat tulossa katsomaan. Tarjolla on monenlaisia elokuvia.” Tänä vuonna pistäviä asenteita löytyy esimerkiksi festivaalin 30-vuotista historiaa kuvaavasta lyhytelokuvakoosteesta. ”On hyvä nähdä, millaista 90luvulla oli, omaa historiaa ei kannata lakaista pois. Toivoisin, että ihmiset katsoisivat näitä elokuvia aikansa kontekstissa ja kokonaisuutta osien, esimerkiksi tiettyjen termien, sijaan”, Tiainen toivoo. Koosteessa näytetään esimerkiksi Venäjän tilanteeseen kantaa ottava Elias Koskimiehen ohjaama Forgotten roads kuvaa rakkauden ja seksuaalisen identiteetin löytymistä. E LETÄÄN 1970-LUVUN alkua. Parikymppinen Dominic kulkee kaikkialle polaroid-kamera mukanaan ja kuvaa itseään, tuota täydellistä objektia ja suuren rakkautensa kohdetta. Perhetragedian myötä hän saa tietää kaksoisveljestään, lähtee tapaamaan tätä ja tietysti rakastuu – tai ainakin himoitsee palavasti. Tällainen asetelma on kanadalaisen kohuohjaajan Bruce LaBrucen uutuuselokuvassa Saint-Narcisse, joka esitetään Suomessa Vinokino-festivaaleilla. Tarinaan kuuluvat myös munkkiluostari sekä lesbo äiti, jolla on suhde entisen naisystävänsä tyttären kanssa. Narsismia ja insestiä käsitellään mustan komedian kautta. SaintNarcisse on tekijän tuotannosta valtavirtaisemmasta päästä. ”Taiteen tehtävä on myös ravistella. Olisi tylsää, jos rankkoja aiheita ei voisi käsitellä tai sisältö olla haastavaa”, linjaa festivaalin koordinaattori Antti Tiainen. Ysäriltä aina tähän päivään Vinokino täyttää 30 vuotta ja sen kunniaksi mukana on festivaaleilla aiemminkin nähdyiltä tekijöiltä uutta tuotantoa. Ensimmäisillä festivaaleilla vuonna 1992 esitettiin muun muassa Bruce LaBrucen ensimmäinen pitkä elokuva No Skin Off My Ass ja Monika Treutin fiktioelokuva Virgin Machine. Nyt Treutilta näytetään vuonna 1999 ilmestynyt dokumentti Gendernauts: A Journey Through Shifting Identities sekä uudempi, samojen henkilöiden myöhempää elämää kuvaava Genderation. Teospari kertoo transelämän ohella alakulttuurista ja ikääntymisestä. 30 vuodessa maailma on muuttunut avoimemmaksi ja erilaiset Genderation kertoo transsukupuolisuudesta, yhteisöllisyydestä ja keski-ikäistymisestä. Elävä kuva Vinokino • Elokuvafestivaali, jossa näytetään sukupuolija seksuaalivähemmistöistä kertovia elokuvia. • Järjestetään vuosittain Turussa ja Helsingissä, muissa kaupungeissa vaihtelevasti. • Järjestäjänä Turun seudun Seta ry • Pidettiin ensi kerran keväällä 1992. • 1990-luvulla käytettiin myös nimiä Lesboja homoelokuvan festivaalit sekä Pervoplanet.
TEKSTI MIIA VISTILÄ Perhedraamoja ja ajan kulumista K UN sveitsinturkkilainen uimarilupaus Beyto (Burak Ates) rakastuu valmentajaansa (Dimit ri Stapfer), miehen perhe järjestää hänet naimisiin vanhan ystävänsä, turkkilaisen Seherin (Ecem Aydin) kanssa. Beyto (Sveitsi 2020) käsittelee kultturieroja ja perheen, rakkauden, kunnian ja vapauden merkitystä. Gitta Gsellin ohjaama ja käsikirjoittama draama perustuu Yusuf Yesilözin romaaniin. Homofobia on keskeisessä osassa myös turkkilaisessa lesbodraamassa Love, Spells and All That (Ask, Buyu vs, 2019), jossa teineinä yhdessä olleet naiset Eren (Ece Didzer) ja Reyhan (Selen Ucer) tapaavat kahdenkymmenen vuoden jälkeen. Umit Unalin kauniissa elokuvassa käsitellään elämän valintoja ja niiden seurauksia – ja yritetään poistaa rakkausloitsua. Perhesuhteita ja menneisyyden kohtaamista käsitellään myös Max Currien R?rangissa (Uusi-Seelanti 2020), jossa transaktivisti Caz Davis (Elz Carrad) palaa lapsuusmaisemiinsa kymmenen vuoden tauon jälkeen tapaamaan sairasta isäänsä, jota ei ole nähnyt sukupuolenkorjauksensa jälkeen. Rakkautta suvaitsemattomuuden keskellä kuvataan myös Nicol Ruiz Benavidesin Forgotten Roadsissa (Chile 2021), jossa nuoremmat paheksuvat keski-iän ylittäneiden naisten suhdetta sekä kylmän sodan aikaan sijoittuvassa neuvostosotilaiden suhteesta kertovassa Peeter Rebanen Firebirdissä (Viro 2021). DOKUMENTEISSA MUISTELL A AN menneitä. Alison Bechdel ja neljä muuta sarjakuvataiteilijaa kertovat urastaan, seksuaalija sukupuolivähemmistöjen aseman sekä sarjakuvakulttuurin muutoksesta angloamerikkalaista sarjakuvaestetiikkaa hyödyntävässä Vivian Klei manin No Straight Lines -dokumentissa (USA 2021). Monika Treutin Genderationissa (Saksa 2021) ääneen pääsevät Gendernauts-elokuvan (Saksa 1999) transtähdet nyt yli 20 vuotta myöhemmin. Cured (USA 2020) taas kertoo, kuinka homoseksuaalisuutta pidettiin 1900-luvulla mielisairautena ja miten sitä pyrittiin hoitamaan. Vinokasdraamoissa jännite syntyy usein siitä, ettei ympäristö hyväksy päähenkilön valintoja. Beyto (Burak Athes) ja Mike (Dimitri Stapfer) löytävät toisensa urheilun parista. musiikkivideo I’ve Only Just Begun, Toven käsikirjoittaneen Eeva Putron lesbo komedia Dildoa ostamassa sekä Markku Heikkisen Ristiriita, jossa kuvataan homoliittojen virallistamisesta käytyä yleisönosastokeskustelua 90-luvulta. ”Ristiriita osoittaa kuinka paljon näissä asioissa on edetty. Osa puheenvuoroista on sellaisia, että niitä eivät enää lehdet suostuisi painamaan, ja nykyään ne voisivat johtaa mahdollisesti oikeudellisiin toimiin”, Tiainen kertoo. Pandemiatilanteen vuoksi festivaali järjestetään tänä vuonna hybridinä, eli osa elokuvista on katsottavissa myös verkossa. Vinokino 2021 Turussa 21.–24.10. Oulussa 5.–7.11. Jyväskylässä 16.–18.11. Helsingissä 26.–28.11. Joensuussa 29.11.–5.12. Verkossa 22.–28.11. Ohjelmisto vaihtelee kaupungeittain. ”TÄSSÄ ON SYKSYN PARAS JA TÄRKEIN JALKAPALLOELOKUVA” Seura ENSI-ILTA 15.10. EN FILM AV RONNIE SANDAHL IN ELOKUVA Tärpit ! NORMINÄYTELMÄ www.kokoteatteri.fi 29.10. 17.12. ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
46 • 8 / 2021 ELOKUVAT Juho Kuosmanen: HYTTI NRO 6 Ensi-ilta 29.10. Cannesissa palkittu Hytti nro 6 on Juho Kuosmasen kolmas pitkä elokuva. Se perustuu Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin, mutta on samalla mainio osoitus siitä, että onnistunut elokuvasovitus on aina myös itsenäinen taideteoksensa. Elokuvassa suomalainen naisopiskelija Laura matkustaa Moskovasta Muurmanskiin ja joutuu samaan hyttiin venäläisen työmiehen Ljohan kanssa. Yhteentörmäyksellä alkava kulttuurien kohtaaminen syventyy matkalla ystävyydeksi samalla kun matka osoittautuu päämäärää tärkeämmäksi. J-P Passin kuvaus löytää ahtaasti junatilassa ja laveammin pysähdyspaikoilla kulloisenkin tilanteen jännitteet ja metaforiset ulottuvuudet. Kamera poimii taitavasti arjen aitoja yksityiskohtia niin eri sosiaaliluokkien asunnoista, ravintolavaunun esineistöstä kuin vaikka siitäkin, miten matkamiehet kokoavat Rubikin kuutiota palapelin tapaan. Seidi Haarla tavoittaa rakastettavalla tavallaan itsellisen, mutta elämässä vailla kiintopisteitä oleva Lauran Ljohaan kohdistaman laajan tunneskaalan. Juri Borisov Ljohana taas todella ilmentää hahmonsa päällimmäisen karkeuden, mutta myös pohjimmaisen vilipittömyyden, hyväntahtoisuuden ja reippauden. Hytti nro 6 on elokuva, jonka suuruus on sen vaatimattomassa herkkyydessä ja tyylitajuisuudessa. Tämä tiivistyy kaihoon, joka elokuvan päätyttyä jää nähtyä maailmaa ja sen ihmisiä kohtaan. TUOMAS RANTANEN Wes Anderson: THE FRENCH DISPATCH Ensi-ilta 22.10. Auteur-ohjaaja Wes Andersonin uusin elokuva kertoo keksityssä ranskalaisessa kaupungissa 1970-luvulla ilmestyneestä amerikkalaisesta lehdestä. Lehteä on vaikea olla näkemättä mediakriittisenä antiteesinä nykyajan pintajournalismille. Elokuvan nimekkääseen esiintyjäkaartiin kuuluvat muun muassa Bill Murray, Tilda Swinton, Benicio del Toro, Adrien Brody, Léa Seydoux ja Frances McDormand. The French Dispatchin jokaisen kohtauksen kuvauksellinen ja leikkauksellinen ilmaisuvoima on räjähtävä. Lavasteet saattavat koska tahansa paljastua lavasteiksi, värit kadota tarkkaan sommiteltujen mustavalkoisten kontrastikuvien tieltä, ja koko kerronta kääntyä animaatioksi. Kirjallisestikin tyylittelevä elokuva tarjoaa myös viiltoja journalismin, kuvataiteen, aktivismin, gastronomian ja jopa polkupyöräilyn hienouksiin. Kehystarinan kehystämillä tarinoilla on omat kehystarinansa, joiden sisällä vielä hurjalla tahdilla päälle kaatuvien yksityiskohtien virta ohjaa huomiota milloin mihinkin sivujuoneen. Silti lankojen päät löytävät perille, ja kokonaisuudesta punoutuu elämän monitasoisuutta, absurdiutta ja traagisuutta kuvaava merkitysten verkko. TUOMAS RANTANEN KOONNUT TUOMAS RANTANEN 15.10. Yle Teema & Fem: Pitkät jäähyväiset (USA 1973) Mestariohjaaja Robert Altmanin sovitus Raymond Chandlerin klassikkodekkarista on lajityypinsä aatelia. Siinä Elliott Gouldin ilmentämä versio yksityisetsivä Philip Marlowen ammatillisesta sitoutumisesta kaikenlaisen muun sivullisuutensa keskellä luo sittemmin paljon kopioidun standardin. 19.10., 26.10., 2.11. & 9.11. Yle Teema & Fem: Ronald Reaganin Amerikka (USA 2020) Donald Trumpin valtakauden jälkeen Ronald Reaganin vuosien 1981–89 presidenttiys voi tuntua jopa seesteiseltä, vaikka sen aikana muun muassa Berliinin muuri murtui ja kylmä sota päättyi. Matt Tyrnauerin neliosaisessa dokumenttisarjassa tutkaillaan laajoihin aikalaistodistuksiin nojautuen miten Ronnie ja Nancy luovivat läpi Iran-Contra-skandaalista, talouskriiseistä, rotumellakoista, HIV-epidemiasta ja muista aikansa käänteistä. 21.10. YLE Teema & Fem: Marina Abramovi?in kotiinpaluu (Serbia 2020) Boris Miljkovicin dokumentissa kehollisen ilmaisun rajoja rikkoneista feministisistä performansseistaan kansainvälisesti tunnettu Marina Abramovi? palaa synnyinkaupunkiinsa Belgradiin, jossa aloitti artistiuransa jo 1960-luvulla. Elokuvassa rekonst ruoidaan hänen kuuluisimpia performanssejaan ja haastatellaan uuden polven taiteilijoita niiden vaikutuksesta. YLE Areena: Rahti (Suomi 2021) Matti Kinnusen kirjoittamassa ja ohjaamassa sarjassa käsitellään suomalaisittain tavanomaista rohkeammin pakolaiskysymystä yhtä aikaa hädänalaisten itsensä sekä heitä ihmiskaupan muodossa hyväksikäyttävien pikkurikollisten näkökulmista. Kokemattomammat näyttelijät ovat paikoin kovilla, mutta ensemblen tuoreus ja Norjasta päärooliin löydetty Evelyn Rasmussen Osazuwa kompensoivat puutteita kiitettävästi. HBO Nordic: White Lotus (USA 2021) Mike Whiten luomassa mustan huumorin älykkösarjassa pilkataan poroporvareita ja satirisoidaan tiedostavan keskiluokan tekopyhyyttä. Postkolonialistisessa hengessä poukkoilevan juonenkuljetuksen ja – ei vähiten Jennifer Coolidgen – pitelemättömän näyttelijärevittelyn saattelemana pöyhitään pintaa syvemmältä muun muassa luokkaan, rodullistamiseen, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä jännitteitä. Voiman TV-tärpit Denis Villeneuve: DYYNI Elokuvateattereissa nyt. Denis Villeneuven Dyyni-elokuvaa on odotettu lähes 40 vuotta, ja se täyttää odotukset. Elokuvan pohjana toimii Frank Herbertin vuonna 1965 ilmestyneen samannimisen kirjan ensimmäinen puolikas. Tuhansien vuosien päähän sijoittuva tarina käsittelee kamppailua resursseista, kolonialismia, uskontoa ja fundamentalismia, valtapolitiikkaa ja vallan tuottamaan korruptiota, aristokratian dekadenssia sekä ekologista jälleenrakennusta. Teemat ovat ajankohtaisia edelleen. Villeneuve on päätynyt seuraamaan kirjan tarinaa hyvinkin uskollisesti ja siltikään teos ei tunnu ikääntyneeltä. Maailma ja ihmiset eivät hirveästi ole muuttuneet sitten 1960-luvun, työkalut vain ovat kehittyneet. Villeneuve keskittyy Herbertin tarinan kertomiseen. Yltäkylläisen ylitsepursuavaa visuaalista oopperaa katsoessani huomasin kysyväni itseltäni, että miksi tämä elokuva on tehty. Frank Herbert kertoi tämän tarinan jo vuonna 1965, mitä uutta Villeneuve antaa meille? Kauniita kuvia? On tietenkin totta, että kaikki eivät Herbertin kirjaa ole lukeneet ja elokuva voi tuoda mainion tarinan heidän ulottuvilleen. Eikä elokuvassa itsessään ole moitittavaa, se on upea ja hyvä. Mutta olisiko Villeneuven silti pitänyt sanoa jotain omaakin? Vai riittääkö se, että elokuvan käsikirjoittaja-ohjaaja on kirjailijan sanansaattaja? JARI TAMMINEN Dyyni Hytti nro 6 29.10. The French Dispatch 22.10. Arthur Franck: PESÄNLIKAAJAT – Erään kirjakohun anatomia YLE Areena. Lue lisää arvioita osoitteessa Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla ensi-iltaan tullut dokumentti kertoo vuonna 1981 poliittisen skandaalin aiheuttaneesta Tamminiemen pesänjakajat -kirjasta, jossa spekuloitiin ajan henkeen nähden häpeämättömän suora puheisesti Kekkosen seuraajasta ja paljastettiin Neuvostoliiton suo siossa olleen Ahti Karjalaisen vaikea alkoholismi. Lauantaiseura-salanimellä tehdyn teoksen tekijöiksi paljastui Helsingin Sanomien politiikan toimitus esimiehensä Aarno ”Loka” Laitisen (1943–2021) johdolla. Hauskasti vanhoilla leffaklipeillä ja lavastetuilla kohtauksilla kuvitetussa dokumentissa haastatellaan potkut Hesarista tempauksen takia saanutta Lokaa ja muita salaseuran jäseniä. Piirtyvää kuvaa suomettumisen ajan journalistisesta itsesensuurista ja Laitisen jupakan kautta rakentunutta omaa hegemonisen vallankäyttäjän asemaa olisi suonut pöyhittävän enemmänkin. TUOMAS RANTANEN
1 9 . – 2 1 . 1 1 . 2 2 1 www.kettu paivat.net
P O L I I T T I S E N V A L O K U V A N F E S T I V A A L I 2 2 1 : L I N N U N K A T S E 8 .1 0. 2 1 – 6 .1 . 2 2 SUSANNA MAJURI: RAKKAUS 10.9.21–2.1.22 Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 G, Helsinki Avoinna ti–su 11–18, ke 11–20 Kämp Galleria, Mikonkatu 1, Helsinki Avoinna ma–pe 11–20, la–su 11–18 YKSI MUSEO, KAKSI OSOITETTA YKSI MUSEO, KAKSI OSOITET TA