Oike us omaan Oike us omaan sukupu oleen sukupu oleen MARRASKUU 9/2021 | VOIMA.FI Pekko Käppi ja vapauden illuusio SARJAKUVA & MIELENTERVEYS
Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi 11linjaa-kollektiivi RUINS OF THE WORKING CLASS 35€ + POSTIKULUT Ensimmäinen teos turkulaisesta graffitikulttuurista kuvaa graffitin ja hylättyjen rakennusten kohtaamista sekä vuorovaikutusta vuosilta 1994-2021. Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. VOIMAKAUPPA – UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN VERKKOKAUPPA 10€ SIS. POSTIKULUT 25 € SIS. POSTIKULUT Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ Vastamainoksia ja niihin liittyviä artikkeleita, jotka ovat ilmestyneet Voimassa 2015-2019. JA MUITA VASTAMAINOKSIA SIS. POSTIKULUT Emilia Kukkala KAIKEN JÄLKEEN Riemukas ja raivokas kertomus merkityksen etsimisestä sekä rakkaudesta autoihin, lähtöihin ja totuuteen. Tilaamalla Voiman olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. PIDÄTKÖ LUKEMASTASI? TILAA VOIMA! 23€ SIS. POSTIKULUT Hanna Niittymäki IHMISIKSI ELÄMISEN TAITO Viihdyttävä esseekokoelma tärkeistä asioista. Se rakentuu jo vuodesta 2015 Rauhan puolesta -lehdessä ilmestyneen Rauhankasvatusneuvolan ympärille. 39€ 10 numeroa 24,90€ SIS. POSTIKULUT Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. AIKUISTUMISRIITTEJÄ 24,90€
Kontin verkkokaupan löydät sprkontti.fi Joulu on tullut Kontteihin – tule sinäkin tekemään ihania löytöjä joulukotiin, pukeutumiseen tai lahjaksi. Lahjakortti Konttiin voi myös olla toivottu lahjaidea silloin, kun et heti löydä sopivaa lahjaa. Lahjakortti käy kaikissa Kontti-myymälöissä (ei verkkokaupassa) Kun ostat lahjan Kontista, tuet samalla Punaisen Ristin auttamistoimintaa Suomessa ja maailmalla. Konttien joulun avaus on myymälöissä 11.11. Tervetuloa Konttiin! Kontin lahjalla on Kaksi saajaa
INSTITUT FRANÇAIS LOGO CARTOUCHE R1 25/07/16 RÉFÉRENCE COULEUR NOIR
LAHJOITA 20€ lähettämällä tekstiviesti 20 IKIMETSÄ numeroon 16588 tai osallistu verkossa: hakattumetsa.fi Keräyksen tuotoilla Luonnonperintösäätiö hankkii uhanalaisia metsiä ja takaa niille pysyvän rauhoituksen Hakattu metsä ei vastaa -keräys on voimassa vuoden 2022 loppuun saakka Luonnonperintösäätiön keräyslupa RA/2020/921 HAKATTUMETSA.FI LAHJOITA KERÄYKSEEN IKIMETSIEN PELASTAMISEKSI NYT HAKATTU METSÄ EI VASTAA INSTITUT FRANÇAIS LOGO CARTOUCHE R1 25/07/16 RÉFÉRENCE COULEUR NOIR
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS HULDA HUIMA: ILMA Hulda Huiman parhaalla levyllä kristallisoituvat artistin parhaat puolet: yksinkertaisen upeat folk rock -laulut, kaunis melankolia, mutkaton ilmaisu, runolliset tarinat luonnosta sekä Hitaat sekunnit -yhtyeen rouhea ja tyylikäs soitto. Samuli Tannerin tuotanto yhdistelee nerokkaasti elektronista äänimaailmaa orgaaniseen bändisoundiin. Saatavaa vinyylinä, kasettina sekä tupla-cd:nä (sisältää edellisen Maa-levyn). www.helmilevyt.com RASISMI, VALTA JA VASTARINTA OHITTAMATON TAIDEKIRJATARJOUS! Serlachiuksen verkkokaupasta iso erä upeita taidekirjoja – 40 % normaalihinnoista! Yli 70 kirjaa. Kultakauden mestareita, tunnettuja nykytaiteilijoita Suomesta ja maailmalta, taidetta ja kulinarismia, elokuvapuvustuksia… Paljon kirjoja alle 10 euron hintaan! Alennuskoodi: KIRJA40 Klikkaa ostoksille osoitteeseen kauppa.serlachius.fi Tarjous voimassa 14.11.2021 saakka. Ismo Alanko. Enemmän kuin elämäkerta. Elämys. www.johnnykniga.fi KATJA KETTU: ISMO ALANKO Taide ja kulttuuri saivat uusia muotoja 1980luvun Suomessa. Pete Europan uutuuskirja kertoo tuosta ajasta murroksen keskiössä vaikuttaneiden näkökulmasta. Teos vie lukijan filosofisrunolliselle matkalle aikakauteen, jolloin olemassaolon luonne oli toisenlainen. Runsas kuvitus ja aikalaishaastattelut syventävät ajan hengen ymmärrystä. HELSINKI 1984 www.skskirjat.fi ON SYYTÄ MUISTAA – MUISTELMAT II AGENTTI SONJA MAHTIMIEHET M. A. Nummisen muistelmien toinen osa etenee alusta asti yhtä vauhdikkaasti kuin sen edeltäjä. Hänen taiteellinen työnsä laajeni suuriin näyttämöteoksiin ja tyyli muuttui, esiintymiset laajenivat yhä useam piin maihin. Kiihkeää työtempo hämmästyttää tekijää itseäänkin: olenko minä tehnyt kaiken tämän? www.docendo.fi Huippusuositusta Vakooja ja petturi -teoksesta tuttu tosi elämän trillerien mes tari Ben Macintyre kertoo uutuuskirjassaan 1900luvun pelottomimman naisvakoojasta Ursula Kuczinskistä. Oxfordin lähettyvillä vuonna 1942 asunut elegantti nainen vaikutti tavalliselta perheenäidiltä, mutta oli todellisuudessa korkea-arvoinen neuvostovakooja, jonka tehtävänä oli varastaa Britannian ydinase salaisuudet. Päivä kirjoihin, kirjeisiin ja arkistolöytöihin perustuva Agentti Sonja on tosi elämän jännitystarina naisesta, jonka kannoilla olivat natsit, kiinalaiset, japanilaiset, FBI ja MI6 www.atena.fi Autoritaarisia, maskuliinisuuttaan korostavia johtajia on noussut valtaan Brasiliasta Unkariin ja Turkista Intiaan. He hyödyntävät samoja keinoja kuin Mussolini ja Hitler aikoinaan ja valtaan päästyään he rapauttavat demokratiaa valeuutisilla, vaalien manipuloinnilla ja suoralla väkivallalla. Ruth Bem-Ghiatin ajankohtainen tietokirja kysyy, miksi tyrannit ovat nousseet taas valtaan, vaikka historiallinen todistusaineisto puhuu heitä vastaan. www.atena.fi Hänen taiteellinen työnsä laajeni Kiihkeää työtempo hämmästyttää tekijää itseäänkin: olenko minä tehnyt kaiken AGENTTI SONJA tosi elämän trillerien mes tari Ben Macintyre kertoo uutuuskirjassaan 1900luvun pelottomimman naisvakoojasta Ursula Kuczinskistä. Oxfordin lähettyvillä rostavia johtajia on noussut valtaan Brasiliasta Unkariin ja Turkista Intiaan. He hyödyntävät samoja Mussolini aikoinaan ja valtaan päästyään he rapauttavat demokratiaa valeuutisilla, vaalien manipuloinnilla Serlachiuksen verkSerlachiuksen verkkokaupasta iso erä kokaupasta iso erä kokaupasta iso erä upeita taidekirjoja upeita taidekirjoja – 40 % normaalihin– 40 % normaalihinnoista! Yli 70 kirjaa. noista! Yli 70 kirjaa. noista! Yli 70 kirjaa. Kultakauden mesKultakauden mestareita, tunnettutareita, tunnettuSuvi Keskisen, Minna Seikkulan ja Faith Mkweshan toimittama teos käsittelee suomalaisessa yhteiskunnassa ennen ja nyt esiintynyttä rasismia ja koloniaalisuutta sekä tuo näkyviin ilmiöiden globaaleja kytköksiä. Se kyseenalaistaa suomalaisuuden rodullistavat määrittelyt ja historiattoman ymmärryksen rasismista sekä tekee näkyväksi rasisminvastaista toimintaa. Nykyyhteiskunnan rasismia avataan ajankohtaisten esimerkkien kautta. kauppa.gaudeamus.fi
46 10 Jonnakaisa Risto Kaikki paskaksi 42 Hanneriina Moisseinen TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA SIEMENPUUSÄÄTIÖN ILMASTOLIITE 29 9 / 2021 • 7 8.11.–12.12.2021 AHDISTAAKO? Niin monia. Pian puoli vuosikymmentä netissä kiertäneen Plan C -ryhmän suositun blogitekstin mukaan jokaisella kapitalismin vaiheella on sille tyypillinen affekti. Karkeasti yleistäen affekti on ärsykkeen aiheuttama välitön kehollinen reaktio, joka muuttuu tunteeksi, kun se tunnistetaan. Teollisen kapitalismin alkuaikojen affekti oli kurjuus. Koska kurjuutta vastaan sittemmin kamppailtiin paikoin hyvinkin onnistuneesti, vaihtoi kapitalismi tylsyyteen. Turvallisuuden vastineeksi työntekijät joutuivat suostumaan liukuhihnaelämään, joka eteni vääjäämättömästi ennalta asetettujen askelmerkkien mukaan: työtä, kulutusta ja kuolema. Elämän ennalta-arvattavuus on yhä harvemman ongelma. Prekaarisuus ja kapitalismin tunkeutuminen yhä uusille elämänalueille, itsen ja ihmissuhteiden tuotteistuminen, pitävät ihmisiä pikemminkin jatkuvassa hälytystilassa: onnistunko vastaamaan yhä uusiin vaatimuksiin, onnistunko muuttamaan olemassaoloni rahaksi, pärjäänkö vai putoanko kelkasta. Affekti voitelee järjestelmää niin kauan kuin se on salaisuus. Niin kauan kuin ihmiset syyttävät kurjuudesta, tylsyydestä tai ahdistuksesta itseään ja käpertyvät sisäänpäin, kaikki jatkuu ennallaan. Kun tunteita aletaan jakaa ja huomataan muiden kärsivän samalla tavoin, affekti menettää voimansa järjestelmän uusintajana. VOIMAN MARRASKUUN teemana oli alunperin pelkkä mielenterveys. Numeroon alkoi kuitenkin puskea sarjakuvajuttuja siinä määrin, että totesimme niiden puoltavan paikkaansa mielenterveyttä laajasti ja monista näkö kulmista käsittelevänä taidemuotona. Jostain syystä juuri sarjakuva on tällä hetkellä muoto, jonka kautta on helppo käsitellä vaikkapa ahdistusta ja huomata, että se on jaettua. Erilaiset mielenterveyden ongelmat saati sairaudet eivät toki palaudu pelkästään yhteiskunnallisiin seikkoihin, mutta yhteiskunnallisten seikkojen merkitystä on kyllä pitkään vähätelty. Ei ole ihme, että on kurjaa, jos on nälkä. Ei ole ihme, että on tylsää, jos elämä on valmiiksi käsikirjoitettu. Ei ole ihme, että ahdistaa, jos mikään määrä yrittämistä ei auta takaamaan edes lupauksenkaltaista siitä, että tulevaisuus on. Olen usein miettinyt, seuraako ahdistuksen affektia lamauttava pelko: pelko ekokatastrofin ylivoimaisen uhan ja yhä kiristyvien hallinnollisten otteiden edessä. Toivottavasti ei tarvitse mennä sinne saakka. Voisimmeko keksiä yhdessä tapoja olla suostumatta ahdistumaan kuoliaaksi vain pitääkseen yllä talous järjestelmää, joka tuhoaa koko tuntemamme maailman. EMILIA KUKKALA Kirjoittaja on toimittaja ja kirjailija. Plan C -ryhmän We Are All Very Anxious (4.4.2014) on julkaistu suomeksi Kumu.infon sivulla otsikolla Olemme kaikki hyvin ahdistuneita (24.8.2017). Ahdistus on terve reaktio sairaassa systeemissä VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VT. PÄÄTOIMITTAJA Teemu Matinpuro 050 594 1499 | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikot Ninni Kairisalo & Pinja Nikki | MUU TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Susanna Falenius, Julius Halme, Matti Ikonen, Emilia Kukkala, Antti Kurko, Maija Merilehto, Nauska, Pinja Nikki, Hanna Niittymäki, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Laura Gustafsson, Elisa Helenius, Riikka Hiltunen, Leona Kotilainen, Mika Pekkola, Janne Seppänen, Janne Siironen, Kai Talvinen & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 9 Ka ns i: N au sk a Pääkirjoitus Leka x 2 35 13 MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS HULDA HUIMA: ILMA Hulda Huiman parhaalla levyllä kristallisoituvat artistin parhaat puolet: yksinkertaisen upeat folk rock -laulut, kaunis melankolia, mutkaton ilmaisu, runolliset tarinat luonnosta sekä Hitaat sekunnit -yhtyeen rouhea ja tyylikäs soitto. Samuli Tannerin tuotanto yhdistelee nerokkaasti elektronista äänimaailmaa orgaaniseen bändisoundiin. Saatavaa vinyylinä, kasettina sekä tupla-cd:nä (sisältää edellisen Maa-levyn). www.helmilevyt.com RASISMI, VALTA JA VASTARINTA OHITTAMATON TAIDEKIRJATARJOUS! Serlachiuksen verkkokaupasta iso erä upeita taidekirjoja – 40 % normaalihinnoista! Yli 70 kirjaa. Kultakauden mestareita, tunnettuja nykytaiteilijoita Suomesta ja maailmalta, taidetta ja kulinarismia, elokuvapuvustuksia… Paljon kirjoja alle 10 euron hintaan! Alennuskoodi: KIRJA40 Klikkaa ostoksille osoitteeseen kauppa.serlachius.fi Tarjous voimassa 14.11.2021 saakka. Ismo Alanko. Enemmän kuin elämäkerta. Elämys. www.johnnykniga.fi KATJA KETTU: ISMO ALANKO Taide ja kulttuuri saivat uusia muotoja 1980luvun Suomessa. Pete Europan uutuuskirja kertoo tuosta ajasta murroksen keskiössä vaikuttaneiden näkökulmasta. Teos vie lukijan filosofisrunolliselle matkalle aikakauteen, jolloin olemassaolon luonne oli toisenlainen. Runsas kuvitus ja aikalaishaastattelut syventävät ajan hengen ymmärrystä. HELSINKI 1984 www.skskirjat.fi ON SYYTÄ MUISTAA – MUISTELMAT II AGENTTI SONJA MAHTIMIEHET M. A. Nummisen muistelmien toinen osa etenee alusta asti yhtä vauhdikkaasti kuin sen edeltäjä. Hänen taiteellinen työnsä laajeni suuriin näyttämöteoksiin ja tyyli muuttui, esiintymiset laajenivat yhä useam piin maihin. Kiihkeää työtempo hämmästyttää tekijää itseäänkin: olenko minä tehnyt kaiken tämän? www.docendo.fi Huippusuositusta Vakooja ja petturi -teoksesta tuttu tosi elämän trillerien mes tari Ben Macintyre kertoo uutuuskirjassaan 1900luvun pelottomimman naisvakoojasta Ursula Kuczinskistä. Oxfordin lähettyvillä vuonna 1942 asunut elegantti nainen vaikutti tavalliselta perheenäidiltä, mutta oli todellisuudessa korkea-arvoinen neuvostovakooja, jonka tehtävänä oli varastaa Britannian ydinase salaisuudet. Päivä kirjoihin, kirjeisiin ja arkistolöytöihin perustuva Agentti Sonja on tosi elämän jännitystarina naisesta, jonka kannoilla olivat natsit, kiinalaiset, japanilaiset, FBI ja MI6 www.atena.fi Autoritaarisia, maskuliinisuuttaan korostavia johtajia on noussut valtaan Brasiliasta Unkariin ja Turkista Intiaan. He hyödyntävät samoja keinoja kuin Mussolini ja Hitler aikoinaan ja valtaan päästyään he rapauttavat demokratiaa valeuutisilla, vaalien manipuloinnilla ja suoralla väkivallalla. Ruth Bem-Ghiatin ajankohtainen tietokirja kysyy, miksi tyrannit ovat nousseet taas valtaan, vaikka historiallinen todistusaineisto puhuu heitä vastaan. www.atena.fi Hänen taiteellinen työnsä laajeni Kiihkeää työtempo hämmästyttää tekijää itseäänkin: olenko minä tehnyt kaiken AGENTTI SONJA tosi elämän trillerien mes tari Ben Macintyre kertoo uutuuskirjassaan 1900luvun pelottomimman naisvakoojasta Ursula Kuczinskistä. Oxfordin lähettyvillä rostavia johtajia on noussut valtaan Brasiliasta Unkariin ja Turkista Intiaan. He hyödyntävät samoja Mussolini aikoinaan ja valtaan päästyään he rapauttavat demokratiaa valeuutisilla, vaalien manipuloinnilla Serlachiuksen verkSerlachiuksen verkkokaupasta iso erä kokaupasta iso erä kokaupasta iso erä upeita taidekirjoja upeita taidekirjoja – 40 % normaalihin– 40 % normaalihinnoista! Yli 70 kirjaa. noista! Yli 70 kirjaa. noista! Yli 70 kirjaa. Kultakauden mesKultakauden mestareita, tunnettutareita, tunnettuSuvi Keskisen, Minna Seikkulan ja Faith Mkweshan toimittama teos käsittelee suomalaisessa yhteiskunnassa ennen ja nyt esiintynyttä rasismia ja koloniaalisuutta sekä tuo näkyviin ilmiöiden globaaleja kytköksiä. Se kyseenalaistaa suomalaisuuden rodullistavat määrittelyt ja historiattoman ymmärryksen rasismista sekä tekee näkyväksi rasisminvastaista toimintaa. Nykyyhteiskunnan rasismia avataan ajankohtaisten esimerkkien kautta. kauppa.gaudeamus.fi Tämän lehden välissä on Rauhanpuolustajien Tottelemattomuusakatemian toimittama liite. Akatemian nuoret jäsenet tutustuvat lukuvuoden mittaisessa oppimisprosessissa aktiivisen kansalaisvaikuttamisen keinoihin.
8 • 9 / 2021 Mikä tekee yhteiskunnassa hulluksi? Mielipide TUOMAS JUUTILAINEN, 38, Lahti ”Toivottomuus. Ettei tiedä, minne oikein on menossa.” MAIJU KAARESMAA, 41, Helsinki ”Jatkuva kiire, huono käytös ja vaikeus saada hoitoa mielenterveysongelmiin.” EMILIA KÄYHKÖ, 19, Tampere ”Sosiaalinen media voi aiheuttaa paineita olla tietynlainen, vaikka toki some myös inspiroi.” MIKA VIITANEN, yli 50-vuotias, Hyvinkää ”Itsekkyys. Ihmisten kannattaisi ajatella enemmän toisiaan.” OTTO RUMMUKAINEN, 28, Helsinki ”Suorituskulttuuri. Oletetaan, että koko ajan pitää tehdä jotain saadakseen meriittiä. Ihmiset eivät myöskään osaa asettaa tarpeeksi rajoja ja ajatella omia tarpeitaan.” TEKSTI JA KUVA JULIUS HALME TEKSTI JA KUVAT ELISA HELENIUS Graffitimaalarit syyttävät vartiointi firmaa ylilyönneistä Voima-lehden haastattelemien graffitimaalareiden mukaan vartijat ovat valokuvanneet, ahdistelleet ja uhkailleet useita maalareita pääkaupunkiseudulla. V OIMA-LEHDEN haastattelemien graffiti maalareiden mukaan suuren turvallisuus alan yrityksen työntekijät ovat ylittäneet toi mivaltansa useissa tapauksissa, jotka liittyvät lievistä vahingonteoista epäiltyjen kohteluun. Haastateltavien kokemuksissa toistuvat tavaroiden penko minen ja haltuunotto, kuulustelu ja valokuvaaminen. Useat haastateltavat kertovat yhdenmukaisesti kovakouraisista otteista ja väkivallalla uhkailusta kiinniottotilanteissa. ”Matkalla kiinniottotilaan vartijat pitivät minua tosi kova kouraisesti kiinni. Yllättäen he pysähtyivät ja sanoivat: ’Tää on sellainen paikka, ettei täällä ole kameroita. Yksikin virheliike, niin me tulkitaan se vastusteluna. Sitten paini taan ja kunnolla’”, kertoo helsinkiläisen kauppakeskuksen lähistöltä kiinni otettu henkilö. Hän kertoo olleensa kiinniotettuna lievästä vahingonteosta toistekin. Silloin hänet raudoitettiin ja hänen taskun sa tyhjennettiin. Lain mukaan vartijalla ei pääsääntöisesti ole oikeutta tutkia kenenkään tavaroita, vaan paikalle on kutsuttava poliisi. Vartijat myös valokuvasivat kiinniotetun kasvot, minkä jälkeen he kyselivät tältä ”mitä nimeä hän tekee” viitaten graffiteissa käytettäviin nimimerkkeihin. Vartijat luettelivat henkilölle eri graffitimaalareiden nimimerkkejä ja kyseli vät, tunteeko tämä heitä. Henkilö totesi, ettei hänellä ole mi tään sanottavaa asiaan ja pyysi soittamaan poliisit paikalle. Vartijat jatkoivat kyselyä vielä puoli tuntia, kunnes poliisi vihdoin soitettiin paikalle. Epäilyjä laittomasta henkilörekisteristä Graffitipiireissä kyseisen yrityksen kiinniottamien henkilöi den valokuvaus on yleistä tietoa. Maalarit epäilevät yrityk sen pitävän laitonta henkilörekisteriä kuvatuista. Toisen haastateltavan mukaan hänet oli lievään vahin gontekoon liittyvässä kiinniottotilanteessa raudoitettu ja asetettu vatsalleen maahan. ”Taskujeni penkomisen ja passini löytämisen jälkeen raudat poistettiin ja minut nostettiin istuma-asentoon. Var tijat kaivoivat puhelimet esiin ja sanoivat ’katso kameraan’. Pidin huppua syvällä päässä ja katsoin maahan. He pyysivät minua ottamaan hupun pois. En ottanut. Viereen tuli toinen vartija pippurisumutteen kanssa ja sumutti sitä sormilleni. Annettiin ymmärtää, että on mahdollista käyttää voimakei noja, jos en tottele.” Kolmas haastateltava kertoo kiinnioton sujuneen asialli sesti. Poliisin saapumista odotellessa vartija oli ystävällinen, kehui seinämaalauksia hienoiksi, valokuvasi niitä ja uteli, mitähän niissä mahtaa lukea. Vartija kuvasi myös kiinni otetun. Tämän kysyessä syytä kuvaamiselle vartija vastasi, että kuvat ovat todisteita siitä, että haastateltava on hyvässä kunnossa eikä häntä ole pahoinpidelty. Vartija seurasi kauppareissulta kotiin Harva uskaltaa kertoa vartijoiden toimista julkisuuteen varsinkaan omalla nimellään kostotoimenpiteiden pelossa. Eräs Voima-lehden haastattelema henkilö kertoo, että hänel le entuudestaan tuttu vartijapartio oli seurannut häntä au tolla henkilön ollessa kotimatkalla kauppareissulta. Tapaukseen ei liittynyt epäilyä rikoksesta. ”Vartija huuteli autosta ’mitä kuuluu?’” Henkilö oli todennut, ettei heillä ole mitään keskustelta vaa ja pyytänyt tätä lopettamaan seuraamisen. Toinen kohtaaminen saman partion kanssa tapahtui, kun henkilö oli ollut pyöräilemässä kavereidensa kanssa. ”Tämä kyseinen partio ajoi meitä kadun toisella puolel la vastaan. Vartija avasi ikkunan ja otti minuun katsekon taktin. Jatkoimme matkaa, mutta auto seurasi meitä. Emme olleet tehneet mitään, eikä heillä ollut mitään syytä takaaajoon. Pyöräilimme viereiseen puistoon, jonne ei pääse au tolla ajamaan. Partio kaahasi puiston eteen ja jäi parkkiin. Seisoimme paikallamme, kunnes he lähtivät pois.” Myös helsinkiläisen taidetavarakaupan myyjä vahvistaa kuulleensa tarinoita seuraamisesta ja ahdistelusta. Voima-lehti kysyi yrityksen näkemyksiä tapahtumista, mutta yrityksestä ei haluttu kommentoida niitä. Voima on seurannut aihetta koko olemassaolonsa ajan. Jos sinulla on tuoreita kokemuksia aiheesta, voit kertoa niistä jutun kirjoittaneelle toimittajalle julius.halme@voima.fi. Kaikki kertomukset käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti. Kuvan graffitit eivät liity tapaukseen.
9 / 2021 • 9 TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA KAI TALVINEN TEKSTI MIIA VISTILÄ Mielenterveys hoitoon pääsyä pyritään helpottamaan Hannu Paloviita palkittiin Rakkaudesta kirjaan -palkinnolla Karstein Volle Varhaista avun saantia helpotetaan tarjoamalla uudenlaista keskusteluapua. Pitkäaikainen kustantaja ja kirjakauppias ennustaa kirja-alan kasvun jatkuvan. V OIMA-LEHDEN perustaja ja osaomistaja, Rosebud-kirja kauppaketjun toimitusjohta ja ja pitkäaikainen kustanta ja Hannu Paloviita palkittiin Helsingin Kirjamessuilla Suomen messu säätiön Rakkaudesta kirjaan -palkinnolla. Vii den tuhannen euron palkinto myönne tään tunnustuksena lukemisharrastuk sen hyväksi tehdystä työstä. Paloviita avasi alkusyksystä uuden kirjakaupan Helsingin Kaisaniemeen. Sivullinen-liikkeessä on tarkoitus pitää Suomen laajinta kirjavalikoimaa. Paloviita on toiveikas alan kehityk sen suhteen. Kirjojen myynti on nou sussa monen vuoden laskukauden jälkeen. Muutoksen taustalla ovat ko ronasulkuja suuremmat syyt, vaikka tapahtuma-alan hiljentyminen kan nustikin kulttuuria kaipaavia myös kirjojen pariin. Suurin osa kasvusta tulee huimas ti kasvavasta äänikirjojen myynnistä. ”Äänikirjojen suosion kasvu on voi nut houkutella uusia lukijoita painet tujenkin teosten äärelle, esimerkiksi lukemaan tuttujen kirjailijoiden van hempaa tuotantoa, jota ei ole vielä kuunneltavina saatavilla”, Paloviita arvelee. Digiaikanakin kirjoilla on oma, tär keä tehtävänsä. ”Kirjat tarjoavat tilaa rauhoittumi selle ja pitkäjänteisyydelle, mikä toimii nopean, pirstoutuneen digitaalisen in formaation henkisenä vastavoimana. Tarve siihen ei tule vähenemään”, Palo viita ennustaa. Rosebud on Voimaa kustantavan Voima Kustannus Oy:n osakas. M IELENTERVEYSHOIDON saatavuudessa on Suo messa suuria ongelmia, vaikka apua saa yhä useampi. Mielenterveyteen erikoistu neista lääkäreistä ja psykoterapeuteis ta on pulaa, ja hoitoon pääsyä voi jou tua odottamaan kuukausia. Ongelmat ehtivät kroonistua, mikä käy kalliiksi niin yksilöille kuin yhteiskunnallekin. Mielenterveyden häiriöiden hin naksi valtiolle on OECD:n mukaan ar vioitu 11 miljardia euroa vuodessa. Yli puolet uusista työkyvyttömyyseläke päätöksistä annetaan mielenterveysongelmien perusteella. Yksilötasolla hoitamaton mielenterveysongelma voi heikentää työja muuta toiminta kykyä ja johtaa köyhyyteen, joka usein vaikeuttaa edelleen avun saamista. Apua nuorille heti Mielenterveyden ongelmiin pyritään puuttumaan nopeammin uudella strukturoidun psykososiaalisen intervention ohjelmalla. Sen myötä hoitoa hakeva pääsee nopeasti ammattilaisen puheille, ja ongelmia ratkotaan yhdes sä eri ongelmiin, kuten masennukseen tai ahdistukseen, kehitetyillä struktu roiduilla malleilla. Hoidon kesto on yleensä kuusi ta paamista, minkä jälkeen arvioidaan lisä avun tarve. Hoitomallin tarkoituk sena on tarjota apua heti ensimmäis ten oireiden ilmaannuttua ja näin ehkäistä tilanteen paheneminen ja vaativamman hoidon tarve. Toistaiseksi hoitoa on tarjolla vas ta nuorille, koulukuraattoreita ja ter veydenhoitajia ympäri Suomen on koulutettu antamaan sitä. Koulutus on painottunut masennuksen hoitoon käytettävään malliin, mutta myös ah distusta lievittävä malli on käytössä. Psykoterapiasta tällainen strukturoitu keskusteluapu eroaa siinä, että siihen ei tarvita yhtä laajaa pohjakoulutusta. Eräänlainen terapiatakuu ”Tästä tulee aivan keskeinen osa suo malaista mielenterveyshoitoa. Nyt hoitoonpääsyn vaikeuksien takia on gelmat ovat pahentuneet. Varsinkin lapsija nuorisopsykiatriassa on aivan kriisiksi asti pulaa resursseista. Kun ongelmien paheneminen saadaan es tettyä, jää resursseja myös vaikeam pien tapausten hoitoon”, kuvaa Outi Linnaranta ohjelmaa koordinoivalta Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta. Malli on tarkoitus ottaa käyttöön myös muille ikäryhmille tulevien vuo sien aikana osana julkista terveyden hoitoa. Se vastaa hengeltään Terapia takuu-kansalaisaloitteen vaatimusta nopeasta hoitoon pääsystä.
10 • 9 / 2021 TEKSTI JULIUS HALME KUVA PINJA NIKKI Riku Junttanen soittaa raakaa musiikkia, tekee kolmivuorotyötä lastenkodissa sekä tehtailee rasismin ja fasismin vastaisia meemejä Instagramiin. @@kaikkipaskaksi saa paskaa niskaansa joka tuutista I NSTAGRAM-ALUSTALLA toimi va meemiskene on kasvattanut suosiotaan noin kaksi ja puoli vuotta. Sen sisältöön vaikutta vat ajankohtaiset tapahtumat ja teemat, sisällöntuottajien ja käyttäjien suosimat trendit sekä tilien ylläpitäjien oma maailmankatsomus. Vaikka suurin osa sisällöstä on edel leen huumoripainoitteista, on se ny kyään huomattavasti alkuaikoja po liittisempaa. Kompakti kuvaformaatti tarjoaa mahdollisuuden jakaa ideoita ja ajatuksia, jotka yhteisön interaktii visuuden ansiosta leviävät ja kehitty vät. Voidaankin puhua meemiaktivis mista, jossa poliittinen satiiri muuttuu mielipidevaikuttamiseksi. Yhteiskunnallisiin epäkohtiin mu siikin, kuten punk rockin ja black metallin, kautta tutustunut Riku Junttanen, 29, on tehnyt meemejä joulukuusta 2020 @kaikkipaskaksi-ni mimerkin takana. Hän oli sitä ennen tehnyt meemejä foorumeille. Oman Instagram-tilin perustamiseen inspi roivat muut suomalaiset meemitilit, joita noihin aikoihin putkahteli kuin sieniä sateella. Tili otti tuulta alleen, kun SuomiMaidan-liikettä pilkkaava kuva nousi suosioon muun muassa Suvi Auvisen sekä Jami Järvisen Kaasuputki-blogin jaettua sen. Junttasen meemit ovat alus ta asti olleet rasismin ja fasismin vastai sia, mutta piiskaa ovat saaneet myös pe russuomalaiset ja black metal -skene. Metallimuurahaispesän sorkkimista ”Black metal -skenessä häiritsee hir veästi etenkin se dissonanssi. Black metallissa, vähän kuin punkissakin, ei ole mitään sääntöjä. Näissä musiikki kulttuureissa kapinoidaan valtavirtaa vastaan. Black metalissa, kuten Yli lauta-kulttuurissa, verhotaan kaikki vitsiksi, ettei oltukaan niin tosissaan. Siellä kuitenkin on hakaristejä ja mus tia aurinkoja ja kaikkea muuta tatuoitu jengin kroppiin, mitä ei voi enää ver hota vitsiin”, Junttanen kertoo. ”Haluan tuoda sitä ristiriitaa ilmi, että kaikki nihilismi, misantropia ja säännöttömyys, joka black metaliin lii tetään, kohdistuu usein islamilaiseen vähemmistöön natsistisen retoriikan keinoin”, hän jatkaa. Kritiikkiä saavat kuitenkin kaikki, jotka sitä Junttasen mielestä ansaitsevat. ”Jos on yleismaailmallisesti kusi pää, niin todennäköisesti päätyy mun tilille jonkinlaisen meemin muodossa”, hän kertoo ja nostaa esimerkkitapauk JOS JOKU SAA JOTAIN JÄRKEVÄÄ AJATELTAVAA TAI PYSTYY MUOKKAAMAAN MIELIPIDETTÄ, NIIN SE ON OMALTA KANTILTA ONNISTUMINEN. seksi viimeaikaisen koronarokoteja passikeskustelun tuomat vertaukset. ”Viimeksi kiinnitin huomiota sii hen, kun joku someinfluensseri oli potkittu yökerhosta ulos, kun kello kahdentoista aikaan oli pyydetty näyt tämään koronapassia. Hän oli verran nut kokemusta siihen, että asia olisi sama, kuin nämä henkilöt laitettaisiin kaasukammioihin, että tästä alkaa pik kuhiljaa joku kansanmurha tai vastaa va. Omasta mielestäni todella nauret tava väite. Todella kuvottava.” Bänniä äärioikeiston kritisoimisesta Kärkäsmielipiteisillä kuvilla on kui tenkin ollut hintansa. Syyskuussa @kaikkipaskaksi-tili jäädytettiin kol meksikymmeneksi päiväksi Junttasen meemin kritisoitua Helsingin käräjä oikeuden päätöstä hylätä syytteet kii hottamisesta kansanryhmää vastaan Pohjoismaisen vastarintaliikkeen kan nettua hakaristilippuja itsenäisyys päivän kulkueessaan vuonna 2018. Oikeus määräsi myös takavarikoidut liput palautettaviksi omistajilleen. ”Mulla oli aiemmista meemeistä tullut ilmiantoja, mutta asiaan vai kutti varmaan myös algoritmi, joka poimi Pohjoismaisen vastarintaliik keen nimen sieltä. Ilmiantoja on tul lut aikaisemminkin, jos on viitannut äärioikeistojärjestöihin. Tai jos mee mit ovat olleet liian seksuaalissävyt teisiä, tai sitten Instagramin algorit mi on tulkinnut väärin, jos meemissä on esiintynyt vaikka aseen kuva, niin se on tulkittu väkivaltaisen järjestön tukemiseksi.” Seuraajamääriltään suuret tilit saa vat useita ilmiantoja, jotka saattavat estää tilillä tapahtuvan mainostami sen ja live-striimauksen. Monet meemintekijät turvautu vat varatileihin. Junttasen varatili on @kaikkipas2, johon hän joutui jälleen tukeutumaan, kun @kaikkipaskaksitili joutui uudelle jäähylle lokakuussa. Tällä kertaa Instagram ei ilmoittanut mitään erillistä syytä. Tili kuitenkin vapautettiin jäähyltä viikon päästä. Meemit jalostuivat podcastiksi Kaikkien teemojen käsittelyyn meemiformaatti ei kuitenkaan riittänyt. Jo ennen meemitilin perustamista Junt tasella oli ollut ajatus podcastista, joka keskittyisi musiikkiin, mutta projekti kariutui. Myöhemmin muiden mee mintekijöiden kanssa ideoita pallotel tuaan Junttanen ryhtyi tekemään pod castia Kaikki Paskaksi & Ystävät. Ohjelman formaatti perustuu mui den meemintekijöiden haastattelui hin. Mielenkiintoiset meemintekijät mahdollistavat monimuotoisten tee Mielenterveys
9 / 2021 • 11 @@kaikkipaskaksi saa paskaa niskaansa joka tuutista Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Juhla vuoden sarjassa pa lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi telty parin vuosi kymmenen aikana. TEKSTI IIDA SIMES SOTA PAAPOMISVALTIOTA VASTAAN M UINAISET ROOMAL AISET lähtivät Britanniasta 410-luvulla, eikä ollut ku luva kuin 1590 vuotta, kun oli ilmes tyvä Voima-lehti 8/2000. Siinä tuolloin Suomes sa asuva brittitoimittaja Mark Waller muisteli Englannin kovia aikoja. Otsikolla ”Hyvää syntymäpäivää!” Waller kirjoitti laajassa artikkelissaan, millaisia tu hoja pian 75 vuotta täyttävä konservatiivinen pääministeri Margaret Thatcher (1925–2013) oli aiheuttanut. Thatcher oli Britannian ensim mäinen naispääministeri, ja hän oli vallassa 1979–1990. MARGARET THATCHER oli populistipoliitikko alusta asti. Hän oli vedonnut kansan sydämiin tarkkaan rakennetun kampanjan avulla. ”Konservatiivit palkkasivat mainostoimisto Saatchi & Saatchin muok kaamaan sekä puolueen että Thatcherin imagoa ja herjaamaan kiusattua työväenpuoluetta. ’Labour ei toimi’, julistivat mainostaulut, jotka kuvasi vat silmänkantamattomiin ulottuvaa työttömien jonoa”, Waller kirjoitti. Mainostoimisto vaati yksityiskohtien muuttamista. Thatcher opetteli madaltamaan ääntään naisellisen korkeasta lähelle miehille tyypillistä äänenkorkeutta. Rouva ei ollut tasa-arvon kannattaja, päinvastoin. ”Osa tyyliä oli perinteisen kotirouvan imago. Häntä kuvattiin tiskaa massa, hän kertoi tiedotusvälineille vievänsä miehelleen Denisille teen ja neuvoi naisia, miten hameenhelmat tulee silittää, jos niitä on tarkoitus joskus pidentää.” Pääministerinä Margaret Thatcherista oli ”jännittävää päästä käsiksi oikeaan kriisiin”: Hänen aikanaan britit taistelivat sekä ulkomailla että kotimaassaan. Falklandin eli Malvinassaarten sodassa Etelä-Atlantilla kuoli 655 argentiinalaista ja 236 brittiä. KUN ENGLANNIN HIILIKAIVOSTEN työntekijät menivät lakkoon ja tilan ne äityi mellakoiksi, Thatcher yhdisti ulkoiset ja sisäiset uhat: ”Taistelimme ulkoista vihollista vastaan Falklandilla. Olemme aina ol leet tietoisia sisäisestä vihollisesta, joka on hankalampi vastustaja ja suu rempi uhka vapaudelle.” Kun Thatcher alkoi ajaa läpi kunnallisveroa, joka oli yhtä suuri kaikil le, väkivaltaiset mellakat alkoivat taas. ”Thatcher aloitti hyökkäyksen ’paapomisvaltiota’ ja Britannian ’riip puvuuskulttuuria’ vastaan: yksityistämistä ja sosiaalipuolen leikkauksia lisättiin. Asumistuki evättiin miljoonalta ihmiseltä, ja köyhien erityispe rusteiset avustukset muutettiin lainoiksi”, Waller muisteli. Thatcherin etiikan ja maailmankuvan mukaan ”kaikessa on kyse it sensä myymisestä, työstä ihmissuhteisiin”. Thatcherin talouspolitiikan aiheuttamat ongelmat eivät olleet 2000-lu vulla korjaantuneet, ja myös Suomessa kajahtelivat thatcherismin kaiut, ”kun mielenterveyspotilaat passitettiin hoitolaitoksista kaduille ja sitä kutsuttiin ’avohoidoksi’”, Waller suomi. mojen syväluotaavan läpikäymisen laajemmalla skaalalla kuin pelkät meemit koskaan pystyisivät. Podcastjaksojen sisältö nousee haastateltavan meemintekijän tilin sisällöstä, ja koska eri tekijöillä on eri teemoja, aiheita on laidasta laitaan. Haastateltavien memeadminien mukana teemoiksi ovat nousseet yh teiskunnan rakenteelliset ongelmat kuten patriarkaatin kritiikki, kapita lismin luoma eriarvoistuminen ja so meaikana lisääntynyt keskustelukult tuurin polarisaatio. Ohjelma ei kuitenkaan ole luo punut meemikulttuurille keskeises tä huumorista. Epäpoliittinen sisältö ulottuu muun muassa Euroviisujen analysointiin ja Esa Pulliaisen kuu laasta kitarasoundista metatasolla liitelevään puhutun, interaktiivisen meemisatukirjan muodossa esitettyyn huumorianalyysiin. Suoraa puhetta mielen terveysongelmista Elokuussa nauhoitetussa jaksossa Junttanen keskusteli mielenterveysongelmista dj.hullupillun kanssa. Aihe oli henkilökohtainen Junttaselle, jolla on itselläänkin mielenterveysdiag noosi. Diagnoosin saaminen ei ollut mutkaton prosessi. Aluksi tautikoodis tomerkinnöissä pyörivät yleisimmät epäillyt paniikkihäiriö ja masennus, mutta Junttanen jaksoi pitää pintan sa ja vaatia lääkäreiltä vastauk sia. Lopulta päädyttiin määrittelemättö mään kaksisuuntaisen mieliala häiriön diagnoosiin. ”Nykyään sairaus on hallussa, kun olen käynyt terapiassa ja vertaistukiryhmissä sekä saanut sähköhoitoa. On se ollut pitkä prosessi, ja sairaus vaikuttaa elämään edelleen. Saatan ottaa vastoinkäymisen pahempana kuin se oikeasti on, ja se saattaa lau kaista masennusjakson ja jos elämäs sä tapahtuu jotain erityisen hyvää, se saattaa laukaista maniajakson. Nykyään pitää vaan oppia tunnista maan, milloin jakso saattaa lähteä käyntiin. Terapialla ja lääkehoidol la saan onneksi pidettyä homman hanskassa.” Hoidon saaminen ei ole kuitenkaan aina ollut helppoa. Osastojaksolle pää seminen oli todella haastavaa. Päivys tyksestä Junttanen oli lähetetty kotiin sa, vaikka hän oli ollut itsetuhoinen. ”Mielenterveyspalvelut ovat var maan aika täynnä, mutta mielestäni tosi huolestuttavaa oli, kun olin tullut itsetuhoisena päivystykseen, keskus telun jälkeen kirjauksessa oli ”potilas lupaa mennä nukkumaan”. Siinä oli riski, että olisin mennyt ’lopullisesti nukkumaan’, koska olin tullut paikal le siksi, että teki mieli tappaa itseni ja hakeutunut hoitoon osastojaksolle. Ei voinut tietää, että nukunko yön yli vai tapanko itseni.” Kaikukammioon huutelua vai aktivismia Kolmivuorotyössään lastenkodissa Junttanen kohtaa niin psyykkistä kuin fyysistä väkivaltaakin. Hän on kou lutuksensa ja kokemuksensa myötä oppinut suhtautumaan uhkaaviin ja kuormittaviin tilanteisiin. ”Tietenkin pidän nollatoleranssia kaiken väkivallan suhteen, sille ei an neta minkäänlaista hyväksyntää, mut ta tapausten läpikäsittely riippuu aina nuoresta. Joillekin toimii huumori ja huomio, joillakin se on merkki siitä, että nuori tarvitsee lisätukea jossakin asiassa.” Meemitilin ylläpitämisenkin myötä sataa paskaa niskaan. Negatiiviseen palautteeseen Junttanen ei välttämät tä enää edes vastaa huomatessaan, että kyseessä on selkeä trolli. Joille kin hän toteaa yksinkertaisesti ”tämä mate riaali ei selkeästi ole sinulle”. Raskaista yhteiskunnallisista tee moista huolimatta Junttanen poh tii, onko Instagramin poliittisessa meemikulttuurissa kyse aktivismista vai pelkästä mielipiteen vahvistami sesta. ”Seuraajani ovat jo lähtökohtaises ti hyvin samaa mieltä monista asioista kanssani, niin mielletäänkö se aktivis miksi vai onko se vain tiedon levittä mistä, jonkin hauskan, puolihauskan tai ei edes välttämättä hauskan kuvan muodossa?” Parhaimmillaan meemit luovat ar vokasta dialogia, josta Junttanen nos taa esimerkiksi @pikakahvimemegirltilin. ”Hän on onnistunut erittäin hy vin kiinnittämään huomiota patriarkaattiseen kulttuuriin ja luomaan keskustelua siitä. Hän on varmaan on nistunut keskustelun luomisessa par haiten.” ”Kuvapohjaisen alustan myötä tie to leviää eri tavalla kuin Facebookissa tai perinteisessä uutismediassa. Sisäl lön on oltava huomattavasti kompak timpaa. Siksi meemit ovat hyvä keino aloittaa keskustelua”, Junttanen jatkaa. Rakentavaa dialogia ja uusia näkökulmia Muutamissa keskusteluissa Junttanen kertoo onnistuneensa rakentavassa dialogissa, joissa perusteluiden myötä käyttäjä on saanut uusia näkökulmia aiheeseen. ”Jos joku saa jotain järkevää ajatel tavaa tai pystyy muokkaamaan mie lipidettä, niin se on omalta kantilta onnistuminen.” Meemitilin, podcastin ja harrastus toiminnan yhdistäminen työelämään on paikoittain haastavaa. ”Kunhan muistaa, että työ, meemi tili ja kaikki muu eivät oman hyvin vointini kannalta ole välttämättömiä.” Tilin ylläpitämisen kuormittavak si muututtua hän pitää taukoa siitä. Usein tili ja etenkin musiikkiharras tus ovat kuitenkin henkireikiä, joihin voi purkaa turhautumistaan ja ilmais ta itseään. Meemien tekeminen auttaa myös prosessoimaan yhteiskunnallisia ongelmia. ”Katsoessaan ja keskustellessaan muiden meemitilien kanssa saan jo tain käsitystä ja pystyn kasaamaan omia ajatuksiani. Siinä huomaa, ettei ole ainut, joka on näistä asioista tätä mieltä.” Jatkossa Kaikki Paskaksi & Ystävät -podcast on kuultavissa myös osoitteessa voima.fi/audio yhteistyössä Voiman uusmediatuotannon kanssa.
12 • 9 / 2021 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Maapallon rajat tulevat vastaan ja monen kuluttajan kone yskii. Rajattoman kasvun hakeminen rajallisella planeetalla tuo ilmastokriisin ohella myös henkilökohtaisia kriisejä. Kulutuskulttuurin hinta Kulttuurihäirintä A INA, KUN kuluttami sen tahti hidastuu, talousuutiset neuvo vat ihmisiä huolestu maan. Mikäli nuoriso ei kuluta riittävästi, on syytä huoleen. Talousuutisten mu kaan huolestua pitää myös, mikäli keski-ikäiset tai keski-iän ohittaneet säästävät kuluttamisen sijaan – heille pitäisi pikaisesti keksiä uusia tapoja kuluttaa. Yhteiskunta on rakennettu sen va raan, että kulutuksen määrä kasvaa jatkuvasti ja poikkeamat kasvussa ovat häiriöitä, korjaamista vaativia tilanteita. Tämä jatkuvan kasvun eetos on löytänyt tiensä myös kuluttaja-kansa laisten mieliin ja sydämiin. Kulutta misesta on tullut itseilmaisun muoto, eikä ostaminen ole välttämättä aino astaan toimenpide, jossa vaihdannan kautta saadaan tarvittu esine. Itse os totapahtuma saattaa olla se tavoiteltu asia ja ostettava hyödyke on vain väli ne sen saavuttamiseksi. Shoppailu on muuttunut muista tarpeista irralliseksi harrastukseksi. Tahallisen kestämättömät tuotteet Jotta myynti ei ikinä sakkaisi, kaik kia tuotteita ei ole tarkoitettu pit käikäisiksi ja ne on jopa hinnoiteltu sen mukaan. Näin monella kuluttajakansalaisella on mahdollisuus osal listua ostamisen onneen usein ja toistuvasti. Koska valtaosalla maailman ihmi sistä ei esimerkiksi ole varaa maksaa yli 200 euroa Alvar Aallon suunnit telemasta jakkarasta, on Ikea keksi nyt myydä melkein samanlaisia reilun kymmenen euron kappalehintaan. Vaikka Ikean jakkara saattaa olla hie man kiikkerä ja hajota siinä vaiheessa, kun kallis verrokki on vasta kerännyt kivan patinan pintaansa, voi hajon neen Ikea-jakkaran tilalle ostaa huo letta uuden. Ei Ikea tietenkään ole ainoa yhtiö, joka on rakentanut toimintansa tuot teiden lyhytikäisyyden ja edullisuuden varaan. Ingvar Kamprad kuitenkin onnistui rakentamaan poikkeuksel lisen menestyvän imperiumin tällä reseptillä. Toki myös halvalla on hintansa ja joku sen aina maksaa – jos ei asiakas kassalla, niin sitten ympäristö. Toisi naan hinnan saattaa maksaa myös ku luttaja itse, jos mieltä painaa tieto ku lutuksen ongelmista. Riippuvuus on oire kapitalismista Tutkimusjohtaja Matilda Hellman Helsingin yliopistolta on huomannut yhteyden kulutuskulttuurin ja riippu vuusongelmien välillä. Riippuvuuson gelmia tutkinut Hellman näkee samaa päihderiippuvuudessa ja patologisessa tarpeessa shoppailla. Hellman kirjoitti aiheesta Kulutusideologia ruokkii riippuvuusongelmaa -artikkelissa. Psyyken kannalta kulutuskulttuu ri muuttuu ongelmaksi usein silloin, kun käytettävät varat ja ostoshalut ei vät kohtaa. Entistä syvemmäksi hen kilökohtainen kriisi ja ahdistus yltyy helposti sen myötä, kun ostamiseen kannustamisen rinnalla meille kerro taan, että kuluttaminen myös tuhoaa Maapallon. Hellmanin mukaan ”riippuvuus itsessään on kapitalistisen yhteis kunnan oire, ja riippuvuuden yllä pitäminen vaatii kulutusja elämys kulttuuria”. Kyseessä ei ole bugi, vaan feature, vian sijaan järjestelmään kuuluva ominaisuus. Henkilökohtaisten hiilijalan jälkien kyttääminen lisää ahdistusta enti sestään ja lamaannuttaa. Samoin de fenssit voivat nousta pintaan, mikäli yksilön sinänsä lain ja sääntöjen puit teissa tapahtuneen toiminnan ongel mallisuuteen kiinnitetään huomiota. Laillinen ei kuitenkaan aina tarkoita ongelmatonta, ja kukin on vähintään moraalisessa vastuussa omista teois taan. Samoin jokainen voi myös vaa tia vastuuta niiltä, joilla sitä valtaa on. Tiedemaailma käytännössä yksimielinen Ristiriitaisten viestien ja luotujen ha lujen ristiaallokossa on ymmärret tävää, että monet valitsevat olla vä littämättä ympäristötuhoista. Osa selittelee ilmastokriisin mannerlaat tojen liikkeellä, maan magneettiken tän muutoksella tai muulla mieliku vituksellisella. Tämä on kuitenkin lähinnä – kenties tiedostamaton – tapa kohdata se ahdistava ristiriita, jonka kanssa joudumme vastakkain päivittäin. Samalla, kun jotkut yrittävät hel pottaa omaa oloaan vierittämäl lä syyn ilmastokriisistä jonnekin muualle, tiedeyhteisö on päätynyt varsin yksimieliseen kantaan asiassa. Arvostetun yhdysvaltalaisen Cornellyliopiston julkaisema tutkimus alle viivaa sitä, että tiedemaailma on jopa poikkeuksellisen yksimielinen ihmi sen roolista ilmastokriisin taustalla. Tutkimusryhmä kävi läpi 88 125 il mastotutkimukseen liittyvää vertais arvioitua tieteellistä julkaisua, joista yli 99,9 prosenttia toteaa ihmisen toi minnan ilmastonmuutosta eniten aja vaksi voimaksi. Ylikierroksilla käyvän tuotantoko neiston haittavaikutukset tietenkään rajoitu vain ilmastoon. Samoin luon non monimuotoisuus kärsii. Esimer kiksi mikromuovia löytyy maasta, me restä ja ilmasta. Aika aikuistua ja opetella kohtuuteen Kulutusyhteiskunta ja siihen tiiviis ti liittyvä konsumerismin ideologia syntyivät samoihin aikoihin teolli sen massatuotannon kanssa. Tämä ei ole sattumaa. Teollisen tuotannon räjähdysmäinen kasvu ja halvan öl jyn tuoman käytännössä rajattoman ener gian varaan rakentuva talouden kasvu mahdollistivat ennennäkemät tömän kuluttamisen. Kukapa ei tyk käisi elää runsauden ja vaurauden keskellä. Mainosten avulla synnytettyjä tar peita – oikeammin haluja – ei kuiten kaan aina ole mahdollista tyydyttää esimerkiksi rahan puuttuessa. Kleptomanian eli varastamishimon voisi nähdä rationaalisena tapana vastata mahdottomiin odotuksiin. Onko on gelma silloin näpistelijässä vai yhteis kunnassa, joka on luonut järjettömiä tarpeita? Kenties kleptomania sekä muut kuluttamisen ja yksilön välisis tä ristiriidoista kumpuavat henkiset ongelmat ovat se hinta, joka jatkuvan kasvun varaan rakentuneesta kapita lismista pitää maksaa. Toki myös jatkuvan kasvun haikai lusta on mahdollista luopua. Ihmisen tulisi oppia hillitsemään vaistojensa perässä juoksemista tilanteessa, jossa on aina ollut tarjolla loputtomasti ta varaa, krääsää ja tilpehööriä. Ihmislapsen pitää oppia tunnis tamaan omat rajansa viimeistään siinä vaiheessa kun vanhemmat ei vät niitä enää aseta. Samoin tarvit semme taitoa tunnistaa kohtuuden rajat kaikessa kuluttamisessamme. Nykyiset markkinoiden lainalaisuu det eivät tämmöisiä rajoja tietenkään tunnista tai kaipaa. Päinvastoin. Ih miskunnan olisi kuitenkin aika ai kuistua ja alkaa kantaa vastuuta tekemisistään. KAIKKIA TUOTTEITA EI OLE TARKOITETTU PITKÄIKÄISIKSI. KYSEESSÄ EI OLE BUGI, VAAN FEATURE.
To im itu kse llist a ain eist oa.
INVISIBLE DEMONS TUHON merkit pelottavan kaunis elokuva Ensi-ilta 26.11. rahul jainin elokuva
TEKSTI JULIUS HALME KUVA JULIUS HALME & OKKO ALITALO Tohtorikoulutettava ja graafinen suunnittelija Okko Alitalo tekee tiedettä ja taidetta ja kokee, että ne ovat perustavanlaatuisesti yhteydessä toisiinsa. Ketamiinia, geometriaa ja okkultismia P ULUILLA on erittäin ke hittynyt visuaalinen järjestelmä. Ne ovat taitavia tunnistamaan ja kategorisoimaan asioita. Pulut kykene vät erottamaan Monet’n ja Picasson teoksia ja arvottamaan lasten eritasoi sia piirroksia. ”Ne ovat tosi tuomitsevia lintuja loppupeleissä”, naurahtaa neurofar makologian tohtorikoulutettava Okko Alitalo. Vuonna 1995 tehdyn pulutut kimuksen hän nosti esimerkiksi siksi, ettei halua itse arvottaa, millainen tut kimus on tärkeää. ”Tutkijana oleminen vaatii saman kaltaista luovuutta kuin taiteilijalta odotetaan. Molemmissa luodaan jotain aiemman päälle. Samanlaista hullua luovuutta kai noihin molempiin vaa ditaan, erilaisella ulostulolla vaan.” Masennusta ja nopeavaikutteisia masennuslääkkeitä, kuten ketamiinia, ilokaasua ja psilosybiiniä, tutkiva Ali talo on pettynyt tieteen nykytilaan mo nesta syystä. Populismi ja sosiaalisen median kommunikaatiotavat vaikutta vat tiedemaailmassakin. Yleisesti tun nettujen ja esillä olevien tutkijoiden on helpompi saada rahoitus tutkimuk silleen, vaikka meriittien pitäisi löytyä hankkeesta itsestään. ”On upeaa lukea 100–200 vuotta vanhoja tiedetekstejä, jotka ovat klassi sen argumentaatiotaidon ja retoriikan mestariteoksia. Tällä hetkellä argumen taation on korvannut se, että käytetään jotain tosi kallista menetelmää, jota ke nelläkään muulla ei ole saatavilla.” Hän kokee löytävänsä taiteesta enemmän rehellisyyttä ja totuuden mukaisuutta. Pyhä geometria muistiinpano välineenä Alitalon graafiset teokset pohjautu vat pyhään geometriaan, jolla tarkoi tetaan luonnossa esiintyviä muotoja, jotka toistavat tiettyä kaavaa. Geomet riset muodot perustuvat Fibonaccin lu kujonoon, ja luonnossa ne esiintyvät kultaisena leikkauksena. Esimerkiksi joidenkin simpukoiden kuoret muo vaantuvat luonnostaan logaritmisik si spiraaleiksi. Nämä muodot heijas tuvat kulttuuriin ja näkyvät eritoten uskonnollisessa arkkitehtuurissa ja symboliikassa. Alitalo arvelee, että pyhään geomet riaan liittyy myös neurologinen aspek ti, jossa aivot tunnistavat tietyt muodot ja pitävät niitä miellyttävinä. Luennoilla ja vapaa-ajallaan hän on jo pitkään käyttänyt monimutkai sia geometrisia kuvioita ja piirustuksia muistiinpanoina ja visuaalisina päivä kirjoina. Yhden kuvan valmistuminen saattaa kestää puoli vuotta. Omaksi ja muiden iloksi pienellä skaalalla piirtämisen jälkeen yleisö vaati jotain suurempaa. Alitalo suun nitteli näyttelykiertueen, jonka paikat suunniteltiin tarkasti. Lineaarisesti piirrettynä Helsingin kartalle tapah tumapaikat muodostaisivat Kallion ylle pentagrammin, jossa kirkko jäisi keskipisteeseen. Mielenterveys
16 • 9 / 2021 Tammikuussa 2020 kiertueen ava jaisnäyttely täytti Helsinginkadun Pa nema-baarin tupaten täyteen. Kier tueen edetessä pandemiakin eteni. Lopulta, kolmen näyttelyn jälkeen, kiertue jouduttiin keskeyttämään. ”En tiedä mitä maailmalle olisi ta pahtunut, jos olisi koko rituaalin on nistunut suorittamaan loppuun.” Vuosikymmenen eläin kokeet väärin metodein Alitalon mukaan suuri ongelma nyky tieteessä ovat masennustutkimukses sa tehtävät eläinkokeet. Masennusta ei tutkita eläimillä oikein. Voiko jyrsijä ylipäätänsä masentua ihmisen tavoin? Hiljattain julkaistussa metatutki muksessa Alitalon työryhmä analysoi kaikki viimeisen kymmenen vuoden aikana julkaistut koe-eläimillä tehdyt masennuslääketutkimukset. Kaikissa tutkimuksissa lääkkeet annosteltiin täysin päinvastaiseen aikaan kuin ih misille. Tämä johtuu ilmeisesti siitä, etteivät tutkijat ole huomioineet koeeläinten, kuten hiirten ja rottien, nok turnaalisuutta. Tutkijoiden on myös helpompaa aamulla töihin mennes sään antaa eläimille lääkettä kuin muokata annosteluaikataulua eläinten luonnolliseen unirytmiin sopivaksi. Lääkkeet, jotka annostellaan eläi mille niiden nukkumaanmenoaikaan, aiheuttavat unideprivaatiota, jonka on tiedetty vuosikymmenenten ajan lie vittävän myös masentuneiden ihmis ten oireita. Tämä vähentää tutkimuk sen luotettavuutta merkittävästi. ”Metodit ovat käytännössä päinvas taiset kuin kliinisessä tutkimuksessa. Ihmisille, ei kenellekään, annostella ketamiinia masennuslääkkeenä yöllä. Ei ketään herätetä niin, että ’nyt me pistetään suhun piikki ketamiinia’. Toivon mukaan ainakaan.” Aineiden väärät annosteluajat saat tavat myös selittää sitä, miksi aineet toi mivat eläimillä, mutta eivät ihmisillä. Väärät teoriat vallitsevat alalla edelleen Masennuksen serotoniinivajeteoria on todistettu vääräksi jo kolmekym mentä vuotta sitten, mutta tarina myy edelleen. Masennuksen hoitoon on 1930-lu vulta alkaen onnistuneesti käytetty sähköhoitoa ja 1970-luvulta lähtien unideprivaatiota, joissa vaikuttajana on fysiologinen ilmiö eikä kemiallinen yhdiste. Magneettija sähköstimulaati on lisäksi liikunta ja erilaiset aivotree nit on todettu toimiviksi hoitokeinoik si, mutta niiden kaupallistaminen on haastavaa. ”Masennuksen hoidossa ihmiset ovat unohtaneet ihan täysin taus talla olevan fysiologian: aivot mu kautuvat koko ajan. Ihmisaivot oppivat jatkuvasti, tietoisesti tai tie dostamatta, mutta miten se oppimi nen kohdistetaan? Pitäisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, että bio loginen kone rakentuu kulutukses sa ja hajoaa käyttämättömyydessä. Täysin päinvastoin kuin mekaaninen kone. Jos ajat autolla niin sen ren kaat kuluvat, mutta jos kävelet, ja lan lihaksisto vahvistuu. Miksi sama ei toimisi aivoissa? Miksi aivot oli sivat tyhjiössä elävä elin, johon voi daan vaikuttaa ainoastaan ulkoisella kemikaalilla?” Väärät hypoteesit ja tutkimusme todit elävät Alitalon mukaan niiden helppouden takia. ”Tutkija ei ole kone, tutkija on ih minen. Ihmisille toimivat semmoi set asiat, mitkä on helppo käsittää ja käsitellä siinä omassa maailmanku vassa, tukevat sitä. Se on vahvistus harha.” Tutkimuksessa tapahtuu pola riteettien muutoksia ja uskomusten vaihdoksia, mutta prosessi on erittäin hidas. ”Se on tosi kuluttavaa näin yksit täisen tutkijan näkökulmasta. Me ol laan huudeltu näistä asioista jo mon ta vuotta, mutta on se muutos aika hidasta. Juuri näissä apurahoissa sun muissa se näkyy, kukaan ei rahoita tämmöisiä meidän kaltaisia toisin ajattelija-farmakologeja. Mutta eten kin kliinisellä puolella tutkijat ovat ottaneet meidän löydökset innolla vastaan.” F ILOSOFI ja kulttuuriteoreetik ko Mark Fisher (1968–2017) pyrki aktiivisesti politisoi maan masennusta. Hänen mukaansa masennuksen juuret piile vät luokkaeroissa, eivät niinkään yk silöllisen aivokemian epätasapainossa. Fisherin keskeisin teos Capitalist Realism: Is There No Alternative? kä sittelee vallitsevaa ajattelutapaa, jos sa kapitalismia pidetään ainoana val litsevana poliittisena ja taloudellisena järjestelmänä, eikä sille osata kuvitella vaihtoehtoja. Kirjan alaotsikko on viit taus Margaret Thatcherin vapaita markkinoita myötäilevään kampanjasloganiin ”There is no alternative”. Fisher nostaa brittiläisen tera peutin ja psykologin David Smailin termin ”maagisen vapaaehtoisuuden” keskeiseksi tekijäksi masennuksen synnyssä. Valtasuhteisiin työssään kes kittynyt Smail kutsui ”maagista vapaa ehtoisuutta” uskomuksena siihen, että jokaisella yksilöllä on voima luoda it sestään mitä haluaa. Fisherin mukaan ”masennus on esimerkki siitä mitä ta pahtuu, kun maaginen vapaaehtoi suus kohtaa rajatut mahdollisuudet”. PSYKIATRIA TIETEENMUOTONA on verrattain nuori. Markkinatalouden lainalaisuuksien mukaan toimiva lää keteollisuus pyrkii markkinoimaan uusia lääkkeitä mahdollisimman mo neen käyttötarkoitukseen. Aggressii visen markkinoinnin myötä syntyy kielteistä medikalisaatiota, jossa ih misten olemuksia, haluja, luonteen piirteitä tai ongelmia luokitellaan sairauksiksi. Yksilön subjektiivisia kokemuk sia tulkitaan ja hoidetaan pelkästään patofysiologian kautta. Masennus ta hoidetaan tuoreen tutkimustiedon vastaisesti edelleen välittäjäaineongel mana. Vallitsevat hoitokäytännöt eli lääkehoito ja psykoterapia sivuuttavat masennuksen yhteiskunnalliset syyt ja pyrkivät oireenmukaiseen hoitoon. Masennuspotilas jää lopulta itse vas tuuseen omasta ahdingostaan. Nykytutkimus on havahtunut in flammaation eli tulehduksen mer kitykseen neurologisissa ja psykiat risissa sairauksissa. Jonkin aikaa on tiedetty, että masennukseen liittyy elimistön tulehdustila, mutta vie lä ei tiedetä, aiheuttaako tulehdus masennusta vai masennus tuleh dusta. Tutkimuksissa on havaittu länsimaisen ruokavalion ja elämän tyylin voimistavan elimistön kroonis ta tulehdustilaa. VASTUU OMISTA elämäntavoistaan on helppo sysätä yksilön kontolle, mutta terveistä elämäntavoista huolehtimi nen kengännauhabudjetilla on han kalaa tai mahdotonta. Vaikka olisikin tunnollinen metsän siimeksessä asu va terveysintoilija, ei nyky-ympäris tön haittavaikutuksia pääse täysin karkuun, sillä myös ilmansaasteet, juomaveden ja ruoan mikromuovit, hormonihäiriköt sekä tuholaismyrkyt kuormittavat elimistöä. Ideologisesti nyky-yhteiskunnan suhtautuminen mielenterveysongel miin näyttäytyykin jatkumona uus liberalistiselle ajattelutavalle, joka usein sysää systemaattiset ongelmat, kuten työttömyyden ja köyhyyden, yk silöllisten vajavaisuuksien syyksi. Yksilölliset vajavaisuudet eivät kui tenkaan selitä lukuja. Masennus on nousussa maailmanlaajuisesti, masen nuslääkkeitä käytetään enemmän kuin koskaan. Omistus kasautuu, tuloerot kasvavat ja nuorison elintaso huono nee maailmalla sekä Suomessa. Keski määräinen eliniän odote on kääntynyt laskuun Yhdysvalloissa ja vähintään hidastunut Euroopan maissa. Suomen sosioekonomiset terveyserot ovat OECD-maiden kärkeä. Suo mi on saanut huomautuksia OECD:lta sekä Euroopan neuvostolta suurten sosiaa listen terveyserojen ja liian al haisen perusturvan johdosta. Myös osa lääkärikunnasta tuntuu tunnustavan nämä todellisuudet. Yh dysvalloissa ja IsossaBritanniassa on alettu puhua niin sanotusta ”shit-life syndromesta”, paskan elämän synd roomasta. Termillä tarkoitetaan köy hyyden aiheut tamaa noidankehää, jossa pätkätyöläisyys, alhainen kou lutustaso, matalapalkkaisuus, köyhät asuinympäristöt, epäterveelliset elä mäntavat ja terveydenhuollon puute yhdistettynä näistä aiheutuvaan psy kologiseen taakkaan ja arvottomuu den tunteeseen tiputtavat eliniän odo tetta jopa parilla kymmenellä vuodella. Kun katsotaan taantumuksellisen sosiaalipolitiikan vaikutuksia mielen terveyteen, masennuksen medikali saatio tuntuu julmalta vallankäytön välineeltä. Epäinhimillisen talous järjestelmän tuhoisien vaikutusten huomiotta jättäminen jaetun surun ja ahdistuksen syynä on symbolista väkivaltaa. Paras lääke masennukseen on pas kan elämän poliittinen ennaltaehkäisy. Paskan elämän syndrooma Masennuksen juurisyyt ovat usein yhteiskuntarakenteessa. TEKSTI JULIUS HALME KUVA KAI TALVINEN
5.–14.11.2021 Sam Lee (UK) · Yinon Muallem (IL) Natalia Castrillón (CO) · Sarah Palu Vilma Jää · Iara Dias (BR) Killabeatmaker (CO) · Nahary · DJ Palmu Lasten Etnosoi! … ja paljon muuta! Katso koko ohjelma: etnosoi.fi HELSINKI · ESPOO · TAMPE RE Kaiken jälkeen on kertomus luopumisesta ja merkityksen etsimisestä. Sen polttoaineena on rakkaus rassausta kaipaaviin autoihin, lähtöihin ja alati pakenevaan totuuteen. Emilia Kukkala KAIKEN JÄLKEEN Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Tympeät tytöt -kirjan värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. Riemukkaat ja raivokkaat uutuudet Kirjakaupoista ja osoitteesta intokustannus.fi Kuva: Petra Vii Kuva: Milja Laakso
18 • 9 / 2021 TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVAT SUSANNA FALENIUS Uusliberalistisen yhteiskunnan haitalliset mielenterveysvaikutukset jäävät entistä useammin yksilöiden kannettavaksi. Yksilöperspektiivi häivyttää näkyvistä rakenteiden ja hoivan merkityksen, mutta eristyneisyyden murtaminen avaa mahdollisuuden jaetulle ilolle ja hyvinvoinnille. Mielenterveyden jaettu kudos M IELENTERVEYSONGELMAT li sääntyvät vau rauden keskellä. Kansaneläkelai toksen julkai seman Suomen lääketilaston (2019) mukaan lähes seitsemän prosent tia suomalaisista käyttää päivittäin masennuslääkkeitä ja 5,5 prosenttia keskushermostoa stimuloivia lääke aineita. Masennuksen hoitoon tarkoi tettujen SSRI-lääkkeiden alaikäisten käyttäjien määrä on kaksinkertaistu nut vuosien 2008–2018 aikana. Mielenterveyden häiriöt ovat sai raspoissaolojen ja nuorten työkyvyt tömyyseläkkeelle päätymisen suurin syy. Lähes puolet lukiolaisista kokee opinnot henkisesti raskaaksi, ja psy kiatrisista syistä avohoitoa saavien nuorten määrä on kasvanut viime vuosien aikana rajusti. Mielenterveyttä on käsitelty lähi vuosina aiempaa näkyvämmin leh tija verkkoartikkeleissa, sosiaalises sa mediassa, kirjoissa, sarjakuvissa, televisio-ohjelmissa ja elokuvissa. Tä mä on vähentänyt mielenterveys ongelmiin ja terapiassa käymiseen liittyvää häpeää sekä madaltanut kyn nystä hakea apua. Avoin keskustelu on osoittanut mielenterveysongelmien olevan jaet tu kokemus eikä osoitus yksilön va javaisuudesta. Uusliberalistisen yh teiskunnan prekaaria arkea eläville ihmisille mielenterveyden ylläpitämi seen liittyvät taidot ja käytännöt ovat kin elintärkeitä. Mielenterveys yksilön harteilla Mediassa mielenterveyttä lähesty tään usein henkilötarinoiden näkö kulmasta. Selviytymistarinat kertovat haastateltavien koettelemuksista mie lenterveysongelmiensa tai vaikkapa läheisen päihderiippuvuuden parissa. Juttukaavassa haastateltava on mur tua ongelmiensa alle, mutta selviää koettelemuksistaan ja kokee lopulta kasvaneensa ihmisenä. Mielenterveysongelmat eivät kui tenkaan aina muodosta selväpiirteistä tarinan kaarta. Selviytymistarina, jos sa menestyvä yksilö voittaa haasteet tukeutumalla omiin voimavaroihinsa ja positiiviseen asenteeseensa, rajaa pois mielenterveyteen myönteisesti tai haitallisesti vaikuttavat yksilöstä riip pumattomat tekijät. Self help -kirjallisuus tarjoaa puo lestaan lukijoille henkisten perintei den, psykoterapian, mindfulnessin ja amerikkalaisen positiivisen psy kologian pohjalta luotuja käytäntö jä, jotka ovat helposti lähestyttäviä ja toteutettavia. Ohjeet tiivistävät itsehoivan nume roiduiksi ja kuvitetuiksi listoiksi. Elä män rauhoittamista ja downshiftausta käsittelevissä teksteissä lukijaa kehote taan olemaan armollinen itseään koh taan ja tyytymään vähempään. Hyvinvointiartikkeleista ja self help -kirjallisuudesta tiivistyy toimivaksi todettu hyvän elämän resepti: riittä västi liikuntaa, unta ja palautumista, tietoista läsnäoloa, mielekkäitä sosiaa lisia suhteita, rentoutunutta seksiä ja tunteiden kohtaamista. Unen, levon ja hyvien sosiaalisten suhteiden hyödyt ovat ilmeisiä. Hyvä fyysinen kunto pitää yllä vi reystilaa, parantaa unen laatua ja rau hoittaa mieltä. Neurotiede on vahvista nut itämaisten henkisten perinteiden väitteet meditaation hyödyistä: medi taatio parantaa huomiokykyä, alentaa verenpainetta, auttaa tunteiden käsit telyssä, rauhoittaa keskushermostoa ja lievittää stressiä. Itsehoivasta itsekontrollia Yksilöllistävä hyvinvointipuhe kuiten kin häivyttää muilta ihmisiltä saadun tuen ja hoivan taka-alalle sekä sälyttää uusliberalistisen talouspolitiikan hai talliset vaikutukset – eriarvoisuuden, taloudellisen epävarmuuden ja sosiaalisen eristyneisyyden – yksilöiden kan nettavaksi. Itsehoivan vapauttava teh tävä – ilon, yhteyden, hyvinvoinnin ja mielihyvän tukeminen – uhkaa kor vautua sopeuttavilla tehtävillä. Meditoin, koska se auttaa minua sopeutumaan raastavaan työtahtiin. Juoksen, koska haluan säilyttää ener gisyyteni ja sosiaalisuuteni ongelmalli sessa työyhteisössäni. Liikun luonnos sa, jotta sietäisin loputonta stressiä. Hyvinvointia edistävät käytännöt saattavatkin paradoksaalisesti vauh dittaa hyvinvoinnin kannalta entis tä vahingollisempien olosuhteiden ja rakenteiden luomista. Kuinka pal jon ihminen voi joustaa murtumat ta? Loppuunpalamisen, ahdistuksen, kroonisen stressin ja masennuksen kustannukset ulkoistetaan yksilöille. Nurinkurisinta on, että hyvinvoin tia rapauttavia käytäntöjä viedään voimakkaasti eteenpäin etenkin yk sityisellä sosiaalipalvelualalla: hen kilöstön määrästä tingitään, palkkoja poljetaan, laadusta säästetään, hoita jamitoituksia kierretään, omavalvon taa laiminlyödään ja hoivaa mitataan kellolla. Yksilöllisten voimavarojen mer kitys on erityisen korostunut tietoja hoivatyössä sekä luovilla aloilla. Työn ja vapaaajan välinen raja on näillä aloilla epäselvä, ja lisäksi työntekijät sitoutuvat henkilökohtaisesti työhön sä. Tunteet, halut, ajatukset ja ihmis Mielenterveys
9 / 2021 • 19 suhteet ovat inhimillistä pääomaa, jota työntekijän on kyettävä hyödyn tämään. Työn ja vapaa-ajan välisen rajan vetäminen jää työntekijöiden it sensä vastuulle. Työelämän realiteetit – jatkuva kii re, tehokkuusvaatimukset, tarve yl läpitää osaamista, hankalat organi saatioja ohjelmistouudistukset sekä kroonistunut stressi – työntyvät vapaaaikaan ja ihmissuhteisiin. Fromm ja normaaliuden patologia Elämä ei ole kuitenkaan vain työn tekoa ja siitä palautumista. Entistä useammat ihmiset tuskailevat yrittä essään sovittaa yhteen työelämän vaa timuksia, lasten hoitamista, ystävyys suhteita, omien juttujen tekemistä ja riittävää lepoa. Kun elämää lähestytään kilpailun metaforan kautta, unohtuu niin ikään usein, ettei kilpailussa ole ainoastaan voittajia vaan myös häviäjiä. Häviäjän osa ei ole uusliberalistisessa yhteiskun nassa hääppöinen. Toimeentulo-ongel mat, työttömyyden häpeä, työvoima viranomaisten ja Kelan kontrolli sekä syrjäytyminen kasautuvat marginali soidun väestönosan kannettavaksi. Milleniaalit ovat ensimmäinen su kupolvi pitkään aikaan, joka ei näy tä saavuttavan edellisten sukupolvi en elintasoa. Toive hyvästä elämästä – toimeentulosta, huolettomuudesta ja läheisten kanssa vietetystä ajasta – uhkaa lipua saavuttamattomiin. Sel viytyminen määrittää taloudellisesta runsaudesta huolimatta elämän ryt min, ja nykyisyyden paino estää toi senlaista tulevaisuutta toteutumasta. Psykoanalyytikko Erich Fromm kirjoitti 1900-luvun puolivälissä ”nor maaliuden patologiasta” eli siitä, kuin ka sopeutuminen kapitalistisen yh teiskunnan normaaliin toimintaan aiheuttaa mielenterveysongelmia. Ihminen, joka masentuu ja ahdistuu, kun häneltä vaaditaan jatkuvasti te hokkaampia suorituksia jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla, reagoi siis From min mukaan inhimillisellä tavalla. Fromm kärjistääkin, että sopeutumi nen sairaaseen yhteiskuntaan edellyt tää yksilöiltä kroonista matala-asteista dissosiaatiota omista tuntemuksistaan. Kapitalistisen talouden tavaramuo to työntyy jokapäiväiseen elämään. Fromm kuvasi ilmiötä ”kaupallisen luonteen” käsitteellään: ihmiset raken tavat persoonallisuudestaan miellyttä vän ja myytävän paketin, suhtautuvat tietämykseensä ja osaamiseensa pää omana sekä tekevät kaikkensa sopeu tuakseen ailahtelevien työmarkkinoi den vaatimuksiin. Luonteen rakentamisella haetaan myös sosiaalista hyväksyntää, kuten sosiaalisessa mediassa luodut henki löbrändit osoittavat. Ihminen ei ole kuitenkaan esine ja kärsii muuttues saan sellaiseksi. Tasaarvon lisääminen ja elämän rauhoittaminen keinotekoisesti jatke tulta selviytymiskamppailulta olisi kin tehokasta mielenterveystyötä. Brittiläiset epidemiologian professo rit Kate Pickett ja Richard Wilkin son osoittivat kirjassaan Tasa-arvo ja hyvinvointi (2009), että taloudellisesti epätasa-arvoisissa yhteiskunnissa on enemmän sosiaalisia ongelmia kuin tasa-arvoisemmissa. Uupuneet, stressaantuneet ja toisi aan vastaan kilpailevat ihmiset kärsi vät todennäköisemmin mielenterveys ongelmista kuin ihmiset, jotka saavat elää oman rytminsä mukaan ja voivat tukeutua toisiinsa. Tuottavuuden pää määränä tulisi olla inhimillisten tar peiden tyydyttäminen, ja työtä tulisi voida tehdä siten, ettei se estä tarpeita tyydyttymästä. Riittävä perustulo vä hentäisi toimeentulo-ongelmiin liitty vää stressiä, jonka tiedetään vaikutta van haitallisesti mielenterveyteen. Eristyneisyydestä yhteyteen Yhteiskunnallisten muutosten lisäksi olisi kyettävä murtamaan yksilöiden eristyneisyys, jota sosiaalinen media tuntuu kärjistävän. Yksilöllisen eristy neisyyden murtaminen voi avata mah dollisuuden lievittää yhdessä elämään väistämättä liittyvää kärsimystä sekä mahdollisuuden rakentaa kollektiivi sesti tervettä yhteiskuntaa, jossa ihmi sen aiheuttama tarpeeton kärsimys on supistettu minimiin. Feministisessä teoriassa onkin ko rostettu hoivan, ilon ja mielihyvän muuttavaa voimaa. Itsehoivan rinnal le tarvitsisimme yhteishoivaa, kollek tiivista terapiaa, joka lähtee liikkeel le jaettujen kipupisteiden ja yhteisen tyytymättömyyden kohtaamisesta. Esimerkiksi #metoo-liike on auttanut ihmisiä tunnistamaan häirinnän ja hyväksikäytön taustalla vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä. Liikkeen voi mauttava vaikutus on perustunut juu ri eristyneisyyden murtamiseen. Mielenterveys edellyttää sellaisten ihmissuhteiden vaalimista, jotka eivät perustu minäbrändeihin vaan jaet tuun iloon. Ystävyyssuhteissa ihmiset voivat kohdata toisensa sellaisina kuin ovat, ei vain valittuina kuorina tai luonnenaamioina. Ystävyydet vapaut tavat: ne sallivat ihmisen olla hauras ja tulla silti hyväksytyksi. Voima on kulttuurilehti, joka nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita maailmalta ja kotimaasta. Lehdestä luet kulttuurikentän uusimmat uutiset ja kritiikit. TILAA VOIMA: kauppa.voima.fi Paperilehden vuositilaus 39 € Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta julkaisee analyysia politiikasta, kulttuurista ja muista ajankohtaiista aiheista. Jokaisessa numerossa kirjallisuusliite! TILAA DIPLO: mondediplo.fi Paperija digilehti 29,90 €, digilehti 25 € HERÄTTÄÄ AJATUKSIA JA LISÄÄ YMMÄRRYSTÄ MOLEMP IEN LEHTIEN YHTEIST ILAUS: 62€ kauppa.v oima.fi
20 • 9 / 2021
9 / 2021 • 21 TEKSTI RIIKKA HILTUNEN KUVAT NAUSKA Akateeminen kansanmuusikko pohtii luovuuden merkitystä, taiteen teon ehtoja ja sitä, miten kulttuurisia vaikutteita voi käyttää. Kun luovuus on poissa, minuuskin katoaa Henkilökuva L AULAJA ja jouhikonsoitta ja Pekko Käpin mukaan uusin levy tuntuu aina siltä, että sillä on ylittänyt entisen itsensä. Syyskuus sa ilmestyi Käpin K:H:H:Lyhtyeen neljäs albumi Aamunkoi ja näiden lisäksi muusikko on julkaissut kolme ep:tä ja kolme soololevyä sekä vieraillut useiden artistien ja yhtyei den julkaisuilla. Käpin musiikkia on hehkutettu The Wire -lehteä myöten ja muusikko on kiertänyt kansainväli sissä maailmanmusiikin ja vaihtoehtomusiikin tapahtumissa. Kotimaassa hänellä riittää yleisöä niin kansanmu siikkikuin rockpiireissäkin. Muusikko ei itse koe paikkaan sa maailmassa kuitenkaan ihan niin selväksi miltä se saattaa ulospäin näyttää. Työhön liittyy monenlaisia epävarmuuksia ja luovia valintoja ra joittavia pohdintoja. Henkisen hyvin voinnin haasteet ovat myös tuttuja. Sisäisiä ja ulkoisia rajoja Aamunkoi syntyi Käpin mukaan melko vaivattomasti. ”Tällä levyllä oli paljon sellaista leikinomaista ja mekanistista raken telua. Tuli ihan sellainen lapsuuden legoleikki mieleen. Tässä on tämä osa nen, sitten tarvitaan tämänvärinen palanen…” Käppi toteaa kuitenkin, että on ol tava varovainen puhuttaessa luomis työstä leikkinä, kun kyse on kuiten kin työstä. Ihmisillä on jo valmiiksi vääränlaisia, usein haitallisia käsityk siä taiteilijan työstä. Ja totuus onkin, että pikkulapsiperhe-elämää viettävä Käppi tekee luomistyötään pääosin työhuoneellaan virka-aikoina. Välillä päivän työ on myös puserrettava väki sin ulos. Levyntekoprosessit ovat pit kiä ja vaativia. ”Levyn tekeminen kestää helposti ainakin kaksi vuotta ja se on joka päi vä mielessä: aamulla, illalla ja unissa. Prosessiin kuuluu säveltämisen lisäk si sovittamista, sanoittamista, harjoit telemista, äänittämistä, miksaamista, tuottamista ja soitinten huoltamista. Biisejä kuunnellaan hirmuisen mon ta kertaa kaikista kuulokulmista. Sit ten pitää keksiä kulmia tiedotukseen, ideoida kansia, videoita ja hankkia rahoitus. Lopuksi levyjä pitää vieläpä myydä, että saa siitä aiheutuneet las kut maksettua.” Täysi vapaus on illuusio Taiteellisen ilmaisun suhteen Käpin tekemiset vaikuttavat ulospäin siltä, että muusikko on suhteellisen vapaa toteuttamaan itseään, kokeilemaan ja lähtemään uusiin suuntiin. Täydelli nen taiteellinen vapaus on tietenkin illuusio myös Pekko Käpille. Muusikko liikkuu erilaisten musiikillisten maail mojen rajapinnoissa, mutta kivutta se ei tapahdu. Käpillä on etnomusikologin koulu tus ja hän on toiminut tuntiopettajana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Muusikon pohdiskelut luovuuden ra joituksista tuntuvat linkittyvän juu ri akateemisempaan puoleen hänen muusikkouttaan. Luomistyötä rajoit taa esimerkiksi ajatus siitä, että jo tain instrumenttia ei hallitse tarpeek si hyvin. Keskittyminen laulajuuteen sulkee pois jouhikonsoittajuutta ja toisinpäin. ”Nämä ovat niitä sisäisiä pikkuPekkoja, jotka käyvät aiheesta dialogia. Tällaisia hassuja, nyt kun niistä alkaa puhua, tulee fiilis, että olisin pu humassa terapeutille.” ”Ulinaa ja Kaustista” Toisaalta Käppi tunnistaa myös, että kiinnostavia asioita voi syntyä juuri siitä, että ei hallitse jotain. ”Harmoniaopissa olen ihan surkea, ja sitten tuleekin tehtyä kummallisia harmonisia ratkaisuja, jotka herättä vät ihmetystä ja joita en vuoden pääs tä osaisi toteuttaa uudelleen itsekään. Nyt on menossa näiden pohdintojen suhteen vapaamielisempi aikakausi. Sallin itseni ainakin luomisvaiheessa esimerkiksi pimputtaa pianoa, vaikka en osaakaan kunnolla soittaa sitä.” Luominen kokeilemisen kautta tai rohkeus soittaa instrumenttia ilman ammattitutkintoa onkin lähempänä punk-asennetta ja kokeellisen musiikin skeneä. Käppi on soittanut ja vieraillut useissa kokeellisen musiikin kokoonpanoissa, kuten Kiila ja Lau Nau, ja hän on versioinut myös suomalaisia punk klassikoita Juhana Nyrhisen kanssa Mun paras ystävä (2012) -levyllä.
22 • 9 / 2021 Muusikko tuntee kuitenkin ole vansa kiinteästi osa kansanmusiikin kenttää, mitä popja rock-piireissä ei välttämättä aina oikein ymmärretä. Käppiä on pohdituttanut, miksi monipuolinen skene näyttäytyy monille niin vääränlaisena. ”Tämän uuden levyn haastattelujen yhteydessä olen todella monta kertaa kuullut melkein samoin sanoin hyvin eri asemassa olevilta toimittajilta, että kansanmusiikkihan on sellaista ulinaa ja pelkkää Kaustista.” Pop pelaa jännitteellä Aamunkoi on K:H:H:L-yhtyeen neljäs studioalbumi. Yhtyeessä vaikuttavat Käpin lisäksi kitaristi Tommi Laine, basisti Nuutti Vapaavuori sekä rum pali Jani Auvinen. Yhtyeen kanssa työskennellessään Käppi on käänty nyt kohti populaarimusiikillisempaa ilmaisua, erityisesti mitä tulee kappa leiden muotoihin. ”Tein kauan tosi pitkää muotoa, bii sien piti kestää lähtökohtaisesti kah deksan tai ainakin kuusi minuuttia, tai kestolla ei ollut mitään väliä. Tätä oli helppo toteuttaa varsinkin yksin soittaessa. Mutta sitten alkoi kiinnos taa populaarimusiikillisempi ilmai su, että miten asian saakin tiivistettyä kolmeen ja puoleen minuuttiin tai jo pa kahteen. Kertsiin voikin lähteä suo raan ilman introtunnelmointia. Tämä tuntuu vieläkin tosi inspiroivalta. Po pulaarimusiikin sovittamisessa halli taan mestarillisesti jännitteet.” Käpin ensimmäinen julkaisu oli ep Kalastajia ja kaivostyöläisiä (2001), jonka jälkeen tietty yleisö on arvioi nut uusia julkaisuja aina suhteessa edellisiin. ”Kyllä seuraavista julkaisuis ta on aina jollain ollut sanomista, että edellinen levy oli parempi ja nyt lähtee vähän huolestuttaville raiteille.” Uudistuminen useampaan ottee seen on kuitenkin vähentänyt täl laisia ääniä. Vaikka Käppi kertoo kokeneensa aina jonkinlaista tarvetta tehdä asioita hieman muiden ”vierestä”, on tarve miellyttää ainakin jon kinlaista kuvitteellista yleisöä luontainen. Onhan kokeelli sen musiikin piirissäkin juuri yleisön kosiskelemattomuus tietyn yleisön kosiskelua. Kun musiikista on tullut ammatti, on otettava huomioon myös niitä re sursseja, joita ihmiset ympärillä käyt tävät omaan taiteeseen. Ei voi haaska ta toisten kahden vuoden panostuksia ottamalla liian suuria taiteellisia riske jä ainakaan asiasta keskustelematta. Kansanmusiikin kentällä toimeen tulo muodostuu pääosin muusta kun levymyynnistä tai striimauksesta. Apurahajärjestelmä takaa monille tietynlaista taiteellista vapautta suh teessa markkinoihin. Käppikin sai en simmäisen kolmivuotisen taiteilijaapurahansa jo vuonna 2012. Silti olisi huikeaa, jos levymyynnissä päästäisiin korkeisiin lukemiin. ”Kyllä Värttinän Oi Dai levyn myy mä triplaplatina on mulle sellainen hieman turhamainen haamutavoite, pimeydessä hehkuva majakka!” Kenen lauluja voi laulaa Luomistyö on yhtä aikaa eteenja taaksepäin katsomista. Maailmaan py ritään saattamaan jotain uutta, mutta suhteessa aiemmin luotuun. Kansan musiikin kentällä luovuutta voi toteut taa esimerkiksi sovittamalla ja saat tamalla uuteen muotoon arkistoista löytyneen kappaleen. Tietynlainen historiantutkijuus ja analyyttisyys on keskeinen osa useiden kentällä työs kentelevien muusikkoutta. Myös Käppi on ammentanut paljon kansanperinnearkistoista. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hän on ryh tynyt pohtimaan kriittisemmin suh dettaan arkistomateriaaliin. ”Arkistoja on pitkälti pidetty yh teisenä pääomana, jota voi hyvin ai kein käyttää, mutta siihen liittyy on gelmia. Suomalaisuudenkin piiriin liittyy monia kulttuureja, jotka eivät sitten kuitenkaan ole kulttuurillisesti vapaata riistaa. Karjalan alueita, eri tyisesti Vienaa ja Inkeriä, on käytet ty aika vapaasti. Itsekin olen sitä teh nyt. Pohjois-Viena ei ole kuitenkaan koskaan edes kuulunut Suomeen ja Kalevalakin on käyty vähän niin kuin hakemassa sieltä. Ei se eh kä ihan kolonialismia ole, mutta voimakasta kulttuurista omimis ta tai cherry pickingiä ainakin.” Musiikkitieteellisen väitöskirjan tutkimussuunnitelmaa tällä hetkel lä työstävä etnomusikologi on mat kustellut paljon Karjalan eri alueilla ja nähnyt, miten monet kulttuurit ovat lähellä katoamista. Kysymys on mutkikas. Perinteen arvostaval la ja hellällä hyödyntämisellä voi olla tärkeitä vaikutuksia kulttuurien säi lymisen kannalta. ”En ole vielä ratkaissut tätä. Yhä laulan Vienastakin taltioituja ru nolauluja, kuva ei tietenkään ole yksiselitteinen.” Muusikko muistelee 90luvun etnobuumia, jolloin Faces-festivaaleilla joka toi sen selässä keikkui did geridoo ja kulttuurises ta omimisesta ei vielä juuri puhuttu. SE LASKU ON AIVAN KAMALA. YHTÄKKIÄ MINUA EI OLE. LEVYNTEKO KUULUU ELÄMÄNRYTMIINI. ”Kyllä minäkin olen levyttänyt ja esiintynyt kuorossa, joka lauloi ono matopoeettisesti eri kulttuurien lau luja ymmärtämättä niistä sanaakaan. Hyväntahtoisesti vain, koska diggail tiin niistä jutuista niin kovasti. Tässä ajassa ymmärrän, että sellaisessa on jotain tosi kummallista.” Ajassa, jossa yleinen tietoisuus mo nista asioista on lisääntynyt, musiikin tekemisen ja esittämisen rajoja joutuu kyseenalaistamaan monesta eri kul masta. Omaa positiotaan laulajana ja esittäjänä Käppi on pohtinut myös suku puolirooleihin liittyen. ”Olen versioinut kappaleita, jois sa naishahmolle käy huonosti, kuten esimerkiksi Katriinan balladi. Mutta siinä koen voimakasta samastumista nimenomaan Katriinaan, enkä siihen keisariin, joka kiduttaa ja tappaa. Voi kuulostaa pöyristyttävältä, mutta en ylipäätään mieti itseäni miehenä sil loin kun teen. Se on sellainen neutraa li sukupuoleton mielentila.” Luovuus ja minuus Koronaviruspandemian aikana musiikki alalla työskentelevien hen kinen hyvinvointi on noussut ihan uudella tavalla tapetille. Pandemian vaikutukset ovat iskeneet rankasti jo valmiiksi heikossa asemassa oleviin, ja taiteilijoiden toimeentulo on normaa listikin epävarmaa. Myös Käppi on kohdannut monen laisia työhön liittyviä psykologisia haasteita ja pitää tärkeänä niistä avoi mesti puhumista. Erityisesti oman pai kan etsiminen ja määrittäminen on ai heuttanut epävarmuuksia. ”Jatkuvastihan sitä vertailee itseään kaikkiin muihin, ja se aiheuttaa itsetunto-ongelmia ja alemmuudentunnetta. Sellaisen kompensoiminen jollain helpommin sujuvalla asialla johtaa helposti sisäisiin ja ulkoisiin konflikteihin.” Käppi pohtii, että jännitteitä syn tyy myös jatkuvasta esillä olemises ta. On narsistinen puoli, joka menee mielellään ihmisten eteen tekemään jotain ”pöllöä tai upeeta”, ja toisaalta on se puoli, joka jatkuvasti miettii, on ko tarpeeksi hyvä soittajana tai miltä näyttää. ”Näitä kun kertaantuu, niin siinä on yksi soppa mitä on pakko hämmentää, että pystyy ainakin tunnistamaan niitä asioita, ettei ole niin pulassa.” Käppi tunnistaa määrittelevän sä itseään pitkälti juuri musiikillisen luovuuden kautta. Silloin kun luo
Tuomarit mediaa lukemassa N inn i Ka iris alo TOIMITTAJA JOHANNA VEHKOON kirja Oikeusjuttu (Kosmos 2021) kertoo oikeusprosessista, jossa hän istui itse syytettyjen penkillä. Teos avaa karun näkymän niin trollaamiseen kuin kahden tuomioistuimen ratkaisuihin. Vehkoo tuomittiin Oulun käräjäoikeudessa (2019) ja Rovaniemen hovi oikeudessa (2020) kunnianloukkauksesta. Loukkaus kohdistui tunnettuun ja rasismista tuomittuun oululaiseen kuntapoliitikkoon. Vehkoo oli saanut tiedon, että kyseinen henkilö oli tulossa häiriköimään hänen esiintymis tään. Tästä hän kirjoitti lyhyen viestin suljetulle Facebook-piirilleen käyt täen ilmaisuja natsi, rasisti ja natsipelle. Tapaus odottaa parhaillaan kor keimman oikeuden ratkaisua. Vehkoon teokseen ja tuomioiden kirjauksiin nojautuen pohdin, mitä ta paus kertoo tuomioistuinten medialukutaidosta. Tästä näkökulmasta tuo miot tarjoavat lukuisia kohtia, joihin voisi tarttua. Tärkein niistä liittyy kun nallispoliitikon, jonka nimen voi tässäkin yhteydessä unohtaa, julkiseen rooliin. Yksi keskeinen tuomion peruste oli se, ettei Vehkoon luonnehdintojen katsottu kohdistuvan asianomistajan julkiseen toimintaan poliitikkona. Tuomioistuin päätteli, että ne kohdistuivat henkilöön. Tulkinta on olennai nen, koska poliitikon on kestettävä julkisissa toimissaan poikkeuksellisen voimakasta arvostelua. Tuomiosta ei kuitenkaan selviä, mitä tuomioistuimet ymmärtävät po litiikalla. Perinteisen käsityksen mukaan se on esimerkiksi poliitikkojen toimintaa eduskunnassa tai kunnanvaltuustoissa. Sosiaalinen media on kuitenkin laajentanut valtavasti politiikan areenaa ja samalla murentanut entisestään henkilökohtaisen ja poliittisen välistä rajaa. TÄMÄ DIGIPOLITIIKKA on kasvanut yhdeksi keskeiseksi osaksi politiikkaa, minkä jokainen voi havaita miettimällä vaikkapa nykyisen pääministerim me julkisuutta. Pääministerin henkilökohtainen alue pukeutumisesta per heeseen on kiinteä osa hänen poliittista viestintäänsä, etenkin sosiaalisessa mediassa. Myös puheena olevan kuntapoliitikon läsnäolo sosiaalisessa mediassa, kuten YouTubessa, on ytimiään myöten poliittista. Voidaan hyvin miettiä, olisiko häntä lainkaan poliittisena hahmona olemassa ilman digipolitiik kaan kuuluvia viestinnällisiä mahdollisuuksia ja julkisuustilaa. Tuomioista käy myös ilmi, miten kuntapoliitikko käytti tätä julkisuusti laa Vehkoon häirintään jo ennen tuomioon johtaneen tekstin julkaisemis ta. Juuri tähän toimintaan ja sen muodostamaan uhkaan Vehkoon kirjoit tamat luonnehdinnat kohdistuvat. On siis erittäin vaikea perustella, miksi ne eivät koskisi nimenomaan kuntapoliitikon julkista poliittista toimintaa. Millaiseen ratkaisuun tuomioistuin olisi päätynyt, jos sen ymmärrys me dian toiminnasta, siis medialukutaito, olisi ollut ajan tasalla? JANNE SEPPÄNEN Kolumnissa on käytetty lähteinä Johanna Vehkoon kirjaa Oikeusjuttu (Kosmos 2021), tuomioiden kirjauksia ja korkeimmalle oikeudelle jätettyä valituslupahakemusta. Pihtiputaan vaari Pihtiputaan vaari -blogissaan kokenut viestinnän professori kommentoi veneensä tuhdolta ohivirtaavaa julkisuutta, journalismia ja politiikkaa. Kolumnin laajempi versio löytyy Voiman verkkosivuilta. vuus on poissa, minuuskin tuntuu katoavan. Masennuskausina ei myös kään synny helposti mitään, ja kierre on valmis. ”Se on niin keskeinen osa identiteet tiä. Sellaisina kausina kun on vähän hukassa luovuuksiensa kanssa, silloin identiteettikin on lähempänä nollaa.” Samanlainen tyhjyyden tunne voi he rätä myös esiintymisen jälkimainin geissa, erityisesti jos tilanteeseen on liittynyt päihteitä. ”Se lasku on aivan kamala. Yhtäk kiä minua ei olekaan enää olemassa. Alkoholin käyttö oli reippaampaa nuo rempana, ja siitä ei pidemmän päälle seuraa mitään hyvää.” Olemassaolon perustelua Muusikko kertoo olleensa ennen pan demiaa tilanteessa, jossa hän paiski jatkuvasti töitä perustellakseen ole massaoloaan ”mielikuvitusraatilaisil le”. Keho alkoi ilmoittaa pahasta olos ta monin eri tavoin, ja mielessä kävi jopa ajatus, että muusikon työllä voisi tappaa itsensä. Muusikko päätyi pitä mään ensimmäistä kertaa elämässään kuukauden keikkatauon juuri ennen pandemiaa. Näiden kaikkien asioiden tunnista misessa ja käsittelyssä keskustelut te rapeutin kanssa ovat auttaneet. ”Olen koettanut aktiivisesti oppia tunnistamaan omia arkoja kohtiani ja niistä syntyviä fiiliksiä. Joissain tilan teissa olen yhä neuvoton kuin lapsi, mutta nyt olen oppinut ajattelemaan, että ei mitään hätää, kaikilla muillakin näitä tulee. Levyistä on tullut valtavan hyvää palautetta ja sitä pitää koettaa pitää mielessä aina kun heikottaa!” Luomistyö tulee muusikon mukaan pysymään aina osana elämää. ”Aina tästä nautin ja levynteko on kuulunut tietyllä tavalla elämänrytmii ni. Aion tehdä sävellyskokonaisuuksia missä tahansa formaatissa niin kau an kuin pystyn. Toivottavasti myyn itsetehtyjä c-kasetteja 90vuotiaana Tammelan torilla.” Sukella syvemmälle Pekko Käpin ajatuksiin luomistyöstä toimittaja ja musiikintutkija Riikka Hiltusen Puhu minulle luovuudesta -podcastissa, joka aloittaa loppuvuodesta osana Voiman podcast-tuotantoa.
IR T O N U M E R O 9 € 3/21 SYVÄEKOLOGINEN KULTTUURILEHTI on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteiskunnan ja elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristöfilosofisia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee-se-itse -ohjeita. Tilaa lehTi: KesToTilaus (4 numeroa / vuosi) 35 € www.elonkeha.com Metsien ja luonnon monimuotoisuuden puolesta jo vuodesta 1995! TULE OHJAAJAKSI PROTULEIRILLE! YLI 20-VUOTIAS AIKUINEN ANNA KIPINÖITÄ AJATTELUUN Kaipaako maailma mielestäsi lisää itsenäisesti ja kriittisesti ajattelevia ihmisiä? Tule kesällä 2022 protuleirille vapaaehtoiseksi aikuiseksi ohjaajaksi, niin tarjoat nuorille paikan pohtia maailmaa ja annat heille samalla monipuolisia valmiuksia elämään! #PROTU @PROTULEIRIT #ANNAKIPINÄAJATTELUUN www.protu.fi Esittävän taiteen ja musiikin AMK-tutkinnot, päivätoteutus, 4 vuotta • Musiikkipedagogi • Sirkus • Tanssinopettaja • Teatteri-ilmaisun ohjaaja Esittävän taiteen ja musiikin AMK-tutkinnot, monimuotototeutus, 2 vuotta • Musiikkipedagogi • Teatteri-ilmaisun ohjaaja (sirkus ja teatteri) Saat pedagogisen pätevyyden kaikissa näissä koulutuksissa Master School – Taideakatemian YAMK-koulutukset • Creative Design Management (hakuaika 5.1. 19.1.2022) • Musiikkipedagogi • Taiteen uudet kontekstit Yhteishaku 16.3.–30.3.2022 Ennakkotehtävät julkaistaan 9.3.2022 turkuamk.fi/haku | #TurkuAMK #Taideakatemia Lisätiedot: eero.linjama@turkuamk.fi Ole osa taiteen tulevaisuutta – Hae Turun AMK:n Taideakatemiaan Kiikarissa taideopinnot? Kaipaatko valmennusta kevään pääsykokeisiin? Ota rohkeasti yhteyttä > 020 711 8530 kyme.fi * Korkeatasoinen opetus, majoitus, ruokailu. Uusimmat Adoben ohjelmat kuvalliseen työskentelyyn opintojen ajaksi. Opintoihin on mahdollisista saada opintotukea sekä valtion takaamaa opintolainaa. Voit hakea opistomaksuihin myös opintoseteliavustusta jos olet työtön. Kevätlukukausi 2022 4kk All-inclusive * 2hh 610 €/kk / Onnellisin opisto. Valokuvaus / kuvataide / sarjakuva ja digitaalinen kuvittaminen Jari Tamminen NAUTI TYHJYYDESTÄ JYMYSUOSITUT VASTAMAINOKSET VÄRIKUVINA 25 € SIS. POSTIKULUT Tilaukset kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109
9 / 2021 • 25 Hiljaa hiipivä tappaja TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS AGENDA 20 30 Lähes puolella maailman ihmisistä ei ole turvallisia käymälätiloja. Se edesauttaa antibioottiresistenssin leviämistä. Koko moderni lääketiede saattaa palata menneisyyteen, jos mitään ei tehdä. ”T ERVE TERVE , kuuluu hyvin.” Kaisa Haukka vastaa puhelimeen Burkina Fasossa. Mikrobiologian dosentti Haukka on Länsi-Afrikassa johtamassa kansainvälistä, Helsingin yliopiston koordinoimaa AMRIWAhanketta, joka tutkii vesinäytteistä ulostebakteereita. Tutkimusryhmä selvittää, miten bakteerit leviävät ympäristössä. Saatava tieto on elintärkeää globaalin kansanterveyden kannalta. ”Antibioottiresistenssi leviää kaiken aikaa, mutta ei dramaattisesti, kuten covid. Sen vuoksi kutsumme sitä hitaaksi pandemiaksi.” Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n mukaan antibioottiresistenssi on yksi suurimmista globaaleista terveysuhista. Jos mitään ei tehdä nyt, maltillisten arvioiden mukaan vuodesta 2050 eteenpäin noin 10 miljoonaa ihmistä vuodessa tulee menehtymään infektioihin, jotka johtuvat antibiooteille vastustuskykyisistä bakteereista. Evoluutio tuottaa superbakteereita Amoksisilliini, siprofloksasiini ja atsitromysiini ovat esimerkkejä tutuista lääkeaineista, jotka tappavat ihmiselle vaarallisia bakteereja. Nykyisin nämä antibiootit eivät kuitenkaan enää tehoa samaan tapaan kuin ennen, sillä monet taudinaiheuttajat – esimerkiksi suolistotulehduksia, hengitystietulehduksia ja virtsatietulehduksia aiheuttavat bakteerit – ovat kehittyneet niille vastustuskykyisiksi. Kyse on evoluutiomekanismista, joka on tunnettu Charles Darwinin ajoista lähtien. Kyseessä on luonnonvalinta, jossa vahvimmat eli vastustuskykyisimmät bakteerit alkavat selvitä ympäristössä, jossa antibiootteja on. Ne siis alkavat lisääntyä muiden bakteerien kustannuksella. ”Kenenkään ihmisen keho ei muutu vastustuskykyiseksi, vaan bakteerikanta muuntuu”, Haukka muistuttaa. Jos antibioottiresistenssi leviää laajalle, lääketiede saattaa lakata sellaisena kuin sen tunnemme. Turun yliopiston bakteeriopin professori, ylilääkäri Pentti Huovinen, on lausunut näin eri yhteyksissä. Kärjistetysti sanottuna lääketiede ja eläinlääketiede voisivat taantua aikaan ennen penisilliiniä, jonka Alexander Fleming keksi vuonna 1928. Isoja leikkauksia ei voitaisi tulehdusriskin vuoksi tehdä ja virtsatietulehduksen kaltaiset sairaudet voisivat uhata potilaan henkeä. Miten tähän on tultu? Yhteiskunnallinen yritys Perussa myy kuivakäymälöitä slummien asukkaille. Työntekijät kantavat kariketta ämpäreissä asiakkailleen. Sahanpurua käytetään huussikuivikkeena. O sc ar Ze m ar ti
26 • 9 / 2021 EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUH DAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17 kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. Puolet ilman kunnon käymälää Kaisa Haukan mukaan kyse on kaksitahoisesta ongelmasta. Tärkein syy on antibioottien liikakäyttö. Kun niitä käytetään ylenpalttisesti, ne alkavat menettää tehoaan. Niitä pääsee ympäristöön esimerkiksi lihateollisuudesta. Euroopan unionin ulkopuolella karjan rehuun lisätään antibiootteja varmuuden vuoksi, sillä se lihottaa tuotantoeläimiä nopeammin. Lääkejäämiä pääsee luontoon myös muusta teollisuudesta. Monissa maissa antibiootteja voi ostaa katukioskeista ilman reseptiä. Vastuullinen käyttö kuitenkin vaatisi aina lääkärin määräystä. Silloin kun potilaalla on antibioottihoitoa vaativa tulehdussairaus, ideaalitilanteessa määrätään ensin heikompitehoista antibioottia. Jos se ei tehoa, otetaan käyttöön vahvempi versio tai eri lääkeaineiden yhdistelmä. Vahvin vaikuttava aine säästetään viimeiseksi, koska sen jälkeen ei ole enää mitään, mikä tehoaisi. Tällöin kyseessä on hengenvaarallinen superbakteeri. Toinen Haukan mainitsema syy antibioottiresistenssien leviämiselle on puutteellinen sanitaatio. Se on kehittyvien maiden ongelma, joka johtuu köyhyydestä. Kuudennen YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 tavoitteen mukaan vuoteen 2030 mennessä kaikilla maailman ihmisillä tulisi olla käytössään puhdasta vettä ja sanitaatiopalvelut, jotka katsotaan ihmisoikeuksiksi. Tavoitteeseen on vielä matkaa. Maailman väestöstä 46 prosentilla ei ole kodissaan turvallista käymälää, jossa ihmiskehon jätökset käsiteltäisiin asianmukaisesti. Lähes puolet maapallon ihmisistä käy siis hädällään improvisoiduissa paikoissa, kuten slummien yhteiskäymälöissä tai ulkotiloissa. Niistä bakteerit leviävät helposti. Bakteerit matkustavat kaikkialle Haukka ja hänen kollegansa, burkinafasolaisen Joseph KI-ZERBOn yliopiston apulaisprofessori Isidore Bonkoungou selvittävät nyt, miten antibioottiresistentit bakteerit leviävät veden välityksellä Burkina Fasossa. Sen varakkailla kaupunkialueilla Prosenttiluku kertoo kuinka suurella osalla maan väestöstä on riittävät sanitaatiopalvelut. Lähde: WHO / Unicef, Our world in data. Tiedot puuttuvat Huussit pelastavat ihmishenkiä • 46 % maailman väestöstä ei ole kodissaan kunnollista vessaa. • Turvallisten käymälätilojen puuttuessa tau dit leviävät nopeasti. Joka päivä noin 750 lasta kuolee ripuliin, joka johtuu huonos ta sanitaatiosta. Taudinaiheuttajamikrobit ja antibiootti resistenssi leviävät sen vuoksi ympäri maailmaa. • Kävisikö lapsesi koulussa, jos siellä ei olisi vessaa? 23 % maailman kouluissa niitä ei ole lainkaan. Kehittyvissä maissa asuville tytöil le tämä on erityinen ongelma muun muassa kuukautisiin liittyvien hygieniakysymysten vuoksi. Ei vessaa Vessa
9 / 2021 • 27 Re nzo Le and ro EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUH DAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS Toimittajan kommentti LEHTIJUTUSSA ei ole tilaa kilomet rin pituisille tiedeselityksille, joten välil lä mutkia pitää oikoa. Mistä tiedän, ve dinkö mutkat liian suoriksi? Aiheeseen vuosikaudet perehtynyt tutkija on erin omainen tietolähde, sillä hän osaa selit tää asian perin pohjin. Vastuu artikkelin oikeellisuudesta on silti kirjoittajalla, jon ka pitää ajatella lukijaa, joka ei ole esi merkiksi mikrobiologi. Popularisoin siis tieteellisen tiedon ja lopuksi tarkistan jo kaisen väitelauseen. Artikkelin valmistuessa pyydän jota kuta muuta tarkistamaan erikseen nu merot, koska niissä sattuu helpoimmin virheitä. Toimitussihteeri on kultaakin kalliimpi: hän tarkistaa faktan aina, kun jokin lause kuulostaa epätarkalta tai epäilyttävältä. Valeuutisten aikakaudella on ole massa monta totuutta. Tieteen tiedon hankintamenetelmät eroavat kuiten kin mieli piteestä. Tiede on itseään korjaavaa: uudet tutkimukset täyden tävät edellistä tietoa, ja teoriaa voi daan korjata. Siksi kannattaa luottaa tutkimus tietoon, ei Twitterin itseoppi neisiin epidemiologeihin. on infrastruktuuria, kuten viemäriverkosto, mutta hökkelikylistä se puuttuu. Kotien jätevedet lasketaan huonoimmassa tapauksessa talon viereen, mistä ne päätyvät ympäristöön ja talousveteen. Vesi on otollinen alusta bakteereille ja joskus likaista vettä käytetään ruokakasvien kasteluun. Hiljainen pandemia leviää. ”Elämme globalisoituneessa maailmassa. Bakteerit matkustavat lentokoneessa ihmisten mukana.” Sen vuoksi superbakteerit ovat tulleet tunnetuiksi myös länsimaissa. Esimerkiksi NDM-1-niminen ärhäkkä bakteeri tuli Suomeen Intiassa vierailleiden turistien mukana. Kansanterveystieteilijät käyttävätkin termiä one world, one health: jaamme yhteisen maailman, jolloin myös terveysuhat ovat yhteiset. Asia tuli harvinaisen selväksi koronapandemian alettua. Globaali epätasa-arvo näkyy kansanterveyskysymyksissä selvästi. 700 000 ihmistä kuolee tänä vuonna infektioihin, jotka johtuvat resistenteistä bakteereista. Kuvitellaan yksi näistä potilaista. Hän on saanut ärhäkästä bakteerista johtuvan tulehduksen, joka vaati sairaalahoitoa. Jos hän asuu globaalissa pohjoisessa kuten Suomessa, sairaalan lääkärit kokeilevat, mikä antibiootti voisi nujertaa taudin. Lääke annetaan sairaalassa potilaan suoneen. Useissa globaalin etelän maissa – kuten Burkina Fasossa – potilas maksaa kuitenkin lääkkeensä itse. Jos hän on vähävarainen, hän ostaa halvinta lääkemerkkiä, vaikka se olisi teholtaan liian heikko. Jos hän on varakas, hän voi ostaa kalliimpaa, mahdollisesti ulkomailta tuotua antibioottia, jonka teho on yhä tallella. Haukka kertoo mieleensä jääneestä tapauksesta. ”Eräs burkinafasolainen nainen oli sairaalassa siihen asti kunnes rahat loppuivat. Hän lähti kesken hoidon kotiin tai kukaties minne. Laboratoriotulos valmistui vasta myöhemmin ja osoitti, että hän kantoi super bakteeria. Nyt se leviää tuolla jossakin.” ”Vesivessa se vasta järjetön on” Pitääkö kaikille rakentaa vesivessat, jotta ongelma ratkeaa? ”Vesivessa se vasta onkin järjetön ratkaisu. Pikemminkin siitä pitäisi päästä eroon myös länsimaissa. Ei ole kaikkein järkevintä käyttää vessan huuhteluun juomavettä”, Kaisa Haukka sanoo. Sari Laurila on samaa mieltä. Hän on ympäristöinsinööri ja Käymäläseura Huussi ry:n projektipäällikkö. Hän on työskennellyt 16 vuotta kansalaisjärjestössä, joka edistää kuivakäymälöiden käyttöä Suomessa ja maailmalla. Hänen mukaansa vanhanmallinen suomalainen wc-istuin kuluttaa yhdellä huuhtelulla 6–9 litraa vettä. Se on erityisen kestämätön ratkaisu eteläisellä pallonpuoliskolla, jossa vedestä on entuudestaan pulaa ja ilmastonmuutos pahentaa kuivuutta. Ilmastonmuutoksen myötä myös muut sään ääri-ilmiöt kuten tulvat lisääntyvät, mikä voi aiheuttaa paikallisia terveyskriisejä viemärien tulviessa. ”Sen vuoksi tartuntataudit, kuten kolera, leviävät helposti luonnonkatastrofien jälkeen”, Laurila sanoo. Edes tuhansien järvien maassa vesi vessa ei ole järkevin ratkaisu. Syy ei ole niinkään kansanterveydellinen, vaan ekologinen. Suomessa kotien jätevedet ohjataan usein teollisuuden jätevesien kanssa samaan paikkaan vedenpuhdistuslaitokselle. Silloin veteen sekoittuu esimerkiksi raskasmetalleja eikä ravinteita voida käyttää hyödyksi viljelyssä lannoitteena. Tämä toimii kierrätysideaa vastaan. Huussien rakentaminen voisi olla ratkaisu. Kuivakäymälä perustuu suljettuun järjestelmään, josta bakteerit eivät pääse karkaamaan ympäristöön. Siinä ihmiskehon tuottama jäte maatuu kompostointiprosessin aikana mullaksi. Samalla ihmistä uhkaavat bakteerit kuolevat pois. Maailman väestöstä yli 50 prosenttia asuu kaupungeissa. Kuvituskuva Perun pääkaupungista Limasta. Kaupungin laidalla olevassa köyhässä taajamassa ei ole viemäriverkkoa ja ihmiset ostavat vettä tankeissa.
SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Ilmastoliite 2021 Historian saatossa Amazonian luonto ja siellä asuneet ihmissukupolvet ovat kärsineet valloittajien harjoittamasta ryöväämisestä. Tämän hyökkäysten ketjun myötä olemme jo menettäneet suuren osan alueemme luonnon monimuotoisuudesta. Tuota elonkirjoa kaipaavat nyt lukemattomat ruoan puutteesta kärsivät paikallisyhteisöt, sillä metsät ja joet ovat perinteisesti suoneet yhteisöille ruokaturvan. Kokemamme menetykset ovat vaatineet myös ihmishenkiä, sillä keräilijäyhteisöjen johtajia on murhattu heidän puolustaessaan metsiä niiden elonkirjon ja asukkaiden pahansuopia hyväksikäyttäjiä vastaan. Tässä vaikeassa metsäyhteisöjen kamppailussa olemme kuitenkin saavuttaneet virstanpylväitä, joista arvokkain on perinteiset, yhteishallintaan perustuvat maamme. Ne ovat suojeltuja metsäalueita, jotka samalla suojaavat keräilijäyhteisöjämme. Alueemme kattavat lähes 12 % Brasilian Amazoniasta. Yhdessä alkuperäiskansoihin kuuluvien siskojemme ja veljiemme kanssa metsämme kattavat noin 30 % Brasilian Amazoniasta. Uhkat, kärsimys ja kipu eivät ole koskaan olleet niin pahoja kuin nyt. Maamme presidentin konservatiivinen, homofobinen, ennakkoluuloinen, rasistinen, alkuperäiskansaja ympäristövastainen puheenparsi yhdistettynä ympäristöministerin hävettävään toimintaan ympäristönsuojelunormien purkamiseksi osuu suoraan yhteisömme elämään. Kaikki tämä tapahtuu yhteisestä hyvästä piittaamattomien yrittäjien voittojen varmistamiseksi. Metsän loppu on yhteisöjemme loppu Metsähakkuut ja -palot ovat yhdessä alueellamme ennennäkemättömien lämpöaaltojen ja Brasilian hallituksen ohjeistusten kanssa johtamassa miltei peruuttamattomaan metsien tuhoon. Me perinteiset yhteisöt elämme keskellä musertavaa, poliitikkojen hyväksymää metsien hävittämisen ja polttamisen todellisuutta. Metsä huolehtii meistä ja ruokkii meidät niin suoraan kuin välillisestikin. Ensinnäkin, tulemme toimeen sillä tuotolla, jonka metsä meille suo. Saamme ruokamme ja lääkkeemme metsästä. Se on suuri laboratoriomme ja apteekkimme. Toiseksi, metsä tarjoaa yhteisöillemme puhdasta ilmaa, vettä ja elonkirjon hedelmöitystä esimerkiksi mehiläisten muodossa. Metsä on kalleinta mitä meillä on. Metsän loppu on yhteisöjemme loppu, taruineen ja myytteineen. Nykyisen hallituksen vastuuton toiminta ei vaaranna vain metsiä. Se vaarantaa myös vesivarat, pahentaa ilmastokriisiä, vaikeuttaa taloutta ja sairastuttaa ympäristöä syventämällä sen epätasapainoa. Metsäpaloista koituva savu sairastuttaa ihmisiä Brasilian naapurimaissakin. Siksi pyydämme kaikkia hyvää tahtovia ihmisiä, vastuullisia instituutioita ja yhteisestä hyvästä välittäviä hallituksia yhtymään avunhuutoomme, toimimaan kaikupohjana epätoivoiselle vetoomuksellemme Amazonian yhteisöjen puolesta. Kärsimme tuskaa tämän uuden järjestyksen myötä – järjestyksen, joka laillistaa epäoikeudenmukaisuuden, säätää lakeja hävittääkseen yhteisömme ja julistaa Amazonialle kuolemantuomion viranomaisleimasinta käyttäen. Meillä on kiire laajentaa puolustustamme, sillä meille on langetettu tuo tuomio. Palkkamurhaajat eivät ole sen ainoita toteuttajia, vaan myös viralliset normit ja asetukset. Metsästä ammennamme olemassaolomme voiman. Sen koskemattomuutta tulee vaalia niin nykyisistä kuin tulevistakin sukupolvista huolehtimiseksi. Joaquim Belo kansainvälisten asioiden sihteeri, Brasilian keräilijäyhteisöjen liitto CNS Kirjoitus on julkaistu aiemmin Siemenpuun verkkosivujen blogina. Voitontavoittelu tuhoaa Amazoniaa Asukkaat palaavat siivoamaan kotejaan tuhoisten tulvien jäljiltä Bangkokin esikaupunkialueella 2011 Kuva: Timo Kuronen Viestin luulisi olevan selvääkin selvempi. Elokuussa julkaistu Kansainvälisen ilmastopaneelin raportti kertoi, että ilmasto lämpenee paljon arvioitua nopeammin. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat myrskyt, tulvat ja kuivuus iskevät ankarimmin globaalin etelän ihmisiin. Samaan aikaan luontokato jyllää ja makean veden kriisi pahenee, eikä fossiilisten polttoaineiden käyttöä saada laskuun. Riski kumuloituviin seurausvaikutuksiin kasvaa päivä päivältä. Hiilibudjettimme on loppuun käytetty. Suomen hallitus ei ole julistanut ilmastohätätilaa, vaikka Elokapina sitä oikeutetusti vaatii ja yli 30 maata, 14 000 tutkijaa ja EU:n parlamentti ovat sen jo tehneet. Tarvitaan nopeita ja globaalisti oikeudenmukaisia toimia. Siemenpuu-säätiö haluaa tällä julkaisulla vahvistaa suomalaista ilmastokeskustelua teemoilla, jotka nousevat sen kumppaneilta etelästä. Ilmastotoimet kytkeytyvät elonkirjon suojelemiseen ja ihmisoikeuksien vahvistamiseen. Hätähuuto Amazonialta kutsuu auttamaan. Samantapaisia avunpyyntöjä saamme muiltakin ilmastonmuutoksen runtelemilta yhteisöiltä. Kansainvälisen yhteisön toiminta on ollut riittämätöntä tai joskus osa ongelmaa, esimerkkeinä metsiensuojelun REDD+-mekanismi ja Suomen ilmastorahoituksen taso. Kokonaisvaltaisempia ratkaisuja tarjoavat mm. agroekologinen viljely ja paikallisyhteisöjen hallitsemat energiajärjestelmät. Glasgow’n COP26-kokouksen aikana People’s Summit for Climate Justice kokoaa kansalaisyhteiskunnan edustajia pohjoisesta ja etelästä vahvistamaan yhteisiä ilmastotoimia. Tapahtumaan voi osallistua myös etänä. Tervetuloa mukaan toimimaan! Oikeudenmukaisuutta ilmastoon! Tutustu ohjelmaan verkossa osoitteessa VAASA.FI/LITTFEST Bekanta dig med programmet på nätet VASA.FI/LITTFEST NOTES Petra Koivisto
9 / 2021 • 29 SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Ilmastoliite 2021 Historian saatossa Amazonian luonto ja siellä asuneet ihmissukupolvet ovat kärsineet valloittajien harjoittamasta ryöväämisestä. Tämän hyökkäysten ketjun myötä olemme jo menettäneet suuren osan alueemme luonnon monimuotoisuudesta. Tuota elonkirjoa kaipaavat nyt lukemattomat ruoan puutteesta kärsivät paikallisyhteisöt, sillä metsät ja joet ovat perinteisesti suoneet yhteisöille ruokaturvan. Kokemamme menetykset ovat vaatineet myös ihmishenkiä, sillä keräilijäyhteisöjen johtajia on murhattu heidän puolustaessaan metsiä niiden elonkirjon ja asukkaiden pahansuopia hyväksikäyttäjiä vastaan. Tässä vaikeassa metsäyhteisöjen kamppailussa olemme kuitenkin saavuttaneet virstanpylväitä, joista arvokkain on perinteiset, yhteishallintaan perustuvat maamme. Ne ovat suojeltuja metsäalueita, jotka samalla suojaavat keräilijäyhteisöjämme. Alueemme kattavat lähes 12 % Brasilian Amazoniasta. Yhdessä alkuperäiskansoihin kuuluvien siskojemme ja veljiemme kanssa metsämme kattavat noin 30 % Brasilian Amazoniasta. Uhkat, kärsimys ja kipu eivät ole koskaan olleet niin pahoja kuin nyt. Maamme presidentin konservatiivinen, homofobinen, ennakkoluuloinen, rasistinen, alkuperäiskansaja ympäristövastainen puheenparsi yhdistettynä ympäristöministerin hävettävään toimintaan ympäristönsuojelunormien purkamiseksi osuu suoraan yhteisömme elämään. Kaikki tämä tapahtuu yhteisestä hyvästä piittaamattomien yrittäjien voittojen varmistamiseksi. Metsän loppu on yhteisöjemme loppu Metsähakkuut ja -palot ovat yhdessä alueellamme ennennäkemättömien lämpöaaltojen ja Brasilian hallituksen ohjeistusten kanssa johtamassa miltei peruuttamattomaan metsien tuhoon. Me perinteiset yhteisöt elämme keskellä musertavaa, poliitikkojen hyväksymää metsien hävittämisen ja polttamisen todellisuutta. Metsä huolehtii meistä ja ruokkii meidät niin suoraan kuin välillisestikin. Ensinnäkin, tulemme toimeen sillä tuotolla, jonka metsä meille suo. Saamme ruokamme ja lääkkeemme metsästä. Se on suuri laboratoriomme ja apteekkimme. Toiseksi, metsä tarjoaa yhteisöillemme puhdasta ilmaa, vettä ja elonkirjon hedelmöitystä esimerkiksi mehiläisten muodossa. Metsä on kalleinta mitä meillä on. Metsän loppu on yhteisöjemme loppu, taruineen ja myytteineen. Nykyisen hallituksen vastuuton toiminta ei vaaranna vain metsiä. Se vaarantaa myös vesivarat, pahentaa ilmastokriisiä, vaikeuttaa taloutta ja sairastuttaa ympäristöä syventämällä sen epätasapainoa. Metsäpaloista koituva savu sairastuttaa ihmisiä Brasilian naapurimaissakin. Siksi pyydämme kaikkia hyvää tahtovia ihmisiä, vastuullisia instituutioita ja yhteisestä hyvästä välittäviä hallituksia yhtymään avunhuutoomme, toimimaan kaikupohjana epätoivoiselle vetoomuksellemme Amazonian yhteisöjen puolesta. Kärsimme tuskaa tämän uuden järjestyksen myötä – järjestyksen, joka laillistaa epäoikeudenmukaisuuden, säätää lakeja hävittääkseen yhteisömme ja julistaa Amazonialle kuolemantuomion viranomaisleimasinta käyttäen. Meillä on kiire laajentaa puolustustamme, sillä meille on langetettu tuo tuomio. Palkkamurhaajat eivät ole sen ainoita toteuttajia, vaan myös viralliset normit ja asetukset. Metsästä ammennamme olemassaolomme voiman. Sen koskemattomuutta tulee vaalia niin nykyisistä kuin tulevistakin sukupolvista huolehtimiseksi. Joaquim Belo kansainvälisten asioiden sihteeri, Brasilian keräilijäyhteisöjen liitto CNS Kirjoitus on julkaistu aiemmin Siemenpuun verkkosivujen blogina. Voitontavoittelu tuhoaa Amazoniaa Asukkaat palaavat siivoamaan kotejaan tuhoisten tulvien jäljiltä Bangkokin esikaupunkialueella 2011 Kuva: Timo Kuronen Viestin luulisi olevan selvääkin selvempi. Elokuussa julkaistu Kansainvälisen ilmastopaneelin raportti kertoi, että ilmasto lämpenee paljon arvioitua nopeammin. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat myrskyt, tulvat ja kuivuus iskevät ankarimmin globaalin etelän ihmisiin. Samaan aikaan luontokato jyllää ja makean veden kriisi pahenee, eikä fossiilisten polttoaineiden käyttöä saada laskuun. Riski kumuloituviin seurausvaikutuksiin kasvaa päivä päivältä. Hiilibudjettimme on loppuun käytetty. Suomen hallitus ei ole julistanut ilmastohätätilaa, vaikka Elokapina sitä oikeutetusti vaatii ja yli 30 maata, 14 000 tutkijaa ja EU:n parlamentti ovat sen jo tehneet. Tarvitaan nopeita ja globaalisti oikeudenmukaisia toimia. Siemenpuu-säätiö haluaa tällä julkaisulla vahvistaa suomalaista ilmastokeskustelua teemoilla, jotka nousevat sen kumppaneilta etelästä. Ilmastotoimet kytkeytyvät elonkirjon suojelemiseen ja ihmisoikeuksien vahvistamiseen. Hätähuuto Amazonialta kutsuu auttamaan. Samantapaisia avunpyyntöjä saamme muiltakin ilmastonmuutoksen runtelemilta yhteisöiltä. Kansainvälisen yhteisön toiminta on ollut riittämätöntä tai joskus osa ongelmaa, esimerkkeinä metsiensuojelun REDD+-mekanismi ja Suomen ilmastorahoituksen taso. Kokonaisvaltaisempia ratkaisuja tarjoavat mm. agroekologinen viljely ja paikallisyhteisöjen hallitsemat energiajärjestelmät. Glasgow’n COP26-kokouksen aikana People’s Summit for Climate Justice kokoaa kansalaisyhteiskunnan edustajia pohjoisesta ja etelästä vahvistamaan yhteisiä ilmastotoimia. Tapahtumaan voi osallistua myös etänä. Tervetuloa mukaan toimimaan! Oikeudenmukaisuutta ilmastoon!
30 • 9 / 2021 SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Ilmastoliite 2021 Suomen ilmastorahoitus laahaa Jo vuonna 2009 rikkaat maat sitoutuivat mobilisoimaan 100 miljardia dollaria ilmastorahoitusta vuosittain tukeakseen kehittyvien maiden päästövähennyksiä ja sopeutumista ilmastonmuutokseen. Pariisin ilmastosopimuksessa sitoumus vahvistettiin vuosille 2020-2025. Rahoituksella tasataan kehittyneiden maiden aiheuttamia historiallisia päästövastuita niiden maksukyvyn mukaisesti. Maakohtaisia summia ei kuitenkaan määritelty ja toimeenpanon ohjeistus on ollut puutteellinen. OECD:n mukaan tavoitetta kohti ollaan noustu hitaasti – vuonna 2019 ilmastorahoitus oli 79,6 miljardia dollaria. World Resources Instituten (WRI) tuoreen selvityksen mukaan vain Japani, Norja, Ranska, Ruotsi ja Saksa ovat saavuttaneet niille lasketun reilun osuuden, muut 18 maata ovat jääneet jälkeen joko kansantuloon suhteutetussa rahan määrässä tai sen laadussa, eli rahoitusta annetaan lainoina lahja-avun sijaan. Suomi sijoittuu WRI:n laskelmissa huonompaan päähän: vuonna 2018 Suomi antoi ilmastorahoitusta vain 60 % sille kuuluvasta reilusta osuudesta, ja tästäkin vain 47 % oli lahja-apua. Suomen maksatusten määrät ovat kuitenkin vaihdelleet vuosittain. Selkeät tavoitteet tarvitaan Yhteiskuntamaantieteen dosentti Niko Humalisto on arvioinut reilua rahoitusosuutta Suomelle. Eri mittareita käyttäen hän päätyi 284-622 miljoonaan dollariin vuodessa. Humaliston mukaan ”Suomen ei voi katsoa olevan mallioppilas: ongelmia on niin määrässä kuin tavoissa kanavoida rahoitusta. Jos rahoitustasoa halutaan todella nostaa ja tavoitteena on pyrkiä kohti oikeudenmukaista taakanjakoa, tarvitaan selkeät ja läpinäkyvät tavoitteet sille kuka jakaa, kuinka paljon ja millaisin instrumentein.” Siemenpuu ja viisi muuta järjestöä vaativat kesäkuussa 2021, että Suomen hallituksen tulee asettaa julkiset tavoitteet sille, miten se kasvattaa ja kohdentaa ilmastorahoitustaan. Tavoitteiden toimeenpano vaatii puolestaan tietoon ja tuloksellisuuteen perustuvan suunnitelman. Järjestöjen mukaan ”on tärkeää, että suomalaisen kansalaisyhteiskunnan rooli tuloksellisessa ilmastorahoituksen toimeenpanossa tunnistetaan. Monet ilmastohankkeet vaativat paikallisen väestön tuen toteutuakseen. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi metsien suojelu, metsitys ja ilmastoystävällinen pienviljely.” Suomi voisi myös harkita erillisen tuen kohdistamista järjestöjen ilmastohankkeille. Lisäksi Suomen virallisen ilmastorahoituksen hallinnoinnin resurssit on turvattava. Agroekologia ratkaisuna ilmastokriisiin Kun Suomessa kiistellään turvepelloista ja maatalouden takamatkasta päästövähennystalkoissa, monissa etelän maissa agroekologia nähdään käyttövalmiina keinona sekä maatalouden ilmastopäästöjen vähentämiseen että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Agroekologia on elämäntapa ja keino muuttaa ruoantuotanto ihmisille ja luonnon monimuotoisuudelle hyödyllisemmäksi. Agroekologia perustuu aiempien sukupolvien tiedolle ja kokemuksille sekä ottaa huomioon niin ruoan tuotannon, keräämisen kuin kuluttamisenkin. Se asettaa yhteisöt ruoan tuotannon keskiöön ja pyrkii oikeudenmukaiseen järjestelmään. Ruoan jalostaminen ja markkinointi paikallisesti ja suoraan kuluttajille tarjoaa terveellistä ruokaa reilulla hinnalla. Agroekologian keinot, kuten sekaviljely, perinteinen kalastus ja laidunnus, joka yhdistää viljakasvit, puut, karjan ja kalat, lannan, kompostoinnin, paikalliset siemenet ja eläinrodut, perustuvat ekologisille periaatteille eli maaperän elämälle, ravinteiden kierrättämiselle, elonkirjon dynaamiselle hoitamiselle ja energian säästämiselle. Agroekologiseen tuotantoon siirtyminen ”viilentää” planeettaa kolmella tavalla: • vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöä: kemiallisten ja synteettisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytön lopettaminen, polttomoottorilla toimivien koneiden vähentynyt käyttö • parantamalla viljelyalueiden elonkirjoa • hidastamalla hiilen vapautumista maaperästä tai sitomalla sitä lisää Toinen merkittävä agroekologian ilmastohyöty on maatalousekosysteemin muuttuminen kestävämmäksi ilmaston lämpenemistä ja sään ääri-ilmiöitä vastaan. Paikalliset alkuperäislajikkeet voivat olla vähemmän satoisia kuin vihreän vallankumouksen tuomat hybridilajikkeet, mutta ne ovat kestävämpiä niin säätilojen kuin tuholaistenkin kannalta. Lokakuun puolivälissä kansainvälisen pienviljelijäliike juhlisti ruokasuvereniteetti-käsitteen 25-vuotista taivalta. Keskeistä ruokasuvereniteetissa on viljelijöiden oikeuksien kunnioittaminen, ruoan näkeminen ihmisten perustarpeena sekä agroekologisten menetelmien edistäminen. WRI:n selvitys ilmastorahoituksesta: wri.org/insights/developed-countries-contributions-climatefinance-goal Ilmastorahoitusartikkeleita Fingon sivuilla: fingo.fi/?s=ilmastorahoitus Lisää ruokasuvereniteetista ja agroekologiasta Nyélénin uutiskirjeissä nyeleni.org sekä Afrikan ruokasuvereniteettiallianssin sivuilla afsafrica.org SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Ilmastoliite 2021 YK:n ilmastokokouksessa Montrealissa 16 vuotta sitten lanseerattiin REDD-mekanismi (Reducing Emissions from Deforestation and Forest Degradation), jolla voitaisiin taloudellisesti kompensoida hallitusten ja yritysten toimia metsäkadosta ja metsien heikkenemisestä johtuvien ilmastopäästöjä vähentämiseksi. Myöhemmin REDDin perään lisättiin +, joka kuvasi metsien suojelua ja metsien hiilivarastojen lisäämistä. Viime vuonna etelän kansalaisja alkuperäiskansajärjestöjen yhteenliittymä Global Forest Coalition (GFC) selvitti, onko REDD ollut käytetyn rahan arvoinen. Mekanismiin on käytetty yli 20 miljardia dollaria julkista rahoitusta. GFC:n mukaan REDD+ on rakennettu neljän horjuvan pilarin varaan: 1. Hiilen arvottaminen elämän sijaan REDD yksinkertaistaa metsien arvon hiilinieluiksi ja –varastoiksi monimutkaisten ekosysteemien arvon sijaan. ”Yksi järjestelmän suurista ongelmista on se, että siinä käytetään metsien määritelmää, joka sisältää yksilajiset puuviljelmät. Vaikka teoriassa viljelmät voivat varastoida hiiltä suhteellisen nopeasti, ne eivät tarjoa mitään todellisten metsien tarjoamista hyödyistä.” 2. Hiilen määrän laskeminen on vaikeaa ja kallista Metsänsuojelun avulla metsään varastoidun hiilimäärän laskeminen on ”poikkeuksellisen vaikeaa, ja ehdotus, että REDD+ -hankkeet voivat raportoida, todentaa ja seurata metsien hiilivarantoja tarkasti ja helposti, on yksinkertaisesti väärä”, GFC toteaa. Raha, joka olisi voinut mennä metsiä suojeleville alkuperäiskansoille, paikallisille yhteisöille ja naisille, ohjataan konsulteille ja hiilivarantojen laskijoille. 3. Puut eivät kasva rahalla REDD olettaa, ettei metsiä voida suojella ilman rahaa. GFC:n mukaan metsärahoituksen ja metsien suojelun välillä ei ole selvää yhteyttä: metsäkato on edelleen suurta REDD-rahaa saaneissa maissa. Sen sijaan ”useat maat ja lukuisat alkuperäiskansojen järjestöt, paikallisyhteisöt ja naisryhmät, joilla on hyvin rajalliset taloudelliset resurssit, ovat onnistuneesti säilyttäneet metsänsä sukupolvien ajan”. 4. Alkuperäiskansojen, paikallisyhteisöjen ja naisten huonommat oikeudet GFC:n mukaan REDD+ houkuttaa ulkopuolisia yrityksiä, viranomaisia tai suuria suojelujärjestöjä jättämään huomiotta alkuperäiskansojen, paikallisyhteisöjen ja naisten perinneoikeudet, määräämään tiukkoja suojelutoimia ja pyytämään rahaa suojelun tuloksista. ”Vuosikymmenen aikana on usein raportoitu REDD+ -hankkeiden johtaneen maan takavarikointiin, ympäristönpuolustajien murhiin, väkivaltaisiin häätöihin ja pakkomuuttoon, alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamiseen, militarisointiin, elinkeinojen ja elonkirjon menettämiseen sekä pyhien paikkojen häpäisemiseen. ” REDD+:n vaihtoehdot GFC:n mukaan REDD+:n sijaan olisi puututtava metsien tuhon juurisyihin: • muuttamalla globaalit kauppaja rahoitusjärjestelmät • lopettamalla hyödykkeiden (esim. lihan, maitotuotteiden, puun ja palmuöljyn) liiallinen kulutus ja kestämätön tuotanto • pysäyttämällä metsäalueilla sijaitsevat öljynporausja suuret infrastruktuurihankkeet • vähentämällä metsänhakkuita, laajamittaista bioenergian tuotantoa ja metsien korvaamista kaupallisilla plantaaseilla. Lisäksi metsien suojelun lähestymistavan on muututtava alhaalta ylöspäin ja oikeuksiin perustuvaksi. Metsäyhteisöjen ja alkuperäiskansojen perinteisten hallintaoikeuksien, tiedon ja käytäntöjen tulisi olla suojelutoimien ytimessä. Naisten oikeudet ja elintärkeä rooli metsien suojelussa on tunnustettava. COP26 ja ilmasto-oikeudenmukaisuus Maailman johtajat ja asiantuntijat kokoontuvat näinä päivinä Skotlannin Glasgow’hun päättämään, miten ilmastohätätilaan vastataan. Brittiläisen kansalaisyhteiskunnan COP26-koalitio on puolestaan kutsunut paikalle maailman kansanliikkeet vaatimaan ilmasto-oikeudenmukaisuutta ja edistämään järjestelmätason muutosta. COP26-koalitio vaatii 1,5 asteen tavoitteessa pysymistä, todellisia päästövähennyksiä (ei hiilikompensaatioita), kieltoa uusille fossiilisen energian investoinneille sekä väärien ratkaisujen (päästökauppa ja teknologiausko) hyllyttämistä. Sen sijaan tarvitaan oikeudenmukaista muutosta, jossa keskeisessä roolissa ovat esimerkiksi vihreät työpaikat ja palvelut, yhteisöjen omistama energia ja lähiruoka. Koalitio vaatii myös globaalia ilmasto-oikeudenmukaisuutta alkuperäisyhteisöille ja globaalille etelälle. Oikeudenmukaisia toimia ovat ilmastorahoituksen antaminen lahja-apuna, etelän maiden velkojen anteeksianto, sekä jo menetettyjen etelän ihmishenkien, elinkeinojen ja ekosysteemien korvaaminen. Lokakuun puolella järjestettiin historian ensimmäinen afrikkalainen COP-vastakokous (African People’s Counter COP 2021). Kokouksessa laadittiin suunnitelmaa tarvittavista toimista ja haastettiin erityisesti afrikkalaisia hallituksia ja instituutioita. Vuosi sitten 140 maasta tulleiden nuorten kansainvälinen Mock COP26 –ilmastokokous laati puolestaan oman ilmastosopimuksensa, joka sisältää 18 toimenpidevaatimusta kuudessa teemassa: ilmasto-opetus, ilmasto-oikeudenmukaisuus, ilmastokestävät elinkeinot, fyysinen ja psyykkinen terveys, kansallisesti määritellyt panokset sekä luonnon monimuotoisuuden suojelu. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteet kirjattiin ylös 19 vuotta sitten Balilla pidetyssä järjestötapahtumassa. Oikeudenmukaisuusliike onkin ollut aktiivinen monissa maissa. Yhtenä esimerkkinä on kansalaisyhteiskunnan toimijoiden keskuudessa laajasti valmisteltu Etelä-Afrikan ilmasto-oikeudenmukaisuuden peruskirja vuodelta 2020. Carbon Briefin perusteellinen artikkeli ilmasto-oikeudenmukaisuudesta: carbonbrief.org/in-depth-qa-what-is-climatejustice Nuorten ilmastosopimus: mockcop.org/treaty/ Etelä-Afrikan ilmastoperuskirja: safsc.org.za/climate-justice-charter/ REDD+ 16 vuotta, ovatko rahat menneet hukkaan? G ra fiik ka : V ale ria A ra nc ib ia Ilmastoa suojelevia ja oikeudenmukaista siirtymää tukevia aatteita ja aloitteita: muutosvaihtoehdot.fi COP26-koalition ilmasto-oikeudenmukaisuustapahtumat 6.-10.11.2021: cop26coalition.org/peoples-summit/ Global Forest Coalitionin REDD-selvitys: globalforestcoalition.org/ 15-years-of-redd/
9 / 2021 • 31 SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Ilmastoliite 2021 Suomen ilmastorahoitus laahaa Jo vuonna 2009 rikkaat maat sitoutuivat mobilisoimaan 100 miljardia dollaria ilmastorahoitusta vuosittain tukeakseen kehittyvien maiden päästövähennyksiä ja sopeutumista ilmastonmuutokseen. Pariisin ilmastosopimuksessa sitoumus vahvistettiin vuosille 2020-2025. Rahoituksella tasataan kehittyneiden maiden aiheuttamia historiallisia päästövastuita niiden maksukyvyn mukaisesti. Maakohtaisia summia ei kuitenkaan määritelty ja toimeenpanon ohjeistus on ollut puutteellinen. OECD:n mukaan tavoitetta kohti ollaan noustu hitaasti – vuonna 2019 ilmastorahoitus oli 79,6 miljardia dollaria. World Resources Instituten (WRI) tuoreen selvityksen mukaan vain Japani, Norja, Ranska, Ruotsi ja Saksa ovat saavuttaneet niille lasketun reilun osuuden, muut 18 maata ovat jääneet jälkeen joko kansantuloon suhteutetussa rahan määrässä tai sen laadussa, eli rahoitusta annetaan lainoina lahja-avun sijaan. Suomi sijoittuu WRI:n laskelmissa huonompaan päähän: vuonna 2018 Suomi antoi ilmastorahoitusta vain 60 % sille kuuluvasta reilusta osuudesta, ja tästäkin vain 47 % oli lahja-apua. Suomen maksatusten määrät ovat kuitenkin vaihdelleet vuosittain. Selkeät tavoitteet tarvitaan Yhteiskuntamaantieteen dosentti Niko Humalisto on arvioinut reilua rahoitusosuutta Suomelle. Eri mittareita käyttäen hän päätyi 284-622 miljoonaan dollariin vuodessa. Humaliston mukaan ”Suomen ei voi katsoa olevan mallioppilas: ongelmia on niin määrässä kuin tavoissa kanavoida rahoitusta. Jos rahoitustasoa halutaan todella nostaa ja tavoitteena on pyrkiä kohti oikeudenmukaista taakanjakoa, tarvitaan selkeät ja läpinäkyvät tavoitteet sille kuka jakaa, kuinka paljon ja millaisin instrumentein.” Siemenpuu ja viisi muuta järjestöä vaativat kesäkuussa 2021, että Suomen hallituksen tulee asettaa julkiset tavoitteet sille, miten se kasvattaa ja kohdentaa ilmastorahoitustaan. Tavoitteiden toimeenpano vaatii puolestaan tietoon ja tuloksellisuuteen perustuvan suunnitelman. Järjestöjen mukaan ”on tärkeää, että suomalaisen kansalaisyhteiskunnan rooli tuloksellisessa ilmastorahoituksen toimeenpanossa tunnistetaan. Monet ilmastohankkeet vaativat paikallisen väestön tuen toteutuakseen. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi metsien suojelu, metsitys ja ilmastoystävällinen pienviljely.” Suomi voisi myös harkita erillisen tuen kohdistamista järjestöjen ilmastohankkeille. Lisäksi Suomen virallisen ilmastorahoituksen hallinnoinnin resurssit on turvattava. Agroekologia ratkaisuna ilmastokriisiin Kun Suomessa kiistellään turvepelloista ja maatalouden takamatkasta päästövähennystalkoissa, monissa etelän maissa agroekologia nähdään käyttövalmiina keinona sekä maatalouden ilmastopäästöjen vähentämiseen että ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Agroekologia on elämäntapa ja keino muuttaa ruoantuotanto ihmisille ja luonnon monimuotoisuudelle hyödyllisemmäksi. Agroekologia perustuu aiempien sukupolvien tiedolle ja kokemuksille sekä ottaa huomioon niin ruoan tuotannon, keräämisen kuin kuluttamisenkin. Se asettaa yhteisöt ruoan tuotannon keskiöön ja pyrkii oikeudenmukaiseen järjestelmään. Ruoan jalostaminen ja markkinointi paikallisesti ja suoraan kuluttajille tarjoaa terveellistä ruokaa reilulla hinnalla. Agroekologian keinot, kuten sekaviljely, perinteinen kalastus ja laidunnus, joka yhdistää viljakasvit, puut, karjan ja kalat, lannan, kompostoinnin, paikalliset siemenet ja eläinrodut, perustuvat ekologisille periaatteille eli maaperän elämälle, ravinteiden kierrättämiselle, elonkirjon dynaamiselle hoitamiselle ja energian säästämiselle. Agroekologiseen tuotantoon siirtyminen ”viilentää” planeettaa kolmella tavalla: • vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöä: kemiallisten ja synteettisten lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käytön lopettaminen, polttomoottorilla toimivien koneiden vähentynyt käyttö • parantamalla viljelyalueiden elonkirjoa • hidastamalla hiilen vapautumista maaperästä tai sitomalla sitä lisää Toinen merkittävä agroekologian ilmastohyöty on maatalousekosysteemin muuttuminen kestävämmäksi ilmaston lämpenemistä ja sään ääri-ilmiöitä vastaan. Paikalliset alkuperäislajikkeet voivat olla vähemmän satoisia kuin vihreän vallankumouksen tuomat hybridilajikkeet, mutta ne ovat kestävämpiä niin säätilojen kuin tuholaistenkin kannalta. Lokakuun puolivälissä kansainvälisen pienviljelijäliike juhlisti ruokasuvereniteetti-käsitteen 25-vuotista taivalta. Keskeistä ruokasuvereniteetissa on viljelijöiden oikeuksien kunnioittaminen, ruoan näkeminen ihmisten perustarpeena sekä agroekologisten menetelmien edistäminen. WRI:n selvitys ilmastorahoituksesta: wri.org/insights/developed-countries-contributions-climatefinance-goal Ilmastorahoitusartikkeleita Fingon sivuilla: fingo.fi/?s=ilmastorahoitus Lisää ruokasuvereniteetista ja agroekologiasta Nyélénin uutiskirjeissä nyeleni.org sekä Afrikan ruokasuvereniteettiallianssin sivuilla afsafrica.org SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Ilmastoliite 2021 YK:n ilmastokokouksessa Montrealissa 16 vuotta sitten lanseerattiin REDD-mekanismi (Reducing Emissions from Deforestation and Forest Degradation), jolla voitaisiin taloudellisesti kompensoida hallitusten ja yritysten toimia metsäkadosta ja metsien heikkenemisestä johtuvien ilmastopäästöjä vähentämiseksi. Myöhemmin REDDin perään lisättiin +, joka kuvasi metsien suojelua ja metsien hiilivarastojen lisäämistä. Viime vuonna etelän kansalaisja alkuperäiskansajärjestöjen yhteenliittymä Global Forest Coalition (GFC) selvitti, onko REDD ollut käytetyn rahan arvoinen. Mekanismiin on käytetty yli 20 miljardia dollaria julkista rahoitusta. GFC:n mukaan REDD+ on rakennettu neljän horjuvan pilarin varaan: 1. Hiilen arvottaminen elämän sijaan REDD yksinkertaistaa metsien arvon hiilinieluiksi ja –varastoiksi monimutkaisten ekosysteemien arvon sijaan. ”Yksi järjestelmän suurista ongelmista on se, että siinä käytetään metsien määritelmää, joka sisältää yksilajiset puuviljelmät. Vaikka teoriassa viljelmät voivat varastoida hiiltä suhteellisen nopeasti, ne eivät tarjoa mitään todellisten metsien tarjoamista hyödyistä.” 2. Hiilen määrän laskeminen on vaikeaa ja kallista Metsänsuojelun avulla metsään varastoidun hiilimäärän laskeminen on ”poikkeuksellisen vaikeaa, ja ehdotus, että REDD+ -hankkeet voivat raportoida, todentaa ja seurata metsien hiilivarantoja tarkasti ja helposti, on yksinkertaisesti väärä”, GFC toteaa. Raha, joka olisi voinut mennä metsiä suojeleville alkuperäiskansoille, paikallisille yhteisöille ja naisille, ohjataan konsulteille ja hiilivarantojen laskijoille. 3. Puut eivät kasva rahalla REDD olettaa, ettei metsiä voida suojella ilman rahaa. GFC:n mukaan metsärahoituksen ja metsien suojelun välillä ei ole selvää yhteyttä: metsäkato on edelleen suurta REDD-rahaa saaneissa maissa. Sen sijaan ”useat maat ja lukuisat alkuperäiskansojen järjestöt, paikallisyhteisöt ja naisryhmät, joilla on hyvin rajalliset taloudelliset resurssit, ovat onnistuneesti säilyttäneet metsänsä sukupolvien ajan”. 4. Alkuperäiskansojen, paikallisyhteisöjen ja naisten huonommat oikeudet GFC:n mukaan REDD+ houkuttaa ulkopuolisia yrityksiä, viranomaisia tai suuria suojelujärjestöjä jättämään huomiotta alkuperäiskansojen, paikallisyhteisöjen ja naisten perinneoikeudet, määräämään tiukkoja suojelutoimia ja pyytämään rahaa suojelun tuloksista. ”Vuosikymmenen aikana on usein raportoitu REDD+ -hankkeiden johtaneen maan takavarikointiin, ympäristönpuolustajien murhiin, väkivaltaisiin häätöihin ja pakkomuuttoon, alkuperäiskansojen oikeuksien loukkaamiseen, militarisointiin, elinkeinojen ja elonkirjon menettämiseen sekä pyhien paikkojen häpäisemiseen. ” REDD+:n vaihtoehdot GFC:n mukaan REDD+:n sijaan olisi puututtava metsien tuhon juurisyihin: • muuttamalla globaalit kauppaja rahoitusjärjestelmät • lopettamalla hyödykkeiden (esim. lihan, maitotuotteiden, puun ja palmuöljyn) liiallinen kulutus ja kestämätön tuotanto • pysäyttämällä metsäalueilla sijaitsevat öljynporausja suuret infrastruktuurihankkeet • vähentämällä metsänhakkuita, laajamittaista bioenergian tuotantoa ja metsien korvaamista kaupallisilla plantaaseilla. Lisäksi metsien suojelun lähestymistavan on muututtava alhaalta ylöspäin ja oikeuksiin perustuvaksi. Metsäyhteisöjen ja alkuperäiskansojen perinteisten hallintaoikeuksien, tiedon ja käytäntöjen tulisi olla suojelutoimien ytimessä. Naisten oikeudet ja elintärkeä rooli metsien suojelussa on tunnustettava. COP26 ja ilmasto-oikeudenmukaisuus Maailman johtajat ja asiantuntijat kokoontuvat näinä päivinä Skotlannin Glasgow’hun päättämään, miten ilmastohätätilaan vastataan. Brittiläisen kansalaisyhteiskunnan COP26-koalitio on puolestaan kutsunut paikalle maailman kansanliikkeet vaatimaan ilmasto-oikeudenmukaisuutta ja edistämään järjestelmätason muutosta. COP26-koalitio vaatii 1,5 asteen tavoitteessa pysymistä, todellisia päästövähennyksiä (ei hiilikompensaatioita), kieltoa uusille fossiilisen energian investoinneille sekä väärien ratkaisujen (päästökauppa ja teknologiausko) hyllyttämistä. Sen sijaan tarvitaan oikeudenmukaista muutosta, jossa keskeisessä roolissa ovat esimerkiksi vihreät työpaikat ja palvelut, yhteisöjen omistama energia ja lähiruoka. Koalitio vaatii myös globaalia ilmasto-oikeudenmukaisuutta alkuperäisyhteisöille ja globaalille etelälle. Oikeudenmukaisia toimia ovat ilmastorahoituksen antaminen lahja-apuna, etelän maiden velkojen anteeksianto, sekä jo menetettyjen etelän ihmishenkien, elinkeinojen ja ekosysteemien korvaaminen. Lokakuun puolella järjestettiin historian ensimmäinen afrikkalainen COP-vastakokous (African People’s Counter COP 2021). Kokouksessa laadittiin suunnitelmaa tarvittavista toimista ja haastettiin erityisesti afrikkalaisia hallituksia ja instituutioita. Vuosi sitten 140 maasta tulleiden nuorten kansainvälinen Mock COP26 –ilmastokokous laati puolestaan oman ilmastosopimuksensa, joka sisältää 18 toimenpidevaatimusta kuudessa teemassa: ilmasto-opetus, ilmasto-oikeudenmukaisuus, ilmastokestävät elinkeinot, fyysinen ja psyykkinen terveys, kansallisesti määritellyt panokset sekä luonnon monimuotoisuuden suojelu. Ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteet kirjattiin ylös 19 vuotta sitten Balilla pidetyssä järjestötapahtumassa. Oikeudenmukaisuusliike onkin ollut aktiivinen monissa maissa. Yhtenä esimerkkinä on kansalaisyhteiskunnan toimijoiden keskuudessa laajasti valmisteltu Etelä-Afrikan ilmasto-oikeudenmukaisuuden peruskirja vuodelta 2020. Carbon Briefin perusteellinen artikkeli ilmasto-oikeudenmukaisuudesta: carbonbrief.org/in-depth-qa-what-is-climatejustice Nuorten ilmastosopimus: mockcop.org/treaty/ Etelä-Afrikan ilmastoperuskirja: safsc.org.za/climate-justice-charter/ REDD+ 16 vuotta, ovatko rahat menneet hukkaan? G ra fiik ka : V ale ria A ra nc ib ia Ilmastoa suojelevia ja oikeudenmukaista siirtymää tukevia aatteita ja aloitteita: muutosvaihtoehdot.fi COP26-koalition ilmasto-oikeudenmukaisuustapahtumat 6.-10.11.2021: cop26coalition.org/peoples-summit/ Global Forest Coalitionin REDD-selvitys: globalforestcoalition.org/ 15-years-of-redd/
32 • 9 / 2021 SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Ilmastoliite 2021 SIEMENPUU-SÄÄTIÖ tukee globaalin etelän kansalaisjärjestöjen ympäristöja demokratia-aloitteita. Puolustamme ympäristönpuolustajia, vaadimme ympäristöoikeudenmukaisuutta. Kansainvälisen yhteisön tulee pysäyttää pysäyttää maapallon lämpeneminen 1,5°C-asteeseen ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteita noudattaen. Siemenpuun ilmastoliite Julkaisija: Siemenpuu – kansalaisliikkeiden yhteistyösäätiö sr. Päätoimittaja: Timo Kuronen • Lähteinä ja inspiraationa: teksteissä mainitut henkilöt ja organisaatiot sekä kaikki Siemenpuun kumppanijärjestöt etelässä • Etusivun kuva: Timo Kuronen • Graafinen suunnittelu & kuvitus: Emmi Jormalainen • Julkaisu: Pdf sekä painettuna Voima 9/2021 –lehden välissä. Siemenpuu-säätiö, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki info@siemenpuu.org www.siemenpuu.org muutosvaihtoehdot.fi Seuraa somessa: @siemenpuu • Toimi ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta järjestöissä ja politiikassa • Tee vastuullisia kulutusvalintoja • Tue ympäristönpuolustajia välittämällä heidän viestejään • Tue ympäristönpuolustajien työtä lahjoituksella Siemenpuun kautta Siemenpuun perustajajärjestöt: BirdLife Suomi • Dodo • FEE Suomi • Fingo • Luonto-Liitto • Maan ystävät • Natur och Miljö • Pääskyt • Suomen luonnonsuojeluliitto • Suomen Tinku • Tekniikka elämää palvelemaan • Uusi Tuuli • Vihreä Sivistysliitto • WWF Suomi • Ympäristö ja kehitys Tiesitkö, että sähkösopimuksista ja useista tuotteista tuttu, Suomen luonnonsuojeluliiton kehittämä EKOenergiaympäristömerkki kerää varoja uusiutuvan energian pienhankkeille kehitysmaissa? EKOenergia-merkityn sähkön käyttäjät yli 40 maassa tukevat maailmanlaajuista siirtymää uusiutuvaan energiaan. YK:n taloudellisten ja sosiaalisten asiain osasto DESA on kutsunut EKOenergiaa hyväksi ja inspiroivaksi keinoksi kestävän kehityksen tavoitteen 7 (edullista ja puhdasta energiaa) saavuttamiseksi. Siemenpuu aloitti vuonna 2018 yhteistyön EKOenergian kanssa Malissa, Myanmarissa ja Nepalissa toteutettavien yhteisöpohjaisten uusiutuvan energian (aurinko, tuuli, mikrovesivoima) hankkeiden rahoituksessa. Maat ovat keskeisessä roolissa Siemenpuun muussakin työssä. Yhteistyön aikana on rahoitettu tähän mennessä 17 hanketta. Paikallisten järjestöjen ja yhteisöjen itsensä suunnittelemat pienenergiahankkeet toteutetaan syrjäisillä, sähköverkon ulkopuolella sijaitsevilla maaseutualueilla. Hankkeiden päätavoite on palvella kokonaisia yhteisöjä esimerkiksi terveysklinikoita, kouluja, vesipumppuja ja viljamyllyjä sähköistämällä ja etenkin naisten toimeentuloa kehittämällä. Kuuden tähän mennessä päättyneen yhteishankkeen energiantuotannon kapasiteetti on yhteensä 52 kW. Olennaisempaa on kuitenkin ollut paikallisen ruokaomavaraisuuden, terveyden, elinkeinojen ja turvallisuuden parantaminen sekä metsäkadon vähentäminen. Hankkeet ovat vahvistaneet yhteisöjen sopeutumista ilmastonmuutokseen sekä niiden valmiuksia osallistua energiajärjestelmien suunnitteluun, toteutukseen ja poliittiseen vaikuttamistyöhön. Ilmastohaasteita ratkotaan kaikissa Siemenpuun tukemissa etelän järjestöhankkeissa. Energiaoikeudenmukaisuuden teemassa niihin pureudutaan uusiutuvan yhteisöpohjaisen energian ja energiajärjestelmiin liittyvän vaikuttamistyön näkökulmista. Ruokasuvereniteetti-teeman agroekologiseen ruoantuotantoon ja naisten oikeuksiin keskittyvissä hankkeissa tuetaan yhteisöjen sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin mm. monimuotoisemman siemenja lajivalikoiman, vettä säästävien viljelykäytäntöjen ja ulkoisten panosten käytön minimoinnin avulla. Metsien suojelun ja kestävän käytön teemassa ilmastonmuutosta lähestytään sekä torjumisen että sopeutumisen näkökulmasta, sillä yhteisöpohjainen metsänsuojelu estää metsäkatoa ja monipuolistaa metsistä riippuvaisten paikallisyhteisöjen toimeentulon lähteitä. Biokulttuuriset oikeudet -teemassa puolestaan pyritään vahvistamaan alkuperäiskansojen oikeuksia perinteisiin, usein metsäisiin asuinalueisiinsa ja niiden suojeluun. Lisäksi Oikeudenmukainen siirtymä -teemassa ilmastonmuutokseen pureudutaan edistämällä kokonaisvaltaista siirtymää ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävään yhteiskuntaan. Pari esimerkkiä tuloksistamme: Vuosina 2015-2020 päättyneissä metsien suojeluja vaikuttamistyöhankkeissa Brasiliassa, Indonesiassa, Liberiassa, Panamassa ja Perussa, Siemenpuun tuki oli vaikuttamassa siihen, että • yhteisöpohjaisen suojelun piiriin saatiin 5 007 472 hehtaaria uusia metsäalueita • olemassa olevia yhteisöpohjaisen suojelun alueita vahvistettiin 3 665 546 hehtaarilla • metsää ennallistettiin istuttamalla taimia ja patoamalla turvemaiden kuivatusojia 899 hehtaarilla Energiavaikuttamistyön saralla Siemenpuun tukema Mekongin alueen energiaverkosto MEE Net koulutti 10 vuoden aikana yli 2500 kansalaisyhteiskunnan edustajaa energianpolitiikan ja rahavirtojen analyysissä, kestävän energian suunnittelussa sekä kampanjoinnissa. Työn tuloksena alueen kansalaisjärjestöjen energiapoliittinen osaaminen kasvoi merkittävästi ja politiikkatason vaikutuksia nähtiin etenkin Vietnamissa ja Myanmarissa. EKOenergiaa etelän yhteisöille EKOenergian Ilmastorahasto: ekoenergy.org/fi/our-results/climate-fund/ Lue lisää Siemenpuun työn tuloksista: siemenpuu.org/fi/funding/results Siemenpuun ilmastotyö ja sen tuloksia LAHJOITA tilille FI49 8318 6710 0200 22 tai MobilePay: 60777 Rahankeräyslupa RA/2018/318 voimassa 31.12.2021 saakka Siemenpuu.org/lahjoita Mitä sinä voit tehdä?
SIEMENPUU-SÄÄTIÖN Ilmastoliite 2021 SIEMENPUU-SÄÄTIÖ tukee globaalin etelän kansalaisjärjestöjen ympäristöja demokratia-aloitteita. Puolustamme ympäristönpuolustajia, vaadimme ympäristöoikeudenmukaisuutta. Kansainvälisen yhteisön tulee pysäyttää pysäyttää maapallon lämpeneminen 1,5°C-asteeseen ilmasto-oikeudenmukaisuuden periaatteita noudattaen. Siemenpuun ilmastoliite Julkaisija: Siemenpuu – kansalaisliikkeiden yhteistyösäätiö sr. Päätoimittaja: Timo Kuronen • Lähteinä ja inspiraationa: teksteissä mainitut henkilöt ja organisaatiot sekä kaikki Siemenpuun kumppanijärjestöt etelässä • Etusivun kuva: Timo Kuronen • Graafinen suunnittelu & kuvitus: Emmi Jormalainen • Julkaisu: Pdf sekä painettuna Voima 9/2021 –lehden välissä. Siemenpuu-säätiö, Lintulahdenkatu 10, 00500 Helsinki info@siemenpuu.org www.siemenpuu.org muutosvaihtoehdot.fi Seuraa somessa: @siemenpuu • Toimi ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolesta järjestöissä ja politiikassa • Tee vastuullisia kulutusvalintoja • Tue ympäristönpuolustajia välittämällä heidän viestejään • Tue ympäristönpuolustajien työtä lahjoituksella Siemenpuun kautta Siemenpuun perustajajärjestöt: BirdLife Suomi • Dodo • FEE Suomi • Fingo • Luonto-Liitto • Maan ystävät • Natur och Miljö • Pääskyt • Suomen luonnonsuojeluliitto • Suomen Tinku • Tekniikka elämää palvelemaan • Uusi Tuuli • Vihreä Sivistysliitto • WWF Suomi • Ympäristö ja kehitys Tiesitkö, että sähkösopimuksista ja useista tuotteista tuttu, Suomen luonnonsuojeluliiton kehittämä EKOenergiaympäristömerkki kerää varoja uusiutuvan energian pienhankkeille kehitysmaissa? EKOenergia-merkityn sähkön käyttäjät yli 40 maassa tukevat maailmanlaajuista siirtymää uusiutuvaan energiaan. YK:n taloudellisten ja sosiaalisten asiain osasto DESA on kutsunut EKOenergiaa hyväksi ja inspiroivaksi keinoksi kestävän kehityksen tavoitteen 7 (edullista ja puhdasta energiaa) saavuttamiseksi. Siemenpuu aloitti vuonna 2018 yhteistyön EKOenergian kanssa Malissa, Myanmarissa ja Nepalissa toteutettavien yhteisöpohjaisten uusiutuvan energian (aurinko, tuuli, mikrovesivoima) hankkeiden rahoituksessa. Maat ovat keskeisessä roolissa Siemenpuun muussakin työssä. Yhteistyön aikana on rahoitettu tähän mennessä 17 hanketta. Paikallisten järjestöjen ja yhteisöjen itsensä suunnittelemat pienenergiahankkeet toteutetaan syrjäisillä, sähköverkon ulkopuolella sijaitsevilla maaseutualueilla. Hankkeiden päätavoite on palvella kokonaisia yhteisöjä esimerkiksi terveysklinikoita, kouluja, vesipumppuja ja viljamyllyjä sähköistämällä ja etenkin naisten toimeentuloa kehittämällä. Kuuden tähän mennessä päättyneen yhteishankkeen energiantuotannon kapasiteetti on yhteensä 52 kW. Olennaisempaa on kuitenkin ollut paikallisen ruokaomavaraisuuden, terveyden, elinkeinojen ja turvallisuuden parantaminen sekä metsäkadon vähentäminen. Hankkeet ovat vahvistaneet yhteisöjen sopeutumista ilmastonmuutokseen sekä niiden valmiuksia osallistua energiajärjestelmien suunnitteluun, toteutukseen ja poliittiseen vaikuttamistyöhön. Ilmastohaasteita ratkotaan kaikissa Siemenpuun tukemissa etelän järjestöhankkeissa. Energiaoikeudenmukaisuuden teemassa niihin pureudutaan uusiutuvan yhteisöpohjaisen energian ja energiajärjestelmiin liittyvän vaikuttamistyön näkökulmista. Ruokasuvereniteetti-teeman agroekologiseen ruoantuotantoon ja naisten oikeuksiin keskittyvissä hankkeissa tuetaan yhteisöjen sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin mm. monimuotoisemman siemenja lajivalikoiman, vettä säästävien viljelykäytäntöjen ja ulkoisten panosten käytön minimoinnin avulla. Metsien suojelun ja kestävän käytön teemassa ilmastonmuutosta lähestytään sekä torjumisen että sopeutumisen näkökulmasta, sillä yhteisöpohjainen metsänsuojelu estää metsäkatoa ja monipuolistaa metsistä riippuvaisten paikallisyhteisöjen toimeentulon lähteitä. Biokulttuuriset oikeudet -teemassa puolestaan pyritään vahvistamaan alkuperäiskansojen oikeuksia perinteisiin, usein metsäisiin asuinalueisiinsa ja niiden suojeluun. Lisäksi Oikeudenmukainen siirtymä -teemassa ilmastonmuutokseen pureudutaan edistämällä kokonaisvaltaista siirtymää ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävään yhteiskuntaan. Pari esimerkkiä tuloksistamme: Vuosina 2015-2020 päättyneissä metsien suojeluja vaikuttamistyöhankkeissa Brasiliassa, Indonesiassa, Liberiassa, Panamassa ja Perussa, Siemenpuun tuki oli vaikuttamassa siihen, että • yhteisöpohjaisen suojelun piiriin saatiin 5 007 472 hehtaaria uusia metsäalueita • olemassa olevia yhteisöpohjaisen suojelun alueita vahvistettiin 3 665 546 hehtaarilla • metsää ennallistettiin istuttamalla taimia ja patoamalla turvemaiden kuivatusojia 899 hehtaarilla Energiavaikuttamistyön saralla Siemenpuun tukema Mekongin alueen energiaverkosto MEE Net koulutti 10 vuoden aikana yli 2500 kansalaisyhteiskunnan edustajaa energianpolitiikan ja rahavirtojen analyysissä, kestävän energian suunnittelussa sekä kampanjoinnissa. Työn tuloksena alueen kansalaisjärjestöjen energiapoliittinen osaaminen kasvoi merkittävästi ja politiikkatason vaikutuksia nähtiin etenkin Vietnamissa ja Myanmarissa. EKOenergiaa etelän yhteisöille EKOenergian Ilmastorahasto: ekoenergy.org/fi/our-results/climate-fund/ Lue lisää Siemenpuun työn tuloksista: siemenpuu.org/fi/funding/results Siemenpuun ilmastotyö ja sen tuloksia LAHJOITA tilille FI49 8318 6710 0200 22 tai MobilePay: 60777 Rahankeräyslupa RA/2018/318 voimassa 31.12.2021 saakka Siemenpuu.org/lahjoita Mitä sinä voit tehdä? nukketeatterisampo.? Esitykset 17.11.–19.12.2021 Esitykset 17.11.–19.12.2021 Nukketeatteri Sampon joulu YLLÄTYSLAHJA YSTÄVÄLLE JOULU TULLA JOLLOTTAA IHANA JOULU Esityksissä elävä musiikki! Erottajankatu 7, Helsinki 020 735 2235 toimisto@nukketeatterisampo.? La 13.11. klo 19 Tapiolasali MAUSTETYTÖT – VUODEN PIMEIN YÖ Liput alk. 28 €, lippu.fi La 13.11. klo 19 Louhisali DAVE LINDHOLM – YKSIN Liput alk. 28 €, lippu.fi To 18.11. klo 19 Tapiolasali TUOMO & MARKUS WITH VERNERI POHJOLA Liput alk. 22 €, lippu.fi Ke 24.11. klo 19 Tapiolasali TIMO LASSY & RICKY-TICK BIG BAND BRASS Liput alk. 32 €, lippu.fi Pe 3.12. klo 19 Tapiolasali IDA PAUL & KALLE LINDROTH Liput alk. 28 €, lippu.fi Ti 7.12. klo 19 Louhisali LITKU KLEMETTI Liput alk. 25 €, lippu.fi To 9.12. klo 19 Louhisali WIGWAM EXPERIENCE Liput alk. 30 €, lippu.fi Pe 10.12. klo 19 Tapiolasali J. KARJALAINEN Liput alk. 39,50 €, lippu.fi Kulttuuriaukio 2, Espoo, Tapiola Ke 15.12. klo 19 Tapiolasali BEHM Liput alk. 22,50 €, ticketmaster
MINÄ JA HERRA TIIKERI MIELIPUOLINEN MONOLOGI KORONAKÄYRÄN MADALTAMISESTA Näytökset to 04.11. / ke 10.11. / to 11.11. / ke 24.11. ke 08.12. / to 09.12. / to 16.12. / pe 17.12. Liput Tiketistä ja esityspäivänä ovelta. Haukilahdenkatu 2 Helsinki kaamospelit.fi Vuoden teaaeriteko 2021 PUNCH UP! RESISTANCE & GLITTER Vierailu 20.11. VIERAILU 13.-14.11. MINA OLEN HOSSU .. MONOLOGIKILPAILUN VOITTAJA 2021 tikee.?/teaaeritelakka Katso tarkemmat esitysajat www.teatteritelakka.fi
9 / 2021 • 35 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT KAISA JA CHRISTOFFER LEKAN KOTIALBUMI Lekan pariskunta lähtee toistuvasti kotoaan Porvoosta maailmalle pyöräilläkseen ja meloakseen tuhansia kilometrejä. Matkoista he kertovat sarjakuvissaan, joissa matkakertomuksen sijaan keskiössä on kenties sittenkin ihmisyyteen liittyvät kysymykset. Kaisan ja Lekan matka tuntemattomaan Kaisan ja Lekan matka tuntemattomaan ”A AMULLA liikkeel le lähtiessä ei voi tietää, että myö hemmin päivällä päätyy vaikka jo honkin japanilai seen autokorjaamoon hitsauttamaan varusteita kasaan. On täysin mystistä, miten meidät on pelastettu suhteellisen katastrofaalisista tilanteista”, Chris toffer Leka kuvailee puolisonsa Kaisa Lekan kanssa tehtyjä pyöräretkiä. ”Välillä on vaikuttanut siltä, että matka on päätynyt umpikujaan, josta ei ole ulospääsyä”, Kaisa jatkaa. ”Ei ole ol lut hengenvaaraa, mutta on ollut täysin ylitsepääsemättömän tuntuisia tilantei ta pyörien kanssa. Kerran jalkani kat kesi, ja sitten saksalainen tyyppi korjasi sen puolessa tunnissa. Reissuilla muo dostuu ihan toisenlainen maailman kuva kuin uutisissa, jotka kertovat siitä, kuinka lähinnä kaikki haluavat tappaa sinut tai vähintäänkin riistää. Kun on pyöräilemässä, niin pahimmatkin jät tiläisautolla ajavat ja pihviä syövät Trumpin kannattajat ovat auttaneet meitä jossain Idahossa.” Kaisa ja Christoffer Leka ovat pa riskunta, joka tunnetaan sarjakuvista ja melko äärimmäisistä seikkailuista polkupyörillä ja kajakeilla. Kaksikko on muun muassa polkenut kotoaan Porvoosta Ranskan Nizzaan sekä hal ki PohjoisAmerikan New Yorkista San Franciscoon. Kajakeilla tehdyistä seik kailuista kenties mittavin on kesällä 2018 kaksi kuukautta kestänyt reissu Viennanmereltä jokia ja kanavia pit kin Laatokalle ja sieltä Pietariin. Näin pitkiä matkoja ei olisi mahdol lista tehdä niin, että asuisi hotellissa koko ajan. Tämä on pakottanut Lekat turvautumaan lukemattomia kertoja tuntemattomien apuun ja esimerkiksi yöpymään teltassa wyomingilaisessa puistossa. He kokevat, että tekee ihmi selle hyvää menettää kontrolli ja heit täytyä, luottaa. ”Vastavuoroisesti tietenkin myös kutsumme pyörämatkailijoita meille. Täällä on aina sänky tarjolla ja läm mintä ruokaa pöydässä. Se on pientä, mutta juuri sille ihmiselle se voi olla todella iso juttu niin kuin se on ollut meille”, Christoffer Leka – kavereiden kesken Leka – toteaa. Sarjakuva pullopostina Yleisö on päässyt seuraamaan näitä matkoja Lekojen sarjakuvien kautta. Sarjakuvan muotoisissa matkapäivä kirjoissa heidät on kuvattu eläinhah moina: Kaisa on mikkihiirimäinen hii ri ja Leka puolestaan ankka. Kaisa Leka tuli monelle tutuk si vuonna 2003 ilmestyneen I’m Not These Feet albumin myötä. Siinä hän kuvasi prosessia, jossa hänen jalkan sa amputoitiin polvien alapuolelta. Synnynnäinen vamma teki kävelystä kivuliasta, proteesit toivat vapauden liikkua. ”Kun tapasimme, Kaisa oli halun nut ryhtyä sarjakuvateiteilijaksi ja minä kannustin häntä”, Christoffer toteaa pariskunnan sarjakuvauran alkuvaiheista. Nykyisin Lekojen työskentely yh dessä on tiivistä ja saumatonta. Kaisa vastaa piirtämisestä ja Leka puoles taan typografiasta ja fyysisten teos ten suunnittelusta. Toistensakin töistä Sarjakuva
36 • 9 / 2021 molemmilla on sanottavansa, eikä ole useinkaan selvää, missä yksi homma loppuu ja toinen alkaa. Roolien lomittuminen ja vaihtelu näkyy myös siinä, että vuonna 2012 Suomen sarjakuvaseuran vuosittainen Puupäähattupalkinto myönnettiin Kaisalle, mutta vuonna 2018 Sarjaku vaFinlandia ojennettiin molemmille Lekoille. ”Olen ymmärtänyt, että en oikein ymmärrä ihmisiä”, Kaisa toteaa. ”Leka on se, joka ymmärtää meidän lukijoita ja hän osaa paketoida meidän tarinat niin, että ne puhuttelevat. Usein kek simme ensin teoksen aiheen, sitten muodon, Leka tekee teoksen kannen ja sitten minä teen täytettä kansien väliin.” Tarinan muoto ohjaa kirjojen ul konäköä. Esimerkiksi Vienanmereltä lähteneestä matkasta kertova Russian Diaries on perinteinen kovakantinen kirja, mutta ensi vuonna ilmestyy noin sadan postikortin nipusta koos tuva teos. Reissusta lähetettyjä posti kortteja nähtiin myös Yhdysvaltojen halki vieneestä matkasta kertovassa Imperfect-albumissa. Joukosta tyystin omanlaisenaan erottuu Logbook. Lekojen ja heidän kaveriensa melonteretkestä Helsingis tä Utön saarelle kertova teos on rullat tu lasipulloon. Pullot jaettiin rannoille satunnaisten ihmisten löydettäväksi. Teos rahoitettiin SarjakuvaFinlan diapalkintoon sisältyneellä viidellä tuhannella eurolla. Teokset jaettiin il maiseksi, koska, Christofferin sanoin ”Olisi tuntunut väärältä myydä niitä. Nyt saimme jaettua lahjan edelleen”. Hitauden estetiikkaa Sarjakuvansa Lekat julkaisevat oman Absolute Truth Press kustantamonsa kautta. Kustannustoiminta, matkojen suunnittelu ja sarjakuvien piirtämi nenkin tapahtuvat usein pariskunnan kotona Porvoon keskustassa sijaitse vassa vanhassa puutalossa. Lekojen elämäntapa ja kiinnostuk sen kohteet näkyvät jo kotia lähestyt täessä. Verannan vieressä kajakit odot tavat seuraavaa retkeä, verannalla on kaksi polkupyörää ja pyöräkärry. Etei sessä on kaksi pyörää lisää. Sekä olo että makuuhuonetta do minoivat lattiasta kattoon kurottuvat keräilyharrastuksesta kertovat kirja hyllyt. Vintille rakennettu työhuone puolestaan on täynnä tavaraa kirja pinoista täysiin postikorttitelineisiin, pehmoleluja, kiiltävän uusia sekä museoikäisiä tietokoneita, muinaisia projektoreita sekä vanhoja opetustau luja. Graafista suunnittelua Lahden muotoiluinstituutissa opettava Chris toffer perustelee kirjapinot ja muun tilpehöörin työllä. Esimerkiksi sohvan vieressä muiden kirjapinojen joukossa nököttävä siisti pino vanhoja aapisia on hankittu opiskelijoita varten. ”Minulla oli alkamassa kurssi jossa suunnittelemme aapisia, kun kävelin Helsingin Yrjönkadulla ohi antikvariaa tista. Sinne oli juuri tuotu 30 vuoden ajan kerätty kokoelma aapisia. Kan noin heti kolmasosan niistä kotiin. Lo put jäivät sinne, koska rahat loppuivat kesken. Oikeutin tämän sillä, että opis kelijat hyötyvät hankinnasta.” Cristoffer Lekan rakkaus vanhaa estetiikkaa kohtaan ei näy ainoastaan vanhojen kirjojen hamstraamisessa. Myös Lekojen omissa kirjoissa taitei lijat poseeraavat usein vanhahtavissa varusteissa, vaikka oikeasti retket teh dään nykyaikaisten, jopa huipputek nisten välineiden avulla. Tälle kuiten kin löytyy selitys. ”Tämä liittyy minun visuaaliseen maailmaani”, Christoffer innostuu. ” Picasso on todennut kutakuinkin niin, että taide on vale, joka kertoo to tuuden. Nämä ye olde kuvat kuvasta vat meidän kokemustamme. Niin iha nia kuin hipoimmat hiilikuitupyörät ovatkin, ne eivät ole meidän tekemi semme ytimessä. Matkojemme tietty vanhankaltainen tehottomuus ja hi taus tuo mukanaan merkityksellisyy den, ja siitä haluan kertoa näillä kuvil la. Kuvat vastaavat paljon enemmän kokemustamme kuin kuva urheilija miehestä kiipeämässä vuoren seinää hiilikuitupyörällä.” Arvaamattoman kanssa Työhuoneen tavarapaljous toimii vä kevänä vastapainona pitkien matko jen askeettisuudelle. Jopa kuukausien mittaiselle reissulle ei oteta mukaan mitään ylimääräistä. ”Koen, että välillä pidämme vapaata kaikista tavaroistamme”, Kaisa nauraa. ”Niiden luokse on sitten kiva palata.” ”Tämä on selkeästi ristiriitaista”, Christoffer myöntää. ”Mutta elämä on monella tavalla ristiriitaista, ja on tärkeää tavoitella tasapainoa ja itselle oikeaa. Täällä työhuoneessa vallitsee maksimalismi ja matkoilla minimalis mi.” Kaisa jatkaa askeesista: ”Seuraam me henkistä traditiota. Monet ajatte levat, että henkisyyteen kuuluu istua tyhjässä huoneessa ja tuijottaa tyhjää seinää. Mutta meidän henkinen pol kumme ei pyri tyhjyyteen, maailman kaikkeuteen sulautumiseen.” Lekat seuraavat Gaudiya Vaishna vismia, joka on osa yhtä hindulaisuu den isoa haaraa. Arkisessa puheessa kattotermi, jonka alle Lekatkin usein sijoitetaan on Hare Krishna. ”Suhteemme tavaraan on hyvin pragmaattinen siinä mielessä, että materia ei itsessään ole hyvää tai pa haa”, Kaisa jatkaa. ”No okei, on tääl lä turhaakin tavaraa, mutta meidän näkö kulmastamme tyhjä huone ei ole yhtään henkisempi kuin nyt ympäril lämme oleva hoardaajan huone.” Tämä Lekojen valitsema henkinen polku – tai oikeammin polku, joka va litsi heidät – on herättänyt myös kiel teisiä reaktioita. He ovat saaneet oman osansa skeptisistä asenteista ja Kaisaa on jopa suututtanut se, että uskonto määritellään vain epäälylliseksi loh dun hakemiseksi. ”Olen saanut tukea harjoituksis ta. Meistä jokainen saa ennemmin tai myöhemmin maailmalta turpaan. Kaikki tarvitsevat lohtua jostain. On aina kysymys, mistä sitä hakee, ja mistä se löytyy. Kun jalkani amputoi tiin, monet kysyivät, että miten tämä vaikuttaa identiteettiini. Totesin, ettei millään tavoin. Sillä, mitä materiaalia jalkani ovat ei ole merkitystä identitee tilleni. Minä olen itse ja sillä, mitä ma teriaalia kehoni tai jalkani ovat ei ole mitään väliä.” Kun on sinut itsensä kanssa, myös arvaamattoman ja odottamattoman kohtaaminen saattaa olla helpompaa, Christoffer toteaa. ”Näen tämän sen niin, että henki syys on perusta, jonka päälle kaikki rakentuu elämässä. Hindulaisuudes sa ja siitä kummunneessa buddhalai suudessa lähtökohtana on, että elämä on kärsimystä. Kun sen on sisäistänyt, niin on helpompi kohdata esimerkik si koronan kaltainen pandemia, joka suisti normaalin raiteiltaan.” MEISTÄ JOKAINEN SAA ENNEMMIN TAI MYÖHEMMIN MAAILMALTA TURPAAN.
9 / 2021 • 37 Korona rikkoi monien illuusion kontrollista, mitä on yritetty kompen soida esimerkiksi koronalukujen lo puttomalla seuraamisella. Ikään kuin lukuja katsomalla yksilö saisi kontrol lin takaisin. ”Moni on henkisesti vaikeuksissa, koska meille luvattiin ’turvallisuutta’ ja se vietiin pois. Tähän liittyy se, mi tä sanoin matkoistammekin: me emme kontrolloi mitään, olemme kyydissä”, Christoffer jatkaa. Itsekeskeisyydestä Vuosikymmeniä omaa polkuaan seu ranneet Lekat ovat nähneet ympä ristön reaktioiden muutoksen. Kai sa huomauttaa, että parikymmentä vuotta sitten veganismi näyttäytyi äärimmäisyytenä ja meditaatio jo nain vieraana, kenties jopa pelottava na. Nyt elämme keskellä vegebuumia, ja monet hakevat rauhaa arkeensa meditaatiosta. Koronaajan tuoma stressi on vain lisännyt tarvetta rau hoittumiselle, ja monien puhelimista löytyy joku lukuisista tarjolla olevista meditaatioaplikaatioista. Meditaation tuotteistuminen ja yleistyminen ei itsessään kaksikkoa häiritse, mutta liittyy siihen ongelmia kin. ”Minusta on huikeaa, että medi taatiosta puhutaan avoimesti”, Kaisa aloittaa. ”Mutta tuntuu pahalta, mil laisia rahasummia pyydetään asiois ta, jotka meidän mielestä kuuluisivat kaikille. Se kaupallistaminen ja tuot teistaminen häiritsee. Ei tietenkään ole automaattisesti paha, jos joku opettaa joogaa ja meditaatiota ja saa siitä palkkaa, mutta halvat lupaukset häiritsevät.” ”Jos naistenlehden kannessa sa notaan, että ’paranna seksielämääsi meditaatiolla’, ollaan aika etäällä itse asiasta”, Christoffer jatkaa. ”Taatusti meditaatiolla voi parantaa seksielä mää ja olla paremmin läsnä tilan teessa, mutta se on kuin puhelimen vasarana käyttämistä. Tavoitteet ja keinot menevät sekaisin. Jos keski tymme pieniin murusiin, niin kuinka mahtava se koko todellisuus voikaan olla? Nuo pienetkin harjoitteet ovat hyvä juttu, mutta itse haluan seuraa vaksi selvittää mihin se toimivuus perustuu.” ”Meditaatio ja harjoitus on itsetar koitus, niitä ei pitäisi tehdä työtehon tai laihtumisen tai seksin takia”, Kaisa tarkentaa. Tavoitteena ei ole hakea mielihy vää. Christofferin mukaan päämää rä on näkökulman muutos, ”siirtymä itse keskeisyydestä ja oman nautinnon hakemisesta tilaan, jossa korkeim pana hyveenä on palveluasenteen omaksuminen”. Lekojen sarjakuvissa uskonto nä kyy lähinnä sivuhuomioina, paitsi py hiä kirjoituksia käsittelevässä Time After Time albumissa. Vaikka sarja kuvissa ei uskontoon suoraan liittyviä asioita paljoa käsitelläkään, ei yhtä oi kein voi erottaa toisesta. ”Pyrimme puhumaan kirjoissa matkoilla saamistamme kokemuksis IHMISELLE TEKEE HYVÄÄ MENETTÄÄ KONTROLLI JA HEITTÄYTYÄ, LUOTTAA. Matkojen pituus, hitaus ja tehot tomuus tuo ymmärrystä omasta pienuudesta. ”Siihen tienpientareelle voi istahtaa ja kiroilla, mutta se ei auta mitään. Mi nun tunteeni eivät olekaan niin iso jut tu, autiomaata ei kiinnosta.” ”Matkat noudattavat joogasta tut tua ajatusta siitä, että tekee vähän joka päivä, ja yhtäkkiä huomaa tul leensa pitkälle”, Christoffer täyden tää. ”Kun ihmiset kuulevat meidän esimerkiksi polkeneen Nykistä San Franciscoon, he ovat että ’aivan mie lipuolista’. Ja kuulostaahan se hullulta ja ehkä keksityltäkin, jos sen noin esit tää. Mutta kun keskittyy päivä kerralla siihen matkaan ja maailmaan, siirtyy tilaan, jossa voi kuunnella itseään ja ympäröivää maailmaa eri tavalla kuin arjessa.” Toisinaan reissuilla on tietenkin tullut vastaan äärimmäisiä olosuhteita ja vaaratilanteitakin. Se ei kuitenkaan ole tavoitteena. Kaisa toteaakin, että heidän matkansa ovat tyystin erilaisia kuin vaikka Pohjoisnavan yli hiihtä minen tai mäen laskeminen kahtasa taa, missä kuolemanvaara on akuutisti läsnä. Christoffer myöntää, että pitkään matkaan liittyy väistämättä tietty fa talismi, koska kaikkea ei voi kontrol loida. Mutta riskinsä olisi siinäkin, että viettäisi koko loppuelämänsä kotona. Onnettomuus voi sitä paitsi sattua mis sä tahansa. Kaisa kuvailee asennettaan myös hindulaisella käsityksellä karmasta. ”Voimme vaikuttaa siihen, miten me elämme, mutta kun kuoleman het ki tulee, niin se tapahtuu missä olen kin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että uskon voimalla heittäytyisimme vuoren rinteeltä alas ja luottaisimme että ’kaikki järjestyy’. Tähän kuuluu ajatus siitä, että me emme omista mi tään, emme edes tätä kehoa. Meidän tehtävänämme on pitää huolta tästä lainassa olevasta kehosta, jotta voim me tehdä hyviä juttuja ja jättää positii visen jäljen maailmaan.” ta ilman, että meidän tarvitsee kertoa että ’Krishna sanoo näin’”, Christoffer toteaa. ”Mutta siellä on niitä samoja ajatuksia psykologiasta ja ihmisen ole massaolosta, joita on käsitelty vaikka pa Bhagavad Gitassa. Puemme ne aja tukset sellaisiin sanoihin, joita kaikki lukijat ymmärtävät.” Matka omaan mieleen Sarjakuvissa kuvatut matkat toimivat myös osana pariskunnan omaa hen kistä matkaa. Matkoilla tunnista toi seen, päivästä toiseen ja jopa kuukau desta toiseen toistuvat monotoniset liikkeet ja rutiinit toimivat itsessään meditaation kaltaisena harjoitteena. Ajatus tuhansien kilometrien mit taisista pyörä ja kajakkireissuista vai kuttaa melko äärimmäiseltä. Lekat kuitenkin kavahtavat ajatusta, että kyseessä olisi erityisen äärimmäisestä suorituksesta. Pyörä ja kanoottiretkien pituus palvelee perusteltua tarkoitustaan. ”Tämä on rauhallista extremeä. Pit kät matkat mahdollistavat sen, että pääsee syvemmälle oman päänsä si sään”, Kaisa aloittaa. ”Pari viikkoa voi vielä hampaat irvessä puristaa, mutta kun on pari kuukauttakin matkalla, on pakko löytää tapoja elää oman mielen sä kanssa.” K AISA LEKAN piirtämissä sarjakuvissa lähes kaikki ihmishahmot ovat hiiriä. Poikkeus on Christoffer Leka, joka on ankka. Christofferin mukaan tähän on kolme syytä. ”Romanttisin on syistä tärkein. Olen ankka, koska olen jotain erityistä Kaisalle ja jotain muuta kuin kaikki muut. Toinen, hieman vähemmän romanttinen syy liittyy siihen, että olen suomenruotsalainen, ja meidän sanotaan elävän ankdammenissa, ankkalammikossa. Kolmanneksi minä olen lättäjalkainen, ja ankoillahan on räpylät.” Jos tämä selittää ankan, niin vielä jää kysymys hiiristä. Kaisan hahmot ovat selvästi jotain sukua Disneyn Mikki Hiirelle, vaikka eroja on kenties enemmän kuin yhtäläisyyksiä. ”Ihmisiä oli vaikea piirtää. En ole koskaan ollut tekni sesti hir veän taitava piirtäjä, mutta minulla on ollut kova tahto tehdä sarjakuvia. Hiiret tuntuivat matalan kynnyk sen touhulta. Olen myös ollut aina kiinnostunut pop taiteesta, siitä miten siinä sekoitetaan arkinen ja popu laari ja taide. Poptaiteesta nousi kysymys, että saako näin tehdä ja jos saa, niin saanko minäkin sitten tehdä hiiriä. Ehkä se oli aluksi parodiaa Disneyn tylsän kliinisestä ja a hdistavan normatiivisesta maailmasta, josta puuttuu kaik ki kiinnostava.” Kiinnostaviksi Kaisa listaa muun muassa uskonnon, vam maisuuden, politiikan, kuoleman ja kaiken normista poikkea van oudon. ”Halusin laittaa hiiren väärään paikkaan. Ehkä minun hii reni ovat Disneyn kunnollisten ja puhtoisten hiirten hieman kummallinen ja vinksahtanut serkku.”
38 • 9 / 2021 Rakkaudella, Megg, Mogg & Pöllö TEKSTI JANNE SIIRONEN KUVAT SIMON HANSELMANN Simon Hanselmannin sarjakuvasitcom on räävitön ja realistinen kuvaus syrjäytymisestä. R AKASTUIN Megg, Mogg & Pöllö sarjakuvaan lopullisesti seuraavan kohtauksen myötä: Megg ja Mogg ovat tör männeet juuri kaupas sa tyttöön nimeltä Meskaliini. Megg: Hitto mikä horo! Mogg: Meskaliini on aika siisti nimi. Megg: … Mogg: Kunpa minun nimeni olisi Meskaliini. Megg: Kunpa minun nimeni olisi ”Haista Vittu”. Megg, Mogg & Pöllö kertoo noidasta nimeltä Megg, tämän poikaystävästä Moggkissasta ja heidän kämppiska mustaan Pöllöstä. Isossa roolissa on myös kolmikon kaveri, maaninen Ih missusiJones, sekä transsukupuolinen Limppi (Booger), joka on jonkinlai nen laguunin hirviö tai ”mörkö” (engl. ”boogeyman”). 29vuotias Megg on jumittunut huo noon parisuhteeseen ja toksiseen kave riporukkaan. Hän pakenee elämäänsä ja depressiota jatkuvaan pilvenpoltte luun ja ryyppäämiseen. Sekoilu tutussa jengissä ei tunnu kuitenkaan enää sa malta kuin 16kesäisenä. Poikaystävä Moggista ei ole paljon apua: hän on yhä ylimielinen laiska teini, vaikka täyttää kohta 30. Pöllö on porukan muita mar ginaalisesti funktionaalisempi ja kun nollisempi kaveri, jonka järkevyys vain alleviivaa muun kaveriporukan järjet tömyyttä. Pöllön vastakohta on kaaosta ympärilleen kylvävä IhmissusiJones: täysin hedonistinen, vaarallisen im pulsiivinen ja tunteellinenkin mies, jo ka ottaa ihmissuden muodon ollessaan aineissa, eli käytännössä aina. Sarja seuraa kavereiden elämää: päämäärätöntä ajelehtimista, pössyt telyä olkkarin sohvalla ja satunnaisia seikkailuja ulkomaailmassa. Päämääränä selviytyminen Pintapuolisesti Megg, Mogg & Pöllö on sarjakuvan muotoon sovitettu ti lannekomedia, sitcom, ja se on suu ri osa sarjan viehätystä. Lukija alkaa seurata kolmikon edesottamuksia, keskinäistä kemiaa ja koomista sekoi lua – ja viihtyy näiden rinnakkaisto dellisuuden Frendien parissa. Sarjaku van todellinen nerous alkaa avautua vasta kun tarina syvenee, ja lukijalla on mahdollisuus tutustua paremmin Simon Hanselmannin (s. 1981) luo maan maailmaan ja hahmojen väli seen dynamiikkaan. Fantasianomaisesta asetelmas taan huolimatta Megg, Mogg & Pöllö on yksi tarkkanäköisimmistä ja realistisimmista fiktiivisistä kuvauk sista, joita olen lukenut syrjäytymi sestä. Kaiken koomisuuden alla sar jan henkilöt yrittävät vain selviytyä: depressiosta, huumeidenkäytöstä, köyhyydestä, päämäärättömyydestä – ja toisistaan. Sarjan päähenkilöt ovat monel la tapaa viallisia: dysfunktionaalinen perhe, joka on kuin sattumalta ajautu nut yhteen. Lukija ei silti voi olla kan nustamatta näitä antisankareita, kun asiat ovat menossa miljoonannen ker ran pieleen. Palkintoa tsemppaukses ta on turha kuitenkaan odottaa. Kas vutarinan sijaan Megg, Mogg & Pöllö tarjoilee melkeinpä painajaismaises ti samaa kehää junnaavia tilanteita, masentavaa narkkaritodellisuutta eri variaatioina. Lopussa kukaan ei tun nu koskaan oppineen mitään, ja kaik ki jatkuu samanlaisena tai hieman uuvuttavampana. Sarjakuva
9 / 2021 • 39 Rakkaudella, Megg, Mogg & Pöllö Taustalla lapsuus kokemukset Törmäsin Megg, Mogg & Pöllö sarja kuvaan ensimmäisen kerran Viceleh dessä 2010luvun alkupuolella. Pääl lisin puolin sarjakuva tuntui istuvan hyvin lehden edgelordlinjaan kaikes sa nihilistisyydessään ja huumemyön teisyydessään. Pöhköllä tavalla Megg, Mogg & Pöllö tiivisti jotain ajasta; fiilik sen nuravebileiden pitkäksi venähtä neiltä jatkoilta, jotka alkavat lipua rie hakkaan hauskasta downareihin ja lamaannukseen. Hanselmann ei ole erityisesti suit suttanut Viceaikaansa, ja jälkikäteen on helppo ymmärtää miksi. Vaikka lehti takasi valtavan näkyvyyden, elä mästä marginaalissa lukivat läppänä hyväosaiset nuoret miehet latte kädes sä matkalla fujitsutreeneihin tai töihin paikalliseen design think tankiin. Han selmannille itselleen päähenkilöneli kon maailma oli kuitenkin todellinen. Australian Tasmaniassa syntyneen ja kasvaneen Hanselmannin työt hei jastelevat monella tapaa tämän omaa epätyypillistä kasvutarinaa. Hansel mannin isä oli moottoripyöräkerho lainen, joka jätti perheensä Simonin ollessa vauva, ja äiti huumeita käyttä vä baarityöntekijä. Kotikaupunkiaan Launcestonia Hanselmann on kut sunut ”super rasistiseksi, super val koiseksi, super homofobiseksi paska läveksi maailman pohjalla”. Kaiken kaikkiaan Hanselmann on kuvaillut lapsuutensa elinpiiriä haastatteluissa varsin lohduttomasti; kenelläkään ei ollut töitä, kaikki elivät sosiaalituilla, ja kaikki olivat joko alkoholisoituneita ja/tai huumekoukussa. Sarjakuvista, televisiosta, piirtämi sestä ja myöhemmin pakkomielteises tä työskentelystä tuli Hanselmannille keino paeta ikävystymistä ja olosuhtei den ankeutta. Piirtäminen oli ideaali taidemuoto varattoman yksinhuolta jan lapselle; ei tarvittu kameraa, soit timia tai muita kalliita välineitä, vain paperia ja kynä. Hanselmannin nuoruuden ko kemukset, oma sukupuoliidenti teetti (hän halusi olla tyttö), äidin huumeiden käyttö ja kaveripiirin kes kinäiset suhteet ovat myöhemmin se koittuneet osaksi myös Megg, Mogg & Pöllön maailmaa. Yhtä paljon sarjakuvaan on vaikut tanut Hanselmannin rakkaus ame rikkalaiseen televisioon, erityises ti sitcomsarjoihin. Sarjakuvissaan hän huomasi etsivänsä samaa muo tokieltä ja poljentoa kuin 22 minuut tin tiukasti rakennetuissa tilanne komedioissa. Sillä erotuksella, että Seinfeldissa tai Frasierissa ei kukaan koskaan saanut potkuja anustapin so vittelusta taukohuoneessa ensimmäi senä työpäivänä. Elämä ei muutu paremmaksi Meggin, Moggin, Pöllön ja Ihmissusi Jonesin hahmot ovat arkkityyppejä – heistä on helppo löytää palasia ys tävistä tai itsestään. Hahmot syvene vät Hanselmannin tuodessa tarinaan hallitusti historiaa takautumien avul la. Jollain tavalla kaveruksiin tutustu minen on tuntunut melkeinpä oikealta ystävystymiseltä. Alun kuherruskuu kausi ja keveys väistyvät tarinan ede tessä, ja alta paljastuu myös masenta vampaa inhimillisyyttä. Piirteitä, joita ei mielellään toisessa näkisi. Hanselmannin kipuilu oman, nyt 65vuotiaan addiktiäitinsä taloudel lisena tukena ja ”mahdollistajana” antaa sarjaan oman lohduttoman perspektiivinsä; elämä ei välttämättä muutu paremmaksi. ”Vihaan söpöä taidetta. Pidän sitä epärehellisenä: keinotekoisena, etuoikeutettuna ra kennelmana. Elämä ei ole mukavaa. Olemassaolo on surullista ja julmaa” Hanselmann totesi The Guardianin haastattelussa vuonna 2016. Toisaalta teemat jotka yleensä esite tään vain ratkaistavina haasteina – syr jäytyminen, huumeet, mielenterveys ongelmat – ovat Meggille, Moggille ja Pöllölle vain neutraali miljöö, jossa he liikkuvat. Myös sek suaa linen ja suku puolinen moninaisuus ovat jatkuvas ti läsnä sellaisella luontevuudella, että asiasta iloitseminenkin tuntuu vaivaannuttavan setämäiseltä. Tabut reippaasti kurkusta alas Päähenkilöiden seksuaaliidentiteetit ovat monella tapaa liukuvia, ja niiden kategorisointi tuntuu turhalta. Ihmis susiJonesin aggressiivinen ”minkä ta hansa nussiminen” vapauttaa myös sarjan muut hahmot toimimaan ilman selittelyjä. Erilaisten eritteiden jatkuva roiske ja kaikenkaikkinen reiän revittely an tavat uudenlaista painoa termille seksi Viime vuoden maaliskuussa Han selmann alkoi julkaista instag ramtilillään maailman menoa heijastelevaa, päivittäin etenevää koronasarjaa. Tämä ”ei kaanoniin kuuluva” Megg, Mogg & Pöllö tari na on julkaistu Crisis Zone nimise nä kirjana. Teos on Hansel mannin versio saippuaoopperasta – kie routunut, hengästyttävä Kauniit ja rohkeat, joka jättää jälkeensä vain tuhoa kosketellessaan ajankohtai sia teemoja salaliittoteorioista only fans palveluihin. Simon Hanselmann: Crisis Zone Fantagraphics 2021, 292 s. Korona-ajan synkkä saippuaooppera positiivisuus. Hansellman ikään kuin tunkee tabut kurkusta alas sellaisella tarmolla, että luulisi tiukkapipoisim mankin lukijan lopulta rentoutuvan asian äärellä. Taiteilijan äärimmäinen rehellisyys hahmojensa parissa mahdollistaa tari nan notkean liikkumisen slapstickin ja paatoksen välimaastossa. Hansell mann ei lupaa meille onnellista lop pua, mutta hän tietää, että onnettomil lekin lopuille voi nauraa. Ja vaikka Megg, Mogg & Pöllön maail massa toivo on ainoa huume jo hon ei kannata jäädä koukkuun, virtaa jossain sarjan sameassa pohjamudas sa silti voimakas empatia ihmiseen – ja ystävyys. Simon Hanselmann: Megg, Mogg & Pöllö Kumiorava 2015, 360 s.
40 • 9 / 2021 Katso hevosta Kirjailija Laura Gustafsson vieraili sarjakuvataiteilija Milla Paloniemen unelmassa ja muisti, miten ihana tila hevoshulluus on. TEKSTI LAURA GUSTAFSSON KUVA NINNI KAIRISALO H EVONEN on erikoi nen eläin. Kiehtova, lumoava, voimakas, turvallinen. Samalla vieras, pelottava, potentiaalisesti hy vinkin vaarallinen. Hevosen hahmossa on niin paljon sym boliksi muuttunutta, että elä vän hevosen näkeminen ja ymmärtäminen todelliseksi on vaikeaa. Joissain maissa hevosia kasvatetaan lihaksi, toisis sa, esimerkiksi Yhdysvallois sa, niitä ei edes saa teurastaa. Suomen laki määrittelee hevo sen tuotantoeläimeksi. Hevo sen liha herättää vastenmie lisyyttä jopa sikoja ja nautoja syövissä ihmisissä. Vain vajaa kolmasosa suomalaisista hevo sista tapetaan teurastamoissa. Liha päätyy ihmisille, koirille ja hukkaan – aina se ei esimer kiksi lääkityksen vuoksi ole edes elintarvikekelpoista sillä, toisin kuin muut tuotannon käyttämät lajit, hevoset elävät yleensä pitkälle aikuisuuteen, vanhoiksikin. Määritelmällisessä väliti lassa laukkaava hevonen loi itselleni pikkutyttönä portin, joka johti ensin metvurstis ta, pian sen jälkeen kaikkien n isäkkäiden lihasta, sitten ka lojen ruumiista ja loogisena jatkumona maidosta, munista sun muista luopumiseen. Fiilistelyä hevosten ehdoilla Kiroilevasta siilistä tunnettu Milla Paloniemi on ollut lap sesta saakka heppatyttö. Hän löysi hevoset Lena Furber gin sarjakuvien kautta, luki kaiken hevosroduista ja vietti mahdollisuuksien mukaan ai kaa hevosten seurassa, vaikkei ratsastuskouluille välimatko jen vuoksi päätynytkään. Ylä kouluiässä hän otti hevosnört tiyteen etäisyyttä kiusaamisen takia. Pihaton seinässä lukee Dream big. Ensimmäinen ko ronakevät oli Paloniemelle kin pysähtymisen paikka. Hän päätti keskittää voimavaran sa unelmistaan suurimpaan ja osti islanninhevosvarsa Kromin. Tallilla, jossa Kromi asui ei kuitenkaan voinut viet tää aikaa varsan kanssa siten kuin Paloniemi olisi halunnut. Toisen varsan, Halin, hankki minen sinetöi päätöksen pe rustaa oma talli. Paloniemi osti Teiskosta, Tampereelta, talon ulkorakennuksineen ja 14 hehtaaria maata. Nyt tilalla elää viisi hevosta, kaksi kissaa ja ihminen. Das Leben ist kein Ponyhof, Paloniemelle kerrottiin sak salaisten sanovan – elo ei ole pelkkää ponifarmia. ”Perke le, minä haluan, että minun elämäni on ponifarmi”, hän ajatteli. Milla Paloniemen Ponifar mi tarjoaa ”kokonaisvaltaista hevosfiilistelyä kaiken ikäi sille”. Elämyspalveluista saa tavat pienet maksut kattavat juoksevia kuluja. Ponifarmia on vaikea kate gorisoida. Se ei ole ratsastus koulu, hevoset eivät suorita tuntityötä eikä ihmisiltäkään odoteta suorittamista. Ainoas taan Onniruunalla voi ratsas taa. Turvakotikaan Ponifarmi ei ole, vaikka siellä asuu myös 28vuotias terapiahevoseläke läinen Bulle vanhuudenpäi viään viettämässä. Eläintarha tai koti eläinpiha puolestaan ovat konsepteiltaan usein huomattavan esineellistäviä, vähän kuin bordelleja, joissa olentoja ei kohdata itseisar voisina yksilöinä, vaan toisi na, jotka on suljettu häkkeihin ja aitauksiin silitettäväksi tai katsottavaksi. Ponifarmilla ihminen ja hevonen kohtaavat ja ovat vuorovaikutuksessa hevo sen ehdoilla. Hevosia voi tul la harjaamaan, niiden edessä voi kohdata pelkonsa tai niitä voi vain ihailla – ja piirtääkin. Ennen kaikkea hevosia pääsee tarkkailemaan niille itselleen mahdollisimman luonnon mukaisissa oloissa: hevonen vapautuu symboliudestaan, hänestä tulee elävä. Työjuhdasta statussymboliksi Ajatus siitä, että hevosia, jot ka on ihan rahalla ostettu ei kä vaikkapa teurasjonosta pelastettu, ei ”käytetä”, on poikkeuksellinen. Artikkelis saan How Meat Changed Sex tutkija Gabriel Rosenberg eh dottaa, että mieluummin kuin ihmisten ja muiden eläinten välisestä suhteesta kannattai si puhua siitä, missä suhtees sa kukin eläin on pääomaan, sillä se määrittää myös keski näistä käyttäytymistä, käyttöä ja hyväksikäyttöä. Hevosten ja pääoman yh teys onkin moninainen. Hie not rotuhevoset ovat status symboleita, raveissa liikkuu vedonlyöntiraha ja ratsastus on opetus ja kulttuuriminis teriön vuoden 2014 tutkimuk sen mukaan yksi kalleimmis ta lasten harrastuksista. Ja kuten Horseracing Wrongs järjestön perustaja Patrick Battuello totesi Species Unite podcastissa: kun eläimet ja raha yhdistetään, eläimet hä viävät aina. Marika Riikonen ku vaa Hevostytöttietokirjassa (2020) hevostyttöyttä olemi sen tapana, joka ei liity ikään (eikä sen tarvitse liittyä su kupuoleenkaan). Hevostyt töys ohittaa kysymykset so siaalisesta ja taloudellisesta asemasta eikä se perustu he vosten käyttämiseen, vaikka, kuten Paloniemi muistuttaa, suomalainen hevostyttöys luotiin 1960–70 luvuilla, jol loin koneet korvasivat hevo VA LL AN KUMOUK SE N VÄ LI N E ET Vallankumouksen välineet -juttusarjassa gonzojournalismia vihaava kirjailija kokeilee ja raportoi. HEVOSET EIVÄT SUORITA TUNTITYÖTÄ EIKÄ IHMISILTÄKÄÄN ODOTETA SUORITTAMISTA.
set ja suomen hevos kannalle piti keksiä uusi rooli, uutta käyttöä. Raha on Paloniemen mu kaan jatkuva stressin aihe: ”En voi tietää, kantaako tämä, löytävätkö ihmiset tänne.” Hevosten pito ei tosin näin toteutettuna ole niin kallista kuin mitä hän oli pelännyt: hevoset elelevät pihatoissa ja neljän hehtaarin laitumella, jonka sisällä ihmisasumuskin sijaitsee. Aidon yhteyden euforiaa Tallityöt eivät ole ruumiillises ti kevyimmästä päästä, mutta suurempaa on henkinen kuor mitus: Paloniemi sanoo unel mansa toteuttamisen olevan pelottavinta, mitä hän on kos kaan kohdannut. Elämä Poni farmilla ei aina ole silkkaa ponifarmia. Tuntuu, että Paloniemi pis tää likoon ennen kaikkea it sensä: kutsuu vieraita ihmi siä kotiinsa ja on crazy pony ladynä osa elämystä. Hän tar joaa mahdollisuuden hevosten kanssa olemiseen heillekin, jotka eivät halua tai pysty käy mään paikoissa, joissa hevosia normaalisti kohdataan. Motii vina on ennen kaikkea se, että hevosten kanssa oleminen on niin ihanaa: yhteys hevosiin antaa euforisia kokemuksia, hevoset suostuttelevat ihmistä läsnäoloon ja niiden kanssa on mahdollisempaa kohdata tun teitaan. Kuka ei haluaisi jakaa sellaista. Vessaharjaislanninhevo nen vie minut hevostunnel moinnin ytimeen. Suurten kavioiden kopse puulattialla, heinän tuoksu, lämmin hen gitys ja pehmeä turpa. Milla Paloniemi puhuu positiivises ta anarkiasta. Tehdään eri ta valla tämä hevoshomma, ro soisesti, söpösti ja leikkisästi – siten kuin tuntuu hyvältä ja oikealta. Milla Paloniemen tallin sivut: life-is-a-pony-farm.com ELÄINTARHA TAI KOTIELÄINPIHA PUOLESTAAN OVAT VÄHÄN KUIN BORDELLEJA.
42 • 9 / 2021 Hanneriina Moisseinen • sarjakuvataiteilija ja käsi kirjoittaja, animaatioohjaaja • sarjakuvaalbumit: Kannas, Isä, Setit ja partituurit – Häpeällisiä tarinoita, Sen synty ja muita Vienan hävyttömiä ja hulvattomia starinoita • Seitsemän taidepalkintoa, esi merkiksi Suomen sarjakuva seuran Puupäähattupalkinto 2021 ja Sarjakuvataiteen val tionpalkinto 2016 • taiteen maisteri Aaltoyliopistosta • 42vuotias • asuu Helsingissä Sarjakuva Historiasta ammentava taiteilija osallistuu sarjakuvillaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. S UOMEN SARJAKUVASEURAN Puupäähatulla tänä vuonna palkittu Hanne riina Moissei nen tekee sarjakuvia histo riaan liittyvistä aiheista, joista ei ole ennen juuri puhuttu. Kannas (2016) kuvaa nuoren naisen ja lehmien evakkoon lähtöä sekä sotilaan mielenter veyden järkkymistä. Isä (2013) kertoo taiteilijan oman isän katoamisesta. Setit ja partituurit (2010) on kuvitettu kokoel ma ihmisten kertomia noloja kokemuksia, Sen synty (2005) taas kansantarinoita Vienan Karjalasta. ”En ole puhujatyyppiä, mutta haluan osallistua yhteis kunnalliseen keskusteluun”, hän kertoo aihevalinnoistaan. Moisseisen teokset tunnis taa kuvitustekniikan vaihte lusta. Piirrosten lomassa on ommeltuja kuvia tai valoku via. Nelikymppinen taiteilija on palkittu taiteestaan seitse mästi: kuudesti Suomessa ja kerran sarjakuvien euroop palaisessa suurvallassa Rans kassa. Isän katoaminen sarjakuvaksi Moisseinen on nähnyt sarjaku vakulttuurin muutoksen. Hän aloitti sarjakuvanteon 1990lu vulla. Silloin sarjakuvat olivat poikien ja miesten kulttuuria. ”Sain kuulla kommentteja ’miten voit tehdä sarjakuvia kun olet nainen?’”, Moisseinen muistelee. Esikoisalbumin ilmestyes sä 2000luvun ensi vuosikym menellä elettiin naistekijöiden nousukautta. 2010luvulla taas on tehty paljon omaelämäker rallisia sarjakuvia vaikeista, traagisistakin, elämänkoke muksista. Sellainen on myös Moissei sen ainoa omaelämäkerralli nen albumi, Isä. Se kertoo isän katoamisesta ja taiteilijan ai kuiseksi kasvamisesta selvittä mättömän mysteerin varjossa. Albumi oli osa isän menettä miseen littyvää surutyötä, tor jutun menneisyyden muista mista ja ottamista uudelleen haltuun. Ennen aloittamista Moisseinen oli unohtanut pal jon tapahtumiin liittyvää. ”Kun pistin neulaa kankaan läpi sen puolelta toiselle, sa malla nostin kadonneita muis tojani vähä vähältä takaisin mieleeni. Kuvaa aloittaessani en usein tiennyt millainen sii tä tulisi.” Ommellut ruudut kuvaavat Isäalbumissa päähenkilön si säistä maailmaa, piirretyt ruu dut jaettua ulkoista maailmaa. Tekniikan vaihtelulla on myös TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA PINJA NIKKI puhelu”, sarjakuvakerronnan uusia tapoja jatkuvasti etsivä Moisseinen paljastaa. Lapsettomuuden surusta Sitä seuraava albumi, Marita Heikkisen elämä työnimel lä edistyvä teos on fiktiivinen tarina, joka kertoo tositapah tumiin perustuen lapsetto muuden surusta ja perheen perustamisesta yksin. ”Tuntemani ihminen, jo ka kirjassa esiintyy nimel lä Marita Heikkinen, pyysi minua kertomaan tarinansa sarjakuvateoksen muodossa. Hän on pieneltä paikkakun nalta Helsinkiin muuttanut nainen, joka nelikymppise nä, pitkän parisuhteen pää tyttyä vuosia aikaisemmin, haluaa lapsen. Hän puntaroi eri vaihto ehtoja kuten koti inseminaatiota homokaverin luovuttamalla spermalla ja hedelmöity shoitoja klinikal la”, Moisseinen paljastaa. ”On luvassa draamaa, mutta myös komiikkaa.” Moisseiselle tyypilliseen tapaan teos käsittelee myös Suomen historiaa. Mennei syys rinnastuu nykyisyyteen, kun Marita Heikkinen löytää 1900luvun alussa eläneen yh äidin päiväkirjan. Teosta var ten Moisseinen päätyi luke maan yksinhuoltajaäitien ja avioliiton ulkopuolella lapsen saaneiden naisten tarinoita sa dan vuoden takaa sekä heidän lastensa elämäkertoja. Henkilökohtainen on erit täin poliittista. ”Koskaan aiemmin histori assa eivät naiset ole olleet yh tä vapaita päättämään miten ja milloin lisääntyvät ja kenen kanssa. Eikä suuri osa maail man naisista voi vieläkään sitä itse päättää”, hän huokaa. Helsingin sarjakuvafestivaalit 13.–14.11. Oulun Sarjakuvafestivaali 18.–21.11. Vaiet ujen tarinoi den kuvit aja lukuteknistä merkitystä. Se pysäyttää lukijan katsomaan kuvia tarkemmin – ja mietti mään samalla syvemmin sar jakuvan sisältöä. Sodan siviilipuolen kuvittaja Sodan häviämisestä ja evak komatkasta kertovassa Kannasalbumissa sama vaikutus luodaan piirroskuvia ja valo kuvia vuorottelemalla. Albu mi sai alkunsa, kun AnneMa ri Kivimäki pyysi Moisseisen toteuttamaan sarjakuvanäyt telyn osaksi Taideyliopiston SibeliusAkatemiaan teke määnsä tohtorintutkintoa. Kannaksen päähenkilöitä ovat eläimet, naiset ja lapset sekä mieleltään järkkynyt so tilas. ”Minua ärsytti niin paljon, miten sotaa perinteisesti ku vataan: lineaarisena sanka ritarinana miesten kautta!” Moisseinen kertoo näkökul man valinnasta. Suomen ja lähialueiden historia kiinnostaa Moisseis ta. Hän tekee paljon tausta tutkimusta sarjakuviinsa. Sen synty albumia varten hän tu tustui vanhoihin vienankar jalaisiin tarinoihin, jotka on kerätty samoilta alueilta kuin Kalevalan alkuperäiset runot. ”Suurin osa Kalevalaan va lituista runoistahan on kerät ty Suomen rajojen ulkopuo lelta. Elias Lönnrot stilisoi ja osittain itse kirjoitti niiden pohjalta Suomelle kansallis eepoksen. Tarinoiden ohella muutakin kulttuuria toistet tiin valikoiden kansallista ku vastoa rakennettaessa”, Mois seinen huomauttaa. Uusia kerronnan tapoja Moisseinen harrastaa kulttuu ria laajasti. Hän lukee kauno kirjallisuutta ja runoja, käy teatterissa ja kuuntelee oop peraa. Oopperat sopivat eri tyisen hyvin piirtämisen taus tamusiikiksi, kun kestävät riittävän pitkään. Koronavuonna Moisseisen työrupeamat ovat tosin ly hentyneet. Tuore äiti kertoo työskentelevänsä tarkoituk senmukaisemmin, kun aikaa sille on vähemmän. Hänellä on kolmivuotinen taiteilija apuraha, jonka hän on kah desti keskeyttänyt äitiyslo man ajaksi. ”Ensimmäistä kertaa elä mässäni minulla on säännölli set kuukausitulot”, hän kertoo taiteen tekijän arjesta. Seuraava albumi, Ajan rajalla, jota hän on vähitellen viimeistelemässä, perustuu E. L. Karhun näytelmään. ”Teoksessa yhdistyvät om mellut kuvat ja installaatiot, kuvattoman ja sanattoman sarjakuvakerronnan vuoro
9 / 2021 • 43 Sarjakuvaarviot PARHAILLE TARINOILLE on ominaista se, että ajan mittaan ne muut tavat muotoaan ja toistuvat kerta toisensa jälkeen. Kolmella aika tasolla etenevä Harvennus nivoo yhteen Vanhasta Testamentista tutun Nooan sekä hänen arkinrakennusprojektinsa, Jerusalemissa 400luvulla ennen ajanlaskun alkua nykytiedon mukaan tapahtu neen Tooran yhdenmukaistamisen ja tuottavuus sekä tehokkuus ideologian puristuksessa kärvistelevän nykyaikaisen yliopistomaa ilman. Vaikka tarinassa vuosituhannet vaihtuvat, käy ylpeys kerta toisensa lankeamuksen edellä. Pienellä kiepsautuksella tuttukin ta rina muuttuu ratkaisevalla tavalla uudeksi ja arkinen fantastiseksi. IIRO KÜTTNERIN käsikirjoittama ja Ville Tietäväisen kuvittama Harvennus tarjoaa melko lohdutonta kuvaa ihmiskunnasta, mut ta synkeän kerronnan sekaan mahtuu myös pieniä murusia haus kuutta. Esimeriksi Nooan tuskailu kaikkien eläinlajien listaamisen ja keräämisen äärellä jaksaa naurattaa. Erityisen kiinnostavaksi tarinan kuitenkin tekee päätös etsiä vastaavuuksia uskon ja tie teen nimiin vannovien motiiveis ta ja toimista. Küttner ja Tietäväi nen muistuttavatkin lukijaansa siitä, että vaikka vuosituhannet vierivät, yhteiskunnan raken nuspalikat vaihtuvat ja tekniik ka kehittyy, pysyvät ihmiset poh jimmiltaan hyvin samanlaisina. Tämä ajaa meidät toistamaan samoja virheitä uudestaan ja uu destaan, ellemme sitten jossain vaiheessa opi järkevämmiksi. Ville Tietäväinen & Iiro Küttner: Harvennus WSOY 2021, 144 s. KUN ELÄMÄNKUMPPANEITA on yhtä aikaa useampi kuin yksi, yh teen ihmiseen kohdistuu vähemmän odotuksia, ja erilaiset persoo nat täydentävät monipuolisemmin toisiaan. Mutta miten kuvion saa toimimaan, kun kaikki asuvat saman katon alla? Sarjakuvataiteilija Sara Valta kertoo ménage a trois arjestaan omaelämäkerrallisessa sarjakuvaalbumissaan. Hän ei tarjoa kai kenkattavia ohjeita, vaan kertoo miten heillä homma toimii. Pää henkilön ohella tilaa saa kummppani HP:n persoona. Polyamorian ohella Valta pohtii aseksuaalisuutta ja biseksuaali suutta. Hän kertoo, kuinka aseksuaalikin voi olla rietas ja millaisia erilaisia muotoja biseksuaalisuus voi saada. Kokoelma on yhdistelmä kevyttä yleisluontoista ihmissuhde huumoria, henkilökohtaisuuksista lähtevää ajankuvaa ja selkokie listä opetussarjakuvaa. Teemojen kirjo tarjoaa viihdettä ja uusia näkökulmia monenlaisille lukijoille. Esimerkiksi kuvaukset erilai sista rakkauden osoittamisen tavoista ja arjen järjestämisestä ovat tuttuja suhdemuodosta riippumatta. Pelkistetysti piirrettyjen hahmojen liioitellut ilmeet ja eleet tuo vat tietoiskuihinkin huumoria ja välittävät muitakin tunnelmia. Ilmeily keventää vahvasti tekstin varassa kulkevaa kerrontaa. Sa tunnaiset eri väreillä ja mustil la pinnoilla kikkailut jäntevöit tävät kuvia, mutta suurimmalla osalla sivuista käytetty luonnos maisen viivan ja yhden vaihtele van huomiovärin tekniikka jät tää teoksen taiteen kauas tekijän fiktiivisten tarinoiden vahvasta visuaalisuudesta. Sara Valta: Monisuhdetta – Päiväkirjamerkintöjä polyamoriasta Digicomix 2021, 68 s. TEKSTI JARI TAMMINEN TEKSTI MIIA VISTILÄ Vanha tarina uudenlaisena Arkea suhdekolmiossa TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI MIKA PEKKOLA SATU ADALMIINA SAMMALKORPI on nuo ri yliopistoopiskelija ja toimistotyöläinen, jolla on Lassi ja Leevi henkisen vilkas mieli kuvitus. Sympaattiset lyhyet sarjakuvatari nat kuvaavat arkea, johon kuuluvat töiden lisäksi matkustelu, terapiassa käynti ja his torian pohtiminen. Luova tapa nähdä maailma toisin on elä mää kantava voima, jonka avulla selvitään tiukoistakin tilanteista. Tarinat kiertyvät jo ko menneisyyden selvittämättömien kysy mysten tai arjen selviytymisen ympärille. Asioihin löytyy yllättäviä näkökulmia. Edes oman lapsuu den mysteerit eivät ai na avaudu. Miksi lähellä asunut perhe yhtäkkiä katosi, niin että kattila kin jäi liedelle ja talo au tioitui. Entä miten lap suuden naapuri oikeasti kuoli? Kuka tietää ja ku ka muistaa oikein? Entä SARJAKUVATAITEILIJA Jenna Oldénin sarjakuvamanifesti Chaos Void (Täysi kä si 2021) on intensiivinen matka tunteiden torjunnasta tunteiden kohtaamiseen. Yksi löllinen mielenterveys limittyy teoksessa yhteiskunnalliseen muutostarpeeseen: pa rantuakseen ihmisten on kyettävä asettu maan kollektiivisesti kapitalistisen yhteis kunnan alistavia rakenteita vastaan. Kirjan alku kuvaa prekaaria arkea: lää kepurkkeja, Kelan kaa vakkeita, maailmanlopun odotusta ja masentavana toistuvaa arkea. Noidan kehän on luonut yhteis kunnallinen harha, joka esittää olemassa olevat asiat todellisuutena, ei kä hyväksy vaihtoehto ja. Käärme kutsuu kirjan päähenkilön matkalle kohti Chaos Voidia, tunte matonta ja assosiatiivista tilaa hallinnan tuolla puo len. Kehon rajat katoavat, Elämästä selviää mielikuvituksella Kaaos parantaa pakotetuista hymyistä jos on ainoa, joka muistaa, miten asiat to della olivat? Kerronta on ilahduttavan tiivistä. Ly hyistäkin tarinoista löytyy syvyyttä ja mo nia kerroksia. Hahmoihin on saatu luon netta muutamallakin kuvalla ja kuplalla. Ihmissuhdealbumi tämä ei silti ole, suhde omaan itseen on ihmissuhteista tärkein. Mannereurooppalaiseen tapaan hah mojen piirrokset ovat pelkistettyjä, ympä ristöt yksityiskohtaisempia. Taustojen yk sityiskohdat hivelevät silmää, mutta kuvat eivät usein pääse oikeuk siinsa mustavalkoharmaana painatuksena. Mikael Salo: Satu Sammalkorpi Melankolian auringon alla ja muita kertomuksia Pokuto 2021, 62 s. ja egon ylläpitämä torjunta hälvenee. Tun teet virtaavat kuin psykedeelimatkalla. Kieltäytyminen pakotetuista hymyistä, työ elämän vaatimuksista, eristyneisyydestä se kä tunteiden torjunnasta saa päähenkilön aluksi kohtaamaan piinallisesti omat vir heensä, mutta avaa lopulta yhteyden maa ilmaan. Lepo, rakkaus ja nautinto paran tavat. Oldén painottaa elämän haurasta ja ambivalenttia luonnetta. Kaaoksen avaama reitti onkin väistämättä epä varma ja pitkä. Oldén on piirtänyt Chaos Voidin kuvat aluksi musteel la saadakseen niihin epätark kuuksia. Tämän jälkeen hän on skannannut kuvat ja yh distellyt niitä kokonaisuuk siksi. Unenomainen tyyli tu kee hienosti kirjan keskeistä teemaa eli hallinnasta luopu mista ja kaaoksen paranta vaa voimaa. Jenna Oldén: Chaos Void Täysi käsi 2021, 56 s.
44 • 9 / 2021 Kipeiden sielujen historia Jo 1840luvulla porvaristo vaati, että mielenterveyshoitoon ei saa käyttää liikaa julkisia varoja. Kyläoriginelleista ja ”sielullisesti väsähtäneistä” piti saada tuottavia yksilöitä. ”Y HTEISKUNTAMME on täynnä her mostuneita ja masentu neita ihmi siä”, lausui Sielunterveysseuran Ka rin NeumanRahn vuonna 1934. Sen vuoksi heitä pitää hallita, Neuman Rahn päätteli. ”Mielenterveyshoito oli Suomes sa hyvin pitkään lähinnä sosiaalinen ongelma, ei lääketieteellinen”, aate historioitsija Petteri Pietikäinen esittää tietokirjassaan Hulluuden historia Suomessa (2020). Hän tarkaste lee hulluuden historiaa 1800luvun lopulta 1950luvulle asti ja keskittyy etenkin mielisairaanhoidon yhteis kunnalliseen puoleen. Hän toimii Ou lun yliopiston professorina, jonka pi tämät hulluuden historiaa käsittelevät luennot ovat olleet huippusuosittuja. ”Löylynlyömien ja mieliwikaisten”, kuten heistä aikanaan puhuttiin, hoito oli 200 vuotta sitten yhteisöllinen ky symys, sillä jos ihminen ei voinut pi tää huolta itsestään, huolenpito siirtyi perheen, kunnan tai valtion vastuulle. Kunnallisia vaivaistaloja alettiin pe rustaa 1800luvun lopulla. Niissä po tilaat työskentelivät pelloilla ja saivat ruoaksi leipää, perunaa ja suolakalaa. Joissakin paikoissa heille tarjottiin myös kahvia, mitä kuntalaiset pahek suivat, koska se kieli julkisten varojen tuhlaamisesta. Porvaristo vaati kulu kuria: mielenterveyshoitoon ei saanut sijoittaa julkisia varoja yhtään enem pää kuin on välttämätöntä. ”Oikein koskaan historian aikana Suomessa ei ole ollut rahaa mielen terveyspalveluihin.” Suomeen rakennettiin hienoja mie lisairaaloita, mutta aina niille ei an nettu riittäviä henkilöstöresursseja: 140 potilasta kohden saattoi olla vain yksi lääkäri. Moderneja hoitokeino ja kuten lääkitystä ei tunnettu ennen 1950 lukua. Historian painolasti kuu luu myös nykypäivässä. ”Haluan myös puolustaa mielisai raaloita, niitä on turhaan pelätty. Ne olivat monille potilaille rauhoittavia paikkoja, joissa sai levätä ja parantua. Useimmiten hoitohenkilökunta halusi potilaidensa parasta. Nykyisin mieli sairaaloita on tarpeeseen nähden sen sijaan liian vähän, niihin on vaikea päästä.” Hyvä kansalainen sopeutuu Potilaan hyvinvoinnin lisäksi mieli sairaanhoidon taustalla vaikutti yh teiskuntapolitiikka. Hoidon toivottiin parantavan ”sielullisesti väsähtäneet” terveiksi, jotta he voisivat jälleen pa lata työhön. Pohjoismaissa vallinnut sosiaalisen insinööritaidon ideologia nimittäin korosti sopeutumisen ja hyö dyn ihannetta. Ihmisiä tuli kasvattaa oikeanlaiseen kansalaisuuteen, jollai sia teollistuva yhteiskunta tarvitsi. ”Rationaalisuus, itsehillintä ja tuot tavuus olivat hyvän kansalaisen ihan teita. Kun Suomi alkoi modernisoitua, oppineisto ajatteli, että kansalaisten pitää sopeutua muutokseen. Tärkeää oli, että yksilö oli hyödyllinen ja elätti itsensä. Mieleltään sairastuneet eivät tähän pystyneet”, Pietikäinen kertoo. Osin taustalla oli oikea huoli. Alko holismi oli 1900luvun alussa vakava ongelma, samoin kotiväkivalta. Suo mi oli köyhä maa, ja suurin osa Pieti käisen tutkimien potilasasiakirjojen tapauksista tuli alemmista sosiaali ryhmistä. Enemmistö oli työläisiä ja pienviljelijöitä. Köyhyydellä ja hädäl lä oli merkitystä mielisairautta laukai sevina tekijöinä. Maatalon emäntiä kirjautui mielisairaalaan nimikkeellä ”uupumus”. Mielisairaanhoidossa on silti aina ollut kontrollin ulottuvuus. Säätyläi set, porvarit ja vauraat talonpojat oli vat usein sitä mieltä, että vammaisuus, viallisuus ja puutteellisuus olivat ni menomaan alempien yhteiskuntaryh mien ongelma. Köyhäinhoidon käsi kirja vuodelta 1917 jakaa köyhät kahteen ryhmään: kunnollisiin köyhiin ja huo noihin köyhiin. Hyviä köyhiä olivat esi merkiksi mielisairaat ja sokeat, huo noja köyhiä ”paheelliset, kulkurit ja hampuusit” eli ne, jotka eivät suostu neet sopeutumaan yhteiskunnan vaa timuksiin. Heille ei pitäisi antaa vastik keetonta tukea kuten köyhäinapua. ”Olen käyttänyt termiä simputus yhteiskunta. Ne, joilla on valtaa, ovat myös käyttäneet sitä väärin.” Rotuoppiajattelu Suomessa Kipeiden sielujen historian synkin osa kirjoitettiin 1930luvulla, jolloin kansa kunnan perimän laadulliseen paran tamiseen tähdännyt rotuhygienia oli Pohjoismaissa, Sveitsissä ja Saksassa hyvin voimakas ideologia ja liike. Katolinen kirkko tuomitsi euge niikan paavin kiertokirjeellä vuonna 1930, mikä yhdessä väestön etnisen moninaisuuden kanssa heikensi rotu hygienian suosiota katolisissa maissa, kuten Italiassa ja Ranskassa. Pohjois maiden kaltaisissa protestanttisissa, yksilön oikeuksia polkevissa valtiojoh toisissa maissa rotuhygienia sen sijaan löysi otollisen maaperän. Suomeen säädettiin vuonna 1935 sterilisaatiolaki, jonka mukaan skitso TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA MAIJA MERILEHTO Mielenterveys
9 / 2021 • 45 freniaa, maanisdepressiivisyyttä ja ”vajaamielisyyttä” eli älyllistä kehitys vammaisuutta sairastavat pitäisi ste riloida. Ajateltiin, että ”rotuhygienia syistä” heidän ei kuulu saada lapsia. Kriittiset äänenpainot olivat har vassa, joskin muutamat eduskunnan vasemmistopuolueiden edustajat kri tisoivat tätä ”luokkalaiksi”, koska toi menpiteet eivät juuri kohdistuneet ylä luokan jäseniin. Lain nojalla kajottiin yli 800 hen kilön kehoon. Suurin osa sterilisaa tioleikkauksista tehtiin naisille, sillä kontrolli kohdistui etenkin heihin. Eri tyisen epäilyttäviä olivat ”holtittomat” naiset. ”Naisen rooli oli kapea, ja niitä pa heksuttiin, jotka eivät sopineet hiljai sen ja myöntyväisen muottiin.” Ihminen on myös toipuvainen Mitä hulluuden historia voi opettaa nykypäivälle? ”Olen hiukan skeptinen nykyisin julkisuudessa esillä olevia sankari tarinoita kohtaan, joissa uupumuk sesta kärsinyt ihminen toipuu ja palaa töihin.” Samasta kielii myös termi ”mielen terveyskuntoutuja”. Entä, jos joku ei kuntoudu? Monista mielenterveyden häiriöistä on usein vaikea kokonaan parantua. Pietikäinen ei vähättele vaikkapa depression tuomaa kärsi mystä, mutta hänen mukaansa moni vakavia sairauksia sairastavien ääni ei pääse julkisessa keskustelussa esiin, kun puhutaan lähinnä työuupumuk sesta ja ahdistuksesta. Lisäksi vallalla on Pietikäisen mu kaan puhetapa, joka korostaa ihmi sen haurautta, ongelmia ja traumoja liikaa. ”Ihminen on resilientti ja voi palau tua kamalistakin kokemuksista. Sisäl lissodan ja talvisodan jälkeen mielisai raalassa hoidettuja ihmisiä kotiutettiin merkinnällä 'parantunut'. Eivät he varmaan lopullisesti päässeet kauheis ta muistoista irti, mutta ihmiset meni vät ja jatkoivat elämäänsä.” Lopuksi hän sanoo, että kansan keskuudessa hulluuteen on mones ti suhtauduttu inhimillisemmin kuin oppineiden ja lääkärien keskuudes sa. Ihmiset ajattelivat, että elämäs sä saattoi olla hyvää ja huonoa tuu ria. Etenkin ItäSuomen maaseudulla ”kylä originelleilla” oli oma roolinsa kyläyhteisössä. Vaikka heitä saatettiin töllistellä, heitä myös arvostettiin nor minrikkojina ja totuudenpuhujina. ”Niillä henkilöillä, jotka eivät kos kaan sopeutuneet yhteiskunnan vaati muksiin, saattoi olla tärkeä rooli, josta käsin tarkasteltiin 'normaaliutta'. Ku ten kylähullut sanoivat: ehkä hullu on kin se terve.” OLEN KÄYTTÄNYT TERMIÄ SIMPUTUSYHTEISKUNTA. TEKSTI ELISA HELENIUS TEKSTI JARI TAMMINEN PÄ ÄHENKILÖLLÄ MENEE HUONOSTI ja arki on tapahtumaköyhää. Masentunut ja erakoitunut minäkertoja on nelikymppi nen nainen, joka kuuluu seksuaalivähem mistöön. Romaani kuvaa hyvin marginali soidun ihmisen kohtaamia vastoinkäymisiä ja ymmärtämättömyyttä patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Itsetuhoisuutta, häpeää, alkoholismia ja yksinäisyyttä keventää musta huumo ri. Vaihtelua Mairen kotona yksin juomi OMAT JA LÄHEISTEN KOKEMUKSET yhdis tyvät ihmistä suurempiin muutoksiin islan tilaisen Andri Snær Magnasonin Ajasta ja vedestä kirjassa. Teos on yhdistelmä tietoa ilmastonmuutoksesta ja kirjoittajan oman suvun tarinaa tavalla, joka tekee melko abstrakteista kysymyksistä henkilökohtai sia. Kirjoittajan omiin isoisovanhempiin ja mahdollisiin lapsenlapsenlapsiin ulottuva tarina yltää teollisen ajan alkuun ennen nykyisen öljykapitalismin syntyä. Sittem min kadonneiden ja katoavien jäätiköiden kartoittamiseen ja tutkimiseen osallistu neiden läheisten tarinoiden kautta inhimil lisesti hitaat muutokset konkretisoituvat ja tulevat iholle. Samoin näennäisen kaukana olevat – mutta jo nyt ennakoitavat – muu tokset eivät tunnukaan niin kaukaisilta, kun niitä pyritään hahmottamaan omien lasten ja lastenlasten elämänkaarien kaut ta. Maapallon mittapuulla yhden ihmis elon kestoa hädin tuskin huomaa, mutta meidän ihmisten mittava vaikutus ympä ristöömme alkaa näkyä jo muutaman su kupolven aikana. Magnasonin tapa käsitellä aihetta on tunteisiin vetoava. Joku saattaisi pitää sitä Kalsarikännejä, keikkatöitä ja lesborakkautta Sukuhistoria näyttää tuhon etenemisen seen tuovat ylihuolehtivan äidin vierailut, siskon lapsen yökyläilyt, keikkatyöt työvä enopistossa ja lopulta AAkerho. Ihmettelin kirjoitusvirheitä jo ensim mäisellä sivulla, kunnes eteenpäin lukies sani huomasin, että kyseessä on tyylikeino. Teoksessa on onnistuttu osuvasti tallenta maan romaanin kirjoitusprosessia. Mai relta kestää lähes 20 vuotta saada kirjansa valmiiksi. Maire on herkkä, rehellinen ja intohi moinen taiteilija, mutta myös saamaton ja kyyninen. Hänen työstämänsä kirja kertoo ennen kaikkea hänen sitkeästä kaipaukses taan extyttöystävää kohtaan. Hän muiste lee myös muita rakkaussuhteitaan. Koti maisessa kirjallisuudessa ei ole monia yhtä runsaita ja eroottisia naisen seksuaalisuu den ja naisten välisen seksin kuvauksia. Kuori, jossa kirjoitan on tamperelaisen fi losofian maisterin ja performanssin tekijän Saara Metsärannan (s. 1984) esikoisromaa ni. Häneltä on aiemmin julkaistu runoelma Meitä vasten hukkuneet (Kolera 2018). Saara Metsäranta: Kuori, jossa kirjoitan Basam Books 2021, 158 s. jopa katalan manipuloivana. Tarvitaan kui tenkin tunteita kannustamaan toimintaan tilanteissa, joissa täytyy toimia. Tunteet aut tavat ymmärtämään sitä, minkä jo valmiik si tiedämme. Tämän ymmärryksen jälkeen toimintakin on mahdollista. Andri Snær Magnason: Ajasta ja vedestä Aula & Co 2020, 347 s. Suomentanut Tapio Koivukari Kirjaarviot
46 • 9 / 2021 TEKSTI TUOMAS RANTANEN Näyttelijä Jonnakaisa Risto ei ahdistu ahdistuneiden hahmojen Näyttelijä Jonnakaisa Risto ei ahdistu ahdistuneiden hahmojen esittämisestä. Työssään raskaimmaksi hän kokee kiireen, joka häiritsee esittämisestä. Työssään raskaimmaksi hän kokee kiireen, joka häiritsee leikkimistä ja tyhjien hetkien löytämistä. leikkimistä ja tyhjien hetkien löytämistä. Näyttelijä Jonnakaisa Risto ei ahdistu ahdistuneiden hahmojen Näyttelijä Jonnakaisa Risto ei ahdistu ahdistuneiden hahmojen esittämisestä. Työssään raskaimmaksi hän kokee kiireen, joka häiritsee esittämisestä. Työssään raskaimmaksi hän kokee kiireen, joka häiritsee leikkimistä ja tyhjien hetkien löytämistä. leikkimistä ja tyhjien hetkien löytämistä. Leikin ja armon teatteri M INÄ, ASKARTELIJA näytelmän pää tapahtumapaikka on aaltopeltihalli, josta suuren osan vie romuinen Urho Kekkosen kuvalla koristeltu len tokone. Esityksen alussa siellä järjes tetään askarteluleiri, jonka osallistujat ovat kirjava galleria mielenterveyten sä ja oman elämänhallintansa kanssa kipuilevista henkilöistä. Tragikoomisen näytelmän hah moista yksi kärsii työaddiktiosta ja alkoholismista, toinen työuupumuk sesta, kolmas parisuhdeongelmista ja läheisriippuvuudesta, neljäs paniikki häiriöistä ja itsetuhoisuudesta ja viides ammatillisesta kriisistä. Tätä joukkoa täydentää Alex, joka on yhdistelmä metallibändin bändäriä ja lentokone hallissa majailevaa papukaijaa, joka ei elämässään ole löytänyt omaa ääntään kaiken myötäilyn ja muiden matkimi sen keskellä. ”Niin, Alexhan on ainoa eiihminen porukassa”, naurahtaa hahmoa esittä vä Jonnakaisa Risto. Hän kertoo val mistautuneensa rooliin katsomalla vi deoilta siitä, miten kakadut reagoivat ympäristöönsä. ”En silti näyttele siinä niinkään lin tua, vaan ihmistä. Ajattelen, että Alex on kuin teini, jota ottaa päähän olla alistettuna. Häntä kuumottaa koko näytelmän ajan ensimmäinen oma tu lossa oleva esiintymiskeikkansa.” Roolihahmon voi halutessaan tul kita myös vertauskuvana siitä, miten kaikkien omaksuttujen persoonien keskellä näyttelijän oma persoona al kaa kadota tai tuntua näytellyltä. Ris to ei kuitenkaan tunnista tätä omalta kohdaltaan. ”Tietysti sitä huomaa arjessaan tekevänsä koko ajan havaintoja ym päristöstään, mutta enemmän kuin muiden matkimisesta roolityössä minusta kyse on siitä, miten muok kaa materiaalia oman itsensä kautta. Rankinta minulle on aina aluksi ylit tää häpeän tunne, jotta kehtaa avata itsensä ja asettautua alttiiksi muiden katseiden alle. Sitten kun vauhtiin pääsee, sitä koittaa unohtaa itsen sä ja ajatella sen luomansa hahmon aivoilla.” Näyttelijän työssä psyykkisesti kuormittavinta ei hänen mukaansa olekaan samaistuminen huonovointi siin tai rujoihin hahmoihin, vaan am mattiin liittyvät muut tekijät. ”Esimerkiksi kun Pala sydämestä -televisiosarjassa esitin itseni ikäistä huumeriippuvaista naista kyllä siinä kävi sekin mielessä, että jossain eri olosuhteissa siinä voisin olla minä it se. Silti näyttelijän työssä ahdistunei siin hahmoihin samaistumista paljon raskaampaa on jatkuva kiire dead lineaikataulujen kanssa. Samaan ai kaan freelancerilla on koko ajan me nossa rahanhakua ja omien prosessien muuta järjestelyä, ja jostain pitäisi vie lä löytyä sitä tyhjää aikaa, jota luovuus aina vaatii.” Monitaitoinen teatterin tekijä Jonnakaisa Risto aloitti huilun soitta misen kahdeksanvuotiaana ja haaveili peruskoulussa kuvataiteilijan amma tista. Teatterin pariin hän päätyi, kun Kuopiossa ysiluokkalaisille tarjottiin mahdollisuus päästä ilmaiseksi Kuo pion kaupunginteatteriin. ”Sen vapaakortin avulla katsoin kaikki siellä silloin esitetyt näytelmät moneen kertaan. Lukiolaisena me nin Kuopion ylioppilasteatteriin. Kun muutin Helsinkiin, tein proggikset Kellariteatteriin ja Metropolia Teat teriin, ja sitä kautta päädyin Lahden kansanopistoon ja lopulta Teatteri korkeakouluun”, hän muistelee. Monitaiteileva näyttelijä on eri koistunut musiikkiteatteriin ja nukke teatteriin. Jälkimmäiseen opetusta on pitänyt hakea opistoista ja ulkomail ta. Näiden valintojen seurauksena on syntynyt myös oma teatteriryhmä, Vaurioteatteri. ”Koen tuotteistetun musikaalimaa ilman itselleni vieraana, koska siellä uuden luominen jää usein tarkkojen ohjeistusten varjoon. Vaurioteatte rin perustimme vuonna 2018 Henna Sormusen kanssa. Teemme moni taiteellista, musiikkiteatterin keinoja hyödyntävää groteskia nukketeatte ria, jota leimaa härski, mutta laadukas koti kutoisuus”, kuvailee Risto. Vaurioteatteri valmistelee seuraa vaa esitystään ensi heinäkuussa järjes tettäville Kajaanin Runoviikoille. Siinä tutkitaan runonlausumiseen liittyvää eikielellistä ilmaisua. Syksyllä ensi iltaan on tulossa myös Miko Kivisen ohjaama aikuisille suunnattu nyky nukketeatteriestys Korhonen. ”Sen nuket, kanssanäyttelijäni, ra kennan itse, ja niiden estetiikassa py rin välttämään kaikkea siloiteltua ja kaunistelevaa. Rakastan sitä, että voin muovata hahmot alusta alkaen. Sii nä teatteri yhdistyy kädentaitoihin ja kuvataiteeseen.” Virus paljasti yhteiskunnallisuuden Teatterialaa ja etenkin sen vapaita toimijoita koronaaika on kohdellut kaltoin. ”No todella vittumaistahan se on ol lut. Siis kun peruuntuu töitä, ja koko ajan niskassa on epävarmuus siitä, et tä tuleeko valmisteilla oleva teos kos kaan ensiiltaan. Sitten sitä vielä ehti vähän katkeroitua siitä, miten kulttuu ria on kohdeltu päätöksenteossa – siis että tätäkö tämä arvostus omaa työtä kohtaan oikein on?”, huokaa Risto. ”Tätä ammattia täytyy rakastaa, että sitä jaksaa tällaisissakin oloissa tehdä päivästä toiseen. Ajattelin, et tä jatkan vain niin kauan kuin jaksan innostua siitä leikkimisestä, mikä tä män työn tekemiseen liittyy. Lopetan sitten, kun itse näytteleminen menee pakkopullaksi.” Koronarajoitusten väistyminen on hänen mukaansa herättänyt uudella tavalla teatterin olemuksen henkiin. ”Teatterissa kaikki vaikuttaa kaik keen ja maailman meno siihen, mitä näyttämöille päätyy. Teatteriin kuuluu asioiden kokeminen yhdessä. Nyt kun katsomot saa taas ottaa täyteen, se pa lauttaa mieleen, että tällaistahan tämä oikeasti onkin. Se on liikuttavaa.” Ristolle kaikki taide on yhteiskun nallista. ”Aivan erityisesti se on sitä silloin, kun sen tekijät yrittävät, ettei se olisi”, hän hymähtää. ”Minusta yhteen tuleminen on jo itsessään yhteiskunnallista. On myös aina valinta millaisia ihmisiä ryh dyn näyttelemään. Sankaritarinoita kiilto kuvamaisista ihmisistä on liikaa. Sen sijaan kaipaan virheellisyyttä ja haluan nähdä ihmisiä, joilla ei välttä mättä mene hyvin.” Taiteen tekemiselle ei silti tarvita poliittista ohjelmaa. ”En halua paasata mitään, mutta koen olevani vastuussa siitä maail mankuvasta, joka taiteeni kautta piir tyy. Haluan, että se kuva on armolli nen. Ympärillämme on tarpeeksi joka suunnalta tulevia paineita.” Leea Klemola & Rosa-Maria Perä: Minä, Askartelija. Lue arvio Voiman nettisivuilta. Esitykset Q-teatterissa 17.12. asti. Ju uso Tim on en Teatteri
Äärioikeiston noususta Spartacukseen Nämä arviot kokonaisena ja paljon muuta osoitteessa ” HARVEMMIN DRAAMATEATTERI ja yhteiskunnallinen todellisuus törmäävät toi siinsa näin brutaalisti. Epilogin myötä aiemmin kuultu horjuva analyysi yhteis kunnan muutostilasta paljastuu muotopuoleksi tunnekuvaukseksi ajassa vello vista jännitteistä. Samalla vastuu kokonaisuuden tulkinnasta kaadetaan tylyn armottomasti katsojan vastuulle. Perussuomalaisen poliitikon autenttista puhetta lavalta kuunnellessani varsinaisen esityksen herättämä makaaberin liioittelun tunne alkaa haihtua. Elämme sittenkin kahtiajakautuneemmassa, piiloväkival taisemmassa ja absurdimmassa yhteiskunnassa kuin ennen esitystä olin erehty nyt kuvittelemaan.” Tue Biering & Jussi Sorjanen: Rocky! Return of the Loser. Esitykset Viirus-teatterissa 20.11. asti. Näytelmä esitetään ruotsiksi, mutta suomeksi tekstitettynä. ”ESITYS KULKEE SUJUVASTI ja uppoaa yleisöön. Samalla kun maestro Karpo itse on häivytetty taustalle, huomio keskitetään aineistosta välittyviin ihmiskoh taloihin. Kyse ei ole Kummelihenkisestä sketsikavalkadista. Työryhmä käsittelee autenttista materiaalia tietoisen kunnioittavasti. Tätä tukee sekin, että lavan ai noana kiinteänä lavasteena on näyttämön takaseinään kiinnitetty peili. Se tieten kin viestii, että näyttämöllä nähtäviä kylähulluolettuja ei suinkaan tarjoilla meille toiseutettuina, vaan osana yhteisöämme.” Hannu Karpo, Kristian Smeds & työryhmä: Karpolla on asiaa. Tosikertomuksia havumetsien maasta. Esitykset Kotkan kaupunginteatterissa ovat päättyneet. Alunperin suunniteltu kiertue on peruttu, mutta lisäesitykset mahdollisia. ”ESITYS ON SUORA KANNANOTTO paikallisesti pahenevaan huumetilanteeseen. Se perustuu laajoihin taustatöihin, huumeongelmasta kärsivien perheiden haas tatteluihin ja Mirjam Sumun Kuinka poikani katosi sarjakuvaan. Vaikuttava ko konaisuus sisältää näyteltyjä perhekohtauksia ja dokumentaarisia puheenvuoro ja. Lakia luetaan suoraan kirjasta useaan otteeseen. Puheenvuorot läpivalaisevat armotonta hallinnon maailmaa, jonka ehdoilla huumeongelmaisen lapsen pelas taminen vaikuttaa melkein mahdottomalta.” Heta Haanperä: Poikani joka katosi Esitykset Oulun kaupunginteatterissa 18.12. asti ”ESITYS YLLÄTTÄÄ BALETILLE epätyypillisellä raakuudella ja väkivaltaisuudel la. Taistelukohtausten liikkeet on otettu painista eikä niissä käytetä aseita, jotta kohtaukset ovat koreografisempia ja raaempia. Erityisen kaunis on Spartacuksen ja Flavian duetto heidän ollessa taas yhdessä, tulen loimottaessa taustalla ja heit täessä tanssijoiden varjot seinälle.” Aram Hatsaturjan, Lucas Jervies & Nigel Poulton (taistelukoregrafiat) Esitykset 15.1. asti. Tallenne Kansallisbaletin esityksistä 8.10. ja 12.10.2021 on katsottavissa maksutta Stage24-palvelussa 7.4.2022 saakka. ”MAAILMAN OLEMUSTA ja sen loppua käsittelevän teoksen hengellisyys edustaa koulukuntaa, jossa muutoksen paatosta tärkeämpänä koetaan ihmisen alistuva nöyryys myös näkyvän maailman epäkohtien edessä. Silti teos tarjoaa aktivisti semminkin asennoituvalle katsojalle kelpo mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi miettimään, missä määrin oma puuhakkuus on enemmän osa ongelmaa kuin sen ratkaisua.” Maija Ruuskanen & Antti Nylén: Äärimmäisyys Esitykset musiikkiteatteri Kapsäkissä päättyivät 23.10. Teatteriarviot ILMOITUS Ville Niinistö Euroopan parlamentin jäsen I hmInen on yksI laji muiden joukossa: me olemme osa luontoa. Me emme pärjää, jos tuhoamme ympäristömme, vaan ihmiskunnan selviytyminen on riippuvaista luonnon hyvinvoinnista. Monille päättäjille tämän kohtalon kysymyksen ymmärtäminen on ollut vaikeaa. Nyt suunta alkaa vihdoin muuttua. YK:n luontokokous julisti yksimielisesti, että maailmanlaajuinen luontokato on eksistentiaalinen uhka ihmiskunnan tulevaisuudelle. YK:n ihmisoikeusneuvosto puolestaan päätti tunnustaa terveellisen ympäristön ihmisoikeutena. Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön. Samankaltaisia kirjauksia oikeudesta ympäristöön on monien maiden kansallisissa perustuslaeissa. Suomen perustuslain pykälä 20 toteaa, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. EU:n perusoikeuskirja vaatii ympäristönsuojelun korkean tason ja ympäristön laadun paranta misen sisällyttämistä Euroopan unionin toimintaan. toImIn eduskunnassa ollessanI perustuslakivaliokunnan jäsenenä ja seuraan edelleen perusoikeusajattelun kehittymistä suurella mielenkiinnolla. Ympäristönsuojelun vahvistamisen lisäksi tulevaisuudessa toivon näkeväni ecocideeli ympäristötuholain kehittymisen osaksi kansainvälistä oikeutta. Ympäristötuholaki kriminalisoisi kansainvälisesti laajamittaisen, vakavan ja systemaattisen ympäristö tuhon aiheuttamisen. Luonnonvaroihin kohdistuu aina paljon erilaisia taloudellisia ja valtapoliittisia intressejä. Esimerkiksi alkuperäiskansojen alueiden puolustaminen sekä laittomien hakkuiden, plantaasiviljelmien ja ongelmallisten kaivoshankkeiden vastustaminen ovat monessa maassa johtaneet ympäristöaktivisteille vakaviin seurauksiin. Nyt kun kansainväliset sopimukset edistävät ympäristön tilaa globaalisti, eivät paikalliset kamppailut saa jäädä vaille huomiota. Ihmisillä on oltava oikeus vaikuttaa ympäristöönsä turvallisesti. IlmastokrIIsIn ja luontokrIIsIn ratkaiseminen ei ole siis vain poliittinen vaan myös oikeudellinen kysymys. On asetettava juridisia vastuita sille, jos ei kanna vastuuta ympäristön tilasta sekä suojeltava niitä, jotka ympäristörikoksia paljastavat. Samalla on tuettava myös oikeudellisesti maita, joiden koko olemassaolo on ilmastokriisin ja meren pinnanousun myötä vaarassa. Kun suojelemme luontoa, suojelemme elämää. Ihmisoikeuksista keskeisin, oikeus elämään, ei toteudu elinkelvottomalla planeetalla. Ympäristökriisi, luontokato ja ilmastonmuutos ovat valtava uhka sekä nykyisten että tulevien sukupolvien ihmisoikeuksien toteutumiselle. Siksi ympäristöoikeuksien vahvistuminen on erittäin tervetullut kehityskulku.
48 • 9 / 2021 Tallinnan elokuvajuhlat – 25 vuotta pimeitä öitä Tallinnan, Tarton ja ItäVirumaan Pimeiden öiden elokuvafestivaalilla esitetään laatuelokuvia ympäri maailman. PohjoisEuroopan ainoa Aluokan elokuvafestivaali saa oman puiston Tallinnan uuden elokuvastudiokeskittymän yhteyteen. TEKSTI ELISA HELENIUS Elävä kuva M ARRASKUUSSA Tal linnan keskustassa törmää monessa paikassa ulvovaan suteen, Tallinnan elokuvajuhlien tun nukseen. Festivaalilla on suomalaiselle kävijälle monta nimeä: Tallinnan elo kuvajuhlat eli Pimeiden öiden elokuva festivaali eli viroksi Pimedate Ööde fil mifestival, lyhennyksenä PÖFF. Elokuvat ovat joko englanninkie lisiä tai ne on tekstitetty englanniksi. Ohjelmistossa on useita suomalaisia elokuvia. ”Aku Louhimiehen elokuva Odotus (The Wait) saa maailman ensiiltansa PÖFFissä. Olemme myös erittäin in noissamme voidessamme esittää Hytti nro 6 elokuvan (Compartment No. 6) Viron ensiillassa”, kertoo PÖFFin leh distö ja viestintäpäällikkö William Smith. Tapahtumia yleisölle ja ammattilaisille Tänä vuonna PÖFF järjestetään jo 25. kerran. Viro julistautui uudelleen itse näiseksi vuonna 1991, ja kuusi vuotta tämän jälkeen järjestettiin ensimmäi set Tallinnan elokuvajuhlat. ”PÖFFillä on ollut pitkä ja tapahtu marikas historia, mikä on kulkenut käsi kädessä kotimaamme kanssa. Vuonna 1997 Viro oli hyvin uusi maa ja täynnä uusia mahdollisuuksia. Pieni joukko vi rolaisia elokuvanystäviä kokoontui ja kysyi, miksi emme voisi näyttää kan sainvälisiä laatuelokuvia myös täällä. Alkuvuosina PÖFFillä oli tosin iso on gelma löytää teattereita elokuvien näyt tämistä varten”, Smith kertoo. PÖFF on kasvanut yhdessä Viron ja virolaisen elokuvateollisuuden kanssa. PÖFFin yhteydessä järjeste tään alan huippukokous Industry@ Tallinn & Baltic Event, josta on kas vanut yksi tärkeimmistä kohtaamis paikoista filmi alan ammattilaisille Pohjois Euroopassa. Erityisen keskei nen tapahtuma on elokuvia esittele vä Baltic Event CoProduction Market, joka järjestetään tänä vuonna 24.–25. marraskuuta. Nyt PÖFF on ainoa Elokuvatuot tajajärjestöjen kansainvälisen liiton (FIAPF) Aluokan listalle päässyt elo kuvafestivaali PohjoisEuroopassa. Maailmassa on vain 15 elokuvafesti vaalia, joilla on tämä luokitus. ”Aluokan festivaaliksi kasvaminen on vaatinut vuosien saatossa yhteen sä satojen tiimin jäsenten ja kenties tuhansien vapaaehtoisten omistau tunutta työtä. Vitsailemme usein, et tä teimme festivaalin onnistumisesta itsellemme vaikeaa, koska järjestäm me sen pimeän ja sateisen, joskus lu misenkin, marraskuun aikana. Olem me kuitenkin onnistuneet luomaan festivaalille kodikkaan ja persoonalli sen ilmapiirin. Esitämme korkeatasoi sia auteurelokuvia, joista pitävät se kä elokuvantekijät että yleisö”, Smith valaisee. PÖFFissä esitetään noin 250 pitkää elokuvaa ja yli 300 lyhytelokuvaa ja animaatiota. Festivaalilla vierailee vuosittain yli tuhat elokuvaalan edustajaa ja 80 000 kävijää. Vertailun vuoksi Suomen suurin elokuvatapahtuma Rakkaut ta & Anarkiaa kestää 11 päivää, ja tä nä vuonna siellä esitettiin 130 pitkää elokuvaa. Ennen koronaaikaa vuonna 2019 R&A:n ohjelmistossa oli 159 pit kää elokuvaa ja kävijöitä yli 57 000. Nimikkopuut kunniavieraille Pimeiden öiden elokuvafestivaali saa myös oman puiston. ”Olemme istuttaneet ensimmäisen puun PÖFFpuistoon Tallinnassa. Pysy vä puisto on osa tulevaa Tallinn Film Wonderlandia, josta on tuleva suu rin elokuvastudiokompleksi Itämeren alueella.” Tuleva puisto sijaitsee Paljassaaren alueella PohjoisTallinnassa, tulevan Tallinn Film Wonderlandin vieres sä. Puisto on omistettu ihmisille, jot ka ovat panostaneet elokuvataiteen ja PÖFFin kehittämiseen. Puut nimetään PÖFFin myöntämän elämäntyöpalkin non ehdokkaiden ja saajien sekä festi vaalin kunniavieraiden mukaan, ja jo kainen saa itse istuttaa puunsa. Virolla on hyvin kehittynyt elokuva teollisuus. Tallinnassa on kuvattu kan sainvälisiä produktioita kuten Tenet. Tallinnassa sijaitsee maineikas opin ahjo Baltic Film, Media and Arts School (BFM), ja lisäksi on tietysti PÖFF. ”Paikallista ja kansainvälistä eloku vatuotantoa tukevat myös Viron elo kuvainstituutti ja sen tarjoama raha hyvitys. Meillä ei kuitenkaan ole vielä sellaista teknistä infrastruktuuria ja ympärivuotisia kuvausmahdollisuuk sia, mitkä moderni studio kokonaisuus tarjoaisi. Studiokompleksi olisi valtava edistysaskel paikalliselle elokuvateol lisuudelle”, Smith kertoo. Kulunut vuosi on ollut menestyk sekäs Viron kansainväliselle eloku vateollisuudelle, koska suomalaisella ja virolaisella yhteistyöllä tehty Hytti nro 6 menestyi Cannesissa, ja venäläis virolaisranskalainen yhteistyö Captain Volkonogov Escaped pääsi Venet sian elokuvajuhlien ohjelmistoon. Koronapassi vaaditaan kaikilta PÖFF kestää 17 päivää ja kattaa kol me viikonloppua, viimeisenä niistä Aro n Urb Pimeiden öiden elokuvafestivaalin tunnus susi näkyy festivaalin aikaan monin tavoin.
Tallinnan elokuvajuhlat – 25 vuotta pimeitä öitä avautuu Tallinnan joulutori. Tallinnan keskustassa sijaitseva Nordic Hotel Fo rum on festivaalin keskus. Festivaa lin vieraat kokoontuvat hotellin aula baarissa. Toinen keskeinen paikka on Solariskauppakeskus, jossa sijaitsee kaksi festivaalin elokuvateattereista. Festivaali levittäytyy myös Tartoon ja ItäVirumaalle. Viron koronatilanne on huonon tunut syksyn aikana vakavimmalle korkean riskin tasolle. Julkisiin paik koihin, kuten elokuvateattereihin ja kahviloihin, pääsee Virossa vain to distuksella täydestä rokotussuojasta tai puolen vuoden sisällä sairastetus ta koronataudista. Suomesta Viroon matkustamisen mahdollisista rajoi tuksista tiedotetaan ulkoministeriön sivuilla ja Tallinnan suurlähetystön Facebooksivuilla. Pimeiden öiden elokuvafestivaali Tallinnassa, Tartossa ja Itä-Virunmaalla 12.–28.11.2021. TEKSTI ELISA HELENIUS Yllättäviä ihastumisia ja epätyypillisiä ammatteja P ÖFFISSÄ NÄHDÄ ÄN usei ta maailman ensiiltoja, ja yksi niistä on brittiläinen The Score. Malachi Smyt hin esikoisohjaus on romanttinen komedia ja epätyypillinen musi kaali, jonka viehätys syntyy nostal gisen folkrockin lyyrisyydestä. Mu siikin on säveltänyt Johnny Flynn, joka myös esittää kappaleet bän dinsä Johnny Flynn & The Sussex Wit kanssa. Elokuvassa kaksi filo sofisointiin taipuvaista pikkurois toa työskentelee tienvarsikahvilas sa, jossa heidän pitäisi tehdä 20 000 punnan diili. Yllättävä käänne lyk kää kaupantekoa, ja tarina ottaakin romanttisen suunnan. Romantiikkaa riittää myös Marion DesseigneRavelin ohjaa massa ranskalaisessa draamassa Besties. Teinityttö Nedjma (Lina El Arabi) viettää kesää jenginsä kans sa. Nedjman maailma kääntyy ylös alaisin, kun hän tapaa ihanan Zinan (Esther BernetRollande) toisesta jengistä. Tytöt ovat julkisesti viholli sia, mutta salaa rakastavaisia. Maa hanmuuttajapiireissä liikkuvat tytöt tasapainoilevat yhteisönsä arvojen ja sydämensä äänen välillä. Oman tiensä seuraamisesta ker too myös Anouk Fortunierin ohjaa ma belgialainen perheelokuva My Dad is a Sausage (2021). Keskiikäi nen Paul (Johan Heldenbergh) irti sanoutuu tylsästä työstään pankis sa ja päättää tavoitella unelmaansa näyttelijänä. Paulin repäisy järkyt tää hänen vaimoaan ja tuttavapii riään. Ainoastaan nuorin tytär Zoë (Savannah Vandendriessche) us koo isänsä ideaan, vaikka isä saakin roolin vain mainoksesta jättimak karana. Aluksi Paulin suunnitelma tuntuu hajottavan perheen, mut ta elämänmuutoksesta syntyykin hauska ja koskettava matka, joka inspiroi koko perhettä. Myös Cécile Ducrocqin ohjaa massa ranskalaisessa draamako mediassa Her Way (2021) vanhem malla on epätyypillinen ammatti. Nelikymppinen Marie (Laure Ca lamy) on seksityöläinen, joka ei suostu olemaan näkymätön eikä häpeissään. Marie on myös yksin huoltajaäiti. Kun hänen poikansa erotetaan koulusta, Marie rohkaisee tätä hakemaan huipputason kokki linjalle. Koulu on tosin kallis ja hie no. Marie päättää löytää oman ta pansa auttaakseen poikaansa. Pojasta aika erilaisessa koulussa taas kertoo Matias Rojas Valencian ohjaama draama A Place Called Dignity (Chile, Argentiina, Saksa 2021), joka saa kansainvälisen ensiiltan sa PÖFFissä. Siinä 12vuotias Pablo (Salvador Insunza) saa stipendin käydäkseen koulua salaperäisessä ja eristetyssä Colonia Dignidadissa, jonka natsitaustaiset saksalaissiir tolaiset ovat perustaneet Chileen. Koulu tuntuu etuoikeutetulta pai kalta, mutta pikkuhiljaa Pablo to distaa siellä outoja tapahtumia. Co lonia Dignidad oli pahamaineinen yhteisö EteläChilessä, ja sillä oli lä heinen suhde diktaattori Augusto Pinochetin hallinnon toimiin. PÖFFissä esitetään uusia laatuelokuvia kaikkialta maailmasta. A Place Called Dignity -elokuvassa koulussa alkaa tapahtua kummia. Tärpit ! Y Yhdysvallat päätti Afganistaniin menosta Y Yhdysvallat päätti Afganistaniin menosta Y ovat Y no Y Y u Y Y s Y Y s Y ee Y ee Y t ulkopolitiikan keskiöön. Euroopan unioni on Y ihm Y Y i Y Y s Y Y o Y ikeuksien puolustajana iso tekijä ja unionin mieY li Y Y pi Y Y t Y Y e Y Y e Y Y l Y l Y l Y ä on painoarvoa. Y S Y uomi Y uomi Y taas on maailmalla kovin pieni tekijä, promille Y le Y ma Y ma Y ail Y ail Y man väestöstä. Unionin kautta mielipiteemme kuitenkin näky ky k y ja kasvaa kokoaan suuremmaksi. EU on nostanut ihmisoikeusasiat oman politiikkansa keskiöön ja Euroopan parlamentilla on kansalaisten mielipiteen esilletuojana ollut tässä tärkeä merkitys. EU on meille vahva arvoyhteisö ja keino vaikuttaa niin lähialueillamme kuin koko maailmassa. Kauppapolitiikassa unionilla on täysi toimivalta jäsenmaidensa puolesta. EU-parlamentti on asteittain ajanut kauppasopimuksiin yhä enemmän määräyksiä, jotka antavat mahdollisuudet vaatia kauppakumppaneiltamme korkeampia ympäristönormeja, sitoutumista Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista. Amazonin metsäkato vaikuttaa EU-parlamentin kantaan Brasilian kanssa tehtävän vapaakauppasopimuksen hyväksymisessä. Vietnamin kanssa tehdyn kauppasopimuksen iso kysymys oli vaatimus Vietnamin sitoutumisesta Kansainvälisen työjärjestö ILO:n työntekijöitä suojaaviin sopimuksiin. EU:n ja Kiinan välinen investointisuojasopimus odottaa käsittelyään EU-parlamentissa. Senkin hyväksymiseen moni liittää ihmisoikeusnäkökulman. Joulukuussa EU-parlamentti hyväksyi uuden ihmisoikeusloukkauksiin tarttuvan pakotemekanismin. Se mahdollistaa pakotteiden kohdentamisen suoraan henkilöihin, jotka ovat syyllistyneet selkeisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Ensimmäistä kertaa mekanismia käytettiin tänä keväänä, kun EU päätti pakotteista niitä venäläisiä kohtaan, jotka olivat vastuussa oppositiopoliitikko Aleksey Navalniyn oikeuksien loukkaamisesta ja hengen vaarantamisesta. EU:n ja Tu Tu T rkin suhteissa ihmisoikeusky ky k symykset ovat nousseet ratkaisevaan asemaan. Huoli Tu Tu T rkin demokratian kaventumisesta, oppositiopoliitikkojen pidätyksistä ja median saattamisesta hallitsevan puolueen valvontaan lisäävät epäluuloa pitkään paikallaan polkeneisiin Tu Tu T rkin EU-jäsenyysneuvotteluihin. Tou Tou T kokuussa EU-parlamentissa hyväksytty Tu Tu T rkki-kannanotto vaatii Tu Tu T rkin hallinnolta linjanmuutosta sekä sisäisesti että suhteissa lähinaapureihinsa, erityisesti Ky Ky K prokseen. EU asettaa yhä enemmän vaatimuksia kauppakumppaneilleen ja erityisesti naapureilleen kautta linjan. Ollakseen uskottava, unionin on pidettävä oma pesäänsä puhtaana. Siksi keskustelu Unkarin ja Puolan demokratiaa rajaavasta kehityksestä jatkuu. Demokratiaa on puolustettava jatkossakin. Eero Heinäluoma Euroopan parlamentin jäsen S&D-ryhmä eeroheinaluoma.fi D igitaalinen maailma synnyttää uusia maksuvälineitä vähän samaan tahtiin kuin Elannon myymälät laajenivat Suomessa vuosisata sitten. Maksukortit, erilaiset digitaaliset lompakot sekä digivaluutat ovat tulleet rytinällä osaksi maksuliikennettä. Bitcoin on uusista digitaalisista maksuvälineistä tunnetuin. Se on avoimeen lähdekoodiin perustuva kryptovaluutta, jonka toiminta ei ole keskuspankkilähtöistä, vaan jota louhitaan ja jonka siirrot kirjautuvat kaikkien näkyville lohkoketjuihin. Moni sijoittaa bitcoineihin, ei niinkään normaaleina maksuvälineinä vaan rikastuakseen. Ja kyllä, onhan esimerkkejä runsaasti bitcoinin alkuvaiheessa sijoittaneista, jotka ovat tehneet satumaisia tilejä, kuten ehkä tunnetuin suomalainen bitcoineilla rikastunut Alexander Hanhikoski ja bitcoineilla rikastunut, Sveitsiin muuttanut Jeremias Kangas. Facebook valmistelee omaa maksuvaluuttaansa. Ensin sen nimi oli Libra, nyt Diem. Facebookin valtaisa markkinaetu olisi, että yhtiö voisi maksujen kautta saada valtaisan lisätiedon miljoonien ja miljardien ihmisten ostokäyttäytymistä ja yhdistää tämän tiedon Facebookin jo nyt keräämään kuluttajaja käyttäytymisdataan. Voivatko kaikki maailmassa siis rikastua sijoittamalla rahansa bitcoiniin? Ei taida onnistua, sillä bitcoinin ansaintalogiikka on enemmän tai vähemmän uskonvarainen – ei reaalimaailmaan pitäytyvä. BITCOININ HINTA A puristaa ylöspäin maksuvälineenä luomiseen tarvittavan energian määrä. Monimutkaiset laskentakaavat vaativat uusien bitcoinien luomiseen yhä suuremman tietokoneiden laskentatehon. Kun uudet bitcoinit vaativat yhä hurjempia laskutoimituksia, on seurauksena tuottamiseen käytettävän sähkön määrän entistä julmempi lisäys. Yksittäinen myyjä voi edelleenkin rikastua, mutta ihmiskunnan taseessa bitcoin on rajallisten voimavarojen tuhlaaja. Bitcoinin tuottamiseen tarvittava sähkönkulutus vastaa Hollannin tai Singaporen valtioiden vuotuista sähkölaskua. Kun sähkö tuotetaan edelleenkin suurelta osin fossiilisia polttoaineilla, on seurauksena maapallomme lämpenemisen nopeutuminen. Yhä useampi vaikuttaja kaipaa uusille digitaalisille maksuvälineille sääntelyä, jossa rajallisten luonnonresurssien käyttöä rajoitettaisiin. Yhdysvaltain keskuspankista Euroopan keskuspankkiin lisääntyvät puheenvuorot, joissa ollaan huolissaan bitcoinin ja sukulaisten vaikutuksesta rahoitusjärjestelmän vakauteen. EU PARLAMENTTI käsittelee parhaillaan uutta lainsäädäntöä, jossa digitaalisille maksuvälineille laitettaisiin reunaehtoja ja ympäristökustannuksia rajattaisiin. Olen tässä työssä mukana ryhmäni pääneuvottelijana. TAVOITTEENA ON moderni lainsäädäntö, joka mahdollistaa uudet maksutavat, mutta tekee sen luonnon reunaehdot turvaavalla tavalla ja rahoituksen vakaudesta sekä sijoittajasuojasta huolehtimalla. Voiko bitcoineilla rikastua?
50 • 9 / 2021 ELOKUVAT Emmanuel Courcol: SUURTA TEATTERIA Elokuvateattereissa nyt. Ruotsalainen teatteriohjaaja Jan Jönson teki 1980-luvun puolivälissä Kumlan vankilan vankien kanssa Samuel Beckettin näytelmää Huomenna hän tulee. Ihmiselämää päättymättömänä odottamisena kuvaava absurdi näytelmä sai uusia merkityskerroksia vankilaympäristöstä – kuten siitäkin, kun näyttelijöinä olleet vangit ottivat hatkat kesken paljon myönteistä huomiota saaneen esityksen kiertuetta. Itsekin vankiteatteria tehneen Emmanuel Courcolin elokuva sijoittaa tapahtumasarjan tuoreemman ajan Ranskaan. Siinä Kad Meradin esittämä teatteriohjaaja Etienne taistelee byrokratian, ympäristön ennakkoluulojen ja vakaviin rikoksiin syyllistyneiden vankien erilaisten elämänhallintaan liittyvien huolien kanssa saadakseen aikaan taiteellisestikin kunnian himoisen esityksen. Suurta teatteria on erityisen onnistunut kuvatessaan esityksen työstämiseen liittyvää sosiaalista dynamiikkaa ja siitä voimaa saavan näytelmän vaikuttavuutta. Elokuvan draamallinen ratkaisu keskittää näkökulma Etiennen janoamaan ammatilliseen ja yksityiseen huomioon vie painoa vankiteatterin pohjimmaiselta arvolta: miten omassa rikollisessa elämässään tunnemaailmansa tukahduttaneet ihmiset voivat teatteri-ilmaisun kautta muodostaa uuden suhteen empatiaan ja ylipäänsä tunteisiin, ja siten löytää väylän takaisin vankilan ulkopuoliseen yhteisöllisyyteen. TUOMAS RANTANEN Marja Pyykkö: VUOSISADAN HÄÄT Elokuvateattereissa nyt. Nimensä mukaan ”erinomainen” Viima von Ausgezeichnet ( Outi Mäenpää) on julkkispsykiatri ja tv-tähti, jolle muut ihmiset ovat statisteja Viiman ikiomalla elämän näyttämöllä. Viiman kuvitelmat itsestään ovat liioiteltuja, ja hän elää pinnallisessa todellisuudessa, mutta kukaan ei saa Viiman narsistista kuplaa puhkaistua. Kun ex-mies ilmoittaa menevänsä pian naimisiin, Viima joutuu paniikkiin. Miehen hääonni muistuttaa Viimaa vanhenemisesta ja menevän naisen tähden hiipumisesta. Kuolevaisuudesta. Vuosisadan häät on armoton ja hillitön elämänjanoisen naisen odysseia. Aleksi Bardyn käsikirjoittama satiiri ei ollut laisinkaan hauska elokuva, vaikka sitä on markkinoitu komediana. Alusta asti oli selvää, että mopo menee rotkoon, mutta miten? Lopun surrealistinen revittely onnistui yllättämään. Outi Mäenpää teki todellisen uroteon, sillä hurjaa hahmoa ei varmasti ole ollut helppoa sisäistää. Kuin jääpiikki kiduttajan hyppysissä leffa pureutui aikamme kaksinaismoralismiin: ikäkriisiä ei sovi potea kulkemalla baareissa iskemällä seuraa, se on säälittävää. Silti nuoruus ja nuorekkuus ovat vahvinta valttia. IIDA SIMES KOONNUT TUOMAS RANTANEN Yle Areena: Poly Styrene: I Am a Cliché (Britannia 2021) 1970-luvun Britanniassa vaikuttaneen X-Ray Spex -yhtyeen keulakuvana tunnettu afropunkkari Poly Styrene eli Marianne Joan Elliott-Said (1957–2011) raivasi pioneerina vaihtoehtorockin skenessä tietä esimerkiksi rodullistamisen, feminismin ja kulutuskriittisyyden teemoille. Hänen tyttärensä Celeste Bellin ja Paul Sngin dokumentti tarjoaa koskettavan lähikuvan räväkän impulsiivisesta ja ääriherkästä taiteilijasta sekä ajasta, jonka asenteita vastaan hän kapinoi. 13.11. Yle Teema & Fem: Heathers (USA 1989) Michael Lehmannin ohjaama ja nuoren Winona Ryderin tähdittämä musta komedia on ensisilmäykseltä kliseinen kasarihenkinen teinielokuva, mutta näyttää näennäisen lajityyppinsä reunaehdoille keskisormea ja lunastaa yhä maineensa kulttiklassikkona. HBO Max: Succession (USA, 2018), uudet jaksot maanantaisin. Jesse Armstrongin mustan huumorin ja viekkaan kapitalismisatiirin kyllästämä menetyssarja kertoo shakespearelaisen hovidraaman elkein jättimäisen media yhtiön omistajaperheen sisäisestä valtapelistä. Patriarkan ( Brian Cox) lapsista yksi ( Jeremy Strong) kärsii huumeaddiktiosta ja pitkittyneestä oidipus kompleksista, toinen ( Kieran Culkin) on kypsymätön viisastelija, kolmas ( Alan Ruck) sietämätön ääliö ja neljäs ( Sarah Snook) edistysmielinen juonittelija, jonka ainoa este nousemiselle koko klaanin veturiksi on väärä sukupuoli. 16.11. Yle TV1: Kultainen vasikka (Suomi 1961) Näyttelijänä, teatteriohjaajana, käsikirjoittajana ja nykytanssin pioneerina tunnettu Ritva Arvelo oli vasta neljäs nainen, joka puhkaisi elokuvaohjaamisen lasikaton Suomessa. Hänen ainoaksi jäänyt elokuvansa oli sovitus Maria Jotunin näytelmästä, joka kertoo tragi komedian tyylilajissa, miten sodan aikaisen pula-ajan keskellä kukoistavat häpeämätön ahneus ja keinottelu. 19.11. Yle Teema & Fem: Feminismin seuraukset (Ranska 1906) Maailman ensimmäisenä elokuvaohjaajana ja elokuvastudion johtajana toimineen naisen Alice Guyn (1873–1968) seitsemän minuutin satiiri kääntää sukupuoliroolit ympäri oman aikansa huomioiden ultraradikaalisti. Elokuvan pohjustukseksi kannattaa katsoa myös Yle Areenasta Pamela B. Greenin elokuvahistorian kaanonia purkava dokumenttielokuva Ensimmäinen nainen: Alice Guy-Blaché (USA 2018). Voiman TV-tärpit Khadar Ayderus Ahmed: GULED & NASRA Ensi-ilta 12.11. Toronton elokuvajuhlilla ja Burkina Fason panafrikkalaisilla Fespacoelokuvafestivaaleilla palkittu suomalais-somalialaisen Khadar Ayderus Ahmedin elokuva onnistuu välittämään koskettavalla tavalla ihmismittakaavaisen tarinan meille vieraammasta arjesta. Siinä sosiaalisten turvaverkkojen puute saattaa ahdinkoon Itä-Afrikan Djiboutissa elävän haudankaivajan ( Omar Abdi) perheen, kun yksilapsisen talouden äiti ( Yasmin Warsame) sairastuu vakavasti. Elokuvassa tärkeällä sijalla on käsitellä parisuhteen sisäistä dynamiikkaa ja lapsen kasvatukseen liittyviä arkisia ongelmia ylikulttuurisesti tunnistettavalla tavalla. Pahaan ahdinkoon ei heru tukea edes suvuilta, koska suhde perustuu rakkausvalintaan perheiden järjestämän avioliiton sijaan. Viittaus eurooppalaiseen elokuvaperintöön vilahtaa kohtauksessa, jossa luonnostaan rehellinen Guled yrittää laittaa vahingon kiertämään varastamalla kuin päähenkilö Vittorio De Sican klassisessa Polkupyörävarkaassa (1948). Arttu Peltomaan ansiokas kuvaus tallentaa karun ympäristön erityisen valon ja kauneuden. Amatöörinäyttelijät selviytyvät urakastaan kunnialla. Tarjolla oleva draamallinen aines ei täysin kanna pitkän elokuvan tarpeisiin, mutta elokuvan ansiot ovatkin toisaalla. Se onnistuu väistämään köyhyyden ja uhriuden ilmeiset kliseet ja antamaan henkilöilleen täyden ihmisarvon. TUOMAS RANTANEN Guled & Nasra 12.11. Suurta teatteria Vuosisadan häät Claes Olsson: RIKINKELTAINEN TAIVAS Ensi-ilta 5.11. Lue lisää arvioita osoitteessa Rikinkeltainen taivas on Kjell Westön vuonna 2017 ilmestynyt romaani. Siinä vanheneva kirjailija käy läpi suomenruotsalaisen yläluokan ja keskiluokan välistä jännitettä ilmentävän kaveripiirinsä elämän käännekohtia 1970-luvun lopulta alkaen. Erik Norbergin ja ohjaaja Claes Olssonin käsikirjoittaman elokuvan tekeminen ajoittui pahimpaan korona-aikaan. Siitä johtuneet haasteet näkyvät epookin ohuutena ja näyttelijätyön ajoittaisena hiomattomuutena. Toisaalta samalla kun kirjailija Frejn ( Nicke Lignell) eri aikatasoilla hyppivät elämänvaiheet välittyvät hyvin, ihmissuhdekäänteiden ja rikosmysteerin aukikeriminen tuntuvat vievän turhankin paljon huomiota syvällisemmistä teemoista kuten muistin itsepetoksellisuudesta ja taiteen suhteesta todellisuuteen. TUOMAS RANTANEN
Klaneettitie 5, Helsinki Lauluja rauhasta, rakkaudesta ja vapauden haaveesta www.kanneltalo.? 7.12. Rakkaudesta elämäännuoruuteni laulut Liisa Tavi, Arto Piispanen, Ville Rauhala 8.12. Solidaarisuutta aina! Palaface ja laulava Unioni ystävineen vierailijana Mikko Perkoila Konsertit klo 18.00 www.lippu.? Kanneltalo Eerikinkatu 27, Helsinki www.pueblobar.? Soul Latin-jazz Blues Rock Boogaloo Meksikolaista ruokaa ja vilvoittavia juomia 17.11. Saxman Syrjänen & All Night Players 18.11. Emilia Sisco trio 24.11. Saxman Syrjänen & All Night Players 25.11. Frim-Fram duo, Juki Välipakka, Sirpa Suomalainen 1.12. Saxman Syrjänen & All night Players 2.12. Emilia Sisco trio 15.12. Saxman Syrjänen & All Night Players 16.12. Frim-Fram duo, Juki Välipakka, Sirpa Suomalainen Keskiviikkoisin ja torstaisin klo 20. Liput ovelta 15 e klo 19.30 alkaen Show & dinner paketit: unido@pueblobar.? Club Pueblo Vanha Hämeentie 29, Turku 5.12. Rakkaudesta elämään nuoruuteni laulut Liisa Tavi, Arto Piispanen, Ville Rauhala Konsertti klo 16.00. Liput kirjakauppa Pikku Sammakko T-Talo Pengerkatu 11, Helsinki www.kalliosali.? 19.11. klo 19.00 Uuden levyn juhlistaminen! Jukka Gustavson & Street Level www.tiketti.? 27.11. klo 19.00 Pentti Saaritsa 80 vuotta! Jos minulla ei olisi rakkautta (eikä minulla aina olekaan) Eero Ojanen, Monna Kamu ja Erkki Saarela www.tiketti.? Kalliosali www.ra uhalaro cks.fi #sarjistaulu #sarjismagneetti #comicwallpiece capslockhelsinki PALEFACE & LAULAVA UNIONI LA 20.11. klo 20 CINEMA ORION Eerikinkatu 15 Liput 25€ www.kettupaivat.net 19.-21.11. 2021 Esitykset 19.11.2021 – 9.1.2022
Ole realisti, vaadi mahdottomia. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. Kaisaniemenkatu 5, Kaisa-talo. Muut Rosebudin hienon valikoiman kaupat palvelevat vanhaan tapaan. Suuren valikoiman kauppa Citycenterin Asematunnelissa, kainalossaan lasten oma Rosebud Mini. Mariankadulla korttelikauppa. Tiedekulma yliopistolla on jälleen auki. Myös Kuopion Kauppa hallissa on tiivistunnelmainen Rosebud. Helsingin Kaisaniemessä elää Rosebud Sivullinen. Vanhanaikainen erittäin suuren valikoiman kirjakauppa. 1 300 neliön kirjahuone, jossa ylväästi leijuu sana. Sulassa sovussa tuoksuvat vanhan paperin pöly ja tuore painoväri. Kirjallinen tila, jossa huomista rakennetaan nyt. Sitä rakennetaan rehellisestä kauneudesta ja oikeellisesta, tutkitusta tiedosta. Muistoista ja tulevaisuuden uskosta. Kaksi hyllykilometriä uusia helmiä ja ajattomia klassikoita. Ohjelmaa syksyn jokaiselle päivälle. Sanan, kuvan ja äänen kauneutta. Julistusta, kriittistä sanomaa ja tieteellistä faktaa. Ympäristö, jossa sana, kynä ja paperi muuttuvat aseiksi.