9/2022 MARRASKUU | VOIMA.FI TEEMA: KUOLEMA ASTRID SWAN tuhlaa jatkoaikaa
LAURA RUOHONEN SULTANAATTI ASTRID LINDGREN RONJA, RYÖVÄRINTYTÄR ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 30.11. KANTAESITYS VALLILAN KANSALLIS TEATTERISSA 16.11. WILLIAM SHAKESPEARE LEAR HEINI JUNKKAALA PUDOTA ENSI-ILTA VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 2.3.2023 KANTAESITYS OMAPOHJASSA 15.2.2023 LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO KANSALLISTEATTERI.FI KANSALLISTEATTERIN ENSEMBLE LAULETUT LAULUT MICHAEL BARAN NUORET IDEALISTIT KANTAESITYS VALLILAN KANSALLISTEATTERISSA 10.12. KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 8.3.2023
Lalala Napoli (FR) · Helsinki Yiddish Cabaret (US/LV/FI) · Heiskanen Bayatz Baharat (FI/CL/IQ/SY) Juha Kujanpää Ensemble · Karjalasta kolttien maille · Svetlana Spaji? Group (RS) · Merlyn Driver (UK) Lasten Etnosoi! …ja paljon muuta! Katso koko ohjelma: etnosoi.fi 4.–13.11.2022 ENNAKKOÄÄNESTYS 8.– 12.11.2022 VAALIPÄIVÄ 20.11.2022 #SEURAKUNTAVAALIT ekoilija sekoilija rukoilija Äänestä sellaisena kuin olet. S E U R A K U N TA V A A LI T. FI K IR K K O H E LS IN G IS S Ä
MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS BURT TURRIDO: AN OPERA Nature Theater of Oklahoman uutuusesitys on huumorin sävyttämä tarina eristäytyneestä yhteiskunnasta. Oopperan muotoja ja käytänteitä tutkivassa esityksissä koetaan muun muassa katastrofaalinen myrsky, neitseellinen hedelmöitys, murha, kolmiodraama, lavastettu teloitus, syntymä, avaruusolentojen hyökkäys ja ihmiskaappaus – eikä tämä show pääty ennen kuin joku lävistyy sarvivalaan syöksy hampaaseen. Esitykset 11,.12. ja 13.11. www.espoonteatteri.fi KOULUMUSTELMAT MARKO LEINO: UNIMAAILMAN VANGIT Koko perheen lukuromaanissa Adan äiti joutuu onnettomuuteen ja makaa sairaalassa tiedottomana. Samalla kun kaupunki peittyy lumivaippaan, suru valtaa Adan maailman ja äiti vaipuu yhä syvemmälle uneen. Mutta isoäidin luona Ada oppii äidistään asioita, jotka johdattavat hänet salaisuuden äärelle. Unen ja toden rajamailla liikkuva romaani on mukaansa tempaava seikkailu tarina ja viisas kertomus oman itsensä ja rohkeutensa löytämisestä, rakkauden voimasta. www.otava.fi Digitaalisuus muuttaa ihmisyyttä yhä radikaalimmin. Nyt on oikea hetki pohtia, millaisia vääristymiä teknologinen hurmio tuottaa ja millaisia turhia lupauksia se on luonut. Vain kriittisellä ajattelulla voimme vielä vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää ja millaisia ihmisiä meistä on tulossa. www.vastapaino.fi What kind of opportunities craftivism opens up in terms of taking a stand and civic activism? In this booklet craftivists from Finland tell why they chose craftivism. Let it inspire you to address important social themes, your thoughts and your feelings through craftivism! Order your booklet or download for free on ksl.fi. Available in English and Finnish. syvemmälle uneen. Mutta äidistään asioita, jotka johsia se on luonut. Vain kriittisellä ajattelulla voimme vielä vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää ja millaisia ihmisiä meistä Europarlamentaarikko Alviina Alametsä selvisi Jokelan koulusurmasta 15-vuotiaana. Samanikäisenä rap-artisti Mercedeksenä (aiemmin Mercedes Bentsona) tunnettu Linda-Maria Roine haaveili kouluampumisesta lopettaakseen kokemansa kiusaamisen. Kirjassaan kaksi valovoimaista vaikuttajaa kirjoittaa kokemastaan kouluväkivallasta ja ratkaisuista, joilla kiusaamisen kierteestä voitaisiin päästä eroon. www.johnnykniga.fi HS:n kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi nimetty Erään kanan tarina on kokoelma absurdin liepeitä haistelevia novelleja eläimistä elämissämme ja eläimistä joita olemme. Se antaa äänen heille, joilta ei aina ymmärretä kysyä ja katsoo kaikenikäisiä, -näköisiä ja -karvaisia päähenkilöitään vähän vinosti mutta lämmöllä. ”Tarkkanäköisissä ja väliin tikahduttavan hauskoissa dialogeissa ihminen laskeutuu luomakunnan herruudesta muiden nisäkkäiden tasolle. Ai että se tuntuu hyvältä.” – Helsingin Sanomat Kirjakaupoista ja kustantajan verkkokaupasta: kustantamo.sets.fi Interaktiivinen teatteriesitys, ins tallaatio ja luento, joka vie aikamatkalle Pohjoismaiden historiaan. Esityksessä kuullaan pohjoismaisia kieliä, tutustutaan kuriositeettigalleriaan ja tut kitaan vanhoja karttoja ja litteää maapalloa ajalta, jolloin maa oli litteä! Vai oliko? Näemme myös aidon, formaliiniin säilötyn merihirviön vuodelta 1532! Yli 8-vuotiaille suunnattu esitys tasapainoilee todellisen ja kuvitteellisen rajalla ja innostaa tutustumaan Pohjoismaiden kulttuuriin, luonnontieteisiin ja historiaan. Vierailuesitys Nukketeatteri Sampossa, Erottajankatu 7 9.–12.11.2022 nukketeatterisampo.fi PÄIVI LISKI: ERÄÄN KANAN TARINA BRIAN KLAAS: PAHA VALTA Järisyttävä tietokirja kysyy, turmeleeko valta vai vetääkö se puoleensa vain pahoja ihmisiä. Päätyykö politiikan huipulle pelkästään valehtelijoita? Miksi narsistit saavat parempaa palkkaa kuin muut? Viihdyttävässä ja oivaltavassa teoksessa tavataan niin ahneita diktaattoreita, vaarallisten kulttien johtajia kuin kapinallisia, kun etsitään vastausta siihen, miksi valta viettelee ja kuinka se muuttaa ihmisiä. Värikkäät tapauk set niin historiasta paljastavat myös, miten voisimme saada valtaan aiempaa parempia ihmisiä. www.atena.fi KIMMO JYLHÄMÖ: DIGI-ASKEESI CRAFTIVISM! CRAFTIVISM! HELSINKHOLMIN YLIOPISTON MOBIILI HISTORIALABORATORIO Je ss ica Sc hä fe r
9 / 2022 • 7 7.11.–11.12.2022 NÄIN KUOLLEEN IHMISEN ensimmäis tä kertaa seitsenvuotiaana. Muistan nimenomaan halunneeni mennä kat somaan kuollutta läheistä ruumishuo neelle. Kokemuksesta jäi, jos näin voi sanoa, hyvä mieli, sillä se auttoi mi nua ymmärtämään, että hän tosiaan oli poissa. Mitään pelottavaa siihen ei liittynyt. Läheskään aina kuolema ei ole mil lään muotoa kaunis. Ei ukrainalaisen lapsen, ei Jina Aminin eikä kenenkään muunkaan liian varhain tai väkivalloin menehtyneen. Tosin kaunis ei aina ole edes vanhan ihmisen kuolema, sillä laadukas saattohoito on vain harvojen ulottuvilla. Käytäntöjä on pyritty vie mään varsinaisen saattohoidon ulko puolellekin, mutta usein ne tyssäävät rahaan. YHTEISKUNTA EI HALUA maksaa ih misille arvokasta kuolemaa. Liian moni kuolee tuskallisesti pitkään kär sittyään. Aina ei ole osaamista tehdä tarpeellisia päätöksiä, ja joskus lääkä rin etiikka, omaisten toiveista puhu mattakaan, on ristiriidassa kuolevan omien toiveiden kanssa. Yhteiskun tana meidän pitäisi aikuistua ja kan taa vastuu myös ihmisarvoisesta kuo lemasta, kuuluivat erään kokeneen pitkäaikaisosaston hoitajan terveiset Voiman lukijoille. Suomalainen kuolee yleisimmin ve renkiertoelinten sairauteen, syöpään tai muistisairauteen. Kuolinsyissä nä kyy vuosisadassa tuplaantunut keski määräinen elinikä. Useimmiten kuo lema ei ole sillä tavalla dramaattinen tai poikkeava, millaisena se kulttuu rissamme toistuvasti esitetään. Sen si jaan kuoleman lähellä on paljon heik koutta, vanhuutta ja kärsimystä, kipua ja surua, mitä yhteiskunta ei tunnu olevan kypsä näkemään. Ikään kuin ihminen olisi olemassa vain tarmok kaana nettomaksajana. LOPPUSYKSYSTÄ VIETETÄ ÄN ympäri maailmaa erilaisia vainajiin liittyviä muistojuhlia. On pyhäinpäivää, kuol leiden päivää, on kelttien samhain, jenkkien halloween ja muinaissuoma lainen kekri, jotka myös eroavat monin tavoin toisistaan. Paikoin juhlat sekoit tuvat elonkorjuujuhliin, ja onhan kuo lemakin usein mielletty ihmiselon kal lista viljaa niittävänä persoonallisena olentona. Kieli ja perinnepuritaanina on tosin huomautettava, että niittämi seen soveltuva viikate on alun perin tarkoitettu heinän eikä viljan leikkaa miseen, mihin taas sirppi on oikea peli. Vitsailimme jokin aika sitten ystävä ni kanssa siitä, miten päädymme aina puhumaan kuolemasta. Luulisi kolme kymppisillä olevan parempaakin teke mistä. Hän totesi, että tietenkin siksi, koska kysymys kuolemasta on samal la kysymys olemisesta, kaikkein suurin mysteeri. Siksi se on myös älyllisesti lo puttoman kiehtova. Olkoonkin, että lo pulta kuolemasta ei voida tietää tai sa noa paljoakaan – kuolleethan eivät itse voi keskusteluun osallistua. Toki osalla ihmisistä on kuolemanrajakokemuksia, mutta monikaan ei uskalla niistä hör höksi leimautumisen pelossa virkkoa. KUN PUHUMME KUOLEMASTA , pu humme oikeastaan elämästä tai kor keintaan siitä, mitä se aiheuttaa elä vien maailmassa. Pääsemme rajalle asti, emme pidemmälle. Onneksi täl läkin puolen tehtävää riittää. Tiem mä elämän loppusuoralla kadutaan useimmiten sitä, ettei tullut keskityt tyä tärkeimpiin: perheeseen ja lähei siin. Välttämättömyydeksi naamioitu kilpajuoksu kohti pohjaa ei ole kuiten kaan vain yksilön valinta. On täysin mahdollista rakentaa yhteiskuntaa, jo ka ei perustu ainutkertaisten elämien hukkaamiselle ja tuhoamiselle, vaan jollekin aivan muulle. Kuolema pysyy mysteerinä, mutta paljastaa meidät. EMILIA MÄNNYNVÄLI Kuolema paljastaa meidät VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Männynväli | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraafikko Pinja Nikki | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Elisa Helenius, Matilda Koivisto, Antti Kurko, Meri Mäkilä, Nauska, Pinja Nikki, Mika Pekkola, Salla Piirainen, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Aleksandra Aksenova, Timo Kalevi Forss, Hautaustoimisto Mikko Mononen Oy, Miro Johansson, Liila Jokelin, Ninni Kairisalo, Binar Mustafa, Lili De Paola, Mika Pekkola, Janne Siironen, Joel Slotte, Kai Talvinen, Hanna Valjakka & Karsten Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi, Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 9 Ka ns i: N au sk a N au sk a Pääkirjoitus MA RRA SKU UN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS BURT TURRIDO: AN OPERA Nature Theater of Oklahoman uutuusesitys on huumorin sävyttämä tarina eristäytyneestä yhteiskunnasta. Oopperan muotoja ja käytänteitä tutkivassa esityksissä koetaan muun muassa katastrofaalinen myrsky, neitseellinen hedelmöitys, murha, kolmiodraama, lavastettu teloitus, syntymä, avaruusolentojen hyökkäys ja ihmiskaappaus – eikä tämä show pääty ennen kuin joku lävistyy sarvivalaan syöksy hampaaseen. Esitykset 11,.12. ja 13.11. www.espoonteatteri.fi KOULUMUSTELMAT MARKO LEINO: UNIMAAILMAN VANGIT Koko perheen lukuromaanissa Adan äiti joutuu onnettomuuteen ja makaa sairaalassa tiedottomana. Samalla kun kaupunki peittyy lumivaippaan, suru valtaa Adan maailman ja äiti vaipuu yhä syvemmälle uneen. Mutta isoäidin luona Ada oppii äidistään asioita, jotka johdattavat hänet salaisuuden äärelle. Unen ja toden rajamailla liikkuva romaani on mukaansa tempaava seikkailu tarina ja viisas kertomus oman itsensä ja rohkeutensa löytämisestä, rakkauden voimasta. www.otava.fi Digitaalisuus muuttaa ihmisyyttä yhä radikaalimmin. Nyt on oikea hetki pohtia, millaisia vääristymiä teknologinen hurmio tuottaa ja millaisia turhia lupauksia se on luonut. Vain kriittisellä ajattelulla voimme vielä vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää ja millaisia ihmisiä meistä on tulossa. www.vastapaino.fi What kind of opportunities craftivism opens up in terms of taking a stand and civic activism? In this booklet craftivists from Finland tell why they chose craftivism. Let it inspire you to address important social themes, your thoughts and your feelings through craftivism! Order your booklet or download for free on ksl.fi. Available in English and Finnish. syvemmälle uneen. Mutta äidistään asioita, jotka johsia se on luonut. Vain kriittisellä ajattelulla voimme vielä vaikuttaa siihen, miltä tulevaisuus näyttää ja millaisia ihmisiä meistä Europarlamentaarikko Alviina Alametsä selvisi Jokelan koulusurmasta 15-vuotiaana. Samanikäisenä rap-artisti Mercedeksenä (aiemmin Mercedes Bentsona) tunnettu Linda-Maria Roine haaveili kouluampumisesta lopettaakseen kokemansa kiusaamisen. Kirjassaan kaksi valovoimaista vaikuttajaa kirjoittaa kokemastaan kouluväkivallasta ja ratkaisuista, joilla kiusaamisen kierteestä voitaisiin päästä eroon. www.johnnykniga.fi HS:n kirjallisuuspalkintoehdokkaaksi nimetty Erään kanan tarina on kokoelma absurdin liepeitä haistelevia novelleja eläimistä elämissämme ja eläimistä joita olemme. Se antaa äänen heille, joilta ei aina ymmärretä kysyä ja katsoo kaikenikäisiä, -näköisiä ja -karvaisia päähenkilöitään vähän vinosti mutta lämmöllä. ”Tarkkanäköisissä ja väliin tikahduttavan hauskoissa dialogeissa ihminen laskeutuu luomakunnan herruudesta muiden nisäkkäiden tasolle. Ai että se tuntuu hyvältä.” – Helsingin Sanomat Kirjakaupoista ja kustantajan verkkokaupasta: kustantamo.sets.fi Interaktiivinen teatteriesitys, ins tallaatio ja luento, joka vie aikamatkalle Pohjoismaiden historiaan. Esityksessä kuullaan pohjoismaisia kieliä, tutustutaan kuriositeettigalleriaan ja tut kitaan vanhoja karttoja ja litteää maapalloa ajalta, jolloin maa oli litteä! Vai oliko? Näemme myös aidon, formaliiniin säilötyn merihirviön vuodelta 1532! Yli 8-vuotiaille suunnattu esitys tasapainoilee todellisen ja kuvitteellisen rajalla ja innostaa tutustumaan Pohjoismaiden kulttuuriin, luonnontieteisiin ja historiaan. Vierailuesitys Nukketeatteri Sampossa, Erottajankatu 7 9.–12.11.2022 nukketeatterisampo.fi PÄIVI LISKI: ERÄÄN KANAN TARINA BRIAN KLAAS: PAHA VALTA Järisyttävä tietokirja kysyy, turmeleeko valta vai vetääkö se puoleensa vain pahoja ihmisiä. Päätyykö politiikan huipulle pelkästään valehtelijoita? Miksi narsistit saavat parempaa palkkaa kuin muut? Viihdyttävässä ja oivaltavassa teoksessa tavataan niin ahneita diktaattoreita, vaarallisten kulttien johtajia kuin kapinallisia, kun etsitään vastausta siihen, miksi valta viettelee ja kuinka se muuttaa ihmisiä. Värikkäät tapauk set niin historiasta paljastavat myös, miten voisimme saada valtaan aiempaa parempia ihmisiä. www.atena.fi KIMMO JYLHÄMÖ: DIGI-ASKEESI CRAFTIVISM! CRAFTIVISM! HELSINKHOLMIN YLIOPISTON MOBIILI HISTORIALABORATORIO Je ss ica Sc hä fe r 10 Greenpeacen Sipiläinen TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA HAUTAUKSEN MONINAISTUVA TULEVAISUUS 16 44 Marilyn 42 Muusa Ju us o Ti m on en 38 Valkyrians Pe tri Ko kk o TÄMÄN LEHDEN VÄLISSÄ oleva Lehtiharava on Kulttuuri-, mielipide ja tiedelehtien liiton eli Kultti ry:n juhlajulkaisu. Voima on yksi vuonna 1991 perustetun Kultin liki 170 jäsenlehdestä. Vastamainos 13 N au sk a
8 • 9 / 2022 Milloin viimeksi ajattelit kuolemaa? Mielipide MATS, 18, Sastamala ”Muutama päivä sitten. Luin lahjaksi saamaani Eija-Riitta Korholan kirjaa Kuolemaa nopeampi. Kuolema on sellainen asia, joka on hyvä käsitellä oman pään sisällä.” ILKKA, 63, Kuopio ”Eilen. Meillä on yksitoista ja puoli vuotta vanha labradorinnoutaja, ja se alkaa aavistuksen verran ontua. Puhuimme vaimon kanssa, että vieläkö se olisi ensi kesänä elossa.” TUULI, 28, Helsinki ”Kuolema oli keväällä aktiivisesti mielessä, sillä eräs läheinen ihminen kuoli. Kuolemaa tulee myös usein ajateltua yleisellä tasolla, mutta se kosketti läheltä viimeksi puolisen vuotta sitten.” ILLI, 88, Kauniainen ”Ehkä eilen, sillä kaikki vanhemmat tuttavat sekä mieheni ovat kuolleet. Se tulee siis itsestään.” AWA, 34, Helsinki ”Uskonnossani kuolemaa ajatellaan jatkuvasti, sillä se on kaikille väistämätön. Meille se on arkipäiväinen asia.” TEKSTI JA KUVAT MATILDA KOIVISTO TEKSTI JA KUVA BINAR MUSTAFA Iranin kansan nousun laineet lyövät Irakiin Iranin vaikutusvalta kurdialueella on huomattava, ja maan tapahtumat vaikuttavat myös naapurimaihin. Erityisesti Iranin tilanne on vaikuttanut Irakiin, jossa nyt seurataan Iranissa meneillään oleva kansannousua. S IVEYSPOLIISIN väkivallan seurauksena me nehtyneen nuoren naisen Mahsa ”Jina” Aminin kuoleman jälkeiset tapahtumat näky vät myös Irakissa, etenkin Kurdistanissa. Ih miset sympatisoivat Aminia ja protestiliikettä, mikä nopeasti tapauksen jälkeen näkyi Iranis sa huivipakon ja hallituksen vastustamisena. Islamilaista valtaa ihannoivat puolestaan puolustavat hallitusta ja ky seenalaistavat protestiliikkeen tavoitteita. Nagada Osman on tunnettu vasemmistolainen ruohon juuritason aktivisti Irakin Kurdistanissa. Hän seuraa tiiviis ti Iranin tapahtumia. Osmanin kotikaupunki Sulaimania on lähellä Iranin ra jaa. Kurdistanin isänmaallinen liitto (PUK) on johtanut kau punkia vuodesta 1991 lähtien ja aina ollut tiiviissä yhteis työssä Iranin hallituksen kanssa. Kaupungissa oleskelee myös kymmeniätuhansia Iranista paenneita. Suurimmalle osalle heistä paluu ei ole mahdollinen, ja siksi he odottavat vallan vaihtumista. Rikosilmoitus huivin poistamisesta Syyskuun 19. päivä Sulaimaniassa järjestettiin kokoontumi nen Aminin muistoksi. Nagada Osman piti tilaisuudessa pu heen. Pian kokoontumisen jälkeen sosiaalisessa mediassa levisi väite, että kokoontumisessa olisi poltettu huivi tuen osoituksena liikkeelle. Tästä väitetystä tempusta ja Osmanin puheesta Kurdistanin islamistiliikkeen johtoon kuuluva henkilö teki rikosilmoituksen. Osmania rikosilmoitus ei hätkähdytä. Hän on sitä miel tä, että rikosilmoituksen tarkoitus on vaientaa aktivisteja. ”Kurdistanissa on aina ollut kiivas kampailu nationalis min, islamismin ja vasemmiston välillä. Iranin islamistisen hallituksen romahdus tietäisi suuria takaiskuja alueen muil le islamistisille ryhmittymille. Samaan aikaan kun odotam me kansannousulta paljon, he tekevät kaikkensa Iranin hal lituksen säilyttämiseksi. Meitä vastaan tehty rikos ilmoitus on osa tätä kamppailua. Kokoontumisessa huivipakkoa vas tustettiin, mutta ainakaan minä en huomannut kenenkään polttaneen huivia.” Tukahduttaminen ei onnistu Keskiviikkona 28. syyskuuta Iran pommitti Irakin Kurdista nissa olevia Iranin oppositiopuolueiden tukiasemia. Pommi tuksissa menehtyi yhdeksän henkilöä ja yli kolmekymmen tä loukkaantui. Iranin toimenpiteitä tulkittiin eri tavalla, muun muassa pyrkimykseksi muuttaa kansannousua aseel liseksi taisteluksi oppositiopuolueita vastaan. Samana päivänä oli määrä järjestää Sulaimaniassa uusi kokoontuminen Iranin kansannousun tukemiseksi. PUK:n turvallisuusjoukot saapuivat paikalle ja pyrkivät estämään kokoontumisen. Mielenosoittajat huusivat iskulauseita ja olivat kokoontumassa estelyistä huolimatta. Turvallisuus joukot käyttivät kyynelkaasua ja hajaannuttivat väkijou kon. Mielenosoittajat kiirehtivät viereisille kujille ja alueen liikkeisiin ja kahviloihin. Välillä he ilmestyivät taas kaduille huutamaan iskulauseita, ja turvallisuusjoukot pyrkivät taas hajottamaan väkijoukkoa. Jonkinlainen tuki mielenosoitus pidettiin, vaikka viisi mielenosoittajaa pidätettiin. Tiedotusvälineissä ja varsinkin sosiaalisessa mediassa kokoontumisen estämisestä tuli kuuma puheenaihe. Tapaus ei kuitenkaan yllättänyt, sillä PUK:n tiivis suhde Iranin hal litukseen on tiedossa. ”Mielenosoituksen estäminen ei tullut yllätyksenä eikä kerta ollut ensimmäinen, kun PUK:n aseistetut joukot käyt täytyvät tällä tavalla mielenosoittajia kohtaan. Se ei kuiten kaan ole laskenut aktivistien motivaatiota”, Osman toteaa. Iranissa tilanne jatkuu. Yli 200 ihmistä on saanut sur mansa ja satoja on pidätetty. Eri puolilla maailmaa kan sannousulle osoitetaan tukea. Lauantaina toinen lokakuuta yli 150 kaupungissa järjestettiin kokoontumisia ja mielen osoituksia, myös PohjoisIrakissa, kuten Erbilissa ja muuta milla paikkakunnilla. ”Muutokset tulevat näkymään nopeasti myös täällä”, tiivistää Osman. Nagada Osmanilla on pitkä kokemus aktivismista.
9 / 2022 • 9 Karstein Volle TEKSTI JARI TAMMINEN Taiteilijat vaativan Chaim Zabludowiczin eroa Kiasman tukisäätiön hallituksesta. T AITEILIJAT Eero Yli-Vakkuri ja Terike Haapoja kir joittivat nykytaiteen museo Kiasman johtajalle avoimen kirjeen. Siinä he haastoivat Kiasman ulottamaan turvallisen tilan politiik kansa myös museon institutionaali siin rakenteisiin. Osana tätä he esit tävät, että Kiasman tukisäätiön tulisi purkaa Chaim ”Poju” Zabludowiczin hallitusjäsenyys. Zabludowicz on tunnettu taiteen keräilijä. Hän myös hallinnoi isänsä perustamaa Tamares Groupia, jonka varallisuus on peräisin asekaupasta ja on itse perustanut Britanniassa vies tintätoimisto Bicomin. Bicom on muun muassa kiistänyt kritiikin, jota Amnes ty International on esittänut Israelin valtion palestiinalaisiin kohdistamia ihmisoikeusrikkomuksia ja vapauden rajoittamisia kohtaan. Zabludowicz on myös investoinut yhdysvaltalaiseen Palantir Technologiesiin, jonka tuot tamia analytiikkatyökaluja käytetään myös palestiinalaisten profiloimiseen ja vakoiluun. Taiteilijat katsovat, että palestiina laisiin kohdistuvia ihmisoikeuslouk kauksia tukevan henkilön kuulu minen tukisäätiön hallitukseen on ristiriidassa museon toiminnan ja julkilausuttujen arvojen kanssa. He myös pitävät ongelmallisena sitä, et tä säätiön hallituksen jäsen on kan sainvälisen taiteilijoiden ja kulttuuri väen vuonna 2014 aloittaman Boycott Divest Zabludowicz kampanjan koh teena. Edellisen kerran Zabludowiczin hallituspaikasta keskusteltiin julkisuu dessa vuosi sitten. Tuolloin Kiasman johtaja Leevi Haapala piti Zabludo wiczin roolia tukisäätiön hallituksessa ongelmattomana. Vuonna 2008 perus tetun Kiasman tukisäätiön tehtävänä on muun muassa hankkia rahoitus ta Kiasman näyttelytoiminnan tuek si ja edistää taiteen keräilijöiden se kä Kiasman välisiä suhteita. Kiasman museon johtaja on myös säätiön halli tuksen jäsen. Taiteilijoiden keskustelu Kiasman sekä Kiasman tukisäätiön kanssa jatkuu ja sitä seurataan Voiman nettisivulla. Lue myös Haapojan ja Yli-Vakkurin avoin kirje osoitteessa voima.fi. Kiasma-kiista kärjistyy TEKSTI IIDA SIMES Korvaamattomat kuolemat Ukrainassa uhreja ja kaatuneita surraan, Venäjällä ei ole edes tietoa kuinka moni on kuollut. V ENÄ JÄN hyökkäyssodan aiheuttamat kärsimykset ukrainalaisille lisääntyvät kylmän talven koetellessa maata. Samalla hyökkääjäosapuoli Ve näjä aiheuttaa humanitaarisia kriisejä omille kansalaisilleen. Ukrainassa kriisi koettelee valtavia joukkoja siviilejä ja sotilaita. Venäjäl lä sodan uhreja ovat rintamalle joutu neet – usein myös vastahakoiset – soti laat ja kadonneiden, vammautuneiden ja kaatuneiden läheiset. Tähän mennessä kaatuneista venä läisistä ei ole tarkkoja lukuja, on vain ukrainalaisiin lähteisiin perustuvia arvioita. Todellisen määrän laskemis ta vaikeuttaa erityisesti virallisten ve näläisten lähteiden epäluotettavuus. Venäjän mukaan menehtyneitä ve näläissotilaita on vain 6 500, mutta avoimia lähteitä tutkineet venäläis lehdet ovat varmistaneet vähintään 7 000 venäläissotilaan kaatuneen. Uk rainalaisten lähteiden mukaan venä läisiä kuolleita on tähän mennessä ai nakin 40 000. 170 VALTION, myös Venäjän ja Ukrai nan, ratifioiman Geneven sopimuksen mukaan kuolleet pitää luetteloida. So pimus ilmaisee tämän hyvin selkeästi: ”Selkkauksen osapuolten on laadittava ja … toisilleen toimitettava kuolinto distukset tai asianmukaisesti oikeiksi vahvistetut kuolleiden luettelot.” Kreml on ilmoittanut, että etulin jassa kuolleen sotilaan perheelle kor vataan ainakin viisi miljoonaa rup laa, eli nykykurssin mukaan 81 000 euroa. Monilla alueilla myös aluehal linto osallistuu kompensaatioon, ja kaatuneen perhe voi saada kahdek san miljoonaa ruplaa eli noin 130 000 euroa. Kompensaation ehtona on tieten kin saada sotilaan kuolemasta var mistus. Jos sotilas on luokiteltu ka donneeksi, perhe ei saa korvausta. VENÄLÄINEN, KOLMEKYMPPINEN Ju ri puhuu Voimalle salanimellä, sillä hän on paennut mobilisaatiota pois ko tikonnuiltaan. Juri on kotoisin ItäVe näjältä. Juri vastustaa sotaa eikä pidä ukrainalaisia vihollisina. Juri ei lähtisi sotaan, vaikka Venäjä olisi hyökännyt jonnekin muualle kuin Ukrainaan. ”Ei äidinmaani tarvitse mitään tukea. Ve näjä on hyökkääjä.” Jurin mielestä koko mobilisaatio on ollut tragikoominen prosessi. ”Kym meniä mobilisoituja kuoli jo ennen joutumistaan rintamalle”, hän huokai lee. ”Heidät pahoinpideltiin, he tappe livat keskenään tai kuolivat onnetto muuksissa koulutusvaiheessa.” Juri seuraa riippumattomia, ulko mailta toimivia venäläisiä uutispal veluita Meduzaa ja Novaja Gazetaa. Mobilisoitavien miesten kohtalo ei näytä hyvältä. Venäläisillä ei ole riit tävää talvi varustusta. Jurin kotiseu duilla kerätään talvivaatteita ja ruo kaa sota joukoille, koska valtiolla on vain niukasti rahaa pukea ja muonit taa mobilisoituja. Syyskuun lopussa mobilisoitujen äidit hyökkäsivät poliisien kimppuun Kaukasuksella Dagestanissa protestoi den, etteivät heidän poikansa ole ”lan noitteita”. BBC raportoi mobilisoinnin alettua, että etnisten vähemmistöjen kansalaisia kuten Dagestanin kansa laisia rekrytoidaan sotaan kymme nen kertaa enemmän kuin vauraiden länsi osien venäläisiä. Rauhanjärjestöt Ukrainassa ovatkin vihjailleet Venä jän toteuttavan valikoivaa puhdistus ta myös omassa maassaan. Ukrainalainen sotilas W iki m ed ia C om m on s
10 • 9 / 2022 Eturivin paikka tosielämän dystopialeffassa Ympäristöjärjestö Greenpeacen uuden maajohtajan työhön kuuluu kohdata ympäristömme tuhoutuminen. Kohtaaminen ei välttämättä lamauta, jos pitää mielessä, että aina on myös toivoa. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA NAUSKA T OUKO SIPIL ÄINEN aloitti työnsä ympäris töjärjestö Greenpeacen Suomen maajohtajana Euroopan ollessa histo riallisen energiakriisin keskellä. Kriisin ratkaiseminen edel lyttää siirtymää uusiutuvaan energian tuotantoon ja yleensäkin säästämistä. Näitä toimia monet ympäristöjärjes töt, Greenpeace muiden joukossa, ovat vaatineet vuosien ajan. Johtajapestin alkamista edelsi myös Eurooppaa rii vannut historiallisen kuiva kesä. Kui vuus muistutti, ettei ilmastokriisi ta pahdu vain jossain toisaalla, vaan se koputtelee myös meidän ovillamme. Greenpeacen kaltaisen järjestön pal veluksessa työskenteleminen tarkoittaa ihmiskunnan kylvämän tuhon päivit täistä kohtaamista. Miltä tuntuu katsoa eturivistä, kun maailma kuolee? ”On aihetta suruun. Jo nyt on näh tävissä äärimmäisten sääilmiöiden li sääntyminen, ja tältä se näyttää, kun niiden todennäköisyys kasvaa. Sa malla lajikatoon liittyvät luvut ovat järkyttäviä. Riippumatta siitä, onnis tummeko ilmastotoimissa, meidän elinaikanamme maailma tulee muut tumaan merkittävällä tavalla.” Toimintaa yhdessä Toivon puute ahdistaa ja usein la maannuttaakin. Ahdistusta saattaa helpottaa se, ettei sitä kohtaa toimet tomana eikä yksin. Tämä on näkynyt esimerkiksi nuorten ilmastoliikkeessä, mutta se näkyy myös Sipiläisen kaltai sissa keskiikäisissä. ”Minulle on jo aika kauan ollut sel vää, että tänä aikana on mielekkäintä tehdä töitä ilmastokriisin ratkaisemi seksi. Ja kun panokset kovenevat, niin työ tuntuu yhä mielekkäämmältä.” Nykyiset onnistumiset tulevat mää rittämään, millaista elämä on kriisin edetessä. Väistämättömän estämisen sijaan Sipiläisen vastuulla uudessa työssään on auttaa ihmisiä löytämään uusi tapa elää ja ratkaista kriisiä nyt, kun onnettomuus on jo tapahtumassa. ”Tämä voi vapauttaa toimimaan. Nyt vaikutamme muutoksen vaka vuusasteeseen.” Mittakaavat mykistävät Ihmisen on vaikea käsittää ilmasto kriisin ja sukupuuttoaallon mittakaa vaa. Aivot ovat mukautuneet käsittele mään yksilöitä, eivätkä helposti taivu hahmottamaan kokonaisten lajien ja ekosysteemien kuolemaa. Tämä vai keuttaa ympäristöjärjestön toimintaa. Kuinka puhua asiasta, jota on vaikea ymmärtää? Sipiläinen pohtii, onko il mastoliike tehnyt takavuosina virheen kertoessaan, että ”suojelemme Maa palloa”. Retoriikka on saattanut olla etäännyttävää. ”Jos tarkkoja ollaan, niin Maapal lo kyllä selviää ilman meitäkin. Kysy mys on siitä, selviääkö lajisto ja sel viämmekö me.” Keskustelun pitäisi siis aina palau tua nykyhetkeen. Tämä on kuitenkin vaikeaa tasapainoilua, koska lajikato ja ilmastokriisi ovat oikeasti valtavia kysymyksiä. Huonojen uutisten vasta painoksi tarvitaan myös hyviä uutisia. Tarvitaan ajatus tulevaisuudesta, joka voisi olla jopa hieman iloisempi kuin tämä päivä. ”Olennaista on se, mistä sitä iloa haemme. Meidän pitäisi kanavoida ih misten toimintaa suuntaan, joka lisää iloa, mutta ei kulutusta. Onko se sitten yhdessäoloa tai jotain muuta? Ilmasto liikkeelläkin on riski mennä siihen an saan, että tarjotaan vain luopumista ja surua tulevasta.” Politiikka vai aktivismi Aiemmin vuosina 2014–2018 Green peacella työskennellyt Sipiläinen vaihtoi kansalaisjärjestötyön kan sanedustaja Li Anderssonin erityis avustajan rooliin ja osallistui samalla vasemmisto liiton politiikan suunnit teluun. Hänellä oli osansa siinä, että vasemmistoliitto siirsi politiikkan sa painopistettä ympäristökysymys ten suuntaan. Nyt tie johti takaisin kansalaisjärjestöön ja Greenpeacen maajohtajaksi. Siirtymistä kansalais tottelemattomuudella lakeja koettele van, ja toisinaan niitä myös rikkovan, järjestön ja lakeja säätävän kansan edustajalaitoksen välillä voi pitää yl lättävänä. Sipiläinen ei itse näe siir tymää ongelmana, tai edes kovin suurena. ”Olen pitkään halunnut muuttaa maailmaa paremmaksi suunitelmal lisen ja strategisen toiminnan kautta. Greenpeacessa arvostan sitä, että tämä on hyvin tavoiteorientoitunut järjestö. Kartoitamme ne kohdat yhteiskunnas sa, joissa tarvitaan ja voidaan saada aikaan muutosta, ja mietimme, keihin meidän pitää vaikuttaa ja millaisilla keinoilla. Työ, jota tein politiikassa, oli oikeastaan aika samanlaista.” Toisin kuin politiikkaan, Green peacen toimintaan kuitenkin kuuluu erottamattomasti toisinaan sääntöjen rikkominen. Se itsessään ei koskaan kuitenkaan ole tavoite tai päämäärä, se on vain yksi keino.
VAATTEITA VANKILOISTA Vastamainos, helmikuu 2021 N EOLIITTISELLA AJALLA 4 000 vuotta ennen ajanlaskumme al kua porukkaa alkoi kerääntyä nykyään Välimerenä tunnetun vesialueen pohjoispuolelle vuoristoon. Alue kukoisti pronssi kaudelta Rooman valtakunnan aikaan, eivätkä visigootitkaan tuhon neet Nîmes-nimistä hiidenkivien ja amfiteattereiden kaupunkia. 1700luvulla Ranskan Nîmes tuli kuuluisaksi kangaskutomoistaan. Kestävä puuvilla kangas brändättiin ”Nîmesistä kotoisin olevaksi”, ranskaksi ”de Nîmes”, ja se lausutaan ”denim”. Eikä ollut kuluva kuin 302 vuoden hujaus, kun ilmestyi Voima 06/02, jossa kerrottiin Levi’s merkkisten denimfarkkujen kriisistä. OTSIKOLLA ”LEVI’S GOES EAST” Voima julkaisi yhdysvaltalaisen demokratiaaktivisti Dara Caldwellin jutun vaateteollisuudesta. ”Leviksen farkut ovat monille yhtä kuin USA”, Caldwell aloitti. ”Mo net muut yhdysvaltalaiset vaateyhtiöt, kuten Gap, Guess ja Ralph Lau ren, ovat jo pitkään teettäneet vaatteita ulkomaisilla alihankkijoilla. Levi’s yrittää nyt kohentaa kehnoa tulostaan ja seuraa perässä. Tekstii lialan työntekijöiden kannalta tieto on masentava. Washington Postin paljastettua, että Leviksen farkkuja tehtiin kiinalaisella vankityövoi malla, yhtiö oli suurista vaatevalmistajista ensimmäinen, joka laati säännöstön työntekijöidensä oikeuksista.” VOIMASSA ON KAUTTA AIKAIN kirjoitettu paljon työntekijöi den oikeuksista ja vaatebisneksen rumista puolista. Voima ei enää 2020 luvulla onneksi ole ainoa raportoija, mutta orjatyöstä muistutel lessaan parikymmentä vuotta sitten Voima oli suomalaisen journalis min temmellyskentällä vielä yksinäinen. Vielä 2000luvun alussa kierrätysvaatteiden käyttämistä pidettiin kovin marginaalisena touhuna eikä sanaa ”vintage” käytetty apuna hintojen nostamisessa. Moni luuli myös, että keskihintaista kalliimpia merkkivaatteita kokoon kursineille työntekijöille on maksettu enem män. Kuitenkin on paljastunut, miten sekä luksusmerkkien että pikai sesti uudistuvan halpismuodin tuotteet ovat yhtälailla köyhien van kien valmistamia. Jopa samoissa tehtaissa saatetaan tehdä aivan eri hintaisia tuotteita luksusputiikeista halpahalleille. ”SITÄ MUKA A KUN MENETÄMME kotimaista tuotantoamme, meistä tulee aiempaa haavoittuvampia maailmassa tapahtuville poliittisille muutoksille”, sanoi yhdysvaltalainen aktivisti Medea Benjamin 20 vuot ta sitten. ”Riippuvuutemme ulkomai sesta öljystä saa meidän paapomaan SaudiArabiaa, riippuvuus Kiinan tai Meksikon tuotannosta estää meitä edistämästä niiden ihmisoikeuksia. Ikävää, että Levi’s lähtee Yhdysvallois ta, mutta jos sosiaalisesti vastuullinen toiminta ei kannata, firman olisi luo vuttava koko vaatebisneksestä.” Levi’s jatkaa vaatebisneksessä. Häirikötpäämajan vastamainos ”We Don’t Pay Living Wages” muistutti hel mikuussa 2021, ettei moni vaatefirma maksa kunnollisia palkkoja. Ei myös kään Levi’s. TEKSTI IIDA SIMES ”Näen, että kansalaistottelematto muudelle on yhteiskunnassa legitiimi paikka. Greenpeacen kansalaistotte lemattomuus on rauhanomaista, si tä tehdään yksityishenkilöinä omilla kasvoilla ja sitoudutaan seuraamuk siin. Ja jos katsotaan kansalaistottele mattomuuden historiaa, niin sillähän on saatu aikaiseksi hirvittävän paljon hyvää. Esimerkiksi Viron itsenäistymi nen ja ammattiyhdistysliikkeen taiste lu lyhyemmän työajan puolesta, ih misoikeuksiin liittyvät saavutukset ja suurlakon kautta edistynyt Suomen it senäistyminen.” Politiikassa ja järjestötoiminnassa tavoitteet voivat siis olla samoja, mut ta työkalut toisinaan hieman erilaisia. Eroa löytyy myös siitä, mihin kohtaan prosessia kukakin keskittyy. ”Politiikassa tarvitaan ideoita, joi hin uskalletaan tarttua ja järjestöken tällä on vastuu liikuttaa keskustelua eteenpäin, tuoda keskusteluun uusia ajatuksia.” Sipiläinen viittaa mahdollisuuksien ikkunaan ja sen siirtämiseen. ”Yhteiskunta muuttuu niin, että en sin joku idea tuntuu täysin mahdotto malta, sitten joku sanoo sen ääneen ja pian se onkin mahdollisuuksien rajois sa. Lopuksi ollaan tilanteessa, että joku tarttuu siihen ideaan politiikassa ja se voi toteutua.” Yllättävää yksimielisyyttä Yleisö on päässyt toistuvasti näke mään sen, kuinka kansalaisjärjestöt ja yritysmaailma ovat vastakkain. Tä tä vasten saattaa tulla yllätyksenä, et tä Sipiläisen mukaan Greenpeace on saanut ajatuksilleen paljonkin vasta kaikua yritysmaailmasta. ”Monet yritykset ovat jo ottaneet il mastonmuutoksen huomioon liiketoi mintaympäristöön vaikuttavana asi ana. Siellä on mietitty, miten kestävä oma strategia on ja miten vaikka pääs töhinnoittelu tulee vaikuttamaan toi mintaan. Muutoshalukkuus ja nopeus eivät ehkä ole sitä, mitä me vaadimme, mutta ymmärrys tilanteesta on monil la sektoreilla varsin sama.” Vastuun julkisesti hyvin polarisoi tuneesta keskustelusta Sipiläinen puo lestaan vierittää osittain suhteellisen pienen porukan harteille. ”Tuntuu, että Suomessa osa mediaa ja – ehkä aika pieni mutta kuuluva – osa poliitikoista on jämähtänyt sellai seen täyteen jarrutusmoodiin. Se on kuitenkin hyvin epärehellistä toimin taa, jossa heitetään omat sidosryhmät bussin alle.” Lupaus kaiken jatkumisesta entisel lään voi tuoda lohtua hetkeksi, mutta paluu todellisuuteen tulee olemaan päivä päivältä karumpi. Aikaillessa ja jarruttaessa myös menee paljon mah dollisuuksia ohi. Sipiläinen mainitsee esimerkkeinä hajautetun, uusiutuvan energian tuottamisen, joka toisi työtä ja verotuloja maaseudulle, mutta sii hen ei olla oltu valmiita tarttumaan täysmittaisesti. Mainituksi tulee myös ruuantuotanto, jossa tuotekehittelyn avulla olisi mahdollista korvata iso päästöistä tuotantoa vähäpäästöisem mällä, joka olisi vielä kannattavam paakin. ”Ehkä ajatellaan, että lupaus ka tastrofin välttämisestä saa kannattajat liikkeelle. Se lupaus on kuitenkin täy sin valheellinen.” Propagandaa vai tietoa Aktivistien ja kansalaisjärjestöjen sa nomaan ei mediassa tai muuallakaan suhtauduta aina yhtä vakavasti kuin yritysten edustajien sanomisiin. Koe taan, että se sanoma on aina propa gandaa. Ajatus kumpuaa kenties ole tuksesta, että ”tunteiden johtamat” aktivistit liioittelevat, kun taas epäpo liittisiksi ja rationaalisiksi koettuja yri tyksiä johdetaan faktoilla. Ikävien uu tisten ohittaminen voi tietenkin luoda turvallisuuden tunnetta, mutta älylli sesti rehellistä se ei ole. ”Me olemme faktojen kanssa to della tarkkoja. Välitämme muiden tuottamaa asiantuntijatietoa oikein, ja tuotamme omaa asiantuntijatie toa tarkasti. Jos meidän uskottavuu temme menisi näissä asioissa, niin se rampaut taisi toimintakykymme. On kiinnostavaa, kenen ääni koetaan yh teiskunnassa neutraaliksi. Meidän työssämme ei ainakaan ole kyse omas ta taloudellisesta edusta. Yrityksillä puolestaan on täydet insentiivit kertoa juuri sitä totuutta, joka palvelee niiden taloudellista etua.” Ehkä kansalaisjärjestöjen viestit koetaankin propagandistisiksi siksi, että ne ovat avoimia ja rehellisiä. Ker rotaan asiat ilman, että häivytettäisiin ikäviä, kenties tuloksentekokykyyn tai äänestäjien mielipiteisiin vaikuttavia, seikkoja. Tämä voi tuntua turhan ra dikaalilta. Sipiläinen kuitenkin uskoo, että Greenpeace kykenee yhdistämään radikaalin – tai siltä tuntuvan – viestin hyvin lähteistettyyn tietoon. ”Meille on tärkeää, että meitä pide tään sekä muutosvoimaisena että sa malla luotettavana järjestönä. Nämä molemmat voivat olla totta yhtä ai kaa.” Tätä viestien luotettavuutta voi myös arvioida sen perusteella, kuinka hyvin ennustukset ovat osuneet koh dilleen. ”Esimerkiksi 2010luvun alkupuo lella sekä Greenpeace että kansainvä linen energiajärjestö IEA tuottivat mal leja siitä, miten uusiutuvan energian tuotanto saattaisi lisääntyä maailmas sa. Kun nyt katsomme toteumaa, niin me ennustimme tämän melko oikein ja IEA ennusti merkittävästi alle toteu tuneen.” Greenpeace on myös suhtautunut kriittisesti puheisiin biopolttoaineista keinona ratkaista ongelmat fossiilisten polttoaineiden varaan rakennetussa järjestelmässä. Tässäkin tapauksessa radikaalilta tuntuva kritiikki on osoit tautunut oikeaksi. Sipiläisen mukaan yksi kansalaisjärjestöjen tehtävästä onkin kertoa sellaisiakin isoja totuuk sia, jotka eivät vielä ehkä ole ihmisten mielissä tai ole miellyttäviä. Ajankohtainen esimerkin onnistu neista ennusteista liittyy vuonna 2014 käytyyn keskusteluun siitä, onko järke vää rakentaa nimenomaan venäläistä ydinvoimaa Suomeen. ”Silloin Greenpeace puhui nor maalia rooliaan enemmän turvalli suuspolitiikasta, ja sitä viestiä ei otet tu kauhean iloisena vastaan. Tässäkin valtavirta on sittemmin seurannut meitä.” Ra m i N iem i Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana.
12 • 9 / 2022 PIPSAN BLEEDING HEART TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Kuolema on näkymättömissä useimmille nykysuomalaisille. Silti tuotamme kuolemaa määrätietoisesti teollisessa mittakaavassa. Piilotettu kuolema K UOLEMA ON SIIVOTTU pois näkyvistä. Valta osa meistä ei kohtaa sitä juuri koskaan, ja silti se on alati läsnä. Se löytyy monien ar jesta, siistittynä jääkaapeista ja vaate komeroista eläintuotteiden muodossa. Aiheesta puhuttaessa on hyvä aluk si kerrata numeroita. Tutkija Tiina Ollila kirjoittaa Tunteva tuote teok sessa (Vastapaino 2022), että Suomessa teurastettiin vuonna 2020 ”yli 82 mil joonaa broileria, 1,9 miljoonaa sikaa ja lähes 900 000 kalkkunaa, 270 000 nau taa, 65 000 lammasta, 18 000 sorsaa, 4 600 hanhea, 4 200 kanaa, 2 000 ank kaa, alle tuhat hevosta ja vuohta”. Eikä kukaan laske ennen teurasta moa kuolleiden määrää. Tapetut kalat lasketaan, mutta ei yksilöinä vaan mil joonina kiloina. Etäännytetty kuolema Vaikka tämä tuotantoeläinten kuolema on alati läsnä, siitä puhumista vältel lään. Puhe aiheesta koetaan epäkohte liaaksi, jopa syytteleväksi. Voisiko tätä vaikenemista tarkastella kollektiivisen syyllisyydentunteen kautta? Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava? Tappamisen jälkeen elämän merkit halutaan hävittää. Kauppoihin ruho jen kappaleita ei vahingossakaan toi miteta niin, että kuluttaja voisi kohda ta kuoleman kirjaimellisesti silmästä silmään. Tappamiseen liittyvistä ta buista kertoo myös se, kuinka muiden lajien tappamiseen liittyy tyystin eri lainen sanasto kuin ihmisten tappa miseen. On hyvä pitää mielessä, että sanat muokkaavat käsitystämme to dellisuudesta. Ehkä todellisuus tuntuu erilaiselta, kun tappamisen sijaan pu hutaan ”lopettamisesta”, ”poistamises ta” tai ”kaatamisesta”. Kotieläinten tappamisen muuttu essa vähitellen teolliseksi toiminnak si on kuolema erkaantunut ihmisten elämästä. Tämä etääntyminen mah dollistaa sen, ettei asiaa tarvitse edes ajatella. Eikä liialliseen ajatteluun kan nusteta heitäkään, jotka osallistuvat kuoleman tuottamiseen. Tiina Ollila kirjoittaa prosessiin liittyvästä eieläi mellistämisestä, joka ”palvelee sekä teurastamisprosessin normaaliutta että ihmistunteiden neutralointia. Ei eläimellistäminen tapahtuu niin, että eläin pelkistetään anatomiaksi, objek tivoidaan ja etäännytetään paloiksi, joilla on markkinaarvot. Eläimen eläimyys poistetaan ja tuotteistetaan jäljelle jääneet osat raakaaineiksi. Ei eläimellistäminen auttaa työntekijöi tä suorittamaan työpäivän rutiinilla.” Vaikka kuolema pyritään meka nisoimaan ja prosessi eieläimel listämään, eivät teurastajat välty traumoilta. Asiaa on tutkittu. 2021 Kentin yliopiston tutkijat Jessica Slade ja Emma Alleyne analysoivat The Psychological Impact of Slaughterhouse Employment tutkimuskatsauksessaan useita aihetta käsitteleviä tutkimuksia. Tutkimusten mukaan teurastamotyön tekijöillä on keskimääräistä enemmän mielenterveysongelmia, ahdistusta ja masennusta. Tämän henkilökohtaisen hinnan yhteisön puolesta tuotetusta kuoleman jakamisesta ei pitäisi tulla yllätykse nä. Oikeutta eläimille järjestön julkai semilla, suomalaisissa teurastamois sa salaa kuvatuilla videoilla näkyy työntekijöiden täysin tarpeetonta vä kivaltaa kuolemaa kohti hoputettavia kohtaan. Kauhusta täriseviä yksilöi tä revitään ja hakataan oikeaan suun taan. Ehkä tätä voi pitää inhimillisesti ymmärrettävänä – työntekijän on hel pompi kohdata jatkuva kuolema, jos kohtaa kuolevan merkityksettömänä. Eikä empatiaan tosiaan alalla kannus teta. Eläinten hyvinvointikeskuksen julkaisemassa Hyvä toimintatapa siipikarjan lopetuksessa oppaassa suoras taan varoitetaan tunteista ja todetaan, että ”empiminen lopetustilanteessa” saattaa johtaa lisääntyvään kärsimyk seen. Mitä tekee ihmisen psyykelle, jos hänen on päivästä toiseen tukahdutet tava tunteensa? Näkymätön kuolema Mikäli kuluttajat ja kansalaiset eivät kokisi eläinten kuolemaa ongelmak si, teurastamoissa voisi olla lasiseinät. Elämme kuitenkin yhteisössä, jossa eläinaktivistien salaa tuotantotiloilla ja teurastamoissa kuvaama materiaali järkyttää niin, että siitä pitää medias sa erikseen varoittaa katsojia. Ruuan tuotantoon liittyvän dokumentaarisen kuvan näyttäminen kouluissa koetaan ongelmaksi samalla, kun koulukirjois sa on edelleen kuvitteellista mennyttä, retrotopiaa kuvaavia piirustuksia Piip polan vaarin maatilasta, jossa ilakoi vat eläimet käyskentelevät keskenään. Mainoksissa on hyväksyttävämpää esitellä valhetta kuin todellisuutta. Toisinaan näkymätön kuitenkin tu lee näkyväksi. Alkuvuodesta 2022 Pai miossa HKScanin teurastamosta valui 30 000 litraa veristä lietettä viereiselle hiihtoladulle. Mediassa ”verimerta” ku vailtiin ”yllättäväksi” ja ”pelottavaksi”, asukkaiden reaktioita ”tyrmistyneik si”. Kohdistuiko tyrmistys siihen, mitä rakennuksessa vallan hyvin tiedettiin tapahtuvan, vai siihen, että prosessi näin petti ja kuolema tuli hetkellises ti näkyväksi? Oikeasti olisi mahdoton ta asua sellaisen laitoksen vieressä, jo hon tuodaan päivittäin rekka autoilla tuotantoeläimiä, ja jonka kyljessä näky vä logo on tuttu kaupan kylmäaltaiden liha tuotteista, ja samalla olla ymmärtä mättä, mitä rakennuksessa tapahtuu. Mekanisoitu kuolema Tuotantoeläinten kasvatus ja hyödyntä minen on muuttunut viimeisen sadan vuoden aikana perusteellisesti. Nykyi sestä urakasta ei selvittäisi perinteisin menetelmin, ja siksipä prosessia on automatisoitu ja mekanisoitu. Tätä pe rustellaan tehokkuuden lisäksi sillä, et tä se lisää työntekijöiden turvallisuutta ja vähentää teurastettavien mahdolli suutta loukata itsensä pakoyrityksissä. Yksi nykyaikaiseen porsaan teuras tukseen liittyvä vaihe on sikojen tain nuttaminen ennen tappamista. Taju ton yksilö ei vastustele. Tuo tajuton, mutta vielä hengittävä yksilö on mää ritelmien välissä, ei oikeasti enää elä vä, mutta ei myöskään kuollut. Tain nutus hoidetaan teurastamoissa usein niin, että yksilö ohjataan käytävään, jossa liikkuva seinä työntää hänet his siin, joka laskeutuu hiilidioksidilla täy tettyyn kuiluun, jossa yksilöt taintuvat. Taintuminen rinnastuu kokemuksena hukkumiseen. Itse mekanismista käy tetään nimeä ”tainnutuskehto”. Mi kään osa prosessista ei liity mihinkään sellaiseen, mikä tavallisesti yhdiste tään sanaan ”kehto”. Ruotsalainen eläinlääkäri Lina Gustafsson meni töihin teurastamoon ja kirjoitti kokemastaan kirjan. Eläinlääkärinä teurastamossa teoksessa (Johnny Kniga 2020) Gustafsson ker too kuinka hänelle paikkoja ja proses seja esitellyt työntekijä totesi, että tain nutusta voisi seurata. ”Mutta en kyllä suosittele”, tämä neuvoi. Edes he, joil le kuolema on yhteistuumin ulkoistet tu, eivät kestä kohdata sitä silmästä sil mään, ja automaatio auttaa tässä. Nykyaikainen teurastamo onkin poikkeuksellinen esimerkki siitä, miltä kuolema näyttää (tai on näyttämättä), kun sitä tehdään teollisessa mittakaa vassa. Kaasuttaminen, sähköshokit, pulttipistoolien käyttö ja valtimoiden avaamiset ovat osa prosessia. Yksit täiset työntekijät tekevän työtään osa na koneistoa, liukuhihnalla. Teurasta mo itsekin on vain osa prosessia, jossa kuolemaan kasvatettava yksilö syntyy, kasvaa ja kuolee, muuttuu raakaai neeksi, kappaleiksi, vereksi, paskaksi, jauhelihaksi, makkaraksi, riekaleiksi hernekeitossa, fine dining -kokemuk seksi ja lopulta jätteeksi. Luonnoton kuolema Arkisesta, piilotetusta kuolemasta pu huminen ohitetaan usein vetoamalla tapoihin, luonnollisuuteen ja laillisuu teen. Tavat kuitenkin muuttuvat, ja teol liseen eläintuotantoon liittyvä kuo lema on kaukana luonnollisesta. Liuku hihnamaista, mekanisoitua tap pamista ei esiinny missään inhimilli sen toiminnan ulkopuolella. Laillisuuteen vetoaminen puoles taan on heikko argumentti, sillä mo net nykyään kauhistuksena pidettävät asiat ovat aikanaan olleet laillisia – ku ten orjien pito ja lasten kurittaminen tai avioliitossa tapahtuva raiskaus, jo ka Suomessa muuttui rangaistavaksi niinkin myöhään kuin vuonna 1994. Kuolema ei kuitenkaan välttämät tä ole pahin prosessiin liittyvä asia. Jos koko kuolemaa edeltävä elämä on viheliäistä kärsimystä, niin kuolema saattaa olla parasta, mitä yksilölle on tarjolla. Mutta onko se tosiaan paras ta, mihin pystymme? Pipsan Bleeding Heart -vastamainos mukana Sikala-showroom-näyttelyssä 8.-14.12. Unioninkatu 25, Helsinki. EDES HE, JOILLE KUOLEMA ON YHTEISTUUMIN ULKOISTETTU, EIVÄT KESTÄ KOHDATA SITÄ SILMÄSTÄ SILMÄÄN, JA AUTOMAATIO AUTTAA TÄSSÄ.
SINUN PUOLESTASI ANNETTU TIE SYDÄMEEN KÄY RINTAKEHÄN LÄPI OK ITKETTÄVÄ N HYVÄ HERKKU PIPSAN BLEEDING HEART Ta rjo ilu eh do tu s
14 • 9 / 2022 Armeija aktivistien perässä Palestiinassa Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Israelin tavoitteena on vaientaa, eristää ja tukahduttaa kaikki ihmisoikeusrikkomuksista raportoivat. ”M IELIVALTAISIA pidätyksiä, toi mitilojen pak kosulkemisia, ratsioita, häi rintää, matkustuskieltoja”, Addameer kansalaisjärjestön kansainvälisen vaikuttamistyön asiantuntija Milena Ansari luettelee keinoja, joita Israe lin viranomaiset käyttävät palestiina laisia kansalaisjärjestöjä vastaan. Hän istuu kokoushuoneessa Ramallahissa. Addameer on ajanut palestiina laisten vankien oikeuksia vuodesta 1991. Se on myös yksi kuudesta eturi vin palestiinalaisesta kansalaisjärjes töstä, jotka Israelin puolustusminis teri Benny Gantz julisti lokakuussa 2021 terroristijärjestöiksi syyttäen nii tä kytköksistä Palestiinan vapautuk sen kansanrintamaan PFLP:hen. Sen paremmin Euroopan unioni (EU) kuin Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:kaan eivät ole löytäneet todisteita Israelin väitteille. Addameerin ohella terroristijär jestöiksi luokiteltiin lasten oikeuk sia ajavan Defence for Children In ternationalin Palestiinanosasto (DCIP), sosiaalipoliittisiin kysymyk siin keskittyvä Bisantutkimuskeskus, ihmisoikeusrikkomuksia dokumen toiva AlHaq, maanviljelijöiden etua ajava Union of Agricultural Work Commitees sekä naistenoikeusjärjes tö Union of Palestinian Women’s Com mitees. Terrorismisyytösten tavoitteena vaientaa Terrorismiluokituksen päämäärä on selvä. ”Tavoitteena on vaientaa palestii nalainen kansalaisjärjestökenttä ja estää sitä paljastamasta rikkomuksia, joihin Israelin miehitys syyllistyy päi vittäin”, Ansari sanoo. Haagin kansainvälisen rikostuo mioistuimen (ICC:n) pääsyyttäjä avasi vuonna 2019 tutkinnan sotarikoksista Palestiinalaisalueella. Israel kieltäytyy yhteistyöstä ICC:n kanssa eikä tunnus ta sen toimivaltaa. ”Kuusi terroristeik si luokiteltua järjestöä tekevät yhteis työtä ICC:n kanssa ja raportoivat sille sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan”, Ansari kertoo. Ei ole ensimmäinen kerta, kun jär jestöihin kohdistuva häirintä lisääntyy kesken merkittävän projektin. Syksyllä 2019 Israelin armeija ratsasi Addamee rin toimiston, kun järjestö valmiste li raporttia pidätettyjen ja vangittujen palestiinalaisten kokemasta kidutuk sesta ja kaltoinkohtelusta. ”Meihin on kohdistunut ahdistelukampanja todel la kauan”, Ansari toteaa. Listaamalla järjestöt terroristisiksi Israel pyrkii eristämään ne kansainvä lisestä yhteisöstä. ”Terrorismisyytökset saavat kan sainvälisen yhteisön kääntämään sel känsä meille”, Ansari sanoo. ”Yksi päätavoite on myös järjestökentän ra hoituksen vieminen.” Ratsioita ja kiinni hitsattuja ovia Terroristijärjestöiksi luokitelluille kan salaisjärjestöille kulunutta vuotta on leimannut paineen ja riskien kasvu. Sekä Addameer että DCIP ovat koke neet häirintää jo pitkään, ja nyt tilan ne on huonontunut entisestään. Ihmis oikeustyön rajoitteet ovat lisääntyneet, samoin epätietoisuus tulevasta. ”Luokituksen seurauksena meidät voidaan pidättää koska tahansa, toi mistomme saatetaan sulkea ja varam me ja järjestölle kuuluva omaisuus ta kavarikoida”, DCIP:n kansainvälisen vaikuttamistyön asiantuntija Manar Al-Amleh kertoo. ”Jos Israel päättää sulkea toimis tomme, se vaikuttaa tuhansiin pales tiinalaisiin lapsiin, jotka käyttävät pal veluitamme”, AlAmleh toteaa. DCIP muun muassa tarjoaa lain opillista apua pidätetyille lapsille ja dokumentoi heihin kohdistuvia rik komuksia. Terrorismiluokituksen seu rauksena järjestön juristien on esiin nyttävä oikeudessa yksityishenkilöinä. Linkki DCIP:hen yhdistäisi heidät ja heidän asiakkaansa niin kutsuttuun terroristijärjestöön. ”Työntekijöillämme on ollut vai keuk sia jatkaa työskentelyä normaa listi”, AlAmleh kuvailee. ”Olemme ko van paineen alla, emmekä tiedä, mitä meille vielä tapahtuu.” Osa järjestöjen peloista kävi toteen 18. elokuuta, kun Israelin armeija te ki ratsiat seitsemän palestiinalaisen kansalaisjärjestön tiloihin. Toimisto jen ovet hitsattiin umpeen ja niihin teipattiin armeijan määräykset jär jestöjen sulkemisesta. Kuuden terro rismiluokituksen saaneen järjestön li säksi armeija ratsasi terveyspalveluja tarjoavan Union of Health Work Com mitteesin, joka oli keskeisessä osassa TEKSTI LILI DE PAOLA D om inik a Za rzy cka Israelin puolustusvoimien sotilaita Itä-Jerusalemissa
9 / 2022 • 15 muun muassa koronapandemian tor junnassa alueella. Kuten Addameerille, DCIP:llekään elokuun ratsia ei ollut ensimmäinen laatuaan. Israelin armeija ratsasi jär jestön edellisen kerran kesällä 2021. DCIP:n tietokoneita ja asiakirjoja taka varikoitiin ja toimisto myllättiin ilman varoitusta. ”He eivät jättäneet edes lappua ta kavarikoimistaan esineistä”, DCIP:n johtaja Khaled Quzmar kertoo vuo den 2021 ratsiasta. ”Saimme tietää, et tä kyseessä oli Israelin armeija ainoas taan valvontakamerakuvan ansiosta.” Suomalaisrahoittaja vetäytyi Luokittelulla terroristijärjestöiksi on ollut seuraamuksia myös järjestöjen rahoitukselle ja rahaliikenteelle. ”Meillä on ollut ongelmia pankkien kanssa, sillä ne eivät halua pitää hal lussaan niin sanotun terroristijärjes tön varoja”, AlAmleh kertoo. Terrorismisyytökset toimivat pe lotteena myös järjestöjen rahoittajille. Näin tapahtui, kun DCIP:tä vuodesta 2015 rahoittanut Suomen Lähetysseu ra katkaisi rahoituksensa terrorismi luokituksen seurauksena. ”Samalla kun saimme yhteistyö kumppaneiltamme tukiviestejä, Lähe tysseura ilmoitti omassa viestissään rahoituksen katkaisemisesta”, Quz mar kertoo. Kollega AlAmleh vahvistaa suoma laisjärjestön olleen ainut DCIP:n rahoi tuksen lopettanut yhteistyökumppani. Voima-lehti 1/2 vaaka 240 mm x 156 mm Ilmastokriisi pakottaa meidät luopu maan paljosta, mutta onko muutos yksinomaan kielteinen? Miltä näyttää onnellinen tulevaisuus, joka ei perustu ylikulutukseen? Keskustelemassa Taidepisteessä toimitusjohtaja Leo Stranius, tanssi pedagogiikan professori Eeva Anttila, filosofi Ville Lähde ja lastenkirjailija Laura Ertimo. YLIKULUTUKSESTA UUDENLAISEEN OLEMISEN TAPAAN TAIDEYLIOPISTON TEATTERIKORKEAKOULULLA 9.11.2022 KLO 17.30 VAPAA PÄÄSY – TULE MUKAAN! UNIARTS.FI/TAIDEPISTE Lähetysseuran toiminnanjohtaja Rolf Steffansson perustelee päätöstä sähköpostitse järjestön toimintaedelly tysten turvaamisella. Hän siirtää vas tuuta kansalaisjärjestöjen tukemisesta eteenpäin. ”Tilanne edellyttää paljon vahvem paa tukea, esimerkiksi valtiollisilta toi mijoilta.” Kesällä yhdeksän EU:n jäsenmaa ta – mukaan lukien Ruotsi ja Tanska – irtisanoutuikin yhteisellä julkilausu malla Israelin päätöksestä listata kuusi palestiinalaisjärjestöä terroristijärjes töiksi ja ilmoitti jatkavansa yhteistyötä niiden kanssa. Norja liittyi pian kym menenneksi allekirjoittajaksi. Suomi ei ole mukana julkilausu massa, sillä se ei tällä hetkellä rahoita suoraan yhtäkään kuudesta listauksen kohteena olevasta järjestöstä. ”Rahoittajamaat koordinoivat jul kilausuman keskenään, eikä sitä vali tettavasti avattu muille osallistujille”, edustuston päällikön sijainen Marjo Pekkanen Suomen Ramallahin yhteystoimistosta kertoo sähköpos titse. ”Ehkä sanomattakin on selvää, että luotamme Olaftutkintaviraston lau suntoon, jonka mukaan mitään perus teita terrorismiväitteille ei löytynyt”, Pekkanen toteaa. Olaf on EU:n petos tentorjuntavirasto, joka tutkii varojen väärinkäyttöä. Konkreettisia toimia Terrorismisyytösten toteaminen tyh jiksi ei ole vaikuttanut Israelin toimin taan – etenkään kun EU ja Israel samal la tiivistävät yhteistyötään. Lokakuussa järjestetty historialliseksi luonnehdittu EU–Israelministerikokous oli pettymys kapenevan liikkumatilan kanssa kamp paileville kansalaisjärjestöille. Adda meer ja DCIP vetoavat kansainväliseen yhteisöön ja pyytävät konkreettisia toi mia järjestöjen tueksi. ”Tarvitaan Israeliin kohdistuvaa to dellista painetta purkaa luokittelu ter roristijärjestöiksi”, AlAmleh sanoo. ”Kuten näemme Venäjän ja Ukrainan tilanteesta, kansainvälisissä suhteissa on keinoja toimia. Venäjään kohdistet tiin välittömästi sanktioita ja boikotti.” Järjestöjen mukaan on selvää, että Israel tulee jatkamaan toimintaansa, jos kansainvälinen yhteisö ei tue heitä nykyistä vankemmin. ”Tällä hetkellä terroristeiksi leimattuja ihmisoikeus järjestöjä on kuusi”, AlAmleh sanoo, ”parin vuoden kuluttua ehkä kuusi kymmentä.” Kirjoittaja on toiminut EAPPI-ohjelman ihmisoikeustarkkailijana Länsirannalla. Kirjoituksessa esitetyt mielipiteet eivät välttämättä edusta EAPPI-ohjelman tai sen sidosryhmien näkemyksiä. D C IP DCIP:n toimiston sisäänkäynti Israelin armeijan ratsian jälkeen 18. elokuuta 2022.
16 • 9 / 2022 Tulevaisuuden hautajaiset Vainajan yksilöllisyys on korostunut hautajaisjärjestelyissä enemmän kuin koskaan aiemmin. Läheisille on tärkeää, että vainaja saa näköisensä viimeisen matkan. S UOMESSA kuolee vuosit tain noin 53 000 ihmistä. Evankelisluterilaisen kirkon seurakunta tai seurakuntayhtymä on hautaustoimilain myötä velvoitettu tarjoamaan hautapaikan kaikille. Kristillisesti vihittyihin mul tiin päätyy valtaosa vainajista, mutta seurakunta tarjoaa hautasijan pyydet täessä erilliseltä hautaalueelta myös muiden uskontojen edustajille sekä tunnustuksettomille. Suomalaisista 66,5 prosenttia kuu luu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Jäsenmäärä on ollut viime vuodet las keva. Kunnalliset hautausmaat nou sevat aika ajoin keskustelunaiheeksi, mutta toistaiseksi kunnille ei ole ha luttu lisätä velvollisuuksia. Evankelis luterilaisen kirkon eduksi on nähty pit kä perinne hautauksen hoitami sesta. Osassa suurempien kaupunkien hautausmaista on alkanut loppua ti la, ja uusien hautausmaiden raken taminen on kallista. Perinteinen ark kuhautaus vie paljon tilaa, kun taas tuhkat voidaan laskea uurnalehtoon tai sirotella vainajan toivomaan paik kaan. Hautausmaiden merkitys on myös vähentynyt muuttoliikkeen myötä. Harva asuu samassa paikassa koko elämäänsä, joten läheisten haudalla vierailu on hankaloitunut. Tuhkien si rottelu luontoon on yleistymässä, mut ta edelleen noin 90 prosenttia vainajis ta haudataan hautausmaalle. Kuolemantutkija ja sosiaalihisto rian dosentti Ilona Kemppainen ker too, että ihmiset ovat melko helposti irtaantuneet siitä ajatuksesta, että jo kaisella pitää olla oma hauta ja siellä vierailla. ”Se ei ole välinpitämättömyyttä, sil lä muisto vainajasta voi olla tosi tärkeä ja elävä. Vainaja on siellä missä pitää kin, eli ajatuksissa”, toteaa Kemppai nen. Yksilölliset maahanpanijaiset Vainajan yksilöllisyyden huomioimi nen on korostunut hautajaisjärjes telyissä. Arkkuja voidaan halutessa personoida erilaisilla puupinnan koris teluilla tai arkkualballa eli arkun peit tävällä peitolla. Arkun voi tehdä myös itse, mutta siinä on huomioitava lain määrittämät kriteerit. Suomen Hauta ustoimistojen liiton puheenjohtaja Ville-Pekka Jokela kertoo valkoisen yleis tyneen arkun värin valinnassa, mutta muuten Suomessa pitäydytään melko perinteisissä malleissa. ”Kansainvälisiä näyttelyitä kierrel lessä olen nähnyt kalan ja Coca Cola tölkin muotoiset arkut. Nämä olivat aikamoisia puusepän taidonnäytteitä.” Arkun sijaan vainajan yksilöllisyys näkyy enemmän siunaus ja muisto tilaisuudessa. Mikä tahansa Metalli can biisi ei välttämättä sovellu uruil la soitettavaksi, mutta todennäköisesti jokin vainajan suosikeista. Kukkalait TEKSTI SALLA PIIRAINEN KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA VAINAJISTA YLI PUOLET TUHKATAAN, HELSINGISSÄ JOPA 90 PROSENTTIA.
9 / 2022 • 19 Astrid Swan haluaa tuhlata aikaa, koska juuri sitä hänellä ei ole. M UUSIKKO , säveltä jä, kirjailija ja tutki ja Astrid Jout seno, taiteilijanimeltään Astrid Swan kokee epäonnistuneensa kuolemisessa. Hän sai melkein yhdek sän vuotta sitten rinta syöpädiagnoosin ja ehti järjestää elämänsä hyvälle tolal le kuoleman tulla. Tulikin jatkoaikaa. Oltuaan sairaimmillaan Swan jär jesteli käytännön asioita ja eli mahdol lisimman normaalisti. Täyden elämän eläminen tarkoitti vaikkapa hyvää ruokaa ja kukkien ostamista ”aina kun voi eli koko ajan”. Jos ei olisi ollut koronaaika, hän olisi luultavasti mat kustanut jonnekin. ”Toisaalta tuli tyytyväinen olo sii hen elämään, mikä mulla oli. Se oli tiheää elämää. Tosin olin silloin myös tosi rankoissa syöpähoidoissa ja voin huonosti, valtaosa ajasta oli kärsimys tä. Mutta kun uudet lääkkeet alkoivat tepsiä, koko horisontti muuttui.” Kuolemaan ei voinutkaan valmis tautua. Swan nauraa makeasti sil le, miten oli ladannut puhelimeensa 112apin kuultuaan, että kuolema voi tulla yllättäen. Jos ehtisi tehdä häly tyksen. ”Kuolemaan ei ole mitään seesteis tä selkeää linjaa, vaan se on sellais ta möyryämistä, sotkuista ja sekavaa. Ajattelin ehkä, että on tulossa siisti kaunis päätös. Levy oli juuri tullut ja olin väitellyt, ajattelin että I’m done, tä hän on ihan hyvä lopettaa, suostun sii hen. Minulle kaikki pitää olla esteet tistä, niin se oli menossa aika hyvin. Mutta sitten kun kuolema ei vielä tul lutkaan, täytyi vaihtaa taktiikkaa.” Nyt Swan elää suvantovaihetta. Hän ei ole parantunut, syöpä johtaa edelleen kuolemaan. Mutta aikaa on tullut tuntematon määrä lisää. Katsoessaan taaksepäin Swan miet tii, miten pieni hänen kaksivuotias lap sensa oli, kun diagnoosi tuli. ”Silloin jo aloin miettiä, etten vält tämättä näe lapseni lapsuutta ollen kaan. Se tuntuu nyt täysin kohtuutto malta, varsinkin lapselle. Mutta nyt hänellä onkin ollut tällainen kuolema obsessoitunut remppaäiti näin kauan.” Rintasyöpädiagnoosi ei nykyisin ole automaattisesti mikään kuolemantuo mio. Suurin osa sairastuneista paranee tai ainakin elää pitkään terveenä. ”Se esitetään niin että et sä tähän kuole, mikä onkin ihan oikein, kun ei se ekalla kierroksella niin ole. Mut ta aika pian sukelsin siihen, että mä mahdollisesti kuolen tähän. Noin vuo si diagnoosista aloin kirjoittaa From the Bed and Beyond albumia, käsit telin asiaa niin. Muuten yritin ja on nistuinkin pitämään arjen aika nor maalina. Kaksivuotiaan kanssa se oli selviytymistä aika konkreettisella ta solla.” Swan sanoo sairastumisen avan neen hänen silmänsä aivan toisenlai selle maailmalle. Maailmalle, jossa on kuolemaa. Eikä vain isovanhempien, vaan kaikenikäisten ja kaikenlaisissa perheissä. ”Huomasin myös, että missä kuole ma on lähellä, ympärille syntyy vaike nemisen ja eriytymisen muuri muusta ja muista, jotka eivät kestä sitä. Samal la pääsin lähelle rikasta maailmaa ja ihmisiä. Kuolema tuo mukanaan sen, että ihminen on täysin valmis olemaan läsnä nyt tässä. Ollaan suorempia kai ken kanssa.” Suoralla Swan tarkoittaa sitä, että ih miset ovat yhteydessä itseensä ja omiin tarpeisiinsa ja sitä kautta muihin. He ovat valmiita elämään pohjimmaisten arvojensa mukaisesti. Sellaisessa koh dassa Swanista oli miellyttävää olla. ”Toki kamalaa oli se, että suurin osa näistä ihmisistä on kuollut, mutta olen silti onnellinen tavattuani heidät. Meillä oli yhteisö. Joskus mietin, olen ko pettänyt ne, jotka ovat jo kuolleet.” Jos kuolema otettaisiin tosissaan Usein puhuessaan kuolemasta Swanis ta tuntuu, että muut eivät välttämättä halua kuulla siitä. Tosin aivan viime aikoina hän sanoo panneensa merkil le enemmän kuolemaa käsitteleviä jut tuja ja kirjoja. TEKSTI EMILIA MÄNNYNVÄLI KUVAT NAUSKA Kuolema peruttu
20 • 9 / 2022 ”Tai ehkä ne ovat nämä surusilmä lasit. Mutta on se aika pitkälle vaiettu aihe ja kuvastoltaan yhdenlainen, pelk kää mustaa ja kaikki sanat katoavat. Jää ehkä joku punainen sydänemoji.” Swanin mukaan kaikille tekisi hy vää tiedostaa kuolevaisuutensa akuu tisti ja omakohtaisesti. ”En tarkoita mitään ’jos kuolisin pian ’ larppaamista tai muuta yksilö projektia, vaan kulttuurin muutosta. Kuoleman sopisi tulla osaksi elämää koko yhteiskunnan tasolla.” Sellainen voisi yhdistää ihmisiä ja jopa motivoida toimintaan. ”Mutta eivät ihmiset jaksa elää ko ko ajan siinä tietoisuudessa. En jaksa itsekään. Elin reilun vuoden niin, et tä minulle oli sanottu, että kuolen tosi pian. Elin vuoden tosi konkreettisesti siihen valmistautuen. Ikään kuin kai ken voisi saada valmiiksi, ja oman elä mänsä voisi sillä tavalla päättää.” Mutta millainen maailma olisi, jos kuolema otettaisiin tosissaan? ”Meillä olisi ihan erilainen poliitti nen systeemi ja priorisoisimme aivan eri asioita. Vallanjakokin olisi erilaista sillä tietoisuudella, ettei kukaan voi lo pullisesti kerätä mitään vain itselleen. Tämän meitä uhkaavan planetaarisen tuhon ja sen mullistusten huomioon ottaminen kaikessa olisi tosi helppoa. Ei olisi mitään ristiriitaa, että miten kapitalismin sitten käy, se olisi ihan turha projekti. Me ollaan myös eläi miä ja osa tätä planeettaa, synnytään ja kuollaan jatkuvasti. Jos me oltaisiin rehellisiä, niin kyllä se olisi vallan kumouksen paikka.” Swanin mukaan nykyinen järjestel mä voi pysyä vain, jos kuolema työn netään tietoisuudesta jonnekin hyvin kauas. Kuolevan surusta ei tiedetä eikä puhuta ”Konkreettisesti olen huomannut myös, että mitä lähemmäs kuolemaa olen itse joutunut, sen vähemmäk si palvelut ja tuki ovat käyneet. Olen menossa kohti hautaa, niin ei muhun kannata panostaa. Johonkin Kelan pa periin ei voi kirjoittaa, että tuetaan häntä, niin hän maksaa tulevaisuu dessa veroja.” Nekin tukimuodot, joita on ole massa, on suunniteltu niin sanotusti normin mukaisiksi. Swan on poiken nut normista jo siksi, että on elänyt odotettua pidempään. ”Olen tosi herkkä lukemaan heikko ja signaaleja. Paikoissa, joista minun pitäisi saada tukea, olen ymmärtänyt, että olen jo käyttänyt minulle varatut resurssit.” Sairastamisensa aikana Swan sa noo ottaneensa vastaan kaiken tuen, mitä vain on tarjottu. ”Vertaistuki on ollut todella tär keää, mutta kääntöpuolena on ollut myös ihmisten menettäminen ja sel lainen raadollisuus, ettei sielläkään lo peteta asettumista hierarkioihin.” Enemmänkin tukea olisi tarvittu. ”Koen, ettei kuolemisesta ole tar peeksi tietoa. Eikä siitä, miten kuole vaa kannattaisi tukea, varsinkin jos kuolema on tällainen pitkä prosessi. Olen kokenut olevani vähän hankala asiakas, kun olinkin se, jonka kohdalla lääkkeet toimivat. Tuli ’mitäs nyt’ olo. Kun on vähän sellaisessa ’kuolema pe ruttu’ tilanteessa, jossa ympäristö ha luaisi vain tuulettaa, mutta kuolemaa ei ole oikeasti peruttu, se ei vain tule kaan heti. Tällaiseen tilanteeseen ei ole mitään rakenteita olemassa, koska syöpään on tähän asti kuoltu aika no peasti.” Swan kokee, ettei yhteiskunnassa uskalleta kohdata myöskään surua. ”Ei nähdä sitä, ettei suru ole no peasti siivottavissa. Terapeuttisen avunkin pitäisi olla sellaista, että saa daan äkkiä tehokkaat työntekijät ta kaisin. Mutta suru ei sovi nopeaan prosessiin. Se kulkee aina mukana. Muokkautuu ehkä, mutta ei poistu. Olen surrut ekasta diagnoosista läh tien, mutta kuullut ehkä nolla sanaa siitä, millaista on sairaan ja kuolevan oma suru.” Swan sanoo surreensa sairauten sa myötä myös paljon muuta elämän sä varrelta. Sellaista, mikä on jäänyt aika naan surematta. ”Olen surrut elä mässäni paljon kai kenlaista, mutta jättänyt myös sure matta. Ajatellut, et tei ole lupaa sur ra. Että surulla on omistajuus, että sen täytyy olla todella akuuttia ja läheis tä, muuten sitä pi detään huomionha kuna. Surua liittyy lapsuuteen, sukupol vien takaisiin juttui hin ja sellaiseenkin, mitä ei tiedä. Kun tä mä kaikki on artikuloimatta ja surus ta tulee tosi akuuttia, niin tuntuu aika vaaralliselta, että kaikki tämä on täy sin pimennossa. Keskitytään vain sii hen, että nyt nopsaan vain ylös kan veesista ja takaisin puuhakkaaksi ihmiseksi.” Myös paikan löytäminen surulle on ollut vaikeaa, eikä uskonnottomuus ole sitä ainakaan helpottanut. ”Olen surrut paljon salaa, yksin. Tosin sitten, kun asiat olivat tarpeeksi perseellään ja ystävät alkoivat hajoile maan edessäni, niin sitten itkettiin yh dessä. Siitä tuli vapautunut tunne ja jo pa ilo, mikä on vähän hassua. Kai se liittyy läheisyyteen. Mutta silloin on pitänyt olla jo tosi reunalla ja molem milla suojat alhaalla.” Swankin ajatteli pitkään itkua ja su rua heikkouden merkkeinä. Siksi tilan teet, joissa niitä ei ole osattu kohdata, ovat tuntuneet nöyryyttäviltä. ”Ekan hoitoputken jälkeen muistan kun sanoin, että en jaksa tehdä töitä ja voin tosi huonosti. Hoitaja tenttasi useamman muun potilaan läsnäolles sa, että yritänkö saada sairauslomaa, etten jäisi työttömäksi, kun ei ole vaki tuista työpaikkaa. Se oli tosi nöyryyt tävää niiden mummojen edessä. Asia käännettiin niin, että yritän hyväksi käyttää systeemiä. Ihan hirveä tilan ne. Ikäpolveni ihmisille sairausloman hakemisessa on jo sinänsä jotain tosi nöyryyttävää, mikä on tavallaan has sua.” ”Pelkään kuolemista, en kuolemaa” Swanille unet ovat olleet aina tärkeitä, mutta tulleet vielä tärkeämmiksi sai rastumisen myötä. Edelliselle D/other-albumillekin päätyi paljon unien maailmaa. ”Ehkä jollain täysin epätiedollisel la tavalla yhdistän unen ja kuoleman. Olen aina ollut hyvä nukkuja. Se on mulle myös paikka, jossa en ole sairas. Jollain tapaa myös koen, että siellä voi olla yhteydessä muihin, se on jollain tapaa toivon paikka. Tutkijana en tie tenkään voi sanoa mitään tällaista en kä halua etsiä sille todisteita. Tutkijana minua ei kiinnosta se ollenkaan, ihmi senä ja taiteilijana kyllä.” Unista oli helpompi löytää toivon merkkejä kuin arki todellisuudesta – jo maailmantilanteen vuoksi. ”Toisaalta oli si hirveää, jos kuo lemassa olisi jotain. Vaikka unien maail ma, joka vain jat kuu.” Kuolemaa Swan ei sano enää pelkää vänsä, kuolemista kylläkin. ”Pelkään kärsi mystä, mutta se on täällä elämässä. Mul la on muutama sel lainen kokemus, joi den perusteella olen sitä mieltä, että kuolema on ihan paras paikka. En ole siitä kovinkaan huolis sani. Mutta en mä silti halua kuolla.” Swan sanoo kuuluvansa ryhmään, jonka kuoleminen on vaikeaa, koska etäpesäkkeitä on päässä. ”Pelkään kipua ja kärsimystä. Ja si tä, kun ei ole mitään tapaa kuolla niin, ettei häiritsisi läheisiä ihmisiä. Olen yrittänyt lähestyä sitä sitä kautta, että miten teen kuolemastani muille siedet tävän. Ja sitten todennut, että en pysty, tämä on asia, jota en voi hallita”, Swan sanoo ja nauraa jälleen. ”Kerran jo kä vi niin, että ei se perkele tapahtunut kaan, niin antaa olla.” Jatkoajan tuhlaaminen houkuttaa ”En ole vielä selvittänyt itselleni, mik si minulla on tämä jatkoaika. Täytin tammikuussa 40 eikä minulla ole ollut mitään ikäkriisiä, paitsi ehkä nyt. Olen kirjoittanut toista kirjaa, joka ilmestyy ensi syksynä.” Kirjasta Swan ei halua kertoa vie lä muuta kuin että se ei ole autofiktii vinen tai liity häneen itseensä miten kään. Hiljattain ilmestyi myös musiikki video D/otheralbumin In the Woods kappaleeseen. Nyt Swan sanoo olevansa pisteessä, jossa pitää pohtia tarkkaan, mitä vielä haluaa tehdä. ”Olen ollut tuottelias ja työteliäs, mutta en haluaisi millään tavalla lisä tä sitä vaadetta, että täytyy tuottaa jut tuja maailmaan, olla nopea ja reaktii vinen. Mulla on hirveä tarve hidastaa. Että jos mulla nyt on tätä aikaa, niin käytetään sitä sitten! Mikä on huvitta vaa, koska aika on juuri se, mitä mulla ei kuitenkaan ole.” Kuolemansairaatkaan eivät ole turvassa sosiaalisen median hengäs tyttävältä temmolta ja reagoimispai neilta. ”Jos uskaltaisin hidastaa ja olla tuottelias jollain toisella tavalla, niin että matka työskentelystä julkaisuun olisi paljon pidempi, se voisi olla mun lahja maailmalle. Tuntuu, että taitees takin on tullut roskaa. En tarkoita laa dultaan, vaan koska sitä tulee niin paljon. Ihmisillä ei ole kapasiteettia vastaanottaa.” Swan myöntää, että ajatus on mel ko radikaali. ”Varsinkin tästä positiosta, kun aika on juuri se, mitä minulla ei kuulemma ole. Että jos oikein tuhlaisin sen lop puajan, ottaisin tilaa ja tekisin jotain. En osaa olla tekemättä jotain, tätä voi si tutkiskella. Luovuuden huono puoli on valjastaa kaikki aina tuotannoksi. Voisiko olla niin, että tulee hieno oival lus, jota ei tarvitsekaan kirjoittaa ylös, ei julkaista somessa, ei kirjoittaa kir jaan, ei tehdä biisiä. Että se vain riit tää, että se tuli? Että voisi ajatella, että tämä on parhaita ajatuksiani, ja unoh taa sen.” Ja sitten tämä pitäisi kyetä vielä hy väksymään. ”Koska mullekin uhkaa käydä niin, että kuolemasta tulee tuotantoprojekti, josta tulee kaikki hienoja tuotteita. Tai vähemmän hienoja, voihan sitä tulla ihan paskojakin tuotteita, kuka senkin sitten arvostelee.” Swan on käsitellyt surua ja kuo lemaa musiikissaan ja sivunnut nii tä myös tohtorinväitöskirjassaan Life Writing from Birth to Death – How M/others Know. Hän haluaisi tutkia niitä vielä lisää. Kuolemasta voi puhua vain elävä ”Kuolemasta puhuessa tulee myös vä hän sellainen huono omatunto, että millä luvalla mä tästä puhun, mähän olen elossa. Mulla on huono omatun to siitä. Mutta kuka siitä saa sitten puhua? Kuolema puhuu vain mei dän tulkintojen kautta, ja niistä ovat monet mielestäni aika tylsiä. Toisaal ta sellainen ’iloitkaa hautajaisissani’ tuntuu myös vähän väkinäiseltä, vaik ka varmasti olen itsekin niin joskus sanonut.” Swan toteaa saaneensa puhua pal jon kuolemasta – luvalla tai ilman. Hä nestä on tärkeää, että kuoleva puhuu myös omasta näkökulmastaan. ”ETTÄ NYT NOPSAAN VAIN YLÖS KANVEESISTA JA TAKAISIN PUUHAKKAAKSI IHMISEKSI.”
9 / 2022 • 21 ”Syntymä on järkyttävän mullista va juttu. Koen, että kuolema on siinä kin tosi vahvasti läsnä. Omassa koke muksessani varsinkin, mutta vaikka synnytys menisi hyvinkin. Raja elä män ja kuoleman välillä hälvenee vä häksi aikaa. Se on niin maadoittava ja räjäyttävä kokemus, että se pitää äk kiä vähän kuin sulkea. Vähän kuin oli si musta aukko auki hetken, että mikä tämä tyyppi on ja mistä tuli. Biologi set selitykset eivät tee siitä yhtään sen ymmärrettävämpää.” Syntymää voi hallita yhtä vähän kuin kuolemaa. ”Yhtäkkiä olinkin jokin eläin. Ja kaikki sanoivat, että kyllä sä osaat syn nyttää. Ja sitten mä en edes osannut. Ehkä sama oli nyt kuoleman kanssa, että sekin pitäisi vain jotenkin osata. Mun kokemus on, että en osaa var maan kuolla kun en synnyttääkään. Siihenkin yritin valmistautua.” Swan on puhunut kuolemasta avoi mesti myös lapselleen, vaikka toisi naan siitä on kehotettu vaikenemaan. ”Olen kokenut, että varhaiskasva tuksessa on yritetty hillitä tätä.” On pakko kysyä vielä yksi kysymys ihmiseltä, joka on elänyt niin kauan kuoleman kanssa käsi kädessä. Astrid Swan, mikä sinulle on totta? ”Elän niin, että mun kokemus on totta. Se on yksi peruspilari, jonka varassa elän. Ilman sitä menisi poh ja kaikesta, koska todellisuus on niin hataraa. Hahmotuspisteeni on tämä, ja se on totta mulle, mutta sen totuus arvo ei ole hirveän suuri eikä yleistet tävissä. Silti se on arvokas sinänsä. Ja olen valmis tieteellisestikin tuomaan esiin tämän kokemuksellisen totuu den arvoa ja jopa tiedontuotannollis ta arvoa. Luulen, että meillä menee aika paljon ohi sen takia, ettemme ar vosta sitä.” Maailmaa ei voi lähestyä kuin ku kin omasta pisteestään käsin. ”Oman kokemuksen oikeutus on myös eri eri ihmisille. Tiettyjä ihmi siä opetetaan epäilemään omaa koke mustaan ja toisilla se on taas aivan ab soluuttinen eikä sitä mikään hetkauta. On tosi vaarallista sanoa, että mun ko kemus on totta, mutta sanon sen silti. Sen myötä tulee myös hirveä vastuu ymmärtää sen kokemuksen rajalli suus.” ”KUN EI OLE MITÄÄN TAPAA KUOLLA NIIN, ETTEI HÄIRITSISI MUITA.” ”Kuolevan prosessi voi olla tosi eri kuin menettäjän prosessi.” Kun Swan ajattelee läheistensä me netyksen tuskaa, joskus perspektiivin hakeminen avaruudesta auttaa. Hän kertoo innostuneensa ajatuksesta, et tä aika on pelkkä illuusio. ”Nythän me ollaan pääsemässä sii hen, että mahdollisesti nämä Einsteinin kaksi teoriaa (suhteellisuusteoria ja kvanttiteoria, toim. huom.) ovatkin yhdistettävissä. Voisiko tämä johtaa siihen, että meillä olisi mahdollista puhua kuolemastakin uudella taval la? Löytää filosofis-yhteiskunnallinen taso siihen. Siitä puhuminen menee aina sellaiseen psykologisointiin ja terapeuttiseen kieleen, toisaalta taas hyvin käytännölliseen.” Suhteellistaminen luo toivoa. ”Toinen juttu on, mistä perspektii vistä meidän kannattaa tämä aikam me täällä, joka on aika lyhyt, elää. Välillä tuntuu, ettei liika ulkoa kat sominenkaan tuo mitään tähän elä mään. Eikä se auta tässä todellisuu dessa, jossa nyt olen kiinni.” Syntymässä on jotain samaa Swan toivoo, että koko yhteiskunta omaksuisi saattohoidon ihmiskäsityk sen. ”Olen saanut vähän tutustua saatto hoitoon ja näin, että se on tosi hyvää. Saattohoidossa on osaamista siitä, miten olla kuoleman lähellä. Ja olisi turvallista meille kaikille, jos se huolenpito, ihmis käsitys ja arvojärjestys laajenisi muu allekin. Saattohoidossa ihminen ei ole enää tuottava, mutta on silti arvokas.” Vierailustaan saattohoitokodissa Swan muistaa kermavaahtokoneen ja letut. ”Annetaan lupa, ei vain kuolevalle vaan kaikille, olla hetkessä ja tehdä sii tä kiva.” Hän pohtii vain syntymän aiheutta van samankaltaisen murtuman arkito dellisuuteen.
22 • 9 / 2022 HYVÄTULOINEN SAA HYVÄN KUOLEMAN MAAILMASSA ON VAIN KOURALLINEN VALTIOITA JA OSAVALTIOITA, JOTKA SALLIVAT KUOLINAVUN ANTAMISEN. NYKYTUTKIMUKSEN VALOSSA OIKEUS KUOLEMAAN EI KUITENKAAN OLE TASA-ARVOINEN. S AATTOHOITOLÄÄKÄRI Juha Hänninen on kol mekymmenvuotisella urallaan hoitanut noin kymmentätuhatta kuo levaa potilasta. Potilaan kuoleman hetki on yleensä rauhalli nen. Suunnattomassa kärsimyksessä ja odotuksessa vellominen tuottaa tus kaa. Hännisen mielestä oikeus kuole maan on ihmisoikeus, jolla vältetään turhaa kärsimystä. Hänninen on myös Oikeus arvok kaaseen kuolemaan järjestön (OAK Ry, entinen Exitus Ry) puheenjohtaja. Yhdistyksen päätavoitteena on myötä vaikuttaa aktiivisen eutanasian salli vaan lainsäädäntöön Suomessa. Hänninen käyttää eutanasiasta ja avustetusta itsemurhasta termiä kuolin apu (assisted death). Lääkärilii ton mukaan kuolinaputermiä ei pitäi si käyttää, koska se on ” ongelmallinen eikä sen sisältö ole yksi selitteinen”. Liiton mukaan termi voidaan sekoit taa myös palliatiiviseen eli oireenmu kaiseen hoitoon, jossa ei ole kyseessä kuoleman tuottaminen. Tässä artikkelissa kuolinaputermiä käytetään eutanasiasta ja lääkäriavus teisesta itsemurhasta. Kansa puoltaa, Lääkäriliitto vastustaa Suomessa lääkäreillä ei ole oikeut ta suorittaa eutanasiaa. Itsemurhas sa avustamista ei ole Suomessa kri minalisoitu, eikä ennakkotapauksia lääkäriavusteisesta itsemurhasta ole. Lääkäriliiton vuonna 2020 teettämäs sä kyselyssä puolet työikäisistä lääkä reistä kannatti eutanasian laillistamis ta, puolet vastustivat. Lääkäriliiton valtuuskunta äänes ti kannastaan eutanasian laillistami seen joulukuussa 2020. Äänestys päät tyi puoltamaan kielteistä kantaa äänin 38–12. Äänestys oli kuitenkin ensim mäinen, jossa eutanasiaa puoltavia ää niä oli enemmän kuin yksi. Helsingin Sanomien vuonna 2016 teettämässä kyselyssä kolme neljäsosaa suomalaisista kannatti eutana sian salli mista parantumattomasti sairaille. Eduskunnan vuonna 2018 hylkää mä kansalaisaloite eutanasian salli misesta johti sosiaali ja terveysmi nisteriön selvitykseen lainsäädännön muuttamistarpeesta. Asiantuntijatyö ryhmä ei päässyt yksimielisyyteen sii tä, millaista muutosta esittäisi. Työryhmässä mukana ollut Hän ninen on pettynyt lopputulokseen. ”Meillä oli iso, monialainen ja maa ilmankatsomukseltaan hyvin laaja työryhmä, jolla ei ollut mitään mah dollisuuksia saada yksimielisyyttä asiaan”. Lain muutos toisi uusia kysymyk siä. Jokaikinen pykälä vaatisi selvi tyksen vaikutuksistaan muihin la keihin, kuten terveydenhuolto ja rikoslakiin. Lainsäädännöllä, valvon nalla ja organisoimisella tulisi myös turvata kaikille tasaarvoinen hoito, jotta kukaan ei päädy kuolinapuun esimerkiksi muun hoidon puuttees sa. Täytyisi järjestää lääkäreiden ja hoitajien koulutus. Rikkaiden kärsimyksiä pidetään pahempina Tutkimukset ja tilastot maailmalta osoittavat, että kuolinavun saajat ovat yleensä hyvätuloisia. Sveitsissä eutanasia on laitonta, mutta avustettu itsemurha on sallit tua. Maassa toimii yhdistyksiä, jotka järjestävät avustettuja itsemurhia. Yk si näistä on Dignitasklinikka, jonne suomalaisiakin on hakeutunut. Esitteessään Dignitas kertoo avus tetun itsemurhan maksavan 7 500– 10 500 Sveitsin frangia, riippuen siitä hoitaako potilas itse viranomais, hal linnollis ja hautajaiskulunsa. Summa vastaa noin 7 600–10 700 euroa. Keski määräiseksi kustannukseksi OAK Ry:n entinen puheenjohtaja Kari Viholainen arvioi noin 15 000 euroa tai yli Ilta lehdelle vuonna 2017 antamassaan haastattelussa. ”Kuolemakin on eriarvoista. Rik kailla helpompaa kuin köyhillä”, Viho lainen toteaa blogissaan. Näkökulmaa puoltavat myös tut kimukset maista, joissa kuolinapu on sallittua. Yhdysvalloissa kuolinapua saa vat potilaat olivat korkeammin kou lutettuja ja taloudellisesti paremmin toimeentulevia verrattuna väestön keskiarvoon. Alankomaissa potilaat kuuluivat todennäköisemmin ryhmiin, jotka nauttivat suhteellisista sosiaali sista, taloudellisista, koulutuksellisista, ammatillisista ja muista etuoikeuksis ta. Sveitsissä potilaat asuivat yleensä varakkailla alueilla. Belgiassa potilail la oli korkeampi koulutus. Toronton yliopiston tutkijaryhmä toteutti kyselytutkimuksen, jossa lää käreitä ja hoitoalan henkilökuntaa pyydettiin arvioimaan kuinka paljon tietty tapahtuma lisäisi potilaan tus kaa, asteikolla 1–10. Lomakkeita oli kaksi erilaista. Mo lemmissa kuvailtiin identtiset tapah tumat, kuten ”hoitohenkilökunta ei muista potilaan nimeä” tai ”huonees sa oleva vuotava lavuaari”. Ainoa ero lomakkeissa oli potilaiden taloudelli nen tausta. Toinen potilas oli ”rikas, joka on tottunut mukavuuksiin ja luk sukseen”, toinen puolestaan oli ”köy hä, elänyt vaikean elämän ja tottunut vastoinkäymisiin”. Vastaajat arvelivat tapahtumien häiritsevän rikasta potilasta enemmän kuin köyhää. TEKSTI JULIUS HALME KUVITUS KAI TALVINEN KUVA PINJA NIKKI ”KUOLEMAKIN ON ERIARVOISTA. RIKKAILLA HELPOMPAA KUIN KÖYHILLÄ.”
Tuloksia selittävät muun muassa tiedostamattomat ennakkoluulot. Tut kimuksissa on todettu että, potilaan sosiaalinen asema vaikuttaa lääkärien ja potilaiden väliseen vuorovaikutuk seen. Huonoosaisiin sosiaaliryhmiin kuuluvien potilaiden todettiin saavan ylempiä sosiaaliryhmiä vähemmän tietoa sairaudestaan, olevan harvem min osallisina hoitopäätöksen teossa ja keskustelun olevan pitkälti lääkäri johtoista. ”Eutanasiaa osaa pyytää paremmin koulutettu ja paremmassa sosiaalises sa asemassa oleva. Siksi tulisi lisätä in formaatiota, että kaikilla olisi tasaver tainen mahdollisuus. Hollannissahan on juuri näin, että paremmassa ase massa olevat eimarginalisoidut ryh mät ottavat toimet ensin käyttöön”, Hänninen toteaa. Ennakkoluulot herättävät huolta Lääkäreiden, hoitohenkilökunnan ja opiskelijoiden ennakkoluuloja on mi tattu IATtesteillä (Implicit Associati on Test). Vaikka testi mittaa vastaajan tiedostamattomia ajatusmalleja, ei se välttämättä kerro tämän käytöksestä merkittävästi. Jotkin assosiaatiot ovat merkittävämpiä kuin toiset. Pienet il miöt kasvavat kuitenkin suuriksi yh teiskunnallisessa mittakaavassa. Lää käreiden parhaista tarkoitusperistä huolimatta ennakkoluulot voivat vai kuttaa hoitotilanteeseen sekä siihen, millaista hoitoa potilas saa tai ei saa. Health Affairs lehdessä julkaistun kyselytutkimuksen mukaan 80 pro senttia yhdysvaltalaisista lääkäreistä arvioi invaliditeettien omaavien poti laiden elämänlaadun huonommaksi kuin eivammaisten potilaiden. Tutki musten valossa potilaat eivät itse pidä elämiään yhtä traagisina. Eräät vammaisjärjestöt ovat esittä neet huolensa lääkäreiden ennakko luuloista myös kuolinavun kohdalla. ”Tämä on perusteltu huoli, ja tulee pitää selkeänä kriteerit, joiden perus teella kuolinapuun mennään. Sama huoli pätee muutoinkin hoidossa, mis sä terveet ihmiset arvioivat sairaan ih misen elämänlaatua. Myös saattohoi dossa. Aina kyse on ihmisen toistetusta ja autonomisesta omasta tahdosta ja omasta arviosta”, Hänninen toteaa. Tutkimus lääketieteen tiedostamat tomien ennakkoluulojen kanssa on al kanut korostaa feministisen teorian, kuten intersektionaalisuuden asiaan kuuluvuutta. Omega-lehdessä julkaistussa Ka nadan kuolinapujärjestelmästää kä sittelevässä artikkelissa tohtori Tina Sikka nostaa marginalisoitujen ryh mien kohtaamiksi esteiksi kuolin avun saamisessa rakenteelliset ongel mat, kuten tulo ja koulutustason sekä maan ja väestötieteelliset eriarvoi suudet. Tämän lisäksi hän painottaa, että terveysalan ammattilaisten tie dostamattomat ennakkoluulot, jotka koskevat muun muassa rotua, suku puolta, luokkaa, seksuaalisuutta, vam maisuutta ja etnisyyttä, kaipaavat huo mattavasti lisätutkimusta potilaiden näkö kulmasta. ”Hoidon saannin tasaarvoistami nen yleensäkin vaatii eri ryhmien tar peiden tunnistamista ja informaati on kohdistamista aukkoalueille. Jos sosiaa linen eriarvoisuus, sukupuo li, seksuaalinen suuntautuminen tai muu seikka estää saamasta palvelua, sen tarjontaa ja tietoutta sen mahdol lisuudesta tulee suunnata sinne”, kom mentoi Hänninen. Juha Hännisen mielestä oikeus kuolinapuun on ihmisoikeus. SILVIAMODIG.FI MODIG! L ainsäätäjän työssä turhauttaa se, jos säädettyjä lakeja ei noudateta. Enkä nyt puhu satunnaisesta punaisia päin kävelystä hiljaisella tiellä, vaan perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien epäämisestä turvapaikanhakijoilta. Euroopan rajaja merivartiovirasto Frontex on peitellyt ihmisoikeusrikkomuksia Välimerellä. EU:n petostentorjuntaviraston (OLAF) suorittama sisäinen tutkinta on osoittanut, kuinka Frontex on järjestelmällisesti salaillut Kreikan rajavartiolaitoksen tekemiä turvapaikanhakijoiden laittomia käännytyksiä. Frontex on esimerkiksi todistanut rajavartijoiden hinaavan pakolaisten venettä takaisin Kreikan vesiltä Turkin puolelle, jotteivat nämä saisi mahdollisuutta hakea EU:sta turvapaikkaa. Tapauksia on useita. Pakolaisten takaisin työntäminen merelle ilman, että nämä saavat hakea turvapaikkaa on sekä laitonta että hengenvaarallista pakolaisille. Tästä syystä Frontex ei saanut EU-parlamentilta vastuuvapautta kuluneen vuoden budjetista. Se oli meiltä mepeiltä vahva viesti Frontexille: näin ei voi jatkua. Unionin pakolaispolitiikka on ristiriitaista. Toisaalta EU on pystynyt kohtuullisen hyvin vastaamaan Ukrainan pakolaiskriisiin. Toistuvasti taas Euroopan ulkopuolelta tulevien pakolaisten perusoikeuksilla heitetään vesilintua, näiden saapuessa EU:n ulkorajoille. Neuvottelut EU:n yhteisen maahanmuuttoja turvapaikkapolitiikan uudistamisesta ovat olleet vuosia jumissa. Maahanmuuton syyt ovat moninaiset. Monet ovat pakotettuja lähtemään kotimaastaan, koska elinolosuhteet omassa maassa ovat romahtaneet sodan tai ilmastonmuutoksen vaikutusten takia. Eurooppaan on myös oikeus tulla etsimään työtä ja parempaa elämää. Jos turvallisia tai muita laillisia reittejä tulla Eurooppaan ei ole tarjolla, niin monelle turvapaikkaprosessi näyttäytyy ainoana vaihtoehtona. Tilannetta parantaisi se, että EU tekisi tasaisempaa vastuunjakoa jäsenmaiden kesken ihmisten vastaanotossa ja integroimisessa. Euroopan oma väestö vanhenee ja yhteiskuntien huoltovarmuus sen myötä heikkenee. Eurooppa tarvitsee maahanmuuttajia selviytyäkseen, joten meidän oma etumme olisi helpottaa tänne tulemista. Ongelmat eivät ole ainoastaan ulkorajoilla. Suomen maahanmuuttovirasto Migri on toistuvasti kritiikin kohteena äärimmäisen hitaista käsittelyajoista, jopa työperäisen maahanmuuton suhteen, jota Suomi kipeästi tarvitsee. EU-parlamentti hyväksyi heinäkuussa 2021 annetussa päätöslauselmassa uudistetun turvapaikka-, maahanmuutto-, ja kotouttamisrahaston (AMIF) vuosille 2021–2027. Uuden rahaston tarkoitus on muun muassa vahvistaa jäsenvaltioiden yhteistä turvapaikkapolitiikkaa sekä kehittää laillisia muuttoreittejä Eurooppaan. EU:N MAAHANMUUTTO POLITIIKKA EI KUNNIOITA IHMISOIKEUKSIA
24 • 9 / 2022 Tehtävälistalla: sure suru pois Tapamme käsitellä surua ja surusta käyttämämme sanasto ovat osa suorituskeskeistä yhteiskuntaa, pohtii Pinja Nikki esseessään. TEKSTI PINJA NIKKI KUVA NINNI KAIRISALO
9 / 2022 • 25 K UN pikkuvel jeni kuoli, olin töistä poissa korkeintaan pari viikkoa. Ehkä vain muutaman päivän, joitakin yksityiskohtia on vaikea muis taa. Ruumiin katsominen, töi tä, hautajaiset, töitä. Palasin töihin liian aikaisin, ja vain harva siellä tiesi, mitä oli tapahtunut. Olin 18vuotias. En ollut asiantuntijatehtävässä enkä kenenkään esihenkilö. Työs kentelin ketjuravintolassa, jossa oli lukuisia työntekijöitä. Minulla ei ollut jaettua arvo pohjaa yrityksen kanssa eikä pyrkimystä rakentaa uraani ravintolaalalle. Työnantajani oli ymmärtäväinen ja empaat tinen. Silti helpoimmalta vaih toehdolta tuntui palata tur ruttaviin töihin tarjoilemaan ruokaa ja tiskaamaan astioita. Mitä tahansa muuta kuin peu kaloiden pyörittelyä kotona. Halusin tuntea oloni hyödyl liseksi. Enkä missään nimes sä halunnut aiheuttaa ylimää räistä vaivaa sillä, että työlistat jouduttaisiin tekemään uusik si minun takiani. Tämä kertoo taipumuksis tani kriisitilanteessa, mutta vielä enemmän se kertoo yh teiskunnastamme. Surua väistelevä yhteiskunta Suoritus ja yksilökeskeinen yhteiskunta ei ole suotuisa paikka surra tai pysähtyä tun teiden äärelle. Ihmisen tehtä vä on tehdä työtä ja rakentaa työn avulla kuvaa itsestään. On samantekevää, miltä töis sä ollessa tuntuu vai tuntuu ko miltään, kunhan tunteet ei vät näy työpaikalla tai vaikuta työn laatuun. Jos tunteita ei pysähdy tunnustelemaan lii kaa, jaksaa huomennakin teh dä töitä. Voi olla työnantajalle pe lottavaa, että työpaikalla haa huilee ihminen, jonka elämän prioriteetit on kertaheitolla menneet uusiksi. Kovien tu lospaineiden työpaikoilla su ru onkin uhka pääomalle. Pa himmillaan suru voi aiheuttaa keskittymisvaikeuksia ja huo nontaa muistia. Jos suruun jää roikkumaan liian pitkäksi ai kaa, mitä se tekee taloudelle, urakehitykselle ja muille tär keille asioille? Voiko ääneen lausuttu suru olla tarttuvaa ja levitä myös kollegoihin? Tai entä, jos sureva on ym märtänyt, että me kaikki eläm me vain kerran, ja hän pistää elämänsä remonttiin – työpai kanvaihdosta aloittaen? Mitä jos hän asettaa rajoja tai pyy tää myönnytyksiä? On rasite työpaikalle, jos työntekijä lait taa oman toipumisensa töiden tekemisen edelle. Siinä on jopa jotain vallankumouksellista. Surevaa on vaikea kohdata Lukuisilla työpaikoilla tuntei den käsittely tallaantuu kii reiden alle ja työntekijöiden hyvinvointiin tähtäävä johta miskulttuuri uupuu. Tällaisilla yksin pärjäämiseen nojaavilla työpaikoilla vaikenemiskult tuuri kukoistaa, surun kanta minen vaikeutuu ja yksinäi syys valtaa alaa. Jo pelkästään tunnetyön tunnistaminen ja arvostami nen työpaikoilla helpottaisi surevan asemaa niin inhimil lisestä kuin työsuojelullises takin näkökulmasta. Loppu peleissä valtaosa varmasti ymmärtää, että läheisen kuo lema aiheuttaa vähintään ly hyen työvapaan tarpeen jär kyttyneen mielen ja käytännön järjestelyiden takia, vaikka ta pahtuneesta ei kehittyisikään varsinaista masennusta. Monelle voi kuitenkin tul la yllätyksenä, että suru ei ole syy sairauslomalle. Se ei ole sairaus eikä sellaisenaan sai rausdiagnoosi, jonka perus teella lääkäri määrää sairaus loman. Surun takia töistä pois jäävä neuvottelee poissaolon työnantajansa kanssa tai saa tautiluokitus ICD10:n mukai sen diagnoosin. Vaikka työn antaja olisikin joustava, ilman sopivaa sairauslomatodistusta työntekijä ei ole oikeutettu Ke lan sairauspäivärahaan, jota Kela maksaa omavastuuajan jälkeen. Käpy – Lapsikuolemaper heet ry kampanjoi sen puo lesta, että työntekijällä olisi mahdollisuus saada menetyk sen jälkeinen suruvapaa ilman masennusdiagnoosia. Terveys tiedoissa oleva diagnoosi voi näyttäytyä huonossa valossa ja vaikeuttaa asiointia esimer kiksi viranomaisten ja terve ydenhuollon ammattilaisten kanssa tulevaisuudessa. Ma sennusdiagnoosi voi vaikuttaa jopa vakuutuksen tai lainan saamiseen. Suru ei ole projekti Kutsumme menetyksen käsit telyä surutyöksi. Koko elämän uusiksi pyyhkäisevä suru ei kuitenkaan ole läpipuristet tava projekti eikä määrätyssä aikaraamissa suoritettava ko koelma tehtäviä. Siitä ei jäädä vuosilomalle, pyhä päivien välipäiville eikä eläkkeelle. Esimerkiksi hautajai sissa on monia kulttuu risidonnaisia rituaale ja, mutta silti minulle on epäselvää, mitä muuta surutyöläisen työnku vaan kuuluu. Samaan aikaan on loo gista, että käytämme työ elämän termistöä tun neelämästä puhuessa. Työelämän sanaston ja lainalaisuuksien ulotta minen muillekin elämän osa alueille on tälle yhteiskunnalle ominaista. Ihmissuhteet, ur heilu ja muut mielenkiinnon kohteet ovat suorittamista, jo ten miksei surukin olisi. Lisäksi kuolemansurun yh teydessä esiin nousevat aika ajoin surun viisi vaihetta, jot ka psykiatri Elisabeth KüblerRoss esitteli teoksessaan On Death And Dying (1969). KüblerRoss tarkoitti kir jassaan kuolemansairaan henkilön omaa prosessia, mutta nämä vaiheet (kiel täminen, viha, kaupan käynti, masennus, hyväk syminen) ovat vallanneet tilaa myös ikävöimään jääneen ihmisen surun kuvauksessa. KüblerRossin mallia on kuvailtu väärinym märretyksi ja kritisoitu esimerkiksi sen empiiri sen tutkimuksen vähyy den takia. Suhteemme kuolemaan on myös kult tuurisidonnaista, joten henki lökohtaisten ominaisuuksiem me lisäksi askeleemme surun polulla voivat olla kovin vaih televia keskenään. Kun muotoilemme suuren surun eri vaiheita sisältäväksi projektiksi, tulemmeko samal la pakottaneeksi sen muotoon, jossa se on helppo pyyhkiä maton alle mahdollisimman nopeasti? Sitten arki voi jat kua ”aivan kuten ennenkin”. Tietenkin moni sureva toivoo arjen palaavan ennalleen, vaikka paluuta ei enää olisi. On lohdullista ajatella, että jossain vaiheessa suru on ohi. Samaan aikaan on kovin loh duton ajatus, että suremisen pitäisi seurata tiettyä kaavaa. Mitä, jos suru ei kuljekaan odotetussa järjestyksessä? Minäkin yritin pitkään seu rata oman suruni kulkua: mis sähän vaiheessa nyt ollaan menossa? Jos viime vuonna olin neljännessä vaiheessa, nyt on pakko olla hyväksymi nen vuorossa! Enää en pidä kirjaa. Julkinen ja jaettu suru On selvää, että joistakin vaike uksista on sallitumpaa puhua kuin toisista. Omasta jaksami sesta opettanut loppuunpala minen, voitettu syysmasennus ja sopivan etäisyyden päässä olevat nuoruuden villit vuodet ovat menestystarinoita, jotka toistuvat urallaan edenneiden ihmisten LinkedInjulkaisuis sa mielenterveyden teemapäi vinä. Harva sen sijaan voi ker toa työhaastattelussa saatikka työelämän somealustalla sai rastavansa skitsofreniaa tai päihdeongelmaa. Lapsen kuolema on yksi näistä kielletyistä puheenai heista. Yleensä se jättää minul le viimeisen sanan huoneessa. Mediassa usein koskettava ai he yllättää ja kavahduttaa kas vokkaisessa vuorovaikutuk sessa. Pitääkö lohduttaa, ottaa osaa vai antaa tilaa? Lapsen kuolemaa ei sivuuteta arkises sa kommunikaatiossa samal la tavalla kuin vanhemman ihmisen kuolemaa, mutta sa maan aikaan se kierretään hy vin paljon kauempaa. Sosiaalisen median ansios ta sureminen on näennäises ti julkisempaa ja jaetumpaa kuin mitä se oikeasti on. Olen saanut paljon voimaa muiden jakamista kokemuksista, mut ta samaan aikaan sosiaalisen median tempaukset voivat myös etäännyttää meitä toi sistamme ja kuolemasta enti sestään. Usein on helpompaa postata someen sadoille puo litutuille ja vastaanottaa sy dänemojeita kuin kertoa asi asta läheisille kasvotusten. Julkkisten kuolemaa käsit televät päivitykset Facebookis sa ovat usein kiusaannuttavaa luettavaa. Suhtaudun varauk sellisesti myös moniin aktivis mille ominaisiin solidaarisuu denosoituksiin, sillä julkisen performanssin ja yhteisöllisen suremisen rajaa on joskus vai kea tunnistaa. On selvää, että joidenkin kuolemat ovat so messa ”arvokkaampia” kuin toisten, ja muistokirjoitus voi kerätä sosiaalisia pisteitä niitä kirjoittaville ja jakaville ihmi sille. Tästä huolimatta ajattelen, että suremisen muuttaminen yksityisestä kollektiivisem maksi on ainoa tie kohti pa rempaa suremiskulttuuria. Ensimmäinen askel kohti täl laista maailmaa on yksilökes keisten rakenteiden kyseen alaistaminen ja moneen perustavanlaatuiseen kysy mykseen vastaaminen. Mitä hoiva on, ja kuinka voimme hoivata toinen toistamme pa remmin? Mitä suru on? Mikä toisen surussa pelottaa? Mitä tämä pelko kertoo suhteesta ni omaan suruuni? Mitä tästä voimme jakaa ja kantaa yh dessä? Surun loputon läsnäolo Minä suren päivittäin. Mut ta on jo pitkään ollut aikoja, jolloin olen huomaamattani siirtänyt ajatukset suremises ta muualle. Nykyisin on pit kiä kausia, jolloin veljeni kuo lema ja etenkin se, mitä se on minulle ja meille tehnyt, ei ole päiväni ensimmäinen eikä vii meinen ajatus tai pelko. Nykyisin minussa on jo ti laa muillekin suruille. Yritän ottaa ne avosylin vastaan. Olen varma surun loput tomasta läsnäolosta, vain sen olomuoto ja aiheuttaja vaih televat. Suru ja kuolema ovat jotain niin perustavanlaatuis ta, juurtunutta ja kehoissam me hengittävää. Minä istun sen kanssa ja tunnustelen sitä. Usein työstäkin sitä. Mutta irti siitä en enää pyri. Koska sitä ei kuulukaan työstää pois. JULKISEN PERFORMANSSIN JA YHTEISÖLLISEN SUREMISEN RAJAA ON JOSKUS VAIKEA TUNNISTAA. PALASIN TÖIHIN LIIAN AIKAISIN, JA VAIN HARVA SIELLÄ TIESI, MITÄ OLI TAPAHTUNUT.
26 • 9 / 2022 Suoraa puhetta kuolemasta lapselle TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS KUVA ALEKSANDRA AKSENOVA K UOLEMA lukeutuu niin sanottuihin ihmi sen perustraumoihin. Kiintymyssuhde teorian näkökulmasta yksi kuoleman keskei sistä kysymyksistä on eroon joutumi nen, kertoo lastenpsykiatrian erikois lääkäri Jari Sinkkonen. Jo pieni vauva protestoi joutuessaan eroon hoitajas taan. ”Eroon joutuminen on vaara. Sitä yritetään minimoida protestoimalla ja yrittämällä saada hoivaaja takaisin lä helle. Se, että joutuu vaaraan, on kuole man kysymyksen pohjalla oleva huoli.” Pieni lapsi alkaa pohtia kuolemaan liittyviä kysymyksiä tyypillisesti sil loin, kun kuolema koskettaa hänen elämäänsä jollain tavalla. Lisäksi Sink konen toteaa, että maaseudulla kuole ma on usein lähempänä arkitodelli suutta. ”Eläimiä viedään teurastamolle tai joku metsäneläin raatelee lemmikki kissan. Kaupunkilaislapsen elämään asia voi tulla niin, että lemmikki kuo lee. Hamsteri tai marsu on jonakin aamuna löytynyt kuolleena. Lapsi on sitten ihmetellyt, että mitä on tapahtu nut ja miksei se syö.” Yleinen käsitys on, että lapsi ym märtää kuoleman lopullisuuden olles saan 5–6vuotias. Kun lapsi ymmärtää, että menehtynyt on poistunut elävien keskuudesta pysyvästi, voi hänessä he rätä monenlaisia kysymyksiä, huolta ja pelkojakin. Kaikkea ei voi tietää Aikuisen tulisi vastata lapsen kysy myksiin totuudenmukaisesti oikein käsittein ja käyttää sellaista kieltä, jo ta lapsi ymmärtää. Sinkkosen mukaan ikätasoisuus on tärkeää huomioida esimerkiksi siinä, ettei lasta kuormite ta yksityiskohdilla, joita hänen on vai kea hahmottaa. Lapsen huolenaiheena voi olla vaik kapa se, mitä kuoleman jälkeen tapah tuu. Hän saattaa pohtia sitä, minne hän tai hänen läheisensä silloin joutuvat. Mannerheimin Lastensuojeluliiton lasten ja nuorten digipalveluista vas taava Tatjana Pajamäki sanoo, että aikuinen voi keskustella esimerkiksi siitä, mitä ihmiselle kuoleman jälkeen tapahtuu, omien näkemystensä mu kaisesti. Lapsen voisi kuitenkin olla hyvä saada vaihtoehtoisiakin mieli kuvia. ”Vanhempi voi kertoa, että minä ajattelen tällä tavalla, mutta sinun mummisi ajattelee toisella tavalla. Mi nulla on läheinen ystävä, joka ajattelee asiasta tällä tavalla. Sitten lapselta voi kysyä, että ’Mitä sinä ajattelet?’” Pajamäen mukaan lapsi aistii hel posti, mikäli kuolemasta keskustele minen ei syystä tai toisesta luonnistu oman vanhemman kanssa. ”Sama suru voi koskettaa myös van hempaa. Lapsi ajattelee, että suojelee omaa vanhempaansa, kun ei ota aihet ta puheeksi. Kuolema herättää mones sa aikuisessakin ahdistusta ja pelkoa. Aiheen äärelle ei ole välttämättä py sähtynyt, jos ei ole tarvinnut.” Lapsen kysymykseen vastaami nen on haastavaa, mikäli aikuinen ei ole selvittänyt itselleenkään, mitä hän ajattelee vaikkapa kuolemanjälkeises tä elämästä. Sinkkosen mukaan aikuinen voi kertoa lapselle suoraan, mikäli hänel lä ei ole vastausta tämän esittämään kysymykseen. ”En näe, että kuolemaan liittyvän kysymyksen jääminen avoimeksi voisi mitenkään traumatisoida lasta. Tämä on sellainen kysymys, jota on mietitty aina, eikä aikuisillakaan ole vastausta kaikkiin asioihin.” Kun aikuinen puhuu kuolemasta lapselle, symbolisten ilmausten käyt töä tulisi välttää. Esimerkiksi ’nukkua pois’ saattaa kuulostaa pehmeältä ja kauniita, mutta todellisuudessa se on harhaanjohtavasti ilmaistu ja saattaa jopa lisätä lapsen pelkoa. Lapsi saat taa pohtia tarkoittaako se, että kuka tahansa, joka menee nukkumaan, kuo lee pois tai että kuollaanko aina nuk kumalla. ”Voi olla, että aikuista pelottaa to tuudenmukaisten ja oikeita käsittei tä sisältävien lauseiden lausuminen VANHEMPI VOI KERTOA, ETTÄ MINÄ AJATTELEN TÄLLÄ TAVALLA, MUTTA SINUN MUMMISI AJATTELEE TOISELLA TAVALLA. Kuoleman äärellä lapset tarvitsevat suoria vastauksia. He eivät kuitenkaan mene rikki tietämättömyydestä.
9 / 2022 • 27 Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi OSTOKSILLE VOIMAKAUPPAAN! 11,90€ + POSTIKULUT HIP-HOP COLOURING BOOK –WEST COAST EDITION Nyt on sinun vuorosi värittää nämä Mark 563:n tekemät teokset! Kirjan värittäjä tutustuu länsirannikon hip hopin tärkeimpiin hahmoihin, pioneeri Egyptian Loverista uusiin tulokkaisiin kuten Tyler, the Creatoriin. Tilaamalla Voiman olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. LISÄÄ KIINNOSTAVAA LUETTAVAA? TILAA VOIMA! 39€ 10 numeroa 22€ + POSTIKULUT JULISTE A2 Haluaisitko laadukkaan ja kantaaottavan julisteen kotiin tai luokkahuoneeseen? Voimakaupan valikoimasta löytyy lukuisia vastamainoksia ja taidejulisteita. UUSI VOIMA-PAITA 34,90€ + POSTIKULUT Upean, uuden kuvituksen on suunnitellut Lille Santanen. Paita on Stanley/Stellamerkin sertifioitu tuote. 100 % luomupuuvillaa. LISÄÄ TUOTT EITA VERKK OKAUP ASSA! 23€ + POSTIKULUT SE TOINEN VENÄJÄ DOKUMENTTISARJAKUVAA KREMLIN VARJOISTA Viktoria Lomaskon, moskovalaisen nelikymppisen kuvataiteilijan ja aktivistin, kirjassa tavanomaisten uutiskuvien sijaan pääosassa ovat erilaisina sarjakuvina toteutetut tarinat itänaapurimme toisenlaisesta arjesta, joka jää suurvaltapolitiikan varjoon. enemmän kuin lasta niiden kuulemi nen”, Pajamäki pohtii. Kysymyksiin tulisi vastata rehelli sesti siinäkin tilanteessa, että joku lap sen läheinen on menehtynyt tai tulee todennäköisesti menehtymään pian. Jari Sinkkosen mukaan ihmisen tulee voida valmistautua kuolemaan psyyk kisesti. ”Jos syöpähoidot on lopetettu ja jäl jellä on enää palliatiivinen hoito, mie lestäni ’paraneeko ukki?’ kysymyk seen vastataan, että ’näyttää kultaseni siltä, että ei parane enää.’ Kerrotaan, että kyllä ukki nyt varmaan sitten kuo lee, mutta milloin, sitä me emme tiedä tarkalleen.” Pajamäki toteaa, että kun on kysy mys pienistä lapsista, aikuisen on tär keää välittää myös toivoa. Se täytyy muistaa, kun lapsen maailmaa on ra vistellut jokin yhtäkkinen menetys tai perusturvallisuuden tunne on järkky nyt. Tilanteessa, jossa esimerkiksi toi nen vanhempi on kuollut, saattaa lapsi kysyä toiselta vanhemmalta, kuoleeko tämäkin. ”Vaikka me aikuisina tiedämme, et tä elämässä voi tapahtua kaikkea yl lättävää, 4vuotiaalle sanotaan, että nuku vaan rauhassa, sinun ei tarvitse huolehtia siitä, että minulle tapahtuu jotakin. Vaikka sellainen yllättävyys kävisikin, lasta ei suojaa se, että häntä valmistettaisiin sellaiseen todennäköi syyteen.” Leikki auttaa lasta ”Lapsille yhteinen leikki vertaisten pa rissa minkä tahansa asian äärellä on hyvin merkittävää” , sanoo Tiina Kinnunen. Hän toimii erityisnuorisotyön ohjaajana Helsingin seurakuntayhty män erityisnuorisotyön keskuksessa Snellussa. Seurakunta järjestää monenlaista toimintaa eri ikäisille lapsille. Kinnu nen kertoo Terhokodin kanssa yhteis työssä järjestettävistä vertaisleireistä. ”Vertaisleirillä keskiössä on lapsen ja nuoren tukeminen surussa ja se on avoinna kaikille riippumatta ihmisen omasta vakaumuksesta. Kunnioitam me jokaisen ihmisen omaa vakaumus ta ja lähdemme aina lapsen ja nuoren omasta tarpeesta. Keskustelemme tee moista, joista lapsella tai nuorella on tarve keskustella. Työ keskittyy siihen, että tuemme lasta tai nuorta hänen omassa surussaan ja omassa arkisessa elämässään. Lasta ja nuorta autetaan löytämään keinoja, jotka voivat helpot taa heidän oloaan.” Seurakunta tarjoaa lapsille myös esimerkiksi monenlaisia harrastus mahdollisuuksia. Ne mahdollistavat omanlaisena tuen, kun lapsi saa viet tää aikaa toisten lasten kanssa. Sairaalaklovnina työskentelevä Kaisa Koulu toteaa, että lapsen tarve leikille ja ilolle säilyy myös vaikeina hetkinä. Koulu kertoo, että sairaala klovneria tarjoaa keinon lapsilähtöi seen ja tilanneherkkään vuorovaiku tukseen juuri leikin, mielikuvituksen ja improvisaation kautta. ”Jokaisella lapsella on lupa ja oi keus leikkiin. Leikkien voi käsitellä sairaalaan ja sairauteen liittyviä tun teita. Me klovnit huomioimme lapsen tunteet ja jokaiselle tunteelle on lupa. Meidän kanssamme lapsi haluaa usein jotain muuta kuin puhua kuolemaan liittyvistä ajatuksista ja peloista.” Klovnina työskennellessään Koulu on tavannut saattohoidossa olevia lap sia, jopa niiden viimeisinä elinpäivinä. Kuolema ei ole noussut sanoin esiin noissa hetkissä. ”Tilanteissa on voinut nousta yllät täen spontaanisti lapselta tuulahdus jostain vanhoista yhteisistä leikeis tä. Toisaalta joskus kohtaaminen on voinut olla vain hengittelyä, hiljaista hyräilyä ja yhdessä jaettu hetki sekä lapsen että myös muiden potilashuo neessa olevien kanssa. Klovnit näke vät lapsen aina lapsena eikä diagnoo sin kautta.” Lapsi mukaan hautajaisiin ”Menetystä saa ja kannattaa surra, su remattomat surut koteloituvat”, toteaa Jari Sinkkonen. Sinkkosen mielestä olisi hyvä, että lapsi otettaisiin mu kaan esimerkiksi hautajaisiin, jos van hempi katsoo, ettei se käy tälle liian raskaaksi. ”Hautajaisista olisi hyvä selittää lapselle jotakin etukäteen. Jos näyttää siltä, että hautajaiset ovat lapselle lii kaa ja hän tulee levottomaksi, hänet voi viedä tilanteesta kauemmaksi.” Hautajaisista voisi kertoa ennalta sen, että ne ovat omanlaisensa pääte piste läheisen henkilön elämälle. Niis sä jätetään jäähyväiset tälle. On hyvä kertoa myös se, että suru on sallittua. ”Kaikilla siellä on paha mieli ja jot kut itkevät. Sinäkin saat itkeä, jos itket tää.” Suru hiipuu vähitellen aktiivisen vaiheen jälkeen. Se saattaa nostaa päätään tilanteissa, joissa menehtynyt henkilö oli erityisesti mukana lapsen elämässä kuten juhlapyhinä tai urhei lukentän laidalla kannustamassa. Lapsen on hyvä antaa olla lähellä ja muistella rakasta läheistään. Vanhem pi voi vaalia menehtyneen muistoa lapsen kanssa esimerkiksi katsomal la valokuvia ja muistelemalla yhteisiä hetkiä. ”Ei pidä esimerkiksi sanoa, että ’no, mietipäs nyt kuitenkin, mitä kivaa si nulla on elämässäsi’, vaan antaa lap selle tilaa itkeä ja tirauttaa ehkä samal la itsekin kyyneleen.” KUN ON KYSYMYS PIENISTÄ LAPSISTA, AIKUISEN ON TÄRKEÄÄ VÄLITTÄÄ MYÖS TOIVOA.
– Tuoksuja maailman tuulilta – Tosiseikoista Diego Bruno Vantaan taidemuseo Artsi Minna Henriksson esitetty tilanne The Statement Sammanställning www.artsimuseo.com över väsentlig fakta 23.9.22–8.1.23 of Facts VAPAA PÄÄSY FREE ENTRANCE Kaivopuistontie 33, Rauma ma–pe | Mon–Fri 15–19, la–su | Sat–Sun 12–17 • l o n n st ro m i n t a i d e m u s e o.f i C ilmo voima.indd 1 C ilmo voima.indd 1 27.10.2022 12.09.32 27.10.2022 12.09.32
KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIEN LIITON JUHLAJULKAISU Baba Lybeck tuntee laatujournalismin
Kulttuuri-, mielipideja tiedelehdet – mihin niitä tarvitaan? 4 Baba Lybeck pitää kiinni periaatteista PÄÄKIRJOITUS SISÄLLYS K ULTILLA TULI 30 toiminta vuotta täyteen korona haasteiden keskellä, ja nyt on oivallinen hetki pohtia järjestön merkitystä ja tarvetta nyky yhteiskunnassa. Suomalaista mediakenttää hal litsevat yhä vahvemmin muutamat isot toimijat, joiden kautta laajem paan yhteiskunnalliseen keskusteluun välittyy vain osa aiheista. Mikäli isot mediat eivät ota jotain aihetta esille, tärkeätkin teemat voivat jäädä koko naan piiloon. Kulttuuri, mielipide ja tiedeleh tien liitto Kultti perustettiin nosta maan esille juuri niitä aiheita, jotka eivät mahdu valtavirtakeskusteluun. Koko ajan pinnallistuvan valtamedian rinnalle tarvitaan myös pohditumpia sekä syvällisemmin asioihin paneutu via sisältöjä, ja Kulttilehtien rooli on paikata tätäkin aukkoa. Kultin jäsenlehtien kautta lisätään sivistystä, ymmärrystä, suvaitsevai suutta sekä vaalitaan tasapuolista tie donvälitystä. Ne edustavat moninai sia, keskenään ristiriitaisiakin ääniä ja tarjoavat erilaisia väyliä mielipiteen ilmaisuun ja sitä kautta laajempaan yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen keskusteluun. Kilpailu rahoituksesta on yhä ankarampaa. Suurin osa Kultin jäsen lehdistä toimitetaan pienellä budjetilla ja osin jopa vapaaehtoisvoimin. Kult tilehdet joutuvat kilpailemaan myös ihmisten ajasta ja huomiosta. KATTOJÄRJESTÖ KULTIN tehtävänä on vahvistaa jäsenlehtiensä asemaa tässä kilpailussa. Kultin toiminta on suun nattu ensi sijassa jäsenlehtien palve lemiseen, mutta juuri siksi se tekee myös vaikuttamistyötä päätöksenteki jöiden ja suuren yleisön suuntaan. Asiantuntija ja palvelujärjes tönä Kultti haluaa edistää kulttuuri, mieli pide ja tiedelehtien asemaa, toi mintavalmiuksia ja näkökulmia sekä rohkeasti muistuttaa yhteiskunnan taloudellisen tuen hyytävästä pienene misestä. Jos kulttuurilehtituen määrä edelleen laskee, median moniäänisyys muuttuu hiljaiseksi suhinaksi. Siinä tilanteessa koko yhteiskunta menettää paljon. Niin, mihin Kulttilehtiä tarvitaan? Nostamaan esille valtavirran sivuuomiin jäävät pienet mutta tär keät erinäköiset lastut. Muistutta maan, että niin kauan kuin meillä on yhteiskunnassa tilaa ja riittävästi resursseja moniäänisyydelle ja mieli piteenvapaudelle, me voimme sanoa elävämme aidosti demokraattisessa kansalaisyhteiskunnassa. HELINÄ YLISIRNIÖ Kultti ry:n toiminnanjohtaja Lehtiharava on Kulttuuri-, mielipideja tiede lehtien liiton juhlajulkaisu JULKAISIJA Kultti ry • PÄÄTOIMITTAJA Kaisu Tervonen • ULKOASU JA TAITTO Antti Kukkonen • AVUSTAJAT KukkaMaria Ahokas, Julius Halme, Iida Sofia Hirvonen, Ninni Kairisalo, MarttiTapio Kuuskoski, Essi Rajamäki, Janne Wass, Timur Yilmaz • KANNEN KUVA Timur Yilmaz • PAINO Sanoma Manu, Tampere • PAINOS 70 000 (60 000 Voiman 9/22 välissä + 10 000 erikseen jaet tavana kirjastoissa ja kulttuuritapahtumissa) Lehtiharavan tekemiseen on saatu Alfred Kordelinin säätiön apurahaa. Kultti ry:n toimintaa tukee Taiteen edistämiskeskus Taike. KULTTI RY Kulttuuri, mielipide ja tiedelehtien liitto Kultti ry perustettiin vuonna 1991 valvomaan pienlehtien etuja. Se tarjoaa lähes 170 jäsenlehdelleen paitsi yhtei sen äänitorven myös koulutusta ja markkinointiapua. Kultin jäsenlehdet ovat keskenään erilaisia julkaisuja, mutta kaikki niistä ovat sitoutuneet Julkisen sanan neuvoston laatimaan eettiseen ohjenuoraan eli Journalistin ohjeisiin. Yhteensä lehdillä on satojatuhansia lukijoita. 6 Ainainen rahapula eli kuinka pieni levikkiset lehdet rahoitetaan 8 Ennen ja nyt – Kultti ry:n 30 vuotta 9 Janne Wassin kolumni 10 Kultti ry:n lehdet: kerää kaikki 166! 18 Tiedelehdet luottavat tiedon avoimuuteen 20 Kulttuurilehdissä kritiikille on edelleen tilaa 21 IidaSofiaHirvosenkolumni 22 Mielipidelehdet katsovat maailmaa myös valtavirran ulkopuolelta
AJANKOHTAISTA JOURNALISMIN SARALTA Imetysuutisia on vuoden 2022 laatulehti T AMPEREEN YLIOPISTOLLA alkaa loka kuussa 2022 tutkimusprojekti, joka pereh tyy journalistien kokemaan häirintään ja sen seurauksiin. Kaksivuotisen projektin rahoittaa Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö Jokes. Tutkimukseen värvätään noin 20 toimittajaa eri sukupuolista, uriensa eri vaiheista ja erilaisista välineistä. Heidän avullaan häirinnän vaikutuksia tutkitaan pitkäaikaisesti ja myös laajemmin työ yhteisöissä ja ammattikunnassa. Projektitutkija Ilmari Hiltunen muistuttaa, että läheskään kaikki toimittajat eivät koe häirintää, mutta se ei tarkoita, etteikö häirintä vaikuttaisi myös heihin. ”Tavoitteena on, että saisimme myös akuutteja kokemuksia ja reflektiota”, Hiltunen sanoo. Tutkimuksen pääpaino on nimenomaan häi rinnän kokemuksissa ja jälkivaikutuksissa. Sen päätavoitteena on tuottaa häirinnästä tietoa, jonka avulla voidaan kehittää toimivia käytäntöjä sen kielteisten vaikutusten vähentämiseksi ja tunnista miseksi, Hiltunen kertoo. Tavoitteensa kautta projektilla on myös osansa sananvapauden edistämisessä. Häirinnän vaikutus ten minimoiminen edesauttaa journalismin riippu mattomuutta ja vähentää itsesensuurin mahdolli suutta. M EDIAKRITIIKKI ja journalismia koskevat pohdinnat ovat saaneet verkossa uusia muo toja, kuten podcasteja. Viestintä ja kehitys säätiön eli Vikesin podcast Moninaisempi media esi merkiksi käsittelee nimensä mukaisesti kotimaisen median moniäänisyyttä ja sen haasteita. Podcastin jaksoissa kuullaan alan ammattilaisia Ylioppilaslehden päätoimittaja ja Long Playn tuottaja Adile Sevimlistä tutkijatoimittaja Matleena Ylikoskeen . Myös Journalistiliitto käsittelee mediaa laajasti toimittaja Magnus Londenin vetämässä, ruotsin kielisessä podcastissä JPodden. Ylen sarjoista Avoin kysymys käsittelee toimittajan työn eri puolia Olli Seurin tekemien haastatteluiden kautta ja Valheen paljastaja tutkii valheiden ja valeuutisten muotoja Johanna Vehkoon johdolla. Eri mediat julkaisevat myös käsittelemiinsä aihei siin keskittyviä podcasteja, joissa journalistinen ote jatkuu audiopuolelle. Aikuiskasvatusta lehden rin nalla julkaistaan Sivistystä!podcastia, keskusteluohjel maa aikuiskasvatuksesta. Kulttuuri lehti Nuori Voima taas julkaisee sivuillaan useampaakin podcastia. Yksi niistä on yhdessä Long Playn kanssa toteutettu Kritii kin sokeat pisteet. Podcastit löytyvät julkaisijoiden sivuilta K ULTTI RY:N Vuoden laatulehti kilpailun tuomarina toiminut toimittajakirjailija Markus Leikola valitsi vuoden 2022 voit tajaksi Imetysuutisialehden. Perusteluissaan hän korosti julkaisun korkeatasoista paikallista ja glo baalia journalismia, joka vastaa hyvin niin lukijoi den tiedollisiin, tunnepuolen kuin sosiaalisiinkin tarpeisiin. Kilpailun tulokset julkistettiin jo vakiintunee seen tapaan lokakuussa Helsingin Kirjamessujen Kulttilavalla. Voittajan valitsemisen lisäksi Leikola jakoi kunniamainintoja Kaltiolle, Suomen Luon nolle ja Ulkopolitiikalle. ”Minulle on ollut mieluisa tehtävä arvioida kulttuuriin, yhteiskuntaan ja harrasteisiin keskit tyneiden aikakauslehtien laatua. Tehtävän vaikeu desta kertoo se, että taso oli niin korkea, että puoli sen tusinaa lehteä olisi voinut nostaa korkeimmalle palkintopallille ilman omantunnontuskia”, kom mentoi Leikola kilpailun satoa puheessaan. Kilpailuun osallistui 50 Kultin lähes 170 jäsen lehdestä. Imetysuutisia nousi myös netin kautta tapahtuneen yleisöäänestyksen suosikiksi. Laatulehtipalkinto jaettiin nyt 17. kerran. Vuonna 2021 tittelin sai toimittajatuottaja Baba Lybeckin valitsema filosofinen aikakausijulkaisu niin & näin. Vuonna 2020 kirjailija Risto Isomäki tuomaroi parhaaksi eläinoikeusteemoihin keskitty vän Animalian ja vuonna 2019 toimittajakirjailija Matti Rönkä Musiikintekijälehden. Moninaisempi media podcastin ensimmäisessä jaksossa toi mittaja Adile Sevimli haastatteli päätoimittaja Heli Keskistä. Journalistiliitolle uusi hallitus J OURNALISTILIITON tuore valtuusto – sen korkein päättävä elin – valitsee Helsingissä 30.11.–2.12.2022 liitolle puheenjohtajan ja hallituksen, jotka työskentelevät nelivuotiskausit tain ja aloittavat toimensa vuoden 2023 alusta. Samassa tilaisuudessa jaetaan myös Journalisti liiton tunnustuspalkinnot merkittävistä journalis tisista ansioista. Palkintoihin kuuluu myös neljän vuoden välein jaettava Sananvapauden kunnia stipendi, joka myönnetään ansiokkaasti journalis tina toimineelle henkilölle. Journalistiliiton puheenjohtajana ainakin vuo den 2022 loppuun toimii Helsingin Seudun Jour nalisteja edustava Hanne Aho . journalistiliitto.fi Hanne Aho on vuoden 2022 loppuun mennessä toiminut kaksi kautta Journalistiliiton puheenjohtajana. H el i Sa ar el a Im ety kse n tu ki Tutkimus toimittajien kokemasta häirinnästä Journalismi meni podcastiin Esa Sa lm in en Eturivissä Imetysuutisialehteä julkaisevan Imetyksen tuki ry:n toiminnanjohtaja Anna Nupponen, lehden taittaja Riikka KäkeläRantalainen, päätoimittaja Johanna MitjonenArino ja viestinnän asiantuntija Anna Groundstroem. Takarivissä kilpailun tuomari Markus Leikola ja Kultin hallituksen puheenjohtaja Tuomas Rantanen.
B ABA LYBECK aloitti toi mittajan uransa kohulla. Hän hakeutui yläkoulun yhdeksännellä luokalla työ harjoitteluun Yleisradion ruotsinkie liselle puolelle ja sai tehdä siellä oman radioohjelman yhdessä toisen työ harjoittelijan kanssa. Ohjelmaa var ten kaksikko haastatteli New Yorkissa asuvaa lasta suurkaupungin elämästä. Tämä kertoi, kuinka katukuvassa näkyi muun muassa transvestiitteja. ”Siitä nousi hirveä kalabaliikki, että lastenohjelmassa puhutaan trans vestiiteista. Se oli hyvin hämmentävää. Eihän me tajuttu yhtään, miksi ei olisi voinut puhua – enkä itse asiassa tajua vieläkään”, Lybeck kertoo nyt. Työharjoittelijakaksikolla ei ollut ohjelman suhteen mitään erityistä agendaa – ei tietenkään – mutta Lybeckillä on läpi uransa ollut vahva käsitys yhdenvertaisuuden ja tasaar von tärkeydestä. Ensimmäinen toimit tajakokemus todistaa myös Lybeckin intohimosta ja itsepintaisuudesta. Työharjoittelun aikaan syntynyt kala baliikki ei kaatanut tytön haaveita toi mittajan urasta. ”Päinvastoin, mä vähän tuohduin siitä!” On epäselvää Lybeckille itselleen kin, mistä halu toimittajan uralle kumpusi. Perheessä journalismilla ei ollut erityisasemaa, toisin kuin kirjal lisuudella. ”Media ei ollut sinänsä erityisesti läsnä meidän lasten elämässä. Meille tuli sanomalehti, mutta televisio tuli aika myöhään, eikä radiotakaan pal jon kuunneltu. Mutta meidän per heessä on aina luettu hirveästi: kaik kialla on ollut kirjoja, ja erityisesti äiti on kirjallisuuden suurkuluttaja”, Lybeck sanoo. Juuri äiti kehotti häntä hakemaan Radio Cityyn harjoitteluun. Lybeck ei halunnut suoraan opiskelemaan yli oppilaskirjoitusten jälkeen ja sattui jatkosuunnitelmia pohdiskellessaan näkemään äitinsä kanssa televisiossa uutisen siitä, kuinka Radio City oli saanut toimiluvan. ”Ajattelin, että voisin tehdä siellä jotain hanttihommia, mitä tahansa. Soitin sinne, ja ne sanoivat, että hake mus piti tehdä kasetille. Ajattelin, että onpa kummallista, mutta tein työtä käskettyä.” Kasetille kerrottu esittely tuotti tulosta, ja Baba Lybeck pääsi osaksi kaupallisten radioiden ensiaskelia Suomessa. Vuonna 1985 perustettu ja vaihtoehtokeskus Lepakossa toimi nut Radio City oli yksi pioneereista silloisessa mediahorisontin muutok sessa. ”Mä olin siellä yötä päivää – kävin kotona vaan välillä nukkumassa – ja kaikki muut asiat jäivät. Se oli ihan mieletön koulu: siinä oppi tekemällä ja katsomalla, miten kokeneet dj:t ja toimittajat tekee”, Lybeck kertoo. Toisin kuin hän kuvitteli, hänelle annettiin myös oma ohjelma. Persoona työkaluna Sama kuvio tuntuu toistuneen Lybeckin uralla usein. Kun hän meni Nelosen uutistoimitukseen, haaveissa oli nimenomaan taustatoimittajan työ, mutta Lybeckistä leivottiin ank kurikasvo. ”Mulla on ollut työelämässä erään lainen dilemma, joka oli tavallaan posi tiviinen mutta joka oli sisäisesti aika iso: mua haluttiin ihan hirveästi esiintyjän tehtäviin, ja haroin ihan hir veästi vastaan todella pitkään.” Nelosella hänen toimittajavuo ronsa vähentyivät pikkuhiljaa samalla kun hänen ankkurivuoronsa lisääntyi vät. ”Jouduin käymään tosi tiukan kes kustelun päätoimittaja Eero Hyvösen kanssa, ja lopulta työsopimukseeni kirjattiin, että mulle pitää taata tietty määrä toimittajan vuoroja. Mutta jos sain vaiheessa – olin siellä kaikkiaan 11 vuotta – en enää niin välittänyt Teksti Kaisu Tervonen Kuva Timur Yilmaz Mestari monella areenalla Toimittaja-tuottaja Baba Lybeck liputtaa median moniäänisyyden puolesta. 4 KULTTI
siitä. Sitten mut jo nimitettiinkin pää ankkuriksi ja koko Nelosen kasvoksi”, Lybeck kertoo. Jo radiossa Lybeck oli tottunut sii hen, että oma persoona kuului hänen toimittajan työkalupakkiinsa. Nelosen kasvona oleminen toi siihen kuitenkin uusia ulottuvuuksia, pyyntöjä meikki vinkkihaastatteluihin ja juhannus heila juttuihin. ”En suostunut juhannusheilaksi, koska mun mielestä se ei ollut uutis ankkurille uskottavuuden kannalta hyvä juttu. Siinä vaiheessa taas käytiin Nelosella keskusteluja siitä, että millai siin juttuihin suostun. Muistan, kun sanoin, että voisin puhua tasaarvosta ja kirjallisuudesta. No arvaa, mones sako jutussa sain puhua tasaarvosta ja kirjallisuudesta? En yhdessäkään”, Lybeck sanoo ja nauraa. Sittemmin hän on suostunut puhumaan lehdistölle urheiluharras tuksestaan. Tosin harrastus on har haanjohtava sana, sillä Lybeck on voit tanut painonnostossa muun muassa SMpronssia ja EMkultaa. Kuka mediassa näkyy? Lybeck on päässyt myös journalistis ten keskusteluiden mestariareenoille. Nelosen uutisten lisäksi hän on tehnyt ajankohtaisohjelmia Viiden jälkeen ja Puoli seitsemän sekä vetänyt ajankoh taiskisailua Uutisvuoto. Juuri aitiopaikalle pääsevien on hänen mukaansa tärkeä vetää keskus teluun myös muunlaisia ääniä. ”Kun Nelosen uutisissa tein toi mittajana katugallupia johonkin uutis aiheeseen liittyen, valitsin tietoisesti satunnaisen pocihmisen [poc=person of colour] yhdeksi vastaajista ja pidin kynsin hampain kiinni siitä, että hän on mukana jutussa. Nämä on ihan minimaalisia juttuja, mutta olen aina pitänyt niitä tärkeinä. Journalistiikan tärkeimpiä asioita on kuitenkin tuoda vaiettuja ääniä esille”, Lybeck sanoo. Sama ajatus sai hänet myös tuot tamaan rodullistetusta transnaisesta kertovan dokumenttielokuvan Kelet (2020). Elokuvan ohjaaja Susani Mahadura tosin on myös Lybeckin pojan kumppani. ”Se oli käytännön lähtökohta, mutta perimmäinen syy, miksi halusin mukaan ja koin projektin tärkeäksi, oli nimenomaan se, että musta transnai nen saa kaikkein vähiten äänensä kuu luviin Suomessa. Ja ne, joiden tarpeita ja ongelmia ei nähdä, niitä ei ole edes olemassa.” Lybeck kuuluu itse suomenruot salaisena kielivähemmistöön, jonka näkyvyysongelmat tosin ovat hyvin erilaiset. Sitä paitsi pääosa hänen työ urastaan on sijoittunut suomenkie lisen median puolelle, vaikka ”alussa mua moitittiin, että puhun huonoa suomea”, kuten Lybeck itse kertoo. Moniäänisyydestä klikkilogiikkaan Moniäänisyys – niin medioiden, nii den tekijöiden kuin niissä esiinty vien ihmisten kohdalla – on noussut puheenaiheeksi erityisesti viime vuo sien aikana. Samalla moniäänisyy dellä on perusteltu propagandasisältöä ja salaliittoteorioita pursuavia vasta medioita, ikään kuin kaikille äänille tulisi antaa sama painoarvo. ”Sitäkin ajatusta käytetään syr jintään, vähän kuin että ’kyllä saa puhua rasistisesti koska sananvapaus’. Olen sananvapauden suuri puolus taja, mutta näen suuria suuria ongel mia somen ja algoritmien johtamassa sananvapaudessa”, Lybeck sanoo. Keskustelu vie nettilehtien klik kilogiikkaan ja sitä kautta Kanava lehdessä ilmestyneeseen kirjoitukseen, jonka mukaan Iltalehden poliittinen jyrkkyys on nousussa. Professoreiden Heikki Luostarinen ja Raimo Salokangas kirjoituksen pohjalla oli hei dän oma tutkimuksensa. ”Iltapäivälehdet on aina olleet populistisia, mutta se populistisuus on suuntaan ja toiseen lisääntynyt, koska sillä ne saa myyntiä. Se täytyy pitää mielessä ja laittaa ne lasit päälle, kun lukee iltapäivälehtiä – jos lukee iltapäi välehtiä”, Lybeck sanoo. Ja aika moni niitä lukee. Molem mat iltapäivälehdet tavoittavat vii kossa kolme miljoonaa suomalaista. Ne nojaavat entistä enemmän politii kan uutisiin, etenkin Iltalehdessä usein kärkkäällä tyylillä tuotettuihin, sekä verkkosisältöön. ”Olen huomannut, että lööp pien merkitys on muuttunut ihan totaalisesti. Vielä kun tehtiin Uutis vuotoa, lööppejä odotettiin, että mitä niissä nyt on. Mutta nyt lööpeissä on lähinnä erilaisia terveyteen liittyviä asioita”, Lybeck huomauttaa. Klikkeihin houkuttavat verkko otsikot ovat korvanneet lööppien sisällön. Klikeistä kilpailevat niin isot lehtitalot kuin pienten yhdistysten verkkolehdet. Pienin yhteinen nimittäjä Nykyään Lybeck toimii television puolella tuottajana. Journalismi ei ole enää hänen päälajinsa, mutta hän seu raa kenttää edelleen. Lybeckin ajatus pienimmästä yhteisestä nimittäjästä median saralla nojaa YK:n ihmisoi keuksien yleismaailmalliseen julistuk seen. ”Ne periaatteet on maailmanlaa juisesti hyväksyttyjä – tai no, ainakin suurin osa maista on ne allekirjoittanut – ja niitä pitää noudattaa. Jokaisella ihmisellä on yhtäläinen arvo. Jos jon kun mielipide tai kirjoitus rikkoo sitä vastaan, se ei ole oikein”, Lybeck sanoo. Uhkia YK:n julistusta kunnioit tavalle journalismille riittää. Touko kuussa Toimittajat ilman rajoja jär jestön pääsihteeri Christophe Deloire varoitti ”Fox News mallista”, joka nojaa jyrkkiin mielipiteisiin ja ”hor juttaa yhteiskuntien sisäisen harmo nian ja suvaitsevan julkisen keskuste lun perustaa”. Jotkut ovat puhuneet jopa paluusta avoimesti poliittisen lehdistön aikaan. Samalla verkkosisäl löt puolestaan asettavat värittyneet tie dot ja suorat valeuutiset entistä enem män samalle viivalle objektiivisempien uutisten kanssa. ”Myös some ohjaa tätä mediakent tää hirveästi. Kaiken pitää olla lyhyttä ja nopeaa, se on väistämätön muutos. On ehkä turha taistella sitä vastaan. Oikeastaan pitäisi yrittää ymmärtää sitä ja osata hyödyntää sitä, mutta miten?” Lybeck sanoo. Helsingin Sanomat on yksi yrittä jistä. Se aloitti syyskuussa kuusihenki sen Nytsometoimituksen. Journalismi etsii uusia muotoja ja väistelee uusia uhkia, mutta Lybeck muistuttaa, ettei kaikesta vanhasta tule luopua. ”Murros on ehdottomasti käyn nissä, mutta siksi on hirveän tärkeää, että on linnakkeita, jotka pitävät vah vasti kiinni vanhoista journalistisista periaatteista.” BABA LYBECK toimi Kultti ry:n järjestämän Vuoden laatu lehti kisan tuomarina vuonna 2021. Hän kommen toi pestiään silloin seuraavasti: ”Harmittaa, että lupauduin valitsemaan vuoden 2021 laatulehden. Se on nimittäin mahdoton tehtävä. Niin mahdoton, että meni yöunet ja päätös venyi kalk kiviivoille. Toisaalta parempaa tehtävää ei olisi voinut ollakaan. Pääsin tutustumaan niin moneen, niin loista vaan lehteen, joista en ollut ennen kuullutkaan.” Lybeck valitsi voittajaksi filosofisen aikakauslehden niin & näin. Hän muistelee pestiä nyt lämmöllä. ”En edes tiennyt kaikista niistä lehdistä, että sellai siakin on olemassa. Siellä on käsittämättömän hienoja – myös visuaalisesti hienoja – julkaisuja.” Lybeck vertaa pienten laatulehtien hankalaa tilan netta kotimaisen dokumenttielokuvan tilanteeseen. Dokumenttituottajana ja entisenä Dokumenttikilta järjestön puheenjohtajana hän tietää, mistä puhuu. ”Dokumenttielokuvien saama tuki on pohjoismaisen vertailun häntäpäässä. Ja kuitenkin täällä tehdään laadu kasta dokumenttielokuvaa”, hän sanoo. ”Se on tavallaan samanlainen kysymys: miten doku menttielokuva saadaan näkyville, ja miten tällaiset Kultti tyyppiset lehdet, joiden sisältö on todella arvo kasta, miten ne saadaan näkyville?” Näkyvyyden ja erottautumisen lisäksi Lybeck tunnis taa muitakin ongelmia, joita pienilevikkiset lehdet toisi naan kohtaavat. ”Jaksaako uusi sukupolvi edes lukea pitkiä, perehty neitä artikkeleita? Sekin on hirveän vaikea yhtälö”, hän kysyy. ”Ja jos niiden lukeminen on todella pienen korkea koulutetun eliitin harrastus, mitä se sitten aiheuttaa yhteis kunnallisesti ja miten se vaikuttaa kieleen ja ilmaisuun?” Lybeck tunnustaa itsekin seuraavansa medioita lähinnä puhelimen kautta, mitä hän sanoo ”vähän surul liseksi”. Hän ei kuitenkaan näe lehtien tilannetta aivan toivottomana. ”Uskon, että aina tulee olemaan lukijoita. Se määrä vain voi olla pieni.” Lybeck Kultti ry:n kisatuomarina Baba Lybeck jakoi Helsingin kirjamessuilla kunniamaininnan Tähtivaeltaja-lehdelle. ” Journalistiikan tärkeimpiä asioita on kuitenkin tuoda vaiettuja ääniä esille. KULTTI 5
Teksti Kukka-Maria Ahokas Kuvitus Ninni Kairisalo Pienlehtien rahoitus on demokratiatukea Suomessa on kiusallisen keskittynyt mediaomistus. Pienilevikkkiset lehdet tuovat kaivattua moniäänisyyttä mutta eivät elä pyhällä hengellä. kulttuuri ja tiedelehtien avustus hakemukset, joiden pohjalta rahoitus myönnetään. Se koostuu journalismin pitkän linjan ammattilaisista, ja hei dät nimitetään aina kahdeksi vuodeksi kerrallaan. ”Kukaan ei tunnusta vastustavansa median moniäänisyyttä. Mutta silti rahoituksesta käydään aina vääntöä”, Suominen sanoo. Viime syksyn leikkauslistalla eivät olleet pelkästään kulttuurilehdet vaan koko kulttuuriala, joka protestoi kovaäänisesti. Leikkaukset peruttiin ja veikkausvoittovarojen vähennykset kompensoitiin täysimääräisesti. Asiantuntijalehtiä Suomesta Kultti ry on kattojärjestö, joka val voo noin 170 pienlehden etuja. Sen jäseniksi liittyneet lehdet ovat val tavirtamedian ulkopuolisia, pääosin pienilevikkisiä aikakauslehtiä, joiden erikoisala vaihtelee. Lehdet pitävät esillä teemoja, joita muu lehdistö ei ehdi tai halua käsitellä: globaali etelä, Saamenmaa, scifi ja ruotsinkielinen kulttuuri ovat esimerkkejä aiheista. ”Parhaimmillaan nämä ovat oman alansa asiantuntijalehtiä, jotka tuo vat yhteiskunnalliseen keskusteluun teemoja, jotka muuten eivät nousisi esille. Ne kertovat oman alansa epä kohdista”, Suominen sanoo. Kultin lehdissä tehdään parhaim millaan kovatasoista journalismia – toimituksen resursseista riippuen. Rahoitus tulee joko julkaisijalta, mainosmyynnistä, tilauksista tai näistä kaikista. Taustaorganisaatiot – kuten poliittinen puolue, tieteellinen yhdis tys tai osakeyhtiö – määrittelevät toi mituksellisen linjan, ja lehtien sivuilla voi olla jäsenviestintää. Se pitää kui tenkin erottaa journalistisesta sisäl löstä, sillä kaikki lehdet ovat Kultti ry:n kautta sitoutuneet Julkisen sanan neuvoston ohjeisiin. Suominen pohtii jäsenlehtien mer kitystä organisaatioille. ”Postiluukkuun kolahtava jäsen lehti on konkreettinen muistutus, että lukija on järjestön jäsen tai tukija ja kannattaa sen arvomaailmaa.” Jotkut lehdistä hakevat Taikelta muutamien tuhansien eurojen lehti tukea, vaikka niillä olisi vakavarainen taustaorganisaatio rahoittamassa. ”En syytä näitä lehtiä hakemisesta, pohdin organisaatioiden arvoja. Ilmei sesti ajatellaan, että lehden pitää hakea rahoituksensa ulkopuolelta, kun jär jestö keskittyy ydintoimintaansa. Jos oman alan asioista ja epäkohdista ker tova laatujournalismi ei ole järjestön ydintä, mikä se ydin sitten on?” Suo minen kysyy. Hän tietää asian hyvin, sillä hän toimi Vihreiden puoluelehden Vih reän Langan päätoimittajana, kun se päätettiin lakkauttaa. Puolueen johto S YKSYLLÄ 2021 kulttuurileh tien toimittajilta loksahti suu auki, kun Sanna Marinin hallitus ehdotti leikkauk sia kulttuurin rahoitukseen. Taustalla vaikutti koronakriisi, jonka myötä jul kisilla paikoilla sijaitsevat Veikkauksen rahapelikoneet suljettiin. Rahoituk seen kaavailtuja leikkauksia perustel tiin rahapelituottojen romahduksella. Valtavirtamedian ulkopuolisilta mielipide, kulttuuri ja tiedelehdiltä haluttiin leikata yhdeksän prosenttia, minkä lisäksi niille tärkeä kirjastojen ostotuki aiottiin lakkauttaa. ”Aika pieni säästö kulttuuribud jetissa”, toimittaja Riikka Suominen sanoo. Hän tuntee alaa hyvin ja toimii Taiteen edistämiskeskus Taiken kult tuurilehtipaneelin puheenjohtajana. Paneeli arvioi vuosittain mielipide, 6 KULTTI
Pienlehtien rahoitus on demokratiatukea perusteli lakkauttamista sanomalla, että ”se ei kuulu puolueen ydintoi mintaan”. Vihreiden johto lausui tosin myöhemmin, että lehden lakkauttami nen oli virhe ja kriittistä keskustelu mediaa tarvitaan. Taikessa kulttuurilehdistä vastaava erityisasiantuntija Ansa Aarnio kertoo lehdistä virkahenkilön näkökulmasta. Hänellä on pitkä kokemus rahoitus kierroksista. Hänen mukaansa avustussumma on pysynyt suunnilleen samana viime vuosina. Hakijoiden määrä on vastaa vasti karsiutunut, vaikka pienjulkaisu jen kentälle on tullut jatkuvasti lisää verkkolehtiä ja asiantuntijablogeja, kuten uutena rahoitusta saanut ant ropologian asiantuntijatekstejä julkai seva AntroBlogi. ”Nykyisin puhutaan, että julkai sut siirtyvät verkkoon, mutta haku tilastojen mukaan verkkolehdet ovat hakeneet tukea tänä vuonna vähem män. Vuonna 2008 hakijoita oli 28, nyt enää 22.” Aarnion mukaan myöntökritee reissä katsotaan julkaisujen luotet tavuutta ja yhteiskunnallista vaikut tavuutta. Myös vähemmistökielet huomioidaan erikseen. Julkaisulla on oltava vastaava päätoimittaja, ja niiltä vaaditaan journalistista lähestymista paa: esitettyjen tietojen oikeellisuus pitää varmistaa. Esimerkiksi mainos blogit eivät saa tukea. Kaikille julkaisutyypeille myönne tyt rahasummat ovat joka tapauksessa pieniä. ”Olemme karsineet pois sellaisia lehtiä, joilla on varakas taustayhteisö. Nykyisin pienin haettava avustus summa on nostettu 5 000 euroon, kun se aiemmin oli 2 000 euroa. Tämäkin on vaatimaton summa, jolla pienim mät lehdet ylipäätään voivat säilyä hengissä.” Vähävaraisemmille lehdille valtion tuki on elintärkeä. Lehdet saavat käyt tää avustuksen haluamallaan tavalla. Kirjastot tuovat lukijoita Tähän asti tuessa on ollut kyse minis teriön sisäisestä rahanjaosta, ja Tai kelle myönnettävä summa on tullut veikkaus voittovaroista. Eduskunnan tasolla pienlehtien saamista rahoista ei ole siis keskusteltu. Vuonna 2024 kuvio kuitenkin muuttuu, kun rahoi tus siirretään normaaliin budjettira hoitukseen, toisin sanoen poliittiseen päätöksentekoon, Taiken Ansa Aarnio kertoo. ”Silloin kansanedustajat toivotta vasti keskustelevat asiasta.” Millä tarkkuudella asia nousee poliittiseen keskusteluun, siitä ei ole vielä tietoa. Toinen pienlehtiä koskettava tuki muoto myönnetään kirjastoille. Ope tus ja kulttuuriministeriö antaa noin miljoona euroa vuodessa ostotukea, jonka turvin kirjastot voivat ostaa vähälevikkistä kirjallisuutta ja tilata paperisia lehtiä kokoelmiinsa. Ne ovat lukusaleissa kaikkien luettavana. Tätä tukea esitettiin viime vuonna lakkautettavaksi, mistä Suomen kirjasto seura tyrmistyi. Se kertoi kan nanotossaan, että kirjastoavustuk set tukevat alueellista tasaarvoa, sillä pienten paikkakuntien kirjastoilla on vähemmän resursseja kuin suu rissa kaupungeissa. Aarnion mukaan lehtien tilaustukea saavat ne kunnat, joissa on alle 200 000 asukasta. Kuntaa kohti annetaan 335–755 euroa. Tämä kin on häviävän pieni raha kulttuuri budjetissa. Kirjastot lisäävät myös sosiaalista tasaarvoa, sillä kaikilla lukijoilla ei ole varaa lehtien tilaamiseen. ”Mahdollisimman suuri lukija kunta on järkevää myös rahoittajan näkökulmasta katsottuna”, Kultti ry:n puheenjohtaja Tuomas Rantanen sanoo. Hän on myös Voimalehden kustantaja. Rantasen mukaan yksittäi sen Kultti ry:n edustaman pienlehden lukijamäärä voi olla pieni. Jos kaik kien Kulttilehtien lukijamäärän las kee yhteen, kokonaisuudessaan leh dillä on jopa satojatuhansia lukijoita. ”Jos valtio ylipäätään haluaa myöntää avustuksia lehtien toimit tamiselle, olisi kustannustehokasta levittää sisältö mahdollisimman laa jalle yleisölle.” Meta syö rahat Kirjastokeskustelu liittyy nimenomaan paperilehtiin. Riikka Suominen puhuu niistä lämpimästi ja tunnus tautuu useiden paperilehtien vakio tilaajaksi. Entä digisisältö? ”Sosiaalinen media on demokra tisoinut sisältöjen leviämistä, mutta pienlehdet eivät pysty kilpailemaan isojen mediatalojen kanssa, koska niillä on pieni markkinointibudjetti.” Suominen kritisoi Metaa, jonne journalististen sisältöjen markkinoin tivarat valuvat. Facebookin lisäksi Meta omistaa muun muassa Instagra min ja WhatsAppin. ”Meta on jäänyt toistuvasti kiinni demokratian vastaisesta toiminnasta. Ainakaan pienlehtien rahoilla ei ruo kita mitään Metan kaltaista hirviötä Paljonko rahaa jaetaan? TAIKEN JAKAMAN avustussum man määrittää opetus ja kulttuuri ministeriö. Tänä vuonna tukisumma oli 885 000 euroa, josta 91 000 euroa jaettiin levikin edistämiseen ja 794 000 euroa lehdille. Levikin edistämistukea myönnettiin kol melle eri taustayhteisölle, joista yksi on Kultti ry. Vertailun vuoksi: Ruotsi myön tää valtavirtamedian ulkopuolella toimiville lehdille noin 2,15 miljoo naa, Norja 2,5 miljoonaa ja Viro 2,7 miljoonaa euroa vuodessa. Suomessa summaa ei ole vuosikausiin nostettu, vaikka se on sellaisenaan vaatimaton. Taiken tuki jakautui 49 printti tai verkkojulkaisulle. Levikiltään suurimmat, Voimalehti ja Iso Numero, saivat suurimmat avustus summat. Verkkolehdistä eniten sai Long Play. vaan ihmiselle toimitetaan paperilla asiatietoa.” Pienlehtien markkinointibudjettia paikataan sissityylillä: yksittäiset kirjoit tajat jakavat omia juttujaan somessa, jotta ne leviäisivät laajemmalle. ”Mutta miten paljon toimittajia voi vaatia esiintymään somessa omalla äänellään ja jakamaan omia juttu jaan?” Suominen pohtii. Hän näkee arvokkaana, että pien lehtien tarjoama asiatieto keskittyy nimenomaan Suomen kontekstiin. Verkosta voi lukea englanninkielistä huippujournalismia ilmaiseksi halua mastaan teemasta, mutta Suomen pai kallisaiheet eivät kiinnosta maailman medioita. ”Ei The Guardian tule tänne pen komaan epäkohtia.” Sekä Rantanen että Suominen ovat yksimielisiä siitä, että pienlehdet lisäävät median moniarvoisutta, mistä syystä niitä kannattaisi tukea, ei leikata niiden rahoituksesta. Se olisi erityisen tärkeää maassa, jossa mediaomistus on keskittynyt kiusallisen harvoihin käsiin. Mediaomistus erittäin keskittynyttä Mediaomistus on Suomessa erittäin keskittynyttä, kertoo yleiseurooppa laisen Media Pluralism Monitor 2021 hankkeen viimeisin raportti. Han ketta Vaasan yliopistossa johtava Ville Manninen kuvailee sanomalehdistön tilannetta: Neljällä yhtiöllä on 72 pro sentin markkinaosuus Suomen sano malehdistä. Suurimmat toimijat ovat Sanoma, Keskisuomalainen, Alma Media ja TSyhtymä. Televisiossa ja radiossa keskittymi nen on vielä korkeampaa. Omistuk sen keskittyminen oli yksi syy, jonka vuoksi Suomen sijoitus Toimittajat ilman rajoja järjestön sananvapaus rankingissa putosi toiselta sijalta vii denneksi. Manninen sanoo, että tutkimus aineistoon ei ole laskettu mukaan pienaikakauslehtiä, jollaisiksi suurin osa Kultin jäsenlehdistä luokitellaan, koska niillä on niin matala levikki. Omistuksen keskittyminen on yleismaailmallinen ilmiö, ei pelkäs tään Suomen ongelma, Manninen sanoo. Taustalla on ainakin yleisesti heikentynyt kannattavuus: aikaisem min medioille menneet mainoseurot päätyvät nykyisin verkkomainontaan, varsinkin aiemmin mainitulle Metalle ja Alphabetille, joka omistaa Googlen, hän kertoo. Miksi kehityksestä pitäisi huoles tua? ”Omistuspohja vaikuttaa sisältöjen laatuun. Vaikka omistajat eivät suo raan sanelisikaan mediasisältöjä, voi vat ne silti yksipuolistua, mikäli samat sisällöt syndikoidaan esimerkiksi sanomalehtiketjun kautta jokaiseen lehteen”, Manninen kertoo. Lisäksi isommat toimijat ostavat pienempiä pois markkinoilta, jolloin näkökulma kapenee. ”Jos omistuksen myötä ’kaikki munat ovat samassa korissa’, pää omistajan talousvaikeudet voivat joh taa vyön kiristykseen myös itsenään menestyvissä medioissa.” Synkimmillään keskittyminen joh taa omistajan ohjailuun. ”Suomessa tästä ei ole vielä juuri kaan kokemuksia, mutta esimerkiksi Rupert Murdoch , Silvio Berlusconi , Viktor Orban ja monet muut ovat käyttäneet välillisesti tai suoraan hal litsemiaan mediaimperiumeja omien tarkoitusperiensä edistämiseen”, Man ninen kertoo. Monipuolista mediaa pidetään toi sin sanoen demokratian perusedelly tyksenä. ”Ihmiset tarvitsevat monipuolista mediaa ymmärtääkseen maailmaa laajaalaisesti ja kyetäkseen tekemään informoituja päätöksiä”, hän sanoo. Riikka Suominen korostaa jour nalismin roolia tiedon tuottamisen tapana. ”Monipuolinen media on osa tie don infrastruktuuria. Se lisää yhteis kunnan läpinäkyvyyttä.” ” Ei The Guardian tule tänne penkomaan epäkohtia. KULTTI 7
Kultin hallituksen entinen puheenjohtaja tekee sukelluksia järjestön 30-vuotiseen historiaan. Teksti Martti-Tapio Kuuskoski S UOMI on sananvapauden kärki maita maailmassa, ja yksi syy siihen on useampi sata maassa ilmestyvää pien lehteä. Pienlehdissä käydään merkittävä osa suomalaista kulttuuri ja yhteiskun takeskustelua. Nämä lehdet vahvistavat kansallisen ”tiedonvälityksen monipuo lisuutta, yhteiskunnan moniarvoisuutta ja kulttuurista moninaisuutta”, kuten valtionhallinnossa kulttuurilehdille ase tettua tehtävää kuvataan. Kolme vuosikymmentä sitten näh tiin tarpeelliseksi perustaa kulttuurileh tien asiaa ja oikeuksia ajava yhteiselin. Syntyi Kulttuuri, mielipide ja tiede lehtien liitto Kultti ry. Järjestön perus tava kokous pidettiin Vanhalla Ylioppi lastalolla 28.11.1991. Kokoukseen oli kutsuttu peräti 159 suomalaista lehteä. Paikalle saapui edustajia 19 julkaisusta. Ennen tätä kentällä oli kuitenkin tapahtunut jo paljon. Lehtijärjestön esihistoriaa Yksi kulttuurilehtien aseman paranta mista ajavista aktiiveista 1980luvulla oli Kari Vaijärvi , silloinen lastenkult tuurilehti Tyyris Tyllerön päätoimit taja. ”Meitä oli aluksi kolmen ryhmä. Elettiin vuotta 1983. Primusmoottori oli Hufvudstadsbladetin kulttuuriko lumnisti J. O. Tallqvist , joka innos tui Ruotsin kulttuurilehtitilanteesta ja tuesta. Sitten mukaan tuli Kari J. Kettula ja minä. Kävimme Tukhol massa tutustumassa sikäläisiin olosuh teisiin”, kertoo Vaijärvi. ”Myöhemmin joukkoon liittyi vielä Demarin Risto Hannula .” Työryhmän alkuperäisenä tavoit teena oli tehdä kulttuurilehtiä tunne tuksi erilaisilla koulutuksilla, seminaa reilla, lehtiluetteloilla ja näyttelyillä kirjastoissa. Samalla syntyi myös eri laisia julkaisuja, esimerkiksi lehtiesit telyjä sekä tutkimuksia lukemisesta ja kirjastojen tilanteesta. ”Erääseen tutkimuskyselyyn tuli Pohjanmaalta hyvä vastaus, jonka sitten otimme yhden tutkimuksen nimeksikin: Mielipiteillä ei täälläpäin ole kysyntää. Olimme lähinnä tällai sia informaattoreita, emme niinkään tiukasti yhdistyksen perustamispuu hissa”, Vaijärvi muistelee. Vuosien – muun muassa kulttuuri lehtituen kehittämiseksi tehdyn – vai kuttamistyön jälkeen alettiin keskus tella myös kulttuurilehtien yhteisen kattojärjestön perustamisesta. ”Ruotsin mallin mukaisen Kul tin perustamisesta puhuttiin vuonna 1990 Turun ensimmäisillä kirjames suilla. Valitettavasti en kuitenkaan itse päässyt ensimmäiseen kokoukseen mukaan”, Vaijärvi kertoo. Tuore järjestö löysi toimipaikkansa Vanhalta ylioppilastalolta, HYY:n yllä pitämästä Lehtisalongista. Ensimmäi sen toimintavuoden jälkeen Kulttiin kuului jo 80 jäsenlehteä. Järjestön ensimmäinen kulttuuri poliittinen taisto käytiin pienleh tien arvonlisäverosta. Vuoden 1992 lopussa Kultti järjesti aiheesta myös keskustelutilaisuuden otsikolla ”Nie laiseeko Iiro [Viinanen] lehdetkin?” Tähän huoleen yhtyivät keskusteluun osallistuneet kansanedustaja Erkki Tuomioja ja silloinen Vihreän Langan päätoimittaja, nykyinen liikenne ja viestintäministeri Timo Harakka . Tekniikka kehittyy – Kultissa taitetaan! 1990luvun puolivälissä koettiin leh tien toimittamisessa se ensimmäinen niin sanottu digiloikka: uudet tait toohjelmat alkoivat mahdollistaa myös pienlehdille ammattimaisen ja edullisen lehdenteon. Lehdillä, joista monet toimivat muutenkin pienillä budjeteilla, ei kuitenkaan ollut varaa kalliisiin tietokoneisiin, skannereihin ja taittoohjelmien lisensseihin. Kulttuuriministeri Claes Anderssonilla (1995–1998) oli tuolloin merkittävä rooli Kultin toiminnan kehittymisessä. Vuonna 1996 Kultin hallituksen puheenjohtajaksi valittu Iina Alanko muistelee: ”Anderssonin valinta kulttuuri ministeriksi ja hänen ulostulonsa herättivät suurta riemua: kerrankin kirjallisuutta, pienlehtiä ja ruohon juuriaktivismia arvostava kulttuurimi nisteri! Silloin heräsi myös ajatus siitä, että Kultti voisi perustaa oman taitto pajan ja Anderssonin johtama kult tuuriministeriö voisi sitä myös tukea.” Puheenjohtajakautensa aikana Iina Alanko toimi Ydinlehden toimi tussihteeritaittajana ja taittoi myös Tanssilehteä ja Veikkaajaa, olipa jo perustanut alan yrityksenkin, joten hän tiesi, mitä ammattimainen taitta minen nykyaikaisilla laitteilla vaatisi. ”Kultin taittopajan idea oli se, että se tarjoaisi lehdenteon ja etenkin tai ton puitteet jäsenlehdilleen ilman kus Kolmekymppinen jaksaa painaa Aika rientää! Järjestö perustettiin hyvin erilaisessa mediaympäristössä, mutta sen perustehtävä on pysynyt samana kuin 30 tai 10 vuotta sitten.
Ott o Do nn er tannuksia. Koneet olisivat käytössä kulloisenkin taiton vaatiman ajan, joten pajan käyttöaste olisi korkea ja se voisi hyödyttää mahdollisimman monia lehtiä”, Alanko kuvailee han ketta. Kultti sai 150 000 markan erityis avustuksen opetus ja kulttuuriminis teriöltä taittopajaa varten. Kultti toimi tässä vaiheessa Pasilan Rauhanase malla, jonka alakertaan taittopajakin perustettiin vuonna 1997. ”Avajaisiin saapui myös kulttuuri ministeri Andersson, joka vaikutti ole van projektiin oikein tyytyväinen. Saa mamme apuraha oli iso, mutta moni pääsi siitä nauttimaan ja sen mahdolli suuksia hyödyntämään”, Alanko sum maa. Kultti laajenee, niin myös tieto kulttuurilehdistä Vuosituhannen vaihteessa Kultin toi minnanjohtajana aloitti Kimmo Jylhämö , joka nykyään toimii kustan tamo Vastapainon toimitusjohtajana. Jylhämön nelivuotisen kauden aikana Kultin toiminta oli aktiivista: Kultti pörräsi kirjamessuilla ja rockfesti vaaleilla, luotiin kultti.netsivusto, ja jäsenlehtien määrä kasvoi mer kittävästi. Vuonna 2004 Kultissa oli mukana peräti 160 lehteä. Se ei silti riittänyt Jylhämölle. Hänen mieles tään lehtikentän olisi pitänyt toimia aktiivisemmin ja lehtien tason olisi pitänyt olla korkeampi. ”Oma taustanihan oli niin & näin lehdessä, ja olin tottunut aika lailla sen aktiiviseen toimintatapaan. Vaikka argumentoin sananvapauden puolesta ja ajattelin, että kollektiivisen toimin nan ylläpitäminen on lehtien julkai semisen ydintä, oli toiminta monissa lehdissä aika pystyyn kuollutta.” ”Kulttuurilehtien ideaali oli parempi kuin todellinen toteutus”, Jylhämö toteaa nyt. ”Toki oli poikkeuksiakin, mutta varsinkin loppuaikana ajattelin monesti, että parempi olisi tukea 10–20 hyvin tehtyä lehteä kuin moneutta. Aika kaukana oltiin siitä, millä tavalla tehtiin lehtiä esimerkiksi Ruotsissa.” Jylhämön aikana Kultissa sai alkunsa myös Suomalaisen kulttuuri lehdistön historia hanke. Projektin tarkoitus oli herättää lehtien histo riaa tuntevien mielenkiinto ja kutsua heidät mukaan hankkeeseen. Lopulta tuloksena oli Jarkko S. Tuusvuoren Kolmekymppinen jaksaa painaa omin voimin laatima mammuttimai nen kronikka Kulttuurilehti 1771– 2007. Ison Numeron aika Omalla hallitus ja puheenjohtajakau dellani 2010luvulla merkittävin uusi hanke oli ehdottomasti Iso Numero julkaisun perustaminen. Kaikki lähti siitä, että kadulla kerjääminen halut tiin kieltää. Eduskunnassa esitettyjen puheenvuorojen rasistisuus harmitti – köyhyys ja työttömyys on hyväksyttä vää, kunhan se ei tule silmille. Lainsäätäjäeliitin uhkailu sai vas taansa Ison Numeron ja sen sananva pautta edistävän katumyynnin. Työt tömien avustamiseksi perustetun Apulehden 80 vuoden takainen his toria sai jatkoa. Kenellä tahansa on mahdollisuus levittää tietoa julkisessa sfäärissä, ja jopa tienata sillä. Vaikka ”katukulttuurilehden” yhtenä mottona oli ”Tehdään köy hyydestä Iso Numero”, oli lehden tarkoitus olla samalla näyteikkuna Kultin jäsenlehtien mielenkiintoi siin sisältöihin. Alkuaikoina kussakin Isossa Numerossa julkaistiin materiaa lia noin kahdestakymmenestä Kultti lehdestä, Kanteleesta ja Esperanto lehdestä aina Ulkopolitiikkaan ja Yliopistolehteen. Nykyään Iso Numero ei enää ole yhteydessä Kulttiin, eivätkä sen sisäl löt ole peräisin Kultin jäsenlehdistä. Kulttia tarvitaan yhä Ammattimaisen ja moniäänisen kult tuurilehtikentän pitäminen elävänä ei Suomessa ole mahdollista ilman yhteiskunnan tukea. Valtion rahoitus on kuitenkin Suomessa täysin riittä mätöntä. Naapurimaissa kuten Ruot sissa, Norjassa ja Virossa kulttuuri lehtituet ovat aivan toisella tasolla, esimerkiksi Ruotsissa se on väkilu kuun suhteutettuna kaksinkertainen. Ny Tid lehden päätoimit taja Janne Wassin laatima tuore raportti Suomen ruotsinkielisestä aikakauslehti kentästä (Tidskrifts barometern 2022) kertoo, että leh det näkevät talouden ylivoimaisesti suurimpana haasteenaan. Keskeisiä syitä tähän ovat tuotantokustannus ten ja postituskulujen nousu yhdessä yksityisen ja julkisen sektorin tuen jälkeenjääneisyyden kanssa. Vastaava pätee Kultin jäsenlehtiin, mikä näkyi myös Kultin näille kesäkuussa lähet tämän kyselyn vastauk sissa. Valtion kulttuurilehtituki oli vuonna 2022 yhteensä vain 794 000 euroa. Se merkitsee valtion budje tista pikkiriikkistä 0,0012 prosentin osuutta. Tai kansalaista kohden 0,14 euroa vuodessa. Sananvapauden hin taa on Suomessa halpuutettu liikaa. Niinpä keskiikää kohti paineleva Kultti jatkaa yhä taistelua, jotta moni muotoisen kulttuurilehtikentän ole massaolon merkitys ymmärrettäisiin paremmin ja että se näkyisi konkreet tisesti myös valtionavustusten mää rässä. Kirjoittaja on Kritiikin Uutiset -lehden päätoimittaja. ”Ni har ju era fonder” R UBRIKEN ÄR DEN kommentar man ofta får i finskspråkiga sammanhang då man som representant för en svensk språkig samhälls och kulturtidskrift beklagar sig över tidskriftsfältets bristfälliga finansiering. Många tror att de finlandssvenska tidskrifterna badar i fondpengar, men verkligheten är tyvärr inte riktigt så rosig. Jag är chefredaktör för vänsterkulturtidskriften Ny Tid, den största obundna kultur och samhällstidskriften på svenska i Finland. Verksamhetsbidragen från de finlandssvenska fonderna uppgår till 15–20 procent av vår budget på kring 200 000 euro. Till skillnad från de flesta motsvarande tidskrifter, utkommer Ny Tid med 12 nummer i året, och sysselsätter fyra personer på hel eller deltid. Fondstsödet kompenserar för det faktum att de finlandssvenska kulturtid skrifterna tävlar på samma marknadsvillkor som de finskspråkiga dito, fast med en potentiell läsarkrets som är 6 procent av de finsk språkiga tidskrifternas. Annonsmarknaden är mindre, de potentiella annonsörerna färre. På samma sätt som de finskspråkiga tidskrifterna, kämpar vi med ideliga projektansökningar, crowdfunding, och trollerikonster för att försöka få underskottet i bokslutet täckt. FÖR EN LÅNG och förtjänstfull bokrecension betalar Ny Tid 150 euro i arvode. Härom året kontaktade jag en svensk forskare och frilansskribent och bad honom recensera en nyutkommen bok, och frågade vad han hade för arvodesanspråk. Han ville ha 700 euro. Jag förklarade det finska tidskriftsfältets situation, och sa att det inte fanns någon möjlighet för oss att betala 700 euro för en recension. Han kontrade med att 500 var minimum, för ”du förstår, jag måste ju få mat på bordet”. Sverige har ungefär lika många kulturtidskrifter som Finland, men den svenska statens kulturtidskriftsstöd är tre gånger så stort som det finska. I fjol delade Sverige ut 2 430 000 euro i produktionsstöd till kulturtidskrifterna. I Finland är siffran kring 800 000. 700 EURO FÖR en 8 000 tecken lång text är inte ett ohemult krav. Läsning, research och skrivande tar lätt en veckas arbetstid i anspråk, och efter skatt vill man gärna sitta med åtminstone 500 euro som veckolön. Också finländska frilansar har rätt att få mat på bordet. Och det är frilansarna i slutändan drabbas hårdast av det låga kultur tidskriftsstödet. Det finländska kulturtidskriftsstödet har, bortsett från ett litet uppsving mellan 2008 och 2016, under de senaste 20 åren legat på kring 800 000 euro. Under de kommande åren bör Kulttis viktigaste uppgift vara att lobba för ett höjt kulturtidskriftsstöd. Utan en höjning utarmas det finländska kulturtidskriftsfältet – med eller utan fonder. JANNE WASS Ny Tids chefredaktör
Totuus ja kauneus Onneksi meillä on muistomme. Hyvä kirja on ihmisen muisti. Ajatuksella annettu kirja on unohtumaton muisto aikojen takaa. Kyynelin kirjattu omistus, jaetut yhteiset sivut. Aika joka joskus oli, joka ei koskaan enää palaa mutta muistoissa elää iäti, hetkeen jolloin muisti ei enää kanna. Hyvä kirjakauppa, kuin antiikkinen kirjasto, on ihmisen kollektiivinen muisti. Kuin ihmisen tieto ja kauneus joskus oli, kuin se on nyt ja kuin se on joskus ehkä oleva. Manipuloimaton arkisto ajastaan. Rosebud Sivullinen pyrkii olemaan hyvä kirjakauppa. Yli tuhannen neliön vanhanaikainen erittäin suuren valikoiman kirjasali, jossa ylväästi leijuu sana. Jossa sulassa sovussa tuoksuvat vanhan paperin pöly ja tuore painoväri. Kirjallinen tila, joka haluaa kertoa, että tämä päivä rakentuu eilisestä, huomista rakennetaan nyt. Rakennetaan rehellisestä kauneudesta ja oikeellisesta ja kriittisesti tutkitusta tiedosta. Kaksi hyllykilometriä fyysisiä kirjaolentoja, 40 000 eri nimikettä uusia helmiä ja ajattomia klassikoita. Lähes päivittäistä ohjelmaa ja keskusteluja ajan aiheista. Sanan, kuvan ja äänen kauneutta. Julistusta, kriittistä sanomaa ja tieteellistä faktaa. Ympäristö, jossa sana, kynä ja paperi muuttuvat aseiksi. Kaikkien Rosebud-kauppojen yhteystiedot ja valikoiman löydät verkosta. rosebud.fi Meiltä löytyvät kaikki saatavilla olevat kulttuuri-, mielipideja tiedelehdet. Kaisaniemenkatu 5 Kaisa-talo, Helsinki
Aakusti Lehti tukee savolaista ilmaisua ja kulttuuria sekä tuo esille eri heimojen kulttuuria. savonkielenseura.fi Elonkehä Elonkehä on syväekologinen kult tuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän elämäntavan edistämiseen. Lehdessä julkaistaan mm. ympäristöfilo sofisia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, haastatteluja ja omavaraisuus pohdintoja. www.elonkeha.com Eläinten ystävä Eläinten ystävä on eläinsuojelun erikois aikakauslehti, joka nostaa eläinsuojelu aiheita yhteiskunnalliseen keskusteluun. Lehden jutut kattavat eläinsuojelun koko kirjon ruohonjuuritasolta aina yhteis kunnalliseen vaikuttamiseen. www.elaintenystava.fi/ Elävän ravinnon ystävä Elävä raakaravinto ry:n jäsenlehteen kerätään kokemusasiantuntijoiden tarinoita ravinnon parantavasta vaiku tuksesta. Lehti tarjoaa tietoa ja kertoo yhdistyksen toiminnasta. www.elavaravinto.fi Esperantolehti / Esperanta Finnlando / Esperantobladet Kielipoliittinen kulttuurilehti, Suomen Esperantoliitto ry:n äänenkannattaja. Kolmikielinen: esperanto, suomi, ruotsi. www.esperanto.fi/elehti Etsijä Etsijä on älykäs mielipidelehti, joka kom mentoi uskonnollisia ja yhteiskunnalli sia asioita opiskelijoiden näkökulmasta. Tavoitteemme on lisätä tietoa, ymmär rystä sekä hyvinvointia, siksi kokoamme yhteen asiantuntijoita, aiheesta kiinnos tuneita sekä eri tavoin uskovia nuoria. www.etsijalehti.fi Antimilitaristi Antimilitaristi on mielipidelehti, joka pureutuu ajankohtaisiin ja yleismaail mallisiin aiheisiin aseistakieltäytymisen, sodan ja rauhan, kansalaistoiminnan ja erilaisten tapahtumien saralla erityisesti nuorten näkökulmasta. Antaumuksella alistumatta. antimilitaristi.fi ark – Arkkitehti Arkkitehti on ainoa suomalainen arkki tehtuuriin keskittyvä aikakauslehti. Se havainnoi ja arvioi arkkitehtuurin ilmiöitä sekä tallentaa arkkitehtuurikulttuuria ja keskustelua. www.ark.fi/fi Astra Feministisk tidskrift på svenska i Finland sedan 1919. Astra granskar och under håller, diskuterar och kritiserar, analyse rar och upprör. www.astra.fi Asukki Julkaisun aiheita ovat asunnottomuus, asunnottomuuteen kytkeytyvät yhteis kunnalliset ilmiöt, entisten ja nykyisten asunnottomien kulttuuri, osallisuus. vvary.fi/asukki-verkossa Blues News Vuodesta 1968 lähtien ilmestynyt Blues News (BN) on Suomen ensimmäinen ja maailman toiseksi vanhin yhä ilmestyvä juurimusiikkiin keskittynyt lehti. Lehti kattaa alueita bluesista rhythm’n’blue siin, souliin ja gospeliin sekä 1950luvun rock’n’rollista kantriin ja bluegrassiin. www.bluesnews.fi Debatti Debatti on sosialidemokraattisten opis kelijoiden julkaisema itsenäinen mieli pidelehti. Debatti puhuu maailman muutoksesta, taloudesta ja tasaarvosta. debatti.fi Demeter Demeterlehti esittelee biodynaamista viljelyä, ravitsemusta ja luonnonhoitoa. Se ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja kuuluu myös Biodynaamisen yhdistyk sen jäsenetuihin. www.biodyn.fi/demeterlehti ELM Magazine Elm Magazine on aikuiskoulutuksen ja elinikäisen oppimisen ilmiöitä, politiik kaa, hyviä käytänteitä ja ajankohtaista tutkimusta esittelevä englanninkielinen verkkomedia. Mediassa julkaistaan vuo sittain neljä teemanumeroa sekä uutisia. elmmagazine.eu Aikamerkki Aikamerkki on yhteiskunnallinen verk kojulkaisu, joka kertoo kuvin ja sanoin vaikuttamisesta ja vallasta, työstä ja sen tekijöistä, rahasta ja kestävästä kulut tamisesta, aikuisopiskelusta ja sivistyk sestä. aikamerkki.org Aikuiskasvatus Tieteenalansa ainoa kotimainen vertais arvioitu tiedejulkaisu lisää tutkimuksen ja käytännön välistä vuoropuhelua yhteiskunnassa ja edistää moniäänistä ja kriittistä keskustelua aikuisuudesta. Tiedelehti kannustaa kirjoittajia moni tieteiseen lähestymiseen. journal.fi/aikuiskasvatus AINA Aina on verkkomedia, jonka tärkein arvo on sivistys. Se edistää sivistynyttä ja moniäänistä keskustelua, pohjautuu kriittiselle ajattelulle ja tutkitulle tiedolle ja puolustaa yhdenvertaisuutta ja oppi misen tasaarvoa. ainamedia.fi Amfion Amfion on keskusteleva musiikkijourna listinen nettijulkaisu, joka pureutuu klas siseen musiikkiin pohdiskelevammin, ajankohtaisemmin ja terävämmin kuin muissa medioissa on mahdollista. www.amfion.fi Ananda Lehti sinulle, jolle jooga on elämäntapa! www.kulttilehdet.fi/ananda Animalia Animalialehti ja Animaliamedia ovat Animalia ry:n julkaisemia journalistisia medioita. Animalia on eläinten oikeuk sia edistävä asiantuntija ja kansalais järjestö. animalia.fi/animalia/animalialehti-ja-animalia-media Aikakauskirja Genos Suomen Sukututkimusseuran tärkeim mässä julkaisusarjassa julkaistaan laa dukkaaseen tutkimustyöhön perustuvia tutkimusartikkeleita sekä lähdeaineisto jen esittelyjä, arvioita ja puheenvuoroja. www.genealogia.fi/genos Kultti ry:n jäsenlehdet Faktabaari Faktabaari on verkossa toimiva, jouk koistamista hyödyntävä faktantarkistus palvelu. Se on poliittisesti sitoutumaton ja kaikille avoin kansalaispalvelu. faktabaari.fi Filmihullu Suomen paras ja vanhin elokuvalehti. Seitsemännen taiteen asialla vuodesta 1968. filmihullu.fi
Finlands Natur Om naturen, för miljön sedan 1941. Tar med läsaren ut i den finländska naturen och ger praktiska tips om en ekologiskt hållbar livsstil. Högklassiga naturbilder. finlandsnatur.fi Finnanest Anestesiologian ja tehohoidon suurin suomalainen julkaisu. www.finnanest.fi Finnish Music Quarterly FMQ (Finnish Music Quarterly) avaa maailmalle suomalaisen perspektiivin musiikkiin. Englanninkielinen, vuodesta 1985 ilmestynyt lehti nostaa esiin musii kin uusia virtauksia, kertoo tarinoita musiikista ihmisyyden ilmentäjänä sekä peilaa musiikin suhdetta ympäröivään maailmaan. fmq.fi finnisharchitecture.fi Jatkuvasti päivitettävä suomalaisen arkki tehtuurin verkkojulkaisu, joka uuti soi ja taustoittaa arkkitehtuurin ajankoh taisia tapahtumia ja ilmiöitä. finnisharchitecture.fi Freelance – online Mediaa ja freelancertoimittajien työtä koskevia juttuja, uutisia, toimintakalen tereita ja oppaita – päivitetään useita kertoja viikossa. Useita vakituisia avus tajia. www.freet.fi Futura Futura on ainoa suomenkielinen tulevai suudentutkimuksen lehti. Sen tavoitteena on mahdollista monitieteisiä tulevaisuus keskusteluja sekä edistää Suomessa teh tävää tulevaisuuksien tutkimusta ja alan käytännön soveltamista ennakointityönä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. www.tutuseura.fi/julkaisut/futura Grafia Vuonna 1998 perustettu Grafialehti on visuaalisen viestinnän alan äänenkan nattaja. Palkittu kulttuurilehti taustoit taa graafisen suunnittelun ja kuvituksen ilmiöitä laajaalaisesti sekä kertoo alan tekijöistä ja heidän töistään. www.grafia.fi Homeopatia Homeopatian erikoislehti, joka toimii sekä ammattijulkaisuna että homeo patiaa tukevien kansalaisryhmien foorumina. www.homeopaatit.fi Haava Suomen Haavanhoitoyhdistys ry:n julkai sema ammattijulkaisu, jonka tavoitteena on lisätä haavanhoidon tietoutta yhdis tyksen jäsenten sekä muiden haavanhoi dosta kiinnostuneiden terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa. www.shhy.fi/haava-lehti Idäntutkimus Ainoa Suomessa ilmestyvä Venäjän, itäi sen Euroopan ja Euraasian kysymyksiä käsittelevä tieteellinen aikakausjulkaisu. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa tuhtina tietopakettina, joka sisältää tie teellisiä artikkeleja, kolumneja, esseitä ja kirjaarvosteluja. journal.fi/idantutkimus Helmi Mielenterveyskuntoutujien oma kult tuuri ja mielipidelehti. Helmi on myös Mielenterveysyhdistys HELMI ry:n jäsen lehti. mielenterveyshelmi.fi/toiminta-2/ helmi-lehti Ikaros Ikaros är en tidskrift om vetenskaperna och deras roll i samhället. Tidskriften fungerar som forum för information och debatt kring frågor som vetenskapers resultat, anspråk, teorier ger upphov till. www.tidskriftenikaros.fi/ Historiallinen Aikakauskirja Suomen Historiallisen Seuran ja His torian Ystäväin Liiton julkaisema tie teellinen aikakauslehti, joka julkaisee artikkeleita, katsauksia, arvosteluja ja keskustelupuheenvuoroja kaikilta histo riantutkimuksen osaalueilta. www.historiallinenaikakauskirja.fi Imetysuutisia Lukijoiden rakastama, Suomen ainut imetysaiheinen erikoislehti perheille ja terveydenhuollon ammattilaisille. imetys.fi/imetysuutisia-lehti Improbatur Improbatur on Suomen Lukiolaisten Lii ton kustantama, neljästi vuodessa ilmes tyvä aikuistuvien ihmisten aikakauslehti. Lehden tavoitteena on herättää tunteita, avata keskustelua ja tarjota laadukkaasti tuotettua journalismia nuorelle lukija kunnallensa. improbatur.fi Jahrbuch für FinnischDeutsche Literaturbeziehungen Julkaisussa esitellään suomalaista kirjal lisuutta saksaksi ja pyritään vuorokeskus teluun suomalaisten ja saksankielisten kirjallisuus ja kulttuuritutkijoiden välillä. www.deutsche-bibliothek.org/diebibliothek/eigene-publikationen.html Jazzrytmit Jazzrytmitlehden tavoitteena on edis tää suomalaisten jazz ja rytmimusiikin yleistä tuntemusta sekä toimia samalla alan sidosryhmien ja tyylisuuntien mediana. www.jazzrytmit.fi Juuri Juuri on vaikuttamisesta ja kohtuullisen luonnollisesta elämäntavasta kiinnostu neille nuorille inspiroiva media, joka avaa ikkunan nuorkeskustalaiseen maailman kuvaan. Lehti nostaa esiin ajankohtaisia poliittisia kysymyksiä sekä viihdyttää lifestylejutuilla ja satiirisella huumorilla. issuu.com/keskustanuoret Jänkä Jänkä edistää ja tekee näkyväksi lappi laista kulttuuria ja elämäntapaa niiden omista lähtökohdista käsin. Lehti ottaa huomioon Lapin monikulttuurisuuden ja pyrkii vastaamaan positiivisesti sen haasteisiin. janka.fi Kajastus Kajastus on Suomen vanhimpia kulttuuri lehtiä. Se on viimeisiä luku lehtiä, jossa ei ole juoruja eikä musta maalausta. Panostamme kirjallisuuteen, kuvataiteeseen ja kestävään kulttuuriin. Melkein kaikki kirjoittajat ovat näkö vammaisia. www.kajastuslehti.fi Kaltio Kaltio on Oulussa vuodesta 1945 lähtien ilmestynyt yleiskulttuurilehti, joka kat soo kohti pohjoista sekä muita yhteis kunnan katvealueita. Lehti voi ylpeästi julkaista sellaisiakin juttuja, jotka eivät välttämättä kiinnosta yhtään ketään. kaltio.fi/ Kamera-lehti Kamera-lehti on kotimainen valokuvauk sen erikoislehti. Lehti kertoo ajankohtai set uutiset ja antaa lukijoille monipuoli sia käytännön vinkkejä. kamera-lehti.fi Kansan Tahto Vasemmistolainen aikakauslehti. Mieli pide ja kulttuurilehti. Perustettu 1906. www.kansantahto.fi Kansanmusiikki Suomen Kansanmusiikkiliiton kustan tama ja yhdessä Kansanmusiikkiinsti tuutin kanssa julkaisema kansanmusii kin aikakauslehti esittelee uusia tekijöitä ja ilmiöitä – mukana historiaa ja asian tuntijaartikkeleita, kansantanssia ja maailmanmusiikkia unohtamatta. kansanmusiikki-lehti.fi 12 KULTTI
Kantele Kantelelehti on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Kanteleliitto ry:n julkaisema kulttuurilehti, joka käsittelee kanteleen nykypäivää ja historiaa moniilmeisesti. Kirjoittajina on alan asiantuntijoita. www.kantele.net/lehti KD-lehti KD-lehti on Suomen Kristillisdemokraat tien kerran viikossa ilmestyvä pää äänenkannattaja. www.kdlehti.fi Kehrääjä Seksuaali ja sukupuolivähemmistöjen verkkomedia kokoaa yhteen uutisia, mielipidekirjoituksia, sateenkaaritietoa, tapahtumavinkkejä ja kulttuuriarvos teluita. Kehrääjässä annetaan ääni niille, joita asia koskettaa, periaatteella ”meistä, meiltä, meille”. kehraaja.com Kide Kide on Lapin yliopiston tiede ja taide lehti, joka esittelee maailman pohjoisten alueiden tutkimusta, tapahtumia ja kult tuuria. Jokaisessa numerossa uppou dumme yhteen teemaan, kuten hiljaisuu teen, tulevaisuuteen tai arktisuuteen. issuu.com/ulapland/docs/kide_1_2022_ issuu Kiiltomato Kiiltomato on Suomen suosituin kirjal lisuuskritiikkiä julkaiseva verkkolehti. Kaksikielisessä lehdessä arvioidaan niin kotimaisia kuin käännöskirjojakin: proo saa, lyriikkaa, tietokirjallisuutta. Ilmoi tustaululta voi seurata kirjallisen kentän menoja ja uutisia. kiiltomato.net Kirjailija Kirjailija avaa ikkunan kirjailijan ammat tiin. Kirjailijoiden itsensä tekemä lehti tarjoaa moniäänistä, kirjailijan työtä ymmärtäen ja kokien kuvaavaa journalis mia. Samalla lehti heijastaa suomalaisen kirjallisuuden nykytilaa. kirjailijaliitto.fi/kirjailija-lehti/uusin-lehti Kirjallisuusterapia Kirjallisuusterapialehti on vuodesta 1993 yhdistänyt ihmisiä, jotka käyttä vät työssään kirjallisuusterapeuttisia menetelmiä. Lehdessä julkaistaan alaa käsitteleviä haastatteluja ja artikkeleita, kirjaarvioita ja runoja. kirjallisuusterapia.net/ kirjallisuusterapialehti Kirjasto Kirjastolehti on kulttuurilehti ja kirjasto alan ammattilaisten järjestölehti. suomenkirjastoseura.fi/kirjastolehti Kompositio Kompositio on Suomen Säveltäjät ry:n kahdesti vuodessa ilmestyvä jäsenlehti, joka kertoo säveltäjien ja nykytaidemusii kin kentän ajankohtaisista asioista. Suo men Säveltäjät on vuonna 1945 perus tettu taiteilijajärjestö, joka tarjoaa puitteet taidemusiikin säveltäjien yhteisölle. composers.fi/kompositio-lehti Kosmopolis Suomen rauhantutkimusyhdistyksen julkaisema rauhan, konfliktin ja maailman politiikan tutkimuksen aika kauslehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa ja on erinomainen ikkuna tuoreimpaan suomalaiseen kansainvälisen politiikan tutkimukseen. rauhantutkimus.fi/kosmopolis Kosmoskynä Kosmoskynä julkaisee laadukasta spekulatiivista fiktiota sekä kirjallisuu teen, kirjoittamiseen ja spefiin liitty viä artikkeleja. Lisäksi lehdessä ja sen verkkoversiossa arvostellaan tietokirjoja, anto logioita ja romaaneja. www.kosmoskyna.net Kristosofi Kristosofilehti syventyy eri aikojen hen kiseen tietoon mestariviisauden opasta mana. Siinä tutkitaan aineen ja hengen yhteyttä ihmisessä ja etsitään elämän tarkoitusta teosofisen maailmankuvan valossa. www.kristosofi.fi Kritiikin Uutiset Kritiikin Uutiset on Suomen arvostelijain liiton julkaisema valtakunnallinen kult tuurilehti, joka käsittelee taidekritiikkiä laajaalaisesti. Lehti ylläpitää analyyt tistä ja kriittistä keskustelua eri arvos telualojen, taiteen, kulttuurin ja median kysymyksistä. www.kritiikinuutiset.fi Kulttuurintutkimus Kulttuurintutkimus on monitieteinen vertaisarvioitu aikakauslehti, joka julkai see kulttuuriin kohdistuvaa tutkimusta. kulttuurintutkimus.fi/lehti Kulttuurivihkot Kulttuurivihkot on kuudesti vuodessa ilmestyvä aikakauslehti, jolla on yhteis kunnallinen ja vasemmistolainen pai notus. Sivistyksen ja solidaarisuuden puolesta jo vuodesta 1973. kulttuurivihkot.fi/lehti Kuti Kuti on uuden sarjakuvan lehti, joka julkaisee sarjakuvaa sekä artikkeleita tekijöistä, teoksista, tapahtumista ja alan ilmiöistä. kutikutisf.wordpress.com/category/ kuti-magazine Kuvittaja Kuvittaja on visuaalisesti ja sisällöllisesti korkeatasoinen kulttuurilehti, jossa esi tellään tämän hetken kiinnostavimmat suomalaiset kuvittajat ja kentän ilmiöt. Lisäksi perehdymme kuvittajien amma tillisiin kysymyksiin, alan klassikoihin ja kansainvälisiin tekijöihin. kuvittajat.fi/kuvittaja Kynnys Vammaisvähemmistön vammaispoliitti nen kulttuurilehti, joka toimii vammais ten omana viestikanavana. issuu.com/kynnys Lapillinen Jänkää ja tunturia, meriLapista käsi varren ja Tenon kautta Sompioon. Lap pilainen kirjallisuus ja sen alatoiminnat tänään. www.lapinkirjallisuusseura.fi/lapillinen Lapsen Maailma Lastensuojelun keskusliiton Lapsen maailma on tarjonnut kättä pidempää kaikille lasten, nuorten ja perheiden asioista kiinnostuneille jo vuodesta 1937. Tutustu moderniin julkaisuun printtinä tai diginä. lapsenmaailma.fi Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta Maailmanpoliittinen aikauslehti, jonka selkäranka on valikoima käännös artikkeleita Le Monde diplomatiquen lehtiperheestä ja kiinnostavimmat artik kelit Novaja Gazetasta, joka on Venäjän viimeisiä riippumattomia sanomalehtiä. mondediplo.fi Leija Leija on kehitysvammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden äänenkannattaja. Lehti tehdään selkokielellä, jota on helppo ymmärtää. www.tukiliitto.fi/tukiliitto-jayhdistykset/tukiliiton-lehdet/leija/ Libero Libero on Suomen ainoa vasemmisto lainen nuortenlehti. Se on suunnattu yhteiskunnasta, politiikasta ja kulttuu rista kiinnostuneille nuorille. Lehti sivis tää, käy keskustelua ja antaa lukijoilleen journalistisen kanavan itsensä ilmaise miseen. liberolehti.fi liikekieli.com Liikekieli.com on uudenlainen rajapinta, jossa tanssitaiteilijat, katsojat, toimitta jat ja tanssikentän toimijat voivat jakaa ajatuksiaan, esitellä töitään, keskustella tanssista ja etsiä uudenlaisia luovia toi mintamalleja tanssitaiteen puitteissa. www.liikekieli.com KULTTI 13
Linnut Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuk sesta, lintujen suojelusta ja tutkimuk sesta. Lehti on tarkoitettu jokaiselle linnuista kiinnostuneelle. www.birdlife.fi/jarjesto/julkaisut/linnut Lippu Lippu on Demarinuorten virallinen äänenkannattaja, joka käsittelee ennakko luulottomalla otteella politiik kaa, kulttuuria ja ajankohtaisia ilmiöitä. lippulehti.fi Long Play Long Play tekee hidasta journalismia: siis pitkiä, huolella taustoitettuja jut tuja, jotka pyrkivät lisäämään lukijansa ymmärrystä maailmasta. Jutut ovat mitaltaan lehtijutun ja tietokirjan väli maastossa, ja ne ilmestyvät digitaali sessa muodossa. longplay.fi Lukufiilis Nuorten lukijoiden äänenkannattaja Lukufiilistä tehdään lukio ja yläasteikäi sille nuorille. Lehti esittelee kirjoja, kir jailijoita, kirjallisuuden tapahtumia sekä kertoo tietoja lukemisesta. lukufiilis.fi Lumooja Lumooja on kotimaisen kirjallisuuden ja luovan kirjoittamisen lehti, joka julkaisee niin artikkeleita, esseitä, kritiikkejä kuin kaunokirjallisuuttakin. Painopiste on tuoreissa näkökulmissa ja uusien kirjoit tajaäänten tuomisessa esiin. lumooja.fi Luonnonsuojelija Luonnonsuojelija on Suomen luonnon suojeluliiton jäsenlehti. Lukijan sanoin: ”Lempilehteni, joka pitää airot meressä, jalat polulla ja sydämen taivaalla!” www.sll.fi/luonnonsuojelija Lähikuva Aikakauslehti Lähikuva on audiovisuaa lisen kulttuurin tutkimukseen keskittyvä, neljästi vuodessa verkossa ilmestyvä aikakauslehti. Se on avoin foorumi kai kille asiasta kiinnostuneille. journal.fi/lahikuva Lätta bladet Lätta bladet är en lättläst aktualitetstid ning. Lätta bladet skriver om händelser i Finland och utomlands, om sport, kultur och underhållning. ll-bladet.fi Maailma.net Maailma.net on kestävään kehitykseen, ihmisoikeuksiin, kehitysyhteistyöhön ja kansalaisyhteiskuntaan keskittynyt suo malainen verkkojulkaisu. Maailma.net Maailman Kuvalehti Maailman Kuvalehti on ajattelevien maa ilmankansalaisten oma lehti. Se kertoo tarinoita ympäri maailman, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. Lehden parissa luottamus maailmaa kohtaan kasvaa ja toivo pilkahtaa. maailmankuvalehti.fi Maatiainen Maatiaiskasvien, eläinten ja perinnemai semien erikoislehti on ilmestynyt vuo desta 1989 lähtien. Lehti käsittelee aihe piiriään laajasti kasvien kylvövinkeistä maatiaisten geeniperimän merkitykseen luonnon monimuotoisuudelle. www.maatiainen.fi/lehti.htm Media & viestintä Media & viestintä on Media ja viestin tätieteellinen seura Mevin julkaisema tieteellinen aikakauslehti, jossa ilmestyy artikkeleita median, viestinnän ja journa lismin tutkimuksen alalta. journal.fi/mediaviestinta/ Museo-lehti Museo-lehti on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä museoihmisten aikakauslehti. Visuaalinen lukupaketti esittelee ajan kohtaisia näyttelyitä, museoilmiöitä ja ihmisiä pintaa syvemmältä. www.museoliitto.fi/museo-lehti Minna Minna on Suomalaisen Naisliiton jäsen lehti. Naisten tasaarvoa ja yhdenvertai suutta ajava järjestö juhlii 115vuotista toimintaansa vuonna 2022. Juhlavuoden syysnumeron teema on Naiset tulevai suuden rakentajina. www.suomalainennaisliitto.fi Musiikin suunta Musiikin suunta välittää etnomusikologi seen tutkimukseen perustuvaa tietoutta. Vaikka pääpaino onkin länsimaisen taidemusiikin ulkopuolisissa musiikki kulttuureissa, mitään musiikinlajia ei vierasteta. musiikinsuunta.fi Musiikintekijä Musiikintekijälehti tarjoaa tietoa musii kin tekemisestä, luovasta työstä ja tekijänoikeudesta. Henkilöhaastatte luissa keskitytään erityisesti musiikin tekijyyteen. musiikintekijat.fi/yhdistys/ musiikintekijalehti Mustekala.info Mustekala on riippumaton, eikaupal linen, poikkitieteellinen ja taiteellinen verkkolehti. Se pyrkii täyttämään pin taa syvemmälle menevän keskustelun puutteen eri taiteen aloilla sekä vastus tamaan useissa valtamedioissa tapahtu vaa kritiikin alasajoa. Mustekala.info Muuriankkuri Muuriankkuri on Suomen Kulttuuripe rinnön Tuki ry:n jäsenlehti. Yhdistyksen tarkoituksena on vaalia suomalaista kulttuuriperintöä. Lehti esittelee ja kun nostuskohteita, aihepiirin tutkimuksia sekä alan tavoitteita. kulttuuriperinnontuki.com/category/ muuriankkuri Natura Natura on biologian ja maantieteen eri koisjulkaisu, jossa on asiaa opetuksesta ja oppimisesta, tieteestä ja tutkimuk sesta sekä luonnosta ja ympäristöstä. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa sekä verkkolehtenä. naturalehti.fi niin & näin niin & näin -lehti on filosofian ammat tilaisten ja amatöörien kohtauspaikka, monialainen asiantuntijaareena, yhteis kuntakriittinen debattifoorumi ja taide kylläinen kulttuurimakasiini. netn.fi Niinipuu Suomen suurilevikkisin sukulehti. Mänt tärin Sukuyhdistyksen jäsenlehti kertoo suvun nykyisyydestä ja menneisyydestä sekä sukututkimuksesta. niinipuu.fi NMI Bulletin Oppimisen ja oppimisvaikeuksien eri tyislehti NMI Bulletin tarjoaa lukijoille ymmärrettävässä muodossa olevaa uutta tietoa oppimisen ja oppimisvai keuksien ajankohtaisesta tutkimuksesta ja kentällä toimiviksi todetuista käytän teistä. bulletin.nmi.fi Nukketeatteri Nukketeatteri on Suomen UNIMAn julkai sema kulttuurilehti kaikille nukketeatte rista kiinnostuneille. www.unima.fi/p/nukketeatteri-lehti.html Nuori Voima Nuori Voima on vuonna 1908 perustettu kirjallisen kulttuurin lehti, joka käsitte lee kulttuuria syvällisesti, terävästi ja yllättävästi. Esseiden, reportaasien ja henkilö juttujen lisäksi lehti julkaisee kaunokirjallisuutta, arvioita ja kuva journalismia. nuorivoima.fi 14 KULTTI
Nuorisotutkimus Nuorisotutkimus on poikkitieteellinen lehti, joka rohkaisee tieteiden väliseen vuoropuheluun ja eri teorioiden, ajattelu perinteiden, menetelmien tai tieteenalo jen yhdistämisiin ja rajanylityksiin. www.nuorisotutkimusseura.fi/ nuorisotutkimus-lehti Näkövammaisten Airut Näkövammaisuus, vammaisuus, saa vutettavuus ja esteettömyys, näkövam maisten kulttuuritoiminta. www.airutlehti.fi NyTid Suomenruotsalainen vassarikulttuuri lehti, joka ilmestyy 12:lla numerolla vuodessa. www.nytid.fi Nuorten Luonto Nuorten Luonto on LuontoLiiton lehti nuorilta nuorille. Lehden vakioaiheita ovat ympäristönsuojelu, ympäristöystä vällinen elämäntapa, luonnonharrastus ja kulttuuri. Nuorten Luontoa tekevät nuoret yhdessä lehdenteon ammattilais ten kanssa. www.nuortenluonto.fi Pirta Pirta on neljästi vuodessa ilmestyvä kulttuurilehti, jossa perinne ja nykykult tuuri kohtaavat taiteen ja tutkimuksen tekijöissä ja tuotoksissa. www.kalevalaistennaistenliitto.fi/ pirta-lehti Onnimanni Lastenkirjainstituutin julkaisema Onnimanni on neljä kertaa vuodessa painet tuna ilmestyvä lasten ja nuortenkirjalli suuteen keskittyvä kirjallisuuslehti. Sen avulla aikuiset pysyvät kartalla siitä, mitä kiinnostavaa lasten ja nuorten kirjallisuudessa tapahtuu. lastenkirjainstituutti.fi/onnimanni-lehti Olutposti Olutposti on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä olutkulttuuriin keskittyvä lehti, elehti ja verkkojulkaisu. www.olutposti.fi Protu Protu on Prometheusleirin tuki ry:n jäsenlehti, joka puhuu yhdistyksessä tapahtuvista asioista neutraalisti ja tar vittaessa kriittisesti, sekä kulttuurilehti, joka puhuu nuoria kiinnostavista yhteis kunnallisista, filosofisista ja kulttuuri sista aiheista uteliaan pohtivasti. www.protulehti.fi Portti Portti on science fictioniin ja fantasiaan erikoistunut lehti. www.sci.fi/~portti/index.php Plan Plan uskoo lapsiin. Tiukkaa asiaa ja puhuttelevaa pohdintaa kehitysyhteis työstä, ohjelmamaiden yhteiskunnista ja lapsista meillä ja muualla. Asian lisäksi kevyempää lukemista – kehitysmaista kertovan lehden parissa on mahdollista viihtyä. plan.fi/plan-lehti Ratkes Ratkeslehti julkaisee dialogista rat kaisu ja voimavarasuuntautunutta ajattelua, työskentelyä, tutkimusta ja kulttuuria käsitteleviä artikkeleita, kat sauksia, keskustelupuheenvuoroja, haastatteluja, kirjallisuusesittelyjä sekä muuta aihepiiriin liittyvää aineistoa. ratkes.fi/lehti Psykologia Psykologialehti seuraa psykologian ja sosiaalipsykologian alan tutkimusta ja kirjallisuutta kotimaassa ja ulkomailla. Se myös luo foorumin tiede, tutkimus, koulutus ja ammattipoliittiselle keskus telulle. www.psykologia.fi Psykoanalyyttinen psykoterapia Psykoterapian ammattilehti: psykoana lyysi ja psykoanalyyttinen psykoterapia, psykoanalyyttinen näkökulma ilmiöihin. helsinginpsykoterapiayhdistys.com/ tuote-osasto/lehdet Ruskeat Tytöt Ruskeat Tytöt on ensimmäisen suo malainen, pääasiassa suomenkielinen monimedia ruskeilta ihmisiltä ruskeille ihmisille ja kaikille muillekin laadukkaan yhteiskunnallisen, kulttuuri sekä kau neus ja muotijournalismin ystäville. www.ruskeattytot.fi Rondo Classic Klassinen musiikkilehti. Perinteikäs taidemusiikin lehti katsoo myös popu laari ja maailmanmusiikkiin sekä musiikkiteatteriin. Henkilökuvia, ilmiöitä, musiikin historiaa, esitysarvioita, cd ja kirjauutuuksia. rondo.fi Rauhanpuolustaja Rauhanpuolustaja on Suomen Rauhan puolustajien jäsenlehti. Rauhan puolus taminen on sodan vastustamisen lisäksi globaalin vastuun kantamista sosiaali sen ja taloudellisen oikeudenmukaisuu den ja ihmisoikeuksien toteutumisesta. rauhanpuolustajat.org/lehdet Seita Luontoyhteyttä, kansanperinnettä, mytologiaa, magiaa – uuspakanahenki nen Seita kertoo luonnonuskonnoista, luonnonuskovista ja luonnonläheisestä elämäntavasta. Seita on Lehto – Suo men luonnonuskontojen yhdistys ry:n jäsenlehti. www.lehto-ry.org/seita-lehti Sarjainfo 50 vuotta vuonna 2022 täyttävä Sarjainfo on maan ainoa sarjakuvaalan yleislehti. Se esittelee taiteilijat, ilmiöt ja tapahtumat sekä julkaisee kirja ja pien lehtikritiikit neljästi vuodessa. sarjakuvaseura.fi/fi/sarjainfo Ruumiin kulttuuri Ruumiin kulttuuri on Suomen dekka riseuran ikoninen jäsenlehti, joka on ilmestynyt yhtäjaksoisesti jo 39 vuotta. Lehti on kasvavan dekkarigenren tärkeä suunnannäyttäjä. dekkariseura.fi/ruumiin-kulttuuri Skeptikko Skeptikkolehden tarkoitus on edistää kriittistä ajattelua sekä tieteeseen ja jär keen perustuvaa käsitystä maailmasta. www.skepsis.fi/SkeptikkoLehdet Sieppo Sieppo on LuontoLiiton sadunhohtoinen luontolehti lapsille ja perheille. Kuusi ker taa vuodessa ilmestyvässä lehdessä on luontosatuja, sarjakuvia, väritettävää ja jännää ratkaistavaa. Lapset osallistuvat lehden tekoon upeilla piirustuksillaan. www.luontoliitto.fi/toiminta/ ymparistokasvatus/sieppo Selkosanomat Selkosanomat on selkokielinen uutis ja ajankohtaislehti. Lehdessä käsitellään kotimaan ja ulkomaiden tapahtumia, urheilua, kulttuuria sekä viihdettä. Lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. selkosanomat.fi Skrolli Skrolli on suomalainen tietokonekult tuurin erikoislehti, joka on suunnattu teeseitsetekijälle, koodaajalle, elekt roniikan rakentelijalle, pelaajalle – uuden ja vanhan tietokonekulttuurin ystävälle. skrolli.fi Sosiologia Sosiologia on vertaisarvioitu yhteiskun tatieteellinen lehti, jossa julkaistaan tutkimuksia ja kirjaarvioita, pohditaan menetelmiä ja teorioita sekä keskustel laan sosiologiasta ja yhteiskunnasta. www.sosiologia.fi/ KULTTI 15
Steinerkasvatus Steinerkasvatus käsittelee kasvatuksen ja opetuksen ajankohtaisia kysymyksiä steinerpedagogiikan pohjalta. Se ker too steinerkouluista ja päiväkodeista, niissä toimivista ihmisistä, ajatuksista ja ideoista pedagogiikan takana. peda.net/steinerkasvatus/media/ verkkolehti Stylus Vuonna 1907 perustettu Stylus kertoo sanoin ja kuvin kuvataidekasvatuksen teoriasta ja käytännöstä: pedagogisista pohdinnoista oppilastöihin, tutkimuk sesta koulutuspolitiikkaan, kansain välisistä kouluprojekteista opettajan ammattitaidon kohentamiseen. stylus.fi Sukupuolentutkimus – Genusforskning Vuonna 1988 perustettua tiedejulkaisua julkaisee Sukupuolentutkimuksen seura (SUNS ry). Lehdessä julkaistaan ajankoh taisia tieteellisiä artikkeleita, puheenvuo roja ja kirjaarvioita Suomessa tehdystä sukupuolentutkimuksesta. journal.fi/sukupuolentutkimus Sukuviesti Sukuseurojen, sukututkimuksen, histo rian ja kulttuurin aikakauslehti. www.suvut.fi/sukuviesti Sulasol Sulasollehti on musiikinharrastajien laajalevikkinen valtakunnallinen julkaisu, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Lehti välittää asiantuntevaa ja ajankohtaista tietoa musiikin alalta ja pyrkii vaikutta maan musiikin harrastustoiminnan kehit tämiseen ja arvostuksen lisääntymiseen. sulasol.fi/sulasol-lehti Suomen Luonto Luonnonystävän aikakauslehti. suomenluonto.fi Suomi-Puola Tuhti lukupaketti pureutuu Puolan kult tuuriin, historiaan ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin uusia näkökulmia valottaen. Tärkeä sija on myös Puolan ja Suomen välisillä moninaisilla suhteilla. www.suomi-puola.net/lehti Synkooppi Synkooppilehti on Helsingin yliopiston musiikkitieteen opiskelijoiden julkaisema musiikkialan yleislehti, jossa julkaistaan juttuja artistihaastatteluista tieteellisiin artikkeleihin, opiskelijaelämästä yleisiin kulttuuriaiheisiin. blogs.helsinki.fi/synkooppi /synkooppi-lehti Synteesi Taiteidenvälisen tutkimuksen ja semiotii kan aikakauslehti. suomensemiotiikanseura. wordpress.com/synteesi/ Synsygus Synsygus on Suomen uskonnonopet tajain liitto ry:n lehti, joka käsittelee uskonnon ja kulttuurin kannalta kiin nostavia ja ajankohtaisia ilmiöitä. Lehti julkaisee erityisesti uskonnon tieteellistä tutkimusta käsitteleviä artikkeleita sekä opettajan työtä tukevaa aineistoa. www.suol.fi/index.php/synsygus-2 Särö Särö on kahdesti vuodessa ilmestyvä kirjallisuuspainotteinen kulttuurilehti, jonka esseet ja artikkelit luotaavat kult tuuri, tiede ja yhteiskunnallisen elämän ilmiöitä. Kiitetyissä kirjailijoiden ja kuva taiteilijoiden syvähaastatteluissa pureu dutaan taiteenteon ytimeen. sarolehti.net Taide Taide on kuvataiteen erikoislehti, jossa nykytaiteelle maalataan taustat, suo ristetaan viitekehykset, naulitaan ja avataan merkitykset. Taide auttaa näke mään kokonaisen maailman. www.taidelehti.fi Taiteilija Taiteilija on Suomen Taiteilijaseuran julkaisema kuvataiteilijan ammatti lehti verkossa. Se on 3?000 ammattikuvataiteilijan äänenkannattaja, joka valottaa kuvataiteilijoiden näkökulmia taiteeseen, työhön ja yhteiskuntaan. taiteilijalehti.fi Taito Taito on yli sadan vuoden ajan kerto nut tarinoita suomalaisesta käsityöstä. Lehden sivuilla tapaat tuoreet tekijät ja kokeneet konkarit, sukellat syvälle käsi työn maailmaan ja inspiroidut tekemään myös itse. taitolehti.fi Takoja Takoja on antroposofinen kulttuurilehti, joka on ilmestynyt vuodesta 1973. Lehti julkaisee laajaalaisesti tieteitä, taiteita, uskontoa, taloutta, politiikkaa ja ihmisen henkistä kasvua käsitteleviä artikkeleita ja katsauksia. takojalehti.fi Tatsi Tatsilehti edistää työttömien nuorten ja nuorten aikuisten elämänhallintaa ja lisää tietoutta työnhausta, työelämästä ja ammatillisesta järjestäytymisestä. Lehden aiheita ovat muun muassa työ elämä, työttömän oikeudet, oman talou den hoito, elämäntavat ja asuminen. tatsi.fi/tatsi-lehti Teatteri&Tanssi+Sirkus Teatteri&Tanssi+Sirkus on laajan teki jäkunnan valmistama, rohkea ja utelias julkaisu. Se jäsentää ja arvottaa esittä vien taiteiden ilmiöitä ja kohtaa taiteilijat ihmisinä. Lehdessä teatteria, tanssia ja sirkusta käsitellään osana yhteiskuntaa ja sen virtauksia. www.teatteritanssi.fi Tehohoito Tehohoito julkaisee tehohoitoon liittyviä artikkeleita, tutkimusraportteja, tapausse lostuksia ja mielipiteitä. Lisäksi lehdessä julkaistaan matkakertomuksia, väitöskir jakatsauksia, tehoosastojen esittelyjä sekä Transplantaatiotoimiston ja Veripal velun tuottamia artikkeleita ja tilastoja. sthy.fi/yhdistys/tehohoitolehti Teosofi Teosofi on kaikille henkisille etsijöille tarkoitettu lehti. Artikkeleissa käsitellään teosofiaan, eri uskontoihin, filosofioi hin, ihmisenä olemiseen sekä henkiseen kehitykseen liittyviä kysymyksiä. Ihmistä tarkastellaan jälleensyntyvänä henkisenä olentona, joka luo oman kohtalonsa. www.teosofinenseura.fi/materiaali.php Tiede & edistys Tiede & edistys on monitieteinen kriit tinen tiedelehti, jonka alaan kuuluvat erityisesti filosofia, humanistiset ja yhteiskuntatieteet, luonnontieteitäkään unohtamatta. Tiedä ja edisty! tiedejaedistys.journal.fi Tiedepolitiikka Tiedepolitiikkalehden tehtävänä on toimia foorumina ensi sijassa suomen kielellä käytävälle tiede ja korkeakoulu poliittiselle keskustelulle. journal.fi/tiedepolitiikka Tiedetoimittaja Kurkista tiedeviestinnän maailmaan. Tiedetoimittajain liiton verkkolehdessä tutustut tieteen tarinoihin ja bongaat puheenaiheet. Tiedetoimittajille taivas kaan ei ole rajana. www.tiedetoimittajat.fi Tiedonantaja Systeemi on rikki, ja se vaatii vaihdok sen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäris tön puolesta. www.tiedonantaja.fi Tiedosta Tiedostalehti valottaa ajankohtaisia tietoyhteiskuntakehityksen teemoja eri näkökulmista. Lehdessä pureudutaan erityisesti digitaalisen osaamisen kehit tämiseen ja digitaalisten toimintaproses sien edistämiseen. tieke.fi/tieke/tiedosta-lehti 16 KULTTI
Tieteessä tapahtuu Tieteessä tapahtuu lehti kokoaa yhteen eri tieteenalat. Se on foorumi ajankoh taisille ja yleistajuisille tiedeartikkeleille sekä keskustelulle tieteestä ja tiedepo litiikasta. www.tieteessatapahtuu.fi Tringa Tringa käsittelee Helsingin seudun lin nustoa, linnustontutkimusta sekä lintu harrastusta. tringa.fi/tringa-lehti Tsilari Tsilari on Suomen suurimman kotiseutu järjestön Stadin Slangi ry:n jäsenlehti. Se on boltsin ainoo Stadin slangilla skrivattu printtiaviisi. Tsilari dyykkaa stadilaisuus ja slangi edellä kaikkeen, mihin se ryhtyy. www.stadinslangi.fi/tsilari Tukiviesti Kehitysvammaisten Tukiliiton jäsenlehti puolustaa kehitysvammaisen ihmisen osallisuutta ja ihmisoikeuksia. Lehti kertoo kehitysvammaisten ihmisten ja heidän perheidensä todellisuudesta ja auttaa lukijoitaan selviytymään arjessa. www.tukiliitto.fi/tukiliitto-ja-yhdistykset/ tukiliiton-lehdet/tukiviesti Tuli & Savu Tuli & Savu on vireä ja valpas runous lehti, joka julkaisee runoja, arvosteluita, esseitä ja artikkeleita kirjallisuudesta. www.tulijasavu.net Tulva Tulva on kriittinen ja hauska aikakaus lehti, joka katsoo maailmaa feministisen filtterin läpi. tulva.fi Tylkkäri Turun ylioppilaslehti eli Tylkkäri on Turun yliopiston ylioppilaskunnan kustantama, vuodesta 1931 ilmestynyt riippumaton opiskelijalehti. Sen jutut käsittelevät yhteiskuntaa, kulttuuria, korkeakoulupo litiikkaa sekä tietenkin opiskelija elämää. www.tylkkari.fi Työelämän tutkimus Työelämän tutkimus lehden päämää ränä on edistää työelämään ja työyh teiskuntaan kohdistuvaa tutkimusta, keskustelua ja kehittämistä. Lehti on monipuolinen ja poikkitieteellinen tut kijoiden ja muiden asiantuntijoiden foorumi. journal.fi/tyoelamantutkimus Työväentutkimus Vuosikirja Vuosittain ilmestyvä, Työväenperinne ry:n kustantama tieteellinen aikakaus kirja käsittelee työväestöä, työväenkult tuuria ja muita yhteiskunnallisia aiheita. Vuosikirja sisältää muun muassa tutki musartikkeleita, keskustelupuheenvuo roja ja kirjaarvioita. www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus Tähtivaeltaja Suomen paras scifi-, fantasiaja kauhu kulttuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tvsarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvos telut. Neljä satasivuista numeroa vuo dessa. Ilman on paha elää! tahtivaeltaja.com Ulkopolitiikka Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä avaa uusia näkökulmia ja syventää Suomessa käy tävää keskustelua. ulkopolitiikka.fi Ultra Perinteikäs rajatiedon aikakauslehti täytti 50 vuotta vuonna 2022! Koke muksia ja näkemyksiä tunnetun tiedon rajamailta. www.ultra-lehti.com Uusi Safiiri ViaAkatemian säätiö sr julkaisi vuosina 1997–2015 Uusi Safiiri lehteä, joka tutki ihmisen henkisyyttä filosofian, psykolo gian, uskonnon, taiteen ja esoterismin näkökulmista. Vuodesta 2016 lähtien säätiö on julkaissut kirjasarjaa Uuden Safiirin Aikakauskirjat. www.via.fi/julkaisut/uusi-safiiri Vaikutuksessa-media Vaikutuksessaverkkomedia tarkaste lee maailmaa sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. Sivusto tarjoaa artikke leita ihmissuhteista, perheestä, työstä ja organisaatioista, yhteiskunnallisista teemoista, terveydestä ja hyvinvoinnista, teknologiasta ja mediasta. www.sosiaalipsykologit.fi/vaikutuksessa Vapaa Ajattelija Uskonnottoman kulttuurin, tiedepohjai sen maailmankuvan, rationaalisuuden ja humanistisen etiikan sekä ihmisen yhdenvertaisen kohtelun, ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauden äänenkannattaja. vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti Vasen Kaista Verkkolehti Vasen Kaista on pirkanmaa laisten vasemmistolainen uutiskanava ja yhteiskunnallisen keskustelun paikka. Vapaaehtoisvoimin toimitettu lehti on sitoutunut vasemmistolaisiin arvoihin ja noudattaa toimitustyössään hyvää jour nalistista tapaa. vasenkaista.fi Virikkeitä Lehden aiheala on lasten ja nuorten kir jallisuus ja kulttuuri. Kohderyhmämme ovat lasten ja nuorten kirjallisuuden ja kulttuurin ammattilaiset ja harrastajat. ibbyfinland.fi/uusin-lehti Visiiri Visiiri on Tampereen ylioppilaslehti. Lehden ydinaluetta ovat tiede, koulutus politiikka ja opiskelijakulttuuri sekä kaikki muu, mikä opiskelijoita kiinnostaa, puhuttaa ja yhdistää. www.visiirilehti.fi Voima Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Voima tarjoaa kulttuurikentän uusimmat uuti set ja kritiikit kattavasti esitystaiteen, elokuvan, kirjallisuuden, musiikin, sarja kuvan ja kuvataiteen sektoreilta. voima.fi Ydin Ydin on ihmiselle, jolle väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. Vastakkainasettelun ja vihanpidon sijaan tarvitaan empatiaa, rauhantyötä ja kriit tistä mediaa – siksi Ydin! ydinlehti.fi Yhteiset Lapsemme Yhteiset Lapsemme lehti tuo esille roh keasti ja monipuolisesti lapsen oikeuk siin ja hyvinvointiin liittyviä aiheita ja ilmiöitä kulttuurisesti moninaisessa Suo messa. Annamme tilaa lasten ja nuorten omalle äänelle. www.yhteisetlapsemme.fi/yhteisetlapsemme-verkkolehti Yliopisto Yliopistolehti on Helsingin yliopiston julkaisema tiedelehti kaikille. Se sisältää oivalluksia ja punnittua tietoa kiinnos tavasti ja ymmärrettävästi. Lehti sopii niille, jotka kaipaavat uusia näkökulmia ja taustaa päivän uutisille. www.helsinki.fi/fi/yliopisto-lehti Ylioppilaslehti Ylioppilaslehti on yksi Suomen vanhim mista opiskelijalehdistä. Se on aikakaus lehti, joka seuraa laajasti yhteiskuntaa, kulttuuria sekä tiede ja opiskelijamaail man tapahtumia. ylioppilaslehti.fi Kultti ry:n jäsenlehdet KULTTI 17
Tiede kuuluu kaikille Tiedelehdet nostavat erikoisalan tietoa julkisuuteen. Nekin joutuvat kilpailemaan lukijoiden ajankäytöstä somessa. ”P IHTIPUTAAN mum moa ei ole vält tämättä pakko ajatella kohderyh mänä, koska meidän lukijaryhmämme tuntee erikoisalaa melko hyvin. Mutta me tuomme keskusteluun politiikan aiheita, joita parhaimmillaan iso päi välehtikin voi edelleen nostaa esille”, kuvailee Matti Koskinen , Ulko politiikkalehden toimituspäällikkö. Ulkopoliittisen instituutin julkai sema lehti ilmestyy neljä kertaa vuo dessa ja keskittyy ulkopolitiikkaan ja kansainvälisiin suhteisiin. Pienlehtien joukossa se luokitellaan tiedelehdeksi, jolla on populaari ote. Kulttuuri, tiede ja mielipideleh tien liitto Kultti teki vuoden alussa jäsenlehdilleen kyselyn, jossa toimi tuksilta kysyttiin ajankohtaisia kuulu misia ja työn haasteita. Tiedelehdiltä tuli 12 vastausta. Mitä erityistä tiedelehdet tuo vat mediakentälle? Syventävää otetta, kyselyyn vastanneet päätoimittajat kuvasivat. Ne ovat erikoisalan tietoa tarjoavia lehtiä, jotka sijoittuvat aka teemisten journaalien ja journalistis ten julkaisujen välimaastoon. Esimerkiksi ihmistieteitä esittelevä Tiede & edistys määrittää itsensä sekä akateemiseksi journaaliksi että aika kauslehdeksi. Filosofian alan niin & näin lehti on ”ammattilaisten ja ama töörien kohtauspaikka”, jonka avusta jakunnassa on paljon tutkijataustaisia kirjoittajia. Toisaalta joukossa on edelleen myös akateemisia julkaisuja. Esi merkiksi Nuorisotutkimus on vertais arvioitu lehti, ainoa alallaan Suomessa. Lisää harrastuneisuutta Jos niin sanottu maallikko on kiinnos tunut jonkin tieteenalan artikkeleista, hän tarvitsee useimmiten yliopiston käyttäjätunnukset, joilla artikkeleihin pääsee käsiksi. Kaikille avoin Google Scholar ei tarjoa samaa tietoa kuin akateemiset tietokannat. Monet kyselyyn vastanneet pien lehdet sanovatkin parantavansa tiedon avoimuutta ja saavutettavuutta. Ulko politiikan Matti Koskisen mukaan lukijakunnalla on keskimäärin ennak kotietoa kansainvälisistä suhteista, mutta jutut on kirjoitettu yleista juisesti ja ne on suunnattu yleisesti aiheesta kiinnostuneille. Vuonna 1961 perustetun lehden julkilausuttu, pitkä aikainen tavoite olikin ”lisätä ulkopo litiikan harrastuneisuutta”, siis tuottaa tietoa muillekin kuin diplomaateille, virkahenkilöille, poliitikoille, opiskeli joille ja tutkijoille, joita valtaosa luki jakunnasta toki on. Teksti Kukka-Maria Ahokas Kuvitus Essi Rajamäki Kyselyyn vastanneet päätoimitta jat sanoivat, että heidän julkaisunsa eivät kilpaile suurten sanomalehtien tiedesivujen kanssa vaan täydentävät niitä. Suurten sanomalehtien tiede sivut ovat enimmäkseen toimittajien käsialaa, eivät tutkijoiden. Pienlehdet nostavat esiin erityisiä näkökulmia: ne haastattelevat esimerkiksi vähem män tunnettuja tutkijoita, jotka eivät pääse isoissa medioissa ääneen. Nii hin haastatellaan helposti aina samoja kasvoja. Ulkopolitiikka ei edusta julkaisi jansa Ulkopoliittisen instituutin lin jaa vaan tekee toimitukselliset valin tansa itsenäisesti. Koskisen mukaan debattityyppisiä juttuja kaivattaisiin enemmän, mutta suomalaiset ulkopo litiikan kommentaattorit ovat perin teisesti olleet melko varovaisia, eikä räväköitä avauksia ole helppo kalas tella. ”Mutta emme ole mielipidelehti, vaan kaikki on faktapohjaista. Sisältö perustuu tutkittuun tietoon.” Tämä on ollut lehden pitkäaikai nen linja ja toimitustyön keskeinen arvo. Jutut editoidaan silti vetäviksi. Avustajina tutkijoita ja toimittajia Ulkopolitiikkalehti oli vielä 20 vuotta sitten tutkimusartikkeleita julkaiseva journaali, mutta se muutti linjansa populaariksi erikoislehdeksi. Alan tut kijat kirjoittavat jutuista ison osan, mutta toimitus editoi, tiivistää ja aut taa tutkijoita etsimään teksteihin jour nalistisen näkökulman. ”Tutkijat eivät voi pelkästään esi tellä omaa aihettaan, vaan artikkeli 18 KULTTI
pitää kytkeä ajankohtaiseen tapah tumaan, tiivistää tai näkökulmittaa. Tässä toimituksella on tärkeä rooli”, Koskinen sanoo. Myös toimittajat kirjoittavat jut tuja. Ulkopolitiikka on kuitenkin laaja aihe, eikä kansainvälisiin suhteisiin perehtyneitä journalisteja ole ruuh kaksi asti. ”Aiheet eivät ole helppoja, ja ne vaativat freetoimittajalta paljon taus tojen tuntemista, joten kuka tahansa ei pysty juttuja kirjoittamaan. Meillä on onneksi hyvä avustajaverkosto”, Koskinen kertoo. Moni heille kirjoittavista journa listeista asuu ulkomailla. Lehdessä julkaistaan säännöllisesti reportaaseja maailmalta, vaikka koronan vuoksi ne vähentyivät. Erääksi ongelmaksi nostettiin ver taisarvioitsijoiden pieni määrä: Suomi on pieni kielialue, josta joskus joudu taan haravoimaan tieteenalaan pereh tynyttä arvioijaa pitkään. Kultin kyselyn vastauksissa osa leh distä sanoi, että niillä on osin vapaa ehtoisuuteen perustuva avustajakunta. Pieni budjetti on suurin syy, jonka vuoksi avustajia on hankala saada. Rahahuolet toistuivatkin vas tauksissa: paino ja tuotantokulut nousevat jatkuvasti, toimituksilla ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, eikä hal lintotyöhön riitä aikaa. Tutkittua tietoa somehälyssä Sosiaalinen media tuo sisältöjen ääreen uusia lukijaryhmiä. Toisaalta somemaailma houkuttaa myös liikoi hin kärjistyksiin ja ilmiöiden suoravii vaistamiseen, mikä ei aina tee oikeutta tutkitulle tiedolle, Yliopistolehden päätoimittaja Marja Pemberton kir joitti vastauksessaan. Hänen luot saamaansa lehteä julkaisee Helsingin yliopisto. Pembertonin mukaan pien lehdet kilpailevat ihmisten ajankäy töstä, mikä on niille haaste. Lähes kaikki kyselyyn vastan neet lehdet ovat kääntäneet katseensa verkkoon, josta ne toivoivat saavansa uusia lukijaryhmiä. Eräässä vastauk sessa toivottiin lisää myös nuorempia lukijoita, sillä tilaajien keskiikä on korkea. Viimeistään koronapandemia pakotti pienlehtiä digiloikkaan, mikä oli myös eduksi. Verkossa ne voivat osallistua ajankohtaiskeskusteluun nopeammin kuin printissä. Ulkopolitiikka ilmestyy paperiver siona neljä kertaa vuodessa, joten sen pitää tarkasti miettiä, onko jokin ilmiö menettänyt ajankohtaisen kärkensä siinä vaiheessa, kun se tulee painosta. Lehti ei voi tällä hetkellä kilpailla ajan kohtaisen Venäjäuutisoinnin kanssa, mutta se voi kertoa kansainvälisten suhteiden pitkän aikavälin kehityk sestä. ”Meillä on nykyisin parempi yhteys lukijoihin verkossa kuin ennen pandemiaa. Se oli tavallaan pakko, mutta se on osoittautunut vahvuu deksi myös ajankohtaisten ilmiöiden taustoituksessa. Esimerkiksi nyt, kun Turkki haraa [Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä] vastaan Natossa, olemme jakaneet verkossa parin vuoden takaa pitkiä juttuja, joissa avaamme ilmiön taustat. Kerromme lukijoille, miksi nyt on näin”, Koskinen sanoo. Ilmastokriisi näkyy kaikessa sisällössä Kultin kysely tiedusteli, miten ilmas tokriisi näkyy lehtien elämässä. Pää toimittajat vastasivat kahdella tavalla: kestävyys otetaan huomioon arkisessa julkaisutyössä ja lehden sisällöissä. Kulttuurintutkimuslehden Outi Autti ja Maarit Jaakkola vastasivat pyrki vänsä pienentämään lehden hiilijalan jälkeä. Esimerkiksi paperilaadulla on merkitystä. Sisällöissä ilmastonmuutos näkyy kaikkialla: aihevalinnoissa, artikke lien painotuksissa ja pääkirjoituk sissa. Matti Koskinen sanoo, että niin sanottu ilmastojournalismi on nykyi sin erikoinen käsite, koska ilmasto kulma on sisällä lähes kaikessa jour nalismissa – ehkä matkailujuttuja lukuun ottamatta. ”Joka paikassa käsitellään tavalla tai toisella vihreää siirtymää ja ilmas tonmuutosta. Olisi vanhanaikaista tehdä ’ilmastonmuutoksen teemanu mero’, kuten aikaisemmin.” Entä mikä on Ulkopolitiikka lehden toimitustyössä hauskinta? ”On palkitsevaa nähdä, miten avustaja kehittyy kirjoittajana.” Tätä tapahtuu esimerkiksi silloin, kun akateemiseen kirjoittamiseen tot tuneilta tutkijoilta pyydetään oma kohtaista näkökulmaa. ”Kyllähän juttuun tulee aivan eri lainen tuntu, jos kirjoittaja on itse ollut vaikkapa konfliktialueella ja ker too siitä omakohtaisesti.” ” Emme ole mielipidelehti, vaan kaikki on faktapohjaista. ” Olisi vanhan aikaista tehdä ’ilmaston muutoksen teemanumero’, kuten aikaisemmin. Vuonna 1968 perustettu Julkisen sanan neuvosto (JSN) on tiedotus välineiden kustantajien ja toimitta jien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan ja julkaisemisen vapautta. Kuka tahansa voi tehdä JSN:lle kantelun, jos kokee, että jossain JSN:n piiriin kuuluvassa mediassa on loukattu Journalistin ohjeissa määriteltyä hyvää journalistista tapaa. Valtaosa suomalaisista tiedotusvälineista kuuluu JSN:n perussopimuksen allekirjoittaneisiin yhteisöihin. JSN ei ole tuomioistuin eikä se käytä julkista valtaa. Sen päätöksiä seurataan silti tarkoin. Tutustu Journalistin ohjeisiin, JSN:n toimintaan ja tehtyihin kantelu päätöksiin JSN:n nettisivuilla. www.jsn.fi
Pieniä lehtiä, suuria keskusteluja Kulttuurilehdet antavat tilaa pimennossa oleville taiteille, ryhmille ja alueille – sekä monipuoliselle kritiikille. P IDEMPÄÄ , syvällisempää, laa jempaa. Kultti ry:n jäsenky selyyn vastanneet kulttuu rilehdet kertovat tuovansa kulttuurijournalismiin paneutunutta otetta ja skaalaa. ”Kulttuurikeskustelua tuntuu ohja van Helsingin Sanomat ja Yle. Toi saalta nähdäkseni näidenkin piirissä on ymmärretty pienten kulttuuri ja mieli pidelehtien arvo keskustelun kapeuden suhteen, ja lehtien aloittamaa keskus telua otetaan myös heidän sisällöissään huomioon”, vasemmistolaisen kulttuu rilehti Liberon päätoimittaja Joonas Pulkkinen kertoi vastauksessaan. Pienten kulttuurilehtien syventä vään näkökulmaan kuuluvat pitkät tekstit ja pohdiskelevat muodot, kuten esseet. Julkaisut antavat konkreettista tilaa ajattelulle. Muutamassa kyselyvastauksessa kerrotaan myös, kuinka pienet kult tuurilehdet väistelevät jutuissaan isompien lehtien suosimaa henkilö vetoisuutta. Yksittäisissä vastauksissa mainitaan myös etäisyys ”tapausjour nalismiin”, ”suosittelukulttuuriin” ja ideoiden etsimiseen sosiaalisesta mediasta. ”Sosiaalista mediaa (ts. tunnereak tioita) varten juttuja näytetään pääosin tehtävänkin”, vastaa kulttuurilehti Särön päätoimittaja Mark Mallon , viitaten paljon näkyvyyttä saaviin ja Teksti Kaisu Tervonen Kuvitus Essi Rajamäki isolla rahalla tehtyihin mediasisältöi hin. Pohjoista ulottuvuutta Pienilevikkisillä kulttuurilehdillä on kokoaan isompi merkitys. Lehdet, kuten Teatteri&Tanssi+Sirkus, lasten kirjallisuudesta kirjoittava Onnimanni tai nykytaidemusiikkiin keskittyvä Kompositio, tuovat kokonaisia taiteen lajeja ja niihin liittyvä kulttuuripoli tiikkaa valoon. Toiset nostavat esiin vähemmän näkyviä kieli ja maantie teellisiä ryhmiä ja teemoja. Näin tekee muun muassa Kaltio. ”Kaltio antaa ääniä pohjoisille il miöille ja ihmisille, jotka etenkin pää kaupunkikeskeisissä valtakunnallisissa medioissa jäävät usein näkymättö miksi”, kertoi vastauksessaan päätoi mittaja Paavo J. Heinonen . Myöhem mässä haastattelussa hän kertoo lisäksi: ”Pyrin ainakin itselleni löytämään jutuista aina jonkunlaisen yhteyden pohjoiseen, PohjoisSuomeen tai poh joisuuteen muuten – kun lehden alaot sikkokin on Pohjoinen kulttuurilehti.” Se ei tarkoita, että jutut keskit tyisivät ainoastaan Oulun seudulle, jossa lehden päämaja sijaitsee. Tänä vuonna lehdessä on muun muassa seikkailtu Vienanmeren länsiranni kolla, nähty kuvareportaasi bukaresti laisista opioidi riippuvaisista naisista ja kuljettu runoilija Aaro Hellaakosken lapsuusmaisemissa. Kaikkein selvimmin pohjoinen ulottuvuus näkyy ehkä tilaajakunnassa. ”Toki Kaltiota lukee satunnaisesti semmoisetkin ihmiset, joilla ei vält tämättä ole mitään siteitä pohjoiselle alueelle. Mutta jos katsoo, minne leh det lähtee, niin tilaajista kaksi kol masosaa tai jopa kolme neljäsosaa on Oulun ja Lapin lääneistä”, Heinonen sanoo. Valtaosa lehden tekijöistäkin tulee pohjoisesta. Heinonen on toimi tuksen ainoa vakinainen työn tekijä, mutta hänen mukaansa ”vuosittain palkkioita tulee maksettua 40–70 avustajalle”. Kriittisiä ääniä Monet Kultin kyselyyn vastanneista kulttuurilehdistä olivat huolissaan kritiikin tilasta ja sille varatun tilan kapenemisesta, etenkin kun media omistusten keskittyminen on johta nut kritiikkien kierrättämiseen useam missa lehdissä. Kritiikin merkitystä kuitenkin painotettiin. ”Julkisen kritiikin olemassaolo on itse asiassa elintärkeä koko kuvataiteen olemassaololle. Näen kritiikin elintär 20 KULTTI
keänä liitoskohtana taiteen sisäsyntyis ten problematiikkojen ja taiteen ylei söjen yhteydelle. Kritiikki instituution puuttuessa näen jostakin syystä eri tyisesti kuvataiteessa pieneen omaan kuplaan, yleisösuhteesta piittaamatto man eristymisen vaaran”, Taidelehden päätoimittaja Pessi Rautio kertoi. Pienlevikkisissä kulttuurilehdissä kritiikkiä pyritään pitämään voimis saan myös muotokokeiluin. Kirjal lisuusaiheisessa verkkojulkaisussa KiiltomatoLysmaskenissa on ”pyritty uudistamaan kritiikkiä muun muassa lisäämällä kritiikin näkökulmalli suutta, kokeilemalla erilaisia muotoja, kuten dialogikritiikkiä, ja pyritty otta maan lisää marginalisoituja kirjalli suudenlajeja ja ilmiöitä osaksi kritiik kejä”, päätoimittaja Ville Hämäläinen kirjoitti. Muotokokeiluja on toki tehty myös printtijulkaisuissa, kuten Liberossa, ja marginalisoituja tekijöitä on nostettu esiin myös muun muassa Tähtivaeltajassa, joka nostaa esiin fan tasian ja scifin saralla vähälle huo miolle jääneitä ääniä. ”Esimerkiksi viimeisen kymme nen vuoden aikana painotus on ollut lukuisista erilaisista kulttuuritaus toista ponnistavissa naiskirjailijoissa, joista yksikään toinen julkaisu ei ole Suomessa kirjoittanut mitään, vaikka he ovat muuttaneet täysin koko spe kulatiivisen fiktion kentän”, päätoi mittaja Toni Jerrmanin vastauksessa kerrottiin. Jos pienlevikkisissä kulttuurileh dissä kritiikin monille kukkasille on edelleen tilaa, kriitikkoja tuntuu kui tenkin olevan yhä vaikeampi vär vätä. Niin sanoi vastauksessaan myös Kaltion Paavo J. Heinonen: ”Kritiikkiä julkaisemme sen verran kuin pystymme. Mutta Kaltiossakin, kuten harvaan asutussa pohjoisessa yleisesti, taiteesta kirjoittavia kriitik koja on vähemmän kuin voisi; tilaa kaikenlaiselle kouluttamiselle ja kehit tämiselle olisi, mutta Kaltion resurs sit eivät vielä ole riittäneet tällaisen toteuttamiseen.” Tärkein resurssi Resurssien vähäisyys nousi Kultin kyselyssä näkyvästi esiin. Paperin hinta on noussut, samoin postituskustan nukset. Rahoitus on aina epävarmalla pohjalla, eikä rahaa ole laittaa näky vyyden kasvattamiseen. Avustajien sitouttaminenkin on hankalaa, kun palkkiot pysyvät pieninä. ”Toisaalta on uudistavaa ja taivaan lahja saada lahjakas lahjakkaan jälkeen kirkastamaan avustajana lehden toimi tustyötä”, kertoi kuitenkin Lapin kir jallisuusseuran Lapillinenlehden pää toimittaja Tapani Tavi . Avustajat ovatkin lehtien tärkeim piä resursseja. Kun palkkiot ovat pie niä tai olemattomia, avustajia ajavat yhteisöllisyys sekä intohimo. Kaltion Heinonen sanoo Oulun olevan sen verran pieni paikka, että yhteisöllisyyttä löytyy joka tapauk sessa. Lehden toimitus sijaitsee Kult tuuritalo Valveella, jonka ympärillä pyörii muutenkin kulttuuriorientoi tunutta porukkaa. ”En itse osaa hirveästi rakentaa siihen ympärille semmoista yhteisöä, mitä voisi ehkä tehdä. Erilaisia toimi tuspalavereita tulee kutsuttua kokoon hyvin satunnaisesti”, hän kertoo. Lehden avustajissa on sekä ammatti kirjoittajia että niitä, jotka kirjoittavat juttuja muiden töiden ohessa, tai kirjoittavat esitteleviä artik keleita omasta taiteellisesta työstään. ”Oulussa on pari kourallista vaki tuisemmin mukana olevia ihmisiä, joista jotkut kirjoittaa lehteen useam min, osa harvemmin”, Heinonen sanoo. Laajemmassa mittakaavassa yhtei söllisyyden arvon tunnistaa myös Oulun kaupunki. Se tukee Kaltion tekemistä vuosittain. ”Nyt kaupungilta tuli kymppi tonni sen normaalin vitosen sijasta”, Heinonen kertoo. Idealismin voimalla Kun pienilevikkisiä kulttuurilehtiä tehdään pienin resurssein mutta isolla palolla, mukana on tietynlaista idealis mia. Sen tunnustaa myös Heinonen. ”Pakkohan sitä on olla, koska ei tule sitä jatkuvaa mammonaa, joka tuhoaisi naiiviuden. Se lähtee teki jöistä ja kirjoittajista, jotka tekevät asioita oman intohimonsa takia. Eikö se tarkoita vähän sitä, että mukana on jotain idealismia?” Vaikka idealismi lehtiä yhdistäisi kin, aatteiltaan Kultti ry:n jäsenlehdet muodostavat kirjavan kokonaisuuden. ”Pienissä kulttuurilehdissä, joita tehdään monesti pienellä porukalla ja omista lähtökohdista, on olemassa putkinäön vaara. Mutta kun noin 170 lehdellä on kaikilla oma putki näkönsä, niin siitä tulee tietenkin oma kuvionsa”, Heinonen sanoo. ” Avustajat ovat lehtien tärkeimpiä resursseja. ” Julkisen kritiikin olemassa olo on elin tärkeä koko kuva taiteen olemassa ololle. Voiko zine olla työtä? T ÄNÄ KEVÄÄNÄ Zeldawebzine jäi määrittelemättömälle tauolle. Päätös oli helpottava. Kuusihenkiseksi kasvanut työryhmä oli tehnyt verkkomediaa tauotta kuusi vuotta. Zelda julkaisi muun muassa kaunokirjallisia esseitä ja net titaideteoksia feministisellä otteella. Hauskasta ja merkityksellisestä yhdessä tekemisestä oli tullut (ainakin osittain) työtä, jota tehtiin silloin kun aikaa ”oikeilta töiltä” jäi. Puhuimme työryhmän kesken uupumuksesta ja levon merkityksestä. Nämä aiheet toistuivat myös toukokuussa Mad Housen järjes tämässä paneelikeskustelussa, joka käsitteli verkossa julkaisemista. Osallistuin keskusteluun Zeldan edustajana. Kerroin, että julkaisun eetos pohjasi zinekulttuuriin, jossa tekijöiden intohimon kohteet sekä esteettiset ihanteet korostuvat. Emme arvanneet, että zine voisi vakiinnuttaa asemansa suomalaisten taidemedioiden joukossa. Apu rahaa haimme vasta toisen numeron kohdalla, ilman kokemusta apu rahojen hakemisesta. Rahoituksella emme pyrkineet toimeentuloon vaan siihen, että zine voisi jatkaa olemassaoloaan. Yksi paneelin keskustelijoista huomautti, ettei zinen tekeminen voi olla harrastus. Alipalkattu työ onkin nykyisen taidemaailman pahimpia ongelmia. Taidealan instituutiot ja toimijat keräävät mer kintöjä ansioluetteloihinsa ja kilpailevat niukoista resursseista. HISTORIALLISESTI ZINEJÄ ovat tehneet kuitenkin ennen kaikkea spesifien juttujen kuten sarjakuvien ja science fictionin harrastajat, punkkarit, fanit ja aktivistit. Zineissä käsiteltiin aiheita, joita valta kulttuuri tai taideinstituutiot eivät vielä olleet ottaneet vakavasti. Tyypillisesti painokset pysyivät korkeintaan muutamien satojen kap paleiden kokoisina. Tilanne on tänä päivänä sama pienillä suomenkielisillä kulttuu rilehdillä. Niitä tekevät tiettyjen aiheiden intohimoiset asiantuntijat, pienin resurssein ja jaksamisen laidoilla. Ilman niitä kulttuurijourna lismi olisi köyhempää ja monet teokset jäisivät täysin ilman media huomiota. Itse en koskaan päässyt taidekouluun, enkä valmistunut yliopis tosta. Osin opintojen nuupahtaminen johtui ilmaistyöstä, jota opin totukea nostaessani tein. En suunnitellut tekemisiäni ammatilli sen hyödyn kannalta. Toisaalta juuri ”puuhastelu” – ne jutut, joita kirjoitin innostuksen vallassa blogeihin sekä talkootyönä tehtyyn Nuorgammusiikkimediaan – johtivat lopulta siihen, että minusta tuli toimittaja ja kirjailija. Suuri osa mainitusta toiminnasta tapahtui 2010luvun alussa. Nykyinternetissä ja lamaajassa ei ole innostuneisiin kokeiluihin yhtä paljon tilaa. Algoritmien määrittämässä mediassa kaikki sisältö pyrkii skaalautumaan. Verkkomediat ovat riippuvaisia näkyvyydestä ja jaoista sosiaalisessa mediassa, etenkin Instagramissa. Jos olisimme pyrkineet tekemään Zeldasta päivätyömme, zinelle olisi pitänyt aset taa tavoitteita, jotka houkuttelevat rahoittajia ja laajoja yleisöjä. Zine ei pyri maksimoimaan silmäpareja tai vaikuttavuutta. Zine on avantgardea virallisuuden sijaan, epämääräisyyttä yksiselitteisten viestien sijaan. Jos zinestä tulee instituutio, se ei ole enää zine. Ken ties zinen paikka onkin jälleen paperilla tai hämärämmissä nettiyh teisöissä, poissa somealustojen näkyvyyskilpailuista. IIDA SOFIA HIRVONEN Vapaa toimittaja ja kirjailija Tim ur Yilm az
Teksti Julius Halme Kuvitus Essi Rajamäki Haastamista ja täydentämistä Mielipidelehdet tekevät journalismia näkökulmista, joita valtajournalismi ei käsittele. tajaa. Päätoimittajilta kysyttiin muun muassa siitä, miten julkaisut haastavat valtajournalismin – vai haastavatko? ”Vasen Kaista tähtää valtamedian suoranaisen haastamisen sijaan sen täydentämiseen. Vasen Kaista tekee journalismia näkökulmasta, joka ei valtavirtajournalismissa usein nouse esiin”, kertoi lehden päätoimittaja Sinikka Torkkola vastauksessaan. Muutama pienlehdistä kertoi täy dentävänsä julkista keskustelua erityi sillä teemoilla. Animalialehden pää toimittaja Laura Uotila totesi, että julkaisun käsittelemät ”eläinten oikeu det on aihe, joka saa harvoin tilaa val tamediassa”. Päätoimittaja Julia Peltosen mukaan verkkolehti Kehrääjä paikkaa ”sitä aukkoa, joka on valta journalismin ja seksuaali ja sukupuo livähemmistöjen tarpeiden välillä”. Feministisen aikakauslehti Tulvan päätoimittaja Hanna Hantula puoles taan pohti lehtensä asemaa mediaken tällä. Lehteä on julkaistu kaksikym mentä vuotta, ja sinä aikana muiden julkaisujen suhde feminismiin on muuttunut. ”Olemme toki iloisia siitä, että feministiset mielipiteet kuuluvat nykyään myös valtavirrassa, mutta samalla tämä on meille identiteetti pohdinnan paikka. Tulevaisuudessa lehteen tuodaan takaisin sitä särmää, mitä siinä ennen vanhaan oli, sillä tasaarvo ei vielä ole valmis. Valta journalismin haastaminen on kui tenkin onnistunut ainakin epäsuo rasti kiinnittämällä huomiota siihen, että tekijäkaartissamme on tavallista enemmän diversiteettiä ja haastatte lemamme ihmiset eivät ’edusta jotain vähemmistöä’, vaikka sattuisivat sel laiseen kuulumaan, ja antamalla tilaa sellaiselle monitahoiselle ja harmailla alueilla liikkuvalle pohdinnalle, jolle mustavalkoisessa ja nopeatempoisessa verkkojournalismissa ei ole sijaa”, ker toi Hantula vastauksessaan. Useat muutkin Kultin kyselyyn vastanneista kokevat julkaisunsa haas tavan valtajournalismin. Voimalehdessä se tapahtuu päätoi mittaja Emilia Männynvälin mukaan ”kirjoittamalla valtarakenteita haasta vista ja paljastavista aiheista ja näkö kulmista, myös huomioimalla tämän kuvissa ja kuvituksissa. Sinänsä sitä ’samaa’ journalismia samoilla sään nöillä Voima tekee kuin muutkin, mutta kovinkaan monta establishmen tia myötäilevää juttua meillä ei taida olla.” ”E MME AKTIIVISESTI haasta valtajourna lismia, mutta tie tenkin jo tapa, jolla teemme asioita on poikkeuksellinen. Meidän fokuksemme on asioissa ja ihmisryhmissä, jotka jäävät ulkopuo lelle”, toteaa verkkojulkaisu Ruskeat Tytöt Median toiminnanjohtaja Fiona ’El?ne . Rodullistettujen ja aliedustettua sukupuolta olevien ihmisten näkökul mien keskittämiseen ja normalisoimi seen sitoutunut Ruskeat Tytöt verkko median on viime vuosina siirtynyt teemoitettuihin julkaisuihin. Julkai sun taustalla oleva yhdistys tarjoaa myös muun muassa media ja kirjoit tajakoulutusta. ”Nykyään tarkoituksenamme on palvella kohderyhmäämme, ja par haiten voimme tehdä sen tekemällä meidän omaa juttuamme. Ehkä siinä mielessä haastamme vallalla olevaa käsitystä siitä, mikä on varteenotet tavaa journalismia ja ketkä sitä voivat tehdä”, ’El?ne sanoo. Ruskeiden Tyttöjen toiminnan voi kin nähdä valtajournalismin täydentä misenä. Tähän pyrkii myös osa muista Kulttuuri, tiede ja mielipidelehtien liitto Kultin jäsenlehdistä. Vuoden alussa tehtyyn mielipidelehdille suun nattuun kyselyyn vastasi 13 päätoimit ” En näe, että keskeinen tehtävämme olisi olla oppositiossa huutelija. 22 KULTTI
Samoilla linjoilla on myös Tiedon antajan päätoimittaja Petra Packalén , joka kertoi julkaisunsa haastavan val tajournalismia kertomalla uutisis saan muun muassa ruohonjuuritason ammattiyhdistysliikeasioista, vasem mistolaisista liikkeistä maailmalla sekä ihmisistä, joita on sorrettu viranomais ten tai suurpääoman tahoilta. Onnistuuko yhteiskuntakritiikki? Fiona ’El?nen mielestä yhteiskunnal linen kritiikki Suomessa on ylipäätään maltillista. ”Kyllähän Ruskeat tytöt kritisoi, mutta en näe, että keskeinen tehtä vämme olisi olla oppositiossa huute lija tai olla jatkuvasti tuomassa esiin epäkohtia.” ’El?nen mukaan ongelmien tun nistaminen on tärkeää – puutteet yhteiskuntarakenteissa ja kulttuuri ja mediakentällä ovat tiedossa – mutta Ruskeat Tytöt tekee myös vahvistamis työtä marginaaliryhmien sisällä ja pyr kii edistämään positiivista kehitystä yhteiskunnassa. ”Ei meidän työmme tai sen kes kipiste ole missään nimessä pelkäs tään jatkuva valtarakenteiden kritiikki vaan työn tekeminen valtarakentei den ulkopuolella, jotta me voimme vahvistaa kaikkea sitä toimintaa, jota tapahtuu isojen instituutioiden ulko puolella.” ’El?ne pitää selkeänä, että Ruskeat Tytöt on syntynyt tarpeesta, jota suuret mediatalot eivät täytä. ”Eivät meidän tavoitteemme ole sellaisia, joita ei olisi määritelty esi merkiksi Yleisradion tavoitteissa. Niissä on monia antirasismia ja tasaarvoa edistäviä linjauksia, jotka ovat täysin samassa linjassa kuin omat tavoitteemmekin. Yle ei vaan onnistu niissä.” Kyselyyn vastanneiden päätoi mittajien vastaukset jakautuivat, kun heiltä kysyttiin mielipidelehtien onnistumisessa yhteiskuntakuntakri tiikin toteuttamisessa. Pari vastannutta eivät mieltäneet julkaisujaan mielipi delehdiksi ollenkaan. Tulvan Hantula kuvaili lehteään ”avoimen ideologiseksi journalis miksi”. Männynväli totesi, että Voima lehti on Suomen suurin kulttuurilehti, joka tekee myös ansiokasta yhteiskun nallista journalismia ja on huomatta vasti vähemmän mielipidelehti kuin iltapäivälehdet. Ongelmaksi yhteiskuntakritii kin onnistumisen suhteen koettiin median omistajuuden keskittyminen, joka kaventaa moninäkökulmaisuutta. ”Kriittistä keskustelua on vai kea käydä, jos siihen osallistuu vain harva”, toteaa Vasen Kaistan Torkkola vastauksessaan. Tämän lisäksi myös median mur ros näyttäytyy haasteena edelleen. ”Osin haasteet liittyvät myös jul kisen keskustelun monimuotoisuu teen ja monialustaisuuteen, johon nel jästi vuodessa ilmestyvä, niin sanottu hitaan median julkaisu ei ainakaan helposti pysty. Ydinlehti ei asemoidu viihteelliseksi, asioita yksinkertaista vaksi, saati mustavalkoiseksi hyvän ja pahan vastakkainasettelussa. Vakaa ja syventävä paneutuminen jää siksikin kohuotsikoiden ja vallitsevan tarinan kerronnan jalkoihin – ainakin tila päisesti mutta ei pitkällä aikavälillä”, pohtii päätoimittaja Arja Alho vas tauksessaan. Suurin haaste resurssien puute Lähes kaikki Kultin kyselyyn vastan neet päätoimittajat mainitsivat julkai semisen haasteeksi resurssien puut teen. Ruskeat Tytöt verkkojulkaisu on ollut noin puoli vuotta tauolla. Tänä vuonna on ilmestynyt toistaiseksi vain yksi julkaisu. ”Toivottavasti pääsisimme ensi vuonna tekemään jotain isoa kokonai suutta. Me olemme ikuisesti tällaisessa murroskohdassa innovointipakottei den ja projektiluontoisen rahoituk sen takia. Ainahan pitää keksiä jotain ja yrittää vakuuttaa ihmisiä siitä, että kannattaa jatkaa tekemistä”, kertoo ’El?ne miettiessä tulevaisuutta. Ruskeiden tyttöjen toimintaa vai keuttivat myös turvallisuus ja jak samisongelmat. Menneinä vuosina valtajournalismiin reagoimiseen pal jonkin keskittyneestä julkaisutoimin nasta luovuttiin. Häirintää, vihapu hetta ja väkivaltaa tuli paljon. ”Olemme siirtyneet siihen, mikä on kannattavaa ja kestävää. Se on monen asian summa. Ihmiset saa vat vieläkin tehdä reaktiivisia jut tuja, ehdottomasti. Let’s not ruffle any feathers ei ole se pointti, vaan olemme todenneet, että reaktiivisuus vaatisi meiltä ihan erilaiset resurssit.” Lehti ei siis pelkää valtaa käyttä vien kritisoimista, mutta esimerkiksi väkivaltaista häirintää kohdanneen työntekijän sairaslomalle jääminen vaatisi erilaisia tukirakenteita. ”Lähtökohtaisesti ei tartuta jokai seen juttuun, koska Suomessa rasismi ei ole loppumassa kesken. Emme voi olla joka asiassa mukana. Uskon myös, että aluksi reaktiivisuuteen pyrittiin, koska keskustelua ei käyty muuten. Nykyään alkaa olla jo paljon ihmisiä, jotka kom mentoivat asioita. Eli jos RT ei kom mentoi jotain rasistista uutis artikkelia, tuolla on varmasti parikymmentä muuta ihmistä, jotka sen tekevät.” löytyy Helsingin Kaapelitehtaan Konttori-kahvilan yhteydestä. Lehtigalleria tarjoaa ilmaiseksi luettavaksi lähes 150 kulttuuri-, mielipideja tiedelehden tuoreimmat numerot. Tutustu lehtiin tunnelmallisessa ympäristössä kahvin tai teen kera! Kaapelitehtaan Konttori Kahvila, myymälä, postipakettiautomaatti, työskentelytiloja sekä Mikroja lehtigalleria. Tallberginkatu 1, Helsinki Avoinna: Ma–pe klo 8.30–19 La–su klo 11–18 Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. TUTUSTU JA TILAA. Vastaava lehtigalleria löytyy Oulun Kulttuurikeskus Valvesta. Kultti ottaa mielellään ideoita vastaavasta yhteistyöstä muillakin paikkakunnilla. Laita viestiä: kultti@kultti.net Kultti Kultin lehtigalleria KULTTI 23
Kultti Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Onko Venäjällä tilaa taiteelle? Millaista on islantilainen dekkarikirjallisuus? Är pollinering livsviktigt? Säilyykö elokuvahistoria? Psykoterapian olemus. Eläkeläisten tilanne Ukrainassa. Koskettamisen rajat ja normit. Metsien ja linnuston rikkaus Suomessa. Immunologisten lääkkeiden hyöty. Analyyseja ulkopolitiikasta. Näistä aiheista ja paljon muusta voit lukea Kultin lähes 200 erilaisesta jäsenlehdestä. Tutustu lehtiin ja tilaa WWW.KULTTILEHDET.FI PARAS TAPA TUKEA KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIÄ ON LUKEA JA TILATA NIITÄ. 24 KULTTI
20 30 AGENDA Metsä ennen kuolemaa Metsäteollisuus ja rakennushankkeet uhkaavat Suomen luonnon monimuotoisuutta. Metsien ja soiden ennallistaminen on vielä mahdollista, mutta ajavatko lyhytnäköiset talousintressit planeetan kestävän tulevaisuuden edelle? Metsäteollisuus ja rakennushankkeet uhkaavat Suomen luonnon monimuotoisuutta. Metsien ja soiden ennallistaminen on vielä mahdollista, mutta ajavatko lyhytnäköiset talousintressit planeetan kestävän tulevaisuuden edelle? TEKSTI JA KUVAT MIRO JOHANSSON Luonnontilaisessa metsässä voi nähdä selvästi elämän kiertokulun. Kuolleiden puiden kannoilla kasvaa sammalia ja sieniä. Sopivia elinympäristöjä ei kuitenkaan ole riittävästi Suomessa. Monet sammalet ja jäkälät kuuluvat tästä syystä uhanalaisimpiin lajeihin.
30 • 9 / 2022 Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA, INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS mutta ekosysteemi jatkaa metsän uu siutumisen uudessa vaiheessa. Monet lajit, kuten hirvet, kauriit, jänikset, myyrät ja kovakuoriaiset, hyötyvät avohakkuista tai niiden paikalle kas vavista taimikoista. ”Ongelma syntyy, kun on paljon avohakkuita ja nuoria ekosysteeme jä, ja vain vähän vanhoja metsiä, jotka nekin ovat pirstoutuneita, jolloin lajit eivät pääse leviämään saarekkeelta toiselle.” Olemme jo osittain tällaisessa tilan teessa. Lapin eteläpuolisista metsistä yli sata vuotta vanhaa on noin yhdek sän prosenttia ja yli 140 vuotta vanhaa alle kaksi prosenttia. 140vuotias met sä on myös verrattain nuori. Männyt voivat elää jopa tuhatvuotiaiksi ja pak sua metsäpaloilta suojaavaa niin kut Y K:N kestävän kehityk sen tavoite 15 koskee maaekosysteemejä. Päämääränä on nii den ennallistaminen, suojelu ja kestävän käytön edistäminen. Konkreettisem pana esimerkkinä mainitaan met sien kestävä käyttö ja luontokadon estäminen. Suomessa on noin 400 erilaista luontotyyppiä. Näitä ovat esimer kiksi lehtomaiset kankaat, lehmusl ehdot, korpirämeet ja kangaskedot. Suomen ympäristokeskuksen (SYKE) biodiversiteettiasiantuntija Riku Lumiaron mukaan yksikään niistä ole vielä hävinnyt, mutta noin puolet on uhanalaisia. Lumiaro näyttää kuvaa Venäjän Murmanskista vanhan teol lisuusalueen ympäriltä, jossa ekosys teemi on kuollut lähes kokonaan. Maaperä on mustaa ja kasvillisuus puuttuu, yksittäisiä koivuja lukuun ottamatta. ”Paljon on vielä tehtävää, mutta muuhun maailmaan verrattuna tilan ne Suomessa on hyvä”. Esimerkiksi Indonesiassa alkupe räisluonto on laajoilta alueilta lähes kokonaan kadonnut, koska siellä vil jellään niin paljon vieraspuulajeja. Vaikka Suomessa ei näin tehdä, on luontokato silti ongelma täälläkin. Eläinlajeistamme joka yhdeksäs luo kitellaan uhanalaiseksi. Viimeisin arvioin ti on tehty vuonna 2019 ja luku oli kasvanut aiemmasta 2010 arviosta. SUURIMMAT SYYT luonnon monimuo toisuuden köyhtymiseen ovat metsä teollisuus, umpeenkasvu, rehevöitymi nen ja rakentaminen. Loppukeväästä tuli tieto, että Suomen hiilinielut ovat vähentyneet ja maankäyttösektorista oli ensimmäistä kertaa tullut päästö lähde. Lumiaro huomauttaa, etteivät avo hakkuut itsessään aiheuta ekosystee mien kuolemaa. Puuyksilöt kuolevat, suttua kilpikaarnaa niissä on vasta vä hintään 150 vuoden ikäisinä. Hömötiainen, joka vielä vuonna 2015 luokiteltiin vaarantuneeksi, on nyt erittäin uhanalainen. Suurin syy tähän on metsätalous. Talousmetsien hoito on heikentynyt 2010luvulla, ei kä lahopuuta, johon hömötiainen kai vertaa pesänsä, ole tarpeeksi. Samaan aikaan hakkuut ovat lisääntyneet. Suo men metsistä vain noin kolme prosent tia on luonnontilaisia. ”Ekosysteemien kannalta on posi tiivista, että syntyy paljon lahopuuta. Lajiston uhanalaistuminen liittyy la hopuun määrään. Jos siellä olisi pal jon järeätä lahopuuta, kaatunutta ja kuollutta puuta, tarkoittaisi se luon non monimuotoisuuden lisääntymis tä”, sanoo Lumiaro. MYÖS ILMASTONMUUTOS vaikut taa ekosysteemeihin. Etelä ja Keski Euroopassa kuivuus on aiheuttanut metsäkuolemia, mutta Suomessa il mastonmuutos on lähinnä lisännyt stressitekijöitä. Maaperän kunto heik kenee, eikä juuristo sido tarpeeksi puita ja kasveja maahan suojatakseen puustoa tuulituhoilta. Ilmaston lämpe neminen on tuonut haitallisia vieras lajeja, kuten metsätuhoja aiheuttavia hyönteisiä ja sieniä. EUkomission ehdotus ennallistaa viidesosa maa ja meripintaalasta ja kymmenesosa suojelusta vuoteen 2030 mennessä on herättänyt polemiikkia tänä syksynä. Suomessa keskustelu on keskittynyt metsien ennallistamiseen ja kysymykseen siitä, onko ehdotuksen tuoma taloudellinen taakka kohtuu ton. Asiasta ei ole vielä päästy yhteis ymmärrykseen hallituksen sisälläkään. Lumiaro ei halua ottaa kantaa komissi on ehdotukseen eikä Suomen mielipi teeseen asiasta, mutta pitää ennallista mista yleisesti hyvänä ratkaisuna. ”Varsinkin soita pitäisi ennallistaa. Meillä on miljoona hehtaaria turhaan ojitettuja soita, joissa ei kasva met sää.” Viime vuosina soita on ennallistettu 50 000 hehtaaria. Tästä on vielä pitkä matka miljoonaan, mutta Lumiaro ei pidä sitä mahdottomana tavoitteena. ”Onhan meillä aikoinaan ojitettu miljoona hehtaaria soita. Ehkä aika taulu voi venyä vuoteen 2035 tai 2040, mutta helposti voitaisiin kymmen kertaistaa määrä. Se on vain raha kysymys.” Toisaalta on kyse siitä ennallis tetaanko vai harjoitetaanko metsä taloutta. ”Se on varmaan juuri se keskuste lu mitä meillä tällä hetkellä käydään.” METSIIN JA NIIDEN TILAN kuvaami seen erikoistunut valokuvataiteilija Sanni Seppo ei suhtaudu aivan yh tä positiivisesti Suomen luonnon ny kytilaan ja tulevaisuuden näkymiin. Esimerkiksi avohakkuiden vaikutus luonnonmetsien ekosysteemiin on hy vin kauaskantoinen, ja soiden ennal listamisen rinnalla luonnontilaisten soiden tuhoaminen jatkuu. ”Luonnontilainen metsä on ke hittynyt tuhansien vuosien kuluessa. Avohakkuu ja sitä seuraava maan muokkaus tuhoaa sen täysin. Jotkut lajit hyötyvät, mutta yhdellekään avo hakkuu ei ole välttämätön. Sen sijaan moni laji katoaa hakkuun myötä.” Ihminen on sekä osa luontoa että täysin riippuvainen sen järjestelmistä. Jos talous ja sen kasvu jatkuvasti ase tetaan ekologisen kestävyyden edelle, ei meillä ennen pitkää ole elinkelpois ta planeettaa, jossa talous voisi kasvaa. Kolmasosa Suomen pinta-alasta on aikoinaan ollut soita. Turvetuotanto ja ojitus ovat suurimmat syyt suolajien uhanalaisuuteen. Etelä-Suomen soista 75 prosenttia on ojitettu. Infrastruktuurin, kuten sähkölinjojen, rakentaminen pirstaloi metsiä.
Kuolemattomuuden tragedia TEKNOLOGIA EI PELASTA P i nj a N ikki K IRJAILIJA PIIA LEINO kuvaa romaanissaan Yliaika tulevaisuuden suomalaista yhteiskuntaa, jossa ihmisen eliniälle on asetettu mak simi. Täyttäessään 75 vuotta kansalaisten on tehtävä ”exit”, jottei huoltosuhde pääsisi kehittymään sellaiseksi, että se kippaisi nurin koko pohjoismaisen hyvinvointijärjestelmän. Ajatus ihmisen maksimiiästä on radikaalisti päinvastainen kuin val lalla oleva käsitys siitä, että meidän tulisi elää mahdollisimman pitkään. Väestön kasvun ja planeetan kestävyyden kannalta on kuitenkin kiinnos tavaa pohtia eettisiä kysymyksiä siitä, kuinka pitkään meidän ylipäätään kuuluisi elää? Kysymys ei ole helppo eikä siihen löydy oikeaa vastausta. KUOLEMATTOMUUS on ikiaikaisimpia ihmiskunnan haaveita. Historian aikana sitä on tavoiteltu etsimällä nuoruuden lähdettä ja viisasten kiveä, on yritetty kehittää elämäneliksiiriä. Nykyisin näiden sijaan tutkitaan esi merkiksi geeni ja hormoniterapiaa, nanorobotteja, syväjäädytystä ja tie toisuuden siirtämistä tietokoneeseen. Mikäli onnistuisimme saavuttamaan kuolemattomuuden, se olisi luultavasti monien teknologioiden yhteisvai kutuksen ansiota. Haave kuolemattomuudesta on tyypillisesti vetänyt puoleensa niitä, joil la on valtaa ja varallisuutta. Googlen omistava Alphabet perusti oman, elin iän pidentämiseen tähtäävän tytäryhtiönsä Calicon vuonna 2013 ja investoi siihen heti puolitoista miljardia dollaria. Miljardöörit Juri Milner ja Ama zonin perustaja Jeff Bezos ovat puolestaan sijoittaneet valtavia summia Altos Labs startupiin, jota voidaan pitää Calicon suurimpana kilpailijana. Syväjäädytystä rikkaille tarjoavat yritykset kuten yhdysvaltalainen Alcor Life Extension Foundation, kiinalainen Yinfeng ja venäläinen KrioRus ovat puolestaan syväjäädyttäneet jo liki pari tuhatta ihmistä ja lemmikkiä. Ajatuksena on, että tulevaisuudessa heidät voitaisiin sulattaa ja palauttaa takaisin henkiin. Silloin on kenties keksitty sopiva lääke sairauteen tai saa vutettu kuolemattomuus. IKUINEN ELÄMÄ nousee tarinoissa ja uskonnoissa esiin joko jumalaisena alkuperänä tai vaihtoehtoisesti ulkopuolisena voimana, jonka ihminen on onnistunut valjastamaan itselleen. Kuolemattomuuteen liittyy kuitenkin usein ajatus tragediasta, jossa ihminen joutuu väistämättä kohtaamaan sen, ettei maailma ympärillä ole ikuista vaan rapistuvaa. Tutkimus elämän pidentämisestä ottaa jatkuvasti askeleita eteenpäin. Vuonna 2021 israelilaiset tutkijat onnistuivat pidentämään hiirien elinikää 23 prosentilla SIRT6proteiinihoidon avulla. Tutkijat uskovat, että sama voi si olla mahdollista myös ihmisten kohdalla. Vastaava muutos tarkoittaisi ihmisen eliniänodotteen venyttämistä 120 vuoteen. Mutta mihin tämä johtaisi? Teknologia ei olisi varmasti kaikkien meidän ulottuvilla vaan sitä tulisivat hyödyntämään ne, joilla on siihen varaa. Mo net valtioiden ja suuryritysten johtajat eivät ole aina kovinkaan halukkaita luopumaan vallasta, ja usein vallanvaihto tapahtuukin vasta luonnollisen poistuman kautta. Saisimmeko maailman ”ikuisine” valtakausineen, jossa yli satavuotiaat Putinit ja Trumpit olisivat yhä kiinni vallan kahvassa. Toi saalta, jos yritysjohtajat ja valtioiden päämiehet voisivat nuoruusterapian avulla jatkuvasti lisätä omaa ikäänsä, joutuisivatko he väistämättä kohtaa maan ilmastokriisin aiheuttaman tragedian kasvoista kasvoihin? ANTTI KURKO Teknologia ei pelasta -blogissa suunnataan katse tulevaan ja tarkastellaan niitä vaikutuksia joita teknologialla on meihin niin yksilön, yhteiskunnan kuin koko planeetan tasolla. EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA, INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS Suomessa on noin 5?000 lahopuusta riippuvaista lajia, mikä on neljännes metsissä elävistä l ajeista. Lahopuun puute on merkittävä syy metsälajien uhanalaistumiseen. Avohakkuut eivät vaikuta ainoastaan hakkuualueen ekosysteemiin. Metsän ekosysteemi voi muuttua reunavaikutuksen myötä jopa kymmenien metrien syvyyteen. Avohakkuut ovat myös usein hiililähde, kun taas metsä on hiilinielu. Ilmaston lämpenemisen seurauksena tuholaislajeja on jo levinnyt Suomeen. Ehkä tunnetuin näistä on kirjanpainaja, joka vaurioittaa ja tappaa kuusia. Ongelma on kuitenkin lähinnä taloudellinen, sanoo Lumiaro. Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta se voi olla jopa toivottava, sillä kirjan painaja lisää lahopuuta, jota monet lajit tarvitsevat.
ILMOITUS ILMOITUS TIETÄMISEN LUONTO JA EPÄVARMUUS Mistä oppiminen alkaa? Mikä määritellään opin alaksi? Muun muassa nämä kysymykset nousivat mieleeni Kanwarin kymmenviikkoisen verkkokurssin alussa. Kanwar oli valikoinut kurssimuotoisen taideteoksensa verkkosivuille laaja-alaisesti lukemistoa, jossa käsiteltiin muun muassa Intian kansantaruja, maan kielellistä kirjoa sekä intialaisen runouden ja luonnon välistä suhdetta. Aineiston tarkoituksena oli orientoida kurssin osallistujia tiettyyn mielentilaan – auttaa meitä ”valmistautumaan oppimaan”. Vapaavalintaiset valmistautumistehtävät osoittivat, etteivät ajattelumme tai tiedolliset käsityksemme ole arvovapaita. Ajatteluumme vaikuttavat paitsi tieteen tulokset, löydökset, innovaatiot ja erilaiset teoriat, myös elämässä kohtaamamme ihmiset ja kokemukset sekä kulttuurinen materiaali, kuten runot, laulut ja kuvataide. Kurssin keskiössä ollut kysymys epäilystä sai minut epäilemään hienoisesti kurssin omaa metodia ja sen suhdetta tietämiseen. Arkeamme on jo pidemmän aikaa leimannut epävarmuus koskien tietoa ja totuuden luonnetta. Maailmanlaajuisen pandemian ja Ukrainan sodan myötä kysymys on koskettanut ihmisten arkea globaalisti. Erilaiset salaliittoteoriat ovat vakiintuneet osaksi politiikkaa, ja valeuutisten – sekä sodan myötä suoranaisen propagandan – rooli ihmisten ja yhteiskuntien ohjailun välineinä on korostunut. Kun vuosina 2009–2018 toimineesta IHME-nykytaidefestivaalista tehtiin vuonna 2019 IHME Helsinki -nykytaiteen tilaajaorganisaatio, se otti uudeksi painopisteekseen taiteen ja tieteen välisen vuoropuhelun ja toiminnan suhteessa ilmastoja ympäristökysymyksiin. Organisaationa IHME Helsinki pyrkii jatkuvasti oppimaan ja luomaan toiminnallaan edellytyksiä ekososiaaliselle siirtymälle – yhteiskunnan kokonaisvaltaiselle muutokselle ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämmäksi. Learning from Doubt -verkkokurssi ilmensi hyvin näitä teemoja ja havainnollisti, miten nykytaide voi laajentaa käsitteellissisällöllistä vaikuttavuutinstallaatioista, jotka sisältävät muun muassa valokuvia ja elokuvia, käsintehtyjä kirjoja, kuvitteellisia kirjeitä sekä runsaasti historiallista ja lähemmäs nykypäivää ajoittuvaa arkistoja dokumenttimateriaalia. Verkkokurssin aineistot koostuivat suurelta osin e Sovereign Forest teoskokonaisuuden videoista, kirjallisista, kuvallisista ja auditiivisista materiaaleista sekä dokumenttilähteistä. Nimenä e Sovereign Forest viittaa metsän suvereniteettiin, sen oikeuteen olla olemassa. Tämä on yksi tapa artikuloida kysymys ekologisesta kestävyydestä. e Sovereign Forestissa huomion keskipisteessä on Intian itäosassa sijaitseva Odishan (vuoteen 2011 asti Orissa) osavaltio. Odishalla on runsaat mineraalivarat, mutta jopa 70 prosenttia osavaltion ihmisistä elättää itsensä maanviljelyllä ja kalastuksella. Teoskokonaisuudessa tarkastellaan, miten Odishan alueen perinteisten elinkeinojen harjoittajat ja Intian alkuperäisväestö, adivasit, kamppailevat elinolosuhteidensa ja elämänmuotojensa jatkuvuuden edellytyksistä sekä omista oikeuksistaan. Heidän vastarintaansa ja yleisemmin Odishan historiaa ja alueella koettuja kon ikteja koskevat arkistot ja dokumentaarinen materiaali ovat tärkeä osa teoskokonaisuutta, jota Kanwarin itse tuottama visuaalinen ja kirjallinen aineisto täydentävät. Ennen Learning from Doubt -kurssia vain harva kurssilaisista oli nähnyt e Sovereign Forest kokonaisuuteen kuuluvia teoksia. Teoskokonaisuuden teemat ja Kanwarin työskentelymenetelmät välittyivät kuitenkin kurssilaisille muulla tavoin riittävästi, jotta niiden pohjalta oli mahdollista käydä mielekästä keskustelua niin nykytaiteesta kuin maailmasta yleisemmin. Kurssin verkkosivuilla ja niiden sisältämillä materiaaleilla oli kurssin onnistumisen kannalta suuri merkitys. Elokuvantekijä ja taidegraa kko Sherna Dastur , joka on toiminut Kanwarin yhteistyökumppanina jo pitkään, oli tehnyt erinomaista työtä verkkosivujen kehittämisessä itsenäisesti toimivaksi alustaksi tutustua Kanwarin työhön. Sivustolle oli onnistuttu antamaan varsin näyttelymäinen tuntu muun muassa lukuisten, Kanwarin töihin viittaavien visuaalisten yksityiskohtien avulla. Visuaalista vaikuttavuutta oleellisempaa oli kuitenkin se, miten sivuston sisältö kasvoi kurssin edetessä. Koska kaikki materiaali ei ollut saatavilla kurssin alussa, kurssisisältöjä ei voinut ottaa ennalta haltuun. Jokaiselle viikolle oli omat alasivunsa, joilta löytyivät viikkokohtaiset ohjeet sekä pääsy käsiksi juuri kyseisellä viikolla käsiteltävään kirjallisuuteen ja Kanwarin töihin. Kurssikirjallisuus oli helposti lähestyttävää, ja audiovisuaalisen aineiston laatu oli korkea. Vaikka teoskokonaisuuden moniaistinen kokeminen ei ollut verkkokurssilla mahdollista, pidän kurssia onnistuneena esimerkkinä siitä, mitä digitaalisuutEpäillen metsään – Mitä verkkokurssimuotoinen nykytaide voi opettaa tiedosta? taan irrottautumalla näyttelytiloista ja esittävistä esineistä. Yliopistojen monitieteellinen yhteistyö tähtää liian usein lähinnä innovaatioiden synnyttämiseen ja yliopistojen imagon kiillottamiseen. Kanwarin verkkokurssin osallistujat, joihin lukeutui muiden muassa Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijoita sekä Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutti HELSUS:n opiskelijoita, saivat ainutlaatuisen tilaisuuden kokea hitaampaa, omiin mielenkiinnon kohteisiinsa suuntautuvaa oppimista. Moni koki kurssin huomattavasti merkityksellisemmäksi kuin sen suorittamisesta karttuneilla opintopisteillä on mahdollista mitata. INTIAN PAIKALLISET KONFLIKTIT JA MONIMUOTOINEN VASTARINTA Elokuvantekijä ja taiteilija Amar Kanwar tunnetaan paitsi elokuvistaan, myös useita eri medioita yhdistelevistä installaatioistaan, joissa hän käsittelee vallan, väkivallan ja oikeudenmukaisuuden teemoja. Intiassa ja maan rajaseuduilla harjoitetun yhteiskunnallisen vastarinnan perinnön taltioiminen on Kanwarin tuotannossa keskeisellä sijalla. Learning from Doubt -verkkokurssin lukemistoon perehtyessä kävi nopeasti selväksi, ettei Intiaa voi ymmärtää eurooppalaisen kansallisvaltioajattelun raameissa. Intia on kuin oma maanosansa. Sen yhä kantama historiallisen imperialismin perintö on tarjonnut otollisen tilan erilaisten kon iktien kehittymiselle ja väkivallan jatkumiselle. Erot ihmisryhmien ja yhteiskuntaluokkien välillä konkretisoituvat maan valtavana kielellisenä rikkautena sekä yhä voimassa olevana kastijärjestelmänä. Valtava Intia kätkee sisälleen lukemattomia vähälle huomiolle jääviä paikallisia kon ikteja. Uskonnollisten yhteisöjen välejä hiertävät erimielisyydet ja jopa vuosikymmeniä jatkuvat vainot. Ihmisoikeuksia tarkkaileva Human Rights Watch järjestö on raportoinut Intian hallitusta johtavan hindunationalisen BJP-kansanpuolueen (engl. Bharatiya Janata Party) kurittavan maan mediaa, kansalaisyhteiskuntaa ja muita kriitikoitaan kovalla kädellä. Aktivisteja ja toimittajia vastaan nostetaan mielivaltaisia ja perättömiä syytteitä, ja hallitus on säätänyt lakeja, jotka syrjivät uskonnollisia vähemmistöjä, etenkin muslimeja. Väkivallattomuudella vastarinnan strategiana on kuitenkin pitkä perinne Intiassa. Sen tunnetuin ilmentymä lienee Gandhin peräänkuuluttama kansalaistottelemattomuus. Kanwarin teoksiinsa taltioima vastarinta – passiivinenkin – on omaksunut erilaisia muotoja, ja sen perintö on merkityksiltään moninaista. Vastarinta elää Intiassa paitsi väkivallattomana, kuten lauluina ja säkeinä arjessa, myös väkivaltaan taipuvaisena, yhtä lailla aktiivisena ja passiivisena. SUVEREENI METSÄ KÄY SISÄÄN MISTÄ TAHANSA Vuonna 2010 alkunsa saanut e Sovereign Forest on Kanwarin todennäköisesti tunnetuin taideteos – tai oikeammin teoskokonaisuus. Se koostuu useista erillisistä, mutta yhteen kytkeytyvistä ta hyödyntävä nykytaide voi tarjota oppimiselle. Kurssin toimivuus yllätti minut, sillä olen koronapandemian aikaansaaman etätapahtumien, verkkokeskustelutilaisuuksien ja virtuaalisten näyttelykierrosten lisääntymisen vuoksi alkanut suhtautua jokseenkin varautuneesti verkon taiteellisen esittämisen mahdollisuuksiin. Kanwarilla itsellään oli erityinen välittäjärooli kurssin rungon muodostaneissa, viikoittaisissa etätapaamisissa kurssilaistensa kanssa. Kanwar avasi tapaamisissa meille omaa ajatteluaan ja käsityksiään koskien epäilyä sekä erilaisten dokumenttien ja arkistojen luonnetta todisteina. Kanwarin oma kontribuutio oli olennaista eritoten kurssin taiteellisten sisältöjen syvällisemmän tavoittamisen kannalta: ilman sitä ajatustenvaihto ja avoin oppiminen hänen työnsä pohjalta olisi ollut huomattavasti vaikeampaa ja jäänyt pintapuolisemmaksi. Koska e Sovereign Forest on luonteeltaan jatkuva ja kasvava prosessi, myös nyt toteutuneen Learning from Doubt verkkokurssin voi nähdä sen yhtenä uutena osana. Kanwar itse kertoi kokevansa kurssin juuri näin: uutena ”identiteettinä”, joka täydentää laajempaa teoskokonaisuutta. KAMPPAILU KESTÄVYYDESTÄ VAATII LAAJA ALAISTA LUKUTAITOA Ilmastoja ympäristökysymyksiin erikoistunut tiedetoimittaja Mikko Pelttari on pohtinut kysymyksiä ilmastonmuutoksen ymmärtämisestä ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista kirjassaan Lämpenevä maa – ilmastolukutaidon käsikirja. Pelttari määrittelee käsitteen ”ilmastolukutaito” varsin laajasti: Ilmastolukutaito kattaa kriittisen medialukutaidon suhteessa ilmastouutisointiin, kyvyn hankkia tietoa ilmastonmuutoksesta omatoimisesti sekä prosessoida tietojaan yksin ja yhdessä muiden kanssa. Pelttarin mukaan ilmastolukutaitoinen osaa suhtautua kriittisesti tieteen piiristä arkikieleen ujuttautuneisiin termeihin – kuten ”kestävyyteen”. Sana on esimerkki julkiseen keskusteluun vakiintuneesta, tieteeltä arvovaltaa lainaavasta sanasta, jolla pyritään luomaan siltaa tieteen ja muun kulttuurin välille. Sitä kuitenkin käytetään varsin epämääräisillä tavoilla, joissa se assosioituu vain pieniin parannuksiin jonkin tietyn hyödykkeen valmistusprosessissa. Vaikka ilmastolukutaidon käsitettä ei sellaisenaan käytetty Learning from Doubt -kurssilla, sitä vastaavan osaamisen tarve Kanwarin taiteen ja yleisemmin ekokriisien aikakauden nykytaiteen ymmärtämisen edellytyksenä nousi kurssin aikana selvästi esiin. Ilmastolukutaidon kaltaiselle osaamiselle on käyttöä esimerkiksi yritettäessä ymmärtää Odishan alueen paikallisia, ihmisten elinolosuhteita ja luonnonvarojen käyttöä koskevia haasteita. Odishassa keskeinen kestävyyteen liittyvä kysymys on, kuinka turvata ihmisten elinolosuhteet ja adivasien uskomusjärjestelmän säilyminen kulttuurisen ja sosiaalisen kestävyyden edellytyksinä. Paikallinen vastarinta alueelle suunniteltuja ja siellä toteutettuja suuria teollisuushankkeita vastaan jatkuu, ja adivasit kamppailevat sitkeästi omiin uskomusjärjestelmiinsä tiivisti kiinnittyvän luonnon säilyttämiseksi. Elämä eri muodoissaan on Odishassa tälläkin hetkellä uhattuna: kaivostoiminta on hävittänyt osavaltion alueelta lähes 1700 neliökilometriä metsää viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, ja ihmisiä pakkosiirretään ja koteja hävitetään suuryritysten kastelujärjestelmien ja patohankkeiden tieltä. Kestävyyden ja vastarinnan välinen suhde konkretisoitui kurssilla myös Kanwarin dokumentoimassa, intialaisen maanviljelijän Natabar Sarangin alulle panemassa siemenpankissa. Eläköidyttyään 1990-luvun alussa opettajan työstään Sarangi siirtyi harjoittamaan Intian perinteisiä, luonnonmukaisia viljelymenetelmiä. Sarangi ja hänen poikansa perustivat eri riisilajikkeiden siemeniä keräävän viljelijäyhteisön, joka oli vuoteen 2019 mennessä onnistunut tallentamaan siemenpankkiinsa yli 700:n eri riisilajin siemeniä eri puolilta Intiaa. Yhteisön jäsenet viljelevät niin kutsuttuja kharif-lajikkeita – tai ”monsuuniviljaa” –, joiden viljely aina kylvöistä sadonkorjuuseen ajoittuu monsuunikaudelle ja perustuu monsuunisateiden mukanaan tuomien luontaisten tulvien hyödyntämiseen. Siemenpankin ja perinteisen viljelymenetelmän merkitystä avasivat kurssin verkkoalustalta löytyneet Sarangin ja siemenpankkiyhteisön muiden jäsenten haastattelut. Haastatteluita täydensivät e Sovereign Forest installaatiokokonaisuuteen sisältyneet kuvat siemenpankista sekä vihreää vallankumousta käsittelevä kirjallisuus, joka auttoi ymmärtämään siemenpankkitoimintaa yhtenä vastarinnan muotona. Siemenpankkiyhteisön toiminta ei yksinomaan auta ylläpitämään lajikirjoa – se on myös poliittista. Suurella osalla Intian maanviljelijöistä ei ole oikeuksia käyttämiinsä siemeniin, vaan he ovat riippuvaisia erilaisista jakeluketjuista. Tämän seurauksena myös viljeltäviä kasveja sekä viljelykauden optimointia koskeva tietämys muuttuu yhä enemmän ylhäältä annetuksi. Siemenpankki vahvistaa viljelijöiden omavaraisuutta niin siementen kuin maanviljelystä koskevan tiedonkin osalta. Maailmanlaajuisen ilmastokriisin ohella myös kansainväliset poliittiset kriisit ja murrokset koskettavat ihmisiä konkreettisesti paikallistasolla. Tuoreimpana esimerkkinä voidaan mainita Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja sen vaikutukset ruoan ja energian hintoihin ja saatavuuteen. Kurssin alussa sota ei ollut vielä alkanut, eikä juuri kukaan osannut ennakoida sen tuloa. Varsin nopeasti sota on kuitenkin tehnyt näkyväksi riippuvaisuutemme erilaisista, eri puolilta maailmaa tuotavista resursseista. Moni kurssilaisista päätyi tämän seurauksena tarkastelemaan kurssitehtävissään paitsi oman elämäntapansa kestävyyttä, myös omia taustojaan, elämänpiirissään vaikuttavia traditioita sekä ihmisen tekemää vääryyttä toisia ihmisiä ja muuta luontoa kohtaan. Viimeisessä yhteisessä tapaamisessa Kanwar kertoi Learning from Doubt -kurssin toteuttamisen vaikutuksista itseensä: hän totesi sen mullistaneen oman käsityksensä siitä, miten e Sovereign Forest -teoskokonaisuus voisi edelleen laajentua. Tuomalla Odishan adivasien kamppailuja kansainväliseen tietoisuuteen teoskokonaisuus osallistuu osaltaan kamppailuun aidosti kestävämpien elämäntapojen puolesta sekä paikallisesti että laajemmin maailmassa. Learning from Doubt -verkkokurssi tarjosi itselleni erityisen tilaisuuden hahmottaa, miten nykytaide voi auttaa kokijaansa liikkumaan sujuvammin tiedon katvealueilla. Aikana, jota leimaavat sekä poliittinen että ekologinen epävarmuus ja ennakoimattomuus, epäily ja kaiken tiedon epävarmuuden hyväksyminen voivat olla vahvuus: saattamalla ajattelun liikkeelle ne voivat estää vaipumasta apatiaan ja käynnistää toimintaa. Omien uskomustensa kanssa on toisinaan ihan hyväkin ajautua metsään; vielä parempi, jos osaa antaa metsän asettua osaksi ajatteluaan ja muovata käsityksiään maailmasta, elämästä ja totuudesta. Nykytaide voi parhaimmillaan opastaa ihmistä oman ymmärryksensä tuolle puolen tarjoten samalla mukavamman asennon kohdata oma tietämättömyytensä. IHME Helsinki etsii ekologisesti kestävämpiä, vähäpäästöisiä tapoja tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja tuoda tilausteoksiaan yleisöjen ulottuville myös ulkomailla. Koronapandemia vaikutti paljon Amar Kanwarin IHME Helsinki 2022 -teoksen toteutukseen. Osana teosta IHME päätti osallistua Kanwarin Intiassa, Odishan maakunnassa, jo lähes pari vuosikymmentä käynnissä olleen, taiteilijan ja paikallisten välisenä yhteistyönä tehtävään e Sovereign Forest hankkeeseen, jonka toteutus on siirtynyt vuoteen 2023. Lue lisää Learning from Doubt -kurssista IHME Helsingin verkkosivuilta: www.ihmehelsinki. Am ar K an w ar: e So ver eig n Fo res t -in sta llaa tio nä ky m ä, D ocu m en ta 13 , K ass el 20 12 , K uv a: H en rik Str öm ber g. KIRJOITTAJA: Joonas Pulkkinen
ILMOITUS ILMOITUS TIETÄMISEN LUONTO JA EPÄVARMUUS Mistä oppiminen alkaa? Mikä määritellään opin alaksi? Muun muassa nämä kysymykset nousivat mieleeni Kanwarin kymmenviikkoisen verkkokurssin alussa. Kanwar oli valikoinut kurssimuotoisen taideteoksensa verkkosivuille laaja-alaisesti lukemistoa, jossa käsiteltiin muun muassa Intian kansantaruja, maan kielellistä kirjoa sekä intialaisen runouden ja luonnon välistä suhdetta. Aineiston tarkoituksena oli orientoida kurssin osallistujia tiettyyn mielentilaan – auttaa meitä ”valmistautumaan oppimaan”. Vapaavalintaiset valmistautumistehtävät osoittivat, etteivät ajattelumme tai tiedolliset käsityksemme ole arvovapaita. Ajatteluumme vaikuttavat paitsi tieteen tulokset, löydökset, innovaatiot ja erilaiset teoriat, myös elämässä kohtaamamme ihmiset ja kokemukset sekä kulttuurinen materiaali, kuten runot, laulut ja kuvataide. Kurssin keskiössä ollut kysymys epäilystä sai minut epäilemään hienoisesti kurssin omaa metodia ja sen suhdetta tietämiseen. Arkeamme on jo pidemmän aikaa leimannut epävarmuus koskien tietoa ja totuuden luonnetta. Maailmanlaajuisen pandemian ja Ukrainan sodan myötä kysymys on koskettanut ihmisten arkea globaalisti. Erilaiset salaliittoteoriat ovat vakiintuneet osaksi politiikkaa, ja valeuutisten – sekä sodan myötä suoranaisen propagandan – rooli ihmisten ja yhteiskuntien ohjailun välineinä on korostunut. Kun vuosina 2009–2018 toimineesta IHME-nykytaidefestivaalista tehtiin vuonna 2019 IHME Helsinki -nykytaiteen tilaajaorganisaatio, se otti uudeksi painopisteekseen taiteen ja tieteen välisen vuoropuhelun ja toiminnan suhteessa ilmastoja ympäristökysymyksiin. Organisaationa IHME Helsinki pyrkii jatkuvasti oppimaan ja luomaan toiminnallaan edellytyksiä ekososiaaliselle siirtymälle – yhteiskunnan kokonaisvaltaiselle muutokselle ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävämmäksi. Learning from Doubt -verkkokurssi ilmensi hyvin näitä teemoja ja havainnollisti, miten nykytaide voi laajentaa käsitteellissisällöllistä vaikuttavuutinstallaatioista, jotka sisältävät muun muassa valokuvia ja elokuvia, käsintehtyjä kirjoja, kuvitteellisia kirjeitä sekä runsaasti historiallista ja lähemmäs nykypäivää ajoittuvaa arkistoja dokumenttimateriaalia. Verkkokurssin aineistot koostuivat suurelta osin e Sovereign Forest teoskokonaisuuden videoista, kirjallisista, kuvallisista ja auditiivisista materiaaleista sekä dokumenttilähteistä. Nimenä e Sovereign Forest viittaa metsän suvereniteettiin, sen oikeuteen olla olemassa. Tämä on yksi tapa artikuloida kysymys ekologisesta kestävyydestä. e Sovereign Forestissa huomion keskipisteessä on Intian itäosassa sijaitseva Odishan (vuoteen 2011 asti Orissa) osavaltio. Odishalla on runsaat mineraalivarat, mutta jopa 70 prosenttia osavaltion ihmisistä elättää itsensä maanviljelyllä ja kalastuksella. Teoskokonaisuudessa tarkastellaan, miten Odishan alueen perinteisten elinkeinojen harjoittajat ja Intian alkuperäisväestö, adivasit, kamppailevat elinolosuhteidensa ja elämänmuotojensa jatkuvuuden edellytyksistä sekä omista oikeuksistaan. Heidän vastarintaansa ja yleisemmin Odishan historiaa ja alueella koettuja kon ikteja koskevat arkistot ja dokumentaarinen materiaali ovat tärkeä osa teoskokonaisuutta, jota Kanwarin itse tuottama visuaalinen ja kirjallinen aineisto täydentävät. Ennen Learning from Doubt -kurssia vain harva kurssilaisista oli nähnyt e Sovereign Forest kokonaisuuteen kuuluvia teoksia. Teoskokonaisuuden teemat ja Kanwarin työskentelymenetelmät välittyivät kuitenkin kurssilaisille muulla tavoin riittävästi, jotta niiden pohjalta oli mahdollista käydä mielekästä keskustelua niin nykytaiteesta kuin maailmasta yleisemmin. Kurssin verkkosivuilla ja niiden sisältämillä materiaaleilla oli kurssin onnistumisen kannalta suuri merkitys. Elokuvantekijä ja taidegraa kko Sherna Dastur , joka on toiminut Kanwarin yhteistyökumppanina jo pitkään, oli tehnyt erinomaista työtä verkkosivujen kehittämisessä itsenäisesti toimivaksi alustaksi tutustua Kanwarin työhön. Sivustolle oli onnistuttu antamaan varsin näyttelymäinen tuntu muun muassa lukuisten, Kanwarin töihin viittaavien visuaalisten yksityiskohtien avulla. Visuaalista vaikuttavuutta oleellisempaa oli kuitenkin se, miten sivuston sisältö kasvoi kurssin edetessä. Koska kaikki materiaali ei ollut saatavilla kurssin alussa, kurssisisältöjä ei voinut ottaa ennalta haltuun. Jokaiselle viikolle oli omat alasivunsa, joilta löytyivät viikkokohtaiset ohjeet sekä pääsy käsiksi juuri kyseisellä viikolla käsiteltävään kirjallisuuteen ja Kanwarin töihin. Kurssikirjallisuus oli helposti lähestyttävää, ja audiovisuaalisen aineiston laatu oli korkea. Vaikka teoskokonaisuuden moniaistinen kokeminen ei ollut verkkokurssilla mahdollista, pidän kurssia onnistuneena esimerkkinä siitä, mitä digitaalisuutEpäillen metsään – Mitä verkkokurssimuotoinen nykytaide voi opettaa tiedosta? taan irrottautumalla näyttelytiloista ja esittävistä esineistä. Yliopistojen monitieteellinen yhteistyö tähtää liian usein lähinnä innovaatioiden synnyttämiseen ja yliopistojen imagon kiillottamiseen. Kanwarin verkkokurssin osallistujat, joihin lukeutui muiden muassa Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijoita sekä Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutti HELSUS:n opiskelijoita, saivat ainutlaatuisen tilaisuuden kokea hitaampaa, omiin mielenkiinnon kohteisiinsa suuntautuvaa oppimista. Moni koki kurssin huomattavasti merkityksellisemmäksi kuin sen suorittamisesta karttuneilla opintopisteillä on mahdollista mitata. INTIAN PAIKALLISET KONFLIKTIT JA MONIMUOTOINEN VASTARINTA Elokuvantekijä ja taiteilija Amar Kanwar tunnetaan paitsi elokuvistaan, myös useita eri medioita yhdistelevistä installaatioistaan, joissa hän käsittelee vallan, väkivallan ja oikeudenmukaisuuden teemoja. Intiassa ja maan rajaseuduilla harjoitetun yhteiskunnallisen vastarinnan perinnön taltioiminen on Kanwarin tuotannossa keskeisellä sijalla. Learning from Doubt -verkkokurssin lukemistoon perehtyessä kävi nopeasti selväksi, ettei Intiaa voi ymmärtää eurooppalaisen kansallisvaltioajattelun raameissa. Intia on kuin oma maanosansa. Sen yhä kantama historiallisen imperialismin perintö on tarjonnut otollisen tilan erilaisten kon iktien kehittymiselle ja väkivallan jatkumiselle. Erot ihmisryhmien ja yhteiskuntaluokkien välillä konkretisoituvat maan valtavana kielellisenä rikkautena sekä yhä voimassa olevana kastijärjestelmänä. Valtava Intia kätkee sisälleen lukemattomia vähälle huomiolle jääviä paikallisia kon ikteja. Uskonnollisten yhteisöjen välejä hiertävät erimielisyydet ja jopa vuosikymmeniä jatkuvat vainot. Ihmisoikeuksia tarkkaileva Human Rights Watch järjestö on raportoinut Intian hallitusta johtavan hindunationalisen BJP-kansanpuolueen (engl. Bharatiya Janata Party) kurittavan maan mediaa, kansalaisyhteiskuntaa ja muita kriitikoitaan kovalla kädellä. Aktivisteja ja toimittajia vastaan nostetaan mielivaltaisia ja perättömiä syytteitä, ja hallitus on säätänyt lakeja, jotka syrjivät uskonnollisia vähemmistöjä, etenkin muslimeja. Väkivallattomuudella vastarinnan strategiana on kuitenkin pitkä perinne Intiassa. Sen tunnetuin ilmentymä lienee Gandhin peräänkuuluttama kansalaistottelemattomuus. Kanwarin teoksiinsa taltioima vastarinta – passiivinenkin – on omaksunut erilaisia muotoja, ja sen perintö on merkityksiltään moninaista. Vastarinta elää Intiassa paitsi väkivallattomana, kuten lauluina ja säkeinä arjessa, myös väkivaltaan taipuvaisena, yhtä lailla aktiivisena ja passiivisena. SUVEREENI METSÄ KÄY SISÄÄN MISTÄ TAHANSA Vuonna 2010 alkunsa saanut e Sovereign Forest on Kanwarin todennäköisesti tunnetuin taideteos – tai oikeammin teoskokonaisuus. Se koostuu useista erillisistä, mutta yhteen kytkeytyvistä ta hyödyntävä nykytaide voi tarjota oppimiselle. Kurssin toimivuus yllätti minut, sillä olen koronapandemian aikaansaaman etätapahtumien, verkkokeskustelutilaisuuksien ja virtuaalisten näyttelykierrosten lisääntymisen vuoksi alkanut suhtautua jokseenkin varautuneesti verkon taiteellisen esittämisen mahdollisuuksiin. Kanwarilla itsellään oli erityinen välittäjärooli kurssin rungon muodostaneissa, viikoittaisissa etätapaamisissa kurssilaistensa kanssa. Kanwar avasi tapaamisissa meille omaa ajatteluaan ja käsityksiään koskien epäilyä sekä erilaisten dokumenttien ja arkistojen luonnetta todisteina. Kanwarin oma kontribuutio oli olennaista eritoten kurssin taiteellisten sisältöjen syvällisemmän tavoittamisen kannalta: ilman sitä ajatustenvaihto ja avoin oppiminen hänen työnsä pohjalta olisi ollut huomattavasti vaikeampaa ja jäänyt pintapuolisemmaksi. Koska e Sovereign Forest on luonteeltaan jatkuva ja kasvava prosessi, myös nyt toteutuneen Learning from Doubt verkkokurssin voi nähdä sen yhtenä uutena osana. Kanwar itse kertoi kokevansa kurssin juuri näin: uutena ”identiteettinä”, joka täydentää laajempaa teoskokonaisuutta. KAMPPAILU KESTÄVYYDESTÄ VAATII LAAJA ALAISTA LUKUTAITOA Ilmastoja ympäristökysymyksiin erikoistunut tiedetoimittaja Mikko Pelttari on pohtinut kysymyksiä ilmastonmuutoksen ymmärtämisestä ja yhteiskunnallisista ulottuvuuksista kirjassaan Lämpenevä maa – ilmastolukutaidon käsikirja. Pelttari määrittelee käsitteen ”ilmastolukutaito” varsin laajasti: Ilmastolukutaito kattaa kriittisen medialukutaidon suhteessa ilmastouutisointiin, kyvyn hankkia tietoa ilmastonmuutoksesta omatoimisesti sekä prosessoida tietojaan yksin ja yhdessä muiden kanssa. Pelttarin mukaan ilmastolukutaitoinen osaa suhtautua kriittisesti tieteen piiristä arkikieleen ujuttautuneisiin termeihin – kuten ”kestävyyteen”. Sana on esimerkki julkiseen keskusteluun vakiintuneesta, tieteeltä arvovaltaa lainaavasta sanasta, jolla pyritään luomaan siltaa tieteen ja muun kulttuurin välille. Sitä kuitenkin käytetään varsin epämääräisillä tavoilla, joissa se assosioituu vain pieniin parannuksiin jonkin tietyn hyödykkeen valmistusprosessissa. Vaikka ilmastolukutaidon käsitettä ei sellaisenaan käytetty Learning from Doubt -kurssilla, sitä vastaavan osaamisen tarve Kanwarin taiteen ja yleisemmin ekokriisien aikakauden nykytaiteen ymmärtämisen edellytyksenä nousi kurssin aikana selvästi esiin. Ilmastolukutaidon kaltaiselle osaamiselle on käyttöä esimerkiksi yritettäessä ymmärtää Odishan alueen paikallisia, ihmisten elinolosuhteita ja luonnonvarojen käyttöä koskevia haasteita. Odishassa keskeinen kestävyyteen liittyvä kysymys on, kuinka turvata ihmisten elinolosuhteet ja adivasien uskomusjärjestelmän säilyminen kulttuurisen ja sosiaalisen kestävyyden edellytyksinä. Paikallinen vastarinta alueelle suunniteltuja ja siellä toteutettuja suuria teollisuushankkeita vastaan jatkuu, ja adivasit kamppailevat sitkeästi omiin uskomusjärjestelmiinsä tiivisti kiinnittyvän luonnon säilyttämiseksi. Elämä eri muodoissaan on Odishassa tälläkin hetkellä uhattuna: kaivostoiminta on hävittänyt osavaltion alueelta lähes 1700 neliökilometriä metsää viimeisten kahden vuosikymmenen aikana, ja ihmisiä pakkosiirretään ja koteja hävitetään suuryritysten kastelujärjestelmien ja patohankkeiden tieltä. Kestävyyden ja vastarinnan välinen suhde konkretisoitui kurssilla myös Kanwarin dokumentoimassa, intialaisen maanviljelijän Natabar Sarangin alulle panemassa siemenpankissa. Eläköidyttyään 1990-luvun alussa opettajan työstään Sarangi siirtyi harjoittamaan Intian perinteisiä, luonnonmukaisia viljelymenetelmiä. Sarangi ja hänen poikansa perustivat eri riisilajikkeiden siemeniä keräävän viljelijäyhteisön, joka oli vuoteen 2019 mennessä onnistunut tallentamaan siemenpankkiinsa yli 700:n eri riisilajin siemeniä eri puolilta Intiaa. Yhteisön jäsenet viljelevät niin kutsuttuja kharif-lajikkeita – tai ”monsuuniviljaa” –, joiden viljely aina kylvöistä sadonkorjuuseen ajoittuu monsuunikaudelle ja perustuu monsuunisateiden mukanaan tuomien luontaisten tulvien hyödyntämiseen. Siemenpankin ja perinteisen viljelymenetelmän merkitystä avasivat kurssin verkkoalustalta löytyneet Sarangin ja siemenpankkiyhteisön muiden jäsenten haastattelut. Haastatteluita täydensivät e Sovereign Forest installaatiokokonaisuuteen sisältyneet kuvat siemenpankista sekä vihreää vallankumousta käsittelevä kirjallisuus, joka auttoi ymmärtämään siemenpankkitoimintaa yhtenä vastarinnan muotona. Siemenpankkiyhteisön toiminta ei yksinomaan auta ylläpitämään lajikirjoa – se on myös poliittista. Suurella osalla Intian maanviljelijöistä ei ole oikeuksia käyttämiinsä siemeniin, vaan he ovat riippuvaisia erilaisista jakeluketjuista. Tämän seurauksena myös viljeltäviä kasveja sekä viljelykauden optimointia koskeva tietämys muuttuu yhä enemmän ylhäältä annetuksi. Siemenpankki vahvistaa viljelijöiden omavaraisuutta niin siementen kuin maanviljelystä koskevan tiedonkin osalta. Maailmanlaajuisen ilmastokriisin ohella myös kansainväliset poliittiset kriisit ja murrokset koskettavat ihmisiä konkreettisesti paikallistasolla. Tuoreimpana esimerkkinä voidaan mainita Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja sen vaikutukset ruoan ja energian hintoihin ja saatavuuteen. Kurssin alussa sota ei ollut vielä alkanut, eikä juuri kukaan osannut ennakoida sen tuloa. Varsin nopeasti sota on kuitenkin tehnyt näkyväksi riippuvaisuutemme erilaisista, eri puolilta maailmaa tuotavista resursseista. Moni kurssilaisista päätyi tämän seurauksena tarkastelemaan kurssitehtävissään paitsi oman elämäntapansa kestävyyttä, myös omia taustojaan, elämänpiirissään vaikuttavia traditioita sekä ihmisen tekemää vääryyttä toisia ihmisiä ja muuta luontoa kohtaan. Viimeisessä yhteisessä tapaamisessa Kanwar kertoi Learning from Doubt -kurssin toteuttamisen vaikutuksista itseensä: hän totesi sen mullistaneen oman käsityksensä siitä, miten e Sovereign Forest -teoskokonaisuus voisi edelleen laajentua. Tuomalla Odishan adivasien kamppailuja kansainväliseen tietoisuuteen teoskokonaisuus osallistuu osaltaan kamppailuun aidosti kestävämpien elämäntapojen puolesta sekä paikallisesti että laajemmin maailmassa. Learning from Doubt -verkkokurssi tarjosi itselleni erityisen tilaisuuden hahmottaa, miten nykytaide voi auttaa kokijaansa liikkumaan sujuvammin tiedon katvealueilla. Aikana, jota leimaavat sekä poliittinen että ekologinen epävarmuus ja ennakoimattomuus, epäily ja kaiken tiedon epävarmuuden hyväksyminen voivat olla vahvuus: saattamalla ajattelun liikkeelle ne voivat estää vaipumasta apatiaan ja käynnistää toimintaa. Omien uskomustensa kanssa on toisinaan ihan hyväkin ajautua metsään; vielä parempi, jos osaa antaa metsän asettua osaksi ajatteluaan ja muovata käsityksiään maailmasta, elämästä ja totuudesta. Nykytaide voi parhaimmillaan opastaa ihmistä oman ymmärryksensä tuolle puolen tarjoten samalla mukavamman asennon kohdata oma tietämättömyytensä. IHME Helsinki etsii ekologisesti kestävämpiä, vähäpäästöisiä tapoja tehdä kansainvälistä yhteistyötä ja tuoda tilausteoksiaan yleisöjen ulottuville myös ulkomailla. Koronapandemia vaikutti paljon Amar Kanwarin IHME Helsinki 2022 -teoksen toteutukseen. Osana teosta IHME päätti osallistua Kanwarin Intiassa, Odishan maakunnassa, jo lähes pari vuosikymmentä käynnissä olleen, taiteilijan ja paikallisten välisenä yhteistyönä tehtävään e Sovereign Forest hankkeeseen, jonka toteutus on siirtynyt vuoteen 2023. Lue lisää Learning from Doubt -kurssista IHME Helsingin verkkosivuilta: www.ihmehelsinki. Am ar K an w ar: e So ver eig n Fo res t -in sta llaa tio nä ky m ä, D ocu m en ta 13 , K ass el 20 12 , K uv a: H en rik Str öm ber g. KIRJOITTAJA: Joonas Pulkkinen
34 • 9 / 2022 Tirkistelijän kuolema Autofiktiivinen romaani elää suosionsa kultakautta. Lukija vastaanottaa teoksen eri tavalla riippuen siitä, tulkitseeko hän lukemaansa todeksi vai fiktioksi. Mitä se kertoo suhteestamme kirjallisuuteen? K ERROIN juhlien jat koilla tutulleni kir joittavani romaania. Tuttuni vastasi mi nulle kysymällä, onko romaanini autofiktiivinen. Selostin, kuinka romaanissani on tapahtumia ja tilanteita, joita olen to distanut myös omassa elämässäni, mutta kuinka ne on siirretty tapah tumaan henkilöille, joiden nimet, ul konäön, elämäntarinat ja identiteetit olen keksinyt päästäni. Tosi ja epätosi muodostavat kirjallisessa teoksessani monimutkaisen liiton. Autofiktiivisellä romaanilla tarkoi tetaan teosta, jossa kirjailija yhdistää oman elämänsä tapahtumia fiktioon. Siinä mielessä romaanini voitaisiin näin ollen tulkita autofiktioksi. Silti pohdin ankarasti, onko se osuvin ter mi kuvaamaan teostani. Kirjallisuu den lajina autofiktiossa ei ole mitään, mitä minun olisi järkevää tai mielekäs tä vieroksua. Päinvastoin. Kirjailijat, minä mukaanlukien, ovat aina käyt täneet omaa elämäänsä materiaalina enemmän tai vähemmän. Vieroksumiseni syynä on enem mänkin se tapa, jolla lukijat ovat taipuvaisia suhtautumaan autofik tiiviseksi luonnehdittuun teokseen. Autofiktiolle tyypillinen sivuoire on ilmiö, jossa lukijat tulkitsevat teok sessa kuvailtujen tarinoiden olevan TEKSTI LIILA JOKELIN KUVAT JOEL SLOTTE täsmällisiä selontekoja kirjailijan omasta elämästä. Se saa minut va rautuneeksi. Samaistumisen houkutus Tekijän kuolema (La mort de l'auteur) on ranskalaisen filosofin ja kirjallisuu dentutkijan Roland Barthesin essee vuodelta 1968. Esseessään Barthes ky seenalaistaa käsityksen, jonka mukaan kirjailija määrittäisi kirjallisen teoksen lopullisen merkityksen. Barthesin mu kaan kirjailija ei ole tekstin merkitys ten auktoriteetti; tekstin tulkitsee sen vastaanottaja. Tekijä on kuollut ja val ta on lukijalla. Mikäli eläydymme Barthesin aja tukseen, ei kirjailijalla näin ollen ole oikeutta valittaa siitä, mikäli hänen kirjansa tulkitaan ’’väärin’’. Kirjailijal la ei myöskään ole valtaa tai oikeutta määritellä sitä, mikä kaikki hänen kir jassaan luetaan totena tai epätotena. Kirjailijan kuolema tarkoittaa kirjai lijan auktoriteetin kuolemaa. Lukija saa halutessaan siis myös uskoa, että romaanissa tapahtuneet asiat ovat to della tapahtuneet kirjailijalle juuri sel laisella tavalla, jolla ne kirjassakin esi tetään. Mutta onko tirkistelevä luenta kiinnostavin? Lapsille ja nuorille opetetaan ny kyään, kuinka kaikki se, mitä he tul kitsevat todeksi TikTokissa tai Insta gramissa, ei välttämättä olekaan totta. Silti välillä vaikuttaa siltä, että älyk käät, kirjallisuutta kuluttavat ihmiset sortuvat autofiktion kohdalla samaan ansaan. Houkutus syntynee siitä, että kyseisessä lajissa samaistuttavuus on kovaa valuuttaa. Mutta autofiktiiviset romaanit eivät ole dokumentteja. Romaanit ovat aina dramaturgisel la taidolla nikkaroituja rakennelmia, ja kirjallisten keinojen pohjimmainen tarkoitus on luoda vaikutelmia. Jos kus vaikutelmien luominen tarkoittaa omiin kokemuksiin pohjautuvien ma teriaalien värittämistä, peittämistä tai
korostamista, vaikka se tapahtuisikin hienovaraisella otteella. Mahdolliset tositapahtumat ovat näin ollen vain yksi materiaali mui den joukossa, ja teoksen muut ele mentit ammennetaan kirjailijan mieli kuvituksesta. Pääasia on, että romaani tempaa lukijan mukaansa. Ei ole niin kään väliä, mikä kaikki teoksessa on totta, kunhan se nielaisee lukijan mielen kiinnon. Totuudellisuuden ankara paine Oma kysymyksensä toki on, onko to tuutta edes mahdollista taltioida sel laisenaan. Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-saaga herätti hämmennystä ja kohua ilmestyessään, sillä kirjailijan pyrkimys oli omien sanojensa mukaan kirjoittaa omasta elämästään ja lähei sistään mahdollisimman totuudenmu kaisesti. Saagan viimeisessä osassa Knausgård toteaa epäonnistuneensa tavoitteessaan. Knausgårdin teosten ansiosta auto fiktion suosion on katsottu vakiinnut taneen asemansa nykykirjallisuuden lajina ja kasvattaneen vuosi vuodelta suosiotaan. Knausgårdin exvaimo, Linda Boström Knausgård, vaipui exmiehensä teossarjan ensimmäisen osan julkistamisen jälkeen syvään ma sennukseen. Boström Knausgård on kertonut julkisesti olleensa pettynyt enemmän yleisöön kuin teossarjan kirjoittajaan eli exmieheensä. Vuo den 2019 Vanity Fair-lehden haastat telussa Boström Knausgård toteaa, kuinka hän luuli ihmisiä paremmiksi lukijoiksi: ’’Luulin, että ihmiset olisivat osan neet ottaa kirjan sellaisena mikä se on, eli yhden ihmisen tulkintana asioista. Se on kirja. Mielestäni se on hyvä kir ja. Mutta se on kirja.’’ Romaanisarja sai tunnustusta osakseen. Samalla sitä kuitenkin kri tisoitiin, ja media loi sen sisällöistä skandaaleja. Knausgårdin kirjoihin kohdistui ankaran totuudellisuuden paine. En ole kuitenkaan varma, kum pi lopulta oli väkivaltaisempi ele. Omilla lähisuhteillaan repostelevan autofiktion kirjoittaminen, vai naiivil la ja voyeristisella halulla ladattu luke minen? Kirja kovakantisena haastatteluna Autofiktio pitää sinnikkäästi pintan sa, vaikka se on täynnä kompleksisia jännitteitä. Sen suosiota on selitet ty sosiaa lisen median ja tositv:n kyl lästämällä kulttuurillamme. Kyseis tä teoriaa on tosin helppo haastaa. Tositv:tä ja sosiaalista mediaa las kelmoidumpaa tuotetta kun saa ha kemalla hakea. Silti me haluamme tuntumamme todesta, vaikka sitten toden illuusion. John Irvingin Oman elämänsä sankari on toisen maailmansodan liepeil le sijoittuva romaani. Fiktiivisen tari nan sisään on kirjoitettu yksi Irvingin omasta elämästä todeksi tiedetty ta pahtuma. Nimittäin aivan kuten ro maanissa esiintyvän henkilöhahmon eli Wally Worthingtonin lentokone ammutaan alas, myös sodassa palvel leen John Irvingin isän lentokone am muttiin alas. Molemmat heistä – sekä fiktiivinen henkilöhahmo Wally että Irvingin isä – selvisivät hengissä. Täs tä huolimatta Irvingin teos tulkitaan kuitenkin fiktiiviseksi eikä autofiktii viseksi romaaniksi. Tähän kirjoittamisen tapaan huo maan samaistuvani. Totuutta voi käyt tää materiaalina, ja sen voi kätkeä ku vitteelliseen tarinaan. Mikäli haluan, että tarinani tuntuvat lukijasta todelta ja herättävät tunteita, on minulla hy vä olla tarinoiden sisältöihin läheinen suhde. Kirjoittamalla siitä mistä tie dän – eli usein oman elämäni tapah tumista ja ihmisistä – saan kuvailemii ni asioihin tarvittavaa tarkkuutta. Se ei silti tarkoita, että teokseni olisivat dokumentaarisia selontekoja itsestäni tai läheisistäni. Lukijan päätettäväksi lopulta jää, onko se tarpeeksi kiinnos tavaa. Barthes ei ole ainoa, joka on tuu minut tekijän ja lukijan välistä suh detta. Jouko Turkka julisti 80luvulla Aiheitakirjassaan, kuinka kirjat ovat muuttuneet kovakantisiksi haastatte luiksi. Barthesin teoria tuntuu yhtäkkiä lohduttavalta. Kirjailijuuteni lisäksi minä myös luen paljon kirjoja. Lukija na tulkinnan valta on minulla. Päätän kin, että tästedes lukiessani kirjaa en lue sitä kirjailijan haastatteluna. An nan tirkistelijän itsessäni kuolla. Ehkä silloin on viimein mahdollista nähdä kirjailijan ohitse, kohdistaa katse aja tuksiin ja teemoihin, joita kirja kantaa sisällään. TAITEEN PAIKKA on Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Voiman yhteistyössä toteuttama taidemedia. Todellisuuden tutkimuskeskus on vuonna 2001 perustettu esitystaidekollektiivi. Taiteen paikkaa rahoittaa Jenny ja Antti Wihurin rahasto. Taiteen paikan muut sisällöt Voiman verkko sivuilta osoitteessa voima.fi/taiteenpaikka. Vapaavuoro BIODIVERSITEETTI PÄÄTÖKSENTEOSSA JA RIKOSOIKEUDESSA B iodiversiteetin tuho merkitsee koko elämän tuhoa maapallolla. Siksi meillä on kiire toimia nopeasti. Bio diversiteetti ei ole vain trendisana, vaan elämää ylläpitävä voima. Taloudelliset paineet luonnonvarojen käyttöön ovat suuria ja kasvavat edelleen, eikä talouskasvua ole vielä saatu toteutumaan ilman luonnon monimuotoisuuden vähenemistä. Tähän on saatava muutos. Ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa ja ovatkin toisiaan ruokkivia voimia. Ilmastonmuutos on kuitenkin saanut julkisessa keskustelussa paljon enemmän huomiota verrattuna luonnon monimuotoisuuteen. Ilmastonmuutoksen lisäksi kaikessa poliittisessa päätöksenteossa tulee ottaa huomioon biodiversiteetti. Biodiversiteettia tulee suojella ympäristörikoksilta. Joulukuussa 2021 komissio esitti ehdotuksen direktiiviksi ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Ympäristörikosten määritelmien ja sanktioiden harmonisointi on tärkeää, sillä usein merkittävät ympäristörikokset ja niiden seuraamukset eivät noudata maiden välisiä rajoja. Harmonisoinnilla ehkäistään myös organisaatioiden siirtymistä maihin, joissa ympäristörikokset jäävät helpommin tutkimatta. Toimin ympäristövaliokunnan (ENVI) pääneuvottelijana ympäristörikoslaissa. ENVIvaliokunta äänesti 25. lokakuuta kannastaan nostaa kunnianhimon tasoa komissioon verrattuna. Ehdotin rangaistuksia tiukennettavaksi ja biodiversiteetin paremman huomioimisen puolesta. ENVI:n lausunnon mukaan jäsenmaita kehotetaan asettamaan rangaistukset luonnontuhontaa (ecocide) koskevien rikosten osalta. Luonnontuhonnan tunnustaminen EUlainsäädännössä on ensisijaisen tärkeää ja se tulisikin määritellä rikokseksi ihmisyyttä vastaan. Biodiversiteettia tulee suojella myös kansainvälisesti, sillä kolmansissa maissa tapahtuva biodiversiteettikato vaikuttaa myös globaaliin biodiversiteettiin. Monikansalliset yritykset tuleekin saattaa vastuuseen myös kolmansissa maissa tapahtuvista ympäristörikoksista. EU:n ja Suomen tulee ottaa vahvempi rooli biodiversiteetin puolustajana lokaalisti ja globaalisti. Biodiversteetti onkin otettava huomioon myös suomen metsäluonnossa, minkä vuoksi ennallistamisasetus on tärkeä osa biodiversiteetin suojelua meillä kotimaassa. Ilmastonmuutos ei tule yksin, vaan se johtaa myös ekosysteemien romahtamiseen. Kansainväliseltä yhteisöltä tarvitaan nyt tavoitteiden lisäksi kunnianhimoisia lyhyen ja keskipitkän aikavälin konkreettisia toimia ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin köyhtymisen ehkäisemiseksi. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
ENSI-ILTA 22.9.2022 PIENI NÄYTTÄMÖ MINÄ VALITSIN SINUT LAURA LEHTOLA MILJA SARKOLA PARISUHDE AJAN ARMOILLA parvs.fi Kimmo Kaivanto -kirja. Nyt! Ympäristöja yhteiskuntakriittisen taiteen suvereenin mestarin, Kimmo Kaivannon varoittava sanoma on ajankohtaisempi kuin koskaan. Uutuuskirja esittelee Kaivannon keskeisen tuotannon, ja teoksen artikkeleissa eritellään hänen merkitystään Suomen taiteessa. Tule ohjaajaksi protuleirille! Maailma kaipaa itsenäisesti ja kriittisesti ajattelevia ihmisiä. Siksi tahdomme tarjota nuorelle paikan ja ajan pohtia omaa elämäänsä ja maailmaa. Haemme ensi kesän protuleireille erilaisista taustoista kaiken ikäisiä (mutta vähintään 20-vuotiaita) vapaaehtoisia ohjaajia! PROTU.FI
LIPUT -15 % KOODILLA VOIMA OSOITTEESTA VIIRUS.FI TAI BILJETTER@VIIRUS.FI! Teatteri Viirus, Välimerenkatu 14, 00220 Jätkäsaari, Helsinki P E R T T U S A K S A S O R J A N E N / V I R T A N E N E N S I I L T A 2 1 . 1 . 2 2 2 VERSAILLES T E AT T E R I FA N TA S I A AU R I N KO K U N I N K A A S TA , L U O K A S TA , J A H Y VÄ S TÄ M AU S TA TEAvoima.indd 4 TEAvoima.indd 4 26.9.2022 12.51.43 26.9.2022 12.51.43 Marraskuu ENSI-ILTA LA 12.11. klo 18 PE 18.11. klo 13* LA 19.11. klo 13 PE 25.11. klo 19 LA 26.11. klo 18 Joulukuu TO 1.12. klo 19* LA 3.12. klo 18 LA 10.12. klo 18 PE 16.12. klo 13* LA 17.12. klo 13 PE 30.12. klo 19 LIPUT Dekkarikomedia 26,50 € ja * arkiesitykset 21,50 € LAUANTAINA 12.11. ENSI-ILTA KOTKAN KAUPUNGINTEATTERISSA www.gretaproductions.fi 25.11.– 15.12. Musiikkiteatteri Kapsäkki: Saiturin joulu -musiikki komedia 28.11. Aleksanterin teatteri: Sirpale eilistä – Anna-Mari Kähärän lauluja 18.1.–21.1 Musiikkiteatteri Kapsäkki: Brechtiä jokanaiselle, LISÄESITYKSET
Pe tri Ko kk o V IIDENNEN albumin sa Monsterpiece jul kaissut helsinkiläis bändi Valkyrians on toiminut skan, reg gaen ja rocksteadyn soihdunkantajana jo 20 vuotta. Valky riansin keikoilla on hymy herkässä ja tanssijalkaa vipattaa. Bändin tahdis sa joraavat takarivin kyynisimmätkin rockpoliisit. Suomessa kulttimainetta nauttivat ryhmä on saavuttanut van kan maineen KeskiEuroopassa, erityi sesti Saksassa. Bändi on uransa aika na keikkaillut kahdessakymmenessä eri maassa. Vaikka Monsterpiece on Valkyrian sin kenties kepein ja svengaavin levy, ei sen pitkä synnytysprosessi ollut tus katon. Levyn ilmestyminen lykkääntyi koronan takia ja bändi koki myös mie histönvaihdoksia. Tätä nykyä bändin alkuperäiskokoonpanosta ovat muka na laulaja Jussi ”Angster” Eronen ja kosketinsoittaja Samuel ”Mr. Moonhead” Abaijon. Traagisimmat vaiheet Monsterpiecen tekemisessä koettiin pari vuotta sitten, kun yhtyeen alku peräiskitaristi Juha ”Gladiator” Laine (1968–2020) menehtyi vaikeaan sairauteen. ”Gladiator lähti ajasta ikuisuuteen. Ehdimme tekemään hänen kanssaan pari biisiä ennen kuin hänen tervey tensä heikkeni. Oli tarkoitus pitää vielä viimeinen äänityssessio hänen kanssaan, mutta se ei kuitenkaan kos kaan toteutunut”, kertoo Angster. Valkyriansin sävellykset syntyvät koko bändin voimin ja sanoituksista vastaa Angster. ”Biisit levylle syntyi vät kahdella bändileirillä, joista ensim mäisessä Gladiatorkin oli vielä muka na. Hän on säveltäjänä sinkkubiisillä Mr. Train sekä Everybody knows your name kappaleella”, Mr. Moonhead kertoo. Monsterpiece on omistettu Gladiato rin muistolle. Hänen kuolemansa jätti Valkyriansiin niin ison aukon, että Gla diator päätettiin korvata peräti kah della kitaristilla. Tätä nykyä mukaan satempaavia skarytmejä veivaavat kuusikielisen taitajat Seppo ”Skenga” Salmi ja Jaakko ”Mr. Wasp” Teittinen. ”Huomasimme, että musamme toimii hyvin kahdella kitaralla. Mu kaan tuli mainiota ’tico, tico’ meinin kiä ja aimo annos svengiä”, Mr. Moon head hehkuttaa. Valkyriansin kompista vastaavat rumpali Iikka ”Junior” Winter ja basisti Jukka ”John Building” Kiviniemi, joka on myös tuottanut levyn. Isossa roolissa on tämän lisäksi levyn miksannut ja sillä perkussioita soit tava Janne Haavisto, joka tunnetaan myös J. Karjalaisen yhtyeen rumpa lina. Kaihoisaa menoa Edesmenneet ystävät ovat muka na koko albumilla. Yksi levyn koho kohtia on Billy, joka kertoo psycho billybändi Garbagemenissä sekä skabändi Voima ryhmässä vaikutta neesta Matti juhani ”Billy” Niemisestä (1968–2019). ”Billy oli lapsuuden kaverini ja kirjoitin hänestä biisin. Meiltä mennyt paljon ystäviä viimei sen parin vuoden aikana, joten levyl le tuli mukaan aika kaihoisaa meinin kiä”, pohtii Angster. Vaikka laulujen lunnaat ovat olleet raskaat, välittyy Valkyriansin filoso fia mainiosti avausraidassa Hey Rudy Hey, joka on hetkessä elämisen ja nuo ruuden ylistys: ”Hey Rudy hey, life is not fairytale, now you are young, but it soon will be all gone, so enjoy, have fun”. Läpi levyn bändi svengaa pakot tomasti ja jo avausraidasta asti on sel vää, että Valkyrians pistää bileet pys tyyn. Kerrankin suora sanoma Billyssä on myös vahva rasismin vas tainen sanoma. Rasismin ja fasismin vastaisuus onkin leimaava piirre Val kyriansin yleisölle etenkin KeskiEu roopassa. ”Ei meillä yleensä mitään sanomaa ole, mutta koska rasismi ei kuulu juttuumme, rasisminvastai nen kappale on just hyvä meille. En haluaisi muuten rajoittaa ihmisten elä mää, jos he toimivat hyvillä viboilla”, sanoo Angster. ”Aika jännä juttu, että meillä on ollut aika vähän rasismin ja fasismin vastaisia biisejä, vaikka olemme soit taneet rasismin ja fasismin vastaisilla festivaaleilla useasti ympäri Euroop paa. Hyvä, että tuli kerrankin tehty biisi, jossa on ihan suora sanoma”, Mr. Moonhead täydentää. Saksassa yhtyeen keikoilla jorai lee usein antifasistisia skinheadeja, joita ei pidä sekoittaa natsiskineihin. Angster valottaa alakulttuurien mo nivyyhtistä viidakkoa: ”Keikoillamme käy redskinejä, joiden oikea nimitys on ollut pitemmän aikaa RASH (red and anarchist skinheads). He ovat anarkisti skinejä, joille antirasismi, anti fasismi, antihomofobia ja antisek sismi ovat tärkeitä. Olemme käyneet heidän omissa komplekseissaan, joissa on todella tiukat säännöt. Esimerkiksi turvallisen tilan periaate on ollut Sak sassa käytössä jo pitkään.” ”Olen huomannut, että maissa, jois sa hankala historia fasismin kanssa kuten Saksassa ja Espanjassa, ihmisil le on tärkeää näyttää, että he eivät ole natseja. Siellä ihmiset haluavat osoit taa kuuluvansa johonkin ryhmään. Alakulttuurit saattavat olla todella segmentoituneita. Tosin olemme soit taneet yhdessä kaksikymmentä vuotta ja tuona aika olemme nähneet keikoil lamme kaksi tappelua. Keikoillemme tullaan kuitenkin lähinnä pitämään hauskaa”, Mr. Moonhead sanoo. Valkyriansin musiikista diggaavat monenlaiset alakulttuuriheimot. Yli voimaisesti suurin on kuitenkin oluen juojien heimo. ”He ovat isossa ja merkittävässä roolissa keikoillamme. Olemme soit taneet monilla kaljafestareilla. Olut ja ska sopivat kieltämättä yhteen. Vuosi en varrella reggae jengi on tullut meil le kuitenkin kaikkein rakkaimmaksi, se on iloista ja nauravaista ryhmää. Käymme tietysti paljon myös punk mestoissa”, Angster kertoo. Monsterpiecen Suomen levyjulkistusta juhlitaan Helsingin Ääniwalli-klubilla 11.11. Lisäksi Valkyriansia kuullaan joulukuussa muun muassa Hampuriin, Erfurtiin ja Potsdamiin ulottuvilla Saksan-keikoilla. TEKSTI TIMO KALEVI FORSS Uu de ll a a l bu mi ll a ov at mukana m yös e d e s m enn e e t y stäv ät . Valkyrians on puolensa valinnut Valkyrians on puolensa valinnut Valkyrians on puolensa valinnut
Levyarviot Tamara Luonto: Honeymoon Humu Records 2022 Luulisi, että tämäkin levy olisi jo il mestynyt, sillä vuonna 2017 aloittanut Tamara Luonto kuuluu perustellusti vaihtoehtoisen rockskenen vakioka lustoon. Ensimmäistä pitkäsoittoa on kuitenkin saatu odotella jo pieni tovi. Honeymoon on täynnä menevää ja hyvää lofi-räimettä sopivalla punkasenteella. Soitosta vastaavat Motor boatyhtyeen Kristiina Tuhkanen ja Salla Moilanen sekä Anni Kosonen (Kiss Disease) ja Tytti Roto (Ty Roxy, Kissa, Modem, Plastic Tones). Singlenä julkaistu Neiti B ei todella kaan jää levyn ainoaksi helmeksi. Sak sofoni on upea lisä Rakkaus sekoittaa biisissä ja High Fidelityn laukkakom pin tahdissa voi ratsastaa kohti aurin gonnousua. Lopputuloksena on se, että Honeymoon tarraa kiinni, kuin kaljas ta tahmainen keikkapaikan lattia. Levy julkaistaan 25.11. ANTTI KURKO Mariska: Mäihä Kaiku Entertainment 2022 Mäihän aloituskappaleessa Terveisin Doris viitataan J. Karjalaisen tunnet tuun hittiin, mutta tällä kertaa aiheesta laulaa Doris itse. ”Kyl sä tiedät, et kun syntynyt on laulaen / Tietä kulkemaan / Silloin avata saa sydämii / Mut joutuu myös ovii sulkemaan / Vaik se sattuu.” Finlandiassa laulaja kuvailee pari suhdeväkivallan aiheuttamia ristirii taisia tunteita: lyöty haluaisi lyödä ta kaisin, mutta on henkisesti koukussa toiseen. Kappaleen loppusoitto etenee eteerisestä laulannasta säröilevään ki tarasaundiin kuin kuvaten väkivallan ja petoksen uhrin haavoittuvuutta ja tämän vaivoin pidäteltyä raivoa. Kappaleessaan Pahuus on hiipinyt Parikkalaan Mariska ilmaisee huolen sa ydinsodan uhkaan liittyen. Sanoi tuksista paistaa läpi laulajan turhau tuminen elämän epä kunnioittamista kohtaan. ”Jos jokaisen sydän on sykki mään luotu / Kädet pantu elämää vaa limaan / Niin mitä toi mies tuol uutisis jauhaa / Ennen kuin huomaatkaan, pa huus on hiipinyt Parikkalaan.” Mariska pohtii elämän ja kuoleman välistä suhdetta myös laulussaan The Place, jossa kerrotaan taivasmatkasta innostavin sanankääntein. Muusikko Pate Mustajärvi vierai lee levyllä kappaleessa Pienii fiiliksii, jossa hän ja Mariska laulavat yhdessä kaiken kestävästä rakkaudesta. Tee maa jatketaan sujuvasti albumin päät tävässä laulussa Niin paljon. Mäihä sitoo yhteen eri tyylilajeja aina punkista popmusiikkiin. Levyn kappaleiden välillä väreilee vahva jän nite, joka syntyy laulun aiheiden sekä luotujen tunnelmien vastakohtaisuuk sista. Mariska nostaa esiin ihmiselon huippuhetket sekä meitä kaikkia kos kettavan kuolevaisuuden. MATILDA KOIVISTO Juhlat: Näättekö tekin tätä unta? Isolla Music 2022 Juhlien kirkkaasti sointuva indiehen kinen poprock solahtaa mukavasti tuoreen kotimaisen musiikin kentäl le. Näättekö tekin tätä unta? edustaa piirun verran popimpaa ja rauhalli sempaa musisointia, mitä yhtyeeltä on aiem min totuttu kuulemaan. Hieman yllättäen aiemmin tänä vuonna ilmestynyt singlejulkaisu Leipzig / Metsäneläin ei mahtunut mukaan ensimmäiselle täyspitkälle levylle. Haittaa siitä ei kuitenkaan ole, sillä sanoituksista ja pääosasta sävellyksiä vastaavan laulajakosketinsoittaja Oona Laineen ääni kannattelee niin herkemmissä kuin mahtipontisem piin sfääreihin liitelevissä osioissa. Le vy on kuin täyskeuhkollinen raikasta syysilmaa: kaunista, kaihoisaa ja herk kää, mitä aistiessa voi tuntea olevansa elossa. ANTTI KURKO Valkyrians on puolensa valinnut Valkyrians on puolensa valinnut Valkyrians on puolensa valinnut Kaiken tyyliset hautajaiset järjestää www.hautaus-mononen.fi (09) 686 261 Kirjoja maailmanparantajille Saatavilla kustantajan verkkokaupasta www.rauhanpuolustajat.org/kauppa Hintoihin lisätään postikulut. 23 € 29 € TIMO TUOVINEN Suomalainen työväenlaulu: kisällilaulajien aikakausi SOLIDAARISUUSKALENTERI 2023 LIISA LIIMATAINEN Riikinkukko ja kameli: Iran ja Saudi-Arabia vastakkain 12 € HELLRAISERS CREW GRAFFITI FROM ESPOO, FINLAND EST. 1990 Tilaa hintaan 25€: kauppa.voima.fi Koostamme Voiman arvioimat levyt soittolistaksi. Kuuntele Spotifyssä: KUUNTELE LEVYT
40 • 9 / 2022 Isän jättämät kysymykset Venla Pystynen tutkii isänsä itsemurhaa ja sukunsa mielenterveysongelmia kaunokirjallisuuden keinoin. Taiten laadittu esikoisromaani onnistuu kipeistä aiheestaan huolimatta herättämään toivoa. I TSEMURHA , skitsofrenia ja al koholismi ovat teemoina niin rankkoja, että moni lukija epäi lemättä harkitsee kahteen ker taan ennen kuin tarttuu niitä käsittelevään kirjaan. Toimit tajana työskentelevän Venla Pystysen esikoisromaani En voi lakata ajattelemasta kuolemaa (WSOY 2022) palkit see kuitenkin lukijansa kuvaamalla kuolemaa poikkeuksellisella herkkyy dellä ja vahvistaessaan toivoa siihen, että traumoista on mahdollista toi pua. Kirjan lukukokemus muistut taa paikoin altistusterapiaa: parantu mistarinan esteettinen muoto toimii eräänlaisena astiana, jonka puitteissa tuskalliset kokemukset voivat sukeu tua ja avautua ilman että lukija mu sertuu niiden alle. Pystysen romaani ei kuitenkaan ole vain terapiakirjal lisuutta vaan myös kaunokirjallisesti kiehtova teos. ”En voi lakata ajattelemasta kuolemaa oli kirja, joka minun oli pakko teh dä”, Pystynen kertoo. ”Lähtökohtanani oli tarve käsitellä isäni itsemurhaa, se täni sairastumista skitso freniaan sekä omaa sekoamisen pelkoani.” Pystysen isä, huilisti ja sarjakuva taiteilija Harri Pystynen teki itsemur han tyttärensä ollessa seitsemänvuo tias. Isän traagisen kohtalon taustalla oli masennuksen, taloudellisten vaike uksien ja uupumuksen lisäksi hänen veljensä sairastuminen skitsofreniaan sekä murha, johon veli syyllistyi. Vaik ka romaani perustuu tositapahtumiin, Pystynen ei pidä sitä omaelämäkerral lisena vaan pikemminkin omakohtai sena. ”Romaanini on emotionaalisesti totta, mutta en ole itse sen päähenki lö. Hyödynsin todellisia tapahtumia, mutta myös liioittelin ja keksin monia asioita. Kirjoittaminen edisti saman aikaisesti kahta eri prosessia. Ensik sikin henkilökohtaista prosessia, jossa selvitin, mitä todella oli tapahtunut, ja toiseksi romaanintekoprosessia eli pyrkimystäni tuottaa korkeatasoista kaunokirjallisuutta.” Pystynen ryhtyi kaivamaan lap suusmuistojaan selvittääkseen, millai nen isä oli ollut. Kirjoitusprosessi nos tatti pintaan monenlaisia tunteita. ”Elämässäni on ollut paljon kärsi mystä. Tietyt vaikeat asiat ovat tois tuneet. Olen pyrkinyt terapian avulla selvittämään, mistä kärsimys on joh tunut. Terapiaprosessissa ihminen in tegroi traumaattiset kokemukset elä määnsä. Etenkin lapsuuden traumat voivat olla sanoittamattomia ja epä määräisiä. Terapiassa niitä sanallis tetaan. Tajusin, että samaa voi tehdä myös taiteen avulla. Romaania kirjoit taessa ja kohtauksia rakentaessa sa nallistaminen tuntui erityisen konk reettiselta.” Pystysen tyyli on selkeää, ja tarina liikkuu sulavasti eri aikatasojen – pää henkilön lapsuuden ja aikuisuuden, isän elämäntapahtumien sekä nyky hetken – välillä. Siirtymät ovat joskus yllättäviäkin mutta aina luontevia. Eri tyisen voimakkaaksi tyylilliseksi rat kaisuksi osoittautuu Pystysen valinta suunnata teksti suoraan isälleen. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA PINJA NIKKI ”Ryhdyin kirjoittamaan romaania ni yksikön kolmannessa persoonassa”, Pystynen toteaa. ”Kun kustannustoi mittajani Jouni Tikkanen luki ro maanin alkupuolelle sijoittuvan koh tauksen, jossa päähenkilö suuntaa ajatuksensa isälleen, hän ehdotti, että kirjoittaisin koko kirjan isälle. Käänsin tekstin minämuotoon, ja tajusin, että apua, mitä olenkaan kirjoittanut! Tar vitsin kolmannen persoonan etäännyt tämistä päästäkseni alkuun. Kun sitten aloin kirjoittaa kirjaa suoraan isälle, tulpat avautuivat.” Kirjoittaminen nosti esiin torjuttuja tunteita Pystynen joutui työstämään romaa nia kirjoittaessaan etenkin lapsuudes saan ja nuoruudessaan torju miaan tunteita. ”En ollut tuntenut vihaa tai katke ruutta sitä kohtaan, että isä tappoi it sensä ja hylkäsi minut. Olin aina ym märtänyt hänen tekoaan. Kun osoitin romaanini isälle, viha ja katkeruus he räsivät. Kysyin isältäni, miksi hylkäsit minut.” Romaanissa päähenkilön terapia prosessi kulminoituu kysymykseen rakkaudesta. Päähenkilö epäilee ky kyään rakastaa aidosti edes lapsiaan. Samalla hän on jumiutunut lakkaa mattoman itsetarkkailun kehään. ”Jos ihminen ei ole kosketuksissa itseensä, hän saattaa kokea, ettei osaa tuntea asioita oikealla tavalla”, Pysty nen sanoo. ”Kirjani päähenkilö on jat kuvasti peloissaan, ja kipu vetää hän tä puoleensa. Hän kokee, ettei hänellä ole ääriviivoja. Myös oma puolisoni on sanonut minulle, että kärsimys on il meisesti identiteettini. En ole pystynyt elämään ilman sitä. Terapiaprosessini aikana olen ymmärtänyt, etten ole kes tänyt hyvää. Vapautuminen kivusta on ollut tärkeää itselleni, aivan kuten se on kirjani päähenkilölle.” Pystysen romaanin terapeuttinen punainen lanka vie kohti toivoa ja so vitusta. Trauman pitkä varjo piirtyy vähitellen esiin. ”Päähenkilö tiedostaa, mitä hänel le on tapahtunut, ja alkaa ymmärtää traumatisoitumisen psykologisia me kanismeja.” Kannanotto hyvän hoidon puolesta Omien ääriviivojen tunnistaminen an taa ihmiselle mahdollisuuden asettua rakastaviin suhteisiin muiden kanssa. Rakkaus on parantavaa yhteyttä. Sa malla se on kuitenkin haurasta ja edel lyttää luottamusta muihin. Mielenter veyshoidon voidaan ajatella vaalivan tätä rakastavaa yhteyttä. Aina hoitoa ei kuitenkaan ole saatavilla. ”Kirjani on kannanotto sen puoles ta, että ihmiset saisivat apua mielen terveysongelmiinsa”, Pystynen toteaa. ”Siinä kuvatut tapahtumat päähen kilön sedän sairastumisesta skitso freniaan perustuvat isoäitini muis tiinpanoihin. Jos setäni olisi saanut hyvää hoitoa, hän ei olisi välttämät tä murhannut naapuriaan eikä isäni tappanut itseään. Omaisille ei myös kään tarjottu tuolloin minkäänlais ta kriisiapua. Isoäitini kysyikin, pi tääkö jotain kauheaa tapahtua, jotta mielenterveys ongelmista kärsivät ih miset saisivat apua.” Pystynen korostaa mielenterveys ongelmista puhumisen tärkeyttä. Sekä mielenterveysongelmat että itsemur ha olivat pitkään stigmatisoituja, ja etenkin vanhemmille sukupolville ne aiheut tivat syvää häpeää. ”Pelkäsin kauheasti omaa sairas tumistani, enkä uskaltanut puhua pe loistani kenellekään”, Pystynen ker too. ”Lopulta löysin rohkeutta puhua, ja oloni helpottui. Kun asioita pystyy jakamaan, ei tarvitse kantaa murheita ja pelkoja yksin.” Pystynen huomauttaa, että puhu misen ja terapiaresurssien lisäämisen ohella olisi puututtava mielenterveys ongelmia aiheuttaviin tekijöihin. Yksi löllisten ongelmien taustalta löytyy yh teiskunnallisia ongelmia. ”Mielenterveysongelmat ovat li sääntyneet hirveästi. Esimerkiksi nuo rille naisille ahdistuneisuushäiriöiden perusteella maksetut sairauspäivära hat ovat lähes viisinkertaistuneet vuo desta 2005. Monet asiantuntijat ovat todenneet mielenterveysongelmien liittyvän kapitalistiseen järjestelmään ja sen yksilöille asettamiin vaatimuk siin. Myös ilmastonmuutos aiheuttaa ahdistusta. Sosiaalinen media on kär jistänyt etenkin nuorten ongelmia. Meidän olisikin kyettävä tunnista maan mielenterveysongelmien juuri syitä ja tekemään niille jotain.”
9 / 2022 • 41 TEKSTI ESKO JUHOLA TEKSTI JULIUS HALME TEKSTI MIKA PEKKOLA KAUHUKIRJALLISUUDEN pioneeri H. P. Lovecraftin tuotan non asiantuntijana ja suomentajana tunnettu Lauri Lattu debytoi romaanikirjailijana. Susiraja ammentaa aineksia psy kologisesta kauhusta sekä muinaisen tietäjyyden kuvastoista. Päähenkilö on taidemaalari Maarit, joka on erinäisten vaihei den jälkeen päätynyt asumaan mökkiin keskelle metsää eli kir jaimellisesti susirajalle. Perässä seurannut mies on nostanut kytkintä, eikä maalaaminenkaan ota sujuakseen. Sitten Maa rit saa rahakkaan työtarjouksen omalaatuiselta mieheltä, joka haluaa muotokuvan sudesta. Kauhukirjallisuuden kaanon on Latulla varmasti enemmän kuin hyvin hallussa, ja epäilemättä hän on myös halunnut teh dä selvän pesäeron esimerkiksi juuri Lovecraftin tuotantoon. Susiraja onkin niin aiheen ja tyylin kuin päähenkilönsä puo lesta paljon lähempänä Marko Hautalan psykologista kauhua kuin Lovecraftin kosmi sia näkyjä. Latun proo sassa pahuus ei tule täh tien takaa, vaan se elää meissä hiljaa ja uinuva na voimana. Kuten jo ni mestäkin käy ilmi, rajan tematiikka on Latun kir jassa keskeinen. Susira ja on lopulta muutakin kuin alue, jossa vastaan tulee useammin hukka kuin ihminen. Lovecraftin kouke roisiin ja pitkiin lausei siin verrattuna Lattu pyrkii kirjoittamaan iskevämpää mut ta samalla kuvastoltaan väkevää proosaa. Käytännössä tämä tarkoittaa lyhyitä, usein pelkän päälauseen mittaisia virkkeitä, joissa keskitytään kuvailemaan vähän kaikkea liiankin huo lellisesti. Tämä tekee tekstistä raskasta luettavaa, ja paikoin tarina tuntuu etenevän vain vaivoin eteenpäin. Kahvin keittä mistä, juomista ja kuppeja kuvaillaan toisteisesti niin paljon, että se syö jo tunnelmaa. SUSIRAJA EI KUITENKAAN ole kelvoton romaani, vaikka teks ti olisikin kaivannut karsimista. Kirjassa on varsinkin loppua kohden tehokkaita jaksoja, joissa mielen ruuvi kiristyy ja teks tin aiempi töksähtelevyys katoaa. Romaanimittaisen kauhun yleisimpiä ongelmia on se, että tunnelma lässähtää viimeis tään siinä vaiheessa, kun kauhu tulee sen kokijoille todelli seksi. Lattu kuitenkin välttää tämän ongelman, ja kirjan tun nelma kantaa loppuun asti, vaikka loppuratkaisun avoimuus onkin vähän turhan turvallinen ratkaisu. Susirajan hahmogalleria on rajallinen ja enimmäkseen on nistunut. Mieleltään hauras mutta taiteellinen Maarit ei ehkä ole se kaikkein omaperäisin henkilöhahmo, ja sama koskee lopulta oikeastaan muitakin kirjan henkilöitä Maaritin enti sestä miehestä hänen parhaaseen ystäväänsä. Tarinan kan nalta hahmot ovat kuitenkin riittävän eheitä. Vain Maaritilta taulun tilaava Lauri Rautio jää hahmona ohueksi. Elinvoimaa uhkuvassa Rautiossa on pelon tuntua, mutta samalla hän on jopa ärsyttävyyteen asti salaperäinen ja etäinen hahmo, jonka potentiaalia Lattu ei täysin hyödynnä. Susirajassa on kokonaisuutena paljon hyvää (tai siis pahaa). Ytimeltään se on eräänlainen kostotarina, jossa mieleltään murrettu ihminen löytää itsestään voiman, jolla hän palaut taa maailmaan jonkinlaisen tasapainon. Paikoin aidosti pelot tavan kirjan synkissä visioissa tuoksuvat pimeät havumetsät ja talveen varautuva maa. Lauri Lattu: Susiraja Haamu 2022, 255 s. SUURIN OSA SUOMALAISISTA vaina jista ei tarvitse ruumiinavausta. Sel laisen suorittaa oikeuslääkäri, kun kuolinsyy on epäselvä tai kuolemaan epäillään liittyvän rikos. Tämä kirja kertoo oikeuslääkärin työstä. Varoi tuksen sanat heti alkuun true crimen ja muun sosiaalipornon faneille: tämä kirja ei käsittele kuin yhden henkiri koksen ruumiinavausta. Ursula Valan teos esittelee oikeus lääketieteen historiaa sekä työskentely käytäntöjen ja hallinto koneiston kehit tymistä Suomessa. Lisäksi Vala avaa omaa arkeaan oikeus lääkärin työssä oikeiden ja hypoteettisten tapahtu mien avulla. Lääkärijargonista kirjassa ei ole jäl keäkään. Teksti on mukaansatempaa vaa ja kansankielistä. Sitä elävöittää kirjoittajan synkkä ja pisteliäs huu morintaju, jonka toisinaan voi ym märtää piilovittuilunakin, sekä omi tuiset nippelitietopläjäykset. Tiesitkö, että ylivoimaisesti yleisin oikeuslää kärin etunimi on ”Antti”? Tai että koi rat saattavat syödä omistajansa tämän kuoltua, ei nälkäänsä vaan vahingossa suruunsa, hätääntyneenä nuollessaan kuollutta isäntänsä. Kissat puolestaan ovat nirsoja eivätkä vainaaseen kajoa. Valan ruumiinavauspöydälle on päätynyt lukematon määrä eriikäisiä ja sukupuolisia vainajia, kuolinsyy nään niin alkoholimyrkytykset, itse murhat, kätkytkuolemat sekä einiin yksiselitteiset äkkikuolemat. Kirjailija kirjoittaa vainajista kunnioittavasti ja ammattitaitoisesti eikä dramatisoi kuolemaa turhaan. Kirja on samalla myös perusteel linen ihmisanatomian, patologian ja kuoleman byrokratian tietopankki. Ursula Vala: Kuoleman monet kasvot – Totuus oikeuslääkärin työstä Into 2022, 280 s. CARMEN BALTZARIN ja Aurora Lemman toimittaman esseekokoel man Ohi – kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä tekstit valottavat kuole maa yllättävillä tavoilla. Kirjoittajat käsittelevät teemaa vahvasti omis ta näkökulmistaan. Kuolema limittyy teksteissä saamelaisten kamppailui hin, ilmastonmuutokseen, uskonnol lisuuteen, rasismiin, traumoihin, ma sennukseen, transsukupuolisuuteen, orgasmeihin ja vampyyreihin. Kuo lema muutoksen, siirtymän ja minän hälvenemisen symbolina piirtyy niin ikään esiin. Tekstien löyhä yhteys kuo leman tematiikkaan antaa niille eri tyistä ilmavuutta ja luovuutta. Toisaal ta lukija voi jäädä hämmästelemään, onko juuri kuolema se tekijä, joka sitoo tekstejä yhteen. Ohi avaa yksilöpsykologiaa laajem man näkökulman kuolemaan huo mioimalla sitä koskevien käsitysten kulttuurisyhteiskunnalliset konteks tit. Etenkin marginaalisista positioista kirjoitetut tekstit osoittavat kouriin tuntuvasti, ettei kuolema ole kaikille sama. Marginalisoidut ryhmät ovat joutuneet kohtaamaan läpi historian tarpeetonta alistamista ja kärsimystä – sanalla sanoen kuolemaa. Samalla valkoisten, heteroseksuaalisten ja cis sukupuolisten miesten muotoilemat käsitykset kuolemasta ovat esiintyneet universaaleina käsityksinä, ”ihmisen kuolemasuhteena”. Ihmisiä, ja valta suhteita, on kuitenkin monenlaisia, ja Ohi on parhaimmillaan nostaessaan esiin marginaalisia käsityksiä kuole masta ja kärsimyksestä. Carmen Baltzar ja Aurora Lemma (toim.): Ohi – kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä WSOY 2022, 212 s. Kauhua susirajalta Ruumiinavauspöydällä Kuoleman kasvot Kirjaarviot Psykologista kauhua ja šamanismia yhdistävässä teoksessa mieleltään murrettu ihminen löytää sisäisen voimansa.
42 • 9 / 2022 Vaurioteatterin Jonnakaisa Riston ja teatterissa vierailevan Miko Kivisen mielestä teatterin tekemisen tärkein työkalu on leikki. ”I HMISEN KATSE suun tautuu aina nuken sil miin. Ruumiilla eivät silmät kiiltele, ja tä män takia kun nuken silmät näyttävät veti siltä, me uskomme sen elävän”, kuvai lee näyttelijä ja nukketeatterin tekijä Jonnakaisa Risto Vaurioteatterista. Hänen kirjoittamansa, näyttelemän sä ja nukettamansa Korhosen muotokuva sai ensiiltansa lokakuussa vierai lulla Kansallisteatterin Omapohjassa. Miko Kivisen ohjaamassa näytelmässä on nukketeatterin ohella fyysistä teat teria, elektronista musiikkia, kuvatai teellisia taustaprojisointeja ja räppiä. Teos kuvaa monitasoisesti ja ver tauskuvallisesti ainakin taiteilijan kut sumusta, historian perintöä, riistoa ja hyväksikäyttöä, luokkakysymyksiä se kä rakkautta ja kuolemaa. Tarinan keskushenkilö on provosoi vista teoksistaan tunnettu kuvataiteili ja X, joka on ajautunut taiteelliseen ja eksistentiaaliseen kriisiin. Liki kaikkia riiston rakenteita edustava taidemese naatti Bighead tarjoaa angstiselle tai telijalle mahdollisuuden uuteen me nestykseen, mutta X:n romanttinen kumppani Muusa ja historian hämä rästä apuun rientävä isoisoäiti Korho nen pyrkivät pelastamaan hänet tältä faustiselta sopimukselta. Muusa ja Korhonen ovat ihmisen mittakaavaisia puolinukkeja. Bighead on pelkkä jättiläismäinen kultainen pää, jonka ilkeä suu syö tarvittaessa Barbienukkien esittämiä nuoria nai sia. Lavalla nähtävistä hahmoista hil littömimpiä ovat Riston vaahtomuovin palasista henkiin herättämät hulttioää liöt Veijo ja Jouko sekä X:n lehdistötilai suutta tirehtöröivä Gisella, jota ilmen tää sukka Riston oikeassa kädessä. Kivisen nukettamaa Bigheadia lu kuun ottamatta Risto uurastaa lavalla yksin. Hän hoitaa suvereenisti omalla kehollaan esittämänsä X:n ja nukke hahmojen kohtaamiset antaen niille erilaiset persoonat ja elämän. Usein jopa samassa kohtauksessa. ”Minulle on erityisen tärkeää, että olen tässä teoksessa itse saanut raken taa vastanäyttelijäni. Vähän pelkään kin niitä, kun ne ovat niin eläväisiä. Sa malla olen niihin myös hyvin kiintynyt, varsinkin Muusaan, johon olen ehkä vähän ihastunutkin”, hymähtää Risto. Prosessoimisen vapautta Vaurioteatteri on Riston vuonna 2018 yhdessä Teatterikorkeakoulun kurssi kaverinsa Henna Sormusen kanssa perustama monitaiteellinen teatteri ryhmä, jonka teoksia yhdistävät rou hean groteski estetiikka, uudet tekstit sekä terävä satiirisuus. Risto pyysi vanhaa työtoveriaan, näyttelijänä ja muusikkona tunnettua Miko Kivistä Korhosen muotokuvan ohjaajaksi. Nukketeatteriin Kivinen sai kontaktia jo 80luvun lopun Kuo piossa tehdyissä projekteissa. ”Nukketeatteri saattaa olla jopa van hempi esitysmuoto kuin ihmisteatteri. Minua kiinnosti lapsena piirtäminen, ja päädyin ensin kuvataiteen ja eloku van pariin. Pidän itseäni myös enem män näytelmäkirjailijana kuin näytte lijänä, mutta jotenkin vahingossa olen ajautunut tekemään teatteria ja mu siikkia kavereitten kanssa”, kertoo Ki vinen. Sekä Riston että Kivisen teatteria koskevissa puheissa korostuvat tavan takaa yhteisöllisyys ja leikki. ”Minä olen tosi laumaeläin ja pi dän aivan valtavasti työskentelystä ryhmässä. Leikin kautta koetan löy tää välillä liian vakavalta tuntuvaan taiteen tekemiseen iloa. En tieten kään tarkoita sitä, ettei taiteilijuus olisi oikea ammatti, vaan sitä, että sii hen pitää liittyä myös sellaista proses soimisen vapautta kuin lapsilla on”, määrittelee Risto. ”Lapsetkin leikkivät aika tosissaan. Uppoutuvat siihen ja unohtavat itsen sä leikkiessään. Se on hyvä keino myös taiteen tekemiseen. Tosin muuttuuhan se aika totiseksi, kun käyttää samoihin leikkeihin vaikka vuoden verran ai kaa”, täydentää Kivinen. Yksityisestä yleiseen Korhosen muotokuvan iljettävässä Bigheadhahmossa tiivistyvät kapita listinen ja patriarkaalinen riisto. Se kohtelee taitelijoita peittelemättömäs sä #metoohengessä ja vie X:n helikop teriretkelle ihailemaan maan päällä ihmisille ja luonnolle aiheuttamiaan vääryyksiä. ”Se on semmoinen rautalangas ta väännetty abstraktio, jossa kuvas tuu sama demonia vastaan käytä vä symbolinen taistelua kuin niissä aasialaisista näytelmissä, jossa hyö kätään lohikäärmettä vastaan. Se on myös Raamatun Saatana joka vie Jeesuksen autiomaahan ja lupaa sil le kaiken mahdollisen”, tulkitsee Ki vinen. Riston mielestä näytelmän näkökul ma on silti ensi sijassa yksilön elämäs sä ja valinnoissa. ”Itse en ajatellut ollenkaan, että teenpä tässä yhteiskunnallinen teok sen. Pikemminkin luotin lähtökohtai sesti siihen, että yksityinen laajentuu itsestään yleiseksi. Minusta suoraa vaikuttamista on liikaakin päällä ko ko ajan joka paikassa. Minua kiinnosti enemmän saada näytelmään jotain hy vin arkista, kuten nyt vaikkapa puhet ta kuukautisista.” Korhosen muotokuvaa voikin lä hestyä henkilökohtaisena elämän tragediana. Silloin taiteilija X:n esi kuvana voi nähdä esimerkiksi Anton Tšehovin Lokissa itsemurhaan pääty vän nuoren kirjailijan Treplevin. Isoisoäiti Korhosen ja Muusan voi halutessaan tulkita jonkinlaisina X:n sisäisinä tuntemuksina siten, että edel linen edustaa perityn viisauden ohella omatuntoa ja jälkimmäinen jonkinlais ta pysähtymisen ja luopumisen kutsu musta. Silloin näiden hahmojen välillä voi nähdä jonkinlaisen elämänvietin ja kuolemanvietin välisen jännitteen. Näytelmän kauneimmassa kohtauk sessa X ja Muusa näyttävät lentävän avaruuden hiukkasina matkalla jon nekin kaikkeuden tuolle puolen. Riston mielestä tässä ollaan nukke teatterin ytimessä. ”Nukkien kanssa väkisinkin mu kaan tulevat elämän ja kuoleman kysy mykset, koska nuket ovat täysin riippu vaisia nukettajan tekemisestä. Ne ovat myös koko ajan ihan kuoleman par taalla, sillä jos niitä ei nuketa kunnolla, ne menettävät elämänsä saman tien.” Vaurioteatterin Korhosen seuraavat esitykset Turun Tehdasteatterissa 18.11.–20.11. ja muual la myöhemmin ilmoitettuina ajankohtina. Jonnakaisa Riston ja Miko Kivisen haastattelu Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria -podcastissa: voima.fi/audio TEKSTI TUOMAS RANTANEN Nukke on kuoleman kuva Ju uso Tim on en Muusan ja X:n maailmankaikkeuden keskipiste on yhteinen patja jaetun yksiön nurkassa.
K UULUISASSA monologissaan Shakespearen Hamlet poh tii itsemurhaa ymmärrettyään oman äitinsä ja setänsä murhanneen hänen isänsä. Ohjaaja Samuli Reunasen ja dra maturgi Aina Bergrothin Hamletsovi tuksessa tätä olemisen tasapainoilua kuullaan myös Hamletin rakastettuna pidetyn Ofelian (Fanni Noroila) lausu mana. Se on kohtuullista, koska toisin kuin Hamlet, tarinassa Ofelia surmaa itsensä. On reilua sekin, että yleensä miesten varjoon jätetty Ofelia saa nyt muutenkin enemmän tilaa. Tärkeässä tehtävässä on myös Timo Kämäräisen johtama rockbändi, jon ka tuella Hamletia esittävä Olavi Uusivirta saa tukevasti kiinni hahmonsa vuoroin pullistetelevasta ja horjuvas ta egosta. Tässä kyydissä onnistuu jopa uhkarohkea viritelmä, jossa Jim Morrisoniksi reinkarnoitunut Hamlet tul kitsee oidipaalista The End klassikkoa. Uuden sovituksen kantavin idea on pöyhiä eksistentiaalista toiseutta pote vien hahmojen, Hamletin, Ofelian ja jälkimmäisen veljen Laertesin, keski näistä dynamiikkaa queeridentiteet tien kautta. Tämä avaa tuoreen näkö kulman Hamletin ja Ofelian traagiseen suhteeseen. Samalla syntyy homosek suaalinen jännite lopussa toisensa kak sintaistelussa surmaavien Hamletin ja Laertesin välille. Valitettavasti tämän arvion pohja na olevassa esityksessä tämä thanatoksen ja libidon yhtyminen jäi va jaaksi, kun Lartesin hahmoa esittävää Aleksi Holkkoa joutui hätäpaikka maan Janne Reinikainen. On selvää, että vuorosanojaan kännykästään lu kenut näyttelijäparka ei pystynyt välit tämään valitun dramaturgian kannal ta kaikkein herkimpiä tun teita. Esitykset Kansallisteatterissa 27.1. asti. Ohjaaja Samuli Reunasen haastattelu Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria -podcastissa: voima.fi/audio Ollako vai eikö olla Tyrannin turma ja kaaos L UDVIG XIV:N (1638–1715) eli Aurinkokuninkaan pitkään valta kauteen kiteytyy eurooppalaisen itsevaltiuden äärimmäisyys. Samaan aikaan kun valtio kävi sotia ja polki kansaa, hovista ei puuttunut tanssin, mässäilyn ja lihan iloja. Sinna Virtasen ja Jussi Sorjasen Versailles alkaa Oskar Pöystin esittä män moni sanaisen matkaoppaan joh dattaessa loput ensemblestä ( Maria Ahlroth, Martin Bahne, Iida Kuningas ja Jessica Raita) Versaillesin lin nan saloihin. Turistiryhmän vael taessa loputtomiin jatkuvissa saleissa heidän tyylittömät kesävarusteensa vaihtuvat yksityiskohta kerrallaan Janette Laakson luomiin barokkiajan vermeisiin. Aurinkokuninkaallinen hoviarki näyttäytyy yltäkylläisenä kidutuksena, jossa vaihtelevat teennäisen pokku roinnin, pitkästyneisyyden ja fyysisen rääkkäyksen jaksot. Luokkakantainen maku ja mauttomuus lyövät kättä ta valla, josta kulttuurisosiologi Pierre Bourdieukin innostuisi. Julman monotoninen tanssikil voittelu tuo mieleen Horace McCoyn Ammutaanhan hevosiakin klassikon. Esityksen kiihtyvä spiraalinen liike saa matkalla kyytiinsä yhä makaaberimpaa kuvastoa, kuten lietteessä piehtarointia ja lannan lemahduksia. Tiukan toisteista muotoa syventä vät näyttelijöiden moninaiset ilmeet ja keholliset viestit, joista voi lukea ai nakin alistuvaa alamaisuutta, velvolli suudentuntoa, vastarintaa, röyhkeää julkeutta, kilpailuhenkisyyttä, solidaa risuutta ja vahingoniloa. Hallitsijaa esittää mahtavalla pe ruukilla siunattu kaiutin, josta kuuluu fyysisistä vaivoistaan kärsivän abso luutin urahtelua – aina siihen asti kun nes kapinalliset kiskovat siltä töpselin irti ja heittävät torson kokkoon. Versaillesin voi tulkita paitsi oikeu tettun vallankumouksen kuvauksena, myös varoittavana mallina siitä, mi ten itsevaltiuden kaatuminen voi joh taa kaaokseen. Siinä voi nähdä myös rutiinien jatkuvan senkin jälkeen, kun Isoveljeltä on katkaistu sähköt eikä pan optikonin vartijakopissa ole enää ketään kyttäämässä. Tämä valtaanalyysi on pelottava, peilasi sitä Putinin Venäjään tai sitä hienosyisempien valtajärjestelmien alamaisuuteen. Esitykset Viiruksessa 9.12. asti. Sinna Virtasen ja Jussi Sorjasen haastattelu Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria -podcastissa: voima.fi/audio TEKSTI TUOMAS RANTANEN Er ne st Pr ot as iew icz SUOMEN AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI • TEATTERITANSSI.FI TTS_pikkuilmo_voima_118x26mm.indd 1 25/03/2022 16.59 Teatteriarviot Luomumysliä Sysmästä jo 20 vuoden ajan! Osta lähimmästä ruokakaupasta! THOMAS HOUSEAGO – WE 18.9.2022– 15.1.2023 WITH NICK CAVE & BRAD PITT
44 • 9 / 2022 Tulkinnat Marilyn Monroesta heijastavat aikaa ja tulkitsijoitaan. Totuuteen ne pohjautuvat vaihtelevasti. sa mielikuvamme Marilynista muistut taa historiallista hahmoa yhtä paljon kuin keinoälyn luoma taideteos alku peräistä tehtävänantoa. Monroen monta elämää Parhaiten tätä kerroksellista myy tinluomista on analysoinut Sarah Church well kirjassaan Marilyn Monroen monta elämää. Churchwell näyt tää millainen kulttuurinen pakkomiel le ja Rorschachin musteläiskätesti Monroesta on meille vuosikymmenien mittaan kehittynyt. Tämän hän tekee läpivalaisemalla Marilyntekstejä Truman Capotesta Ayn Randiin. Churchwell käy huolellisesti läpi vaikutusvaltaisimmat Monroesta kir joitetut elämäkerrat viimeisen 60 vuo den ajalta ja avaa niiden vahvuuksia, heikkouksia ja sitä kuinka paljon ne ovat ”inspiroineet” toinen toisiaan. Viiden tärkeimmän elämäkerran joukkoon mahtuu peräti kaksi ”fiktii vistä elämäkertaa”; Norman Mailerin Marilyn (1973) ja Joyce Carol Oatesin Blondi (2001). Molemmat väittävät – melko paradoksaalisesti – yrittävänsä ymmärtää tähteä sepittämällä tämän elämäntarinan. Misogynistisen Mailerin ja feminis tiksi itsensä mieltävän Oatesin teokset ovat häiritsevän samankaltaisia asen teellisuudessaan. Molemmissa Mari lyn on jonkinlainen kohtaloonsa tuo mittu, avuton lapsinainen. Molemmat myös esittelevät roppakaupalla ”fakto ja” ja tapahtumia, joita ei mikään do kumentaatio tai luotettava lähde tue. Näistä kahdesta ongelmallisempi lienee Mailerin kirja siitä yksinker taisesta syystä, että vaikutusvaltaisen kirjailijan teos tuli markkinoille jo vuonna 1973, ja se on ehtinyt vaikut taa merkittävästi kaikkiin sen jälkeen julkastuihin elämäkertoihin. Marilynin elämän tulkinta keski ikäisen, akateemisen miehen näkökul masta onkin vakiintunut vuosien var rella niin vahvaksi tehdasasetukseksi, että harva on kyennyt muuttamaan si tä. Näiden filtterien läpi olemme tottu neet Marilynin näkemään. Churchwellin Marilyntutkielma haastaa totutun tapamme katsoa täh teä. Yhdeksi esimerkiksi tyypillisestä Marilyntulkinnasta Churchwell nos taa Monroen kuvaussession valoku vaaja Bert Sternin kanssa. Sternin kuvasarja tunnetaan ”viimeisenä is tuntona”, koska tähti kuoli vain kak si viikkoa kuvien ottamisen jälkeen. Stern ylisti Monroeta mallina mutta kirjoitti myöhemmin julkaistussa kir jassaan tarkan kuvauksen siitä, kuinka tämä kävi läpi Sternin ottamat kuvat ja rastitti tussilla ne joista ei pitänyt. Tämän lisäksi Monroe rikkoi hiuspin nillä alkuperäisen negatiivin kustakin hylkäämästään kuvasta estäen tehok TEKSTI JANNE SIIRONEN M ARILYN MONROESTA tuntuu olevan mah dotonta sanoa mitään uutta. Silti jokaisen uuden elämänkerran, valokuvakirjan, tvsarjan ja eloku van myötä meille luvataan vihdoin paljastaa todellinen ihminen seksi symbolin takana. Tämän syksyn paljastus, Netflix-elokuva Blondi oli yksi lokakuun striimatuimpia elo kuvia. Sen suosio osoittaa, että täh den vetovoima koskettaa myös uutta sukupolvea. Andrew Dominikin ohjaama Blondi perustuu Joyce Carol Oatesin samannimiseen ”fiktiiviseen elämäkertaan”, vuoden 2000 Pulit zerehdokkaaseen, joka herätti jo kirja muodossaan keskustelua fiktion ja faktan suhteesta. Rajua ja väkivaltaistakin elokuva versiota on syytetty edesmenneen tähden ”pahoinpitelystä”, ”hyväksi käytöstä” ja ”sadistisesta kohtelusta”. Se, ja erityisesti päätähden Ana de Armasin roolisuoritus, on kerännyt myös kehuja. Viimeisen 70 vuoden aikana Mari lyn Monroe on symboloinut eri suku polville erilaisia asioita. Seksuaalisen vapautumisen pinupjumalattaresta on tullut uusien elämäkertojen ja tul kintojen myötä ”kynttilä tuulessa”, ri kas tyttörukka, JFKsalaliittoteorioden shakkinappula ja viimeisten vuosien aikana myös varovaisesti jonkin sor tin feministinen voimautumishahmo. Uusin elokuva tekee Monroesta sata prosenttisen uhrin. Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Itseasiassa Blondi hämmästyttää lä hinnä sillä, kuinka vanhanaikainen se naisvihassaan on. K18luokituksen saanut elokuva on epäilemättä järkyttänyt monia Mon roen ihailijoita, mutta lopulta se on vain yksi uudelleentulkinta loputto mien uudelleentulkintojen joukossa. Monroen myytin rakentaminen alkoi jo tämän eläessä elokuvayhtiön ja täh den itsensä toimesta, ja tässä vaihees Pu rP ur Co m m un ica tio n e.U . (C C BY -SA 3.0 D E), W ikim ed ia Co m m on s Marilyn Marilyn
kaasti niiden käytön. Stern kertoo ol leensa ärtynyt, että Monroe toimi niin ”tuhoisasti”. ”Hän ei vain pyyhkinyt pois kuviani, hän pyyhki pois itsensä”, Stern analysoi, lisäten, että Monroella oli elinkaikaa vain kaksi viikkoa. Sternin tulkinta tilanteesta on klas sinen esimerkki siitä, kuinka Monroen toimintaa ja motiiveja on analysoitu tämän kuolemasta lähtien. Monroe oli kokenut malli (monen huippukuvaa jan kuten Richard Avedonin mielestä paras malli, jonka kanssa he olivat kos kaan työskennelleet), ammattilainen, joka tajusi kuvakulmista, valaistuk sesta, liikkeestä ja sen vangitsemises ta. Tuhotessaan negatiivit, jotka eivät vastanneet tähden omaa ”standardia” hän esti tehokkaasti kuvien myöhem män käytön. Miksi Monroen tuhoa mia negatiiveja ei nähdä brändiään vaalivan ammattilaisen toimintana, esimerkkinä artistista, joka kontrolloi esitystään? Sen sijaan elämäkertakir jailijoita on kiihottanut Sternin outo vihjaus Monroen ”alitajuisesta itsetu hoisuudesta”. Myytti ja luonnonilmiö Vuosikymmenien aikana syntynyt Ma rilynmyytti elää yhä jännitteestä, joka on luotu mielikuviin nuoren Norma Jeane Mortensonin ja ”Hollywoodin tuottaman” Marilyn Monroen välille. Näiden tarinoiden päähenkilö on onneton, isätön tyttö, joka esittelee it seään lapsen viattomuudella samalla kun Hollywood nimeää hänet Marilyn Monroeksi ja käärii rahat. Tämä myytti voi näennäisesti esit tää Monroen myönteisessä valossa (siirtämällä vastuun tähden ongel mista ”Hollywoodin” harteille), mutta samalla se riisuu hänet kaikesta toi mijuudesta. Tämä on ongelmallinen tulkinta ennen kaikkea siksi, että se on historiallisesti niin epätosi. Marilyn oli kaikkea muuta kuin passiivinen hah mo tarinassaan. Nykynäkökulmasta Monroeta voi toki pitää monellakin tapaa uhrina, mutta se tuskin oli koko hänen identi teettinsä. Yhtä perustellusti häntä voi daan kuvailla henkilöksi, joka onnistui kovalla työllä parantamaan elämäänsä ja saavuttamaan ammatillista menes tystä – jopa valtaa – alalla, jolla se oli tuiki harvinaista. Monille on selvästi tuottanut vai keuksia myöntää, että nuori nainen, jolla oli näennäisesti niin vähän (”vä hemmän kuin kellään tuntemallani tytöllä” arvioi hänen ensimmäinen malli kouluttajansa), onnistui luo maan itsestään brändin, teoksen, jo ka sijoittuu kollektiivisessa tajunnas sa jonnekin Mikki Hiiren korvien, teräsmiehen nyrkin ja McDonaldsin kaarien väliin. Tähteys ei ollut Marilynin elämän tragedia, päin vastoin, se oli Marilynin elämän riemuvoitto. Mutta Marilynia ihaillaan mieluiten hieman samaan tapaan kuin varhaisia jazzmuusikoita. Heidän ylivertaisuu tensa perustui valkoisten kriitikoiden mielestä kiusallisen usein jonkinlai seen selittämättömään, alkukantai seen ”tunteeseen”, jota valkoinen mies ei enää ”sivistyksensä” takia kyennyt tavoittamaan. Myös Marilynia ihail laan luonnonvoimana, jonain mysti senä, joka vain tapahtui. Blondielokuva osoittaa masenta vasti kuinka kapeat roolit julkisuuden naiselle edelleen sallitaan. Madon na–huorajanalla vaihtoehdot ovat vähissä. Ikuisesti seksuaalisesti aktii vinen Marilyn ei voi koskaan olla äi tiMadonna, ja huorana hän ei herätä sympatioita, joten ”uhri” jää ainoaksi luontevaksi rooliksi viime vuosisadan suurimmalle seksisymbolille. Vaihtoehtoisiakin Marilyntulkinto ja on tarjolla. Sosiaalisessa mediassa Marilyn saattaa näyttäytyä voimaut tavana ihmisoikeustaistelijana tai esi feministinä tarinoissa, jotka pohjaavat sen verran totuuteen kuin haluavat. Faktojen sivuuttaminen ei ole kuiten kaan yhtään vähemmän ongelmallis ta, vaikka sen tekisi konservatiivisen keskiikäisen miehen sijaan liberaali nuori nainen. Täysin objektiivista elämäkerta teosta ei tietenkään ole olemassakaan. Jokainen niistä on tulkinta ja syntyy rajaamisen, karsimisen ja editoinnin tuloksena. Mitkä osat henkilön elä mästä rajataan kuvan ulkopuolelle, mikä jää keskipisteeksi. Jäljelle jäänyt materiaali on tekijän ymmärryksen mukainen tulkinta. Marilynkaanonissa olisi tilaa uusil lekin näkökulmille. Kuinka virkistävää olisi nähdä Monroe vaihteeksi vaikkapa laskel moivana juonittelijana. Naisena, jo ka teki melkein mitä tahansa nous takseen tähdeksi. Monroen tunteneet ovat puhuneet paljon tämän herk kyydestä – se on totta – mutta he ovat puhuneet myös siitä kuinka kovaksi keitetty, ovela, uhmakas, ilkeä, jopa häikäilemätön hän saattoi olla. Mon roen draamaopettaja Paula Strasberg sanoi, että tähdessä yhdistyi ”naisen hauraus ja härän rakenne”. Ohjaaja legenda George Cukor huomautti, et tä Mon roella oli vaarallinen taipumus ”haastaa jumalat” joka käänteessä. Kun ohjaaja Billy Wilder totesi, et tä elokuvan tekeminen Monroen kans sa oli ”kuin hammaslääkärissä käynti, täyttä helvettiä sen tapahtuessa, mutta ihana asia, sitten kun se oli ohi”, oli si helppo mapittaa mies vain 1950lu vun perussovinistiksi. Todellisuudes sa Wilderin loukkaukseksi verhottu kohteliaisuus (tai toisinpäin) on lopul ta reilu analyysi lähipiirinsä hermoja raastaneesta, vaikeasta mutta lahjak kaasta naisesta. Mutta tämä tulkinta tekisi Mon roesta myös vähemmän sympaattisen. Ja siihen yhdellä viime vuosisadan ra kastetuimmista naisista ei taida olla yleisön silmissä vieläkään varaa. Marilyn Marilyn MARILYN OLI KAIKKEA MUUTA KUIN PASSIIVINEN HAHMO TARINASSAAN. ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
46 • 9 / 2022 ELOKUVAT Nicholas Stoller: BROS Elokuvateattereissa nyt. Romanttinen komedia on yksi vaikeimmista tyylilajeista. Moni elokuva voi olla aidosti romanttinen ja hauska, mutta ilman vakavaa pohjavirettä tulos jää pinnalliseksi. Katsojan on sydänverellään jännitettävä, mitä Harrylle, Sallylle, Bridgetille tai Amélielle käy. Bros on homopainotteinen romanttinen komedia. Hauskuttamisen lisäksi elokuvan päämääränä vaikuttaa olevan yleisön sivistäminen ja taisteluhengen puhaltaminen HLBTQ+-yhteisöön. Paljon on vielä tehtävää tasa-arvoisemman maailman eteen. Homojen tarinoita on piilotettu tuhansien vuosien ajan, puhisee vihainen päähenkilö Bobby ( Billy Eichner). Nyt heidän on päästävä näkyviin HLBTQ+-historian museossa, jota Bobby rakentaa. Bobby haluaa elää omanlaistaan elämää, eikä koe heteroiden ymmärtävän millaista on hyvän homosuhteen onni. Homma muuttuu, kun Bobbyn elämään tupsahtaa upea Aaron. Bobby alkaakin kaivata vakiintunutta parisuhdetta. Elokuvan ansioihin kuuluu sen kyky väistellä niitä heterokonservatiivisuuden sudenkuoppia, joita se pilkkaa. Olkoonkin itseironinen homo, silti valkoihoinen ja newyorkilainen Bobby on ihmislajin nokkimisjärjestyksessä korkealla. Onneksi hänet palauttavat maan pinnalle kirjavat kaveriporukat, joissa mukana esimerkiksi vahvana lesbona on Gleestä tuttu Dot-Marie Jones. Ja tietenkin päähenkilöiden on ajauduttava riipaiseviin itsetuntokriiseihin ennen huipennuksia. IIDA SIMES Aino Suni: SYDÄNPETO Elokuvateattereissa nyt. ”Nyt ei mene hyvin”, puskee mieleen elokuvan edetessä vääryydestä toiseen. Räppärin uraa tavoitteleva Elina ( Elsi Sloan) ja tämän äiti muuttavat yhdessä Ranskan Rivieralle, jossa jokailtaiset kuumat bileet ovat kivenheiton päässä. Elina ottaa kaikki aseet käyttöönsä taistellessaan siskopuolestaan, tanssija Sofiasta ( Carmen Kassovitz), johon hän on hullaantunut. Pakkomielteeseensä hautautuneena hän menettää kosketuksensa siihen, mikä on oikein ja missä ylitetään vaaran raja. Aino Sunin ohjaama Sydänpeto puhuttelee katsojaa ajatuksella sukupuolen moninaisuudesta sekä kysymyksillä teinityttöjen haavoittuvuudesta ja sosiaalisen median väärinkäytöstä. Elinan tekosia seuratessa suu loksahtaa auki ja pöyristyksen väreet kulkevat pitkin selkää. Kuitenkin tässä tarinassa pahantekijä on omalla tavallaan itsekin uhri. Pääosassa loistava Sloan vakuuttaa katsojan hyytävillä repliikeillään ja silmiensä uskottavalla hullunkiillolla. Monet elokuvan tapahtumista olisivat tarjonneet tilaisuuksia räjähtävämpään kuvaukselliseen irrotteluun, mutta painopiste on valittu toisin. Henkilöhahmoja juonivetoinen teos nostaa esiin ihmisen tunnepaletin synkeämmät sävyt ja niiden aiheuttamat vakavat seuraamukset. MATILDA KOIVISTO KOONNUT TUOMAS RANTANEN YLE Areena: Maija Isola (Suomi 2021) Unikon (1964) ja Lokin (1961) kaltaisista maailmankuuluista Marimekon kangasmalleista tunnettu Maija Isola (1927–2001) oli myös kunnianhimoinen taidemaalari ja paljon ulkomailla kiertänyt itsellinen edelläkävijä. Leena Kilpeläinen kerii kuvallisesti rikkaassa dokumentissaan Isolan elämäntarinan auki päiväkirjamerkintöjen, kirjeiden, vanhojen haastattelujen, läheisten lausumien, vanhan filmimateriaalin ja osin animaatiolla elävöitettyjen taidenäytteiden kautta. 18.11. Yle Teema ja Yle Areena: Nuoren naisen muotokuva (Ranska 2019) Teeman elokuvafestivaalien (16.–21.11.) tarjontaan kuuluvassa Céline Sciamman älykkäässä elokuvassa kahden naisen ( Noémie Merlant ja Adèle Haenel) suhteen kautta tarkalla katseella käsitellyksi tulee tasa-arvoja luokkakysymysten ohella taiteen suhde kohteeseensa. Siinä missä Ingmar Bergmanin Persona – Naisen naamio -elokuvassa (1966) kaksi naista sulautuu yhteen Elektra-myytin kautta, nyt Orfeusmyytti repii naishahmot irti toisistaan. 22.11. Yle TV1: Hella W (Suomi 2011) Virolaissyntyinen Hella Wuolijoki (1886–1954) oli menestynyt liikenainen, näytelmäkirjailija ja maanpetoksesta tuomittu poliittinen vaikuttaja, joka siirtyi jatkosodan jälkeen vankilasta Yleisradion pääjohtajaksi. Juha Wuolijoki kuvaa Outi Nyytäjän kanssa kirjoittamassaan elokuvassa isoisoisänsä puolison ihmeellistä elämää pikakelauksella, mutta silti oleellistakin mukaan poimien. 10.12. Yle Teema: Hytti nro 6 (Suomi 2021) Juho Kuosmasen Cannesissa palkittu herkkävireinen elokuva perustuu Rosa Liksomin Finlandia-palkittuun romaaniin, jossa naisopiskelija Laura ( Seidi Haarla) joutuu Murmanskin junassa samaan hyttiin venäläisen työmiehen Ljohan ( Juri Borisov) kanssa. Samalla kun yhteentörmäyksestä kasvaa aito ystävyys, elämä itse osoittautuu päämäärää tärkeämmäksi. Netflix: Love, Death + Robots (USA 2019–) Deadpoolin ohjanneen Tim Millerin ja esimerkiksi Alien 3:sta, Fight Clubista ja The Social Networkista tunnetun David Fincherin luoma dystooppisten scifi-novellien sarja hämmentää niin esteettisellä laadullaan kuin kaiken kohtuullisuuden ylittävällä väkivallallaan. Erilaisilla animaatiotekniikoilla toteutetuissa episodeissa ammennetaan häpeämättömästi muotoa ja sisältöä alan klassikoista alieneista predatoreihin ja terminaattoreihin sekä bladerunnereista starshiptrooperseihin ja jopa Watchmeniin, Black Mirroriin ja Solarikseen. Bernard Campan ja Alexandre Jollien: KAUNIIT SIELUT Elokuvateattereissa nyt. CP-vammaisen filosofin Alexandre Jollienin ja näyttelijä-ohjaaja Bernard Campanin elämänmyönteinen road movie kertoo CP-vammaisen pyörälähetin (Jollien) ja työlleen omistautuneen hautausurakoitsijan (Campan) ystävyydestä. Filosofisia sitaatteja tulvivassa elokuvassa pohditaan kehon ja mielen välistä jännitettä tavalla, jossa näyttää toistuvan Descartesin vanha ongelma ihmisen tietoisuuden ja arvon tyhjentymisestä filosofoivaan järkeen. Vammaisuuden normalisointiin liittyvien hyväntahtoisten pyrkimysten rinnalla tekijöiltä jää huomaamatta muita toiseuden lajeja. Esimerkiksi päähenkilöiden sielunveljeyden ylistyksen keskellä elokuvan naishahmoille jää lähinnä huolehtijoiden, ymmärtäjien ja päähahmojen heteroseksuaalisuuden ilmentäjien tehtäviä. TUOMAS RANTANEN Lue lisää arvioita osoitteessa Voiman TV-tärpit François Ozon: PETER VON KANT Elokuvateattereissa nyt. François Ozonin uusin elokuva perustuu Rainer Werner Fassbinderin vuonna 1972 ohjaamaan elokuvaan Petra von Kantin katkerat kyyneleet. Alkuteoksen nimihenkilö on itsekeskeinen ja emotionaalisesti epävakaa muotisuunnittelija, joka kohtelee lähimmäisiään sadistisen tunteettomasti. Hänen masokisminsa räjähtää kaikkien silmille, kun hän saa pakit Karinilta, nuorelta suojatiltaan ja intohimonsa kohteelta. Ozonin sovituksessa puhutaan ranskaa, vaikka se on sijoitettu vuoden 1972 Kölniin. Kahden naisen seksuaalinen valtasuhde on käännetty #metoo-henkisen vanhemman miespuolisen elokuvaohjaajan ja aloittelevan miesnäyttelijän väliseksi. Fassbinderin televisioteatterimaista suljetun tilan estetiikkaa raotetaan lähinnä vankilavaikutelmaa korostavilla pihakuvilla. Samalla lisää painoa saavat kamera-ajot, lähikuvat ja leikkaukset. Vieraannuttavasta näyttelijätyöstä ei enää näy jälkeäkään. Esimerkiksi pääosassa loistava Denis Ménochet saa heittäytyä melodramaattisen, päihderiippuvaisen ja biseksuaalisen taiteilijan tunteiden vuoristoratojen ääriasentoihin asti. Rakentaessaan päähenkilöstään vähemmän mairittelevan mutta todentuntuisen näköiskuvan Fassbinderistä itsestään, Ozon tulee taiten osoittaneeksi, että vain hiukan verhotusti juuri siitä oli kyse myös alkuteoksessa. TUOMAS RANTANEN
UUTUUDET KLASSIKOT DOKUMENTIT SCIFI-VALIOT 16.–20.11.2022 HELSINKI ENNAKKOMYYNTI NYT! FINNKINO.FI TASAVALLAN laatutietoisin ELOKUVAFESTIVAALI YLi