amnesty.fi/tunneoikeutesi TUNNE OIKEUTESI Suomessa mielenosoituksen järjestämiseen ei tarvita lupaa.
TUNNE OIKEUTESI Suomessa mielenosoituksen järjestämiseen ei tarvita lupaa.
d oc p oi n tf es ti va l.f i Sarjakortit myynnissä nyt! su 31.12. klo 19 | Musiikkitalo 19 | Musiikkitalo Uudenvuoden juhlakonsertti B ach, V ivaldi Ina Kancheva, sopraano Helsingin Barokkiorkesteri | joht. Aapo Häkkinen, cembalo www.hebo.fi su 21.1. klo 16 | Musiikkitalo, Konserttisali | Musiikkitalo, Konserttisali Bach, Händel, Rebel Helsingin Barokkiorkesteri | joht. Dmitry Sinkovsky, viulu Dmitry Sinkovsky, viulu to 1.2. | pe 2.2. | la 3.2. klo 18.30 | Kansallisooppera, Alminsali | Kansallisooppera, Alminsali Caccini: Alcinan saari Erica Back, Isabella Shaw, Juho Punkeri, Tuuli Lindeberg Erica Back, Isabella Shaw, Juho Punkeri, Tuuli Lindeberg Helsingin Barokkiorkesteri | joht. Marianna Henriksson Marianna Henriksson ohjaus Sinna Virtanen | valosuunnittelu Ville Virtanen pukusuunnittelu Kaisamaija Uljas ja Saima Uljas la 23.3. klo 19 | Temppeliaukion kirkko | Temppeliaukion kirkko Bach, Händel, Pergolesi Federico Fiorio, kontratenori | Terry Wey, kontratenori Helsingin Barokkiorkesteri | joht. Aapo Häkkinen su 7.4. klo 16 | Musiikkitalo, Camerata-sali | Musiikkitalo, Camerata-sali Bach: Die Kunst der Fuge Aapo Häkkinen, cembalo su 12.5. klo 16 | Musiikkitalo, Camerata-sali | Musiikkitalo, Camerata-sali Piae Cantiones Ulrike Hofbauer, sopraano Helsingin Barokkiorkesteri | joht. Domen Marin ? i ? Liput palvelumaksuineen 18–60 € Helsingin Barokkiorkesterin vanhan musiikin sarja vanhan musiikin sarja v kevät 2024 Sarjaliput myynnissä 21.1.2024 asti! Yksittäisliput palvelumaksuineen 15–49 € Sarjaliput: koko sarja –30 %
d oc p oi n tf es ti va l.f i Sarjakortit myynnissä nyt! su 31.12. klo 19 | Musiikkitalo Uudenvuoden juhlakonsertti B ach, V ivaldi Ina Kancheva, sopraano Helsingin Barokkiorkesteri | joht. Aapo Häkkinen, cembalo Liput palvelumaksuineen 18–60 €
ILMOITUS AMERIKAN SUURI LAMA Teos astuu naisten elämään kristillisen, juutalaisen ja islamilaisen kulttuurin piirissä eri aikoina. Mukana on naisten kirjoittamia kirjeitä, runoja, muistelmia ja pyhiinvaelluskertomuksia sekä oppineita ja kantaaottavia kirjoituksia. Kirjoituksissaan naiset pohtivat uskontoa ja naisena olemisen ehtoja yhtäältä vaimon, äidin ja lesken ja toisaalta nunnan, mystikon, marttyyrin ja hallitsijan rooleista käsin. kauppa.gaudeamus.fi TIETEIDEN YÖ Tieteiden yö on tieteen oma kaupunkitapahtuma, jota vietetään seuraavan kerran torstaina 25.1.2024. Illan ja yön aikana Helsingissä järjestetään 46 tiedetapahtumaa. Ohjelmaa on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tieteiden yön tapahtumiin on vapaa pääsy. www.tieteidenyo.fi muistelmia ja pyhiinvaelluskertomuksia sekä oppineita ja kantaaottavia kirjoituksia. Kirjoituksissaan naiset pohtivat uskontoa ja naisena olemisen ehtoja yhtäältä vaimon, äidin ja lesken ja toiVIRPI MÄKINEN & ELINA VUOLA (TOIM.): NAISET PYHYYDEN TULKKEINA LAPINLAHDEN TULEVAISUU DESTA PÄÄTETÄÄN PIAN! TÄSSÄ OLEN – PÄIVITTÄISIÄ HENGELLISIÄ HARJOITUKSIA Mitä jos vuoden jokaisena päivänä ottaisit hetken tietoiselle läsnä ololle, aikaa omalle itsellesi. Tässä olen -kirja tarjoaa päivittäisiä, noin kolmen minuutin mietiskelyjä. Harjoitusten periaatteena on, että lukija saatetaan Raamatun tekstin kautta oivaltamaan jotain itsestään ja Jumalasta. Ne eivät opeta oikeaa luku tapaa tekstiin, vaan etsivät oman elämän hyvää perustaa. Vastaukset siihen eivät ole valmiita, vaan aina henkilökohtaisia. Lue tai kuuntele mietiskelyt osoitteessa www.raamattu.fi tai lataa ilmainen Piplia-sovellus. Dorothea Langen valokuvat kertovat Yhdysvaltojen 1930-luvun suuren laman koettelemista ihmisistä. Pörssiromahduksesta alkanut lama kesti läpi 1930-luvun aiheuttaen muun muassa massatyöttömyyttä, köyhyyttä ja maan sisäisen muuttoliikkeen Kaliforniaan. Langea (1895–1965) pidetään yhtenä dokumentaarisen valokuvauksen uranuurtajista. Työväenmuseo Werstas 18.8.2024 asti, vapaa pääsy! www.tyovaenmuseo.fi ÁNNÁMÁRET & ÁILU VALLE SAVOY-TEATTERI 6.2.2024 KLO 19 S a m m a k k o VUO DEN VAI HTE EN MER KKI TUO TTE ET Savoy-teatterin saamelaisten kansallispäivän konsertissa kuullaan tuoreita saamelaismusiikin tuulia tämän hetken kiinnostavimpien muusikoiden esittämänä. Lavalla rap-artisti Áilu Valle sekä joikua, moderneja äänimaailmoja ja videotaidetta upeasti yhdistelevä Ánnámáret yhtyeineen. Kevään ohjelmisto täällä: www.savoyteatteri.fi Suomen vanhimmassa psykiatrisessa sairaalassa Helsingin Lapinlahdessa sijaitsevan taiteiden, kulttuurin, mielen hyvinvoinnin ja pienyrittäjyyden keskuksen sekä Lapinlahden sairaalapuiston tulevaisuudesta päätetään vuoden 2024 aikana. Jos haluat vaalia alueelle syntynyttä uudenlaista ja osallistavaa kaupunkikulttuuria sekä luontoja virkistysarvoja ja puolustaa niitä liialta kaupallisuudelta ja rekkatunnelilta, liity tukijoukkoihimme! Tule mukaan yhteisöön: lapinlahdenlahde.fi/yhteiso P voimasanoja IPLiA. LIV STRÖMQUIST: PEILISALISSA Meillä nykyihmisillä on pakkomielteinen suhde kauneuteen. Se miltä näytämme kuvissa on yhä tärkeämpää. Meistä on tullut voyeuristeja, vaikka tarkastelemme lähinnä itseämme. Filosofisten ja sosio logisten teorioiden avulla sarjakuvataiteilija Liv Strömquist peilaa aikamme kauneusriippuvuutta ja kertoo ulkoiseen olemukseen satsanneiden naisten tarinoita historian ja myto logian hämäristä nykyaikaan, Nefertitistä ja Lumikin äidistä Marilyn Monroeen ja Kylie Jenneriin asti. www.sammakko.com TALVEN LÄMMITTÄVÄT TEELAADUT Théhuone on teekulttuuriin erikoistunut teekauppa ja teehuone, jonka valikoimassa on yli 400 tee laatua. Teekaupan puolella voit tutustua eri tee laatuihin asiantuntijoiden opastuksella ja tunnelmallisessa teehuoneessa voit rentoutua teepannullisen äärellä. Eerikinkatu 10, Helsinki & Kauppakeskus Ainoa, Espoo. Théhuoneet avoinna maanantaista lauantaihin. www.thehuone.com D oro the a La ng e, Lib rary of C on gre ss.
9 / 2023 • 7 18.12.–4.2.2024 SOMAAN KORIIN lähelle kaupan kassaa on asetettu myyntiin eriskummallisen näköinen härveli. Tunnistamaton elektroniikka kaiken muun keskellä pistää silmään, joten menen tutkimaan lähemmin. USB-johdolla ladattava elektroninen pyyhekumi. ”Ei enää paristojen vaihtoa!”, tuotteen esittelyteksti riemuitsee. Ensin lyö tyhjää, sitten pöyristyn. Lopulta tunnen itseni typeräksi – en nyt vain tajua jotain, onhan tälle pakko olla jokin perusteltu käyttötarkoitus. Eihän tällaisia turhaan valmistettaisi, ei ainakaan maail massa, joka hukkuu roinaan. Eihän? YHDYSVALTALAISEN psykologin Abraham Maslow’n teoriassa, joka tunnetaan Maslow’n tarveTurhuuksien roviolta muutokseen VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.? , toimituksen sähköposti toimitus@voima.? , voima.? | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraa? kko Pinja Nikki | TOIMITUS KukkaMaria Ahokas, Aleksandra Aksenova, Julius Halme, Elisa Helenius, Anton Hämäläinen, Antti Kurko, Nauska, Pinja Nikki, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, AnnaSo? a Schaller, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Timo Kalevi Forss, Mitja Jakonen, Ondrei Kangas, Ninni Kairisalo, Ninnu Koskenalho, Tuomas kärkkäinen, SuviTuuli Miilunpalo, Heidi Nummi & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, LuontoLiitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 14571005 (painettu) 27373029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.? /rekisteriseloste Ka ns i: N au sk a Pääkirjoitus ILMOITUS AMERIKAN SUURI LAMA Teos astuu naisten elämään kristillisen, juutalaisen ja islamilaisen kulttuurin piirissä eri aikoina. Mukana on naisten kirjoittamia kirjeitä, runoja, muistelmia ja pyhiinvaelluskertomuksia sekä oppineita ja kantaaottavia kirjoituksia. Kirjoituksissaan naiset pohtivat uskontoa ja naisena olemisen ehtoja yhtäältä vaimon, äidin ja lesken ja toisaalta nunnan, mystikon, marttyyrin ja hallitsijan rooleista käsin. kauppa.gaudeamus.fi TIETEIDEN YÖ Tieteiden yö on tieteen oma kaupunkitapahtuma, jota vietetään seuraavan kerran torstaina 25.1.2024. Illan ja yön aikana Helsingissä järjestetään 46 tiedetapahtumaa. Ohjelmaa on suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tieteiden yön tapahtumiin on vapaa pääsy. www.tieteidenyo.fi muistelmia ja pyhiinvaelluskertomuksia sekä oppineita ja kantaaottavia kirjoituksia. Kirjoituksissaan naiset pohtivat uskontoa ja naisena olemisen ehtoja yhtäältä vaimon, äidin ja lesken ja toiVIRPI MÄKINEN & ELINA VUOLA (TOIM.): NAISET PYHYYDEN TULKKEINA LAPINLAHDEN TULEVAISUU DESTA PÄÄTETÄÄN PIAN! TÄSSÄ OLEN – PÄIVITTÄISIÄ HENGELLISIÄ HARJOITUKSIA Mitä jos vuoden jokaisena päivänä ottaisit hetken tietoiselle läsnä ololle, aikaa omalle itsellesi. Tässä olen -kirja tarjoaa päivittäisiä, noin kolmen minuutin mietiskelyjä. Harjoitusten periaatteena on, että lukija saatetaan Raamatun tekstin kautta oivaltamaan jotain itsestään ja Jumalasta. Ne eivät opeta oikeaa luku tapaa tekstiin, vaan etsivät oman elämän hyvää perustaa. Vastaukset siihen eivät ole valmiita, vaan aina henkilökohtaisia. Lue tai kuuntele mietiskelyt osoitteessa www.raamattu.fi tai lataa ilmainen Piplia-sovellus. Dorothea Langen valokuvat kertovat Yhdysvaltojen 1930-luvun suuren laman koettelemista ihmisistä. Pörssiromahduksesta alkanut lama kesti läpi 1930-luvun aiheuttaen muun muassa massatyöttömyyttä, köyhyyttä ja maan sisäisen muuttoliikkeen Kaliforniaan. Langea (1895–1965) pidetään yhtenä dokumentaarisen valokuvauksen uranuurtajista. Työväenmuseo Werstas 18.8.2024 asti, vapaa pääsy! www.tyovaenmuseo.fi ÁNNÁMÁRET & ÁILU VALLE SAVOY-TEATTERI 6.2.2024 KLO 19 S a m m a k k o VUO DEN VAI HTE EN MER KKI TUO TTE ET Savoy-teatterin saamelaisten kansallispäivän konsertissa kuullaan tuoreita saamelaismusiikin tuulia tämän hetken kiinnostavimpien muusikoiden esittämänä. Lavalla rap-artisti Áilu Valle sekä joikua, moderneja äänimaailmoja ja videotaidetta upeasti yhdistelevä Ánnámáret yhtyeineen. Kevään ohjelmisto täällä: www.savoyteatteri.fi Suomen vanhimmassa psykiatrisessa sairaalassa Helsingin Lapinlahdessa sijaitsevan taiteiden, kulttuurin, mielen hyvinvoinnin ja pienyrittäjyyden keskuksen sekä Lapinlahden sairaalapuiston tulevaisuudesta päätetään vuoden 2024 aikana. Jos haluat vaalia alueelle syntynyttä uudenlaista ja osallistavaa kaupunkikulttuuria sekä luontoja virkistysarvoja ja puolustaa niitä liialta kaupallisuudelta ja rekkatunnelilta, liity tukijoukkoihimme! Tule mukaan yhteisöön: lapinlahdenlahde.fi/yhteiso P voimasanoja IPLiA. LIV STRÖMQUIST: PEILISALISSA Meillä nykyihmisillä on pakkomielteinen suhde kauneuteen. Se miltä näytämme kuvissa on yhä tärkeämpää. Meistä on tullut voyeuristeja, vaikka tarkastelemme lähinnä itseämme. Filosofisten ja sosio logisten teorioiden avulla sarjakuvataiteilija Liv Strömquist peilaa aikamme kauneusriippuvuutta ja kertoo ulkoiseen olemukseen satsanneiden naisten tarinoita historian ja myto logian hämäristä nykyaikaan, Nefertitistä ja Lumikin äidistä Marilyn Monroeen ja Kylie Jenneriin asti. www.sammakko.com TALVEN LÄMMITTÄVÄT TEELAADUT Théhuone on teekulttuuriin erikoistunut teekauppa ja teehuone, jonka valikoimassa on yli 400 tee laatua. Teekaupan puolella voit tutustua eri tee laatuihin asiantuntijoiden opastuksella ja tunnelmallisessa teehuoneessa voit rentoutua teepannullisen äärellä. Eerikinkatu 10, Helsinki & Kauppakeskus Ainoa, Espoo. Théhuoneet avoinna maanantaista lauantaihin. www.thehuone.com D oro the a La ng e, Lib rary of C on gre ss. TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 37 Åsne Seierstad 40 28 Selma Vihunen Alas monarkia! 34 Jarkko Martikainen SHELL VASTAAN GREENPEACE 8 Nauska keskellä pistää silmään, joten menen tutkimaan lähemmin. USB-johdolla ladattava elektroninen pyyhekumi. ”Ei enää paristojen vaihtoa!”, tuotteen esittelyteksti riemuitsee. Ensin lyö tyhjää, sitten pöyristyn. Lopulta tunnen itseni typeräksi – en nyt vain tajua jotain, onhan tälle pakko olla jokin perusteltu käyttötarkoitus. Eihän tällaisia turhaan valmistettaisi, ei ainakaan maail massa, joka hukkuu roinaan. YHDYSVALTALAISEN Abraham Maslow’n teoriassa, joka tunnetaan Maslow’n tarveNauska 9 tä avaimet kapitalistisen järjestelmän purkamiseen löytyvät tarve hierarkian kolmannelta askelmalta. Nykyinen talous järjestelmä, jonka kaikennielevä, kyltymätön tuhovoima on ilmastokriisin ytimessä, voidaan purkaa tuomalla ihmiset yhteyteen toistensa kanssa. Yhdessä ihmiset voivat vaatia muutoksia vastuullisilta tahoilta. Yhdessä ihmiset voivat itsekin luoda tilalle järjestelmiä, jotta ihmeellinen planeettamme olisi elinkelpoinen vastaisuudessakin, ja kaikki sen suoma hyvä jakautuisi tulevaisuudessa tasaarvoisesti ja reilusti. ORPON HALLITUKSEN leikkauspolitiikka koettelee kansalaisten inhimillistä kestokykyä Maslow’n tarvehierakian ensimmäistä ja toista porrasta myöten, monissa tapauksissa yhtä aikaa. Heikoimmassa asemassa olevilta on jo luvattu leikata monista sosiaaliturvan muodoista. Valtiovarainministeri Riikka Purra on uhannut myös ruoan verotuksen kiristämisellä, mikä kaventaisi entisestään kymmenien tuhan sien köyhien perheiden leipää. Sitä on jo nakerrettu niin monesta suunnasta, että taitaa kannikasta olla enää vain murut jäljellä. Mutta tarvehierarkian kolmas porras – ihmisten yhteys toisiinsa, läheiset, ystävyys, rakkaus – on jotain, mihin kukaan ulkopuolinen kaikkein sydämettömimmilläkään poliittisilla päätöksillä ei voi kajota. Ystävät, kolmannella portaalla tavataan! Siten muutetaan maailma paremmaksi. EMILIA MIETTINEN 13 TEEMA: KULUTUS SIVUT 10–13, 18–27 TÄMÄN LEHDEN välissä on Voiman Teatteriliite. Sen päätoimittajana toimii Voimasta tuttu Iida Simes. Lehti käsittelee esittävien taiteiden ajankohtaisia näkymiä. hierarkiana, on viisi tasoa, tärkeysjärjestyksessä alimmasta ylimpään. Alimmalla eli ensimmäisellä tasolla ovat välttämättömät fyysiset tarpeet, kuten ruoka, vesi ja uni, joita ilman emme selviäisi hengissä lainkaan. Toinen taso on turvallisuus, mikä merkitsee muun muassa terveyttä ja toimeentuloa, kolmas on sosiaalisuus eli läheiset ihmissuhteet ja ryhmään kuuluminen. Neljännellä sijalla on tunnustuksen tarve. Ihmiset haluavat arvostusta ja tunnustusta muilta. Tärkeää on myös itsekunnioitus. Viides ja viimeinen taso hierar kiassa on itsensä toteuttamisen tarve. USB-johdolla ladattava elektroninen pyyhekumi liittynee jollain lailla siihen. Tässä lehdessä Samu Kuoppa ja Riina Tanskanen kertovat, etM itr o H är kö ne n Vi lle M alj a G um m er us
8 • 9 / 2023 PABLO , 44, Vantaa ”Äänestän arvojen mukaan. Toivoisin tulevan presidentin edustavan vasemmistolaisia arvoja vastapainoksi nykyiselle äärioikeistohallitukselle, jonka riveissä on myös natseja, jotka eivät ole pyytäneet anteeksi rasistisia kirjoituksiaan.” KJELL , 55, Maarianhamina ”Haluan antaa ääneni ihmiselle, joka hoitaa ulko politiikkaa selvästi ja selkeästi, niin kuin Niinistö on tehnyt. Ulkopoliittinen osaaminen on tosi tärkeää, koska se on presidentin alue. Presiden tin pitäisi olla myös selkeä ja hyvä kommunikoi maan. Presidentti voisi olla vähän niinistötyyppi nen, jotta asiat jatkuisivat samalla linjalla.” VILMA , 19, Helsinki ”Tässä maailmantilanteessa ehkä tärkein on se, että presidenttiehdokas olisi sellainen ulko politiikassa vahvimmillaan oleva, jolta kansain väliset suhteet sujuu nätisti, eikä tule suurempia kohuja. Ehdokkaan olisi hyvä olla suhteellisen neutraali ja pystyttävä toimimaan erilaistenkin johtajien kanssa luopumatta kuitenkaan kannas taan ja Suomen yhteisistä arvoista.” HELY , 72, Espoo ”Äänestän ehdokasta, jolla on paras kokemus nimenomaan valtiomiehenä ja joka on käynyt myös ulkomailla neuvotteluja rauhanasioista ja muusta. Asiantuntijuus on se, joka ratkaisee.” Millä perusteella valitset presid entti ehdokkaasi? Mielipide TEKSTI JA KUVAT ANNA-SOFIA SCHALLER Järjestön mukaan kanteella halutaan suitsia julkista keskustelua yrityksen toiminnan ympäristövaikutuksista. TEKSTI ANNA-SOFIA SCHALLER Shell vie Greenpeacen raastupaan Y MPÄRISTÖJÄRJESTÖ Greenpeace tiedotti marraskuussa, että kansainvälinen energiakonserni Shell on haastanut järjestön oikeuteen. Öljyjätti vetoaa Greenpeacen alkuvuonna toteuttamaan mielenosoitukseen Shellin öljylautalla Pohjanmeren alueella, ja perustelee kanteen nostamista turvallisuushuolilla. ”Oikeus protestoida on perustavanlaatuinen oikeus, jota kunnioitamme. Mutta se pitää tehdä turvallisesti ja lain puitteissa”, Shellin viestinnästä kommentoitiin uutistoimisto Reutersin mukaan. Kyseessä on Greenpeacen historian suurin vastaava kanne. Shell vaatii järjestöltä 8,6 miljoonan euron suuruista summaa, mikäli Greenpeace ei lakkaa protestoimasta Shellin öljynporausinfrastuktuurien läheisyydessä pysyvästi. Greenpeace arvioi Shellin kanteen olevan SLAPP-kanne (strategic lawsuit against public participation) eli kanne, jonka tarkoituksena on vaikeuttaa esimerkiksi aktivistien tai toimittajien työtä. ”Shell yrittää aivan selvästi hiljentää Greenpeacen ja saada rauhaa planeetan, ihmisten ja eläinten kannalta vaaralliselle toiminnalleen”, kommentoi Touko Sipiläinen, Greenpeacen Suomen maajohtaja. Hän sanoo kanteen olevan merkittävä uhka Greenpeacen toiminnalle. Sipiläisen mielestä Shellin esiin tuomat turvallisuushuolet vaikuttavat näennäisperusteilta, joita ei olisi tarpeen puida oikeudessa. ”Greenpeace on äärimmäisen tarkka siitä, että kaikki mielenosoitukset toteutetaan turvallisesti. Greenpeace käy aktiivista dialogia kaikkien yritysten kanssa, joihin järjestön kampanjat kohdistuvat. Mielestäni on aikamoista, että juuri Shell, joka toiminnallaan aiheuttaa eksistentiaalisen turvallisuusuhan koko planeetalle, vetoaa turvallisuushuoliin.” ”Mielenosoitukset ovat osuneet” Sipiläisen mukaan Shellille voi koitua merkittävää mainehaittaa SLAPPkanteeksi tunnistettavan syytteen nostamisesta. ”Greenpeace on onnistunut tuomaan esiin Shellin äärimmäisen vaarallista ja kansainvälisten ympäristötavoitteiden kanssa yhteensopimatonta toimintaa. Shellin reaktio tuo esiin, että Greenpeacen mielenosoitukset ovat osuneet. Se, että Shell yrittää hiljentää heihin kohdistuvaa kritiikkiä tällaisin keinoin kuvastaa myös sitä, minkälainen yritys Shell on”, Sipiläinen pohtii. Oikeusministeriön erityisasiantuntija Johannes Koskenniemi kommentoi SLAPP-kanteiden tarkoituksena olevan julkisen keskustelun rajoittaminen. Koskenniemen mukaan tämä toteutuu siten, että julkiseen keskusteluun osallistumisesta rangaistaan tai siihen osallistumisen kustannuksia nostetaan. Häiriötarkoituksessa nostetut kanteet vaikuttavat kielteisesti myös demo kratian toimivuuteen: ”Monipuolinen julkinen keskustelu on monella tapaa demokratian elinehto. Tässä mielessä kaikki sellaiset toimet, jotka kaventavat julkiselle keskustelulle olevaa tilaa tai vaimentavat siitä ääniä, heikentävät myös demokratian toimintaedellytyksiä.” Siihen, onko Greenpeaceen kohdistuvassa kanteessa kyse SLAPP-kanteesta, Koskenniemi ei ota kantaa. SLAPPkanteiden keskeiseksi tunnusmerkiksi hän tuo esiin seuraavan: ”SLAPP-kanteissa ei ole kysymys aidosta oikeudesta tai todellisesta oikeussuojan tarpeesta. Usein SLAPP-kanteen nostavat voimakkaat toimijat, jotka käyttävät hyväkseen esimerkiksi asianosaisten välistä epätasa-arvoa.” SLAPP-direktiivi tulossa Suomesta tunnetaan joitain SLAPPtapauksia. Eniten julkisuutta saanut esimerkki on oululaisen kuntapolitiikko Junes Lokan toimittaja Johanna Vehkoota vastaan tekemästä rikos ilmoituksesta seurannut oikeusprosessi vuonna 2016. Vehkoota syytettiin kunnianloukkauksesta, koska hän kutsui Lokkaa Facebook-postauksessaan muun muassa rasistiksi ja natsipelleksi. Volvo uhkasi Voimaa oikeustoimilla vuonna 2008, kun yritys pahastui Volvon Ocean Race -mainosta paro dioineesta journalistisesta vastamainoksesta. SLAPP-ilmiö ei Koskenniemen mukaan ole Suomessa yleinen. Euroopanlaajuisesti SLAPP-kanteet on tunnistettu varteenotettavaksi ongelmaksi, jonka kitkemiseksi EU:ssa neuvoteltiin 30. marraskuuta 2023 SLAPPdirektiivi. Sen tarkoituksena on luoda euroopan laajuisia yhtenäisiä keinoja, joilla oikeusjärjestelmät voivat reagoida SLAPP-kanteisiin, Koskenniemi kertoo. Jos Shellin kanne etenee oikeuskäsittelyyn, Touko Sipiläinen korostaa, että Greenpeace on valmis tuomaan Shellin toiminnan vaarallisuutta esiin julkisessa keskustelussa entistä voimakkaammin. ”Jos osapuolina ovat ennätysvoittoja tekevä öljy-yhtiö sekä heitä kritisoiva järjestö, uskon, että monet näkevät, mistä tämänkaltaisessa oikeudenkäynnissä oikeasti on kyse.” Alkuperäisessä tiedotteessaan Greenpeace lupasi myöntyä Shellin vaatimuksiin ja lakata protestoimasta heti, kun Shell lakkaa tuhoamasta ilmastoa ja noudattaa hollantilaisen tuomioistuimen vaatimusta vähentää kokonaispäästöjään 45 prosentilla vuosien 2019 ja 2030 välisenä aikana. Greenpeacen protesti vuonna 2019. Shell suunnitteli hylkäävänsä vanhaa infrastruktuuria ja 11?000 tonnia öljyä Pohjanmerelle. M ar te n va n D ijl / G re en pe ac e
9 / 2023 • 9 Karstein Volle TEKSTI IIDA SIMES TEKSTI EMILIA MIETTINEN Provosoitunut keskustelu Gazasta Kulttuurilehtien tukea uhataan leikata rajusti Gazan kriisin uhrien auttaminen ei ole juutalaisvastaisuutta. G AZAN KRIISIN siviileihin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan puhuvien ääniä yritetään vaimentaa provosoituneessa keskustelussa. Sosiaalisessa mediassa aktiiviset poliittiset konservatiivit syyttävät hanakasti antisemitismistä eli juutalaisvastaisuudesta tulitaukoa vaativia ja Israelin miehityksen lopettamista vaativia tahoja. Näin on käynyt kun ihmisoikeusjärjestö Amnesty tai avustusjärjestöt Punainen Risti ja Lääkärit Ilman Rajoja ovat vedonneet suomalaisiin pyytäen avustuksia Gazan alueen humanitaarisen kriisin uhreille. Suomen Amnestyn toiminnanjohtajan Frank Johanssonin viestit valtavista tuhoista siviilialueilla kirvoittavat trollien pohja sakalta kommentteja, kuten ” Gaza pitäisi lanata parkkipaikoiksi”. Tulitauon ja palestiinalaisten uhrien auttamisen puolesta protestoivat opiskelijat kokevat tulevansa vaien netuiksi. Yliopistot suhtautuvat negatiivisesti opiskelijoiden mielenosoituksiin. Helsingin yliopiston päärakennuksessa poliisi otti kiinni 13 opiskelijaa, jotka osoittivat mieltään Palestiinan puolesta. Aalto-yliopisto kielsi ulosmarssineita opiskelijoita kokoontumasta yliopistorakennuksen edessä. TIMO R. STEWART on vanhempi tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa. Hänen erikoisalojaan ovat Israelin ja Palestiinan välinen konflikti sekä uskonnon rooli konflikteissa ja politiikassa. Kristityt sionistit ajattelevat, että Israelilla on oikeus Vanhan testamentin ”pyhään maahan”. Stewart sanoo, että ”nämä eivät Suomessa ole niitä äänekkäimpiä antisemitismillä pelottelijoita. Heitä ovat pikemminkin niin kutsutut maahanmuuttokriittiset henkilöt.” He näkevät Palestiinan valtauskonnon eli islamin uhkana, joten ”Israel on heille kuin etuvartio tätä vastaan.” Onko Israelin toimien kritisoiminen antisemitismiä? Stewartin vastaus on selkeä. ”Ei tietenkään. Israelin toimia saa ja pitää kritisoida, niin ulkopuolelta kuin sisäpuoleltakin.” Hän haluaa lisätä, että todellista anti semitismiä on olemassa, mutta sitä ei ole ihmisoikeuksien ja rauhan vaatiminen kaikille osapuolille. KERR ATA AN VIELÄ kriisin taustaa. Loka kuussa 2023 palestiinalainen terroristijärjestö Hamas iski Israeliin tappaen satoja ihmisiä, ottaen panttivankeja ja tehden silmitöntä väkivaltaa monille ihmisille, etenkin raiskaamilleen naisille. Samalla isku tuhosi – kieltämättä aika heiveröisen – Lähiidän rauhanprosessin. Israel on kostoiskuissaan tappanut tähän mennessä noin 20 000 palestiinalaista, joista valtaosa on lapsia. Miljoonat elävät vailla lääkehoitoa ja turvallista asumusta. Israel on vuosikymmenien ajan miehittänyt Palestiinan alueita, perustanut sinne laittomia siirtokuntia ja rajoittanut muun muassa elintarvikkeiden ja veden saantia miehittämillään alueilla. Humanitaarinen kriisi Palestiinassa oli katastrofaalinen jo ennen viimeaikaisia Israelin iskuja. Arvostelu Israelia pääministeri Benjamin Netanjahua ja hänen johtamaansa oikeistohallitusta kohtaan ei suinkaan tule vain ulkomailta. Israelissa sadat tuhannet ihmiset marssivat aiemmin tänä vuonna hallituksen uudistuksia vastaan. Protestoijat ovat syyttäneet sitä demokratian rapauttamisesta. Netanjahu on Israelissa syytettynä korruptiosta ja lahjusten ottamisesta. Häntä uhkaa kymmenen vuoden vankeustuomio, mutta oikeudenkäynti on tauolla Gazan sodan takia. K ULTTUURI -, mielipideja tiede lehtien liitto, johon myös Voimalehti kuuluu, kertoo tiedotteessaan olevansa järkyttynyt Taiteen edistämiskeskus Taiken aikomuksesta leikata kulttuurilehtitukia jopa 15 prosenttia. Opetusja kulttuuriministeriön alainen Taiteen edistämiskeskus Taike ilmoitti joulukuun alussa, että sen määrärahoihin tulee viiden prosentin leikkaus, mutta leikkauksia ei tehdä tasaisesti kaikkiin tukimuotoihin. Uutisen mukaan isoimmat leikkaukset kohdistuvat ”kulttuurilehtien ja verkkojulkaisujen avustuksiin ja alueellisiin apurahoihin. Kulttuurilehtien kohdalla tehdään aiempaa tarkempaa talouteen perustuvaa tarveharkintaa”. Kultti toteaa tiedotteessaan, että koska lopullista päätöstä budjetista ei ole vielä tehty eduskunnassa, leikkaukset voisi ja pitäisi vielä perua. Kaavaillun leikkauksen määrä on suhteessa tavoiteltuihin kokonaissäästöihin nähden varsin pieni – maksimissaan 120 000 euroa – mutta sillä olisi katastrofaalinen vaikutus erilaisten kulttuuri-, mieli pideja tiede lehtien toiminta kykyyn ja jatkuvuuden varmistamiseen. Toteutuessaan leikkaukset merkitsevät jopa monen lehden lopettamista. Useat julkaisut kamppailevat olemassaolostaan jo valmiiksi nousseiden postija painokulujen kanssa, ja erityisesti pienimpien erikoislehtien tilanne on suorastaan katastrofaalinen. VUONNA 2023 kulttuurilehdille myönnettiin Suomessa valtionapua hieman vajaat 800 000 euroa. Ruotsissa vastaavaa tukea myönnettiin vuonna 2022 noin 2,3 miljoonaa euroa, Norjassa noin 2,7 miljoonaa euroa. Kultti toteaa, että kulttuurilehtien tuki on naapurimaissa noussut tasaisesti, toisin kuin Suomessa. Liitto muistuttaa leikkauksen merkitsevän, että ”[samalla] kun yleisön mahdollisuus saada erilaisia näkökulmia kapenee, toimittajien työmahdollisuudet vähenevät entisestään”. Taike tekee päätöksensä valtionavustuksista maaliskuun 2024 loppuun mennessä. Mielenosoitus Palestiinan puolesta Rautatieaseman Kompassiaukiolla 16.11.2023. Em ilia M iet tin en
10 • 9 / 2023 Jätettä voidaan hyödyntää resurssina. Kiertotalous ei kuitenkaan ole ratkaisu sille, että ekologisesti kestämätön elämäntapamme voisi jatkua. TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS KUVA ANTON HÄMÄLÄINEN Jäte on poliittista S ANA ”JÄTE” viittaa suomen kielessä ”jätettyyn” – siihen, mikä on jäänyt taakse, unohdettu tai hylätty. Jäte on kuitenkin ollut aina osa ihmisten elämää ja toimintaa. ”Mikään ei ole olemuksellisesti, luonnostaan tai automaattisesti jätettä. Kuitenkin periaatteessa mistä tahansa voi tulla ja oikeastaan tuleekin jätettä ajan kanssa. Arvottomuuden takia jäte nähdään asiana, josta olemme erillisiä ja josta haluamme päästä eroon”, sanoo jätetutkija Olli Pyyhtinen. Pyyhtinen on Tampereen yliopiston professori. Hän johtaa tällä hetkellä kahta monivuotista tutkimushanketta, jotka tutkivat jätevirtoja. Näissä hankkeissa tarkastellaan muun muassa ihmisten jätesuhdetta ja jätteen vaikutuksia yhteiskuntaan. Ihmisten suhde jätteeseen on muuttunut. ”Aiemmin jäte oli vain jotain, mikä haluttiin laittaa syrjään pois mielestä ja silmistä. Kiertotalouden myötä on syntynyt ajatus siitä, että jäte voi olla resurssi, joka halutaan saada hyötykäyttöön ja käännettyä arvoksi ja taloudelliseksi voitoksi”, Pyyhtinen sanoo. Kiertotalousmalliin liittyy monia hyötyjä: samoja luonnonvaroja voidaan käyttää useaan kertaan ja uudet jätteenkäsittelyn menetelmät voivat luoda uusia työpaikkoja. Ihmisten jätesuhteeseen on vaikuttanut sekin, että kiertotalouden myötä jäte on enemmän läsnä ihmisten keskuudessa: paikoissa, joissa sitä voidaan hyödyntää. Esimerkiksi jätteenpolttolaitoksilla sekajätettä polttamalla saadaan aikaan lämpöä ja energiaa. Kansalaisia on alettu kehottaa kierrättämään ja siten osallistumaan kiertotalouteen. Vuosituhannen alusta kaatopaikkojen määrä onkin laskenut Suomessa yli kahdesta tuhannesta muutamaan kymmeneen. Pyyhtisen mukaan kiertotalousmalliin liittyy kuitenkin eräs paradoksi: Suomi kuuluu kiertotalouden edelläkävijämaihin mutta on myös EU-maista jätteentuottajien kärjessä. Ihmiset ovat valistuneempia esimerkiksi ekologisista kysymyksistä ja kierrättävät aktiivisemmin, mutta sen sijaan jätemäärät jatkavat kasvuaan. ”Mitä tahansa teemme, kuten kierrätämme ja koitamme saada jätettä uusiokäyttöön, syntyy aina ylijäämää, jota ei saada muutettua resurssiksi.” Esimerkiksi vain osa jätteenpolton seurauksena syntyneestä tuhkasta voidaan hyötykäyttää. ”Prosessissa syntyy sekä niin sanottua pohjatuhkaa ja -kuonaa että lentotuhkaa. Siinä missä pohjatuhkasta pystytään erottelemaan arvometallit ja pohjakuonaa ja -tuhkaa pystytään käyttämään esimerkiksi maarakentamisessa ja betoniteollisuudessa, lentotuhka luokitellaan vaaralliseksi jätteeksi.” Osa tuhkasta jää hyödyntämättä esimerkiksi siksi, että se sisältää vaarallisia aineita. Menetelmiä sen hyödyntämiseksi ei ole toistaiseksi olemassa. Nyky-yhteiskunta on jäteyhteiskunta Pyyhtinen toteaa, että ennen teollista massatuotantoa ja kuluttamisen aikaa yhteiskunta oli kestävämpi ekosystee”Jätteen tutkimisen pariin minut on ajanut kiinnostus kaikkeen siihen, mitä koetamme torjua ja sulkea ulos, jotta elämä olisi järjestyksessä ja hallinnassamme, ja miten emme silti pysty vapautumaan tuosta ulos suljetusta vaan olemme siihen erottamattomasti sot keutuneita”, kertoo Pyyhtinen.
ILKEÄ IMPERIUMI I HMISKUNTA ALKOI KEHITTYÄ 300 000 vuotta sitten. Metsästäjä-keräilijöiden organisoitumattomia heimoja on paheksuttu tyhminä luolaihmisinä siitä huolimatta, että jotkut antropologit ja historioitsijat, kuten Yuval Noah Harari, ovat huomauttaneet, että metsästäjä-keräilijät saattoivat olla hyvinkin onnellista porukkaa. Kun ihmiskunta vasta äsken, 10 000 vuotta sitten, keksi niin kutsutusti laskeutua puusta ja ryhtyä viljelemään maata, ravinto muuttui kehnommaksi. Sairaudet lisääntyivät, kun ruokavalio alkoi perustua viljaan. Ihmiset aitasivat peltojaan, ja monet erikoistuivat tuottamaan vain jotain tiettyä asiaa. Jotta kaikki saisivat kaikkea, tarvittiin vaihdannan välineitä: oravannahkoja, velkakirjoja, kultaa ja rahaa. Hupsista vaan, syntyi kapitalismi. Metsästyksen ja keräilyn kulttuurista luopumisesta ei ehtinyt kulua kuin vaivaiset 9 980 vuotta, kun ilmestyi Voima 6/2000. Otsikolla ” Imperiumin vastaisku” Anton Monti kirjoitti yhdysvaltalaisesta filosofista Michael Hardtista, Hardtin ja Antonio Negrin kirjasta Empire ja Hardtin Suomen-vierailusta. HARDT HAAVEILI globalisoituneesta maailmasta, jossa kansallisvaltiot olivat muuttuneet vähemmän merkityksellisiksi. Yhdysvallat oli etuoikeutetussa asemassa, mutta ei maailmanvaltias. Hardt kannatti vahvasti globalisaation nopeuttamista, koska muuten maailma kehittyisi väärällä tavalla imperialistiseksi. Tie uuteen maailmanjärjestykseen, jossa imperiumin voisi purkaa, meni tähän tyyliin: ”Työläinen halusi murtaa hänelle osoitetut yhteiskunnalliset paikat, nainen halusi samaa palkkaa kuin mies, musta työläinen halusi samat oikeudet kuin valkoinen. Nämä vaatimukset eivät enää sopineet kaiken kattavien ideologioiden viitekehyksiin. Kapitalistinen vastaus oli perinteisen työväestön hävittäminen, työmarkkinoiden paloittelu, erityisryhmien ja joustavuuden korostuminen ja globalisaatio.” Anton Monti tulkitsi näin: ”Uuden työn muodot imperiumissa ovat 1. informatisoitu teollisuus, 2. palvelusektori, jonka töiden tulokset ovat aineettomia hyödykkeitä, ja 3. affektiivinen työ, esimerkiksi hoivatyö tai terveyspalvelut.” ERIARVOISUUS ON UHKA. ”Meidän on rakennettava uusi globalisaatio, joka kuroisi umpeen köyhyyden ja rikkauden, vallan ja vallattomuuden välisen kuilun”, Hardt sanoi. Jotta imperiumi ei toteutuisi väärällä tavalla ”osoittaen ihmisille heidän paikkaansa”, eli jotta kapitalistinen imperiumi ei kahlitsisi ihmisiä, vaatimuksena oli vapaa liikkuvuus. Tämä ei kuitenkaan vapaassa maailmassa riittäisi. ”Toinen vaatimus on kansalaispalkka ja kolmas on oikeus tuotantovälineiden ja kommunikaation haltuunottoon.” Toivottavasti Hardtin visiot käyvät joskus toteen. Nyt, 22 vuotta tämän jutun ilmestymisen jälkeen, nimenomaan ”kommunikaation” eli informaation ja datan keräämisen ja levittämisen bisnekset tarjoavat muutamille harvoille maailman hallitsemisen avaimet. TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. C hris tian W ern er ja Ale xan dra W eltz Antonio Negri ja Michael Hardt vuonna 2013. mi. Tavaroita ei heitetty pois nykyisessä määrin, vaan niitä korjattiin ja käytettiin pidempään. Tänä päivänä jätevirrat ovat globaaleja. Kun jätteemme viedään pois katseidemme ulottuvilta, oma elinympäristömme säilyy puhtaana. Esimerkiksi vaateteollisuus lähettää käytettyjä tai myymättä jääneitä vaatteita matalamman tulotason maihin. Pyyhtinen nostaa esiin sen, että Chilessä Atacaman autiomaassa oleva vaatevuori on niin suuri, että se näkyy avaruuteen saakka. ”Suomessa jätehuollon infrastruktuuri mahdollistaa sen, että kansalaisen ei tarvitse huolehtia jätteestä muuten kuin viemällä se jäteastiaan. Esimerkiksi joissain köyhissä maissa ihmisiä jopa elää kaatopaikoilla ja saa elantonsa jätteen lajittelusta. Heille jäte on jatkuvasti välittömästi läsnä.” Pyyhtinen toteaa, että jäte aiheuttaa esimerkiksi terveydellisiä haittoja niissä maissa, joihin jätettä viedään, ja joissa ei ole tarvittavia resursseja sen käsittelemiseksi. Kiertotalous ei ole ratkaisu ekologisiin ongelmiin myöskään siksi, että kiertotaloutta on Pyyhtisen mukaan globaalilla tasolla vain pieni määrä, vain 7,2 prosenttia maailman taloudesta, ja osuus on ollut viime vuosina laskussa. ”Luku on shokeeraava. Valtaosa taloudesta on edelleen lineaarisen mallin mukaista taloutta, jossa resursseista valmistetaan tuote, joka käytetään ja lopulta heitetään pois.” Jäte tuotava poliittiseen keskusteluun Ihmisten jätesuhde on siis muuttunut osaltaan siksi, että jätteen potentiaali resurssina ymmärretään. Silti jäte herättää Pyyhtisen mukaan ihmisissä monenlaisia tunteita. Koska jäte nähdään kuvottavana ja ällöttävänä, se on tyypillisesti pyritty saamaan pois ihmisten silmistä. Emme halua nähdä jätettä ”jätteenä”, joka aiheuttaa haittaa, vaan vain sen, miten jäte toimii resurssina. ”Jäte herättää myös huolta. Jäte muistuttaa siitä, että elämäntapamme on ekologisesti kestämätöntä. Esimerkiksi muovi ei häviä tai maadu mihinkään, vaan jauhaantuu pienemmiksi hiukkasiksi, mikromuoveiksi tai muovin nanopartikkeleiksi. Muovit voivat olla olemassa sata tai kaksisataa vuotta tai kauemminkin. Esimerkiksi tämä tekee nyky-yhteiskunnasta jäteyhteiskunnan.” Pyyhtisen mukaan esimerkiksi kierrättäminen voi tuottaa yksilölle hyvänolontunnetta, kun tämä kokee tekevänsä oikein ympäristön kannalta. Osa kansalaisista tunnistaakin jo hyvin vastuunsa jätehallinnassa (kierrättämisen suhteen). Pyyhtisen mukaan ihmiset eivät tutkitusti heitä asioita pois vailla tunnontuskia. ”Ruokahävikkiä voi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa joku valmistaa perheelleen aterian, josta jää yli ja lopulta ruoantähteet homehtuvat Tupperware-purkeissa. Syyt ruokahävikin syntyyn ovat siis käytännönläheisiä ja arkisia.” Samaan aikaan osa ihmisistä suhtautuu vaikkapa juuri kierrättämiseen välinpitämättömästi. ”Sekajätteessä, joka päätyy jätteenpolttolaitokselle, on mukana 30–40 prosenttia biojätettä. Esimerkiksi tällä tavalla samaan aikaan kun jäte kääntyy arvoksi ja kiertää taloudessa, jäte myös estää ja häiritsee tätä samaa kiertoa.” Siihen, miksi ihmiset eivät kierrätä, on vaikeaa saada selvyyttä. Pyyhtisen mukaan esimerkiksi erilaisiin aihetta käsitteleviin tutkimuksiin osallistuu nimenomaan sellaisia henkilöitä, jotka pitävät kierrättämistä ja ekologisuutta tärkeinä asioina. Niitä henkilöitä, joille aiheet eivät ole merkityksellisiä, on vaikeaa saada ottamaan osaa tutkimuksiin. Toisaalta myös asuinpaikalla voi olla vaikutusta siihen, millaisia ongelmia kierrättämiseen liittyy. Esimerkiksi haja-asutusalueilla matkat kierrätyspisteille saattavat olla pitkät ja vaatia vaivannäköä. Olipa kierrättämättömyyden taustalla millaisia syitä tahansa, Pyyhtisen mukaan asiaan voisi olla mahdollista vaikuttaa valistamalla ihmisiä lisää sekä tekemällä poliittisia päätöksiä. ”Tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että lajitteluun ja kierrättämiseen pystytään vaikuttamaan lainsäädännöllä: tiukemmat jätelait luovat tarpeen eri jätelajien erilliskeräysjärjestelmän luomiselle ja siten nostavat myös kierrätysastetta, sillä lajittelu ja kierrätys helpottuvat. Myös niin kierrättämiseen ohjaavien taloudellisten kannustinten kuin kierrättämättä jätttämisestä seuraavien mahdollisten sanktioiden on todettu nostavan kierrätysastetta.” Lisäksi jäte olisi tuotava osaksi laajempaa poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua. ”Yhteiskunnallista keskustelua on, mutta nykyisellään se helposti jättää näkymättömiin joitain näkökulmia. Nykyinen jätehallinta keskittyy olemassa olevan jätteen käsittelyyn. Olisi tärkeää keskustella siitäkin, miten tavaroita tuotettaisiin ja kulutettaisiin vähemmän (jotta jätettä syntyisi vähemmän). Olli Pyyhtinen • Syntynyt 1976, asuu Helsingissä. • Valtiotieteiden tohtori, Tampereen yli opiston sosiologian professori. • Johtaa tutkimushankkeita Ontologies of Waste: A Relational Study of How Waste Comes to Matter for Humans, Society, and Future (WasteMatters) ja Jätteen kierron katkokset rikkinäisessä maailmassa (DECAY).
12 • 9 / 2023 Perverssit kuluttajat TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Kuluttajat tekevät valintoja halujensa ajamina, eivätkä mainosten luomat mielikuvat lisää valintojen rationaalisuutta. T ALOUSJÄRJESTELMÄMME perustana on ajatus rationaalisia valintoja tekevästä kuluttajasta. Unelma rationaalisista kuluttajista on kuitenkin juuri sitä: unelma. Yksi ilmeinen tapa tarkastella kuluttajien valintojen rationaalisuutta on tarkastella heidän käytettävissään olevaa tietoa. Kulutuspäätökset perustuvat usein mainosten avulla tuotettuihin haaveisiin, ja mainokset ovat kaikkea muuta kuin luotettava tiedonlähde. Suomessa kuluttajansuojalaki kieltää valheellisten väittämien esittämisen mainoksissa. Silloinkin kun mainoksen väittämät eivät ole itsessään valheellisia, ne ovat kuitenkin erittäin valikoituja. Mainosten perusteella muodostuva kuva tuotteesta voikin olla niin vääristynyt, että sitä voi kuvailla valheelliseksi, vaikka suoranaista valhetta ei olisikaan esitetty. Mainoksissa myös suositaan termejä, jotka tuottavat todellisuudesta erkaantuneita mielleyhtymiä. Esimerkiksi kaupasta löytyvä ”vapaan lehmän maito” on mahdottomuus, sillä tuotantoeläin ei määritelmällisesti ole vapaa. Haluaako possu kuolla? Harvoin mainonnan avulla luotu ristiriita todellisuuden ja mielikuvien välillä on niin voimakas kuin eläinteollisuudessa. Äärimmäisenä esimerkkinä voi esittää mainoksessa esiintyvän antropomorfi soidun sian, joka kannustaa kuluttajia syömään sian kappaleita. Voi melko turvallisin mielin todeta, että sen enempää vapaana kuin vangittunakaan elävät eläimet eivät halua tulla syödyiksi, ja vastakkaisen väittäminen on valheellista. Vaikka todellisuus ei hyvää elämää tuotantoeläimille tarjoakaan, sitä kuluttajat toivovat. Kyselytutkimuksissa valtaosa ihmisistä kertoo, hieman kysymyksenasettelusta riippuen, olevansa eläinrakkaita ja arvostavansa eläinten hyvinvointia. Lokakuussa 2023 julkaistussa, kansalaisten suhtautumista eläinten hyvinvointiin kartoittavassa Eurobaro metrikyselytutkimuksessa 97 prosenttia suomalaisista piti tärkeänä tai erittäin tärkeänä ”suojella tuotantoeläinten hyvinvointia”. EU:n laajuisesti toteutetussa kyselyssä vastaajista 84 prosenttia oli sitä mieltä, että heidän kotimaassaan tuotantoeläimiä tulisi ”suojella paremmin kuin mitä tällä hetkellä tehdään”. Suomalaisista 98 prosenttia oli sitä mieltä, että tuotantoeläimillä ”tulisi olla tarpeeksi tilaa liikkua, maata ja seistä”. Myös suomalaisilla tuotantotiloilla kuvattu materiaali osoittaa näiden toiveiden ja todellisuuden välillä ammottavan kuilun. Uuden tiedon hyväksyminen on kuitenkin erityisen vai keaa, mikäli sen sisäistäminen edellyttää omien käytös tapojen ja tottumusten muuttamista. Moni myös syyttää tilojen arkea dokumentoineita aktivisteja asiat tomasta käytöksestä. Karmaisevan todellisuuden mahdollistavia yrityksiä moititaan kitsaammin, sillä se kohdistaisi moitteet välillisesti myös omiin kulutus valintoihin. Mainoksissa näemme kärsivien ja kuolleiden yksilöiden sijaan iloisia perheitä ja kaveruksia viettämässä aikaa yhdessä ja ehkä söpöjä eläimiä. Rationaalisuutta ei ole Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen professori Joel Hietanen tutkii kuluttajien toimintaa ja sen takana vaikuttavia ajatuksia ja arvostuksia. Hän ei ole sanojensa mukaan nähnyt kuluttajien toiminnassa merkkejä rationaalisuudesta. ”Aloitetaan yksinkertaisella kysymyksellä: Voidaanko ajatella, että ylipäätään kulttuurimme on rationaalinen? Ihmiset selittävät tavallisesti omaa toimintaansa rationaaliseksi, vaikkei se olisi sitä.” Hietanen ottaa esimerkiksi Range Rover -katumaasturin, jolla hintansa takia harvemmin ajetaan maastossa. Britannian kuninkaallistenkin suosiman maasturin lähtöhinta Suomessa on 150 000 euroa ja erityisen maksukykyinen kuluttaja voi valita jopa 400 000 euroa maksavan mallin. ”Kun kysymme maasturin omistajalta, että miksi ostit tämmöisen, niin hän vastaa hyvin todennäköisesti, että tämä auto on turvallinen. Tai että suhteessa kokoonsa siinä on aika hyvä polttoaineenkulutus. Perhe ja tavarat mahtuvat kyytiin. Jos katsomme asiaa toisesta näkökulmasta, tällä post rationalisoinnilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miksi se auto on ostettu.” Kalliiksi tunnistettava auto on tietenkin statussymboli, jolla tehdään vaikutus sekä muihin että itseen. Oikeasti kuluttaja siis ostaa jotain ihan muuta kuin auton. Merkkien valtakunta Hietanen avaa kuluttajien toimintaa sosiologi ja fi losofi Jean Baudrillardin kulutuskulttuuria käsittelevän teorian kautta. ”Hänen mukaansa kulutuskulttuurin kaltainen systeemi rakentuu merkeistä ja merkityksistä. Edes ruokaa tai vettä ei voi ostaa ilman, että mukana tulee kulutuksen merkki. Kraanasta tuleva vesikin on kulttuurin symboli ja kannanotto: Otatko mieluummin julkisen, yhteisen hyvän kautta tulevan veden vai haetko kaupasta Eviania? Tai jos ostat herneet torilta, sekin on hipsterlifestyle-valinta.” Hietasen mukaan baudrillardilaisessa näkemyksessä systeemimme on niin kaikenläpäisevä, ettei sitä pääse pakoon, eikä sen ulkopuolella ole mitään. ”Yksilön on mahdoton olla rationaalinen systeemissä, joka ei perustu mihinkään rationaaliseen, vaan merkkeihin ja symboleihin.” Merkkejä ja symboleja onkin opittu käyttämään tehokkaasti ja päämäärätietoisesti. Markkinoinnin tutkimus tunnistaa maailmansotien jälkeisen aikakauden, jolloin markkinointi piti keksiä uusiksi. Tuolloin muovi yleistyi ja sotaponnisteluista vapautui suunnattomasti teollista kapasiteettia, jolle piti keksiä käyttöä. Asetelmasta syntyi nykyinen kulutuskulttuuri ja ajatus siitä, että kuluttajille voi tuottaa (kuviteltuja) tarpeita uusilla tavoilla. Mainokset loivat halun ja antoivat ohjeet siitä, kuinka tuon halun pystyy tyydyttämään. Yksi merkittävimmistä hahmoista tässä muutoksessa oli Hietasen mukaan Sigmund Freudin siskonpoika Edward Bernays, joka valoi Freudin ajatusten pohjalta perustan nykyaikaiselle markkinoinnille. Freudin kehittämästä psykoanalyysistäkään ei löydy apua vastuullisen, järkevästi toimivan kuluttajan etsinnässä. ”Psykoanalyysissähän koko kysymys rationaalisuudesta on jo lähtökohtaisesti mieletön. Psykiatri ja psykoanalyytikko Jacques Lacan totesi, että meillä on kolme normaaliuden tasoa: neuroosi, perversio ja psykoosi. Se on kaikki, mitä meillä on”, Hietanen toteaa. Neuroosi on Hietasen mukaan sitä, että yksilö ei ikinä oikeasti tiedä mitä oikeasti itse haluaa tai mitä muuta haluavat hänestä. ”Se on lähtökohtainen ahdistus, mikä meillä kaikilla on päällä.” Perversio ei välttämättä ole seksuaa lista, vaan se hetki, kun päättää jyrätä tuon ahdistuksen. ”Kun päättää ostaa sen Range Roverin ja sanoo, että tämän minä tarvitsen ja ansaitsen, eikä kukaan voi kritisoida sitä.” Psykoosi on se olotila, jossa ollaan mukana virrassa ilman subjektiivista ymmärrystä ympärillä tapahtuvasta. ”Pienet psykoosin hetket ovat nautinnollisia ja tavoiteltuja, ja kulutuskulttuuri myy niitä meille jatkuvasti. Oli sitten kyseessä päihteet, maaninen keräily tai vaikka huvipuistoajelut.” Tuhoon tuomittu systeemi Vaikka kuluttajat tai yrityksissä työskentelevät henkilöt eivät haluaisikaan toimia haitallisesti, toimintamme vaikutukset näyttävät totuuden. Olemme sotkeneet ympäristömme hyvin tehokkaasti ja kylvämme tuhoa joka suuntaan, vaikka se ei tavoitteemme olisikaan. ”Kaikki tutkimukset näyttävät, että mikään versio kulutuskulttuurista tai nykykapitalismista ei voi olla vastuullista. Ne perustuvat kasvuun, eikä se vaan voi jatkua. Markkinointi kuitenkin antaa mahdollisuuden kieltää tuo ristiriita. Se on työkalu, minkä avulla yritykset kertovat olevansa eettisiä ja että sinä voit jatkaa kuluttamista ja kokea hyvää oloa. Mainos myy sinulle yhtä aikaa perversion ja omantunnon.” YKSILÖN ON MAHDOTON OLLA RATIONAALINEN SYSTEEMISSÄ, JOKA EI PERUSTU MIHINKÄÄN RATIONAALISEEN.
9 / 2023 • 13 Perverssit kuluttajat To im itu ks ell ist a ain eis to a.
14 • 9 / 2023 Tunteet eivät palanneet Mielen hoitoon käytetyt lääkkeet aiheuttavat osalle käyttäjistä ongelmia, jotka jatkuvat lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Pitkäaikaisia haittoja saaneet ovat järjestäytyneet ja vaativat parempaa tiedotusta haitoista sekä lääkkeettömien hoitojen saatavuuden parantamista. Y LI 12 PROSENTTIA suomalaisista käyttää vuosittain lääkkeitä masennuksen, ahdistuksen tai muiden mielenterveysongelmien hoitoon. Masennuslääkkeitä syö jatkuvasti noin kahdeksan prosenttia, psykoosilääkkeitä noin kaksi prosenttia. Osalle hoidosta tulee ja jää uusia hermoston toiminnan ongelmia. Psykoosilääkkeisiin kuuluu esimerkiksi ketiapiini, jota käytetään myös unettomuuden hoitoon. Unettomuuden hoito on off label -käyttöä, mikä tarkoittaa, että lääke on alun perin kehitetty muuhun tarkoitukseen. Unettomuudesta kärsinyt ammattikorkeakoulussa opiskeleva Emma sai ketiapiinireseptin psykiatrilta ensi tapaamisella, mutta joutui lopettamaan käytön lyhyeen. ”Kun katsoin tv-sarjaa, en hahmottanut mitä siinä tapahtuu. Opiskelusta tuli mahdotonta, kun en ymmärtänyt mitä luin, vaikka edellisellä viikolla ennen lääkettä olin tajunnut ihan hyvin. Toinen pupillini laajeni, enkä enää uskaltanut ottaa enempää”, Emma muistelee. Lääkkeen lopettamisesta on lähes vuosi, mutta muistin ongelmat, joita hänellä ei sitä ennen ollut, eivät ole vieläkään täysin kadonneet. Emmalla on huonoja kokemuksia myös masennukseen käytettävien SSRI-lääkkeiden vaikutuksista. Hän käytti niitä ahdistuksen ja masennuksen hoitoon neljä vuotta psykoterapian ohella. Heti lääkityksen aloitettuaan hän huomasi seksihalujensa kadonneen, mikä onkin yksi yleisimmistä SSRI-lääkkeiden sivuvaikutuksista. Lääkitys myös tasasi, osin odotetusti, tunne-elämää: ahdistus väheni, mutta samalla hävisi läheisyyden kaipuu ja Emman masennuksesta huolimatta ajoittain kokema ilokin. Emma puhui terapeutilleen monesti halustaan lopettaa lääkitys, mutta terapeutti kannusti jatkamaan. ”Olin liian kiltti ja auktoriteettiuskoinen”, hän harmittelee nyt. Terapiassa hän sai käsiteltyä asioita, jotka saattoivat laukaista mielenterveyden ongelmat. Nyt Emma katsoo parantuneensa, ja on lopettanut lääkityksen lähes vuosi sitten, mutta läheisyyden kaipuu, seksuaalinen halu ja ilo eivät ole palanneet. Emman parisuhde on kestänyt muuttuvien halujen läpi, ”mutta kuinka kauan”, hän pohtii. Vähän yli 20-vuotias Emma oli aiemmin sitä mieltä, että tottakai hankkii joskus lapsia, mutta epäilee nyt, miten pärjäisi lapsen kanssa. ”Opiskelukyvyn pitäisi ensin täysin palautua, samoin läheisyyden kaipuun ja seksihalujen.” Vauriot näkyvät hermostossa Emma kuuluu SSRI-lääkkeiden käytön lopettamisen jälkeen jatkuvista ongelmista tiedottavaan suomalaiseen PSSD-yhteisöön. Kansainvälinen PSSD Network on syntynyt SSRI-lääkkeiden lopettamisen jälkeen jatkuvien seksuaalisuuteen liittyvien haittojen ympärille, mutta viestii muistakin lopettamisen jälkeen jatkuvista ongelmista. Vertaistukea saavat myös Emman tavoin muistakin psyykenlääkkeistä ongelmia saaneet. PSSD tulee sanoista PostSSRI Sexual Dysfunction. Seksuaalisuuden ongelmat, varsinkin miesten erektiohäiriöt, ovat selkeästi havaittava ja helposti myös eläinkokein tutkittava ilmiö, jota on ehkä juuri siksi selvitetty muita haittoja enemmän. PSSD näkyy läheisyysja seksihalujen puutteen lisäksi monenlaisina ongelmina seksuaa lisen mielihyvän kokemisessa sukupuolesta riippumatta. ”PSSD:tä vähätellään väittämällä, että kyse on vain esiin tulleista masennuksen oireista, mutta esimerkiksi sukuelinten tunnottomuus ei ole masennuksen oire”, kertoo eri SSRI-lääkkeitä vuosia käyttänyt Siiri. Hän on lopettanut käytön noin kaksi vuotta sitten ja on työkykyinen, mutta katsoo lääkityksen pilanneen elämänsä. ”Pahinta on, että tunnekokemukseni ovat latistuneet ja tuntoaistini on alentunut. Olen menettänyt erogeenisen tuntoaistin lähes kokonaan enkä tunne seksuaalista mielihyvää ollenkaan. Miten sallitaan, että lääketieteellä puututaan näin pyhään asiaan, jolla on valtava merkitys ihmisten hyvinvoinnille?” Siiri lainaa George Orwellin 1984 -romaania: ”Hävitämme orgasminkin. Neurologimme työskentelevät jo asian kimpussa.” ”Olisiko kukaan uskonut että näin käy oikeasti?” Siiri pohtii. PSSD:stä kärsivillä tuntohäiriöt, joko tuntoaistin aleneminen tai yliherkistyminen, ovat yleisiä oireita. Osalla tuntohäiriöiden syynä näkyy pienten hermosäikeiden vaurioituminen eli ohutsäieneuropatia, jonka katsotaan olevan SSRI-lääkkeiden aiheuttamaa ja joka Siirilläkin on diagnosoitu. Monilla on myös erilaisia autonomisen hermoston oireita, kuten sydämen sykkeen epätarkoituksenmukaista vaihtelua tai tihentynyttä TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVAT ONDREI KANGAS lapsen kanssa. ”Opiskelukyvyn pitäisi ensin täysin palautua, samoin läheisyyden kaipuun ja seksihalujen.” Vauriot näkyvät hermostossa pettamisen jälkeen jatkuvien seksuaalisuuteen liittyvien haittojen ympärille, mutta viestii
virtsaamisen tai ulostamisen tarvetta. Neurologi Risto O. Roine on tavannut PSSD-potilaita vastaanotollaan. ”Tämä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, hän painottaa. Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Koska ongelmat osuvat intiimille elämänalueelle, niistä ei välttämättä kehdata kertoa terveydenhuollossa tai ilmoiteta esimerkiksi lääkkeiden sivuvaikutuksista tietoa keräävälle ja samalla henkilötietojen ilmoittamista vaativalle Fimealle. Hoitoon hakeutumista voivat vaikeuttaa myös huonot kokemukset aiem mista hoitokontakteista. Potilaat pelkäävät, että että ongelmia vähätellään ja niiden sanotaan johtuvan masennuksesta. Roine uskoo, että kyseessä on, vaikkakin alidiagnosoitu, kuitenkin harvinainen sai raus: ”Sairastuneita on Suomessa todennäköisesti satoja, muttei tuhansia.” Roine on huomannut potilasmäärän lisääntyneen koronapandemian myötä ja osan oireista muistuttavan koronan sairastamisen ja rokotteiden jälkeen tulleita autonomisen hermoston toiminnan ongelmia, joita myös usein vähätellään. Potilaan tietoinen suostumus ei toteudu Siiriä harmittaa, ettei potilaita varoiteta psyykenlääkkeisiin liittyvistä riskeistä: ”Tuntuu ettei meitä nähdä ihmisinä, vaan tilastollisina epätodennäköisyyksinä, joiden kohtalosta ei tarvitse välittää. Meille kyse on kuitenkin meidän ainoasta, ainutkertaisesta elämästä. Meiltä on riistetty mahdollisuus inhimilliseen elämään.” Siiri toivoo parempaa tiedotusta lääkkeiden haitoista sekä aitoja vaihtoehtoja lääkehoidolle. ”Meiltä on evätty lakiin perustuva tiedonsaantioikeus. Tuskin ketään meistä, jotka ovat saaneet PSSD:n, on lääkäri varoittanut tästä. Kuka olisi valmis ottamaan riskin menettää seksuaalisuutensa, tunteensa ja kyvyn kokea mielihyvää pysyvästi?” Siiri pyysi aikanaan itse juuri SSRIlääkkeitä, koska oli lukenut että masennuksen voisi aiheuttaa aivojen kemiallinen epätasapaino, jonka lääkkeet voisivat korjata. ”Potilasasiakirjoihini on kirjoitettu, että ’potilas puhuu serotoniinitasapainosta’. Nyt on kuitenkin käynyt ilmi, että mitään kemiallista epätasapainoa ei ole koskaan edes osoitettu, vaan kyseessä on ollut lääkeyhtiöiden markkinointikeino.” Serotoniinihypoteesi syntyi 1960-luvulla masennuslääkkeiden kehityksen rinnalla. Tutkimustuloksia sitä vastaan alkoi näkyä jo 1990-luvulla, ja 2000-luvulla todettiin, ettei serotoniinivaje selitä masennusta. Nykyään ajatellaan, että depression taustalla voi olla eri ihmisillä hyvin erilaisia fysiologisia ja psykososiaalisia syitä, eikä siihen liittyviä mekanismeja täysin tunneta. Nykyisin pidetään mahdollisena, että joillakin potilailla siihen saattaa liittyä serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöitä. Siiri on myöhemmin ajatellut omien oireidensa johtuvan psykososiaalisista tekijöistä kuten vaikeasta lapsuudesta ja sen hetkisestä elämäntilanteesta. Lisää tutkimusta ja parempaa hoitoa Siirin mielestä on ongelmallista, että lääkereseptin lunastaminen apteekista voi olla edellytyksenä joillekin Kelan tuille. ”Mitä vakavammasta haitasta on kysymys, sitä tärkeämpää on että potilaalle kerrotaan riskistä, eikä psyykenlääkkeiden lunastamisen pitäisi koskaan olla sairauspäivärahan edellytys. Nyt tietoinen suostumus hoitoon ja potilaan itsemääräämisoikeus eivät käytännössä toteudu, koska riskeistä eri kerrota tarpeeksi. Auktoriteettiuskoinen ei välttämättä uskalla kieltäytyä lääkkeistä ja olla syömättä lääkkeitä.” Risto O. Roineen mukaan ”lääkärikunta on jakautunut sen suhteen, ketkä painottavat lääkehoitoa enemmän ja ketkä ovat kriittisempiä, mutta PSSD:ssä ei ole kyse mistään yleisestä lääkevastaisuudesta, vaan pitäisi tunnustaa, että osalle tulee lääkkeistä pitkäaikaishaittoja ja pyrkiä auttamaan heitä.” Roine kertoo, että PSSD:hen ei vielä tiedetä parannuskeinoa, mutta koska kyseessä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, osa saattaisi hyötyy immunologisesta hoidoista tai kiertäjähermoon, autonomisen hermoston tärkeimpään hermoon, vaikuttavista hoidoista. Roine toivoo aiheesta lisää tutkimusta ja parempaa hoitoa sairastuneille. ”Koska kyseessä on harvinaissairaus, hoitoon ei tarvita samanlaista näyttöä kuin yleisiin sairauksiin.” Avun saannin vaikeuksissa erilaisiin ongelmiin näkyy terveydenhoidon resurssipula. Esimerkiksi Emma ei tavannut hänelle psykoosilääkkeen unettomuuteen määrännyttä psykiatria toistamiseen ja lääkkeiden lopettamiseen oli vaikeaa saada asiantuntevaa apua. Emma toivoo, että mahdollisten haittojen vuoksi psyykkisiin ongelmiin kokeiltaisiin ensin lääkkeettömiä hoitoja. ”Ja lääkehoidossa pitäisi olla parempi kontrolli, pitäisi katsoa toimiiko joku vai ei, eikä niin, että lääkäri vaan antaa reseptin ja siinä se.” Siirikin toivoo, että resursseja siirrettäisiin lääkkeistä psykoterapiaan ja matalan kynnyksen keskusteluapuun. Emma ja Siiri eivät esiinny jutussa oikeilla nimillään. Heidän henkilöllisyytensä ovat toimituksen tiedossa. TEKSTI MIIA VISTILÄ 2019 masennuksen takia ensi kertaa työkyvyttömyyseläkettä hakeneista 75 prosenttia oli saanut edeltävän vuoden aikana hoidoksi vain psyykenlääkkeitä ja vain 12 prosenttia terapiaa ja lääkkeitä yhdessä. Pelkkää kuntoutuspsykoterapiaa oli saanut kaksi prosenttia ja 10 prosenttia ei ollut saanut mitään hoitoa. Psyykenlääkkeiden vaikuttavuudesta käydään keskustelua Suomessakin. Tutkimuksia kritisoidaan muun muassa kontrolliryhmän puutteesta, lääkkeiden todellista käyttöä lyhyemmästä tutkimusajasta tai tutkimusryhmän rajaamisesta vain masennusta sairastaviin, kun lääkkeitä käyttävillä on monenlaisia mielenterveyshäiriöitä ja usein useampia lääkityksiä yhtä aikaa. Epäilyjä herättää myös, että taloudelliset intressit ohjaavat valmistamaan lääkkeitä pitkäaikaiseen käyttöön. Jotkut asiantuntijat, kuten Suuri sero toniinihuijaus -kirjan kirjoittanut psykologi Aki Kopakkala kritisoivat, että juuri masennuslääkehoito johtaa usein masennuksen kroonistumiseen, kun ilman lääkitystä se paranisi itsestään, ja että elämäntapamuutokset tai terapia auttavat oireiden lievittämisessä vähintään yhtä paljon kuin lääkkeet. Kopakkala irtisanottiin vuonna 2014 työstään terveyspalveluja tuottavan Mehiläisen kuntoutusjohtajana hänen kritisoituaan lääkehoitoa Ylen M.O.T.-ohjelmassa. Samalla lääkkeiden käyttö lisääntyy. Eniten se on lisääntynyt 15–19-vuotiailla, joiden lääkehoitoa Kela tukee kolme kertaa niin usein kuin vuonna 2008. Heistä naisia on noin kolme neljästä. Viisi vuotta vanhemmilla naisilla masennuslääkkeiden käyttö on kaksinkertaistunut ja miehilläkin yli puolitoistakertaistunut. Kaikissa ikäryhmissä naiset käyttävät masennuslääkkeitä miehiä enemmän. Lääkkeitä on saatavilla psykoterapiaa helpommin. Pääsy Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan voi olla vaikeaa. Kela korvaa terapian kuluista noin 60 euroa eli noin 55–85 prosenttia, mutta hoito voi olla korvausten jälkeenkin liian kallista, ja palvelua voi olla vaikea hankkia, sillä vapaita terapeutteja on vähän. Kun mielenterveysongelmiin liittyy usein esimerkiksi vaikeuksia ohjata omaa toimintaansa, tehdä päätöksiä, saada asioita aikaan ja toimia sosiaalisissa tilanteissa, usein juuri sairauden tuomat ongelmat estävät tarvittavan avun hakemisen. Terapiaan pääsyä ollaan kuitenkin helpottamassa. Hallitusohjelmaan on sisällytetty nuorten terapiatakuu, joka takaisi toteutuessaan alle 29-vuotiaille pääsyn sopivaan ja vaikuttavaan psykoterapiaan. Suomessa masennusta hoidetaan lääkkeillä Masennus lääkkeiden tehosta kiistellään. WHO suosittelee ensisijaiseksi hoidoksi terapiaa. M IELENTERVEYSONGELMAT ovat yleisin työikäisten työkyvyttömyyden syy Suomessa. Yleisin mielenterveysongelma on masennus, joka vie varsinkin naisia työkyvyttömyyseläkkeelle. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee masennuksen ensisijaiseksi hoitomuodoksi psykoterapian eri muotoja. Suomalainen Käypä hoito -suositus taas pitää parhaana psyykenlääkkeitä ja psykoterapiaa yhdessä. Suositus ei käytännössä toteudu. Kelan tilastosta työkyvyttömyyseläkettä hakeneista selviää, että vuonna on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, ei psyykkinen eikä toiminnallinen häiriö”, Lopettamisen jälkeisten haittojen yleisyydestä ei ole tilastoja, mutta yksittäisiä tutkimuksia on tehty. Kosmahdollisena, että joillakin potilailla siihen saattaa liittyä serotoniiniaineenvaihdunnan häiriöitä. Siiri on myöhemmin ajatellut omien oireidensa johtuvan psykonen ei välttämättä uskalla kieltäytyä lääkkeistä ja olla syömättä lääkkeitä.” Risto O. Roineen mukaan ”lääkärikunta on jakautunut sen suhteen, ketkä painottavat lääkehoitoa ei vielä tiedetä parannuskeinoa, mutta koska kyseessä on vasta-ainevälitteinen autoimmuunisairaus, osa saattaisi hyötyy immunologisesta hoidoista tai kiertäjähermoon, moston tärkeimpään
SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville! Ajankohtaista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Joulutarjous: 10 nroa+digi 59,50 €. Tilaukset: suomenluonto.? /joulu TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperilehden, digilehden tai kummatkin. 11 numeroa vuodessa 100 € / 75 € (opiskelijat ja työttömät), 3kk 38 € / 33 €. Tilaukset www.tiedonantaja.? /tilaa, toimisto@tiedonantaja.? ja (09) 774 3810 LAPSEN MAAILMA Eettinen + ekologinen = JÄRKEVÄ LAHJA. Tilaa Sinulle tärkeälle ihmiselle joululahjaksi Lastensuojelun Keskusliiton Lapsen Maailma -lehti! Ihan niin kuin eräs lukijamme totesi: ”Mihinköhän mä olisin joutunut ilman tätä lehteä ja sen antamaa järjen ääntä?” 12 kk:n digitilaus 59 €, 6 kk:n digitilaus 39 €. Joulun kunniaksi molempiin lisälukuaikaa 1 kk! Tee lahjatilaus: lapsenmaailma.? /kauppa IMETYSUUTISIA Imetysuutisia-lehti on ainutlaatuinen paketti tutkittua tietoa ja perheiden tarinoita. Lehti käsittelee imetystä positiivisella tavalla osana elämää, terveyttä ja vanhemmuutta. Imetyksen tuki ry:n varsinainen jäsen saa Imetysuutisia-lehden automaattisesti. Lehteä voi tilata myös vuositilauksena Imetyksen tuki ry:n verkkokaupasta. Liity jäseneksi: imetys.? /jasenyys tai tilaa lehti: imetys.? /imetysuutisia-lehti KULTTUURIVIHKOT 50-vuotias vasemmistolainen aikakauslehti sivistyksen ja solidaarisuuden asialla kuudesti vuodessa. Kestotilaus 48 € / vuosi, määräaikainen 55 € / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 € (kesto), kaupan päälle uusin numero (kuvassa). HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA Historiallinen Aikakauskirja on tieteellinen aikakauslehti, joka parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harrastajat. Lehti syventää ajankohtaisten ilmiöiden taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Tilaukset: 4 numeroa vuodessa kotimaahan 50 € / 30 € (opiskelijat) www.historiallinenaikakauskirja.? /tilaukset/ MAAILMAN KUVALEHTI Ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Usein palkittu lehti taustoittaa, täydentää ja syventää uutisvirtaa. Lehden rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.? . Lehti tuottaa omaa Maailmanluokan klubia ja Maailman ääniä -podcastia. Tilaa lehti: Joulutarjous 39 € 4 numeroa + kassi + kirja www.maailmankuvalehti.? /tilaus NIIN & NÄIN Vuoden tiedelehti 2023. niin & näin on vuodesta 1994 ilmestynyt ? loso? nen aikakauslehti, jossa julkaistaan monialaisesti ja -teemaisesti kaikentyyppisiä kirjoituksia runoista ja kolumneista vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kestotilaus (4 numeroa) 50 € Määräaikaistilaus (4 numeroa) 55 € Tilaukset ulkomaille + 5 € Tilaukset: www.netn.? /lehti KUVITTAJA Taidelehti Kuvittaja esittelee tämän hetken kiinnostavimmat suomalaiset kuvittajat ja kentän ilmiöt. Lisäksi perehdymme alan ammatillisiin kysymyksiin, klassikoihin ja kansainvälisiin tekijöihin. Vuosikerta 36 € / 4 numeroa. Tilaukset: lehti@kuvittajat.? www.kuvittajat.? KRISTOSOFI Totuuden etsijöiden aikakauslehti. Heille, jotka kysyvät elämän tarkoitusta. Se kertoo ikiaikojen viisaudesta ja vuorisaarnan aseettomasta elämäntavasta, kuolemanjälkeisestä elämästä ja ihmisen kehitysmahdollisuuksista jälleensyntymisen ja karman lain alaisessa maailmassa. 10 numeroa vuodessa 25 €. UUSILLE tilaajille 15 €. Myös näytenumeroita. Tilaa: anja.kesavuori@gmail.com, puh. 050 3697 534 NUORI VOIMA Nuori Voima on Suomen vanhin freesein kirjallisen kulttuurin lehti. Viisi kertaa vuodessa kirjoittamisen kirkkainta kärkeä: esseitä, runoutta, käännöksiä & kirjallisuusjournalismia. Tilaukset: 50/25 €, tilaukset@nvl.? tai nuorivoima.? /tilaa TAIDE-LEHTI Hanki matka kuvataiteen maailmaan. Taidelehden tilaukseen sisältyy nyt myös digi (kun tilaus on maksettu). Joulutarjous 65 €/v. (norm 85 €) alkaa numerosta 1/24 (ilmestyy 14.2.). Tarjous voimassa 31.12.23 asti, koskee vain uusia tilaajia. 2024 alusta normaali hinta Lisätietoja kohtaan: Voima www.taidelehti.? VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhden vertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; vapaa-ajattelijat.? /va-lehti; tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.? LINNUT Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Tilaa heti – itsellesi tai lahjaksi. Tilaamalla tuet BirdLife Suomen tärkeää linnustonsuojelutyötä. Tilaukset 39 € jäsenille, 46 € muille www.birdlife.? /linnut-lehti BLUES NEWS Vuodesta 1968 lähtien ilmestynyt Blues News (BN) on Suomen ensimmäinen ja maailman toiseksi vanhin juurimusiikkiin keskittyvä lehti. Lehden aihealueita ovat mm. blues, rhythm’n’blues, soul, gospel, rock’n’roll, kantri ja bluegrass. Julkaisija Finnish Blues Society ry. Vuosikerta 44 €, tilaukset www.bluesnews.? Joululahjaksi kulttuuria, mielipiteitä tai tiedettä! Kultin laatulehtikilpailun vuoden 2023 voittaja on Voima. Kunniamaininnat saivat Astra, Blues News ja Jänkä. Kunniamaininta Yleisön suosikki VOIMA Voima on ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilaamalla se kotiin. Varmistat samalla, että numeroita ei jää väliin. 9 numeroa vuodessa 39 €. Tilaa lehti: kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai soita 044 238 5109. Voima on ilmaisena telineistä jaettava yhVuoden laatulehti 2023 Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
SUOMEN LUONTO Lehti kaikille luonnonystäville! Ajankohtaista ja luotettavaa luontotietoa sekä perusteellisesti taustoitettuja vastauksia kysymyksiin luonnon ja ympäristön tilasta, painettuna ja verkossa. Tuotot käytetään Luonnonsuojeluliiton työhön. Joulutarjous: 10 nroa+digi 59,50 €. Tilaukset: suomenluonto.? /joulu TIEDONANTAJA Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen! Vahvasti marxilainen Tiedonantaja toimii kanssasi yhteiskuntaa muuttaen, työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta. Tilaajana voit valita lukutavaksi paperilehden, digilehden tai kummatkin. 11 numeroa vuodessa 100 € / 75 € (opiskelijat ja työttömät), 3kk 38 € / 33 €. Tilaukset www.tiedonantaja.? /tilaa, toimisto@tiedonantaja.? ja (09) 774 3810 LAPSEN MAAILMA Eettinen + ekologinen = JÄRKEVÄ LAHJA. Tilaa Sinulle tärkeälle ihmiselle joululahjaksi Lastensuojelun Keskusliiton Lapsen Maailma -lehti! Ihan niin kuin eräs lukijamme totesi: ”Mihinköhän mä olisin joutunut ilman tätä lehteä ja sen antamaa järjen ääntä?” 12 kk:n digitilaus 59 €, 6 kk:n digitilaus 39 €. Joulun kunniaksi molempiin lisälukuaikaa 1 kk! Tee lahjatilaus: lapsenmaailma.? /kauppa IMETYSUUTISIA Imetysuutisia-lehti on ainutlaatuinen paketti tutkittua tietoa ja perheiden tarinoita. Lehti käsittelee imetystä positiivisella tavalla osana elämää, terveyttä ja vanhemmuutta. Imetyksen tuki ry:n varsinainen jäsen saa Imetysuutisia-lehden automaattisesti. Lehteä voi tilata myös vuositilauksena Imetyksen tuki ry:n verkkokaupasta. Liity jäseneksi: imetys.? /jasenyys tai tilaa lehti: imetys.? /imetysuutisia-lehti KULTTUURIVIHKOT 50-vuotias vasemmistolainen aikakauslehti sivistyksen ja solidaarisuuden asialla kuudesti vuodessa. Kestotilaus 48 € / vuosi, määräaikainen 55 € / vuosi. Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 € (kesto), kaupan päälle uusin numero (kuvassa). HISTORIALLINEN AIKAKAUSKIRJA Historiallinen Aikakauskirja on tieteellinen aikakauslehti, joka parissa viihtyvät sekä ammattitutkijat että historian harrastajat. Lehti syventää ajankohtaisten ilmiöiden taustoja ja tarjoaa uusia näkökulmia menneisyyden tapahtumiin. Tilaukset: 4 numeroa vuodessa kotimaahan 50 € / 30 € (opiskelijat) www.historiallinenaikakauskirja.? /tilaukset/ MAAILMAN KUVALEHTI Ajattelevien maailmankansalaisten oma lehti. Usein palkittu lehti taustoittaa, täydentää ja syventää uutisvirtaa. Lehden rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.? . Lehti tuottaa omaa Maailmanluokan klubia ja Maailman ääniä -podcastia. Tilaa lehti: Joulutarjous 39 € 4 numeroa + kassi + kirja www.maailmankuvalehti.? /tilaus NIIN & NÄIN Vuoden tiedelehti 2023. niin & näin on vuodesta 1994 ilmestynyt ? loso? nen aikakauslehti, jossa julkaistaan monialaisesti ja -teemaisesti kaikentyyppisiä kirjoituksia runoista ja kolumneista vertaisarvioituihin artikkeleihin. Kestotilaus (4 numeroa) 50 € Määräaikaistilaus (4 numeroa) 55 € Tilaukset ulkomaille + 5 € Tilaukset: www.netn.? /lehti KUVITTAJA Taidelehti Kuvittaja esittelee tämän hetken kiinnostavimmat suomalaiset kuvittajat ja kentän ilmiöt. Lisäksi perehdymme alan ammatillisiin kysymyksiin, klassikoihin ja kansainvälisiin tekijöihin. Vuosikerta 36 € / 4 numeroa. Tilaukset: lehti@kuvittajat.? www.kuvittajat.? KRISTOSOFI Totuuden etsijöiden aikakauslehti. Heille, jotka kysyvät elämän tarkoitusta. Se kertoo ikiaikojen viisaudesta ja vuorisaarnan aseettomasta elämäntavasta, kuolemanjälkeisestä elämästä ja ihmisen kehitysmahdollisuuksista jälleensyntymisen ja karman lain alaisessa maailmassa. 10 numeroa vuodessa 25 €. UUSILLE tilaajille 15 €. Myös näytenumeroita. Tilaa: anja.kesavuori@gmail.com, puh. 050 3697 534 NUORI VOIMA Nuori Voima on Suomen vanhin freesein kirjallisen kulttuurin lehti. Viisi kertaa vuodessa kirjoittamisen kirkkainta kärkeä: esseitä, runoutta, käännöksiä & kirjallisuusjournalismia. Tilaukset: 50/25 €, tilaukset@nvl.? tai nuorivoima.? /tilaa TAIDE-LEHTI Hanki matka kuvataiteen maailmaan. Taidelehden tilaukseen sisältyy nyt myös digi (kun tilaus on maksettu). Joulutarjous 65 €/v. (norm 85 €) alkaa numerosta 1/24 (ilmestyy 14.2.). Tarjous voimassa 31.12.23 asti, koskee vain uusia tilaajia. 2024 alusta normaali hinta Lisätietoja kohtaan: Voima www.taidelehti.? VAPAA AJATTELIJA Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhden vertaisuuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa-ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta-, ihmisoikeusja kulttuurijärjestö. Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; vapaa-ajattelijat.? /va-lehti; tilaushinta 30 €, val@vapaa-ajattelijat.? LINNUT Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Linnut kertoo linnuista, lintuharrastuksesta, lintujen suojelusta ja tutkimuksesta. Tilaa heti – itsellesi tai lahjaksi. Tilaamalla tuet BirdLife Suomen tärkeää linnustonsuojelutyötä. Tilaukset 39 € jäsenille, 46 € muille www.birdlife.? /linnut-lehti BLUES NEWS Vuodesta 1968 lähtien ilmestynyt Blues News (BN) on Suomen ensimmäinen ja maailman toiseksi vanhin juurimusiikkiin keskittyvä lehti. Lehden aihealueita ovat mm. blues, rhythm’n’blues, soul, gospel, rock’n’roll, kantri ja bluegrass. Julkaisija Finnish Blues Society ry. Vuosikerta 44 €, tilaukset www.bluesnews.? Joululahjaksi kulttuuria, mielipiteitä tai tiedettä! Kultin laatulehtikilpailun vuoden 2023 voittaja on Voima. Kunniamaininnat saivat Astra, Blues News ja Jänkä. Kunniamaininta Yleisön suosikki VOIMA Voima on ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnallinen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilaamalla se kotiin. Varmistat samalla, että numeroita ei jää väliin. 9 numeroa vuodessa 39 €. Tilaa lehti: kauppa.voima.? , tilaukset@voima.? tai soita 044 238 5109. Voima on ilmaisena telineistä jaettava yhVuoden laatulehti 2023 Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WWW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.
18 • 9 / 2023 Armeijoiden ilmastopäästöt vihdoin tarkkailuun Armeijat tuottavat arviolta jopa kuusi prosenttia maailman päästöistä. Avointa keskustelua vaikeuttaa salailu etenkin fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Entä millainen ilmastokuorma syntyy sodasta Ukrainassa? Kun Crawford alkoi laittaa lukuja yhteen, syntyi kirja The Pentagon, Climate Change, and War (2022). Kokonaiskuva kuoriutui esiin: Pentagon jättää jälkeensä yli 170 maata ja aiheut taa vuodessa saman verran päästöjä kuin koko Ruotsin valtio. Syy siihen, miksi Pentagonin päästöt ovat kasvaneet niin suuriksi, löytyy amerikkalaisesta turvallisuuden käsityksestä, Crawford sanoo. ”Yhdysvallat haluaa olla ykkönen, ja se haluaa olla sitä kaikkialla ja ympäri vuorokauden.” Koska kakkoseksi ei saa jäädä, tarvitaan valtava määrä kansainvälisiä harjoituksia ja operaatioita, on oltava laivoja ja tukikohtia. Tarkkoja arvioita Kiinan ja Venäjän armeijoiden ilmastopäästöistä ei ole. Crawfordin mukaan ne eivät kuitenkaan paini likimainkaan samassa sarjassa. ”Millään muulla maalla ei ole sellaisia ilmavoimia, jotka vertautuisivat Yhdysvaltoihin. Amerikan sotilasmenot ovat suuremmat kuin Venäjällä ja Kiinalla yhteensä.” Vertailun vuoksi: siinä missä Kiinalla on vain yksi ulkoinen tukikohta, Yhdysvalloilla niitä on yli 750. Kylmän sodan aikana niitä oli jopa 2 000. Tällaisen globaalin läsnäolon ylläpitäminen nojaa lentoliikenteeseen. Siksi öljynsaannin turvaaminen on Yhdysvaltain armeijalle keskeistä. Ensimmäisestä maailmansodasta lähtien öljyä tuottavat alueet nousivat uudella tavalla tärkeiksi. Japani valloitti toisessa maailmansodassa Burman, ja Iso-Britannialla oli vahva yhteys Lähi-itään aina 1960-luvulle saakka, jolloin USA otti Persianlahden öljyn haltuunsa. Öljy näytteli merkittävää roolia myös Afganistanin sodassa. USA pelkäsi, että Afganistan olisi Venäjälle välietappi matkalla kohti Persianlahden öljyä. Yhdysvallat ei enää sodi Afganistanissa ja Irakissa, mutta sen läsnäolo Persianlahdella on yhä vahva. Crawfordin mukaan operaatioita olisi jo aika vähentää. ”Täytyy ymmärtää, ettei öljy ole enää samalla tapaa välttämätöntä. Maailma siirtyy koko ajan enemmän vaihtoehtoisiin energianlähteisiin.” Uusista teknologioista uusiin ajattelutapoihin Ilmastonmuutokseen Yhdysvaltain armeijassa suhtaudutaan erittäin huolestuneesti – periaatteessa. ”Ennen ajateltiin, että ilmastonmuutos aiheuttaa mahdollisesti konfl ikteja ja sotia. Nyt sitä pidetään jo erittäin todennäköisenä”, Crawford sanoo. Huolena on, miten ilmastonmuutos vaikuttaa operaatioihin ja tukikohtiin. Satamissa vedenpinta nouse ja tulvat yleistyvät. Kuumuus estää harjoitukset, ja juomavesi loppuu kesken. Crawfordin mukaan suoraa linkkiä huolen ja omien päästöjen välillä ei kuitenkaan ole. Joitain vihreitä ratkaisuja on toki tehty: käyttöön on otettu esimerkiksi sähköisiä kulkuneuvoja ja aurinkopaneeleja. Myös uusiutuvia polttoaineita on testattu. Itse ongelmaa vihreämpi teknologia ei kuitenkaan ratkaise, Crawford sanoo. Ainoa todellinen ratkaisu löytyy uusista ajattelutavoista. ”Nyt on aika kyseenalaistaa, jatketaanko tällaista jatkuvaa globaalia läsnä oloa. Täytyy kysyä, tarvitsemmeko me tätä kaikkea oikeasti, ovatko hyödyt riittävät ilmastonmuutoksen uhkiin nähden?” Samat kysymykset koskevat myös Eurooppaa, Crawford sanoo. ”Jokainen Nato-maa tulee käyttämään kaksi prosenttia tai enemmän bruttokansantuotteestaan asevarusteluun. Tällä on suuri vaikutus päästöihin.” Crawfordin mukaan Venäjän uhkaan ylireagoidaan. ”Jos Ukraina pystyy pidättelemään Venäjää, me pystymme siihen yhdessä. Meidän ei pitäisi kaivaa itseämme syvemmälle asevarustelukierteeseen. Elämme ilmastonmuutoksen suhteen kriittistä vaihetta. Päästöt täytyy saada alas, jos haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena.” Nykyään keskustelua armeijoiden päästöistä käydään jo melko vilkkaasti. Naton tavoitteena on vähentää ilmastopäästöjä 45 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja saavuttaa hiilineutraalius vuonna 2050. Britanniassa on käyty keskustelua puolustushallinnon osallistumisesta maan vuoden 2050 nollapäästötavoitteeseen, ja myös Yhdysvaltojen puolustusministeriö on kertonut valmistelevansa vastaavaa suunnitelmaa. Puolustuskyky edellä Monien Euroopan maiden tavoin myös Suomessa kiinnitetään koko ajan enemmän huomiota puolustus voimien päästöihin. Tähän mennessä Suomen armeijan päästöjä on onnistuttu leikkaamaan kolmanneksella. Suomen kokonaispäästöistä armeijan päästöt ovat puolen prosentin luokkaa. ”Tavoitteiden kunnianhimon osalta Suomi sijoittuu kansainvälisessä vertailussa vähintään keskijoukkoihin”, arvelee puolustusvoimien ympäristöpäällikkö Terhi Svanström. Svanströmin mukaan Suomen puolustusvoimien päästöraportointi on avointa. Ensimmäinen energiaja ilmasto-ohjelma julkaistiin vuonna 2014 ja sitä päivitetään neljän vuoden välein. Lisäksi päästöjä raportoidaan vuosittain ympäristöraportissa, jossa ilmoitetaan polttoaineen ja kiinteistöenergiankulutuksen päästöt. ”Kiinteistöenergian puolella on lähes saavutettu se, mikä ylipäänsä on TEKSTI HEIDI NUMMI KUVAT TUOMAS KÄRKKÄINEN M IKÄ ON maailman suurin yksittäinen saastuttaja? Jokin suuri tehdas, tulee ensimmäisenä mieleen. Vastaus on Yhdysvaltain armeija. Ja siinä missä tehtaat joutuvat raportoimaan päästönsä, armeijan osalta tilanne on mutkikkaampi. ”Raportointi ei ole vieläkään niin avointa kuin voisi toivoa”, sanoo Neta Crawford, kansainvälisten suhteiden professori Oxfordin yliopistosta. Kun Kioton pöytäkirjaa valmisteltiin vuonna 1997, Pentagon lähetti Valkoiselle talolle pyynnön, että armeijoiden päästöt pysyisivät raportoinnin ulkopuolella. Valkoinen talo suostui pyyntöön. Seuraavan kerran asia oli esillä Pariisin sopimuksessa vuonna 2016. Silloinkin raportointi jätettiin vapaaehtoiseksi. Tilanne on edelleen epäselvä etenkin fossiilisten polttoaineiden osalta. Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n ohjeiden mukaan valtiot voivat ilmoittaa armeijoiden polttoaineen käytöstä kategoriassa ”muualla määrittelemättömät päästöt”. ”Tieto peittyy, kun sitä sekoitetaan muun informaation kanssa. Se on osa päästöjen salailua”, Crawford sanoo. Tarkkaa tietoa armeijoiden päästöistä ei siis ole. Scientists for Global Responsibility -järjestön arvioiden mukaan armeijat ovat vastuussa jopa kuudesta prosentista maailman päästöistä. ”En usko valtaosan amerikkalaisista tietävän Pentagonin päästöistä. Kun aloitin tutkimuksen, olin ollut vuosikymmeniä kansallisen turvallisuuden palveluksessa, enkä silti ymmärtänyt kokonaiskuvaa”, Crawford sanoo.
9 / 2023 • 19 mahdollista. Olemme nyt menossa kohti vaikeinta kokonaisuutta”, Svanström kertoo. Seuraavaksi tavoitteena on vähentää polttoaineiden käytöstä johtuvia päästöjä. Pyrkimyksenä on puolittaa maaja meriliikenteen päästöt vuodesta 2020 vuoteen 2030. Uudet F35-hävittäjät nähdään Suomessa vuonna 2026. Kun F35 tekee kerran 200 kilometrin lenkin, sen päästöt vastaavat vuoden ajelua bensaautolla. ”Lopullista vaikutusta päästöihin ei vielä pysty arvioimaan. Uuden kaluston lentotunnit ovat vasta suunnittelussa”, Svanström kertoo. Tällä hetkellä Suomen puolustusvoimien päästöistä 65 prosenttia syntyy ilmailusta. Jatkossa uusiutuvia polttoaineita otetaan mitä luultavimmin käyttöön. ”Siihen vaikuttaa hintakehitys ja saatavuus. Puolustusvoimat ei pääsääntöisesti voi ensimmäisten joukossa ottaa uusia energiamuotoja ja tekno logioita käyttöön, sillä puolustusja suorituskyky ei saa vaarantua.” Nato-jäsenyys tuskin tulee merkittävästi vaikuttamaan puolustus voimien päästöihin, Svanström arvelee. ”Harjoitusten kansainvälisyys on lisääntynyt jäsenyyden myötä. Toisaalta Natolla on useita yhteistyöfoorumeita, joissa edistetään ilmastotyötä.” Viime aikojen kiristynyt turvallisuustilanne sen sijaan on vaikuttanut päästöihin jonkin verran, Svanström sanoo. ”Tilanne on lisännyt reserviläisten harjoittelun määrää ja aluevalvontatehtäviä. Jonkin verran lisääntynyttä kulutusta on nähtävissä sotilasmerenkulussa.” Erityisesti kiristynyt tilanne vaikuttaa tulevaisuuden skenaarioihin. ”Jos turvallisuusympäristö on jatkossakin epävakaa, sotilasilmailun volyymi ei voi pienentyä. Tehokkaan maanpuolustuksen ylläpidolla pyritään välttämään sota, joka on kaikkein pahin ympäristökatastrofi myös päästöjen osalta”, Svanström sanoo. Päästötilastoitu sota Kuinka paljon päästöjä siis syntyy sodassa? Käännetään viimeiseksi linssi Ukrainaan. Yksittäisen sodan päästöjä ei ole koskaan tutkittu yhtä perusteellisesti kuin hollantilainen Lennard de Klerk tutkimusryhmineen on nyt tehnyt. Helppoa tutkimuksen tekeminen ei ole ollut, sillä ryhmällä ei ole ollut mitään, mistä ottaa mallia. Esimerkiksi Irakin ja Vietnamin sodista on olemassa dataa vain hyvin rajallisesti. ”Armeijoiden salailu on vaikeuttanut tutkimusta. Emme ole saaneet tietoja fossiilisten polttoaineiden käytöstä Venäjältä emmekä Ukrainalta”, de Klerk sanoo. Arvio on kuitenkin tämä: Sodan ensimmäisenä vuonna päästöjä syntyi kokonaisen valtion vuosittaisten päästöjen verran, sellaisen kuin esimerkiksi Belgia tai Sveitsi. ”Meidän arviomme ovat luultavasti konservatiivisia, oikeat päästöt voivat olla tätäkin suuremmat”, de Klerk sanoo. Eniten päästöjä ei oikeastaan aiheuta sotiminen itsessään, vaan sotaa seuraava jälleenrakennus. Esimerkiksi tuhoutuneen Kahovkan padon rakentaminen vaatii suuria määriä betonia ja rautaa. Eniten päästöjä syntyi sodan alkuviikoilla, nyt päästöjen kasvu on hidastunut. On kuitenkin olemassa erilaisia skenaarioita siitä, mistä voisi yllättäen syntyä isoja päästöjä. Yksi skenaario liittyy ydinvoimaloihin. Suurin osa ydinvoimaloista on vielä Ukrainan hallussa – mutta eivät kaikki, kuten Euroopan suurin voimala Zaporižžja. ”Jos ydinvoimalla ei enää pystyttäisi tuottamaan sähköä, Ukrainassa jouduttaisiin siirtymään takaisin kivihiilen tai puun käyttöön”, de Klerk sanoo. Iso vaikutus päästöihin olisi myös sillä, jos esimerkiksi Norjasta MannerEurooppaan johtaviin kaasuputkiin hyökättäisiin. Skenaario ei ole kovin kaukaa haettu, sillä Venäjältä Saksaan johtaviin kahteen Nordstreamin kaasuputkeen on jo isketty. Ukrainan sodalla on osaltaan myös positiivisia ilmastovaikutuksia, de Klerk arvelee. Uusiutuva energia oli muutenkin Euroopassa lisääntymään päin, ja energiakriisi vauhdittaa siirtymää. ”Ennen ajateltiin, että uusiutuvat ovat epävakaita energian lähteitä, mutta nyt asia onkin kääntynyt päälaelleen. Nykyään ymmärretään, että uusiutuvat eivät ole riippuvaisia toimittajista, toisin kuin fossiiliset”, de Klerk sanoo. Toisaalta taas sota on lisännyt Euroopan militarisoitumista. ”Euroopassa tullaan käyttämään paljon rahaa asevarusteluun, joka yhä pohjaa fossiilisiin polttoaineisiin. Kun ostetaan uusia tankkeja ja hävittäjiä, sitoudutaan samalla 30-40 vuodeksi tulevaisuuden päästöihin.” Positiivisena voidaan kuitenkin pitää sitä, miten vahvasti ilmastonäkökulma on ollut Ukrainan sodassa esillä, de Klerk sanoo. ”Tilanne ei ole helppo. Me kaikki haluamme elää vapaassa maailmassa, mutta meidän täytyy muistaa kaiken tämän ilmastohinta. Meidän täytyy olla hiilineutraaleja vuonna 2050, ja armeijoiden on oltava osa sitä.” Artikkeli rahoitettu Eurooppatiedotuksen hankeapurahalla.
20 • 9 / 2023
Kapitalismin illuusiot murtuvat TEKSTI MIKA PEKKONEN KUVAT NAUSKA PIIRROKSET RIINA TANSKANEN Poliittiseen vaihtoehdottomuuteen tympääntyneet Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa kirjoittivat kirjan, joka paljastaa kapitalismin sudenkuoppia ja tarjoaa työkaluja yhteiskunnan radikaalille uudelleenjärjestämiselle. E LÄMME AJASSA , jolloin taloudellinen eriarvoisuus on kasvanut ennätykselliseksi ja ekologinen tuho näyttää vääjäämättömältä. Harvat kasaavat satumaisia rikkauksia samaan aikaan kun ihmiskunnan enemmistö kamppailee päivittäisestä selviytymisestään. Kapitalistisen talousjärjestelmän ongelmat ovat käyneet vuosi vuodelta ilmeisemmiksi, mutta sen muuttaminen tuntuu silti mahdottomalta. Sarjakuvataiteilija Riina Tanskanen ja väitöskirjatutkija Samu Kuoppa väittävät tekstiä ja kuvaa yhdistävässä teoksessaan Kapitalismin suuri illuusio (Into 2023), että kapitalismin haastaminen on sekä mahdollista että välttämätöntä. ”Idea kirjan kirjoittamiseen lähti ruokapöydän ääressä käymistämme keskusteluista. Mietimme paljon kapitalismia, ja halusimme tehdä asiat itsellemme selväksi”, Tanskanen kertoo. ”Kun löysimme vastauksia, tajusimme, ettei aiheesta ole kirjoitettu kirjaa tavallisille ihmisille ymmärrettävällä kielellä.” Tanskanen toteaa, että Suomessa on paljon ihmisiä, joilla menee huonosti ja jotka kärsivät kapitalismin aiheuttamista ongelmista. Myös hyväosaiset kohtaavat samoja ongelmia arjessaan, ja yhä useammat kamppailevat mielenterveytensä kanssa. Työelämää leimaa kiire, stressi ja suorittamisen pakko. Tanskanen on käsitellyt teemoja aiemminkin feministisessä sarjakuvaja taideprojektissaan Tympeät tytöt, jossa hän yhdistää yhteiskuntakritiikkiä pastelliväreissä hehkuvaan, karnevalistiseen estetiikkaan. Hän sai vuonna 2022 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon epätasa-arvoa, rasismia, seksismiä ja etenkin tyttöjen ulkonäköpaineita käsittelevästä työstään. Tanskasen puoliso Kuoppa on kirjoittaja, aktivisti ja tutkija, joka tekee Tampereen yliopistolla valtio-opin väitöskirjaa energiapolitiikan valtasuhteista. Kuoppa on kirjoittanut ekokriisistä, talouskurista, rasismista ja mielenterveydestä. Pariskunta toimittaa yhdessä verkkomedia Vita Nuovaa, joka julkaisee asiaproosaa yhteiskunnallisista, poliittisista ja kulttuurisista aiheista. Talouskritiikkiä tuoreista näkökulmista Tanskanen ja Kuoppa purkavat teoksessaan julkisen talouspuheen uskonkappaleita tarkastelemalla talouden osa-alueita kuten eriarvoisuutta, luokkaa, rahaa, velkaa, hoivaa, demokratiaa ja työelämää. Kapitalismin silotellun julkisivun takaa paljastuu rakenteelliseen alistamiseen, orjuuteen, rasismiin ja luonnon hyväksikäyttöön perustuva talousjärjestelmä. ”Toivomme, että kirjamme auttaa ihmisiä yhdistämään pisteitä toisiinsa ja tunnistamaan yksilöllisten ongelmiensa taustalla vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä”, Tanskanen sanoo. Pariskunnan intohimo kapitalismikritiikkiin käy ilmeiseksi sekä heidän tekstistään että puheistaan. Avatessaan näkemyksiään he pysähtyvät hämmästelemään vallitsevan talousjärjestelmän absurdiutta. Kapitalismikritiikki ei ole Tanskaselle ja Kuopalle pelkästään teoreettinen ongelma vaan koko elämää koskettava kysymys. Kapitalismin suuren illuusion lukija jää kirjan kannet suljettuaan ihmettelemään, kuinka tämä kriisejä tuottava, epätasapainoinen ja tuhlaava talousjärjestelmä voi ylipäänsä pysyä pystyssä. ”Talouskeskustelumme on yksipuolista”, Tanskanen sanoo. ”Se perustuu uusliberalistiseen taloustieteeseen eikä jätä juurikaan sijaa vaihtoehtoisille käsitykselle. Keskustelu on myös epädemokraattista, sillä siinä pääsevät ääneen lähinnä taloustieteilijät.”
Aloittaessaan työnsä kaksikko astui osaamisalueensa ulkopuolelle, sillä kummallakaan ei ole taloustieteilijän koulutusta. Kummankin akateeminen pohja on kirjallisuustieteessä. Kun työ eteni, he tajusivat, että humanistinen tausta, jota he pitivät aluksi heikkoutena, olikin itse asiassa vahvuus. ”Taloudesta tulisi voida puhua monista eri näkökulmista”, Tanskanen toteaa. ”Viljelemme kirjassamme viittauksia populaarikulttuuriin, kaunokirjallisuuteen ja myytteihin. Luonnehdimme kapitalismia Faustin ja Midaksen hahmojen kautta, ja tutkimme velkaantumista ja perittyä vaurautta Squid Gamen ja Bridgertonin kaltaisten Netflix-sarjojen avulla.” ”Taloustieteen opinnoissa ei juurikaan huomioida taloudellisten päätösten vaikutuksia ihmisten arkeen”, Kuoppa jatkaa. ”Talous vaikuttaa kaikkiin elämän osa-alueisiin, ja koulutustaustamme voi tarjota siihen uudenlaista kosketuspintaa.” Kapitalismin suuri il luusio poikkeaa monista muista taloutta käsittelevistä kirjoista myös Tanskasen kuvituksen ansiosta. Värikylläinen kuvamaailma limittyy vakavaan yhteiskunnalliseen sisältöön. ”Kuvat auttavat ymmärtämään vaikeita rakenteellisia ilmiöitä”, Tanskanen sanoo. ”Talouskirjat ovat usein aika kuivakoita. Kuvien huumori korostaa osuvasti kapitalismin absurdia luonnetta. Koen myös monet kapitalismin väkivaltaiset ulottuvuudet ahdistavina. Kuvallisuus voi tarjota keinon lähestyä tällaisia ilmiötä hieman etäännytetystä näkökulmasta.” Modernin ajan taloususkonto Kun järjestelmää kritisoiva ajattelu on suljettu pois taloustieteen opetuksesta ja julkisessa keskustelussa toistellaan uusliberalistisen taloustieteen oppeja, kapitalismista dogmeineen on tullut uusi uskonto. ”Talousasiantuntijat esittelevät uutislähetyksissä pelottavia kaavioita, joita katsojat eivät usein ymmärrä”, Kuoppa sanoo. ”Asiantuntijat korostavat tilanteen vakavuutta ja vaativat uhrauksia. Meille on opetettu, että talouden kieltä tulee kunnioittaa. Nykyajan taloustieteilijät rinnastuvat keskiajan pappeihin, jotka saarnasivat kirkkokansalle latinaksi pyhiä opetuksia.” ”Ei ollut väliä, ymmärsikö kansa, mitä papit sanoivat”, Tanskanen jatkaa. ”Olennaista oli, että kansa ymmärsi pappien puhuvan tärkeistä asioista.” Kuoppa toteaa, että asetelma on kiinnostava, sillä moderni kapitalistinen maailma mieltää itsensä maalliseksi ja taikauskosta vapautuneeksi. ”Järjestelmä vetoaa järkeen ja rationaalisuuteen, mutta se seisoo silti järjettömien uskomusten varassa.” Tällaisia uskomuksia ovat käsitys rajattomasta kasvusta rajallisella planeetalla, olettamus hyväosaisille luovutetun vaurauden valumisesta vähäosaisille ja sokea luottamus omaa etuaan tavoittelevan homo economi cuksen, taloudellis-rationaalisen ihmisen, valintojen viisauteen. ”Järkevää” taloutta ei ole järjestetty kaikkia vaan lähinnä varakkaita varten. Tanskanen ja Kuoppa kuvaavat kapitalismia kaappauskoneeksi, joka toimii rajaamalla yhteistä vaurautta yksityiseksi omaisuudeksi. He kirjoittavat yhteismaiden aitaamisesta, kolonialismista ja orjuudesta jäljittäen kapitalistisen hallinnan historiallisia juuria osoittaakseen, kuinka sama haltuun ottava toimintalogiikka on ohjannut vuosisadasta toiseen järjestelmän toimintaa. ”Elämme maailmassa, jossa ihmisten täytyy maksaa eloonjäämisestään”, Tanskanen puuskahtaa. ”Juomaveden, ravinnon ja asunnon kaltaiset elämän perusedellytykset on aidattu rahan taakse. Samoin on toimittu muiden ihmiselle lajityypillisten toimintojen kuten liikkumisen, tutkimisen, taiteen ja keksimisen osalta.” Kaappauskoneen pitää käynnissä jatkuva tarve laajentua. ”Voidakseen kasata omaisuutta ihmisen on haalittava lisää työvoiman ja luonnonvarojen kaltaisia resursseja”, Kuoppa sanoo. ”Uusille maantieteellisille alueille levittäytyvät kapitalistiset toimijat ovat hankkineet resursseja kaappaamalla niitä niiden alkuperäisiltä haltijoilta. Jotta varallisuus voisi kasvaa, sen tulee kiihdyttää jatkuvasti tuhoisaa toimintaansa.” Luokka, prekariaatti ja velka Rajatessaan yhteistä vaurautta yksityiseksi omaisuudeksi kapitalismi luo keinotekoista niukkuutta. Kapitalismin tuottamaa eriarvoisuutta on analysoitu perinteisesti luokkakäsitteen avulla. Tanskasen ja Kuopan mukaan käsitteen merkitys hiipui hyvinvointivaltioissa, joita vauraat maat rakensivat globaaliin etelään kohdistamansa väkivallan turvin, ja 1990-luvun laman jälkeisissä uusliberalistisissa yhteiskunnissa, joissa ylistettiin yksilön kaikkivoipuutta. Viime vuosina luokkapuhe on kuitenkin tehnyt paluuta niin akateemiseen tutkimukseen, nykykirjallisuuteen kuin mediaankin. ”Pienituloisten osuus väestöstä ei ole suinkaan vähentynyt vaan kasvanut”, Tanskanen toteaa. ”Luokka jaot eivät ole kadonneet, vaan ne ovat muuttuneet monimutkaisemmiksi. Akateemisten köyhien kulttuurinen ja sosiaalinen luokka-asema saattaa olla korkea mutta taloudellinen luokka-asema matala. Monien teollisuusduunarien tulot saattavat puolestaan olla keskiluokkaiset mutta kulttuurinen ja sosiaalinen luokkaasema matala.” 22 • 9 / 2023
9 / 2023 • 23 Luokkaerojen lisäksi kapitalismi tuottaa epävarmuutta. Opiskelijoiden ja tutkijoiden kaksikymmentä vuotta sitten Suomeen tuoma prekariaattiteoria tuntuisi soveltuvan tätä nykyä kuvaamaan osuvasti entistä suuremman väestönosan tilannetta. ”Prekaarisuus ei ole enää mikään poikkeus”, Tanskanen sanoo. ”Neljäsosa suomalaisista naisista työskentelee osa-aikaisissa työsuhteissa. Ruokalähettien työtä määrittävää alustatalouden mallia sovelletaan yhä useammille aloille. Meistä kaikista yritetään tehdä oman elämämme yrittäjiä.” Samalla kun käsitys elämästä yrittä jyytenä läpäisee koko yhteiskunnan, entistä useammat ihmiset joutuvat ottamaan velkaa selviytyäkseen jokapäiväisistä menoistaan. Kotitaloudet velkaantuvat. Valtion velka näyttäytyy populistisessa keskustelussa kuolemansyntinä, vaikka se on aivan eri asia kuin yksityinen velka. Valtion velka kertoo valtiontalouden vajeesta suhteessa bruttokansantuotteeseen. Valtion velan aiheuttamia ongelmia ovat lähinnä korkokulut ja luottokelpoisuuden laskeminen, mitä Suomelle ei ole tapahtunut. Kapitalismin suuri illuusio ironisoi suomalaisten velkapelkoa ja leikkaamisintoa hekumallisilla BDSMkuvituksilla. Vääristynyt demokratia Käsitys kapitalismin ja demokratian yhteydestä perustuu Tanskasen ja Kuopan mukaan samanlaisiin paikkansapitämättömiin uskomuksiin kuin käsitys kapitalismista poikkeuksellisen rationaalisena talousjärjestelmänä. ”Länsimaissa on vaalittu tarinaa, jonka mukaan eurooppalaiset ovat luoneet demokratian ja ryhtyneet sitten viemään sitä maailmalle rauhanomaisin keinoin”, Kuoppa sanoo. ”Kuva neutraalin objek tiivisesta ja hyvinvoivasta lännestä vahvistui entisestään Neuvostoliiton romahdettua. Historian esitettiin päättyneen liberaalin demokratian ja kapitalismin vakiintumiseen. On helpompi uskoa valheelliseen tarinaan kuin kohdata järjestelmän väkivaltaisuus.” Tanskanen ja Kuoppa väittävät, että todellisuudessa kapitalismi ja demokratia seuraavat täysin päinvastaista logiikkaa. ”Käsityksemme demokratiasta on vääristynyt”, Kuoppa toteaa. ”Demokratian ajatellaan olevan sitä, että kansalaiset käyvät neljän vuoden välein äänestämässä vaaleissa. Kun edustuksellinen demokratia otettiin käyttöön Euroopassa, suuri osa taloudellisesta toiminnasta suljettiin demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle. Todellisessa demokratiassa ihmisillä on mahdollisuus osallistua kaikkien omaan elämäänsä vaikuttavien päätösten tekemiseen.” Talouden demokraattinen sääntely oli korkeimmillaan toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Uusliberalistisen talouspolitiikan nousun myötä sääntelyä alettiin purkaa ja valta luovutettiin Maailmanpankin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja yksityisten pankkien kaltaisille epädemokraattisille instituutioille. ”Näillä instituutioilla ei ole minkäänlaista demokraattista vastuuta, ja ne tekevät eturyhmiään palvelevia päätöksiä”, Tanskanen sanoo. ”Epädemokraattisten instituutioiden hallussaan pitämä valta tulisi palauttaa demokraattisen päätöksenteon piiriin, mutta tämä tuntuu mahdottomalta, sillä parlamenttien toimintakenttä on rajattu niin suppeaksi. Radikaaleihin talousdemokraattisiin toimenpiteisiin, kuten pääomaverotuksen muuttamiseen progressiiviseksi, ei ole minkäänlaisia työkaluja.” Antikapitalistisen siirtymän näkymiä Kapitalismin suuri illuusio piirtää esiin kuvan hatarien uskonkappaleiden varaan rakentuneesta talousjärjestelmästä, joka jakaa vaurautta harvoille ja kärsimystä monille. Toistuvat talouskriisit ja lähestyvä ekologinen tuho osoittavat, että muutoksen tarve on suuri. Toiminta asioiden muuttamiseksi antaa Tanskaselle ja Kuopalle toivoa. ”Maailma ekosysteemeineen on ajautunut sellaiseen tilaan, että mikäli jatkamme eteenpäin vanhaan tapaan, tulemme näkemään romahduksia kaikkialla”, Kuoppa toteaa. ”Muutos tulee olemaan raju, ja se tulee väistämättä. Eurooppa valmistautuu jo siihen rakentamalla muureja. Juuri nyt tärkeintä olisi estää pahimpia uhkakuvia toteutumasta ja huolehtia siitä, että muutos sujuisi mahdollisimman hyvin.” Tanskanen ja Kuoppa korostavat tarvetta purkaa kapitalismia asteittain ja estää äkillinen muutos, joka olisi tuhoisa erityisesti heikoimmassa asemassa oleville. He eivät ehdota valmista mallia antikapitalistiselle siirtymälle, mutta he nostavat nykykulttuurista esiin toivoa herättäviä piirteitä. Ne voivat avata ihmisille mahdollisuuksia tavoitella asioita, joita kapitalismin väitetään meille antavan, mutta joita se ei todellisuudessa anna. Tanskanen uskoo, että yhteiskunnallinen umpisolmu on avattavissa vain, jos onnistumme saamaan ihmiset yhteyteen toistensa kanssa. ”Kapitalismia käsittelevästä yhteiskunnallisesta teoriasta ei ole puutetta, ja haasteena onkin edetä teoriasta käytäntöön. Kapitalismin suuri illuusio on vastauksemme ongelmaan. Joukkoistuminen on välttämätöntä. Tarvitsemme ruohonjuuritason kollektiiveja, jakamistaloutta ja paikallista toimintaa.” Kuoppa näkee ilmassa myös positiivisia merkkejä. ”Ihmiset alkavat käsittää, että kamppailut liittyvät toisiinsa. Näin tapahtui esimerkiksi syksyllä järjestettyjen hoitoalan työntekijöiden, opiskelijoiden ja hallituksen rasistista politiikkaa vastustavien mielenosoitusten yhteydessä. Sama periaate on ohjannut eri puolilla maailmaa toimivia liikkeitä. Meksikon zapatistit, Rojavan kurdit ja monet alkuperäiskansat osoittavat, että yhteisön elämä on mahdollista järjestää tasa-arvoisesti, demokraattisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen.” Kaksikko pitää myös Elokapinaa ja muita ekologisia liikkeitä, perustulo liikettä sekä rahatalouden uudistamiseen keskittyvää liikettä toivoa herättävinä. Tanskanen korostaa hoivan merkitystä yhteiskunnallista muutosta ohjaavana periaatteena. Hoiva on vahvasti esillä myös hänen Tympeät tytöt -sarjakuvassaan. ”Hoiva on elämälle välttämätöntä, mutta kapitalismi on häivyttänyt sen näkyvistä. Mitä tapahtuisi, jos talousjärjestelmäämme ohjaisi ajatus siitä, että ihminen tarvitsee hoivaa ja että ihmisellä on tarve hoivata? Hoiva on uuden luomista, hengissä pitämistä ja rakentamista.” Kuoppa lisää, että meille kaikille tuttu kirjastolaitos tarjoaa parhaan mahdollisen mallin yhteiskunnalliselle muutokselle. ”Kirjastolaitos on yksi suomalaisten eniten arvostamista instituutioista, mutta vain harvat ymmärtävät, että sen ajatus on puhtaan kommunistinen. Kirjasto pyrkii yksinkertaisesti täyttämään ihmisten tarpeita ja parantamaan heidän elämäänsä. Kuinka voisimme laajentaa tätä periaatetta elämän muihin osa-alueisiin ja järjestää sen pohjalta uusiksi yhteiskunnallisia suhteitamme?” Tanskanen kehottaa ihmisiä suuntaamaan katseensa nykyisyyden lisäksi menneisyyteen. ”Ihmiset ovat eläneet tällä planeetalla parisataatuhatta vuotta, ja sinä aikana on ollut olemassa lukemattomia erilaisia yhteiskuntia. Korostamme poliittisen mielikuvituksen merkitystä, sillä juuri se on nyt jumiutunut. Jos kykenemme tunnistamaan ihmiskunnan historiallisen moninaisuuden, kenties kykenemme kuvittelemaan myös ihmiskunnan tulevaisuuden moninaisena.” Tanskanen ja Kuoppa kokivat yhteistyön kirjan parissa hedelmälliseksi ja luontevaksi, ja he ovat pallotelleet ajatusta jatkokirjasta. Molemmilla riittää kuitenkin kiireitä: Tanskanen työstää tyttöyttä ja taloutta käsittelevää Tympeät tytöt -albumia ja Kuoppa tekee väitöskirjaansa. ”Tutkimme Kapitalismin suuressa illuusiossa ongelmia, ja nyt olemme siirtyneet keskusteluissamme ratkaisuihin”, he toteavat. ”Toiveissamme on kirjoittaa kirja, jossa keskitymme kapitalismin purkamisen askelmerkkeihin.”
24 • 9 / 2023 Mitä huomenna syö?täisiin? Tutkimalla sitä, mitä lautasella on, voi löytää rakenteita, joilla maapalloa kuumennetaan. R UOAN TARVE on yksi niistä harvoista asioista, jotka yhdistävät meitä kaikkia. Se on veden ja asuinpaikan lisäksi pienin yhteinen eläimellinen nimittäjä, perusvaatimus, jota ilman olemassaolon reunaehdot tulevat vastaan ja nopeasti. Ruoka elää kulttuurin ja talouden mukana, yhteiskunnat ja kulttuurit ovat rakentuneet ruoan tuotantomuotojen ympärille. Metsästäjä-keräilijöiden yhteiskuntia määrittelee tieto ja taito etsiä ravintoa ympäröivästä maailmasta, paimentolainen kiinnittyy maailmaan laumansa mukana liikkuessaan, ja monet maatalousyhteiskunnan riitit ja uskomukset ovat vuosisataisesti rakentuneet viljelysvuoden kierron mukaisesti. Myös antroposeenin, eli ihmisen aiheuttamien planetaaristen muutosten aikakaudella katseemme kääntyvät kohti ruokaa: Tutkimukset osoittavat, että energiaja tilaintensiivinen peltoviljely köyhdyttää bio diversiteettiä ja ajaa puolivillin luonnon ahtaalle, ja eläinmaatalous tuottaa laskentatavasta riippuen 11–19 prosenttia ihmiskunnan hiilidioksidipäästöistä. Ruoan tuotantojärjestelmät ovat tikittäviä aikapommeja, joiden purkaminen siten, että jokaiselle riittää ruokaa, on poikkeuksellisen monisyinen ja globaalisti monimutkainen ongelma. Jos katse suunnataan Suomeen vuonna 2023, nykyihminen löytää itsensä pikemminkin ledivalaistusta ruokakaupasta houkuttelevien muovipakkausten ympäröimänä kuin ruoan alkutuotannon parista. Nykyään ainakin suurempien kauppojen hyllyt notkuvat vaihtoehtoja, joista valita, mutta ruokaan liittyvät työprosessit ja niihin liittyvät ongelmat eivät silti ole kadonneet mihinkään. Jos otetaan esimerkiksi epätäydellinen mutta taloudellisesti mitattava luomutuotanto, käy nopeasti selväksi, että luomun ja tavanomaisen ruoan suhde toisiinsa on edelleen ekologisesti nurinkurinen. Luomutuotannossa on omat ongelmansa, mutta esimerkiksi luomuviljelmän lajirikkaus on tutkitusti korkeampi kuin teollisen viljelmän. Luomutuotanto kattoi vuonna 2022 luomuruoan etujärjestö Pro Luomun mukaan vain 15 prosenttia kotimaisesta tuotantopinta-alasta ja on Venäjän hyökkäyssodan ja siitä kehkeytyneen talouskriisin seurauksena ainakin väliaikaisesti vähentymään päin. Pro Luomun tekemän tutkimuksen mukaan noin 70 prosenttia kuluttajista raportoi talouskriisin vaikuttaneen kuluttajavalintoihin siten, että taloudellinen mahdollisuus hankkia luomua on olennaisesti heikentynyt talouskriisin sivuvaikutuksena. Antaa siis numeroiden puhua puolestaan: sodan ja taloudellisen epävakauden sivuvaikutukset ovat kenties vakavampia kuin voimme kuvitella – peruselintarvikkeiden tuottamat ymTEKSTI MITJA JAKONEN päristöhaitat kiihdyttävät salakavalasti eksistentiaalista uhkaa. Ekologinen tuotanto on rakenteellisesti ahtaalla Tunnen asiaa konkreettisesti, sillä olen työskennellyt suurimman osan aikuisuudestani pienessä luomutehtaassa. Olen työssäni tuotekehittäjänä huomannut, miten ekologisesti kestävien raaka-aineiden käyttäminen teollisuudessa vaikuttaa yllättävän paljon kaupan hyllyyn päätyvän tuotteen hintaan. Yksinkertaistettuna tuotannon näkökulmasta logiikka toimii seuraavasti: tuotteet, joita voidaan tehdä kerralla suuria eriä, kestävät esimerkiksi luomutuotannon lisäkulut paremmin, sillä suhteellinen työn hinta laskee massatuotannon seurauksena. Sen sijaan pienet tuotteet, joiden tekeminen on työintensiivistä, tuppaavat olemaan suhteessa kohtuuttoman kalliita. Tuotannollisesta näkökulmasta herää myös kysymys siitä, onko luomu lopulta riittävä ratkaisu, sillä luomuna voi tuottaa myös perustavanlaatuisesti kestämättömiä tuotteita kuten lihaa tai maitoa, joiden tuotanto on pelkästään rehuun menneen peltopinta-alan ja eläimen elinkaaresta syntyneiden päästöjen vuoksi kestämätöntä. Vaikka se on parempi vaihtoehto, se ei osallistu ympäristöliikkeen keskeiseen kamppailuun siitä, mihin tilaa ja resursseja pitäisi käyttää. Keskeisiä ruoan ympäristövaikutuksia ovat kuitenkin lopulta peltopinta-alan käyttö ja eläinmaatalouteen liittyvät päästöt, jotka eivät ratkea yksinomaan luomulla. Voidaankin hyvällä syyllä kysyä: Onko mitään tehtävissä? Joudummeko taantumaan routivasta maasta nostetun jäätyneen nauriin järsimiseen ja nälkäkausiin normaalina osana yhteiskuntaa? Tuotannon näkökulmasta en usko, että se on välttämätöntä. Esimerkiksi energiatehokkaiden ja biodiversiteettiä vaalivien villiraakaaineiden laajempi teollinen käyttö ja ihmisruoan priorisointi eläinrehun sijaan viljelypinta-alan käytössä voisivat muuttaa ruokateollisuuden merkitystä ilmastokatastrofin kestämisessä merkittävällä tavalla, esimerkiksi siten, että peltopinta-alan määrää voitaisiin laskea. Ruokaa riittäisi silti kaikille. Ongelmaksi muodostuvat kuitenkin muun muassa villiraaka-aineiden korkea hinta, joka johtuu vähäisistä valtionavustuksista ja olemattoman pienestä hankintainfrastruktuurista. Käytännössä infrastruktuurin puute tarkoittaa sitä, että esimerkiksi villivihanneksia kerätään teollisuuden tarpeisiin niin vähän, että niiden hinta on korkea ja saatavuus heikko. Tämä näyttää sen, kuinka suomalainen maatalous ja tuotanto rakentuvat noin 1.8 miljardin euron suuruisten tukien varaan. Ekologisesta näkökulmasta tuet suuntautuvat erikoisesti energiaintensiivisen ruoan tekohengittämiseen, karrikoiden siihen, että maitoa ja jauhelihaa olisi halpaa ja kannattavaa tuottaa. Maataloustukien uudelleenohjaaminen pois ilmastolle raskaasta eläinmaataloudesta nostaisi muun muassa lehmänlihan ja maidon hintaa noin neljänneksellä nykyisestä. Luokkapolitiikkaa ruokakauppojen hyllyillä Korkean kuluttajahinnan tuottava rakenne tuo yhteiskuntaluokat kaupan hyllyille: valinnanvaraa näennäisesti on, mutta kotitalouksissa, joissa raha on jo valmiiksi tiukilla, ekologisesti kestävämpi valinta on ymmärrettävästi vaikea tehdä. Jos ekologinen siirtymä ja jälleenrakennus ovat yhteisen planeetan elinkelpoisuudesta käytävää viivytystaistelua, johon jokaisen Ei nb oe ck .offi cia l / W iki m ed ia C om m on s
Mitä huomenna syö?täisiin? tulisi osallistua, voiko sen sisällä olla luokkajakoja? Kulutukseen on naiivia suhtautua yksilön arvovalintoina. Niin kauan kun puhe kuluttajavalinnoista dominoi keskustelua siitä, miten syömme, järjestelmänlaajuinen kokonaiskuva pysyy sumeana. Jos tilannetta tarkastelee uusliberaalin toimijuuden näkökulmasta, paljastuu suhteemme kulutushyödykkeisiin moraalista subjektiutta ja identiteettiä tuottavaksi – hyvät ihmiset ostavat luomua, käyttävät kierrätysvaatteita, ajavat sähköautolla ja lomailevat junalla. Kuluttaminen eriyttää subjektin yleisestä massasta osaksi oikein toimivien joukkoa, joka mielletään autuaaksi ja ratkaisukeskeiseksi. Ja autuasta se onkin, hieman kuin opium tai Opamox, sillä pahimmillaan yksilökeskeisestä kulutusajattelusta tulee poliittisen apatian lähde: kaikki on hyvin, kunhan valitsen oikein. Ympäristökatastrofi kerrannaisvaikutuksineen muuttuu asiaksi, joka ei enää affektiivisesti kosketa niitä, jotka pystyvät toimimaan mikrotasolla oikein, ja rakenteelliset viat jäävät pahimmillaan kokonaan huomiotta. Jos yhteiskunnallinen keskustelu keskittyy kulutusvalintoihin poliittisen toiminnan sijaan, siirtyy vaikuttaminen pois köyhyydessä elävien ulottuvilta ja kokonaisvaltainen muutos jää tekemättä. Tarvitaan aktivismia, joka purkaa valintadiskursseja ja normalisoi ekologisesti kestävän toiminnan massatasolla. Tarvitaan liikehdintää, joka vääntää poliittisesti valtiojärjestelmän kättä siitä, mitkä asiat yhteiskunnassa priorisoidaan. Ruoka on myös tunteita Mikä tekee valintadiskurssista niin houkuttelevan nimenomaan ruuasta puhuttaessa? Kenties vastaus löytyy ruoan monista merkityksistä. Ruoka on elinehdon lisäksi myös ihmisen identiteettiin syvällisesti vaikuttava tekijä. Tunnistamme puhetavan, jossa esimerkiksi jäätelö ja mansikat maistuvat lapsuuden kesiltä, tai arkipäiväisen huomion siitä, miten maut avaavat mieleemme villien affektien ja muistojen sekamelskan, jossa elämänvaiheet ja tapahtumat vuotavat aistihavainnon siivittämänä nykypäivään. Tästä näkökulmasta onkin helppo hahmottaa, miksi liharuokaa nimitetään usein kotiruoaksi, epäekologista ruokaa perustellaan makuasioilla, ja ihmiset ovat alttiita tällaisille argumenteille. Samalla ekologinen syöminen herkästi leimataan pahanmakuiseksi, vieraaksi ja kalliiksi. Epäekologisten ruokien, kuten lihan ja maitotuotteiden, mielikuvat joihin liittyvät esimerkiksi tuttu ja turvallinen, kuvitteellinen menneisyys, nykyhetki ja haavekuva tulevaisuudesta materialisoituvat kulutustuotteissa, joihin kiinnittymällä ahdistus maailman kaoottisuudesta ja kiihtyvästä kriisistä vähenee. Jotta ruoka olisi polttoainetta katastrofin sijasta ihmisruumiille, tarvitaan uusia ruokaan liittyviä tunteita ja muistoja. On poliittinen valinta rakentaa tuotantojärjestelmiä, joiden materiaaliset puitteet tärvelevät ympäristön ja asettavat ekologisen ruoan marginaaliseen asemaan. Kulttuurinen muutos vaatii poliittista tahtotilaa. Ekologisen ruoan rakenteellinen keskittäminen valtavirtaiseksi osaksi kotimaista ruokakulttuuria on välttämätöntä, jos tarkoituksena on kasvattaa sukupolvia, joille lapsuuden kesät maistuvat muultakin kuin helleaalloilta ja romahtaneilta biotoopeilta. Alviina Alametsä Vihreä europarlamentin jäsen alviina.alametsa@europarl.europa.eu Instagram: @alviinaalametsa Facebook: @alviinavaaleissa Twitter: @alviinaalametsa www.alviina.fi Kohti täysiä sateenkaarioikeuksia Alviina E uroopassa 60% seksuaalija sukupuolivähemmistöi seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvista pelkää pitää kumppaniaan kädestä julkisesti. Itsekin tiedän panseksuaalina tämän tunteen. Jotkin seurustelusuhteeni ovat olleet toisia hyväksytympiä. Se on yksiselitteisesti väärin. Onneksi seksuaalija sukupuolivähemmistöt ja liittolaiset ovat puolustaneet ihmisoikeuksia tinkimättömästi. Sateenkaarioikeudet ovatkin edenneet harppauksin HLBTIQ-liikkeen alusta, ja tänään yhä useampi seksuaali-ja sukupuolivähemmistöön kuuluva ihminen voi elää turvallisesti omana itsenään. Kehitys on kuitenkin eriytynyt maiden välillä. Ja osassa Eurooppaa ollaan menty huonompaan suuntaan. Konservatiivisuus ja koronakriisi ovat iskeneet rankasti erityisesti sateenkaarinuoriin. Monille koti ei ole turvallinen paikka; Suomessa joka neljäs seksuaalija sukupuolivähemmistöön kuuluva yläkoululainen kokee kotonaan fyysistä väkivaltaa. Myös valtiot voivat käyttää poikkeustilaa tekosyynä heikentää julmasti vähemmistöjen oikeuksia, kuten Unkarissa, jossa poistettiin viime vuonna oikeus korjata juridinen sukupuolensa. Puolassa taas on ryhdytty julistamaan vastenmielisesti vähemmistöistä ”vapaita” alueita, joilla poliisi partioi. Siksi julistimme keväällä Euroopan parlamentissa ylivoimaisella enemmistöllä EU:n HLBTIQ-vapauden alueeksi. Perusoikeuksien turvaamiselle löytyy laajaa tukea joidenkin maiden vastustuksesta huolimatta. Myös EU:n uudessa HLBTIQ strategiassa on monia sateenkaarioikeuksien kannalta tärkeitä tavoitteita, kuten viharikosten ja vihapuheen asettaminen EU:n rikosluetteloon. Euroopan unionin tulisi tehdä vielä paljon enemmän kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi. EU-rahojen saamista ja käyttöä pitäisi rajoittaa, mikäli maa syyllistyy ihmisoikeusloukkauksiin. Lisäksi EU:n tulee yhdenmukaistaa pari-ja perhesuhteisiin liittyviä dokumentteja, jotta jokainen perhe tunnistetaan, jäsenmaasta riippumatta. Euroopan tuomioistuin käsittelee juuri tapausta, jossa Bulgaria kieltäytyi antamasta naisparin lapselle syntymätodistusta, mikä jätti lapsen ilman kansalaisuutta. Tämä tilanne on korjattava. Kaikilla, myös sateenkaariperheillä, on oltava oikeus tulla tunnustetuksi sekä vapaus matkustaa ja asua koko EU-alueella. Euroopan Vihreät kampanjoivat tällä hetkellä myös ”eheytyshoitojen” kieltämiseksi EU-laajuisesti. On järkyttävää, että Suomessakin seksuaalisuuden tai sukupuoli-identiteetin muokkaamiseen tähtäävät ”eheytyshoidot” ovat yhä sallittuja, vaikka tutkitusti ne aiheuttavat tutkitusti vakavaa psykologista vahinkoa, ja ovat henkistä väkivaltaa. Seksuaalija sukupuolivähemmistöjen oikeuksia voidaan edistää monin tavoin Euroopan unionissa, jäsenmaissa ja kunnissa. Mutta muutokset eivät tapahdu itsestään. Erityisesti naisten ja vähemmistöjen oikeuksia ja olemista pyritään rajoittamaan jatkuvasti. Siksi meiltä kaikilta vaaditaan valppautta, liittolaisuutta ja poliittista toimintaa. Monet symboliset eleet, kuten sateenkaarivähemmistöjen vapauden alueeksi julistautuminen tai sateenkariliputus kunnantalolla, ovat arvokkaita. Samalla Suomessakin tarvitaan ennen kaikkea lisää käytännön tekoja, translain uudistamisesta palveluiden ja ihmisoikeuksien turvaamiseen. Sateenkaarioikeudet toteutetaan parhaiten kuuntelemalla sateenkaariyhteisöä itseään. Alviina Alviina Paluu vanhaan hyvään aikaan EU on tekemässä korjaamisesta aidon vaihtoehdon T ämä politiikka on kallista luonnolle ja lompakolle On liian usein halvempaa ostaa jotakin uutta, kuin korjata vanhaa. Se on väärin ja sääli, koska kaikilla on varmasti kokemusta siitä, kun jokin aivan uusikin tavara hajoaa käsiin. Tilanne on kestämätön sekä maapallolle että ihmisten lompakolle. Lisäksi meille syötetään jatkuvasti uusia trendejä, ja paineita kuluttaa. Tämä koskee erityisesti vaateteollisuutta. Vaatteiden tuotanto on yli tuplaantunut 2000-luvulla. Samalla vaatteitamme käytetään yhä lyhyemmän aikaa. Suurin osa myymättömistä vaatteista päätyy sekajätteeseen. Kaikista tekstiileistä vain muutamia prosentteja kierrätetään uusiksi vaatteiksi. Tämä on tuhoisaa niin luonnolle kuin ihmisille. Muotiteollisuus on vastuussa 8–10 prosentista maailman hiilidioksidipäästöistä, ja 20 prosentista maailman jätevesistä. Vaatteiden tuotanto kuluttaa luonnonvaroja, saastuttaa vesistöjä ja tuottaa valtavasti jätettä. Samalla suurin osa pikamuodista tuotetaan kehittyvissä maissa ilman takeita inhimillisistä työoloista. Kuten ilmastokeskustelussa, isot yritykset haluavat laittaa syyn yksin kuluttajien niskoille. Tietenkin meistä jokainen voi tehdä kestävämpiä ratkaisuja, mutta se ei ratkaise isompia ongelmia. On poliittinen päätös, että yrityksille on kannattavaa heittää suuri osa tuottamistaan vaatteista kaatopaikalle. On poliittinen päätös, että yritykset voivat myydä vaatteita, jotka hajoavat nopeasti ja joiden korjauttaminen on uuden ostamista halvempaa. On poliittinen päätös, että yritykset voivat laskelmoida pääsevänsä mitättömillä sakoilla, vaikka ne jäisivätkin kiinni lapsityövoiman käytöstä. EU pystyisi puuttumaan tähän kaikkeen. Kesällä Euroopan parlamentti esitti listan käytännön toimista, joilla voidaan velvoittaa muotiteollisuutta toimimaan kestävämmin lainsäädännön avulla. Tämä ja ns. right to repair, mahdollisuus korjata tuotteita helpommin, on toteutettava mahdollisimman pian. Aikaa, rahaa tai luontoa ei ole hukattavaksi.
26 • 9 / 2023 Kohti pohjaa Syvänmeren kaivostoiminnasta haetaan ratkaisuja vihreään siirtymään. Tutkijat pelkäävät sen tuhoavan hauraat ekosysteemit. sen, että ne ovat akkuteollisuudessa tärkeitä, mutta ehtyviä resursseja. Koboltin tunnettujen varantojen on ennustettu loppuvan 2040-luvulle tultaessa ja nikkelin saman vuosikymmenen aikana. Noduulit sisältävät myös harvinaisia metalleja kuten neodyymiä ja gadoliumia, joita ilman meillä ei olisi nykyisen kaltaisia tuulivoimaloita tai älypuhelimia. Venäjän hyökkäyssodan alettua Ukrainassa Euroopan unionissa on havahduttu riippuvuuteen Kiinasta. EU:n osuus maailman mineraalien kulutuksesta on viidesosa mutta vain 2–3 prosenttia tarpeesta tulee sen omalta alueelta. Kiina puolestaan kontrolloi yli 90 prosenttia harvinaisten maametallien arvoketjusta. Samaan aikaan tietoisuus kuivan maan kaivostoiminnan yhteydestä ympäristökriiseihin sekä lapsija orjatyövoiman käyttöön on ajanut teollisuudenalan ikävään valoon. Syvänmeren kaivosteollisuus näyttääkin äkkiseltään houkuttelevalta. Ongelma on vain se, ettei kansainvälinen laki salli syvänmeren kaivostoimintaa, sillä sen vaikutuksista ei tiedetä tarpeeksi. ”Syvänmeren ekosysteemit ovat huonosti tunnettuja, sillä niitä on kallista ja vaikeaa tutkia. Meiltä puuttuu tällä hetkellä tietämystä ihan perusasioista, kuten millaisia eliöitä niissä elää”, kuvaa Laura Kaikkonen, Uuden-Seelannin Wellingtonissa työskentelevä meribiologi. Elämää pohjalla Syvänmeren pohja on suureksi osaksi karua mutaa tai savea. Mutta siellä missä on noduuleita, esiintyy myös elämää: sienieläimiä, koralleja, mustekaloja, merikurkkuja ja erilaisia nilviäisiä. Kaikkosen mukaan aina, kun merenpohjasta otetaan mineraalia, tuhoutuu samalla elinympäristö tai alusta, jossa näitä eläimiä on. Yksi tutkijoita eniten huolestuttavimmista asioista on liikkeelle lähtevä pohjasedimentti. ”Sedimentissä voi olla ihmistoiminnan seurauksesta haitallisia aineita ja mineraalisaostumissa myrkyllisesti esiintyviä metalleja sekä radio aktiivisia aineita. Levitessään se peittää alleen eliöitä ja voi tukehduttaa niitä. Valtameret ovat myös yksi suurimmista hiilinieluista ja miljoonia vuosia vanhan sedimentin pöyhiminen vapauttaa myös sinne sitoutunutta hiiltä takaisin pinnalle”, Kaikkonen listaa. Pohjaeliöillä on tärkeä rooli aineen kierrossa ja pinnalta tulevan orgaanisen aineksen käsittelyssä. Koska meillä on vasta vähän tietoa syvänmeren eliöistä, emme myöskään tiedä miten ne voisivat hyödyttää meitä. Bioetsintä on iso tutkimuksen ala: syvänmeren eliöistä on eristetty esimerkiksi moTEKSTI ANTTI KURKO KUVA NINNI KAIRISALO K UMPI ON PIENEMPI paha, luonnonsuojelualueelle kaavailtu litiumkaivos vai öljyn poraaminen meren pohjasta? Vihreässä siirtymässä käytettyjen mineraalien saanti vaatii kasvavaa kaivostoimintaa, mikä on synnyttänyt dilemman: voimmeko hyväksyä paikalliset ympäristökriisit osana ilmastonmuutoksen torjuntaa? Puhutaan jopa siitä, että kaivoksista voisi tulla vihreällä liikkeelle ydinvoiman kaltainen kysymys, jonka haitat päädytään hyväksymään pienempänä pahana. Asia ei tietenkään ole näin yksinkertainen, koska käytämme fossiilisia polttoaineita ja harvinaisia maamineraaleja rinnakkain. Jälkimmäiset ovat tärkeä komponentti osana sähköistä kuluttamista. Sosiaalisen median selaaminen, suoratoistopalvelut, sähköautolla ajelu, hakukoneiden käyttö – ne kaikki kytkeytyvät luonnonvarojen käyttöön. Ja tämä synnyttää toisenkin dilemman, jota ymmärtääkseen on sukellettava 4 000 metrin syvyyteen valtamerten pohjaan. Metalleja merenpohjasta Vuonna 1872 HMS Challenger -niminen purjealus lähti Portsmouthista neljä vuotta kestäneelle tutkimusmatkalleen. Aluksen miehistö kartoitti meren pohjaa ja löysi tuhansittain uusia ennestään tuntemattomia eläinlajeja. Nämä tutkimukset loivat pohjaa meritieteelle. Eliöiden lisäksi Pohjoisen jäämeren pohjasta nostettiin pinnalle miljoonien vuosien aikana muodostuneita monimetallisaostumia eli noduu leita. Nyt nämä möhkäleet ovat huomion keskipisteessä. Ne sisältävät erittäin tiiviissä paketissa vähähiilisen digiyhteiskunnan kannalta monia kriittisiä metalleja kuten nikkeliä ja kobolttia. Kriittisiä niistä tekee
Kohti pohjaa nenlaisia biomolekyylejä, joita on käytetty kehitettäessä rokotteita ja joista on etsitty parannuskeinoja sairauksiin. ”Syvän meren eliöt ovat erikoistuneet erilaisiin asioihin, joten niillä on hyvin erilainen perimä kuin maanpäällisillä eliöillä. Tämäkin on pelkästään syy säilyttää näitä eliöitä – jos ei lähdetä siitä, että niillä olisi joku arvo ihan itsessään”, Kaikkonen toteaa. Tutkijat käyvät tällä hetkellä kisaa kelloa vastaan. Joukko kansainvälisiä kaivosyhtiöitä ja yksittäisiä valtioita haluaisi aloittaa noduulien nostamisen mahdollisimman pian. Tutkijoiden mukaan parhaissa tapauksissa menee vielä vuosikymmeniä ennen kuin kaivostoiminnan vaikutuksista tiedetään tarpeeksi. Kesällä 2021 Tyynenmeren saarivaltio Nauru ilmoitti haluavansa aloittaa kaivostoiminnan yhdessä kanadalaisen kaivosyhtiö The Metals Companyn kanssa. YK:n alainen kansainvälinen merenpohja virasto ISA hallinnoi kansainvälisten merialueiden luonnon varoja. Sen sääntöjen mukaan viraston on laadittava kaivostoimintaa koskevat säännöt kahden vuoden kuluessa ilmoituksen tekemisestä – ja sen jälkeen kaivoslupahakemukset on käsiteltävä ja alustavasti hyväksyttävä sääntöjen riittävyydestä riippumatta. Kaksi vuotta tuli umpeen heinäkuussa, eikä kaivoslupia ole vielä myönnetty, vaan ISA on ottanut aikalisän. Toisaalta on valtioita, kuten Cookinsaaret, jotka haluavat aloittaa kaivostoiminnan omilla merialueillaan, jolloin ne voivat itse päättää mitä siellä tapahtuu. Tyynenmeren saaret ovat atollisaaria ja niiden elinkeinot riippuvat merestä tavalla tai toisella. Samaan aikaan, kun kaivostoiminnan toivotaan tuovan vaurautta, se voi uhata perinteisempiä elinkeinoja kuten kalastusta. Malttia kaivataan Jutun alussa mainitun dilemman ydin on, mistä tulevat mineraalit saadaan. Kaikkonen listaa, että alaa on brändätty vihreänä sekä parempana ympäristön, ihmisoikeuksien ja sosioekonomisten vaikutusten kannalta. Hänen mukaansa ei ole kuitenkaan mitään näyttöä siitä, toteutuvatko nämä lupaukset. Kaikkosen mukaan kaivostoiminnassa tarvittaisiin malttia ennen kuin robotit ja kilometrien pituiset imurit suunnataan kohti pohjaa. Teknologia kehittyy niin nopeasti, että se mikä on tänään tarpeellista voi muuttua turhaksi lyhyessä ajassa. ”Tällä hetkellä tarina on vahvasti se, että syvänmeren kaivostoiminta on tarpeellista vihreän siirtymän vuoksi. Voimmeko kuitenkaan varmistaa sitä, että sieltä otetut mineraalit päätyvät tuulimyllyyn eivätkä jonkun pleikkariin?”, Kaikkonen kysyy. SILVIAMODIG.FI MODIG! M aatalous on EU:n lobatuimpia aloja, ja sen suurimmat lobbarit ovat myös erittäin vaikutusvaltaisia. Yhteensä maataloustuet muodostavat jopa kolmanneksen EU:n budjetista. Samaan aikaan maatalous on myös merkittävä kasvihuonekaasupäästöjen lähde, ja yksipuolinen viljely ja torjunta-aineiden käyttö ovat merkittäviä syitä luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. Siksi maataloustukijärjestelmä kaipaa kipeästi uusia kestävyysratkaisuja. Ongelmana on, että nykyinen tukijärjestelmä ei kannusta kestäviin ratkaisuihin, tuota päästövähennyksiä tai turvaa luonnon monimuotoisuutta. Tukijärjestelmä on rakennettu hyödyttämään suuria tiloja, mikä ei palvele Suomen perhetiloja tai pientuottajia. Tukien tulisi kannustaa ja palkita kestäviin viljelytekniikkoihin siirtymisestä. Näin peltomme voidaan muuttaa päästö lähteistä hiilinieluiksi ilman, että ruoantuotanto kärsii. Tuottajat kamppailevat toimeentulonsa kanssa, eikä toimimattomasta tukijärjestelmästä ole avuksi. Miten viljelijät edes voisivat tehdä ilmastotekoja, jos tukea siihen ei ole tarjolla? Alalla pyörivät lobbarit tekevät kuitenkin kaikkensa, ettei mikään muuttuisi. Saavutetuista eduista ei haluta luopua edes ilmastokriisin uhan alla. Jotain muutosvastarinnasta kertoo esimerkiksi se, että parlamentissa on tällä kaudella jouduttu äänestämään siitä, saako kasvimaitoa sanoa maidoksi tai vegehampurilaista hampurilaiseksi. Torppaamalla kasviproteiinien pääsyn markkinoille lihalobbarit pyrkivät pitämään kiinni vanhasta ansaintalogiikastaan, eikä kuluttaja saa mahdollisuutta tehdä kestävää valintaa. Tässä asiassa EU:n politiikka on epäloogista ja ristiriitaista. Olemme sopineet luontokadon pysäyttämisestä ja vaadimme jäsenmailta tekoja luonnon ennallistamiseksi, mutta samaan aikaan käytämme lähes kolmanneksen budjetistamme tavalla, joka toimii vastoin näitä tavoitteita. Viljelijät kyllä osaavat ja haluavat tehdä ilmastotekoja. Tämä on tosiasia, joka myös lobbareiden on hyväksyttävä: maataloustukien prioriteetit ovat muutettava hyväksi niin ilmaston kuin viljelijänkin kannalta. MAATALOUSLOBBARI: MUUTOS TULEE, OLETKO VALMIS?
28 • 9 / 2023 Teidän inhottu majesteettinne E SPANJAN kuningatar Letizia ja kuningas Felipe VI ovat huhujen mukaan aviokriisissä. Monet espanjalaiset ovat kuitenkin tyytymättömiä tapaan, jolla kuningashuoneen todelliset ongelmat – julkisten varojen väärinkäyttö, rikosepäilyt ja kytkökset hämäriin liiketoimiin – ovat jääneet suhdejuorujen jalkoihin. Monet ovat valmiita luopumaan monarkiasta tyystin. Kysymys monarkian lakkauttamisesta jakaa espanjalaisia kahteen leiriin. Moni katsoo, että kuningashuone ylläpitää vakautta alueellisten ristiriitojen repimässä maassa. Marraskuussa verkkolehti elDiario.es uutisoi, että kansan enemmistö – etenkin poliittisen vasemman laidan kannattajat sekä nuoremmat sukupolvet – kannattavat kansanäänestyksen järjestämistä. Asia on ollut tapetilla jo pidemmän aikaa. Viime toukokuussa monarkianvastaisessa mielenosoituksessa Madridissa oli liikkeellä paljon vasemmistolaisia ryhmiä ja muita kansanliikkeitä. Monella oli mukanaan Espanjan tasavaltaa symboloiva lippu, jonka reuna on muokattu violetiksi. Paikalla oli paljon ammattiyhdistysväkeä, anarkisteja ja vasemmistopuolueiden jäseniä. ”Kuningashuone liittoutui aikanaan fasistien kanssa. Vieläkään ei ole tehty tiliä menneisyyden kanssa”, banderollia pitelevä Auri Cava kertoi. Hän kuuluu eläkelaisten perustamaan ryhmään nimeltä Yayoflautas, vapaasti suomennettuna ”vetelehtijä mummot ja -papat”. Nimi on muunnelma hippejä tarkoittavasta haukkuma sanasta. Oikeistolaisia ryhmiä tai konservatiiveja ei nähty kruunua kritisoimassa. Syyt ovat historiassa. Fasismia 1970-luvulle saakka Espanjan veristä sisällissotaa (1936– 1939) pidetään toisen maailmansodan ”esinäytöksenä”, koska vastakkain olivat osin samat ideologiat. Vallassa oli vaaleilla valittu hallitus, jota vastaan kenraali Francisco Franco aloitti sotilasvallankaappauksen, mikä johti sisällissotaan. Francon kansallismieliset joukot kannattivat fasismia, monarkismia ja Espanjan yhtenäisyyttä separatisteja vastaan. Franco sai merkittävää tukea natsi-Saksalta ja Italialta. Neuvostoliiton tukemien tasavaltalaisten joukoissa puolestaan taisteli liberaaleja, sosialisteja, kommunisteja ja anarkisteja. He hävisivät, toinen tasavalta lakkautettiin ja maa siirtyi 36 vuoden ajaksi Francon johtamaan äärioikeistolaiseen ja totalitaristiseen sotilasdiktatuuriin. ”Nyt on kolmannen tasavallan aika. Nykyinen perustuslaki on peräisin Francon fasistihallituksen ajoilta, ja se suosii oikeistoa, rahaeliittiä ja kuningashuonetta,” Auri Cava sanoi. Yayoflautas järjestäytyi 2010-luvun massiivisen talouskriisin aikana, Silloin kansalaisilta meni kaikki: talouslaman myötä kiinteistökupla puhkesi, ihmiset menettivät kotinsa pankeille ja Punainen Risti toimitti nälkää näkeville espanjalaisille ennätysmäärän ruoka-apua. Samaan aikaan hallinnut kuningas Juan Carlos, nykyisen kuninkaan isä, kävi rellestämässä norsunmetsästyssafareilla Afrikassa, kestitsi salarakastaan luksusjahdeilla ja sotkeutui korruptiovyyhtiin. Hänen epäillään vältelleen veroja ja vastaanottaneen lahjuksia kymmenien miljoonien eurojen edestä. Tapausta ei tutkittu, kuningas luopui kruunusta poikansa hyväksi vuonna 2014 ja asuu nykyisin maan paossa Arabiemiraateissa. Auri Cavan mukaan rankaisemattomuuden kulttuuri on ongelma: kuninkaallisilla on oikeudellinen koskemattomuus. ”Tekevät he mitä tahansa rötöksiä, niitä ei tutkita”, hän kritisoi. Hovia rahoitetaan julkisista varoista noin 8,4 miljoonalla vuodessa, joten hänen mielestään olisi kohtuullista tietää, mihin rahoja käytetään. Ennen skandaaleja emerituskuningas Juan Carlos oli kuitenkin suosittu, ja syystäkin. Franco oli henkilökohtaisesti valinnut Juan Carlosin seuraajakseen ja luovutti tälle kaiken vallan ennen kuolemaansa 1975. Diktaattorin toiveiden vastaisesti hän kuitenkin käänsi maan suunnan kohti monarkistista demokratiaa ja poliittinen valta siirrettiin parlamentille. Espanja nousi muiden eurooppalaisten demokratioiden joukkoon vuosikymmeniä kestäneen, riuduttavan diktatuurin jälkeen. Epäpoliittiset nuoret Paikalla oli myös 19-vuotias Kike ystävänsä kanssa. Hän kritisoi etenkin kuningashuoneen vaikutusta status quon ylläpitäjänä ja talousjärjestelmää, jossa noin 20 prosenttia kansalaisista elää köyhyysriskissä. Hänen mielestään diktatuurin aikainen perustuslaki suosii niitä, joilla jo ennestään on etuoikeuksia. ”Meillä on demokratia vain lainausmerkeissä. Silti nuoret eivät ole tarpeeksi politisoituneita, monet saavat tietonsa YouTubesta ja Twitteristä, jossa populistinen äärioikeisto julkaisee hölyn pölyä. Ja oikeistolaisissa perheissä lapset perivät mielipiteet vanhemmiltaan. Isovanhempien sukupolvi arvosti kuningasta, koska hän käänsi maan pois diktatuurista, mutta se ei riitä.” Kike sanoi olevansa tyytymätön myös sosiaalidemokraattiseen Pedro Sáncheziin, joka on ollut pääministerinä vuodesta 2018. Sosialistipuolueessa ei ole hänen mielestään muuta sosia lismia kuin logo. ”Tarvitsemme kansanäänestyksen, uuden perustuslain ja poliittisen täyskäännöksen.” Aika näyttää, taipuuko monarkistinen demokratia kansan vaatimukseen. Osa espanjalaisista haluaa kansanäänestyksen korruptoituneen monarkian tulevaisuudesta. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS Fra nce sc Fo rt / W ikim ed ia C om m on s ”Tyypit, maksan teille myöhemmin Mobile Paylla!" Espanjalainen katutaiteilija J. Warx maalasi muraalin Valenciaan, kun Juan Carlos oli ilmoittanut lähtevänsä omaehtoiseen maanpakoon vuonna 2020. Espanjan tasavallan lippu liehui komeasti mielenosoituksissa. Ku kka M aria Ah oka s
Tommi Korpela tinkimätön taiteilija Teatteria kautta maan Vieraanvaraisuutta Kainuussa ja Vilnassa, uusia tuulia ja supersankareita. joulukuu 2023 – kevät 2024 Tommi Korpela tinkimätön taiteilija Teatteria kautta maan Vieraanvaraisuutta Kainuussa ja Vilnassa, uusia tuulia ja supersankareita. joulukuu 2023 – kevät 2024
N au sk a Sisällys Opiskellessaan nuorena näyttelijäksi Tommi Korpela sai ruoskaa ja haukkuja. Nykyään tulee jo kiitoksia. 4 Liila Jokelin pohtii esseessään väkivallan näyttämöllistämisen jännitteitä. 19 PÄÄKIRJOITUS Maailma palaa S UURET TAIDETEOKSET syntyvät sekoituksesta sattumia ja maailmanhistorian myrskyisiä tapahtumia. Tietenkin polttoaineeksi tarvitaan teoksen tekijöiden lahjakkuutta ja hengen paloa. Intohimoa ja angstia. Aloitetaan sattumista. Englantilainen Christopher Isherwood tutustui 1920luvulla maanmieheensä, runoilija W. H. Audeniin. Heistä tuli sydänystäviä. Vuonna 1929 Auden hengaili Berliinissä perehtymässä silloin vielä hetken ajan vapaamielisen kaupungin sykkeeseen. 25-vuotias Isherwood päätti lähteä kaveria moikkaamaan. Isherwood todisti, miten saksalaiset fasistit tekivät juutalaisista suuren sodan jälkeisen laman syntipukkeja. Yhteiskunnan hajautuminen ja latentti väkivalta oli uuvuttavaa, niinpä Isherwood rentoutui hämärissä baareissa Schönebergin kaupunginosassa. Avoimen eroottinen taide ja seksuaalisten suuntautumisten villi kirjo hurmasivat Isherwoodin. Palattuaan Englantiin Isherwoodin Saksanvisiitin tapahtumat ja ihmiset, etenkin varieteelaulajatar Jean Ross, pyörivät hänen mielessään. Vuonna 1939 hän julkaisi romaanin Goodbye to Berlin. Se ilmestyi suomeksi vasta 1976 Paavo Lehtosen suomentamana. Kirjassaan Isherwood kuvaili itseään herkkänä kirjailijana, Rossista tuli dramaattinen viettelijätär, Sally Bowles. He taistelivat pysyäkseen ihmisinä sekasortoisessa maailmassa. Ihmismassat ympäri maailmaa ovat sittemmin pystyneet kokemaan sotien välisen Berliinin-odysseian, kiitos Cabaret-musikaalin ja sen elokuvaversion. TUNNISTAVATKO SUOMESSA vuonna 2023 asuvat ihmiset mitkä ovat tämän ajan kipupisteitä? Hetkiä, jolloin historia vaihtaa suuntaa ja syöksyy kohti mustia aikoja, kohti jotakin äärimmäistä ja peruuttamatonta. Ainakin informaatiota on tarjolla. On tutkimuksia ja tietoa, paljon jaettuja kokemuksia ihmisoikeuksien katoamisesta ja demokratian romahtamisesta pitkin Eurooppaa. On tiedettä, joka mittaa luontokatoa ja ilmasto kriisiä. Maailmamme on kuin savuinen ja meluisa berliiniläinen klubi. Olemme pakotetusti irvistäen juhlimassa yöstä toiseen silloinkin, kun heikompien yli marssitaan, tiilis kivet lentävät ikkunoiden läpi ja maailma on syttynyt palamaan. ESITTÄVÄ TAIDE teatterista sirkukseen muistuttaa tosiasioista. Näyttämöillä kerrotaan menneiden sotien kurimuksesta vahvasti viitaten siihen, että nämä kauhut voisivat tapahtua uudestaan. Metsien hakkuita, ylikulutusta, räikeää rasismia ja itsekkään ihmisen hybristä läimitään teattereiden ohjelmistoissa – ja se on hyvä. Totuudelle on sijansa fiktion maail massa. Eikä teatterin katsomo ole ikinä, eikä saakaan olla, sillä tavalla turvallinen tila, että siellä pääsisi pakoon esityksen nostattamia tunteita. Aivan liikaa digilaitteissa valheellisen datan keskellä marinoituvalle nykyihmiselle on tärkeämpää nyt kuin koskaan nähdä inhimillistä toimintaa. Hänen pitää kuulla repliikkejä, laulua, ähellystä ja huutoa, hänen pitää katsoa elävää, hengittävää ihmistä, haistaa hikeä, nauraa ja tuntea kyyneleet poskillaan. Pitää pelätä, hävetä ja helpottua. Ollakseen tasapainoinen ihmisellä on oltava elämässään toivoa eikä pelkkää epätoivoa. Meidän on koettava myös rakkautta, meidän pitää löytää ja tunnistaa itsessämme viaton ja rehellinen kirjailijamme, villi ja vapaa Sallymme tai seksikkään faustinen seremoniamestarimme. Muuten meillä ei enää ole voimaa jatkaa. IIDA SIMES Kirjoittaja on Voiman toimittaja. Voiman Teatteriliite on teatteriaiheinen erikoislehti. Se ilmestyy Voiman välissä. Päätoimittaja on Iida Simes. AD on Antti Kukkonen. Lehdessä ovat mukana Laura Gustafsson, Liila Jokelin, Antti Kurko, Tuomas Rantanen, Anna-Sofia Schaller ja Jari Tamminen. Kannen ja Tommi Korpelan haastattelun kuvasi Nauska. Painos 60 000 kappaletta. Painopaikka Sanoma Manu, Tampere. ”Niin kauan kun ihmiset maksavat mieluummin nähdäkseen alastoman ruumiin kuin alastoman sielun, draama kuihtuu.” – George Bernard Shaw Egl? Švedkauskait? ja Laura Kutkait? uudistavat Liettuan teatterikenttää. 16 Tu om as R an ta ne n N au sk a Kajaanin kaupunginteatterin Anna-Liisassa tanssi tukee draamateatteria. 6 Ve er a K on st i Teatteriliitteen supersankari vertailussa Hurjaruuthin Talvisirkus ja Teatteri Hevosenkengän Tatu ja Patu. 9 P ek ka E lo m aa E lis a S ol a V ill e K ur ki Willkommen! Cabaret Turussa ja Kouvolassa. Tallinnassa My Fair Lady. 10 Cabaret Kouvolassa
T AMPEREEN TYÖVÄEN Teatteri irtisanoi marraskuussa taiteellisen johtajansa Otso Kauton. Teatteri & Tanssi + Sirkus -lehden jutussa TTT:n hallituksen puheenjohtaja Kai Hintsanen perustelee päätöstä puhtaasti taloudellisena. Kautto itse taas katsoo, että taloudestakin on pidetty huolta, mutta harmittelee, että erityisesti ryhmämyynti on jäänyt palautumatta koronaepidemiaa edeltävälle tasolle. Kun Kautto aloitti tehtävässään vuonna 2019, käynnissä oli keskusteluja TTT:n asemasta yhtenä ”kansallisena päänäyttämönä”. Siihen liittyvien erityistukien perusteena on ollut teatterin kyky tarjota taiteellisesti kunnianhimoista ohjelmaa. Kauton aikana TTT:n ohjelmistoon kuulunut myös suuren yleisön musikaaleja ja komedioita. Hänen mukaansa lähtökohta onkin ollut korkean taiteellisen laadun ja yleisön kiinnostuksen kohtaaminen. ”Esitystaiteen kehittäminen ei saa jäädä marginaalin tehtäväksi. Teatteri on tuettua, jotta sen ei tarvitse olla kaupallisesti kannattavaa. Tästä olisi hyvä pitää kiinni, sillä muuten tuen perusteet katoavat.” Luo Kauton ja Hintsasen koko haastattelu: www.teatteritanssi.fi A nn aS ofi a S ch al le r KOM aloitti käännöstekstitykset E. L. Karhu palkittiin Lealla Tampereella tuulee Raekallio Corp. 10 vuotta S YYSKUUSSA ensi-iltansa saaneen Mikko Roihan Nukke kodin yhteydessä KOM-teatteri otti käyttöön englanninkieliset tekstitykset. ” Ideana oli avata esitys myös muunkielisille, ei suomea äidinkielenään puhuville, sitä opiskeleville, maahanmuuttajille ja turisteille. Teatteri tarttui ideaan, ja löysi vielä toimivan tavan hoitaa se teknisesti niin, että lisäkustannus oli vain se käännös”, Roiha kiittelee. KOM-teatterin uuden johtajan Susanna Airaksisen mukaan käytännöstä on tarkoitus tehdä pääohjelmiston osalta pysyvä. ”Se liittyy siihen, miten teatterin saavutettavuutta voi parantaa. Samalla haluamme haastaa muitakin teattereita miettimään, keitä meitä täällä yhteiskunnassa on.” Aikaisemmin näin ovat tehneet vakituisesti lähinnä Espoon teatteri ja ruotsinkieliset teatterit, jotka tarjoavat esityksiinsä sekä suomenja englanninkieliset käännökset. S UOMEN Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry palkitsevat vuosittain parhaan kotimaisen näytelmätekstin. Lea-palkinnon voitti tänä vuonna E. L. Karhu näytelmällään Eriopis. Sen runsaassa materiaalissa kohtaavat antiikin myytit, Lapin syrjä kylille sijoittuva perhedraama ja stalkkaavien paparazzien kameroiden välke. Lea-voittajan valitsi Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Linnea Stara. Muita kilpailun finaalin näytelmiä olivat Johanna Freund lichin 1000 paperista kurkea, Veikko Nuutisen Vanhempain ilta, Veikka Heinosen Kaksi sisarta ja Liila Jokelinin Action Hero. Karhu itse kertoo haluavan synnyttää suomen kieleen uuden kirjallisuudenlajin, ”post-draamallisen” näytelmän. ”Siinä näytelmän massa tulee lähelle proosaa, ja sitä lyhennetään vapaasti esityksiin. Tämän näytelmän palkitseminen tuntuu siksi erityisen merkittävältä, että se on myös tunnustus uuden lajin synnylle.” www.sunklo.fi T ANSSIJA-KOREOGRAFI Valtteri Raekallion johtama tanssiryhmä tunnetaan suomalaisen nykyproosan höystämistä paikkasidonnaisista ja osallistavista teoksistaan. Tällaisia ovat olleet muun muassa tänä kesänä Helsingin puistossa yleisöä kierrättänyt Valvojat ja Igor Stravinskyn Kevätuhria koulukiusaamiseen Kaisaniemen ala-asteen tiloissa yhdistänyt Elä män koulu (2022). Tanssin talossa 5. joulukuuta koetun juhlaesityksen prologina nähtiin ote vuoden 2013 teoksesta Mihin valo katoaa? Sen jälkeen palattiin Eino Santasen runoihin perustuvaan Edustajaan (2014). Toisen osan pohjana oli alunperin Taidekoti Kirpilässä esitetty Kehys – Frame (2020). Esityksen jälkeisellä iltapalalla tarjoiltiin Oneironin (2018) tapaan yhdessä nautittavaa kasvisborssikeittoa. V UODESTA 2014 toiminut esitystaideyhteisö Mad House Helsinki on melkein kahden vuoden kodittomuutensa jälkeen löytänyt uudet tilat Helsingin Kalliosta. Lintulahdenkatu 3:ssa sijaitseva Tekstin talo on kirjallisuuden alan yhteisö, joka kokoaa useita kulttuurijärjestöjä saman katon alle. Talossa on toimistoja, äänitysstudioita ja kirjakauppa, ja siellä järjestetään paljon tapahtumia. Tekstin talossa toimii Mad Housen lisäksi muun muassa Suomen arvostelijain liitto, Suomen Kirjailijaliitto, Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat sekä Suomen PEN. Mad Housen toiminnanjohtaja Emmi Vainio iloitsee keskeisestä sijainnista ja siitä, että talo tarjoaa ison näyttämön ja hyvät puitteet esitystaiteelle. ”Tekstin talon yhteisön kautta tulee uusia tekijöitä ja yleisöä, esitystaide elää ja muuntuu. Syntyy rikas esityskonteksti, joka tukee taiteen tekemistä ja kokemista poikkija monitaiteisesti.” M ik ko Va re s Li is a Ta ka la N uk ke ko ti / N oo ra G ea ge a Mad Housen pikkujouluihin 20.12. on vapaa pääsy. Musiikista ja esityksistä vastaavat MYÖS-kollektiivi, Olga Spyropoulou ja Juha Valkeapää. Tekstin talon avajaisia vietetään 22.–26.1. Lisätietoja madhousehelsinki.fi & tekstintalo.fi. Kuuntele Emmi Vainion ja Tekstin talon toiminnanjohtajan Laura Serkosalon haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastista: www.voima.fi/audio. Mad House meni Tekstin taloon | TEATTERI • 3
Ylpeä riskinottaja Näyttelijä Tommi Korpela pitää työtavasta, jossa saa itse pohtia roolihahmoaan – silläkin uhalla, että harkitsevaisena ihmisenä häneltä homma kestää pitkään. TEKSTI: IIDA SIMES KUVA: NAUSKA K AIKKI ALKOI Helsingin Töölöstä vuonna 1990, kun nuoret freelance-näyttelijät perustivat teatterin primus motorinsa Antti Raivion (1962–2023) johdolla. Q-teatteri ponkaisi yhdeksi Helsingin suosituimmista teattereista ensimmäisenä vuotenaan, kun Skava bölen pojat -näytelmä meni täysille katsomoille. Lippuja jonotettiin teatterin ulkopuolella Tunturikadulla. Lahden kansanopiston teatterilinjalta valmistunutta Tommi Korpelaa (s. 1968) Q-teatteri ja rooli Skavabölen pojissa kouluttivat näyttämön haltuunottoon kauan ennen kuin maisterin paperit Teatterikorkea koulusta olivat hanskassa. Raivio piiskasi porukkaa Teatterikorkeakoulun 1980-luvun rehtorilta Jouko Turkalta oppimiensa metodien kautta. ”1990-luku oli vahvojen miesohjaajien aikaa”, Korpela muistelee. ”Me näyttelijät oltiin ohjaajien koiria. Antti opetti mulle paljon, eli oppia tuli, ja ruoskaa. Aniharvoin kiitosta.” Meininki alkoi muuttua vähemmän autoritaariseksi ysärin puolessavälissä, kun Jani Volanen (s. 1971) saapui Q-teatteriin. KOM-teatterissa kannuksensa ansainneella Volasella oli eri tyyli. ”Näyttelijä sai olla eri mieltä kuin ohjaaja ja tehdä omia ratkaisuja”, Korpela muistaa. Ne ”omat ratkaisut” pääsivät valtakunnan televisioon, kun Volanen alkoi käsikirjoittaa ja ohjata Yleen Studio Julmahuvi -sketsisarjaa. Korpela pääsi tiimiin. Nyt Korpela väittää, ettei nuorena tajunnut näyttelemisestä mitään. Kuten sitä, että ”vastaukset ovat ihmisessä sisällä. Itsensä kanssa pitää oppia tulemaan toimeen.” Nuori näyttelijänalku haluaa oppia kaiken, mutta aivot eivät ota kaikkea vastaan. ”Koulun kaaoksessa annetaan paljon neuvoja, joista ei silloin tajua mitään. Vuosien päästä tulee hetki, kun ymmärtää, ’ai tätä se akrobatian ope tarkoitti’.” Nuorena haluaa kaiken valmiina. Sen sijaan, että olisi ajatellut itse, Korpela pyysi opettajiltaan, että ”kerro nyt saatana miten tämä tehdään”. Kokenut näyttelijä ymmärtää, miten roolin ydin löytyy sisältäpäin, ja kun se löytyy, kaikki asettuu paikalleen. Samalla oppimiseen kuuluu oivallus siitä, ettei Vastaukset ovat ihmisessä sisällä. Itsensä kanssa pitää oppia tulemaan toimeen. 4 • | TEATTERI
Ylpeä riskinottaja ratkaisuja löydä väkisin. Joskus pitää ajatella jotain muuta. ”Pysähdy. Hengitä. Luovuta.”, Korpela opettaa. Saadessaan uuden roolin Korpela ei heti tiedä miten rooli pitää tehdä. Hän on hidas ja harkitsevainen. Ajatuskulultaan nopeat vastanäyttelijät alkavat hermostua, kun heillä on omat osuutensa pitkälti valmiina, mutta Korpelan kontribuutio on kesken. ”Asiat kehittyvät pikkuhiljaa. Nykerrän jotain. Seuraan ympäristöäni. Ja aina tuntuu, että ensi-iltaan mennessä tulee kiire.” Intuitiota ja riskejä Q-teatterin vahvana periaatteena on tuoda näyttämölle kotimaisia kantaesityksiä. Taiteellinen vastuu on koko ensemblella. Nykyään siihen kuuluvat Korpelan ja Volasen lisäksi Lotta Kaihua (s. 1982), SatuTuuli Karhu (s. 1994), Korpelan puoliso, näyttelijä ja näyttelijäntaiteen professori Elina Knihtilä (s. 1971), Elena Leeve (s. 1983), Pirjo Lonka (s. 1971), Miro Lop peri (s. 1992), Jussi Nikkilä (s. 1982), Olli Riipinen (s. 1988), Eero Ritala (s. 1983) ja Anna-Sofia Tuominen (s. 1990). Teatterinjohtaja on Juho Mantere (s. 1987). Q-teatteri on tunnettu kantaa ottavasta tyylistään. Onko sillä yhteiskunnallista missiota? ”Jaa-a… Me ei olla tehty sellaista linjausta”, Korpela vastaa. ”Mutta on aika yleistä, että teatterissa ollaan pienen ja heikon puolella.” Taiteellinen taso on tärkeä. ”Siitä mä olen jopa ylpeä, että kun me mietitään ohjelmistoa, me ei mietitä hevon helvettiä, että mitä yleisö haluaisi nähdä. Mä olen iloinen, että homma on aina pyörinyt niin, että me voidaan tehdä mitä lystäämme. Luotamme intuitioomme siitä mitä tehdään ja keitä valitaan tekemään se.” Korpela kiihtyy miettiessään mikä ei ainakaan olisi oikea tie. ”Mä olen huolissani, kun monesta suunnasta kuuluu, että katsojille pitäisi tehdä helpompaa ja viihteellisempää teatteria. Ihan järjetöntä! Mä olen ylpeä siitä, että me ollaan otettu hurjia riskejä.” Vaikea tai ei, esityksen pitää toimia. Korpela kauhistuu miettiessään vastakohtaa. ”Näyttelijän painajainen on se, ettei homma toimi. Jos ei yleisö saa siitä mitään, sen tuntee kaikki näyttämölläkin. Se ’lähdetään nyt helvettiin täältä’ -tunnelma leijuu katsomossa. Ja kiva sitten toistaa sitä viiskyt kertaa.” Syyskaudella 2023 Korpela on ollut mukana Akse Petterssonin ohjaamassa Joita kin keskusteluja merkityksestä -näytelmässä. Sen keskeisimmissä rooleissa ovat hänen lisäkseen Elina Knihtilä ja Pirjo Lonka. Teos on nakutetun saumattomasti Q-teatteriin sopivaa ohjelmistoa. Illasta toiseen loppuunmyyty esitys kertoo beckettmäiseen tyyliin kolmen näyttelijän loputtomasta odotuksesta. Pian pitäisi päästä panemaan parastaan ja näyttämään kykynsä. Vuoron perään, sekä erikseen että yhdessä, Knihtilä, Korpela ja Lonka kohtaavat epätoivonsa. Kateus ja epävarmuus polttoaineenaan he lietsovat toisiaan angstiin. Näyttelijän suurin pelko on olla tarpeeton – ja ehkä hirveintä olisi tajuta, ettei seinän takana olekaan mitään. Onko teos onnistunut, sen mittaa yleisö. ”Sen pitää muuttaa katsojassa jotain. Sen pitää vaikuttaa”, Korpela määrittelee. ”Mitä enemmän, sitä parempi.” Joitakin keskusteluja merkityksestä todellakin täytti tuon kriteerin. Voiman toimittajien kesken pohditaan edelleen miten ihmeellinen juttu oli ”ihan omin käsin alusta loppuun veistetty mökki Alaskassa”. Toivottavasti esitys lämmitetään uudestaan, että tämäkin asia saa lisää ravistuneita pohtijoita. Muoviturskat heiluivat Nyt, vuoden 2023 loppupuolella, Korpela näyttelee vuonna 2024 ensi-iltansa saavassa elokuvassa. Sen käsikirjoitus kuluu niihin, joista hän heti löysi ”vääntöä”. Muuten hommaa ei viitsisi tehdä. Tunnettuna näyttelijänä hän saa jo valita minkälaisia rooleja tekee. ”Nuorena piti tehdä kaikki. Mutta kyllä mä nyt kieltäydyn, jos ei se herätä mussa mitään.” Näyttelijä rentoutuu katsomalla toisten esityksiä tai vaikka elokuvia. Sodan kylän kesäkuisten elokuvajuhlien vakiokävijä löytää paljon katsottavaa. Korpelan lempiohjaajia ovat Jim Jarmusch, erityisesti hänen Down by Law -leffansa, sekä ranskalainen Claire Denis, Sodankylän vuoden 2013 festarikävijä. Viime aikoina hänelle ravisuttavimpia katsomiskokemuksia on ollut pakistanilaisen Saim Sadiqin esikoisohjaus, Cannesin elokuvajuhlilla kohauttanut Joyland. Korpela on tutustunut muunkinlaiseen esitystaiteeseen. Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbeth -ooppera oli hänestä yllättävän kiinnostava kokemus. Norjalainen ohjaaja Ole Anders Tandberg siirsi Dmitri Šostakovitšn neuvostodraaman kauas Venäjän taigalta: ”Norjalaiseen kalatehtaaseen!” Korpela riemuitsee. ”Muoviturskat ne vaan heiluivat! Kyllä ooppera alkaa purra muhun.” H ARRI (Mika Piispa), Tuuli (Miner va Kautto) ja Simo (Pyry Äikää) elävät kunnan sulkemalla kaatopaikalla. Kaikki muuttuu, kun paikalle eksyy pakomatkalla oleva Kelan virkailija Arja (Maija Rissanen). Vastuutehtäviin tottunut Kelan tantta, jolla on hämärä historia, ottaa pian yhteisössä johtoaseman perustamansa uskonnollisen enkelikultin jonkinlaisena ylipapittarena. Marko Järvikal laksen ohjaama esitys on näyttävää teatteria, joka pohtii toivoa, merkityksellisyyttä ja hyväksytyksi tulemista. Esitys ottaa katsojan mukaansa heti, kun hieman turhan pitkäksi venyvä alkuKaatopaikan valittu kansa kohtaus on saatu näyteltyä pois alta. Esitys ei päästä katsojaansa helpolla. Osasyynä on paikoin pikimusta huumori, joka vääntää suun yhtäaikaa hymyyn ja irvistykseen. Löytyykö kaipaamamme merkityksellisyyden tunne maasta vai henkimaailmasta? Kuinka vahva on usko ja mitä sen avulla voidaan saavuttaa? Ja kun Ikarossuunnitel man aika lopulta koittaa, katsojan iho nousee kananlihalle. / AK Teatteri Quo Vadis & Tampereen Työväen Teatteri: Ikarossuunnitelma. Tampereen Työväen Teatterissa 24.2.2024 asti. H UONETEATTERI Jurkka juhlii 70-vuotista taivaltaan Lauri Vennasen kirjoittaman ja Lauri Maijalan ohjaaman vahvan kamarinäytelmän siivittämänä. Se kertoo entisestä ohjaajan assistentista Jaakko Vargista (Tom mi Eronen), joka yrittää kirjoittamalla vapautua ohjaajanero Teresa Dungen (Ella Mettänen) ennenaikaisen kuoleman traumasta. Pääosin takaumina nähtävässä tarina liikkuu ilkikurisen satiirisesti 2000-luvun alun teatterimaailman estetiikassa. Samalla sa käsittelee satuttavan sydänverisesti taiteen tekemisen fyysisyyttä ja sielullisuutta, hierarkkisissa luomisprosesseissa väkisinkin syntyviä monitasoisia ja vääristyneitä valtasuhteita sekä läheisen kuolemaan liittyvää ankaraa tunnemyrskyä. Maestra ja oppipoika Intiimin esitystilan ympäristö antaa mahtavan kaikupohjan taidokkaalle näyttelijäntyölle. Esityksen syvältä kouraiseva voima rakentuu intensiivisesti piirtyvien hahmojen heikkouksille. / TR Elämän ensikertalaisia Esitykset Teatteri Jurkassa 21.3. asti, Tampereen Työväen Teatterissa 28.12.,29.12, ja 30.12. sekä Turun Kaupunginteatterissa 16.3. M ONITAITEELLISEN Sivuhenkilötryhmän Luukamari vie elämän ja kuoleman rajamaille, jossa se pohtii onko vakavuus ainoa oikea tapa kohdata kuolema. Lavaa reunustavat seisahtunut kello ja tikkaat, jotka eivät näytä johtavan mihinkään. Ajasta ja paikasta irrallisessa tilassa avautuu eksistentiaalinen limbo, jossa elävä ja eloton kietoutuvat yhteen esimerkiksi roolihenkilöiden ja ihmisen kokoisten nukkejen samaan aikaan sekä leikkisältä että irvokkaalta vaikuttavassa tanssissa. Saako kuolemalle nauraa? Lavalla nähdään myös akrobatiaa, joka sulautuu esitykseen luontevasti – yhtäältä kaulastaan köysien varassa roikkuva, maahan asti yltävään mustaan pukuun verhoutunut hahmo kuvastaa kuolemaa hyvinkin konkreettisesti. Tanssin ja akrobatian ohella Luukamari ammentaa merkitystään myös musiikista. Hyväntuulisten rytmien lisäksi surumielinen orkesterimusiikki ja melankolisesti soiva klarinetti tuovat kuuluviin kuoleman eri sävyjä. Jyrki Karttusen ja Eira Virekosken käsikirjoittama ja ohjaama teos lähestyy kuolevaisuutta hienovaraisesti, vaipumatta kuitenkaan synkkämielisyyteen: sirkusteatteria keventävät akrobatia ja huumori eivät ainoastaan lisää Luukamarin viihdearvoa vaan normalisoivat leikkisää suhtautumista kuolevaisuuteen. Ja siinä Luu kamari onnistuu erinomaisesti. / ASS Luukamari palaa ohjelmistoon keväällä. Kulttuurikeskus STOA 24.–27.4.2024. K ris ta M äk in en M ar ko M äk in en M itr o H är kö ne n Näyttelijän painajainen on se, ettei homma toimi. Jos ei yleisö saa siitä mitään.
R ASKAAKSI 15-VUOTIAANA tulleen Anna Liisan (Mil la Kuikka) pakokauhuinen rämpiminen metsässä näyttäytyy amokjuoksuna lavalle rakennetun matalan korokkeen ympäri. Sen päällä tanssija (Alina Sakko) ilmentää kehollaan syntyvää lasta, synnyttämistä, muistikuvia kielletystä rakkaudesta, ja viimein lapsen kuolemaa ja hautaamista, kun Anna Liisa survoo hahmon väkivalloin korokkeella olevaan luukkuun. Ensin lavan alle sullottuna ja myöhemmin ihmisten keskellä istuva kalpana haamuna näyttäytyvä hahmo edustaa Anna Liisan psyykkistä kuormaa, jota kukaan muu näytelmän hahmo ei pysty tunnistamaan. Minna Canthin Anna Liisa -näytelmän (1895) sovitus kulkee tyrmäävän intensiivisesti Kajaanin kaupunginteatterissa. ”Keskeistä tässä on se, että vaikka tanssi taiteilija tavallaan esittää lasta, hän on myös Anna Liisan traumasta johtuva jakaantuminen. Trauma pakenee kieltä ja sanoja, joten tanssitaiteen kautta voi fyysistää sitä, mistä ei voi puhua”, näytelmän ohjannut teatterinjohtaja Anni Mikkels son selittää. Myöhemmin näyttämökuvaa hallitsee kolmen veistostaulun triptyykki. Niiden kolme eri ikäistä naishahmoa edustavat seksuaalista heräämistä, seksuaalista aktiivisuutta ja ikääntyneen halua. Yhteisöllisesti torjutut naisen tunteet kehystävät henkilöiden raskaaksi käyvää välienselvittelyä siten kuin aiemmin tanssijassa lihallistunut trauman muisto. Mikkelssonille Anna Liisa on ollut tärkeä teksti teini-ikäisestä asti. ”Ja on yhä. Minusta pitää puhua naiskehojen historiasta: laittomista aborteista, lapsenmurhista, epätoivotuista raskauksista. Niitä on ollut melkein jokaisessa suvussa myös aivan lähihistoriassamme. Esityksemme kommenteissa etenkin vanhemmat naiset ovat jakaneet sukujensa historioita ja häpeää.” Taiteen kyläjuhlat Anna Liisa oli yhtenä Voiman kohteista Kajaanissa esittävän taiteen Räntä-festivaaleilla. Sen tarjontaan kuului teatteri -ja tanssiesitysten ohella konsertteja ja muuta ohjelmaa. Esimerkiksi Routa Companyn taiteellisen johtajan Sari Palmgrenin koreografi oimassa Hyökkäämisen ja puolustau tumisen strategiat -esityksessä yleisö jaettiin kahteen leiriin ohjaamaan näyttämöllä toisistaan mittaa ottavia taistelijoita (Sara Grotenfelt ja Sonjis Laine). Jo hahmojen peliestetiikkaa ilkikurisesti imitoiva liikehdintä tuntui kovien hyökkäysstrategioiden lempeältä nujertamiselta. Festivaaliin kuului myös Kajaanin kaupunginmuseossa Sanni Sepon ja Ritva Ko valaisen Pohjoistuulen metsä -valokuvanäyttely. Sen yhteydessä oli tarjolla Juho Hannikaisen, Matias Niemisen ja Sara Saxholmin improvisoitu musiikkiesitys Rauhassa. Se tuntui jo treeneissä loihtivan esiin valokuvissa kuvattujen ikimetsien äänet ja koko elon kirjon. Vaikka ohjelmistosta sairastapauksen takia oli peruutettu Juha Hurmeen kalevalainen perhedraama Jouko Laine, aktiviteettia riitti. Laura Mattilan ohjaama Nälkämaan Jussille morsian käsitteli kainuulaisten yksinasuvien maajussien naisenkaipuuta ja viihdemedian kyynisyyttä. Pohjimmiltaan empaattisen näytelmän sanoma tosin uhkasi hukkua monenlaisten ideoiden, hahmojen ja tyyliljajien sekamelskaan. Sami Sainion ja Valtteri Pääkkö sen musisoiden esittämä ravintolashow Isoisäni kuplettimaakari herätti henkiin vanhat ikivihreät Esa Pakarisesta Hiski Salomaahan. Poikkitaiteellisen Vaara-kollektiivin tuottajan Veikko Leinosen ohjaama esitys on alun perin tehty kiertämään Kainuuta ikäihmisten palvelutaloissa ja hoivakodeissa. Pienen kulttuurikaupungin yhteisöllinen henki tiivistyi loppuun myydyssä klubi -illassa, jonka pääesiintyjäksi olivat saapuneet noin tunnin ajomatkan päästä Vaalasta kotoisin olevat Mauste tytöt. Innostuneen yhteiselon vallitessa ulko puolisen toimittajankin oli helppoa tutustua festivaaliohjelmiston tekemisessä tavalla tai toisella mukana olleisiin taiteilijoihin ja tuottajiin. Kiitettävää ammattikutsumusta osoittivat esimerkiksi ne sympaattiset valosuunnittelijat, jotka jaksoivat vielä pikkutunneilla pohtia esityksensä teknistä hienosäätöä. Aivan samaan tapaan kuin esimerkiksi Voiman toimittajat tapaavat aina keskenään baariin päätyessään taittaa peistä lehteen päätyneistä painoja ajatusvirheistä. Kajaanin kaupunginteatterin remontoidun Teatteritalon avajaiset ovat 16.–17.2.2024. Anna Liisan esitykset jatkuvat 12.4.2024 asti. Kajaanin Räntä-festivaalilla trauma muuttui lihaksi ja valokuvat musiikiksi. Jatkoilla Voima-lehti ui Kainuun taidepiirien syvään ytimeen. TEKSTI: TUOMAS RANTANEN Kainuulaista vieraanvaraisuutta Anna Liisan voimat horjuvat, kun lähipiirin risteävien odotusten ohella häntä kuumottaa näyttämökorokkeen alle tungettu traumamuisto. Kuvassa Satu Turunen, Teija Töyry, Mika Silvennoinen, Milla Kuikka, Jukka Peltola ja Jose Viitala Ve er a K on sti M in na H yv ön en Veera Kopsalan veistämä triptyykki on tärkeä osa Anna Liisa -näytelmän estetiikkaa
Rautatienkatu 13, Lahti Liput ke ja to klo 16–18 p. 03 752 0585 toimisto@teatterivanhajuko.fi Koko ohjelmisto: www.teatterivanhajuko.fi Matti Pajulahti Trölli When Love and Trölli embrace Kiljun kastelemaa rakkauden kaipuuta, suuria tunteita jättömailta Mikael Karkkonen – Otto Nyberg KANIJANIKANI Humoristinen kertomus ystävyydestä, kadonneesta angorakanista ja eräästä vanhasta hirsimökistä. 12.4.–10.5.2024 26.1.–16.2.2024 Katso ohjelma verkkosivulta ! www.teatterimuseo.? ti, to–su klo 11–18 ke klo 11–20 Kaapeliaukio 3 G 00180 Helsinki 050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A, Turku www.tehdasteatteri.fi ANGELIKA JA KUUMAT PAIKAT 11.–14.1. ja 3.–12.5. SIKATOTTA 2.2.–10.3. EXTRA NEITSYT EVANKELIUMI 16.–25.2. KABAREE KOOKOSBurleskiklubi 15.–16.3. SADINMAAN RIPPIKOULU 22.–24.3. SUKUPUUTTOPARATIISI 6.–27.4. (Kaupunginteatterissa) NANO STEPS INTO THE LAB 19.–21.4. NIXXXAVUORI 26.–27.4. HENKINEN LENTOKENTTÄ -FESTIVAALI 9.–11.5. TEA FOR TWO 17.–19.5. YKSIN IHMINEN 23.–26.5. tehdas teatterin kevät 2024! Aurinkoteatteri • Teater Mars • Sirius Teatern • Teatteri Venus Katso kevään ohjelmisto www.universum.fi Perämiehenkatu 13, Helsinki 01.–11.02.2024 Zodiak Stage & Tanssin talo & MUU Helsinki Nykytaidekeskus Florentina Holzinger Silvia Gribaudi Cullberg / Halla Ólafsdóttir Margrét Sara Guðjónsdóttir Agata Siniarska July Weber Davi Pontes & Wallace Ferreira Ohjelma ja liput: zodiak.fi/sivuaskel Liput: 15–42 eur Florentina Holzinger: TANZ / kuva: Eva Würdinger
Sankarit kattoon! Supersankarit ovat nykyaikaista tulkintaa tarujen jumalista. He esiintyvät yleisölle leikitellen ja teatterin taikaan luottaen. TEKSTI: LAURA GUSTAFSSON & JARI TAMMINEN S ARJAKUVISTA TUTUT supersankarit kasvoivat 2010-luvulla valkokankaan tuottoisimmaksi genreksi. Elokuviin ihmeet muokataan digitaalisesti, mutta livetilanteissa ollaan inhimillisten voimien ja mielikuvituksen varassa. Superiksi nimetyltä Hurjaruuthin Talvi sirkukselta odottaa paljon: nyt nähtäisiin yli-inhimillisiin suorituksiin kykenevien sirkustaiteilijoiden lihallistamia todellisia superhenkilöitä. Sanna Silvennoisen ohjaama ja Johanna Keinäsen kanssa käsikirjoittama Super on sinänsä taattua Talvisirkus-laatua. Guzalnur Uqku tekee akrobaattisia temppuja kynttelikiöllä ja Yuridia Ortega roikkuu hiuksistaan korkeuksissa, Eetu Ranta taituroi ruoskalla, Mirkka Nyr hinen toteuttaat veikeitä puluja ja Joni Pakanen hätkähdyttäviä illuusioita. Silti esitys ei täytä luomiaan odotuksia. Superversumin sankarit olisivat saaneet olla häikäisevämpiä. Vika ei ole esiintyjissä, vaan elementeissä, jotka eivät nosta heitä ansaitsemiinsa korkeuksiin. Superin kehyskertomuksessa ei ole osattu päättää, mihin keskittyä: on vähän pahista, hieman harjoittelua ja ripaus oman voiman etsintää. Käsikirjoituksen huithapeliuden vielä hyväksyisi, jos edes musiikki loisi numeroihin tunnetta ja draamaa. Meno on hurjaa – esimerkiksi Dimensio-kolmosten (Jaimee Allen, Valpuri Kaarninen ja Ma ria Peltola) trapetsitemput ovat aivan käsittämiä. Mutta: kaikki olisi tuntunut paljon upeammalta, jos äänimaisema olisi ollut jylhempää eikä vain progevaikutteista mattoa. Mitä puvustukseen tulee, supersankareilla on viitat, naamiot, trikoot ja mieluiten alushousut trikoiden päällä. On hirveä virhe pukea heidät normihousuihin. Maanläheisiä lentoharjoituksia Supersankarit esiintyvät teatterin näyttämöllä myös Espoossa. Teatteri Hevosenkengässä vuonna 2015 ensi-iltansa saanut, Katja P ek ka E lo m aa Krohnin ohjaama Tatu ja Patu super sankareina pyörii edelleen täysille saleille. Oman kirjansa pohjalta Aino Havukaisen ja Sami Toivosen käsikirjoittama esitys pureutuu supersankaruuden ytimeen ja genreen lapsiyleisölle suunnatun nukketeatterin keinoin. Talvisirkuksen huimat temput ylittävät fysiikan lakeja nykysirkuksen keinoin, Hevosenkenkä luottaa teatterin taikaan. Ihmiset ja nuket näyttelevät yhdessä: Hyperkybermies vaihtuu lennossa nukesta ihmisnäyttelijäksi – ja molemmat lentävät! Tatu ja Patu ovat esikuviensa näköiset nuket. Lavalla on myös pormestari Oivala, Hyperkybermiehen Lois Lane. Tatu ja Patu supersankareina leikittelee lapsia ja aikuisia viihdyttäen. Vaikka esitys naureskelee stereotyyppisille supersankarihahmoille, näiden syntytarinoille ja heikkouksille, se tekee sen Havukaisen ja Toivosen tyyliin vilpittömästi. Lähtiessään liikkeelle Hyperkybermies kuin ohimennen heilauttaa kädellään viittansa hulmuamaan – kuin Adam West 1960-luvun Batmanissa. Hevosenkengässä inhimillisen kyvyn rajat eivät ylity eikä vaaran kanssa flirttailla. Silti sen tulkinta supersankaruudesta muistuttaa teatterin ylivoimaisesta taiasta: näyttämöllä mikä tahansa on mahdollista, sillä illuusioista vastaa tekijöiden ja katsojien yhteinen, rajaton mielikuvitus. Tanssiteatteri Hurjaruuthin Super Tanssin talossa 28.1.2024 asti. Tatu ja Patu supersankareina Teatteri Hevosenkengässä 28.12.2023 asti. T URKISTARHAAJA Peltokangas (Niklas Häggblom) julistaa irvokkaassa kettuhatussaan puihin kahliutuneille eläinaktivisteille haaveilevansa sellaisista jalostetetuista ketuista, jotka eivät haluaisi elää. ”Se olisi kaikille osapuolille paljon helpompaa” Sanna Hietalan Kettutytön paluu jatkaa saman työryhmän voimin toteutettujen Tätiratsastajien (2017) ja Saalistajien (2020) teemoja ja tyylilajia. Jälleen ollaan keskellä pikkutilallisten loputonta ahdinkoa. Näyttämöllä kukkivat poliittinen epäkorrektisuus, roisit onelinerit ja torjuttujen tunteiden sekamelska. Luonto-ohjelmien David Attenboroughin maneereilla muiden menoa analysoiva teinityttö Pamelakin (Paul Holländer) on entisellään. Rönsyilevän tekstin eri suuntiin sojottavat langat jäävät enimmäkseen solmimatta, ja muutenkin rikotaan liki kaikkia ehjän dramaturgian vaatimuksia. Tämä palvelee asiaansa, koska esityksen ydintä ovat juuri eri maailmojen yhteensovittamisen mahdottomuus ja ne todelliset traumat, joita pilkistää rosoisten reunojen alta. / TR Esitykset Universumissa 9.2. asti. Vaikuttavaa näköalattomuutta H ANNELE CANTELL on sosiaalisesti aktiivinen yliopisto-opettaja, joka yllättävän sairastumisen myötä menetti suuren osan liikunta kyvystään. Kirjassaan Sekunnit ennen kaatumista ( Tuuma-kustannus, 2022) hän kuvaa uuteen kehonkuvaansa liittyvien ahdistuksen, pelkojen ja häpeän kohtaamista, terveyspalvelujen ongelmia sekä laajemmin vammaisuuteen kohdistuvia asenteita. Cantellin ennestään tunteneiden teatteriammattilaisten työryhmä on ohjaaja Elina Snickerin johdolla sovittanut kirjan näytelmäksi. Esityksessä hallitaan erityisen hienosti niitä herkkyyksiä, jotka liittyvät näyttelijän eläytymiseen vammaisen osaan. Onnistuneisuudesta todistaa myös, Vammaisuus näyttämöllä kuinka Suomen Komediateatterissa esityksen nähneet liikuntakykyään menettäneet katsojat kiittelivät esitystä realismista ja vaikeiden tunteiden käsittelystä. Pysäyttävää on sekin, miten näytelmä auttaa ymmärtämään sellaista kehollisuutta, joista monilla meistä ei ole kokemusta. / TR Esitykset Riihimäen teatterissa 19.1. & 14.3. Teatteri Vantaassa 6.3. Espoossa Sellosalissa 13.2. Riihimäen teatterissa 14.3. Hämeenlinnan teatterissa 26.3. & 27.3. Esitystä voi tilata ja sen yhteydessä järjestää keskustelutilaisuus. Kuuntele Cantellin ja Snickerin haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastissa: www.voima.fi/audio O tto -V ill e Vä ät äi ne n Te rh o A al to A da H alo ne n N UORI AVIOPARI on avannut majatalon, jonne ensimmäiset vieraat saapuvat. Lumimyrsky tukkii tiet, ja pian paikalle saapuu poliisi: voi olla, että maja talossa piileskelee rikollinen. Hiiren loukku on muka jännä, mutta alusta loppuun hihittävästä yleisöstä koko homma on lähinnä hauskaa. Pitkät katseet, raskaat huokaukset ja raivokohtaukset paljastavat, ettei kukaan ole sitä, mitä hän on antanut ymmärtää. Ja pian yksi vieraista on pois päiviltä. Voisiko teatteri satsata varmempaan myyntivalttiin, kuin ennätyspitkään yhtäjaksoisesti esitettyyn näytelmään? Hiiren loukku pyöri Lontoossa melkein 70 vuotta. Rakastettujen näyttelijöiden kuten San naJune Hyden, Santeri Kinnusen ja Risto Kaskilahden tähdittämällä Agatha Chris tien ikiklassikolla teatteri voi saavuttaa jotain, mihin kunnianhimoisempi nykyteatteri ei pysty: tällä teatteriin saadaan heitä, joille Christiet ovat olleet vain TV-viihdettä ja teatteri aivan vieras taidemuoto. / IS Miika Muranen: Hiirenloukku Helsingin Kaupunginteatterin Arena-näyttämöllä 30.12.2023 asti. Hillitön murha Santeri Kinnunen ja Sanna-June Hyde M itro H är kö ne n
s ano ttu a Katujen kasvattamat tähdet Turun ja Kouvolan Kit Kat Klubit ovat erilaisia, mutta kummankin Cabaret tekee selväksi natsi-Saksan tuhovoiman. Tallinnassa kukkaistyttö Eliza pakotetaan hienoston tavoille. TEKSTI: IIDA SIMES B ÄNDI ON NOUSSUT näyttämön reunoja kiertävälle omalle lavalleen jo ennen yleisön asettumista paikoilleen. Cabaret-musikaalin alkaessa yleisö laskeutuu mentaalisesti pikkuhiljaa toiseen taikamaailmaan, kauas jäisen Aurajoen rannalta tai Kouvolan Salpausselänkadulta savuiseen 1920-luvulle berliiniläiseen undergroundklubiin. Tai niin pitäisi olla. Sinänsä ankeaa, että esiripun nostamisen ja valojen himmentämisen sijaan maailmojen siirtymästä kertoo nykyään kuulutus muistuttaa panna puhelimet pois päältä ja olla kuvaamatta esitystä. Mutta ajat ovat aikoja, ja tyhmää yleisöä, ikävä kyllä, pitää muistuttaa. ”Willkommen, bienvenue, welcome.” Niin kuuluu seremoniamestarin toivotus. Nerokkaan John Kanderin musiikki nostattaa ihokarvat pystyyn. Pienet yksinkertaiset ja rytmikkäät soinnut muistuttavat Kit Kat Klubin, maailman tunnetuimman valkokankaalla nähdyn revyyteatterin sävelistä. Olisi ehkä epäreilua vertailla näyttämöiden versioita elokuvaan. Mutta silti. Bob Fossen koreografiat ovat mitä huikeinta jazztanssia, ja on outoa, ettei fossemaiJaakko Höglund on ohjannut teoksen hengästyttävään tahtiin eteneväksi ilotulitukseksi, ja välillä isompien roolien esittäjät joutuvat taistelemaan tilasta ja huomiosta, kun orkesteri meinaa viedä kaiken huomion ja etualan. Ensimmäinen kabareenumero Will kommen on kummassakin vankka ja vetävä. Esityksen aikana Kouvola rauhoittaa menoa enemmän ja nostaa dialogit tarinan keskiöön, kun taas Turussa bändi on valaistu melkein koko ajan, jolloin rauhallisemmat Cliffordin ja Sallyn kotona vaativat yleisöltä enemmän keskittymistä. Turun kabareemenon ja fasismin nousun varjoon hukkuu Turun Sally Bowlesin, AnnaVicto ria Erikssonin, kamppailu säilyttääkseen itsekunnioituksensa ja estääkseen itseään ajautumasta prostituoiduksi. Kouvolassa Maiju Sallaksen ohjaus ja hieman Turun orkesteria pienempi, seitsenhenkinen, bändi tekevät liikuttavamman ja ravisuttavamman musikaalin kuin Turun tiimi. Bändi on enemmän taka-alalla, ja lopun nousu – se varsinainen Caba ret-biisi – erottuu vahvasti. Kouvolan Sally Bowlesina on Terhi Suorlahti, joka totisesti saa yleisön elättelemään vauvahaaveita hänen puolestaan. Sekä Turussa että Kouvolassa paljon huomiota saivat traaginen senioripariskunta. Turussa Frau Schneiderin roolin näyttelee ja laulaa Suuri Tähti, itse Sinikka Sokka. Tämä rooli edustaa ei-juutalaisia ja konservatiivisia massoja, heitä, jotka laman aikana maksavat leivästään miljardi markkaa ja kokevat siksi oikeudekseen katsoa sivusta, kun toisten omaisuus taka varikoidaan ja nämä viedään keskitysleireille. Kun raha saa pallon pyörimään, Scheiderin kaltaiset ihmiset saatsuutta enää näy näissä nykyversioissa. Ei edes Sally Bowlesin istumista tuolin selkänoja eteenpäin jalat harallaan (jazztermi: ”jalat auki”). Toisaalta, näyttelijä-laulajalle olisi mitä pelottavinta tulla verratuksi Liza Minelliin. Kihlat Hitlerin varjossa Täytyy kunnioittaa Turun Kaupunginteatterin ja Kouvolan teatterin Cabaretversioita siitä, etteivät ne edes yritä tehdä samoja ratkaisuja kuin elokuvassa. Minellin Sally Bowlesin ja Joel Grayn seremoniamestarin sijaan kohtaamme omanlaisensa tekijät. Turussa Miiko Toiviainen aloittaa seremoniamestarina säestämällä itseään pianolla. Toiviainen on taitava laulaja ja hänellä on valtavaa lavakarismaa alusta hamaan loppuun. Toisin eipä Kouvolan teatterin Karlo Haapiainen jää juurikaan jälkeen tulkinnoissaan. Kumpikin hahmo on yhtä aikaa drag-artisti ja homman autoritaarinen pomo, kuin itse Saatanan pikku kätyri. Kuitenkin esitykset eroavat toisistaan hyvin paljon. Turussa orkesteri on suurempi, kymmenen soittajaa, ja volumet ja tempot pannaan jo ensi tahdeilla täysille melkein koko ajaksi. Bändi myös tanssii ja esiintyy, ja jokainen selvästi antaa kaikkensa. Turun Sally Bowles, Anna-Victoria Eriksson, ja seremoniamestari Miiko Toiviainen. O tto -V ill e Vä ät äi ne n E lis a S ol a Kouvolan Sally Bowlesina Terhi Suorlahti. 10 • | TEATTERI
tavat jopa tienata toisten hädällä. Hän ei kuitenkaan ole täysin tunteeton, ongelma vain on, että hän luulee olevansa yksin. Myös Kouvolan Satu Taalikainen teki hyvän Schneiderin. Kummassakin teatterissa yleisö pääsi viettämään rajuja kihlajaisia Hitlerin valtaannousun kuohuissa. Kukkaistytöstä diivaksi Ja sitten jotain aivan muuta: Tallinnan Vene Teaterin eli Venäläisen teatterin Minu Veetlev Leedi, venäjäksi Maja Prikrasnaja Ledi. Teos tunnetaan Suomessa alkuperäisellä nimellään My Fair Lady. Kehnokin venäjän taito teki musikaalin seuraamisen helpoksi, koska tarina on valtavan tuttu. George Cukorin elokuvaversiosta vuodelta 1964 on syöpynyt mieleen Eliza Doolittlena Audrey Hepburn. Hänen ei tosin annettu leffassa laulaa, vaan Julie ”Maria von Trapp” Andrews hoiti sen homman. Täytyy alkaa perehtyä slaavilaiseen musikaalitaiteeseen, jotta osaa vastaisuudessa arvioida, näkyykö Vene teaterin versioissa aina vahva virolaisvenäläisyys vai heijastaako tämä Minu Veetlev Leedin ohjaajansa Anna Sigalovan tyyliä. Tämä englantilaisen George Bernard Shawn Pygmalion-näytelmään perustuva satiiri ironisoi luokkaeroja, etenkin yläluokan omahyväisyyttä ja snobismia. Kaikkialla hienosto tapaa olla sitä mieltä, että heillä on korkeaan asemaansa jokin perustavanlaatuinen oikeus, kuten Jumalan lahjoittama synnynnäinen älykkyys. Täysin eri mieltä on fonetiikan professori Henry Higgins, jota esittää Aleksandr Ivaškevitš. Higgins lyö ystävänsä kanssa vetoa, että hän pystyy kouluttamaan kenet tahansa, vaikka köyhän kukkaistytön, niin taitavaksi puhujaksi, että tämä kelpaa seurapiirien suurennuslasin alle ja menee läpi kreivitärtason leidistä. Pitkä ja raamikas Ivaškevitš on hennon ja suloisen Elizan, Elina Netšajevan, mielestä pelottava ja potentiaalisen väkivaltainen. Paetessaan ankaran puheopettajan raivoa lähes koko ensimmäisen näytöksen, Eliza kyyristelee kuin odottaen lyöntejä – katujen kasvatille väkivalta on tuttua – ja ryömii kyynelehtien pitkin lattiaa Higginsiä karkuun. Eliza tietenkin rakastuu professoriin, ja haluan ajatella, että syy siihen on Tukholma-syndrooman sijaan Ivaškevitšin vahva georgialainen charmi. Venäläisen teatterin tanssit ovat kömpelöitä, mutta katsomisen ja kuuntelemisen väärti teos on. Parhaimmat laulajat, kuten erityisesti Netšajeva, kuulostavat saaneen operettiellei jopa oopperakoulutusta. Kiva pikantti lisä on esitykseen rakennettu nousu: alussa, kun Eliza on rumia puhuva katujen kasvatti, hän laulaa karheasti ja vire on pielessä, mutta Higginsin koulutuksessa hänestä kuoriutuu vahvaääninen diiva. Musikaalin puvustus on erityisen upea. Mustavalkoiset juhlapuvut voisivat viitata erään Elizan eli Hepburnin toiseen teokseen, Aamiainen Tiffanylla -elokuvaan ja siihen ikuistettuihin kirjailija Truman Capoten aikoinaan järjestämiin mustavalkoisiin seurapiirijuhliin. Cabaret Turun Kaupunginteatterissa 23.2.2024 asti. Cabaret Kouvolan Teatterissa 24.4.2024 asti. Maja Prikasnaja Ledi / Minu Veetlev Leedi Tallinnan Vene teaterissa 23.1.2024 asti. L APIN SODAN jälkeen vuonna 1945 viisi saksalaisten mukaan lähtenyttä naista palaa kotiinsa kävellen Suomen halki. Matkalla he huomaavat kaiken muuttuneen ja joutuvansa naisina kohtaaman raskautetun osan siitä kollektiivisesta häpeästä, joka liittyy virheeksi paljastuneeseen aseveljeyteen. Mikko Roihan ohjaama ja useiden teattereiden yhteistuotantona toteutettu Ei kertonut katuvansa perustuu Tommi Kinnusen saman nimiseen kirjaan (2020). Helposti siirrettäväksi suunnitelluissa lavasteissa suomalainen tievarsimaisema ilmentyy sattuvasti Moe Mustafan videoissa. Yhteisöllinen näyttelijätyö välittää viiltäviä välähdyksiä kansallisen selvitymistarinan julkisivun taakse unohdetuista inhimillisistä säröistä ja sukupuolitetun nöyryytyksen iki aikaisuudesta. / TR Esitykset Turun kaupunginteatterissa 11.1. asti. Tampereen Teatterissa 18.1.–7.3. Seinäjoen kaupunginteatterissa 25.1.–16.3. ja Hämeenlinnan teatteri 8.2.27.4. Kuuntele myös ohjaaja Mikko Roihan haastattelu Teatterin politiikka -podcastissa: www.voima.fi/ audio M oe M us ta fa Tie, totuus ja elämä U JUNI AHMED on somalitaustainen kansalaisaktivisti, joka nousi jo hyvin nuorena vastustamaan Suomessakin järjestettäviä tyttöjen silpomisia. Hänen elämäntarinaansa ja siitä Elina Hirvo sen kirjoittamaan kirjaan perustuva näytelmä on ensembleltään monikulttuurisin, mitä on maan päänäyttämöllä nähty. Vaikka moniaineksisen tekstin kaikki osat eivät hitsaudu saumattomasti yhteen, Satu Linnapuomin ohjauksessa välittyy aiheen tuoreus ja tärkeys sekä nuoren näyttelijäkunnan vahva sitoutuminen. Yhteiskunnallisessa kritiikissä osansa saavat ansaitusti niin oikeiston turvattomuutta lietsova vihapuhe kuin vasemmiston pelkuruus puhua maahanmuuttajien kulttuurillisista epäkohdista. Juuri tällaisten näytelmien tekstittäminen muille kielille olisi tärkeää, jotta J UONI on mitä hankalin: Nuori Connor tekee itsemurhan. Kummallisen sattuman kautta tämän vanhemmat ja pikkusisko takertuvat Evaniin, joka teeskentelee olleensa Connorin bestis. Loppujen lopuksi kaikki haluavat toisilleen vain hyvää, vaikka konflikteja aiheuttaa nuorten stressi suosion kaipuusta. Samalla vanhemmat kipuilevat rajusti. Päähenkilön äiti syyttää itseään lapsen ykYhteisellä asialla Suosion kaipuuta ja syyllisyyttä Kansallisteatteri voisi osoittaa olevansa esitysten saavutettavuudessa yhtä herkkä kuin aiheiden ja tekijäkunnan valitsemisessa. / TR Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin Kansallisteatterissa 16.5.2024 asti. sinäisyydestä, sillä yksinhuoltaja ei ole antanut pojalleen riittävästi huomiota. Tarina on kuulemma löyhästi totta, mutta silti on täysin epäuskottavaa, että kuolleen lapsen koko perhe – mukaan lukien samaa koulua käyvä pikkusisko – uskoisi ventovieraan huijarin olleen kuolleen perheenjäsenen erottamaton ystävä. Hyvässä musikaalissa biisit vievät tarinaa eteenpäin, mutta Evan Hansenissa laulu vahvistaa sitä, mitä on jo moneen kertaan sanottu. Eikä peruspoppi jää mieleen lainkaan. Nuoret tähdet ovat fantastisia. Vierailimme esityksessä, jossa Evan Hansenia esitti Julius Suominen. Kuolleen kaverin hahmo, jota esitti taitava Niki Rautén, on musikaalin ylivoimaisesti kiinnostavin, ja se toimii. / IS Kari Arffman, Steven Levenson, Benj Pasek ja Justin Paul: Rakas Evan Hansen Helsingin Kaupunginteatterissa 27.4.2024 asti. O tto -V ill e Vä ät äi ne n Tallinnan Eliza Elina Netšajeva edusti Viroa Euroviisuissa vuonna 2018. D ew ay ne B ar kle y, E uro V is io na ry Nina Tapio ja Julius Suominen. Tu uk ka E rv as ti
OHJELMISTO JA ESITYKSET teatterikoulutus.fi HAKU KOULUTUKSIIN alkaa 1.4.2024 40 vuotta PARASTA OPISTOTASON TEATTERIKOULUTUSTA SUOMESSA SUOMEN AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI • TEATTERITANSSI.FI TTS_pikkuilmo_voima_118x26mm.indd 1 25/03/2022 16.59 Teatteri Telakalla keväällä 2024 SYNNYTYSTALKOOT Pullantuoksuinen kabaree lisääntymisestä 24.2. 3.4.2024 Ohjaus ja koreogra?a Meri-Maija Näykki Esiintyjät Kerru Opus, Petra Poutanen, Piki Rantanen, Tanjalora Räikkä Indie: KÖYHÄÄ VÄKEÄ 18.4. 8.5.2024 Konsta Laakso, Sirke Lääkkölä Konsta Laakso, Sirke Lääkkölä Vierailu: TOUKKA-AKKA 13.1.2024 klo 17 Petriikka Pohjanheimo, Selja Ahava Vierailu: BEATING M C E NROE BY HOSSU 12.5.2024 klo 17 Niina Hosiasluoma www.teatteritelakka.? ”Taidan lähteä tässä asiassa Andrei Tar kovskin kyytiin, joka sanoo kirjassaan Vangittu aika, että taiteen tehtävä on kuohkeuttaa meidän sieluja ja valmistaa meitä kohden kuolemaa. ” Ensimmäisen käskyn ohjaaja Janne Pellinen jaksossa Teatteria Raamatusta (16.1.) ”Taiteen merkitys on herkistää näkemään yhteiskunnassa tapahtuvia epäkohtia ja hyviäkin kohtia.” Pussauskopin kirjoittaja ja ohjaaja Jonna Wikström jaksossa Teatteria kouluihin! (13.2.) ”Taide on vaikuttanut minuun itseeni niin, että opin taideteosten kautta kysymään kysymyksiä suhteessa maailmaan ja suhteessa itseeni. Saan siitä libidinaalista energiaa ja muutosvoimaa ja toisaalta myös itse inhoa – joka tekee hirmu hyvää välillä – ja yhteen tulemisen kokemuksia, jotka synnyttävät ihmisen välistä empatiaa, toivottavasti. Taide auttaa törmäyttämään eri lähtökohdista tulevia ihmisiä hetken ajaksi samaan saliin.” Message from Tyler – Memento Mori, Kirsikkatarha -näytelmän kirjoittaja ja ohjaaja Minna Lund jaksossa Teatterikorkeakoulu esittävän taiteen kätilönä ja portinvartijana (29.5.) ”Taiteen ei tarvitse olla mitään eikä antaa mitään vastauksia eikä opettaa yhtään mitään, mutta ajattelen että se laajentaa maail maa ja kokemusta ihmisyydestä, yhdessä olosta ja siitä mitä kaikkea voisi olla, kun maailma tuntuu välillä tukehtuvan hyvin pieneksi möykyksi. ” Lyhyt episodi sienisivilisaation universaalisissa historiassa -esityksen ohjaaja Essi Rossi jaksossa Ihmisen suhde muihin lajeihin ja maailmankaikkeuteen (20.2.) ”Kertoa asioista, mutta ei liian selvästi, vaan niin, että katsojalle tai kuuntelijalle jää varaa miettiä, että mitä siinä on tapahtunut.” Esiintyjä ja koululainen Ruut Neves jaksossa Ihmisen suhde muihin lajeihin ja maailmankaikkeuteen (20.2.) ”Taiteen tehtävä on tehdä näkyväksi elävä elämä” Valtimonteatterin johtaja ja Paska-näytelmässä esiintynyt Mona Kortelampi jaksossa Sukupuolitettu väkivaltarikollisuus (27.3.) ”Porata reikiä todellisuuteen, jotta voisimme nähdä asiat vähän toisin tai eri näkövinkkelistä. Ja sitä kautta myöskin puolustaa potentiaalia oman ajattelun tilalle.” Valeäitien ohjaaja Riikka Oksanen Äitiyden myytit -jaksossa (27.2.) ”Taide on ihmiskunnan sademetsät! Sitä tarvitaan meidän päidemme avaamiseen ja peiliksi olla olemassa ja omien egoististen murheiden, kärsimyskehojen ja ahdistuksen purkamisiin ja siihen, että yhteiskuntaa voisi katsoa laajemmin – ja siihen, että me näkisimme toisemme. Näkymättömän naisen Satu Silvo jaksossa Pääosassa Satu Silvo (13.3.) ”Taiteen tehtävä on – tämä on muuten pöllitty KOM-teatterin visiosta – on saada näyttämään maailma kirkkaammalta. Se voi myös jakaa tai yhdistää, mutta tärkeää on, että kirkastaa jotain. ” Pimpsoneiden kirjoittaja ja ohjaaja Lauri Maijala Ahdistus valepuvussa -jaksossa (20.3.) ”Se antaa tilaa, pistää ihmiset pysähtymään sen aiheen tai kuvaston äärelle, mitä kyseinen taideteos käsittelee.” Pukusuunnittelija Riina Leea Nieminen Ahdistus valepuvussa -jaksossa (20.3) N äk ym ät ön na in en / XX X N au sk a ”Taitee n sanottua merkity ksestä” Teatterin politiikkaa -podcastia on julkaistu yli 60 jaksoa. Osa vuoden 2023 vieraista kertoi näkemyksensä taiteen tehtävästä. KOONNUT: TUOMAS RANTANEN
Ju rk ka | TEATTERI • 13 ”Taiteen tehtävä on tuntua, herättää ajatuksia, herättää olemaan maailmassa osana maailmaa muiden kanssa.” Jeanne d’Arcin housujen kirjoittaja ja ohjaaja Linda Wallgren jaksossa Naisia mediaroviolla (30.1.) ”Taiteen tehtävä on antaa meille eväitä ratkoa elämän merkitystä.” Talvisodassa näytellyt Kati Outinen Pääosassa Kati Outinen -jaksossa (3.4.) ”Muuttaa maailmaa, heiluttaa, tuoda uusia näkökulmia ja myös päästä pois lineaarisesta maailmasta ja suorista vaikuttamisen tavoista myös siihen, että ollaan tuntemattoman ja epämääräisen äärellä. Minun oma agendani taiteessa on edetä kohti moninaisempaa, yhdenvertaisempaa, yhteisöllisempää ja pehmeämpää taiteen kenttää.” One Dropin koreografi Sonya Lindfors jaksossa Sonya Lindfors ja kolonialismin pitkä varjo (15.5.) ”Että pystytään ajattelemaan toisin, että se auttaa meitä pääsemään irti jostain bensan hinnan kauhistelusta johonkin siihen, mikä on mahdollista, mutta ei ole juuri nyt meidän silmien edessä.” Rakkaussimulaatio EVE:n käsikirjoittaja Eero Tiainen jaksossa Tulevaisuuden teatteria (6.3.) ”Minulle taide on jaettujen seikkailujen luomista, jossa on potentiaalia kohtaamiseen ja sydämen avaamisen ja rauhoittumiseen ja siten tosi rajuihinkin hetkiin, joissa tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista. ” Rakkaussimulaatio EVE:n kokemussuunnittelija Inna Huttunen jaksossa Tulevaisuuden teatteria (6.3.) ”Kun en ole itse kauhean aktivinen somessa enkä osaa ottaa sitä platformia haltuun, minulle taide on väline osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Taide on myös väylä tutkia itselle tärkeitä kysymyksia – myös niitä yhteiskunnallisia – ja löytää hengenheimolaisia niille teemoille, jotta itseä askarruttaa” Ylioppilasteatterin väistyvä taiteellinen johtaja Jenni Korpela Ylioppilasteatterin soihdunkantajat -jaksossa (12.6.) ”Taiteen tarkoitus on olla juuri se halkeama, josta voi nähdä tulevaan, ja josta virtaa raitista ilmaa ja valoa”. Ylioppilasteatterin toinen taiteellinen johtaja Anna Kankila jaksossa Ylioppilasteatterin soihdunkantajat (12.6.) ”Itsekkäästä näkökulmasta minulle se on pyrkimystä pysyä järjissään ja koossa. Mutta jos yrittää katsoa yhteiskunnallisesta vinkkelistä, varmaan se on erityinen tapa rakentaa kommunikaatiota ihmisen välille sellaisista asioista, joista ei muuten oikein pysty puhumaan.” Rakastitko, Vesku? -kuunnelman kirjoittajaryhmän Jussi Moila jaksossa Pääosassa Vesa-Matti Loiri (7.8.) ”Jos taide oikeasti kykenisi muuttamaan maailmaa, johan tämä maailma olisi muutettu. Taide on vasta alku, se ei yksin riitä. Olen itse olut sellaisen harhan vallassa, jossa asettaa itseensä asemaan, ettei tarvitse kuin tehdä taidetta ja omatunto on puhdas.” Pentti Linkola – kaltaisemme -näytelmän toinen kirjoittaja ja ohjaaja Atro Kahiluoto jaksossa Linkolan perintö (8.5.) ”Teatteri voi juuri fyysisyytensä takia olla yksi keino palauttaa meille jotakin sellaista, jonka olemme unohtaneet. Elämme kulttuurisen muistisairauden aikaa. Vaikka nostalgia on tavalla syntiä, en pidä huonona, että kurkotamme menneitä suku polvia kohti ja yritämme ymmärtää heidän aikakauttaan, ja sitten omaa paikkaamme tässä ajassa ja myös tulevia sukupolvia sen suhteen, että mistä he ponnistavat ja mikä on heidän paikkansa tässä maailmassa.” Nukkekodin ja Ei kertonut katuvansa -näytelmien ohjaaja Mikko Roiha jaksossa Pääosassa ohjaaja Mikko Roiha (23.10.) ”Vierastan sellaista ajattelutapaa, joka on tosiaan koulumaailmaankin juurtunut, että mietitään ensimmäiseksi, että mitä hyötyä mistäkin on tai mihin sitä tarvitaan. Entäpä jos taidetta ei tarvitaan mihinkään, vaan se on arvo itsessään.” Yläkoulun opettaja Arno Kotro Break!-näytelmää käsitelleessä jaksossa Ei kouluja vaan elämää varten (20.11) W ilm a V ie rt ol a E ss i R aj am äk i ”Taitee n sanottua merkity ksestä” V ÄKIVALLAN KUVAAMINEN NÄYTTÄMÖLLÄ on aina hankalaa. Nukke teatterin keinoin taitavasti etäännytetty ratkaisu nähtiin jo tammikuussa, kun Mer ja Pöyhösen Turun Kaupunginteatteriin Anu Kaajan romaanin pohjalta ohjaama Leda käsitteli #metoo-henkistä hyväksikäyttöä. Sukupuolitetun väkivallan teemaan osuivat myös Tampereen Työväen Teatterissa esitetyt Linda Wallgrenin Jeanne d’Arcin housut ja Liila Jokelinin Action Hero. Siinä missä edellinen rinnasti 1400-luvulla roviolla poltetun naisen kohtalon tämän ajan median noitavainoihin, jälkimmäinen höykytti ilakoivan satiirisesti toimintaelokuvien sukupuoliroolien kuvastoa. Sosiaalipoliittisen näkökulman teemaan toi puolestaan näyttämölle Carita Drewn Valtimonteatterille ohjaama Paska ja Satu Linnapuomin Kansallisteatterille sovittama, Ujuni Ahmedin elämäntarinaan perustuva, Tytöille, jotka ajat televat olevansa yksin. Australialaisen Patricia Corneliuksen kirjoittamassa Paskassa toisistaan mittaa ottivat kolme pidätyssellissä lusivaa naista, jälkimmäinen taas kertoi maahanmuuttajatyttöjen silpomisesta. Jostain kertonee sekin, että syyskaudella sekä Helsingin Kaupunginteatterissa että Teatteri Viiruksessa esitettiin samaan aikaan Monika Fagerholmin Kuka tappoi bambin? -romaaniin perustuvia näytelmiä. Riikka Oksasen ja Jakob Öhr manin ohjaamat versiot pöyhivät omilla tavoillaan niitä kulttuurisia rakenteita, joiden tukemana teini-ikäiset pojat raiskaavat ikäisensä tytön ja yhteisö ympärillä päätyy vähättelemään tekoa. TASAVERTAISEEN VÄKIVALTAAN yhtyivät veren ohella vieraantumisen epätoivossa kylpeneet tšehovilaiset hahmot Minna Lundin Puoli-Q:ssa esitetyssä näytelmässä Message from Tyler – Memento Mori, Kirsikkatarha. Väkivallan uhan suhdetta psyykeen käsitteli puolestaan Teatteri Jurkassa nähty Pasi Lampelan Selli. Siinä Welma Reimaluodon ja Eero Ahon kollegiaalinen näyttelijätyö oli vuoden pysäyttävimpiä. Vastaavasti hedelmää kantoi Sami Lankin monologityö Helsinki 98:n ja sadsongskomplex.fi:n Vuosaaren entiseen lukioon tekemässä Neuvostoihmisen lopussa. Läsnäolon koskettavuudella mitattuna aivan ohittamaton oli myös Tuija Minkkisen Porttiteatterille ohjaama Suurin kaikista, jonka rikostaustaiset esiintyjät onnistuivat jälleen kerran osoittamaan, miten vahvin kaikista rooleista on ihminen omana itsenään. Näyttelijyydessä virtuoottista yhteispeliä osoittivat Q-teatterin Elina Knihtilä, Pirjo Lonka ja Tommi Korpela Akse Pettersonin näytelmässä Joitakin keskuste luja merkityksestä. Mielenkiintoinen oli myös teoksessa surrealistiselle tanssille annettu tila ja tehtävä. Tanssin draamateatterille tuoma kehollisuuden lisäarvo nousi vieläkin painavampaan rooliin Anni Mikkelssonin Kajaanin kaupunginteatteriin ohjaamassa Anna Liisassa, jossa tanssissa lihallistuivat yhtä aikaa kaikki näytelmän henkilöhahmojen välisten jännitteiden torjutut aiheet. ESITTÄJIEN KEHOJEN PUOLELTA painopistettä yleisön hartioille siirsivät erilaisilla tavoillaan Valtteri Raekallion työryhmineen Helsingin kaupunkitilaan sovittama Valvojat ja Eero Tiaisen johdolla & Espoon teatterin virtuaalimaailmaan rakennettu Rakkausssimulaatio EVE. Ihmiskehojen rajoja koeteltiin yhtä lailla Kansallisteatterissa Eeva Putron ja Atro Kahiluodon näytelmässä Pentti Linkola – kaltaisemme, jossa päähenkilöön samastuvat näyttelijät muuttuivat linnuiksi. Linkolalaisen pessimismin hengessä ihmiskunnan itsetuhoon viittasi myös Tanssin talossa Teemu Mäen ja Max Savi kankaan dystoopinen scifiooppera Posthuman / Ihmisen jälkeen. Näyttämökehojen häivyttämisen saralla kahdesta radikaalimmasta ratkaisuista vastasi dramaturgi Pipsa Lonka, jonka Kuka tappoi bambin? -versiossa uhria ei nähty näyttämöllä lainkaan. Toisaalta hänen kirjoittamassaan ja Wauhausryhmän & Espoon teatteriin toteuttama Neljän päivän läheisyys käsitteli lajien kohtaamista tavalla, jossa esityksessä ei ole yhtään tavanomaista näyttelijää. Teatterin politiikkaa -podcastissani Lonka selittää, kuinka juuri poissaolonsa takia väkivallan uhri on läsnä jopa painavammin kuin asetettuna samaan kategoriaan rikoksentekijöiden kanssa. Lajien välisen tasavertaista kohtaamista lavalla taas ei voi toteuttaa esineellistämättä eläimiä taiteen kehyksessä, joten perustelluin ratkaisu on poistaa sieltä myös ihminen. TUOMAS RANTANEN Kirjoittaja on Voiman kustantaja ja kulttuuritoimittaja. Teatterivuosi 2023 Sukupuolitetusta väkivallasta kehottomaan kehoon Pasi Lampelan Selli palaa Teatteri Jurkan ohjelmistoon 25.3.–15.4.
KOMTEATTERIN JA TEATTERI JURKAN YHTEISTUOTANTO. ESITYKSET JURKASSA. LIPUT TEATTERI JURKAN LIPPUTOIMISTOSTA TAI LIPPU.FI KÄSIKIRJOITUS: LAURI VENNONEN, OHJAUS: LAURI MAIJALA LINN N N N U NU N T PUTOAV O AV O AT AVAT AV Zinnie Harris TAVALLISIA IHMISIÄ KATASTROFIN KESKELLÄ Näyttämöllä Matleena Kuusniemi, Paavo Kääriäinen, Vilma Melasniemi, Ella Mettänen ja Juho Milonoff. Ohjaus Riikka Oksanen. Ensi-ilta 28.2.2024. Edulliset Early bird -liput myynnissä nyt! Lipunmyynti (09) 4342 510, ti klo 14–17 ja ke-pe klo 11–14, Erottajankatu 5, 00130 Helsinki avoimetovet.fi TIMO RUUSKANEN ENSI-ILTA 6.2.2024 ESITYKSET 5.2.–27.4.2024 Anton Tšehov Esa-Matti Smolander lokki Ohjaus Esa-Matti Smolander Aleksis Kivi – Samuli Reunanen NUMMISUUTARIT OHJAUS Samuli Reunanen Huipputekijöiden tuoreet tulkinnat klassikoista Klassikkolipulla näet molemmat! www.lippu.fi
MIET WARLOP MILO RAU PEEPING TOM JAHA KOO ONTROEREND GOED CIRCUS RONALDO ESPOONTEATTERI.FI LIPPU.FI M I N N A C A NT H A N N I M I K K E L S S O N K I IT E LT Y E S IT YS JAT K A A K A JA A N I N K AU P U N G I N T E AT T E R I S S A K E VÄTK AU D E L L A K ATS O KO KO O H J E L M I S TO W W W. K A JA A N I NT E AT T E R I . F I Vieras ELI JULMURIN SUVIYO Juha Siltanen KEVÄT 2024 Kuninkaat Ensi-ilta 6.5. Muut esitykset 7.5. / 8.5. / 10.5. / 11.5. Liput: lippu.fi ja liput@avoimetovet.fi www.porttiteatteri.fi
Voima tutustui liettualaiseen nykyteatteriin ja tapasi sen tekijöitä N ÄYTTÄMÖKUVA on kuin kolmiulotteinen maalaus patinoituneen vanhan rappukäytävän yhdestä kerroksesta. Näytösten välissä se hajoaa ryskyen palasiksi ja muuttuu asunnoksi niin spektaakkelimaisesti, että yleisö antaa sille spontaanit aplodit. Venäjän hyökkäyssodan takia Venäjältä paenneen Dmitry Krymovin ohjaama Fragment on Anton Tšehovin Kolmen si saren viimeisen näytöksen päällekirjoitus. Kun näyttämö syttyy tuleen, on selvää, että se on Venäjän käynnistämä sota, joka siellä liekehtii. Näytelmä kuului syyskuisen Sirenosfestivaalin Liettuan nykyteatteria esittelevään ohjelmisto-osaan. Sen vähemmän hyssyttelevään aiheistoon kuuluivat myös esimerkiksi niin näyttämöllä kuin taidenäyttelyn muodossa kuvatut totalitarismin ajan traumat, black light -teatterin ja kaupunkikävelyn välittämät holokaustin kauhut sekä kuoroteokseksi puristettu dystopia digiajan ihmiskuvasta. Näytelmistä herkkävireisin oli Nau bertas Jasinskasin Found Found Found, jossa katsojat tutkivat lavalle rakennetussa puutalossa elokuvaohjaaja Jonas Mekasin maailmankuvaa. Toista lajia edusti Oliver Frlji?in sovitus Franz Kafkan Muodon muutoksesta, jossa kidutettiin torakkaa ja näyttelijät sullottiin vitriiniin lavalla tallustelleen koiran ihmeteltäväksi. Kansainvälinen raati valitsi esityksistä parhaiksi Mantas Jan?iauskasin performatiivisen vankilavierailuun perustuneen Guidedin, Egl? Švedkauskait?n Fossilian ja Laura Kutkait?n The Silence of the Sirensin. Näistä viimeksi mainittu tarjosi dokumenttiteatteria Liettuan teatterin #metooongelmista. Siinä seireenihahmoiset naiset luovat haikailevia katseita taiteen ulapalle, mutta ajautuvat sitten kohtaus kohtaukselta todellisen elämän haaksirikkoihin. Seireenien kapina ”Minulle oli tärkeää tehdä teatteridebyytti manifestilla siitä, mikä minusta on hyväksyttävää teatterissa ja mikä ei. Halusin myös puhua todellisesta väkivallasta kaltoin kohdeltujen näkökulmasta”, Kutkait? selittää. Satiirinen teos palkittiin tänä vuonna myös Dresdenin Fast Forward -festivaaleilla. ”Teatterialalla saa usein arvostusta helpommin oman maansa ulkopuolelta. Paikallisessa palautteessa jotkut nais kriitikot moittivat minusta teosta enemmän henkilö kohtaisesta kuin ammattimaisesta näkökulmasta. Mutta suuttumus tietenkin myös tarkoittaa, että on osunut jonnekin.” Vaikka Kutkait?a kiinnostaa myös amatöörien kanssa tehtävä yhteisöteatteri, hänen tuorein näytelmänsä on Guillau me Apollinairen näytelmään pohjautuva Teiresijo kr?tis (Tirésian rinta). Liettuan kansallisteatterissa vastikään ensi-iltaan tullut näytelmä on edellisen näytelmän tapaan kirjoitettu yhdessä työryhmän kanssa. ”Alkuteoksessa rintoja oli kaksi, mutta amputoin niistä toisen. Rakastan sitä, että jo näytelmän alussa Tirésia kutsuu itseään feministiksi. Liettuassa feminismi on usein edelleen kirosana. Täällä monet ihmiset myös väittävät, että ainoa sukupuoli on biologinen ja ettei patriarkaattia ole olemassa. Se saa minut vihaiseksi, mutta voin hyvin luoda vihasta. Jonkun on oltava vihainen.” Teatterin uudet tekijät Fossiliassa perheen pihalta löytyy haudattu ruukku. Sieltä paljastuu edesmenneen isoäidin päiväkirja ajalta, jolloin hän oli Neuvostoliiton pakkosiirtojen takia karkotettuna Siperiassa. Perheen nuoret suhtautuvat löytöön uteliaasti, mutta heidän isänsä alkaa käyttäytyä oudosti. ”Päämotiivini oli kaivella vanhempien ja lasten suhdetta tällaisessa traumatilanteessa. Halusin myös kertoa karkoituksista kielellä, joka tavoittaisi tätä aihetta muuten ehkä vanhentuneena pitävät nuoremmat sukupolvet”, esityksen kirjoittaja ja ohjaaja Egle Švedkauskait? määrittelee. Hänen mukaansa yleisöpalaute on ollut kiittävää, mutta monet kriitikot tuntuvat kokeneen teoksen liian etäisenä ja tunteettomana. Silti ainakin ulkopuolisemman katsojan on helppo eläytyä siihen, että näkökulma painottuu enemmän nykytraumaan kuin aikanaan koettuun kärsimykseen. Noin kolmekymppinen Švedkauskait? kuuluu Liettuan kansallisteatterin uuteen taiteelliseen johtotroikkaan niin kuin saman ikäluokan kollegansa Kamil? Gud monait? ja Antanas Obcarskas. ”Liettualaisen teatterin paradoksi on se, että meidän ja yli 50-vuotiaiden tekijöiden välinen sukupolvi sivuutettiin melkein kokonaan. Me paljon ulkomaisista teattereista vaikutteita saaneet pystymme toteuttamaan itseämme nyt hyvin, vaikka se tuntuu aiheuttavan ristiriitaa suuria klassisia tuotantoja arvostavien vanhempien näyttelijöiden kanssa. Olen utelias näkemään, mihin tämä sukupolvien konflikti vielä johtaa.” Laura Kutkait? on samoilla linjoilla. ”Nuorempi sukupolvi on nyt rohkeampaa, mutta silti muutos – myös omalla kohdallani – tapahtuu liian hitaasti. Toivon, että liettualainen teatteri avautuu ja välittää enemmän ympäröivästä maailmasta eikä vain abstrakteista ajatuksista ja venäläisistä klassikoista. Toivon kaunista kaaosta. Mellakkaa. Ehkä tulipaloja.” Liettuassa esityskaudet ovat pitkiä ja artikkelissa mainittuja esityksiä on edelleen teattereiden ohjelmistoissa. www.sirenos.lt TEKSTI: TUOMAS RANTANEN Sirenoksen majakat Fragmentin ensimmäisessä näytöksessä tiivistyy rappukäytävän arki. K la ip ?d a D ra m a Th ea tre Nuoren polven ohjaajat Egl? Švedkauskait? ja Laura Kutkait? näkevät teatterin uudistuvan jänniteiden kautta. Tu om as R an ta ne n Fossiliassa törmätään edellisten sukupolvien kaapeissa lymynneisiin luurankoihin. D m itri j M atv eje v Seireenin hiljaisuus ei ole mykkää. D m itri j M atv eje v ”Liettuassa feminismi on usein edelleen kirosana.” 16 • | TEATTERI
Hanna Kritten Tangsoo ja Sigrid Savi Cowbody – Oh wow, it's you! -esityksessä. A la na P ro os a Otteita Voiman toimittajan neljän päivän teatterimatkalta Näyttämöinä Viro ja Latvia TEKSTI: TUOMAS RANTANEN PERJANTAI Klo 12. Kulttuuri-, mielipide ja tiede lehtien liiton Kultti ry:n delegaatio tapaa Tallinnassa Müürlehtin päätoimittaja Aleksan der Tsapovin kanssa ja sopii yhteistyöstä kulttuuri lehtien suomalais-balttilaisessa verkostohankkeessa. Klo 17. Tapaan Kanuti Gildi Saalin tuottajia, jotka lupaavat teatterinsa mukaan Kultin hankkeeseen. Rakveressa kahden vuoden välein järjestettävän Baltoscandal-festivaalin taiteellisen johtajan Priit Raudin kanssa ideoimme suomalaisten kulttuuritoimittajien vierailua jo ensi kesäksi. Klo 18. Kanuti Gildi Saalissa alkaa Hanna Kritten Tangsoon ja Sigrid Savin valtapelien, rutiineiden ja fitnesstrampoliinien äärellä ilkikurisesti heiluva feministinen esitystaideteos Cowbody. Klo 19. Esitykseen pärähtänyt Liisa Aibelin johtama Eesti Teatri Agentuurin kansainvälinen kuraattoriryhmä shanghaijaa minut tilausbussilla naapurikaupunki Viimsiin, jossa meille esitellään uutta ja pröheää kulttuurikeskusta. Klo 20. Alkaa Sveta Grigorjevan ohjaama Tansseja, joiden kanssa nukahtaa unel moida, levätä ja rentoutua. Se torjuu maailman alistavia rakenteita tanssin, kehollisen meditaation ja ei-seksuaalisen läheisyyden keinoilla. Klo 22. Esityksen jälkeen tarjolla on viiniä, pikkusuolaista ja verkostoitumista. Paluumatkalla sovin tapaavani ryhmän Tallinnassa parin päivän päästä uudestaan. TIISTAI Klo 10. Kuraattoriryhmä jatkaa Draamafestivaaleille Tartoon, mutta minä otan vuorobussin kohden Riian Homo Novus -esitys taide tapahtumaa. Klo 17. Saavun Riikaan ja ilmoittaudun pääkuraattori Bek Bergerille. Festivaalitoimiston vieressä olevassa The Guxxi Fabrikassa Cote Jaña Zuñigan kipparoima räätäli tiimi tekee kulttuurihäirinnällistä muotia immigrant bageina tunnetuista pesula kasseista. Ujostelen tilata Guxxivaatetta. Klo 20. Brittiläisen Claire Cunningha min omakohtaisessa dokumenttiteatterimonologissa 4 Legs Good liikuntavammainen artisti käsittelee kehoidentiteettiään ja sen luonteviksi jatko-osiksi mieltämiään keppejä. Klo 22. Tapaan sovitusti lähiöpubissa latvialaisen Satori-kulttuurilehden toimittajia, jotka lupaavat lehtensä ryhtyvän Kultin yhteistyökumppaniksi Müürlehtin tapaan. Samaan aikaan baari ehtii täyttyä juhlivilla taiteilijoilla ja kuraattoreilla. Ilonpidon keskellä sovin guxxilaisten kanssa, että he räätälöivät minulle muovisäkeistään edustusliivin. Yöllä löydän hotellille jonkun australialaisen toimittajan uberillä. KESKIVIIKKO Klo 12. Käyn Guxxi Fabrikassa antamassa mittani liiviä varten. Roikun festivaalitoimistolla ja tapahtuman seminaareissa, joissa käsitellään yhteisöllisyyttä, osallistumista, nuorisotyötä ja seksuaalisen tasavertaisuuden hidasta kehitystä Latviassa. Klo 18.30. Italialaisen Alessandro Sciar ronin tanssiesitys Save the Last Dance for Me Latvian musiikkiakatemialla, Kahden miehen intensiivisessä perinnetanssissa on voimakas homoseksuaalinen jännite. Erityisen vaikuttavaa oli, kun yleisössä alkuun vaivautuneet senioritkin yhtyivät aplodeihin. Sama esitys nähtiin viime vuonna Balto scandalissa ja Riiasta se jatkaa Kuo pion ANTI-festivaaleille ja Liikkeellä marraskuussa -tapahtumaan. Klo 20. Latvialaisen Kvadrifrons-ryhmän dystooppisessa The Sleeper Awakes -esityksessä koetaan veristä zombiestettiikkaa ja loputon jatkumo Bonnie Tylerin klassikkohittiä. Esitys vieraili kesäkuussa Helsingin Baltic Take Over -festivaaleilla. Klo 21. Käyn oluella Kanapes-kulttuurikeskuksen terassilla ja köpöttelen festivaalikeskukselle hakemaan Guxxi-liivini. Siellä onkin sopivasti käynnissä diskobileet. TORSTAI Klo 12. Vien guxxilaisille vastalahjaksi proseccoa ja ostan hallista bussieväiksi sieni pelmeenejä. Klo 19. Liityn takaisin kansainväliseen kuraattoriryhmään Viron kansallisteatterilla, jossa seuraamme Juhan Ulfsakin ohjaaman kunnianhimoisen teatterisovituksen Pier Paolo Pasolinin Teoremasta. Klo 21. Esityksen jälkeen tarjolla on taas viiniä, pikkusuolaista ja verkostoitumista. Ennen kuin juoksen Helsingin lautalle, ehdimme nostaa maljan teatterille Tinfon Linnea Staran, Tampereen teatterikesän Tan jaLotta Räikän ja syyskuun Voimassa esittelemäni Santaracangelo Festivalin johtaja Tomasz Kire?czukin kanssa.
Teatteri AVoimet Ovet, HKI Elovaara-Iles-Rauhala-Nyrhinen pe-la 8.-9.3.2024 & Gritty B HieKKAinen Bolku IMprovisoidut iltamat -työryhmä tsuumi.com MIKE BARTLETTIN COCK ENSI-ILLASSA 24.2. www.jurkka.fi Sirpale eilistä Konsertillinen Anna-Mari Kähärän lauluja Anna Kortelainen – Reetta Ristimäki NÄKEMIIN, VIIPURI! Musiikkidraama Viipurin evakuoinnista 1940 Esiintyjät: Niina Ahola, Ilkka Hämäläinen, Marika Hölttä ja Seppo Äikäs Esitykset Karjalatalolla 10.-11.5.2024 Saksalaisia schlagereita ja tulisia tangoja Argentiinasta Solisteina Reetta Ristimäki, Harri Kaitila ja Marko Puro Esitys Aleksanterin teatterissa 28.4.2024 Anneli Kanto Jukka Nykänen Reetta Ristimäki Suositun musikaalin uusintaensi-ilta Musiikkiteatteri Kapsäkissä 17.2.-2.3.2024 “Taianomainen ja sadunhohtoinen toteutus mahdollistavat aikamatkan keskiajalle” Pirmediat "Sirpale eilistä koskettaa sielua" Kallio-lehti Esitys Aleksanterin teatterissa 3.5.2024 Laulajina Susanna Haavisto, Essi Wuorela, Pirjo Aittomäki & Reetta Ristimäki
Teatterin suhde väkivaltaan on lähtökohtaisesti leikillinen. Miksi sorrumme yleisön ylivarjeluun, teatteritaiteilija Liila Jokelin pohtii. Taiteen ei tarvitse suojella katsojaa I STUN LOKAKUUSSA 2023 Vaasan kaupunginteatterin aularavintolassa ihmisjoukon edessä. Olen teatterinjohtajan haastateltavana teosesittelyssä. Ideana on, että tekijät puhuvat yleisölle valmistelemansa näytelmän teemoista ja sen tekoprosessista. Ohjaan Mika Myllyahon kirjoittaman Kaaoksen (2007). Sen keskiössä on naisen aggressio. Olen pestannut projektiin näyttämötaistelukonsultin ohjeistamaan näyttelijöille näyttämöväkivaltaa. Haastattelun aikana teoksen väkivalta nousee esiin. Huomaan yhtäkkiä kokevani voimakasta huolta. Elämme aikaa, jossa sodan kauheudet ovat päivittäin kaikkien verkkokalvoilla. Voisiko väkivallasta puhuminen mahdollisesti karkottaa yleisöä teoksen ääreltä? Niinpä ajattelen, että minun on hyvä selittää läsnäolijoille, kuinka kyseessä on vain temppu. Alan selostaa läsnäolijoille seikkaperäisesti, miten realistinen vaikutelma ihmisen lyömisestä saadaan aikaan ja kuinka kyseessä on tarkkaan harjoiteltu kikka, jonka tarkoitus on luoda illuusio väkivallasta. Yhtäkkiä yleisössä nousee käsi pystyyn. Vanhemmalle rouvashenkilölle ojennetaan mikrofoni. ”Anteeksi nyt, mutta miksi haluatte pilata tämän illuusion meiltä katsojilta? Eihän taikurikaan paljasta temppujaan. Jos minä lähden teatterista siitä väkivallasta järkyttyneenä, onhan sekin tärkeä kokemus, ei sitä pidä selittää minulle tyhjiin etukäteen!” Nainen on silminnähden tuohtunut, ellei jopa raivoissaan. Pasmani menevät hetkeksi sekaisin. Lopulta saan kerättyä itseni ja muotoiltua ympäripyöreän ja sovittelevan vastauksen. Konflikti jää piinaamaan minua pitkäksi aikaa – joskaan en ole varma, oliko kyse edes konfliktista. Nimittäin huomaan lopulta olevani yleisön edustajan kanssa aivan samaa mieltä. Teatteri turvan tyyssijana Olen aiemminkin sortunut nössöilevään ylivarjeluun. Viime vuonna lisäsin kirjoittamaani ja ohjaamaani esitykseen näyttäkohtaisesti leikillinen. Näyttelijään ei oikeasti satu, hän ei oikeasti lyö eikä tule lyödyksi – vaikka vaikutelma siitä olisikin aidon tuntuinen. Elokuvissa vaikutelma väkivallasta on yleensä graafisempaa ja todentuntuisempaa. Silti sekin on tarkoitettu viihteeksi. Siitä päätellen me tarvitsemme estetisoitua väkivaltaa johonkin. Tunnistan ja ennen kaikkea tunnustan siihen liittyvän nautinnon. Tunne liittyy vahvasti väkivallan oikeutuksen kysymyksiin. Kaaos-näytelmässä petetty henkilö hakkaa risteilyllä miehensä kanssa lirkutelleen naisen päätä lasipöytää vasten, kunnes sekä pää että pöytä ovat murskana. Toinen keskushenkilöistä lyö oma hyväistä miestä turpaan kahvilassa pian sen jälkeen, kun mies on ylenkatsonut häntä ja laukonut seksistisiä vitsejä. Koska Kaaos on komedia, sekä sen henkilöhahmoja että näitä tilanteita katsotaan naurun läpi. Tosielämässä nämä reaktiot eivät tietystikään olisi missään nimessä hauskoja saati oikeutettuja. Mutta juuri näyttämöllä toteutetun leikin avulla voin tyydyttää minuun koodattua primitiivistä tarvetta. Elokuvien kontekstissa olen tuntenut vastaavaa esimerkiksi Quentin Tarantinon Kill Bill -saagaa katsoessani. Siedätyshoitoa Lars von Trierin The House That Jack Built -elokuva kertoo sarjamurhaajasta. Elokuvassa on kohtaus, jossa naisen tissit silvotaan irti. Poistuin sen ajaksi elokuvateatterin salista. Kohtauksen katseleminen tuntui liian pahalta. Siinä missä samaistun Kill Bill -elokuvien kostomissioon, von Trierin elokuva tuntui lähinnä mässäilevän alisteisessa asemassa olevien kiduttamisella. En silti koe, että väkivallasta olisi ollut tarpeen varoittaa etukäteen. On omalla vastuullani kantaa siitä heräävät tunteet. Tiesin meneväni katsomaan elokuvaa, jonka tekijä on tunnettu äärimmilleen viedyistä tehokeinoistaan, joista jää väistämättä paha mieli. Sen aiheuttaminen katsojalle voi joskus olla vaikuttamisen keino, jonka arviointi on sekä filosofinen kysymys että makuasia. Minut von Trierin elokuva sai vastustamaan oikeaa väkivaltaa entistä hanakammin. Toki saman efektin voi saada aikaan muillakin keinoilla, ja pidän esimerkiksi komedian keinoja tehokkaampina tapoina käsitellä rankkoja aiheita. En erityisemmin pitänyt von Trierin elokuvasta, mutta taiteellisesti olisin kokenut vähättelevänä, jos elokuvateatterin ovella olisi ollut varoituskylttejä elokuvan sisällöstä. Ehkä ei ole vain yhtä oikeaa tapaa tarkastella tai kuvata väkivaltaa ja pahuutta. Olisi kohtuutonta odottaa, että jokaisen taideteoksen tulisi pelastaa sekä katsojien mielenterveys että puhdistaa maailma pahuudesta. Joskus teoksen fiktiivinen todellisuus voi saada elinvoimansa väkivaltaisista eleistä. Meidän olisi hyvä oppia sietämään sitäkin. TEKSTI: LIILA JOKELIN KUVA: VILLE KURKI möväkivaltakonsultin kehotuksesta repliikin, jossa selitetään, kuinka näyttelijöiden käyttämät aseet ovat leluja. Miksi koen tällaista pakkomiellettä varmistella yleisön turvallisuuden tunnetta? Mitä vaarallista voisi olla ilmeisen näytellyssä, viihteellisessä väkivallassa? Taiteen käyttövoima oli pitkään närkästyttäminen. Uusi polvi aiheutti pahennusta, jota vanhempi polvi moralisoi. Nykyään suhde vaikuttaisi olevan toisinpäin. Jatkuvaa närkästystä tunteekin nuoriso. Myös vasemmiston ja oikeiston roolit ovat kääntyneet tässä suhteessa ympäri. Vanhan porvaristomallin tapaan nykyisen vasemmistolaisen ideaali vaikuttaisi olevan hyveet, joiden kanssa osallistutaan seurapiirikeskusteluihin ongelmallisuuksien eri muodoista. Teatterikorkeakoulu opetti taiteilijuudesta paljon, mutta valitettavasti koulun ilmapiiristä johtuen päällimmäisenä oppina päähäni jäi vaikutelma, että katsojat ovat typeriä ja aina vaarassa, ja että on taiteilijan vastuulla kuljettaa heitä taidekokemuksen läpi samalla tavoin kuin lapsia talutetaan tien yli. Usein keskeinen huoli tuntui olevan kysymys representaatiosta eli siitä, tuottaako esimerkiksi tässä tapauksessa näyttämöllistetty väkivalta lisää oikeaa väkivaltaa maailmaan. Minusta olisi kiinnostavaa nähdä edes kerran, miten kulttuurimummo hakee pesä pallomailan näytelmän nähtyään ja menee hakkaamaan pörssimeklarin auton rikki. Mikä voima teatterissa olisikaan, jos se saisi todella tällaista aikaan. Elokuvien ja musiikin kohdalla keskustelua väkivallan syy ja seuraus -suhteista on käyty jo ikuisuuden. Myös videopelejä on syytetty nuorison väkivaltaisuuden aiheuttajaksi. Mutta onko teatterista samaan? Tarpeellinen väkivaltaviihde Tuntuu mahtipontiselta ajatella, että vääränlainen näyttämöllinen representaatio väkivallasta yllyttäisi yleisön oikeaan katutappeluun. Tällä hetkellä teatteri tuntuu päinvastoin kaikkein vaarattomimmalta asialta koko yhteiskunnassamme. Se on monien mielestä yksinomaan hyvä asia. Itse satun pitämään vaaran tunteesta näyttämöllä. Teatterin suhde väkivaltaan on lähtöTaiteen paikka on Todellisuuden tutkimuskeskuksen ja Voiman yhteistyössä toteuttama taidemedia, jonka sisällöistä pääosa julkaistaan verkossa, voima.fi/taiteenpaikka. Todellisuuden tutkimuskeskus on vuodesta 2001 toiminut esitystaiteen kollektiivi. Taiteen paikassa on hiljattain julkaistu mediataiteen valtionpalkinnon saaneen Kaino Wenner strandin essee, joka väittää, että kapitalismi on parasta taidetta ja esitystaiteilija LounaTuuli Luukan pohdinta uuskohteliaisuuden ilmiös tä, jossa edistyksellisen nuhteettomat taiteilijat käyttäytyvät hillitysti. | TEATTERI • 19
Florian Zeller Florian Zeller Ohjaus KARI HEISKANEN Pääosassa AMI RÄSÄNEN Ohjaus Komedia ylitsevuotavasta salaisuuksien sopasta Komedia ylitsevuotavasta salaisuuksien sopasta Komedia ylitsevuotavasta salaisuuksien sopasta Komedia ylitsevuotavasta Kevään 2024 ohjelmisto julkisteeu! madhousehelsinki.? / Liput alk. 5€ Rikkinäinen ja korjattu T-800 tanssii taas Ter Minator SAMI SAIKKONEN 19.4. / 20.4. / 23.4. / 3.5. / 4.5. / 7.5. / 15.5. KATSO KOKO KEVÄÄN OHJELMISTO: Hämeentie 3 00530 Helsinki www.kokoteatteri.fi VAL KOI NEN PER KE LE 21.2. / 24.2. / 28.2. / 1.3. / 2.3. / 6.3. / 8.3. / 9.3. 12.3. / 13.3. / 15.3. / 20.3. / 26.3. / 27.3. / 2.4. VEERA TYHTILÄ LIPUT: KOKOTEATTERI.FI HÄMEENTIE 3, 00530 HELSINKI K E V Ä Ä L L Ä O H J E L M I S T O S S A V E R S A I L L E S , Å L E VA N G E L I E T, V E M D Ö D A D E B A M B I ? S E K Ä N E L J Ä G U E S TE S I T Y S TÄ . T E A T T E R I V I I R U S / V Ä L I M E R E N K A T U 1 4 , J Ä T K Ä S A A R I / W W W . V I I R U S . F I KÄVISITKÖ USEAMMIN TÄÄLLÄ, JOS AINA EI TARVITSISI MIETTIÄ HINTAA? T E AT T E R I V I I R U K S E N K A U S I K O R T I L L A VA PA A PÄ Ä S Y K A I K K I I N K E VÄ Ä N E S I T Y K S I I N , N I I N M O N TA K E R TA A K U I N H A L U AT. 75 € K AT SO OH JEL MIS TO JA OS TA K AUSIKORT TI OSOIT T EES S A W W W.VIIRUS.FI! RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109 100
Teatteria vuoden 2023 kirjoissa Arkkikriitikon muotokuva Jukka Kajava (1943– 2005) kirjoitti lähes 40 vuoden kuluessa Hel singin Sanomiin noin 15 000 juttua. Hän oli Suomen vaikuttavin teatterija televisiokriitikko juuri niinä vuosikymmeninä kun televisio vakiintui kulttuurimme keskeiseksi maailmankuvan jäsentäjäksi ja suomalainen teatteri eli merkittävimpiä murroskausiaan. Paneutuneessa elämänkerrassa esiin nousee Kajavan aitojen valistuksellisten pyrkimysten ohella miten epäterveen suurta valtaa voi keskittyä valtamedian kriitikolle – kuten sekin miten vahvasti Kajavan analyyseihin vaikuttivat hänen omat tunteensa ja intohimonsa. Hannu Harju: Kajava. Pelätty, parjattu, palvottu. Siltala, 320 s. Teatteria Balkanilta ja vähän meiltäkin Uutta latua avaava näytelmäantologia esittelee 1970ja 1980-luvuilla syntyneiden romanialais-, jugoslavialais-, moldovialais-, bulgarialaisja kosovolaistaustaisten tekijöiden nykyteatteria. Kansainvälisesti meritoituneen kirjailijajoukon persoonallisille teksteille lukuavaimia tarjoavat suomalaiset tekijät Sirpa Kähkö sestä Susanna Kupa riseen. T/A/U-kustannushankkeen muita tämän vuoden julkaisuja ovat Marie Kajavan näytelmä in the margin i wrote something shit about my soft skin ja teatteritieteilijöiden T-efekti-ryhmän kirjoituskokoelma Me teatterissa, teatteri meissä. Noidankehiä. Nykynäytelmäkirjallisuutta Balkanilta. Teatterin Uusi Alkukirjasto & R.E.A.D., 204 s. Teatterin oppivuodet Pitkän uran ohjaajana, teatteriryhmien perustajana ja suurten laitost eattereiden johtajana toiminut konkari muistelee suomalaisen teatterin kentällä kokemiaan käänteitä kiinnostavalla ja valaisevalla tavalla. Tampereen Työväen Teatterin kaudella korostuu aina ajankohtainen tasapainoilu taiteellisen kunnianhimon ja taloudellisten realiteettien välillä. Oulun teatterin ajalta nousee esiin Jumalan teat terin aiheuttama skandaali ja Espoon teatterin kohdalla kansainvälisyys. Jussi Helminen: Teatterinjohtaja. Warelia, 426 s. Ohjaajan arvoitus Ryhmäteatterissa, Ylioppilasteatterisssa ja monilla muilla areenoilla vaikuttanut Raila Leppäkoski on kirjoittanut Teatterikorkeakoulun vuosien opetusmateriaaliensa pohjalta tiiviin ja teatterintekijöiden näkökulKansainvälisesti meritoituneen kirjailijajoukon persoonallisille teksteille lukuavaimia tarjoavat suomalaiset tekijät sestä riseen nushankkeen muita tämän vuoden julkaisuja man ulkopuolellakin maistuvan yleisesityksen ohjaajan ammatin vaatimuksista. Esteettisesti, filosofisesti ja sosiaalipsykologisesti virittyneen pohdinnan lomassa esimerkit oman uran varrelta valaisevat mainiosti teorian ja käytännön suhdetta. Raila Leppäkoski: Ohjaajan käsikirja. Elämää teatteritaiteen palveluksessa. Art House, 183 s. Tarinoiden loputon virta Näytelmäkirjailija ja dramaturgi Heini Junkkaala on tehnyt uskomattoman urakan kirjailija ja teatterimestari Pirkko Saision liki tuhatsivuisen elämänkerran äärellä. Materiaalin loputon runsaus on perusteltu sen kiinnostavuuden ja viihdyttävyyden lisäksi myös siksi, että juuri tätä kautta teoksesta muodostuu huikaiseva kuva niin muistin valikoivuudesta kuin suuren tarinankertojan tavoista tallentaa ja välittää luovaa maailmankatsomisen tapaansa meille muille. Heini Junkkaala: Pirkko Saisio. Sopeutumaton. WSOY, 959 s. Punkkari muistelee Jyväskyläläisen Seyhtyeen (1976–1985) keulahahmo Yari eli Jari Knuutila tunnetaan myös elokuvaja teatterisäveltäjänä. Uuden aallon bändimuistelujen kautta peilautuvat suomalaisen musiikkibisneksen murrosajat samalla kun paneudutaan rockiin olennaisesti liittyvän esittämisen saloihin ja vakavamielisten sanoitusten rakentamiseen. Uran myöhempien vaiheiden kautta avautuu ikkuna siihen, mikä on musiikin rooli muiden taiteiden toverina. Yari: Taikurin apulainen. Like, 638 s. Elämä = esitys = kuolema ”Jos olisin kuollut, voisinko kuollutta esittää?”, kysyy Toiseus näytelmän muotoisessa runoelmassa, jossa esityksen pohjatekstin laatii Runoilija ja sitä kommentoi hänen peili minänsä Muus. Teatterin monitoimivaikuttaja Hyde Hytin teoksessa representaation kysymysten ohella käsitellyksi tulevat ihmisen side aikaan ja paikkaan, sidos sukupuoleen, itsensä ymmärtämisen ongelma, ylipäänsä esittämisen idea – ja se kuolema. Hyde Hytti: Esitys joksikin. Kohtauksia tilassa. Aviador, 64 s. TEKSTI: TUOMAS RANTANEN A LUKSI NÄEMME Harry Potterin ja Draco Malfoyn tunnustelevassa rakkauskohtauksessa. Hetken kuluttua Jokeri katselee sillä silmällä Marie Antoinettea, Puuha-Pete strippaa ja ilkeä Cruella de Ville pistää poskeensa yhden prätkähiiristä. Väliajan jälkeen päädyn pienessä ryhmässä vaivaannuttaville synttärikutsuille ja löydän päiväkirjan, josta valkenee taustoja näytelmän hahmoista. Ylioppilasteatterin Outo Halu on tämän syksyn uusien jäsenten ensimmäinen näytelmä. Samalla se on Anna Kankilan ja Ronja Louhivuoren avausohjaus taiteellisina vastaavina. Talon perinteitä kunnioittaen Oudossa halussa tehdään teatteria luovasti ja yhteisöllisesti oman osaamisen äärirajoilla. Finaalin kostofi ktiivinen yhteissessio kertoo koskettavasti arjen ankeuttajista ja niille kampoihin panemisesta. / TR Esitykset Ylioppilasteatterin studiossa 3.2.2024 asti. Kuuntele Kankilan ja Louhivuoren haastatteluja Teatterin politiikkaa -podcastista. N ÄEMME rakkauden wolttikuskin muuttuvan Piritorin kaskelotiksi. Koemme riipaisevan ensirakkauden, kosinnan vankilan ikkunasta, horjuvaa ja horjumatonta äidin ja isän rakkautta, rakkauden viereltä kuolevaa ystävää kohtaan, Jeesuksen rakkauden hetkellisen kosketuksen ja rakkauden vanhaan Toyotaan, joka vie kuljettajansa pois Joensuun huume helvetistä. Porttiteatteri on vapautumisvaiheessa olevien vankien, rikostaustaisten esiintyjien ja ammattitaiteilijoiden yhteisöteatteri. Sen tämän syksyn näytelmä käsittelee rakkauden ehtoja. Yhteistyöllä työstetyt omakohtaisesti dokumentaariset monologit, Tuija Minkkisen ohjaus, RosaMaria Perän dramaturgia ja Sanna Salmenkal lion musiikkidramaturgia yhdessä muun työryhmän panosten kanssa ovat tuottaneet jälleen yhden koko teatterikauden koskettavimmista teatterikokemuksista. Suurin kaikista jatkaa siitä mitä viime vuoden esitykset Ruukun sirpaleita ja yhdessä Compañía Kaari & Roni Martinin Rakkaudesta on moneksi kanssa toteutettu La Familia jäivät. Se on esitys, jossa elämän käännekohdat tiivistyvät niin kirkkaina ja voimakkaina kuin ne taiten sanoitettujen tuntemusten, jäsennellyn musiikin ja hiljaisuuden sekä yhteisöllisen tuen siivittäminä vain saattavat. Kun roolit näyttämöllä on riisuttu minimiinsä, paljastuu teatterin ydin: yhdessä koettu läsnä olo. / TR Esitykset Puoli-Q-teatterissa päättyivät 15.12. Lisäesitykset mahdollisia. 6.5. ensi-iltaan tuleva Kuninkaat kertoo vallasta ja auktoriteettisuhteista. O BLIVIAN Annika Tudeer ja Timo Fredriksson sekä vierailija Juha Valkeapää yhtyvät rivissä säveltäjä-kosketinsoittaja Yiran Zhaon, kitaristi Thilo Ruckin ja laulaja Gabriele Leschin esittämään punk-kappaleeseen. Ennen kuin on päästy näin pitkälle työryhmä on pitkään fi ilistellyt pelkistettyjen keho-, tilaja kommunikaatiokokemusten sekä lähinnä Laurie Andersonin elektrominimalismia muistuttavien ääniärsykkeiden äärellä. Stuttgartissa helmikuussa kantaesityksensä saanut Pleasure on Emotions and Politics -trilogian päätösosa. Esittelytekstin mukaan teos tutkii antikapitalistisia vastavoimia, jotka nousevat elämän ainut kertaisista hetkistä, intensiivisistä aistivaikutelmista ja hyvän olon tunteista. Kaikki tämä on teoksessa koettavissa, mutta Oblivialle tyypilliseen tapaan samalle aalto pituudelle pääseminen vaatii myös katsojalta kosolti luovuutta ja työtä./ TR Esitykset Viirus-teatterissa päättyivät 14.12. Lisäesitykset mahdollisia. K ar i H uo ta ri M att i S ne llm an O bl ib ia Terapeuttista fanifiktiota Punkin syvin olemus
Kevätkauden ensi-iltoja 12.1. Äiti Peloton ja hänen lapsensa, Tikkurilan Teatteri Elina Hagelin ohjauksessa toteutettu Bertolt Brechtin 1600luvun kolmekymmenvuotiseen sotaan sijoittama sodanvastaisuuden klassikko on aina valitettavan ajankohtainen. 18.1. Frida, Tampereen Työ väen Teatteri Anne Rautiaisen Kuopion kaupunginteatterissa 2016 kantaesitetty näytelmä on visuaalisuutta ja nukketeatteria kunnianhimoisesta hyödyntävä tulkinta kuvataiteilija Frida Kahlon (Elsa Sai sio) voimakkaasta persoonasta ja traagisesta elämästä. 25.1. Auringonvihreä, Kekäläinen & Company Helsingin observatoriossa Sanna Kekäläisen runollinen ja liikkeellinen kunnianosoitus pohjoismaisen modernismin edelläkävijänä vihdoin noteeratun runoilija Gunnar Björlingin (1887– 1960) tuotannolle. 26.1. Karmeliitttasisaret, Kansallisooppera Juhlitun ranskalaisen Olivier Pyn ohjaama visuaalisestikin vaikuttava sovitus Francis Pou lencin säveltävästä ja liberotoimasta oopperasta. Siinä nuori aristokraattiperheen tytär pakenee Ranskan vallankumouksen aikaan ahdistustaan luostariin, mutta huomaa pian joutuvansa sielläkin kanssasisarineen giljotiinin uhkaamaksi. 27.1. Aina joku eksyy, Kouvolan teatteri Mari Kahri ohjaa Reko Lundànin aikanaan paljon kiitosta saaneen sosiaalisesti tiedostavan tragikomedian, joka kertoo kipeän koskettavalla tavalla yhden perheen tarinan 1950-luvulta tähän päivään. 7.2. Vieras eli Julmurin suviyö, Tampereen Teatteri Juha Siltasen uusin näytelmä pöyhii natsi-Saksan Heinrich Himmlerin yli 80 vuoden takaista viikon mittaista, ja yhä salaperäisyyden verhoamaa vierailua Sydän-Hämeessä. 7.2. Läkaren, Svenska Teatern Robert Icken tekstiin perustuva ja Saana Lavasteen ohjaama nykydraama lainaa elementtejä tv-trilleireistä ja sairaalasarjoista. Ammattieetisten näkemysten törmäys uskonnollisiin ja kulttuurisiin arvoeroihin peilaa ajankohtaisella tavalla tämän hetken yhteiskunnallista keskustelua valtarakenteista, identiteettipolitiikasta ja cancel-kulttuurista. 13.2. Kalasatama, Ryhmäteatteri Tuuve Aron samannimiseen romaanin pohjautuva, Salla Viikan kirjoittama ja Sini Pesosen ohjaama ”pillerinmakuinen tragikomedia” kertoo Riksusta, keski-ikäisestä lesbosta ja vastarannan kiiskestä, joka on jäänyt sumppuun 2020-luvun seksuaalisuuden ja suku puolen moninaisuuden määritelmien keskelle 14.2. Lou Salomé, Turun kaupunginteatteri Aiemmin KOM-teatterissa nähty Aina Bergrothin näytelmä 1800ja 1900-lukujen vaihteen älykköpiireissä muun muassa Freudin, Nietzschen ja Rilken rinnalla vaikuttaneesta feministisestä pyskoanalyytikosta saa uuden tulkinnan Liisa Mustosen ohjauksen kautta. 15.2. Uuteen Nousuun, Q-teatteri Q-teatterin taiteellisen johtajana Juho Mantereen ohjaamassa ja yhdessä Anna Brotkinin kanssa kirjoittamassa näytelmässä 1990luvulla lapsuutena elänyt kaveriporukka etsii itseään lama-Suomen muistojen syövereistä. 21.2. Valkoinen perkele, Kokoteatteri Veera Tyhtilän käsikirjoittama ja Aino Kiven ohjaama kantaesitys on yhteistuotanto tamperelaisen Teatteri Siperian kanssa. Siinä neljän yliopisto-opiskelijan leikkimielinen manipulaatiokoe lähtee pahan kerran lapasesta. 24.2. Synnytystalkoot, Teatteri Telakka MeriMaija Näykin ohjaamassa lisääntymisnäytelmässä yhteiskunnalliset odotukset ja henkilökohtaiset valinnat törmäilevät toisiinsa synnyttäen absurdia huumoria tihkuvan pullantuoksuisen kabareen. 28.2. Putoavat linnut katastro? n keskellä, KOM-teatteri Palkitun brittiläisen Zinnie Har risin kirjoittama ja Riikka Oksa sen ohjaama näytelmä on tragikomedia perhesuhteista totuudenjälkeisessä globalisoituneessa todellisuudessa, jossa itsepetoksesta on tullut elinehto. 1.3. Punaisin ruusu puhkeaa kukkaan, Oulun teatteri Liv Strömquistin samannimiseen sarjakuvaan (2019) perustuvassa ja Ona Korpirannan ohjaamassa näytelmässä päähenkilö etsii romanttisten suhteiden katoamista hakemalla apua muun muassa fi losofi ByungChul Ha nilta, sosiologian professori Eva Illouzilta, psykoanalyytikko Lou Andreas Salomélta ja teologifi losofi Sören Kierkegaardilta. 2.3. Eerika Rantasen tähänastinen elämä, Jyväskylän kaupunginteatteri Tampereen Teatterin ja Kansallisteatterin yhteistuotantona toteutun näytelmän on ohjannut Juha Jokela, jonka kanssa tekstiä ovat työstäneet lavalla nähtävät Kaisa Hela, Ria Kataja ja Eeva Soivio. Siinä 45 vuotias sairaanhoitaja katsoo elettyä taaksepäin, nuorta itseään kokeneempana ja viisaampana. 5.3. Metsä Furiosa, Kansallisteatteri Uruguaylaisen Marianella Mo renan näyttämöteos on osa laajempaa suomalais-uruguaylaista Metsä geopoliikan näyttämönä -tutkimusja taidehanketta, joka peilaa suomalaisen metsäteollisuuden yhteyttä kolonalismin perinteeseen. Samaan kokonaisuuteen liittyvät myös Satu Herralan kuratoima yleisötapahtuma Jus si Lehtosen johdolla Uruguayssa tehty vankilateatteri sekä Juan Al varez Nemen dokumenttielokuva, joka kertoo neljästä teatteriproduktioon osallistuvasta vangista. 6.3. Mansikkapaikka, Kansallisteatteri Sofi Oksasen kirjoittamassa ja Kansallisteatteri pääjohtaja Mika Myllyahon ohjaamassa uutuusnäytelmässä tutkitaan aasialaisten marjanpoimijoiden hyväksikäyttöön liittyvää skandaalia ja havahdutaan siihen, että globaalin maailman pimeät voimat eivät toimi vain jossakin epämääräisessä kaukaisuudessa, vaan elävät myös täällä keskuudessamme. 7.3. Antigone in the Amazone, &Espoon teatteri Sveitsiläisen Milo Raun multimediallinen dokumenttiteatteriesitys modernista kolonialismista ja paikallisyhteisön taistelusta maasta ja oikeuksistaan on osa &Fest – Focus Gent -festivaalia, jossa nähdään kuusi hyvin erilaista maailmanluokan esitystä monipuolisen oheisohjelman saattelemana. 13.3. Jumppatytöt, Teatteri Takomo Katariina Havukaisen, Inkeri Hyvösen ja Ella Lahdenmäen joukkuevoimistelusta kertova esitys on syväsukellus feminiiniseen ja urheilulliseen ruumiinkulttuuriin sekä näyttelijäntaiteen ja voimistelun rajapintoihin. 14.3. Vaginamonologit, Valtimonteatteri Aiemmin Eve Enslirinä tunnetun V:n kirjoittamat viileän valloittavat ja voimakkaat naisten tarinat nousevat lavalle Carita Drewn uudelleen suomentama ja ohjaamana 25.4. I address you, Carl Knif Company Carl Knifi n henkilökohtainen ja yhteiskunnallinen soolotanssiesitys pyrkii tekemään näkyväksi homoseksuaalisen vähemmistön kirjoittamattoman historian. Osana Zodiakin 1.-10.2. järjetämää Sivuaskel-festivaalia nähdään Florentina Holzingerin kehon parantelua, muokkausta ja muuttumista baletin, komedian ja pornografi an kuvastojen kautta käsittelevä teos. Ennakkovaroitusten mukaan se sisältää ”strobovaloa, kovia ääniä, eksplisiittistä alastomuutta, verta, neuloja, kouk kuja ja itsensä vahingoittamista”. 6.2. TANZ, Tanssin talon Erkko-sali Päivitettyjä tietoja kevään ensi-illoista kannattaa seurata omien suosikkiteattereiden nettisivuilta ja Teatterin tiedotuskeskuksen ensi-iltalistauksesta: www.tinfo.fi /ensi-illat E va W ür di ng er Compañía Kaari & Roni Martinin espanjalais-romani-juutalais-suomalainen fl amencoorkesteri ja Helsinki Dance Company toteuttavat Federico García Lorcan näytelmään väljästi pohjautuva tanssiteoksen. Se ammentaa vaikutteita 1930-luvun Espanjasta, jossa Lorca, Dalí ja Buñuel loivat yhdessä surrealistista taidetta. 24.1. Veren häät, Helsingin kaupunginteatteri, Studio Pasila Ja nn e M ik ki lä Ishmael Falken suuren suosion saanut nukkeja esineteatteriesitys palaa ohjelmistoon. Se kertoo Palestiinan ensimmäisestä seksilelukaupasta ja samalla kekseliään analyyttisesti erilaisten arvojen törmäämisestä sekä Israelin ja Palestiinan konfl iktista. 16.2. Extra-neitsyt evankeliumia, Tehdasteatteri Ju ss i V irk ku m aa Aurinkokuningas Ludvig XIV:n hoviin viittaava Sinna Virtasen ja Jussi Sorjasen yhdessä ohjaama pysäyttävän dramaattinen teos palaa uudelleen Viiruksen ohjelmistoon. Siinä törmäävät toisiinsa sekä 1700-luvun eliitin ja nykypäivän ihmisen kokemusja arvomaailmat että draamateatterin, tanssin ja esitystaiteen keinot. 15.3. Versailles, Teatteri Viirus Ernest Protasiewicz Red Nose Companystä tunnetun Timo Ruuska sen kirjoittama ja esittämä ja Olka Horilan ohjaama esitys kuvaa Tapio Rautavaaran elämänkaaren köyhästä, isättömästä työläispojasta rakastetuksi muusikoksi, olympiavoittajaksi ja koko kansan sankariksi. 6.2. Rautavaara – ihminen ja ikoni, Teatteri Avoimet ovet N ils K ro ge ll 22 • | TEATTERI
KANTAESITYS TAIVASSALISSA 5.3.2024 KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 17.4.2024 AURINKOTEATTERI JA KANSALLISTEATTERI ESITTÄVÄT kahvilawillensauna.fi KAHVILA WILLENSAUNA ENNEN JA JÄLKEEN NÄYTÄNNÖN >>> KAHVILA WILLENSAUNA ENNEN JA JÄLKEEN NÄYTÄNNÖN >>> kahvilawillensauna.fi kahvilawillensauna.fi kahvilawillensauna.fi kahvilawillensauna.fi ENNEN JA JÄLKEEN NÄYTÄNNÖN >>> >>> >>> >>> LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO kansallisteatteri.fi KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 14.2.2024 KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 6.3.2024 SOFI OKSANEN KANTAESITYS OMAPOHJASSA 9.3.2024 SUOMEN KANTAESITYS MAALAAMOSALISSA 18.4.2024
Ku va : Ja nn e M ik ki lä ENSI-ILTA 24.1.2024 STUDIO PASILA ENSI-ILTA 1.2.2024 PIENI NÄYTTÄMÖ OHJAUS PASI LAMPELA JERUSALEM LIPUT: ALKAEN 41 € • VEREN HÄÄT LIPUT: ALKAEN 34 € HKT.FI PUH. (09) 394 022 • LIPPU.FI 0600 900 900 (2€ / MIN+PVM) HELSINKI DANCE COMPANY & COMPAÑIA KAARI & RONI MARTIN Ku va : O tto -V ill e Vä ät äi ne n OSTA LIPUT TÄSTÄ! OSTA LIPUT TÄSTÄ!
Tulossa Artsiin tammikuussa! Coming soon to Vantaa! artsimuseo.com AB-lipulla 17 min Helsingistä Myyrmäkeen! C A T C H Havaintoja hetkistä 14.4.2024 saakka Grönlund-Nisunen Rita Jokiranta Eeva Karhu Tiina Pyykkinen Heli Rekula Vappu Rossi Hanna Saarikoski Janna Syvänoja Hanna Vihriälä MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI Janna Syvänoja, Saareke, 2018. avajaiset 24.–27.1.2024 Lintulahdenkatu 3, Helsinki www.tekstintalo.?
Kyläkoulun luudiileri TEKSTI JA KUVAT SUVI-TUULI MIILUNPALO Pekka Vihervalli työstää teurasjätteestä taidetta kummitusten kansoittamassa kyläkoulussa. itselleen, hän halusi jatkaa elämistä eteenpäin. ”Kenelle sinä sitten elät?” Vihervalli kysyi, johon toinen Vihervalli vastasi: ”Itselleni.” ”Se oli kuin jostain mustasta komediasta”, varsin eläväinen Vihervalli toteaa nyt. KUN VIHERVALLIN ASUTTAMAN vanhan kyläkoulun pihaan kaartaa, silmiin osuu holtiton kasa polttopuita ja jättimäinen diskopallo. 400-neliöisen rakennuksen lämmittäminen imee valtavasti puuta, mutta toisaalta on lääniä puuhastella: rakennuksesta löytyy Vihervallin ja vuoroviikoin hänen luonaan asuvien lasten huoneiden lisäksi reilun kokoinen bändikämppä, tatuointistudio, liikuntasali ja alkuperäisessä kunnossaan oleva koulun keittiö. Kotonaan Vihervalli on järjestänyt ja antanut muiden järjestää keikkoja, festareita ja reivejä. Vuosina 2018–2021 tiloissa toimi vielä Vihervallin pyörittämä kotikoulu, sillä nykyisellään itseään moderniksi kylähulluksi tituleeraava taiteilija ehti työskennellä 16 vuotta erityisopetusalalla. Loppuvaiheessa työehdot alkoivat kehnontua ja saivat Vihervallin miettimään, että jotain muutakin voisi tehdä. Hän heittäytyi säästöjensä ja tatuointistudioon saamansa starttirahan armoille ja pyöritteli tulevaisuutensa suuntaa yhdeksän kuukauden ajan. Kypsyttelyn jälkeen alkoi syntyä patsaita. Tai nukkeja tai veistoksia, miten sen nyt ottaa. Rakennusaineina on esimerkiksi mallinukkeja, luita, koruja, uretaania, rautalankaa, kuumaliimaa, maalia sekä kaikkia mahdollisia esineitä, joita ympäristö tarjoaa, kuten oman lapsen lelumiekka tai hymypoikapatsas. Myös tauluja syntyy, ja musiikkia. Tarkkoja raameja on vaikea asettaa, koska prosessi lähtee Vihervallin vilkkaasta mielikuvituksesta ja halusta tietää, onnistuuko hän toteuttamaan visionsa, jonka saattaa saada vaikka unessa. ”Mua kiinnostaa mystiikka, okkultismi, demonologia ja suomalainen kansanperinne. Alkemia kiehtoo, siitä on lähtenyt biologia, kemia ja fysiikka. On kiinnostavaa, miten ihmiskunta kehittyy sykleissä ja isot keksinnöt tapahtuvat samaan aikaan. Eri uskonnoissa ja kansantaruissa on paljon yhdistäviä tekijöitä”, Vihervalli summaa inspiraationsa lähteitä. Kerronnallisuus viehättää Vihervallia ja se näkyy teosten taustatarinoissa. ”Tarustot ovat kiinnostaneet minua aina. Voisin hyvin kuvitella kirjoittavani fantasiaromaanin.” MYÖS KUOLEMA on kiehtonut Vihervallia aina, mikä onkin onni hänen taidettaan ajatellen. Teoksissaan käyttämänsä luut Vihervalli saa näet teurasjätteeksi joutuneista nyljetyistä eläinten ruhoista. Taitelija käsittelee ruhot keittämällä niitä pihallaan suuressa metallitynnyrissä muutamaan kertaan. Silmät pitää sormineen plopsauttaa pois kuopistaan, aivot lähtevät helposti, kun suuntaa painepesurin teloituspyssyn jättämään reikään. Vihervalli on kasvissyöjä, mutta ruhojen käsittelyynkin on tottunut. ”On mielenkiintoista, kuinka elämä pakenee silmistä hitaasti. Kun käP EKKA VIHERVALLI on uudestisyntynyt. Näin se tapahtui: avioliiton lopun aikoina vuonna 2018 Vihervalli oli stressaantunut ja ahdistunut mies. Eräänä päivänä kehon merkkien huomiotta jättäminen sai aikaan koh tauksen: silmät sumenivat, kuulo karkasi ja lopulta lähti taju. Vihervalli huomasi keskustelevansa itsensä kanssa. ”Kuolit sitten”, Vihervalli totesi toiselle. Vihervalli pisti hanttiin Pekka Vihervallin taide on groteskin steampunkin runsaudensarvi.
sittelin saamaani hevosen päätä, näin, kuinka silmien kirkkaus väheni päivä päivältä”, Vihervalli kertoo. Paljaista luista tulee paitsi esteettisesti kaunista materiaalia, myös Viher vallin taiteilijatilin nimi @localbonedealer. Liikanimen Viher valli ansaitsi kaupiteltuaan itselleen tarpeettomia luita toisille harrastajille Jyväskylän torilla. KUOLEMA ON LÄSNÄ koululla muutenkin kuin tuotantoeläinten kautta. Kyläkoululla on hurmeinen historia: alueella ovat valkoiset lahdanneet punaisia ja saksalaiset sotilaat pitäneet majaansa. Viereisellä kukkulalla poltettiin noitarovioita 1600-luvulla. Grilli paikkaa kaivettaessa tulikin vastaan ruumiita, jotka keskusrikospoliisi haki pois. Menneisyys näkyy Vihervallin mukaan koululla edelleen. Hänellä on ollut selittämättömiä aistikokemuksia ja onpahan eräs tatuointiasiakaskin poistuessaan nähnyt lotan asuun pukeutuneen hahmon käytävässä. Vaikka viha mielisyyttä Vihervalli tai muutkaan kävijät eivät ole aistineet, Vihervalli on lepytellyt henkiä itse keksimällään rumpumeditaatiolla, ja yliluonnollinen trafiikki talossa on hiljentynyt. Ennen Vihervalli olisi miettinyt, mitä muut hänestä ajattelevat. Uudestisyntymisen myötä hän on kuitenkin menettänyt mielenkiintonsa stressaamisen ja velvollisuuksien täyttämisen lisäksi myös muiden ihmisten miellyttämiseen. Se on vapauttavaa. ”Ihmiset jaksavat miettiä ehkä viisitoista minuuttia, että mikä hullu tuo on, miksi se noin teki. Sen pidempään muut eivät jaksa miettiä”, Vihervalli toteaa. Häpeilemättömäksi itseään kuvaileva Vihervalli onkin pohtinut, että voisi tehdä tiluksillaan olevasta montusta lammen ja vetää kukkulalta vaijerikeinun lammelle. ”Siitä voisin sitten munasiltaan laskea vaijerilla ja tervehtiä ohikulkijoita.” TOTALITARISMIN ENSIASKELEET VOIVAT HAUTUA EUROOPASSAKIN L uin hiljattain uudelleen Tarmo Kunnaksen kirjan Fasismin lumo. Erinomainen teos laittaa ajattelemaan nykymaailmassammekin tunnistettavaa irttailua fasismin kanssa. Fasismi osasi aikoinaan sitoa yhteen vetäväksi paketiksi aikakauden aatevirtaukset, taiteen ja uskonnon, rotuopin ja elämänvoiman, loso an ja kirjallisuuden. Totalitarismi on historiassa aina noussut pikkuhiljaa. Venäjällä kommunismin ideat muuttuivat 50-luvulla stalinismiksi, Espanja ja Italia luisuivat fasismiin 1900-luvulla kuin varkain, Saksasta puhumattakaan. Samaan sarjaan kuuluu sekin, mitä Unkarissa tapahtuu nyt: lehdistönvapautta rajoitetaan, vähemmistöjä syrjitään. Italiassa nykyhallitus on korvannut mediatalojen ja museoiden johtajia itselleen mieluisilla henkilöillä vaikuttaakseen siihen, miten asioista puhutaan. Romaniassa puolueet rahoittavat hämäräperäisesti mediaa positiivista julkisuutta vastaan. Kaava on tuttu. Yleisesti tunnustetut perusarvot ja tasa-arvo asetetaan kyseenalaiseksi sananvapauteen vedoten, ja yhtäkkiä tämä heijastuu myös kulttuuriin ja koulutukseen. Tiettyjä asioita ei voikaan enää opettaa tai ilmaista. Diktaattorit hiipivät usein valtaan sananvapauden varjolla. He kysyvät, miksi yhteiskunnasta on tullut suvaitsematon, tai miksi mitään ei saa enää sanoa. Ironista on, että sitten, kun nämä ihmiset pääsevät valtaan, heidän arvojaan ja väitteitään ei ole enää sallittua kyseenalaistaa. Tällaisista käytännöistä kuuluu kevyitä kaikuja Suomessakin. Viime vuosina tutkijoita on pilkattu heidän ”turhista” tutkimusaiheistaan ja kyseenalaistettu tietynlaisen tutkimuksen tarpeellisuus. Marraskuussa hallitus taas ei hyväksynyt Strategisen tutkimuksen neuvoston esitystä maahanmuuttoa koskevan tutkimusohjelman aloittamisesta ensi vuonna. Mediatietojen mukaan hallituspuolue perussuomalaiset oli huolissaan siitä, että ohjelmassa ei tarkasteltaisi riittävästi maahanmuuton negatiivisia puolia. Yleisradion sisältöjä ja rahoitusta arvostellaan jatkuvasti tietyltä poliittisen kaaren laidalta. Viime viikkoina eskaloituneen itärajan tilanteen yhteydessä on väläytelty perusteettomia uhkakuvia esimerkiksi turvapaikanhakijoiden mukana Suomeen tulevista Wagner-sotilaista tai kyseenalaistettu päätösten laillisuusvalvontaa. Tällainen nakertaa oikeusvaltiomme perustuksia. Suomi ei ole vapaa uhkaavista kehityskuluista, jotka voivat olla ensiaskel kohti totalitarismia. Siksi meidän on pysyttävä tarkkana ja lopetettava tällainen kehitys alkuunsa. Myös Suomessa on toimijoita, jotka yrittävät pelottelulla luoda tekosyitä puuttua kansalaisvapauksiin. Kansalaisvapaudet ovat mittaamattoman arvokkaita, koko sivistyneen yhdessäolon selkäranka. Niitä meillä ei ole varaa menettää. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
32 • 9 / 2023 Lepo on vastarintaa Aktivisti ja taiteilija Tricia Herseyn kirja Rest is Resistance on kiihkeä kutsu käydä kapitalismin kaiken murskaavaa voimaa vastaan yksinkertaisella keinolla – lepäämällä. T RICIA HERSEY on yhdysvaltalainen performanssitaiteilija, runoilija, kirjailija, teologi ja lepoaktivisti. Hänen yhden naisen lepovallankumouksensa kulkee nimellä The Nap Ministry. Hersey käy päiväunien ja levon eetoksen avulla kapitalismin, patriarkaatin ja valkoisen ylivallan kimppuun niin taiteellisessa työssään kuin viime vuonna julkaistussa teoksessaan Rest is Resistance: A Manifesto (Little, Brown Spark 2022). Teoksen innoittajia ovat muun muassa musta teologia ja naisasia sekä Yhdysvaltojen plantaasiorjuuden raadollinen historia. Hersey korostaa kapitalistisen talousjärjestelmän suoraa yhteyttä mustien kehojen systemaattiseen tuhoamiseen orjalaivoilla, plantaaseilla ja nyky-yhteiskunnassa. Herseyn mukaan orjilta – ja sittemmin meiltä kaikilta – on riistetty oikeus ja mahdollisuus lepoon. Vaikka konteksti on vahvasti Yhdysvaltojen nyky tilanteessa ja työkulttuurissa sekä mustan väestönosan sosiokulttuurisissa olosuhteissa ja perinnössä, Hersey ei rajaa viestiään tähän ryhmään. Hänen mukaansa joka iikan on käytävä levolle. Lepo on vastarintaa, sillä se työntää kapuloita kapitalismin ja eriarvoisuuden rattaisiin. Lepoa ei tarvitse ansaita Grind culture viittaa ympäristöön, jossa yhä pidemmät työpäivät ja lukuisammat työsuoritukset ovat tavoiteltava normi ja menestyksen mittari. Suomeksi voisi puhua suorituskulttuurista. Herseyn mukaan olemme sisäistäneet suorituskulttuurin täysin. Sitä on jokainen hetki, jossa ihminen puskee väsymyksen läpi suorittaakseen vielä yhden työtehtävän, jonka läpivieminen vaikuttaa moraalisesti välttämättömältä, omista voimavaroista viis. Suorituskulttuuri lupaa materiaalista menestystä – ja päättymätöntä työntekoa. Se tekee myös levosta suorituksen. Lepo tarkoittaa palautumista työelämän jatkuvasta rasituksesta riittävästi, jotta tuota rasitusta jaksaa jatkossakin. Makoilen lattialla, lojun sängyllä ja pötkötän sohvalla. Nostan jalat ylös ja katselen seinälle heijastuvia varjoja. Otan päiväunet. Tämä ei ole palautumista. En ole ansainnut lepoa kertakaikkiaan millään. Onko tämä vastarintaa? Kun kerron priorisoivani lepäämistä, muistaa moni mainita miten mieletön etuoikeus lekottelu on. Kaikilla kun ei ole aikaa eikä mahdollisuutta levätä. Etuoikeuspuhe on helppo hyväksyä, mutta Hersey on siitä kiivaasti eri mieltä. Hän kieltäytyy ehdottomasti näkemästä lepoa etuoikeutena. Sillä jos lepo mielletään etuoikeudeksi, annetaan samalla hiljainen hyväksyntä sille, että se kuuluu ainoastaan tiettyjen piirien löysään lukujärjestykseen. Lisäksi oman etuoikeutettuuden tunnistaminen herättää usein syyllisyyden tunteita. Tämä voi johtaa siihen, että levätä ei voi koska kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta. Eli osa meistä ei voi levätä koska ei kuulu etuoikeutettujen ryhmään, ja loput eivät voi levätä koska kuuluvat sinne. Sisäistetty kapitalismi Moniin muihin maihin verrattuna Suomi on levon tyyssija. On työaikalakeja, neljä viikkoa kesälomaa niille joiden työsuhteet sellaista kerryttävät, ylityö ei ole yleinen normi ja kesämökkikulttuurista voi päästä osalliseksi vaikkei omaa mökkiä olisikaan. Kuitenkin eriarvoisuus, köyhyys ja osattomuus lisääntyvät, samoin kuin työuupumus ja mielenterveysperusteiset sairauslomat. Työttömät tietävät, että ammatillinen identiteetti ja palkkatyön tuoma asema ovat yhteiskunnallisesti kovaa valuuttaa. Niiden merkityksen moni ymmärtää vasta ne menettäessään. Ihmisyhteisöissä on oleellista, että yksilöillä on roolit, joiden kautta he kokevat olevansa yhteisön tärkeitä jäseniä. Ilman yhteisöön kuulumisen kokemusta on helppoa luisua merkityksettömyyden tunteisiin ja monimuotoisia ongelmia kohti. Suomessa ihmisen arvo määrittyy vahvasti työn kautta ja täysipäiväinen palkkatyö on ensisijainen tapa olla yhteisön merkityksellinen jäsen. PalkTEKSTI NINNU KOSKENALHO Paul Gauguinin maalaus Siesta vuodelta 1891.
9 / 2023 • 33 tietää Muinais-Venäjän myytti kauppa.gaudeamus.f i katyömallin ulkopuolella olevia sosiaalisen, yhteiskunnallisen, kulttuurisen, emotionaalisen, henkisen, älyllisen tai nautinnollisen arvon muotoja ei laajalti tunnusteta saati palkita. Palkkatyön korkea arvostus muiden osallistumisen muotojen kustannuksella on rikasta maaperää normalisoidulle uupumukselle. Väsymys ja turhautuminen jäävät alisteisiksi narratiiville, jossa elämä on työtä ja työhön kuuluu ikuinen puskeminen. Työ on ensisijaista ja ihmisen tarpeet toissijaisia, ja on meriitti työskennellä uupumukseen saakka. Herseyn mukaan radikaali lepo alkaa siitä, että opettelemme näkemään miten syvästi olemme ehdollistuneet tarjoamaan itsemme järjestelmän polttoaineeksi ja kilpailemaan paikasta koneistossa, joka tuhoaa sekä omat kehomme että yhteisen planetaarisen kehomme. Lepoa estävistä tekijöistä osa on konkreettisia, itsen ulkopuolisia ja pakottavia. Osa on sisäistettyä kapitalismia, vanhemmilta sukupolvilta perittyä joutilaisuuden häpeää, omanarvontunnon sitoutumista suorituksiin ja alati kasvavan pöhinän synnyttämää kyydistä putoamisen pelkoa. Loputtoman kasvun ihannointi, tolkuton innovointi ja someajan huomiotalouden herkeämättömät vaatimukset ovat vahvasti läsnä. Hersey ohjeistaa lukijaa varautumaan suruun ja vihaan; menetyksen tuskaan joka herää, kun antaa itsensä ymmärtää, miten suuri osa omasta ainutkertaisesta elämästä on nakattu lannoitteeksi talouskasvun silmänkantamattomiin ulottuville plantaaseille. Lepääminen on radikaali teko Vaikka lepo on mitä luonnollisinta, sille on tarkasti rajatut kulttuuriset paikat, joiden ulkopuolelle sen ei tule tulvia. Missä tahansa ja milloin tahansa ei missään tapauksessa saa levätä. Monella on lepoon niin vaikea suhde, ettei se onnistu edes sille varatuissa hetkissä syyllisyyden, hermostuneisuuden, ylivirittyneisyyden ja monien muiden syiden vuoksi. Herseyn mukaan kaikki nämä syyt ovat johdettavissa kapitalismin, patriar kaatin, valkoisen ylivallan ja muiden sortavien rakenteiden ytimeen, ja ne ovat kaikki purettavissa. Hän julistaa, että lepäämisen vallankumous on tämän kaavan rikkomista. Älä odota hyvää hetkeä levätä! Lepää nyt! Lepää siellä missä olet! Ehdotus on radikaalimpi kuin suomalaisesta kontekstista käsin ymmärtää. Yhdysvalloissa haavoittuu tai kuolee luoteihin joka päivä satoja ihmisiä. Heistä merkittävä osa on mustia. Lepääminen kielletyillä hetkillä ja kielletyissä paikoissa on yhdysvaltalaiselle mustalle naiselle selvästi radikaalimpi teko kuin Voiman keskiverto lukijalle. Kuitenkin myös meillä julkinen ja luvaton lepääminen, kuten muukin poikkeava käytös, on joillekin ihmisryhmille turvallisempaa kuin toisille. Lepoa on lähestyttävä sekä yksilöiden että rakenteiden kannalta. Valtakulttuurin status quota järkyttävä syvä muutos vaatii yksilöiden sitkeää vastarintaa, jotta vallitsevissa rakenteissa pesivä tuhoisuus tulee kyllin järjestelmällisesti esiin ja alkaa kasvavan kollektiivisen katseen alla hiljalleen murtumaan. Unelmoi enemmästä Loputtoman kasvun ajatus painelee psykologisia nappejamme. Kerromme mieluusti tarinaa, jossa ihmisen evoluutiota ja historiaa värittävät kekseliäisyys, kiinnostus ja kunnianhimo rakentaa ja löytää aina uutta. Kapitalismin uuvuttavat ehdotukset osuvat tälle alueelle psyykemme syväkerroksia. Ne eivät kutsu ainoastaan tuottamaan ja kuluttamaan, vaan toteuttamaan lajityypillistä kutsumustamme maailmassa unelmoimaan enemmästä. Ymmärrämmekö unelmoida levosta? Voinko ehdottaa päivää, jolloin ei katsota kelloa kertaakaan? Viikkoa, johon ei kuulu kalenteria? Miksi lepo ei olisi mahdollista arjessa, miksei se olisi mahdollista juuri nyt? Hersey vaatii lukijaa pysähtymään tällaisten kysymysten äärelle huolellisesti ja ajan kanssa. Lepo ei ole etuoikeus vaan mitä perustavanlaatuisin ihmisoikeus. Hersey haluaa, että otamme tämän oikeuden takaisin: oikeuden levätä nyt, levätä riittävästi, levätä yhdessä ja huolehtia toistemme levosta. Lepoa ei tarvitse ansaita. Lepo ei voi tapahtua työn ehdoilla pieninä pakollisina taukoina. Ei käy, että lepäämme vain sen minimin joka pitää meidät vaaksan mitan päässä burnoutista (jossa viisas keho ottaa ohjat ja ilmoittaa, että lepään vaikka ilman sinua, sinä kajahtanut aave koneessani). Levon on oltava pysyvä ja pitkäkestoinen olemisen perustila. Se vaatii valmiutta purkaa tajunnasta jatkuvat kehotukset olla tyytymättä mihinkään, ja keriä kehosta auki sinne kiristynyt toivottoman tavoittelun tahti. Radikaalille levolle on joka paikassa käyttämättä jäävää tilaa: hetkiä päivä unelmointiin, paikkoja pötkölleen käymiseen. Hersey kutsuu meidät lepäämään nyt heti ja valtaamaan kehomme ja mielikuvituksemme takaisin, meidän kaikkien vuoksi. Sillä meidän on levättävä, jotta kapitalismin tuhovoima ei ahmi koko maailmaa suihinsa ja jotta emme uhraudu nöyrinä osaksi säälimätöntä jatkumoa, jossa elävä maailma on alisteinen tuotantokoneiston tarpeille. OSA MEISTÄ EI VOI LEVÄTÄ KOSKA EI KUULU ETUOIKEUTETTUJEN RYHMÄÄN, JA LOPUT EIVÄT VOI LEVÄTÄ KOSKA KUULUVAT SINNE. Hänelle, joka haluaa tietää lisää Jukka Korpela Muinais-Venäjän myytti Kiovan Rus, Ukraina ja vanhan Venäjän historia Valta-asema tarvitsee aina rinnalleen oikeutuksen, ja vankimmat perusteet vallankäytölle tarjoaa ylevä tarina. Venäjän virallisessa retoriikassa voittava kertomus on ollut näkemys ikiaikaisesta Muinais-Venäjästä. Teos kertoo Itä-Euroopan historiallisen kehityksen viikinkiajalta Pietari Suuren valtakauteen ja täydentää monia vanhentuneita käsityksiä Venäjästä, Ukrainasta ja niiden muotoutumisesta. kauppa.gaudeamus.fi Millainen henkilö ja hallitsija oli Kaarle Suuri, ja mitä hän merkitsi aikalaisilleen ja myöhemmälle Euroopalle? Teos tarjoaa hauskaa ja kiinnostavaa tietoa kymmenien antiikista lähtöisin olevien sanojen alkuperästä ja vaiheista. Kynttilät palavat, suitsuke tuoksuu, pappi lausuu latinaa. Hyvään keskiaikaiseen kuolemaan kuului paljon erityisiä rituaaleja ja suuria tunteita. Ainutlaatuista tietoa elämästä sekä naisten sosiaalisesta, yhteiskunnallisesta ja uskonnollisesta asemasta eri aikoina ja eri kulttuureissa. Teos avaa tuoreen näkymän sotienvälisen Suomen historiaan. Samalla se auttaa ymmärtämään pelaamista ja pelejä osana kulttuuriamme. Kuinka ymmärryksemme omasta tähdestämme Auringosta on kasvanut samalla kun moderni fysiikka on ottanut kehitysaskeleitaan? Nämä ja muut joululahjakirjat löydät hyvistä kirjakaupoista kautta maan. Joulutarjouksemme ovat voimassa aina 26.12. asti: kunnallisen, kulttuurisen, emotionaalisen,
34 • 9 / 2023 Olennaisen äärellä L AULAJA-LAULUNTEKIJÄ Jarkko Martikaisen yhdeksäs sooloalbumi Itse tehty elämä vie kuulijan elämän perusasioiden äärelle. Martikaisen aikanaan YUP:ssa kirjoittamat lyriikat olivat koukeroisia ja ironisia ja bändin sointi raskas särökitaroineen. Soolotuotantoa ovat sen sijaan leimanneet konstailemattoman henkilökohtaiset lyriikat ja akustinen sointi. ”En ole muuttunut lauluntekijänä mitenkään tietoisesti. Olen tietysti aivan eri ihminen kuin 1990-luvun alussa. Ajattelin 1990-luvulla olevani lauluntekijänä lähempänä kirjailijaa. Valitsin aiheita, jotka olivat kiinnostavia, mutta eivät juuri koskaan kertoneet omasta elämästäni. Nyt olen liikkeellä omillani. Minulla ei ole enää tarvetta soittaa festivaalien päälavalla. Olen ollut siellä monta kertaa. Nykyään on aika helvetin paljon tärkeämpää voida hyvin. Se tarkoittaa aika pienimuotoista elämää, mutta juuri se on valtavan suurta minulle”, Martikainen pohtii. Levyn avaava nimibiisi vie heti asioi den ytimeen. Martikainen laulaa olevansa kiitollinen elämästä. Onni ei löydy maineesta taikka mammonasta. Sen sijaan luonnossa riittää luettavaa. Artisti ei pane pahakseen, jos häntä kutsuu suomirockin ite-taiteilijaksi. ”Olen aina tehnyt omalakisesti asioita. Päätin ottaa levylle rentoutuneita juttuja ja rakkaus-, toveruusja veljeysaiheisia biisejä. Loppumetreillä tajusin, että jos haluan olla rehellinen, niin mukaan pitää laittaa myös pari vähän kipeämpää juttua. Siksi mukaan tulivat myös Jäätiellä ja Olen täällä vielä. Suurin osa biiseistä on elämää rakastavia ja ensisijaisesti iloisia lauluja. Minulle itselleni on tärkeää tehdä tuollainen kokonaisuus. En halunnut olla hapan.” MITÄ PITEMMÄLLE Martikaisen soolotuotannossa mennään, sitä enemmän kaikki ylimääräinen on karsiutunut pois ja biisin ytimen kirkas idea pääsee hehkumaan. Itse tehty elämä voisi toimia mies ja kitara -pohjalta, mutta Jarkko Martikainen ja tuottaja Jarkko Viinamäki kaipasivat ilmaisuun lisäväriä. Niinpä levylle valikoitui mukaan joukko kanssasoittajia. Levyn yleissointi on ihastuttava luomu-folk. Parissa biisissä isketään silmään ilkikurisempi rockvaihde, ja levyn loppupuolella innostutaan jopa jatsailemaan. Albumille päätyi paljon alun perin demoksi ajateltuja äänityksiä. ”Aloimme tehdå demoja kahdestaan Jarkon kanssa ja ne tuli tehtyä rentoutuneesti. Mukana oli paljon oivaltamista ja innostuneisuutta. Jos tätä yrittää toisintaa hieman korskeammin studiossa millä tahansa porukalla, niin jälki ei välttämättä olekaan enää niin hyvää. Mukaan tulee outoa huonoa ammatillisuutta. Puuhailimme perusversiota ja sitten pyysimme mukaan muita soittajia. Pohjimmiltaan levy on kuitenkin kahden kauppa, jonka ovat tehneet Martikainen ja Viinamäki.” Yksi levyn teemoja on leikki, josta lauletaan biisissä Elämä on leik kiä. Ilman leikkiä ei olisi rock’n’rollia. Jos leikin taso katoaa musiikista, sen myötä katoaa varsin paljon muutakin. ”Leikki merkitsee minulle ihan kaikkea. Me kaikki olemme osanneet kaikki maailman asiat alle kouluikäisinä. Nykyään minultakin tullaan kysymään, miten niitä lauluja tehdään, ikään kuin se olisi suurikin ihme. Vastaan ihmisille, että olet itsekin tehnyt lauluja, kun olit pieni. Pienenä olet tehnyt kaikkea, olet ollut kirjailija, taide maalari, ympäristösuunnittelija, arkkitehti, runoilija, tarinankertoja ja kaikkea muuta mahdollista. Mutta kun leikki loppuu ja ryhdytään olemaan aikuisia, kaikki tämä saattaa kadota. Karuimmillaan elämänkaareen kuuluvat syntymä, konformismi ja hauta. Se on helvetin surullista.” MUUTAMASSA BIISISSÄ on mukana myös yhteiskunnallisia teemoja. Nykypäivän lohduton sotien ja väkivallan kierre tuodaan esiin laulussa Yksi kummallinen kivi. Ihmiskunta ei tunnu viisastuvan, vaan tekee samat karmeat virheet kerta toisensa jälkeen. ”Rauhaa ja rakkautta” on tätä nykyä tyhjyyttään kumiseva kliseinen slogan, joka kaiken lisäksi kaikuu kuuroille korville. ”Olen ollut viime vuodet liikkeellä erittäin ristiriitaisin tuntein. Annoin televisioni pois nelisen vuotta sitten. Lopetin myös lehtitilaukset. Päätin välillä elää jotain muuta elämää kuin valtamediasta tarjottua. Olen kuitenkin paljon ihmisten kanssa tekemisissä, ja monet seuraavat säännöllisesti kaikkea. Sitä tekee erityisesti isäni, jonka kanssa puhumme paljon maailman menosta. En siis voi olla ainoas taan idealisti ja utoopikko. En voi myöskään olla aina niin positiivisella mielellä kuin haluaisin. Olin niin naiivi, että en uskonut Vladimirin sekoilevan Krimin valtausta enempää. Olin todella väärässä. Oli uskomatonta nähdä se päivä, jolloin huomaan, etten itsekään varsinaisesti vastusta Suomen Nato-jäsenyyttä. Se on hyvin ristiriitaista.” Jarkko Martikainen ei halua leimautua pessimistiksi. ”Haluaisin kuitenkin uskoa siihen, että hyvä voittaa pahan. Pahuuskin on monesti sellaista, että se ei oikeastaan ole pahuutta, vaan enemminkin ajattelemattomuutta ja tyhmyyttä. Näistä syistä Yksi kummallinen kivi -biisi karkasi surulliselle puolelle. Olisin halunnut ajatella filosofi Erich Frommin hengessä, että ihmiskunta on tätä nykyä vähän valmiimpi. Jouduin kuitenkin myöntämään, että viime vuodet ovat olleet voimakasta kahtiajakautumisen aikaa. Ihmiset, jotka pääsevät johtaville paikoille tarjoavat naurettavan yksinkertaisia vastauksia kysymyksiin, jotka ovat äärimmäisen monimutkaisia. Elämme tällaista puupäiden aikaa. Toivon kuitenkin, että mahdollisimman moni jaksaisi pitää positiivista mielialaa yllä.” TEKSTI TIMO KALEVI FORSS Vill e M alja Ihmisen kuuluu leikkiä niin elämässä kuin rockmusiikissa, tuumii uuden soololevyn julkaissut Jarkko Martikainen.
A tarinallisuus ja meditatiivis-mystiset teemat. Tänä syksynä ilmestynyt Death is Home sisältää Devin aiempaa tuotantoa suoraviivaisempaa ja helpommin lähestyttävämpää musiikkia. Efektoidut laulut ovat nousseet keskeisempään rooliin, mikä sopiikin hyvin levyn elektropop-ulottuvuuksiin. Rytminen ja melodinen kekseliäisyys, täyteläiset dronetekstuurit, voimakkaat bassopyyhkäisyt ja rituaalin omainen henkisyys edustavat puolestaan jatkuvuutta artistin tuotannossa. Devi on kertonut saaneensa levylleen johdatusta nuorena kuolleelta isältään, rumpali B. K. Gurungilta. Intensiivinen kokonaisuus osoittaa, että Devi jatkaa edelleen elektronisen musiikin hämärien raja-alueiden tutkimista omintakeisella tavallaan. MIKA PEKKOLA Lätsä: II Helmilevyt, 2023 Kuluneen vuoden levyistä erikoismaininnan arvoisena voi ehdottomasti pitää lokakuun alussa julkaistua Lätsän kakkosta. II-levyllä vahvassa nosteessa oleva laulajalaulun tekijä osoittaa, ettei kaikkea tarvitse aina keksiä uudelleen. Kuusihenkisen bändin soundi nimittäin kuljeskelee elävästi J. Karjalaisen ja Neil Youngin viitoittamilla poluilla. Yhtyeen soitto tasapainoilee hienosti rockmusiikin energian sekä huuliharpun ja puhallin soittimien maadoittavien vaikutusten välillä. Sielukasta eivät ole ainoastaan saksofonit eikä kyse ole vain vanhan toistosta. Olennaisia huo mioita rakkaudesta, ajasta, surusta ja toivosta sanoittavat Lätsän tekstit ovat ajassa kiinni. Ja kun asioita katsotaan kauempaa, kuulija huomaa tarkastelevansa ihmisyyttä myös ympäristökriisin, maailmanlopun ja elämän kiertokulun kysymysten kautta. Eheän kokonaisuuden päättävän Vierivä kivi (ei vieri enää) -kappaleen jälkeinen ajatus kaiken katoavaisuudesta tuntuu jotenkin lohdulliselta. ANTTI KURKO Levyarviot Emmi Kuittinen: Surun synty Nordic Notes, 2023 Kanteleet ja jouhikot ovat muinaisia soittimia, mutta niillä soitettava musiikki on muuttunut paljon. Säveltäjä Emmi Kuittinen ja bändi Antti Rask, Mimmi Laaksonen ja Kirsi Vinkki soittavat myös haitaria, harmoonia, puhaltimia, kukin ainakin kolmea soitinta. Tässä genressä yksinkertaisuus on näennäistä. Surun synnyssä kuuluu kansanmusiikin poljento. Kunnes koittaa versio 1960-luvun tähden Anki Lindqvistin Niin aikaisin -hitistä. Hyvä, että levyn tunnelma muuttuu, muuten seuraava Vexi Salmen ja Kassu Halosen Irwinille tekemä iskelmä olisi liian hurja yllätys: ”... sen poimin tuolta maantien ojasta. Saat multa horsman, se rentun ruusu on. Kuin juoppolalli tuli pojasta.” ”Itkuvirsien avulla ilmaistaan surun, kaipauksen ja eron tunteita, toisinaan myös kiitollisuutta”, Kuittinen kertoo sivuillaan. ”Perinteisesti itkuja esitettiin erotilanteissa ja tärkeissä siirtymärituaaleissa, kuten häissä, hautajaisissa ja sotaan lähtiessä.” Ja voi Karjalan naisten bluesiin purkaa arjenkin murheita. Levyn paras veto on nimibiisi: Su run synty kasvaa komeaan loppuun. Sitä seuraa Kaiho, jossa ihmisen laulu ja huilu rinnastuvat linnun lauluun. Lopuksi jää vain tuulikello. IIDA SIMES Aïsha Devi: Death is Home Houndstooth, 2023 Sveitsiläis-nepalilainen Aïsha Devi tekee kokeellista elektronista musiikkia, jota ei voi erehtyä luulemaan kenenkään muun säveltämäksi. Devin edellisiä levyjä Of Matter and Spirit (2015) ja DNA Feelings (2018) luonnehtivat vahvat kontrastit leijuvan ambientin ja pauhaavan elektron välillä, synkän kauniit melodiat, trancevaikutteet, Koostamme Voiman arvioimat levyt soittolistaksi. Kuuntele Spotifyssä: KUUNTELE LEVYT Olennaisen äärellä vegem.fi HELLRAISERS CREW GRAFFITI FROM ESPOO, FINLAND EST. 1990 Tilaa hintaan 25€: kauppa.voima.fi
1 000+ KURSSIA Ota aikaa itsellesi 102 UUTUUTTA Bollywood, Suomalainen eroseminaari, Taiji Quan, Tarinankerronta, Tuftaus, Uutisia espanjaksi, Yki-Svenska HELSINGIN AIKUISOPISTO OPPIMISEN JA HYVINVOINNIN KESKUS HELAO.FI • RUNEBERGINKATU 22–24, 00100 HELSINKI •TOIMISTO@HELAO.FI Taide, humanismi ja viestintä Kevään 24 kurssitarjonnassa mm. Feminiinisen monet kasvot -työpajasarja, Puhujakoulu ja useita kirjoituskursseja mm. Hélène Cixous’n innoittama Naiskirjoittamisen kurssi! Kriittinen korkeakoulu w w w . k r i i t t i n e n k o r k e a k o u l u . f i Feminiinisen monet kasvot -työpajasarja, kirjoituskursseja , Hae esitta?va?n taiteen ja musiikin AMK-koulutuksiimme: • Musiikki • Tanssi • Teatteri • Sirkus Koulutukset sisa?lta?va?t pedagogisen pa?tevyyden. Tarjolla seka? pa?iva?etta? monimuotototeutuksia. Hae Master Schooliin – Taideakatemian YAMK-koulutukset: • Musiikkipedagogi • Taiteen uudet kontekstit • Valokuvataide Ole osa taiteen tulevaisuutta Hae Turun AMK:n Taideakatemiaan Yhteishaku 13. –27.3.2024 turkuamk.fi/haku | #TurkuAMK #Taideakatemia Lisätiedot: eero.linjama@turkuamk.fi Tule ohjaajaksi protuleirille! Maailma kaipaa itsenäisesti ja kriittisesti ajattelevia ihmisiä. Siksi tahdomme tarjota nuorelle paikan ja ajan pohtia omaa elämäänsä ja maailmaa. Haemme ensi kesän protuleireille erilaisista taustoista kaiken ikäisiä (mutta vähintään 20-vuotiaita) vapaaehtoisia ohjaajia! PROTU.FI AVAA OVI SAKSAN KIELEEN JA KULTTUURIIN. www.goethe.de/suomi Kestotilaus 34,90 € | Määräaikainen tilaus 39,90 € | Pelkkä digilehti 25 € (per vuosi) LE MONDE DIPLOMATIQUE & NOVAJA GAZETA TIETOA MAAILMASTA – ITSELLESI TAI LAHJAKSI Tilaa: mondediplo.fi
9 / 2023 • 37 Afganistanissa naiset elävät Talibanin sulkemien ovien takana. Åsne Seierstadin teos Afgaanit kuvaa kolmen kohtalon kautta väkivaltaista matkaa nykyhetkeen. TEKSTI EMILIA MIETTINEN ”J AMIL A R AK A STI oppitunteja. Hän keskittyi erityisesti [arabian kielen] suvun ja luvun taivutuksiin. Kieliopin kautta nimittäin näki, että kun Koraa ni, eli Jumalan ääni, eli Jumala, sanoi jotakin, hän sanoi sen kaikille. Ei vain miehille tai vain naisille. Kun Koraa nissa luki: ’Lue!’, se oli tarkoitettu kaikille. Kun Jumala määräsi ’Kirjoita!’, se oli tarkoitettu kaikille. Miehille ja naisille. Tämä oli hänelle aivan uutta.” Vuonna 1976 syntynyt Jamila Afghani on yksi kolmesta päähenkilöstä norjalaisen kirjailijan ja toimittajan Åsne Seierstadin tietokirjassa Afgaa nit (Gummerus 2023, suom. Onerva Kuusi). Seierstad kertoi Voimalle Helsingin Kirjamessuilla alkaneensa työstää teosta, kun talibanit ottivat vallan Afganistanissa Yhdysvaltojen joukkojen vetäydyttyä maasta vuonna 2021. Jamila sairastui polioon pienenä tyttönä. Hän säilyi niukin naukin hengissä, mutta hänen toinen jalkansa halvaantui pysyvästi. Rampaa tyttöä ei yritetty turhaan tarjota avioon, vaan hänen odotettiin jäävän vanhempiensa elätiksi. Mutta Jamila oli itsepäinen ja tiedonjanoinen. Aluksi hän opetteli kävelemään puisen kävelytuolin avulla, lopulta ilman tukea. Hän aneli, rukoili ja joskus huijasi itsensä kouluun muiden mukana aina vuodeksi kerrallaan, senkin jälkeen kun muut hänen ikäisensä tytöt olivat opintiensä käyneet. Aina, kun häntä toruttiin naisille sopimattomien asioiden tavoittelusta, Jamila vetosi hyvin tuntemaansa Koraaniin. Profeettahan kehotti kaikkia, niin miehiä kuin naisia, opintielle. KIRJANSA HENKILÖISTÄ Seierstad tutustui ensiksi juuri Jamilaan, joka oli paennut Norjaan kotimaastaan. Hän oli perustanut Afganistaniin naisten ja Edes pieni pala vapautta lasten koulutusmahdollisuuksia edistävän järjestön, joka muun muassa perehdytti imaameja tasa-arvokysymyksiin Koraanin näkökulmasta. ”Kun työstin hänen tarinaansa, tajusin, että tarvitsen kirjaan vastavoiman. Ja sehän on Taliban.” Seierstad matkusti paikan päälle vuonna 2022. ”Menin Kabulin ulkoasiainministeriöön ja kerroin, minkä parissa työskentelen. He käskivät minun mennä kotiin, sillä kukaan ei puhuisi kanssani. Sain kuitenkin kolmen päivän matkustusluvan.” Seierstad käytti saamansa ajan hyödykseen. Hän yritti löytää ”väliportaan ihmisiä, sillä rivisotilailla ei ollut tarpeeksi kokemusta, eliitti oli saavuttamattomissa”, kuten Seierstad kuvaa teoksensa jälkisanoissa. Tavattuaan Bashirin Seierstad tiesi löytäneensä etsimänsä. Korkeassa asemassa oleva Talibanin komentaja oli aloittanut pyhän sodan teini-ikäisenä tienvarsipommien asentajana. Hän oli elänyt niin taistellen kuin piilek sien, niin kiduttajana kuin kidutettuna. Bashir oli kasvanut Talibanin taistelijaksi pienestä saakka, maailmaan, jossa miesten paikka on sotia ja naisten paikka on olla kunniallisia ja kotona. Seierstad sai vakuutettua Bashirin halustaan ymmärtää, mikä motivoi talibaneja. ”Keskeisin perusteluni oli, että talibaneista oli kirjoitettu paljon ryhmänä mutta harvemmin yksityishenkilöinä”, kirjoittaa Seierstad. Syyt ovat ilmeisiä: ennen valtaannousuaan talibanit olisivat surutta kidnapanneet tai tappaneet kenet tahansa heidän puheilleen pyrkivän. Haastateltavien luottamuksen saavuttamiseen on yksinkertainen mutta tehokas ohjenuora. ”Journalismin kaksi ensimmäistä sääntöä. Mene paikalle ja kuuntele. Kokemukseni mukaan ihmiset haluavat kertoa tarinansa, jos käsittelet niitä huolellisesti ja jos he kokevat, että olet vastaanottavainen, kiinnostunut, ja muistat vielä huomennakin, mitä he tänään sinulle kertovat.” JAMILAN JÄRJESTÖN kautta Seierstad sai yhteyden teoksen kolmanteen päähenkilöön, Arianaan, joka oli opiskelemassa tuomariksi ennen kuin joutui keskeyttämään opintonsa. Nyt yli 12-vuotiaat tytöt eivät saa enää käydä kouluja. Teoksessa kuvataan riipaisevasti, kuinka opettajat ja oppilaat valmistautuvat innoissaan uuteen lukuvuoteen vain kuullakseen viranomaisilta kevään ensimmäisenä koulupäivänä, että ”kaikista paras burka [on] pysyä kotona”. Seierstad sanoo, että Afganistanin hallintoon on nyt turha yrittää vaikuttaa suoraan lännestä. ”Yritimme 20 vuoden ajan ja epäonnistuimme. Ja Talibanille me olemme vihollisia ja vääräuskoisia. Miksi he meitä kuuntelisivat?” Sen sijaan Seierstad kehottaa yhteistyöhön muiden muslimimaiden kanssa. ”Voimme yrittää auttaa sellaisten maiden kautta, joita afgaanit kuuntelisivat.” Tällaisia ovat esimerkiksi Turkki ja Egypti. Seierstadin mukaan talibanit katsovat kuitenkin suljettujen ovien takana järjestettyä opetusta läpi sormien, eivätkä kaikki talibanit muutenkaan ole naisten kouluttamista vastaan, vaan jopa suurin osa haluaisi sallia naisten opiskelun. Kirjailija uumoilee, että kun Talibanin ylimmästä johtajasta, konservatiivisesta Hibatullah Akhundzadasta aika jättää, luvassa voi olla helpotuksia. Mutta vanhoillisen patriarkaalisen kulttuurin lävistämässä maassa tilanne on synkkä. ”Oma 13-vuotias tyttäreni olisi onnellinen, jos hänen ei tarvitsisi käydä koulua. Hän kävisi vain tanssitunneilla ja pelaamassa korista ja jalkapalloa sen sijaan. Jos afgaanitytöltä ottaa pois koulun, hän ei voi enää poistua kotoa. Hän ei voi lähteä ulos ilman syytä. Heille koulussa on kyse opiskelusta ja tulevaisuuden unelmista, mutta myös ihan vain siitä, että kaksi kertaa päivässä saa mennä paikasta toiseen. Pieni pala vapautta.” Afganistanilaisia koulutyttöjä Heratissa vuonna 2019. Sh utte rsto ck
38 • 9 / 2023 TEKSTI JARI TAMMINEN ANNE ISOMURSUN ja Tuomas Jääskeläisen vuonna 1998 ilmestynyt Helsinki gra? ti on ensimmäinen suomalaista gra? tikulttuuria käsitellyt kirja, jonka ilmestyessä gra? tia oli nähty Suomessa 15 vuoden ajan. Kirjan molemmat painokset myytiin loppuun nopeasti, ja sittemmin sitä ei ole juurikaan käytettynä liikkunut. Nyt 25 vuotta myöhemmin on ilmestynyt uusi ja uudistettu laitos. Isomursun ja Jääskeläisen teos tarjoaa kiinnostavan katsaukseen kulttuuriin, joka on kirjaimellisesti näkyvä, mutta samalla myös monin tavoin sulkeutunut. Tekijät ovat löytäneet tasapainon skenepuheen ja asiatekstin välillä, ja teos on melko suuren yleisön luettavissa samalla, kun se puhuttelee maalaajia itseään. Maalaajien ääni ja kiinnostukset sekä arvostukset kuuluvat juuri sellaisina kuin ne olivat kirjaa tehdessä, ja ovat pitkälti yhäkin. Vastapainon maalaajien äänelle tarjoavat tutkijanuraansa sittemmin jatkaneen Isomursun pari vuotta aikaisemmin tarkastettuun pro gradu -tutkielmaan tukeutuvat tekstit, joiden katse on hieman ulkopuolisen. Huomiolle pantavaa on, kuinka hyvin kirjassa esitetyt ajatukset ovat kestäneet aikaa ja äkkiseltään rafl aavan tuntuisetkin huomiot ovat pysyneet relevantteina. LUVATTOMAT MA ALAUKSET kuuluvat graffitikulttuuriin erottamattomasti, ja tästä muistuttaa lukijaa kirjan ensi sivuilla sittemmin laajempaan tunnettuuteen ponnahtanut Egs: ”Luvallista gra? tia ei ole. Gra? ti on luvaton.” Gra? tiin erottamattomasti kuuluvan luvattomuuden romantisointi näkyy myös siinä, kuinka alkuperäistä kirjaa on hehkutettu ”Akateemisen kirjakaupan historian varastetuimpana kirjana”. Vasta reaktiona luvattomuudelle seuraa vastatoimia viranomaisilta ja näiden toimien sopivuudesta käydään keskustelua myös kirjan sivuilla. Samoihin aikoihin Helsinki gra? tin ilmestymisen kanssa Helsingissä käynnistettiin Stop töhryille -kampanja, joka toi niin sanotun nollatoleranssin kaikkea katutaidetta kohtaan. Luvattomat maalaukset poistettiin nopeasti vaikka pyhäpäivänä ja hinnasta välittämättä. Kiinni jääneille maalaajille tuomittiin hurjia korvausvaatimuksia. Usein vartijat pahoinpitelivät maalaajiksi epäilemiään kiinniotettuja. VUONNA 2008 KUOPATUN Stop töhryille -kampanjan jälkeen on Suomessa nähty suoranainen katutaidebuumi. Silti, Helsinki gra? tin päivitetyn laitoksen ilmestyessä puhe vartijoiden kovenevista otteista maalaajia kohtaan on lisääntynyt. Odotettavissa tuskin on samanlaista hävitystä kuin vuosina 1998–2008, mutta kenties historian heiluri on aloittanut matkan kohti tiukempaa linjaa. Tällä kertaa vartiointiliikkeiden, virkavallan ja poliisien edessä ovat kuitenkin teini-ikäisten maalaajien lisäksi aikuiseksi kasvaneet maalaajat, jotka tuskin hyväksyvät samanlaista mielivaltaa kuin edellisellä kierroksella nähtiin. Kenties mediakin on oppinut jotain aiemmasta. Kiinnostavan lisän päivitettyyn laitokseen tuo Helsingin kulttuurista vastaavan apulaispormestari Paavo Arhinmäen teksti. Arhinmäki tarkastelee gra? tia poliitikon ja virkamiehen aseman ohella myös maalaajana. Sopivasti muutamaa kuukautta ennen kirjan ilmestymistä Arhinmäki onnistui jäämään kiinni kannu kourassa junaradan varrelta Vantaalla. Anne Isomursu & Tuomas Jääskeläinen: Helsinki gra? ti Parvs 2023, 190 s. TEKNIIKKA ON VÄHISSÄ , mutta sitäkin tärkeämpää, kun pieni suomalainen siirtolaisperhe rantautuu 2050-luvulla nykyisen Kanadan rannikolle. Onneksi pian löytyy autio hirsimökki, johon voi asettua asumaan. Sami Nyyssölän sarjakuvan tärkein tieteisfantastinen keksintö on konseptualisoija, jonka avulla voidaan kommunikoida eri kieltä puhuvien, jopa eri lajia olevien, kanssa. Ihmisten ja eläinten välinen yhteiselo onkin tarinan keskeinen teema ja suuren draaman aihe. Ihmisiä seudulla liikkuukin vähemmän. Sopivan synkkää huumoria syntyy kuittailusta aikamme ilmiöille kuten sosiaaliselle medialle. Tarinan maailmassa internetin kopioita levitetään erilaisina tallenteina ja tuoreet viestit kulkevat esimerkiksi lintujen välityksellä. Lukija päättäköön, onko tarina enemmän utopiaa vai dystopiaa. Synkkää taustaa 1800-luvun uudisraivaajaromantiikkaa muistuttavalle arjelle tuovat päähenkilöiden puheissa kuuluvat yhteiskunnalliset mullistukset, joita isä, äiti ja teinipoika pakenivat. Myös tekniset keksinnöt, kuten avaruusromusta kehittynyt tekoäly ja kaikkea valmistava mystinen fabrikaattori, ovat muuttaneet maailmaa, mutta ne jäävät tarinassa taka-alalle. Hauskoja ideoita on selitetty tarkemmin kirjan lopussa. Teos lainaa muotonsa omaelämäkerrallisista sarjakuvapäiväkirjoista. Kuvat on piirretty selkeästi ja pelkistetysti. Sisältö on ehtaa suomikummaa, jossa kansallisesta kulttuuriperinnöstämme ammennetaan tieteisja fantasiaelementtejä tässä tapauksessa fi ktiiviseen tulevaisuuteen. Sami Nyyssölä: Ilmastopakolaisen käsikirja Pokuto 2023, 111 s. TEKSTI MIIA VISTILÄ Takaisin luontoyhteyteen Näköalapaikka selviytymisen tuolle puolelle TEKSTI ANNA-SOFIA SCHALLER EPÄVARMA ELÄMÄ on tarkkanäköisyydessään häkellyttävä kymmenvuotisen kirjoittamisprosessin tulos. Vesa Kyllösen ja Mika Pekkolan tutkielma myöhäiskapitalistisesta selviytymisen eetoksesta on samaistuttava, lannistava ja loppua kohti rohkaiseva. Kirja nykäisee lukijaa toimimaan ja toivomaan. Paikoittain Epävarma elämä on lohdutonta luettavaa, joka tulkitsee etenkin nyky ihmisen työelämän armottomaksi selviytymiskamppailuksi. Yksilöiden yllä tuntuu häilyvän taukoamatta eksistentiaalinen pelko sekä elämän aineellisen että henkisen perustan murenemisesta. Kirja tarjoaa lukijalle kuitenkin turvasataman; näköalapaikan, jolta käsin hän voi hahmottaa yhteiskunnallisia kokonaisuuksia selkeämmin ja tunnistaa ennen kaikkea muita arjessa rämpiviä kohtalontovereita. Asteittain teos nostaa lukijan eristyksestänsä, johon yksilökeskeinen selviytymiskulttuuri on Kyllösen ja Pekkolan tulkinnan mukaan hänet ajanut. Epävarma elämä on lukukokemuksena yhteisöllistävä. Kirja osoittaa henkilökohtaiseksi koetun kokemuksen koko länsimaisen kulttuurin läpäiseväksi tunnoksi ja on sellaisenaan konkreettinen vastalause yksin selviämisen eetokselle. Kaikin puolin lukemisen arvoinen teos on vakuuttavasti perusteltu diagnoosi ajastamme. Vesa Kyllönen ja Mika Pekkola: Epävarma elämä Vastapaino 2023, 220 s. Mika Pekkola on Voiman vakituinen avustaja. Kirja-arviot Paluu nollapisteeseen Helsingin gra? ti kulttuuria käsittelevä klassikkoteoksen uudistettu laitos ilmestyy kiinnostavaan aikaan.
Tilaukset: kauppa.voima.fi & tilaukset@voima.fi VOIMAKAUPPA – UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN KAUPPA 24,9 24,9€ € € 24,9€ 24,9 + POSTIKULUT Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. Kirja on riemastuttava ja tuiki tärkeä teos ahtaista asenteista ja arvoista, kehosta ja ulkonäöstä, pelosta ja miellyttämisen halusta. Se on elintärkeää kapinaa ja niin samastuttavaa siksi, että se on totta. VOIMAN T-PAITA Paitaa löytyy mustana, harmaana ja valkoisena! Kuvituksen on suunnitellut Lille Santanen. 100% luomupuuvillaa. + POSTIKULUT 34,9€ 34,9€ EUROOPPA KIELTÄYTYY TYÖSTÄ 23€ + POSTIKULUT Teos sisältää haastatteluja ja esseitä, joissa käsitellään työstäkieltäytymisen ja työn kultin käsitteitä, työn toisin organisoimisen mahdollisuuksia sekä seuraavia mahdollisia askelia taistelussa autoritaarista ja orjuuttavaa työn muotoa vastaan. Poser, Raivio, Salonen, Maunuksela ja Purokuru Haastatteluja ja vallitsevan työn kritiikkiä 40 sivua espoolaislähtöisen old school -graffititaiteilija Actonin maalauksia odottaa värittäjäänsä. Teoksen ensimmäinen painos myytiin loppuun hetkessä. 14,9 14,9€ € 14,9€ 14,9 + POSTIKULUT WHO MADE WHO Acton Värityskirja Kuoppa, Tanskanen KAPITALISMIN SUURI ILLUUSIO Teos esittelee yhdeksän keskeistä valhetta, joiden varassa nykyjärjestelmä lepää. Teos palauttaa talouspuheen arjen tasolle ja kysyy, miksi hoiva nähdään kustannuseränä, miksi ympäristön tuhoaminen kasvattaa taloutta ja miksei talouden tehtävä ole taata jokaisen ihmisen perustarpeet. + POSTIKULUT 25,9€ 25,9€ 25,9€ 25,9€ 15€ + POSTIKULUT Paleface EMME SUOSTU PELKÄÄMÄÄN REMIX 7” Vuonna 2016 julkaistu Emme suostu pelkäämään -kappale sai jatkoa remixin muodossa. Remix-versiolla räppäävät Palefacen lisäksi Ege Zulu, Poeettinen, Tiia Karoliina, Juno sekä Barbaro El Urbano Vargas.
Ydinperhenormia ravistelemassa Selma Vilhunen on käsikirjoittanut ja ohjannut ensimmäisen suomalaisen draamaelokuvan polyamoriasta. A VIOPARI Matias (Eero Milonoff) ja Juulia (Alma Pöysti) harrastavat intohimoista seksiä. Seuraavana aamuna he syövät aamu palaa lapsensa seurassa ja puhuvat työasioista. Pian kuitenkin näemme Matiaksen suutelemassa autossa Ennin (Oona Airola) kanssa. ”Oikeastaan siitä lähtien, kun olen ollut tietoinen, että on olemassa sellainen asia kuin eettiset monisuhteet, aihe on kiinnostanut minua. Olen kuitenkin ainakin tähän asti identifioitunut itse yksiavioiseksi. Silti monisuhteisuus on minusta luonnollista”, kertoo elokuvan käsikirjoittaja ja ohjaaja Selma Vilhunen (s. 1976) helsinkiläisessä kahvilassa. Hänet tunnetaan palkituista elokuvista Tyttö nimeltä Varpu (2016), Hobby horse Revolution (2017) ja Höl mö nuori sydän (2018). Nyt hän on tehnyt Suomen ensimmäisen pitkän draamaelokuvan polyamoriasta eli eettisestä monisuhteisuudesta, jossa rinnakkaissuhteet ovat kumppanien tiedossa ja hyväksymiä. Neljä pientä aikuista tulee yleiseen teatteri levitykseen joulukuun lopulla. ”Elämme monogamianormin ikeessä, ja moni voisi hyötyä siitä, että vähän kyseenalaistaisi sitä. Jokaisen kannattaisi tutkia monisuhteisuutta, koska sen piirissä on kehitetty paljon toimivia ja kauniita käytäntöjä. Halusin myös ylipäätään tehdä elokuvan rakkaudesta kaikkine väreineen.” Kuopus-artistinimellä tunnettu Pietu Wikström tuo elokuvaan muunsuku puolisen ja bitai panseksuaalin hahmon. Vilhunen on halunnut käsitellä myös ystävien rakastamista. Elokuvan alkupuolella Juulia on tunnelmallisessa ravintolassa miehen kanssa. Koh tausta voi ensin luulla treffeiksi, mutta Juulia viettääkin iltaa ystävänsä kanssa. Myös Juulian naispuolinen sinkkuystävä on vahvasti mukana hänen elämässään. ”Ydinperhe on meillä jäykkä normi, ja esimerkiksi ystävyyssuhteet jäävät liian helposti alisteisiksi parisuhteelle. Siihen ei ole hyvää syytä. Haluaisin nähdä enemmän sitä, että ihmiset vaalivat ystävyyssuhteitaan. Kun parisuhde on asetettu jalustalle, puolisolle ladataan helposti kohtuuton määrä odotuksia aivan kuin hänen pitäisi täyttää kaikki mahdolliset sosiaaliset ja emotionaaliset tarpeet.” Rakkaus luo tilaa kasvaa Vilhunen valmistautui käsikirjoituksen tekoon tutustumalla moniin tietokirjoihin polyamoriasta ja rakkaudesta. Lisäksi hän haastatteli polyamorisia ihmisiä. ”Luin kirjat muutama vuosi sitten. Sain niistä päräyttäviä oivalluksia, jotka tosin tuntuvat tänä päivänä itsestäänselvyyksiltä. Kuten se, että jokaisella on oikeus ja jopa velvollisuus itseään kohtaan määritellä rajansa ja kertoa niistä muille. Eikä omia rajoTEKSTI ELISA HELENIUS jaan pitäisi joutua selittelemään saati häpeämään.” Elokuvassakin on kohtaus, jossa Matiaksen tyttöystävä Enni kertoo seksuaalisista rajoistaan Matiakselle yli vuoden tapailun jälkeen. ”Enni ei ehkä aiemmin kokenut olevansa riittävän turvassa voidakseen puhua asiasta.” Polyamoriaoppaista Vilhuselle jäi lisäksi mieleen erityisesti se, että ihmisille annetaan lupa tuntea mustasukkaisuutta. ”Mustasukkaisuutta ei voi käskemällä poistaa. Kirjoissa tarjottiin tapoja käsitellä tunnetta, jottei se myrkytä omaa elämää eikä parisuhdetta niin, että alkaisi rajoittaa toisen olemista.” Yksi ehkä hieman yllättävän tuntuinen juonenkäänne on se, että Juulia joutuu sairaalaan. ”Minua kosketti valtavasti yhdessä tietokirjassa kuvaus siitä, miten kaikki polypallon eli polyamorisen suhteen jäsenet kävivät katsomassa yhtä jäsentään sairaalassa. Eivät siis pelkästään potilaan omat kumppanit, vaan myös hänen kumppaneidensa muut rakasPOLYAMORIAA ON OLLUT NIIN KAUAN KUIN IHMISIÄKIN.
tetut eli metamurut. Sairaalaan joutuneesta huolehtivat ja välittivät niin monet.” Vilhusta on inspiroinut myös bell hooksin kirja Rakkaus muuttaa kai ken. Hooks siteeraa amerikkalaista ps ykiatria M. Scott Peckiä, jonka mukaan rakkaus on halua laajentaa itseään oman ja toisen ihmisen kasvun ravitsemiseksi. ”Ajattelen aika kirkasotsaisesti, että rakkauden ja juuri ehkä romanttisen rakkauden kauneus on siinä, että se luo ihmisten välille niin turvallisen ympäristön, että he voivat kasvaa. Rakkaudessa ihminen voi kohdata heikkoutensa.” Vilhunen ei ajatellut tekevänsä elokuvaa vain monisuhteisille tai sen kokeilemisesta kiinnostuneille vaan kaikille, joita kiinnostaa pohtia rakkautta. ”Hahmojen tunteet ovat universaaleja.” Monisuhteisuus näkyväksi instituutioissakin Eniten Vilhuselta on yleisötapaamisissa kysytty siitä, miksi hän valitsi päähenkilöiksi papin ja kansanedustajan. ”Halusin käsitellä polyperhettä myöskin metaforana sille, että ihmiset ylipäätään tulevat yhteen ja pyrkivät saamaan elämänsä eletyksi ja asioita tehdyksi. Kirkko ja eduskunta ovat instituutioita, joissa ihmiset kerääntyvät yhteen, käyttävät valtaa ja pyrkivät tekemään päätöksiä mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Samoja kysymyksiä ja rakenteita liittyy perheisiin. Kiinnostavaksi ja vaikeaksi tämän tekee ihmisten erilaisuus. Jokaisella on oma käsityksensä todellisuudesta sekä erilaisia, keskenään ristiriitaisia tarpeita.” Elokuva tuo esiin sen, kuinka polyamorinen perhemuoto ei vielä tule yhteiskunnassamme nähdyksi eikä tuetuksi. ”Muiden polyamoria ei ole pois keneltäkään toiselta. Perheet eivät tuhoudu ja lapset eivät kärsi, jos tässä kohtaa muokkaisimme lainsäädäntöä ottamaan paremmin huomioon erilaisia perhemuotoja.” Vielä eivät laeissa näy kaikki uusperheiden ja eroperheidenkään tilanteet. Esimerkiksi lapsi voi olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa, vaikka asuisi käytännössä useammassa. ”Osa ihmisistä on kauhean peloissaan, että perinteisemmät elämäntavat olisivat uhattuina. Että ihmiset ovat menettämässä arvot ja moraalin. Mitä olen tutustunut monisuhteisuuteen, niin asia on kyllä päinvastoin. Niissä porukoissa ihmiset pyrkivät toimimaan eettisesti, ja arvoja pohditaan jatkuvasti.” Vilhunen nostaa esiin senkin, että polyamoriaa on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin. Aiemmin polyamoria vain toteutui salasuhteina. ”Moni tuntuu nykyisinkin elävän monogamisessa suhteessa, vaikkei se ei sovi heille, ja sitten he salaa pettävät.” Vilhunen arvostaa sitä, että nykyisin yhä useammilla on vapaus valita, miten he haluavat elää. ”Vaikka ei itse täysin ymmärtäisi jotain, se ei tarkoita, että asia olisi huono. Aina voi kunnioittaa toisten elämäntapaa.” Neljä pientä aikuista tulee teatterilevitykseen 27.12.2023. Selma Vilhunen: NELJÄ PIENTÄ AIKUISTA Ensi-ilta 27.12. Neljä pientä aikuista kertoo polyamorisista suhteista ja niiden kautta hyvin paljon muustakin. Selma Vilhunen osoittaa jälleen osaavansa tuottaa draamaa, jossa jännitteet eivät synny hyvän ja pahan eeppisestä taistelusta, vaan hyvää tarkoit tavien ihmisten pinnistelystä sovittaa omat tunteensa muiden tunteisiin. Formaatteja pakenevassa elokuvassa katsoja pääsee koko ajan hiihtämään avamaatonta latua il man, että mikään juonen mutka on ennalta arvattavissa. Elokuvallisesti arjen tunnistettava kudel ma syntyy pienistä ja merkityksellisistä yksi tyiskohdista. Pariskunnan katsoessa etäältä toisiaan Helsingin kaupunkiympäristötalon kirkollisten holvikaarien alla, kuvaan tulee niin maallisia kuin pyhiäkin merkityksiä. Kun salarakkaat halaavat eteisessä, rapusta kuuluu arkisia ja samalla ulkomaailman uhasta muistuttavia kolinoita. Vessarealismi taas muistuttaa surun kehollisuudesta. Eniten elokuvassa sykähdyttää sen realistinen, mutta silti vilpittömän toiveikas ihmiskuva. Vilhusen henkilöt ajautuvat toinen toistaan kiusallisempien tilanteiden äärelle tavalla, joka vaivaannuttumisen sijaan vapauttaa katsojan pohtimaan omaa sovinnaisuuttaan. Kaikki näyttelijät tekevät loistavaa työtä. Erityisesti Alma Pöystin kyky ilmentää sisällään vellovia ristiriitaisia tunteita on järisyttävän riipaisevaa. Tämän koskettavan elokuvan haluissa ja riidoissa on runollista rosoa. TUOMAS RANTANEN Roberto Rossellini, Markku Lehmuskallio, parhaat konsertti elokuvat ja paljon muuta löydät Kino Reginasta MUISTA MYÖS KAVIN UPEA ELOKUVA SEINÄKALENTERI VUODELLE 2024! ÄLÄ TÄHYILE ENÄÄ MUUALLE! Teemana ohjaaja Valentin Vaala, jota kalenteri esittelee upein kuvin työssään kulissien takana VAIN 12 € www.kavi.fi/kalenteri KINO REGINA OODI, TÖÖLÖNLAHDENKATU 4 | LIPUT 8 € / 7,50 € | KINOREGINA.FI Maailman parhaat elokuvat: kinoregina.fi ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
42 • 8 / 2023 ELOKUVAT Yorgos Lanthimos: POOR THINGS Ensi-ilta 12.1.2024 Omaperäisessä Frankensteinhenkisessä steam punkelokuvassa lääkäri Godwin ”God” Baxter ( William Dafoe) herättää henkiin Emma Stonen loistavasti tulkitseman Bella Baxterin, joka elokuvan alussa syöksyy sillalta kuolemaan. ”God” siirtää Bellalle hänen syntymättömän lapsensa aivot ja tekee Bellasta samalla itsensä äidin ja lapsen. Elokuvassa nähdäänkin juuri siinä määrin vatsaa vääntäviä kohtauksia kuin tämä vastenmielinen lähtöasetelma antaa olettaa. Kun Bella karkaa kieron lakimies Duncan Wedderburnin ( Mark Ru? alo) kanssa maail malle, Bellan vilpittömyys iskeytyy vasten karuja Ridley Scott: NAPOLEON Elokuvateattereissa nyt. Kun Ranskassa tasavaltalaisuus otti hentoja ensiaskeliaan ja totalitaristisen kuningasvallan jälkeen parlamentarismi orasti, valtaan nousi ovela korsikalainen Napoleon Bonaparte. Hänen miekkaansa hukkuivat vapaus, veljeys ja tasaarvo. Tosin monen köyhänkin lohduksi Ranska oli suurmaa, mutta vain niin kauan kuin edellisen taistelun voitto muistettiin. Aina loistava Joaquin ”Joker” Phoenix esittää itseriittoisaa uhoajaa, josta ovat vitsit kaukana. Napoleon on hyvä rakastaja, mutta ei monotonisilta näyttävien seksitaitojensa ja Miloš Formanin Amadeuksesta muistut tavan kyltymättömän libidonsa takia, vaan KOONNUT TUOMAS RANTANEN Georgia Oakley: BLUE JEAN Ensi-ilta 29.12. Palkintoja kerännyt Georgia Oakleyn ensimmäinen pitkä elokuva kertoo kaapista ulos tulemisen vaikeudesta. Se sijoittuu 1980luvun Englantiin, jossa Margaret Thatcherin konservatiivihallitus hyökkää syrjivillä laki hankkeilla homoseksuaalisuutta vastaan. Päähenkilö on yläkoulun jumppa maikka, joka pelkää menettävänsä työnsä, jos hänen lesboutensa paljastuu. Tyylillisesti hienosäädetyn elokuvan epookkinen arki tuntuu koulu maailmaa myöten uskottavalta. Ympäristön ennakkoluulot vaikuttavat ilman lisätehostuksiakin erityisen dramaattisilta juuri siksi, että ovat niin sisäistetyn rakenteellisia. Näyttelijäntyö on hienoa, ja siinä erityisesti kunnostautuvat nimiosan Rosy McEwen ja 15vuotiasta oppilasta esittävä Lucy Halliday, joka pääsee selville opettajansa salaisuudesta. TUOMAS RANTANEN Lue lisää arvioita osoitteessa Voiman TV-tärpit pikemminkin kaipuuta vaimolleen vuodattavan kynänsä ansiosta. Ilman Vanessa Kirbyn villiä mutta jalosukuista Joséphinea kuva Napoleo nista jäisi paljon yksiulotteisemmaksi. Syvyyttä Napoleoniin tuo brittiläisen Martin Phippsin musiikki. Phipps sai varmaan keikan BBC:n Sota ja rauha sarjan sävellys tensä ansiosta, ja muutama sama teema soi Napoleonissakin. Ironista kyllä, Sodassa ja rauhassa Napoleonin sotia katsottiin toiselta puolelta rintamaa. Kuten nykyajan putinit ja trumpit, Napo leon voi hallita vain jos kansa luulee tästä ole van hyötyä. Kun kärsimystä kertyy voittoihin nähden liikaa, diktaattori siirretään pelikentältä – vaikkapa kalliolle keskelle valtamerta. IIDA SIMES Celine Song: PAST LIVES Ensi-ilta 24.1.2024 Korealaiskanadalaisen näytelmäkirjailija ja käsi kirjoittaja Celine Songin (s. 1988) kirjoittaman ja ohjaaman esikoiselokuvan ensihetkistä lähtien näkyy, että tekijä tietää mitä haluaa sanoa ja miten sen kertoa. Hiukan Wong Karwain In the Mood for Loven (2000) hengessä se kertoo täyttymättömästä rakkaudesta ja ajan kulusta. Elokuvan koskettava kauneus perustuu siihen, että se kuvaa rajallisen elämän traagista pohja virettä yhtä aikaa surullisena ja lohdullisena. Past Lives on tarina Nora Moonista ( Greta Lee) ja Hae Sungista ( Teo Yoo), jotka ystävys tyvät ja ihastuvat toisiinsa lapsina ennen kuin ajautuvat 12vuotiaina eroon Noran muut taessa perheensä kanssa Kanadaan. 12 vuoden jälkeen he löytävät toisensa netistä, mutta fyysisesti heidän tapaamiseensa menee vieläkin kauemmin. Teatteritausta näkyy Songin elokuvassa ainakin siinä, että hän uskaltaa antaa näytteli jöille paljon tilaa tunteidensa ilmaisuun. Usein hiljaisuus ja kehollisten viestien sävyt kertovat enemmän kuin dialogi. Samalla elokuval listen keinojen hyödyntäminen on kuvaus ympäristöjen symbolisia viitteitä, ajallisia leikkauksia ja kameraajoja myöten parasta Aluokkaa. TUOMAS RANTANEN realiteetteja. Lanthimos välittää lapsen näkö kulman taidokkaasti muun muassa väripaletin ja kalansilmäperspektiivin avulla. Ohjauksen lisäk si myös nimekkään näyttelijäkaartin suoritukset ovat mestarillisia. Ollakseen moraalitarina, Poor Things ei tuomitse Bellaan kohdistuvaa vääryyttä riittävästi, eikä kohtauksista käy aina ilmi, esittävätkö ne Bellan seksuaalista vapautu mista vai häneen kohdistuvaa hyväksikäyttöä. Välillä herää myös epäilys siitä, että elokuva yrittää lumota vastenmielisyydellä. Tästä jää hieman karvas jälkimaku, vaikka Bellan kamppailu patriarkaattia vastaan onkin triumfaalinen. ANNA-SOFIA SCHALLER Yle Areena: Valta (Norja, 2023) Johan Fastingin, Kristin Gruen ja Silje Storsteinin kirjoittamassa ja Yngvild Sve Flikkenin ohjaamassa satiirisessa televisio sarjassa kerrotaan Norjan pääministerinä vuosina 1981, 1986–1989 ja 1990–1996 toimi neen Gro Harlem Brundt landin noususta kansankunnan kaapin päälle. Epookkiin ja historiallisiin henkilöihin rennon surrealis tisesti suhtautuva kerronta tavoittaa niin viiltävän tunnistettavalla tavalla poliittisen vallankäyttön aitojen ihanteiden rinnalla elävän kursailun, kursailemattomuuden ja suoranaisen häpeämättömyyden, että ainakin politiikkaa ja poliittista mediaa sisältä käsin tuntevan katsojan on vaikea pysyä housuissaan. 21.12. Yle Teema & Fem: Invisible Demons – tuhon merkit (Suomi 2021) Rahul Jainin dokumentti sukeltaa silmiä avaavan suoralla otteella Delhin suurkaupun gin saasteongelmissa näyttäytyvän eko ja sivilisaatiokriisin äärelle. Elämäntapamme välillisiä seurauksia osoitetaan muun muassa pysäyttävillä kuvilla autoruuhkan keskellä almuja kerjäävistä lapsista, valkoisen saaste vaahdon keskellä joessa perinnerituaaleja tekevistä ihmisistä ja kaatopaikan keskellä jätteitä märehtivistä lehmistä. 21.12. MTV Sub: Pulp Fiction – tarinoita väkivallasta (USA 1994) Usein eri kanavilla toistettava neljän hirte hisesti ristiin menevän kioskipokkari tarinan kokoelma on kaikessa ironisessa väkivalta romantiikassaan ja loisteliaassa tarinankul jetuksessaan edelleen Quentin Tarantinoa parhaimmillaan. 29.12. Yle TV2: Aurora (Suomi 2019) Ohjaajakäsikirjoittaja Miia Tervon ensim mäisen pitkän ? ktioelokuvan näyttämönä toi mivat Rovaniemen vähemmän bränditietoista Lappieksotiikkaa tihkuvat baarit, yökerhot ja grillikioskit. Nupit kaakossa bailaavan kynsiteknikko Auroran ( Mimosa Willamo) kyydissä hyvin kulkeva elokuva kertoo persoonallisesti ja tiedostavan epäkorrektisti kulttuurien, ennakkoluulojen ja oman elämän kuprujen kohtaamisesta. 30.12. & 5.1. Yle Teema & Fem: Pahan kosketus (USA 1958) Orson Wellesin muodoltaan ohittamat toman väkevässä klassikossa nuori hää pari joutuu rikollisten ja korruptoituneen poliisipäällikön ristituleen. Valon ja varjon tavanomaistakin kiihkeämmällä vuoropuhe lulla leikkivä elokuva kannattaa katsoa jo sen elokuvahistoriaan jääneen hämmentävän pit källä ja taidokkaalla kameraajolla toteutetun aloitusjakson takia.
www.skenesali.club www.skenesali.club Jönsaksentie 6 • 020 7191 782 Myyrmäen aseman vieressä K-18 / Anniskeluoikeudet Myyrmäen aseman vieressä K-18 / Anniskeluoikeudet Myyrmäen aseman vieressä La 6.1. klo 19:00 15€/18€ HELLA-klubi: MARJO LEINONEN & BUBLICANS ,NUTHILL COWBOYS, AJ TURTIAINEN La 2.2. klo 19:30 22 €/25 € LYYTI To 7.3. klo 19:00 27,50 € /30 € SIR ELWOOD DUO La 9.3. klo 20:00 16,50 € /18 € PEKKA NISU La 16.3. klo 19:00 16,50 € /18 € SHIRAZ LANE + DARKNESS IS MY CANVAS La 30.3. klo 20:00 GTR TOUR: DAVE LINDHOLM DOUGLAS BLAIR (w.a.s.p.) JARTSE TUOMINEN La 6.4. klo 19:00 15,50 €/17 € HELLA-klubi: MELROSE DEVIL DOG ROAD Katso myös Jazz-klubi Lobby Myyrmäen tarjonta www.lobbymyyrma ki.fi
Hyvää joulua! Jouluaaton hartaudet hautausmailla Hietaniemen hautausmaa: kaksikielinen hartaus klo 13 Vanhassa kappelissa, Mechelininkatu 2E. Suomenkielinen hartaus klo 14 Uudessa kappelissa, Hietaniemenkatu 20. Malmin hautausmaa: klo 13 ja 14 Isossa kappelissa, Kalmistonkaari 6. Honkanummen hautausmaa: klo 13 ja 14 Isossa kappelissa, Vanha Porvoontie 225. Maunulan uurnalehto: klo 13 ulkoilmassa keskikentän suuren ristin luona. Kulosaaren hautausmaa: klo 14 ja 15 Leposaaren kappelissa, Leposaarentie 5. Östersundomin hautausmaa: klo 12 (perheille) sekä klo 13 ja klo 14 Östersundomin kirkossa, Kappelintie 65. Koko joulun ohjelma: www.kirkkohelsingissä.fi/joulu Joulu tulee joka vuosi, mutta tämä joulu vain kerran. mutta tämä joulu vain kerran. Joulu tulee joka vuosi, mutta tämä joulu vain kerran. Joulu tulee joka vuosi, Saa iloita!