OLETKO NÄHNYT TÄTÄ MIESTÄ? ylioppilaslehti 2 • 2021 ylioppilaslehti 2 • 2021 OLETKO NÄHNYT TÄTÄ MIESTÄ? Ylioppilaslehti selvitti, missä hän on, minne matematiikan opiskelijat katoavat ja mitä Malmin lentokentällä ja seksuaalivalmennuksessa todella tapahtuu.
Hyrrääkö mielessäsi tulevaisuus? IDEOI SÄHKÖINEN RATKAISU JA VOITA 20 000 EUROA. Huomisesta ei tiedetä kaikkea. Mutta se tiedetään, että se tulee olemaan sähköinen. Ennen kunnia-asiamme oli tuoda valot joka kylään. Nyt haluamme tehdä vielä enemmän: kehitämme elämääsi helpottavia uudenlaisia palveluita. Suomalaiset ovat paitsi urheilu-, myös keksijäkansaa. Siksi julistammekin Suuren Propellihattukisan. Suuri Propellihattukisa on innovaatiokilpailu, jossa etsitään sähköön liittyviä tulevaisuuden ratkaisuja. Mikä keksintö tekisi arjesta mukavampaa, säästäisi energiaa, tehostaisi omaa tai paikallista sähköntuotantoa tai hyödyntäisi esimerkiksi tekoälyn mahdollisuuksia? Paras keksintö palkitaan 20 000 euron palkintosummalla. Lisäksi Caruna LAB auttaa sinua kaupallistamaan ideasi. Osallistu 25.4. mennessä! Lue lisää ja osallistu: caruna.fi/kilpailu Caruna_inno_Ylioppilaslehti_210x290.indd 1 Caruna_inno_Ylioppilaslehti_210x290.indd 1 18.3.2021 10.07 18.3.2021 10.07 MAINOS
T äytyy myöntää, että olen Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n edustajana henkilökohtaisesti ja taloudellisesti loukkaantunut valtioneuvoston esityksestä siirtää kuntavaaleja. Tämän lehden oli tarkoitus olla Ylioppilaslehden Suuri Kuntavaalinumero. Teimme ja tilasimme enemmän tai vähemmän kuntavaaleihin liittyviä juttuja (ks. esim. s. 7 ja s. 40) ja markkinoimme aggressiivisesti ehdokkaille mahdollisuutta ostaa vaalimainostilaa Ylioppilaslehdestä. Siirsimme jopa kevään lehtien ilmestymistä, jotta mahdollisimman moni ehdokas saisi ilmoituksensa mukaan. Sitten siirrettiinkin kuntavaaleja. Koronakriisin kokonaisuuden kannalta nämä vastoinkäymiset ovat toki merkitykseltään varsin vähäisiä, mutta demokratian kannalta vaalien siirto oli erittäin erikoinen episodi. Esitys vaalien siirtämisestä tehtiin todella myöhään, alle viikko ennen alkuperäisen ehdokasasettelun päättymistä ja hieman yli kuukausi ennen varsinaista vaalipäivää. Tästä myös perustuslakivaliokunta on antanut moitteita, vaikka pitikin vaalien siirtämistä epidemiatilanteen takia välttämättömänä. Tilannekuva on muuttunut nopeasti. Vielä helmikuussa oikeusministeriö valmisteli vaaleja, ja viime lokakuussa ministeriössä oltiin sitä mieltä, että vaalit suunnitellaan turvallisiksi koronatilanteesta huolimatta. Tilannekuvat – siinäpä muuten sana, jota kukaan ei jää kaipaamaan – tietysti muuttuvat, mutta tilannekuva jopa 11 000 päivittäisestä tartunnasta vaalien aikaan ei perustunut tietoon vaan THL:n laskuharjoitukseen hillitsemättömän epidemian eksponentiaalisesta leviämisestä. Kaikin puolin hienosti meni sekin, kun pormestarikisan ennakkosuosikki luopui ehdokkuudesta muutamaa viikkoa ennen ehdokasasettelun päättymistä, kirjoitti syistään kryptisen kirjeen ja kieltäytyi kommentoimasta asiaa sen enempää. Onpahan toisaalta kerrankin mielenkiintoiset kuntavaalit, eikä niitä ole vielä edes ollut. Tuija Siltamäki Testatusti negatiivinen päätoimittaja SHIT SHOW AT THE FUCK FACTORY V iime keväänä Uutisraporttipodcastissa Uudenmaan sulkua käsittelevässä jaksossa (26.3.2020) toimittaja Marko Junkkari sanoi, ettei Uusimaa ole mikään oikea maakunta. Syy oli se, ettei kukaan identifioidu uusmaalaiseksi. Uusmaalaisista on kieltämättä hankala keksiä samanlaisia stereotypioita kuin kieroista savolaisista ja hitaista hämäläisistä. Ja kun asukkaitakin on 1,7 miljoonaa, on vaikea osoittaa määrettä tai ominaisuutta, joka kaikkia maakunnan asukkaita yhdistäisi. Maakunnan ”persoonattomuutta” selittää se, että Uudellemaalle on aina valunut väkeä muualta. Jo esihistoriallisella ajalla Uudenmaan alueelle muutettiin esimerkiksi Varsinais-Suomesta ja Hämeestä. Nykyiset uusmaalaisetkin ovat levittäytyneet ympäri maakuntaa. Mistä uusmaalainen identiteetti koostuisi, jos sellainen olisi? Tässä lehdessä on siihen paljon rakennuspalikoita. Uudestamaasta kertovassa jutusta Uusi maa (s. 32) käy ilmi, että maakunnan keskeinen ominaispiirre on vauraus. Jutun kuvitus on muotokuva maakunnasta. Siitä selviää, että alueen asukkaat nauttivat ahkerasti ainakin kirjoista ja kaloista. Siihen, millainen on uusmaalainen ihminen, löytyy yksi vastaus tämän lehden kansijutusta (s. 18). Siinä esiintyy paljasjalkainen maakunnan asukas, joka ajaa työkseen tasa-arvoa ja vapaa-ajallaan traktoria. Karoliina Paananen Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimitussihteeri. Rahaa on, entä sielua? alapääkirjoitus PÄÄKIRJOITUS KUVAT: ANTTI YRJÖNEN ylioppilaslehti.fi 3
ylioppilaslehti 2/2021 päätoimittaja tUija SiLtamäKi art director aNtti YrjÖNeN toimitUSSihteerit SoNia eL KameL KaroLiiNa paaNaNeN teKijÖiNä täSSä NUmeroSSa ANSSI BWALYA, MALIN GUSTAFSSON, IIDA SOFIA HIRVONEN, MILENA HUHTA, MIKA HYÖTYLÄINEN, JUHO KANKAANPÄÄ, MILJA KEINÄNEN, HELEN KORPAK, RIKU LEHTORANTA, ALMA ONALI, OSKARI ONNINEN, SAKARI PIIPPO & PINJA PORVARI KaNNeN KUva SaKari piippo perUStettU 1913 108. vUoSiKerta SähKÖpoStioSoitteet ETUNIMI.SUKUNIMI @YLIOPPILASLEHTI.FI twitter , iNStagram , facebooK @YLIOPPILASLEHTI KUStaNtaja YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY oSoite LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI paiNo PRINTALL AS TALLINNA, VIRO toimitUSjohtaja EEMELI LEHTO EEMELI.LEHTO@YLVA.FI oSoitteeNmUUtoKSet ja tiLaUKSet YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT mediatiedot YLIOPPILASLEHTI.FI/ MEDIATIEDOT SeUraava NUmero 14.5.2021 iSSN 0355-9246 1458-445X verKKoLehti toimitUS ei vaStaa tiLaamatta LähetetYStä aiNeiStoSta . YLioppiLaSLehdeN KUStaNNUS oY oN aiKaKaUSLehtieN LiitoN SeKä KULttUUri -, mieLipide ja tiede LehtieN Liitto KULtti rY : N jäSeN . TEKIJÖITÄ 27. HELMIKUUTA viestintäyrittäjä Kirsi Piha luopui kokoomuksen pormestariehdokkuudesta. Päätöksen taustalla olivat Pihan mukaan puolueen konservatiivien ja liberaalien väliset näkemyserot. Kokoomuksen brändi, jota Piha on poliitikkona ja viestintäyrittäjänä rakentanut, sai kolauksen. Lehdistössä puhuttiin kokoomuksen kriisistä. Toisin oli vuonna 2014, kun kokoomus oli Suomen suurin puolue. Silloin toimittaja Sonja Saarikoski selvitti Ylioppilaslehden numerossa 5/2014, millainen on Alexander Stubbin luotsaaman puolueen brändi. Pääministeri väitti, ettei hänellä ole siitä mielikuvaa. Samoihin aikoihin kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen jätti puolueen yllättäen ja lähti Pihan omistaman Ellun kanat -viestintätoimiston toimitusjohtajaksi. Siellä epäilemättä osataan kertoa, mitä brändi tarkoittaa, Ylioppilaslehti kirjoitti. Lue arkistojuttu Suomi-brändi osoitteessa www.ylioppilaslehti.fi. RE TR O HELEN KORPAK (s. 1989) on valokuvaaja, kriitikko ja kuraattori, jonka mielestä usein toistettu lause “do what you love and you'll never work a day in your life” on täyttä valhetta. Hän asuu Etelä-Helsingissä Saheli-nimisen koiran kanssa. Tähän lehteen hän teki kollaaseja. TOP-10 PERUUTUKSET 1. Ylioppilaslehden tilaus 2. Kuntavaalit 3. Kuningasperhe 4. Sideways 5. Kuopio tanssii ja soi 6. Rockfest 7. TIS-Henkka 8. Aki Manninen 9. TIS-Henkan peruminen 10. Nuoruus Palstalla laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. MALIN GUSTAFSSON (s. 2000) kuvitti tähän numeroon Uudestamaasta kertovan jutun. Gustafsson työskentelee laajasti valokuvan parissa. Hän valokuvaa, stailaa ja tekee set designia. Töissään hän haluaa tuoda asioita ja ilmiöitä esiin leikkisällä ja oivaltavalla tavalla. 4 Ylioppilaslehti 2/2021
40 TÄMÄ EI JÄÄ TÄHÄN oiKaiSUja Numerossa 1/2021 Bolognan prosessia käsittelevässä jutussa kirjoitettiin virheellisesti korkeakoulujen laatutyötä tukevasta korkeakoulujen arviointineuvostosta. Oikea nimi on arviointijaosto. Sorbonnen julistus allekirjoitettiin yliopiston 800ei 850-vuotisjuhlassa. Markku Linna oli kesällä 1999 ylijohtaja, ei kansliapäällikkö. ANTTI YRJÖNEN ONNEA keski-ikäiselle! Lapin ylioppilaslehti täytti viime vuonna 40 vuotta. Syntymäpäiväjuhlia ei tietenkään voitu järjestää, mutta tämän vuoden ensimmäisessä numerossa suositellaan vierailemaan juhlan kunniaksi järjestetyn näyttelyn digiversiossa lehden verkkosivuilla. Neljän vuosikymmenen retrospektiivi tarjoaa katsottavaa ja luettavaa: Vanhoja ja uusia kuvituksia, kansia, joissa paljasta pintaa ei säästellä, reportaaseja. Näyttelyyn johdatteleva teksti muistuttaa, mihin tarpeeseen Lapin ylioppilaat 1970luvun lopussa lehden perustivat. Lapin Ylioppilaslehti 1/2021 (16.2.) lapinylioppilaslehti.fi ONNEA vanhukselle! Loppuvuodesta 1930 perustettu Turun ylioppilaslehti täytti 90 vuotta. Korkea ikä on saavutus ylioppilaslehtien genressä, jossa äkkikuoleman vaara on suuri. Etäopiskeleville lukijoille lehti antaa neuvoja stressistä palautumiseen. Tohtorikoulutettava Elina Honkasalo suosittelee löytämään aktiviteetteja, jotka eivät liity työntekoon, mutta huomauttaa, että self-helpistä on apua lyhyeen kuormitukseen. TYL-visio on koostanut 5+1 ”oma-apuvinkkiä” karanteenissa pärjäämiseen. Se neuvoo kääntymään kotiviinin ja kostofantasioiden pariin. JA ONNEA kypsän iän saavuttaneelle! Oulun Ylioppilaslehti juhlii tänä vuonna 60-vuotispäiviään. Vuoden ensimmäisen numeron pääkirjoituksessa kerrotaan, että 60 vuoden takaisten numeroiden lukeminen naurattaa. Onko aihevalinnoissa ja lehdessä ollut kirkasotsaisuutta, lapsellisuutta? Tuoreen numeron kantava teema on nauru, jota lähestytään muun muassa häpeästä ja itseironiasta kertovien juttujen kautta. Kansijuttu esimerkiksi kysyy, miksi realitysarja Temptation Islandia katsotaan ironisesti. Oulun ylioppilaslehti 1/2021 (25.2.) oulunylioppilaslehti.fi Karoliina Paananen M UU T YL IO PP IL A SL EH D ET KERTOMUKSEN ILOT Historioitsijat suosittelevat tarinoita koronakevääseen. 46 KUVAT: MALIN GUSTAFSSON, HELEN KORPAK, JUKKA OVASKAINEN KiitoKSet JANNICA AALTO, ISA DAHLSTRÖM, MATLEENA ETELÄSAARI, KANSALLISKIRJASTO, TIMO KEKKONEN, POSTIN ASIAKASTUKI, SOFIA PRAMI, SUSANNE SALMI, ROBERT SUNDMAN & JUHA YLI-JURVA Tylkkäri 1/2021 (5.2.) tylkkari.fi ylioppilaslehti.fi 5
VAALEISSA PARRASVALOIHIN nousee karismaattisia poliitikkoja, joiden intohimo voimaannuttaa äänestäjiä, kunnes kaikki kääntyy ensin kompasteluun ja sitten kiukutteluun, yleensä kahdessa vuodessa. Mutta miksi sankarit hiipuvat? Helppo vastaus on se, että valta paljastaa päättäjän todellisen luonteen, mutta tiedän, ettei se ole totta. Poliitikon pyrkimys hyvään on aito, se ei vain kestä. Miksi? Uskon, että ongelma löytyy politiikan rakenteista. Siitä, miten poliitikot vääntävät keskenään areenalla ja äänestäjät seuraavat katsomosta. Kaksi eri maailmaa eivät kohtaa. Katsomossa äänestäjät odottavat, että politiikan ideaali olisi normaali, ja että poliitikot saavuttaisivat tuon ideaalin, mikä ei tietenkään onnistu. Vallasta katsomoon eristetyt äänestäjät myös odottavat, että annetun äänen vastineeksi heidän ongelmansa ratkaistaan, mikä ei myöskään onnistu. Kun kommunismi romahti, ja liberaalien länsivaltojen piti viimein saavuttaa kultainen eldorado, saimmekin vain kriisejä toisensa perään. Areenalla ei ole sen helpompaa. Poliitikon unelma paremmasta maailmasta kaatuu aina samaan syyhyn: muihin ihmisiin. Ilmasto pelastuisi ja täystyöllisyys koittaisi, jos vain nuo muut jotain. Sellaisessa vuorovaikutuksessa muista ihmisistä tulee nopeasti vain väline omien unelmien saavuttamiseksi, ja ihmisten välineellistäminen on oikotie ongelmiin. SUURIN SYY pettymykseen on kuitenkin se, että poliitikon ei kuulu kertoa, mitä hän oikeasti haluaa. Niinpä hän toivoo, että muut näkisivät hänen salaiset toiveensa ja toteuttaisivat ne, mikä ei tietenkään tapahdu, ja niin pettymys seuraa toistaan kääntyen lopulta kyynisyydeksi ja ajatukseksi siitä, etteivät yhteisön säännöt oikeasti koske poliitikkoa. Perusta kohuille on taputeltu. Poliitikon ja äänestäjän suhde on kuin teini-ikäisen lapsen ja vanhemman välinen suhde, jonka potentiaali hukkuu väärinymmärryksiin ja kasvukipuihin. Ainoa lääke tuohon on purkaa jako areenaan ja katsomoon. Jos haluaa normalisoida äänestäjän ja poliitikon suhteen, pitää kansalaiset ja poliitikot saada ratkomaan ongelmia yhdessä. Mikael Jungner Kirjoittaja on viestintätoimisto Kreab Helsingin toimitusjohtaja ja Liike Nyt -puolueen aktiivi, joka on ennenkin kirjoittanut poliitikoista Ylioppilaslehteen. Lue osoitteesta ylioppilaslehti.fi, mitä mieltä Jungner oli heistä vuonna 1991. JA tästä pitää vielä maksaa. @4 AIKA vähän saavat aikaan jos siellä on töissä kolme kirjoittajaa + ad. Lisäksi toki tekevät friikkuina muualle juttuja @5 AJATUKSENA tykkään, mutta ei yhtäkään lehteä ole tullut luettua. Jotenkin liian vaikeasti lähestyttäviä ja sekavia? Taiteellinen, mutta sisältöön ei vaan saa mitään otetta ja artikkelit jää lukematta. @6 IHAN kovaa tykitystä. Kova päätoimittaja ja tänä vuonna yksi lehden toimittajista on ehdolla vuoden Suuren journalistipalkinnon saajaksi. Saa sitä tällä rahalla paskempaakin vastinetta. @7 TÄYSIN turha, huomattava kuluerä pienen piirin hyväksi. @8 LEHDEN ainoa funktio onkin toimia tekijöidensä ponnahduslautana. Saa kirjoitella mitä tykkää ilman vastuuta asiakkaille. @4 KUKA ton Ylioppilaslehden suunnittelee ja miksi se tulee mun kotiin. Ihan kauhea visuaalinen ilme ja aivan liian sekava luettavaksi. @OJ VOIT lopettaa sen tilauksen, jos et lue. @1 VOIT perua tilauksen weboodissa @2 MISTÄ! Joo kiitos @1 selvitän heti!! @OJ @1 @2 Kiitos. En tienny et sen voi helposti jostain peruuttaa. Oon viimeiset kolme vuotta heittäny sen suoraan postilaatikoista kierrätykseen @3 WEBOODISTA sun henkilökohtaisista tiedoista se kohta, missä lukee mihin kaikkialle oot antanu oikeuden käyttää sun osoitetietoja tms @4 T. Pari vuotta sitten fuksina ite kyllästyin ja poistin sen oikeuden ni ei oo tarvinnu katella sitä lehtee @4 ITSE poistin ton Weboodista ja silti tulee edelleen @5 JUST sainki edellisen luettua, kiva et tuli. Juttu BKT:sta oli tosi mielenkiintoinen. En oo vielä ees hakenu postia et on näistä valitteluista jotain hyötyäkin. @6 KIITOS! Kävin heti poistamassa tilauksen @7 SAMAA mieltä. Sekavuus vie viimeisenki mielenkiinnon pisaran koko lehteä kohtaan. Jutut olisi vielä ihan ok luettavia, mut visuaalinen ilme ja rakenne pilaa senki @8 HARMI kyllä et ylioppilaslehti on mitä on. Musta ois oikeesti kiva lukea lehteä, jossa kerrottaisiin helposti ja laadukkaasti esim. Mitä muilla aloilla hy:ssä tapahtuu ja minkälaisia puheenaiheita/tutkimuksia niissä on pinnalla @OJ AIHEET on kyl vähän vegaanisia. @1 JEP iha ihme sekasotkuu koko lehti! @2 TAI minimivaatimuksena että olisi edes ns. Puolueeton. Nykyisellään melko poliittinen @3 YLIOPISTO-LEHTI käsittelee noita aiheita @4 JOO siis itsekin lukisin mielelläni jos sisältö olisi just tutkimuksia yms. Mutta toi nykyinen on vaan AMK ja kansalaisopiston mainospalsta jonka seassa on outoja kirjoituksia joihin on vaikea samaistua tai saada mitään kontaktia @5 TULISPA toi Yliopisto-lehti kotiin Ylioppilaslehden sijasta. Se on nimittäin tosi hyvä lehti! @6 MÄ aloin tykkäämään ylioppilaslehdestä kun ne laittoi mun urputtavan paskajodlauksen lehteensä. Kiitos toimitus! <3 @7 MUA ei oikeastaan kiinnosta, vaikka sisältö olisi yhtä huonoa kuin nyt, jos sitä lehteä ei olisi pakko tukea taloudellisesti. @3 TULIS mieluummin maksulliseksi niille, jotka sitä haluaa lukea ja muille mahdollisuus äänestää jaloillaan @3 EN opiskele journalismia tai markkinointia mutta miksi toi kansi on noin mitäänsanomaton? Eikä kannessa pitäisi olla ne asiat mitkä herättää kiinnostusta? Tai siis ellei joku käytä noita sisustuselementteinä lasisen sohvapöydän ala tasolla @5 KELVOTTOMAT POLIITIKOT JULKISTA KESKUSTELUA ok, boomer KU VI TU S: M IL JA K EI N Ä N EN Julkinen keskustelu jatkuu sivulla 11. 6 Ylioppilaslehti 2/2021
KOHTUUHINTAISEN ASUMISEN mahdollisuudet ovat viime vuosina kaventuneet Helsingissä. Viimeksi maaliskuussa uutisoitiin, että Suomen suurin kiinteistösijoittaja Kojamo, entinen yleishyödyllinen vuokratalo-osuuskunta, myi osan omistamistaan vuokra-asunnoista ja nosti jäljelle jääneissä vuokrat markkinatasolle. Helmikuussa puolestaan kerrottiin, että Helsingin Korkotukiasuntojen sulauttaminen Kiinteistö Oy Auroranlinnaan nostaa monien helsinkiläisten vuokria lähivuosina jopa kymmeniä prosentteja. Syksyllä 2019 eläkevakuutuksia ja vuokra-asuntoja tarjoava Keva irtisanoi 56:n kotitalouden vuokrasopimukset Aran korkotuella rakentamastaan vuokratalosta Sörnäisissä. Jopa 20 vuotta talossa asuneet vuokralaiset joutuivat lähtemään kodeistaan vain kuukausien varoitusajalla. Kaupungin vuokra-asuntotuotanto ja yleishyödylliset asuntorakentajat ovat olleet monelle helsinkiläiselle ainut keino päästä kohtuuhintaisen – tai edes alle markkinahintaisen – asumiseen kiinni. Nyt verovaroin rahoitettuja vuokra-asuntoja vapautuu sääntelystä. Toisin sanoen ne sidotaan yhä lujemmin asuntomarkkinoihin ja markkinavuokriin. KUN KAUPUNGISTUMINEN on kiihtynyt, rakennetusta ympäristöstä, erityisesti asunnoista, on tullut yksi tehokkaimmista keinoista kierrättää ja kerryttää pääomaa. Markkinoiden näkökulmasta sääntelevä asuntopolitiikka on hidaste. Kohtuuhintaisten asuntojen yksityistämisestä seuraa kummallinen tilanne, kun veronmaksajan avulla rakennettujen asuntojen vuokrat menevätkin nyt voittoina Kojamon omistajille eli vakuutusyhtiöille ja muille sijoittajille. Eläkerahastolle parempaa tuottoa tavoittelevalle Kevalle taas on kannattavampaa vuokrata Sörnäisten alueen asunnot gentrifikaation paisuttamaan markkinahintaan kuin pohtia alkuperäisten asukkaiden oikeutta kohtuuhintaiseen asumiseen. Asuntopolitiikan onnistumista pitäisi arvioida ensisijaisesti asukkaiden näkökulmasta. Ara-asuntojen sitominen markkinoihin on huonoa asuntopolitiikkaa ja kerran jo maksettujen kohtuuhintaisten asuntojen valuminen voitontavoittelun välineiksi kestämätöntä. Kestävämpää asuntopolitiikkaa sen sijaan olisi, jos julkisesti rahoitetun asuntotuotannon osuutta lisättäisiin ja siihen kohdistuvat edellytykset kohtuuhintaisuudesta olisivat sitovia ja paremmin määriteltyjä. Kesän kuntavaaleja odotellessa on hyvä muistaa, että monien helsinkiläisten asumisongelmat todennäköisesti syvenevät entisestään, mikäli näitä asuntopolitiikan valuvikoja ei korjata. Mika Hyötyläinen Kirjoittaja on kaupunkitutkija, joka kaipaa lisää asuntopolitiikkaa Helsinkiin KO LU M NI SOSIALIDEMOKRATIAA MOITITAAN siitä, että se tavoittelee omaisuuden jakamista. Tämä on totuuden vääristelyä. Jakaminen on kapitalistisen yhteiskunnan tuntomerkki. Joka lauantaina tehtaan omistaja jakaa voiton työmiestensa kanssa, mutta kuitenkin siten, että hän itse pitää mahdollisimman suuren osan. Tämän jakamisen sosialismi haluaa lopettaa, pyrkien siirtämään työtätekeville tuotantovälineet ja järjestämään työvoiton siten, että se välittömästi ja välillisesti lankeaa kokonaan työntekijäin hyväksi. Sosialismi merkitsee siis tuotantovälineiden saattamista koko kansan haltuun. Työväenluokka ei tavoittele minkäänlaisia etuoikeuksia eikä sortoa. Se on, kuten Lassalle sanoo, viimeinen yhteiskunnan perinnöttömäksi tehty sääty, joka ei esitä mitään oikeudellista eikä todellista ehtoa, ei aatelisarvoa, ei maanomistusta eikä pääomaa, jonka voisi muodostaa uudeksi etuoikeudeksi ja panna käytäntöön yhteiskunnan kaikissa laitoksissa. Tämä neljäs sääty, jonka sydämessä ei ole versonut halua uusiin etuoikeuksiin, on juuri senvuoksi samanvertainen kuin koko ihmiskunta. Sen asia on koko ihmiskunnan asia, sen vapaus on itse ihmiskunnan vapautta, sen herruus ihmiskunnan herruutta. Siis se, joka asettaa työväenluokan aatteen yhteiskunnan hallitsevaksi aatteeksi, ei kajahuta yhteiskuntaluokkia jakavaa ja erottavaa huutoa; päinvastoin se kohottaa sovinnonhuudon, joka käsittää koko yhteiskunnan – yhteiskunnallisten piirien, kaikkien vastakohtien tasoittamisen huudon, johon tulisi yhtyä kaikkien niiden, jotka eivät tahdo etuoikeuksia eivätkä kansan sortamista etuoikeutettujen säätyjen taholta, rakkauden huudon, joka, siitä alkaen kuin se ensi kerran puhkesi esiin kansan sydämestä, aina on oleva kansan todellinen huuto ja sisällöltään silloinkin rakkauden huuto, kun se kajahtaa taisteluhuutona. Ylioppilaslehti julkaisee uudelleen Urho Kekkosen vanhoja kirjoituksia. Kekkonen toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana 1927–1928. Tämä on katkelma Kekkosen kirjoituksesta vuodelta 1928. Kirjoitus on kokonaan luettavissa Ylioppilaslehden verkkosivuilla ylioppilaslehti.fi. HAUDAN TAKAA Sosialidemokratian päämäärä KUVITUS: YLIOPPILASLEHDEN ARKISTO A N TT I YR JÖ N EN KOHTUUTONTA ASUMISTA ylioppilaslehti.fi 7
teKSti RIKU LEHTORANTA KUva ANTTI YRJÖNEN Kesäkuussa voimaan tulevan muutoksen myötä apurahatutkijat pääsevät esimerkiksi työterveyshuollon piiriin. Uudistus maksaa Itä-Suomen yliopistolle noin puoli miljoonaa euroa. ajasta Itä-Suomen yliopisto alkaa tarjota apurahatutkijoille työsopimuksia, Helsingissä harkitaan KAIKKIA EI-TYÖSUHTEISIA uudistus ei kuitenkaan koske. Jotta työsuhteen eduista pääsee nauttimaan, on tutkijan täytettävä tietyt ehdot. Esimerkiksi apurahan myöntäneen säätiön on oltava yliopiston ulkopuolinen toimija ja apurahan keston vähintään vuoden. Yksi uudistuksen ulkopuolelle jäävistä on Ari J. Tervashonka, historian jatko-opiskelija ja Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijoiden yhdistyksen puheenjohtaja. ”Minulle on myönnetty kaksi puolen vuoden apurahaa, eli ehdot eivät juuri nyt täyty.” Hän pitää parannusta silti ”hyvänä diilinä” kaikille osapuolille. ”Uudistus auttaa heitä, jotka ovat saaneet jo valmiiksi eniten taloudellista apua. Samalla kuitenkin moni tutkija työskentelee myös jatkossa ilman työsopimusta.” Tervashongan mielestä ihanteellinen tilanne tutkijalle olisi työn luonteen takia kokoaikaisella työsopimuksella työskentely. ”Tutkimustyö vaatii jopa vuosikymmenten keskittymistä tiettyyn aiheeseen. rahatutkijoilleen osa-aikaisia työsuhteita. ”Uudistus on viesti apurahatutkijoille, että näemme heidät osana yliopistoyhteisöä”, yliopiston akateeminen rehtori Tapio Määttä sanoo. Yhteensä Itä-Suomen yliopistolle työskentelee noin sata apurahatutkijaa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa suurin osa heistä olisi työsuhteessa. ”Uudistus kustantaa vuodessa yliopistolle noin puoli miljoonaa euroa”, Määttä arvioi. Apurahatutkijoiden määrästä ei kuitenkaan ole olemassa tarkkaa rekisteriä. Arviot kustannuksista ja muista vaikutuksista ovat siis kirjaimellisesti vain arvioita. Uudistuksessa on kyseessä kymmenen prosentin osa-aikaisuus, ja sen myötä apurahatutkijat pääsevät esimerkiksi työterveyshuollon piiriin. ”Toive uudistuksesta on tullut minulle suoraan tutkijoilta.” Määttä otti toimintamallin uudistukseen alun perin Suomen ympäristökeskukselta. Siellä vastaavaan uudistukseen päädyttiin vuonna 2018. S uomalaisten yliopistojen tutkijat ovat keskenään epätasa-arvoisessa asemassa. Osa tutkijoista työskentelee työsuhteessa yliopistoon, osa itsenäisesti apurahojen turvin. Suurin osa apurahatutkijoista on uransa alkuvaiheessa olevia tutkijoita, mutta apurahoilla työskentelee myös hyvin kokeneita tutkijoita. Viime vuosina apurahatutkijoiden määrä on kasvanut. Se on seurausta julkisen puolen leikkauksista, joita Juha Sipilän (kesk) hallitus teki korkeakouluille. Apurahatutkijat eivät usein pääse osallisiksi normaalin työsuhteen eduista, kuten työterveydestä tai lomarahoista. Myös työeläkevakuutukset täytyy yleensä maksaa itse, kun työsuhteessa nuo kulut maksaa tavallisesti työnantaja. Usein jopa työpisteen käyttö maksaa. TÄNÄ VUONNA tilanteeseen on tulossa muutos. Itä-Suomen yliopisto ilmoitti helmikuussa, että kesäkuusta alkaen se tarjoaa apu8 Ylioppilaslehti 2/2021
”Itä-Suomen yliopiston päätös on hyvin kannattava yliopistolle. Taloudellisesti uudistus ei maksa käytännössä mitään ja näyttää hyvältä akateemisessa maailmassa”, jatko-opiskelijoita edustava Ari J. Tervashonka sanoo. ”Kilpailu ei sinänsä ole uudistuksen tarkoituksena, mutta jos jollakin seikalla on pakko kilpailla, niin mielellään työhyvinvoinnilla”, Tapio Määttä toteaa. Työhyvinvoinnilla kilpailu voitaisiin nähdä myös sikäli hyvänä avauksena, että Joensuussa ja Kuopiossa sijaitsevien Itä-Suomen yliopiston kampusten on vaikea kilpailla sijainnilla. Kiihtyvän kaupungistumisen myötä ihmiset keskittyvät suuriin kaupunkeihin. Määttä on eri mieltä. ”Koronakriisi toi näkyväksi, että työpaikan sijainti on verrattain pieni seikka tutkimustyössä.” Ylioppilaslehti tekee juttua tutkijoiden työoloista. Oletko apurahatutkija ja haluaisit antaa aiheesta haastattelun tai kertoa siitä taustaksi toimittajalle? Lähetä sähköpostia osoitteeseen riku.p.lehtoranta@gmail.com. Pitkäjänteiseen työhön pätkähommien tekeminen lyhyillä apurahoilla istuu huonoimmalla mahdollisella tavalla.” Toisaalta apurahalla tutkimisessa on hyviäkin puolia. Apurahatutkija voi päättää vapaasti, mitä hän rahalla tekee. Lisäksi monet säätiöt tarjoavat suuria, useamman vuoden mittaisia apurahoja. ”Silloin tutkija voi keskittyä pitkäjänteisemmin itse tutkimukseen vaikkapa yliopiston lehtoriin verrattuna, jolla on paljon muita työtehtäviä ohessa”, Tapio Määttä sanoo. MYÖS HELSINGIN yliopisto asetti kesällä 2020 työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida apurahatutkijoiden asemaa yliopistoyhteisössä. ”Asia on ollut paljon esillä. Seuraamme mielenkiinnolla, kuinka Itä-Suomen yliopiston uudistus toteutuu ja vaikuttaa tutkijoihin”, sanoo työryhmää vetävä vararehtori Paula Eerola. ”Monia uudistuksia on jo luvassa, kuten työpisteiden maksullisuudesta luopuminen.” Työhuonevuokran eli yliopistokorvauksen suuruus on tyypillisesti noin seitsemän prosenttia tutkijan vuosituloista. Vuokralla katetaan tutkijan aiheuttamia kuluja yliopiston tiloissa, ja siksi maksu riippuu myös tieteenalasta. Osa tiedekunnista ei peri maksua lainkaan. Itä-Suomen yliopiston laajuista päätöstä saadaan kuitenkin vielä odottaa. Helsingin yliopistolle työskentelee noin 550 apurahatutkijaa, noin viisi kertaa enemmän kuin Itä-Suomen yliopistossa. ”Vastaava uudistus saattaisi maksaa noin kolme miljoonaa euroa vuodessa”, Eerola laskee. Tapio Määtän mukaan Itä-Suomen yliopistolla ei ole erillistä budjettia uudistusta varten. ”Uudistus rahoitetaan laitosten ja osastojen perusrahoituksesta ja mahdollisesti myös hankerahoituksesta.” YLIOPISTOT KILPAILEVAT keskenään opiskelijoista ja tutkijoista. Uudistus voidaan nähdä oivallisena kilpailuvalttina yliopistojen seassa, oli kilpailu tietoista tai ei. Helsingin yliopiston vararehtori Paula Eerolan mukaan työpisteiden maksullisuudesta ollaan luopumassa. ylioppilaslehti.fi 9
NOIN 44 000 opintotuen saajaa tienasi vuonna 2019 enemmän kuin opintotukilain mukaiset vuositulorajat sallivat. Yhteensä Kela on tänä vuonna perimässä takaisin 39,6 miljoonaa euroa. Se tekee keskimäärin 900 euroa tulorajat ylittänyttä opiskelijaa kohden. Tulorajakeskustelulla on tapana kiivastua alkuvuodesta, kun Kelan päätösehdotukset opintotuen takaisinperinnästä saapuvat. Ylioppilaslehti kysyi puolueiden nuorisojärjestöiltä, mikä on niiden kanta opintotuen tulorajoihin. SUURIN OSA poliittisista nuorisojärjestöistä kannattaa tulorajojen korottamista tai poistamista. Kannattajien mukaan päätös parantaisi opiskelijoiden asemaa ja työllisyyttä sekä toisi lisää tuloja valtion kassaan. Nuorisojärjestöt viittaavat Palkansaajien tutkimuslaitoksen raporttiin, jonka mukaan tulorajojen 50 prosentin korotus nykyisestä 12 195 eurosta 18 000 euroon kasvattaisi opiskelijoiden keskimääräisiä tuloja 600 eurolla ja valtion nettotuloja 5,9 miljoonalla eurolla. Demarinuoret, KD Nuorten, Keskustanuorten, Kokoomusnuorten, Perussuomalaisen Nuorison, RKP-nuorten ja Sinisten nuorten mielestä nykyjärjestelmä rankaisee työssäkäyvää opiskelijaa. Tulorajojen poistamista kokonaan kannattavat KD Nuoret, Perussuomalainen Nuoriso ja Siniset Nuoret. KD Nuorten mallissa opintotukea maksettaisiin suoritettujen opintopisteiden mukaan. Perussuomalainen Nuoriso on uusi järjestö, eikä sillä ole kysymykseen vielä ohjelmatason kantaa. Järjestön hallitus pitää kuitenkin 50 prosentin korotusta tulorajoihin ehdottomana miniminä. Myös Siniset Nuoret ajaa välitavoitteenaan, että tulorajoja nostettaisiin 50 prosentilla. Demarinuoret, Keskustanuoret ja RKPnuoret eivät aja tulorajojen poistoa, mutta kannattavat korotusta 18 000 euroon. Kokoomusnuoret kannattaa ensisijaisesti nykyisten tulorajojen kaksinkertaistamista. Tulorajojen korottaminen 50 prosentilla on nuorisojärjestön vähimmäisvaatimus, ja sen mielestä rajojen kaksinkertaistamisen vaikutuksia pitäisi vähintäänkin selvittää. VIHREÄT NUORET suhtautuu tulorajojen korotukseen maltillisemmin. Nuorisojärjestö ei vastusta korotusta, mutta ajaa ensisijaisesti perustuloa kaikille tai opintorahan määrän korotusta. Heidän mukaansa tulorajan korotus ei parantaisi kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eli Vihreiden nuorten mukaan työttömien opiskelijoiden tilannetta. Vasemmistonuoret puolestaan vastustaa tulorajojen korotusta. Se kannattaa opintorahan määrän ja opintotukikuukausien lisäämistä. Nuorisojärjestön mukaan tulorajojen korottaminen ohjaisi opiskelijoita työskentelemään opintojen ohella, mikä voi pitkittää valmistumista. Vasemmistonuoret kannattaa sen sijaan perustuloa. Sonia El Kamel OPETUSJA kulttuuriministeriö myönsi tammikuun lopussa Helsingin yliopistolle 450 000 euron korona-avustuksen. Avustuksella tuetaan opiskelijoiden hyvinvointia pääasiassa kolmella eri tavalla: opintopsykologipalveluita vahvistetaan, opinto-ohjausta lisätään ja Kohti parempaa opiskelua -verkkokurssille osallistumisen mahdollisuuksia laajennetaan, kertoo Helsingin yliopiston kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta. Hänen mukaansa opiskelijoille tarjotaan lähivuosina erityisesti entistä enemmän ryhmämuotoisia opintopsykologipalveluita. Verkkokurssilla puolestaan opetetaan, miten omaa opiskelua ja hyvinvointia voi kehittää. Nyt kurssia laajennetaan niin, että se olisi jatkossa kaikkien opiskelijoiden saatavilla. Toistaiseksi sen ovat voineet käydä vain matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan opiskelijat. MIKSI YLIOPISTO käyttää rahaa kolmen opintopisteen verkkokurssiin, kun opiskelijat ovat nimenomaan väsyneitä ruudun takana opiskeluun? Niin tavoitetaan mahdollisimman suuri määrä opiskelijoita, Niinistö-Sivuranta sanoo. Hän kertoo, että Helsingin yliopisto haki avustusta enemmän kuin sai. Hän toivoo, että yliopisto saisi jatkossa lisää rahaa opintopalvelujen ja opiskelijoiden tuen kehittämiseen. Helsingin yliopiston saama avustus jakautuu käytettäväksi vuosille 2021, 2022 ja 2023. Niinistö-Sivurannan mukaan vielä on epäselvää, jaetaanko summa tasan kolmeen osaan vai käytetäänkö avustusta enemmän esimerkiksi tänä vuonna. Opetusja kulttuuriministeriö myönsi avustuksia yhteensä lähes 6 miljoonaa euroa 38 korkeakoululle ja opiskelijaja ylioppilaskunnalle. Esimerkiksi Aalto-yliopisto sai 200 000 euroa opiskelijoiden tukemiseen ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunta 100 000 euroa muun muassa opiskelijoiden yhteisöllisyyden edistämiseen. Eniten tukea eli 808 500 euroa sai Diakonia-ammattikorkeakoulu Oy useamman korkeakoulun yhteishankkeeseen, jonka on tarkoitus edistää opiskelijoiden hyvinvointia. Sonia El Kamel Puolueiden nuorisojärjestöissä kannatetaan tulorajojen löyhentämistä 450 000 euroa ahdinkoon yliopistosta KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös maaliskuun alusta vapautuvia huoneita! Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi 10 Ylioppilaslehti 2/2021
NIIN miksi jättää lehden paras paikka noin tyhjäksi @5 ONKO sillä kannella väliä kun ei kai sitä kukaan irtonumerona osta @8 OON miettiny ihan samaa! Muiden yliopistojen vastaavat klehdet kertoo opiskelijoiden oikeuksista, tiedekuntien sekoilusta jne. Näin isossa yliopistossa riittäis jo vaikka mitä kaiveltavaa @9 PAKKO sanoa kuitenkin sen verran että nykyinen toimitus sentään saa aikaan lehden mikä muistuttaa rakenteeltaan ja sisällöltään lehteä eikä oli jokin kubistinen taideteos jossa on yksi artikkeli siitä kuinka toimittaja paskoi housuihinsa @12 VIIME vuoden lehti ole lähempänä huonoa tilataideteosta kuin minkäänlaista lehteä. Parannusta on tapahtunut mutta lehteä voi vielä parantaa todella paljon lisää. @12 JOO, olisi tosi kivaa, jos toi oikeesti olisi semoinen yhteisöllinen ”tiede”lehti. Lehteen eri alojen uusia tutkimustuloksia tai tiivistettyjä suomenkielisiä artikkelija (opiskelijat vois omista tutkielmistaan yms tehä tekstejä lehteen). @13 JA varsinaisen tieteen lisäksi haluaisin lukea eri alojen ja osakuntien tapahtumista ja meiningeistä. Ja semmoisia arkisia tekstejä eri alojen opiskeluarjesta yms. Meidän selvästi yksinkertaisemmasta ainejärjestllehdestä on kiva lukea näit. @13 SIIS ajatuksena, että lehti tutustuttaisi eri aloihin, niiden arkeen, opiskelijoihin ja perinteisiin. Lehden voisi jakaa selkeämmin osioihin esim. aluksi uusia tutkimusjuttuja/ artikkeleja, mitä uutta milläkin alalla. Sitten voisi olla niitä @13 ARKISEMPIA juttuja, vaikkapa mitä kuuluu -tyyppistä tai millaista on ollut eka vuosi milläkin alalla, vaihtarikertomuksia jne. Lopussa voisi olla osio tuleville tapahtumille, kiinnostaville kursseille yms yms ilmoituksia. @13 @13 Eikö Yliopisto-lehti ole juuri tuollainen? @8 NYKYSELLÄÄN se on kyllä vaan köyhän miehen image. Yliopistosisällöillä vois pelata paljon enemmän @9 MUN mielestä se egyptijuttu viimesimmästä numerosta oli kiinnostava. oisin halunnu lukee lisää! @17 OLIPA hykerryttävää luettavaa, joka tuo valoa journalismin pimeisiin kulmiin. Tattista vaan #ylioppilaslehti @JussiKarki MAAPALLO ja kansan kukkaro eivät kestä elintasokilpailua->Pentti Linkola oikeassa. Mutta on mentävä selkeiden sapluunoiden mukaan ja velkaa vähentäen. 80-luvun taso tavoite: opettajat ajaa pikkufiiualla, just ennen eläköitymistä uudenkarhean Nissanin rattiin! @Aripert ANNOIN Ylioppilaslehdelle mahdollisuuden ja luin. Muutama pidempi hyvä juttu mutta puolista en ymmärtänyt oikein mitään. Kuulosti ihan joltai mun päiväkirjatrippisekoilulta @OJ KERTOIKO bussi reissusta Turkuun? @1 JA vitsi mikä mainospläjäys puoliksi! Lukeeks abit tota ku niin paljon valmennuskurssi tms mainoksia @OJ MAINOKSET ovat hyvä asia, lehti saa niistä tuloja @3 SE arabikevät-artikkeli oli kiva @4 Vis io -p iilo lin sse jä m ain os te ttiin ak tiiv ise sti Ylio pp ila sle hd es sä vu on na 19 91 . Ylioppilaslehden visionäärisen toimitusteamin kanssa voit verkostoitua LinkedInissä. Ju lk in en ke sk us te lu ja tk uu si vu lta 6 . JULKISTA KESKUSTELUA ylioppilaslehti.fi 11
teKSti PINJA PORVARI KUvitUS ANTTI YRJÖNEN Lähes joka neljäs jättää tilastotieteen opinnot kesken Helsingin yliopistossa. Usein kesken jäävät myös kemia ja matematiikka. Ylioppilaslehti selvitti, miksi näin on. yliopistosta HELPPO PÄÄSTÄ SISÄÄN, Silti yksikään kemian koulutus Suomessa ei Nordlundin mukaan houkuttele runsaasti opiskelijoita. Vähäisistä hakijoista hyvin harva asettaa kemian ensimmäiseksi hakukohteeksi. Syyn dekaani arvelee olevan osittain kemian imagossa. Alaa ei pidetä tarpeeksi jännittävänä. Suurin yksittäinen syy kemian opiskelijakatoon ovat lääketieteen oppilaitokset. Niihin tähtäävät opiskelijat aloittavat Nordlundin mukaan usein kemian opinnot tavoitteenaan valmistautua lääketieteen pääsykokeita varten. Helsingin yliopisto tutki muutama vuosi sitten kemian keskeyttäneitä opiskelijoita tarkemmin. Aloittaneista opiskelijoista jopa neljäsosa oli siirtynyt kandiohjelman aikana lääketieteelliseen. ”Kemia toimii siis ihan hyvin tällaisena lääkiksen sisääntuloväylänä”, Nordlund sanoo. Myös Keltanen mainitsee, että kemialla on vuosikausia ollut maine ilmaisena pääsykurssina lääketieteelliseen. Fuksivuonna kemian, kuten monen luonnontieteellisen alan opinnoissa, kerrataan lukiossa opetettuja asioita. Se tukee Keltasen mukaan lääketieteelliseen lukua. Hän ei silti väitä, että TILASTOTIEDE ON kolmesta alasta opiskelijamäärältään selvästi pienin. Viimeisimmän keskeytystilaston mukaan Helsingin yliopistossa on noin 250 tilastotieteen opiskelijaa. Kemiaa lukee yli 500 opiskelijaa, matematiikkaa lähes 1 200. Luvut eivät tosin ole yksiselitteisen tarkkoja. Kokonaisopiskelijamäärästä poistetaan tilastoitaessa muun muassa tohtorintutkintoa suorittavat ja henkilöt, joilla on puutteellinen henkilötunnus. Tilastotieteestä vaihdetaan useimmiten matematiikan opintoihin. Tämä ei yllätä Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisten opiskelijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Matlu ry:n puheenjohtajaa Linnea Keltasta. Hän uskoo, että matematiikan maisterivaiheen kattavilla suuntautumisvaihtoehdoilla on osuutta asiaan. KEMIAN ONGELMA on yksinkertaisimmillaan se, ettei se ole kovin suosittu ala. Helsingin yliopiston matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan dekaani Kai Nordlund kertoo, että alalla on paljon pysyviä työpaikkoja hyvällä palkalla. Lisäksi Kemia lukeutuu Suomen merkittävimpien teollisuuden alojen joukkoon. H elsingin yliopistossa useimmin kesken jäävien opintojen joukossa ovat tilastotiede, kemia ja matematiikka. Tiedot selviävät opetushallinnon Vipunen-tilastopalvelusta. Sen mukaan prosentuaalisesti eniten keskeyttäneitä on tilastotieteessä. Toisena tulee kemia, kolmantena matematiikka. Kaikki kolme kuuluvat Helsingin yliopistossa matemaattis-luonnontieteelliseen tiedekuntaan. (Tilastojen kärjessä pyörii myös metsänhoito. Se saattaa johtua opintosuunnan vaihtamisesta metsätieteiden sisällä. Todennäköisemmin kyse on tilastointivirheestä, sillä Vipunen ja Helsingin yliopisto tilastoivat keskeytyslukuja eri koulutusalaluokitusten mukaan.) Samat alat ovat pysyneet keskeytystilastojen kärjessä jo vuosia. Vähiten keskeytyksiä Helsingin yliopistossa tehdään lääketieteen ja eläinlääketieteen opinnoista. Niissä keskeytysprosentti on 2 prosenttia. Keskeyttämisen syynä voi olla esimerkiksi motivaation puute, koulutusalan vaihtaminen tai työllistyminen omalle alalle. Syyt vaihtelevat koulutusaloittain. HELSINGIN YLIOPISTO KAIKKI SUOMEN YLIOPISTOT 23,5% (57 IHMISTÄ) 23,8% (90 IHMISTÄ) 17,2% (87 IHMISTÄ) 15,2% (240 IHMISTÄ) OPINTONSA KESKEYTTÄNEET 2017–2018 TILASTOTIEDE KEMIA VAIKEA PÄÄSTÄ ULOS 12 Ylioppilaslehti 2/2021
Kau pp ati e d e 2 0, 6 % (2 1 ih m i st ä) ”Meidän vitsi siitä, että on helppo päästä sisään, mutta vaikea päästä ulos, pitää siltä osin jollain tasolla paikkaansa. Vaikka osaisit lukiossa hyvin luonnontieteitä ja pääset heittämällä sisään yliopistolle lukemaan kemiaa tai matikkaa, se ei vielä tarkoita sitä, että opinnot olisivat helppoja tai olisi helppoa valmistua”, hän sanoo. Keltasella on keskeyttämisiä selittävä toinenkin teoria. Hän uskoo luonnontieteelliseen päätyvän verrattain monia ihmisiä, jotka eivät vielä hakuvaiheessa tarkalleen tiedä, kuinka laajat opiskelumahdollisuudet yliopisto ylipäätään tarjoaa. Silloin on helppo valita koulutusala, joka on ollut lukiossa tai peruskoulussa mieleinen. Moni empivä opiskelija innostuu alastaan korkeakouluopintojen edetessä, kun taas osa saa lopetuspäätökselleen varmistuksen. ON KUITENKIN hankalaa saada täsmällistä tietoa siitä, kuinka paljon ja mitä oikeasti keskeytetään. Keskeytysmääriä vertaillaan aina lukuvuoden alusta seuraavan lukuvuoden alkuun. Tämä tarkoittaa, että opiskelija on voinut päätyä keskeyttäneisiin laiminlyömällä lukuvuosi-ilmoittautumisensa. Jos hän jatkaa opintojaan myöhemmin saman lukuvuoden aikana, se näkyy vasta seuraavan vuoden tilastossa. Osa keskeyttämisistä on siis tilapäisiä. Myöskään omalle alalle työllistymisen vuoksi keskeyttäneistä opiskelijoista ei ole selkeää tilastotietoa. Yliopistot eivät saa dataa tietosuojan vuoksi automaattisesti. Tilastokeskus kerää tietoa keskeyttäneistä, jotka ovat työelämässä. Luvuista ei kuitenkaan selviä, ovatko henkilöt työllistyneet omalle alalleen vai käyvätkö vain yleisesti töissä missä tahansa. Luonnontieteellisillä aloilla on yleistä päätyä oman alan työpaikkaan jo opintojen aikana. Se saattaa osin selittää alhaisempia valmistumisprosentteja. ”Tilanne on hyvin erilainen kuin esimerkiksi lääkärien koulutuksessa. Laki vaatii, että lääkärillä täytyy olla tutkinto. Olen joskus miettinyt, että jos laki ei vaatisi sitä ja yksityiset terveysfirmat palkkaisivat lääketieteen kandidaatteja parin vuoden opinnoilla töihin, niin kuinka moni sen jälkeen enää valmistuisi lääkäriksi”, Nordlund naurahtaa. kursseista olisi lääketieteellisen pääsykokeissa välttämättä mitään hyötyä. MATEMATIIKAN KOHDALLA kyse on Nordlundin mukaan toisinaan liian suuresta sisäänottomäärästä. Melkein kahdensadan opiskelijan hyväksyminen kerralla voi tarkoittaa sitä, etteivät he kaikki ole tarpeeksi motivoituneita suorittaakseen tutkintoaan loppuun asti. Siitä, että matematiikasta siirrytään yleisimmin opiskelemaan kauppatieteitä, Keltanen ei ole kuullut aiemmin. Nordlund pitää vaihtosuuntaa tavallisena. Yliopistoa ei tarvitse välttämättä edes vaihtaa, sillä samasta opinahjosta löytyvät niin ekonometria kuin taloustiede. KELTANEN KUVAILEE matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan aineiden opiskelun olevan erityyppistä kuin lukiossa. Esimerkiksi matematiikan opintojen katsantokulma on yliopistossa toisenlainen. Kursseilla keskitytään laskemisen sijaan lähinnä todistamaan. Keltasen mukaan opinnot koetaan Kumpulan kampuksella keskimäärin melko haastaviksi. Sitä moni uusi opiskelija ei osaa odottaa. Ham m as l ä äke tie de 1 2,5 % (6 ihm is t ä ) Matematiikka (102 ihmistä) Kemia (48 ihmistä) Tilastotiede (30 ihmistä) M atema t ii k k a 20,0 % ( 6 i hm i s tä ) Tietoj en käs i tt e ly 11,8 % ( 1 2 ih mi stä) Lä ä ketie d e 25 , 0% ( 1 2 ihm is t ä ) 16,1% (186 IHMISTÄ) 16,2% (438 IHMISTÄ) 2,0% (18 IHMISTÄ) 2,0% (9 IHMISTÄ) 2,0% (9 IHMISTÄ) MATEMATIIKKA LÄÄKETIEDE ELÄINLÄÄKETIEDE 1,6% (75 IHMISTÄ) HELSINGIN YLIOPISTOSSA KOULUTUSALAA VAIHTANEET 2017–2018 Yksittäisiä ihmisiä ripotellen muualle kaikilta kolmelta koulutusalalta S ähk öja e n ergiate k n i ik ka 1 1,8 % ( 1 2 ih m is t ä ) TILASTOJEN LÄHDE: OPETUSHALLINNON VIPUNEN-TILASTOPALVELU ylioppilaslehti.fi 13
teKSti ANSSI BWALYA KUvitUS MILJA KEINÄNEN Pojat pärjäävät koulussa ja Pisa-tutkimuksissa huonommin kuin tytöt. Selitystä on etsitty aivoista. Niistä on löytynyt sukupuolten välillä joitakin eroja, mutta nykytiedon valossa väite poikien aivojen hitaammasta kypsymisestä ei pidä paikkaansa. ajasta Miksi sukupuoli näkyy oppismistuloksissa? tasapuolisesti lapset pääsevät laadukkaan opetuksen piiriin. ”Eli ei ole kyse siitä, että meillä olisi luontaisesti enemmän miespuolisia neroja. Sen sijaan vaikuttaisi siltä, että pojilla on suhteessa enemmän alttiutta erilaisille oppimisvaikeuksille.” Wierenga pitää mahdollisena, että selitys löytyy aiemmin mainitusta erosta: siitä, että poikien aivorakenteissa on enemmän vaihtelua kuin tyttöjen. Varmaa tutkimustietoa asiasta ei kuitenkaan vielä ole. Wierenga korostaa, että sukupuolierot ovat joka tapauksessa niin maltillisia, ettei yksittäisen ihmisen aivojen rakenteesta voi tehdä mitään päätelmiä yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella. Lisäksi on tärkeää muistaa, että aivot muovautuvat jatkuvasti uusien oppimiskokemusten myötä, erityisesti lapsuudessa ja nuoruudessa. Vaikka tietty ryhmien välinen ero selittyisi osin eroilla aivorakenteissa, tämä ei tarkoita sitä, etteikö eroavaisuuksiin voisi vaikuttaa ympäristöä muokkaamalla. SUKUPUOLTEN VÄLISET ja sisäiset erot näkyvät myös Suomen Pisa-tuloksissa. On huomattu, että poikien tuloksissa on enemmän hajontaa. Pisa-tutkimuksen kansallinen tutkimusjohtaja Arto K. Ahonen kuvailee hyvin samanlaista vinoumaa kuin Wierenga: osaamisjakauman yläpäässä sukupuolieroja LEIDENIN YLIOPISTON apulaisprofessorin, aivotutkija Lara Wierengan mukaan ajatus poikien aivojen hitaammasta kypsymisestä voi tuntua houkuttelevalta, koska vastaavan viiveen voi nähdä murrosiän kasvupyrähdyksissä. Lisäksi ensimmäiset aihetta tarkastelleet, 2000-luvun alussa julkaistut tutkimukset todella havaitsivat, että tietyt aivorakenteen muutokset tapahtuivat pojilla keskimäärin myöhemmin kuin tytöillä. Näitä tuloksia ei kuitenkaan ole sittemmin pystytty luotettavasti toistamaan. Joitain eroja aivoissa kuitenkin on. Tuoreemmissa tutkimuksissa on havaittu, että selvimmät erot liittyvät yksilöllisen vaihtelun määrään kunkin sukupuoliryhmän sisällä. On havaittu, että poikien välillä on suurempaa vaihtelua aivojen rakenteessa ja kehitystahdissa kuin tyttöjen. Wierengan tutkimusryhmä pyrkii parhaillaan selvittämään, ovatko aivojen eroavaisuudet yhteydessä eroihin käyttäytymisessä ja tiedonkäsittelytaidoissa. Esimerkiksi älykkyystutkimuksissa on havaittu, että miesten välillä on enemmän vaihtelua älykkyydessä. Nykytiedon valossa vaihtelu ei kuitenkaan ole jakautunut tasaisesti älykkyysjakauman ääripäihin, vaan miehet näyttävät olevan yliedustettuina jakauman häntäpäässä. Huippuosaajien joukkoon pääsemiseen vaikuttavat Wierengan mukaan enemmän kulttuuriset tekijät – etenkin se, kuinka V iime vuosina monissa tutkimuksissa on huomattu, että poikien oppimistulokset jäävät Suomessa keskimäärin heikommiksi kuin tyttöjen. Tuoreimmassa Pisa-tutkimuksessa pojat pärjäsivät tyttöjä heikommin niin lukutaidossa, matematiikassa kuin luonnontieteissäkin. Samanlainen ero oli nähtävissä kahdeksannen luokan oppilaiden digitaitoja arvioineessa ICILS-tutkimuksessa. Lisäksi pojat ovat Tilastokeskuksen tietojen mukaan yliedustettuina koulupudokkaiden joukossa. Tämä on horjuttanut käsitystä suomalaisen peruskoulun tasa-arvoisuudesta ja herättänyt kysymyksiä ja spekulaatioita siitä, mistä erot johtuvat. Yksi suosittu selitys liittyy biologiaan. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan erot selittyvät sillä, että poikien aivot vain kypsyvät hitaammin kuin tyttöjen. Esimerkiksi viime elokuussa Helsingin Sanomissa (23.8.2020) julkaistiin mielipidekirjoitus, jossa lääketieteen ja psykologian asiantuntijat suosittelivat ottamaan opetuksessa huomioon ”neurobiologisen kypsymisen eritahtisuuden”. Poikien etuotsalohkot ”kypsyvät” heidän mukaansa hitaammin kuin tyttöjen. Toisaalta helmikuussa 2020 Helsingin Sanomat kirjoitti tiedejutussaan, ettei käsitys tyttöjen ja poikien aivojen erilaisesta kehityksestä pidä paikkaansa. 14 Ylioppilaslehti 2/2021
ei näy, mutta heikoimmin suoriutuvien joukossa pojat ovat yliedustettuina. Mitään yksiselitteistä syytä vinoumalle ei Ahosen mukaan ainakaan Pisa-aineistosta löydy. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tietyillä taustatekijöillä on suurempi vaikutus poikien kuin tyttöjen oppimistuloksiin. Näihin kuuluvat esimerkiksi perhetausta ja kiinnostus oppiainetta kohtaan. ”Akateemisesti koulutetuissa perheissä koko keskustelukulttuuri on vähän erilainen kuin matalamman koulutustason perheissä, ja sitä kautta perhetausta voi vaikuttaa osaamiseen”, Ahonen selittää. ”Toinen tärkeä juttu on tietenkin se, kuinka paljon vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Ilmeisesti on niin, että pojille vanhempien osallistumisella on suurempi merkitys kuin tytöille.” Ahonen nostaa myös esiin sen, että Suomen Pisa-tulokset ovat kaiken kaikkiaan heikentyneet tasaisesti vuodesta 2006 lähtien. Tämä on näkynyt eri tavoin eri oppiaineissa ja niiden oppimistulosten sukupuolieroissa. Esimerkiksi lukutaidossa tytöt ovat ensimmäisistä mittauksista lähtien pärjänneet poikia paremmin, ja ero on säilynyt, vaikka tulokset ovat yleisesti ottaen heikentyneet. Toisaalta matematiikassa pojat pärjäsivät vielä vuosituhannen alussa hieman paremmin kuin tytöt. Sittemmin osaaminen on heikentynyt molemmissa ryhmissä, mutta pojilla jyrkemmin. Tämä on johtanut siihen, että tytöt pärjäävät nyt matematiikassa paremmin kuin pojat. O P P I M I S T U LO S T E N huonontuminen koskee kaikkia, eivätkä taustalla olevat syyt välttämättä liity sukupuoleen sinänsä, vaikka herkkyys perhetaustan kaltaisille kriittisille taustatekijöille vaihtelisikin sukupuolesta riippuen. Herää kysymys, kannattaako oppimistulosten heikentymistä tarkastella binäärisenä sukupuolikysymyksenä. Kansallisen k o u l u t u k s e n arviointikeskuksen Karvin asiantuntijoiden Jaana Saarisen ja Kirsi Siekkisen mukaan keskustelu oppimistuloksista pelkistyy liian usein poikien ja tyttöjen vertailuun. Heidän mielestään huomiota pitäisi kiinnittää siihen, että tyttöjen ja poikien joukossa on hyvin ja heikommin menestyviä oppijoita. Suomessa on edelleen koulussa hyvin menestyviä nuoria, mutta heikommin menestyvät pärjäävät yhä huonommin. Samanaikaisesti motivaatio oppimista kohtaan on heikentynyt. Muita muutostrendejä ovat sosioekonomisen taustan merkityksen kasvu, alueellisten erojen korostuminen ja eriytyvät koulutusvalinnat suurissa kaupungeissa. KARVI TEKEE opetusministeriölle kesällä julkaistavaa selvitystä sukupuolten välisten ja sisäisten oppimiserojen syistä ja taustoista. Siinä tuodaan Siekkisen ja Saarisen mukaan esiin, että tyttö–poika-jaottelun sijaan pitäisi tiedostaa, kuinka sukupuolta tehdään sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Lisäksi tulisi tarkastella muita eroja aiheuttavia tekijöitä, kuten yhteiskuntaluokkaa ja maahanmuuttajataustaa. ylioppilaslehti.fi 15
Kasvisja vegaaniaterioiden osuus myydyistä aterioista syksyn 2020 aikana. Lyyran rakennustyömaan purkujätteestä hyödynnettiin Siitä 22 000 tonnia käytettiin maarakennukseen. Määrä vastaa noin 110 000 betoniporsasta tai -kilpikonnaa. Jos nämä kilpikonnat laitettaisiin parijonoon, ulottuisi jono Kaivopihalta Itäkeskukseen ja takaisin. > 50 % LEIKKASIMME HIILIPÄÄSTÖJÄMME VUODEN AIKANA PYSYVÄSTI 20 % ETENEMME VAKAASTI KOHTI HIILINEUTRAALIUTTA Asianmukaiset työskentelyolosuhteet kaikille Vuonna 2021 loimme alihankintasopimuksiimme liitteen, joka sitouttaa kaikki kumppanimme kohtelemaan työntekijöitään ihmisarvoisesti ja tarjoamaan muun muassa asianmukaista palkkaa. Mielikuvituksen haastamista – tulevaisuusskenaarioiden luomista Miltä näyttää pandemian jälkeinen maailma ja yhteiskuntajärjestys, jossa liiketoiminta on mukautettu ilmaston ja luonnonympäristön kanssa yhteen? Se on jotakin erilaista, jolla ei vielä ole muotoa tai nimeä. Olimme Demos Helsingin kanssa mukana perustamassa Untitled-yhteisöä, jossa tätä vielä nimeämätöntä tulevaisuutta kehitetään yhdessä. Koronapandemia moukaroi Ylvaa Maaliskuussa 2020 Suomeen iskenyt koronapandemia ei päästänyt Ylvaa helpolla. Pandemialla oli suuret vaikutukset erityisesti ravintolaliiketoimintaan ja henkilöstöömme. Hyvästit naudanlihalle Päätimme luopua naudanlihan tarjoamisesta UniCafe-ravintoloissamme. > 97 % LUE LISÄÄ TÄSSÄ KOHOKOHDAT SIITÄ, KUINKA OMISTAMASI LIIKETOIMINTA TEKI TÖITÄ KESTÄVÄMMÄN YHTEISKUNNAN ETEEN VUONNA 2020. Moi Helsingin yliopiston opiskelija, Ylvan omistaja! MAINOS
Kasvisja vegaaniaterioiden osuus myydyistä aterioista syksyn 2020 aikana. Lyyran rakennustyömaan purkujätteestä hyödynnettiin Siitä 22 000 tonnia käytettiin maarakennukseen. Määrä vastaa noin 110 000 betoniporsasta tai -kilpikonnaa. Jos nämä kilpikonnat laitettaisiin parijonoon, ulottuisi jono Kaivopihalta Itäkeskukseen ja takaisin. > 50 % LEIKKASIMME HIILIPÄÄSTÖJÄMME VUODEN AIKANA PYSYVÄSTI 20 % ETENEMME VAKAASTI KOHTI HIILINEUTRAALIUTTA Asianmukaiset työskentelyolosuhteet kaikille Vuonna 2021 loimme alihankintasopimuksiimme liitteen, joka sitouttaa kaikki kumppanimme kohtelemaan työntekijöitään ihmisarvoisesti ja tarjoamaan muun muassa asianmukaista palkkaa. Mielikuvituksen haastamista – tulevaisuusskenaarioiden luomista Miltä näyttää pandemian jälkeinen maailma ja yhteiskuntajärjestys, jossa liiketoiminta on mukautettu ilmaston ja luonnonympäristön kanssa yhteen? Se on jotakin erilaista, jolla ei vielä ole muotoa tai nimeä. Olimme Demos Helsingin kanssa mukana perustamassa Untitled-yhteisöä, jossa tätä vielä nimeämätöntä tulevaisuutta kehitetään yhdessä. Koronapandemia moukaroi Ylvaa Maaliskuussa 2020 Suomeen iskenyt koronapandemia ei päästänyt Ylvaa helpolla. Pandemialla oli suuret vaikutukset erityisesti ravintolaliiketoimintaan ja henkilöstöömme. Hyvästit naudanlihalle Päätimme luopua naudanlihan tarjoamisesta UniCafe-ravintoloissamme. > 97 % LUE LISÄÄ TÄSSÄ KOHOKOHDAT SIITÄ, KUINKA OMISTAMASI LIIKETOIMINTA TEKI TÖITÄ KESTÄVÄMMÄN YHTEISKUNNAN ETEEN VUONNA 2020. Moi Helsingin yliopiston opiskelija, Ylvan omistaja!
Koronavuoden aikana ministerit ovat olleet näkyvästi esillä. Tiedotustilaisuuksissa, uutisissa, kansikuvissa. Yhtä ei kuitenkaan ole näkynyt. Ylioppilaslehden agendajournalistit selvittivät, missä ja kuka on Thomas Blomqvist – ja onko hänellä jotakin salattavaa. NÄKYMÄTÖN MINISTERI
PROLOG – FREDAG DEN 19 FEBRUARI S inä päivänä naiset nähtiin viisi kertaa. Ensin Valtioneuvoston linnassa, Senaatintorin laidalla. He painoivat keltaisen empirepalatsin seinässä olevaa nappulaa ja astuivat sisään vallan linnakkeeseen. Pyöröoven jälkeen he kääntyivät raput ylös oikealle pieneen sivuhuoneeseen, jonka jykevän tiskin takana istui keski-ikäinen nainen. Hän tervehti pleksin takana seisovia tummiin pukeutuneita hahmoja. Kolmikosta pisin taitteli auki paperiarkin ja painoi sen vasten pleksiä. ”Oletteko nähnyt tätä miestä?” hän kysyi. Kasvoilla oli maski, kädessä hanskat. Paperista ei tulisi löytymään sormenjälkiä. ”Tuota, tiedätkö, en ota nyt kantaa mihinkään tuollaiseen, en ole välttämättä oikea henkilö siihen”, aulavahti vastasi. Hän tuskin tiesi, että pian sama kummallinen näytelmä toistuisi muissakin valtionhallinnon virastoissa. Muutamaa minuuttia myöhemmin naiset kipusivat ylös Säätytalon portaita, soittivat ovikelloa, hiipivät aulaan, vetivät taskustaan ruttuiselle kopiopaperille tulostetun kuvan ja kysyivät, onko tätä ruskeahiuksista, sinisilmäistä miestä näkynyt. Kieltävän vastauksen saatuaan he katosivat kelmeään kevätaurinkoon. Sosiaalija terveysministeriössä heidät näki punaiseen nahkatakkiin pukeutunut mies, jazzkitaristi Aki Hauru, joka istui kadulla vaatimassa hallitukselta rahaa. Viikon jatkuneen mielenosoituksen aikana silminnäkijä oli nähnyt monia päättäjiä, kuten kuntaministeri Sirpa Paateron ja perheja peruspalveluministeri Krista Kiurun, mutta sinisilmäistä miestä hän ei ollut havainnut – tai niin hän ainakin naisille väitti. ”Nevöhööd.” Tuntui kuin salaperäisyyden verho ympäröisi hänen liikkeitään. Ulkoministeriössä vartiointiliikkeen mies vaikeni kuin muuri. ”Me ei anneta henkilöstöstä infoa.” Vasta Pyöriäinen-korttelissa Esplanadin puiston laidalla sijaitsevassa oikeusministeriön kivisessä linnassa naisia lykästi. ”On”, vastasi vartija. ”Onko?” kysyivät naiset. Heidän äänestään huokui riemu ja hämmennys. ”On”, vartija vahvisti ja jatkoi. ”Hänhän istuu täällä.” KAPITEL 1 – DEN OKÄNDA MINISTERN T iistaina 10. joulukuuta 2019 valtioneuvoston nettisivuilla julkaistiin tiivis tiedote. Siinä kerrottiin, että tasavallan presidentti on nimittänyt Suomen 76. hallituksen. Vieressä oli kuva ministereistä. Rivissä oli 15 mustiin pukeutunutta hahmoa. Useimmat heistä ovat sittemmin tulleet tutuiksi televisiosta, tiedotustilaisuuksista, lehtien palstoilta ja kansista. Tutuimmat ovat keskellä. Haavisto, Andersson, Kulmuni, Marin, Ohisalo, Kiuru, Lintilä. Kolmantena oikealta, Sirpa Paateron ja Aino-Kaisa Pekosen välissä seisoo mies, jolla on helmenharmaa kravatti. Mies on Thomas Blomqvist, 56-vuotias raaseporilainen kunnallispoliitikko, rkp:n kansanedustaja ja pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri. Niissä tehtävissä Blomqvist aloitti jo Antti Rinteen hallituksessa kesäkuussa 2019. Samoihin aikoihin Ilta-Sanomat paljasti, että vain joka toinen suomalainen tunnistaa rkp:n uuden ministerin. Tammikuussa 2020 Helsingin Sanomat kirjoitti kolmikymppisten naisten rivistön rikkovasta ”keski-ikäisestä solmiomiehestä”, ”Suomen tuntemattomimmasta ministeristä”. Kuka hän on, lehti kysyi. Me vastaamme. KAPITEL 2 – POJKEN SOM HJÄLPTE MED LÄXOR T enholassa alkoi tiettävästi liikkua ihmisiä jo rautakaudella. Keskiajalla siellä oli väkeä enemmänkin. Siitä on todisteena joskus vuosien 1460–1480 paikkeilla rakennettu kivikirkko, joka seisoo keskellä nykyistä Tenholan kylää. Se sijaitsee Uudenmaan läntisimmässä kolkassa, 15 kilometriä Tammisaaresta luoteeseen ja sata kilometriä Helsingistä länteen. Asukkaita on noin 2 500. Thomas Blomqvist syntyi Tammisaaressa vuonna 1965. Lapsuutensa hän vietti Tenholassa perheen maatilalla. Koulukaverit silloisesta Tenala-Bromarf experimentgrundskolanin kyläkoulusta muistavat kiltin, rauhallisen ja hauskan pojan. Anne Lindholm ja Martin Kevin olivat tulevan ministerin kanssa samalla luokalla ensimmäisestä yhdeksänteen. ”Jos ei osannut vaikkapa matematiikan tehtäviä, saattoi aina kääntyä Thomaksen puoleen”, Lindholm muistelee. Kevin sanoo, että Blomqvist saattoi olla hyvin kiinnostunut sellaisista asioista, joita muut lapset eivät ymmärtäneet vielä lainkaan. Hän oli esimerkiksi från dag ett perillä valtionhallinnosta ja tiesi, mitä eroa on hallituksella ja eduskunnalla. Viidennellä luokalla Blomqvist kiinnostui historiasta. Kuudennella ja seitsemännellä hän kirjoitti äidinkielen tunneilla esseitä Urho Kekkosesta, Puolan solidaarisuusliikkeestä ja Lech Wa??sasta. teKSti SONIA EL KAMEL, KAROLIINA PAANANEN & TUIJA SILTAMÄKI KUvat SAKARI PIIPPO yl-ajojahti ylioppilaslehti.fi 19
Pienessä kylässä lapset olivat tiiviisti tekemisissä toistensa kanssa. Lindholm ja Blomqvist olivat samassa urheiluseurassa, kilpailivatkin, ainakin pituushypyssä ja juoksussa. Blomqvist hyppäsi pidemmälle, mutta lyhyillä matkoilla Lindholm oli nopeampi. Yksi laji oli kuitenkin ylitse muiden: Hiihto. Se vei Blomqvistin mukanaan. Raaseporin autopesussa ministeriä ei väitetysti ole näkynyt, mutta puhelimeen kutsuttu Marica Sundström muistelee harrastaneensa nuorena hiihtoa samassa hiihtoseurassa kuin Blomqvist. Kerran teini-ikäinen Blomqvist opetti nuoremmille hiihtäjille hiihtotekniikkaa, Sundström kertoo. Martin Kevin kertoo, että hänestä ja Blomqvistista tuli hyviä ystäviä. Teini-ikäisinä he kävivät pitkiä keskusteluja maailmasta ja asioista. Tonårfilosofera, Kevin kuvailee. Lukiossa tiet hetkeksi erkanivat. Blomqvist kirjoitti ylioppilaaksi Ekenäs gymnasium -lukiosta vuonna 1984. Todistuksessa komeili pelkkiä laudatureja. Ruotsi äidinkielenä, pitkä suomi, pitkä englanti, pitkä matematiikka, lyhyt saksa, reaali. Sen myötä tie maailmalle oli auki. Armeijan jälkeen ylivääpelin tie vei vuonna 1985 Helsingin yliopistoon, maaja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan. KAPITEL 3 – PAPPAS SPÅR V uonna 1991 Blomqvist palasi Tenholaan. Blomqvistin isä oli jatkanut tilalla isänsä työtä, ja nyt olisi Blomqvistin vuoro. Nuori isäntä oli uudistusmielinen. Edellinen sukupolvi oli kasvattanut tilalla lypsylehmiä 1970-luvun alkuun asti, minkä jälkeen keskityttiin pienporsastuotantoon. Se loppui vuonna 1984. Olisi pitänyt investoida uuteen sikalaan, mutta uusi isäntä ei pitänyt sitä järkevänä. Hän ei ollut valmis viettämään kaikkea aikaansa maatilalla, vaikka se olikin aina ollut hänelle tärkeä. Kavereiden kanssa leikkiminen ja urheileminen oli kyllä kivaa, mutta jos pääsi isän kanssa traktoriin tai maataloustöihin… Nykyisin Blomqvist asuu tilalla vaimonsa Mian ja pariskunnan kolmen lapsen kanssa. Viljelymaata on 85 hehtaaria, pelloilla kasvaa sokerijuurikasta ja viljaa. Eläimiä on lähinnä lemmikkeinä. Lapsilla on kaksi kania, joiden nimiä Blomqvist ei muista. Kesäksi hankitaan kesäkanoja. Koulukavereista Martin Kevin on muuttanut Espooseen, mutta Anne Lindholm viihtyy seudulla edelleen. Hän pitää Bakfickan-nimistä ravintolaa ja Frimanshandel-sekatavarakauppaa. Blomqvist asioi siellä toisinaan. Sekatavarakaupan myyjä, Lindholmin alainen, ei suostu paljastamaan, mitä ministeri liikkeestä ostaa. ”Mutta meillä myydään maataloustarvikkeita.” Raaseporissa sijaitsevasta Finbygrändin maatalousmuseosta sen sijaan kerrotaan, että ministeri on vieraillut museossa viimeksi joitakin vuosia sitten. ”Sen jälkeen hän on ollut kiireinen mies”, sanoo Filip Karlsson. Hän tuntee Blomqvistin maanviljelypiireistä. Karlsson kuvailee ministeriä tarkaksi, huomaavaiseksi ja miellyttäväksi ihmiseksi. ”Silloin kun jutellaan hänen kanssaan, hän kuuntelee. Ei mikään kiire saada vastata. Hän kuuntelee, mitä ihmisellä on sanottavaa ja sitten hän vasta kommentoi.” ”Niin kuin telkkarista kai huomaa, hän ehkä saisi puhua enemmän. Olette kai nähnyt hänet haastettaluissa, aika rauhallinen mies.” Blomqvistin naapuri, maanviljelijä Henrik Kevin on hoitanut osaa Blomqvistin viljelyksistä, kun tämä ei ole ehtinyt. Henrik Kevin on Martin Kevinin pikkuserkku ja tuntenut Blomqvistin vuosia ja sanoo ministerin olevan ”hyvin tavallinen”. ”Hänellä ei mene yli. Ei hän ole sellainen, että hän keksisi jotain isoa juttua.” Eikä oikein sellainenkaan, joka toisi omia asioitaan esiin, Kevin kuvailee. ”Se on ehkä ongelma hänelle poliitikkona.” KAPITEL 4 – DAVID OCH GOLIAT S uomessa rkp on pieni puolue, mutta Raaseporissa suuri. Valtuuston 43 paikasta rkp:n hallussa on niukka enemmistö, 22 paikkaa. Blomqvist valittiin Tammisaaren kaupunginvaltuustoon vuonna 1993. Vuonna 2005 hän aloitti valtuuston puheenjohtajana. Tammisaaren kaupunki lakkautettiin vuonna 2009. Samalla Tammisaari, Karjaa ja Pohja yhdistyivät Raaseporin kaupungiksi. Se tiesi muutoksia myös Thomas Blomqvistille. Kun Tammisaari lakkasi olemasta, Blomqvistista tuli Raaseporin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Raaseporin kaupunginhallituksen valtuutettu Kimmo Koivunen (sd) kuvailee Blomqvistia ”erittäin asialliseksi”. ”Puhuu selkeää suomen kieltä ja ruotsin kieltä.” Koivusen mukaan Blomqvist pitää valtuustossa esillä ”yleisasioita”. ”Hänellä ei ole mitään keihäänkärkiä, mitä pitäisi painottaa. Hän ei halua profiloitua yhden asian mieheksi.” Valtuutettu Tanja Konttinen (vihr) sanoo, että Blomqvist on rauhallinen ja reilu. Vuoteen 2019 asti valtuustoa johtanut Blomqvist oli hänestä hyvä puheenjohtaja, joka otti huomioon valtuutettujen mielipiteitä ja luotsasi valtuustoa eteenpäin. Eduskuntaan Blomqvist yritti päästä ensimmäisen kerran vuonna 2003. Ääniä tuli hieman yli 2 000. Se ei riittänyt läpimenoon. Neljä vuotta myöhemmin jokin oli muuttunut. Ääniä tuli 7 280 ja Blomqvistista kansanedustaja. Viime eduskuntavaaleissa rkp sai läpi yhdeksän ehdokasta. Blomqvist oli 6 137 äänellä heistä mediaani. Neljä läpipäässyttä ehdokasta sai enemmän ääniä kuin hän, neljä vähemmän. Blomqvist oli vahvasti keskellä myös kaikkien ehdokkaiden joukossa: hän sai 97. eniten ääniä. Kansanedustajakollegana hän on pidetty. Rkp:n kansanedustaja Anders Adlercreutz sanoo, ettei ikinä ole kuullut puoluetovereilta poikkipuolista sanaa Blomqvistista. Kaikissa tilanteissa rauhallinen, asiallinen, äärimmäisen luotettava, äärimmäisen reilu, hän kuvailee. Sellaiseksi Blomqvistia kuvailevat monet muutkin. Asiapoliitikko. Kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Miellyttävä, rauhallinen, kiltti. Ottaa muut huomioon. 20 Ylioppilaslehti 2/2021
Anni Dahlén aloitti Blomqvistin eduskunta-avustajana keväällä 2017. Tällä hetkellä Dahlén on vanhempainvapaalla. Dahlén luonnehtii Blomqvistia samoin kuin moni muu, rauhallinen, asiallinen ja niin edelleen, mutta hyvin pian avustajana aloitettuaan hän huomasi Blomqvistin olevan myös hyvin kiireinen ja työteliäs mies. Avustajat auttavat kansanedustajia kirjoittaman puheita, lehtikirjoituksia ja tiedotteita, mutta Dahlénin mukaan Blomqvist miettii itsekin tekstejä tarkkaan. ”Hän on hyvin tarkka siitä, miten asiat muotoillaan.” Välillä on tuntunut siltä, että kiireistä kansanedustajaa on pitänyt muistuttaa sanomaan ei. Dahlénin mukaan myös aiemmat avustajat ovat välillä ehdottaneet Blomqvistia luopumaan joistakin tehtävistä, jotta hänelle jäisi enemmän vapaa-aikaa. ”Toisaalta ajattelen, että kun on päässyt noin pitkälle, on myös velvollisuus ottaa vastaan tehtäviä silloin kuin niitä tarjotaan. Siinä mielessä mahdollisuudet kieltäytyä tehtävistä ovat aika pienet.” Viime vaalikaudella Blomqvist valittiin eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajaksi ja rkp:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. ”Hän on hyvin nöyrä ja vastuuntuntoinen ihminen. Kun häntä pyydetään johonkin, hän ottaa sen vastaan”, Dahlén sanoo. KAPITEL 5 – MINISTERN T homas Blomqvist ei halunnut ministeriksi, ainakaan aluksi, eikä vielä toisellakaan kaudella. Tehtävät olivat kyllä kiinnostavia, mutta hyvin vaativia. Kolmannella ja neljännellä kaudella Blomqvist alkoi ajatella toisin. Hän oli ollut ryhmäpuheenjohtajana ja tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtajana ja aavisteli, että hallitusneuvotteluissa saattaa tulla vastaan tilanne, jossa häntä pyydetään ministeriksi. Jos niin käy, hän on valmis lähtemään mukaan, hän päätti. Salkkuja tuli kaksi: pohjoismainen yhteistyö ja tasa-arvo. Rkp:n toinen ministeri on puolueen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson. Henriksson ja Blomqvist ovat jakaneet ministerityöryhmät niin, että Blomqvist kuuluu neljään. Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmään, ilmastoja energiapoliittiseen ministerityöryhmään ja lapsija nuorisopoliittiseen ministerityöryhmään sekä sote-ministerityöryhmään. Korona-aikaan kokouksia on järjestetty niin, että osa osallistujista on etänä, osa livenä. Ministerityöryhmistä kerrotaan, että toisin kuin monet muut ministerit, Blomqvist osallistuu kokouksiin usein paikan päällä. Muitakin kokouksia ja tapaamisia piisaa. Pitää tavata EU-komissaareja, diplomaatteja, muiden maiden ministereitä, toisten Pohjoismaiden yhteistyöministereitä, kansanedustajia, puoluehallituksen väkeä, lobbareita ja istua ministeriryhmissä, seurantaryhmissä, kyselytunneilla, iltakouluissa, rahavaliokunnissa, valtioneuvoston istunnoissa ja eduskuntaryhmän ryhmäkokouksissa. Sitten on tietysti tapahtumia, kuten naisten oikeuksia käsittelevä Commission on the Status of Women. Sen piti olla maaliskuun puolivälissä New Yorkissa, mutta korona perui matkan sekä viime että tänä vuonna. Tänä vuonna Blomqvist piti Pohjoismaiden yhteisessä tilaisuudessa puheenvuoronsa sukupuolten välisestä tasa-arvosta etäyhteydellä. Silloin kun vapaa-aikaa on, Blomqvist viettää sen perheensä kanssa Tenholassa. Hän urheilee, lukee kirjoja ja opettelee lausumaan runoja ulkoa. Hänellä on tapana esittää niitä läheisilleen näiden merkkipäivinä. Puoluetoveri, kansanedustaja Eva Biaudet sanoo, että viime vuosina Blomqvist on lausunut Karin Boyen runoja. ”Ehkä se liittyy tasa-arvoajatteluun, että hän on lisännyt naisrunoilijoita. Hän rakastaa Runebergia ja Sven Dufvaa. Hänellä on aika perinteinen, klassinen maku. Karin Boye on modernimpaa.” Biaudet ja Blomqvist ovat ystäviä. Biaudet ei enää muista, missä he ovat tutustuneet. Hän luonnehtii Blomqistia epätavalliseksi mieheksi. ”Hän ei istu stereotyyppiseen mielikuvaan suomalaisesta miehestä. Todella herkkä ja antelias ja vahva.” ”Hän ei ole kauhean macho.” KAPITEL 6 – FIXAREN B lomqvist on aina ollut rkp:ssä maanviljelijöiden ehdokas. Se näkyy tavallaan myös hänen arvoissaan. Entisen kollegan Mats Nylundin mukaan Blomqvist on liberaali, mutta edustaa myös talonpoikaisaatetta. ”Viljelymaan ja metsän pitää olla paremmassa kunnossa, kun jätät sen seuraavalle sukupolvelle. Tämä on perusarvo, jonka voin vannoa, että hän itse myös mainitsee. Siihen liittyy se, että otat huomioon ympäristön ja ilmaston sekä ihmiset”, Nylund kuvailee. Nylund ja Blomqvist tutustuivat Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbundissa eli ruotsinkielisten maataloustuottajien keskusliitossa. He olivat samaan aikaan SLC:n hallituksessa 2000ja 2010-luvuilla. Blomqvistin vastuualueena oli kasvisviljely, Nylundin kotieläintuotanto. Kansanedustajan tehtävät vuonna 2019 lopettanut Nylund toimii nykyisin SLC:n puheenjohtajana ja rkp:n puoluehallituksessa. Eduskunnassa heidän työhuoneensa olivat vierekkäin. Jommankumman työhuoneessa saattoi käydä säännöllisesti läpi sekä politiikan että maatalouden asiat. Miehet tuntevat toisensa hyvin. Nylund antaa Blomqvistista paljastavan luonnehdinnan: luotettava. Samaa mieltä on Anders Adlercreutz, joka kertoo, että parrasvaloihin hakeutumisen sijaan hän ”fiksaa” ja ”järjestelee” asioita. Hän ei käytä kyynärpäätaktiikkaa, vaan sovittelee ja pyrkii löytämään yhteisen näkemyksen. Klippa, kuin kallio, Nylund sanoo. ”Kun minulla on ollut jotain erittäin vaikeaa asiaa, enkä ole oikein tiennyt, että miten pitäisi mennä eteenpäin, toimia tai jopa ajatella siitä, mikä on ongelman ydin, olen aika usein mennyt Thomaksen luokse”, Nylund kertoo. Myös Nylund kuvailee Blomqvistia kiltiksi, mutta kiltteys ei tarkoita, että tältä puuttuisivat rajat. Hänellä on myös ”jämpti” puoli. ”Mutta hän ei koskaan huuda ja riehu.” ylioppilaslehti.fi 23
Biaudet ei puhu jämptiydestä, vaan sitkeydestä. Hän sanoo, että on pitkälti Blomqvistin ansiota, että rkp sai kesällä 2020 sosiaalija terveydenhuollon uudistuksesta käydyissä hallituksen neuvotteluissa haluamansa muutokset läpi. Blomqvist jaksoi neuvotella väsymättä. Tunteja, päiviä, viikkoja. Olisiko moni muu jaksanut, sitä Biaudet ei tiedä. Hän epäilee, että Blomqvistin kova fyysinen kunto tekee hänestä myös sitkeän neuvottelijan. ”Joskushan se on niin politiikassa, että se, joka jaksaa pisimpään, voittaa.” KAPITEL 7 – DEN DOLDA SIDAN K esällä 2020 Blomqvist kutsui rkp:n eduskuntaryhmän maatilalleen Tenholaan. Seurustelun lisäksi oli ohjelmaakin: Blomqvist laittoi kansanedustajat ajamaan traktori-peräkärry-yhdistelmää ja avusti kokemattomampia kuljettajia. ”Se oli hengenvaarallisen näköistä, kun hän hyppi siellä”, kuvailee tapahtumat omin silmin nähnyt kansanedustaja Eva Biaudet. Olisikin virhe ajatella, että hiljainen ministeri olisi myös huumorintajuton. Vuonna 2017 Blomqvistin vieressä eduskunnassa istunut kokoomuksen kansanedustaja Sinuhe Wallinheimo paljastaa, että vierustovereilla oli tapana kuiskutella ruotsiksi vitsejä istuntojen aikana. ”Enemmän se oli sellaista tilannekomiikkaa. Jos joku ministeri puhui jotain ja kumpikaan ei sitä ymmärtäny, kyseltiin toisiltamme, että ymmärsitkö.” Wallinheimolla on omat epäilyksensä Blomqvistin suhteen. ”Hän on luultavasti paljon huumorintajuisempi kuin suuri yleisö luulee.” Mutta jotkut asiat hän ottaa todella vakavasti. Sen paljastaa lapsuudenystävä Martin Kevin. Hänen mukaansa Blomqvist on erittäin kilpailuhenkinen ihminen, joka inhoaa häviämistä. Se näkyy erityisesti hiihtämisessä. Lapsena Blomqvist kävin isänsä kanssa hiihtämässä ja alkoi itkeä, kun ei pysynyt perässä. Hän sisuuntui ja alkoi harjoitella. Hiihdossa Blomqvistia kiehtovat sen monipuolisuus ja vaativuus. Laji vaatii kestävyyttä, nopeutta, koordinaatiokykyä, rytmitajua ja voimien optimointia. Blomqvist treenaa edelleen tavoitteellisesti ja ganska hårt. Kesällä hänet saattaa nähdä kylällä rullahiihtämässä, toisinaan jopa Vasaloppet-hiihtokilpailussa. Vasaloppetiin Blomqvist on osallistunut peräti kuudesti, Marcialongan hiihtoon neljästi. Blomqvist on tuttu näky myös eduskunnan hiihtomestaruuskilpailuissa. Helmikuussa 2016 voiton vei Blomqvistin lisäksi keskustan kansanedustaja Hanna Kosonen. Kosonen kirjoitti siitä Twitteriin ja julkaisi kuvan: ”Voittajien hyvin maireat hymyt. Eduskunnan hiihtomestaruuskilpailut, Thomas Blomqvist & mie #voittoontärkein.” Lapsuudenystävä Martin Kevin kertoo, ettei kilpailuvietti rajoitu urheilusuorituksiin. Erityisen paljon Blomqvist inhoaa lautapeleissä häviämistä. Etenkin, jos kyse on sellaisesta pelistä, jossa pärjääminen ei perustu tietoon vaan tuuriin ja nopan heittämiseen. Niissä häviäminen saa hänet suunniltaan. ”Hän tulee hyvin vihaiseksi”, Kevin sanoo. EPILOG – TISDAG DEN 16 MARS T homas Blomqvist ilmestyy Teamsikkunaan hieman yhdeksän jälkeen aamulla. ”Hieman mietin, että mitä hittoa on tekeillä.” Blomqvist istuu työhuoneessaan oikeusministeriössä. Toisessa ikkunassa on hänen erityisavustajansa Anders Portin, joka seuraa tapahtumia. Naisten on aika saada vastauksia. Mikä sai Blomqvistin lähtemään politiikkaan? Bottan lauluiltama, ainakin tavallaan. Opiskeluaikoina Blomqvist asui Koskelassa. Torstaisin hän pelasi kavereidensa kanssa lentopalloa. Sen jälkeen mentiin oluelle ja puhuttiin politiikkaa, joskus kiivaastikin. Kerran Bottan lauluiltaman – ja ehkä jokusen oluen – jälkeen seurue pysähtyi Eduskuntatalolle. Silloin Blomqvist käveli ensimmäisen kerran sen rappuset ylös ja laski, kuinka monta niitä on. Ei ihan hirveän montaa, hän havaitsi. ”Koetettiin myös, että aukeaisiko ovi, mutta ei se auennut. Siellä oli kyllä valot päällä, ja nyt tiedän, että siellä oli varmaan täysistunto käynnissä.” Opiskelijapolitiikkaan hän ei kuitenkaan pyrkinyt. Hän oli kiinnostuneempi muista asioista, kuten runojen lausumisesta. Siitäkin piti kilpailla. Kavereiden kanssa kisattiin, kuka osaa eniten Vänrikki Stoolin tarinoita ulkoa. Niitä lausuttiin silloinkin, kun ei ehkä olisi pitänyt, Blomqvist tunnustaa ja huokaa. ”Muun muassa siinä 55 bussissa Koskelaan joskus keskellä yötä. Ehkä kaikki kanssamatkustajat eivät arvostaneet sitä. Tai en mä tiedä! Ehkä arvostivat!” Tenholaan palattuaan Blomqvist lopulta lähti ehdolle kunnallisvaaleihin, tutun kehotuksesta. Hyvä on sitten. Entä miten huonosti parrasvaloissa viihtyvä mies kestää julkisuutta? ”Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että esiinnyn julkisuudessa, koska tää ministerin työ tietysti on paljon sitä.” Sen sijaan Blomqvist ei pidä siitä, että julkisuuteen hakeudutaan, vaikkei olisi mitään asiaa – ja että pitäisi hakeutua, että saa otsikkoja ja näkyvyyttä. Joskus hän yrittää avustajiensa kanssa miettiä, miten saisi julkisuutta ja ajamilleen asioille näkyvyyttä. ”Se on mulle ehkä vieras laji, en ole siinä kovin hyvä.” Blomqvist ajattelee, että politiikan henkilöityminen on johtanut siihen, että joskus poliitikko on tärkeämpi kuin asia, jonka eteen tämä tekee töitä. Muutos on ollut huomattava sinä aikana, kun Blomqvist on toiminut kansanedustajana. Hyvää on myös, että henkilöityminen voi lisätä ihmisten kiinnostusta politiikkaan. Siitä hän ei ole kuitenkaan ihan vakuuttunut. Mutta Blomqvistin mielestä ihmiset eivät ole politiikassa se juttu. Hän puhuu mieluummin yhteisten asioiden hoitamisesta. ”Ja mä hoidan niitä niin kauan kuin mulla on se valtakirja siellä eduskunnassa. Sitten kun se valtakirja viedään minulta tai mä päätän luopua siitä, niin sitten mä en oo enää kansanedustaja, vaan sitten mä oon taas Thomas.” 24 Ylioppilaslehti 2/2021
teKSti SONIA EL KAMEL KUvitUS MILENA HUHTA K aisa Merelä sanoo, että tämän jälkeen ei ole enää tietä takaisin. ”Onneksi olkoon, että te ootte tehny tän valinnan tulla tänne! Koska tää on iso sitoumus.” Paikalla Facebook-livessä on aluksi 235 ihmistä. 248… 271… ”Nyt mä nään sydämen. Jes mä näin sydämen!” ”Mä nään paljon sydämiä!” Merelän Powerful Sexual Aware -verkkovalmennus kestää 39 päivää. Tarkoitus on voimaantua, tulla tietoiseksi omasta seksuaalisuudesta. Valmennus on vain naisille. Ikärajaa ei ole, täysi-ikäisyys on ”rakkaudella annettu suositus”. ”PSA on vastaisku patriarkaatin kylvämään väärään tietoon ja tabuihin, jotka estävät naisia pääsemästä seksuaalisuutensa ytimeen ja täten täyteen potentiaaliinsa.” Ensimmäinen Powerful Sexual Aware -valmennus järjestettiin syksyllä 2019. Tämä on jo kuudes. Jokaisessa valmennuksessa on ollut Merelän mukaan noin 300 osallistujaa, yhteensä lähes 2 000. Jotkut ovat käyneet kurssin monta kertaa. Tammikuun alussa alkanut valmennus maksoi 333 euroa, Black Friday -alennuksessa 199 euroa. Summalla saa Merelän tekemiä kirjallisia ohjeita, videoita ja podcasteja. Ne pohjautuvat Merelän mukaan tutkimustietoon, Merelän seksuaalikasvattajan opintoihin ja hänen omiin kokemuksiinsa. Kerran viikossa valmennuksen suljetussa Facebook-ryhmässä järjestetään suora videolähetys, live, jossa Merelä vastaa osallistujien ennalta lähettämiin kysymyksiin. Ryhmässä, tai yhteisössä, kuten sitä valmennuksessa kutsutaan, on hieman yli 380 jäsentä, ja siellä jutellaan valmennuksen aikana päivittäin. Tarkoitus on keskustella etenkin materiaalien herättämistä ajatuksista, mutta lisäksi ryhmässä pyydetään ja annetaan seksivinkkejä, jaetaan seksisoittolistoja, vinkataan seksuaalisuutta käsitteleviä kirjoja ja lehtijuttuja, näytetään kuvia omasta pyllystä, kerrotaan tajunnanräjäyttävästä itsetyydytyksestä ja puhutaan traumaattisista seksikokemuksista. Moniin aloituksiin tulee kymmeniä kannustavia vastauksia. V iime vuosina monet suomalaiset julkisuuden henkilöt ovat ryhtyneet verkkovalmennusbisnekseen. Esimerkiksi Martina Aitolehti, Janni Hussi ja Nanna Karalahti myyvät ruokavalioon ja urheiluun keskittyviä valmennuksia. Niiden liiketoimintamallit ovat samankaltaisia. Maksua vastaan saa materiaaleja, esimerkiksi ohjeita, reseptejä tai opetusvideoita. Usein valmennukset sisältävät myös pääsyn virtuaaliseen ryhmään, jossa voi jakaa kokemuksia muiden osallistujien kanssa. Fitness-valmennukset kestävät yleensä muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Hintaan vaikuttaa usein se, kuinka kauan valmennus kestää ja kuinka tunnettu sen järjestäjä on. Esimerkiksi bikinifitness-urheilija Liisa Ahtisen kuuden viikon ruokavaliovalmennus maksaa 24,90 euroa, tosi-tv:stä, sosiaalisesta mediasta ja lööpeistä tutun Aitolehden kahdeksan viikon cross training -valmennus 59 euroa ja lääkäri Pippa Laukan kolmen viikon kuukautiskierron optimointia käsittelevä valmennus 69,90 euroa. Valmennuksia markkinoidaan valmentajien brändeillä. Twerk-tanssia opettava Tinze eli Tia-Maria Sokka mainostaa twerk-valmennustaan (59,90 €) shortseissa ja verkkosukkahousuissa ja verkkosukkahousushortseissa. Myös Merelän valmennukset henkilöityvät Merelään. Ne ovat ainoita tunnettuja suomalaisia seksuaalisuuteen ja seksiin keskittyviä verkkovalmennuksia. M erelän Instagram-tilillä on paljon kuvia Merelästä. Merelä lattialla kirkkaan oranssissa bodyssa. Merelä nuolemassa jättimäistä tikkaria. Merelä helikopterin edessä. Merelä helikopterissa. Kommenttikentät roihuavat liekkiemojeja. Merelällä on Instagramissa yli 21 000 seuraajaa ja paljon ihailijoita. Osa heistä on seurannut Merelää jo vuosia, siitä lähtien, kun hän oli vielä Koulun seksuaalikasvatusta moititaan puutteelliseksi. Seksuaalikasvattaja ja vaikuttaja Kaisa Merelä paikkaa puutteita Powerful Sexual Aware -verkkovalmennuksessaan. Mitä modernin seksuaalikasvatuksen pioneeriksi itseään kutsuva Merelä opettaa? VALMENNUS 26 Ylioppilaslehti 2/2021
hyvinvointibloggaaja. Nyt jo arkistoituun The Good Morning -blogiin Merelä kirjoitti 2010-luvun puolivälissä fitness-elämäntyylistä, sittemmin myös seksuaalisuudesta ja seksistä. Nykyään 26-vuotias Merelä on seksuaalikasvattaja. Hän sanoo olevansa modernin seksuaalikasvatuksen pioneeri Suomessa. Aiemmin Merelä on opiskellut näyttelemistä kansanopistossa, aloittanut ja keskeyttänyt yleisen kirjallisuustieteen opinnot Helsingin yliopistossa ja juontanut seksuaalisuutta ja seksiä käsittelevää suosittua Himocast-podcastia yhdessä Jenni Janakan kanssa. Valmennuksiakin on valikoimassa jo useita. On Queen Salon, sinkuille heteronaisille suunnattu verkkovalmennus voimaannuttavaan deittailuun. On Match Made in Hell Yes, seitsemän päivän verkkovalmennus Tinderin maailmaan. On What the fuck do I talk about when I talk about feminine and masculine energy, jossa opitaan feminiinija maskuliinienergioista. Ja sitten on Kaisaminni Legacy, henkilökohtainen mentorointiohjelma naisyrittäjille. Merelällä on yritys ja tiimi valmennusten pyörittämistä varten. Powerful Af Oy:n ”tiimiin” kuuluu Merelän lisäksi kaksi työntekijää. Seksuaalikasvattajaksi ryhtyminen ei ollut kovin harkittu urasiirto. Kun Merelän kirjoittamat, seksuaalisuutta käsittelevät blogikirjoitukset alkoivat saada huomiota, Merelä ajatteli, että voisi olla järkevää kouluttautua. Vuonna 2019 hän kävi Sexpon seksuaalikasvatuskoulutuksen. Sen laajuus on 30 opintopistettä, mikä vastaa suurin piirtein kandidaatin tutkinnon valinnaisia opintoja. Koulutus maksaa tällä hetkellä 3 596 euroa. Sexpon mukaan koulutus ”sopii opetusja kasvatusalan työntekijöille, nuorisotyöntekijöille ja järjestötyöntekijöille ja sosiaalija terveysalojen ammattilaisille. Kaikille, joiden työhön liittyy seksuaalikasvatusta.” Säätiön sivuilla listataan kurssin sisältöjä: seksuaalisuuden kohtaaminen, seksuaalisen hyvinvoinnin edistäminen, osallistaminen, voimauttaminen, seksuaalisuutta koskeva lainsäädäntö, arvot, ammatillisuus, etiikka. Koulutuksen käyneet voivat käyttää nimikettä seksuaalikasvattaja. Nimike ei kuitenkaan ole suojattu. Kuka tahansa voi kutsua itseään seksuaalikasvattajaksi. E nsimmäisessä Facebook-livessä osallistujat kertovat, miksi he ovat paikalla. Syitä on monia. Halu oppia seksuaalisuudesta, häpeä, ero, lastenkasvatus, itsetunnon kohentaminen, kolmenkympin kriisi, omista rajoista kiinni pitäminen, traumaattiset seksikokemukset, miellyttämisen halusta eroon pääseminen, läheisriippuvuus, boss-bitchiksi kasvaminen. Profiilikuvien perusteella valtaosa osallistujista on pari-kolmekymppisiä. Joukossa on muutama keski-ikäinen. Moni kertoo kokevansa, että aiemmin elämässä saatu seksuaalikasvatus on ollut puutteellista. Niin Mereläkin opettaa. Nyt puute korjataan, sillä tämä valmennus sisältää Merelän mukaan kaiken, mitä jokaisen naisen olisi pitänyt saada tietää seksuaalisuudesta, vallasta ja nautinnosta. ylioppilaslehti.fi 27
Suljettuun ryhmään pääsy on monelle tärkeä ja joillekin tärkein syy käydä valmennus. Ryhmän seinälle voi kirjoittaa milloin vain. Valmennuksen viralliset materiaalit ilmestyvät maanantaisin ja torstaisin aina samaan aikaan, kuudelta aamulla. Powerful Sexual Aware koostuu neljästä osiosta. Ensimmäinen käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa, toinen seksiä ja kolmas kauneusihanteita. Viimeisessä kerrotaan rajoista ja #metoosta. Kirjalliset kurssimateriaalit ovat blogimaisia kirjoituksia, joihin on upotettu netistä ladattuja kuvia ja Merelän tekemiä opetusvideoita ja tiiviitä podcasteja. Ne ovat kuin videoja ääniviestejä, joissa Merelä puhuu virtuaaliselle yleisölleen. Kirjoituksia on yhteensä 12. Valmennuksen säännöissä kielletään materiaalin kopiointi, tallentaminen tai jakaminen kaverin kanssa. Valmennuksessa opitaan naisten asemasta yhteiskunnassa (historiallisesti tarjolla on ollut kaksi roolia, madonna tai huora), seksistä (se on valitettavan usein peniskeskeistä), orgasmeista (naiset voivat saada niitä yhtä nopeasti kuin miehet) monogamisuudesta (yhtä vaikeaa naisille ja miehille) ja rajoista (niistä on tärkeä pitää kiinni). ”Tämä on niin perustietämystä, mitä kukaan meistä ei ole kuitenkaan saanut”, hän kertoo ensimmäisessä Facebooklivessä. Mitä sitten olemme saaneet? S ano seksille ei. Niin nuoria valistettiin 1950luvulla. Kasvatusoppaissa neuvottiin pelottelemaan tyttöjä raskaudella. Siten lyötiin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kun tytöt kieltäytyisivät seksistä, pojatkin pysyisivät pidempään pöksyissään. Sama saarna jatkui kouluissa siihen asti, että e-pillerit tulivat Suomeen 1960-luvulla. Sen jälkeen pelottelu menetti tehonsa. Muitakin muutoksia tapahtui. Seksuaalikasvatus lisättiin peruskoulujen opetussuunnitelmaan vuonna 1970, ja koulujen tehtäväksi tuli kertoa sukupuolisesta kypsymisestä ja sen vaikutuksesta käytökseen. 1980-luvun loppuun asti koulujen seksuaalikasvatus keskittyi etenkin raskauden ehkäisyyn ja taudeilta suojautumiseen. Se näkyi oppikirjoissa. Itsetyydytyksestä tai homoseksuaalisuudesta ei paljon puhuttu. Vuosikymmenen lopussa seksiin alettiin suhtautua avoimemmin. Alle kolmikymppisille suomalaisille on kerrottu seksistä enemmän kuin vanhemmilleen, isovanhemmista puhumattakaan. Kun koulunsa 1960-luvulla käyneitä naisia pyydettiin vuoden 2015 Finsex-tutkimuksessa muistelemaan koulussa saatua seksuaalikasvatusta, vain noin joka kymmenes piti sitä riittävänä. Sen jälkeen tilaston käyrä kohoaa jyrkästi ylöspäin. 1980-luvun loppupuolella koulunsa käyneillä vastaava luku oli noin 60 prosenttia, ja 2000-luvun alkupuolella yli 70 prosenttia. Jälkimmäiset ovat nyt alle 30-vuotiaita naisia. He ovat osallistuneet yläkoulun seksivalistukseen vuoden 2005 jälkeen. Suuri osa Powerful Sexual Aware -valmennuksen osallistujista on heidän ikäisiään. N ykyään seksuaalisuudesta ja seksistä kerrotaan kouluissa ainakin biologian ja terveystiedon tunneilla. Jälkimmäistä alettiin opettaa kouluissa porrastetusti 2000-luvun alussa. Turkulainen liikunnan ja terveystiedon lehtori Eva-Greta Snäll kertoo, ettei hänen tietoonsa ole kantautunut, että opiskelijat pitäisivät koulun seksuaalikasvatusta puutteellisena. Snäll opettaa Luostarivuoren Lyseon koulussa ja kuuluu terveystiedon opettajien liiton hallitukseen. Samaa sanoo Opetushallituksen opetusneuvos Sari Heiskanen. Hän työskentelee muun muassa lukiokoulutuksen kehittämiseen liittyvissä tehtävissä. Kaikissa Suomen kouluissa pitää noudattaa lakia ja valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteita. Jälkimmäinen määrää, että terveystietoa opetetaan yläkoulussa yhteensä kolme vuosiviikkotuntia eli 114 tuntia kolmen vuoden aikana. Valtakunnallinen opetussuunnitelma asettaa opetukselle myös tavoitteita. Ne perustuvat tutkittuun tietoon, Heiskanen sanoo. Opetussuunnitelma määrää, että alakoulun kolmannesta luokasta alkaen opetetaan turvataitoja ja fyysisen koskemattomuuden kunnioittamista. Yläkoulussa puhutaan suoremmin seksuaalisuudesta ja seksistä: Näytetään kuvia sukuelimistä, kerrotaan ehkäisystä, raskaudenkeskeytyksestä ja sukupuolitaudeista. Myös yläkoulun biologian tunneilla kerrotaan anatomiasta (sukupuolihormonit saavat aikaan sukupuolten väliset erot) ja seksistä (uusi ihminen saa alkunsa munasolun ja siittiön yhdistyessä). Yläkoulussa oppilaille pitää opetussuunnitelman mukaan kertoa identiteetin rakentumisesta, seksuaalisesta kehittymisestä ja itsensä arvostamisesta. Heitä on opetettava suojaamaan yksityisyyttään ja rajojaan sekä ilmaisemaan ja säätelemään tunteitaan. Tällä hetkellä seksuaalisuutta ei käsitellä lukion pakollisen terveystiedon kurssilla, mutta syksyllä 2021 voimaan astuvan opetussuunnitelman myötä aihe siirtyy osaksi pakollista moduulia. Vaikka kaikki koulut noudattavat valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteita, ne voivat paikallisesti päättää, millä vuosiluokilla mitäkin tavoitteita opetetaan, opetusneuvos Heiskanen kertoo. Seksuaalikasvatus on vain osa terveystietoa. Oppiaineen tunneilla pitäisi kertoa myös ravinnosta, päihteistä, mielenterveydestä. ”Nyt kun mietitään, minkälaisia painotuksia näiden teemojen sisällä on, niin päädytään siihen, että miten kouluissa opettajat toteuttavat tätä…” Pelkästään peruskouluissa työskentelee tuhansia opettajia, Heiskanen sanoo. Se voi Sexpon seksuaalikasvattajan Patricia Thesleffin mukaan johtaa siihen, että oppilaiden saaman opetuksen laatu ja sisältö riippuvat siitä, mitä koulua he käyvät. Yksi opettaja sopertaa anatomiasta, toinen neuvoo käyttämään liukastusvoidetta anaaliseksissä. Kätilöliiton puheenjohtaja ja THL:n erityisasiantuntija Katriina Bildjuschkinin mukaan on kyse myös siitä, miten seksuaalikasvatus koetaan. Nuoret kehittyvät eri tahdissa. Joku saa tietoa seksistä ja seksuaalisuudesta liikaa ja liian aikaisin, toinen juuri sopivasti juuri oikeaan aikaan ja kolmas aivan liian vähän aivan liian myöhään. M yöhässä kouluissa ollaankin, sanovat Bildjuschkin ja Thesleff. He ajattelevat, että seksuaalikasvatuksen pitäisi alkaa jo kohdussa. Bildjuschkin puhuu sikiön seksuaalikasvatuksesta. ”Se naurattaa monia”, hän sanoo. Sikiön seksuaalikasvatus tarkoittaa sitä, että odottaville vanhemmille opetetaan, miten vauvalle ja lapselle puhutaan seksuaalisuudesta ja seksistä. Thesleff ajattelee, että onnistunut sek28 Ylioppilaslehti 2/2021
suaalikasvatus auttaa ymmärtämään, että kaikkien kehot ovat erilaisia ja seksuaalisuus monimuotoista. Samaa mieltä ovat kliininen seksologi, gynegologi Leena Väisälä, Bildjuschkin, terveystiedon opettaja Snäll ja opetusneuvos Heiskanen. Heidän mielestään vastuu hyvästä seksuaalikasvatuksesta on myös ja etenkin vanhemmilla. Entä onko koulun tehtävä voimaannuttaa? Tai opettaa, miten seksistä voi nauttia? Kyllä, sanoo Sexpon Thesleff. Hän kertoo, että lähes kaikkien Sexpon nettineuvontaan tulevien kysymysten taustalla on pelko siitä, että on epänormaali. ”Hirveä huoli on siitä, kelpaako oma alapää.” Thesleffin mielestä kouluissa pitäisi näyttää kuvia erinäköisistä sukuelimistä, ei pelkästään kliinisiä läpileikkauskuvituksia. Myös Väisälän mielestä terveystiedon kirjoissa kuvataan naisen sukuelintä puutteellisesti. ”Kuvassa on yleensä emätin, kohtu ja munasarjat. Ei ulkoisia sukuelimiä eikä klitorista, ei myöskään erinäköisiä sukuelimiä.” Terveystiedon opettaja Snäll ajattelee, että tunneja turvataitojen pitäisi olla kaiken opetuksen lähtökohtana. Hänestä esimerkiksi Merelän valmennuksessa käytetyt kotitehtävät saattaisivat ahdistaa nuoria. Opetusneuvos Heiskanen ei ole varma, kuuluuko koulussa opettaa sitä, millaista nautintoa seksistä voi saada. Tuntijako tulee lainsäädännöstä. Perusopetuksen opetussuunnitelma määrää, että kouluissa käsitellään seksuaalista kehittymistä, seksuaalisuutta, seksuaaliterveyttä ja seksuaalista monimuotoisuutta. Seksuaalinen nautinto on yksi osa laajaa terveysosaamisen aihepiiriä, Heiskanen sanoo. ”Tämä ei ole yksinomaan asia, joka on koulun toimivallan piirissä.” ”Sensitiivinen aihe...” V almennuksen osallistujat saavat läksyjä. Toisin kuin koulussa, ne eivät ole pakollisia, eikä niitä palauteta. Niitä kuitenkin kannustetaan kokeilemaan, ja kokemuksesta kehotetaan kertomaan Powerful Sexual Awaren Facebook-ryhmässä. On kirjoitustehtäviä. Pohdi, mitkä kokemukset ovat tehneet sinusta seksuaalisen olennon. Oletko röyhkeämpi flirttaillessa, kun pankkitili kukoistaa? Miten koet seksuaaliset toiveesi ja tarpeesi muuttuvan silloin, kun elämä ei ole hallinnassa tai olet riippuvainen muista? Ole rehellinen! Ja sitten on käytännön tehtäviä. Lopeta sellaisten sosiaalisen median tilien seuraaminen, joista sinulle tulee epämukava olo, jaa someen kuva, joka saa sinut tuntemaan olosi voimakkaaksi, rohkeaksi, seksikkääksi ja rajoja rikkovaksi, pukeudu töihin seksikkäästi, lopeta orgasmien esittäminen, masturboi joka päivä 30 päivän ajan, masturboi peilin edessä ja pidä katsekontakti, runkkaa unelmillesi ja runkkaa kaikelle oudolle. Mitä seksuaalikasvatuksen asiantuntijat ajattelevat modernin seksuaalikasvatuksen pioneerin menetelmistä? Kliinisen seksologin, gynekologi Leena Väisälän mielestä valmennuksen teemat kuulostavat järkeviltä. Hän ei ole aiemmin kuullut Merelän käyttämistä käytännön menetelmistä. Väisälä ajattelee, että tehtäviä voi tehdä, jos ne tuntuvat osallistujasta sopivilta. ”Mutta että tunteeko ihminen, joka kurssilla on, omat rajansa? Että mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei?” Kätilöliiton puheenjohtaja ja THL:n eritysasiantuntija Katriina Bildjuschkin ei muista antaneensa asiakkaalleen masturbointitehtävää. ”Olen kertonut, miten sitä voi tehdä.” Bildjuschkin on tehnyt seksuaalikasvatustyötä 30 vuotta. Hän on koulutukseltaan kätilö ja kasvatustieteiden maisteri ja kouluttanut Turun yliopistossa terveystiedon opettajia Turun ammattikorkeakoulussa seksuaalineuvojia. Merelä opettaa, että ihmisiä on kasvatettu häpeämään seksuaalisuutta ja seksiä. Bildjuschkin on samaa mieltä. Hän kertoo, että seksuaalineuvonnassa puhutaan sen takia luvan antamisesta. Että on lupa haluta ja saada nautintoa. Bildjuschkin ei itse antaisi masturbointitehtävää, mutta hän ajattelee, että masturbointi voi olla jollekin helpompaa, jos se on kotiläksy. Hän ei antaisi kuitenkaan asiakkaalle tehtäväksi julkaista rohkeaa tai seksikästä kuvaa sosiaalisessa mediassa. ”Laittaisin ihmiset suullisesti pohtimaan, mikä on seksikästä pukeutumista.” On tehtävän antajan vastuulla pohtia, mitä tapahtuu, jos tehtävän tekijälle tulee läksyistä ikäviä seurauksia, hän sanoo. Myöskään Sexpon seksuaalikasvattaja Patricia Thesleff ei ole antanut oppilailleen vastaavia käytännön tehtäviä. Thesleff vetää Sexpon seksuaalikasvatuskoulutuksia. Hän on kouluttanut Merelänkin. Hän ei pidä Powerful Sexual Aware -valmennuksen tehtäviä kovin ”vaarallisina”. Kysehän on aikuisista, jotka voivat itse päättää haluavatko vai eivätkö halua tehdä niitä. Thesleff sanoo, ettei itse antaisi tehtäviä, jossa valmennettavat pohtivat seksikkyyttään suhteessa muihin. Tärkeämpää olisi keskittyä vaikkapa siihen, milloin itsellä on hyvä olo. ”Purskahtaisin nauruun, jos tekisin tuon osan kurssista. Mutta jollain toisella se voi toimia. Tällainen kurssi kuvastaa tietyllä tavalla kurssin luojaa.” T ämä on turvallinen ympäristö. Niin ilmoitetaan Powerful Sexual Aware -valmennuksen Facebook-ryhmässä. Jos tuntemattomille ihmisille ei halua puhua omilla kasvoillaan, ryhmään voi liittyä väärällä nimellä ja profiililla. Siinä tapauksessa tekaistu nimi pitää ilmoittaa etukäteen kurssin järjestäjälle. Harva vaikuttaa tehneen niin. Profiileja on tehty vuosia ennen valmennuksen alkua, kavereita on satoja ja kuvia paljon. Ryhmän säännöt kieltävät kokemusten levittämisen ryhmän ulkopuolelle. Sitä on vaikea valvoa. Kliininen seksologi ja gynekologi Leena Väisälä suhtautuu lähes neljänsadan käyttäjätilin vertaistukiryhmään varauksella. Hän ajattelee, että ryhmä, jossa on satoja tuntemattomia ihmisiä, ei ole turvallisin paikka jakaa asioita, joita ei ole voinut kertoa kenellekään aiemmin. ylioppilaslehti.fi 29
Sexpon Thesleff kiertää kouluissa kertomassa seksistä ja seksuaalisuudesta. Hän sanoo, että luokkahuoneeseen saattaa joskus syntyä kupla, jossa ajatellaan, että luokassa on lupa puhua aivan kaikesta. Kupla poksahtaa, kun luokkahuoneesta poistutaan. ”Jos joku alkaa kertoa omasta kokemuksestaan, että kuinka usein hän tyydyttää itseään, se pitää pysäyttää todella nätisti”, Thesleff sanoo. ”Yksi asia, mikä tuollaisissa ryhmissä voi tapahtua on, että aletaan kertoa jonkun muun asioista tai haukkumaan ex-kumppania. Ja se henkilö ei ole valinnut sitä, että hänen asioita ruoditaan yhteisesti 400 henkilön kesken.” Bildjuschkinin mukaan vertaistukiryhmät ovat yleensä todella strukturoituja. Jos vertaistukiryhmän keskustelu lipsahtaa terapiaksi, seksuaalikasvattajan koulutus ei välttämättä valmenna ohjaamaan keskustelua, hän sanoo. ”Seksuaalikasvattajana ajattelen, että jaan tietoa ja olen dialogissa kasvatettavien kanssa.” Miten olla dialogissa 400 ihmisen kanssa, hän kysyy. Thesleff tai Bildjuschkin eivät silti halua arvostella Merelän valmennusta. Bildjuschkinin mielestä on tärkeää, että seksuaalikasvattajiksi pyrkii nuoria, jotka uudistavat alaa. Vain siten seksuaalikasvatus voi kehittyä, hän sanoo. K aisa Merelä kertoo olevansa doer, tekijä. ”Meen ja teen ja opin matkan varrella”, hän sanoo puhelimessa. Hän kertoo, että Powerful Sexual Aware syntyi Sexpon seksuaalikasvatuskoulutuksen lopputyönä. Siihen mennessä Merelä oli kirjoittanut blogiinsa jo paljon seksuaalisuudesta ja seksistä, omastaankin. Sittemmin hän on vähentänyt henkilökohtaisesta elämästään puhumista sosiaalisessa mediassa ja valmennuksessa. ”Koen mun oman elämän niin tärkeäksi, etten halua tehdä sillä aktiivisesti sisältöä.” Merelä kehitti valmennuksen, koska naisia on hänen mukaansa ”epävoimaannutettu”, painettu alaspäin. Tosi kauan, systemaattisesti ja tarkoituksella, hän sanoo. Kun nainen voimaantuu, hän tulee perustilaan, Merelä jatkaa. ”Nainen saa luvan olla oma itsensä. Noustaan miinuksen puolelta nollalle.” Merelän mielestä käytännön tehtäviä tarvitaan, jotta voi voimaantua. Naisia ei esimerkiksi ole kannustettu runkkaamaan, hän sanoo. Siksi hän kannustaa. Merelä ei oikein haluaisi puhua valmennuksen käytännön tehtävistä. Hänestä ne ovat kurssin ”suojattua sisältöä”, joka ei kuulu ulkopuolisille. Mutta mistä tietää, että osallistujat tuntevat rajansa tehdessään tehtäviä tai jakaessaan kokemuksiaan ryhmään? Entä jos joku jakaa ryhmään traumakokemuksen, ja siitä tulee jälkeenpäin ikäviä seurauksia? Sitä Merelä ei ole tullut ajatelleeksi. Hänestä on kuitenkin ollut ihana huomata, että valmennuksesta on syntynyt yhteisö, joka tukee seksuaalisuuttaan eri tavoin toteuttavia osallistujia. ”Yhteisö ottaa sinut kiinni, jos patriarkaalinen yhteiskunta tai kaavoihin kangistunut ulkomaailma esittää kritiikkiä sinua kohtaan.” Facebook-ryhmän tietoturvaa Merelä kertoo pohtineensa Vastaamo-tietomurron jälkeen. Hän ei kuitenkaan usko, että ryhmään jaetut kokemukset lähtevät leviämään. ”Se henki, joka vallitsee, on sellainen sisarellinen, että minä luotan sinuun ja sinä luotat minuun. Jos joku lähtisi sieltä levittämään, että sanotaanko, että se kurssiympäristö ei tue sellaista toimintaa.” Valmennuksessa pyydetään asiakkailta anonyymisti palautetta jokaisen kurssiosion jälkeen eli yhteensä neljä kertaa. Merelä sanoo, että valmennusta kehitetään jatkuvasti asiakkailta saadun palautteen perusteella. Toistaiseksi Merelä ei ole saanut palautetta siitä, että asiakkaiden rajat olisivat hämärtyneet valmennuksessa. Hänen mukaansa tulevaisuudessa valmennuksen alkuun voisi kuitenkin lisätä aiheesta vielä yhden liven tai moduulin. Moni valmennuksen ostanut ihailee Merelää. Jollekin hän saattaa olla jopa esikuva. Hän sanoo, olevansa vastuussa valmennuksesta ja valmennettavista. ”Joo, valta on yksi mun lempiasia tutkia. Ja kyllähän tässä on herännyt monta kertaa omaan valtaan.” Merelä sanoo, että satojen ihmisten yleisöä on vaikea hahmottaa tietokoneen ruudulta. ”Ehkä oikeana yleisönä sen saattaisi hahmottaa paremmin, mutta numerona ne on vaan siellä yläkulmassa, niin kyllähän siinä niin kuin… eihän se oo ihan sama mitä siellä sanoo.” ”Jos ihmiset on tulleet sinne sellaisella asenteella, että vau Kaisa, ja kaikki mitä sanon on hirveän latautunutta, niin yritän tuoda useasti niissä liveissä esille semmosta, että vain sinä tiedät, mikä on sulle oikeeta ja hyvää, älä anna kenenkään, edes minun, kertoa, mikä on oikein tai väärin.” P ia täyttää ensi kesänä 50 vuotta. Hän sai valmennuksen joululahjaksi aikuiselta tyttäreltään. Pia kertoo pohtineensa jo vuosia omaa seksuaalisuuttaan ja etenkin aiemmin elämässä koettua seksuaaliväkivaltaa. Useat kurssin teemoista olivat jo entuudestaan tuttuja, mutta erityisen kiinnostavana Pia piti osiota, joka keskittyi naisen historialliseen asemaan yhteiskunnassa. Hän ei keskustellut aktiivisesti ryhmässä, koska suurin osa osallistujista oli niin paljon nuorempia, eri elämänvaiheessa. 21-vuotias Maija-Reetta on käynyt valmennuksen kaksi kertaa. Ensin vuonna 2019, ja nyt uudestaan. Tällä kertaa valmennuksessa oli mukana myös MaijaReetan ystävä. Maija-Reetta opiskelee yliopistossa yhteiskuntamaantiedettä. Hän kertoo joutuneensa usein tilanteisiin, jotka eivät ole olleet fine, joissa hänen rajansa on rikottu. Valmennuksissa hän kertoo päässeensä purkamaan seksuaalisuuteen liittyvää häpeää. Veera, 25, puolestaan sai Powerful Sexual Aware -valmennuksen avulla rohkeuden erota parisuhteestaan. Hän osti valmennuksen, koska halusi tutustua seksuaalisuuteensa, opetella korostamaan omia feminiinisiä ja seksuaalisia puoliaan turvallisesti. Veera pitää aiemmin saamaansa seksuaalikasvatusta puutteellisena. ”Näin laitat banaanille kondomin.” Valmennus vastasi odotuksia. Veera kertoo, että valmennuksen jälkeen hän uskaltaa sanoa ei ja tietää, mitä ansaitsee. Hän kertoo ymmärtävänsä omaa seksuaalisuuttaan paremmin nyt. ”Siitä pelkästään tuli jo voimaantunut olo, että tiedostan tämän kaiken. Tiedostan, miksi olen tällainen.” ylioppilaslehti.fi 31
32 Ylioppilaslehti 2/2021
K un Uusimaa vuosi sitten eristettiin ja maakunnan rajoilla alkoivat partioida varusmiehet ja poliisit, netissä tunnelma oli yllättävän kevyt. Suomalaiset latasivat rajoituskeinon kustannuksella pilailevia meemejä kuvalaudoille ja viestiryhmiin. Joku alkoi jopa valmistaa paitoja, joiden rinnassa luki Itsenäinen Uusimaa. Uuden elämän sai esimerkiksi ikoninen valokuva The Leap into Freedom. Siinä sotilas Conrad Schumann loikkaa Itä-Berliinistä Länsi-Berliiniin vielä rakenteilla olevan Berliinin muurin yli. Maaliskuussa 2020 sama kuva nauratti suomalaisia. Sen kulmaan oli lisätty Uusimaaja Hyvinkää-kyltit. Meemejä yhdessä jakamalla tunnelma keveni. Pian alkoi kuitenkin levitä myös toisenlaisia meemejä – sellaisia, jotka pikemminkin erottavat kuin yhdistävät. Eräässä oli havainnekuva futuristisesta kaupungista. Lentäviä ajoneuvoja, moderneja, metallinhohtoisia rakennuksia ja lisäksi teksti: ”Uusimaa 2025 kun verotulot eivät enää mene tuppukylien ylläpitoon.” Kun eristystä oli 29. maaliskuuta takana vuorokausi, Twitter-maaottelu oli täydessä vauhdissa. @MikaelJungner: ”Tämä muusta Suomesta eristetty Uusimaa olisi muuten itsenäisenä valtiona maailman viidentoista rikkaimman valtion joukossa. Että ei meillä nyt ihan huonosti mene ??” Twiitti sai melkein 1 000 tykkäystä. Se herätti myös keskustelua. ”Voisitte ihan hyvin jäädä eristetyksi.” Vitsailu alkoi saada separatistista pohjavirettä. ”Todellakin, ja ennen kaikkea itsenäistyä sekä käyttää jatkossa verorahat itseemme eikä pumpata maaseudulle.” Kun 15. huhtikuuta 2020 Marinin hallitus purki sulun, Uusimaa ja muu Suomi palasivat yhteen. Mitä jos niin ei olisi käynyt? U udenmaan menetyksen myötä Suomi olisi päässyt eroon ainakin sellaisista rasittavista helsinkiläisistä ilmiöistä kuin fiksipyörät, korianteri, korona ja konsultit. Mukana olisi mennyt myös kolme prosenttia Suomen pinta-alasta ja 1,7 miljoonaa asukasta. Rahassa mitattuna menetys olisi ollut valtava. ”Melkein 40 pinnaa Suomen taloudellisesta hyvinvoinnista syntyy täällä”, sanoo Johannes Herala, joka työskentelee Uudenmaan liitossa erityisasiantuntijana. Liitto valvoo maakunnan etua. Siihen kuuluvat kaikki Uudenmaan 26 kuntaa. ”40 pinnaa” viittaa maakunnan osuuteen Suomen BKT:sta. Vuonna 2018 Suomen BKT oli 234 miljardia euroa, Uudenmaan 91. Osuus on iso, etenkin suhteutettuna väkilukuun. Uudellamaalla asuu 30 prosenttia Suomen väestöstä. Kolmasosa väestöstä tuottaa siis lähes 40 prosenttia BKT:sta. BKT:n lisäksi Uudenmaan merkityksen mittakaavaa voi Heralan mukaan etsiä myös vienti-, verokertymäja työllisyysluvuista sekä tarkastelemalla yritysten liikevaihtoa. Ilman Uuttamaata vienti ja työllisyys pieninisivät noin kolmanneksella. Yritysten liikevaihtokin pienenisi noin puolella. Kerätyt tuloverot kutistuisivat lähemmäs neljänneksellä. Vuosi sitten Uusimaa oli hetken eristetty. Mitä jos se olisi pitänyt sulun ja samalla rahansa? Sellaisesta on haaveillut viime vuosina moni vauras seutu. UUSI MAA Rannikkoisella ja pitkien kesien Uudellamaalla vanhoja elinkeinoja ovat viljely ja kalastus. Jos alue olisi oma maansa, sen kansallisruoka voisi hyvin olla kala ja perunamuusi. Perunanviljely levisi Suomen eteläja länsiosista muuhun maahan, ja Uudenmaan perinneruoka on Inkoon perunapuuro. teKSti KAROLIINA PAANANEN KUvat MALIN GUSTAFSSON ylioppilaslehti.fi 33
(Vuonna 2019 Uudeltamaalta kertyi 38,4 prosenttia kaikista tuloveroista. Suomen viennistä 29,3 prosenttia syntyi Uudellamaalla, ja kaikista Suomen työllisistä 33,7 prosenttia oli Uudeltamaalta. Uudenmaan yritysten liikevaihto vuonna 2017 oli 200 miljardia, koko maan oli 408,7 miljardia.) Lähdön jäljet näkyisivät monien kuntien palveluissa. Suomen valtio tasaa kuntien välisiä eroja valtionosuusjärjestelmän avulla, ja suurten kaupunkien tuloilla rahoitetaan pienten kuntien menoja. Vuonna 2021 valtionosuuksia myönnetään kaikkiaan 7 593 miljoonaa euroa. Uudenmaan kaupungeille ja kunnille valtio myöntää 758 miljoonaa euroa, eli 449 euroa asukasta kohden. Koko maan valtionosuuksista se vastaa 10 prosenttia. Loput 90 prosenttia, noin 6 835 miljoonaa euroa, menevät muulle Suomelle. Siellä osuuksia maksetaan asukasta kohden neljä kertaa enemmän kuin Uudellamaalla, 1 769 euroa per asukas. Vuoden 2018 aikana Uudenmaan kunnat ja kaupungit rahoittivat muuta Suomea valtionosuuksien tasauksilla noin 600 miljoonalla eurolla. Muiden maakuntien lasku oli pienempi: euroa. M iten Uudestamaasta tuli niin vauras? Johannes Heralan mukaan kyse on pitkän ajan kehityksestä, jonka tuloksena on syntynyt menestystä lisäävä, itseään ruokkiva myönteinen kierre. Sen logiikka on samankaltainen kuin kriisikunnilla, joista nuoriso muuttaa pois ja palvelut, työpaikat ja opiskelupaikat katoavat. Ei ole työvoimaa, eivätkä alueet kiinnosta uusia yrityksiä. Uudellamaalla kehityssuunta vain on päinvastainen. Yksittäistä alkurysäystä kierteen syntymiselle on Heralan mukaan vaikea antaa. ”Se on muna vai kana -kysymys. Seuraavatko työpaikat väestöä vai seuraako väestö työpaikkoja?” Aluekehityksen konsulttitoimisto MDI:n johtava asiantuntija Timo Aro sanoo, että Uusimaa on aina kuulunut voittaja-alueisiin. Rannikkomaakunta pärjäsi jo 1800-luvulla, kun Suomi alkoi teollistua. Eduksi oli esimerkiksi muuta Suomea lyhyempi etäisyys Eurooppaan. Liki 150 vuotta sitten alkanut kasvu jatkuu edelleen. Tilannetta on yritetty tasata sijoittamalla virastoja ympäri maata. ”Suurten virtojen rinnalla se on ollut – lainausmerkeissä – nappikauppaa”, Aro sanoo. Aluesuunnittelunja politiikan professori Sami Moisio Helsingin yliopistosta näkee etulyöntiaseman syntyneen poliittisten päätösten seurauksena. ”Valtio on valinnut Suomen aluekehityksen voittajat”, Moisio sanoo. Moisio kertoo kehityskulun juontuvan aikaan, jolloin suomalainen hyvinvointivaltio rakennettiin – ja maalaisliitto-keskustan ja sdp:n vuosikymmeniä jatkuneeseen kumppanuuteen. Sotien jälkeen poliitikoilla oli monia syitä pitää koko maa asuttuna. Niin luonnonvaroja voitaisiin hyödyntää koko maassa, ja rakentamalla teitä, tietoliikenneyhteyksiä ja uusia paikkakuntia ympäri maata Suomi saattoi näyttää naapurimaille kykenevänsä huolehtimaan kaikista alueistaan. Sdp hyväksyi maalaisliitto-keskustan ajatuksen kaikkien alueiden ottamisesta mukaan valtion rakennustyöhön ja samaan aikaan maalaisliitto hyväksyi sosiaalidemokraattien idean sosiaalisen tulontasoituksen ja kasvun välisestä suhteesta. Yhteistyön seurauksena syntyi hajautettu hyvinvointivaltio. Alueiden kehitystä tavoiteltiin esimerkiksi perustamalla yliopistoja Ouluun, Tampereelle, Joensuuhun, Vaasaan, Lappeenrantaan ja Rovaniemelle, kun vielä 1950-luvun loppupuolelle niitä oli vain Helsingissä ja Turussa. Sitten maailma muuttui. Neuvostoliitto hajosi, lama iski Suomeen ja Suomi alkoi pyrkiä EU:hun. Samoihin aikoihin linkki aluekysymyksessä keskustan ja sdp:n välillä alkoi murtua. Laman jälkeen heräsi kysymys: millainen Suomesta pitäisi rakentaa, jotta se olisi jatkossakin menestyvä? Yhden ratkaisun tarjosi Nokia, jonka nousua seurasivat kasvun vuodet. Suomi, eritoten pääkaupunkiseutu ja Oulun seutu, hyötyi, kun kännykkäyhtiön ympärille alkoi kerääntyä uusia alihankintaketjuja, yrityksiä ja työpaikkoja, kuvaa Uudenmaan liiton Herala. Samaan aikaan, kun teollisuus väheni Uudellamaalla ja maakunta pääsi osalliseksi ICT-buumista, kansantaloudessa huomio kääntyi tehtaista tuottoisiin osaamisja tietointensiivisiin aloihin. Niillä tarkoitetaan akateemisia asiantuntija-aloja: konsultointia, ohjelmistojen kehittämistä, rahoitusja vakuutustomintaa, hallintoa ja kaikenlaista muuta tietotyötä. Tietointensiivinen talous ja kaupungit alkoivat liittyä toisiinsa. Luovan luokan ja osaajien sanotaan viihtyvän kaupugeissa. Tietointensiivisiä investointeja on keskitetty kaupunkeihin. Tilastokeskuksen mukaan Uudellamaalla on enemmän sähköautoja kuin missään muualla Suomessa. Kesäkuussa maakunnassa oli 3 400 sähköautoa. Loppuvuodesta koko Manner-Suomessa sähköautoja oli vajaat 10 000. 34 Ylioppilaslehti 2/2021
ylioppilaslehti.fi 35
36 Ylioppilaslehti 2/2021
”Maailmalla on jo pitkään toistettu sitä, että tietoyhteiskuntatalous on voimakkaan kaupunkivetoinen ja erityisesti suurkaupunkivetoinen”, sanoo Moisio. Kaupunkeihin on helpompi houkutella osaajia kuin Kainuun korpiin. Puolet tutkimusja kehitystoiminnan menoista onkin Uudellamaalla, Uudenmaan liiton Herala kertoo. Ja Uusimaa ja etenkin pääkaupunkiseutu menestyvät, kun yritykset ja julkinen puoli panevat rahansa sinne. ”Tampere-, Turkuja Oulu-vetoisuuttakin on, mutta muualla investoinnit meinaavat jäädä saamatta”, Moisio sanoo. Väestö, yritykset, ja raha keskittyvät samoihin kaupunkeihin. Se on pitkälti seurausta siitä, että korkeakouluja perustettiin 1950-luvun jälkeen muuallekin kuin Helsinkiin ja Turkuun. Se on ollut Suomen aluekehityksen kannalta todella kauaskantoinen päätös. Yritykset haluavat nuoria osaajia. He taas ovat siellä, missä on koulutusta. ”Oulua, Kuopiota, Jyväskylää tai Joensuuta olisi vaikea kuvitella niin elinvoimaisiksi ilman vahvoja yliopistoja”, MDI:n Aro sanoo. T ällä hetkellä Suomi on risteyskohdassa. Metsäteollisuus ja sellu ovat edelleen isoja tulonläheitä, mutta hinku innovaatiovaltioksi on kova. Tällainen ristiveto heijastuu valtioiden sisäiseen ilmapiiriin. Ilmastonmuutos ja ekokriisi ovat olleet tyypillisesti ilmiöitä, jotka tuovat esiin alueiden välisen eripuran. Tietotyöläisistään hyötyvissä kaupungeissa vaaditaan, että luonnonvarojen käyttöä rajoitetaan ympäristökriisin vuoksi muilla seuduilla, ja luonnonvarojen käytöstä hyötyvillä aloilla muiden alueiden vaatimus koetaan vallankäyttönä. Moision mukaan on mahdollista, että kokemus epätasaisesta alueellisesta kehityksestä heijastuu politiikkaan esimerkiksi trumpismina, brexitinä ja populistipuolueiden nousuna. Saksassa ilmiö näkyy Moision mukaan selkeästi. Monissa entisen Itä-Saksan osavaltioissa aluekehitys on heikompaa kuin maan läntisissä osissa, ja idässä oikeistopopulistinen Alternativ für Deutschland -puolue on hankkinut merkittävän kannatuksen. ”Vaikka populistiset vaihtoehdot eivät varsinaisesti tarjoaisi mitään ratkaisua aluekysymykseen, syntyy tilanne, jossa aluepohjaisesti aletaan äänestää niitä enemmän. Ajatellaan, että näpäytetään ja äänestetään nykyistä menoa vastaan.” Ilmiöllä on nimikin: alueiden kosto. Timo Aron mukaan poliitikkojen tyhjät lupaukset alueiden elinvoimaisuuden säilyttämisestä lisäävät tyytymättömyyttä eliittiä ja paremmin pärjääviä alueita kohtaan. ”Ihmiset omassa arjessaan näkevät, että julkiset puheet ja tavoitteet poikkeavat siitä todellisuudesta.” Alueille hyvää lupaavien liikkeiden hyvä pyrkimys kääntyy itseään vastaan ja sataa vastaliikkeiden laariin. Suomessa Uusimaa ärsyttää, koska sillä näyttää menevän koko ajan paremmin ja paremmin samalla, kun monilla paikkakunnilla palvelut vähenevät, kyläkoulut kaatuvat ja tilanne kurjistuu. ”Helsinki on aika kiva syntipukki melkein asialle kuin asialle, vaikka esimerkiksi pohjoisessa Oulu on pahempi uhka alueiden kannalta”, Aro sanoo. M aailmalla moni vauras seutu on havahtunut omaan merkitykseensä – ja muiden taantumuksellisuuteen. Rikkaassa Kaliforniassa syntyi vuonna 2015 kansanliike California Infependence Movement, lyhyemmin Calexit, jonka kampanjointi kiihtyi, kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi 2016. Kalifornian osavaltio on maailman seitsemänneksi suurin talousalue. Kampanjoidessaan Calexit on kutsunut Kaliforniaa donor stateksi, lahjoittajaosavaltioksi ja pitänyt esillä lukuja. Vuonna 2017 Kalifornia maksoi liittovaltiolle veroja 440,5 miljardia ja sai 407,4 miljardia. Ensin muut osavaltiot vievät rahat ja sen jälkeen vielä valitsevat väärän hallitsijan, liike jyrähteli ja lupaili, että exitillä epäoikeudenmukaisuus korjaantuisi. Voivatko kapinoivat vauraat alueet olla vaaraksi valtioille? Moision mukaan eivät, ainakaan Suomessa, jossa kunnat ovat vahvasta itsehallinnostaan huolimatta alisteisia valtiolle. Kaupunkien kaltaisien talousalueiden painoarvoa on viime vuosina korostettu. Vallanhalu varakkailla seuduilla lisääntyy. Moisio ei pidä sitä ihmeellisenä, koska paljon on toistettu esimerkiksi väitettä siitä, että kaupungit ovat tärkeämpiä kuin koskaan ja jopa tärkeämpiä kuin valtiot. Esimerkiksi pormestarikisasta vetäytyessään Kirsi Piha (kok) vakuutti uskovansa, että kaupungit ja yritykset vielä ratkaisevat nykymaailman viheliäiset ongelmat. Meren läheisyys on hyödyttänyt Uuttamaata aina, mutta rehevöityvällä ja happikadosta kärsivällä Suomenlahdella ei mene kovin hyvin. Alueen pyyntikaloista tärkeimpiä ovat kilohaili ja silakka, joille veden suolaisuuden väheneminen ja lämpötilan nouseminen ovat haitaksi. ylioppilaslehti.fi 37
Vaatimus on kova, kun koko maan kannatteleminen näyttää jatkuvan. Suomen perustuslain perusajatus on, että kansalaisille taataan peruspalvelut asuinpaikasta riippumatta. Osa alueista ei pärjää omilla verotuotoillaan. Tasaus hoituu valtionosuusjärjestelmän avulla. Silloin tällöin joku kysyy, onko Uudenmaan ja pääkaupunkiseudun osa reilu. 2000-luvulla maksajien joukko on kaventunut vuosi vuodelta. Aro sanoo, että jos Suomi haluaa säilyä hyvinvointivaltiona, Uudenmaan merkitys rahoittajana kasvaa entisestään. I tsenäisen Uudenmaan tulevaisuus näyttäisi ihan toiselta. Asia käy selväksi nimellisiä, asukaskohtaisia BKT-lukuja karkeasti katsomalla. Vuonna 2018 Uudenmaan asukaskohtainen BKT oli 55 000 euroa, eli 65 500 Yhdysvaltain dollaria loppuvuoden 2018 kurssilla. Sillä lukemalla Uudenmaan asukaskohtainen BKT olisi ollut Euroopan kuudenneksi paras. Edellä olisivat olleet vain Luxemburg, Sveitsi, Norja, Irlanti ja Islanti. Taakse olisivat jääneet Tanska, Hollanti ja Ruotsi. ”Uusimaa olisi varmasti yksi Euroopan vauraimmista ja hyvinvoivimmista alueista”, sanoo Timo Aro. Uudenmaan liitossakin maakunnan menestystä arvioidaan vertaamalla sitä ulkomaalaisiin verrokkialueisiin: Hampurin, Kööpenhaminan, Tukholman ja Pohjois-Hollannin seutuihin. Eurooppalaisessa seurassa Uudenmaan saavutukset on noteerattu. EU-komission vertailussa, Euroopan alueiden kilpailukykyindeksissä vuonna 2019 Uusimaa sijoittui 263:sta alueesta sijalle 10. Indeksi seuraa onnistumista esimerkiksi hallinnon, innovoinnin ja liikenteen saroilla. Sosiaalisen kehityksen indeksissä, joka tarkastelee esimerkiksi hyvinvointia, Helsinki-Uusimaa-alue pääsi viime vuonna toiselle sijalle. Kärjessä oli Ruotsin Ylä-Norlanti. ”Lähtökohdat olisivat kaikilla mahdollisilla mittareilla erinomaisen hyvät. Ihan huippua”, Aro sanoo. BKT:n perusteella muukin Suomi näyttäisi pärjäävän kohtuullisen hyvin. Vuonna 2018 muun Suomen asukaskohtainen BKT oli eurooppalaista keskitasoa, noin 37 000 euroa eli 44 000 Yhdysvaltain dollaria. Se olisi selvästi jäljessä muita Pohjoismaita, mutta edellä EteläEuroopan maita. Sijoitus olisi 14., melkein sama kuin Ranskalla ja Belgialla. Selitys hyvään sijoitukseen löytyy Suomen rannikolta. Vientiteollisuuden kannalta tärkeä alue on Haminasta Kemi-Tornioon. U udellamaalla menee hyvä. Se on kaikkien etu. Onnen kääntymisestä kärsisi koko Suomi. Yritystoiminnasta iso osa on Uudellamaalla, ja jos siellä yritykset menisivät nurin, seuraukset näkyisivät koko Suomen yritysten liikevaihdossa. Ennen koronaa Suomen työllisyysaste oli 72 prosenttia ja Uudenmaan 75. Jos se laskee Uudellamaalla 72:een, koko Suomessa työllisyysaste jää alle 70:n. Onneksi Uusimaa ottaa kolhut vastaan paremmin kuin muut maakunnat. Koronakriisi on iskenyt lujaa palveluja matkailualoille. Julkisuudessa eniten huomiota on saanut Lapin matkailualan kriisi, vaikka Heralan mukaan korona on iskenyt yhtä lujaa Uudenmaan matkailuuun. Uudellamaalla kokonaisvahingot jäävät kuitenkin pienemmiksi kuin Lapissa. Elinkeinorakenne on Uudellamaalla monipuolisempi ja hajautettu. ”Samalla lailla kuin joku sijoitusportfolio”, Herala vertaa. On konepajateollisuutta, kemianteollisuutta, palveluja. Jos yksi ala on vaikeuksissa, muut kyllä kannattelevat. Siitä hyötyvät kaikki. U udenmaan asukkaiden uho loppui nopeasti. Kesän ja kesälomien koittaessa muu Suomi alkoi kummasti kiinnostaa. Pandemian takia ulkomaanmatkat peruuntuivat, joten eksoottisia kokemuksia lähdettiin etsimään kotimaasta. Kaikkien aikojen kotimaanmatkailun kesä, lehdissä ilakoitiin. Uusmaalaiset huomasivat, että maakuntien Suomella oli paljon ihmeellistä tarjottavaa matkailijoille. Punkaharjun maisemissa ja saariston rengastiellä verovarojen pumppaaminen kuoleviin syrjäkyliin ei ehkä ärsyttänyt enää ihan niin paljon. Oli ihan kivaa, että autotiet oli päällystetty. Jutussa on käytetty asiantuntijana myös tutkijatohtori Eliisa Vainikkaa Tampereen yliopistosta ja kuntatalousasiantuntija Sanna Lehtosta opetusja kulttuuriministeriöstä. Itsenäistyminen on todellisuudessa monimutkainen, byrokraattinen ja kallis prosessi, joka edellyttää esimerkiksi sitä, että muut suvereenit valtiot tunnustavat alueen itsenäisyyden. Uusmaalainen harrastus: lukeminen. Uusmaalainen käy kirjastossa keskimäärin 12 kertaa vuodessa, eli ahkerammin kuin muiden maakuntien asukkaat. Keskiverto suomalainen käy noin 10 kertaa vuoden aikana. 38 Ylioppilaslehti 2/2021
ylioppilaslehti.fi 39
kaupunki Fly free or die hard Timo Kasurinen, lentokentän päällikkö Gun Gustavsson ja Klaus Sundman rakentavat laskeutumiskieltomerkkiä Malmin lentokentän kiitotielle 15. maaliskuuta. 40 Ylioppilaslehti 2/2021
teKSti ALMA ONALI KUvat ANTTI YRJÖNEN N äyttääkö tämä siltä, että kukaan on lähdössä yhtään mihinkään?” Kaupunkisosiologian apulaisprofessori Veikko Eranti viittoo ympärilleen Malmin lentoaseman pyöreän päärakennuksen sisällä. Malmin ilmailijoiden häätöön on aikaa alle viikko, mutta asemalla ei voi havaita minkäänlaista muuttotohinaa. Se johtuu siitä, että Malmin lentoaseman ystävät käyvät eloonjäämistaistelua, Eranti sanoo. Eranti on tutkinut lentokentän kuuluisaa kiistaa Helsingin yliopiston maankäytön konfliktin kurssilla yhdessä opiskelijoiden kanssa. Viime syksynä järjestetyllä kurssilla tutustuttiin konfliktin osapuolten näkökulmiin. Malmin lentokentän puolustajien strategia on Erannin mukaan se, että piiruakaan ei anneta periksi. Niinpä vielä maaliskuun toisella viikolla useita pienkoneita lepää kiitotiellä ankaran lumipyryn kourissa, ja aseman sisällä on hiljaista kuin Aleksanterinkadulla. Lähtöön varautuminen merkitsisi sitä, että he ovat valmiita neuvottelemaan, Eranti selittää. ”Meininki on, että fly free or die hard. Lähtökohta on ollut se, että ei tehdä mitään varasuunnitelmia, jotta ei näyttäisi siltä, että tilanne hyväksytään. Vapaus tai kuolema, niin sen voisi kai suomentaa.” Veikko Eranti kiinnostui Malmin lentokentän tilanteesta pari vuotta sitten. ”Mua alkoi kiinnostaa tämä alun perin siksi, että mä en ollenkaan ymmärtänyt, mitä tässä tapahtuu, vaikka olen tutkinut osallistumista ja politiikkaa kaupunkikontekstissa.” Periaatteessa kiistan ydin on erittäin selkeä. Keskellä Helsinkiä, hyvien yhteyksien varrella on lentokenttä. Helsingin kaupunki haluaa rakentaa sinne asuntoja, lentokentän käyttäjät taas haluavat säilyttää sen lentoasemana. Malmin lentokentän tapaus on yksi Suomen pisimpiä ja näkyvimpiä maankäytön kiistoja. Helsingin kaupunki haluaa rakentaa lentokentälle asuntoja, Malmin lentokenttäyhdistys jatkaa lentämistä. Miksi Malmista tuli kokoaan isompi kamppailu? Erikoista tapauksessa on konfliktin pitkäkestoisuus ja se, miten paljon intohimoja se herättää heissäkin, jotka eivät pienkoneiden puikkoihin tartu. MALMIN LENTOKENTTÄ avattiin vuonna 1938. Se toimi Suomen päälentokenttänä vuoteen 1952, jolloin Helsinki-Vantaan lentokenttä avattiin. Lentäjien ja kaupungin välisen konfliktin siemenet kylvettiin 1970-luvulla, kun kaupunki iski ensimmäistä kertaa silmänsä lentokentän asuntopotentiaaliin. 1980-luvulla suunnitelmat asuinrakentamisesta etenivät, mutta tyssäsivät 1990-luvun lamaan. Kenttä kaavoitettiin asuinalueeksi yleiskaavassa vuonna 2002. Samana vuonna perustettiin rakentamista vastustava Malmin lentokentän ystävät ry. ”Vuonna 2006 on tehty gradu Malmin lentokentästä maankäytön konfliktina. On tehnyt mieli laittaa sille tekijälle viestiä, että terveisiä, sun työ on yhä relevantti”, Eranti sanoo. Toden teolla tilanne alkoi tulehtua vuonna 2017 sen jälkeen, kun Finavia oli lopettanut kentän ylläpidon ja kaupunginvaltuusto hyväksynyt yleiskaavan, jossa alue varattiin asumiselle. Seuraavana vuonna kaupunki ilmoitti, että Malmin lentokenttäyhdistyksen vuokrasopimus päättyy vuoden 2019 loppuun mennessä. Lentäjät veivät asian käräjille ja jatkoivat lentämistä, kunnes käräjäoikeus päätti joulukuussa 2020, että yhdistyksen on luovutettava alue kaupungin hallintaan. Lisäaikaa häädölle herui kuitenkin vielä maaliskuun puoleenväliin asti. Eranti arvioi, että konfliktia on pitkittänyt ja hankaloittanut myös se, että keskusteluyhteys kaupungin ja lentäjien välillä on ollut poikki. Jos lentokenttäyhdistys olisi pari vuotta sitten suostunut yhteistyöhön kaupungin kanssa ja alkanut etsiä uusia toimitiloja, asiat olisivat voineet sujua helpommin, Eranti sanoo. ” Fly free or die hard ylioppilaslehti.fi 41
”Ed Sheeranin keikka oli Malmilla vuonna 2019, se tehtiin vielä yhteisymmärryksessä. Sen jälkeen välit ovat olleet happamammat, eikä instituutioiden välillä ole ollut luottamusta.” Erannin mukaan lentäjät eivät missään vaiheessa ole antaneet periksi ajatukselle, että lentäminen Malmilla loppuisi, koskaan. He ovat käyneet eloonjäämistaistelua ja päättäneet taistella loppuun asti. Konfliktin pitkittyminen on Erannin mielestä osoitus siitä, kuinka pieni, sitoutunut porukka voi taktisella yhteistyöllä vaikuttaa merkittävällä tavalla julkiseen keskusteluun. Aihe on herkkä, mutta tutkija ei piilottele omaa kantaansa. Eranti sympatisoi kaupunkia. Kasvava Helsinki tarvitsee lisää asuntoja, jotta asuntojen hinnat eivät karkaisi pilviin, ja Malmilla on siihen Erannin mielestä oikein passeli paikka. Myös Erannin vetämän kurssin maankäyttöön perehtyneet opiskelijat pitivät aluksi itsestäänselvänä sitä, että Malmille tulisi rakentaa asuinalue. Kurssin jälkeen monet opiskelijat totesivat ymmärtävänsä myös lentäjiä. Onhan paikka ainutlaatuinen ja sen puolustajat poikkeuksellisen sinnikkäitä. ”Mun silmissä tämä asettuu niin, että ehkä tämän lentämisen voi suorittaa jossain muuallakin. Mutta kun me kävimme täällä marraskuussa kiitoradalla katsomassa lentokoneita, niin kyllä siinä tapahtui jotain sellaisia henkimaailman asioita. Näille ihmisille tämä paikka on suhteettoman tärkeä tavalla, jota ulkopuolinen ei voi ymmärtää.” LENTOKENTÄN PUOLUSTAJAT ovat käyttäneet kaikkia mahdollisia argumentteja kentän suojelemiseksi. Lukuisten selvitysten ansiosta on käynyt ilmi, että kenttä on liito-oravien pyhättö, useiden perhoslajien ja lintujen koti, olennainen osa elävää historiaa ja Malmin kulttuurimaisemaa ja oikeastaan Euroopan uhanalaisin kulttuuriympäristö. Rakentaminen taas on aivan hullu ajatus jo siksi, että Malmin maaperä on rakentamiseen kelvotonta, ja sitä paitsi rakentamisesta koituu valtavat ilmastopäästöt. Kaupungin näkökulmasta Malmin lentokenttä on valtava läntti tyhjää, rakentamatonta tilaa tulevien raideyhteyksien varrella. Pitkällä aikavälillä julkisen liikenneverkoston keskellä tiiviisti asuminen on myös ilmastoystävällistä. Malmin lentokentän konflikti on ollut kiinnostava myös demokratian näkökulmasta. Lentokentän puolustajat ovat käyttäneet lähestulkoon koko kaupunkidemokratian työkalupakkia kumotakseen kaupungin suunnitelmat. He ovat tehneet kansalaisaloitteita, valituksia ja kanteita, jopa yhden valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, mutta yksi toisensa jälkeen ne ovat kaatuneet. Eranti kärjistää, että lentäjät ovat maalanneet kuvan, jonka mukaan iso, paha ja korruptoitunut kaupunkihallinto haluaa nujertaa pienet luontoa suojelevat toimijat. ”Siinä on sitten tarttumapintaa myös niille, jotka eivät harrasta ilmailua. Jos tää koetaan silleen, että kaupunki jyrää yhden omaleimaisen pienen toimijan, niin kaupunki voi jyrätä minkä tahansa omaleimaisen pienen toimijan missä tahansa muuallakin.” Julkista keskustelua ruotimalla ei kuitenkaan voi tulla mihinkään ainoaan oikeaan johtopäätökseen, Eranti sanoo. Lentokentän puolustajien ja asuinalueen rakentamisen puolustajien argumentit eivät nimittäin ole yhteismitallisia. Yhtäällä on kasvavan kaupungin pitkän aikajänteen strategia, johon kuuluu abstrakti unelma siitä, että tällä paikalla voisi vuonna 2040 olla 25 000 kuvitteellisen ihmisen koti. Toisaalla taas on intohimoisten lentäjien oman elämän aikajänne sekä hyvin konkreettinen lentokenttä, joka juuri äskettäin vielä oli rakas olohuone sadoille ihan oikeille ihmisille. ”Kun on tämmöinen abstrakti hyvä, eli lisätään asuntoja kivasti yhdyskuntarakenteeseen kytkeytyvästi, hillitään asuntojen hintojen nousupainetta ja niin edelleen, versus se, että täältä kiitotieltä ihminen sinkoutuu kohti taivasta ja voittaa painovoiman jälleen kerran… Onhan se selvää, että mihin suuntaan romantikon sielu tässä keskustelussa kääntyy.” Kaupunkien kehittämisessä on usein kyse toisiaan poissulkevista valinnoista. Lentokentän rakentamiseen on hankala löytää mitään kompromissia. Lentokenttä de facto vaatii ison tyhjän tilan, ja Helsingin kaupunki taas haluaa täyttää isoja tyhjiä tiloja. Meluhaittojen takia lentokentän välittömään läheisyyteen ei myöskään voi rakentaa asuntoja. Kiistassa ovat siis vastakkain lyhyt ja pitkä aikajänne, rationaalisuus ja romanttisuus, sekä abstrakti visio ja konkreettinen paikka. ”Mut miten sä punnitset näitä vastakkain? Mitä on lentäminen kulttuuriperintönä versus asuntoja 25 000 ihmiselle? Se on mahdoton päätös, mutta kaupunkipolitiikka on mahdottomien päätösten tekemistä.” Lopulta kyse on siitä, että kuka määrää, mikä mittatikku voittaa. Tässä tapauksessa se on Helsingin kaupunki. Ei malmilaisten taistelu silti hukkaan mennyt, Eranti arvioi. Armottomalla kamppailulla lentokentän ystävät onnistuivat ostamaan vuosikaupalla lisäaikaa lentämiselle. SUNNUNTAINA 14. maaliskuuta Liikenneja viestintävirasto määräsi kiitotien suljettavaksi. Maanantaina kihlakunnanvouti tuli tarkkailemaan häädön noudattamista. Kansalaistottelemattomuudelta vältyttiin, mutta lentokentän ystävät eivät ole vielä luovuttaneet. Lopullisesti saaga on ohi luultavasti vasta sitten, jos kaupunki avaa kiitotien pinnan rakennustöiden valmistelujen ohessa. Niin kauan kuin sitä ei ole tehty, Malmin puolustajat tekevät varmasti kaikkensa selviytyäkseen. Häätö on riitautettu, yhdistys aikoo valittaa kentän suojelusta hallintooikeuteen, ja Twitterissä aktiivit myllyttävät kuntavaaleja hashtagilla Malmivaalit. ”Tässä on vielä mehua tässä konfliktissa”, Eranti toteaa. Toistaiseksi Malmin lentokentän kiitotien päässä näkyy vielä vapaa taivas. Ja ehkä, jos oikein tarkasti katsoo, vielä jokin uhanalainen koppakuoriaispopulaatio. 15.5.1938 Malmin lentokenttä vihitään käyttöön. 10.7.1952 Helsinki-Vantaan lentoasema avataan. 1985 Malmin lentokenttäalue päätetään kaavoittaa asuntoja virkistyskäyttöön. 42 Ylioppilaslehti 2/2021
2002 Malmin lentoasema kaavoitetaan asuinkäyttöön yleiskaavassa. Malmin lentoaseman ystävät ry perustetaan. 2003 Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyy yleiskaavan. Kaavassa mainitaan, että ”lentokenttäaluetta käytetään liikennealueena siihen asti kun korvaava sijaintipaikka tai Malmin lentokentän toimintojen sijoittaminen olemassa oleville kentille ja tukikohtiin on selvitetty”. 2014 Suomen hallitus tekee periaatepäätöksen vetäytyä Malmin kentältä. 12.10.2015 Malmin lentoaseman ystävät esittää lentoasemaa suojeltavaksi. Museovirasto kannattaa. 30.3.2016 Helsingin kaupunginvaltuusto hylkää kuntalaisaloitteen Malmin lentokentän säilyttämisestä. 26.10.2016 Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyy uuden yleiskaavan. Malmin lentokenttä on merkittävin uusi rakentamisalue. 5.12.2016 Yhdistys valittaa Helsingin yleiskaavasta hallinto-oikeuteen. Korkein hallinto-oikeus hylkää valitukset marraskuussa 2018. 31.12.2016 Finavian toiminta lentokentällä päättyy, alue siirtyy kaupungin hallintaan. 18.1.2017 Lentoasema ja sen ystävät valitaan vuoden 2016 helsinkiläiseksi Helsingin Uutisten äänestyksessä. 8.2.2017 Lentoaseman ystävien kentän säilyttämistä ajava Lex Malmi -kansalaisaloite (56 000 allekirjoitusta) lähetetään eduskuntaan. 29.6.2017 Yhdistys valittaa maakuntakaavasta hallinto-oikeuteen. Hallintooikeus hylkää valitukset joulukuussa 2018. 26.10.2016 Kaupunginvaltuusto hyväksyy yleiskaavan, jossa lentokentän alue varataan asumiselle. 21.3.2018 Eduskunta hylkää Lex Malmi -kansalaisaloitteen. 7.6.2018 Uudenmaan ely-keskus toteaa, ettei lentoaseman toimintaa voi suojella rakennusperintölailla. 5.12.2018 Kaupunki päättää irtisanoa kentän vuokrasopimuksen. Sopimus päättyy vuoden 2019 lopulla. 8.4.2019 Yhdistys valittaa valtion toiminnasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Prosessi on vielä kesken. 26.6.2019 Ely-keskus toteaa toistamiseen, ettei lentoaseman säilymistä lentokäytössä tule suojella rakennusperintölailla. 30.7.2019 Malmin lentoaseman ystävät valittaa ely-keskuksen päätöksestä ympäristöministeriöön. 31.12.2019 Kaupungin ja yhdistyksen välinen vuokrasopimus päättyy. Lentäjät kieltäytyvät lähtemästä kentältä ennen lainvoimaista päätöstä. Yhdistys valittaa vuokrasopimuksen irtisanomisesta Helsingin hallinto-oikeuteen ja kantelee päätöksestä käräjäoikeuteen. 23.12.2020 Helsingin käräjäoikeus vahvistaa, että kentän vuokrasopimus on päättynyt 2019, ja määrää yhdistykselle sopimussakon. Lentokentän ystävät hakevat päätökselle toimeenpanokieltoa. Kaupunki hakee yhdistyksen häätämistä ulosottoviranomaiselta. 28.12.2020 Hovioikeus hylkää toimeenpanokieltohakemuksen käräjäoikeuden päätöksestä. 8.1.2021 Ulosottoviranomaiset kehottavat ilmailijoita poistumaan kentältä tammikuun loppuun mennessä. 11.1.2021 Lentoaseman ystävät kertovat, että lentokentän alueelta on löytynyt lisätutkimuksissa lisää liito-oravia. 29.1.2021 Ulosottoviranomainen antaa ilmailijoille lisäaikaa maaliskuun 14. päivään. 10.3.2021 Ympäristöministeriö hylkää ely-keskuksen päätöksestä tehdyt valitukset. Yhdistys aikoo viedä tapauksen hallinto-oikeuteen. 14.3.2021 Liikenneja viestintävirasto Traficom sulkee kiitotien. 15.3.2021 Kihlakunnanvouti tarkkailee häädön toteutumista. Yhdistys kerää nimiä kunnalliseen kansanäänestykseen ja valmistautuu valittamaan alueen tulevista asemakaavoista. Kaupunkisosiologian apulaisprofessorin Veikko Erannin kurssit jatkuvat, kun tapaus etenee. ylioppilaslehti.fi 43
Jos self help jäisi vaikuttajaguruille ja itseapukirjoihin, ei olisi mitään ongelmaa. Self help on kuitenkin laimentunut ja levinnyt kaikkialle. Sitä on ruokapakkauksissa, Spotifyn soittolistoissa ja mainoksissa, jotka eivät mainosta mitään, mikä liittyisi self helpiin mitenkään. Aikuisten ihmisten lehtijuttuihin sitä puristetaan kuin ketsuppia lasten ruokaan 90-luvulla, ikään kuin varmuuden vuoksi: jos lukija kokee saavansa jutusta edes jonkinlaista henkilökohtaista itsetuntemusta tai arjen hyötyä, niin ehkä hän sitten lukee sen, koska kaikki ovat loputtoman kiinnostuneita itsestään. Itseavustusta ei voi enää kutsua erilliseksi genreksi myöskään kirjallisuudessa, kirjoittaa Nuoren Voiman päätoimittaja Vesa Rantama Särö-lehdessä. Rantaman mukaan self helpin taustalla oleva ihmiskuva on sinänsä myönteinen: ihmiset eivät ole psykologisesti tuhoontuomittuja tapauksia, vaan voivat jopa kehittyä ja vieläpä auttaa itseään siinä. Self help kytkeytyy myös politiikkaan ja yleiseen individualismiin. Jos esimerkiksi masennuksen kaltaisia ongelmia käsitellään aina yksilöpsykologisina vaivoina, unohtuu se, että myös yhteiskunnan rakenteissa voi olla henkistä kärsimystä tuottavia ominaisuuksia, ja että myös ne ovat muutettavissa. H elsingin Sanomien uusi Visio-talouslehti on määritellyt yhdeksi funktiokseen palvella lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita uudenlaisista itsensä kehittämisen tavoista. Vision, niin kuin monen muunkin kulttuurija mediatuotteen, kohderyhmä on maksukykyinen keskiluokka ympäri maan. He voivat jo aika hyvin ja haluavat varmistaa, että hyvä meininki jatkuu, eivätkä heidän lapsensa putoa menestyksen kelkasta. Yhdysvaltalainen tutkija Catherine Liu kutsuu tätä tendenssiä hyveiden hamstraamiseksi. ”If you want something you need to do something every single day”, Immonen muistuttaa yhdellä videollaan. Neuvo on niin yksinkertainen, että sitä kykenee noudattamaan, vaikka ei olisi ”etuoikeutettu”. Sitä pystyy noudattamaan senkin jälkeen, kun on avannut Twitterin ja tuntenut aivosolujensa tuhoutuvan. Joskus tuo something voi olla nimittäin jotain hyvin vähäistä, kuten se, että käy kävelyllä, syö jotain tai kirjoittaa sähköpostin. Hollantilaisen filosofin, etiikastaan tunnetun Baruch Spinozan mukaan ihmisen tulisi hakeutua sellaisten puuhien pariin, jotka nostattavat elinvoimaa, ja vältellä juttuja, jotka vievät energiaa. Kuulostaa simppeliltä, muttei ole. Elämä spinozalaisen etiikan mukaan vaatii sitä, että ihminen jossain määrin tuntee itsensä ja on sitoutunut tutkimaan, mikä lisää hänen elämänhaluaan missäkin tilanteessa. Se, mikä on ”hyväksi” ja mikä ”haitallista”, vaihtelee jatkuvasti, koska ihminen elää alati muuttuvassa suhteessa ympäröiviin toimijoihin, jotka myös vaikuttavat hänen toimintamahdollisuuksiinsa. Pandemia-aikana elämä, työ ja sosiaaliset suhteet ovat yhä kiinteämmin riippuvaisia sosiaalisesta mediasta ja niiden elämänhalua syövistä feedback-luupeista. Janne Immosen videot tuottavat iloa, koska hän ei yritä esittää, että elämä olisi juuri muuta kuin tuskaista ponnistelua. V ihaan self helpiä. En siksi, että itseavustuksessa itsessään olisi jotain kauheaa. Nautin kaikenlaisten käytösja elämäntapaoppaiden lukemisesta, etenkin silloin, kun ne ovat mahdollisimman mielivaltaisia ja yksityiskohtaisia. Jo lapsena minusta oli kiehtovaa nähdä kirjaston hyllyssä kirja, jonka kannessa oli jakkupukuinen tärkeän näköinen henkilö, joilla on muille ihmisille ”teoria” ”opetettavana”. ROCK YOUR DAY! teKSti IIDA SOFIA HIRVONEN essee ähinä kantautuu kuulokkeisiin. ” There is snowing like hell… LUUK AT THIS. But remember! Eeeeven is snowing. You need to push yourself! You need to rock every single day!” Katselen Instagram-videota samalla kun kävelen kauppaan. Aurinko ei ole näyttäytynyt viikkoihin, enkä ole päivän aikana tehnyt muuta kuin istunut tietokoneella. Taas todella ”just tämmönen” päivä. ”Remember! Do whatSever its takes! That you can: reach your dreams and visöns… And thats… uptoyou! But this snow…” mies videolla pudistelee päätään ja räpyttelee silmiään. ”I hope the sun will shine someday and it would be warm. BUT: this is todayyy.” Motivaatiopuhuja Janne Immonen rypistelee videolla kulmiaan sen näköisenä, että videon kuvaaminen on tuottanut teknisiä haasteita ja puhuminen fyysistä tuskaa. Immosella on Instagramissa yli 5 000 seuraajaa, joten häntä ei enää oikein voi kutsua mikroinfluensseriksi. Instagramvideoiden lisäksi hän on tehnyt kaikenlaista: Self help -kirjan ja biisejä, joissa tuttu ”This is your day its your life and now its time to rock your day” -mantra soi niin rokkina kuin räppinäkin. Tänä keväänä hän osallistui myös Diili-bisnesohjelmaan. Instagram-videoillaan Immonen kuitenkin loistaa ominaisimmalla maaperällään. Rock your day -videot ovat ainoaa self helpiä, jonka seuraaminen kiinnostaa minua. Ei vain siksi, että ne ovat hauskoja, vaan myös siksi, että niillä tavoitettu asenne tuntuu koskettavalta ja todellliselta. Ne resonoivat sellaisen eksistentiaalisen kriisin kanssa, jolloin on pakko jatkaa elämää silloinkin, kun se tuntuu mahdottomalta. 44 Ylioppilaslehti 2/2021
Suomessakaan keskiluokan itsensäkehittämisellä ei ole mitään rajaa. Jotain eetoksen ubiikkiudesta kertoo, että vuonna 2021 Gasellit-yhtye tekee meditaatiosovelluksen ja räppää joogamaton ostamisesta ja neliöiden hinnoista. Muusikkokaverini tuhahti, että Gasellien hyvinvoiva aktiivirannekejäbämeininki saa hänet ikävöimään Cheekiä. Janne Immonen edustaa Cheekin perintöä ja jatkaa sitä dialektisella tavalla. Rock your day on tislattua self helpin ydinmehua ilman lisäaineita. Immonen on yritysshamaani siinä kapitalismin vaiheessa, jossa kaupallisen menestys ja raha ovat ainoita globaalisti jaettuja kieliä, mutta jossa lisäarvon luonti perustuu yhä enemmän absurdiin merkityksenluontiin ja spekulaatioon. Tämän kaiken keskellä hän huutaa sen kysymyksen, joka monella on lopulta mielessä: eikö meille luvattu, että riittää, kun vain päättää tehdä? Kertomuksen vaarat on analysoinut, että Janne Immonen huvittaa yleisöä, koska hän näyttäytyy tahattomana parodiana uusliberaalista menestyseetoksesta. Tällainen mielikuva on helppo muodostaa, jos on tutustunut Immosen tuotantoon vain pinnallisesti. Väitän, että Immosen viesti on lopulta käänteinen. Amerikkalaistyyliseen positiivisen psykologian sijaan hänen ajattelunsa voi paikantaa erilaisiin idän filosofioihin tai vaikka suomalaiseen sisuun, jossa yksilö uhraa itsensä itseään suurempaa varten ja työskentelee sinnikkäästi. Everything you need to do is not nice just do it. Työn ei tarvitse olla mitään nautintoa, leikkiä, itseilmaisua tai edes ”kivaa”, eikä se aina myöskään voi olla: you don’t need to love about what your doing! Se on radikaali viesti, sillä pakko rakastaa työtään johtaa riittämättömyyden tunteeseen ja pahimmillaan useisiin uupumuksiin jo ennen työelämään siirtymistä. Sigmund Freud sanoi, ettei psykoanalyysi onnistuneimmillaankaan voi luvata juuri sen enempää kuin muuttaa hysteeristä murheellisuutta tavanomaisen onnettomuuden tilaksi. Immonenkaan ei missään vaiheessa erehdy lupaamaan tietä huippuhetkiin, menestykseen, valtaan tai edes hyvinvointiin. Pikemminkin Immosen ajattelussa työn on herätettävä tunne siitä, että sen taustalla on need to do, että se on tarkoituksenmukaista toimintaa. Rock your day on asenne, jossa ihminen upottaa itsensä tekemiseen yhä uudelleen. Siinä voi nähdä viitteitä jopa taolaisesta ajattelusta, joka kehottaa uppoutumaan käsillä olevaan toimintaan mahdollisimman täysipainoisesti, oli kyse mistä tahansa taidosta. Tekeminen saa ihmisen unohtamaan itsensä. Janne Immonen kehottaa elämään ja rokkaamaan päivää ”every single day, joka ikisessä hetkessä, joka ikisessä ajassa”. Hänen aikakäsityksensä on kerroksellista, jatkuvasti avautuvaa, uusia mahdollisuuksiaan paljastavaa. Motivational monday -videossaan hän määrittelee, että lopulta vain nykyhetki on totta: ”The secret is that you need to do something every every day because then everything starts to change”. Mieleen nousee 1800-luvulla syntynyt, aikaa teoretisoinut filosofi Henri Bergson. Bergsonilaisessa aikakäsityksessä ”tulevaisuusajattelu” on turhaa, koska tulevaisuus rakentuu tämän hetkisellä toiminnalla. ”You say ’some day’, but some day is not here. Remember every single day, some day is not here and its not coming, time is today, so start today.” Bergsonin mukaan elämää ei voi muuttaa haaveilemalla hetkestä, jolloin maailma on muuttunut toisenlaiseksi, vaan on tultava tähän hetkeen ja tunnusteltava hetkessä avautuvat mahdollisuudet. ”Sitten ensi viikolla, kunhan nämä tämän viikon kiireet helpottavat, kesällä, sitten kun pandemia on loppunut, niin sitten…”, huomaan toisinaan ajattelevani. ”STOP! Ala elää nyt!” Janne Immonen huutaa. G illes Deleuze ja Félix Guattari kirjoittivat vuonna 1972 ilmestyneessä A n t i O i d i p u s teoksessa halukoneista, jotka ohjaavat ihmisten toimintaa kapitalistisessa kontrolliyhteiskunnassa. ”Don’t think about what the society says that you need to have your own apartment and your own car….You have to think about what you want! And then you need to start working your freedom”, kyseenalaistaa Immonen motivational monday -videoissa. Nietzshceläisessä hengessä rock your day ei tyydy hyväksymään yhteiskunnan odotuksia sellaisenaan. Se kehottaa löytämään todellisen tahdon sisältään ja toimimaan sen mukaisesti itse. Halun uudelleenkytkennät ovat luotavissa uudelleen. Ja miten ne löytyvät? Start to write things down! kuuluu Janne Immosen tärkein ja ainoa käytännön ohje. Ei meditaatiosovelluksia, ei manifestaatiomantroja, vaan kynä käteen ja kirjoittelemaan, kunnes on selvillä se, kuka on ja mitä tahtoo. Immonen ei päästä helpolla: kirjoittaminen se vasta tuskallista toimintaa onkin. Ei kuitenkaan hätää, koska neuvo siitä, miten kirjoittaminen onnistuu, löytyy jo seuraavalta videolta: ”Every day Every Day You have to push yourselff!!” Immonen huutaa ja hakkaa samalla rytmikkäästi isoa shamaanirumpua. ”JUUUUUUU HAVE TO FOKUS YOURRRRR ENEERGY!!!!” Janne Immonen osoitttelee kohti kameraa. Ei armoa. Vaan hän on oikeassa. Jos katsoisin vain Instagramin ole armollinen itsellesi -self-care-meemejä, en saisi tehtyä mitään ja pidemmän päälle ahdistaisi vain lisää. Janne Immonen pakottaa unohtamaan itsensä ja tekemään. Pakko se vissiin on vain rokkaa tätäkin päivää. ylioppilaslehti.fi 45
”G ilgamesh on ikuinen myytti. Siitä kiersi Mesopotamiassa monia versioita, joista varhaisimmat 2 100 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Parhaiten tunnettu versio kertoo mesopotamialaisesta kuninkaasta, joka joutuu kasvokkain ihmiselämän rajallisuuden kanssa. Tarina käsittelee sitä, että kaikki ihmiset kuolevat aikanaan. Se antaa perspektiiviä siihen, miten ihmiset pelkäävät koronaa. Se ei ole mitään uutta. Urukin kaupungin kuningas Gilgamesh on puolijumala, joka kiusaa asukkaita rajattomalla vaateliaisuudellaan. Asukkaat rukoilevat jumalia tekemään jotakin. Gilgamesh saa tilaustyönä tehdyn ystävän Enkidun. Yhdessä he seikkailevat, mutta syyllistyvät lopulta hybrikseen ja menevät niin pitkälle, että jumalat ärsyyntyvät ja päättävät, että Enkidun on kuoltava. Se saa Gilgameshin tajuamaan, että niin hänellekin käy joskus. Hän etsii vielä muinaista viisasta miestä, joka on selvinnyt tulvasta ja elää ikuisesti. Viisas mies kertoo tarinan tulvasta, joka voi tapahtua vain kerran. Gilgamesh ottaa opikseen, palaa Urukiin ja alkaa kunnon kuninkaaksi. Gilgameshissä on tunnistettavia ystävyyden ja henkilökuvauksen teemoja. Se on ehkä ollut alkujaan suullista perinnettä ja vetoaa siksi tunteisiin, Gilgameshiin on helppo samastua toisin kuin moneen historialliseen kertomukseen, jossa kerrotaan meille vieraasta kulttuurisesta instituutiosta. Länsimaissa on joskus haluttu nähdä, että on jokin orientti jossakin tuolla kaukana, joka ei kosketa meitä, ja että länsimaisen sivilisaation peruspilarit ovat juutalaisuus, kreikkalaisuus ja roomalaisuus. Ne eivät syntyneet tyhjiössä. Oli persialainen historia, Lähi-idän historia ja Egyptinkin historia. Nykypäivään Gilgameshillä on yhteys Vanhan testamentin kautta, mikä ei yllätä, koska ne ovat syntyneet samassa kulttuuripiirissä. Esimerkiksi Tulvakertomus on ihan vastaava. Muita yhtymäkohtia on Saarnaajan kirjaan ja Sananlaskuihin. Henkilökohtaisesti näkisin, että meillä olisi nykyistä enemmän tilaa miettiä, miten Gilgamesh on vaikuttanut meidän kulttuuriin. Se on kuitenkin ollut Vanhan testamentin taustalla.” Saana Svärd, muinaisen Lähi-idän tutkimuksen apulaisprofessori teKSti OSKARI ONNINEN KUvat HELEN KORPAK "L ouisa May Alcottin Pikku naisia (1868) on yli 150 vuotta vanha, osin moralistisen uskonnollinen ja pateettisen patrioottinen kirja. Silti se onnistuu puhuttelemaan sukupolvi toisensa jälkeen erityisesti tyttöjä ja nuoria naisia. Kirjallisuus, jossa tyttöys ja naiseus on moninaista, on edelleen arvossaan. Kirja muistuttaa, että myös ne toisten ihmisten unelmat, joita ei itse pidä arvokkaina, ansaitsevat kunnioitusta ja tilaa. Pikku naisia kuvaa nuoruutta kriisin keskellä. Nämä ovat tyttöjä keskellä Yhdysvaltain sisällissotaa. Isä on rintamalla. Olosuhteet ovat äärimmäisen epävarmat. Ilmiselvistä eroista huolimatta pandemia-Suomessakin on samaa epävarmuutta tulevaisuudesta, huolta itsestä ja omista läheisistä. Kokemus siitä, että menettää jonkin osan nuoruudestaan, koska ei voi elää sitä kuin ajattelee, että sitä kuuluisi elää. On aina mukavampi lukea historiasta tai tutkia sitä kuin elää sitä läpi. Se on terveellinen muistutus. Nuorten naisten rajoitteet 1860-luvun Yhdysvalloissa ovat paljon kovempia kuin 2020-luvun Suomessa, mutta Pikku naisia muistuttaa, että ne eivät ole koskaan olleet totaalisia. Toisissa ajoissa on ollut paljon enemmän tilaa olla itsensä näköinen kuin toisissa. Ihmiset ovat uskomattoman luovia ja tehokkaita siinä, miten he kaivavat itselleen tilan olla itsensä näköinen. Kirjassa kaikki perheen tytöistä eivät selviä. Se on surullinen ja lohduton, mutta myös totuudenmukainen puoli elämästä, eivätkä vain selviytymistarinat ole arvokkaita. Perinteisesti sitä, mikä on nuorten naisten omaa, on pidetty vähempiarvoisena, naurettavana eikä kovin kiinnostavana. Se on muuttunut. Tytöt ja nuoret naiset ovat ottaneet omat kiinnostuksenkohteensa julkiseen keskusteluun ja kieltäytyneet vähättelemästä niitä.” Riikka Taavetti, seksuaalisuuden historian tutkijatohtori Vaihtoehto Orwellille Tuntuuko, että maailma on monimutkainen paikka ja elämä hankalaa? Ei hätää! Piinalliseen tilanteeseen on nyt ratkaisu: kirjat. Maailma ja elämä ovat muuttuneet vuosien saatossa yllättävän vähän. Ylioppilaslehti pyysi neljää Helsingin yliopiston historioitsijaa esittelemään vanhan kirjan, joka tarjoaisi ymmärryksen avaimia juuri meidän aikaamme. Yksi rajaus oli: George Orwellin 1984:ää ei hyväksytty, mutta kukaan ei sitä onneksi ehdottanutkaan. 46 Ylioppilaslehti 2/2021
”H istorioitsija Eric Hobsbawmin vuoden 1987 kirja Age of Empire 1875–1914 saa tutut ja kestävät asiat näyttämään satunnaisilta, kiistanalaisilta ja historiallisilta poikkeuksilta. Hobsbawm kirjoittaa esimerkiksi parlamentaarisen demokratian synnystä, että aluksi suurin osa sen kannattajistakaan ei uskonut sen olevan muuta kuin kokeilu tai välivaihe. Tarkastelu vieraannuttaa tehokkaasti. Kirjasta herää kysymys, ovatko edelliset 30 vuotta olleet samankaltaisia kuin kirjan käsittelemän ensimmäisen globalisaation, liberalismin ja imperiumien kultakausi. Silloinkin oli porvarillisen, liberaalin sivilisaation hegemonia, jolloin oli voimakasta kasvua ja edistystä mutta myös suuria tuloeroja ja monien maailman ihmisten kannalta tuhoisia prosesseja. Uudemmat uusliberalistit ovat osittain olleet ekojen globalistien lapsia. Se ei ole ollut pelkkä analogia, vaan yhteydet ovat olleet suoria. 1980–1990-lukujen politiikkaan vaikuttaneilla keskieurooppalaisilla intellektuelleilla oli omakohtaista nostalgiaa erityisesti Habsburgien Itävalta-Unkaria kohtaan. Siellä eli monta kansallisuutta ja valtiota, mutta markkinat olivat auki ja järjestys hyvä, ajateltiin. Minuun teki vaikutuksen tämän ajanjakson yhteiskuntien ja ihmisten kuvaaminen moniäänisinä, ristiriitaisina ja yllättävinä. Historiallisen aineiston hallinta hätkähdyttää. Hobsbawm tuo tähän aikaan mahtavalla tavalla hirveän erilaisia sosiaalihistoriallisia näkökulmia taloudesta ja politikasta sukupuolijärjestelmään ja sisustukseen. Nykyisessä millimetriporausakatemiassa tällainen mittakaava ei enää helposti löytäisi samaan kirjaan. Tämä ei ole suuri kertomus, vaan kuvaa kokonaista aikakautta, sen sattumanvaraisuutta ja valtataistelua. Se herättää siihen, että maa liikkuu koko ajan. Hobsbawm lopettaa kirjan siihen, että yhtä utopiaa tai yhtä mallia ei ole mielekästä tavoitella. On tärkeää pitää historia avoimena erilaisille mahdollisuuksille. Aina voi unelmoida jostakin, mutta siinä on ehkä sellainen ’liike on tärkein’ -tyyppinen näkemys. Tulevaisuudenuskosta Hobsbawm kirjoittaa, että viattomuus on mennyttä. Mitään voi ottaa annettuna eikä mihinkään voi luottaa. Tuhon mahdollisuus on aidosti olemassa.” Sakari Saaritsa, sosiaalihistorian apulaisprofessori ja akatemiatutkija ”I tselleni, Keisarin mietteitä elämästä -kirjassa 100-luvulla Rooman keisarina ollut Marcus Aurelius puhuu kirjan nimen mukaisesti itselleen. Hän on kirjoittanut sen vanhemmalla iällä, arviolta 170-luvulla. Hän kirjoittaa itselleen ajatuksia, joissa hän kannustaa ajattelemaan ystävällisesti, toimimaan luonnollisesti ja olemaan turhaan paisuttelematta omaa osuuttaan. Siinä näkyy oman haurauden, kuolevaisuuden, pelkojen ja huolien läsnäolo. Se ei ole säröttömän ihmisen työtä. Aurelius oli stoalainen. Ajattelen, että hänen suhtautumistapansa maailmaan tarjoaa hyviä muistutuksia nykyhetken vahvoja ilmiöitä vastaan. On aika kovaa vastakkainasettelua, eri mieltä olevien tai väärällä tavalla puhuvien moittimista ja leimaamista. Varsinkin somessa syntyy ihan turhaa rätinää, kun ihmiset eivät pysähdy miettimään, mitä toinen tarkoittaa. Kaikkialla on semmoista hirveää hääräämistä, lietsomista ja kiirettä. Heti pitäisi saada ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Jos ei just heti sitä saa, tai ministeriöt, avit, yksiköt ja virkamiehet eivät osaa sanoa, mitä pitää tehdä, se on maailmanloppu. Kun ajatellaan, millaisten asioiden kanssa Aureliuksen ajan ihmiset ovat joutuneet olemaan tekemisissä, on ikään kuin hän sanoisi nykyaikaan päin, että hei, olette tilanteessa, jossa ihmiset ovat olleet vuosisatojen ajan. Asiat eivät ole aikaisemminkaan ratkenneet sillä, että kohkataan hirveällä kiireellä jotakin valmiiksi ja vaaditaan pikaisia päätöksiä ja ratkaisuja. Asiat ratkeavat pikemminkin sillä, että otetaan aikalisä, mietitään, mitä toisella on sanottavaa, odotellaan ja kestetään epämukavuutta. Itselleniä voi lukea voi lukea sieltä täältä, miten haluaa. Sitä voi pitää myös mietelausekirjana. Minulle tulee mieleen Sunzin Sodankäynnin taito. Tai Nietzsche ja Wittgenstein, joilla on lyhyitä mietteitä, joissa he pohtivat, monenlaisia elämän ja maailman ilmiöitä. On kivaa, kun keisari ei ole täydellinen, vaan toistaa itselleen, että äläs nyt Marcus, ota iisisti. Vaikeissakin olosuhteissa epävarmuuden keskellä voi pyrkiä toimimaan tasaisen rauhallisesti, ei ylenpalttisuutta, ei itsensä ruoskimista. Asiat eivät ole koko ajan fantsusti eikä niiden kuulukaan olla. Elämä on epätasaista, mutta se voi silti olla hyvää.” Anu Lahtinen, Suomen ja Pohjoismaiden historian apulaisprofessori kulttuuri ylioppilaslehti.fi 47
Arvon kuntavaaliehdokas, jälleen kerran pyydämme: Mainostakaa Tekin itseänne Ylioppilaslehdessä. Se on ollut monelle muullekin tie menestykseen. Seuraava Ylioppilaslehti ilmestyy 14. toukokuuta, noin kuukausi ennen kuntavaaleja, ehkä. Lehti jaetaan Helsingin yliopiston opiskelijoille ja telineisiin Helsingissä. Lehden paperiversion painos on noin 35 000 kappaletta. Ilmoituskoot ja hinnat löytyvät verkosta osoitteesta ylioppilaslehti.fi/mediatiedot. Nämä vaalimainokset on julkaistu Ylioppilaslehdessä alun perin vuosina 1995, 1999 ja 2003.
LIIKENNEMERKIT. Anonyymin taiteilijaryhmän kesällä avautunut yhteisnäyttely hylkää elitistisen galleriatilan. Vangitseva teoskokonaisuus levittäytyy Suomen teille, mitä voi jo itsessään pitää edistyksellisenä yleisötyönä. Kokonaan uudet liikennemerkit -näyttely tutkii katseen imperatiivisuutta ja havainnon ja havaitsijan välistä monimutkaista merkityksenvaihtoprosessia. Samalla se uudelleenkirjoittaa ansiokkaasti hallinnan symboleita. Kolmioiden, suorakulmioiden ja ympyröiden muotoiset teokset on maalattu vanerista tai alumiinista leikatuille levyille, jotka on päällystetty heijastavalla kalvomateriaalilla. Maalaukset on kiinnitetty pyöreiden teräsputkipalkkien päähän noin kahden metrin korkeudelle. Vaikutelma on tehokas, paikoin pysäyttävä. Huomiovärejä, geometrisiä muotoja ja yksinkertaista viivaa hyödyntävät maalaukset iskevät silmää hahmopsykologian opeille ja Kelly Ellsworthin minimalismille. Näyttely tutkii post-humanistisessa hengessä ihmiskeskeistä katsettamme ja purkaa luonnon ja kulttuurin välisiä dikotomioita. Miksi näemme moottorikelkan muotoisessa tummassa siluetissa moottorikelkan emmekä Queenslandin kärsivää koralliriuttaa? Entä onko maalauksessa H12.6: Matkailuauto tosiaan matkailuauto, eikä heinikkomaiden muurahaiskarhu? On selvää, että karavaanin pyörät näyttävät itse asiassa isomuurahaiskarhun silmiltä. Näinä aikoina huomio on relevantti, elintärkeä. Kyborgifilosofi Donna Harawayta mukaillen näyttely rakentaa uutta katsomisen tapaa, jossa voimme myöntää ostoskärryn ihmismäiset piirteet. Tai ehkä, sittenkin, pitäisi puhua ihmisen ostoskärrymäisyydestä. Lakonisesti nimetty F45: Vähittäiskaupan suuryksikkö kuvaa tätä merkitysten horjumista. Teos hahmottelee uutta todellisuutta, jossa on tilaa ostoskärry-ihmiselle. Se ei ole joko ihminen tai kone, ostaja tai kärry, vaan sekä-että. Juho Kankaanpää Kirjoittaja on erittäin hyvä kriitikko. Maalaukset iskevät silmää hahmopsykologialle Fantastinen novellikokoelma Kirjailija Harry Salmenniemen äänikirja Fantastinen salaatti (Siltala, 2019) on fantastinen novellikokoelma. Teoksen nimikkonovelli on absurdiksi yltyvä dialogi, jossa kuullaan, miten todella hyvä salaatti valmistetaan. Äänikirjan on lukenut Antti Holma. Kirjan voi ostaa itselleen tai kuunnella äänikirjapalvelussa. Sonia El Kamel Ituja halvalla Herneenversojen kasvattaminen on kiva ja halpa harrastus, jota edes hallitus ei voi viedä. Alkuun pääsee ostamalla pussillisen kuivattuja herneitä, liottamalla ne vedessä ja asettamalla astiaan, jossa on kosteaa talouspaperia tai multaa. Valoisassa paikassa versot itävät parissa päivässä. Karoliina Paananen Kohti kuolemaa Silvia Hosseinin toinen esseekokoelma Tie, totuus ja kuolema (Gummerrus, 2021) on täynnä kirkkaita ja teräviä tekstejä. Erityisesti nykyajan moralistista lukutapaa erittelevä essee Miesten tarinoita ja ongelmallisuus-käsitteen ongelmallisuuden tarkastelut ovat kuin raikasta vettä tympeyden erämaassa. Tuija Siltamäki Valloittavat virukset BBC Radio 4:n kolmiosaisessa dokumenttisarjassa The Jump brittilääkäri Chris van Tulleken selvittää, miten esimerkiksi luontokato, kolonialismi ja epätasa-arvo vaikuttavat pandemioiden syntyyn ja lisäävät riskiä uusien virusten leviämisestä lajien välillä. Ohjelman voi kuunnella BBC Sounds -palvelussa. Antti Yrjönen Noudatitko virallisia suosituksia? Kerro siitä Instagramissa tai Twitterissä tägäämällä @ylioppilaslehti. Kokonaan uudet liikennemerkit. Näyttely avattu 1.6.2020, avoinna toistaiseksi. Lisätietoa: vayla.fi. SU O SI TT EL EM M E F45 & H12.6. TEOSKUVAT: VÄYLÄVIRASTO kritiikki Ilm oitu s Ylio pp ila sle hd es sä vu on na 19 49 . ylioppilaslehti.fi 49
NAISTENPÄIVÄÄN LIITTYY nykyään hankala dilemma. Kukat ovat kyllä kivoja, mutta tänä yhtenä päivänä vuodessa niiden saaminen mieheltä pönkittää inhottavasti patriarkaattia. Kunnioitusta pitäisi saada, mutta ei vääränlaista. Onko siis parempi jäädä kokonaan ilman kukkia? Tähän internetin ei-miehet ottivat maaliskuun kahdeksantena koko päivän ajan kantaa. Nykyaikainen, itsenäinen nainen veti päänsä mekon sisään, ajoi ajattelun kolmipyörää ja kysyi story storyn jälkeen: leikkokukat vai feminismi. Minä en halua kukkia (paitsi jos olisi joku, jolta niitä saada), joten kerron sen kaikille ja sulkeudun saamaani nettihuomioon ja liekkiemojeihin. Se vaikuttaa intellektuaaliseltakin. Käskihän bosslady Märta Tikkanenkin pyytää mieheltä tiskaamista kukkien sijaan. Vuoden muina päivinä kukat näyttävät Instagramissa kyllä todella hyvältä. Etenkin, jos ne ovat kalliita ja niitä on paljon. SOSIAALISEN MEDIAN panoptikonissa kaikki voivat nähdä myös sen, mitä et tee, minkä vuoksi itseään on valvottava jatkuvasti. Jos tahtoo olla kunnon feministi, on sosiaalinen pakko huomioida juhlapyhät. ”Sukupuolten välinen tasa-arvo on tärkeä asia!” lukee huonoa luentoa muistuttavassa Instagram-slideshow’ssa toisensa jälkeen. Miten on, te Fredrika Runebergin kirjoja lukeneet, arvostatteko enemmän niitä vai sesonkileivonnaista, jonka perässä juoksette tukemassa artesaanileipomoita? (Onko kukaan muuten juossut pitkään aikaan käppäukko Runebergin tekeleiden perässä yhtään mihinkään?) Patriarkaatin kukat Entä missä viipyvät postaukset, joissa kerrotaan kuinka Minna Canthin kirjallisuus päräytti ja muutti maailmani? Kaikkea muuta, kunhan ei vaan puhkikaluttuja sitaatteja! Naistenpäivää kuuluu 2020-luvulla viettää siten, että pitää sukupuolten välistä tasa-arvoa juuri niin tärkeänä asiana, että on valmis yhden päivän verran kieltäytymään mieheltä saadusta kukkayllätyksestä. Naistenpäivä on naisille, get over it, kuten Sanna Marin ehkä sanoisi. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti, ne kukatkin. Niin miehetkin tekisivät. Kiinassa naistenpäivä on kansallinen vapaapäivä – mutta vain naisille. Voisitko sanoa sille ei? Italiassa naistenpäivä on vapaapäivä, jolloin miesten ja naisten kuuluu antaa naisille mimosakimppuja heidän järkensä, tunteidensa ja vahvuutensa kunniaksi. Perinteen aloitti vuonna 1946 naisasianainen ja kommunisti – erittäin 2021! – Teresa Mattei. JOS NÄKISI omaa napakorua pidemmälle, saattaisi naistenpäivässäkin nähdä rakenteellisen kysymyksen. Silloin naistenpäivän masterplan patriarkaatin horjuttamiseksi olisi selvä. On vain yksi hyväksyttävä valinta. Kukkakaupat ovat naisvaltainen matalapalkka-ala. Paljon yksinyrittäjiä, pitkä työviikko. Naistenpäivä on yksi heidän sesongeistaan. Kauppiaista on varmaan mukava myydä kukkia muuallekin kuin hautajaisiin. Siksi maaliskuisen kukkasodan häviäjät voi olettaa naisiksi. Naisten välinen solidaarisuus unohtui, koska oli niin kiire esittää netissä solidaarista. Toivottavasti tykkäykset olivat sen arvoisia. Ylioppilaslehden kulttuurisotakirjeenvaihtaja raportoi rintamilta, joiden ei tarvitsisi kiinnostaa ketään. IKÄVÄ KUULLA, että elämä on koetellut. Kerroit hiljattain Helsingin Sanomissa ja MTV:llä, että olet perustanut kavereittesi kanssa ”ihan perusolutta” valmistavan oluttehtaan. Riipaisevissa haastatteluissa kerroit, että pääkonttori on 12 neliön huone Kontulan Sirrikujalla, eikä kalliisiin laitteisiin ole varaa. Pienpanimoille suunnattua verohelpotustakaan ei suuren tuotannon takia heru. 100 000 litraa Keijo-kaljaa kuukaudessa valmistetaan A. Le Coqin panimolla Tartossa. Ahdinkosi on käsinkosketeltavaa. ”Me ollaan Kontulassa sen verran köyhempiä, ettei ole varaa kalliisiin laitteisiin. Piti keksiä toisenlainen ratkaisu”, kuvailit tilannetta. Jopa Ylioppilaslehden kyynisessä toimituksessa painettiin pitsiliinat silmäkulmaan. Me olemme huolestuneita, Sinusta Jukka, ja haluamme auttaa. Suomalainen yhteiskunta on todella epäonnistunut, jos jopa mainostoimisto Bob Helsingin perustaja ja Finlaysonin omistaja ja luova johtaja joutuu kärsimään puutetta. Vuonna 2019 ansiotulosi olivat surkeat 189 747 euroa ja 97 senttiä, niukasti enemmän kuin naapureillasi. Samana vuonna kontulalaisten ansiotulot olivat keskimäärin hieman yli 20 000 euroa. Me täällä Ylioppilaslehdessä uskomme, että Suomen pitää olla sellainen maa, jossa jokaisella on oikeus ja mahdollisuus menestyä omalla työllään ja jossa ahkeruuteen kannustetaan. Siksi lähetämme sinulle innovaatiotukena ja köyhäinapuna tämän ruttuisen viiden euron setelin. Toivottavasti siitä on apua. Voimia toivottaen Ylioppilaslehti Palstalla lähetämme ihmisille postia. YS T.T ER V. Tsau Jukka Kurttila! ”Te elätte poikkeuksellista ja ainutlaatuista aikaa, sukupolvikokemusta, joka tulee tavalla tai toisella heijastumaan elämäänne ja ajatuksiinne tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.” JUUH, OK Pääministeri Sanna Marin (sd) opiskelijoiden koronainfossa 2.3.2021 KUVA: ANTTI YRJÖNEN 50 Ylioppilaslehti 2/2021
Ongelmallista päivää Yleisradion Luovien sisältöjen johtaja Ville Vilén! Olisiko sinulla hetki aikaa dialogille? Joo, tuota, mun tehtävät on luovat sisällöt ja media. Siihen kuuluu luovien sisältöjen lisäksi media ja markkinointi. Organisaatio on nimeltään Yle, luovat sisällöt ja media. Selvä. Me täällä Ylioppilaslehden kulttuuritoimituksessa olemme tulleet siihen tulokseen, että paitsi me 1990-luvun lapset, myös 1990luvun lastenohjelmat ovat ikääntyneet huonosti. Maailma on muuttunut nopeasti sen jälkeen, kun suoritin sukupuolentutkimuksen perusopinnot. Miten on oman ikääntymisesi laita? Ikää tulee ihmiselle, sille ei voi mitään. Mutta olen koko Yle-urani työskennellyt lastenja nuortenohjelmien parissa niin voisin väittää, että aika hyvin ymmärrän, missä mennään. 90-luvun lastenohjelmista rakastetuin on Muumilaakson tarinat, jonka edistykselliseksi naamioidusta perhekäsityksestä kirjoitin hiljattain esseen Instagram-storyyni. Muumit opettaa, että ydinperhe on niin ahdistava ajatus, että sitä täytyy paeta ”Yksinäisille vuorille”. Mitä siitä pitäisi ajatella? Se on aika syvä analyysi Muumeista, joissa on paljon monenlaisia teemoja. Ystävyyttä ja itsenäistymistä ja kaikkea sellaista. Kirjoitettuna tietysti aikakautensa tuotos eli aika vanha. Jaksossa 27 Muumipapan Jenni-täti tarjoaa papalle matkalaukullista kultakolikoita. Muumipappa kieltäytyy ennakkoperinnöstä ideologisiin syihin vedoten. Onko ihmekään, jos ” lumihiutaleiksi ” moitittu sukupolvi tuntee vetoa kommunismiin, kun lapsuuden keskeiset rakennuspalikat antavat työstä ja toimeentulosta näin vääristyneen kuvan. Okei, mä en muista tollasta tapausta Muumeista. Mutta ihan mielenkiintoinen ajatus. Voisi se Muumipappa kieltäytyä siitä muistakin syistä, ilman että se viittaisi mihinkään poliittiseen liikkeeseen. Muumipappa vetoaa nimenomaan siihen, että hän pitää rahaa lähtökohtaisesti epäilyttävänä. Oletko valmis vuoropuheluun lapsuutemme ongelmallisuudesta, Ylen johtaja Ville Vilén? teKSti TUIJA SILTAMÄKI Mä luulen, että se on sitä 60-luvun henkeä, jolloin oli kapitalismin ja rahan vastainen liike. Suomi tarvitsee talouskasvua, joten eikö ole aika vastuutonta opettaa tällaista rahavihamielistä maailmankuvaa? Varmasti, jos sitä laajalla skaalalla opetetaan. Muumilaakson tarinoille on tunnusomaista sen tapa esittää viranomaiset hyödyttöminä tai jopa mielivaltaisina. Yhdessä jaksossa Eläintarhan miehet sieppaavat muumit ja vievät heidät väärin perustein vangeiksi eläintarhaan. Muumilaakson poliisi käyttää työaikansa Mymmelin stalkkaamiseen, posteljooni jahtaa lapsia. On tuskin yllättävää, että nuorten luottamus suomalaista yhteiskuntaa kohtaan rapautuu, kun keskeisiä instituutioita kohtaan lietsotaan tällaisia ennakkoluuloja? Suomihan on viranomaisiin eniten luottava maa. Mutta kuinka kauan? No en tiiä, noita Muumeja ei meillä nykyään enää näytetä. Rölliä on kritisoitu sen tavasta esittää maaseutujen matalasti koulutetut miehet likaisina ja lapsia säikyttelevinä otuksina, jotka eivät ole valtionosuuksista huolimatta päässeet kunnallisen hammashoidon piiriin. Nämä negatiiviset kertomukset vaikuttavat mielikuviin maaseudusta. Kantaako Yle vastuun maaseudun autioitumisesta? *Huokaa* No siis jos yleensä kysytään, että kantaako Yle vastuun maaseutujen autioitumisesta, niin varmasti osittain, koska meidän täytyy palvella kaikkia suomalaisia tasavertaisesti. Rölli on minusta näyttelijän luoma satuhahmo, jota Yle ei edes omista, vaan näyttelijä itse. Hän on varmaan keksinyt tämmöisen metsän eläimen, jolla ei ole paljoakaan tekemistä maaseudun nuorten miesten kanssa. Se, että Yle on valinnut tällaista ohjelmaa esittää, kertoo minusta siitä, että taiteilijan ongelmallinen käsitys metsässä asumisesta hyväksytään. Sitä ei ainakaan selkeäsanaisesti tuomita. Mä uskon, että sen ajan tekijät on mieluummin ajatelleet satumetsää ja satuolentoja. Myös Joulupukki ja noitarumpu -elokuvan antama kuva Lapin sairaanhoitopiirin kyvystä hoitaa tavallista sitkeämpää flunssaa on nykyaikana vähintäänkin arveluttava. Noitarumpu esitetään aina jouluisin ja se herättää pienen keskustelun siitä saamelaisnäkökulmasta. Ei siinä mun mielestä hirveästi Lapin sairaanhoitopiiriä kuvata. Joulupukki sairastuu tarinan alussa infektioon, joka saadaan hoidettua vain taikakeinoin. Eikö Lapin sairaanhoitopiiri Yleisradion mielestä pysty vastaamaan tavalliseen kausi-influenssaan? Pitäisi varmaan kysyä Mauri Kunnakselta, onko hänen näkemyksensä mukaan Lapin sairaanhoitopiirin toiminta ollut siihen aikaan niin huonoa. Mutta ei täysin voida sulkea pois, etteikö kyse olisi myös terveydenhuollon resursseista. No, se on sitten katsojan silmässä. Aiotteko poistaa nämä ongelmalliset sisällöt saatavilta, jos vähintään viisi ihmistä vaatii? Joitakin sisältöjä me ollaan poistettu aktiivisesta käytöstä. Tässä pitää Yleisradion puolelta aina muistaa se, että meillä on Elävä arkisto, joka arkistoi myös sellaista, joka ei enää ole hyväksyttävää. Pitääkö haitallista maailmankuvaa olla lasten saatavilla? Ei se arkisto niin helposti ole lasten saatavilla. Internet on täynnä asiaa, joka on kenen tahansa saatavilla. Historiaa ei mun mielestä saa muuttaa. Kiitos paljon. Haluaisitteko muuten ostaa Ylioppilaslehdeltä ohjelmistollenne edullisen peruutusturvan? *Nauraa* Okei, paljon sellanen maksaa? Me voidaan laittaa mediakortti tulemaan, niin kyllä teille varmasti löydetään sopiva ratkaisu. Kuulostaa kiinnostavalta. Tutkitaan. asiaton kysymys