YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG MILTÄ KUULOSTAISI kokonainen vuosi etä opiskelua ? Tätä pohditaan nyt korkeakouluissa ympäri maailman . Yhdysvalloissa osa yliopistoista varautuu jo siihen , ettei lähiopetusta ehkä voida järjestää ennen vuotta 2021 , raportoi uutiskanava CNN huhtikuun puolivälissä . Amerikkalaiset yliopistot saavat rahansa lukukausimaksuista . Nyt rahoitus on vaakalaudalla : moni lykkää opintojaan tai jättää ne kokonaan väliin ennemmin kuin maksaa kymmeniätuhansia dollareita Zoom luennoista . Vireillä on jo useita ryhmäkanteita , kun opiskelijat eri puolilta maata vaativat yliopistoilta rahojaan takaisin . Pandemian seurauksena osa yliopistoista joutuu sulkemaan ovensa lopullisesti , arvioi Brownin yliopiston johtaja Christina Paxson New York Timesissa . On elintärkeää , että yliopistot suuntaavat katseensa eteenpäin ja kehittävät uusia keinoja korkealaatuisen opetuksen turvaamiseksi , Paxson kirjoittaa . Vaikka yliopistojen rahahanoihin ei Suomessa kohdistu välitöntä uhkaa , neuvo on syytä ottaa todesta täälläkin . Selviytymismoodista on päästävä eteenpäin mahdollisimman pian . KERROMME TÄSSÄ lehdessä , miten koronapandemia on Helsingin yliopistoon vaikuttanut . Etäopetuksen järjestäminen on ollut HY : lle vain yksi haaste muiden joukossa . Porua on syntynyt esimerkiksi keskeytyneistä opetusharjoitteluista sekä pääsykokeista , jotka on päätetty korvata vaihtoehtoisilla valintatavoilla . Huolta on aiheuttanut etenkin yhdenvertaisuus : kun koko systeemi menee kertarysäyksellä uusiksi , osa opiskelijoista joutuu väistämättä muita heikompaan asemaan . Sama pätee yliopistoon pyrkijöihin . 49 MYYTIN MUKAAN SIDDHARTA GAUTAMA ISTUI PUUN ALLA MEDITOIMASSA NÄIN MONTA PÄIVÄÄ, KUNNES SAAVUTTI VALAISTUMISEN. Uusi alku 3 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA Vararehtori Tom Böhlingin mukaan yliopisto keskittyy nyt selviytymään keväästä kunnialla . Poikkeustila ei kuitenkaan ole vain akuutti koettelemus , vaan myös tuhannen taalan paikka pohtia esimerkiksi näitä asioita : Miten parantaa ja yhdenvertaistaa etäopetusta ? Miten huolehtia , ettei opiskelusta tule liian kuormittavaa , kun entistä suurempi vastuu oppimisesta siirtyy opiskelijalle itselleen ? Mistä olemme valmiit luopumaan ? Olisiko aika heittää hyvästit esimerkiksi ylenpalttiselle työmatkailulle , kun asiat todistetusti hoituvat myös videokonferensseissa ? Ja toisaalta : mistä haluamme pitää loppuun saakka kiinni ? Historia on osoittanut , että poikkeustila mahdollistaa monenlaisia ikäviä asioita . On varmistettava , ettei väliaikaisiksi tarkoitetuista järjestelyistä tule kustannustehokkuuden nimissä uusi normi . Teknologisten innovaatioiden rinnalle tarvitaan laadukasta lähiopetusta myös tulevaisuudessa . NÄIDEN KYSYMYSTEN aika on nyt – ei syssymmällä , eikä varsinkaan seuraavan kriisin jo kupliessa . Ihmisten käyttäytymistä kriisitilanteissa tutkinut toimittaja kirjailija Amanda Ripley puhuu valokuvaustermein kultaisesta hetkestä . Esimerkiksi luonnonkatastrofin tai terrori iskun jälkeen koittaa tyypillisesti ajanjakso , jolloin erimielisyydet ja poliittiset jakolinjat unohtuvat . Tällöin yhteisö voi toimia poikkeuksellisen tehokkaasti yhteisen hyvän eteen . Kyseessä on hyvin erityislaatuinen tilanne , jota ei parane heittää hukkaan , Ripley argumentoi . Kevät on ollut synkkä , mutta kultainen hetkemme on käsillä nyt . Se on syytä käyttää viisaasti . Helsingin yliopiston koronakeväästä kertova juttu alkaa sivulta 18 .
SE TAPAHTUU AINA yhtäkkiä . Viimeksi marraskuussa 2016 ihmiset kyselivät , onko tämä unta , kun ruudut ympärillä kertoivat , että Donald Trump on valittu Yhdysvaltojen presidentiksi . Seuraavat päivät tuntuivat epätodellisilta , ja mikä tahansa aihetta edes liipannut juttu keräsi valtavan määrän lukijoita . Uudestaan se tapahtui maaliskuussa 2020 . Taas ihmeteltiin , ovatko tapahtumat tosia . Se vaati vain yhden aiemmin tuntemattoman viruksen . Mediat eivät ole muuta juuri edes käsitelleet , koska mikään muu ei suurta yleisöä kiinnosta . Tapahtumien yhtäkkisyys on kuitenkin harha . Yhdysvallat on ollut matkalla kuilun pohjalle jo pitkään . Yhteiskunnat seisauttava pandemia oli halvan ja helpon lentämisen ja PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA TOUKO HUJANEN, MAISA IMMONEN, JONI KLING, HILLA KURKI, JAAKKO PALLASVUO, ELEONOORA RIIHINEN, MIKKO RIKALA, ANNA SALMI, ROOSA SAVO, MATTI TUOMELA, HANNA VALLE KIITOKSET ALI BRELAND, TONI HEKKALA, LEA JOKIO-SURAMO, KRISTIINA MARKKANEN, ROOPE MOKKA, TOINI JA UOLEVI LEPPÄNEN, VILLE NIEMI, PONTUS PUROKURU, JUHO RUOTSALAINEN, ESKO ROUTAMAA & SOITTOLISTAT, ASTA JA SEPPO SALMI, SONJA SALMI, TANELI SUORANTA, TUULI SUORANTA, ELINA TERVONEN, KASKAS MEDIA, NITA JA GINO, RUTTÉN KANNEN KUVA ANNA SALMI PERUSTETTU 1913 107. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY FREDRIKINKATU 61 A 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 4.9.2020 Narratiivin romahdus 4 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 TOIMITUKSELTA luonnon monimuotoisuuden tuhon maailmassa vain ajan kysymys . Globaalin narratiivin romahdus sen sijaan tapahtuu hetkessä . Edistyksen voittokulku , ihmiskunnan luulo omasta kaikkivoipaisuudestaan : ne ovat tarinoita , joita kerromme itsellemme , jotta pystyisimme nukahtamaan iltaisin . Usko tulevaan on aina löydettävä jostain . Tällä hetkellä se on alimmalla mahdollisella tasolla eli päivittäisten tartunta ja kuolinlukujen seuraamisessa ja sen päivittelyssä , että kesä on pilalla , kun festareille ei pääse . Päiväkirjatasolla . Mitä tehdä , kun tunteilla ei ole mitään väliä ? Kun ihmisestä välittämätön , merkityksetön maailma näyttää , että se on yhä ” täällä ” eikä ” tuolla ”? Kesä jatkuu . Kesä .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 5 TEKIJÖINÄ Maisa Immonen LOVE ACTUALLY: SEX, DRUGS AND ROCK ’N’ ROLL S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: TWITTER 1970-LUVULLA S. 38 KOLUMNI: JONI KLING S. 42 CITYSSÄ SUHISEE: TUNGOSTA KADULLA S. 8 FLASHBACK: KAIKKI MENI S.6 KAINALOSSA: LIFEHACK S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: KORONAA AVARUUDESSA S. 7 PÄÄKIRJOITUS: TIUKKA PAIKKA S. 3 ESSEE: ELEONOORA RIIHINEN S. 36 FIKTIO: JAAKKO PALLASVUO S. 40 Nuoret kapinalliset ILMASTOAKTIVISTIT KORONAN KOURISSA Kosketuksen kaipuu INTERNET ON KEHNO KORVIKE Autiot salit NÄIN COVID-19 TYHJENSI YLIOPISTON SISÄLLYSLUETTELO ILMASTOAKTIVISMIA korona ajassa käsittelevän jutun kuvitti Maisa Immonen . Maisa on helsinkiläinen 3D taiteilija ja visuaalinen suunnittelija . Pre korona aikaan hän teki visuaaleja musiikkitapahtumiin . Maisa inspiroituu kasveista , luonnonmuodoista , virtuaali maail moista sekä häpeän ja itsevarmuuden kaltaisista sosiaalisiin tilanteisiin liittyvistä tunteista . ESSEESIVUILLE LIAN ja puhtauden käsitteistä sekä niiden luokkasidonnaisuuksista kirjoitti Eleonoora Riihinen . Eleonoora on vapaa kirjoittaja ja kulttuuritoimittaja , joka on tehnyt viime aikoina paljon kirjallisuusarvosteluja Helsingin Sanomiin . Eleonoora rakastaa Rihannaa , hummusta , anti kvariaatteja , popmusiikkia sekä kissoja . 26-33 10-17 Eleonoora Riihinen 18-25 FUKSIO: ETÄLUENNOLLA S. 40 ALMA KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 43
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 FLASHBACK LOVE ACTUALLY T: ANONYYMI K: SHUTTERSTOCK PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. ” KERRAN MINULLE KEHKEYTYI pientä vispilänkauppaa erään rokkibändin kitaristin kanssa . Juttu alkoi hikisiltä jatkoilta ja eteni syklisesti aina kun satuimme samaan kaupunkiin . Ruisrockin jälkeen kitaristi vietti joitain öitä luonani . Olin kolmen päivän festarirälläämisen väsyttämä ja herkistämä , joten itkin iltaisin hänen lukiessaan Melukylän lap sia minulle ääneen ja kertoessaan tarinoita rankasta lapsuudestaan . Erosimme haikeina . Seuraavan kerran tapasimme jo muutaman viikon perästä , kun tein vastavierailun muusikko ihastukseni luo . Hän asui pienemmällä paikkakunnalla Helsingin kupeessa , joten junailin perheen kesälomaretkikohteeksi Linnanmäen ja liukenin kesken kaiken skebailijan luokse . Vierailu oli katastrofi . Taisin viettää hänen luonaan kolme päivää , jotka tuntuivat kolmelta viikolta . Kitaristin kämppä oli bongisavun hämärtämä , roskainen pieni koppero . Kirjahyllyä somistivat muoviesineiden ja kinder lelujen rykelmät . Kaikilla pinnoilla lojui tomua ja tarpeita sätkän käärimiseen . Parveke toimi pullovarastona , ja vessasta olivat loppu sekä hammastahna että vessapaperi . Rulla talouspaperia sentään oli . Kaupassa kitaristi ei suostunut ostamaan lisää hygieniatarvikkeita , eikä antanut minunkaan ostaa niitä hänelle . Muusikonrenttu aloitti aamut imaisemalla hatsit piipustaan , ja vaikka olin kovasti kiinnostunut kannabiksesta , en tuntenut oloani mukavaksi pilvessä uuden ihmisen seurassa . Olin hermostunut ja vainoharhainen . Ihastukseni tarjoili rasvaa tiriseviä pakasteruokia ja haikuja jointeistaan . Harrastimme vain vähän epämukavaa seksiä ja Limits of love – SIMO SIPOLA, YLIOPPILASLEHTI 30.4.1999 Mikään ei ole niin kuin ennen. Ei edes vappu. kinastelimme siitä , olinko minä outo tiukkis . Kerroin jatkuvan pilven hiisaamisen ahdistavan minua . Naiivina ja rakkaudennälkäisenä janosin kuitenkin hänen hyväksyntäänsä . Viimeisenä iltana tihrustimme läppäriltä Jim Jarmuschin elokuvaa Limits of Control . Olin totaalisen pihalla mysteerielokuvan tapahtumista , ja tuntui , että poistuin pikkuhiljaa omasta ruumistanikin . Hän julisti minun olevan ” vitun outo ” stressailija ja kontrollifriikki . Kuulemma minun oli opittava elämään . Haluaisin ylpeästi julistaa , että tämän tiukkapipon limitit tulivat täyteen , mutta tosiasiassa control petti . Jätettyäni utuisen asunnon taakseni näpytin kitaristille vielä nöyristelevän viestin , jossa yritin selittää , kuinka en ollut ihan oma itseni ja niin edelleen . En ikinä saanut vastausta . Nyyhkin tyypin perään jokusen viikon , kunnes ihastuttava rokkari vaihtui söpöön skeittariin , sitten punkkariin , teknohippiin … Positiivista kakskyt jotain alkuvuosissa : kiinnostavia ihmisiä tuntuu olevan rajattomasti .” E , 27 6
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 7 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: ROOSA SAVO K: SHUTTERSTOCK/VIIVI PROKOFJEV PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. TUTKIT AURINGON KORONAN MASSAPURKAUKSIA ELI AURINGOSTA PURKAUTUVIA VALTAVIA KAASUPILVIÄ. MITEN PURKAUS VAIKUTTAA ELÄMÄÄN MAAPALLOLLA? Aurinkotuuli virtaa jatkuvasti Maahan ja aiheuttaa revontulia lähellä maapallon napoja . Myös Helsingissä voi nähdä revontulia , mutta silloin taustalla on yleensä voimakas auringonpurkaus . Auringonpurkauksen šokkiaallon kiihdyttämänä maahan kiitää korkeaenergisiä hiukkasia . Ne haittaavat satelliittien toimintaa ja GPS paikannusta ja ovat vaaraksi avaruudessa oleskeleville astronauteille . Auringonpurkaukseen liittyvä plasmapilvi laajenee , ja Maan etäisyydelle päästyään se on kooltaan noin neljäsosa Maan ja Auringon välisestä etäisyydestä – eli aivan valtava ! Lähestyessään Maata pilvi muokkaa lähiavaruuden magneettikenttiä . Maahan osuessaan se voi aiheuttaa sähkövirtoja ionosfäärissä ja johtaa sähkökatkoksiin . VUONNA 2012 MAAN KIERTORADALLE ISKI SUURIN PURKAUS 150 VUOTEEN. SEURASIKO SIITÄ JOTAIN HURJAA? Jos purkaus olisi tapahtunut muutamaa päivää aiemmin , se olisi osunut suoraan Maahan ja aiheuttanut suuria tuhoja sähköverkkoihin . Meillä kävi siis hyvä tuuri . Edellinen yhtä suuri purkaus oli Carringtonin purkaus vuonna 1859 , joka laittoi lennätinverkoston sekaisin . MIKSI AURINGONPURKAUKSIA HALUTAAN ENNUSTAA? Monet tahot haluavat tietoa avaruusmyrskyistä , jotta niihin voidaan varautua . Esimerkiksi lentokoneen reittiä voidaan muuttaa , jos tiedetään , että tulossa on iso hiukkasmyrsky . Myös yritykset ovat alkaneet lähettää satelliitteja avaruuteen , joten yhä useampi taho haluaisi tarkkoja ennustuksia purkauksista . Yritysten lähettämät satelliitit ovat usein pienempiä ja siksi haavoittuvaisempia avaruussään vaihteluille . Auringon aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden jaksoissa , ja juuri nyt elämme matalan aktiivisuuden aikaa . Nyt tehdään paljon tutkimusta siitä , mitä valtava auringonpurkaus voisi pahimmillaan aiheuttaa , kun kaikki nojaa teknologiaan . ENNUSTAT PURKAUKSIA TEKEMÄLLÄ DATA-ANALYYSIA SATELLIITTIEN KERÄÄMÄSTÄ TIEDOSTA. MINKÄLAISIA HAASTEITA ENNUSTAMISEEN LIITTYY? Isoin ongelma on se , että purkauksen magneettikenttää ei osata vielä mitata – ja magneettikenttä pitkälti määrittää , millainen myrsky sieltä tulee . Auringonpurkauksen pilven tulon voimme kyllä ennustaa parhaimmillaan pari päivää ennen , mutta hiukkaset kiitävät maahan niin nopeasti , että voimme ennustaa sen lähinnä näin : nyt ne tulevat . Koronassa kuohuu KUKA: EMILIA KILPUA, 42 TITTELI: AVARUUSFYSIIKAN APULAISPROFESSORI LAITOS: HELSINGIN YLIOPISTO, FYSIIKAN OSASTO MISTÄ EI TUNNETA: HARRASTAA HAVAIJILAISTA HULATANSSIA
8 CITYSSÄ SUHISEE K: VIIVI PROKOFJEV YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 Elämysten aika MUOVIBOKSIN SISÄLLÄ odottaa valmiiksi kasattu annos Unicafen Foodvanista ostamaani lasagnea . Tuote manipuloi mielihyvänystyröitäni samalla fetisistisellä kompaktiudella kuin lentokoneruoka . Kun lämmitän annoksen mikrossa ja haarukoin opiskeluajoilta tuttuja makuja keittiössä seisten , tuntuu kuin olisin samaan aikaan mikroruuan kulta ajalla 90 luvulla ja tulevaisuudessa . Pakotetun rennot ravintolakonseptit ja yhteisölliset elämysbrunssit ovat muisto vain . 2010 luku oli vuosikymmen , jolloin elämysteollisuus soluttautui osaksi mitä arkisimpia toimintoja . B . Joseph Pine II ja James H . Gilmore lanseerasivat elämystalouden käsitteen vuonna 1998 Harvard Business Review ’ ssä . Pelkkien tavaroiden ja palveluiden aika oli Pinen ja Gilmoren mukaan ohi : vastedes olisi tuotettava muistoja . Elämyksiä ei voi tuottaa väkisin , mutta puitteet elämyksille luotiin kirjoittajien mukaan viidestä elementistä : temaattisuudesta , teemaa mukailevista positiivisista vihjeistä , mahdollisten negatiivisten vihjeiden eliminoimisesta , muistojen luomisesta sekä kaikkien aistien osallistamisesta . Pine ja Gilmore käyttivät elämystalouden esimerkkinä Las Vegasista olevaa kauppakeskusta , joka jäljittelee antiikin Roomaa keisaripatsaineen ja suihkulähteineen . Digitalisaation myötä paine tuottaa merkityksellisiä elämyksiä on kasvanut . 2010 luvulla elämystuotanto ei ollut enää kuriositeetti vaan pikemminkin vaatimus , joka palveluntuottajan oli täytettävä pysyäkseen hengissä luovan tuhon navakoituvassa puhurissa . Kerran koettu muuttui äkkiä vanhentuneeksi ; siksi konseptien täytyi kyetä uusiutumaan ja yllättämään kuluttaja jatkuvasti . Jotta kuluttajat saatiin liikkeelle , viiden aistin osallistamisessa oli yhä tärkeämmässä asemassa ruoka . Ruokaelämyksiä löytyi kaikkialta , koska ainutlaatuisuuden tunnetta saattoi ruuan avulla tuottaa loputtomasti . Kaupunkifestivaaleilla oli kymmeniä erilaisia ruokakojuja , joiden valikoimista Nyt liitteen toimittajat kirjoittivat innostuneemmin kuin musiikista . Vuonna 2019 ei riittänyt , että pääsi katsomaan elokuvan teatterisalissa , vaan siihenkin piti yhdistää mahdollisuus kitata natuviiniä ja mässyttää tapaslajitelmaa . Leipään kääritty falafel ei ollut enää edes Unicafessa mitä tahansa pikaruokaa , vaan # streetfoodia , jonka ostaja saattoi kertoa itselleen tehneensä ilmastovalinnan . Nyt elämyksiä ei voi etsiä istumalla ” tämän hetken puhutuimmissa ravintoloissa ”. Tarkoittaako korona ylikuumenneen elämysbisneksen rauhoittumista , paluuta perusasioihin ? Ei välttämättä ! Ruokavalinnoilla erottautuminen ja identiteetinrakennus jatkuu myös karanteenissa . Kun influensserit söivät aiemmin kortteliravintoloissa , nyt he leipovat hapanjuurileipää ja asettelevat estetisoituja kynttiläillallisia . Kun väitän kieltäytyväni spektaakkelista fiilistelemällä nuivasti valmislasagnea , osallistun spektaakkeliin omalla tavallani . Elämys sekin . ISH kävelyalueita , jotka ovat ” hyvin tavanomaisia , epäseksikkäitä ”. Toderianin mukaan on siis vain otettava vanhoja katuja jalankulkijoiden käyttöön , ei yrittää luoda niistä erityisen hienoja kohteita , joita tullaan ihastelemaan kauempaa . Helsingissä ulkoilualueita riittää : Keskuspuisto , Seurasaari , Lammassaari ja niin edelleen . Mutta ne ovat kaikki kohteita , joihin tullaan mieluusti kauempaakin . Lammassaaren pitkospuita edeltävä parkkipaikka on ollut viikonloppuisin täydempänä kuin täynnä . Pitkospuilla ja Keskuspuiston hiekkapoluilla kahden metrin turvavälit ovat teoreettinen rakennelma . Miksei Helsingissä ainakaan vielä huhtikuussa edes puhuttu mahdollisuudesta lisätä jalankulkualueita ja pyöräkaistoja ? Kun ihmiset ovat etätöissä , esimerkiksi Mäkelänkadun Vallila osuudesta voisi aivan hyvin napata autokaistat suuntaansa pyörille . Katajanokan voisi muuttaa kokonaan kävelyalueeksi . Vain tontille ajo sallittu . Esimerkkejä riittää , pitäisi vain uskaltaa kokeilla . Viralliset katujen haltuunotot olisivat myös turvallisempia kuin kaupunkilaisten omaehtoiset keskellä katua kulkemiset – tapa , joka yleistyy viikko viikolta ainakin Käpylässä ja Kumpulassa . Poikkeustila on muodossa tai toisessa kestämässä kuukausia . Kadut täyttyvät ihmisistä joka tapauksessa . PT Kadut haltuun KUN 21 . HUHTIKUUTA Helsingissä piipahti melkein kesä ( 15 astetta !), Helsingin Sanomat julkaisi kyttäyskansalaisen ottaman kuvan Helsingin Jäätelötehtaan Kaivopuiston kioskin edustalta , jossa oli – Herra varjele – turvavälitön parinkymmenen metrin jono . ” Kapealla kadulla oli vaikea noudattaa turvavälejä ”, HS kertoi jutussa . Jokainen Merisatamankatua kulkenut tietää kuitenkin , ettei katu ole kapea . Lehmusten reunustaman kadun kummallakin puolella on jalkakäytävä , ja autoliikenne käy kumpaankin suuntaan samalla kun sekä vasemmalle että oikealla reunalle on pysäköity autoja . Noin kahden metrin levyiset jalkakäytävät sen sijaan ovat kapeat , jos tarkoituksena on noudattaa kahden metrin turvaväliä . Samoin ahdasta on ollut Helsingin lukuisilla luontoreiteillä , nyt kun baariin ei pääse . Eikö ratkaisu ongelmaan paista suoraan silmiin ? Ainakin Bogota , Budapest , Calgary , Denver , Dublin , Köln ja Saint Paul ovat joko estäneet autoilun joillakin kaduilla tai muuttaneet parkkipaikkoja ja lastausalueita jalankulkijoiden käyttöön poikkeustilan aikana . Oakland ilmoitti huhtikuussa sulkevansa 10 prosenttia eli noin 120 kilometriä katuverkostostaan autoilta . Vancouver poisti autot kaikilta puistoteiltä . Samana päivänä , kun ” lämmin sää hullaannutti helsinkiläisiä unohtamaan turvavälit ” ( HS ), Milano ilmoitti ottavansa autoilta yhteensä 35 kilometriä katuja ja antavansa ne jalankulkijoille ja pyöräilijöille pysyvästi . Milano ja monet muut tekevät käytännössä täsmälleen niin kuin entinen Vancouverin kaupunkisuunnittelupomo ja nykyinen saman alan konsultti Brent Toderian neuvoi Twitterissä huhtikuun alussa . Ruuhkaksi muodostuvia ihmisjoukkoja pelkäävien kaupunkien tulee hänen mielestään luoda paljon uusia
KAINALOSSA T: TOIMITUS K: VIIVI PROKOFJEV PA LS TA LL A VI RI TT ÄY DY TÄ ÄN LU KU JU TU N TU NN EL MA AN . 9 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 Eristäytyjän lätyt, yhdelle 1 kananmuna 2 dl maitoa 1 dl ( reilu ) vehnäjauhoja 4 möykkyä pakastepinaattia 2 hyppysellistä suolaa voita paistamiseen Sekoita kaikki ainekset keskenään ja paista letut voissa pannulla . Tarjoile puolukkasurvoksen kera ( kaksi kolmasosaa puolukkaa , kolmasosa sokeria ). Syödessäsi reflektoi elämääsi ja valmistaudu seuraavaan etäluentoon .
10 P erjantai, 13. maaliskuuta 2020, kansainvälisen ilmastolakon vuosipäivä. Senaatintorilta Eduskuntataloa kohti kulkee joukko ihmisiä, lapsia ja aikuisia, jotka lintsaavat kouluista tai työpaikalta osoittaakseen mieltä nopeiden ilmastotoimien puolesta. ” Ilmastonmuutos uhkaa kaikkea mitä rakastamme, #NytOnPakko toimia!” Näin kuuluu suunnitelma vielä torstaiaamuna 12. maaliskuuta. Tietoisuus kurssinmuutoksesta leijuu kuitenkin jo ilmassa. Fridays for Future -kampanjan katalysaattori Greta Thunberg on keskiviikkona ilmoittanut Twitterissä tutustuneensa tietoon koronaviruksen leviämisestä ja osoittavansa ensimmäistä kertaa mieltä pysymällä kotona ja postaamalla kuvia itsestään ja pahvikyltistään # DigitalStrike -hashtagin alla. ” Kriisissä sopeudumme ja muutamme käyttäytymistämme”, Thunberg viestittää seuraajilleen. Torstaina Suomen hallitus kieltää yli 500 hengen tapahtumat ja kehottaa välttämään tapaamisia. Määräyksiä ja suosituksia tiukennetaan jo seuraavalla viikolla. Alkaa olla selvää, ettei joukkokokoontumisilla toteutettavia mielenosoituksia järjestetä lähitulevaisuudessa. Ei nyt, eikä kenties vielä moneen kuukauteen. ”Sinä viikonloppuna kun tämä kaikki levähti käsiin, oli aika hämmentynyt olo. Niin paljon valmisteluja oltiin tehty, ja yhtäkkiä koko homma pitikin ajatella uusiksi”, muistelee ilmastoaktivistiverkosto Elokapinan toiminnassa mukana oleva Ada Koistinen kotonaan Jyväskylässä Jitsi-videotapaamisessa. Ryhmäkeskustelun toisella ruudulla on Anton Keskinen, joka on aktiivinen elokapinalainen Helsingistä. Aiemmin Elokapinan paikallisjärjestöt järjestivät kokoontumisia useita kertoja kuukaudessa, nyt tavataan keskusteluryhmissä ja Jitsissä. Elokapina on osa Extinction Rebellion -kapinaverkostoa, joka on perustettu Isossa-Britanniassa vuonna 2018. Toiminnan periaatteiksi mainitaan muun muassa totuuden kertominen, isojen järjestelmäja kulttuurimuutosten vaatiminen, väkivallaton kansalaistottelemattomuus ja järjestelmän haastaminen yksilöitä syyttämättä. Liikkeen symboleita ovat esimerkiksi monarkkiperhonen, joka on vaarassa kuolla sukupuuttoon, ja X-kirjain, joka symboloi tiimalasia. Extinction Rebellionilla ei ole keskusjohtoa, vaan liike toimii useissa paikallisjaostoissa ja -ryhmissä ympäri maailman. Paikallisryhmät keskustelevat keskenään ja vaihtavat ajatuksia videochattien sekä kirjoitusten avulla. Toimintamalli perustuu holokratialle, joka painottaa kehittyvää ja lyhytsyklistä toimintakulttuuria. Isossa-Britanniassa yli 1500 ihmistä on pidätetty seurauksena massiivisista liikenneblokeista, joiden aikana on estetty liikenne levittäytymällä kaduille, kiipeämällä kulkuvälineiden päälle ja estetty myös lentokoneita lähtemästä. Suomessa tempaukset ovat pysyneet maan aktivistikulttuurille tyypillisesti pienimuotoisempina ja maltillisempina. Elokapinan jäsenten määrästä ei pidetä kirjaa. Suomessa aktiivisia elokapinalaisia on satoja, Facebook-ryhmään kuuluu noin 1300 jäsentä. Tempaukset ovat koostuneet lähinnä surukulkueista, tarrojen liimaamisesta, die-in-performansseista (joissa kapinalliset ovat heittäytyneet esimerkiksi kauppakeskuksen lattialle lojumaan merkiksi sukupuutosta) sekä pienimuotoisista tieblokeista Helsingin keskustassa. Esimerkiksi elokuussa 2019 noin kymmenen hengen joukko elokapinalaisia pysäytti liikenteen ja kerääntyi Hakaniemen Sillalle joogaamaan. Helmikuussa elokapinalaisia saapui paikalle Vuosaareen samaan aikaan, kun hallitus kokoontui ilmastoneuvotteluihin Hotelli Rantapuistossa. Kapinoitsijat kahlasivat auringonpaisteessa rantavedessä uimapuvut päällä: ” KAIPAATKO TALVEA? NIIN MEKIN” ja ” WINTER IS NOT COMING” luki heidän lakanoissaan, joissa oli myös Elokapinan logo, tiimalasi, joka symboloi vähiin käyvää aikaa. Kuukausi tästä tempauksesta eteenpäin Elokapinakin on keskittynyt videokeskusteluissa puhumaan ennen kaikkea koronasta ja pandemian herättämistä tunteista. Parissa viikossa liike kehitti kapinaavun. Halukkaat ja pystyvät elokapinalaiset esimerkiksi vievät nyt ruokaa kotiin riskiryhmille. ”Meidän pitää olla hyvin sensitiivisiä sen suhteen, ettemme lähde toitottamaan asiaamme. Sen sijaan meidän on otettava epidemia vakavasti ja näytettävä, että meidän empatiamme ulottuu kaikenlaisiin kriiseihin”, Anton kertoo. V uoden 2020 piti olla lupaava vuosi sen suhteen, että ilmastoliikkeen viesti voisi valtavirtaistua. Luonto tarjoili alkuvuodesta suorastaan katastrofielokuvamaisia todisteita akuutista ekologisesta kriisistä. Uudenvuoden jälkeen uutisissa kerrottiin Australiasta, jonka metsäpalot riistäytyivät historiallisen pahoiksi ja pitkäkestoisiksi. Ne tappoivat satoja miljoonia eläimiä ja tuhosivat enemmän pinta-alaa kuin Amazonin ja Kalifornian syksyiset metsäpalot yhteensä. Kuvissa panda istuu oksalla savupilvien keskellä, kenguru pomppii pois liekkimerestä kohti pimeyttä, taivas hehkuu painajaismaisen oranssina niin kuin elinkelvottomalla Mars-planeetalla. Kansainvälisellä Extinction Rebellion -liikkeellä oli tälle keväälle luvassa suuria suunnitelmia. Toukokuun ensimmäisellä viikolla alkaisi kapinaviikko, jonka ajaksi Elokapina on kehottanut ottamaan viikon vapaata arkisista velvollisuuksista ja kapinoimaan elämän puolesta. Kesäkuun lopulla edessä olisi Brysselin ilmastokokous, jonka aikana järjestettäisiin viikon ajan massa-aktioita esimerkiksi liikennettä blokkaamalla. Ne saattaisivat viedä kapinoitsijoita jopa vankilaan. ”Osoittamalla sen, että olemme jopa valmiita luopumaan omasta vapaudestamme, näytämme sen, että olemme tosissamme”, Anton sanoo. KAIKKI ALKAA UUDELLEEN Vuoden 2020 piti olla vuosi, jolloin ilmastonmuutos otettaisiin vakavasti. Lyhyessä ajassa korona viruspandemia vei ilmastokriisin paikan aikamme ykkösongelmana. Kun kaikki on pysähdyksissä tai myllerryksessä, miten kamppailla? KIRJOITTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVITTI MAISA IMMONEN
11
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 12 Extinction Rebellionin näkemyksen mukaan laajamittainen kansalaistottelemattomuus on tehokkain tapa painostaa hallituksia nopeisiin toimiin. Tavoitteena on mobilisoida 3,5 prosenttia väestöstä. Luku perustuu politiikan tutkijan, Erica Chenowethin laskelmaan siitä, kuinka laajan väestönosan väkivallaton kansalaistottelemattomuus on johtanut 1900-luvulta alkaen järjestelmämuutoksiin. Chenoweth kuuluu Extinction Rebellioniin. Extinction Rebellionissa on esimerkiksi 2000-luvun alun ympäristöliikkeeseen verrattuna uutta hädän ja kiireen tuntu. Siksi kehitystutkimuksen dosentti Teppo Eskelinen luonnehtii liikettä pikemminkin antidystooppiseksi kuin utooppiseksi. Kun esimerkiksi 2000-luvun alussa liikkeet loivat uutta poliittista kulttuuria esimerkiksi järjestämällä sosiaalifoorumeita, Extinction Rebellion on keskittynyt pahimman mahdollisen dystopian ja katastrofin torjumiseen. Kiireessä ei välttämättä ehditä kuvitella vaihtoehtoa tai suuntaa, johon haluttaisiin mennä. ”Se on aika hurja tilannekuva, mutta toisaalta tuo hätä syntyy konkreettisista luvuista ja vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta. On myös huomioitava, että liikkeet eivät ole staattisia vaan kehittävät itseään jatkuvasti”, Eskelinen sanoo. Eskelisen mukaan synkkä retoriikka voi puhutella, koska paniikki voi luoda uuden kielen puhua ilmastonmuutoksesta. Se on vastakohta mediassa ja politiikassa käytetylle epämääräiselle, hallinnolliselle kielelle, ”esimerkiksi puheelle kestävästä kehityksestä, joka voitaisiin copypastettaa lähes jokaisen puolueen, yrityksen tai järjestön tavoiteohjelmaan”. Koronaviruksen hillitsemiseen tähtäävien eristäytymistoimenpiteiden vuoksi ihmiset ovat muuttaneet käytöstään sellaisella kiireellä, josta nopeita muutoksia vaativat ilmastoaktivistit tuskin olisivat edes uskaltaneet haaveilla. Liikenteen disruptio on nyt mahdotonta, kun normaalibisnes on keskeytynyt muutenkin. Arvioiden mukaan kolmannes maailman väestöstä pysytteli huhtikuun puolessavälissä sisällä. Kaupallisen lentoliikenteen määrä on laskenut alemmas kuin kertaakaan kuuteenkymmeneen vuoteen. Kulutus on vähentynyt siinä määrin, että mediassa suorastaan anellaan kansalaisia käyttämään rahaa ja tukemaan paikallisia yrittäjiä. Rajoitusten myönteisistä paikallisvaikutuksista raportoitiin jo muutaman viikon jälkeen: vesistöt puhdistuvat ja ilmanlaatu paranee Pariisin, Pekingin sekä Los Angelesin kaltaisissa saasteista kärsivissä suurkaupungeissa. Ilmansaasteita mittaava järjestö Global Carbon Project on arvioinut, että koronaviruspandemia voi vähentää hiilidioksidipäästöjä vuodessa enemmän kuin kertaakaan sitten toisen maailmansodan. Intiassa, jossa on käynnissä maailman suurin lockdown, yhteensä 1,3 miljardia ihmistä, Delhin asukkaat näkevät vihdoin sinisen taivaan saastepilvien sijasta. #natureishealingja #wearethevirus -hashtagien alla sosiaalisessa mediassa levitetään paitsi kuvia vehreästä luonnosta ja ihmeellisen kirkkaista taivaista, myös trollaavia kuvamanipulaatioita, joissa bongaillaan esimerkiksi jumalia parvekkeelta tai delfiinejä Venetsian kanaaleissa. Trollausta on tehty myös Extinction Rebellionin kustannuksella. Maaliskuussa Extinction Rebellionin East Midlandsin jaostoksi itsensä nimennyt ryhmä levitteli Isossa-Britanniassa kaduille tarroja, joissa luki ” CORONA IS THE CURE/ HUMANS ARE THE DISEASE”. Tarrat herättivät heti huomiota Twitterissä. Eri alueiden Extinction Rebellion -jaostot irtisanoutuivat ekofasistisesta viestistä ja syyttivät äärioikeistoa heidän symboliensa haltuunottamisesta. XR:n jaostot kehottivat jäseniään repimään tarrat irti ja ilmiantamaan East Midlandsin tilin. Twitter poisti tilin järjestelmästään. Luonnon puhdistuminen on yksi koronavirustoimenpiteiden
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 13 positiivisista ympäristövaikutuksista, mutta we are the virus -viestillä on ekofasistinen pohjavire, ikään kuin luonto kiittäisi ihmillisestä kärsimyksestä. Pandemian ”syy” kun ei ole se, että ihmisiä ylipäätään on olemassa, vaan se, millaisen globaalin rakennelman ympärille ihmiset ovat järjestäneet elämänsä tällä planeetalla. Yhdysvaltalainen The Nation -lehti kirjoitti huhtikuussa, että koronavirus on ”vain kenraaliharjoitus ilmastokriisille”. Ilmastokriisin seuraukset tapahtuvat ehkä hitaammin, mutta osoittautuvat lopulta koronakriisiä tuhoisammiksi: kodittomuutta, ruokapulaa, sähkökatkoksia, lajien sukupuuttoa, zoonooseja ja muita tartuntatauteja. Järjestelmän resilienssiä pitäisi kehittää, jotta tulevista kriiseistä voitaisiin selvitä. Pandemian hillitsemisen kohdalla puhutaan flattening the curvesta, ja kurvia pitäisi pyrkiä lyyskäämään myös ilmaston lämpenemisen kohdalla, kirjoitti Patrick Verkooijen Maailman talousfoorumin sivulla julkaistussa analyysissä. Mutta kun käsillä on välitön terveyskriisi, miten varoittaa tulevaisuuden abstrakteista kriiseistä? Tee päivitys Facebookiin, twiittaa, ota kuva itsestäsi mielenosoituskylttisi kanssa, tägää paikaksi Fortum Suomi ja postaa, ohjeistivat Elokapina, Greenpeace ja muut tahot, jotka huhtikuussa järjestivät Fortumin hiilivoimankäyttöä vastustavan nettimielenosoituksen. Toisin kuin kadulla istuskelu, #digitalstrike ei keskeytä mitään. K esällä 2019 Ada oli vielä opiskelija ja maajoukkuetason kolmiloikkaaja, jonka päivät koostuivat aikataulutetusta treenaamisesta. Ilmastoahdistus oli vaivannut häntä koko alkuvuoden. Huippu-urheilu vaatisi entistä enemmän lentämistä kisoihin ja harjoitusleireille. Ada yritti tehdä oikeita kulutusvalintoja, allekirjoitti vetoomuksia, ryhtyi vegaaniksi ja luopui lomamatkoista, mutta se ei tuntunut riittävän. Ada kuuli Maan ystävien sähköpostilistan kautta Göteborgissa järjestettävästä Folk mot Fossilgas -tapahtumasta, jossa vastustettiin maakaasuteollisuutta. Hän meni kuuntelemaan tapahtumaa käsittelevää keskustelutilaisuutta ja päätti lähteä matkaan. Pari viikkoa myöhemmin hän matkusti Berliiniin Rebel Without Borders -kapinaviikolle, jossa kaupunkitilaa otettiin haltuun erikokoisten tieblokkien avulla. ”Se oli intensiivinen kokemus, jonka jälkeen paluu vanhaan ei tuntunut enää vaihtoehdolta. Istuin siellä jalkakäytävällä osana valtavaa ihmisjoukkoa, ja poliisit alkoivat kantaa kapinoitsijoita pois.” Nyt Ada on mukana Jyväskylän jaoston toiminnassa. Elokapina on tuonut ystäviä, jotka jakavat samat arvot, ja merkitystä elämään. Urheilu on jäänyt, koska sen suorituskeskeiset arvot eivät enää tunnu sopivan Adan ajatteluun. Syksyllä 2019 Elokapinan toimintaan liittyi myös helsinkiläinen Anton. Ilmastoasiat kiinnostivat häntä niin kuin ketä tahansa tavallista tiedostavaa humanistiopiskelijaa. Lähinnä ne vaikuttivat hänen kulutusvalintoihinsa. ”Kuvittelin, että yhteiskunta tekee tarpeeksi ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi, että media ja koulutusjärjestelmä viestivät riittävästi ilmastoasioista.” Syyskuussa Anton käveli Helsingin keskustassa ja päätyi juttelemaan elokapinalaisten kanssa. ”Tajusin, että olinkin ollut aivan pihalla. Esimerkiksi vuoden 2015 Pariisin ilmastokokouksessa sovittiin, että keskilämpötilan nousu rajataan 1,5 asteeseen. Mediasta sain käsityksen, että se oli hyvä kokous, nyt tulee toimenpiteitä. Kolme vuotta siitä eteenpäin YK kertoi, että tämänhetkisillä toimenpiteillä ollaan menossa jopa kolmen asteen lämpenemiseen.” Toisin kuin kansainvälinen politiikka, Elokapina vaikutti suhtautuvan ilmastokatastrofiin aiheen vaatimalla vakavuudella. Anton liittyi mukaan. Nyt ilmastokriisi tuntuu polttavammalta asialta kuin opiskelu, ja siksi Anton on päättänyt keskeyttää toistaiseksi opintonsa ja keskittyä kapinointiin. ”Uskontotutkija on edelleen unelma-ammattini. Mutta yhteiskunta on vaarassa muuttua lähitulevaisuudessa niin paljon, etten voi olla varma, onko sillä varaa sellaiseen perustutkimukseen kuin uskontotieteet.” Varsinaisiin aktioihin Anton ei ole juuri osallistunut lukuun ottamatta Australian metsäpaloissa kuolleille eläimille omistettua surukulkuetta. Hänelle toiminta on merkinnyt lukemista ja ajatustenvaihtoa. ”Kyllä töitäkin teen, tosin korona taisi keskeyttää ne. Onneksi on jotain säästöjä. Kun kapinoin elämän puolesta, kyse ei ole jostain abstraktista ympäristöstä, vaan myös omasta tulevaisuudestani.” K apinaliikkeen alkusysäys oli keväällä 2018 The Guardian -lehdessä julkaistu kirjoitus, jossa varoitettiin lajien joukkosukupuutosta ja maailman ylikulutuspäivän aikaistumisesta ja arvosteltiin sitä, ettei hallitus kohtele ilmastokriisiä niin kuin kyseessä olisi kriisi ja hätätilanne. 94 yliopistotutkijaa -ja professoria allekirjoittivat vetoomuksen suoran toiminnan ja seuraavana syksynä käynnistyvän Extinc tion Rebellion -liikkeen puolesta. Kesän jälkeen julkaistiin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n ilmastoraportti, jonka mukaan tarvittaisiin nopeita päästövähennyksiä, jotta ilmaston lämpeneminen saataisiin rajattua 1,5 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Protestit alkoivat Isossa-Britanniassa lokakuussa, ja liike laajeni kansainväliseksi keväällä 2019. Liikkeen käsikirja, erilaisia artikkeleita, tarinoita ja manifesteja sisältävä This is Not a Drill ilmestyi kesällä 2019. Elokapina kutsuu uusia ihmisiä mukaan toimintaan niin sanottujen sukupuuttopuheiden avulla. Sukupuuttopuheita on pidetty Suomessa esimerkiksi Oodi-kirjastossa ja yliopistoissa, joissa Adakin on niitä pitänyt. Puheet koostuvat kahdesta osasta: ahdistuksen herättämisestä kertomalla, että edessämme on kärsimystä ja massasukupuutto, ja sen jälkeen voimauttamisesta kutsumalla toimintaan. ” Tule kuulemaan puhe, jota et koskaan unohda.” ” Osallistuminen ei sido mihinkään, vaarana on ainoastaan voimaantuminen.” Näin Elokapina on mainostanut puhetilaisuuksiaan sosiaalisessa mediassa. Anton Keskinen kertoo, että häntä puhutteli ennen kaikkea se, että mukana on paljon ihmisiä, jotka eivät määrittele itseään aktivisteiksi. ”En oikeastaan itsekään kutsu itseäni aktivistiksi. Haluan purkaa erottelua sen välillä, että olisi olemassa ei-aktiivisia ja aktiivisia ihmisiä”, Anton pohtii. Ada Koistinen sanoo, että hänestäkin mielikuva perinteisestä aktivismista on tuntunut vieraannuttavalta. Elokapinassa häntä viehätti se, että mukana on ihan tavallisia tyyppejä. Elokapinaan ei tarvitse erikseen liittyä, vaan avoimen liikkeen toiminnassa voi olla mukana sellaisella intensiteetillä kuin haluaa. Suomessa sisäministeriö luokitteli huhtikuisessa tilannekatsauksessaan Elokapinan osaksi ”väkivaltaista ekstremismiä”, johon voi liittyä rikosriskejä. Raportista seurasi voimakas vastareaktio Twitterissä. Elokapina lähetti sisäministeriölle avoimen kirjeen siitä, että väkivallattoman ympäristöriikkeen rinnastaminen PVL:n kaltaisiin organisaatioihin on virheellinen ja leimaava, ja että liikkeessä on kyse tavallisten ihmisten rationaalisesta ilmastohuolesta. Sisäministerin valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen irtisanoutui raportista julkisesti ja sanoi, ettei se edusta sisäministeriön kantaa. Mahdollisimman suuren joukon tavoittamiseksi Extinction Rebellion on välttänyt ottamasta kantaa muiden poliittisten aiheiden kuin ilmaston puolesta. ” Beyond Politics” on ollut yksi Extinction Rebellionin iskulauseista. Esimerkiksi Foreign Affairs -lehdessä liikettä arvosteltiin epämääräisestä epäpoliittisuudesta, elitismistä ja käytännön ratkaisujen puutteesta. Extinction Rebellion on vastannut arvosteluihin sanomalla, ettei ole heidän tehtävänsä keksiä ratkaisuja ja toimenpiteitä siihen, miten muutoksiin päästään. ”Meillä ei ole esimerkiksi riittäviä teknologisia keinoja, koska ihmiset eivät ole kokeneet riittävää pakkoa kehittää niitä. Me keskitymme
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 14
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 15 ELOKAPINA TAHTOO TORJUA VÄLITTÖMÄN KATASTROFIN
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 16 siihen, että osoitamme muutoksen välttämättömyyden. Ihmisten yhteisöt päättävät demokraattisesti sen, mitä toimenpiteitä käytetään”, Anton sanoo. Keväällä 2019 mediahuomiota keräsi opas, jonka Extinction Rebellion julkaisi nettisivuillaan sen jälkeen, kun yli 1100 kapinoitsijaa pidätettiin Ison-Britannian kapinaviikon tieblokkien seurauksena. Oppaassa kehotettiin kapinoitsijoita käyttämään mahdollinen aika vankilassa hyödyllisesti, esimerkiksi joogaamalla, opiskelemalla ja tekemällä taidetta. Extinction Rebellionia arvosteltiin Twitterissä ja mediassa siitä, että se romantisoi vankilaelämää ja että sillä on harhainen käsitys vankilan todellisuudesta. Oppaan julkaisijat vetivät tekstin pois nettisivuiltaan ja pyysivät anteeksi. Extinction Rebellionia on arvosteltu myös retoriikan reaktiivisuudesta. ”XR edustaa yleistä kehityksen ja edistyksen vastaista ajattelua, joka on lähtökohdiltaan niin keskiluokkaista, että pidän sitä jopa vaarallisena”, sanoo brittiläis-kanadalainen tietokirjailija-toimittaja, sosialistiksi tunnustautuva Leigh Phillips videopuhelussa kotoaan kirjapinon keskeltä. Phillips on omien sanojensa mukaan ”intohimoinen XR-kriitikko”, joka on arvostellut liikkeen retoriikkaa Twitterissä ja vasemmistolaisissa podcasteissa. ”Ei kyse ole siitä, että he olisivat täysin väärässä, vaikka mielestäni Extinction Rebellion on myös vääristellyt faktoja puhumalla siitä, että kaikki tuhoutuu. Ilmastokatastrofi ei ole jotain, mikä on tulossa, vaan se tapahtuu koko ajan. Mutta kun nykyiset ilmastonuoret kasvavat aikuisiksi, eivät he kohtaa mitään maailmanloppua, vaan toisenlaisen maailman.” Uuden ajan ilmastoaktivismissa Phillipsiä häiritsee ennen kaikkea romahduksella mässäilevä mentaliteetti, joka vastustaa kasvua ja teknologista kehitystä. Hänen mielestään Extinction Rebellionissa on kulttimaisia piirteitä, eikä se osaa huomioida tai puhutella työväenluokkaa. Yhtenä esimerkkinä hän käyttää Lontoon metrossa syksyllä 2019 tehtyä tempausta, jossa aktivistit tukkivat metroliikenteen aamuruuhkassa kiipeämällä junavaunujen päälle ja näyttämällä mustia lakanoita, joissa luki BUSINESS AS USUAL = DEATH. Raivostuneet työmatkalaiset yrittivät raahata kapinoitsijoita pois junien katoilta, ja osa kapinoitsijoista puolustautui väkivaltaisesti. Myöhemmin tapahtuman järjestäjät pyysivät anteeksi ja kommentoivat, että organisoitumistapa oli väärä. ”Koko tämä ajattelu, että meillä on jo liikaa kaikkea, ja nyt meidän pitää vähentää... Anti-growth -ajattelun perimmäinen väite on se, ettei koko teollista vallankumousta olisi pitänyt tapahtua. Se on naurettavaa. Kun suurella osalla maailman ihmisistä ei todellakaan ole ’liikaa kaikkea’. Kyse on kapitalismista ja varallisuuden jakautumisesta.” Keskiluokkaisen anti growth -ajattelun vastakohtana Phillips pitää työväenluokan huomioon ottavaa visiointia ja taloudellista uudelleensuunnittelua, jossa luvataan parempaa tulevaisuutta kaikille. Tällaista ajattelua edustavat esimerkiksi Green New Dealin tyyppiset laajamittaiset panostukset ekologiseen jälleenrakennukseen. Phillips uskoo, ettei työväenluokkaa voi puhutella syyllistämällä esimerkiksi lentämisestä. Hän pitää lentämistä mahtavana keksintönä, josta ihmiset eivät tule pääsemään eroon. ”Jos lentämistä vastustetaan, mitä se tarkoittaa maahanmuutolle? Olen kotoisin Isosta-Britanniasta, totta kai haluan matkustaa kotiin tapaamaan perhettäni. Sen sijaan, että lentäminen kiellettäisiin, pitäisi kansallistaa lentoyhtiöt ja panostaa ekologisten polttoaineiden kehittämiseen.” K oronavirus on tuonut puheen järjestelmämuutoksista kansainvälisiin medioihin. Kyse ei ole pelkästään Espanjassa käyttöön otetun perustulon kaltaisista kriisiratkaisuista, vaan tarpeesta kuvitella vallitseva ”normaali” järjestelmä uusiksi. Kun muutokseen on sopeuduttava, on yhtäkkiä mahdollista ajatella tilannetta, jossa vallitsevaan elämäntyyliin voisi kuulua muutakin kuin työ, kasvava kuluttaminen ja elämysten hamstraus itselle. Intialaiskirjailija Arundhati Roy kirjoitti Financial Timesissa siitä, että kaikkein pahinta olisi ”paluu normaaliin”. ”Epätoivon keskellä meillä on mahdollisuus ajatella uudelleen tuomionkone, jonka olemme rakentaneet itsellemme”, Roy kirjoittaa. Hänen mukaansa pandemiat ovat historiallisesti aina olleet portteja vanhan ja uuden maailman välillä. Koronan aiheuttama etäännytys voi johtaa uuden solidaarisuuden heräämiseen. Esimerkiksi Naomi Klein on puhunut koronaviruksesta kriisinä, jolloin ihmiset tajuavat kytkeytyvänsä toisiinsa tavalla, jonka yksilökeskeinen kapitalismi estää normaalisti huomaamasta. Toisaalta kriisi atomisoi elämää ja voi mutkistaa yhteisöllisyyden ajatusta entisestään. ”2000-luvun alun ympäristöliikkeillä oli ajatuksia siitä, että kulutuskeskeinen elämäntyyli voisi korvautua sosiaalisella yhdessä tekemisellä. Että esimerkiksi omistamisen sijaan jaettaisiin asioita enemmän. Vallitseva koronatilanne on kuin peilikuva, täysin väärin mennyt versio siitä”, Teppo Eskelinen sanoo. Korona tekee ilmastokriisistä pikku-uutisen. Kun uutisissa pyörii joka päivä tietoa tuhansista kuolleista, sairaista ja työttömäksi jääneistä, kuka jaksaa kuunnella vielä kaupan päälle tuhopuhetta massasukupuutosta ja tulevaisuuden katastrofeista? ”Yhteiskunnan totaalinen disruptio voi olla esimerkiksi ilmastoaktivismin kannalta inspiroivaa, mutta… Istutaan eristyksissä, ja sitten pitäisi juhlia sitä, että vedet puhdistuu. Valitettava totuus on se, että jos ja kun paluu ’normaaliin’ saastuttavaan elämäntyyliin tapahtuu, niin suuri osa ihmisistä on riemuissaan”, Teppo Eskelinen sanoo. Mutta onko elokapinallisen olo toiveikkaampi, kun normaalimeno on pysähtynyt? Adan mielestä nyt kannattaisi tutkiskella omia ja muiden reaktioita: ne kertovat siitä, miten ihminen sopeutuu muutokseen, ja niiden avulla voisi myös kehittää Elokapinan toimintaa. Ada itse on huomannut, että ennen pandemiaa ilmassa leijui loppuunpalamisen riski. Reflektoinnin ja levon aika on hyväksi. Anton sanoo pitävänsä toivoa passivoivana käsitteenä. Hänen mielestään nyt on löydettävä usko. ”Usko ei tarkoita mitään yliluonnollista, vaan se on hyvin käytännöllinen tunne. Uskon siihen, että se maailma, jota me tavoitellaan, tulee tapahtumaan. Jos me emme usko siihen, mikä saa meidät toimimaan?” Anton pohtii. ”Jos me ajatellaan, että mitään ei ole tehtävissä, että kaikki on menossa jatkossa vaan enemmän päin helvettiä, me pysytään vanhoissa malleissa”, Ada jatkaa. Mitä nyt, keskellä koronakriisiä, pitäisi sitten tehdä? Muistuttaa siitä, että on mentävä edelleen hiilineutraaliutta kohti. Ja ennen kaikkea pystyä jotenkin välittämään Elokapinan viestiä aiem paa pehmeämmin, luovemmin, sanovat Ada ja Anton. Anton myöntää, että Elokapina on tähän mennessä keskittynyt muistuttamaan siitä, kuinka kaikki on vaarassa tuhoutua. 2020 on vuosi, jolloin pitäisi siirtyä askel eteenpäin ja ryhtyä kuvittelemaan sitä tulevaisuuden maailmaa, jota halutaan tavoitella. Sitä ennen kapinoidaan virtuaalimielenosoituksissa, esimerkiksi valtionomistuksessa olevan energiayhtiö Fortumin tytäryhtiön hiilivoimalan avaamista vastaan. Torstaina 23. huhtikuuta linnut sirkuttavat ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, kun Fortumin yhtiökokous alkaa Espoossa. Pari –kolmekymmentä katsojaa seuraa Elokapinan striimiä, jossa kymmenen mielenosoittajaa seisoo konttorin edessä hiljaa hautajaisvieraiksi pukeutuneina, maapallon kuvat syleissään, hengityssuojat kasvoillaan, turvavälien päässä toisistaan. Twitter täyttyy #Fortumirtifossiilisista-kuvista ja teksteistä. Mielenosoitus trendaa kärkisijalla, heti Lidlin lenkkareista syntyneen kulutushysterian päivittelemisen jälkeen.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 17
K un uusi koronavirus alkoi levitä Kiinassa, Suomessa tuudittauduttiin siihen, ettei tämä kosketa meitä. Pian virus alkoi levitä Italiassa ja Eurooppa sukelsi poikkeustilaan. Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronaviruksen maailmanlaajuiseksi pandemiaksi 13. helmikuuta. 17. maaliskuuta aluehallintovirasto teki päätöksen oppilaitosten sulkemisesta ja kielsi yli 10 hengen kokoontumiset. Helsingin yliopisto linjasi, että opiskelijat ja henkilökunta työskentelevät etänä 13.5. asti. Kaikki avoimet tilat kirjastoista Unisportiin suljettiin. Harjoitteluita keskeytettiin ja kevään tulevat vaihdot peruttiin. 23. maaliskuuta alkaneella viikolla Unicafet sulkivat ovensa. Unicafe Kaivopiha jatkoi noutoruuan tarjoamista, ja huhtikuussa opiskelijaruokaa alkoi saada myös Foodvan-auton kyyditsemänä. Samalla viikolla Uusimaa suljettiin. K oronan aiheuttaman poikkeustilan laajuus tuli yliopistolle yllätyksenä, vararehtori ja HY:n pandemiavarautumisen ryhmän puheenjohtaja Tom Böhling myöntää. Yliopisto pystyi kuitenkin reagoimaan nopeasti, koska valmiit toimintasuunnitelmat odottivat pöytälaatikossa sikainfluenssapandemian ajoilta. Lisäksi organisaatiossa tehdään jatkuvaa varautumista erilaisiin kriisitilanteisiin. I H M I S KO E N I M E LT Ä C O V ID 1 9 KIRJOITTI ROOSA SAVO KUVASI TOUKO HUJANEN YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 18
YLIOPPILASLEHTI NRO 2 2020 I H M I S KO E N I M E LT Ä C O V ID 1 9 Maailmanlaajuiseksi pandemiaksi levinnyt covid-19 on asettanut Helsingin yliopiston ennennäkemättömään tilanteeseen. Miten Suomen suurin yliopisto on suoriutunut kriisistä, jossa 40 000 yliopistolaista on joutunut etätöihin? 19
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 20 ”Väittäisin, että monella vastaavalla yhteisöllä ei ole näin vahvaa kriisivalmiutta”, Böhling vakuuttaa. Virallisia päätöksiä tekemään perustettiin covid-19-kriisin johto ryhmä, jossa Böhling on myös mukana. Tiedekunnat ovat perustaneet omia tilannekeskuksia, jotka saavat ohjeita johtoryhmältä. Kun valmiuslain mahdollistama poikkeustila tuli voimaan maaliskuussa, yliopiston tärkein tehtävä oli varmistaa kriittisten toimintojen, opetuksen ja tutkimuksen, jatkuvuus. Böhlingin mielestä toimintojen turvaamisessa on onnistuttu hyvin, mutta erityisesti opetukseen on liittynyt haasteita. Niitä on pyritty korjaamaan kokoustamalla ahkerasti koulutusohjelmien johtoryhmien kanssa. Yksi haasteista on ollut opintoihin kuuluvat harjoittelut, erityisesti kasvatustieteellisen opettajaharjoittelut. Koronavirus sulki koulut, jolloin aineenopettajan harjoitteluja keskeytettiin. Maaliskuussa kasvatustieteiden opiskelijat tekivät kannanoton harjoittelujen jatkamisen puolesta. Nyt kasvatustieteellinen tiedekunta on luvannut kaikille mahdollisuuden suorittaa harjoittelu loppuun, mutta ne opiskelijat, joiden harjoittelu oli vasta alussa, joutuvat korvaamaan sen kirjallisella työllä. Myös lääketieteen opiskelijoiden harjoitteluiden järjestämisessä on ollut ongelmia. Ne on kuitenkin pyritty toteuttamaan normaalisti, jotta opiskelijat pääsisivät ensi kesänä töihin terveydenhuoltoon auttamaan vallitsevaa lääkäripulaa. Böhlingin mukaan kevään opiskelijavalinnat ovat toinen iso kysymysmerkki. Vararehtorin haastattelun aikaan yliopisto suunnitteli vielä pitävänsä valintakokeet Messukeskuksessa. Sittemmin Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI on tiedottanut, ettei fyysisiä valintakokeita pidetä. Tämän lehden mennessä painoon yliopistot punnitsivat vaihtoehtoina todistusvalinnan laajentamista ja digitaalisia pääsykokeita. Poikkeustilanne herättää opiskelijoissa muitakin kuin opiskeluun liittyviä huolia, kuten epävarmuutta omasta taloudellisesta tilanteesta tai ihan vaan pahaa oloa, Böhling muistuttaa. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tekemän opiskelijakyselyn mukaan 28 prosenttia vastaajista pelkää toimeentulonsa puolesta koronatilanteen takia. Poikkeustilanne voi johtaa esimerkiksi lomautuksiin tai kesätöiden peruuntumiseen. Opetusja kulttuuriministeriö (OKM) on ilmoittanut, että opintotukea maksetaan, vaikka opinnot viivästyisivät koronan takia. Toistaiseksi Kela ei hyväksy koronan aiheuttamaa poikkeustilaa perusteena opintojen viivästymiselle opintolainahyvityksen suhteen, mutta OKM suunnittelee syksylle lakimuutosta, joka ottaisi huomioon poikkeustilan. Erik Räsänen, 25, äidinkielen aineenopettajakoulutus ”Olin kaksi viikkoa aineopettajan harjoittelussa ennen kuin ne keskeytettiin. Teimme muiden opiskelijoiden kanssa kannanoton etäharkkojen puolesta, johon keräsimme 900 nimeä. Nyt tiedekunta on luvannut, että jokaisella on mahdollisuus suorittaa harjoittelu tänä keväänä. Kompromissi on kuitenkin laiha. Osa opiskelijoista joutuu korvaamaan harjoittelun kirjallisella työllä. On ollut hassua, että digitaalisuutta painottava yliopisto ei halunnut panostaa etäharjoitteluun.” Ellamaija Kasanen, 25, lääketiede ”Meillä neljännen vuoden opiskelijoilla on paine saada tarvittavat opinnot kasaan, jotta saamme Valviralta luvan toimia sijaisina ensi kesänä. Koronatilanne on lisännyt tähän liittyvää stressiä. Minun piti olla huhtikuussa Jyväskylässä anestesiaharkassa, mutta se korvattiin kontaktiopetuksella, jossa harjoittelimme laskimokanyylin laittoa kaverille. Suurin osa opinnoista järjestetään kuitenkin etänä ja seminaarit ovat toimineet hyvin zoomin kautta.” Yliopiston tilat eivät ole seisseet täysin tyhjillään. Esimerkiksi opettajilla on lupa mennä yliopiston tiloihin vetämään ja suunnittelemaan etäopetusta, jos kotoa ei löydy siihen tarvittavia laitteita.
21 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 22 Opiskelijat: Erik Räsänen, 25, äidinkielen opettaja Olin kaksi viikkoa aineopettajan harjoittelussa ennen kuin ne keskeytettiin. Teimme muiden opiskelijoiden kanssa kannanoton etäharkkojen puolesta, johon keräsimme 900 nimeä. Nyt tiedekunta on luvannut, että jokaisella on mahdollisuus suorittaa harjoittelu tänä keväänä. Kompromissi on kuitenkin laiha. Osa opiskelijoista joutuu korvaamaan harjoittelun kirjallisella työllä. On ollut hassua, että digitaalisuutta painottava yliopisto ei halunnut panostaa etäharjoitteluun. Ellamaija Kasanen, 25, lääketiede Meillä neljännen vuoden opiskelijoilla on paine saada tarvittavat opinnot kasaan, jotta saamme Valviralta luvan toimia sijaisina ensi kesänä. Koronatilanne on lisännyt tähän liittyvää stressiä. Minun piti olla tällä viikolla Jyväskylässä anestesiaharkassa, mutta se korvattiin kontaktiopetuksella, jossa harjoittelimme laskimokanyylin laittoa kaverille. Suurin osa opinnoista järjestetään kuitenkin etänä ja seminaarit ovat toimineet hyvin zoomin kautta. Anna Haapsaari, 29, sosiaalitieteet Minä ja puolisoni olemme molemmat opiskelijoita, ja meillä on alakouluikäisiä lapsia. Etäopetus on periaatteessa jopa helpompaa perheelliselle, mutta lasten etäopetus tekee tilanteesta haastavan. Rauhallista tilaa on vaikea löytää ja opinnot venyvät välillä iltamyöhään. Kandia tehdessä minulla on ollut ongelmia aineiston saatavuudessa ja heikon VPN-yhteyden kanssa. Nyt on ollut pakko keskittyä perheeseen, joten en tule valmistumaan kandiksi tänä keväänä. Iida Alasentie, 26, elintarviketalous ja -kulutus Koronan isoin vaikutus on ollut se, että työharjoitteluni Pohjois-Italiassa peruuntui. Muuten opiskelu ei ole kovin erilaista, koska maisteriopinnoissa on paljon etäopetusta. Nyt on vaikeampi keskittyä opiskeluun ja töiden tekemiseen, koska teen kaiken samalla työpisteellä. Etäkurssit ovat sujuneet hyvin liveluentojen avulla, mutta esseiden kirjoittaminen on ollut vaikeaa. Luulisi että nyt voisi painaa opintoja kunnolla eteenpäin, mutta ei – on todella kuluttavaa seurata koko ajan koronatilanteen kehittymistä.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 23 P oikkeustila on pakottanut kaikki 11 tiedekuntaa omaksumaan digitaaliset opetustavat nopeasti. Toisissa tiedekunnissa se on ollut helpompaa kuin toisissa. Esimerkiksi lääketieteellisessä ja eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa kaikkia kursseja ei pystytä tekemään etänä. Opetus seuraa vuosittain tiettyä aikataulua, joten kurssien peruuttaminen hidastaisi opintoja huomattavasti. Humanistisen tiedekunnan opetuksesta vastaava varadekaani Ulla Tuomarla myöntää, että humanistisessa monet opettajat suosivat perinteistä lähiopetusta. Hän on ylpeä siitä, kuinka nopeasti yliopiston suurimman tiedekunnan opetus onnistuttiin siirtämään verkkoon. Opetuksen laatu on kuitenkin kärsinyt nopeasta digihypystä, Tuomarla sanoo. ”Varadekaanina sanoisin, että tämä on ollut ihmiskoe. Tästä on pitkä matka ideaaliin verkko-opetukseen.” Suurimmat haasteet humanistisessa liittyvät opiskelijavalintoihin. Tuomarla on huolissaan hakijoiden yhdenvertaisuudesta. ”Yksi vaihtoehto meille olisi kasvattaa todistusvalinnalla sisään pääsevien määrää, mutta entäs ne, jotka eivät ole ylioppilaita?” Myös bioja ympäristötieteellisen tiedekunnan dekaani Jaakko Kangasjärvi nostaa esiin opiskelijavalintojen ongelman. Esimerkiksi biologiaa haetaan opiskelemaan samalla kokeella Helsingin, Turun, Jyväskylän ja Oulun yliopistoihin, joten yliopistojen pitää tehdä yhteistyötä. Bioja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa on jouduttu perumaan kymmenkunta laboratoriokurssia ja biologian opiskelijoiden kesän kenttäkurssit, koska ne olisi ollut mahdotonta tehdä etänä. On epäselvää, milloin opiskelijat voivat käydä kyseiset kurssit, Kangasjärvi sanoo. Yksi vaihtoehto on järjestää ne elo–syyskuussa, mutta tällöin opettajien pitäisi suunnitella kurssit kesälomalla ja opiskelijoiden puolestaan suorittaa niitä tavallisten opintojen päälle. Kangasjärvi on huolissaan myös tilanteen vaikutuksista yliopiston talouteen. ”Meillä on paljon henkilökuntaa, jotka eivät saa edistettyä tutkimusta, koska laboratorioita on pysäytetty. Yliopisto ei kuitenkaan lomauta ketään. Palkat juoksevat ja kaikki on yliopiston kassasta pois. Tähän ongelmaan ei ole hyvää ratkaisua.” Joitakin soluviljelmillä, kasveilla ja eläimillä tehtäviä tutkimuksia on jatkettu, ja tiloissa käy päivittäin noin viisi prosenttia normaalista kävijämäärästä. Yliopistojohto ei koe, että tilanne hidastaisi opintoja olennaisesti. HY:n opetuksen toimialan kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta kommentoi yliopiston kyselytilaisuudessa 6. huhtikuuta, että periaatteessa kaikki opetus on onnistuttu järjestämään, joten valmistumisten ei pitäisi lykkääntyä. Sekä humanistisen Tuomarla että bioja ympäristötieteellisen Kangasjärvi epäilevät kuitenkin poikkeustilanteen hidastavan monen opintoja. Tähän liittyy tilanteen aiheuttama stressi, mutta myös kurssien peruuttamiset ja vanhojen tutkintorakenteiden mukaan opiskelevien siirtymäajan pidentyminen. Iida Alasentie, 26, elintarviketalous ja -kulutus ”Koronan isoin vaikutus on ollut se, että työharjoitteluni Pohjois-Italiassa peruuntui. Muuten opiskelu ei ole kovin erilaista, koska maisteriopinnoissa on paljon etäopetusta. Nyt on vaikeampi keskittyä opiskeluun ja töiden tekemiseen, koska teen kaiken samalla työpisteellä. Etäkurssit ovat sujuneet hyvin liveluentojen avulla, mutta esseiden kirjoittaminen on ollut vaikeaa. Luulisi että nyt voisi painaa opintoja kunnolla eteenpäin, mutta ei – on todella kuluttavaa seurata koko ajan koronatilanteen kehittymistä.”
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 24 E rityisen kova paikka monelle opiskelijalle on ollut opiskelijavaihdon peruuntuminen viime hetkellä. Vaihdot alkavat monissa maissa tammikuussa, ja suurin osa suomalaisista pääsi lähtemään tuolloin kohteeseensa. Liikkuvuusrajoitusten tultua voimaan maaliskuussa opiskelijoita ei enää lähetetty maailmalle. Poikkeustilan aikana liikkuvuuspalveluista on oltu yhteydessä hieman yli 1000 vaihto-oppilaaseen, joihin on laskettu sekä maailmalla olevat suomalaiset että Suomessa olevat ulkomaalaiset oppilaat, kertoo liikkuvuuspalveluiden päällikkö Minna Koutaniemi. Opiskelijoita on suositeltu palaamaan kotiin, mutta noin puolet on halunnut jäädä. ”Jokainen vaihtari reagoi eri tavalla. Toiset ovat halunneet heti kotiin, toiset ovat halunneet jäädä. Siihen vaikuttaa esimerkiksi oma turvallisuudentunne, opintojen eteneminen ja arjen sujuvuus kohdemaassa”, Koutaniemi sanoo. HY ei ole pakottanut ketään palaamaan Suomeen, mutta monissa maissa vaihto-oppilaan arki on vaikeutunut. Yliopistoja on suljettu ja opintoja siirretty verkkoon. Singaporessa vaihto-oppilaiden asuntoloita on muutettu karanteeniasuntoloiksi. Ensi syksyn vaihdot ollaan näillä näkymin järjestämässä tavallisesti, joten osa opiskelijoista, joiden vaihto peruttiin, voi hakea vaihtoon uudelleen. Valintakriteereihin sisältyy kuitenkin se, että vaihdossa käytävät kurssit mahtuvat tutkintoon eikä valmistuminen lykkäänny. Vaihdon peruunnuttua opiskelija tekee muita opintoja, eikä hän välttämättä täytä enää valintakriteerejä. Olisiko yliopiston mahdollista tehdä poikkeus valintakriteereissä tällaisten opiskelijoiden kohdalla? ”Jos yliopisto joustaa, riskeerataan opiskelijan valmistuminen, mistä aiheutuu taloudellisia seurauksia sekä yliopistolle että opiskelijalle. Tästä ei olla vielä tehty päätöksiä.” K evätlukukausi mennään etänä, mutta mitä tapahtuu syksyllä? Kun Suomi alkaa purkaa rajoituksia, on vaarana koronaviruksen toinen aalto. Vararehtori Tom Böhling kertoo, että yliopisto ei ole vielä tehnyt suunnitelmia toisen aallon varalta, vaan nyt keskitytään selviytymään keväästä kunnialla. Ilmassa on optimismia. ”Olemme alkaneet suunnitella, miten toimintoja voi avata turvallisesti, kun päätös siitä tulee”, Böhling sanoo. Vararehtori uskoo, että etäopetus ja etäkokoukset yleistyvät poikkeustilan jälkeen. Tätä painottaa myös yliopiston strategia, jossa kiinnitetään huomiota muun muassa digitaalisuuteen ja kestävään kehitykseen. Kevään aikana sekä opiskelijat että henkilökunta ovat joutuneet täysin uudenlaiseen, kuormittavaan tilanteeseen. Böhling onkin erityisen ylpeä yliopistolaisten yhteishengestä poikkeustilan aikana. ”Yhteisössämme on tullut esiin vahva sosiaalinen vastuu koronaviruksen leviämisen estämisessä.” Anna Haapsaari, 29, sosiaalitieteet ”Minä ja puolisoni olemme molemmat opiskelijoita, ja meillä on alakouluikäisiä lapsia. Etäopetus on periaatteessa jopa helpompaa perheelliselle, mutta lasten etäopetus tekee tilanteesta haastavan. Rauhallista tilaa on vaikea löytää ja opinnot venyvät välillä iltamyöhään. Kandia tehdessä minulla on ollut ongelmia aineiston saatavuudessa ja heikon VPN-yhteyden kanssa. Nyt on ollut pakko keskittyä perheeseen, joten en tule valmistumaan kandiksi tänä keväänä.” Kaikki mitä voidaan tehdä etänä, tehdään etänä, painotti tutkimuksesta vastaava vararehtori Paula Eerola HY:n kyselytunnilla maanantaina 6. huhtikuuta. Poikkeuksena ovat viranomaistyöhön liittyvä tutkimus, koronavirustutkimus ja elollisia näytteitä koskeva tutkimus.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 25
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 26
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 27 Sosiaalinen etäisyys ei voi kestää kauaa, koska viestintävälineemme osoittavat meille päivittäin, miten huonoja korvikkeita ne ovat sosiaaliselle elämälle. KIRJOITTI PEKKA TORVINEN KUVITTI ANNA SALMI
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 28 KUN R AJOITUKSET ALKOIVAT, puhuttiin kaikkialla sosiaalisesta etäisyydestä. Vastareaktiossa ei kestänyt kauaa: mikä ihmeen sosiaalinen etäisyys, onhan meillä internet, sosiaalinen media ja videopuhelut, elämme sosiaalisinta aikaa ihmiskunnan historiassa! Kyseessä on fyysinen, ei sosiaalinen etäisyys. Näin sanoi myös Maailman terveysjärjestön WHO:n epidemiologi Maria Van Kerkhove maaliskuun 20. päivä. ”Muutamme sanomaamme fyysiseksi etäisyydeksi, ja teemme niin tarkoituksella, koska haluamme ihmisten yhä pysyvän yhteyksissä.” Sosiaalinen etäisyys tuli kuitenkin salamana puheisiimme jostain, varmaankin selkärangasta, eikä sen käyttöä ole juuri saatu suitsittua varsinkaan englanninkielisessä mediassa. Se kertoo jotain olennaista ei vain tavastamme elää vaan ylipäätään ihmisestä. Kun rajoitukset alkoivat, Instagram täyttyi tarinoista, joissa ihmiset etäkaljoittelivat, -sitsasivat ja -hengailivat. Tämähän on aika hauskaa! Ei lainkaan paha! Kyllä näin voi kavereita nähdä! Mitä pidempään rajoitukset ovat kestäneet, sitä vähemmän tarinoita on näkynyt. Ehkä siksi, että etäsitä, etätätä on jo tavanomaista. Ehkä kuitenkin siksi, että etäkaljoittelu näyttää siltä, että alkoholia on juotava, vaikka mikä olisi. Vaikka pöydän ympärillä ei olisi ketään, ja pöydällä vain musta ruutu, olut on saatava. Etäjuopottelua on tehty maailman sivu, kun humalassa on hankittu uskallus soittaa puhelimella pitkästä aikaa toisella paikkakunnalla majailevalle ystävälle perjantai-iltana kello 23. Siinä ei ole mitään väärää, mutta siinä ei ole myöskään mitään uutta. MAAILMAN ENSIMMÄINEN puhelu soitettiin 144 vuotta sitten, 10. maaliskuuta 1876. Alexander Graham Bell pyysi siinä avustajaansa Thomas Watsonia saapumaan paikalle, koska tarvitsee häntä. ” Mr. Watson, come here I want you.” Siinä se on: kaikessa teknologian kautta tapahtuvassa viestinnässä on lopulta kyse kiihkeästä halusta koskettaa jotakuta, jota ei voi juuri silloin koskettaa. Viestintävälineet ovat korvikkeita. Sodankylän elokuvajuhlat ilmoitti huhtikuun puolessavälissä, että kesän 2020 festivaali järjestetään etänä. Toisin sanoen kattaus elokuvia tulee tarjolle verkkoon, josta niitä voi striimata olohuoneeseen. Seurasi kollektiivinen pettymys, kun festivaalin vakiokävijät ymmärsivät, että Sodis ei ole Sodis ilman Lapin yöttömän yön pitkää valoa – ja muita ihmisiä. Internet on useimmiten huono korvike. Pääsiäisen alla kollegani Iida Sofia Hirvonen muistutti etäkokouksessa, että nyt on piinaviikko. Kuulin pätkivän yhteyden yli ensin, että viinaviikko. Ei kun piinaviikko, Iida Sofia toisti. Siis viinaviikko, huhhuh, vastasin. Ei ihan Samuel Beckettiä, muttei kovin kaukanakaan. Mitä enemmän asiat muuttuvat, sitä enemmän ne pysyvät samoina. Videopuheluissakaan viestien perillemenosta ei koskaan voi olla varma. Lasikulmio syö puheen, muuttaa sen ykkösiksi ja nolliksi ja yhteyden toisella puolella ykköset ja nollat muuttuvat jälleen ääniaalloiksi. Monologit pauhaavat kyberavaruuteen. Onko dialogia edes olemassa? Missä? Dorothy Parker kirjoitti vuonna 1930 novellin nimeltä A Telephone Call. Novellin kertoja pitää raivoisan monologin Jumalalle, jolta toivoo tasan yhtä asiaa: soittaisipa miesystävä niin kuin oli luvannut aiem massa puhelussa, vaikka on jo pari tuntia myöhässä. ”Jos en ajattele asiaa, ehkä puhelin soi. Joskus se tekee niin.” Vaikka puhelun odotus on muuttunut viestin odottamiseksi, kaikin muin tavoin novelli kuvaa nykydeittailukulttuuria: sitä kokemusta, kun löytää Tinderistä satojen yritysten joukosta yhden todella mukavan tyypin, ja muutaman deitin jälkeen tämä ei enää vastaa viesteihin. Ghostaus on noin sata vuotta vanha temppu. ”Ehkä hän on tulossa tänne ilmoittamatta. Ehkä hän on nyt matkalla. Ehkä hänelle on käynyt jotain. Ei, ei hänelle voisi koskaan käydä mitään, en voisi kuvitellakaan sellaista. En koskaan ajattele, että hän olisi jäänyt auton alle. En koskaan näe häntä makaamassa liikkumattomana ja kuolleena. Toivon, että hän olisi kuollut. Mikä kamala toive. Mikä ihana toive.” Ei, on hölmöä toivoa ihmisten olevan kuolleita vain koska he eivät soita juuri sillä minuutilla kuin lupasivat, kertoja ymmärtää. Ehkä kello on etuajassa! Ehkä hän joutui jäämään töihin. Ehkä, ehkä, ehkä. Mies ei soita, ja novellin nimi viittaa siihen, että ehkä todellinen puhelu oli nimenomaan kertojan tajunnanvirtamonologi Jumalalle. Tässä mielessä novelli kertoo itse asiassa aivan muusta kuin deittailusta. Kertoja soitti puhelun, jossa pyysi vastaukseksi toista puhelua. Mutta Jumala on tunnetusti hiljaa. Hän ei vastannut edes Jeesukselle kaikkein polttavimmalla hetkellä, ristiinnaulittuna. ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” Yhteys toiseen on uskon varassa. ”Kun yhteys pätkii ja piina kuulostaa viinalta, viestien alla aukeavat kuilut tulevat näkyviksi.” Le vent se lève !… Il faut tenter de vivre ! – Paul Valéry
MODERNIN AJAN paras viestintäteoreetikko Franz Kafka muotoili asian seuraavasti: Nyt olen ollut jo näin kauan kirjoittamatta Teille, rouva Milena, ja tänäänkin kirjoitan vain erään sattuman johdosta. Oikeastaan minun ei tarvitsisi pyytää kirjoittamattomuuttani anteeksi, Tehän tiedätte kuinka minä vihaan kirjeitä. Kaikki minun elämäni onnettomuudet – joita en halua valitella, vaan esittää vain yleisen opettavaisen toteamuksen – johtuvat, jos niin halutaan, kirjeistä tai mahdollisuudesta kirjoittaa kirjeitä. Ihmiset ovat tuskin koskaan pettäneet minua, mutta kirjeet aina – eivätkä suinkaan muiden, vaan omat kirjeeni. Tässä minun tapauksessani on kysymys erikoisesta onnettomuudesta, josta en halua puhua tämän enempää, mutta samalla myös yleisestä onnettomuudesta. Kirjeiden kirjoittamisen helppo mahdollisuus on pakostakin – pelkästään teoreettisesti katsoen – saanut maailmassa aikaan kauhistuttavaa hämmennystä sieluissa. Sehän on seurustelua aaveiden kanssa eikä suinkaan vain vastaanottajan aaveen, vaan myös kirjoittajan oman aaveen kanssa, joka kehittyy kirjeessä sitä kirjoittavan käden alla tai peräti kirjeiden sarjassa, jossa kirjeet vahvistavat toisiaan ja voivat vedota toisiinsa todistajina. Kuinka kummassa on voitu päätyä ajatukseen, että ihmiset voivat seurustella toistensa kanssa kirjeitse! Voidaan ajatella kaukana olevaa ihmistä ja lähellä oleva ihminen voidaan tavoittaa, kaikki muu käy yli ihmisvoimien. Mutta kirjeiden kirjoittaminen merkitsee itsensä paljastamista aaveille, jotka odottavat sitä ahneesti. Kirjoitetut suudelmat eivät pääse perille, vaan aaveet juovat ne matkalla. Juuri tämän runsaan ravinnon voimasta ne lisääntyvät niin tavattomasti. Ihmiskunta vaistoaa tämän ja taistelee sitä vastaan; eliminoidakseen mahdollisimman tehokkaasti tämän ihmisten väliin tunkeutuneen aavemaisuuden ja saadakseen aikaan luonnollisen seurustelun, sielujen rauhan, ihmiskunta on keksinyt rautatiet, autot, lentokoneet, mutta niistä ei enää ole mitään apua, ne ovat ilmeisesti keksintöjä, jotka on tehty romahduksen jo tapahtuessa, vastapuoli on niin paljon rauhallisempi ja voimakkaampi, se on postin jälkeen keksinyt lennättimen, puhelimen, radiosähkötyksen. Aaveet eivät näänny nälkään, mutta me tuhoudumme.
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 30
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 31 Walter Benjamin sanoi, että on kaksi tapaa lukea Kafkaa väärin: luonnollinen ja yliluonnollinen. Kafka tasapainoilee noiden kahden välissä luisumatta koskaan täysin kummallekaan puolelle. Kafkan tarinoissa viestien viimesijainen lähde on aina piilossa, ja pysyy piilossa. Onko kaikki vain omaa monologia, näennäiset vastaukset omia heijastumia, vai onko jossain sittenkin joku muu? Useimmiten aaveita ei tarvitse pohtia. Mutta kun yhteys pätkii ja piina kuulostaa viinalta, käsi menee vahingossa mikin päälle ja olennainen virke jää kuulematta, viestien alla aukeavat kuilut tulevat näkyviksi. Koneiston reistailun takaa pilkottaa maailman perustavanlaatuinen outous. Millähän mielellä 96 vuotta sitten kuollut Kafka katsoisi nykymaailmaa ja kaikkialla eksponentiaalisesti lisääntyviä aaveita? Hän ei koskaan ehtinyt nähdä televisiota, Youtubea eikä Twitchiä. Sosiaalinen media koostuu lähinnä viesteistä, jotka eivät koskaan saavuta tarkoitettua vastaanottajaansa. Aaveille on rakennettu loputon buffet-pöytä. JOHN OLIVER, Samantha Bee, Stephen Colbert ja kumppanit ovat kaikki siirtyneet tekemään ohjelmiaan ilman yleisöä. Oliverilla on ollut taustanaan valkoinen seinä, Bee on tehnyt ohjelmaansa ryteiköstä ja Colbert kotoaan. 14. huhtikuuta Colbert aloitti sanomalla, että ”onpa mukava nähdä teidät, tai siis en voi nähdä teitä, haluaisin nähdä teidät, kaipaan teitä. Tiedän, että te pääsette näkemään minut, mutta tämä [sormet silmistä kameraan ja takaisin] on yksisuuntainen katu. Ja… minä todella pidän yleisöstäni. Minä todella pidän yhteydestämme. Pidän vuorovaikutuksestamme, pidän sen energiasta”. Kaukokatsojana minäkin pidän studioyleisön ja talk show -juontajan vuorovaikutuksesta. Vitseistä jää puuttumaan jotain olennaista, kun ne kerrotaan vain kameralle. Studioyleisön naurusta tietää, onko vitsi todella onnistunut vai ei, ja erityisesti naurun vaimeus sparraa koomikkoa usein improvisointiin ja odottamattomiin hetkiin. Ne rikkovat käsikirjoituksen, johon on yleensä kirjoitettu mukaan vakiomäärä yleisön naurua – siksi yleisöä pyydetään nauramaan lampun mukaan. Naurulamppu kehitettiin noin sata vuotta sitten, kun radiokanavat alkoivat lähettää puheohjelmia. Kuinka saavuttaa yhteys yleisöön, joka ei ole paikan päällä? Kuinka koskettaa etänä? Kuinka saada katsoja tuntemaan itsensä yksilöksi eikä vain valtavan massan osaksi? Yksi vastaus oli tapahtumiin reagoiva studioyleisö, joka edustaa suurempaa broad cast-yleisöä. (Tämä selittää, miksi tyhjille katsomoille pelattavat jalkapallo-ottelut ovat katastrofi. Tämä selittää myös, miksi suomalaisten ottelut näyttävät tavallisesti niin aavemaisilta keskieurooppalaisiin sarjoihin verrattuna.) Toinen oli käsikirjoitus, joka on korostetun jutteleva. Vieraiden kanssa on oltava kuin takkatulen tai pubipöydän äärellä. Kolmas oli juontaja, jonka kanssa lähtisi mieluusti kaljalle. Nopeasti havaittiin, että erityisesti koomikot pärjäävät tämän ehdon kanssa. He tietävät, kuinka koskettaa yleisöä. Mutta koomikotkin menevät solmuun, kun yleisön edustajia ei ole paikalla. Dialogi mikrofonin kanssa onnistuu vain vatsastapuhujilta. Muille jäävät aaveet. Samalla suuri yleisö jää ymmälle. Henkilökohtaisesti kiinnostukseni esimerkiksi John Oliverin show’ta kohtaan on romahtanut, kun vitsit kaikuvat tyhjyyteen. Kun yleisöä ei ole, esimerkiksi Colbertin päätös tehdä show kotoaan on kuin suoraan jostain muinaisesta radio-ohjelman ohjekirjasta. ”Radio on kodin jatke”, Journal of Home Economics kirjoitti vuonna 1931. Radion ei tarvitsisi olla sitä, eikä television. Mutta me teemme
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 32 teknologiasta kaltaistamme – ja samalla suodatamme teknologiset ratkaisut takaisin elämiimme. Lennättimen, puhelimen ja radion jälkeen ystävyysja rakkaussuhteita on alettu kuvaamaan näiden keksintöjen kielellä. Saada yhteys. Virittäytyä tunnelmaan. Olla samalla taajuudella. Good vibes only. Aivan kuin ihmisten väliset suhteet olisivat vain viestinnän ongelmia tai onnistumisia. YLIOPISTONLEHTORI Jonna Koponen ja puheviestinnän professori Pekka Isotalus kysyivät maaliskuun lopussa Aamulehdessä, miten tekniikan välityksellä luodaan henkistä läheisyyttä. Kysymys on ainakin sata vuotta vanha. ”Tietokoneen välityksellä tapahtuva vuorovaikutus tarkoittaa tunnetta siitä, että on kontaktissa aidon ihmisen kanssa”, Koponen ja Isotalus kirjoittavat. ”Kun keskustelemme teknisten laitteiden välityksellä, erilaiset tekniset ratkaisut rajaavat mahdollisuuksiamme havainnoida, tulkita ja ymmärtää etenkin sanatonta viestintää. Tällöin esimerkiksi tunteiden ja ironian ymmärtäminen vaikeutuu. Meidän onkin osattava selittää – ja myös hillitä – tunteitamme tällaisessa vuorovaikutuksessa.” Jälleen toistuu käytännössä vaatimus päästä samalle taajuudelle. Etäyhteydessä se on kirjoittajien mukaan vaikeampaa kuin kasvokkain, ja siihen pitäisi kiinnittää huomiota. Kunpa vain tulisimme täydellisesti ymmärretyiksi. Tämä on ollut viestintäteoreetikkojen ikiaikainen unelma. Platon haukkui Faidros-dialogissaan kirjoitukset lyttyyn, koska ne leviävät minne sattuvat ja ne voidaan ymmärtää väärin, kun kirjoittaja ei voi olla niitä puolustamassa. Parasta on kommunikoida enkelten tavoin, suoraan mielestä mieleen niin että tiedämme toisen ajatukset vailla esteitä ja väärinkäsityksiä. Todennäköisesti ensimmäinen kunnollinen muotoilu enkelimäisen viestinnän ihanteesta on selvinnyt nykyaikaan asti siksi, että Platon kirjoitti sen ylös. Platon oli niin taitava kirjailija, että tilanteen ironia saattaa hyvin olla tahallista. KIRKKOISÄ AUGUSTINUS sen sijaan otti enkeli-ihanteen tosissaan. Hänelle ruumis ja merkki olivat yhtä. Merkki kantaa merkitystä, jolla vain on merkitystä. Ruumis kantaa sielua, jolla vain on merkitystä. Augustinukselle ja muille uusplatonisteille viestinnästä/vuorovaikutuksesta tuli taito ohittaa ruumiit, tomumajat, jotka estävät sielujen yhteenkietoutumisen. Enkeli-ihanne elää. Viimeisimpänä Elon Musk haluaa luoda Neuralink-järjestelmän, jonka avulla viestintä onnistuu mielestä mieleen. Mutta sähköisen median aikakaudella on käynyt selväksi, että viestintä on kaikkialla harhailevien aaveiden ja henkien massan läpi pääsemistä, halua koskettaa toista. Voiko striimatulla etäkeikalla sanoa olleen yleisö, vaikka kukaan ei ollut paikan päällä? Jollain tasolla ehkä, mutta koko konsepti tuntuu automaattisesti vaillinaiselta. Haluamme olla paikan päällä, tapaamassa ystäviämme, olla hieman varpaillamme: mitähän seuraavaksi tapahtuu, ilmassa on sähköä ja vaaraa, basso menee luihin ja ytimiin, sydän hakkaa, humala kasvaa. Kafka oli oikeassa, Musk väärässä. Yllätys, että Elon Musk on väärässä. Mutta myös Augustinus oli väärässä. Minuus syntyy maailman käsittelystä, ja siitä, miten maailma käsittelee sinua. Merkki ei ole vain merkki, sillä merkkijärjestelmää ei olisi ilman toimintaamme maailmassa. Jopa kaikkein universaaleimmat merkit, logiikan ja matematiikan operaattorit, ovat syntyneet tavastamme käsitellä ympäröivää maailmaa, sanoo filosofi Mark Johnson. Haluamme, että ruumiit ja merkit menevät sekaisin. Silloin ne koskettavat toisiaan. Kun Stephen Colbertin vitsi ei mene perille, kun studioyleisö pysyy hiljaa ja Colbert on pakotettu improvisoimaan, viestinnän voi sanoa epäonnistuneen. Mutta kun improvisoinnin tuloksena on kaksi kertaa voimakkaampi naurunremakka kuin edellisen vitsin jälkeen, viestinnän epäonnistuminen onkin viestinnän onnistumista. Kun Iida Sofian pätkivästä piinasta tuli viina, teknisen yhteyden huonous loi autenttisen yhteyden. Aivan kuin olisi kasvokkain ollut! Ystäväni luuli aikoinaan Larry Davidin Curb Your Enthusiasm -sarjaa jonkin sortin epätavalliseksi draamaksi, koska kukaan ei naura Larryn edesottamuksille. Tämä väärinymmärrys on itsessään hulvaton – ja maailma himpun verran parempi sen vuoksi. Kuten Søren Kierkegaard sanoi: satunnainen on aivan yhtä välttämätöntä kuin välttämätön. Kierkegaardin rakkauselämä ei oikein sujunut. Hänen kihlauksensa Regine Olsenin kanssa päättyi noin vuoden jälkeen vuonna 1841. Eräässä myöhemmin lähettämättömässä kirjeessä Kierkegaard kiitti Olsenia siitä, että tämä ei koskaan ymmärtänyt häntä. ”Opin siitä kaiken”, Kierkegaard kirjoitti. WIM WENDERSIN elokuvassa Berliinin taivaan alla (1987) Bruno Ganzin näyttelemästä Damiel-enkelistä tulee ihminen. Elokuvan alussa Jumala on karkottanut joukon enkeleitä kamalimpaan mahdolliseen paikkaan, Berliiniin vuonna 1945. Enkelit ovat ainoita, jotka voivat liikkua jaetussa kaupungissa vapaasti. Muurilla ja piikkilangalla ei ole heille merkitystä. Samalla enkelit voivat vain seurata sivusta Berliinin tapahtumia seuraavat noin 40 vuotta. He eivät voi aistia mitään, eivät värejä, makuja, tuoksuja, kipua, nautintoa. Tällä on etunsa, mutta… ”Olisi aika mukavaa tulla kotiin pitkän päivän jälkeen ja ruokkia kissa niin kuin Philip Marlowe. Potea kuumetta. Saada sormenpäät mustiksi sanomalehden musteesta. Innostua ei vain mielestä vaan vihdoin myös ateriasta. Niskan kaaresta. Korvasta. Valehdella! Silmät päästään! Tuntea kävellessä luidensa liikkuvan. Vihdoin arvata sen sijaan että aina tietää”, Ganzin Damiel unelmoi. Myöhemmin Damiel tapaa trapetsitaiteilija Marionin ( Solveig Dommartin), joka on myös yksinäinen. Damiel haluaa rakastua. Niinpä hän päättää luopua siivistään. Elokuva saa värit. Damiel herää muurin juurelta. Hänen vanha haarniskansa putoaa taivaalta ja tekee pienen vekin päälakeen. Kosketus takaraivoon saa sormenpäät punaisiksi verestä. Nuolaisu. Verellä on maku! Damiel etsii Marionia kaupungilta turhaan kunnes he osuvat sattumalta samalle Nick Caven keikalle. From her to eternity From her to eternity From her to eternity ”Nyt tiedän, mitä yksikään enkeli ei tiedä.” Facebookin Messenger on etymologialtaan enkeli. Myöhäiskreikan ??????? (angelos) tarkoittaa viestinviejää. Tuo enkeli kantaa joka päivä miljoonia viestejä, joiden sisältö on olennaisesti sama kuin ensimmäisen puhelun: tule tänne, tarvitsen sinua. ”Elon Musk on väärässä.”
33 KIRJALLISUUTTA Johnson, Mark: The Meaning of the Body – Aesthetics of Human Understanding Kafka, Franz: Kirjeitä Milenalle Kierkegaard, Søren: Viettelijän päiväkirja Peters, John Durham: Speaking into the Air: A History of the Idea of Communication
BO YS & GI RL S OP IS KE LI JA T! ilman ajanvarausta! LEIKKAUS 22e LEIKKAUS + PESU 29e PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 P. (09)2782679, MA–PE 9.30–17.00 OSIS MATTAVAHA 13 20 e Tule tekemään tulevaisuuden Helsinkiä HELSINKI 89,7 MHZ OULU 90,9 MHZ TAMPERE 106,8 MHZ ra d io h e ls in k i.f i YSTÄVÄPIIRI KASVAA SEURAA @YLIOPPILASLEHTI
HELSINKI 89,7 MHZ OULU 90,9 MHZ TAMPERE 106,8 MHZ ra d io h e ls in k i.f i YSTÄVÄPIIRI KASVAA PÄÄTOIMITTAJA VASTAA Ylioppilaslehden ja muiden Ylioppilaslehden Kustannus Oy : n julkaisujen julkaisemisesta , toimittamisesta ja sisällöstä sekä toimii toimituksen esihenkilönä . Päätoimittaja toimeenpanee yhtiön strategiaa , rekrytoi Ylioppilaslehden toimituksen ja vastaa lehden taloudesta Ylioppilaslehden Kustannus Oy : n hallitukselle . Lisäksi päätoimittaja edustaa lehteä ja nuoren sukupolven ääntä useissa julkisissa yhteyksissä . LÄHIVUOSINA YLIOPPILASLEHDEN tavoitteena on laajentaa kohderyhmäänsä , vahvistaa digitaalisia kanaviaan , monipuolistaa tarjontaansa sekä kasvattaa tilaajakuntaansa . Hakijalta edellytetään valmiuksia toteuttaa kaikkia näitä painotuksia . HAE YLIOPPILASLEHDEN PÄÄTOIMITTAJAKSI ! HELSINGIN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA JA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY HAKEVAT PÄÄTOIMITTAJAA YLIOPPILASLEHTEEN määräaikaiseen työsuhteeseen ajalle 1 . 9 . 2020 31 . 7 . 2022 . LISÄTIETOJA : Ylioppilaslehden päätoimittaja Susanne Salmi , susanne . salmi @ ylioppilaslehti . fi Päätoimittajan valintaa valmistelevan työryhmän puheenjohtaja Taavi Heikkilä , taavi . heikkila @ hyy . fi TEHTÄVÄN MENESTYKSEKÄS HOITAMINEN EDELLYTTÄÄ : – journalistista osaamista – valmiuksia rekrytointiin ja esihenkilötyöhön – johtamis ja talousosaamista – ymmärrystä media alasta – asiantuntemusta digitaalisesta kerronnasta – näkemystä printti ja digimuotoisen aikakauslehden toimittamisesta ja kehittämisestä Eduksi katsotaan analytiikkaosaaminen , soveltuvat opinnot ja ymmärrys opiskelijamaailmasta . PÄÄTOIMITTAJAN PALKKA luontoisetuineen on 3 500 , 00 €/ kk . Lehden toimitus sijaitsee Helsingin Kampissa . YLIOPPILASLEHDEN PÄÄTOIMITTAJAN valintatyöryhmälle osoitetut hakemukset liitteineen ja juttunäytteineen ( max . 3 ) tulee toimittaa sähköisesti osoitteeseen hallinto @ hyy . fi viimeistään torstaina 14 . 5 . klo 12 : 00 . Sähköpostiin tulee merkitä otsikoksi ” Hakemus Ylioppilaslehden päätoimittajaksi ”. HAASTATTELUUN KUTSUTTAVILLE tiedotetaan asiasta tiistaina 26 . 5 . Henkilökohtaiset haastattelut järjestetään etäyhteydellä perjantaina 29 . 5 . klo 9 : 00 15 : 00 . Edustajisto valitsee päätoimittajan etäkokouksessaan 9 . 6 ., jolloin esitettäviltä odotetaan lyhyttä esittelypuheenvuoroa . Kokous alkaa klo 17 . YLIOPPILASLEHTI ON vuonna 1913 perustettu opiskelijalehti , joka käsittelee yhteiskunnan ja kulttuurin ilmiöitä ennen kuin muut ovat ehtineet niihin havahtua . Lehti toimitetaan kotiin muun muassa jokaiselle Helsingin yliopiston opiskelijalle , ja sen levikki on noin 35 000 kappaletta . Lehteä kustantaa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ( HYY ) kokonaan omistama Ylioppilaslehden Kustannus Oy , jonka liikevaihto vuonna 2019 oli 426 000 euroa .
VUOSIA SITTEN SIIVOSIN maakuntakaupungin Anttilaa ( RIP ). Siivosin ruokakauppaa ja toista kerrosta , jossa oli markettimeikkejä ja naistenvaatteita , jotka näyttivät siltä , että ne ovat mukavia päällä . Siivosin asiakasvessoja ja henkilökunnan rojuisia takahuoneita . Vuorojen päätteeksi tiskasin tuoreruokatiskin haisevia kanavateja . Työtä tehtiin niinä ajankohtina , jolloin paikalla ei ollut juuri muita työntekijöitä tai asiakkaita tuntemassa itseään kiusaantuneiksi siivoojan läsnäolosta . Vartijat tarkistivat laukun varastelun varalta , työmäärä oli mitoitettu epäonnistumisen ja nöyryyden tunteiden herättämiseksi , esimies teki tarkistuskierroksia pukumiesomistajan kanssa ja laittoi vapaapäivinä tekstiviestejä , joissa luki aina jotain sellaista , että en ollut pyyhkinyt sormenjälkiä sovituskopin peilistä . Lähtokohtaisesti minuun ei luotettu . Kerroin kahvilatyöntekijälle , että asiakasvessan Lohta makuuhuoneessa ESSEE T: ELEONOORA RIIHINEN pyyheautomaatti on epäkunnossa eikä kelaa uutta pyyhettä sen uumeniin . Hän katsoi minua päästä varpaisiin ja totesi yhteen puristettujen huultensa lomasta : ” Et vain osaa .” Siivoojista on tullut nyt korvaamattoman arvokkaita , aivan kuten sairaanhoitajistakin , ” Suomen sankareita ”. Heidän tarinansa on nostettu esiin somejuustoyrittäjien ja yrityskaupoilla rikastuneiden viestintäjohtajien rinnalle . Puhtaudesta on tullut korvaamatonta , liasta konkreettisen vaarallista . ASUIN PARI VUOTTA miehen kanssa , joka imuroi yhteiselomme aikana kerran ja tiskasi kahdesti . Häntä lika ei haitannut . Se katosi ilman hänen apuaankin , aina lopulta . Hän tuli lääkäriperheestä ja heidän kotonaan kävi siivooja . 36 Kotityö on luonnollistettu osaksi naisen kohtaloa , koska pääoma on hyötynyt siitä . Historiantutkijan ja marxilaisen feministin Silvia Federicin mukaan kotityön palkattomuus on seurannut naisia huonopalkkaisuutena kotien ulkopuolisiin ammatteihin , etenkin kodin piiriin laskettuihin siivous ja hoivatöihin . Huonopalkkaisuutta perustellaan edelleen sillä , että nämä työt eivät olisi suorassa yhteydessä tuottavuuteen . Kriisitilanteessa on kuitenkin tullut harvinaisen selväksi , että ilman tätä uusintavaa työtä kaikki tuotanto pysähtyy . Lika kiinnittyy työväenluokkaisiin ammatteihin . Siivoustyössä tarjottiin kompensaatiota eritteiden kohtaamisesta . Ne ovat äärimmäistä likaa , jota valuu ulos toisista ihmisistä . Ulosteen , virtsan tai oksennuksen siivoamisesta sai pienen lisän kuukausipalkkaan . Jos eritteeseen sattui törmäämään , se piti todistaa , kutsua kollega paikalle katsomaan .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 37 YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 Näin toimittiin aikana ennen älypuhelimia . Siivoojien kanssa puhuimme niin kutsutusta paskalisästä toiveikkaasti . Odotin ja jännitin päivää , kun se sattuisi kohdalle . Sitten se tapahtui . Asiakasvessassa joku oli ulostanut pöntön ohi . Jouduin totaalisen inhon valtaan ja ammuin pökälettä käsisuihkulla . Sekin oli ulosteessa . Käteni olivat ulosteessa . Paskalisä jäi saamatta . Antropologi Mary Douglasin kuuluisasti soveltaman määritelmän mukaan lika on ainetta väärässä paikassa . Lian pohtiminen kytkeytyy siksi järjestyksen ja epäjärjestyksen kysymyksiin , rajoihin ja niiden ylittämiseen , kontrolliin ja valtaan . Belgialaisen ohjaajan Chantal Akermanin elokuvassa Jeanne Dielman ( 1975 ) näytetään toistuvia arkisia tekoja , jotka ylläpitävät järjestystä . Kamera seuraa etäältä keski ikäisen leskinaisen elämää kolmen päivän ajan . Elokuva tekee näkyväksi näkymätöntä arkista työtä , manuaalista ruumiillista liikettä , joka täyttää suurimman osan teoksen kolmituntisesta kestosta . Lumoudun näyttelijä Delphine Seyrigin taloudellisista liikkeistä , joilla hän silittää sängyn päällisen suoraksi , kiillottaa aterimia , kuorii perunoita , tekee lihamureketta . Kuvittelen Marseille saippuan ja raa ’ an lihan tuoksun . Kun Jeannen rutiini alkaa lipsua , huomio kiinnittyy poikkeamiin . Kenkäharjan lipeäminen kädestä enteilee kaaosta . Lopulta hän tekee äärimmäisen järjestystä hajottavan teon . Se on vapautus ikuisesta kodin ylläpitämisen liikkeestä . Samalla se on tie sekasortoon . OLEN VIIME AIKOINA siivonnut kotiani enemmän kuin koskaan . Yhden väsyneen lauantai illan hiipuvassa valossa join puoli pulloa kuivaa keskihyllyn rieslingiä , kuuntelin murhapodcastia , pesin ikkunoita kunnes ne loppuivat kesken ja olisin halunnut pestä vielä lisää , koska vain siten tunsin itseni aivan tavalliseksi , todellisuudessa kiinni olevaksi ihmiseksi . Se oli ihana tunne . Douglasin mukaan lian välttely on luovaa toimintaa . Siivoaminen on positiivinen yritys järjestää ympäristöä omien ideoiden mukaiseksi . Puhtauden rituaalit jäsentävät kokemuksista yhtenäisiä , työn jäljen voi nähdä . Puhdistamisen , luokittelun ja rajojen vetämisen tarkoitus on ” luoda järjestystä kokemuksiin , jotka eivät luonnostaan ole kovin selkeitä ”. Ihminen ei voi hahmottaa elämäänsä ilman systeemiä . Järjestyksen mukainen toiminta palkitsee . Olen saanut nautintoa kehoni kontrolloimisesta , eräänlaisista ruumiillisista puhtauden rituaaleista , pakonomaisesta laihduttamisesta esimerkiksi . Koronaepidemian puhjettua ihmisten kontrollintarve on ilmennyt myös erilaisina puhtauden rituaaleina , saippuan ja vessapaperin hamstraamisena mutta myös lisääntyneenä laihdutuspuheena , lihavuusmeemeilynä ja kanssaihmisen kyttäyksenä . Lian ja saastaisuuden määritelmät kytkeytyvät moraaliin ja valtaan . Sara Ahmed kirjoittaa teoksessa Tunteiden kulttuuripolitiikkaa ” inhon taloudesta ”, joka tuottaa nimeämällä , toistolla ja tuomitsemisella inhon kohteita . Yksi esimerkki inhon taloudesta on suomalaiseen mediakenttään synnytetty puhetapa ” kauhuvuokralaisista ”. ” Rappukäytävän haju paljasti totaalisen hävityksen : Kauhuvuokralainen aiheutti yli 100 000 euron tuhot töölöläisyksiöön – juo matölkitkin olivat täynnä virtsaa ” IL 28 . 11 . 2018 ” Lohta makuuhuoneessa, huumeruisku lat tialla – katso videosta , millaista tuhoa kauhu vuokralainen sai aikaan ” Yle 24 . 8 . 2016 Lukijaa kutsutaan katsomaan sisään . Tärkeimpiä ovat kuvat . Ne me haluamme nähdä . Miten joku ihminen on voinut elää näin . Me emme missään nimessä ole näitä ihmisiä . Jutuissa mainitaan tilanteen uhri , vuokran antaja , jonka pääoma on häväisty . Kauhuvuokralaisten kodit eivät kuulu yksityisyyden suojan piiriin . Inhon kautta lukijat kutsutaan tuomitsemaan ihminen , joka on menettänyt elämänhallintansa . Luen jokaisen uutisen kauhuvuokralaisista . Inhoon liittyy halua katsoa . ” Vaikka inhottava saa aikaan torjuntaa , vangitsee se samalla huomiomme . Inhottava tekee itsensä meille tykö . Meidän on vaikeaa olla vilkaisematta toista kertaa tai huomaamme katsahtavamme toistamiseen juuri sitä , mikä inhottaa meitä ”, inhon anatomiaa tutkinut William Ian Miller kirjoittaa . Vaikka kauhuvuokralainen on ääritapaus , lian ikuinen uhka koskee jokaista . Siksi ihmiset haluavat nähdä pelottavia esimerkkejä ja tuntea samalla huojennusta oman elämänsä järjestyksestä . Raja puhtauden ja lian välillä vedetään uudelleen meidän hyväksemme . SOSIAALINEN MEDIA ja wellness kulttuuri ovat kiihdyttäneet puhtauden ideologiaa . Ne ovat tehneet asketismista estetiikkaa . Runsauden kulttuurissa niukkuus ja minimalismi ovat haluttuja ominaisuuksia . Konmari on tavaraistanut kotien tyhjyyden , Goop tekee samaa ruumiille , kehottaa paastoamaan ja puhdistamaan suolta DIY kahviperäruiskeilla . Puhtausliikkeet synnyttävät mikrovastaliikkeitä , pientä kapinaa , joka keikkuu edestakaisin keskiluokkaisen erontekemisen akselilla . Uudenlainen avoimuuden kulttuuri tekee epäjärjestykseen liittyvien tabujen purkamisesta pääomaa . Viime vuonna juontaja toimittaja Maria Veitola julkaisi kuvia kotonaan olevista sotkukasoista ja haastoi ihmiset ottamaan kuvia omien kotiensa kasoista . ” Maria jakoi hiljattain Instagram tilillään kuvan , johon jokainen , jonka kämppä ei näytä sisustuslehden sivulta repäistyltä , voi samastua . Kuvassa Maria istuu kaikessa rauhassa kotinsa lattialla . Taustalla erilaiset tavaroista koostuvat kasamuodostelmat kukoistavat ”, kirjoittaa innostunut toimittaja Me Naisissa . Kasa on kuitenkin vain viatonta epäjärjestystä , kun se pinotaan tuhansien eurojen Artek sohvalle . Tietty sosioekonominen asema ja normien mukainen keho antaa enemmän tilaa oman likaisuutensa ilmaisemiselle . Lika tarttuu toisiin ruumiisiin helpommin kuin toisiin . Väärällä tavalla likainen keho tai koti rekisteröityy tajuntaamme yhdellä vilkaisulla , sellainen , joka kertoo köyhyydestä , työttömyydestä , pääomasta , jota ei voi hyödyntää tai vaihtaa . OLEN ASUNUT KODEISSA , joiden lika on vääränlaista . Kylpyhuoneessa oli talvella pakkasta , home rehevöi vihreinä rihmoina . Sateella kellarin lattialle nousi vettä ja suihkuun piti mennä kumppareissa . Koppakuoriaisia ja hämähäkkejä lainehti vedessä ja huuhtoutui viemäriin . Meillä poltettiin tupakkaa vessassa , vaikka vieressä oli parveke . Vessasta sai ikkunan raolleen . Pieni kylpyhuone kellertyi nikotiinista . Kellertävää mähmää pinttyi seiniin , muovilattiaan , lavuaariin , peiliin . Haju tarttui vaatteisiin ja ihoon , sekoittui Milk & Honey suihku saippuan tuoksuun . Hajusta ei pääse eroon , sitä ei voi peittää , se imeytyy kaikkialle . Ohjaaja Bong Joon Ho nosti Parasite elokuvassa hajun luokkakonfliktin symboliksi . Haju uhkaa paljastaa Kimin perheen , joka yrittää ujuttautua vauraiden Parkien elämään . Haju estää liikkumisen luokkien välillä , jähmettää . Kohta , jossa Parkit puhuvat Kimin perheen isän hajusta , niin että koko Kimin perhe sen kuulee , on kouraiseva . Siinä ihminen riisutaan perusarvokkuudestaan rakkaidensa edessä . Haju symboloi myös lian kokemusta , joka tarrautuu tietynlaisiin ruumiisiin ja rajoittaa niiden toimintaa . Välillä olen varma , että haisen , että olen likainen , vaikka kuinka peseytyisin , siivoaisin ja lukisin kirjoja . Että paljastun . Kulutan pysyäkseni puhtaana ja oikeanlaisena . Samalla ympärillä on toisenlaista likaa ja epäjärjestystä , joka uhkaa kaikkea elävää elämää maapallolla . On ympäristö , joka saastuu , ekosysteemit , jotka ovat sotkeutuneet peruuttamattomasti . Luonto on kuin Dorian Grayn muotokuva rumentumassa ja pilaantumassa piilossaan . Tämän aiheuttama sisäinen konflikti tekee elämästä pohjimmiltaan mieletöntä , sekasortoista . Poikkeustila voi kuitenkin olla vapaus entisestä järjestyksestä . Nykyinen kriisi on pysäyttänyt kokonaisia yhteiskuntia , tehnyt puolestamme luopumisesta ainoan vaihtoehdon ja aliarvostetuista ammateista arvokkaita . On mahdollisuus määritellä lian ja puhtauden rajat uudelleen .
38 ” OVATKO IHMISET tosiaan niin epätoivoisia ?” kertoi Andrew Weatherall päivitelleensä , kun kuuli 90 luvun superstaraDJ kulttuurista . Viime talvena 56 vuoden iässä menehtynyt brittuottaja ja DJ tunnetaan muun muassa Primal Screamin Screamadelican aurinkoisen genrehybridisoundin luomisesta ja ensyklopedisesta musiikkisuhteestaan . Weatherall vaikutti suuresti 90 luvun elektronisen musiikin ja popin kehittymiseen , mutta suhtautui tekemisiinsä vaatimattomasti ja huumorilla . Työväenluokkaistaustainen DJ alkoi nuorena soittaa levyjä , kun halusi rahaa niiden ostamiseen . Hänelle musiikki oli väline hauskanpitoon ja transsendenssiin . ISH KULTTUURIKLASSIKKO T: MATTI TUOMELA K: HANNA VALLE HÄMÄRÄSTI VALAISTUSSA huoneessa korporaatiopomo huutaa potkut saaneelle uutisankkuri Howard Bealelle : ” Ei ole olemassa valtioita , kansoja , venäläisiä , arabeja , kolmansia maita tai länsimaita ! On olemassa vain yksi holistinen järjestelmien järjestelmä . Yksi valtava ja läsnä oleva , yhteen punoutunut , interaktiivinen , muuntuva monikansallinen dollarivalta … Amerikkaa ei ole olemassa . Demokratiaa ei ole olemassa . On vain IBM , ITT , AT & T ja Dupont , Dow , Union Carbide ja Exxon . Ne ovat nykyajan valtioita … The world is a business , mr . Beale .” Messun päätteeksi korporaatiopomo laskee kätensä Howard Bealen olkapäälle ja toteaa valinneensa hänet evankeliuminsa saarnaajaksi . Miksi ? Koska Beale on televisiossa ja miljoonat ihmiset katselevat häntä päivittäin . 3X Andrew Weatherall 1963 -2020 Äijiä taus talla ”The world is a business” HARVA ELOKUVA on pysynyt yhtä tiukasti ajan hermolla kuin vuonna 1976 valmistunut Kasvot kuvaruudussa . Paddy Chayefskyn käsikirjoittama ja Sidney Lumetin ohjaama satiiri sijoittuu kuvitteellisen televisiokanavan uutisosastolle , joka irtisanoo uutisankkurinsa alhaisten katsojalukujen takia . Toiseksi viimeisessä uutislähetyksessään mieleltään järkkynyt uutisankkuri – edellä mainittu Howard Beale – kiroaa elämäänsä ja uhkaa tappaa itsensä . Tämän seurauksena katsojaluvut tempautuvat pilviin ja Beale saakin jäädä , sillä kuten kyyninen televisiotuottaja Diane sanoo : ” Amerikkalaiset haluavat jonkun , joka ilmaisee heidän raivonsa .” Beale saa vapaasti rähjätä televisiossa ja vastustaa eliittiä , kunnes menee liian pitkälle yrittäessään estää kanavaa pyörittävän korporaation myymisen ylikansalliselle konglomeraatille . Hän joutuu puhutteluun yllä siteeratussa kohtauksessa , joka voisi olla yhtä hyvin tänään kirjoitettu . Elokuvan kyyninen maailmankuva alkoi tuntua entistäkin todenmukaisemmalta , kun tosi tv ohjelma Diilistä koko kansan tietoisuuteen paukannut liikemies Donald Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi . Vaalikeväänä 2016 vasemmistolaisen Counterpunch verkkosivuston artikkelissa ” Network ” 40 Years Later : Capitalism in Retrospect and Prospect and Elite Politics Today Trumpia verrattiin elokuvan eliittiä vastustavaan ex uutisankkuri Howard Bealeen . Eräässä kohtauksessa Beale esimerkiksi kannustaa televisiokatsojia poistumaan vastaanottimiensa äärestä ja huutamaan KASVOT KUVARUUDUSSA (THE NETWORK), 1976. OHJANNUT SIDNEY LUMET.
39 Succession HBO The Wizard of Oz 1939 ” JOS KATSOT YHDEN sarjan karanteenissa , katso tämä …” Näin on neuvottava . Satiiri media moguleista on parasta televisiota , mitä olen 2000 luvulla nähnyt Mad Menin ja Twin Peaksin ohella . Successionin maailmassa kulissit pidetään kunnossa , koska elämä on peliä , jossa millään muulla ei ole merkitystä . Yksityisyydessä Royn perhe puhuu brutaalein sanankääntein , julkisesti he esiintyvät filmaattisesti . Vallankäyttö piiloutuu ovien taakse . Järjestelmää kannattelevat työntekijät pysyvät kiireisinä kohtausten reunamilla . iPhonen näytöt ja lasiseinät kiiltävät vaikuttavasti , mutta ne heijastavat takaisin traumoja , tyhjyyttä ja elämänmuotoa , joka ei voi kestää . ISH K AIKKIEN AIKOJEN musikaalielokuvassa Dorothy ( Judy Garland ) joutuu Kansasista ihmemaa Oziin . Vain keltatiilitien ( josta Elton John myöhemmin lauloi !) päässä olevan Smaragdikaupungin päävelho kuulemma tietää , kuinka Dorothy pääsee kotiin . Dorothy ja kumppanit tekevät niin kuin velho käskee , mutta tulen ja savun ympäröimä haamupää jahkailee . Lopulta Toto koira repii auki verhon , jonka takaa paljastuu mikkiin huutava valkoinen keski ikäinen mies . ” Älkää kiinnittäkö mitään huomiota mieheen verhon takana ”, huiputtaja yrittää jatkaa . ” Olen hyvä mies mutta huono velho ”, mies myöntää ja kertoo oleellisen diktaattoreista . PT YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 ulos ikkunasta : ” Olen helvetin vihainen enkä kestä tätä enää !” Lähes surrealistiseksi muuntuva kohtaus huutavista ihmisistä on kuin analoginen versio Twitteristä , joka tunnetusti on ollut yksi Trumpinkin tärkeimmistä viestintäkanavista . Beale on kuitenkin pelkkä maskotti . Hänen takanaan on joukko kyynisiä televisiopomoja , jotka lypsävät hänen avullaan rahaa . Counterpunchin artikkelissa nämä kyynikot vertautuvat Trumpin edustamaan patrioottiseen ja nopeita voittoja tavoittelevaan kapitalismiin . Heidän takanaan on vieläkin isompi jehu : korporaation johtaja . Hänen tosielämän vastineekseen ehdotetaan Counterpunchin artikkelissa presidenttikisaan osallistunutta Hillary Clintonia , joka kirjoittajan mukaan edustaa korporaatiopomon tavoin globaalia markkinataloutta ja kansainvälistä rahaeliittiä . Niin elokuvassa kuin tosielämässäkin pisimmän korren vetivät lopulta nopeita voittoja tavoitelleet populistit . Saa nähdä , miten käy tämän vuoden vaaleissa . Vertailu tosielämään tulee osoittaneeksi , miten Kasvot kuvaruudussa soveltuu myös salaliittoteorioiden ruokkimiseen : jokaisen roiston takana on vielä suurempi roisto , kunnes lopulta vastassa on koko maailman yhtiöittämisestä fantisoiva ” liskoihminen ”. Elokuvan kohtauksia onkin käytetty vuonna 2007 julkaisussa omakustannedokumentti Zeitgeistissa ( omanlaisensa kulttuuriklassikko sekin ), jossa spekuloidaan muun muassa maailmanjohtajuuteen tähtäävästä salaliitosta . Lisäksi esimerkiksi alussa siteeratussa korporaatiopomon monologissa on jotain samaa kuin joidenkin salaliittoteoreetikoiden metaforana käyttämässä The Matrix elokuvan kohtauksessa , jossa Neolle tarjotaan punaista tai sinistä pilleriä . Kummassakin tapauksessa elokuva on paljastavinaan maailmasta jonkinlaisen näkyvien rakenteiden taakse kätkeytyvän totuuden . Sen Kasvot kuvaruudussa tekee pelottavan uskottavasti .
40 FIKTIO T: JAAKKO PALLASVUO K: JAAKKO PALLASVUO VUKSIO K: VIIVI PROKOFJEV Kuukausista julmin KIINNITÄN LUENTOON huomiota vasta , kun luennoitsijan ääni säröytyy sähköiseksi salaviestiksi verkkoyhteyden köhiessä . Ikkunan takana kevät etenee väistämättä . Liian pitkät terassi illat moikkaustuttujen kanssaopiskelijoiden kanssa eivät ole koskaan tuntuneet houkuttelevammilta tai etäisemmiltä . TÄLLÄ PALSTALLA NIMIMERKKI ”VUKSI” HAVAINNOI AKATEEMISTA ELÄMÄÄ. Rooma Painava tarve . Painava halu . Halu sanoa , tehdä ja koskettaa . Se tekeytyi . Tarve täytti huoneen negatiivisen tilan . Se nousi pyörteenä kattoon asti . Mitään ei ollut tehtävissä . Täytyi odottaa . Sanottiin : suojeleminen on välttelemistä . Sanottiin : etäisyys on armoa . Come On Eileen , mutta kertosäkeen kohdalla laulettiin COVID 19 , nyt uudestaan . Ojennettiin kädet . Vilkutettiin webcameihin . Videosignaali sinkosi taivaalle ja putosi taas maan kamaralle , toiseen laitteeseen . Ei ollut suurta viivettä . Melkein läsnäoloa , sen piti kelvata . Etäisyydet olivat litteitä , taittuneita . Videopuhelu kilometrin päähän , tai 2000 kilometrin päähän . Ihan sama . Ketään ei voinut koskettaa . Taiteesta tuli taas historiallista . Historia kukki loputtomissa uutissyötteissä . Historia aina jäi , välinpitämättömäksi todistajaksi . Taidetta tehdäkseen oli noustava ja käveltävä kauemmaksi tapahtuneesta . Etäisyyden päässä piti pysähtyä ja kääntyä katsomaan . Taide oli etäisyyttä . Reunan lähellä seisoskelu , etäisyyden päästä keskiön tarkastelu , että näkisi kokonaisuuden . Ei kannattanut kääntyä , katsoa reunalta ulospäin , alas , ei kannattanut pudota , kunnes putosi , ja ymmärsi että etäisyyden ottaminen olikin kulissia . Olit sittenkin täällä , paskan keskellä .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 41 Rooma Taas joku peruttu tapahtuma . Tapahtuma oli pudonnut kuin verho maailmaa peittämästä . Taide , joka oli liian todellista , liian neliulotteista , liian hikistä ja kollektiivista , tuli liian lähelle , tapahtuma , esitys , asiat joita koettiin yhdessä , yleisönä . Sen täytyi loppua . Se oli uhka . Vain litteiksi pakatut teokset toimivat . Kirjoittaminen oli hetken taidetta , koska todellisuus oli siinä äärimmilleen pakattua . Matalalaatuiset kuvat kiersivät , silloinkin kun Internet rakoili paineessa . Mitä jos yhteydet katkeaisivat nyt ? Jos joutuisi kohtaamaan planeetan silmästä silmään ? Ajasta tuli ongelma . Jotkut menettivät aikansa . Aika meni muiden hoivaamiseen . Joitain tarvittiin epätoivoisesti . Heillä ei ollut aikaa tarvita itselleen . Jotkut toiset saivat aikaa . Aika levittäytyi eteen laajana autiomaana , lähes loputtomana . Oli paljastunut , että he eivät olleet olennaisia , heitä ei tarvittu . He olivat matkustaneet juuri , se oli saanut heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi , mutta heillä ei ollut niin väliä , ja nyt he eristäytyivät , heidän etäisyytensä oli myötätuntoa , mutta silti oli ajan ongelma , joka asettui asumaan heidän yksiöihinsä . Oli mahdotonta täyttää kaikkea aikaa . Oli annettava tyhjän ajan täyttyä tyhjyydellä . Tyhjyyden täytyi virrata heidän lävitseen , kun he yrittivät pysyä murtumattomina , kuin akveduktit , he ajattelivat , ja olivat muinaista infrastruktuuria , aikakaudelta joka oli päättynyt edellisellä viikolla .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 42 KAKSI VUOTTA SITTEN Slushissa kuuntelin , kun liittymämyyjäjanarin näköinen AI puljun liiketoimintajohtaja toi huonot uutiset startup väelle : ” Viime vuodet kaikki halusivat dataa . Nyt kaikilla on dataa , eikä kukaan tiedä mitä sillä pitäisi tehdä .” Buzzword oli lakastunut . Täytyisi kiireesti löytää oikeat algoritmit , jotta data saataisiin uudelleen valjastettua . Viimeistään koronakriisin myötä data , analytiikka , lohkot ja muut louhittavat on hetkeksi louhittu . Jopa Slush on peruttu . Mutta kaikkivoipa algoritmi jaksaa yhä crunchata numeroita . Sen avulla viruskin saadaan ehkä taltutettua , kun kotisohvilla väännellään likiarvoja epidemialaskureihin . Sanaa ” algoritmi ” käytetään leväperäisesti kaikkialla . Se väijyy yllä kuin 5G verkko . Sitä ei näe , mutta kaikilla on kokemus sen läsnäolosta . Kun totutussa todellisuudessa tapahtuu pieniä muutoksia , emme koskaan tiedä , onko kyse arkisesta vahvistusharhasta vai algoritmista . Ote todelliseen irtosi jo aikoja sitten , kun luovutimme koko identiteettimme Googlelle ja Facebookille . ARKIKIELESSÄ ” algoritmi ” merkitsee melkein aina suosittelualgoritmia . Cambridge Analytica ja Vote Leave keissit kuulostavat jännittäviltä agenttipuuhilta , joissa algoritmilla oli sormensa pelissä , mutta suosittelualgoritmi on vielä jännittävämpi . Sen avulla käytetään todellista valtaa eli kuratoidaan Spotify soittolistojamme ja Netflix elämyksiämme . Nämä suoratoistopalveluiden ja somejättien algoritmit ovat tarkoin varjeltuja TOP 10 K: VIIVI PROKOFJEV Algoritmin kesyttäjät KOLUMNI T: JONI KLING K: MIKKO RIKALA Yksinäiset puuhat Raamatun opiskelu Kärsimys Kehonrakennus Cyberrikollisuus Selfiet Pornhub Shitposting Autofiktio Fotosynteesi TM : Transsendentaalinen meditaatio 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN Algoritmien väistelemisestä on tullut teatteria , Joni Kling kirjoittaa . liikesalaisuuksia . Toisinaan löytyy kuitenkin joku , joka on kräkännyt algoritmien Da Vinci koodin . Tällainen somevelho tietää , että fiidit ja suositukset mukautetaan sen perusteella , mitä käyttäjä alustalla ja rinnakkaisalustoilla tekee . Samalla algoritmit painottavat uusia ja paljon jaettuja sisältöjä vanhojen ja ei jaettujen sijaan . Äärimmäistä salatiedettä ! Algoritmikohdennettu mainonta on antanut ihanan lisäkierteen kaupallisten sisältöjen kriittiseen lukuun . Mainonnan väistäminen oli hetken aikaa jo melkein tylsää ; nyt se on jälleen ihanaa teatteria . Kuluttaja on sekä loukkaantunut että imarreltu , kun juuri häneen yritetään vaikuttaa kohdennetusti . Hän esittää hämmentynyttä ja on vahingoniloinen aina , kun algoritmi osuu harhaan : ” Minua ette saa !” sanoo reviiristään tarkka digikuluttaja ja läimäisee läppärin kiinni , julistaa suurieleisesti somepaaston , irtautuu gridistä , ehkä vielä varmuuden vuoksi ” myrkyttää datansa ”, kuten tekkidisruptionistit neuvovat . Näin hän kuvittelee olevansa yksinäinen ratsastaja , algoritmin kesyttäjä . Vain koska näki naisten alusvaatemainoksen fiidissään . ALGORITMICOWBOY ON yhä useamman unelma ammatti : vastuullinen vaikuttaja , joka kyseenalaistaa , mutta osaa myös hyödyntää verkon lainalaisuuksia . Hänellä on avatarinaan sheriffintähti . Hän kirjoittaa Facebook postauksen tai verkkokolumnin algoritmien petollisuudesta : kuinka hän puijasi niitä ja koulutti ne toimimaan hyväkseen . Ehkä hän muistaa kertoa vielä , kuinka on optimoinut julkaisunsa lounasaikaan saadakseen sille lisää näkyvyyttä . Painakaapa tämä kin vinkki mieleenne ja olkaa varuillanne siellä .
YLIOPPILASLEHTI NRO 3 2020 43 YSTÄVÄKIRJA T: TOIMITUS K: HILLA KURKI MISSÄ LEVY VIIPYY? Sehän on tulossa ! Kasvoin tässä välissä vähän . Olen halunnut tehdä albumin , josta voisin olla ylpeä , enkä ole tähän päivään mennessä vielä ollut . Nyt olen . MIKSI JULKAISTA KOKONAINEN ALBUMI? Vihaan sinkkumusiikkia , se alkaa tulla korvista ulos . Tykkään kertoa tarinaa . Sitä on hankala tehdä vain yhdellä biisillä . MIKÄ ON PÄÄSYVAATIMUS ALMAN ENTOURAGEEN? Se , että on reilu ihminen eikä mikään kusipää . MISSÄ JA MITEN VIETÄT ERISTYSTÄ? Toimistolla duunissa 24 / 7 . KISSANRISTIÄISTEN PERUUNTUMINEN KORONAN TAKIA OLI SINULLE HELPOTUS. Ei ollut . Tulin just kiertueelta ja olisin halunnut nähdä kaikki . Mielelläni olisin ollut joka helvetin tutun kissanristiäisissä . JOS SAISIT TEHDÄ BIISIN KENELLE TAHANSA, KENELLE TEKISIT? Lady Gagalle , hän on ikoni ! MIKÄ ON ROMANTTISINTA MAAILMASSA? Se , että joku on siivonnut mun kodin . Siinä näkyy , että toinen välittää , koska se on niin perseduunia . Mä oon vitun huono siivoamaan . Voisin olla vaikka missä jäteläjässä ja nukkua missä vaan . HESBURGER VAI MCDONALD'S? Hese . Sitä tulee ikävä , kun on ulkomailla . LIHA ON MURHAA. No onhan se . Ihan selkeä homma . VITUTTAAKO, KUN SANNI PÖLLI HIUSTYYLISI? Pöllikö ? Mun mielestä toisen hiusväriä ei voi pölliä . I don ’ t own anything . Kaikki me muijat vaan yritetään selviytyä tällä alalla päivä kerrallaan . MITÄ AJATTELET OSKARI ONNISESTA? Oskari Onninen voisi ottaa vähän rauhallisemmin . Get your facts right , ota vähän iisimmin . Meillä kaikilla on tunteet ja yritetään tehdä parhaamme , perkele . AMERIKASSA KAIKKI ON PAREMMIN. Siellähän on kaikki päin helvettiä . Ihmeellinen presidentti johtaa sitä , ja kaduilla on syöpää sairastavia , mielenterveysongelmaisia ja pyörätuolissa olevia ihmisiä . Se on ollut sairasta katsottavaa . MITÄ ODOTAT KESÄLTÄ, KUN KEIKKOJA EI OLE? Varmaan menen myymään jätskiä . MIKÄ MÄTTÄÄ NYKYMENOSSA? Itsekkyys . Ihmiset on tosi keskittyneitä omaan napaan , omaan uraan , omaan rikastumiseen ja menestymiseen . Huonommista oloista tulevat jätetään oman onnensa nojaan . Haluaisin nähdä , että menestyksekkäät ihmiset keskittyisivät vähän enemmän siihen , mitä tuolla metroraiteiden alueella tapahtuu , eivätkä vain leikkisi rahoillaan . Jäätelökioskilla tavataan! KUKA: ALMA, 24 ASUU: HELSINGISSÄ TEKEE: MUSIIKKIA ESIKOISALBUMI ILMESTYY 15.5.