Vielä tammikuussa Suomen liittyminen Natoon oli hyvin epä todennäköistä. Sitten Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Y#3 Ylioppilaslehti 3 / 2022 s. 24
15.-17.7.2022 • JOENSUU Edulliset kevätliput myynnissä 31.5. saakka! ALAN WALKER TONES AND I LIAM GALLAGHER NIGHTWISH A36 ? ANTTI TUISKU ? BEHM ? HALOO HELSINKI! INHALER ? JVG ? TEHOSEKOITIN ? ULVER ? VOLA ABREU ? ARPPA ? BATTLE BEAST ? BEAST IN BLACK ? BLIND CHANNEL ? CHISU CLEDOS ? COSTEE ? EGE ZULU ? ELLINOORA ? ERIKA VIKMAN ? ETTA ? EVELINA F ? GASELLIT ? GETTOMASA ? HAPPORADIO ? HASSAN MAIKAL ? HUORA ? IBE J. KARJALAINEN ? JESSE MARKIN ? KNIPI ? KUUMAA ? LASTEN HAUTAUSMAA LAURI HAAV ? LAURI TÄHKÄ ? LUUKAS OJA ? LÄHIÖBOTOX ? MAUSTETYTÖT X AGENTS MC KOO ? MELO ? MOON SHOT ? MOUHOUS ? OLAVI UUSIVIRTA ? SAMI YAFFA SEXMANE ? URSUS FACTORY ? VESALA ? VESTA ? VIIVI ? YEBOYAH ASHNIKKO
16 .18 .6 . 2 2 2 H e l s i n k i , N o r d i s @ s i d e w ay sh e l Li p ut : 3 p v / 1 5 5 e s i d e w a y s h e l s i n k i . f i / li p u t
LASKIMME RUOKAHÄVIKIN MÄÄRÄÄ VERRATTUNA VUOTEEN 2020 20% Vähensimme hävikkiä ja hankimme oman pellon Olemme yhä tasaarvoisempi työyhteisö Käynnistimme Perho Liiketalousopiston kanssa Yhteispelto-hankkeen, jonka myötä voimme viljellä ravintoloissamme käytettäviä kasviksia lähituotantona omalla pellolla. Etenemme vahvasti kohti hiilineutraaliutta Kiinteistömme ovat hiilineutraaleja vuoden 2022 alusta lähtien. Ylva on Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistama yritys. Liiketoimintamme keskittyvät kiinteistöja ravintola-alaan sekä finanssisijoituksiin. Tutustu vastuullisuustekoihimme: ylva.fi/vastuullisuusraportti 25 % HIILIPÄÄSTÖMME LASKIVAT VUONNA 2021 4.9/5 YLVAN RAKENNUSTYÖMAAT SAIVAT TYÖNTEKIJÖILTÄ YHDENVERTAISESTA KOHTELUSTA ARVOSANAN NÄIN SINUN OMISTAMASSASI YRITYKSESSÄ TEHTIIN TÖITÄ VASTUULLISUUDEN ETEEN VUONNA 2021. Nyt myös muunsukupuolisuus tunnistetaan Ylvalla perinteisten sukupuolikäsitteiden rinnalla. Muut rakennustyömaat: 3,9/5 Hei opiskelija!
5 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 PÄÄKIRJOITUS & ALAPÄÄKIRJOITUS BIVUONNA oli paljon mietittävää: penkkarit, ylioppilas kirjoitukset, yhteishaku, elämä, tulevaisuus. Ajatus vapaaehtoisesta asepalveluksesta kävi mielessä, mutta unohtui pian. Eihän sitä ole naisena pakko edes ajatella. Ukrainan sodan alkamisen jälkeen tehdyssä Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan kyselyssä 21 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa, mikä heidän Nato-kantansa on. Miehistä epävarmoja oli 12 prosenttia mutta naisista peräti 30 prosenttia. Toisaalta kävi ilmi, että kriisitilanteessa useampi kuin joka kolmas nainen olisi valmis osallistumaan Suomen aseelliseen puolustamiseen, vaikka asepalveluksen naisista suorittaa vain 0,4 prosenttia. Turvallisuusja puolustuspoliitikkaa voi toki opetella kirjoista, mutta on eri asia saada niistä käytännön kokemusta. Ei siis ole mikään ihme, ettei lähes kolmannes naisista tiedä, mitä Natosta pitäisi ajatella: eiväthän edes kaikki poliitikot ole osanneet muodostaa kantaansa, vaikka mielipiteiden muodostaminen on keskeinen osa heidän työnkuvaansa ja heitä raahataan säännöllisesti maanpuolustus kurssille. ASEPALVELUKSEEN puolestaan raahataan miehiä. Naisia halutaan raahata lähinnä kutsuntoihin ja niihinkin aikaisintaan vuonna 2023. Sitäkin innokkaammin naiset tahdotaan raahata synnytyslaitoksille (eläkkeenmaksajia tarvitaan) ja sieltä nopeasti takaisin töihin (eläkkeenmaksajia tarvitaan). Hyviä eläkkeenmaksajia saisi myös niistä miehistä, jotka vastentahtoisesti hukkaavat työtai opiskeluvuoden kasarmeilla ja koulujen atk-tukihenkilöinä. Joidenkin mielestä miesten yleisestä asevelvollisuudesta on sentään se hyöty, että siellä vetelät pojat oppivat petaamaan sängyn ja heräämään aamulla ihmisten aikaan. Mutta eikö armeijan tarkoitus ole taata Suomelle paras mahdollinen puolustus eikä toimia koko miesikäluokan koirakouluna? Yle uutisoi vuonna 2020, että kolmasosa nuorista miehistä ei enää suorita ase palvelusta. Riskinä on, että tulevaisuudessa sodanajan vahvuutta, 280 000 henkilöä, ei saada kasaan pelkillä miehillä. Maavoimien silloinen komentaja Petri Hulkko haaveili Ylen jutussa, että naisia tulisi armeijaan kaksintai kolminkertaisesti nykyistä enemmän. Ilmeisesti naisetkin kelpaavat, mutta vain varamiehiksi. ”Naisia enemmän palvelukseen ja mahdollisimman paljon miehiä”, Hulkko totesi haastattelussa. Ratkaisua ongelmaan kannattaisi ennemmin etsiä siitä, miten puolustusvoimat saisi palvelukseen mahdollisimman paljon parhaita mahdollisia ihmisiä . • LIOPPILASLEHTEÄ julkaisevalle, HYY :n omistamalle, Ylioppilaslehden Kustannus Oy:lle valmistellaan parhaillaan omistajaohjausstrategiaa. Taustalla ei ole niinkään halu varmistaa HYY :n historiallisesti ja valtakunnallisesti tunnetuimman jäsenpalvelun menestys seuraavat 109 vuotta, vaan edustajiston käymä talouskeskustelu. Kysymyksiä ja kritiikkiä saa ja pitää esittää, mutta esitettyihin ongelmiin näkemäni ja kommentoimani omistajaohjausstrategian luonnos ei ole ratkaisu. Toteutuessaan se toimisi täysin itseään vastaan ja heikentäisi monien rakastaman jäsenpalvelun laatua ja toimintaedellytyksiä. Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n vuosibudjetti on noin 300?000 euroa. Sen merkittävin tuloerä on HYY :n tilausmaksu, jonka osuus on noin 13 euroa opiskelijaa kohden. Summaa haluttaisiin laskea, muka opiskelijoiden taloudellisen rasituksen vähentämiseksi. Perustelu on taloudellisesti mieletön. Yksilön vuosimenoissa kolmen euron meno on häviävän pieni summa, mutta julkaisun tuloihin se tekisi yli 23?000 euron loven. Se vastaa esimerkiksi vuoden avustajapalkkioita. Lisää rahaa pitäisi hankkia myymällä lisää mainoksia, vaikka merkittävä syy koko mediaalan kriisiin on romahtanut ilmoitusmyynti, ja hankkimalla lisää ulkopuolisia tilaajia, joita on nyt hieman yli 200. Kolmen euron alennusta varten heitä pitäisi olla melkein tuhat. Loven paikkaaminen vaatisi joko karsimista lehden ilmestymistahdista ja levikistä, jolloin vähätkin mainostajat kaikkoavat, sisällöistä, jolloin lukijat kaikkoavat, tai henkilökunnasta, jolloin jäljelle jäävien kuormitus kasvaisi kohtuuttomaksi. Luonnoksessaan omistaja tahtoo toki myös, että vähemmillä resursseilla tehtäisiin enemmän sisältöjä laajemmille kohderyhmille. Ylioppilaslehden Kustannus Oy tarvitsee lisää tuloja, ja niitä on pyritty kaikin keinoin hankkimaan, mutta leikattavaa budjetissa ei ole. Kaikki leikattava on jo leikattu. HYY :n kannalta ongelma on myös hyvän hallintotavan noudattaminen. Omistajaohjausasiakirjat eivät ole toimenpideohjelmia tai palautekanava. Strategisiin linjauksiin voi vaikuttaa hakemalla Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n hallitukseen. Tyytymättömyyttä tai toiveita sisältöjä kohtaan voi ilmaista olemalla yhteydessä toimitukseen. • OMISTAJAN TEMPOILEVA TAHTO PARHAITA MAHDOLLISIA IHMISIÄ Y A TUIJA SILTAMÄKI SONJA PARKKINEN J O H A N N E S R O V I O M A A E I N O A N S I O
6 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 Y#3 PÄÄTOIMITTAJA Tuija Siltamäki ART DIRECTOR Lari Mörö TOIMITUSSIHTEERIT Sonja Parkkinen Johannes Roviomaa TEKIJÖINA TÄSSÄ NUMEROSSA Liina Aalto-Setälä, Vilma Aholuoto, Sara Harju, Touko Hujanen, Hayley Lê, Riku Lehtoranta, Pauliina Nykänen, Karoliina Paananen, Jaakko Pallasvuo, Silja Pokki, Iida Rauma, Janne Saarikivi, Taina Saarikivi, Selma af Schultén & Mii Varakas. KANNEN KUVA Toimitus PERUSTETTU 1913. 109. vuosikerta. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKOPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi@ylioppilaslehti.fi TWITTER, INSTAGRAM, FACEBOOK @Ylioppilaslehti KÄYNTIJA POSTIOSOITE Leppäsuonkatu 9 b, 1 krs., 00100 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelut MEDIATIEDOT ylioppilaslehti.fi/mediatiedot ISSN 0355-9246, 1458-445X (verkkolehti) PAINO Printall AS, Tallinna, Viro TOIMITUSJOHTAJA Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi SEURAAVA NUMERO Ilmestyy 2.9.2022 Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. JULKISTA KESKUSTELUA KIITOKSET Aino Pekkarinen, Sofia Prami, Viivi Prokofjev, Susanne Salmi, Robert Sundman, Otso Teperi, Juha Ylijurva & Marko Ylitalo. OIKAISUT Paluu yliopistolle -jutussa oli haastateltu YTHS:n johtajaylilääkäriä Päivi Metsäniemeä. Jutun ingressiin oli titteliksi livahtanut ylilääkäri. Kanoista tykkään -jutun printtiversiossa kerrottiin, että Viral Vegans olisi maalis kuussa tehnyt kantelun poliisien toiminnasta oikeusasiamiehelle ja rikos ilmoituksen Itiksen vartijoiden toiminnasta. Lehden painoon menon aikaan maaliskuussa Viral Vegans teki kantelun oikeusasiamiehelle, mutta ryhmä päätti odottaa kantelun tulosta ennen rikosilmoituksen tekemistä. Koko Suomen kansalle esitämme pahoittelut sen johdosta, että presidentti Urho Kekkosen kuolinvuosi oli viime lehdessä väärin. Surun päivä koitti vuonna 1986, ei 1982. Ylioppilaslehti 3/2022 @OJ Miten ylioppilaslehti ja sen juttuja rahoitetaan? Mietin että oonko just maksanut jollekin bloggarille hotelliyön ja seurapalvelun Toim. huom. Seksin ostamisesta viime lehteen (2/22) kirjoittanut Jenni Janakka maksoi palvelun omilla rahoillaan. Ylioppilas lehden Kustannus Oy maksoi hänelle, kuten muil lekin avustajille, tekstistä kirjoitus palkkion. @1 Joo, kiitti hei! Terkut täältä Clarionista [Smiling Face With HeartShaped Eyes] t. Ylioppilaslehden influencer @2 Se on niin pahan mielen lehti että meni suoraan paperinkeräykseen. Kierrätän [Green Heart] olen hyvä ihminen @3 Ne tulee HYYn budjetista koska ne siis maksaa siitä että se tilataan kaikille jäsenille maksaa jtn 300 000 e vuosittain. @3 elikkä siis me jäsenet maksetaan koska maksetaan jäsenyydestä @4 Se bussissa housuun paskomisjuttu on kyl ebin @3 ja viime budjetti neuvotteluis kävi ilmi että ylioppilaslehti on jotenkin aivan immuuni leikkauksille joita kuitenkin kuulemma tarvitaan [Smiling Face with Smiling Eyes and Three Hearts] @7 Sillä pakollisella hyy maksulla jonka kaikki opiskelijat joutuu maksaa joka vuosi @8 Päätoimittajahaku taitaa olla vielä auki eli jos haluat helppoa rahaa kannattaa hakea @9 Bloggarihan kertoi kolumnissa hankkineensa nämä podcastiaan varten, ei kolumnia @10 Tilauksen voi myös peruuttaa. Suosittelen. @11 Kusti polkee kun en oo saanu koko lehteä vielä [Clown Face] ei mitään käryä mistä puhutte @2 @10 ylläpidän työpaikkoja Suomessa [Blue Heart] olen hyvä ihminen @OJ @9 osittain tästä juuri heräsi kysymys että miten raha on liikkunut. Jos jäsenmaksuilla välillisesti rahoitetaan jonkun erillisen podcastin tekemistä niin rasauttaa vielä enemmän. Jos itse rahoittanut kaikki ok @OJ Ja siitä heräsi muutenkin mielenkiinto että miten noita juttuja rahoite taan ja korvausjärjestelyt ym @OJ Miten ylioppilas lehden tilauksen voi perua @1 Eikö ilmainen journa lismi kelpaa? Kiittämätön! [Pouting Face] @2 Mietin myös kun itelle tulee oma ja vanhan asuk kaan lehti [Grinning Face With Smiling Eyes emoji] @4 Miten saan tilattua ylioppilaslehden itselleni? Ei oo näkyny yhtään numeroa vielä. Toim. huom. Jos olet Hel singin yliopiston opiskelija, Sisun asetuksista. Jos et, tilauslomakkeella osoitteesta ylioppilaslehti.fi. @6 Väheneekö sitten samassa suhteessa maksu? Jos ei halua maksaa päätoi mittajan 4k kuukausipalkkaa. Toim. huom. Päätoimit tajan palkka on 3 500 euroa kuukaudessa, töitä on noin 4060 tuntia viikossa. @7 Joo sisusta pystyy oisko ollu omista tiedoista estämään kotiosoitteen jakamisen ylioppilaslehdelle! @OJ Tunnustus: Luen ton ylioppilaslehden aina ja siinä on ihan mielenkiintoisia juttuja @1 Aina ku ylioppilaslehti julkastaan tyypit tulee tänne ”tunnustamaan” et sais clouttii @2 Sehän on varsin mainio julkaisu. @joonaaaltonen Erin omainen juttu oikisopiskelun tilasta Helsingissä by @sonjaparkkinen ja @Ylioppilaslehti. Erityisesti voin allekirjoittaa tämän @jukka_kekkonen väitteen. @jukka_kekkonen Vastauksena käyttäjille @joona_aaltonen @sonja parkkinen ja @Ylioppilaslehti Kuten jutun kommentointi osoittaa, 2010 jälkeinen johtoporras yhdellä suulla kiistää sekä tosiasiat että kriittiset tulkinnnat. Apologia kukoistaa. Näistä olen kirjoittanut paljon. Ks. Kek kosen kynästä diagnoosi Suomesta (Edita, 2019). @antivaris @Ylioppilas lehti @jroviomaa @PieSonja aivojen puute teillä nivoutuu yhteen.Suomen tulevaisuus menetetty @ereof @Ylioppilas lehti ja 2 muulle ”Siellä hän tutustui kollektiivin perustaneeseen apulais professoriin ja kirjailijaan Andreas Malmiin” Malm on kirjoittanut kirjan How to Blow Up a Pipeline. Hän kannattaa eko terrorismia ratkaisuna ilmaston muutokseen. Ilmeisesti @Ylioppilas lehti on platform ekoterrori bändäreille. @ereof Vastauksena käyttäjille @Ylioppilaslehti @jroviomaa ja @PieSonja ”Pietiläinen on osa ääri oikeiston poliittista eko logiaa tutkivaa kansain välistä Zetkinkollektiivia” Jännittävää, että kollektiivi on nimetty saksalaisen Leniniä ihailleen kommunistin Clara Zetkinin mukaan. Varmasti on objektiivista tiedettä. @adamkipina En tiedä oonko samaa mieltä @Ylioppilas lehti kanssa että seksin ostaminen olisi ”byro kraattista”, kerta ei mulle tarvitse täyttää kaavaketta ”69kakkonen Seksipalvelun ostokaavake” [Face with Tears of Joy] mutta muuten hyvä artikkeli, kiitos Ylkkäri kun ootte purkamassa seksi työn stigmaa! [Black Heart] @JasminBBW05 Vastauksena käyttäjille @adamkipina ja @Ylioppilas lehti Byrokraattista ehkä verrattuna siihen, jos ajatteli seksin ostamisen tapahtuvan yöaikaan pimeillä kujilla ja porttikongeissa [Smiling Face with Open Mouth and Cold Sweat] Ei kuitenkaan yhtään sen byrokraattisempaa kuin hyvinvointipalveluiden ostaminen muiltakaan pienyrittäjiltä. @JasminBBW05 Vastauksena käyttäjille @adamkipina ja @Ylioppilas lehti Olisipa kätevää, kun saisin sellasen nauhotteen alkuun, kun mulle soittaa! ”Olet soittanut Jasminin seksipalveluihin. Jos haluat varata vaniljapanon, valitse 1. Jos haluat varata fetissisession, valitse 2. Jos haluat tinkiä hinnoista, sulje puhelu ja vedä käteen.” @jensmuush Tuli mieleen kaks asiaa. Mä oon aivan liian pihi hemmotellakseni itseäni vaikka olisi varaa. Ja tosiaan, myös miehen pitää olla varuillaan seksityössä, (varmistus txt) jotenkin nolottaa että hämmästyin vähän tätä. @JariLeino3 Vastauksena käyttäjille @siltamaeki ja @Ylioppilaslehti Ehdotan, että Ylioppilaslehti kutsuu Joe Bidenin päätoimittajakseen! @ilkkapernu Vastauk sena käyttäjille @siltamaeki ja @Ylioppilaslehti Ovatko saappaat, joihin astutaan, täynnä kakkaa? @LauriKorkeaoja Ennen radikaali poltti rintaliivit, nyt kakataan housuun. Mitä seuraava sukupolvi tekee, sitä en tohdi edes ennustaa. Rima on korkealla :) @ReijoTossavaine Oliko samalla paskat housussa? @TorstiL Se kakkareppari, on todennäköisesti paras suomalainen lehtijuttu, jonka olen lukenut @EemeliJ @siltamaeki @Ylioppilaslehti Peruutin aikoinaan ylioppilas lehden tilaukseni housuun kakkaamis jutun takia. Kyseessä on edelleen vastenmielisin artikkeli mitä olen ikinä lukenut. @MikkoPulliainen Näinä epävarmoina aikoina on yllättävän lohdullista, että tuo kakkavitsi pitää edelleen pintansa. @PenaLaitinen ”Päivä,jona olet lukenut Ylioppilaslehteä,ihan kuinka vähän tahansa,ei ole hukkaan heitetty päivä.”(Lars Huldenia tulkinnallisella vapaudella.) Kokoelmasta:Yhä mennään eteenpäin. @TPulsa Ai saatana nauran niin paljon etten saa happea. @siltamaeki tietää, mikä ”tässä ajassa” on oikeasti tärkeintä. Toimitta jien ajatukset. Tai jos niitä ei löydy, toimittajien tunteet. @Maliranta Opin uutta! En esimerkiksi tiennyt että Malmin kuntoradalla on ”kuokka”tyyliä edellyttävä mäki. Kiitos @siltamaeki! @arnoahosniemi Hyvä Sisko @siltamaeki Kiitän tarkkanäköisestä pääkirjoituksestasi. Huumori on nuorisolle vaikea laji: ei riitä, että kompastuit ladulla, erehdyit pahan kerran Urho Kekkosen kuolinvuodesta. Se on 1986 eikä 1982! @EYrjola Ystäväni Mari sanoi muinoin Office ohjelman (UK) alettua, että hän ei oikein pysty katsomaan sitä, koska se muistuttaa liikaa todellisuutta. Tuli vain mieleen tätä @siltamaeki teosta lukiessa. @hetemaki Asiattomalle linjalle jos olisi lipsahtanut niin olisit voinut kokeilla sinu tella spontaanisti Klingeä ja katsoa minkälainen primitiivi reaktio olisi seurannut. @OJ Mitä tarkoittaa Ylioppilaslehden Top 10 vaihtoehtolistan ”vaihtoehto Mikalle”? @1 En tiedä mut veikkaan että Mikalla tarkoitetaan Mika Aaltolaa @OJ Mikä sen palstan pointti on? @2 Sama ku Nytillä oli aikanaan
7 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 Kiteeläiset ystävykset Osmo Väistö ja Valto Rantanen ovat pysähtyneet muistelemaan yhteisiä matkojaan rajan toiselle puolelle. Vastapuolella peltoa on Venäjä, jonka energiasta Suomi pyristelee nyt irti. Lue rajareportaasi sivulta 32. T O U K O H U J A N E N 5 PÄÄKIRJOITUKSESSA KAUTENSA PÄÄTTÄVÄ PÄÄTOIMITTAJA JYRISEE. ALAPÄÄ KIRJOITUKSESSA JÄRKEVIÄ MAANPUOLUSTUKSESTA. 10 VEGAANINEN HYY -ALOITE KAATUI. 13 PANDEMIA ON HANKALOITTANUT JÄRJESTÖJEN TOIMINTAA. RIKU LEHTORANTA KYSYI, MITEN KUOROT OVAT PÄRJÄNNEET. 14 SANOTAAN, ETTEI EDES KORKEA KOULUTUS OLE ENÄÄ TAKUU TYÖLLISTYMISESTÄ. POIKKEUKSIAKIN ON, KIRJOITTAA VILMA AHOLUOTO: ESIMERKIKSI FARMASIA. MII VARAKAS KUVITTI. 16 UKRAINAN SODAN TAKIA YLIOPISTOJA OHJEISTETTIIN KESKEYTTÄMÄÄN YHTEISTYÖ VENÄLÄISTEN YLIOPISTOJEN JA TUTKIMUSLAITOSTEN KANSSA. 18 ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA MIKKO STRAHLENDORFF KIRJOITTAA, ETTÄ IHMINEN ON AINA OLLUT VALLOITTAJA. LIINA AALTO-SETÄLÄ KUVASI. 21 KOLUMNISTI JUHO LIPPOSEN MIELESTÄ TAITEEN EI TARVITSE PALVELLA KAIKKIA. HAYLEY LÊ KUVASI. 22 SARA HARJU POHTII UTOPIOIDEN JA TULEVAISUUDETTOMUUDEN MERKITYSTÄ. 24 SONJA PARKKINEN HAASTATTELI NUORIA NATON KANNATTAJIA JA VASTUSTAJIA. HEIDÄT KUVASI LIINA AALTO-SETÄLÄ. 32 JOHANNES ROVIOMAA JA TOUKO HUJANEN MATKUSTIVAT PORVOOSTA ITÄRAJALLE JA TUTKIVAT SUOMEN ENERGIAPOLITIIKKAA. 44 DJ:T JA KONEMUSIIKKI ARTISTIT KERTOIVAT SILJA POKILLE EPÄASIALLISESTA KOHTELUSTA JA HÄIRINNÄSTÄ. JAAKKO PALLASVUO KUVITTI. 50 AURA MIKKONEN KERTOI PRINSESSAELÄMÄSTÄÄN SELMA AF SCHULTÉNILLE. 52 KIRJAILIJA IIDA RAUMA RAKASTI OPPIMISTA MUTTA INHOSI KOULUA. YKSI SYY SIIHEN OLI NUMERO ARVIOINTI, JOSTA HÄN KIRJOITTI ESSEEN. 56 KULTTUURISOTAKIRJEENVAIHTAJA SAA OMAN VAATEMALLISTON. POSTIA SAA EUROPARLAMENTAARIKKO HEIDI HAUTALA. 58 JA SEURAAVAKSI ASIATTOMIEN KYSYMYSTEN TOIVELAULUKONSERTTI. TÄSSÄ LEHDESSÄ
Kätevin tapa käyttää myös kaupunkipyöriä! *Etu voimassa 31.5. asti. whimapp.com Helsingin & Espoon Kaupunkipyöräkauden ostajalle 5 € matkarahaa!* 35 € /koko kausi 2022 Osta nyt! avaa
9 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 RETRO O KOHUN TOISENA PÄIVÄNÄ Vainion liikenne alkoi etsiä turmabussia. Siihen mennessä oli tapahtunut muun muassa seuraavaa: Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin oli ojentanut kakkatyttöjä – kuten heitä oli alettu mediassa kutsua – kommentissaan ja valistanut, että vanhainkodeissa ihmiset makaavat oikeasti kakat vaipoissa. Tiedotusvälineiden itsesääntelyelimen Julkisen sanan neuvoston ( JSN ) puheenjohtaja Risto Uimonen oli korahtanut ja kutsunut juttua pohjanoteeraukseksi. Ilta-Sanomat ja Iltalehti olivat julkaisseet aiheesta parikymmentä juttua. Yhdessä lääkäri kertoi, että sopimattomassa paikassa ulostaminen on poikkeavaa käyttäytymistä. Bussi Riot, kuten tempausta lehden sisällys luettelossa kutsuttiin, herätti paheksunnan lisäksi analyysejä niin perinteisessä mediassa kuin blogosfäärissä, kuten blogeja internetin jurakaudella vuosikymmen sitten kutsuttiin. Helsingin Sanomissa kohua analysoivat sekä Nyt-liitteen esimies Jussi Pullinen että Kuukausiliitteen toimittaja, entinen Ylioppilas lehden päätoimittaja Saska Saarikoski . Ymmärtäväisimpiä oli sittemmin lakkautetun Vihreän Langan toimittaja Sammeli Heikkinen . ”Performanssissa oleellista on kai sen tulkinta ja sen herättämä reaktio. Kakka jutun jälkiä on ollut hauska seurata. Sillä on samanlaista vaikeasti määriteltävää arvoa kuin mustalla Mannerheimilla. Reaktio kertoo aina jotain reagoijista.” YL -Raportti: Paskoimme housuun bussissa Turkuun julkaistiin Ylioppilaslehden 100-vuotisjuhlanumerossa helmikuussa 2013. Nykyiset Helsingin yliopiston fuksit olivat silloin keskimäärin alakoulussa. Perinnetietona myös uudet sukupolvet ovat löytäneet tiensä Jodeliin ja Twitteriin paheksumaan juttua ja pitämään sitä todistusvoimaisena esimerkkinä nykyYlioppilaslehden ja koko lehdistön rappiosta. Näin siitäkin huolimatta, etteivät tekijät Vappu Kaarenoja ja Aurora Rämö ole missään vaiheessa suostuneet kertomaan, onko koko bussimatkaa saati kakkaamista ikinä edes tapahtunut. EXKOHUPÄÄTOIMITTAJA Kaarenoja on edelleen vaitonainen tempauksen todenperäisyydestä. ”Journalismi puhukoon puolestaan”, Kaarenoja kommentoi. Nykyisin Suomen Kuvalehdessä työskentelevä Kaarenoja kertoo, että palautteen määrä tuli toimitukselle yllätyksenä. Tarkkoja määriä hän ei muista, mutta Ylioppilaslehden 4/13 mukaan pelkästään juttuun tulleita kommentteja oli yli tuhat. ”En usko, että palautetta olisi tullut läheskään niin paljon, ellei Iltalehti olisi innostunut tekemään asiasta juttua. Luulen, että Iltalehden ’uutinen’ irrotti jutun alkuperäisestä, Ylioppilaslehti 100 vuotta -kontekstistaan.” Kaarenojan mielestä juuri satavuotislehden konteksti on olennainen jutun ymmärtämisen kannalta. Osana Ylioppilaslehden juhlanumeroa juttu saattaa näyttäytyä erilaisena kuin irrallisena palana internetissä. ”Meille olisi ollut kauhistus tehdä tönkkösuolattu juhlanumero, jossa olisi juhlan kunniaksi haastateltavana joku pompöösi merkkihenkilö. Ylioppilaslehden historian piti näkyä numerossa jotenkin muuten.” Sitä, onko hän kakannut housuun kautensa päättymisen jälkeen, Kaarenoja kieltäytyy kommentoimasta. YLEISÖN PYYNNÖSTÄ ja pyynnöistä huolimatta YL -raportti on nyt julkaistu uudelleen Ylioppilas lehden verkkosivuilla. Sisältöön ei ole puututtu, mutta ulkoasua ja koodia on korjattu. Se on tarpeen siksikin, että kakka kummittelee edelleen lehden luetuimpien juttujen listalla ja ansaitsee arvoisensa ulkoasun. Sitten vielä innovaatio. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on strategiassaan sitoutunut kehittämään uusia ansaintakeinoja ylioppilaskunnan tilausmaksujen ja tilausmyynnin rinnalle. No tässä olisi nyt kuulkaa tarjolla taattua näkyvyyttä esimerkiksi kroonikkovaippoja, ripulilääkkeitä tai verhoilukankaita kauppaaville yrityksille. Ei muuta kuin ostohousut jalkaan ja rohkeasti soittoa tänne ”päin”. • TUIJA SILTAMÄKI RETRO: KUMMITUSKAKKA J A N T T I G R U N D S T É N LUE POHJOISMAIDEN PARAS KAKKAJUTTU OSOITTEESTA YLIOPPILASLEHTI.FI.
10 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 YLIOPISTOSTA ELSINGIN YLIOPISTON ylioppilaskunnan (Hyy) edustajisto hylkäsi maaliskuun kokouksessaan Vegaaninen Hyy -jäsenaloitteen. Edustajiston jäsenistä 22 vastusti aloitetta ja 20 kannatti. Yksi ääni hylättiin ja yksi äänesti tyhjää. Aloitteen tekijöinä oli ryhmä Helsingin yliopiston opiskelijoita, jotka keräsivät aloitteelle 408 allekirjoitusta. Lisäksi 21 järjestöä kertoi kannattavansa aloitetta. Jäsenaloitteita voivat tehdä osakunnat ja järjestöt sekä ylioppilaskunnan jäsenet, jotka saavat aloitteen taakse vähintään 30 jäsentä. Yksi Vegaaninen Hyy -aloitteen tekijöistä, sosiologian opiskelija Sari Kivijärvi kertoo, että ryhmä on laatinut uuden aloitteen, joka toimitettiin Hyylle huhtikuun lopulla. Uusi aloite on nimeltään Kasvipohjaiset kokousja tapahtumatarjoilut. Ryhmä on saanut myös uusia opiskelijaaktiiveja sen jälkeen, kun Vegaaninen Hyy -aloite kaatui. Eroja aiempaan Vegaaninen Hyy -aloitteeseen on erityisesti kaksi. Vegaanisuuden sijaan terminä käytetään kasvipohjaista ruokaa. ”Vegaanisen Hyyn kanssa keskustelu meni joidenkin kanssa siihen, että koskeeko tämä nahkasohvia. Nimi antoi liian monelle kuvan siitä, että kyse ei olisi vain elintarvikkeista”, Kivijärvi sanoo. Lisäksi aloitteessa vaadittiin, että liikelounailla ja ravintolakäynneillä Hyyn edustajien ja heidän vieraidensa pitäisi valita vegaaninen ruoka. Kohta sai Kivijärven mukaan kritiikkiä. Myös aloitteen tekijät totesivat, että käytännössä ravintoloissa tehtäviä ruokavalintoja olisi vaikea valvoa. Nykyinen muotoilu vaatii kasvipohjaista ruokaa vain Hyyn kokouksiin ja tapahtumiin. Molemmissa aloitteissa linjattiin, että muutos ei koskisi Unicafe-opiskelijaravintoloita. Erityisruokavaliot huomioitaisiin jatkossakin, mutta allergikkojen ruoka olisi myös vegaanista. ENNEN EDUSTAJISTON KÄSITTELYÄ Hyyn hallitus oli päättänyt ehdottaa edustajistolle aloitteen hylkäämistä. Hallituksen puheenjohtaja Aleksi Tujunen kertoo, että hallituksen jäsenistä neljä kannatti aloitetta ja kahdeksan vastusti. Tujusen mukaan suurin syy aloitteen hylkäämiselle oli se, että hallitus haluaa kannustaa eikä pakottaa ihmisiä vegaanisen ruoan syömiseen. ”Hallituksessa mietitytti paljon se, millaisia vaikutuksia on sillä, jos annetaan vain yksi vaihtoehto. Kääntyisikö se itseään vastaan? Haluamme antaa mahdollisuuksia kokeilla vegaaniseen ruokaan siirtymistä ja sitä kautta laajentaa sen tarjontaa.” Jo nyt suuri osa Hyyn tarjoiluista on vegaanisia. Ruokaa tarjoillaan Hyyn kokouksissa sekä tapahtumista esimerkiksi vuosijuhlilla ja suursitseillä. Viime vuosijuhlissa vaihtoehtoina oli vegaaninen ruoka ja kalaruoka. Tujusen mukaan osa hallituksen jäsenistä olisi halunnut hyväksyä ehdotuksen sen symbolisen arvon takia, kun taas osa piti aloitteen vaikutusta liian pienenä. Tujunen ei usko, että vegaaninen-sana vaikutti merkittävästi siihen, miksi aloitetta vastustettiin. LAPPEENRANNAN JA LAHDEN LUT -yliopiston ylioppilaskunnassa LTKY :ssä vastaavanlainen aloite hyväksyttiin helmikuussa. Idea kasvipohjaiseen ruokaan siirtymisestä tuli LTKY :n hallitukselta, joka alkuvuonna pohti, millaisia vastuullisuustekoja ylioppilaskunta voisi tehdä, kertoo hallituksen puheenjohtaja Roosa Grönberg . ”Nähtiin, että se on kaikista pienin askel, joka on helppo ottaa, ennen kuin tehdään jotain isompaa.” Grönbergin mukaan hallitus teki tietoisen valinnan puhua esityksessä kasvipohjaisesta ruoasta eikä vegaanisuudesta. Vegaanisuus olisi vaatinut taustalle eläinoikeusnäkökulman, kun taas LTKY :n ajatuksena oli ensisijaisesti pienentää hiilijalanjälkeä. ”Halusimme olla hyvin tarkkoja siitä, mitä termiä käytetään. Vegaani-sanaan liittyy tunnelatausta, mikä on vähän surullista, mutta koimme, että kasvipohjainen on myös täsmällisempi.” Vegaaniseksi ylioppilaskunnaksi muuttuminen olisi vaatinut vaikeita linjanvetoja yksityiskohdista. Grönberg kertoo, että esimerkiksi teekkarilakin reunus on nahkaa eli eivegaaninen, mutta toisaalta teekkarilakki on opiskelijan oma hankinta. Vegaanisia teekkarilakkeja on ollut valittavana jo pitkään. Lopulta esitys kasvipohjaisesta ruoasta tehtiin hallituksessa yksimielisesti. LTKY :n edustajisto hyväksyi esityksen 70 prosentin enemmistöllä. Grönberg kertoo yllättyneensä siitä, kuinka myönteisesti esitykseen suhtauduttiin niin edustajistossa kuin laajemmin opiskelijoiden keskuudessa. Hän on kuullut vain yhdestä kielteisestä opiskelijapalautteesta. ”Esitys saatiin läpi aika nopeasti ja kivuttomasti. Se ei herättänyt kovin suurta keskustelua ainakaan verrattuna keskusteluun, jota seurasin Vegaaninen Hyy -jäsenaloitteen ympärillä.” Grönberg arvioi, että syynä nopeaan ja helppoon päätöksentekoon on LTKY :n avoin keskustelukulttuuri. Ennen edustajiston kokousta hallitus keskusteli esityksestä edustajiston jäsenten kanssa. LUT -yliopiston opiskelijayhteisö on Grönbergin mukaan tiivis ja yhtenäinen. ”Meillä ei ole suuria eturistiriitoja. Myös yliopiston puolelta ilmastoasiat ovat olleet jatkuvasti esillä. Olemme opiskeluaikana kasvaneet siihen, että ilmastokriisille täytyy tehdä jotain.” Edustajiston kanssa käydyissä keskusteluissa osa pohti sitä, kuinka tarpeellinen on muutos kasvipohjaiseen ruokaan, jos sen vaikutus on kovin pieni. LTKY :ssä esitys koski kokouksia ja tapahtumia, minkä lisäksi hallituksen jäsenet valitsevat vierailujen yhteydessä vegaanista ruokaa. ”Vaikka vaikutus olisi minimaalinen, se ei haittaa, koska pienistä puroista kasvaa iso joki”, Grönberg sanoo. SARI KIVIJÄRVI TOIVOO, että uusi aloite kasvi pohjaisista tarjoiluista menisi läpi Hyyssä. Tällä kertaa tekijät eivät aio luoda aloitteen ympärille näkyvää kampanjaa. Vegaaninen Hyy -aloitteen kanssa yhdeksi ongelmaksi muodostui sähköpostikampanja, jota kritisoitiin myös edustajiston kokouksessa. Kivijärvi kertoo, että aloitteen tekijät olivat kehottaneet opiskelijoita ottamaan yhteyttä edustajiston jäseniin ja kertomaan kannattavansa aloitetta. Opiskelijoille oli tehty mallisähköposti, jota kehotettiin muokkaamaan. Monet kuitenkin lähettivät viestin sellaisenaan, ja sähköposteja lähetettiin edustajiston jäsenille niin paljon, että ryhmä päätti poistaa edustajiston jäsenten nimilistat ja kehottaa lähettämään viestejä vain edustajiston yhteiselle sähköpostilistalle. Myös listalle tulvi niin paljon sähköposteja, että aloitteen tekijöitä ja kannattajia arvosteltiin ”sähköpostispämmistä”. ALOITTEEN TEHNYT OPISKELIJARYHMÄ ON JO TEHNYT UUDEN ALOITTEEN, JOTA SE ON MUOKANNUT VEGAANINEN HYY -ALOITTEEN SAAMAN KRITIIKIN POHJALTA. VEGAANINEN HYY -ALOITE KAATUI EDUSTAJISTOSSA TIUKASSA ÄÄNESTYKSESSÄ H
YLIOPISTOSTA Lopulta Hyy linjasi, ettei listalle enää päästetä läpi samaa kannatusviestiä. ”Meitä rupesi hävettämään, ja otimme malliviestin pois netistä, koska se koettiin ärsyttäväksi. Emme toivoneet sitä, että täysin samanlaisia viestejä tulisi jatkuvasti”, Kivijärvi sanoo. Kivijärvi uskoo, että yksi syy LTKY :n onnistumiseen oli se, että esitys tuli hallitukselta. Vegaaninen Hyy oli ylioppilaskunnan ensimmäinen epäviralliselta opiskelijaryhmältä tullut jäsenaloite. Aiemmin aloitteita ovat tehneet vain edustajistoryhmät, osakunnat ja järjestöt. ”Jos jäsenaloite hyväksytään, se antaa myös viestin, että opiskelijat voivat vaikuttaa. Uskon, että ennen pitkää Hyystä tulee kasvipohjainen. Nyt olisi vielä mahdollista hypätä LTKY :n kelkkaan ja olla edelläkävijä”, Kivijärvi sanoo. • SONJA PARKKINEN S H U T T E R S T O C K
12 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 YLIOPISTOSTA Maanala Opiskelijat aina 5 €! 2.4.–21.8.2022 PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 p. (09) 2782 679, ma–pe 12–17 YLIOPPILASLEHTI PÄIVYSTÄÄ MYÖS SOSIAALISESSA MEDIASSA. SEURAA INSTAGRAMISSA @YLIOPPILASLEHTI JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI JYLKKÄRI uutisoi huhtikuun lopussa, että edustajisto esittää muutoksia ylioppilas talon ravintolan Ilokiven tarjoiluihin. Edustajisto on velvoittanut hallituksen tekemään tänä vuonna esityksen toi menpiteistä, joilla naudanlihasta luovu taan lounas tarjoilussa mahdollisimman pian. Ylioppilas kunnan tavoite on olla hiili neutraali vuoteen 2025 mennessä. Samaan aikaan kasvis ja vegaanivaihto ehtojen tulee olla Ilokiven myydyin vaihto ehto. Elolokakuussa 2021 Ilo kivessä myydyistä yli 40 000 lounaasta vegaanisia oli alle 900 ja kasvisannoksia noin 7 000. jylkkari.fi TURUN YLIOPPILASLEHDEN TYLKKÄRIN uudeksi päätoimittajaksi on valittu hallinto tieteiden kandidaatti Hermanni Sankelo. Ensimmäisessä pääkirjoituk sessaan Sankelo kirjoittaa, että synkkien uutisten keskellä on tärkeää huolehtia omasta jaksamisesta. "Huolehtiessaan omasta toimin takyvystään ja jaksamisestaan jää myös enemmän kapasiteettia auttaa muita, kun sille aika on", Sankelo kirjoittaa. Päätoimittajan tehtävää haki kolme henkilöä. tylkkari.fi TAMPEREEN YLIOPPILASLEHTI VISIIRI on kevään viimeisessä numerossa pereh tynyt läskivihaan. Visiirin haastattelemat ihmiset kertovat huutelusta, kiusaami sesta ja syrjinnästä. Asiantuntija pereh dyttää läskivihan historiallisiin juuriin, jotka löytyvät esimerkiksi länsimaiden yksilökeskeisestä kulttuurista. ”Kerran, kun oli hyvä fiilis lähteä kavereiden kanssa ulos, niin joku huusi bussi pysäkillä, että sinun kaltaisesi läskit olisi tapettu Neuvostoliitossa”, lehden haastattelema Piri Huhtanen kertoo. visiirilehti.fi MUUT YLIOPPILASLEHDET Teksti YL-TOIMITUS
13 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 YLIOPISTOSTA OPISKELIJAJÄRJESTÖILLÄ ON OLLUT VAIKEUKSIA SAADA UUSIA JÄSENIÄ TOIMINTAANSA PANDEMIAN AIKANA. ESIMERKIKSI KUOROILLA ETÄYHTEYDELLÄ HARJOITTELU EI KANNA PITKÄLLE. HYYN PIIRISTÄ POISTUI PANDEMIAN AIKANA TAVALLISTA ENEMMÄN JÄRJESTÖJÄ ORONAPANDEMIA on jättänyt pysyvät jälkensä opiskelijajärjestöihin. Osalla järjestöistä on ollut vaikeuksia saada uusia jäseniä mukaan ja pitää toiminta käynnissä, kun koronarajoitukset ovat vaikeuttaneet kasvokkaisia tapaamisia. Opiskelijajärjestöjen vaikeudet on havaittu myös Helsingin yliopiston ylioppilaskunnassa (Hyy). Hyyn piiristä poistui pandemian aikana tavallista enemmän järjestöjä. Piiristä poistuminen tarkoittaa, ettei järjestö saa enää esimerkiksi Hyyn järjestötukia. Järjestö saattaa siis jatkaa toimintaansa, mutta mahdollisesti aiempaa pienimuotoisempana. ”Hyyn piiristä pandemian aikana poistuneiden järjestöjen tilanne on ollut tavallisesti vaikea jo valmiiksi. Koronan vaikutukset ovat saattaneet olla niille lähinnä viimeinen niitti”, arvioi Hyyn hallituksen tapahtumaja viestintävastaava Emilia Junnila . Junnilan mukaan asiaa on vaikea selvittää, koska taustalla voi olla muitakin syitä kuin koronapandemia. Viime syksynä Hyyn piiristä poistui kahdeksan järjestöä, kun normaalina lukukautena niitä poistuu neljästä viiteen. Tänä keväänä esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historian ystävät ( HYYHY ) päätti poistua Hyyn piiristä. Järjestö kertoi verkkosivuillaan, että jäsenistössä on nykyään pääasiassa entisiä opiskelijoita, minkä takia sen ei kannata jatkaa opiskelijajärjestönä vaan tavallisena yhdistyksenä. Tällä hetkellä Hyyn piirissä toimii noin 250 järjestöä. Piiristä poistuneita järjestöjä on palannut Hyyn piiriin ja uusia järjestöjä perustettu. Hyyn hallituksen järjestöja yhdenvertaisuusvastaavan Linnea Keltasen mukaan etenkin pandemian alku oli kova isku opiskelijajärjestöille. ”Pandemian jatkuessa järjestöt ovat mukautuneet tilanteeseen”, Keltanen sanoo. Siitä huolimatta jatkuvasti muuttuvat rajoitukset ja pitkään jatkunut epävarmuus ovat heikentäneet vapaaehtoisten järjestötoimijoiden motivaatiota. Yhdistys tarvitsee toimiakseen hallituksen. Mitä vähemmän yhdistyksessä on jäseniä, sitä hankalampi sen on saada hallitukseen riittävästi edustajia. Hyy ei ole vielä selvittänyt tarkemmin pandemian vaikutuksia järjestöihin. Emilia Junnilan mukaan monet vaikutukset näkyvät todennäköisesti vasta pitkällä aikavälillä. ”Uskon, että pandemia on muuttanut opiskelijakulttuuria pysyvästi”, Junnila sanoo. MONIEN KULTTUURIJÄRJESTÖJEN toiminta vaatii jäsenten fyysistä läsnäoloa. Sellaisia ovat esimerkiksi kuorot, joita kuuluu Hyyn piiriin noin kymmenen. Wiipurilaisen osakunnan laulajien (Wiol) johtaja Riku Laurikka kertoo, että pandemia-aikana etäyhteydet ovat pitäneet kuoroyhteisöä kasassa, mutta varsinaista toimintaa niillä ei voi korvata. ”Etäyhteydellä harjoittelu toimii vain hetkellisesti, kun aloitetaan uusia lauluja”, Laurikka sanoo. Kuorojen perinteisiin kuuluvat kevätja joulukonsertit, joiden lipputuloja kuorot eivät ole saaneet pandemian aikana. Se on tehnyt kuorojen talouteen suuren loven. Esimerkiksi Keskisuomalaisen osakunnan kuoron Metsoforten kevätkonsertteja ei ole järjestetty kahteen vuoteen. Viime vuoden joulukonserteista pidettiin vain osakuntakuorojen yhteinen Akateeminen Joulukonsertti. ”Usko ei riittänyt oman joulukonsertin järjestämiseen viime vuonna. Konserttien suunnittelu on raskasta lykkääntymisten ja peruuntumisten takia”, Metsoforten puheenjohtaja Iiris Viljamaa sanoo. Murhetta kuoroille on tuottanut myös uusien jäsenten hankkiminen ja sitouttaminen. ”Etäaikana yhteisöön mukaan pääseminen on oman aktiivisuuden varassa. Uusien laulajien kato on ollut selvästi normaalia suurempaa”, Wiolin puheenjohtaja Pinja Mero sanoo. PANDEMIALLA on ollut myös myönteisiä vaikutuksia opiskelijakulttuuriin, selviää Turun yliopiston ylioppilaskunnan (Tyy) järjestöille viime vuonna tekemässä kyselyssä. Kyselyn mukaan opiskelijajärjestöt ovat ottaneet käyttöön uusia tapahtumakonsepteja ja tapoja yhteydenpitoon. Zoomin ja Discordin kaltaiset alustat saattavat jäädä käyttöön, vaikka pandemia ei rajoittaisi enää toimintaa. Videoyhteyksien avulla erityisesti perheelliset ja muilla paikkakunnilla asuvat opiskelijat ovat voineet osallistua toimintaan. Kyselyn perusteella moni on kokenut, että kynnys osallistua tapahtumiin on aiempaa matalampi. Myös vanhoiksi ja ummehtuneiksi koettuja perinteitä on ollut aikaa uudistaa, kun tapahtumat ovat olleet tauolla. Tyy on kertonut muun muassa nimeävänsä perinnetapahtumiin jatkossa yhdenvertaisuustarkkailijoita. Hyyn tapahtumavastaava Emilia Junnila kertoo, että myös alkoholittomuuteen kannustava sober curious -trendi näkyy opiskelijoiden keskuudessa, vaikka opiskelijakulttuuriin on perinteisesti liitetty runsas alkoholin käyttö. ”Kehityssuunta oli nähtävissä jo ennen pandemiaa, mutta kun ravintolat ovat olleet kiinni, ehkä ihmiset ovat miettineet elämäntapojaan entistäkin laajemmin.” Järjestöt ovat olleet huolissaan myös perinteiden jatkumisesta. Toisaalta painetta ylläpitää perinteitä ei välttämättä ole samalla tavalla ollut, kun tapahtumia ei ole voitu järjestää, sanoo Hyyn järjestövastaava Linnea Keltanen. ”Korkeakouluopiskelijat näyttävät muutenkin olevan taipuvaisia luomaan uutta ja uudistamaan vanhoja perinteitä.” • RIKU LEHTORANTA K
14 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 YLIOPISTOSTA ILTÄ TUNTUISI opiskella tietäen, että valmistumisen jälkeen odottaa lähes varma työllistyminen? Tai että työpaikan sijainnin Suomessa saisi päättää lähes vapaasti omien mieltymysten mukaan? Eikä nyt puhuta koodareista tai IT -alasta, vaan Suomea vaivaavasta farmaseuttija proviisori pulasta. Varsinkin farmaseuteista on pulaa kaikkialla Suomessa. Työja elinkeinotoimistojen tuottaman ammattibarometrin mukaan farmaseuteista on eniten pulaa Vaasan ja Seinäjoen alueella. Pulaa on myös erityisesti maa kuntien suurimmissa kaupungeissa, kuten Porissa, Tampereella, Lahdessa, Rovaniemellä, Imatralla ja Kouvolassa. Ongelma on jatkunut jo pitkään. Apteekkari liiton kesällä 2019 tekemän kyselyn mukaan yli puolet Suomen apteekeista oli kärsinyt työvoima pulasta viimeisen vuoden aikana. ”Se, että lähes revitään opiskelujen jälkeen töihin, tuo tietyn turvallisuuden tunteen”, kertoo Kalle Manninen , Helsingin yliopiston tiedekuntajärjestön Yliopiston farmasiakunnan ( YFK ) hallituksen puheenjohtaja ja viidennen vuoden proviisoriopiskelija. Työ apteekissa ei ole kuitenkaan Mannisen ensimmäinen vaihtoehto valmistumisen jälkeen. Häntä houkuttelee enemmän väitöskirjan tekeminen tai farmasiaa lähellä olevalle alalle hakeutuminen. Mannisen mukaan monet farmasia kunnan opiskelijat hakeutuvat valmistumisen jälkeen apteekkeihin töihin vuokratyöfirman kautta lähinnä ”miettimään, mitä sitten oikeasti haluaisi tehdä”. ”Apteekissa työskentely on kyllä vastuullinen asiantuntijatyö, jossa kokee olonsa tärkeäksi. Kun tiskille tulee ihminen, jolla on joku vaiva, muutaman minuutin rupattelulla hänen oloonsa voidaan saada jo muutos”, Manninen kuvailee. ”Pakollisten harjoittelujen jälkeen työ kuitenkin muuttuu vähän mekaaniseksi. Yllätyksiä tulee, mutta ne harvenevat sitä mukaa, kun tilanteet tulevat tutuiksi.” Manninen pohtii, että apteekkityön houkuttelevuutta voisi lisätä esimerkiksi monipuolistamalla työnkuvaa, nostamalla palkkaa tai pidentämällä taukoja, jotka nyt ovat työehtosopimuksen mukaan 20 minuuttia ruokailulle ja 10 minuuttia kahville. MUUN MUASSA Helsingin yliopisto on vastannut farmaseuttipulaan lisäämällä opiskelupaikkoja. Kun kevään 2017 yhteishaussa tarjolla oli 143 farmaseutin ja 40 proviisorin aloituspaikkaa, nykyään paikkoja on 160 ja 43. Opiskelupaikkojen määrää on lisätty myös Itä-Suomen yliopistossa. Lisäksi ennen pelkästään farmaseutteja kouluttaneessa Åbo Akademissa on aloitettu myös proviisorien kouluttaminen. Farmaseutti on kanditasoinen tutkinto, proviisori puolestaan maisteritasoinen. Esimerkiksi Helsingissä voi hakea pelkästään kanditasoiseen farmaseutin koulutu sohjelmaan tai viiden vuoden proviisorin ohjelmaan. Vain proviisorit voivat hakea apteekkilupia ja ryhtyä apteekkareiksi. Manninen huomauttaa, että monet vastavalmistuneet farmaseutit käyttävät tutkintoa pohjana hakiessaan muille aloille. He hakevat usein opiskelemaan lääketiedettä, elintarviketieteitä tai erilaisiin diplomi-insinööriohjelmiin, kuten kemiantekniikkaan tai bio informaatioteknologiaan. ”Proviisorin tutkintoon haluaa reippaasti enemmän ihmisiä kuin sinne otetaan sisään, ja muiden alojen maisteritutkinnot kelpuutetaan esimerkiksi lääketeollisuudessa ikään kuin sitä vastaavana. Siksi monet juuri valmistuneet tekevät suhteessa lyhyitä työjaksoja opintojensa jälkeen”, Manninen kertoo. Farmaseutin keskipalkka on noin 2 900 euroa kuussa, proviisorin puolestaan noin 4 100 euroa, kertoo Apteekkariliitto. Viime M APTEEKKEJA RAVISTELEE TULEVINA VUOSINA SARJA MUUTOKSIA, MUTTA ALAN TYÖVOIMA PULAAN EI OLE VIELÄ KEKSITTY RATKAISUA. VARMA TYÖPAIKKA Teksti VILMA AHOLUOTO Kuvitus MII VARAKAS
15 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 YLIOPISTOSTA kevään yhteishaussa Helsingin yliopiston 160 farmaseutin paikkaa haki 1 000 hakijaa. Proviisorin koulutusohjelman 43:a paikkaa haki 1 207 hakijaa. Farmasialiiton hallituksen puheen johtajan Maija Pirttijärven mukaan opiskelu paikkojen lisääminen ei ole ainoa ratkaisu alaa vaivaamaan työvoimapulaan. Ratkaisuja tarvittaisiin myös siihen, miten farmaseutit pysyisivät alalla pidempään. Farmaseutti voi työllistyä apteekkien lisäksi esimerkiksi lääketeollisuuteen, sairaaloihin tai terveyskeskuksiin sekä yrittäjäksi tai viranomaistehtäviin. ”Vaikka varsinaisia ylenemisvaihtoehtoja farmaseuteilla on vähän, työkenttä on laaja”, Pirttijärvi sanoo. Pirttijärven mukaan vuokratyöyritysten suosion lisääntyminen on huomattu myös liitossa. YFK :n puheenjohtaja Manninen pohtii, että vuokratyöfirmat vetävät vastavalmistuneita puoleensa muun muassa joustavien työaikojen ja -sopimusten avulla. ”Jotkut opiskelijat sanovat, että heidän tekee mieli katsella uusia paikkoja ja maisemia, ja siksi he työskentelevät vuokratyöfirman kautta”, Manninen sanoo. Osa vuokratyöyrityksistä tarjoaa myös rekrytointibonuksia. Esimerkiksi terveysyritys Oriolaan kuuluvalla Farenta-henkilöstöpalveluilla oli viime syksynä kampanja, jossa työ sopimuksen allekirjoittanut farmaseutti sai enimmillään tuhannen euron palkkion, jos hän sitoutui työskentelemään seuraavan vuoden ajan. Myös Farenta pystyisi työllistämään nykyistä enemmän farmaseutteja, mutta hakijoita on vähän. APTEEKKIALALLA on edessä useita uudistuksia tulevien vuosien aikana. Eniten alalla puhuttavat lääkesäästöt. Ensi vuoden alusta valtio haluaa säästää lääkekorvauksista 60 miljoonaa euroa. Säästöillä rahoitetaan hoitajamitoituksen aiheuttamia kustannuksia. Apteekkariliiton mukaan pelkona on, että apteekit joutuvat vähentämään henkilöstöään. Huhtikuun alussa astui voimaan lääkelain muutos, joka muun muassa lyhentää apteekkilupiin liittyvää valitusaikaa sekä mahdollistaa itsehoitolääkkeiden aiempaa vapaamman hinnoittelun. Uudistuksissa on yhä myös avoimia kysymyksiä. Esimerkiksi sote-uudistuksen takia tulleet hyvinvointialueet ja niiden yhteistyö apteekkien kanssa on vielä alkutekijöissään. Lisäksi tasaisin väliajoin nousee esiin kysymys siitä, pitäisikö itsehoitolääkkeitä myydä ruokakaupoissa. YFK :n Manninen uskoo, että uudistuksista huolimatta apteekit tulevat tarvitsemaan farmaseutteja myös tulevaisuudessa. ”Apteekeissa tarvitaan inhimillistä kosketusta. Sitä, että joku osaa neuvoa, miten lääkkeitä käytetään oikein.” • JUTTUA VARTEN ON HAASTATELTU MYÖS TERVEYSYRITYS ORIOLAAN KUULUVAN FARENTAHENKILÖSTÖPALVELUJEN JOHTAJAA HEIKKI MATEROA SEKÄ APTEEKKARILIITON VIESTINTÄJOHTAJAA ERKKI KOSTIAISTA.
16 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 YLIOPISTOSTA SUOMALAISTUTKIJAT EIVÄT TIEDÄ, VOIVATKO HE JATKOSSA PITÄÄ YHTEYTTÄ VENÄLÄISIIN KOLLEGOIHINSA. TAMPEREEN YLIOPISTO VAATII LOPETTAMAAN YHTEYDENPIDON, VAIKKA MINISTERIÖN OHJEESSA SITÄ EI SUOSITELLA. ALEKSANTERI-INSTITUUTIN JOHTAJAN MARKKU KANGASPURON MUKAAN VENÄLÄISTEN LIIALLINEN ERISTÄMINEN ULKOMAAILMASTA PELAA PUTININ PUSSIIN. UKRAINAN SOTA KESKEYTTI TUTKIMUSYHTEISTYÖN VENÄJÄN KANSSA PETUS JA KULTTUURIMINISTERIÖ antoi maaliskuun alkupuolella suosituksen, jonka mukaan korkeakoulujen tulisi keskeyttää yhteistyö venäläisten yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Esimerkiksi uusia tutkimushankkeita ei käynnistetä, ja nykyiset hankkeet pyritään keskeyttämään. Suositus koskee myös Valko-Venäjää. Suosituksen takia useat tutkimushankkeet ovat jäissä. Tutkijoiden keskuudessa ihmetystä on herättänyt Tampereen yliopiston linjaus, jonka mukaan tutkijoiden on katkaistava yhteydenpito myös yksittäisiin Venäjällä toimiviin tutkijoihin. Asiasta uutisoi Aamulehti 25. maaliskuuta. Venäjän-tutkimusta tehdään Suomessa erityisesti Helsingin yliopiston alaisessa Aleksanteriinstituutissa. Instituutin johtaja Markku Kangaspuro kertoo, että tutkimusyhteistyön jäädyttäminen institutionaalisella tasolla oli ymmärrettävä ratkaisu ja nykyisessä tilanteessa ainoa vaihtoehto. Venäläisten yliopistojen rehtorien neuvosto oli maaliskuun alussa julkaistussa lausunnossa ilmaissut selvän tukensa ”erikoisoperaatiolle” ja presidentti Vladimir Putinille . Kangaspuro on eri mieltä Tampereen yliopiston linjauksesta. Hän arvioi, ettei suurin osa alan tutkijoista Helsingin yliopistossa kannata yhteydenpidon katkaisemista. ”Tämä on ollut hankalasti tulkittavissa oleva asia, joka on edelleen hieman ilmassa, että miten tässä pystytään toimimaan. Olemme olleet ihmeissämme siitä, voisiko olla niin, että ohjeistus koskisi sitä, ettei voitaisi kommunikoida tai jatkaa harkiten tapauskohtaisesti yhteistyötä venäläisten tutkijoiden kanssa.” Yhteydenpidon katkaiseminen heikentäisi entisestään suomalaisten tutkijoiden mahdollisuuksia analysoida Venäjän tilannetta. Myös venäläisille tutkijoille yhteydet länteen ovat merkittäviä tiedon saamiselle. Sodan alkamisen jälkeen Putin on rajoittanut tiedon leviämistä muun muassa lailla, jossa sodanvastaisen tiedon levittämisestä voi saada 15 vuotta vankeutta, sulkemalla sosiaalisen median alustoja ja pakottamalla riippumattomat mediat ulos maasta. Kangaspuron mukaan Putinin autoritaarinen valta loppuu joskus väistämättä, ja sen jälkeiseen muutokseen vaikuttaa se, millaiset yhteydet toisinajattelijoilla, oppositiolla ja vallan piirissä olevilla on länteen ja millainen käsitys heillä on ulkomaailmasta. ”Jos katkaistaan tiedon kanavat oma-aloitteisesti, ei tiedetä, mitä venäläisessä yhteiskunnassa tapahtuu. Putin tekee sitä jo tarpeeksi. En ymmärrä logiikkaa, miksi pitäisi hieman ironisesti sanoen lähteä tukemaan Putinin politiikkaa.” Venäläisten yliopistojen hallintoon on nimitetty ihmisiä, jotka ovat uskollisia Putinille. Monet tutkijat ja opiskelijat eivät kuitenkaan kannata Putinia, Kangaspuro arvioi. Tarkkoja määriä ei pystytä vahvistamaan, sillä väärien mielipiteiden ilmaisemisesta voi saada tuntuvan vankeusrangaistuksen. Siitä huolimatta 4 000 Moskovan yliopiston tutkijaa ja opiskelijaa allekirjoitti vetoomuksen sotaa vastaan. Myös mielenosoitusten osallistujista iso osa on nuoria opiskelijoita. ”En henkilökohtaisesti tunne yhtään venäläistä kollegaa, joka olisi sitä mieltä, että sota on hyvä juttu. Luulen, että tämä on pääsääntöisesti kokemus niiden joukossa, jotka yhteistyötä venäläisten kanssa tekevät”, Kangaspuro sanoo. Myös Suomen Tiedeakatemiain Ihmis oikeuskomitea julkaisi maaliskuun lopulla lausunnon, jossa kehotettiin ”välttämään kategorisia ratkaisuja, joilla voi olla tarkoittamattomia seurauksia”. ”Ihmisoikeuskomitea katsoo, että yksilöiden kanssa tehtävää yhteistyötä voi monessa tapauksessa jatkaa tai jopa vahvistaa myös kriisitilanteissa. Kansainväliset verkostot ja yhteistyö voivat olla elintärkeitä totalitaarisissa ja kriisimaissa toimiville tutkijoille ja edellytys heidän kriittisen työnsä jatkamiselle”, lausunnossa todetaan. TAMPEREEN YLIOPISTON tutkimuksesta vastaava vararehtori Tapio Visakorpi kertoo, että heidän linjauksensa siitä, että tutkijoiden on katkaistava yhteydenpito venäläisiin instituutioi hin ja niiden edustajiin, on opetusja kulttuuriministeriön antaman suosituksen mukainen. Kirjaimellisesti Tampereen yliopiston ohjeistuksessa sanotaan näin: ”Tampereen yliopiston resursseja ei voi käyttää venäläisten tai valkovenäläisten ja Venäjällä tai ValkoVenäjällä toimimisen hyväksi, vaan pakotteet koskevat kaikkea tällaista toimintaa. Näitä ovat esimerkiksi tutkijan tai työntekijän Tampereen yliopiston resurssilla tekemä työ sekä julkaisut venäläisten tai valko-venäläisten kanssa, jotka työskentelevät Venäjällä tai ValkoVenäjällä tai toimivat venäläisten tai valkovenäläisten organisaatioiden hyväksi tai käyttävät näiden organisaatioiden affiliaatiota.” Visakorpi sanoo, ettei linjaus kuitenkaan estä tutkijoita olemasta yhteydessä venäläisiin kollegoihin yksityishenkilöinä. ”Tutkijat toimivat instituutiossa. Jos Tampereen yliopiston tutkija tekee jotain, hän edustaa Tampereen yliopistoa.” Muutoksia linjaan ei ole suunniteltu, vaikka asiaa on kritisoitu tiedeyhteisössä. Tampereen yliopiston Venäjän kielen ja kulttuurin professori Sanna Turoma arvosteli päätöstä Aamulehden jutussa. Opetusja kulttuuriministeriön korkeakouluja tiedepolitiikan osaston ylijohtaja Atte Jääskeläinen sanoo, että ministeriön antama suositus on ”kohtuullisen kirkas”. Institutionaalinen yhteistyö katkaistaan, mutta yksilöiden välinen yhteistyö voi jatkua. Ministeriön linjan mukaan yksittäiset tapaukset on tarkasteltava yksittäisinä. Korkeakouluilla on autonomia päättää omasta tulkintalinjastaan, Jääskeläinen toteaa. ”Kannustamme ihmisten väliseen yhteistyöhön.” Ministeriön sivuilla yksi usein kysytty kysymys on: ”Miten erotetaan toisistaan tutkijoiden välinen yhteistyö ja organisaatioiden välinen yhteistyö?” Vastaus kuuluu: ”Kun uusia hankkeita tai muuta uutta yhteistyötä ei aloiteta kumppaniorganisaatioiden kanssa, ei niihin sitä kautta liity myöskään uusia henkilöitä koskevaa yhteistyötä. Ilman rahaa tai hankkeita tapahtuva yksittäisten ihmisten yhteydenpito (people to people) on edelleen mahdollista.” Tampereen yliopiston Visakorven mukaan heidän ohjeensa ei kehota jäädyttämään people to people -yhteydenpitoa, mutta yhteyttä ei voi pitää yliopiston edustajana. Visakorpi myöntää, että tulkinta voi olla vaikeaa, minkä takia O
17 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 YLIOPISTOSTA tutkijat voivat kysyä neuvoa omasta tilanteestaan yliopistolta. Jääskeläisen mukaan ministeriön linjauksen taustalla on hallituksen päätöksenteko. Myös korkeakoulut toivoivat kansallista linjausta. Taustalla vaikuttavat EU :n linjaukset ja pakotteet. Muun muassa energiateollisuuteen ja sotateknologiaan liittyvät tutkimushankkeet venäläisten tahojen kanssa on lopetettu, koska pakotteet kieltävät ne. HELSINGIN YLIOPISTO ei aio tällä hetkellä tehdä yhtä jyrkkää tulkintaa suosituksesta kuin Tampereen yliopisto, kertoo tutkimuksesta vastaava vararehtori Jouni Hirvonen . Käynnissä oleva yhteistyö voidaan tehdä loppuun, jos pakotteet eivät rajoita sitä. Uusia hankkeita ei kuitenkaan aloiteta. Hirvosen mukaan linjasta on keskusteltu yliopiston johdon, hallinnon ja tutkijayhteisön kanssa. Tapaukset pyritään ratkaisemaan yksilöllisesti. ”Joillain aloilla tutkimuksen eteenpäin vieminen ja uuden tiedon luominen ovat sen verran tärkeitä, että niitä kannattaa edistää tiukoissa raameissa.” Jo pelkkä organisaatioiden välisen yhteistyön keskeyttäminen vaikuttaa merkittävästi tutkimukseen. Hirvosen mukaan Venäjään keskittyvä tutkimus on ollut Suomessa vahvaa. Avoimia kysymyksiä on edelleen paljon. Helsingin yliopisto on esimerkiksi tehnyt yhteistyötä Venäjän kanssa kansainvälisessä ilmakehätutkimuksessa, eikä tietoa ole siitä, mitä Venäjällä sijaitsevien tutkimusasemien tuloksille ja laitteille tapahtuu. Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuron mukaan heillä on ollut käynnissä useita projekteja venäläisten tahojen kanssa. Kaikista ei ole vielä päätetty, katkaistaanko yhteistyö vai tehdäänkö hanke loppuun. On myös käytännön ongelmia. Esimerkiksi palkan maksaminen jo tehdystä työstä Venäjälle on tällä hetkellä vaikeaa. Kangaspuron mukaan institutionaalisen yhteistyön katkaisemisen tiukka tulkinta tarkoittaisi sitä, etteivät tutkijat voisi saada materiaalia venäläisistä arkistoista. Myös mielipidetiedustelujen ja muiden yhteiskuntatieteellisten menetelmien käyttäminen hankaloituu tai muuttuu mahdottomaksi. Jäljelle jää avoin data – ja yhteydenpito venäläisiin tutkijoihin. KANGASPURO nostaa esiin myös Pietarin eurooppalaisen yliopiston, joka tiukasti tehdyn linjauksen mukaan pitäisi rajata yhteistyön ulkopuolelle. Se ei kuitenkaan ole valtion yliopisto, vaan saa rahoituksensa yksityisiltä toimijoilta. Kyseessä on liberaali yhteiskuntaja humanistisiin tieteisiin keskittynyt yliopisto, jota Putin ja paikallishallinto ovat yrittäneet lakkauttaa jo pitkään. Yliopiston toiminnan jatkuminen muutama vuosi sitten vaati ison kansainvälisen tukikampanjan, Kangaspuro kertoo. Helsingin yliopisto ja Aleksanteri-instituutti ovat tehneet sen kanssa pitkään yhteistyötä. ”Onko nyt viisasta tällä historialla, että jätetään yliopisto ilman yhteyksiä. Se pelaa suoraan Putinin pussiin”, Kangaspuro sanoo ja toivoo, että yliopiston tapaus käsiteltäisiin erikseen. Toisaalta talouspakotteet saattavat karkottaa rahoittajat, mikä ratkaisisi yliopiston kohtalon. Helsingin yliopiston vararehtori Jouni Hirvonen ei ota kantaa Pietarin eurooppalaisen yliopiston tilanteeseen, mutta sanoo, että asiaa pitäisi miettiä tapauskohtaisesti. Hän huomauttaa, etteivät kaikki venäläisten yliopistojen rehtorit ole suostuneet allekirjoittamaan lausuntoa Putinin tukemisesta. Silti yhteistyö on jäädytetty kaikkien kanssa. OKM :n ylijohtajan Atte Jääskeläisen mukaan on romanttinen ajatus, että Venäjän korkeakouluissa voisi avoimesti harjoittaa toisinajattelua. Hallituksen linjaa vastustaneita on painostettu, ja osa on lähtenyt maasta tai vaiennut. Yhteistyön jatkumisen ajankohtaa Jääskeläinen ei halua arvailla. Siihen vaikuttaa myös Suomen ulkopoliittinen linja. Kangaspuro uskoo, että linjauksia arvioidaan uudelleen vasta sodan päättymisen jälkeen. Vaikka sota päättyisi lähiaikoina, Putinin valtakausi ja tiukat lait todennäköisesti jatkuvat. Vararehtori Hirvonen epäilee, ettei yhteistyöhön palata kovin nopeasti, koska instituutiot tukevat mahdollisesti jatkossakin Putinin politiikkaa. Tutkijayhteistyöllä on merkittävä rooli myös ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa, Kangaspuro sanoo. Sitä varten tarvitaan yhteistyötä Venäjän kanssa. ”Ilmastopaneelin mukaan ratkaisu on löydettävä 20–30 vuoden sisällä. Putin on vallassa vielä ikänsä puolesta 10–15 vuoden ajan.” Siksi kaikissa toimenpiteissä yhteistyön ja yhteydenpidon rajoittamisessa pitäisi Kangaspuron mielestä käyttää harkintaa. ”Jos oletetaan, että Putinin valta jatkuu pidempään, meillä ja Venäjällä kasvaa tutkijaja opiskelijasukupolvi, jolla ei ole mitään yhteyksiä toisiinsa.” • SONJA PARKKINEN ”Joillain aloilla tutkimuksen eteenpäin vieminen ja uuden tiedon luominen ovat sen verran tärkeitä, että niitä kannattaa edistää tiukoissa raameissa.”
ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA -JUTTUSARJASSA YLIOPPILASLEHTI KÄVI KIRJEENVAIHTOA ALAN ASIANTUNTIJOIDEN KANSSA.
19 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA Ihminen on aina ollut valloittaja: sademetsät, valtameret, vuoret, Etelämanner, Arktis ja avaruus. Vuonna 1895 norjalainen tutkimusmatkailija Fridtjof Nansen yritti retkikuntansa kanssa purjehtia Fram-nimisellä kuunarilaivalla Pohjoisnavalle. Nansen todisti tieteellisesti, ettei merijää pysy paikallaan, vaan virtaa Tyyneltä valtamereltä Atlanttiin. Nyt alus lepää Oslossa museossa. Paikat, joihin on liittynyt historiallisessa perspektiivissä seikkailuhenkeä, ovat ilmastonmuutoksen takia vähitellen muuttumassa tragedian näyttämöiksi. Nykypäivän matkailua on se, että voi sohvalta käsin tietokoneella tai puhelimella mennä minne tahansa ja katsoa, miltä planeettamme näyttää. Satelliitit ovat antaneet silmät sinne, minne meillä ei ole mahdollisuutta matkata fyysisesti. Nämä silmät kertovat valitettavasti huonoa tarinaa Arktiksesta. Lumen määrä, lumen olomuodot, ikirouta ja pintarouta ovat muuttuneet merkittävästi pohjoisella pallonpuoliskolla viime vuosikymmenien aikana. Nyt jopa näkymä ulkoavaruudesta uhkaa muuttua: Arktis on pisara pisaralta muuttumassa valkoisesta siniseksi. Ilmastotutkijoiden arvioiden mukaan on todennäköistä, että 2030-luvulla Pohjoisnapa olisi kesällä täysin avoin merenkululle. Ilmatieteen laitos kartoittaa pohjoisen pallonpuoliskon lumitietoja suomalaisille ja maailmalle. Arktisen alueen etu on tutkimuksen näkökulmasta se, että täällä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden tutkiminen on täsmällisempää, koska ilma on puhtaampaa. Tehtaat ja päästöt ovat kauempana. Kansainvälisissä tiedekonferensseissa yleisön sai aikoinaan hereille, kun kertoi työskentelevänsä globaalin sotkun toimistolla, eli Global MES:ssä (Monitoring for Environment and Security). Nykyisin Global MES on nimeltään Copernicus, joka on Euroopan unionin ja Euroopan avaruusjärjestön avaruusohjelma. Edustan siellä Suomea kaukokartoitusohjelmassa. EU:n Copernicus-ohjelma on ohittanut Yhdysvallat ja Kiinan maailman merkittävimpänä satelliittitiedon tuottajana. Tieto on kaikkien saatavilla avoimesti ja ilmaiseksi. Lisäksi muun muassa koordinoin Ilmatieteen laitoksen osallistumista arktiseen toimintaan. Sodankylän Tähtelässä on Arktinen avaruuskeskus, jossa mitataan ilmastonmuutosta, merijäätä, lunta ja sitä, miten maaperä sitoo tai vapauttaa hiilidioksidia. Olen vieraillut tutkimusasemilla Arkangelissa, Tromssassa, Akureyrissä ja Huippuvuorilla. Sodankylässä eri mittaustoimintoja yhdistetään kuitenkin kaikista laaja-alaisimmin. Satelliiteilla voi seurata mitä tahansa. Sotaa, merirosvolaivoja, kalastusaluksia, kontteja ja öljyvarastoja. Toivon, että ihmiskunta olisi kuitenkin ennemmin kiinnostunut arktisen alueen seuraamisesta kuin Rotterdamin sataman konteista. Arktiksessa tapahtuu luonnolle niin paljon, enkä haluaisi sen jäävän huomiotta. Ilmastonmuutos vaikuttaa koko planeetan ekosysteemiin. Valtameret happamoituvat, ja merenpinta nousee jääpeitteen sulaessa. Kanadassa on maailman ainoa tutkimuskäyttöön suunniteltu suolavesiallas merijääseurantaan. Sen yläpuolella satelliitit keräävät tietoa siitä, millaisia tulevaisuuden meret ovat. Olisi tärkeää, että myös Suomeen saataisiin suolavesiallas. Satelliitit ovat luonnon asianajajia ?
20 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ARKTINEN KIRJEENVAIHTAJA Tällä hetkellä kehitetään paljon uusia satelliitteja, jotka laukaistaan vielä tämän vuosikymmenen aikana avaruuteen. Esimerkiksi SAR-satelliitteja hyödynnetään merijään seuraamiseen, koska pilvet eivät häiritse niiden toimintaa. Euroopan suurin satelliittilaivasto on Suomessa, sillä Iceye-niminen suomalainen yritys valmistaa pieniä, noin 150-kiloisia satelliitteja. Tällä hetkellä kiertoradalla on kuusitoista yrityksen satelliittia. Niillä voi mitata esimerkiksi merijäätä, mutta niitä hyödyntää myös Yhdysvaltain armeija. Satelliitit voivat olla ikään kuin luonnon asianajajia. Esimerkiksi Lapissa Kevitsan kaivoksia seuraavat paikalliset ympäristötoimijat hyödyntävät satelliittidataa, jotta he voivat tutkia, kuinka kauas kaivosten räjäytyspöly laskeutuu. Vastaavasti ympäristön suojelua voidaan valvoa myös vesistöjen, peltojen ja miksei lähimetsien romujätteidenkin osalta. Suuremmassa mittakaavassa satelliiteilla voidaan tutkia, miten hyvin ihmiskunta pitää laatimistaan sopimuksista kiinni. YK:n biodiversiteettisopimuksen tavoite on, että 30 prosenttia planeetan maaja meripinta-alasta pitäisi olla pysyvästi suojeltua. Satelliittikuvia tarkkailemalla voimme seurata ja valvoa, miten tästä pidetään kiinni. Samat päätökset, jotka Glasgow’n ilmasto kokouksessa tehtiin, olisi voitu tehdä jo 20 vuotta sitten. Eräässä tiedeyhteisön kokouksessa sain verbaalisesti näpeilleni, kun ehdotin, että ilmastovihamielisistä yrityksistä pitäisi laatia lista. Teollisuus ja politiikka eivät voi enää ummistaa silmiään ilmastonmuutokselta ja omilta virheiltään. • Mikko Strahlendorff Arktinen avaruusvirkamies Helsingissä 28.3.2022 HAASTATELTAVA ON TYÖSKENNELLYT VUODESTA 1997 LÄHTIEN ILMATIETEEN LAITOKSELLA TAI SEN LÄHETTÄMÄNÄ ASIANTUNTIJANA EUROOPAN KOMISSIOSSA SEKÄ SUOMEN LIIKENNEJA VIESTINTÄ MINISTERIÖSSÄ. AR K T IN EN K I R J E E N VA I H TA J A * * AR K T IN EN K I R J E E N VA I H TA J A * * Y L I O PPI L ASLE H T I Y L I O PPI L ASLE H T I Teksti JOHANNES ROVIOMAA Kuvitus PAULIINA NYKÄNEN Kuva LIINA AALTO-SETÄLÄ
21 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 KOLUMNI IKÄ POINTTI on lukea niin paksu ja vaikea kirja, että ihmisten pitää raivata muu elämä sen tieltä?” kirjoitti Hannamari Hoikkala Ylen Kulttuuricocktailissa järkälemäisistä romaaneista. Kysymys on erikoinen kulttuuritoimittajalta, mutta ehkä se kertoo jotain nykyihmisen ajattelusta. Kirjat eivät saisi olla liian pitkiä, sillä silloin niihin pitäisi sitoutua ja on riski ”tuhlata” omaa aikaa. Samassa ajassa voi lukea monta lyhyempää kirjaa ja saada vuoden kirjahaasteet helpommin täyteen. Hirveintä on, jos joku romaani sisältää hankalaa sivistyssanastoa, kun asiat voisi ilmaista ”helpommin”. Elokuvien pitäisi olla selkeitä tarkoituksessaan ja ruudun representaation täydellistä, jotta katsoja ei ärsyyntyisi. Näin saadaan hyvä olo vaivatta. Tunneskaala jää usein Marvelelokuvan tasolle. Nykytaidemuseoiden näyttelyissä puolestaan on pitkä litania tekstiä, joka selittää teoksen inspiraation ja merkityksen. Valitettavasti se tuntuu usein redusoituvan namedroppailuun ja jaaritteluun. Kuulostaa hienolta, mutta on sisällöllisesti täysin tyhjää. Esimerkiksi Ateneumin Elina Brotheruksen ja Hannele Rantalan Vuoropuhelu-näyttelyssä Rantalan teoksesta Nainen ohuen kankaan takana kerrottiin seuraavaa: ”Länsimaisen taidehistorian hienoimpia ja arvoituksellisimpia muotokuvia on venetsialaisen renessanssimestarin Tizianin maalaus kardinaali Filippo Archintosta vuodelta 1558. Archintonin askeettinen muotokuva läpikuultavine verhoineen on Hannele Rantalan teoksen tärkein kuvallinen lähde”. Näyttelyssä oli myös Rantalan työ Vapaa tahto . Se on mustataustainen kuva kädestä, joka on sidottu köyteen. Kai tämä kelpaa yleisölle, joka ei vaadi haastetta. Taiteesta voi nauttia käyttämättä omaa pääkoppaa tai liikaa aikaa. Taiteelle on kuitenkin haitallista, jos mielikuvitukselle ei anneta tilaa ja keskitytään vain yksilön nautintoon. MONI VIEROKSUU vaikeaa ja haastavaa taidetta. Minusta ”vaikeat” ja pitkät teokset ovat syystäkin arvostettuja. David Foster Wallacen Päättymätön riemu on hieno kirja, mikä johtuu osittain sen yli tuhannen sivun mitasta. Pituus on kirjan muodollinen ratkaisu, jota Wallace käyttää hyväksi. Unkarilaisen Béla Tarrin ohjaama Sátántangó (1994) on yli seitsemäntuntinen mustavalkoelokuva, jonka tahti on järkyttävän hidas, mutta juuri siksi elokuva on todella vaikuttava. Esimerkiksi nämä teokset vaativat katsojalta tai lukijalta panostusta ja laajempaa ymmärrystä aiheesta, jotta niistä voisi nauttia. Jotkut teokset vituttavat ja suututtavat. Pahimmassa tapauksessa niitä joutuu lähestymään uudelleen, että ymmärtää kaiken – tai edes jotain. Taiteesta nauttiminen on myös taito, jossa jotkut ovat parempia kuin muut. Sitä voi myös harjoitella. En ymmärrä kaikkea, mutta yritän jatkuvasti kehittää itseäni. Luen, katson ja kuuntelen teoksia, jotka eivät aina ole mukavuusalueellani. Joudun ottamaan riskin, etten välttämättä tykkää jostain teoksesta, mutta opin aina jotain uutta. Opiskelu kestää elämän loppuun asti. TUNTUU TURHAUTTAVALTA, että ihmiset haluavat taiteen palvelevan itseään taiteen sijaan. Elokuvaohjaaja Claire Denisiltä kysyttiin vuonna 2019 elokuvan High Life näytöksen jälkeen, miksi hänen elokuvissaan ei ole vahvoja naishahmoja. Denis vastasi: ”Mitä helvettiä? En ole sosiaalityöntekijä.” Kysymys kertoo siitä, että nykyinen mediaja taidekenttä on luotu taiteen nopeaa kuluttamista varten, vaikka enemmän pitäisi keskittyä sisäistämiseen. Samaistumisen ja representaation pitäisi olla selkeää ja helppoa, jotta ei vahingossakaan ärsyyntyisi. Vaikeat työt ovat vaikeita ja hyvä niin. Kaikkien ei tarvitse nauttia Jacques Rivetten kolmetoistatuntisesta Out 1 -elokuvasta eikä minun Aku Hirviniemen perseilystä. Ehkä on myös hyvä, että lapsia ei laiteta lukemaan Markiisi de Saden 1700-luvun eroottisia teoksia. Kaiken ei tarvitse palvella kaikkia. Tartun silti tulevaisuudessakin mieluummin siihen vaikealukuiseen, ylipitkään, ärsyttävään ja työlääseen teokseen. Ne palkitsevat kaikkein parhaiten. • JUHO LIPPONEN SELITÄ MINULLE KAIKKI TAITEEN TEHTÄVÄ EI OLE TUOTTAA YKSILÖLLE HELPPOA NAUTINTOA. JOS TAIDETTA HALUAA YMMÄRTÄÄ, SEN ETEEN PITÄÄ NÄHDÄ VAIVAA, KIRJOITTAA JUHO LIPPONEN. ”M H A Y L E Y L Ê
ESSEE 22 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 UTOPIATON AIKA AVAHDUIN pandemia-aikana siihen, etten osaa kuvitella tulevaisuutta. Mitä kuuluu vastata, kun työhaastattelussa kysytään, missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? En näe mitään. Entä mitä on 20 vuoden kuluttua? Roskaan hukkuvia katuja ja meriä, köyhtyneitä valtioita ja luontoa, tyhjeneviä maaseutuja, lääkkeillä käyviä ihmisiä. Ihmisiä kannustetaan varautumaan tulevaisuuteen miettimällä omaa eläkesäästämistään, mutta mitä varten pitäisi säästää? Ensin oli pandemia, sitten tuli sota. Taustalla etenee ilmastonmuutos. Olemme sekä näiden kriisien sivustakatsojia että kokijoita. Poikkeusaikana tuntemani tulevaisuudettomuus on muutakin kuin väsymystä ja tavallista ahdistusta. Se on kokonaisvaltaista kaipuuta johonkin, jota en ole kokenut. Johonkin, mitä olisi voinut olla. Usko yhteiseen tulevaisuuteen on toiminut kantavana voimana esimerkiksi sosialistisissa yhteiskunnissa. Sosialistinen utopia ei toteutunut, mutta moni kaipaa sitä silti. Esimerkiksi Jugoslavian historiaa käsittelevä Remembering Yugoslavia -podcast sai alkunsa nostalgiasta tuntematonta kohtaan. Juontaja Peter Korchnak halusi selvittää, mikä saa ihmiset – sellaisetkin, joilla ei ole sukujuuria Balkanilla – suhtautumaan intohimoisesti maahan, joka lakkasi olemasta 1990-luvulla. Ymmärrän tunteen: kiinnostaisi kokea elämä yhteiskunnassa, jossa keskinäisen kilpailun ja uhkakuvien sijaan meitä ajaisi luottamus nykyhetkeen ja tulevaan. USEIN AJATELLAAN , että utopiat on tuomittu epäonnistumaan. Nähtiinhän se jo Neuvostoliitossa. Vaikka toivoakin oli: Svetlana Aleksijevitšin yhteisöromaanissa Neuvostoihmisen loppu eräs haastateltava toteaa, että ”meidät oli viritetty ikuisuustaajuudelle”. Toinen sanoo: ”Me rakastimme tulevaisuutta. Tulevaisuuden ihmisiä.” Mikä saa ihmisen rakastamaan tulevaisuutta? Onko se yhteisö, solidaarisuus, teknologinen kehitys, diktatuuri, armeija, aivopesu? Miten tulevaisuutta voisi rakastaa nyt, kun pandemia-aika on vienyt monelta työt, motivaation ja mielenterveyden ja Ukrainan sota viimeisenkin uskon ihmisyyteen? Arkikielessä utopia tarkoittaa usein lapsellista unelmointia. Kun Sanna Marin väläytti sdp:n 120-vuotisjuhlilla kesällä 2019 lyhyempää työviikkoa ja kuuden tunnin työpäivää, hän totesi sen olevan ”tänään ehkä utopiaa”, mutta tulevaisuudessa mahdollisesti totta. Uutismedia tarttui utopistisuuteen ja kierrätti sanaa otsikkotasolla, jolloin syntyi ajatus siitä, että työajan lyhentäminen olisi mahdotonta höpönhöpöä. Oikeastaan Marin käytti utopia-termiä nimenomaan sillä ajatuksella, että tällaista tavoitetta kohti on realistista pyrkiä. Dosentti ja filosofian yliopistonlehtori OlliPekka Moisio Jyväskylän yliopistosta johti vuosina 2017–2019 Koneen säätiön rahoittamaa hanketta, jossa tutkittiin utopioita välineenä yhteiskunnalliseen muutokseen. Moision mukaan utooppista ajattelua voidaan hyödyntää esimerkiksi demokratian edistämiseen niin poliittisessa päätöksenteossa kuin vaikka yliopistoissa tai työpaikoilla. Moisio kuvaa utopiaa ennemmin dynaamiseksi prosessiksi kuin lopulliseksi, valmiiksi tilaksi. Olennaista on kyky nähdä nykyhetken yli ja ymmärtää, ettei asioiden tarvitse olla juuri näin. Toteutuakseen utopia vaatii sekä käytännön tekoja että teoreettisen perustan. Suurin haaste utopioiden hyödyntämisessä on Moision mukaan todennäköisesti se, että ihmiset kytkevät ne helposti yksinomaan radikaaleihin poliittisiin liikkeisiin. Utopioita ovat olleet niin kommunismi kuin kansallissosialismi. Mutta utopiana voidaan pitää myös omavaraisuutta tai robotisaatiota, miksei myös perustuloa tai rajatonta rikastumista. Myös kapitalismi on ollut yhdenlainen utopia, jonka tavoitteena on ollut tuottaa hyvinvointia mahdollisimman laajalle ihmismassalle. Sekään ei ole mennyt ihan nappiin. Ekologinen kriisi pakottaa meidät arvioimaan uudelleen nykyistä järjestelmää. Rutger Bregman kirjoittaa teoksessaan Ilmaista rahaa kaikille , että ”kapitalismi on kyllä avannut Onnelan portit, mutta kapitalismi yksin ei onnistu ylläpitämään Onnelaa”. Utooppisen ajattelun avulla olisi myös mahdollista haastaa kapitalismin asema itsestään selvänä ja ainoana vaihtoehtona. DYSTOPIA on helpompi kuvitella kuin utopia. Brad Smith , yksi Microsoftin johtajista, totesi viime vuonna BBC :n haastattelussa, että George Orwellin kuvaaman vuoden 1984 valvontayhteiskunta voi pian olla todellisuutta. Helsingin Sanomissa samaisen dystopian aineksia on verrattu Trumpin aikaan. Miljardööri Elon Musk taas on todennut, että saatamme elää Matrixin kaltaisessa simulaatiossa. Olli-Pekka Moision mukaan dystooppinen ja reaalipoliittinen ajattelu on vahvistunut, mutta utopioita on yhä olemassa. ”Toisaalta voidaan myös sanoa, että aika, jossa elämme, on äärettömän utooppista. Mutta emme välttämättä enää liitä utopiaenergiaa kulttuurisiin, isoihin tarinoihin. Utopiat ovat yksityiskohtaisempia.” Nykypäivän utopiana voidaan pitää esimerkiksi Kalifornian Piilaaksoa. Nykyään haaveillaan kestävistä tuotantotavoista ja teknologian mahdollistamista innovaatioista. Lentävä auto ei ole utopia, ekologinen liikenneratkaisu on. Utopiat ovat myös konkreettisia yhteisöjä. Esimerkiksi Yhdysvaltain Detroitissa on kokeiltu, miten suurkaupunki voitaisiin järjestää uudelleen pienempiin omavaraisyksiköihin. Moisio mainitsee myös avoimen lähdekoodin – utopia voi olla jo olemassa oleva käytäntö, joka ei ole vielä asettunut koko yhteiskuntaa järjestäväksi tekijäksi. Moision mukaan sosiaalista mediaakin on pidetty utopiana, jossa tiedon lisääntymiH TARVITSEMME YHTEISIÄ UTOPIOITA, EMME USKOA UNELMIIN, KIRJOITTAA TOIMITTAJA SARA HARJU ESSEESSÄÄN.
ESSEE 23 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 nen lisää ihmisten mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. MYÖS POPULAARIKULTTUURI hyödyntää ahkerasti ihannemaailmoja ja niiden vastakohtia. Yksi tuoreimmista esimerkeistä on maailmanloppua ja siihen liittyvää välinpitämättömyyttä parodian keinoin käsittelevä Don’t Look Up -elokuva (2021). Dystopiat liittyvät usein juuri ympäristönmuutoksiin – ehkä ei-toivottavista tulevaisuudenkuvista ollaan useammin samaa mieltä kuin utopioista. Louis Armstrong ja John Lennon unelmoivat vuosikymmeniä sitten vehreydestä ja maail manrauhasta. Marina maalaa surkean kuvan nykyhetkestä ympäristökriisin ja patriarkaatin kourissa. Mother Nature's dying / Nobody's keeping score / I don't wanna live in a man's world anymore Samalla, kun tulevaisuudennäkymät hapertuvat, elämme terapiakulttuurin nousukautta. On suositeltavaa selvittää omia solmujaan, mutta samalla meitä kaikkia koskettavat ongelmat ovat vaarassa typistyä yksilötason huoliksi. Ilmastoahdistus pitää käsitellä pois mielestä, jotta jaksaisi elää kestämättömien rakenteiden keskellä. En usko, että löydän tulevaisuutta omasta päästäni. Nollatako aivot vai järjestelmä? Psyko logi hymähtelee, kun syytän systeemiä. On laiskaa tuomita utopiat sen perusteella, etteivät ne ole jossain muodossa tai kontekstissa toimineet. Ehkä joku sanoisi aivopesuksi, mutta itse ottaisin mielelläni vastaan apua paremman huomisen kuvittelemiseen. Se todennäköisesti vaatisi vanhan räjäyttämistä – tai vähintään hallittua purkamista ja uudelleen kokoamista. • SARA HARJU Olennaista on kyky nähdä nykyhetken yli ja ymmärtää, ettei asioiden tarvitse olla juuri näin.
24 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 UKRAINAN SOTA SAI SUOMALAISET MIETTIMÄÄN ELÄMÄÄ, KUOLEMAA JA NATOA. HISTORIALLISEN SUURI MUUTOS TAPAHTUI HISTORIALLISEN NOPEASSA AJASSA, EIKÄ SIIHEN TARVITTU EDES VALTIOJOHDON JYRÄHDYSTÄ. KANSA ON PUHUNUT PROSENTTIA. 28 prosenttia. 30 prosenttia. 45 prosenttia. 53 prosenttia. 54 prosenttia. 61 prosenttia. 62 prosenttia. 68 prosenttia. Naton kannatus on kasvanut suomalaisten keskuudessa nopeasti. Vuoden 2021 syksyllä tehdyssä Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan kyselyssä alle neljäsosa suomalaisista kannatti liittymistä Natoon, huhtikuun alussa tehdyssä MTV :n kyselyssä lähes 70 prosenttia. Yli 50 prosentin mentiin pian Ukrainan sodan syttymisen jälkeen helmikuun lopulla. Sittemmin uusia kyselyiden tuloksia on julkaistu medioissa lähes viikoittain. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva on mitannut suomalaisten Nato-kantoja kyselytutkimuksissaan lähes 25 vuotta. Tuoreimmassa kyselyssä maaliskuussa Natoon liittymistä kannatti 60 prosenttia vastaajista. Aiempi ennätys on 28 prosenttia vuodelta 1998. Pitkään kannatus pysytteli 20 prosentin tuntumassa. ”Yleensä isot asennemuutokset vaativat vuosia, jopa kymmeniä vuosia, että tapahtuisi kymmenien prosenttiyksiköiden muutoksia. Nyt on tapahtunut yli 30 prosenttiyksikön muutos todella lyhyessä ajassa”, kertoo Evan tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto . Nato-kannan lisäksi murroksessa on suomalaisten kiinnostus turvallisuus politiikkaa kohtaan. Joitakin kuukausia ennen sodan alkua Suomi osti miljardeilla euroilla uusia hävittäjiä, mutta julkinen keskustelu aiheesta jäi vähäiseksi. ”Olen ollut virkamiehenä kaksikymmentä vuotta enkä muista tällaista aikaa, että puolustuskysymykset olisivat näin merkittävässä asemassa kansalaiskeskustelussa ja politiikassa”, sanoo Ulkopoliittisen instituutin vieraileva vanhempi tutkija Pete Piirainen . Piirainen on aiemmin työskennellyt ulkoja puolustusministeriössä. Nato-kannatus on kasvanut merkittävästi myös Ruotsissa, mutta siellä keskustelusta on syksyisten vaalien takia tullut enemmän puoluepoliittinen kysymys kuin Suomessa. Piiraisen mukaan Ruotsissa Nato-optiota ei ole myöskään pidetty yhtä todellisena mahdollisuutena kuin Suomessa, minkä takia Suomi on nyt Nato-keskustelussa Ruotsia edellä. Julkisen keskustelun muutos on Piiraisen mukaan lähtöisin ennen kaikkea kansalaisista. Hän ei usko, että poliitikot ja ulkopoliittinen johto olisivat lähteneet pohtimaan Suomen Nato-linjaa, ellei kansalaismielipide olisi muuttunut niin dramaattisesti. Se oli havaittavissa heti ensimmäisissä kyselyissä Venäjän hyökkäyksen jälkeen. ”Muutoksen suuruus ja nopeus yllättivät alkuvaiheessa myös ulkoja turvallisuuspoliittisen johdon.” Evan tutkimuspäällikön Ilkka Haaviston mukaan suomalaisten Nato-kannat ovat olleet pitkälti sidoksissa siihen, miten suomalaiset suhtautuvat Venäjään. Jos asiat Venäjällä ovat suomalaisten mielestä olleet hyvin, Natoa on vastustettu. Kun Venäjällä on tapahtunut huolestuttavia asioita, Nato-kielteisyys on laskenut. Naton kannatus ei ole kuitenkaan juuri noussut. Maltillisista heilahduksista on palattu aina normaaliin asetelmaan. Näin kävi muun muassa Krimin valtauksen jälkeen vuonna 2014, kun Nato-kannatus nousi hetkellisesti. ”Nyt on nähtävissä, että hyökkäyksen myötä yksi aikakausi päättyi eikä paluuta vanhaan ole”, Piirainen sanoo. Venäjän hyökkäys yllätti länsimaiden johdon ja kansalaiset. Suomalaisille hyökkäys on myös esimerkki siitä, miten Venäjä kohtelee Natoon kuulumatonta naapurimaata, Piirainen sanoo. Luottamus Venäjään hävisi tyystin. Hän ei usko, että aiempiin Naton kannatuslukemiin on enää paluuta. Evan Ilkka Haaviston mukaan kannatuksen äkillinen muutos kertoo suomalaisten turvallisuusvajeesta. Sodan alkamisen jälkeen tehdyssä mittauksessa 74 prosenttia ajatteli, että Suomella on todellisia sotilaallisia uhka kuvia. Vuonna 2007 tätä mieltä oli vain 31 prosenttia vastaajista. Turvallisuusvajetta halutaan paikata Natolla, jota pidetään muiden hyötyjen ohella vahvana pelotteena sille, ettei Venäjä hyökkäisi Suomeen. YKSI SUURIMMISTA EROISTA suomalaisten Nato-kannatuksessa on se, että miehistä Sy ksy 20 00 20 % Sy ksy 20 02 19 % Sy ksy 20 03 20 % Sy ksy 20 04 22 % Sy ksy 20 05 20 % Sy ksy 20 06 20 % Ta lvi 20 09 24 % Sy ksy 20 07 21 % Ta lvi 20 11 19 % Ta lvi 20 12 14 % 24 Teksti SONJA PARKKINEN Kuvat LIINA AALTO-SETÄLÄ
25 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 KANSA ON PUHUNUT Natoon liittymistä kannattaa kaksi kolmasosaa ja naisista vain puolet. Miesten asevelvollisuus vaikuttaa todennäköisesti siihen, kuinka varmoja he ovat kannastaan ja kuinka kiinnostuneita he ovat turvallisuusja puolustuspolitiikasta. Haaviston mukaan sukupuolten väliset erot mielipidekyselyissä ovat yleensä pieniä, mutta Nato-kysymys on poikkeus. Myös puoluekannatuksessa erot ovat selkeät: myönteisimmin Natoon suhtautuvat kokoomuksen ja rkp:n äänestäjät, nihkeimmin vasemmistoliiton ja kristillisdemokraattien äänestäjät. Haavisto arvioi, että Natoa vastustaa erityisen vahvasti noin viisi prosenttia suomalaisista. Kun Evan kyselyssä kysyttiin sitä, milloin ratkaisu Natoon liittymisestä tai liittymättä jättämisestä pitäisi tehdä, viisi prosenttia vastasi ”ei koskaan”. 41 prosentin mielestä päätös pitäisi tehdä ennen kesää ja 19 prosentin mukaan ennen vuoden loppua. Vain pieni osa haluaisi Suomen tekevän päätöksen vasta vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen tai myöhemmin. Nato-kannastaan epävarmojen osuus on Evan kyselyissä vaihdellut 20–30 prosentin välillä. Se on melko paljon verrattuna moniin muihin yhteiskunnallisiin aiheisiin. Epävarmojen joukossa on enemmän naisia kuin miehiä, ja kaikista epävarmimpia kannastaan vaikuttavat olevan nuoret naiset. Esimerkiksi 26–35-vuotiaista naisista 36 prosenttia ei osaa sanoa, pitäisikö Suomen liittyä Natoon. Saman ikäisistä miehistä epävarmoja on vain 9 prosenttia. Haavisto arvioi, että epävarmoista noin 10 prosenttia on sellaisia, jotka odottavat valtiojohdon kantaa ja päättävät oman mielipiteensä sen mukaan. Jos presidentti Sauli Niinistö ja pääministeri Sanna Marin kertoisivat kannattavansa Natoon liittymistä, Nato-kannatus voisi nousta 70 prosenttiin, Haavisto sanoo. Loput jäisivät epävarmoiksi tai Naton vastustajiksi. Vahvasta kannatuksesta kertoo myös se, että tuoreessa mittauksessa lähes puolet vastaajista kertoo kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä, vaikka ylin valtiojohto ei puoltaisi sitä. UKRAINAN SOTA on saanut suomalaiset pohtimaan Naton lisäksi omaa maanpuolustustahtoaan. Reserviläisliitto on saanut ennätysmäärän jäsenhakemuksia, maanpuolustuskurssit täyttyvät poikkeuksellisen nopeasti, ja Puolustusvoimiin on tulvinut kyselyitä kansalaisilta, jotka haluavat tietää oman sodan ajan tehtävänsä. Toisaalta myös reservistä siviilipalvelukseen siirtyneiden määrä on kasvanut. Suomalaisten maanpuolustustahto on aina ollut kansainvälisesti vertailtuna korkea. Evan maaliskuisessa kyselyssä miehistä 73 prosenttia olisi valmis puolustautumaan aseellisesti, mutta niin olisi myös 36 prosenttia naisista. Se on paljon siihen nähden, että vapaaehtoisen asepalveluksen on suorittanut vain noin 0,4 prosenttia suomalaisnaisista, hieman yli 11 000 naista. Osa vastaajista saattaa lähtökohtaisesti ajatella, etteivät he voisi osallistua aseelliseen puolustukseen, koska eivät ole saaneet siihen koulutusta. Siitä huolimatta moni olisi – ainakin teoriassa – valmis tarttumaan aseisiin. Naisten maanpuolustustahtoa on voinut lisätä sekin, että muun muassa sosiaalisen median kuvissa naisia on Ukrainassa näkynyt paitsi armeijan riveissä, myös opettelemassa aseiden käyttöä ja valmistamassa Molotovin cocktaileja. Erityisen suurta valmius oli 46–55vuotiaiden naisten keskuudessa. Heistä lähes puolet voisi tarttua aseisiin, vaikka sotilaskoulutuksen heistä on todennäköisesti saanut vain kourallinen. Naisten vapaaehtoinen asepalvelus otettiin käyttöön vuonna 1995. Yli 65-vuotiaat miehet eivät enää edes kuulu reserviin, mutta heistä hieman yli puolet voisi osallistua aseelliseen puolustautumiseen. ”Yli 65-vuotiaista naisistakin yli kolmasosa olisi valmis tarttumaan aseisiin. Ei sekään ole vähän”, Haavisto sanoo. Vähiten innokkaasti aseelliseen puolustautumiseen suhtautuvat 26–35-vuotiaat naiset. Asiaan voi Evan Haaviston mukaan vaikuttaa se, että kolmekymppisillä naisilla on usein pieniä lapsia. Koska asevelvollisuus on Suomessa vahvasti sukupuolittunut, naisten kontolle jäisi huolehtia lapset turvaan sillä aikaa, kun isät joutuisivat rintamalle. Suomalaisessa mielipideilmastossa ovat sodan alkamisen jälkeen korostuneet isänmaallisuus ja solidaarisuus, arvioi Ulkopoliittisen instituutin Pete Piirainen. Ukraina on saanut taloudellista, aseellista ja poliittista tukea. Sota on saanut suomalaiset lahjoittamaan suuria summia hyväntekeväisyyteen ja toivottamaan pakolaiset tervetulleiksi. ”Siinä alkaa näkyä 25 vuotta EU -jäsenyyttä ja se, että on kasvanut nuori sukupolvi, jolle Suomi EU :ssa on normaalia. Suomalaiset halutaan nähdä kantamassa vastuuta ja auttamassa hädässä olevia”, Piirainen sanoo. KUN MUUTOS on ollut näin historiallisen suuri ja nopea, onko Suomella enää muuta vaihtoehtoa kuin hakea Naton jäsenyyttä? Piiraisen mukaan se on mahdollista, koska vielä huhtikuun alkupuolella mitään sellaista ei ollut tehty, mitä ei voisi perua. Haavisto pitää Naton ulkopuolelle jäämistä epätodennäköisenä. Hän uskoo, että on vain kaksi asiaa, jotka voisivat muuttaa tilannetta: se, että jokin Nato-maa aktiivisesti vastustaisi Suomen liittymistä, tai se, että olisi jokin syy, jota ei voida kertoa julkisuuteen. ”Vaikkapa, että Yhdysvallat on kertonut Niinistölle, että venäläiset ovat ilmoittaneet heille, että jos Suomi liittyy Natoon, tapahtuu hirvittävä eskalaatio”, Haavisto sanoo. Tämän lehden mennessä painoon näytti todennäköiseltä, että Suomi päättää hakea Naton jäsenyyttä lähiaikoina. Muutos voi kuitenkin olla vähemmän dramaattinen, kuin millaiseksi se mielletään, sanoo Piirainen. ”Suurempi merkitys oli EU jäsenyydellä. Siinä valittiin idän, lännen ja harmaan alueen väliltä länsi.” ? Ta lvi 20 13 18 % Ta lvi 20 14 18 % Ta lvi 20 15 26 % Ta lvi 20 16 27 % Ta lvi 20 17 25 % Sy ksy 20 18 23 % Sy ksy 20 19 22 % Sy ksy 20 20 22 % Sy ksy 20 21 26 % Ke vät 20 22 60 % EVAN ARVOJA ASENNE TUTKIMUKSEEN ON 4.–15.3. VASTANNUT YLI 2 000 SUOMALAISTA, JOTKA EDUSTAVAT KOKO MAAN 18–79-VUOTIASTA VÄESTÖÄ. VIRHEMARGINAALI ON KOKO VÄESTÖN TASOLLA 2–3 PROSENTTIYKSIKKÖÄ KUMPAANKIN SUUNTAAN. LÄHDE: EVA
27 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ”MUODOSTIN OMAN Nato-kantani joskus vuosina 2014–2015 sen jälkeen, kun Krimin tilanne alkoi eskaloitua. Ukrainan sota on vain vahvistanut näkemystäni siitä, että Suomen pitää liittyä Natoon. Siksi lähdin mukaan myös Natonuoriin. Ukrainan sota oli Natonuorten liikkeellepaneva voima. Monissa nuorisojärjestöissä oli ollut pitkään haave tällaisesta järjestöstä, mutta se oli jäänyt pöytälaatikkoon, koska turvallisuusympäristö oli erilainen. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, pistimme hynttyyt yhteen. Monilla nuorisojärjestöillä on selkeä Nato-kanta, mutta Natonuoret on poliittisesti sitoutumaton. Olen itse demari, ja mukana on muun muassa kokoomusnuoria, vihreitä ja kristillisdemokraatteja. Saimme ensimmäisen päivän aikana yli sata jäsentä. Tällä hetkellä meitä on 165. Tavoitteemme on, että Suomi liittyy Natoon, mutta haluamme myös edistää avointa Nato-keskustelua ja tuoda siihen nuorten näkökulmaa. Vaikka Suomi liittyisi lähiaikoina Natoon, jatkamme keskustelua, koska liittymisen jälkeenkin on erilaisia vaihtoehtoja sille, millaisen roolin Suomi Natossa ottaa. Haluamme lisätä nuorten tietoisuutta ulkoja turvallisuuspolitiikasta. Kyse on nuorten tulevaisuudesta. Kyselyissä nuoret naiset ovat olleet kriittisimpiä Nato-jäsenyyttä kohtaan. En ole sitä itse suoraan havainnut, koska oma kuplani on Nato-myönteinen, mutta huomaan, että keskustelua käydään hyvin miesvetoisesti. Yleisen asepalveluksen sukupuolittuneisuus varmasti vaikuttaa siihen, että naiset eivät käy niin paljon ulkoja turvallisuuspoliittista keskustelua ja saa tietoa aiheesta. Toivoisin, että keskusteluun saataisiin lisää naisia. Sota on herättänyt itsessäni valtavan suurta huolta ja pelkoa siitä, miten Ukrainassa pärjätään. Samalla ukrainalaiset taistelevat eurooppalaisten ja länsimaisten arvojen, oikeusvaltion ja demokratian puolesta. Se tuntuu myös äärimmäisen tärkeältä. Mikään ei enää takaa sitä, ettei Venäjä voisi hyökätä Suomeen. Toisaalta nyt nähdään, ettei Venäjä välttämättä olekaan niin vahva kuin on alun perin pelätty. Se luo turvaa. Kalusto ei tällä hetkellä riitä siihen, että piipunnokat käännettäisiin kohti Suomea. Nato ei ole yksiselitteinen onni ja auvuus. Jäsenyys kuitenkin takaa, että jos jotain käy, emme jää yksin. Moni armeijan käynyt kaverini on viime aikoina miettinyt paljonkin sitä, mitä tapahtuisi, jos Suomeen tulisi sota, ja missä roolissa silloin olisi. Pelko ja huoli ovat kasvaneet, ja sodan uhka on nyt todellisempi kuin sotilasvaloja vannoessa. En ole itse käynyt armeijaa, joten se varmaan rajaisi sitä, mitä voisin tehdä sodan aikana. Isänmaan ja länsimaisten arvojen tärkeys ovat realisoituneet. Se näkyy siinä, mitä olisin valmis tekemään: Kaikkea, mitä vain pystyn ja osaan. Tai jos en osaa, pitäisi varmaan opetella. Kannatan tosi vahvasti tasa-arvoista maanpuolustusta. En tiedä, kuinka realistista olisi se, että menisin rintamalle Suomessa, kun reservissä on paljon väkeä, mutta olen sitäkin joutunut nyt miettimään. On helppo sanoa, että totta kai lähtisin, jos se olisi tarpeellista.” ? Sara Salonen, 28, Natonuorten varapuheenjohtaja ja Eurooppanuorten pääsihteeri ”Nato ei ole yksiselitteinen onni ja auvuus. Jäsenyys kuitenkin takaa, että jos jotain käy, emme jää yksin.”
28 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ”ALOITIN ELOKUUSSA siviilipalveluksen, jota suoritan Rauhanliitolla. Aion totaalikieltäytyä muutama viikko ennen palveluksen päättymistä. Silloin rangaistus on puolet jäljellä olevasta palvelusajasta. Minulle totaalikieltäytyminen on ennen kaikkea protesti sotaa ja militarismia vastaan. Halusin loppuun asti uskoa, ettei Venäjä hyökkää Ukrainaan. Olin vessassa, kun kämppis huusi oven läpi ja kertoi uutisen. En meinannut uskoa sitä. Tunsin paljon surua, pettymystä ja vihaa. Päällimmäisenä olivat ehkä surullisuus ja toivottomuus. Olen lapsesta asti tuntevat suurta vääryyttä siitä, että ihmiset kokevat sotaa. Teini-iässä tajusin, että en halua olla siinä osallisena. Olen empaattinen ihminen ja haluan omassa elämässäni edistää rauhaa ja olla edistämättä väkivaltaa millään tavalla. Kaikenlainen väkivalta on mielestäni väärin, kohdistui se sitten eläimiin tai ihmisiin. Viime aikoina on tuntunut siltä, että mediassa näkyvät nyt kaikki Nato-mieliset. Ukrainan sodan syttymisen jälkeen Suomessa on näkynyt yleistä maanpuolustusmielisyyttä. Aseistakieltäytyjiin on kohdistunut maanpetturi leimaa. Olen sinänsä sujut oman vakaumukseni kanssa, mutta tavallaan sodan syttymisen jälkeen aseistakieltäytyjänä oleminen on ollut vaikeampaa. Keskustelu on ollut aika passiivis-aggressiivista. Joko kannatat Natoa tai olet putinisti. Totta kai sota on herättänyt miettimään, mitä seuraisi, jos Suomeen hyökättäisiin. Toistaiseksi uskon, ettei sitä tule koskaan tapahtumaan, mutta sillä on pelottavaa leikitellä omassa päässä. Ainahan voi spekuloida, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta yhtä hyvin Putin saattaa olla kuopattu. Venäjä voi olla tulevaisuudessa toisenlainen tai samanlainen. Mahdollisessa kriisissä haluan auttaa muita ihmisiä. Varmaan vaalisin kaikkea elämää ylläpitävää. Ehkä auttaisin mahdollisimman monia ihmisiä pääsemään pois Suomesta. Sota ei ole vaikuttanut Nato-kantaani. En usko, että tulen ikinä kannattamaan Natoa tai muutakaan puolustusliittoa. Mutta nyt näyttää minun kannaltani synkältä. Natoa alettiin rummuttaa heti sodan alussa, kun ihmiset olivat shokissa ja tukea haettiin lähimmästä asiasta. Turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä ei pitäisi tehdä päätöksiä alkushokissa tai intuitiolla. Kun ihmiset puhuvat rauhasta, tuntuu, etteivät he tiedä, mistä puhutaan. Monet puhuvat turvallisuudesta eivätkä rauhasta. Yhteiskunta, joka elää rauhassa, ei ylläpidä mitään väkivaltaisia rakenteita, osallistu sotaan tai mihinkään muuhun aseelliseen. Nato varmaan antaisi turvaa, jos tänne hyökättäisiin, mutta osallistuisimme muihin sotiin ja olisimme keskeinen osa Yhdysvaltojen asepolitiikkaa. On ydinaseissakin pelotevaikutus, mutta myös valtava riski tuhota ihmiskunta. Ei niiden pohjalle voi rakentaa kestävää rauhaa tai hyvää yhteiskuntaa. Siksi en pidä Natoa kestävänä ratkaisuna rauhaan.” ”On ydinaseissakin pelotevaikutus, mutta myös valtava riski tuhota ihmiskunta.” Vili Nurmi, 20, Aseistakieltäytyjäliiton varapuheenjohtaja ja siviilipalvelusmies
31 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ”ALOITIN INTISSÄ tammikuussa ja olen siellä vuoden. Tällä hetkellä olen aliupseerikurssilla. Kun Ukrainan sota alkoi, se ei näkynyt kasarmilla oikein mitenkään. Puolustusvoimat on hoitanut tiedottamista hyvin jo ennen sodan alkamista. Meille on kerrottu, että käytännössä Suomen rajalla ei ole koskaan ollut näin vähän joukkoja. Venäjällä ei olisi valmiutta hyökätä Suomeen. Tuntuu, että enemmän tästä tilanteesta stressaavat vanhemmat ja sukulaiset kuin varusmiehet. Äitinikin on miettinyt tilannetta. Ainoat varusmiehet, joiden olen kuullut ottavan stressiä tästä ovat valmiusyksikössä. Se toimisi ensimmäisenä, jos sota syttyisi. Aikoinaan jossain dokumentissa selitettiin, että ihmiset, jotka asuvat padon lähellä, pelkäsivät vähiten padon murtumista, mutta ne, jotka asuvat niin kaukana, että vain kellari kastuisi, pelkäsivät eniten. Ehkä kasarmilla on sama fiilis. Ei kukaan oikein jaksa puhua sodan pelosta, koska pohtiminen on turhaa. On muutakin stressattavaa ja elämää. Enemmän olemme naureskelleet sille, kuinka surkeasti venäläisillä on sotateknisesti mennyt. Sodan tapahtumia on seurannut eri tavalla nyt, kun ymmärtää asioita enemmän. Jos on harjoiteltu jotain tekniikoita ja näkee videon, jossa ukrainalaiset tuhoavat tankin, rupeaa heti miettimään, miksei tuolla ollut jalkaväkeä tukemassa. Mielestäni Suomen pitäisi liittyä Natoon. Olin sitä mieltä jo aiemmin, mutta ei se silloin ollut itselle mikään maailman suurin kysymys. Nyt tärkeysjärjestys on muuttunut tosi paljon. Olemme kuitenkin EU :n jäsen, ja melkein kaikki muut läntiset demokratiat ovat Natomaita, joten miksi emme myös olisi. Viime aikoina olen pohtinut enemmän sitä, miten Nato-jäsenyys todellisuudessa vaikuttaisi. Minusta tulee tulenjohtoaliupseeri. Seison kukkulan päällä, ja lasken sijainteja ja etäisyyksiä, minne tykistön tulta kohdennetaan. En ole painamassa liipaisinta, mutta toimintani seurauksena lukuisia ihmisiä kuolisi. On psykologisesti helpompi ajatella, että vain laskee vihollisen aseman olevan 500 metrin päässä, ja koordinaatit ovat nämä, ja sitten sinne ammutaan tykkitulta. Se on eri asia kuin nähdä ihminen juoksemassa ja ampua häntä kiväärillä. Ukrainan sota on konkretisoinut sitä, mitä maanpuolustus on. Olen miettinyt sitä, olisinko henkisesti valmis kestämään sodan painetta. Olisinko kuitenkin valmis tappamaan toisen ihmisen? Kaverini sanoi suoraan, että jos Suomi hyökkäisi Ruotsiin, hän karkaisi armeijasta. Mutta jos puolustauduttaisiin Venäjältä, hän olisi totta kai armeijassa. Eihän näitä asioita ole ennen pahemmin miettinyt. Olen vain ajatellut, että armeijaan on pakko mennä, ja otetaan sitten kokemuksesta ilo irti. Sodan uhka on ollut vain skenaario. Kun naapurimaa on päättänyt aloittaa hyökkäyssodan, uhka on konkretisoitunut. Kai sitä lopulta olisi valmis tappamaan, että saisi elää vapaassa maassa. Kun katsoo, millainen meno Venäjällä on, niin ei kiitos.” • Tim Lehto, 19, varusmies ”Olisinko kuitenkin valmis tappamaan toisen ihmisen.”
32 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 Nesteen Porvoon öljynjalostamo on valmistunut vuonna 1966, kylmän sodan aikana.
33 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ? EI TIPPA TAPA VENÄJÄN HYÖKKÄYS UKRAINAAN TEKI FOSSIILISET ENERGIAVIRRAT NÄKYVIKSI. NYT SUOMI JA MUUT EU-MAAT HALUAVAT IRTI VENÄLÄISESTÄ ÖLJYSTÄ, MAA KAASUSTA JA KIVIHIILESTÄ. NIIDEN KAUPPA MAHDOLLISTAA VLADIMIR PUTININ SODAN KÄYNNIN JA VALLAN JATKUMISEN. YLIOPPILASLEHTI MATKUSTI PORVOOSTA ITÄRAJALLE KATSOMAAN, MITEN IRTAUTUMINEN TAPAHTUU. Teksti JOHANNES ROVIOMAA Kuvat TOUKO HUJANEN
34 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 REPORTAASI ENÄJÄN ENERGIAKEITAAT sijaitsevat Hanti-Mansiassa LänsiSiperiassa ja Jakutiassa Itä-Siperiassa. Sieltä öljy tulee tuhansia kilometrejä putkea pitkin Viipurin lähelle Primorskin satamaan, josta se matkustaa Suomeen. 1960-luvulta lähtien Suomen ja Venäjän satamien välillä on virrannut miljoonia tonneja fossiilienergiaa. Eniten energiaa kulkee Kilpilahden sataman kautta Nesteen Porvoon öljynjalostamoon, jossa venäläinen raakaöljy jalostetaan esimerkiksi bensiiniksi ja dieseliksi. Vuonna 2019 Neste oli Suomen toiseksi suurin yritys arvonlisässä mitattuna. Ennen Ukrainan sotaa se hankki kaksi kolmasosaa käyttämästään raakaöljystä Venäjältä. Huhtikuussa Neste kertoi korvanneensa siitä 85 prosenttia muilla raakaöljylaaduilla. Yrityksen mukaan hankintasopimukset Venäjän kanssa päättyvät tämän vuoden heinäkuussa. Siitä olisi kiinnostavaa kuulla lisää, mutta Nesteen öljynjalostamo ei vastannut Ylioppilaslehden haastattelupyyntöön. Vartija kehottaa toimittajaa ja kuvaajaa poistumaan parkkipaikalta välittömästi. On tyydyttävä ihailemaan jalostamoa vastarannalta Emäsalosta. Sieltä se näkyy kuin kangastuksena. Vastarannalla siintää öljytankkereita, lastauslaitureita, korkeita piippuja, savua. Pienet jäälautat kopisevat rantakiviä vasten. Venäjä on maailman kolmanneksi suurin öljyntuottaja Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian jälkeen. Ehkä seuraavat Kilpilahden satamaan raakaöljyä tuovat alukset saapuvat sieltä tai Qatarista. Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat olleet Venäjän tärkeimpiä asiakkaita. Nyt ne haluavat nopeasti irti sen energiasta. Valtiot seurasivat energiayhtiö Shellin esimerkkiä. Maaliskuussa Shell, jonka 264 miljardin dollarin liikevaihto vastaa lähes Suomen bruttokansantuotetta, päätti lopettaa venäläisen öljyn ja maakaasun ostamisen. Ensin venäläisestä öljystä ja maakaasusta irtaantui Yhdysvallat, sitten Iso-Britannia ja Kanada. Vaikein päätös on edessä Saksalla, joka on Euroopan maista riippuvaisin venäläisestä tuontienergiasta. Suomenkaan osuus ei ole ollut aivan olematon. Vuonna 2021 Suomi osti Venäjältä 800 miljoonalla eurolla öljyä, 560 miljoonalla eurolla sähköä ja 129 miljoonalla eurolla kivihiiltä. Jos energiahanat suljettaisiin, sota voisi loppua. Samalla ilmastotavoitteet voisivat edetä. Ukrainan sodan alkamisen jälkeen EU -maat ovat ostaneet Venäjältä fossiilista energiaa yli 43 miljardilla eurolla. Sodan on arvioitu maksavan Venäjälle jopa 20 miljardia dollaria päivässä. Porvoon öljynjalostamon lähistöllä sijaitsevan Kulloon kotituvan huoltoaseman seinät ovat täynnä öljynjalostamolta otettuja kuvia. Kuninkaanportin Shellillä litra dieseliä maksaa 2,35 euroa. Jo euron enemmän kuin vuosi sitten. HAMINAKOTKAN SATAMASSA pyristellään irti venäläisestä putkikaasusta. Lokakuussa Haminaan on määrä avautua maakaasua säilövä, jalostava ja eteenpäin kuljettava LNG -terminaali, jossa on tarkoitus höyrystää vähintään kolmannes Suomen tarvitsemasta maakaasusta. LNG tulee sanoista liquefied natural gas, nesteytetty maakaasu. V Porvoon öljynjalostamon lähellä sijaitsevan Kulloon kotituvan huoltoaseman seinillä on kuvia öljynjalostamolta.
35 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 REPORTAASI ? Vuonna 2020 Suomeen tuodusta nesteytetystä maakaasusta 81,9 prosenttia ja maakaasusta 66,4 prosenttia tuli Venäjältä. Viime syksynä maakaasun hinta ampaisi ylös, ja sota on pitänyt sen poikkeuksellisen korkeana. Samalla on noussut esiin kysymyksiä huoltovarmuudesta ja energiaomavaraisuudesta. ”Ukrainan sota kiihdyttää Venäjän putkikaasusta irtaantumista”, arvioi parkkipaikalle kurvannut Kalevi Mattila . Mattila on Haminan Energian liiketoimintajohtaja ja ”perusinsinööri”. Hän selittää, että Haminan terminaali on eräänlainen energiakylä, johon virtaa raaka-aineita ympäri maailmaa. Tulevaisuudessa LNG -terminaalin läpi kulkee tuhatkunta rekkaa ja kolmisenkymmentä laivaa. Voima-jäänmurtaja pitää väylää auki talvi aikaan. Osa tankkereista kulkee nestemäisellä maakaasulla. LNG -terminaalin omistavat Haminan Energia sekä Wärtsilän ja virolaisen Alexelan yhteisyritys. Vuonna 2012 aloitetun terminaalihankkeen rakentaminen on tähän mennessä maksanut noin 109 miljoonaa euroa. Terminaalissa nestemäinen maakaasu on säilötty betonisen ja teräksisen vaipan sisälle 45 metriä pitkään ja 45 metriä leveään säiliöön, joka muistuttaa valtavaa betonista vessapaperirullaa. Sisälle mahtuu 30?000 kuutio metriä kaasua, joka vastaa energiana noin 200 gigawattituntia. Sillä lämmittää esimerkiksi vuoden ajan noin 20?000 omakotitaloa, Mattila kertoo. ”Säiliön sisällä kaasujakeet ovat sulassa sovussa keskenään. Asiakkaat eivät tiedä, onko sisällä banaaninkuorista valmistettua biokaasua vai öljylähteestä kaivettua maakaasua”, Mattila kertoo. Säiliön vieressä on tyhjää tilaa. Siihen on tarkoitus rakentaa seuraava, ehkä vielä isompi säiliö. Yhteiskunta sähköistyy, mutta vihreä siirtymä on tähän mennessä edennyt Suomessa melko hitaasti. Suomessa on EU :n korkein energiankulutus asukasta kohden ja varsin suuri hiilijalanjälki. Mattila kertoo, että terminaali voi toimia Suomelle eräänlaisena energia-akkuna, jonne voidaan varastoida talven ajaksi aurinkosähköä. Se mahdollistaa myös sen, että Suomi voi itse valmistaa kaasua. ”Kaasua voidaan ottaa vastaan mistä päin maailmaa hyvänsä ja höyrystää sitä suoraan Suomen kaasuverkkoon”, Mattila selittää. Uusiutuvasta ylijäämäsähköstä voidaan elektrolyysin avulla tehdä vetyä. Kun vetyyn yhdistetään hiilidioksidia, saadaan metaania ja happea. Metaani voidaan syöttää putkea pitkin suoraan kaasuverkkoon, Mattila selostaa. Nesteytettyä maakaasua puolestaan saadaan jäähdyttämällä maakaasua -162 celsiusasteeseen. Nestemäisen maakaasun terminaalin neljän hehtaarin suuruinen alue on rakennettu meren päälle siirtolohkareista. ”Kaivaustöitä tehdessä kävi ilmi, että tässä lähistöllä merenpohjassa lepää sodan ajalta Porkkalasta matkaan lähtenyt proomu”, Mattila sanoo. Nyt Mattila löytää rantakiviltä merilokin syömän kalanruodon. ”Vähän pieni kanteleen rakentamiseen.” Lastauslaiturilla puretaan Saksasta saapuneesta laivasta lipeää, natriumhydroksidia. Sitä
36 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 REPORTAASI Tämän vuoden lokakuussa Haminaan on määrä avautua maakaasua säilövä, jalostava ja eteenpäin kuljettava LNG-terminaali. käytetään esimerkiksi paperin tai saippuan valmistamiseen. Yhtäkkiä paikalle pamahtaa polkupyörällä sataman työntekijä, joka on juuri purkamassa lastia. ”Nykypäivän terroriuhan aikana pitää aina käydä katsomassa, ketä täällä oikein liikkuu. Jatkakaahan harrastuksia.” 25 KILOMETRIÄ Haminasta itään sijaitsee Virolahden bunkkerimuseo. Lumen ja mäntyarmeijan keskellä näkyy korsuja, tykkejä, juoksu hautoja ja bunkkereita, rautaisia ja betonisia häkkyröitä. Valtaosa Suomen sotien aikaisista korsuista on sortunut tai tuhottu, mutta täällä niitä vielä on. Vastaan kävelee mies armeijavaatteissa. Hän on Erkki Rikkola , bunkkerimuseon pääopas ja reservin majuri. Museo on suljettu ja avataan vasta toukokuussa, joten Rikkola haluaa varmistaa, millä asialla alueella liikutaan. ”Minuakin on varoitettu mahdollisesta hybridivaikuttamisesta. Oletan kuitenkin, että olette suomalaisia. Tässä ollaan aika herkillä nyt”, Rikkola sanoo. Venäjän rajalle on matkaa 15 kilometriä. Viime viikolla museon lähistöllä on nähty puihin piirrettyjä z-kirjaimia. Ne ovat Venäjän hallinnon virallisesti käyttämä tunnus Ukrainan sodasta, josta Venäjä käyttää edelleen termiä ”erikoisoperaatio”. Rikkola arvelee, että kyse on ollut nuorten huonosta huumorista tai jopa venäläisten rekkakuskien kannanotosta. Tunnukset maalattiin piiloon mustalla väriaineella. Museon sisällä pyörii video – suomeksi ja venäjäksi – joka kertoo Salpalinjan historiasta. Salpalinja oli talvisodan jälkeen itärajalle rakennettu 1 200 kilometrin mittainen puolustuslinja, joka ulottui Suomenlahdelta Petsamoon. Taisteluita Salpalinjalla ei koskaan käyty, mutta silti siitä muodostui puolustuksen psykologinen selkäranka. Kymmenen vuotta oppaana toiminut Rikkola kertoo, että viisi vuotta sitten bunkkerimuseossa vieraili venäläinen turistiryhmä. ”Opas kävi katsomassa videon ja kertoi sen jälkeen, että muut ryhmäläiset eivät ole kiinnostuneita.” Rikkola sanoo, että on tavannut työnsä merkeissä jonkin verran myös venäläisiä upseereita. Heistä yksi oli sanonut videon nähtyään, että sotilaat olivat sankareita, poliitikot eivät. ”Sotilaat haluavat kaikista vähiten sotaa, sillä he tietävät, mitä se todella on”, Rikkola sanoo. Hän toivoo, että sota-ajan kalustoa tarvitsisi katsoa vain museoissa.
37 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 REPORTAASI ?
Virolahden bunkkerimuseosta Ukrainan pääkaupunkiin Kiovaan on matkaa noin 1 100 kilometriä, yhtä paljon kuin Utsjoelle. Erkki Rikkola esittelee museota.
39 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 REPORTAASI ? Tuulikki Mansikka asuu Ruokolahdella Rantalinnan lähistöllä. Sinne rakennettiin noin vuosikymmen sitten hulppea lomakylä, jonka omistukset johtavat Kremlin sisäpiiriin. Vuonna 2018 avatun Zsar-kauppakeskuksen tarkoitus oli houkutella venäläisiä turisteja ”ostosparatiisiin”. Se on tehnyt alusta lähtien raskasta tappiota. Täytettyjä eläimiä Simpeleen Teboililla. Valto Rantanen arvioi käyneensä Venäjällä pari tuhatta kertaa, muun muassa tankkaamassa ja ostamassa vodkaa ja tupakkaa.
40 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 Taavetin Teboililta poistettiin sodan syttymisen jälkeen logot. Teboilin omistaa venäläinen suur yhtiö Lukoil Group. Kesäaikana betonista valmistetussa pallokorsussa voi myös yöpyä. Yksi yö maksaa 25 euroa. VAALIMAALLA LÄHELLÄ Venäjän rajaa mainostetaan monia asioita. Viisumipalveluita, rahanvaihtoa, autojen tullaukseen tarkoitettuja ”green cardeja”, hammastahnaa, pesuaineita, kaviaaria, kalaa. Ruplan ja euron vaihtokurssia ei tänään mainostauluissa mainita. Sodan aikana Venäjän taloutta on pidetty pystyssä energiakaupalla ja ruplan kurssia keinotekoisesti tukemalla. Myös Kurkelantien rajamarketin päärakennus ja sen kylkeen rakennettu Idänporttimotelli ovat nähneet parhaat päivänsä. Kaupassa myydään kaikkea mahdollista. Joulu koristeita, retkeilyvarusteita, pesuaineita, juustoa, kahvia, moottoriöljyä, tuliaisrihkamaa. Pahvinen Ville Haapasalo mainostaa ”toisen päivän juomana” georgialaista mineraalivettä. Kassalla kaksi keskiikäistä miestä supisee keskenään ja pakkaa ostoskärryihin säilykepurkkeja ja hygienia tuotteita. Parin kilometrin päässä Zsar-kauppakeskuksessa on hiljaisempaa. Vuonna 2018 avatun kauppakeskuksen tarkoitus oli houkutella venäläisiä turisteja ”ostosparatiisiin”, mutta käytännössä se on tehnyt raskasta tappiota alusta lähtien. Tänään hieman Tuurin kyläkauppaa muistuttava ostoskeskus näyttää miltei hylätyltä. Bossin, Adidaksen, Nanson ja Guessin liikkeet ovat aavemaisen tyhjiä. Tiskien takana myyjät selaavat puhelimiaan. Mainoskuvissa iloiset ihmiset juovat shampanjaa. Infopisteellä on valokuvanäyttely Venäjän keisarikunnan hallitsijasuvun lomanvietosta. Musiikki kaikuu kauppakadulla, jonka keskellä pönöttää massiivinen tsaarin valtaistuin vailla penkinlämmittäjää. TAAVETIN PIENOISPARLAMENTTI on kokoontunut Teboilin huoltoasemalle. Se on mainoksensa mukaan vaihtoehto aakkosille. Teboilin logot on poistettu, mutta sinipunavalkoiset liput liehuvat tuulessa. Suomalaiset ovat ryhtyneet boikotoimaan Teboilin omistajaa, venäläistä Lukoil Groupia. Suuryhtiö vastustaa julkisesti Venäjän sotatoimia. Lukoilin perustaja ja pääjohtaja Vagit Alekperov erosi tehtävästään huhtikuussa. Taavetti on Luumäen kunnan keskustaajama. Nimi tulee 1700-luvulla Venäjän keisarikunnan rakennuttamasta Taavetin linnoituksesta, jonka tarkoitus oli suojella Pietaria Ruotsin kuningaskunnan hyökkäykseltä. Risto Strandman, Matti Laari, Heikki Aapro, Viktor ja Vesa Kainlauri istuvat Taavetin pöydässä ”kuin madot paskassa”.
41 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ? Huoltoasema puolestaan on avattu vuonna 1959. Ensin se oli yhdysvaltalaisen ExxonMobilin omistama Esso, sitten Gulf, nyt Teboil. Nykyään bensiinin myynti ja huoltoasematoiminta ovat erillään. Pöydän ääressä istuu kahdeksan miestä. Keskellä pöytää on Ukrainan lippu. ”Etelä-Karjalassa on hyvin vahva käsitys siitä, että venäläiset saavat nyt turpaan”, toteaa yksi miehistä. Osa heistä on pyörinyt samoilla kylillä jo 70 vuotta. ”Täällä istutaan kuin madot paskassa”, sanoo toinen. Miehet muistelevat, että 1960-luvulla litra bensiiniä maksoi 40 penniä, uusi auto 6?000 markkaa. Tuntipalkka oli 2,5 markkaa. Tansseihin mentiin pienellä autolla. 1980-luvulla kylillä pyöri heidän mukaansa venäläisiä ”taimikauppiaita”. He kyselivät ja tunnustelivat, mitä mieltä suomalaiset ovat venäläisistä. VUODEN 2010 jälkeen venäläiset ovat ostaneet Imatran pohjoispuolella sijaitsevalta Ruokolahdelta yli 180 kiinteistöä. Matkaa rajalle on 25 kilometriä. Jugend-henkinen, asianajaja Fritz Wiikin vuonna 1912 rakennuttama, Rantalinna-huvila on ollut uudelleen venäläisessä omistuksessa jo vuodesta 2008 lähtien. Noin kymmenen vuotta sitten Rantalinnantien päätyyn rakennettiin venäläisille tarkoitettu lomakylä: hulppeita omakotitaloja, joiden omistukset johtavat Kremlin sisäpiiriin. Seura-lehden tietojen mukaan omistajat ovat Putinin kurssikavereita, oligarkkeja ja korkeita virkamiehiä, joilla on yhteyksiä valtion kiinteistöhallintoon Rosimušestvoon tai Pietarin satamaan. Nyt niiden pihapiirissä ei näy ristin sielua. Ajotien edessä on puomi, johon on kiinnitetty kyltti: Läpikulku rajoitettu. Yksityisalue. Vuoden 2020 alusta EU ja ETA -maiden ulkopuolelta tulevat ostajat, mukaan lukien Venäjän kansalaiset, ovat tarvinneet Suomessa puolustusministeriön luvan kiinteistön hankintaan. Toistaiseksi yhtään lupaa ei ole evätty. Varsin vapaata on ollut kauppa sitä ennenkin. Esimerkiksi oligarkki Boris Roten bergillä on huvila Haminassa – vain kilometrin päässä Nesteen öljynjalostamolta. Rotenberg kuuluu Putinin lähipiiriin ja vuodesta 2022 lähtien myös EU :n pakotelistalle. PARIKKALAAN, 55 KILOMETRIÄ Ruokolahdelta koilliseen, valmistui hiljattain uusi rajan ylityspaikka. Se maksoi yli 25 miljoonaa
42 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 REPORTAASI Koronapandemian takia Pajarin hovin tanssisalissa ei ole tanssittu pariin vuoteen.
43 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 REPORTAASI ? Vuonna 2020 Suomeen tuodusta nesteytetystä maakaasusta 81,9 prosenttia ja maakaasusta 66,4 prosenttia tuli Venäjältä.
44 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 REPORTAASI Ortodoksipiispa Ambrosius saapuu hotelliravintola Kägöseen hautajaisista Haminasta. Hän on seurannut sotaa järkyttyneenä. Yleisö tanssii Pekkaniskan Poikien tahtiin.
45 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 REPORTAASI euroa ja meni sodan takia kiinni jo ennen avautumistaan. Kuutostien varressa sijaitsee hotelli ravintola Kägöne. Paikka on menossa kiinni, mutta hotellinpitäjä Pertti Vuolli huikkaa ovensuusta, maistuuko vielä kahvi. Sitten sisään pamahtaa piispa Ambrosius . Hän on eläkkeelläoleva metropoliitta ja ortodoksisen kirkon kasvot. ”Sattuma ei ole kovin teologinen käsite. Kyllä jumalakin tarvitsee tsuppareita”, piispa veistelee. Hän on juuri tullut Haminasta hautajaisista. Keskustelu vyöryy syvään päätyyn: elämään ja kuolemaan, sotaan ja rauhaan. ”1900-luvun tunnetuin luterilainen teologi ja filosofi Paul Tillich sanoi, että rajalla oleminen voi olla ikuista siunausta rauhan aikana, mutta sodan aikana se on kirous.” Piispa Ambrosius on seurannut sotaa järkyttyneenä. Hän on matkustanut Venäjällä paljon, viimeksi viime vuonna, ja tuntee läheisesti monia ”kirkonmiehiä”?– muun muassa kovan kansainvälisen arvostelun kohteeksi joutuneen Venäjän ortodoksisen kirkon johtajan, patriarkka Kirillin . ”Kirill ei ole poliittisista syistä tuominnut sotaa, vaikka sota on voimakkaasti vastoin kristillistä etiikkaa. Kirkonjohtajan pitäisi olla rohkea ja tuomita sota, nähdä sen helvetillisyys – ja näyttää hengellistä tietä eteenpäin.” Kansainvälinen teologiryhmä tuomitsi Kirillin harhaoppiseksi lausuntojen takia. ”Vallanturmelus tuntuu muissakin kuin poliitikoissa. Sitä on myös kirkonjohtajien keskuudessa ympäri maailmaa.” Ukrainassa on kaksi ortodoksista kirkkoa. Moskovan patriarkaatin alaisuudessa toimivan Ukrainan ortodoksisen kirkon johtaja Onufri on tuominnut sodan selväsanaisesti. Ambrosiuksen mukaan maailmanhistoria tuntee varsin vähän ”rauhan kirkkoja”. ”Hyvin vähän on radikaaleja pasifistisia kirkkoja, jos mietitään kirkkojen historiaa. Esimerkiksi Kveekarit ja anabaptistit ovat poikkeus.” Piispa Ambrosius yrittää kaikesta huolimatta nähdä myrskyn silmän keskellä myös valoa, vaikka se tuntuu lähes mahdottomalta. ”Nietzsche sanoi, että kriisit ovat elämän suuria stimulantteja. Silti niitä ei tietenkään toivoisi. Onneksi tämä ei kestä ikuisesti.” KITEELÄISET YSTÄVYKSET Osmo Väistö ja Valto Rantanen ovat ahkeria Venäjän-kävijöitä. Rantanen on asunut rajaseudulla yli 70 vuotta, koko elämänsä. Rajan takana hän arvioi käyneensä pari tuhatta kertaa: tankkaamassa, ostamassa vodkaa, tupakkaa, ties mitä. Muutama vuosi sitten Rantanen odotti Niiralan raja-asemalla Venäjälle pääsyä seitsemän tuntia. Passia on saanut uusia, kun leimat eivät ole enää mahtuneet sivuille. Väistö ja Rantanen muistelevat kaiholla Petroskoita, Leningradia, Karjalan pieniä kyliä ja Moskovaa. Myös Neuvostoliiton ajat ovat tuoreena muistissa. Markat vaihdettiin mustasta pörssistä, hotelleissa oli KGB :n kerrosvahteja. Viimeksi Rantanen, joka tunnetaan myös Kiteen Kirkkaan pontikankeittäjänä, kävi Venäjällä maaliskuussa 2020. Silloin viinaa ja tupakkaa sai tuoda Suomeen, jos vierailu kesti yli vuorokauden. Bensiiniä sai tuoda tankillisen ja lisäkanisterin verran vapaasti. Nyt matkat Venäjälle ovat jäissä. Hattulantien viereisen pellon toisella puolella on Venäjä. Rajatolpat erottaa himmeästi varjosta. Yhdestä kohdasta metsikköä puut puuttuvat. ”Mielikuvitus lähtee laukkaamaan, onko Venäjä putsannut rajan puilta, jotta voi tarvittaessa vyöryttää tankit Suomeen”, Osmo Väistö sanoo. POHJOISKARJALAN PUHOKSELLA ei ole tanssittu pariin vuoteen. Koronapandemian takia Pajarinhovin tanssisali on ollut tyhjillään. Tänään lippuluukulle on tunkua. Pekkaniskan Pojat, p.N.p. , esiintyy. Narikassa vaihdetaan ulkokenkiä tanssikenkiin. Tanssisalin seinällä valokyltti kertoo, onko vuorossa miesten, naisten vai sekahaku. Lavan yläpuolella taulu ilmoittaa seuraavan tanssin. Valssi, foxtrot, tango, hidas, nopea. Toisessa huoneessa lauletaan karaokea. Tanssikappaleiden välissä Pekkaniskan Poikien basisti Paul Kikerpuu esittää panhuilusoolona Lonely Shepherd -kappaleen. Se villitsee yleisön. Pajarinhovin tanssilattialla keski-ikä lähentelee viittäkymmentä vuotta. Nuorisoa ei näy. Limonaadia kuluu enemmän kuin väkeviä. Tanssijat ovat pukeutuneet kesäisesti, vaikka ulkona on vain muutama aste lämmintä. Kaikille halukkaille löytyy pari. Ihmiset tanssivat kahlitsemattoman riemun vallassa. Seuraava kappale on Rauli Baddingin Bensaa suonissa . Ne sanoivat kaiken rajoiksi taivaan ja maan, Häntä pysty kumpikaan ei kahlitsemaan. Siellä hän liitää ja soittaa sävelmää. Motti laulaa, renkaat ulvoo, voitto häämöttää. • ARTIKKELISSA ON KÄYTETTY LÄHTEENÄ TEOKSIA MARKKU KUISMA: KYLMÄ SOTA, KUUMA ÖLJY (1996) JA VELI-PEKKA TYNKKYNEN: VENÄJÄ, ENERGIA VALTA – ÖLJYKULTTUURI KOHTAA ILMASTON MUUTOKSEN (2022). REPORTAASIMATKAN RAHOITTI KONEEN SÄÄTIÖ. APURAHALLA TEHDÄÄN TULEVAISUUDESSA MYÖS VALOKUVANÄYTTELY JA DOKUMENTTIELOKUVA. Sodan aikana Venäjän taloutta on pidetty pystyssä energiakaupalla ja ruplan kurssia keinotekoisesti tukemalla.
46 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 KULTTUURI
47 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 KULTTUURI UN ANASTASIJA ISSAEVA oli soittamassa keikalla kesällä 2020, tuntematon mies käveli yllättäen yleisöstä hänen luokseen. ”Ton näkönen mimmi, ja sä vielä soitat!” Kohteliaisuudeksi tarkoitettu kommentti on jäänyt Issaevan eli DJ Anastasijan mieleen. Se ei ole ainoa laatuaan. Vartaloa ja ulkonäköä on kommentoitu ja tarjouduttu auttamaan miksauksen harjoittelemisessa – takaajatukset mielessä. Uran alussa Issaeva stressasi, miten hän voi pukeutua. Onko toppi ”liian avoin” tai hame ”liian lyhyt”? Issaevalle on joskus sanottu, että on turha yrittää kropalla tuoda itseään esiin. Nykyään hän pukeutuu niin kuin haluaa. ”Se on oikeasti aika ikävää, koska hei, sehän on mun kroppa. Sä sitä seksualisoit, enkä mä mun pukeutumisella.” MIEHISENÄ PIDETYLLÄ ALALLA unohdetaan, että naiset ovat olleet luomassa konemusiikkia jo 1950-luvulta lähtien. Muun muassa Daphne Oram kehitti 1960-luvulla laitteen, joka loi ääntä siihen syötettyjen graafisten symbolien avulla. Silti alan sukupuolijakauma on yhä epätasainen. Esimerkiksi vuonna 2020 DJ Mag jul kaisun vuosittaisen 100 suosituimman elektronisen musiikin artistin listauksesta naisia oli 13. Musiikinja sukupuolentutkija Milla Tiaisen mukaan naispuolisten tekijöiden teknologiaosaaminen kyseenalaistetaan edelleen helposti. Jos nainen tekee musiikkia teknologian avulla, sitä saatetaan pitää poikkeuksellisena. Musiikkisivustot valitsevat vuoden naisDJ :n. Tiaisen mukaan ilmiö on musiikkimaailmassa yleinen. Hän on kohdannut artisteja, jotka ovat kyllästyneet kertomaan kerta toisensa jälkeen, miltä tuntuu olla nainen miesvaltaisella alalla. ”Ihanteena tietysti olisi, että sukupuolen sijaan keskityttäisiin artistiin ja hänen musiikkiinsa”, Tiainen sanoo. Sitä ennen sukupuolesta on kuitenkin puhuttava, jotta epätasa-arvoon ja ongelmiin voidaan puuttua. Myönteisenä kehityksenä Tiainen pitää koronan aikana yleistyneitä open air -tapahtumia, joita järjestettiin esimerkiksi Helsingissä viime kesänä lähes joka viikonloppu. Ilmaistapahtumissa ei ole paineita lipputuloista. Sen ansiosta erilaiset artistit voivat esiintyä suurenkin yleisön edessä. MONEEN eri elektronisen tanssimusiikin genreen vaikuttanut house sai alkunsa 1980-luvun Yhdysvalloissa mustien seksuaalija sukupuolivähemmistöjen yhteisössä. Rasistisessa yhteiskunnassa house-klubit olivat turvallisia paikkoja, joihin jokainen sai tulla sellaisena kuin on. Myös tekno sai alkunsa Yhdysvalloista. K ? ELEKTRONISEN TANSSIMUSIIKIN YHTEISÖLLÄ ON VÄLILLÄ VAIKEUKSIA NOUDATTAA OMIA PERIAATTEITAAN. ARTISTIT KERTOVAT VÄHÄTTELYSTÄ JA HÄIRINNÄSTÄ. TEKNO, RAUHA JA RAKKAUS Teksti SILJA POKKI Kuvitus JAAKKO PALLASVUO
48 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 KULTTUURI
49 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 KULTTUURI ”Olen aika paljonkin joutunut kohtaamaan ennakko asenteita siitä, että en soittaisi teknisesti yhtä hyvin kuin miehet. Monien on ollut vaikea uskoa, että tuotan musiikkini itse. Lisäksi naisDJ:n musiikkityyliksi oletetaan usein jotain muuta kuin vaikkapa rankkaa industrial hardcorea. Toisaalta salaa nautin siitä, kun saan rikkoa olettamuksia palasiksi. Epämiellyttävät tilanteet ovat harvinaisia, mutta niin sanotuissa perus baareissa niitäkin on tullut vastaan. On huudeltu, että näytä tissit tai kommentoitu ulkonäköä musiikin sijaan.” –Jenni Inberg / DJ Djane J7 ?
50 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 KULTTUURI ”En ole ikinä kohdannut ennakkoluuloja skenen sisällä tai kollegoiltani, mutta asiakkailta, joiltakin keikkajärjestäjiltä ja esimerkiksi teknikoilta olen. Jotkut ovat olleet aidosti yllättyneitä, kun tunnen soittimien tekniikan. Uskon, ettei mikserini kytkentään tarjottaisi apua, jos olisin mies. Painotan, että nämä kerrat ovat kuitenkin olleet harvassa. Useimmiten ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja ehkä vain omasta mielestään avuliaita. Ennakkoluulot ja stereotypiat istuvat kuitenkin sitkeästi joidenkin mielissä. Toivoisin, että alalle tulisi enemmän uusia etenkin naisoletettuja tekijöitä, jotta sukupuolten ero ei olisi niin suuri ja vihdoin ja viimein päästäisiin eroon ajatuksesta, että tämä olisi miesten ala. Lupaan myös itse tarkastella omaa käytöstäni tilanteen parantamiseksi. Toivoisin myös, että lakattaisiin puhumasta nais-DJ:stä. On olemassa vain DJ:tä.” – Lotta Uotila / DJ Ulrika
51 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 KULTTUURI Siitä tuli housen tavoin sorrettujen ryhmien musiikkia. Nykyään house, tekno ja muut elektronisen musiikin genret ovat valtavirtaistuneet. Ympäri maailmaa järjestetään jopa kymmeniä tuhansia kävijöitä houkuttelevia elektronisen musiikin festivaaleja. Naisten osuus esiintyjistä on kasvanut, mutta hitaasti. Vuosina 2017–2019 tehdyn tutkimuksen mukaan 400 elektronisen musiikin festivaalilla 25 prosenttia esiintyjistä oli naisia. Vuonna 2013 naisesiintyjiä oli 10 prosenttia. Ulkomailla keskustelu elektronisen musiikin epätasa-arvoisuudesta on saanut mediahuomiota. Yksi tämän hetken suosituimmista elektronisen musiikin artisteista, venäläinen tuottaja ja DJ Nina Kraviz , kertoi kokemuksistaan The Guardian -lehden haastattelussa vuonna 2018. Kravizin mukaan hänen mieskollegansa ovat sanoneet, että Kraviz keskittyy liikaa seksuaalisuuteensa ja vartaloonsa taiteellisuuden kustannuksella. He ovat arvostelleet myös Kravizin meikkaamista. Brittiläinen DJ -tuottaja Rebekah, oikealta nimeltään Rebekah Teasdale , kertoi viime vuonna The Guardian -lehdelle kokeneensa urallaan seksuaalista ahdistelua ja hyväksikäyttöä. Jotkut ovat myös epäilleet, ettei Teasdale soita omia keikkojaan tai miksaa itse musiikkiaan. Siksi Teasdale on jopa soittanut keikan kameran edessä todistaakseen taitonsa. SUOMALAINEN HOUSEARTISTI Laura PetrisForsell tuotti musiikkia miehensä Samuli Kempin kanssa Sam & Gigi -duossa 2000-luvun alussa. He keikkailivat aktiivisesti ulkomailla asti. Siihen aikaan naisia ei juuri näkynyt DJ :nä, eikä Petris-Forsell tuntenut yhtään naispuolista tuottajaa. Petris-Forsellin mukaan Sam & Gigi -duon musiikki oli ”liirumlaarumia rakastumisesta”, olivathan hän ja Kemppi vastarakastuneita. Siitä PetrisForsell sai myös kuulla. ”Samuli Kempin vaimo” oli monesti hänen ainoa statuksensa. Moni oletti, että duon musiikki oli Kempin musiikkia, johon Petris-Forsell kävi vain laulamassa vokaalit. Todellisuudessa musiikkia ei olisi voinut syntyä ilman tasapuolista työpanosta. Kemppi oli teknisesti taitava ja osasi rytmiikkaa, mutta ei melodioita. PetrisForsell kyllä lauloi vokaalit, mutta myös loi biisien melodian säveltämällä ja soittamalla. Kun Petris-Forsell teki duolle hyviä sopimuksia ulkomaisten levy-yhtiöiden kanssa, sana kiiri muiden artistien korviin. He soittivat Kempille, joka ei tiennyt sopimusasioista mitään. Kukaan ei ottanut Petris-Forselliin yhteyttä, vaikka hän olisi ollut valmis auttamaan. ”Peace, love, unity, respect. Whatever, a load of bullshit. Me ei saatu jeesiä keneltäkään, eikä kukaan halunnut sitä meiltä.” Petris-Forsellin mielestä muutosta parempaan on kuitenkin tapahtunut. MYÖS HILLA JULKUNEN on nähnyt alan ikävät puolet. Julkunen eli DJ Hilla Liila on DJ -kollektiivi Local Deepin perustajajäsen, samannimisen radio-ohjelman juontaja ja entisen Pussy eau de Clubin DJ . Julkusen mukaan epäkohtia ei yleensä tuoda esiin. ”Se on se vittumainen osuus. Kaikki, varsinkin naisoletetut, tietävät, että on olemassa paljon epäkohtia. He puhuvat niistä keskenään, mutta jostain syystä näihin teemoihin ei tartuta, oteta vakavasti tai kysytä, mikä tää meininki on.” Vuonna 2018 suomalaiset elektronisen musiikin toimijat julkaisivat Valomerkki-vetoomuksen, jossa vaadittiin konkreettisia ja pitkäjänteisiä toimia kohti turvallisia ja ahdistelusta vapaita tiloja, selkeitä toimintaohjeita ongelmatilanteisiin sekä vakavasti otettavaa julkista keskustelua. Vetoomuksen allekirjoittivat sadat alalla toimivat henkilöt. Valomerkin sivuilla on julkaistu artistien, tapahtumanjärjestäjien ja yleisön kokemuksia, joissa he kertovat nimettöminä seksismistä, seksuaalisesta ahdistelusta, syrjinnästä ja ulkonäön kommentoimisesta. ”Valomerkki ei saanut aikaan sitä, mitä sillä haettiin, koska tää skene on niin pää hiekassa rumista osuuksista”, Julkunen sanoo. Julkusen mukaan ylenkatsominen on edelleen tavallista. Esimerkiksi jos nainen tai naiseksi oletettu DJ tulee uutena skeneen, miespuoliset kollegat saattavat ajatella, että hänelle pitää opettaa kaikki kädestä pitäen. Neuvoja annetaan, vaikka niitä ei ole kysytty. Julkunen on muunsukupuolinen. Hän ei ole itse kohdannut syrjintää sukupuoliidentiteettinsä takia, vaan siksi, että uudet ihmiset olettavat, että hän on nainen. Elektroninen musiikki on lähtöisin queer-maailmasta, mikä voi Julkusen mukaan vaikuttaa siihen, että naisia saatetaan alalla kohdella huonommin kuin sukupuolivähemmistöjen edustajia. Julkunen on huomannut, että nykyään artistikattaukset ovat moninaisempia. Vielä vuonna 2018 Bassolinja-festareiden lähes 20 esiintyjästä Julkunen oli ainoa artisti, joka ei ollut mies. Kehityksestä huolimatta asenteet eivät ole muuttuneet tarpeeksi. Skene on kahtiajakautunut, Julkunen sanoo. Helsingin keskustan tapahtumissa artistit ovat pitkälti miehiä. Kallion suunnalla, esimerkiksi Kaikussa ja Ääniwallissa, artistikattaus on usein moninaisempi. Vaikka Julkunen sai uransa alussa monilta neuvoja, hän ei koe saaneensa sellaista tukea, jota toivoi. Siksi hän on halunnut toimia toisin. Julkunen ja Issaeva ovat tehneet yhteistyötä ja auttaneet toisiaan. Issaeva on buukannut Julkusen soittamaan tapahtumaan, ja Julkunen on ottanut Issaevan mukaan järjestämään reivejä. Parikymppinen Issaeva on siirtynyt tanssilattialta dekkien taakse vuonna 2020. Huhtikuussa hän esiintyi ensimmäistä kertaa ulkomailla. Issaeva haluaa olla uusille artisteille se turvallinen henkilö, joka häneltä joskus puuttui. Tyyppi, jolta voi pyytää apua ilman huolta ikävistä taka-ajatuksista. ”Mä haluan antaa itsestäni jotain tälle skenelle, koska mä rakastan sitä. Se on mun koti.” •
52 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ISNEYLANDISSÄ unelmat toteutuvat – tai niin ainakin väitetään. 19-vuotiaalle Aura Mikkoselle Disney toteutti yhden unelman. Espoosta kotoisin oleva Mikkonen työskentelee Hongkongin Disneylandissä tanssijana. Lisäksi hän näyttelee satumaailman hahmoja ja kulkee teemapuistossa Disney-prinsessojen kanssa tervehtimässä vieraita. Virallinen titteli on prinsessojen ystävä . Vuonna 2010 Mikkonen oli alaasteikäinen ja Disneyn Kaksin karkuteillä tuli elokuviin. Siitä tuli ensimmäinen prinsessaelokuva, jota hän fanitti. Thaimaan-matkalla Mikkonen pääsi vapauttamaan taivaslyhtyjä ilmaan kuin Tähkäpää elokuvassa. ”Rakastan Frozenia , ja olen tavallaan manifestoinut itselleni tämän Disney-uran.” Yläasteella Mikkonen alkoi miettiä, voisiko tanssimisesta tulla ammatti. Hän oli haaveillut pitkään myös ulkomaille muuttamisesta. Lukioaikana Mikkosen äiti vinkkasi Amsterdamissa pidettävistä Disneylandin pääsykokeista, ja Mikkonen päätti lähteä kokeilemaan onneaan. Pääsykokeet kestivät koko päivän, ja hakijoita karsittiin vaihe vaiheelta. Seuraavalla viikolla koronapandemia alkoi levitä Euroopassa ja rajat menivät kiinni. Osa hakuprosessista piti hoitaa etänä, ja lopulta Mikkonen tuli valituksi. Hän suoritti lukio-opinnot kahdessa ja puolessa vuodessa ja muutti maaliskuussa 2021 Hongkongiin. Tänä vuonna Mikkonen aloittaa harjoitukset lapsuudessa ihailemansa Tähkäpää-hahmon kanssa. DISNEYLLÄ ON kuusi teemapuistoa: Yhdysvalloissa Kalifornian Anaheimissa ja Floridan Orlandossa sekä Hongkongissa, Shanghaissa, Tokiossa ja Pariisissa. Kalifornian puisto on vanhin. Se avattiin jo vuonna 1955. Vuonna 2018 Disneyn teemapuistoissa vieraili yli 157,3 miljoona ihmistä. Työntekijöille Disneyllä on tarkat vaatimukset. Täytyy olla esimerkiksi täysi-ikäinen ja sopivan pituinen. Disney on tarkka myös esiintyjien ulkonäöstä. Mikkonen kertoo, että esimerkiksi ison finnin tai silmien vuotamisen takia voi saada sairaslomaa. ”Töistä saamme tarvittaessa ihonhoitotuotteita kuten kasvonaamioita. Kynnet pidetään Prinsessojen AURA MIKKONEN TYÖSKENTELEE ESIINTYJÄNÄ DISNEYLANDISSÄ, JOSSA PRINSESSOILTA VAADITAAN TÄYDELLISYYTTÄ JA FINNISTÄ VOI SAADA SAIRASLOMAA. SILTI MIKKONEN RAKASTAA TYÖTÄÄN SATUMAAILMASSA. D
53 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 nuden värisinä, sillä neutraalit kynnet ovat Disney Look -ohjeistuksen mukaiset.” The Disney Look on työntekijän käsikirja ulkonäköön ja edustukseen. Käsikirjan mukaan työntekijän on oltava ”puhdas, huoliteltu ja lähestyttävä”. Mikkonen suhtautuu vaatimuksiin arkisesti. Näinhän myös monet muotimallit elävät, hän pohtii. Työntekijöiden täytyy osallistua Disneyn järjestämään kuntoiluun ja kuntotesteihin. Mikkonen käy myös vapaa-ajalla treenaamassa tanssitunneilla. Kaikille puiston hahmoille on omat kriteerit. Esimerkiksi keijut ovat lyhyitä. Rooleihin ja castingiin ei voi itse vaikuttaa. ”Asenteeni oli, että voin tehdä vaikka mitä”, Mikkonen kertoo. Tärkeämpää hänelle oli työ Disneyllä kuin tietty rooli. VUONNA 2016 brittitutkimuksessa havaittiin, että Disneyn prinsessaelokuvien katsominen vahvisti lasten käsityksiä stereotyyppisistä tytöistä. Edinburgh News uutisoi vuonna 2019 Pariisin Disneylandin prinsessojen hakukriteereistä. Naishahmojen esittäjien pitää olla 160–173 senttimetriä pitkiä, heillä ei saa olla tatuointeja näkyvällä paikalla ja esiintyjien on oltava ”elegantteja” ja ”viehättäviä”. Miehiltä vaadittiin tatuointikriteerin ja 178–191 senttimetrin pituuden ohella vain vahvaa fysiikkaa ja maskuliinisia piirteitä. Ulkonäön lisäksi työssä vaaditaan, ainakin naisilta, myös oikeanlaista käyttäytymistä ja puhetapaa. Rooliin kuuluu myös näyttelemistä, joten esiintyjät joutuvat miettimään esimerkiksi hahmon reaktioita muiden sanomisiin. Prinsessat ovat kuninkaallisia, joten myös kehollinen ilmaisu on tärkeää saada oikein. Myös Mikkonen on saanut palautetta esiintymisestään. ”Minua on ohjeistettu, että voisin olla vieläkin kohteliaampi ja kiinnostuneempi vieraista.” Esiintyjien apuna ovat hahmoista laaditut kuvaukset, jotka sisältävät esimerkkejä lauseista ja keskustelunaiheista. ”Lavalla oleminen on helppoa, kun esitys on joka kerta sama, kun taas puistossa joudun jatkuvasti improvisoimaan.” Samalla hahmojen kuvauksissa ohjeistetaan, mitä ei kannata sanoa. ”Jos hahmon elokuvassa on pahis, sitä ei mainita.” Disneylandissä kaiken pitää olla positiivista – happily ever after . Pahikset eivät siihen sovi. TAIANOMAISUUS on tärkeä osa Disneylandin julkikuvaa. Disneylandit ja -worldit ovat teemapuistoja, jotka edustavat koko Disneyn historiaa ja perintöä. Jokainen Disneyn työntekijä on ”osa tarinaa”, ja siksi kaikkia työntekijöitä kutsutaan nimellä cast member . Asiakkaatkaan eivät ole asiakkaita vaan vieraita . Täydellisyyden tavoittelu on Disneyn lähtökohta. ”Jos pieni lapsi itkee, tilanne korjataan heti. Jos jäätelö tippuu maahan, saa uuden”, Mikkonen kertoo. Työntekijöitä vaatimus täydellisyydestä voi kuluttaa. Erityisesti amerikkalaisissa Disneyn teemapuistoissa asiakkaat ovat pyrkineet saamaan esiintyjät mokaamaan ja käyttäytymään vastoin tarkkoja käytösohjeita. Tiktokissa on esimerkiksi levinnyt video, jossa Kaunottaren ja hirviön Gastonia ahdistellaan Disneyn puistossa. Näyttelijä pyytää tiukasti ja useaan kertaan henkilöä poistumaan hänen läheltään. Video herätti keskustelua siitä, miten hahmojen esittäjiä saa kohdella puistoissa. Mikkonen ei kohtaa työssään yhtä paljon provokaatioyrityksiä. Hän uskoo sen johtuvan siitä, että Hongkongissa kulttuuri on kohteliaampi. ”Esiintyjän näkökulmasta Disneyllä oleminen on välillä todella armotonta. Joku kuvaa omaa tekemistä koko ajan. Asetelma on vaikea, kun joutuu miettimään, että esiintyy katsojille, mutta näyttää kamerassa hyvältä. Auralle voin antaa kaiken anteeksi, mutta prinsessa on täydellinen eikä voi mokata. Siinä on esiintyjällä paljon vastuuta.” Mikkonen ja muut työntekijät ovat saaneet Disneyltä ohjeistuksia vaikeiden tilanteiden käsittelemiseen. Mikkonen kertoo, että he pyrkivät esimerkiksi työskentelemään useamman ihmisen ryhmissä puistossa. Yllättävissä tilanteissa muut voivat auttaa. Työntekijöiden tilannetta on vaikeuttanut myös pandemia. Huhtikuussa 2021 Insiderlehti kertoi, että pandemian aikana Disney on lomauttanut 43?000 ja irtisanonut 18?000 työntekijää. Mikkonen kertoo, että Hong kongin Disneylandissä pidetään edelleen turva välejä ja esitysten katsojamääriä on rajoitettu. MIKKONEN NAUTTII esiintymisestä, mutta työn sosiaalisuus tuntuu hänestä välillä raskaalta. Kaikki ulkomaalaiset työntekijät asuvat samassa talossa, ja työyhteisöstä on tullut Mikkoselle perhettä. ”Työkaverini Disneyllä ovat ne, joiden kanssa vietän vapaa-aikaa. Näen jatkuvasti samoja ihmisiä.” Disney-työn perässä Hongkongiin muuttaneita on noin 50. Disney tarjoaa ulkomaalaisille työntekijöille asunnon ja työmatkat. Monet Disneyn työntekijät ovat töissä määräaikaisilla sopimuksilla, mikä tarkoittaa, että ihmiset vaihtuvat usein. ”Täällä luodaan poikkeuksellisia ystävyyksiä. Ihmiset tulevat ja menevät, mutta yhteys, joka kehittyy, kun viettää tiiviisti aikaa yhdessä, on todella erityistä.” Mikkosen nykyinen sopimus päättyy syyskuussa, eikä hän tiedä vielä, mitä sen jälkeen tekisi. Parhaillaan hän suorittaa etänä kauppatieteiden kandidaatin tutkintoa brittiläiseen yliopistoon. ”Opiskelu on tosi jees, mutta on mahtava tietää, että myös tämä on mahdollista. Ehkä päädyn tulevaisuudessa toiseen Disneypuistoon, muihin tanssiesityksiin tai musikaaliesiintyjäksi.” • ystävä Teksti SELMA AF SCHULTÉN Kuva AURA MIKKOSEN ARKISTO
54 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ESSEE ISKONI LAPSI sai elämänsä ensimmäisen koulutodistuksen. Pitkää erinomaisten listaa pilkkoi yksi hyvä : se oli suomen kielen ja kirjallisuuden kohdassa ilmaiset itseäsi . Siskoni mietti, mitä 7-vuotiaan pitäisi arvosanalla tehdä. Tulisiko lapsen reflektoida toimintaansa? Motivoitua parempaan ulos antiin? Vai sisäistää todistus osaksi minäkuvaansa, tyyliin: Olen ihminen, jolta lukeminen ja kirjoittaminen sujuvat erinomaisesti, mutta itseäni ilmaisen vain hyvin . Tunnollisessa ja koulua jännittävässä lapsessa arvosana aiheutti lähinnä stressiä ja pahaa mieltä. MINULLE KOULUAJOISTA on jäänyt mieleen jatkuva ja kohtuuton arvosanojen fetisointi. Arvosanoilla uhkailtiin. Arvosanoilla lahjottiin. Kun luokkatoveriani pelotti laulaa yksin luokan edessä, opettaja kiristi häntä musiikin arvosanalla. Matematiikantunneilla raapustin puutumukseen asti ylihelppoja tehtäviä, sillä arvosanaa varten piti laskea kaikki tehtävät. Voisi kuvitella, että 20 vuodessa koulu olisi muuttunut inhimillisemmäksi (tai ainakin vähemmän fasistiseksi). Eivät kai nykyopettajat vaadi oppilaita tervehtimään seisaaltaan ja kutsumaan opettajaa rouvaksi tai herraksi? Itse asiassa arvosanojen valta on vahvistunut. Aikaisemmin numeroarviointi oli pakollinen kahdeksannesta luokasta alkaen, ja sitä ennen koulut saivat valita käytäntönsä. Vuonna 2020 perusopetuksen arvosanojen kriteereitä päätettiin tarkentaa. Samalla numeroarvioinnin aloittamista aikaistettiin siten, että se on otettava käyttöön kaikkialla viimeistään neljännellä luokalla. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan numeroiden tehtävä on kuvata, kuinka hyvin ja missä määrin oppilas on saavuttanut opetussuunnitelmassa oppiaineille asetetut tavoitteet. Sitä, miksi numerot olisivat tässä erityisen hyvä mittari, ei sanota. Arvosanathan eivät kerro, mitä tuli tehtyä, millä tavalla oppimistaan voisi kehittää tai millaisen tuen tarpeessa lapsi on. Opettaja voi toki täydentää numeroita kirjallisilla kommenteilla. Israelilaisen kasvatuspsykologian professorin Ruth Butlerin tutkimuksissa numeroiden läsnäolo kuitenkin nollasi kommentoinnin vaikutuksen. Oppilaat, jotka saivat pelkästään kommentteja, pärjäsivät paremmin kuin ne, jotka saivat pelkkiä numeroita tai numeroita yhdistettynä kommentteihin. Ja vaikka moni koulu valitsee alkuluokille sanallisen arvioinnin, ei sekään ole välttämättä kuin muunnelma numeroista. Yksikään ekaluokkalainen ei ole niin tyhmä, ettei tajuaisi, mikä on erinomainen, hyvä, tuettava ja ei saavuttanut tavoitteita -litanian paremmuusjärjestys. Tietenkin pettyneelle lapselle voisi selittää, että hyväkin on oikeasti hyvä. Mutta ilmeinen viesti on, että jotain on jäänyt puuttumaan. Itsensä ilmaiseminen ei ole ollut erinomaista , siispä hyvä . Sama välineellisen ehdollistamisen logiikka pätee arvosanoihin ylipäänsä: Jos teet näin, seuraa palkinto. Jos teet toisin, seuraa sanktio. Kyseessä on jokaiselta psykologian alkeiskurssilta tuttu Skinner-laatikko. Makupalojen avulla nälkiintyneet ja tylsistyneet rotat voidaan kouluttaa suorittamaan esimerkiksi erilaisia tanssiliikkeitä. Vastaavasti palkintoa ja rangaistusta voidaan käyttää siihen, että alakouluikäiset saadaan tekemään sellaisia tehtäviä, jotka eivät kiinnosta heitä. Kiinnostuksen puute on ulkoisten palkintojen tunnettu sivuvaikutus, josta opetussuunnitelman perusteet vaikenevat. Vuonna 1971 psykologi Edward Deci ravisteli behaviorismin valtakautta julkaisemalla tutkimuksen siitä, miten rahapalkinto syö ongelmanratkaisutehtävää kohtaan tunnettua innostusta. Palkitsemiselle ja rankaisulle löytyy yhä puolestapuhujansa, mutta on entistä enemmän tutkimusnäyttöä siitä, että ulkoiset motivaattorit syövät sisäistä motivaatiota. Käytännössä se tarkoittaa ilon katoamista oppimisesta. Kun Stanfordin ja CarnegieMellon yliopiston tutkimuksessa koululaisia palkittiin tiettyjen matematiikkapelien pelaamisesta, he kyllä pelasivat niitä mielellään. Kun palkintojen antaminen lopetettiin, pelaaminen hiipui palkittujen ryhmässä vähäisemmäksi kuin niillä lapsilla, joita ei ollut koskaan palkittu. Peruskoululaatikkoon tungetaan innostuneita ja uteliaita 7-vuotiaita, ja ulos tulee tympääntyneitä, välinpitämättömiä teinejä. RAKASTAN OPPIMISTA, mutta vihasin koulua. Muistan yhä ala-asteikäisenä iskeneen keskiaikainnostuksen, jonka vallassa luin mustasta surmasta, feodaalijärjestelmästä ja pyhimyksistä. Muistan myös tympeän, latistavan tunteen, kun koulussa vihdoin päästiin keskiaikaan ja historianopettaja alkoi puhua koealueesta. Välineellisen ehdollistamisen negatiiviset seuraukset eivät lopu sisäisen motivaation puutteeseen. Ulkoiset kannustimet saavat ihmiset tekemään sitä, mitä on tilattu, mutteivät juurikaan muuta. Koululaiset, joiden pitää hankkia hyviä arvosanoja, kehittyvät hyviksi arvosanojen hankkimisessa. Muut taidot ovat toinen asia. Palkinnot toimivat yksitotisissa tehtävissä, jotka eivät vaadi ajattelua. Haastavammissa tilanteissa palkinnot häiritsevät ongelmanratkaisukykyä. Tel Avivin yliopiston tutkimuksessa lukiolaiset, jotka saivat palkinnon muistitestistä tai luovuutta vaativasta tehtävästä, suoriutuivat huonommin, kuin ne, joita ei palkittu. Psykologi Teresa Amabilen tutkimuksessa pelkkä palkinnon ajatteleminen vähensi luovuutta. Psykologi Carol Dweckin mukaan arvosanoihin keskittyminen oli yhteydessä heikompaan pärjäämiseen koulussa. Arvosanat myös kannustavat turvallisuushakuisuuteen ja moraalittomuuteen. Jos mielii saada hyvän numeron, kouluesitelmä tai essee kannattaa tehdä tutusta ja helposta aiheesta. Vastaavasti lunttaaminen on täysin rationaalista, ja ne, joita kiinnijäämisen rangaistus pelottaa, voivat yrittää sulloa lähimuistinsa täyteen juuri ennen koetta ja antaa ponnistuksen jälkeen aivojensa pyyhkiytyä tyhjiksi. Kehnolle opettajalle palkinnot ja rangaistukset ovat tietenkin pelastus. Arvosanojen avulla ainakin osa lapsista voidaan painostaa seuraamaan pitkäpiimäistä opetusta. Loppuja voi sitten sanktioida kevättodistuksessa kiinnostuksen puutteesta. MUISTAN ALAASTEEN käsityönopettajan, joka oli päättänyt, että olen huono käsitöissä. Sittenkin, kun tein kaiken täydellisesti, hän ei nähnyt vaivannäköäni, vaan suostui vasta painostettuna ja pitkin hampain nostamaan seiskani kasiin. LAPSILAATIKKO NUMEROARVIOINNIN ON TARKOITUS KUVATA SITÄ, MITEN HYVIN OPPILAS ON SAAVUTTANUT OPETUSSUUNNITELMAN TAVOITTEET, MUTTA TUTKIMUSTEN MUKAAN NUMEROT VOIVAT HAITATA OPPIMISTA, KIRJOITTAA KIRJAILIJA IIDA RAUMA ESSEESSÄÄN. S
55 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ESSEE Muistan ala-asteen englanninopettajan, joka enimmäkseen vältteli opettamista, mutta antoi minulle arvosanaksi kasin, vaikka en osannut lainkaan englantia. Muistan yläasteen äidinkielenopettajan, joka rakasti arvosanoja muttei minua. Opettaja selosti mielellään arvosanakriteereitä ja muistutti aina, ettei kymppiin riittänyt pelkkä koearvosana vaan lisäksi piti osoittaa erityistä harrastuneisuutta lukemisessa ja kirjoittamisessa. Tiesin olevani ainoa, joka täytti kriteerit. Yhtä lailla tiesin, etten koskaan saisi kymppiä, sillä suhtauduin nihkeästi opettajan tapaan naureskella yksittäisille oppilaille. Peruskoulun päättötodistuksen äidinkielen ja kirjallisuuden arvosanani oli yllätyksettömästi kasi. Muistan, että siskoni päätti kerran palauttaa kirjoittamani esseen omanaan, ja riemuitsi, kun minun kasini nousi hänen opettajansa arvioinnissa kympiksi. VUONNA 2018 tutkijatohtori Najat OuakrimSoivio luonnehti Helsingin Sanomissa peruskoulun päättöarvosanoja ”lottoarvonnaksi”. Vuoden 2020 uudistus pyrkikin yhdenmukaistamaan arviointia, jotta toisen asteen opintoihin hakeutuminen olisi reilumpaa. Vaikka jokin uudistus oli epäilemättä tarpeen, ovat arvosanat tuskin koskaan oikeudenmukaisia. Numerot luovat vaikutelman objektiivisuudesta, mutta mukana on aina tulkintaa. Edes yhdenvertaisuudelle omistautuneimmat ja oppilaiden suorituksia tunnollisimmin dokumentoivat opettajat eivät välttämättä ole yhtä mieltä arvosanoista. Lisäksi arviointiin vaikuttavat opettajan kehontilat, kuten väsymys ja verensokeri, sekä tiedostamattomat, esimerkiksi sukupuoleen ja ihonväriin liittyvät vinoumat ja ennakko-odotukset oppilaiden kyvyistä. Perusopetuksen arvioinnin yleisissä periaatteissa luvataan, ettei arviointi kohdistu oppilaiden persoonaan, temperamenttiin tai muihin henkilökohtaisiin ominaisuuksiin. Oppiainekohtaiset kriteerit painottavat kuitenkin oppilaan ”itsenäisyyttä” ja osallistumista ryhmätoimintaan ja keskusteluihin. Taustalla voikin nähdä ideaalin ekstrovertista, reippaasta oppilaasta, joka ei arastele avata suutaan ryhmässä tai tarvitse opettajan tukea. Temperamentiltaan vetäytyvämpi tai ryhmässä itsensä turvattomaksi kokeva lapsi ei ole arvosanoja jaettaessa vahvoilla. Myös sisareni lapsen todistuksen itsensä ilmaiseminen kalskahtaa sanavalmiiden suosimiselta. Siinä missä oppilaat edustavat koko väestöä, opettajat ovat ryhmänä homogeeninen ja valikoitunut. Olisikin tärkeää kysyä, missä määrin esimerkiksi vaatimus ”itsenäisyydestä” heijastaa opettajakunnan oikeistolaisia arvoja. Arvosanoilla on ikävä tapa kietoutua oppilaiden identiteettiin. ”Vitosen oppilas” kuvittelee olevansa tyhmä, vaikka koulujärjestelmä olisi pettänyt hänet jättämällä hänet puolilukutaidottomaksi ja sitten sanktioinut huonoin numeroin. Kymppirivistön minäkuvakseen sisäistänyt puolestaan saattaa lannistua haasteiden äärellä. Masentavinta on Golem-efekti. Jos opettaja uskoo oppilaan olevan kyvytön ja laiska, oppilas pärjää oikeasti huonommin. Vastaavasti katteetonkin usko oppilaan kykyihin on taipuvainen toteuttamaan itsensä. ALAASTEELLA siskoni askarteli ystävänsä kanssa opettajalleen todistuksen, jossa arvioitiin muun muassa opettajan kykyä huutaa tunnilla (kymppi) ja huolehtia omista tavaroistaan (vitonen). Opettaja pahastui ja lähetti siskoni koulukuraattorin puhutteluun. Pohjimmiltaan arvosanoissa onkin kyse juuri tästä: kuka saa arvostella ja pakottaa ja ketä. Suomen arviointiuudistus on osa länsimaista tendenssiä, jossa lapsia testataan ja arvioidaan yhä raskaammin. Mieleen tulee väkisin, että kun opettajien auktoriteettiasema on kokenut inflaation, arvosanoihin takertuminen on keino vahvistaa valtaa. Taustalla tuntuisi olevan myös ajatus siitä, että lapset pitää jo varhain totuttaa niin kutsutun tosielämän kauhuihin, työmarkkinoiden koventuvaan kilpailuun, ja siihen, että jos syystä tai toisesta ei pärjää, vika on itsessä. Rotat voi toki opettaa tanssimaan. Jos koulun pyrkimys on kasvattaa lapset mekaaniseen suorittamiseen ja tottelemiseen, suunta on oikea. Jos tärkeintä on oppiminen, arvosanoja ei tarvita. • IIDA RAUMA KIRJOITUKSESSA ON KÄYTETTY LÄHTEENÄ MUUN MUASSA SEURAAVIA TEOKSIA: Blum, Susan D. (toim.). (2020). Ungrading: why rating students undermines learning (and what to do instead). Morgantown, West Virginia: West Virginia University Press. Butler, R. (1988). Enhancing and undermining intrinsic motivation: The effects of taskinvolving and ego-involving evaluation of interest and performance. British Journal of Educational Psychology, 58(1), 1–14. Deci, E. L. (1971). Effects of externally mediated rewards on intrinsic motivation. Journal of Personality and Social Psychology, 18(1), 105–115. Deci, E. L.; Koestner, R.; Ryan, R. M. (2001). Extrinsic rewards and intrinsic motivation in education: Reconsidered once again. Review of Educational Research, 71(1), 1–27. Dweck, Carol S. (1999). Self-theories : their role in motivation, personality, and development. Philadelphia PA: Psychology Press. Greene, D., Sternberg, B., & Lepper, M. R. (1976). Overjustification in a token economy. Journal of Personality and Social Psychology, 34(6), 1219–1234. Kohn, Alfie. (2018). Punished by rewards: The trouble with gold stars, incentive plans, A's, praise, and other bribes. Boston: Houghton Mifflin. Rosenthal, R., & Jacobson, L. (1968). Pygmalion in the classroom: Teacher expectation and pupils' intellectual development. New York: Holt, Rinehart & Winston. Nu me ro t lu ov at va ik ut el ma n ob je kt ii vi su ud es ta , mu tt a mu ka na on ai na tu lk in ta a. M A R E K S A B O G A L L E H T I
YLIOPPILASLEHTI 3/2022 56 MANIFESTI Uuden yliopiston manifesti Seitsemän syytä, miksi Suomeen tarvitaan uusi yliopisto nykyisten tilalle. I YlIopIsto on kuollut. Pitää perustaa uusi yliopisto. Yliopisto on kuollut, koska sitä ohjasivat valtiovallan poukkoileva politiikka, yksityinen rahoitus ja aikamme ideo logiat. Näihin kuuluvat talouskasvu, kilpailu, innovointi, tehokkuuden tavoittelu, tuottaminen ja tuotosten vertailu. Yhä harvemmin nyky-yliopistoa ohjaavat yliopistolaiset tai tiede, kriittinen ajattelu, sivistys, uteliaisuus, kulttuuritahto. Siksi Suomeen pitää jälleen perustaa yliopisto. Uusi yliopisto on sellainen, että se on samalla vanha yliopisto. Tulee perustaa Suomen vapaa yliopisto. Tai Suomen uusi yliopisto. Suomen vanha uusi yliopisto. Universitas. II nYkYInen YlIopIsto ei ole universitas. Se ei ole kiinnostunut viisaudesta tai kriittisyydestä. Siltä vaaditaan, että se tuottaa innovaatioita, talouskasvua, työllisyyttä tai aluepolitiikkaa. Sitä vaaditaan osallistumaan muodikkaiden yhteiskunnallisten ideologioiden, kuten vihreän kasvun toteuttamiseen. Samalla on unohdettu, miten yliopiston ytimessä on ikivanha ajatus, jonka mukaan tieto on parempi kuin tietä mättömyys, sivistys parempi kuin sivistymättömyys. Että uuden tiedon löytämisen mahdollistaa vain kriittisyys yhdistettynä suurimpaan mahdolliseen vapauteen. Siksi yliopistoissa on alkuaan ollut akateeminen vapaus. Mutta nyky-yliopistossa suurin mahdollinen kontrolli yhdistyy uusimpien muotien noudattamiseen. Julkaisumääriä, julkaisufoorumeja, hankittuja rahoituksia ja julkisia esiintymisiä seurataan. Projektijohtaja raportoi laitosjohtajalle, joka raportoi dekaanille, joka raportoi rehtorille, joka raportoi opetusministeriölle. Joka tasolla huudetaan: lisää – vähemmällä rahalla! Kontrollia ylläpidetään akateemisella kilpailulla. Ylio pistolaiset, joiden tulisi muodostaa oppinut yhteisö, kilpailevat toisiaan vastaan harvoista viroista, projekteista ja apurahoista. Siihen tarvitaan muodikkaita tieteellisiä teorioita ja julkaisuja, jotka ovat pikemminkin korkealle rankattuja ja amerikkalaisia kuin jotain uutta selvittäviä tai suomalaista yleisöä kiinnostavia. Arvioijana kilpailuissa toimivat toiset yliopistolaiset, kollegat, joiden kanssa yhtäältä kilpaillaan ja toisaalta tehdään yhteistyötä. Yliopistolaiset ovat kilttejä ja mukautuvaisia. He ovat suorittajia ja alistuvat siksi kilpailuun, jonka avulla heitä hallitaan. Kukaan ei huuda, että tämä on hulluutta. Kukaan ei mene lakkoon. Moni sen sijaan uupuu hulluuteen saakka. Heidän ruumiinsa menevät lakkoon. Olisi hullua olla uupumatta nyky-yliopistossa. Nyky-yliopistolla on aina ”strategia”. Olemme lukeneet kaikki suomalaisten yliopistojen strategiat. Ne ovat aivan samanlaisia. Eikä yksikään niistä ole universitaksen strategia. Strategioissa lukee, että yliopistot haluavat ”ratkaista” maailman ongelmia, kuten ilmastonmuutoksen tai pandemian kysymyksiä. Yliopistot haluavat olla myös ”huippuja”, nousta toisia yliopistoja paremmiksi yliopistorankingissa, vaikka rankingeja ei ole laadittu yliopistossa vaan konsulttitoimistossa. III RatkaIsu ja huIppu. Mutta entä tieto ja sivistys, kriittinen ihminen? Universitaksen kansalainen kysyy: miksi tämä on näin? Nyky-yliopistolainen taas kysyy: mitä hyötyä tästä on? Tämä ei ole yliopistolaisen vaan alakoululaisen kysymys. Sen rinnalla raikuu yhä useammin pikkulapsen kysymys: mikä on suurin, kellä on pisin? Mikä yliopisto on yliopistorankingin paras? Kuka on siteeratuin tutkija? Näin yliopisto antaa jonkun toisen kertoa, miksi se on olemassa. Oikeistohallituksen aikana se on olemassa, koska pitää saada aikaan talouskasvua, innovaatioita tai yritystoimintaa. Vasemmistohallituksen aikana se on olemassa, koska tärkeää on työllisyys, elinikäinen oppiminen, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, aluepolitiikka, vihreä siirtymä, antirasismi tai feminismi. Kaikkina aikoina se on olemassa, koska se, tai jokin sen osa, voi muka olla parempi kuin jokin toinen yliopisto. Oikeistosta tai vasemmistosta, koko poliittisesta kentästä, on mahdotonta löytää ääntä, jolle yliopisto olisi arvokas itsessään. Me haluamme, että yliopisto on olemassa itsensä vuoksi. Luotamme siihen, että kun yliopisto yksinkertaisesti vain on, se tuottaa ylitsevuotavan sadon. Tiedämme, että lähes kaiken ympärillämme sähkö valosta mikrosiruun on tuottanut yliopisto. Että koko valtion, Suomen idean, sen historian kertomuksen, kielen ja käsitteet on luonut yliopisto, joka on Suomen valtiota vanhempi. Jotta yliopisto voisi jälleen luoda jotain, Suomeen tarvitaan uusi yliopisto. IV olemme olleet yliopistolaisia yli kolme vuosikymmentä. Sinä aikana on vähän kerrallaan hylätty sivistysja kulttuuriideaalit. Olemme nähneet yliopiston hitaan kuoleman. 1990-luvun alussa yliopistoon tulleelle opiskelijalle sanottiin, että täältä ei ole kiire pois. Houkuteltiin hyppimään tieteiden, oppiaineiden ja luentosalien rajaaitojen yli. Kutsuttiin mukaan osakuntatoimintaan ja ainejärjestöihin. Yliopistoon ei tultu valmistumaan vaan oppimaan, olemaan osa yliopistoyhteisöä.
57 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 MANIFESTI Nykyinen yliopistolainen täyttää ensimmäisenä asiakirjan nimeltä henkilökohtainen opintosuunnitelma. Siinä hän esittää tietävänsä, miten hän tulevien vuosien aikana kerää opintopisteitä ja valmistuu määräajassa. Kukaan ei silti voi näitä asioita tietää. Näin yliopisto opettaa alusta alkaen valehtelemaan, vaikka sen tulisi kasvattaa kriittisyyteen. Vanha yliopisto opetti paitsi kriittisen ajattelun, myös erityisalan ja lisäksi kiinnostuksen aivan kaikkea mahdollista kohtaan. Kriittisyyden se suuntasi myös omaan toimintaansa, sen ideologiaan ja sitä ylläpitäviin käsitteisiin. Vanhan – ja uuden, nyt perustettavan – yliopiston perusta on uteliaisuus ja avoimuus, sivistys, kriittisyys. Tutkimus ja opetus suuntautuu sinne, minne luova mieli vie. Kukaan ei kysy opiskelijan motivaatiota tai tulevaisuudensuunnitelmia. Opettajat ja opiskelijat luottavat toisiinsa. Ihmistä ei arvosteta silloin, kun hän on tuota tai tätä sukupuolta, ihonväriä tai puoluetta, vaan silloin, kun hän uskaltaa paneutua omien ennakko-oletustensa, arvojensa ja uskomustensa juuriin saakka. V uusI YlIopIstomme palauttaa vanhat akateemiset hyveet: sivistyksen, kriittisyyden ja vapauden. Samalla se hylkää väärät motivaatiot tehdä tiedettä ja tutkimusta: innovoinnin, rankkauksen, sijoitusrunkkauksen, vertailun, kilpailun. Liikeyritys tuottaa tiedosta rahaa. Yliopisto taas tuottaa rahasta tietoa. Sen tehtävä ei ole tuottaa rahaa tai talouskasvua. Päinvastoin. Jos yhteiskunnassa on rahaa tai talouskasvua, se tulee vain luottavaisesti syytää yliopistoon. Tieto on itsessään arvokasta. Se on myös monikäyttöistä. Rahan lisäksi tieto voi tuottaa esimerkiksi viisautta ja kauneutta, hyvää elämää. Silti yliopiston tehtävä ei ole luoda hyveellistä ja oikeudenmukaista ajattelua jollain tietyllä ajankohtaisella kriteerillä arvioituna, vaan ainoastaan todenmukaista ajattelua. Sillä totuus juuri on perimmäinen hyve, ja sellaisena arvokkaampi kuin mikään muodikas poliittinen ideologia. Yliopiston tehtävä on vain tuottaa ja levittää totuutta ja tietoa. Sillä ei pidä olla mitään muita tehtäviä. VI sIVIstYstä eI VoI tehostaa. Sitä voi vain lisätä tai sen voi poistaa. Jos sitä ei ole, sitä ei osaa edes kaivata. Kun vuonna 2001 syyskuun 11. päivänä arabiterroristit lensivät päin kaksoistorneja New Yorkissa, oli vanhaa yliopistoa vielä hieman jäljellä. Seuraavana päivänä löytyi kaikille kanaville arabimuslimien uskontohistoriaa tuntenut professori, josta kasvoi kansallinen julkkis. Uteliaisuuden ja tiedonjanon ajamana hankittu tietämys ja sivistys oli yhtäkkiä kultaakin arvokkaampaa. Kun vuonna 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, oli tehokas ja brutaali nyky-yliopisto jo valloittanut Suomen yliopistojärjestelmän läpikotaisin. Helsingin yliopistosta oli lakkautettu ukrainan kielen ja kulttuurin opintokokonaisuus. Asiansa tuntevaa kielen ja kulttuurin syvien rakenteiden kommentaattoria ei enää löytynyt. Yliopisto oli yllätetty housut kintuissa, mutta koska yhteiskunnasta puuttui sivistys, kukaan ei kaivannut yliopistoa. VII on peRustettaVa uusi yliopisto. Uuden yliopiston on luvattava perustamiskirjassaan, että se tekee kaiken päinvastoin kuin nykyiset yliopistot. Nyky-yliopistot haluavat olla kansainvälistä huippua. Uusi yliopisto haluaa palvella ympäristöään ja suomalaista yhteiskuntaa. Nyky-yliopistot haluavat olla englanninkielisiä. Uuden yliopiston on oltava kansalliskielinen, sillä tieto ja kieli, jolla se ilmaistaan ovat yhtä. Samalla tieto on aina kontekstuaalista. Sitä tarvitaan monella kielellä, eikä tiedon universaalia typistämistä yhden mallin mukaan. Nyky-yliopistot haluavat ratkaista maailman ongelmia. Uusi yliopisto haluaa ymmärtää maailmaa koko monimutkaisuudessaan. Uusi yliopisto on siis vanha yliopisto, sen tehtävä on yliopiston historiallisen tehtävän löytäminen uudestaan. Uusi yliopisto on täysin vapaa pakkomielteisestä uudistamisesta, strategiasta, rankingeista, vertailuista. Se ei tunne strategioita vaan tutkii maailmaa koko sen loputtomassa monimutkaisuudessa. Uudessa yliopistossa ymmärretään, että tuntemattoman edessä kylvön tulee olla aina runsas. Uusi, strategiaton yliopisto ei rankkaa eikä kilpailuta tutkimuskohteitaan. Sillä ei ole painopistealueita vaan pelkkää tutkimuksen vapautta. Uusi yliopisto on autonominen. Se luottaa itseensä, omaan ikiaikaiseen tehtäväänsä. Se ei rimpuile sinne tänne vaihtuvien hallitusten, taloustrendien tai Elinkeinoelämän keskusliiton vaatimusten mukaan. Se katsoo kauas, hyvin kauas. Ikuisuuteen. Eläköön uusi vapaa yliopisto! Vivat Academia et professores, semper sint in flore. • TAINA & JANNE SAARIKIVI TAINA SAARIKIVI ON KULTTUURISEN ÄÄNENTUTKIMUKSEN DOSENTTI. JANNE SAARIKIVI ON SUOMALAIS-UGRILAISEN KIELENTUTKIMUKSEN DOSENTTI JA TROMSSAN YLIOPISTON SAAMELAISKIELTEN OSA-AIKAINEN PROFESSORI. HE OVAT AIKAISEMMIN JULKAISSEET YLIOPISTOKRIITTISET ARTIKKELIKOKOELMAT UNIVERSITAS HELSINGIENSIS 376 (2016, YHDESSÄ MIIA HALME-TUOMISAAREN KANSSA) JA TURHAN TIEDON KIRJA (SKS 2021).
58 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 YST. TERV. ENÄJÄN HYÖKKÄYS UKRAINAAN on saanut monet poliitikot ja asiantuntijat arvioimaan menneitä toimiaan jälki viisauden valossa. Olimmeko Venäjän suhteen liian sinisilmäisiä? Mikseivät Esko Aho ja Paavo Lipponen vieneet Suomea Natoon? Pitäisikö Dmitri Medvedevin Tarja Haloselle lahjoittama Meggikissa viedä piikille? Toisten omatunto on puhdas. Heidi Hautala on ollut kaksikymmentä vuotta oikeassa Venäjästä. Nyt hän kertoo, miksi niin monet muut olivat niin pitkään niin väärässä, julisti Helsingin Sanomat huhtikuussa. Ylen EU :ta käsittelevässä Brysselin kone -radio-ohjelmassa europarlamentaarikko Hautala esitteli kykyjään hienovaraisemmin (”En mä ole mikään neuvomaan muita, mutta mä voin tehdä sellaisen yleisen havainnon…”) ja sai toimittajalta tunnustusta näkijän kyvyistään: ”Tottakai sä olet oikeassa, että meidän olisi pitänyt ymmärtää ja nähdä.” Venäjän tulevaisuutta Hautala arvioi näin: ”Mä en myöskään tällä hetkellä pysty näkemään, että Venäjällä valta vaihtuisi. Voi olla, että se tapahtuu kymmenen vuoden kuluttua. Mä saatan joutua katumaan näitä sanoja, koska mä en myöskään halua väittää, että mä oon mikään profeetta, eli tilanne on hyvin hankala.” HAUTALA ON OLLUT vihreässä liikkeessä mukana sen perustamisesta lähtien. Hänellä on vahva kokemus vihreästä oikeassa olemisen kulttuurista. Kun puolue kohtaa takaiskuja, vika löytyy harvoin vihreistä. Vihreät ovat oikeassa silloinkin, kun ovat väärässä. Vuoden 2021 aluevaaleissa vihreät sai vain 7,4 prosenttia äänistä, laskua kuntavaaleista tuli kolme prosenttiyksikköä. Silloin jopa entinen puheenjohtaja Ville Niinistö ryhtyi europarlamentista käsin julkisesti moittimaan puoluejohtoa ja ohimennen kehaisemaan omia saavutuksiaan, mitä joissakin muissa puolueissa pidettäisiin tökerönä temppuna. ”Suureksi puolueeksi kasvamista tehtiin laventamalla teemoja ja johtajuutta laajasti kaikkien suomalaisten hyväksi”, Niinistö twiittasi. Istuva puheenjohtaja Maria Ohisalo syytti tappiosta vaalitenttejä. Ei ollut riittävästi kysymyksiä vihreille mieluisista teemoista. Ylen huhtikuun kannatusmittauskyselyssä puolueen kannatus oli 8,9 prosenttia. Se on huonoin tulos sitten kevään 2015. Ylioppilaslehti, joka myöskin tapaa aina olla aikaansa edellä eikä tee lainkaan virheitä musiikissa eikä elämässä, tuntee sympatiaa vihreiden tilannetta kohtaan. Siksi lähetämme Heidi Hautalalle kristallipallon, josta näkee kirkkaasti sekä menneen että tulevan, ja puoluejohdolle Tarot-kortit, joita lukemalla paljastuu, kuinka alas kannatus tällä menolla vajoaa, ja mistä vika siihen löytyy. Korttien paljastamia syyllisiä saattavat olla: Ylipappi – patriarkaatti ja kapitalismi. Paholainen – ihmisten heikkoudet. Hirtetty – luutuneet käsitykset. Kuolema – muutos. Mutta ei hätää. Ison arkanan viimeinen kortti on Maailmankaikkeus. Siinä ympyrä sulkeutuu, kun pakan ensimmäinen kortti, Narri, palaa kotiin ja tuntee olevansa hyväksytty sellaisena kuin on. • NÄKYILLÄÄN! YLIOPPILASLEHTI EN OLE PROFEETTA MUTTA VOIN VILKAISTA PALSTALLA LÄHETÄMME IHMISILLE POSTIA. V top 10 1. 1 kertakäynti Unisportilla 2. 4,8 Unicafe-lounasta 3. 1 Club Mate, 1 einessalaatti, 1 proteiini juoma ja 1 karkkipussi 4. 1–2 erikoisolutta baarissa 5. 1 lippu Kaikuun 6. 1 Kotipizzan mozzarellapizza 7. 1 peikonlehti Ikeasta 8. 1,09 Imagen irtonumeroa 9. 2 kuukauden opiskelijahintainen Spotifypremium tilaus 10. Yhden opiskelijan osuus Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n vuosibudjetista PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN. 13 EUROA
PAKINA KULTTUURISOTAKIRJEENVAIHTAJAN JÄÄHYVÄISESSEE YLIOPPILASLEHDEN KULTTUURISOTA KIRJEENVAIHTAJA RAPORTOI RINTAMILTA, JOIDEN EI TARVITSISI KIINNOSTAA KETÄÄN. Sosiaalinen media on tyhmyyskone. K AHDEN VUODEN kauteni Ylioppilaslehden kulttuurisotakirjeenvaihtajana on tulossa päätökseensä. Vielä ei ole selvää, onko jatkoa luvassa, mutta tuskin. Yleensä Ylioppilaslehden uudet päätoimittajat ovat ensitöikseen leikanneet vitseistä ja hauskuudesta. Kahden vuoteni aikana internetissä on tapahtunut paljon, ja minulla on ollut ilo raportoida siitä teille. Samaan aikaan on kirkastunut sosiaalisen median luoma kehityskulku, jota voi kutsua rakenteelliseksi tyhmyydeksi. Sen yhteiskunnalliset vaikutukset tulevat olemaan lopulta mittavia: samaan aikaan, kun ihmiset ovat sosiaalisessa kanssakäymisessä toistensa kanssa enemmän kuin koskaan, tämä kanssakäyminen luo vähemmän hyvää ja edistystä kuin koskaan. Sosiaalinen media on tyhmyyskone, joka vahingoittaa jokaista ikäja sosiaaliluokkaa omalla tavallaan. Ennen pitkää nämä vauriot leviävät yhteiskuntamme ja demokratiamme peruspilareihin. Niistä olen yrittänyt teitä huumorin keinoin varoittaa. KIRJEENVAIHTAJAKAUTENI aikana olen käynyt paikoissa, joihin vain harvalla on pääsy. Mieleeni on jäänyt erityisesti riskialtis juttukeikkani Facebookiin, jossa pääsin näkemään yhteiskunnan vaarallisinta väkeä, korkeakoulutettuja perheenäitejä ja -isiä, jotka ovat täysin menettäneet kontaktinsa ympäröivään maailmaan. Heillä on valtaa ja rohkeutta olla tyhmiä ja ilkeitä sekä heimoutua tavalla, joka olisi nuoremmille lastensuojeluilmoituksen arvoinen juttu. Heihin verrattuna ”cancel-kulttuuri”, Instagramnarsismi tai ajatusten torikauppiaat Twitterissä ovat harmittomia amatöörejä. Vastoinkäymisiltäkään en ole välttynyt. Niin Helsingin Sanomat kuin typerä Instagram -tili koettivat nyysiä sekä konseptini että nimeni surkuhupaisin seurauksin. Myös tärkeän vaikuttajatyöni saama huomio on ollut harmillisen vähäistä. En muista, että minua olisi mainittu kertaakaan edes Jodelissa. Myöskään yhtään cancelvaatimusta ei ole tullut postilaatikkoon. Kahden vuoden aikana näkemäni kehitys on kuitenkin ollut rohkaisevaa. Ihmisten halu keskustella ja osallistua internetissä on laskemaan päin. Äänessä ovat enää lähinnä he, joiden fragiileissa persoonallisuuksissa on jotain perustavanlaatuista vikaa. He, jotka myyvät jotakin, tai he, jotka ovat tehneet elämässään vääriä valintoja ja joutuneet viestintätehtäviin. Usein kyse on näiden kolmen kombosta. Somekeskustelun rauhoittuminen on johtanut myös siihen, ettei paheksuttuja häpeäpaaluja tai kansantuomioistumia enää tarvita. Ihminen onnistuu tekemään itsestänsä muun yhteisön silmissä kieroon katsottavan hylkiön jo osallistumalla keskusteluun – puhumattakaan, että leikkisi oman elämän presidenttikampanjaa painamalla jokaiseen vakavaan ulkopoliittiseen twiittiin jeesustelurivinvaihdon. SURULLISTEN uutisten ohessa minulla on teille myös iloisempaa kerrottavaa. Olen malttamattomana odottanut, että pääsen julkistamaan tämän teille. Nimittäin. Olen ihaillut tapaa, jolla upeat ja tärkeät kollegat ovat onnistuneet laajentamaan mediaimperiumejaan välittämättä siitä poikkeuksellisesta vahingosta, minkä nämä kaupallistamistoimenpiteet heidän itsenäisesti luomilleen brändeille kovin halpaan hintaan aiheuttavat. Huhtikuussa Tympeät tytöt ilmoitti ryhtyvänsä yhteistyöhön Makian kanssa, ja saamieni tietojen mukaan Ruskeat tytöt lähtee seuraavaksi collaboon toisen toksisen jäbämerkin, Billebeinon kanssa. Näistä inspiroituneena minulla on ilo julkistaa todellinen hyvän tekemisen ja arjen intersektionaalisuutta sekä dialogia puolustava Kulttuurisota kirjeenvaihtajan Hyvin sanottu -vaatemallisto. Suomen vastuullisimpien yhtiöiden, Ylioppilaslehden, Yleisradion ja Finlaysonin, yhteistyönä suunnittelema mallisto koostuu T-paidoista, huppareista, lippiksistä sekä tietenkin pussilakanoista, joissa ei tällä kertaa ole suvakki kuvastoa. Niiden väri on sananvapauden väri, Yleisradion turkoosi. Puuvillan alkuperää emme ole täysin pystyneet selvittämään, mutta kankaat ovat iloisten turkkilaisten naisten ompelemia. Tällä mallistolla herättelemme Suomea uskomaan dialogiin: erimielisyys ei ole vihollisuutta, kulttuurisota on jokaisen oma valinta. Mallisto auttaa omilla, innovatiivisilla keinoillaan luomaan Suomea, jossa internet on mukava paikka ilman typeriä riitoja. Riittää, kun ottaa Yleisradion turkoosin, Finlaysonin valmistaman tyynyliinan ja vetää sen kulttuurisotakirjeenvaihtajan esimerkkiä seuraten päähänsä. Sitten ei enää näe tai kuule, mitä internetissä tapahtuu. • T O I M I T U S / E U R O P E A N P A R L I A M E N T 2 1 8 / S H U T T E R S T O C K
60 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ASIATON KYSYMYS Hyvää iltaa ja tervetuloa suoraan lähetykseen Mika Aaltola! Ukrainan sota on tämän lehden ilmestyessä jatkunut hieman alle kolme kuukautta. Milloin huomasit kyllästyneesi omaan ääneesi ja omaan naamaasi? Kyllä varmaan jo jouluaatonaattona, kun sanoin Hesarille, että sota on var sin varteenotettava vaihtoehto. Koin tuskaa ja turhautumista. Silloin vietin pari unetonta yötä. Olit maaliskuussa Ylen kyselyssä kahdeksanneksi suosituin ehdokas seuraavaksi presidentiksi. Mistä puolueesta on tullut epätoivoisin tiedustelu käytettävyydestäsi? Jos maailmankirjat menevät todella sekaisin, ja jos ei ole varteenotettavia ehdokkaita, niin semmoisessa tapauk sessa, jos kannatusta löytyy, niin päi vänselvää on, että jos suomalainen puo luekenttä menee täysin uusiksi, ja kaikki tapahtuu tietyn kaavan mukaan, niin kuin Macronin valinta Ranskassa, pro millen mahdollisuus on tällekin asialle. Eli et sulje pois ehdokkuutta? No promillen mahdollisuus ehdok kuudelle. Esikoislapsesi syntyi maaliskuussa, ja seuraava kirjasi ilmestyy lokakuussa. Mitä muita vaali tempauksia aiot vaalivauvan ja vaalikirjan lisäksi tehdä? (Nauraa) Se [lapsi] oli kyllä ihan sat tumankauppaa. Kirjoja olen kirjoitel lut tasaiseen tahtiin, itse asiassa seu raava tulee 4. päivä toukokuuta eli ensi viikolla. Se on englanninkielinen kirja pandemian geopolitiikasta. Aina sattuu jokin jonkin vaalin kohdalle. Kyllä, näin se on. Miten aiot yhdistää työn ja perheelämän? Miten lapsi pärjää, jos isä hilluu kaiket päivät Ylen studioilla? No se vaatii logistiikkaa ja sitä, että osaa myös rauhoittua. Muahan ei oo näkynyt esimerkiksi eilisessä A studiossa. Minkä ikäisenä lapsen voi ottaa mukaan A-studioon? Itse asiassa mietin sitä jo vaimol lekin. Eiks se ois ihan coolia ottaa repussa mukaan. Heissulivei Mikael Jungner! Hei. Onko mitään aihetta, jonka reaaliaikaiseen kommentointiin Twitterissä asiantuntemuksesi ei riittäisi? Parisuhdevinkit. Minkä takia? Sen takia, että elävä elämä on opet tanut, että tuo on viimeinen aihe maa ilmassa, jossa voin lähteä muita neu vomaan. Kiitos tiedosta. Kuinka kiihtynyt olet siitä, että Elon Musk ostaa Twitterin? Mun mielestä se on pikemminkin hauska kuin huolestuttava ajankuva, mutta hiukan pelottaa se 142 000 seu raajan twiittaajana, että jos Elon Musk tössii Twitterin, niin minä joudun, hem metti, aloittamaan taas uudestaan jos sain diibadaabaalustassa. Mistä aiot sitten saada huomiota? Jokainen alusta on niin omanlainen. Twitterissä riitti näsäviisaat huomiot, mutta esimerkiksi Tiktokiin ei omat kyvyt, taidot ja karisma riitä laisinkaan. Kuinka voimakkaasti samaistut Muskiin, oletteko mielessäsi kuin veljekset? (Nauraa) Ollaan kuin veljeksiä, paitsi että Musk on menestyneempi, koke neempi ja komeampi, mutta muuten ollaan molemmat keskiikäisiä miehiä. Moi Anna Kontula! Puoluetoverisi Minja Koskela tempaisi hiljattain Twitterissä, ettei kenelläkään pitäisi olla niin paljon rahaa kuin Elon Muskilla. Koskela ei vastannut puhelimeen, eikä myöskään Mai Kivelä, jota tavoittelimme seuraavaksi, ja seuraavaksi aakkosjärjestyksessä ylöspäin olet sinä, joten kysyn nyt sinulta: Mikä olisi sopiva määrä rahaa rikkaalle ihmiselle? Toi on mahdoton kysymys sen takia, että rahan arvo vaihtelee. Jos mä sanon minkä tahansa summan, vastaukseni vanhenee nopeasti. Joka tapauksessa muistelisin, että olen itse joskus otta nut kantaa 10 miljoonan omaisuus kattoon. Oleellista tässä nyt on kaksi tasoa. Ensinnäkin se, että jos rahaa on yhdellä taholla niin paljon, että se käyt tää merkittävää yhteiskunnallista valtaa, niin se on itsessään uhka demokratialle, joten silloin se ei ole se rahan määrä sinällään, vaan se, kuinka paljon valtaa sillä voi ostaa. Toinen taso on se, että meidän rikkain prosentti käyttää luon nonvaroja ihan tolkuttomasti, minkä takia valtaosa maailman ihmisistä on menettämässä perustavimmanlaatui set elinehtonsa. Tästä näkökulmasta se, kuinka paljon omaisuutta on sopiva määrä, riippuisi siitä, kuinka paljon luonnonvaroja sä sillä omaisuudellasi käytät. Pitäisikö sopiva summa määrittää vasemmistoliiton puolue ohjelmassa vai ihan vain suoraan Koskelan Instakranssissa? Puolueet eivät ole, toisin kuin usein kuvitellaan, sellaisia, jotka määrittä vät yksittäisten jäsentensä mielipiteitä. Jos olet nimenomaan kiinnostunut Minja Koskelan omaisuuskatosta, jonka perusteet voivat olla jotain ihan jotain muuta kuin nämä, joita minä nyt esi tin, silloin sun ei auta mikään muu kuin HALOO, ONKO MIKA AALTOLA? JA MUUT, JOITA YLIOPPILASLEHDEN LUKIJAT TOIVOIVAT ASIATTOMAAN KYSYMYKSEEN. Teksti KAROLIINA PAANANEN, SONJA PARKKINEN & TUIJA SILTAMÄKI
61 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 ASIATON KYSYMYS kestää se, että Minja Koskelan tavoitta minen nyt vähän kestää. Ei varmaan auta kuin yrittää sieltä Instakranssista sitten tavoittaa. Hauskaa vappua, kiitoksia! Sanon vielä sen, että omaisuuskat toja voi ajaa myös monilla muilla perus teilla kuin näillä, mitä mä esitin. Hyvää päivää Journalisti-lehden johtajatar Maria Pettersson! Ihanaa! Mä olen odottanut teidän soittoa kaksi vuotta! Ehdotit tälle palstalle haastateltavaksi Urho Kekkosta. Olitko kovinkin vaikuttunut nokkeluudestasi? Äärimmäisen vaikuttunut! Mä en melkein saanut unta! Niin hyvä vitsi se oli. Tarkoititko Kekkosella itseäsi? Näit lävitseni. Kyllä tarkoitin. Mähän olen viljellyt sisäistä Kekkostani siitä lähtien, kun mut valittiin virkaan Yliop pilaslehden päätoimittajaksi. Mihin Kekkosen piirteeseen samaistut eniten? Ahhh. Tyylikkyyteen. Jaat sosiaalisessa mediassa screenshotteja ohjelmista, joissa olet ollut vieraana. Katsotko ne jo taksissa, vai maltatko odottaa kotiin asti? No niissähän on sellanen ongelma, että ne usein eivät ilmesty internetiin vielä silloin, kun mä olen taksissa. Jos kus joutuu odottamaan kymmeniäkin minuutteja, että pääsee katsomaan itseään siinä ohjelmassa, jossa on esiintynyt. Miten silloin toimit? Refreshaatko Yle Areenaa herkeämättä? Mä yritän aina pakottaa tuotta jan lähettämään mulle hälärin, kun se jakso on siellä, mutta koskaan ne eivät suostu. Niillä on muka jotain tekemistä verorahoilla. Ei auta kuin sormi sinisenä refreshata niin kauan, kunnes se sieltä ilmestyy. Hyvää päivää, Teidän armonne Jan Vapaavuori! Erittäin hyvää, keväistä, kalseata ilta päivää. Ylioppilaslehden tulee seurata uutistapahtumat loppuun asti. Viitaten haastatteluunne Rouva Paanasen kanssa marraskuussa 2020: miten on presidenttipelinne laita? Öööm… Vielä on pelilauta pahasti hukassa. Minkälaisesta pelilaudasta mahtaa olla kyse? Onko se enemmänkin Muuttuvan labyrintin vai shakin tyyppinen? Mä kuulun tähän Monopoli ja Afri kan tähti sukupolveen, mutta olen ymmärtänyt, että niistä enää Monopo lia saa pelata. Afrikan tähdessä on etenkin tässä yliopistokontekstissa monenlaisia riskejä. Pitää paikkansa, mutta on se Mono polikin hankala. Siinä kuitenkin liiku taan lähtökohtaisesti vain Helsingin ydinkeskustassa. Mikä on strategiasi Monopolissa? Aina kannattaa pyrkiä ostamaan kaikkein kalleimmat ja parhaimmat ensin. On niitä, joilla on kunnianhi moa, ja niitä, joilla ei ole kunnianhimoa. Ne, joilla on kunnianhimoa, havittele vat isompia asioita kuin ne, joilla ei ole kunnianhimoa. Suomen presidentin tehtävät eivät siis kiinnosta? Olen pyrkinyt lausumaan sen verran epämääräisesti, että jokainen voi tul kita tavallaan. Oletteko valmis harkitsemaan itänaapurissamme ennen pitkää avautuvaa kansakunnan johtajan toimea? Oletan, että tähänkin liittyy monien muiden haasteiden ohella perustuslail lisia näkökohtia, jotka tekevät tällaisen haaveilun tarpeettomaksi ja turhaksi. Vai aiotteko ryhtyä harjoittamaan täysipäiväisesti kirjailijan toimea ja kiertelemään kirjamessuja ja aamutelkkareita esittelemässä Ensimmäistä pormestaria, jos tiedät mitä tarkoitan? Ööm… Sen verran vilkas mielikuvitus minullakin on, että saatan saada koppia siitä, mitä yritätte sanoa. Millaisia suunnitelmia Teillä on vapulle? Vapun suunnitelmat ovat viritty neet sekä, tuota, selkäytimeeni, että… muihin… hermoihini… ja tuota, jo siinä vaiheessa, kun luin Ylioppilasleh teä viikoittain kampuksilla, olen pää tynyt siihen, että silloin omaksutut käyttäytymismallit kestävät aikaa tavalla, josta ei kannata luopua. Hyvää päivää Paavo Väyrynen! Mikä on merkittävin poliittinen kaltoinkohtelu tai vaino, jonka uhriksi olet kuluneen viikon aikana joutunut? Kuluneen viikon aikana? (Huokaus) Monet asiattomat kommentit, jotka ovat ilmestyneet sekä Uuden Suomen Puheenvuoropalstan keskusteluun että Facebooksivuni kommentteihin. Vai niin, millaisia kommentteja ne ovat olleet? Hyvin monet hyvin alatyylisiä, hyvin henkilöön käyviä. Millaisia tunteita ne ovat herättäneet? No… (Naurua) Jonkinlaista harmis tusta tietysti. Millaisia mukeja olet teettänyt viidennen presidentinvaalikampanjasi ”starttia” varten? Ei ole suunnitteilla uusia mukeja. Entiset ovat ajankohtaisia, ja ne käyvät hyvin kaupaksi. Mikäs hirmuisen nokkela kampanjaidea sinulla tällä kertaa on? Ei ole, ei ole, ei ole suunnitteilla. Onko kuitenkin jonkinlainen kampanja tulossa? No en tiedä vielä. Mitä pääroolia näyttelet tänä vuonna itse ohjaamassasi kesäteatterinäytelmässä? Sellaista näytelmää ei nyt tule. HAASTATTELUSTA KIELTÄYTYIVÄT: BJÖRN WAHLROOS. PUHELIMEEN EIVÄT VASTANNEET: EMMA KARI, MAI KIVELÄ, @MINJAKOSKELA, IIRIS SUOMELA & ESKO VALTAOJA. HEITÄKIN TOIVOTTIIN, MUTTEI – TIEDOKSI SEURAAVALLE TOIMITUKSELLE! – EHDITTY SOITTAA: DANNY, TUOMAS ENBUSKE, STURE FJÄDER JA / TAI KISSA, MIKA IHAMUOTILA, JUHA HURME, VESA-PEKKA KANGASKORPI, SEPPO ”SEDU” KOSKINEN, JARI KURRI, JARI LEPPÄ, PAAVO LIPPONEN, KAIUS NIEMI, PETTERI ORPO, JETHRO ROSTEDT, PAOLA SUHONEN, TEEMU SELÄNNE & JOAKIM STRAND.
62 YLIOPPILASLEHTI 3/2022 KAUTENSA PÄÄTTÄVÄ TOIMITUS HALUAA KIITTÄÄ KAIKKIA YLIOPPILASLEHDEN TEKEMISEEN OSALLISTUNEITA TOIMITTAJIA, KUVAAJIA, KUVITTAJIA, KOODAAJIA, YSTÄVIÄ JA SIDOSRYHMIÄ. Kiitos 2020–2022: Jannica Aalto, Liina-Aalto Setälä, Henri Airo, Maija Alander, Ali, Alpo, Roger Anis, Eino Ansio, Anna Anundi, Jaro Asikainen, Benjamin Bergman, Bertta, Anssi Bwalya, Gladys Camilo, Elaine Chong, Isa Dahlström, Elina, Matleena Eteläsaari, Malin Gustafsson, Anders Gärderood, Sara Harju, Danny L. Harle, Hedda, Taavi Heikkilä, Heikki Hela, Iida Sofia Hirvonen, Pauliina Holma, Silvia Hosseini, Milena Huhta, Touko Hujanen, Antti Hurskainen, Adele Hyry, Mika Hyötyläinen, Ville Hämäläinen, Paula Iivonen, Anna Isotalo, Jenni Janakka, Antti Jauhiainen, Markus Jokela, Lea Jokio-Suramo, Anu Kaaja, Vappu Kaarenoja, Timo Kahilainen, Helmi Kajaste, Anna Kananen, Juho Kankaanpää, Riitta Karjalainen, Joel Karppanen, Evelin Kask, Tero Kartastenpää, Milja Keinänen, Timo Kekkonen, Kari Kettunen, Antti Kiuru, Helen Korpak, Minea Koskinen, Hilla Kurki, Sami Kuusela, Eili-Kaija Kuusniemi, Laura Kärkäs, Kössi, Erno Laisi, Hayley Lê, Eemeli Lehto, Riku Lehtoranta, Antti J. Leinonen, Meeli Lestmann, Liina, Jemina Lindholm, Lauri Linna, J-LTF (Jungmyung Lee), Jyrki Lehtola, Theo Elias Lundgren, Pekka Luokkala, Vilma Malmgren, Sonya Mantere, Moona Miettinen, Arttu Muukkonen, Kirsi Mutshipule, Emmi Nieminen, Ville ”Viiksimaisteri” Nieminen, Hanna Nikkanen, Anu Nousiainen, Pauliina Nykänen, Roosa Oksanen, Olavi, Alma Onali, Oskari Onninen, Karoliina Paananen, Otto Palander, Jaakko Pallasvuo, Joanna Palmén, Amanda Palo, Wilhelmiina Palonen, Aino Pekkarinen, Kimmo Penninkilampi, Sakari Piippo, Miikka Pirinen, Roosa Pohjalainen, Silja Pokki, Pinja Porvari, Sofia Prami, Viivi Prokofjev, Puolue, Topias Päivärinta, Iida Rauma, Wilma Ruohisto, Eevi Rutanen, Aurora Rämö, Reetta Räty, Janne Saarikivi, Taina Saarikivi, Samuli Saarinen, Leomi Sadler, Anni Sairio, Harry Salmenniemi, Ronja Salmi, Susanne Salmi, Emma Sarpaniemi, Harri Saukkomaa, Roosa Savo, Selma af Schultén, Sedät, Arttu Seppänen, Olli Seuri, Adile Sevimli, Teppo Sillantaus, Heikki Silvennoinen, Henrietta Soininen, Erik Solin, Ruben Stiller, Olli Sulopuisto, Ingemar Stenmark, Robert Sundman, Jaakko Suomalainen, Sami Sänpäkkilä, Otso Teperi, Verna Tervaharju, Katri Tikkanen, Pekka Toivonen, Leea Tolvas, Tädit, Milka Valtanen, Mii Varakas, Anton Varpama-Taittonen, Akseli Valmunen, Jukka Vaso, Vier5 (Marco Fiedler & Achim Reichert), Antto Vihma, Jesper Vuori, Sami Välikangas, Ian Wallman, Jaakko Yli-Juonikas, Juha Ylijurva, Marko Ylitalo, Antti Yrjönen & Sonia Zaki.