3 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA Pöhinä kätkee ahdistuksen PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG MARRASKUUN ALKUPUOLELLA sähköpostiini kilahti huolestuttava tiedote . Lukiolaiset hukkuvat stressiin , Suomen Lukiolaisten Liitosta kerrottiin . Saattee na oli tuoreesta kouluterveyskyselystä poimittu tieto : 35 prosenttia lukiolai sista on ollut kuluneen vuoden aikana huolissaan mielialastaan . Pelottavan korkea lukema on hei jastus aikuisten maailmasta . Hanke nissa työskentelevä kauppatieteiden tohtori Charlotta Niemistö on tutki muksissaan havainnut , että uupumus ja burnout diagnoosit ovat yleistyneet jopa parikymppisillä nuorilla aikuisilla . Samansuuntaisia tutkimustuloksia on saatu myös muualta . Uupumisen syitä etsitään usein luonteen piirteistä : tämä ihminenhän on aina ollut perfektionisti , kympin tyttö , vaikean lap suuden kokenut muiden miellyttäjä . Menisi terapiaan , siellä nämä asiat osataan ratkaista . Samalla ylisuorittamisesta on tullut eräänlainen kieroutunut muoti ilmiö , jota erityisesti media rakastaa . Ohimenevä vä sähtäminen kuuluu jokaisen menestyjän kas vukertomukseen . 25 vuotias startup guru ja ex-malli oli romahtaa , mutta sitten hän löysi mindfulnessin – Näillä vinkeillä pääset eroon suorittamisesta ! Muka intiimejä henkilökuvia lukiessa tuppaa unohtumaan , ettei uupumukses sa tai burnoutissa oikeasti ole mitään ylevää . Kaikki eivät palaa vahvempina takaisin . Osa juuttuu pysyvästi kotiinsa tai Auroran sairaalan osastolle numero yhdeksän . 12 YLIOPPILASLEHDEN VERKKOSIVUT RÄJÄYTETÄÄN JOULUKUUSSA. PAKENE VUODEN PIMEINTÄ AIKAA OSOITTEESEEN YLIOPPILASLEHTI.FI. YRITTÄJIEN ARKEA KÄSITTELEVÄ JUTTU ALKAA SIVUL TA 26 . JOS KOKONAINEN sukupolvi uhkaa uupua , ei keskeisin syy ole persoonallisuudessa vaan epävarmoissa tulevaisuudenkuvissa . Pätkätöissä , yt neuvotteluissa ja prekaarissa työelämässä , joka kuin huomaamatta lohkai see yhä suuremman osan vapaa ajasta . Tässä lehdessä tutustutaan epävarmuuden asiantuntijoihin : yrittäjiin . Poliittiset linjapuheet ja startup oppaat antavat yrityksen perustamisesta ruusuisen kuvan . On huppareita , kaukomatkoja ja luo via neroja , jotka lyövät älyttömillä ideoillaan isosti rahoiksi . Kuva on harhaanjohtava , mutta sen avulla yrittäjyyttä markkinoidaan etenkin nuorille , sillä heidän harteillaan maamme pian makaa . Strategia on kätevä . Parhaassa tapauksessa syntyy uusi Nokia ; pahimmassa vain alityöllis tetty yrittäjä , joka ei kuormita järjestelmää , sillä esimerkiksi työttömyysetuus ei hänelle kuulu . SUOMALAINEN sosiaaliturvajärjestelmä toi mii pitkälti vakituisessa työsuhteessa olevien ehdoilla . Yksinyrittäjät , freelancerit , kevyt yrittäjät ja muut muotista poikkeavat ( he , joita tulevaisuudessa on yhä enemmän !) ovat hankalassa välikädessä . Sitä tosin ei arvaisi lukiessaan otsikoita , joissa yrittäjä on onnekas sankari . Startup hypessä onkin paljon samaa kuin ylisuorittamista käsittelevissä lehtijutuissa : kun huomio kohdistuu yksittäisiin menes tystarinoihin tai opettavaisiin tragedioihin , taustalla olevat rakenteet sivuutetaan . Se on paitsi hölmöä , myös haitallista . Pö hinästä ei ennen pitkää ole enää iloa , jos muu Suomi on hukkumassa stressiin .
4 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 TOIMITUKSELTA VANHA YLIOPPILASTALO vallattiin 25 . mar raskuuta 50 vuotta sitten . Keskustakirjasto Oodi avataan itsenäisyyspäivän aattona , ja sekin täytyy vallata , jos mielii työskentele mään sinne ! Jos aiemmin Kaisa kirjastoon piti rynnätä kahdeksalta aamulla saadakseen työskente lypisteen , Oodin eteen on todennäköisesti parempi leiriytyä makuupussin kanssa jo edellisenä iltana . Aamulla kirjaston lipan alta heräävät tie toyhteiskunnan pikkumuurahaiset moikkaa vat reippaasti toisilleen ennen kuin lähtevät kukin kreaamaan contenttia Starbucks laten voimalla . Free työläisten temppeliä Oodia on odo tettu kauan . Sieltä läppärit ja puhelimet saavat ilmaista sähköä ja uusin startup pöhi näprojekti oman coworking spacensa . Aivan vierestä pääsee junalla lentokentälle ja sieltä maailmalle inspiroitumaan . Oodissa unelmat toteutuvat – tai ainakin ” luovan luokan ” unelmien toteuttamiseksi tarvittavat rahat syntyvät . Kumpaankohan pääsee helpommin , Oodiin työskentelemään vai Berghainiin vetämään huumeita ? Asia selviää joulukuussa . PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA NIKO HALLIKAINEN, SARA HORNIG, IIRO IMMONEN, JONI KLING, VEERA KOIVAARA, HELEN KORPAK, EVELIINA LEMPIÄINEN, TAIKA MANNILA, OSKARI ONNINEN, MIKKO RIKALA, ILKKA SAASTAMOINEN, ANNA SALMI, ANNINA VAINIO KIITOKSET JAN EROLA, LAURA FRIMAN, SHOOT HAYLEY, KAARLE HURTIG, JAAKKO LYYTINEN, MATIAS MÖTTÖLÄ, JUHO RUOTSALAINEN, SANNA SKANTS, LAURI SOINI, TANELI SUORANTA, PILVI TORSTI, HEIKKI VALKAMA, DR. JORDAN B. PETERSON, JEESUS, KANTARELLISIPSIT KANNEN KUVA ILKKA SAASTAMOINEN PERUSTETTU 1913 106. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 12.2.2019 Oodi tulee, oletko valmis? HEI ABI! Tiesitkö, että sinäkin voit tilata Ylioppilaslehden kotiisi vain muutaman tuopin hinnalla? TARTU TARJOUKSEEN: YLIOPPILASLEHTI.FI/TILAAJAPALVELUT
5 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 TEKIJÖINÄ Niko Hallikainen Helen Korpak LOVE ACTUALLY: SEKSIKÄS POROVILLAPAITA S. 6 KULTTUURIKLASSIKKO: MAAILMAN KAUNEIN ELOKUVA S. 38 KOLUMNI: JONI KLING S. 42 CITYSSÄ SUHISEE: SEKO-PEKKA JA LUIKURI-DONALD S. 8 FLASHBACK: SAATANALLISIA SÄKEITÄ S.6 KUULIO: KIELIKYSYMYS S. 40 ANTTI NYLÉN KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 43 KAINALOSSA: LEPPOISA SEURAPELI S. 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: PELASTAVA NYKYTAIDE S. 7 PÄÄKIRJOITUS: DON’T BELIEVE THE HYPE S. 3 ESSEE: OSKARI ONNINEN S. 36 FIKTIO: NIKO HALLIKAINEN S. 40 10-17 26-32 18-25 Jumalaa etsimässä VALAMON LUOSTARIN MUSERTAVA HILJAISUUS Pöhinän tuolla puolen TÄLLÄISTÄ ON YRITTÄJÄN ARKI Tuopilla päähän! HENRIK ON TÄYSIN IRTI SISÄLLYSLUETTELO NIKO HALLIKAINEN on teatteritieteen mais teri , esitystaiteilija ja entinen taidekriitikko . Hänelle tärkein ilmaisumuoto on tällä hetkellä kirjoittaminen . Nikolla on lämmin suhde Itä Helsinkiin , jossa hän on kasvanut ja asuu . Niko pitää konemusiikista ja soittaa levyjä helsin kiläisillä klubeilla . Hänen suosikkitaiteilijansa on yhdysvaltalainen David Wojnarowicz . Niko on esittänyt ensimmäisen , unettomuudesta ja yksinäisyydestä kertovan monologi teoksensa Blue Exhaust muun muas sa viime kesänä Flow festivaaleilla . HELEN KORPAK on tällä hetkellä Tukholmassa asuva freelance valokuvaaja . Hänen kuviaan on nähty mm . Gloriassa , Suomen Kuvalehdessä ja Kone Suomi kirjassa . Helen on valmistu nut Aalto Yliopistosta . Kandintyössään hän tutki Intiaa ja turistivalokuvausta . Helen myös kirjoittaa ja toimii Hufvudstadsbladetin taide kriitikkona . Helen tykkää koirista ja hänellä on koira nimeltä Saheli . Hän kuuluu nelihenki seen Kosminen taiteilijakollektiiviin . Helenin töitä voi ihastella Insta gramista nimellä @ hkorpak .
6 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 FLASHBACK Barcelonan taivaan alla LOVE ACTUALLY T: EVELIINA LEMPIÄINEN Jossain vaiheessa livahdimme kaksin tupa kalle , tupakalta taksiin . Matkalla kaupungin ytimestä ulommas lauloimme Ring of Firea . Olin ollut aivan liian kauan seksittä , mutta selibaatti päättyi hanhikuvioisen peiton alla 20 luvun barcelonalaislukaalissa . ( Poika asui äidillään , tietty .) Astuessani seuraavana aa muna ulos pölyiseen keskipäivään ja tuntemat toman asuinalueen vilskeeseen tunsin hupsua ylpeyttä . Olin nuori , villi ja vapaa – onnistunut saamaan seksiä ulkomailla ! PALAT TUANI SUOMEEN porovillapaita teki minusta biisin . Hän myös julkaisi sen – MySpacessa ! En ikinä saanut selville , mitä hän kappaleessa lauloi , mutta ajattelin sen kuulostavan Joy Divisionilta . Suunnittelin lähteväni au pairiksi Espanjaan , mutta yliopistoon pääsy ja ajan kuluminen haalistivat lopulta Barcelonan muistot . Kolme vuotta myöhemmin poika saapui riemulomalle Turkuun . Seurustelin silloin tahollani , mutta majoitin hänet ja juhlimme yhden illan Dynamossa . Vuosien varrella olemme pitäneet harvak seltaan yhteyttä . Elokuussa 2018 näin es panjalaispojasta unta . Unessa pussailimme kiihkeästi allasbileissä . Oli tietenkin laitettava viestiä aiheesta . Poika oli sattumoisin lomai lemassa turkoosin veden äärellä . ” Oh turquoise water , such a coincidence ! We have to do that .” ” Deal .” V , 27 HALUAISITKO KERTOA RAKKAUSTARINASI? OTA YHTEYTTÄ: PAATOIMITTAJA@YLIOPPILASLEHTI.FI. PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. KAUNIAISTEN RAAMATTUOPISTON PERUSKURSSILTA TAVOITETTU JANNE, 24, YLIOPPILASLEHDESSÄ MARRASKUUSSA 1998. JANNEN MYÖHEMMISTÄ VAIHEISTA EI OLE TIETOA. Kyllä mä uskoin Saatanaan. Tuntui hienolta, kun oli joku voima, johon itse pystyi vaikuttamaan. PARIKYMPPISENÄ MATKUSTIN kahden ys täväni kanssa toukokuiseen Barcelonaan . Vapunpäivänä bailasimme rähjäisessä baa rissa ainoana tavoitteenamme unohtaa mön kään mennyt vappuaatto . Musiikki soi korvia särkevän kovaa , ja tujuja olivat myös drinkit . Tanssilattialla oli porovillapaitaan sonnus tautunut vallaton espanjalaispoika , jonka kanssa kiepuimme ympäriinsä brittipopin pauhussa . Päädyimme porukalla jatkoille apartamentoomme . Jatkoilla syötiin sitkeitä irtokarkkeja ja ma koiltiin yhtenä raajojen sekaisena myttynä parisängyssä . Aamun varhaisina tunteina vaihdoimme kiivaita suudelmia . Porovilla paita liukeni puoliltapäivin matkoihinsa , mutta sain puhelinnumeron . ILTAPÄIVÄLLÄ MATKASEURUEEMME raahau tui krapulaisen levottomana Park Guëlliin . En saanut porovillapaitaa mielestäni edes Gaudín surrealistisen väriloiston keskellä . Kämpille palattuamme kävimme nokosille , mutta ennen torkahtamista puhelimeen kilahti vies ti : poika istui vastapäisen hotellin sisäpihalla kahvilla . Kun kotvan kuluttua istuimme toisiamme vastapäätä varjoisella terassilla , poika kertoi nauttivansa parhaimmillaan 12 espressoa päivässä . Minua jännitti ja englantini takkuili . Silti sovimme näkevämme illalla uudestaan . Kävimme nelisin syömässä meksikolaista . Poika ihmetteli suomalaistyylisen ryytynyttä hiljaisuuttamme . Jatkoimme sangrian siivittä mänä klubille . Tuntui hölmöltä maksaa tyyris pääsymaksu , koska halusin ainoastaan olla pojan seurassa , mielellään kahden kesken .
7 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: VEERA KOIVAARA K: TAIKA MANNILA PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. MIKKO SNELLMAN opetti Kauhajoella kuvataidekoulun oppi laita , kun paikkakunnalla tapahtui kouluampuminen syksyllä 2008 . Yksitoista ihmistä sai surmansa , ja tankit ja toimittajat valtasivat pikkukau pungin kadut . Tapahtuma herätti jatko opintonsa vasta aloittaneen Snellmanin poh timaan aggressiota , pelkoa ja ah distusta ja niiden yhteyttä taide kasvatukseen . Kymmenen vuotta myöhemmin valmistunut väitöskirja käsittelee nykytaiteen oppimista ja opettamista . Se pohtii , mitä nyky taiteesta voisi oppia ja mitä ihmiselle tapahtuu , kun hän antautuu sille . Tutkimuksen keskiössä ovat ko kemuksellinen oppiminen ja erilaiset affektit eli tunnekokemukset . Snellmanin mukaan tunteet luovat motivaation oppi miselle , mutta silti oppiminen käsitetään yhä yksinomaan älyllisenä toimintana . Opetustilanteessa oppilaat kuitenkin kokevat esimerkiksi turhautumista ja pitkästymistä tai saattavat innostua jostain , mikä ei ole olennaista . ” Tämä koetaan häiriökäyttäyty misenä , joka ei kuulu oppimiseen , vaikka oppilaan tunteet ovat opetustilanteessa läsnä .” KOKEMUKSELLINEN OPPIMINEN tarkoittaa Snellmanin mu kaan myös sitä , että opet taja astuu alas jalustaltaan . ” Opettaja ei voi olla ylijumala , joka tietää kaiken , esimerkiksi sen mitä pitää oppia ja miten opitaan .” Snellmanin mielestä koulu järjestelmässä ei ole tilaa tunne kokemuksille , vaikka pitäisi olla . Opettaja selittää asioita kyllästymi seen asti , oppilaat tekevät tehtäviä ja arvioivat itseään tai ovat arvioitavana . ” Sanon aika rajusti Foucault ’ ta mu kaillen , että ajattelemme koulua mielisai raalan ja vankilan kaltaisena laitoksena .” Jos Snellman saisi päättää , kouluun tuotaisiin lisää luovuutta . Oppilaat saisivat olla mukana opetuksen suunnittelussa sen si jaan , että lapsia ajateltaisiin vajavaisina yksilöinä . Osana tutkimustaan Snellman piti nykytaiteen työpajan 13 – 17 vuotiail le . Puoli vuotta kestäneen työpajan aluksi Snellman vei oppilaat pilkko pimeään metsään . Nuoret viettivät hetken pimeässä ja kylmässä met sässä puhumatta , hiljaisuutta kokien . Hiljaisuus on Snellmanin mukaan tärkeää , koska se haastaa normaalin opetustilanteen , vapauttaa jatkuvas ta selittämisestä ja antaa mahdolli suuden heittäytyä . Koko työpajan ajan tunteille oli tilaa : jos oppilasta ei esimerkiksi huvittanut olla mukana , hän sai olla sivussa . MIKSI TUNNEKOKEMUS sitten on niin merkityksellinen ? Snellman sanoo , että me elämme kontrolliyhteiskun nassa , jossa ihmisiä hallitaan kurit tamisen sijaan sisäisellä kontrollilla : kontrolloimme sitä , miten syömme , liikumme ja kulutamme . Samalla ihminen kohtaa outoutta , toiseutta , arjessaan yhä enemmän . Sosiaalisen median myötä raja yksi tyisen ja julkisen välillä on hämärty nyt , ja lisääntyneestä informaatiosta huolimatta ihmisellä saattaa olla koke mus , että hänen itsensä kaltaisia on yhä vähemmän . Nykytaiteen aiheuttama affektikoke mus on Snellmanin mukaan voima , joka voi auttaa ihmistä vapautumaan . ” Käytän siitä toiseksi tulemisen käsitettä , kun antaudut voimakkaaseen aistikokemuk seen . Silloin irtaudut sisäisestä kontrollista ja samalla tutustut itsessäsi ja muissa olevaan outouteen .” Entä kaiken tämän yhteys kouluampumisiin ? Snellman uskoo , että nykytaiteen tuottaminen voi auttaa ihmistä kohtaamaan erilaisia tunne tiloja ja luoda hengitystilaa aggression ja pelon ilmapiiriin . Nykytaide voi vapauttaa NIMI: MIKKO SNELLMAN, 52 TITTELI: FM, KUVATAIDEKASVATTAJA, KUVATAITEILIJA LAITOS: TAITEEN LAITOS, AALTO YLIOPISTO TYÖNKUVA: TUTKIJA, FREELANCERAIKUISKOULUTTAJA JA LUENNOITSIJA TÄTÄ ET TIENNYT: ON TEHNYT MUSIIKKIA JA ESIINTYNYT DRAG QUEEN -YHTYEESSÄ
CITYSSÄ SUHISEE YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 8 Haluatko luddiitiksi? VIIKKO SITTEN asensin iPhoneeni iOS päi vityksen . Välttelin sen asentamista kuin alkoholisti , joka ei halua myöntää itselleen juomistaan . Uusi iOS nimittäin näyttää sen , miten paljon käyttäjällä kuluu aikaa minkäkin sovelluksen kanssa . En halua tietää tarkkaa ruutuaikaani , koska tiedän , että se on paljon . Keskustelen päivittäin messengerissä niin monen kaverini kanssa , että viestiryhmien määrä on räjähtänyt käsiin . En enää pysty vastaamaan kaikille , vaikka tykkään jutella netissä ystävieni kanssa . Minulla on vastaa mattomuudesta syyllinen olo , vaikka tiedän , ettei kenenkään velvollisuus ole olla koko ajan kaikkien tavoitettavissa . Vastenmielisyyteeni älypuhelinta kohtaan on kehittynyt pikkuhiljaa viime vuosien aika na . Internetin käyttämiseen aiemmin liittynyt toiveikkuus ja ” uuden löytämisen ilo ” on ka donnut , ja tilalla on apatia . En ole inhonsekaisen riippuvuuteni kanssa yksin . Lähes joka päivä kuulen jonkun tutta vani ryhtyneen ” somepaastolle ”. Jos moni jakoi aiemmin Ray Kurzweilin käsityksen siitä , että teknologinen kehitys vie kaikki kohti kor keampaa älykkyyttä , tilalle on tullut dystoop pinen visio , jossa ihmiskunta ajaa teknologian avulla itsensä tuhoon niin yksilöllisellä kuin yhteisöllisellä tasolla . Tämän tästä luen juttuja , joissa varoitellaan milloin ääriajatteluun manipuloivasta algo ritmista , milloin tappajaroboteista , milloin päällemme pian ajavista itseohjautuvista au toista , milloin kaiken tuhoavasta älypölystä . Aivan kuin Black Mirror scifisarjan jokaisen kauhuskenaarion odotettaisiin toteutuvan . New York Timesin mukaan Piilaakson digi eliitti haluaa vieroittaa lapsensa ja itsensä internetistä . Toipuvien tekno optimistien suosikkiälykkö on Yuval Noah Harari , jonka mukaan teknologia vie todennäköisesti vii meisetkin vapaan tahdon rippeet ja työn kokonaisilta ihmisryhmiltä . Harari ei kanna mukanaan älypuhelinta ja meditoi vähintään kaksi tuntia päivässä . Ovatko ” aidot kohtaamiset ” hävinneet älypuhelinten ja sosiaalisen median myötä ? Näin väittää toimittaja Pekka Vahvanen , joka tunnustautuu ylpeästi luddiitiksi . Vahvanen esittää tuoreessa Kone Kaikkivaltias kirjas saan toivovansa , ” ettei koko konetta olisi koskaan keksittykään ”. Vahvasen fantasia menneisyydestä , jolloin ihmiset jutustelivat bussipysäkillä keskenään puhelimen selaamisen sijaan , on typerä . In ternetin parhaita puolia on se , että saa valita ihmiset , joiden kanssa on tekemisissä , eikä tarvitse joutua juttelemaan bussipysäkillä Pekka Vahvasen kanssa . Sosiologi Nathan Jurgenson on argumen toinut useasti ” digitaalista dualismia ” vastaan . Hänen mukaansa koneen ja ihmisen väliset rajat ovat aikaa sitten kadonneet . Olemme jo Donna Harawayn vision mukaisia kyborgi hahmoja , joiden identiteetit risteävät ” vir tuaalisen ” ja ” todellisen ” välillä , halusimme tai emme . Utopia on ehkä menetetty , mutta ” aidom paa menneisyyttä ” ei ole koskaan ollutkaan . ISH Valehtelija, valehtelija KUN YHDYSVALTOJEN välivaalit olivat ohi , Hondurasista lähteneiden siirtolaisten ja mah dollisten turvapaikanhakijoiden ” karavaani ” katosi hetkessä otsikoista . Ennen vaaleja se ehti olla propaganda kanava Fox Newsin tärkein talking point , mikä ei sinänsä yllätä . Kanavan valmius suoltaa Donald Trumpin valheet suodattamattomina – tai vielä entistä valheellisemmiksi muokat tuina – on melkein loputon . ” Karavaani ” pääsi kuitenkin myös oikei den journalististen julkaisujen jatkuvaan seurantaan . Trumpin siitä esittämät valheet – toki usein kriittisesti esitettyinä , mutta joka tapauksessa julkaistuina – esiintyivät esimerkiksi The New York Timesin etusivulla useampaan kertaan . Mahdollisesti noin 2000 ihmisen joukko lähti Väli Amerikasta kohti Yhdysvaltoja , ja Trump ehti valehdella rasistisesti , että jou kossa olisi ihmisiä Lähi idästä , että kyseessä on ulkomaalaisten ” valloitusretki ” ja vaikka mitä muuta . Lopulta Trump lähetti Yhdys valtojen Meksikon rajalle ainakin 5000 sotilasta mutta puhui jopa 15000 sotilaan lähettämisestä . ” Karavaani ” nousi uutisiksi myös Suomes sa . Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi aiheesta useita juttuja . Pannaan asia kerralla mittoihinsa : vuonna 2017 Yhdysvaltojen etelärajalla otettiin kiinni 310 000 laittomasti rajan ylittänyttä ihmis tä . 2 000 ihmisen ” karavaanin ” yli tuhannen kilometrin päässä rajasta ei pitäisi olla min käänlainen uutinen . Mutta se oli . Journalistisesti korkeatasoi setkin julkaisut lähtivät jälleen kerran mukaan paskapuheen levittämiseen . Ennen vuoden 2016 vaaleja yhdysvalta laismedia puhui jatkuvasti Hillary Clintonin sähköposteista . FBI tutki ja hutki eikä löytänyt mitään rikollista , mutta auttoi hyvin todennä köisesti samalla Trumpin vaalivoittoon . Nyt Trump ei suostu luopumaan omista puheli mistaan , joita New York Timesin mukaan sa lakuuntelevat niin kiinalaiset kuin venäläiset . Missä skandaali ? Ei missään , koska kukaan ei ole käynnistä nyt paskapuhegeneraattoria . Kun Trump valittaa toimittajille lehdistö tilaisuudessa päin naamaa , että media kir joittaa hänestä vain negatiivisesti ja vihamie lisesti , kukaan ei ole tähän mennessä sanonut hänelle asioita niin kuin ne ovat : Arvon presidentti , olette patologinen va lehtelija , mutta jatkamme näissä lehdistöti laisuuksissa käymistä emmekä kohteliaisuus syistä kutsu teidän valehteluanne valehteluksi vaan virheellisiksi väittämiksi , ja kaiken lisäksi me itse asiassa lähdemme useimmiten au liisti levittämään paskapuheitanne . Vähän kiitollisuutta siis , kiitos ! Aiomme kyllä jatkaa paskapuheiden levittämistä , tuli kiitoksia tai ei . Juttuja luetaan paljon . Kiitos teille . Trump on osoittanut , ettei autoritaaristen tai sellaisiksi pyrkivien hallintojen tarvitse enää yrittää sensuroida , tukahduttaa tai vaientaa vapaata tiedonvälitystä – toimittajien murhaaminen , niin vanhanaikaista ja saudi arabialaista ! Riittää , että mediastrategiaksi otetaan valheet ja paskapuhe . 24 / 7 media ei osaa olla tekemättä juttuja silloinkaan , kun juttuja ei pitäisi tehdä . VMP . PT
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 KAINALOSSA T: PEKKA TORVINEN K: ANNA SALMI LENNÄTIN JA MORSETUS irrottivat ihmisten keskinäisen kommunikaation fyysisestä mat kanteosta . Samalla ne räjäyttivät yhteydet toi selle puolelle , kuolleiden maailmaan . Sähkö yhdistää sielut , olivat ne kuolleita tai eläviä . Ensimmäinen virallinen morsekoodilla lä hetetty viesti oli lainaus Raamatusta : ” Mitä onkaan Herra tehnyt !” Kun Kate ja Margaret Fox panivat spiri tismiksi kutsutun hengellisen liikkeen alulle Yhteys tuonpuoleiseen LÄHDE: SPEAKING INTO THE AIR (JOHN DURHAM PETERS) OUIJA-LAUTA KUOLLEIDEN KANSSA KOMMUNIKOINTIIN. VIESTIEN SAAMISEEN TARVITTAVA OSOITIN ON EDELLISELLÄ AUKEAMALLA. Hydesvillessä New Yorkissa vuonna 1848 , en simmäisestä morsetuksesta oli neljä vuotta . Sisarukset ymmärsivät kotonaan kuule mansa ” selittämättömät ” napaukset ja ko paukset salakielisiksi sähkeiksi , jotka yrittivät ylittää railon kuolleiden ja elävien välillä . Foxin sisaruksista tuli henkimaailman sähköttäjiä , ja pian meedioita oli kaikkialla . Meedio , medium , media . Kuolleet elävät tallenteissa .
KIRJOITTI JA KUVASI EVELIINA LEMPIÄINEN Huomenna Hän tulee Päätimme ottaa kristinuskon kerrankin vakavasti , emme vaivautuneesti . YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 KIRJOITTI PEKKA TORVINEN KUVASI IIRO IMMONEN
11
12 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 M atkaan sumussa kohti valoa. Olen bussissa, ja Viitostiellä Mikkelistä pohjoiseen on niin paljon sumua, että näkyvyys on muutamia metrejä. Perillä sen sijaan on Ilmatieteen laitoksen applikaation mukaan aurinkoista. Perillä tarkoittaa Valamon luostaria Heinävedellä. Aurinko todella paistaa pilvien välistä, kun saavun luostariin. Pihapiiriä hallitsevan pääkirkon sipulitorni välkkyy valossa. Majoitun puiseen ja askeettiseen vierasmajaan, sen toiseen kerrokseen. Huone numero 47 on leveydeltään noin kaksi ja pituudeltaan kolme metriä. Huoneessa on pöytä, kaappi ja sänky. Wc ja suihku ovat kerroksen läpi vievän käytävän toisessa päässä. Avaan verhot. Ikkunalaudalla on useita kuolleita kärpäsiä. Yksi kärpänen on lokakuusta huolimatta vielä elossa ja lähtee surraamaan ilmassa. Tästä tulee pitkät kolme päivää. Aion käyttää puhelinta niin vähän kuin mahdollista. Annan itseni lähettää muutamia viestejä päivässä, mutta muuten pysyttelen laitteesta erossa. Huoneessa ja luostarissa on tarkoitus viettää kolme yötä, hiljentyä ja ottaa kristinusko kerrankin vakavasti, ei vaivautuneesti. J oulu lähestyy ja kaupasta saa jo lokakuussa jouluoluita, -suklaita ja melkein mitä tahansa joulubrändättyä merchandisea. Pian pitää taas olla ostamassa lahjoja ja vaikka mitä krääsää. Tiedän, kulutusjuhlaa on arvosteltu n+1 kertaa, ja tosiasiassa aina toistuva arvostelu on sekin muuttunut tyhjäksi eleeksi. Joulu on niin kulunut juhla, että sen arvostelukin on täysin passé. Sen laulut ovat tyhjiä rallatuksia. Ajatelkaa vaikka Katri Helenan Joulumaata! Ei herranen aika, sitä ei voi sanoa edes kamalaksi kuraksi, se on vain turhaksi kulunut. Ja pian sitä saa taas kuunnella vähintään kauppakäynnillä. Joulu yhteiskunnallisena ilmiönä on niin tyhjä, että se jaksaa hädin tuskin ärsyttää. Sen sijaan itse joulu, sen ”ihme”, aiheuttaa lähinnä kiusaantumista – tai jonkinlaisen mykän pakenemisen tunteen. Näin on ollut pitkään omalla kohdallani. Kristinusko näyttäytyy joko hihhuleina, joita ei todellakaan halua ajatella, tai sitten kristinusko ja Jeesus ovat jotain niin vaativaa, että ainoa järkevä reaktio on paeta ja unohtaa. Parhaani olen tehnyt, jotta unohtaisin. Samalla olen kuitenkin pitänyt jo pidemmän tovin kirjailija Antti Nylénin tavasta ruotia omaa uskoaan. Luin nelisen vuotta sitten Tunnustuskirjan, ja pidin sen lähtökohdasta: mitä jos elämä otettaisiin sinä kauheana ja pelottavana seikkailuna, mitä se tosiasiassa on, eikä turvallisena, pehmustettuna ja turrutettuna leikkipaikkana, miltä se on valtavan korkealla elintasolla saatu näyttämään? Parhaat eksistentialistit ovat aina olleet samoilla apajilla, ja heistä olen pitänyt vielä pidempään kuin Nylénistä. Valamoon olen kuitenkin ottanut mukaani Juhani Rekolan tekstejä, koska Nylén kehui tuota Tukholmassa vaikuttanutta suomalaista ja luterilaista pappia ja esseistiä niin suuresti parin vuoden takaisessa teoksessaan Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet. Nylén lainaa Rekolan vuonna 1969 kirjoittamaa tekstiä: ”Nyt historia on muuttunut painajaisuneksi. Se on Rouenin punaiset liekit, joille yhä uudelleen kahlehdittu Orléansin Jeanne nostetaan. Se on polttorovio, joka jatkuvasti vaatii uutta ainesta palaakseen. Se on tuhoutuvia, kidutettuja kansoja. Voitetut tekevät historiaa verellään ja kyynelillään, mutta voittajat kirjoittavat sitä. Historia on menettänyt kaiken järjellisen ja mielekkään sisällön, enkä kykene näkemään siinä minkäänlaista Jumalan suunnitelmaa.” Tästä minä pidän. Asetun pitkäkseni ja alan lukea Rekolan kirjaa Ilo pimeydessä. Se sisältää Rekolan joulumeditaation nimeltä Beetlehem on kaikkialla vuodelta 1974. ”Totuus ei ole jotain, joka löydetään, vaan jota löydetään”, lukee esipuheessa. On aivan hiljaista. Huoneessa ei kuulu äänen ääntä, paitsi silloin kun kärpänen yrittää jälleen kerran lasin läpi ja vapauteen. Yritän päästää sen ulos kylmään, mutta lasin takana on hyttysverkko, jota ei saa avattua. Kärpänen jää huoneeseen. Jatkan lukemista. Hiljaisuuden keskeyttää vain kärpänen silloin kun sille päälle sattuu ja käytävältä pariin eri kertaan kuuluva venäjänkielinen puheensorina. ”Ei ole toista juhlaa, joka niin todistaisi kristillisen perinteen kulumisesta kuin joulu. Silloin on käsiteltävä Beetlehemiä, tähteä, seimeä, paimenia, enkeleitä. Kuitenkin ne voidaan kokea pelkkinä fraaseina. On hyvä muistaa, että fraasissa on kysymys lähinnä vastaanottajan kokemuksesta. Fraasi on jotain, jonka juuri kuulija tai lukija kokee fraasina, kuolleena sanana.” Rekola pyrkii välttämään tutun toistamista. Huh, ei Katri Helenaa – tai kuka ikinä olikaan 70-luvun Katri Helena, ehkä Katri Helena itse? Mutta niin, ei tuttua: alun perin eivät kristityt edes tunteneet joulua. Raamatussa puhutaan syntymäpäivistä vain jumalattomien kohdalla. Kuolema on uskovan todellinen syntymäpäivä. Jeesuksen syntymäjuhlaa alettiin viettää Roomassa joskus 300-luvulla. Se sopii hyvin vuoden pimeimpään aikaan, kuten Johannes Kastajan syntymäpäiväksi sopii juhannus. ”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä”, Johannes sanoi ja siksi syntymäpäivistä toinen on talvipäivänseisauksena ja toinen kesäpäivänseisauksena. Kristillinen kuvaus joulusta pitää sisällään joukon eläimiä. Rekolalle härkä, aasi ja lampaat todistavat siitä, että eläimet kuuluvat samaan maailmaan kuin mekin. ”Emme tosin tiedä, miten ne käsittävät tämän elämän, miten kuulevat äänet, miten näkevät värit. Ehkä vain kärsimyksen kohdalla voimme todeta, että on jotain minkä ne ilmeisesti kokevat samalla tavalla kuin mekin. Samaan maailmaan kuitenkin kaikki kuulumme, ja siitä kertoo jouluyö.” Rekola lainaa saksalaista Annette Drostea ja hänen runoaan ”Vaikeroiva luomakunta”. Kannamme kaikki taakkaa: ”se on syyllisyys, koska olemme murhanneet / Maan lempeyden ja ihanuuden, / Olemme syyllisiä eläinten mykkään kiroukseen / Se on syvä, raskas syyllisyys…” Jos joulun viestin aikoo ottaa tosissaan, joulukinkku pitäisi jättää syömättä. S en jälkeen seuraa Rekolan vuosikymmeniä etukäteen tekemä tyrmäys nykyhetken jordanpetersoneille ja perussuomalaisille: että ensin pitäisi muka panna ”omat asiat kuntoon ennen kuin voi kritisoida maailmaa”. Beetlehemin lapset murhattiin Jeesuksen syntymän takia, ja 28. joulukuuta vietetään sen muistoksi viattomien lasten päivää. Tässä joulunajan päivässä on kyse kärsimyksestä, jolla ei ole mitään mieltä eikä tarkoitusta. ”Mahdoton on löytää tarkoitusta esimerkiksi eläinten kärsimyksestä ja erityisesti silloin, kun se on ihmisten aiheuttamaa. Tämä kärsimys painaa muutamia. Heille kyllä nauretaan. Heille huomautetaan, että miksi miettiä eläinten kärsimystä, kun myös ihmisten maailmassa on niin paljon korjaamisen varaa. Tämä on sitä päättelyä, jonka avulla kaikki voidaan tehdä tyhjäksi. Miksi auttaa täällä, kun voi auttaa tuolla? Aina voidaan auttajalle osoittaa paikka, missä hänen apuaan tarvittaisiin vielä kipeämmin. Aina voidaan sanoa, että me olemme epäjohdonmukaisia. Näin voidaan kaikki toimiva rakkaus tuhota.”
13
14
15 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 Ilmeisesti myös Twitter-ölisijöiden ja Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Juho Romakkaniemen (case vihreiden puheenjohtajakisa ja maailmalla seikkailleet ehdokkaat) kannattaisi lukea Rekolaa. Jos joulun sanoma otettaisiin tosissaan, pakolaisten ja siirtolaisten syntipukittaminenkin loppuisi. Jeesus ja hänen perheensä ovat nimenomaan pakolaisia. Heti pian syntymänsä jälkeen hän joutuu pakenemaan perheensä kanssa Egyptiin. ”Kodittomana hän syntyy, niin kuin monet muut ovat syntyneet kotia vailla tähän kylmään maailmaan. Julistaessaan sitten evankeliumia Jumalan valtakunnasta, jota kuulijat eivät ota vastaan, hän on eräs heistä, jotka näyttävät täysin epäonnistuvan elämäntyössään. Kun hän riippuu ristillä vastausta vaille jäävä kysymys huulillaan, hänkin tuntee monen muun tavalla olevansa Jumalan ja ihmisten lopullisesti hylkäämä.” M ieleen tulee ruotsalaisen Ingmar Bergmanin elokuva Talven valoa (1963), jossa pastori Tomas Ericsson tajuaa, ettei usko Jumalaan. Raamatun lauseet ovat hänelle tyhjiä, ja taivas pysyy hiljaa. Olen nähnyt elokuvan vuosia aiemmin elokuva-arkiston näytöksessä Eerikinkadun Orionissa. Elokuva huipentuu marraskuun lohduttomassa valossa järjestettävään jumalanpalvelukseen tyhjässä kirkossa. Juuri ennen saarnaa pastori Ericsson kohtaa liikuntavammaisen suntion. Suntio on ottanut asiakseen lukea evankeliumeita iltaisin, jotta ramman jalan kivut eivät olisi koko ajan mielessä. Erinomaista unilääkettä, suntio myöntää pastorille. Suntio on kuitenkin huomannut, että ehkä Jeesuksen/Kristuksen kärsimyksessä keskitytään aivan väärään asiaan. Fyysinen kipu, se ei voinut olla ristiinnaulittaessa niin suurta kuin väitetään. Omalla tavallaan suntio on kärsinyt aivan yhtä paljon omasta vammastaan ja sen aiheuttamasta jatkuvasta kivusta. Suntion mielestä Jeesuksen on täytynyt kokea paljon suurempaa tuskaa siitä, etteivät opetuslapset olleet oppineet kolmen vuoden ystävyyden aikana mitään. He eivät ymmärtäneet viimeisen aterian merkitystä eivätkä mitään muutakaan. Kun viranomaiset tulivat, opetuslapset pakenivat. Pietari kielsi hänet. Kaikki hylkäsivät hänet. ”Sen täytyi olla tuskallista: ymmärtää, että kukaan ei ymmärtänyt, tulla hylätyksi juuri silloin kun tarvitsisit jotakuta, johon luottaa”, suntio tulkitsee. Mutta vielä pahempaa oli tulossa, suntio sanoo. Jeesus huusi ristillä niin kovaa kuin pystyi ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit”, eikä saanut vastausta. Jeesus kuoli siinä luulossa, että kaikki mistä hän oli saarnannut olikin valetta. Viimeisinä hetkinään Jeesus epäili kaikkea. Taivaan hiljaisuus särki itse ihmiseksi tulleen Jumalan. Ulkona on pimeää, ja huoneessa täysin hiljaista. Toisinaan seinän takaa kuuluu naapurihuoneessa majoittuvan ihmisen kuorsaus. Nukahdan. Yöllä herään pari kertaa kärpäsen surinaan. A amulla nousen sängystä ja lähden aamiaiselle. Majatalon käytävällä liikkuu toisinaan joitakin ihmisiä, mutta aina kun liikun sillä itse, ehdin nähdä korkeintaan sulkeutuvan ovenraon. Käytävä on jälleen tyhjä. Auringonvalo siivilöityy käytävän kummassakin päässä olevista ikkunoista. Ihmiset taitavat ottaa hiljaisuusretriittinsä tosissaan. Käyn aamiaisen jälkeen luostarin laivalaiturissa Juurikkasalmen rannalla. Salmi on peilityyni, ja jo talviunille ennättäneen luonnon ja taivaankannen peilikuva salmessa on niin täydellinen, ettei maailmaa kääntämällä tietäisi, katsooko heijastusta. Mistään ei kuulu äänen ääntä. Laiturilta päätän lähteä lyhyelle vaellukselle helppokulkuiselle maastoreitille luostarin läheisyydessä. Parin kilometrin matkan jälkeen tulen laavulle ja kuulen ensimmäistä kertaa ääniä luonnosta. Noin kymmenen metrin päässä olevaa kituvaa puuta rummuttaa lintu, mahdollisesti käpytikka. Puu on aivan järvenrannan vieressä. Lähestyn rantaa, ja tikka lentää hetkeksi pois, mutta palaa heti kohta takaisin ja jatkaa rummutusta. Käyn rannassa, kokeilen veden kylmyyden – hyvin kylmää! – ja jään ihastelemaan aivan pikkiriikkisen liikkuvasta järvenpinnasta heijastuvia pilviä, sinistä ja pilviharson läpi puskevaa aurinkoa. Rummutus ei lopu. Muita ihmisiä ei ole näkynyt missään. Palaan rannasta takaisin vaellusreitille ja kävelen viimeiset kilometrit hitaasti vesilammikoita väistellen. Käyn myös niin sanotulla matkamiehen ristillä, joka on luostarin veljestön Juojärven rantaan 1980-luvulla pystyttämä kumarrusristi. Tikan rummutus muuten täysin hiljaa pysyneessä luonnossa oli ristiä suurempi kokemus. P alaan luostarialueelle, luen jälleen hetken, annan kärpäsen häiritä, syön lounaan/päivällisen ja lähden alkuillasta saunaan. Majatalon käytävällä on jälleen aavemaisen hiljaista. Kävelen luostarin pääkirkon ohi. En ole käynyt sen sisällä, enkä uskalla mennä sisään nytkään, kesken jumalanpalveluksen. Saunassa tai pikemminkin sen vilvoittelutiloissa tapaan visiittini ensimmäisen ja ainoan kerran ihmisiä, joille juttelen enemmän kuin muutaman sanan verran. Kari Miromäki ja Esa Ollila ovat saunoneet jo tovin, kun saavun paikalle. Heitä ei tarvitse erikseen paljon kehottaa kertomaan asioista: tarinaa riittää, vaikka pysyisin hiljaa. Kysyn kuitenkin, mikä on saanut heidät Valamoon lokakuun loppupuolella. Tämä ei varsinaisesti ole majoituskauden parasta aikaa. Miromäki ja Ollila kertovat, että he ovat luostarissa talkoohommissa. Luostarin toiminta ei mitenkään pyörisi pelkästään munkkien varassa. Valamon munkkiveljestössä on kymmenkunta jäsentä. Rupattelemme tovin ajan niitä näitä, mutta kun olen kerran tullut Valamoon ottamaan kristinuskon vakavissaan, kysyn Miromäeltä ja Ollilalta, mitä usko ja uskonto heille merkitsevät. ”Minä olen keskustellut paljon tästä asiasta, esimerkiksi silloin kun ihminen, joka kieltää Jumalan ja sitten sanoo, että ‘Jumalaa ei ole olemassa’, niin minun on helppo kysyä, että mikä se toinen puoli on”, Miromäki sanoo. ”Siihen en ole ikinä saanut vastausta.” Miromäki kertoo, että hän on aikoinaan kääntynyt luterilaisesta ortodoksiksi. Se ei ole vaikuttanut Jumala-kysymykseen hänen mukaansa mitenkään, vain tärkein juhla on vaihtunut. Ennen se oli joulu, nyt pääsiäinen. Joskus hän on kuitenkin joutunut omien sanojensa mukaan puolustautumaan, kun ortodokseja on syytetty Jumalan kuvien palvomisesta. ”Minun on pitänyt korjata, että tietääkseni yhdessäkään ortodoksisessa ikonissa ei ole Jumalan kuvaa. Koska minun mielestäni kukaan ei ole vielä nähnyt Jumalaa.” ”Tosin molemmissa kirkoissa saattaa olla aika ajoin, että pidämme jotakin asiaa jumalaisena, olkoon se vaikka hieno auto tai jokin muu.” Miromäen mukaan täytyy olla joku, ”joka tätä meidän elämää säätelee”. ”Muuten jos mikään ei meitä säätelisi, niin ei meidän äly täällä… Aika ajoin ei se riittäisi.” Miromäki kertoo käyneensä Artjärven observatoriossa, jossa hän sai oppitunnin maailmankaikkeudesta. Se on Miromäen mukaan visualisoitu observatorion seinälle, ja kun observatorion johtaja alkoi selittää asiaa, Miromäki ymmärsi, että maailmankaikkeus on ”niin suuri asia, ettei siihen riitä tiedemiehen kynnet eikä siihen riitä mikään”.
16 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 Hän on välttänyt asian pohtimista siitä lähtien. Käsite kosminen kauhu muistuu mieleeni Nylénin Rekola-esseestä. Esa Ollilan suhde uskoon ja uskontoon on paljon lyhyempi tarina. ”Kun minulle kaikkein paras kirkko on metsä.” Ollila sanoo, ettei hän ole tapauskovainen, ja siksi hänelle ei tulisi mieleenkään kääntyä ortodoksiksi, vaikka vaimo ortodoksiseen kirkkoon kuuluukin. ”Minulle riittää tämä luterilaisuus, jossa hyvin harvakseltaan tai lähinnä olosuhteiden pakosta osallistun jumalanpalvelukseen pari kertaa vuodessa.” ”Pappien saarnat ja muut, ne ei minulle merkitse mitään. Mieluummin käytän sen ajan ja menen metsään. Olen itsekseni ja omine ajatuksineni”, Ollila sanoo jatkaa: ”Ne ei kauhean korkealentoisia ole, mutta mietin koko ajan sitä, että jostain tämä maailma on lähtenyt ja johonkin tämä päättyy. Ja joku sitä ohjaa, minun mielestäni siitä ei päästä mihinkään.” Ollila sanoo, että hänellä on historianopettajan koulutus. Sen pohjalta voisi päätyä toisenkinlaisiin aatoksiin. ”Kun historiaa katsoo, niin paljon on uskonnon varjolla tehty vääryyttä. Voisi olla skeptikko, mutta siihen en ole kuitenkaan ajautunut.” Miromäki tarttuu Ollilan parjaamiin saarnoihin. Hän muistelee arkkipiispa Leon pitämää saarnaa kuukausi takaperin Orimattilassa. Leo puhui anteeksiannosta. ”Leo sanoi, että anteeksiantoa on tänä päivänä loppujen lopuksi aika vähän. Vaikka sanotaan, että meidän pitäisi anteeksi antaa. Jos ei anna anteeksi niin sitä seuraa viha. Ja viha voi lietsoa ja olla niinkin paha, että lietsoo sotia ja on lietsonutkin sotia, kun ei ole pystytty jotakin antamaan anteeksi.” ”Siitä meillä onkin riittävästi esimerkkejä”, Ollila vastaa. ”Sitä sitä piisaa”, Miromäki myöntää. Kerron, että olen ottanut luostariin mukaani Rekolan tekstejä. Niissäkin puhutaan historian vääryyksistä. Rekola nostaa esiin yhden konfliktin, johon ei ollut näköpiirissä ratkaisua 1960–70-lukujen taitteessa, eikä sitä ole näkynyt sen jälkeen. ”Poliittinen tilanne arabimaiden ja Israelin välillä tuntuu mahdottomalta ja toivottomalta, koska mitään selvityksen mahdollisuutta ei tunnu olevan näköpiirissä. Viha molempien osapuolten välillä on pelottava. Ratkaisua ei sisällä tunteenomainen uskonnollis-romanttinen näkemys, että Israel on valittu kansa ja Jumalan silmäterä, jonka puolelle on ilman muuta asetuttava. Tällainen kannanotto on epäkristillinen.” Valittujen puolelle ei Rekolan mukaan tarvitse asettua, koska valitut selviävät muutenkin. Heikkojen puolelle täytyy asettua. Lähi-idän konfliktissa kumpikin osapuoli on oikeassa, ja siksi kumpikin on myös väärässä, Rekola kirjoittaa. ”Kumman puolen valitseekin, valitsee oikein, mutta samalla väärin, sillä silloin joutuu loukkaamaan toisen oikeutta. Valinta kahden oikean vaihtoehdon välillä merkitsee aina väärää valintaa. Tämä on vanha tragedian tilanne: on pakko valita ja on valittava väärin. Muuta mahdollisuutta ei ole annettu.” Voisi kuitenkin olla yksi tapa ratkaista Lähi -idän vihanpito, Rekola sanoo. Jos toinen osapuoli luopuisi oikeudestaan, uhrautuisi niin, että ”molemmat puolet voivat yhtyä toisen oikeudessa”. Rekola myöntää, että poliittisena ratkaisuna ja kokonaisia kansoja ajatellen mahdollisuus näyttää toivottomalta. Ollila vastaa Rekola-fiilistelyni jälkeen, että ei ole tuollainen historiassa onnistunut. Ei ole, ei. Harvoin on edes yritetty. T orstaina sää on edellisiä päiviä huonompi. Aurinko ei näyttäydy. Käyn jälleen aamiaisella ja lounaalla, mutta muuten vietän päivän lähes yksinomaan sisätiloissa. Majatalon käytävällä en taaskaan näe ketään kuin vilaukselta. Jatkan lukemista. Kärpänen surisee harvemmin, mutta samalla entistä harvinaisempi surina ärsyttää enemmän. Lopulta saan tarpeekseni, käärin Valamon infolehtisen rullalle ja läimäytän kärpäsen kuoliaaksi noin viidennellä yrittämällä. Tulee täysin hiljaista. Illalla hiljaisuus ja pimeys muuttuvat jo liiallisiksi. Mitä ihmettä edes teen täällä? Kosminen kauhu. Pakko alkaa räplätä puhelinta ja keskustella ystävien kanssa virtuaalisesti. Paeta näytön maailmaan! P erjantaiaamuna lähden pois. Maahan on satanut aivan ohut kerros lunta. Se ei jaksa edes peittää nurmen vihreyttä ja hiekkatien ruskeutta, mutta valoisuutta lumi lisää. Nousen bussiin, laitan kuulokkeet korvilleni ensimmäistä kertaa kolmeen päivään ja avaan Spotifyn. Sovellus ilmoittaa heti ensimmäiseksi, että Thom Yorken tekemä soundrack Suspiria-kauhuelokuvan remakeen on nyt saatavilla (suspiria on latinaa ja tarkoittaa huokauksia). Yorke, ikuinen melankolikko, laulaa: Open again We breathe again Upon another shore Washed up We live again We’re demons Or we’re birds We’re open Just singing Just say the magic words Open again We live again
17 EPILOGI Tämän kirjoituksen viimeistelyvaiheessa Helsingissä saan bussipysäkillä seisoneelta mieheltä pyytämättä ja yllätyksenä käsiini lappusen. Sen kannessa lukee ”Hyvä uutinen: Hän on tulossa!” Kuvassa on jonkinlainen valkoiseen kaapuun pukeutunut heppu sadan torvea soittavan enkelin kanssa. Adventtikirkon Raamattuopiston mainos! Naureskelen hetken lappusesta löytyville lopunajan ilmiöille ja roomalaisiin numeroihin perustuvalle todistukselle, jonka mukaan paavin latinankielinen nimi todistaa pedon luvusta. Lisäksi lappusen mukaan ”vuoden 1798 Ranskan vallankumouksessa Rooman paavi vangittiin ja hän kuoli St. Helenan saarella”. Missä universumissa tämä on tapahtunut? Tyydyn tähän universumiin, jossa Rekolan sanoin kaikkialla on hämärää ja mitä pitemmälle silmä kantaa, sitä pimeämpää on.
Vastaan, että tietysti puhutaan teologiasta ja sovimme haastattelun niin, että hän ehtii iltapäivällä ”tehdä vielä skolee”. Sen jälkeen Henrik kyselee, mitä teen ja mikä lehti oikeastaan on kyseessä. Kerron, että olen toimittaja ja tällä hetkellä töissä Ylkkärissä. Cool En oo ite lukenu koskaa ni en mitää tiedä xD Luen vaa mustaa raamattuu ja perttu häkkistä Hän lähettää vielä peiliselfien. Siinä näkyy tyyppi, jolla on päällään musta Adidaksen verkkatakki. Verkkatakin alla on musta T-paita, jossa on Adidas-logon tilalla kannabiksen lehti ja Adidas-fontilla lukee Adihash. Se ei ole hänen selfiensä, vaan jostain syystä hän on päättänyt lähettää minulle kuvan bändinsä kitaristista. Painan sydäntä. MAANANTAINA KLO 12 odotan Henrikiä kahvilassa. Kun häntä ei puoli tuntia sovitun ajan jälkeen näy, kysyn Instassa, sopisiko joskus myöhemmin. Ehkä hän esimerkiksi vielä nukkuu? Vartin päästä hän vastaa. Sori En laittunu ollenkaa herätystä heräain nyt xDddd Meni vähä myöhää toi eilineb Ootko viel illemmalla mestoilla jos nyt vähä myöhäännytettäis tätä xDdd Aori tosi epäammattimaista yleensä ei käy näi xdddd PARIN TUNNIN kuluttua Henrik juo teetä toimituksessa. Hänellä on flunssa. Hän on juuri palauttanut opettajalleen esseen, joka käsittelee länsimaisen esoterian ja Viime heinäkuussa hän esiintyi jo Suomen merkittävimmän hiphop festivaali Blockfestin päälavalla moshpitissä mylläävälle isolle yleisölle. Tällä hetkellä Henrikiä ei kiinnosta tehdä räppiä. Hän promoaa juuri ilmestynyttä punkalbumiaan nimeltä Vanha Testamentti. Levy on julkaistu Eevil Stöön Katakombi-levy-yhtiön kautta Spotifyssa, ja myöhemmin se ilmestyy vinyylinä sekä kasettina. Mustavalkoisen levynkannen Henrik on tehnyt itse. Kollaasissa on valokuva keikalta sekä Tumblrista löytyneitä kuvia lohikäärmeistä ja ruoskista. Levy kuulostaa näennäisesti yksinkertaiselta ja roskaiselta, mutta vaikutteiden määrä on runsas: biiseissä kuuluu 80-luvun suomihardcore, noise, ambient, uskonnollinen musiikki, black metal, vanha hevi, Suomen Talvisota 1939-1940 ja toisaalta Young Marble Giantsin kaltaiset lofi-indie-bändit. Sanoituksissa selataan Instagramia ja vaaditaan translain uudistamista. Toisinaan ne voisivat olla minkä tahansa vuosikymmenen punkbändin ensimmäiseltä levyltä: ” Mä en jaksa mitään Mä en osaa käydä suihkussa Mä en osaa mitään Poliisi on vitun runkkari!” MARRASKUUN ENSIMMÄISENÄ lauantaina @versacehenrik on lisännyt Instagram Storyynsa salamaselfien, jonka hän on ottanut pimeässä huoneessa peilin edessä ilman paitaa. Tekstissä hän kertoo olevansa hotellissa Turussa. Edellisenä iltana hän on tehnyt yhden viimeisistä Versace Henrik -keikoistaan underground-teknobileissä. Keikkajärjestäjät kestitsivät artistia maistelumenulla, johon sisältyi häränhäntää ja artisokkasipsejä. Lähetän Henrikille yksityisviestin ja kerron, että hänestä haluttaisiin tehdä Ylioppilaslehteen kansijuttu. Mitäs sanot? Vastaus saapuu noin minuutissa. Mul on maanantai vapaa ;) Käviskö sillo? Ja sit pitää ehdottomasti mainita et opiskelen teologises xD Muuten ei käy xD LOK AKUUN LOPULLA 22-vuotias teologian opiskelija Janne Ahtiainen päätti käydä katsomassa, mitä hänen Soundcloud-tililleen kuuluu. Se ei onnistunut. Hänen Versace Henrik -artistiprofiilinsa oli tuhottu. Sinne meni Soundcloud-räppärin kaksi miljoonaa kuuntelua, viisi tuhatta seuraajaa ja kymmeniä biisejä. Miten siinä niin kävi? ”No, mä olin vähän vaihdellu mun kuvii siellä… Olin ottanut netistä jonkun kuvan, jossa on jonkun äijän kulli stondikses ja laittanu sen bannerikuvaks. Kai mulla oli siinä agenda, et halusin vieraannuttaa jengii Soundcloudista tiekkö. Mä halusin lataa sinne matskuu, jota kukaan ei haluu nähä. Et se musa olis tietty ihan vitun priimaa, mut kuvallisesti se olis ihan hirveetä.” Lisäksi Henrik oli ladannut profiilikuvaksi gore-kuvan, jossa ihmiseltä revitään päätä irti. ”Varmaan siks ne poisti sen. Kun mä laitoin Soundcloudille viestii, et miks, niin ne vastas, että olet ladannut tilillesi pornografista materiaalia...” Osa biiseistä löytyi Youtubesta tai omalta koneelta, mutta osaa ei oltu tallennettu Soundcloudin lisäksi mihinkään. Ahtiainen, jota tässä jutussa kutsun Henrikiksi, koska sillä nimellä hän tekee musiikkia nykyään, tiedusteli Soundcloudilta, että ”oisko mitenkään mahollista päästä bäkkii”. Viesteihin ei vastattu. ”En mä olis ladannu sinne niitä läppäkuvia, jos mä olisin tienny, et se olis permapoistettu. Se oli vaan niin outo, niin läppä keissi. No, ei se toisaalta haittaa mua. Koska onhan tommonen ihan hyvää myyttiä sit taas.” @VERSACEHENRIK -artistiprofiili on luokiteltu Instagramissa ”uskonnolliseksi yhteisöksi” ja sillä on noin 6500 seuraajaa. Kuvia on esillä kerrallaan muutama, loput Henrik pitää näkymättömissä arkistossa. Kun menneisyyden minä on tuhottu tai piilossa, on helpompi päivittää estetiikkansa. Noin kaksi vuotta sitten Versace Henrik alkoi julkaista biisejä ja mixtapeja suoratoistopalvelu Soundcloudissa. Soundcloud on vaihtoehtoräp-piirien kenttä, täynnä sekalaatuisia underground-tekijöitä. Henrik erottui oudoilla biiseillään joukosta ja nousi pian ”nuoruuden idoliensa”, kuten Eevil Stöön ja Tippan suosikiksi. Omaehtoisuus oli Henrikille suosiota tärkeämpää. Hän kieltäytyi esimerkiksi tarjotuista levytyssopimuksista ja poisteli biisejä Soundcloudista ja Youtubesta aina, kun häntä huvitti. HENRIK! ILMAN PAITAA YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 KIRJOITTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVASI ILKKA SAASTAMOINEN
19
20 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018
21 populaarikulttuurin yhteyksiä toisiinsa. ”Toivottavasti ope tykkää.” Maanantai on Henrikille viikon ainoa vapaapäivä. Ensimmäinen opiskeluvuosi oli ”vähän niin kuin olis ollut jossain yläasteen uskonnontunnilla”, mutta toinen on osoittautunut työlääksi. Henrik kertoo rakastavansa teologian opiskelua. Hän on innoissaan etenkin sukupuolentutkimuksen ja uskontotieteen yhteiskurssista. Feminismistä oppii niin paljon ihan vain kuuntelemalla muita, Henrik sanoo. ”Oon aina digannut uskonnoista, ja etenkin kaikesta esoteerisesta, niinku okkultistisista liikkeistä. Koulussa olin hyvä lähinnä filosofiassa, historiassa ja uskonnossa, mut päädyin sit hakee teologiseen.” Tuleeko sinusta pappi? ”Mietin sitä jopa jossain vaiheessa, mut en mä kyllä vois. En oo uskossa, spirituaalinen ennemminkin. En oo mistään uskisperheestä, mun vanhemmat on siitä ihania, ettei ne oo koskaan tuputtanut mitään ideologiaa. Kristinuskon teemat ja kuvasto, kuten taivas ja helvetti, ristillä roikkuva Jeesus, on jostain syystä lapsesta asti kiinnostanut mua.” HENRIKILLÄ ON sisäänpäinkääntyneen musiikkinörtin olemus, mutta hän puhuu nopeasti ja aiheesta innostuessaan filtteröimättömän paljon. Toisinaan hän heiluttelee puhuessaan jalkaansa, mutta ei vaikuta hermostuneelta. ”Versace myytiin Michael Korsille!” Henrik tuhahtaa ja nojaa taaksepäin huvittuneesti hymyillen. Ai siksikö et enää halua olla ”Versace” Henrik? ”Eiei! Kun se oli alun perinkin vaan sellainen läppä. Piti keksii jotain uutta.” Henrik seuraa muotia tarkasti ja on toiminut mallina esimerkiksi virkattuja pörhökaapuja tekevälle vaatesuunnittelun opiskelijalle Juha Vehmaanperälle. Itse hän pukeutuu arkisin mieluiten huomaamattomasti. Nyt Henrikillä on isot pyöreät silmälasit ja Uffista ostettu punainen villapaita. Hänellä on aika iso arpi nenänvarressa, silmien tasolla. Sen hän on hankkinut mäiskäisemällä tuopin naamaansa keikalla Turussa. ”Olin silloin aika öissä, vaikka en ollu kännissä yhtään. En oo koskaan kännissä mun keikoilla. Mä meen vaan aina johonki zoneen, ja sit voi tapahtuu ihan mitä tahansa.” ”Keksin, et mä teen tollasen coolin smackdown-liikkeen, et lyön ton tuopin päähän. No, se ei osunut päähän, vaan nenään. Alkoi vuotaa ihan saatanasti verta. Mun koko yläkroppa oli kohta täysin veressä, käsivarret oli ihan verestä punaisina. Vedin keikan loppuun, mut sit tuli vähän huono olo ja piti lähtee lääkäriin käymään. Nenässä oli sit lasinsiruja. Kun sitä puhdistettiin, niin sattu ihan kauheesti. Olin sit hampaat irvessä, et mä en itke, mä en itke.” SANNI LAULAA Ikeasta ostetusta kulmasohvasta. Tutkimusten mukaan nuoriso käyttää alkoholia vähemmän kuin koskaan. Jos nykyajan parikymppisiä toisinaan arvostellaan melkein pelottavan kunnollisesta elämästä matcha-latteineen ja bisneksineen, Versace Henrik ja muut Soundcloud-räppärit edustavat kääntöpuolta, jossa raju estetiikka ja thrash vedetään äärimmäisyyksiin. Versace Henrikin keikat ovat tunnettuja GG Allin -henkisestä sekoilusta. ”Räppikeikoilla ei yleensä hirveesti tapahdu. Usein se on vaan sitä, et joku painaa nappulaa ja sit sä huudat jotain paskaa. Mä taas ajattelen mieluummin mun keikkoja performanssitaiteena. Haluun antaa kaikkeni.” Tämän Henrik on toteuttanut esimerkiksi antamalla kuulijoille rumpuja soitettavaksi. Ja heittämällä yleisöön baarituoleja ja -pöydän, viskomalla laseja ympäriinsä ja kuristamalla itseään piuhalla. Kerran hän on masturboinut keikallaan. Useimmiten hän ainakin juoksee yleisöön tai riisuu itsensä alastomaksi. Miksi? ”Jos mä en rehaa tarpeeks, niin must tuntuu, et mä en oo antanu kaikkee.” Henrik etsii vaikutteita noisebändeiltä ja Youtuben sekä Tumblrin kautta löytämästään taiteesta. Hän inspiroituu esimerkiksi serbialaisen Marina Abramovicin ja venäläisen Petr Pavlenskyn väkivaltaisista ja jopa itsetuhoisista performansseista. Pavlensky tunnetaan teoksesta, jossa hän naulasi kiveksensä Punaiselle torille. ”Mun mielestä sellaisessa ei ole taustalla itsensä satuttamisen tarve. Mä arvostan tyyppejä, jotka on valmiita menemään niin pitkälle taiteen eteen, että ne aiheuttaa itselleen fyysistä tuskaa”, Henrik sanoo. ”Mä en oo yhtään väkivaltainen, mut diggaan väkivaltaisesta estetiikasta. Mä oon katsonut Tumblrista aika paljon pokee ja goree, siel oli jossain vaiheessa aika pahaa kamaa.” Hän on inspiroitunut myös lähinnä fetissiklubeilla esiintyvästä japanilaisesta noisebändi The Gerogerigegegestä, jonka jäsenet oksentelevat toistensa päälle ja joskus syövät lavalla omaa oksennustaan. HENRIK EI PIDÄ todennäköisenä tai välttämättä tavoiteltavana, että hän tulisi toimeen taiteellaan. Hän on soittanut ja äänittänyt Vanhan Testamentin biisit 90-prosenttisesti itse. Monia soittimista hän opetteli vasta levyntekoprosessin aikana. Nyt hän on alkanut treenata levyn biiseistä liveversioita kahdeksanhenkisen bändin kanssa. YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018
22
23
Henrik on bändin kanssa soittamisesta innoissaan. Keikkapalkkiot jakaantuvat kuitenkin niin isolle porukalle, ettei esiintymisistä enää saa merkittäviä lisätienestejä. ”Aion varmaan keväällä hakee jotain töitä. En tykkää työnteosta, mut pitää sitten psyykata itteensä. Tein sivarin kirjastossa, olis kiva päästä vaikka tekee jotain vuoroja kirjastoon taas. Tietty se olis ihannetilanne, että voisin vaan tehä musaa ilman rajoja, maalaisin tauluja ja lukisin teologiaa.” ”Tiedettä tehdessä aivot täytyy vääntää ikään kuin eri asentoon kuin silloin, kun mä teen musaa. Kun mä teen musaa, en mieti mitään. Kirjotan eletystä elämästä, kaikki tyhmimmät lainit, mitä mietin tai mitä tulee vastaan. Vaihtelu niiden kahden moden välillä tekee hyvää.” Henrikin mielestä teologia on ”yliopiston punk-ala”, koska sen opiskelusta ei ole yhteiskunnalle mitään hyötyä. ”Sä et tuu ikinä antaa niille sitä sun viisauden pankkias käyttöön. Sä annat viisautes jollekin kirkolle, tai johonkin muuhun esoteriaan, joka ei kiinnosta ketään. Sä opiskelet sitä vaan sen tiedonhalun takia.” Kun kysyn viimeaikaisista inspiraationlähteistä, hän listaa health goth -tyylin ja rääkkyläläisen Värttinä-folkyhtyeen. ”En kyllä tykkää yhtään ‘folkpunk’-sanasta, mut se on se juttu, mikään ei oo niin punkkii ku Värttinä. Kakstoista mimmii vetää täysillä karjalaks, ja ne on kaikki sieltä vielä kotosin, niin siisti meno.” Henrikin esteettiset kiinnostuksenkohteet vaihtuvat nopeasti. Tumblr vaikuttaa alitajuntaan ja antaa katseeseen estetisoivan tutkan. Henrik voi alkaa fiilistellä vaikka kadulla vastaan tulevaa puistonpenkkiä, jonka päällä on roska. Silloin siitä on pakko ottaa kuva tai tehdä biisi, ja niin kuvat ja todellisuus asettuvat toistensa päälle ohuina kerroksina. Henrik ei edes uskalla ajatella, miten nopeasti informaatio liikkuu vielä häntä nuoremman, internetissä kokonaan kasvaneen sukupolven kohdalla. ”Joko mä muutun transhumanistiks, jolla on kaikenlaisia implantteja tai mittareita. Tai sit mä lopetan internetin, koska en vaan enää pysy mukana. Muutan sit jonnekki metsämökkiin, ja käyn aina välillä Stadis keikoilla.” Henrik kiittää kohteliaasti teestä, ihmettelee hyllyssä olevia kirjoja ja palaa kotiin tekemään kouluhommiaan. On outoa kuvitella, että niin kiltin oloinen tyyppi voi lavalla muuttua aivan päinvastaisen hurjaksi, niin kuin joku monsteri Buffy Vampyyrintappaja -tv-sarjassa. 24
25 ILLALLA KATSON puhelintani. Henrik on lähettänyt videon, jossa hän harjoittelee poikkihuilun soittoa ilman paitaa. Sain tän hltuu tänää en osaa mitää Vastaan, että Youtube-tutoriaalien jälkeen voi tehdä sitten huiluambienttia. Ootan et osaan soittaa tota ees jotenki Ja sit tyylii sitä pitää. lähtew ajaa jonku dilsan ja reverbin lä9i Nii kyllä LÄHTEE sanoisin 5v ni henrik lamar huilu konsertto Kun sovimme myöhemmin kuvauksista, hän lähettää salamalla otetun kuvan mustasta kissasta. Kissa hypistelee tassuissaan Xanor-purkkia ja kuikuilee ovelasti kameraan. Himmee katti!!!!
YL IO PP IL AS LE HT I NR O 6 20 18 KI RJ OI TT I SU SA NN E SA LM I KU VA SI VA T HE LE N KO RP AK JA MI KK O RI KA LA YR IT TÄ JI Ä HA AS TA TT EL I AN NI NA VA IN IO ”M in ul la on ol lu t mo nt a er i yr it ys tä Uu de ll am aa ll a. Ol en py ör it tä ny t el in ta rv ik ek au pp aa , pä hk in äk au ppa a, ka hv il aa , ra vi nt ol aa ja ny t ka hv il aa , jo ka ta rj oa a pe lk kä ä ka sv is ru ok aa , ku te n sa la at te ja ja er il ai si a le ip iä , pi ir ak oi ta ja pu ll ia . Tu li n Su om ee n vu on na 20 05 pa ko la is en a Po hj oi sIr ak is ta . Su om es sa on pa ra s te hd ä tö it ä yr it tä jä nä , ko sk a al us sa vo i sa ad a st ar tt ir ah aa en si n ku us i ku uk au tt a ja si tt en to is et ku us i ku uk au tta . Vu od en jä lk ee n ym mä rt ää , et tä om a yr it ys on he lp om pi ja my ös an sa it se e pa re mm at tu lo t ku in ty ön te ki jä nä . Mu ka vi nt a on , ku n vo i pä ät tä ä om at ty öa ik an sa it se . Li sä ks i jo s yr it yk se ll ä me ne e hy vi n, ei ol e pa kk o it se kä yd ä tö is sä , va an ty ön te ki jä t vo iv at py ör it tä ä yr it ys tä . Va ik ei nt a yr it tä mi se ss ä on pä ät tä ä, et tä ry ht yy yr it tä jä ks i. ” KA RO KH RW AN DU ZY 35 , ka hv il an pi tä jä Pe ru st an ut to im in im en yh de ks än vu ot ta si tt en K A N N A T TA A K O Y R IT TÄ Ä ?
2 7 ”H ul lu us aj oi mi nu t yr it tä jä ks i. Ha ja ut et us ta ko ne op pi mi se st a tu li mi nu ll e pä äh än pi nt ty mä , en kä py st yn yt ke sk it ty mä än mi hi nk ää n mu uh un . En to si n al un pe ri n ha lu nn ut yr it tä jä ks i va an ai no as ta an ty ös ke nn el lä co ol is sa pr oj ek ti ss a. Ny t ol en yr it yk se ni to im it us jo ht aj a, ko od ar i, su un ni tt el ij a, ev an ke li st a, ed us ta ja , my yn ti mi es ja ma rk ki no ij a. Te en si is ka ik ke a, mi tä ta rv it aa n, jo tt a py ör ät py ör iv ät , ty ön te ki jä ni ov at on ne ll isi a ja as ia kk aa ni ty yt yv äi si ä. Ny t ku n ol en pä äs sy t si sä än yr it tä mi se n ma ai lm aa n, ol en ym mä rt än yt pi tä vä ni si it ä pa lj on . Op in ed el le en uu tt a jo ka pä iv ä. Ka du n va in si tä , et te n pe ru st an ut yr it ys tä ai em mi n. Yr it tä jä nä jo ut uu op et te le ma an , mi ll oi n pi tä ä sa no a ei ja ol la my ös se , jo ll e sa no ta an ei . Ol en op pi nu t si et äm ää n si tä aj at te le ma ll a, et tä ta ka is ku t jo hd at ta va t mi nu a ko ht i oi ke aa po lk ua . Tä mä as en ne on os oi tt au tu nu t hy öd yl li se ks i. Ol en sy nt yn yt Yh dy sv al lo is sa . Tu li n Su om ee n al un pe ri n te ke mä än pr oj ek ti a He ls in gi n ka ma ri ku or on ka ns sa . Ta pa si n si el lä ny ky is en va im on i. ” M IK E SO LO M O N 35 , st ar tu pyr it tä jä Pe ru st an ut os ak ey ht iö n no in vu os i si tt en O m aal oi tt ei n en ja ra tk ai su ke sk ei n en as en ne au tt aa . T av oi tt ei de n as et ta m in en ka nn at ta a. T äl la is ia ov at pr es id en tt i Sa ul i N ii ni st ön ne uv ot lu ki ol ai si lle . N e lö yt yv ät K ut su va t si tä pö hi nä ks i -k as vu yr it tä jy ys ki rj as ta , jo ho n N iin is tö on ki rj oi tt an ut al ku sa na t. K ir ja an ha as ta te llu ilt a st ar t up -y ri tt äj iltä , ku te n Su pe rc el lin Il kk a P aa na se lt a ja ny ht ö ka ur ab is ne ks es tä tu nn et ul ta M ai ja It ko se lt a, ka nn at ta a pr es id en tin m uk aa n ”l uke a ko ke m uk si a ja op pe ja el äm ää n” . Se on te ht y he lp ok si . Yr it tä jy yd en ilo sa no m as ta pä äs ev ät tä nä sy ks yä na ut ti m aa n m uu tk in ku in Sl us hkä vi jä t, si llä K ut su va t si tä pö hi nä ks i ja et aa n sy ks yn ai ka na ka ik ill e lu ki on ka kk os lu ok ka la is ill e – si is yl i 30 nu or el le . K ir ja ke rt oo ih m is is tä , jo tk a ov at ke ksi ne et hu llu n bi sn es id ea n ja on ni st un ee t m uu tt am aa n se n ra ha ks i, m on et he is tä us ea m pa an ki n ke rt aa n. T yö on he ill e in to hi m o ja ta pa m uu tt aa m aa ilm aa . Va ik eu ks ia ki n ka sv uy ri tt äj ät ko ht aa va t: ih m is su ht ee t ra ko ile va t, yö un et m en ev ät , st re ss i se ur aa m uk an a ka ik ki al le . H ur jim m ill aa n he pa in av at ho m m ia ”s ill ä ta hd ill a, et tä he nk i m ei na a lä ht eä ”. M ut ta : ”U lk oi ne n pa in e ja va st oi nk äy m is et ko ul iv at ih m is en pa in ee ns ie to ky ky ä, ja ha as te is ta se lv iä m in en os oi tt aa si su kk uu tt a. ” Ja ni in yr itt äj ä m en es ty y, an sa its ee va lta vi a m ää ri ä ra ha a, m ak sa a su or as el kä is es ti ve ro ns a ja sa a ku ts un Li nn an ju hl iin . V ie st i on se lv ä: yr itt äm in en on ki va a ja ka nn at ta va a. Se n an si os ta sa ad aa n no us uu n se kä Su om i et tä pi en en ih m is en el äm ä! M ut ta m ill ai st a on ni id en yr itt äj ie n ar ki , jo is ta st ar tu pop pa is sa ei m ai ni ta sa na aka an ? Ju lk is es sa ke sk us te lu ss a yr it tä jy ys nä hd ää n m od er ni n ty ön kr uu nu nj al ok iv en ä , jo ka lo pu lta pe la st aa m aa m m e ta lo ud en . Pö hi nä n ke sk el lä un oh da m m e , m ill ai st a us ei m pi en yr it tä jie n ar ki on .
YL IO PP IL AS LE HT I NR O 6 20 18 VI LL E NI EM I 27 , ko od aa ja Pe ru st an ut to im in im en ne lj ä vu ot ta si tt en ”T yö ni si sä lt ää di gi ta al is ta su un ni tt el ua , ne tt isi vu je n ko od au st a ja ta id ej ut tu ja . Si tä vo i te hd ä mi ss ä va in . My ös ki rj an pi to ni ho id an it se . Ko lm e ku uk au tt a si tt en mu ut in Ru ot si in , ku n av op uo li so ni sa i tä äl tä op is ke lu pa ik an . Si ll oi n ol i hy vä he tk i va ih ta a ma is em aa . Su ur in os a pr oj ek te is ta ni ja as ia kk ai st an i on ku it en ki n Su om es sa , va ik ka te en jo nk in ve rr an di gi ta id etö it ä my ös ul ko ma il le . En vi el ä ti ed ä, jä äm me kö tä nn e se n jä lk ee n, ku n pu ol is on i va lm is tu u. Ol en as un ut ai em mi nk in ul ko ma il la . Te in ka nd ida at in tu tk in to ni Br it an ni as sa . Ma is te ri oh je lm an su or it in Aa lt oyl io pi st os sa . Te in ai em mi n nä it ä sa mo ja tö it ä ve ro ko rt il la , mu tt a se tu nt ui ai ka mo ni mu tk ai se lt a. Ku n pe ru st in to im in im en , en aj at el lu t ru pe av an i yr it tä jä ks i – po hd in va in , et tä ny t sa an lä he te tt yä la sk uj a om in pä in . Yr it tä jy ys re al is oi tu i va st a my öh em mi n, ku n al oi n sa ad a ki rj ei tä , jo is sa lu ki ’h ei yr it tä jä ’. Pi dä n si it ä, et tä mi nu ll a on jo hy vä ma in e pä te vä nä te ki jä nä , ja si it ä, et tä vo in ha lu te ss an i ko od at a ko ko pä iv än hi ma ss a ja mä är it el lä ty öai ka ni it se . Jo sk us ai em mi n mi et in , et tä ve ro ja on ai ka pa lj on ma ks et ta va na . Er o ty ön te ki jä nä ty ös ke nt el yy n on si in ä, et tä en ne n en ju ur i mi et ti ny t ko ko ve ro ja . Ny t ne pi tä ä ti li tt ää it se : nä ke e, et tä mi nu ll a ol i tä mä n ve rr an ra ha a ja ny t on en ää tä mä n ve rr an . Ny t ku n ol en te hn yt tö it ä yr it tä jä nä pi de mp ää n, ol en op pi nu t ym mä rt äm ää n, et tä se ku ul uu tä hä n ju tt uu n. Tu lo ni ov at pr oj ek ti ko ht ai si a ja va ih te le va t ai ka pa lj on . En ed es ti ed ä ta rk al le en vu os it ul oja ni . Sa at an sa ad a ku us sa to nn in ta i 11 00 eu ro a. Mi ss ää n va ih ee ss a en ol e aj at el lu t, et tä on pa kk o ti en at a hy vi n, va an ai no as ta an , et tä on pa kk o tu ll a to im ee n. ” M IL EN A HU HT A, 30 , ry ht yi yr itt äj äk si ky m m en en vu ot ta si tt en . H än en ol i pa kk o. H uh ta op is ke li gr aa fi st a su un ni tt el ua T ai de te ol lis es sa ko rk ea ko ul us sa ja te ki O st ak aa m ul ta ku vi tu ks ia , hä n eh do tt aa ha as ta tt el un ai ka na . N iin on pa kk o to im ia , jo s ta ht oo an sa ita tä llä al al la el an to ns a. Mi le na Hu ht a el ät tä ä it se ns ä ku vi tt aj an a.
SA NN A LE HT O 28 , va lo ku va aj a Pe ru st an ut to im in im en ko lm e ku uk au tt a si tt en ”T yö sk en te li n fr ee la nc er in a le ht it al oi ll e pa ri vu ot ta en ne n ku in pe ru st in om an to im in im en . Te en pä äo si n he nk il öja mu ot ik uv au st a. Al an ty öp ai ka t ov at ti uk as sa , jo te n yr it tä jy ys on os in ol os uh te id en ai he ut ta ma pa kk o. Pi dä n pa lj on si it ä, et tä as ia kk aa t ha lu av at bu uk at a ti et yl le ke ik al le ju ur i mi nu t. Fr ee la nc eve ro ko rt il la te ke mi se en ve rr at tu na to im in im iy ri tt äj än ä jo ut uu mi et ti mä än en em mä n nu me ro it a. St ar tt ir ah a on tu on ut al ku va ihe es sa tu rv aa .” 2 9 op in to je ns a oh el la ku vi tt aj an tö itä . E ns i al ku un se on ni st ui nä pp är äs ti fr ee la nc er ve ro ko rt tia kä yt tä m äl lä , m ut ta si tt en tu li is o as ia ka s, jo ka va at i H uh ta a lä he tt äm ää n ve ro ko rt in si ja an la sk un . La sk ut ta m in en va at ii to im in im en pe ru st am is ta . N iin pä H uh ta m ar ss i Pa te nt tija re ki ste ri ha lli tu ks ee n, tä yt ti ka sa n pa pe re ita , ja ka s: hä ne st ä ol i tu llu t yr itt äj ä. Va lm is tu tt ua an H uh ta pä ät yi si lti ih an ta va lli se en pä iv ät yö hö n, jo ss a to im is to lle m en tii n yh de ks äk si , pa lk ka ki la ht i til ill e ke rr an ku us sa ja sa ir as lo m al le pä äs i pi ip ah ta m al la ty öt er ve ys as em al la . Ilt ai si n H uh ta te ki m ui lle as ia kk ai lle ku vi tu ks ia to im in im en sä ka ut ta , nu kk ui si tt en pa ri tu nt ia ja lä ht i ta as aa m ul la tö ih in . Se kä vi lo pu lta ra sk aa ks i, jo te n ka ks i vu ot ta si tt en hä n pä ät ti ir tis an ou tu a va ki tu is es ta ty öp ai ka st aa n ja ry ht yä tä ys ip äi vä is ek si yr itt äj äk si . E i si ks i, et tä yr itt äj yy s ol is i er ity is es ti ki eh to nu t, va an ko sk a va ki ty ön yk si to ik ko is uu s ky llä st yt ti. H uh ta ei tu nn is ta its eä än ju lk is es ta ke sku st el us ta , jo ss a yr itt äj ie n ha rt ei lle as et el la an sa nk ar in vi itt aa . Yr itt äj yy s on hä ne lle va in pa ko lli ne n pa ha . ”L äh in nä se tu le e es iin , ku n ki rj oi ta n la sku ja ta i lä he tä n jo ta in ki rj an pi to on . E n ku lje ka up un gi lla ni in , et tä m oi , m ä oo n yr itt äj ä. ” H uh ta te ke e ty ök se en pä äa si as sa le ht iku vi tu ks ia , jo sk us m yö s m ui ta gr aa fi se n su un ni tt el un tö itä . H än on al al la an tu nn et tu te ki jä , jo nk a tö itä on ju lk ai st u m uu n m ua ssa Im ag es sa ja Su om en K uv al eh de ss ä ja jo sta on te ht y he nk ilö ha as ta tt el uj a ul ko m ai si in ta id ej ul ka is ui hi n. Si lti H uh da n an sa its em at su m m at va ih te le va t: to is in aa n til ill e ki la ht aa va in pa ri sa ta a, to is in aa n pa ri tu ha tt a eu ro a ku uk au de ss a. K as vu yr itt äj yy de n ee to s – m en es ty ks en ja no pe id en vo itt oj en ta vo itt el u – on H uh da lle ty ys tin vi er as . R ah a ei ol e ko vi n tä rk eä ä, hä n sa no o. ”K yl lä m un pi tä ä ai na m ie tt iä , et tä m ite n sa an se ur aa va n ku un vu ok ra n m ak se tt ua . Y llä tt äe n ol en jo ka ku uk au si sa an ut ri iv itt yä ka sa an se n ve rr an ra ha a. ” It se ns ä m ar kk in oi nn in hä n to si n os aa . M IT Ä M E O IK EA ST AA N tie dä m m e su om al ai si st a yr itt äj is tä ? V uo nn a 20 17 he itä ol i 31 5 0, si is vä hä n en em m än ku in E sp oo ss a as uk ka ita . M er ki tt äv ä os a he is tä , 56 he nk eä , ol i m aa ta lo us yr itt äj iä . N iin sa no tt uj a it se ns ä ty öl lis tä jiä , ku te n yk si ny ri tt äj iä ja fr ee la nc er ei ta , ol i pe rä ti 17 10 0. T äh än jo uk ko on ku ul uu m yö s M ile na H uh ta . T yö na nt aj ay ri tt äj iä ol i 88 0, ja ka sv uyr itt äj iä he is tä va in m ur to -o sa . Ju lk is es sa ke sk us te lu ss a tä m ä ry hm ä on ku ite nk in ko ro st et un pa ljo n es ill ä. ”Y ri tt äj ää ta rk as te lla an A yn R an di n ja Jo se ph S ch um pe te ri n he ng es sä lu ov an a ha hm on a, ty ön sy nn yt tä jä nä ”, sa no o Su om en hi st or ia n pr of es so ri Ju ha Si lt al a H el si ng in yl io pi st os ta . T äl la in en pu he on Si lta la n m uk aa n ty yp illis tä no us uk au de n ai ka na . Yr itt äj ä nä hd ää n sa nk ar in a, jo ka lu o ym pä ri lle en ty öp ai kk oj a ja va ur au tt a. ”S itä ko ro st aa Sl us hm es su . Si tt en on nä itä tä lla is ia Su pe rc el l-s an ka ri ta ri no ita : m ite n hy vi ä yr ity sk an sa la is ia nä m ä ov at , m ak sa va t ve ro ns a Su om ee n ja tu ov at ru ns aa n ve ro ke rty m än ”, Si lta la sa no o. ”Y m m är rä n ka sv uy ri tt äj yy sp ro pa ga nd an : aj at el la an , et tä se tu ot ta is i hy vi ä yk si ty is en se kt or in ty öp ai kk oj a, tie ty nl ai st a al us ka sv illis uu tt a. Jo s ei sa ad ak aa n yh tä uu tt a N ok ia a, sa at ai si in ed es m on ta ko ne pa ja a. ” Su hd an te id en m uu tt ue ss a m yö s pu he ta pa va ih tu u. K un ta lo us ku pl a pu hk ea a, ot si ko ih in ilm es ty vä t yh tä kk iä to is en la is et m ie lik uv at : ke in ot te lij at ja vä lis tä ve tä jä t, jo tka si ir tä vä t ra ha ns a ve ro pa ra tii se ih in , Si lta la ku va ile e. ”K um pi ki n ku va yl ik or os ta a jo ta in pu ol ta to de lli su ud es ta . T od el lis uu de ss a us ei m m at yr itt äj ät tu sk in tu nn is ta is iv at its eä än ni is tä .” T od el lis uu tt a on m yö s se , et tä yr itt äj ie n jo uk ko on m ah tu u m on en ki rj av aa vä ke ä. Si inä m is sä Su pe rc el lin Pa an an en an sa its i vi im e vu on na 65 ,2 m ilj oo na a eu ro a, ke sk iv er to yr itt äj än tu lo t es im er ki ks i vu on na 20 13 ol iv at va in hi em an yl i 46 eu ro a.
YL IO PP IL AS LE HT I NR O 6 20 18 T ut ki m us te n m uk aa n yr itt äj ie n tu lo ta so on ki n us ei n m at al am pi ku in sa m aa ty öt ä te ke vä llä pa lk an sa aj al la . Si lti he te ke vä t pi de m pä ä ty öv iik ko a ja pi tä vä t m ui ta vä he m m än lo m ia . M on ia m ot iv oi ra ha n ja m en es ty ks en si ja an el äm än ty yl i: m ah do lli su us pä ät tä ä om as ta aj an kä yt ös tä än its e, Si lta la sa no o. E lä m än ta pa yr it tä jä ha lu aa yl ee ns ä te hdä tö it ä ju ur i se n ve rr an , et tä to im ee nt ulo py sy y ku ta ku in ki n va ka an a. Ja si in ä m is sä st ar tu ppö hi si jä sa at ta a ri sk ee ra ta ko ko om ai su ut en sa tä ht iin ku rk ot ta es sa an , su ur ta os aa yr itt äj is tä vi eh ät tä ä ni m en om aa n tu rva lli su us . Si tt en on he itä ki n, jo ill a ei oi ke as ta an ol e m ui ta va ih to eh to ja . E si m er ki ks i el ok uv aal al la va ki tu in en ty ös op im us on ha rv in ai su us . Su ur in os a al an am m at til ai si st a ty ös ke nt el ee fr ee la nc er ei na . Sa m aa n su un ta an ol la an m en os sa m on ill a m ui lla al oi lla . Yr ity st en on ka nn at ta va m pa a kä yt tä ä fr ee la nc er ei ta ku in pi tä ä va ki tu is ia ty ön te ki jö itä , jo id en so si aa lik ul ui st a ja ty öte rv ey de nh uo llo st a ne jo ut uv at va st aa m aa n. Ja m ik ä pa ra st a: fr ee la nc er ei st a pä äs ee ta rv itt ae ss a he lp os ti er oo n. ”S yy si ih en , m ik si al ih an kk ijo ita el i its enä is iä ag en tt ej a kä yt et ää n, on eh do tt om as ti jo us ta vu us : pa ljo n yt -n eu vo tt el uj a he lp om pa a on lo pe tt aa al ih an ki nt a” , Si lta la se lit tä ä. ”Y ri tt äj yy sr is ki va lu u til aa ja lta al as pä in al ih an kk ijo ill e.” U se in al ih an kk ija on it se ns ä yr it tä jä nä ty öl lis tä vä yk si tt äi ne n ih m in en . H ei lle ri sk it ov at er ity is en to de lli si a. M IL EN A HU HT A EI ol e ko sk aa n sa ir as . Va ik ka on ha n hä n, tie te nk in . M ut ta ty ön sä hä n te ke e, va ik ka m ik ä ol is i. ”J os on vä hä n ku um et ta ta i vä hä n flu ns sa , ha rj oi tt an ee ns a yr ity st oi m in ta a sa ir aa na vi im ek si ku lu ne en vu od en ai ka na . K un yr it tä jä ka at uu sa ir au sv uo te el le , ka atu u pa hi m m as sa ta pa uk se ss a ko ko yr it ys , ki rj oi tt aa Su om en Yr itt äj ie n H ar ri H el ls té n so si aa lija te rv ey sm in is te ri ön bl og is sa . Sy itä on m on ia . O sa ni is tä on its es tä än se lvi ä: jo s M ile na H uh ta jä tt ää so vi tu n ku vi tu sty ön te ke m ät tä va ik ka pa flu ns sa n ta ki a, tu lo t jä äv ät sa am at ta . A si ak as to de nn äk öi se st i su iv aa nt uu , ei kä uu si a til au ks ia en ää he ru . M ut ta si tt en on m yö s m ut ki kk aa m pi a sy itä , ja ne lii tt yv ät yr itt äj än so si aa lit ur va an . K uv io n se lit tä m in en tu ot ta a m on ill e ty öe lä m än as ia nt un tij oi lle ki n va ik eu ks ia . T iiv is te ty st i: yr it tä jä n ko ko so si aa lit ur va – el äk ke et , sa ir au sp äi vä ra ha t ja ty öt tö m yy sk or va uk se t – pe ru st uu ni in ku ts ut tu un Y E Lva ku ut uk se en , jo ta yr itt äj ä m ak sa a vu osi tt ai n om an ar vi on sa pe ru st ee lla . Va ku ut uk se n su ur uu s ri ip pu u yr itt äj än ty ö tu lo st a: m itä su ur em m ik si hä n tu lo ns a ar vi oi , si tä en em m än hä n Y E Lm ak su ja m ak sa a. Si is vä hä n ni in ku in an si ov er ot , vo is i pa lk ka ty öl äi ne n ny t sa no a. T av al la an – pa its i et tä Y E Lva ku ut us on lä ht ök oh ta is es ti su ur em pi ku in us ei m pi en ih m is te n ve ro pr os en tt i. T oi si n sa no en va ku ut us on ka lli s. Si ks i os a yr itt äj is tä jä tt ää se n m ak sa m at ta , ta i m ak sa a lii an pi en en su m m an . Si llo in sa ir au sp äi vä ra ha ki n jä ä pi en ek si . ”E i yr itt äj ill ä ol e ko vi n pa ljo n m ui ta va ih to eh to ja ku in sä äs tä ä its e, m ak sa a va ku ut us ja to iv oa , et te i m itä än ta pa hd u” , sa no o so si olo gi an tu tk ija to ht or i P au l Jo nk er -H of fr én . H än te ke e T am pe re en yl io pi st os sa tu tk im us ta its en sä ty öl lis tä jis tä . E nt ä m itä ta pa ht uu , jo s yr itt äj än tu lo t äk is ti lo pp uv at – jo s bi sn es ei ka nn at ak aa n ta i as ia kk aa t jä tt äv ät la sk un sa m ak sa m at ta ? Si tt en kä rv is te llä än , si llä te -t oi m is to ei Fr ee la nc er ei st a p ää se e he lp os ti er oo n.
AN O UA R CH EF FI 58 , lv ias en ta ja Pe ru st an ut os ak ey ht iö n 25 vu ot ta si tt en ”M uu ti n Su om ee n vu on na 19 82 Tu ni si as ta , jo ss a ty ös ke nt el in ho te ll ia la ll a. Ys tä vy st yi n si ll oi n su om al ai st en ka ns sa . Mi nu n pi ti al un pe ri n tu ll a tä nn e va in ly hy ek si ai ka a, mu tt a ol en vi ih ty ny t hy vi n. Yr it tä jy ys on ol lu t mi nu ll a ve ri ss ä ja ha av ee na nu or es ta as ti . En ne n om aa yr it ys tä ni ty ös ke nt el in fi rm as sa , jo ll a al ko i me nn ä hu on os ti ja pa lk at ol iv at my öh äs sä . Pä ät in , et tä pe ru st an om an yr ity ks en . Se al ko i me ne st yä hy vi n he ti vu on na 19 93 , ja vu os i vu od el ta me ne e pa re mm in . Te en lv ias en nu ks ia ja as un to je n vä li ty sk au pp oja . Os ta mm e as un to ja , ku nn os ta mm e ni it ä ja my ym me ne . Ny ky ää n mi nu ll a on ky mm en ku nt a ty ön te ki jä ä, ja ai ka a va rs in ai si ll e as en nu sh om mi ll e jä ä vä he mm än ku in en ne n, ku n pi tä ä jo ht aa yr it ys tä ja hu ol eh ti a or ga ni sa at io st a. Mi nu st a on mu ka va te hd ä it se nä is iä pä ät ök si ä, si ll oi n on mu ka va mp i el ää . Su om es sa yr it tä jy yt ee n to si n li it ty y pa lj on sä än tö jä ja mo ni as ia ma ks aa pa lj on , es im er ki ks i va ku ut uk se t, ty öt er ve ys hu ol to ja el äk e. Ty öa si oi ta pi tä is i aj at el la ym pä ri vu or ok au de n. Jo s el ää ku in ta va ll in en ih mi ne n ja ty ös ke nt el ee va in ka hd ek sa n tu nt ia pä iv äs sä , ei pä rj ää yr it tä jä nä . Ol en te hn yt tä hä n sa ak ka 12 -t un ti st a pä iv ää ku ut en a pä iv än ä vi ik os sa . On va in ja ks et ta va . Ku n as io it a py ör ii pä äs sä , ne on pa kk o ho it aa . Ku n lä hd en tö is tä ko ti in , ka ik ki en as io id en pi tä is i ol la ho id os sa ei kä mi tä än jä äd ä se ur aa va an aa mu un . Ai na se ei on ni st u. Eh kä el äm ä ol is i ol lu t va iv at to ma mp aa il ma n yr it ys tä , mu tt a mi nä ja va im on i ol em me to tt un ee t si ih en , et tä ol en pa lj on po is sa ko to a. Yr it tä jä n el äm äs sä ei ol e sä än nö ll is yy tt ä. Ol en aj at el lu t, et tä te en tö it ä vi el ä vi id es tä ky mm en ee n vu ot ta en ne n ku in jä än el äk ke el le . En ti ed ä, tu le ek o la ps is ta ni yr it yk se ni ja tk aj ia . He ti et äv ät , et tä ol en ko ko aj an tö is sä . Ei vä t he in no st u se ll ai se st a. ” 3 1 ei si tä la sk et a. Jo ud ut si lti te ke m ää n su n du uni t aj al la an ”, H uh ta se lit tä ä. T äm än vu od en al us sa hä n jo ut ui tu ka la an til an te es ee n: tu li er o, pi ti m uu tt aa . M uu tto os ui sa m al le vi ik ol le ku in ko lm en is on ku vi tu s ku va n de ad lin et . Lä he lt ä lii pp as i, m ut ta ty öt tu liv at aj oi ss a va lm iik si . ”V äl ill ä m en nä än ke st äv yy de n ää ri ra jo illa .” H uh ta ei ol e til an te es sa an yk si n. Se se lvi ää Su om en Yr it tä jie n ka ks i vu ot ta si tte n te ke m äs tä ky se ly st ä: yl i 70 pr os en ttia ky se ly yn va st an ne is ta yr itt äj is tä ke rt oi m yö nn ä yr itt äj äl le ty öt tö m yy se tu ut ta . K äy tä nn ös sä yr ity st oi m in ta tä yt yy lo pe tt aa ko ko na an , jo s et uu tt a m ie lii sa ad a. N iin te hd ää n tie te nk in va in vi ho vi im ei se ssä hä dä ss ä. ”P itä ä va in jo te nk in pä rj ät ä si ih en as ti, ku nn es tu le e tu lo ja . Su os ite lla an , et tä yr itt äjil lä on m uu ta m ak si ku uk au de ks i ra ha a tilil lä än , jo s kä y hu on os ti” , Jo nk er -H of fr én sa no o. K ai ke st a tä st ä hu ol im at ta ha lli tu sp uo lu ei ss a ol la an in to hi m oi se st i si tä m ie ltä , et tä m ah do lli si m m an m on en ka nn at ta is i ol la
”R yh dy in yr it tä jä ks i se n jä lk ee n ku n sa in es iko is en i. Ir ti sa no ud ui n si ll oi n ty ös tä ni to is el la pa ik ka ku nn al la , ko sk a ha lu si n mu ut ta a ta ka is in ko ti pi tä jä än i Ke mi ön sa ar el le Vä st an fj är di in . Yr it tä jy ys ol i ai no a ma hd ol li su us ty öl li st yä tä llä al al la nä in pi en es sä ky lä ss ä. Nä in ä vu os in a on op pi nu t hy vi n, mi ll oi n on ky sy nt ää ja mi ll oi n hi lj ai st a. Jo ul un jä lk ee n ta mm ihe lm ik uu ss a ja ke sä as uk ka id en lä hd et ty ä lo ka -m ar ra sk uu ss a as ia kk ai ta on vä hä n. Mi nu ll a on 10 ja 6vu ot ia at la ps et . Va ik ei mp ia ai ko ja yr it tä jä nä ov at ol le et äi ti ys va pa at . Vu ok ra t ja mu ut ku lu t ju ok si va t, mu tt a tu lo ja ei tu ll ut . Se ki n jä nn it ti , on ko as ia kk ai ta ri it tä vä st i ta uo n jä lk ee n. Ty ön te ki jä nä ol i tu rv al li se mpi ol o, ku n pa lk an sa i sä än nö ll is es ti . Yr it tä jy ys ei ku it en ka an ol e ka du tt an ut pä iv ää kä än . Ai na vo i lo pe tt aa , jo s si lt ä tu nt uu .” M AR IA NN HU LD EN 33 , pa rt ur ika mp aa ja Pe ru st an ut to im in im en yh de ks än vu ot ta si tt en YL IO PP IL AS LE HT I NR O 6 20 18 PA UL JO NK ER -H OF FR ÉN N iin ka ua n ku in ih m in en on p oi s ti la st oi st a, se ei ol e ty öt ön , va ik ka to si as ia lli ne n ti la nn e ol is i to in en . yr itt äj ä. Ja on ha n si in ä jä rk eä : yr itt äj ä ku n ei ol e ko sk aa n ty öt ön , va ik ke i hä ne llä ol is i tö itä . M ah ta ak o tä ss ä ol la yk si sy y po lii tik ko je n in no st uk se en ? ”E i se ol e ka uk aa ha et tu a. N iin ka ua n ku in ih m in en on po is til as to is ta , se ei ol e ty öt ön , va ik ka to si as ia lli ne n ti la nn e ol is i to in en ”, Jo nk er -H of fr én po ht ii. H än sa no o ku ite nk in lu ot ta va ns a si ih en , et tä m on i po lii tik ko m yö s ai do st i us ko o yr ittä jy yd en hy öt yi hi n. ”I hm is et , jo ill a on jo la aj a ve rk os to ja pa ljo n ko ke m us ta jo st ai n al as ta , py st yv ät hy vi n lu om aa n its el le en ty öt ä, te ke m ää n ju ur i si tä m itä ha lu av at ja ul ko is ta m aa n ka ik en , m is tä ei vä t ty kk ää .” M IL EN A HU HT A on hu om an nu t ol ev an sa is oi lle yr ity ks el le m ie lu is aa ty öv oi m aa . ”T os i m on et yr ity ks et ha lu av at m ie lu um m in , et tä la sk ut at , ku in et tä ne jo ut ui si va t ho ita m aa n te rv ey de nh uo llo n, el äk ke en , ve ro as ia t”, H uh ta sa no o. Se ei to ki ha itt ai si , jo s to im in im iy ri tt äj ill e m ak se tt av at su m m at ol is iv at ri itt äv än su uri a. U se in ne ei vä t ol e, si llä its en äi se llä yr ittä jä llä on pa ljo n ku lu er iä ho id et ta va na an : so si aa lik ul uj en lis äk si on hu ol eh di tt av a es im er ki ks i ty öv äl in ei st ä ja ty öt ilo is ta . ”T un tu u, et tä pi en te n ih m is te n si lm ää n ku st aa n nä id en ju tt uj en ka ut ta .” E te nk in al oi tt el ev al le fr ee la nc er ill e its en sä hi nn oi tt el u vo i tu nt ua va ik ea lta , ei kä si in ä pö hi nä ki rj al lis uu s au ta . H uh ta on ku ite nk in op et el lu t tiu ka ks i ne uv ot te lij ak si . A lih in no itte lu un su os tu m al la ai he ut ta a ha lla a pa its i itse lle en m yö s ko lle go ill ee n, hä n sa no o. ”P itä ä ol la vä hä n om an ar vo nt un to a. O n to si he lp po aj aa yl i, jo s ei ol e ta rp ee ks i tiu kki s ta i jo pa di iv a as io itt en su ht ee n – si llä ki n uh al la , et tä sa a ha nk al an m ai ne en .” M ik si H uh ta si tt en ka ik es ta hu ol im at ta ja tka a yr itt äm is tä ? Va pa ud en ta ki a. T ut ki m us te n m uk aa n si tä ka ip aa va t m yö s m uu t hä ne n su ku po lve ns a ed us ta ja t: m ill en ni aa lit ar vo st av at jo us ta vi a ty öa ik oj a ja m ie le kk ää ltä tu nt uv aa ty öt ä en em m än ku in ko va a pa lk ka a. V iim e ke vä än ä H uh ta pa kk as i lä pp är in la uk ku un sa , ha nk ki ki ss oi lle en ho ita ja n ja lä ht i Pa ri is iin . N oi n va in , ke ne ltä kä än ky sy m ät tä . E ur oo pa n ke vä äs sä hä n tu ns i ol ev an sa va pa a.
Tule mukaan tekemään Helsingistä maailman toimivin kaupunki! Yli 30 koulutusohjelmaa musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta. TULEVAISUUDEN TAITEILIJA , HAE TAIDEYLIOPISTOON! TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU HAKUAIKA 9.–23.1.2019 uniarts.fi/hae Yli 30 koulutusohjelmaa musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta. TULEVAISUUDEN TAITEILIJA , HAE TAIDEYLIOPISTOON! TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU HAKUAIKA 9.–23.1.2019 uniarts.fi/hae Yli 30 koulutusohjelmaa musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta. TULEVAISUUDEN TAITEILIJA , HAE TAIDEYLIOPISTOON! TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU HAKUAIKA 9.–23.1.2019 uniarts.fi/hae
HALUATKO KUULUA JOUKKOON? Opiskelijoistamme 25% on suomenkielisiä. www.hanken.fi www.kauppatieteet.fi ansokan@hanken.fi Opiskele kauppatieteitä ja aloita kansainvälinen urasi Hankenilla! Legis tarjoaa maan parhaat valmennuskurssit oikeustieteellisten pääsykokeisiin. Viime vuoden asiakastyytyväisyytemme oli 100 %. Voit osallistua kursseille asuinpaikasta riippumatta, sillä tarjoamme laajoja lähija etäkursseja. TIEDOT OPETTAJISTA JA KURSSEISTAMME: LEGISVALMENNUS.FI HAETKO OIKEUSTIETEELLISEEN?
Rise of sex-positive culture in performance art; is it art, sexy art or just sex? And where’s the line between art, sex-positive activism and sex work? Edited by Janne Saarakkala, incl. stuff about Julius Elo, Sadie Lune, Slutartists etc. Published by Reality Research Center. www.icehole.fi ICE HOLE #8: AROUSAL IN PERFORMANCE NEW ISSUE OUT ON 30 NOVEMBER 2018! TIEDÄTKÖ JO MITÄ SINUSTA TULEE ISONA? Soita tai lähetä hakemus: megaduuni.? Forssa Hamina Helsinki puh. 045 7731 3801 puh. 044 335 0736 puh. 045 7731 3601 Hyvinkää Hämeenlinna Jyväskylä puh. 045 7731 3769 puh. 045 7731 3781 puh. 045 7731 3752 Kerava Kotka Kouvola puh. 045 7731 3723 puh. 045 7731 3707 puh. 045 7731 3689 Kuusankoski Lahti Lohja puh. 045 7731 3739 puh. 045 7731 3667 puh. 045 7731 3849 Riihimäki puh. 045 7731 3621 Oulu Raahe puh. 045 7731 3859 puh. 045 7731 3636 Urjala Ylivieska puh. 044 434 7318 puh. 050 3451 815 Entäpä jos vedätkin hetken henkeä työskennellen myyntitehtävissä – keräät tienestejä sukan varteen ja kokemusta hihaan? Tarjoamme sinulle mahdollisuuden ansaita hyvin ja oppia samalla taitoja, joista sinulle on hyötyä elämäsi eri vaiheissa ja monessa eri ammatissa. Tehtävänäsi on markkinoida puhelimitse erilaisia tuotteita tai palveluita. Suoramarkkinointi Mega Oy on yli 30-vuotias Suomen johtava telemarkkinointiyritys. Kuulumme Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent –liiketoimintayksikköön. Voit työskennellä kokopäiväisesti yritysmyynnissämme tai osa-aikaisesti iltavuorossa kuluttajamyynnin parissa. Työt voit aloittaa vaikka heti. Jos omaat sujuvan supliikin ja hyvän tilannetajun; olet positiivinen, empaattinen ja haluat menestyä – voit hyvinkin olla etsimämme henkilö. BO YS & GI RL S OP IS KE LI JA T! ilman ajanvarausta! LEIKKAUS 22e LEIKKAUS + PESU 29e PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 P. (09)2782679, MA–PE 9.30–17.00 OSIS MATTAVAHA 13 20 e Museokatu 10 +358 9 580 77 222 www.urhospub.fi The longest-running pub in Helsinki Est. 1973 REAL ALE REAL FOOD REAL PUB Helsingin Yliopiston Wiipurilaisen osakunnan stipendisäätiö myöntää apurahoja Wiipurilaisen osakunnan entisille ja nykyisille jäsenille. Apurahoja jaetaan pro gradu tutkielmiin, jatkotutkintoihin, opiskelija vaihtoon ulkomaille ja opintoihin liittyvään harrastustoimintaan. Lisäksi jaetaan opintoavustuksia sekä apurahoja lapsiperheellisille opiskelijoille. Hakuaika: 1.12.2018–31.1.2019. Lisätietoja apurahoista ja hakulomakkeet löytyy osoitteesta: www.wiipurilainenosakunta.fi WIIPURILAISEN OSAKUNNAN STIPENDISÄÄTIÖN APURAHAT VUONNA 2019
YHTEISKUNTAKELPOISUUDELLE on mittarinsa . Kykyjensä ja arvojensa sopivuutta on help po mitata sillä , voisiko kuvitella kelpaavansa saati pärjäävänsä tositelevisiossa . Joitakin vuosia sitten katsoin Suomen Bacheloria ja ymmärsin , että huomaamattani maailma on muuttunut sellaiseksi , jota en tunne . Pääsin kuin pääsinkin tirkistelemään sosiaa li trilleriä , tunnekilarointia ja harkitsema tonta selkäänpuukottamista . Keskeisimmät tunteet olivat hämmennys ja epätoivo , ehkä inhotus kin . Syytä vain en olisi arvannut . Koska maa ilmaan kohdistuvien odotusteni kanssa olen jo tullut palautetuksi maan pinnalle – täm möinen se nyt vain on ja live with it – itseni ikäisten naimakokelaiden tai koko formaatin tietynlainen erikoinen vanhoillisuus oli helppo ohittaa olankohautukselta . Mutta itse herra Bachelor ! Lentäjä Tuomas ! Hänellä oli aina treffeillä niin mukavaa . Ihan jokaisen deitin kanssa . Hän on ihana , kyllä me voisimme hänen kanssaan olla perhe , hänessä on paljon sel laista , mitä naiselta haluan . Tuomas oli kohtelias kaikkien small talk oppien mukaisesti kuin mikäkin oman elä mänsä viestintähenkilö , ympäripyöreästi ja poikkipuolisuuksia visusti varoen . Tämä uusi tosi tv on paljon ilkeämpää kuin se , johon olen tottunut , ajattelin . Tämä uusi , jossa ei enää puhuta totta . EN VOI SANOA tietäväni hirveästi tosi tv : stä . Tai siis realitystä , kuten sitä nykyään kai tulisi kutsua . Tänä syksynä olen jälleen katsonut sitä vähän , välillä jopa omasta aloitteestani . Tavallisuuden aaveet ESSEE T: OSKARI ONNINEN 36 Satunnaisilla kurkistuksillani olen nähnyt kuvassa jotain vierasta . Ihmiset haluavat ja heittäytyvät reality julkisuuden outoon laaksoon , jossa näkyvyydestä otetaan ” kaikki irti ”. He päätyvät televisioon edustustehtäviin , kuten inhottavan miellyttävä lähes nemesik seni Bachelor Tuomas . Niistä muutamista , joita olen katsonut , suo sikkisarjani on Viettele vaatteilla . Se edustaa lineaarista televisiota parhaim millaan eli riehakoi halpuudellaan . Se kierit telee sekopäisen castingin ja kaksimielis puu jalkaisen käsikirjoituksen niin totaalisessa tuotesijoittelussa , että paremminkin voisi puhua tuotteisiin sijoittelusta , sillä sellainen kilpailijoiden rooli on . Sarjan juoni on seuraava : yksi hakee seu raa , kolme kokelasta valitsee hänelle puolessa tunnissa Sokokselta ennalta pyydetyn asu kokonaisuuden , vaikkapa työhaastatteluun tai firman juhliin . Tämän jälkeen sinkku juo samppanjaa , sovittaa vaatteita ja naureskelee valinnoille kavereidensa kanssa . Pahin virhe on yhdistää kultaa ja hopeaa . Yhden asun hän silti valitsee . Sen kerännyt deittikokelas voittaa treffit Sokoksen yläker rassa . Niiden jälkeen käännetään hymiölap puja : onko luvassa toisetkin treffit . Kyllä vai ei . Yleensä ei . Ohjelma on mediakitschiä ja nykytelevision itseironinen kuva itsestään , mutta osallistujil le se on kuin varttitunti julkisuuden Tinderissä . Yksi esittelee esittäytymisvideollaan lihaskuviaan Instagramista . Toinen snäp pejään . Jotkut ovat kiertäneet missikisojen nelosketjut . Moni on töissä muotialalla eli vaatekaupassa . Parikymppinen valtiotietei den opiskelija ( moi vain sullekin !) mainitsi rohkeasti koko nimensä ja oli rento kuin edari vaalikampanjaan häkitetty broileri . Ennen shoppailun alkamista pitää vielä vähän uhota . Kokelaat ovat hellyyttävän to sissaan : ” Mä tulin ainakin voittamaan tänne , en tiiä heistä . Heillä on tollainen rokkarityyli , mulla on siistimpi .” Yhtäkkiä sosiaalisen median työnhaku videot , edes ne , joissa ihminen luulee olevansa parhaimmillaan laulamalla ominaisuuksistaan , eivät tunnu enää miltään . Miten nuo kehtaavat , ajattelen . Ja kyllähän ihmiset kehtaavat . VIIME VUOSIKYMMENEN tylsin paheksunnan aihe – Seiska lehden seuraaja ja Cheekin edel täjä – oli Big Brother . Siitä tuli aikansa roska viihteen kuva , joka mahdollisti keskiluokalle niin kutsutun yläviiston katseen : me emme ole ainakaan noita . Nykyään koko kansan moraalipaniikkeja lietsovat ihan toiset asiat kuin tosi tv . Sar joissa esiintyvät ihmiset vaikuttavat ehkä tyrkyiltä , mutta tyrkkyydestä on tullut hyve . Keskiluokkaistunut tosi tv ei palauta enää osallistujiaan maan pinnalle . Heikoimman lenkin alkuvuosina juontaja Kirsi Salo esimerkiksi sivalsi Nokialla töissä ollutta insinööriä siitä , että hän ei kyllä yhtään ihmettele , miksi hei dän työporukastaan puuttuvat naiset . Nyt epärehelliseen edustusolemiseen vas tataan epärehellisyydellä . Uusimmilla Idols kausilla kaikkien ” kannattaa aina jatkaa laulamista ”. Lähiomaisen tehtäväksi jää sanoa , että eihän kannata .
YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 37 Internetistä on tullut realityn alin taso niille, jotka eivät kelpaa halvimpiin televisiosarjoihin. OSKARI ONNINEN ON KIISTELTY KRIITIKKO JA APURAHATAITEILIJA. ENÄÄ TUNTUU turhalta puhua tositelevisios ta , sillä ei mitään ” televisiota ” ole . On vain sovelluksia , verkkosivuja ja päätelaitteita . Television lisäksi tositelevisiosta on kadonnut tosi . Jäljelle jää ” reality ”, jossa jokainen esittää oman elämänsä Bachelor Tuomasta . Jokainen toden totta on ” oma mediansa ”, kuten käsienheiluttajat tapasivat hokea Face bookin syntyaikoina . Instagramin muututtua jatkuvaksi lähetys virraksi Instagramin käyttäjät pakenevat pal velua itseään . Arkinenkin julkisuudenhallinta on mennyt liian pitkälle . Teinit perustavat itselleen ” finstoja ” eli feikki Instagrameja rentouttaakseen työ lääksi muuttunutta henkilöbrändinhallintaa ja pitääkseen tietyt asiat itsellään . Finstois sa kielletään selfiejulkisuuden aamupala ja fiilistelykeskeinen normisto ja korvataan se lääväisyydellä , joka on olevinaan jotenkin ” aidompaa ”. Mutta mitä internet ensin makuuhuonees sa ja sitten sylissä kasvanut ihminen enää teki si sosiaalisessa mediassa muuta kuin toimisi myynti ja edustustehtävissä ? ( Tuote voi olla hän itse , hänen ajattelunsa , organisaationsa tai intiimivaha .) Toinen vaihtoehto on , että hänellä on liikaa aikaa . Siitäkin voi vetää johtopäätöksensä yh teiskunnassa , jossa ” lifestyle ” on synonyymi kiireenhallinta ja uraneuvoille ja arjen kalen teroituminen yllättävän monesta hyväksyt tävä ja tavoiteltava tila . The New York Times kirjoitti lokakuun lopussa siitä , kuinka Piilaakson digitaalinen eliitti pitää lapsensa poissa sosiaalisesta me diasta . Uusi alaluokka tulee niistä , joilla ei ole varaa muuhun kuin kasvaa kiinni ruutuihin . Ja kas , samanaikaisesti vitsi siitä , kuinka kertoa sosiaalisessa mediasta siitä , että läh tee sosiaalisesta mediasta , näkyy toteutuvan uuden edistyneistön keskuudessa päivittäin . Tylsäksi muuttuneesta Facebookista kannat taakin lähteä , koska siellä ei ole enää muita kuin ne , jotka kokevat tarpeelliseksi myydä itseään tai sitä intiimivahaa . Digiloikkien jälkeisessä julkisuushierarkias sa aatelisia ovat – kuten historiassa ennenkin – ne , joilla on varaa olla ylhäisessä yksinäisyy dessään ja pitämättä turhaa meteliä itsestään . ITSE NOTKUN ja julkaisen sosiaalisessa me diassa enemmän kuin olisi ehkä tarpeellista . Siksi kiinnitän erityistä huomiota niihin , joilla menee vielä huonommin . Myönnän pohtivani usein , millaista elä mää ihminen viettää , jos hän ehtii twiitata 80 kertaa päivässä ilman , että varsinaisesti keskustelisi kenenkään kanssa . 80 twiittiä päivässä kuulostaa sairaus kertomukselta . Usein se sitä onkin . Twitterin anonyymitilien ja sisältövaroitus ten täyttämiä takahuoneita tutkaillessaan saa häkellyttävän yksityiskohtaisen kuvan mielenterveysongelmista . Ylilaudalta löytää samoissa määrin nuorten miesten pahoinvointia , mutta sieltä yksittäis ten käyttäjien aktiivisuutta ei pysty mittaa maan samalla tavoin . Ylilaudan parisuhde ja hikikomerokes kusteluista väitöskirjaa tekevän Tampereen yliopiston tutkijan Eliisa Vainikan mukaan keskeisin syy kirjoittaa anonyymisti tunnois taan netissä on vertaistuki . Ymmärryksen ja myötätunnon varjopuoli on , että likeihin jää koukkuun ja jatkaa saman kehän kiertämistä . ” Anonymiteetti mahdollistaa sellaisten asioiden käsittelyn , jotka jätettäisiin yleen sä julkisen ’ backstagelle ’. Mutta moni myös suhtautuu epäluuloisesti sosiaalisen median julkisuuskamppailuihin .” Internetistä on tullut realityn alin taso niille , jotka eivät kelpaa esittelemään tavallista pa risuhdettaan tai muodin ymmärrystään edes halvimpiin televisiosarjoihin . Mutta on heilläkin toive tulla nähdyksi . Itsekin tirkistelen näiden oman arkensa anonyymien aaveiden monologeja verkon läpi kuin Bachelor kartanoa . Ero kuitenkin on , että ehkä heidän ei tarvitse valehdella . Tämän syksyn Ensitreffeissä alttarilla oli sentään yksi , jonka käytöksessä itse ja kusi päisyyden rajat tuntuivat sotkeutuvan . Hän oli poikkeus , jonka hirveyttä kelpasi paheksua internet keskusteluissa , joista ilta päivälehdet poimivat parhaat palat . Vain julkinen anteeksipyyntö ja lupaus parantaa tavat jäi puuttumaan . TAMPEREEN YLIOPISTON mediatutkija Mikko Hautakangas sanoo , että vaikkei tosi tv : tä suunniteltu sosiaalisen median julkisuus logiikan sisäänajoksi , niin käytännössä tapahtui . Sille , kuinka tavallisten ihmisten julkinen näkyvyys on muuttunut normaaliksi ja nor miksi , on termikin : demoottinen , siis kansa nomainen käänne . Nykyään sarjoista välittyvä tavallisuus ei ole vain sisustustekstejä ja liikuntaharrastuksia , vaan ajassamme oleellisina pidettyjä työelä mätaitoja : henkilöbrändäämistä ja itsensä myymistäa . Viettele vaatteilla on parisuh demarkkinamainos , Viettele CV : llä vain ajan kysymys . Ja niissä – kuten ymmärtääkseni kor keakoulutetussa kaupunkilaiselämässäkin – pärjää olemalla oman elämänsä tefloninen Bachelor Tuomas ja nyökyttelemällä , että kaikki on hyvää . Hautakangas kuitenkin kysyy , onko uutta asia vai välineet . ” Aina missit ovat sanoneet lähteneensä kilpailuun juonto ja PR töiden vuoksi ”, hän sanoo . ” Love Islandissa palkinto on 50 tuhatta puntaa viiden kuukauden kovasta raata misesta villalla . Pääpointti on kuitenkin näkyvyys , se , miten ohjelman avulla voi rakentaa henkilö brändiään . Kuinka monta Instagram seuraajaa enemmän on talosta tullessa kuin sinne mennessä ? Se on paljon palkintorahoja arvokkaampaa .” Viime kesänä , ennen Britannian Love Islandin finaalia , vasemmistolainen The New Statesman lehti listasi sarjan ” oikeat ” tulok set : Asetimme The Love Island kilpailijat parhausjärjestykseen sponsoridiilien perusteella .
38 AMERIKKALAINEN SUZY muuttaa opiske lemaan saksalaisessa pikkukaupungissa sijaitsevaan balettikouluun , ja kauheita on nettomuuksia alkaa tapahtua . Koulun punaiset sisäänkäynnit ja ikkunoiden lasimaalaukset ovat melkein liian intensiivisen värisiä , kuin ne hengittäisivät omaa demonista elämäänsä . Kaupunki vaikuttaa paikalta , jossa kukaan ei kuulisi , jos huutaisi . Dario Argenton Suspiria on elokuva , jonka tarinan kuljettamisessa in teriöörit ( ja toisaalta vaatteet sekä musiikki ) ovat melkein näyttelijöitä tärkeämpiä . Luca Guadagninon kehuttu uudelleentulkinta saa ensi iltansa marraskuun lopulla . ISH Suspiria 1977 KULTTUURIKLASSIKKO T: PEKKA TORVINEN Silmiä hivelevää kuvakerrontaa Kauhean kaunis elokuva 00:21:19 Barry Lyndon on Stanley Kubrickin paras ja vähän tunnettu teos . BARRY LYNDON on visuaalisesti ehkä kaunein koskaan näkemäni elokuva . Sen kohtausten sommitelmat ovat järjestään kuin tauluja 1700 luvulta ja Valistuksen ajalta . Lisäksi elokuva on kuvattu suurimmaksi osaksi joko luonnon tai kynttilänvalossa Nasalta saaduilla erikoislinsseillä . Elokuvan puolivälissä on vieläpä yksi eloku vataiteen hienoimpia rakastumiskohtauksia . Redmond Barry ( Ryan O’Neal ) ja Lady Lyn don ( Marisa Berenson ) kohtaavat kynttilöillä valaistussa korttipöydässä , katsovat toisiaan välissä vienosti silmiin , laskevat sitten kat seensa takaisin kortteihin , katsovat silmiin uudestaan ja jatkavat tätä parin minuutin ajan , kunnes Lady Lyndon ilmoittaa lähtevänsä ulos haukkaamaan happea . Barry seuraa , ja ulkona parvekkeella pari suutelee ensi kertaa . Kohtaus kestää yli neljä minuuttia , taustalla soi Schubertin kiireettömän kaunis pianotrio , siinä puhu taan tasan yhden ja yhdentekevän lauseen verran ja kamera lähinnä tuijottaa staattisesti näyttelijöiden kasvoja . Kohtaus kutsuu katsojan mukaan tulkit semaan ilmeitä , jotka muuttuvat vähän sai raalloisiksi sitä mukaa , kun kumpikin tajuaa olevansa rakastumassa . Dialogi olisi turhaa ja pilaisi kaiken . Aidolta näyttävä rakastuminen on kuitenkin pilattu etukäteen . Edeltävässä kohtauksessa kertoja paljastaa tyynellä äänellä , että Barry on päättänyt naida naisen , jolla on omaisuutta ja asema , kuten moni muukin hänen ikäisensä ” herrasmies ”, jonka romanttiset haaveet lem mestä elämänkokemus on kadottanut . Puhdasta elokuvan riemuvoittoa oleva rakastumiskohtaus on siis samalla ironiaa ja ehkä myös heikompilaatuisten eeppisten pukudraamojen pilkkaa . ITSE ASIASSA koko elokuva on nimenomaan ironiaa . Kun Barry lähtee elokuvan alkupuo lella seitsenvuotiseen sotaan , kertoja paljastaa , että sota oli käytännössä turha : tarvittaisiin etevä filosofi tai historioitsija selvittämään sodan syyt . Kertojalle riittää listata , kuka oli liittoutunut ketäkin vastaan . Lopulta Barry päätyy sotimaan niin brittien kuin preussilaisten väreissä . Kummankin hän tekee vain pakosta , ei siksi , että sodalla olisi jokin merkitys . Hienosti , joskin etäännyte tysti kuvatut taistelut ovat vailla tarkoitusta . Elokuvan toinen puolisko taas paljastaa aristokraattisen elämän tyhjyyden . Upeiden pukujen , puistojen , asumusten ja kutsujen alla ei ole mitään . Kauneuden takana ei ole mitään muuta kuin tyhjyys . Entä ne 1700 luvun kau niit maalaukset ? Valetta , tai vähintään kaikki äärimmäisen surullisia , antaa elokuva omalla estetiikallaan ymmärtää .
39 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 köyhät , ovat nyt kaikki samanarvoisia .” Täydellinen tragedia , täydellistä elokuvataidetta . Silti elokuva on ohjaajansa Stanley Kubrickin vähemmän tunnettuja mestariteoksia . Barry Lyndon ( 1975 ) kuitenkin ansaitsisi olla yhtä tunnettu kuin 2001: Avaruusseikkailu ( 1968 ) tai Kellopeliappelsiini ( 1971 ). Kaikkien kolmen elokuvan antisankareista ( HAL , Alex DeLarge , Redmond Barry ) Barry on monimutkaisin , kiehtovin ja inhimillisin . Ja kaikista kolmesta elokuvasta Barry Lyndon on kaunein , surullisin ja ironisin . Full Moon in Paris 1984 Paris, Texas 1984 SISUSTUSSUUNNITTELIJAKSI valmistunut Louise asuu pariisilaisessa lähiössä arkkiteh timiehensä kanssa . Kotona kaikki on järjestyk sessä ja hiljaista , sinistä , keltaista ja punaista kuin Piet Mondrianin maalauksissa . Toisin kuin miehensä , Louise elää öisin ja haluaa tans sia aamuun asti klubeilla . Suunnittelija hankkii itselleen toisen asunnon kaupungista . Uutta asuntoaan hän sisustaa itsetekemillään va laisimilla . Éric Rohmerin elokuvan jokaisesta kohtauksesta tekisi mieli ottaa screenshotteja . Kahtiajakoinen elämä tekee kaikesta moni mutkaista , eikä Louise lopulta tiedä , missä ja kenen kanssa hän haluaa olla . ISH KATSON TÄMÄN Wim Wendersin mestari teoksen vähintään kerran vuodessa . Se on pöker ryttävin tietämäni tutkielma Ame rikasta : Yhdysvallat on aavikkoa , lentokonei ta losangelesilaisen lähiön taivaalla , Oakland Ridersin tienvxarsimainoksia ja bordellin vaaleanpunaista valoa . Nuo kuvat antoivat minulle aikoinaan syyn muuttaa valtameren tuolle puolen , ja yhä vain ne antavat syyn palata sinne , vaikkei todellisuus milloinkaan tule olemaan yhtä kaunis kuin valkokankaalla . Jos joskus menetän järkeni , haluan mieluusti kadota texasilaiseen autiomaahan kuin Harry Dean Stanton elokuvan avauskohtauksessa . SS 01:34:51 01:35:14 Rikkaiden maanomistajien elämään Barry on toden teolla päässyt tekemällä rationaali sen ja taloudellisesti järkevän päätöksen : me nemällä tunteettomasti naimisiin varakkaan naisen kanssa . Kuitenkaan Barry ei ole sosiopaatti , vaikka elokuvan kuvaamassa yhteiskunnassa ehkä kannattaisi olla . Kuten Barryn äiti hänelle sanoo : ” raha oikeaan aikaan ja oikeassa pai kassa saa aikaan mitä hyvänsä ”. Avioliittoa lukuun ottamatta Barry tekee kaikki tärkeät päätökset elämässään tunteella . Tunteella tehtyjen päätösten takia Barry nou see vähän sattumalta köyhyydestä rikkauteen , mutta niiden vuoksi hän myös romahtaa ta kaisin köyhyyteen . Barrylla on kiistattomia hyveitä : rohkeus , toveruus , isänrakkaus ja aivan elokuvan lopun kaksintaistelun epäitsekkyys ( jolla ei ole lo pulta mitään merkitystä ). Mutta hän on myös huijari , petturi , onnenonkija ja kiusaaja . Hän on ihminen kaikkine heikkouksineen . Barry näyttelee elämänsä aikana useita eri rooleja , päätyy sattumalta ympäri Eurooppaa ja etsii vapautta huolista sitä koskaan löytä mättä , koska sitä ei voi löytää . ELOKUVA PÄÄTTYY kohtaukseen , jossa Lady Lyndon allekirjoittaa maksua karkotetulle Barrylle . Paperille kirjoitetussa päiväyksessä vuosi on 1789 . Aristokratia näytti pysyvältä , mutta juuri tuona vuonna alkoi viimeistään tapahtua . Seuraa vielä lyhyt , tekstimuotoinen epilogi . Siinä lukee : ” Nämä edellä kuvatut henkilöt , jotka elivät ja riitelivät Yrjö III : n hallitessa , hyvät tai pahat , kauniit tai rumat , rikkaat tai Elokuva perustuu William Makepeace Thackerayn romaaniin. Pääosissa ovat Ryan O’Neal (v) ja Marisa Berenson (o).
NAIN KUOLLEEN pojan kanssa , hän elää vielä silloin ja on kaksi vuotta minua vanhempi . Me tajusimme muiden ystäviemme lähteneen baarista , jossa olimme ensimmäistä kertaa kahdestaan , täynnä tuntemattomia ihmisiä ja se sai oloni entistä yksinäisemmäksi . Näin me tutustuimme . Se oli surua , ja hän oli kans sani siellä , ja aavistin meidän tulevan voimaan hyvin taas aivan kohta . Matkalla kotiini hän poimi maasta kaulahuivin , se näytti minusta likaiselta , ja pakotin hänet jättämään sen etei sessäni nurkkaan ja viemään sen mukanaan seuraavana aamuna , kun hän lähti ja tuli ta kaisin ja meni ja tuli takaisin ja niissä väleissä me naimme . KUN AJATTELEN HÄNTÄ , atomi , joka olen , hal keaa kahtia , koska pelkään kantavani hänen kuollutta DNA : taan sisälläni kuin helmiä , joi hin sieluni tarrautuu , kun yllätän itseni halua masta kadota kuten hän , silloin minä puhun hänelle , älä anna minun , älä anna minun . HÄNEN KUOLEMANSA ei saa minua tuntemaan olevani enemmän elossa , kehoni ei tunnu epä todellisemmalta , kehollani on häntä ikävä , ja voin tuntea hänen muistonsa painon sisälläni . Välillämme oli niin paljon sellaista , joka oli vain meidän välillämme , en usko koskaan kerto neeni joitain niistä asioista kellekään , tuskin FIKTIO T: NIKO HALLIKAINEN K: TAIKA MANNILA KUULIO K: SHUTTERSTOCK 40 Arvaa kuka? Vihje: Kyseinen kilvoittelija mainitaan nimeltä tässä lehdessä. VALLILALAINEN PUOLIJULKKIS PYRKII VIMMATUSTI RKP:N EDUSKUNTAVAALIEHDOKKAAKSI. YL TOIVOTTAA MENESTYSTÄ, MUTTEI OLE AIVAN VAKUUTTUNUT KO. HENKILÖN RUOTSIN KIELEN TAIDOISTA. Monumentti
41 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 hänkään , enkä kerro nytkään . Kaipaan häntä sentimentaalisesti , onko se ansa , vai onko se ok . YÖVYIN HÄNEN luonaan ensimmäistä kertaa , hänen pienoisessa yksiössään , kun tulimme klubilta ja hän esitteli minulle sisäpihansa , jonka roska astiat olivat kadunpuoleisen kon ditorian käytössä ja yksi sinisistä roskiksista oli aina öisin täynnä pieniä kakkuja ja pikkusuolai sia . Löysimme jotain ja kiipesimme sängylle , me söimme ehkä rahkapullia , otimme riskin . Halusin jotain lainaan hänen asunnostaan , ottaa mukaani jotain , kun lähdin aamulla , mut ten ollut valmis ottamaan häntä . Hän antoi mi nulle DVD : n , jota katsoin kotonani yksin . Sen alkukohtauksessa oli taianomainen puutarha ja matematiikkaa niin , että keskeytin sen heti . Minä en halunnut mitään , minkä tunnistin . Ja ne vuodet , kun naimme , luulin tuntevani hänet ilmiselvästi , kyllästymiseen asti . JOULUNPYHINÄ YHTENÄ vuonna pyysin häntä tulemaan luokseni asentamaan lahjaksi saa mani kahvinkeittimen , jolle ei oikeasti tar vinnut tehdä muuta kuin keittää pannullinen vettä sen lävitse , jotta säiliö puhdistuu teh daspölystä . Kun hän saapui ja kysyi tiukasti heti , mitä hänen kuului tehdä laitteelle , niin kerroin hänelle , ja hän sanoi , voi vittu Niko , ja nauroi outoa hymyään , joka ei koskaan näyt tänyt paljastavan liikaa , tarpeeksi , ei ainakaan minulle . Suutelimme tunteja DVD valikon äänten tahtiin , dramaattinen musiikki kulki lyhyttä loopia ja kuvaputkitelevisiossa väreili stillikuva miesnäyttelijästä , joka on liian vanha käydäkseen high schoolia ja käy silti . KERRAN TAAS suudellessamme pystyin mais tamaan , miten pahalta hengitykseni haisi edellisyön ryyppäämisestä . Suuni oli yön kuolinvuode , jossa me makasimme ja kerroin hänelle kaiken , mitä olin tehnyt ennen kuin hän saapui luokseni , hän tuli niin monet kerrat , kun vain kerroin tarvitsevani häntä . Muistan erään ystäväni kysyneen , miksen ota häntä py syvästi , koska hänhän on ihana , ja hän todella oli , missä hän on nyt ? Minulla ei ole numeroa , josta tavoittaa häntä , mutta voin haistaa hänen valonsa , se valo on hän , jos ei vielä ihanam pi , todellisempi hän , joka oli syvällä hänessä kaiken aikaa . Hänen kauneutensa , hänen röyhkeytensä , hänen joustavat luunsa . Nyt kaikki sanoo , että hän oli liian herkkä tähän maailmaan , mitä sillä todella tarkoitetaan ? IHAN KUIN HÄNELLÄ olisi ollut salaisuus , joka oli liian totta jaettavaksi , joten hän antoi it sestään kaiken muun , mikä oli annettavissa . Se salaisuus tuntee ihmisen paremmin kuin ihminen tuntee itsensä ja sen salaisuuden takia halusin häntä , ja pitelin hänen persettään sylis säni , kunnes en tuntenut oloani epämukavaksi enää , ja vilkaisin häntä suoraan silmiin . Hänen päänsä katsoi alas minuun ilmasta hehkulamp pujen ja taivaan väliltä . Hänen katseensa oli uhkaavan ja tylsistyneen määrätietoinen , kuin olisimme olleet kaksi viimeistä osallistujaa kil pailussa , jossa mitataan kestävyyttä . Hän sai minut tulemaan , mutta minun täytyi keskit tyä siihen paljon , koska hän käyttäytyi kuin harhautus . Orgasmi vuoti hänen katseestaan kuin informaatio , jota nakutan nyt auki mieleni pienellä vasaralla , jota opin vasta käyttämään , liian myöhään , mutta mitä sitten , nyt se toimii . HALUAISIN SANOA hänelle olevani pahoillani , minä loukkasin sinua joskus , entä muistatko silti , kuinka soitin krapulassa sängyllä meille Télépopmusikin Breathea ja sanoit ; tämä laulu on ajalta , kun kaikki oli vielä hyvin . Kun se laulu soi tänään kauppakeskuksen sisäänkäynnillä , ajattelen sinua niin paljon , etten tunne olevani olemassa tässä maailmassa , jossa sinä jos kus kuvasit lyhytelokuvaasi vuokraamassasi metrovaunussa , joka ajoi yön yli pilvien alla , joiden läpi lensit tuossa yhtenä yönä . Taivas on perseenreikä , taivas on roskaa , roskakori ja sen sisällä aina sokeria , näytä minulle makea ikuisuus , kuinka makea ikuisuus voi olla , ja miten pääsen sinne sisään . Mikä on ovikoodi , lähetä se minulle tänä yönä unessa kuin minä tahansa muuna yönä . JA KUTEN SINÄ veit todellisen itsesi maailmas ta , minä myös haluan tulla omaksi salaisuu dekseni , mutta en paljastumatta . Yhdellä nuo laisulla vasten persettäni ja reikääni , tunnen itseni avautuvan kuin paloportaat , toisen sylki on tikkaat , jotka putoavat auki pimeyteeni . Voihkinta kuuluu kaikkialla ruumiissa , jonka lihaseinämien sisällä pumppaa hidas ikuinen välähdys , jonka tahtiin ihmiset yrittävät tuntea itsensä koko rajallisen ikänsä . Jotkut heistä löytävät itsensä ja heistä jotkut eivät kestä , mihin sisällään törmäävät . Olisitpa sinä näyt tänyt salaisuutesi meille , koska me uskomme voineemme löytää sanat , joilla päästä sinuun ja saattaa sinut turvaan sieltä , sisältäsi . Kaikki etsivät oikeita sanoja . Pelasta itsesi , he huuta vat ja kaikki lähtevät , jotkut juosten .
42 YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 NÄIN ON OTSIKOITU ystäväni Facebookiin postaama kuva Jyrki Kataisesta tuijottamas sa tyhjyyteen kiinni puristetuin huulin . En enää muista uutista , josta kuva on napattu , mutta se nousee vuodesta toiseen takaisin feediini , kun sama vaietun tuskailun ilmaus on jälleen bongattu vakavan miesjulkisuuden kentältä . ” Se ilme ” on jo tavallinen naurunaihe meemien ja Reddit keskustelujen kuvittaja na . Vakuuttavan esimerkin sen yleisyydestä löytää hakemalla : How to tell if your dog is involved in a sex scanda l . Mutrusuinen ” Nyt kävi näin ”ilme on suo siossa paitsi irstailevan valtaeliitin katumus harjoituksena myös poliittisten linjauksien , dopingkäryjen ja muiden kaikille epämu kavien lopputulemien julkistamisen yhtey dessä . Missä leikataan , siellä mutruilme . Se on ilme , joka otetaan , kun lapsille kerrotaan että seksiskandaaliin sekaantunut koira on lopetettava . Poliittinen mutruilu on etäistä sukua ilmiöl le , jossa henkilön kasvot ovat lepotilassa är syyntyneen näköiset . Ilmeen tunnetuin kanta ja saattaa olla Kanye West . Englannin kielessä tympääntyneelle habitukselle on olemassa loukkaava nimitys . Itse olen mieltynyt käyt tämään neutraalimpaa ” kyynaama ”termiä . MUTRUSUUT JA KY YNAAMAT ärsyttävät meitä , koska näemme niissä vallan tuomaa arroganssia , passiivis aggressiivisuutta ja vastuunpakoilua . Silti ilmiön satirisointi ei ole ongelmatonta . Ensinnäkin : se muistuttaa käänteistä asetel maa tilanteesta , jossa R kioskin asiakaspalve lija kuulee setämieheltä toisensa jälkeen ” Hy myilisit vähän ”kehotuksen keskellä elämänsä hirveintä työpäivää . Kasvonilmeiden ei tulisi olla osa asiakas saati julkista palvelua , eikä johtopäätöstemme niistä henkilöönkäyviä . PALSTALLA LAITETAAN ASIOITA TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN ”Vihaan tätä ilmettä yli kaiken” KOLUMNI T: JONI KLING K: MIKKO RIKALA TOP 10 Gurut Steve Jobs Äiti Amma Frank Martela Rauni Leena Luukanen Kilde Jim Jones Maria Nordin Charles Manson Ronald McDonald Jordan B . Peterson Andy McCoy 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Mutruilme on vakuutus siitä , etten aio kidnapata kenenkään vauvaa , kirjoittaa Joni Kling . T o i vo ssa o n hyvä e l ä ä Vaikka en haluaisi puolustaa mutruilmettä ja tiedostan sen näyttävän typerältä , väitän että on tilanteita , joissa se on perusteltu . To tuus on , että olen itse jumissa omassa mut ruilmeessäni . Koen sen neutraaliksi joskin refleksinomaiseksi . Miksi se nousee kasvoilleni , kun kuulen jonkun sairastuneen vakavasti tai saan tie don tuttavan perheenlisäyksestä ? Koska se on osoitus myötätunnosta ja vakuutus siitä , etten aio kidnapata kenenkään vauvaa . Mut ruilu on turvailme : käänteistä hymyilyä maa ilmassa , jossa hymy on usein väheksynnän , epäluotettavuuden tai seksuaalisen lähente lyn tunnusmerkki . EVOLUUTIOPSYKOLOGIT JA viestintäkonsultit voivat väittää kasvonilmeiden olevan univer saaleja ; että näköhavainto on aisteistamme kehittynein , kahden miljoonan vuoden hie nosäädön tulos ihmiskohtaamisia varten , ja siksi meillä on puhelimen pikavalinnassa 1200 Unicode emojia sen sijaan , että kirjoittaisim me auki komplekseja tuntemuksia . ” Emotionaaliset pikavalinnat ” ovat riski , jos käytämme niitä poliittisten asiakokonaisuuk sien tai muun hienoselitteisen informaation lukemiseen . Haluaisin uskoa , että ilmeet ovat yksilöllisiä ja niiden tarkoitusperät yhtä tul kinnalle avoimia kuin muukin viestintämme . Kaikki eivät usko . Kasvontunnistusalgorit mit skannaavat emootioita urheilutapahtu missa ja festivaaleilla . Ne ovat tämän hetken lupaavin kuluttajamonitorointiteknologia ja sovellettavissa mahdollisesti myös myy mälävarkauksien ehkäisyyn , lentokenttien valvontaan ja valheenpaljastusteknologiana kuulustelutilanteissa : se näkyy naamasta . Olen nykyään neuroottisen tietoinen mut ruilmeestäni . Pelkään , että joudun sen takia hankaluuksiin .
YSTÄVÄKIRJA T: IIDA SOFIA HIRVONEN K: SARA HORNIG YLIOPPILASLEHTI NRO 6 2018 KUKA: ANTTI NYLÉN IKÄ: 45 ASUU: KÄPYLÄSSÄ TEKEE: ESSEITÄ, MUITA TEKSTEJÄ JA VALOKUVAA. JULKAISSUT SEITSEMÄN TEOSTA. TAITEILIJAELÄMÄN TUSKISTA JA IKUISISTA RAHAHUOLISTA KERTOVA HÄVIÖ ON JUURI JULKAISTU KOSMOSKUSTANTAMON KAUTTA. MITEN KIRJOITETAAN MENESTYKSEKÄS APURAHAHAKEMUS? Ei aavistustakaan . Sitä varten pitäisi perustaa ammattitutkinto . ELÄMME LOPUN AIKOJA. MITEN SUHTAUDUT? Vaihtelevasti , alistumisesta raivopäisyy teen . En kuitenkaan halua piehtaroida maa ilmanlopun tunnelmissa . Esimerkiksi ikävim mistä uutisista luen toisinaan vain otsikot . OLET INTOHIMOINEN FILMIKUVAN HARRASTAJA. MITÄ AJATTELET INSTAGRAMISTA? Se on ihan eri asia kuin valokuvaus , joku oma mediansa , jota en ymmärrä . ENTÄ PODCASTEISTA? En ihan vieläkään tiedä , mitä ne ovat . Kerran Kaarle Hurtig pyysi kahville . Hän sanoi teke vänsä tästä podcastin . En kehdannut kysyä , mitä hän sillä tarkoittaa . Sitten selvisi , että se tarkoittaa sitä , että hän laittaa keskuste lumme nettiin . Jos olisin etukäteen tiennyt , olisin vähän tarkemmin miettinyt , mitä puhun . VEGANISMI ON VALTAVIRTAISTUNUT. MILTÄ SE TUNTUU? Tuntuu uskomattoman hyvältä kävellä esimer kiksi kadulla , jolla v sanan voi bongata neljä kertaa samassa korttelissa . Se on merkki siitä , että maailma muuttuu nopeasti myös hyvässä mielessä . SUURIN TRAGEDIASI ON SE, ETTET OLE SYNTYNYT RANSKALAISEEN ARISTOKRAATTIPERHEESEEN. En ole koskaan haaveillut sellaisesta . Vihaan Suomea , mutta suomen kieli on ainoa kieleni . Sen täytyy riittää . KIRJAMESSUILLA ON NYKYÄÄN LIIKAA ”PÖHINÄÄ” JA ITSENSÄ BRÄNDÄÄMISTÄ. Kirjamessut eivät ole ikinä olleet minulle tär keä juttu . Tämän vuoden valopilkku oli , kun Pontus Purokuru haastatteli minua . KUKA VAIN VOI MENESTYÄ, JOS ITSE NIIN PÄÄTTÄÄ. Ei se kyllä niin mene . Kuka vaan ei voi myös kään noin vaan päättää ryhtyä luuseriksi . Paitsi Jeesus Kristus . PESSIMISTI EI PETY. En ole pessimisti . Elän toivosta . Olen esimer kiksi 45 vuotias , enkä ole vieläkään kuollut . PIILAAKSO TEKI BUDDHISMISTA COOLIA. MIKÄ TEKISI KRISTINUSKOSTA COOLIA? Joku iso humanitäärinen katastrofi . Kirkot ovat aina täynnä , kun esimerkiksi tapahtuu joku kouluampuminen . Käsittämättömän pa huuden ja hädän edessä ihmiset ovat täynnä kysymyksiä ja kääntyvät Jeesuksen puoleen . OLET SUOMEN VIRALLINEN MORRISSEYASIANTUNTIJA. MORRISSEY ON PILALLA. MILTÄ SE TUNTUU? Pahaltahan se tuntuu . Ilmasto tuhoutuu , äärioi keisto nousee ja kaiken huipuksi Morrisseykin on raunioitumassa . Nykyään hän on osa jotain uusfasistista liikehdintää . Olen parhaillani työstämässä viimeistä Morrissey esseetäni , jossa käsittelen asiaa . MIKÄ ON SUURIN SAAVUTUS MENESTYKSEKKÄÄLLÄ KIRJAILIJAN URALLASI? Se , että kourallinen ihmisiä on ryhtynyt ve gaaneiksi luettuani tekstejäni . JOS VOITTAISIT LOTOSSA, MITÄ TEKISIT? Voisin lopettaa murehtimisen ja tehdä , mitä haluan . Pelkästään minun lottovoitollani saisi julkaistua Suomessa aika monta hyvää esseekirjaa . Nyt suurin osa valveillaoloajasta menee rahaa ajatellessa , oli tilanne esimerkiksi apurahojen suhteen mikä tahansa . T o i vo ssa o n hyvä e l ä ä