SUURI JA MAHTAVA Ylioppilaslehti kävi Kouvolassa katsomassa Suomen suurinta muuttotappiota. KOLME TUHANNESTA Kansalaisaloitteet ovat ihan kivoja, mutta harvat niistä muuttavat lakeja. ?? ???! Tärveleekö globaali menestys k-popin omaleimaisen sieluttomuuden? ylioppilaslehti 6 • 2020 ab in um er o
Hae Oulun yliopistoon www.oulu.fi/haku Jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan Oulu ei ehkä ole New York, mutta täältä voi tulla kovempaa porukkaa. Näillä leveysasteilla tarvitaan tietynlaista asennetta. Meillä sekä tieteen tekeminen että opiskelijaelämä hoidetaan tinkimättömällä pohjoisen tyylillä. Ja sitä joko rakastaa tai sitten oppii rakastamaan. Asenne voi olla yhtä tärkeää kuin tutkinto. Meiltä saat molemmat. #UniOulu #ArcticAttitude Orekry_OY_11_2020_Ylioppilaslehti_.indd 1 Orekry_OY_11_2020_Ylioppilaslehti_.indd 1 10.11.2020 16.40 10.11.2020 16.40 MAINOS
O sallistuin hiljattain webinaariin, joka käsitteli millenniaaleja, työelämän tulevaisuutta ja sen sellaista. Sellaiseksi on maailma mennyt: puhutaan kaiket päivät näytöille ja kuvitellaan, että joku kuuntelee. Webinaarissa laskutuspalvelun edustaja kertoi kevytyrittäjyyden iloista. Kevytyrittäjät ovat freelancereita, jotka käyttävät laskuttamiseen laskutuspalvelua. Termin on keksinyt markkinointitarkoituksiinsa Ukko.fi-laskutuspalvelu. Kevytyrittäjyys on yksi niistä pitkällä aikavälillä kestämättömistä konsepteista, joita nuorille aikuisille "uuden työelämän" ilmiöinä markkinoidaan. Alustatalous, vuokratyö, itsensätyöllistäminen ja muut epätyypillisen eli muun kuin kokoaikaisen ja vakituisen työn muodot sopivat ilman muuta opintojen kylkeen tai muiksi väliaikaisiksi ratkaisuiksi, mutta pysyviksi työllistymiskeinoiksi niistä ei ole. Se johtuu siitä, ettei muu yhteiskunta muutu yhtä nopeasti kuin työelämäpuheen trendit. Esimerkiksi työttömyysturvan silmissä on vain yrittäjiä ja palkansaajia, suomalainen sosiaaliturva on rakennettu pitkälti vakituisen ja kokoaikaisen työn ehdoilla ja asuntolainaneuvotteluissa vakituisen työn tekijät tapaavat menestyä paremmin kuin silpputyöläiset. Trendeihin uskominen johtaa varattomuuteen. Millenniaalihöpötys on viime vuosina vakiinnuttanut asemansa löperössä ja typerässä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kaikki saavat tietysti olla niin väärässä kuin haluavat, mutta olkinukkesukupolvianalyysien levittäminen voi olla haitallista. Jos väliaikaisia ratkaisuja aletaan markkinoida pysyvinä, koska jotkut kuvitteelliset nuoret niitä muka haluavat, kaventuvatko oikeiden nuorten mahdollisuudet perinteiseen työllistymiseen entisestään? Kuvaavaa on se, että näitä epätyypillisiä vaihtoehtoja tyrkytetään nimenomaan nuorille ja työttömille eikä keskiluokkaisille aikuisille. Jos alustatalous on kerran niin mahtava mahdollisuus, miksette itse lähde räntäsateeseen polkemaan ruokaa krapulaisille? Epätyypillisen työn määrä ei ole räjähtänyt käsiin, mutta se on vakiintunut osaksi suomalaisia työmarkkinarakennetta. Se pitää ottaa huomioon, kun sosiaaliturvaa nyt uudistetaan. Ennen kuin epätyypillisellä työllä voi saavuttaa samanlaisen toimeentulon kuin tyypillisellä työllä, sitä on epärehellistä markkinoida kestävänä ratkaisuna. Tuija Siltamäki Päätoimittaja UUSI TYÖELÄMÄ, VANHA MAAILMA P erintö on ilmaista omaisuutta. Näin uskaltaa ajatella Helsingissä, jossa on lähes varmaa, että perintöasunnon voi myydä tai vuokrata, jos sitä ei itse tarvitse. Kouvolassa tilanne on toinen. 1980luvulla kalliilla rakennetusta omakotitalosta ei välttämättä saa omiaan pois. Voi käydä niinkin, ettei talolle löydy ostajaa. Perintövero pitää silti maksaa, ja silloin perinnöstä voi tulla kallis murhe. Jos perii yksin 130 000 euron arvoisen asunnon, voi maksettavaksi tulla yli 12 000 euroa perintöveroja, meni asunto kaupaksi tai ei. Vielä kurjempaa voi olla kerrostaloasunnon periminen. Jos perii asunto-osakkeita, on sidottu yhtiön päätöksiin, kuten tuleviin remontteihin ja niiden maksamiseen. Vanhan kerrostaloasunnon arvo väestökatoalueella ei ole korkea, mutta linjasaneerauksen kustannukset voivat olla huomattavia: jopa saman hintaisia kuin koko asunto. "Jos kalliita remontteja on näköpiirissä eikä asunnolla ole itselle pitkäaikaista käyttöä, asunto kannattaisi myydä ajoissa pois", sanoo valtiovarainministeriön finanssineuvos Sakari Lehtiö. Silloin remontit kaatuvat sentään jonkun toisen niskaan. Sonia El Kamel Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimitussihteeri. Kallis perintö alapääkirjoitus PÄÄKIRJOITUS KUVAT: ANTTI YRJÖNEN ylioppilaslehti.fi 3
MILKA VALTANEN (s. 1991) on Yhdysvaltain politiikkaa seuraava toimittaja, joka valvoi presidentinvaalit Suomen Kuvalehdelle. Valtasen tulevat projektit liittyvät univelkojen kuittaamiseen. Tähän lehteen hän kirjoitti kolumnin Yhdysvaltain valitsijamiesjärjestelmästä. ylioppilaslehti ABINUMERO 6/2020 päätOIMIttAjA tUIjA SILtAMäKI ARt dIREctOR ANttI YRjÖNEN tOIMItUSSIhtEERIt SONIA EL KAMEL KAROLIINA pAANANEN tEKIjÖINä täSSä NUMEROSSA JARO ASIKAINEN, BENJAMIN BERGMAN, TOUKO HUJANEN, ANTTI HURSKAINEN, MARKUS JOKELA, JUHO KANKAANPÄÄ, MILJA KEINÄNEN, SAMI KILPIÖ, MOONA MIETTINEN, ANU NOUSIAINEN & MILKA VALTANEN KANNEN KUvA tOUKO hUjANEN pERUStEttU 1913 107. vUOSIKERtA SähKÖpOStIOSOIttEEt ETUNIMI.SUKUNIMI @YLIOPPILASLEHTI.FI twIttER , INStAgRAM , fAcEBOOK @YLIOPPILASLEHTI KUStANtAjA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY OSOItE LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI pAINO PRINTALL AS TALLINNA, VIRO tOIMItUSjOhtAjA EEMELI LEHTO EEMELI.LEHTO@YLVA.FI OSOIttEENMUUtOKSEt jA tILAUKSEt YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEdIAtIEdOt YLIOPPILASLEHTI.FI/ MEDIATIEDOT SEURAAvA NUMERO 9.2.2021 ISSN 0355-9246 1458-445X vERKKOLEhtI tOIMItUS EI vAStAA tILAAMAttA LähEtEtYStä AINEIStOStA . YLIOppILASLEhdEN KUStANNUS OY ON AIKAKAUSLEhtIEN LIItON SEKä KULttUURI -, MIELIpIdE jA tIEdE LEhtIEN LIIttO KULttI RY : N jäSEN . TEKIJÖITÄ Kuin kaksi marjaa: Kouvola ja Tšernobyl. Netissä vuosia kiertänyt meemi naurattaa kai joitakin, mutta Kouvolassa marjoja saa syödä ja sieniä kerätä. Tässä numerossa Ylioppilaslehti käy Kouvolassa. Vuonna 2011 Maria Petterson matkusti turistina Tšernobyliin ja otti selvää, millaista alueella oli 25 vuotta ydinonnettomuuden jälkeen. Lue juttu Huviretki Vyöhykkeelle verkostamme ylioppilaslehti.fi. TOP-10 TYÖLÄISIÄ 1. Talousviisas 2. Oikeusoppinut 3. Missikeisari 4. Mainosmaakari 5. Maajussi 6. Julkkiskaunotar 7. Hallitusammattilainen 8. Kiinteistömoguli 9. Kauneusguru 10. Bisnesenkeli Palstalla laitetaan asioita tärkeysjärjestykseen. RE TR O MOONA MIETTINEN (s. 1991) on teollinen muotoilija, kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hän on kouluttautunut pelisuunnittelijaksi, ja hönen harrastuksiinsa kuuluu pienten peliprojektien toteuttaminen. Tähän lehteen hän teki kuvituksen kansalaisaloitteita käsittelevään artikkeliin. 4 Ylioppilaslehti 6/2020
46 NO MUTTA KUKAS SE SIELTÄ KURKISTAA! OIKAISU Yhdenvertaisuussuunnitelmaa käsittelevässä jutussa (Yliopilaslehti 5/2020 s. 8) oli nimivirhe. Edaattori Heinosen etunimi on Marianna, ei Marianne. ANTTI YRJÖNEN KORONAPANDEMIAN vuoksi monella jää Erasmus-vaihto väliin. Tylkkärin kolumnissa muistutetaan, ettei vaihdossa ole aina kivaa, vaan joskus yksinäistä, koska kaikki eivät löydä uusia kavereita ryhmäytymisbileistä. ”Mielikuvat Erasmus-elämän kepeydestä eivät aina pidä paikkaansa”, kolumnisti kirjoittaa. Vaihto-opintojen ongelmien lisäksi Tylkkäri perehtyy esoteriaan ja viettää yön hautausmaalla. Lisäksi lehdessä kysytään, pääseekö nuori polvi edeltäjiensä tavoin koskaan kokemaan leppoisia eläkepäiviä. Tylkkäri 5/2020 (9.10.) VISIIRI-LEHDESSÄ puidaan Tampereen edustajistovaalien äänestysaktiivisuutta. Visiirin mukaan Treyn edellisten edarivaalien äänestysprosentti oli noin 39 prosenttia, eli liki saman verran kuin eurovaaleissa. Vaalitutkija Sami Borgin mukaan vielä ei ole perusteltua puhua legitimiteetin puutoksesta. Syksyn toisessa numerossa selvitetään myös muovin kierrätyksen nykytilaa Suomessa. Jätelaki tulee nimittäin vaatimaan, että 2025 puolet muovijätteestä on kierrätettävä. Visiiri 2/2020 (14.10.) LAPIN ylioppilaslehdessä nostetaan esiin se, kuinka etäopiskelun lisäännyttyä luentojen välissä yhdessä hengailu on vähentynyt ja kuinka opiskelijat voivat kokea koronatilanteen vuoksi yksinäisyyttä. Lisäksi lehdessä pohditaan, mikä on sukupuolentutkimuksen opetuksen tulevaisuus Lapin yliopistossa, kun alan lehtorin virka lakkautettiin kevään YT-neuvotteluiden yhteydessä. Lapin ylioppilaslehti 3/2020 (9.10.) Karoliina Paananen M UU T YL IO PP IL A SL EH D ET TALOUS YSKII, SAKKAA JA SYÖKSYY Talouskasvua mittaavan BKT:n tilalle on yritetty keksiä vaikka mitä mittareita. Mikseivät ne kelpaa? TOIVOTTAVASTI VOIT HYVIN Esseisti Antti Hurskainen kirjoitti avoimen kirjeen Päivi Räsäselle. 50 38 KUVAT: ANTTI YRJÖNEN, MOONA MIETTINEN, MARIA PETTERSON JA JUHANA PETTERSON, SILTALA, KUVITUS: BENJAMIN BERGMAN tylkkari.fi visiirilehti.fi lapinylioppilaslehti.fi KIItOKSEt MATLEENA ETELÄSAARI, PAULA IIVONEN, RIITTA KARJALAINEN, TIMO KEKKONEN, PAROLAN PANSSARIMUSEO, SOFIA PRAMI, ROBERT SUNDMAN, SUSANNE SALMI ylioppilaslehti.fi 5
SIITÄ PUHE mistä puute. Degrowth ei ole viime kuukausina ollut kovin prominentisti esillä. Koronan liikkeelle sysäämä kokonaistuotannon romahdus (globaalisti tänä vuonna lähes 5 prosenttia) näyttäisi suunnanneen huomion pikemminkin siihen, miten koronan ja sen taltuttamisesta tuotannolle, työllisyydelle ja hyvinvoinnille koituvat kustannukset saadaan minimoitua. Oikeastaan kaikkialla on aloitettu massiiviset elvytystoimet toimeliaisuuden tukemiseksi. Lähivuosien näkymät eivät ole ruusuiset. Syvien taantumien laahus tapaa olla pitkä. Velkaantuminen ja epävarmuus vähentävät yritysten investointeja, konkurssit vievät yrittäjien omia pääomia, työttömät menettävät osaamistaan, ja kysynnän rakennemuutos vaikeuttaa työttömien uudelleentyöllistymistä ja lisää syrjäytymistä. Kielteiset vaikutukset koskevat voittopuolisesti palvelusektorin usein matalapalkkaista työtä ja nuorempia ikäryhmiä, kun taas rajoitustoimilla pyritään suojaamaan erityisesti ikääntyneimpiä. KORONAN VAIKUTUSTA pidemmän ajan talouskasvuun ja työn tuottavuuteen on vielä vaikea arvioida. Talouskasvu on tuottavuuden kasvun ja työpanoksen kasvun summa. Toisin kuin aiemmat pandemiat Mustasta surmasta Espanjan tautiin, covid-19 ei johda sellaiseen kuolleisuuteen, joka vaikuttaisi sanottavasti työvoiman määrään. Tuottavuuden kasvua hidastaa luultavasti se, että kriisinkestokykyyn kiinnitettäneen huomiota tehokkuuden kustannuksella. Myös suurten väestökeskittymien houkuttelevuus voi vähentyä pidemmäksi aikaa. Toisaalta koronan luoma tarve etätyöhön on laukaissut digiloikan, joka voi parhaimmillaan parantaa tuottavuutta merkittävästi. Työ kyetään organisoimaan paremmin, työja liikematkoihin haaskatun ajan ja toimitilojen tarve vähenee, ja digitalisoitavissa olevien palvelujen maailmanmarkkinat laajenevat. Työnjako tehostuu ja kilpailu kiristyy. LOPPUTULEMA RIIPPUU nyt monella tapaa politiikasta. Uusia mahdollisuuksia hyödyntävää rakennemuutosta tukeva politiikka vahvistaa sekä tuottavuuden kasvua että työllisyyden kestävää palautumista. Samoin pidemmän ajan isoja riskejä vähentävä politiikka. Ilmaston lämpenemisen ja biodiversiteetin vähenemisen hillintä on tässä suhteessa olennaisia. Mutta tärkeää on myös välttää huonosti hoidetusta elvytyspolitiikasta aiheutuvat riskit. Jos elvytys ei välittömän toimeliaisuushyödyn ohella paranna talouden pidemmän ajan suorituskykyä, velkaantuminen lisää finanssikriisien riskiä ja nuorempien sukupolvien rahoitustaakkaa. Mitä hyvä politiikka täsmälleen on, on hankalampi asia. Samoin epäsuosittujen politiikkatoimien toteuttaminen. Vesa Vihriälä Kirjoittaja on valtiotieteen tohtori ja Helsingin yliopiston työelämäprofessori. UUSI Ylioppilaslehti on muuten ihan tosi hyvä! Timanttisia juttuja ja hyvä kokonaisuus. @OJ TUOSTA ok boomer-tekstistä tuli kyllä loistavasti mieleen sananlasku “scratch a liberal and a fascist bleeds” @1 @OJ Luin täällä vinkatun Stockmann-artikkelin --> roskiin kuten aina ennenkin. @3 KIKKELISTÄ päästiin ja tilalla on ylioppila-lehti @4 @OJ Kikkelistä päästiin, mutta se, että logona oli kikkeli, kertoo paljon kyseisestä julkaisusta. Henkisesti keskenkasvuisten nulikoiden leikkimökki. Ymmärtäisin jos yläasteen äidinkielessä vielä naurattaisi hihii pippeli. ?? ???? @3 "KEKSITTEKÖ asiakastarinat päästänne?" Kuka syyttää valehtelijaksi tuolla tavalla ilman mitään perusteluja? @3 AI niin, siellä on vielä alapääkirjoitus. Ei pitäisi ajatella kyseistä julkaisua ja sitä, että MINÄ maksan sen. Alkaa vaan vittuttaa. @3 SIIS mikä toi Ylioppilaslehden Stockmannin jehun haastattelu on? Onko toi vitsi vai ihanko tosissaan haastattelijan tyyli on tommonen teiniuhma? Todella nolo. ?? @OJ SIIS olipa ärsyttävää lukea ?? Luulis et "tutkiva journalisti" tietäis et tstävällisellä sävyllä saa haastateltavasta yleensä paljon enemmän irti ku vittuilemalla. Nyt tosta haastattelusta ei saanu mitään irti. @1 IHAN sairaan nolo. Antaa toimittajasta tosi epämiellyttävän kuvan, eikä mistään muusta. @3 LOL tyypit luulee että sen oli tarkotus olla ns. vakava haastattelu eikä huumoriosastoa. Sijaintina takasisäkansi. @4 @5 Siis joo mutta kun mikä tossa oli se hauska osa? ?? joku oman elämänsä toimittaja vittuilee jollekin ja tuhlaa sen aikaa, kuolen nauruun @1 "--MINÄ olen diplomi-insinööri--" täysin turha ei-edes-niinkovin-humble brag kertoo kaiken tosta "journalistista" ?? @7 JAHAS. Ylioppilaslehdessä on näköjään alapääkirjoitus. Hyvä että linja on näin selvä, niin tietää heittää jälkeen suoraan paperinkeräykseen lehden. @17 EI oikeen onnistu toi tyyli, toimittajalle ei ole tullut mieleen, et stocka työllistää tuhansia pienituloisia ihmisiä, mukaan lukien opiskelijoita ???? kritisoida saa ja vitsikkäästi mut tossa lopputulos on lähinnä vaan nolo @8 HUUTIKSET pärähti kyllä :D mielestäni hauska haastattelu. Älkää ottako niin tosissaan, eiköhän westermarck selviä. @12 JONNET ei muista ylioppilaslehden kakkagatea. @16 ENSIMMÄINEN pelastajamme Tuija Siltamäen päätoimittama Ylkkäri on julkaistu. Luojalle kiitos, että vuoteen 2022 asti Ylkkäri on muutakin kuin paskaa. @OJ NUORISO, aina härnäämäSSä fonttiaSioilla! @aavama JOO ymmärsin, että tämä on tehty huumorimielessä, mutta ei tässä oo oikein mitään hauskaa, tää vaan on nolo. :D Jos tää on normilaatua tällä palstalla, suosittelen laittamaan palstan kiinni, koska teidän loistavalla toimituksella on kapasiteettia tehdä jotain paljon parempaa. @JanneVikman EHKÄ Suomen vasemmistolaisin julkaisu Kansan Uutisten jälkeen. @KyyninenK OLLAAN eri sukupolvea, mutta yksi hyvä muisto: haastattelin vuosia sitten Sami Lepistöä Bermuda-turnauksessa Fiskiksellä, kun terassilla istunut Rita alkoi huutaa mulle ”Kuka sä oot? Mihin sä kirjoitat?” Ritaa yksinkertaisesti kiinnosti ja noilla natsoilla kelpasi huudella. @kaustoFI KORONAKRIISI ISKEE NUORIIN JULKISTA KESKUSTELUA ok, boomer KU VI TU S: M IL JA K EI N Ä N EN 6 Ylioppilaslehti 6/2020
AINA SAMA valitus ja aina väärästä aiheesta. Aina, kun Yhdysvalloissa on presidentinvaalit, joku keksii ehdottaa valitsijamiesjärjestelmän korvaamista suoralla kansanäänestyksellä. Aloitteitakin on tehty, ainakin vuodesta 1969 asti. Tällä kertaa valitsijamiehistä luopumista ehdotti 79-vuotias nuorisoidoli, senaattori Bernie Sanders. Valitsijamiehet ovat kriitikoiden mielestä vastuussa paljosta pahasta. He ovat se joukko, jonka ansiosta presidentti Donald Trump voitti vuonna 2016, vaikka sai vähemmän ääniä kuin vastaehdokas. He ovat se joukko, jota syytetään Yhdysvaltain demokratian rappiosta. PERUSTUSLAISSA ASIA on älytty oikein: Yhdysvaltain kokoisessa liittovaltiossa valitsijamiessysteemi on ainoa tapa toteuttaa demokratiaa. Siksi presidentin valitsevat osavaltiot, joilla on väkiluvun perusteella tietty määrä valitsijoita. Jos käytössä olisi suora kansanäänestys, Valkoisessa talossa istuisi todennäköisesti Yhdysvaltain jättimäisten rannikkokaupunkien suosikkeja. Senaattori Sandersia se tuskin harmittaisi. Mutta muille valitsijamiesjärjestelmä on reilu. Sen ansiosta myös piskuisen Wyomingin puoli miljoonaa asukasta saavat osallistua suuren johtajan valintaan. ONGELMA EI olekaan järjestelmässä, vaan sitä tulkitsevissa osavaltioissa. Yhdysvaltain 50 osavaltiosta vain kaksi näyttää ymmärtäneen jotakin demokratiasta. Nebraska ja Maine jakavat valitsijamiehet suhteessa kansan äänestystulokseen. Kaikissa muissa voittaja saa joka ikisen valitsijamiehen, vaikka olisi saanut vain puoli prosenttia suuremman äänisaaliin. Siksi liberaali ääni Texasissa tai konservatiivinen Kaliforniassa menevät käytännössä suoraan roskakoriin. Vaikka valitsijamiehet olisi jaettu suhteessa äänimäärään, Joe Biden olisi voittanut. Mutta silloin myös vapaamielisen Kalifornian lähes viisi miljoonaa Trump-kannattajaa ja konservatiivisen Texasin yli viisi miljoonaa Bidenin äänestäjää olisivat saaneet vaikuttaa tulokseen. Milka Valtanen Kirjoittaja on toimittaja, jonka mielestä Yhdysvallat on maailman rikkain kehitysmaa. KO LU M NI KANSAMME EHEYTTÄMISEN täytyy tapahtua kansallisissa merkeissä. Sellaiseen työhön on jokainen suomalainen ylioppilas valmis. Ja sellainen työ on laadultaan tuloksellista, sillä onhan suomalainen työmieskin kansallismielinen, siitä ei päästä mihinkään. Mutta ennen kuin sivistynyt ja omistava luokka saa osakseen työväestön luottamuksen siinä määrin, että nämä molemmat luokat voivat käsi kädessä tehdä rakentavaa työtä isänmaan hyväksi, on paljon epäkohtia poistettava, paljon työtätekevän kansan olosuhteita kohennettava ja yhteiskunnallista uudistustyötä tehtävä. Kun me ylioppilaat käymme eheyttämisohjelmaamme ajamaan, niin tulee meillä olla suuri ajatus, jonka ympärille meidän eheyttämistyömme rakentuu. Meille ei riitä sellainen eheyttäminen, joka hakee kaikkien puolueitten ja yhteiskuntaluokkien ohjelmista "suurimman yhteisen tekijän", ja sen pohjalla kansaa "eheyttää". Se on helppoa työtä, mutta meille se ei riitä. Meillä on oma suuri ajatuksemme, suomalaisen kansallisuusvaltion luominen ja sen pohjalla me eheyttämistyötämme suoritamme. Joskin olosuhteet vielä tällä hetkellä näyttävät olevan meille epäsuotuisia, niin me taistelemme, kunnes kansamme on huomannut eheytymisen voivan käydä päinsä yksinomaan kansallisella pohjalla. Sosialidemokraattis-ruotsalainen yhteisrintama näyttää tällä hetkellä antavan tukea Itsenäisyyden Liiton laajapohjaisille eheyttämispyrkimyksille, mutta sekään tuki ei ole kestävä eikä autuaaksitekevä, koska suomalaiset porvaripuolueet käsittävät, että suomalaisen kansan asiaa ei voida ajaa yhteistoimin ruotsalaisten kanssa. Eikä vasemmiston ja äärimmäisen oikeiston liitto voi olla pitkällinen: joko suomalainen työmies siihen kyllästyy tai ruotsalainen aatelismies ei voi sietää entisen muonarenkinsä ystävyyttä. Ylioppilaslehti julkaisee uudelleen Urho Kekkosen vanhoja kirjoituksia. Kekkonen toimi Ylioppilaslehden päätoimittajana 1927–1928. Tämä on katkelma Kekkosen kirjoituksesta vuodelta 1927. Kirjoitus on kokonaan luettavissa Ylioppilaslehden verkkosivuilla ylioppilaslehti.fi. HAUDAN TAKAA KANSAMME EHEYTTÄMINEN KUVA JA KUVITUS: YLIOPPILASLEHDEN ARKISTO Reklaami Ylioppilaslehdessä vuonna 1985. A N TT I YR JÖ N EN Väärin valittu! ylioppilaslehti.fi 7
H elsingin yliopistossa on toiminut kahdeksan vuoden ajan kiinalaisen oikeuskulttuurin keskus. Finnish China Law Centerin verkkosivuilla kerrotaan, että keskus edistää Kiinan oikeuden tutkimusta ja koulutusta kahdeksassa suomalaisyliopistossa. Keskuksella on tilat Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan yhteydessä Porthaniassa. Keskuksen huoneessa työskentelee ainoastaan koordinaattori. Keskuksen johtoryhmän puheenjohtajana toimii oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Pia Let to-Va na mo. Mutta mitä keskus käytännössä tekee? Entä huomioiko se Kiinan oikeusjärjestelmän ongelmat, kuten ihmisoikeusloukkaukset? HELSINGIN YLIOPISTON työoikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden professori dosentti Ulla Liukkunen kertoo, että keskus perustettiin loppuvuonna 2012. Liukkunen toimii sen johtajana. Liukkusen mukaan keskuksen tavoite on lisätä Kiinan oikeuden ja oikeuskulttuurin tuntemusta. Liukkunen vastaa kaikkiin kysymyksiin sähköpostitse. On liian kiire puhelimessa puhumiseen, hän viestittää. Varsinaista tutkimusta Finnish China Law Centerissä ei tehdä. Sen sijaan keskus järjestää kursseja ja tapahtumia, seminaareja ja vierailijaluentoja. Keskuksen järjestämät tilaisuudet ovat avoimia kaikille, myös opiskelijoille. Liukkusen mukaan keskuksen perustamiseen liittyi ajatus siitä, että suomalaisten ja kiinalaisten tutkijoiden ja tutkimuslaitosten välistä "vuoropuhelua" voisi edistää yhdestä paikasta. Sillä Liukkunen tarkoittaa tiedon jakamista erilaisista oikeusjärjestelmistä. Keskuksen rahoitus muodostuu jäsenyliopistojen jäsenmaksuista. Kaikki jäsenyliopistot maksavat keskukselle 5 000 euroa vuodessa. HELSINGIN YLIOPISTON lisäksi laitoksen kumppaniyliopistoja ovat Aaltoyliopisto, Turun yliopisto, Hanken, LUT-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Tampereen yliopisto ja Lapin yliopisto. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa on lukuvuonna 2020–2021 neljä keskuksen järjestämää kurssia: Chinese legal system: history and presence, Business and Company law: governing economics sekä China in international organisations – transnational governance ja Corporate social responsibility and fundamental labour rights in China. YLIOPPILASKUNNASTA tEKStI SONIA EL KAMEL Helpista ja Hyalista isoimmat ryhmät Uudet edaattorit vuosille 2020–2022 valittiin 4. marraskuuta järjestetyissä edustajistovaaleissa. Vaaleissa valittiin 60 edustajaa 490 ehdokkaan joukosta. Edustajiston tehtäviin kuuluu päättää muun muassa Hyyn säännöistä ja talousarviosta. Lisäksi edaattorit valitsevat ylioppilaskunnan hallituksen. Paikkamäärät edustajistossa jakautuvat ryhmille tällä kertaa seuraavasti: Help ja Hyal saivat molemmat 12 paikkaa, Hyyn vihreille meni 10 paikkaa. Sitoutumaton Vasemmisto sai läpi yhdeksän edustajaa, Kokoomuksen opiskelijat puolestaan kuusi. Svenska Nationer och Ämnesföreningar sai viisi paikkaa, Osakunnat neljä, Keskeiset yhden paikan, samoin kuin Opiskelijoiden sosialidemokraattinen yhdistys. Vaalit pidettiin sähköisesti 28.–30.10. ja 2.–4.11. Helsingin yliopistossa toimiva Finnish China Law Center on monelle opiskelijalle tuntematon. Eikä ihme, sillä keskuksen johtajakin kertoo keskuksen toiminnasta tavalla, josta on vaikea saada tolkkua. ajasta Eräitä huomioita kiinalaisen oikeuskulttuurin keskuksesta Ääniharavina kaksi uutta nimeä Yksittäisistä ehdokkaista suosituimmiksi nousivat Hyalin Jessika Isomeri (130 ääntä), SitVasin Jenny Kasongo (122 ääntä) ja Helpin Joonas Tolonen (97 ääntä). Isomeri nousi edustajistoon ensimmäisen kerran viime vaaleissa vuonna 2018. Isomeri on myös Hyyn hallituksen jäsen vuoden 2020 hallituskaudella. Kasongo ja Tolonen sen sijaan ovat uusia tulokkaita edustajistossa. 8 Ylioppilaslehti 6/2020
Opiskelijoille on tarjolla myös vapaaehtoistöitä kurssin muodossa. Volunteer Work in the Finnish China Law Center -kurssista saa 5–10 opintopistettä. Niiden eteen on esimerkiksi järjestettävä tilaisuuksia ja tehtävä some-postauksia, Liukkunen kertoo. Lapin yliopistossa on puolestaan ollut vuosina 2016–2020 China Law – Basic Studies -kurssi, jonka tavoitteita kuvaillaan muun muassa näin: "opiskelijat kykenevät muodostamaan kokonaiskuvan kiinalaisesta oikeusjärjestelmästä". Kiina on yksi maailman vaikutusvaltaisimmista valtioista. Sitä kritisoidaan kansainvälisesti siitä, että se rikkoo ihmisoikeuksia. YK:n ihmisoikeuspaneelin mukaan Kiina pitää yli miljoonaa uiguureja salaisilla keskitysleireillä. Kaikissa maailman valtioissa – olivat ne sitten demokratioita tai diktatuureja – on sääntöjä ja määräyksiä, joiden mukaan yhteiskunnassa eletään. Mutta onko Kiinan kontekstissa mielekästä puhua "oikeusjärjestelmästä"? OIKEUSTIETEEN PROFESSORI Teemu Ruskola Yhdysvaltojen Georgiassa sijaitsevasta Emory University -yliopistosta sanoo, ettei kysymykseen oikeusjärjestelmän olemassaolosta voi suoraan vastata sanomalla "kyllä" tai "ei". "Selvästi Kiinalla on sellainen, vaikkakin se on epätasaisesti kehittynyt." Ruskola oli perustamassa Finnish China Law Centeriä. Nykyään hän on mukana toiminnassa akatemiatutkijana. Hänen mukaansa Kiinan oikeusjärjestelmä on kehittynyt eniten talouteen liittyvässä lainsäädännössä, mutta esimerkiksi rikosoikeudessa on parantamisen varaa. Liukkusen mukaan Kiinan oikeusjärjestelmä on vahvasti sidoksissa puoluejärjestelmään. Osa tutkijoista ajattelee, ettei Kiinan poliittisesta ja oikeudellisesta järjestelmästä pitäisi puhua länsimaisin termein, kertoo Kiinan lainsäädäntöön perehtynyt tutkija Samuli Seppänen Hongkongin kiinalaisesta yliopistosta. Seppänen ei ole aktiivisesti osallistunut keskuksen toimintaan, mutta on ollut mukana sen järjestämässä konferenssissa vuonna 2012. Keskustelun taustalla on hänen mukaansa ajatus siitä, että Kiinan poliittinen ja oikeudellinen järjestelmä eroaa niin paljon länsimaisesta oikeusjärjestelmästä, että länsimaiset termit voivat johtaa ulkopuolista tarkkailijaa harhaan. Seppäsen mukaan suomalaisittain oikeiden termien löytämistä hankaloittaa se, että sana "oikeus" on arvottunut. "Jotkut ehkä kokevat, että kiinalainen oikeusprosessi esimerkiksi suosii valtiota niin paljon, ettei voi puhua suomalaisittain 'oikeudesta' eikä siten myöskään 'oikeusjärjestelmästä'" KUN JOHTAJA Ulla Liukkuselta kysyy, miten keskus ottaa huomioon Kiinan oikeusjärjestelmän ongelmat, kuten ihmisoikeusloukkaukset, hän vastaa näin: "Keskuksen perustamissopimuksen mukaan sen yhtenä tehtävänä on oikeusvaltiokehityksen edistäminen, ja sellaiset oikeuskysymykset, jotka liittyvät tähän, ovat esillä keskuksen toiminnoissa. Esimerkiksi äskettäin pidetyssä laajassa kansainvälisessä tapahtumassa China Law Week 2020 olivat esillä rikosoikeuden tila ja oikeuslaitoksen kehitys Kiinassa." Miten tapahtuma sitten käytännössä käsitteli rikosoikeuden tilaa ja oikeuslaitoksen kehitystä Kiinassa? "Professori Kimmo Nuotio käsitteli alustuksessaan Kiinan rikosoikeutta ja professori Björn Ahl oikeuslaitosta, lisäksi tapahtuman osanottajilla oli mahdollisuus esittää kysymyksiä/kommentteja." Miten keskus käsittelee kiinalaisen oikeusjärjestelmän ongelmia, kuten esimerkiksi ihmisoikeusloukkauksia? Käsittelettekö niitä? Pitäisikö niitä nostaa esiin? Käsiteltiinkö Kiinan rikosoikeuden tilaa kriittisesti China Law Week -tapahtumassa? Näin Ulla Liukkunen vastaa kolmannella sähköpostihaastattelukierroksella: "Tutkimuksessa tulee esille myös oikeusjärjestelmän ongelmia (China Law Center ei siis tee tutkimusta, vaan sen jäseninstituutioissa tehdään). Kiinan oikeusjärjestelmän ongelmat ja kysymys oikeuden toteutumisesta ovat tärkeä osa Kiinan oikeuden tutkimusta. Usein tutkimukseen liittyy myös kansainvälisiä kytkentöjä, esim. Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa, jota itse johdin, tutkittiin työntekijöiden perusoikeuksien tilaa ja ongelmia Kiinassa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n keskeisimpien yleissopimusten (ns. ILO:n ydinsopimukset, joista Kiina on ratifioinut vain puolet) kannalta." Ja: "Nuotio vertaili Suomen ja Kiinan tilannetta ja otti esille mm. globaalin WPJ Rule of Law indeksin, jossa hän kertoi Kiinalla olevan hyvin alhainen sijoitus. Hän myös selvitti, että länsimaisia odotuksia ei Kiinan oikeuden kehitys ole täyttänyt, mutta on toisaalta aikaansaatu myös sellaisia muutoksia, jotka ovat olleet kansalaisten kannalta hyödyllisiä." Asia kunnossa. Pientä laskua äänestysaktiivisuudessa Tällä kertaa edustajistovaaleissa äänesti yhteensä 32,74 prosenttia äänioikeutetuista, eli hieman vähemmän kuin vuoden 2018 edustajistovaaleissa. Tuolloin äänestysprosentti oli 33,26. Vuonna 2016 se oli 31,61. Näissä vaaleissa kaikista 26 124:stä äänioikeutetusta yhteensä 8 553 äänesti. "Ehkä koronan takia olisi voinut odottaa suurempaakin laskua", sanoo Hyyn edustajistovaaleista vastaava koordinaattori Teemu Palkki. Palkki epäilee, että äänestysaktiivisuuden lasku liittyy siihen, ettei äänestäjiä ollut mahdollista tavoittaa kasvokkain kampuksilla, kun luentoja järjestetään etänä. Turun yliopistossa edustajistovaaleissa noin 40 prosenttia jäsenistä äänestää. Sitä Hyylläkin Palkin mukaan tavoitellaan. "Haluaisin korostaa sitä, että ylioppilaskunta tekee asioita, jotka on kaikille relevantteja. Yritämme vaikuttaa esimerkiksi ilmastoasioihin ja kaupunkikehittämiseen." Kohti jäsenmaksutonta ylioppilaskuntaa Hyyn tavoite tulla Suomen ensimmäiseksi jäsenmaksuttomaksi ylioppilaskunnaksi vuoteen 2025 mennessä näyttää pysyvän voimassa, vaikka valta onkin vaalien jälkeen vaihtumassa. Hyyn vaalipaneelissa 22.10. kaikki ehdokkaita asettaneet ryhmät ilmoittivat kannattavansa tavoitetta. Vuoden 2025 jälkeen menot aiotaan kattaa Hyy Yhtymän liiketoiminnan tuloilla. Karoliina Paananen ja Sonia El Kamel ylioppilaslehti.fi 9
YLIOPPILASLEHDELTÄ on kysytty, miksi käytämme ylioppilaskunnasta lyhennettä Hyy, kun he itse käyttävät muotoa HYY. Syynä on suomen kielioppi. Suomen kieliopissa lyhenteet jaetaan lyhenteisiin ja lyhennesanoihin. Kielitoimiston yleisohjeen mukaan isoilla kirjaimilla kirjoitetaan sellaiset lyhenteet, jotka lausutaan kirjain kerrallaan: EU, YK, BKT. Pienillä kirjaimilla kirjoitetaan lyhennesanat, jotka lausutaan sanana: Kela, Nato, brexit. Useimmiten myös Hyy lausutaan yhtenä sanana eikä kirjain kerrallaan. Siksi Ylioppilaslehti kirjoittaa sen Hyy. Ainakin tällä erää, sillä suomen kielestä kun on kyse, ei asia ole niin yksiselitteinen. Julkishallinnon nimien kirjainlyhenteet kirjoitetaan isoin kirjaimin ( Kielikello 2014). Ylioppilaskunnat lasketaan julkisoikeudellisiksi yhdistyksiksi, jotka luetaan välilliseen julkishallintoon. Vuonna 1996 Kielikellossa annettiin suosituksia valtion keskushallintoelinten kirjoitusasuista, mutta ylioppilaskuntiin ei otettu kantaa. Lisäksi Kielitoimisto on alkanut huolestuttavasti lipsua linjastaan ja lausunut viime vuosina, että monet lyhennesanat voidaan kirjoittaa myös isoin kirjaimin ( Kielikello 2017). Lähes järkyttävää löperyyttä on se, että Kielitoimiston mielestä isoin kirjaimin merkittyä lyhennettä saisi jo taivuttaa ilman kaksoispistettä: YLEn ohjelmisto, YTHSn varauspalvelu. HYY:n voisi vielä hyväksyä, mutta HYYssä menee raja. Viime vuosina organisaatiot ja artistit ovat yhä enenevissä määrin keksineet itselleen omituisia lyhenteitä ja kirjoitusasuja (ABREU, SANNI, LähiTapiola) ja usuttaneet viestintäihmisensä räksyttämään, jos tiedotusvälineet ovat näistä jopa järjenvastaisista muotoiluista poikenneet. Ylioppilaslehti on valmis harkitsemaan Hyyn kirjoitusasun vaihtamista muotoon HYY, jos Kielitoimisto laatii asiasta jonkin kunnollisen ohjeistuksen eikä sorru selkärangattomaan kaikki käy -relativismiin. Tuija Siltamäki Miksi kirjoitamme Hyy eikä HYY? ajasta WIIPURILAISEN OSAKUNNAN STIPENDISÄÄTIÖN APURAHAT VUONNA 2021 Helsingin Yliopiston Wiipurilaisen osakunnan stipendisäätiö myöntää apurahoja Wiipurilaisen osakunnan entisille ja nykyisille jäsenille. Apurahoja jaetaan pro gradu tutkielmiin, jatkotutkintoihin, opiskelijavaihtoon ulkomaille ja opintoihin liittyvään harrastustoimintaan. Lisäksi jaetaan opintoavustuksia sekä apurahoja lapsiperheellisille opiskelijoille. Hakuaika: 1.12.2020–31.1.2021. Lisätietoja apurahoista ja hakulomakkeet löytyy osoitteesta http://wiipurilainenosakunta.fi 15.01.2021 saakka OSTA KAKSI 30 cm:n SUBIA, MAKSA YKSI (tarjoamme edullisemman) SYKSYLLÄ 2018 kaksi Turun yliopiston oikeustieteen opiskelijaa Ville Laakso ja Sami-Petteri Seppä panivat Turun hallinto-oikeudessa vireille valituksen. Seppä halusi erota ylioppilaskunnasta ilman, että menettäisi opiskeluoikeutensa. Hän vaati myös, että Tyy joutuisi palauttamaan jo maksetun jäsenmaksun. Hakemusta perusteltiin sillä, että yliopistolaissa säädetty jäsenyys ylioppilaskunnassa on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Jos tavallinen laki on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, perustuslaki voi ajaa edelle. Marraskuun alussa oikeus antoi asiasta ratkaisun. "Hallinto-oikeus ei voi jättää yliopistolain säännöstä soveltamatta. Sepän ei siten voida katsoa eronneen ylioppilaskunnasta", se totesi. "PAKKOJÄSENYYDEN" vastustajat katsovat, että ylioppilaskunnan automaattinen jäsenyys rikkoo perustuslakia, jonka mukaan kansalaisella on vapaus kuulua tai olla kuulumatta yhdistyksiin. Kannattajat viittaavat yliopistolakiin. Se sanoo näin: "Kaikki yliopiston opiskelijat, jotka on otettu opiskelijoiksi alempaan ja ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin, lukuun ottamatta tilauskoulutukseen osallistuvia opiskelijoita, kuuluvat ylioppilaskuntaan." 3.11. hallinto-oikeus totesi näin: "Kun otetaan huomioon myös ylioppilaskunnille säädetyt julkiset tehtävät, ne eivät rinnastu yhdistyslaissa tarkoitettuihin aatteellisiin yhdistyksiin. Ylioppilaskunnan pakkojäsenyydellä ei siksi tässä tapauksessa voida katsoa puututtavan yhdistymisvapauden ydinalueeseen." Laakso kertoo kaksikon harkitsevan vakavasti valitusluvan hakemista korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kysymys on Laakson mukaan ennen kaikkea periaatteellinen. Kaksikko päätyi pohtimaan jäsenyyskysymystä, kun Laakso oli Tyyn edustajistossa, Seppä sen hallituksessa. "Lisäksi oikiksen kautta on saanut aika vahvan käsityksen siitä, miten perusoikeussääntely menee ja miten sen pitäisi mennä." MOLEMPIEN MIELESTÄ jäsenmaksuja koskevaa keskustelua on käyty vääristä kysymyksistä. Puhutaan vaikkapa siitä, onko nykyinen järjestely hyvä vai huono asia, Laakso kertoo. "Oikeastaan kysymys on siitä, millaista perusoikeuksien suojaa tässä valtiossa saa ja millä tavalla kunnioitamme perusoikeuksia." Karoliina Paananen Oikeus ei armahtanut jäsenmaksuista
UUTTA! UUTTA! Avoimia YLIOPISTOja AMK-OPINTOJA sekä lukiokursseja KOVIEN TIETEIDEN KESÄLUKIO 5.–15.7.2021 • Opiskele tehokkaasti lukion biologian, fysiikan, kemian ja matematiikan kursseja. • Ilmoittaudu 30.5.2021 mennessä! UUTTA! Suosittu kansanopisto JYVÄSKYLÄN KORPILAHDELLA OPINTOJA VOI SISÄLLYTTÄÄ KORKEAKOULUTUTKINTOON ASEMA ENSIKERTALAISKIINTIÖSSÄ SÄILYY OIKEUS KELAN OPINTOTUKEEN ”Aikaa etsiä omaa alaa” HAKU OPISKELEMAAN: alkio.fi www.alkio.fi toimisto@alkio.fi LUKUVUOSI 11.8.2021–18.5.2022 • Arkkitehtuurin ja tekniikan aloille suuntaavat opinnot • Biologia ja luonnontieteet • Englannin kieli ja kansainvälisyys • Historia • Kasvatustieteet • Kauppatieteet • Korkeakouluun valmentavat opinnot • Luova ilmaisu • Luova kirjoittaminen • Lääketieteeseen suuntaavat opinnot • Maahanmuuttajakoulutukset • Oikeustieteet • Psykologia • Soteli, myös kevät • Viestinnän linja • Yhteiskuntaja valtiotieteet KEVÄTLUKUKAUSI 2021 7.1.–18.5.2021 • Kasvatusja opetusalan valmentavat opinnot • Lääketieteen valmentavat opinnot • Sosiaalija terveysalalle valmentavat opinnot • Suuntana poliisiala, myös syksy • Elämässä eteenpäin* Jatkuva haku ja joustava aloitus *) Koulutus on suunnattu oppimisvaikeuksia kokeville 18–29-vuotiaille koulutustai työpaikkaa vaille oleville nuorille. Koulutus on maksuton. UUTTA! UUTTA! Vapaita opiskelupaikkoja! Vielä ehtii aloittamaan opinnot elokuussa alkaneilla linjoilla. ”Itsel uotta must a ja hyöd yllisi ä opisk eluta itoja” Kolme reittiä korkeakouluihin: valintakoe, avoin väylä ja todistusvalinta Suoramarkkinointi Mega Oy on 1986 perustettu Suomen johtava puhelimitse tapahtuvaan markkinointiin erikoistunut yritys. Toimimme 17 paikkakunnalla työllistäen yli 400 henkilöä. Kuulumme Alma Media Oyj -konsernin Alma Talent –liiketoimintayksikköön. Entäpä jos vedätkin hetken henkeä työskennellen myyntitehtävissä – keräät tienestejä sukan varteen ja kokemusta hihaan? Tarjoamme sinulle mahdollisuuden ansaita hyvin ja oppia samalla taitoja, joista sinulle on hyötyä elämäsi eri vaiheissa ja monessa eri ammatissa. Tehtävänäsi on markkinoida puhelimitse erilaisia tuotteita tai palveluita. Työkaluinasi on helppokäyttöinen soittojärjestelmä ja sinä itse. Voit työskennellä kokopäiväisesti yritysmyynnissämme tai osa-aikaisesti iltavuorossa kuluttajamyynnin parissa. Työt voit aloittaa vaikka heti. Katso lähin toimistomme ja lähetä hakemus, niin olemme sinuun yhteydessä: megaduuni.fi TIEDÄTKÖ JO MITÄ SINUSTA TULEE ISONA? Suoramarkkinointi Opiskele englanniksi tai ruotsiksi, tarjolla laaja valikoima AMK-tutkintoja!
Kymmenen vuotta sitten tietokirjailija Tommi Uschanov kirjoitti kirjan yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä. Suuri kaalihuijaus toi julkisuutta ja kaupallista menestystä, mutta tavoitteessaan hän epäonnistui. Tietääkö kukaan enää mistään mitään, TOMMI USCHANOV? 12 Ylioppilaslehti 6/2020
U seimmat kirjani ovat syntyneet niin, että olen odottanut riittävän pitkään, että joku kirjoittaisi sellaisen kirjan. Mutta kun kukaan ei kirjoita, kirjoitan mahdollisimman tarkkaan samanlaisen kirjan kuin olisin itse halunnut jonkun muun kirjoittamana lukea. Esikoisteokseni Mikä vasemmistoa vaivaa? nosti minut jonkinlaiseksi julkisuuden henkilöksi. Sen lähdekirjallisuutta kaivellessani törmäsin tutkimustraditioon, joka tutkii sitä, miten ihmisten yleinen irrationaalisuus vaikuttaa poliittisiin lopputulemiin – ja toisaalta sitä, mitä ihmiset kirjaimellisesti tietävät politiikasta ja mitä eivät. Suuri kaalihuijaus on tämän tutkimustradition esittelyä. On olemassa pieni eliitti, noin 5–10 prosenttia ihmisistä, joka tietää hyvinkin paljon. Heihin kuuluvat tyypillisesti poliitikot itse, politiikan toimittajat ja vastaavat työkseen politiikkaa seuraavat ihmiset. He kärsivät tietynlaisesta metatietämättömyydestä koskien sitä, miten hirveän tietämättömiä kaikki muut paitsi he itse ovat. Siitä syntyy kuilu. Pieni eliitti puhuu ei-eliitille sellaista kieltä, jota se ei yksinkertaisesti ymmärrä. Niinpä se ei saa omia poliittisia tavoitteitaan läpi lainkaan yhtä paljon kuin se saisi, jos se osaisi puhua sellaista kieltä jota ei-eliitti ymmärtää. Vaikeita, kipeitä ja kovia päätöksiä ei osata perustella niin hyvin kuin periaatteessa olisi mahdollista, jolloin kipeät päätökset tuntuvat kansasta kipeämmiltä kuin niiden tarvitsisikaan tuntua. Poliitikot vetävät kansan vihaa päälleen paitsi silloin, kun siihen oikeasti on aihetta, monesti myös silloin, kun siihen ei ole aihetta. Epäsuositut poliittiset päätökset ovat usein epäsuositumpia kuin niiden tarvitsisi olla. Tyypillinen esimerkki siitä on ilmastonmuutos. Ilmastonmuutos on luisunut puolittain identiteettipoliittiseksi asiaksi. Että nämä jotkut viherpiipertäjät jossain juustoja viinikutsuillaan Eirassa ovat päättäneet, että pienviljelijöiltä viedään turve ja autoista bensiini. Mutta sellaisetkin ihmiset, jotka ovat luulleet olevansa viherpiipertämisvastaisia muuttuvat aika viherpiipertäviksi, kun he saavat enemmän tietoa. Mitä enemmän ilmastonmuutoksesta tiedetään luonnontieteellisen tutkimuksen tasolla ja mitä paremmin ihmisen käsitys vastaa luonnontieteellisiä uusia tutkimustuloksia, sitä myönteisemmiksi he tulevat ajatukselle, että tässä täytyy itsekin tehdä uhrauksia. Tutkimuksissa on havaittu myös, että tehokkainta käännytystyötä on saada ihmiset sielunsa silmin kuvittelemaan oma lähiympäristö, kotikylä, kotikaupunki tai valtio ilmastonmuutoksen runtelemana. Planeetan mittakaava ei kiinnosta juuri ketään. Toinen esimerkki on eläkeiän nosto ja kaikki siihen liittyvä keskustelu. Esitin yhdessä yhteydessä, että eläkeiän nosto pitäisi kehystää niin, että se on todiste siitä, että hyvinvointivaltio toimii, koska tarve eläkeiän nostamiseen johtuu välillisesti siitä, että ihmiset elävät pidempään, koska terveyspalvelut ja kansanterveys ovat niin paljon parempia kuin ennen. Silloin se, että eläkeikää joudutaan nostamaan, on tietyllä tapaa hyvä uutinen. Olen tarjonnut tätäkin puhetapaa poliitikoille. Kaikista eniten olen tyrkyttänyt sitä Juhana Vartiaiselle. Se vasta turhauttavaa olikin. Ei siksi, että Juhana olisi paha tai tyhmä ihminen, vaan koska hän ei ole. Minua turhauttaa, että hän on väärässä paikassa. Hän olisi saanut virkamiehenä paljon enemmän aikaan kuin kansanedustajana. tEKStI TUIJA SILTAMÄKI KUvAt ANTTI YRJÖNEN S uuri kaalihuijaus sai julkisuutta moninkertaisesti enemmän kuin sekä minä että kustantaja olimme odottaneet. Se on ylivoimaisesti kaupallisesti menestynein kirjani. Jälkimauksi sen ilmestymisen ajasta jäi tietty hivelevä mielihyvä. Mua haastateltiin aika moneen paikkaan. Sanoin aina samat asiat. Ehkä joku yksittäinen ihminen jossain otti opikseen, mutta sellaista kumulatiivista opiksi ottamista ei koskaan tapahtunut. Kaikista huonoiten koen onnistuneeni siinä, että en onnistunut rikkomaan sitä pienen eliitin kuplaa, jossa ne elävät siinä uskossa, että kaikki muutkin ovat politiikasta yhtä kiinnostuneita ja tietävät siitä yhtä paljon. Muistan, kuinka olin Ylen Aamutv:ssä yhden STT:n politiikan toimittajan kanssa. Hänelle tuli ihan täydellisenä uutisena se, että nämä tietämättömyystutkimuksen tulokset ovat niin masentavia ja huonoja. Hän ei ollut koskaan ajatellut koko asiaa. Joku voisi ajatella, että olisin nauttinut siitä tilanteesta. Että nyt pääsen nöyryyttämään tätä ammattilaiseksi itseään luullutta epäpätevää ihmistä. Tunsin pikemminkin syvää surua. En haluaisi asioiden olevan niin huonosti kuin on paljastunut olevan. S uuri kaalihuijaus on huhu, joka on kiertänyt Yhdysvalloissa toisesta maailmansodasta lähtien. Sen mukaan jokin valtion virasto tai vastaava julkisen sektorin toimielin on antanut jonkin kaalia koskevan hallinnollisen määräyksen, jossa on niin ja niin monta tuhatta sanaa. Tätä käytetään todistelemaan sitä, että byrokratia on karannut käsistä. Ihmiset kertovat sitä toisilleen, koska se kuulostaa omia maailmankuvallisia ennakkoluuloja hivelevältä hauskalta jutulta. persoona " ylioppilaslehti.fi 13
Huhun alkuperä on pystytty jäljittämään. Siinä on erittäin pieni totuuden siemen. Toisessa maailmansodassa Saksa miehitti Alankomaat, josta oli tuotu kaalien siemeniä Yhdysvaltoihin. Sodan ajaksi reitti katkesi. Siihen liittyen annettiin jokin määräys, joka koski jotain väliaikaista poikkeusmenettelyä. Siinä oli jonkin verran sanoja. Huhu on lähtenyt lumipallomaisesti paisumaan ja paisumaan ja se on paisunut kohta 80 vuotta. Loppua ei vain näy. K ymmenen vuoden aikana perusajatus tutkimusperinteen taustalla on pysynyt melko samana. On tullut muutamia uusia tutkimustuloksia, jotka vahvistavat vanhat tulokset. Yhteiskuntatutkimuksessa on puhuttu paljon replikaatiokriisistä, että tieteellisen vertaisarvioinnin läpäisseet tutkimukset eivät ole toistettavissa, kun tutkimusasetelma myöhemmin toistetaan. Tietämättömyystutkimuksessa sellaista ei toistaiseksi ole ollut. Vanhat tulokset vain vahvistuvat ja vahvistuvat ja vahvistuvat. Tärkein uusi kehityskulku viimeisen kymmenen vuoden aikana on sosiaalisen median käytön yleistyminen. Se vetää samanaikaisesti kahteen päinvastaiseen suuntaan. Some on tehnyt mahdolliseksi väittää entistä laajemmalle yleisölle kaiken maailman paikkaansapitämätöntä hölynpölyä, mutta toisaalta se on mahdollistanut sen, että valheesta jää kiinni nopeammin. Heimoutumisesta puhuminen on kuitenkin eliitin metatietämättömyyttä kansasta ja sen tietämättömyydestä. Paitsi että ihmiset ovat tietämättömiä politiikasta ja sitä ympäröivistä asioista, he ovat usein niin tietämättömiä, ettei heillä ole edellytyksiä edes heimoutua. Heimoutuminen vaatii tietyn pohjatietomäärän, jotta voi tietää, keitä tulee pitää liittolaisina ja keitä vihollisina. Se pohjatietomäärä jää monelta puuttumaan, jolloin he ovat tietyssä mielessä turvassa heimoutumiselta. Tässä asiassa tietämättömyydellä saattaa olla omituisia, tietyssä mielessä positiivisiakin seurauksia. Itse en ole somessa. Psyykeni ei kestäisi sitä. Joskus somessa olevat kyselevät, luulenko olevani sen kaiken yläpuolella. Vastaan siihen aina, että kyse ei ole luulemisesta, vaan tiedän sadan prosentin varmuudella, että en ole sen yläpuolella. Jos mä menisin sinne, muuttuisin yhdessä yössä servaavaksi huutajaksi. K orostan banaalien, strukturaalisten selitysten tärkeyttä. Toimittajat lähtevät päinvastaisesta. Heistä seksikkäin selitys on aina paras. Monesti puhutaan, että Trump on "uusi ilmiö", tai että brexit on "uusi ilmiö". Minusta ne ovat sellaisia ilmiöitä, joiden syyt ovat banaalimpia kuin monta kertaa osataan kuvitellakaan. Kykenemättömyys kuvitella, kuinka banaaleja ne syyt ovat, on itsessään yksi yhteiskunnallisen tietämättömyyden muoto. Trumpin valinta presidentiksi johtui viime kädessä siitä, että Yhdysvalloissa on valitsijamiesvaalitapa. Brexit – josta sivumennen sanoen olen kirjoittamassa kirjaa seuraavaksi – puolestaan johtuu siitä, että tuli brexit-kansanäänestys. Se taas johtuu siitä, että parlamentin enemmistövaali johtaa kaksipuoluejärjestelmään, ja kaksipuoluejärjestelmässä kahjon poliittisen lopputuleman aikaansaamiseen riittää se, että kahjot valtaavat yhden yksittäisen puolueen ja että siitä tulee hallitseva puolue. Ei ole mitään pahojen ihmisten salaliittoa, joka olisi juoninut kulisseissa, että brexit tulee. Se on ihan pintavaahtoa. Minulla on taipumus ajatella, että mitä huuruisemmiksi salaliitot menevät, sitä harvempi niihin oikeasti uskoo. Neljä vuotta sitten kiersi QAnon-tyyppinen huhu, jonka mukaan Hillary Clinton olisi sekaantunut kansainväliseen pedofiilirinkiin, jota pyöritettiin Washington D.C.:stä jostain pizzerian kellarista. Kauhisteltiin, että 100 000 ihmistä tykkäsi Facebookissa tästä väitteestä. Hieman myöhemmin uutisoitiin, että yksi yksittäinen ihminen oli lähtenyt aseen kanssa pizzeriaan vapauttamaan lapsia. Sadasta tuhannesta vain yksi siirtyi suoraan toimintaan. Kauhistelun suuruuteen verrattuna suhdeluku on aika tyrmäävä. Ihmiset ovat paitsi tietämättömiä myös saamattomia. Sillä on myös positiivisia seurauksia. S uomessa ja muissa EU-maissa on paljon ylimielisyyttä. Että me ei olla niin tyhmiä kuin te siellä, jotka teette tämän tyhmän brexitin. Ei ole kuitenkaan meidän ansiotamme, että teemme täällä järkevämpiä poliittisia päätöksiä. Se on meidän poliittisen järjestelmämme ansiota. Monipuoluejärjestelmä hakkaa kaksipuoluejärjestelmän ylivoimaisesti. Niin hyviä asioita kuin poliitikot vilpittömästi haluavatkin ajaa, on epätervettä, jos niillä ei ole vastavoimaa, joka jarruttaa ja kysyy, onko tämä kuitenkaan loppujen lopuksi järkevää. Mitä enemmän niitä vastavoimia on ja mitä enemmän hajontaa niiden vastavoimien keskuudessa on, sen parempi. 14 Ylioppilaslehti 6/2020
Ihmiset eivät osaa arvostaa monipuoluejärjestelmää niin paljon kuin heidän tulisi. Jos mulla olisi rajattomat resurssit, edistäisin kaikilla mahdollisilla resursseilla deliberatiivista demokratiaa. Sitä, että poliitikot tuodaan keskusteluyhteyteen tavallisesta kansasta satunnaisotannalla valitun otannan kanssa. On tutkittu fakta, että se saa poliitikot muuttamaan kuin ihmeen kaupalla omia puhetapojaan. Tietyissä rajoissa voidaan tutkimuspohjaisesti väittää, että jos poliittinen tietämättömyys ei olisi niin pahaa kuin se on, persutyyppiset puolueet eivät olisi niin suosittuja kuin ovat. Deliberatiivista demokratiaa on kokeiltu kansainvälisissä tutkimuksissa niin, että pidetään esimerkiksi viikonlopun mittainen kurssi 50 tai 100 ihmisen joukolle. Heidän tietotasonsa nostetaan keinotekoisesti poliittisen eliitin tasolle. Sitten katsotaan, muuttuvatko poliittiset mielipiteet, esimerkiksi puoluekannatusjakauma. Yleensä se muuttuu niin, että persuhenkiset ja populistiset puolueet, olivatpa ne sitten oikeistotai vasemmistopopulisteja, menettävät suosiotaan. Siinä mielessä persuilla on yhteys poliittiseen tietämättömyyteen. Tämä ei liity niinkään siihen, ovatko ihmiset rasisteja vai eivät, ovatko he nilkkejä vai eivät, vaan siihen, että ihmiset ovat pessimistisempiä kuin faktat antavat heille oikeuden olla. Kuinka köyhiä suomalaiset ovat, kuinka huonosti suomalainen terveydenhuolto toimii ja niin edelleen. Mitä yltiöpessimistisempiä ihmiset ovat, sitä poliittisesti omaan napaan tuijottavampia heistä tulee tavalla, joka on omiaan suosimaan persutyyppisten puolueiden strategiaa. Siinä on selvä tilastollinen yhteys. M inun on aina ollut vaikea hyväksyä sitä, että paras argumentti ei voita. Kävin lukion Joensuun Norssin lukiossa. Siellä oli hyvin korkeatasoinen filosofian kurssitarjonta, josta oli vastuussa Leena Koski, silloinen sosiologian jatko-opiskelija, sittemmin Joensuun yliopiston sosiologian professori. Jos mulla on joku käänteentekevä opettajavaikuttaja, se on Leena Koski. Samoihin aikoihin löysin Ludwig Wittgensteinin. Olin filosofian historian yleisesityksistä saanut sellaisen kapean kuvan, että Wittgenstein on teknistä analyyttistä filosofiaa logiikan kysymyksistä. Myöhemmin paljastui, että hän oli myös kulttuurifilosofi ja kulttuurikriitikko. Wittgenstein oli sitä mieltä, ettei filosofia ole historiallinen vakio. Se on merkinnyt eri aikoina eri ihmisille eri asioita. Wittgensteinin kaikista perustason perusajatus on se, että sanan merkitys on sen käyttö. Kieli merkitsee niitä asioita, joita sillä tehdään. Kyse ei ole siitä, että väittäisin Wittgensteinin olevan kaikkien muiden yläpuolella, vaan siitä, että hän on eniten se hahmo, jota tällä hetkellä tarvitaan. Olen Leenalle kaikista kiitollisin siitä, että hän ei tunnustanut mitään filosofian koulukuntia. Hänelle ei ollut analyyttistä tai mannermaista filosofiaa, oli vain hyvää ja huonoa filosofiaa. Opetuksessa mentiin opetushallituksen kurssisisältövaatimuksista ohi kaukaa yläpuolelta. Leena opetti minulle, että saadakseen Wittgensteinin, ei tarvitse luopua tästä ja tästä ja tästä toisesta asiasta, joiden on yleensä mielletty olevan kilpailuasetelmassa sen kanssa. E n tiedä ketään muuta, jonka arkielämän ympyröihin tämä pandemia olisi vaikuttanut vähemmän kuin minulla. Välillä voi mennä viikko tai pari, että en huomaa sen olemassaoloa oikeastaan mistään. Teen etätöitä, enkä muutenkaan näe ihmisiä kuin korkeintaan kerran tai kaksi kuukaudessa. Päiväni koostuvat siitä, että olen koneella ja teen kirjoittamistöihini liittyviä juttuja sen, minkä kerkeän. Pääammatiltani olen asiatekstin kääntäjä. Käännän kaikkea yritysten vuosikertomuksista tilinpäätöksiin ja käyttöohjeisiin. Slackiin tulee työtarjouksia, jotka hyväksyn tai hylkään. Teen koko ajan epämääräisiä puolipäivätöitä. Toinen puoli on omien kirjallisten töiden tekemistä. Työtarjouksia tulee niin paljon, etten elä kovinkaan kurjaa elämää. Olen kuukausitulojen tasolla pienituloinen, mutten tuntipalkan tasolla. Pienituloisuus johtuu siitä, että teen niitä hyvän tuntipalkan töitä niin vähän. Voisin tehdä enemmänkin, jos olisin rahanahneempi, mutta en ole. Marx sanoi, että aika on enemmän omaa kuin raha. Raha palaa aina takaisin kapitalistin kassaan, kun se on maksettu palkkana, mutta aika ei palaa. Sen saa pitää loputtomiin. Ajallani luen, kirjoitan, ajattelen ja kuuntelen musiikkia. Mulla ei ole sellaisia ruuhkavuosikokemuksia kuin melkein kaikilla mun kavereilla on. Olen perheetön. Mulla on hyvin tiivis kaveripiiri, joka on pysynyt samana jo opiskeluajoista 1990-luvulta asti. Mutta kaikilla muilla on puoliso ja lapsia. Se on sitten sitä. Odotan toiveikkaasti, että lapset aikuistuvat ja vanhemmat jäävät eläkkeelle tuossa parinkymmenen vuoden päästä. Mikäli eläkeikää ei taas kerran nosteta. ylioppilaslehti.fi 15
KU VA T: A N TT I YR JÖ N EN 16 Ylioppilaslehti 6/2020
S yyskuussa 2017 kansalaisaloite.fi-sivustolla vedottiin suomalaisiin: Lukioja ammattikouluopinnot tulivat liian kalliiksi. Perheillä kului niihin jopa tuhansia euroja. Epätasa-arvosta haluttiin eroon: "Me allekirjoittaneet Suomen kansalaiset vaadimme, että eduskunta laatii perusteellisen selvityksen ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ja lakiuudistuksiin lukioja ammatillisten opintojen maksullisuuden poistamiseksi", kansalaisaloitteessa sanottiin. Ongelma alkoi saada paljon huomiota, eikä ihme. Se oli tarkoituskin. K ansalaisaloitteita on voinut tehdä Suomessa yli kahdeksan vuotta. Sinä aikana suomalaiset ovat tavoitelleet niillä esimerkiksi eroa EU:sta, nuuskan laillistamista, lähihoitajien palkkatason nostamista, hävittäjähankkeen pysäyttämistä, ensikertalaiskiintiön poistamista korkeakoulujen valintamenettelystä ja ulkonaliikkumiskieltoa maahanmuuttajille. Kansalaisaloitteiden laatiminen näyttää olevan suomalaisille mielekästä puuhaa. Kun tutkijat selvittivät vuoden 2019 eduskuntavaalitutkimukseen osallistuneilta, ovatko he allekirjoittaneet kansalaisaloitteita, noin 50 prosenttia osallistujista vastasi myöntävästi. Kansalaisaloitteilla on paikkansa Suomen poliittisessa järjestelmässä. Toimiva demokratia edellyttää sitä, että kansalaiset osallistuvat politiikkaan aktiivisesti. Muihin pohjoismaihin verrattuna äänestysaktiivisuus on Suomessa kuitenkin ollut alhainen. Myös luottamus poliitikkoja ja puolueita kohtaan on ollut laskussa, sanoo valtio-opin professori Maija Setälä, joka tutkii demokratiaa Turun yliopistossa. Osittain siksi kansalaisaloitejärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön. Järjestelmän on myös toivottu lisäävän erilaisia näkökantoja poliittisessa vaikuttamisessa. Päätöksenteossa on kyllä kuunneltu ulkopuolisia tahoja, kuten etujärjestöjä, mutta: "Edustettuina ovat perinteisesti usein samat etujärjestöt ja hyvin etabloituneet, asemansa päättäjien kuultavana vakiinnuttaneet, kansalaisjärjestöt", Setälä sanoo. Uudistuksella pyrittiin myös lisäämään läpinäkyvyyttä. Eduskunta valiokuntineen on yleisöltä melko suljettu, eikä ulkopuolinen pääse seuraamaan esimerkiksi valiokuntien keskusteluja. Nyt avoimuus on lisääntynyt, sillä kansalaisaloitteen vireillepanijat pääsevät yleensä valiokuntiin kuultavaksi. Kansalaisaloitejärjestelmä otettiin käyttöön samaan aikaan, kun Suomen perustuslakiuudistus astui voimaan maaliskuussa 2012. Samoihin aikoihin Setälä teki tutkimusta eurooppalaisista kansalaisaloitejärjestelmistä. Toimiva kansalaisaloitejärjestelmä ei ole liian helppo eikä vaikea. Jos systeemi on liian hankala, valta voi valua jo ennestään vaikutusvaltaisten ihmisten hyppysiin. Niin on käynyt monissa Euroopan maissa. Yhdysvalloissakin, jossa aloitteet johtavat kansanäänestyksiin, järjestelmä näyttää ammattimaistuneen. Siellä aloitteiden ympärillä on lähinnä lobbareita. "Ja muita, joilla on rahaa." Jos systeemi on liian helppo, on Setälän mukaan riskinä se, että aloitteet kokevat inflaation, ja poliittinen järjestelmä menee aloitesuman takia jumiin. Siitä on kannettu huolta myös Suomessa. V uonna 2013 nimiä kerättiin aloitteeseen, jolla ajettiin samaa sukupuolta olevien parien avioliiton laillistamista. Tahdon2013-aloite sai 166 851 kannatusilmoitusta, ja joulukuussa 2014 eduskunta hyväksyi avioliittolain muuttamisen. Keväänä vireille tuli jo toinen aloite, "Aito avioliitto". Se pyrki kumoamaan Tahdon-kampanjan lakimuutoksen. Tämäkin aloite keräsi paljon nimiä, yhteensä 106 195 kappaletta ja eteni eduskuntaan. Tilanne herätti kansanedustajissa huolta. Lokakuussa 2015 kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen kysyi kotisivuillaan julkaistussa blogissa, onko "resurssien järkevää käyttöä että vuoden välein eduskunnassa käsitellään aina kansalaisaloitetta ja kansalaisaloitteen vasta-aloitetta ja taas kansalaisaloitetta". Hän pohti, parantuisiko tilanne, jos kannatusten kanssa samaan aikaan kerättäsiiin myös "ei-kannatuksia". "Kysymys on hyvä, mutta ajatus sotii kansalaisaloitteen ideaa vastaan", professori Maija Setälä sanoo. Suomalaisessa järjestelmässä vastuu aloitteen tarpeellisuuden punnitsemisesta on haluttu jättää eduskunnalle. Ja harvassa ovat asiat, jotka eivät jakaisi ihmisten mielipiteitä. S uomessa kansalaisaloitejärjestelmä on varsin käyttäjäystävällinen. Valmiin lakiehdotuksen tai ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä voi jättää kansalaisaloite.fisivustolle helposti ja nopeasti, jopa muutamassa minuutissa. Kannattaminen on vieläkin sujuvampaa: on vain tunnistauduttava sähköisesti, esimerkiksi verkkopankkitunnuksilla. Ennen kuin aloite julkaistaan nimien keräämistä varten, oikeusministeriö tarkastaa sen. Aloitteen toteuttamiskelpoisuuteen ministeriö ei ota kantaa, vaan se katsoo, että aloite sisältää jonkin ehdotuksen ja ettei siinä ole esimerkiksi laitonta materiaalia. Kannatusilmoituksia voi kerätä enintään puoli vuotta. Jos siinä ajassa saa kasaan 50 000, aloite viedään digija väestötietoviraston (DDV) tarkastettavaksi. Suomalaiset tehtailevat kansalaisaloitteita, mutta tulosta syntyy harvoin. Tuhannesta aloitteesta vain parilla on muutettu lainsäädäntöä. tEKStI KAROLIINA PAANANEN KUvItUS MOONA MIETTINEN ylioppilaslehti.fi 17
Usein asia päätyy siellä erityisasiantuntija Otto Palmun pöydälle. Tämän vuoden kevät ja kesä olivat aloiterintamalla poikkeuksellisen hiljaista aikaa, Palmu kertoo. Hän epäilee, että koronaviruksella on ollut vaikutusta asiaan. Politiikka on pyörinyt koronapandemian ympärillä, ja kesä nyt on muutenkin hiljaista aikaa. "Aloitteen tekijät tietysti ajoittavat aloituksen ajankohtaan, jolloin ihmiset ovat hereillä, eivätkä kesämökeillä ja ulkomailla", Palmu sanoo. Tarkistuksessa DDV käy kannatusilmoitukset läpi ja varmistaa, että allekirjoittajat ovat kannatuskelpoisia. Ilmoituksen täytyy sisältää allekirjoittajan nimi, syntymäaika, kotikunta ja aloitteen allekirjoittajan vakuutus siitä, että hän on äänioikeutettu, eli täysi-ikäinen, Suomen kansalainen ja että hän on tehnyt kannatusilmoituksen samaan aloitteeseen vain kerran. Lisäksi selväksi pitää käydä kannatusilmoituksen antamisen päiväys. Päivämäärä on tärkeä esimerkiksi siksi, ettei vaikkapa jo kuolleen henkilön tiedoilla täytetty paperilomake menisi läpi. Kannatusilmoituksia kerätään usein paperille tai kansalaisaloite.fi-palvelussa. Jos 50 000 allekirjoitusta saadaan kasaan verkkopalvelussa, DDV käy läpi vain ne. Paperiset aloitteet pitää nimittäin lähettää skannattavaksi ja sähköiseen muotoon muutettavaksi alihankintayritykselle. Siihen kuluu aikaa ja veronmaksajien rahaa. DDV tarkastaa yleensä vain ensimmäiset 50 000 allekirjoitusta, vaikka kannatusilmoituksia olisi enemmänkin. Kun materiaali on sähköisessä muodossa, se ajetaan järjestelmään, joka vertaa allekirjoittaneiden antamia tietoja väestötietojärjestelmän tietoihin. DDV arkistoi kannatusilmoitukset ja säilyttää niitä viisi vuotta. Koska perustuslakivaliokunta on katsonut, että kansalaisaloitteiden allekirjoittamisessa on kysymys yhteiskunnan toiminnan kannalta merkittävästä vallankäytöstä, kansalaisille tarjottava mahdollisuus saada selvittää, ketkä niihin ovat osallistuneet. Jotkut ovat pyytäneet DDV:tä toimittamaan aineistoja, mutta virasto ei luovuta listoja. Niitä saisi käydä lukemassa paikan päällä, mutta Palmun mukaan kukaan ei käy. S yys-lokakuussa 2017 Maksuton toisen asteen koulutus kaikille -aloite keräsi noin 7 000 allekirjoitusta, seuraavan kuukauden aikana alle pari tuhatta lisää. Helmikuussa kasassa oli 20 000 nimeä, maaliskuussa alkoi loppukiri. Kuun puolivälissä aloitteella oli täydet 50 000 kannatusilmoitusta. Keväällä kannatusilmoitukset toimitettiin DDV:lle, toukokuussa 2018 aloite eteni eduskuntaan ja sivistysvaliokuntaan. Näytti siltä, että aloite saisi aikaan muutoksen. Kaikki eteni kuin suunnitelman mukaan. Y leensä eduskuntaan saakka pääsevät aloitteet käyvät valiokunnissa, ja niistä laaditaan mietinnöt, eli asiakirjat, joiden pohjalta täysistunto tekee päätöksensä. Aina niin ei tapahdu. Esimerkiksi vaalikauden loppuvaiheessa eduskunnalle tuodut aloitteet voivat jäädä paitsi joistakin käsittelyistä. Vaalikauden päätteeksi kaikki lakialoitteet nimittäin raukeavat. Esimerkiksi keväällä 2019 aivan vallan vaihtumisen kynnyksellä aloite perintöja lahjaveron poistamiseksi raukesi kokonaan, vaikka sitä oli kannattanut noin 57 500 ihmistä. Turun yliopiston Setälän mukaan se, ettei jotakin aloitetta oteta eduskunnassa käsittelyyn, voi vähentää aloitteen tekijöiden luottamusta parlamentaarista järjestelmää kohtaan. Joskus syy heikolle menestykselle löytyy aloitteesta itsestään. "Jotkut aloitteet ovat olleet vähän huonosti muotoiltuja. Niistä on käynyt ilmi, etteivät aloitteen tekijät tunne lainsäädäntöä." Setälä muistelee, että muotovirheeseen kaatui myös maksutonta toisen asteen koulutusta ajanut aloite. H elmikuun 2019 lopussa sadat lukiolaiset osoittivat mieltä Helsingissä Kansalaistorilla ja eduskuntatalon edessä. Sivistysvaliokunta oli saanut täysistuntoa varten mietintönsä maksuton toinen aste -aloitteesta valmiiksi. Se suositti, että eduskunta hylkäisi aloitteen vaatimuksineen. Perustelu: Aloitteentekijät olivat vaatineet, että eduskunta tekisi perusteellisen selvityksen toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden edistämiseksi. Olisi pitänyt vaatia, että hallitus laatii selvityksen. "Osoite oli väärä", Helsingin Sanomat kirjoitti. Kansanedustajia kävi mielenosoituksessa pitämässä puheenvuoroja. Ylen mukaan Li Andersson (vas) sanoi, ettei ole oikein, että vedotaan muotoseikkoihin. Hänen mukaansa kyse oli siitä, ettei poliittista tahtoa asian edistämiseksi löytynyt. Muotoseikkaan vetoaminen ei uponnut Kansalaistorin lukiolaisiinkaan. Heidän kylteissään luki: KISS MY MUOTOSEIKKA! Ja: KONKRETIAA EI MUOTOSEIKKOJA. Yksi toisen asteen maksuttomuutta ajaneen aloitteen tekijöistä, Tiina-Maria Levamo kertoo, että aloitteen tekstin sisältöä harkittiin etukäteen tarkkaan. Itse asiassa siihen perehtyi oikeustieteilijäkin, vaikka toisaalta Levamon mielestä olisi tärkeää, ettei kansalaisaloitteen tekijöiltä vaadita ammattilaistason ymmärrystä lainsäädännöstä. Se veisi pohjaa järjestelmän perusajatukselta, hän lisää. "Harvemmin kansalaistoimijoilla on mahdollisuutta palkata juristi tekemään täydellistä lakitekstiä." Eduskunnassa on muutettu muidenkin kansalaisaloitteiden sisältöä, Levamo huomauttaa. Viimeksi niin kävi tänä syksynä. Marraskuussa 2020 eduskunta hyväksyi muutettuna kansalaisaloitteen, jossa oli vaadittu silpomisen kieltämistä erillisellä lailla. Asian käsitellyt lakivaliokunta ehdotti eduskunnalle, että silpomisen rangaistavuutta selkeytetään säätämällä rikoslakiin erityinen rangaistussäännös sen sijaan, että säädettäisiin erillinen laki, kuten kansalaisaloitteessa oli ehdotettu. Maksuton toinen aste -aloitetta käsitelleen sivistysvaliokunnan lopputulos tuli Levamon mukaan aloitetta tekemässä olleille yllätyksenä. Sivistysvaliokunnan kuuleminenkin oli sujunut myönteisessä hengessä. Kampanjassa mukana olleille nuorille saattoi syntyä Levamon 18 Ylioppilaslehti 6/2020
LÄ H D E: TIL A ST O K ES KU S: VA PA A -A JA N O SA LLI ST U M IN EN 20 17 ylioppilaslehti.fi 19
LÄ H D E: ED U SK U N TA VA A LI TU TK IM U S 20 15 & 20 19 20 Ylioppilaslehti 6/2020
mukaan kokemus siitä, että he tulivat "ohitetuksi perustein, jotka eivät olleet riittäviä". Toisaalta nuorten halu muuttaa asioita tuli samalla näkyväksi: "Se, että nuoret osoittivat mieltä, kertoi vastavoimasta ja oikeanlaisesta halusta tulla näkyväksi sekä vahvasta halusta näyttää mielipiteensä." Levamo ei kuitenkaan muistele kansalaisaloitetta epäonnistumisena. Se sai liikkeelle suuren joukon ihmisiä, varsinkin nuoria ja heitä edustavia järjestöjä. Allekirjoittajiakin kertyi lopulta 53 098. "Olemme olleet pystypäin kansalaisaloitteesta, siinä ei ole mitään sellaista, jota pitäisi luimistella. Toki meitä harmitti, mutta aloite oli erinomainen." R eilussa kahdeksassa vuodessa kansalaisaloitetta on pantu vireille liki 1 200. Samassa ajassa eduskuntakäsittelyyn on otettu 39 aloitetta. Lokakuuhun 2020 mennessä niistä oli hyväksytty laiksi vain kaksi. Avioliittolakimuutoksen lisäksi vuonna 2019 voimaan astunut on saanut alkunsa kansalaisaloitteesta. Ja marraskuussa täysistunto päätti kansalaisaloitteen aloitteesta, että silpomiseen puututaan rikoslaissa nykyistä tiukemmin. Suhdeluku on silti tyrmäävä. Professori Setälä pitää läpi menneiden aloitteiden saldoa kohtuullisena. Suomessa lainsäädäntö on ylipäänsä hyvin hallitusvetoista, hän muistuttaa. "Ei yksittäisellä kansanedustajallakaan ole kovin hyviä mahdollisuuksia saada omia lakiesityksiä läpi." Lain säätäminen ei ole helppoa. Siksi eduskunnassa on valiokuntia, joiden työtä on punnita lakialoitteita eri näkökulmista. Ne pohtivat sisältöä, muotoiluja ja selvittävät, onko aloite uudesta laista ristiriidassa muiden lakien kanssa. K ansalaisaloitteilla ei ole juuri onnistuttu muuttamaan lakeja, mutta joidenkin tutkimusten mukaan se on lisännyt uskoa demokratiaan. Kansalaisten näkemyksiä aloitejärjestelmästä on selvitetty eduskuntavaalitutkimuksissa neljän vuoden välein, vuosina 2015 ja 2019. Vuonna 2015 lähes 80 prosenttia osallistujista koki aloitejärjestelmän parantaneen suomalaisen demokratian tilaa ainakin jonkin verran. Vuonna 2019 niin ajatteli pienempi porukka, 63 prosenttia vastaajista. Setälän mukaan lasku selittyy sillä, että alkuinnostus on hälventynyt, ja ihmisillä alkaa olla realistisempi käsitys siitä, mitä kansalaisaloitteilla voi saavuttaa. Lisäksi järjestelmän perustamisen jälkeen politiikkaan ja yhteiskunnalliseen toimintaan on osallistunut aiempaa paremmin myös joukko sellaisia ihmisiä, joita tällainen toiminta ei ainakaan tilastojen valossa ole juuri kiinnostanut. Laiskana äänestäjäryhmänä tunnetut nuoret ja eritoten nuoret naiset allekirjoittavat paljon aloitteita. "Se on merkittävä asia." Eräänlaisena uhkakuvana on pidetty sitä, että kansalaisaloitejärjestelmää ryhtyy hyödyntämään lähinnä sama porukka, joka muutenkin saa politiikassa äänensä kuuluviin. "Olen kuitenkin miettinyt, että mikä se vaihtoehto sitten olisi", Setälä sanoo. "Sekö, että vähennetään poliittisen osallistumisen mahdollisuuksia? Onko se sitten parempi niin?" Aina ei kuitenkaan tarvita ammattilaisia. Joskus riittää, että aihe on pinnalla. Heinäkuussa 2019 aloite verkkokalastuksen kieltämiseksi saimaannorpan levinneisyysalueella keräsi parissa päivässä 50 000 kannatusta. Vähän ennen aloitteen alulle panemista uutisissa oli kerrottu, että neljä erittäin uhanalaisen saimaannorpan kuuttia oli kuollut verkkoihin. Esimerkkejä on muitakin. Kun lentämisen päästöjä päiviteltiin uutisotsikoissa, kansalaisaloite.fi:ssä alettiin peräänkuuluttaa lentoveron tarpeellisuutta. Ja kun Black Lives Matter -kansanliike levisi, ehdotti kansalaisaloite antirasistisia strategioita korkeakouluihin. Ja vaikka valiokunta ei suosittaisikaan eduskuntaa hyväksymään aloitetta, eduskunta voi kiinnostua aloitteen esiin nostamista asioista. Kansalaisaloitteita koskevissa valiokuntamietinnöissä onkin usein osoitettu tukea aloitteen pyrkimyksille, Setälä kertoo. Kansalaisaloitteen ansiosta esiin noussut aihe voi alkaa kiinnostaa muuallakin kuin eduskunnassa. Esimerkiksi kansalaisaloite kesäajan muuttamisesta pysyväksi ajaksi herätti keskustelua EU:ssa asti. Setälä pitääkin selvänä, että systeemillä on toinenkin tehtävä kuin olla kansalaisen välineenä, jolla vaikuttaa lakiin. Siitä on tullut keino herätellä keskustelua. V uonna 2017 Pelastakaa Lasten kansainvälinen kattojärjestö Save the Children aloitti kampanjoinnin lasten kokeman köyhyyden vähentämiseksi. Samalla järjestön maaja jäsentoimistot, mukaan lukien Suomen Pelastakaa Lapset, alkoivat kampanjan avulla puuttua eri maissa havaitsemiinsa puutteisiin lasten oikeuksissa. Suomen Pelastakaa Lapset on pitkään tukenut vähävaraisten perheiden nuoria, jotka tarvitsevat apua oppimateriaalien ostamiseen. Se on myöntänyt oppimateriaalitukea esimerkiksi lukiokirjojen hankkimiseen, ja tuen kysyntä on kasvanut vuosi vuodelta. Järjestö valitsi vaikuttamistyönsä kampanjan kärjeksi koulutuksen maksullisuuden ja sen vaikutukset siihen, onko opiskeleminen kaikille yhdenvertaisesti mahdollista. Kampanjaa oli tekemässä TiinaMaria Levamo. Hän työskentelee Pelastakaa lapset ry:llä erityisasiantuntijana. Kampanjaa ryhdyttiin suunnittelemaan yhdessä asiantuntijoiden, köyhyystutkijoiden ja kumppanijärjestöjen kanssa. Projektiin palkattiin yksi työntekijäkin. Kokouksissa pohdittiin, miten aihe nostettaisiin julkiseen keskusteluun. Eräässä Pelastakaa Lasten järjestämässä suunnittelupalaverissa oli mukana köyhyystutkija Maria Ohisalo. Ohisalo ehdotti, että ongelmaan voisi puuttua laatimalla kansalaisaloitteen. Kansalaisaloite toisen asteen maksuttomuudesta hylättiin eduskunnassa helmikuussa 2019. Kesäkuussa Suomessa kuitenkin vaihtui hallitus. Pääministeripuolueeksi tuli sdp, opetusministeriksi Li Andersson. Ohisalosta tuli sisäministeri. Hallitusohjelman yhdeksi tavoitteeksi kirjattiin oppivelvollisuusiän korottaminen 18 ikävuoteen. Samalla sinne kirjattiin, että lukioja ammattioppilaitoksista tulisi maksuttomia. Kirjattiin sinne paljon muutakin, mutta yksi rivi kuulostaa kovin tutulta. Siinä luvataan, että lukioja ammattikouluista tulisi maksuttomia. Jutussa on käytetty asiantuntijana myös oikeusministeriön neuvottelevaa virkamiestä Heini Huotarista . ylioppilaslehti.fi 21
ÄLKÄÄ LÄHTEKÖ
ÄLKÄÄ LÄHTEKÖ Kouvolaan piti tulla kaikkea suurta ja mahtavaa. Sitten tuli rakennemuutos, kaupungistuminen ja globalisaatio. Nyt Kouvola on pulassa. tEKStI SONIA EL KAMEL KUvAt TOUKO HUJANEN
K ari Haaraoja sai ensimmäisen työpaikkansa 20-vuotiaana Voikkaan puuhiomosta. 1980-luvulla siellä tienasi hyvin muihin aloihin verrattuna, ja kaikki Haaraojan kaverit olivat tehtaalla töissä. Siksi hänkin sinne halusi. Haaraoja on asunut nykyisen Kouvolan alueella koko ikänsä. Paperialan töitä hän on tehnyt yli 37 vuotta. Siitä hän tuli tunnetuksikin. Vuonna 2005 Haaraoja aloitti Voikkaan paperitehtaan pääluottamusmiehenä. Tehdas toimi lähes 110 vuotta. Se toi alueelle rahaa ja elämää, kunnes tehdas vuonna 2006 yllättäen lakkautettiin. Haaraoja istuu kahvilassa Kuusankosken keskustassa. Väsyttää. Hän on pukeutunut maastokuvioisiin reisitaskuhousuihin ja susipaitaan. Ääni kuulostaa matalammalta kuin videolla. U usi Kouvola syntyi 1. tammikuuta 2009. Silloin Anjalankoski, Elimäki, Jaala, Kuusankoski ja Valkeala yhdistyivät Kouvolan kaupunkiin. Vuonna 2019 kunnassa asui noin 82 000 ihmistä. Heistä yli kolmannes, noin 30 000 henkilöä asuu Kouvolan keskustaajamassa, joka tunnettiin ennen Kouvolan kaupunkina. Siellä on korkealle kohoavia kerrostaloja, kampaamoita, kahviloita, kaunis vanha kauppahalli, vaaleanpunainen hotelli, kirjasto ja tavallaan Suomen viimeinen Tiimari. Loput kouvolalaiset ovat levittäytyneet ympäri isoa kuntaa, joka on pintaalaltaan yli 13 kertaa suurempi kuin Helsinki. Asukkaita on keskimäärin 28 neliökilometrillä, keskustassa 320. Jaalassa vain alle kolme. Kouvola on tällä hetkellä Suomen muuttotappiollisin kunta. Tulevaisuudessa väki vähenee entisestään. Tilastokeskus on arvioinut, että vuoteen 2040 mennessä Kouvolan asukasluku pienenee 17 prosenttia. Silloin täällä saattaa olla 14 000 ihmistä vähemmän kuin nyt. He lähtevät vähitellen. Esimerkiksi vuonna 2019 Kouvolasta lähti 639 henkilöä enemmän kuin sinne muutti. Ongelma syvenee, kun katsoo Kouvolan väestörakennetta. Alle 18-vuotiaiden kouvolalaisten määrä vähenee vuoteen 2040 mennessä jopa yli kolmanneksella. Kahdenkymmenen vuoden päästä Kouvolassa on yli 50 prosenttia enemmän yli 75-vuotiaita kuin nyt. Yli 80-vuotiaiden kouvolalaisten määrä lähes kaksinkertaistuu vuoteen 2040 mennessä. Silloin heitä on jo 15 prosenttia Kouvolan väestöstä. Se rasittaa kunnan taloutta. Kouvola on kuin Suomi pienoiskoossa. Sen ongelmat saattavat pian olla edessä muissakin maakunnissa. L okakuisena torstaina Kouvolan sää on huono, ilma raikas. Yksi syy Kouvolan vaikeuksille löytyy, kun nuuhkii ilmaa. Ummehtunut sellun haju ei enää tunkeudu sieraimiin yhtä voimakkaasti kuin vielä 1990-luvulla. 1900-luku oli paperitehtaiden aikaa. Niihin uskottiin ja investoitiin Suomessa, etenkin nykyisen Kouvolan kunnan alueella. Pitkään se kannattikin. Vielä 1950-luvulla paperiteollisuus kasvoi nopeasti muun teollisuuden mukana. Sitten maailma globalisoitui, idänkauppa tyrehtyi ja 1990-luvun lama kuritti taloutta. Nyt paperia on halvempaa valmistaa Uruguayssa kuin Kouvolassa. Sanomalehtiä luetaan yhä enemmän ruudulta, ja paperin kulutus on romahtanut. Niinpä Kouvolan alueellakin paperitehtaiden toimintaa on supistettu ja tehtaita lakkautettu. Voikkaan paperitehdas meni vuonna 2006, Myllykosken vuonna 2011. Voikkaan tehdas oli 678 ihmisen työpaikka. Irtisanottuja autettiin eläkeputkeen ja koulutettiin uusiin ammatteihin, esimerkiksi rekkakuskeiksi ja sairaanhoitajiksi. Kaikille ei käynyt yhtä hyvin. Vuosi tehtaan alasajon jälkeen yli 150 työntekijää oli vielä tyhjän päällä. "Aluksi Voikkaalla vallitsi maailmanlopun tunnelma", Voikkaan tehtaan alasajoa johtanut Aki Kohonen sanoi noin vuosi lakkautuspäätöksen jälkeen Suomen Kuvalehdessä. Mutta hetken Kouvola oli paperiparatiisi. Kari Haaraojalla on vapaapäivä töistä. 24 Ylioppilaslehti 6/2020
UPM Kymi -tehdas sijaitsee Kymijoen rannalla Kuusankoskella. Kuusaan sillalta voi ajaa Kuusaantietä pitkin Kouvolan keskustaan. ylioppilaslehti.fi 25
S uomen suuret murrokset ovat osuneet kovaa Kouvolaan. Suomen kaupungistuminen kiihtyi 1950–1960-lukujen taitteessa. Vuonna 1970 jo yli puolet suomalaisista oli kaupunkilaisia. Samaan aikaan Suomi alkoi muuttua teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskunnaksi 1970ja 1980-luvuilla. Vähitellen tehtaiden tilalle tuli palveluja: koulutusta, tutkimusta, sairaanhoitoa, kuljetusta ja viihdettä. Kaupungistuminen jatkuu edelleen. Kaupunkialueilla asuu jo yli 72 prosenttia suomalaisista. Heitä houkuttelevat etenkin pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku ja Oulu. Vuonna 2019 Uusimaa sai muuttovoittoa yhteensä 8 114 henkilöä. Kaupunkeihin muuttavat etenkin nuoret. Kouvolan lähtijöistä hieman yli puolet on 15–29-vuotiaita. Kunta tarvitsisi heitä. Tiedetään, että nuoret lähtevät maaseudulta muualle opiskelemaan ja jäävät töiden perässä usein sille tielle. Kouvolassa ei ole yliopistoa, töitä on sosiaalija terveydenhuollossa, kaupungilla ja palvelualalla. Kuusankosken keskustassa yhdessä korttelissa on yli viisi kampaamoa. Kun ihmisiä valuu esimerkiksi Helsinkiin, kaupunki saa lisää verotuloja ja ostovoimaa, joilla voidaan hankkia lisää palveluja. Kaupunkeihin imeytyneet ihmiset vievät palvelujen ylläpitämiseen käytetyt verorahat mukanaan. Kaupunki saa lisää verotuloja ja ostovoimaa, joilla voidaan hankkia lisää palveluita. Samaan aikaan muuttotappiokunnassa verotulot vähenevät. Sitten tehdään leikkauksia ja karsitaan palveluita. Alueen vetovoima heikkenee, nuoret muuttavat pois, ikärakenne vääristyy, verotulot vähenevät entisestään ja niin edelleen. Se ei varsinaisesti houkuttele jäämään eikä varsinkaan muuttamaan Kouvolaan. Nuoret lähtevät ja saavat omat lapsensa, tulevat veronmaksajat, jossain muualla. Syntyy itseään ahmiva kierre. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, miten se pitäisi pysäyttää. K ymmenkunta vauvaa räpiköi matalassa altaassa. Niiden jokellus kaikuu kaakeleista. Kuusankosken uimahallissa on käynnissä uimakoulu. Uimahallissa on kolme sisäallasta. Ylätasanteella lastenallas, alatasanteella poreallas ja uima-allas. Siinä on ratoja ja hyppytorni. Pasi Manninen on tuonut poikansa Miikan uimaan. He harrastavat uimahalleissa käymistä. Pasi Manninen pitää kylmäaltaista, Miika veteen hyppimisestä. Kouvolassa uimahallit ovat yksi näkyvimmistä kaupunkipoliittisista aiheista. Kunnassa on viisi uimahallia: Inkeroisten, Korian, Kuusankosken, Urheilupuiston ja Valkeatalon uimahallit. Kuusankosken uimahallin ulkoallas ei ole käytössä lokakuussa. 26 Ylioppilaslehti 6/2020
Mannisilla on syysloma. Sen kunniaksi he ovat käyneet Kuusankosken hallin lisäksi Valkeatalon uimahallissa, Kotkan Katarina-uimahallissa ja Nastolassa. "Ei ollut kylmäallasta siellä." Monet kouvolalaiset kaupunginjohtaja Marita Toikasta Pasi Manniseen mainitsevat juuri uimahallit, kun heiltä kysyy, miksi Kouvolassa on hyvä asua. Uimahallit voivat olla joillekin pieniä syitä jäädä Kouvolaan, mutta niiden kaikkien ylläpitäminen on kunnalle kallista. Ikääntyvät uimahallit ovat aikapommeja. Valtavien rakennusten peruskorjaaminen maksaa paljon. Korian uimahallin sopimus on päätetty irtisanoa vuoden 2020 loppuun mennessä. Voi olla, että tulevaisuudessa muitakin uimahalleja lakkautetaan. Mutta mikä? Siitä monilla kuntalaisilla on mielipide. Seitsemänvuotiaan Miika Mannisen mielestä Kuusankosken uimahalli on Kouvolan paras. Isän suosikki on Valkeatalon uimahalli. "En muista, onko siellä kylmävesiallasta." Pasi Mannisen mielestä Kouvola on mukava paikka. Miksi, sitä hän ei aluksi oikein osaa sanoa. Palvelut ovat lähellä, ja Kouvolasta on rautatieyhteydet joka suuntaan, hän kertoo. Kouvola on sopivan kokoinen kaupunki, jossa asuu mukavan oloisia ihmisiä, hän lisää. Kauneushoitolat erottuvat katukuvasta. Vuonna 1977 valmistunut Pohjola-talo rakennettiin, kun Kouvolaan tarvittiin iso virastorakennus. ylioppilaslehti.fi 27
V alkeakoskella Valkeatalon uimahallin vieressä on rantasauna. Sen terassilla istuu eläkeläispariskunta. Mies kertoo asuneensa Kouvolan alueella 70 vuotta. Hänen mielestään Kuusankoski ja Anjankoski pilasivat kuntaliitoksen. Kouvolaan liittyi pahasti velkaantuneita pieniä kaupunkeja, ja ne raahasivat Kouvolan kaupungin mukanaan talousvaikeuksiin, hän sanoo. "Ei missään tapauksessa Kuusankoskea ainakaan. Se on kaikkein pahin, sieltä tulivat typerimmät virkamiehetkin." Anjalankoskella kasvaneella Elina Sepällä ei ole yhtä voimakasta mielipidettä, mutta hänenkin mielestään alueen palvelut ovat vähentyneet kuntaliitoksen jälkeen. Jotain on onneksi vielä jäljellä. Yksi Sepän lempipaikoista Anjalankoskella on Ankkapurhan kulttuuripuisto. Siellä voi esimerkiksi ihastella Anjalan kartanoa, kaunista kaksikerroksista keltaista puutaloa. Seppä valmistui tradenomiksi Kouvolassa sijaitsevasta Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulusta Xamkista vuonna 2019. Nyt hän on koulussa töissä kampusassistenttina. Hän ei ole varma, onko nihkeys kuntaliitosta kohtaan muilta opittua. "Se on ollut aikuisille sokki." Kun Seppä muutti ammattikoulun jälkeen Anjalankoskelta Kouvolan keskustaan, hän rakastui kouvolalaisiin musiikkiyhtyeisiin, kuten rockyhtye Lasten Hautausmaahan. Hän kertoo, että Kouvolassa on elinvoimainen undergroundmusiikkiliike. Seppä on lähiaikoina muuttamassa Kouvolan sisällä kerrostalosta puolisonsa omistamaan rivitaloasuntoon. Keväällä hän aikoo istuttaa talon pihalle kukkia ja ulkoiluttaa siellä kahta sinisilmäistä Ragdoll-kissaansa. Niiden nimet ovat Lelu ja Laila. K ouvolassa on tuhansia tiilija puutaloja. Niiden pihoissa kasvaa omenapuita ja punaviinimarjapensaita. Nyt taloja saisi halvalla. Vuonna 1953 valmistunut vaaleankeltainen puutalo Kuusankoskella, kaksi kerrosta, 68 neliötä, kuisti, kakluuni ja takka: 119 000 euroa. 136-neliöinen tiiliomakotitalo Inkeroisissa isolla terassilla ja porealtaalla: 120 000 euroa. Sijoitusasunnoksi tai ensimmäiseksi kodiksi 26-neliöinen yksiö kirkkopuiston laidalta, isot remontit tehty: 27 500 euroa. Elina Sepän mielestä hiljaisessa ja pimeässä koulussa on aamuisin pelottavaa. Hollolalainen Lauri Heinonen käy Kouvolan Käyrälammella saunomassa. 28 Ylioppilaslehti 6/2020
Helsingin Suutarilasta 26-neliöinen, välttävässä kunnossa oleva yksiö, johon on tulossa putkiremontti: 100 000 euroa. Kouvolan asuntojen hinnat ovat matalia Pääkaupunkiseutuun verrattuna, mutta koko maan tasolla keskikastia. Neliöhinta on tuhannen euron paikkeilla. Se on ilmentymä muuttotappiosta, mutta joillekin se voi olla myös syy muuttaa alueelle. Hinnat painuvat alas, kun kysyntää ei ole, mutta tarjontaa riittää. Nyt Kouvolasta voi ostaa asunnon summalla, joka on Helsingissä yksiön tai kaksion käsiraha. Kouvolan asunnoista ei tosin välttämättä saa edes omaansa takaisin, eikä arvonnoususta kannata haaveilla. Paloesimies Lauri Heinonen höyryää, kun hän pulahtaa Tykkimäen saunan laiturilta Käyrälampeen. Tämä on jo yhdeksäs tai kymmenes kerta syksyn aikana, kun hän on ajanut Tykkimäen saunalle kotoaan Hollolasta varta vasten saunomaan ja uimaan. Kylpemisen jälkeen Heinosella on tapana käydä kauppakeskus Veturissa syömässä tulinen wok-ateria illalliseksi. Sitten hän ajaa takaisin Hollolaan. Kouvolassa on kaunista, hän sanoo. Saunakin on moderni, ja laiturilta voi pulahtaa avantoon. ylioppilaslehti.fi 29
Kouvolan keskustassa asuu noin 30 000 ihmistä. 30 Ylioppilaslehti 6/2020
Heinonen ei kuitenkaan voisi kuvitella muuttavansa Kouvolaan. Koti ja perhe ovat Hollolassa. Julia Lupunen, Sonja Tommiska ja Kaisa Mäkynen juovat siideriä saunan terassilla. Lupunen on jo muuttanut Helsinkiin. Hän halusi opiskella sairaanhoitajaksi ja "muutenkin pois täältä". Tommiska on kampaaja ja asuu Kouvolassa. Hän haluaisi lähteä Helsinkiin, sillä siellä hän voisi edetä urallaan. "Vielä täällä." Pakkaajana työskentelevä Mäkynen asuu Kouvolassa eikä suunnittele muuttavansa pois. Hän on "naimisissa asuntonsa kanssa" ja viihtyy kunnassa hyvin. Halvat asunnot tai mikään muukaan yksittäinen tekijä eivät saa ihmisiä jäämään tai muuttamaan Kouvolaan. Mikä sitten? K ouvola mainostaa verkkosivuillaan olevansa "kasvualusta, mahdollisuus uusille avauksille ja uudelle kasvulle". "Vuonna 2030 meitä on täällä Kouvolassa 90 000 asukasta", kaupungin verkkosivuilla lukee. Miten se on mahdollista, kun tilastot ennustavat romahdusta? Esimerkiksi kaavoittamalla Kouvolaa niin, että järvien rannoille voi rakentaa nykyistä enemmän asuntoja, kertoo Kouvolan kaupunginjohtaja Marita Toikka. Toikka oli ehdolla vuoden 2015 eduskuntavaaleissa kokoomuksen kansanedustajaksi. Silloin hän oli sitä mieltä, että kuntien määrää tulee vähentää merkittävästi, vaikka pakolla. Niin hän ajattelee edelleen, mutta ei kerro, haaveileeko hän siitä, että Kouvolaan liitettäisiin tulevaisuudessa lisää kuntia. Kouvola yrittää mahdollistaa kesäasuntojen muuttamisen ympärivuotisiksi asunnoiksi, Toikka kertoo. Kunnassa on noin 8 000 kesäasuntoa, joista suurin osa on Pohjois-Kouvolassa sijaitsevassa Jaalassa. Siellä ei ole yläkoulua, lukiota tai kummoisia uranäkymiä. Siellä on järviä, mökkejä ja metsiä, joissa liikkuu toisinaan susia ja karhuja. Miten sinne houkutellaan ihmisiä? "Siitä tulee oma haasteensa, että mitkä kesäasuntoalueista on otettu mukaan tähän pysyvän asumisen osioon." "Ei haeta ehkä siihen syrjäisimpään korpimökkiin." Toikka luettelee Kouvolan "kasvukärkiä". Niistä kaksi ensimmäistä ovat lasten ja nuorten kasvu. Lasten lasten ja nuorten kasvu on usein synonyymi koulutukselle. Ennen kuntaliitosta nykyisen Kouvolan alueella oli 48 peruskoulua. Nyt kunnassa on enää 34 koulua, ja oppilaita on 1 600 vähemmän kuin ennen. Viime marraskuussa kaupunginvaltuusto päätti, että vuoteen 2029 mennessä Kouvolassa on 20 koulua. Toikka ajattelee, ettei koulujen yhdistämisessä ole ainoastaan kyse lakkauttamisesta, vaan koulutuksen kehittämisestä. Kun koulurakennusten ylläpitokulut pienentyvät, vapautuneilla varoilla voidaan parantaa opetuksen tasoa. "Saadaan oppimisympäristöt vastaamaan nykyaikaa." K asvua hakiessa Kouvola on kurottanut itään, aina Kiinaan asti. Vuonna 2004 Kouvolan piti rakentaa suora junayhteys Shanghaihin, mutta Innorail-hankkeesta ei tullutkaan mitään. Vuonna 2007 Teholan teollisuusalueella tarjoiltiin jo kiinalaisia herkkuja ja samppanjaa. Oli syytä juhlaan: China Center oli avattu. Vanhan meijerin tiloihin perustetusta kauppakeskuksesta piti tulla kiinalaisyritysten kehto, Kouvolan silmäterä. China Center -hankkeesta on jäljellä enää kiinalainen paifang. Näitä raiteita pitkin pitäisi päästä Kiinaan. ylioppilaslehti.fi 31
Kaksi vuotta myöhemmin hanke kuivui kasaan. Siitä on Teholan teollisuusalueella edelleen muistuttamassa alkuinnostuksessa pystytetty paifang, kiinalainen lohikäärmeportti. Pian Kiinasta kuitenkin kantautui iloisia uutisia. Presidentti Xi Jinping julkisti Kiinan uuden Silkkitien vuonna 2013. Se on biljoonan dollarin satamaja raidehankkeiden verkosto. Vuonna 2017 Kouvola käynnisti konttijunahankkeen Kiinaan. Ensimmäinen rahtijuna lähti Kouvolasta kohti Xi’ania jo samana vuonna. Vuonna 2018 reitillä kulki 24 junaa. "Nykyajan bisnesmaailman helmi, Pohjois-Euroopan arvostetuin logistiikkakeskus sijaitsee Kouvolassa", kehuttiin elinkeinoyhtiö Kinnon mainosvideolla. Yleisradion MOT-ohjelma kertoi joulukuussa 2019, että Kiinaan kuljetettiin todellisuudessa lähes tyhjiä kontteja. Se oli kannattavaa, koska Kiina maksoi junille kuljetustukia. Kouvolan kaupunginjohtajan Marita Toikan mukaan uutisointi oli tarkoitushakuista ja antoi toiminnasta väärän kuvan. Rautatieyhteyttä rakentaneen Cargo Handling Oy:n toimitusjohtaja Jussi Toikka ei halua kommentoida Ylen uutisointia. (Marita ja Jussi Toikka eivät ole sukua toisilleen.) Nyt Kouvola havittelee kiinalaista rahaa rakentamalla kuivasatamaa. Se on sisämaassa sijaitseva terminaali, josta on raideyhteys merisatamaan. On arvioitu, että terminaali otetaan käyttöön vuonna 2023. Sen hinta on 40 miljoonaa euroa, josta Kouvolan veronmaksajat maksavat melkein 30 miljoonaa. EU ja valtio sijoittavat loput. Suomessa on jo toinenkin kuivasatama, Helsingin Vuosaaressa. Siellä tilaukset kulkevat. Reitit kulkevat Norjan Narvikista Vuosaaren kautta Lounais-Kiinan Chongqingiin ja Itä-Kiinan Hefeihin. Junat vievät Norjasta Kiinaan muun muassa lohta. Kouvolan läpi ne ajavat pysähtymättä. T alousjohtaja Hellevi Kunnas istuu kokoushuoneessa kaupungintalon kolmannessa kerroksessa. Hän sanoo, että kaupungilla on paine löytää kuivasatamaan toimijoita. "Monet päättäjät kyseenalaistavat koko hankkeen." Talousjohtaja Hellevi Kunnas on palvellut Kouvolaa koko ikänsä. Kouvolalaiset syövät lounasta Kauppahallissa. 32 Ylioppilaslehti 6/2020
Kouvolalaiset syövät lounasta Kauppahallissa. Kunnas on asunut Kouvolassa lähes koko elämänsä, silloinkin kun hän opiskeli yliopistossa Lappeenrannassa. Ainoastaan lapsena hän asui muutaman vuoden muualla. Kunnas on tehnyt koko työuransa kaupungin palveluksessa ja kasvattanut lapsensa Kouvolassa. Kouvolan tilinpäätökset ovat olleet viime vuosina huonoja. Vuonna 2018 kaupunki teki 26 miljoonan euron tappion, ja vuonna 2019 yhteensä 27,7 miljoonan. Kunnaksen mukaan alijäämä muodostui "lähinnä sote-kustannuksista" ja odotettua alhaisemmista verotuloista. "Verotuloissa oli isoja muutoksia. Ollaan kuitenkin niin verotuloriippuvaisia", Kunnas sanoo. Hän lukee muistiinpanojaan tietokoneen näytöltä. Verotulojen muutokset liittyvät muuttotappion lisäksi vuoden 2019 valtakunnalliseen verokorttiuudistukseen, jossa luovuttiin palkkauskohtaisista tulorajoista ja sivutulokorteista. Sen vuoksi ennakonpidätykset toimitettiin alkuvuodesta 2019 huomattavasti pienempinä kuin aiemmin. Kuntaja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero korosti valtiovarainministeriön tiedotteessa syyskuussa 2019, että "kunnat eivät ole verotusjärjestelmän, eli verokorttiuudistuksen myötä menettämässä verotuloja, mutta verokertymää siirtyy tältä vuodelta seuraavalle". Se on hyvä mutta tiedossa ollut uutinen Kouvolalle, jonka pitää kattaa kertynyt alijäämä neljässä vuodessa. Jos niin ei käy, Kouvolasta voi tulla kriisikunta eli se siirtyy valtiovarainministeriön tarkkailuun. Silloin valtiovarainministeriön nimittämä työryhmä etsii kunnalle säästöjä valmistelemalla sille talouden tasapainottamisohjelman. Työryhmä saattaa myös suosittaa kuntaliitosta. Silloin puhutaan valtion holhoukseen joutumisesta, sillä kriisikunta menettää suuren osan omasta päätösvallastaan. Se on harvinaista. Tuoreimmat esimerkit ovat vuodelta 2015, kun kriisikunta Tarvasjoki pakkoliitettiin Lietoon, Lavia Poriin ja Jalasjärvi Kurikkaan. Samaan aikaan kun Kouvola yrittää estää kriisikunnaksi tulemisen, se haluaisi tehdä isoja investointeja: rakentaa kouluja ja korjata rakennuksia. Kunta on etsinyt säästöjä muun muassa keskittämällä palveluja, purkamalla huonokuntoisia rakennuksia ja lomauttamalla lähes kaikki työntekijänsä kolmeksi viikoksi. Kauppatorin laidalla sijaitsevat tornitalot ovat Kouvolan maamerkki. ylioppilaslehti.fi 33
"Se on aika väsyttävä tilanne, että pitäisi koko ajan löytää säästöjä. Ei niitä meinaa enää löytyä." Kouvolan kaupunginhallitus korotti tuloveroprosenttia 0,5 prosenttiyksiköllä vuodelle 2020. Nyt veroprosentti on 21,25, Helsingissä se on 18. Kunnaksen mukaan Kouvola pääsee "sopeuttamistoimilla reilusti plussalle sekä tänä vuonna että ensi vuonna" esimerkiksi lomautusten ja veroprosentin noston avulla. Tänä vuonna valtio on myös maksanut kunnille tukia koronaviruspandemian takia. Kun alijäämät on saatu katettua, Kouvolan talous pitäisi rakentaa kestävälle pohjalle. Pitää löytää uusia tapoja toimia, talousjohtaja Kunnas sanoo. "Otetaan mukaan kaupungin lisäksi julkiset toimijat, kuntalaiset, järjestöt ja yritykset." 23. kesäkuuta 2020 Kouvolan lakritsi julkaisi työpaikkailmoituksen. Siinä luvattiin töitä lakritsitehtaalta ja 32,5-neliöinen omistusasunto Kuusankosken keskustasta. Kouvolan lakritsitehdas ei näytä tehtaalta. Se on kaksikerroksinen sodanaikainen tiilitalo omakotitaloalueella. Tehtaalla on kaksi ongelmaa. Sen nimessä on Kouvola, eikä se pääse kunnasta eroon, lakutehtailija Timo Nisula kertoo. Hänen mielestään Kouvola tarvitsee apua. On kouvolalaisten yritysten tehtävä huolehtia omasta seksikkyydestään. Haluavatko ihmiset yrityksiin töihin ja Kouvolaan asumaan? Siksi Kouvolan lakritsi tarjosi työpaikkaa ja ilmaista omistusasuntoa. Hakemuksia tuli lähes 200. Paikan sai 26-vuotias espoolainen Markus Häärä. Häärä tulee vastaan lakritsitehtaan portaikossa, mutta häneltä ei saa kysyä mitään. Häärästä on kirjoitettu niin paljon lehdistössä, että lakritsitehtaan johto on kieltänyt puhumasta hänelle. Elokuussa vielä sai. Silloin hän kommentoi Taloussanomille näin: "Espoo on ollut vilkas, ihan liian hektinen paikka elää. Kaikki tämä hälinä ja meteli ympärillä on stressannut minua. Olen todella helpottunut siitä, että minulla on nyt pääsylippu pois täältä.” Samaa mieltä on kouvolalainen terveydenhoitajaopiskelija Meri Salmi. Hän on asunut Helsingissä kaksi kertaa, molempina kertoina puoli vuotta. Ensimmäisellä kerralla hän oli päiväkodissa töissä, toisella hän asui siskonsa kanssa. Hengailin, hän sanoo. "Helsinki oli aivan liikaa itelle, kun oli tottunut rauhalliseen paikkaan." Salmen koti on Kouvolassa. Kymiringissä oli tarkoitus järjestää MotoGP-kisat kesällä 2020. 34 Ylioppilaslehti 6/2020
P aljon melua betonista. Ainakin siihen nähden, miten vähän betonirakennuksia Kouvolassa oikeasti on. Kuuluisin niistä on Pohjola-talo. Perjantai-iltana sen edustalla seisoskelee nuoria. He ovat tulossa baarista. Leevi Laitinen, Matti Hämäläinen ja Veeti Marttila ja ovat päättäneet jäädä asumaan Kouvolaan. He ovat kasvaneet Korialla Kouvolan taajamassa. Laitinen ja Hämäläinen ovat sähköasentajia, Marttila on rakennusalalla. "Täällä on eläkeikäisiä, täällä ei tehdä enää lapsia", Lappalainen sanoo. "Suoraan sanottuna ongelma on se, että täällä on hyvä asua, mutta ei töitä", Marttila sanoo. Tilastot näyttävät, että etenkin nuoret naiset muuttavat pois maaseudulta. Osa heistä opiskelee korkeakouluissa, rakastuu, menee asiantuntijatöihin ja hankkii lapsia. Usein matalan syntyvyyden syyksi arvellaan sitä, että naiset häipyvät, kouluttautuvat korkeasti eivätkä tule takaisin. Vaikka Kouvolasta lähteneet naiset pakotettaisiin takaisin, he eivät välttämättä tekisi lapsia kouvolalaisten miesten kanssa. Ihmisillä on taipumus pariutua samantasoisesti koulutettujen kanssa. Mikseivät miehet itse lähde kouluun? "Naiset saavat ehkä vähemmän palkkaa, ja ehkä siksi he haluavat kouluttautua korkeammin", Laitinen sanoo. "Tai sitten niillä kestää pinna", Hämäläinen lisää. Hämäläinen voisi joskus myöhemmin opiskella jotain muuta, mutta nyt ei ole kiire mihinkään. Laitinen suunnittelee ostavansa asunnon Kouvolasta. "Et sä voittoa siitä saa", Hämäläinen keskeyttää. Kouvolaan he silti jäävät. Täällä on rauhallista, niin kaikki sanovat. Kouvola on metsien, järvien, lenkkipolkujen, saunojen, omakotitalojen ja marjapensaiden valtakunta, jonka poikki luikertelee kohmeinen Kymijoki. Ihmisillä on täällä perheitä, kavereita, töitä ja harrastuksia. On kulttuuria, urheilua ja uimahalleja. Ehkä pian myös formulakisoja. K un Voikkaan tehdas lakkautettiin ja kaikki muut lähtivät, pääluottamusmies Kari Haaraoja ja noin 50 muuta jäivät niin sanottuun jälkihoitoryhmään töihin. He purkivat paperikoneita ja lähettivät niiden osia muihin tehtaisiin. Saksaan, Englantiin ja Lappeenrantaan, muun muassa. Kun Voikkaan tehdas oli purettu, Haaraoja aloitti kuorimon päivämiehenä UPM:n Kymin sellutehtaalla Kuusankoskella vuonna 2013. Kuorimossa puu kuoritaan ja siitä tehdään haketta. Kesällä 2020 Kouvolan lakritsi tarjosi työpaikkaa lakritsitehtaalta ja omistusasuntoa Kuusankoskelta. ylioppilaslehti.fi 35
Siniseksi valaistussa Pohjola-talossa on 12 kerrosta.
"Jonkinlainen yleismies Jantunen", hän kuvailee tehtäviään. Kari Haaraoja täyttää joulukuussa 58 vuotta. Hän on omasta mielestään liian vanha oppimaan uutta ja liian nuori jäämään eläkkeelle. "Kaikki tehdään nykyään tällä”, Haaraoja sanoo ja näpyttelee ilmaa kuin siinä olisi näppäimistö. Haaraoja sanoo, että hän on tottunut käyttämään töissä enemmän hauista kuin järkeä. Siksi hänellä ole minkäänlaista inspiraatiota uusien järjestelmien opettelemiseen. Hän ei tosin usko pääsevänsä edes eläkkeelle. "Kupsahdan sitä ennen." Haaraoja ei kuitenkaan jaksaisi kouvolalaista pessimismiä, ainaista valitusta siitä, miten huonosti asiat ovat. "Tää on aina tätä, että eihän tänne mitään tule." Heinäkuussa moottoriurheilukeskus Kymiringiin kaavailtu ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruussarjan Suomenosakilpailu peruuntui koronaviruspandemian takia. Kisat on nyt lykätty kesälle 2021. Sillä välin radalla on järjestetty esimerkiksi vanhojen autojen esittelyajoja. Rata sijaitsee Iitissä, Kouvolan rajalla. Kun rataa testataan, autojen ja moottoripyörien surina kuuluu Kuusankoskelle asti. Haaraoja toivoo, että Kymiring-hanke onnistuisi. "Sehän tuo helvetisti rahaa tälle paikkakunnalle. Se toisi niin paljon piristettä." K aksi päivää ennen haastattelua Kari Haaraoja menetti työnsä kuorimon päivämiehenä. Tällä kertaa YT-neuvotteluiden lopputuloksena. UPM lakkautti Kymin kuorimon päivämiehen työtehtävän kokonaan ja tarjosi Haaraojalle sijaisuutta vuoden loppuun asti. Haaraoja puhdistaa tehtaan vettä kemiallisesti. Vuorot kestävät puoli seitsemästä puoli seitsemään. Aamusta iltaan tai illasta aamuun. Ei ole varmaa, millainen Haaraojan työnkuva on vuodenvaihteen jälkeen. Ainakin nyt vaikuttaa siltä, että työt vesilaitoksen hoitajana jatkuvat. Edellisenä iltana hän on pelannut korttia ja juonut Suomi-viinaa. Vitutukseen, hän sanoo. "Riipaisin kovan kännin niin kuin silloin 14 vuotta sitten." Juttua varten on haastateltu myös Hypoteekkiyhdistyksen pääekonomistia Juhana Brotherusta , Väestöliiton asiantuntijaa Tiia Sorsaa ja Euroopan historian professoria, historiantutkija Laura Kolbea . Matti Hämäläinen ja Leevi Laitinen jäävät Kouvolaan. ylioppilaslehti.fi 37
J KIPU A S KA VUViime vuosikymmenet ovat olleet ihmiselle menestystarina, luonnolle eivät niinkään. Menisikö maailmalla paremmin, jos mittaisimme menestystä eri tavalla? 38 Ylioppilaslehti 6/2020
tEKStI JARO ASIKAINEN KUvItUS BENJAMIN BERGMAN V iime keväänä maailmantalous romahti ennennäkemättömällä tavalla. Ihmiset jäivät koteihinsa, kulutus väheni, rajoitukset sulkivat liikkeitä ja valtioiden rajoja. Hetkessä saatiin aikaan äkkipudotus, joka vastasi vaikutuksiltaan noin 400 miljoonan kokoaikaisen työntekijän töiden loppumista. Kevään jälkeen talous on elpynyt Suomessa ja maailmalla hitaasti ja epävarmasti. K un puhutaan talouskasvusta, tarkoitetaan yleensä bruttokansantuotteen kasvua. Sitä, kuinka ison rahan edestä maan rajojen sisällä tuotetaan tiettynä ajanjaksona tavaroita ja palveluita enemmän kuin edeltävänä saman pituisena ajanjaksona. Talouskasvu ilmaistaan prosenttilukuna, josta on vähennetty hintojen nousun ja inflaation vaikutukset. Tulos on talouden suorituskyky. Se antaa viitteitä siitä, onko ihmisille töitä ja riittävätkö tulot kirjastoihin, sairaaloihin, kouluihin ja armeijaan. Puolessa vuosisadassa maailman bruttokansantuote on viisinkertaistunut ja vauraus lisääntynyt räjähdysmäisesti. Noin viisikymmentä vuotta sitten puolet kaikista ihmisistä eli äärimmäisessä köyhyydessä. Nykyään koulutus, rokotukset, terveydenhuolto, puhdas vesi, sähkö, jääkaappi ja internet ovat suurimmalle osalle itsestäänselvyyksiä. Mutta niin ovat ympäristöhaitatkin. Ilmasto on ihmisen toiminnan seurauksena lämmennyt jo 1,1 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Elinympäristöt ja lajit katoavat, miljoonaa eläinlajia uhkaa sukupuutto. BKT ja talouskasvu eivät sitä huomioi. Pitäisikö? B ruttokansantuote nousi talouden kuvaajana valta-asemaan lähihistorian isojen mullistusten kautta. 1930-luvulla Yhdysvallat oli Suuren laman kourissa. Päättäjät eivät tienneet, miten talous saataisiin takaisin jaloilleen. Oikeastaan he eivät edes tienneet, mistä kansantalous tarkalleen ottaen koostuu. Vuonna 1934 taloustieteilijä Simon Kuznets laati kongressille raportin. Siinä yritettiin laskea yhteen koko maan – yritysten, yksilöiden ja hallinnon – taloudellinen toiminta. Syntyi kansantalouden tilinpitojärjestelmä. Se kertoi, millaisia muutoksia tuotannossa, kulutuksessa ja varallisuudessa tapahtuu. Kuznetsin tilastot auttoivat presidentti Rooseveltia pysymään kärryillä maan talouden tilasta ja arvioimaan New Deal -talousuudistuksen vaikutuksia. Tärkein tunnusluku oli BKT, kotimaisen tuotannon mitta. 1940-luvun alussa siitä tuli entistä tärkeämpi. Yhdysvallat oli astumassa toiseen maailmansotaan, mutta sodan hinta epäilytti. Siihen asti vapaat markkinat olivat ohjanneet teollisuuden toimintaa. Hetkessä tehtaiden oli muututtava aseita ja kalustoa valmistavaksi sotakoneistoksi. BKT auttoi laskemaan, miten se voidaan tehdä niin, että samalla kotimainen kulutus säilyy riittävällä tasolla eikä kansalaisten elintaso romahda. Britannialle vastaavat laskelmat teki taloustieteilijä John Maynard Keynes. BKT:n aseman talouskasvun mittarina sementoi toisen maailmansodan lopulla vuonna 1944 järjestetty Bretton Woodsin konferenssi. Epävakaat valuuttakurssit ja kansainvälisen kaupankäynnin hankaluus olivat yksi maailmansodan taustasyistä. ylioppilaslehti.fi 39
muksen kriittinen 1,5 asteen tavoite edellyttäisi yhtä isoa päästövähennystä joka vuosi 2020-luvulla. Ilmastonmuutoksen lisäksi BKT:n merkitystä kyseenalaistavat digitaalisen teknologian nopea kehitys, väestön vanheneminen ja eriarvoisuuden kasvu. Ehkäpä siksi nimekkäät talousvaikuttajatkin ovat viime vuosina sitä arvostelleet. Harvard Business Review nosti lokakuussa 2019 esiin BKT:n ilmeisiä ympäristöheikkouksia. Lehti huomautti, että BKT:n perusteella Intian kaltainen maa on kasvun tiellä, vaikka Delhi peittyy yhä sankempaan savusumuun ja Bangaloren kaupungin järvet ovat niin saastuneita, että ne syttyvät toisinaan tuleen. Ja vuonna 2016 Maailman talousfoorumissa silloinen kansainvälisen valuuttarahaston pääjohtaja, nykyinen Euroopan keskuspankin pääjohtaja Christine Lagarde, talousnobelisti Joseph Stiglitz ja MITyliopiston Erik Brynjolffson painottivat, että maailman muuttuessa myös edistyksen mittaamisen on muututtava. Stiglitz oli vuonna 2009 mukana kirjoittamassa raporttia, jossa esitettiin tarve muuttaa talouden ja yhteiskunnan mittaamista. "Se mitä mittaamme, vaikuttaa siihen mitä teemme. Jos mittaristossa on valuvika, päätökset voivat olla vääristyneitä", raportissa sanotaan. Samaa on viime vuosikymmeninä yrittänyt sanoa moni muukin. B KT:n rinnalle on kehitetty useita mittareita, jotka ottavat sitä paremmin huomioon myös ihmiskunnan kehityksen kannalta oleellisia seikkoja. Siitä, mikä sitten on oleellista, ei ole yhtenäistä näkemystä. Vuonna 1990 YK:n kehitysohjelma lanseerasi pakistanilaisen ekonomistin Mahbub ul Haqin ehdotuksen pohjalta Inhimillisen kehityksen indeksin (HDI). Se perustui ajatukseen siitä, että ihmisten elinolot kuvaavat maan kehitystä paremmin kuin pelkkä talouskasvu. Indeksi koostuu asukkaiden keskimääräisestä elinajasta, koulutuksen kestosta ja tuloina mitatusta elintasosta. Esimerkiksi Yhdysvallat on bruttokansantuotteella mitattuna suurin maa, mutta HD-indeksillä mitattuna vasta viidestoista. Myös Inhimillisen kehityksen indeksiä on moituttu. Parhaiten sijoittuneilla mailla on usein myös suurin ekologinen jalanjälki. Mittari ei myöskään huomioi teknologisen kehityksen tuomia hyötyjä. Lisäksi eri tavoin kerätyn datan käsittely on hankalaa. Kriitikoiden mukaan indeksi sijoittaa datavirheiden vuoksi ison osan maita väärin. Vuonna 2006 brittiläinen ajatuspaja New Economic Foundation kehitti mittarin, joka huomioi myös ympäristönäkökulman. Syntyi suomenkielistä vastinetta vailla oleva Happy Planet Index (HPI). Se ottaa huomioon asukkaiden subjektiivisen tyytyväisyyden, elinajan odotteen ja ekologisen jalanjäljen. Myös Happy Planet Indexistä on paljastunut puutteita. Sen indikaattorit ovat epämääräisiä. Esimerkiksi "onnellisuus" ja "tyytyväisyys" merkitsevät eri asioita eri ihmisille ja kulttuureille. HPI-mittari perustuu suurelta osin ekologiseen jalanjälkeen, vaikka sen kykyä mitata ympäristöhaittoja pidetään suppeana. Indeksin kärkikymmenikössä on Costa Rican, Meksikon ja Kolumbian kaltaisia matalan tulotason mutta pienen henkilökohtaisen kulutuksen maita. Suomi taas on pitkästä eliniänodotteestaan ja korkeasta koetusta hyvinvoinnista huolimatta vasta sijalla 37. R unsaasta tarjonnasta huolimatta harva maa on luopunut BKT:sta keskeisimpänä taloudellisen kehityksen mittarina. Poikkeuksen tekee pieni Bhutanin vuoristovaltio, joka otti vuonna 1972 kehityspolitiikkansa mittariksi omaleimaisen bruttokansanonnellisuuden. Maan perustuslakiin gross-national happiness (GNH) kirjattiin vuonna 2008. Mittari ottaa kestävän taloudellisen kasvun lisäksi huomioon ympäristönsuojelun, perinteisen kulttuurin säilyttämisen, hyvän hallinnon kehittämisen ja buddhalaisittain niistä juontuvan henkisen kasvun. Bhutan on onnistunut vuosikymmenessä vähentämään väestön äärimmäisen köyhyyden 12 prosenttiin. Länsimaisesta näkökulmasta Bhutan on kuitenkin edelleen yksi maailman vähiten kehittyneistä maista. Sen talous nojaa maanviljelyyn ja metsänhoitoon. Joka kolmas bhutanilainen ei osaa lukea. Vaihtoehtomittarit eivät ole syrjäyttäneet BKT:ta, koska talouden näkökulmasta mittari toimii kuten pitääkin. BKT, HDI, HPI ja GNH mittaavat eri asioita. Talouskasvu nähtiin avaimena vakauteen. Kansainvälinen kauppa tarkoitti kansalle työtä, asuntoja, ruokaa ja sairaanhoitoa. Talouksien mittaamista ja keskinäistä vertailua varten tarvittiin yhtenäinen kansainvälinen käsitteistö. Ökyhotellissa Mount Washington -vuoren kupeessa 44 maata perusti talouden hallinnoimiseksi kaksi instituutiota: Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n ja kansainvälisen jälleenrakennusja kehityspankin, joka on nykyään osa Maailmanpankkia. Ne valitsivat taloudellisen kehityksen päämittariksi BKT:n. Siitä tuli perustapa määritellä valtioiden talouden kokoa. Suomessa virallinen kansantalouden tilinpito alkoi vuonna 1948. Kylmän sodan aikana talouden mittaamisen tärkeys korostui entisestään, kun lännen markkinatalous ja Neuvostoliiton suunnitelmatalous kilpailivat paremmuudesta. B KT:ta alettiin arvostella pian sen yleistymisen jälkeen. Vuonna 1959 taloustieteilijä Moses Abramovitz varoitti, että pitkällä aikavälillä hyvinvoinnin kasvua ei voi mitata tuotannon kasvulla. Mittarista oli tullut päättäjille hyvinvoinnin kompassi, vaikka sen oli tarkoitus mitata vain taloudellista aktiivisuutta. Yhdysvaltain entinen oikeusministeri, New Yorkin senaattori Robert F. Kennedy sanoitti tyytymättömyyttä kompassin toimintaan. Hän julisti vuonna 1968 Kansasin yliopistolla pitämässään puheessa, että BKT mittaa kaikkea, "paitsi sitä mikä tekee elämästä elämisen arvoista". Mukana prosenttiluvussa ovat ilmansaasteet, tupakkamainokset, metsien hakkuut ja ydinkärkien tuotanto – eivät lasten terveys ja onnellisuus, opetuksen laatu, julkisen keskustelun älykkyys tai virkamieskunnan riippumattomuus. Vuosikymmenten varrella BKT:ta on toistuvasti moitittu siitä, että se ei mittaa kaikkea. Ulkopuolelle jäävät ihmisten vapaa-aika, terveys, koulutus, turvallisuus, tulonjako ja varallisuuden kasautuminen. Ympäristöindikaattoriksikin BKT kelpaa lähinnä kielteisessä merkityksessä. Koronakriisi tarjoaa tästä ajankohtaisen esimerkin. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi, että pandemian isku talouteen vähentää ilmastoa lämmittäviä hiilidioksidipäästöjä tänä vuonna ennätykselliset kahdeksan prosenttia. Pariisin ilmastosopi40 Ylioppilaslehti 6/2020
Aalto-yliopiston taloustieteen emeritusprofessori Matti Pohjola sanoo, että BKT:n vankka suosio perustuu siihen, että se on yksinkertainen luku, joka lasketaan samalla tavalla kaikissa maailman maissa. Data päivittyy kuukausittain ja sitä on jatkuvasti saatavilla. "Mitään muita tällaisia mittareita ei oikeastaan ole." BKT:ta on paranneltu useasti vuosien saatossa, mutta muutokset ovat olleet teknisiä. Tuloja kuvaavien tilastojen lisäksi mukaan on otettu esimerkiksi pääomakantoja. "Mielestäni se, että BKT:n ongelmista ja hyvistä puolista ollaan tietoisia, on tehnyt siitä entistä paremman mittarin." Pohjolan mukaan BKT:n väärintulkinta hyvinvoinnin mittarina juontuu siitä, että sen tutkittu yhteys subjektiiviseen hyvinvointiin on hyvin vahva. "Se on aika yksinkertaista selittää. Jos maa on rikas, sillä on paljon valinnanmahdollisuuksia, ja todennäköisemmin sen hyvinvointi on korkea. Köyhässä maassa on vähän valinnan mahdollisuuksia. Ero on sama kuin rikkaan ja köyhän ihmisen." B KT:n puolustajiin kuuluu myös Jyväskylän yliopistossa talouskasvua tutkinut professori Mika Maliranta. Maliranta sanoo, ettei BKT:n pidäkään mitata ympäristön tai ihmisten hyvinvointia. Sen tarkoitus on olla markkinatalouden mittari, ja siinä se toimii Malirannan mielestä erinomaisesti. Silti BKT:n ja koetun hyvinvoinnin korrelaatio on hänestäkin "hämmästyttävän voimakas". "Markkinataloutta syytetään usein siitä, että asiat eivät mene parempaan suuntaan, mutta se on vain mekanismi. Isot ongelmat eivät ole sen syytä, vaan ne johtuvat siitä, että ei ole poliittisesti saatu aikaiseksi järeämpiä toimenpiteitä." Maliranta sanoo, että BKT on hyvinvointivaltiolle tärkeä päätöksenteon työkalu. Sen avulla voidaan analysoida työttömyyden kehitystä tai sitä, riittääkö julkisella taloudella rahaa koulutukseen ja sairaanhoitoon. BKT kertoo myös siitä, mistä ihmiset ovat kiinnostuneita. "Ei bruttokansantuote ole mikään taloustieteilijöiden pyhä rukousnauha, jota he pyörittelevät sormissaan aamusta iltaan. BKT on viestinviejä, eikä pidä tappaa viestinviejää." Taloustieteilijän mielestä siihen ei olisi mielekästä yrittää sisällyttää esimerkiksi ympäristön tilaa. Sen sijaan BKT:n rinnalla pitäisi hänestä katsoa muita tunnuslukuja ja 42 Ylioppilaslehti 6/2020
mittareita. Niitä hyödynnetään sen mukaan, mitä yritetään korjata. Tuloeroja varten on gini-kerroin, ympäristön tilasta kertovia mittareita on lukuisia. Vaihtoehtoja hyödynnetään Malirannan mukaan päätöksenteossa nykyisinkin monipuolisesti. "Poliittisen järjestelmän tehtävä on punnita eri indikaattoreiden antamaa tietoa ja yrittää tehdä niiden pohjalta tyydyttävä ratkaisu. Kansalaiskeskustelun tarkoitus on miettiä, mitä indikaattoreita painotetaan", Maliranta sanoo. Y hden viime vuosien huomiota herättävimmistä avauksista mittaridebattiin on tehnyt englantilainen taloustieteilijä Kate Raworth. Hänen mielestään ekonomistit ja poliitikot antavat liikaa painoarvoa bruttokansantuotteelle. Oxfordin yliopistossa työskentelevä Raworth esittää kirjassaan Doughnut Economics – Seven Ways to Think Like a 21st-Century Economist (2017), että taloustiede on ihastunut liikaa talouskasvua kuvaavaan ylöspäin kipuavaan käyrään. Siitä on hänen mielestään tullut tavoite vailla suurempaa päämäärä, ja talouden smithiläinen perustehtävä on jäänyt takaalalle. (Adam Smith linjasi Kansojen varallisuudessa vuonna 1776, että talouden tarkoitus on tarjota ihmisille mahdollisuus riittävään toimeentuloon ja valtiolle riittävät tulot järjestää julkiset palvelut.) Raworthin mielestä 2000-luku tarvitsee ajan suuriin haasteisiin uuden päämäärän. Sen saavuttamiseksi hän on kehittänyt talousmallin, jossa ikuisen kasvun tilalla on tasapaino ihmisten välttämättömien tarpeiden ja planeetan ekologisten rajojen välillä. Käyrän sijaan pitäisi tuijottaa donitsia. Raworthin mallissa donitsin sisäkehällä ovat kehittyvien maiden tyydyttämättömät tarpeet ja ulkokehällä ympäristön kantokyvyn kriittiset rajat. Ympäristöongelmissa ei ole kyse vain ilmastonmuutoksesta, vaan monimutkaisesta ja yhteennivoutuvasta ympäristöongelmien vyyhdistä, jossa eri ongelmat ruokkivat toisiaan. Voisiko donitsista olla ratkaisuksi? B ios-tutkimusyksikön tutkijan Ville Lähde vastaa kuten tutkijat yleensä: donitsitalouden mallissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Donitsi on hänen mielestään hyvä kuvallinen esitys perusongelmasta: tavoitteena on kapea vyöhyke, jossa ihmisten köyhyys on selätetty ja luonnon rappio vältetty. Lähteen mukaan tämä niin sanottu ihmiskunnan "sweet spot" on vielä mahdollista saavuttaa, mutta ilmastonmuutoksen ja ympäristöongelmien kiihtyessä siitä tulee koko ajan vaikeampaa. "Olennainen kysymys ei ole se, kasvaako talous, vaan saadaanko taattua ihmisten perustava hyvinvointi siten, että pysytään samalla kestävyyden rajoissa." Mutta ei donitsitaloudestakaan Lähteen mielestä ratkaisuksi ole. Kuvioon on tiivistetty niin paljon indikaattoreita, että mallinnus jää väistämättä abstraktille tasolle, eikä donitsin esittämää tietoa pysty soveltamaan käytännön toimiin. "Tarvitsemme riittävästi hyvää informaatiota näyttämään suuntaa, mutta jos informaatiota on liikaa, on uhkana, että hautaudumme sen alle." Yhden yleismittarin sijaan eri mittareita täytyy hänestä hyödyntää alueellisten tarpeiden mukaan. Osa ympäristöongelmista on radikaalisti paikallisia, ilmastonmuutos taas on globaali ilmiö. Mikään mittari ei ole tähän mennessä pystynyt tarjoamaan vertailukelpoista dataa täysin erilaisten ongelmien parissa kamppailevista maista. "Haasteet Suomessa ovat erilaisia kuin vaikka Syyriassa tai Nigeriassa. Ihmiset, jotka elävät erilaisissa elämäntilanteissa ja ekologisissa ympäristöissä tarvitsevat omanlaistaan siirtymäpolitiikkaa." T alouskasvua siis tarvitaan asiantuntijoiden mukaan, jotta äärimmäinen köyhyys saadaan kitkettyä maailmasta. Se pitäisi tehdä niin, ettei ilmasto ylikuumene ja loputkin eliölajit kuole sukupuuttoon. Tiedepiireissä temppua, jolla BKT kasvaa ilman ympäristöhaittojen lisääntymistä, kutsutaan irtikytkennäksi. Käsite on löytämässä tietään hiljalleen myös poliittiseen keskusteluun. Siitä on tullut kestävän kehityksen Graalin malja. Ilmastopäästöissä on hitaita merkkejä irtikytkennästä, mutta ei globaalisti. Sen sijaan laajemmasta irtikytkennästä ympäristöhaitoista ei ole merkkejä. Talouden kasvu on edelleen sitkeästi kiinni lisääntyvässä luonnonvarojen käytössä. "Moderni historia on esimerkki siitä, että on saatu aikaan hyvää kehitystä, mutta sen hintana on ollut se, että on käytetty luonnonvaroja kestämättömästi ja haurastettu ekologista perustaa. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että jos ylitetään kriittisiä rajoja, saavutukset voidaan menettää", Ville Lähde sanoo. ylioppilaslehti.fi 43
Lähteen mukaan siitä on jo saatu esimakua. Viime vuosina äärimmäisessä nälässä olevien määrä on kääntynyt nousuun pitkän myönteisen kehityksen jälkeen. Syynä ovat lisääntyneet konfliktit, ilmastonmuutos ja viimeisimpänä korona. Matti Pohjolan mukaan ongelma on, että pohjimmiltaan vastakkain ovat ympäristö ja hyvinvointi, sillä köyhille maille vaurastuminen on ainoa tie hyvinvointiin, ja edelleenkin 84 prosenttia maailman energiasta tuotetaan fossiilisilla polttoaineilla. Kestävä yhteiskunta on köyhille maille liian kallis, eikä kustannusten jakamisesta rikkaiden maiden kesken ole päästy sopuun. "Ei tämä ole mittareiden ongelma, tämä on käytännön politiikan ongelma", Pohjola sanoo. M ika Maliranta uskoo, että talouskasvu voi olla ympäristölle kestävää, jos demokraattisesti niin päätetään. "Kasvu on ehkä väistämättä jonkin verran pienempää kuin tämä nykyinen. Myös talouskasvun muotoon voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä." Markkinatalouden ohjaaminen on Malirannan mukaan keino kohti kestävää kulutusta. Ympäristön kannalta haitallisista asioista voidaan tehdä kalliita. Kaupoista ostetaan vähemmän muovikasseja, jos niistä joutuu maksamaan. Yllättäen myös koronan aiheuttama talouskriisi on yhteiskunnalle iso mahdollisuus. Kriisistä elpymiseksi suunniteltujen talouspakettien on arvioitu nousevan jopa 20 biljoonaan dollariin, siis 20 tuhanteen miljardiin. (Vertailun vuoksi: koko Suomen talouden koko on dollareissa mitattuna 273 miljardia.) Poliittisilla päätöksillä on mahdollista vaikuttaa siihen, kohdistuvatko investoinnit ympäristöystävälliseen teknologiaan vai vanhan fossiilitalouden elvyttämiseen. Toistaiseksi suuri osa maailman elvytysvaroista on kohdistunut jälkimmäiseen. "Ihmiset keksivät ihmeellisiä asioita, kun heille annetaan siihen riittävät taloudelliset kannustimet", Maliranta sanoo. V ille Lähde ei usko, että markkinat korjaavat sotkun. Siivoaminen vaatii massiivisia rakenteellisia muutoksia, ja uusiutuviin energiamuotoihin siirtyminen on vasta ensimmäinen "helppo" rasti. "Se vaatii sitä, että vauraat maat ja väestönosat kuluttavat vähemmän materiaa ja energiaa ja toisaalta se tarkoittaa sitä, että kaikkein kurjimmassa asemassa olevat tarvitsevat aineellisesti enemmän ja kaikkea sitä täytyy tuottaa eri keinoin kuin nykyään." Lähde painottaa, että BKT on oivallinen mittari maailmassa, joka ei arvota, mikä toiminta on hyödyllistä ja mikä haitallista. BKT:n perusongelmana hän näkee sen, että mittari pitää mitä tahansa taloudellista toimintaa saman arvoisena. Jos markkinoilla on kysyntää katumaastureille ja älypuhelimille, on niille myös tarjontaa. "BKT:n maailmassa on itseisarvo, että ylipäätään on vain jotain inhimillistä toimintaa, jolla saadaan rahaa liikkumaan." Lähteen mukaan yhteiskunnan todellinen suunnanmuutos kestäväksi edellyttää punnintaa siitä, millainen työ ja kulutus on hyödyllistä. Se aiheuttaa joidenkin ammattien katoamisen, mutta tilalle tulee uusia. BKT tai mikään muukaan yksittäinen mittari ei hänestä ole ratkaisun avain. "Mittareista ei varmasti koskaan tule olemaan muutosta käynnistäväksi voimaksi. Ne voivat muuttua jälkijunassa yhteiskunnan toiminnan muuttuessa", Lähde sanoo. Mika Maliranta näkee syitä myönteisyyteen. Nykyihminen on noin 200 000 vuotta vanha. Ensimmäistä kertaa suurin osa lajin edustajista voi elää ihmisarvoisen elämän ilman jatkuvaa eloonjäämisen kamppailua. Mittaamisen ansiosta ongelmiin voidaan puuttua yhä paremmin – ainakin teoriassa. "Tiedämme paremmin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa toimintamme seuraukset." 44 Ylioppilaslehti 6/2020
KUSTIHAN SE SIELLÄ! J ossain täällä Mannerheimin pitäisi olla. Tuomistonkatu kulkee omakotitaloalueen halki ja päättyy metsään. Metsän laidasta lähtee polku mäkeä yli. Kukkulan laella pilkistää pronssinen hahmo. Kolmen metrin korkuinen näköispatsas esittää Carl Gustav Emil Mannerheimia. Kuvanveistäjä Evert Porila teki sen jo 1930-luvun loppupuolella. Nykyiselle vartiopaikalleen se pääsi vasta 1950-luvun puolivälistä. Kaulassa on kiikari. Mannerheim katsoo länteen. Siellä, noin kahdeksan kilometrin päässä, näkyy puiden välistä Tampereen keskustan kerrostaloja Mannerheimille, presidentti ja sotamarsalkka kun on, on pystytetty patsaita muuallekin, esimerkiksi Helsinkiin ja Lahteen. Muissa kaupungeissa Mannerheim on kaupungin paraatipaikalla. Tampereella marsalkan muisto on ristiriitaisempi. Talvija jatkosodan sijaan Mannerheim muistetaan sisällissodasta, jossa hän johti valkoisten suojeluskuntia. Tampere oli viimeinen punaisten hallussa ollut kaupunki, ja sodan jälkeen tuhansia punaisia vietiin vankileireille. Kaikille Mannerheim ei ole kansallissankari, vaan Lahtari tai Murha-Kustaa. Siksikin hänen patsaansa on täällä pusikossa. Aamulehden mukaan patsaan jalustaan on joskus kirjoitettu punaisella värillä "eläköön punakaarti" ja "alas fasismi". "Lahtari" siihen on kirjoitettu monena vuonna. Joskus se on töhritty kokonaan punaiseksi. Metsikkö ei kuitenkaan ole ihan tuulesta temmattu paikkavalinta. "Mannerheim seisoi tällä paikalla Tampereen valloituksen aikana huhtikuun alkupäivinä 1918", sanotaan patsaaseen kiinnitetyssä tekstissä. Tosin sijannin sopivuudesta tamperelaiset eivät ole ihan yksimielisiä. Kysymys sen olinpaikasta on askarruttanut lehden palstoilla ja paikallispolitiikkassa 1930luvulta saakka. IDEA KEKSITTIIN Tampereen Seudun Rintamamiesyhdistyksessä. Yhdistys päätti vuonna 1933, jo noin 15 vuotta sodan jälkeen, että marsalkka Mannerheimille pitäisi saada patsas. Yhdistys oli aiemmin yrittänyt rahoittaa patsashankkeen keräyksellä, mutta vasta kun äärioikeistolaisten taloudellisena tukijana tunnettu kauppaneuvos Rafael Haarla lupasi lahjoittaa puuttuvan summan, asia alkoi edetä. Yhdistysväki pyysi kaupungilta paikkaa patsaalle. Se lähetti kaupunginvaltuustolle anomuskirjeen, jonka kopio on tallessa Tampereen kaupunginarkistossa. Asiaa käsiteltiin kaupunginhallituksessa ja valtuustossa pitkin syksyä 1938. Alkuperäisissä suunnitelmissa patsas esitti sotamarsalkka Mannerheimia vuoden 1918 kenraalinpuvussa ja seisomaasennossa. Veistoksesta tulisi kolmimetrinen, jalustasta nelimetrinen. Paikaksi toivottiin yhtä Tampereen keskeisimmistä kohdista: Hämeenkadun, Hatanpään valtatien ja Koskikadun risteystä. Valtuusto hyväksyi projektin yksimielisesti. Patsas sijoitettaisiin keskustan puistoon. Seuraavana kesänä vuonna 1939 tehtiin patsaan perustustyöt ja pystytettiin jalusta. Syksyllä patsaskin valmistui. Sitten alkoivat sodat. Projekti jäi jäähylle. Sen etenemistä jarrutti myös kohteen toivomus siitä, ettei hänelle pystytettäisi patsasta vielä hänen elinaikanaan. Sosiaalidemokraattisessa Kansan Lehdessä julkaistun jutun mukaan patsasta säilytettiin vuosikausia eräässä Messukylän kartanorakennuksessa. MANNERHEIM KUOLI 83-vuotiaana 27. tammikuuta 1951. 1950-luvulla tamperelaispäättäjien näkemykset olivat kuitenkin muuttuneet 1930luvun aikaisista. Pari kuukautta marsalkan kuoleman jälkeen maaliskuussa 1951 kaupunginvaltuusto luopui koko projektista. Jalusta jäi tyhjilleen keskustaan. Patsashanketta edistäneissä porukoissa pronssiselle Mannerheimille alettiin hakea toista paikkaa. Sopiva löytyi Vehmaisten alueella sijaitsevalta kukkulalta, yksityisomistuksessa olevalta tontilta. tEKStI KAROLIINA PAANANEN KUvA SAMI KILPIÖ kaupunki Vuonna 2020 kiistanalaisille historian henkilöille pystytetyt patsaat alkoivat kaatua maailmalla. Tampereella ongelmallista patsasta ei ole tiettävästi yritetty kaataa, mutta sen sijainnista on kiistelty kymmeniä vuosia. 46 Ylioppilaslehti 6/2020
Paljastusseremonia järjestettiin kesäkuun alussa 1956. Talkootöinä hoidettuun pystytykseen oli rekrytoitu väkeä Aamulehden sivuilla. Lehti myös seurasi pystytysjuhlallisuuksia paikan päällä ja julkaisi niistä seuraavan päivänä reportaasin. "Monituhatlukuinen yleisö oli läsnä sytyttävässä, isänmaallisessa juhlassa, joka oli samalla arvokas kunnianosoitus suurelle suomalaiselle", siinä kerrottiin. Samana päivänä Kansan Lehti julkaisi valokuvia valkoisista joukkoteloittamassa vangittuja punakaartilaisia. Lehti julkaisi kuvia myös vainajista. Vanha jalusta oli edelleen Hämeensillan ja Verkatehtaan välissä. Vasta elokuussa 1964 kaupunginvaltuusto päätti, että Rintamamiesyhdistystä seurannut Vapaussoturien Huoltosäätiö voi purkaa jalustan. Patsas jäi metsikköön. Asia ei silti unohtunut. Vuosina 1992–1993 kaupungille tehtiin useampia aloitteita patsaan siirtämiseksi keskustaan Koskipuistoon. Esimerkiksi maaliskuussa 1992 Pirkanmaan sotaveteraanipiiri ry kirjelmöi kaupunginhallitukselle, että patsas tuotaisiin syrjästä Vehmaisista "arvonsa mukaiselle paikalle". Joulukuussa 1994 keskusteluun tuotiin uusi ehdotus: keskustaan voitaisiin tuoda siviiliasuinen, presidenttiä esittävä Mannerheim. Sekin jäi. Lopulta vuonna 1996 patsaan ja metsäisen tontin omistanut säätiö lahjoitti sekä Mannerheimin että tontin Tampereen kaupungille. MANNERHEIMIN PATSASTA kukaan ei tiettävästi ole yrittänyt kaataa, vaikka niin on käynyt monelle muulle historiallisesti kiistanalaisen henkilön patsaalle. Keskustelu patsaan sijainnista jatkuu edelleen. Patsaan siirtämisestä on viime vuosikymmeninä tehty virallisia aloitteita peräti kymmenen. Vuosina 1994–2018 Aamulehdessä on julkaistu yli 90 patsasta koskevaa lehtijuttua, joista lähes 70 prosenttia käsittelee patsaan siirtämistä pois nykyiseltä paikaltaan. Laskelmat ovat peräisin keväällä 2020 Suomen Maantieteellisen Seuran Terraaikakauskirjassa julkaistusta tutkimusartikkelista Monumenttien muuttuvat maisemat: Mannerheim-patsaat Tampereella, Seinäjoella, Mikkelissä, Lahdessa ja Helsingissä. Artikkelin ovat kirjoittaneet Aaltoyliopistossa professorina toimiva Ranja Hautamäki ja Åbo Akademin tutkija Silja Laine. He kirjoittavat näin: "Vaikka sisällissodan tapahtumiin on tullut ajallista ja kulttuurista etäisyyttä, patsaan sijaintia koskevat argumentit palautuvat vanhoihin jakolinjoihin." Aamulehden kirjoituksissa he, jotka kannattavat patsaan siirtämistä nykyistä keskeisemmälle sijainnille, korostavat Mannerheimin merkitystä itsenäiselle Suomelle. Vastustajat puolestaan muistuttavat Tampereen valloituksesta ja sen aiheuttamasta kärsimyksestä. Ainakin tähän asti kaupunki on torpannut patsaan siirtämiseen pyrkivät aloitteet. On vedottu historialliseen sijaintiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan patsaan molemmille puolille oli tarkoitus sijoittaa reliefi. Molempien oli määrä seistä kunniavartioasennossa, toisen piti esittää vuoden 1918 suojeluskuntalaista ja toisen jääkäriä. ylioppilaslehti.fi 47
Luukas Meririnne ”Mulle tulee ekana mieleen psykoterapia. Tunnen ihmisiä, joiden mielenterveys on kiikun kaakun. Sosiaalinen media on muuttanut paljon. Se on… mitä se on suomeksi… insensitized... Jos puhuu jonkun kanssa kasvotusten, on vaikeampi sanoa asioita suoraan kuin silloin, kun lähettää viestin tai kun ei vastaa. Se on varmaan syrjäyttänyt enemmän ihmisiä. Joskus kiusaaminen oli fyysistä, ja opettajan oli helpompi kitkeä se. Sosiaalisen median myötä sä voit tehdä ryhmiä, niin se ei ole enää niin selvää ja konkreettista puuhaa.” Jenni Ukkonen ”Kovina aikoina terapia on tarpeellista ja välttämätöntä. Silloin kaikki aputoimet täytyy ottaa käyttöön. Nyt eletään poikkeuksellista aikaa, ja ihmisillä voi olla hyvinkin kipeitä asioita käsiteltävänä. Terapiasta tuli itselleni arkipäiväinen käsite siinä vaiheessa, kun katsoin Sinkkuelämää-sarjaa, jossa käytiin terapiassa. Nyt Suomessakin jokainen tuntee varmasti jonkun, joka on käynyt terapiassa.” Julius Laine ”Mitä tuo kysymys tarkoittaa? Miten se pitäisi ymmärtää. Minusta tuo on huonosti asetettu kysymys. Elin nuoruuteni Kuopiossa 1980–1990-luvulla, eikä silloin puhuttu terapiasta. Se maailma oli niin erilainen. Mediassa ei puhuttu esimerkiksi syömishäiröistä. Mulla on urheilutausta, mutta henkisestä valmennuksestakin alettiin puhua vasta 2010-luvulla. Vasta viime vuosina on alettu tuoda esiin, että nuoretkin voivat voida huonosti. Luulen, että nuoret tietävät nyt, että on ainakin mahdollisuus puhua asioista.” Tiina Puputti ”Varmaan se kertoo siitä, että työt ovat pirstaloituneempia. Ihmiset eivät enää tee elämäntyötään, vaan työpaikat ja työtehtävät vaihtelevat, ja se aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta. Kirkkokin pienenee. Merkityksellisyyden tunnetta ei enää löydä samoista paikoista kuin aikaisemmin, ja luulen että tästä osittain kumpuaa tarve terapialle. Terapiaan liittyvä stigma on vähentynyt, eikä sitä tarvitse hävetä. Ehkä pikkuhiljaa voidaan ruveta keskustelemaan myös siitä, miksi sitä tarvitaan niin paljon.” Mitä terapia kertoo ajastamme? tEKStI ANU NOUSIAINEN KUvAt MARKUS JOKELA yl-selvitys Anu Nousiainen on helsinkiläinen journalismista kiinnostunut sisällöntuottaja. Markus Jokela on helsinkiläinen valokuvausta harrastava eläkeläinen. He suorittivat tet-harjoittelun Ylioppilaslehden toimituksessa 2. lokakuuta ja kirjoittivat harjoittelustaan raportin lehden Linkedin-sivulle. KU VA : A N TT I YR JÖ N EN 48 Ylioppilaslehti 6/2020
Pykälä ry:n valmennuskurssit jo lähes 70 vuotta Valmennusta oikeustieteellisen alan yhteisvalintaan pykalanvalmennuskurssit.fi TAIDEYLIOPISTO = KUVATAIDEAKATEMIA + SIBELIUS-AKATEMIA + TEATTERIKORKEAKOULU Taideyliopistossa kasvat näkemykselliseksi taiteilijaksi inspiroivassa ja rajoja rikkovassa ympäristössä. Löydä oma intohimosi laajasta koulutustarjonnastamme musiikin, kuvataiteen, teatterin ja tanssin aloilta. UNIARTS.FI/HAKIJALLE HAE. 7.-20.1.2021 Ylioppilaslehden kanssa voit verkostoitua myös Linkedinissä. Student 30 Student 30 Student 30 Nyt HSL:n 30 päivän opiskelijalippu Whimissä! STUDENT5 alk. 32,80 € /30 päivää whimapp.com Kampanja voimassa 30.9.2020 asti. BO YS & GI RL S OP IS KE LI JA T! ilman ajanvarausta! LEIKKAUS 22e LEIKKAUS + PESU 29e PARTURI-KAMPAAMO LIISANKATU 14 P. (09)2782679, MA–PE 9.30–17.00 OSIS MATTAVAHA 13 20 e Tule tekemään tulevaisuuden Helsinkiä 30.11.2020 YL_4_2020.indd 19 24/08/2020 19.10
Laajasaloa kädestä ja arkkipiispa kumpaakin hartioista. Muikku! Kirkko toimii kuin brändistään kiinnostunut yritys, joka osaa käyttää viestinnässään sateenkaarivärejä. Tai: Suomen johtavat luterilaiset ovat alkaneet ottaa Jeesuksen lähimmäisenrakkauden tosissaan. Te annatte uskontoa vastustaville sitä, mitä he turhaan toivovat pehmokirkolta. Teille kadotus on elävä uhka ja Raamattu vahvempi kuin Suomen laki. Muistutatte, että seksuaalivähemmistökulkueessa palvellaan paholaista. Kampusten vetelät agnostikot kaipaavat selkeää uhkaa. Jumalan teräväkyntistä puhenaista, joka somettaa. Te ette ole kirkko, ette luulekaan olevanne. Sekaannus on tapahtunut mediassa ja levinnyt mielikuviin. Vaikutatte kristillisdemokraattisessa puolueessa ja viidesläisessä herätysliikkeessä. Eksentrisestä asemastanne huolimatta olette saanut tuhannet suomalaiset eroamaan mainstream-kirkosta. Kymmenen vuoden takainen Ajankohtaisen kakkosen Homoilta on osa yhteiskunnallisesti vaikuttavan television historiaa. Jos ohjelma uusittaisiin parhaaseen katseluaikaan, eroilmoituksia satelisi taas. Tuskin sentään neljääkymmentätuhatta, kuten lokakuussa 2010. Esiinnyitte ohjelmassa melko hillitysti. Yle kunnioitti hiljattain Homoillan muistoa artikkelilla, jossa kommentoitte: "Ohjelman jälkeen soitin miehelleni kotiin ja sanoin, että oli aika laimeaa keskustelua. Olisiko pitänyt sanoa jämäkämmin asiat?" Sanoitte ja sanotte jämäkästi J-sanat: Jumala, Jeesus. Olette ainoita julkisia henkilöitä, jotka niin tekevät. Kun käytössä on riittävän rikkinäinen puhelin, päädytään tilanteeseen, jossa Päivi Räsänen on yhtä kuin kirkon rääväsuinen tiedotusosasto. Harhaluulon täytyy piinata teitä. Tuskin haluatte edustaa kirkon söpöjä arvoja. Tehän edustatte, ammattinimikkeenne mukaisesti, kansaa. Epäilemättä näin on, mutta jos joku tässä kuviossa on jollekin korvaamaton, sitä olette te. Rakastajianne ovat vähemmistöjen oikeuksien puolustajat, vihervasemmistolaiset, nuoret kaupunkilaiset. Olette heidän musta aurinkonsa. Myös Jussi Halla-aho, Mikko Kärnä, Aleksi Valavuori ja Timo Hännikäinen tuottavat pimeyttä arvoliberaaliin sydämeen. Hyvyys ei idä siellä ilman löyhkää. Teidän sietämättömyytenne – ja välttämättömyytenne – tuntuu ylittävän herrojenkin tason. Johtuuko se olemuksestanne? Republikaanisesta hymystänne ja kaulakoruistanne? Teihin kohdistuvaa raivoa ei ole tapana lukea feministisestä näkökulmasta, vaikka syytä ehkä olisi. Intersektionaalinen sensitiivisyys vaikenee, kun pitäisi ymmärtää vaaleaa uskovaista Riihimäeltä. Susanna Koski ja Sanna Ukkola ovat nuoremman sukupolven esimerkkejä kaltaisestanne suorapuheisesta naisesta, jota lyödään luvan kanssa. Toivon, että ehditte myös nauttia asemastanne. Skoolaatte Niilon kanssa ja selaatte verkkokeskusteluja. H istorioitsija Teemu Keskisarja – pieni musta aurinko hänkin – puhui vuosi sitten radiossa kirkkoon liittymisestään. Hän huokaili syvään, kun keskustelu kääntyi vallitsevaan uskontokritiikkiin. "Kaikkein latteinta, tylsintä, uuvuttavinta valtavirtaa", Keskisarja paalutti. "Kaikki yhdessä kuorossa jotain Päivi Räsäs -parkaa vastaan." Luterilaisen kirkon vihaaminen onkin nykyään hankalaa. Homoliittolinjausta voi toki päivitellä, vaikka yhä useamman seurakunnan papistossa uhmataan vanhoillista suuntaa. Helvetillä ei pelotella, syntiä ei korosteta. Irja Askola tarttuu Teemu HYVÄ PÄIVI RÄSÄNEN tEKStI ANTTI HURSKAINEN essee rvaanko oikein: kaikissa kirjeissä teitä ei teititellä? Ei, vaikka olette entinen ministeri ja nykyinen kansanedustaja, yhteiskunnallinen vaikuttaja, lääkäri ja kirjailija. Etiketistä on luovuttu jo ennen kuin postimerkki on läiskäisty vinoon tai sähköpostiviestiä tehostettu huutomerkeillä. Teitä, sinua, on huoriteltu ja manattu helvettiin – mitä se uskonnottomille tarkoittaakaan. Tiedätte ihmisen alhaisuudesta liikaa, eikä todistusaineiston virta ehdy. Oma kirjeeni on julkinen näytös. Pyrin kirjailijantyössäni huomioimaan tradition painon. Haluan esimerkiksi ylittää kollegani Juha Vuorisen tason. Hän lähestyi teitä vuonna 2013 ja keskittyi eroottisuuteenne, koska piti sitä hassuna eleenä. Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heinimäki valitsi kesän 2019 pääkirjoituksessaan kirjemuodon, koska olitte itse lähettänyt arkkipiispa Tapio Luomalle avointa postia. Evankelis-luterilaisen kirkon Pride-kumppanuus huolestutti teitä. Tämän syyskuun alussa yhteyttä otti tubettaja Tuure Boelius. Olitte jälleen kommentoinut Pridea, puhunut LGBT"ideologiasta" ja siitä, miten keisarilla ei ole vaatteita. Boelius lisäsi kirjeeseensä tunnetta jakamalla yhteiskuvan itsestään ja teistä. 13-vuotiaana hän oli halunnut poseerata kanssanne, koska olitte "TVstä tuttu" (kirjoitusasu Boeliuksen). "[J]os olisin silloin tiennyt miten ahdasmielistä maailmankuvaa ajat ja edistät, en olisi edes katsonut sinua päin." Jos olisin tiennyt, että et suvaitse, en olisi suvainnut. Argumentti on irvokas jopa avaramielisen ihmisen käyttämäksi. Lohdutitte kiukkuista Boeliusta tiedotemuotoisella vastauksella. Vakuuttelitte, että hän on Jeesukselle rakas. 50 Ylioppilaslehti 6/2020
HYVÄ PÄIVI RÄSÄNEN # sananvapaus. Lisäsitte tunnisteen syyskuisen Pride-kritiikkinne loppuun. Käsitteestä on tullut teille tärkeä, ymmärrettävistä syistä. Sanomisistanne on tehty reilussa vuodessa neljä tutkintapyyntöä. Olette poliitikon kiireistänne huolimatta joutunut istumaan kuulusteluhuoneissa lukemassa Raamattua poliiseille, jotka eivät ole kuulleet Paavalista rippikoulun jälkeen. Raija. Olisitteko vielä homoillan aikoihin uskonut, että nykyisen arkkivihollisenne nimi on Raija? Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on ottanut teidät pakanakseen ristiretkellä vihapuhetta vastaan. Tuloksetta, toistaiseksi. Surkuhupaisin kantelu koskee kommenttejanne Maria Veitolan televisio-ohjelmassa vuonna 2018. Edes asian esille nostanut yksityishenkilö ei ollut vaivautunut tarkistamaan, mitä todella sanoitte. Riitti, että tuli epämiellyttävä tunnelma Räsäsestä. Sellaista ei niellä vapaassa Suomessa. Kiistätte toimineenne vihan nimissä – viimeksi Helsingin Sanomien sunnuntaisivujen haastattelussa syyskuun alussa. Vetoatte Vuorisaarnaan ja Jeesuksen näkemykseen helvetin tulen ansaitsemisesta. "Hän puhuu siinä tosi rajusti", painotatte. Useat muutkin Jumalan pojan lausunnot flirttailevat vihapuheen kanssa. Jeesus ei tullut tuomaan rauhaa vaan miekan. Hän on jyräävä reetori, koska uskoo asiaansa vankkumatta. Fariseukset, Jerusalemin Toiviaiset, yrittävät vaientaa Jeesusta. Lopulta ei auta muu kuin maailmanhistorian tunnetuin kidutusmurha. Vihapuhetutkintanne olisivat naurettavaa näytöstä elleivät ne osoittaisi, miten hataralla pohjalla sananvapaus on 2020luvun Suomessa. Edes muutaman vuoden takaiset vapaa-ajattelijat, Raamattuja pornolehtiin vaihtaneet idiootit, eivät olisi osanneet toivoa, että pelkkä pyhän kirjan siteeraaminen voisi johtaa kuulustelutoimenpiteisiin. Toimittaja Johanna Vehkoo sai jo kunnianloukkaustuomion, kun käytti äärioikeistolaisesta kuntapoliitikosta ilmausta "natsipelle". Kai tuette Vehkoota, ehdoitta? Varmistan vain. Ette nimittäin ole osoittanut sananvapausasiassa suurta johdonmukaisuutta. Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Nieminen halusi jutussaan tietää, hyväksyttekö kristittyjen Jumalan pilkkaamisen. Kysymys on mielestänne vaikea, ja saivartelun jälkeen annatte ymmärtää, että Jumalan pilkkaaminen ei käy päinsä. Miksi ei? Jos ja kun Jumala on suuri, mitä hän välittää ihmisrääpäleen poikkipuolisista sanoista? Miten horjuvaa uskonne on, jos herjaukset pystyvät kolhimaan sitä? Jumalanpilkan kavahtaminen on hämärä oikku uskovaisessa logiikassa. Eikä närkästys ole kristittyjen yksinoikeus. Profeetta Muhammed ei kerta kaikkiaan voi olla niin pikkusieluinen jumalhahmo, että pilapiirrokset liikuttaisivat häntä. Charlie Hebdo -lehteen vuonna 2015 hyökänneet terroristit alleviivasivat: uskomme kaatuu, jos hengitätte sitä kohti. Tietokirjailija Jussi K. Niemelä, vanha Raamatut pornolehtiin -tempauksen aktiivi, pitää teitä blogissaan nykypäivän Hannu Salamana. Vertaus on osuva: 1960-luvulla nuori kirjailija ravisteli konservatiiveja, 2020-luvulla uskovainen poliitikko ravistelee nuoruuttaan pitkittäviä twiittaajia. Arvostaisin sananvapaustaisteluanne, jos olisitte vielä enemmän Salama. Hänhän ilmoitti syyttäjälleen kesken jumalanpilkkaoikeudenkäynnin, että halusi Juhannustanssit-romaanillaan "pilkata ja loukata kansalaisten jumalakäsitystä ja uskonnollisia tunteita." Entä jos tekin lakkaisitte kiistämästä vihapuhesyytöksiänne? Käsi sydämelle: ette varmaankaan ajattele, että seksuaalivähemmistöt pitävät lausuntojanne miellyttävinä tai edes ei-vihamielisinä? Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa kerroitte kärsivänne siitä, että homolausuntonne ovat loukanneet. Juontaja vaikuttui ja eteerinen taustamusiikki lähti soimaan. Silti lähetyksestä seurasi tutkintapyyntö. Miksi sievistellä? Vihaatte homoja, koska he rikkovat Jumalan luomisjärjestystä. Sanokaa tämä, kun poliisi seuraavan kerran kysyy. Teillä on oltava siihen vapaus, sanaan ja syntiin. Salaman armahti Kekkonen – Niinistöstä tuskin on pelastajaksenne. Näyttäisitte huonolta hänen ansioluettelossaan. A jat ovat kovat mutta debatit liian usein näennäisiä, pumpulissa painivia. Kaikkien instanssien ja yksityishenkilöiden pitäisi kestää raaempaa kielenkäyttöä. Enemmistöjen, vähemmistöjen, siltä väliltä olevien ja erityisesti niiden, joilla on tukenaan Jumala. Jumalanpilkkapykälä korvattiin rikoslaissa "uskonrauhan rikkomisella" vuonna 1999. Sanamuoto on huvittava. Kuka haluaa uskolleen, levottomalle etsinnälleen, rauhan? En tarkastele asiaa ateistiselta pohjalta, vaikka Jumala ja minä olemmekin kääntäneet toisillemme selät. Uskon ylösnousemukseen mutta en siihen, että pystyisin elämään kristittynä. Aktiivisesta hartauselämästäni ei silti ole kauan. Kun uskonrauhaani silloin rikottiin suvivirsikriittisillä kolumneilla, olin innoissani. Tutustuin Christopher Hitchensin teokseen Jumala ei ole suuri löydettyäni Jumalan suuruuden. Eivätkö Luojan pilkkaaminen ja hänen kannattajiensa rauhan rikkominen edusta elävintä kristillistä traditiota? Vainot ja katakombit ovat tehneet uskosta intensiivistä. Ratkaisevin pilkan ja häpeän spektaakkeli sijoittuu hiljaiseen viikkoon. Matka Getsemanesta tuomion kautta Golgatalle on yhtä Jumalan alas ampumista. Ruoskinta tekee Jeesuksesta kuolemattoman. Vai kuinka on? Riiput ristillä jo, Päivi Räsänen. Vielä on mahdollisuus tehdä riippumisesta kunniakkaampaa. Pilkatkaa ja myöntäkää pilkanneenne. Ihmisen Poika ilmoittautuu asianajajaksenne. Ystävällisin terveisin Antti Hurskainen ylioppilaslehti.fi 51
tEKStI TUIJA SILTAMÄKI KUvAt ANTTI YRJÖNEN K-pop on ilmiö, lehdet kertovat ja yrittävät ymmärtää. K-poppia radiossa soittavasta Sini "Papananaama" Laitisesta siinä ei ole paljon ymmärtämistä. kulttuuri A ina se vitun pimeä puoli!" parahtaa Sini Laitinen. Hän soittaa YleX:llä sunnuntaisin k-poppia eikä juuri piittaa länsimaisen lehdistön tavasta käsitellä eteläkorealaista pop-musiikkia. Hänestä ne keskittyvät liiaksi Etelä-Korean musiikkibisneksen raadollisuuteen, skandaaleihin ja kohuihin. Systeemiä kritisoiva lehdistö esittää hänestä artistit koneiston uhreina eikä näe heitä ihmisinä. Tai sitten: "Länkkäriartikkelit k-popista on semmosia, että tämmönen ilmiö on olemassa ja Youtube-ennätyksiä rikotaan." Vaan ei nyt! Nyt puhutaan ulkomusiikillisten seikkojen sijaan itse musiikista. Mutta ensin vielä pari sanaa Laitisen ohjelmasta. Sellainen on loppusyksystä alkaen ollut olemassa, koska kanavan mielestä k-pop on niin iso ilmiö, että sille tarvitaan oma ohjelma. Laitinen lähti Laitisen mukaan siihen mukaan, koska radiojuontajana hän voi hyödyntää vahvimpia osaamisalueitaan: musiikin pakottamista ja paskanjauhamista. Ja sitten asiaan. ENSINNÄKIN, K-POPILLA on Laitisen mielestä hauska tapa olla samaan aikaan edellä ja jäljessä aikaansa. Sävellyksissä ja tuotannoissa saatetaan tehdä ennakkoluulottomia ja erikoisiakin ratkaisuja, mutta esimerkiksi muualla hiipunut EDM-innostus ei Etelä-Koreassa osoita laantumisen merkkejä. 2020-luvulla tehdyissä kappaleissa on samaa "elektrotamppauksen" makua kuin viime vuosikymmenen vaihteessa. Bassot jytisevät ja biitit poksuvat kuin vuonna 2013. Toisaalta Etelä-Koreassa seurataan tarkkaan globaalin popin trendejä. Vaikutteita on viime vuosina napsittu esimerkiksi tropical housesta ja discosta. Edellisen myötä kappaleista katosivat kertosäkeet ("Blackpinkin biiseissä kertsi on usein että simsalabim, sit tulee droppi ja ne huutaa jonkun yhen sanan sinne", Laitinen kuvailee), nyt ne ovat vaihteeksi tulossa takaisin. Outouden ja tuttuuden yhdistelmä vie k-poppia lännessä valtavirtaan ja Billboardin kärkeen. Syyskuussa BTS:n Dynamitesta tuli ensimmäinen Billboardin singlelistan ykkössijalle päässyt eteläkorealainen kappale, lokakuussa kärkikahinoihin kipusi Blackpinkin Lovesick girls. (Sitä oli – vuodesta 2013 puheen ollen – kirjoittamassa muun muassa David Guetta.) Laitista k-popin globaali suosio hieman huolestuttaa. Kulttuuri on Etelä-Korealle tärkeä vientituote, ja kun on kerran huomattu, että korealaisella popilla on mahdollista päästä top-listoille, saattaa syntyä kiusaus tehdä kappaleita sillä silmällä, että ne pääsisivät Billboardin top-listoille. Se voi hänestä johtaa siihen, että musiikista katoaa tietty uniikkius. "K-popin omaleimainen sieluttomuus väännetään mitäänsanomattomaksi sieluttomuudeksi." Sielutonta tai ei, Lovesick girls ja Dynamite kuulostavat huomattavasti vähemmän oudolta kuin vaikkapa kymmenen vuotta aiemmin julkaistu Brown Eyed Girlsin Abracadabra tai SHINeen Lucifer (jonka tosin sävelsi tuolloin parikymppinen, aloitteleva yhdysvaltalainen lauluntekijä Bebe Rexha). Laitisesta vaikuttaakin siltä, että EteläKorean musiikkibisneksessä etsitään jo kiihkeästi seuraavaa BTS:ää ja seuraavaa Blackpinkiä. Isoimmat levy-yhtiöt SM Entertainment, JYP Entertainment ja YG Entertainment käyvät kovaa kilpailua siitä, kuka saa seuraavan täysosuman. SM Entertainmentin riveissä debytoi loppuvuodesta 2020 tyttöbändi aespa, jossa on neljä oikeaa jäsentä ja neljä virtuaalijäsentä. Näin Korean musiikkiteollisuus – pahoittelut, yksi ulkomusiikillinen huomio tähän väliin – toimii. Se tuottaa sosiaaliseen mediaan liki loputtomasti artisteihin liittyvää materiaalia. Laitinen vertaa sitä Tiktokiin. Uusia kappaleita ja uutta oheismateriaalia virtaa jatkuvalla syötteellä. Sitä kuuntelee yhden biisin ja pari tuntia myöhemmin huomaa katsovansa analyysivideota siitä, missä järjestyksessä BTS:n jäsenten kannattaa mennä armeijaan, Laitinen kuvailee kultin vetovoimaa. SINÄNSÄ KAUPALLISEN menestyksen tavoittelu ja musiikkiteollisuus eivät Laitisen mielestä tee musiikista huonompaa. "En näe sitä ongelmana, että onpa tämä koneistettua ja sielutonta. Välillä mä haluan koneistettua ja sielutonta musiikkia." Laitisen mieleen laskelmoidut k-popkappaleet tuovat Ruotsin loppuun asti hiotut euroviisubiisit ja Rocky-nelosen Ivan Dragon, joka treenaa loppuotteluun neuvostotohtororeiden tiukassa valvonnassa. Laitinen suhtautuu k-poppiin hieman kuin musikaaleihin: HYVÄ BIISI ON HYVÄ BIISI " 52 Ylioppilaslehti 6/2020
Radiojuontajana Sini Laitinen voi Sini Laitisen mukaan hyödyntää vahvimpia taitojaan: musiikin pakottamista ja paskanjauhamista.
yksi kirjoittaa, toinen puvustaa, kolmas tekee koreografian, neljäs esittää teoksen. Hänestä on toki aina "plussaa", jos artisti on itse osallistunut biisin tekemiseen, sillä silloin artistista saa jotain irti myös ihmisenä, mutta se ei Laitisesta ole mitenkään välttämätöntä. "Jos mä haluun kuulla jonkun vikisevän ihmisen vaikeista elämänvaiheista, mä voin aina vaihtaa artistia." Sitä paitsi avoin kaupallisuus on hänen mielestään arvostettavampaa kuin teennäinen aitous. "Lady Gaga on mun lempiartisti, mutta se on syntynyt ihan vitun rikkaaseen perheeseen ja silti se jossain vaiheessa antoi tosi paljon sellasta kuvaa, että se strugglas jossain köyhällä asuinalueella, vaikka se ois ihan hyvin voinut asua vanhempiensa East Upper Street Whatever -kämpillä." LAITINEN LÖYSI k-popin perinteisin menoin. Ensin tuli anime vitos-kutosluokalla, sitten yläasteella j-rock ja ernu-vaihe. Vuonna 2009 Laitinen oli lukiossa ja lähti Japaniin vaihtoon. Samassa perheessä asui eteläkorealainen tyttö, jonka kanssa Laitinen alkoi kuunnella Big Bangia, G-Dragonia ja 2NE1:a. Viimeksi mainitusta tuli ainoa k-pop-yhtye, jota Laitinen on "kiikareiden kanssa fanittanut". Host-perheen isä puolestaan työskenteli radiojuontajana ("Hauska ympyrä sulkeutuu -hetki", Laitinen huomauttaa kuivasti) tai oikeastaan hahmona nimeltä Lemon-san, sitruunamies, jonka päätä koristi suuri sitruuna. Oli miten oli, sitruuna-äijä sai työnsä puolesta aina tuoreimmat k-pop-levyt, ja Laitinen sai noukkia niistä parhaat päältä. Lukion jälkeen Laitinen muutti omilleen Helsinkiin ja oli enimmäkseen kiinnostunut juhlimisesta. K-pop ja nousuhumala sopivat hyvin yhteen, hän havaitsi. Niinä aikoina alkoi löytyä myös täydellisen k-pop-biisin resepti. Se menee näin: hyvää tamppausjytinää, korvat räjäyttävää baarin lattia paskaksi -jytää ja kunnon boss bitch -meininki. Hyvässä jytässä on hänen kirjoissaan räjähtävä kertosäe, ja erityisen hyvät jytät alkavat räjähtävällä kertosäkeellä. Esimerkiksi Monsta X:n Follow on hänestä "text book banger", jota pitäisi opettaa koulussa musiikintekijöille. "Vielä parempaa, jos biisin vibe on sellainen, että PVC-saapikas jalkaan ja tonne tallustamaan vitun ylimielisenä." Entä sitten huono jytä? Se ei lunasta kertosäkeen lupauksia, Laitinen linjaa. LOPUKSI VIELÄ muutama asia. K-popin musiikillinen vetovoima kumpuaa Laitisen mielestä myös siitä, ettei kappaleita tehdä liian yksinkertaisiksi. Ne pikemminkin tungetaan täyteen kaikenlaisia ideoita. Hitteihinkään ei kyllästy yhtä nopeasti, kun niistä löytää aina uusia puolia. Hän kärjistää, että jos länsimaissa pop-kappaleista tehdään keskittymiskyvyttömille ihmisille striimauslukujen maksimoimiseksi parin minuutin mittaisia pätkiä, Etelä-Koreassa kaikki parin minuutin pätkät ängetään samaan biisiin. Joskus kirjaimellisestikin: SHINeen Sherlock-minialbumin avausjytä Sherlock (Clue+Note) -kappale on remix albumin Clue ja Note -kappaleista. Suurta mysteeriä k-popin suosioon ei Laitisen mielestä liity. Pop-musiikin on jo lähtökohtaisesti Sini Laitinen löysi k-popin Japanissa vuonna 2009. 54 Ylioppilaslehti 6/2020
kritiikki TAKKATULIVIDEOT. Viihdejätti Netflix on kunnostautunut viime vuosina omaehtoisen art housen puolustajana. Tämän osoittavat ohjaaja George Fordin kaksi ravisuttelevaa yhden oton draamaa, jotka ovat itsenäisiä jatko-osia vuosikymmen sitten valmistuneelle psykologiselle pienoissarjalle Fireplace For Your Home. Alkuasetelma on yksinkertainen, jopa hallittu: on takka, tuli ja halkoja. Kamera ei näytä meille puita sytyttävää kättä tai sohville pakkautunutta perhettä, ja juuri viitteellisyys on kypsään ikään ehtineen ohjaajan vahvuus. Lopulta dilogia kasvaa hienoviritteiseksi tutkielmaksi keskiluokan kulisseista, identiteettipolitiikasta ja siitä materiaalisesta hyvinvoinnista, jolla ympäröimme itsemme. Elokuvat kysyvät: Olemmeko todella onnellisia? Tällaisenko takan me haluamme ja millaista hintaa siitä maksamme? Ohjaaja ei näytä meille hiipuvaa tulta, vaikka yleisö kyllä tietää, että joskus liekkikin sammuu. Visuaalinen symbolileikki on tyypillistä Fordia, joka on aikaisemmin ohjannut eläinten opetuselokuvia. Roihuava tuli kasvaa allegoriaksi jatkuvaa kasvua tavoittelevasta järjestelmästä. Amazonissa metsä palaa, ja samaan aikaan hyvät ihmiset polttavat koivuklapeja takassa. Tämä on sietämätön ristiriita, Hannah Arendtin banaali paha. Ehkä liiankin ilmiselvä vertailukohta on auteur-ohjaaja Corneliu Porumboiun taannoinen festivaalisuosikki When Evening Falls on Bucharest or Metabolism (2013), jossa Tudor Mircean staattisen hypnoottinen kameratyöskentely ikuisti raadollisesti Bukarestin luovan luokan. Kaukana eivät ole myöskään Roy Anderssonin näyttämöt tai Ruben Östlundin viileät luokkasatiirit. Fordin metafyysiseen kuvakerrontaan verrattuna Netflixin oma tuotanto Takkatuli 4K: Bright-Versio laahaa pahasti. Bright-Versio on köykäisesti toimintaja fantasiaelementtejä sotkeva genre-elokuva, jota edes räjähtävä loppu ei pelasta. Jos Porumboiun elokuva aiheutti yleisössä kauhun hetkiä piinaavan pitkällä vatsatähystyskohtauksellaan, Ford tähystää luokkatietoisesti tulisijaamme, eikä näky ole kaunis. Tällaisia me olemme, kuolevaisia tavaran keskellä. Juho Kankaanpää Kirjoittaja on erittäin hyvä kriitikko. Ohjaaja George Ford tähystää takkaamme Kuoliaaksi kyllästyneelle Newyorkilaisen pössyttelijän Jonathan Amesin kirjailijanura ei tahdo käynnistyä. Siksi on vain luonnollista, että hän ryhtyy yksityisetsiväksi. HBO:n vuosina 2009–2011 tuottama film noir komediasarja Bored to Death ei kyllästytä kuoliaaksi. Myötähäpeä voi sen sijaan koitua katsojan kohtaloksi. Sonia El Kamel Pähkäiltävää joutenolon hetkiin Japanilaisia ristikoita, eli nonogrammeja ratkoessa ei kaivella sanavarastoa, vaan väritetään kuvioita ristikon ruutuihin tekemällä päätelmiä numerovihjeistä. Täyttäminen on samalla tavalla koukuttavaa puuhaa kuin sudokujen tekeminen. Ristikkolehtiä saa hyvin varusteltujen kauppojen lehtihyllyistä. Karoliina Paananen Salaliittoja ponitallilla Ylioppilaslehden vaalianalysaattorinakin tunnettu Jaakko Yli-Juonikas on viime vuodet kirjoittanut varsin erikoista hevoskirjasarjaa. Neljän ratsastajan vastikään ilmestynyt kolmas osa Mitä uudet Galgalimsilmäni näkivätkään vie Konemetsän tallitylleröt entistä syvemmälle bronyjen, hamppukuivikkeen ja vainoharhojen maailmaan. Tuija Siltamäki Kadonnutta aikaa etsimässä 1960-luvulla sosiaaliturvan kehitys ja peruskoulukokeilut muovasivat Suomesta hyvinvointivaltiota. Helsinki kasvoi ja maaseutu tyhjeni. Vuosikymmenen jälkipuolella pääkaupungissa ylitettiin puolen miljoonan asukkaan raja. Valokuvaaja Ismo Höltön näyttely Hakasalmen huvilassa tarjoaa kurkistuksen myllerrysten Helsinkiin. Antti Yrjönen Noudatitko virallisia suosituksia? Kerro siitä Instagramissa tai Twitterissä tägäämällä @ylioppilaslehti. SU O SI TT EL EM M E Takkatuli 4K: Räiskyvät koivuklapit (Fireplace For Your Home: Birchwood edition), ohjaus George Ford. Sallittu. 60 min. 2015. Takkatuli 4K: Kiehtova klassikkotakka (Fireplace for your home: Classic Edition), ohjaus George Ford. Sallittu. 60 min. 2015. Takkatuli 4K: Bright-Versio (A Home Fireplace: Bright Edition). K7. 60 min. 2017. tarkoitus olla tarttuvaa ja koukuttavaa, mutta Etelä-Koreassa pop hiotaan vielä tarttuvammaksi ja vielä koukuttavammaksi: mahdollisimman täydelliseksi. Kappaleet ladataan täyteen mielenkiintoisia elementtejä, sen jälkeen luodaan musiikista nauttimiselle otolliset olosuhteet ja eliminoidaan syyt olla pitämättä siitä. Kun artistit ovat hyvännäköisiä, taitavia tanssijoita ja hyviä laulajia ja musiikkivideot visuaalista ilotulitusta, musiikkikin kuulostaa paremmalta. "Mulle k-pop on sillee, että nää biisit on vaa hyvii. Ne jää soimaan päähän ja niiden tahtiin on kiva tanssia." "Jos se on hyvä biisi, nii se vaa on hyvä biisi." Siinä se. Mikä Brown Eyed Girls, mikä Lucifer? Lue k-popin lyhyt oppimäärä osoitteesta ylioppilaslehti.fi. Sieltä voit kuunnella myös Ylioppilaslehden kuratoiman k-pop-soittolistan. ylioppilaslehti.fi 55
VUONNA 1915 Kazimir Malevitš maalasi mustan neliön, joka muutti kaiken. Sataviisi vuotta myöhemmin minä julkaisen Instagram-tililläni mustan neliön, joka ei muuta mitään. Se on niin olematon kannanotto, että Suomen tylsin tähtitubettajakin uskaltaa painaa post. Pian seuraan vierestä, kuinka nelikymppinen, traaginen valkoinen kirjailijamies ja nelikymppinen, epäonnistunut valkoinen konsulttimies kilpailevat epätoivoisina siitä, kumpi on hysteerisemmin hyvä ihminen. Kaksi kuukautta myöhemmin haen ja puen takkini kuin Sanna Marin. Olen siihen tarpeeksi kaunis, ajattelen. Reagoin jokaiseen risahdukseen: kansalaisoikeudet, kansallisteatteri, kauramaito. Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan mustavalkokuvalla omasta naamasta. Asiat ovat tärkeitä, mutta tietenkin tässä on kyse vain minusta, minä olen vielä tärkeämpi. Maksimoin näkyvyyteni kuin maskotti. Tässä naamani, tässä vähän rintojeni väliin jäävää ihoa, koska se muuttaa maailman. Ihonkaistaleessa on kirkas viesti: en voi hyväksyä naisvihaa. Tuliko selväksi? 1990-LUVULLA muuan filosofisetä väitti, että kuvat viittaavat enää vain kuviin. 2020-luvulla Instagram viittaa vain Instagramiin. Mielenosoituksessa huudetaan englanniksi lauseita, jotka ovat Instagramissa eivätkä Amerikassa. Amerikka ei ole enää Amerikassa vaan Instagramissa. Instagramin tapahtumia ei voi selittää Instagramin ulkopuolelle. Se on vieras maailma. Se on peli, joka ei lopu milloinkaan. Olin nuori ja tarvitsin huomiota "Kyllä minä vien tämän hallinto-oikeuteen. Mielipahasta ja henkisistä kärsimyksistä on aivan yhtä perusteltua saada korvausta kuin fyysisistäkin vahingoista." VOIMIA Näin linjasi salolainen kaupunginvaltuutettu Jaana Haapasalo marraskuussa Turun Sanomille avautuessaan aiemmin Salon uimahallissa tapahtuneesta välikohtauksesta. Haapasalo oli heinäkuussa hallissa uimassa, kun viereisen radan uimari roiskaisi hänen päälleen vettä. Valtuutettu valitti tapahtuneesta uimavalvojalle ja ajautui tämän kanssa sanaharkkaan. Seuraavaksi hän aikoo valittaa oikeuteen. Joka päivä alkaa uusi vuoro, uusi huuto, uusi sorto. Edellisen päivän storyt katoavat. Tärkeä kannanotto kirjoitetaan taas ja taas. Haitalliset rakenteet purkamalla rakennetaan uudet haitalliset rakenteet. Kun ei ajattele loppuun asti, luulee pyytävänsä lahjoituksia Black Lives Matter -rahastoihin, mutta kerääkin rahaa Yhdysvaltojen hirmuisen vankilajärjestelmän ylläpitämiseen. Ei niin pientä ongelmaa, ettei siihen voisi uupua. Mikä olisi tarpeeksi antirasistinen kauramaito juuri minun kahvilleni? Entä jos aktivismiväsymys on itseaiheutettua? Kaikki mikä ei tapa, vahvistaa juuri minua sortavia rakenteita. Tuijottamalla mustaan neliöön tarpeeksi kauan näkee sen jakamisen perimmäiset motiivit. Puhelimen ruudusta heijastuvat omat kasvot. Annan omaelämäkerralleni nimen: Olin nuori ja tarvitsin huomiota. POSEERAAMALLA Trendi-lehdessä Sanna Marin muutti maailmaa. Hän muistutti, ettei pääministeriydessä ole kyse dekolteesta. Substanssi ei riipu eikä saa riippua ulkonäöstä, vaan asiaosaaminen on eri asia. Se on hyvä oppi, eikä tässä ole mitään pilkallista. Kun niin monet voimaantuivat saamistaan sydämistä, opittiin toinenkin asia. Jos substanssia ei ole, senkin näkee Instagramista. Ihon paljastaminen paljastaa paljon enemmän kuin vain ihon. Ylioppilaslehden kulttuurisotakirjeenvaihtaja raportoi rintamilta, joiden ei tarvitsisi kiinnostaa ketään. Hyvä ajatuspaja Libera, REIPPAANA twiittaajana ja rempseänä tubettajana tunnettu sisältöjohtajanne Tere Sammallahti ilmoitti lokakuussa siirtyvänsä "tutkimaan uusia elämänpolun haaroja" ja jättävänsä tehtävänsä. Me täällä Ylioppilaslehdessä kannamme huolta yhteiskunnallisen keskustelun tilasta ja toivomme, että Libera saa seuraavaksi sisältöjohtajakseen henkilön, joka tekee vähintään yhtä sivistyneitä ja punnittuja avauksia kuin kulttuurisotien etulinjassa viihtyvä Sammallahti. Meillä on ilo ilmoittaa, että headhunting-osastomme on löytänyt ja lähettänyt teille täydellisen sisältöjohtajan. Tämä kansainvälistä tunnustusta kerännyt, yliopistosta valmistunut uraohjus on aiemmin toiminut esimerkiksi johtajana, muotisuunnittelijana, astronauttina ja kirurgina. Hän on epäilemättä myös toivomanne innostava esiintyjä, onhan hän työskennellyt myös valokuvamallina ja aerobic-ohjaajana ja pyrkinyt presidentiksi. 61-vuotias Barbie on 1950luvulta asti puhunut voimakkaasti vapaan markkinatalouden puolesta ja antanut kasvot läntisen kapitalismin monille mahdollisuuksille. Hän on voimauttanut naisia – ja edeltäjänsä tavoin herättänyt rohkeasti keskustelua, kritiikkiäkin. Ja mikäpä olisi ukkoutumisesta syytetylle ajatuspajalle parempi viestintäteko kuin palkata johtoonsa eläkeikää lähestyvä akka! Markkinamielisin terveisin Ylioppilaslehti Palstalla lähetämme ihmisille postia. YS T. TE RV . TÄ M Ä SU RP RI SE C A RE ER S -B A RB IE VA IK U TT A A LU PA A VA LT A , KU VA : M A TT EL ylioppilaslehti.fi 57
Hyvää päivää Janne! Saanhan puhutella teitä teidän armonne, teidän armonne? Tottakai, saatte puhutella miten haluatte, rakas toimittaja. Miten haluaisitte että minä puhuttelen teitä? Rouva Paananen tai Tutkiva journalisti. Olette varmaan jo kuullut uutisen, että Jussi Halla-aho hakee paikallenne. Saiko hänen ilmoittautumisensa pormestarikisaan teidät harkitsemaan lähtöänne uudelleen? Rouva tutkiva journalisti, en ole ennen enkä nyt, enkä tulevaisuudessa ajatellut omaa elämänkulkuani suhteessa Jussi Halla-ahoon. Oletteko te lähdössä EK:n johtoon? Rouva Paananen, en ole. Tietääkö Häkämies, että haluatte kammeta hänet syrjään? Rouva Paananen, tällä kertaa tietolähteenne on joko epäluotettava tai ollut juovuksissa tai sitten olette kuullut väärin. Ahaa, haette presidentiksi! Käsittääkseni sellainen paikka ei ole nyt auki. Helsingin kaupunki on iso työnantaja. Minkä seuraavista avoimista paikoista valitsette? Lähihoitaja, vahtimestari, puutarhuri… Rouva Paananen, ehdottomasti jumppamaikan. En keksi luonteenlaadulleni tai motorisille taidoilleni sopivampaa työtä kuin liikunnan opettaja. Luotan, että jos tarkemmin katsotte auki olevia paikkoja, löydätte sieltä sellaisen. Ja jos ei löydy, niin valitsen puutarhurin. Vanhan kiinalaisen sananlaskun mukaan kaikki tässä elämässä on turhaa paitsi puutarhan hoito. Vai mitä jätkät. Liittyykö tulevaan lähtöönne draamaa, teidän armonne? Ööh…olen tottunut siihen, että elämään liittyy draamaa. Minusta draama kuuluu elämään ja se on ihmiselle hyväksi. Liittyykö lähtöönne draamaa, pormestari Jan Vapaavuori? tEKStI KAROLIINA PAANANEN Asteikolla 1-5 kuinka paljon draamaa lähtöönne liittyy, teidän armonne? Ehdottomasti 4.22. Aiotteko tehdä profiilin työpaikkahakusivustoille? Minulla on otsikko valmiina: Jan Vapaavuori, maailman toimivin henkilö. Mitäs siihen sanotte? Olen vakuuttunut siitä, että Helsinki voi vielä jonain kauniina päivänä olla maailman toimivin kaupunki. Uskon kuitenkin, että Helsingin kaupungilla on paljon paremmat mahdollisuudet kilpailla kansainvälisten verrokkiensa kanssa kuin nykyisellä pormestarilla. Onko Helsingin kaupunki maailman toimivin työnantaja? Ööh, tähänkin tohdin aavistuksen verran epäillä, ja onneksi se ei ole kuulunut meidän tämän vaalikauden lupauksiimme. Kumman kaa lähtisitte mieluummin Vaasankadulle vetämään ns. syyntakeettomat, Nasima Razmyarin vai Anni Sinnemäen? Ehdottomasti mieluiten rouva Paanasen. Minä lähtisin Anni Sinnemäen, koska hän saattaisi "pienessä hönössä" lipsauttaa jonkin mehevän juorun Ulta Bran ajoilta. Karoliina Paananen on todennäköisesti varsin nuori, mutta jos hän jostain googlettaa, niin hän havaitsee, että olen Anni Sinnemäen kanssa kerran juonut riittävän määrän alkoholia tavalla, josta on uutisoitu Suomen kansalle. Minkälaisia asioita Sinnemäki silloin lipsautti? Kuten en paljasta sitä, mitä rouva Paananen tulee minulle lipsauttamaan syyntakeettomilla bakkanaaleillamme, en myöskään aio paljastaa sitä, mitä rouva Sinnemäki minulle paljasti. Hävisitte puheenjohtajavaalissa Alexander Stubbille. Oletteko sen jälkeen voittanut Alexin jossakin? Esimerkiksi tenniksessä? Siitä huolimatta, että olen lähes koko ikäni harrastanut kovin monintyyppisiä lajeja, on itsestään selvää, että urheilullisissa suorituksissa meriittini suhteessa Alexander Stubbiin ovat niin vähäpätöisen pienet, ettei siitä kannattaisi edes käydä keskustelua. Entä onko Petteri Orpo ikinä voittanut ketään missään? Käsittääkseni Petteri Orpo voitti Alexander Stubbin kokoomuksen puheenjohtajavaalissa. Kokoomuksen touhusta ei näytä tulevan mitään. Olisivatko asiat paremmin, jos Teidät olisi valittu johtoon vuosia sitten? Tämähän on suorastaan itsestään selvää. Mikä on parasta Ben Zyskowiczissa? Ben Zyskowiczin hienot kaverit. Meillä Ylioppilaslehdessä on suvereenia Linkedin-osaamista. Voisimmeko auttaa teitä hakemaan töitä esimerkiksi laatimalla Linkediniin työnhakuilmoituksen puolestanne? Olisin suorastaan imarreltu, jos teillä toimistossa haluttaisiin uhrata kallisarvoista aikaanne ja luovuuttanne ja energiaanne tällaiseen filantrooppiseen harjoitukseen. Tarvitsisimme sitä varten vielä palkkatoiveenne. Kuinka paljon se on, asteikolla 1–500 000 euroa vuodessa? Yskäiskää, jos se on enemmän. Vastaus on edelleen 4.22. Sitten kun uusi uranne selkiytyy, teidän armonne, voisitteko ystävällisesti kertoa siitä ensimmäisenä Ylioppilaslehdelle? Ehdotan, että me, rouva Paananen, ajoitamme yhteiset bakkanaalimme Vaasankadulla juuri tähän hetkeen, jolloin voin kertoa ne ensin Ylioppilaslehden toimittajalle kuitenkin ollen varma siitä, että hän ei sitä seuraavana päivänä enää muista. asiaton kysymys 58 Ylioppilaslehti 6/2020