1 0 0 v u o t ta !
jörn donner
No
I
1
S
S
N
/
0
3
ja muuta va nhaa!
2 0 1 3
5
-
9
2
4
a Sanoma Company
Kun ihminen ajattelee vain itseään, sitä voi
huonosti. Silloin pienetkin vastoinkäymiset
tuntuvat suurilta. Hanki perspektiiviä elämään,
ole kiitollinen siitä mitä sinulla on ja janoa silti
jatkuvasti enemmän.
Hesari joka päivä ja HS Verkko Plus 39,90 ?/kk.
HS.fi/asiakaspalvelu
NIILLE, JOTKA VÄLITTÄVÄT TÄSTÄ ELÄMÄSTÄ.
YliO P P ilAS le H t i
lisuuksia (sivu 5). Nina Lahdenpohja tekee työkseen lapsia
AlkutekStit
A l k u t e k S t i t : Ensin on kuollutta lihaa ja sitten mahdol(sivu 7). Ehkä muuten kehitysmaatutkijoidenkin kannattaisi alkaa tehdä lapsia, kun ovat niin kriisissä (sivu 8). Mutta psykoosi vain syvenee, koska eivät ne keharit
pääse edes pyöräilemään kampuksella (sivu 9).
Mutta mikä onkaan tuo ääni? Se on leijonan karjahdus! (sivu 10) Leijona se taitaa haistaa mehevän poliittisen broilerin (sivu 11). Joten kannattaisi broilereidenkin mieluummin ryhtyä Pekka Himasen
opetuslapsiksi (sivu 13). Sitten on vuorossa Yliop-
pilaslehden oma Pussy Riot (sivu 14) ja päälle vielä
Bussi Riot (sivu 15). k e S k i t Y : I h M I S E E n Donner, persu ja mamu. Suomalaisia kaikki tyynni. (sivu 18)
A S I A A n Aikajana johdattaa halki Ylioppilaslehden vuosisadan. (sivu 26) K U V A A n Kansi kertoo kaiken ja
usein kannessa on se sama vanha Jörn Donner.
(sivu 30). v i i M e i S e t S A N A t : Sitten lehden sivulla välähtää Salama (sivu 38). Kulttuuriessee kajauttaa ilmoille kutsuhuudon ysäreille (sivu 40). Tulee aivovaurio, ja
sen takia kolumnistilla on keskittymisvaikeuksia (sivu 43) ja
somelier ei pysty pitämään näppejään erossa somesta (sivu
S iv u 3
N o 1 / 20 1 3
44). Sitten pallo vieriikin jo maaliin ja lehti loppuu (sivu 47).
talouselama.fi
Onnittelemme
100-vuotiasta
Ylioppilaslehteä
75 vuotta silkkaa asiaa
YLIO P P ILAS LE H T I
Blogiteksti iskee kuin skalpelli elottomaan ruhoon.
Vihdoinkin joku kiteyttää sen, mitä ajattelen omasta
kuolemastani.
?Ruumiit ovat kylmiä, harmaita ja mahallaan makaamisesta naamastaan aivan lytyssä, osin kivikovia
ja osin täynnä säilöntänestettä?, tekstissä sanotaan.
Kirjoitus on lääketieteellisessä opiskelevan kuvaus
siitä, kuinka ruumiinavausta harjoitellaan.
Juuri tuota minäkin tulen olemaan, läjä leikeltävää lihaa. Siinä, että joku kirjoittaa siitä nettiin, ei ole
mitään järkyttävää.
Järkyttävä oli blogikirjoituksen alla oleva kommentti, jossa kuusi lääketieteellisen tiedekunnan opettajaa
ja tutkijaa kehotti kirjoittajaa poistamaan tekstin. Syy:
joku voisi loukkaantua. Yksi allekirjoittajista oli tiedekunnan opetuksesta vastaava varadekaani.
Soitin tiedekunnan dekaanille Risto Renkoselle
kynä valmiina kirjoittamaan ylös anteeksipyytelyä kollegoiden puolesta. Sellaista ei tullut. Tuli kommentti:
?Jos yhteisöstämme leviää kirjoituksia, jotka voivat vaikeuttaa tiedekunnan ruumiiden hankkimistoimintaa, niin pitäisikö tiedekunnan olla reagoimatta?
Ei.?
Yhteisöstä? Kuulostaa pikemminkin salaseuralta.
Ja mitäköhän tässä vaikeutetaan, ruumiiden hankkimista vai opiskelijoiden sananvapautta?
p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A
Tuskin kukaan, joka harkitsee ruumiinsa luovuttamista lääketieteen käyttöön kuvittelee, että opiskelijat
irrottavat sisäelimiä silkkihanskat kädessä pyhän hiljaisuuden vallitessa.
Tämän blogin takia ei varmaan jäänyt lääkiksen
?yhteisöltä? montaa ruumista saamatta.
Suurin menetys tapahtui uskossa tiedekunnan
työntekijöiden järjenjuoksuun.
Opettajien ja tutkijoiden painostuksesta kirjoittaja
poisti lopulta tekstin blogistaan.
Se on kuitenkin yhä tallessa. Googlaa näillä sanoilla: paalijärvi, ruumiiden leikkelyä.
Ehkä innostut jopa luovuttamaan ruumiisi lääketieteelle. Tajuat, että kuoltuasi olet vain iso kylmä
lihakimpale.
Tämä lehti käynnistää Ylioppilaslehden 100. vuosikerran. Sen kunniaksi olemme koonneet kultaturbon,
joka tiivistää kaiken olennaisen lehden myyttisestä
taipaleesta.
Erityisen tärkeää lehden historiassa ovat naiset,
itsensä likoon laittaminen ja kulttuurikääkät. Niitä
kaikkia on tässä lehdessä.
Ja sitten on bileet. Ne ovat lauantaina 2. helmikuuta Pasilan vanhoilla veturitalleilla. Osta lippusi
Tiketistä.
MAHdOLLISuukSIEN MAAILMA
?Mä en tiedä yhtään?, abivuottansa viettävä serkkuni
sanoo tiukasti. Hän kääntää minulle selkänsä ja suuntaa katseensa kohti tietokoneensa näyttöä.
Kerrankin tajuan olla ihan hiljaa. En kysele, että
mut mikä sua vois kiinnostaa. Onks jotain mitä oot aatellu? Onks jokin aine mist oot tykänny?
Sillä kun katson serkun takaraivoa, näen heti
oman abivuoden ahdistuksen. En tiedä mitä sanoa.
Ainakaan en voi kertoa, että opiskelupaikan valinnan jälkeen on ihan samanlainen olo.
Tässä lehdessä on juttu kehitysmaatutkimuksen
opiskelijoista. Heistä moni kokee opintokriisin, joka
saattaa päättyä alan vaihtoon. Toivottomuuden, kyvyttömyyden ja epävarmuuden tunteiden vuoksi. Väitän, että yhdistelmä on monelle meistä tuttu.
Maailma on suomalaisille mahdollisuuksien maailma. Miksi se ei tunnu siltä?
ALkuTEkSTIT
vA I N k u O L L u T TA L I H A A
a l av i i t e J O h A N N A m i tJ O N E N
Valmistumisen jälkeen työpaikat eivät näyttäydy
jännittävinä mahdollisuuksina. Ne näyttäytyvät pelastuksena työttömyydeltä.
Työ on rahan ajattelua ja vanhenemista. Sitäkö
varten on nähnyt vaivaa? Sitten ahdistuu ja varaa
lennot jonnekin kauas upottaakseen varpaat hiekkaan maassa, jonka bruttokansantuote on pieni.
Älytöntä.
Mutta ihmisiä ei saa neuvoa valinnoissaan, sanoo opintopsykologi samaisessa opintokriisijutussa.
Neuvot uhkaavat itsemääräämisoikeutta.
Ehkä sanon serkulle, että rajattomien mahdollisuuksien aiheuttaman ahdistuksen kanssa pitää vain
oppia elämään.
Minäkin vasta opettelen, vaikka olen 12 vuotta
vanhempi ja valmistun juuri maisteriksi.
apinat
S Iv u 5
N o 1 / 20 1 3
YLIOPPILASLEHTI. Perustettu 1913. 100. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7 krs,
00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna
Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 050 445 0553, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti
Grundstén, 050 441 1327, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu.
Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri
Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino
Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Nick Tulinen
Y l iop p il aSl e ht i
1 0 0 - v u o t i a S ta Y l i o p p i l a S l e h t e ä o n n i t t e l e vat :
Hauskaa onnea
ja
pitkää ikää 100-vuotiaalle!
Onnea
Ylioppilaslehti!
toivottavat:
Timo Harakka, JR, Tapio Rajavuori,
N o 1 / 20 1 3
Laura Saarikoski, Osuuskunta Vastapaino,
Juha Partanen & Jyrki Vesikansa
Sivu 6
yLiO p p iLAS Le H t i
a j a n h e n k i ( lö )
mielestä suomalaiset olisivat
hedelmällisyysvalistuksen
ALkutekStit
Solubiologi Nina Lahdenpohjan
tarpeessa.
Syntymäpäivän tekijä
Tasaisesti kasvaa myös lapsettomuushoitojen kysyntä. Graviditaksessa tehdään vuosittain 300 munasolunkeräystä, ja vuosittain yli 100 lasta
saa siellä alkunsa hedelmöityshoidoilla. Suomalaisista lapsista noin neljä
prosenttia syntyy hedelmöityshoitojen avulla. Luku on kasvussa.
Etenkin akateemiset ovat vaaravyöhykkeellä: lapsentekoa lykätään
usein opiskelujen vuoksi. Sen jälkeen halutaan ankkuroitua työelämään.
Kaiken sen keskellä ei välttämättä ajatella, että lapsen saaminen ei ole itsestäänselvyys: Naisen hedelmällisyys laskee selvästi 35 ikävuoden jälkeen.
Yli 40-vuotiailla naisilla iso osa munasoluista voi jo olla epänormaaleja.
?Meillä on Suomessa ehkäisyvalistusta, mutta ehkä pitäisi olla myös
hedelmällisyysvalistusta?, Lahdenpohja sanoo.
teksti JOHANNA MITJONEN
kuva JUSSI SÄRKILAHTI
S iv u 7
n o 1 / 20 1 3
Eteisessä on kaasupulloilta näyttäviä nestetyppisäiliöitä. Yhdessä niistä
lukee ?siittiöitä.?
?Solut viihtyvät pimeässä. Pyrimme häiritsemään niitä mahdollisimman vähän?, Nina Lahdenpohja sanoo, kun astumme hämärään ja hiljaiseen laboratorioon. Hän työskentelee lapsettomuusklinikka Graviditaksessa solubiologina.
Laboratorion vieressä on toimenpidehuone, jossa munasolut kerätään.
Keräyksestä alkaa Lahdenpohjan työ: Päivän aluksi hän poimii follikkelinesteestä kuulaat, kauniit munasolut viljelymaljoihin. Iltapäivällä solut hedelmöitetään. Seuraavana päivänä tarkastetaan, että hedelmöitys on onnistunut. Tarkoituksena on saada aikaiseksi alkioita.
Lahdenpohja on valmistunut Jyväskylän yliopistosta pääaineenaan
solubiologia. Väitöskirjansa hän teki Tampereen yliopistossa mikrobiologian ja immunologian alalta. Hän on työskennellyt hedelmällisyyshoitojen parissa 13 vuotta. Siinä ajassa alkioiden viljely- ja tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet harppauksin.
ALKuTEKSTIT
Y L IOP P IL A SL E HT I
Kehitysmaatutkimuksen
opiskelijoista moni ahdistuu
opintojen alettua. Koska
maailman pelastaminen
oikein alkaa?
KrIISIN PAIKKA
19-vuotiaana Kaisa Pitkäsestä tuntui siltä, että
maailma on täynnä köyhyyttä, kriisejä ja epäkohtia, jotka pitää ratkaista.
Pitkänen haki opiskelemaan kehitysmaatutkimusta Helsingin yliopistoon. Hän pääsi sisään ja aloitti opinnot innokkaana.
Kolmen vuoden opiskelun jälkeen Pitkäsen
valtasi kuitenkin jonkinlainen pettymyksen
tunne. Opinnot tuntuivat hallitsemattomalta
kokonaisuudelta. Kehitysmaatutkimus ei ollutkaan sellaista maailman ongelmien ratkaisemista kuin hän oli nuorempana ajatellut.
?Aikuisena huomasin, että ongelmiin käsiksi pääseminen olikin vaikeampaa?, Pitkänen
sanoo nyt.
Kehitysmaatutkimus on haluttu opiskeluala.
Sisään pääsee vain kolme prosenttia hakijoista.
Tiukan pääsykoeseulan läpäiseminen on juhlan
paikka, mutta opintojen arkipäiväistyttyä moni
huomaa pohtivansa alanvaihtoa.
N o 1 3 / 20 1 2
Annamari Heikkilä on Suomen ensimmäisiä opintopsykologeja. Hän on työskennellyt
Helsingin yliopistossa vuodesta 1999 lähtien.
Heikkilä sanoo, että hänen luonaan käyvien
opiskelijoiden joukossa kehitysmaatutkimuksen opiskelijat ovat hieman yliedustettuina.
Hänelle hyvin tuttu asetelma on se, että
opiskelija on valinnut oppiaineensa kutsumuksen saattelemana. Mielessä siintää käytännön
auttamistyö, mutta opinnot huomataan hyvin
teoreettisiksi. Ristiriita on valmis.
Ahdistusta lisää opiskelijoiden taipumus
vertailla itseään toisiin.
?Ihmisen mielessä syntyy vertailu niin helposti. Kokematon voi miettiä, olenko jotenkin
huonompi ja kelpaankohan tälle alalle. Olisiko
minun pitänyt olla jo valtaamassa taloja ja pelastamassa kilpikonnia?? Heikkilä kuvaa.
Kaisa Pitkänen teki kanditutkinnon kehitysmaatutkimuksesta mutta päätyi sen jälkeen
vaihtamaan alaa. Paitsi yleinen pettymys opintoihin häntä ajoi alanvaihtoon myös se, ettei
hän saanut alan töitä.
?Halu auttaa oli kova, mutta ovet eivät vain
oikein auenneet?, hän sanoo.
Hän löysi uuden opiskelupaikan sosiologian
englanninkielisestä maisteriohjelmasta.
Nyt hän työskentelee maahanmuuttajanuorten tukiyhdistyksessä.
Myös oppiaineen henkilökunnalle kuvio on
tuttu.
SIvu 8
?Moni on meille opiskelemaan hakeutuessaan varsin idealistinen, mutta kehitystematiikan moniulotteisuus ja kehitykseen liittyvät
ongelmat voivat saada osalla aikaan idealismin
kriisin?, kehitysmaatutkimuksen opintoasiainsuunnittelija Mari Lauri sanoo.
Kehitysmaatutkimuksen opinnot aloittaa
kymmenen opiskelijaa vuodessa. Vuonna 2006
aloittaneista maisteriksi on valmistunut kolme
opiskelijaa, ja kolme on gradua vaille valmiita.
Yksi pian valmistuvista on Elina Iso-Markku, joka aikoo palauttaa gradunsa tänä vuonna. Hän kertoo huomanneensa jossain vaiheessa opintojaan, että saman vuosikurssin
opiskelijoista hänen lisäkseen vain yksi opiskeli
laitoksella aktiivisesti.
Pikkuhiljaa muut kehitysmaatutkijat olivat
kaikonneet ympäriltä: lukemaan elokuvaohjaajaksi, oikeustiedettä, psykologiaa, ympäristöalaa.
?Ja seuraavalta vuosikurssilta lähti ainakin yksi lastentarhanopettajaksi?, Iso-Markku
sanoo.
Tuolla vuosikurssilla opintonsa aloitti myös
Mari Talala. Talala kertoo olleensa aluksi hyvin
motivoitunut.
?Olin hurjan periaatteellinen ja ehkä vähän
naiivikin yliopistolle hakiessani. Janosin tietää,
mitä juuri minä voin tehdä kehitysongelmien
ratkaisuksi?, Talala sanoo.
Kandiksi valmistumisen jälkeen into kuitenkin laimentui. Opintojen aikana oli opittu kyseenalaistamaan koko kehityksen käsite ja käyty
läpi kehitysyhteistyön epäonnistumisia. Oli tullut selväksi, että köyhien maiden ongelmat ovat
monimutkaisia, rakenteellisia ongelmia, joihin ei
ole helppoa lääkettä.
?Innostusta latisti alaan liittyvä vahva
kriittisyys. Sen johdosta tunsin usein, että valmistun hyödyttömäksi. Voisi siis sanoa, että
luovutin vastauksen löytämisen kanssa, sillä
kehityksen kenttä tuntui niin upottavalta suolta, ettei sitä solmua voi kukaan ihminen kuitenkaan avata?, Talala sanoo.
Hän päätti vaihtaa alaa kokonaan.
Nykyään hän opiskelee trumpetinsoiton
opettajaksi.
teksti johanna mitjonen
kuva toni halonen
ylio p p ilAS lE H t i
NUMERO
käyttämän kirjaston
240 000
eteen tulee telineet vain
kymmenelle pyörälle.
AlKutEKStit
Päivittäin 6 000 opiskelijan
lounasta menee parhaimmillaan kaupaksi Unicafe-ravintoloissa aina syyskuussa.
Syyskuu on Unicafe-ravintoloiden huippukuukausi. Myös loka- ja marraskuussa lounaita myydään yleensä reilusti yli
200 000 kappaletta. Keväällä lounastajien määrät hiipuvat. Heinäkuussa Unicafen opiskelijalounasta syö enää 61 000
ihmistä.
M E N E
I T S E E S I
vA i H tA r i
Siinä niitä nyt taas on. Porthanian aulassa uudessa rumassa toppatakissa
plussakeleillä seisovia uusia tulokkaita. Miksi hymyilet siinä, eteläamerikkalainen? Kyllä se tiedetään, miksi olet
tänään täällä. Ilmainen opiskelu. Mutta
vielä nolompi on suomalainen vaihtari.
Viinaa ja hyödyttömiä opintoja jossakin
Aurinkorannikon uppo-oudossa korkeakoulussa. Lukisit vain venäjää kielikeskuksessa.
A u t o t v o i t t i vAt
p y ö r ät K A i S A - tA l o l l A
Yliopisto ja Helsingin kaupunki ovat erimielisiä siitä, kuinka paljon pyörätelineitä yliopiston uuden pääkirjaston eli Kaisa-talon eteen
tarvitaan.
Yliopiston toimitilajohtaja Anna-Maija Lukkari sanoi lokakuun alussa Ylioppilaslehdelle,
että yliopisto neuvottelee kaupungin kanssa
muutaman parkkiruudun muuttamisesta pyöräparkeiksi kesäkauden ajaksi.
Kaupunki on kuitenkin päättänyt varata
pyörätelineille vain yhden parkkiruudun verran
tilaa touko?syyskuuksi.
Yliopisto on pettynyt päätökseen.
?En usko, että yksi pyöräparkki riittää.
Olemme yhteydessä kaupunkiin ja varmasti
pyöräpaikkojen määrää katsotaan uudelleen?,
Anna-Maija Lukkari uskoo.
Kaupunkisuunnitteluviraston liikenneinsinööri Pekka Nikulainen kuitenkin sanoo, että
ainakin aluksi Kaisa-talon eteen tulee vain yksi
pyöräteline.
?Se on lähtötilanne. Jos tarvetta on enemmän kuin tuolle yhdelle, niin sitten niitä voidaan lisätä, mutta yhteen telineeseenkin mahtuu jo kymmenkunta pyörää.?
Kirjastoa käyttää päivittäin noin 6 000
opiskelijaa.
Ylioppilaskunnassa muutoksen pyöräilijöille aiheuttamaan harmiin ei vielä ollut havahduttu.
?Mutta nyt kun asia on tullut esille, ylioppilaskunta aikoo ottaa asiaan kantaa ja tähän tullaan ehdottomasti puuttumaan?, ylioppilaskunnan hallituksen jäsen, kunnallisvaikuttamisesta
ja kaupungista vastaava Verna Castrén sanoo.
?Tämä on ehdottomasti ristiriidassa ylioppilaskunnan ajaman autottoman kampuksen
kanssa.?
Ylioppilaskunta aikoo jättää keväällä kaupunginvaltuustolle aloitteen kokonaan autottomasta keskustakampuksesta. Aloitteessa vaaditaan muun muassa Fabianinkadun muuttamista
kävelykaduksi Kaisa-talon korttelin alueelta.
teksti AnnA TAkAlA
kuva AnTTi grundsTén
I L M O I T U S :
Julistetaan haettavaksi:
Etelä-Pohjalaisen Osakunnan stipendit
Etelä-Pohjalaisen Osakunnan
stipendirahaston hoitokunta on julistanut
stipendit haettavaksi seuraavissa ryhmissä:
1. Alemman korkeakoulututkinnon
suorittamiseen
2. Ylemmän korkeakoulututkinnon
suorittamiseen
3. Jatkotutkinnon suorittamiseen (väitöskirjan
tekemiseen)
Stipendit on tarkoitettu Etelä-Pohjalaisen
Osakunnan jäsenille tai jatkotutkintoa
suorittaville entisille jäsenille.
Vapaamuotoiset hakemukset liitteineen tulee
toimittaa Osakunnan toimistoon viimeistään
maanantaihin 25.2.2013 mennessä.
Stipendit jaetaan Etelä-Pohjalaisen
Osakunnan vuosijuhlissa lauantaina
23.3.2013 Ostrobotnian juhlakerroksessa.
Lisätietoja ja lista vaadituista liitteistä
Osakunnan www-sivuilta osoitteesta http://
epo.osakunta.fi tai taloudenhoitajalta arttu.
anttonen@aalto.fi
Hakemukset osoitteella Etelä-Pohjalainen
Osakunta, Stipendirahasto, Töölönkatu 3 A 5.
kerros, 00100 Helsinki.
S iv u 9
N o 1 / 20 1 3
Pyörällä keskustakampuksella liikkuvia harmittaa myös se, että Fabianinkadun uusi katusuunnitelma on palauttanut Kaisa-talon
korttelin yksisuuntaiseksi. Kaisa-talolta ei siis
voi pyöräillä Fabianinkatua pitkin Porthaniaan.
Pekka Nikulaisen mukaan pyöräilijöille aiheutuvat ongelmat ovat kaupunkisuunnitteluviraston tiedossa. Hänen mukaansa katu
halutaan kuitenkin pitää yksisuuntaisena selkeyden vuoksi.
Suomen laki taas ei mahdollista vastavirtaan
kulkevan pyöräkaistan maalaamista katuun.
?Helsinki haluaisi muuttaa tätä lakia, sillä
vastaavia paikkoja on muuallakin?, Nikulainen
sanoo.
ALKuTEKSTiT
Y L iop p iL A SL E HT i
Yrittämisestä innostuneet opiskelijat ovat syksystä lähtien hioneet liikeideoitaan ja tekevät nyt töitä ensimmäisille asiakkailleen.
Valitsimme yliopistolaisten yrittäjien
kahdeksasta liikeideasta neljä ja kutsuimme Riku Asikaisen arvioimaan ne.
Asikainen on mukana helmikuussa
alkavassa Leijonan luola -ohjelmassa.
Joka jaksossa viidelle pääomasijoittajalle, viidelle ?leijonalle?, esitellään
liikeideoita. Parhaat saavat sijoittajilta
rahaa, useimmat lähtevät leijonan luolasta tyhjin käsin.
Itäkomppania
Kutsuimme sijoittaja Riku
Asikaisen arvioimaan
yliopistolaisten yrittäjien
liikeideat.
n o 1 / 20 1 3
YLiopiSToLAiSET
LEijonAn
LuoLASSA
Riku Asikainen toteutti ensimmäisen liikeideansa
16-vuotiaana. Hänellä oli 100 000 markkaa käteistä, kun hän käveli Akateemiseen kirjakauppaan ostamaan kirjoja myytäväksi eteenpäin koko koululle.
Siitä sai alkunsa Lukiolaisten kirjakauppa.
Sen jälkeen Asikainen on ollut yli kolmessakymmenessä yrityksessä joko omistajana tai
sijoittajana. Pari vuotta sitten hän oli mukana
perustamassa Suomeen bisnesenkeleiden verkostoa.
Asikainen kuulee vuodessa helposti tuhat
liikeideaa. Ei ihme, että hänestä maailma on
täynnä ideoita.
?Kuka ne ideat toteuttaa, siitä on kysymys.
Tekijöistä on puute?, Asikainen sanoo.
Mutta tekijöitä alkaa olla yhä enemmän. Aalto-yliopistossa on villiinnytty start-upeista, ja nyt
myös Helsingin yliopisto haluaa kasvattaa opiskelijoistaan yrittäjiä.
Viime keväänä yliopisto palkkasi ajatushautomo Demos Helsingin vetämään Tieteestä toimintaa -hanketta. Sen tavoitteena on sparrata
akateemisia yrittäjiä.
Sivu 1 0
Liikeidea: ?Olemme opiskelleet slaavilaisia kieliä ja Itä-Euroopan tutkimusta
sekä asuneet, opiskelleet ja työskennelleet kohdemaissa. Meitä yhdistää intohimo itään. Tunnemme tavat ja puhumme paikallisia kieliä. Asiakas onnistuu
tavoitteessaan Puolassa ja Balkanilla,
kun häntä ovat tukemassa aluetuntemuksemme, kielitaitomme ja verkostomme. Räätälöimme tapaamisia ja tuotamme yhteiskunta-analyyseja.?
Leijonan tuomio: ?Slogan on hyvä.? Asikainen
aloittaa kannustavasti, mutta alkaa sitten epäillä:
?Miten kaupallinen potentiaali syntyy tästä
intohimosta? Miten asiakas saa rahansa takaisin? Onko liikeideassa sittenkin ristiriita: intohimo suuntautuu ulkomaille, mutta työ tehdään
Suomessa.?
Asikainen ehdottaa, että Itäkomppania tekisi
myyntipuheessaan asiakkaalle selväksi, kuinka
tämä säästää rahaa heidän avullaan.
?Tuote on vielä kesken ja vaatii terävöittämistä.?
Huhu
Liikeidea: ?Olemme pian valmistuvia kulttuurintutkijoita. Liikeideassamme elämykselliset monikanavaratkaisut kehitellään yhteistyössä yritysten ja
kulttuuri-instituutioiden kanssa. Miltä kuulostaisi
ratikassa urbaaneja legendoja kuiskaileva kännykkäsovellus tai pop up -museo Kelan toimistossa??
Leijonan tuomio: Asikainen selailee papereita
hämmentyneenä.
?Olen nähnyt nyt vuoden aikana 250 bisnesideaa. On tämä omaa luokkaansa.?
Asikainen sanoo, että saattaa olla rajoittunut,
mutta ei innostu ideasta. ?Voisiko tämän varaan
tehdä todella bisneksen?
Myytäisiinkö tätä yksityiselle ihmiselle? Tuntuu, että idea toimii vain 300 metriä yliopistolta.
Ja se on liian tiukka rajaus.?
Leijonan tuomio: ?Ajattelin, että minussa on yhteiskuntatieteilijää, mutta kyllä minä olen yllättävän
kaukana. Sanattomaksi vetää?, Asikainen sanoo silmäillessään Yhteismaan liikeideaa. Hän pitää pitkiä
hämmentyneitä taukoja lauseiden välissä.
?Supersympaattista?, hän vielä kiteyttää.
Avanto
Liikeidea: ?Avanto tarjoaa yrityksille kannattavia
ja kestäviä työkaluja yhteiskunnallisten ongelmien
ratkaisemiseen. Avanto tarjoaa työpajoja, jotka
tuottavat tietoa tulevaisuuden hiljaisista signaaleista. Ymmärrämme eri paikallisten yhteisöjen
haasteita ja lähtökohtia: meille on yhtä luontevaa
työskennellä kaivostyöläisten kanssa Sambiassa,
paluumuuttajien kanssa Somaliassa kuin kravattikaulojen kanssa Etelärannassa tai Keilaniemessä.?
Leijonan tuomio: ?Tietyllä tavalla tämä idea
on pisimmällä näistä?, Asikainen arvioi.
Hän kuitenkin sanoo idean olevan paikoitellen liian korkealentoinen. Hänen mielestään on
kyseenalaista, voiko ulkoistetun yritysvastuun
varaan rakentaa liikeideaa. Hän antaa yritykselle saman vinkin kuin kaikille muillekin yrittäjille:
?Nimeä tuote ja nimeä asiakas.?
teksti Johanna MitJonen
kuva antti Grundstén
Leijonan luola alkaa Nelosella 13. helmikuuta.
KANSAKUNNAN TOIVOT
Palstalla kuunnellaan HYY:n edustajiston
jäseniä.
?Oikea suunta esittää sanan
?itsessään? poistamista. Kun
tuossa lauseessa on sana
?itsessään?, se antaa sellaisen kuvan, että monimuotoisuutta, jonka voi tavallaan
hahmottaa ominaisuutena
itsessään, arvostettaisiin joidenkin yksilöiden yksilöllisyyden yli. Jos ymmärrätte,
Yhteismaa
mitä haen.?
Liikeidea: ?Yhteismaa on sosiaalisiin innovaatioihin erikoistunut yhteisö. Se suunnittelee ja toteuttaa yhteiskunnallisia ja yhteisöllisiä projekteja,
tapahtumia ja palveluja. Tiimi koostuu yhteiskuntatieteiden, kulttuurintutkimuksen ja web-suunnittelun ammattilaisista. Kysymys ei ole siitä, käytämmekö sosiaalista mediaa vai emme, vaan siitä,
kuinka hyvin ja mihin me sitä käytämme.?
Oikea suunta -edustajistoryhmän Micke
Lindholm HYY:n edustajiston kokouksessa
3.12. Edustajisto käsitteli HYY:n strategiaa.
Lindholm halusi, että sana ?itsessään? poistetaan strategian virkkeestä ?Monimuotoisuus on itsessään arvokasta ja sitä pyritään
rohkaisemaan?. Ehdotusta ei hyväksytty.
Ylio P P ilaS le h t i
HYY:n nuorisopoliitikot kihisevät kiukusta.
Viime syksynä pidettiin ylioppilaskunnan
edustajistovaalit, joissa ehdokkaat ovat jakautuneet eri ryhmiin, vähän niin kuin puolueisiin.
Vaalien jälkeen ryhmät aloittivat hallitusneuvottelut ? samaan tapaan kuin tehdään eduskuntavaalien jälkeen valtakunnanpolitiikassa.
Neuvotteluiden tuloksena ainejärjestöhullujen ryhmä, HYAL, putosi oppositioon. Ja siitäkös
HYAL:n nuoret poliitikot pahoittivat mielensä.
He kirjoittivat tulikivenkatkuisen tiedotteen:
?Yksi aikakausi ylioppilaskuntamme historiassa on päättynyt. Tänään vahvistettiin hallitusneuvotteluiden tulos, jossa Helsingin yliopiston
ainejärjestöläiset, HYY:n edustajiston selkeästi
suurin ryhmä, jätettiin surutta pois tulevan vuoden hallituksesta.?
Siis jätettiin surutta hallituksesta.
Ainejärjestöläisten edustajistoryhmän puheenjohtaja Vesa Piilola, miksi pitäisi tuntea surua siitä, että te olette oppositiossa?
?Hallitusneuvotteluiden ratkaisu ei ollut demokraattinen. Yli kolmasosa äänesti meitä vaaleissa, me olemme suurin edustajistoryhmä. Ja
silti meidät jätettiin oppositioon?, Piilola sanoo.
Mutta hallituksen muodostaneilla ryhmillä
on enemmistö edustajistopaikoista. Sehän on demokratiaa, että hallituksen muodostavat ne, joilla on enemmistö paikoista ja jotka pääsevät sopuun hallitusohjelmasta. Perussuomalaisetkin on
oppositiossa, vaikka oli viime eduskuntavaalien
selkeä voittaja.
?Niin. No niin. Onhan perussuomalaisetkin
tietysti iso ryhmä, joka ei ole hallituksessa. Mutta enemmän tässä on kyse siitä, että neuvottelukulttuuri HYY:ssa ei ole kohdallaan?, Piilola avaa
ainejärjestöläisten harmia.
Oikeasti kyse on siitä, että ainejärjestöläiset olisivat kovasti halunneet hallitukseen. Heitä
harmittaa, että joutuvat lähes 20 vuoden hallitusputken jälkeen oppositioon.
?Nyt nähtiin todellinen politikoinnin sisäänmarssi ylioppilaskuntaamme?, Piilola sanoo.
Niinpä. Politiikkaan kuuluu politikointi ja
se, että välillä ollaan myös oppositiossa (paitsi
jos on Rkp).
teksti VAPPu KAArENoJA
kaNSalle rauha
Joulukuussa perussuomalaisten kansanedustajan Pentti Kettusen mitta täyttyi. Hän alkoi
kirjelmöidä: Toimenpidealoite UKK-kansallispuistosta rajatun alueen varaamiseksi vihreiden
eduskuntaryhmälle suurpetojen toimintoihin
perehtymistä varten sekä koppakuoriaisten paimentamisalueeksi.
Kettusen aloite jatkuu kuin Veikko Huovisen
romaanihenkilön ajatuksenjuoksu. Hän ehdottaa,
että vihreille osoitetaan selkeä alue, jossa he voivat kenenkään häiritsemättä harrastaa heille tärkeitä toimintoja.
Kettusta on pyydetty vetämään aloite pois.
?En varmasti vedä?, hän sanoi Suomenmaalehdelle tammikuussa.
Ja hyvä niin. Kettusen pitää laajentaa aloitettaan. Suomen asiat tulevat kuntoon, kun
muutkin puolueet saavat temmeltää luontaisessa ympäristössään.
Keskustalle annetaan suo ja kuokka ja lannoitteita, jotka valuvat vihreiden koppakuoriaiskokoelman päälle. Rkp:n eduskuntaryhmä matkustaa Strömsön saarelle ja demarit viedään samalla
lautalla Olof Palmen hautapaikalle odottamaan
kuolemaa. Kokoomus lähtee starttirahan turvin
Somaliaan toivotalkoisiin. Kristillisdemokraatit lukitaan koteihinsa, jossa he voivat rauhassa lueskella satukirjojaan. Perussuomalaiset keskitetään
Peräseinäjoelle karaokebaariin ja pannaan Rakkaus on lumivalkoinen repeatille.
Saisi vihdoin olla kansa rauhassa.
teksti JohANNA mitJoNEN
V Ä I J Y T Y S
alkutekStit
ikävää
PolitikoiNtia
V A S T A U K S I A
Palstalla vastataan mihin
tahansa kysymykseen.
MikSi Miehet
ovat N a i S i a
hauSkeMPia?
Kun googlaa sanalla ?mieskoomikko?, hakukone kysyy, tarkoititko naiskoomikko.
Mieskoomikkoja ei ole olemassa, koska
pelkkä koomikko on automaattisesti mies.
Huumoritutkija, psykologian professori
Paavo Kerkkänen, miksi?
?Huumorintajuissa ei tutkitusti ole eroa.
Naiset ovat keskimäärin yhtä hauskoja kuin
miehet, mutta on automaattinen oletus, että
koomikot ovat miehiä.
Olisi sama kysyä, miksi naiset meikkaavat enemmän kuin miehet. Vitsien kertominen on parinmuodostuskeino: miehet haluavat, että nainen on viehättävä. Naiset taas
haluavat, että puoliso on huumorintajuinen.
Miehet eivät ajattele toiveita aktiivisesti, mutta tiedostavat ne osana sosiaalista
perimää.?
Kertovathan naisetkin vitsejä.
?Miehet kertovat juttuja, joissa punchline tulee nopeasti. Naiset kertovat pidempiä, lastenhoitoon ja ihmissuhteisiin liittyviä
juttuja, jotka eivät kiinnosta niin monia, sillä
ryhmässä naiset luovat usein yhteishenkeä
ja läheisyyttä. Miehet taas tuovat esille itseään. Jutunkertojanaiset ovat usein kasvaneet veljien kanssa.
Ainoa tutkittu ero huumorintajuissa on
se, että miehet pitävät enemmän aggressiivisesta huumorista ja vahingonilosta.
Usein luullaan, että miehet kertovat
enemmän seksijuttuja, mutta se ei pidä
paikkaansa. Molemmat sukupuolet kertovat loukkaavia juttuja ihan yhtä paljon silloin, kun toisen sukupuolen edustajia ei ole
paikalla.?
teksti AurorA rämö
oikaiSu:
S iv u 1 1
N o 1 / 20 1 3
Sinäkö se olet? Soita numeroon 050 445 0553 niin saat ilmaisen lipun Ylioppilaslehden
100-vuotissynttäreille. Ne pidetään Pasilan Vanhoilla veturitalleilla lauantaina 2.2.2013.
Pyydämme anteeksi noloa virhettä Ylioppilaslehden nro 13/2012 sivulla 11. Väitimme, että Taru
sormusten herrasta -kirjan Aragorn-hahmon tyttöystävä on Galadriel. No kun ei ole. Tyttöystävän nimi on Arwen.
ALKuTEKSTiT
Y L iOP P iL A SL E hT i
YLiOPPiLASLEhdEn
hiSTOriA LuKuinA
7
naista on ollut Ylioppilas
lehden päätoimittajana
100 vuoden aikana.
5
heistä on työskennellyt
tehtävässä vuoden 2000
jälkeen.
1942
on Ylioppilaslehden
perustamisen jälkeen
ainoa vuosi, jolloin sitä ei
ilmestynyt yhtään numeroa.
1994
on vuosi, jolloin
Ylioppilaslehti sai
historiansa ainoan
huomautuksen Julkisen
sanan neuvostolta.
1978
n o 1 / 20 1 3
on vuosi, jolloin lehden
levikki oli suurimmillaan,
64 148 kappaleessa.
Sivu 1 2
G R A D U K Ä T I L Ö
PrOFFAA Ei
KiinnOSTA
Hei gradukätilö,
kirjoitan sinulle, koska
graduohjaajani ei ole
kanssani ihan samoilla
linjoilla. Aiheeni ei kiinnosta häntä eikä
hän koskaan ehdi tavata. Voiko graduohjaa edes vaihtaa? Kyselläänkö laitoksella syitä, jos sitä yrittää vaihtaa?
Tai en sitten tiedä, pitäisikö koko homma
laittaa jäihin. Ehkä vika on minussa ja
työssäni.
OPiSKELiJAY S TÄvÄ L L i S E T
PALvELuT:
BOYS & GIRLS
OPISKELIJAT!
I L M A N A J A N VA R A U S T A
LEIKKAUS +
P E S U
27e
nimim. Kari
Tästä et kyllä saa itsellesi tekosyytä
keskeyttää gradusi tekemistä! Ehei.
Nimittäin: graduohjaajaa voi vaihtaa.
Juttelin aiheesta matematiikan ja
tilastotieteen laitoksen opintoasiainsuunnittelija Terhi Hautalan kanssa. Se
on iso laitos, jossa aloittaa joka vuosi
vähintään 150 opiskelijaa. Graduja laitokselta valmistui viime vuonna 87 kappaletta.
Siellä ohjaajan vaihtaminen on
mahdollista, koska opettajia on paljon ?
joskus pienimmillä laitoksilla vaihtaminen voi olla hankalampaa, mutta kyllä
sielläkin aina joku vaihtoehto on.
Hautala sanoo, että laitos on toki
kiinnostunut siitä, miksi opiskelija haluaa vaihtaa ohjaajaa. Tilanteessa etsitään opiskelijan kannalta suotuisaa
ratkaisua.
Mieti kuitenkin vielä ennen vaihtamista. Muista, että työsi on sinulle tärkeämpi kuin ohjaajalle, eikä akateemisessa maailmassa opiskelijaa pidellä
kädestä. Olithan varmasti käsittänyt
tämän?
Lisäksi ei ole tavatonta, että graduohjaajan antama palaute on niukkaa,
monesti jopa oraakkelimaista.
Jos kuitenkin päädyt ohjaajanvaihtoon, käy juttelemassa laitoksesi amanuenssille, hän auttaa sinua eteenpäin.
Tsemppiä,
Marja-Liisa
Tällä pastalla graduaiheisiin kysymyksiin vastaa gradukätilö Marja-Liisa.
Voit lähettää oman kysymyksesi osoitteeseen marjaliisa@ylioppilaslehti.fi.
LEIKKAUS
21e
OSIS MATTAVAHA
15,50 e
P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4
P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 ? 1 7 . 0 0
OSKARI JA SIIRI VILAMON
RAHASTON SEKÄ
HÄMÄLÄISTE N
YLIOPPILASSÄÄT IÖN
T U T K I M US - J A
G R A DU S T I P E ND I T 2 0 13
?
Apurahoja ovat oikeutetut hakemaan
?
Helsingin yliopistossa opintojaan harjoittavat Hämäläis-Osakunnan nykyiset ja entiset
jäsenet sekä
?
muut henkilöt, jos tutkimus kohdistuu
Hämeeseen
Sähköinen hakujärjestelmä ja hakuohjeet löytyvät
osoitteesta www.hys.net.
Hakuaika päättyy 28.2.2013
Hämäl äi s t e n y l i o p p i l a s sä ä t i ö
Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki, puh.
(09) 5860 1810.
Keskisuomalaisen Osakunnan hallitus julistaa haettavaksi
ELPIÖ JA RIIKKA KAILAN
STIPENDIRAHASTON
STIPENDIT
Stipendit on tarkoitettu ensisijaisesti vähävaraisille
Helsingissä opiskeleville keskisuomalaisille.
Stipendien hakuaika on tänä vuonna 21.1.-21.2.
klo 16.15 saakka. Lisätietoja sekä lista vaadituista
liitteistä osakunnan www-sivuilla osoitteessa
www.kso.fi
Hakemukset osoitteella Keskisuomalainen
Osakunta, Kailan stipendirahasto, Perhonkatu
6 2.krs. 00100 Helsinki. Puutteellisia tai
myöhästyneitä hakemuksia ei käsitellä. Lisätietoja
puh: 044 577 8465 tai toiminnanjohtaja@kso.fi
ylio P P ilaS le h t i
K E R H O
?Opettajaa pelättiin kovasti. Sillä oli kädessä
karttakeppi, jolla se kopsautti päähän, jos tehtiin tuhmaa. Välitunneilla tapeltiin. Laskuoppi
pelotti, kun en tahtonut
millään muistaa, mitä
on seitsemän ynnä viisi.
Mutta kyllä meidän oli
hyvä olla, ihmiset leikkivät ja kujeilivat.?
Hilja Aaltonen
100, palvelustyttö, eläkkeellä. Käynyt
kansakoulun 1920-luvulla Anjalassa.
Ylioppilaslehti täyttää tänä vuonna
100 vuotta. Sen kunniaksi palstalla
julkaistaan 100 vuotta täyttäneiden
suomalaisten opiskelumuistoja.
himaSen himoon
uSa:n
tulovero!
Tulovero Yhdysvalloissa täyttää helmikuussa sata vuotta: maan perustuslakiin tehtiin helmikuussa vuonna 1913
lisäys, joka antoi liittovaltiolle oikeuden kerätä tuloveroa. Sadan vuoden
jälkeenkään verojenkeräys ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu. Presidentti
Barack Obama onnistui vuodenvaihteessa kiristämään kaikkein hyvätuloisimpien verotusta, mutta joutui sitä
ennen kestämään viikkoja republikaanien itkua, hammasten kiristystä ja
murjotusta.
Yhden opintopisteen kurssi järjestetään jälleen ensi syksynä. Viime syksynä myös Helsingin yliopiston opiskelijat saivat osallistua.
Ensi syksyn tilanne on vielä auki. Ylioppilaslehti vetoaa kurssin järjestäjiin: myös Helsingin yliopiston opiskelijoiden on päästävä kuulemaan Himasta.
Ylioppilaslehden 90-vuotisnumeron kuvitusta numerossa 9?10/2003.
Silloin: Ylioppilaslehden toimitus teki lehden 90-vuotisnumeroon aikajanan.
Nykyään: Ylioppilaslehden toimitus teki
lehden 100-vuotisnumeroon aikajanan.
A S I A N T U N T I J A N
S U O S I T U S
Alan opiskelija paljastaa suosikkinsa.
tyylikkäin omakehu työnhauSSa
?Hyviä ominaisuuksiaan kannattaa hehkuttaa rehellisesti. Jos olet oikeasti tiimipelaaja, korosta sitä. Älä listaa kliseitä, kuten 'olen energinen ja positiivinen?. Yritä sanoa ne jotenkin
muuten, kuten ?yritän nähdä asioiden hyvät puolet enkä lannistu pikkujutuista?. Kerro esimerkkien kautta, millaisissa tilanteissa ominaisuudet ovat näkyneet, kuten vaikka koulun
ryhmätöissä.?
Reeta Reivinen, 2. vuoden markkinoinnin opiskelija.
S iv u 1 3
n o 1 / 20 1 3
Ylioppilaslehti täyttää nyt 100 vuotta. Tällä palstalla onnittelemme ikätovereitamme.
M U I N O I N
Kukapa ei haluaisi olla Pekka Himanen. 20-vuotiaana Helsingin yliopistosta tohtoriksi väitellyt
filosofi suhaa ympäri maailmaa ja kuittaa ilman
kilpailutusta tilatulla tulevaisuushöpötyksellä
700 000 euroa veronmaksajien rahaa. Vastineeksi rahoista Himanen tarjoaa kansan huviksi
lööppejä venähtäneistä baarireissuista sekä tajuntaa laajentavia termejä kuten ?kehitykseen
sisältyvä kehitys?.
Jos himasmainen elämä houkuttaa, unelma
voi olla lähempänä kuin uskotkaan. Voit nimittäin
ryhtyä Himasen opetuslapseksi. Miehen luotsaama Luovuuden kulttuuri ? Elämä taideteoksena
-luentosarja on ollut osa Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun opintotarjontaa
jo viisi lukuvuotta peräkkäin.
Kurssin käyneet kertovat, että luennot ammentavat Himasen elämästä. Siellä katsellaan
videoita, joissa Himanen seikkailee esimerkiksi
Desmond Tutun ja Norjan prinssi Haakonin kanssa. Himanen lukee ääneen akateemikko Georg
von Wrightin hänelle kirjoittamaa koskettavaa
ylistyskirjettä. Himanen soittaa luokalle flyygeliä.
Opiskelijoiden ei tarvitse kärvistellä tavallisilla tuoleilla, vaan monologia voi kuunnella säkkituolissa tai riippumatossa loikoillen. Toisinaan
ope-Himanen panee soimaan U2:sta tai Beethovenin Oodi ilolle.
Kun kurssi sitten on ohi, luokkahuoneesta kävelee ulos ihmisiä, jotka ratkaisevat kestävyysvajeen
himanismeilla: ?Kestävä talous mahdollistaa hyvinvointiyhteiskunnan taloudellisen jatkumisen, ja hyvinvointiyhteiskunta puolestaan tuottaa kestävältä pohjalta hyvinvoivia osaajia jatkamaan talouden
menestystä ? ekologisesti kestävällä tavalla.?
Humanismi on niin out, ryhdy sinäkin himanistiksi.
teksti ANNA brOTkIN
PALJON ONNEA VAAN
alkutekStit
V I I S A S T E N
teksti YLIOPPILASLEHDEN TOIMITUS
N o 1 / 20 1 3
ALKuTEKSTiT
Y L iOP P iL ASL E HT i
Sivu 1 4
YLio P P iLAS LE H T i
k uvat N I K L A S S A N D S T R Ö M
naisia jäsenikseen. Ylioppilaslehti kävi
Fabianinkadulla kokeilemassa, mitä
ALKuTEKSTiT
Pörssiklubi ei edelleenkään hyväksy
tapahtuu, kun naiset kävelevät sisään
siitä huolimatta. Tervetuliaisfanfaarit
sai soittaa itse.
K u T S u m AT T o m AT
v i E r A AT
P o r t a i k o n p ä ä s s ä o n j y k e v ä , puinen ovi. Se on
lukossa. Tähänkö tämä kaatuu?
Ei sittenkään: jostain kuuluu askelia, ovi avautuu.
?Hei?, sanoo henkilökuntaan kuuluva nainen ja
katsoo meitä hölmistyneenä.
?Hei?, sanomme me ja vedämme kommandopipot
naamalle.
Sitten painamme mankan play-nappia, ja mahongin väristen kalusteiden täyttämän huoneiston hiljaisuuden rikkoo kovaääninen punk.
Lähes saman tien kuuluu tiukka huuto ? Pörssiklubin pomo on perässämme.
Suunta on selvä, ja nyt on kiire: kohti klubin kirjastohuonetta.
Kirjastohuoneessa ollaan!
?Silence!? lukee huoneen seinällä olevassa taulussa. Musiikki pauhaa.
Itse askarreltu kommandopipo on pyörähtänyt
toimitussihteerin päässä, mutta toisesta silmänreiästä hän erottaa Pörssiklubin johtajan vihaisen ilmeen.
Johtaja tarttuu napakasti kiinni riehujan vasempaan
käsivarteen ja peittää tämän oikeassa kädessä olevan
videokameran.
Toimittaja istuu keskellä huonetta olevaan nahkatuoliin, joka on huhupuheiden mukaan kuulunut Mannerheimille. Tai sitten Mannerheim on joskus istunut
siinä, ehkä. Toimittaja heiluttaa jalkojaan.
Huudamme katkonaisesti iskulauseita. Meitä on
kolme ja tuntuu, ettei johtaja osaa päättää, mitä seuraavaksi tekisi.
Olemme hippasilla. Päätoimittaja juoksee klubinjohtajaa karkuun valkoisten pöytäliinojen peittämien
pöytien taakse kuin kauris lumisella pellolla.
Tämä alkaa olla tässä. Johtaja työntää kohti ulkoovea ja tarttuu vielä reitiltä poikkeavaa kuokkavierasta
käsivarresta. Irti otteesta, kohti portaikkoa!
?Menkää lapset kotiin kasvamaan?, peräämme
huudetaan, kun poistumme porraskäytävään.
Alle minuutin mittainen naisten kutsumaton vierailu Pörssiklubille on ohi.
Me aiomme kyllä kasvaa jossain vaiheessa aikuisiksi.
Mutta kuinka kauan Pörssiklubin pitää vielä kasvaa? Y
Katso video vierailusta, www. ylioppilaslehti.fi
S iv u 1 5
N o 1 / 20 1 3
P ö r s s i k l u b i o n h e r r a i n k e r h o . Klubilla miehet
voivat lounastaa ja vaihtaa kuulumisia. Siellä puhutaan
tärkeistä asioista. Itse asiassa niistä kaikkein tärkeimmistä: rahasta ja vallasta.
Klubin johtaja Michael Nyman on kehuskellut
Tulva-lehdessä, että jäsenistössä ovat edustettuina kaikki Suomen menestystarinat Stora Ensosta Nokiaan.
?Täällä käyvät presidentit, ministerit ja paljon ulkomaiden ja kotimaan päähenkilöitä?, Nyman sanoi
viisi vuotta sitten.
Jäsenlista on salainen, mutta esimerkiksi klubin
hallituksen puheenjohtaja Juhani Mäkinen on kahdeksan yhtiön hallituksessa, sellaisten kuin Fazer ja
Lemminkäinen. Iltalehden viimekeväisen tiedon mukaan jäseniä on noin 1 500 ja luku kasvaa kokoajan.
Klubi perustettiin vuonna 1910 ? kolme vuotta
ennen Ylioppilaslehteä. Aikalaisia ollaan.
Itse asiassa Ylioppilaslehtikin oli aluksi tavallaan
herrainkerho. Lehden historia oli pitkään enimmäkseen nuorten vihaisten miesten historiaa. Pikkuhiljaa
yhä useammalle naiselle alettiin maksaa juttupalkkioita ja kuukausipalkkaa.
Kunnes sitten 1980-luvulla toimituksessa innostuttiin feminismistä ja julkaistiin oikein naisteemanumero. Koko 2000-luvun tilanne on ollut se, että
enemmistö lehden tekijöistä on naisia.
Pörssiklubissa samanlaista muutosta ei ole nähty,
vaikka klubin sivulla sanotaan, että ?perinteet säilyvät
mutta toiminta sopeutetaan jatkuvasti tämän päivän
vaatimuksiin ja tuleviin haasteisiin?.
Nainen voi Suomessa olla valtiovarainministeri
tai Suomen pankin pääjohtaja, mutta naisten hyväksyminen Pörssiklubiin koetaan yhä liian suureksi ?tämän päivän vaatimukseksi?.
?Nykyinen näkemys on jäsenkunnan tahdon
mukainen?, hallituksen puheenjohtaja Mäkinen sanoo
puhelimessa.
Siitä huolimatta, että Pörssiklubin jäseniksi pääsevät vain miehet, klubin tiloissa käy päivittäin naisia.
Klubilla on ravintola, jonne jäsen voi tuoda lounasseuraa sukupuolesta riippumatta.
Naiset voivat ihailla klubin arvokkuutta henkivää
tunnelmaa ja tallustella punaisella kokolattiamatolla ?
mutta yhteen tilaan nainen ei saa jalallaan astua.
Kirjastotila on pyhitetty vain ja ainoastaan herroille.
Viime keväänä Yle kysyi klubin johtajalta Michael
Nymanilta, olisiko aika jo kypsä naisjäsenille.
Nyman väisteli ja sanoi naisten olevan kyllä tervetulleita vieraiksi.
?Näin klubinjohtajana pitää todeta, että on erittäin
mukavaa, kun jokunen nainen aina tulee tänne klubille
vieraaksi, niin minullakin on jotain silmäniloa?, hän sanoi.
Ylioppilaslehti päätti ilahduttaa vierailulla.
ALkuTEkSTIT
Y L IOP P IL ASL E HT I
teksti AURORA RÄMÖ ja VAPPU KAARENOJA
YL selvitti, millaista
on kakata housuun
pikavuorolla
Y L
B U S S I S S A
maan entiseen
pääkaupunkiin.
YL RAPORTTI:
PASkOImmE HOuSuuN
buSSISSA TuRkuuN
K u n V a i n i o n l i i k e n t e e n valkoinen Volvo kaartaa ulos Kampin kauppakeskuksen kellarista, valo humahtaa ikkunoista läpi. Tammikuun keskipäivä näyttää keväältä. Bussissa se tuntuu erityisen kirkkaalta, bussissa ollaan paljon korkeammalla kuin muut.
Pitkänmatkan linjuri Turkuun on puoliksi täynnä maakuntamatkailijoita, joiden kantamukset kuski on latonut tavaratilaan. Meillä ei ole laukkuja,
meillä on housut, joissa on löysät vyötärönauhat. Ettei puristaisi.
Istuimet näyttävät siltä kuin ne olisi verhoiltu kuvaamataidonopettajien
vaatteilla. Keskisiniseen kankaaseen on roiskittu erivärisiä, pirtsakoita neliöitä. Toinen meistä asettuu bussin keskiosaan käytäväpaikalle, toinen takapenkille ikkunan viereen.
?Tervetuloa pikavuorolle Turkuun. Matkan aikana käytössänne bussin
takaosassa on wc. Siellä on myös lehtiä luettavaksi matkan aikana?, lipunmyyjänainen kuuluttaa keskusradion kautta Espoon Ikean kohdalla.
Tieto aiheuttaa jännitystä. Jos kaikki ajankulu on pakattu linjurin peräpäähän, kanssamatkustajat rynnivät edestakaisin käytävää koko kaksi ja
puolituntisen. No ehkä he luulevat, että se on vessa, mikä haisee. Kummankaan vieressä ei sentään istu ketään.
Vaikka katsotaan nyt, tuleeko tästä edes mitään. Ei ole yhtään kakkahätä, mutta jotain tässä nyt pitäisi housuun vääntää.
pinnistää pökälettä farkkulegginseihin.
VK: Mä ponnistan ja pidätän samalla. En tiennyt, että se on mahdollista.
AR: Ajattele, että oot pöntöllä. Mäkin koitan hirveesti pumppailla, mut
koko ajan on vaan kusihätä. Miten pystyy kakkaamaan silleen, ettei tuu samaan aikaan tosi paljon pissaa?
VK: Ei helvetti, nyt saatana kakkaan.
Menee tunti, mutta mitään ei tapahdu. Tämä on yllättävän vaikeaa.
Tuntuu jotenkin oudolta, kun on housut jalassa.
K a s a a m m e m o l e m m a t l e h t i ä etutarjottimelle. Yleensä auttaa, jos
ajattelee jotain muuta eikä keskity itse suoritukseen.
Lukeminen ei oikein onnistu. Bussi keinuttaa huomaamattomasti ja
hiljaa, mutta sen verran, että tekstiä tihrustaessa tulee paha olo.
Tekstiviesti keskipenkille:
AR: Onks ees lähellä?
Vastaus:
VK: Kerään itteäni, hannatuttaa. Kyl kohta onnistuu.
Tä y t y y y r i t t ä ä v o i m a l l a . Penkin ja takapuolen välissä on sen verran
vähän tilaa, että on siirrettävä paino pelkästään toiselle pakaralle. Asento
on huono.
Edessä olevan penkin selkänoja puristuu nyrkkien väliin, veri pakkautuu päähän. Kun bussi pysähtyy 110-tien varressa Suomusjärven kohdalla, tuntuu jo että ohimo repeää. Toisella puolella tietä tyttö istuu pysäkillä
ja tuijottaa.
Terve vaan.
Naama väännöksissä ei paljon huvita seurata muiden matkustajien ilmeitä, mutta todennäköisesti etupenkiltä vessaan Kings-pipo päässä toikkaroiva poika ajattelee, että väännämme hysteeristä itkua.
Ja sitten vihdoin.
AR: AHAHAHAHAHAHAHAHAHH EI VITTU, KAKKASIN HOUSUUN! TÄÄ OLI PARAS IDEA MAAILMASSA AHAHAHAHAHAHH!
Kymmenen minuutin päästä:
VK: EI HELVETTI, NIIN MÄKIN! AHAHAHAHAHAHAHHAHHHAH! Ahahahaah ei haise, lämpöstä! Toi viereinen poika tsiigaa, kun mä
nauran niin paljon.
AR: Miten sä onnistuit?
VK: No kakkasin vaan.
Saukkolan jälkeen lip u n m y y j ä pysähtyy jutustelemaan juuri kyytiin nousseen matkustajan kanssa.
Naisella on lila, hapsuista
tehty kaulaliina. He puhuvat
joulusta. Kiireestä. Keskipenkin takana oleva nainen
imeskelee äänekkäästi pastillia.
Samalla toinen meistä
A j a t u s o m a s s a p a s k a s s a a n istumisesta on paljon pahempi kuin
varsinainen istuminen. Sulanut ruoka ei kirvele, ei polta eikä ole erityisen
märkää. Pissaakaan ei tullut juuri ollenkaan.
VK: Tai ehkä vähäsen, vaikee sanoo.
Bussin etuosassa joku lukee iltapäivälehteä ja joku toinen raapii korvaansa. Pastillinainen katselee ulos ikkunasta. Kukaan ei epäile mitään.
Kenenkään matkaa ei haittaa ollenkaan, että kakkasimme juuri housuun. Kaikilla menee mukavasti, Turkuun menossa, viikonloppu vasta alussa. Tekisi mieli kertoa. Kings-pipoinen poika, arvaa mitä!
On sellainen olo, että pystyy tekemään mitä tahansa. Selviää mistä tahansa. Emme edes huomaa, että aurinko on mennyt pilveen jo Saukkolassa.
T Ä S T Ä
O N
K Y S E
N o 1 / 20 1 3
Turkuun voi
matkustaa myös
junalla.
SIvu 1 6
YLIO P P ILAS LE H T I
Halikko
Turku
ALKuTEKSTIT
M
O
U
I
S
Suomusjärvi
Helsinki
Bussi
Bussikuski
Bussi ajaa Halikon läpi ja kakkaamme yhteistuumin vähän lisää.
Pikkuhiljaa söhjö liiskautuu kiinni ihoon. Tuntuu kuin olisi jotain geelin
tapaista persvaossa. Kun nousee penkistä, kakka ei irtoa pakaroista. Bus
sien heilunta kiinnittää sen niihin entistä tiukemmin.
AR: Siis hyi helvetti. Mä istun sen päällä.
VK: Joo. Täs on vielä yli tunti matkaa.
Saakohan tästä jonkun tulehduksen?
Taas pysähdytään. Nyt tien varressa näkyy huoltoasemakompleksi. Li
punmyyjä on sanonut alkuspiikissä, että pysähdyksiä tehdään tarpeiden ja
toiveiden mukaan. Iskee pieni paniikki.
AR: Kiva mennä pyörimään jonnekin tehtaanmyymälään paskat housussa.
VK: Kuvittele, että oot vauva. Tai vanhus. Äkkiä ihmisten nenät tähän
turtuu. Tuleeko läpi?
Ei tule. Välillä haistaa jotain, mutta suurimman osan ajasta ei. On kyllä
todennäköistä, että oma nenä turtuu paljon ennen muiden neniä.
Tehtaanmyymälä ohitetaan pysähtymättä.
Jatkamme istumista.
K a a r i n a s s a a l k a a s a t a a l u n t a . Kun nousee hetkeksi ylös ja istuu
takaisin alas, ällöttää vähän. Kakkalevy leviää joka kilometrillä laajemmak
si. Tunturi Center, Biltema, Tarjoustalo, harmaata, harmaata, harmaata.
Oltaisiinko jo pikkuhiljaa perillä? Alkaa jo vähän tuskastuttaa.
?Saavumme Turkuun?, kuljettaja huokaa mikrofoniin. Minnehän se lip
punainen on mennyt kesken kaiken? Ihan sama. Kuikuilemme kärkkäästi
esikaupunkimaisemaa.
?Pysähdymme tarvittaessa kaikilla pikavuoropysäkeillä ennen
linjaautoasemaa.?
Ei saatana.
Kakka ei tunnu enää geeliltä vaan kylmältä limalta. Hajun haistaa koko
ajan paremmin. Jos nyt kerran pystyy mihin tahansa, oliko pakko valita
juuri tämä?
Housujen takapuolelle muodostuu märkä läikkä.
VK: Me joudutaan varmaan ostamaan tää koko bussi.
VK
AR
WC
N o 1 / 20 1 3
H e s e j ä a l k a a n ä k y ä yhä useammin. Suojeltu funkkistyylinen linja
autoasema ilmestyy näköpiiriin tasan aikataulussa.
Kuski toivottaa tervetulleeksi uudelleen ja pysäköi Volvon sadan met
rin päähän asemasta. Ryysäämme ulos kuminauhat tiukkoina, samalla kun
muille ojennellaan matkatavaroita leveällä murteella.
Tuntuu vähän absurdilta, mutta kun pääsee ulos, ei olekaan kauhea kiire.
Kävelemme ihan mielellämme. Ei ole mitään pidäteltävää. Y
S Iv u 1 7
KESKiTY iHMiSEEN
Y L IOP P IL ASL E HT I
teksti AURORA RÄMÖ
k uvat N I C K T U L I N E N
Tämän jutun kolmella
helsinkiläisellä ei
pitäisi olla juuri
muuta yhteistä kuin
suomalaisuus. Onko se
ero vai yhtäläisyys?
N o 1 / 20 1 3
Kolme
K u va a
S u o m e S ta
P e r k e l e ! Tänne jäätyy. Kruunuvuoren selältä tuulee suoraan niskaan,
viima menee kaulaliinan rei?istä läpi. Pikkukoiraa ulkoiluttava rouvasnainen
kävelee vastaan naama kivettyneessä irveessä. Hän pysähtyy potkimaan
lunta hauvan jätöksen päälle.
Talo Pohjoisrannassa on nimeltään Donnerin talo. Jörn Donnerin
isoisä on rakennuttanut sen vuonna 1890. Se sijaitsee Vironniemellä, joka
on pääkaupungin parhaiten koulutettu alue. Täällä tienataan keskimäärin
yli 40 000 euroa vuodessa ja äänestetään kokoomusta.
Rapun puuportaat ovat miltei alkuperäisessä kunnossa.
Eteisessä tuoksuu vanhalta ihmiseltä. Keskimmäinen huone on hyllyä
lattiasta kattoon. Donner, helmikuussa 80 vuotta, lukee paljon.
Nyt hän katsoo lasiensa yli kirjastohuoneen pöydän takaa. Kulmakarvat ulottuvat melkein silmäluomiin.
Pari kuukautta sitten hän on saanut valmiiksi yli tuhatsivuisen omaelämäkerran, Mammutin.
?Olen ollut täysin impotentti tekstin valmistumisen jälkeen?, Donner
sanoo.
Puolifiktiivinen muisteluteos on hänen noin kuudeskymmenes kirjansa. Kukaan ei muista enää tarkkaa lukua, esikoisteoksen ilmestymisestä on
yli 60 vuotta.
Elämäkerta kertoo suomenruotsalaisen kulttuurisuvun pojasta, joka
Sivu 1 8
ajautuu konkurssiin. Se kertoo sosialistista, joka viettää aikaansa ruokailemalla Jean-Paul Sartren kanssa ja jakamalla kokemuksia nuorempien
naisten kanssa seurustelemisesta presidentti Sauli Niinistön kanssa.
Donner on tehnyt lähes kaikkea muuta, paitsi käyttänyt huumeita.
Hän on ollut eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ja EU-parlamentissa
yhteensä 26 vuotta. Julkisuudessa hän on pyörinyt 1950-luvulta lähtien.
Suomen television historiassa on tuskin montakaan keskusteluohjelmaa,
jossa Donner ei olisi vieraillut.
Aina tupakka suussa, ryhdittömästi retkottaen.
?Kai jotkut spurgut minut vielä tunnistavat. Mutta jos menen yliopistoon, niin ei minua kukaan tiedä. Koska kaikesta on ikuisuus?, Donner sanoo ja yskäisee.
?Kirja sisältää kaikenlaisia rääväsuisia väitteitä?, hän jatkaa. ?Mutta en
kuvittele, että sillä olisi mitään vaikutusta mihinkään. Ei yhdellä ihmisellä
koskaan ole.?
D o n n e r e i o l e koskaan ollut varsinainen kansanmies, enemmänkin
maailmanmies. Hän on aina liputtanut avoimuuden puolesta, ahdasta kansallismielisyyttä vastaan.
Kun kulttuuripersoona aloitti Ylioppilaslehden kolumnistina 1960-luvun alussa, hän oli jo länsinaapuria myöten kuuluisa.
YLio P P iLAS LE H T i
ALKuTEKSTiT
Jörn DonnEr,
S. 1933
- Finlandia-palkittu kirjailija, Oscarin noutanut elokuvaohjaaja ja kolmen
puolueen kansanedustaja.
- Diplomaatti, professori, Suomen Elokuvasäätiön perustajajäsen ja kuuden
lapsen isä.
- Polttanut lähes miljoona tupakkaa.
S iv u 1 9
n o 1 / 20 1 3
- Silloin, kun ei joudu osallistumaan
?tällaisiin imbesilleihin haastatteluihin?, kuntoilee.
KESKiTY iHMiSEEN
Y L iOP P iL ASL E HT i
?Tällä maalla ei mene
hyvin. Ei siinä yhdellä
ihmisellä ole mitään
vaikutusta.?
N o 1 / 20 1 3
Esimerkiksi ruotsalainen Aftonbladet kuvasi kirjailija-kriitikko-elokuvaohjaajaa vuonna 1962 rikkaan perheen pojaksi ja salonkibolsevikiksi,
joka on ?monumentaalisen omahyväinen?.
Donnerin aikaan Ylioppilaslehti oli yksi ainoita nuorten lehtiä. Se oli
vaikutusvaltainen ja radikaali.
Helsingin Sanomat julkaisi vielä pilapiirroksia afrikkalaisista työntämässä aterimia nenäänsä, kun taas Ylioppilaslehti alkoi puhua kansainvälisyyden ja kolmannen maailman puolesta.
Kulttuuriradikaalit kirjoittivat lehden sivuilla solidaarisuudesta. He
vaativat esimerkiksi kehitysavun lisäämistä, mikä vaikutti siihen, että Suomeen perustettiin ensimmäinen kansainvälisen kehitysavun toimisto
vuonna 1965.
Ylioppilaat paistoivat Kaivopihalla poron ja härän ja myivät niiden lihan
pakolaisten hyväksi. He puuhasivat stipendejä Afrikan maiden ylioppilaille.
Donnerin nimen ansiosta Ylioppilaslehti sai näkyvyyttä yliopiston ulkopuolellakin. Se oli tarpeen, sillä kansallisidentiteetin kyseenalaistaminen
oli pienen, akateemisen piirin juttu.
Pitkänsillan toisella puolella ei neekereitä hyysätty.
N y k y ä ä n p i t k ä s i l t a e i kulje enää Kruunuhaasta Hakaniemeen, vaan
keskustasta Lahdentietä Kehä ykkösen yli koilliseen. Se on noin 15 kilometriä pitkä. Se päättyy Jakomäkeen.
Kun kävelee Jakomäentietä kohti ostaria, ensimmäisenä tulee vastaan
Pepsi-kiska. Seuraavaksi matala puurakennus, jonka katolla lukee ravintola
Bumerang. Pizza 5 euroa.
Kerrostalolähiössä asuvat Helsingin vähiten koulutetut. Talot rakennettiin 1960-luvulla, kun kaupungista alkoi loppua tila. Suurin osa kodeista on
vuokra-asuntoja. Tulotaso on yli puolet huonompi kuin Vironniemellä.
Bumerangin saunaosastolla pidettiin Jakomäen perussuomalaisten
paikallisjärjestön pikkujoulut pari kuukautta sitten. Puolue kerää yleensä
eniten ääniä Helsingissä juuri Jakomäestä.
Timo Elo, 50, istuu kangassohvalla kädet selkänojalla eikä tilaa mitään. Vaaleanpunainen kauluspaita, farkut vyötetty vatsan alle. Taskussa
on tupakka-aski. Kasvot punottavat hieman pakkasen jäljiltä.
Elo on perussuomalaisten paikallisjärjestön perustaja ja puheenjohtaja, kahden tytön isä ja sarjayrittäjä.
?Tämä on ainoa suomalaisen omistama kapakka koko Jakomäessä.
Vaikka omistajan mies on kyllä turkkilainen?, hän sanoo ja hymyilee. Hän
hymyilee paljon.
Elo on asunut Jakomäessä yli 20 vuotta. Hän tuntee paikalliset hyvin.
Viereisessä pöydässä istuva mies kysyy, mihin aikaan Elon vaimo pääsee
töistä. Kukaan muu kuin Elo ei saa kysymyksestä selvää.
Elo on ollut ehdolla kolmissa eduskuntavaaleissa. Ensimmäisissä hän oli
vielä köyhien asialla -puolueen listoilla, mutta vaihtoi perussuomalaisiin, koska se on lähimpänä hänen omia arvojaan.
Viime vaaleissa perussuomalaiset sai valtavan, jytkyksi nimetyn äänivyöryn. Sen johtui siitä, että osa kansasta oli kyllästynyt korkeasti koulutettuihin ja korrekteihin broilereihin, jotka ovat jaelleet käyntikortteja
yläasteelta lähtien. Poliitikoihin, jotka puhuvat vain toisille poliitikoille, eivät ihmisille.
?En ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut puoluepolitiikasta. Mutta
Sivu 2 0
lähdin ehdolle, koska halusin vaikuttaa näihin asioihin. On tärkeää, että on
päättäjiä, jotka ovat eläneet normaalia elämää?, Elo sanoo.
Hänen mielestään pienituloisia pitää auttaa ja töitä täytyy saada ilman
hienoa koulutusta. Mutta ihmisten pitää kantaa myös itse vastuuta itsestään. Sosiaalitukia ei saa käyttää hyväksi.
?Maahanmuuttajista ei voi puhua yhtenä ryhmänä, koska sellaista ei
ole. Mutta siellä on pieni osa, joka tulee ihan suoraan hakemaan sosiaalietuja. Afrikassa liikkuu juttuja, että tulkaa tänne, Suomessa ei tarvitse tehdä mitään?, Elo sanoo.
Hän sanoo kuulleensa huhun maahanmuuttajilta itseltään. Elo korostaa, ettei luokittele ihmisiä sen mukaan, mistä he ovat kotoisin, vaan sen
mukaan, millaisia he ovat.
Vaikeaa taustaa olisi tuijottaakaan, jos mielii vaikuttaa Jakomäessä. Viidesosa asukkaista on ulkomaalaistaustaisia.
?Mutta kun asuu lähiössä, näkee eriarvoisuuden kantaväestön ja vähemmistöjen välillä. Miksi meidän pitää sopeutua kaikkeen mitä joku pieni vähemmistö haluaa? Sitten he haluavat vain kokoajan lisää?, Elo sanoo.
Hän tarkoittaa esimerkiksi Jakomäen uimahallin lauantaivuoroa, josta
nousi meteli neljä vuotta sitten. Vuoro oli varattu erityisesti musliminaisille, jotka eivät voi tai halua käydä uimassa samaan aikaa miesten kanssa.
Ongelmana oli, että lauantaisin halusivat uida muutkin kuin musliminaiset. Tällaisten tapausten takia maahanmuuttoa pitäisi Elon mukaan rajoittaa: ne kun lisäävät rasismia.
?Suvaitsevaisuus voi mennä liian pitkälle. Esimerkiksi neekeri ei ole
koskaan ollut loukkaava sana, se tarkoittaa suomen kielellä tummaihoista.
Mutta nyt tummaihoiset ovat kieltäneet sen, siitä on tehty rasistinen sana.
Enhän minäkään mene muihin maihin kieltämään sanoja, jotka tarkoittavat
suomen kielellä jotain ihan muuta.?
Jakomäkeläisten äänet eivät kantaneet Arkadianmäelle saakka. Siitäkään huolimatta, että Elo sai kotipaikassaan enemmän kannatusta kuin
Helsingin ääniharava Jussi Halla-aho. Mutta kaupunginosan äänestysprosentti olikin Helsingin alhaisin.
?Enää en lähde ehdolle. Koko touhu on mennyt ihan pelleilyksi tämän
EU:n kanssa. Eduskunta on täynnä sellaisia, jotka ovat olleet vain politiikassa ja sen kyllä huomaa.?
?Tällä maalla ei mene hyvin. Ei siinä yhdellä ihmisellä ole mitään
vaikutusta.?
Suomessa on tosiaan mennyt paremminkin. Vaikka suomalaiset ovat
kokoajan koulutetumpia, luokkaerot ovat yhä selkeämpiä.
Tuloerot kasvavat jatkuvasti ja köyhyys periytyy, sanovat tutkijat ja tilastot. Suomalaisten tulot kasvoivat vuonna 2011 pyöristettynä prosentin verran, mutta suurin osa varoista meni jo valmiiksi eniten tienaaville.
S u o m a l a i s t e n s u h t a u t u m i n e n ulkomaalaisiin on yksi maan vakavimmista uhkakuvista, puhui Rkp:n kansanedustaja Jörn Donner pylvästalossa vuonna 1991.
Hän sanoi, että Euroopan yhdentymistä katsotaan liikaa talouden ja politiikan näkökulmasta. Unohdetaan, että siihen liittyy myös moraali. Eli ihminen.
Donnerin ei pitänyt lähteä politiikkaan enää sen jälkeen, kun viimeisin
edustuspesti päättyi vuonna 2007. Hän muutti mielensä, kun perussuomalaisten kannatus alkoi nousta.
Ylio P P ilAS lE H T i
Timo Elo,
S. 1962
- Perussuomalaisten Jakomäen paikallisjärjestön puheenjohtaja.
- Kiinteistönvälittäjä, hieroja, matelijoiden kesyttäjä ja sairauseläkeläinen.
- Ajaa vuoden 1994 Mersua.
S iv u 21
N o 1 / 20 1 3
- Suomen ensimmäisiä rullatuolisählyvalmentajia.
KESKiTY iHMiSEEN
Y L iOP P iL ASL E HT i
?Pääkaupunkiseudulla
on sen ver ran enemmän
ihmisiä muualta, etten
ole aina se neeker i.?
N o 1 / 20 1 3
Donner asettui ehdolle vastalauseena perussuomalaisten ?paskalausunnoille Euroopasta ja kulttuurista?, kuten hän vuoden 2011 eduskuntavaalien alla ilmaisi.
Läpimenosta jäi uupumaan reilu sata ääntä.
?Se on tämä yhteiskunnan pienuus?, Donner sanoo kirjahyllyjen keskellä Kruunuhaassa. Ikkunasta näkyy kaksi jäänmurtajaa.
?Yleissivistyksestä, siis siitä, mitä jotkut ajattelevat yliopistosta saatavan, ei ole enää paljon hyötyä. Ei sitä tarvitse keksiäkseen it-sovelluksen.
Siinä mielessä minä olen nykyään kelpaamaton.?
?Mutta toivotaan, että sivistys vaikuttaisi edes jotenkin. Että kehittäisi
ihmisten välisiä suhteita.?
Sillä rasismi on vastoin yleissivistystä.
?Jos olet yleissivistynyt, et voi olla rasisti?, Donner ilmoittaa ykskantaan.
?Tai no olihan niitä todella sivistyneitä natsejakin.?
Yskänpuuska keskeyttää puheen.
Köhä ei johdu tupakasta, ei enää. Donner lopetti polttamisen sairastuttua ensin eturauhassyöpään ja sitten keuhkosyöpään.
?Auttaisi, jos suomalaiset näkisivät maailmaa. Eikä kyse ole mistään lomamatkasta Thaimaahan?, hän päättää.
T i m o E l o o n vasta käynyt Thaimaassa.
Se oli harvinainen reissu, sillä matkustaminen maksaa. Vuokran jälkeen
Elolle jää 170 euroa kuukaudessa. Häät nykyisen vaimon kanssa haluttiin
kuitenkin pitää jossain lämpimässä, ei lumen keskellä.
Ravintola Bumerangissa Elo tilaa limun vasta, kun tarjotaan.
Paikallinen äänikuningas ei ole aina asunut Jakomäessä.
Vielä 1980-luvulla Elolla oli markoissa laskettuna miljoonatulot. Perussuomalaisia ei ollut tuolloin olemassakaan.
Elo oli vähän päälle kaksikymppinen ja omisti menestyvän kiinteistöfirman. Asunto Etu-Töölössä oli oma, auto uusi ja vanhin tytär matkustanut
seitsemässä maassa jo ennen kuin oli täyttänyt kaksi vuotta.
Koko maan taloudella meni tuolloin lujaa. Suomen pankki salli ihmisten ottaa luottoa ulkomailta ja ihmiset ottivat. Samoin tekivät yritykset. Ja
ne lainasivat paljon.
Suomen hallituksella ja kansanedustajilla oli valtaa enemmän kuin nykyään. Ei ollut Euroopan keskuspankkia, ja Suomi teki vielä omaa rahapolitiikkaa. Huonoa sellaista.
Suomeksi sanottuna kävi niin, että rahapolitiikka meni perseelleen ja
maahan iski syvä lama.
Elon kiinteistöfirma kaatui.
Hän työskenteli rakennuksilla, siivousfirmassa, avustusjärjestöissä, ohjelmatoimistossa. Vuosien ajan hän elätti itsensä matelijoiden kesyttäjänä.
Jakomäessä Elo kouluttautui hierojaksi ja perusti uuden firman. Töitä
hän ei ole pystynyt tekemään enää pariin vuoteen. Suolistosyöpä.
Donnerin 1200-sivuisessa elämäkerrassa ei mainita sanaa lama kertaakaan, vaikka hän oli talouskurimuksen aikaan hallituspuolueen kansanedustajana. Pankkikriisi esiintyy kerran. Turhan banaalia, kai. Banaali on sana, jolla
hän kuvaa kirjassa omaa 1970-luvulla käynyttä, hotellisijoituksista johtunutta
konkurssiaan.
Vaikka Donner ja Elo ajattelevat asioista hyvin eri tavalla hyvin eri
puolilla kaupunkia, heille on käynyt paljon samoja asioita.
Sivu 2 2
Yhteistä tähän mennessä: tupakanpoltto, konkurssi ja syöpä. Rannalle
jääminen eduskunnasta. Ajatus siitä, että yksi ihminen ei pysty vaikuttamaan mihinkään.
Mutta kyllä he ovat vaikuttaneet toisiinsa. Jörn Donner ei olisi lähtenyt uudelleen ehdolle eduskuntaan ilman perussuomalaisten nousua.
Timo Elo taas ei olisi lähtenyt mukaan perussuomalaisiin ilman Donnerin ja tämän aikalaisten ajatuksia kansainvälisyydestä, solidaarisuudesta ja
kehitysavusta.
Ja Donnerilla ja Elolla on vaikutusta muihinkin kuin toisiinsa . Esimerkiksi Kauniaisissa asuvan Emilia Neuvosen elämään.
O l o h u o n e e n s e i n ä l l ä o n koulun biologian tunneilta tuttu kaloja
esittelevä opetustaulu. Sohvan vieressä on afrikkaishenkinen puuveistos.
Se on löydetty helsinkiläiseltä roskalavalta.
Emilia Neuvonen, 27, ei ollut koskaan käynyt synnyinmaassaan ennen
kuin etsi kolme vuotta sitten biologisen perheensä tv-ohjelman avustuksella.
Hänet adoptoitiin 1980-luvulla Sambiasta, jossa hänen isänsä oli
töissä ulkoministeriön kehitysyhteistyöosaston kautta.
Se oli sitä Ylioppilaslehden ja Donnerin ajamaa kehitysyhteistyötä.
Tyttö kasvoi ympäri Suomea. Erityisesti Mikkeli oli raju. Kun kadulla
huudeltiin painumaan takaisin kotiin, Neuvonen huuteli raivokkaasti takaisin selvällä savon murteella. Silti pari kertaa joutui miettimään, että
mitä jos ne käyvät päälle.
Neuvonen muutti Helsinkiin niin pian kuin pystyi.
?Pääkaupunkiseudulla on sen verran enemmän ihmisiä muualta, etten
ole aina se neekeri?, hän sanoo.
Nyt, äitiyslomalla ollessaan, hän vetää kouluissa työpajoja, joissa puhutaan lasten oikeuksista, erilaisuudesta ja kehitysmaista.
?Vähän riipaisee, kun pikkupojat kirjoittavat, että miksei kukaan usko,
että olen täysin suomalainen. Että joutuuko ihmiset vielä kokemaan tuota
samaa?, Neuvonen sanoo.
Nuori nainen on kiertänyt eniten Kauniaisten kouluissa. Ne ovat Suomen koulutetuimman ja varakkaimman kaupungin kouluja.
Neuvonen tuhahtaa.
?Ei suvaitsevaisuus vaadi mitään korkeaa koulutusta tai pääkaupunkilaisuutta. Vaan sitä, että nähtäisiin vähän syvempiä merkityksiä. Eihän kukaan tee asioita vain siksi, että on ulkomaalainen tai suomalainen tai perussuomalainen.?
Neuvoselle suomalaisuus tarkoittaa jaettuja olosuhteita. Esimerkiksi
sitä, että ulkona on kylmä.
?Suomalaisuutta on niin monenlaista?, hän sanoo.
Niin. On Donnerin suomalaisuutta, jossa on niin paljon rajatonta kulttuuria, että sekoaa itsekin laskuissa kirjoittamisensa kirjojen määrästä.
Ja on Elon suomalaisuutta, jossa enemmistöstä pitää välittää yhtä paljon
kuin vähemmistöistä.
Molemmat ovat suomalaisia maassa, jossa on usein kylmä. Täällä kukaan ei voi sulkea silmiä toisiltaan, sillä Suomi on pieni ja ahdas maa.
Sen ei ole pakko olla huono asia. Y
Ylio P P ilaS lE H T i
Emilia
NEuvoNEN,
S. 1985
- Plan Suomen lastenoikeuksien koordinaattori ja puolivuotiaan Benjaminpojan äiti.
- Adoptoitu Sambiasta 2-vuotiaana.
N o 1 / 20 1 3
- Laulaa Hedelmät -nimisessä
tyttöbändissä.
S iv u 23
Y L iOP P iL ASL E HT i
N o 1 / 20 1 3
Paljon onnea
100-vuotias
Ylioppilaslehti!
Sivu 2 4
Jokaisella hyvällä tarinalla
on aristoteelisen draamakäsityksen mukaan alku, keskikohta ja loppu. 100 vuotta on hyvä
alku.
Olemme ylpeitä saadessamme olla mukana tukemassa
Ylioppilaslehden puhuttelevaa,
kuuntelevaa, läsnä olevaa ja
edellä aikaansa kulkevaa journalismia. Tuen mahdollistavat
HYY Kiinteistöt, HYY Ravintolat, Hostel Domus Academica,
Gaudeamus ja Lyyra.
OlympiastadiOn
Helsinki ? lauantai 20.7.2013
liput tOimituskuluineen alkaen 72,50/68,50 ?
KESKiTY ASiAAN
Y L iOP P iL ASL E HT i
t e k s t i VA P P U K A A R E N O J A
Ylioppilaslehden historiasta puhuttaessa
toistellaan aina, että Kekkonen, Kekkonen,
Kekkonenkin on ollut päätoimittaja.
Oikeasti Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen ei
ole merkittävin diktaattori, joka on tehnyt
lehteä. Mao Tsetung kirjoitti neljä runoa.
N o 1 / 20 1 3
M i tä
Ylioppilaslehti
edellä
Viina, huumeet ja naiset.
Ne kolme ovat olleet Ylioppilaslehden kestoaiheita läpi historian.
?Niitä olin kiinnostunut käsittelemään, ja nyt jälkeenpäin katsottuna
siinä onnistuinkin?, sanoo mediahistorioitsija Jukka Kortti. Hänen viiden
vuoden sekakäyttöön ja seksiin keskittynyt kirjoitusrupeamansa on nyt paketoitu historiateokseksi nimeltä Ylioppilaslehden vuosisata.
Se on pitkä vuosisata. Tarkalleen ottaen 2 243 502 merkkiä eli 732 sivua pitkä. Ja 64 liitesivua päälle.
Viiden vuoden urakka päättyi tammikuussa.
Kortti aloitti 100-vuotishistoriateoksen tekemisen Helsingin yliopiston kirjastosta. Sinne on säilötty muun muassa lehden johtokunnan pöytäkirjat ja toimitukseen tulleet kirjeet. Sen jälkeen olivat vuorossa Ylioppilaslehden vuosikerrat. Kortti on lukenut joka ikisen Ylioppilaslehden
sadan vuoden ajalta.
Hänen suosikkejaan ovat 1950-luvun ja 1980-luvun lehdet.
?Molemmat vuosikymmenet ovat sellaisia, että niissä oli käynnissä modernin määrittely. 1950-luvulla modernismin nousun takia ja 1980-luvulla postmodernin nousun takia.?
Sivu 2 6
Ylioppilaslehteä on monesti kehuttu edelläkävijäksi, joka on käsitellyt
monia aiheita ennen valtamediaa. Pitääkö kehu paikkansa?
?Joissain asioissa, kuten vaikka feminismin ja seksuaalivähemmistöjen
aseman käsittelyssä. Mutta joissain asioissa taas on oltu pahasti jäljessä.
Pop- ja rockmusiikista kirjoittamisessa esimerkiksi?, Kortti sanoo.
Ylioppilaslehden sivuilla pop ja rock alkoivat näkyä vasta 1990-luvun
puolivälissä, vaikka ylioppilaat olivat kiinnostuneet niistä jo kolmekymmentä vuotta aikaisemmin. Sitten, kun Ylioppilaslehdessä viimein havahduttiin kirjoittamaan niistä, lehteen ei vähään aikaan muuta mahtunutkaan.
18. tammikuuta 1913 ilmestyneessä ensimmäisessä Ylioppilaslehdessä julistettiin, että lehti olisi ?valtiollisissa, yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa kysymyksissä puolueeton?. Nämä sanat jouduttiin sittemmin
pyörtämään.
?Suurimman osan aikaa toimituksessa on oltu jonkin aatteen lumoissa?, Kortti sanoo.
Legendat promilleista ja yhdynnöistä siis pitävät, Kortti todistaa, mutta on lehden sivuilla ja ympärillä kirjoitettu muutakin kiinnostavaa. Ne
asiat on koottu seuraavalta sivulta alkavalle aikajanalle.
YLiO P P iLAS LE H T i
1913
1937
1951
1966
lupauksia
Vuonna 1937 ilmestyy Ylioppilaslehden natsiteemanumero. Kaikki tekstit ja kuvat ovat Saksan
Itä-Preussin piirin ylioppilaiden
käsialaa. Tätä ei uskaltaisi tehdä
edes Ilta-Sanomien teemaliitteiden toimitus.
Otsikoita: Tunnustus Adolf
Hitlerille. Adolf Hitlerin Saksa
? Adolf Hitlerin elämänvaiheet.
Hitler-jugend. Saksan kansa- ja
rotuhygienia.
Kuvia: rintakuvat Otto von
Bismarckista ja Hermann Göringistä, Mussolini kävelemässä,
kolme kuvaa Hitleristä.
Jutun Adolf Hitlerin ajatuksia
on kirjoittanut Adolf Hitler.
taistelu alkaa
keijukaisluola
Sotien jälkeen naiset tulvivat
yliopistoon.
Ylioppilaslehdessä pohditaan
muun muassa sitä, onko naisten
opiskelu resurssien tuhlausta, miten opiskelu sopii äidin rooliin ja
katoaako naisilta tiedostamisen
myötä herttaisuus.
Ollaan huolissaan myös siitä,
että naiset vievät miesten virat.
Pelko on sittemmin osoittautunut aiheelliseksi. Akateemista
koulutusta vaativaan virkaan päätyy nykyään todennäköisemmin
nainen, sillä noin 65 prosenttia
Helsingin yliopistossa aloittavista
opiskelijoista on naisia.
KESKiTY ASiAAN
k uvat J A N N E I I V O N E N
Vuonna 1966 ilmestyy Ylioppilaslehden suuri Kiina-ekstra eli numero täynnä Peking Review -aikakauslehdestä käännettyjä artikkeleita.
Kiina on suljettu muulta maailmalta, mutta tekstit on saatu Kiinan
suurlähetystön avustuksella.
Kiina-ekstrassa ei sorruta lukijan aliarviointiin, faktan yksinkertaistamiseen tai viihteellistämiseen, vaan esitellään asiat juuri
niin monimutkaisina kuin ne ovat:
?Käyttäen dialektista ja historiallista materialismia Marx analysoi
kapitalismin ristiriidat, havaitsi ihmisyhteiskunnan kehityksen
objektiiviset lait ja päätyi tieteelliseen johtopäätökseen, kun taas ne
profeetat, jotka kiinnittävä kaikki
toiveensa rauhanomaiseen siirtymiseen, lähtevät historiallisesta
idealismista, jättävät huomiotta
kapitalismin perimmäiset ristiriidat, hylkäävät marxilais-leniniläiset opetukset luokkataistelusta ja
päätyvät subjektiiviseen ja perusteettomaan johtopäätökseen.?
Teemanumerossa on myös
Mao Tse-tungin kirjoittamia runoja. Kaunis luontokuvaus Keijukaisluola menee näin:
Katteettomia
Lehden ensimmäinen numero ilmestyy 18. tammikuuta. Lukijoille
tehdään heti selväksi lehden linja:
?Se on valtiollisissa, yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa kysymyksissä puolueeton.?
Lupaus puolueettomuudesta
osoittautuu pian katteettomaksi ja
pysyy sellaisena kautta linjan.
Koko 1920-luvun lehti on
Suur-Suomi-fantasioita elättelevän Akateemisen Karjala-Seuran
hallussa. 1970-luvulla edistetään
työväenliikkeen ?elinvoimaisia perinteitä ja taistelutovereiden näkemyksiä.?
1980-luvulla lehti on kuin toinen Voima, punavihreä ja vihainen.
Natsiteema
Myös Adolf Hitler
on avustanut
Ylioppilaslehteä.
Sukupuolten
Kiinalainen
S iv u 27
N o 1 / 20 1 3
Kirjoitus toveri Li Tshinin
ottamassa valokuvassa
Iltahämärä pitenevien varjojen
keskellä vankkoja mäntyjä
pilviä kulkee ohi oikukkaina,
nopsaan ja rauhaisasti.
Luonto on ylittänyt itsensä
Keijukaisluolassa,
vaarallisilla huipuilla asustaa
kauneus loputtoman moninaisena.
KESKiTY ASiAAN
Y L IOP P IL ASL E HT I
1974
1978
1979
1980
pohjoiskorealaiset
Päätoimittaja Vesa Haapala vierailee Pariisin ilmailumessuilla,
joilla hän osallistuu liikelentojettien koeajoon. Lennon päätteeksi Haapala ilmoittaa ostavansa
koneen. Hän sopii, että HYY Yhtymän talousjohtaja hoitaa käytännön järjestelyt myöhemmin
Helsingissä.
Pian talousjohtaja Tapio Kiiskinen saakin lentokonevalmistajalta kyselyn maksuaikataulusta.
Kiiskinen ei ole koskaan kuullutkaan mistään lentokoneesta, eikä
missään tapauksessa aio maksaa
satojatuhansia suihkumoottoroidusta jetistä.
Myyjät tarjoavat koelentoa talousjohtajallekin, mutta lopulliset
kaupat jäävät tekemättä.
kasvavat
1980-luvulla Ylioppilaslehti käynnistää yhä pinnalla olevan journalismin trendin: itsekorostuksen.
Tärkeintä ei ole lukija vaan toimittaja. Ylioppilaslehden toimittaja Kari Kontio kiteyttää tyylin:
?Mun tulkintani ei oo totta eikä
valhetta, ne on vain elementtejä
jutussa jonka voi tajuta vain henkilö joka on riittävän kiinnostunut
mun taiteesta.?
Kontio kirjoittaa myös jutun,
jossa hän haastattelee itseään.
Vähän myöhemmin hän ajaa
Vanhan lavalle moottoripyörällä
pelkkä nahkatakki päällä ja lausuu natsirunoja.
Tervetuloa
N o 1 / 20 1 3
1970-luvun alussa pohjoiskorealaiset kuulivat Ylioppilaslehden natsi- ja Kiina-numeroista ja arvioivat
lehden potentiaaliseksi tiedotuskanavaksi kommunismille. Pohjois-korean edustajat vierailevat
toimituksessa tarjoamassa juttuja
lehteen, viikoittain.
Lopulta toimitus kyllästyy
ja antaa pohjoiskorealaisille
aukeaman verran tilaa julkaista
mitä tahansa. Syntyy artikkeli,
jossa käsitellään ?kunnioitetun
ja rakastetun johtajan Kim IlSungin? lisäksi maan erinomaista koulutusjärjestelmää.
Pohjoiskorealaiset jatkavat
vierailujaan toimitukseen vielä
1980-luvulla, mutta silloin ei enää
anneta periksi.
Se on hyvin harmillista, maasta
kun tiedetään aivan liian vähän.
Ylioppilaslehti onkin kutsunut
pohjoiskorealaiset tekemään yhden lehden tänä vuonna. Toimitus
on ollut yhteydessä maan suurlähetystöön Tukholmassa ja tarjonnut mahdollisuutta julkaista numerollisen juttuja ja kuvia.
Lehden mennessä painoon toimitus odottaa edelleen vastausta
pohjoiskorealaisilta.
Sivu 2 8
Investointien vuosi
Edustuskulut
Päätoimittaja Vesa Haapalan
huoneeseen hankitaan punainen
plyysisohva. Se on välttämätöntä, sanoo Haapala, sillä: ?Ylioppilaslehden päätoimittaja joutuu
sangen usein virkansa puolesta
ottamaan vastaan vieraita omassa virkahuoneessaan, jossa nykyisin oleva sohva kertoo omalla
tavallaan ? ehkä kiusallisellakin!
? menneitten toimittaja- ja päätoimittajasukupolvien harrasteista.?
Samana vuonna päätoimittajaa kielletään kuittaamasta laskuja Ylioppilaslehden nimissä, sillä
lehden koko vuoden budjetti on
käytetty loppuun jo heinäkuussa.
Haapala myös maksaa avustajapalkkioita ihmisille, joiden juttuja
ei koskaan näy lehdissä asti. Hän
perustelee tätä sillä, että käyttää
?korkealuokkaisia avustajia? apuna pääkirjoitusten laadinnassa.
Ote pääkirjoituksesta ennen
kuin rahahanat hyydytettiin: ?Lukijat ovat valitelleet, ettei Ylioppilaslehti kerro opiskelijan ja ylioppilaskunnan kannalta keskeisistä
seikoista. [--] Turha luulla, että
asia tästä yhtään paranisi. Päinvastoin, moitteista vimmastuneina
olemme laatineet kertomuksen,
jolla ei ole ensinkään tekemistä
ylioppilaskunnan tämänhetkisen
toiminnan ja luonteen kanssa.?
Vittuilun aika
Tärkeintä ei
ole lukija vaan
toimittaja.
YLiO P P iLAS LE H T i
KESKiTY ASiAAN
1987
1996
20 04
2013
huomioidaan
1990-luvulla Ylioppilaslehti keskittyy musiikkiin.
Etenkin kahdesta bändistä kirjoitetaan: CMX:stä ja Ultra Brasta. Toimitus on niin haltioissaan,
että julkaisee kerran yhdessä
lehdessä kaksi arvioita samasta
CMX:n keikasta.
Ultra Brakin aiheutti hurmostiloja, mutta vuonna 1996 toimituksen sensuuri petti ja lehteen
päätyi teatteriohjaaja Esa Kirkkopellon kommentti bändistä.
Haastattelussa Kirkkopelto sanoo: ?Mä en voi sietää niitä. Ultra
Brata nostetaan julkisuudessa,
koska ne nuoleskelee 60-lukulaisten persettä. Hiveleehän se helvetisti agit prop -sukupolvea, kun
lapset vääntää samaan tyyliin. Se
kuulostaa insestiltä mun korvissa
? lapset toivoo, että vanhemmat
nussis niitä perseeseen.?
keskustelun
miekkailusali
etulinjassa
Ylioppilaslehti täyttää sata vuotta. Lehti on nuorison hengen
miekkailusali, sekavuuden valo ja
kansakunnan soihtu, joka jatkaa
ylioppilaiden sivistämistä viitoittaen tietä kohti itsenäisyyttä ja aikuisuutta.
Ulkkaritkin
Ylioppilaslehdessä on aina pohdittu, miten ulkomaalaiset opiskelijat voisi huomioida. Suurimman
myönnytyksen tekee 2000-luvun
vuosikerta, joka julkaisee yhden
numeron kokonaan englanniksi.
Syksyllä 1987 ratkaisu on erilainen: lehdessä julkaistaan lyhyitä juttuja englanniksi palstalla,
jonka nimi on Mutakuononews.
Totuus Ultra Brasta
Toimitus on niin
haltioissaan, että julkaisee
ker ran yhdessä lehdessä
Hipster-
Vuonna 2004 Ylioppilaslehti todistaa jälleen olevansa edelläkävijä, kun lehdessä kirjoitetaan
hipstereistä kuusi vuotta ennen
kuin suuri kansa tietää, mitä sana
tarkoittaa.
Tommi Laitio ja Johanna Sumuvuori pohtivat artikkelissaan
?Hipsterit tuloo!? tyylin nousua:
?Massahipsterin ulkoasuun kuuluvat nykyään vaikka Elvis Costello -tyyliset älykkölasit, 70-luvun
retrokassi ja piukea popparitakki,
tiedostava ilme ja ripaus taianomaista tyylikkyyttä, jota on vaikea määritellä.?
Jutussa on myös kymmenen
kohdan testi, jolla pystyy selvittämään oman hipsteriytensä. Testissä kerrotaan, että saatat olla
hipsteri, jos ?lomailet mieluummin Dubrovnikissa kuin Kreetalla.
Torremolinosta olet harkinnut sen
camp-luonteen vuoksi. Opiskelet
Taideteollisessa korkeakoulussa,
humanistisisessa tiedekunnassa
tai valtiotieteellisessä?.
Hengen
kaksi arvioita samasta
CMX:n keikasta.
N o 1 / 20 1 3
S iv u 29
KESKiTY KuvAAN
Y L iOP P iL ASL E HT i
t e k s t i J O H A N N A M I TJ O N E N
Sielun
peili
Y o k o O n o j a J o h n L e n n o n sylikkäin Rolling Stonen kannessa.
Demi Moore viimeisillään raskaana Vanity Fairissa. Kuva savuavista torneista Helsingin Sanomien logon alla. Tai kuva petollisen rauhallisen näköisestä norjalaisesta saaresta, ja alla teksti: ?Surun saari?.
Kansi on lehden tärkein sivu. Se voi syöpyä mieleen.
Ylioppilaslehden kannet olivat alkuvuosina aika mitäänsanomattomia:
pelkkää tekstiä ja lehden logo.
1920- ja 1930-luvuilla suosittiin nationalistisia iskulauseita, kuten
?Hakkaa päälle!?, ?Suomi suomalaiseksi!? ja ?Yliopisto kansalliseksi?.
Ensimmäiset kuvakannet tulivat jo 1930-luvulla, mutta ne yleistyivät
vasta 1960-luvulla.
1980-luvulla Ylioppilaslehteen palkattiin lehden historian ensimmäiset ammattigraafikot. He veivät taiton heti villiksi. Graafikot intoutuivat
ottamaan vaikutteita esimerkiksi italialaisista aikakauslehdistä. 1980-luvun Ylioppilaslehdistä liikkuu huhu, että välillä jutut olisi taitettu sivuille spiraalin muotoon. Sellaista ei kuitenkaan koskaan tehty, vaikka muuten
taitto olikin luettavuudeltaan haastava. Välillä lehteä taitettiin ?seinäkalenterimalliin? eli teksti juoksi vaakatasossa.
Vuosikymmenen lopulla kokeilevaan taittoon kyllästyttiin. Esimerkiksi
Suomen sosialidemokraatti kirjoitti ilahtuneena: ?Josko lehden graafinen
asu olisi vaihteeksi sellainen, että tekstistäkin saisi selvää.?
Lehti muuttui selvästi sanomalehden näköiseksi ja pysyikin sellaisena,
kunnes Ylioppilaslehti viime syksynä vaihtoi aikakauslehtiformaattiin 65
vuoden tauon jälkeen.
Kansi on lehdelle sama kuin mitä silmät ovat ihmiselle: sielun peili. Ylioppilaslehden kannet sadan vuoden ajalta ovat kurkistus lehden sieluun.
Seuraaville sivuille olemme koonneet kansista mielenkiintoisimmat.
N o 1 / 20 1 3
Ylioppilaslehden AD Antti Grundstén teki esikarsinnan käymällä läpi
lehtien kannet sadan vuoden ajalta. Hän lähetti niistä kiinnostavimmat arvioitaviksi visuaalisen alan ammattilaisille, jotka valitsivat niistä suosikkinsa.
Sivu 30
YliO P P ilAS lE H T i
1910-luku
Soihtukulkueiden
kESkiTY kuvAAN
k uvat A R K I S T O
ja kuorolaulun
maailmassa
?Kyseessä on ajalleen tyypillinen
jugend/art nouveau -pläjäys, jossa
sanomalehdelle ominaisesti typografia on korosteisessa asemassa.
Tyypillinen on myös kasviaihe.
Tässä se liittyy lehden isänmaallisakateemis-virallisen luonteen tähdentämiseen. Samasta kumpuaa
myös osakuntavaakunoiden sarja,
jossa aivan kuin sattumalta Satakunnan karhu näyttää melkein valahtavan s-kirjaimen liukumäkeen.
Ollaan soihtukulkueiden ja
kuorolaulun maailmassa. 1913
suurruhtinaskunnan ainoassa yliopistossa ne muistuttavat sekä
yliopiston että ylioppilasnuorison
yleiskansallisesta tehtävästä.?
Kansi vuoden 1913 huhtikuulta
Petja Hovinheimo
N o 1 / 20 1 3
Petja Hovinheimo on Helsingin
yliopiston taidehistorian tohtorikoulutettava, joka viimeistelee väitöskirjaansa 1800-luvun
suomalaisen taiteen menneisyyskäsityksistä ja niiden ilmenemismuodoista.
S iv u 3 1
Y l iOP P il ASl E HT i
kESkiTY kuvAAN
1920-luku
Kulmikas
konstruktivismi
?Kansi kokonaisuudessaan ei ole
järin kiinnostava, joten katse kiinnittyy logoon. Se näyttää olleen
1920-luvun Ylioppilaslehdissä jatkuvassa muutoksessa. Vuosikymmen olikin typografian ja graafisten tyylien muutosten aikaa: oli
vastikään palattu kansallisromantiikasta klassismiin, minkä jälkeen
eurooppalainen modernismi alkoi
tehdä tuloaan.
Tämä tekstattu logo on sekamuotoinen. Kansallisromantiikka
näkyy vielä p-kirjaimen silmukan
muodossa, mutta yleisvaikutelma
on kulmikkaan konstruktivistinen.
Se edustaa siinä mielessä varhaista modernismia. s-kirjaimen
äärimmäisen loiva kaari enteilee
kuitenkin vielä kolmattakin tyyliä,
art decoa. Siitä oli tuleva modernismin esteettisin ja kaupallisesti
vetoavin suuntaus.?
Markus Itkonen
Markus Itkonen on graafikko,
joka on opettanut typografiaa
Aalto-yliopistossa. Viime vuonna
valmistui Itkosen väitöskirja Kadonneet kirjaintyypit, joka käsittelee menneiden vuosikymmenten
suomalaista kirjainmuotoilua.
Kansi vuoden 1920 helmikuulta
1930-luku
N o 1 / 20 1 3
Yllättävä seurue
?Vielä 1930-luvulla lehtien kannet
olivat enemmän kirjapainotaidetta
kuin graafista suunnittelua. Suuri
visionäärisyys ei hallinnut painotuotteita, vaan ne olivat sanan levittämiseen tarkoitettuja.
Ylioppilaslehden nimiö edusti koko 1930-luvun kalligrafiaa tai
koristekirjainperinnettä.
Kiinnostavinta kannessa on
se, kuinka sommittelun vastakohtaisuudella ilmaistaan numeron
arvomaailma. Logo, Ylioppilaslehti, ylevöityy, koska se on ylhäällä
eli lähellä taivasta. Sisällön ruotsalaisuusteemat on heiveröisellä
fontilla painettu alas.
Toinen merkityksellinen viesti
on siinä, että miekka-aihe on sijoitettu iskuvalmiuteen ?itärajalle?,
puolustamaan selustaan jäävää
länttä, menneen historiamme maailmaa. Länsi ja menneisyys ovat vasemmalla, tuleva ja itä oikealla.?
Sivu 32
Tapio Vapaasalo
Tapio Vapaasalo on graafisen
suunnittelun emeritusprofessori
Aalto-yliopistosta. Hän on toiminut vuosikymmeniä visuaalisen
suunnittelun, koulutuksen ja viestinnän aloilla. Vuonna 2006 hänet nimettiin Vuoden graafikoksi.
Vapaasalon isä Sakari Vapaasalo
työskenteli 1930-luvun lopulla Ylioppilaslehden päätoimittajana.
Kansi vuoden 1937 maaliskuulta
YliO P P ilAS lE H T i
kESkiTY kuvAAN
1940-luku
Niukkuuden
ajanjakso
?Sotien jälkeen suomalaisessa typografiassa elettiin niukkuuden aikaa.
Muualla painetut lehdet ja julkaisut
antoivat virikkeitä tehdä näyttäviä
lehtiä Suomessakin, mutta meillä
sellaiseen ei ollut resursseja. Kirjapainojen välineistö oli vanhaa ja
kulunutta. Uusia kirjasinleikkauksia tai koristemateriaaleja ei ollut
saatavilla, sillä toimitusvaikeudet ja
valuuttasäännökset estivät uudet
investoinnit.
Tätä taustaa vasten 1940-luvun lopun Ylioppilaslehtien kannet
näyttävät yllättävän raikkailta.
Kuvituksena on vain yksi yhden palstan kasvokuva. Kun tilaa
ei enemmille kuville ollut, saatiin
sivuun eloa kahden palstan tekstilaatikoilla. Tässä kannessa asettelu on tasapainoinen.?
Markku Kuusela
Markku Kuusela työskentelee tutkijana Päivälehden museossa Helsingissä. Tutkimuksessaan hän
on perehtynyt viime vuosisadan
typografiaan. Hän aloitti graafisen uransa 17-vuotiaana EteläSaimaan kirjapainossa.
Kansi vuoden 1947 huhtikuulta
1950-luku
Kerroksesta toiseen
Pekka Toivonen
Pekka Toivonen on Kasino Creative Studion luova johtaja. Toimisto
tekee brändinrakennusta ja lehtikonsepteja. Toimiston julkaisi
esimerkiksi palkittua Kasino A4
-lehteä.
S iv u 3 3
N o 1 / 20 1 3
Kansi vuoden 1954 kesäkuulta
?1950-luvun kansien vahva yhtenäisyys vaikeutti valintatehtävää.
Ilmeisesti tosikkous ja akateeminen
uskottavuus on ollut päivän trendi.
Kantta katsellessa herää perinpohjainen kysymys: onko otsikko kuvaa vai tekstiä? Sanat
'Ylioppilasneekeri? ja ?Lapset humalassa? ovat 1950-luvun vastine
roiseille kännykkäkuville.
Taitto on kokonaisuutena kuin
pienellä hissillä höystetty porrasrakennelma, joka heittää lukijaa
välillä jopa hieman edesvastuuttomasti kerroksesta toiseen.
Vastapainona arkkitehtoniselle sommittelulle otsikkotyyppi
vaihtuu koko ajan. Ja mikäs siinä, silmäkarkkia kuvan ja värin
puutteeseen.
Ylälaatikon Sisäsivuilla-laatikko on lakonisuudessaan tahattoman nerokas. Taidanpa varastaa idean.?
kESkiTY kuvAAN
Y l iOP P il ASl E HT i
1960-luku
Tolkuton runo
kannessa
?Kuusikymmentäluku näyttää aika
rennolta. Tyylejä vaihdeltiin rohkeasti eikä viilattu kovin tarkkaan.
Uskallettiin tehdä ja kokeilla kaikenlaista. Kaikissa kansissa kuitenkin tunnistaa ajan hengen, vapautumisen ja muutoksen tuulet.
Suosikkikanteni on vuodelta
1967. Ajatelkaa nyt: lehden kanteen painetaan vain yksi pitkä,
hengästynyt ja tolkuton runo. Siinä puhutaan puistoista, takseista,
yöstä, rappiosta, valosta. Jonkinlainen älykön keväthuumaus. Visualisoinniksi riittävät puiston vihreät lehdet, joissa selvästi näkyy
marimekkolainen ilme.
Tähän päädyttiin ilmeisesti siksi, että lehti ilmestyi vapuksi. Ja siihenhän se istuu vallan hyvin.?
Hannu Pulkkinen
Hannu Pulkkinen on Helsingin
Sanomien design- ja kuvatoimituksen toimituspäällikkö.
Kansi vuoden 1967 huhtikuulta
1970-luku
N o 1 / 20 1 3
Oikein tai väärin
Kansi vuoden 1974 maaliskuulta
Sivu 34
?1970-luvun opiskelijamaailma
oli mustavalkoinen. Asiat olivat
oikein tai väärin, hyvin tai huonosti. Hymistelyjä tai ?toisaalta
näin ja toisaalta noin? -näkökulmia ei kaivattu.
Valitun lehden kansipiirros kuvaa hyvin ajan ehdottomuutta sekä
uskoa siihen, että maailmaa voidaan muuttaa. Piirroksen aiheena
on valtakunnallinen opintotukipäivä, johon osallistutaan joukkovoimalla. Etualalla olevan opiskelijan tuima katse on käskevä. Kolme
huutomerkillä varustettua lausetta
vahvistaa viestin: Toimintaan opintotuen kehittämiseksi!
Mustavalkoinen tussipiirros on
tekniikaltaan selkeä ja pelkistetty.
Kuvakulma ja perspektiivi tuovat
siihen kuitenkin realismin tuntua.
Fotorealismi tuli suomalaiseen kuvataiteeseen 1970-luvulla. Saattaa olla, että tässäkin kuvittaja on
käyttänyt valokuvaa apunaan.?
Marja Seliger
Marja Seliger on graafisen muotoilun tutkimuksen professori Aaltoyliopistossa. Hän opiskeli graafista
suunnittelua vuosina 1967?1972
silloisessa Taideteollisuusopistossa. Opiskeluaikoina hän teki kuvituksia Ylioppilaslehteen.
YliO P P ilAS lE H T i
Korkealentoista
arttua
kESkiTY kuvAAN
1980-luku
?1980-luvun puoliväli oli ihan parasta aikaa Helsingissä. Pitkän
harmaan yhtenäiskulttuurin ajan
jälkeen värikkäät alakulttuurityypit alkoivat pitää itsestään meteliä, järjestää klubeja ja ottaa kaupunkitilaa haltuun. Radio City ja
City-lehti perustettiin uuden kaupunkikulttuurin airueiksi.
Minua kiinnosti nähdä miten
1980-luvun Ylioppilaslehden kannet pärjäsivät tässä innovatiivisessa ilmapiirissä. Noh, aika korkealentoista arttuahan ne olivat.
Tämä kansi helmikuulta 1988
tavoitti näkemistäni parhaiten sen
jälkiwarholilais-riipisläisen tyylin, joka oli ajalle niin leimallista.
En tunnistanut kannen hahmoja,
mutta ne voisivat hyvin olla vaikka
Harri Holkeri ja Spede päällekkäin valotettuina.
Sommittelultaan kansi on
viiltävän tyylikäs. Vain yksi pieni
kansiotsikko Helveticalla ladottuna riittää. AD hengaili varmasti
duunin jälkeen Café Nouveaussa
Keskuskadulla.?
Kansi vuoden 1988 helmikuulta
Tuomas
Jääskeläinen
S iv u 3 5
N o 1 / 20 1 3
Tuomas Jääskeläinen on 12 aikakauslehteä kustantavan Bonnier
Publicationsin luova johtaja. Hänen työhönsä kuuluu uusien lehtikonseptien suunnittelu. Omaa
1980-lukuaan hän muistelee seuraavasti: ?Töhrin seiniä pastellinvihreässä pusakassa.?
kESkITY kuvAAN
Y L IOP P IL ASL E HT I
1990-Luku
Bouillabaisse-keitto
?1990-luvun kansista minua miellytti erityisesti vuoden 1995 kolmas numero.
Kokonaisuus on runsas ja sopivan sekava, hieman arvoituksellinen. Onko vasemman yläkulman
x/y jokin viittaus kromosomeihin?
Yläreunan tylsähköjen juttupuffien ja harvaan välistetyn nimilogon
alla sivun valtaa tuplaviivoilla rajattu kirkkaankeltainen pinta, joka tuo
mieleen Hullut Päivät.
Kannen pääjutun aihe on
Jörn ?Porno-Donner? Donner,
kapinallinen ?kameleontti?, aina
ajankohtainen. Lehden omaa kapinallisuutta kuvastavat eri historiallisilta kausilta bouillabaissemaisesti yhteen heitetyt fontit:
otsikossa liukuvärinen Zuzana
Lickon Modula vuodelta 1985
ja nostoissa Lucian Bernhardin
Bernhard vuodelta 1937. Yhdessä
ne aiheuttavat esteettistä migreeniä. Vähän kuin pukeutumisessa sekoittaisi marimekkoraitaa ja skottiruutua.
Pääkuva on sijoitettu otsikon
sisään tulitikkuaskin kokoisena ?
efekti joka on ollut paljon käytössä
2010-luvullakin. Kymmenen vuotta sitten tällaista tyyliä vihattiin,
mutta vuoden 2013 näkökulmasta
kansi on kaiken kaikkiaan miellyttävää katsottavaa.?
Kansi vuoden 1995 helmikuulta
N o 1 / 20 1 3
Johannes Ekholm
Johannes Ekholm on graafinen
suunnittelija ja suunnittelutoimisto Tsto:n osakas. Ekholm on ollut
mukana tekemässä esimerkiksi
Flow Festivalin palkittua ilmettä.
SIvu 36
YliO P P ilAS lE H T i
kESkiTY kuvAAN
2000-luku
Sairaalloinen ja
häiritsevä
?On hieman hermostuttavaa arvostella lehteä, jota ei ole koskaan
nähnyt. Varsinkin, kun ei ymmärrä
sanaakaan siitä, mitä siinä sanotaan.
Arvioni on välitön ja perustuu
siis pelkästään visuaalisuuteen.
Mutta ehkä tämä onkin oikeampi
tapa arvioida, millä perusteella ihmiset tarttuvat lehtiin.
Kaikki vuosikymmenen kannet
ovat hyvin erilaisia. Logo ja koko
visuaalinen ilme vaihtelevat paljon.
Tämä vuoden 2000 kansi onnistuu silti erottumaan joukosta. Kuvituskansia ei tehdä tarpeeksi, ne
vetoavat minuun aina. Ja tällainen
kuvitus vaatii lukijan huomiota.
Kannen väri on sairaalloinen,
suu ja ase häiritseviä ja fontti linjassa kaiken tämän kanssa.
Tätä kantta on mahdotonta
välttyä näkemästä.?
Kansi vuoden 2000 tammikuulta
Jeremy Leslie
N o 1 / 20 1 3
Jeremy Leslie on lontoolaisen
College of Commucationin kasvatti. Hän on suunnitellut lehtiä
yli 20 vuotta. Hän johtaa
magCulture toimistoa Lontoossa. Toimiston asiakkaana on
esimerkiksi Valitut Palat.
S iv u 3 7
KESKiTY ASiAAN
Y L iOP P iL ASL E HT i
teksti HANNU SALAMA
N o 1 / 20 1 3
U N O H T U N U T TA
P a r h a a t k i i t o k s e t h y v ä n joulun toivotuksista. Kuten saatatte muistaa, minä en joulutervehdyksiä lähettele, ennen muuta siksi, että minulle joulukuu on aina ollut kuukausista julmin, ja nimenomaan tämän kaiken
henkisen ja fyysisen krääsän, suurentelun ja valheellisuuden ympärille kietoutuneitten rituaalien takia, joista lähimmäisten muistaminen pahvinpalaan piirretyillä tontunkuvilla yhtenä päivänä vuodessa on yksi sosiaalisen,
sisäistetyn pakkovallan sanelema toimenpide. Ei kovin suuri asia, mutta silti. En minä teille ole vinoilemassa, varsinkaan koska kortin alalaidassa luki
tutulla suuripiirteisellä ja ? sanoisinko ? minua edelleenkin kouraisevalla
käsialalla pyyhkäisty kehotus: kerro rakas ystävä mitä sinulle kuuluu. Nyt,
ihmetyksestäni, melkeinpä järkytyksestä, toivuttuani, olen päättänyt vastata kirjeellä ja postittaa sen entiseen osoitteeseenne, ainoaan, jonka tiedän.
Teille kummallekaan ei liene järin uutta ? tuskin kenellekään ikäluokassamme eikä varmaan monille nuoremmillekaan ? että tekee mieli sanoa: olen jonkinmoisessa taitekohdassa. Joko taas, kuuluu tietysti Marjan
huokaisu. Kyllä, rakkaani ? edelleenkin ja taas. Mutta kummalliselta tuntuisi ilmoitus, kenen tahansa julkituomana, ettei koskaan ole kokenut minkäänlaista jonkin loppumista, uuden alkamista, vanhan taakse jättämistä
ynnä muuta sellaista.
Mutta miksi tämä muutos, ?muutos joka tuntuu?, olisi sittenkään erikoisempi, suurempi, traagisempi kuin ne aikaisemmat, jotka vain tapahtuivat? Enhän ole toistaiseksi päässyt edes täällä maan päällä sinne hevon
helvettiin jonne sinäkin, vanha kaveri, minua kuumimpina taistolaisaikoinasi ? kännipäissä tosin ja muutoinkin aatteellisen heräämisesi tiliin pantavasti ja siis anteeksiannettavasti ? olit toivottelemassa. En ole edes pääsemässä ? vieläkään! ? siihen helvettiin johtavan tien alkuun. Saati siitä
helvetistä ylös ja valoa kohden ? että tässä käsittelisin uudelleen niitä
?Suuria Kysymyksiä?, joita keskenämme vuosikymmenet sitten puimme lähes päivittäin. (Kysymys-sanan historiaa et taine enää muistaa ja ? kuten
latinistina tiedät ? repetitio, kertaus, on kaiken oppimisen perustekijä...
Vaan palaanpahan tähän tuonnempana.)
Ja mistä hitosta minä etukäteen tietäisin, onko tämä toistaiseksi kaikkien joulukuitten joulukuu mikään taitekohta elämässäni? Nämä tuntemukset ties minkälaisesta ennalta aavistamastani murroksesta, ainoine
postikortteineen, mitäpä ne muutakaan olisivat kuin jonkinlaista narsistista romanttisuutta oman minän ympärillä? En minä ole enempää yksityisessä hevon kuin yleisessä, telluuriseen tuhoon johtavassa roistokapitalismin helvetissä, viimeksi mainitussa en yhtään sen enempää kuin
kukaan muukaan hyvinvointikansalainen. Maapallon köyhät siellä tänään
ovat, me muut vasta huomenna. Ehkemme tulisessa vaan vetisessä, jäisessä yössä Gehennan.
Vai narsistista romanttisuutta yksinomaan nämä muuttumisen tunnut? Oli miten oli, murros tai ei, muutunpa tai en, paljon on jäljellä kysyttävää. Ja lisää tulee, esimerkiksi: mitä ne suuret kysymyksiksi muuttuneet
kysymykset minun kohdallani tänään merkinnevätkään vai merkitsevätkö
mitään? Kun niiden arkisempina muunnelmina on muistettava jättää kaikki kolme lottokuponkia viikoittain, ei enää huolestua ihmisen koko maapallon kattavasta paukapäisyydestä niin kuin vielä viimeisen tapaamisemme aikoihin, yrittää jokapäiväisessä kanssakäymisessä olla sekä kohtalaisen
siedettävä muita kohtaan (ja sehän onnistuu kun en kovin läheisten ihmissuhteitten ylläpidosta mainittavammin välitä ? olkoonkin, että lähimailla
kummittelee nietzscheläis-dostojevskiläinen ?hevosenkaula-syndrooma?).
Sivu 38
Ja tietysti hoitaa irronnut hammassilta paikoilleen, mutta vasta joulun jälkeen... Syödä pillerit ajallaan, enemmän salaatteja, liikkua tarpeen mukaan.
Ottaa huomioon nämä ja muut niin kutsutun hyvinvointiyhteiskunnan
trivialiteetit... Älkää naurako, nämä ovat hiton tärkeitä asioita minulle tänään.
Mutta miten lie tämän vakavan kysymyksen kanssa: kykenenkö sinuakaan kohtaan, hyvä veli ja toveri ja entinen koulukaveri rakkaine puolisoinesi,
joulukortteinenne, kykenenkö olemaan niin rehellinen kuin tästä postikortin
tuottamasta järkytyksestä selvittyäni haluaisin. Itsellenihän minun on enää
turha teeskennellä yhtään mitään ainakaan sen takia, että kauhistuisin tätä
minuuttani ja sen käytännön tarvetta pysyä arkiasioissa mahdollisimman ?
sanotaanko ? pintapuolisena, suhtautua yhteiskunnallisen paskanjauhantamyllyn esilletuomaan materiaaliin mahdollisimman vähän ?humaanisti? aikana, jolloin Isä-Stalin niin kuin Aatu-poikakin vaikuttavat mielilajissaan,
joukkotuhoamisessa, jääneen kumpikin noviisin, lähes tietokonepelurin asteelle, kauas meidän aikamme tarjoamista mahdollisuuksista.
Vaan miksi tämä uskomaton ?kontakti?, tämä postikortti, vieläpä näin
pitkän ajan kuluttua tilaisuudesta, jossa te molemmat olitte läsnä, päähenkilöinä jopa, ja jossa sain kainalosauvoihin nojaten änkyteltyä muutaman
sanan. Onnettomuudet ja väkivalta tietysti jatkavat korjuutyötään: Yhdysvalloissa noin viikko sitten taas kerran muuan ilmeisesti pitkäaikaisten tolkuttomien olosuhteitten ja vaatimusten nyrjähdyttämä nuorukainen ampui
entisessä koulussaan parikymmentä pienokaista ja muutaman opettajan.
Aseena oli rynnäkkökiväärin siviilimuunnelma. Sen ? kuten ampujan mukana olleet kolme muuta asetta ? omisti joukkomurhan ensimmäinen uhri,
nuoren tappajan isästä eronnut äiti, ammatiltaan opettaja hänkin. Yksikään toimittaja ei toistaiseksi ole puuttunut tähän Suomesta katsoen jokseenkin harvinaisen kaliberin äitiyden ja opettajuuden yhdistelmään vaikka olisi sen ehtinyt hyvinkin tehdä. Olisiko se epäkorrektia, ehkä jopa lähes
valtiolle ? ainakin Yhdysvaltojen suhteillemme ? haitallista puuttumista USA:n ?moraalisiin yksityisasioihin?, vai ovatko nämä Eturientola-uutisoinnin ensiapumiehet jättäneet sen suosiolla seuraavalle, television ja
aikakauslehtien psykologisesti ja poliittis-sosiologisesti orientuneelle kallonkutistaja-aallolle?
Aika näyttää. Sitä en usko, että ne hienotunteisuudesta ensimmäistä
uhriparkaa kohtaan olisivat jättäneet tämän lopultakin pikkulapsiin kohdistuneen pyssynpiippu-äitiyden rauhaan, en myöskään että ne laajakatseisuuttaan olisivat olleet sitä mieltä, että yhden äiti-poika-suhteen käsittely on riittämätön selittämään edes tätä yksittäistapausta saati että se
kovin paljon valaisisi koko tämän ? niin kuin osittain muutaman muunkin
? länsimaisen hyvinvointisivistyksen hengessä toimivassa kansakunnassa
ilmennyttä ongelmaa. Eiväthän edes terroristit tapa, eivät ainakaan tarkoituksella... Tai sitten on vain niin, että yleensä ensimmäisinä apajille ehtivät
toimittajat eivät yksinkertaisesti ehdi tehdä muutakaan kuin kertoa mitä
on tapahtunut.
A a m u i s i n o l e n t o t t u n u t kuuntelemaan radion tunnin mittaista iskelmäkonserttia, joka tähän saakka on koostunut enimmäkseen 1930-80-lukujen iskelmämusiikista, huomattavan isona osana tietysti amerikkalaiset
musikaalisuosikit. Tänään niistä konsertin aluksi soitettiin kolmea peräkkäin, West Side Storya sun muuta. Sitten jonoon putkahti yksi kotimainen,
Harmonisisarusten Kodin kynttilät, ennen kuin kulkuset päästettiin kilahtelemaan seuraamuksenaan joulut Louis Armstrongin New Orleansis-
YLiO P P iLAS LE H T i
Ylioppilaslehti julkaisee kevään aikana 1960-, 1970-,
1980- ja 1990-lukujen kohukirjailijoiden novelleja.
Sarjan aloittaa Hannu Salama.
puolisosi ylenkatseen alla, kuinkas muutoinkaan: siinä istuu ja pitää lystiä
kaksi takapenkin vastuutonta, toinen lähes alaikäinen mikä lie meänkielellä kasvatettu joka laulaa tunnista toiseen ja jonka humalaiseen päähän on
preseveroitunut kysymys-sanan väärinkäyttö ? molemmat täysin välinpitämättömiä näkemään sosialismin kohti kommunismia kohden kuljettavia
jättiaskelia ? ja sinun Marja-rakas täysin mahdotonta tunnustaa, että vaikka olit mennyt naimisiin kaverini kanssa, mustasukkaisuus jos ei minusta niin ilostamme sinut sai komentamaan sen kysymyksenesittäjän ulos ja
kävelemään huoltiksen pihan yli suoraapäätä takaisin pohjoiseen menevän
rekan ohjaamoon. Sen jälkeen en ole häntä nähnyt. Omaksi onneksemme
luultavasti.
Niin varmaan ajattelitte tekin molemmat: kysymys oli minun onnestani. Mutta sinulle Marja-rakas vielä tämä: oliko se naisen vaisto joka sai
sinut pelastamaan hänet kuolemalta tai pitkäaikaiselta sairaalamakuulta:
ennen kuin päivä oli päätöksessä te olitte vainajia molemmat ja minä toinen koipi kipsattuna ylhäältä alas.
Yksityinen syö yleisen. Niinhän kävi postilaitoksellekin. Jotakin sentään
jäi. Katsoessani tarkemmin postileimaa se on 29 vuotta vanha.
?Siell? on kauan jo kukkineet omenapuut.?
Silti, niin kuin sanoin, tämä kirje lähtee entiseen osoitteeseenne. Saa
nähdä kuka vastaa. Y
Hannu Salama on 76-vuotias
kirjailija. Hän kirjoitti vuonna
1964 kirjan Juhannustanssit,
jota puitiin oikeudessa vuosina
1965?68. Salamaa syytettiin jumalanpilkasta, koska hän kirjoitti Juhannustansseissa näin: ?Ja
totisesti minä sanon teille, kun
tulee päivä niin te huudatte täällä on Herra ja tuolla
on Herra ja hiialahiiala mutta te ette enää muista että
Jeesus seurustelee vakituiseen tiineen aasin tamman
kanssa koska Jeesus ei ole mikään tuhkamuna.? Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Juhannustanssien uusintapainokset ilmestyivät
sensuroituina vuoteen 1990 asti.
Salama on sanonut toivovansa, että ?nuoret ihmiset
valveutuvat ja näkevät oman asemansa kaiken tämän
viihteen ja hössötyksen läpi.?
S iv u 3 9
N o 1 / 20 1 3
sa ja Eero Väreen Hawajilla: täällä lintuin laulu soi, tuuli vienot tuoksut
toi, lunta Pohjolan kaipaan mä vaan... Irwing Berliniä en enää tahtonut
jaksaa ja Petteri Punakuonon jälkeen, kun Frankie-boy vilautteli tonttuhiippaansa verhonraosta, laitoin toosan kiinni ? ja niin minulta jäi loppuiäkseni tietämättä, minkä niminen toimittaja tämän imellyksen oli pannut
kasaan, vai oliko asialla (ja kenen asialla) kokonainen tiimi.
Vai olenko liian arvostelevainen, olihan niiden penskojen ampumisestakin kulunut jo toista viikkoa ja kristikunnan suurin juhla kolmen päivän päässä ? olenko liian kriittinen ja vanhoja muisteleva kun mielessäni
edelleenkin roihuaa kuva selässään palavaa napalmia kantavasta vietnamilaistytöstä? Olenko minäkin nyt ? niin kuin olitte te ? liitossa Pahan
Valtakunnan kanssa sanoessani: oi te rakkaat johnwaynet, hestonit, chucknorrikset ja koko Selleckien jepariperhe ja muut Hollywood-ihmisoikeuksien aseenkantajat, ottakaa hengiltä koko seuraava sukupolvenne, sittenhän pääsette siitäkin epäamerikkalaisuudesta että niistä tulisi hippejä tai
hinttejä tai narkkareita, ja siinä ohessa me muut voisimme säästyä teidän
demokratialtanne, Gibraltarilta Uralille. Olenko epäoikeudenmukainen
ja antiamerikkalainen ollessani vähällä unohtaa, että amerikkalaisethan
sen vietnamilaistytönkin korjasivat uudelleen esityskuntoon ja varmaankin tarvittaessa myös tuovat julkisuuteenkin uusissa kulisseissa, koulukäyttöön kenties luutnantti William Calleyn keskiasteelle tekemille esitelmämatkoille, vietkongin paloöljyllä voitelemana ja sytyttämänä tietenkin.
(Tämänlainen filmaaminen sivumennen sanoen osataan meilläkin, lähes
unohdettuna esimerkkinä Kemin lakko, jossa lakkolaiset virallisen selityksen mukaan ammuskelivat ja ajelivat autolla toisiaan kuoliaiksi ja poliisit vain pelotellakseen heiluttelivat paljaita konepistooleitaan. Paikalle jäi
monta leukaluuta, irvaili Lauri Pohjanpää susien puoluekokousta joskus
niin ainoalaatuisen ihanteellisella ja vapaalla 1930-luvulla ? Kemin lakkokokoontumisesta jäi Unohtuneen Suomen historiaan nimet Felix Pietilä ja Anni Kontiokangas. Paikalla olleita sankaripoliiseja ei tietenkään
tuotu julkisuuteen koskaan... Tapaus ei muutoin kuulu tämän päivän, tämän kirjeen Mitä kuuluu -informoitaviin, se tuli vain mieleen siitä kun
joskus känättiin, kuka ne lakkolaiset tappoi, kenen oli syy. Viisikymmenluvulla, koulua käydessänne, te kumpikin olitte vielä puhtaan sinivalkoisesti teit?isän astumassa, kaukana seitkytluvun taistolaisuudestanne, ja mielipiteenne olivankasti yhtäpitävä Unohdettavan Suomen antaman virallisen
selityksen kanssa: ilman sisäministerin ripeitä otteita Kemin mellakka olisi
edennyt kommunistien organisoimaan vallankumoukseen saakka).
No niin, tätä minulle kuuluu ja näkyy, tätä on yksityiselämäni: menneisyyden lisäksi kaikkea sitä mitä voidaan nähdä ja kuulla tiedotusvälineistä
(joitten osalta minulle riittää höyryradio ja kahvilassa luettu sanomalehti). Ei siis mitenkään omaperäistä, ymmärtääkseni, jos ei sellaiseksi nähdä
ihmissuhteitten lähes täydellistä neutralisoitumista tavalla, joita dramaattisempi henkilö voisi nimittää niiden puuttumiseksi. Plus tietysti väitettä,
että yleinen on elämästäni syönyt yksityisen ? jokseenkin samalla tavalla
kuin yksityinen on talouspuolella nielaissut yleisen.
Mutta kuka piru tässä pelleilee, ja miksi? Siltähän tämä näyttää, että
joku syyttää minua ? minua, jolla ei edes parikymppisenä ollut tarvetta
hankkia ajokorttia. Enhän minä sen kärrin ratissa istunut vaan sinä, Marja kulta. Minä lojuin takapenkillä pienessä onnellisessa jurrissa sen farkkuperseisen kysymyksen kanssa, minä täynnä Kemin kulttuuripäiviä ja hän
Pohjolan pilvetöntä taivasta ainakin ? teidän paheksuttavan ja rakkaan
KESKiTY ASiAAN
kotimainen kaunokirjallisuus
viiMeiSet Sanat
y l iop p il aSl e Ht i
?Me ollaan nuoriso, me
ollaan tulevaisuus?, lausui
Pikku G kymmenen vuotta
sitten. Nykyään ei ole yhtään
muusikkoa, joka voisi sanoa niin.
Kadonnut SuKupolvi
S u o m a l a i n e n m u s i i k k i tuntuu hukanneen yhden kokonaisen sukupolven. Maastamme ei löydy tällä hetkellä käytännössä yhtä ainutta omaperäisyydellään erottuvaa 1990-luvulla syntynyttä ? tänä vuonna korkeintaan 23 täyttävää ? muusikkoa.
Kaikki kiinnostavat ja tuoreet yhtyeet ovat kaksvitosten ja kolmekymppisten kansoittamia.
Nuorimpiin ja lahjakkaimpiin laulaja-lauluntekijöihin kuuluvat nuorena
aloittanut Olavi Uusivirta, Ville Ahonen ja Mirel Wagner. He kaikki ovat
jo neljännesvuosisadan kokeneemmalla puolella. Samoin ovat räppipuolen viimeaikaiset nuoret tulokkaat Gracias ja JVG:n pojat. Ja kaikkien viisitähteytettyjen indiebändien jäsenet Black Twigista Magenta Skycodeen ja Pää kiihin.
Tilanne on ollut poikkeava jo pidemmän aikaa. Viimeisimpiä erityislaatuisia
parikymppisenä läpilyöneitä artisteja ovat Joose Keskitalo ja Pintandwefall.
Tätä nykyä molemmat kuuluvat jo samaan 25?30-vuotiaiden kastiin.
E n n e n e i o l e o l l u t n ä i n . 1990-luvulla Tehosekoitin, Apulanta, Absoluuttinen nollapiste, The Rasmus ja Don Huonot tekivät nousua eturiviin.
Bändien parikymppiset jäsenet kirjoittivat ylistettyjä levyjä ja hittejä, jotka
ovat säilyneet tänne asti.
Esimerkiksi Apulannan Toni Wirtanen oli 21-vuotiaana julkaissut kaksi
kultaa myynyttä levyä ja kirjoittanut Anna mulle piiskaa -hitin kaltaisia ikivihreitä. Yhtä nuorena Tehosekoittimen Otto Grundström sanoitti klassikoita kuten C?mon Baby Yeah.
Kun Wirtanen täytti 30 vuotta, hän oli jo hukannut kykynsä mihinkään
luovaan. Kun Tehosekoittimen jäsenet saavuttivat saman iän, bändiä ei enää
edes ollut.
1970?80-lukujen taitteessa suomalaisiksi rock-klassikoiksi kivunneita
kappaleita kirjoittivat sellaiset kuin Eppujen Pantse Syrjä, Kauko Röyhkä,
Ismo Alanko ja Yari Knuutinen. Kaikki heistä tekivät tutut Poliisi pamputtaa taas, Steppailen, Rappiolla ja Varjot alle 23-vuotiaina.
Missä ovat tämän päivän kaksikymppiset musiikintekijät?
M u t t a s i e l l ä h ä n h e , soittolistoilla, esittämässä musiikkia, jonka muut
ovat heille tehneet. 1990-luvulla syntyneistä Diandra ja Anna Abreu breikkasivat Idolsin kautta. Sturm und Drang nostettiin pinnalle hevibuumin varjolla, mutta kuin ihmeen kaupalla se onnistui pitämään asemansa. Haloo Helsinki!
on helsinkiläisen bändikoulun kasvatti. Sen nuoret jäsenet ovat hiljalleen saaneet itsekin osallistua laulujensa kirjoitukseen. Bändin sukupolvihitti Maailman
toisella puolen onkin Suomessa lähimmäksi klassikkoasemaa noussut kappale,
jonka sävellyskrediiteistä löytyy 90-lukulainen.
Kaikkia menestyviä nuoria yhdistää se, että heille on
annettu parhaat mahdolliset
taustajoukot ja teetetty kappaleet kokeneilla ammattilaisilla mittatilaustöinä ? missä ei
tietenkään ole lähtökohtaisesti
mitään pahaa.
Eivät bändit ole aiemminkaan toki yksin pärjänneet.
Apulannan ja Tehosekoittimen aseman kannalta kriittisessä roolissa oli Tehis-kitaristi Arska Tiaisen Levy-yhtiö.
Se otti molemmat yhtyeet hoiviinsa, kun ne eivät onnistuneet herättämään suurten levy-yhtiöiden mielenkiintoa.
Eppuja, Hassisen konet-
H ö y H e n i ä j a S i d o n ta a
n o 1 / 20 1 3
?Kalastin lapsena paljon. Kymmenenvuotiaana alettiin kaverin kanssa lukea kirjoja perhokalastuksesta ja
perhosidonnasta. Ne veivät mukanaan.
Olen osallistunut perhosidonnan SM-kisoihinkin.
Minua rohkaistiin kilpailemaan perhosidontaseurojen järjestämällä kurssilla. Alkuun olimme kokeilleet
kaverin kanssa itse kaikenlaisia juttuja. Ne eivät olleet kummoisia perhoja ne. Mutta kursseilla ja leireillä
oppi enemmän. Nykyään voisi varmaan vain katsoa
Youtube-videoita.
Tämä on aika nörttihommaa. Tarvitaan kärsivällisyyttä, kuten kaikissa käsityölajeissa, ja avoimuutta eri
aikakausia ja innovaatioita kohtaan.
Minua viehättävät klassiset 1920-luvun amerikkalai-
Sivu 4 0
a l aty y l i
Palstalla harrastaja kertoo, mikä vetää erikoisen harrastuksen pariin.
Tällä kertaa vuorossa perhosidonnan harrastaja.
set streamer-perhot, jotka ovat yhdysvaltalaisen taiturin
Carrie Stevensin tyyliin valmistettuja. Ne ovat hyvin ajateltuja ja kauniita. Kuulun niihin, jotka eivät oikein piittaa
uusista synteettisistä materiaaleista. Oikeat materiaalit
ovat luonnosta, linnun höyheniä ja sen sellaisia.
Rumillakin perhoilla voi nousta ihan hyvin kalaa. Perhonsidonnassa taas saalis ei ole tärkein.
Hengailuun, hyvään seuraan ja luonnon tarkkailuun
tämä nykyään painottuu.?
Matti Nives, 33, Maailmankaikkeuden Parhaat Perhokalastajat -seuran jäsen
teksti IIrIs Lagus
YLiO P P iLAS LE H T i
ta ja muita 80-luvun lahjakkuuksia taas auttoi se, että 70-luvun lopulla punk
oli vielä leimallisesti nuorisokulttuuria, johon kolmekymppiset eivät koskeneet.
Mutta bulkkia heistä ei tullut, toisin kuin nykynuorista, jotka ovat järjestelmällisesti jääneet vanhempiensa varjoon.
Indiepuolella kun edustus on heikko: nuorimmat asemansa vakiinnuttaneet
ovat LCMDF:n Kemppaisen siskokset, joista toinen on syntynyt juuri ja juuri 90-luvun puolella. French Filmsin jäsenet ovat pääosin vuosikertaa 1989.
Muilta taas puuttuu näkemystä ja rohkeutta. Liian moni indie-nousukas
keskittyy kopioimaan jotain lähivuosien soundeista. Siksi ne kelpaavat esimerkiksi viime vuosina käsiin räjähtäneestä indiemusiikin gentrifikaatiosta.
Kun kävin musiikkilukiota vuosina 2006?2009, tuntui että kaikki kitaristit ja rumpalit olivat järjestelmällisesti pelkkään metalliin viehtyneitä. Sen perusteella voisi ajatella, että metallibuumin laantumisella on ollut vaikutusta soittajasukupolven katoamiseen. Hurjimmissa spekulaatioissani Suomen
treenikämppiä kansoittavat yhä pitkätukat, jotka vinguttavat geneerisiä riffejä
seitsenkielisillään ja unelmoivat olevansa uusi Stam1na.
Olennaisempi kysymys on tosin, mikseivät muut nuoret visionäärit genrestä riippumatta saa pulpautettua kappaleitaan kiinnostuneiden apajille.
Siksikö, etteivät perinteiset ponnahduslaudat enää singauta bändejä puheenaiheiksi? Äänen ja vimman viime vuosien voittajat ovat jääneet niukalle huomiolle. Rockin SM palasi tauoltaan viime vuonna, ja sivuutettiin täysin.
Suurta yleisöä kiinnostava Uuden Musiikin kilpailu esittelee puolestaan kaikkea
muuta kuin vakavasti otettavia tulokkaita.
Vai johtuisiko olematon huomio siitä, että me, toimittajat ja bloggarit,
teemme oman työmme huonosti?
Radiosta ei ainakaan ole vakavaan pop-kulttuurityöhön. Radio Helsinki on
henkisesti yhä vuodessa 2006 ja YleX:n soittolistalle nousevat ?löydöt? rajoittuvat niihin bändeihin, joita suuret levy-yhtiöt musiikkipäällikölle tyrkyttävät.
Nuorisotalokeikkailut tai bändikilpailuiden yhtyemassan seuraaminen ei
maksa internet-aikana enää vaivaansa. Ennen kaikkea kyse on verkon hyödyn-
viiMEiSET SANAT
kulttuur iessee
tämisestä, eikä silloin rajana ole vain Suomi. Jo yksittäinen erinomainen biisi voi
sinkoilla sosiaalisessa mediassa, blogosfäärissä ja musiikkisaittien biisinostoissa
mihin tahansa. Sen tietävät varmasti Suomesta LCMDF
, Satellite Stories ja viimeisimpänä Phantom.
S u o m a l a i n e n m u s i i k k i m a r g i n a a l i kukoistaa kuten ennenkin ja
pinnan alta löytyy jatkuvasti hehkutuksen arvoisia nimiä. On vain harmillista, että he ovat samaa kaksvitosikäluokkaa kuin kaikki muutkin.
Soittajien ikä ole tietenkään itseisarvo, vaikka pop-musiikki onkin nuoruutta palvova instituutio. Mutta olen varma, että nuoriakin on.
Nuoret, en löydä teitä, joten tulkaa te luokseni.
Muuten kuuntelemme yhä samaa kappaletta, jossa voitaisiin laulaa:
?Me ollaan nuoriso, me ollaan levy-yhtiön setien näkemys siitä, mitä
nuoriso haluaa kuunnella.?
teksti Oskari Onninen
Jos kirjoittaja ei olisi epäonnistunut kitaristina,
hän pelastaisi itse suomalaisen pop-musiikin.
kuvitus antti grundstén
t u o m i ol l a
KYLLÄ:
YL=
100!
EI:
No kyllä! Lauantaina 2. helmikuuta Pasilan Vanhoilla
veturitalleilla juhlitaan 100-vuotista Ylioppilaslehteä.
Tarjolla ilmaista kaljaa, siideriä ja skumppaa ja humppaa. Liput Tiketistä 12 euroa.
Perjantaina 8. helmikuuta juhlat jatkuvat. Ylioppilaslehden ja Suuren väittelyillan Suuressa väittelyillassa
toisistaan ottavat mittaa muun muassa Paavo Arhinmäki, Tuomo Pietiläinen ja Piia-Noora Kauppi. Sinnekin liput Tiketistä, hinta 5 euroa.
?Zen siitä saa?, voi tokaista ?kuuliainen robosapiens?,
joka keskellä ?arjen ultrajuoksua? väsähtää, sillä ?kiire voi kaataa nuorenkin?. Ainakin Miia Jokelan uuden
Hengähdyshetkiä-oppaan mukaan (Gummerus).
Iron Maiden saapuu heinäkuussa 24. Suomen-keikalleen osana 22. kiertuettaan.
Maastoutukaa, kaupunkien yksinäiset sudet. Metsästäjäliiton toiminnanjohtaja haluaa lisää lupia ?urbaanien susien? kaatamiseen.
S iv u 41
N o 1 / 20 1 3
Et voi olla yhtä lahjakas ja ihana kuin Kate Bush. Mutta lue hänen elämäkertansa Kate Bush ja musiikin
lumo (Gummerus), niin voit edes yrittää elää niin kuin
hän. Kirjan mukaan Bush poltti tupakkaa ja pilveä, rakasti tanssia ja söi paljon suklaata.
Palstalla kerrotaan, mikä on hyvää ja huonoa juuri nyt.
Työ, josta
olemme
ylpeitä
yhdessä
Olemme suomalainen lääkkeiden ja diagnostisten testien kehittäjä ? hyvinvoinnin
rakentaja, joka toimii maailmanlaajuisesti. Edistämme laadukkailla suomalaisilla
tuotteilla ja palveluilla jokaisen hyvinvointia, elämän eri vaiheissa.
T
urun yl
i
o
pi
s
t
o
o
n maai
l
manl
uo
kan mo
ni
al
ai
ne
n
t
ut
ki
mus
yl
i
o
pi
s
t
o
,
j
o
ka t
arj
o
aa h
aas
t
e
e
l
l
i
s
i
at
yö
t
e
h
t
ävi
äj
a ai
nut
l
aat
ui
s
e
n näkö
al
apai
kan s
uo
mal
ai
s
e
e
nj
a kans
ai
nväl
i
s
e
e
nt
i
e
de
j
a ko
ul
ut
us
maai
l
maan.
T
h
e
f
ut
ure
is
in t
h
e
E
as
t
!
MAS
T
E
R?
S
D
E
G
RE
E
P
RO
G
RAMME
I
N
AS
I
AN
S
T
U
D
I
E
S
Apply no
w! Applic
at
io
n pe
rio
d 3.
1
2
.
2
0
1
2
2
8.
2
.
2
0
1
3
As
part
o
f
t
h
e
pro
gramme
,
yo
u will add are
ae
xpe
rt
is
e
o
nE
as
t
As
ian s
o
c
ie
t
ie
s
,
c
ult
ure
s
,
h
is
t
o
ry and po
lit
ic
s
t
o
yo
ur dis
c
iplinary e
duc
at
io
n.
T
h
e
s
e
s
ub
je
c
t
s
are
de
s
igne
dt
oh
e
lp yo
ue
nt
e
r re
le
vantpro
f
e
s
s
io
ns
,wh
e
t
h
e
r in t
h
epub
lico
r
privat
es
ph
e
re
,in a glo
b
aliz
e
d wo
rld wh
e
reE
as
tAs
ia israpidly gaining
s
igni?c
anc
e
as
o
ne
o
f
it
s
mo
s
t
dynamic
re
gio
ns
.
Re
q
uire
me
nt
s
and f
urt
h
e
r inf
o
rmat
io
n
h
t
t
p:
/
/
aas
ia.
ut
u.
?/
mpas
/
Apply via t
h
e
U
nive
rs
it
y Admis
s
io
ns
we
b
s
it
e
at
h
t
t
p:
/
/
www.
unive
rs
it
yadmis
s
io
ns
.
?.
T
U
RU
N
YL
I
O
P
I
S
T
O
?
U
N
I
VE
RS
I
T
YO
F
T
U
RKU
F
I
2
0
0
1
4T
urun ylio
pis
t
o
,
F
inland ?
www.
ut
u.
?
P
uh
e
lin +
35
80
2
333 5
1
TAIDEYLIOPISTOON!
Kuvataideakatemia + Sibelius-Akatemia +
Teatterikorkeakoulu = Taideyliopisto
Taideyliopistossa voit opiskella kiinnostavassa ja
innostavassa ympäristössä, jossa eri taiteenalat saavat
ammentaa toisiltaan. Haku keväällä 2013 tapahtuu
akatemiakohtaisesti.
HAKUAJAT:
Kuvataideakatemia
Perusvalinta 4.3.?3.4.
Maisterivalinta 4.2.?1.3.
Teatterikorkeakoulu
Päävalinnat 4.?15.3.
Maisterivalinnat 4.?15.2.
Sibelius-Akatemia
Päävalinnat 4.?15.3.
Maisterivalinnat 4.?15.3.
www.uniarts.fi
www.kuva.fi
www.siba.fi
www.teak.fi
YLIO P P ILAS LE H T I
Y s t ä v ä n i b r i t t i l ä i n e n p o i k a y s t ä v ä yrittää
myydä käsikirjoittamiaan komediasarjoja tuotantoyhtiöille. Se on vaikeaa. Viimeksi kirjoittajatiimille sanottiin, että tv-sarjan idea ei voi perustua ystävyyssuhteisiin, koska ystävyys on yleisölle liian
vaikeaa ymmärtää. Perhesuhteet sen sijaan ovat riittävän yksinkertaisia. Jokainen tajuaa äidin, koska jokaisella on äiti.
Olemme koulutetumpia ja älykkäämpiä kuin koskaan: niin sanotun Flynnin ilmiön mukaan ihmisten
älykkyysosamäärä kasvaa äimistyttävän nopeasti kaikkialla maailmassa. Mutta viihteen ja median tuottajat
eivät tunnu luottavan ihmisten ajattelukykyyn.
Nettiuutisissa kerrotaan, että lukija on ostanut
reikäleivän, jossa ei ollutkaan reikää ? huhhuh! Toisessa jutussa joku tuntematon televisiojuontaja paljastaa kakanneensa kerran housuunsa.
Toimittajana mietin, miltä oikein tuntuu, kun saa
tehtäväkseen kirjoittaa näistä aiheista. Kaverini (se,
jonka poikaystävä yrittää nyt yksinkertaistaa sketsejään) tiivisti asian hyvin: kaikki ponnistelevat vaikuttaakseen tyhmemmiltä kuin ovat. Sillä jossain on se
kol u m n i J U U H , E L I K K Ä S
yksinkertainen ja laiska klikkaaja, jonka vuoksi kannattaa ponnistella.
Toisaalta vaikka aivomme olisivatkin ilmiömäisen
ketterät, emme välttämättä halua käyttää niitä yhtään enempää kuin ennenkään. En koskaan jaksa tehdä älykkyystestejä, koska hermostun heti. Aivot narikkaan, huomaan ehdottavani joka kerta, kun olemme
vuokraamossa valitsemassa elokuvaa.
Se on ymmärrettävää: nykymaailmassa aivomme
rämpivät valtavan ärsyketulvan läpi koko pitkän päivän.
Niinpä haluamme välttää ajattelua vapaa-ajalla, kun
mediaa ja viihdettä kulutetaan.
Sitä paitsi samaan aikaan kun aivokapasiteetti kasvaa, keskittymiskyky tuntuu rapautuvan. Kun aivot narikkaan -elokuva alkaa, huolestuttaa, jaksanko keskittyä
seuraavat kaksi tuntia vain siihen. Ihmiset katsovatkin
nykyään televisiota ja elokuvia läppäri sylissä ja Facebook auki. Kirjaa lukiessa saatan ajatella samaan aikaan omia asioitani.
Kenties yhteen asiaan keskittyminen ei olekaan
liian vaikeaa, vaan liian helppoa.
Aivot käyvät ylikierroksilla. Pitäisikö sitä vastaan
taistella vai antaa niiden kehittyä levottomammiksi?
Tammikuussa toimintansa aloitti hitaan journalismin julkaisu Long Play. Sen toimittajat sanovat tekevänsä päinvastoin kuin moni muu: luottavat siihen,
että ihmiset haluavat paneutua pitkiin tarinoihin. Juttujen yhteydessä ei ole edes kuvia.
Julkaisu on otettu ilahtuneesti vastaan. Minäkin
ajattelin ostaa ensimmäisen jutun netistä, siis sitten
kun ehdin lukea sen. Se kun on aika pitkä.
vIIMEISET SANAT
RuuHkAA AIvONARIkASSA
teksti NOORA MATTILA
Noora Mattila on toimittaja
ja Ylioppilaslehden kolumnisti,
joka tulee päivittäin ajatelleeksi.
kuvitus ANTTI GRUNDSTéN
mielipiteet
Ilmianna status tai twiittaus (status@ylioppilaslehti.fi).
Saat palkinnon, mutta se ei ole Meksikon-matka.
Facebook:
www.ylioppilaslehti.fi:
Palautetta toimitukselle:
?Muuta Siperiaan jos et tule toimeen ilman ?take away -viiniä? iltayhdeksän jälkeen.?
Nimimerkki Äkäinen Ihminen
kommentoi pääkirjoitusta.
?Hei kamoon, Aragornin vaimo
(huom.ei tyttöystävä) on tietty Arwen eikä mikää Galadriel! Nyt vähä
lotr-maratonia kehiin.?
Nimetön palaute
?Akateeminen maailma on jumahtamassa menneisyyteen,
kohta siitä muodostuu varmaan
joku salaseura, jonka jäsenet pistetään ruotuun pienimmästäkin
epämääräisyydestä. Jos joku on
oikeasti kiinnostunut ihmisten
parantamisesta ja hyvinvoinnista, niin tuollaiset puoskariopetuslaitokset kannattaa kiertää
kaukaa.?
Samuli Pahalahti kommentoi
juttua, jossa kerrotaan lääketieteellisen henkilökunnan hermostuneen opiskelijan blogikirjoituksesta. Kirjoituksessa kerrottiin,
miten opiskelijat harjoittelevat
ruumiinavauksia.
S Iv u 43
N o 1 / 20 1 3
?Rauhallinen Sunnuntai aamuGREAT!!! 7 pinnaa 9:stä viikollanot bad!! Eilen TUTO-LEKI 5-3;
captain Antti #42 kovassa iskussa; it`s called: ?LEADERSHIP?. Nyt
aamun kuntokoulu; fillaria 45 min
(syke 110-120), sitten 100 vatsaa (vinolauta; 2x 50 kiertäen),
50 rinnallevetoa (50 kg:n tanko)
2x25!! Sen jälkeen sauna, kylmä
suihku ja vähän geeliä ja ?REA-
DY TO GO?. Hyvää sunnuntaita
kaikille veljille ja sisarille ympäri
Suomen!!?
Juhani Tamminen
Tykkäysten määrä: 641
viimeiSet Sanat
Y L IOP P IL ASL E HT I
YliopiSton tärkein kurSSi
#JotaHallituSeitaJuu
Tä m ä o n n a u r e t t a v a a . Olen pyörinyt puoli tuntia Aleksandriassa, mutta missään ei ole yhtään vapaata konetta. Tämän pitäisi olla oppimiskeskus, mutta suurimmassa osassa Aleksandrian 420 ruudusta
loistaa sininen yläpalkki. Ai killuu siinä oikein punainen ilmoituskin, notification. Sillä lailla! Mutta kun
pitäisi tämä essee kirjoittaa.
Ei ihme, että suomalaisten opiskeluaika on Euroopan pisimpiä. Vain joka kolmas suoriutuu maisteriksi
tavoiteajassa eli viidessä vuodessa. Suurin osa ilmoittautuu vielä seitsemäntenäkin syksynä opiskelijaksi.
Keväällä hallitus pähkäilee jälleen, miten työuria saisi pidennettyä. Koska eläkeiän nostaminen suututtaisi keski-ikäiset äänestäjät, hallituksen luupin alla ovat
etenkin opiskelijat. Eli Aleksandriassa facebookkaaminen pitäisi lopettaa pari vuotta aiemmin kuin nykyään.
Tosiaan. Mitä tapahtuisi, jos opiskelijat vähentäisivät facebookkausta? Lasketaan.
Itella tutki viime vuonna, että suomalainen käyttää
sosiaalista mediaa noin tunnin päivässä. 18?24-vuotiaat roikkuvat sivustoilla liki puolitoista tuntia päivittäin. Korkeakouluopiskelijoista Facebookissa ovat käytännössä kaikki, Twitterissä ja Instagramissa iso osa.
YouTubea käyttää jokainen.
Varovaisesti voidaan siis arvioida, että opiskelijat pyörivät sosiaalisessa mediassa tuplasti kauemmin
kuin keskivertokansalaiset eli kaksi tuntia päivässä. Se
on 60 tuntia kuukaudessa, 730 tuntia vuodessa.
730 tuntia vastaa 27 opintopistettä. Se on yhtä
kuin puolen vuoden opinnot.
Ja katso: jos Facebookissa tärvätyn ajan käyttäisi
täysimääräisesti pänttäämiseen, opiskeluaika lyheni-
kol u m n i S O M E L I E R
si lähes puolella. Työelämään siirryttäisiin liki kolme
vuotta aiemmin. Tällöin eläkeikää ei tarvitsisi nostaa
ollenkaan. Kaikki pelkällä some-lakolla!
Mutta. Aika iso mutta.
Sille on syynsä, ettei yliopistolaitosta kokonaisuudessaan ole siirretty verkkoon. Esimerkiksi vuorovaikutus ja ihmiset, sanovat yliopistohenkilökunta ja
päättäjät. Jotta opiskelija oppisi, hän tarvitsee henkilökohtaista vuorovaikutusta tiedeyhteisön kanssa.
Kanssakäymisessä välittyy jotain sellaista, mitä ei
tenttikirjoista opi. Yliopistossa sitä paitsi tutustutaan
ihmisiin, joista tulee kavereita loppuiäksi. Siitä, jos mistä, on kansantaloudellista hyötyä (#hyväveliverkosto).
Kanssakäyminen ei vain ole enää pelkkää Vanhalla konttaamista. Tämän päivän ylioppilastalo on yhä
enemmän virtuaalinen, sillä ? toistan ? opiskelijat viettävät toistakymmentä tuntia somessa viikoittain.
Jos koko nykyisen yliopistojärjestelmän olemassaoloa perustellaan sosiaalisen kanssakäymisen merkityksellä, Aleksandrian koneen varaamista voi ? on
melkein velvollisuus ? perustella facebookkauksella.
Sillä ihmiset ovat tärkeitä. Jos ihmiset ovat Facebookissa, facebookkaaminen on tärkeää. Ja mitä pidempi tutustumisaika, sitä syvempi ymmärrys.
Esseeni kirjoitin yksin kotona.
M
UM LAU
C
SANA:
AGNA
N o 1 / 20 1 3
O
Sivu 4 4
V
vähentäisivät
facebookkausta?
Lasketaan.
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden sosiaalisen median
kolumnisti ja seitsemännen vuoden opiskelija, joka
nukkuu älypuhelimensa kanssa.
Perun kansallinen erityisyys ja liberaalin ortodoksian
globalisoituminen: Presidentti Alan García,
Perun talouseliitti ja velkakriisin tiedonpoliittiset
valtamekanismit 1985?1988
Pääaine: Yleinen valtio-oppi (maailmanpolitiikka)
Valmistumisvuosi: 1992
Opiskeluaika: 6 vuotta
AR
jos opiskelijat
teksti LAURI KOROLAINEN
luimme profeSSori teivo teivaiSen gradun
DE
Mitä tapahtuisi,
Synnytystuskat: ?Takana oli reissaamista maailmalla ja mahtavan ihana vuosi Ylioppilaslehden toimittajana. Kirjoittaessani gradun olin siirtynyt yliopistolle
töihin. Motivaationa oli saada akateeminen ajokortti, jolla voisin hakea apurahoja ja heittäytyä vapaaksi
tutkijaksi. Velkakriisien gradupohdinnan vastapainoksi järjestin kotonani Politics & Erotics -iltapäiväjuhlia,
joissa keskipäivän kulauksen jälkeen feministit ja sosiobiologit väittelivät afrikkalaisen rumpumusiikin tahdissa. Toisinaan nollasin ajatuksia vieruspöydissä lauletun
työväenmusiikin tahdissa Vanhan terassilla.?
Aineisto: Muun muassa perulaista, yhdysvaltalaista ja
englantilaista lehdistömateriaalia, Perun valtionhallin-
g r a d u r at s i a
non julkaisuja, limalaisen tietopankin velkakronologia
ja yhteiskuntatieteellistä kirjallisuutta.
Johdanto: ?Valtamekanismeilla on sekä talousrakenteessa ilmenevä materiaalinen ulottuvuus että tietorakenteessa ilmenevä ideologinen ulottuvuus. ?
Johtopäätös: ?[??] Tutkielmani asettaa maailmanjärjestelmäteorian käyttämän jaottelun perifeerisiin, semiperifeerisiin ja keskusalueisiin käyttökelpoisuuden
osittain kyseenalaiseksi valta-analyysissä.?
Tarkastajat: Raimo Väyrynen, Kimmo Kiljunen, Esko
Antola, Timo Kortteinen
Tarkastajat kiittävät: Teoreettisesti rikas ja elävästi
kirjoitettu; hyvin perehdytty aiheeseen
Tarkastajat moittivat: Onnistuu vain osaksi todistamaan tietopoliittisen haasteensa
teksti ELINA LOISA
YLiO P P iLAS LE H T i
Ghanassa asuvat
viiMEiSET SANAT
s iv u h e n k i lö
Grace ja Sodzi
pääsivät mukaan
Asesewan kylän
naisten jalkapallojoukkueeseen.
?Pelaaminen joukkueessa on auttanut
minua ilmaisemaan
itseäni ja puhumaan julkisesti.
Jalkapallon avulla
voitin ujouteni?,
21-vuotias Sodzi sanoo. Jalkapallojoukkueen perustaminen
kylään oli osa Plan
Internationalin
ohjelmaa, jolla pyritään ehkäisemään
teiniraskauksia.
teksti & kuva
MEERI KOUTANIEMI
Meeri Koutaniemen valokuvia
17.3. asti Helsingissä
Korjaamon kahvilassa.
N o 1 / 20 1 3
Meeri Koutaniemi on
suomalainen freelancevalokuvaaja, joka valittiin Vuoden
lehtikuvat -kilpailussa vuoden
parhaaksi henkilökuvaajaksi.
S iv u 45
i
t
n
y
y
m
n
u
u
p
p
lovuokrasopimus
päättyy
-50
alennukset
jopa
%
myymälän
viimeinen aukiolopäivä on
19.2.2013.
porthaniaYliopistonkatu 3 00100 Helsinki
palvelemme jatkossa Suomalainen Kirjakauppa Aleksanterinkatu 23 ja Suomalainen.com
FREE PUSSY RIOT!
Punkrukous
Jumalanäiti,
Py
Häädä Putin, hä Neitsyt, häädä Putin
häädä Putin!
KGB:n päällik
kö
Vie protesto , pääpyhimyksensä
ijat vartiossa
tutkintavankila
Jottei hänen
an
py
Naisten tulee hyytensä mieltään paho
ittaisi
synnyttää ja
rakastaa
Paska, paska,
py
Paska, paska, hä paska!
pyhä paska!
?Kremlin rukous?
Suojele meitä nuorilta
vihaisilta naisilta,
sakkimestareilta ja
muilta huligaaneilta.
Auta maailmaa ymmärtämään,
miksi on tärkeämpää lähettää
pienten lasten äidit Siperiaan
kuin vangita ihmisoikeusaktivistien murhaajat.
Sillä maan isä, joka vitsaa
säästää, se kansalaisiaan vihaa.
Pussy Riot! ? Punkrukous vapauden puolesta
Teos kertoo ryhmän jäsenten ja muiden
taiteilijoiden sanoin koko maailmaa
kiinnostaneesta näytösoikeudenkäynnistä ja
Venäjän oikeusvaltion rappiosta.
Sananvapauden puolesta
Sa n o e i pa kko
jäSenyykSille!
1 0 ke r r a n korti t
oh j atui l l e
tunne i l l e j a
kuntoS a l i l l e a i na
e d ul l i S e S ti !
eniten
vaihtoehtoja
www.motivuS.fi
Y L iOP P iL ASL E HT i
N o 1 / 20 1 3
Valiokunnat ovat avoimia kaikille
ylioppilaskunnan jäsenille. HYYn
piirissä toimii vuonna 2013 seuraavat yksitoista valiokuntaa:
Sivu 4 8