TIMO KIVIMÄKI
KAIKKI KUNTAVAALEISTA
No
I
12
S
S
N
/
0
3
5
2012
-
9
2
4
VENÄLÄINEN NAINEN
t
e
r
v
e
t
u
l
o
a
Looper-elokuvan
opiskelijanäytökseen
A
n
d
o
r
r
a
a
n
k e s k i v i i k k o n a
3 1 . 1 0 .
k
l
o
1 7 . 0 0
BRUCE
WILLIS
JOSEPH
GORDON-LEVITT
Liput jaossa
EMILY
BLUNT
HUNTED BY YOUR FUTURE. HAUNTED BY YOUR PAST.
kampuksilla
lokakuussa.
L i s ät i e t o a
w w w .
ylioppilaslehti
WRITTE N AN D D IRE C T ED BY R IA N JO H N SO N
ENDGAME ENTERTAINMENT PRESENTS IN ASSOCIATION WITH DMG ENTERTAINMENT AND FILMNATIOCASTING
N ENTERTAINMENT A RAM BERGMAN PRODUCTIONCOSTUME
A FILM BY RIAN JOHNSON
FILM
PRODUCTION
AND JEFF DANIELS BY MARY VERNIEU C.S.A. MUSIC
BY NATHAN JOHNSON DESIGNER SHAREN DAVIS EDITOR BOB DUCSAY DESIGNER ED VERREAUX
BRUCE
WILLIS JOSEPH GORDON-LEVI
TT EMILY BLUNT ?LOOPER? PAUL DANO NOAH SEGAN PIPEXECUTI
ER PERABO
DIRECTOR OF
COVE
PRODUCED
PHOTOGRAPHY STEVE YEDLIN PRODUCERS DAVE POMIER ELEANOR NETT LUCAS SMITH CHRISTOPHER C. CHEN PRODUCERS DOUGLAS E. HANSEN JULIE GOLDSTEIN PETER SCHLESSEL JOSEPH GORDON-LEVITT DAN MINTZ BY RAM BERGMAN AND JAMES D. STERN
WRITTEN AND
DIRECTED
BY
RI
A
N
JOHNSON
ENSI-ILTA 2.11.
Looper_700x1000.indd 1
. f i
9/19/12 2:22 PM
YLIO P P ILAS LE H T I
haminassa (sivu 5). Sitten saadaan vinkki avioeron ehkäisemiseksi (sivu 7) ja iloitaan siitä, että kaljahanat vihdoin aukeavat Vii-
SISÄLLYSLUETTELO
A l k u t e k s t i t : Aluksi irtisanoudutaan ja käydään Kööpen-
kissä! (sivu 8) Ja ai kuinka ajan hammasta kirveltääkin! (sivu 9)
Mutta Tim Page se on kova jätkä, vaikka on jo vanha pappa (sivu
10). Sitten taiotaan kakat pois (sivu 11) ja otetaan aikatauluvinkistä vaari (sivu 12). Sen jälkeen opitaan kuinka 70-luvulla uskottiin, että meillä olisi käytössä tänä päivänä luotettavat sääennusteet (sivu 13). Jestas sentään, mitkä rinnat! Täytyy
antaa täydet pinnat! (sivu 14) K e s k i t y :
A siaan Kuntavaaleista kerromme melkein kaiken. Esimerkiksi sen, miksi Yrjö Hakanen joutuu olemaan aina äänessä.
(sivu 16). I h miseen Timo Kivimäki joutui konfliktien sovittelijasta sellaisen keskipisteeksi (sivu 22).
K o h teeseen Voihan Venäjä! Venäläiset miehet kertovat minkälainen naisen tulisi olla (sivu 28). V i i m e i s e t sa n a t : Kulttuuriessee kertoo kuinka elokuva keksi leikkauksen
(sivu 34), sitten some kuohuttaa (sivu 36) ja luetaan tarina luopumisen tuskasta (sivu 37). Aivan
lopuksi hanska vedetään käteen (sivu 38) ja medet siihen vielä
N o 1 2 / 20 1 2
päälle (sivu 39). K u u k a u d e n s o i t t o l i s t a :
spoti.fi/v9drkx
S iv u 3
Kyrsiikö asuntopula?
Katriratkaisee.fi
Tukiryhmän maksama mainos
Laadukasta koulutusta!
Liikenteen solmut auki!
Helsinki hauskemmaksi!
958
Äänestä ylioppilasliikkeen moniosaaja
valtuustoon
ajamaan asiaasi!
Katri Korolainen-Virkajärvi,
HYYn pääsihteeri, FM
Kristiina Kokko
Sivistys. Suvaitsevaisuus.
Välittäminen.
Teologian kandidaatti
YTHS:n puheenjohtaja
Kokoomus Helsinki
203
Maksan itse tämän mainoksen.
Johanna Sumuvuori
Vapaus, vihreys, tasa-arvo
Kaupunginvaltuutettu,
Helsingin yliopiston
jatko-opiskelija
www.sumuvuori.net
www.twitter.com/sumuvuori
1021
Maksan itse tämän mainoksen.
YLIO P P ILAS LE H T I
Vain ja naisia ja lapsia pelastusveneisiin! Vain naisia
ja lapsia! Seilori karjuu kannella. Pelastusveneitä hilataan köysien varassa alas uppoavasta laivasta. Kannelle jäävät miehet hyvästelevät vaimojaan rohkaisevasti: kyllä minäkin täältä selviän.
He valehtelevat. Miesten kohtalo on hyinen Atlantti.
Näin Titanic-elokuvassa.
Suomalainen työpaikka on ihan kuin Titanic. Työpaikoillakin on haaksirikon tullen pelastautumisjärjestys. Jos yt-neuvottelut alkavat, toisten mahdollisuudet
selvitä niistä kuivin jaloin ovat paremmat kuin toisten.
Monissa työehtosopimuksissa kun on mainittu
niin sanottu irtisanomisjärjestys. Se ohjaa sitä, missä
järjestyksessä ihmisille jaetaan potkuja. Irtisanomisjärjestys on useimmiten sellainen, että kahdesta samanlaista työtä tekevästä irtisanottavaksi on valittava
vähiten aikaa talossa ollut. Lisäksi irtisanomisjärjestyksen mukaan pitää suosia niitä, joilla on lapsia.
Sillä ei ole merkitystä, kuka on työssään paras tai
motivoitunein: irtisanomisjärjestys on armoton.
Viimeisinä irtisanomisjärjestyksessä ovat keskiikäiset perheelliset työntekijät.
Miten tämä on reilua?
Kyllä, on tavattoman ikävää, jos 40-vuotias kymmenen vuotta samassa työpaikassa ollut kahden lapsen äiti saa potkut. Mutta on ihan yhtä ikävää, jos
29-vuotias, pätkätyöhetteikössä rämpimisen jälkeen
ensimmäiseen vakipaikkaansa kiinni päässyt lapseton
ihminen saa potkut. Ihminen, joka on kenties erittäin
hyvä ja motivoitunut työntekijä.
Irtisanomisjärjestyksen työehtosopimuksiin ovat
halunneet ammattiliitot. Siis ne, joiden pitäisi ajaa
työntekijöiden asemaa. Mutta ei kai se ketään yllätä, että oikeasti ne ajavat perheellisten keski-ikäisten
työntekijöiden asemaa.
Ammattiliitot ovat se seilori huutamassa uppoavan
laivan kannella: Pelastusveneisiin vain keski-ikäisiä vakituisessa työsuhteessa olevia! Vain vakituisessa työsuhteessa olevia!
Ja te muut: hyinen Atlantti kutsuu.
OTET A A NKO VIEL Ä S UND A ET ?
Viime keväänä professori Timo Kivimäki tuomittiin
Tanskassa viideksi kuukaudeksi vankilaan lievästä vakoilusta. Tapaus oli vähintäänkin outo.
Kävi näin: Kööpenhaminan yliopistossa työskennellyt Kivimäki oli konsultoinut lähes koko 2000-luvun ajan Venäjän ulkoministeriötä kirjoittamalla argumentteja poliittisiin puheisiin. Työnsä takia hän piti
yhteyttä Tanskassa olleisiin venäläisiin diplomaatteihin. Diplomaattien kanssa juteltiin ja käytiin Mäkkärissä syömässä. Kaikesta työstään venäläisille Kivimäki nettosi kahdeksan vuoden aikana noin 16 000
euroa, käteisenä.
Ilmeisesti tämän yhteydenpidon takia Kivimäkeä
syytettiin vakoilujärjestön avustamisesta. Tutkija itse
ei katso avustaneensa ketään missään, vaan käyttäneensä venäläisiä äänitorvena omille argumenteilleen. Niillä vastustettiin muun muassa Irakin sotaa.
On mahdotonta sanoa, mikä on totta, sillä oikeudessa istuttiin ovet kiinni. Kaikki syytteisiin ja tuomi-
ALKUTEKSTIT
p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A
La i v a o n l as t a t t u
i r t i sa n o t t a v i l l a
a l av i i t e A u r o r a r ä m ö
oon liittyvä on salaista. Tiedotusvälineet ovat valittaneet salassapitopäätöksestä korkeimpaan oikeuteen.
Tanskan kaltaisessa demokratiassa salailu olisi
edes jotenkin ymmärrettävissä, jos sillä haluttaisiin
suojella esimerkiksi turvallisuuspoliisin tutkintatapoja. Mutta mediatietojen mukaan Tanskan tiedustelupalvelu puolsi avointa oikeudenkäyntiä.
Ulkoministeriö vaati päinvastaista. Sen on tulkittu tarkoittavan, että Tanska ei halua vaarantaa
suhdettaan Venäjään. Selityksessä ei ole juurikaan
järkeä, sillä jo pelkkä oikeudenkäynnin aloittaminen
olisi horjuttanut tasapainoa, jos maiden välit olisivat
erityisen tulehtuneet.
Syitä Kivimäen tuomioon voi arvailla loputtomiin,
mutta ennen korkeimman oikeuden ratkaisua ne ovat
yhtä tyhjän kanssa. Sitä ennen ei voi kuin pohtia, miksi
oikeudenkäynti julistettiin salaiseksi alun perinkään.
Juttu Timo Kivimäestä alkaa sivulta 22.
apinat
S iv u 5
N o 1 2 / 20 1 2
Ylioppilaslehti. Perustettu 1913. 99. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7 krs,
00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 050 445 0553, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art d
irector Antti Grundstén, 050 441 1327, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi. TOIMISTOSIHTEERI Susanne Lindqvist, 09 1311 4235, susanne.lindqvist@hyy.fi. OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen,
0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.
ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Nick Tulinen.
YLIO P P ILAS LE H T I
ajan henki(lö)
asia, sanoo avioeroihin
erikoistunut tohtori Lynn Prince
ALKUTEKSTIT
Rakkaus ei ole henkilökohtainen
Cooke Bathin yliopistosta.
T o h t o r i l l a o n l ää k e e r o i h i n
yhteiskunnissa, joissa sukupuolet ovat poliittisesti ja taloudellisesti tasa-arvoisimpia, naisen työssäkäynti vaikuttaakin avioliittoa lujittavasti.
Hän on tutkinut aihetta kahdeksan vuotta. Mitä muuta hän on
oppinut avioerosta?
?Ajattelemme, että rakkaus on henkilökohtainen asia. Näin ei ole.
Valtio voi tehdä siitä helpompaa tai vaikeampaa. Valtio vaikuttaa siihen,
kuinka helppoa avioliitossa on onnistua.?
Parisuhdepäivät 2012 Helsingissä 29.? 30.10. 2012. Tapahtuman nimenä
on Sitoutuminen ? tahdon asia? Hinta 130 euroa.
teksti johanna mitjonen
kuva ANTTI GRUNDSTÈN
S iv u 7
N o 1 2 / 20 1 2
Lynn Prince Cooke teki kiivaasti uraa yritysmaailmassa. Sitten syntyi hänen poikansa. Cooke huomasi, kuinka vaikeaa oli löytää tasapaino uran ja
perheen välillä.
?Kuulun sukupolveen, joka ajattelee, että voimme saada kaiken, niin
uran kuin perheen. Huomasin, ettei asia olekaan näin.?
Työn ja perheen yhteensovittamisen kanssa kamppaillut Cooke päätti
hylätä yritysmaailman ja ryhtyä tekemään tohtorintutkintoa. Hän valitsi
väitöskirjan aiheeksi avioerot.
Jo vuosia on ilmestynyt tutkimuksia, joiden mukaan länsimaisen naisen
työssäkäynti lisää eroriskiä. Helsingin yliopistolla lokakuussa pidetyssä avioerokonferenssissa Cooke kuitenkin esitti, että tasa-arvopolitiikka vähentää
merkittävästi naisen työssäkäyntiin liittyvää eroriskiä. Väite perustuu hänen
pian julkaistavaan tutkimukseensa. Cooke vertaili 11:tä maata ja osoitti, että
ALKUTEKSTIT
YLI O PPI L A S L EH T I
YLIOPPILASLEHTI
Miska Hellgren ja Tero
Viikin ritarit. Tero Hokkanen ja Miska
Hellgren remontoivat kahvilasta baaria.
Hokkanen täyttävät
marraskuussa Viikin
kaupunginosan
baarityhjiön.
V i i k k i saa
v i h d o i n b aa r i n
No 1
10
2 / 2012
20 1 2
Miska Hellgren istui koneella ja tutkiskeli Helsingin karttaa. Hän oli työskennellyt parikymmentä vuotta ravintola-alalla ja halusi vihdoin
perustaa oman baarin. Hän klikkaili Google
Mapsin nuolinäppäimiä, liikkui kartalla Kalliosta ensin vähän pohjoiseen, sitten pari klikkausta itään. Viikki. Vaikutti lupaavalta: 17 000
asukkaan kaupunginosa, jossa oli enemmän
HOAS:in asuntoja kuin missään muussa Helsingin kaupunginosassa ? alueella asui siis paljon
janoisia opiskelijoita.
Sen jälkeen oli vuorossa kenttäkäynti alueelle. Vaikutti entistä lupaavammalta: Eihän
täällä ole juuri mitään muuta julkista tilaa kuin
kirkko, Hellgren hämmästeli. Ainoat ravintolat
olivat Viikin Prisman yhteydessä oleva Chicos ja
lounaskahvila, jotka molemmat sulkivat ovensa
jo kymmeneltä illalla.
?Tajusin siellä käydessäni, että alueelta
puuttui paikka, jossa asukkaat voisivat tavata
toisiaan ja viettää aikaa?, Hellgren sanoo.
Hellgren oli havainnossaan oikeassa. Viikkiläiset itsekin ovat kyllästyneet kaupunginosansa baarittomuuteen. Alueen asukasyhdistys on
luonut Facebook-ryhmän, jossa asukkaat vetoavat ravintoloitsijoita perustamaan alueelle
kuppilan.
Hellgren päätti yhdessä ystävänsä Tero
Hokkasen kanssa täyttää kaupunginosan
baarityhjiön. Se kuitenkin osoittautui luultua
vaikeammaksi.
Baarille sopivaa kiinteistöä oli vaikea löytää, koska liiketiloja oli alueen rakennuksissa
vähän. Ja niihinkään vähiin talojen omistajat eivät halunneet vuokralaiseksi baaria.
Elokuussa kuitenkin tärppäsi, kun alueen
lounaskahvila lopetti toimintansa. Parin kuukauden neuvotteluiden jälkeen Hellgren ja
Sivu
Si vu
8 8
Hokkanen saivat kahvilalta vapautuneen tilan
vuokralle.
Nyt paikkaa remontoidaan Kaski bistro &
baria varten.
?Nimi tulee alueen historiasta?, Hellgren
sanoo.
?Viikin alue on ollut kartanon viljelysmaana,
ja 1500-luvulla Viikissä oli Helsingin isoimmat
kaskenpolttomaat.?
Hän toivoo saavansa käsiinsä vanhoja valokuvia alueelta, jotta voisi käyttää niitä baarin
sisustuksessa.
Hellgrenin ja Hokkasen tavoitteena on
pitää Viikin ensimmäisen baarin avajaiset
marraskuussa.
Valikoimiin tulee ainakin erilaisia viskejä
ja vehnäoluita. Ja sehän sopii viljapelloistaan
tunnetun Viikin tunnelmaan oivasti.
Kaski bistro & bar aloittaa marraskuussa Viikissä osoitteessa Latokartanonkaari 23.
teksti ELINA LOISA
kuva PIETARI HATANPÄÄ
YLIO P P ILAS LE H T I
S A M A A N
A I K A A N
T O I S A A L L A
Wa l e s i ssa l as k e t aa n
opiskelijaprostituoidut
Walesilaisessa Swansean yliopistossa on tänä
syksynä aloitettu tutkimus nimeltä The Student Sex Work Project. Siinä on muun muassa
tarkoitus kartoittaa, kuinka moni opiskelija
tekee seksityötä: työskentelee prostituoituna, eroottisena tanssijana, seuralaispalvelussa, stripparina tai myy puhelinseksiä.
BBC:n mukaan tutkimus sai alkusysäyksen lontoolaisen Kingston Universityn
kahden vuoden takaisesta kyselystä. Siihen vastanneista opiskelijoista joka kuudes
ilmoitti voivansa harkita seksityötä. Joka
neljäs opiskelija taas kertoi tuntevansa jonkun seksityötä tekevän opiskelijan.
The Student Sex Work -tutkimusta vetävä Tracey Sagar kertoi Britannian yleisradioyhtiö BBC:lle, että tutkimuksessa ha-
lutaan myös selvittää seksityötä tekevien
opiskelijoiden motiivit ja se miten heitä voitaisiin auttaa. Walesissa pelätään, että osa
opiskelijoista ajautuu seksityöläisiksi olosuhteiden pakosta, esimerkiksi taloudellisten syiden takia.
Britanniassa opiskelijoiden soitot prostituoiduille tarkoitettuun auttavaan puhelimeen ovat lisääntyneet tänä vuonna selvästi. Palvelua pyörittävä järjestö arvelee,
että taustalla on lukukausimaksujen korotus. Britannian hallitus nosti tänä vuonna korkeakoulujen lukuvuosimaksukattoa
3 000 punnasta 9 000 puntaan, eli noin 11
000 euroon.
teksti Oona Juutinen
Ajan
kirvelevä
h a m m as
Retoriset keinot hallitseva Aaltonen vetää
mukaan myös viattomat lapset:
?Erityisesti näkisin, että perheelliset opiskelijat, joiden pienten lapsien ei tarvitsisi välittää vielä ajan kirvelevästä hampaasta, joutuvat
kokemaan ylimääräisiä ponnisteluja kellojen
siirtämisen takia.?
Hänen mielestään ylioppilaskunnan pitäisi
ottaa kielteinen kanta kesäaikaan ja alkaa lobata siitä luopumiseksi. Ja sitten tulee, jos nyt ei
sentään natsikortti, niin kuitenkin Saksa-kortti:
"Kesäaikaa alettiin käyttämään I ja II maailmansodan aikaan varsinkin Saksassa, jotta
päivän valoisasta ja tehokkaasta osuudesta
34
prosenttia Helsingin yliopiston opiskelijoista käytti äänioikeuttaan Helsingin yliopiston
ylioppilaskunnan viime edustajistovaaleissa ?
tismalleen sama äänestysaktiivisuus kuin Algerian viime presidentinvaaleissa. Historian
korkein äänestysprosentti edustajistovaaleissa oli vuonna 1952, kun äänioikeuttaan käytti
71 prosenttia Helsingin yliopiston opiskelijoista. Marraskuussa piirretään taas numeroa lappuun: silloin pidetään ylioppilaskunnan historian 39. edustajistovaalit.
M E N E
I T S E E S I
Broileri pois
l a u tas e l ta !
Mikä tekee ihmisestä järjestöjyrän? Mikä
siellä aivoissa napsahtaa? Opiskelemaan
tullaan, mutta vuoden kuluessa kaiken ajan
vie ainejärjestö tai osakunta. Sitten ollaan
jo edustajistovaaliehdokkaana ja jaetaan
suu messingillä omalla pärställä varustettuja vaaliesitteitä. Lässytetään, että ?tässä
järjestötoiminnassa oppii niin paljon?. Ja
paskat. Miten niin kaikkea ei opi kirjoista? Ei
opi saunanlauteillakaan toisten järjestöhullujen kanssa. Siellä vain limanuljaskat marinoituvat toinen toistensa hiessä, kunnes
todellisuudesta vieraantunut broileripaisti
on valmis.
saataisiin mahdollisimman paljon talteen. Kesäaika on ollut erityisesti keski-eurooppalainen projekti."
Mutta kuinkas sitten kävikään: Aaltonen peruutti viime hetkellä vetoomuksensa, koska hänen mielestään edustajistolla oli tärkeämpiäkin
asioita käsiteltävänään lokakuun kokouksessa.
Pöyristyttävää. Mikä voi olla tärkeämpää
kuin viattomien lasten varjeleminen ?ajan kirvelevältä hampaalta?? Ja ?opinnollisen mielen suojeleminen raipan iskun tavoin iskevältä kesäajalta??
teksti Vappu Kaarenoja
S iv u 9
N o 1 2 / 20 1 2
Kohta se taas koittaa: talviaikaan siirtyminen.
Sunnuntaina lokakuun 28. päivä kelloja väännetään tunnilla eteenpäin ? vai oliko se taaksepäin? Kukaan ei muista, kaikki ovat aivan sekaisin talvi- ja kesäajan kanssa.
Vaan onneksi on HYY:n edustajisto. Edustajiston jäsen Valtteri Aaltonen haluaa, että ylioppilaskunta alkaisi ajaa kesäajasta luopumista.
?Kuten tiedämme, opiskelijoiden nyörit
ovat kireällä tässä maailmassa ja keväisin iskevä kesäaika on kuin raipan isku opinnollisen
mielen tasapainoa horjuttamaan?, Aaltonen vetosi edustajistotovereihinsa heille lähettämässään sähköpostissa.
N U M E R O
ALKUTEKSTIT
YLIOPPILASLEHTI
Sotakuvaajana kuuluisaksi
1960-luvulla Tim Page tienasi matkarahansa huumeita salakuljettamalla. Nyt
hän saa rahat Suomen valtiolta.
tullut mies työskentelee nyt
Suomen valtiolle. Työtehtävä
on erilainen kuin napalmia
ja huumeita tihkuvat
reportaasit, joista hän on
myyttinsä rakentanut. Ja se
käy hänelle paremmin kuin
hyvin.
T i m Pa g e n
y h d e k sä n e l ä m ää
No 11 / 2012
Tämän miehen ei kaiken järjen mukaan pitäisi
olla enää hengissä. Hänet on julistettu kolme
kertaa kuolleeksi.
Ensimmäisen kerran hän kävi lähellä kuolemaa 16-vuotiaana moottoripyöräonnettomuudessa. Sen jälkeen Vietnamin sodassa
25-vuotiaana kranaatinsirpale lohkaisi hänen
aivoistaan irti appelsiinin kokoisen palan. Ja
kolme vuotta sitten tuli sydänkohtaus
Afganistanissa.
Hän on Tim Page, englantilainen valokuvaaja, joka tuli maailmankuuluksi Vietnamin sodan aikana ottamistaan kuvista. Sodan aikaan
hänen valokuvaajakollegansa epäilivät, eläisikö
mies edes 23-vuotiaaksi.
Mutta siinä hän nyt istuu, ravintolassa
Kambod?an pääkaupungissa Phnom Penhissä. 68-vuotias Page tekee edelleen töitä.
Tällä kertaa Kambod?assa, Suomen valtion
laskuun.
Ensimmäisen kerran Page päätyi Aasiaan ollessaan 18-vuotias. Oli vuosi 1962, ja hän halusi
päästä Australiaan. Rahat kuitenkin loppuivat
Pakistanissa, Lahoren kaupungissa.
Page tienasi lisää matkarahaa kuljettamalla
hasista Pakistanin heimoalueilta Lahoreen. Tienestien turvin matka jatkui Laosiin. Siellä hänet
värvättiin Yhdysvaltain kehitysyhteistyövirasto USAID:lle töihin maatalousneuvonantajaksi.
Page jäi Laosiin ja opetteli valokuvaamaan.
Vuonna 1965 Laosissa tapahtui vallankaappausyritys. Valokuvausta harrastanut Page onnistui ainoana tallentamaan tapahtumat filmille ja vielä samaan kuvat ulos suljetusta maasta.
Kansainvälisten uutistoimistojen kiinnostus
nuorta kuvaajaa kohtaan heräsi, ja pian Page
oli kamera kaulassa keskellä Vietnamin sotaa.
Pagesta muodostui myyttinen hahmo, joka
päätyi Vietnamin sodasta kertoviin kirjoihin ja
elokuviin. Esimerkiksi Dennis Hopperin esittämä huuruinen valokuvaaja elokuvassa Ilmestyskirja.Nyt on syntynyt Pagen henkilön pohjalta.
Page sai maineen kuvaajana, joka meni sinne,
minne muut toimittajat eivät uskaltaneet.
?Ensimmäiset helikopterit tulevat hakemaan haavoittuneita ja kuolleita, ja voisin
nousta kyytiin. Onko minulla tarpeeksi kuvia?
Meneekö tilanne pahemmaksi? Päätös ei voi
perustua siihen, että pelottaa. Sotakuvaajan
pitää oppia lukemaan taistelutilannetta. Mitä
kauemmin olet kentällä, sitä paremmaksi siinä
tulet. Se on addiktoivaa. Aina voi saada paremman kuvan?, Page sanoo.
Täydellisen kuvan metsästys vaati veronsa.
Page haavoittui Vietnamin sodan aikana neljä
kertaa. 25-vuotiaana kohtalokas aivovamma
lopetti hänen uransa Indokiinan konfliktin kuvaajana. Helikopterievakuoinnin aikana hänen
edellään kävellyt sotilas astui ansalankaan,
joka räjäytti 105-millimetrin kranaatin. Päähän
osunut sirpale vei Pagen Yhdysvaltoihin pitkäaikaiseen kuntoutukseen.
1970-luku oli sodasta toipuvalle Pagelle
huumehuuruista aikaa, jolloin hän kuvasi muun
muassa Rolling Stone -lehdelle. Kollegoihin
kuului esimerkiksi happoisista gonzo-reportaaseistaan tunnettu Hunter S. Thompson.
?Siellä ei ole naisia, ruoka on pahaa ja hengittämästäsi ilmasta 30 prosenttia on paskaa. Et pysty
liikkumaan mihinkään ilman saattuetta ja jos et
pidä aaseista tai vuohista, et voi harrastaa seksiä.
Se oli todella masentavaa?, Tim Page sanoo.
Afganistanissa työskentely ei selvästikään
miellyttänyt Pagea.
?Siihen verrattuna Vietnam oli lomaa!
Kauniita naisia, upeita rantoja, huumeita ja
moottoripyöriä.?
Page oli Afganistanissa kolme vuotta sitten
YK:n valokuvaamisen rauhanlähettiläänä.
Pagen ei ole enää aikoihin tarvinnut tienata
elantoaan sotakuvaajana. Rolling Stone -vuosien jälkeen hän on muun muassa kirjoittanut ja
toimittanut 11 kirjaa ja opettanut valokuvausta
Australiassa Griffithin yliopistossa. Nyt hän valmistelee kirjaa Vietnamin sodan aikana kadonneista kollegoista.
Lisäksi Page on huhtikuusta lähtien työskennellyt Suomen valtion kehitysyhteistyöprojektin
parissa. Hän dokumentoi Suomen rahoittaman
kehitysyhteistyöhankeen etenemistä. Hankkeen
on tarkoitus luoda Kambod?aan nykyaikainen
maarekisteri. Maaomistusten rekisteröinnin tarkoituksena on ennaltaehkäistä maakiistoja.
?Minua ei ole koskaan aikaisemmin pyydetty kuvaamaan kasvavaa ruohoa tai kuivuvaa
maalia. Toimistoja, karttojen piirtämistä, kokouksia. Miten luoda jotain kiinnostavaa tyhjästä?? Page sanoo.
Vaikka kuvauskeikat eivät ole erityisen jännittävä verrattuna Pagen aiempiin työkuvioihin
? lenteleviin kranaatinsirpaleisiin, huumeisiin ja
rocktähtiin ? se on hänelle unelmatyö.
?Olen nähnyt tässä maassa niin paljon kärsimystä, että onnellisten, oman maansa viimeinkin rekisteröivien kambod?alaisten kuvaaminen tuntuu hyvältä. Olen onnekas mies. Mitä
huomenna? Pääsen matkustamaan, ottamaan
valokuvia ? ja minulle maksetaan siitä! Voisivatko asiat olla paremmin??
teksti Matti Koivisto
kuva Susanna Alatalo
YLIO P P ILAS LE H T I
Palstalla vastataan mihin
tahansa kysymykseen.
Miksi Helsinki
ei ole 24hkaupunki?
Kaupungin ja maaseudun erottaa siitä,
että kaupunki elää yölläkin. Aina on jossain 7eleven auki, sireenit ulvovat, ihmiset ovat liikkeellä. Mutta Suomessa ei ole
oikeita kaupunkeja. Helsingin todellinen
maalaisuus paljastuu viimeistään siinä
vaiheessa, kun vilkaisee metroaikataulua: viimeinen metro kello 23.30. Surkeaa!
Naapurissa Tukholmassakin metro kulkee
läpi yön. Aina saa suomalainen tuntea itsensä huonommaksi.
Miksi Helsingin metro ei kulje 24 tuntia
vuorokaudessa, suunnittelija Miska Hellgren HSL:ltä?
?On sitä mietitty. Muutama vuosi sitten tehtiin selvitys metron yöliikenteestä. Tultiin kuitenkin siihen tulokseen, että
matkustajamäärät erityisesti viikolla jäisivät niin pieniksi, että vaunut kulkisivat
öisin melkein tyhjinä. Täällä on sen verran
vähän asukkaita, Helsinki kun on maailman pienimpiä metrokaupunkeja. Lisäksi
yön tunnit on haluttu varata huoltotoimenpiteisiin.?
Miksei keskustassa ole ruokakauppaa,
joka olisi 24 tuntia auki, toimitusjohtaja Kari Luoto Päivittäistavarakauppa
yhdistyksestä?
?Yli 400 neliön suuruiset kaupat eivät
saa edes olla auki ympäri vuorokauden,
niiden pitää mennä kiinni yhdeksältä. Sen
määrää laki.
Pienemmät kaupat saisivat olla auki
vaikka yötä myöten, mutta jos alat miettimään, keskustassahan ei ylipäänsä ole paljoa ruokakauppoja. On K-market Kotikontu
asematunnelissa, mutta sen aukioloa määrittää asematunnelin aukiolo.
Keskustassahan ei itse asiassa asu kauhean paljon ihmisiä, ja sen takia ei ole kauppojakaan. Se on kannattavuuskysymys.?
K A N S A K U N N A N
?Ala-asteella suutuin meidän miespuoliselle liikunnanopettajalle, joka liikuntapäivänä piirsi mulle
tyttöjen viivan pituushyp-
T O I V O T
HYY:n edustajiston jäsen Meri Norola
(Hyal) edustajiston kokouksessa lokakuussa. Norola vastusti edustajiston sukupuolikiintiöitä, joilla halutaan tasoittaa
miesten ja naisten edustajistossa pitämien
puheenvuorojen määrää.
ALKUTEKSTIT
V A S T A U K S I A
Palstalla kuunnellaan HYY:n edustajiston
jäseniä.
pykisassa, ja mä en saanut hypätä poikien viivalta,
koska mä olin tyttö.?
Ha r r y P o t t e r
- v e ssa
Kuka tahansa, joka on lukenut Harry Potterit,
haaveilee salaa voivansa joskus taikoa. Osoittaa esinettä taikasauvalla, lausua loitsun ? vingardium leviosa ? ja saada esineen leijumaan.
Onneksi teknologia vie meidät aika lähelle
taikomisen kokemusta.
Kylpyhuonetuotevalmistaja Ido on tuonut
markkinoille vessanpöntön, jonka voi vetää yhdellä yksinkertaisella velholiikkeellä: pönttöön
ei tarvitse koskea, vaan se vedetään pyyhkäisemällä kämmenellä hitaasti vessanpöntön yli.
Maagista. Poistumus Kakkium.
teksti VAPPU KAARENOJA
V Ä I J Y T Y S
teksti VAPPU KAARENOJA
OIK A I S U
Sinäkö se olet? Jos tunnistit itsesi kuvasta, tule hakemaan kuntaesine Ylioppilaslehden
toimituksesta (Kaivokatu 10 B, 7 krs.) perjantaina 26. lokakuuta kello 14.
S iv u 1 1
N o 1 2 / 20 1 2
Toisin kuin viime Ylioppilaslehden sivulla 35
väitettiin, Semir Ben-Amor ei pelaa HIFK:ssa
vaan Jokereissa. Onpa noloa, anteeksi!
ALKUTEKSTIT
YLIOPPILA S LEHTI
POLITIIKK A RULE S
61%
15?29 -vuotiaista on
ainakin jonkin verran
kiinnostunut politiikasta
nuorisobarometrin mukaan.
27%
haluaisi osallistua
vapaaehtoistoimintaan, jos
heitä pyydettäisiin.
94%
Nuorista osaa sijoittaa
itsensä vasemmistooikeisto-akselille.
10%
49%
nuorista ei ole lainkaan
kiinnostunut politiikasta.
N o 1 2 / 20 1 2
arvioi isänsä
vasemmistolaisemmiksi kuin
nämä ovatkaan.
G R A D U K Ä T I L Ö
Va l m i s t a
tulee!
OPI S KELIJ A Y S T Ä V Ä LLI S ET
P A LVELUT :
En halua olla yksi niistä opiskelijoista,
jotka vetkuttelevat gradunsa kanssa
vuosikausia, eivätkä taida saada sitä
valmiiksi koskaan. Tuntuu, että tällä
palstallakin on käsitelty juuri heidän
ongelmiansa.
Lopetin osa-aikatyöt ja ostin uuden
läppärin. Anna vinkit, joilla voin esitellä
joulupöydässä valmista työtäni kirjoissa
ja kansissa sukulaisille.
nimim. Ei mikään tavallinen kuhnuri
Hyvä! Gradu on mahdollista tehdä
vaikka kuukaudessa. Näin teki esimerkiksi viime vuonna Tampereen yliopiston ylioppilaslehden Aviisin päätoimittaja Seppo Honkanen. Miehellä gradu
oli roikkunut ensin vuositolkulla, mutta
sitten hän repäisi. Muitakin esimerkkejä toki on, joten ei se ennenkuulumatonta ole.
Aivan ensiksi sinun pitää selvittää,
koska sinun pitää jättää työsi arvosteluun, jotta sinulla on mitä esitellä joulupöydässä.
Sitten käyt vain töihin. Tee ensin
projektisuunnitelma, johon kirjaat jokaiselle viikolle sillä viikolla tehtävät
asiat. Suunnittele, minä päivänä teet
mitäkin. Ja tämä on vaikein ja tärkein:
pidä kiinni aikataulusta! Ja tee pari
vatsalihasliikettä aina välillä ? no se
oli vitsi.
Tuttuni Tuukka on tehnyt gradulleen aikataulun, laminoinut sen ja
laittanut sen kylpyhuoneensa seinälle. Kylpiessään hän aina katselee sitä
ja mietiskelee työn etenemistä. Toimii
kuulemma hyvin.
Vaikutat täpäkältä, joten rutistus
varmasti onnistuu.
Tsemppiä, (vaikka et sitä taida tarvita)
Marja-Liisa
Tällä palstalla graduaiheisiin kysymyksiin vastaa gradukätilö Marja-Liisa. Hän on kirjastonhoitaja, joka rakastaa etenkin kirjaston graduhyllyjä.
Hän on tehnyt itse kaksi akateemista
lopputyötä. Voit lähettää hänelle oman
kysymyksesi osoitteeseen marjaliisa@
ylioppilaslehti.fi
BOYS & GIRLS
OPISKELIJAT!
I L M A N A J A N VA R A U S T A
LEIKKAUS +
P E S U
27e
LEIKKAUS
21e
OSIS MATTAVAHA
15,50 e
P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4
P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 ? 1 7 . 0 0
YLIO P P ILAS LE H T I
ALKUTEKSTIT
V I I S A S T E N
M U I N O I N
K E R H O
?Kun muutimme perheen
kanssa Lappeenrannasta Helsinkiin, menin leikkauskurssille, jotta oppisin kunnolla leikkaamaan
pukuja. Sitä kurssia piti
Vuorikadulla opettaja,
Kääriäinen, etunimeä en
enää muista. Oli vihko,
mihinkä piirrettiin kaavoja. Menin sitten töihin
leikkaajaksi ja mestariksi
ateljéhen, joka oli keskikaupungilla, Stockmannin vieressä. Sitä käytti-
Vuoden 1970 Ylioppilaslehden
faktalaatikko.
Silloin: Futorologia oli päivän sana. Tulevien vuosikymmenien odotettiin tuovan lisää elimiä ihmisten käyttöön.
Nykyään: Tulevaisuuden tutkijat Mika Aaltonen ja Rolf Jensen sanovat tänä vuonna
ilmestyneessä kirjassaan Mr & Mrs Future ja
5 suurta kysymystä, että tulevaisuudessa on
luvassa älykkäiden esineiden esiinmarssi.
Koko tiedon käsite tulee muuttumaan.
vät Alli Paasikivi ja Sylvi
Kekkonen.?
Eva Wächter
101 vuotta, leikkaaja, eläkkeellä.
Opiskellut 1920-luvulla.
Ylioppilaslehti täyttää ensi vuonna
100 vuotta. Sen kunniaksi palstalla
julkaistaan 100 vuotta täyttäneiden
suomalaisten opiskelumuistoja.
PALJON ONNEA VAAN
I h a n tava l l i s i a i h m i s i ä
Itseään on vaikeaa arvioida objektiivisesti ja
kehua uskottavasti. Siksi useat ehdokkaat ovat
pyytäneet kavereiltaan todistuksia persoonallisuudestaan. Ne ovat paljon luotettavampia.
Onkin aika sama, ketä äänestät ja mistä
puolueesta, he kaikki kuulostavat vähintään
yhtä hyviltä. Yhdistettynä tältä:
?Hän on helposti lähestyvä, nopeasti ystävystyvä pyöräilijöiden asiamies, joka on häkellyttävän professionaali politiikassa. Ja vielä
hauskaa seuraa! Hän on paneutuva, yhteistyökykyinen ja periaatteellinen. Viisas. Oikeudenmukainen. Lämminsydäminen. Kärsivällinen.
Avoin. Aina valmis olemaan läsnä, aina valmis
kohtaamaan toisen ihmisen. Hän on ahkera.
Innokas oppimaan uutta. Peräänantamaton.
Dynaaminen. Järkevä. Hänestä olisi vaikka
pääministeriksi, koska hän on arkijärkevä ja
diplomaattinen. Sanalla sanoen lyömätön yhdistelmä laaja-alaisuutta, tarkkanäköisyyttä,
sarkastista huumoria ja lämpöä. Superenerginen huipputyyppi, elämälle avoin vastuunkantaja. Hauska ja erinomaisen sympaattinen
ammattilainen. Poikkeus. Jos häntä ei olisi, hänet pitäisi keksiä. Mutta ennen kaikkea: hän on
fiksu ja
kuuma?.?
teksti AURORA RÄMÖ
Lisää kuntavaaleista sivuilla 24 ? 27.
Albania!
Balkanilla sijaitseva Albanian valtio
täyttää marraskuussa 100 vuotta. Albania irtautui Turkista Balkanin sodan
melskeessä. Sen jälkeen Albania on
tullut tunnetuksi esimerkiksi siitä, että
se ei ole koskaan saavuttanut yhtään
mitalia olympialaisissa.
S UO S ITU S
Alan opiskelija paljastaa suosikkinsa.
v aa l i t t u l e e , k e t ä ää n e s t ä n ?
?Suosittelen Alviina Alametsän (vihr) äänestämistä. Hänkin opiskelee valtio-oppia. Hän on
yksi meistä, itsekin opiskelija, joka ajaa nuorten asioita. Ja sellaisen tärpin vielä annan, että
kannattaa äänestää ennakkoäänestyksessä (17. ? 23.10.), koska jos varsinaisena vaalipäivänä
tulee jotain esteitä, jää sitten äänioikeus käyttämättä.?
Ella Keski-Panula, 2. vuoden valtio-opin opiskelija
S iv u 1 3
N o 1 2 / 20 1 2
Ylioppilaslehti täyttää tammikuussa
100 vuotta. Tällä palstalla onnittelemme ikätovereitamme.
A S I A N TU N TI J A N
N o 1 2 / 20 1 2
ALKUTEKSTIT
YLI O PPI L A S L EH T I
Si vu 1 4
YLIO P P ILAS LE H T I
S e k s i p a p i ta r
Melissa Mäntylän
tie vei parissa
vuodessa
seurakuntanuoresta
seksibloggariksi.
Hänestä teineillä
pitäisi olla dildo
ja syrjäytyneillä
miehillä
mahdollisuus
prostituoidun
palveluihin.
M e l i s s a M ä n t y l ä ä , 20, seksi on kiinnostanut aina.
Kovasti.
?Olen aina tuijotellut tissejä?, hän sanoo.
Hän aloitti seksin harrastamisen kuusi vuotta sitten. Pari vuotta sitten alkoi villimpi kausi: fetissibileet
ja joukko erilaisia ryhmäseksivariaatioita on kokeiltu.
Mäntylä teki pari kuukautta sitten listan seksipartnereistaan.
?Riittääkö, jos kerron, että muistan 30 kumppania nimeltä? Varmaan viiskyt on jotenkin oikea
kokonaisluku.?
Mäntylä on panseksuaali. Se tarkoittaa, ettei sukupuolella ole hänelle väliä. Mäntylää kiinnostavat tytöt ja pojat. Ja toisin kuin biseksuaali, panseksuaali voi
tuntea vetoa lisäksi vaikka transsukupuolisiin ihmisiin.
?Olen käyttänyt panseksuaaleista termiä
moninussija.?
Hän elää tällä hetkellä suhteessa yhden ihmisen
kanssa. Hänellä on tämän lisäksi myös muita seksikumppaneita.
Vuosi sitten hän aloitti oman blogin, johon hän
kirjoitti omalla naamallaan ja nimellään. Tai no, melkein oikealla nimellään: Mäntylän ristimänimi on Milla, mutta kaikki kutsuvat häntä Melissaksi. Kesällä City-lehti pyysi häntä omaksi seksibloggaajakseen, eikä
Mäntylä epäröinyt tarttua tarjoukseen.
M ä n t y l ä e i o l e koskaan ollut kaapissa. Hän muistaa, kuinka pussaili yläasteikäisenä parkkipaikalla tyttöystävänsä kanssa. Vanhemmat ajoivat autolla ohi.
Kotona isä ja äiti piinasivat tyttöä noloilla kysymyksillä: ?Kukas se pörröpää oli? Koska se tulee näytille??
Se, että tytär pussaili toisen tytön kanssa, ei ollut
vanhemmille mitenkään kummallinen asia.
Edelleen vanhemmat tukevat tytärtään. Heidän
mielestään seksiblogin pitäminen on hyvä asia.
Isän mielestä blogin pitäminen voi poikia töitä. Äiti jakaa tyttären uusimmat blogipostaukset
facebook-seinällään.
?Äiti tykkää siitä, että provosoin?, Mäntylä sanoo.
?Olen ehkä vähän naiivi. Mitä pahaa voi tapahtua,
vaikka sanon kaikki ajatukset ääneen??
Mäntylä sanoo blogin tuoneen hyviä asioita hänen
elämäänsä.
Cityn edelliseen seksibloggariin, Henriikka
Rönkköseen, verrattuna Mäntylä sanoo kirjoittavansa vähemmän eritteistä. Hän toivoo, että tekstit viihdyttäisivät ? ja mielellään myös kiihottaisivat lukijoita.
Kaikki palaute, roisikin, on erittäin tervetullutta.
?Mutta en koskaan liioittele kirjoittaessani tai ajattele, että nyt kaikki sekoaa tästä.?
Mäntylä luettelee tulevien postauksiensa aiheita:
penisten koot, emättimien kauneusleikkaukset, piirretty porno, eri orgasmilajit ja seksiturismi. Kaikista
niistä hän aikoo kirjoittaa kepeästi.
Monelle seksiturismista tulee mieleen Pattaya ja
lapsiprostituoidut, mutta Mäntylä aikoo kirjoittaa siitä, kuinka naiset vapautuvat ulkomailla ja harrastavat
seksiä vapaammin.
Mäntylä kirjoittaa seksistä iloisesti ja vain iloisesta
seksistä. Vaikuttaa siltä, että hän ei aio tarttua vaikeisiin aiheisiin. Mäntylä on eri mieltä.
?Tykkään tabuista ja niistä puhumisesta. Kirjoitin
viimeksi Cityssä imettävien naisten nänniorgasmeista,
ja se on kyllä vaikea asia.?
Mäntylä toivoo, että naiset puhuisivat enemmän
seksistä ja harrastaisivat sitä enemmän.
Muitakin missioita on: ?Musta kaikilla 16-vuotiailla pitäisi olla dildo tai vibraattori. Haluaisin, että ihmiset tutustuisivat seksuaalisuuteensa.?
Miksi Mäntylä on niin kiinnostunut seksistä? Hän
ei oikein osaa sanoa.
?Ihminenhän tähtää koko elämänsä pariutumiseen, joten onhan se kiinnostavaa.?
Hän tykkää loputtomasti udella kavereilta heidän
seksielämästään ja viettää paljon aikaa netin keskustelupalstoilla mustasukkaisten naisten viestejä lukien.
Hän sanoo, ettei ymmärrä mustasukkaisuutta
eikä yksiavioisuutta. Hänestä ne ovat molemmat kummallisia ilmiöitä.
?Miksi naiset ovat niin omistushaluisia? Miksi kaikilla tuntuu olevan niin huono itsetunto??
Mäntylä haaveilee kirjoittavansa jonain päivänä
kirjan seksistä. Hän haluaisi myös työskennellä nuorten seksuaalikasvatuksen parissa.
?Mä en usko, että kyllästyn seksiin niin kauan kuin
on ihmisiä, joiden kanssa en ole harrastanut seksiä.? Y
S iv u 1 5
N o 1 2 / 20 1 2
M ä n t y l ä k ä v i lapsena pyhäkoulussa. Hän meni riparille ja sen jälkeen isoskoulutukseen, ryhtyi seurakuntanuoreksi. Hän tuli uskoon.
Mäntylä ei näe mitään ristiriitaa siinä, että hän on
kristitty ja seksibloggari, joka kirjoittaa avoimesti haluistaan ja harrastamastaan seksistä.
?Mun Jumala on rakkauden Jumala. Ja kaikenlainen
ihmiskontakti on rakkautta.?
Peruskoulun jälkeen Mäntylä opiskeli nuoriso-ohjaajaksi. Hän on työskennellyt päiväkodissa sekä kehitysvammaisten ja päihdekuntoutujien kanssa. Päiväkotityöt
tosin loppuivat viime syksynä, kun lasten vanhemmat
valittivat päiväkodille Mäntylän seksibloggailusta.
Keväällä Mäntylä luki yliopiston pääsykokeisiin.
Tänä syksynä hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa teologisessa tiedekunnassa.
?Olisihan se jännittävää olla pappi?, hän sanoo.
Mutta tulevaisuudensuunnitelmat ovat täysin auki.
Yliopistolla kun kiinnostaa niin moni muukin: viestintä,
kielet ja esimerkiksi sukupuolentutkimus.
Mäntylällä on takana pari viikkoa sukupuolentutkimuksen peruskurssia. Kun hän kertoo luennolla ajatuksiaan, toiset tytöt sihisevät kiukusta.
Sihinää aiheuttaa esimerkiksi hänen mielipiteensä
prostituutiosta.
?Meillä Suomessa on paljon yksinäisiä ja syrjäytyneitä miehiä, joilta puuttuu seksiä ja läheisyyttä. Ajattelen, että vapaaehtoinen prostituutio on hyvä asia ja
voisi auttaa tässä.?
Feministi hän ei ole.
?Musta tuntuu, että olen syntynyt maailmaan, jossa mun ei tarvitse ajatella sukupuoltani. Mä en pidä
sukupuolista, enkä halua korostaa niitä.?
k uva N I C K TU L I N E N
ALKUTEKSTIT
t e k s t i J OH A N N A MITJ O N E N
KESKITY ASIAAN
YLIOPPILA SLEHTI
Kuntapolitiikka
on muutakin kuin
kaavoituskatsauksia,
sote-uudistuksia
ja tukipalveluiden
ulkoistamista. se
on kasvisruokaa,
sekakäyttöä
ja valkoisten
armeijoita.
t e k st i T: y l i o p p i l a s l e h d e n to i m i t u s
N 12 / 2012
v
A
a
T
a
N
l
U
iK
EXTRA!
S ivu 1 6
3. Ruokokynäpakkaus
5. Pipo
2. Pehmolelut
4. Puukengät
6. Solmio ja huivi
KESKITY ASIAAN
1. Hopeinen korusetti
A. Karkkila
B. Mäntsälä
C. Jyväskylä
D. Kemi
E. Ruokolahti
F. Mäntyharju
VASTAUKSET:
1 ? C (Jyväskylä jakelee vierailleen hopeista korusettiä. Riipuksessa on kaupungin logon innoittamana aalto.)
2 ? D (Kemi on jakanut Terttu- ja Arttu -maskotteja vierailleen jo
noin 15 vuoden ajan.)
3 ? E (Ruokolahti ilahduttaa vieraitaan puupalalla, jossa on kaksi
ruokokynää ja mustesäiliö. Ruokokyniä käytetään joskus myös
juhlatilanteissa asiakirjojen allekirjoittamiseen.)
4 ? F (Mäntyharju antaa liikelahjaksi puukenkiä, joiden pohjassa on
pullonavaaja.)
5 ? A (Tätä ei ollut vaikea arvata. ?Olen karkki(lalainen)? -logolla
varustettuja pipoja jakaa tietysti Karkkilan kunta. Kunnalla on myös
samalla logolla varustettuja t-paitoja.)
6 ? B (Mäntsälän lahja miehille on hirvikuvioinen solmio. Naisille on
samaa sarjaa oleva hirvihuivi.)
Suomalaiset kunnat ovat teettäneet
liikelahjoiksi mitä erilaisimpia esineitä.
Niitä jaetaan esimerkiksi kunnassa
pistäytyville kotimaisille ja ulkomaisille
vieraille ja sidosryhmille. Tee Ylioppilas
lehden testi ja yhdistä oikea kunta ja
liikelahja.
Yhdistä esine ja kunta
YLIOPPILA S LEHTI
K U LU n e
va
lt u u s t o k
d
u
a
Kulunut nelivuotinen valtuustokausi
muistetaan muun muassa kasvisruokakeskustelusta.
Pisin kokous:
Väistyvän Helsingin kaupunginvaltuuston pisin istunto oli marraskuun 30. päivä vuonna 2011. Silloin
valtuutetut jaksoivat vääntää 7 tuntia ja 34 minuuttia
muun muassa Keski-Pasilan keskustakorttelista.
Kenties enteellisesti tämä maratonkokous alkoi
vasemmistoliiton Pekka Saarnion saarnalla siitä,
että valtuutetuilla pitäisi olla kunnollinen mahdollisuus perehtyä kokousmateriaaleihin etukäteen, jotta
kokoukset etenisivät sujuvammin:
?Ja tämä on minusta vakava puheenvuoro,
eikä vain ihan leikkiasia eikä liity pelkästään minun
avuttomuuteeni?, Saarnio sanoi.
Kokous ei kuitenkaan mennyt sujuvasti, sillä
kello 16.00 alkanut kokous päättyi vasta kello 23.34.
pa r h a
n
e
at
e
n
KESKITY ASIAAN
YLIOPPILA SLEHTI
Värikkäin
keskustelu:
Yleensä kiihkeimmät puheenvuorot kuullaan, kun
valtuusto käsittelee kaupungin budjettia. Kuluneella
kaudella ehkä vielä kiihkeämpi oli kuitenkin keskustelu
kasvisruokapäivästä. Vihreät oli ehdottanut, että Helsingin
kouluissa tarjottaisiin yhtenä päivänä viikossa pelkkää
kasvisruokaa.
Asiaa käsiteltäessä valtuutetut jakoivat etenkin kaaliin
liittyviä traumaattisia kasvisruokamuistojaan.
?Vain kerran isäni uhkasi lyödä minua. Hän vaati,
että syön ruusukaalia ja otti remmin. Ja minä sanoin lyö
mies tai minä teen itsemurhan ja hyppään ikkunasta ? ja
ruusukaalia ei syöty, eikä syödä vieläkään?, argumentoi
Sdp:n Ilkka Taipale.
Vaikka ajatus kasviruokapäivästä ahdisti monia,
valtuusto hyväksyi vihreiden aloitteen.
Suupaltti:
Tuppisuu:
Valtuuston hiljaisin on Rkp:n
valtuutettu Sture Gadd, eläkkeellä oleva entinen Hufvudstadsbladetin toimittaja. Hän on
pitänyt valtuustokauden aikana
yhtensä neljä puheenvuoroa.
Kuluneen vuoden aikana hän
ei ole pukahtanut yhdessäkään
kokouksessa mitään.
Eniten puheenvuoroja valtuustossa on kuluneen
kauden aikana pitänyt Suomen kommunistisen
puolueen Yrjö Hakanen. Hän on ollut äänessä yhteensä 467 kertaa. Hän on pitänyt joka vuosi eniten
puhuneiden ehdokkaiden ykkössijaa.
?Koska olen ryhmän ainoa valtuutettu, joudun
esittämään kantamme kaikissa asioissa. Lisäksi puheenvuorojen runsaus johtuu siitä, että hallituksessa
olevat eduskuntapuolueiden edustajat ovat tuoneet
valtuustoon erittäin paljon huonoja ehdotuksia. Tästä
syystä olen joutunut aika moneen asiaan puuttumaan?, Hakanen sanoo.
Hän on istunut valtuustossa kahdeksan vuotta.
Hakanen on myös nykyisistä puoluejohtajista pitkäaikaisin. Hän on johtanut Suomen kommunistista
puoluetta vuodesta 1990 lähtien.
Vakiokalusto:
N 12 / 2012
Kokoomuksen Harry Bogomoloff ja vihreiden
Osmo Soininvaara ovat kaupunginvaltuustossa
pisimpään yhtäjaksoisesti istuneet valtuutetut.
Molemmat ovat hoitaneet Helsingin etua jo vuodesta
1985 lähtien. Eniten yhteenlaskettuja valtuustovuosia on vasemmistoliiton Pekka Saarnio. Valtuustovuosia hänellä on plakkarissa 44 vuotta. Mikä määrä
kokoussämpylöitä niihin vuosiin mahtuukaan?
S ivu 1 8
YLIOPPILA S LEHTI
KESKITY ASIAAN
Emma Kari, 29, on kiireinen nainen. Häneltä
ilmestyi lokakuussa kirja, hänellä on pieni lapsi ja
päivätyö Anni Sinnemäen avustajana. Hän on myös
Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen.
Ei ihme, että aika ei riitä ihan kaikkeen. Kuten
esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan
edustajiston kokouksiin. Emma Kari on nimittäin
myös edustajiston jäsen.
Ei uskoisi, sillä hän ei ole vaivautunut paikalle
yhteenkään edustajiston kokoukseen kuluneen
kauden aikana. Siitä huolimatta hän on tänäkin
syksynä ehdolla sekä kunnallisvaaleissa että edustajistovaaleissa.
Emma Kari, miksi et ole ollut yhdessäkään edustajiston kokouksessa kuluneella kaudella?
?Tämä on ollut sairaan kiireinen aika. Nuorisolautakunnan kokoukset ovat aika systemaattisesti
osuneet edustajiston kokousten päälle. Mulla on ollut
kuitenkin koko ajan kuuma linja auki: mitä tahansa
tietoa HYY:ssä on tarvittu siitä, mitä kaupungissa
tapahtuu, niin olen ollut heidän apunaan. Olen ollut
HYY:n linkki kaupunginvaltuustoon. Sinänsä tämä on
toiminut mielestäni aika hyvin.?
Miksi olet taas ehdolla edustajistoon ja kaupunginvaltuustoon, vaikka et ehdi osallistua molempien toimintaan?
?Mietin viimeiseen asti, lähdenkö ehdolle edustajistovaaleihin. Olen ollut HYY:n hallituksessa ja
kaikissa mahdollisissa luottamustoimissa HYY:ssä.
Kun rakkaus omaa ylioppilaskuntaan on olemassa,
niin ajattelin, että vielä tällä kaudella lähden ehdolle.?
Jos sinut nyt valitaan taas edustajistoon, aiotko
käydä edes yhdessä kokouksessa?
?Totta kai teen kaikkeni, että pääsen osallistumaan enemmän.?
Emma Kari ei ole ainut poliitikko, joka on
tyrkyllä kaikkiin mahdollisiin luottamustehtäviin siitäkin huolimatta, että kaikkia tehtäviä
ei ehtisikään hoitaa. Kansanedustajista lähes
80 prosenttia on myös oman kotikuntansa valtuustossa. Mietitään vaikka vasemmistoliiton
Paavo Arhinmäkeä.
Kesällä ihmeteltiin, missä Arhinmäki
oikein luuraa. Häntä ei näkynyt Savonlinnan
Oopperajuhlilla tai Musiikkitalon avajaisissa.
Kyseltiin, missä kulttuuriministeri oikein on.
Mutta kysymys oli aivan väärä.
Pikemminkin olisi pitänyt kysyä, missä
Paavo ei ole. Koska Arhinmäki, kuten niin
monet muut poliitikot, on kaikkialla. Hän on
ministeri, kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu. Ja jotta luottamustoimet eivät loppuisi
kesken, on Arhinmäki myös HOK-Elannon
edustajistossa.
F a d e e i f e i d a n n u t k aa n
Viime eduskuntavaalien tulos oli kokoomusehdokas Fatbardhe
Hetemajlle pettymys.
Arkadianmäen istuntosali jäi vähän yli sadan äänen päähän
ja muutaman vuoden takainen vuoden pakolaisnainen, nykyinen
business manager, jäi parlamentin portaille seisomaan.
Se oli tylsää. Hetemaj lausui tuloksen kuultuaan tv-kameroille, että ei lähde mukaan kuntavaaleihin, koska ne ovat
hänelle ?liian pieni juttu?.
Vaan kappas, kokoomuksen listoilla ollaan.
Kunnallisvaalit eivät sitten olleetkaan liian pieni juttu?
?Se oli typerä turhaututuneen ihmisen purkaus, jonka mä
menin töksäyttämään siinä tunnekuohussa. Julkaisin heti sanomani jälkeen blogikirjoituksen, jossa pahoittelin.?
Siinä sanotaan, että sinulla on silti enemmän annettavaa
eduskunnassa kuin kunnallispolitiikassa. Millaiset ominaisuudet sopivat paremmin eduskuntaan?
?Kokonaisuuksien hahmottaminen on ollut mun suurempi
vahvuuteni. Kunnallispolitiikassa tärkeitä ovat pienet lähipalvelut, mutta jos meillä töissä esimerkiksi roolitetaan johonkin,
niin mä yleensä hoidan isompia projekteja. Yhtä tärkeitä on ne
pienetkin kokonaisuudet, mutta ne eivät ole olleet esimerkiksi
työpaikalla mun hallinnassani niinkään.?
Kirjoituksessa lukee myös, että haluat ajaa ihmisoikeuksia,
N o 1 2 / 20 1 2
Fade ei
feidannutkaan
S iv u 1 9
tasa-arvoa ja nuorten asemaa, joiden sanot olevan
eduskunnan tehtäviä. Nytkö niitä voi ajaa myös valtuustossa?
?Valtuustossa varoja pystytään kohdistamaan sellaisiin asioihin, joita mä pidän tärkeinä, kuten urheiluun
ja siihen, että etsivästä nuorisotyöstä tulisi pysyvä pesti.
Kuntatasolla pannaan täytäntöön niitä isoja linjoja, mitä
valtakunnantasolla päätetään. Mä toivoin, etteivät ihmiset
jää liikaa miettimään sitä silloin sanomaani, eivätkä ole
jääneetkään. Oikeastaan ne ovat vain ymmärtäneet mun
inhimillisen mokani ja olleet helpottuneita siitä, että se oli
vain purskahdus, tulisielu kuin olen.?
Haetko kunnallisvaltuustoon vain, jotta pääsisit seuraavalla kerralla eduskuntaan?
?Se on yksi asia. Kaupunginvaltuusto on pikkueduskunta. Menen tekemään, oppimaan ja antamaan osaamistani täydestä sydämestäni. Ja ei kai se väärin ole sanoa,
että tähtään eduskuntaan.?
Kristian
Meurman on
ainoa espoon
kokoomuksen
miesehdokas,
jolla ei ole
vaalikuvassa
kauluspaitaa.
Sivu 19
KESKITY ASIAAN
YLIOPPILA SLEHTI
Mainos
toimisto
i ssa
käy kateeksi
TUULISTA
TEMMATTUA
Kunnallisvaalisloganeita keksiessä monella on välähtänyt
? tai sitten ei. Tässä Ylioppilaslehden suosikkisloganit:
Sinäkin ? toivottavasti ? olet joskus
vanhus!
(Kalevi Karjala Vaasasta)
Sinunko tuulesi, muutoksen purjeissa?
(Matias Kvist Vaasasta)
Seppo Lehto 673 kaupunginvaltuustoon
2012 Valkoisen armeijan 1918 sävelin
Suomi suomalaisille
(Seppo Lehto Tampereelta)
Harri Wiherkoski,
Jumalan mies ? 199
(Harri Wiherkoski Tampereelta)
Maalla maan tavalla, duunilla on
pärjättävä
(Jarno Kojonen Vaasasta)
Osoittaa rohkeuden puutetta, jos tietää
mikä on oikein, mutta ei tee niin
(Mikael Ö Vaasasta)
Kun psykologit ja pillerit eivät riitä
(Jussi Kukkola Hyvinkää)
Kunta-asioista PÄÄTÄMME ME KAIKKI!!
Nyt ei olla kivikaudella, kotikuntasi on
sinun vallassasi!
(Jari Kivimäki Seinäjoelta)
Työnhausta tuttu tapa haalia suosittelijoita on levinnyt kuntavaalikentille. Jokaisella itseään kunnioittavalla kokoomuksen ehdokkaalla on
sivullaan ylistävä sitaatti Jyrki Kataiselta tai Alexander Stubbilta.
Keskustalaisia kehuvat Riikka Manner ja lappilaiset nuoret,
Jussi Halla-ahoa ei kukaan.
Useita vihreitä suosittelee Pekka Haavisto tai joku muu itsestään selvä sienestyskaveri. Mutta uudelle valtuustokierrokselle pyrkivän Tuuli Kousan sivuilla on yllättävä nimi. Anthony Giddens! Yksi
maailman tunnetuimmista elossa olevista yhteiskuntatieteilijöistä!
Giddens on tämän hetken siteeratuimpien sosiologien joukossa,
joten yleensä häntä lainataan graduja ja tiedejournaaleja varten.
Mutta Kousan käyttämä sitaatti kuuluu: ?Tuuli on hurmaava ihminen,
joka samalla vie asioita määrätietoisesti eteenpäin ja pitää puolensa
tiukoissakin paikoissa. On ollut ilo tutustua häneen ja työskennellä
hänen kanssaan. Toivon hänelle menestystä.?
Vau. Mistä lainaus on peräisin?
?Se on neljän vuoden takaa, pyydetty edellisiä kuntavaaleja
varten. Hän oli mun läheinen työtoveri, kun johdin London School
of Economicsin ylioppilaskuntaa [vuonna 2003]?, Kousa kertoo
puhelimessa.
Giddens oli tuolloin yliopiston rehtorina. Kysytään nyt herranjestas lordilta lisää muistoja tuttavuudesta.
Giddensin kansliasta vastataan, ettei Giddens ehdi puhua puhelimessa, mutta että hän ei muista ketään opiskelijaa nimeltä Tuuli
Kousa.
Mites?
?No mä saan häneltä yhä joulukortteja, että kyllä minä oletan
että hän mut muistaa. Mä en tunne tätä henkilöä, joka kansliasta on
vastannut, mutta pidän tätä todella outona?, Kousa sanoo.
Hän ottaa itse yhteyttä Lontooseen. Tony Giddens vastaa
nopeasti.
Välitetyssä viestissä lukee: ?Dear Tuuli, I didn't put name to face,
as it came out of the blue. I'm happy for you to use the quote from
the reference.?
Jäämme odottamaan skannattua joulukorttia.
Topakka Lopakka Oulun valtuustoon
(Seppo Lopakka Oulusta)
Blaa blaa blaa. Tekoja. Nyt!
(Mikko Jokio Helsingistä)
Politiikan liito-orava
N 12 / 2012
N o 12 / 20 1 2
N o 12 / 2 012
(Harri Juntunen Helsingistä)
KUVIA VIHR
EIS
TÄ
S ivu 2 0
EH
DOK
K A I STA :
YLIOPPILA S LEHTI
KESKITY ASIAAN
Ehdokas brändikoneesta
Helsingin valtuustoon on ehdolla 1 064 kaupunkilaista. Oman ehdokkaan löytäminen olisi kohtuullisen
työlästä, jos heidän kaikkien polveilevat mielipiteensä joutuisi käymään läpi yksitellen.
Valinnassa auttavat vaalikoneet. Niihin kerätään
kandidaattien näkemykset olennaisista asioista.
Vastatuimpia pyörittävät suuret mediatalot.
Mutta mikä minkäkin median mielestä on olennaista?
MTV3:n mielestä ilmeisesti esimerkiksi harrastukset kertovat erityisen paljon politiikanteosta. Se
kysyy vaalikoneessaan, luetko kirjallisuutta. Entä
pelaatko konsolipelejä? Mitenkäs sitten, käytkö
lavatansseissa? Ja ehkä vaikeimpana kaikesta:
onko todellisuuden ja elämän hallinta nykyisin yhä
vaikeampaa?
On toki ystävällistä osoittaa mielenkiintoa
tällaisiin asioihin, mutta vastaamisen jälkeen on yhä
vaikeampaa hahmottaa, mitä kunnanvaltuustossa
oikein tehdään. Pelataanko siellä konsolipelejä?
Ylekin on panostanut human intrestiin. Byrokraattisena pidetyn julkisen palvelun vaalikone
ei ole ollenkaan ankea. Värimaailmakin on oikein
pirtsakka.
Kysymykset on jaettu kuuteen osioon. On terveys-, kaupunki- ja ? ajan hengen mukaisesti ? myös
ihminen-kategoria.
Viimeisessä tiedustellaan: ?Työssä tulee usein
eteen tilanteita, joissa joudut ratkaisemaan monimutkaisia asioita. Miten kuvaisit yleistä asennoitumistasi
päätöstilanteissa??
Mitä hittoa? No ahdistunut ja paniikinomainen
tulevat ensimmäisenä mieleen. Kaikki sellainen,
miten viimeiseksi haluaisin ehdokkaani kuvaavan
asennoitumistaan. Mutta jos valitsen vastausvaihtoehdon ?ahdistun, jos en hallitse suuria ja pieniä
asioita?, tarjoaako vaalikone minulle sitten ehdokasta, joka on myös vastannut samalla tavalla? En minä
halua sellaista ehdokasta.
Helsingin Sanomat puolestaan on pienen
ihmisen asialla. Se on siirtänyt uutisten kyljestä tutut
?tästä on kyse? -selitykset ehdokasseulaansa. Kun
kysytään parasta sijaintia tornitaloille, vaikea käsite
avataan: ?Helsinkiin kaavaillaan runsaasti korkeita
rakennuksia eli niin sanottuja tornitaloja.?
Mutta neljännen valtiomahdin rooliakaan ei ole
unohdettu. Hesari kysyy, mitä tyhjäksi jääneelle
Katajanokan Guggenheim-tontille pitäisi tehdä. Yksi
neljästä vastausvaihtoehdosta kuuluu näin:
?Tontti pitäisi valjastaa kansalaisten urheilulliseksi oleskelutilaksi, jossa olisi esimerkiksi pingispöytiä
ja koripallokoreja.?
Muista kolmesta vaihtoehdosta on ollut puhetta
julkisuudessa, mutta urheilullista oleskelutilaa kukaan
ei ole koskaan ehdottanut. Hesarin kaupunkitoimittaja
kertoo vetäneensä idean ?täysin silinteristä?.
Ihan hyvä idea. Nimittäin tätä ?silinteristä
vetäistyä? ideaa kannattaa joka viides vastanneista
kuntaehdokkaista.
Vaalikoneista on paljon apua, mutta ne kuvaavat
usein paremmin eri medioiden profiileja kuin politiikassa tärkeitä ominaisuuksia. Eihän ole järkeä listata
samoja kysymyksiä moneen eri vaalikoneeseen.
Mutta kritisoiminen on aina helppoa. Mitä sitten
pitäisi kysyä?
Oli se sitten mitä tahansa, sen voi mennä
kirjoittamaan Sosiaaliseen vaalikoneeseen. Siellä
kuka tahansa voi kysyä mitä tahansa tärkeäksi
kokemaansa.
Kysymyksiä on Sosiaalisessa vaalikoneessa
yhteensä viisi. Neljä niistä löytyy myös isoista vaalikoneista.
N 12 / 2012
Sivu 21
KESKITY IHMISEEN
YLI O PPI L A S L EH T I
t e k s t i A UROR A RÄMÖ
k uvat N I C K TU L I N E N
Timo Kivimäkeä on vakoiltu
viimeiset viisi vuotta kaikissa
maissa, joissa hän on käynyt.
Sitten hän itse sai tuomion
lievästä vakoilusta. Nyt hän
tulee lehtoriksi Helsingin
yliopistoon.
N o 1 2 / 20 1 2
T u rva a n
Si vu 22
YLIO P P ILAS LE H T I
KESKITY IHMISEEN
N o 1 2 / 20 1 2
S iv u 23
KESKITY IHMISEEN
YLI O PPI L A S L EH T I
S e o n v a l t a v a r a k e n n u s , tai oikeastaan kolme valtavaa rakennusta.
Ne ovat kaikki tarkalleen samanlaisia, harmaita ja karuja. Sellaisia
1980-luvun betonimuureja, joissa seinät ovat suuria ja ikkunat pieniä. Rakennukset näyttävät siltä, miltä sana byrokratia kuulostaa: tarkkaan järjestetyltä yhteiskunnalta.
Tämä on Tanskan ulkoministeriö. Se sijaitsee samassa kaupunginosassa kuin kuuluisa vapaakaupunki Christiania.
Ministeriö on Timo Kivimäelle tuttu paikka, sillä aikaisemmin hänellä oli tapana käydä täällä usein. Virkamiehet pyysivät häneltä apua milloin
missäkin asiassa ? olihan Kivimäki yksi Pohjoismaiden kokeneimpia Aasiaan erikoistuneita rauhantutkijoita.
Kaksi vuotta sitten Kivimäki oli jälleen ministeriön betonimuurien sisässä vetämässä seminaaria Burman tilanteesta. Hän oli juuri aloittanut
maailmanpolitiikan professorina Kööpenhaminan yliopistossa.
Luennon päätyttyä yksi kuulijoista tuli Kivimäen luo. Hän oli ministeriön korkeimpia virkamiehiä. Bisnesvaatteet ja siisti kampaus, kuten heillä
kaikilla. Virkamies laski kätensä professorin olkapäälle. Sinä teet tärkeää
työtä, hän sanoi, sinä olet tärkeä Tanskalle.
Kivimäki oli vähän huvittunut. Mitä helvettiä tämä nyt on, hän ajatteli.
Ihan kuin olisin kuolemassa.
Kunnes hiukan myöhemmin hän tajusi.
Hän oli matkalla töistä kotiin. Junassa Tanskan tiedustelupalvelu pidätti hänet.
Kivimäkeä oli seurattu jo pitkään.
T i m o K i v i m ä k i o n t i e d e m i e s . Hän väitteli Helsingin yliopistosta
vuonna 1993. Sen jälkeen hän on työskennellyt viidessä eri yliopistossa,
seitsemällä eri laitoksella.
Tänä vuonna hän on julkaissut viisi tieteellistä artikkelia ja kaksi kirjaa.
Toinen kirja ilmestyi juuri. Sen nimi on Can peace reaseach make peace?,
eli voiko rauhantutkimuksella saada aikaan rauhan.
Kaikki Kivimäen kirjoitukset käsittelevät samaa asiaa: miten maailmaan
saataisiin rauha.
Sillä rauha on länsimainen etuoikeus. Tällä hetkellä eri puolilla maapalloa on käynnissä noin 40 aseellista selkkausta. Ilman Kivimäkeä niitä voisi
olla vieläkin enemmän. Hänellä on ollut iso rooli Acehin, Burman ja LänsiKalimantanin konfliktien selvittelyssä.
Kivimäki on harvinaisen käytännönläheinen tutkijaksi ? kaikki rauhantutkijat kun eivät ole käyneet lähelläkään sota-aluetta.
Mutta Kivimäen tutkimus lähteekin liikkeelle oikeasta elämästä.
Siksi hän alun perin tuli Tanskaan 13 vuotta sitten. Tanskalla on lyhyt
mutta vahva historia rauhantutkimuksessa.
Sinne perustettiin 1980-luvun puolivälissä rauhantutkimusinstituutti
COPRI, jonka tutkijoista tuli alallaan maailmankuuluja. Heidän lähestymistapansa oli samalla tavalla ihmiskeskeinen kuin Kivimäen. Tutkimusongelmat nousivat käytännöstä, eivät teoriasta.
Instituutissa syntyneen Kööpenhaminan koulukunnan turvallisuusteorioiden pohjalta tehdään tämän päivän politiikkaa. Esimerkiksi Naton
pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen visioi heinäkuussa, että puolustusliiton tulisi alkaa toimia alueellisina klustereina. Ajatus klustereista on
entisen coprilaisen, Ole Wæverin, käsialaa.
Siksi on hieman outoa, että Tanskassa ei ole enää
erillistä rauhantutkimuslaitosta ? COPRI lakkautettiin
kaksi vuotta sen jälkeen, kun kaksoistornit luhistuivat
terrori-iskussa New Yorkissa.
Itse asiassa Tanska on ainoa Pohjoismaa, jossa ei
tehdä ollenkaan varsinaista rauhantutkimusta.
Se ei ole sattumaa, uskoo Ole Wæver. Hän on
Kööpenhaminan koulukuntalaisista kuuluisin ja työskentelee nykyään Kööpenhaminan yliopistossa kansainvälisten suhteiden professorina.
Perinteisesti rauhaa on pidetty vasemmiston projektina, turvallisuutta oikeiston.
?Kun oikeisto tuli valtaan vuonna 2001, rauhantutkimus traditiona hävitettiin. COPRI:n lakkauttaminen oli osa poliittista operaatiota?,
Wæver sanoo.
N o 1 2 / 20 1 2
R u u m i i t a s i l v o t t i i n , sydämiä kaivettiin irti, sisäelimiä syötiin. Kolme
heimoa otti tasaisin väliajoin rajusti yhteen. Uhreja oli tuhansia.
Indonesialle kuuluvalla Borneon saarella, Länsi-Kalimantanin alueella
oli käynnissä sisällissota. Sitä kävivät paikalliset etniset ryhmät keskenään.
Sotatila oli jatkunut jo vuosikausia, kun Timo Kivimäki matkusti alueelle. Hän aikoi neuvotella sinne rauhan. Tai kuten rauhantutkimuksen oikea termi kuuluu, fasilitoida sen.
Fasilitaattorit tarvitsevat aina syyn osallistua vieraan maan asioihin.
Kivimäen syy oli tutkimuksen tekeminen.
Yhteistyössä paikallisen professorin kanssa hän ryhtyi kutsumaan etnisten ryhmien johtajia yliopistoluokkiin keskustelemaan. Pikkuhiljaa suhteet kehittyivät niin hyviksi, että kaikki johtajat saatiin mukaan, kaikki erillisiin luokkiin.
Si vu 24
YLIO P P ILAS LE H T I
R a v i n t o l a s i j a i t s e e Kööpenhaminan postikorttikorttelissa, niissä värikkäissä taloissa Nyhavnissa. Kivimäki istuu rintamasuunta ulko-ovea kohti.
?En ole sankariluontoinen ollenkaan. En hakeudu sellaisiin tilanteisiin,
joissa olisin vaarassa. Minulla on aina turvajärjestelyt ja paperit kunnossa?, hän sanoo.
Puhuessaan hän katsoo koko ajan silmiin, mutta vilkaisee aina välillä
ikkunan ohi käveleviä ihmisiä. Joka kerta, kun ovi avautuu, Kivimäki katsoo,
kuka tulee sisään. Hän ei pälyile, liike näyttää lähes automaattiselta.
Ehkä se onkin. Tutkija on tottunut siihen, että häntä tarkkaillaan. Indonesiassa lentokenttävirkailijat opastivat häntä oikeaan koneeseen, vaikka hän ei kertonut, minne on menossa. Taksikuskit tervehtivät nimeltä ja
hotellipikkolot kyselivät, miten milläkin matkalla oli mennyt.
Kun Kivimäki veti taistelevien osapuolten välisiä keskusteluita borneolaisessa koululuokassa, joukossa istui sotilastiedustelija.
?Mutta siellä oltiin konfliktissa ja jos joku olisi tehnyt hölmöyksiä,
ihmishenkiä olisi voinut lähteä. Niillä oli oikeus seurata minua?, Kivimäki sanoo.
?Mutta se, että Tanskan tiedustelupalvelu seuraa minua, on väärin.?
Täällä Tanskassa Kivimäki ei nimittäin ole pelkkä teorioiden luoja tai
niiden käytäntöön soveltaja, kuten Aasiassa. Täällä hän on konfliktin toinen osapuoli.
Kiista Tanskan turvallisuuspalvelun kanssa on tehnyt hänestä kaiken
keskipisteen.
Ja asiat näyttävät keskipisteestä kovin erilaisilta kuin sivullisen roolista.
KESKITY IHMISEEN
Sitten Kivimäki onnistui puhumaan Indonesian varapresidentin johtamaan keskusteluja. Lopulta kaikki etniset johtajat saatiin yhteen ja samaan
luokkaan. Rauhanprosessi käynnistyi, ja vuonna 2004 pidettiin maakunnan ensimmäiset verettömät vaalit.
Varapresidentistä tuli rauhan sankari, kuten asiaan kuuluu. Virallisen
kunnian saa aina joku paikallinen, sillä fasilitaattorit eivät neuvottele rauhaa. He tuovat osapuolet yhteen ja kouluttavat oikeat ihmiset neuvottelemaan itse.
Kivimäki siis on mukana konflikteissa, mutta hän on aina kolmas osapuoli, ulkopuolinen. Kaikissa muissa paitsi siinä konfliktissa, josta on ollut
hänelle itselleen kaikkein suurin.
Siinä, johon hän ajautui kaukana Indonesian heimoalueilta, pohjoismaalaisessa oikeusvaltiossa.
?Tämäkin
keskustelu
varmasti
nauhoitetaan.?
K u n K i v i m ä k i p a l a s i Aasiasta vuonna 2004, Tanskan tiedustelupalvelu PET ilmestyi hänen työhuoneeseensa ensimmäisen kerran.
Matkoillaan Kivimäki oli pitänyt yhteyttä indonesialaisen Acehin maakunnan kapinallisjärjestöön. Hän oli luonut yhteyksiä, sillä
hän halusi ehdottaa kapinallisten
päällikölle keskustelua presidentti
N o 1 2 / 20 1 2
Martti Ahtisaaren kanssa.
PET epäili Acehin kapinallisjärjestöä terroristiyhteyksistä. Se vaati Kivimäkeä lopettamaan kaiken yhteydenpidon järjestöön. Kivimäelle sanottiin, että ainakin keskustelujen sisällöstä pitäisi raportoida tanskalaisille.
Rauhantutkija kieltäytyi. Sellainenhan olisi tuhonnut neuvottelut kokonaan. Ahtisaarta ei ehkä saataisi mukaan ollenkaan.
Myöhemmin osoittautuikin, että presidentin mukaantulo oli ratkaisevaa, sinetöihän se lopulta koko Achehin rauhan.
Vaikka PET:n vaatimukset tuntuivat ikäviltä ja henkilökohtaisilta, Kivimäki pystyi suhtautumaan niihin työasiana. Painukoot hiiteen, oli kyse
suuremmasta hyvästä, rauhanasiasta.
Mutta kieltäytyminen kiinnittää tietenkin huomiota. Viimeistään yhteenotosta lähtien turvallisuuspalvelu on tarkkaillut Kivimäkeä tiiviisti,
tutkija uskoo.
?Keskustelujani on nauhoitettu ja sähköpostit on luettu vuosia. Kotietsinnöissä on viety tavaraa ja dokumentteja, joita ei kirjattu mihinkään. Kotonani on käyty yli 20 kertaa?, hän sanoo.
?Tämäkin keskustelu varmasti nauhoitetaan.?
Sitten viime keväänä Kivimäkeä vastaan nostettiin syyte Venäjän vakoiluorganisaation avustamisesta. Se tarkoittaa, että konsultoidessaan venäläisiä diplomaatteja Kivimäki oli tehnyt jotain sellaista, minkä voidaan
katsoa olleen hyödyksi Venäjän turvallisuuspalvelulle. Hänet tuomittiin
Tanskan lain pykälän 108 nojalla.
Pykälä on hyvin monitulkintainen. Siinä ei ole määritelty, mikä kaikki
toiminta katsotaan vieraan vallan avustamiseksi. Sitä ei ole sovellettu sitten kylmän sodan, kunnes nyt Kivimäen tapauksessa.
Kivimäki sai viisi kuukautta ehdotonta vankeutta. Siinä onkin oikeastaan kaikki, mitä tapauksesta voidaan sanoa varmasti, sillä oikeudenkäynti
pidettiin suljetuin ovin. Tanskassa se on hyvin harvinaista.
?Olen todella katkera siitä, miten viimeiset kaksi vuotta ovat menneet. Toimintani oli aivan normaalia tutkijan konsulttitoimintaa. Tässä
S iv u 25
N o 1 2 / 20 1 2
KESKITY IHMISEEN
YLI O PPI L A S L EH T I
Si vu 26
YLIO P P ILAS LE H T I
K ö ö p e n h a m i n a n k o u l u k u n n a n tunnetuimmassa teoriassa puhutaan turvallistamisesta. Sekin on Ole Wæverin keksimä käsite.
Turvallistaminen tarkoittaa sitä, että nimeämällä jokin asia turvallisuusuhaksi sitä vastaan voidaan taistella erityisen järein keinoin. Yhdysvallat on esimerkiksi turvallistanut terrorismin. Kansalaisten jatkuva valvonta pystytään oikeuttamaan kansallisella turvallisuudella. Sillä pystytään
oikeuttamaan jopa täysmittainen sota.
Professori Wæverin mielestä Tanskassa on nähty samanlainen kehitys.
Tanska on mukaillut ulkopolitiikassaan Yhdysvaltoja. Se on johtanut siihen,
että WTC-iskujen jälkeen Tanskan tiedustelupalvelu PET on saanut lisää
rahaa ja valtaa.
?Ajatellaan, että jos PET sanoo, että jokin on tarpeellista, niin sitten
sen täytyy olla. Niin on käynyt muissakin maissa. Riskinä on, että jos tiedustelupalveluista tulee liian suosittuja, kritiikki vähenee?, Wæverin sanoo.
Nyt kun Tanskan suurin puolue on taas keskusta, rauhantutkimuskin
on saanut uuden mahdollisuuden. Väliaikaista instituuttia varten on jo
pantu rahat syrjään.
Tanska saattaa hyvinkin nousta vielä uudelleen rauhan suurvallaksi.
Tanska on nimittäin hyvä maa, sanoo Kivimäki. Hän tuskin olisi koskaan kotiutunut enää muualle, ellei häntä olisi tuomittu oikeudessa.
Nyt on parempi muuttaa työn perässä, sillä professori irtisanottiin
Kööpenhaminan yliopistosta eikä Tanskan ulkoministeriö enää kaipaa hänen palveluksiaan.
KESKITY IHMISEEN
maassa ei saa puhua kenellekään, jonka katsotaan olevan paha tai väärä
ihminen?, Kivimäki sanoo.
Hän ei kuitenkaan valittanut tuomiostaan korkeimpaan oikeuteen. Voimat ovat loppuneet. Juttu meni liian henkilökohtaiseksi.
?Olen väsynyt vastaamaan kysymyksiin, joissa kaikki todisteeni ovat salaisia tai minulta pois vietyjä. Nämä kaksi vuotta ovat alleviivanneet sitä
vaikeutta, mikä Tanskassa on rauhantutkimukselle?, Kivimäki sanoo.
Hän näyttää paljon vanhemmalta kuin muutama vuosi sitten otetuissa
kuvissa. Nyt hän haluaa ainoastaan pois pyörityksestä, irti henkilökohtaisesta konfliktistaan.
?Kaikkien rauhanprosessien pitäisi mennä siten kuin Länsi-Kalimantanilla. Siellä tajuttiin, että että turvallisuus syntyy rauhasta, ne eivät ole
toisistaan erillisiä asioita.?
Ja pian hän onkin pääsemässä turvaan.
Tanska saattaa
hyvinkin
nousta vielä
uudelleen rauhan
suurvallaksi.
Käytännössä vankeustuomio tarkoittaa, että Kivimäki
joutuu olemaan kolme kuukautta kotiarestissa.
Heti, kun se on kärsitty, tutkija lähtee käymään Indonesiassa. Länsi-Kalimantanilla on edelleen tekemistä.
Vuodenvaihteessa hän muuttaa Suomeen. Helsingin
yliopiston kasvatti palaa laitokselleen kansainvälisen politiikan lehtoriksi.
Hän tulee turvaan sinne, missä entiset opiskelukaverit ja kollegat
ovat hänen puolellaan. Esimerkiksi valtiotieteellisen tiedekunnan dekaani Liisa Laakso on julkisesti puolustanut Kivimäkeä. Valtio-opin oppiaineen työntekijät ovat pitäneet hänen puolestaan palopuheita opiskelijoille seminaareissa.
Siksi lehtoraatti kuulostaa suojatyöpaikalta.
Teknisesti kaikki meni kuitenkin niin kuin pitikin, yliopistobyrokratian
mukaan. Lehtorin sijaisuus olisi tullut hakuun heinäkuussa, vaikkei Kivimäkeä olisi tuomittu. Paikkaa haki neljä kandidaattia, joista Kivimäki oli luonnollisesti pätevin: hän on oikeastaan aivan liian pätevä lehtorin sijaiseksi.
?Nuorempana saatoin välittää rankkauksista tai siitä, että palkkani tippuu nyt kaksi kolmasosaa, mutta en enää. Jos saan vain tehdä niitä asioita, joista tykkään, niin ei sillä väliä. Rauhantutkimuksella voi luoda rauhaa?,
Kivimäki sanoo.
Tuomiotaan hän ei kuitenkaan osaa tarkastella ulkopuolisen silmin.
?En haluaisi kertoa mitään yhtä paljon kuin totuuden oikeudenkäynnistä, mutta en saa puhua siitä?, hän sanoo.
Niin, puhua hän ei saa. Mutta rauhoittaakseen mieltään pahimpina aikoina, hän on kuunnellut paljon äänikirjoja. Zafronia, Naipaulia ja muita
fiktiokertojia. Hän innostui kokeilemaan itsekin.
Ja kun tiedemies on ehtinyt asettua aloilleen Suomeen, hän aikoo viimeistellä toisenkin tänä vuonna aloittamansa kirjan. Toisin kuin kaikki hänen tähän mennessä kirjoittama, tämä teos ei ole tutkimus. Se on fiktiota.
Ja fiktion keinoin voi kertoa mitä tahansa ilman, että se on tuomittavaa. Totuudenkin. Y
N o 1 2 / 20 1 2
S iv u 27
KESKITY KOHTEESEEN
YLI O PPI L A S L EH T I
t e k s t i J OH A N N A MITJ O N E N
k uvat P I E TA RI H ATA N P ÄÄ
Jekaterina Samut?evit? pääsi viime viikolla vapauteen. Olemme oppineet hänen nimensä tänä syksynä. Samut?evit? oli yksi vangituista Pussy
Riot -punkyhtyeen jäsenistä.
Suomessa Pussy Riotin performanssi nosti keskusteluun Venäjän olemattoman sananvapauden. Sitä seurannut oikeudenkäynti taas yhtä olemattomat ihmisoikeudet. Mutta enemmän kuin oppositioryhmä, Pussy
Riot on kuitenkin feministiryhmä. Heidän punkrukouksensa julisti: ?Jottei
patriarkkaa loukattaisi, naisten tulee synnyttää lapsia ja rakastaa.? Lisäksi rukouksessa vaadittiin loppua seksistisille putinisteille ja toivottiin
Neitsyt Marian ryhtyvän feministiksi.
?Haluan yhteiskunnan, jossa nainen voi lausua yhteiskunnallisen mielipiteensä ääneen. Olemme näyttäneet, että tytöt, kuten me, voivat tehdä
rohkeita tekoja. Tekemällä näin rikomme vallitsevan kuvan venäläisestä
naisesta. Emme vain istu kotona, tee ruokaa ja hoida lapsia?, Samut?evit?
sanoi vapauduttuaan Der Spiegel -lehden haastattelussa.
äiti venäjä
ja p o j at
N o 1 2 / 20 1 2
Olisiko venäläisen naisen siis vihdoin aika polttaa rintaliivit?
Moskovan yliopistossa opiskelleet Darya Vysokih, 25, ja Alice Po, 21,
eivät ensin ymmärrä kysymystä ollenkaan. Se pitää toistaa.
Onko naisen asema Venäjällä edelleen hyvin konservatiivinen?
?Feminismi olisi tärkeää Aasiassa, Afrikassa ja arabimaissa, mutta ei
tämän päivän Venäjällä?, Po sanoo ja jatkaa: ?Olla nainen Venäjällä on
sama asia kuin olla mies.?
Pon mielestä feminismi käsitteenä ei ole tältä vuosisadalta.
?Maaseudulla tilanne voi olla toinen, mutta ainakin Moskovassa liikeelämässä voi saavuttaa aivan saman tason miehen kanssa?, sanoo myös
Darya Vysokih.
Neuvostoliitossa tasa-arvon kanssa ei ollut ongelmia, koska Stalin sanoi, ettei mitään ongelmaa ole. Työssäkäyvä äiti oli Neuvostoliiton yleinen
naisihanne. Naiselta odotettiin samaa työpanosta kuin mieheltä. Neuvostoliiton romahdettua naiskuva muuttui feminiiniksi, ei feministiseksi.
?Etenkin maan populaarikulttuuri rakensi erittäin seksualisoitua kuvaa naisesta. Nyt 2010-luvulla merkkitietoisen kuluttamisen kautta tuotetaan tämän ajan naiskuvaa?, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Saara Ratilainen, joka on tutkinut venäläisiä sukupuolirooleja.
Ajateltuaan asiaa hetken Darya Vysokih keksii yhden esimerkin venäläisten miesten ja naisten eriarvoisuudesta työelämässä. Johtamista opiskellut nuori nainen työskenteli Brysselissä EU-harjoittelussa viime vuonna.
?Siellä keskustelin venäläisen diplomaatin kanssa. Selvisi, että diplomaatiksi naisen on edelleen lähes mahdotonta päästä.?
Vysokih sanoo haluavansa kyllä tulla urallaan kohdelluksi samanarvoisesti, mutta treffeillä perinteisesti. Tällä hetkellä hän asuu Hampurissa, ja yksi asia on toisin kuin kotona.
?Jos Venäjällä poika pyytää ulos, hän maksaa kaiken. Täällä Saksassa
ei. Saksalaiset tytöt nimenomaan haluavat usein maksaa oman osuutensa,
joten pojat eivät välttämättä edes tarjoudu maksamaan.?
Seuraavilla neljällä sivulla Suomessa asuvat venäläiset ja venäläis
taustaiset miehet puhuvat naisista.
Si vu 28
YLIO P P ILAS LE H T I
nuor illa naisilla
on muodissa Lady
Gaga -tyyli.?
Ilia Kalioujnov-Salminen, 29,
kanttori, musiikkipedagogi ja
freelance-artisti. Oli edellisen Talent Suomen finaalissa.
Asuu Punavuoressa, syntynyt
Pietarissa.
?Perinteisesti Venäjällä nainen
on vastannut kodista kokonaan.
Nuoret venäläiset ovat parisuhteissaan tasa-arvoisempia. Nykyään se, kumpi tulee ensimmäisenä kotiin, alkaa laittaa ruokaa ja
pesee pyykit.
Venäjällä on jo paljon menestyneitä uranaisia, joten ei voi sanoa, että naisten homma olisi enää
vain istua kotona. Neuvostoaikana kaikki tekivät töitä yhteiseksi hyväksi. 1990-luvulla tilanne
on muuttunut ja naiset ovat olleet
oma-aloitteisempia töiden suhteen
ja halunneet uralla eteenpäin.
Kun olen seurannut ystäviäni
Pietarissa, olen huomannut, että
nyt nuorilla naisilla on muodissa
Lady Gaga -tyyli. Siihen kuuluu,
että pitää näyttää coolilta ja antaa kuva, että mikään ei voi horjuttaa heitä. Tunteellisuus ei ole
muodissa.
Naisen ei kannata mielestäni
matkia muita. Arvostan sitä, että
nainen on itsenäinen, naisellinen
ja että hänellä on omia mielipiteitä. Ulkonäössä arvostan rohkeutta, sitä että nainen vaikka
uskaltaa laittaa päällensä jotain
sellaista, mitä toiset eivät. Kannattaa erottua joukosta, koska nykyään omalla tyylillä pärjää.
Suomalaisilta tytöiltä kaipaisin enemmän naisellisuutta.?
KESKITY KOHTEESEEN
?Pietar issa
N o 1 2 / 20 1 2
S iv u 29
KESKITY KOHTEESEEN
YLI O PPI L A S L EH T I
Anton Nikolenko, 26, opiskelee neljättä vuotta kansantaloustiedettä Helsingin yliopistossa. Muutti Suomeen
7-vuotiaana. Hänen vanhempansa ovat kotoisin Pietarin
seudulta. Asuu Sörnäisissä.
N o 1 2 / 20 1 2
?Venäjällä on Neuvostoliiton jäänteenä laki, joka kieltää naisilta
esimerkiksi metrokuskina tai palomiehenä työskentelyn. Kolme
vuotta sitten asia tarkistettiin
moskovalaisessa hovioikeudessa,
ja silloin vahvistettiin, ettei se ole
Venäjän perustuslain vastaista.
Venäjällä ajatellaan, että naisen ensisijainen funktio on näyttää hyvältä. On myös hyväksyttyä, että nainen elää miehensä
rahoilla.
Kodinhoito koetaan Venäjällä
naisen tehtäväksi. Tunnen venäläisiä miehiä, jotka eivät ole koskaan pesseet pyykkiä tai juuri tehneet itselleen ruokaa. Tällainen on
Suomessa harvinaista ja suomalaisen miehen omastakin mielestä
noloa. Venäjällä ei.
Itse arvostan naisessa älykkyyttä ja yleissivistystä. Pitää olla
kunnianhimoa muihinkin asioihin
kuin omaan ulkonäköön ja keittiötaitoihin liittyen.?
Si vu 3 0
?Tunnen venäläisiä
miehiä, jotka eivät ole
koskaan pesseet pyykkiä.?
YLIO P P ILAS LE H T I
KESKITY KOHTEESEEN
Dima Ivanov, 59, taksikuski.
Asunut Suomessa vuodesta
1991. Kotoisin alun perin Volgan mutkasta, Korgin kaupungista. Asuu Vantaalla.
?Nuoret miehet katsovat
liikaa pornofilmejä. Niissä
naarasta.?
S iv u 3 1
N o 1 2 / 20 1 2
kohdellaan naista kuin
?Venäläinen mies kaipaa naisesta hyvää emäntää. Hän odottaa,
että ruoka on valmiina, kun mies
tulee kotiin. Mies pitää myös siitä,
että nainen osaa kuunnella.
Mies odottaa, että nainen on
kaunis ja laitettu. Mies haluaa
naisen oleva viehättävä, käyttävän korkokenkiä ja meikkiä. Venäjällä nainen on kaikkialla huoliteltu, ruokakaupassakin.
Kävelytapakin vaikuttaa. Se
ei käy, että nainen kävelee kuin
sotilas. Siskoni kysyi minulta 30
vuotta sitten, miten hän voisi olla
houkuttelevampi. Hän oli silloin
naimaton. Katselin häntä ja sanoin, että kävelytapasi on aika
huono. Hän kun käveli marssien.
Sisko löysi pian poikaystävän, ja
vuoden päästä hän oli naimisissa.
Miehen kiinnostus naiseen
sammuu, jos nainen on liian innokas heti tapaamaan, lähtemään
elokuviin tai kävelylle puistoon.
Naisen ei kannata heti suostua
kaikkeen. Naisen pitää pysyä ensin loitolla. Mies voi olla rohkea ja
röyhkeä, mutta nainen ei. Mies pitää itsenäisestä naisesta, mutta ei
itsepäisyydestä.
Nuoret miehet katsovat liikaa
väkivaltaelokuvia ja pornofilmejä. Niissä kohdellaan naista kuin
naarasta, mikä on huono. Se on
myrkyllistä ihmisen sielulle. Pitäisi lukea vaikka Dostojevskia ja
T?ehovia.?
Alexei Razumovsky, 42. Kotoisin Pietarista, muutti Suomeen
vuonna 2000 perustamaan
venäjänkielistä radioasema
Sputnikia. Asuu Helsingissä.
?Venäjällä miehen saaminen on
naiselle kilpailu. Naisen pitää
houkutella miestä. Suomessa tilanne on toinen.
Muistan äitini sanoneen minulle, kun olin lapsi, että 25-vuotiaana naisen pitää olla avioitunut.
Tilanne on edelleen sama maaseudulla. Suurissa kaupungeissa naisen ei odoteta samalla lailla avioituvan ja saavan lapsia.
Ortodoksisen kirkon valta kasvaa koko ajan Venäjällä. Kirkko
opettaa, että mies on naisen pää.
Suomessa nainen voi olla perheen
pää. Tai koko maan.
Mies ajattelee Venäjällä, että
naisen pitää olla miehen vallan
alla. Mies odottaa, että nainen
näyttää valokuvamallilta ja valmistaa herkullista ruokaa.
Naiset eivät ole tyytyväisiä
miehiinsä: miehet juovat, polttavat ja heillä on rakastajia. Jos
nainen ansaitsee enemmän rahaa
kuin mies, mies hermostuu. Venäläinen mies suhtautuu epäilevästi
siihenkin, jos nainen ajaa autoa.
Katsoin tilastoja, ja Venäjällä feminististä liikettä tukee vain
seitsemän prosenttia kansasta.
Miehistä 45 prosenttia on tällaista
liikettä vastaan.
Mutta asiat ovat muuttumassa. Nainen voi Venäjällä toteuttaa
itseään kaikilla aloilla koko ajan
enemmän.
Pietarin entinen pormestari
Valentina Matvijenko on sanonut,
että jotkut miehet ovat Venäjällä sovinisteja, mutta 15 vuoden
päästä nainen voi olla Venäjän
presidentti.? Y
N o 1 2 / 20 1 2
KESKITY KOHTEESEEN
YLI O PPI L A S L EH T I
Si vu 3 2
?Jos nainen
ansaitsee enemmän
rahaa kuin mies ,
mies hermostuu.?
Tämän mainoksen ovat maksaneet ehdokkaat itse.
926
Eekku Aromaa, 31
YTM, pääsihteeri
Helsinki, jossa kaupunkilaisen on
hyvä.
939
Mari Holopainen, 31
Tohtoriopiskelija, KTM,
kaupunginvaltuutettu
Kekseliäs kaupunki
954
Otso Kivekäs, 33
Ohjelmistoarkkitehti, Helsingin
Polkupyöräilijöiden VPJ
Baana on auki, on aika avata
tietojärjestelmät
969
Pauliina Lehtinen, 34
VTM, kansanedustajan avustaja
Pienten, puistojen
ja palveluiden puolesta.
988
Johanna Nuorteva, 33
Toiminnanjohtaja,
varavaltuutettu
Asuntoja, joukkoliikennettä,
autoton kampus!
1007
Marko Rosenholm, 24
Farmaseutti
Helsinki ei unohda ketään
1022
Mikko Särelä, 37
Tekniikan tohtori, tutkija
Rakennetaan lisää kantakaupunkia.
944
Sirkku Ingervo, 52
Erityisopettaja, teol.yo
kaupunginvaltuutettu
Tukea nuorten, lapsiperheiden ja
ikäihmisten arkeen!
959
Tuuli Kousa, 33
Kaupunginvaltuutettu,
Master of Laws
Kotikaupunki kodiksi,
projektina Helsinki
971
Turkka Louekari, 28
Taloustieteen opiskelija,
HeVi:n hallituksen jäsen
Asuntoja, pikaratikoita
ja tarkkaa taloutta
989
Sari Näre, 53
Valtiotieteen tohtori,
sosiologian dosentti
Kokemusta, katsomusta,
kutsumusta.
1011
Hanna Sauli, 31
VTM, kansainvälisten asioiden
asiantuntija
Hanna?s Happy Helsinki
1028
Tuomas Tuure, 25
VTK, kehityssihteeri
Pienen ihmisen asialla
? yhdenvertainen Helsinki
930
Martti From, 49
Senior Advisor, HUYK seniorit ry
Hallituksen puheenjohtaja
Ketään ei syrjäytetä
948
Kati Juva, 54
Dosentti, neurologian
erikoislääkäri
Vanhusten yksilöllinen kotihoito ja
omaisten tuki
963
Merja Kähkönen, 28
Pääsihteeri, HuK
Vihreä M
977
Jani Moliis, 32
Kehitysjohtaja, VTM
Parempaa Helsinkiä kehittämässä!
990
Maria Ohisalo, 27
VTM, projektitutkija,
jatko-opiskelija
Helsinki, jossa kaikki pelaa
1012
Anni Sinnemäki, 39
Kansanedustaja,
kaupunginvaltuutettu
Asfaltti murtuu
1031
Elina Valkama, 33
VTK, aineenopettajaopiskelija
Lapsilla ja eläimillä ei ole ääntä
? sinulla on!
935
933
Jasmin Hamid, 28
Varavaltuutettu,
teatteritaiteen maisteri
Rohkea ja moderni.
Ernesto Hartikainen, 29
Diplomi-insinööri,
kauppatieteiden yo
Kuubalaisella intohimolla
suomalaista tehokkuutta
952
950
Viljami Kankaanpää, 23
Biologian ja antropologian
opiskelija
Luonto lähelle kaupunkilaisia!
Emma Kari, 29
Eduskunta?avustaja,
kaupunginvaltuutettu
Jotta Helsingissä voisi hengittää
968
965
Kalle Könkkölä, 62
Toiminnanjohtaja, LuK
Esteetön maailma,
esteetön Helsinki.
Toivo Laitinen, 23
Valtiotieteiden yo,
ravintolatyöntekijä
Toiminnan ja äänen kaupunki
986
Laura Nordström, 31
Kehitysministerin erityisavustaja
(äitiyslomalla), varavaltuutettu
Tilaa kaikille
987
Pilvi Nummelin, 23
Sairaanhoitaja,
valtiotieteiden yo
Terve Helsinki!
1001
997
Erkki Perälä, 30
Kaupunkiaktivisti, VTK
Tehdään Helsinki yhdessä.
Simo Raittila, 23
Opiskelija, freelancer
Vapaampi Helsinki,
elävämpi kaupunki.
1018
1016
Sylvi Soramäki-Karlsson, 63
Suomen kielen lehtori
Kypsästä maltista valtti!
Leo Stranius, 38
Pääsihteeri,
ympäristöasiantuntija
Tulevien sukupolvien Helsinki
1035
Vesa Virri, 38
Historian ja yhteiskuntaopin
opettaja
Uskaltaa uskaltaa
1036
Maria Vuorelma, 29
MMK, koordinaattori
Kestävää kehitystä
kahdella kotimaisella
Kunnallisvaaliohjelma ja ehdokkaat osoitteessa www.helsinginvihreat.fi
VIIMEISET SANAT
YLI O PPI L A S L EH T I
Elokuvasta tekee hyvän se,
mitä siitä on leikattu pois.
E i - n äy t t ä m i s e n t a i t o
V a l k o k a n k a a l l e h e i j a s t u u palohälytin. Palokunta saa hälytyksen ja
kiirehtii paikalle. Näytetään kotona sängyssään nukkuva nainen, joka herää
savuun. Ehtiikö palomies pelastaa naisen ennen kuin on liian myöhäistä?
Tätä emme voisi jännittää, ellei leikkausta olisi keksitty.
Eri filminauhojen yhdistäminen mahdollisti sen, ettei tapahtumia tarvinnut kertoa yhteen putkeen. Teippaamalla yhteen kuvanauhaa apuun kiirehtivistä palomiehistä ja savua yskivästä naisesta saadaan aikaan illuusio
erillisistä, mutta samanaikaisista tapahtumista. Saadaan aikaan jännitystä.
Palon lopputuloksena ei ollut kasa tuhkaa, vaan ensimmäinen jännäri,
Life of an American Fireman vuodelta 1903.
Kuten elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock kuolemattomasti laukoi:
?Draama on elämää, josta on leikattu pois tylsät kohdat.?
Siinä missä kirjailija kertoo tarinan, elokuvantekijä näyttää sen. Ja mitä
parempi elokuvaohjaaja on, sitä herkemmin hän on aistii, milloin jokin asia
kannattaa näyttää ja milloin se on parempi jättää näyttämättä.
Hyvä ohjaaja ymmärtää, mitä leikata pois.
K a t s o t a a n n y t v a i k k a ranskalaisen Jacques Audiardin viimeisintä
elokuvaa. Luihin ja ytimiin kertoo epätavallisesta suhteesta, joka syntyy
nyrkkeilijän ja miekkavalaiden kouluttajan välille. Nyrkkeilijä, Ali nimeltään,
on pienen Sam-pojan vastentahtoinen yksinhuoltajaisä.
Elokuvan loppupuolella on kohtaus, jossa isä ja poika retkeilevät lumisessa metsässä. He kävelevät järvelle ja hassuttelevat liukkaalla jäällä.
Isä kääntää hetkeksi selkänsä. Seuraa otos, jossa näytetään isä edestäpäin
kuvattuna. Hän katsoo etuviistoon, ohi yleisön. Sam näkyy kaukana jäällä
isänsä takana. Sitten Sam katoaa. Se on pelkkä vilahdus.
Mutta välittömästi me tiedämme.
Ali-isä kääntää selkänsä, hänen katseensa vaeltaa ympäri jäässä olevaa
järveä. Poikaa ei näy missään. Ali menee paniikkiin, yrittää etsiä poikaansa.
Sitten ohjaaja tekee raakalaismaisen, härskin tempun. Äkkinäinen leikkaus poikaa etsivästä isästä suoraan jään alle. Vedessä kelluu pojan eloton
ruumis. Kuvassa etualalla näkyy pieni käsi.
Tässä vaiheessa kiemurtelen penkissä ja hikoilen. Tämä on kylmintä
kyytiä, mitä olen hetkeen elokuvissa kokenut.
Ennen tapahtumia järven jäällä Ali oli minulle vain raakalainen.
Mutta kun nyrkkitappeluista nauttiva ja naisia kaatava korsto näytetään
voimattomana kaapimassa lunta jään päältä, alan samaistua Aliin. Ihan
kuin ohjaaja sanoisi: Katso, ei se ole niin paha. Ihminen vain. Vaikka onkin nyrkkeilijä.
Olen valmis heiluttamaan valkoista lippua.
Audiardista tekee suuren elokuvantekijän se, että hän uskaltaa lyödä
ensin yllätyksen halolla päähän ja pidellä sitten kiinni kainaloista seuraavaa iskuaan pihdaten.
Ei ole sattumaa, että Audiard aloitti uransa elokuvateollisuudessa juuri leikkaajana. Sillä eivät käsikirjoittajat, eivät ohjaajat, vaan juuri leikkaajat
ovat elokuvantekijöistä niitä,
jotka hallitsevat jännityksen
luomisen. Kuin matemaatikko Pythagoraan lauseen.
Ja jännitys on se, mikä
saa katsojan elämään elokuvassa.
Mutta Hitchcockin
l e n t ä v ä ä lausetta ? draama on elämää ilman tylsiä
kohtia ? ei saa ottaa liian kirjaimellisesti. Koska silloin
elokuva alkaa puuduttaa.
Koko ajan olisi joku hukkumassa jään alle.
Kuvaus ja leikkaus, näyttäminen ja ei-näyttäminen
erottavat erityisen hyvän
5 0 e u r o n S ENTTI
a l aty y l i
Palstalla harrastaja kertoo, mikä vetää erikoisen harrastuksen pariin.
Tällä kertaa vuorossa mallasviskiharrastus.
N o 1 2 / 20 1 2
?Harrastuksen tärkein elementti on maistelu. Jos
maistaa kahta mallasviskiä rinnakkain ja ne ovat ihan
erilaisia, niin kiinnostaa tietysti, miten ne on tislattu.
Harrastukseen kuuluu myös viskikulttuuriin ja
-perinteisiin ja juoman valmistukseen tutustuminen.
Olen käynyt harrastuksen merkeissä panimovierailuilla ja matkoilla, muun muassa Skotlannissa.
Kallein itse ostamani viskipullo maksoi 300 euroa. Se voi kuulostaa paljolta, mutta esimerkiksi viiniharrastus on helposti kalliimpaa ja siinä on toisinaan
enemmän elitismiä.
Si vu 3 4
Viskiharrastus ei ole ryyppäämistä. Jos lasissa on
viskiä, joka maksaa viisikymmentä euroa sentti, päihdyttää itsensä mieluummin jollakin muulla. Harrastajat suhtautuvat viskiin terveellä hartaudella.
Hienointa on, kun pääsee maistamaan jotain ihan
ainutlaatuista ? vaikka sellaista viskiä, joka on tehty jo
ennen kuin omat vanhemmat ovat syntyneet. ?
Linda Hackman, Suomen Mallaswhiskyseuran
hallituksen jäsen
teksti IIRIS LAGUS
YLIO P P ILAS LE H T I
VIIMEISET SANAT
k u l t t u u r ie s s e e
elokuvan keskinkertaisesta. Luihin ja ytimiin on ehdottomasti erityisen
hyvä elokuva, mutta se ei siltikään voittanut pääpalkintoa Cannesin elokuvajuhlilla.
Palkinnon voitti teos, joka näennäisesti rikkoo Hitchcockin aforismia.
Voittajaelokuvassa on nimittäin lähinnä tylsiä kohtia.
Elokuvassa kahdeksankymppinen Anne avaa eräänä päivänä keittiön vesihanan eikä sulje sitä. Pian Annella diagnosoidaan muistisairaus, ja aviomies
Georges alkaa hoitaa häntä. Michael Haneken Amouria rytmittävät Annen saamat sairauskohtaukset, joiden myötä hän taantuu hiljalleen pikkulapsen tasolle.
Mutta sairauskohtauksia Haneke ei näytä. Hän hyppää niiden yli.
Kohtausten sijaan kamera seuraa Georgesia kotiaskareiden äärellä:
syöttämässä Annea, auttamassa häntä vessaan. Suru elämänkumppanin
menetyksestä on viiltävää. Niin paljon on jäänyt sanomatta.
Elokuvan loppupuolella Georges avaa keittiön vesihanan.
Suuri elokuvantekijä voi yhtä hyvin näyttää ne arjen tylsät kohdat ? siivoamisen ja kaupassakäynnin ? ja nostattaa silti palan kurkkuun. Hanan
avaamisesta me arvaamme, että jotakin rankkaa on tulossa.
Ja totta kai Hitchcock tiesi vallan hyvin, ettei pelkillä huippukohdilla
pitkälle pötkitä. Hän myös näin: ?Jos elokuva on hyvä, äänen voi kääntää
pois ja yleisö tajuaa silti, missä mennään.?
Pelkkä kuva riittää, jos kuvat ovat juuri oikeita.
teksti JUTTA SARHIMAA
Kirjoittaja on elokuvakriitikko, joka sai katsoa Hohdon
10-vuotiaana äidin erikoisluvalla.
Jacques Audiardin elokuva Luihin ja ytimiin tulee elokuvateattereihin
marraskuussa, Michael Haneken ohjaama Amour helmikuussa.
kuvitus antti grundstén
KYLLÄ:
EI:
t u o m iol l a
Palstalla kerrotaan, mikä on hyvää ja huonoa juuri nyt.
Helsingin yliopisto sulkee polemiikkia herättäneen
dosentti Johan Bäckmanin sähköpostin. Nyt Suomen
ja Venäjän suhteiden kommenttaattorille jää entistä
enemmän aikaa jakaa viisauttaan tiedotusvälineille.
Helsingin kaupunginmuseolta ilmestyi lokakuussa
kiinnostava teos: Porrashuoneet ? helsinkiläisten porrashuoneita 1800-luvulta 1940-luvulle.
Ruotsissa myönnetään asunnon ostajille jo 125 vuoden
asuntolainoja (Taloussanomat 11.10.) Optimistisessa
naapurissamme eliniänodotteetkin ovat toista luokkaa kuin meillä.
Helsinkiin avattiin lokakuussa Hard Rock Café. Sinne aiotaan kerätä esineistöä Apocalypticalta, HIMiltä
ja The 69 Eyesilta. Raikas tuulahdus 2000-luvun alun
suomalaisen musiikin menestysvuosilta.
Hard Rock Cafén saapuminen Suomeen saa väistämättä haikailemaan myös 90-luvun viihderavintolakonseptin, Planet Hollywoodin paluuta. Olosuhteet
ovat ainakin suopeat: talous on taas kriisissä ja Arnold Schwarzeneggeriltäkin on tulossa uusi elokuva.
S iv u 3 5
N o 1 2 / 20 1 2
Kun tuotantoyhtiö Solar Films ei saanut kasaan elokuvaa
83-vuotiaaksi eläneestä Mannerheimista, yhtiö nappasi helpomman palan: joulukuussa saa ensi-iltansa Solar
Filmsin tuottama elokuva 14-vuotiaasta Robinista.
VIIMEISET SANAT
YLI O PPI L A S L EH T I
Luimme
g r a d u r at s i a
kirjailija
V i r p i Hä m e e n - A n t t i l a n
gradun
Viewpoints to a Poetics of Narrative
in Ancient Indian Literature: a study
of the main Sankrit versions of the
Pañcatantra. Part 1, Introduction
and structural analysis
Pääaine: Etelä-Aasian tutkimus
Valmistumisvuosi: 1996
Opiskeluaika: 19 vuotta
R
A R
A :
A
N
U
O S A
D A T
V
U
L
Aineisto: Intian kirjallisuuden tunnetuimpiin klassikoihin lukeutuva Pañcatantra-satukokoelma.
Johdanto: ?Tutkimuksen tavoitteet: 1. Pañcatantran
neljän version rakenteellisten ratkaisujen ja narratiivisten tyylien analyysi. 2. Kulttuurisen viitekehyksen ja
yleisön vaikutuksen arvioiminen kussakin tapauksessa.
3. Yksinkertaisen proosanarratiivigenren arvioiminen
sanskritinkielisessä kirjallisuudessa ja sen suhde klassiseen esteettiseen ajatteluun Intiassa.?
Johtopäätös: ?Tutkielma valottaa myös versioiden eroavaisuuksia, joissa voidaan havaita esteettisen maun (ja
yleisön) vaihtumisesta johtuvaa siirtymistä taidokkaan
elliptisestä ja intellektuaalisesta merkitysten ja tasojen
eroilla operoivasta ilmaisusta toisaalta viihteellisemmän
mutta samalla puhtaasti narratiivisia keinoja rikkaammin
hyödyntävän proosan suuntaan ja toisaalta kansanomaisuutta lähenevän yksinkertaisen oppitekstin suuntaan.?
Synnytystuskat: ?Gradun aloitus viipyi, koska epäröin valita pääainetta. Lisäksi pidin opinnoista taukoa
1990-luvulla lasten synnyttyä. Gradun ollessa kesken sain
massiivisen välilevytyrän enkä pystynyt istumaan moneen
kuukauteen. Kirjoitin makuulla tai seisten. Palkitsevinta
oli se, että saatuani kokoon hyvän suunnitelman ja rungon
työ alkoi sujua kuin itsestään. Ajatuksia syntyi niin paljon,
että niitä piti panna syrjään odottamaan. En juuri tarvinnut tsemppausta. Siitä oli kyllä suuri hyöty, että aviomies
oli samalla alalla. Ideoistaan sai keskustella jonkun kanssa,
joka ymmärtää niitä syvällisesti.?
Tarkastajat: Asko Parpola, Hannu Riikonen
N o 1 2 / 20 1 2
Kiittävät: Työn hyvää suunnittelua, toteutusta ja tulosten selkeää kirjaamista. Aiemman tutkimuksen kritiikin
ja omien näkemysten perustelun vakuuttavuutta.
Moittivat: teksti elina loisa
kuva TOMMI TUOMI
Si vu 3 6
Terveisiä
k u p l as t a
kol u m n i S OM E L I E R
T i e d ä t t e h ä n o t s i k o t , joissa kerrotaan, että jokin asia ?kuohutti sosiaalisessa mediassa?? Ne otsikot
syntyvät minunkaltaisteni ihmisten takia.
Olen alle kolmekymppinen, akateemisesti koulutettu toimittaja Helsingistä, ja newsfeedini täyttyy
toisten nuorten koulutettujen kaupunkilaisten päivityksistä. Toimittajien lähinnä.
Kun kaksi tai kolme Facebook-kaveriani keuhkoaa
Sauli Niinistön syrjäytymisraportista tai perussuomalaisten naamagalleriasta, tuntuu, että kansa tosiaankin raivostui. Sosiaalinen media kuohahtaa, ja minä
saatan kirjoittaa siitä jutun.
V i e l ä k e v ä ä l l ä e m m i n Twitteriin liittymistä. Tuttavat (ne samanmieliset) houkuttelivat, että ? toisin
kuin Facebookissa ? Twitterissä voi ajautua keskustelemaan kenen kanssa tahansa.
Twitterissä on yli 500 miljoonaa ihmistä, joiden
päivitykset ovat kaikkien nähtävillä. Kenties kupla puhkeaa, ajattelin.
Loin itselleni tilin ja aloin lisäillä itselleni seurattavia: toimittajia, mediataloja, poliitikkoja. Koulutettuja
kaupunkilaisia.
Ei, en rakentanut kuplaani tietoisesti. Ihmisellä
vain on tapana hakeutua kaltaistensa seuraan ja suodattaa informaatiosta omaa maailmankuvaa ja mielipiteitä tukevat tiedonjyvät.
Ja on toinenkin syy: koulutetut kaupunkilaiset ovat
suomalaistwiittaajissa yliedustettuja.
?Se on kuin Suomi24 fiksuille?, sanoi aina vaatimaton Tuomas Enbuske Imagen haastattelussa viime keväänä.
T w i t t e r i n o n u u m o i l t u lyövän lopullisesti läpi
Suomessa tänä vuonna. Suomi-Twitterin suuri nimi,
Urheilulehden uutispäällikkö Esko Seppänen twiittasi viime viikolla:
?Huomio Twitteristä Suomessa: Kun twiittaaja kehuu jotakuta, laitetaan nimi @-muodossa. Kun kritisoidaan, isketään pelkkä sukunimi.?
Siis vaikka tekniikka antaisi myöten, suurempi
haaste sosiaalisen kuplan puhkeamiselle on suomalainen keskustelukulttuuri. Ilman @-merkkiä kritiikin
kohde ei todennäköisesti koskaan saa tietää eriävästä
mielipiteestä.
Miksi pitäisikään? Sehän on varmaan joku
persu. Ei se kuitenkaan ymmärtäisi.
teksti LAURI KOROLAINEN
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden sosiaalisen median kolumnisti, joka toivoo, että nuoret koulutetut kaupunkilaiset jakavat hänen kolumnejaan
sosiaalisessa mediassa toisilleen.
YLIO P P ILAS LE H T I
O l e n r u v e n n u t s t a l k k a a m a a n taideopiskelijoita. Sen jälkeen, kun löysin Taikin opiskelijaravintolat,
olen käynyt siellä lounaalla lähes joka arkipäivä.
Olen se, joka istuu yksinään jokin kirja näön vuoksi auki ja tuijottaa kaikkia pelottavasti hymyillen. Taideopiskelijat ovat niin kauniita ja kiinnostavan näköisiä. Siellä he nyt keskustelevat postmodernismista. Tai
mikä vielä parempaa: opinnoista!
Toimisin ihan samoin, vaikka lähin oppilaitos olisi Kauppakorkeakoulu. Iih, mitkä läppäripussukat! Tekeekö ne nyt Power Pointia? Meneeköhän ne seuraavaksi luennolle?
Sain samoja oireita vuosi sitten. Silloin oli ensimmäinen syksy kahdeksaantoista vuoteen, kun en mennyt kouluun. Kadehdin kavereita, jotka palasivat opiskelukaupunkiin, lainasivat kurssikirjoja ja vaihtoivat
ruokalassa kesäkuulumisia. Teki mieli ostaa edes pari
vihkoa ja penaali.
V i i m e s y k s y n ä s a i n sentään vielä opiskelijakortin, vuoden kestävän stalkkeripassin, jonka avulla saatoin soluttautua opiskelijoiden joukkoon ja kieltää yhden elämänvaiheen päättymisen.
Tämän lehden ilmestyessä lukuvuositarra on vanhentunut. En saanut tilalle mitään korttia, joka kertoisi, mikä nyt olen.
VIIMEISET SANAT
kol u m n i J UUH , E L I K K Ä S
Ka n n at u s o p i s k e l i j a
O l i s i n v a l m i s l i i t t y m ä ä n yliopiston kannatusjäseneksi. Voisin lihottaa ylioppilaskunnan kassaa joka
syksy siitä hyvästä, että saisin lounaan parilla eurolla ja
junamatkat puoleen hintaan.
Kannatusjäsenyyden pitäisi olla mahdollista niin
kauan, kuin henkilö mieltää itsensä opiskelijaksi. Jäsenyys päättyisi, kun henkilö alkaa pitää ruuanlaitosta
eikä koe tarvetta poistua kotoaan ja/tai kun henkilö on
niin vakavarainen, että ei tarvitse alennusta mistään.
Meille kannatusjäsenille opiskelijuus on mielentila.
Kai sitä voisi ilmoittautua kursseille ja juoruilla hetken
ennen luennon alkua, mutta kun valkokankaalle syttyisi valo ja työhönsä kyllästynyt luennoitsija mutisisi hyvät huomenet, poistuisin kirjaston sohvalle odottelemaan lounasaikaa.
Mahdollisuus kannatusjäsenyyteen kitkisi epäterveen
lieveilmiön. Nimittäin nämä huijarit, jotka ovat hakeneet
esimerkiksi tilastotieteen tai matematiikan opiskelupaikkaa ilman pienintäkään aikomusta opiskella. Ja ehkä vieneet paikan joltain tilastotieteen nuorelta toivolta.
M i n ä e n o l e tarpeeksi juonikas sellaiseen. Museoin
opiskelijakorttini ja etsin uuden viiteryhmän.
Se odottaakin jo: pahamaineiset 20?30-vuotiaat,
tämän hetken vakavin riskiryhmä, jonka edustajat haeskelevat paikkaansa maailmassa jatkuvan epävarmuuden ja ristiriitaisten paineiden alaisina.
Mikäs siinä, jos jäsenkortin saisi.
teksti NOORA MATTILA
Noora Mattila on toimittaja
ja Ylioppilaslehden kolumnisti,
joka tulee päivittäin ajatelleeksi.
kuvitus ANTTI GRUNDSTén
m ie l i p i t e e t
Ilmianna status tai twiittaus (status@ylioppilaslehti.fi).
Saat palkinnon, mutta se ei ole Meksikon-matka.
Palautetta toimitukselle:
?Semir ben-amor pelaa jokereissa
eikä ifk:ssa!!!?
Lukija
?Kiitosta lehden uudistamisesta
koko toimituskunnalle. Sisältö on
muuttunut paljon monipuolisemmaksi ja kiinnostavammaksi kuin
vanhassa lehdessä.?
Lukija
?Ylioppilaslehti julkaisee lähes jokaisessa numerossaan palautetta, jossa lukija kertoo lehden "tason laskeneen". Voi vain kuvitella
kuinka korkealla se on joskus aikoinaan ollut!?
Aleksi Huhtanen
Tykkäysten määrä: 5
?Hei, jos näet jossain PK-seudulla
auton alle jääneen eläimen raadon
(joka muistuttaa edes etäisesti
kissaa), niin kerrotko. Jep. Elokuvaa tässä.?
Elli Toivoniemi
Tykkäysten määrä: 14
?Olin juuri ensimmäisessä haastattelussa graduni johdosta. Demiin.?
Visa Kurki
Tykkäysten määrä: 17
S iv u 3 7
N o 1 2 / 20 1 2
?Olipa todella ROHKEAA uudistaa
Ylkkärin ulkomuoto ja ottaa pääkirjoituksen aiheeksi kirkko ja sen harrastama terrori. UPEAA. Voin kuvitella minkä määrän saastaa olet saanut
kaikilta näiltä, joiden mielenterveyden kirkko on jo ehtinyt horjuttaa.?
Lukija 58 v
Facebook:
VIIMEISET SANAT
YLI O PPI L A S L EH T I
study buddy
Lää k i k s e n
lapsinero
Palstalla vanhat opiskelukaverit muistelevat toisiaan.
Kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Minerva
Krohnin ei tarvinnut opiskeluaikoina päntätä. Aikaa
jäi tärkeämmille asioille eli opiskelijatoiminnalle ja
juhlimiselle.
?Mimmo aloitti lääkiksen 16-vuotiaana. Hän kävi vielä
lukiota, mutta halusi osallistua lääkiksen pääsykokeeseen. Ja pääsi sisään.
Hän on äärimmäisen älykäs. Olimme erilaisia opiskelijoita. Itse olin tunnollinen lukija ja kävin luennoilla. Mimmohan ei missään luennoilla käynyt, sellainen
opiskelu oli hänelle liian hidasta. Ryhmäopetuksessa
hän toki kävi. En usko, että hän ikinä reputti tenttejä. Muistan kuinka luin ja luin massiiviseen sisätautien
tenttiin, mutta Mimmon tarvitsi lukea aineisto kerran,
ja se oli siinä, tentti oli suoritettu. Tätä piirrettä olen
hänessä ihmetellyt.
Hän oli opiskeluaikoina mukana järjestötoiminnassa ja opiskelijapolitiikassa. Hän oli kova juhlimaan. Hänen kodissaan oli aina jonkin sortin juhlat käynnissä,
moni opiskelija kävi varmasti silloin Mimmon bileissä
Mariankadulla.
Hän on poikkeuksellinen ihminen. Jokainen hänet tavannut muistaa hänet jatkossa. Tutustuessamme ajattelin itse aluksi, että onpa outo tyyppi. Itse kun
olen hyvin tavis. Kun tutustuin häneen paremmin,
huomasin, että hän on ihminen, jolla on suuri sydän.
Mimmo ei arvota ihmisiä, vaan hän tutustuu jokaiseen
ensin. Mimmo on ennakkoluuloton, hän on sitä sekä
ihmisten että asioiden suhteen.?
teksti johanna mitjonen
Minerva Krohn ja Tiina Vaitilo opiskelivat yhdessä
1990-luvulla Tampereen yliopistossa. Vaitilo työskentelee nykyään Helsingin yliopistollisessa sairaalassa
naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinä. Kuvassa
Krohn (toinen oikealta) ja Vaitilo (ensimmäinen oikealta) Tampereen yössä suuntaamassa jatkoille.
p o p u l a a r i t ie d e t t ä
Vä r i s e v ää
j o h d at u s ta
Tutkijat ovat kehittäneet käsineen, joka auttaa etsimään hukassa olevan tavaran.
N o 1 2 / 20 1 2
Kuvittele, että olet kaupassa ja haluat ostaa tuorehiivaa. Tiedät, että se on jossain päin kylmähyllyä maitojen ja margariinipurkkien välissä. Seisot kylmähyllyn
edessä, mutta hiivapakkaus ei vain osu silmään.
Tietotekniikan tutkimuslaitoksen ja Max Planck
-instituutin tutkijat ovat kehittäneet avun etsijälle: ?tuntopalautekäsineen?, joka johdattaa ihmisen etsimänsä
esineen luokse värisemällä.
?Hanskassa on neljä värisevää komponenttia?, tutkimusryhmässä mukana ollut Petteri Nurmi Tietotekniikan tutkimuslaitoksesta.
Jos hanska haluaa ohjata ihmistä oikealle, hanskassa oikealla puolella oleva komponentti alkaa väristä. Jos
taas etsittävä esine on vasemmalla, vasemmanpuoleinen
komponentti värisee.
?Vähän vastaavalla tavalla kuin vaikka kännykkä värisee?, Nurmi sanoo.
Si vu 3 8
Miten se hanska sitten tietää, missä päin hyllyä tuorehiivapakkaus lymyää?
?Se on pienen tietokoneen kautta yhteydessä kaupan järjestelmiin. Niissä järjestelmissä on tieto siitä, missä tuote sijaitsee.?
Tai siis voisi olla. Ihmehansikasta ei kannata vielä kysellä Stockmannilta, sillä sitä ei ole vielä tuotteistettu.
Tutkimusryhmä on toistaiseksi kehittänyt vain yhden prototyypin hanskasta. Mutta joku voi ostaa miesten kehittämän tekniikan ja tuoda sen kauppoihin.
Tekniikasta voi olla hyötyä myös muualla kuin supermarketissa. Hanskaa voisi käyttää periaatteessa minkä
tahansa esineen etsintään. Vaikka avainten.
?Silloin avaimiin pitäisi liittää jokin siru, jonka hanskassa oleva tietokone tunnistaisi. Ja se on toki mahdollista?, Nurmi sanoo.
teksti VAPPU KAARENOJA
kuva Antti Grundstén
YLIO P P ILAS LE H T I
Georgian
VIIMEISET SANAT
s iv u h e n k i l ö
luoteisosassa
Svanetiassa asuva
mehiläistenhoitaja
viettää iltaa
autotien laidalla.
Käynnissä on
Georgian virallinen
mehiläishoitajien
päivä, jolloin
mehiläistenhoitajat
syövät, juovat ja
juhlivat.
teksti & kuva
MEERI KOUTANIEMI
N o 1 2 / 20 1 2
Meeri Koutaniemi on
suomalainen freelancevalokuvaaja, joka valittiin tänä
vuonna Vuoden lehtikuvat
-kilpailussa vuoden parhaaksi
henkilökuvaajaksi.
S iv u 3 9