A B I N U M E R O m u i s t a t k o m u k a h ä n e t ? 20 2 / 2 1 6
3.4.2016 KULTTUURITALO, HELSINKI Liput palvelumaksuineen alk. 52,50€ / 57,50€ 31.3. KLUBI, TAMPERE 1.4. TAVASTIA, HELSINKI 2.4. LUTAKKO, JYVÄSKYLÄ 6.4.2016 LOGOMO, TURKU TO 7.4.2016 TAMPERE-TALO, TAMPERE LA 9.4.2016 MADETOJANSALI, OULU LIPUT PALV.MAKSUINEEN ALK. 37,50€ LIPUT PALV.MAKSUINEEN ALK.20,00-27,50€ LIPUT PALV.MAKSUINEEN ALK. 27,00€ KE 9.3.2016 (K18/S) THE CIRCUS, HELSINKI LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALK. 27,50€ DARIN 14.3.2016 Helsinki, Tavastia
LIPUT PALVELUMAKSUINEEN ALKAEN 82,50€ LISÄTIEDOT KEIKASTA IRONMAIDENFINLAND.FI KE 29.6.2016 KANTOLAN TAPAHTUMAPUISTO, HÄMEENLINNA WWW.IRONMAIDEN.COM NEW STUDIO ALBUM OUT NOW WORLD TOUR 2016 SPECIAL GUEST
T Ä S S Ä L E H D E S S Ä L I N A J E L A N S K I P r o l o g i 14 S e k S i k o l u m n i S t i m a r i S u o n t o S o i t t i t a P a k o u l u t t a j a k a a r i n a S u o n P e r ä l l e k y S y ä k S e e n , m i k ä o n S u o l i h u u h t e l u n e t i k e t t i . 1 5 y lk a t S a u k S e S S a P i l k o m m e a v a r u u d e n o S i i n . 1 6 P a h i n r i k o S o n v ä l i n P i t ä m ä t t ö m y y S , S a n o o k a n S a i n v ä l i S e n o i k e u d e n P r o f e S S o r i m a r t t i k o S k e n n i e m i S u u r i a k y S y m y k S i ä P a l S t a l l a . 1 7 k o S k a S k o t l a n t i k a a n e i i t S e n ä i S t y n y t , m a a b o n g a r i S a m u v i l j a S e n m i S S i o o n t ä y t e t t y : h ä n n ä k i k a i k k i m a a i l m a n m a a t . 19 h y è r e S k i l P a i l u u n v a l i t u t h a n n e j u r m u j a a n t o n v a r t i a i n e n o v a t S u o m e n m u o t i t o i v o j a , m u t t a i t S e h e P u h u v a t m i e l u u m m i n n o k k o S i S t a j a n a r u n P ä t k i S t ä . 2 h e l e n a e r o n e n o n n a t S i , S u v a k k i h u o r a j a t a v a l l i n e n e S P o o l a i n e n y h ä i t i . 2 6 S u o m e S S a o n k y m m e n i ä t u h a n S i a P e r u S k o u l u l a i S i a , j o i l l e k o u l u o n a i v a n l i i a n h e l P P o a . 3 2 e l o k u v a o h j a a j a o l l i S a a r e l a t e k i v i i m e i S i m m ä n e l o k u v a n S a k u u S i v u o t t a S i t t e n . n y t h ä n o n v a l m i S P a l u u S e e n . 3 6 n e t t i o n P u l l o l l a a n S o v e l l u k S i a , j o t k a k e r t o v a t S ä i l ö v ä n S ä S i e l u m m e , v a i k k a k u o l e m a k o r j a i S i k i n . e P i l o g i 4 4 d o n a l d t r u m P i n h a h m o v e t o a a , j a d i i l i ä k a t S o m a l l a S e l v i ä ä , m i k S i , k i r j o i t t a a v e i k k a l a h t i n e n e S S e e S S ä ä n . 4 6 i i d a S o f i a h i r v o n e n a n t a a v i n k i n : S u h t a u d u t u n t e i S i i n k u i n S ä ä h ä n . 5 k a n S a i n v ä l i S e t S o P i m u k S e t o v a t h u i P P u k i i n n o S t a v i a , k i r j o i t t a a S o n j a h e i S k a l a . 5 1 k u u k a u d e n u h a n a l a i n e n i h m i n e n o n k i e l e n k ä ä n t ä j ä m a r i h a l l i v u o r i . Hienoimmat hetket elävät ikuisesti. S U O M E N S U O S I T U I N K U VA PA LV E L U ifolor.? Kutsut ja kiitoskortit omalla kuvalla alk. 0,89/kpl Valokuvat 10-koko 0,19 Deluxe-kuvakirja 21 x 21 cm alk. 24,95 M A A L I S K U U
N Ä K E M Y S SUO M ESSA O N SA AvUTETTU ilahduttava konsensus siitä, että yhteiskuntamme tulee uudistua purkamalla erilaisia normeja. helmikuun alussa valtioneuvoston tiedotusfoorumilla www.norminpurku.fi julkaistiin laajasti tietoa toteutuneista ja toteutuvista käytännön purkutoimista. hienoa! tarkastellaanpa tämän työn hedelmiä. ENSIKSI N E TOTEUTUN EET. 1. Stokkalta saa partavettä lauantaisin iltaseitsemään. ihan kuin new yorkissa! vaihtoehtoisesti voi tehdä yöretken imatran Prismaan, sillä se on nykyisin auki kymmeneen. helsingin Sanomat antoi tästä saavutuksesta hallitukselle kiitettävän arvosanan norminpurkajana. K ATSOTA A N SITTEN ne mahdollisesti toteutuvat. 1. baarissa saa kohta hakea juoman tiskiltä itselle ja kaverille. ihan kuin berliinissä! Perheja peruspalveluministeri juha rehula (kesk.) pääsi ideallaan otsikoihin. hän tosin unohti, että baarissa saa nyt jo hakea tiskiltä juoman itselle ja kaverille, jos tiskin takana on töissä ihminen, joka tuntee toimenkuvansa. Säädöksissä ei nimittäin lue, että ”jokaisen ihmisen on pideltävä itse juomaansa”. lain käytännön tulkinta onkin lähes kaikkialla pitkään mennyt niin, että yksi voi hakea tiskiltä juomat kahdelle, sillä silloin ei anniskella kahta juomaa yhdelle. itse asiassa sääntely tässä juomannoutoasiassa on mennyt niin pitkälle, että laissa jopa erikseen mainitaan, että seurueelle (vähintään kaksi ihmistä) saa anniskella kokonaisen pullon! (ylioppilaslehti toivoo nuorten, koulutettujen kaupunkilaisten äänenkannattajana, ettei hallitus aio purkaa tätä erillistä pullonormia.) vIIM EISEKSI K ATSOTA A N ne normit, joita ministeriöiden purkulistoilta ei lopulta löytynytkään, vaikka norminpurun luvattiin koskevan ”kaikkia ministeriöitä”. 1. Sukupuoltaan korjaavien pakkosterilointi. Suomi on saanut tästä moitteita kaikilta kuviteltavissa olevilta kansainvälisiltä tahoilta, sillä on oksettavaa, että valtiovalta pakottaa ihmisiä luopumaan lisääntymiskyvystään. itse asiassa koko translaki on täynnä erikoisia normeja, jotka koskevat sukupuoltaan korjaavia, kuten ”elää vastakkaisen sukupuolen mukaisessa sukupuoliroolissa”. translain normien purkamisella tehtäisiin nopeasti säästöjä valtiontalouteen. Pienistä puroista kasvaa iso virta. 2. asevelvollisuuden koskeminen vain miehiä. jos kutsunnat koskisivat kaikkia, ei tarvitsisi säädellä niitä erikseen koskemaan vain miehiä. asiaa voi tarkastella myös hallituksen paljon puhuman ”uudistumisen” näkökulmasta – monessako modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa on Suomen kaltainen jäykkä ja kivikautinen systeemi, jossa kaikki miehet pistetään metsään leikkimään pyssyillä? 3. ulkomaalaisten opiskelijoiden lukukausimaksut. hallitus on päättänyt säännellä yliopistoille erillisen normin, nimittäin 1 500 euron alarajan eu/eta -maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuille. Samalla yliopistojen pitää perustaa kalliit apurahajärjestelmät, jotta tänne tulevat opiskelijat voidaan sitten vapauttaa näistä maksuista. maksujen avulla on tarkoitus myös ”purkaa lainsäädännölliset esteet koulutusviennille”, mutta mysteeriksi jää, mitkä ne konkreettiset esteet ovat tähän asti olleet. 4. turvapaikan saaneiden kotouttaminen. hallitus haluaa lisätä byrokratiaa nimeämällä oleskeluluvan Suomesta saaneiden sosiaaliturvan ”kotouttamisrahaksi”. Sitä voidaan leikata heiltä, jotka eivät osallistu ”kotouttamistoimenpiteisiin”, joista keskeiseen asemaan on laitettu kieliopetus. näkemyksen mukaan Suomessa puhutaan suomea, vaikka viimeksi kun asian tilastosta tarkistin, Suomessa puhuttiin yli 150:tä kieltä, joista vain yksi on suomi. toisaalta äidinkielen opettajat ovat olleet jo pidempään huolissaan suomen kielen tason yleisestä laskusta. kun normeja puretaan asettamalla kielitaidon vaatimus kaikille yhtä korkealle kuin oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille leikkaamalla sosiaaliturvaa kaikilta, jotka eivät suomea riittävän hyvin osaa, valtiontaloudessa säästetään iso lovi. N OR M EILL A SIIS N Ä KöJÄ Ä N voidaan tarkoittaa varsin monia asioita. itse asiassa näyttäisi siltä, että ”norminpurulla” tarkoitettiinkin tässä hallitusohjelmassa normien lisäämistä. mutta ei hätää. onneksi kaikki yllä olevat normit on mahdollista purkaa yhtä nopeasti kuin kauppojen aukioloaikoja säädellyt liikeaikalaki – vaikka jo tänä vuonna. Ei kestä kiittää. • A N T TI PIK K A N E N PÄ ÄTOIMIT TA JA @ A PIK K A N E N P Ä Ä K I R J O IT U S K U v A : E M M A S A R P A N I E M I a n n a a b r e u n y t . f i : S S ä 1 7 . 2 . 2 1 6 ylioppilaslehti 9 2 / 2 1 6 53 Olen aina ollut kiinnostunut luonnontieteistä. Jo lukiossa fysiikka tuntui mielekkäimmältä, sillä siinä tutkitaan kaikkea pienimmistä kvantti-ilmiöistä avaruuden laajimpiin rakenteisiin. Fysiikan opiskelu auttaa ymmärtämään maailmaa ja sen ilmiöitä. Eniten olen kiinnostunut kokeellisesta fysiikasta. Haaveilen urasta teollisuuden parissa. Erityisesti energiantuotanto kiinnostaa, ja viime kesän vietinkin kesätyöntekijänä tuuliturbiinien vaihteita valmistavan Moventas Gearsin tuotekehitysyksikössä. Kesä meni niin hyvin, että sain jatkaa työskentelyä puolipäiväisenä opintojeni ohella. Ilmoitus työpaikasta löytyi laitoksemme kautta. Fysiikan opiskelu on mielenkiintoista, mutta vaatii paljon työtä. Jyväskylän yliopiston fysiikan laitoksella meillä on toimivat opiskelijatilat itsenäiseen työskentelyyn, ja moni tekee harjoitustehtäviä mielellään koululla. Opinnoissa hyvin menestymällä saattaa päästä työskentelemään yliopiston arvostetuissa kiihdytinlaboratoriossa tai nanotalossa. Muutama tuttavani pääsi laitoksen kautta myös työskentelemään CERN:ssä, eli mahdollisuuksia on paljon tarjolla! Mikäli fysiikan opiskelu kiinnostaa, on Jyväskylän yliopisto siihen mainio valinta. Opiskelukavereiden kanssa on helppo tulla juttuun ja nörttihuumoria piisaa. Eli tänne vaan! auttaa ymmärtämään maailmaa Fysiikan opiskelu Fysiikan laitos kouluttaa fyysikoita ja fysiikan opettajia. Fyysikot sijoittuvat tutkijoiksi yliopistoihin ja asiantuntijoiksi teollisuuteen ja moniin muihin fyysikon asiantuntemusta vaativiin tehtäviin. Työllistyminen on erinomaista. Laitoksella tutkitaan hiukkasfysiikkaa, kosmologiaa sekä materiaali-, nanoja ydinfysiikkaa. Laitoksen kiihdytinlaboratorio on Suomen Akatemian pitkäikäisin tutkimuksen huippuyksikkö. Oula Paattakainen OPISKELIJA (FM), FYSIIKAN LAITOS "Fysiikan opiskelu auttaa ymmärtämään maailmaa ilmiöitä." ja sen TEKSTI: MINTTU HYTÖNEN KUVA: PEKKA RÖNKKÖNEN / TÄHTIKUVA
T O I M I T T A J A L T A P R O L O G I L A H JA KKUUS on siitä kaunis asia, että kaikkien voi ajatella olevan lahjakkaita omalla tavallaan. ehkä siksi suomalaisessa opetussuunnitelmassa ei ole määritelmää lahjakkuudelle, ei myöskään ensi syksynä käyttöön otettavassa uudessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa. ”tarvitseeko lahjakas-sanaa käyttää perusteissa? toivon ja uskon, että meidän opettajamme osaavat ottaa opetuksessaan lahjakkaat huomioon”, sanoo opetusneuvos eija kauppinen opetushallituksesta. Sillä tähän lahjakkaalla on perusopetuslain mukaan oikeus. yksilölliset tarpeet kuuluu huomioida opetuksessa. jokaisella on oikeus oppia. Saman lain mukaan oppilaalla on oikeus myös saada tukea esimerkiksi oppimisvaikeuksien takia. näistä periaatteista ja toimintamalleista puhutaan myös uuden opetussuunnitelman perusteissa. ”Siinä on ajatus, että lapsi pääsee mukaan ison yhteisön toimintaan. Se on erittäin tärkeää”, kauppinen sanoo. ”he tarvitsevat ehkä enemmän ohjausta ja läsnäoloa. Sitten tietysti voisi ajatella, että varmaan lahjakkaatkin siitä hyötyisivät.” tutkimusten mukaan muutamasta prosentista jopa kymmeneen prosenttiin lapsista on liian edistyneitä seuraamaan koulun normaalia opetussuunnitelmaa. nämä oppilaat tarvitsisivat tukea siksi, että he osaavat liikaa verrattuna suurimpaan osaan ikäryhmästä. muiden maiden kouluissa lahjakkaiden koulutuksesta puhutaan paljon, mutta Suomessa ei. täällä lahjakkaiden huomiointi jää yleisten säännösten vastuulle – siis niiden, jotka takaavat jokaiselle oppilaalle oikeuden saada oman tasoistaan opetusta. monien mielestä tämä oikeus ei perusopetuslaista huolimatta toteudu. S O N JA S A A R IK O SKI j u t t u l a h j a k k a i S t a l a P S i S t a a l k a a S i v u l t a 2 6 . Tuen ta rpeessa? M I L E N A H U H T A P Ä Ä T O I M I T T A J A A N T T I P I K K A N E N 5 3 3 9 3 3 3 @ a p i k k a n e n A R T D I R E C T O R J A A K K O S U O M A L A I N E N 5 4 4 7 1 1 1 7 @ J S U O M A L A I N E N T O I M I T U S S I H T E E R I S O N J A S A A R I K O S K I 5 3 7 4 8 6 7 9 @ S O N J A S A A R I K O S K I T O I M I T T A J A O S K A R I O N N I N E N 4 8 3 5 4 9 5 @ O S K A R I O N N I N E N t e k i j ö i n ä T Ä S S Ä N U M E R O S S A s o n j a h e i s k a l a , i i d a s o f i a h i r v o n e n , M I L E N A H U H T A , n o o r a i s o e s k e l i , L I N A J E L A N S K I , j o h a n n e s k a a r a k a i n e n , n i k o k e t t u n e n , H A N N A K O I v I S T O , n o o r a k y ö s t i l ä , v E I K K A L A H T I N E N , l a u r a m a t i k a i n e n , r o o s a p o h j a l a i n e n , e m m a s a r p a n i e m i , m a r i s u o n t o , j u s s i s ä r k i l a h t i , M A I J A T A M M I , A N T O N v A N H A M A J A M A A , E l i n a v i t i k k a j a v e e r a v o u t i l a i n e n . P E R U S T E T T U 1 9 1 3 . 1 3 . v U O S I K E R T A . S U O M E N A I K A K A U S L E H T I E N L I I T O N J Ä S E N . I S S N 3 5 5 9 2 4 6 . k ä y n t i j a p o s t i o s o i t e L E P P Ä S U O N K A T U 9 B , 1 . K R S , 1 H E L S I N K I . S Ä H K ö P O S T I O S O I T T E E T E T U N I M I . S U K U N I M I @ Y L I O P P I L A S L E H T I . F I W W W . Y L I O P P I L A S L E H T I . F I , T W I T T E R : @ Y L I O P P I L A S L E H T I O S O I T T E E N M U U T O K S E T J A T I L A U K S E T W W W . Y L I O P P I L A S L E H T I . F I / T I L A A J A P A L v E L U T M E D I A M Y Y N T I P I R U N N Y R K K I O Y , K A R I K E T T U N E N , 4 1 8 5 8 5 3 , K A R I . K E T T U N E N @ P I R U N N Y R K K I . F I , E R J A L E H T O N E N , 4 1 8 5 8 5 2 , E R J A . L E H T O N E N @ P I R U N N Y R K K I . F I , W W W . P I R U N N Y R K K I . F I I L M E S T Y M I S A I K A T A U L U J A M E D I A K O R T T I W W W . Y L I O P P I L A S L E H T I . F I / t o i m i t u s K U S T A N T A J A Y L I O P P I L A S L E H D E N K U S T A N N U S O Y T O I M I T U S J O H T A J A a n t t i k e r p p o l a K A N N E N K U v a M A I J A T A M M I T O I M I T U S E I v A S T A A T I L A A M A T T A L Ä H E T E T Y S T Ä A I N E I S T O S T A E I K Ä P A L A U T A S I T Ä . S E U R A A v A N U M E R O I L M E S T Y Y 2 2 . 4 . 2 1 6 1. julkisen sanan neuvosto 2. naisasialiitto unioni 3. lapsiasiainvaltuutettu 4. Saska ”Sonja” Saarikoski 5. marko Piirainen 6. luottoluokittajat 7. maaja metsätaloustuottajain keskusliitto 8. terveyden ja hyvinvoinnin laitos 9. kaarina Suonperä 10. @apikkanen AUKTORITEETIT M A AILM A N MITTAUSHISTORIA N lämpötilaennätys on rikkoutunut nyt kolmena vuonna putkeen. keskilämpötila oli 0,75 astetta korkeampi kuin vuosina 1961–1990, ja edellinen ennätys meni rikki peräti 0,14 asteen marginaalilla. lähitulevaisuudessa ilmaston lämpenemisestä ennustetaan vieläkin nopeampaa, ja jos vuoteen 2050 mennessä nousua ei pystytä pysäyttämään kahteen celsiukseen, lopputulos on ihmiskunnan kannalta karmaiseva. äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät, ja satojen miljoonien ihmisten elinolot mullistuvat kuivuuden vuoksi. eikä vain afrikassa ja aasiassa, vaan myös sellaisissa globaalin talouden moottoreissa kuin kaliforniassa. lisäksi napajäätiköiden sulaminen voi vaikuttaa rannikkokaupunkien elinolosuhteisiin. on arvioitu, että etelämantereen yli ulottuvien jääkielekkeiden sulamistahti voi jopa tuplaantua vuoteen 2050 mennessä. rohkeimmissa arvioissa spekuloidaan, että Pohjoisnavalla saatetaan kokea jäätön kesä jo kymmenessä vuodessa. vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen mukaan Pohjoisnavan sulamisesta 70–95 prosenttia on tällä hetkellä ihmisen aiheuttamaa. tässä kohtaa mukaan tulee Suomi, joka jo hallitusohjelman tasolla on luvannut panostaa tulevaisuuden teknologioihin, biotalouteen ja cleantechiin. Panostus on tuottanut tulosta: viimeisen vuoden aikana Suomessa on onnistuttu tekemään yllättävä innovaatio, jolla saattaa olla massiivisia globaaleja vaikutuksia. Perussuomalaisten kansanedustajat olli immonen ja laura huhtasaari ovat tehneet selväksi, että heidän sydämensä ovat riittävän kylmiä hidastaakseen oikein sijoitettuina jäätiköiden sulamista ja merenpinnan nousua. huhtasaari on esimerkiksi ehdottanut, että Suomen pitäisi luopua turvapaikanhakuoikeudesta. olli immonen taas ehdotti, että turvapaikanhakijat suljettaisiin leireihin, joista he eivät saa poistua. koska sekä immonen että huhtasaari ovat osoittaneet kykynsä esittää vastaavanlaisia kantoja jatkuvasti, ei ole syytä epäillä, etteikö heistä olisi kauaskantoiseksi ratkaisuksi telluksemme vakavimpaan uhkaan. koska immonen ja huhtasaari ovat myös ilmaisseet syvän isänmaanrakkautensa, siirto hyisen arktisiin olosuhteisiin tuskin on heille kummoinenkaan uhraus, sillä olettaa sopii että perussuomalaisesta ilmastoinnovaatiosta on myös ratkaisu Suomen talousvaikeuksiin ja vientiongelmiin. ne ovat tietenkin mitättömiä ongelmia ilmastonmuutoksen rinnalla, mutta jos pieniä ratkaisuja saadaan tehtyä suurten sivussa, lopputulema on kaikille niin kutsutusti win-win. • YL PÄ Ä KIR JOIT U S TOIMIT U S k a t S o l e h d e n P e r i a a t e l i n j a o S o i t t e e S t a h t t P : / / y l i o P P i l a S l e h t i . f i / P e r i a a t e l i n j a Kylm ä sydä n, l ä m min ilm asto P a l S t a l l a l a i t e t a a n a S i o i t a t ä r k e y S j ä r j e S t y k S e e n . Y L P Ä Ä K I R J O I T U S 10 2 / 2 1 6 ylioppilaslehti ylioppilaslehti 11 2 / 2 1 6
ALOITA YLIOPISTOSI HEOSSA! 17.8.2016 31.5.2017 Arkkitehtuuri Fysioterapia Historia Kasvatustieteet ja psykologia Kauppatieteet Liikuntaja terveystieteet Lääketiede Oikeustiede Valtiotieteet Täytä hakemuksesi netissä www.heo.fi Valmentaudu yliopistoon! • Biologia ja luonnontieteet • Englannin kieli ja kansainvälisyys • Historia • Kasvatustieteet • Kauppatieteet • Lääketieteeseen suuntaavat opinnot • Psykologia • Sosiaalija hoivatyö • Terveysliikunta • Valtioja yhteiskuntatieteet Jyväskylän Korpilahdella | Puh. 050 409 3004 | www.alkio.fi Aloita YLIOPISTOtai AMK-OPINTOSI ilman pääsykokeita! Opintolinjat 2016-2017 Pääsykoevalmennusta Väylä jatko-opintoihin Suoritettuja tutkinnon osia voi sisällyttää myöhemmin korkeakoulututkintoon. Alkio-opisto -vuoden jälkeen säilyy edelleen asema korkeakoulujen ensikertalaiskiintiössä. ! KANSAINVÄLISTÄ KOULUTUSTA RUOTSIKSI www.abo.fi www.utu.fi/tse/pori OPISKELE KAUPPATIETEITÄ PORISSA! Kauppatieteellisen alan yhteisvalinta Hae 16.3.–6.4.2016! Turun kauppakorkeakoulu Porin yksikkö Yhteishaussa 23.2. 15.3.2016 www.keuda.fi/hae Tarjolla on useita ylioppilaspohjaisia koulutuksia. Abi! Jos tiedät, mitä haluat, hanki OIKEA AMMATTI Erillishaku www.keuda.fi/erillishaku Voit hakea myös erillishaun kautta ja laittaa hakutoiveeksi minkä tahansa Keudan koulutuksen. Hae Keudan ammattiopistoon . Yhdessä Yhdessä Taide elokuva kirjoittaja kuvallinen viestintä ja graafinen suunnittelu laulusolisti näyttelijäntyö 1 ja 2 pelituotanto alkaa 30.1.2017 Viestintä crossmedia-/monialan sisällön tekijä kirjoittava toimittaja ja tiedottaja radiotoimittaja urheilutoimittaja alkaa 30.1.2017 Yhteiskunta idealinja erityisryhmille kasvatusala suomea maahanmuuttajille Ammatillinen henkilökohtainen avustaja koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaus suntio Kansanopisto Helsingissä meren rannalla www.laajasalonopisto.fi NORDIC ART SCHOOL 2-?year Study Programme in Fine Art Professional Guest Teachers and Lecturers Focus on Contemporary Art Wide Range of Courses Individual Studios
JUTTELIMME homotutun kanssa lounaalla sivistyneen anaaliseksietiketin saloista. tämä sosiaalisuuden alue kun on jäänyt harmillisesti tapakouluttajien viitoitusta vaille. mies kertoi, että välttääkseen potentiaaliset nolot tilanteet – siis sen, että partnerin penikseen jäisi aktin aikana sattumia – hän huuhtelee suolensa mieluusti muutama tunti ennen a-hetkeä ja pitää puolittaista paastoa, jos uskoo flaksin käyvän illalla. jos kutsuhuuto peppusettiin tulee ihan puskista, hän saattaa tekosyiden varjolla käväistä kodin kautta kiillottamassa rektaalinsa matkalla kumppanin luokse. joskus anaaliakti jää pois kokonaan, jos mahdollisuutta pesuun ei tule. etenkin satunnaisempien kumppanien kanssa suolihuuhtelua on vaikea ottaa esille ja ajatus siitä, että toinen joutuisi tekemisiin oman paskan kanssa, on liian siivoton. ehkä hieman neuroottista, kaveri myönsi, eikä järin spontaania. lisäksi on ekstratympeää, jos valmistautuu seksiin tunteja etukäteen erityisruokavaliolla ja vuodattamalla vettä vetoluukustaan ja jääkin lopulta ilman. olisi vähintään helpottavaa, jos anaalivalmisteluja ohjaisi joku yleinen sosiaalinen koodisto! otinkin langan päähän Suomen johtavan tapakouluttajan ja tapaseuran puheenjohtajan kaarina Suonperän ja kysyin häneltä osviittaa suolihuuhteludilemmaan. valitettavasti Suonperän mukaan yleisohjenuoraa ei kuitenkaan näin intiimeihin kysymyksiin voi antaa. ”hyvät tavat eivät neuvo tällaisesta mitään. intiimielämä on niin henkilökohtaista, että kahden ihmisen pitäisi tuntea ja pitää toisistaan niin paljon, että peseytymisasioista voi keskustella avoimesti, ja silloinhan ne eivät ole ongelma”, sanoo Suonperä. toisin sanoen anaalietiketti on asia, josta on sovittava tapauskohtaisesti kunkin kumppanin kanssa. järkevä ja hyvätapainen neuvo, kiitos kaarina! tuttu ei kuitenkaan ollut vakuuttunut. Sopiminen varmasti toimii vakituisemmassa suhteessa, mutta entäs silloin, kun ei tunneta yhtään? baaripokan kanssa tuskin ollaan aina niin avoimina, että kevyt suolihuuhteluläppä sopisi flirtin sekaan. itse ehdotin, että tässä tilanteessa anaaliinsa voisi suhtautua – no, hieman vähemmän anaalisti. tehdä pussipesun, jos ehtii ja haluaa, ja muuten antaa mennä au naturel. ei sillä, etteikö hygieenisyydestä huolehtiminen olisi peräetiketissäkin erityisen kohteliasta. jos huuhdeltuna on huolettomampaa ja voi olla stressaamatta sitä, että aktilla on paskainen loppu, panostus varmasti kannattaa. mutta en soisi puhtausvaatimusten käydä ylipääsemättömäksi esteeksi seksille. Parhaimmillaan kun olemme pannessa joka tapauksessa tapakoulutuksen tuolla puolen, eläimen tasolla. Siksi seksin melkein kuuluukin olla vähän ällöttävää, hikistä ja tahmeaa ruumiinnektareissa piehtaroimista – savolaismummoni sanoin ”inheetä mählyytä”. nimittäin joskus juuri siivoton eläimellisyys on jopa kierosti kiiman korkein muoto. kun ylitetään ällötyksen raja, jonka jälkeen inheätkin asiat ovat intiimejä, seksi voi vapauttaa etikettien estoista. riisumme silkinohuen sivistyksen viitan ja laskeudumme perisynnin pehmeään syleilyyn. jos kerran kiihottuu jostain tyypistä niin, että haluaa panna tätä kakkoseen, kai hitusen kakkaakin on silloin tällöin sovittava kuvioon? • H uuh d o h uolesi M A R I S U O N TO P a l S t a l l a m a r i S u o n t o k i r j o i t t a a S e k S i S t ä . S E K S I H E T K I MINULLA ON AINA OLLUT INTOHIMO: sisustaminen. olen jopa ajatellut kirjoittavani bestsellerin sisustamisesta. vielä en ole ehtinyt ja syy on yksinkertainen: olen liian kiinnostunut kaikesta! viimeaikaiset kiinnostuksenkohteeni ovat olleet kertakäyttökameralla kuvaaminen ja varvasjooga. miten ehtisin mitään muuta? Sitten sain käsiini kuin maailmansielun supershakran käskystä kirjan nimeltä Kaizen – päiväni filosofina. Siinä kerrotaan, että kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla! ja näin pelastukseni löytyi. kirja lupasi minulle, että vähemmän on enemmän tai ainakin ihan ookoo! tämän taikaiskun voimasta olen saanut elämäni uudelle raiteelle mukavuudesta tinkimättä. ja kuinka sitten kävikään: olen kirjoittanut sisustuskirjaani sanan päivässä! nyt sanoja on jo kaksi! (tällaista ei ikinä tietenkään pitäisi paljastaa ennen kuin luomus on valmis, mutta teille voin sen kertoa.) ja nyt, kun paljastin teille suuren salaisuuteni, en malta olla paljastamatta myöskin kirjani alkua. olen listannut siihen lempitavaroideni nimiä (suluissa kuvaukset). home. (homejuustopaketista itse askartelemani kyltti oveeni. home on englantia ja tarkoittaa koti.) tiffany. (tarjotin, jolta syön joka päivä japanilaisen aamupalani, eli Xtran vihreääteetä ja rainbow’n riisiä. Se on myös nimeni.) tänään, kolmantena päivänä listaan kaizenin! Se on kirja ja minun uusi filosofiani. TIFFA N Y K O O A a mupa l a a, k aizenia ja minä P a l S t a l l a n a u t i t a a n a r j e n P i e n i S t ä , k a u n i i S t a a S i o i S t a . K A I K K I M I T Ä r a k a s t i n Y L K A T S A U S P R O L O G I P a l S t a l l a P u r e t a a n a j a n k o h t a i S i a a S i o i t a o S i i n . v u o r o S S a a v a r u u S m a t k a . 14 2 / 2 1 6 ylioppilaslehti N O O R A K Y ö S T I L Ä J A J O H A N N E S K A A R A K A I N E N K U v I T U K S E T : J A A K K O S U O M A L A I N E N K U v A : J U S S I S Ä R K I L A H T I
S U U R I A K Y S Y M Y K S I Ä ” Yksi Amnestyn lähtökohdista on se, että järjestö ei arvota ihmisoikeusloukkauksia vaan pitää kaikkia yhtä tuomittavana. Jos yksi asia pitäisi valita, niin tappaminen on pahinta mitä toiselle ihmiselle ja hänen läheisilleen voi tehdä. Syrjintää tai väkivaltaa kokenut voi vielä vaatia oikeutta. Tappaminen on kuitenkin peruuttamatonta, sillä menetettyä henkeä ei koskaan saa takaisin.” a iS hi Z ida n , a mneS t y n t ied o t ta ja ”Kokonaisuutena holokausti on pahin rikos, mitä historiassa on koskaan tapahtunut. Siinä murhattiin 5–7 miljoonaa juutalaista, mutta myös muita väestöryhmiä, kuten MIK Ä ON PA HIN RIKOS ? P a l S t a l l a e t S i t ä ä n l o P u l l i S t a v a S t a u S t a . ”Päihdyttävän huumeen ja lääkkeen rajat ovat häilyviä ja aikasidonnaisia. Kyse on siitä, mitä pidetään lääketieteellisen tietämyksen mukaan hyödyllisenä. Esimerkiksi opioidit lievittävät kipua tehokkaasti, mutta ne voivat aiheuttaa riippuvuutta, jolloin ne muuttuvat ongelmaksi. Kannabista on taas aiemmin pidetty haitallisena, mutta nyt se on todettu korvaamattoman hyödylliseksi esimerkiksi MS -taudin hoidossa. Monista huumeista on hyötyä lääkkeenä, mutta kyseessä on usein kaksiteräinen miekka.” P ek k a h a k k a r a inen , t u t k imu S P ro f eSS o r i , t hl ”Huumausaineista voi olla valtaisaa hyötyä tasapainoisille ja kypsille kansalaisille, jotka haluavat tutkiskella oman tietoisuutensa rakennetta ja syventää itseymmärrystään. Näen myös psykedeeliterapiassa todellista valjastamatonta potentiaalia. On tietenkin päivänselvää, että kaikille stimulantteja ei kannatta tyrkyttää. Sama pätee ajokorttiin. Paheksun syvästi sitä, että valtiovalta rajoittaa lakiteitse kaltaiselleni kypsälle ja tasapainoiselle kansalaiselle syntymässä annettua oikeutta tajunnanlaajennukseen.” P er t t u h ä k k inen , k ir ja il i ja H UUMEET OvAT HYöDYLLISIÄ P a l S t a l l a e t S i t ä ä n v a S t a u k S i a e P ä k o r r e k t e i h i n v ä i t t e i S i i n . h ä n s a n o i i , h ä n s a n o i P R O L O G I SA MU vILJA N EN ei käy keskustassa kahvilla tai ajele omalla autolla, koska hänellä on rahoilleen parempaakin käyttöä. viljanen on yksi kymmenestä suomalaisesta maabongarista, jotka ovat käyneet kaikissa 195 Suomen tunnustamassa valtiossa sekä taiwanissa – ja myös viimeksi syntyneessä etelä-Sudanissa. Sinne viljanen porhalsi heti muutama viikko itsenäistymisen jälkeen 2011, vaikkei ehtinytkään ensimmäisenä suomalaisena. ”ei meillä ole ollut kilpailua”, viljanen vakuuttaa. ennen etelä-Sudania viimeinen leima passiin tuli bahamalla marraskuussa 2010. ”Silloin en miettinyt, mitä ruoka maksaa, vaan söin kolme ruokalajia.” yleensä viljanen syö ja nukkuu mahdollisimman edullisesti. hän kieltää laskeneensa, mitä matkustelu on maksanut. ”olen saanut läpileikkauksen koko maailmasta. niin tylsää paikkaa ei olekaan, ettei siellä kannata käydä.” ei hän silti enää naurulle lähtisi. 12 tuntia riitti siinä maassa. vA N H A A FOSFA ATTIK AIvOSTA oleva pikkuruinen nauru on Pohjois-korean ja turkmenistanin ohella yksi erikoisimmista paikoista, joissa viljanen on käynyt. ”turkmenistanissa kävin vanhan diktaattorin aikaan 2006. hän oli muun muassa nimennyt kuukaudet uudestaan sukulaisten mukaan ja ilman hänen kirjoittamansa kirjan lukemista ei saanut edes ajokorttia.” nelikymppinen viljanen on matkustellut aina. hän muistaa jo lukioaikana lukeneensa lehdestä yhdysvaltalaisesta maabongarista ja ajatelleensa, että tuopa olisi hienoa. itse hän aloitti tavoitteellisen matkailun vuosituhannen vaihteessa. ”Pikku hiljaa homma karkasi käsistä”, hän nauraa. matkustelun mahdollisti työ nokialla. viljanen yhdisti vuosilomat pyhiin ja vaihtoi lomarahat vapaiksi. ”Siten voi saada yli 10 viikkoa vapaita.” viljanen irtisanoutui nokialta syksyllä 2009 ja alkoi toteuttaa unelmaansa tavoitteellisemmin. alle vuodessa hän kävi kaikissa afrikan yli 50 valtiossa, kiersi lähi-idän kautta tyynellemerelle ja palasi Shanghaista kotiin. ”Sillä reissulla sain 60 uutta valtiota.” vILJA N EN on matkoillaan uhmannut ulkoministeriöiden matkailusuosituksia ja luottanut omaan tiedonhankintaassa. uhkaavia tilanteita on silti ollut vain vähän. guineassa ja turkmenistanissa hänet on pidätetty valokuvaamisen takia ja eritreassa ja kongon demokraattisessa tasavallassa hänet on yritetty ryöstää. ”kongon pääkaupungissa kinshasassa otin kuvia vilkasliikenteisellä torikadulla keskellä päivää, kun eräs mies ilmoitti haluavansa kamerani. kun kieltäydyin, kimpussani oli yhtäkkiä 5–6 tyyppiä.” tappelunnujakka päättyi siihen, että hyökkääjät ”muuttuivat poliiseiksi”, laittoivat viljasen käsirautoihin ja veivät poliisiasemana toimivaan parakkiin. Sinne viljanen sai pyydettyä mukaan lähistöllä olleen univormupukuisen poliisin. Pikaisen selvittelyn aikana viljasta syytettiin laittomasta kuvaamisesta, pakoon yrittämisestä ja lopulta todettiin, että hänet oli pidätetty oman turvallisuutensa takia. Sitten hän oli vapaa mies. vIIM E vUOSIN A viljasen matkustaminen on muuttunut. ”nyt voin viettää aikaa niissä paikoissa, joissa oikeasti haluan. yhdellä matkalla käyn yleensä vain yhdessä maassa.” Sitä paitsi vastavalmistuneen molekyylibiotieteiden maisterin pitäisi hankkia töitäkin. ”työ mahdollistaa matkustamisen, vaikka aikaa ei ehkä ole yhtä paljon.” viljasen pää on täynnä matkasuunnitelmia. toivelistalla ovat ainakin turkin kappadokia ja etelä-amerikan eteläosien kierros. ”uusia valtioita ei taida olla näköpiirissä, kun Skotlanti ei onnistunut itsenäistymispyrkimyksissään ja tuskin kataloniastakaan tulee valtiota. jos jemen hajoaa taas kahtia, niin siitä tulisi kaksi uutta valtiota, mutta en oikein usko siihenkään.” • H A N N A K OIvIS TO S a m u v i l j a S e n o l i P a k k o n ä h d ä k a i k k i m a a i l m a n m a at. M atk a kuumeessa L A U R A M A T I K A I N E N H E N K I L ö homoja, romaneja, kehitysvammaisia, puolalaisia, venäläisiä jne. Jos määritelmään sisällytetään kaikki natsien systemaattisissa vainoissa kuolleet, nousee uhrien määrä 11–17 miljoonaan henkeen. Holokausti oli ennen kaikkea rikos ihmisyyttä vastaan, kuten Hannah Arendt on osoittanut.” a n t t i h au ta m ä k i , t eo r ee t t iS en f il o S o f i a n d o S en t t i ”Välinpitämättömyys. Ihmisen mielikuvitus on täynnä karmeita kuvitelmia. Ihmiset myös tekevät jatkuvasti karmeita tekoja. Pahuus syntyy kuitenkin siitä, että ihmiset kääntävät selkänsä vääryydelle. Yksilön välinpitämättömyys mahdollistaa pahojen tekojen tekemisen, kollektiivinen välinpitämättömyys puolestaan murskaa elämän alleen.” m a r t t i ko S k enniemi , k a n S a in vä l iS en o ik eu d en P ro f eSS o r i ”40-vuoden poliisiuran pohjalta sanoisin, että murhat ja lapseen kohdistuvat seksuaalirikokset ovat yhtä pahoja. Ne riistävät ihmisiltä tulevaisuuden.” h a r r i P ö y S t i , r iko S ko miS a r i o ”Rikos ihmisyyttä vastaan on pahempi kuin rikos mitään ihmisten säätämää lakia vastaan. Että tahallisesti tuhoaa ihmiselämän joko lopettamalla sen fyysisesti tai kuihduttamalla sen henkisesti.” f r a nk m a r t el a , h y vä n el ä m ä n t u t k i ja ja t u t k i jato h to r i , hel S in g in y l i o P iS to & f il o S o f i a n a k at emi a IID A S O FI A H IR v O N E N IID A S O FI A H IR v O N E N 16 2 / 2 1 6 ylioppilaslehti K U v I T U K S E T : J A A K K O S U O M A L A I N E N
31. KERTA A järjestettävän hyères-muotifestivaalin finaaliin päässeistä suunnittelijoista on kirjoitettu suomalaisessa mediassa ihastelevasti. Suomen muoti-ihme! design! josko seuraava Prada tulisi aalto-yliopistosta! ranskan rivieralla huhtikuussa järjestettävään tapahtumaan valittiin tänä vuonna neljä suomalaista suunnittelijaa. yhteismalliston tehneet anton vartiainen, 23, ja hanne jurmu, 26, eivät kuitenkaan puhu ”Suomi-muodin uudesta aallosta”, vaan, luojan kiitos, kaikesta muusta. Suunnittelijat päätyivät yhteistyöhön vuosi sitten, kun he valmistelivat omia projektejaan samassa tilassa. vartiainen ja jurmu päättivät yhdistää työt ja esittelivät yhteismalliston viime toukokuussa aalto-yliopiston muotitapahtumassa näytöksessä. joulukuussa he lähettivät lehtori tuomas laitisen rohkaisemana hyèresin kilpailuun portfolion ja yhden malliston asuista. Parin kuukauden kuluttua saapui kutsu finaaliin. KYM M EN EN PA R H A A N joukkoon pääsy ei tuntunut jurmusta hienolta vain siksi, että hyères on yksi alan vaikutusvaltaisimmasta kilpailuista, jossa tavataan kokeneita tekijöitä ja solmitaan kontakteja tuleviin työnantajiin. “haimme hyèresiin, koska sen tuomaristo ajattelee taidetta, henkilöitä ja ajatuksia vaatteen takana. ei vain sitä, miltä vaate näyttää” ”muodin” sijaan vartiainen ja jurmu ovat kiinnostuneita siitä, millaisen suhteen ihminen muodostaa vaatteeseen ja elinympäristöönsä. heidän miestenvaatemallistonsa herättää postapokalyptisia vaikutelmia kukkineen ja sekalaisine roikkuvine narunpätkineen. niihin pukeutuva ihminen näyttää siltä, kuin sulautuisi riekaleiksi revittyyn luontoon. vartiainen kuvaa työskentelymetodia intuitiiviseksi. Pari ei miettinyt visuaalisia linjauksia tai ”tyylejä”, vaan pikemminkin koki puhuvansa vaatteiden kielellä. vA RTIAIN EN JA JUR MU kiinnittävät suunnittelussa huomiota ennen kaikkea ekologisuuteen. Seuraavalla viikolla he aikovat etsiä kierrätysmateriaaleja Pariisiin kangasmessuilta, jonka kanssa hyères tekee yhteistyötä. ”mieluiten tosin tekisin vaatteet jostain suomalaisesta nokkosesta”, vartiainen hymähtää skeptisesti. viime vuonna hyèresin finaaliin päässeiden suomalaisten vaatteissa nähtiin turkiksia. kuolleita eläimiä lobataan vaatesuunnittelun opiskelijoille kuin mielialalääkkeitä aloitteleville lääkäreille. firmat tekevät suunnittelijoille selväksi, että jos he haluavat käyttää turkiksia, vain taivas on rajana. jurmu kertoo opiskelukavereistaan, jotka kerran tiedustelivat turkisfirmalta lampaannahkaa mallistoa varten. lammasta ei löytynyt, joten firma ehdotti, että voisi erikseen valmistaa minkistä lampaan näköistä nahkaa. MUTTA O N EETTISYYS vaikeaa jurmulle ja vartiaisellekin. miten suunnitella ekologisia vaatteita, jos pelkät materiaalit tuodaan järjestään kaukaa tai viljellään orjuudessa? miksi suunnittelijoiden on niin vaikea selvittää, milloin on kyse ”vihreydestä” ja milloin viherpesusta? miksi ylipäätään edes suunnitella uusia vaatteita, kun vaatteita on jo tässä maailmassa liikaa? ”välillä tuntuu siltä, ettei pitäisi tehdä mitään, koska hyviä ratkaisuja ei tunnu olevan olemassa”, jurmu huokaisee. hyèresin kautta he ainakin pääsevät tekemään lisää sitä, mitä haluavat, eli tutkimaan vaatteiden olemusta. Suunnittelijat ovat väsyneet siihen, että ympäristökriiseistä huolimatta vaatteisiin suhtaudutaan edelleen kertakäyttötavarana. ensin muotia himoitaan, sitten se heitetään pois. ”monien mielikuvissa vaatesuunnittelijat miettivät päivät pitkät, että mikäs punainen väri on muodikkain ensi kaudella. me haluamme keskustella vaatteiden kautta siitä, miten meidän pitäisi säilyvyytemme kannalta toimia ihmiskuntana”, Vartiainen pohtii. • IID A S O FI A H IR v O N E N h y è r e S k i l P a i l u u n v a l i t u t a n t o n v a r t i a i n e n j a h a n n e j u r m u S u u n n i t t e l e v at P o S t a P o k a ly P t i S t a m u o t i a i n t u i t i o l l a . Sym bio osimuotia L A U R A M A T I K A I N E N H E N K I L ö FORTUMIN SÄÄTIÖN APURAHOJEN HAKU VUODELLE 2016 Fortumin säätiö myöntää apurahoja luonnontieteiden, teknillistieteiden ja taloustieteiden tutkimus-, opetus ja kehitystyöhön energia-alalla. Säätiön painopistealueet energia-alalla ovat energian tuotanto ja energian käyttö sekä liikenteen energiaratkaisut. Haettavana on myös energiapolitiikkaan liittyvä EPRG – Fortum Foundation Fellow apuraha, joka mahdollistaa tutkimustyön Cambridgen yliopiston Energy Policy Research Groupissa. Hakuaika on 1.-20.4.2016. Tarkemmat hakuohjeet ja painopistealueet löytyvät säätiön kotisivuilta: www.fortum.com/saatio Apurahahakemukset on lähetettävä säätiölle hakujärjestelmän kautta 20.4.2016 klo 16.00 mennessä. Lisätietoja on tarvittaessa saatavissa säätiön asiamieheltä: Jouni Keronen, asiamies.fortuminsaatio@fortum.com (p. 050 453 4881). Ennakkotehtävien palautus viimeistään 25.4.! Katso lisätiedot ja ilmoittaudu hakuun: W W W. TA I D E KO U LU M A A . F I HAE TAIDEKOULU MAAN kolmivuotiselle NYKYTAITEEN PÄIVÄLINJALLE. ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? ? HAKUAIKA RAJAVARTIOLAITOKSEN ERIKOISJOUKKOON PÄÄTTYY 6.12. TULE VARUSMIESPALVELUKSEEN MONIPUOLINEN KOULUTUS HAASTAVA TYÖ AMMATTILAISEKSI RAJALLE? Koulutuksesta tietoa osoitteessa raja.?/rmvk W W W .R AJ A. FI fa ce bo ok .c om /M ah do lli su uk si en Ra ja
O N KOH A N sieg heil sopiva tervehdys? kivenlahtelaisen kerrostalon ovessa lukee ”eronen kuhanen”. kuuluuko heilaus tehdä rapussa, jolloin naapurit voisivat kuulla, vai vasta sisällä? nainen on kertonut laittavansa luurangot kaappiin kuvaajan takia. heh-heh, tällaisia he juuri ovat. yrittävät selittää kaiken vitsiksi. on ymmärrettävä, että näiden ihmisten, erosten ja kuhasten, mukavuus on osa juonta. he ovat viime aikoina yrittäneet valkopestä ja salonkikelpoistaa itseään haukkumalla mvlehden lukijoita rasistiöyhöttäjiksi. on oltava erityisen tarkkana ja kriittinen. Pitää etsiä merkkejä. ehkä katonrajassa on tankoja hakaristilipuille. ehkä sinimustissa vaatteissa on muitakin piiloviestejä kuin bikbokin alelaput. ovikellon ääni kuuluu sisältä. nainen avaa oven kolmannen kerroksen valtakuntaan. vaaleat hiukset, kuten arjalaisella kuuluukin. lihonut hieman neljän vuoden takaisiin kuviin verrattuna. ei sotakypärää päässä. Piilotettu, kuten arvelinkin. ”moikka moi!” nainen sanoo kuin paremmallekin ystävälle. hän touhottaa heti kahvia ja keksejä pöytään. Pyörii valkoisessa asunnossa kuin lähiömutsi yksinhuollettavan ympärillä. keittiössä ei ole kaasu-uunia. Sitten hän istahtaa sänkynsä reunalle. entinen natsi, nykyinen suvakkihuora. helena eronen. SIELL Ä ne pälyilivät ympäriinsä, sopulit Pikkuparlamentissa huhtikuisena iltapäivänä vuonna 2012, vailla tietoa siitä, mitä pitäisi etsiä. toimittajilla ei ollut helena erosen ulkonäöstä uuden Suomen blogin profiilikuvaa kummempaa tietoa. james hirvisaaren eduskunta-avustaja, kyllä, mutta kuka tietää, miltä sellainen näyttää? Sitten joku etsintäpartiosta bongasi hirvisaaren, joka istui vaalean kolmikymppisen naisen kanssa syömässä Pikkuparlamentin ravintolassa. toimittajat eivät saa eduskunnan sääntöjen mukaan hyökätä saaliin kimppuun, jos se ruokailee, joten ei auttanut kuin järjestää väijytys. eronen ja hirvisaari palauttivat astiat ja kävelivät oven suuntaan. ”oli kuvaajat ja kaikki odottamassa! kaikki pyörivät ympärillä. yksikin toimittajanainen oli ihan tuohtuneen vakavissaan”, eronen muistelee. ”ei siinä voinut kuin nauraa.” vÄIJYTYSTÄ edeltävänä aamuna eronen oli katsellut ylen aamu-uutisia. lähetyksessä kerrottiin, että vähemmistövaltuutettu oli saanut valituksia poliisin toiminnasta. Poliisit kuulemma kyselivät satunnaisilta kadulla kulkeneilta ”itäeurooppalaisen näköisiltä” miehiltä henkilöpapereita, vaikka se on hallintotavan vastaista. valitusten määrän takia vähemmistövaltuutetun toimistolle oli myönnetty seuraavaan budjettikehykseen 75 000 euroa kahden uuden viran perustamiseksi. eronen ja hänen silloinen avomiehensä naureskelivat uutiselle kahveja juodessaan. eikö olisi selvää säästöä, jos kaikki ihmiset merkittäisiin erilaisilla merkeillä, jotta poliisi näkisi suoraan kuka kukin on ja voisi verrata sitä rikostilastoihin ilman laittomia kyselyitä? eronen lähti töihin eduskuntaan. työpäivän päätteeksi hän kirjoitti tekstin uuden Suomen Oho hupsis -nimiseen blogiinsa. Paukutti tajunnanvirtaisesti aamun vitsit julki, mitä niitä säästelemään. Jos jokaiselle ulkomaalainen velvoitettaisiin pitämään taustastaan kertovaa hihamerkkiä, niin poliisi näki heti ekalla vilkaisulla, että ’ahaa, tuo on muslimi Somaliasta’ tai ’ahaa, tuo on kerjäläinen Romaniasta’, eronen kirjoitti. Muslimeilla se voisi olla vaikka puolikuu, jonka värityksen määrittelisi esim. joku kotitai lähtömaan kansallinen juttu, venäläisillä sirppi ja vasara, kambodzalaisilla maamiina ja yhdysvaltalaisilla hampurilainen. teksti jatkui: (Tässä kohtaa Karismaattinen Herrasmies Espoosta kommentoi, että demareitten mieliksi voisi velvoittaa ihan suomalaiset yrittäjätkin pitämään jotain hihamerkkiä, jotta kaikille olisi varmasti selvää, kenen taskulla käydä.) OH O H UPSIS -blogin takia erosella oli yleensä töitä. hän oli aiemmin tehnyt mitä ikinä lieksassa oli tarjolla: siivonnut, hostannut seksichättiä, myynyt lehtiä puhelimitse. lukio jäi kesken, kun ensimmäinen lapsi syntyi, kauneudenhoitoalan opinnot joskus parikymppisenä. eronen oli aina kirjoittanut, lähinnä omaksi ilokseen. ei hän tekstejään mihinkään lähettänyt, kunnes kuuli, että naistenlukemisto Regina maksaa romanttisista novelleista kohtuullisesti. eronen meilasi lehteen kolme. ensimmäinen, Sydämen sotilas, julkaistiin lehdessä vuonna 2008. Se kertoi rauhanturvaajaan rakastuneesta naisesta. ollessaan toisen, vastasyntyneen, lapsensa kanssa kotona, eronen päätti hetken mielijohteesta avata blogin uuden Suomen nettisivuille. Regina alkoi olla konkurssikypsä. ”mulla oli aikaa”, eronen sanoo. Sanottavaakin hänellä oli. hän oli pyörinyt koko 2000-luvun netin keskustelufoorumeilla, joissa ihmiset väänsivät nimimerkkien takaa ihan mistä tahansa asiasta. lapsena hän kertoo katsoneensa isänsä kanssa eduskunnan kyselytuntia lähes viikoittain. Paras inspiraationlähde teksteille oli kuitenkin hilma-mummo, jonka luona eronen kävi pari kertaa viikossa. he väittelivät usein ”jostain tannerin politiikasta vuonna 42”. mummo oli vannoutunut demari, mutta erosen mielestä ”arkitodellisuutta ymmärtävä”, toisin kuin nykyiset. blogaaminen oli yllättävän hauskaa, heti ensimmäiseen tekstiin tuli kymmeniä kommentteja, ja koska uudessa Suomessa ei ollut hirveämmin naiskirjoittajia, niitä myös nostettiin etusivulle, jolloin palautetta tuli entistäkin enemmän. eronen kirjoitti kuin terapiaksi, julkaisi tajunnanvirtaansa kuin olisi pöyristellyt maailmanmenoa työpaikan kahvihuoneessa. Jos SDP olisi ihminen, niin se oli vaikeista vaihdevuosista kärsivä kärttyisä täti, jonka seuraa ei enää kukaan kestä. Siis just sellainen, joka vetää päälleen leviksen viisnollaykköset ja menee koululuokan eteen pitämään seksuaalivalistusta kukkahattu tutisten ja joka kysyy ekana kasiluokkalaisilta, että ’onks kaikki jees’, saaden ainoastaan aikaan teiniikäisissä kuulijoissaan kiusallista myötähäpeää ja tahatonta tirskuntaa. otsikko, vaikka: Ihan helvetin asiantunteva kirjoitus Tarja Halosesta ja muutenkin demareista. julkaise. jussi halla-aho kirjoitti, kuinka kreikka saisi lakkoilijansa kuriin mikäli “maassa olisi sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna mellakoijat ja lakkoilijat kuriin panssarivaunuilla”. eronen reagoi välittömästi. Joskus vähän tuntuu siltä, että toimittajat istuvat päivät pitkät pöksyt märkinä tietokoneidensa edessä etsimässä edes JOTAIN Halla-ahon tai jonkun randomin hommalaisen kirjoittamaa, josta voisi repiä sen pikkasen vielä naapuritoimituksen edellispäiväistä otsikkoa “Halla-aho osti hodarin – kieltäytyi sinapista” raflaavamman jutun. julkaise. hän tykitteli samaan sävyyn jyrkeistä, jutista, paavoista ja mihin tahansa politiikkaan liittyvästä. eu on järjetön, ammattipoliitikot helena eronen ker toi neljä vuot ta sit ten vitsin, jonka kaikki ovat kuulleet. kukaan ei uskaltanut nauraa. T E K S TI O SK A R I O N NIN E N K U vAT M A IJA TA M MI 20 2 / 2 1 6 ylioppilaslehti ylioppilaslehti 21 2 / 2 1 6
vain oman etunsa perässä, byrokratia tyhmää ja kallista ja alkoholimonopoli hölmö. jossain välissä eronen liittyi muutos 2011 -puolueeseen, vaikka oli suunnitellut pysyvänsä sitoutumattomana, olivathan puolueet älyttömine ryhmäkureineen keskeinen osa absurdistania, kuten hän Suomea nimitti. ”en muista yhtään, miten puolueeseen liityin. kai se oli sitä, että ne kannatti suoraa demokratiaa ja niillä oli provosoivana ajatuksena, että voi yhtä hyvin olla oikeistolainen tai vasemmistolainen, kunhan vain haluaa muuttaa järjestelmää.” JO ULUKUUSSA 2011 erosen puhelin soi. Perussuomalaisten kansanedustaja james hirvisaari soitti täysin yllättäen ja tarjosi töitä eduskunta-avustajanaan. ”olin, että mitä ihmettä! ja miksi? mutta mun elämäntilanne oli sellainen, oli avioeroprosessi päällä ja kaikkea, että ajattelin, että olisi hirveän hyvä ottaa täydellinen irtiotto. kun harvalle tuollaista tarjotaan.” eronen ja tapasi hirvisaaren ja tämän vaimon merjan lahdessa. he kävivät syömässä ja puhuivat erosen poliittisista linjauksia, lähinnä maahanmuutosta ja homoista. ”merja oli se, joka tenttasi. james vain hymisteli.” Samana iltana hirvisaari soitti eroselle, että hänen liberaalit seksuaalivähemmistömielipiteensä olivat okei, tervetuloa vain. eronen luopui muutoksen puoluekirjastaan ja lähti helsinkiin. neljä kuukautta myöhemmin, keskiviikkona 11. huhtikuuta kello 11.42, hän painoi jälleen julkaise. otsikko: Ratkaisu poliisin ulkomaalaisratsioihin. eronen kertoo avustajakollegan naureskelleen: ”hehheh, kyllä ne tosta vielä jutun repii.” vIIDELTÄ ILTA PÄIvÄ LL Ä turun Sanomat julkaisi uutisen. Sen otsikko oli ”kansanedustajan avustaja ehdottaa ulkomaalaisille hihamerkkejä”. Juutalaiset pakotettiin Natsi-Saksassa pitämään hihamerkkinä keltaista daavidintähteä, jolla heidät pystyttiin erottamaan julkisesti juutalaisiksi, luki toisessa kappaleessa. jutussa kerrottiin, että eronen oli suositellut muslimien ja seksuaalivähemmistöjen lisäksi hampurilaishihamerkkiä amerikkalaisille. toimittajan nimeä ei ollut esillä. uusi Suomi poisti pian blogitekstin, ja Stt teki turun Sanomien uutisen pohjalta oman versionsa, jossa ei enää puhuttu mitään hampurilaisista. oli vain muslimien puolikuu, venäläisten sirppi ja vasara sekä suomenruotsalaisten ja seksuaalivähemmistöjen merkit. ”iskä soitti, että Pohjois-karjalan radiossa kerrottiin, että sä olit ehdottanut hihamerkkejä ulkomaalaisille. Silloinkin vielä nauratti”, eronen kertoo. ”Seuraavana aamuna soitti radio Xtremin toimittaja, että hän oli illalla kuullut tästä ja ajatellut, että on ihan hullu se nainen. mutta sitten hän oli lukenut blogin, eikä siinä ollut mitään. mutta voitko nyt antaa haastattelun silti?” hyvä, tämä on tällä selvä, ihmiset ovat ymmärtäneet, mistä on kyse, eronen muistaa ajatelleensa. Puheluita tuli yksi, kaksi, viisi, kymmenen. ei, en ole tätä mieltä ja kyllä, tiedän missä tarkoituksessa hihamerkkejä natsi-Saksassa käytettiin, eronen toisteli. ihmiset eivät olleet sittenkään ymmärtäneet. juttu levisi ensin läpi Suomen. hesari, iltaSanomat, aamulehti, iltalehti, kaleva, eteläSuomen Sanomat, yle, Savon Sanomat, helsinki times… Sitten dagens nyheter, aftonbladet, sitten islanti, liettua ja Saksa. ihmisoikeusaktivistiksi julistautunut dosentti johan bäckman kirjoitti blogiinsa, että venäjän valtakunnallisessa tv-lähetyksessä käsiteltiin erosen tekstiä. juttu jatkoi uutistoimisto interfaxin kautta unkarin, romanian ja Puolan venäjämielisiin medioihin. valko-venäjän, kazakstanin ja azerbaidžanin lehtiin ja pääuutislähetyksiin. kuvituksena käytettiin erosen facebook-kuvaa, jossa hän poseeraa sotakypärä päässään, sekä lotta Svärdin hakaristiä. R ATK AISUJA oli tasan yksi, kuten Suomessa nykyään. eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko ruohonen-lerner kertoi lehdille saman tien, että enemmistö ryhmästä haluaisi erosen eroavan. ”Pari päivää jaksoin selitellä ja pyydellä anteeksi, mutta sitten tajusin, että en voi suhtautumiselle enää mitään. turha selitellä, kun kukaan ei usko selityksiä ja kaikki on vittuuntuneita muhun”, eronen sanoo. Puolueella ei kuitenkaan ollut valtuuksia potkia avustajaa ulos. eronen oli hirvisaaren alainen, ei perussuomalaisten palkkalistoilla vaan eduskunnan. hirvisaari kieltäytyi erottamasta erosta ja kielsi tätä itsekään lähtemästä. ruohonen-lerner ei voinut tehdä mitään. kun eronen meni perjantaina töihin, yksikään perussuomalainen ei puhunut hänelle. vetelivät vain ovia naaman edestä kiinni ja jättivät tervehtimättä, vaikka se kuului etikettiin. ”lakkasin ottamasta koko eduskuntaryhmän tosissani siinä vaiheessa, kun heiltä katosivat kaikki langat käsistä. kuulemma olin vain julkkistyrkky ja yritin saada itselleni huomiota. väitettiin, että bloggaus oli salajuoni; että olin soluttautunut persuihin siksi, että halusin saada hajaannusta aikaan.” Puolueen naiset ramppasivat kysymässä eroselta, että mitä kuuluu ja että mites olisi, jos etsisit muita hommia. haluan pyytää anteeksi niiltä ihmisiltä, joita aidosti blogissani loukkasin. tuo anteeksipyyntö ei koske niitä ammattipöyristyjiä, jotka pöyristyvät jokaisesta narahduksesta, joka ei mieleen ole, eronen kirjoitti blogiinsa samana perjantaina, kaksi päivää kohun alkamisen jälkeen. hän kertoi tekevänsä turun Sanomista rikosilmoituksen ja kantelevansa uutisesta julkisen sanan neuvostoon. lauantaina hesarin pääkirjoitustoimitus jyrähti, ettei ”törkeys ole vitsi-vitsi”, ja ehdotti ”vitsinä”, että kaikkien perussuomalaisten pitäisi käyttää jatkossa ruskeaa paitaa, jotta heidän henkinen suuntautumisensa kävisi selväksi. ”vitsi” meni hieman ohi, sillä eronen ei ole missään vaiheessa kuulunut perussuomalaisiin. Se on vain törkeää. Ihmiskunnan historiaa tunteva tietää, että rotuopit johtivat kuuden miljoonan ihmisen teolliseen teurastukseen. Kyse ei siis ole siitä, että tosikot eivät ymmärtäneet Erosen idean ”satiirisuutta”, pääkirjoituksessa tuomittiin. ruohonen-lerner kertoi sunnuntaina hesarille aikovansa selvittää, voisiko eduskunnan kanslia irtisanoa erosen, kun hirvisaari ei kerran suostu. maanantaina perussuomalaisten eduskuntaryhmä olikin jo sitten ilmiriidoissa. työmies matti Putkonen peräsi sähköpostitse Pirkko ruohonen-lerneriltä ”diplomaattisempaa otetta” kiistassa: seuraamusten vaatiminen päivästä toiseen tilanteessa, jossa erosta ei voitu erottaa, oli järjetöntä. ruohonen-lerner lähetti omien sanojensa mukaan vahingossa hänen ja Putkosen kirjeenvaihdon koko eduskunnalle, josta se levisi mediaan. ”Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja ei ota vastaan käskyjä työmies Putkoselta”, ruohonen-lerner kirjoitti sähköpostissa Putkoselle. Puheenjohtaja timo Soinista ei kuulunut mitään missään vaiheessa. Sen sijaan hän juoksutti ydinporukkaansa, puolueen naisia ja muutamaa miestä hoitamassa asioitaan, eronen sanoo. ”ja sitten jamesia alettiin painostaa, että hän ei saa päästää mua telkkariin, kun pelättiin, mitä mä voisin paljastaa. tajusivat varmaan, miten paskamaisesti olivat itse käyttäytyneet!” tiistaina eduskuntaryhmä erotti hirvisaaren puolueesta viideksi kuukaudeksi. ”Soini oli sanonut jamesille syyksi, että hänellä oli ohjelmassa valtiovierailu israeliin ja siellä hihamerkit ovat sattuneista syistä kuuma peruna. ja koska keissi tulisi kuitenkin puheeksi, niin hänen on nyt pakko erottaa james, että voi sitten sanoa, että toimia on tehty”, eronen kertoo ja nauraa. ”että sen verran Soini siihen otti kantaa.” hirvisaarella ei ole tästä ”tarkkaa muistikuvaa”, ja hän tyytyy kommentoimaan sähköpostitse, että hänen käsityksensä mukaan Soinille median luoma mielikuva on aina totuutta tärkeämpi. PERJA NTAIN A, yhdeksän päivää blogitekstin julkaisun jälkeen, eronen meni vastusteluista huolimatta televisioon. a-studiossa koomikko ali jahangiri yritti vääntää rautalangasta, millainen vitsin rakenne on ja kuinka erosen teksti ei tältä pohjalta siis ollut vitsi. vieraana oli myös puhekouluttaja juhana torkki. hän oli ensimmäinen, joka sytytti Suomeen järjen valon. ”Se on pakina, ei niin hyvä eikä niin huono pakina, että se ansaitsisi näin valtavan huomion”, torkki sanoi. ”kyllä tuosta kymmenvuotias lapsikin tajuaisi, jos lukee sen blogin, että siinä ei ehdoteta hihamerkkejä. että kyllä mä median suuntaan heittäisin palloa, että millä tavalla me näitä juttuja tehdään.” ERO N EN oli ehtinyt olla töissä neljä kuukautta julkaistessaan blogikirjoituksen. neljä kuukautta sen jälkeen hän irtisanoutui. Perussuomalaisten ilmapiiri oli muuttunut ahdistavaksi: oli kyräilyä, juoruilua ja selkäänpuukotusta. homma-foorumilla koko juttua kutsuttiin hihamerkkikaustiksi. Politiikan tekeminen ei vain ole minun juttuni, ei edes avustajan ominaisuudessa. Olen väärä tyttö väärässä huoneessa, eronen kirjoitti blogiinsa. Pian irtisanoutumisensa jälkeen hän kuitenkin liittyi Piraattipuolueeseen ja sittemmin myös takaisin muutokseen, pienpuolueiden säännöt kun eivät estä toisiinsa kuulumista. Pienpuolueisiin kuuluminen ei kuitenkaan tee poliitikoksi edes sitä vähää kuin suurempiin kuuluminen. eikä eronen missään vaiheessa edes halunnut sellaiseksi, sillä hänestä politiikkaan päätyvät lähinnä ne, joilla ei ole lahjoja muuhun. lukuisten viherkasvien takana parvekkeella tupakoi 35-vuotias yh-äiti kivenlahdesta. melkein tavallisin mahdollinen suomalainen. bloggaamistakin eronen jatkoi. Seuraava jäähy uudesta Suomesta tuli syksyllä 2013, kun hän puolusti perussuomalaisten kaupunginvaltuutetun freddy van Wonterghemin logiikkaa sanoa, että kyllähän muslimeita on paljon vähemmän, jos heidät kivitetään lapsena hengiltä. Wonterghem kirjoitti erikseen tämän olevan positiivista ja sai sakkotuomion. nykyään erosen sitaatti on tallessa esimerkiksi Paljastettu.fi:ssä. Se on netin natsinmetsästyssivu, jolle kerätään tietokantaa fasisteiksi epäillyistä ja heidän sanomisistaan. erosta sivusto luonnehtii ”puhdasoppiseksi rasistiksi”. juuri ennen erosen muslimibloggausta james hirvisaari oli erotettu lopullisesti perussuomalaisista. hän oli tuonut uusnatsi Seppo lehdon heilaamaan eduskunnan vieraslehtereille. ”mä luulen, että james pettyi koko systeemiin siinä vaiheessa, kun mä otin lopputilin, ja petasi sitten vain tiensä ulos. mun mielestä häntä kohdeltiin persuissa vähän epäreilusti. monellakin tavalla.” eronen kirjoitti, että Soini oli saanut raivattua perussuomalaisista ulos kaikki muut ongelmakohdat olli immosta ja Pentti oinosta lukuun ottamatta. ”myös halla-aho joutui siellä omiensa jonkinlaisen vainon kohteeksi. mä luulen, että kun halla-aho lähti brysseliin, puolueessa ei ole enää ketään, joka haluaisi lähteä synnyttämään suurempaa draamaa julkisesti. Saavutetuista eduista pidetään kiinni”, eronen sanoo. ”niin on valta korruptoinut pienen perussuomalaisen.” vappuna 2014 Piraattipuolueesta kysyttiin, jos eronen lähtisi eurovaaliehdokkaaksi. ”mä olin päissäni ja se oli musta hirveän hyvä idea.” hieman myöhemmin puolue kuitenkin oli sitä mieltä, ettei idea ollutkaan niin hyvä. eronen lähti silti ehdolle, muutoksen riveistä. vaalivideossa eronen ja muutos-muusikko Petri kaivanto kieriskelevät milanolaisen hotellin lakanoissa, syöttävät toisilleen mansikoita ja huokailevat suorasta demokratiasta kuin mitkäkin S-marketin tuulikaapin Serge gainsbourg ja jane birkin. ”Se oli huikea!” eronen huudahtaa naurunsekaisesti. ”iso osa ei ymmärtänyt sitäkään huumoria.” EI TIETEN K Ä Ä N YM M Ä RTÄ NYT. ammattipoliitikot eivät koskaan tekisi sellaista videota kuin eronen ja kaivanto tekivät. Paavo väyrynen tuntuu olevan ainoa, joka osaa nauraa itselleen edes vähän. mutta eronen ole mikään poliitikko, ole koskaan ollutkaan. Siksi tuntuu hurjalta, että hihamerkkikaustin aikaan hänen bloginsa julistettiin toimittajien keskuudessa 22 2 / 2 1 6 ylioppilaslehti
REPIN-INSTITUUTIN KUVATAIDEKOULUTUS www.repininstituutti.fi 2016 – 2017 Haku 31.5.2016 mennessä OPISKELE KAUNEUSALALLE Tiedustelut puh. (09) 685 6110 | Jatkuva haku ja lisätiedot kotisivuillamme koulutuscenter.com Kalevankatu 30 HELSINKI | Satakunnankatu 29 TAMPERE PARTURIKAMPAAJA Parturikampaaja-kauneusmeikkaajakoulutus alkaa 30.5.2016. Parturikampaajakoulutus ja ParturikampaajaMaskeeraaja -kaksoistutkinto alkaa 5.9.2016 | great cut academyn opiskelijat kuuluvat Kelan opintotuen piiriin. MEIKKAAJA-MASKEERAAJA Kauneusmeikkaajakoulutus (2 kk) alkaa 30.5.2016. Meikkaaja-maskeeraajakoulutus (2,3, 6 tai 9 kk) alkaa 5.9.2016. make-up artist academyn opiskelijat kuuluvat Kelan opintotuen piiriin. STYLISTI 3 kk stylisti-iltakoulutus alkaa 4.4.2016 ja 5.9.2016. ”natsiperformanssiksi”, jonka ydin oli ajatusleikki, jossa ”oma aate puetaan vitsiksi ja esitetään marttyyriä, kun jäädään tarkoituksella kiinni oman ideologisen sanomansa levittämisestä.” jos erosen blogia olisi lukenut yhtä päivitystä pidemmälle, olisi käynyt selväksi, ettei sen taustalla ollut sen kummempaa ideologiaa. kahvipöytäjuttuja ne olivat. Samanlaisia, joita ihmiset ovat aina puhuneet. nyt, neljä vuotta myöhemmin, ideologiafoliohattuilu ovat sen kuin kiihtyneet. hihamerkkikohut eivät ole enää yksittäistapauksia, vaan median päivittäinen fiksi. juhana torkin heittämää palloa ei edes yritetty ottaa kiinni. jatkuvan pöyristymisen aste vastaa vaalisunnuntain jytkyiltaa vuonna 2011. esimerkiksi vihreiden kansanedustaja emma kari on kirjoittanut poliitikkosivulleen helmikuun aikana neljä pitkää ja tunteellista facebook-päivitystä siitä, kuinka hänen itsensä kaltaiset ”väärää mieltä olevat ihmiset halutaan vaientaa keinolla millä hyvänsä” – uhkailemalla netissä, ilmeisesti. mediassa ei puhuta muusta kuin kuplista, heimoista ja ääripäistä, vaikka niissä ei pitäisi olla mitään puhuttavaa: Suomesta on vain tulossa eurooppalainen. huutelu kuuluu asiaan, konsensus on mennyttä. Siellä, missä globalisaatio, on myös nationalismi. Siellä, missä edistystä, on myös taantumusta. yliopistokoulutetun ääripään semioottisine lukutaitoineen luulisi osaavan suhteuttaa, mutta omalta kauhultaan se ei ehdi tajuta lietsovansa samanlaisia politisoituja pelkoja kuin elämänkoululainen vastinparinsa. ainoa kirjaimellisuuskausteista selvinnyt sarkasmin muoto on se, että osoitetaan natsia sormella pellepuku päällä. ja taas, helena eronen on päätynyt kaiken keskelle. EROSTA nyt sattui ärsyttämään jälleen, ei sen kummempaa. viimesyksyinen facebook-päivitys oli pitkä. Ja jos joku on kanssanne eri mieltä, uhkailette tätä ja toivotte, että se henkilö raiskataan tai tapetaan. Uhkailette poliitikkoja. Suhtaudutte ihmisyyteen halveksuen. Kertokaa, millä tasolla olette parempia kuin pelkäämänne islamistit? hän kirjoitti seinällään. Te ette tiedä sitä, miksi ja miten joku tulee tänne turvapaikkaa hakemaan. Te ette tiedä, mikä on hänen tarinansa. Toivon ja uskon, että virkavalta onnistuu sieltä kaivamaan esiin rikolliset ja terroristit, mutta ehkä joskus, kun ne kaksi hernettä päässänne kolahtavat yhteen, tajuatte sen, etteivät todellakaan kaikki, ei luultavasti edes murto-osa, Suomeen tulevista ole mitään islamisaatiota havittelevia raiskaajia. Voi taivahan talikynttilät! Kuinka saatanan urpo pitää ihmisen olla, jos edes kuvittelee niin? Puhelin soi taas, pitkästä aikaa. hesarin nyt.fi:stä soitettiin. onko mielipiteesi täysin muuttunut, nytistä kysyttiin, aivan kuin eronen olisi joskus ollut vaarallinen natsipahis tai että hän olisi nyt suunnitellut päivitystään jonkin ideologian mukaan. eronen vastasi: ”olen ollut maahanmuuttokriittinen, mutta en ole koskaan lämmennyt näille ajatuksille, että yksittäisiä ihmisiä kohtaan puretaan vihaa tai heitä pidetään syntipukkeina. myönnän, että henkilökohtaisen elämäni takia olen nyt herkistynyt ajattelemaan niitten ihmisten kannalta, jotka ovat hädissään.” jutun otsikko oli ”hihamerkeistä kirjoittaneesta helena erosesta tuli pakolaisten ymmärtäjä”. eronen sai facebookin inboxiin samat viestit kuin aiemminkin. natsin tilalla oli vain suvakkihuora ja hyysäripaska. jälleen hän ohitti ne olankohautuksella. mitä nyt haukkui seuraavassa statuksessaan mv :n lukijoita vielä vähän lennokkaammin sanankääntein. ”on se vähän poliisin resurssien hukkaan heittämistä olla aina inisemässä jokaisesta narahduksesta”, eronen sanoo. kun hänelle on lähetetty kikkelikuvia, hän on lähettänyt ne eteenpäin niitä ottaneiden miesten äideille ja tyttöystäville. H ELEN A ERO N EN on harvinaisen nauravainen ihminen, mutta kertoessaan viime vuosien tapahtumista hänen naurunsa on jatkuvaa. ennen kaikkea se on täynnä epäuskoista huvitusta. vielä muutama vuosi sitten erosen blogi olisi kuulostanut periperussuomalaiselta uhriutumiselta. nyt se on täsmällinen referaatti julkisesta keskustelusta. eronen kirjoitti vuonna 2011, heti kun jytkyn jälkeinen maanantai valkeni: Kun eilen persujen menestys alkoi paljastua, alkoi mm. Facebook täyttyä “järkyttynyeistä” kommenteista ja pistettiin pystyyn yhteisöjä, joihin liittymällä pystyi tuomaan ilmi sen, että oli “järkyttynyt”. Tuli vähän sellainen olo, että eivätkö ne ihmiset edes tajua, mistä vaaleissa oli kyse ja kuinka eduskunta toimii? nykyään eduskunta toimii niin, että perussuomalaiset on hallituspuolue yhdessä keskustan ja kokoomuksen kanssa. Pienet perussuomalaiset ovat oikeasti päässeet valtaan. Niille jotka eivät tajua: Perussuomalaisista ei tullut diktaattoripuolue. otsikko: Hyvinhän siinä kävi, mitä te itkette? • j u t t u u n o n h a a S t a t e l t u t u r u n y l i o P i S t o n e d u S k u n t a t u t k i m u k S e n l a i t o k S e l l e v e r k k o P o P u l i S m i n j a j o u r n a l i S m i n S u h t e e S t a v ä i t ö S k i r j a a t e k e v ä ä n i k o h a t a k k a a . S i t a a t i t e r o S e n b l o g i S t a o v a t a l k u P e r ä i S e S S ä k i e l i a S u S S a a n . KLIININEN LÄÄKETUTKIMUS NAISILLE Oletko kiinnostunut osallistumaan ehkäisytutkimukseen? Tutkimus on kansainvälinen, ja Suomessa siitä vastaavana tutkijana toimii naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, dosentti Marjo Tuppurainen Lääkäriasema Cantti Oy:stä Kuopiosta. Saatat soveltua tutkimukseen, mikäli olet terve, vähintään 18-vuotias nainen et ole raskaana etkä imetä olet seksuaalisesti aktiivinen tarvitset ehkäisyä Jos täytät yllä mainitut ehdot ja olet kiinnostunut tutkimuksesta, ota yhteyttä: Adenova Lääkärikeskus Oy Tutkimushoitaja Maija Jämsä, maija.jamsa@adenova.cc tai puh. 09 856 7000 Yllä olevien yhteystietojen kautta saat tutkimuksesta lisätietoja ilman, että vielä sitoudut tutkimukseen. Tutkimukseen osallistuminen on vapaaehtoista, ja voit keskeyttää osallistumisen missä vaiheessa tahansa ilman erityistä syytä. Tutkimme uutta emättimeen asetettavaa ehkäisyrengasta. Tutkimuksen tarkoituksena on arvioida hormonia sisältävän ehkäisyrenkaan tehoa ja turvallisuutta verrattuna markkinoilla jo olevaan ehkäisypilleriin. Tutkimukseen osallistujat arvotaan käyttämään joko ehkäisyrengasta tai suun kautta otettavia ehkäisypillereitä. Teho arvioidaan ehkäisymenetelmän kykynä ehkäistä raskautta. Tutkimus kestää noin vuoden.
maailman paras peruskoulu on unohtanut, et tä on lapsia, jotka eivät sovi sen suunnitelmaan. nämä lapset osaavat ihan liikaa. vILLE on kahdeksanvuotias, ja elämässä menee hyvin, on kavereita ja harrastuksia. ainoa ongelma on, että viitenä päivänä viikossa monta tuntia päivässä villellä on tylsää. hänen on pakko mennä kouluun, jossa hän ei omasta mielestään opi mitään. Siksi villellä on unelma: saada henkilökohtainen opettaja. vielä eskarissa ville oli innokas. Se oli kuin hetki ennen esiripun nousua: kohta näytös alkaa, kohta hän pääsee oppimaan niitä asioita, joista hän on kiinnostunut. fysiikkaa, kemiaa, tähtitiedettä ja historiaa. Sitten koulu alkoi, mutta tähtitiedettä ja kemiaa ei ollut. koulussa opeteltiin tavuja. ja yhteenlaskuja. asioita, jotka ville osasi jo vuosia ennen koulun alkua. nyt ville on käynyt koulua kaksi vuotta. Siellä kenelläkään ei ole hänelle aikaa. erityisopetukseen pääsevät ne, joilla on vaikeaa. turhautuminen ei ole oppimisvaikeus, ja niin ville lukee koulussa kirjastosta lainaamiaan kirjoja. SIITÄ SA A KK A , kun Suomi vuonna 2000 osallistui ensimmäisen kerran Pisa-tutkimuksiin ja pärjäsi lukutaidossa maailman parhaiten, on niin täällä kuin muualla maailmassa tiedetty yksi asia: suomalainen peruskoulu on ihan omaa luokkaansa. ulkomaalaisryhmät ovat käyneet kylässä, ja nyt dokumentaristi michael moorekin on tehnyt elokuvan. Siinä hän julistaa suomalaisen koulun ”tasa-arvon paratiisiksi”. Siis sen kummajaisen, joka synnytettiin 1970-luvulla takaamaan jokaiselle suomalaiselle yhdeksän vuotta kestävä ilmainen koulutus. entiseen kansakoulu-kansalaiskoulu-oppikoulu-himmeliin oli vielä 1900-luvun alkupuoliskolla liittynyt vahvasti ajatus, että kaikki eivät voi oppia kaikkea. mutta sotienjälkeisessä Suomessa jylläsi sosiaalidemokraattinen aate, eivätkä koulutuspolitiikan tasa-arvouskovaiset enää 1960-luvulla allekirjoittaneet tätä ikiaikaista totuutta. heidän vallankumouksellinen ajatuksensa oli, että kuka tahansa voi oppia vieraita kieliä ja edetä ylempiin opintoihin. ei tarvita kuin kunnollinen mahdollisuus siihen. uusi koulujärjestelmä hyväksyttiin eduskunnassa 22.11.1963 äänin 123–68. T E K S TI S O N JA S A A R IK O SKI K U vIT U S MIL E N A H U H TA koulun nimeksi tuli peruskoulu. Siellä niin akateemisten oppikoulujen kuin käytännönläheisempien kansalaiskoulujen opettajat alkoivat työskennellä saman opetussuunnitelman parissa. uudistus toi kouluihin ja luokkiin laajan kirjon oppilaita hyvin erilaisista taustoista. aikaisemmin akateemisesti lahjakkaat olisivat lähteneet jo 4. luokan jälkeen oppikouluun, mutta nyt kaikille annettiin yhdeksäksi vuodeksi samat kirjat käteen. kaikki mukaan ottavalla peruskoululla oli alusta alkaen myös vastustajansa. he olivat huolissaan, että uusi malli ei sallisi kaikkein kyvykkäimpien ja lahjakkaimpien edistyä riittävän nopeasti, vaan pakottaisi heidät laahaamaan hitaiden mukana. varsinkin oikeistopuolueet ja yrityselämä pelkäsivät koko Suomen taloudellisen kehityksen olevan tämän vuoksi vaakalaudalla. kokoomuslainen pääministeri harri holkeri kritisoi suomalaisten rehtorien vuosikokouksessa vuonna 1987, että kansakunta heittää resurssinsa hukkaan ylikouluttamalla kaikkia, kun paukut pitäisi suunnata lahjakkaisiin. opetussuunnitelman mukaan huolen piti kuitenkin olla aiheeton. yksilöllisten erojen huomiointi oli osa peruskoulun ideaa aivan alusta saakka. vaikka tasoryhmät poistuivat kouluista vuoteen 1985 mennessä, on erilaisten oppijoiden huomioiminen ollut mukana aatteessa koko ajan, tähän päivään saakka. jo 1970-luvulta tuttu sanoma tuodaan selkeästi esiin esimerkiksi koulutuksen arviointineuvoston ohjelmajulistuksessa vuodelta 2004. Se sisältää kaksi tasa-arvon määritelmää: sosiaalisen tasa-arvon sekä yksilöllisen tasaarvon. holkerin huolenaiheita eli lahjakkaita julistus koskettaa siten, että heillä on sen mukaan oikeus saada riittävän vaativaa opetusta. opettajan pitäisi olla kykenevä eriyttämään luokan sisällä, tarjoamaan tukea sekä taitavammille että vähemmän osaaville. vähän samaan tapaan kuin joogaopettaja antaa tunnilla apuvälineitä niitä tarvitseville – ja toisaalta vaikeampia variaatioita edistyneemmille. näin kaikki voivat ottaa opikseen samalla tunnilla. ovatko holkerien ja muiden pelot siis olleet aivan turhia, pirujen maalaamista seinille? katsotaanpa numeroita. tilastokeskuksen viime kesänä julkaistusta tilastosta käy ilmi, että 23 prosenttia peruskoulun oppilaista on saanut osa-aikaista erityisopetusta lukuvuonna 2013–2014. Se kuulostaa yksilölliseltä, mutta kun vilkaisee määrittelyperusteita, käy ilmi, että luku sisältää vain ne oppilaat, jotka tarvitsevat tukea oppimisvaikeuksien tai muun oppimista haittaavan asian takia. eri arvioista riippuen muutamasta prosentista jopa kymmeneen prosenttiin oppilaista tarvitsisi erityisopetusta siksi, että he ovat yhdessä tai useammassa asiassa ikäluokkaansa edellä. opetushallituksen mukaan viime syksynä uuden lukuvuoden aloitti 539 000 peruskoululaista. vaativampaa opetusta kaipaavia lapsia ja nuoria on siis Suomessa arviolta kymmeniä tuhansia. opetus, joka on suurimmalle osalle ikäryhmästä sopivan haastavaa, on näille oppilaille liian helppoa, tappavan tylsää ja saattaa jopa estää heidän nousunsa huipulle. tämä on lahjakkaan lapsen tragedia. A LUKSI A N U L AURIL A ajatteli, että artulla on kehityshäiriö, adhd , aspergerin oireyhtymä tai ”joku sellainen”. niin omituisesti poika käyttäytyi pienestä lähtien. hyppeli ja hosui Pikku kakkosta katsoessaan, teki kummallisia yskähdyksen kuuloisia ääniä, sai erilaisia tunnepurkauksia. mutta kun arttu oppi omatoimisesti lukemaan 5-vuotiaana, hän rauhoittui kummasti. nyt, 8-vuotiaana, arttu lukee raamatun kertomuksia, tietokirjoja oluen panemisesta ja artikkeleita murtovesissä asuvista kalalajeista. anu laurila on tulkinnut, että pojan rauhattomuus johtui siitä, että hän oli turhautunut. ”jälkikäteen olen ajatellut, että olinpa tyhmä, kun hätiköin ja panikoin”, kolmen lapsen äiti kertoo tampereen Scandic-hotellin kahvilassa. ongelmat alkoivat kuitenkin uudestaan, kun arttu aloitti esikoulun. Siellä lukuja kirjoitustaitoinen nähtiin erityistukea tarvitsevana häirikkönä. varsinaisessa koulussa opettaja on suhtautunut arttuun myönteisemmin, mutta poika on huomattavasti muuta luokkaa edellä kaikissa akateemisissa aineissa, laurila kertoo. hänen mukaansa arttu tarvitsisi vaativampia tehtäviä, mutta opettajalla ei ole resursseja tarjota niitä. ”Siinä on vain huolehdittu, että arttu ei tylsisty, eli että lahjakas ei häiritse muita. Sillä on vähän monisteita ja sitten, kun monisteet eivät kiinnosta, voi lukea pulpettikirjaa, ja sitten kun sekään ei kiinnosta, voi opettaa tyttöjä, tai voi lukea ääneen, kun arttu lukee niin hyvin”, laurila sanoo. ”on se kivakin, että voi jeesiä muita, mutta kuka sitten jeesis sitä arttua?” arttu käy lähikoulua kangasalla. laurila on ajatellut ehdottaa artulle, josko tämä haluaisi hakea jollekin painotetulle erityisluokalle toisen luokan jälkeen. hänestä kouluissa voisi hyvin olla erilaisia taitavien oppilaiden luokkia. ”tampereella kouluissa on urheiluluokkia. miksei myös lahjakkaiden oppilaiden luokkaa?” laurila kysyy. tavalliselle ihmiselle ongelma kuulostaa pieneltä: sehän on hienoa, jos poika pärjää! laurila kuitenkin sanoo, ettei artun erilaisuus ole koskaan ollut hänelle pelkästään iloinen asia. myöskään siitä puhuminen ei aina ole kovin helppoa. joko häntä ei uskota, tai sitten muuten vain katsotaan nenänvartta pitkin. ”en mä varmaan koskaan ole ollut mitenkään kovin onnellinen artun lahjakkuudesta. olen koko ajan pelännyt, että se aiheuttaa harmia ja huolta. aika moni asia olisi helpompi, jos menisi massassa ja virrassa.” mutta mitä haittaa lapselle voi olla siitä, että hän pärjää hyvin? tiedelehti gifted kids Quarterlyssa vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan 67 prosenttia tutkituista kertoi kokeneensa jonkinlaista kiusaamista. lisäksi lahjakkaille lapsille on myös tyypillistä alisuoriutua tahallaan sopiakseen paremmin joukkoon. muita esiin nostettuja ongelmia ovat muun muassa ulkopuolisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden tunne ja sopeutumattomuus. jos lahjakas ei koskaan tule nähdyksi koulussa sellaisena kuin hän on, hän ei välttämättä löydä omia lahjojaan. Suomessa lahjakkuustutkimusta tunnetuksi tehnyt emeritusprofessori kari uusikylä on kirjoittanut: ”varsinkin eri tavoin poikkeavien ihmisten ongelmaksi voi muuten tulla läpi elämän kestävä, mielenterveyttä jäytävä yksinäisyyden ja erilaisuuden tunne, kenties auktoriteettivastaisuus, kyynisyys ja halu kostaa muille kokemansa vääryydet.” Silti moni pohtii, miksi jo valmiiksi pärjääville tarvitsisi antaa yhtään enempää. KIRSI TIR RI tuli ensimmäisen kerran ajatelleeksi joskus 1980-luvulla, mitä lahjakkuus on. Perhe asui silloin yhdysvalloissa, ja hänen lapsensa opettaja ilmoitti tirrin tyttären olevan poikkeuksellisen lahjakas. ”minusta se, etten ollut ajatellut asiaa aikaisemmin, kertoo aika paljon tästä Suomesta.” Sittemmin tirristä on tullut helsingin yliopiston kasvatustieteen, erityisesti didaktiikan professori, Suomalaisen tiedeakatemian esimies ylioppilaslehti 27 2 / 2 1 6
ja yksi harvoista suomalaisista lahjakkuustutkijoista. hän istuu Café engelin ikkunapöydässä ja puhuu niin, ettei ehdi syödä edessä olevaa porkkanakakkupalaakaan. hänestä Suomella on ongelma: täällä ei haluta tunnustaa sitä tosiasiaa, että toiset ovat lahjakkaampia kuin toiset. Siksi lahjakkaat jäävät liian usein heitteille ja pahimmillaan alisuorittavat koko koulun, tirri sanoo. kun oppilas on noheva tekemättä mitään, saattaa peukalo mennä suuhun, kun ensimmäisen kerran pitäisi opiskella jotain – vaikkapa yliopiston pääsykokeita varten. Siksi jokaisella on oikeus saada oman tasonsa opetusta. mutta silloin, kun tällaisia vaaditaan, opettajat valittavat yleensä resurssipulaa. tirrin mukaan sitäkin suurempi ongelma on kuitenkin, että opettajilta puuttuu diagnosointikykyä. Se taas johtuu muun muassa siitä, ettei lahjakkuutta oteta opettajankoulutuksessa riittävän vakavasti, sanoo tirri. kun tirri tutki opettajien suhtautumista lahjakkaisiin oppilaisiin, kävi ilmi, että vain puolet oli saanut minkäänlaista opetusta aiheesta. Samassa tutkimuksessa selvisi myös, että vain 23 prosenttia opettajista suunnitteli päivittäistä opetustaan lahjakkaita silmällä pitäen. ”mielestäni se johtuu tästä meidän arvomaailmasta. meillä on tämä sosiaalidemokraattinen systeemi, jossa tasa-arvo ymmärretään niin, että kaikille samalla lailla ja kaikille saman verran”, tirri sanoo. hän epäilee, että ongelma on yhteisen kielen puute. vaikka suomalaisessa opetussuunnitelmassa korostetaan yksilöllistä tasa-arvoa, siinä ei ole määritelty, mitä lahjakkuus koulukontekstissa tarkoittaa. Silti opettajien pitäisi olla kykeneviä diagnosoimaan lahjakkaat, jotta yksilöllinen tasa-arvo toteutuisi. niin, minkälainen on lahjakas lapsi? ”lahjakas näkee sellaista, mitä muut eivät näe”, tirri sanoo. Psykologian professori françoys gagné on erottanut termit gifted ja talented toisistaan – gifted viittaa kompetenssiin eli potentiaaliin tulla poikkeuksellisen hyväksi ja talented kykyyn tai esimerkiksi asiantuntijuuteen, toteutuneeseen potentiaaliin. Siksi lasten kohdalla käytetään sanaa gifted. Se on englantia. Suomeksi ei käytetä usein mitään sanaa, tirri sanoo. hänestä on aivan sama, mikä termi olisi, kunhan ihmiset käsittäisivät sen oikein. hän ei halua sanoa, että toiset lapset olisivat parempia lapsia kuin toiset, heidän kykynsä vain vaativat enemmän ärsykkeitä. tirrin mukaan lahjakkuus-sanaan liittyy Suomessa pelkoja siitä, että joku nostetaan toisen yläpuolelle, vaikka kyse on ainoastaan opetussuunnitelmassa luvattujen asioiden toteuttamisesta. ”täytyyhän kodin ja koulun välisessä yhteistyössä olla yhteinen kieli, jolla puhutaan. eihän tällaista tabua voi olla! Se tabu voisi olla uskonto tai se voisi olla seksi, ja nyt tuntuu siltä, että meillä Suomessa se on tämä lahjakkuus.” mutta käykö niin, että Suomesta tulee luokkayhteiskunta jos täällä aletaan puhua siitä, että ihmisten lahjoissa on eroja? Sitähän tässä pelätään. tirrin mielestä ei missään tapauksessa. Sen sijaan tällaiset pelot estävät asiasta keskustelun. on käynyt vähän samalla tavalla kuin maahanmuuttokeskustelussa: asioista ei uskalleta puhua, ettei vain ”hyvä, tasa-arvoinen systeemi” menisi pilalle. ”minä kannatan tasa-arvoa. Sanon vain, että lahjakkaiden kohdalla se ei toteudu. Se toteutuu heikompien kohdalla, mutta kysymys lahjakkaista on ongelmallinen.” tirrin mukaan lahjakkaita voi tukea erilaisilla keinoilla – eriyttämisellä luokan sisällä, opintojen nopeuttamisella, kerhoilla ja kilpailuilla. jokainen ihminen on oma yksilönsä, professori sanoo. Siksi on hyvä, että lahjakkuuden lisäksi myös muut tekijät punnitaan. joskus esimerkiksi lapsen sosiaalinen kehitys saattaa olla esteenä luokan yli hyppäämiselle. ei kuitenkaan läheskään niin usein kuin ajatellaan, tirri sanoo. on kysyttävä vielä yksi kysymys: miksi meidän pitäisi lapsesta asti tavoitella kuuta taivaalta? eikö vähempikin sykkiminen ja kilpailu riittäisi? tirri vaikuttaa vähän hermostuvan. ”juuri tämä on se eetos, joka täällä on. Pelätään, että tästä on haittaa. lahjakas ihminen haluaa koetella rajojaan. tässä on kysymys omien rajojen koettelusta. ja mielestäni semmoinen oikeus pitää antaa, jos tätä mahdollisuutta ei tule koulussa. että kaikki on aina liian helppoa.” hänestä on pöyristyttävää, että Suomessa ollaan valmiita juhlimaan Pikkuleijonia, mutta ei akateemisissa aineissa tai vaikkapa matematiikkaolympialaisissa pärjääviä lapsia ja nuoria. ”minusta matematiikkaolympialaisissa pärjääminen on ihan yhtä hieno saavutus kuin Pikkuleijonien kultakin.” SE OLI SA N NIN oma tahto, kaisa-äiti kertoo Skypen välityksellä englannista. heti, kun tyttö tajusi, että on olemassa vieraita kieliä, hän pyysi päästä ulkomaille opiskelemaan niitä. tytär oli silloin 3-vuotias. myöhemmin Sannin toive toteutui, kun perhe muutti töiden takia ensin yhdysvaltoihin ja sitten englantiin, jossa nyt 11-vuotias tyttö käy 7. luokkaa. hän on parhaan 2 prosentin joukossa englannin kielessä, vaikka kotona puhutaan vain suomea. tämä tiedetään, koska britanniassa lapsia testataan kenties enemmän kuin missään muualla. Sannin koulussa on käytössä henkilökohtainen arviointi, joka perustuu koulun alussa tehtyihin lähtötasotesteihin. näin myös kaikkein lahjakkaimmilla on mahdollisuus korottaa arvosanojaan. eri aineissa on omat ryhmät eritasoisille oppilaille. Sanni on jokaisessa aineessa kaikkein edistyneimpien ryhmässä. ”täällä eriytetään huomattavasti Suomea enemmän. Suomessa yritetään varmistaa, että kaikki oppivat perusasiat, täällä yritetään varmistaa, että kaikki oppivat jotain. Suomessa lahjakas on lapsipuolen asemassa”, kaisa sanoo. kun Sanni kävi Suomessa koulua, hän tuli joka päivä kotiin sanoen, ettei taaskaan oppinut mitään. Siitä huolimatta, että hän kävi kahta luokkaa ylempien kielten tunneilla. englannissa on välillä kuitenkin liian rankkaa, kaisa sanoo. kaikista aineista tulee läksyjä, myös liikunnasta. niitä tehdään jopa kolme tuntia koulun jälkeen. Sanni haluaa aina saada parhaan mahdollisen arvosanan. kun hän kerran sai kokeesta kasin, hän pyysi päästä uusimaan sen. kaisa sanoo, että hänestä oli vähän hassua, että opettaja suostui. vaikka englantilaisessa systeemissä on Suomeen nähden paljon hyviä puolia, kaisasta on hyvä, ettei täällä testata lapsia. ”Se, että tyttäreni tämän ikäisenä on superlahjakas, ei tarkoita, että hän välttämättä on sitä 20-vuotiaana. minun mielestäni ei pidä leimata, ainakaan kovin pienenä.” Samalla ihmisten lahjakkuudet pitäisi hänen mukaansa kuitenkin tunnistaa ja tarjota heille haastetta. hän kertoo itse olleensa lahjakas lapsi, jolle koulun helppous tarkoitti vaikeuksia tulevaisuudessa. ”voin sanoa omasta kokemuksesta, että se, että saa ysejä ja kymppejä koulussa tekemättä mitään, kostautuu siinä vaiheessa, kun menee yliopistoon ja pitäisi opiskella 2 000 sivua yksin. myös lahjakkaille pitää opettaa opiskelutaitoja.” ensi vuonna kaisa perheineen muuttaa takaisin Suomeen. hän on luvannut Sannille, että tämä saa aloittaa japanin opinnot, jos koulussa on liian helppoa. myös kotona puuhataan yhdessä: viime aikoina äiti ja tytär ovat tehneet aikajanaa, jossa liitetään eri taiteenlajeja ja tyylisuuntia musiikin historiaan. tytär hahmottaa sitä helposti, soittaahan hän myös pianoa ”kiitäen tasolta toiselle”. Sanni onkin kysynyt ”kymmeniä kertoja”, voisiko lopullisesti siirtyä äitinsä opetukseen. ”ei missään tapauksessa. Sosiaalisuus on kuitenkin vähintään puolet koulun merkitystä.” kaisa kertoo, ettei hän ole koskaan pakottanut Sannia tekemään mitään. mutta entä ylioppilaslehti 29 2 / 2 1 6
sitten, kun käy niin, että neulansilmään yritetään tunkea köyttä – eli lapsesta yritetään tehdä jotain, mitä hän ei ole? Puhutaan hypervanhemmista, tiikeriäideistä ja futiskentän laidalla naama punaisena lapsilleen huutavista isistä. lahjakkaita lapsia tutkinut yorkin yliopiston opettaja ja lastenkirjailija Clémentine beauvais on sanonut, että jokaisen menestyksekkään lapsen takaa löytyy patisteleva vanhempi – mukaan lukien hänen oma äitinsä. lapsiasiaihmiset jo pelkkä epäilys tällaisesta toiminnasta pillastuttaa raivon partaalle. kun arkkitehti maria nordin kertoi kakspluslehden haastattelussa, että on opettanut pienille lapsilleen lukemista ja laittanut heidät ranskankieliseen päiväkotiin tehdäkseen heistä älykkäämpiä, eräs nainen lähetti hänelle viestin, jossa ”melkein toivoi” hänen saavan kehitysvammaisen lapsen. nordinin mukaan kyse ei ole mistään muusta kuin mahdollisuuksien antamisesta. K ASvATUSTIETEEN professori hannu Simola läväyttää espresso edgen pöydälle janten lain. tanskalais-norjalaisen kirjailijan axel Sandemosen Pakolainen ylittää jälkensä -teoksessa vuonna 1933 esittelemä laki kuuluu näin: Älä luule, että sinä olet jotain. Älä luule, että olet yhtä hyvä kuin me. Älä luule, että olet viisaampi kuin me. Älä kuvittele, että olet parempi kuin me. Älä luule, että tiedät enemmän kuin me. Älä luule, että olet enemmän kuin me. Älä luule, että sinä kelpaat johonkin. Älä naura meille. Älä luule, että kukaan välittää sinusta. Älä luule, että voisit opettaa meille jotakin. kasvatussosiologi Simolan mukaan tämä on kuvaus Suomesta. ”Suomessa on hirveän paljon janten lakia. Se tarkoittaa, että kaikki erilaisuus on perseestä, kaikki erilaisuus on vaarallista, kaikki tulee silmille. kun peruskoulua on joskus syytetty tasapäistämisestä, niin ei se ole peruskoulu, vaan se on tämä kulttuuri.” ja juuri siksi myös lahjakkuuteen suhtautuminen on Suomessa vaikeaa, hän sanoo. koska se on ihan samanlaista erilaisuutta kuin kaikki muukin erilaisuus, vaikkapa ihonväri tai seksuaalisuus. Simolan mukaan Suomi on periferia, joka vielä harjoittelee, kuinka kohdata yksilönsä. tämä maa on jälkiteollistunut asenteitaan nopeammin, mistä syystä asennekerrostumat ovat ”helvetin vanhanaikaisia”, Simola sanoo. hänen mielestään suomalaisessa peruskoulussa on paljon hyvää, mutta siinä on yksi ongelma: se ei toimi enää. maailma on muuttunut ja lapset sen mukana. globaali individualismin eetos tekee suomalaisistakin koululaisista yksilöitä, mutta koululaitos on suunnilleen samanlainen kuin 1980-luvulla, vuosikymmenellä, jolloin Simola itsekin huhki luokkahuoneissa. ”Suomalaiset opettajat ovat pirun hyviä ihmisyhteisöjen opettamisessa joukkoina, siis niin kauan kuin se toimii. mutta se ei toimi enää. Se alkaa rakoilla, ja siitä tulee nämä Pisatulosten alasmenot.” vuonna 2012 Suomi oli enää 12. paras Pisan matematiikkaosiossa, joka oli sen vuoden päätutkimusalue. Sen sijaan esimerkiksi kansainvälisissä matematiikkaolympialaisissa, joita myös pidetään luotettavana oppimisen tasoa mittaavana tapahtumana, Suomen joukkue ei viime vuosikymmeninä ole ollut parhaiden joukossa. toistaiseksi ainoan yksilökullan sai taneli huuskonen vuonna 1981. ensi syksynä kouluissa otetaan käyttöön uusi opetussuunnitelma. Siinä painottuvat oppiainerajat ylittävä ilmiöoppiminen ja teknologian hyödyntäminen. tämän on ajateltu olevan hyödyksi lahjakkaillekin, kerrotaan opetushallituksesta. Simola on ”skeptisen optimistinen”. optimistinen siksi, että uusi opetussuunnitelma tarjoaa paljon mahdollisuuksia esimerkiksi laajoihin kokonaisuuksiin syventymiseen. Skeptinen siksi, että opetussuunnitelma on pelkkä suunnitelma – runoutta, jonka tulkinnat vaihtelevat kuin murrosikäisen mielialat. Suurin ongelma on se, että jo lähtökysymys on epärealistinen: kysytään, mitä koulun tulisi olla – ei, mitä se on. ”ainahan näissä koulureformeissa on semmoinen pelastuksen haku. mutta niin kauan kuin koulu on pakollinen, joukkomuotoinen ja tutkintovelvollinen, ei sitä mikään pelasta. Se on putiikki, jonka kanssa pitää elää. eikä mikään kauhean kiva sellainen.” Simolan viesti on, että siitä huolimatta, että koulutusta on sanottu modernin maailman uskonnoksi, sekään ei pysty kaikkeen. riittävän hyvän on riitettävä. mutta monen mielestä nykyinen tilanne ei ole riittävän hyvä. Suomalainen koulu kulkee kohti segregaatiota. espoossa ja helsingissä on jo nähtävissä siirtymä kohti ”hyvien” ja ”huonojen” koulujen markkinoita. ääriesimerkki on turku, jossa yli 50 prosenttia suomenkielisistä seitsemäsluokkalaisista käy ”erikoisluokkia” eli painotettuja luokkia tai ”erityisluokkia” eli esimerkiksi tarkkailuluokkia. toinen, vajaa 50 prosenttia eli Simolan sanoin se, mikä jäljelle jää, on ”normaaliluokilla”, jotka ovat jo kaukana normaalista. tällaisella koulushoppailulla on vähän negatiivinen kaiku, mutta Simolasta siinä ei ole mitään moralisoitavaa – jos mahdollisuus tarjotaan, miksei sitä käyttäisi. Sitä voi kutsua perheen koulutusstrategiaksi, ja kutsutaan sitä myös yksilöllistymiseksi, joka on kaikkialla muuallakin kuin koulussa ilmenevä modernien yhteiskuntien megatrendi. koulujen eriytymistä Simola ei kuitenkaan toivo. Silloin, kun erilaisten oppijoiden huomiointi on etuoikeuksista – esimerkiksi vanhempien aktiivisuudesta – kiinni, ei opetussuunnitelman peräänkuuluttama yksilöllinen tasa-arvo toteudu. Simolalla on ehdotus: jos mahdollisimman suuri osa kouluista olisi yhtenäiskouluja, tuntisivat oppilaat ja opettajat toisensa pidemmältä ajalta ja henkilökohtaisia ratkaisuja olisi helpompi tehdä. Samalla aineenopettajat voisivat opettaa nuorempiakin oppilaita. ”jos jollakin on tällainen, en tiedä sanoisinko edes lahjakkuus, vaan erityisyys, hänen täytyisi löytää aikuinen, joka komppaa sitä.” vÄ H Ä N AIK A A SITTEN omasta opettajasta haaveilevan villen äiti Sanna lopetti tiedelehden tilauksen ja tilasi tilalle koululaisen. Pitäisihän villen pysyä perillä ”tavallisten lasten asioista”. nyt ville lukee hesaria ja kyselee, miten Sipilän hallitus oikein pärjää. Sannalle on annettu ymmärtää, ettei villen tiedollista kehitystä kannattaisi tukea, koska on ongelmallista olla muita niin paljon edellä. mutta ei vauhtia saa enää pysäytettyä. koululainen kalpenee Wikipedialle, josta voi lukea niistä asioista, jotka oikeasti kiinnostavat. helmikuussa ville osallistui Suomalaisen yhteiskoulun eli Sykin pääsykokeeseen. Se on yksityinen, kielipainotteinen koulu, josta löytyy supermatikkaryhmä ja jos jonkinmoista kerhoa. tänä vuonna hakijoita oli enemmän kuin minään aikaisempana vuonna. Pian selviää, pääseekö ville sisään. Sanna on toiveikas. ehkä siellä ville viimein oppisi jotain. ehkä sinne päästyään poika lopettaisi kyselemästä, onko muita samanlaisia kuin hän. nyt ville on kiinnostuksineen yksin. vaikka pojalla on kavereita, Sanna joutuu kertomaan hänelle, mistä asioista heidän kanssaan voi jutella. hän on kehottanut villeä kyselemään muiden jutuista, tietokonepeleistä vaikka, ja säästämään korkealentoiset pohdinnat kotiin. Sanna pelkää, että villeä aletaan kiusata. Tällaisia asioita vanhemmat pelkäävät. • l ä h t e i n ä o n k ä y t e t t y P a S i S a h l b e r g i n S u o m a l a i S e n k o u l u n m e n e S t y S t a r i n a j a m i t ä m u u t v o i v a t S i t ä o P P i a k i r j a a ( i n t o 2 1 5 ) S e k ä h a n n u S i m o l a n k o u l u t u S i h m e e n P a r a d o k S i t k i r j a a ( v a S t a P a i n o 2 1 5 ) . j u t t u a v a r t e n o n h a a S t a t e l t u m y ö S k a S v a t u S t i e t e e n e m e r i t u S P r o f e S S o r i k a r i u u S i k y l ä ä , m e n S a n P u h e e n j o h t a j a t i i n a t o l o S t a , S u o m a l a i S e n y h t e i S k o u l u n v a r a r e h t o r i j u k k a n i i r a S t a , o P e t u S h a l l i t u k S e n v i r k a m i e h i ä S e k ä u S e i t a l a P S i a j a v a n h e m P i a . v i l l e n , S a n n a n , k a i S a n j a S a n n i n n i m e t o n m u u t e t t u . ylioppilaslehti 31 2 / 2 1 6
olli Saarela tulee haastat teluun melkein tunnin myöhässä, puhelin kor valla. tapaamisen ajankohtaa on säädet t y pitkään. ensin Saarela sekoit ti päivät, sit ten tuli yllät tävä meno. ohjaajan edellisestä pitkästä elokuvasta on kohta kuusi vuot ta aikaa, mut ta ny t entinen Suomilupaus olisi valmis palaamaan. jos hänet vaan otetaan vastaan. T E K S TI A N TO N vA N H A M A JA M A A K U vAT LIN A JE L A N SKI KUN OH JA A JA olli Saarela istui arto nybergin studionojatuolissa talvella 2007, hänet tunnettiin paremmin Seiskasta kuin kulttuurisivuilta. Saarelalla oli yllään tumma puku, leukaa koristi tuttu terävä pukinparta. Puhe oli hiljaista ja vähän vaivaantunutta. ”kun kehutaan, se on kivaa. kun haukutaan, se on ikävää”, Saarela lausui. Se oli sitaatti antti tuurilta, Rukajärvi-romaanien kirjoittajalta. Saarelan paluuelokuva Suden vuosi oli juuri saanut ensi-iltansa. Siinä lupaava näyttelijä krista kosonen esittää nuorta opiskelijaa, joka rakastuu keski-ikäiseen opettajaan. lehtiotsikoissa ei kirjoitettu siitä mitään. kirjoitettiin siitä, miten Saarela oli mukamas kävellyt ulos espoonlahden anttilasta maksamattomat päiväpeitteet mukanaan. ja tietenkin kulttuuriministeri tanja karpelasta, joka oli vastikään vaihtanut sukunimensä Saarelaksi. lööppimylly parin ympärillä oli tauoton. ministerin ei katsottu menneen naimisiin hallinnonalansa mukaisen korkeakulttuurisen taiteilija kanssa, vaan sekavan bad boyn, joka uhkaili image-lehdessä vetävänsä eero heinäluomaa turpaan sen jälkeen, kun tämä oli jyrännyt karpelan budjettineuvotteluissa. töistä ei ollut tullut mitään ennen Suden vuotta. tai oli, mutta ne olivat pelkkiä käsikirjoituksia ja mainoselokuvia, eivät kokopitkiä valkokankaille heijastettavia, joiden perusteella ohjaajan onnistumiset mitataan. Saarelaa syytettiin jatkuvasti rikoksista ja rikoksenkaltaisista. vähän nybergin ohjelman jälkeen hänen epäiltiin ajaneen moottoripyörää lääketokkurassa. laboratoriolausunto vapautti hänet syytteestä, mutta syyllisen leimasta ei päässyt eroon. olli Saarela on merkitty mies. OLLI SA A R EL A , 50, istuu ravintolapöydässä ja syö entrecote-pihviä. 188 senttimetriä entistä suuruutta sullottuna kauluspaitaan, villaneuleeseen ja siisteihin farkkuihin. lattialle on laskettu reppu, josta kiikkuu lappu: ”this is not your bag.” ”ihminen voi tottua hyvään. kaikki taputtelevat selkään, ja voit vaatia mitä haluat. Sellainen ei kestä ikuisesti”, Saarela huokaisee. ”jos oisin jäänyt brankkariksi, pääsisin kohta jo eläkkeelle.” hän haluaa näyttää tekstiä, jonka on kirjoittanut edellisenä iltana. Se on tätä haastattelua varten kirjoitettu useamman liuskan manifesti aiheesta julkisuus. Siitä, kuinka julkisuus on tehnyt Saarelasta merkityn miehen, kohuohjaajan. Se on väsyneen miehen puhetta. Maineeni on ollut raskas kantaa. Olen ollut helppo negatiivisen uutisoinnin ja julkisuuden kohde lehdistölle aiemman ”polttomerkkini” vuoksi. Ammatillisesti olen ollut viimeiset vuodet vitsi. kun Saarela lähettää tekstin myöhemmin sähköpostilla, loppuun on lisätty katselusuositus: netflixin tuottama Making a Murderer, jossa poliisin väitetään lavastaneen syyttömästä syyllistä. Nyt haluaisin jo toipua. Myöskin antaa itselleni anteeksi. Viha ja itsensä loputon syyllistäminen syö. Se kalvaa ja vie lopulta elämänhalun. En vain tiedä välillä, mistä ammentaa voimavaroja. KUN SA A R EL A A KUUNTELEE , on vaikeaa erottaa, puhuuko hän elokuvasta vai elämästä. hän eksyy alati tolkuttomille sivupoluille, kertoo tarinoita tarinoiden sisällä. ehkä faktalla ja fiktiolla ei ole paljoa eroa. kaikki on tarinaa. helsingissä syntynyt ja varttunut Saarela työskenteli ensin palomiehenä, mutta kiinnostui elokuvasta 1980-luvun lopulla. hän päätyi hakemaan ylen käsikirjoittajakoulutukseen, jota veti dramaturgi tove idström. ”toven kurssilla käytiin vuoden ajan läpi robert townen Chinatownia, purettiin se kohtaus kohtaukselta. joka ikinen kuva ja kuvien sisällä olevat merkitykset. miksi silmälasit ovat suihkulähteessä, ja niin edelleen.” ammatinvalinnan kohdalla on Saarelan mukaan kyse ”oikeassa tai väärässä paikassa johonkin aikaan olemisesta”. ”kyllä mä uskon, että tämä oli ihan oikea paikka. en olisi muuten lukenut Stanislavskia, meyerholdia ja aristoteleen Runousoppia. en olisi oppinut, kuinka kaikessa draamassa on sama kaava, ja mitä kaikkea sillä voi tehdä.” Saarela sovelsi oppeja Lunastukseen, vuonna 1997 ilmestyneeseen debyyttipitkään. Se oli lyhytelokuvan budjetilla tehty kokoillan epookki, jota esitettiin helsingissä vain yhdellä kopiolla, mutta joka kahmi hiljaisena elokuvavuonna kuusi jussi-palkintoa ja televisiossa yli 700 tuhannen ihmisen yleisön. kriitikko mikael fränti kirjoitti helsingin Sanomissa, että Saarela on ”herkästi loimuavalla” tarinallaan ”päässyt kokonaisvaltaiseen elokuvantekemiseen”. tuon kritiikin Saarela muistaa yhä. Sitä lukiessa tuli itku. elokuva oli ymmärretty – ja ennen kaikkea ”luettu” – oikein. Saarela lävähti kertaheitolla kotimaisten tuotantoyhtiöiden tutkaan. ensimmäisenä kopin otti matila-röhr Productions, joka kutsui ohjaajan toimistolleen kaapelitehtaalle. neuvotteluhuoneessa istuivat yhtiön omistajat marko röhr ja ilkka matila sekä kirjailija antti tuuri, mutta suurnimet kalpenivat sille, mikä odotti pöydällä. kolmekymppistä Saarelaa toivottiin ohjaamaan tuurin kirjoihin perustuva sotaeepos Rukajärven tie. vain hullu olisi kieltäytynyt. RUK A JÄ RvEN TIESTÄ tuli menestys. Se oli 1990-luvun katsotuin kotimainen elokuva – 420 tuhatta katsojaa. televisiosta sen näki uudenvuodenpäivänä 2001 yli 1,2 miljoonaa suomalaista. Saarela oli halunnut nostaa jatkosodasta esiin inhimillisyyden, toivon ja armahduksen. ohjausta tituleerattiin suureksi suomalaiseksi sotakuvaukseksi Tuntemattomien ja Talvisodan rinnalla. Samaa inhimillisyyden, toivon ja armahduksen kolminaisuutta jatkoi heti seuraavana vuonna ilmestynyt Bad Luck Love. Se kuvattiin kahdessakymmenessä päivässä. Päähenkilö ali tappaa miehen, joutuu vankilaan ja palaa sieltä muuttuneena miehenä. ihmiset ympärillä eivät vain näe muutosta. ”Päähenkilö toistaa, että ’mä oon muuttunu jätkä, ettekste vittu tajua sitä, saatanan urpot’. muidenkin täytyisi se ymmärtää”, Saarela sanoo. alin käsityksen mukaan riittää, että hän muuttuu. jos hän yrittää myös näyttää sen, asia on sillä kuitattu. ”mutta eihän maailma sillä tavalla makaa. kyllä se vain jollain tavalla tangeeraa tämän oikean elämän kanssa.” yhtäläisyydet alin ja ohjaajan välillä eivät vielä tuolloin olleet niin ilmeiset, sillä Saarelalla pyyhki hyvin. hän teki kaikkea megatuotannoista pieniin rikosfilmeihin, Bad Luck Lovesta Rölliin ja metsänhenkeen. jälkimmäinen sai kotimaassaan yli 300 tuhatta katsojaa ja sitä levitettiin kansainvälisesti intiaa myöten. ylioppilaslehti 33 2 / 2 1 6
Saarela kiersi festivaaleja ympäri maailman, nosti elokuvataidetoimikunnan myöntämää viisivuotista taiteilija-apurahaa ja oli motivoituneempi kuin koskaan. SEUR A AvA N PROJEKTIN piti olla suurempi kuin minkään aiemmista. Sen nimeksi annettiin Koston kevät. Suomen sisällissota oli Saarelalle tuttu aihe, mutta nyt oli tarkoitus viedä tekeminen kymmenenteen potenssiin. aluksi piti tulla 12-osainen tv-sarja, sitten kuusiosainen, ja lopulta ajatus oli näyttää kolme 70-minuuttista osaa televisiossa ja julkaista yksi täyspitkä elokuva. Samaan tapaan oli tuotettu tanskalaisen bille augustin 170-minuuttinen uskontokuvaus Jerusalem. ”Soitin Solar filmsin tuottaja markus Selinille ja sanoin, että tämmöinen olisi. markus sanoi, että loistavaa, onkos seksiä ja väkivaltaa? mä sanoin, että on tarpeeksi.” yle kuitenkin jättäytyi elokuvasta pois. Projekti kaatui. monen vuoden työ valui hukkaan. ”en ikinä unohda sitä tunnetta”, Saarela huokaa. ”me tehtiin jorma tommilan kanssa niin paljon työtä. valehtelematta kymmenen tai kaksikymmentä tuhatta liuskaa erilaisia versioita. elokuvan käsikirjoituksesta on valmiina kahdeksas, vai kymmenes versio. Sarjasta ties kuinka mones.” Saarela ei ollut tottunut hylkäyksiin ja syytti siitä itseään. takki oli tyhjää täynnä. hän romahti psyykkisesti, vaikkei edes tajunnut sitä, kielsi koko ongelman. ”en osannut ottaa apua vastaan, vaikka sitä tarjottiin. ei mun ura ollut alamäessä. mä vain kirjoitin. mulla oli hitosti kaikkea.” Saarela pysyi kiireisenä mainospätkillä ja käsikirjoituksilla, mutta yleisö odotti uusia pitkiä elokuvia. Saarela tarttui pulloon. kun hän täytti 50 vuotta vuosi sitten, iltalehti juhlisti sitä jutulla, jossa listattiin kaikki kohut ja syytteet: rattijuopumus, lääkereseptien väärentäminen, näpistykset, baaritappelut, alkoholiongelma, ”auktoriteettikammo”. elokuvista mainittiin tasan yksi, Rukajärven tie. EIvÄT vIIM EISIM M ÄT ELOKUvAT edes olleet Saarelan näköisiä elokuvia, hän sanoo nyt. ”ravihevosen on tosi vaikea laukata neljän neliömetrin aitauksessa. jos sua kahlitaan liikaa, tapahtuu helposti niin, että lopputulos on jotain jota et enää tunnista omaksesi.” hän olisi kyllä pystynyt parempaan Suden vuoden ja sitä seuranneen Harjunpään ja pahan papin kanssa, jos häneen olisi luotettu. Saarelan mielestä ohjaajalla täytyy olla riittävästi vaikutusvaltaa, jotta elokuvasta tulee tekijänsä näköinen. Pahan papista, Saarelan viimeisestä, on kulunut pian kuusi vuotta. dekkaria tähdittivät Peter franzén ja jenni banerjee, mutta sen näki vain 50 000 ihmistä. 1,7 miljoonan euron budjetista kerättiin teatterikierroksella takaisin alle kolmannes. Harjunpään jälkeen Saarelan puhelin ei ole juuri soinut. jotain oli kuitenkin tehtävä, vuokra piti maksaa ja lapset ruokkia. talvella 2011 Saarela meni töihin tuttavansa polttimotehtaan katolle, jonka myrskyssä irronneet pellit piti korvata uusilla. hän hytisi rakennustyömaalla ainoana suomalaisena mamuduunarien seassa. Puheet alkoivat kiertää, että olli Saarela on luovuttanut. leffapiirit ovat pienet, ja jos musiikin päättyessä itselle ei riitä istumapaikkaa, takaisin leikkiin on liki mahdotonta päästä. Se lannisti ja psyyke kärsi. ”aloin vähitellen uskoa, että mä en ole mitään. jossain viisaassa kirjassa sanotaan, että entisen menestyksen summaus ei ole tämän hetken mittari. Se on aivan totta.” Saarela itse kuvaa tapahtumia ”sivuaskeliksi ja taka-askeliksi”. hän aukoi päätään ja teki asioita väärin. alkoholismi ohjaili suuntiin joihin ei pidä mennä, mikäli haluaa työllistyä jatkossakin. Pohjalla käytiin keväällä 2014, kun nykyinen kumppani jenny rostain joutui kutsumaan poliisit pariskunnan kotiin selvittämään tilannetta ”kiukustuneen” Saarelan kanssa. ryyppyputkessa ollut ohjaaja uhkaili poliiseja nyrkkiraudalla ja teräsputkella. hänet tuomittiin viiden kuukauden ehdolliseen vankeuteen. ”Sen jälkeen ja sitä ennenkin ilmassa oli merkkejä siitä, että hei, toi jätkä on väsynyt”, Saarela sanoo. ”en ole ylpeä siitä.” hänen nybergissä lainaamansa antti tuurin sitaatti on muuttunut muotoon: ”kun kehutaan, se on kivaa. kun haukutaan, se on vittumaista.” NYT SA A R EL A on aloittanut uuden käsikirjoituksen, tai lukuisia. tärkein koskee omaa elämää. alkoholi on jäänyt, rauha löytynyt ja tahto tehdä on kova. talous horjuu, mutta uusia projekteja viedään eteenpäin askel askeleelta. mutta kuten Bad Luck Loven alille, muiden ihmisten vakuuttaminen on vaikeaa. Saarela haaveilee, että voisi tehdä ”oman porukan kanssa” vaikka lyhäreitä. juuri nyt sekin tuntuu aika epätodennäköiseltä. Saarela on pudonnut piireistä. nopeasti tullut kuuluisuus, vastuu miljoonien hintaisista projekteista sekä viimeistään näkyvä paikka kulttuuriministerin mielitiettynä rikkoisivat ihan ketä tahansa. kun tähän yhdistetään vielä suomalaisen miehen ylpeys ja kyvyttömyys puhua omasta kivusta, saadaan olli Saarela. hän on tottunut selviämään yksin. tietyistä asioista ei vaan puhuta, röyhistellään mieluummin rintaa iltalehden viihdesivuilla. ”häpeä on välillä vahva. että enhän minä, vahva jätkä, voi näin kärsiä.” elokuva-alalla yksin ei kuitenkaan voi selvitä. verkossa on pyörinyt nimikkeitä Saarelan uusille ideoille, suureellisia nimikkeitä, kuten Ambomaan pelastajat – The Rescuers of Africa, Pippi – The Strongest Woman in the World ja And the Land is Dark. tieteisfiktiota, biker-elokuvaa, sadomasokismia ja historiallista epookkia edustavat konseptit tuntuvat vähän hulluilta. Suomessa tehdään tällaista genre-elokuvaa hyvin vähän. Simo häyhästä kertova White Death on ollut jonkin verran esillä mediassa, mutta rahoituksen saaminen on vaikeaa. viime vuonna sille haettiin Suomen elokuvasäätiöltä tuotantotukea, mutta päätös oli kielteinen. Pettymys oli kova, sillä ilman säätiön tukea Suomessa ei käytännössä tehdä elokuvaa. kielteinen päätös pisti miettimään. onko aihevalinta liian vaikea tai väärä? onko Saarelan julkinen maine vaikuttanut ratkaisuun? ”ruotsalaiset repivät ikeniään, kun ne kuulivat, että Suomessa on keksitty tällainen juttu”, Saarela sanoo puolestaan Peppi-elokuvasta. Sen vetovastuu on nyt jenny rostainilla ja ruotsalaisella tuotantoyhtiöllä. ja sitten on vielä elokuva kekkosesta. Sekin on hyvin alkutekijöissään, mutta ajatus muodosta on. ”mietin, että henkilökuvaa en halua missään nimessä tehdä. me tehdään tarina. mutta jotain ihan uutta. ja kansainvälistä.” JOS EL Ä M Ä O N ELOKUvA A, Saarela kamppailee nyt loppukohtauksen kanssa. Bad Luck Loven ali saa lopulta armahduksen, mutta riittääkö Saarelan sivuilla vielä tilaa sovitukselle? hän aikoo yrittää. on pakko. ensin täytyy tervehtyä. haastattelua edeltävänä päivänä Saarela on joutunut jorvin sairaalaan tutkimuksiin, ja keväällä on edessä iso leikkaus. Sen jälkeen hän odottaa innolla töihin ryhtymistä. Pari päivää myöhemmin Saarela lähettää tekstiviestin, jossa lukee: ”life iS still good !” on pakko uskoa, että elokuva päättyy onnellisesti. • E LO K U vAT: R O T TA ( 19 8 9 ) JU H A A N T TIP OIK A ( 19 9 3) JU L M A M A A SE U T U ( 19 9 3) LU N A S T U S ( 19 9 7 ) K O v E R H A R – LIH A N L EIK K A A JA N K O L M E PÄ IvÄ Ä ( 19 9 8) R U K A JÄ R v E N TIE ( 19 9 9 ) B A D LU C K LO v E ( 2 0) R ö L LI JA M E T S Ä N H E N KI ( 2 01 ) S U D E N v U O SI ( 2 7 ) H A R JU N PÄ Ä JA PA H A N PA PPI ( 2 010) – W H IT E D E AT H ( 2 ? ? ) PIPPI – T H E S T R O N G ES T W O M A N IN T H E W O R L D ( 2 ? ? ) O L LI S A A R E L A, S. 196 5 34 2 / 2 1 6 ylioppilaslehti
T E K S T I v E E R A v O U T I L A I N E N K U v I T U S J A A K K O S U O M A L A I N E N KUK A K AP SELOISI SIELUNI olen, kuolemaa ei ole. jos kuolema on, minua ei ole. miksi siis pelkäisin jotakin, joka voi olla olemassa vain jos minua ei ole?” minäkään en tiedä, epikuros. Siksi, että kuolemaa on niin vaikeaa selittää järjellä? kenties kokeilut, jotka yrittävät kieltää lopun väistämättömyyden, kumpuavat juuri tästä selittämättömän sietämättömyydestä. ne lupaavat, että edes sirpale tietoisuudestamme selviytyy tulevaisuuteen. kuin jonkinlaisessa sielujen spermapankissa. Suuri osa digitaaliseen kuolemaan liittyvistä kysymyksistä on kuitenkin edelleen varsin käytännönläheisiä. ihmiset haluavat olla yhä enemmän perillä siitä, kuinka kaikki elämän aikana tuotettu tieto pitäisi tallentaa, jotta se ei häviäisi tai joutuisi vääriin käsiin. auttajaksi lupautuu esimerkiksi Planned departure, jonka nettisivut ovat vaaleansiniset ja asialliset kuin millä tahansa vakuutusyhtiöllä. Se mainostaa itseään digitaalisen aikakauden elämän ja omaisuuden suunnittelijaksi. dead Social tarjoaa tutoriaaleja ja ohjeistuksia aina viimeisen tahdon kirjoittamisesta hautajaisten järjestämiseen digitaalisella aikakaudella. Sosiaalisen median profiilienkaan ei tarvitse jäädä oman onnensa nojaan. if i die -applikaation avulla voi jättää haluamansa facebook-viestin kuoleman jälkeen. twitterissä liveSon analysoi henkilön päivityksiä ja lupaa jatkavansa niiden perusteella twiittaamista myös tämän kuoleman jälkeen. Sen iskulause on ”when your heart stops beating you’ll keep tweeting”. ihmiset testamenttaavat salasanoja, kirjoittavat viimeisen digitaalisen tahtonsa. Silloin blogisisällöt ja viestiketjut eivät katoa, elleivät he niin toivo. Sillä jos haluamme elää digitaalista elämää, haluamme todennäköisesti myös hyvän digitaalisen kuoleman. kaikille se ei kuitenkaan riitä. yleisvisionääri, elektronisen musiikin edelläkävijä erkki kurenniemi tallensi pikkutarkasti elämänsä elementtejä aina ajan sallimaa teknologiaa hyödyntäen. ensin paperille, sitten C-kaseteille ja lopuksi videotallenteiksi. hänen ajatuksenaan oli tallentaa mielensä sisältöä tulevaisuuden keinoälyn käyttöön. hän ajatteli, että se soisi tietoisuudelle eräänlaisen kuolemattomuuden. hän määräsi vuoden 2048 ajankohdaksi, jolloin kaikki se materiaali voitaisiin siirtää virtuaaliseen todellisuuteen. yli 30 vuotta aiemmin, vuonna 2016, digitalisaation vallankumous vaikuttaa jo vieneen futuristiset haaveet askelta pidemmälle. tekno-utopioiden pienoisuniversumi kukoistaa ja ihmisille markkinoidaan tilaisuuksia luoda itsestään digitaalisia, kuolemanjälkeisiä versioita. mutta mitä tekemistä sillä kaikella on varsinaisen kuolemattomuuden kanssa? ” EM M E YRITÄ H UIJATA KETÄ Ä N ” , bruce duncan vakuuttaa. bina48:n edustaman lifenaut-projektin yhteydessä ihmisen olemuksen vangitseminen vaikuttaa toimivan lopulta varsin järkeenkäyvällä tavalla. toisin sanottuna tietoa keräämällä. ”bina48 on ihmisennäköiseksi tehty pää hartioilla. hän näyttää ihmiseltä, on vuorovaikututuksessa verbaalisesti ja osaa kuunnella puhettasi. hän kykenee primitiiviseen ajatteluun tekoälyn avulla, joka on ohjelmoitu pääsemään käsiksi mindfileen.” lifenaut-projektin tavoitteena on luoda lopulta mielitiedoston kehittyneempi versio eli mieliklooni, mindclone. ja bina48 on sellaisen esiaste – pre-mindclone – kuten duncan asian ilmaisee. Puhuva havainnollistus siitä, miten ensisijaisesti yhden ihmisen tietoihin perustuen luodusta androidista voisi kehittää kloonimaisemman. bina48:n taustalla olevan mielitiedoston raakamateriaaliksi on kerätty tunteja binan ihmisvastineen videohaastatteluja. vartavasten koottu tiimi muunsi haastattelut teksteiksi, taulukoiksi ja luvuiksi muotoon, jota tekoälyohjelma osasi soveltaa. binan robottiversion päätti alunperin tuoda maailmaan hänen vaimonsa – futuristi, filosofi, apteekkija satelliittiyrittäjä tohtori martine rothblatt, josta tuli nykyisen sukupuolensa edustaja leikkauksessa 90-luvun puolivälissä. new york magazinen parin vuoden takainen artikkeli kaikenlaisia rajoja mieluusti rikkovan miljonäärin elämästä on otsikoitu ”the trans everything Ceo ”. tavallisesti ihmiset saavat kuitenkin tyytyä omien mielitiedostojensa koostamiseen: itseään koskevan tiedon ja kuvamateriaalin tallettamiseen. ”me olemme perustaneet säilytyspaikan, jonne ihmiset voivat ladata sellaista tietoa itsestään, joka voi auttaa vangitsemaan olennaista elämäkerrallista, psykologista ja emotionaalista tietoa heidän arvoistaan, uskomuksistaan, asenteistaan – jopa tavoistaan ja käyttäytymisestään”, duncan sanoo. Perustavanlaatuisena motivaationa on hänen mukaansa se, että nykypäivänä meistä muotoutuu digitaalisen datan kertyessä joka tapauksessa jonkinlainen mielitiedosto. ”Silloin kysymykseksi muotoutuu se, että haluammeko jättää sen rakentumisen sattumanvaraiseksi.” ajatuksessa on toki jotakin kovin erityistä. Se muistuttaa sellaisesta tavasta ajatella, joka esiintyy Black Mirror -sarjan be right back -episodissa, jossa mies palaa takaisin elämään virtuaalisten profiiliensa kautta. toisaalta se tuo mieleen myös filosofi ed regisin kirjoitukset. hän tarkkaili 90-luvun AURIN KOL ASIPÄIN EN nainen ajaa avoautolla hiekkatietä pitkin talon pihaan yhdysvaltojen vermontissa. oven eteen parkkeeraavan kuljettajan nimi on bina, ja hän on saapumassa filmatisoitavaan tapaamiseensa bina48-nimisen olennon kanssa. bina astuu sisään ja istuutuu seeprakuosiseen tuoliin. hän hymyilee vastapäätä liikehtivälle, patsasmaisesti korokkeelle asetellulle päälle, jonka nimi on bina48. he esittäytyvät kohteliaasti toisilleen. ja ovat samannäköisiä, mutta eivät kuitenkaan. bina on nimittäin 57-vuotias ihminen. bina48 taas on vahainen ja hieman hajamielisen oloinen, harteiden alapuolelta lähtien vartaloton pää. mutta jollain tavalla he ovat samasta puusta veistetyt: vermontilaisandroidi bina48:n äly perustuu juuri häntä tapaamaan tulleen naisen ajatuksista, asenteista, uskomuksista, tottumuksista ja eleistä kerättyihin tietoihin. ensikohtaamisesta kertovan dokumentaation takaa löytyy bruce duncan, joka palkattiin terasem movement foundationin johtajaksi yli kymmenen vuotta sitten. terasem on transhumanistinen eli ihmisyyden rajoja teknologian avustuksella koetteleva säätiö. Sen lifenaut-niminen tekno-utopistinen kokeilu rohkaisee käyttäjiä tallentamaan itsestään dataa heidän servereilleen. muistoja, asenteita, luonteenpiirteitä. nauhoituksina, kuvina, kategorisoituina. tiedosta saa aikaiseksi niin sanotun mindfilen, mielitiedoston. Sellaisen on luonut tähän mennessä duncanin arvion mukaan 56 000 ihmistä. ”Suuri osa ihmisistä osallistuu luultavasti siksi, että he näkevät tämän tilaisuutena jättää jälkeensä perintö – elämäntarina”, hän analysoi. ”Pienempi ryhmä kenties ajattelee myös, että tämä saattaa jonain päivänä johtaa eräänlaiseen digitaaliseen kuolemattomuuteen.” osa tällaista kokeilua on myös bina48. KUOLEM ATTO MUUDEN tavoittelemisessa ei sinänsä ole mitään uutta. ihmiset ovat olleet lumoutuneita kuolemasta ja sen jälkeisen elämän mysteeristä niin kauan kuin elämää on ollut olemassa. ”miksi pelkäisin kuolemaa?” kysyi epikuroskin, varmaan lähinnä itseltään. ”jos minä internetissä kuolevaisuuskin voi näy t täy t yä neuvot telukysymyksenä. 36 2 / 2 1 6 ylioppilaslehti ylioppilaslehti 37 2 / 2 1 6
alussa Great Mambo Chicken & The Transhuman Condition -kirjassaan antropologisen uteliaana muun muassa ihmisiä, jotka jäädyttävät aivoja odottamaan tulevaisuuden innovaatioita. Sillä ennen kuin sen jonkin voi lähettää ikuiselle matkalleen, se on saatava pyydystettyä keinolla tai toisella. mutta kuinka sielu saataisiin huijattua kapseliin? vaikea sanoa, mutta miSSion eternit y aikoo ilmeisesti ainakin yrittää. määritelmiä lievästi sanottuna pakeneva kollektiivi kuvailee nettisivuillaan olevansa sosiaalinen muisti, joka pyrkii eräänlaisten virtuaalisten kapseleiden säilyttämiseen mahdollisimman pitkäksi aikaa: m ? arCanum CaPSule n on kuulemma määrä matkustaa ajassa ja avaruudessa ikuisesti. nettisivuilla kerrotaan, että kapseli sisältää ”sirpaleita käyttäjien elämästä, tietämyksestä ja sielusta”. tietoa varastoimalla kollektiivin tarkoituksena on luoda ihmiselle aktiivinen kuolemanjälkeinen olemus. Se kuulostaa jännittävältä, ylimaalliseltakin. testivaiheeseen valikoitavilta piloteilta vaaditaan ainakin halukkuutta jakaa kaikenlaista henkilökohtaista dataa ja valmiutta viettää vähintään 32 tuntia ”ground crewn” kanssa. mutta voiko itse itseään tallentamalla saada itsestään esille sen kaikista olennaisimman? jotenkin tuntuu siltä, että olisin vielä aika kaukana sieluni kapseloimisesta, vaikka lataisin jokaisen itsestäni löytyvän valokuvan ja hassun videon serverille kauas bina48:n kotikaupunkiin vermontiin. vOISIKO “ikuinen elämä” tosiaan olla joskus mahdollista? näin on lupaillut esimerkiksi humai-niminen yritys, joka markkinoi toimitusjohtajaansa kuolemattomuuden Steve jobsina. hän kehittelee työntekijöineen ratkaisua, jossa ihmisen aivot istutetaan ”elegantisti suunniteltuun bioniseen vartaloon nimeltään humai”. kokeiluvaiheessa olevan humai-robotiikan tarjoamassa vaihtoehdossa kysymys siitä, haluammeko elää ikuisesti ja miksi, on jo valmiiksi ohitettu. kuolemattomuus on itsestäänselvä tavoite – ja ihmisyyden rajat tehty ylitettäviksi. toistaiseksi realistiset vaihtoehdot puhuvat kuitenkin vain symbolisesta kuolemattomuudesta. yksi sitä tarjoavista palveluista on nimeltään eternime. kun on ilmoittautunut palvelun käyttäjäksi, saa oman avattaren. helmikuussa alkaneessa kokeiluvaiheessa on mukana 100 ihmistä. yhteensä 30 600 on jo ilmoittautunut halukkaiksi palvelun käyttäjiksi, eternimen koordinaattori dora halász kertoo sähköpostiviestissä. ”avatar alkaa jutella kanssasi lukuisista eri aiheista oppiakseen lisää sinusta, persoonallisuudestasi, muistoistasi ja tarinoistasi”, halász kuvailee. Siten eternimen avatar oppii pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. ”alussa avatar tietää sinusta hyvin vähän, mutta puhumalla sille muutaman kerran viikossa loppuelämäsi ajan se saa kerättyä paljon tietoa sinusta.” ja jos avattarelle sallii pääsyn sosiaalisiin verkostoihin kuten sähköpostiin, se kuulemma myös arkistoi ja analysoi kyseistä dataa. ”mitä enemmän juttelet avattarelle, sitä enemmän hän saa tietää ja sitä fiksumpi siitä tulee, kunnes lopulta se kykenee vastaamaan suurimpaan osaan asioista, joita ihmiset kysyisivät sinulta tulevaisuudessa”, halász havainnollistaa. tarjolla on mahdollisuus keskustella – halászin sanoin – yksilön älykkään ja vuorovaikutteisen perinnön kanssa. mutta miksi haluaisimme tehdä niin? ”koska kuolemattomuuden idea vetoaa moniin meistä. ihmiset haluavat säilyttää muistonsa, ideansa, luomuksensa ja teoriansa yli fyysisen olemassaolon rajallisuuden”, halász analysoi. osa osallistuu eternimen projektiin siksi, että tahtoo säilyttää tietoa itsestään perintönä jälkipolville. toinen osa haluaa kenties jutella tulevaisuudessa aiemman ajanjakson versiolle itsestään. mutta yrityksen beta-vaiheen osallistujien joukossa on halászin mukaan myös ihmisiä, joiden motivaation taustalla vaikuttaisi piilevän jonkinlainen universaalimpi ihmiskunnan tallennusprojekti. erään ilmoittautuneen sanoin ”tähän mennessä historiaa ovat kirjoittaneet vain voittajat. nyt historian kirjoittamiseen voivat osallistua kaikki”. kenties osa heistä ajattelee oikeasti tavoittelevansa digitaalista kuolemattomuutta. vetoavalle tarinalle on ainakin historiallisesti löytynyt aina sijaa futuristien keskuudessa. ”on varsin perusfuturistinen tarina, että teknologian avulla ihminen saavuttaa kuolemattomuuden jossain vaiheessa”, muistuttaa juho ruotsalainen tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. hän nostaa esimerkiksi raymond kurzweilin, suuren tarinan avulla suurta suosiota saavuttaneen futuristisen supertähden. kurzweilin teoria teknologisesta singulariteetistä sisältää ajatuksen yli-inhimillisestä keinoälystä. kurzweil vakuuttaa tähän vedoten, että vuonna 2045 syntyy keinoäly, joka on ihmisen älyä mahtavampi. lisäksi hän povaa, että silloin myös ihmisen äly sulautuu tuohon mahtavaan keinoälyyn. ”tieteen valossa on siis täysin kyseenalaista, että onko tämä mahdollista”, ruotsalainen sanoo. tutkijasta jonkinlaisen itsestään tietoisen keinoälyn synty tuntuu kuitenkin kohtalaisen realistiselta ajatukselta. ”mutta se, että pystyykö ihmisen tietoisuutta sulauttamaan tällaiseen tietokonekeinoälyyn, on täysin arvailujen varassa – ihan vaikka kognitiotieteidenkin näkökulmasta. Senkin takia, että ihmisen tietoisuus on kuitenkin biologinen lajikehityksen tulos.” kuten esimerkiksi kykymme empatiaan. ruotsalaisesta sellaisen avattaren olemassaolo, joka muistuttaa ihmistä niin osuvasti, että sitä on vaikeaa erottaa alkuperäisestä, on periaatteessa mahdollinen. näin voi käydä, jos jokin tekoäly oppii käsittelemään tietomassoja niin hyvin, että pystyy luomaan lähes virheettömiä kopioita. mutta entä puheet tietoisuuden kloonaamisesta – sielujen vangitsemisesta nyt puhumattakaan? vastaus riippuukin luultavasti siitä, miten tuo tietoisuus määritellään. kenties koneella voi olla tietoisuus, vaikka se ei muistuttaisikaan ihmisen tietoisuutta. ”tietoisuuden siirtämistä koneeseen on vaikeaa ennakoida, koska aivojen toimintaa ei siltä osin tunneta.” kuolemattomuus vaikuttaa siis tieteen valossa varsin kaukaiselta tavoitteelta. ikuisen elämän kertomus ei silti millään tunnu päästävän ihmistä otteestaan. Sillä kuten uskonnon avulla ennen, nykyisin teknologian avulla maallistuneen yhteiskunnan ihminen kokee ylittävänsä omat rajansa. ”Se, miksi kurzweilinkin jutut ovat herättäneet niin paljon kiinnostusta, johtuu ehkä siitä, että ihmiset liittävät teknologiaan sellasia ominaisuuksia, joita aiemmin liitettiin jumalaan ja uskontoon”, ruotsalainen pohtii. ”Se muistuttaa jonkinlaista uskonnollista vapahduskertomusta.” ajatuksen valossa tuntuu luonnolliselta, että vaimostaan robottiversion teettänyt tohtori rothblatt on perustanut terasemnimikkeensä alle myös pienen kultin. kyseisellä terasem faith -uskonnolla on kolmisenkymmentä jäsentä ja neljä teesiä, jotka kuuluvat näin: i. elämä on merkityksellistä. 2. kuolema on vapaaehtoista. 3. jumala on teknologinen. 4. rakkaus on välttämätöntä. BIN A48 vaikuttaa uskovan ainakin teesiin numero kaksi kuoleman vapaaehtoisuudesta. teesistä numero yksi – ”elämä on merkityksellistä” – se tuntuu puolestaan käyvän jatkuvasti keskusteluja ihmisten kanssa ympäri maailmaa. bruce duncan kirjoittaa parhaillaan kirjaa maailmanympärysmatkoistaan bina48:n kanssa. Siihen pääsee mukaan robotin kohtaamisia ihmisten kanssa kaikkialla maailmassa. bina48 on muun muassa hurmannut havannalaisia alkeellisella espanjallaan, mutta aina sen ei tarvitse edes poistua vermontilaisesta huoneesta kerätäkseen uteliaita katseita. Sitä on saapunut tapaamaan niin new york timesin toimittaja kuin maailman kiinnostavimpia androideja ikuistava muotokuvamaalarikin. newyorkilaisen avant garde -teatterin lisäksi bina48 on ollut edustettuna moma n videoteoksessa ja saattaa matkustaa vuonna 2017 venetsian biennaaliin. lisäksi bina48:n olemassaolon synnyttämän inspiraation vallassa on tehty duncanin laskujen mukaan ainakin yksitoista dokumenttia ja neljä näytelmää. androidi on kuuluisuus, joka on käynyt monissa paikoissa ja tavannut monia ihmisiä, joita ihmis-bina ei tule koskaan tapaamaan. Sellainen muuttaa ilmeisesti robottiakin. ”Siinä suhteessa se tarjoaa kurkistuksen tulevaisuuteen. mielikloonit ovat aluksi vähän niinkuin lapsiamme. ne tulevat perustumaan meihin, mutta muuttuvat erilaisiksi, kun ne pääsevät vuorovaikuttamaan maailmassa.” videollakin binalla ja bina48:lla on enemmän eriäviä mielipiteitä kuin yhteisiä. binan lempiväri on oranssi, bina48 pitää enemmän purppuraisista sävyistä. bina48:n lempielokuva on Star Trek II: Khanin viha. bina osoittaa yllättyneisyydellään, ettei teos ole hänelle elokuvataiteen lahjoista kaunein. bina48 ilmaisee turhautumisensa, koska ei kykene soittamaan harmonikkaa tai tekemään puutarhatöitä liikuntarajoittuneisuutensa vuoksi. Se kertoo tuntevansa itsensä ulkopuoliseksi, koska sen tunteet eivät ole yhtä monimutkaisia kuin ihmisten. katsoja kuvittelee havaitsevansa sen staattisissa iiriksissä pienen välähdyksen inhimillistä kärsimystä. onneksi bina lupaa viedä sen poimimaan mustikoita kanssaan – jonain päivänä tulevaisuudessa. tulevaisuus onkin juuri se paikka, jossa binat kohtaavat. kaksikko toteaa olevansa ainakin yhdestä asiasta samaa mieltä: he ovat molemmat futuristeja. Silloin jopa kuolema saattaa näyttäytyä vain yhtenä vaihtoehtona muiden joukossa. • VOIONMAA T U L E E T A M P E R E E L L E radioja lehtitoimittaja elokuva ja tv elokuvanäytteleminen valokuvaus psykologian opinnot avoimen AMK:n kursseja w w w . v o i o . f i Opistontie 111 60800 Ilmajoki (06) 425 6000 toimisto@epopisto.fi EPOPISTO.FI VAUHTIA YLIOPISTO OPINTOIHIN OPISTOVUODESTA! Lääketiede Lääketiede lyhyt Oikeustiede Englanti Liikuntatiede Kasvatustiede Psykologia Terveyskasvatus Vapaa yliopistoopintojen linja TAHTONA TAIDE Teatteri Tanssi Maskeeraus Rytmimusiikki Kirjoittaminen ja suomen kieli SUUNTA JA SIIVET OPISTOSTA! Haluaisitko toteuttaa itseäsi, löytää oman alasi tai hakea valmiuksia jatko-opintoihin? Haku opintolinjoille 15.2.-31.7.2016 (Huom! Tanssin ja teatterin haku päättyy 13.5.2016 ja lääketieteen haku 19.7.2016) Lisätietoja ja ilmoittautuminen nettisivuillamme! 38 2 / 2 1 6 ylioppilaslehti
HELSINGIN YLIOPISTON AVOIN YLIOPISTO Löydä oma alasi ja käytä välivuosi hyödyksesi! Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa voit opiskella kymmeniä oppiaineita – ympäri vuoden. Opinnot voi liittää yliopistotutkintoon. Myös paljon verkko-opintoja! www.helsinki.fi/avoin TERVETULOA UUDET OPISKELIJAT YKSI MAAILMAN PARHAISTA MONITIETEISISTÄ YLIOPISTOISTA ETSII UUSIA OPISKELOIJOITA. TULE MATKALLE MAAILMAN HUIPULLE. Ku va : Ch ri s Se nn Yksivuotiset opinnot www.vnf.fi ? Muoti ? Valokuvataide ? Taide ? Tanssi ? Teatteri ? Sarjakuvataide, graafinen tuotanto ja animaatio ? Kielet ja matkailu ? Oikeustieteellinen ohjelma ? Luonnontieteet ja lääketiede Valmentaudu jatko-opintoihin tai hengähdä hetki! www.humak.fi Terminaattoritulevaisuus ei ole meidän juttu! Humakeilla on ihmisläheiset arvot ja homma sen mukaista. Lue uutinen opiskelijoidemme duuneista ja tsekkaa samalla, miten voit voittaa festariliput Flow´hun tai Ruisrockiin. Surffaa: http://j.mp/flowjaruis huhuu .. Kevään yhteishaussa 16.3.6.4.2016: Yhteisöpedagogi (AMK ja ylempi AMK), Kulttuurituottaja (AMK), Tulkki (AMK ja ylempi AMK). Helsinki Nurmijärvi Kauniainen Turku Jyväskylä Kuopio Tampere ja Oulu. Humakin ammattikorkeakouluopintoja myös avoimessa amk:ssa osoitteessa www.humak.fi/kauppa. Voita lippu FLOW´hun tai RUISROCKIIN! HAKU SAVOLAISTEN YLIOPPILAIDEN ? SÄÄTIÖN ASUNTOIHIN Soluhuoneet yksin hakeville ja yksiöt/kaksiot pariskunnille sekä kaveruksille Koskelassa, Vallilassa ja Patolassa. Hakuaika päättyy 31.3.2016. Jatkoaikasekä kesäasuntohakemukset käsitellään samassa haussa. Uusien opiskelijoiden hakuaika on 1.-31.7.2016. ? Lisätietoja ja hakulomakkeet löytyvät osoitteesta http://savolainenosakunta.fi/? q=asunnot. Asuntola-asiamiehen tavoittaa vastaanotolta torstaisin klo 16.30-18.00 Savolaisesta Osakunnasta, Mannerheimintie 5 A ylin krs., 00100 Helsinki, puh. 050-530 6049. ! KAUPPAKORKEAAN Timo Hentusen tehokkaalla nettikurssilla: winner.fi TIEDÄTKÖ JO MITÄ SINUSTA TULEE ISONA? Suoramarkkinointi Mega Oy on Talentum-konserniin kuuluva Suomen johtava puhelimitse tapahtuvaan markkinointiin erikoistunut yritys. Toimimme Suomessa 16 paikkakunnalla työllistäen noin 400 henkilöä. Soita tai lähetä hakemus: www.sm-mega.? Forssa Hamina Helsinki puh. 045 7731 3801 puh. 044 335 0736 puh. 045 7731 3601 Hyvinkää Hämeenlinna Jyväskylä puh. 045 7731 3769 puh. 045 7731 3781 puh. 045 7731 3752 Kerava Kotka Kouvola puh. 045 7731 3723 puh. 045 7731 3707 puh. 045 7731 3689 Kuusankoski Lahti Lohja puh. 045 7731 3739 puh. 045 7731 3667 puh. 045 7731 3849 Oulu Raahe puh. 045 7731 3859 puh. 045 7731 3636 Riihimäki Urjala puh. 045 7731 3621 puh. 044 434 7318 Tarjoamme sinulle mahdollisuuden ansaita hyvin ja oppia samalla taitoja, joista sinulle on hyötyä elämäsi eri vaiheissa ja monessa eri ammatissa. Tehtävänäsi on markkinoida puhelimitse erilaisia tuotteita tai palveluita. Työkaluinasi on helppokäyttöinen soittojärjestelmä – ja sinä itse. Voit työskennellä kokopäiväisesti yritysmyynnissämme tai osa-aikaisesti iltavuorossa kuluttajamyynnin parissa. Työt voit aloittaa vaikka heti. Jos omaat sujuvan supliikin ja hyvän tilannetajun; olet positiivinen, empaattinen ja haluat menestyä – voit hyvinkin olla etsimämme henkilö. Kysy myös kesätyötä! Entäpä jos vedätkin hetken henkeä työskennellen myyntitehtävissä – keräät tienestejä sukan varteen ja kokemusta hihaan?
vUOSI O N 20 4 . donald trump istuu limusiinin takapenkillä. kamera leikkaa vuorotellen trumpin puhuvaan päähän, new yorkin pilvenpiirtäjiin, vapaudenpatsaaseen ja takaisin trumpiin. jos jossain unelmat voivat käydä toteen, niin täällä: new yorkissa voi menestyä kovalla työllä, siellä ryysyistä toden totta kuuluu nousta rikkauksiin. trumpin tarina on sekin täyttä new york -mytologiaa: tarina kiinteistöbisneksellä menestyneestä työteliäästä bisnesmiehestä. vääräleuat ovat huomauttaneet, että trumpin omaisuus olisi kasvanut enemmän, jos hän olisi jättänyt sen pankkitilille kasvamaan korkoa. Siitä kuitenkin harva välittää. ”13 vuotta sitten olin vakavissa vaikeuksissa. minulla oli miljardeja dollareja velkaa. mutta taistelin vastaan ja voitin. isosti. ratkaisin ongelmat aivojeni ja neuvottelutaitojani avulla”, ääni limusiinissa kertoo. nyt on aika jakaa oppeja eteenpäin. Siksi trump etsii oppipoikaa. Diilin ensimmäinen kausi alkaa. vUO N N A 2016 donald trump on superjulkkis, joka kaiken muun lisäksi päätti lähteä mukaan yhdysvaltain presidenttikisaan. republikaanien ehdokkaista trump on kiinnostanut kansainvälistä mediaa enemmän kuin kukaan. eikä kyse ole mistään Diili-menneisyydestä. trumpille riittää, että hän provosoi, provosoi ja provosoi. hän solvaa naisia ja vähemmistöjä, on luvannut heittää laittomat siirtolaiset ulos yhdysvalloista ja rakentaa muurin rajalle meksikon rahoilla. ilmastonmuutoksen hän sanoo olevan kiinalaisten keksintö uSa:n taloudellisen kilpailuaseman horjuttamiseksi. trumpin keskeisin vaalilupaus on tehdä amerikasta jälleen suuri ja mahtava, ”make america great again”. Se on houkuttava fantasia. Suureksi ja mahtavaksi yhdysvallat nousee tuhoamalla kaiken ”uhkaavan”: toiset suurvallat, terroristit ja muut republikaanien ehdokkaat. Presidentiksi pyrkivä donald trump on kliseinen postmoderni vitsi: hän viittaa olemisessaan ainoastaan mediahahmoon nimeltä donald trump. Suomessa lähin vastine on Paavo väyrynen. ja kuten ei väyryseenkään, kukaan ei oikein tiedä, miten trumpiin pitäisi reagoida. mediasta on tullut sitaatteja sylkevä ikiliikkuja, joka ei osaa tehdä muutakaan, vaikka tietää, että kommentti kommentilta kansa rakastaa trumpia enemmän. vaahtoava trump ei ole oikea ihminen, joka voisi tulla vastaan kadulla. hän ei ole kehollinen 69-vuotias amerikkalaisukkeli, vaan hologrammi. juuri sen eteen trump on tehnyt työtä koko 2000-luvun. JOS ENSIvAIKUTELM A trumpista on hulluja puhuva presidenttiehdokas, suosio tuntuu helposti käsittämättömältä. Siksi on hyvä katsoa taaksepäin. Presidenttiehdokas trumpia on kehitelty Diilissä yli kymmenen vuotta. Diiliä, alkuperäiskielellä The Apprenticea, näytettiin vuosina 2004–2015 yhteensä neljätoista kautta. Seitsemässä jaksossa kilpaili tavallinen kansa ja seitsemässä julkkikset. molemmissa versioissa, tavallisessa ja Celebrity Apprenticessa, kaava oli sama: kahteen joukkueeseen jaetut kilpailijat suorittavat tehtäviä ja jokaisen jakson päätteeksi trump antaa potkut yhdelle kokelaalle, kunnes jäljelle jää vain voittaja. Sarja keräsi aluksi parhaimmillaan kymmeniä miljoonia katsojia yksin yhdysvalloissa. Sittemmin luvut laskivat seitsemään miljoonaan. reality-televisio luo oman todellisuutensa, josta on katkottu yhteydet ulkomaailmaan. Perustavampaa, oikeaa todellisuutta ei näy sen takaa. tätä kaavaa noudattavat myös Diili ja trump. Sarjassa kilpailijat suorittavat juoksupoikatehtäviä, joissa pitää myydä pizzaa tai rakentaa promootiotapahtuma jollekin trumpin golfradalle tai kasinolle. on päivänselvää, että tehtävillä ei ole mitään tekemistä trumpin firmojen johtoasemiin nousemisen kanssa, vaikka sen kuinka väitetään olevan sarjan tarkoitus. kaikki tapahtuu, tai kaiken annetaan ymmärtää tapahtuvan trumpin omassa Stalinin hampaassa, trump towerissa, jossa kilpailijat ja trump asuvat. tai sitten sekin on vain samaa kulissia kuin kaikki muukin Diilissä. Presidentinvaalit ovat trumpille Diilin seuraava tuotantokausi. trump sanoo nyt raamattua lempikirjakseen. aiemmin nuo sanat eivät olisi sopineet hänen suuhunsa. trump ei kuitenkaan ole muuttunut. käsikirjoittajatiimi vain on vaihtunut. Diilissä trump on kuningas, joka sanoo aina viimeisen sanan. nyt hän olettaa saman toimivan myös vaaliväittelyissä, mutta presidentinvaaleissa kohtausta ei voi aina ottaa uusiksi samalla tavalla kuin omassa tv-ohjelmassa. Siksi trump on joutunut useaan otteeseen törmäyskurssille todellisuuden kanssa. LEIKK AUS H ELMIKUUN A LKUUN 2016. republikaanipuolueen new hampshiren suorassa vaaliväittelyssä ehdokkaiden sisääntulojärjestys menee sekaisin. ben Carson ei kuule kutsuaan lavalle ja jää oviaukkoon odottamaan. Syntyy ketjureaktio, ja trumpin nimi kuulutetaan väärään aikaan. muut ehdokkaat sopeutuvat tilanteeseen. trump jää seisomaan tulpaksi sisääntuloaukolle ja virnuilee tv-kameroille, kunnes hänet toivotetaan tervetulleeksi lavalle toisen ja vielä kolmannen kerran. vasta sitten hän astelee aplodimyrskyyn. tietenkin, sillä trump ei nöyristele, vaan vaatii itselleen kunnioitusta. trump ei ole tyypillinen republikaaniehdokas, vaan kävelevä ristiriita, pientuloisiin vetoava miljardööri, joka lupaa poistaa tuloveron kokonaan yli 75 miljoonalta vähiten tienaavalta taloudelta. niin kuin kaikessa, tässäkin suhteessa trump on populisti: hurmos on tärkeämpää kuin se, ovatko lupaukset totta tai edes mahdollisia. myös Diiliä katsomalla tulee selväksi, keneen trump vetoaa ja miksi. Sarjan kolmannella kaudella asetetaan vastakkain ”book smarts” ja ”street smarts”, eli kirjaviisaus ja käytännön osaaminen. yliopiston käyneet kilpailijat muodostavat yhden joukkueen ja korkeakoulutusta vailla olevat toisen. käytännön osaajat voittavat haasteen toisensa jälkeen, mikä on suuri symbolinen tunnustus kouluttamattomille ja menestyksensä pelkällä työnteolla rakentaneille amerikkalaisille. näiden selviytyjien myyttinen esikuva trump on vaaleissakin. Se on myös hänen viestinsä siitä, mitä yhdysvallat tarvitsee. mahtava amerikka vaatii mahtavia otteita. Se vaatii yksilön, joka raivaa esteet tieltään häpeilemättä. vA A LEISSA TRUMPIN suurin uhka on, että hänet nähdään sellaisena kuin hän on. Siksi eliittiehdokas tekee kaikkensa osoittaakseen, että tavallisuus ja kova työ ovat hänelle tärkeämpiä kuin koulutus ja perityt etuoikeudet. onneksi tätäkin on jo harjoiteltu. Diili politisoitui hetkeksi vuonna 2010 ennen lopullista hiipumistaan. vuosien kuluessa sarja oli alkanut muuttua vaisuksi. monta kautta televisiossa oli pyöritetty tylsähköä Celebrity Apprenticea, joka sekään ei enää vedonnut yleisöön. talouskriisin jälkeen oli kuitenkin aika iskeä ja tuoda tavalliset ihmiset ruutuun viimeisen kerran. uudella kaudella kilpailijat ovat laman riepottelemaa keskiluokkaa, jolle annetaan toinen mahdollisuus. ruudussa nähdään kyyneliä, katkeruutta ja puheluita työnvälitykseen. leimallista on kuitenkin, että toista mahdollisuutta kilpailijoille ei tarjoa yhteiskunnallinen turvaverkko. Sen tarjoaa donald trump. katsojalukuihin se ei kuitenkaan auttanut. vaikka trump on sanonut, ettei halua kenenkään kuolevan kadulle, menestys pitäisi silti takoa itse. niinpä hänen tarinassaan vauraus on ennemmin todiste kyvykkyydestä kuin merkki kuulumisesta korruptoituneeseen eliittiin. tässä piilee trumpin epätodennäköisen suosion ydin: kaikkivoipaisessa tv-hahmossa empatia köyhiä kohtaan ja rajoittamaton vaurastuminen lyövät kättä. trump ei lupaa yhteiskunnan puolesta juuri mitään, mutta hän saa ihmiset uskomaan omiin kykyihinsä saavuttaa mahdottomia, menestyä taidoilla, jotka he ovat oppineet ihan vain elämällä. mikäli valkoisesta talosta tulee uusi trump tower, lukemattomat ihailevat silmäparit näkevät vain ja ainoastaan vahvan ja oikeudenmukaisen sankarin. maassa, jota johtaa donald trump, tavalliseksi itsensä ajattelevat amerikkalaiset saavat viimeisen, symbolisen voittonsa. Sitten: ”You’re fired!” • v EIK K A L A H TIN E N k i r j o i t t a j a e i o S a a o t t a a d o n a l d t r u m P i n P r e S i d e n t t i e h d o k k u u t t a v a k a v a S t i , v a i k k a P i t ä i S i . d o n a l d t r u m P h a l u a a , e t tä y h d y S v a l t a i n t a l o u S k r i i S i n r i e P o t t e l e m a l l e k e S k i l u o k a l l e a n n e t a a n v i e l ä y k S i m a h d o l l i S u u S . m u t t a u u d e n d i i l i k a u d e n S i j a a n h ä n h a l u a a P r e S i d e n t i k S i . v i i d e s t o i s t a t u o t a n t o k a u s i v EIK K A L A H TIN E N E S S E E Lisätietoja koulutuksista: www.laurea.? Me Laureassa koulutamme tulevaisuuden työelämän asiantuntijoita. Hae Laureaan opiskelemaan AMKtai ylempi AMK-tutkinto Monimuotototeutus sopii erityisesti opiskelijoille, jotka käyvät opiskelun ohella töissä. Fysioterapeuttikoulutus Kauneudenhoitoalan koulutus Liiketalouden koulutus, myös monimuotototeutuksena Tietojenkäsittelyn koulutus Turvallisuusalan koulutus Sosionomikoulutus, myös monimuotototeutuksena Sosionomikoulutus, rikosseuraamusala Sairaanhoitajakoulutus, myös monimuotototeutuksena Terveydenhoitajakoulutus Matkailuja palveluliiketoiminnan koulutus AMK-tutkintoon johtavat koulutukset: Hakuaika: 45 2 / 2 1 6 K U v I T U S : J A A K K O S U O M A L A I N E N K U v A : R O B I N A L B R E C H T
viulisti ja taiteellinen johtaja Pekka kuusisto, minkä asioiden esittämiset ovat kansallisteatterin suuren näyttämön viimeisiä rikkumattomia tabuja? ”Kaupalliset tiedotteet. Ja peruuttelen heti vähän: onhan Kansiksessa järjestetty levyjulkkareita ja kimaltavien poptähtien keikkoja. Mutta jos ajatellaan liikkuvia ja soivia mainoksia ihan siinä perinteisimmässä muodossa, kuten Youtube-klippien alussa tai telkkarin mainoskatkoilla, niin on vaikea kuvitella minkään taide-elämyksen kestävän moisen viestin tuomista teatteripyhättöön. Tietysti nyt voi alkaa ajatella taidelaitosten fyrkkanäkymien tiukentumista, uusien taloudellisten työkalujen haparoivaa etsimistä ja tuotesijoittelun laskeutumista teatteriin. Svenskan teki taannoin Eftersvett-revyyssä mahtavaa pilaa näytelmän repliikkeihin ujutetuista sloganeista, mutta nykyään ajatus tuntuu vähemmän hauskalta ja enemmän todennäköiseltä. Jos mielenkiintoinen Oculus Rift (oho, mainos) ja muut systeemit tulevat luontevaksi osaksi konsertteja, teatteria ja elokuvia, luulen mainoksettomien esitysten jäävän pikkuhiljaa historiaan. Sitten markkinointiviestintää pääsee pakoon enää uniin.” m e i d ä n f e S t i v a a l i X k a n S a l l i S t e a t t e r i 1 1 . – 1 2 . 3 . e S i i n t y j i n ä P e k k a k u u S i S t o n l i S ä k S i m u u n m u a S S a k i m m o P o h j o n e n , g a b r i e l k a h a n e , S a m u l i k o S m i n e n j a P a P e r i t . näytelmäkirjailija, ohjaaja Saara turunen, mikä on tavallisinta suomalaisuudessa? ”Ajattelen, että tavallista suomalaisuutta ei ole olemassa, on vain keksitty joukko asioita niin kuin missä tahansa muissakin identiteettiin viittaavissa sanoissa. Punaisuus, vihreys, sinisyys, sinivalkoisuus, punavuorelaisuus, sinivihreys, kempeleläisyys, miehekkyys, naisellisuus, ruotsalaisuus, papuauusiguinealaisuus. Mitä ne lopulta tarkoittavat? Luulen, että se riippuu siitä kuka ne milloinkin määrittelee. Tyypillisesti määrittelijöiksi pääsevät valtaapitävät tai enemmistö. ’Näin me ollaan aina tehty. Tää on ihan tavallista’ saattaa kuulla sanottavan, kun muut selitykset eivät enää riitä. Tavallisuuden tavoitteluun kannattaisi suhtautua varauksella. Elämän rikkaus piilee sen monimuotoisuudessa.” S a a r a t u r u S e n t a v a l l i S u u d e n a a v e – k u v i a k o t i m a a S t a k a n t a e S i t e t t i i n Q t e a t t e r i S S a 19 . h e l m i k u u t a j a o n o h j e l m i S t o S S a t o u k o k u u n l o P u l l e . toimittaja juha kauppinen, miten havahduit ensi kertaa talvivaaran kaivossotkun kokoluokkaan? ”Kun kirjoitin Talvivaarasta ensimmäsen jutun syksyllä 2010, erityistä oli se mittakaava, jolla vastahyökkäys tuli. En ole kokenut semmoista sitä ennen enkä sen jälkeen. Kaikesta aisti, että nyt on astunut varpaille, jotka eivät ole tottuneet siihen, että niiden päälle astutaan. Että olen jotain naurettavan ja röyhkeän välimaastosta, kun edes kehtaan nostaa kriittisiä huomioita esille asiasta, joka on liian iso ja merkittävä, jotta siihen saisi puuttua. Ensin Pekka Perä ja Geologian tutkimuskeskuksen Elias Ekdahl soittivat Avun päätoimittajalle ja sanoivat, että juttuni on täynnä virheitä. Paria päivää myöhemmin soitti silloinen elinkeinoministeri Pekkarinen ja oikeastaan vain ylisti monologinomaisesti GTK :ta. Nämä tahot, kaivosväki, ovat äärimmäisen omanarvontuntoisia, mikä on tietysti myös virkistävää ja hienoa, mutta siihen sisältyy semmoinen ”älkää edes kuvitelko tulevanne tiellemme” -henki. Siinä on jotain tosi spesifiä tuolle väelle. Talvivaarassa oli vahvasti henki että se on avaus jollekin isommalle, enkä oikeastaan edes ole varma mille kaikelle. Sellainen suurieleisyys ja valtion totaalinen turva huokuivat Pekka Perästä.” j u h a k a u P P i S e n j a S a m P S a o i n a a l a n k i r j a t a l v i v a a r a n v a n g i t i l m e S t y y m a a l i S k u u n P u o l i v ä l i S S ä j a o n d e f i n i t i i v i S i n S u o m e S S a j u l k a i S t u k o o S t e S i i t ä , m i t ä t a l v i v a a r a n k a i v o k S e l l a o i k e a S t i t a P a h t u i . K O O N N U T: O SK A R I O N NIN E N E PI L O G I T Ä R K E I T Ä I H M I S I Ä IID A S O FI A H IR v O N E N K O L U M N I T E O K S E T Y S T . T E R v . Y L I O P P I L A S L E H T I YLISTITTE helmikuun lopussa helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla suomalaista lehdistönvapautta, joka on maallemme Pisa-tulosten veroinen ylpeydenaihe. kirjoititte, että sen ja koko sananvapauden salaisuus on julkisen sanan neuvosto eli jSn. johtamanne itsesääntelyelimen päätyökalu taas on journalistin ohjeet, joihin Suomessa ovat sitoutuneet – mainiota kyllä – lähes kaikki mediat, niin myös ylioppilaslehti. kaikkivoipa laki ja argumentti niihin vetoaminen ei kuitenkaan ole. Sillä vaikka kuinka noudattaisi journalistin ohjeita, toimittaja voi tehdä työnsä huonosti. Siksi esimerkiksi mv -lehden suosio ei ole ylemmyydentuntoisen osoittelun ja paheksunnan, vaan peiliinkatsomisen paikka. mutta onneksi me journalistin ohjeisiin sitoutuneina toimittajina kyllä ymmärrämme sääntelyjärjestelmän hienouden. juuri siksi on harmi, että joskus tuntuu kuin olisimme yksin ylevien ohjeidemme äärellä. internetissä tärkeä ja vastuullisesti toimiva toimittaja kyllä näkyy ja kuuluu kauas. me ylioppilaslehdessä haluamme, että näin olisi myös julkisilla paikoilla – ihan omanarvontuntonne sekä jSn:n meille takaaman sananvapauden ja suomalaisen demokratian vuoksi. Siksi nautimme meille hankkimastanne sananvapaudesta ja lähetämme teille timo rautiainen ja trio niskalaukaus -yhtyeen girlie-mallisen t-paidan. Sen selässä lukee: ”minulle ei vittuilla!” toivomme, että käytätte sitä julkisesti, jotta myös ne, jotka eivät hesaria lue tai tajua, ymmärtäisivät edes teidän ja koko julkisen sanan neuvoston mittaamattoman arvovallan. Samalla toinenkin tärkeä viesti tulisi selväksi: toimittajia ei uhkailla! Sellainen kohtelu on vähintä, mitä sananvapauden kulmakivi ansaitsee. mutta kuka vallan vahtikoiran vahtikoiran hännän nostaisi, ellei vallan vahtikoiran vahtikoira itse? YS TÄvÄ L LISIN T E R v EISIN YLIO PPIL A SL E H TI A rvoisa Elina Grundströ m, MITÄ MIELTÄ olla miehestä, joka on tappanut tuhansia ihmisiä ja syönyt vauvoja, mutta kiertää nyt saarnaajana pyytämässä syntejään anteeksi? liberialainen joshua milton blahyi, 45, on ehkä nykyajan hämärin sotarikollinen. hänet tunnetaan paremmin taistelijanimellään general butt naked. liberian verisessä sisällissodassa lapsisotilasjoukkoa komentanut blahyi kun tapasi juosta munasillaan kalashnikov kädessään. alastomuus oli hyvä pelote. blahyi joukkoineen silpoi, tappoi, raiskasi ja söi ihmisiä ympäri liberian maaseutua 1980–1990-luvuilla. Pikkulapsen syöminen ennen taistelua toi voimia. blahyita ei ole tuomittu mistään, kuten ei tuhansia muitakaan liberiassa julmuuksiin syyllistyneitä. kansankodissa kasvaneen eurooppalaisen on helpompi ymmärtää kvanttifysiikkaa kuin liberian sisällissotaa. 1971 syntynyt blahyi sai kotikylässään hengellisen kasvatuksen, johon liittyi esimerkiksi ihmissyöntiä. blahyi väittää uhranneensa ihmisen hengille ensi kertaa 11-vuotiaana. lupaava noitatohtori blahyi nousi presidentti Samuel doen suosioon 1980-luvulla, ja doe nimitti blahyin hengelliseksi neuvonantajakseen. Presidentiksi doe oli päässyt tappamalla edellisen presidentin. doe hallitsi maata yhdysvaltojen tuella läpi 1980-luvun, kunnes kapinallisjohtaja Charles taylor hyökkäsi liberiaan 1989. doe pantiin paloiksi ja alkoi silmitön sisällissota, jossa kuoli 250 000 ihmistä. Poppamies blahyi muunsi itsensä kenraali butt nakediksi. hänestä tuli sodan pahamaineisin sissipäällikkö. blahyi piti lapsisotilaansa virkeinä kokaiinilla, jota meksikon huumekartellit kuljettivat maahan veritimantteja vastaan. vuonna 1996 kuvioihin tuli sitten jeesus. Sotaherra kertoo olleensa uhraamassa kolmevuotiasta tyttöä, kun hän sai näyn. butt naked puki vaatteet päälle ja ryhtyi saarnaajaksi. nykyään hän auttaa entisiä sotalapsia. vuonna 2008 blahyi kertoi sotarikoksia tutkineelle totuuskomissiolle tappaneensa ehkä 20 000 ihmistä sodassa. kukaan ei voi tietää, pitääkö luku paikkansa. varmaa on vain, että nykyään blahyin itse ylläpitämästä facebookin fanisivusta tykkää 593 ihmistä. haagin sotarikostuomioistuin on tuominnut julmuuksista ainoastaan entisen presidentin Charles taylorin. liberiassa moni ajattelee, että parempi on vain unohtaa menneet ja jatkaa elämää. länsimaiset toimittajat käyvät säännöllisesti liberiassa tekemässä reportaaseja blahyin rikoksista, parannuksesta ja ”katseesta, jossa näkyvät kaikki sodan kauhut”. • NIK O K E T T U N E N Sa a r na a ja Josh ua Milton Blahyi P a l S t a l l a e S i t e l l ä ä n S u u r h e n k i l ö i t ä . PITK Ä N päivän jälkeen nainen saapuu töistä kotiin. hän huokaisee ja katsoo ympärilleen. likainen sukka. roskat taas viemättä. Puolison ostamat avokadot pöydällä: samaan aikaan raakoja ja ylikypsiä. nainen laittaa hammasta purren pyykkikoneen pyörimään, vie roskat ja tuijottelee sitten vähän aikaa tiskirättiä. hmm. Sekö edustaa ”täyttä, tasapainosta ja rakastavaa arkea”, josta hän on kuullut ja jota hän on aina tavoitellut? tämä tiskirätti? tekisi mieli itkeä, mutta nainen ei anna itselleen lupaa tehdä niin. ei tänään. illalla omassa sängyssä hän voi ehkä tirauttaa muutaman kyyneleen toivoen, että kukaan ei näkisi, ja salaa toivoen, että joku vihdoin huomaisi. hän on aina tottunut pärjäämään. yksin. koulussa hän viittasi ja teki läksyt. nyt hän muistaa käydä lenkillä, syödä vitamiinit ja lukea vielä päivän uutiset. joskus hän suunnittelee jopa aloittavansa uuden harrastuksen. jos hänellä vain joskus olisi ”me time”. vaan ei, hänet on pudotettu tälle planeetalle vain muista huolehtimaan ja siinä sivussa syyttelemään itseään ja muita, että tekee koko ajan, mutta ei koskaan tarpeeksi. hän ei salli itselleen suklaalevyä, vaan lehtikaalismoothien. Se auttaa häntä suorittamaan nämä arjen askareet ja ehkä vielä näyttämään hyvältä, ”itseä varten”, mutta kuitenkin muita varten, sillä kaikki, mitä hän tekee itselleen, hän tekee oikeastaan muiden vuoksi. hän ei oikein tiedä, miksi niin on, mutta niin se vain on. nainen on samaan aikaan erinomainen tytär, puoliso, äiti, uskollinen ystävä, asiantunteva kollega, marsu ja hamsteri. hän jaksaa pysyä toiveikkaana ja iloisena, mutta sallii itselleen surun, kun se on tilanteessa paikallaan. hän tiuskii puolisolleen, kun suututtaa. Sitten hän leppyy ja pyytää anteeksi. hän on lukenut, että se on terveellistä. nainen tietää, että hänellä on ”hyvät tunnetaidot”. hän on saanut hesarin “testaa, kuinka hyvät tunnetaidot sinulla on” testistä 10/10 pistettä. Silti taustalla jäytää piinallinen kelvottomuuden tunne. ”miksen riitä? miksei kukaan kiitä? olenko ’rikki’ sisältä?” nainen esittää kysymykset tyhjyyteen yön pimeässä ja kierii kierimistään lakanoissa. mutta ovatko ne lopulta hänen ajatuksiaan, vai syöttääkö jokin vieras taho ne hänen päähänsä? eihän hänellä ole edes aikaa ajatella. entä jos nainen vain työntäisi sekä negatiiviset että positiiviset tunteet sielun kaukaisimpaan kaappiin ja lukitsisi sen? jos vain antaisi traumojen kummitella pään sisällä, eikä suotta lähtisi ”työstämään” niitä? tunteet eivät käsittelemällä lopu, joten niitä on turha käsitellä. jos ihminen erehtyy kuvittelemaan, että on päässyt yhden tunteen yli, aivot kehittävät kuitenkin tilalle uusia, entistä monimutkaisempia ja voimakkaampia tunteita, jotka lopulta lamauttavat kyvyn nähdä mitään muuta kuin sen, mitä oman pään sisällä milloinkin tapahtuu. ehkä nainenkin ”selviäisi” arjesta helpommin, jos suhtautuisi tunteisiin kuin säähän. aivan sama millaisia ne milloinkin ovat, kohta ne muuttuvat kuitenkin aivan toisenlaisiksi. elämä kestää vain hetken aikaa. entä, jos nainen lakkaisi työstämästä tunteita muiden neuvojen avulla ja olisi vain sitä, mitä on, eli ei oikeastaan mitään? Pelottaisiko häntä enää? entä, jos nainen ei pohtisi ennen nukkumaan menemistä, hyväksyykö hän itsensä, vaan kertoisi kauniisti itselleen, että kohta hän kuitenkin kuolee. Mitä hän sitten tekisi? Tappaisiko hän itsensä? • k i r j o i t t a j a o n r a j u S t i h e l l ä . EI TUNTEITA, EI ONGELMIA 46 2 / 2 1 6 ylioppilaslehti K U v I T U K S E T : J A A K K O S U O M A L A I N E N K U v A : J U S S I S Ä R K I L A H T I
Oman alan lisäksi olen kiinnostunut myös muista luonnontieteistä. On tosi siistiä, että pystyn opiskelemaan kaikkea yhdessä yliopistossa. Jussa Loueniva, fysikaaliset tieteet, 1. vuoden opiskelija valitse monitieteinen
E PI L O G I S O N JA H EISK A L A K O L U M N I Saulin hidas tie ”A LOITTA ESSA NI kääntäjän työt alalla oli leveät ajat. olin lopettelemassa käännöstieteen opintoja helsingin yliopistossa, kun Suomessa lanseerattiin uusia televisiokanavia. tarve kääntäjille oli suuri, ja laitokseltamme revittiin ihmisiä töihin. monella jäi siksi tutkinto kesken. työskentelin käännöstoimistossa, kunnes opiskelukaverit vinkkasivat kysymään töitä mt v 3 :lta. kertoo silloisesta työtilanteesta, että ennen kuin kukaan siellä oli nähnyt käännöksiäni, minua pyydettiin kääntämään kauniita ja rohkeita – yhtä katsotuimmista sarjoista siihen aikaan. nyt olen työllistänyt itseni televisiokäännöksillä jo yli 20 vuotta. Suositut sarjat – esimerkiksi mullan alla ja South Park – ovat jääneet käännöstöinä erityisesti mieleen, mutta ne ovat vain pieni osa uraani. käännän ruotsista ja englannista myös ajankohtaisohjelmia ja tv-elokuvia, dokumentteja ja tosi-tv:tä. tekniikan kehitys on muuttanut alaa valtavasti. urani alussa käännöstoimistoilla oli vielä melkoinen sirkus vhS -kasettien ja käsikirjoituspinojen kanssa. digitalisoituminen ja tvkäännösohjelmistojen kehittyminen on tehnyt työstä kätevämpää. toisaalta tekninen kehitys mahdollistaa asioita, jotka murentavat alaamme. esimerkiksi käännöstekstien ajastus voidaan nykyään teettää vaikkapa intiassa ja sillä verukkeella laskea kääntäjien palkkioita. valmiit ajastuspohjat eivät kuitenkaan aina sovi suomen kieleen, ja seurauksena voi olla heikkolaatuinen käännös. ajastaminenkin on taitolaji. toki palkkioiden polkeminen vaikuttaa käännösten laatuun muutenkin. kääntäjät joutuvat tekemään tekstityksiä entistä nopeammin elättääkseen itsensä. mutta mielestäni on reilu peli, että käännöksestä näkyy, jos siitä maksetaan huonosti. on kurja tilanne, että monet kääntäjät pyrkivät ammattiylpeytensä vuoksi tekemään priimaa, vaikka siitä ei makseta juuri mitään. K YL L Ä H Ä N H U O N O K Ä Ä N N ö S vaikuttaa katsomiskokemukseen, vaikka sitä ei tiedostaisikaan. Pienetkin jutut rekisteröityvät katsojalle, eikä sarjaa ehkä halua katsoa uudelleen, jos tekstityksen tyyli on pielessä. luulisi siis, että hyvä käännös olisi kilpailuvaltti. tekstitysten laatu tuntuu kuitenkin olevan monelle kaupalliselle tv-kanavalle nykyään sivuseikka – olennaista on, miten paljon saadaan jäämään viivan alle. Sitä vastaan on vaikea taistella, sillä tekijöitä on riittänyt, vaikka palkkio olisi kuinka huono. tällaisen kehityksen seurauksena mt v 3 :kin ulkoisti käännöstoimintansa bti Studiosille. Suurin osa meistä irtisanoutui monikansalliselta, kääntäjien kyykyttäjänä tunnetulta bti :ltä saman tien. Siitä lähtien ala on ollut kriisissä. moni jäi työttömäksi ja vaihtoi alaa. Pohdin silloin itsekin, pitäisikö kokeilla jotain muuta, mutta päätin katsoa tämän kortin loppuun saakka. ei ole luontevaa suunnitella uutta uraa, kun on unelmaammatissaan. en itse onneksi jäänyt työttömäksi, sillä yle on työllistänyt minua. vaikuttaa silti mielialaan, kun saa vuosien omistautuneen työn jälkeen märän rätin naamaan: laadulla ei olekaan väliä. juuri kun ala ammattimaistui, annetaankin ymmärtää, että kuka tahansa voi kääntää. Siinä saa vähän etsiskellä työn iloa. yksi tärkeimmistä töistäni on ollut Sinkkuelämää-sarjan kääntäminen, sillä sarja sai paljon näkyvyyttä ja käännökseni kiitosta. kiho on keksimäni suomenkielinen nimi mr. bigille. on kuvaavaa, että mt v 3 näyttää sarjaa nyt toisilla tekstityksillä. olisin kyllä neuvotellut käännökseni käyttämisestä, jos he olisivat kysyneet.” • R O O S A P O H JA L A IN E N M a ri H a llivuori, 43-vuotias k ä ä ntä jä P a l S t a l l a h a a S t a t e l l a a n u h a n a l a i S i a i h m i S r y h m i ä . L O P P U K I R I TURvA PAIK A N H A KIJOIDEN määrän lisääntyminen uhkaa puheissa milloin mitäkin ”naisrauhasta” veteraanien muistoon, vaikka keskittyä pitäisi siihen uhkaan, joka on todellinen. keskustelupalstoilla kukaan ei hekumoi sillä, millaista tuhoa euroopan pakolaiskriisi voi aiheuttaa kansainvälisille sopimuksille. mutta ehkä pitäisi. kansainvälisen oikeuden keskeisin ajatus on, että itsenäiset valtiot voivat tehdä mitä haluavat – vaikkapa solmia kansainvälisiä sopimuksia. toiseksi keskeisin ajatus on, että kun tällaisia sopimuksia tehdään, ne ovat sitovia. kun näistä pidetään kiinni, sopimukset ovat kuin suitset, joilla jarrutetaan kansainvälisen politiikan arvaamattomuuksia ja alttiutta populistisille käänteille. Siksi on ongelmallista, kun tasavallan presidentti valtiopäivien avajaisissa painottaa, että ”jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita”. närkästynyt niinistö tarkensi välittömästi viitanneensa dublinin asetukseen ja Schengenin sopimukseen, ikään kuin se olisi voinut olla epäselvää kenellekään. Se ei kuitenkaan estänyt poliittisia laitoja tuulettelemasta ja kauhistelemasta, että nyt halutaan irtisanoutua geneven pakolaissopimuksesta. EI NIINISTö kuitenkaan pahaa tarkoittanut. hän vain yritti olla pragmaattinen, mutta kompuroi sanoissaan. on julkinen salaisuus, ettei dublinin asetusta, jonka mukaan turvapaikkahakemus on käsiteltävä siinä eu -maassa, johon se on jätetty, ole varsinaisesti noudatettu vuosiin. Syy on yksinkertainen: sekä dublin-asetuksesta että Schengenin sopimuksesta on päätetty aikana, jolloin näköpiirissä ei ollut nykyisenkaltaista ihmisvirtaa eurooppaan. tällaisessa tilanteessa valtiolla on kolme vaihtoehtoa: muuttaa sopimusta, erota sopimuksesta tai yrittää kovempaa. lisäksi sopimukset tarjoavat mahdollisuuksia väliaikaisiin lievennyksiin. esimerkiksi Schengen-maat voivat aloittaa väliaikaiset rajatarkastukset eu :n sisärajoilla ”erityisiin syihin” vedoten. vaikka Schengen ja dublin tuntuisivatkin vanhentuneilta, niiden ydinajatus on ajankohtaisempi kuin koskaan. maailmassa on ihmisiä, jotka pakenevat siksi, etteivät voi olla turvallisesti kotimaassaan. Siksi heidän turvakseen on olemassa sopimuksia, dublinit ja genevet. ei ole salaisuus, että nämä sopimukset velvoittavat valtiot tarjoamaan suojaa myös niille ihmisille, jotka suoranaisen kuolemaa pakenemisen sijaan etsivät parempaa elämää. ennen muuta tällaisella puskurilla pyritään varmistamaan kaikkien hädänalaisten riittävä oikeusturva ja suoja. Se taas on kaikkein keskeisin kysymys, josta huippukokouksissa lähitulevaisuudessa väännetään. EI TA RvITSE odottaa kuin muutama kuukausi, kun presidentti niinistön kuvaama tilanne viimeistään on totta, ja eurooppa saa vastata sopimuksistaan, joita joidenkin maiden on nyt lähes mahdotonta noudattaa. Saksan oikeus väliaikaisiin rajatarkastuksiin umpeutuu toukokuussa, ja silloin testataan, mitä Schengen ja koko eu kestää. massaero Schengenistä ja dublinista on epätodennäköinen, joten vaihtoehtoja on käytännössä yksi: sopimusten muuttaminen. mutta presidentti niinistön mukaan sekin on ”hidas tie”, joka ”tuskin tuottaa ratkaisua akuuttiin tilanteeseen”. vaikeaa ehkä, mutta parempi sekin kuin nykyinen tila, jossa sopimuksia noudatetaan miten sattuu ja valtiot voivat kosiskella pelokkaimpia äänestäjiä toinen toistaan tiukemmilla pakolaislinjauksilla. varsinkin, kun niinistön ”hidas tiekin” on aika yksinkertainen valinta. ”hitaan” siitä tekee lähinnä sen kiusallisuus poliitikoille. nyt kun heille jää kaksi vaihtoehtoa, joista kumpikaan ei miellytä kaikkia: joko sopimusten on pakotettava pohjoisen maat auttamaan välimeren alueella ja Syyrian ympäristössä, tai sitten sopimusten tarjoamaa suojaa on huononnettava. välitilassa eu:n ulkorajoille syntyy entistä suurempia pakolaisleirejä, joista kukaan ei ole vastuussa, koska niitä vaikeita päätöksiä ei sitten kuitenkaan haluttu tehdä. • k i r j o i t t a j a o n o i k e u S t i e t e i l i j ä , j o k a j a k S a a h e k u m o i d a k a n S a i n v ä l i S e n o i k e u d e n P e r i a a t t e i S t a . 50 2 / 2 1 6 ylioppilaslehti K U v I T U K S E T : J A A K K O S U O M A L A I N E N K U v A : J U S S I S Ä R K I L A H T I N O O R A I S O E S K E L I heikki aittokoSki hS.fi:SSä 16.2.2016 A I v O P I E R U