PAHA UNI VÄÄRÄSSÄ LUOKASSA No I 5 S S N / 0 3 2 0 1 3 5 - 9 2 4 EUROFIILIT
VAALIKUULUTUS 2013 Kuulutus Helsingin yliopiston tiedekuntaneuvostojen ja laitosneuvostojen ja yliopistokollegion opiskelijajäsenten vaalista 4.–5.11.2013 Teologinen tiedekunta 3 kelijavarajäsentä. Yliopistokollegion tehtävistä säädetään Oikeustieteellinen tiedekunta 5 yliopistolain 22 §:ssä ja määrätään yliopiston johtosään- Lääketieteellinen tiedekunta 5 nön 8 §:ssä. Humanistinen tiedekunta 5 Matemaattis-luonnontieteellinen Ylioppilaskunnan valintatapaa koskevan ohjesäännön 15 §:n mukaan yliopistokollegion vaalin vaalipiireinä toi- Oikaisuvaatimusten käsittelemisen jälkeen keskusvaalilautakunta vahvistaa vaaleissa käytettävän vaaliluettelon. Ehdokkaiden asettaminen Edustajiston hyväksymän ohjesäännön 21 §:n mukaan ehdok- tiedekunta 5 mivat tiedekunnat. Ohjesäännön 16 §:n mukaan yliopis- kaat asetetaan ylioppilaskunnan sähköisessä halloped-haku- Farmasian tiedekunta 3 ton rehtori päättää paikkojen jakautumisesta tiedekuntien järjestelmässä, tai tarpeen niin vaatiessa keskusvaalilautakun- kesken yliopiston vaalijohtosäännön 8 §:n mukaisesti si- nan vahvistamalla lomakkeella. Ohjesäännön 22 §:n mukaan tiedekunta 3 ten, että yliopistokollegiossa on vähintään yksi jäsen kus- ehdokaslistat voivat tehdä vaaliliittoja keskenään. Vaaliliitos- Helsingin yliopiston johtosääntöön ja vaalijohto- Käyttäytymistieteellinen tiedekunta 5 takin tiedekunnasta. Rehtorin päätöksessä 009/2010 yli- sa voi olla korkeintaan niin monta listaa kuin toimielimessä on sääntöön sekä ylioppilaskunnan edustajiston hyväk- Valtiotieteellinen tiedekunta 5 opistokollegion opiskelijajäsenten valinta on muilta osin opiskelijajäsenen paikkoja. Vaaliliitot rekisteröidään halloped- jätetty yliopistolain ja yliopiston vaalijohtosäännön mu- hakujärjestelmään. Yleistä Vaalikuulutus perustuu yliopistolakiin (558/2009), Bio- ja ympäristötieteellinen symään ohjesääntöön yliopistohallinnon opiskelija- Maatalous-metsätieteellinen edustajien valintatavasta. Mikäli Helsingin yliopis- tiedekunta 5 ton hallitus tekee muutoksia yliopiston johtosääntöi- Eläinlääketieteellinen tiedekunta 3 hin, julkaistaan tätä kuulutusta täydentävät ja korjaavat määräykset ylioppilaskunnan verkkosivuilla Laitosneuvostojen vaali osoitteessa http://www.hyy.fi/hallintovaalit. Yliopiston johtosäännön 5 §:n mukaan tie- kaisesti ylioppilaskunnalle. Ehdokkaat asetetaan kahden henkilön listoina siten, että listalla Ylioppilaskunnan hallitus on 31.5.2013 päättänyt, et- ensimmäiseksi asetettu henkilö on ehdolla hallintoelimen jäsenek- tä yliopistokollegion paikat jakautuvat tiedekunnittain si ja toiseksi asetettu henkilö hallintoelimen varajäseneksi. Ehdokaslista tarvitsee kannattajikseen kolme kyseisessä vaalissa vaali- seuraavasti: kelpoista asettajaa. Ehdokkaat eivät voi toimia kannattajina omal- Helsingin yliopiston hallintokieli on suomi. Yli- dekunnassa voi olla laitoksia siten kuin halli- Teologinen tiedekunta 1 le listalleen. Henkilö voi olla ehdolla vain yhdellä ehdokaslistalla. opiston johtosäännön 20 §:n mukaan hallintoeli- tus päättää. Johtosäännön 11 §:n mukaan lai- Oikeustieteellinen tiedekunta 1 Ehdokaslista voi olla vain yhdessä vaaliliitossa. men jäsenellä on oikeus käyttää kokouksissa suo- toksessa on laitosneuvosto, jossa on 3, 4 tai Lääketieteellinen tiedekunta 1 men tai ruotsin kieltä. Hallinnossa voidaan käyt- 5 opiskelijajäsentä ja – varajäsentä. Laitos- Humanistinen tiedekunta 2 halloped-hakujärjestelmässä 22.10.2013 kello 12.00 mennessä. tää myös muuta kieltä, jos se on erityisestä syys- neuvoston tehtävistä määrätään johtosään- Matemaattis-luonnontieteellinen tä tarkoituksenmukaista. Näillä vaaleilla valittavi- nön 11 §:ssä. tiedekunta 2 Vaalitoimitus Farmasian tiedekunta 1 Jos ehdokkaita on asetettu vähemmän tai yhtä paljon kuin hal- en opiskelijajäsenten ja varajäsenten toimikausi alkaa 1.1.2014 ja päättyy 31.12.2015. Tiedekuntaneuvostot ovat vahvistaneet Ehdokasilmoitusten ja vahvistettujen vaaliliittojen on oltava lintoelimessä on opiskelijajäsenen paikkoja, ovat ehdolle ase- seuraavat laitosneuvostojen opiskelijajäsen- Bio- ja ympäristötieteellinen määrät: tiedekunta 1 tetut tulleet valituksi ilman vaalitoimitusta. Jos ehdokkaita on Käyttäytymistieteellinen tiedekunta 2 asetettu enemmän kuin paikkoja, järjestetään vaali. Keskusvaa- 5.11.2013 kello 9.00–17.00 välisenä aikana. Kol- Lääketieteellinen tiedekunta Valtiotieteellinen tiedekunta 2 legion vaalit suoritetaan tammi-helmikuussa 2014. Biolääketieteen laitos 4 Tiedekunta- ja laitosneuvostojen vaalit suoritetaan verkkovaaleina maanantaina 4.11. ja tiistaina Maatalous-metsätieteellinen Hammaslääketieteen laitos 3 tiedekunta 1 tiedekunnan laitosneuvostojen vaalit, jotka suori- Kliininen laitos 5 Eläinlääketieteellinen tiedekunta 1 tetaan samoina päivinä lippuvaalina. Keskusvaa- Kliinisteoreettinen laitos 3 lilautakunta päättää äänestyspisteiden sijainnista Hjelt-instituutti 4 Edelliseen poikkeuksena ovat lääketieteellisen ja ohjeistaa tarkemmin vaalitoimituksen. Vaalissa lilautakunta vahvistaa ilman vaalitoimitusta valitut sekä julkaisee ehdokaslistojen yhdistelmät niissä tapauksissa, joissa suo- Vaalikelpoisuus ja vaaliluettelon tarkastaminen ritetaan vaali. Ehdokaslistojen yhdistelmä julkaistaan ylioppilaskunnan ilmoitustaululla, ylioppilaskunnan verkkosivuilla sekä keskusvaalilautakunnan määräämissä muissa paikoissa. Ylioppilaskunnan valintatapaa koskevan ohjesäännön 24 §:n mukaan vaali järjestetään verkkovaalina. Ohjesäännön 26 §:n noudatetaan soveltuvin osin ylioppilaskunnan vaa- Humanistinen tiedekunta Ylioppilaskunnan valintoja koskevan ohjesäännön 4 §:n mukaan jokaisella vaalikelpoisella on yksi ääni jokaisessa vaalis- lijärjestyksen määräyksiä. Mikäli lääketieteellisessä Suomen kielen, suomalais-ugrilaisten mukaan vaalikelpoisia opiskelijajäseneksi ovat henkilöt, sa, jossa hänellä olisi oikeus asettua ehdolle. tiedekunnassa ei suoriteta laitosneuvostojen osalta ja pohjoismaisten kielten ja vaalitoimitusta, ei lippuvaalia järjestetä. kirjallisuuksien laitos 4 Vaalien verkkosivut, asiakirjat ja lisätiedot Nykykielten laitos 4 kinto, erikoislääkärin, erikoishammaslääkärin tai erikois- yhteys ja verkkoselain ja jolta on mahdollista kirjautua yliopiston Maailman kulttuurien laitos 3 eläinlääkärin tutkinto taikka erityisopettajan tai erityislas- verkkoon. Äänestämiseen tarvitaan voimassa oleva yliopiston tie- tentarhanopettajan opinnot. tojärjestelmien käyttäjätunnus ja salasana sekä henkilötunnus. Tämä vaalikuulutus, vaaliin liittyvät lomakkeet, ja taiteiden tutkimuksen laitos Filosofian, historian, kulttuurin 4 toimielinten tehtävät sekä muut tarpeelliset tie- joilla on oikeus suorittaa alempi korkeakoulututkinto, Äänestämistä ei ole sidottu tiettyyn vaalipaikkaan. Verkkovaa- ylempi korkeakoulututkinto, lisensiaatin tai tohtorin tut- lissa voi äänestää millä tahansa tietokoneella, jossa on internet- Vaalikelpoisuuden edellytyksenä on lisäksi, että opiskeli- Niille äänestäjille, joilla ei ole yliopiston verkkotunnusta, voi- ja on ilmoittautunut läsnäolevaksi 15.9.2013 mennessä. Vaa- daan äänestämistä varten luoda väliaikainen tunnus, jonka myön- dot ja ohjeet vaaleista ovat vaalien verkkosivuil- Matemaattis-luonnontieteellinen likelpoinen ei kuitenkaan ole se, joka yliopiston vaalijohto- tävät yliopiston atk-yhdyshenkilöt. Väliaikaisen verkkotunnuksen la osoitteessa http://www.hyy.fi/hallintovaalit. Eh- tiedekunta säännön 9 §:n mukaisesti on vaalikelpoinen henkilökuntaan voi hakea jo ennen vaalipäiviä. Väliaikaisen verkkotunnuksen saa- dokkaaksi ilmoittaudutaan osoitteessa http://www. Fysiikan laitos 4 kuuluvana. Henkilökuntaan kuuluvana vaalikelpoisia ovat miseksi äänestäjän on henkilökohtaisesti otettava yhteyttä (henki- halloped.fi/hyy. Geotieteiden ja maantieteen laitos 5 pysyvään työsuhteeseen otetut sekä vähintään vuoden ajak- löllisyys todistettava) yksikkönsä atk-yhdyshenkilöön. Kemian laitos 4 si työsuhteeseen otettu, joka on otettu hoitamaan vähintään dokas- ja vaaliliittoilmoitukset) keskusvaalilauta- Matematiikan ja tilastotieteen laitos 4 puolet kokoaikaisen työsuhteen tehtävistä. kunnan puolesta vastaanottavat pääsihteeri Katri Tietojenkäsittelytieteen laitos 3 Vaaliin liittyviä asiakirjoja (oikaisupyynnöt, eh- Korolainen, talouspäällikkö Merja Viitasalo ja kou- Ylioppilaskunnan valintoja koskevan ohjesäännön 6 §:n mukaan tiedekuntaneuvoston vaalissa vaalikelpoisia ovat Äänestysohjelmaan pääsee ylioppilaskunnan vaalisivuilta. Ylioppilaskunnan vaalisivuilla on myös erilliset ohjeet äänestysohjelman käytöstä. Vaaliohjelma on käytössä maanantaina 4.11.2013 ja tiistaina 5.11.2013 klo 9.00–17.00. lutuspoliittinen asiantuntija Janne Lardot. Asiakir- Bio- ja ympäristötieteellinen vain kyseisen tiedekunnan opiskelijat ja laitosneuvoston vaa- Yliopiston kollegion vaalit järjestetään tammi-helmikuussa joja voi jättää jäljempänä mainittuina ajankohtina tiedekunta lissa kyseisen laitoksen opiskelijat. Lääketieteellisen tiedekun- 2014. Ylioppilaskunta julkaisee kollegion vaaleista lisätietoja myöhemmin. ylioppilaskunnan keskustoimiston aukioloaikoina. Lisätietoja vaaleista antavat koulutuspoliittinen Biotieteiden laitos 4 nan laitosneuvostoja valittaessa hammaslääketieteen koulu- Ympäristötieteiden laitos 3 tusohjelmaan otetut ovat vaalikelpoisia kaikkien laitosten laitosneuvostoihin ja lääketieteen koulutusohjelmaan otetut Vaalin tuloksen määräytyminen ovat vaalikelpoisia muiden laitosten kuin hammaslääketie- Mikäli vaalitoimitus on suoritettu vaaleista annettujen määrä- 5 teen laitoksen laitosneuvostoihin. Kukin opiskelija voi kuiten- ysten ja ohjeiden mukaisesti, keskusvaalilautakunta toteaa vaa- 5 kin olla ehdolla yhden laitoksen laitosneuvostoon. Ylioppilas- lit lainmukaisiksi ja vahvistaa vaalin tulokset. asiantuntija Janne Lardot (050 543 8460, janne.lardot@hyy.fi ja pääsihteeri Katri Korolainen (0400 Käyttäytymistieteellinen tiedekunta 816 426, paasihteeri@hyy.fi). Opettajankoulutuslaitos Käyttäytymistieteiden laitos Suoritettavat vaalit Tiedekuntaneuvostojen vaali Valtiotieteellinen tiedekunta Sosiaalitieteiden laitos Helsingin yliopiston johtosäännön 5 §:n mukaan Politiikan ja talouden Helsingin yliopistossa on teologinen tiedekunta, oi- tutkimuksen laitos 5 5 keustieteellinen tiedekunta, lääketieteellinen tiede- kunnan vaalisivuilla on keskusvaalilautakunnan antamia tar- Ylioppilaskunnan valintatapaa koskevan ohjesäännön 29 §:n kempia määräyksiä tiede- kuntaan ja laitokseen kuulumisesta. mukaan vaaliliittojen ulkopuolella olevan ehdokaslistan verta- Ylioppilaskunnan valintoja koskevan ohjesäännön 5 §:n usluku on sen saama äänimäärä. Vaaliliiton sisällä eniten ääniä mukaan useamman tutkinnonsuoritusoikeuden omaava on saanut saa vertausluvukseen liiton yhteen lasketun äänimäärän, vaalikelpoinen siinä tiedekunnassa ja laitoksessa, jonka tut- toiseksi eniten ääniä saanut puolet tästä, kolmas kolmasosan ja kinnonsuoritusoikeuden hän on lukuvuosi-ilmoittautumisen niin edelleen. kunta, humanistinen tiedekunta, matemaattis-luon- Maatalous-metsätieteellinen yhteydessä ilmoittanut ensisijaiseksi. nontieteellinen tiedekunta, farmasian tiedekunta, tiedekunta Vaalikelpoisista henkilöistä laaditaan vaaliluettelo. Alustava vaaliluettelo on nähtävillä tarkistamista varten yli- elimessä on opiskelijajäsenen paikkoja. oppilaskunnan palvelutoimistossa (Mannerheimintie 5 A, Vaalin tulokset julkaistaan ylioppilaskunnan ilmoitustaululla 3 2 krs) arkisin 30.9.–8.10.2013 toimiston aukioloaikoina. sekä ylioppilaskunnan verkkosivuilla. 4 Vaaliluettelon tiedot voi tarkastaa myös sähköisesti yliop- 3 pilaskunnan vaalisivuilta. bio- ja ympäristötieteellinen tiedekunta, käyttäy- Elintarvike- ja tymistieteellinen tiedekunta, valtiotieteellinen tie- ympäristötieteiden laitos 5 dekunta, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta Maataloustieteiden laitos sekä eläinlääketieteellinen tiedekunta. Metsätieteiden laitos Taloustieteen laitos Johtosäännön 10 §:n mukaan tiedekunnassa on tiedekuntaneuvosto, jossa on 3 tai 5 opiskelijajä- Vaalin tuloksen perusteella valitaan vertauslukujen osoittamassa suuruusjärjestyksessä niin monta ehdokaslistaa kuin hallinto- Henkilö, joka katsoo, että vaaliluettelossa on vaalikelpoi- Helsingissä 19.8.2013 Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan keskusvaalilautakunta sentä ja – varajäsentä. Samassa pykälässä määrä- Yliopistokollegion vaali tään tiedekuntaneuvoston tehtävistä. Yliopistolain 22 §:n mukaan Helsingin yli- le kirjallisen oikaisuvaatimuksen. Oikaisuvaatimuksen voi Esa Perkiö Katri Korolainen opistossa on yliopistokollegio. Yliopiston tehdä vapaamuotoisena. Oikaisuvaatimukset on toimitetta- Puheenjohtaja Pääsihteeri johtosäännön 8 §:n mukaan yliopistokol- va 8.10.2013 kello 15.00 mennessä ylioppilaskunnan keskus- legiossa on 15 opiskelijajäsentä ja 15 opis- toimistolle (Mannerheimintie 5 A, 2. krs., 00100 HELSINKI). Tiedekuntaneuvostojen opiskelijajäsenmäärät ovat seuraavat: suuteen vaikuttava virhe, voi jättää keskusvaalilautakunnal-
YLio p p iLAS LE h T i Lukion filosofian tunnilla opittiin Immanuel Kantin kategorinen imperatiivi: toimi aina niin, että toimintatavastasi voitaisiin tehdä yleinen laki. Pakkoruotsin kannattajat soveltavat Kantin imperatiivia vääristyneellä tavalla. Heidän päättelyketjunsa on usein tällainen: koska minä pidän ruotsin opiskelusta ja siitä on ollut minulle hyötyä, ruotsin opiskelusta on tehtävä yleinen laki. Tätä ajatusta he varioivat eri tavoin. Alla kolme tyypillistä pakkoruotsin kannattajan argumenttia: 1. Ruotsi on helppo kieli. ”Ruotsi on yksinkertainen, käyttäjäystävällinen kieli – vähän kuin saksaa, josta turhat piruetit on siivottu pois”, kirjoitti kirjailija Juha Itkonen Helsingin Sanomissa ja puolusti pakkoruotsia. Jos koko keskustelussa on kyse siitä, että koululaisille pitää opettaa jotakin helppoa, miksei heille opeteta indonesiaa? Kuulemani mukaan sekin on yksinkertainen kieli. 2. Suhtautuminen ruotsin kielen pakollisuuteen = suhtautuminen Ruotsiin ”50 000 aloitteen allekirjoittajaa tuntee Ruotsia kohtaan outoa, primitiivistä vihaa”, kirjoitti kolumnisti Minna Lindgren Helsingin Sanomissa. Hän viittasi niihin, jotka ovat allekirjoittaneet pakkoruotsia vastustavan kansalaisaloitteen. Olisiko Minna valmis kannatta- p ä ä k i r j o i t u s VA P P U K A A R E N O J A maan pakollisia virontunteja peruskouluun? Jos hän ei ole, Minna siis vihaa Viroa primitiivisellä tavalla. ALKuTEKSTiT 228 TunTiA 3. Ruotsin kieli avaa ovet muihin Pohjoismaihin. Saksa avaa ovet saksankieliseen maailmaan ja espanja espanjankieliseen. Miksi ovien avautuminen Pohjoismaihin on tärkeämpää kuin ovien avautuminen vaikka Venäjälle? Kysymys ruotsin pakollisuudessa on loppujen lopuksi yksinkertainen. Se on niin yksinkertainen, että siinä ei ole sijaa Runebergille, Zacharis Topeliukselle, Eva Dahlgrenille, Kentille tai tanskalaiselle Vallan linnake -tv-sarjalle tai muillekaan pohjoismaisille kulttuuripersoonille ja kulttuurituotteille. Niistä pakkoruotsin kannattajat jostain syystä mielellään aina muistuttavat. Jokainen suomalainen pakotetaan käyttämään vähintään 228 tuntia elämästään ruotsin opiskeluun. Kysymys kuuluu: voisiko tuolla ajalla tehdä jotain hyödyllisempää? Pakottajat eivät luota ihmisten omaan kykyyn päättää noista 228 tunnista. Luottaisitte nyt vain. Ne, joiden mielestä tuo aika kannattaa uhrata ruotsille, niin tehkööt. Ne, jotka kokevat esimerkiksi venäjän, viron tai koltansaamen opiskelun hyödyllisemmäksi, se heille sallittakoon. Itse olisin tietysti valinnut ruotsin. Se on niin kaunis ja hyödyllinen kieli. Ja helppokin vielä. s i s ä l l ys l u e t t e l o ALKuTEKSTiT: KESKiTY: v i i m E i S E T S A n AT : Sivu 7: Ajan henki(lö) -palstalla kerrotaan Elinasta, joka teki gradun seksistä kavereiden kanssa. Sivu 8: Jälleen kirjoitamme opintotuesta. Sivu 9: Nainen nauttii sidonnasta. Sivu 10: Bailataan luentosalissa! Sivu 11: Esittelyssä aikuisten naisten kimppakämppä. Sivu 12: Vaikka Josefina Skerk on jäässä, hän pystyy puhumaan yliopistolla syyskuussa. Sivu 13: Lääkisläistä lahjotaan. Sivu 14: Vaadimme koiranpentuja yliopistoon. Sivu 15: Älykäs yliopisto-opiskelija pitäisi blogia. Sivu 17: Laboratoriot tarjoavat kohta sikanautaa. Sivu 18: Homojen häistä täytyy kohkata. Sivu 20: Veera Heinolaa väsyttää enemmän kuin meitä muita. Hänen sairaudellaan on nimikin: narkolepsia. Sivu 24: Duunariperheestä tuleva opiskelija tuntee olevansa yliopistossa se hevoslauman laikukas poni. Sivu 28: Vaikka tytöillä on merkkilaukut ja nudet kynnet ja pojillakin aina kauluspaita, niin eurooppanuorten lempisana on silti v-sana. Sivu 35: Iida Sofia Hirvonen sanoo ruokakulttuurin jo syrjäyttävän muuta kulttuuria. Sivu 36: Uusi palsta alkaa! Tälle kertaa selviää, mikä on maailman paras väri. Sivu 37: Uusi kolumnisti aloittaa! Veikko Eranti sanoo Suomen olevan yksi iso banaanivaltio. Sivu 38: Lauri Korolainen löytää poissaoloviesteistä suuremman merkityksen. Sivu 39: Sivuhenkilönä ihania bändipoikia! apinat S iv u 3 n o 5 / 20 1 3 YLioppiLASLEhTi. Perustettu 1913. 100. vuosikerta. Suomen Aikakauslehtien Liiton jäsen. ISSN 035-924. Käynti- ja postiosoite Kaivokatu 10 B, 7. krs, 00100 Helsinki. www.ylioppilaslehti.fi. TOIMITUS Päätoimittaja Vappu Kaarenoja, 050 339 3033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi. Toimitussihteeri Johanna Mitjonen, 050 447 1117, johanna.mitjonen@ylioppilaslehti.fi. Toimittaja Aurora Rämö, 050 445 0553, aurora.ramo@ylioppilaslehti.fi. Art director Antti Grundstén, 050 441 1327, antti.grundsten@ylioppilaslehti.fi OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET Opiskelijat: www.ylioppilaslehti.fi/tilaajapalvelu. Muut: Outi Anttila, 050 527 7559, outi.anttila@hyy.fi ILMOITUSMARKKINOINTI Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Oy, Kari Kettunen, 0400 185 853, Lauri Ristikankare, 0400 185 852, etunimi.sukunimi@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi. ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf. KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus Oy. TOIMITUSJOHTAJA Mauri Laurila. HALLINTO JA TALOUS Heikki Närhinen. PAINO Sanomapaino Oy, Vantaa. Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä säilytä tai palauta sitä. KANNEN KUVA Noora Isoeskeli
WWW.HELSINKI.FI/TIEDEKULMA Hillitön syyskauden avaus jäsenillemme: 2-4 hengen Tukholman risteily kaupan päälle 3kk:n tai 22 kerran kortin ostajalle! Tarjous voimassa Helsingin toimipisteissämme vain ti 10.9. saakka. Ainaisjäsenyys 69€, sis. ekokassin ja CityShoppari 2013 -kortin. COSTON UNI-LAKIT NYT 39e! (NORM. 55 e) TILAUKSET 30.9. MENNESSÄ TIEDEKULMAAN. LAKKIEN TOIMITUS MARRASKUUSSA. TIEDEKULMA PORTHANIA, YLIOPISTONKATU 3, MA–TO 10–18, PE 10–17 SUOMEN SUVUN SÄÄTIÖ, jonka tarkoituksena on tukea ja edistää suomensukuisten kansojen kansallisten kulttuurien erilaisten ilmenemismuotojen tutkimus- ja opetustyötä, julistaa nuorten tutkijain tai tutkijoiksi aikovien haettavaksi säätiön toimintatarkoitusta toteuttavia apurahoja. Hakemuksesta tulee ilmetä riittävät tiedot hakijan pätevyydestä suunnittelemaansa tehtävään sekä työsuunnitelma aikatauluineen ja perustelut tarvittavan apurahan suuruudesta. Apurahat ovat suuruudeltaan € 1.000,00, € 2.000,00 ja € 3.000,00. Hakemukset tulee osoittaa Suomen Suvun Säätiölle c/o Bjarne Jäntti Rialtonkuja 4 A 10 00580 Helsinki. Hakemukset on oltava säätiössä viimeistään 20.09.2013 klo 12.00. ETELÄSUOMALAISTEN YLIOPPILAIDEN SÄÄTIÖ julistaa Eteläsuomalaisen osakunnan jäsenten haettavaksi yhteensä 12 000 euroa opinnäytetöiden tekemistä varten, 6 000 euroa opiskelijastipendejä varten sekä 6 000 euroa jatko-opiskelustipendejä varten. Yksi opinnäytetyöstipendi on varattu humanistisen alan opinnäytetyön tekemiseen. Hakemusten perusteella voidaan myöntää Maire Pajarisen nimikkostipendi uusien kielten opiskelijalle ja Alexander Ärtin nimikkostipendi oikeustieteen opiskelijalle. Tarkemmat hakuohjeet osakunnan internetsivuilta http://www.etelasuomalainenosakunta.fi/historia-ja-hallinto/stipendit Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset liitteineen on toimitettava osakuntaan kuraattorin lokeroon 20.9.2012 klo 18 mennessä. Postitse toimitetut hakemukset voi lähettää osoitteeseen Eteläsuomalainen osakunta/Kuraattori, Mannerheimintie 5 A 4 krs., 00100 Helsinki. Stipendien saajat julkistetaan 10.10.2013 Eteläsuomalaisen osakunnan vuosijuhlassa Ravintola Pääpostissa. lle Adlon Center lle Vain naisi Ruoholahti lle Vain naisi Stockmannilla Runeberginkatu 44 Simonkatu 9 Itämerenkatu 21 Aleksanterinkatu 52 B, 7. krs puh. 4153 3540 puh. 4153 3500 puh. 4153 3530 puh. 4153 3560 Lisätietoja säätiön asiamieheltä: p. 045 3249 239, juha.e.sihvonen@helsinki.fi. H A E T TAVA K S I J U L I S T E TA A N H Ä M Ä L Ä I S T E N Y L I O P P I L A S S Ä ÄT I Ö N O P I N TO S T I P E N D I T Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 40 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Hakuaika päättyy 18.10.2013 klo 24.00. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki BOYS & GIRLS Vain naisi OPISKELIJAT! LEIKKAUS + P E S U I L M A N A J A N VA R A U S T A LEIKKAUS 29e 21e P A R T U R I - K A M P A A M O L I I S A N K AT U 1 4 P. ( 0 9 ) 2 7 8 2 6 7 9 , 9 . 3 0 – 1 7 . 0 0 OSIS MATTAVAHA 17,50 e
S U O M E N K U L T T U U R I R A H A S T O VUODEN 2014 A P U R A H AT Suomen Kulttuurirahaston apurahat myönnetään yksityishenkilöille, työryhmille ja yhteisöille suomalaisen kulttuurin edistämiseen. Apurahat on tarkoitettu jatko-opintoihin ja tutkimustyöhön kaikilla tieteen aloilla sekä taiteelliseen työskentelyyn, myös koko vuodeksi. Henkilökohtaista, kokovuotista apurahaa on mahdollista hakea myös kolmeksi vuodeksi. Suurempina erityisapurahoina myönnetään 1-2 apurahaa kaksivuotisiin Tieteen työpajoihin sekä 1-2 taiteen Katapultti-apurahaa. Lisäksi jaetaan yksi tai useampi Eminentia-apuraha. Kulttuurirahasto tukee myös kulttuuripoliittisesti merkittäviä hankkeita, jotka edellyttävät tavanomaista suurempaa rahoitusta. Kulttuurirahaston keskusrahaston apurahojen hakuaika on 1.-31.10.2013. Haku tapahtuu verkkopalvelussa osoitteessa www.skr.fi/apurahanhakija Käsiteltäväksi otetaan hakemukset, jotka on toimitettu ajoissa Kulttuurirahastoon sekä verkkopalvelussa että allekirjoitettuna paperitulosteena. Tietosisältöjen tulee olla yhdenmukaiset. Viimeisen hakupäivän kotimaan postileima hyväksytään. Ulkomailta tulevien hakemusten tulee olla Rahastossa viimeiseen hakupäivään mennessä. Hakemuksen voi myös toimittaa Kulttuurirahaston toimistoon, Bulevardi 5 A 13, 00120 Helsinki, viimeistään keskiviikkona 31.10. Käsiteltäväksi ei oteta faksilla tai sähköpostilla lähetettyjä hakemuksia. Apurahahakemusta tukevat lausunnot annetaan ensisijaisesti verkossa osoitteessa: www.skr.fi/lausunnonantaja Tervetuloa kuulemaan Kulttuurirahaston apurahoista! Infotilaisuus tieteen apurahoista pidetään keskiviikkona 2.10. Porthania II:ssa klo 16.00 (Yliopistonkatu 3, Helsinki), taiteen apurahoista kerrotaan torstaina 3.10. Ateneum-salissa klo 14.00 (Kaivokatu 2, Helsinki). Lisätietoja www.skr.fi/apurahanhakija w w w . s k r . f i / a p u r a h a t Turvaa kalleimpasi Alle 20 sentillä päivässä saat nuorten kotivakuutuspaketin. Valitse mistä välität eniten, ja voita se. folksam.fi sentillä päivässä.
YLiO P P iLAS LE H T i a j a n h e n k i ( lö ) Carrie Bradshaw'n tekosilta, mutta on oikeasti kesällä valmistuneen Elina Saarenmaan gradu ALKuTEKSTiT Tutkimus seksistä ystävien kesken kuulostaa puheviestinnästä. Petikaveri Saarenmaa halusi työhönsä vertailua, joten hän haki haastateltavia myös Suomesta. Molemmista maista hän etsi haastateltavaksi seksuaalisesti aktiivisia ihmisiä. ”Playereitä ja puumanaisia”, Saarenmaa kuvaa. Keskustelut olivat pitkiä, jopa kolmen tunnin mittaisia. Ihmisillä oli tarve puhua luottamuksellisesti. He kokivat, ettei FWB-suhteista voi puhua avoimesti. He pelkäsivät tuomitsemista ja sitä, ettei suhteen luonnetta ymmärretä, vaan sen ajatellaan vielä johtavan parisuhteeseen. Yhteensä Saarenmaa teki 21 haastattelua, joten litteroitavaa riitti. Maiden väliltä löytyi eroja. Suomessa termi ei ollut kaikille tuttu. Jotkut kysyivät, viittaako termi liikekumppanuuteen, toiset taas pitivät FWB-suhteita myyttinä. Sen sijaan Yhdysvalloissa termi oli kaikille tuttu. Suurimmat erot olivat kuitenkin ikäluokkien välillä. Stereotypia on se, että naiset haluai- sivat FWB-suhteeltaan enemmän. Tämä pitää Saarenmaan mielestä lähinnä paikkansa vain parikymppisten naisten kohdalla. Gradu tarjoaa vastauksen myös siihen, miksi länsimaissa on tarjolla ihmiselle myös tämänkaltainen ihmissuhdetyyppi. ”Tällaiset suhteet ajatellaan helpommin hallittaviksi ja sopiviksi tiettyyn elämäntilanteeseen”, Saarenmaa sanoo. Haastateltavat kokivat, että heidän aikansa menee työhön, kouluun ja harrastuksiin: aikaa ei riitä parisuhteelle. Mutta haastattelujen syvetessä paljastui ristiriita: puhuessaan aiheesta ihmiset ymmärsivät, että todellisuudessa he haluaisivat parisuhteen, jossa on sitoutumista. ”Tutkimus sai mut itseni uskomaan rakkauteen”, Saarenmaa sanoo. teksti Johanna MitJonen kuva nick tulinen S iv u 7 N o 5 / 20 1 3 Kun Elina Saarenmaa haki kulttuurienvälisen vuorovaikutuksen maisteriohjelmaan, hänellä piti olla graduaihe mietittynä. Ensin mielessä oli aika tylsältä kuulostavia aiheita, kuten ohjelmistojen lokalisointi. Onneksi graduohjaaja ei innostunut ja pyysi vielä miettimään. ”Sika hyvä”, ohjaaja kommentoi, kun Saarenmaa sitten ehdotti aiheeksi Friends with benefits -suhteita, eli FWB-suhteita. Aihe ei tullut mieleen aivan sattumalta. Saarenmaan kahdeksan vuoden mittaisten yliopisto-opintojen aikana kaksi talvea kului hiihto-oppaana Sveitsin Verbierissä. Siellä hän oli huomannut, että nuorilla aikuisilla on niin sanottuja casual relationship -suhteita: niissä on seksiä, mutta osapuolet eivät ole ryhtymässä parisuhteeseen keskenään. Kun gradun tekemisen aika koitti, Saarenmaa oli muuttamassa työharjoitteluun San Franciscoon. Siksi aineiston kerääminen sieltä oli luontevaa.
ALKuTEKSTiT Y L iop p iL ASL E HT i NIKOLENKON NUMERO 20 oli Ranskan presidentin François Hollanden ikä vuonna 1974. Tuonna vuonna Ranskan valtion budjetti oli toistaiseksi viimeisen kerran ylijäämäinen. Tämän jälkeen on sovellettu elvytystä ja täsmäelvytystä vuodesta toiseen. Myöskään Kreikka tai Italia eivät ole kokeilleet ylijäämäistä valtiontaloutta sitten 1970-luvun. Näille maille säästäväisyys on hyppy tuntemattomaan, jota on luontevaa vastustaa. Syksyn poliittinen keskustelu paljastaa, kuinka pelottavana tai toivottavana Suomen puolueet pitävät maamme velkaantumista. te k s t i a N tO N N I K O L E N K O Kirjoittaja opiskelee taloustiedettä, matematiikkaa ja tilastotiedettä Helsingin yliopistossa. Hänestä suurin osa ihmisistä ei ymmärrä numeroita, joten hän selittää niitä mielellään kansantajuisesti. YLIOppILasLEhdEstä hEI Soitamme ajankohtaiselle henkilölle. REKSin EKA KouLupäivä Miten meni eka koulupäivä, yliopiston uusi rehtori Jukka Kola? ”Tänään olen yrittänyt löytää paikkaani ja asettua. Koneita on yritetty saada toimimaan, voi sanoa että siihen meni puoli päivää ja enemmänkin. Minua ei jännittänyt, jännitysvaiheet olivat ehkä aikaisemmin. Olin jo entuudestaan ihmisille tuttu, kun olen työskennellyt samassa kerroksessa vararehtorina. Ehkä kaikki eivät edes muistaneet, että vararehtori onkin tänään jo rehtori. Meillä on hyvin tuttavallinen ilmapiiri. Oli rauhallinen päivä, joten ehdin käydä torilla syömässä lohikeittoa. Silloin kello oli kolme, joten aika pitkälle venähti. Ehdin jo allekirjoittaa pari rehtorin päätöstä.” N o 5 / 201 3 te k s t i a U R O R a R ä M ö Helsingin yliopiston uusi rehtori Jukka Kola aloitti tehtävässään 1. elokuuta. Lue pidempi rehtorin haastattelu Ylioppilaslehden verkkosivuilta. Siinä rehtori kertoo, että yliopistolla aiotaan tehdä säästöjä. Sivu 8 Rahasto auttaa Hallitus on päättänyt rajata aikaa, jonka opiskelija saa nostaa opintotukea. Tähän asti tukea on saanut yhtä tutkintoa varten 55 kuukautta, mutta nyt maksimiaika tiputettiin 50 kuukauteen. Samalla nostettiin opintotuen määrää noin 30 eurolla kuukaudessa: opiskelija ei menetä rahaa, vaan saa tuet suuremmissa erissä kuin tähän asti. Vähän sama kuin vanhemmat eivät antaisi koululaiselle enää viikkorahaa, vaan neljä kertaa suurempaa kuukausirahaa. Opiskelijajärjestöt kuitenkin paheksuivat ja syyttivät uudistusta ”sosiaalisesti epäoikeudenmukaiseksi”. Niiden mielestä uudistus on epäreilu, koska joillakin aloilla ei ole mahdollista valmistua 50 kuukaudessa. Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Poliittista historiaa Helsingin yliopistossa opiskeleva Harri Karpén tarjosi Facebookissa ratkaisua hitaasti opiskeleville. Ratkaisun nimi on Harri Karpénin rahasto. ”Tehdään niin, että siirrätte mulle kuukausittain erotuksen nykyisen opintorahan ja korotetun opintotuen välillä (noin 30 euroa). Sitten minä säilytän rahaanne (eläkerahaston tyyliin) aina siihen asti, kunnes aloitatte 51. opiskelukuukautenne. Siitä alkaen seuraavan viiden kuukauden ajan maksan minä teille (nykyisen suuruista) opintorahaa”, Karpén kirjoitti. Jos et luota Harriin, pankit varmasti auttavat mielellään. te k s t i vappU KaaRENOja Suomen toivot Menneen kesän yleisurheilun EM-kisat Moskovassa jäivät mieleen lähinnä kannanotoista seksuaalivähemmistöjen puolesta. Mutta kyllä siellä myös urheiltiin. Suomalaisittain tulokset jäivät laihoiksi. Moskovaan lähetettiin kymmenen urheilijaa, joista yksi toi hopeaa. Tässä ei tietysti ole mitään uutta. Suomalaiset ovat tottuneita häviämään. Jääkiekossakin maailmanmestaruuksia on napattu vasta kaksi, vaikka Suomessa on suunnilleen yhtä paljon jäähalleja kuin kouluja. Nyt kannattaisikin panostaa lajeihin, joissa Suomella on näyttöä menestyksestä. Niitä on vain yksi. Heinäkuussa Amsterdamissa järjestettiin tanssipelaamisen EM-kisat. Kokonaiskilpailun voittajaksi itsensä tanssi Markus Kokkonen Helsingistä ja naisten sarjan voittajaksi keravalainen Mea Ekroos. Siis kakoisvoitto Suomelle. Taivas varjele! Miksi heitä ei juhlittu? Miksei tavattu torilla? Tanssipelimestarit tekevät tulosta ilman suuria sponsoreita tai valtion rahoittamia treeniolosuhteita, puhtaasta urheilemisen riemusta. Kun seuraavan kerran näet Kampin kauppakeskuksessa hiki hatussa tanssipeliä jaloillaan takovan teinin, tarjoa hänelle uusi pelikierros. Siinä voi olla maailmanmestari tekeillä. te k s t i j U U s O j a N h U N E N
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Jenni Maedde on akateeminen kinky. Jenni Maedde sidottuna Träskändan puistossa Espoossa. Maedden sitomisessa meni noin vartti. Naruja ja neuloksia Nyt Maedde on innostunut etenkin sidonnasta. Häkki järjestää kahden viikon välein köysiworkshopin, jossa hän sitoo muita ja häntä sidotaan. ”Omistan jääkiekkokassillisen verran erivärisiä ja pituisia köysiä”, Maedde sanoo. Häkki järjestää myös kinkybileitä. Mutta niistä Maedde ei voi kauheasti kertoa, sillä kinkybileitä koskee vaitiolovelvollisuus. Hän kuitenkin painottaa, että bileet eivät ole sama asia kuin orgiat, vaan samanhenkisten ihmisten kokoontuminen. ”Siellä jaetaan kokemuksia ja annetaan vinkkejä. Totta kai eri fetisistit toteuttavat itseään ja tulevat näytille vaikkapa kokolateksiasussa.” Häkki suunnittelee järjestävänsä tulevaisuudessa PVC-pukujen tekopajan ja ehkä myös roikotusworkshopin. ”Roikotus tarkoittaa sitä, että sidotaan ihminen pakettiin niin, että häntä voi roikottaa katosta. Pystyn helposti roikottamaan minua reilusti isompaa miestä, sillä se on tekniikasta eikä nostovoimasta kiinni.” te k s t i M e l i s s a M ä n t y l ä k uva n i C K t Ul i n e n Kinkyseura Häkki on yksi ylioppilaskunnan piirissä toimivista yli 250 järjestöstä, joiden yhteystiedot löydät Ylioppilaskalenterista. Selaa ja etsi sinulle sopiva järjestö! Kalenterin saat hakiessasi lukuvuositarran opiskelijakorttiisi. Kalentereita myös myydään Tiedekulmassa. S iv u 9 N o 5 / 20 1 3 ”Sitominen on minulle ennen kaikkea emotionaalinen kokemus, itkin ensimmäiset kolme kertaa, kun minua sidottiin”, sanoo Jenni Maedde, 23. ”Kun itse sidon muita, se tuntuu meditoinnilta. Se on ongelmanratkaisua, sillä siinä tehdään ja avataan solmuja.” Maedde kuuluu Häkkiin, eli Helsingin akateemisiin kinkyihin. Akateemiset kinkyt ovat enimmäkseen Helsingin yliopiston opiskelijoita, jotka ovat innostuneita sadomasokistisista seksuaalifetisseistä: esimerkiksi juuri sidonnasta tai vaikka ”neulotuksesta”. Siinä pistetään toista neulalla. Maedde, muotoilun opiskelija ja tanssiopettaja, tempautui Häkin toimintaan mukaan osallistuttuaan kinkylarppiin, jossa hänellä oli burleskinaisen rooli.
ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i samaan aikaan toisaalla Palstalla käydään ulkomailla. N o 5 / 201 3 BiLEET PorTSuSSA? Kello on kolme yöllä. Basso tärisyttää lattiaa, laservalot halkovat ilmaa, viina ja hiki virtaavat. Mutta nyt ei olla klubilla, vaan yliopiston päärakennuksen aulassa. Eikä tietenkään Suomessa, vaan Saksassa. Bielefeldin yliopiston keskusaulassa on jo yli kymmenen vuoden ajan järjestetty lukukauden avaavia Westend-juhlia. Saksan suurimpiin opiskelijabailuihin saapuu bussilasteittain juhlijoita ympäri maata. Viime vuosina kävijämäärä on ollut 10 000:n paikkeilla – se on parituhatta enemmän kuin Vallilassa asukkaita. Pippalot organisoi taloustieteen opiskelijoiden oppilaskunta yhdessä tapahtumatoimiston ja paikallisten yökerhojen kanssa. Juhlien pääjärjestäjä Saskia Heine ihmettelee kysymystä siitä, miksi juhlat ovat yliopiston tiloissa. ”Ne ovat yliopistolla, koska ne ovat opiskelijajuhlat”, Heine sanoo. Tilat saadaan yliopistolta ilmaiseksi. Keskusaula siivotaan juhlien jälkeen aamuyöllä, ja pari tuntia bileiden päättymisen jälkeen sinne valuu opiskelijoita aamuluennolle. Miltä ajatus 10 000 ihmisen juhlista yliopiston tiloissa kuulostaa, HYY:n hallituksen kulttuuriasioista vastaava Elina Tyynelä? ”Hämmentävältä. On vaikea kuvitella kolkkoa Porthaniaa tai lasista Biokeskusta bilepaikkana”, Tyynelä sanoo. ”Olen ehkä vähän tylsimys, sillä ihan ensimmäisenä mieleeni tulevat käytännön ongelmat ja erityisesti Päärakennuksen vanhan puolen taideaarteet ja niiden suojeleminen.” Hänestä ajatus on kuitenkin hauska ja voisi lisätä yhteisöllisyyttä yliopistolla. Enää siis tarvitaan tilat yliopistolta. Mutta ei heru: ”Valitettavasti yliopiston tiloja ei voi varata tällaiseen juhlakäyttöön”, sanoo yliopiston toimitilajohtaja Anna-Maija Lukkari. ”Säännöt saattavat kuulostaa niuhotukselta, mutta tähän liittyy isoja vastuu- ja turvallisuuskysymyksiä”. No höh. Ei tietenkään Suomessa. te k s t i j a k uva mikko Virta Sivu 1 0 Hannes SWOBODA // Puheenjohtaja, S&D-ryhmä Tarja HALONEN // Presidentti Jutta URPILAINEN // Valtiovarainministeri Liisa JAAKONSAARI // MEP, S&D-ryhmä Zita GURMAI // MEP, S&D-ryhmä Ville BLÅFIELD // Toimittaja Teivo TEIVAINEN // Professori, Helsingin yliopisto Kaisa PENNY // Puheenjohtaja, ECOSY Andrea GEROSA // Think Young Jerry VAN DEN BERGE // EPSU Tapahtuman juontaa Peter NYMAN
YLiO P P iLAS LE H T i TUPATARKASTUS Juttusarjassa käymme tutustumassa koteihin. ALKuTEKSTiT Kimppa-asuminen ei katso ikää. Kolme kämppistä koolla, keskimmäisenä Hanna Rajala. Tänään paikalla on myös vieras Frankfurtista, Andy. Neljäs kämppis on kaupungilla käymässä. Aikuisten naisten kodissa aikuisten naisten asunnossa”, Rajala sanoo. Sääntöjä ei juuri ole, sillä niitä ei tarvita. Kukaan ei pidä jatkoja asunnossa, jokainen huolehtii jälkiensä siivoamisesta keittiössä ja ostaa vessapaperia. Kurkitaanpa hieman huoneisiin. Rajalan huone on täynnä tavara- ja vaatekasoja – hän on juuri lähdössä vapaaehtoistyöhön Azerbaidzhaniin. Vanhimman ja pisimpään asunnossa asuneen kämppiksen huone on suurin. Huoneessa ikkunalauta on täynnä hyvinvoivia viherkasveja ja seinillä on meksikolaista taidetta. Asunnon kuopus taas asuu pienimmässä huoneessa, joka on vanha palvelijanhuone. Sinne mahtuu oikeastaan vain vuode. Asukkailla on omat elämänsä, mutta kuulumisia vaihdetaan keittiössä. Olohuonetta asunnossa ei ole. Yksin asuvien suomalaisten määrä on kasvanut koko ajan. Vuonna 1960 suomalaisista 16 prosenttia asui yksin. 2010-luvulla yksin asuvien osuus on jo yli 40 prosenttia ja kasvaa edelleen. Hanna Rajala ja hänen kämppiksensä haluavat ehdottomasti jatkaa yhdessä asumista. Kukaan naisista ei asu kimppakämpässä ensisijaisesti säästääkseen asumiskuluissa. Vaan siksi, että yhdessä on hyvä olla. Kumpikin Rajalan viisikymppisistä asuintovereista on sanonut, että he voisivat hyvin nähdä itsensä asumassa kimppakämpässä vielä viidenkin vuoden kuluttua. Rajalakin on tulossa ulkomaan vuotensa jälkeen takaisin Pitkänsillan kupeessa sijaitsevaan kotiin. te k s t i J o h A n n A M i TJ o n e n k uva he L e n Ko R P A K Älä ole yksin! Jos sinulla on valmis kaveriporukka, hae Hoasin kaveriasuntoja. Huoneita kimppakämpissä voit etsiä Helsingin yliopiston Sharetribe-sivulta. S iv u 1 1 N o 5 / 20 1 3 Hakaniemessä, aivan Pitkänsillan kupeessa sijaitsevan asunnon oven avaa Hanna Rajala. Peremmälle! Eteisessä katse kiinnittyy asunnon levänvihreiksi maalattuihin oviin. Tapetti seinällä on riehakas. Se on ollut siinä aina 1970-luvulta lähtien, jolloin tämä asunto tuli yhteisasumiskäyttöön. Eteisen oikealla puolella on pieni keittiö. Siellä oleva jääkaappi on kuitenkin niin iso, että se vetäisi sisäänsä isommankin perheen ruuat. Lisäksi keittiöön on mahdutettu pöytä ja sen ympärille neljä tuolia. Pöydällä on savukalaa ja pullo valkoviiniä. Hanna Rajala muutti asuntoon vuosi sitten. Hän on asunut ennenkin kimppakämpissä, mutta täällä hän on viihtynyt erityisen hyvin. Tässä kimppakämpässä asukkaiden ikähaarukka on epätyypillinen. Hanna Rajala on itse 29-vuotias. Hänen kämppiksensä ovat 24-, 50ja 53-vuotiaita. ”Sanon kavereillekin, että on ihanaa asua
ALKuTEKSTiT Y L iOp p iL ASL E HT i tärpit Opi Ylen uutisointi ilmastonmuutoksen pysähtymisestä aiheutti kesämyrskyn. Ihmisiä haukuttiin ilmastojihadisteiksi ja toisia denialisteiksi. Jos pää meni pyörälle ja haluat pikakertauksen aiheesta, Avoin yliopisto tarjoaa sopivan luentosarjan lokakuussa. Muuttuva ilmasto -luentosarja järjestetään Porthanian pääsalissa joka torstai 3.10.–7.11. kello 17 alkaen. Kaikille avoimet ja ilmaiset luennot striimataan myös nettiin osoitteeseen www.helsinki.fi/videot. K AT S O Seitsemän minuuttia kestävä lesboseksikohtaus, puskista repäisty pääosanesittäjä Adèle Exarchopoulos ja Cannesin Kultainen palmu. Tämä leffa on pakko nähdä, jotta voi osallistua syysiltojen snobbaileviin kulttuurikeskusteluihin: Adelen elämä näytetään Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla avajaiselokuvana 19. syyskuuta. Elokuvateattereihin se tulee joulukuussa. TiEdä Helsingin yliopiston opiskelijoiden omistama Unicafe täyttää tänä vuonna 60 vuotta ja sai kesällä mieluisan synttärilahjan: yhtiö voitti kilpailutuksen ammattikorkeakoulu Metropolian opiskelijaruokailun järjestämisestä. Kun Unicafe alkaa ruokkia ammatikorkeakoululaisiakin, sen ravintoloiden määrä kasvaa kymmenellä ravintolalla 31:een. Metropolia-diilin arvioidaan tuovan noin 120 000 euroa vuodessa Unicafen ja sitä kautta HYY:n kassaan. asiantuntijan suositus Palstalla alan opiskelija antaa neuvoja. MiTEn TiEnAAn OpinTOLAinALLA? n o 5 / 201 3 ”Opintolaina kannattaa sijoittaa pieniriskisiin rahastoihin. Kun valmistumisen jälkeen sitten maksaa lainan pois, käteen jää sijoitusten arvon nousu.” Toni Kokkonen, toisen vuoden kansantaloustieteen ja rahoituksen opiskelija. te k s t i M e l i s s a H e i k k i l ä Sivu 1 2 Ihan jäässä Kuudentoista hengen retkiseurue, repussa 2,7 miljoonaa allekirjoitusta ja määränpäänä Pohjoisnapa. Huhtikuussa ruotsalainen Josefina Skerk matkusti maapallon pohjoisimpaan pisteeseen mukanaan viesti: Pohjoisnavan ympärille on muodostettava suojelualue, ja öljynporaus ja teollinen kalastus alueella on kiellettävä. Skerk ryhmineen kaiversi avannon napajäähän ja upotti merenpohjaan titaanilasista valmistetun kapselin, jonka sisällä oli vetoomuksen allekirjoittaneiden vajaan kolmen miljoonan ihmisen nimet. Tempaus oli osa Greenpeacen Save the Arctic -kampanjaa. ”Olin aika naiivi lähtiessäni mukaan. Matka oli paljon vaikeampi kuin luulin”, Skerk toteaa nyt. Vaikka hän osasi hiihtää ja oli nukkunut ulkona teltassa aiemmin, matka oli rankempi kuin hän oli kuvitellut. Pakkasta oli 35 astetta ja voimakas tuuli kävi yli jäätikön. Ajantaju katosi, koska aurinko ei laskenut ollenkaan. Ympärillä oli vain valkoista lunta ja jäätä. ”Ilmassa oli niin paljon valoa heijastavia jääkiteitä, että näimme usein kolme aurinkoa ympärillämme. Se oli uskomattoman kaunista”, Skerk sanoo. Kauneuden ohella Skerk ryhmineen näki ilmastonmuutoksen merkit. Vanha jää oli alkanut korvautua uudella, ohuemmalla jäällä. Avoimia vesialueita näkyi liian usein. Skerk teki matkan kansansa vuoksi. Hän on ruotsinsaamelainen, kotoisin pienestä Sorselen kaupungista, saamelaisalueelta Ruotsin pohjoisosasta. Skerk on saamelaiskäräjien jäsen ja saamelaisparlamentin nuoriso-osaston johtaja. Tänä syksyllä saamelaisaktivisti ottaa tauon oikeustieteen opinnoistaan Uumajan yliopistossa ja opiskelee saamen kieltä. ”Laki on yksi keino taistella yhteiskunnan parantamisen puolesta, ilmastonmuutosta vastaan. Kieli on yhtä lailla tärkeä osa kulttuuriamme. Kaikki liittyy yhteen.” Skerkin mukaan jo nyt nähdään, että napajään sulaminen vaikeuttaa hänen kansansa elämää. ”Jos tämä jatkuu, kalat eivät enää elä vesissämme ja porot eivät löydä ruokaa.” te k s t i i i r i s l a g u s kuva CHristian Åslund / greenpeaCe Josefina Skerk puhuu Helsinki Climate Forum -tapahtumassa 28. syyskuuta 2013. Helsingin yliopiston opiskelijoiden järjestämä konferenssi tuo yhteen puhujia ja pyrkii nostamaan esiin tapoja taistella ilmastonmuutosta vastaan. Muut puhujat ja ohjelma osoitteessa www.helsinkiclimateforum.fi.
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Lääkeyhtiöt ottavat välittömästi huomaansa lääketieteellisessä aloittavan. Muutaman vuoden päästä opiskelijasta tulee lääkäri, joka saa määrätä, mitä lääkkeitä potilas syö. Alan tavoille oppimassa Fuksisitseillä Orionin sininen logo koristaa lautasliinaa. Jatkoilla opiskelija hörppää juo maa saman firman pahvimukista. Laukussa on stetoskooppi, jonka Orion on lahjoittanut jokai selle opintonsa aloittavalle lääkisläiselle. Luentojen jälkeen pidettävissä eri lää kefirmojen tietoiskuissa opiskelija saa mu kaansa vaivanpalkaksi lounaslipukkeita ja vitamiinipillereitä. Ja jos fuksi lähtee mukaan järjestötoimin taan, lahjat paranevat. Perinteeksi on muodostunut, että Orion tar joaa Lääketieteen kandidaattiseuran hallituk selle illallisen keskustan sushiravintola Tokyo 55:ssa. Parhaaseen luokitukseen yltävien yliopisto jen määrä on noussut joka vuosi. Tänä vuonna A ja Bluokkiin kelpuutettiinkin melkein kolme neljästä yliopistosta. Vuonna 2009 samaan ylsi alle puolet opinahjoista. British Medical Journalissa tänä vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan rajoituksilla on vaikutusta. Tutkimuksessa seurattiin, kuinka lääkemarkkinointia rajoittaneissa yliopistossa opiskelleiden lääkäreiden kirjoittamat reseptit erosivat kollegoiden resepteistä. Mainontaa rajoittaneissa kouluissa opiskel leet määräsivät voimakkaasti markkinoituja uu tuuslääkkeitä vähemmän kuin kollegansa. Helsingissä lääkeyhtiöt saavat edelleen va paasti mainostaa kampuksella. ”Lähtökohtana on, että kaikki pakollinen opetus on sponsoroimatonta. On kuitenkin hankala lähteä kieltämään opiskelijan vapaa ajalla, esimerkiksi luentojen jälkeen, järjestet täviä tilaisuuksia”, sanoo lääketieteen etiikkaan erikoistunut yliopistonlehtori Pekka Louhiala. Tilaisuuksilla Louhiala viittaa lääkeyhtiöi den järjestämiin tietoiskuihin, joihin osallistu misesta palkkiona lääkeyhtiö tarjoaa usein lou naslipukkeen tai muun lahjan. Esimerkiksi Orion järjestää jokaiselle vuosi kurssille oman infotilaisuuden yleensä kahdesti vuodessa. Lääkeyritysten opiskelijoihin kohdistamaa markkinointia sivutaan kahtena ensimmäisenä opintovuonna vain osana lääketieteen etiikkaa käsittelevää seminaaria. Aihe kuitataan vartti tunnin keskustelulla. Louhiala arvelee, ettei resurssien puutteen takia lisäopetusta aiheesta voida tarjota. Hän aikoo kuitenkin käsitellä aihetta hieman katta vammin tämän syksyn seminaarissa. Seminaari järjestetään ensimmäisellä koulu viikolla. Sen jälkeen uusi opiskelija on omillaan. te k s t i N i c o V e h m a s k uv i t u s a N t t i K a L e V i S iv u 1 3 N o 5 / 20 1 3 Näin alkaa lääkeyhtiöiden ja tulevien lääkärei den suhde. On lääkeyhtiöiden edun mukaista tulla tutuksi lääketieteilijälle jo opiskeluaikana. Yhtiöt haluavat suhteen olevan lämmin, koska on lääkäristä kiinni, mitä pilleriä hän potilaal le määrää. ”Mielestämme on tärkeää, että lääketeol lisuus ja lääkeyritysten toiminta tulee opiskeli joille tutuksi jo opintojen alkuvaiheessa”, sanoo yhteiskuntasuhdejohtaja Lotte Bruns lääkeyh tiö MSD:stä. Yhtiön on Brunsin mukaan tarkoi tus rakentaa ”positiivista työnantajakuvaa” ja olla vastuullinen yhteistyökumppani jo opinto jen alusta lähtien. Myös Lääketieteen kandidaattiseuran puheenjohtaja Iiro Kauma uskoo, että yh teistyö lääkeyhtiöiden kanssa hyödyttää opiskelijoita. ”Normaalia käytöstä yksityisyrityksiltä”, hän arvioi lääkeyhtiöiden huomionosoituksia. Kandidaattiseuran ja yritysten yhteistyö on tiivistä. Yhteistyöpalavereissa otetaan kalen terit esille ja sovitaan ajankohdat tilaisuuksille, joissa lääkeyhtiöt jalkautuvat kampukselle. Täl laisia ovat esimerkiksi luentojen jälkeen pidet tävät tietoiskut. ”En silti väitä, ettei sponsoroinnissa olisi mukana ylimääräistä”, Kauma sanoo. Suomalaisjärjestö nimeltä Lääkärit ilman spon soreita sen sijaan kannattaa markkinoinnista vapaata perusopetusta. Järjestön hallituksessa oleva Elina Hemminki uskoo, että etenkin alkuvaiheen opiskeli joihin kohdistuva markkinointi saattaa tuottaa lääkäreitä, joilta tietyn lääkefirman rohtojen määrääminen potilaalle käy turhan helposti. Järjestö on huolissaan siitä, että lobbauk sen takia hoidoissa keskitytään liikaa lääkkei siin – etenkin uusiin ja kalliisiin valmisteisiin. Hemminki ei kuitenkaan usko, että yliopisto voisi kokonaan suojella opiskelijoita lääkeyh tiöiltä. ”Pyrkiihän yliopisto kehittämään opiskeli jan valmiuksia kohdata esimerkiksi hankalia po tilastapauksia tai työhön liittyviä konflikteja”, Hemminki sanoo. Hänen mielestään yliopistossa pitäisikin ke hittää opiskelijoiden kykyä nähdä, mitä lääke yhtiöiden tarjoamien ilmaisten lounaiden taus talla on. ”Tärkeintä on saada opiskelija ymmärtä mään, että lääketeollisuuden markkinointi on aina muutakin kuin vain värillinen mainos.” Esimerkiksi Yhdysvalloista voisi ottaa mal lia. Siellä yliopistot ovat viime vuosina teräs täytyneet kasvattamaan opiskelijoille kriittistä suhtautumista lahjoja jakaviin yrityksiin. Yhdysvalloissa lääketieteen opiskelijoi den kattojärjestö asettaa joka vuosi yliopisto jen lääketieteelliset tiedekunnat järjestykseen sidonnaisuuksien mukaan. PharmFreeniminen pisteytysjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2008. Parhaan Aluokituksen saamiseksi yliopis ton on esimerkiksi rajoitettava merkittävästi lääketeollisuuden läsnäoloa kampuksella. Ennen PharmFreen lanseerausta opiskeli jat saivat keskimäärin kerran viikossa ilmaisia tuotteita lääkeyhtiöiltä tai osallistuivat niiden järjestämiin tilaisuuksiin. Pisteytysjärjestelmä on tehnyt yliopistot varovaisemmiksi, sillä yksikään koulu ei halua komeilla listan häntäpäässä.
ALKuTEKSTiT Y L ioP P iL ASL E HT i VASTAUKSIA PEToS KASSALLA? Olet Alepassa ostamassa evääksi omenaa. Luento on jo alkanut ja haluaisit suoriutua ostostapahtumasta viivytyksettä. Törkkäät maksukorttia päätteeseen, kun myyjä kysyy reippaasti: ”Ja oliko S-etukorttia?” Onhan se kortti siellä lompakossa, mutta jossain ihan pohjalla. Aina voisi tietysti selittää, että ”kyllä omistan S-etukortin kiitos kysymästä, mutta se on niin syvällä laukussa, että en millään jaksaisi kaivaa sitä kun on kiire”. Mutta olisi outoa selitellä kassalla. Mumiset, että että ei ole S-etukorttia ja häivyt omenoinesi. Vaihdetaan lapset koiriin Aamulla myöhästyit tentistä ja iltapäivällä tuli soitto, ettet saanut hakemaasi osa-aikaista työpaikkaa. Suututtaa ja itkettää. Mikä auttaisi paremmin kuin hetki huoneessa, joka on täynnä koiranpentuja? Angloamerikkalaisissa yliopistoissa on villiinnytty koiranpentuhuoneista. Niitä on avattu Skotlantiin, Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Esimerkiksi kanadalaisessa Dalhousien yliopistossa paikallisen terapiakoirayhdistyksen koirat vierailevat kampuksella aina loppukokeiden aikaan. Koirien silittelyn on tutkimuksissa todettu alentavan verenpainetta. Koiranpentuhuoneiden toimintaa pyörittää paikallinen ylioppilaskunta. Tästä HYY:nkin on otettava opiksi. Nyt HYY:n rahoja lohmaisee opiskelijoille tarkoitettu lapsiparkkipalvelu. Sinne etsitään tuon tuosta hoitajaa lapsille – tälläkin hetkellä parkissa on henkilöstövajaus, kun uutta lastenkaitsijaa ei ole vielä löydetty. Lapsiparkkiin varatut rahat voisi hyvin käyttää koiranpentuhuoneeseen. Sinne tuskin tarvitsisi kauaa etsiä hoitajia, koska kukapa ei haluaisi opiskelupäivän aikana hoitaa koiranpentuja, vaikka ihan ilmaiseksi? te k s t i j o h A n n A m I Tj o n e n Filosofian tutkijatohtori Joel Backström Helsingin yliopistosta, onko väärin valehdella kassalla, että ei ole S-etukorttia mukana? ”Ei. Kassa ei halua henkilökohtaisesti oikeasti tietää, onko sinulla S-etukorttia. Vaan oikeasti hänhän tarkoittaa kysymyksellään, että haluatko näyttää S-etukorttia. Et johda ketään harhaan sanomalla, ettei sinulla ole korttia.” En siis valehtele väittämällä, ettei minulla ole korttia vaikka minulla se olisikin? ”Valehtelu tulee silloin kuvaan, kun haluaa johtaa tahallaan harhaan esimerkiksi ilkeyttään tai koska ei uskalla olla avoin. Tässä korttitapauksessa et missään mielessä johda ketään harhaan. Kun ajatellaan valehtelua jotenkin minun, minun sanojeni ja todellisuuden välisenä suhteena, mennään metsään. Oikeasti kyse on aina minun ja toiseen ihmisen välisestä suhteesta ja tilanteesta, jossa yritän johtaa jotain harhaan. Immanuel Kantilla on klassinen esimerkki murhaajasta, joka etsii kellariisi piiloutunutta kaveriasi. Murhaaja kysyy, oletko nähnyt tätä kaveria. Onko muka siinä tilanteessa väärin sanoa, että ei ole näkynyt? Useimmat filosofitkin käsittelevät kysymystä valehtelusta väärin ottamatta huomioon tätä suhdenäkökulmaa. On juridista ajattelua takertua siihen, mitä kukakin tarkalleen ottaen sanoi. Valehtelussa ei ole kyse siitä, onko joku asia faktisesti totta. Kyse on suhteestasi siihen tyyppiin, jolle puhut ja siitä, mitä yrität puhumisellasi saada aikaan.” N o 5 / 201 3 te k s t i A U r o r A r ä m ö Sivu 1 4 Valituskuoro Vanha ylioppilastalo on viimein saatu tuottamaan rahaa opiskelijoille. Tähän asti se on tuonut lähinnä tappioita, mutta ensi vuoden alusta talo vuokrataan Royal Ravintoloille. Ylioppilaskunta ei kerro, paljonko se saa vuokraa Vanhasta, mutta summa on Ylioppilaslehden tietojen mukaan vuodessa viisinumeroinen. Siis sievoinen summa opiskelijoiden taskuun. Kaikkia päätös ei miellytä. Ylioppilaskunnan Laulajat, Akademiska Sångföreningen, Ylioppilaskunnan Soittajat ja Akademiska Damkören Lyran ovat nostaneet siitä äläkän. Koska Vanha on jatkossa Royalin käytössä, musiikkikorporaatiot eivät voi enää harjoitella Vanhalla ilmaiseksi. Ylioppilaskunta aikoo tarjota muusikoille harjoituspaikan ylioppilaskunnan muista tiloista. Korporaatiot kuitenkin haluaisivat harjoitella nimenomaan Vanhalla, mikä on historiallisista syistä ihan ymmärrettävää. Mutta uudessa tilanteessa musikanttien pitäisi itse alivuokrata tilat Royalilta. Ja maksaa itse viulut. Akademiska Sångföreningen, Ylioppilaskunnan Soittajat ja Akademiska Damkören Lyran ovat hankalassa raossa. Niillä tuskin on varaa Royalin vuokriin. Mutta Ylioppilaskunnan laulajien valituslaulu on vaikeampi ymmärtää. Kuoron kerrotaan olevan huomattavan varakas. Sen sponsoreita ovat kuoron nettisivun mukaan muun muassa YIT ja Hewlett-Packard. Kuinka paljon rahaa Ylioppilaskunnan laulajilla on, kuoron puheenjohtaja Ilkka Penttilä? ”Ylioppilaskunnan laulajat on 130-vuotias korporaatio, joka on hoitanut asiansa vakavaraisesti”, Penttilä kiertää kysymyksen. ”En ala avata lukuja, ne eivät kuulu julkiseen keskusteluun”, hän sanoo. Mutta kun ne kuuluvat. Ylioppilaskunnan laulajat vaatii, että kaikkien opiskelijoiden yhteisistä rahoista kustannetaan heille harjoitustilat. Opiskelijoiden pitää pystyä arvioimaan, tarvitseeko kuoro tukea vai ei. Jos kuoro ei avaa tilikirjojansa, yhteistä rahakirstua ei voi avata kuorolle. te k s t i VAppU KAArenojA
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Hiiri kädessä kohdusta tulleille blogosfääri on oikea paikka muuttaa maailma. Lisää älykköblogeja, kiitos! Pantterin puremia -blogin Emilia Kukkala: ”Hyvä yhteiskunnallinen blogiteksti on oivaltava, tarkkanäköinen ja mielellään valtarakenteita ravisteleva. Valitsemani aiheet ovat ajankohtaisia. Suurempia tai pienempiä vääryyksiä, johon pitää mielestäni puuttua. Oma poleeminen ja kärjistävä tyylini on valikoitunut jo vuosia sitten. Sitä en ole erikseen miettinyt. Argumentaatio on kaikkein tärkeintä: kärkevä mielipide ei voi olla itseisarvo.” Kukkala valmistui viime keväänä Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta. Panterin puremia -blogilla on ollut parhaimmillaan 30 000 päiväkävijää. Tohtori Krabola -blogin Anton Laitinen: ”Päätin jättää opiskelusta kertomisen vähemmälle, ja keskittyä lääketieteeseen. Kirjoittaessa oppii omasta alasta paljon: hauskoja lääkeaineiden nimiä esitellessä on omaan pitkäaikaismuistiin varmasti tarttunut jotain. Toisaalta on ollut hauskaa joskus tehdä pientä parodiaa suosituista blogikonsepteista. Kerran esimerkiksi esittelin viikon ajan lääkärimuotia: aina sama valkoinen takki, valkoiset housut ja stetoskooppi. Koska kyseessä on lääketiede, täytyy noudattaa tiettyä varovaisuutta. On selvää, etten voi kirjoittaa ’tänään näin sairaalassa’ -tyylistä blogia. Täytyy myös muistaa potilaat, jotka klikkaavat itsensä blogiini googlatessaan lääkkeitä. Pyrinkin siihen, että kaikki lääketieteellinen tieto on blogissani totuudenmukaista.” Anton Laitinen opiskelee Helsingin yliopistossa lääketiedettä neljättä vuotta. Hän aloitti kirjoittamisen viime keväänä tyttöystävänsä blogin innostamana. Siellä, täällä, kaikkialla -blogin Anton Nikolenko: ”Blogi ei ole tieteellinen teksti, joten kirjoitustyylissä saa olla makua ja hajua. Blogin on otettava lukija huomioon. Kaikki eivät ole asiantuntijoita, joten aiheita on hyvä popularisoida. Toisaalta jotkut tieteellisen tekstin säännöt pätevät: on pyrittävä erottamaan se, mikä on omaa tulkintaa ja mikä on faktaa. Lisäksi täytyy mainita lähteet, jotta lukija voi arvioida itse niiden luotettavuutta.” Anton Nikolenko opiskelee taloustiedettä Helsingin yliopistossa. Blogissaan hän käsittelee Venäjän asioita usein tilastotieteellisellä otteella. tek s t i j o h a n n a m i tj o n e n k uv i t u s a n t t i K a L e V i S iv u 1 5 N o 5 / 20 1 3 NetFlixin -sarjassa House of Cards kunnianhimoinen nuori journalisti Zoe Barnes kokee unelmiensa täyttymyksen: hän pääsee Washingtonin politiikan kiemuroita käsittelevään blogiin töihin. Työajat ja aiheet saa valita vapaasti. Kollegoiden kanssa hän naputtelee säkkituoleissa bloggauksia, jotka keräävät tuhansia ja taas tuhansia lukijoita. Missä on Suomen Zoe? Suomessa yliopistossa opiskeleva nainen on hahmona tuttu päiväkirjamaisista lifestyleblogeista. Be my inspiration -blogin kirjoittaja esimerkiksi kuvailee blogiaan seuraavasti: "19-vuotiaan journalistiopiskelijan elämää. Yrittää villin ja railakkaan yliopistoelämän ohella syödä hyvin, liikkua monipuolisesti, opetella pukeutumaan nätisti ja nauttimaan ympärillään olevasta elämän kauneudesta." Entäs sitten Vilma P. -blogin pitäjä, joka opiskelee teoreettista filosofiaa? Tai oikeustiedettä opiskelevan nuoren naisen Xenia’s Day -blogi? Molemmat ovat täynnä asu- ja ruokakuvia. Missä on filosofinen ja oikeusteoreettinen pohdinta? Lifestyle-blogien perustamisen on loputtava. Haluamme älykköblogeja! Keskimääräinen opiskelija viettää kuusi vuotta yliopistossa. Mikään ei ole luontevampi tapa aloittaa oman alan asiantuntijaksi kasvaminen kuin käynnistää blogi. Ota oppia heiltä:
t e k s t i VA P P U K A A R E N O J A N o 5 / 201 3 ALKuTEKSTiT Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 1 6 k uva N I K L A S S A N D S T R Ö M
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Median kiinnostus keinolihaan on tehnyt Hanna Tuomistosta laboratoriolihan asiantuntijan. Lihan himo Aivan mahtavaa. Näin ajatteli Hanna Tuomisto, kun hän ensimmäisen kerran kuuli keinolihasta vuonna 2008. Sana tuli vastaan tutkijoiden sähköpostilistalla, jossa järjestö nimeltä New Harvest etsi tekijää keinolihatutkimukselle. Keinoliha – josta käytetään myös nimityksiä synteettinen liha, laboratorioliha ja in vitro -liha – oli Tuomistolle aivan tuntematon termi. Niinpä hän googletti ja löysi määritelmän, joka oli suunnilleen tällainen: laboratoriossa eläimen kantasolujen avulla kasvatettua lihaa. Tuomisto oli tuohon aikaan tohtorikoulutettavana Oxfordin yliopistossa, jossa hän tutki maatalouden ympäristövaikutuksia. Siksi hän arvasi, että laboratoriossa tuotetusta lihasta voisi tulla iso juttu: karjatalous aiheuttaa noin viidenneksen maailman kasvihuonepäästöistä – keinoliha voisi olla tapa vähentää näitä päästöjä. Hanna Tuomisto lähetti hakemuksen New Harvestille. Hän ei siinä vaiheessa vielä edes tiennyt, miten keinolihaa kasvatetaan. Hänet valittiin hommaan. P o h j o i s - I t a l i a n j ä r v i a l u e e l l a , 60 kilometrin päässä Milanosta, on viiden tuhannen asukkaan vuoristokylä nimeltä Ispra. Siellä, aivan Maggiore-järven rannalla, sijaitsee Euroopan komission tutkimuskeskus – englanniksi Joint Research Centre eli JRC. ”Tämä on unelmapaikka mun kaltaiselle ihmiselle, joka tykkää vaeltamisesta ja vuorista”, Tuomisto sanoo puhelimessa Italiasta. Hänen asuntonsa olohuoneen ikkunasta näkyvät vuorenhuiput ja järvimaisema. Tuomisto on JRC:ssä toista vuotta postdoc tutkijana kehittämässä hiilijalanjälkimittaria maataloudelle. Hän sai työpaikan, kun oli viimeistelemässä väitöskirjaansa Oxfordissa, eikä ollut edes ehtinyt ajatella työnhakua. Kollega kuitenkin sattui vinkkaamaan Tuomistolle JRC:n työpaikkailmoituksesta. Tuomisto lähetti hakemuksen, ja kaksi viikkoa puhelimessa tehdyn työhaastattelun jälkeen hänelle tarjottiin tehtävää. ”Lähetin sähköpostin kollegalle, jonka olin tavannut konferenssissa ja jonka tiesin olevan töissä täällä, että onko siellä kivaa. Hän vastasi, että joo joo, kannattaa ottaa se paikka.” S a m a l l a t a v a l l a s a t t u m a l t a löytyi aikoinaan myös jatko-opiskelupaikka Oxfordista. Tuomisto suoritti maisterintutkinnon Helsingin yliopistossa neljässä vuodessa. Kun gradu oli valmis, hän törmäsi netissä sivustoon nimeltä Find a PhD, jonne listataan jatko-opiskelupaikkoja ympäri maailmaa. Sivustolla killui paikka, jota hän ei voinut olla hakematta: Oxfordiin etsittiin tohtorikoulutettavaa tutkimaan luomutuotannon piilokustannuksia. Se tuntui sopivan täydellisesti Tuomiston aiempiin opintoihin, hän kun oli lukenut sivuaineina luomuopintoja ja ympäristöekonomiaa. Hän lähetti paperit, ja Tuomiston omaksikin yllätykseksi hänet valittiin Oxfordiin. Hän aloitti väitöskirjatyönsä lukemalla aiempia tutkimuksia luomun ympäristövaikutuksista. Aikaisemmin Tuomisto oli pitänyt luomua hyvänä tapana viljellä ympäristöystävällisesti, mutta Oxfordissa hänen epäilyksensä heräsivät. ”Yleinen käsitys oli, että luomu olisi ympäristöystävällisempi tapa viljellä. Väitöstutkimuksen alkuvaiheessa alkoi kuitenkin vaikuttaa siltä, että asia ei ole niin mustavalkoinen. Olin alkuun aika yllättynyt tutkimustuloksista, että luomu ei aina ole parempi vaihtoehto ympäristön kannalta.” Kirjallisuuskatsaus syveni systemaattiseksi tutkimukseksi, jossa Tuomisto kokosi yhteen tulokset yli sadasta luomua käsittelevästä tutkimuksesta. Johtopäätös oli, että vaikka luomun ympäristövaikutukset – kuten vaikka ravinnehuuhtoutumat järviin – ovat peltohehtaaria kohden pienemmät kuin tavallisen viljelyn, tuotettua ruokakiloa kohden luomu on itse asiassa huonompi vaihtoehto ympäristön kannalta. Tuomisto lähetti artikkelinsa arvostettuihin Science- ja Nature-lehtiin. Science tarkasti artikkelin, mikä on jo melkoinen saavutus. Sitä ei kuitenkaan julkaistu, sillä belgialainen tutkimusryhmä oli ehtinyt juuri julkaista toisessa tieteellisessä julkaisussa samantyyppisen tutkimuksen. T u o m i s t o n m u k a a n l u o m u l l a ei pelasteta ilmastoa, mutta keinolihasta voisi olla apua. Lihan kulutuksen on arvioitu lähes tuplaantuvan nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. Tuomisto esittelee syksyllä konferenssissa Hollannissa laskelmansa keinolihan ympäristövaikutuksista. Alustavien tulosten mukaan lihantuotannon kasvihuonepäästöt laskisivat 80 prosenttia nykyisestä, jos kaikki ravinnoksi käytetty liha olisi keinolihaa. Tuomisto keskittyy työssään Italiassa maatalouden hiilijalanjälkitutkimukseen, mutta käyttää noin kymmenen prosenttia työajastaan koeputkilihan ympäristövaikutusten tutkimiseen. Osasyy siihen on yleisön valtava kiinnostus aiheeseen. ”Lähetin yhteen konferenssiin artikkelin hiilijalanjälkimittarista. Sen järjestäjä kysyi, että etkö aio lähettää mitään keinolihasta.” Tuomisto jutteli pomojensa kanssa ja sai luvan laatia konferenssiin artikkelin synteettisestä lihasta. Sen luettuaan pomot innostuivat: sovittiin, että Tuomisto tekisi jatkossakin tutkimusta myös keinolihasta muun työnsä ohessa. Seuraavaksi hän laskee, mikä voisi muodostua laboratoriolihan hinnaksi, jos sitä alettaisiin tuottaa suuressa mittakaavassa. Tuomisto ei ole päässyt vielä maistamaan keinolihaa. Sitä ovat toistaiseksi napostelleet vain lihaa kehittävät tutkijat, eli lähinnä Mark Postin tiimi Maastrichtin yliopistossa. Lisäksi elokuussa Lontoossa järjestetyssä tempauksessa kaksi ruokaeksperttiä sai maistaa keinolihahampurilaista. ”Mark Post kertoi minulle, että joku venäläinen toimittaja oli käynyt heidän laboratoriossaan ja luvatta napannut maljalta pari lihasuikaletta. Ei kuulemma maistunut oikein miltään.” Paras kuitenkin alkaa maistua. Tutkijoiden arvion mukaan keinolihaa voi saada kaupasta kymmenen vuoden kuluttua. Y S iv u 1 7 N o 5 / 20 1 3 T u o m i s t o o l i k u v i t e l l u t , että keinolihan ympäristövaikutusten arviointi olisi helppo tehtävä, jonka voisi kevyesti tehdä väitöskirjan kirjoittamisen ohella. Mutta se osoittautui oletettua työläämmäksi. Tuomisto joutui aloittamaan nollasta: valmiina ei ollut juuri yhtään dataa, josta lähteä liikkeelle. Lisäksi hän oli kuvitellut, että keinolihan kasvattamiseen tarvittava ravinneliuos valmistettaisiin maatalouskasveista. Niiden ympäristövaikutukset olivat Tuomistolle ennestään tuttuja. Pian kuitenkin selvisi, että ravinneliuoksessa käytetään syanobakteeria eli sinilevää. Syanobakteeria kasvatetaan altaissa, kun taas Tuomisto oli tottunut tutkimaan pellolla kasvatettavia kasveja. Siitä huolimatta tutkimus valmistui ajallaan, vuonna 2009. Oxfordin yliopisto lähetti tutkimuksesta lehdistötiedotteen juuri, kun Tuomisto oli lähdössä lomalle Pohjois-Norjaan. Ennen lentokoneeseen nousua Tuomisto puhui puhelimeen Guardianin toimittajalle. Perillä hän antoi haastatteluita vuorten rinteiltä. Edelleen Tuomisto on yksi niistä tutkijoista, joita haastatellaan, kun halutaan tietää keinolihasta. Nytkin sähköposti on täynnä kommenttipyyntöjä medialta. Eikä Tuomiston päätyö edes ole keinolihatutkimus.
t e k s t i J o h A N N A M I TJ o N E N N o 5 / 201 3 ALKuTEKSTiT Y L IOP P IL ASL E HT I Sivu 1 8 k uva M A I J A A S T I K A I N E N
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT Liisa Tuovinen on toteuttanut elämässään rakkauden kaksoiskäskyä, vaikka kirkko ei ole siitä aina pitänyt. Siunausta odotellessa S y n t i v a i s i u n a u s ? Näin kysyttiin homoudesta Inhimillinen tekijä -ohjelmassa vuonna 2004. Ohjelma käsitteli homojen asemaa Suomen luterilaisessa kirkossa. Yksi keskustelijoista oli juuri eläkkeelle jäänyt rovasti Liisa Tuovinen. Hänen mielestään myös homoparien tulisi saada parisuhteelleen halutessaan kirkon siunaus. Tuovisen mielestä kirkossa tulisi pyrkiä rehellisyyteen ja johdonmukaisuuteen: ”koska suurin niistä on rakkaus.” Turkulainen Joonas oli tuolloin 17-vuotias. Hän katsoi Inhimillistä tekijää olohuoneen sohvalla. Kukaan ei vielä tiennyt, että Joonas on homo. Onpa lämmin ja viisas nainen, Joonas ajatteli kuunnellessaan Tuovista. Ai, homoudesta voi puhua noinkin, hän lisäksi ajatteli. Ohjelma rohkaisi Joonasta kertomaan ensin kavereille, ja sitten perheelle, että hän on homo. Tuosta illasta on kulunut nyt yhdeksän vuotta. Tänä keväänä Joonas rekisteröi parisuhteensa poikaystävänsä Teemun kanssa. Kesällä vietettiin hääjuhlaa, jossa heidän liittonsa siunasi Liisa Tuovinen. Vaikka oikeastaan Tuovinen ei siunaa sitä. Se on kiellettyä. V u o n n a 2 0 0 2 Suomessa tuli voimaan parisuhdelaki, joka antoi samaa sukupuolta oleville oikeuden virallistaa suhteensa. Vuotta aiemmin eduskunnan käsitellessä asiaa eduskuntatalon portaille kerääntyi vastustajia, jotka polvillaan rukoilivat päättäjille ymmärrystä hylätä lakiesitys. Tuovinen perusti tuolloin yhdessä muutaman muun kirkon piirissä työskentelevän kanssa Yhteys-liikkeen. ”Ajattelin, että on täysin kohtuutonta, että nämä ihmiset joutuvat itse ajamaan omaa asiaansa. Että tarvitaan tällainen solidaarisuusliike”, Tuovinen sanoo. Sen lisäksi, että liike on ajanut samaa sukupuolta oleville oikeutta kirkolliseen liiton siunaamiseen, se on pyrkinyt parantamaan kirkon homoseksuaalisten työntekijöiden asemaa. Kirkon sisällä asia on aiheuttanut ristiriitaa. Yhteys-liikkeen ajamat asiat eivät olleet liikkeen perustamisaikaan linjassa kirkolliskokouksessa päätettyjen asioiden kanssa, eivätkä ne ole vieläkään kaikkien kirkon työntekijöiden hyväksymiä. Tuovinen ei esimerkiksi saanut allekirjoittaa Yhteys-liikkeen ensimmäistä vetoomusta, koska oli kirkon hallituksen työntekijä. Mutta nyt hän saa omien sanojensa mukaan ”riehua vapaasti”, sillä hän jäi eläkkeelle vuonna 2003. Homoparit kuitenkin pyytävät Tuovista edelleen hääjuhliinsa rukoilemaan liittojensa puolesta. Tuovinen suostuu mielellään. Hän odottaa aikaa, jolloin kirkko pyytää homoilta anteeksi sitä, kuinka se on heitä kohdellut, menneitten vuosisatojen ajan ja osittain edelleen. Tuovinen kokee kuitenkin enemmän tyytyväisyyttä kuin turhautuneisuutta, kun hän katsoo asioiden kehittymistä kirkossa. Nyt monessa seurakunnassa homon on mahdollista työskennellä pappina ja viettää perhe-elämää puolisonsa kanssa. ”Nythän on kysymys siitä, miten tämän tasavertaisen avioliittolain kanssa käy. Se on yhteiskunnallisen päätöksen asia. Sitten on kysymys siitä, että mitä kirkko tekee”, Tuovinen sanoo. Vielä vuosituhannen alussa Liisa Tuovinen oli niiden harvojen joukossa, jotka olivat halukkaita pitämään samaa sukupuolta oleville rukoushetken heidän hääpäivänään. Pyyntöjä tuli vuodessa useita. Nyt yhä useampi pappi rukoilee mielellään homoparien häissä. Tänä vuonna Teemu ja Joonas ovatkin ainoa pari, jonka häissä Liisa Tuovinen on papin roolissa. O v a t k o j u h l a m m e erilaiset kuin kaikkien muiden? No eivät. Meillekin on tulossa pappi (joka on muuten aivan ihana), bändi soittaa humppaa ja tarjolla on lihapullia. Häistä on haastavaa tehdä erilaiset. Ja miksi pitäisikään? Vaikka juhlat olisivatkin ihan samanlaiset kuin muilla, ne ovat silti tarpeellista vouhotusta. Näin Joonas kirjoitti hääkutsuunsa toukokuussa. Hänen häissään tarpeellista vouhotusta tarkoittaa vielä vähän enemmän kuin yleensä. Joonas halusi häistään isot ja perinteiset kirkollisine seremonioineen osittain juuri siitä syystä, että hän haluaa näyttää, ettei omaa parisuhdetta – ja sen juhlimista – tarvitse homomiehenä piilottaa. Kun sitoutumisen aste on aivan sama kuin avioituvilla heteropareillakin. Erilaista se kuitenkin on. Päätettyään virallistaa parisuhteensa Joonakselle ja Teemulle esimerkiksi selvisi, että yhteisen sukunimen saaminen on heille maksullista. Heteroparit panevat maistraatissa vain ruksin ruutuun, jos haluavat yhteisen nimen. Maksutta. Vielä kipeämpiäkin asioita on. Parin toive lapsesta näyttää jäävän haaveksi, koska adoptio-oikeutta homoilla ei ole. Se sattuu enemmän kuin se, ettei omia häitään saa viettää kirkossa. Häät lammen rannalla menivät niin kuin oli suunniteltukin. Liisa Tuovinen puhui Raamatun luomiskertomuksesta, jossa sanotaan, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Kakkukoristeessa oli mies, joka oli heittänyt toisen miehen olkansa yli. Bändi soitti Madonnaa ja Popedaa. Kaksi sukua tanssi yhdessä letkajenkkaa lattialautojen paukkuessa. Päivän käännyttyä yöksi vieraat kokivat olleensa mitä parhaimmissa suomalaisissa kesähäissä. Y Joonas ja Teemu eivät halua esiintyä sukunimillään töidensä vuoksi. Kansalaisaloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista on allekirjoittanut 155 000 suomalaista. Nimien keruu päättyy 19. syyskuuta. Tavoitteena on saada lakialoite eduskunnan käsittelyyn vielä tämän vuoden puolella. S iv u 1 9 N o 5 / 20 1 3 I k o n i t k a t s o v a t ymmärtävinä seiniltä. Pöydällä iloisen kuosikankaan päällä on mapista noukittuja papereita: vuosien varrella kerättyjä lehtileikkeleitä, tulostettuja sähköposteja ja runoja. Liisa Tuovinen, 75, on sytyttänyt pitkän kynttilän. Tuovinen on aina kohdannut seksuaalista moninaisuutta työssään, ensin kirkon nuorisotyössä 1960-luvulla ja sitten 1970-luvulla perhetyössä. Tuovisen mielestä ihmissuhteet ovat ihmisen elämän ratkaiseva asia. Viisi vuotta sitten hänestä tuli kohupappi. ”Pappi siunasi samaa sukupuolta olevien parisuhteen Espoossa”, Ilta-Sanomat uutisoi. Silloin mitään kirkollista seremoniaa samaa sukupuolta oleville ei ollut. Tuovisesta tehtiin kantelu hiippakunnan päättävään elimeen, tuomiokapituliin. Tuovinen ei muistele tapahtunutta pahalla, päinvastoin. ”Mielipiteen muodostushan asioista tapahtuu vasta, kun asioihin todella törmää ja niistä keskustellaan”, hän sanoo Järvenpään-kodissaan. Nyt homoparien kirkollista seremoniaa kutsutaan rukoushetkeksi rekisteröidyn pari- suhteen solmineiden puolesta. Kirkon edustaja ei saa siunata samaa sukupuolta olevien liittoa. ”Ei kysymys ole siitä, että tämä olisi kirkolle tai kristityille vaikea asia, vaan siitä että tämä on ylipäätään ihmiselle vaikea asia.”
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i t e k s t i va p p u k a a r e n o j a k uvat n o o r a i s o e s k e l i Huhtikuussa 2010 Veera Heinola nukahti kesken luennon. Siitä tuli tapa. Puoliksi unessa N o 5 / 201 3 K a k s i h u p p u p ä i s t ä miestä tulee Veeran makuuhuoneeseen. He tarttuvat kiinni sängyn päädyistä, nostavat sen ilmaan ja kantavat asunnosta ulos. Rappukäytävään, sitten ulkoovesta roskakatokseen. Miehet kippaavat Veeran sängystä jalat edellä metallinkeräykseen. Peltipurkin kansi osuu sormien väliin ja viiltää haavan. Tässä vaiheessa Veera herää ja tuntee hetken kipua sormiensa välissä. Veera Heinola, 25, on nähnyt paljon painajaisia siitä lähtien, kun hän sairastui narkolepsiaan. Lisäksi hänellä on ollut raivokohtauksia, lihasten hallinnan menettämistä, unihalvauksia ja kuulo- ja näköharhoja. Mutta ensimmäisenä tuli väsymys. J o s o l e t j o s k u s valvonut vuorokauden putkeen, tiedät, miten sohjoiseksi unen puute tekee aivot. Narkolepsiaa sairastavan väsymys on pahempaa. On arvioitu, että väsyneenä heistä tuntuisi siltä kuin he olisivat valvoneet kahdesta kolmeen vuorokautta. Veerasta tuntui siltä ensimmäisen kerran kolme ja puoli vuotta sitten. Oli maaliskuu 2010. Veera yritti keskittyä luentoon eläinten käyttäytymisestä. Ajatus karkaili. Hän oli alkanut heräillä aamuöisin, eikä uni tullut uudestaan kuin vasta aamulla seitsemän aikaan. Aamut olivat tahmeita. Farmakologian luennot alkoivat kahdeksalta, mutta Veera ei päässyt sängystä ajoissa ylös. Poissaoloja kertyi luvattoman paljon. Huhtikuussa alkoi kliinisen työn johdanSivu 2 0 tokurssi. Siellä Veera nukkui. Ensin pieni torkahdus. Kaveri potkaisi hereille, mutta pian Veera nuokkui taas. Veera muistaa, kuinka jotkut kaverit yläasteella olivat nukahdelleet tunnilla. Hän ei ollut koskaan ymmärtänyt sitä. Miten joku voi nukkua istualtaan, melussa ja valoisassa? Nyt hän itse nukahteli luentojen lisäksi bussiin ja junaan, joskus jopa lämpimään suihkuun. Ja vaikka hän nukkui usein, koko ajan väsytti. V e e r a s a n o o olevansa niitä ihmisiä, jotka pelaavat aina vielä yhden lautapelin. Samaan tapaan kuin on niitä ihmisiä, jotka ottavat aina vielä yhden juoman. Vielä yksi, ajatteli Veera sinäkin iltana, kun hän koki ensimmäisen kerran katapleksian. Kello oli yksi yöllä, ja eläinlääketieteilijöiden ainejärjestötilassa Viikissä pelattiin Carcassonnea ja Agricolaa. Koolla oli kymmenen opiskelijan porukka. Veera muistaa, että hän nauroi sinä iltana paljon. Häntä väsytti älyttömästi, mutta hereillä pysyi, kun oli niin hauskaa. Silloin alkoi katapleksia: Kun Veera nauroi, hänen päänsä retkahti alaspäin. Varmaan väsymystä, Veera ajatteli. Sitten se tapahtui uudestaan. Veera nauroi ja tunsi, kuinka hänen kasvonsa ikään kuin valahtivat. Hän ei hallinnut lihaksiaan. Hymy vääntyi oudoksi irvistykseksi. Veeralla oli silloin vielä pitkät hiukset, joiden taakse piiloutua. Kotimatkalla polvet pettivät alta. Onneksi hän asui silloin Viikin opiskelija-asunnoissa, joten kotiin oli vain parinsadan metrin matka. Opiskelukaveri sanoi, että ehkä Veeralla on narkolepsia. No ei varmaan ole, Veera ajatteli. L a s t e n n e u r o l o g i M a r i t a H o v i l l a on Lastenlinnassa hoidettavanaan 40 narkoleptikkoa. Hovi on työskennellyt sairaalassa vuodesta 2010, jolloin Lastenlinnassa havahduttiin narkolepsiatapausten äkilliseen lisääntymiseen. Kesäkuuhun mennessä tauti oli diagnosoitu jo seitsemältä lapselta. ”Sillä aikaa, kun olimme kesälomalla, tapaukset vielä lisääntyivät. Aikaisemmin niitä oli tullut tähän sairaalaan muutama vuodessa”, Hovi sanoo. Narkolepsia lisääntyi sinä vuonna etenkin 4–19-vuotiaiden keskuudessa: diagnooseja tehtiin sen ikäisiltä yhteensä 65. Edellisenä vuonna tapausten määrä oli ollut 13. ”Se oli yllättävä alku ja aiheutti paljon hämminkiä. Vanhemmat olivat huolissaan, että mikä tämä juttu on ja voiko tämä muka olla narkolepsia, kun oli niin monenlaisia oireita”, Hovi muistelee. Puolet suomalaisista oli saanut sikainfluenssarokote Pandemrixin syksyllä 2009. Elokuussa 2010 tuli julkisuuteen epäily, että rokote oli saattanut aiheuttaa narkolepsiaa. Epäily varmistui seuraavana vuonna, kun Euroopan lääkeviraston selvitys Pandemrixrokotteen ja narkolepsian välisestä yhteydestä valmistui. Selvityksen mukaan lääkevalmistaja Glaxo Smith Klinen rokote oli laukaissut narkolepsiaa 4–19-vuotiaissa. Taudista ei tiedetä vielä kaikkea. Mutta epäillään, että sairastuneilla on perinnöllinen alttius saada tauti. Useimmilla narkoleptikoilla on
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY iHMiSEEN N o 5 / 20 1 3 S iv u 21
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i geeneissään tietty alleeli eli geenin muoto, jota pidetään narkolepsian kannalta riskinä. Sillä on monimutkainen nimi: HLA DQB1*0603 -alleeli. Pandemrix-rokote tökki tuota alttiutta sairastua narkolepsiaan. Rokotteen tehosteaine sai ihmisen oman immuunijärjestelmän hyökkäämään tiettyjen hermosolujen kimppuun. Uhreiksi joutuivat sellaiset hermosolut, jotka tuottivat aivoissa välittäjäainetta nimeltä oreksiini. Kun nämä hermosolut tuhoutuvat, ihmisen oreksiinituotanto lakkaa tai ainakin hidastuu merkittävästi. Narkoleptikoilla on kehossaan poikkeuksellisen vähän oreksiinia, joillain ei ollenkaan. Sitä, miksi oreksiinin puute on yhteydessä tautiin, ei tarkalleen tiedetä. ”Näitä kovasti yritetään selvittää. Eihän tällaista ole ollut koskaan aikaisemmin, eikä tällaista osattu odottaa. Ja minkä takia narkolepsia on tullut vain joillekin – nämä ovat vielä avoimia kysymyksiä”, Hovi sanoo. Jostain syystä Pandemrix vaikutti etenkin lapsiin. Syyksi on epäilty sitä, että narkolepsia on immuunivälitteinen sairaus, ja kasvuvaiheessa ihmisen immuunijärjestelmä on erilainen kuin aikuisilla. Tähän mennessä korvauksia rokotteen haittavaikutuksista on maksettu reilulle 120:lle alle 19-vuotiaana rokotetulle. Vielä viime kevääseen asti Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen näkemys oli, että rokote aiheutti narkolepsiaa vain tuon ikäsille. N o 5 / 201 3 K e s ä l l ä 2 0 1 0 Veeran oireet pahenivat. Väsymystä, nukahtelua ja katapleksiaa seurasivat näkö- ja kuuloharhat. Kun Veera makasi valveilla sängyssä, tuntui kuin joku olisi huohottanut hänen korvaansa. Joskus taas kuulosti siltä kuin joku olisi harjannut hampaita hänen kylpyhuoneessaan. Veera tallensi hätänumeron puhelimeen. Välillä hän kuuli päässään musiikkia tai urheiluselostuksia. Ne olivat erityisen ikäviä harhoja, sillä niistä oli vaikea tietää, tulivatko äänet oikeasti jostain vai kuvitteliko hän. Yleinen harha oli sekin, että hän oli kuulevinaan puhetta viereisistä asunnoista. Äänet valittivat siitä, että Veera puhui unissaan. Painajaisia oli melkein joka yö. Niissä oli usein tuttuja ihmisiä, joiden kasvot olivat vääristyneitä. Hahmot tulivat ilman lupaa Veeran asuntoon ja lääppivät hänen tavaroitaan. Yhdellä niistä oli Veeran äidin yöpaita päällään. Painajaisia nähdessään Veera huusi eitä tai lopeta. Vieressä nukkunut lapinporokoira, Musta, pelkäsi. Se ei ymmärtänyt, miksi omistaja huusi sille käskyjä vihaisena. Veera alkoi saada raivokohtauksia. Kerran hän raivostui ystävälleen Tomille, kun Tomi neuvoi häntä matkalaukun pakkaamisessa. Raivokohtauksen jälkeen Tomi sanoi, että tuo oli Veera ihan hirveää. Niin oli, Veera tiesi itsekin. V e e r a i s t u i p u u s s a , kun hän kuuli uutisesta. Hän oli poimimassa tätinsä omenoita. Täti jutteli alhaalla Veeran isän kanssa. He puhuivat uutisista, joiden mukaan sikainfluenssarokotteen pelättiin aiheuttaneen narkolepsiaa lapsille. Sivu 2 2 Veera ei ollut jaksanut seurata uutisia sinä kesänä. Kotona hän googletti narkolepsian. Oireet kuulostivat tutuilta. Oli elokuu 2010. Veera oli saanut rokotteen vajaa vuosi aikaisemmin ollessaan 21-vuotias. Uutisissa puhuttiin, että rokote olisi sairastuttanut vain alle 19-vuotiaita. Mutta olisiko hänkin voinut saada taudin? Veera ei olisi halunnut ajatella koko asiaa. Hän ei halunnut diagnoosia harvinaisesta unitaudista, johon pitää syödä lääkkeitä loppuikä. Mutta elämästä oli tullut niin hankalaa, että hän varasi ajan YTHS:ltä. Lääkärin mielestä Veera kuvitteli kaiken. Nuo oireet ovat liian täydellisiä, kuulostavat suoraan Wikipediasta kopioiduilta, lääkäri sanoi ja lähetti hänet kotiin. L a s t e n n e u r o l o g i Marita Hovi ottaa muovitaskusta tutkimusartikkelin ja osoittaa siinä olevia kuvaajia. Narkoleptikon yöunta kuvaava käyrä sinkoilee ylhäältä alas villisti. ”Niillä, joilla ei ole narkolepsiaa, on aika selkeät univaiheet. Sitten taas narkolepsiapotilailla univaiheet menevät usein sekaisin”, Hovi sanoo. Terve ihminen on yleensä nukahdettuaan ensin reilun tunnin syvässä unessa. Syvällä unella on neljä eri tasoa. Aluksi ihminen vaipuu ohueen uneen, horroksenkaltaiseen tilaan. Tällä ensimmäisellä tasolla ihminen viipyy yleensä alle kymmenen minuuttia. Sen jälkeen uni alkaa syventyä. Neljännelle eli syvimmälle tasolle ihminen pääsee noin puolen tunnin nukkumisen jälkeen. Silloin ihmisen aivotoiminta on vähäistä ja nukkuvan herättäminen on vaikeaa. Noin tunti nukahtamisen jälkeen uni alkaa taas ohentua, ja ihminen siirtyy kakkos- ja kolmostasojen kautta REM-uneen. REM-uni eroaa selvästi aiemmista, syvän unen eri vaiheista. Syke nousee, verenpaine kohoaa ja hengitys nopeutuu. Aivot ovat hyvin aktiiviset. Ne kuluttavat silloin melkein yhtä paljon energiaa kuin valveillakin. Raajat voivat sätkiä ja silmäluomet liikkua luomien alla – siitä tulee nimitys REM, rapid eye movement. REM-unessa ihminen näkee unia. Mitä lähemmäs aamua tullaan, sitä mukaa REM-unen määrä kasvaa ja syvä uni vähenee. Unet nähdään enimmäkseen aamulla. Narkoleptikko sen sijaan voi nähdä unia koko yön läpi. Narkoleptikko voi vaipua REM-uneen jopa alle minuutin päästä nukahtamisesta. Yleensä terveen ihmisen univaiheet etenevät säännönmukaisesti syvimmältä unen tasolta pikkuhiljaa kohti heräämistä. Mutta narkoleptikon aivot saattavat heittää ihmisen suoraan syvästä unesta valveille. ”Se mikä tekee heidän unestaan hankalaa on se, että siinä on paljon havahtumisia”, Hovi sanoo. Narkoleptikko ei saa tarpeeksi pitkiä yhtenäisiä syvän unen jaksoja. Univaiheiden sekoittumiseen liittyvät myös hallusinaatiot. Kun narkoleptikko herää, osa aivoista saattaa yhä jatkaa uneksimista. Uni tunkeutuu valveillaolon sekaan eikä toimi niin kuin pitäisi. Pätkittäinen uni ei virkistä. ”Sellainen pieni väsymys, joka on koko ajan päällä, se on monille se raskain asia.” Lääkityksellä osa potilaista saadaan sellaiseen kuntoon, että he voivat työskennellä ja opiskella. Mutta aivan entiselleen narkolepsiaan sairastunutta ei saada. ” S e o n kuin känni, josta ei herää”, Veera Heinola sanoo. Sellaista väsymys on hänen mielestään pahimmillaan. On toukokuu 2013, ja Veera on päättänyt liittyä joukkokanteeseen THL:ää vastaan. Kanteessa vaaditaan korvauksia lääkkeen aiheuttamasta haitasta myös aikuisena sairastuneille. Veera sai diagnoosin keväällä 2011, vuosi oireiden alkamisen jälkeen. YTHS:n lääkäri suostui lähettämään hänet neurologille, kun kaverit kirjoittivat lääkärille kirjeen: Veera ei kuvitellut. Kaverit todistivat nähneensä, kuinka häneltä pettävät jalat alta. Veera käyttää vaivatta sellaisia sanoja kuin adjuvantti ja hypokretiini ja kertoo, miten Optibar-lääke suppressoi REM-unta. Hän toivoo saavansa pian reseptin Xyrem-nimiseen lääkkeeseen, joka auttaa monilla narkoleptikoilla katapleksiaan. ”Tieteellisiä artikkeleita lukiessa olen huomannut, että nukkumisen kannalta masennus ja narkolepsia on aika samankaltaisia”, Veera pohtii. Oikeastaan häntä kyllästyttää sairaudesta puhuminen. ”Välillä on sellainen olo, että otsassa lukee narkolepsia. Tuntuu, että kanssani ei puhuta ollenkaan tavallisista asioista. Miehistä, tai ihan mistä vaan. Olisi kiva tietää olevansa kaveri, ei vain erikoisuus”, Veera sanoo. ”Ja tiedän, että jotkut ajattelevat, että tolla on oikeasti skitsofrenia. Tai että se kuulee harhoja, koska se käyttää jotain tosi vahvoja lääkkeitä. Ja niinhän mä nykyään käytänkin.” Etenkin yliopistolla Veera joutuu koko ajan vatvomaan tautia. ”Jos kerron taudista, minulle halutaan puhua vain siitä. Jos en, vaikutan kehnolta.” Tänä syksynä hänellä alkaa seitsemäs vuosi yliopistolla, mutta sairauden takia hän käy vielä kolmannen vuosikurssin opintoja. Jatkuva väsymys vaikeuttaa opiskelua: energia menee hereillä pysyttelyyn, joten luennoilla asiat eivät oikein jää päähän. Ne pitäisi päntätä kotona, mutta istuminen kirjan ääressä alkaa väkisin väsyttää. Parhaiten oppiminen sujuu, kun Veera pääsee olemaan liikkeessä. ”Esimerkiksi teurastamoharjoittelussa meni tosi hyvin, kun koko päivän pääsi tekemän jotain ja olemaan pystyssä.” Uusi lukuvuosi on aina raskas, sillä silloin tapaa uudet kurssikaverit, jotka ihmettelevät, mitä Veera tekee heidän kursseillaan. ”Silloin joutuu kertaamaan taas omat epäonnistumisensa. Sen, että ei ole saanut nukuttua kunnolla ja sen, ettei ole saanut kursseja tehtyä kunnolla. Oletus on, että jos olet tippunut kurssiltasi, olet joko huono tai viettänyt välivuoden Indonesiassa.” Veeraa ärsyttää, että ihmiset kuvittelevat hänen voivan nukahtaa kesken oman lauseensa. ”En minä noin vain nukahda, jos olen pirteä tai minulla on jokin asia kesken”, hän sanoo.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY Veera nukahtelee samanlaisissa tilanteissa kuin terveetkin ihmiset silloin, kun he ovat hyvin väsyneitä: liikennevälineissä, luennoilla, telkkarin eteen. Hän aikoo jatkaa eläinlääketieteen opintojaan, vaikka ei ole varma, pystyykö koskaan työskentelemään eläinlääkärinä: yöpäivystykset eivät oikein sovi narkoleptikoille, joiden pitäisi noudattaa mahdollisimman säännöllistä vuorokausirytmiä. ”Enkä lähtisi leikkaamaan kissaa, jos minulla on katapleksiaa.” Mutta Veera voisi ryhtyä esimerkiksi tutkijaksi tai opettajaksi, ehkä johonkin ulkomaiseen yliopistoon. Hän lähtisi mielellään esimerkiksi Etiopiaan, jossa hän asui 15-vuotiaaksi saakka. Veeran vanhemmat ovat lähetystyöntekijöitä. Kun hän oli kesällä reissussa Etiopiassa, hän nukkui paljon paremmin kuin yleensä. Turvallinen ympäristö vähentää painajaisia. Suomessa Veerasta on ihanaa jäädä joskus yökylään ja nukahtaa kavereiden puheensorinaan. M a r r a s k u u o l i juuri vaihtunut joulukuuksi. Viikin kampuksen E-talossa oli rokotuspiste, joka oli aina lounasaikaan ihan tukossa. Iltapäivällä olisi rauhallisempaa, Veera ajatteli. Illaksi hän oli menossa opiskelijoiden lähetysliiton tapahtumaan Tähtitorninmäelle. Hän ei juuri käynyt järjestön tapahtumissa, mutta halusi nyt mennä, koska siellä leivottaisiin karjalanpiirakoita. Ennen sitä hän kävisi vihdoin ottamassa sen piikin. Sikainfluenssarokotukset oli aloitettu lokakuussa. Veeran mielestä 20-vuotias terve nuori ei olisi edes tarvinnut rokotusta. Mutta mikä minä olen sanomaan, hän ajatteli. Millä oikeudella minä pidän omaa näkemystäni parempana kuin asiantuntijoiden? Veera tiesi, että eläinlääkärinä hänen täytyisi vakuutella ihmisiä antamaan koirilleen rabiesrokotus. Olisi väärin, jos hän ei nyt itse kuuntelisi viranomaisia. Veera oli ajatellut hoitaa rokotuksen nopeasti alta pois ja lähteä Tähtitorninmäelle. Mutta hoitajat sanoivat, että pitäisi jäädä ainakin tunniksi valvontaan. Ei minulle tule tästä mitään, Veera selitti. Hän sai luvan mennä ainejärjestön kerhohuoneelle odottelemaan. Siellä hän jutteli opiskelukavereiden kanssa ja luki vähän Maaseudun tulevaisuutta. Puolen tunnin päästä Veera kyllästyi ja lähti Tähtitorninmäelle. Bussissa hän katsoi kelloa, oli kulunut tunti rokotuksesta. Ei tästä onneksi mitään tullut, hän ajatteli. Karjalanpiirakat maistuivat sinä iltana tosi hyviltä. Kolme kuukautta myöhemmin alkoi väsymys . Y S iv u 23 N o 5 / 20 1 3 V e e r a l l a o l i tapana tehdä Musta-koiran kanssa pitkiä lenkkejä. He kävelivät välillä yli kymmenen kilometrin matkoja Viikin kampuksen pelloilla ja metsissä. Joskus Veera otti nokoset saniaisten keskellä. Kerran Musta löysi lintutornin läheltä mäyrän kolon. Enää Veeralla ei ole Mustaa. Koira alkoi pelätä omistajaa, joka raivosi unissaan painajaisten hahmoille. Veera joutui luopumaan siitä. Vasta tämän vuoden toukokuussa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ilmoitti, että rokote sai myös aikuisia sairastumaan. Aikuisten riski sairastua oli kuitenkin pienempi ja diagnooseja tehtiin hitaammin kuin lapsilla. Siksi aluksi vaikutti siltä, että vain lasten sairastumisriski oli kohonnut. Heinäkuussa Veera sai tililleen 20 000 euroa ennakkokorvauksia Lääkevahinkovakuutuspoolilta. Myöhemmin korvauksia maksetaan lisää, kun selviää, ovatko sairastuneet täysin työkykyisiä. On arvioitu, että osalle sairastuneista korvauksia maksetaan koko loppuikä. Veeralle oli helpotus, että asiasta ei tarvinnut mennä oikeuteen. Mutta eniten hän toivoo, että ei olisi käynyt ottamassa rokotetta.
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i t e k s t i j o h a n n a m i tj o n e n k uvat a n t t i K a L e V i Duunarikodin kasvatti tuntee yliopistossa olevansa ulkopuolinen, mutta ei oikein ymmärrä miksi. N o 5 / 201 3 ErilainEn I s ä n i p i t i sanaa vaikeana. Hän ei millään oppinut sitä. Siksi kirjoitin sen paperilapulle: folkloristiikka. Ylpeänä isä soitti työkavereilleen ja kertoi minun päässeen yliopistoon. Lapusta hän luki pääaineeni. Kuuntelin isäni puheluita. Pohdin, olisiko minun pitänyt myös kirjoittaa lapulle jonkinlainen selitys sille, mitä folkloristiikassa opiskellaan. Ei isä tiennyt. Eivätkä sukulaiset. Sivu 2 4 Mikä se taas oli? Yksi sukulaismies pyysi minua aina selittämään, mitä tarkoittaa, että opiskelen filosofian maisteriksi. Selityksen jälkeen seurasi aina sama ihmettely: En ymmärrä. Mitä sinä sitten teet työksesi? Toistuva selittäminen osoittautui vaikeaksi ja ennen kaikkea kiusalliseksi. Kuilua ei vain voinut kuroa umpeen. Lopulta löysin vastauksen, joka kelpasi. Minusta voi tulla vaikka opettaja, kerroin. Vastaus toimi kuin heroiini huumeidenkäyttäjään: kysyjä rauhoittui välittömästi. Hän oli ymmärtänyt mainitsemani ammatin työnkuvan. Minusta tuli taitava puheenaiheen vaihtaja. Tunsin valtavaa helpotusta ja suoranaista iloa, kun sain kertoa amanuenssina työskentelevälle poikaystäväni kummitädille, että olen proseminaarissa. Ei selittelyä, väistelyä. Ei sen todistamista, että en todellakaan kuvittele olevani jotenkin
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY ASiAAN N o 5 / 20 1 3 S iv u 25
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i fiksumpi, koska opiskelen yliopistossa. Eikä sen toistamista, ettei humanististen aineiden opiskelu ole tyhjän opiskelua, höpönpöpöä. Por thanian pyöröovista tulee sisään ihmisiä, joiden vanhemmat eivät tiedä mitä lingvisti tutkii tai mitä N o 5 / 201 3 keynesiläisyys on. Sivu 2 6 minen oli valmentanut opiskelukavereita yliopistoelämään. Käyhkö teki haastattelut tutkimustaan varten ryhmissä. Monille haastateltaville ryhmäkeskustelu tuotti ahaa-elämyksen: muutkin ovat kokeneet jotain samaa. Ennen ryhmäkeskusteluja moni ei uskonut, että yhteiskuntaluokka vaikuttaisi jotenkin heidän elämässään. Tä n ä k i n s y k s y n ä Porthanian pyöröovista tulee sisään ihmisiä, joiden vanhemmat eivät tiedä mitä lingvisti tutkii tai mitä keynesiläisyys on. Puhumattakaan siitä, mitä on akateeminen juomalauluperinne. Suomessa koulutus periytyy vanhemmilta lapsille useammin kuin muissa OECD-maissa keskimäärin. Helsingin yliopistossa aloittaa tänä syksynä reilut 4 300 uutta opiskelijaa. Heistä joka kymmenennellä on kanssani jotain yhteistä: opiskelijoita, joiden isä toimii niin sanotussa työntekijäammatissa, on suomalaisista korkeakouluopiskelijoista kymmenen prosenttia. Jos tilasto ei valehtele, tänä vuonna heitä siis aloittaa Helsingin yliopistossa 430. Noin kahdellasadalla fuksilla on vanhemmat, joilla ei ole lainkaan peruskoulun jälkeistä koulutusta. Enemmistönä fukseista ovat akateemisten lapset: heitä aloittaa noin 2 600. Suomessa kymmenestä korkeakouluopiskelijasta seitsemän vanhemmat ovat suorittaneet myös korkeakoulututkinnon. Sosiologian tutkija Mari Käyhkö Itä-Suomen yliopistosta kuuluu vähemmistöön: hän on työläiskodin kasvatti. Vielä yläasteella hän aikoi leipuriksi tai tarjoilijaksi. Käyhkön mieli kuitenkin muuttui. Hänestä tuli sukunsa ensimmäinen ylioppilas. Kirjoitusten jälkeen hän haki Itä-Suomen yliopistoon. Seitsemän vuotta sitten hän väitteli tohtoriksi. Nyt Käyhkö tutkii sitä, kuinka työläiskodeista tulleet naiset ovat kokeneet yhteiskuntaluokan yliopisto-opiskelussa. Sitä varten hän on haastatellut 1970–1980-luvulla syntyneitä naisia, jotka ovat opiskelleet Itä-Suomen yliopistossa ja tulevat työläisperheistä. Kaikki haastateltavat ovat sanoneet samaa: yliopistossa tuli vieras olo. N y k y ä ä n s u o m a l a i n e n ei välttämättä osaa nimetä omaa yhteiskuntaluokkaansa. ”Nykyään ajatellaan, että ihminen toimii yksilönä. Mutta oikeasti luokka toimii siellä takana: se on läsnä kaikessa yksilön tekemisissä, valinnoissa ja valitsematta jättämisissä”, Käyhkö sanoo. Hänen haastattelemansa työläistaustaiset opiskelijat eivät kokeneet kuuluvansa keskiluokkaan eivätkä työväenluokkaan. Kysymys oli myös lojaalisuudesta. Tuntui kummalliselta ajatella, että olisi menossa ylöspäin, niin kuin yhteiskuntaluokista puhuttaessa sanotaan – eihän omassa duunariperheessä ollut mitään vikaa. Mikään luokkalokero ei tuntunut oikealta. Käyhkön mielestä yhteiskuntaluokan käsite ei ole kuollut. Siitä on vain tullut monimutkaisempi kuin ennen. Vielä 1960-luvulla keskiluokan käsite oli selkeä. Keskiluokkaa olivat ne, joilla oli etuoikeuksia: siisti sisätyö, parempi palkka, pidemmät lomat. Nyt keskiluokkaan kuulumisen merkitys on romahtanut. Tunkua sinne on niin paljon, että on syntynyt valkokaulusköyhälistö, joka koostuu pitkälti akateemisista pätkätyöläisistä. Luokkarakenteen muuttuminen ei koske vain Suomea. Viime keväänä BBC julkaisi laajan tutkimuksensa yhteiskuntaluokista Britanniassa. Sen mukaan Britanniassa on nykyään seitsemän yhteiskuntaluokkaa entisen kolmen sijaan. Perinteisiin kategorioihin – työväen-, keski- ja yläluokkaan – kuuluu vajaat 40 prosenttia briteistä. K o h t a k a i k k i näkevät, etten minä ymmärrä. Näytänkö minä erilaiselta? Pukeudunko väärin? Tunnistetaanko minut erilaiseksi jo vaatteista? Tällaisia asioita moni Mari Käyhkön haastateltavista kertoi ajatelleensa. Moni pelkäsi jotenkin paljastuvansa. Etenkin seminaaritilanteet jännittivät. Itsensä esille tuominen ja argumentointi tuntuivat vaikealta. Perheissä oli opittu, ettei itsestään pidä tehdä numeroa. Työläiskotien kasvatit tunsivat hankauksen perheen ja yliopistomaailman välillä. He kertoivat omaksuneensa kokonaan erilaisia puhetapoja, joita vaihdeltiin sen mukaan, kenen kanssa oltiin tekemisissä. Käyhkön haastateltavat sanoivat Helsingin yliopiston näyttäytyvän heille yliopistojen yliopistona. Moni sanoi, että sinne hakeminen olisi ollut liian pelottavaa, mieluummin haettiin maakuntayliopistoon. Korkeakoulutetun perheen nuorelle yliopistoon siirtyminen on osa jatkumoa, tutkittavat ajattelivat. Heihin oli iskostunut ajatus siitä, että pelkkä akateemisissa perheissä kasva- E n a j a t e l l u t mennä publiikkiin, kun valmistuin. Isä halusi. Minua se huvitti, mutta ilmoittauduin. Nimeni huudettiin vanhassa yliopiston juhlasalissa kuitenkin turhaan, koska istuin silloin isän sairaalasängyn vieressä. Kirurgi oli juuri käynyt ja sanonut, että pelkkä varpaan poisto riittää, koko jalkaa ei menetettäisi. Isä oli saanut infektion varpaaseensa poratessaan maanalaista jätevesipuhdistamoa. Isä pötkötteli sängyllä ja antoi minulle rannekorun, jonka hän oli ostanut valmistujaislahjaksi. Äidille hän oli sanonut, että on hienoa, että duunarinkin lapsi voi valmistua yliopistosta. Ajattelen kyllä ihan samalla tavalla. Ehkä vähän eri syistä. Isä ajattelee asiaa enemmän oman elämänsä kautta. Vaikka hän ei ole voinut suoranaisesti auttaa minua opinnoissani, onnistuin korkeakouluttautumaan. Minulle on tärkeintä asiassa on se, että Suomessa kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen.
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY Vaikuttaa siltä, ettei yliopistolla olla tästä kokemuksesta tietoisia. ”Ajattelen, että luokka on koko ajan läsnä, mutta hiljaa oleva kysymys yliopistossa. Yliopisto kuitenkin ajatellaan näennäisesti luokattomana paikkana”, hän sanoo. Käyhkön mielestä myyttiä samojen mahdollisuuksien Suomesta pitäisi purkaa. Yliopistoyhteisössä otetaan usein annettuna, että kaikki ponnistavat samalta viivalta. Opiskelijoilta odotetaan yliopiston julkilausumattomien kulttuuristen normien omaksumista. Kuten yksi Käyhkön haastateltavista sanoi: kaikille ei ole luettu lapsena iltasaduiksi tieteellisiä artikkeleita. Y S iv u 27 N o 5 / 20 1 3 Työläiskodista tullut opiskelija kokee alkujärkytyksen jälkeen oman taustansa rikkautena. Mari Käyhkön tutkimat naiset uskoivat ymmärtävänsä omista kokemuksistaan käsin paremmin eri taustoista tulevia ihmisiä. Akateeminen maailma haluttiin kuitenkin pitää erillään oman perheen maailmasta.
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i t e k s t i va p p u k a a r e n o j a k uvat k at r i n a u k k a r i n e n Eurooppanuorten harrastus on Euroopan unioni. Miksi? Vastaus alkaa v-kirjaimella. N o 5 / 201 3 E U - k y lp y O n p e r j a n t a i , ja alkamassa on elokuun ja koko kesän viimeinen viikonloppu. Kiasman eteen on parkkeerannut turistibussi. Perässä vedettävien matkalaukkujen pyörät rahisevat asvaltilla. Kun kello tulee varttia yli neljä, bussi on jokaista penkkiä myöten täynnä. Suuntana on Haikon kartano, jossa järjestetään Eurooppanuorten jokavuotinen Linnaseminaari. Seminaari ”kokoaa eurooppanuoret keskustelemaan maanosamme tulevaisuudesta asiantuntija-alustajien johdolla.” Viikonlopun ohjelma on printattu aaneloselle. Alustusten otsikot vilisevät silmissä: Euroopan Sivu 2 8 talous ja talousalueen tulevaisuus. Oppositionäkemyksiä talouspolitiikasta. Euroopan kansalaisuuden teemavuosi. EU:sta paremman työelämän moottori. Alueiden Eurooppa, Suomi ja Euroopan unioni. Linnaseminaari on viikonloppu täynnä Euroopan unionia. V u o n n a 1 9 9 4 , kun useimmat nykyiset eurooppanuoret leikkivät vielä pihalla kirkonrottaa, Suomi valmistautui äänestämään Euroopan unionin jäsenyydestä. Jäsenyyden puolesta kampanjoinut leiri painatti julisteita, joissa kahdesta keltaisesta EU-tähdestä oli väännet- ty hymynaamat. Niille oli aseteltu Suomi-hatut päähän. Kampanja onnistui, 57 prosenttia suomalaisista äänesti kyllä unionille. Kampanjaa vetänyt yhdistys, Eurooppalainen Suomi, jäi elämään. Järjestöön perustettiin nuoriso-osasto, joka nimettiin myöhemmin Eurooppanuoriksi. Eurooppanuorten ensimmäinen kokous pidettiin marraskuussa 1997 ravintola Manalassa. Paikalla olivat muun muassa nykyinen demarikansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri, tämänhetkinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja Urpilaisen tuleva aviomies Juha Mustonen.
YLiO P P iLAS LE H T i ALKuTEKSTiT N o 5 / 20 1 3 S iv u 29
KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Ennen maailmaa parannettiin perustamalla kansainvälisiä solidaarisuusliikkeitä. Nykyään kansainvälisillä järjestöillä parannetaan CV:tä. N o 5 / 201 3 He eivät arvanneet, miten suureksi Eurooppanuorten toiminta vielä paisuisi. 2000-luvun alkuun asti järjestö pysyi pienenä, jäseniä oli muutama kymmenen. Vuosituhannen vaihteen jälkeen se alkoi kasvaa. Viisi vuotta sitten rikkoutui tuhannen ihmisen raja, ja kaksi vuotta sitten ylitettiin jo1 500 jäsenen rajapyykki. Eurooppanuorilla on sisarjärjestöjä kaikissa Euroopan maissa. Niistä vain Saksassa on enemmän jäseniä kuin Suomessa. Vuonna 2004 järjestö lanseerasi kesäseminaarin, jonka nimi on nykyisin Linnaseminaari. Joillekin se on kesän kohokohta. K u n E u r o o p p a n u o r t e n bussi kääntyy Mannerheimintieltä Helsinginkadulle, toiseksi viimeisellä penkkirivillä istuva nuori mies liittyy takapenkkiläisten keskusteluun: ”Olin viikon golfaamassa Kalajoella ja Vuokatissa, ja siellä satoi koko viikon”, mies sanoo penkkien väliin jäävästä raosta. Hän on pukeutunut valkoiseen pikeepaitaan ja vetänyt sen päälle ruskean villapaidan. ”Me ei olla varmaan vielä tavattu. Tommi Arina”, mies esittäytyy. Arina, 30, opiskelee Haaga-Heliassa liiketaloutta kolmatta vuotta. Hän on ollut mukana muissakin järjestön tapahtumissa, kuten ydin- Sivu 30 voimalakierroksella Olkiluodossa ja Euroopparisteilyllä Tukholmassa. Tämä on hänen elämänsä toinen Linnaseminaari. Odotukset ovat korkealla. ”Tämä on kesän pääviikonloppu”, Arina sanoo. Niin on monelle muullekin. Tänä vuonna Linnaseminaarin 50 paikkaa täyttyivät ennätysnopeasti. Tunkua oli niin paljon, että myyntiin pantiin vielä kymmenen 50 euron hintaista seminaarilippua. Osa seminaarin osallistujista on Tommi Arinalle ennestään tuttuja, mutta bussissa on monta uutta naamaa. Kun bussi ylittää Mäkelänkadun, kuulen ensimmäisen kerran v-sanan. Tommi Arinalla on viikonlopulle ainakin yksi selkeä tavoite: ”Teen varmasti verkostoitumista eri ihmisten kanssa.” Samoihin aikoihin, kun suomalaiset sanoivat Euroopan unionille kyllä, suomen kieleen ilmaantui uusi sana. 1990-luvun muotisana oli verkostoitua. Tai verkottua, kuten Kotimaisten kielten tutkimuskeskus suositteli synonyymiksi. Tutkimuskeskuksen sanatietokantaan lisätään uusia sanoja sitä mukaan, kun tutkijat bongaavat niitä. Ensimmäinen osuma verkostoitumiselle on vuodelta 1993, jolloin sana esiintyi Kauppa- lehdessä. Seuraavana vuonna se ilmestyi Helsingin Sanomien sivuille. Verkostot tunkeutuivat pian virkamiestenkin tajuntaan. Opetusministeriön koulutuksen ja tutkimuksen tietostrategiaan vuodelta 1995 kirjattiin: ”Tietoyhteiskunnan kansalaisilta vaaditaan hyvää yleissivistystä, monipuolisia taitoja toimia ja ratkaista ongelmia sekä jatkuvasti muuttuvan ja verkottuvan työelämän vaatimaa ammattitaitoa.” Tämä oli kymmenen vuotta ennen Facebookia. Virkamiehet eivät tienneet, miten tiheäksi työelämän verkosto vielä punoutuisi. E u r o o p p a n u o r e t i s t u v a t kylpylähotellin kongressikeskuksen pitkien pöytien ääressä. He ovat selvästi ihmisiä, jotka silittävät vaatteensa. Huone on täynnä nuoria miehiä, joilla on värikkäitä chinos-housuja, puvunhousuja, parilla farkut. Ja tietenkin kauluspaidat. Naisten kynnet on lakattu nudeilla sävyillä tai värittömällä lakalla. Valkoiseen villajakkuun pukeutunut nuori nainen on asetellut lattialle Pradan mustan laukun. Hän tekee muistiinpanoja lehtiöönsä pyöreällä, selkeällä käsialalla. Eurooppanuorten puheenjohtaja Hanna Harrison, 26, puhuu mikkiin. ”Jotta meillä olisi paremmin aikaa tutustua
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY Emilia Machuca kahvitauolla. Hän on edennyt Eurooppanuorten kattojärjestön JEF:n hallitukseen. Järjestön nimi tulee ranskan sanoista Jeunes Européens fédéralistes eli nuoret eurooppalaiset federalistit. Myös Machuca ilmoittaa olevansa federalisti. littiin keväällä Matti Niemi, Eurooppanuorten puheenjohtaja kahden vuoden takaa. Ennen kuin Kumpula-Natri aloittaa varsinaisen alustuksensa, hän muistuttaa osallistujia nauttimaan toistensa seurasta, ystävystymään ja verkostoitumaan. Ja sinkut varokaa – kuten Jutta Urpilainen, myös Miapetra Kumpula-Natri löysi aviomiehensä eurooppanuorten kautta. N u o r i s o t u t k i m u s v e r k o s t o n tutkija Sofia Laine törmäsi Eurooppanuoriin tarkastellessaan nuorten osallistumista EU:n nuorisopolitiikkaan. Tutkimuksessaan hän käytti aineistona muun muassa Eurooppanuorten jäsenten haastatteluita. Hän uskoo, että yksi syy järjestön suosioon on se, että Eurooppanuorissa pääsee kokeilemaan eri osallistumisen muotoja. Tarjolla on esimerkiksi hallituspaikkoja itse Eurooppanuorissa ja lisäksi järjestön paikallisosastoissa. Kaikille riittää CV-merkintöjä. ”Nuorten matkoja seminaareihin suuriin kaupunkeihin kotimaassa ja myös ulkomaille sponsoroidaan. Järjestön kautta voi pieneltä paikkakunnilta päästä verkostoitumaan isoihin tapahtumiin.” Taas v-sana. Sofia Laineen mukaan verkostot ovat Facebook-sukupolvelle sosiaalista pääomaa, joka tuo turvaa epävarmuuden keskellä. ”Nykyään korkeakoulututkinto ei riitä. Tärkeitä ovat persoona ja se, miten tulee tutuksi ihmisille, joista voi olla hyötyä uralla tai opinnoissa.” L a u a n t a i o n Linnaseminaarin pääpäivä. Ohjelmaa on yhdeksän tuntia. Hengähdystauon tarjoaa ”kahvibuffet” Haikon kartanon konferenssikahvilassa. Kahvijonossa nimi kaikkien huulilla on Tom Packalén, perussuomalaisten kansanedustaja. ”Se oli aika asiatonta. Siis hänhän vertasi Euroopan unionia Neuvostoliittoon!” parahtaa Emilia Machuca. Kyse ei ole siitä, ettei Eurooppanuorissa hyväksyttäisi kriittistä keskustelua. Päinvastoin, siihen jopa kannustetaan. Siihen tähtää tuore kampanjakin, jonka sloganin mukaan EU ”ei ole täydellinen, vaan tähdellinen”. Mutta Neuvostoliitto-vertaus meni jo liian pitkälle. Yleensä keskustelu on asiallista. Eurooppanuoret ovat tottuneita argumentoijia. Suuri osa järjestön aktiiveista on mukana myös jossain poliittisessa nuorisojärjestössä. Tällä kertaa seminaarissa on mukana poikkeuksellisen vähän kokoomusnuoria, sillä Linnaseminaarin S iv u 3 1 N o 5 / 20 1 3 toisiimme, tänä vuonna Linnaseminaari järjestetään ensimmäistä kertaa kolmipäiväisenä”, Harrison sanoo. Hänellä on pitkä vaalea tukka ja metallisankaiset silmälasit. Harrisonin puheenvuoron jälkeen pannaan mikki kiertämään, vuorossa on esittelykierros. Kaikki esittäytyvät englanniksi, sillä eturivissä istuu seminaariin puhumaan kutsuttu Britannian suurlähettiläs Matthew Lodge. Esittelypuheenvuoroissa vilisee erilaisia Eurooppa-järjestöjä: European Movement in Finland, JEF eli Young European Federalists, JEF Helsinki, European Youth of the Capital Area, Model European Parliament. Ja nyt huoneeseen astelee kanarianlinnunkeltaiseen hameeseen pukeutunut kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri. ”There are many many future leaders of Finland and Europe in this room”, KumpulaNatri imartelee yleisöä. ”And I have proof.” Eurooppanuoria on päätynyt töihin esimerkiksi valtiovarainministeriöön, pääministerin kabinettiin ja Olli Rehnin kabinettiin, Kumpula-Natri kertoo. Esimerkiksi valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen – itsekin entinen Eurooppanuorten puheenjohtaja – uudeksi erityisavustajaksi va-
N o 5 / 201 3 KESKiTY Y L iOP P iL ASL E HT i Sivu 32
YLiO P P iLAS LE H T i KESKiTY Eurooppanuorten varapuheenjohtaja Henrik Manner on ollut järjestön toiminnassa mukana vuodesta 2010. Hänen aurinkolaseissaan näkyy puheenjohtaja Hanna Harrison. kanssa samaan aikaan osui Kokoomusnuorten liittokokous. Nykyinen Eurooppanuorten puheenjohtaja Hanna Harrison on ensimmäinen ”sittari” puheenjohtajana, eli poliittisesti sitoutumaton. Mielenkiintoiset keskustelut ovat toiminnan suola: ”Hyvä debatti, verkostoituminen ja loistavat puitteet”, listaa Emilia Machuca kolme tärkeintä syytä osallistua Linnaseminaariin. Mutta nyt ei ole enää aikaa rupatteluun, kahvit kurkkuun ja menoksi. Ohjelma jatkuu, ja nyt on ilmeisesti luvassa sitä hyvää debattia: salissa on alkamassa workshop. J o s o l e t i ä l t ä s i jotain 16 ja 35 vuoden välillä, voit laskea itsesi CV-sukupolveen. Termiä käytti ensimmäisenä Helsingin yliopiston valtio-opin yliopistonlehtori Kari Paakkunainen 2000-luvun alussa ”Enää ei riitä hyvä yleissivistys ja yleinen humanismi. Ollakseen jotain ihmisen on oltava originelli”, Paakkunainen sanoo. Hänen mukaansa nuoret pyrkivät ”meritoitumaan” olemalla mukana erilaisissa järjestöissä. Sillä yritetään kasvattaa uskottavuutta mahdollisten työnantajien silmissä: on oltava aktiivinen; ei riitä, että kirjoittaa CV:hen harrastukseksi kirjojen lukemisen. Paakkunaisen mielestä toinen nimitys CVsukupolvelle on yksilöllisen pakkovalinnan sukupolvi. Nykyopiskelijoiden elämää leimaa mahdollisuuksien loputon kirjo. ”Valinnanmahdollisuuksia on ihmisillä enemmän kuin koskaan. Valintojen tekeminen voi olla ahdistavaa, mutta käytännössä se on pakollista. Hyvän portfolion rakentaakseen ihmisen on valittava oma subgenrensä”, Paakkunainen sanoo. Vihreiden kunnallispoliitikko Erkki Perälä on puolestaan kutsunut tätä sukupolvea epäpoliittiseksi sukupolveksi. ”Korkeakouluopintojeni alussa minulle ja opiskelutovereilleni korostettiin joka välissä verkostoitumisen tärkeyttä. Verkostoitua saattoi esimerkiksi hoitamalla erilaisia luottamustoimia järjestöissä. Monet opiskelutovereistani menivätkin fuksivuonnaan kantamaan kaljaa ainejärjestön virkistystilaisuuksiin”, Perälä on kirjoittanut. Ennen maailmaa parannettiin perustamal- la kansainvälisiä solidaarisuusliikkeitä. Nykyään kansainvälisillä järjestöillä parannetaan CV:tä. K u v i t t e l e n k o , vai eikö kaikilla ole tukka ihan niin suorassa kuin aikaisemmin? On sunnuntaiaamu, ja villeimmät eurooppanuoret ovat edellisiltana valvoneet puoli kuuteen Haikon kartanon laiturilla. Mutta kukaan ei ole ollut liian kännissä: ihmiset ovat täällä vähän varovaisia. Uusiin tuttavuuksiin voi törmätä vielä työelämässä, joten täällä ei sekoilla. Mutta valvominen ottaa veronsa. Onneksi tutkija Tuomas Malisen esitelmä Miksi euroalue on ongelmissa herättää kuulijat. Malinen osoittelee valkotaululle laserilla. Hän puhuu pian julkaistavasta laajasta tutkimuksestaan, jonka johtopäätökset ovat harvinaisen selvät. On vain kaksi vaihtoehtoa: euroalueen on joko hajottava tai EU:sta on tehtävä liittovaltio, jolla on yhteinen talous yhteisine tulonsiirtoineen. Nykyisellään euro ei ole toimiva valuutta, Malinen sanoo. Kovaa puhetta, mutta se ei lannista tunnelmaa. Eurooppanuorten puheenjohtaja Hanna Harrison antaa kiitokseksi puhujalle kynttilän, tarttuu mikkiin ja pitää seminaarin päätöspuheen. Puheessa on luottavainen sävy: ”Asiat muuttuu, menneisyyteen ei olla palaamassa EU:ssa, ainoa suunta on eteenpäin. Olen vakuuttunut, että jos yhdessä tehdään ja ollaan aktiivisia, varmasti saadaan aikaan mielettömiä asioita.” Harrisonin puheen jälkeen Eurooppanuoret pakkautuvat taas bussiin kohti pääkaupunkia. Kesän viimeinen viikonloppu on lopuillaan, seuraavalla viikolla alkaa syksy. Onneksi ystävyys lämmittää. Kotona Facebookissa odottaa kolme uutta ystäväpyyntöä. Y S iv u 3 3 N o 5 / 20 1 3 E n s i m m ä i s e n puheenvuoron ottaa tummaan pukuun pukeutunut Antti Ahonen. Hän nojautuu polviinsa ja sanoo: ”Okei, eli pitäiskö lähteä liikkeelle siitä, että on avoin keskustelu ja heitetään ideoita. Yksi asia, mikä tulee heti mieleen, on demokraattinen legitimiteetti. EU tarvitsee selkeämmät rakenteet”, Tuomas Nirkkonen ottaa ajatuksesta kopin ja jatkaa: ”Ajattelin ihan samaa. Se, että komissio valittaisiin vaaleilla, lisäisi kiinnostusta EU:ta kohtaan”, hän sanoo. Tässä ryhmässä tehtävänä on pohtia, kuinka EU:n päätöksentekojärjestelmästä saataisiin helpommin ymmärrettävä ja avoimempi. Keskustelu soljuu, kaikki saavat suunvuoron. Ryhmässä ollaan yhtä mieltä siitä, että EU:n laajuisten kansalaisaloitteiden tekeminen voisi herätellä kiinnostusta unionia kohtaan. ”Miten olisi kansalaisaloite komission hajottamisesta”, Tuomas Nirkkonen heittää väliin. Kaikki ryhmäläiset nauravat. Sitten ryhmät esittelevät johtopäätöksensä koko salille fläppitaululla. Eteen kävelee valkoisiin pukeutunut nuori nainen. Hän puhuu ”EUkylvyistä”, joita pitäisi tarjota jo tarhaikäisille.
viiMEiSET SANAT Y l iop p il ASl E HT i Kun kulttuuri on muuttunut netissä bittimössöksi, ruuasta on tullut tapa erottautua massasta. A l i M M A l l A p o r TA A l l A " J a n y t k a i k k i vaan kutsumaan muita syömään. Kotiin, kattoterassille, sisäpihalle, puistoon, minne vaan.” Näin kirjoitti kaupunkikulttuuriaktiivi Timo Santala elokuussa järjestetyn Let’s Eat Together -tapahtuman seinälle. Nyt kaikki syömään! Tässä on kaupunkikulttuurin ydinsanoma 2010-luvulla. Let's Eat Together on Ravintolapäivän tapaan yksi nuorten kaupunkilaisten tapahtumista, jotka rakentuvat ruokailun ympärille. Kun nämä nuoret suomalaiset matkustavat, he täyttävät sosiaalisen median ruokaannosten kuvilla. Matkalla ei mennä syömään paikkaan, joka sattuu olevan sopivan kävelymatkan päässä kiinnostavasta taidemuseosta. Ravintoloista on tullut nähtävyyksiä itsessään. Ruoka ei merkitse enää oheistoimintoa. Siitä on tullut vapaa-ajan keskipiste. Minulla ei ole mitään kaupunkikulttuurin monipuolistumista vastaan. Mutta vierastan jatkuvaa puhetta “ruokakulttuurista”. Sillä ruokakulttuuri ei välttämättä tee kaupunkikulttuuria monipuolisemmaksi, vaan voi päinvastoin kaventaa sitä. Ruokakulttuurin kukoistus ja “foodismi” nimittäin vaikuttavat olevan yhteydessä muiden kulttuurinalojen näivettymiseen. H a l o g e e n i l a m p p u j e n valaisemassa tilassa soi 1950-luvun haitarimusiikki. Ihmiset hiippailevat hyllyjen välissä keskittyneen näköisinä. He ihastelevat tavaroita ja poimivat hyllyiltä hartaina paperipusseja. Kluuvin Eat&Joy-maatilatorissa kellään ei tunnu olevan kiire minnekään – nyt nautitaan. Paikka muistuttaa enemmän designliikettä kuin ruokakauppaa. En uskalla koskettaa hillittyjä pakkauksia ilman ostoaikeita. Ilmoitustaululla kauppa ilmoittaa avaavansa pääkaupunkiseudulle pian uusia myymälöitä. Samaan aikaan kymmenet suomalaiset levykaupat Popparienkelistä Tunnelin levyyn ovat lopettaneet. Kirpputoreilla ihmiset myyvät levyjään pois euron tai parin kappalehinnalla. Nämä entiset himokeräilijät ovat tajunneet, että äänitteiden hamstraamisessa on kyse lopulta vain rahvaanomaisesta esineisiin kiintymisestä. Musiikkia, elokuvia ja enenevässä määrin myös kirjoja voi streamata rajattomaan käyttöön vain muutamien eurojen kuukausimaksuilla. Internetissä reseptit ja dieetit ovat kuumempia hittejä kuin uusimmat popsinglet. Lehtien kulttuurijutut vähenevät, koska esimerkiksi taidearviot eivät kerää klikkauksia. Sen sijaan lehdet hankkivat listoilleen bloggareita, jotka raportoivat heleiden kuvien kera elämästään ja ennen kaikkea syömisestään. Vaasan ylioppilaslehden päätoimittaja Ville Paso kirjoitti Facebookissa: ”Mikä tämä juttu on? Nykyisin yleisin puheenaihe ystävien kanssa on ruoka, sen valmistaminen ja suhde maitorahkaan.” Juttu on se, että ruokaa ei voi vielä ladata netistä. Ruokaa ei voi muuttaa biteiksi, ykkösiksi ja nolliksi. Sen hankkiminen vaatii suunnittelua ja fyysistä vaivannäköä. Keskiluokka on aina pyrkinyt erottautumaan massasta kulutusvalinnoillaan. Mutta musiikilla ja elokuvilla ei voi enää erottua. Niiden suhteen ei nimittäin tarvitse tehdä kulutusvalintoja. Ei tarvitse miettiä, käyttääkö viikkorahansa, opintotukensa tai palkkansa Lady Gagan vai The Nationalin uusimpaan levyyn. Molempia voi kuunnella ilmaiseksi netistä niin paljon kuin haluaa. Kun obskuureimpienkin indiebändien musiikki löytyy parin klikkauksen päästä, niiden löytäminen menettää ainutlaatuisuutensa. Musiikkivalikoima muuttuu netissä hengitysilman kaltaiseksi itsestäänselvyydeksi. Kenties siksi nuoret aikuiset määrittelevät identiteettejään ja yrittävät erottua joukosta panostamalla syömiseen. Kun kaikilla on kulttuur ikuluttaja Palstalla opiskelija paljastaa, mitä kulttuuria on päivän aikana kuluttanut. Vuorossa Tuomo Kärkkäinen, kolmannen vuoden tietojenkäsittelytieteen opiskelija, joka piti kirjaa kulutuksestaan elokuisena tiistaina. N o 5 / 201 3 Kello 8:00 Bachia ja Händelia Työmatkalla ratikassa kuuntelin brittiläisen Classic FM -kanavan nettistriimiä. Ohjelmistossa oli muun muassa Bachia ja Händelia. Rauhalliset teokset sopivat täydellisesti auringon säteiden koristamaan Helsingin keskustaan. Kello 8:30–16:30 Groove Salad Töissä kuuntelin välillä SomaFMnettiradion kanavaa Groove Salad. Sivu 34 Sieltä tulee yleensä erinomaista taustamusiikkia lähes mihin tahansa toimintaan. Kello 17:30–22:30 Zombeja ja taloustiedettä Pelailin illalla muutaman tunnin The Walking Dead -tietokonepeliä, jonka tarina ja hahmot pitävät mielenkiintoa yllä. Luin myös pari lukua Peter D. Schiffin kirjaa How an Economy Grows and Why it Crashes. Se on osa projektiani "ota selvää siitä mi- ten maailma toimii". Taustamusiikkina kuuntelin loppuillasta nettiradio Soma FM:n Lush-kanavaa. Sieltä tuli rentoa ja pehmeää musiikkia indiemeiningillä. Sopi täydellisesti suurten asioiden mietiskelyyn. Kello 22:45–23:15: Ambientia Sängyssä kuuntelin puolet Solar Fieldsin albumista Movements. Ambient sopi rauhoittamaan mielen ennen nukahtamista.
Ylio P P ilaS le H T i viimeiSeT SanaT kulttuur iessee Keskiluokka on aina pyrkinyt joka tapauksessa "monipuolinen musiikkimaku", eklektisyyttä haetaan ruuan kuluttamisesta. Ruoka pitää kokea itse paikan päällä. Siihen pitää kuluttaa rahaa. Siksi se vaikuttaa myös internetissä erityiseltä. Todellinen edelläkävijä lähettää sosiaaliseen mediaan päivityksiä popup-bistrosta tai reseptistä, jonka nimestä kukaan kaveri ei ole vielä kuullut. Roskaruuankin syömistä kelpaa mainostaa ironisena kuriositeettina. M i l l o i n r u o k a a l k o i syrjäyttää muuta kulttuuria? Sanoisin, että viimeisen viiden vuoden sisällä. 1990-luvulla Jyrki, Lista ja Music Television näyttivät popmusiikkiohjelmia useita tunteja päivässä. Mutta kun avaan television 2010-luvulla, näen julkkiskokin liekittämässä kengurupihviä. Kun ysärillä lapset haaveilivat Tenavatähteen pääsystä, vuonna 2013 he pyrkivät Junior Master Chefiin. Ruokakeskeisyys näkyy myös yliopistossa. Kaksi vuotta sitten Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellinen tiedekunta perusti ruokakulttuurin professuurin, jotta alan arvostus nousisi Suomessa. Sen jälkeen perustettiin ruokakulttuuriin sivu- ainekokonaisuus, johon haki viime vuonna motivaatiokirjeellä 32 opiskelijaa eri tiedekunnista. Käyttäytymistieteellisestä tiedekunnasta kerrotaan, että ruokakulttuuria ja kotitaloutta opiskelemaan hakeneiden määrä on kasvanut lyhyen ajan sisällä rajusti. Samaan aikaan esimerkiksi taiteidentutkimuksen alasajosta on tullut yliopistolla yleinen vitsi. Pari vuotta sitten kirjallisuustieteen ja estetiikan aineopetusta vähennettiin 30 opintopisteen verran resurssipulaan vedoten. Ja ehkä yliopiston kuuluukin vastata kysyntään: jos ihmiset haluavat perehtyä perinteisten taiteenalojen sijaan ruokakulttuuriin, kenties yliopiston pitää tarjota heille se mahdollisuus. Mutta minusta loputon keskittyminen ruokaan on tylsämielistä omaan hyvinvointiin ja lihallisiin nautintoihin keskittymistä. En usko, että ruokahifistely voi koskaan tehdä aivoille samaa kuin taide. Hengen ravintoa ei voi korvata ruumiin ravinnolla. Siitä huolimatta me tunnumme seisovan jääräpäisesti Maslow’n tarvehierarkian alimmalla portaalla ja kutsuvan muitakin luoksemme alas: nyt kaikki syömään! erottautumaan massasta kulutusvalinnoillaan. Mutta musiikilla ja elokuvilla ei voi enää erottua. teksti iida Sofia hirvonen S u r u l l i n e n J a S m i n e - r o u va loukattuna virheen, yhden väärän puhelinsoiton. Laskunmaksu alkaa: makea elämä loppuu, Xanax-lääkettä kuluu ja kallis aitovillajakku alkaa nuhjaantua. Raha pilaa kaiken, Allen kertoo meille uusimmassa elokuvassaan. Tai ehkä lopulta on kyse siitä, että nainen jätti antropologian opintonsa kesken. teksti Johanna mitJonen kuva Cinema mondo Woody Allenin elokuva Blue Jasmine elokuvateattereissa nyt. S iv u 3 5 n o 5 / 20 1 3 Tragedian ja komedian välillä on vain pieni ero, oikeastaan vain neljä kirjainta sanojen alussa. Woody Allenkin tietää tämän. Hänen uusin elokuvansa Blue Jasmine kertoo finanssikriisin jälkeisestä ajasta Amerikassa, jossa ahneus on saavuttanut lakipisteensä. Näyttelijä Cate Blanchettin aristokraattinen olemus sopii täydellisesti elokuvan pääosassa olevan hienostorouva Jasminen rooliin. Nainen on elänyt yltäkylläisyydessä ja nauttinut jokaisesta sekunnista. Silkki tuntuu hyvältä ihoa vasten, kuten myös viikonloppuloma Wienissä. Nuhruinen sisko nolottaa, ja työnteko on tarpeetonta. Mutta kaikki muuttuu, kun Jasmine tekee m i n ie s s e e
viiMEiSET SANAT Y l iop p il ASl E HT i maailman paras Palstalla etsimme parasta asiaa. Mikä oN MAAilMAN p A r A S vä r i ? P a l j o n e n n e n kuin opimme kirjoittamaan, osaamme nimetä lempivärimme. Lautapelissä valitsemme ahnaasti nappulamme ja suutumme, jos toinen vie meidän värimme. Tulkitsemme jatkuvasti ympäristöstämme erilaisia värikoodeja ja valitsemme niitä itse joka aamu vaatekaapilla. Värit kantavat sisällään valtavan määrän symboleja. Tosiasiassa värit ovat valoa, näköjärjestelmämme tuottamia aistimuksia. Ne eivät ole absoluuttisia. Onneksi se ei kuitenkaan estä kiistelemästä makuasioista: mikä on väreistä se kaikkein parhain? Musta Mert Otsamo, vaatesuunnittelija ”Musta on paras väri, koska se sisältää kaikki muut värit: kaikkea sekoittamalla saadaan mustaa. Moni on sitä mieltä, ettei musta ole väri ollenkaan, mutta minä ajattelen sen värinä. Se on värinä neutraali: sopii kaikille eikä ärsytä ketään. Musta imartelee eri vartalotyyppejä ja sopii kaikkiin tilaisuuksiin. Tai no, kesähäihin en sitä naiselle pukisi. Mustaa voi asustaa helposti ja se on myös hyvä pohjaväri. Käytän itse paljon mustaa. Jos pitäisi näkemättä sanoa, että mikä väri ihmiselle sopii, valitsisin mustan. Suhteeni mustaan on kehittynyt vuosien aikana. Jossain vaiheessa pyrin käyttämään värejä. Muut ihmiset sanoivat, että ’kun kasvat, opit käyttämään värejä’. Mutta ei siinä niin käynyt. Mä luotan mustaan kuin luottoystävään. Monille musta edustaa kuolemaa ja surua, mutta mulle se on paljon muuta. Se on voimakas väri, joka huokuu voimaa. Sen avulla voi halutessaan joko sulautua massaan tai herättää huomiota, olla uhkaava. Musta antaa mahdollisuuksia, joita muut värit eivät anna. Se antaa tilaa persoonalle.” N o 5 / 201 3 Punainen Marika Raike, maalivalmistaja Tikkurilan design-päällikkö ”Maailman paras väri on punainen, koska se on rakkauden väri. Se on väri, jonka ihmissilmä näkee ensimmäisenä ja viimeisenä, mustan ja valkoisen ohella. Punainen symboloi intohimoa ja sopii käytettäväksi silloin, kun halutaan herättää huomiota. Jos haluat olla ihmisjoukon keskipiste, pukeudu punaiseen! Sisustuksessa punainen sopii käytettäväksi pieninä palasina. Isoina annoksina se on selkeä statement, individualistin valinta. Suurina massoina punainen ei oikein ole edukseen – se saa ihmiset levottomiksi. Punaisessa on paljon vaihtoehtoja: vaaleanpunaisella on ihan eri viesti kuin tummanpunaisella. Omassa pukeutumisessani korostuu suojaväri musta, anonyySivu 36 mi työvaate. Mutta pieninä annoksina punainen tuo itsevarmuutta. Syksyä kohti katse alkaa aina kiinnittyä luumunpunaiseen, burgundiin ja syvään viininpunaiseen. Olen miettinyt, että miltä tuntuisi jos kaihi veisi värinäön. Ehkä siihen pikku hiljaa tottuisi. Mutta on vaikea kuvitella maailmaa ilman värejä. Ihmiset, joilta on leikattu kaihi, ovat sanoneet että se on kuin saisi uuden elämän.” Vihreä Arto Haapala, Helsingin yliopiston estetiikan professori ”Kaikki värit miellyttävät jossain kontekstissa. Itselleni mieluinen väri on erityisesti vihreä. Vihreä liittyy luontoon, puihin ja kasveihin. Se on elävä väri. Keväisin vihreä kehittyy ja esiin tulee paljon eri vihreän sävyjä. Siitä on tehty tutkimuksiakin, että jos ikkunasta näkyy vihreää, on sillä elvyttävä vaikutus. En muista olenko tykännyt vihreästä aina. Varmaankin. Luonto on aina ollut minulle tärkeä. Aika usein valitsen lautapelissäkin vihreän tai sinisen nappulan. Värit ovat minulle tärkeitä. Jos maailma olisi mustavalkoinen, todellisuus olisi hyvin erilainen, sillä värit ja valo vaikuttavat ihmisen mielialaan. Mutta ei parhaasta väristä voi laittaa debattia pystyyn. Muutamat fysiologiset seikat värien vaikutuksista ovat kiistattomat, mutta ihmisen värimieltymykset voivat vaihdella vuodenaikojenkin mukaan.” lacca garanza scura Nanna Susi, kuvataiteilija ”Jos on pakko valita jokin väri, sanon lacca garanza scura, eli verenpunainen. En ole punainen, sininen, vihreä tai keltainen ihminen. Olen epäväri-ihminen. Pidän värien ristiriidoista ja tietynlaisesta häilyvyydestä. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni lempivärini oli punainen. Monta vuotta sitten maalasin kuukausikaupalla isoa tulipunaista maalausta eikä siitä tullut millään valmista. Lopulta menetin työn kanssa yöuneni. Punainen rupesi kummittelemaan, olin niin levoton, että kotona peitin kaikki huonekalut ja esineet valkoisilla lakanoilla. Punainen kävi hermoon, olin tulla hulluksi. Maalasin punaisen päälle kaikkia mahdollisia värejä. Halusin peittää sen. Ja se pirun punainen puski ja kuulsi aina läpi, vääristäen päälle maalatut kerrokset. Loppujen lopuksi ihastuin siihen. Tai kenties rakastuin. Olen oppinut, että jos joku väri ärsyttää kohtuuttomasti, sitä kohti kannattaa mennä, koska useimmiten sieltä juuri löytää jotain ihan uutta ja löydöistä tulee lumoutunut olo. Värit merkitsevät minulle hengissä olemista.” te k s t i a n n a b r ot k i n k uva u l l a d o n n e r
YliO P P ilaS le H t i 2000-luvun piti olla Suomen kukoistuksen vuosituhat. Nokiasta virtasi maito ja hunaja. Koululaiset täyttivät monivalintatehtäviä ja todistivat, että Suomen peruskoulu on maailman paras. Pääsimme viimein eroon vaatteisiimme kiusallisesti tarttuneesta ItäEuroopan tuoksusta. Halusimme olla Euroopan Japani ja Yhdysvallat. Kunnes tultiin 2010-luvulle. Nyt maamme uudet painopisteet ovatkin koulutuksen ja huipputeknologian sijaan alkutuotanto, halpatyövoima ja koulutustason laskeminen. Nämä ovat niitä "rakenteellisia uudistuksia", joita meistä manataan esiin kuin saatanaa kuoripojasta. Usko alkutuotantoon lähtee jefegallerian ylimmältä hyllyltä, kuten banaanivaltiossa kuuluukin. Presidentti Niinistön mukaan kaivosteollisuus on uusi Nokia. Sauli on tosissaan, sillä hän on itsekin sijoittanut rahojaan Talvivaaraan. Kaivosyhtiö käyttää sellaista biokasaliotusprosessia, jota ei ole vielä saatu toimimaan missään muualla maailmassa. Mutta meillä se onnistuu, ehkä! Posiva sen sijaan haluaa haudata puolet Euroopan ydinjätteestä Suomen kallioperään nikkaroimaansa Onkaloon – tämä on banaanivaltion käsitys palvelutuotannosta. Lisäksi käynnissä on liuta sosiaalisia uudistuksia, joilla Suomesta saa- ko l u m n i E R A N T I daan uskottavasti korkeintaan Euroopan Liberia. Urpilainen, Katainen, EK ja Akava vaativat lähes yksissä tuumin yleistä ansiotason laskua, jotta suomalainen teollisuus muuttuisi kilpailukykyisemmäksi. Samaan aikaan Valtion taloudellista tutkimuslaitosta johtava Juhana Vartiainen ja vihreä tilastomaahinen Osmo Soininvaara kaipaavat Suomeen lisää matalapalkkatyötä. Valtiovarainministeriö puolestaan haluaa muuttaa opintotuen opintolainaksi, ja näkee siitä väistämättä seuraavan koulutustason laskun oikeastaan ihan hyvänä asiana. Yksittäin tarkasteltuina jokainen näistä ehdotuksista on vain ajatus tuhansien muiden joukossa. Mutta yhdessä niistä muodostuu uusi uljas suunta koko Suomelle. Laskekaamme koulutustasoa, panostakaamme halpatyövoimaan, hautokaamme muiden ydinjätteet kallioperäämme. Hylätkäämme kaikenlainen haihattelu yliopistoissa ja startupeissa ja ryhtykäämme toimeen! Kyllä Suomesta näillä eväillä banaanivaltion saa. viimeiSet Sanat B a n a a n i n l a S ta a j i e n m a a teksti VEIkko ERANTI Kirjoittaja on demokratiatutkija, joka kaivelee Suomea banaanivaltion alta kuvitus ANTTI GRUNDSTéN sanottua Palstalla julkaistaan mielipiteitä. “Heteroudesta ei saa olla ylpeä, koska me olemme käytännössä vähemmistönä. Vaikka olemme oikeasti enemmistö. Ei tarvi kun mediaa seurata, niin ei heteroista puhuta sanaakaan.” n o 5 / 20 1 3 Hetero Priden puuhamies Jani Salomaa kommentoi Ylen jutussa Liikaa homotusta elokuussa. S iv u 3 7
viimEiSET SaNaT Y l ioP P il aSl E HT i #lomalla. kolumni SOMELIER ”Olen lomalla! Hiljenen vähän täälläkin”, entinen kollega twiittasi heinäkuussa. Aikuisten sähköposteissa poissaoloilmoitukset ovat kohtelias tapa ilmoittaa, että viestittämäsi asia ei etene minun työpöydältäni vähään aikaan. Mutta poissaoloilmoitus sosiaalisessa mediassa? Olin ajatellut, että some on se kahvihuone, jossa liketetään lomakuvia, hihitellään iltapäivälehtien otsikoita tai kiirehditään kimpaantumaan, jos joku erehtyy sanomaan ”ämmämäinen” tai ”opintotukiuudistus”. Kuinka itseriittoinen on oltava ilmoittaakseen, että koettakaahan pärjätä ilman jakamiani kissavideoita vähän aikaa? Pohdin asiaa ääneen Twitterissä: pitääkö some-lomasta informoida? Nuori mies Vaasasta vastasi kärppänä: ”Ehkä kannattaa, jos aikoo pitää useamman viikon tauon Twitteristä. Itse lopetan seuraamisen, jos ei twiittaa aktiivisesti.” En tuntenut miestä, mutta profiili kertoi, että hän oli twiitannut yli 30 000 kertaa – keskimäärin 18 kertaa päivässä neljän ja puolen vuoden ajan. Jäin miettimään, onko virtuaalinen kahvihuone kehittynyt niin, että puheenvuorojen määrä on tänä päivänä tärkeämpi kuin niiden sisältö. Heinäkuussa julkaistu valtionpäämiesten sosiaalisen median käyttöä arvioiva Twiplomacy-tutkimus nosti Alexander Stubbin otsikoihin Euroopan eniten – ei parhaiten – twiittavana ministerinä. Newsfeedejä selatessa on helppo huomata, että yksittäinen päivitys hukkuu hetkessä somekohinaan. Tullakseen huomatuksi on kai parempi suoltaa jatkuvasti uusia päivityksiä kuin punnita sanojaan niin tarkasti, että ajatuksensa saisi muotoiltua kerralla, järkeilin. ”Poikkeuksia voi aina olla, mutta mulle on tärkeää, että osallistuu jotenkin keskusteluun muiden kanssa”, nuori mies Vaasasta selvensi. Samalla mieleen muistui toinen twiitti toukokuulta: ”Onnittelut @RVenalainen – kenties kolmannen twiitin aika?” ilkkui toimittaja Johanna Vehkoo, kun Riikka Venäläinen valittiin Helsingin Sanomien päätoimittajaksi – ilman merkittävää Twitter-presenssiä. Vehkoon twiitti sai 5 retweettausta ja 3 suosikkileimaa. Huokaisin. Aivan kuin Venäläisen ammatillista osaamista olisi heikentänyt kahvipöytäpölötyksen puute. Mutta kenties onkin niin, että sosiaalinen media on muuttumassa kahvihuoneesta työhuoneeksi. Siellä yhteisiin keskusteluihin osallistuminen ei ole viihdykettä vaan osa toimenkuvaa. #duuni #verkostot Mutta poissaoloilmoitus sosiaalisessa mediassa? @LauriKorolainen Kirjoittaja on viestintäkonsultti, joka lomaili kesällä liian vähän. s y ys k u u n vo i m a l a u s e Etsimme elämänohjeita graduista. N o 5 / 201 3 ”Ruoka kiinnittää ihmisen sosiaaliseen, kulttuuriseen ja luonnolliseen elinympäristöönsä. Hyvä ruoka merkitsee hyvää elämää, joka eletään sopusoinnussa maailman kanssa.” Ruoka, ruumis, yhteisö – Pyhät rajat hyvän ja oikean ruoan diskursseissa. Raippalinna Liia, 2013, uskontotieteen pro gradu -työ. Sivu 38
YLiO P P iLAS LE H T i Rumpali Dimitri Pailea (kuvassa vasemmalla) väsyttää New Yorkin metrossa. Hän on edellisenä päivänä valvonut keikalla paikallisella Knitting Factory -klubilla. Suomalaisessa Beastmilkyhtyeessä soittava Paile on matkalla Brooklyniin. Hänen vieressään istuu bändin kitaristi Juho Snell. Ylihuomenna on bändin oma ensimmäinen New Yorkin -keikka Union Pool -klubilla. Sen jälkeen nelihenkisellä, apokalyptista postpunkkia soittavalla yhtyeellä on edessään viiden tunnin automatka Salemiin. Siellä äänitetään yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto Converge-yhtyeen kitaristin ja tuottaja Kurt Balloun luona. Yhteistyö syntyi sattumalta. Hc-punkkia ja metallimusiikkia aiemmin tuottaneen Balloun bändin basisti kuuli Beastmilkin musiikkia ja ehdotti Ballouta äänittäjäksi. Beastmilkin ensimmäinen levy ilmestyy helmikuussa. viiMEiSET SANAT s iv u h e n k i lö teksti Johanna MItJonen kuva ValtterI arIno S iv u 3 9 N o 5 / 20 1 3 Valtteri Arino on Beastmilk -yhtyeen basisti. Bändikuvien lisäksi hän valokuvaa purjehtiessaan.
Akateeminen Fillarifestari 23.9. Laita kypärä päähän ja polje kampukselle! Tarjouksia kypäräpäille - kahvi 1e - 300 ensimmäiselle Tiedekulman logolla varustettu satulasuoja - 200 ensimmäiselle hedelmä Kirpputori - Tule myymään turhat tavarasi tai tekemään löytöjä pihakirppikselle Porthanian eteen - Myyntipöydät vapaasti saatavilla Porthanian UniCafesta Prologin pyöränhuolto klo 12-16 - Tule korjaamaan pyöräsi asiantuntijoiden avustuksella! Ohjelmassa päivän aikana: - Paras pyöräteline -äänetys: testattavana erilaisia malleja - Unisportin verryttelyjumppaa tasatunnein - Tietoa yliopiston tarjoamista suihkutiloista, pyörätelineistä ja säilytyslokeroista - Tietoa kaupunkivaikuttamisesta ja pyöräilystä pääkaupunkiseudulla Tapahtuman järjestävät Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY Helsingin yliopisto Tiedekulma Rosebud Gaudeamus Kirja&Kahvi Unisport Tiedekulmassa - Klo 16-18 Tiedekulmassa HYYn järjestämää ohjelmaa Rosebudin pop up -kirjamyymälä - Mukana kirjailijavieras Pyöräilijöiden tapahtumapäivä Porthanian aukiolla ja Tiedekulmassa 23.9. klo 12-18. Tietoa, tarjouksia ja tekemistä pyöräilijöille ja pyöräilystä kiinnostuneille opiskelijoille. Helsinki Climate Forum: Arctic Urgency – ilmastoseminaari 28.9. Päärakennuksen pieni juhlasali (Fabianinkatu 33) klo 9-20. Vapaa pääsy. Helsinki Climate Forum alkaa, kun huippupuhujien keynote-puheet, paneelit ja väittelyt siivittävät osallistujat ilmastonmuutoksen realiteetteihin, arktiseen näkökulmaan ja pohjoiseen politiikkaan. Iltapäivällä käynnistyvät järjestöjen työpajamessut, joissa jokainen voi löytää itselleen sopivan tavan ilmasto- vaikuttamiseen. Ilta huipentuu esityskilpailuun, elokuvafestivaaleihin ja ilmastoillallisiin. Järjestäjänä HYYn Ympristövaliokunta yhteistyössä Helsingin yliopiston, Aalto-yliopiston ja Lapin yliopiston kanssa. ” Haluamme näyttää, mitä kampusalue voisi olla ilman autoja – kampus, jonka täyttää elämä, ei autot.” Ella Keski-Panula, HYYn yhteiskunnallisen vaikuttamisen valiokunnan jäsen Näe Kansallisteatterin Patriarkka opiskelijahintaan Kansallisteatteri tarjoaa HYYn jäsenille liput 10 euroa/kpl Patriarkka-näytelmään. Etu on voimassa näytöksissä la 7.9, la 14.9 sekä la 21.9 kello 19.00. Lisätietoa HYYn nettisivuilla (Etusivu Ajankohtaista) HYY esittää: Rakkautta ja Anarkiaa -leffafestivaaleilla 19.-29.9. opiskelijasarja sekä alennuksia HYY tarjoaa jäsenilleen liput erikoishintaan: 11 lipun sarjakortti 65 euroa (norm. 70 euroa). Festareiden yhteydessä esitetään opiskelijasarja Bio Rexissä ma 23.9.-pe 27.9. klo 16.00, jolloin lipun hinta HYYn jäsenille on 4 euroa (norm. 8 euroa). Edut opiskelijakortilla. www.hiff.fi YTHS ottaa käyttöön asiointitilin 1. syyskuuta alkaen YTHS ottaa käyttöönsä syyskuun alusta alkaen Kansalaisen asiointitilin. Asiointitilin avulla voi viestiä YTHS:n kanssa hoitoon liittyvistä asioista netin yli suojatusti missä ja milloin vain. Asiointitilin luontiin tarvitaan pankkiyhteydet. Lisätietoa: www.yths.fi VIRALLISTA Jannica Aalto ja Jussi Nuortimo yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi Ylioppilaskunnan edustajisto valitsi kokouksessaan 27.8. Helsingin yliopiston hallituksen opiskelijajäseniksi kaksivuotiskaudelle 2014-2015 maantieteen opiskelija Jannica Aallon ja talous- ja sosiaalihistorian sekä teologian opiskelija Jussi Nuortimon. Yliopiston hallitus on yliopiston ylin päättävä toimielin, joka päättää muun muassa yliopiston strategiasta, talousarviosta sekä monista periaatteellisesti tärkeistä asioista.