5 / 2014 SEURAA MINUA ALEXANDER STUBBIN KOKOOMUKSESSA TIEDETÄÄN, MITEN POLITIIKKA BRÄNDÄTÄÄN. S.22
I L M O I T U S Nainen, oletko kiinnostunut hedelmällisyysterveydestäsi? Kirjoittajat: lapsettomuuslääkäri Katriina Johansson, Fertinova Helsinki ja kätilö ylempi (AMK) Päivi Aitos, Fertinova Turku. lion korjaaminen voi parantaa hedelmällisyyttä, etenkin jos taustalla on liian yksipuolinen ravinto. Tupakointi vauhdittaa kypsymättömien munasolujen tuhoutumista, munasolujen määrä vähenee, niiden laatu heikkenee ja munasarjan hedelmällinen ikä lyhenee. Runsas alkoholin käyttö heikentää hedelmällisyyttä. Pitkäaikainen kannabiksen käyttö vaikuttaa hormonitasapainoon ja aiheuttaa ovulaatiohäiriöitä. Sukupuoliteitse tarttuvat tulehdukset, erityisesti klamydia, voivat vaurioittaa munanjohtimia. Elämäntapojen lisäksi perussairaudet tai esim. lapsuudessa sairastettu pahanlaatuinen tauti sekä lääkitykset voivat vaikuttaa hedelmällisyyteen. Fertinova – klinikoiden asiantuntijat ovat valmiita auttamaan Sinua, jos haluat ryhtyä munasoluluovuttajaksi tai hedelmällisyyteen liittyvät asiat mietityttävät. Tärkein hedelmällisyyteen vaikuttava tekijä on ikä. Naisen hedelmällisyys heikkenee nopeasti jo 30 ikävuoden jälkeen ja jyrkemmin yli 35-vuotiaana. Tämä johtuu munasarjojen ikääntymisestä. Naisella kaikki munasolut ovat olemassa syntymästä saakka ja suurin osa niistä on tuhoutunut jo murrosikään tultaessa. Munasolujen määrän vähenemisen lisäksi niiden laatu heikkenee iän myötä. Iän lisääntyessä myös hedelmöityshoitojen onnistuminen omilla munasoluilla heikkenee. Ikään liittyvää hedelmällisyyden alenemaa ei voi pysäyttää tai kontrolloida. Yksilöllinen vaihtelu on kuitenkin huomattavaa. Vastaanotolla hedelmällisyyttä voidaan arvioida lääkärin tekemällä munasarjojen ultraäänitutkimuksella gynekologisen tutkimuksen yhteydessä sekä verikokein. Terveet elämäntavat suojaavat hedelmällisyyttä. Sekä yli- ja alipaino että pakonomainen liiallinen liikunta heikentävät hedelmällisyyttä aiheuttamalla kierto- ja ovulaatiohäiriöitä. Myös stressi voi hetkellisesti heikentää hedelmällisyyttä. Ruokava- Hedelmällisyysterveydestään voi jokainen huolehtia välttämällä tupakointia, pitämällä painon normaalina, liikkumalla sopivasti ja huolehtimalla sukupuoliteitse tarttuvien tautien ehkäisystä. Lapsen saamisen mahdollisuus tulevaisuudessa saattaa mietityttää, vaikkei raskaustoive olisi vielä ajankohtainen. Me Fertinovassa autamme mielellämme hedelmällisyysterveyteen liittyvissä kysymyksissä ja annamme hedelmällisyysneuvontaa. ANNA LAHJAKSI ELÄMÄ – TULE MUNASOLULUOVUTTAJAKSI! Munasoluluovutus on lahja pitkään lapsettomuudesta kärsineelle pariskunnalle. Joskus se saattaa olla heidän viimeinen toivonsa saada oma lapsi. He joutuvat usein odottamaan pitkään sopivaa munasoluluovuttajaa, koska luovuttajista on suuri pula. Munasoluluovuttajan tulee olla terve, normaalipainoinen 20-35 -vuotias nainen, jolla ei ole vakavia perinnöllisiä sairauksia suvussa. Tärkeää on luovuttajan halu auttaa lapsettomia pariskuntia. Luovuttaminen on aina vapaaehtoista. Ensimmäinen askel kohti luovutusta on puhelimitse tai klinikalla hoitajan kanssa käytävä keskustelu. Hoitaja kertoo, miten luovutus tapahtuu, mitä tutkimuksia tehdään ja vastaa mielellään kysymyksiin. Tämän jälkeen on lääkärin vastaanottokäynti, jossa käydään läpi luovuttamiseen liittyviä terveysasioita ja tehdään myös gynekologinen tutkimus. Ennen luovutusprosessin alkua luovuttaja tapaa vielä psykologin. Psykologi antaa neuvontaa ja mahdollisuuden pohtia luovutusta eri näkökulmista. Päätös luovuttamisesta kannattaa aina tehdä harkiten. Jos yhtään epäröi, asiaa on hyvä vielä miettiä rauhassa. Munasoluluovuttajalla on missä vaiheessa tahansa mahdollisuus keskeyttää FERTINOVA KLINIKAT HELSINKI • Unioninkatu 13 (5. kerros) • 00130 Helsinki • puh. 030 633 3850 • fax. 030 633 3852 • info.helsinki@fertinova.fi TURKU • Yliopistonkatu 15 B 16 • 20100 Turku • puh. 030 633 3780 • fax. 030 633 3782 • info.turku@fertinova.fi TAMPERE • Keskustori 1 A 9 • 33100 Tampere • Finland • puh. 030 6333750 • fax 030 6333752 • info.tampere@fertinova.fi JYVÄSKYLÄ • Keskustie 18 D 1 • 40100 Jyväskylä • puh. 030 633 3880 • fax. 030 633 3882 • info.jyvaskyla@fertinova.fi luovutus syytä ilmoittamatta. Luovutushoidon keskeytyminen voi kuitenkin vastaanottajalle olla suuri pettymys ja se voidaan kokea menetyksenä. Ensimmäisellä luovutuskerralla munasoluluovuttajalta tutkitaan verinäytteestä kromosomit eli katsotaan, että hänellä on normaali naisen kromosomisto. Jokaisen luovutuskerran yhteydessä luovuttaja tutkitaan myös veri- ja sukupuoliteitse tarttuvien tautien varalta (hepatiitti B ja C, HIV, kuppa, klamydia ja tippuri). Infektiotaudit testataan, jotta luovutushoito voidaan toteuttaa. Hoito alkaa munasoluluovuttajan ja vastaanottajan kuukautiskiertojen yhteensovittamisella. Tähän käytetään muun muassa e-pillereitä. Kun luovuttajan ja vastaanottajan kuukautiskierto ovat samassa aikataulussa, voidaan varsinainen lääkehoito aloittaa. Munasoluluovuttaja käy läpi pistoshoidon, jonka aikana otetaan joka päivä samaan aikaan hormonipistos munarakkuloiden kasvattamiseksi. Munarakkuloiden kasvua seurataan 2–3 kertaa tehtävällä ultraäänitutkimuksella. Kun munarakkulat ovat kasvaneet riittävän suuriksi, tehdään suunnitellusti munasolupunktio. Punktio on lyhyt toimenpide, jonka aikana luovuttaja on hereillä ja hänelle annetaan suonensisäisesti lääkkeitä jotka rentouttavat ja vievät suurimman osan kivusta pois. Punktion jälkeen klinikalla on hyvä levätä ja lähteä kotiin vasta, kun vointi sen sallii. Toimenpidepäivä on aina sairauslomaa. Punktion jälkeen liikuntaa kannattaa harrastaa rauhallisemmin noin viikon ajan. Aikaa tähän hoitoprosessiin kuluu noin 2–3 viikkoa. Munasolujen vastaanottaja saa tietää luovuttajasta etnisen taustan, pituuden, silmien ja hiusten värin. Luovuttajaksi ryhtyvä rekisteröidään Suomessa VALVIRA:n ylläpitämään sukusolujen luovutusrekisteriin. Luovutushoidosta mahdollisesti syntyneellä lapsella 18 vuotta täytettyään on oikeus saada tietää luovuttajan henkilöllisyys. Munasolunluovuttajalle maksetaan hedelmöityshoidoista tehdyn asetuksen perusteella 250 € korvaus vaivannäöstä ja kaikki luovutuksesta hänelle aiheutuneet kustannukset, kuten matkakulut ja ansionmenetyksestä aiheutuvat kulut. Hoidot, tutkimukset sekä lääkkeet ovat luovuttajalle täysin maksuttomia. Jos haluat lahjoittaa elämän ja ryhtyä munasoluluovuttajaksi tai haluat saada asiantuntija-arvion tämän hetkisestä hedelmällisyydestäsi, ota rohkeasti yhteyttä. ELÄ MÄ NT EH TÄVÄNÄ UU SI EL ÄM Ä
Todellisuuden tutkimuskeskus esittää: Toisaalla, samaan aikaan... Esitys, jossa pidetään kolmea villapaitaa päällekkäin, tanssitaan tšetšeenitansseja, kun samaan aikaan toisaalla Barbie ja Ken pussaavat 11 kertaa kolmessa ja puolessa minuutissa. Kontissa, Suvilahden takapihalla. Ensi-ilta: 8.10.2014 klo 20.00 | Liput toimituskuluineen alkaen: 22 / 13,50 € Kaksi yhden hinnalla 30.9. mennessä! www.tiketti.fi | Esitys on osa Mad Housen 1. kauden ohjelmistoa Lisätiedot ja muut esitysajankohdat: www.todellisuus.fi Ensi-ilta 8.10.2014 Opiskelijaliput 16€ (norm. 30€) www.kom-teatteri.fi Opiskelijoiden omistama BOTTA ON! | | | Museokatu 10 | www.botta.fi Ma - Pe 11 - 04 La 14 - 04 Su - Ti 15 - 01 Ke - La 15 - 03 To us en su u L ai TiL Tilaa juhlia! myynti@botta.fi Oman maan mansikeilta Lounaslis ta ja karttah t a ku : hyyravin tolat.fi Hyvän lounaan painikkeeksi meillä tarjotaan maitoa vain suomalaisilta tiloilta. Pe - La 22 - 04 Lahjoita mahdollisuus uudelle elämälle Muutenkin keittiöidemme tähtiä ovat loistavan henkilökuntamme ohella suomalaiset raaka-aineet, luomua ja Reilua kauppaa unohtamatta. Pidetään lippu korkealla. Lahjoitetut sukusolut ovat kallisarvoisia, niistä on pulaa. Jos olet 18–35-vuotias terve nainen tai 18–45-vuotias terve mies, voit olla sopiva lahjoittajaksi. Tule kuulemaan lisää sukusolujen lahjoittamisesta tiistaina 23.9. klo 18.00 Dextra Lapsettomuusklinikalle. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu. www.dextralapsettomuusklinikka.fi Dextra Lapsettomuusklinikka, Saukonpaadenranta 2, 4. krs, Jätkäsaari, 00180 Helsinki • 045 7733 9997 • (09) 560 16300 • ivf@dextra.fi
5 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 okoomuksen brändinrakennuksen suurin voitto on ollut se, että puolue on onnistunut luomaan itsestään kuvan joukkona, joka ymmärtää muuttuvaa maailmaa paremmin kuin kukaan muu. Maassa, jossa hyvinvointiyhteiskunta pitäisi rakentaa uudelleen, juuri tällainen puhe vetoaa. Kun esimerkiksi puolueen tuore sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty selittelee verokikkailuaan, hän tietää tasan tarkkaan, mistä narusta on viisainta vetää. Hän puhuu työelämän muutoksesta ja kasvavasta itsensä työllistäjien ryhmästä, uudesta tavasta tehdä työtä, joka liikkuu jossain vanhanmallisen yrittäjyyden ja palkkatyön välimaastossa. Räty tekee itsestään pahiksen sijaan muutosta ymmärtävän jumalan, joka kertoo, mistä tässä nyt herranjestas on kysymys. Osalta puhe menee ohi – he leimaavat Rädyn elitistiksi. Mutta riittävän monelle se iskee juuri sinne minne hän haluaakin. Se, että pääministeri Stubb saapuu tiedotustilaisuuteen polvipituisissa sortseissa, ei heikennä pääministeri-instituutiota vaan vahvistaa sitä kuvaa, jonka kokoomuslaiset haluavat itsestään luoda. Stubbin sortsit kun ovat joka tapauksessa paremman näköinen valinta kuin Antti Rinteen vinksallaan oleva solmio. J U K K A Kun talouskriisi puhkesi kunnolla vuonna 2008, Suomessa alkoi hysteerinen brändipuhe. Sen jälkeen olemme puhuneet perinteisten tuotebrändien lisäksi työnhakijabrändeistä, työnantajabrändeistä, kuntabrändeistä, kaupunginosabrändeistä, koulutusbrändeistä, kirjailijabrändeistä ja ennen kaikkea Suomi-brändistä. Jälkimmäisessä on viime kädessä kysymys Suomen kilpailukyvystä. Hysteerisesti tivattiin tätä: pitääkö nykyään kaikki brändätä? Onko se hyvä vai huono asia? Miksi suomalaista osaamista ei osata tuotteistaa? Tässä lehdessä puhumme politiikan brändäämisestä. Kokoomus, Suomen suurin puolue, on voittanut viime vuosina vaalit toisensa jälkeen. Kannatus on edelleen kovissa luvuissa, gallupista riippuen yli 21 prosenttia. Kun kokoomuksen avaintyypeiltä kysyy brändistä, he ärsyyntyvät. Brändillä ei ole väliä, sillä sisältö ratkaisee, he vastaavat. Mutta ei se ratkaise. Ihmiset ovat aina äänestäneet mielikuvien perusteella. Politiikkaan perehtyneiden osuus väestöstä on lopulta todella pieni. Ennen vain äänestettiin eri mielikuvaa: mielikuvaa aatteesta. Aatteet edustivat joko hyvää tai pahaa. Nyt erityisesti nuorimmat äänestäjät voivat hyvin liikkua samoissa vaaleissa vasemmistoliiton ja kokoomuksen välillä ilman suurta aatteellista uudelleenheräämistä. O V A S K A I N E N 4 A N T T I P I K K A N E N P Ä Ä T O I M I T T A J A onelta osin brändipuhe on tervetullutta. Esimerkiksi työnhakijabrändissä on viime kädessä kysymys siitä, millaisena työntekijä haluaa näyttäytyä työnantajalle. Sen miettiminen ei voi koskaan olla haitallista. Politiikan brändäämisessäkään ei olisi mitään hassua, jos kaikki puolueet harjoittaisivat sitä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sillä on pitkät perinteet. Suomessa on päässyt käymään niin, että kokoomus on saanut rauhassa rakentaa nykyistä brändiään ilman, että muut puolueet oikein tajuavat, mitä tapahtuu. Niiden olisi ajat sitten pitänyt seurata perässä. Vasta sitten, kun kaikki puolueet pelaavat samaa peliä, ihmiset ymmärtävät, että brändin takana on asioita, joita sillä yritetään peittää. Kokoomuksen kohdalla se on joukko arvokonservatiiveja änkyröitä. Äänestäjälle ei ole kovin palkitsevaa huomata, että itselleen tärkeänä pitämäänsä asiaa on torppaamassa eduskunnassa juuri se joukko, jolle äänensä edellisissä vaaleissa antoi. Näin on käynyt kansalaisaloitteiden kohdalla. Eduskuntaan edenneet aloitteet turkistarhauksesta ja avioliittolaista ovat nimenomaan arvokysymyksiä. Kokoomuksen tavoin brändinsä kanssa kaksilla rattailla ajelee myös korvaan laitettavia kirkasvaloja myyvä suomalaisyritys Valkee, jonka toimitusjohtaja Pekka Somerto ruotii Suomea innovaatiokriittisestä ilmapiiristä tämän lehden jutussa (s. 16–21). Somerto taas vetelee samoista naruista kuin ministeri Räty: tieteellisen tutkimuksen puutteen kritisointi on hänestä muutosvastaisuutta. Niinpä tietenkin. Stubbkin on vuosi sitten matkustanut Valkeen korvavalot korvissaan Kiinaan esittelemään suomalaisia keksintöjä. Koska Suomi tarvitsee innovaatioita ja kilpailukykyä. Kuka siitä nyt haluaisi olla eri mieltä? •
6 ylioppilaslehti 5 / PÄÄTOIMITTAJA 2 ART 0 DIRECTOR ANTTI JAAKKO TOIMITUSSIHTEERI 1 TOIMITTAJA 4 OSKARI PIKKANEN, 050 SUOMALAINEN, SONJA 339 050 SAARIKOSKI, ONNINEN, 0400 835 3033, 447 050 1117, 374 495, @apikkanen @JSUOMALAINEN 8679, @SONJASAARIKOSKI @OSKARIONNINEN AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA IIDA SOFIA HIRVONEN, JOHANNA HOLM, SASHA HUTTUNEN, TAPIO IKKALA, NOORA ISOESKELI, NIKO KETTUNEN, EERO LAMPINEN, KERTTU MALINEN, KAROLINA MILLER, JUKKA OVASKAINEN, TAPIO REINEKOSKI, KAISA SAARIO, JUSSI SÄRKILAHTI, ANTON VANHA-MAJAMAA. PERUSTETTU 1913. 101. VUOSIKERTA. SUOMEN AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN. ISSN 035-924. KÄYNTI- JA POSTIOSOITE KAIVOKATU 10 B, 7. KRS, 00100 HELSINKI. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI, TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI OSOITTEENMUUTOKSET JA TILAUKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/TILAAJAPALVELUT MEDIAMYYNTI PIRUNNYRKKI OY, KARI KETTUNEN, 0400 185 853, KARI.KETTUNEN@PIRUNNYRKKI.FI, ERJA LEHTONEN, 0400 185 852, ERJA.LEHTONEN@PIRUNNYRKKI.FI, WWW.PIRUNNYRKKI.FI ILMESTYMISAIKATAULU JA MEDIAKORTTI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIAKORTTI.PDF KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY TOIMITUSJOHTAJA MAURI LAURILA HALLINTO JA TALOUS HEIKKI NÄRHINEN PAINO SANOMAPAINO OY, VANTAA KANNEN KUVA JUKKA OVASKAINEN TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 3.10.2014. ÄK IR JO IT U S TÄSSÄ LEHDESSÄ: 6 YL PÄÄKIRJOITUS ON LEHDEN VIRALLINEN KANTA MERKITYKSELTÄÄN VÄHÄISIIN ONGELMIIN. 8 HYVÄNTEKEVÄISYYTEEN KANNATTAA LAHJOITTAA JÄRJELLÄ EIKÄ TUNTEELLA. 10 ÄRRÄKAHVIN ÄÄRELLÄ AUTOT LIPUVAT OHI KUIN PARIISISSA. 13 YLKKÄRIN CARRIE BRADSHAW AVASI TINDERIN. 15 TIPPA-T RÄPPÄÄ ASEISTA & HUUMEISTA. 16 VOIKO KORVAVALOJA VALMISTAVA VALKEE VIELÄ VOITTAA INFORMAATIOSODAN? 30 JÄÄKIEKKOILIJA NOORA RÄDYN PITÄISI UUDISTAA JOUKKUEURHEILUN NORMIT. 34 ANTON VANHA-MAJAMAA HALUAA NAIMISIIN JA SE AHDISTAA. 37 MITEN OLLA SAAMATTA TURPIIN PIKKUKYLÄSSÄ, TOMMI LIIMATTA? 38 KUN ”KUUNTELEE KEHOAAN”, EI KANNATA ”MENNÄ GOOGLEEN”. 39 ANNA LÖLLÖ, 81, ON SOTAVETERAANI. KOHTA HEITÄ EI ENÄÄ OLE. YL PÄ Kun pitelee käsissään tarjotinta Kaivopihan Unicafessa, ajattelee usein yhteiskuntaa. Vajaan kolmen euron hintainen annos on paitsi edullisuudestaan huolimatta maukasta, myös Suomen edun kannalta järkevä valinta. Se säästää opiskelijalta rahaa, jolloin luennoilla istumisen ohessa on tehtävä vähemmän töitä. Samalla pääsee nopeammin sille työuralle, joka virallisten tahojen mittauksissa merkitsee. Kun vatsa on täynnä, tarjottimet on palautettava ravintolan ovella sijaitsevaan koppimaiseen huoneeseen. Joissain ravintoloissa astiansa voi jättää pöytään, mutta henkilökuntakulujen kannalta itsepalvelu on järkevä ratkaisu. Jononjatkeena tulee ajatelleeksi jälleen yhteiskuntaa. Luennolle pitäisi ehtiä, mutta edessä matelee toistakymmentä humanistia. Aika kuluu tehottomasti. Näin Suomi ei ainakaan nouse. Jos syö Unicafessa lukukauden jokaisena arkipäivänä ja joka toisena tenttiviikon päivänä ja jonottaa keskimäärin puoli minuuttia tarjottimen palautukseen, vuodessa jonossa seisoo liki 80 minuuttia. Se on Disney-elokuvan mittainen aika. On kysyttävä, käyttääkö keskimääräisen lahjakas opiskelija peruskurssin tenttiin lukeakseen juuri tuota kauempaa. Nykymallinen Unicafen palautusjärjestelmä on opiskeluja venyttävä riesa. Ongelma on tietenkin merkitykseltään vähäinen, mutta se on olemassa. • Ylioppilaslehden periaatelinja on osoitteessa: https//ylioppilaslehti.fi/periaatelinja Y L P Ä Ä K I R J O I T U S T O I M I T U S
7 ylioppilaslehti 5 / 2 0 S O N J A ”Luonnontieteen kirjat sekaisin – Cernissä löydettiin valoa nopeampi hiukkanen”, uutisoi Ilta-Sanomat kolme vuotta sitten. OPERA-kokeessa oli havaittu, että neutriinot liikkuisivat valoa nopeammin. Se tarkoittaisi, että ymmärryksemme fysiikasta menisi uusiksi. Suhteellisuusteorian mukaan valon nopeus on yhtä kuin tiedonvälityksen maksiminopeus. Sitä ei pitäisi olla mahdollista ylittää. Heräsi hämmennystä ja kysymyksiä. Jos valoa nopeammin on mahdollista matkustaa, pitäisi olla mahdollista matkustaa myös ajassa. S A A R I K O S K I Vaikea valo Mutta niin ei ole. Kävi ilmi, että koejärjestelyissä oli tapahtunut virhe. ”Pettymys: Valoa nopeampia hiukkasia ei ehkä sittenkään”, uutisoi IltaSanomat. Tiedeyhteisö myönsi virheensä. Maailmankuvamme ei järkkynytkään. Ainakaan vielä. On nimittäin teoriassa mahdollista, että valolta löydetään esimerkiksi massa, jolloin käsitys sen nopeudesta saattaa muuttua. 1 4 Tai että valoa voidaan välittää aivoihin kummallisilla korvanapeilla ja torjua tällä tavoin kaamosmasennusta. Näin väittää suomalainen startup-yritys Valkee, joka kaupittelee tuotettaan rouheaan 199 euron hintaan. Pitävää näyttöä asiasta ei ole. Yleisesti tiede on sitä mieltä, että valo pääsee aivoihin silmistä eikä korvista. Valkee ei sitä myönnä, vaan yrittää tuskaisesti etsiä bisnesidealleen tieteellisiä todisteita. • Jut tu Valkeesta alkaa siVulta 16.
8 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 SELLAISEEN PARANTAA MAAILMAA, KOHTEESEEN, JOKA EI KANNATTAA HERÄTÄ Lahjoittaisitko viisikymmentä euroa mieluummin syöpäsairaan lapsen hyväksi vai halkiomatotaudin hoitoon kehitysmaissa? Mikäli valitsit ensimmäisen, olet tehoton lahjoittaja. Jos puolestaan valitsit jälkimmäisen, olet todennäköisesti efektiivinen altruisti eli tehokas hyväntekijä. Efektiivinen altruismi on liike, jossa etsitään tilastollisesti tehokkaita keinoja parantaa maailmaa. Ajatuksena on antaa rahaa sinne, missä siitä on suhteellisesti eniten hyötyä. On kuitenkin yksi este: tilastot eivät ole ihmisistä kauhean vetäviä. Kuten monella elämänalueella, myös lahjoittamisessa tunne pesee järjen. Syöpäsairas lapsi herättää myötätunnon, halkiomatotauti ihmetyksen. Lahjoituksen hyötyjä tarkastellessa siinä ei ole järjen hiventä. Mikko Hemmi työskentelee investointipankissa ohjelmoijana. Hän on vastikään perustetun Effective Altruism Helsinki -yhdistyksen puheenjohtaja. Toiminta on Suomessa vielä pienimuotoista, mutta Yhdysvalloissa ja Britanniassa liike on saavuttanut suosiota. Hemmi on efektiivinen altruisti juuri siksi, että se on hänestä järkevää. ”Se, miten sä teet maailmasta paremman paikan, on aika monimutkainen kysymys. Efektiivisessä altruismissa lähdetään siitä, että yksi varma keino on mahdollisimman monen ihmisen kärsimyksen vähentäminen”, Hemmi sanoo. Hän lahjoittaa ohjelmoijan palkastaan kymmenen prosenttia hyväntekeväisyyteen. ”Pyrin saavuttamaan elintason, jossa voin olla onnellinen, ja lahjoittaa siitä yli jäävän. Jos palkkani tulevaisuudessa kasvaa, aion lahjoittaa enemmän.” Tämä on tyypillistä efektiivisen altruistin ajattelua. Sen nimi on earning-to-give – tienaa antaaksesi. Se tarkoittaa, että henkilö pyrkii kasvattamaan omia tulojaan, jotta niistä riittäisi enemmän lahjoitettavaa. Käytännössä siis vaikkapa hyväpalkkaisen juristin on järkevämpää tehdä enemmän töitä ja palkata joku muu jakamaan ruoka-apua, koska ruoka-avun jakamisesta maksettava palkka on pienempi kuin juristin palkka. Palkkaa tärkeämpää on kuitenkin se, mitä rahalla saa. Muutama vuosi sitten Toby Ord, moraalifilosofi ja efektiivinen altruisti Oxfordin yliopistosta, halusi selvittää, kuinka paljon erilaiset globaalin terveyden edistämiseen tähtäävät hyväntekeväisyysprojektit eroavat vaikutuksiltaan. Ord päätyi yllättävään tulokseen: erot eri projektien vaikutusten kesken voivat olla sata- tai jopa yli tuhatkertaisia. I K K A L A HALUAA T A P I O JOS LAHJOITTAA RAHAA TUNTEITA. Ord laski, että opaskoiran kouluttaminen amerikkalaiselle sokealle maksaa 42 000 dollaria. Toinen tapa auttaa sokeita olisi käyttää mainittu summa sokeutta aiheuttavan trakooma-nimisen bakteeriinfektion hoitoon Afrikassa. Koska yhden trakoomaleikkauksen arvioitu kustannus on vain 25 dollaria ja leikkauksista noin 80 % onnistuu, voisi 42 000 dollarilla teoriassa palauttaa näön 1 344 ihmiselle. Tällä tavalla laskelmoi myös GiveWell, jolla on sivustollaan suosituksia tehokkaista lahjoituskohteista. GiveWellin suositeltujen lahjoituskohteiden kärjestä löytyy tällä hetkellä trooppisilla alueilla yleisen halkiomatotaudin eli skistosomiaasin ehkäisyyn keskittyvä Schistosomiasis Control Initiative sekä äärimmäisessä köyhyydessä eläville suoraa rahaapua jakava GiveDirectly. Jos tehokas auttaminen vaatii vain tilastoja, miksi sitten kaikki eivät tee niin? Koska ei tunnu siltä. Vuonna 2007 Organizational Behavior and Human Decision Processes -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, kuinka lahjoituskohteesta tarjolla oleva informaatio vaikuttaa lahjoituspäätöksiin. Koehenkilöille maksettiin tutkimukseen osallistumisesta 5 dollaria, ja kokeen jälkeen heille annettiin mahdollisuus lahjoittaa osa tästä summasta hyväntekeväisyyteen. Koehenkilöt jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäiselle ryhmälle annettiin yleisluonteista tietoa lahjoituskohteesta. Esimerkiksi näin: ”Kolme miljoonaa lasta Malawissa kärsii aliravitsemuksesta.” Toiselle ryhmälle puolestaan näytettiin kuva seitsemänvuotiaasta malawitytöstä nimeltä Rokia. Heille kerrottiin, että Rokia on äärimmäisen köyhä ja että ”hänen elämänsä muuttuu paremmaksi lahjoituksesi ansiosta”. Ryhmä, jolle esiteltiin Rokia, lahjoitti huomattavasti enemmän kuin ryhmä, joka sai vain numerotietoa lahjoituskohteen tilanteesta. Kolmannelle ryhmälle annettiin samat yleistiedot kuin ensimmäiselle ryhmälle ja esiteltiin sama nälkiintynyt malawityttö kuin toiselle ryhmälle. Myös tämä ryhmä lahjoitti enemmän kuin ensimmäinen ryhmä mutta vähemmän kuin ryhmä, joka oli saanut vain Rokiaa koskevan informaation.
9 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 Myös muissa tutkimuksissa on saatu vastaavia tuloksia. Henkilöity ja yksilöity tarina vetoaa enemmän kuin informaatio ja tilastot. H HÄ ÄN N S SA AN N OI O , I Tunteet ne on silti Mikko Hemmilläkin. Ero on siinä, että hän ei anna niiden jyrätä. Ohjeena tehokkaaseen kärsimyksen vähentämiseen Hemmi käyttää muun muassa GiveWellin suosituksia. ”Pyrin siihen, että käytän suurimman osan ajasta ja resursseista siihen, mikä on tehokasta. Etsin sitten erikseen ne hyvänolon fiilikset”, hän sanoo. Kun tilastoja on tuijotettu ja rahaa lahjoitettu tehokkaasti, Hemmi auttaa läheisiään. Jotta tiedon lisäksi myös tuntuisi siltä, että on tehnyt jotain hyvää. • PALSTALL A ETSITÄÄN VASTAUKSIA KIRJAILIJA, ESSEISTI TIMO EPÄKORREKTEIHIN VÄITTEISIIN. SA AR IO SA AR IK OS KI SON J A ”Uskon, että onnellisuus tulee parisuhteessa aika lailla tasavertaisuudesta. Yhteiskunnan kannalta sukupuolihierarkioilla voidaan ajatella olevan yhteys myös erilaisiin väkivallan muotoihin, ikään kuin ne oikeuttaisivat kontrollin ja omistamisen sekä näiden hierarkioiden ylläpitämisen jopa väkivaltaisin keinoin. Väkivaltaisella suhteella tai kontrollisuhteella on katastrofaalisia seurauksia yksilöille ja yhteiskunnille, ja väkivalta ja pahoinvointi tulevat yhteiskunnalle taloudellisestikin hirvittävän kalliiksi. ” KAI S A FILOSOFIAN TOHTORI, SUKUPUOLENTUTKIMUKSEN PROFESSORI MARJUT JYRKINEN: HÄNNIKÄINEN: ”Olen samaa mieltä. Miehen ja naisen tarpeet ovat erilaiset, ja sukupuoliroolit ovat hyväksi paitsi yhteiskunnan, myös yksilön hyvinvoinnin ja elävän kulttuurin kannalta. Sukupuoliroolit ovat hyvä vaihtokauppa, jossa nainen saa mieheltä suojelua ja mies saa vastineeksi uskollisuutta. Tämän tosiasian hämärtyminen kertoo sosiaalisesta sairaudesta, jonka on aiheuttanut liiallinen aineellinen hyvinvointi.”
10 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 K A I S A S A A R I O PALSTALL A KYSYMME, MILLOIN VIIMEKSI. ”Olen itkenyt viimeksi heinäkuun puolessavälissä. Se oli lentokentällä, turvatarkastuksessa. Poikaystäväni asuu Jenkeissä. Olin kesäloman siellä ja lähdössä takaisin Suomeen. Ei se ollut kuin semmoinen tiraus, sanoisin, että alle minuutin kesti. Se oli semmoinen purkausmainen, että siinä vaiheessa kun silmät kostui ja sen ensimmäisen kostumisen sai ulos, itku ei jatkunut enää. Sitten piti ottaa kengät pois jalasta ja laittaa ne läpivalaisulaitteeseen. Itkusta tuli haikea olo, mutta ihan hyvällä tavalla. Olen tottunut noihin tilanteisiin. Itku tuntui aika tutulta, olisin yllättynyt, jos niin ei olisi tapahtunut. Sen jälkeen minulla oli ihan hyvä olo, aika levollinen. Itken aika usein. Usein se liittyy jotenkin siihen, että joku ihminen on lähdössä, pysyvästi tai vaihtamassa työpaikkaa tai jotain. Ja sitten minua rupeaa itkettämään sellaisissa tilanteissa, joissa tulee itseen kohdistuvia huomionosoituksia tai kiitosta.” • TOMMI L AITIO, 37 ON HELSINGIN K AUPUNGIN NUORISOTOIMENJOHTAJA. KontTi KaupAlla HyvÄÄ Niina osti 250 euron liinavaatekaapin ja auttoi siinä samalla meitä hankkimaan vesikanistereita maailman köyhimpiin maihin. Ostamalla hyvää teet hyvää. Lähin Kontti-kierrätystavaratalosi: Horsmakuja 1, 01300 Vantaa (Tikkurila) Avoinna ma-pe 9-19, la 9-15 kontti.punainenristi.fi PALSTALL A NAUTITAAN ARJEN PIENISTÄ, KAUNIISTA ASIOISTA. Olen reissannut koko kesän. Pariisi, Lontoo, Tukholma. Mutta viime sunnuntaina se iski. Tietoisuus siitä, että jotain on puuttunut. Kävelin Alppilan aamussa, katujen Kimmot hymyilivät maireasti, ilmassa tuoksui eilinen olut ja oli rauha. Ja siinä se oli! R-kioski. Oivallus iski kuin tietoisuus keväästä. Yhtäkkiä tiesin, miltä Robert Mapplethorpesta tuntui, kun Patti Smith herätti hänet Keskuspuiston penkiltä. Miltä tuntui tunnistaa joku hyvä, joku oikea ja itselleen sopiva. Astuin sisään. Myyjä katsoi lakonisesti, sanoi yhden sanan. Hei. Ja minä sanoin: Hei. Kahvi, kiitos. Lorotin kahvia kuppiin, siinä oli vihreä logo. Kuppi lämmitti jo syystuulen viilentämiä käsiäni, mutta ei polttanut. On pakko kehua, etten maailmallakaan ole törmännyt yhtä hyvään konseptiin. 7-elevenin kuppi nyt vain ei ole sama asia. Kahvista puhumattakaan. Astuin ulos, istuin pyöreään pöytään, jonka vieressä oli Kingis-jäätelöä mainostava ständi. Katsoin autoja, niitä lipui ohi solkenaan kuin Pariisissa. Otin ensimmäisen siemauksen kahvista, sen kitkeryys sai kyyneleet silmiini. Olin herännyt. Olin valmis tähän päivään, omaan elämääni. •
11 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 P i k k a ne n Tie kirjailijaksi vaatii enemmän kuin yhden kustannussopimuksen. Se vaatii usean kirjan julkaisun, mahdollisimman paljon kritiikkejä ja huomiota. Esikoiskirjailijat saavat jännittää Hesarin esikoiskirjapalkinnon voittajaa. Kolmannen kirjan julkaisevan kohdalla taas voidaan puhua jo urasta. Välissä on rako, jossa pitäisi julkaista toinen, vaikka ei vielä ole kirjailijana oikein mitään. Se ei ole kovin palkitsevaa. Siksi kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestö Putkinotko päätti järjestää Toisinkoinen-nimisen kilpailun, jossa palkitaan vuoden paras kirjailijan toinen teos, toisinkoinen. ”Toinen kirja jää usein katveeseen. Tässä halutaan antaa kunnia sille, jolle kunnia kuuluu, ja palkita korkeasta kaunokirjallisesta tasosta”, sanoo Maaret Launis, yksi raadin jäsenistä. Lukuja ei voi verrata kaupallisiin toimijoihin, sillä ne eivät anna sisäänpääsyprosenttejaan. Niiden hinnat liikkuvat vajaasta tonnista lähemmäs kymppitonnia. Kalleimpia ovat sellaisten alojen kurssit, joihin on sekä pienet sisäänpääsyprosentit että varmat työllisyysnäkymät ja tiedossa erinomainen liksa – siis oikeustieteellinen ja lääketieteellinen. Maksullisiin kursseihin on usein saatavilla lisämaksusta vakuutus, joka tarjoaa ilmaisen tai edullisen valmennuskurssin seuraavana vuonna, mikäli ovet eivät aukea kurssin jälkeen. Varjovalmennuksen takana on joukko vasemmistolaisten järjestöjen toimijoita. On mahdollista, että osa heidän tilastossaan sisäänpäässeistä kävi ilmaisen kurssin lisäksi myös maksullisen valmennuskurssin. Varjovalmennus aikoo järjestää kursseja myös ensi keväänä. • A n t t i A nt t i Ilmainenkin valmennuskurssi kannattaa. Sen osoitti viime vuonna vapaaehtoisvoimin perustettu Varjovalmennus, jonka ensimmäistä kertaa järjestämiltä ilmaisilta valmennuskursseilta marssittiin sisään yliopistoon mukavin luvuin. Politiikan tutkimukseen pääsi sisään 50, taloustieteisiin 45, sosiologiaan 30, psykologiaan 20 ja oikeustieteelliseen 15 prosenttia Varjovalmennuksen kurssin käyneistä. Kurssit olivat pääsykoekirjakohtaisia, joten taloustieteiden luku sisältää kaikki oppilaitokset, joihin oli viime keväänä sama pääsykoekirja. P i k k a ne n 4 Palkinto voidaan myöntää mille tahansa kaunokirjalliselle teokselle. Se voi siis olla myös vaikkapa runokokoelma. Palkinto on muotoilija Jukka Itälän suunnittelema pysti. Se on voittajansa hallussa vuoden, jonka jälkeen pysti kiertää seuraajalleen. Siihen kaiverretaan voittajan nimi. Rahaa ei ainakaan toistaiseksi voittajalle ole tiedossa. Toisinkoisen raadissa istuu seitsemän kotimaisen kirjallisuuden opiskelijaa. •
12 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 Kertamaksut 10-kortit Kuukausikortit Vuosikortit KAUPUNGIN LAAJIN VALIKOIMA Kehonhuolto BootyShake Kahvakuula HIIT Pilates BodyPump Step Niska-selkä Jamaican Dancehall Muokkaus BodyAttack Groove H o l m Fiesta J o h a nna Ravintolapäivän, Kauneuspäivän ja muiden kaupunkilaisuuteen liittyvien lieveilmiöiden taustalla on ajatus. Minä ite! Nyt myös Helsingin yliopisto osallistuu tähän uudenlaiseen yhteisöllisyyteen järjestäessään Tee-se-itse-yliopiston osana ajattelun ja tieteen kaupunkifestivaalia Thinkfestiä. Tee-se-itse-yliopiston ideana on, että jokainen osaa jotakin, mitä joku toinen haluaa oppia. Niinpä kuka vain on tervetullut opettamaan osaamaansa asiaa muille. 20 tai 35 minuuttia kestävän oppitunnin teemaksi on määritelty ”hyvän yhteiskunnan tiedot ja taidot”. Se voi siis olla katsantokannasta riippuen ihan mitä vain. Kiinnostaisiko esimerkiksi oppitunti neuvottelutaidosta, oopperasta, life coachingista, voimauttavasta draamasta tai videopelin tekemisestä? • Salsa Bootcamp Jooga PACE Venyttely CoreCircuit Kuntosali Afro Harmony Vatsatreeni Indoor Cycling MEILLÄ MAKSAT VAIN SIITÄ MITÄ KÄYTÄT! Valitse kuntosali, ohjatut tunnit tai Superkortti Tee-se-iTse-yliopisTo l auanTaina 6 .9. 2014 k l o 10 –16 M e T s ä Ta l o n T i l o i s s a ja s i s ä p iha l l a (un i o n in k aT u 40). oppi T unneil l e on vapa a pä äs y, paik aT CENTER STOCKMANNILLA Miehille ja naisille Simonkatu 9 09-41533500 Vain Naisille! Aleksanterinkatu 52 B 09-41533560 RUOHOLAHTI ADLON Itämerenkatu 21 09-41533530 Runebergink. 44 09-41533540 Vain Naisille! Vain Naisille! Täy TeTään saapuMisjärjesT yksessä. kaikki oppiTunniT julkaisTaan verkossa h T T p : // T h i n k fe s T. h el s i n k i . fi/ T s i . Työväen Opintorahasto myöntää apurahoja ja avustuksia HAETTAVAKSI JULISTETAAN HÄMÄLÄISTEN YLIOPPILASSÄÄTIÖN OPINTOSTIPENDIT Stipendejä voivat hakea Hämäläis-Osakunnan varsinaiset jäsenet, jotka ovat hakiessaan osakunnan jäseninä vähintään kolmatta lukukauttaan. Stipendejä jaetaan enintään 43 kpl ja yhden stipendin suuruus on 950 euroa. erityisesti työväestön nuorison opiskelun tukemiseksi sekä opintorahaston tarkoitusta edistäville yhteisöille. Apurahoja ja avustuksia haetaan vapaamuotoisella kirjallisella hakemuksella. Apurahahakemukseen on liitettävä todistus opiskelupaikasta, hakijan yhteystiedot, erit. sp-osoite, sekä pankkitilin numero. Vuoden 2014 hakuaika päättyy 30.9.2014 Hakuohjeet ja sähköinen hakujärjestelmä löytyvät osoitteesta www.hys.net. Työväen Opintorahasto Paasivuorenkatu 8 00530 HELSINKI Hakuaika päättyy 17.10.2014 klo 24.00. Apurahoista päätetään marraskuussa. Hämäläisten ylioppilassäätiö Urho Kekkosen katu 4-6 F, 00100 Helsinki Sähköposti: jarmo.matinlassi@kolumbus.fi Lisätietoja: Jarmo Matinlassi p. 0500 514 829
13 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 PALSTALL A KOKEMATON NET TIDEIT TAILIJA K A R O L I N A Ei sen näin pitänyt mennä. Deittipalveluiden piti olla keskiikäisten ihmisten viimeinen ranta, jonne meillä nuorilla ja viriileillä ei ollut asiaa. Sitten tuli Tinder, joka teki sen, missä kömpelöt matchpistecomit ja okcupidit epäonnistuivat. Se teki nettideittailusta salonkikelpoista. Koodi on taitavasti kirjoitettu, ja paikannusjärjestelmällä toimiva systeemi vetoaa sukupolveen, joka haluaa kaiken nyt eikä kohta. Eli meihin. Yksi baari-ilta, parhaan ystävän pikkusiskon esittelemä matchkokoelma, pari kolpakkoa ja kaksi sormen pyyhkäisyä, ja minäkin olen ladannut Tinderin puhelimeeni. Helppoa, mutta ei kuitenkaan. Ensimmäinen viikko Tinder-kännykän välilehdellä tuntuu kuin olisin käynyt myymälävarkaissa. Taskun pohjalla kuumottaa jotain, joka ei kuulu sinne. Kasvoja punottaa. Tuntuu, että kaikki tuijottavat. Jokainen kännykästä kuuluva PING saa säpsähtämään. Nyt kaikki tietävät minun hakevan jotain. Haen, tuntuu kauhealta sanoa se, seuraa. Vaikka en tarkalleen itsekään tiedä omia motiivejani, tuntuu, että kaikki muut tietävät ne puolestani. M I L L E R KIRJAUTUU TINDERIIN. M I L L E R M le a a h il d m et a n PING! Saan matchin. Ympyrän sisällä möllöttää viikingin näköinen purjehtija ruorin ääressä. ’Hey’ is for the horse, lukee näytöllä. Viestin tarkoitus on rohkaista minua lähettämään viesti matchilleni. Mitä helvettiä näille ukoille pitäisi sitten sanoa heti alkajaisiksi? Kerronko saman tien sen ainoan feministivitsin, jonka tiedän, vai pitäisikö kuitenkin kehua mailaotetta viheriöllä? Viikingillä on venekuvien lisäksi otoksia golfkentältä ja rannalta. PALSTALL A TEEMME KATSAUKSEN ITÄNAAPURIN MEDIOIHIN. VSEVOLOD K A R O L I N A ” Ve n ä l ä in e n ih m in e n o n a in a t i e n n y t , m i s s ä k u l k e e j ä r k e vä n k u l u t u k s e n r a j a , j a n ä in o l l e n ym m ä r t ä e n t ä m ä n r a j a n h ä n o n o l l u t p a lj o n o n n e l l i s e m p i k u in n e , j o t k a j a t k u va s t i k u l u t t a va t k u l u t t a m i s e n t a k i a j a t a v o i t t e l e va t k a s v u a k a s v u n t a k i a .” Huomaan monen miekkosen valinneen kuvat, joissa heilutaan kaikennäköisten vehkeiden kanssa, mailojen, pallojen, lautojen tai soitinten. Liian moni näistä keikistelee kuvissaan pelkissä pöksyissä. Viikingillä on kuitenkin paita päällä, niinpä hän pääsee jatkoon. Naispuolisten kavereideni mielestä pitäisi odottaa, että hän tekee ensimmäisen siirron. Päätän kuitenkin toimia toisin. Aloitan perusvarmasti. Miten menee. Ei tulosta. Siirryn seuraavaan. Häntä kehun Harry Potterin näköiseksi. Alkaa luistaa. Kaikki on aluksi hyvin, mutta sitten tulee takapakkia. Fyysinen etäisyys välillämme on yli sadan kilometrin luokkaa. Ei se mitään. Aina voi siirtyä seuraavaan. Viestit vaihtavat omistajaa ja kännykkä värisee reidellä. Keskustelen leffoista, nakkikastikkeesta, Virve Rostista. Yhdelle jopa paljastan, mikä on lempipillimehuni. Parhaat keskustelut eivät edes tähtää mihinkään, niitä vain käydään riippumatta ajasta, paikasta tai tarkoitusperästä. Kuten keskustelut aamukahdeksalta siitä, kumpaa joukkuetta kannattaa futiksessa. Ekan kahdensadan kandidaatin jälkeen tuntuu, että Tinderin kategorisoiminen pelkäksi deittailupalveluksi on suorastaan laiskaa. Tinder muistuttaa enemmän ihmisbingoa, joka ei useimmiten edes tähtää uusien ihmisten tapaamiseen. Deittailu on deittailua, mutta tämä on jotain muuta. Tämä on tinderöintiä – arkisen illan puuhaa, kevyttä flirttiä, jota voi harrastaa kotisohvalla ketsuppitahra paidalla. Se on helpotus. Ei tarvitse julistaa koko maailmalle omia motiiveja. Vaikka se Harry Potter olisi vielä joskus kiva tavata, ihan vielä ei ole sen aika. Sitä odotellessa turvaudun Tinderin ohjeeseen: Keep playing. • ” Ta r vi t s e m m e t o i s e n u l k o m in i s t e r in . Ta r vi t s e m m e p r o p a g a n d a m in i s t e r in .” VLADIMIR ZHIRINOVSKY, RIIPPUMATON TELEVISIOKANAVA CHAPLIN, VENÄJÄN ORTODOKSISEN KIRKON PAPPI, VALTIORAHOITTEINEN UUTISTOIMISTO 07.08.2014 ROSBALT, ” Ve n ä j ä n va r a p ä ä m in i s t e r i D m i t r i R o g o z in o n e p ä s u o r a s t i va h vi s t a n u t t o r s t a in a , e t t ä y h d y s va l t a l a in e n e l o k u va t ä h t i S t e v e n S e a g a l vi e r a il e e O b o r o n e xp o s s a , j o k a o n s o t il a a l l in e n m e s s u t a p a h t u m a M o s k o va n a l u e e l l a .” VALTIORAHOITTEINEN TIETOTOIMISTO RIA KANSAINVÄLINEN NOVOSTI, 4 14.08.2014 DOŽD, 14.08.2014
15 5 / 2 0 1 4 RÄPPÄRI ON TIPPA-T:n KUULAPYSSY. SE Siihen Suomessa ei ole totuttu. Täällä räppigangsterit ennen Eevil Stöötä ovat lähinnä yrittäneet olla niin aitoja kuin tahansa ja uhonneet sossuelämän kovuutta. ”Se on ollut hauska nähdä, että jengi repii pelihousunsa siitä, että toi jäbä räppää tollaisia juttuja, eikä ne oo totta ja blaablaablaa”, Tippa-T sanoo. ”Ne ei ymmärrä sitä, että kun mä räppään, mä oon Tippa-T ja kun mä juon tässä bisseä, mä oon Topi.” KÄSIASE RIITTÄÄ. E e R o K u v i t u s : Teininä Tippa-T soitti punkbändeissä. Kun treenikämppä meni alta, oli helpompi tehdä kotona räppibiittejä kuin etsiä uusi. Teknologian demokratisoituminen on mahdollistanut sen, että jos näkemys on kohdallaan, kuka tahansa rumpukoneen ja MacBookin omistaja voi kuulostaa ammattilaiselta. Youtubesta JVG:n VilleGallekin Tippa-T:n alkujaan löysi. Tippa-T sanoo, ettei hän juuri mieti sitä, mitä tekee. Sitä on välillä vaikea uskoa, sillä rooli vaikuttaa niin tarkkaan mietityltä. Videoilla Tipalla on silmillään nopeet lasit, sormissa jointti ja toisessa kädessä tölkki Koffia. Taustalla hakkaavat samat säksättävät rumpukoneet kuin esikuvilla, niillä chicagolaisilla. Nykyräppi on kiinnostavaa siksi, että siitä on tullut hahmon rakentamista ja larppaamista. Siksi Tippa-T:kin voi päivittää Facebookiin ”valkoisen jauheen vetämisestä Anna Abreun perseeltä”. Se on osa performanssia, tahallista hämmentämistä, joka usein toimii ihmisten luetunymmärtämättömyyden mittarina. L A M P I N E N Lahti on Suomen Chicago, mutta osataan Turussakin. Chicagosta saattoi nousta julkisuuteen epämääräisen kotibilevideon avulla ja räpätä samalla siitä, että kiinnostaa lähinnä poltella pilveä kaiket päivät. Näin teki teini-ikäinen räppäri Chief Keef parin vuoden takaisella I Don’t Like -videollaan. Sitä videota katsoi turkulaisessa lähiössä Tippa-T. Nyt hän on 22-vuotias nelinkertainen amis-dropout, joka ei paljasta koko nimeään ja jonka JVG:n PME-levy-yhtiö poimi listoilleen viime keväänä. ”Chief Keef ei osaa räppää ollenkaan, vaan se mölisee hölmöjä juttuja biittien päälle, mutta silti siitä tuli iso”, Tippa-T sanoo. Sillä pärjää, jos jutut ovat oikealla tavalla hölmöjä. Kuten Tipan Locobiisissä: ”Täs on sulle metafora: haista paska!” Kun Tippa-T räppää menevänsä ”korkeille morjesteleen lentokoneit”, metaforassa on saman verran selittämistä kuin paskanhaistattamisessa. Viime kevään Youtube-hittiä Puffaadokaa tarvitsee avata vielä vähemmän. Reggaehippejä on ollut aina, mutta vasta hiphopista on tullut soittolistakelpoista valtakulttuuria, jossa pilvenpoltto on avointa ja alleviivaamatonta. Tippa-T:n lisäksi YleX-suosioon on noussut Kube, jonka Flow-levy oli kuin teemateos aiheesta. Listaykköseksi hahmotaideteoksensa nostanut Eevil Stöö taas ”polttaa dänkkii duunikseen”. Tippa-T pitää ilmiötä itsestäänselvyytenä. Onhan jo vuosi 2014, hän sanoo. ”Pitäis olla selvää, että jengi puffaa dänkkii. Täällä on jengi vähän vaikeena aiheesta. Mä aion ihan häpeilemättä heittää niitä läppiä, turha ruveta peitteleen mitään.” Silti suojamuuri nousee videoiden jointeista kysyttäessä. Sormissa pyörivä pötkylä voi olla mitä tahansa, kuten kaikki muukin. ”Jengi sanoo, että toi mun ase on vittu kuulapyssy. Luuleeko ne, että mä oikeesti heilutan jotain vitun konekivääriä videossa?” Totta on vain se, että Tippa-T:n iPhonen suojus on liimailtu täyteen Hello Kitty -tarroja. Mutta se onkin Topin puhelin. •
16 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 VALKEE ON MYYNYT laitettavia korvaan kirkasvaloJA LÄHES 60 000 NIITÄ markkinoidaan PARIA. valehtelemalla. KUINKA KAUAN STARTUP OULULAIS- JAKSAA KÄYDÄ INFORMAATIOSOTAA TIEDETTÄ VASTAAN? K U V A T : J U s S I S Ä R K i L A H T I P I I R R O K S E T : J A A K K O S U O M A L A I N E N 4 PEKKA SOMERTO VALKEEN TOIMITUSJOHTAJA
ylioppilaslehti O N N I N E N rityksen nimeksi tuli Valkee. Työt jaettiin niin, että insinööritaustainen Aunio rakensi prototyypin ja fysiologiaa ymmärtävä Nissilä aloitti tieteellisen selvityksen siitä, miten aivojen valaisu voisi todellisuudessa toimia. Valkeen prototyyppi oli näppärä kuin mp3soitin. Kämmeneen mahtuvasta koneesta lähti kuulokkeet, joista saattoi kuunnella musiikin sijaan kirkasvaloa. Vuonna 2009, kaksi vuotta yrityksen perustamisen jälkeen, pilottitutkimus laitteen toimivuudesta valmistui. Tutkimusta johtamaan palkattiin yleislääketieteen professori, psykiatrian erikoislääkäri Markku Timonen Oulun yliopistosta. Tutkimusryhmään haettiin 13 vakavasti masentunutta. Koehenkilöt kävivät neljän viikon ajan joka arkipäivä Oulun diakonissalaitoksella saadakseen korvavaloannoksensa. Lisäksi psykiatri arvioi heidät kerran viikossa. Tulokset olivat hyviä: itsearvioinnissa potilaista yhtä vaille jokainen koki oireiden kadonneen, psykiatrinkin tulosten mukaan kymmenen koehenkilöä kolmestatoista parantui. Se oli yhtiölle kliinistä mustaa kliinisellä valkoisella. Korvavalon toiminnasta oli näyttö. Seuraavana keväänä Valkee sai lääkelaitteen CE-merkinnän. Koska kyseessä ei ollut lääke vaan laite, merkintä ei taannut hoitotehoa – pelkästään sen, ettei se ole käyttäjälleen vaarallinen. Se ei jarruttanut syksyn näyttävää lanseerausta. Muodikas mainostoimisto Bob Helsinki suunnitteli kampanjan, joka perustui keksinnön uskomattomuuteen. Yhdessä mainoksessa pimeyden symboli, Star Wars -pahis Darth Vader kehotti kuuntelemaan valoa. Katsojalleen se esitti yksinkertaisen kysymyksen: ”Uskotko?”. O S K A R I 1990-luvun lopussa parikymppinen Juuso Nissilä painoi pimeänä talviaamuna Maglite-taskulampun ohimolleen. Nissilä opiskeli eläinfysiologiaa ja tiesi, että monien eläinten aivoissa on valoherkkiä opsiineja. Hän halusi selvittää, toimivatko ihmisaivot kenties samoin kuin linnuilla. Ja kyllä, Magliten valo tosiaan tuntui piristävän. Havainto oli kuin Arkhimedeen oivallus tulvivassa kylpyammeessa tai Newtonin puun alla päähänsä saama omena: sattumus, josta kehittyi suurenmoinen hypoteesi. Voisiko olla, että jos aivoja valaisisi vielä ohimoakin ohuemman luun läpi, korvan kautta, ihminen pysyisi virkeämpänä? Sen idean Nissilä kertoi vuonna 2005 ystävälleen Antti Auniolle, kun tämä pohti keinoja kaamosmasennuksen hoitamiseen. Aunio oli sattumoisin Nokian insinööri, joka ymmärsi tekniikan päälle. Hän innostui. Vuonna 2007 kaksikko päätti ottaa riskin ja kokeilla. He perustivat idean ympärille startupyrityksen. Sellaisen, jonka tuotteen ei tarvitse olla valmis, mutta joka voi tehdä Suomesta edelläkävijämaan. Ja moni uskoi. Media intoili kilvan Suomessa ja maailmalla, lupasihan tuote ihmeellistä ratkaisua pohjoiseen kansantautiin. Helsingin Sanomien toimittaja tunsi valoa kokeillessaan ”miellyttävää huminaa”, Kaleva piti oululaista keksintöä käänteentekevänä. Vallankumoukselliseksi väitettyä korvavaloa myivät 185 euron hintaan kaikki Stockmannista ja Prismasta Yliopiston apteekkiin. Vuonna 2010 valtion innovaatiorahoituslaitos Tekes myönsi Valkeelle 320 000 euron tuet. Seuraavana vuonna potti oli 55 000 euroa suurempi. Taskulamppuinnovaattori Juuso Nissilä kiersi tapahtumissa puhumassa lääketieteen mullistavasta keksinnöstä. Seuraavana keväänä 2011 Oulun yliopistossa pidetyssä Enterprise Forum -seminaarissa hän hehkutti opiskelijoille, että yrityksen vauhti on niin hurja, että ”jokaisen liikkeen pitää olla ilmaveivitasoa”. Syksyllä korvavalot lanseerattaisiin muualle Eurooppaan, Nissilä intoili, ja todennäköisesti myyntilupa myönnettäisiin paitsi kaamosmasennukseen, myös migreenin ehkäisyyn. alkeen myymälle tuotteelle oli tilausta, sillä aivoista on tullut 2010-luvulla iso bisnes. Ne ovat monimutkainen ja mystinen järjestelmä, jonka toiminnasta tiedetään sen verran vähän, että niiden avulla voi perustella ratkaisua ongelmaan kuin ongelmaan. Jo näennäisen tieteellinen näyttö tekee tuotteista uskottavia: kyse on biologiasta eikä tunteesta, kuten naistenlehtimäisissä itsehoitomenetelmissä. Niin saa myytyä self-helpiä rationaalisille ihmisille. Yhdysvalloissa tällaisen aivo-self-helpin arvon on laskettu olevan 11–12 miljardia dollaria (noin yhdeksän miljardia euroa) ja kasvavan vauhdilla. Valkeekin sai taakseen maineikkaan suomalaisen startup-rahoittajan Timo Ahopellon. Ahopelto on toinen perustaja yrityskiihdyttämö Lifeline Venturesissa, joka on auttanut muun muassa Supercelliä ja ZenRoboticsia alkuun. Ahopelto päätyi valmentamaan korvavaloyritystä työ- ja elinkeinoministeriön vetämän yrityskiihdyttämöohjelman Vigon kautta, jossa sijoittajat valitsevat autettavakseen startupeja, jotka täyttävät kaksi kriteeriä. Liikeidean on oltava niin hyvä, että ensinnäkin sen voi esitellä maailman parhaille riskisijoittajille ja toiseksi yrityksellä on oltava mahdollisuudet nousta alallaan globaaliksi markkinajohtajaksi. Ahopelto näki Valkeessa niin paljon potentiaalia, että otti yhtiön suojiinsa ja aloitti sen toimitusjohtajana keväällä 2011. ivan kaikki eivät ostaneet Valkeen ilmaveivejä, mutta yhtiön suunnitelman mukaan lanseerauskampanjan pitikin nostattaa epäilyksiä, jotka sitten kumottaisiin. Sosiaalisessa mediassa ja keskustelupalstoilla oltiin jo pitkään epäilty yrityksen tieteellistä todistelua, ja maaliskuussa 2012 Ylen MOT-ohjelma tarttui aiheeseen. Ohjelma kävi läpi Valkeen tekemät tutkimukset, totesi niiden olevan puutteellisia ja osoitti yhtiön markkinoivan valoaan valheellisesti. Valkee kiisti kaiken tiukasti. Sen mukaan ohjelmassa oli virheitä, joita Yle ei pyynnöistä huolimatta suostunut korjaamaan. Ylen mukaan kaikki piti paikkansa, vaikka oikeasti ohjelmassa oli yksi virhe. Tosin sellainen, jota Valkee tuskin vaati korjattavan. MOT:ssa väitettiin, että vuonna 2009 tehdyssä pilottitutkimuksessa masentuneiden oireet katosivat sataprosenttisesti, vaikka oikea luku oli arviointitavasta riippuen 77 tai 92 prosenttia. 17 5 / 2 0 1 4
18 5 / 2 0 1 4 ylioppilaslehti Muutenkin pilottitutkimus on erikoinen. Siinä ei käytetty lainkaan kontrolliryhmää, jonka perusteella olisi voinut arvioida, vaikuttiko masentuneiden mielentilaan korvavalo, plasebo vai esimerkiksi säännöllinen ihmiskontakti. Tutkimusta johtaneelle ja potilaita arvioineelle professori Markku Timoselle maksettiin palkkiona Valkeen osakkeita ja tutkimuksessa mukana ollut Oulun diakonissalaitoksen säätiön johtava ylilääkäri Timo Takala päätyi myöhemmin istumaan yrityksen hallitukseen. Lisäksi tutkimus on julkaistu tieteellisessä journaalissa, jonka uskottavuudesta voi olla montaa mieltä. Medical Hypotheses -lehti on nimensä mukaisesti kiinnostavia hypoteeseja varten. Joskus lehdessä julkaistu avaus voi johtaa tieteelliseen läpimurtoon, mutta yhtälailla lehti on rokotekriittisten, HIV-denialistien ja muiden salaliittoteoreetikoiden temmellyskenttä. Esimerkiksi Helsingin yliopiston fysiologian professori Antti Pertovaara sanoo, ettei journaali pyri edes väittämään, että siinä esitetyt hypoteesit pitävät paikkansa. Tällainen todistelu on tavallista aivo-selfhelpille. Indianan yliopistossa tehtiin tänä vuonna tutkimus kognitiivisen neurotieteen popularisoinnista, jonka mukaan yritykset tekevät markkinoinnistaan uskottavaa professorititteleillä, tiedejargonilla ja fMRI-magneettikuvilla, eli niitä, joissa harmaat aivot on roiskittu täyteen väriläikkiä. Selkokielellä ilmaistaan ainoastaan käyttäjäkokemukset, korkea asiakastyytyväisyys ja yksinkertaistetut tulokset, joiden mukaan laitteet valaisevat aivot ja saavat ne toimimaan paremmin. alkeessa ei annettu MOT:n tai netin soraäänien haitata. Kuten toimitusjohtajana työskennellyt Ahopelto selittää korvavalojen varhaisessa esittelyvideolla, kyseessä on ”positiivinen tuote”. Ahopelto seisoo videolla lumisella Mannerheimintiellä ja kertoo, kuinka Valkee tuo iloa käyttäjilleen kaikista pimeimpään kaamosaikaan: ”Me ollaan innostuneita ja meidän asiakkaat on innostuneita.” Tammikuussa 2012 Ahopelto jätti Valkeen toimitusjohtajan tehtävät mutta jatkoi hallituksen puheenjohtajana. Hänen seuraajansa Pekka Somerto on positiivisuuden sanansaattaja. Hän kertoo hymyillen, että innovaatioihin kannustaminen on ideologinen kysymys. Ne luovat Suomeen työpaikkoja: Valkeekin työllistää nykyään kaksitoista ihmistä vakituisesti ja tuotantoaikaan kymmenen lisää. ”Mä olen sitä mieltä, että tämä on arvokasta työtä ja me teemme jotain, mistä voi olla Suomelle hyötyä kansakuntana. Suomi ei voi ryssiä mahdollisuutta tarttua liiketoimintaan, joka tässä terveysteknologian murroksessa on syntymässä.” Somerton mukaan tilaisuus on hyödynnettävä, vaikka maan innovaatiokriittinen ilmapiiri haraa vastaan. TIMO AHOPELTO PÄÄOMASIJOITTAJA JA VALKEEN HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA ”Monia ahdistaa muutos. Muissa maissa kulttuuri on vastaanottavaisempi innovaatioille, uusien asioiden tutkimiselle ja ihmiskunnan tiedon päivittämiselle”, hän sanoo. Valkee-johdon puhe on juuri sitä, mitä rakennemuutos-Suomessa halutaan kuulla ja kuunnellaan. Se puhuttelee korkeitakin tahoja. Vuonna 2010 Valkee sai presidentti Tarja Haloselta InnoSuomi-palkinnon, ja kolme vuotta myöhemmin silloisen ulkomaankauppa- ja Eurooppaministeri Alexander Stubbin Team Finland -delegaatio lähti korvavalot mukanaan Kiinaan esittelemään suomalaisia keksintöjä. Vaikuttava on myös Valkeen rahoittajalista. Ahopellon Lifeline Venturesin lisäksi yhtiöön ovat sijoittaneet entinen Nokia-pomo Anssi Vanjoki ja teknologiaan erikoistunut enkelisijoittaja Esther Dyson. Samoin yhtiöön ovat laittaneet rahaa yksityinen Keksintösäätiö ja valtion pääomasijoitusyhtiö Veraventures, joka etsii kasvuyrityksille enkelisijoittajia. Toistaiseksi suurimman yksittäisen pottinsa Valkee sai kesällä 2013, kun se keräsi rahoituskierroksellaan 7,4 miljoonaa euroa. Pääsijoittaja oli ranskalainen terveydenhuollon rahoitusjätti Mérieux Développement. Saavutukset ovat sellaiset, joilla kehtaa paistatella startup-Suomen supertapahtumassa, marraskuisin järjestettävässä Slushissa. Festivaalin ja messujen välimaastoon sijoittuvassa kokoontumisessa pääosassa ovat innovaation ja inspiraation sekaiset puheenvuorot, joissa menestyjät pääsevät ylistämään stevejobseja ja waltdisneyjä sekä kertovat siitä, kuinka uskaltavat epäonnistua ja kuinka ihmisellä olisi opittavaa kivikautisilta esi-isiltään. Viime talven tapahtumassa Valkee jakoi kävijöille uuden, 199 euron hintaisen Valkee 2 -laitteensa erityistä ”Slush Editionia”, jonka paketin punainen ohjelappu neuvoo ottamaan 12 minuutin valoannoksen matkustaessa ja ennen tärkeää tapahtumaa. Sellaisen yhtiön perustaja ja tiedejohtaja Juuso Nissiläkin oli todennäköisesti nauttinut ennen puheenvuoroaan, jossa hän esitelmöi vuorokausirytmistä ja siitä, kuinka sisäiseen kelloon vaikuttaminen on todellista biohakkerointia. Vuorokausirytmin kannalta olennaisin on yksi hormoni: melatoniini, jonka erittyminen on suora merkki sisäisen kellon toiminnasta. Siihen vaikuttamiseen taas pohjaa esimerkiksi perinteinen kirkasvalolamppu.
ylioppilaslehti 19 5 ehkutuspuheet ovat hienon kuuloisia, mutta Valkeen toimivuudesta on vaikea löytää oikeita tieteellisiä todisteita. Kuten muussakin aivo-self-helpissä, Valkeelle kuluttaja on kuningas. Siksi hänen annetaan olla lääkäreitä ja tiedemiehiä fiksumpi. Mielikuvan aikaansaamiseksi riittää, kun väittää, että tehoa todistavia tutkimuksia on olemassa. Harva jaksaa klikata edes PDF-tiedoston auki, saati selvittää, millaisia tutkimukset ovat ja missä ne on julkaistu. Kotisivuillaan Valkee esittelee tekemäänsä tutkimustyötä A4-kokoisilla tutkimustiivistelmillä, joissa on diagrammikäppyröitä ja väriläikkäisiä fMRI-aivokuvia. Tiivistelmien yläreunoihin on läimäisty Valkeen, Tekesin ja Oulun yliopiston logot. Tiivistelmissä kuvataan muun muassa Valkeen löydökset aivojen valovasteellisista proteiineista, enkefalopsiineista ja melanopsiineista. Jälkimmäiset ovat reseptorit, joihin kirkasvalo vaikuttaa. Ennen Valkeen julkaisemaa tutkimusjulistetta nykytiede on havainnut niitä vain silmästä. Kotisivuiltaan löytyviä tiivistelmätuloksia Valkee on esitellyt tiedekonferensseissa ympäri Eurooppaa, mutta tieteellisissä journaaleissa niitä ei ole. Yhtä lukuun ottamatta A4-julisteet eivät ole päätyneet myöskään Oulun yliopiston tietokantoihin, vaikka niistä jokaisessa on yliopiston logo. Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen sanoo, ettei Valkee ole Oulun yliopiston tutkimuksesta syntynyt yritys. Yhtiö on kyllä ollut osarahoittajana muutamassa tutkimuksessa, mutta suoraa tiedeyhteistyötä tai muita kytköksiä yliopistoon ei ole. ”Valkeen sivuilta voi helposti ymmärtää, että heillä on selkeät tieteelliset näytöt taustalla ja ne pohjautuvat Oulun yliopistossa tehtyihin tutkimuksiin. Kävin tämän läpi juristien kanssa, ja meidän pitää yliopistona olla yhteydessä Valkeeseen”, Lajunen sanoo. iivistelmien lisäksi Valkee on julkaissut neljä vertaisarvioitua tutkimusta todisteeksi korvavalon vaikutuksista. Arviointi on vähän sinnepäin. Pilottitutkimuksen julkaissut Medical Hypotheses -journaali sanoo suoraan, ettei se vertaisarvioi tieteen sääntöjen mukaan. Seuraavan Valkeen mainostaman vertaisarvioidun tutkimuksen väite oli, että aivokudos reagoisi valoon. Se julkaistiin World Journal of Neuroscience -nimisessä lehdessä, joka on vielä vähemmän uskottava kuin Medical Hypotheses. Kuka tahansa saa tutkimuksensa ”vertaisarvioitua” sen kautta, kunhan maksaa 800 dollaria. Lehden julkaisija Scientific Research Publishing löytyy kyseenalaisten journaalien mustalta listalta, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi Helsingin yliopisto ei kelpuuta sen julkaisuja väitöskirjojensa osatöiksi. (Oulun yliopistossa Valkeen tutkimusta käytettiin elokuun lopussa tarkastetussa väitöskirjassa.) Valkeen kolmas tutkimus väittää, että korvavalo parantaa urheilijoiden psykomotorista nopeutta. Se on julkaistu Frontiers in Physiology -nimisessä lehdessä. Tutkimusartikkelin ensimmäinen kirjoittaja, Oulussa sijaitsevan kuntoutuskeskus Verven tutkimusjohtaja Mikko Tulppo kuuluu lehden toimituskuntaan. Lisäksi kaksi tutkimuksen vertaisarvioijaa työskentelevät samassa laboratoriossa. Se taas on hyvän arviointitavan vastaista, sanoo THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen. Frontiers in Physiologylta puuttuu myös julkaisun vaikuttavuutta mittaava impact factor, eikä sitä ole listattu kumpaankaan tarkasti valvottuun tietokantaan Web of Scienceen tai Medlineen. / 2 0 1 4 Valkeen toista tai kolmatta tutkimusta ei ole rekisteröity kliinisten tutkimusten tietokantaan, eivätkä ne ole terveystutkimuksia. Jo siksi kumpikaan ei kelpaa tieteelliseksi todisteeksi korvavalon hoitotehosta. iisi päivää Nissilän Slush-puheenvuoron jälkeen ilmestyi viimein ensimmäinen tieteellinen tutkimus, jonka oli tehnyt Valkeesta riippumaton taho. Baselin yliopiston tutkija Vivien Bromundt ryhmineen julkaisi arvostetussa Chronobiology International -lehdessä tutkimuksen korvavalosta. Bromundt kertoo sähköpostitse tehneensä sen kollegoidensa kanssa silkasta uteliaisuudesta. Tutkimuksessa kävi ilmi, ettei korvavalo vaikuta sisäiseen kelloon samalla tavoin kuin silmän kautta annettava kirkasvalo. Kun valoa annettiin silmiin, melatoniinin eritys väheni ja tutkimushenkilöt virkistyivät hetkeksi. Yksi 12 minuutin valoannos korviin taas ei vaikuttanut melatoniinin eritykseen, uneliaisuuteen tai vireyteen lumetta enempää. “Olen hyvin skeptinen, että Valkeen laite toimisi muuten kuin plasebona”, Bromundt sanoo. Vaikka Valkeen kotisivuilla sitä ei kerrottukaan, tuloksissa ei ollut yhtiölle mitään uutta. Se oli esitellyt ne jo vuotta aiemmin tiedekonferenssissa. Keväällä 2014 Valkee julkaisi oman melatoniinitutkimuksensa samassa Chronobiology International -lehdessä kuin Bromundtin työ. Sen tuloskin oli sama: korvavalo ei eritä melatoniinia tai kortisolia, jotka ovat käytetyimmät hormonit sisäisen kellon tutkimuksessa. Siitä lähtien Valkeen vaikutusmekanismi on ollut uusi ja tuntematon, vaikka sitäkään ei kerrota missään. Siitä, mikä korvavalon vaikuttava yhdiste on, ei Valkeesta suostuta puhumaan. ”Meillä on vahva hypoteesi, mutta siitä on turha puhua etukäteen”, toimitusjohtaja Somerto sanoo. Eräs toinen Valkeen tekemä tutkimus taas kertoo, ettei korvavaloilla ole vaikutusta myöskään verenpaineeseen. Siitä julkaistu tiivistelmä löytyy Roomassa keväällä 2013 pidetyn tiedekonferenssin arkistosta, mutta Valkee itse jättää kertomatta tuloksesta nettisivuillaan. Myös Valkeen tärkeimpään tutkimustulokseen liittyy salailua. Tulos saatiin Oulun yliopistossa jo vuonna 2011. Kirkasvalotutkimuksen mittakaavassa suuri, 89 henkilön tutkimus on alkujaan lisätty kliinisten tutkimusten rekisteriin plasebotutkimuksena. Siinä siis vertailtiin korvavalon tehoa lumevaikutukseen.
20 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 Tutkimuksessa plaseboryhmälle annettiin yksi lumen-yksiköllinen korvavaloa, muille ryhmille neljä lumenia ja yhdeksän lumenia. Tulos oli, että korvavalo ei vaikuta plaseboa paremmin. Myöhemmin keväällä, pari kuukautta tutkimuksen valmistumisen jälkeen, tutkimusasetelmaa muutettiin. Plaseboryhmä poistettiin kokonaan tutkimuksesta ja sen nimestä. ”Plasebokontrolloituna kaksoissokkotutkimuksena” tehdystä tutkimuksesta tuli pelkkä ”kaksoissokkotutkimus”. Virallista artikkelia tutkimuksesta ei ole julkaistu, vaan Valkee esittelee jälleen tuttua konferenssitiivistelmää. Siinä plasebosta ei ole mainintaa. Tutkimuksen johtajaksi alun perin merkitty Oulun yliopiston psykiatrian professori Pirkko Räsänen sanoo puhelimessa, ettei hän tiedä tutkimuksen jälkikäteisestä muuntelusta, eikä ole ollut Valkeen kanssa tekemisissä tutkimuksen toimeenpanon jälkeen. Hän neuvoo ottamaan yhteyttä tohtorikoulutettavaansa, Valkeen palkkalistoilla olevaan Heidi Jurveliniin, jonka Valkeen kotisivujen tiivistelmä nimeää tutkimuksen vetäjäksi. Jurvelin ei halua vastata ja ohjaa kysymykset toimitusjohtaja Somertolle, joka vastaa sähköpostitse, että tutkimus on tehty ”hyvän kliinisen tutkimustavan periaatteita noudattaen”. ”Tutkimusryhmiä ei ole muutettu tai poistettu missään vaiheessa tutkimusta”, viestissä lukee. Väite on outo, sillä muutoksesta jäi jälki kliinisten tutkimusten rekisteriin, ja Timo Ahopelto on myöntänyt tutkimusasetelman muuttamisen julkisessa Facebook-kommentissaan. Seuraavassa viestissä Somerto korjaa, että plasebo oli pelkkä nimi ryhmälle, sillä kyseessä ei ollut ”faktisesti nolla-annos”. ”Muutosmerkintä verkossa ei ole ryhmän poistaminen tutkimuksesta, vaan sanan poistaminen yhden ryhmän nimestä. Muutos oli tarpeeton ja tutkimuksen ja sen tulosten kannalta merkityksetön”, Somerto kirjoittaa. Se ei pidä paikkaansa. Jos muutosta ei olisi tehty, tutkimus olisi ollut plasebokontrolloitu kaksoissokkotutkimus. Silloin sen lopputulema olisi ollut, että Valkeen teho on sama kuin plasebon. ”Tutkimusasetelma oli alusta loppuun kolmella ryhmällä ja kolmella eri annoksella, ja niiden välisiä eroja mitattiin. Tutkimus tuotti arvokasta lisätietoa opsiinien valoherkkyydestä, ja on löydösten kannalta epäoleellista millä nimellä ryhmiä kutsuttiin”, Somerto selittää, vaikka tutkimus ei liittynyt millään tapaa opsiineihin. ”Kunhan artikkeli on julkaistu, katsotaan miten vertaisarvioijat ovat asiaan suhtautuneet.” Sitä joutunee odottamaan, sillä THL:n tutkimusprofessori Timo Partonen sanoo, ettei yksikään tiedeyhteisön arvostama lehti suostu julkaisemaan tutkimusta, jonka asetelmaa on jälkikäteen manipuloitu. ällainen Valkee on, kahden totuuden yhtiö. Toinen on yhtiön oma ja toinen ulkomaailman. Niiden vertaaminen on kuin lukisi rinnakkain Russia Todayta ja New York Timesia ja arvioisi, onko Putin sankari vai konna. Valkee rummuttaa sanomaansa ennen kaikkea mediassa, ei tiedekentällä. Se levittää tiedotteitaan maailman suurimman viestintäaggregaatin PR Newswiren kautta, antaa copypaste-toimittajien tehdä työt ja jakaa hedelmät sosiaaliseen mediaan. Hyväksytyn Valkee-totuuden tunnistaminen on helppoa: sitä peukuttavat ja retwiittaavat Valkeen johtohahmot tai yhtiön käyttämän viestintätoimiston edustajat. Ja jos Valkee-totuuden törmäyttää toisen totuuden kanssa, yhtiö on heti kimpussa. Oli kyseessä blogi tai Guardianin nollan tähden teknologia-arvio, kommenttiosastosta todennäköisesti löytää Valkeen edustajia korjaamasta väitettyjä asiavirheitä. Yhden blogistin yhtiö on jopa uhannut vaientaa poliisitutkinnalla. Kun yhtiön itsensä päästää ääneen, se puhuu mitä sattuu. Valkeen työntekijät ja sen käyttämät tutkijat kirjoittelevat lehtien mielipidesivuille professori-titteleillä, mutta eivät mainitse olleensa mukana korvavalotutkimuksissa. Valkee myös väittää, ettei se ole koskaan markkinoinut korvavaloja mihinkään muuhun kuin kaamosmasennukseen. Juuri harhaanjohtavasta markkinoinnista skeptikkoyhdistys Skepsis antoi yhtiölle Huuhaa-palkintonsa vuonna 2012. Yhä internetistä löytyy Valkee-mainos, jossa sanotaan korvavalon toimivan muun muassa migreeniin. Timo Ahopellon mukaan yhtiö ohjeistaa jakelijoilleen, mitä he voivat sanoa ja puuttuu mainontaan tarvittaessa. Norjalainen video oli jakelijan tekemä, ja Valkee on ohjannut poistamaan sen. Ilmeisesti kuitenkin myös yhtiön puolalainen jakelija on tehnyt täsmälleen saman videon, vain eri kielellä dubattuna, sillä sama mainos löytyy myös yrityksen puolankielisiltä sivuilta. Valkeen oma viestintäkanava on sen kotisivuilla oleva blogi #Shine. Siellä yhtiö johtaa harhaan häikäilemättä. Muiden sanomisia väännellään ja markkinointitotuuksien vastaisia kommentoijia, kuten puolueettoman korvavalotutkimuksen tehnyttä Vivien Bromundtia, syytetään ”aggressiivisista puheenvuoroista Valkeeta vastaan”. Ylen MOT-ohjelman kerrotaan etsineen yhtiöstä veroparatiisikytköksiä. Twitterissään Ahopelto kirjoittaa korvavalon auttavan migreeniin ja post-traumaattiseen stressireaktioon. Sveitsiläistutkija Bromundtia hän sen sijaan tituleeraa Twitterissä ”tunnetuksi Valkee-kriitikoksi”, jonka tekemä tutkimus on Ahopellon twiittien mukaan kehnosti toteutettu ja pohjautuu vääriin johtopäätöksiin – siitäkin huolimatta, että se päätyi samaan tulokseen kuin Valkeen oma melatoniinitutkimus. Kaikesta huolimatta Ahopelto sanoo puhelimessa, että hänen Valkee-viestintänsä on ollut koko ajan täysin totuudenmukaista. alkeen taustavoimissa on yksi hiljainen vaikuttaja, joka on kuitenkin ylitse kaikkien muiden: valtion innovaatiorahoituslaitos Tekes. Timo Ahopelto kirjoitti blogiinsa jo vuonna 2011, että ilman Tekesiä Valkeeta ei olisi olemassa. Vuoteen 2013 mennessä Tekes on myöntänyt Valkeelle yhteenlaskettuna yli 2,2 miljoonaa euroa. Heinäkuussa Ahopelto pääsi istumaan Valkeen hallituksen lisäksi myös Tekesin johtokuntaan. Tekesistä ja muista rahoittajista huolimatta Valkee on tehnyt koko olemassaolonsa ajan tappiota. Vuoden 2013 tilinpäätöksessä yrityksen liikevaihto romahti 1,9 miljoonasta eurosta miljoonaan, tulot jäivät 2,9 miljoonaa euroa miinukselle, ja yhtiön niskassa painavat 2,5 miljoonan euron velat. Tekesin kannalta se ei ole ongelma, onhan laitos ennen kaikkea riskirahoittaja, ja harvassa ovat startupit, joiden alkutaival on taloudellista juhlaa.
ylioppilaslehti 21 5 / 2 0 1 Tekes on ollut voimakkain yksittäinen vipuvarsi Nokian jälkeisen Suomen startup-huuman maksajana. Vuonna 2013 laitos rahoitti startupeja 135 miljoonalla eurolla. Silloin hakemuksia oli kuusisataa. Tänä vuonna Tekes on saanut jo elokuussa yli seitsemänsataa hakemusta. Niitä käsittelevät Tekesin omat asiantuntijat 2–4 hengen tiimeissä. Rahoitukseen liittyvät asiakirjat eivät ole julkisia, eikä laitos suostu niitä pyynnöstä näyttämään. Se kertoo vain yrityksille maksettujen tukien kokonaissummat, ei muuta. Siksi on kuunneltava Tekesin nuorista yrityksistä vastaavaa johtajaa Jukka Häyrystä. Häyrynen esittelee Tekesin startup-ohjelmaa tutun liturgian mukaisesti: tuotteita on saatava nopeasti kansainvälisille markkinoille, jotta kansantalous kääntyy. Suomessa nysvääminen ei auta. JUKKA HÄYRYNEN VALTION INNOVAATIORAHOITUSKESKUS TEKESIN KASVUYRITYKSISTÄ VASTAAVA JOHTAJA Onneksi merkkejä paremmasta on jo ilmassa. Suomalaiset ovat vihdoin oppineet tuotteistamaan ideoitaan. Aiemmin niiden päällä on istuttu niin kauan, että joku muu on ehtinyt tehdä saman innovaation. ”On mieletön muutos tässä osaamisessa Suomessa, että tulee juttuja, jotka pystyy elättämään meitä. Supercellin tarina on huikea”, Häyrynen sanoo. Häyrynen kertoo, että Tekesille ensisijainen on yrityksen tuote, ja tuotteen kannalta tärkein mittari on sen kysyntä. Sen lisäksi hankkeille uskottavuuden tuovat sijoittajat, neuvonantajat ja tiimi. ”Kun me teemme tällä 40 hengen porukalla tuhat hankearviota vuodessa, me emme selvitä hirveän syvältä, jos on kokenut tiimi taustalla. Pääoman saaminen yksityiseltä puolelta on jossain määrin todiste siitä, että yhtiö toimii rationaalisesti ja oikein”, hän sanoo. Häyrysen mukaan terveysteknologia- ja cleantech-yrityksissä törmätään usein ongelmaan, että vaikka luonto taipuu ilmiöön, ideat ei välttämättä taivu toimivaksi tuotteeksi. Valkeen tapauksessa kyse oli kuitenkin päinvastaisesta, tuotteesta, jonka tueksi yritetään taivuttaa luontoa. ”Tässä oli tuoteidea, jolle oli saatu CE-merkki ja vahvat sijoittajat taakse. Se on vahva pohja. Uskomme siihen, että tiimi on tehnyt analyysin hyvin.” 4 Miten vahva näyttö CE-merkki on? ”Onhan se sen merkki, että tuotetta saa myydä.” Häyrynen selittää, että sellaisissa hankkeissa, joissa tieteellinen tausta on olennainen osa tuotetta, Tekes pyrkii selvittämään sen. Eivätkä huonolaatuiset tieteelliset julkaisut hänen mukaansa kelpaa. ”Jos jotain proofia vaaditaan, sen on oltava vakavasti otettavaa.” Mutta Valkeen kohdallahan todisteet eivät ole olleet vakavasti otettavia? ”En ota kantaa tähän yksittäiseen tapaukseen.” Eikö rahoittamisessa ole eettinen ongelma, jos väitetään, että tuote on sairauksien hoitoon, mutta sille ei ole tieteellisiä todisteita? ”Me emme ole tällaisia suoranaisesti pohtineet rahoituspäätösten yhteydessä.” Voisiko Tekes rahoittaa vaihtoehtolääketieteen innovaatiota, jos tuote myisi ja sillä olisi hyvät rahoittajat? ”Jos näyttää, että on jollain tasolla proofia, se pitää katsoa.” Mitä jos rahoitettavan yrityksen kohdalla todetaan, ettei tieteellistä todistusaineistoa ole? ”Jos tuote ei toimi, eikä käy kaupaksi, sen rahoitusta ei voi jatkaa.” Kun Tekes myönsi ensimmäiset rahoituksensa Valkeelle vuonna 2010, yhtiöllä ei ollut esittää yhtään korvavalotutkimusta missään tieteellisessä julkaisussa. Edelleenkään laitteen toimivuudesta ei ole yhtään uskottavassa lehdessä julkaistua tutkimusta, joka olisi vertaisarvioitu tieteen sääntöjen mukaisesti. ikä se Valkeen todellinen innovaatio sitten on? Hoitomenetelmäänsä, aivokudosten stimulointia korvavalon avulla, yhtiö ei ole saanut Suomessa patentoitua. Sillä on patentti vain kannettavasta elektronisesta laitteesta, josta lähtevissä kuulokkeissa on valo. Yhdysvalloissa menetelmän patentti on mennyt läpi, mutta hoitotehon varmistava elintarvike- ja lääkevirasto FDA ei ole hyväksynyt korvavaloa lääkelaitteeksi. Siellä yhtiö on jättänyt patenttihakemukset korvavalon käyttöön muun muassa deliriumin, syövän ja Alzheimerin taudin hoitamiseksi. •
22 5 / 2 0 1 4 Suomen on Suurin rakentanut puolue kokoomuS voittajan identiteettiä vuodeSta kun Stubb alexander puolueen vaikuttaa valittiin keulakuvakSi, olevan 2007. kaikki valmiSta. SUOMI
5 siinmarssi kävi ryminällä. Kun Alexander Stubb oli ensimmäistä kertaa ehdolla eurovaaleissa vuonna 2004, hän kahmi saman tien vaalien toisiksi suurimman äänisaaliin. Enemmän ääniä sai vain Anneli Jäätteenmäki. Voi olla, ettei Stubb ollut niin yllättynyt kuin ensikertalaiselta voisi kuvitella. Hän nimittäin oli tottunut saamaan haluamansa. Ennen vaaleja syyskuussa 2003 hän sanoi Image-lehden haastattelussa: ”Jos mä asettuisin itseni ulkopuolelle ja katsosin et hei, Alex Stubb, enkä olis lukenu mitään, mä vaan tietäsin että se on jossain EU-hommissa, niin mun reaktio olisi että kuka vittu toi luulee olevansa.” Hän oli tällöin jo alkanut harkita eurovaaliehdokkuutta. Stubb ymmärsi arvonsa, ja niin ymmärsivät puolueetkin. Stubbia kosiskeltiin vähän sinne sun tänne, mutta hän valitsi kokoomuksen, jolla meni tuohon aikaan surkeasti. Surkeus johtui kevään 2003 eduskuntavaalien tuloksesta. Se näytti kokoomuksen kannalta samalta kuin puolueen silloinen vaaliesitekin: tympeältä. Lapsiperheiden aika on nyt. Koulutukseen pitää panostaa. Hyvästä terveydenhoidosta ei tingitä. Turvallinen arki kaikille. Edistetään yrittäjyyttä. Alennetaan työttömyyttä. Kevennetään ansiotulon verotusta. Latteaa, tylsää ja särmätöntä. Näin ajatteli myös kansa. Ville Itälän johtama kokoomus jäi oppositioon keskustavetoisen punamultahallituksen tieltä. Mutta vain hetkeksi. Sillä tottahan joka ikinen yksilön vapautta ja vastuuta korostavan politiikan kannattaja sanoo, että epäonnistumiset täytyy kääntää voitoksi. Kokoomus elää niin kuin opettaa. S O N J A Jos Alexander Stubb olisi tänä maanantaiaamuna kotona Espoossa, hän joisi keskivahvan, tummapaahtoisen kahvin, lisäisi vähän kardemummakahvia ja kaataisi päälle lämmintä maitoa. Mutta Stubb ei ole kotona, vaan Rautatieaseman Robert’s Coffeen tiskillä beigeissä polvipituisissa housuissa. Sääret kiiltävät. Jalassa hänellä on Tommy Hilfigerin kesäiset kengät. Täällä Stubb tilaa tavallisen kahvin lämpimällä maidolla. Niin hän yleensä kahviloissa tekee. Stubb ottaa kahvin mukaansa ja rientää parin kokoomuskollegan kanssa junalle, jonka määränpää on Seinäjoki. Siellä alkaa kokoomuksen ministeriryhmän kesäkokous, johon Alexander Stubb osallistuu ensimmäistä kertaa Suomen pääministerinä. Siitä on kohta kvartaali, kun kokoomuksen puheenjohtajasta äänestettiin Lahdessa 14. kesäkuuta. Varsinaista ennakkosuosikkia ei julkisuudessa ollut. Aiemmista puoluekokouksista poiketen edes piirijärjestöt eivät olleet ottaneet selkeää kantaa ehdokkaastaan. Vaalissa äänestettiin yksilöinä. Ulospäin näytti siltä, että mikään ei ole varmaa. Se oli illuusio. Kun katsoo kokoomuksen suuntaa viime vuosina, oli vain yksi vaihtoehto. Kokoomus tarvitsi kasvot, jotka näyttävät ulospäin samalta kuin puolue itsekin. Trendikkäiltä, nuorekkailta, menestyksekkäiltä. Tällaiseen brändiin Alexander Stubb istui yhtä mukavasti kuin hän nyt istuu Intercity-junan toisessa kerroksessa matkalla Seinäjoelle. S A A R I K O S K I k u V a t : J u K k a O v a s K a i n e N 23 ylioppilaslehti lexander Stubbin takana on kangas, jossa on kokoomuksen uusia logoja. Niissä leimuaa sinisiä lieskoja, jotka puoluesihteeri Taru Tujunen logoon ehdottomasti halusi. Tunnukseen kirjoitettu viesti on yksinkertainen: Uusi nousu 2015. Ollaan Seinäjoen kirjastolla ministeripäivien ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa. Puhe käsittelee Gazaa, Syyriaa, Ukrainaa ja Libyaa. Stubb viittaa EU:hun vakaumuksellisin sanankääntein ja muistuttaa, että emme ole enää kylmässä sodassa. Sääret vilkkuvat, mutta naama on äärimmäisen vakava. Tässä puhuu pääministeri. Ja hän puhuu niin hitaasti, että jokaisen sanan väliin tuntuu mahtuvan henkäys. Vähän toisella tavalla kuin vaikkapa siinä Imagen haastattelussa, jossa toimittajalla vaikutti olevan vaikea saada suunvuoroa. Muutos on kuitenkin ymmärrettävä. Suomessa elää ja voi edelleen hyvin mielikuva mattivanhasmaisista prässihousuhahmoista. Urheileva trendipääministeri on uusi juttu. Ukrainan kriisin ja Gazan maahyökkäyksen aikaan Stubb twiittaili enemmän omista triathlon-tuloksistaan kuin maailman tilanteen vakavuudesta. Sosiaalisessa mediassa kohahti. Moni raivostui. Oli helppo ajatella, että pääministeri ei ole tehtäviensä tasalla tai osaa asiaansa. Siksikin vakuuttavan hidas puhe on järkevä valinta. lkuvuodesta 2007 katukuvaan ilmestyi värikkäitä julisteita, jotka oli kuvitettu joutsenin, perhosin, sateenkaarin, ruusuin ja ruiskukin. Ei tämä nyt ainakaan vaalimainos ole, tuli mieleen. Mutta oli se. Kokoomus oli mainostoimistonsa Bob Helsingin kanssa räjäyttänyt kappaleiksi sen, millaisia puolueiden kampanjajulisteiden piti olla. Se oli siirtynyt Suomen puoluekentässä omaan sarjaansa. Leikittely jatkui vaaliesitteissä, joissa hupaisien piirroshahmojen avulla kerrottiin, keiden kaikkien puolue kokoomus onkaan. Esitteen sivuilla seikkailivat muun muassa Outi Omaishoitaja, Ylva Yksinhuoltaja, Tapani Työtön, Seppo Sotaveteraani, Sari Sairaanhoitaja, Ossi Opiskelija, Miguel Maahanmuuttaja sekä Matti ja Malla Maanviljelijä. Paavo Pääomasijoittajaa lehdestä ei jostain syystä löytynyt. Kokoomus tarvitsi uuden identiteetin voittaakseen vaalit. Puoluejohdossa tiedettiin varsin hyvin, että suomalainen eliitti äänestää varmasti, eikä sillä ole juuri muita vaihtoehtoja kuin kokoomus. Siksi ääntenkalastelu oli keskitettävä muualle. Mainostoimistoja on Suomessa käytetty politiikan apuna jo 1970-luvulta saakka, mutta jos katsoo kokoomuksen kampanjoita viime vuosikymmeninä, oli nyt tehty muutos radikaalein. Mielikuva, joka puolueesta heräsi, ei ollut enää entisensä. Tällaisilla tempuilla on onnistuttu aikaisemminkin. Pahoista talousvaikeuksista kärsinyt Apple uudisti brändinsä vuonna 1997. Tv-kampanjassa käytettiin yksinkertaista slogania: ”Think different”. Siitä alkoi yhtiön nousu maailman kalleimmaksi yritykseksi. / 2 0 1 4
24 5 / 2 0 1 4 ylioppilaslehti Kokoomuksen think different, eli teema jolla vaaleja käytiin, oli toivo. Kuten PMMP:kin laulaa: ”Toivo, toivo, ilman sitä ei voi elää.” Kokoomuksen viesti ei ollut suunnattu vain niille, jotka ovat puolueen kanssa samoilla linjoilla veropolitiikasta tai maahanmuuttajista, vaan ihan jokaiselle. Toivolla kokoomus onnistui. Vaalien jälkeen siitä tuli Suomen toisiksi suurin puolue ja Jyrki Kataisesta Suomen valtiovarainministeri. Vuotta myöhemmin Katainen joutui vaikean paikan eteen. Ilkka Kanerva oli lähettänyt seksitekstareita Johanna Tukiaiselle. Katainen päätti, ettei Kanerva voi jatkaa ulkoministerinä. Lopulta Katainen kutsui ulkoministeriksi Alexander Stubbin, joka virtaviivaisuudessaan oli kuin kommunikaattori vanhan halko-Nokian rinnalla. Kokoomus oli ottanut jälleen harppauksen vanhasta maailmasta kohti uutta. Vuotta myöhemmin kokoomus kävikin jo eurovaalikampanjaansa Stubbin kasvoilla. Jonglööraava Stubb komeili vaaliesitteen etusivulla ja oli esitelty kokoomuksen poliitikoista jopa Kataista ennen sanoin: Sinä, minä ja Stubbin Alex. einäjoen Koulukadulla parveillaan. Päät kääntyvät siihen malliin, että ohi kävelee rokkistara tai vähintään urheilusankari. Yleisössä on niin teinejä kuin mummojakin. Alexander Stubb asettuu keskelle Koulukatua eikä juuri liiku koko puolituntisen ”Kokoomus kuuntelee” -tapahtuman aikana. Taakse on pystytetty kulahtanut kokoomuksen teltta, joka nököttää kadulla hylättynä. Stubb ei pidä puheita. Kokoomus kuuntelee -toimintamalli lanseerattiin ennen vuoden 2007 eduskuntavaaleja sloganilla ”Puolue, jolla on korvat”. Ajatus syntyi pohtimalla, mikä kansaa vituttaa eniten, puoluesihteeri Taru Tujunen kertoo. Lopputulos: se, että poliitikot kertovat ylhäältäpäin, mitä kansa ajattelee ja haluaa. Siksi kokoomusjohdossa päätettiin, että mikrofoneja ja lavoja ei enää nähdä silloin, kun poliitikot jalkautuvat kansan pariin. Sen sijaan poliitikot kysyvät ihmisiltä, mitä heille kuuluu. On mahdoton kuulla, mitä Alexander Stubb kyselee. On helppo nähdä, että selfieitä ainakin otetaan. Kansa haluaa osansa pääministerin glooriasta. Muut ministerit pääsevät vähemmällä. Vakavahenkinen, toimittajille tiedotustilaisuudessa puhunut Stubb on kadonnut. Tilalle on tullut tähti, joka ei ulospäin näytä olevan liian tietoinen omasta erinomaisuudestaan. Hän juttelee kaikille yhtä rennosti. Lehtijuttujen mukaan Stubb on ollut koulukiusaaja, mutta jos nyt oltaisiin ala-asteella, hän olisi se tyyppi, joka on niin menestynyt ja mukava, että kaikki haluavat hänet kaverikseen. Pian Stubbin Twitteristä löytyy kuva ja teksti: ”Lots of folks in #Seinäjöki. In Finnish we call it #pöhinä. #Kokoomus2015” e oli riski. Kun kokoomus kävi vuoden 2007 vaalinsa leikkisillä julisteilla ja piirroshahmoilla, kampanja olisi yhtä hyvin voitu tulkita arvovallan menetykseksi. Vauraan porvariston ja korkeakulttuurista nauttivan älymystön puolue oli totuttu näkemään asiallisena. Miten kokoomus puolueena uskalsi lähteä näin poikkeavalle linjalle? Ehkä siksi, että heillä oli jo kokemusta uudenlaisesta kampanjoinnista yksilövaalissa. Edellisenä vuonna Sauli Niinistö oli ehdokkaana presidentinvaaleissa.
ylioppilaslehti 25 5 / 2 0 1 4 Hän hävisi istuvalle presidentille Tarja Haloselle toisella kierroksella vain 3,6 prosenttiyksiköllä. Tulosta voi pitää loistavana ottaen huomioon, että yleensä istuva presidentti voittaa vaalit. Sauli Niinistön presidentinvaalikampanja oli ensimmäinen yhdessä mainostoimisto Bob Helsingin kanssa tehdyistä kampanjoista. Slogan oli mieleenpainuva ja provosoiva: ”Työväen presidentti”. Kallion kaduilla kuljeskeleva arkisuudellaan vedonnut Tarja Halonen oli työläisyyden perikuva, joten pallo osui maaliin. Niinistön kampanjassa tehtiin muutakin. Avattiin liuta Café Niinistöjä, joihin kansa voisi tulla keskustelemaan kuin 1700-luvun kulttuuripiireissä konsanaan. Tavoitteena oli, että jokaisessa 14:ssä kokoomuksen piirissä olisi vähintään yksi Café Niinistö. Lopulta kahviloita avattiin lähemmäs sata. Ikkunatarrat ja t-paidat olivat loppua kesken. Työväen presidentti oli alun perin Kirsi Pihan ehdotus. Työväkiidea löytyi kokoomuksen sisarpuolueelta Ruotsin kokoomukselta. Puoluekokouksessaan Fredrik Reinfeldtin johtama Moderaterna-puolue oli julistautunut uudeksi työväenpuolueeksi. Samaisella sloganilla puolue voitti myös syksyn 2006 vaalit ja onkin ollut vallassa siitä saakka. Suomessa puolestaan vuoden 2007 toivovaaleista innostuttiin vaalimenestyksen jälkeen niin kovasti, että niiden jälkeen kokoomus lähetti kaikille jäsenilleen kirjeen, jossa oli mukana Toivon käyttöohje. Siinä kerrotaan, millainen on hyvä kokoomuslainen. Tällainen: Hän ei häpeä olla innostunut. Hän tietää, että toivoa ei ole ilman positiivisuutta. Hän ei peittele totuutta, vaikka se olisi epämiellyttävä, vaan etsii ratkaisuja. Hän ei heitä lokaa, vaan pyrkii sanomaan jotain kivaa niistä, jotka ovat häntä vastaan. Hän ymmärtää, että vastakkainasettelun aika on ohi. Hän puhuu kieltä, jota kansakin ymmärtää. Hän ei jumitu yksityiskohtiin. Jos häntä vastaan hyökätään, hän ei provosoidu. Hän tunnustaa, kun hän on tehnyt virheen. Hän kuuntelee. Hän on rohkea. Kokoomuksen yksitoista käskyä on toiminut. Toivon käyttöohjeen lanseeraamisen jälkeen puolue on ollut Suomen suurin kaikissa vaaleissa. Vuoden 2008 kunnallisvaaleissa, vuoden 2009 eurovaaleissa, vuoden 2011 eduskuntavaaleissa, vuoden 2012 kunnallisvaaleissa ja vuoden 2014 eurovaaleissa. Vuonna 2012 Suomeen valittiin kokoomuslainen presidentti. Toivon käyttöohjeiden pohjalta on tehty video, joka löytyy edelleen kokoomuksen intranetistä. Taru Tujunen teetti ohjeista myös huoneentaulut, jotka hän lähetti kaikille kokoomusministereille. Ne olivat Jyrki Kataisen pöydällä valtioneuvoston linnassa pääministerikauden loppuun saakka. Nyt ne ovat pääministeri Stubbin pöydällä. Vaikka tuskin Stubb niitä tarvitsee. Hänhän on kuin käyttöohjeiden perusteella laadittu malliyksilö niin retoriikaltaan kuin käytökseltään. Hän on pyytänyt julkisesti anteeksi virheitään, esimerkiksi Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa laukomaansa vittu mitä paskaa -letkautusta. Kun toimittajat tiedotustilaisuudessa Seinäjoella yrittivät saada Stubbia kritisoimaan Antti Rinnettä, Stubb vakuutti, ettei mitään pahaa sanottavaa ole. Ei siitäkään huolimatta, että Rinne itse oli aloittanut Stubbin piikittelyn jo kesäkuussa välittömästi uuden pääministerin linjapuheen jälkeen. Stubb jopa sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että toivoo demarien kannatuksen nousevan. Ja hän osaa puhua ihanan yksinkertaisesti. Niin, että ihan tavallinenkin tallaaja tajuaa. uistakaa liikkua, nukkua ja syödä hyvin”, Alexander Stubb neuvoo aikuisia ja lapsia. Ministeripäivät jatkuvat Duudsonit-puiston avajaisilla, jossa pääministeri puhuu. Hän kertoo, että Suomi tunnetaan maailmalla kolmesta asiasta. Sitten Stubb listaa niitä neljä: sauna, Nokia, Angry Birds ja Duudsonit. Puheen jälkeen hän asettautuu suureen tikkatauluun maaliksi. Uutisarvoa tällä on. Kamerat räpsyvät, kuvat sortsipukuisesta ministeristä tikkataulu taustanaan leviävät eri medioissa. Monien mielestä tikkataulukäytös ei kuitenkaan käy laatuun, jos on pääministeri. ”Stubbin brändi on vähän jakomielinen tällä hetkellä”, sanoo markkinoinnin professori Jaakko Aspara Aalto-yliopistosta. Jakomielisyyttä löytyy myös brändiltään liberaalista kokoomuksesta. Ei tarvitse kuin kuunnella kokoomuslaisten mielipiteitä tasa-arvoisesta avioliittolaista huomatakseen, että rattaita on useammat kuin yhdet. uolueen brändin taakse on vaikea päästä. Poliitikoista on monesti kiva kertoa, että puolueessa millään muulla kuin sisällöllä ei ole väliä. Etenkin kokoomuksessa: kun Vihreä lanka yritti päästä tekemään juttua puolueiden käyttämiin mainostoimistoihin vuonna 2010, kokoomuksesta kieltäydyttiin perustelemalla, että puolueessa halutaan keskittyä sisältöihin. Kristillisdemokraatit ja SDP avasivat ovensa lehdelle.
26 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 Sisältäpäin näyttää vähän erilaiselta: eräässä kokoomuksen ehdokkaille suunnatussa vaalilehdykässä luki viestintä ja markkinointi -otsakkeen alla, että ehdokkaan sanomassa täytyy olla myös sisältöä. Jos joku osaa vastata kysymykseen kokoomuksen brändin ja sisällön suhteesta, se on kokoomuksen merkittävin taustavaikuttaja, puoluesihteeri Taru Tujunen. Esiin tulee kuitenkin ongelma. ”En voi puhua brändistä, koska en tiedä mitä se tarkoittaa”, sanoo Tujunen Kappelin kahvilassa. Ei auta kuin alkaa muistella kokoomuksen menestyskampanjoita. Aloitetaan vaikka niistä toivovaaleista, jotka olivat ensimmäiset Taru Tujusen vaalit puoluesihteerinä. Tujusen suusta alkaa pulputa puhetta kuin Stubbilta ennen vanhaan. Nopeasti ja paljon. ”Meidän johtopäätös oli sillon nimenomaan se, et me tarvitaan erilainen juttu. Ja kun me tehtiin sitä strategiaa, meidän ajatus oli se, että mikä on parasta mitä politiikka voi ihmiselle luvata. Kun valtio ei voi luvata työttömälle työpaikkaa. Mitä valtio voi luvata, on korotus työmarkkinatukeen.” ”Politiikka ei voi luvata uskoa eikä rakkautta, mutta parasta mitä se voi luvata on, että ihmisillä on elämässään toivoa. Jos poliitikot hoitaa oman hommansa hyvin, joka ei kiinnosta ketään ihmistä, eiks niin, ja mä ymmärrän ihan tosi hyvin, miks niitä ei kiinnosta, mutta niitä kiinnostaa se, et mikä se niiden toimintaympäristö on. Ihmiset haluaa elää omaa unelmaansa, ja poliitikkojen tehtävä on mahdollistaa se. Silloin, jos sulla on elämässä toivoa, sä jaksat tehdä töitä ja opiskella ja tietsä hoitaa sun perhettä ja muuta, ja se ei synny 10 euron eläkkeiden korotuksesta.” Kokoomus siis haluaa tehdä jokaisen ihmisen elämästä parempaa. Eikö se ole vähän hankalaa, kun ihmisillä on niin erilaiset elämäntilanteet ja päämäärät? ”Mikä on se asia, joka yhdistää eri puolueiden kannattajia? Perinteisesti on ajateltu, että se on tällanen iso konflikti, että Marx on joskus määritellyt pääoman kautta syntyvän konfliktin, jossa sulla on työnantajat ja työntekijät ja sitten sulla on kokoomus ja vasemmisto ja oikeisto ja muuta. Ja luulen, että globalisaation myötä maailma näyttäytyy monien ihmisten näkökulmasta tosi erilaiselta.” ”Aika monelle suomalaiselle se suurin uhkakuva tai vihollinen ei löydy siitä sun työpaikasta tai siitä sun työpaikkasi omistajasta. Se voi löytyä ihan muista jutuista. Tän tyyppisen konfliktin ääripäät ja edustajat tuolla Arkadianmäellä olis poliittinen vasemmisto ja oikeisto, mutta mä luulen, että se ei monelle suomalaiselle oo enää hirveen relevantti juttu.” Mutta kokoomus on puolue, ja puolueet tekevät päätöksiä arvojensa pohjalta. Mikä on se asia, joka todella yhdistää kokoomuslaisia? ”Mä en oo ihan varma. Tää on mun mielestä puolue kakspistenolla. Meillä on isoja ajatuspajoja Euroopassa, jotka pohtii tätä samaa kysymystä. Jos se ei ole enää ideologiat, niin mikä se on tulevaisuudessa. Eikä mulla siihen vastausta oo. Mä luulen, että yksi asia siinä varsin moniulotteisessa paketissa on se tapa, jolla suhtaudutaan maailman muutokseen. Ja se tekemisen tapa voi olla myös se asia, joka erottaa.” Kokoomus on Tujusen mukaan pyrkinyt aktiivisesti ymmärtämään, millaisena maailma nykyään tavallisen ihmisen silmissä näyttäyty y. ”Kokoomus kuuntelee” -kampanja on esimerkki tästä. Vuonna 2012 se levittäytyi ihmisten koteihin.
27 ylioppilaslehti Kunnallisvaalien alla kokoomuslaiset ehdokkaat ja ministerit kiersivät ihmisten kodeissa kuuntelemassa heidän tarinoitaan. Idea vierailuista oli saatu alun perin norjalaiselta Høyre-puolueelta. Moderaterna-puolue Ruotsissa oli testannut sitä vuoden 2010 eduskuntavaaleissa. ”Mehän brändättiin se vähän eri tavalla. Me tehtiin se vähän toisella lailla kun… Me siis nimitettiin niitä kotikäynneiksi, sen sai tilata netistä. Se oli tosi hauskaa.” Siinä se tuli: Brändättiin! iime maaliskuussa kokoomuksen viestintään syntyi särö. Tuukka Temonen oli tehnyt dokumenttielokuvan Presidentintekijät Sauli Niinistön vuoden 2012 presidentinkampanjasta. Tujusella ja Temosella oli ollut erimielisyyksiä materiaalin käytöstä. Tujunen suuttui julkisesti, mikä oli kokoomuksen yhdenmukaisen viestintälinjan kannalta kummallista. Tapahtuiko tässä joku yllätys, johon ei ollut varauduttu? Tujunen muuttuu harvasanaiseksi. ”Ei siinä varmaan mitään sen kummempaa ollut, mikä ei julkisuudessa olisi ollut. Meillä oli varsin erilaiset näkemykset siitä.” Dokumentista käy ilmi, että Sauli Niinistön hahmo herätti huolen siitä, onko hän jo liian nähty. Kampanjan markkinointipäällikkö Kirsi Piha totesi Presidentintekijöissä: ”Sauli ei ole kiinnostava, Haavisto on kiinnostava. Sauli on jo kuusi vuotta läpättänyt kaikkea paskaa, se ei kiinnosta ketään nyt.” Ehkä nuorekas ja liberaali Haavisto varasti sen imagon, jota kokoomus on viime vuodet halunnut vaalia itsellään. Tujunen sanoo, ettei muista Haaviston nuorekkuuden olleen ongelma. Hän ei itse kertomansa mukaan ole nähnyt valmista dokumenttia. Tujunen sanoo, että suuttumuksessa oli kyse siitä, että Temonen rikkoi annetun lupauksen. Turun yliopiston politiikan tutkija Ville Pitkänen epäilee, että kohussa on kyse muustakin. ”Se oli ehkä jonkinlainen lapsus Tujuselta. Imagonrakennuksessa ja brändiviestinnässä käytetään harkittuja keinoja ja mietitään, millainen kuva halutaan antaa. Jotta se toimii, sen täytyy vaikuttaa siltä, että se ei ole hirveän rakennettua. Iso osa ihmisistä ajattelee, että tollasia ne on. Että kuva ei ole falski eikä se ole luotu. Presidentintekijöissä ikään kuin paljastettiin, kuinka puolueen imagoa rakennetaan ja miten paljon siihen liittyy harkintaa.” eah, you could be the greatest // You can be the best // You can be the king kong banging on your chest Kesäkuun puolessa välissä The Scriptin Hall of Fame -kappale lävähti soimaan kokoomuksen puoluekokouksessa Lahdessa. Alexander Stubb oli valittu kokoomuksen johtajaksi ja sitä myötä Suomen pääministeriksi. You could beat the world // You could beat the war // You could talk to God // go banging on his door Vastavalittu puoluejohtaja Stubb kumarteli kokoomuksen edessä kädet levällään ja vastaanotti kukat Taru Tujuselta. Ihmiset seisoivat ja ottivat kuvia hurmoksessa. Suunnilleen samaan aikaan keskustan puoluekokouksessa vietettiin aikaa kansallispuvuissa ja puhuttiin turpeesta. 5 / 2 0 Kokoomuksen puoluekokouksen tunnelma muistutti herätyskokousta, jossa saarnaaja ottaa yleisönsä. Tässä kokouksessa uskonnon nimi oli kokoomus ja sen johtajan Alexander Stubb. Puolue oli saanut yksilöllisen liiderin, jonka kanssa halutaan poseerata selfieissä kuin julkkiksen. Kaupassa monella menisi sormi suuhun, jos pitäisi ostaa Kraftin littana suklaapatukka, mutta Daimin tietävät kaikki. Politiikan Daim on henkilöbrändi, joka antaa puolueelle kasvot. Stubb tietää. että instituutiot ovat out ja yksilöt in. Hän on niin individualistinen, että politiikan kommentaattoritkin ovat välillä vähän hämillään siitä, kenen puolella hän oikeastaan on. Eikä hän itsekään ole sitä määritellyt – esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitosta hän sanoo, että suhde on ihan hyvä, mutta ”ei me kyllä mitään EK:n etuja ajeta ja se on aivan saletti”. Instituutioiden rapistuminen näkyy muuallakin kuin politiikassa. Evankelisluterilaisesta kirkosta erotaan, koska ideologia ja kirkon hierarkkinen kipuilu arvokysymyksissä eivät vetoa. Karismaattiset, henkilöjohtoiset uskonliikkeet sen sijaan keräävät kansaa. Johtajien karismaan perustuva helluntailaisuus on maailman nopeiten kasvava kristillinen liike. skonto ja politiikka ovat aika lähellä toisiaan. Politiikassa tehdään päätöksiä, jotka ovat usein uskon eivätkä tiedon asioita. Kokoomuksessa esimerkiksi ajatellaan, että yhteisöveron neljän ja puolen prosenttiyksikön lasku tuo Suomeen työtä pitkällä aikavälillä. Demareissa puolestaan moni on sitä mieltä, että juuri yhteisöveron lasku oli yksi merkittävä syy sille, miksi Jutta Urpilainen sai lähteä. Usko vaatii uskottavuutta. Ja Stubb on puheissaan uskottava, vaikka niissä toistuvatkin kolme pointtia: kolme pointtia, laaja kuva ja optimismi. Hänen karismansa on sitä, mihin kokoomus on säännönmukaisesti koko Kataisen kauden ajan pyrkinyt. Paula Risikko ja Jan Vapaavuori ovat kokeneita poliitikkoja, mutta jos miettii kokoomuksen linjaa, Stubbin valinnasta tulee mieleen vain: kuka muu muka? ”Stubb henkilöi menestystä. Toivo, menestys ja optimismi ovat se yleinen eetos, jonka hän on onnistunut luomaan ja joka on siihen tiettyyn kannattajajoukkoon mätsännyt ihan hyvin. Stubb inkarnoi näitä asioita”, sanoo professori Jaakko Aspara. ”Ei kannata korjata sellaista, mikä ei ole rikki. Siinä mielessä kokoomuksen puheenjohtajavalinta oli ihan fiksu. Valita se henkilö, joka eniten edustaa sitä, mitä tässä on viimeiset vuodet harrastettu. Miksi valita ihan toisenlaisen eetoksen henkilö, jos kerran kohtalaisen hyvin menee tällä hyväksi havaitulla linjalla?” 1 4
28 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 nsi kevään eduskuntavaaleissa mitataan, uskooko kansa linjaan edelleen. Sekään ei nimittäin tiedä. Jo 1960-luvulla yhdysvaltalainen valtio-opin professori Philip Converse esitti, että äänestäjillä ei ole riittävästi tietoa politiikasta tehdäkseen rationaalisia äänestyspäätöksiä. Suomessa asiaa on tutkinut valtiotieteen tohtori Lauri Rapeli, jonka johtopäätös on samansuuntainen. Conversen mukaan modernissa länsimaisessa yhteiskunnassa suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään selkeää poliittista ideologiaa eivätkä he halua arvioida sellaisia poliittisia kysymyksiä, jotka eivät liity heidän omaan yksilölliseen arkeensa. Eli juuri niin kuin Taru Tujunen sanoi: ihmisiä kiinnostaa heidän oma, henkilökohtainen toimintaympäristönsä. Saman voi huomata vaikkapa Helsingin Sanomien etusivulla elokuisena iltapäivänä. Ukrainassa on sota, mutta luetuin uutinen on otsikoltaan: Nämä kuusi sairautta jäävät helposti huomaamatta. Individualistiselle äänestäjälle on tärkeää, että puolueen viesti on linjassa sen kanssa, miten äänestäjä näkee itsensä. Suuri osa haluaa nähdä itsensä mieluummin menestyjinä kuin putoajina, eteenpäin menijöinä mieluummin kuin taaksetuijottelijoina. Peruuttamalla ei pääse eteenpäin. Kokoomusta äänestävä on viime vuodet tuntenut olevansa voittajan puolella. Tämä johtuu myös kilpailijoiden heikkoudesta: esimerkiksi siitä, että demarit ovat olleet huonoja terästämään viestiään. Mutta ei demariaate ole kuollut Pohjolasta. Ruotsissa järjestetään vaalit 14. syyskuuta, ja on lähes varmaa, että sosiaalidemokraattien, vasemmiston ja ympäristöpuolueen muodostama koalitio voittaa ne. Taustalla on muun muassa pettymys Moderaterna-puolueen johtaman hallituksen liian oikeistolaiseksi miellettyyn politiikkaan. Esimerkiksi Ruotsin koulujärjestelmän surkea tila on herättänyt huolta, mikä on laskenut hallituksen kannatusta. Toisaalta Ruotsissa demarit on onnistunut uudistumaan ja brändännyt itsensä tulevaisuuspuolueeksi. Voi se johtua myös siitä, mistä Taru Tujunen epäilee menestyksen johtuvan. Hänestä kokoomus on puolue, joka ymmärtää nykyaikaa. Puolueen viestinnällistä linjaa katsoessa siltä tosiaan vaikuttaa. orstai on toivoa täynnä. Voi olla, että Alexander Stubb kertoo, mitä kokoomuksen brändin takaa löytyy. Odotukset ovat korkealla. Saattaisikohan pääministeri olla leikkisällä tuulella niin kuin hän oli vaikkapa Umayya Abu-Hannan vierailun aikana Brysselissä vuonna 2005? Silloin hän sanoi Abu-Hannalle SK Mies -lehden artikkelin mukaan: ”Umayya, ei sinun tarvitse adoptoida! Minä haluan kolmannen lapsen ja vaimoni ei. Voimme tehdä yhteisen lapsen.” Hän jatkoi vielä: ”Ajattele, miten hyvät geenit sillä olisi! Se ei ainakaan olisi ujo, se puhuisi monia kieliä, tuntisi olevansa kotonaan kaikkialla…” Nyt Stubb ei halua tehdä lapsia. Hän vaikuttaa olevan vähän ärsyyntynyt istuessaan nojatuolilla työhuoneessaan valtioneuvoston linnassa ja nojaillessaan poskellaan vesipulloon. ”En oikeastaan ajattele asioita brändäyksen kautta, vaan mä ajattelen niitä enemmän asioiden kautta. Brändi on siinä mielessä vaikea kokonaisuus, että sehän on yleensä mielikuva, ja sen mielikuvan muodostaa joku toinen. Eli asiat edellä. Ja brändi jos tulee, pysyy perässä.” Stubb puhuu rauhallisesti. ”Ei mulla oo erillistä mielikuvaa kokoomuksen brändistä, jos sellaista on edes olemassa.” Myöskään omasta brändistään, eli esimerkiksi siitä, miten hän viestii, Stubbilla ei ole sanottavaa. Hän sanoo, ettei ajattele sitä. ”Mä en oikein jaksa uskoa sellaseen kyyniseen maailmaan, jossa ajatellaan, että joku asia on aina edeltä mietitty, koska mun mielestä kyynisyys on sairaus ja se estää ihmisen luovan ajattelun. Siinä vaiheessa, kun ei oo enää utelias, kun ei enää usko että oppii jotain uutta, silloin on kyynistynyt. Silloin mun mielestä kehitys loppuu. Mä en tykkää kyynisyydestä, ja se jos mä nyt rupeaisin miettimään omaa brändiäni, niin sillon mä olisin kyynistynyt. Mä oon mitä mä oon, ja ihmiset ajattelee musta, mitä ne ajattelee ja jokaisella on siihen oikeus ja vapaus, ja mä kunnioitan sitä.” Näin elämässä kai pärjätään. Olemalla välittämättä siitä, mitä muut ajattelevat. Politiikan kannalta se on paradoksi. Politiikassa kyse on nimenomaan siitä, mitä muut ajattelevat. Sillä tavalla poliitikko saa töitä. ahta viikkoa ja päivää myöhemmin kello 9.25 taivaalta tipahtaa uutispommi. Kahdeksan vuotta kokoomuksen puoluesihteerinä toiminut Taru Tujunen ilmoittaa, ettei hae jatkokautta. Uusi puoluesihteeri valitaan lokakuun alussa. Alexander Stubb sanoo olevansa pahoillaan Tujusen lähdöstä. Hän kommentoi Ylelle, että olisi halunnut Tarun jatkavan ja että uuden puoluesihteerin pitäisi olla Tujusen kaltainen. Mitä tekee Taru Tujunen? Hän suuntaa kohti uutta, uljaampaa nousua. Toimitusjohtajan palli odottaa jo yrityksessä nimeltä Ellun kanat. Se on Kirsi Pihan omistama strateginen viestintätoimisto. Siellä epäilemättä osataan kertoa, mitä brändi tarkoittaa. •
ylioppilaslehti 29 5 / 2 0 1 4
k U v a T : K E R T T U M A L I n e N 30 5 2 / 0 1 4 ylioppilaslehti
31 ylioppilaslehti 5 / 2 JÄÄKIEKKOILIJA ON TEHTÄVÄ: NOORA HÄNEN JOUKKUEURHEILUN oikien pelit menivät niin hyvin, että tavoitteet alkoivat nousta. Räty olisi halunnut alle 16-vuotiaiden poikien maajoukkueleirille, mutta häntä ei otettu sinne mukaan. Naisten maajoukkueeseen hän sen sijaan pääsi. ”Olin 14-vuotias enkä tyyliin edes tiennyt, että naisilla on maajoukkuetoimintaa. Olin ollut vain poikien mukana, niin tiesin enemmän poikien lätkästä kuin tyttöjen.” S A S H A äty kasvoi 1990-luvun Espoossa, nousukaudella laman jälkeen. Siihen kuului myös äm-äm-ysiviis, jääkiekon maailmanmestaruus, josta Räty muistaa Suomen maalivahdin Jarmo Myllyksen ja varamaalivahti Jukka Tammen, joka heilui tv-kuvissa munasuojissaan. Isä valmensi Jäähongan juniorijoukkuetta, jossa isoveli pelasi. ”Hengailin jäähallilla pikkutytöstä lähtien, ja kun oon aina ollut aikamoinen energiapakkaus, niin en halunnut istua katsomossa vaan halusin myös itse kentälle”, Räty, nyt 25, kertoo. Pikku-Noora kinusi ja kinusi. Neljävuotiaana hän sai luvan mennä kiekkokouluun poikien mukaan. Sen käytyään Räty pääsi Jäähongan poikien joukkueeseen. Tytöille ei ollut omaa joukkuetta. ”Olin ainoa tyttö koko seurassa. Eikä mua edes tunnistanut sieltä poikien joukosta.” Äidin kiljumat ”Hyvä, Noora!” -huudot käänsivät muiden vanhempien päät. H U T T U N E N Noora Räty luuli sitä ensin vitsiksi. Hänelle oli juuri ehdotettu, että hän menisi Kiekko-Vantaan Mestis-joukkueen harjoituksiin. Miesten ammattilaisjoukkueen. Naisena Räty oli jo saavuttanut kaiken, mitä nainen voi suomalaisessa jääkiekossa saavuttaa. Kolme SM-kultaa, kolmet olympialaiset ja vuosikymmen Suomen parhaana naismaalivahtina. Minnesotan yliopiston naisten joukkueessa pelaaminen oli päättynyt nelivuotisen viestinnän tutkinnon valmistuttua, eikä naisille ollut omaa ammattilaissarjaa. Ei ollut enää paikkaa, jonne mennä. Räty oli vasta 24-vuotiaana jääkiekkoilijana inhottavassa tilanteessa. Hän oli omassa lajissaan maailmanluokkaa, mutta sillä ei ollut mahdollista tehdä elantoa. Sitten Jääkiekkoliiton maalivahtikouluttaja keksi ehdottaa Rädylle siirtymistä miesten joukkueeseen. Näin ei Suomessa ole koskaan aikaisemmin käynyt. RÄDYLLÄ PITÄISI UUDISTAA NORMIT. 15-vuotiaana hän pelasi ensimmäiset MM-kisansa ja 16-vuotiaana ensimmäiset olympialaisensa. Juuri niissä Torinon olympialaisissa vuonna 2006 valtamedian valokeila kääntyi hetkeksi Rätyyn. Mutta millä tavalla: Suomen naiset hävisivät pronssiottelun Yhdysvalloille 4–0, ja ottelun jälkeen Räty vedettiin heti kaukalosta astuttuaan Ylen suoraan tv-haastatteluun. Neljä maalia päästäneeltä maalivahdilta kysyttiin tuntemuksia. ”Vituttaa ihan saatanasti!” ädyn maajoukkueura ei loppunut Torinon olympialaisiin. Hän pelasi taas seuraavan vuoden MMkisoissa, joissa hänet valittiin koko turnauksen parhaaksi maalivahdiksi. ”Mä oon aina halunnut olla paras. Jos mä en ole ollut paras, niin sitten on tullut ne itkupotkuraivarit. Mä olen aina miettinyt, että miten mä voin olla paras, kun ei vaan halua hävitä.” Vuonna 2008 tuli ensimmäinen MM-mitali, pronssi, ja pronssia juhlittiin myös Vancouverin olympialaisissa, joissa Suomi voitti Ruotsin jatkoajalla 3–2. Pronssi on käytännössä realistinen maksimi Suomen naisille, koska pohjoisamerikkalaiset, siis Kanada ja Yhdysvallat, ovat niin ylivoimaisia. Kanadassa on yli 85 000 rekisteröitynyttä naisjääkiekkoilijaa, Suomessa alle viisi tuhatta. 0 1 4
32 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 aisjääkiekkoilijan maailma ei ole suuri tai täynnä mahdollisuuksia. Palkkaa ei makseta edes parhaille, eikä maailmanmestariksikaan ole oikein saumoja. Pronssia voitetaan silloin tällöin ja kulut täytyy maksaa itse. Vaikka pelaisi SM-sarjassa. ”Jos multa kysytään, se on erittäin säälittävää”, Räty sanoo. Ja sääliksi vähän käy: vaikka lahjakkuuttaan olisi jalostanut intohimoisesti lapsesta asti, ammattia siitä ei saa oikein mitenkään. ”Niin, kyllä turhauttaa”, Räty huokaisee. ”Moni poika, jonka kanssa olen pelannut tai jota vastaan olen pelannut, pelaa nyt ammatikseen ja tienaa miljoonia tuolta. Ja sitten itse miettii, että miten saisi perustarpeet katettua, jos haluaa pelata.” Räty huomauttaa, että tilanne on sama kaikissa muissakin joukkuelajeissa. Naiset ovat pystyneet lyömään läpi vain yksilöinä. Kuten vaikkapa taitoluistelija Kiira Korpi. ”Vie vielä aikaa varmaan monta kymmentä vuotta ennen kuin voidaan päästä lähellekään miehiä. Se nyt vain on kylmä tosiasia.” iime vuonna Räty oli poikki. Viestinnän tutkinto oli valmistunut ja pelaaminen collegejoukkueessa päättyisi. Hartioille oli kertynyt enemmän kannettavaa kuin hänellä oli rahkeita kantaa. ”Reenaaminen alkoi maistua puulta. Olin ihan burnoutissa”, Räty kertoo. ”Vedin sellaisia 12–14 tunnin päiviä. Heräsin puoli viideltä, tulin himaan joskus yhdeltätoista illalla.” Omien harjoitustensa lisäksi hän valmensi Minnesotassa lukioikäisiä tyttöjä ja poikia maalivahdeiksi. Lisäksi hän matkusti joka kuukausi Suomeen maajoukkueleireille. Sitten tarjoutui se mahdollisuus. Suomen Jääkiekkoliitossa huomattiin Rädyn uupumus. Hänelle ehdotettiin Suomeen palaamista ja Kiekko-Vantaan miesten ammattilaisjoukkueen harjoituksiin menemistä, kokeilumielessä. Se voisi tarjota uutta virikettä. Alkuhämmennyksen jälkeen Räty meni. ”Ehkä vähän jännitti, mutta toisaalta menin innokkaasti, kun tiesin, että pääsen kunnon reeneihin ja ammattimaisiin olosuhteisiin”, hän sanoo. Kun harjoitukset alkoivat, Räty huomasi pärjäävänsä. Harjoitusten jälkeen häntä kehotettiin tulemaan toistekin. oinen kerta vaihtui kolmanneksi ja kolmas neljänneksi. Viime keväänä syntyi Mestis-kauden 2014–2015 mittainen sopimus. Uutinen oli iso, koska koskaan aiemmin suomalainen nainen ei ollut tehnyt ammattilaissopimusta miesten jääkiekkojoukkueeseen. Ja kuten lätkän maskuliiniseen ja konservatiiviseen machokulttuuriin kuuluu, sitä ei ole katsottu pelkästään hyvällä. ”Onhan se jakanut mielipiteitä. Puolet tsemppaa ja puolet lyttää koko jutun”, Räty sanoo. ”Ei mua hirveesti muiden ihmisten mielipiteen kiinnosta”, hän sitten lisää. Tosin epäilijöitä olisi mielekästä näpäyttää. ”Saan siitä lisämotivaatiota. Mutta olen myös realistinen. Jos en oikeasti pärjää, niin kyllä mä sitten sen rehellisesti myönnän. En ala mitään selittelemään”, Räty sanoo. ”Mutta toisaalta en mä sopimusta olisi ikinä allekirjoittanut, jos en olisi tiennyt, että mulla on oikeasti mahdollisuus pärjätä. Että en mä itseäni ole lähdössä mihinkään nolaamaan.” ukupuolesta koituu haasteita. Rädylle on annettu oma pukukoppi, jossa hän vaihtaa varusteensa ja käy suihkussa, erossa muusta joukkueesta. Se on melko yksinäistä. ”Mä oon yleensä ollut kopissa se rääväsuu ja aina äänessä ja heittämässä tyhmää vitsiä. Nyt pitää sitten itsensä kanssa vitsailla.” Sitten on tietysti itse peli. Räty on 165 senttiä pitkä. Se on hyvin vähän maalivahdille. Pelottaako, että joku satakiloinen äijä luistelee yli? ”Ei. Antaa tulla vaan!” Räty haluaa pelata miesten sarjassa, koska jääkiekko on siellä paremmalla tasolla. Hän kuitenkin tietää, että toisinkin voisi olla. Hänen entisessä kotimaassaan Yhdysvalloissa naisten urheilu on kovassa nosteessa, vaikka ei sielläkään täysin tasavertaista miesten urheilun kanssa. ”Siellä ihmiset ovat ihan innoissaan naisten lätkästä. Se on niiden mielestä niin siistiä. Meidänkin peleissä kävi 2 500–3 000 katsojaa. Halli oli aina täynnä.”
ylioppilaslehti 33 5 / 2 0 1 4 Maassa on tasa-arvolaki, joka erikseen määrää naisten urheiluun samat olosuhteet ja mahdollisuudet kuin miehillä. ”Sen takia siellä on hyväksytty, että naiset urheilee. Maailman huiput tulee Jenkeistä.” Suomessa on erilaista. ”Täällä ollaan silleen, että ei naisten pitäisi pelata lätkää.” Se oli yksi syy sille, miksi Räty ylioppilaaksi kirjoitettuaan ja kolme naisten SM-kultaa Espoon Bluesissa voitettuaan lähti Yhdysvaltoihin pelaamaan collegesarjaa – jossa voitti kaksi mestaruutta. Viimeisellä kaudella he eivät hävinneet yhtään ottelua. äty toivoo urheilua ympäröivän yhteiskunnan muuttuvan amerikkalaisempaan suuntaan. Mutta uskooko hän, että se muuttuu? ”Ei muutu, ennen kuin saadaan enemmän rahaa naisurheiluun.” Sellainen tarvitsee esikuvia. Asiaa ei ole olemassa, jos sillä ei ole kasvoja. Siinä Räty on tärkeässä roolissa. Hän on esimerkki naisesta, joka uskaltaa haastaa miehet miesten sarjassa. ”Toivottavasti se osoittaisi ainakin sen, että jos vaikka joku päivä saataisiin sarja, jossa kaikki huippunaispelaajat pystyisi ansaitsemaan siitä jotain elantoakin. Itse ajattelen, että paras markkina siihen olisi Pohjois-Amerikassa.” Siksi Rädyllä on parhaillaan vetämässä viisumihakemus Yhdysvaltoihin. ”Voi olla, että perustan oman maalivahtikoulun jo ensi keväänä. Markkina siihen Minnesotassa on ihan järkyttävän iso. Se on miljoonabisnes, jos sen saa pyörimään. Ostaisin jääaikaa ja myisin yksityistunteja. Ne yksityistunnit on iso buumi tällä hetkellä.” ädyn debyytti Kiekko-Vantaassa tapahtuu lopulta lähes salaa. Hänet otetaan varamaalivahtina mukaan elokuiseen harjoitusotteluun, joka pelataan Hyrylän peltikattoisessa pikkuhallissa sikäläistä Bewe TuusKia vastaan. Päävalmentaja Jami Kauppi on jo ennen peliä kertonut Rädylle, että hänet vaihdettaisiin ottelun puolivälissä maaliin. Käsky käy. Räty kiipeää laidan yli, pudottautuu luistimillaan jäälle ja luistelee maalille. ”Kiekko-Vantaa vaihtaa maalivahtia. Pois numero 32 Joona Partanen, maaliin numero 30...” kuuluttaja sanoo ja pitää tauon. ”Noora Räty”, kuulutus vihdoin jatkuu. Yleisö taputtaa. Joku mies huutaa ”oii”. Kolmannessa erässä erotuomari viheltää pelin yhtäkkiä poikki ja nostaa kätensä x-asennossa ylös rangaistuslaukauksen merkiksi. Se on Bewe TuusKille. Päävalmentaja Kauppi huutaa vaihtoaitiosta: ”Noora, tän otat kiinni!” Jää tyhjennetään muista pelaajista. Sinne jäävät vain Bewe TuusKin laukoja ja Räty. Laukoja potkaisee itsensä vauhtiin, nappaa mailan lavalla kiekon mukaansa keskiympyrästä ja lähtee hyökkäämään kohti Rädyn maalia. Lähestyminen, katsekontakti – nopea laukaus! Räty kompuroi mutta onnistuu taaksepäin horjahtaessaankin torjumaan kiekon olkapäällään. Yleisö hurraa. Erotuomari levittää kätensä: ei maalia. Räty nousee ylös. Peli jatkuu. •
34 ylioppilaslehti O V A S K A I n E N 5 / 2 0 1 Es S eE J U K K A 4 Yksilöllisyydenkaipuun lisääntyessä meillä on yhä kovempi tarve kertoa muille, keitä ja mitä me olemme. Ja siinä auttaa raha. Voit kysyä itseltäsi: käyttäisinkö 16 000 euroa yhteen päivään, jos kukaan ei koskaan saisi tietää? Meidän häät -ohjelmassa punkkaripariskunta vaalii omaa aatettaan: häiden pukukoodi on vapaa, vihkisormuksissa anarkistien logo ja Tumppi Varosen Problems? soittaa hääbändinä. Kuninkaallisissa häissä seremoniasta tehdään kahden selostajan läpikäymä, satojen miljoonien katsojien todistama spektaakkeli. Kaksi julkkista ja yhdet häät antaa vastuun superuniikkien häiden järjestämisestä julkkiksille kuten Petri Nygårdille ja Jethro Rostedtille. Häiden areena on yksi erottautumisen paikka, mutta eikö kaikista suurin myönnytys, päätös mennä näyttävästi naimisiin, ole siinä vaiheessa jo tehty? ANTON VANHA-MAJAMAA HALUAA NAIMISIIN, JA SEKÖS HÄNTÄ AHDISTAA. Onnelliset ihmiset ovat onnellisia, kaikki on hirveän täydellistä. Paitsi minä olen katkera. Jälleen yksi tuttu on lipunut avioliiton onnelliseen satamaan ja juhlistanut sitä idyllisillä kesähäillä. Alle tipahtelee kommentteja, joissa ihmiset onnittelevat ja ottavat samalla hippusen onnesta itselleenkin. Sitä minun Facebook-syötteeni on kesäsunnuntaisin pullollaan. En minä ole hapan siitä, että ihmiset tekevät ja saavuttavat asioita. Ihmiselämän tärkein huijaus on juuri näiden elämän checkpointien saavuttaminen ja sitä kautta saatu illuusio siitä, että etenemme kohti jotain muutakin kuin kuolemaa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että ihmiset saavat rasteja ruutuun. Se, mistä olen hapan, on tapa, jolla nämä saavutukset realisoituvat. Olemme 2010-luvulla jatkuvasti samaan aikaan verkossa ja sen ulkopuolella. Altistun alinomaa promootiokuville, lapsensaantistatuksille ja kesähäätiedotteille. Jälkimmäiset ovat pahimpia. Miksi? Koska haluan naimisiin, ja koska haluan häät, ja koska se ahdistaa ihan tosi paljon. Kirjoituksesi inspiroivat keksimään entistä mielikuvituksellisempia tapoja inhota naisia ja itseäni ihan vain siksi, että olen sattunut syntymään naiseksi. Onneksi misantropiasi on misogyniaasi voimakkaampaa. Sanot, että kaikki inhmillinen toiminta on pohjimmiltaan säälittävää rämpimistä, mikä on aina terveellistä muistaa. H I R V O N E N S O F I A FA N IP Sinä ihmisiä vihaava lääkäri ja natseja vihaava rasisti. Olen lukenut yhden kirjasi kokonaan. Niin kauas kuin yötä riittää oli vavahduttava lukukokemus. Vaikutuin siitä, kuinka kirjan kertoja onnistui ilmaisemaan ainoastaan ”negatiivisia” ajatuksia. Kirjan ensimmäinen ”positiivinen” miete oli muistaakseni se, kun kertoja saapui sodan jälkeen New Yorkiin, katsoi kadulla vastaantulevia naisia ja ajatteli huojentuneena: ”Niin paljon raiskattavaa.” Se tuntui sekä ahdistavalta että huvittavalta. I I D A O ST IA Heinäkuun Helsingin Sanomissa kirjoitettiin vantaalaispariskunnasta, jonka häät maksoivat 22 euroa minuutilta. Jutun ydin oli, että häät järjestetään ennen kaikkea itsensä brändäämiseksi. 1,68 euroa, se on tilini tämänhetkinen kate. Mutta häihin voi upota helposti päälle kymppitonni. Pelkät hääkutsut voivat kustantaa jopa 500 euroa. Niin paljoa tililläni ei ole ollut irtonaista valuuttaa aikoihin. Ja tässä puhutaan vasta summasta, jonka tarvitsen lähettääkseni kutsut juhliin, joita ei ole. Tämä ei tarkoita, etteikö minulla olisi varaa kutsuihin. Tienaan päivätyössä ja vapaana toimittajana sen verran, että voin tehdä muutaman budjettimatkan vuodessa ja ostaa kaupasta avokadoja. Enemmän kyse on siitä, että säästämisen sijaan pistän rahat välittömiin iloihin: matkoihin, futislippuihin ja kaljaan. Ja naimisiin kyllä pääsisin vaikka ilmaiseksi. Maistraatissa se ei maksa senttiäkään. Mutta häät – ne pitää olla. Ahdistus tulee oudolla tapaa siitä, että koen tarvetta käyttää rahaa johonkin, johon en kuitenkaan rahaa käytä: isoon hääjuhlaan. En osaa säästää, ja vaikka osaisin, säästäisin luultavasti puolen vuoden Aasian-matkaan. Elämme yhteiskunnassa, jossa oleminen määrittyy tarpeiden pohjalta. Nämä tarpeet liittyvät aina tavalla tai toisella kulutukseen. En ole sataprosenttinen versio itsestäni ennen kuin saan hankittua ihan kaiken, käytyä ihan kaikkialla, luettua ihan kaikki romaanit PALSTALL A KIRJOIT TAJA PALJASTAA IHAILUNSA KOHTEEN. Viime kuussa aloin lukea kirjaasi Kuolema luotolla. En päässyt siinä 20 sivua pidemmälle, kun se jo alkoi vaikuttaa. Minulla oli näet punaiset hiukset siihen asti, kunnes pääsin kirjassasi kohtaan, jossa kirjoitit näin: ”Punatukkaiset naiset muistuttavat surkeita villieläimiä, joiden on tarkoitus kuolla raa’asti.” Oi voi. Silloin oli pakko katsoa peiliin. Enkö näyttänytkin takkuisten hiusteni kanssa aivan auton alle jääneeltä ketulta? Oli heti pakko mennä kauppaan ja ostaa ruskeaa hiusväriä. Elämänlaatu kohosi hetkessä ja asiat alkoivat luistaa! Kiitos, Louis-Ferdinand Céline! •
35 ylioppilaslehti ja sukupolviromaanit, testattua ihan jokaista uutta trendijumppaa ja järjestettyä ihan kaikki mahdolliset bileet. Vitsi on siinä, ettei tuohon sataan prosenttiin ikinä pääse. Sitä mukaa kun tarjolla olevien asioiden määrä kasvaa, mittarin yläraja karkaa kauemmas. Häidenkin täytyy olla koko ajan totaalisempi spektaakkeli. 5 / 2 0 1 Televisiossa häät ovat yltiömaterialistinen kilpailu. Yhdysvaltalaisessa Neljät häät -sarjassa voittaa se, joka järjestää ystävilleen kaikkein miellyttävimmän juhlan. Kisaajille palkkiona on sosiaalinen ja rahallinen hyöty: juhla saa sarjan kautta miljoonia lisäkatsojia, ja voittajamorsian (sekä sulhanen, joka ei ohjelmassa sano kuin ”tahdon”) pääsee häämatkalle tropiikkiin. Budjetit vaihtelevat kymmenestä sataan tuhanteen taalaan, ja tietenkin voittaja on usein käyttänyt juhlaansa myös isoimman setelitukun. Hääohjelmia ahmiessa käy ilmeiseksi, kuinka konventionaalinen koko härdelli on. Joka toinen morsian sanoo tekevänsä kaiken toisin, jotta lopputulos ei ainakaan olisi ”tylsä ja perinteinen”. Kuitenkin pakollinen kaava on about seuraava: siunausseremonian jälkeen häävastaanotto, jossa ensin cocktailit, sitten illallinen, pari mukahassua hääleikkiä ja lopuksi vapaata seurustelua ja/tai kreisibailausta. Kaikki on tylsää ja perinteistä. Ja siitähän hääteollisuus tykkää. Pelkästään Yhdysvalloissa se on kymmenien miljardien dollarien kokoinen bisnes, joka nojaa vahvaan traditioon. Siihen ujutetaan hiljalleen uusia vivahteita, jotka valuvat meille television ja elokuvien kautta. Tiesitkö, että morsiamen luovutus on amerikkalaisista elokuvista vasta 1900-luvulla meille siirtynyt perinne? Tai että kihlasormuksen perinteikkyydestä saamme kiittää De Beers -nimistä jalokivikartellia? He käynnistivät 1930-luvun lopulla mainoskampanjan, jolla lanseerattiin jalokivet kihlajaisperinteenä. Perinteen ja tradition tehtävä on tuoda pysyvyyttä ja jatkuvuutta kaoottiseen aikaamme. Samalla se on tapa myydä meille roinaa. Vaikka boikotoisimme 1980-luvulla kalenteriimme ilmestyneen ystävänpäivän korttirulettia, on vaikea olla lainkaan osallistumatta siihen. Kuluttamisen imperatiivi on ylivoimainen. Osta tai et elä. Olo on turvallinen, kun roikkuu traditiossa. Se vain on tehtävä ostamalla asioita, esimerkiksi häitä. Samaan aikaan kun avioliiton merkitys tietyissä piireissä vähenee (vaikkapa homoseksuaalit ulossulkevan luonteensa vuoksi), mainostajat vahvistavat sen roolia elämän täydellistäjänä. TV-ohjelmien hääuskovaiset hokevat, kuinka avioliitosta alkaa ”oikea elämä”. Retoriikan pointtina on, että häät ovat kaikkein perinteisimmän käsityksen mukaan olleet ihmiselämän ensimmäinen taloudellinen jättipaukku. Sen jälkeinen aikuisuus tarkoittaa samalla kuluttajuutta: autoa, omistusasuntoa ja lastensaantia. Nämä ovat kaikki merkkipaaluja, mutta samalla myös taloudellisia investointeja. “ K a ik k i 40 0 0 0 p a ik a l l a o l l u t t a ih m i s t ä s ö i vä t l a h t e l a i s r ä p p ä r in k ä d e s t ä h e t i e n s im m ä i s e s t ä t a h d i s t a e ik ä t ä h d e n j a y l e i s ö n vä l i s e e n h e k t i s e e n v u o r o va ik u t u k s e e n il m a a n t u n u t s u va n t o a k o k o k a h d e n t u n n in s h o w n a ik a n a .” 4 Ehkä häissä pelottaa myös se, etteivät taloudellinen panostus ja somessa saatu huomio kohtaa. Jokainen tietää tunteen, kun näkee hirveästi vaivaa FBstatuksen tai kuvan eteen ja saa siihen tasan viisi tykkäystä. Oliko sen arvoista? Kuten kaiken muunkin, someaika alistaa myös ihmissuhteet huomiotaloudelleen. Kun aloitin nykyisen seurustelusuhteeni, pähkäilin liian pitkään sitä täydellistä onnellisuusstatusta joka saisi satatuhatta likeä. Hetki meni ohi. Informaatio tapailustamme ikään kuin valui yleiseen tietoisuuteen. Sosiaalisessa mediassa on koko ajan tekemisissä sen kanssa, saako huomiota vai ei. Oma suosio ja menestys täytyy tehdä näkyväksi. Huomiohakuisuudesta tulee normi. Koska en tehnyt statusta parisuhteestamme, tykkäyksiä ei tullut lainkaan. Se oli turvallinen vaihtoehto. Ennemmin ei statusta lainkaan, kuin status, josta tykkäävät luennolta tuttu ihan kaikesta tykkäävä hyypiö ja oma isoäiti, joka painelee jatkuvasti asioita vahingossa. Nyt tuntuu välillä, että parisuhteemme on vain 95-prosenttisesti todellinen. Miten se muka olisi 100 prosenttia, kun siitä ei ole mitään julkista jälkeä? Samaan tapaan häät ovat performanssi, jota ilman parisuhdeonnemme voi olla vain 95-prosenttisesti todellinen. Haluan häät, koska niillä voin osoittaa olevani merkityksellinen. Niillä saan ympärilläni pyörivät ihmiset seisahtamaan, osoittamaan katseensa minuun ja kohottamaan lasinsa minun kunniakseni. Facebookiin jakamani häävalokuvan pitäisi olla samaan aikaan huoleton ja spontaani mutta kuitenkin ihan täydellinen. Kun lopulta menen naimisiin, olen eniten huolissani siitä, kuinka monta peukkua tuo kuva saa. Jos tykkäyksiä tulee kymmenen, what’s the point? • “ S e o s o i t t a u t u u o i va l t a va k s i k o k o n a i s u u d e k s i, j o n k a m e l a n k o l i a h e r k i s t ä ä j a k o k e il u n h a l u vi ih d y t t ä ä .” : Saku Schildt, helSingin Sanomat, 20.8. “ O m a n o s a n s a s a a va t n a i s k l i s e e t , k a v e r ip i ir in t e r a p o in n i t j a y l i a n a l y s o in n i t . K u t e n m y ö s t e in ik u l t t u u r i t j a vir t u a a l im a a il m a t . OMG!” : mikko aaltonen, helSingin Sanomat, 24.8. : JuSSi toSSavainen, helSingin Sanomat, 8.8.
36 ylioppilaslehti O V A S K A I N e N 5 / 2 0 1 R E I N E K O S K I Helsingin Sanomat kirjoitti elokuussa kotonaan istuvasta ja netissä päivänsä ja yönsä viettävästä Samposta. Hän tienasi vähät pimeät rahansa esittämällä muille yksinäisille miehille naisia senssilinjoilla. Siitä alkoi tietenkin julkinen paheksunta. Se ei silti kohdistunut kurjuuteen ja yksinäisyyteen, jossa Sampo elää, vaan siihen, ettei iso mies siistiydy, mene oikeisiin töihin ja hanki pesukonetta. Juttu laittoi peilit yksinäisyyden ja masennuksen ympärille ja näytti, miten se moninkertaistuu. Tai olisi voinut laittaa, jos se ei olisi ollut niin henkilöity. Teksti kutsui lukemaan itsensä elämäntapajournalismina. Erotuksena inspiraation lähteenä toimiviin elämäartikkeleihin oli vain se, että Sampo ei ollut vielä selviytynyt mistään, vaan vaikutti enemmän luovuttaneelta. Sitä elämäosastot eivät tunnista. Passiivisuudesta ei voi inspiroitua, koska aivan kuten parantuminen, kurjuus on täysin oma ansio. T A P I O kO Lu m N i J U K K A 4 Kuolemansairaasta, patologisesti masentuneesta, köyhästä tai muuten vain lannistuneesta ei kai saa rehellistä haastattelua aikaiseksi. Kun tuttuni tarjosi yhdelle maan suurimmista aikakauslehdistä juttua itsemurhalukujen noususta, toimitus ilmoitti ”ottavansa mieluummin omin sanoin kerrotun selviytymistarinan”. Köyhyyden tai masennuksen kanssa elävät joutuvat kirjoittamaan luovuttamistarinansa itse blogeihin ja mielipidepalstoille, ja toivomaan, että joku jaksaa lukea tai jakaa eteenpäin. Tai sitten he katoavat ilman nekrologeja. Kurjista ei voi tehdä elämäntapajournalismia, koska heidän olemistaan ei tunnista elämäksi. Ei ole harrastuksia, huonekaluja, projekteja, tai köyhyydestä huolimatta ostettuja kattokruunuja. Syövän väistäneestä yritysvalmentajasta tai halvaantumisesta huolimatta elämänilon säilyttäneestä lumilautailijasta saa lannistumattoman sankarin. Ja vinkkejä ja nostatusta omaan elämään. Pitäisikö surkutella ja olla valittamatta, että väärin parannuttu ja innostuttu? Vai kuitenkin nähdä tilaisuus tehdä muutakin kuin elämäntaparemonttijournalismia? Kun toimitukset tekevät juttuja skitsofreniasta selvinneestä ja sairaudestaan tohtoriksi väitelleestä, halvaantuneesta tai syövästä tuurilla parantuneesta, ne välttyvät ottamasta kantaa mihinkään muuhun kuin yhden ihmisen elämänasenteeseen. Sekä ankea että inspiroiva todellisuus on helppo psykologisoida. Sampo paloi loppuun Nokialla ja lamaantui. Hänen kurjuutensa oli paariajournalismia, joka käy kuvaamassa ulkopuolisia ja jättää heidät terraarioonsa katsomatta hetkeäkään ympärilleen. Sieltä voi nousta vain selviytymistarinalla. Kunhan sairastuu ensin vakavasti. • PALSTALL A ESITELL ÄÄN KEKSINTÖJÄ, JOISTA OLISI VOINUT TULL A JOTAIN. K E T T U N E N 500 dollaria päivässä ja rajattomasti alkoholia, suklaata ja sikareita. Sillä hinnalla rakennettaisiin sosialistiseen Chileen tietokonejärjestelmä, joka valvoisi koko maan tuotantoa. Tällainen suunnitelma oli vuonna 1971 presidentti Salvador Allendella, joka halusi tehdä maastaan tehokkaan sosialistisen utopian. Stafford Beer, Englannin johtava kyberneetikko, kiinnostui toteutuksesta. Kybernetiikka tutkii järjestelmien ohjausta ja säätöä. Beer keksi, että Chileen voitaisiin luoda Cybersyn-niminen ohjausjärjestelmä. Se seuraisi tehtaiden toimintaa, ja hallitus voisi tehdä korjaavia toimenpiteitä. Näillä ei tarkoitettu laiskoille työntekijöille tarjottuja virkistysmatkoja gulag-tyyppiseen ympäristöön, vaan työntekijöiden raporttien perusteella resursseja voitaisiin laskea ja järjestää tuotantoa uudestaan. Cybersyn tarkoitti ”kyberneettistä synergiaa” aitoa huomiotalouskieltä ajalta, jolloin Jari Sarasvuo taputteli vasta hiekkakakkuja leikkipuistossa. Cybersynin ohjainohjelmiston nimi oli sekin lennokas: Cyberstride eli kyberharppaus. N I K O IN N O VA AT IO KIrJOIT TAJA INNOSTUU ANKEUT TAmISESTA. Pitkä ja kapea maa verkotettiin aina etelän kylmiltä tasangoilta pohjoisen autiomaita myöten. Piuhat kulkivat 500 tuotantolaitokseen, joihin oli asennettu edelliseltä hallinnolta ylijääneitä alkeellisia telex-koneita. Keskustietokone raksutti läpi telex-raportteja ja välitti ne pääkaupunki Santiagoon. Siellä oli kuusikulmainen huone, jossa valvojat istuivat seitsemässä pyörivässä tuolissa. Komentokeskus oli aivan futuristinen, kuin tähtialus Enterprisen komentosilta. Tuolien kädensijoissa oli ohjausnapit ja seinillä ruudut, joissa näkyi koko maan tuotantotilanne. Tai näkyisi. Keskeneräisen Cybersynin avulla ratkaistiin ruokakriisi Santiagossa 1972, kun mielenosoittajat tukkivat kadut. Järjestelmä auttoi laskemaan, mitä kautta tavara saataisiin kulkemaan mellakoiden ohi. Tämä telex-käyttöinen sosialisti-internet ei kuitenkaan ehtinyt kokonaan valmistua. Allenden hallinto oli horjunut pitkään. Ja kun kenraali Augusto Pinochet kaappasi vallan 11.9.1973, Allende ampui itsensä. Sotilaat löysivät Cybersynin, totesivat sen tarpeettomaksi ja hajottivat laitteet. Beer oli juuri Lontoossa markkinoimassa projektia. Aiemmin hän oli järjestänyt jopa kalastusmatkoja, jotta Chile saisi ulkomaista valuuttaa ja projekti voisi toteutua. Beer oli palaamassa Chileen, kun näki lehdessä otsikon: ”Allende salamurhattu”. Vitut, Beer totesi ja erakoitui Walesiin korpimökkiin, jossa ei ollut edes puhelinlinjoja. Hän uppoutui runouteen ja kuoli keuhkosyöpään vuonna 2002. •
37 ylioppilaslehti 5 / 2 0 O N N I N E N 1 PALSTALL A KySymme yhden KySymyKSen AjAnKohTAiSen TeoKSen TeKijäLTä. i o u a i r m i a k j a i l m i L n k a m a t t k u k a i j a - M U U S I K K O i i m a t t a , o l l a a t u r p i i n s a u p u n g i s sa ? ”1) Ä l ä r e a g o i h u u t e l u i h i n . 2) M u i s t a r y h t i . 3) Ä l ä o l e k s i m u u n n u o r i s o n s uosimilla alueilla. 4) Ä l ä p ä y h t ä ä n h y m y i l e s i e l l ä . 5) O m a a j o k i n p e l o t t a v a e r i k o i s k y k y. 6) P y y d ä v a n h e m m i l t a e t t ä m u u t e t a a n v i t t u u n s i e l t ä .” TOMMI LIIMATAN PERUSKOULUVUOSISTA PIETARSAARESSA. JEPPIS N Ä Y T E L M Ä K V E I K K O N U M I K Ä O N Y I H M I S E L L E P A R A N T A A I R J A IL U T I N E N K S I T TÄ P A R A S M A A I L M I J A , I S E L L E T A P A A A ? ROMAANI 1980-LUVUN ILMESTYI K I R J A I L I K A T A J A V U M I T E N E L K A N S S A , J Ä T T Ä N Y T K I V E N S E V E L J E S T Ä V A I K K A K O L I S I O L ON O S K A R I K T k s p ELOKUUSSA. J O Ä J A R I I N A R I , Ä I T S E N S Ä O S ON A L E K S I S I T S E MÄ N L U K E M A T T A , O U L U S S A L U T P A K K O ? ”Ei hätää. Wenla Männistöstä oppii kaiken oleellisen: et tä Wenla on hemaise va ja p ariu tuu mu tkien kau t ta lop ulta kiihke änkii vaan Jusa Jukolan kanssa. Ansku S e u n a l a , Ep p u J u k o l a n p o k a , s e n s ij a a n u s k o o e n k e l e i h i n . Ve lj e k s e t mokaile vat, mu t ta heillä on h y vä s ydän. L isäbonuksena tässä kirjassa: didgerido onsoit taja B en, b ändiharjoituksia, biisejä ja p u h e l i n m y y n t i ä .” ”Olen anke u t taja ja halu ton antamaan mitään maailmanp arann usohjeita. Nä y telmäämme niitä on p oimit tu Pekka H i m a s e n El ä m ä t a i d e t e o k s e n a -l u e n n o s t a .” VEIKKO JA AKSE NUUTISEN MAHDOLLINEN VIELÄKIN NÄYTELMÄ, OHJAAMA PARAS MAAILMA JA HYVIÄ EHDOTUKSIA PAREMMASTA ON KARNEVALISTINEN JOSSA PUHUTAAN VUOROVAIKUTUKSESTA” SOUND KÄSIKIRJOITTAMA PETTERSSONIN JA -FESTIVAALILLA. TAKOMOSSA ”RIKASTAVASTA KÄYDÄÄN PRIMAVERA ENSI-ILTA TEATTERI 19.9. ETELÄSUOMALAISTEN YLIOPPILAIDEN SÄÄTIÖ julistaa Eteläsuomalaisen osakunnan jäsenten haettavaksi yhteensä 18 000 euroa opinnäytetöiden tekemistä varten, josta osa voidaan käyttää jatko-opiskelijoiden väitöskirjatyön tukemiseen, sekä 6 000 euroa opiskelijastipendejä varten. Yksi opinnäytetyöstipendi on varattu humanistisen alan opinnäytetyön tekemiseen. Hakemusten perusteella voidaan myöntää Maire Pajarisen nimikkostipendi uusien kielten opiskelijalle ja Alexander Ärtin nimikkostipendi oikeustieteen opiskelijalle. Tarkemmat hakuohjeet osakunnan internetsivuilta: http://www.etelasuomalainenosakunta.fi/historia-ja-hallinto/stipendit RIINA KATAJAVUOREN WENLA MÄNNISTö ON NYKYAIKAISTETTU JA TASA-ARVOISTETTU VERSIO ALEKSIS KIVEN SUPERKLASSIKOSTA. ILMESTYI ELOKUUSSA. 4 Säätiön hallitukselle osoitetut hakemukset liitteineen on toimitettava osakuntaan kuraattorin lokeroon 19.9.2014 klo 17 mennessä. Postitse toimitetut hakemukset voi lähettää osoitteeseen Eteläsuomalainen osakunta/Kuraattori, Mannerheimintie 5 A 4 krs., 00100 Helsinki. Stipendien saajat julkistetaan 10.10.2014 Eteläsuomalaisen osakunnan vuosijuhlassa ravintola Pörssissä. Lisätietoja säätiön asiamieheltä: p. 045 3249 239, juhaesihvonen@gmail.com.
38 ylioppilaslehti 5 / I I D A S O F I A H I R V O N E N KO LU M N I YL J U K K A 4 t iO . Pp TER IL V. AS Le H 1 YS O V A S K A I N e N 0 TI 2 Usein, kun olisi jotain ”arkivelvollisuuksia”, teen niin kuin elämänhallinnan mestarit opettavat eli ”kuuntelen kehoani”. Silloin jokin ”oire” iskee kuin salama taivaalta. Esimerkiksi raajat puutuvat ”oudosti”. En odota montaakaan minuuttia ennen kuin kirjoitan Googlen hakukenttään ”jalkojen pistely”. Hakutuloksia klikkaillessa sydän alkaa hakata: MS-tauti? Jokin harvinainen hermosto-sairaus? Jo tuloksia selatessani tiedän, että etsintä on ”ajanhukkaa”, joka ei johda muuhun kuin pelkojen yltymiseen. Silti olen kuluneiden vuosien aikana lueskellut ”varmuuden vuoksi” reumasta, syövistä, borrelioosista, kuuroutumisesta, ADHD:stä ja ties mistä. Pelkään, etten ”tajua ajoissa” epämääräisiä oireita ja sitten käy niin kuin siinä ”Dr. House” -ohjelmassa. Sarjan jokaisen jakson alussa pahaa-aavistamaton ihminen menee johonkin tärkeään tilaisuuteen ja yhtäkkiä romahtaa maahan sätkimään mystisen sairaskohtauksen kourissa. Se on aina aivan odottamaton tapahtuma! Mutta olisi pitänyt aavistaa merkit. Hypokondria on mielenterveyden häiriö, jota poteva luulosairastaa niin voimakkaasti, ettei hän välttämättä usko edes lääkärin sanaa. Mutta Google-luulosairastelu on jonkinlaista ”meta-hypokondriaa”, hypokondrian luulosairastamista, joka vain harvoin johtaa minkäänlaisiin ”jatkotoimenpiteisiin”. Sairausjuttujen lukeminen tuntuu yksinkertaisesti lumoavalta, sillä ”arjessa” kaikki vaikuttavat puhkuvan terveyttä. Katselen Kaisatalossa, kuinka urheilullisesti pukeutuneet ihmiset lukevat tenttikirjoja rahkapurkki kädessä. Sairautta ja kuolemaa ei näy missään. Internetissä alitajunta pääsee kuitenkin ”valloilleen”: maailmassa on niin paljon sairauksia! On uskomatonta, etteivät kaikki sairasta niitä kaikkia! Lopulta alan lukea juttuja jostain ilmastonmuutoksesta ja moderneista superbakteereista, joille ei ole löydetty parannuskeinoja. Kuvittelen, miten koko ihmiskunta tuhoutuu ja ainoastaan rotat selviävät. Vasta se tuntuu ”rentouttavalta”. Miksi pelätä itsensä puolesta, kun oikeastaan ainoa varma asia kaikkien elämässä on se, että me 100 % todennäköisesti kuollaan? • KIRJOIT TAJA SYÖ VITAMIINITABLET TEJA, KOSKA NIISTÄ TULEE "TERVEELLINEN FIILIS". PALSTALL A L ÄhETÄMME IhMISELLE POSTIA. Olemme iloisia ja syvästi kiitollisia tekemästäsi työstä helsinkiläisen kaupunkikulttuurin hyväksi. Haluamme helpottaa taakkaasi, kun seuraavan kerran myyt kaljaa pakettiautosta viiden euron tölkkihintaan. Siksi lähetämme sinulle paketin, joiden avulla pääset alkuun. Ohessa saat siis 1. Hakemuksen alkoholijuomien anniskeluun, 2. Anniskelualueen rajaamista koskevan suunnitelman, 3. Henkilökuntasuunnitelman ja selvityksen anniskelun vastaavasta hoitajasta ja hänen sijaisistaan 4. Selvityksen tilapäisen anniskelutoiminnan järjestämisestä, koska oletettavasti toimintasi samalla paikalla ei ole pysyvää, 5. Alkoholijuomien anniskelun omavalvontasuunnitelman, 6. Mellakka-aitoja vuokraavan yrityksen mainoksen. Aidoilla voit esimerkiksi rajata anniskelualueen virallisten säädösten mukaisesti sekä 7. Tilisiirtolomakkeen ennakkoveron täydennysmaksua varten siltä varalta, että toiminnasta saamasi tulot vahingossa jäävät ilmoittamatta verottajalle. Sitä voi sattua meille kaikille. Näiden lisäksi sinun on hyvä olla tietoinen myös, että vastaavan hoitajan pätevyyden hankkimiseksi sinun on suoritettava anniskelupassi tai sinulla on oltava töissä henkilö, jolla sellainen on. Tämän lisäksi vastaavan hoitajan tehtävää hoitavalla henkilöllä on oltava vähintään kahden vuoden työkokemus anniskelutehtävistä tai vastaavan hoitajan tehtävään pätevöittävä koulutus. Tällaista koulutusta tarjoaa Helsingissä esimerkiksi ravintolakoulu Perho, jonka mainos ohessa. Toivomme onnea ja menestystä työssäsi myös jatkossa. Ystävällisin terveisin, Yliopp ilaslehti
39 5 / 2 0 1 K U V A : Palstall a haastatell aan ”Olen kotoisin Karjalasta Hyrsylän kylästä Suojärven pitäjästä. Venäläiset miehittivät kylän, kun talvisota syttyi marraskuussa 1939. Aluksi olimme vankeina omassa kylässämme. Silloin oli vielä ruokaa. Helmikuussa he tulivat aamulla ennen kuutta. Heillä oli pyssyt ja kaikki. Äiti meinasi ihan kuolla siihen, säikähti. Yksi, joka osasi suomea, sanoi, että meillä on kaksi tuntia aikaa. Kehotti panemaan lämpimät vaatteet päälle, koska meidät siirrettäisiin muualle. Sanoivat, että suomalaiset tulee ja tappaa teidät. Matkustimme kuorma-auton avolavalla toistasataa kilometriä. Oli kova pakkanen, moni pikkulapsi kuoli. Minunkin selkäni taakse kuoli naapurin emännän vauva. Interposolkan vankileiri oli vanha luostari. Ei meidän kohtelussa ollut valittamista muuten, mutta ruokaa ei ollut. Oli vain leipää, jossa oli sahajauhoa mukana. Sitä syötiin veden kanssa, ja karkeaa, ruskeaa suolaa. Leirillä meillä oli pieni huone, jossa nukkui 14 henkeä vieri vieressä, meidän perhe ja vanhimman siskoni perhe. Sisko synnytti leirillä toisen lapsensa. Äiti toimi kätilönä. S A A R I K O S K I uhanalaisia ihmisryhmiä. S O N J A N O O R A I S O E s K E L I Lo pP u kI ri 4 Huoneessa oli lämmitteenä vain kamiina. Polttopuut piti hakea itse metsästä. Hajuun ei tottunut. Kaikkialla oli luteita, täitä ja lentäviä torakoita. Vessoja ei ollut. Tarpeilla käytiin pihalla, siellä näkyi paljaita pyllyjä kyykkimässä. Keväällä, kun lumi suli, kenkiin tarttui kakkaa. Minulla oli vain yksi vaate, kirjava flanellimekko. Pyykkiä ei pesty. Saunassa kävin kerran yli kolme kuukautta kestäneen vankeuden aikana. En minä kuolemaa pelännyt, se täytyy sanoa ihan rehellisesti. Minä pelkäsin, että perhe erotetaan. Sillä uhkailtiin. Pääsimme pois 25. toukokuuta. Meidät vietiin Viikin kartanoon Helsinkiin. Minut punnittiin rajalla, painoin 25 kiloa. Toinen keuhkoni oli vioittunut kylmästä ja aliravitsemuksesta. Jos jotain olen sodasta oppinut niin sen, etten ikinä halveksi ruokaa.”
40 ylioppilaslehti 5 / 2 0 1 4 LÄHTÖ KLO 16 KAIVOPIHALTA // JATKOT KLO 21 AMARILLOSSA KIeRRä KAuPunKI, TuTuSTu KyMMenIIn jäRjeSTöIHIn jA KOe yLIOPPILASKunTA VuOden SuuRIMMASSA fuKSITAPAHTuMASSA! ILMOITTAuTuMInen 15.9. ASTI. LISäTIeTOA OSOITTeeSSA Hyy.fI/fuKSISeIKKAILu.