Aalto-yliopiston opiskelijat suunnittelivat navigoivat lenkkarit, jotka värähtelevät kun on aika vaihtaa suuntaa. Minkä idean sinä haluaisit toteuttaa? Meillä on vapaus onnistua. 93 % Aallon opiskelijoista suosittelee yliopistoaan.* Hae nyt! Maisterihaku 15.12.2014-30.1.2015 Kandidaattihaku 17.3.-9.4.2015 Mikkelin BScBA-ohjelma 7.-27.1.2015 * Lähde: Aalto-yliopiston uutiskirjeen tilaajien kyselytutkimus 10-11/2014 Lenkkarit, jotka tiesivät enemmän Made in Aalto: aalto.fi/studies/welcome
*part-time studies Bachelor's Degree Programmes: Master's Degree Programmes: lääkis eläinlääkis hammaslääkis? Lääkisopiskelijoiden omistama Kandidaattikustannus oy järjestää taas parhaat valmennuskurssit vuosikymmeniin. Laadukkailla ja edullisilla kursseillamme opettavat vain pääsykokeen päihittäneet. Kaikkien kurssien aikatauluissa on huomioitu kevään 2015 abit. Valmistaudutko kevään 2015 pääsykokeeseen? Tilaa nettisivuiltamme kurssi laskulle ja täytä lisätietoihin ABI2015. Saat 10% alennusta kaikista kursseista!* Pitkäkurssi alkaa tammikuussa ja sisältää 187 oppituntia, pienryhmäopetusta, 3 koetta ja vanhat simuloidut pääsykokeet. HINTA 1799€. Lyhytkurssi alkaa maaliskuussa kirjoitusten jälkeen ja sisältää 136 oppituntia, 2 koetta ja vanhat simuloidut pääsykokeet. HINTA 1399€. Täysin verkkopohjainen Domus-kurssi sisältää 160 oppituntia, 4 koetta ja vanhat simuloidut pääsykokeet. HINTA 850€. www.kandidaattikusta nnus. fi Tarjous voimassa 1.4.2015 asti. Pidätämme oikeuden muutoksiin.
Diakonia-ammattikorkeakoulu Lähimmäisenrakkaudestavoi tehdä ammatin. “Merkityksellinen työ on meille tärkeintä.” opintopolku.fi fb.com/diakamk diak.fi Read more: studyinfo.fi mielenterveystyön tuottaja Jari-PekkaHietsilta ehkäisevän päihdetyön koordinaattori Sari Ilvonen päihdetyöntekijä, opioidikorvausyksikkö Marianna Sohlberg Become a Bachelor of Social Services! Application period Jan 7–Jan 27 Haku suomenkielisiin koulutuksiin: 17.3.–9.4.2015 Opiskele tutkinto jolla työllistyt! Seamk .fi/hak u 17.3.–9.4.2015 Kevään yhteishaku Kevään yhteishaku Hakeminen International Business -koulutukseen 7.–27.1.2015 kulttuuri liiketalous tekniikka luonnonvara-ala ravitsemisala sosiaalija terveysala
TÄ S S Ä LE HD ES SÄ JU SS I SÄ RK IL AH TI ylioppilaslehti 5 8 / 2 1 4 aluk si 7 Yl io pis to on rikk i. 8 int er ne t on rik ki . 9 avi oliit to on rikki . 10 t en tt ik ir jat on rik ki . 15 j ou lu on rikk i. 16 t in der on rikk i. lo pu ks i 36 s eb as ti an tY nk k Y nen pä ät Y i herät Y sliik keid en ja b ig b ro ther in kaut ta peru ss uo mal ai st en nu orten uudeks i puheen jo htajak si . 38 täm än ajan deka dent te ja vo is ivat ol la dj k ridlok k ta i s pring b re ak ersin pis siks et, kirj oi ttaa o sk ar i o nninen. 40 n or minp urk ajat tu uppaavat b Y rok rati an s is äll es i, kirj oi ttaa tap io r eineko sk i. 42 iida s ofia h ir vo nen ta rj oa a il mai sta ko nsu lta at io ta tu le ville startu p-Y ri ttäj il le . 42 l ähetämme o smo s oinin va ar alle v ihr ei tä ku ul ia . 43 kuuk au den uh anal ainen puh uu äidink ielenä än ko lta ns aa me a. 18 tämä täss ä on tait eili ja juhani harrin teos , ja sen omis ta a su omen ehkä rikk ain nainen rafael a seppäl ä. 24 Ylio ppil a slehti hak i Yksit Yiseen kauppakorke akouluun . ja pä äsi sis ä än . jo ul u ta mmi ku u 30 pir a at t ipu o lue on suurin eduskunnan ulko pu olinen pu olue, j o k a koh ta to sin s a at ta a pud ota pu oluerekist eris tä , sill ä se ei oikein tiedä, mi tä se halua a .
7.1.–27.1. 2015 Taideyliopisto = Kuvataideakatemia + Sibelius-Akatemia + Teatterikorkeakoulu Taideyliopistossa voit opiskella kiinnostavassa ja innostavassa ympäristössä, jossa eri taiteenalat saavat ammentaa toisiltaan. Haku keväällä 2015 tapahtuu akatemiakohtaisesti. HAE TAIDEYLIOPISTOON! WWW.UNIARTS.FI Avoin Löydä oma alasi ja käytä välivuosi hyödyksesi! Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa voit opiskella kymmeniä oppiaineita. Opinnot voi liittää yliopistotutkintoon. Myös paljon verkko-opintoja! Kesäopetus on HY:n perustutkintoopiskelijoille maksutonta. HELSINGIN YLIOPISTO AVOIN YLIOPISTO www.helsinki.fi/avoin Sukellakieliin. Opiskele kielikylpyopettajaksi. Djupdyk i språkbad. Studera till språkbadslärare. uva.fi/kiky Hakuaika/ansökningstid 17.3.–9.4.2015 KAUPPAKORKEAAN Timo Hentusen tehokkaalla nettikurssilla: winner.fi WIIPURILAISEN OSAKUNNAN STIPENDISÄÄTIÖN APURAHAT VUONNA 2015 Helsingin Yliopiston Wiipurilaisen osakunnan stipendisäätiö myöntää apurahoja Wiipurilaisen osakunnan entisille ja nykyisille jäsenille. Apurahoja jaetaan perustutkintoon, jatkotutkintoon, opiskelijavaihtoon ulkomaille, jäsenien ja kerhojen harrastustoimintaan. Lisäksi jaetaan opintoavustuksia sekä apurahoja ulkomailla opiskelua ja harjoittelua varten. Hakuaika: 1.12.2014-31.1.2015. Lisätietoja apurahoista ja hakulomakkeet löytyy osoitteesta http://wiipurilainenosakunta.fi/. "LAHJA" SINULLE, YLKKÄRIN LUKIJA
P Ä ÄK IR JO IT U S 1 5 8 ylioppilaslehti 7 8 / 2 1 4 AN TTI PI KK AN EN P ÄÄ TO I m IT TA JA JU KK A OV AS KA IN EN SA AKO RA HAL LA PA REMPAA ? UO m A l AISTA yliopistoa ahdistaa. Emme tiedä, mitä sen pitäisi olla. Mutta sen tiedämme, että sen pitäisi muuttua jollain lailla, mielellään paljon ja mahdollisimman nopeasti. Siksi kanditutkintoja uudistetaan (hyvä), opiskeluaikoja rajataan (hyvä ja huono) ja opintotukea kehitetään niin, että siitä hyötyvät ne, jotka ovat valmiita ottamaan lainaa ja jotka saavat vanhemmiltaan rahaa sen sijasta, että kävisivät töissä (tosi huono). Koulutus nimittäin periytyy. Se ei ole varsinaisesti uusi tieto. Eikä se ole aina ollut ongelma, sillä pitkään periytyvyys oli laskussa. Mutta nyt jokin on muuttunut. Meidän lapsemme kyllä todennäköisesti kouluttautuvat, mutta vain siksi, että me painostamme heitä siihen. Jos suunta on se, että yliopistolla yhä useampi on korkeakoulutetun lapsi, lukukausimaksut kaikille ovat vain reilua jatketta tälle. Miksi pohjanmaalaisen nurmikonkastelijan pitäisi osallistua korkeakoulutuksen kustannuksiin, jos hänen lapsensa todennäköisyys päätyä yliopistoon on yhtä suuri kuin jos käytössä olisi stipendijärjestelmä, joka huolehtisi lahjakkaiden mutta varattomien maksuista? OIK EA STI AJAT US ei tietysti ole ihan noin yksinkertainen. Stipendijärjestelmillä on hintansa. Lisäksi suomalaisessa yliopistossa koulutetaan aloille, joiden palkoilla ei Suomessa koulutusinvestointeja makseta, kuten opettajiksi ja kirjastonhoitajiksi. Kysymys on siitä, luoko korkeakoulutuksen maksuttomuus oikeasti mahdollisuuksien tasa-arvon. Emme nimittäin oikein ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Moni väittää ihan pokkana, että Suomessa vallitsee sellainen. Ei vallitse, koska peruskoulu ei Suomessa ole niin tasalaatuinen kuin haluamme kuvitella. Mahdollisuuksien tasa-arvo on sitä, että joka ainoan peruskoulun, minkä kokoisen tahansa, pitäisi ohjata opiskelusta kiinnostunut oppilas lukioon, vaikka kukaan muu samasta koulusta ei niin tekisi. Jos sikatilallisen tytär on kiinnostunut KeskiAfrikan sisällissodasta, koulun pitää huomata se. Tästä syystä erityislahjakkaat oppilaat tarvitsevat tukea. Mahdollisuuksien tasa-arvo ei ole sitä, että toisissa peruskouluissa on mahdollisuus opiskella kymmentä eri kieltä ja toisissa kielivaihtoehtoja ei ole, vaan kaikki opiskelevat englantia pitkänä ja ruotsia lyhyenä. Silti niin on aika monessa suomalaisessa kunnassa. Ajattelemme tietysti tosi mielellämme, että olemme itse koulutettuja, koska olemme älykkäitä. Ja että erinomaiset älykkyysgeenimme ovat sellaisinaan siirtyneet lapsiimme. Vaan eivät ole. Tiede ei ole tästä ollenkaan yhtä mieltä, mutta sen se tietää, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kasvuympäristöä ei ole vain perhe, vaan myös koulu. Ja kyllä yliopistoon pääsee minkälainen tyhjäpää tahansa, jos häntä on siihen suuntaan painostettu syntymästä asti. Siksi korkeakoulutettujen lapsilla vasta rankkaa onkin: heidän taakkansa on usein vanhempien odotukset. Mahdollisuuksien tasa-arvo on nimittäin myös sitä, että professoriperheen lapsella on pokkaa kouluttautua kondiittoriksi, jos se on hänen suurin intohimonsa. Mutta harvemmin käy niin päin. mITÄ TE KE E Helsingin yliopisto? Ainakin se on sekaisin. Se on jakautunut kahteen. Toiset pyyhkivät yliopistomme ylpeilemillä ranking-sijoituksilla perseensä. Tämä porukka hokee, että yliopistolla opiskelee ihmisiä, joilla ei välttämättä ole hajuakaan, mitä he haluavat tutkinnollaan tehdä, mutta he haluavat sivistyä. Heistä on alettu vaivihkaa puhua yhteisten voimavarojen tuhlaajina, jotka pitää saada kuriin – siitäkin huolimatta, että heistä moni itse asiassa tekee töitä ja maksaa veroina tutkintoaan opintojensa alusta asti. Toinen porukka taas ilahtuu rankingeista. He ovat huolissaan siitä, että yhä useammalle opiskelijalle nykyinen yliopisto ei riitä, ja siksi yhä useampi haaveilee tutkinnosta muualla. Heille suomalainen malli, jossa yliopistossa sivistytään, juodaan kaljaa ja mietitään että kuka sitä tässä oikein ollaan, näyttäytyy hitaana, tylsänä ja työelämästä vieraantuneena. Maksuttomasta koulutuksesta on tullut meille niin itsestään selvä asia, että moni on alkanut ajatella, että rahalla saa parempaa, niin kuin suuressa maailmassa. Oikeammin sanottuna meidän lapsemme kyllä haluavat kouluttautua ilman painostustammekin, mutta eivät suomalaisessa yliopistossa. Joku on jo nähnyt markkinaraon. Virolainen valtiorahoitteinen Tallinn University Law School perusti vuonna 2012 Helsinkiin toimipisteen, sillä huomasi, että suomalaiset ramppaavat Tallinnassa hakemassa tutkintoja. 2000-luvulla Helsinkiin on perustettu myös yksityinen kauppakorkeakoulu Helbus, jonka ohjelma vastaa brittiläistä Higher National Diploma -tutkintoa, sillä toistaiseksi Suomen laki estää sitä tarjoamasta suomalaisia tutkintoja. Tämän lehden sivuilla 24–29 toimittaja Iida Sofia Hirvonen testaa, mitä pitää osata, jotta sieltä aukeaa opiskelupaikka. Ei oikein mitään, sillä raha ratkaisee. Sitä pitäisi olla valmis laittamaan opintojensa eteen 15 800 euroa. Siihen voisi joku sanoa, että aika pieni summa elinikäisestä investoinnista. •
Y L P Ä ÄK IR JO IT US In T e R ne T on perinpohjaisesti ja läpikotaisin rikki. On vaikea tulla muihin johtopäätöksiin, kun tiedon valtatielle on asetettu sulku ja selaimessa lukee ”Unable to connect to the Internet”. Internetin rikkinäisyydestä on haittaa ennen kaikkea ihmisille, jotka saavat kaiken informaationsa globaalista tietoverkosta. Kun Internetin etusivuksikin kutsuttu Reddit-keskustelufoorumi on pimeänä eikä Googlestakaan saa vastauksia, näiden ihmisten maailma pysähtyy. He saattaisivat lukea kirjaa, jos vain saisivat googlattua, mikä kirja on. Viime aikoina internetin ovat rikkoneet myös julkkisten nakukuvien vuoto, Kim Kardashian ja se, ettemme voi luottaa tarpeeksi siihen, että Applen ja Googlen kaltaiset ”internetin jättiläiset” suojelisivat yksityisyyttämme. Näissä tapauksissa internetin rikkoontuminen on kuitenkin kuvaannollista, eikä vaikuta elämään henkistä sokkia kummemmin. Useimmiten syy internetin rikkinäisyyteen on arkinen: Modeemi voi olla irti seinästä tai lasku maksamatta. Myös operaattoreilla on ajoittain internetin rikkoutumiseen johtavia ongelmia, kuten kaivinkoneen katkaisema kuitukaapeli, mistä he tiedottavat internetissä. Vaadimme jokaiselle suomalaiselle oikeuden ehjään Internetiin. • YL P ÄÄ KI RJ OITU ST OI m IT US K A ts O Yl IO pp I l A sle H de N pe RI AA te l IN j A O s OI tt ee st A H tt p: // Y l IO pp I l A sle H t I .f I / pe RI AA te l IN j A . InTeRneT On RIKKI YLIOPPILASL e HDen I n T e R ne T e I OL e RIKKI YLIOPPILASL e HTI.FI O n UUDISTU n UT 8 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti PÄÄTOI m ITTA JA A n TTI PI KKA ne n , 050 33 9 303 3, @apik kan en ART DI R e CTO R JAA KKO SU O m AL AI nen , 050 44 7 111 7, @JSUO m ALAI nen TOI m IT US SIH T eeRI SO n JA SA ARI KO SKI , 050 374 8679, @SO n JASA AR IKO SKI TOI m IT TA JA OSKARI O nn I ne n , 040 83 5 495, @OSKA RIO nn I nen tek ijö inä TÄS SÄ n U me ROSSA auk ust i hei none n, i id a s of ia hi rvo nen, noora is oe ske li , ni ko kettu nen, eer o la mp in en, karol ina mille r, juuso määtt änen , jukka ovas kaine n, tiiama ri penn anen , leen a pihka la, sakari pi ippo , roo sa pohja laine n, tapio reine koski, ida roi vaine n, aki ro uk ala , kaisa saar io, jus si sä rki la hti, ant on van ha-m ajamaa ja el ina vit ikka. P e RUST e TTU 191 3. 10 1. VU OSIK e RTA. SUO men AI KA KA USL e HTI en LII TO n JÄ S en . ISS n 035924. KÄY n TI JA POS TIOSO IT e L e PPÄS UO n KA TU 9 B, 1. KR S, 001 00 H e LSI n KI. SÄH KÖP OS TIO SO ITT ee T e TU n I m I. SUK U n I m I@YLI OPPIL ASL e HTI.FI WWW.YL IOPPI LASL e HTI.F I, TWI TT e R: @Y LIOP PILAS L e HTI OSO ITT ee nm UUT OKS e T JA TILA UKS e T WWW.YL IOPPI LASL e HTI.F I/TIL AAJAP ALV e LUT me DIA m YY n TI PIR U nn YR KKI OY , KARI K e TTU nen , 0400 185 85 3, KARI.K e TTU nen @PI RUnn YRKKI .FI, e RJ A L e HTO nen , 0400 185 85 2, e RJ A.L e HTO nen @PI RUnn YRKKI .FI, WWW.PI RU nn YRK KI. FI IL meST Y m ISA IK ATA ULU J A me DIAKOR TT I WWW .YL IO PPI LA SL e HTI.F I/ me DIAK OR TTI .P DF KUS TA n TA JA YLIOPP ILASL e HD en KUST A nnUS OY TOI m IT US JOH TA JA m AU RI LA URI LA HAL LI n TO JA TA LO US H e IKKI n ÄRH I nen PAI n O SA n O m APA I n O, VA n TAA KA nnen KU VA JUS SI SÄ RKI LA HTI TOI m IT US e I VAS TA A TI LA A m ATTA LÄH e T e TYSTÄ AI neIS TO STA e IKÄ P ALA UT A S IT Ä. S e URAA VA n U me RO IL meST YY 6. 2. 201 5.
JA K A I K K I T A H TO O 20 17 A L U K SI ylioppilaslehti 9 8 / 2 1 4 Avioeron kieltolaki ”Kun lapsi syntyy, vanhemmat pakkonaitetaan ja heiltä evätään mahdollisuus avioeroon, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Tämä aika vanhempien on asuttava yhdessä ja nukuttava samassa vuoteessa joka yö, jollei lapsen isä ole työmatkalla. Näin jokaisen lapsen oikeus äitiin ja isään toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla, eikä yksinhuoltajaäitejä enää ole.” Pop-up-avioliittolaki ”Väliaikaislain avulla mahdollistetaan kolme viikkoa kestävät ja automaattisesti raukeavat avioliitot, jotka sopivat nykyajan hektisyyteen ja tarjoavat verkostoitumismahdollisuuksia, jotka hyödyttävät myöhemmin uralla. Lapsen sosiaaliset taidot kehittyvät, kun he pääsevät toimimaan uusien ihmisten lähipiirissä vanhempien uusien liittojen ansiosta. Lisäksi avioliittojen lyhyyden vuoksi aviokriisien määrä vähenee, mikä näkyy lapsen hyvinvoinnissa.” Vasemmistoliittolaki ”Kansa jaetaan tulojen pohjalta kahdeksaan segmenttiin. Rikkain saa mennä naimisiin vain köyhimpään kuuluvan henkilön kanssa. Toiseksi rikkain saa mennä vain toiseksi köyhimpään tai köyhimpään kuuluvan kanssa, kolmanneksi rikkain kolmen köyhimmän segmentin kanssa ja niin edelleen. Kun avioehto on kielletty, yhteiskunnan tuloerot tasaantuvat pitkällä tähtäimellä.” Rationaalinen avioliittolaki ”Henkilön on käytävä geenitesteissä ja psykologisissa soveltuvuuskokeissa ja jätettävä hakemus avioliittoon pääsemiseksi. Lakia varten perustetaan Avioliittovirasto, joka yhdessä lapsiasiainvaltuutetun kanssa valitsee parhaiten yhteensopivat parit. Laki palvelee lasten ja kansantalouden etua, kun perinnöllisten sairauksien määrää saadaan minimoitua ja henkilöt ovat mahdollisimman soveltuvia toisilleen.” Su O m I H y V ä KS y I m AR RA SK uu N LO pu SS A VI I me IS e N ä p OH JOI S m AA NA AV IO LI IT TO LA IN , JO NK A ANSIO ST A my ö S m I e S JA NAI S p AR IT S AA VA T me NN ä p IAN N AI m IS IIN . u ud e SS A LA IS SA ON K u IT e NK IN pu u TT e IT A . y L KO KO SI T yö R y H mä N K e KS I mä ä N uu SI A AL OI TT e IT A , JO I LL A AV IO LI IT TO pe RI NT ee ST ä SA A d AA N VI e L ä KI N p AR em p I . y L T yö R y H mä : H e T e RO S e KS u AA LI II d A SO f IA HIR VO N e N , H e T e RO S e KS u AA LI OS KA RI ON NIN e N JA KI IN TI ö HO m OS e KS u AA LI AN TT I p IK KA N e N Kulissiavioliittolaki ”Valtio arpoo avioituvalle parille kulissit. Toiset saavat ökyomakotitalon autoineen ja toiset pelkän teltan, mutta jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet ponnistaa tästä ylöspäin. Avioliiton puolivälissä on 20 minuutin väliaika, jonka ajaksi kulissit vaihdetaan päittäin. Tämä palvelee huono-osaisen lapsen etua, sillä se lisää kansalaisten luokkaymmärrystä.” Ystävyys-, yhteistoimintaja avunantoliittolaki ”Suomen kansalainen saa mennä naimisiin vain Venäjän kansalaisen kanssa, sillä hyvien naapuruussuhteiden ja yhteistoiminnan lujittaminen Suomen Tasavallan ja Venäjän federaation välillä on molempien maiden elinetujen mukaista. Avioliiton osapuolet vakuuttavat päättäneensä toimia yhteistyön ja ystävyyden hengessä Suomen ja Venäjän välisten taloudellisten ja kulttuurisuhteiden lujittamiseksi. Homoliitot sallitaan, jos Venäjän federaation presidentti Vladimir Vladimirovitš putin niin suo.” Wanh an ajan awioliittolaci ”Naimisiin pääsevät vain mies ja nainen, joilla molemmilla on joko kristillisdemokraattien tai perussuomalaisten puoluekirja. Liitto raukeaa, mikäli pari ei saa vähintään viittä lasta ja kasvata heitä kristillisten arvojen mukaan. yhteisöllä on oikeus valvoa toistensa avioliittoja ja hakea niiden purkua, mikäli sääntöjä tai moraalia on rikottu. Näiden tilanteiden ratkaisussa hyödynnetään lakiteosta Coco pyhä Raamattu ja sen jaetta 3. moos 20:10. (”Joca huorin teke jongun puolisan cansa/ sen pitä totisest cuoleman/ sekä huorin tekiä että huora: että hän lähimmäisens emännän cansa huorin tehnyt on”) Työryhmä totesi jälkimietinnössään, että tämä laki on itse asiassa säädetty 13.6.1929 ja se on voimassa ainakin 28.2.2017 asti. • AV IO LI IT TO ON KU OL LU T! EL ÄK ÖÖ N AV IO LI IT TO !
U U si ve rk ko ka U pp a my y op is ke li jo id en te ke mi ä op pi mi sp äi vä ki rj oj a, k U rs si ti ivi st el mi ä ja te nt ti en malli va st a U ks ia , jo tt a op is ke li ja t v o is iv at ke sk it ty ä tä rk eä mp iin as io ih in . Lo ka ku us sa mol.fi:hin ilmestyi outo työpaikkailmoitus. ilmoituksessa etsittiin materiaalintuottajia verkkosivustolle. hakijoiden piti olla suomalaisten korkeakoulujen opiskelijoita ja halukkaita myymään tekemiään oppimismateriaaleja muutaman euron hintaan. työnhakuprosessi oli harvinaisen yksinkertainen: riittää, että myyjä rekisteröityy sivustolle. ilmoituksen oli laatinut alkusyksyllä lanseerattu kolmen suomalaisen nuoren miehen perustama startup, summis.fi. heidän mielestään yliopistojen opetus ei vastaa tarpeeksi hyvin opiskelijoiden tarpeita. kirjoja ja luentomateriaaleja on miesten mielestä liian vaikea saada. opiskelujen pitäisi sujua dynaamisemmin. ”maailma on muuttunut paljon, mutta yliopistoissa ollaan jämähdetty jonnekin 90-luvulle. monet kurssit perustuvat yhteen kirjaan, mitä on saatavilla kirjastossa muutama kymmenen kappaletta, kun lukijoita olisi yli sata. lisäksi on opettajan tekemät slaidit, joissa pääpointit on otsikoittain eikä enempää. itse tuotettu materiaali tulee aika tärkeäksi”, sanoo aapo nieminen. hän on yksi summis.fi:n perustajista ja opiskelee jyväskylän yliopistossa it-alaa. muun muassa helsingin yliopisto on kehittämässä sähköisten oppikirjojen käyttöä, jotta ikuisuuspulmaan saataisiin helpotusta. tekeillä on myös digitaalinen luentomateriaalien jakoja arkistointialusta, joka olisi maksuton. summiksessa ei jakseta odottaa. sieltä saa ostettua oppimispäiväkirjan opiskelijabudjettiin sopivaan kolmen euron hintaan. opiskelija saa myyntipalkkiosta valtaosan, summis ottaa vain 20 prosenttia. pienellä välityspalkkiolla palvelu pyrkii kannustamaan potentiaalisia myyjiä rekisteröitymään. välityspalkkio on silti tarkoitus pitää samana silloinkin, kun tuotevalikoima on nykyistä laajempi. Win-win? kaikkien mielestä ei. Id ea luentomateriaalien jakamisesta ei sinänsä ole uusi. muistiinpanoja on aina kierrätetty kaveriporukoissa. kirjatentin tai seminaarityön lukumateriaali jaetaan ryhmän kesken ja kukin tekee tiivistelmän vastuualueestaan. tentin jo suorittanut kertoo kaverille, mitä voi odottaa. vanhoja kysymyksiä ja mallivastauksia sekä opettajien tekemiä luentomateriaaleja on saatavilla hajanaisesti myös yliopistojen verkkosivuilla. lisäksi on googlet, wikipediat ja ulkomaisten yliopistojen avoimet verkkomateriaalit. materiaalia on paljon, mutta niemisen mukaan on sattumankauppaa, löytääkö opiskelija sen. ”summiksessa materiaali olisi keskitetysti tarjolla. kurssisidonnaisuus on tärkein kriteeri. materiaalin pitää liittyä tiettyyn kurssiin ja hyödyttää sen opiskelijoita”, aapo nieminen kertoo. kaikkien suomalaisten yliopistojen kaikkien aineiden materiaalit ovat tervetulleita. yritys on ensimmäinen laatuaan suomessa, mutta ulkomailla ne ovat yleisempiä. hollannissa ainejärjestöt kauppaavat jäsenilleen kirjatiivistelmiä. kanadassa opiskelijoiden perustama noteWagonyritys myy verkossa luentomuistiinpanoja. saksassa qlearning pyörittää harjoituskysymyksiin perustuvaa bisnestä, mikä niin ikään alkoi opiskelijapiireissä. helsingin yliopiston vararehtoria keijo hämäläistä vähän epäilyttää. kaupallisuus tuo hänen mielestään oppimateriaalien jakamiseen moraalihypyn. kun raha vaihtaa omistajaa, pääosassa on hyötyajattelu eikä oppiminen. oppimateriaalien myyminen ei istu ilmaisen koulutuksen filosofiaan. hämäläisen mukaan materiaalin ja opitun tiedon jakaminen, keskustelu ja yhdessä tekeminen ovat osa oppimispro10 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
sessia. Oikein ja tietyssä määrin käytettynä se rikastuttaa opiskelua. ”Jos materiaali on ostettu verkossa anonyymilta myyjältä, sen hyödyntäminen lipsuu helposti lähemmäs plagiointia kuin läheinenkin yhdessä oppiminen ja tekeminen.” Raja voi joskus olla veteen piirretty viiva. Jos lainaa liikaa ja työstä puuttuu oma ajatus, ollaan plagioinnin puolella. ”Copy-paste on toisinaan houkutteleva, etenkin, kun materiaalia on paljon verkossa”, Hämäläinen sanoo. Su mm iS on lyhyen taipaleensa aikana jo saanut negatiivista palautetta. Yliopistoilta on tullut lähes uhkailun kaltaisia yhteydenottoja. Närkästystä ovat herättäneet esimerkiksi tekijänoikeuskysymykset. Toistaiseksi suuttumukselle ei ole löytynyt juridista perustetta. Tekijänoikeudet säilyvät materiaalintekijällä – Summis tarjoaa ainoastaan markkinapaikan. Materiaaliaan myyvän opiskelijan vastuulla on, ettei loukkaa kolmannen osapuolen tekijänoikeuksia: esimerkiksi tiivistelmä ei saa koostua pelkästään lainauksista. Jos Summis saa tietoonsa tekijänoikeusrikkomuksen, asia tutkitaan ja materiaali poistetaan tarvittaessa. Tekijänoikeudet eivät yliopiston näkökulmasta ole Summiksen ainoa ongelma. Tenttikysymysten leviäminen verkkoon voi lisätä opettajien työmäärää. Laadukkaiden ja soveltavien kysymysten keksiminen on vaativaa. ”Kun joku keksii rajatusta tenttialueesta oikeasti hyvän kysymyksen, mikä erottelee jyvät akanoista, sitä käytetään monesti”, sanoo Keijo Hämäläinen. Jos kysymykset leviävät nettiin, opettajat joutuvat keksimään nopealla syklillä uusia. Paine lisääntyy, ja kysymysten laatu huononee. Ja kuuluuko yliopiston olla helppoa? Eikö tiivistelmä tarjoa vain pintaraapaisun vaikeasta asiasta? Tulee mieleen, että opiskelijoista on tullut pikkaisen laiskoja, jos tenttikirjan luku ei suju. Tällainen vihjailu ärsyttää Aapo Niemistä. ”On perisuomalaista kateutta kytätä, että ei kai vaan toiset pääse helpommalla. Jos on mahdollista oppia sama asia lukemalla viiden sivun tiivistelmä tai 500sivuinen kirja, ei tiivistelmän valitsemisessa ole mielestäni mitään väärää.” Kyseenalaista on, onko se mahdollista. Jos käyttää vain muiden muistiinpanoja ja tiivistelmiä, oppiminen todennäköisesti kärsii. ”On ikävää, jos tämä houkuttaa siihen, että kaavitaan kaikki kurssit minimivaatimuksilla läpi ja tieto perustuu tiivistelmiin. Siinä jää tärkeä osa oppimisprosessia käymättä läpi”, Hämäläinen pohtii. Ti e T o asuu nykyään verkossa eikä yliopiston kirjastoissa, laitoksen hyllyillä tai yhden guruprofessorin päässä. Kokonaisia tutkintoja voinee pian suorittaa virtuaalisesti. Monet kaupalliset toimijat näkevät tässä markkinaraon. Sillä, miten ja mistä opiskelija on saanut työelämässä tarvitsemansa tiedot, ei ole Aapo Niemisen mielestä väliä. Merkitystä on sillä, miten osaa soveltaa tietoa. ”Voikin kysyä, onko korkeakoulu vain yksi tapa saada todistus siitä, että on pätevyys johonkin, vaikka tieto olisikin oikeasti tullut jostain ihan muualta, kuten wikipediasta.” Monille aloille vaaditaan edelleen korkeakoulututkinto. Onko yliopistosta tullut pakollinen este? ”En näkisi sitä niinkään. Yliopistolla on paikkansa työelämään johtavassa jatkumossa”, Nieminen sanoo. Se, että joku laittaa tentin eteen, pakottaa pohtimaan asioita, joita ei ehkä muuten tulisi ajateltua. Tapahtuuko näin, jos opettelee vastaukset ulkoa? Nieminen luottaa siihen, että yliopistot osaavat mitata opiskelijoidensa osaamista niin, että laiskottelemalla tai ulkoa opettelemalla ei päästä kursseja läpi. Kysymysten pitäisi olla tarpeeksi laajoja ja soveltavia. Vanhojen mallivastausten lukeminen muiden lähteiden, kuten oppikirjan ja luentomuistiinpanojen, ohella voi parantaa opiskelijan mahdollisuuksia tentissä. Niiden avulla voi varmistaa, että opiskelee oikeita asioita. Siksi Keijo Hämäläinenkään ei tyrmää Summista suorilta käsin. Hän seuraa mielenkiinnolla, miten palvelu kehittyy. Jos mallivastauksia haetaan tukemaan omaa oppimisprosessia yhtenä lähteenä muiden joukossa, ne voivat auttaa opiskelijaa muodostamaan aiheesta kattavan kokonaiskuvan. Riski on, että verkkokauppa johtaa siihen, että luetaan ainoastaan tiivistelmiä ja mallivastauksia ja päästään niiden avulla tenteistä läpi rimaa hipoen. ”Palvelussa on edellytykset sekä hyvään että pahaan”, Hämäläinen sanoo. Vastuu on viime kädessä opiskelijalla. • Ti ia ma ri Pe nna ne n ” o n P eri S uomalaiST a ka T euTT a ky T ä T ä, e TT ä ei kai vaan T oi S e T P ää S e hel P ommalla.” J a a kk o S uo ma la in en ylioppilaslehti 11 8 / 2 1 4
Yl io ppil as le hd en Valkee-juttu (5.9.) sisältää meidän näkökulmastamme virheellisiä väittämiä, jotka toistuvat julkisuudessa. Siksi haluamme ilmaista näkemyksemme räikeimmistä väittämistä. Mikäli Valkeeta markkinoitaisiin valehtelemalla, kuten jutussa väitetään, viranomainen puuttuisi asiaan. Näin ei ole tapahtunut. Valkee on luokan 2(a) terveydenhuollon lääkinnälliseksi laitteeksi Suomen lain ja EU:n lääkelaitedirektiivin mukaisesti hyväksytty kirkasvalohoitolaite. Valkeeta markkinoidaan markkinointilupauksilla, joiden oikeellisuuden meille on vahvistanut valvova viranomainen, Valvira. Valkee ei ole ensimmäisenä löytänyt valovasteellisia reseptoriproteiineja kuten melanopsiinia. Melanopsiinia on löydetty sammakon iholta jo v. 1998, sittemmin myös ihmisiltä mm. iholta, silmästä ja aivoista. Oulun Yliopistolla tehdyt opsiinilöydökset ovat johdonmukaisesti yhteneviä muiden riippumattomien löydösten kanssa. Valkeeta käsitteleviä tutkimuksia on julkaistu toistaiseksi vertaisarvioituina kahdeksan. Arvostettu tiedelehti BMC Psychiatry julkaisi kaamosmasennustutkimuksen vuodelta 2011 vertaisarvioituna. Samassa lehdessä on julkaistu tutkimuksia myös muilta valohoidon asiantuntijoilta, kuten professori Timo Partoselta. Vertaisarvioijien mukaan tutkimus on hyvän tieteen käytännön mukainen. V. Bromundtin tutkimusta referoidaan usein virheellisesti. Tutkimuksessa ei mitattu Valkeen hoitovaikutusta sen lääkinnälliseen käyttötarkoitukseen eli kaamosmasennuksen hoitamiseen, eikä laitetta käytetty käyttöohjeen mukaisesti usean viikon ajan päivittäin, vaan tutkittavat alistettiin valolle yhden kerran. Tutkimuksessa mitattiin pääasiassa melatoniinin määrää syljessä ja vuorokausirytmiä eikä mielialaa. Kaamosmasennuksessa keskeinen välittäjäaine on nykytieteen käsityksen mukaan todennäköisesti serotoniini ja Valkeen käyttötarkoitus on kaamosmasennuksen hoitaminen. Meillä oli myös vilpitön käsitys, että Ylioppilaslehti oli meille esittämänsä pyyntönsä mukaisesti tekemässä tutkivaa juttua blogija mediahuomiostamme. Myönsimme, ettei meillä ole resursseja tutkia julkisuudessa saamaamme huomiota ja sen eri vaiheita. Tähän suosittelimme haastateltavaksi mediatutkijoita. Juttu ei lopulta käsitellytkään Valkeen tiedejulkisuutta, mikä yllätti. Olisimme mielellämme itsekin ymmärtäneet enemmän saamastamme julkisuudesta, jossa toistuvat samat virheelliset väittämät ja sepitteet, joille ei ole todellisuuspohjaa. • p ek ka s om er to to im it us jo ht aj a, Va lk ee oY Vastine Ylioppilaslehden 5/2014 juttuun ” tulkoon Valkeus” Hepatiitti Aja pneumokokkirokotetutkimus Suunnitteletko ulkomaanreissua ja sinulta puuttuu matkarokotukset? Tule mukaan tutkimukseen, jossa annetaan pneumokokkija hepatiitti A -rokotteet yhtä aikaa. Rokotteet ovat Suomessa käytössä olevia valmisteita. Hepatiitti A -rokotetta suositetaan matkailijoille yleisesti, ja pneumokokkikonjugaattirokote suojaa vakavilta pneumokokkibakteerin aiheuttamilta taudeilta. Tutkittavat saavat maksutta joko toisen tai molemmat rokotteet. Tutkimuksessa otetaan kaksi verinäytettä. Voit osallistua, jos olet perusterve, vähintään 18-vuotias etkä ole saanut näitä rokotteita. Lue lisää: www.aava.fi/rokotetutkimus www.tamk.fi hakijapalvelut@tamk.fi admissions@tamk.fi Haku suomenkielisiin AMK-tutkintoihin 17.3.-9.4.2015 AMK-TUTKINNOT, PÄIVÄTOTEUTUS Bioanalyytikko Ensihoitaja Fysioterapeutti Insinööri Kätilö Medianomi Metsätalousinsinööri Musiikkipedagogi Muusikko Rakennusarkkitehti Rakennusmestari Restonomi Röntgenhoitaja Sairaanhoitaja Sosionomi Terveydenhoitaja Tradenomi Kevään yhteishaku 2015 Media and Arts Bachelor of Culture and Arts Energy and Environmental Engineering Bachelor of Engineering International Business Bachelor of Business Administration DEGREE PROGRAMMES Application period 7.-27.1.2015 12 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
Pa ri ke rtaa kuussa, yleensä sunnuntaina syntisen eilispäivän jälkihumuissa, alkaa tehdä mieli pizzaa. Täytyy myöntää – Helsinki on kehittynyt. Meillä on Linko, jossa on laaja valikoima vegaaniversiota myöten. On kansainvälisiä standardeja hipova Pjazza, jonka pohjat ovat ohuen läpikuultavia kuin meduusa. On Rosso ja raastepöytä. Mutta entä kun tärisyttää. Ja jostain juuri puhkesi sosiaalisten tilanteiden pelko, ja pamit on loppu. Ja kun tuli juhlittua lahden toisella puolella. Missä on paikallinen Kalevankatu Putte’seineen? Tässäkin tilanteessa auttaa sama kuin aina mindfulness. Silmät kiinni ja henkeä vetämään kaiken pizzapöhinän keskellä. Ja sieltä se tulee, oivallus. Timantit ovat ikuisia! Ja ne ovat olleet olemassa ainakin yhtä kauan kuin minäkin. Hyggen henki saa mielen lämpimäksi. (Hygge on tanskaa. Se on merkitykseltään kuin englanninkielen cosy mutta paljon enemmän. Olen konseptoinut sen itselleni tarkoittamaan kaikkia elämän mukavia asioita.) Ulkomaa ei haittaa, sillä pizzojen rubiini, juustolätyn kuningatar ja italialaisen gastronomiaperinnön lahja maailmalle suoraan jälkipolvessa löytyy niin Eläintarhan Nesteen kuin berliiniläisen ketjukaupan pakastealtaasta. Ehkä jopa airbnb-asuntoni alakerrasta. Vartissa valmista! Jo ensimmäinen haukku on vaahtokylvyn pehmeä ja rapsakka kuin kuplamuovi. Tomaatin aromi kietoutuu makunystyröiden ympärille kuin boa. Valkoisen herkun rasva virtaa suussa Victorian putouksen tavoin. Se on Dr. Oetker, mozzarella. Pizzan universaali totuus, joka pakottaa minut unohtamaan itseni ja maailman. Pizza, joka saa syyllisyyden vaihtamaan kohdetta – eilisillan valuneista tunneista niihin yhdeksäänsataan kaloriin, jotka juuri katosivat lautaselta minuun ennen kuin ehdin sanoa mitään. • tif fa ny k oo PA LS TA LL A NA UT IT AA N AR JE N PI EN IS TÄ , KA UN II ST A AS IO IS TA . Pizzan universa ali totuus ka ik ki M it Ä p ak a s ti n ” k un la P sill e ei voi sanoa totuutta, niin sitten sanoo valkoisen valheen, semmoinen se on ollut. Valkoinen valhe on hyvä ratkaisu, jos siitä, että sanoisi totuuden, olisi harmia alaikäiselle. Ne ovat liittyneet esimerkiksi seksiin. Että isi ja äiti menee kammariin ja älä tule, katso sitä peliä tai tätä. Senhän nyt on jokainen käyttänyt, siis jos iltapäivälläkin pitää saada. Ja kyllähän niiden lasten kanssa on juksattu vaikka mitä, että ne menisivät katsomaan, tai niille annetaan sitten joku pelivehje tai semmoinen. Ei ne huomaa sitä! Koska sitten, kun se on kammarissa tehty ja tullaan ulos, ollaan kahta iloisempia ja rakastetaan lapsia tuplasti aktiivisemmin ja oikeammin ja heitä evoluutiossa inspiroiden. Ei se ole huijaamista, sehän on käytännöllistä, siis sehän on käytännön pakko. Jos on paljon lapsia, ei muuten pääsisi ikinä kammariin.” • k ai sa s aa ri o Milloin viiMeksi valehtelit, leif segersta M? v i i M e i ne n k e rt a PA LS TA LL A KY SY MME , MIL LO IN VI IME KS I. ku vi tu ks et : J a a kk o su o M al ai n en ylioppilaslehti 13 8 / 2 1 4
TOP 10 1. Matti Apunen 2. Matti Pellonpää 3. Matti-Esko Hytönen 4. Vesa-Matti Loiri 5. Matti Vanhanen 6. Matt Damon 7. Matti Kyllönen 8. Matti Näsä 9. Matti Yrjänä Joensuu 10. Matti ja Teppo M A T I T Sa ri Lo ij a S , pä ä S ih te er i, va L ta ku nn a LL in en va mm ai S ne uv o S to va ne : ”mielestäni vitsin hyvyys riippuu siitä, missä tilanteessa se esitetään ja mikä sen vitsin tarkoitus on. vammaisvitsin vääntäminen voi olla aika arveluttavaa, jos henkilö on esimerkiksi juuri vammautunut, se tilanne on hänelle uusi ja tekee tosi kipeää olla vammainen. tiedän, että jotkut vammaiset ihmiset ovat tosi loukkaantuvaisia vammaisvitsien suhteen, he eivät siedä niitä lainkaan. vähän veikkaisin, että voi olla siitäkin kiinni, että kuinka hyvin ihminen on sinut oman vammansa kanssa. on ylipäänsä olemassa todella huonoja vitsejä, joille kenenkään ei pitäisi nauraa. niissä ei ole mitään sellaista hauskaa tai huvittavaa, ne ovat suorastaan alatyylisiä. ihan sama pätee minun mielestäni vammaisvitseihinkin.” j ar no h ie ta L ah ti , to ht or ik ou L ut et ta va , j yv ä S ky L än y L i op i S to n yh te i S ku nt at ie te id en ja fi L o S of ian L ai to S : ”Lähtökohtaisesti mistä tahansa voidaan tehdä huumoria, mikään inhimillinen ei ole periaatteessa naurun tavoittamattomissa. varsinkin, koska nauru ei ole aina täysin meidän oman hallinnan varassa. Sen takia joskus nauru karkaa tahtomattakin. oleellista laajemmassa mielessä on se, mitä tapahtuu naurun jälkeen. voimme ilman muuta pohtia naurua ja miettiä, mille me olemme oikeastaan nauraneet. olennainen pointti on se, että jos vitsissä tai missä tahansa esiintyy jossain määrin joku kehitysvammainen, tarkoittaako se, että vitsi pilkkaa tai lytistää tai alistaa kehitysvammaisia. hienoimmillaan, jos humoristi on taitava, hän pystyy loihtimaan niitä näkymiä, jotka kuvaavat, miten muut ihmiset ovat siinä, suhtautuvat kehitysvammoihin ja että miten meillä on vaikeuksia kohdata vammaisia arjessa ylipäätään.” • ”VAMM AIsVITseIlle sAA nAur AA.” K AI s A sA A r IO pa LS ta LL a et S it ää n va S ta uk S ia ep äk or re kt ei hin vä it te i S iin . H Ä n s A n O I , H Ä n s A n O I pa LS ta LL a L ai te ta an a S i oi ta t ä rk ey S jä rj e S ty k S ee n . Sekös riemastuttaa, kun nykyään mistä tahansa voi erota hetken mielijohteesta muutamalla klikkauksella. on eroa kirkosta, eroa fortumista, eroa erkosta – ja listalle voisi keksiä jatkajan jokaisen a2-illan jälkeen. yksi on kuitenkin joukosta poissa, vaikka se tuntuisi kovin tarpeelliselta. keskustasta eroamiseksi ei tiettävästi ole vielä internet-palvelua. tarvetta olisi, sillä moni voi olla kepulainen tietämättään ja tahtomattaan. kesäkuussa puolueen kansanedustaja juha rehula nimittäin kertoi iltalehdelle, että vuoden alussa puolueessa oli 137 000 jäsentä, joiden joukossa oli 400 yli 103-vuotiasta. kaksi vuotta aiemmin puolueesta kerrottiin ylelle, että sen 175 000 jäsenen joukossa valekepulaisia on vain ”joitain kymmeniä”. Lisäksi vanhemmat ovat voineet liittää lapsiaan puolueeseen perhevaltakirjalla. Silloin keskusta voi periytyä yllättäen ja pyytämättä, kuin geenivirheenä, joka johtaa mielenterveysongelmiin. nyt jos koskaan palvelun avaamiselle olisi riskitön hetki, sillä kuka nyt voittajien jengistä tahtoisi erota. • Os KA r I On n I ne n PIIlOPerInTönÄ KePulAIsuus 14 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
KU VI TU KS ET : JA A KK O SU OM AL AI N EN Ho ll an nin mu sta jo ul u La hd en to is e LL a pu o L e LL a, va pa am ie L is yy de n pi on eer iv a L ti o ss a, L as te n jo u L u L ah ja t ja ka a tö rö hu u L in en , pi ki mu st a ki k ka ra pä ä – m us ta p ek ka . s uu ri n os a ho LL an ti L ai si st a ei näe si in ä mi tä än ou to a. H OL LA NN IS SA ei loppuvuodesta poroja ja tonttuja näy. kouluissa ja päiväkodeissa parveilevat punalakkien sijaan narriasuihin sonnustautuneet valkoihoiset hollantilaiset, jotka ovat maalanneet kasvonsa pikimustiksi ja huulensa kirkkaanpunaisiksi. päässään heillä on mustat kikkaraperuukit ja korvissaan isot kultaiset korvarenkaat. tämä on hollantilaisen joulun suurin juhla, sinterklaas, jota vietetään 5. joulukuuta. sadun mukaan pyhä nikolas (sinterklaas) ja hänen apulaisensa musta pekka (Zwarte piet) saapuvat espanjasta laivalla Goudan kaupunkiin muutamaa viikkoa ennen varsinaista joulua. tähän aikaan töröhuulisia kikkaräpäitä vilisee kaikkialla ruokakaupoista kahviloihin. kirjat, lehdet, radiot ja televisiokanavat toistavat kaikki tarinaa pyhästä nikolaksesta ja mustasta pekasta. satuhahmosta, joka näyttää hämmentävän paljon kolonialismin ajan orjalta. tätä hahmoa melkein koko hollanti rakastaa. S UO ME SS A neekerinpusut ovat nykyään Brunbergin suukkoja ja Fazerin lakritsin kikkarapää on jouduttu poistamaan tuotepakkauksista korrektiussyistä. näin pitäisi monen mielestä tehdä myös hollannissa. kriitikoiden mukaan Zwarte piet on rasistinen hahmo, joka loukkaa ihmisoikeuksia. viimeisin mediakohu syntyi marraskuun puolivälissä, kun uutistoimisto aFp kertoi 90 mielenosoittajan pidätyksestä Goudan kaupungissa järjestetyssä sinterklaasseremoniassa. mielenosoittajat olivat protestoineet maan korkeimman oikeuden päätöstä kumota aloite, jossa oli esitetty, että musta pekka -perinteeseen liittyvät juhlallisuudet pitäisi tutkia. kiperää tilannetta ei helpota se, että useat maan kärkipoliitikot, pääministeri mark rutte mukaan lukien, puolustavat juhlaa tai kieltäytyvät kommentoimasta siihen liittyvää kritiikkiä. oikeistopopulistisen puolueen pvv:n johtaja Geert Wilders on jopa ehdottanut, että hollannin kulttuuriperinnölle merkittävä mustan pekan hahmo pitäisi suojata lailla. samaa mieltä on myös kansa: kyselyiden mukaan yli 91 prosenttia hollantilaisista kieltää perinteen rasistisuuden. M EN NE IS yy TTää N musta pekkakaan ei voi paeta. hahmolla on juurensa hollannin kolonialistisessa historiassa. ennen hollannin siirtomaavallan päättymistä, vuonna 1850, kirjailija jan schenkman kirjoitti sadun pyhästä nikolaksesta ja hänen tummaihoisesta, maurilaisesta palvelijastaan, jotka saapuivat höyrylaivalla espanjasta hollantiin tuomaan lahjoja lapsille. vuosien kuluessa tarina muuttui niin, että pyhän nikolaksen palvelija alkoi muistuttaa yhä enemmän hollannin siirtomaan surinamin afrikkalaisia orjia. Lastensatu ja kolonialistinen historia siis yhdistyivät ja loivat nykyisen tarinan töröhuulisesta mustasta pekasta ja hänen isännästään sinterklaasista. Lapsille tässä ei ole mitään outoa. heille kerrotaan, että musta pekka on musta, koska on tullut savupiipusta. on epäselvää, koska tämä lisäys on ilmestynyt tarinaan, mutta sillä on luultavasti haluttu häivyttää hahmon kolonialistinen historia. savupiippu on edelleen myös monen aikuisen selitys, kun joku kummastelee mustan pekan väriä. M US TA A P EK KA A ei hollannissa kannata vastustaa – siitä voi nimittäin joutua pidätetyksi. näin kävi hollantilaiselle taiteilijalle ja aktivistille Quinsy Garriolle vuonna 2011. Garrio ja ryhmä muita aktivisteja saapui dodrechtin kaupungin viralliseen sinterklaasin avajaistapahtumaan Garrion suunnittelemat paidat yllään. paidoissa luki ”musta pekka on rasismia”. syntyi valtava kohu. samana vuonna netissä levisi video, jossa poliisit pahoinpitelevät mustaa pekkaa vastustavaa mielenosoittajaa. tapaukset aiheuttivat paljon keskustelua. maan hallitukselle ja yk:n ihmisoikeuskomitealle alkoi sadella vetoomuksia ja kirjeitä, joissa vaadittiin juhlan muuttamista tai poistamista kokonaan. syksyllä 2013 yk:n ihmisoikeuskomitean asiantuntijat kehottivat hollannin hallitusta selvittämään, onko maan jouluperinne loukkaava ja rasistinen. hallitus kuittasi yk:n kehotuksen vastaamalla, että sinterklaas on lasten juhla ja musta pekka tärkeä osa sitä. ”Luulen, että ihmisten jyrkät mielipiteet johtuvat siitä, että he pelkäävät tehneensä jotakin väärin. ei ole helppoa myöntää, että on vuosia pitänyt hyvänä jotakin, joka loukkaa muita”, sanoo musta pekan vastaisessa aktivistiryhmässä toimiva parikymppinen marieke. marieke ei uskalla kommentoida omalla nimellään, sillä hän ja hänen aktivistiystävänsä ovat saaneet tuhansia vihasähköposteja ja kommentteja sen jälkeen, kun he yrittivät jakaa pikkukaupungin asukkaille tietoa mustan pekan rasistisesta historiasta. hollantilaisista koostuvan aktivistiryhmän tarkoitus on muuttaa perinnettä, ei poistaa sitä. ”vaikka moni vastustelee nyt, asenteiden on pakko muuttua jossain vaiheessa. nuoremmat sukupolvet ja kansainvälinen paine ovat jo synnyttäneet muutoksen kipinän, muiden on vain seurattava perässä.” • ID A RO IV AI NE N ylioppilaslehti 15 8 / 2 1 4
16 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti Pa ls ta ll a ko ke ma to n de it ta il ij a ki rj au tu u t ind er iin . Dagen efter I t ’S a M at CH ! K ar OL I na MI LL er ”Putin näyttää suhtautuvan Obamaan lievän alentuvasti – hän ymmärtää, että hänellä [Obamalla] on vain vähän vaikutusvaltaa. Putin toimii ja tekee päätöksiä kuin oikea johtaja, Obama sen sijaan on vain Yhdysvaltojen hallinnon esimies, joka on valittu Yhdysvaltojen symboliksi määräajaksi eliitin toimesta (niin poliittisen kuin taloudellisen).” a rt ik ke li st a " k ol mas yl im ää rä ine n, m ik si o ba ma P iilo tt el i ka ts et ta an ta va te ss aa n v la di mir Pu ti ni n" , ve rk ko le hti v zg lj ad , 1 1. 11 .2 014 ”Se mitä tapahtuu Norjassa ja Suomessa osoittaa, että käynnissä on systemaattinen Venäjän kansalaisten vainoaminen. Tämä kaikki tapahtuu perättömiin huhupuheisiin nojautuen.” j oh an b äc km an ar ti kke li ss a " s uoma la in en ihmi so ik eu sa kt iv is ti : la st en an as ta mi ne n ve nä lä is il tä ka ns al ai si lt a – se ol i P ol ii tt is ta te rr or ia ", uu ti ssi vu st o r u P os te rs .r u, 11 .1 1. 20 14 ”Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö olisi olemassa ihmisiä, jotka palvelevat ulkomaiden intressiä maassamme. Sellaisia on. Keitä he ovat? Sellaiset, jotka käyttävät sisäpoliittisissa kiistoissa ulkomaalaisilta saatua rahaa. Mikään itseään kunnioittava maa ei salli tällaisen tapahtuvan. Yrittäkää tehdä tämä jossain Yhdysvalloissa. Joudutte heti vankilaan. Siellä valtion rakenne on paljon tiukempi kuin meidän.” v la di mir Pu ti n, os it ta in va lt io ra ho it te is en tv -k a n av a Pe rv yi ka nali n ha as tat te lu , 23 .1 1. 20 14 M a a IL M an L e HD e t aS K e L on kevyt, poskia punottaa ja kaikki tuntuu soljuvan kuin itsestään. tämä on humala, jota ei saa edes samppanjalla. tinderhumala. kaksi kuukautta sen jälkeen, kun latasin ensimmäisen profiilikuvani tinderiin, elämä yhtäkkiä keveni. juttelin tinderpäissäni kaikkien vastaantulevien matchien kanssa, jotka täyttivät toisen ranking-kierroksen asettamat vaatimukset. naukkailin joka ilta odotellessa viikonlopun megapaardeja. silloin tahti kiihtyi ja vertailin matcheja kavereiden kanssa: ”ei hitto, onko sullakin tämä sama tyyppi?” monen tyypin tapailu samaan aikaan on helvetin raskasta, mutta applikaatio kaverina helppoa. liekin kuva silmissä kiiluen ihmisarvo koki mielessäni infernaalisen inflaation. chattiruletin vastapuolille oli helppo heittää mitä vain, etenkin jos näytti saman tien siltä, että tiemme eivät todennäköisesti tule ikinä kohtaamaan. etenkin kello kahden jälkeen yöllä juttujen taso laski eksponentiaalisesti, joskaan kvanttifysiikka ei vilahtanut keskusteluissa sitä ennenkään. kello seitsemältä aamulla lähetetyt viestit ”voitko sakottaa mua?” saivat arvoisensa vastauksen. SItt en eräänä aamuna se iski. yritin tihrustaa ruutua, mutta mitään ei näkynyt. Päätä särki, silmien rähmät ropisivat poskille ja kädet jomottivat kännykän puristamisesta. olin krapulassa. tinderkrapulassa. ennen applikaatioon tutustumista saatoin olla tyytyväinen kuukausikaupalla ihan ilman seuraakin. nyt tapasin uuden tyypin joka viikko. tarpeeksi monien laimeahkojen deittien jälkeen oli kuitenkin pakko todeta, että määrä ei korvaa laatua – tässäkään tapauksessa. teknologia oli vääristänyt todellisuudentajuni kuin kirkas viina. olin deittailun cruella de vil, joka tapailee vastoin tapojaan montaa tyyppiä samaan aikaan ja vastaa tylysti viesteihin. jos ylipäätään vaivautuu vastaamaan. kaikki tietävät tunteen, kun viikon all alcohol -dieetin jälkeen vetää juoksuhousut jalkaan, solmii lenkkarien nauhat, vetää syvään henkeä ja lähtee lenkille. ja juostessaan pohtii, että ei enää ikinä. niin kävi myös minulle. nyt en ole avannut tinderiä moneen viikkoon. ei vain huvita. mutta jonain kauniina päivänä takaraivoon hiipii kutkutus. hyvä päivä. mitäs sinne tinderiin kuuluu? vähän voisi taas hiplata näyttöä, pari swaippia sinne tänne? vain yksi shotti? tai huonona päivänä, kun elämä lyö mattopiiskalla päin näköä. kyllä, koko pullo on ansaittu. Näitä hetkiä varten Tinder on hyvä pitää käden ulottuvilla. • k ir jo it ta ja on t ind er ta uol la. ULKOM aIDen IntreSSIt K ar OL I na MI LL er P al st all a te em me ka ts au ks en it än aa P uri n me dio ih in .
17 8 / 2 1 4 ”K on tr as ti on ihan järjetön. Arkiviikon olen Rovaniemellä koirien kanssa raapimassa persettä kun ketään ei kiinnosta, ja sitten viikonloppuna tuhatpäinen yleisö huutaa 'jee' ja on saatana itku silmässä ja mimmit vittu pillut kosteena eturivissä tarjoaa hinkkejään.” Näin kertoo Lordi-yhtyeen perustaja ja keulahahmo Tomi Putaansuu. Mr. Lordi. Lordi voitti Euroviisut vuonna 2006. Suomalaisten kansallinen itsetunto koheni yhdessä illassa, kun maamme surkea Euroviisu-ura kääntyi siihenastiseksi piste-ennätykseksi, 292 pistettä. Koko Eurooppa veivasi Hard Rock Hallelujahia. Yhtye esiintyi Kauppatorilla 90 tuhannelle hengelle, sai kutsun Linnan juhliin ja perusti Rovaniemelle oman teemaravintolan. Nyt Mr. Lordi raapii sitä persettä. Viisujen piste-ennätys on pistetty uusiksi, Kauppatorilla juhlittu lätkäsankareita ja Lordi’s Rocktaurant suljettu. Lokakuun lopussa julkaistiin Lordin seitsemäs albumi Scare Force One. Se viihtyi Suomen virallisella albumilistalla vain kaksi viikkoa. s uo mi on hylännyt yhtyeen. Putaansuu tiesi niin käyvän. Pienessä maassa kaikki polarisoituu nopeasti. Oli selvää, että viisuhuumaa seuraa alamäki. ”Ei siinä ollut kyse aidosta diggailusta, vaan Euroviisut oli se juttu.” Hän muistelee, kuinka viisu-Lordia katsomaan tulleet lapset ovat lähteneet itkien pois. Iso yleisö ei ymmärtänyt, ettei Lordilla ole mitään mielenkiintoa olla koko perheen bändi. Ei, vaikka keulahahmo osallistuikin Kuorosotaan. Putaansuu mainitsee Kissin ja Elviksen esimerkkeinä artisteista, jotka ovat olleet paheksuttuja mutta saaneet silti laajan ja uskollisen fanikunnan. Sellainen on toki yhä Lordillakin. Antti Haasen syksyllä valmistunut Monsterimiesdokumenttielokuva esitti bändin montussa, vaikka keikkaa riitti ulkomailla tasaisesti. Suomessa yhtye ei keikkaillut vuonna 2013 kertaakaan. Ja dokumentti floppasi, ihan kuten Lordin vuoden 2008 kauhufiktio Dark Floorskin. Putaansuu tiesi myös niin käyvän. Hän myös julkaisi ensi-illan alla Lordin sivuilla avoimen kirjeen, jossa yhtye irtisanoutui elokuvasta. Syy oli se, että dokumentti näyttää yhtyeen ex-kosketinsoittajan kasvot. Tämä oli anteeksiantamatonta, sillä Lordi ei tunnusta yhdenkään jäsenensä siviiliminää. ”Fanit on tässä vielä tiukempia. Twitterissä saatetaan suuttua jo kuvista, joissa näkyy meidän kädet. Se on se karsina mikä on luotu, ja fanit haluaa pelata sitä peliä.” Yh t Y e on luovasti aika ahtaalla. Putaansuu on Lordi hautaan saakka, ja Lordina olemisessa on reunaehtonsa. Siksi uusien yleisöjen löytäminen on vaikeaa. ”Mitä ihminen näkee, heijastuu siihen mitä se kuulee. Jos Beatles olisi tehnyt musiikkiaan Lordin maskeissa, ei se olisi yhtä arvostettua.” Yhtyeen imagoon kuuluvat hölmöt maskit, hevimaneerit ja ”vitsikäs” misogynia. Ei 2010-luvulla mikään voittajakombo. Putaansuu myöntää, että esimerkiksi uuden levyn How to Slice a Whoren voi lukea naisvihamieliseksi. Siinä pistetään uskoton puoliso silpuksi. Provosointia se ei silti ole, vaan taidetta. Eikä yhtye ole vastuussa kenellekään. ”Meidän A&R kysyi, että voisko se olla vaikka How to Slice a Monster. Hah! Että hirviön saa kyllä paloitella, mutta vittu how to slice a girl, tai varsinkin whore, niin se on sitten paha.” Lordi jatkaa uskollisen fanikuntansa palvelemista ja sen ulkopuolisen maailman pakoilua. Sen, jossa arvot muuttuvat ja kaikenlaisia ihmisiä kunnioitetaan. Sen, jossa kasvetaan aikuiseksi ja otetaan vastuu tekemisistään. Sen, jossa Lordi ei ole seuraava Kiss, koska seuraavaa Kissiä ei enää koskaan tule. • L OR d I J u LK AI SI SY KS YL L ä uud EN LE VY N JA EL OK u VA N . Hu OM AS ITK O ? O LI T AI NO A . Ku ka ra ka staisi t om i Pu ta an su uta? a nt on Va nh am aj am aa eer o L am P in en he n K i L Ö
SO NJ A SA AR IK OS KI JU SS I SÄ RK IL AH TI P U O L I O N , E T TÄ S I EL L Ä 18 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti S U O M I N EI TO A K S EN TI L L A S U O M EN R I K K A I M PIEN L I S TA L L A O N K A S A M I EH IÄ J A R A FA EL A S EPPÄL Ä . H Ä N E S TÄ L I S TA N A I N OA H Y VÄ O N J O K U N A I N EN K I N .
uu rl äh ety st öj en lomassa eteläisimmässä Helsingissä sijaitsevan jyhkeän talon etuovi on auki päivisin. Sen kivijalassa, tilavassa kolmiossa, asuu intialainen Shaji. Hän on asunut täällä jo yksitoista vuotta. Se on kätevää. Töihin on lyhyt matka, vain pari kerrosta. Aamulla Shaji nousee portaat kolmanteen kerrokseen ja aloittaa työt. Asioiden järjestelyä, kukkien kastelua, siivoilua, välipalojen valmistusta, kuulumisten vaihtoa. Shaji on kodinhoitaja. Shajia tarvitaan, koska koti on suuri ja perhe paljon poissa. Nytkin Shajin työnantaja on juuri palannut New Yorkista. Ja siinä hän onkin, valmiiksi avatulla ovella kumartuneena noukkimaan posteja. Takana vilkkuu valkoinen aula, joka on kuin galleria. Vitriinissä näkyy suomalaista designia. Rafaela Seppälä, 60, suoristaa itsensä ja hymyilee epäsuomalaisen lämpimästi. Aikaerorasituksesta ei ole jälkeäkään. Näyttää kuin hän olisi nukkunut viimeiset kaksi viikkoa 12-tuntisia yöunia. ”Jet lag on asennekysymys.” Pö yd äl le on katettu valmiiksi kahvia ja keksejä. Sohvalla olevassa tyynyssä lukee sitaatti Winston Churchilliltä: ”I’m not difficult to please, I’m always happy with the best.” Tyyny on Sanoma-pamppu Aatos Erkon vanha. Aatos Erkko oli Seppälän eno, kummisetä ja yksi Suomen rikkaimmista ihmisistä. Niin on myös Seppälä. Verottajan mukaan Seppälä oli Suomen rikkain vuonna 2005, silloin, kun varallisuustietoja vielä julkaistiin. Silloin Seppälän verotettava omaisuus oli yli 200 miljoonaa euroa. Tosin vähän tietojen julkaisemisen jälkeen kävi ilmi, että verottajalle oli sattunut virhe, ja todellisuudessa vuonna 2012 kuollut Aatos oli kuitenkin Suomen rikkain. Yksikään suomalainen nainen ei kuitenkaan tuolloin ollut Seppälää rikkaampi. Varallisuusvero poistui vuoden 2006 alusta. Sen jälkeen ihmisten kokonaisvarallisuus ei enää ole ollut julkista tietoa. Se verotiedoista kuitenkin selviää, että viime vuonna Seppälä tienasi 519 kertaa keskimääräisen suomalaisen verran. Hänen tulonsa olivat yli 11 miljoonaa euroa. Ylivoimaisesti suurin osa koostui pääomatuloista. Pääomatulojen suuri osuus johtuu siitä, että Rafaela Seppälä on perijä ja yksi Sanoman suuromistajista yli 6 prosentin osuudellaan. ”Ihan tavallisia me olemme niin kuin kaikki muutkin ihmiset”, sanoo Seppälä sukuunsa viitaten. Puheessa kuuluu hienoinen korostus. Seppälä on asunut suurimman osan elämästään Ranskassa ja puhuu edelleen parempaa ranskaa kuin suomea. Epäilyttää. Voiko olla tavallinen, jos on noin rikas? Mustiin pukeutunut Seppälä kaataa kahvia ensin vieraalle varattuun Arabian kuppiin, sen jälkeen punaiseen Keep calm and carry on -kuppiin, vetää jalat alleen kippuraan, ja alkaa puhua rakkaudesta. r afae la Seppälän lapsuus kului suurlähetystöjen suurissa huoneissa. Perhe muutti pois Suomesta vuonna 1956, kun Rafaelan isä, demaritaustainen diplomaatti Rafael Seppälä, nimitettiin suurlähettilääksi Pariisiin. Vaimo Patricia Seppälä, tämän 10-vuotias poika Robin Langenskiöld edellisestä avioliitosta ja pariskunnan 2-vuotias Rafaela-tytär seurasivat mukana. Kaksi vuotta myöhemmin Rafael Seppälälle tarjottiin suurlähettilään paikkaa Washingtonista. Perhe muutti taas. Pikku-Rafaela oli suurlähetystön maskotti. Hän ojenteli Muumi-hahmoja tärkeille vieraille, esiintyi Marimekon muotinäytöksissä ja tanssi televisiossa letkajenkkaa. Kesät perhe vietti Turun saaristossa Nauvossa. ”Äitihän oli sunnuntaimaalari ja maalasi huvikseen. Nauvossa jouduin pikkutyttönä istumaan poseeraamassa. Se oli aika tylsää”, Seppälä sanoo ja antaa katseensa kiertää kahvihuoneen lukuisia tauluja. Rafael Seppälä palasi Pariisin-suurlähettilääksi vuonna 1965. Washingtonin matala omakotitalomaisema vaihtui jälleen Pariisin prameaan kerrostaloviidakkoon. Rafaela oli Yhdysvalloissa oppinut sujuvan englannin kielen ja meni kaksikieliseen kouluun. Perheen vanhemmat olivat kiireisiä ja Rafaela sai mennä ja liikkua aika vapaasti. Teinivuodet Pariisissa sujuivat ilman kummempaa kapinaa. Yhteiskunnalliset keskustelut päivänpolttavista aiheista olivat perheen arkipäivää. Seppälät lukivat lehtiä ahkerasti. Varsinkin Sanomasta keskusteltiin. Jo lapsena Rafaela ymmärsi, että tässä suvussa yhtiön etu menee muun edelle. Sanoma oli tuolloin perheyhtiö, ja Patricia Seppälä teki veljensä Aatoksen kanssa kaikki suuret Sanomaa koskevat päätökset, vaikka kahdeksan vuotta nuoremman Aatoksen rooli olikin paperilla suurempi. Patricia Seppälä oli aina kova tekemään töitä. Hän oli ennen miehensä suurlähettiläsaikaa työskennellyt Sanomalla eri tehtävissä. Äitinsä kautta myös Rafaela sai ensikosketuksensa lehtialalle. Patricia Seppälä työskenteli kuvatoimittajana ja Sanomien kuvajärjestäjänä kymmenissä olympiakisoissa ja otti tyttärensä mukaan. Muun muassa Grenoblen talviolympialaisiin, jossa tällöin 13-vuotias Rafaela juoksi filmejä kentältä äidilleen. Politiikan kulissit tulivat tutuiksi, kun isä pyysi Rafaelan mukaan suurlähettiläiden illallisille. Myöhemmin tutut naamat löytyivät yliopiston tenttikirjoista. ”Siellä näin sen inhimillisen puolen. Että merkittävät poliitikot ovat ihan tavallisia ihmisiä, vahvuuksineen ja heikkouksineen." Pari vuotta ennen Rafaelan ylioppilaskirjoituksia iski paniikki. Isän pesti suurlähettiläänä oli pian päättymässä ja vanhemmat palaamassa kotimaahan. VeliRobin oli muuttanut takaisin Suomeen jo 15-vuotiaana, mutta Rafaela ei halunnut lähteä. Hän ei tiennyt synnyinmaastaan juuri mitään Nauvossa vietettyjä kesiä ja ruokapöytäkeskusteluja lukuun ottamatta. Kaverit asuivat ympäri maailmaa, mutta eivät Suomessa. Niinpä 15-vuotias Rafaela sai idean. Hän hyppäsi yhden luokan yli, kirjoitti ylioppilaaksi 16-vuotiaana, haki Science Po -yliopistoon ja pääsi. ”Pelkäsin, että jos en näytä, että opiskelen Pariisissa, vanhemmat ottaisivat minut mukaan Suomeen.” Seppälä opiskeli poliittisia aineita Science Po’ssa kaksi vuotta ja sitten lakia Paris 2 -yliopistossa toiset kaksi. Opintojen ohella hän teki raportteja ja täytejuttuja ulkomaalaisista lehdistä Figaro-lehdelle. Se oli valmistautumista tulevaisuutta varten: Jo Science Po’hon hakiessaan Seppälä tiesi, että tähtäin on meren toisella puolella. Hän halusi New Yorkiin Columbia Universityyn, maailman parhaaseen toimittajakouluun. Sinne, jossa Aatoskin oli opiskellut. Innostus Columbiaa kohtaan ei silti tullut Aatokselta. Tämä oli useaan otteeseen suositellut kummitytölleen laivaalaa, höyrylaivaharrastaja kun oli. Seppälä ei enon aatoksista innostunut. Hän oli aina halunnut Columbiaan ja unelma vain vahvistui Watergate-skandaalin myötä vuonna 1972. ”Kaikki halusivat olla tutkivia juurnalisteja”, Seppälä sanoo u-kirjainta venyttäen. ylioppilaslehti 19 8 / 2 1 4
Niinpä Seppälä lähetti paperit Columbiaan. Hän oli 21-vuotias. Sitten kävi niin kuin elämässä tällaisina hetkinä käy: eteen tuli ristiriita. Seppälä tapasi kotibileissä ranskalaisen taiteilijan ja rakastui. Ja pääsi myös Columbiaan. ”Vähän pähkäiltiin, että menenkö vai enkö mene. Mutta kyllä minä menin. Olin niin pitkään halunnut. Ja se oli vain vuoden kurssi.” Seppälä myös palasi. Pian pariskunta oli naimisissa. Taiteilijan kautta syttyi Seppälän rakkaus taiteeseen. Eikä se ole sammunut, vaikka avioliitto myöhemmin päättyikin. Tu liT er ä iPhone 6 piippailee sähköpostien merkiksi, mutta Seppälä ei anna sen häiritä. Hän kaataa lisää kahvia aluksi vieraalle ja sitten itselleen, karistaa joukkoon sokeria ja sekoittaa. Takana on pöytä, jolla on kirjoja levällään. Kappas, se onkin veistos. ”Se on Manolo Valdésin. Söimme juuri illallista New Yorkissa, ja oli hirveän hauskaa”, Seppälä sanoo ja alkaa kertoa Valdésin näyttelyistä Suomessa. ”Hän oli niin innoissaan kokemuksistaan, että pyysi, että voisimme tehdä niistä kirjan ja pistää kustannukset puoliksi.” Valdésin lisäksi pelkästään tässä pienessä huoneessa on teoksia yli kymmeneltä taiteilijalta ja suunnittelijalta. Voi pohtia, kuinka paljon niitä on kaksikerroksisessa asunnossa, jossa on Seppälän mukaan huoneita ”paljon”. ”Varsinkin avioliiton myötä opin katsomaan tauluja ja opin lisää hirveän nopeasti. Olen aina ollut kiinnostunut historiasta, ja taide linkittyy siihen hirveän vahvasti. Usein taide ennakoi historiaa tavalla tai toisella.” Seppälä näyttää, mitä hän tällä tarkoittaa. Hän johdattaa valkoisen eteisen läpi olohuoneeseen. Ikkunan edessä on jumppapallo, pöydällä Suomen Kuvalehti. Seppälä käynnistää taideteoksen. Se on taiteilija Nam June Paikin videoinstallaatio, joka on koottu vanhoista televisioista ja muista esineistä. Pienessä tv-ruudussa näkyy kuvaa. ”Kun käyttää vähän mielikuvitusta, näkee kuinka lentokone lentää New Yorkin kaksoistorneja päin”, Seppälä sanoo. ”Ja työ on vuodelta 1998.” Äänessä on hämmästystä. Sellaista, jota koetaan, kun joku koskettaa vahvasti. Ruudussa jotain sinkoutuu korkeaa rakennusta päin. Seuraa romahdus. ”Taiteen suurin anti on mielestäni, että se kertoo, minne olemme menossa henkisesti.” Siinä mielessä taide on Seppälän mielestä kuin New York. Myös nuoruuden opiskelukaupunki on hänestä kristallipallo maailman tilanteeseen. Siksi hän siellä niin viihtyikin opiskellessaan. Viihtyy edelleenkin. Pariisissa hän ei viihtynyt ihan niin hyvin. Ei, vaikka hän on asunut siellä yli puolet elämästään. Pariisi on hänestä yksi maailman kauneimmista kaupungeista, mutta hän tunsi siellä olonsa aina vähän ulkopuoliseksi. Ollakseen pariisilainen ei riitä, että puhuu täydellistä ranskaa ja asuu Pariisissa, niin kuin Seppälä teki. ”Myös neljän edellisen sukupolven pitää olla Pariisista.” Silti Seppälä palasi Columbianvuotensa jälkeen Pariisiin taiteilijapoikaystävänsä luokse ja meni naimisiin. Elettiin vuotta 1976. Sinä vuonna Alvar Aalto kuoli, New Yorkin Long Islandille avattiin P.S.1-nykytaidekeskus, Zairesta löydettiin ensimmäinen ebolavirus ja Seppälä aloitti vakituiset työt UPI-uutistoimistossa. Elämä oli kiireistä. Taiteilijan tulot olivat epäsäännölliset, joten Seppälä elätti välillä itsensä lisäksi myös miestään. Mutta hetkinen. Eikö perijä elä ilman työntekoakin? Seppälä vilkaisee kuppiaan. Ensinnäkin Erkkojen suvussa kova työnteko on ollut itsestäänselvyys, Seppälä selittää. Hän myös kertoo, ettei rahaa ole ollut niin paljon ennen kuin hänen äitinsä alkoi siirtää Sanoman osakkeita hänen nimiinsä. Seppälä kertoo olleensa tällöin lähempänä viittäkymmentä. Vanhemmat maksoivat Columbian lukukausimaksut ja avustivat välillä muutenkin, mutta elämiseen käytetyt rahat Seppälä on aina tienannut. Seppälän ja taiteilijan esikoinen syntyi vuonna 1978 ja kuopus kaksi vuotta myöhemmin. Arki muuttui hankalammaksi. Ranskassa äitiyslomat olivat tuolloin vain muutaman viikon mittaiset, eikä taiteilijamies Seppälän sanoin ”ymmärtänyt lastenhoidosta yhtään mitään”. Seppälä joutui toimituksen nuorimpana työskentelemään illat ja viikonloput läpeensä. Hän jättäytyi freelanceriksi vuonna 1979, mutta sekään ei tuntunut hyvältä. Seppälä halusi siirtyä asioiden tarkkailemisesta konkreettiseen tekemiseen. Seppälän ystävä tiesi, että amerik20 8 / 2 1 4
kalainen yhtiö, joka neuvotteli lisenssejä taideteosten jäljentämiseen, etsi työntekijää Eurooppaan. Ystävä ehdotti, että Seppälä hakisi työtä, olihan tämä opiskellut lakia. ”Siellä opin amerikkalaisen työkulttuurin. Joko onnistut ja jäät tai epäonnistut ja lähdet. Se on vähän rankkaa, mutta toisaalta hyvä. On turha jäädä jauhamaan sellaista, jota ei osaa.” Seppälä työskenteli firmalle yli kymmenen vuotta. Hän tajusi, että se, mikä yhdistää kaikkia museoita, on rahantarve. Oivallus vaikuttaa Seppälän työhön edelleen. Hän on muun muassa yksi Kiasman tukiyhdistyksen perustajajäsenistä. Sitäkin enemmän hän on viime aikoina panostanut Guggenheim Helsinkiin -yhdistykseen, jota on niin ikään ollut perustamassa. Seppälän mielestä Guggenheim Helsingissä olisi kuin joulupukki Lapissa – turistimagneetti, joka vetäisi matkailijat risteilijöistä ja lentokentältä kuluttamaan Helsinkiin ja elvyttämään Suomen korisevaa taloutta. Ja toki Seppälä odottaa myös taide-elämyksiä, joita uusi museo tarjoaisi. Guggenheimia odotellessa Seppälällä on hyvät oltavat kotonaankin. Hän järjestää mielellään erilaisia tilaisuuksia ja kutsuu ihmisiä kylään. Tähän hän on tottunut jo lapsuudessaan suurlähetystöissä. ”Suomalaiset ovat liian arkoja kodeistaan. Koti on yleensä laitettu rakkaudella ja siellä ihminen on oma itsensä”, Seppälä sanoo. Seppälä johdattaa työhuoneen läpi alakerran kirjastoon. Taulusta kirjahyllyjen lomassa voi erottaa Picasson nimikirjoituksen. Eteisessä katsoo Kaija Saariaho Olli Lyytikäisen maalaamana ja portaikossa lentävät Ross Blecknerin linnut. Ruokasalista löytyy Andy Warhol. ”Se on hankittu kauan sitten. Nyt se olisi liian kallis.” Seppälä osaa kertoa kaikista töistä yksityiskohtaisesti. Tuo on hankittu Saksasta ja tuo Kiinasta. Ja tämä on vain puolikas veistos, toinen puoli on kunnostettavana Etelä-Koreassa. Kierros on kuin matka maailman ympäri. Seppälä kertoo, ettei koskaan etsi mitään tiettyä teosta. Ne vain kävelevät maailmalla vastaan. ”Silloin tällöin tulee kylmät väreet, kun katsoo taulua tai veistosta. Se on testi. Tietää, että tässä on jotain tärkeää.” Seppälän äänessä on intohimoa. On pakko kysyä: eikö hän itse ole koskaan haaveillut kuvataiteilijan urasta? ”En. Kirjoittaminen on minun lajini. Minulla on ollut etäinen haave romaanin kirjoittamisesta ja ideoitakin on ollut, mutta aika ei ole vain riittänyt”, Seppälä sanoo. Ei ihme. Koko tämän talon valtaisa taidekokoelma on hankittu vasta 2000-luvulla. Kiirettä on pitänyt. Mutta onneksi Seppälän ei ole tarvinnut löytää kaikkea yksin. Va lta Va Kaj Forsblom tuijottaa kahvitteluhuoneen seinältä mahtipontisesti. Ystävä Julian Schnabelin hänestä tekemä muotokuva koostuu lautasen paloista. Rafaela Seppälä tapasi galleristi Kaj Forsblomin ensimmäistä kertaa vuonna 1994 ollessaan taiteilijamiehensä kanssa Pariisin taidemessuilla. He olivat jutelleet ständillä englanniksi. Seppälällä ei Pariisissa ollut tapana korostaa suomalaista taustaansa, jos ei ollut pakko. Muutamaa vuotta myöhemmin aivan vuosituhannen vaihteessa Seppälä ja taiteilija-aviomies olivat allekirjoittamassa avioeropapereita Pariisissa. Pari oli todennut, että avioliitto ei ole menossa mihinkään, joten parempi erota. Seppälä oli jo muuttanut Suomeen työskentelemään Helsinki Medialle, josta myöhemmin tuli Sanoma Magazines. Suomeen muuttaminen oli Seppälälle kuin kadoksissa ollut palapelin pala. Henkinen yhteys oli perheen kautta ollut aina, mutta Seppälällä ei ollut kokemusta suomalaisuudesta. Esimerkiksi talvesta. Seppälä ei muistanut ensimmäistä kohtaamistaan Kaj Forsblomin kanssa, kun taiteilijamies allekirjoitusproseduurien lomassa kysyi, onko Seppälä tavannut jonkun. ”Itse asiassa kyllä. Mutta en ole varma, onko se vakavaa. Ja mikä kummallisinta, hänkin on mukana taiteessa”, Seppälä vastasi. ”Se on Kaj Forsblom”, totesi ex-mies siihen. Hän oli jo messuilla vuonna 1994 tajunnut, että kahden suomalaisen välillä oli kipinä. Se oli vakavaa. Seppälä ja Forsblom avioituivat vuonna 2000. Silloin Seppälä työskenteli vielä Helsinki Mediassa. Vuotta myöhemmin hän aloitti Lehtikuvan toimitusjohtajana. Suomi alkoi tuntua heti kodilta, vaikka muutama asia ihmetyttikin Seppälää ja ihmetyttää edelleen. Esimerkiksi se, että täällä ei osata käydä keskustelua. Ja se, että täällä ollaan niin mustavalkoisia. Joko tuuletetaan ”Nokia Nokia, paras paras” -asenteella tai ryömitään mudassa maan matosina. Ja ihmetyttävät ne Suomen rikkaista tehtävät jokasyksyiset listatkin. ”Tämä on ainutlaatuinen systeemi koko maailmassa, ei missään muualla tehdä näin! Tämä on ihan uniikki suomalainen piirre”, Seppälä huudahtaa. ”Mutta toisaalta aikoinaan puhuin Kiasmassa sen puolesta, että saataisiin kyltit seinään niille, jotka ovat lahjoittaneet tärkeitä summia, koska sen pitää olla kehotus ihmisille lahjoittaa lisää. Samalla tavalla on hyvä, että kuitenkin joku nainen siellä on.” Seppälä sanoo ”kiittävänsä Luojaa” siitä, että on saanut elää ulkomailla anonyymia työssäkäyvän elämää ilman spekulointeja varallisuudestaan. Hänestä Suomessa stigmatisoidaan rikkaat, koska täällä ollaan kateellisia. ”Menestyminen on hyvä asia Yhdysvalloissa ja Ruotsissa ja Ranskassa ja missä vaan. Ihmiset on oijoijoi, jos minäkin menestyisin noin hyvin. Suomessa se on päinvastoin. Eikö se ole parempi, että raha jää Suomeen ja että se on näkyvästi Suomessa ja luo työpaikkoja Suomessa pikemminkin kuin että sitä ei olisi?” Kaikki kielletty kiinnostaa, ja Suomessa raha on sellainen asia. Tabu. Seksielämäkin on helpompi aihe ottaa puheeksi kuin toisen taloudellinen tilanne. Eikö kuitenkin ole hyvä, että tasaarvoon pyrkivässä yhteiskunnassa tiedetään, jos joku on ansainnut esimerkiksi 519 kertaa keskiverron suomalaisen verran? Seppälä ei ole asiasta niin varma. Hänestä poliittisten systeemien ja hallinnon pitää olla avointa, mutta hän huomauttaa, että listat yksityisihmisten tuloista eivät kerro siitä, mitä rahoilla on tehty ja kuinka paljon ihmisillä on käytettävissään. Suomi ei Seppälän mielestä ole luokkayhteis” EN V O I S I L L E M I TÄ Ä N , ET TÄ OL EN SYNT YN YT TÄ H Ä N P ER H EE S EEN .” ylioppilaslehti 21 8 / 2 1 4
kunta, vaan täällä vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo. Jos niin on, miksi tutkimusten valossa koulutustausta periytyy? Miksi jotkut syrjäytyvät ja tippuvat kyydistä? Sama huoli on Seppälälläkin. Hän hiljentää ääntään. ”Mä sanon nyt jotain ihan hassua. Yksi asia, joka mua on aina hämmentänyt Suomessa on, että ihmiset eivät ole ystävällisiä toisilleen. Ihmiset eivät luontevasti tervehdi toisiaan, kun he nousevat hissiin. Vaikka periaatteessa tämä have a nice day on mekaaninen ele, se on kuitenkin pieni ele, joka sitoo ihmiset yhteen. Että ollaan kaikki samassa laivassa.” No mutta totta kai rikas haluaa sysätä vastuun toisille ihmisille valtion sijaan, jotta saa itse pitää omaisuutensa. Seppälän suusta lausunto kuulostaa oikeistolaiselta. Seppälä pudistelee päätään ja alkaa nauraa. ”Ystävällisyys ei poista mitään vastuunkantamista. Se vain tekee elämän mukavammaksi, ja mukavampi elämä koskee kaikkia. Se vastuunkantohan tapahtuu kuitenkin konkreettisilla asioilla.” Tällä hän tarkoittaa hyvinvointivaltiota sekä suunnitelmallista ja tehokasta hyväntekeväisyyttä, jonka tuloksia seurataan. Seppälä mainitsee esimerkkinä Karjalan lapsi -hankkeen 2000-luvun alussa, jossa hän oli mukana. Hankkeen myötä lapsille kerättiin rahaa ja järjestettiin erilaista tukea. Seppälä sanoo, että projektin myötä poliitikot heräsivät ja lakeja muutettiin siten, että muun muassa vammaisten lasten olot helpottuivat. ”Ihmisiä pitää opettaa auttamaan itse itseään. Tämä on vanha periaate.” Vaikka oikeastaan Seppälä ei puhu mielellään hyväntekeväisyydestä. ”En tykkää sanasta hyväntekeväisyys, se on enemmän sellaista solidaarisuutta. Hyväntekeväisyys suuntautuu ylhäältä alaspäin, ja se ei ole minun mielestäni oikein.” Seppälä on yksi eniten Suomeen veroja maksanut ihminen 2000-luvulla. Ja hän kertoo tekevänsä sen oikein mielellään, koska suomalainen hyvinvointi tarvitsee verotuloja. Hänestä Lastensairaalakeräyksen kaltaiset hankkeet pitää jättää poikkeuksiksi. Ei siksi, ettei hän voisi lahjoittaa – lahjoittikin – vaan siksi, että perustarpeiden täyttäminen sivistysvaltiossa kuuluu tehdä julkisella rahalla. ”Sen viraston, joka hoitaa tätä sairaalahommaa, olisi pitänyt pystyä suunnittelemaan, missä tahdissa asioita pitää uusia ja parantaa. Kaikki näyttää siltä, että sitä ei ole tehty tarpeeksi suunnitelmallisesti. Ajatellaan, että no lapset, aina ihmiset antaa rahaa lapsille”, Seppälä sanoo. ”Olisin mieluummin lahjoittanut sinne robotin tai jotain semmoista erikoista, jota sinne tarvitaan. Keskoskaappeja lisää tai jotain sellaista.” Eikä Björninkään olisi pitänyt muuttaa Ruotsiin? ”En kommentoi. Hän on niin provokatiivinen. Mutta ehkä on hyvä herättää keskustelua, jota minä aina peräänkuulutan.” Ga le ri e Fo rs bl om in hallituksen kokous alkaa kohta, Seppälän on lähdettävä. Sen jälkeen, kun hän jätti Lehtikuvan vuonna 2005, taideasiat ovat vieneet hänen elämästään yhä suuremman osan. Ja hyvä niin. Hänestä muutos on elämän yleinen tosiasia, johon kannattaa suhtautua positiivisesti. Keep calm and carry on. Silti jokin on koko ajan pysynyt. Perhe ja sen arvot. Edelleen Rafaela Seppälä sanoo, että tärkein työ ja ykkösjuttu on istua Sanoman hallituksessa ja huolehtia yhtiön tulevaisuudesta. Tulevaisuus on tuulinen. Se näkyi muun muassa viime vuonna, kun Mikael Pentikäinen sai potkut Helsingin Sanomien päätoimittajan paikalta. Vasta julkaistun Loistavat Erkot -kirjan mukaan Rafaela Seppälän merkitys potkuissa oli suuri. Keskusteluyhteys katosi ja sitä myötä myös luottamus, Seppälä sanoo. Hän korostaa, että kaikki hallituksen jäsenet olivat asiasta samaa mieltä. Sanoma on kirjoitettu Seppälän syntymätodistukseen. Kaikkine seurauksineen. ”En voi sille mitään, että olen syntynyt tähän perheeseen.” Sitten Seppälän pitää kiiruhtaa. Kodinhoitaja Shaji jää päästämään vieraat ulos. Katse viipyy vielä huoneiden taideteoksissa. Ei voi olla varma, koska näkee Francis Baconin teoksen seuraavan kerran. Shajista täytyy olla omituista elää päivästä toiseen jonkun näin arvokkaan keskellä? ”Siihen tottuu”, Shaji vastaa. Elämä on aika rentoa, hän kertoo. ”Rafaela on pomoni, mutta puhumme kaikesta. Minulla on avaimet kaikkialle, minuun luotetaan. Kodissani on kaikki, mitä tarvitsen, enemmänkin.” Kun Rafaela Seppälä vähän aikaa sitten osti itselleen uuden iPhone 6 -puhelimen, oli itsestään selvää, että Shaji saisi samanlaisen. • 22 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
ylioppilaslehti 23 8 / 2 1 4
€ # KU VA : AUK US TI HE IN ONE N KU VI TU KS ET : JA AK KO SU OM AL AI NE N % % % % € €€€€€ € €€€€€ € €€€€€ % % % % % % ® ®® ® ® ™™ ™™ ™™ ® ® ® € €€€€€ % % € €€ € €€€€€ 24 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
€ €€€€€ € €€€€€ YLIOPPILASLEH TI HAK I HELSINGIN AINOAAN YKSITYISEEN KAUPPAKORK EAKOULUUN . JA PÄ ÄSI. I I da So fI a H I rv one n S tIoI den kalske ja ihmispuhe kaikuvat tasaisena hälynä korvissa. Ilmassa leijuu currylla maustetun broilerikastikkeen tuoksu. Teinin näköinen tyttö syö salaattia ja virnuilee iPhonelleen. Vilkaisen hinnastoa. 9,30! Syöminen tässä opiskelijaravintolassa maksaa seitsemän euroa enemmän kuin Unicafessa. Mutta mitä kaikkea sillä rahalla saakaan: salaattia, leipää, lämmintä ruokaa, kahvia. Ja jälkkäriä, syntisiä rahka-mousseannoksia vaikka joka ikinen päivä. Mikä turmio! Runsaus ei ole ihme. Tässä koulussa voi opiskella johtamista, markkinointia, rahoitusta ja muita kansainvälisiä bisnestaitoja. Tämä on yksityinen kauppakorkeakoulu Helbus – Helsinki School of Business. o do ta n sinivihreillä käytävillä Helbusin tutustumiskierroksen alkua. Olen hakenut tänne opiskelemaan kauppatieteitä, jotta pääsisin näkemään läheltä, millaista opiskelu Suomen ensimmäisessä yksityisessä kauppakorkeakoulussa on. Vain viikko sitten lähetin sähköpostilla hakemuskirjeen. Pari päivää sen jälkeen pääsin puhelinhaastatteluun. Haastattelussa kerrottiin, että hakemukseni oli tehnyt henkilökuntaan lähtemättömän vaikutuksen. Olin jo sen puolesta tullut hyväksytyksi kouluun. Hyväksymiskirje saapui sähköpostiini heti puhelun jälkeen. Siinä sanottiin, että voisin aloittaa opiskelut marraskuun puolessavälissä heti, kun seuraava uusi kurssi alkaa. Ennen päätöksen tekemistä haluan kuitenkin tutustua kouluun, joten olen tilannut esittelykierroksen. Tutkinto on nimittäin iso investointi, ja toki haluan tietää, mihin olen rahani pistämässä. Kosketan käytävällä olevaa viherkasvia. Se näyttää muovilta. Se on ihan aito kasvi. Otan pinkasta esitteen. Kiiltävään paperiin on painettu sinivalkoinen logo, joka kuvastaa jonkinlaisen valtikan ympärillä kiemurtavaa matelijaa. Logo herättää mielikuvia pitkästä ja arvokkaasta historiasta. Ja Harry Potterin Luihuinen-tuvasta, jonka nuoret velhot keplottelevat itsensä huipulle keinoja kaihtamatta. Valokuvien nuoret hymyilevät leveästi kameralle ja ovat lukevinaan kirjaa pastellinsävyisissä vaatteissa. Paperin alakulma välittää lupaavaa dataa koulun opiskelijatyytyväisyydestä: OHJELMA OLI ÄLYLLISES TI STIMULOIVA – 90 % SAMA A MIELTÄ! KOMMUNIK AATIOTAITONI PARANTUIVAT – 100 % SAMA A MIELTÄ! OHJELMA ON KEHITTÄNYT ITSEVARMUUTTANI ESIINTYJÄNÄ – 100 % SAMA A MIELTÄ! Koulun kunniakas historia alkoi 2000-luvun alussa Malesiassa. Siellä Veikko ja Kari Jääskeläisen yritys nimeltä Academy Access tarjosi lukukauden mittaista korkeakouluohjelmaa kymmenen vuoden ajan. Ohjelmaan osallistui yli 500 opiskelijaa neljästäkymmenestä korkeakoulusta eri puolilta Eurooppaa. Samaan aikaan Veikko ja Kari huomasivat uuden markkinaraon Suomesta, jossa useat kauppakorkeakouluihin hakevat jäävät vuosittain ilman opiskelupaikkaa. Koulu vaihtoi nimekseen Helbus ja alkoi tarjota ohjelmaa Suomessa. Helbusin valtteina ovat helppous ja mutkien suoristuminen. Kouluun pääsee opiskelemaan periaatteessa ken tahtoo, koska vain tahtoo. Hakuaika koittaa kuusi kertaa vuodessa. Haussa kysytään ylioppilastodistusta. Sitä ei silti välttämättä vaadita, jos pystyy perusteluissa muuten osoittamaan, että kompetenssi riittää. Opetus järjestetään englanniksi, mutta sanaakaan englantia ei hakemuksessa tai haastattelussa tarvitse käyttää. Asenne ratkaisee. Mutta aina, kun sanotaan, että asenne ratkaisee, oikeasti tarkoitetaan, että raha ratkaisee. Helbus ei saa valtion tukea, joten koulu rahoittaa toimintansa kokonaan lukukausimaksuilla. Yksi lukukausi lähiopetuksessa kustantaa 3950 euroa. Se tekee koko tutkinnon hinnaksi 15 800 euroa. Helbusin nettisivuilla selitetään, että kaksivuotinen ohjelma tarjoaa tehokkaan väylän kauppatieteiden kandidaatin tutkintoon. Opiskeluja täydennetään Bachelor-tasolle opiskelemalla viimeiset kaksi lukukautta ulkomailla. Nykyisissä tiloissa Töölössä, Töölöntullinkadulla, Helbus on toiminut kaksi vuotta. eSItt een selaaminen keskeytyy, kun mies sinapinvärisessä puvussa tulee kättelemään minua. ”Sä olet varmaan meidän uusi opiskelija, hei.” Tunnen heti oloni tervetulleeksi. Tutustumiskierroksella sinappimies puhuu minulle kuin kierros ei olisi mikään esittely vaan ihka oikea ensimmäinen koulupäiväni. Hän kertoo yksityiskohtaisesti, mikä minua uudessa opinahjossa odottaa. t akaisin kouluun € % % % % % % % % % % % % ® ®® ® ® ® ® ®® ® ® ™™ ™™ ™™ ® ®® ® ® ® € €€€€€ € €€€€€ € €€€€ € ylioppilaslehti 25 8 / 2 1 4
”Ryhmässä opiskelee noin neljäkymmentä henkilöä. Opetusta järjestetään maanantaista perjantaihin kymmenestä kahteen. Oletko valmis sitoutumaan? Meidän opiskelijoilla on korkea motivaatio. Opiskellaan kurinalaisesti. Kursseilta saa olla kerran pois ilman lääkärintodistusta. Työssäkäyntiä ei suositella, mutta se on tavallaan mahdollista, jos työ ei osu opetuksen päälle.” Kelalta ei saa opintoja varten tukea, lainaa tai muita sosiaalietuuksia. Helbusin nettisivut tarjoavat kuitenkin innovatiivisen ratkaisun niille, joille tuhansien eurojen lukukausimaksut ovat ongelma. Sivusto kehoittaa ”rohkeasti pyytämään vanhemmilta tai isovanhemmilta tukea opintojen rahoittamiseen”. Siellä muistutetaan, että opiskelu on ”elämäsi paras sijoitus”, jonka kautta ”valmistut nopeammin kuin ikätoverisi” ja ”voit alkaa tienata tekemääsi investointia takaisin aiemmin kuin ikätoverisi”. Menestys ja kansainvälinen ura ovat helppoja ja itsestäänselviä asioita, jotka toteutuvat kyllä, kunhan vähän älyää investoida itseensä. Kävelemme kohti luokkaa. Sinappimies alkaa kysellä kiusallisen kiinnostuneena taustoistani. Mitä olen ennen tehnyt? Mitä teen nykyään? Koulussa vai töissä? Jahas vai että keikkatöitä? Millasen alan keikkatöitä? Kuinka kauan? Miksi ja mitä? Selitän epämääräisiä faktoja sitä mukaa kuin ne mieleeni juolahtavat. Selitän tehneeni sitä sun tätä, ööh, mutta menneet ovat menneitä. Kerron, että nyt olen kiinnostunut kauppatieteistä. Tämä Suomen pääsykoesysteemi on vaan niin nihkeä. Kauppakorkean valintakoetta varten pitäisi päntätä jopa pahinta kompastuskiveäni, tilastomatematiikkaa. Sanon, että ei tässä iässä jaksa semmoista rumbaa enää. Pelkään kuulostavani liian selittelevältä, mutta sinappimiehen ilme kirkastuu. Hän kertoo vastikään lukeneensa eräästä tutkimuksesta, jonka mukaan pääsykoemenestys ei korreloi lähes lainkaan koulumenestyksen kanssa. Eikä koulumenestys puolestaan kerro paljoakaan siitä, kuinka hyvin alalle sopeutuu. Kävelemme vihreää vahalattiaa pitkin käytävän päähän. Luokkahuoneessa istuu luvatut 40 opiskelijaa. Tytöt supisevat keskenään. Heillä on statuslaukut ja Burberryn huivit kaulalla. Pojat röhnöttävät pulpettien ääressä ja selaavat älypuhelimiaan. Ohi kävelee pahvikupista kahvia hörppivä jäbä, jonka hiukset on vedetty geelillä Robin-tyyppiselle kampaukselle. Nyt mieleen tulee jo yläaste. Sitten tajuan, että suurin osa opiskelijoista on parikymppisiä aivan niin kuin missä tahansa muussakin korkeakoulussa, ja tunnen itseni vanhaksi. Sinappimies kävelyttää minut luokan eteen kättelemään pitkää ja harteikasta opettajaa. ”This is our new student, Elina.” ”Hii, how do YOU DOO” opettaja sanoo. Hän ravistaa kättäni ja skannaa hymyillen päästä varpaisiin. Hymyilen reippaasti. Tunnen, kuinka puna nousee poskiin. Markkinoinnin luento on juuri alkamassa. Erilaiset diagrammit vilisevät silmissä, mutta sinappimies vetää minut pois luokasta. Ei tätä nyt sentään ilmaiseksi jäädä kuuntelemaan. Jatk am me kohti opinto-ohjaajan huonetta. Juuri tapaamani opettaja ei ole oikeastaan Helbusin henkilökuntaa vaan eräänlainen pop-up-professori, sinappimies valistaa. Hän on saapunut kouluun Kolumbiasta. Myös Helbusin muut opettajat saapuvat kouluun yhdeksästä eri ”huippuyliopistosta” ympäri maailmaa. Malesiasta, Etelä-Afrikasta, Britanniasta, Amerikasta. Yksi kurssi kestää kolme viikkoa kerrallaan. Tämän jälkeen professorit palaavat kotiyliopistoihinsa opettamaan. Opiskelijat oppivat proffilta eri aksentteja ja kulttuureja. Erinomainen etu, mikäli kansainvälinen ura kiinnostaa. Helbusin opettajista puhutaan esitteessä professoreina, mutta nimike ei sinänsä kerro mitään opettajien koulutustasosta. Nykyään professoreille ei enää ole laissa säädettyjä kelpoisuusvaatimuksia, vaan yliopistot määrittelevät ne itse. Esitteen mukaan kuitenkin 80 prosentilla opettajista on tohtorin tutkinto. Jos se pitää paikkansa, osuus on korkeampi kuin missään suomalaisessa yliopistossa. Kysyn sinappimieheltä, miten opiskelijat ovat sijoittuneet työelämään. Siitä ei kuulemma ole vielä olemassa dataa, sillä suurin osa ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoista jatkaa edelleen opintoja. Osa on kuitenkin kuulemma jo opiskeluaikana päässyt oman alan töihin. Kaikki opiskelijat ovat kuulemma päässeet ulkomaille haluamaansa jatko-opiskelupaikkaan. Ja opiskelijatyytyväisyys on tietysti huippuluokkaa. Sinappimies jättää minut vaaleatukkaisen markkinointipäällikön ja opintoohjaajan seuraan. Vaaleahiuksinen tervehtii minua sirkeästi. ”Hienoa tavata, sinua minä haastattelinkin puhelimessa.” Hymyilen. Nainen väläyttää minulle kansainvälistymisen mahdollisuuksia. Kai haluaisin opiskella viimeisenä vuonna myös ulkomailla? It’s so important these days, to travel and to be international. Voisin hakea jatkokoulutukseen Ranskaan, fashion marketing -painotteiseen ohjelmaan. Pariisihan on jo ihan kaupunkina muodista kiinnostuneelle nappivalinta, unelmien fashion-mekka. Opinto-ohjaajan ilme muuttuu haaveelliseksi. Vaikka hän on jo jättänyt omat opiskeluvuotensa taakseen, hän fiilistelee niitä edelleen. On niin hienoa työskennellä nuorten opiskelijoiden $$$ $ $$$$ $$$ $ $ $$$ $ $$$ $ ## ## ## $$$ $ $$$ $ $$$ $ ## ## ## # $ $ $ $ $$ $ $$$ $ $ $$ $ $$$ $ $$$ $ 26 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
kanssa. On niin suuri ilo nähdä nuoren ihmisen toteuttavan hänen hopes and dreams. Ilmoitustauluille on kiinnitetty valokuvia koulun professoreista ja opiskelijoista. He hymyilevät käsi toistensa olkapäillä kuin perhe, joka lomailee yhdessä. Vaaleahiuksinen äityy itsekin muistelemaan omia opiskeluvuosiaan. Kauppatieteiden opiskelu on hänen mukaansa mahtava väylä miltei mille tahansa työuralle. Hän kertoo, ettei hän itse nuorena tiennyt lainkaan, mitä hän elämällään tekisi. Hän halusi matkustaa, elää ulkomailla ja kansainvälistyä. Sitten hän haki ja pääsi Kauppakorkeakouluun. Hän opiskeli, tapasi uusia ihmisiä, matkusti ja työskenteli ulkomailla. Nyt hän on tyytyväinen työhönsä Helbusissa. Hänestä on mahtavaa nähdä opiskelijoita täynnä motivaatiota ja suunnitelmia. He muistuttavat häntä hänen omasta nuoruudestaan. He nk il ök un ta vaikuttaa olevan vilpittömän innoissaan suunnitelmastani ryhtyä ranskalaisen muotitalon toimitusjohtajaksi. Vaikka olemme vasta tavanneet, tuntuu siltä kuin koulu olisi valmis henkilökohtaisesti kannustamaan minua missä tahansa. Halusin sitten Yhdysvaltain presidentiksi tai perustaa siirtokunnan Marsiin, opinto-ohjaaja sanoisi varmaan, että oh that sounds like an excellent plan. Näin sydämellistä kohtelua ei Helsingin yliopistossa ole tullut vastaan koskaan. Samaan aikaan tuntuu siltä, kuin olisin kalliissa vaatekaupassa, jonka myyjä yrittää lyödä kaupat lukkoon kehumalla minun ja tuotteen saumatonta yhteenkuuluvuuttta. Oi, se on ihana mekko, se on oma suosikkini ja pukee täydellisesti juuri sinua! Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että sinun kannattaisi todellakin ostaa se! Ystävällisyys on ennen kaikkea hyvää asiakaspalvelua. Lähestymistapa muistuttaa tietenkin Amerikasta, jossa koulutus nähdään ennen kaikkea palveluna. Opiskelu merkitsee siellä yksilön sijoitusta omaan tulevaisuuteensa, ei koko kansan oikeutta sivistää itseään ja toisiaan. Helbus tietää vaikuttavansa suomalaisten korkeakoulujen rinnalla pieneltä ja potentiaalisesti vähän epäilyttävältä tekijältä. Siksi hakulomakkeesta löytyy tällainen kysymys: ”Mikä saa sinut vakuuttuneeksi siitä, että saisit töitä HELBUSin todistuksella, joka ei ole vielä laajasti tunnettu työnantajien piirissä?” Ohjelma ei vastaa suomalaista kandia, vaan brittiläistä Higher National Diploma -tutkintoa. Sellaista Helbus tarjoaa Suomen korkeakoulujärjestelmän takia. Lain mukaan Suomeen saa tulla vapaasti minkä tahansa maan korkeakoulu tarjoamaan oman maansa tutkintoja. Yksityiset korkeakoulut eivät kuitenkaan voi myöntää suomalaisia tutkintoja, sillä niitä myöntävistä yliopistoista on säädetty laissa. Tämäkin saattaa tulevaisuudessa muuttua. Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat neuvotelleet kesästä 2013 asti vapaakauppasopimuksesta. Jos sopimus toteutuu, Amerikan mallin korkeakoulusysteemi on askeleen lähempänä Suomea. Silloin Helbusin kaltaisia yksityiskouluja ilmestyisi Suomeen lisää. Kehitys saattaa johtaa tilanteeseen, jossa yksityiset toimijat saisivat luvan tarjota myös suomalaisia tutkintoja. Silloin Helbus ei olisi enää outo poikkeus suomalaisten korkeakoulujen seassa, vaan vain yksi kilpailija monen muun yrittäjän joukossa. k ie rr os on päättynyt. Opinto-ohjaajalla ja vaaleatukkaisella ei kuitenkaan vaikuta olevan kiire mihinkään. He hehkuttavat yhdessä ruuan tuoksua ja Amican ravintolaa. ”Siellä syömällä oikeastaan laihtuu, kun ei tee mieli illalla syödä niin paljoa”, vaaleahiuksinen nainen kehaisee. Nauramme ja sovimme, että tapaisimme pian, kun uusi kurssi alkaa. Silloin kävisin opinto-ohjaajan kanssa läpi opintosuunnitelmiani ajan kanssa. Ensimmäisten koulupäivien aikana sähköpostiini lähetettäisiin lasku, jonka maksettuani ottaisin virallisesti opiskelupaikan vastaan. Maanantaina, 17. päivä marraskuuta, minulle soitetaan oudosta numerosta. Vastaan puhelimeen. Naisääni kysyy, mitä kuuluu ja miksen ole saapunut kurssille. Ei kai jotain ole sattunut? Pitävätkö suunnitelmani edelleen? Pahoittelen ja kerron, että nyt on sellainen tilanne, että täytyy vielä hetki harkita asiaa. Nainen sanoo ymmärtäväisesti, ettei ole mikään kiire. Voisin aivan mainiosti aloittaa opiskelut vaikka seuraavan kurssin alussa tammikuussa. Minusta ei ole sanomaan naiselle suoraan, etten aio ottaa opiskelupaikkaa vastaan ollenkaan. Tekee mieli itkeä. Minkä bisnesgurun maailma minussa menettääkään. • Halusin sitten Y H d Y svaltain presidentiksi tai perustaa siirtokunnan Marsiin, opinto-o H jaaja sanoisi var M aan, että o H t H at sounds like an excellent plan. $$$ $ $$$ $$$ $ $ $$ $ ## ## ## ## ## ## ## ## ## ## ## ## $$$ $ $ $$ $ $$$ ylioppilaslehti 27 8 / 2 1 4
Hakemus, jolla opiskelupaikka aukesi el bu siin haetaan netissä vastaamalla allaoleviin kysymyksiin. Oheiset vastaukset ovat toimittaja Iida Sofia Hirvosen vastauksia, joiden perusteella hänet valittiin suoraan opiskelijaksi. Mitä ha lu aisit te hd ä viid en vuo de n ku lu tt ua ? Näen itseni tulevaisuudessa jossakin kansainvälisessä yrityksessä toimitusjohtajana tai muuten vaikutusvaltaisessa asemassa. Haluan ottaa riskejä ja tahdon matkustaa ympäri maailmaa. Olisi hienoa, jos käyntikortissani lukisi tulevaisuudessa ”CEO”. Muoti on aina ollut suuri intohimoni kohde, ja haaveinani olisikin asettua johtotehtäviin jossakin kansainvälisessä muotitalossa. Hienointa olisi päästä töihin vaikka johonkin huippumuotitaloon kuten Oscar de La Rentalle tai sitten vähän tavallisempaankin vaateketjuun, kuten Zaraan tai Mangoon. Tiedän, että kansainvälisiin johtotehtäviin pyrkiminen kuulostaa melkein liian kunnianhimoiselta suunnitelmalta, mutta minun filosofiani on, että jos ihmisellä ei ole unelmia, ei hän myöskään ansaitse mitään. Totta puhuen olisi mukavaa myös rakastua ja perustaa oma perhe siinä sivussa. Se ei kuitenkaan riitä. Tiedän hyvin, että nykyaikana nainen ei voi turvautua siihen, että hän löytäisi rikkaan miehen, joka elättäisi ja pitäisi hänestä huolta. Naisella täytyy olla omia unelmia, pääomaa ja aitoja tavoitteita – siksi haenkin nyt Helbusiin! Ke rr o jo stai n ta pa ht um as ta el ämä ss äsi, jo ss a ole t jo ut u nu t ve n ym ää n ta i ka ntam aa n va st uu ta. Kirjaimellisesti jouduin sekä ”venymään” ja ”kantamaan vastuuta", kun ystäväni yllyttivät minut viime kesänä osallistumaan syömishaasteeseen Tampereen American Dinerissa. He lupasivat, että jos vetäisin ”Big Tower” -jättiburgerin kokonaan, he lahjoittaisivat minulle 50 euroa puhtaana käteen. Rohkeana mimminä päätin tarttua niin sanotusti härkää sarvista. Mitäpä minä en sellaisesta rahasummasta tekisi! Kun menimme ravintolaan ja tilasin annoksen, tarjoilijan ilme oli näkemisen arvoinen. ”Ei helvetti, meinasitko oikeasti syödä sen? Sinä kun noin pienikokoinen ja sievä tyttö olet, et selviä siitä!” tarjoilija kauhisteli. Vastasin ainoastaan nyökkäämällä ja tuijottamalla häntä lujasti silmiin... Olen feministi. En pidä tytöttelystä. Tarjoilija huokaisi ja hetken päästä kantoi eteeni valtavan hampurilaisannoksen päätään pudistellen. ”Omalla vastuulla”, hän mutisi epäluuloisena. Vedin pari joogakoulussa oppimaani shanti-hengitystä ja iskin veitsen medium-tasolle paistettuun pihviin. Haarukallinen kerrallaan tahkosin tietäni annoksessa pidemmälle kuin Frodo Reppuli Mordorissa, kyynel silmäkulmassa, toivon liekki sydämessä. Vaikka vatsalaukkuuni sattui ja silmissä alkoi sumeta, ajattelin: ”Ken leikkiin ryhtyköön, se leikin kestäköön” ja että ”jos tästä selviän, pystyn kyllä mihin tahansa”. En todellakaan antanut periksi ja pääsin kuin pääsinkin loppuun asti. Lautaselle ei jäänyt murustakaan. Sain t-paidan, valokuvani seinälle ja 50 euroa ystäviltäni. Ystäväni olivat innoissaan ja ylpeitä minusta. Rahat laitoin toki säästöön, jotta voisin investoida ne tulevaisuuttani varten. Tapaus kertoo jotain pelottomasta ja periksiantamattomasta asenteestani elämään. Kun olen jotakin päättänyt haluta, minä kyllä saan sen vaikka harmaan kiven läpi... Mi ksi ol et kiin no st un ut H el bu sin oh je lm as ta ? Selasin Helbusin ohjelman läpi, ja koulutuksen kansainvälisyys ja innostavuus tekivät minuun suuren vaikutuksen. Uskon saavani rahoilleni vastinetta eli korkeatasoisen innovatiivista huippuopetusta, joka antaa hyvät eväät kansainväliselle uralle. Helbusin opetus vaikuttaa tehokkaalta, sillä valmistuminen käy jopa kahdessa vuodessa. Tämän seurauksena myös työelämään pääsee kiinni nopeasti. Se, miksi valinta osui kaikkien maailman korkeakoulujen sijasta juuri Helbusiin, johtuu pitkälti tästä nimenomaisesta tehokkuudesta ja omasta henkilökohtaisesta elämäntilanteestani. € €€€€€ € €€€€€ € €€€€€ € € €€€€€ € €€€€€ € €€€€€ € €€ 28 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
Olen jo 26-vuotias, paljon nähnyt ja kokenut. Vuosia on tavallaan ”kulunut hukkaan”, kun olen etsinyt itseäni töistä ja koulutuksista, jotka eivät ole olleet minua varten. Elämä, jota olen elänyt, ei ole ollut omaani. Se on ollut jonkun toisen elämää. Minulla ei ole aikaa odotella kevään pääsykokeisiin asti. Haluan toteuttaa unelmiani tässä ja nyt. Jos nyt olen vihdoinkin löytänyt sen, mitä tulevaisuudeltani haluan, niin miksi siis haaskaisin enää vuosikausia koulun penkillä? Mi kä sa a si nu t va ku ut tu ne ek si siitä, et tä sa isit tö itä HE LBU Si n to dist ukse ll a, jo ka ei ol e vi el ä la ajas ti tu nne tt u ty ön an ta ji en piir is sä ? Vuosien varrella olen ollut niin työntekijä kuin opiskelijakin ja olen vakuuttunut siitä, että työnhakupuuhissa on kyse ennen kaikkea asenteesta. Tutkinto ja pätevyys ovat tietenkin hyödyllisiä asioita, mutta papereita tärkeämpää on se, että uskoo itseensä eikä anna periksi. Mielestäni se, onko ihmisellä paperit koulusta x vai koulusta y, ei ole oikeastaan kovinkaan merkityksellistä. On yksilöstä itsestään kiinni, onko hän aidosti saanut koulusta jotain irti vai ei. Luotan siihen, että voin poimia oppitarjonnasta juuri ne asiat, jotka edistävät omia henkilökohtaisia uratavoitteitani. Luulen, että innostuneella asenteella ja tietämykselläni voin näyttää tulevaisuuden työnantajillekin sen, että koulutukseni ei ole mitään humbuugia vaan täyttä asiaa. Isäni on puoliksi amerikkalainen. Jenkeissä se on ihan perusjuttu, että itselle sopivaan koulutukseen panostetaan, vaikka siitä joutuisi vähän maksamaankin. Siellä tiedetään, että koulutuksen hankkiminen on aina riskinottoa. Kaikki eivät voi onnistua, mutta menestys on melkeinpä väistämätöntä niille, ketkä ovat valmiita tekemään eniten töitä tavoitteidensa eteen. Siksi niihin suhtaudutaan siellä vakavasti ja kunnianhimoisesti. Ehkä juuri isältä olen perinyt tällaisen vähän epäsuomalaisen asenteen, että ei pidä hävetä sitä, että investoi itseensä. Mi ksi us ko t en gl an ni nk ie le n ta it osi ol ev an riit tä vä ym mä rtää ks esi er i op et us ti lan te is sa p u hu tt ua ja ki rj oite tt ua en gl an ti a se kä py st yä ks esi esit tä mä än ajat uk se si su ul lise sti ja ki rjal li se sti? Kuten edellisessä vastauksessa kirjoitin, isäni on puoliksi amerikkalainen, joten olen tottunut kuuntelemaan leveää Teksasin aksenttia kotona jo pikkutytöstä lähtien. En harmikseni voi kuitenkaan sanoa olevani kaksikielinen, sillä minut on kasvatettu hyvin pitkälti suomen kielellä. Toki olen suorittanut englannin normaalin pitkän oppimäärän aikanaan lukiossa, hyvin tuloksin. Ylioppilastodistukset eivät kuitenkaan kerro koko totuutta ihmisen kielellisestä osaamisesta. Uskon, että kielitaito on jälleen kerran yksi asia, joka voidaan oppia pitkällä juoksulla vasta käytännön tilanteissa, tosi paikan edessä. Englannin kielen taitoni ei ole vahva niinkään yo-tutkintojen vuoksi vaan ennen kaikkea siksi, että katson jatkuvasti englanninkielisiä tv-sarjoja sekä elokuvia. Tietenkin bisnesalan ammattisanasto on minulle uusi haaste ja arkena tulee englantia harvoin käytettyä. Onneksi on mahdollisuus hakea koulutukseen, jossa pääsee käyttämään englannin kieltä aktiivisesti. Kielen oppimisessa keskeisintä on motivaatio, ja motivaatio on tietysti minulla hyvin korkealla. Tavoitteeni on, että päivittäinen istuminen englanninkielisillä luennoilla tulee nostamaan kielitaitoni ”nextille levelille”, sellaiselle tasolle, että pärjään hyvin myös kansainvälisillä työmarkkinoilla. • Toimittaja ei kertonut olevansa toimittaja. Se on Journalistin ohjeiden mukaan sallittua, jos aiheella on yhteiskunnallista merkitystä eikä tietoja pysty muuten hankkimaan. Ylioppilaslehti halusi testata Suomen ensimmäisen yksityisen kauppakorkeakoulun sisäänpääsykriteereitä. E L ä M ä, jota o LE n ELänyt, E i o LE o LLU t o M aani. €€€€€ €€ € € €€€€€€€€€€ € € €€€€€ € €€€€€ € €€€€€ €€€€€ € €€€€€ ylioppilaslehti 29 8 / 2 1 4
Piraattien syksyn suurimpia hankintoja olivat roll up -mainostelineet. Ha lutaan ka ikkea ki vaa SA KA RI PI IP PO 30 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
VUONNA 2008 PERUSTET TU PIRA AT TIPUOLUE ON SUURIN EDUSKUNNAN ULKOPUOLINEN PUOLUE. HARVA TIETÄÄ , MITÄ SE OIKEIN HALUA A. MUTTA SITÄ EIVÄT TAIDA TIETÄ Ä SEN JÄSENET ITSEKÄ ÄN. JU USO MÄ ÄT TÄ NE N O ka k UUN ensimmäisenä päivänä piraattipuolueen hallituksen puheenjohtaja Tapani Karvinen istuu yksin soluasuntonsa huoneessa Turussa. Hän on valmis aloittamaan hallituksen kokouksen. Mutta kukaan ei ole saapumassa hänen luokseen. Kokous alkaa. Karvinen avaa #hallituskokous-kanavan piraattipuolueen omassa IRC-verkossa PirateIRCissä. 33-vuotias puoluejohtaja kehottaa läsnä olevia hallituksen jäseniä ilmoittamaan itsestään. Viisi ihmistä kirjoittaa keskusteluun ”hep”. Karvinen toteaa kokouksen päätösvaltaiseksi. Tämä olisi voinut olla 1990-luvun näkemys 2010-luvun puoluekokouksista. Internet Relay Chat keksittiin 1980-luvun lopussa Suomessa, ja sovelluksesta tuli sosiaalinen media ennen sosiaalisen median käsitteen keksimistä. Nyt tekstipohjainen IRC tuntuu vanhanaikaiselta. Käyttäjämäärät ovat laskeneet 60 prosenttia 2000luvun alusta. Silloin irkkaajia oli lähes miljoona. PirateIRC on kuin piraattiversio maahanmuuttokriittisen keskustelun keskittymästä Hommafoorumista, tietynlainen eristetty piraattisaareke koko muusta maailmasta. Hommafoorumin säännöissä kielletään ihmisryhmien törkeä ja halventava loukkaaminen, piraattipuolueen IRC-verkon säännöissä piratismi. Eduskuntapuolueista kokoomuksen, perussuomalaisten ja muutos 2011:n nimellä löytyy IRC-kanava, mutta piraatit hallitsevat poliittista irkkausta. Hallituskokouskanavalla on vakava tunnelma. Taloudenhoitaja Pasi Vähämartti on lyönyt pöytään madonluvut. ”Jos kulunki jatkuu samaan malliin, niin tolla nykyisellä kassalla eletään noin 4kk, sit on rahat loppu”, Vähämartti tiivistää puolueen taloudellisen tilanteen. Karvinen kirjaa Vähämartin ennusteet virtuaaliseen pöytäkirjaan. Hän ei suostu luopumaan toivosta, joten hän vastaa: ”Älä oo pessimisti, kyl meil noit naruja on, niistä vaan pitää nykiä iso kala.” Pi ra aTE il la ei ole ollut kiire pois oman IRC-verkon rauhasta. Kun muut puolueet rummuttavat kilvan twittereissä ja instagrameissa, IRC-kokouksessa entinen puheenjohtaja Pasi Palmulehto vitsailee, että piraattien pitäisi irtautua sosiaalisesta mediasta kokonaan. Siksi mielikuvat eivät mairittele puoluetta tai sen jäseniä. Tapani Karvinenkin pitää piraatteja nimenomaan IRC-puolueena. Siltä se kuulostaa jo nimensäkin puolesta: piraatit mielletään irkkaaviksi nörteiksi, jotka haluavat ladata musiikkia netistä vapaasti. Epäluuloja riittää, mutta puoluetta ei ole juuri kiinnostanut tehdä töitä niiden hälventämiseksi. Ei edes siitä huolimatta, että puolue ei houkuttele äänestäjiä. Vuoden 2011 eduskuntavaaleissa piraatit saivat koko maassa 15 000 ääntä. Se on puoli prosenttia kaikista äänistä. Kolme vuotta myöhemmin europarlamenttivaaleissa tuloksena oli 12 000 äänellä 0,7 prosentin kannatus. Korkeimmillaan suosio on Helsingissä, jossa noin prosentti äänestää piraatteja. Helsingin piraattien kokouksessa ensi kevään vaalien tavoitteena on saada läpi yksi ehdokas. Se edellyttää vähintään neljää prosenttia äänistä, siis kannatuksen nelinkertaistamista. Muuten piraatit putoavat pois puoluerekisteristä ja joutuvat keräämään uudelleen 5 000 kannattajakorttia. Voi olla, että siihen puolue ei enää ryhtyisi. Piraattipuolue on eduskunnan ulkopuolisista ryhmistä Suomen suurin. Puolueella on 4 000 jäsentä, mikä on kaksi kolmasosaa vihreiden ja lähes puolet vasemmistoliiton sekä perussuomalaisten jäsenmäärästä. Ääniä vaaleissa ei kuitenkaan irtoa. Se johtuu siitä, että monet eivät edes harkitse äänestävänsä piraatteja. Eivät, vaikka ovat tyytymättömiä tekijänoikeusjärjestelmään, minkä osoittaa Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloitteen keräämät yli 50 000 nimeä. Eivät, vaikka saisivatkin vaalikoneissa piraattipuolueen ehdokkaita kärkijoukkoonsa, kuten arvoliberaaleille usein tapahtuu. a l U k Si piraattipuolueella oli yksi tehtävä: tekijänoikeusja patenttilainsäädännön uudistaminen. Maailman ensimmäisen piraattipuolueen perusti tietotekniikkayrittäjä Rickard Falkvinge Ruotsissa vuonna 2006. Aatteen loi 2000-luvun alussa ruotsalainen Piratbyrånjärjestö. Samaan aikaan nettilatailusta tuli arkipäiväinen asia. Piratbyrånin tärkein tavoite oli vapauttaa tiedon ja kulttuurin jakaminen internetissä, suomeksi sanottuna tehdä nettilataamisesta laillista. Perustamisvuonnaan Piratbyrånin jäsenet pystyttivät Pirate Bay -sivuston, josta tuli maailman suurin BitTorrent-seurantapalvelin, suomeksi sanottuna suosituin nettilataussivusto. Falkvinge näki tässä yhtälössä poliittisen puolueen potentiaalin. Hän oli ihaillut järjestön toimintaa taka-alalla, ja ajatus puolueen perustamisesta alkoi kehittyä, kun Ruotsissa ja Euroopassa alettiin tiukentaa nettilataamisen valvontaa ja kerätä kansalaisten telekommunikointitietoja. Falkvinge, 42, vastaa puhelimeen tukholmalaiselta työhuoneeltaan ja kertoo, että hänen sukupolvelleen internetin vapaus oli itseisarvo. Hän uskoi, ettei jäisi näkemyksensä kanssa yksin. Ruotsissa piraattipuolue keräsi puolueen perustamiseen vaadittavat allekirjoitukset päivässä. Falkvinge ei sano sanaakaan Pirate Baysta. Hän keskittyy puhumaan juhlavista periaatteista, kuten ihmisoikeuksista. ”Ihmisoikeudet ovat peruslähtökohta. Niiden rajoittamista ei voi perustella kaupallisella ansaintalogiikalla.” Ihmisoikeuksista puhuessaan Falkvinge tarkoittaa kaiken materiaalin vapaata jakamista netissä. Kulttuurin ja tiedon vapaan jakamisen rajoittaminen oli piraattipuolueen mielestä pahin ihmisoikeusvääryys. N ET Tia Ja N ihmisoikeuspuhe osoittautui yllättäen kansainväliseksi hitiksi. Vuoden 2006 aikana piraattipuolue perustettiin Ruotsin lisäksi muun muassa Ranskaan, Saksaan, Italiaan, Espanjaan ja Yhdysvaltoihin. Vaalimenestystä saatiin odottaa kolme vuotta pidempään, mutta sitten tuli iso jytky. Vuoden 2009 EU-vaaleissa Ruotsin piraattipuolue yllätti kaikki keräämällä yli seitsemän prosentin kannatuksen ja nostamalla europarlamenttiin kaksi piraattia. ylioppilaslehti 31 8 / 2 1 4
Tapah T umaa voisi ereh T yä luulemaan laneiksi, ellei seinälle olisi heijas T e TTuna virallinen esi T yslis T a. Vaalien aikaan piraattipuolue oli jäsenmäärältään Ruotsin kolmanneksi suurin ja kannatukseltaan viidenneksi suurin puolue. Isompi kuin vasemmisto, keskusta ja kristillisdemokraatit. Kannatusluvut ja jäsenmäärä olivat moninkertaistuneet, kun Pirate Bayn perustajat joutuivat tekijänoikeusrikoksista syytettyinä oikeuteen helmikuussa 2009. Rickard Falkvinge puolusti sivuston perustajia mielenosoituksissa ja valitti valtiopäivien oikeusasiamiehelle siitä, että tuomioistuimessa syytettiin nettisivuston pyörittäjiä sivullaan jaettavasta sisällöstä. Menestys EU-vaaleissa levitti piraattiliikettä edelleen laajemmalle Eurooppaan ja muihin maanosiin. Vuoden 2009 EU-vaaleissa piraatteja oli ehdolla Ruotsin lisäksi vain Saksassa, mutta tänä vuonna ehdokkaita oli jo 15 jäsenmaasta. Menestys jäi kuitenkin olemattomaksi. Ruotsi menetti molemmat parlamentaarikkonsa, ja vain saksalainen Julia Reda pääsi läpi. Ruotsissa piraattien suosio on hyytynyt sen jälkeen, kun Pirate Bay -oikeudenkäynnin aiheuttama huomio laantui ja Falkvinge jätti puheenjohtajan tehtävän vuonna 2011. Vahvimpia piraattimaita ovat nyt Saksan lisäksi Islanti, Tšekki ja Sveitsi, joissa yksittäiset piraatit ovat nousseet paikallispolitiikkaan. Muualla piraatit ovat jumiutuneet noin yhden prosentin kannatukseen. s uo mi tulee suoraan Ruotsin perässä. 2000-luvun puolivälissä täälläkin perustettiin Piratbyrån. Sen nimi oli Piraattiliitto, joka pyrki ”kulttuurin ja tiedon vapaaseen levittämiseen”, eli nettilataamisen valvonnan poistamiseen. Puolueen perustaminen alkoi keväällä 2008 piraattiliiton tukemana. Puoluerekisteriin piraatit pääsivät kevään 2009 EU-vaalien jälkeen. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin tietotekniikkayrittäjä Carl E. Wahlman. Hän kuitenkin jätti johtotehtävät jo parin kuukauden jälkeen ja koko puolueen vähän myöhemmin. Wahlman ja piraattiliiton perustaja Samuli Pahalahti sanovat, että piraattipuolue on siirtynyt liian kauaksi alkuperäistavoitteestaan tekijänoikeuksien valvonnasta ja patenttilainsäädännöstä, vaikka nuo ongelmat ovat yhä ratkaisematta. Viime vuosina piraattipuolue on nimittäin tullut poliittisissa kannanotoissaan kauas tietokonemaailmasta: marraskuussa puolue julkisti vaaliohjelman, josta oli karsittu kokonaan pois tekijänoikeusteemat. Nyt puolue haluaa parantaa Suomen tasaarvo-, talousja opetusongelmat – suuria, tärkeitä ja epämääräisiä asioita, kuten kaikilla muillakin puolueilla. ”Piraatit ovat lähteneet pois perusasioiden ääreltä. Alkuperäisiin ydinteemoihin keskittymisen sijaan puolue haluaa nyt kaikille kaikkea kivaa”, Wahlman sanoo. Pahalahden mukaan nykypiraatit eivät tiedä, mitä oikeastaan tavoittelevat. ”Piraattipuolue ei ole saanut aikaan mitään muutoksia immateriaalioikeuksien valvontaan. Piraateilla on nykyisin aivan liian laaja ohjelma”, Pahalahti sanoo. Siinä on useampi hiven totuutta. 27-sivuisesta puolueohjelmasta vain murto-osa on varattu tekijänoikeuksille. Melkein saman verran puhutaan liki kaikesta mahdollisesta. Jos piraattien koko puolueohjelma menisi läpi, Suomi saisi Ruotsin kaltaisen nuuskan erityismyyntiluvan, asepalveluksesta tulisi vapaaehtoista, kaupat saisivat olla auki ympäri vuorokauden, avioliiton käsite korvattaisiin rekisteröidyllä suhteella ja seksin myynti olisi laillista, mitä se tosin on jo nyt. Lisäksi piraatit pyrkivät huumeiden käytön dekriminalisointiin – onhan internet jo mullistanut viime vuosina globaalin huumekaupan. Alkuperäistä piraattihenkeä on puolueessa jäljellä sen verran, että piraatit toivat kevään EU-vaaleihin ehdokkaakseen suomalais-norjalaisen Peter Sunden, joka on yksi Pirate Bayn perustajista. Jos jotain piraattipuolue nykyään haluaa olla, niin vapauspuolue. Mutta mitä se vapaus oikein mahtaa tarkoittaa? p uo liT ois Ta viikkoa IRC-kokouksen jälkeen Tapani Karvinen ajaa Hollannista hankitulla Mercedes-Benzillä Helsingin Kalliossa sijaitsevalle Piraattiklubille. Helsingin piraatit järjestävät siellä vuosikokouksensa, tällä kertaa ihan kasvotusten. Vaikka Karvinen itse kuuluu Varsinais-Suomen piirijärjestöön, hän on saapunut kuuntelemaan kokousta puolueen kannatuksen ydinalueelle. Piraattiklubi on pieni kerhohuone kerrostalon kivijalassa. Tilaa on pienen yksiön verran. Seinillä on piraattijulisteita, ja violetti puoluelippu peittää ainoan valonlähteen, ristikoilla suojatun ikkunan. Sohvien vierustat ovat täynnä jatkojohtoja. Istuinpaikat meinaavat loppua kesken, vaikka paikalla on vain kymmenkunta piraattia. Kuten piraattipuolueessa on tapana, reilu enemmistö on miehiä. Tapahtumaa voisi erehtyä luulemaan verkkopelitapahtumaksi, laneiksi, ellei seinälle olisi heijastettuna virallinen esityslista. Sen mukaan pääaiheita ovat taloustilanteen tarkastaminen, toimintasuunnitelman hyväksyminen ja ensimmäisten eduskuntavaaliehdokkaiden määrittäminen. Tilinpäätöksen tekeminen hoituu nopeasti, koska paikallisjärjestöllä ei ole omaa tiliä. Rahankeräys on silti alkamassa vaaleja varten. ”Tarkoituksena on laittaa lähiaikoina puku päälle ja mennä tapaamaan yritysten johtajia. Meidän agendamme on monien heidänkin agendansa. Nimettömät alle 1 500 euron lahjoitukset ovat yrityksille pikkurahaa”, Helsingin piirin puheenjohtaja Raoul Plommer suunnittelee ja saa vastaukseksi hyväksyviä nyökkäyksiä. Sekä Plommer että Karvinen uskovat, että puolue pystyy keräämään ensi vuoden vaaleihin rahoitusta erityisesti tietotekniikkayrityksiltä. Viime eduskuntavaalien alla ongelmaksi muodostui se, että piraatit olivat ilmoittaneet julkistavansa kaikkien yli 300 euron lahjoituksen tehneiden tahojen nimet. ”Se oli idealistinen ajatus mutta aiheutti samalla sen, että yritykset kieltäytyivät lahjoittamasta rahaa, koska eivät halunneet tulla yhdistetyiksi piraattipuolueeseen”, Plommer kertoo ja virnistää. Lahjoittajien nimet haluttiin julki, koska piraatit vannovat vapauden ja avoimuuden nimeen. Puolueessa kaikki jäsenten näkemykset ja ideat ovat sallittuja. Jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa poliittisiin linjauksiin. ”Jos jonkun pitää edes miettiä luvan pyytämistä esimerkiksi toiminnan järjestämiseen, olemme jo väärässä tilanteessa. Kenenkään ei pitäisi tarvita pyytää lupaa keneltäkään”, Karvinen sanoo. Siksi puolue on ollut jäsentensä kannanottojen kanssa samanlaisissa vaikeuksissa kuin perussuomalaiset. Vuonna 2010 piraattipuolueen kansanedustajaehdokas Panu Horsmalahti julisti Uuden Suomen blogissa naisten alistavan miehiä pihtaamalla seksiä. Samoissa vaaleissa ehdokkaana oli Big Brotherista tuttu Antti Kurhinen, joka on viime aikoina kunnostautunut kovan luokan putinistina. Siitä ei ole päästy kovin kauas. Varainhankinnan nimissä ja suosion kasvattamiseksi puolueessa heitellään ideoita laidasta laitaan. ”Raoul, oon miettinyt, että pitäisikö meidän lähteä vaatimaan Barack Obaman Nobelpalkinnon vetämistä pois Obamalta. Se voisi tuoda näkyvyyttä”, Karvinen sanoo Plommerille Piraattiklubin edustalla. Plommerin mukaan ensin on selvitettävä, olisivatko muut Euroopan piraattipuolueet valmiita lähtemään hankkeeseen mukaan. Kuulostaa ehkä vitsiltä, mutta piraateista kun ei koskaan tiedä. 32 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
Ko K ou K se n päätyttyä Tapani Karvinen istuutuu kalliolaiseen pizzeriaan. Jos piraattien agenda tuntuu epämääräiseltä, hän jos joku osannee kertoa, mitä puolue oikein haluaa. Pöydän ääressä Karvinen tiivistää puolueen ensi kevään vaaliohjelman tärkeimmät teemat. ”Opetus, demokratia, talous ja ihmisoikeudet. Erityisesti pitää keskittyä opetukseen.” Valtavia ja valtavan epämääräisiä käsitteitä, eikä tosiaan sanaakaan tekijänoikeuksista. Entisten jäsenten Pahalahden ja Wahlmanin kritiikki näyttää osuvan. Nyt puolue haluaa vähän kaikkea. Vaaliohjelmassa esitellyt yksittäiset tavoitteet ovat suurimmaksi osaksi konkreettisia mutta tuntuvat lähinnä sattumanvaraisilta poiminnoilta laajasta puolueohjelmasta. Opetuksen kehittäminen tarkoittaa vaaliohjelman mukaan esimerkiksi verkkokurssien lisäämistä, pakkoruotsista luopumista ja avointen oppimateriaalien tukemista. Taloudessa tärkeimpänä teemana on perustulo, ja ihmisoikeuksissa käsitellään internetin perustuslakia, jonka ainut määritelmä on, että se ”turvaa verkon käyttäjien oikeudet”. Demokratia – ja kenties puolueen oma vaalimenestys – paranisi piraattien mielestä, jos vaaleissa voisi yhden ehdokkaan äänestämisen sijaan listata useita ehdokkaita paremmuusjärjestykseen. Jos ensimmäiseksi listattu ehdokas ei menisi läpi, ääni siirtyisi listalla seuraavana olevalle. Samoin puoluetukien pitäisi pohjautua vaaleissa kerättyihin ääniin. Vaaliohjelman käsittelyn sijaan Karvinen pohdiskelisi mieluummin omia näkemyksiään. Keskustelun aikana tuntuu siltä, että vastapuolena olisi ennemmin politiikan tai tietotekniikan tutkija kuin puoluejohtaja. Lyhyessä ajassa Karvisen vastaukset ehtivät harhailla tulevaisuuden levymyyntiteknologiaan, perustulon työllisyysvaikutuksiin ja uudenlaisiin ydinvoimaloihin, joissa uraani korvattaisiin toriumilla. Toki Karvinen ja koko puolue ovat yhä myös tekijänoikeuksien valvonnan poistamisen kannalla, aivan samalla tavoin kuin puolueen perustamisen aikaan. Mutta miksi teema ei sitten ole ollenkaan esillä vaaliohjelmassa? Karvisen perustelu on yllättäen juuri se sama, jolla piraattiliiton perustaja Samuli Pahalahti kritisoi puoluetta. ”Kehitystä oikeaan suuntaan ei ole tapahtunut. Tällä hetkellä aika yleinen tunne puolueen sisällä on, että asioihin on mahdotonta vaikuttaa ulkoapäin esimerkiksi lakialoitteilla.” Karvinen uskoo, että tekijänoikeustaistelu voitetaan, kun välissä väännetään vapauden puolesta muilla rintamilla. Piraatit toivovat, että vapaus nostaa heidät päättäjien joukkoon. ”Tavoitteet eivät ole muuttuneet, vain reittivalinta on”, Karvinen sanoo. u ude ll a reitillään piraatit keskittyvät yksilönvapauksiin. Ne ovat hittisana 2010-luvun politiikassa, mutta eivät mitään uutta Suomen puoluekentässä. Uusliberalistinen puolue nuorsuomalaiset nousi hetkeksi pinnalle 1990-luvun puolivälissä, ja liberaaleilla oli ehdokkaita vuoden 2007 eduskuntavaaleihin saakka. Viimeisimpänä useat kokoomuspoliitikot ovat toimineet liberaaleja arvoja ajavan ajatuspaja Liberan riveissä. Suomen puoluejärjestelmään erikoistunut Turun yliopiston professori Timo Soikkanen pitää piraatteja osittain liberaalipuolueiden perinnön jatkajana. Hänen mukaansa puolue erottautuu kuitenkin perinteisistä liberaalipuolueista poikkeuksellisen jyrkillä kannanotoilla yksilönvapauksien puolesta. ”Piraatit on kannanotoissaan ultraliberaali, jopa anarkistinen, puolue. Yksilö ja hänen oikeutensa ovat koko puolueen toiminnan keskiössä. Valtiota ei pidetä merkittävänä”, Soikkanen sanoo. Vapauden suurin ongelma on se, että se tarkoittaa jokaiselle aivan erilaisia asioita. Sekä yritykset että yksilöt ilmoittavat kannattavansa vapautta mutta voivat silti olla täysin vastakkaisilla puolilla. Jos yritys saa vapaat kädet tehdä mitä vain, kuluttajan vapaudet kärsivät. ”Vapaus on maailman konservatiivisin käsite”, puoluejohtaja Karvinen sanoo. Lähinnä vapaus tuntuu antavan kaikille puolueen jäsenille mahdollisuuden tehdä ja sanoa puolueen nimissä mitä vain. Lokakuussa Karvinen ja kymmenkunta muuta piraattia marssivat 600-henkisen joukon seassa Helsingin keskustassa huutaen vapautta vastustavia iskulauseita. ”Vapaakauppaa vastaan, TTIP hautaan!” -huuto kajahti Karvisen suusta kovempaa kuin monilta muilta, kun piraatit osallistuivat Syyskokous Lahdessa oli puheenjohtaja Tapani Karvisen suurin johtama tilaisuus sen jälkeen, kun hänet valittiin elokuussa puolueen johtoon. l yhyessä ajassa Karvisen vastau K set ehtivät harhailla tulevaisuuden levymyyntite K nologiaan, perustulon työllisyysvai K utu K siin ja uudenlaisiin ydinvoimaloihin, joissa uraani K orvattaisiin toriumilla. ylioppilaslehti 33 8 / 2 1 4
mielenosoitukseen Euroopan Unionin ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimusta vastaan. Toisin sanoen vapauden nimeen vannova puolue lähti joukolla vastustamaan kansainvälisen kaupan sääntelyn purkamista. ”Meille on tärkeintä vastustaa yksilöön kohdistuvaa sääntelyä. Sen sijaan yrityksiä ja viranomaisia on tarpeellista säännellä, jos ne uhkaavat yksilönvapauksia. Törkeintä vapaakauppasopimuksessa on se, että valmistelut on tehty avoimuuden periaatteiden vastaisesti suljettujen ovien takana”, Karvinen sanoo. Hänen sanansa ovat vakuuttavia, mutta ristiriidan hän tietää itsekin. Eikä sitä voi olla näkemättä Karvisen olemuksesta. Ju ur i tuo epämääräinen vapaus taitaa olla piraattien ainut selvä vahvuus. Koska puolueella ei ole yhtä selvää linjaa, moni voi yllättäen löytää itsensä piraattien joukosta – ainakin vaalikonetta tehdessään. ”Agendamme heikko tunnettavuus voi olla mielestäni myös vahvuus. Voimme luoda brändimme tyhjältä pöydältä”, Karvinen sanoo. Norminpurkutalkooäänestäjä on saman tien monista asioista samaa mieltä piraattien kanssa. Syksyn aikana piraatit ovat viskikohun innoittamana vastustaneet äänekkäästi alkoholimainonnan tiukentamista ja muuta sääntely-Suomea. Samalla tavalla yhtymäkohtia on sekä vihreiden että vasemmistopuolueiden poliittisten näkemysten kanssa. Karvinen puhuu innokkaasti kuuden tunnin työpäivästä, jonka kokeilemista Suomessa ovat ensimmäisenä ehdottaneet vasemmistonuoret. Samoin hän pitää osin piraattien ansiona, että perustulokeskustelu on voimistunut sen jälkeen, kun piraatit ottivat perustulon puolueohjelmaansa vuonna 2011. Vihreät tosin nosti saman teeman poliittiseen keskusteluun jo vuonna 2007, vuotta ennen piraattipuolueen perustamista. ”Viime aikoina on ollut havaittavissa vähän sellaista, että esimerkiksi vihreät on nostanut pinnalle asioita, jotka ovat näkyvästi meidän agendalla”, Karvinen sanoo. Euroopan parlamentissa piraattien Julia Reda kuuluu liberaaliryhmän sijaan vihreiden puolueiden ryhmittymään. Tapani Karvinen toivoo, että piraatit ja vihreät voisivat eduskuntavaaleissa muodostaa hajakannatusalueilla vaaliliiton. Samaan aikaan osa jäsenistä haluaisi vaaliliittokumppaniksi rasistiseksi leimaantuneen Muutos 2011:n, jonka jäsenkirja joillakin piraateilla on. Pi ra at ti P uo lu ee n violetti lippu liehuu hallitsemattomasti Lahden tiedepuistossa, joka mainostaa itseään Lahden yritysja koulutuskeskittymänä. On marraskuun alku, eli vajaa kuukausi Helsingin piraattien kokouksesta. Täällä järjestetään piraattipuolueen valtakunnallinen syyskokous. Nyt ei istuskella hämärässä kerhohuoneessa vaan kliinisessä auditoriossa. Paikalle saapuu 30 piraattipuolueen jäsentä. Tunnelma on yhtä hilpeä kuin huoneen sisustus. Siinä ei ole mitään kerrottavaa. Päivän tärkein asia on vaaliohjelman lopullisen muodon päättäminen, mutta vaalihuumaa ei löydy hakemallakaan. Ennen kokouksen alkamista huoneessa vallitsee puheensorinan sijaan lähinnä hiljaisuus. Paikalle saapuneet jäsenet istuvat tasaisen etäällä toisistaan. Innokkaimmat virittelevät roll up -mainoksia ja koittavat saada kahvinkeitintä toimimaan. Tiedepuiston auditorio sopisi hienosti keskikokoisen yrityksen paikaksi osavuosikatsauksen järjestämiseen. Piraattien osavuosikatsaus tuntuu jatkuneen koko syksyn. Tässäkin kokoontumisessa talous on päivän ensimmäinen epistola, eikä siitä ole tunnelman kohentajaksi. ”Minua pyydettiin tekemään rehellinen talousarvio, ja tässä se nyt on”, taloudenhoitaja Pasi Vähämartti esitelmöi. Hän saa osakseen hieman vaivaantunutta naurua laittaessaan taulukkonsa esille. Vuoden lopussa tilillä on noin 2 000 euroa, saman verran kuin pienellä opiskelijajärjestöllä. Sillä saisi kaksi kohtuullisen kokoista tai yhden hieman isomman vaalimainoksen Helsingin Sanomissa. Mutta puheenjohtaja Karvisen optimismia sekään ei himmennä. ”Meidän taloustilanne saattaa näyttää heikolta talousarvioissa, mutta niihin ei ole laskettu bitcoin-lahjoituksia, joita on tullut viime aikoina paljon.” Piraattipuolue on Suomen ainut puolue, joka puolustaa näkyvästi bitcoinien tapaisia nettivaluuttoja. Muilla on vaikeuksia ottaa niitä vakavasti, vähän niin kuin piraattejakin. ”Bitcoin-lahjoituksista voi olla merkittävä apu vaalikampanjointiin”, Karvinen sanoo. Merkittävä apu voisi olla myös siitä, että piraatit luopuisivat jäsenmaksunsa vapaaehtoisuudesta. Toisin kuin suurin osa muista puolueista, piraatit eivät poista jäsenistöstään henkilöitä, jotka eivät ole maksaneet jäsenmaksua kuluneen vuoden aikana. Kokoustauon aikana Karvinen sytyttää pikkusikarin auditoriotilan takapihalla, jossa pieni piraattiporukka juttelee hiljaa kirkon konservatiivisuudesta. Taloudenhoitaja Pasi Vähämartti arvioi, että piraattien on pystyttävä kaksinkertaistamaan varainkeruunsa vaalivuonna. " a gendamme heikko tunnettavuus voi olla mielestäni myös vahvuus. v oimme luoda brändimme tyh J ältä P öydältä.” 34 8 / 2 1 4
Hän kertoo, että neuvottelut Pirate Bayn perustajan Peter Sunden kanssa on aloitettu ensi kevään vaaleista. Tällä hetkellä Sunde istuu vankilassa tuomiotaan, mutta vapautuu sieltä ennen vaaleja. EU-vaaleissa Sunde keräsi 2 900 ääntä, lähes tarkalleen saman verran kuin piraatit yhteensä viime eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiirissä. Puolue tarvitsee silti muitakin nimekkäitä ehdokkaita kuin Sunden, sillä äänimäärän olisi noustava selvästi yli 10 000:een. Ja on epäselvää, haluaako Pirate Bayn perustaja edes asettua ehdolle puolueeseen, joka on jättänyt tekijänoikeusteemat pois vaaliohjelmastaan. Ko K ou stau K o päättyy. Karvinen palaa takaisin kokoustilaan käsittelemään vaaliohjelmaa. Se on ratkaiseva paperi, jonka avulla piraattien pitää vihdoin päästä mukaan vallankäyttäjien eliittiin – tosin vain vähäksi aikaa. ”Piraattien tavoitteena on tehdä politiikkaa, jolla teemme itsemme tarpeettomaksi, ja kuolla sitten pois”, Karvinen kertoo. Mutta eikö alkuperäisteemasta irtautuminen jokapaikanpuolueeksi ole juuri sitä? Teknologialehti Wired julisti tänä keväänä piraattien suurimmaksi saavutukseksi sen, että puolue on tuonut Euroopassa tietoyhteiskuntateemat vanhojen puolueiden ratkaistavaksi. Suomessa sekin tehtävä on jäänyt kesken. Maamme merkittävin tietoyhteiskuntapoliitikko piraattien ulkopuolelta on vihreiden Jyrki Kasvi, joka jäi varasijalle viime vaaleissa. Ironista kyllä, Kasvi olisi noussut eduskuntaan, jos edes joka kymmenes Uudenmaan vaalipiirissä piraattipuoluetta äänestänyt olisi antanut äänensä hänelle. Huolimatta NSA:n vakoiluskandaalista ja siitä, että puolustusministeriö valmistelee lakia verkkovalvonnan mahdollistamiseksi, olisi todella kummaa, jos digitalisaatio nousisi vaaliteemaksi. Samalla kun piraatit ovat vaienneet alkuperäistavoitteistaan, Spotify ja Youtube ovat tehneet laillisesta musiikin kuuntelusta niin helppoa, että vain harva jaksaa kikkailla torrentien kanssa tai ottaa turhia riskejä lataamalla kappaleita laittomasti. Pelkän piratismin kiinnostavuus on siis ohitse. Piraattipuolueen alkuperäisongelma ratkaistiin aivan eri tavalla kuin piraatit olisivat halunneet. Siksi puolue ei voi kuin uskoa siihen, että kun Suomi on riittävän vapaa, se on vapaa myös tekijänoikeuskontrollista. Sitä odotellessa voi vaikka koettaa muuttaa suomalaisen opetusjärjestelmän, mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankin. • "P iraattien tavoitteena on tehdä P olitiiKKaa, jolla teemme itsemme tar P eettoma K si, ja K uolla sitten P ois.” ylioppilaslehti 35 8 / 2 1 4
Oppositiossa PERUSSUOMALAISTEN NUORTEN SEURAAVA PUHEENJOHTAJA SEBASTIAN T YNKKYNEN YRIT TÄÄ TODISTAA, ET TEI SYRJINTÄÄ OLE. SILLÄ EIHÄN HÄNTÄKÄÄN OLE SYRJIT T Y. OS KA RI ON NI NE N Oppositiossa 36 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti AK I RO UK AL A
un an ta a Herran johdattaa, voi päätyä mihin vain. Oululainen Sebastian Tynkkynen oli 22-vuotias, kun hän kätteli juontajaksi ryhtynyttä entistä perintöprinsessaa ja käveli sisään ulkomaailmasta suljettuun Big Brother -taloon syksyllä 2011. Muut taloon valitut kuvailivat itseään ”rämäpäiksi”. Pari heistä ilmoitti, ettei voi sietää tuomitsevia ihmisiä tai seksuaalivähemmistöjä. Tynkkynen oli talossa pidetty. Hyvä tyyppi, mukava ja avulias. Muilta asukkailta hän sai nopeasti lempinimen ”pastori”. Häntä kun ei kiinnostanut ryypiskely tai rietastelu. Sen sijaan hän rukoili. Se ba S ti an t yn kk yn en , 25, on tottunut sulkeutumaan muulta maailmalta. Perussuomalaisten nuorten vuodenvaihteessa aloittava puheenjohtaja on aina päätynyt yhteisöihin, jotka ovat vähän kaiken ulkopuolella. Tynkkynen on kotoisin tuhannen asukkaan Marinkaisten kylästä Kokkolan vierestä. Peruskoulunsa viisilapsisen perheen esikoinen kävi Oulussa, lukion Kokkolassa. Perhe oli syvästi uskonnollinen, ja kasvatus lakimaisen tiukka. Ei alkoholia, ei maallista musiikkia. Kodin kasvatus kulkeutui mukana kouluun. Maallista musiikkia hän ei silloin suostunut kuuntelemaan ollenkaan. Musiikintunneilla oksetti, kun piti laulaa Yön kappaletta, jonka mukaan ”ei ole jumalaa”. Yläasteella Tynkkynen oli puheenjohtajana oppilaskunnan hallituksessa. Se vaati, että opettajat tarttuvat jokaisen yläasteen ongelmaan: tupakointi oli lähtenyt käsistä ja se oli kitkettävä. Julistettiin laki, opettajat laittoivat lappuja koteihin ja kiersivät tupakkapaikoilla. Tulosta tuli. ”Mutta sitten opettajat sanoivat, että he eivät enää jaksa, ja kaikki palasi ennalleen.” Se ba S ti an t yn kk yn en on miellyttävä ja puhelias. Kun hänet tapaa ensi kertaa, hän haluaa halata. Ohimennen hän jutustelee niin yliopistoravintolan työntekijöiden kuin muiden jonottajien kanssa. Poissa on kaikki se ehdottomuus, joka hänen blogeissaan kirkuu. Parhaimmillaan blogeja on ollut neljä. Ihmiskoe-blogi on rennommasta päästä. Siellä hän on muun muassa etsinyt matkaseuraa New Yorkiin ja kertonut, kuinka hänestä tuli homosta heteroksi uskon avulla ”eheytyneen” ystävänsä Amadeus Oilingin bestman. Uuden Suomen blogissaan Tynkkynen on vaatinut koulupoliiseja ratkomaan pahimpia kiusaamistapauksia ja EU:ta hylkäämään Turkin jäsenneuvottelut, koska jäsenyys avaisi ovet Euroopan islamisaatiolle. Kristityille suunnatuilla sivuillaan hän kirjoitti, kuinka Mitt Romney on kristityn valinta Yhdysvaltain presidentiksi, ja kuinka Barack Obama on ”islamilaisen lain mukaan yhä muslimi”. Facebookissa hän on käräyttänyt perussuomalaisia haukkuneen ”hätäkeskustyöntekijän” ja jakanut ääninauhan keskustelustaan Helsingin Mannerheimintiellä notkuvien seksimyyjien kanssa – tietenkään unohtamatta moralisoida asiaintilaa. e nn en bb -tal oa Tynkkynen oli päässyt opiskelemaan kasvatustieteitä Oulun yliopistoon. Noihin aikoihin hän oli myös keksinyt haluavansa puoluepolitiikkaan. BB-talossa meni putkeen. Tynkkynen oli ennakkosuosikki, mutta äänestettiin ulos viikkoa ennen kuin voittaja valittiin. Poliitikonuraa ei tarvinnut aloittaa tyhjästä, näkyvyys oli valmiina. Kun Tynkkynen ei oikein tiennyt, mitä asiaa mikäkin puolue ajoi, hän ryhtyi lukemaan tavoiteohjelmia läpi. Yksi nousi yli muiden: perussuomalaisten. ”Se oli ainut puolue, jolla oli kriittinen EU-linja, tosin sekin tuntuu vähän löysältä”, hän sanoo. ”Mä olisin itse valmis vetämään johtopäätöksen, että EU:sta ja eurosta pitäisi lähteä pois.” Kun Tynkkynen alkaa puhua politiikkaa, huomaa heti, että plokit on luettu ja Soinia kuunneltu. Hän varoo sanojaan, puhuu kirjakieltä ja pyytää useaan kertaan kysymään uudelleen, todennäköisesti saadakseen lisää miettimisaikaa. Johtopäätökset ovat tuttuja: asia a on paha, koska se johtaa asiaan b. Pakkoruotsi on paha, koska se on pois muiden kielten opiskelulta. EU ja euro ovat pahoja, koska keskusjohtoisuus, kulttuurierot ja Suomen alttius tulla hyväksikäytetyksi. Islam on paha, koska naisten uimahallivuorot, Ruotsi ja palavat autot. Naiskiintiöt ovat pahoja, koska epäreilua. Muu positiivinen syrjintä on paha, koska epäreilua. (Sitä hän ei mainitse, että myös PSnuoret ovat saaneet erityiskohtelua järjestötukia jaettaessa.) Israelia on tuettava, koska Hamas ja toinen holokausti. Sääntelyä ja holhoamista olisi purettava, paitsi arvoasioissa. Taiteellista vapautta voi ja pitää rajoittaa, jos se rikkoo vallitsevia normeja tai lakia. Tasa-arvoisesta avioliittolaista Tynkkynen ei haluaisi puhua lainkaan, koska kokee, että perussuomalaisten ja kristillisdemokraattien kohdalla halutaan aina nostaa yksi ja sama asia jalustalle. Kaikki mielipiteitä, joita kuka tahansa perussuomalainen osaisi laukoa sen kummempia miettimättä. k ak Si ja pu ol i vuotta puolueeseen liittymisen jälkeen Sebastian Tynkkynen kuitenkin valittiin nuorisojärjestön puheenjohtajaksi selvällä äänierolla. Hän oli kyllä ollut järjestön toiminnanjohtajana, mutta se ei ollut suurin syy. Big Brother oli. ”Tynkkynen on kentälle tuttu, mutta ohjelman ansiosta hänet tunnetaan myös laajemmin”, sanoo väistyvä puheenjohtaja Simon Elo. ”Kun käveli Sebastianin kanssa Oulussa, niin koko ajan tuli joku pysäyttämään.” Elon mielestä Tynkkynen on muutenkin uuden sukupolven poliitikko, joka osaa oikeanlaisen viestinnän: bloggari, josta tuli poliitikko, ei poliitikko, jonka työ velvoitti myös bloggariksi. Blogien lisäksi hän osaa tehdä infografiikoita ja videoita. Niitä on katsottu tuhansia, jopa kymmeniätuhansia kertoja. t yn kk yn en on tehnyt PS-nuorillekin linjavideon jo ollessaan toiminnanjohtaja. Siinä puhuu vuorotellen joukkio nuoria. ”Me kaikki ollaan rasisteja, me ei ymmärretä mitään, me halutaan vastustaa kaikkea. Me ollaan kouluttamattomia juntteja, me ei ymmärretä yhtään mitään. Kaikki mikä liittyy maahanmuuttoon on väärin”, ruutupaitainen mies aloittaa. Pian paljastuu, että rasistijuntit ovatkin homoseksuaaleja, maahanmuuttajia ja siviilipalvelusmiehiä. Ja perussuomalaisia. Tynkkynen on sitä mieltä, että koska järjestön periaateohjelmassa ei ole mitään rasismiin viittaavaa ja moni maahanmuuttajakin haluaa olla mukana, niin homman pitäisi olla sillä selvä. ”Ei sellainen ihminen, joka havaitsisi meidän puolueessa rasismia, haluaisi olla mukana.” Kaava on tuttu Israelista, joka on tehnyt homoystävällisyydestä maineenhallintansa osan. Maa pesee omatuntoaan vaaleanpunaiseksi ja koettaa näyttää yhteiskuntansa demokraattisempana kuin se todellisuudessa on. Tynkkyselle hän itse on todiste siitä, että kaikkia suvaitaan. Hän on kertonut jo BB-aikoinaan olevansa biseksuaali. Siitä häntä ei ole kiusattu. Ei perussuomalaisissa, eikä missään useista vapaista kristillisistä suunnista, joissa hän pyörii. ”Mussa on jotain, joka koettelee ihan jokaista. Jos ei teilaa sitä, että uskon Jumalaan ja pidä pöljänä hihhulina, niin melkein siinä kohdassa biseksuaalisuus tuo reaktion, että mitä ihmettä. Sen, että kuulun seksuaaliseen vähemmistöön, lopulta kyllä naulaa ristille se, että oon perussuomalainen”, hän sanoo. ”Perussuomalaisuus on ihan sietämättömän kova pala. Asiallisiltakin ihmisiltä tulee tosi pahoja ylilyöntejä. Mennään henkilökohtaisuuksiin ja ruvetaan murentamaan ihmistä. ihmisille.” Ja se on puhetta, joka vetoaa. • ylioppilaslehti 37 8 / 2 1 4
FA NI P O S TI A K IITO S, että olet antanut kasvosi akateemiselle työttömyydelle. Kirjoitit gradusi jo vuonna 2006, etkä ole sittemmin näkynyt työelämässä. Sen sijaan olet tehnyt urheaa kansalaisjournalistista työtä blogimaailmassa. Kerrot asioista, joista valtamedia vaikeaa. Paitsi silloin, kun sinut kutsutaan oman alasi asiantuntijahaastateltavaksi. Tai kun uutisissa on kommentointimahdollisuus. Onneksi akatemia ei kaapannut sinua apurahatutkijaksi. Muuten sinulla ei olisi aikaa mutuun tai miesjoukkojen masinointiin. Henkilöbrändääjänä olet Suomen ehdoton ykkönen. Harvaa kutsutaan tasa-arvoasioiden kommentaattoriksi kortistosta. Olet median lellikki myös tavoitettavuutesi takia. Muita ansioituneita tasa-arvotutkijoita on vaikea saada langan päähän, sillä työ vie ikävästi heidän huomiotaan. Kun sinun digitaalinen sulkakynäsi heiluu, kyytiä saavat asianmukaiset akateemiset viittauskäytännöt. Uskollisena lukijanasi olen myös saanut oppia, että tutkimusteksteihinkin voi ottaa luovan lähestymistavan. Positiosi kahdeksan vuotta sitten akateemista työskentelyä viimeksi harjoittaneena yhteiskuntatieteilijänä takaa tulkinnat, joissa on aimo tuulahdus raikasta 1920-lukua. Uuskonservatiivisuutesi nostaa mukavasti epämiehekkäällä kasvisruokavaliolla kituvien verenpainetta. Neuvojesi myötä osaan olla raapimatta itseäni julksella paikalla, vaikka kohtu kuinka vaeltaisi. En myöskään lähde salille, sillä sinun mukaasi miehet vihaavat vahvoja naisia. Enkä minä tarvitsisikaan hartiavoimia itseni nostamiseksi palkkatasa-arvon kuopasta. Sehän on vain myytti. Markkina-arvoteoriasi opetti minulle tärkeimmän talousteesin: tussulla saa turvaa. Voisinpa tehdä sinulle kiitokseksi voileivän. • T: Le e NA PI h KA LA PA LS TA LL A KI RJ O I TT A JA PA LJ AS TA A IH AI LU NS A KO HTE EN . ÄL Ä VÄ LI TÄ e S S ee FA NI P O S TI A A IK OI NA AN d EK A d EN TI T AI HE UT TI VA T PA HE NNU ST A H y LK ää M ä LL ä LU ON NO N JA RA KA ST UM ALL A KE IN OT EK OI SUU TE EN . Ny K yä ä N SI IH EN TA RV IT AA N AI VA N TO IS EN LA IS IA KE IN OJ A . Tu rh A m AIS uu S on kuolemansynti. Eikä 1800-luvulla ollut mitään niin turhamaista kuin antaa aikansa kauneuden tavoittelulle tai joutilaisuudelle. Mutta niin tekivät kirjailijat Oscar Wilde ja Charles Baudelaire. Aikuiset miehet! Wilde käytti aikansa sukupuolirooleilla leikittelemiseen – mitä miehen ei tietenkään sallittu tekevän. Baudelaire flaneeraili pitkin Pariisin katuja ilman sen kummempaa tavoitetta kuin nauttia suurkaupungin aisteja kiihottavista elämyksistä. Joris-Karl Huysmanin Vastahankaan-romaanin (1884) eksentrinen päähenkilö Jean des Esseintes vei estetiikan palvonnan vielä pidemmälle. Hän vetäytyi maailmasta palvomaan omaa, keinotekoista maailmaansa. des Esseintesin ympärille kasvoi dekadentti taiteilijamyytti. Siitä lähtien se on elänyt ja muuttanut muotojaan vallitsevaan yhteiskuntaan sopivaksi. Mutta enää emme voi rakastua keinotekoisuuteen, sillä se on jo kaikkialla. Ku N 18 00 L u K u päättyi Ranskassa, se ei ollut vain vuosisadan loppu. Elettiin suurempaa loppua, fin de siècleä, kokonaisen kulttuurisen aikakauden päätöstä. Ihminen oli irtautunut luonnosta, teollistuminen valtasi alaa, keskiluokka teki nousua valtaan. Moderni maailma oli tulossa, kaikki vanha hyvä katoamassa. Lopunajan fiktiivinen kuva on Huysmanin Jean des Esseintes. Hänen kaltaisensa dekadentit katsoivat, että koko moderni Eurooppa sairasti melankoliaa. Siksi Jean des Esseinteskin oli hylännyt ympäröivän maailman. Niin ihmiset, luonnon kuin arvot. Hän oli antanut elämänsä kauneudelle, sillä muutakaan ei ollut. Aatelissukunsa viimeinen luopui kaikesta. Hän käpertyi omaan maalaiskartanoonsa, sommitteli tekokukkia ja kun oli saanut niistä tarpeekseen, etsi aitoja kukkia, jotka olivat identtisiä keinotekoisten kanssa. OS KA r I ON NI N e N 38 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
Kilpikonnansa väristä des Esseintes ei myöskään pitänyt. Sen kuoren hän koristeli lehtikullalla ja kalleimmilla mahdollisilla jalokivillä. Luonnon saattoi hävittää, sillä ihminen osasi luoda saman todellisuuden paremmin. De ka D ens si on aina ollut fantasiamaailma. Des Esseintesin kartano rakentui uudelleen 1960-luvulla Lou Reedin ja The Velvet Undergroundin sadomasokismissa ja heroiinissa sekä 1990-luvulla Bret Easton Ellisin Amerikan psykon Patrick Batemanin kattohuoneistossa ja merkkipuvuissa. Suomeen se päätyi Olavi Paavolaisen kauneudenpalvonnassa ja Tuomas Vimman Helsinki 12 -romaanin Uudenmaankadulla ja kokaiinipöllyisissä mainostoimistoissa. Dekadentit ja dandyt olivat aina yhteiskunnan tarkkasilmäisimpiä. Muuten he eivät olisi löytäneet niin täsmällisesti pisteitä, joissa kehitys ja taantumus kohtaavat. He olivat kyllästyneitä maailmaan ja pakenivat sitä tekemällä kyllästymisestään esteettisen valinnan. Sen keino saattoi olla niin paisuttelu kuin luovuttaminen, mutta kyse oli aina jostain ajalle ominaisesta, jota muut eivät havainneet. Kuten brittiläinen postmodernismin tutkija Timothy Bewes kirjoittaa: ”Nykyajan mielenkiinto dekadenssiin on oikeasti mielenkiintoa olemiseen, siihen, että olisi jotain autenttisesti.” Paradoksi on siinä, että samaan aikaan kun dekadenssista tuli tavoiteltava myytti, sitä ei voi saavuttaa yrittämällä, sillä itsereflektio häiritsee ”ajatuksettomuutta”. Lisäksi dekadenssi on aina ulkopuolisen yhteiskunnan lyömä epäsovinnaisuusleima, oli kyseessä sitten taiteilija tai fiktiivinen hahmo. Kun kehitys on murtanut tabuja, kaikki turmelus on tietysti vesittynyt. Vielä 2000-luvun nousukaudella, Bret Easton Ellisin ja Tuomas Vimman jälkeen, pahennusta saattoi aiheuttaa askeesi. Että valitsee kulutuksen sijaan köyhyyden. Mutta kiitos pankkikriisin ja eurokriisin, sekään ei ole enää valinta, jolla astua yhteiskuntaa vastaan. Ei siis todellakaan ihme, ettei dekadenssista ole muodostunut 2010-luvun muotisana, vaikka kuinka kokisikin nykyajan edustavan uutta Rooman imperiumin rappiota ja tuhoa. Miss ä tä M än ajan dekadenssi voisi sitten olla? Jo fin de sièclen aikaan nousussa oli sama individualismi kuin nytkin. Baudelairen ja Wilden kaltaiset varhaiset dandyt hyödynsivät sen mahdollisuuksia provosoidessaan. Päälle sadassa vuodessa kaikki on muuttunut henkilökohtaiseksi turhamaisuuden ylistykseksi. Pinta on se, joka merkitsee, eikä siinä ole ollut aikoihin mitään kummaa. Pumppaamme itsemme täyteen proteiinirahkaa, jotta lihaksemme olisivat tikissä. Retriitit ja muu rauhaan vetäytyminen on kaapattu joogan ja mindfulnessin avulla hyvinvoinnin edistämiseksi. Rauhoitumme siksi, että haluamme voida ja pärjätä paremmin ja jaksaa enemmän. Emme siksi, että olisimme kyllästyneet maailmaan. Jatkuva internetin virroissa roikkuminen ja muu informaatiotulva käytännössä velvoittaa olemaan kiinnostunut ympäristöstään. Välinpitämättömyys ei kannata, toisin kuin lipevyydensekainen mukavuus. Ovathan sosiaaliset taidot tärkein asia, jota 2010-luku voi menestyjiltään vaatia. Entä jos siitä kaikesta sanoutuisi irti. Lakkaisi välittämästä hyvästä elämästä tai itsestään. Siitä kertoo vuoden 2014 parhaimpiin lukeutuva albumi, DJ Kridlokkin Mutsi. Kridlokk on Kristo Laannin roolihahmo, joka asettuu dekadenssin perinteeseen hylkäämällä tietoisesti yhteiskunnan ja sen hyväksymät tavoitteet merkityksellisestä elämästä. ”Mä tulin jauhaan paskaa ja heittään veivit”, riittää tiivistykseksi missiostaan. Ei Kridlokk mieti, miten voisi hyvin tai miksi pitäisi Tahtoa tai miksi ei. Hänen musiikkinsakin yrittää irtautua kaikesta merkityksellisyydestä. Sen sijaan voi polttaa pilveä ja pelata konsolilla, aivan kuin kuka tahansa ylempien tahojen paheksuma syrjäytynyt. k ri D lo kk in gangsterifantasia on kuin köyhän miehen GTA-kuvitelma. Grand Theft Auto -pelisarjan viitososasta tuli ilmestyttyään syksyllä 2013 kaikkien aikojen nopeiten myynyt viihdetuote. Peli on nykyajan immoralismin ikoni ja moralisoijien lempimaali. On prostituutiota, on silmitöntä tappamista, on silmittömästi huumeita. Ihan kaikkea, mitä vain paheksuttavaksi keksii. Vielä 1800-luvulla dekadentti saattoi hyljätä maailman vetäytymällä siitä. 2010-lukulainen vaihtoehto on hyljätä maailma vetäytymällä siihen. Kridlokk vetäytyy ensin kotisohvalle, mutta katoaa sieltä pelimaailman kuviin. Harmony Korinen toissavuotisessa Spring Breakers -elokuvassa kuviin hukkuminen viedään vielä pidemmälle. Elokuvan pissisporukka elää kokonaan maailmassa, jonka he ovat kuvista oppineet. He haluavat niin paljon bilettämään Floridaan, että ryöstävät aseella uhaten ravintolan. Heille GTA ja musiikkivideot ei ole enää viihdettä, vaan spektaakkelin yhteiskunta on vienyt mukanaan. Kuvista on tullut ainoa todellisuus. Kun ei välitä mistään, kyky tehdä omia päätöksiä katoaa ja individualismi kiihtyy ylikierroksille. Korinen kuvaama läpihedonistinen rantabilefantasia on jälleen kuin des Esseintesin kartano. Se on oma läpiestetisoitu paratiisinsa, jossa keinotekoinen ja aito menevät ristiin. Ulkoa katsottuna Spring Breakersin paratiisiranta on sovinnaisuuden ja vallitsevan moraalin irvikuva. Samalla tavalla kuin des Esseintesin aidot kukat matkivat tekokukkia, jotka matkivat aitoja kukkia, Spring Breakersin näyttelijät, Disneyn lapsitähtinä tunnetut Selena Gomez, Vanessa Hudgens ja Ashley Benson matkivat bikineissään ryyppääviä tavispissiksiä, jotka taas yrittävät matkia Gomezin, Hudgensin ja Bensonin edustamaa pintajulkisuutta. Tyttöjoukon ampumisessa, ryyppäämisessä ja panemisessa on tasan yksi viesti: välinpitämättömyys mistään. Samaa opettaa Kridlokk. Älä kehity, älä ajattele, äläkä välitä. Silloin mikään ei häiritse dekadenttia fantasiaa. De s e ss ei nt esin kilpikonna kuoli omaan kauneuteensa, kun sen kuoreen liimatut jalokivet painoivat liikaa. Spring Breakersissa tytöt kuuntelevat, kuinka paikallinen ökygangsteri laulaa kartanonsa uima-altaalla Britney Spearsin Everytimen. Sitten he ampuvat vihollisjengin kartanoonsa. Ja lähtevät kotiin. • K IR JOI TT AJ A ON Y LIO PPI LA SL EH DE N TO IMI TT AJ A , JO KA EI OL IS I USK AL TA UT UN UT SP RI NG B RE AK IL LE . k un ei välitä M istään, kyky teh D ä o M ia päätöksiä katoaa ja in D ivi D ualis M i kiihtyy ylikierroksille. ku vi tu s : ja ak ko su o M al ai ne n ku va : ju kk a ov as ka in en ylioppilaslehti 39 8 / 2 1 4
Va st uu ll is ta keskiluokkaa ei nöyryytä mikään niin paljon kuin holhoaminen ja turha sääntely. Norminpurkutalkoot kutsutaan koolle, kun viranomainen kieltää sanomasta viski ja lörtsy, pakottaa suojelemaan soita tai verottaa yrityksiä. Kun ihmisiin ei luoteta, syntyy ärsyttäviä pullonkauloja. Jos elämänhallinnan voi saada aisoihin Sports Trackerilla ja ravintoarvoapplikaatiolla, miksei yhteiskunnankin ongelmia voisi ratkaista yhtä kevyillä lifehackeilla? Holhousvaltion purkamiseen on kaksi huomaamatonta keinoa, joihin turvautumalla ei tarvitse leimautua hyvinvointivaltion vastustajaksi: nudgeeli tuuppauspolitiikka ja big data. Tuuppaamisella hienosäädetään ihmisten arkista käyttäytymistä entistä terveellisemmäksi ja koko yhteiskunnan kannalta hyödylliseksi. Elämästämme kerääntyvää dataa hyödyntämällä byrokratia taas voidaan ulkoistaa algoritmeihin, mobiilisovelluksiin ja älysensoreihin. Puhelin kertoo, mihin rahat kuluvat ja miten paljon kaloreita pitäisi polttaa, ja sähkökaapin sensorit tehostavat kodin energiankulutusta – eikä vastuullinen kansalainen edes tunne itseään säänneltävän, ja ympäristökin pelastuu. Kieltoja, tasapäistäviä rakenteita ja normistohimmeleitä ei enää tarvita. Eikä keskustelua siitä, keiden yhteiskuntaa ja elämää sujuvoitetaan ja virtaviivaistetaan. s uo me ss a tuuppauspolitiikan on löytänyt ainakin Sitran johtava asiantuntija Timo Hämäläinen. Hän uskottelee heinäkuussa Hesarissa, että ympäristö ja hyvinvointi NormiNpurk ajat tuuppa aVat byrokr atiaN sisällesi pelastuvat kankealta valtiolta, kun ihmisten arkisia elämäntapavalintoja ohjataan haluttuun suuntaan reaaliajassa. Tuuppauspoliittisten norminpurkajaisten tarkoitus ei tosin ole lopettaa byrokratiaa, vaan sisällyttää se entistä syvemmälle ihmisten elämään. Se, mikä näyttäytyy järkivihreälle mediaanituloiselle kansalaiselle lisääntyvänä vapautena ja älykkäänä holhouksena, tarkoittaa muille tiukentuvaa yksityisyyteen ulottuvaa kontrollia. Iso-Britanniassa on jo siirrytty data-avusteiseen tuuppaukseen. Cameronin hallintoa sparraavat käyttäytymispsykologit, datanlouhijat ja sovelluskehittäjät. Esimerkiksi Suur-Lontoon Westminsterissä kokeillaan väärin elävien köyhien pakottamista syömään terveellisesti ja urheilemaan toimeentulotukea vastaan. Valvonnan mahdollistaa ihmisten ostoksista ja liikunnan määrästä mobiilisovelluksilla kerättävä data. Kun sosiaalitoimi muutetaan datan hallinnaksi, köyhyydestä ja elämäntapasairauksista tulee algoritmeilla viilattavia käytösongelmia. Kun yhteiskunnallisia ongelmia aletaan ratkoa laskennallisesti yksilötasolla, luokkasodalle voidaan alkaa nauraa. Tuuppausyhteiskunta kerrostuu niihin, joiden elämää ja elinkeinoja data-avusteisilla tuuppaustoimilla helpotetaan, ja niihin, joita täytyy kurittaa. • K I r J o IT T a J a o N BI g da T a L ud d II TT I . ta pi o re i N ek os ki ku V it us : ja ak ko su om al ai N e N ku V a : ju kk a o V as ka i N e N Wi N st o N Ch ur C hi ll lekotteli kuumassa kylvyssä alkuvuonna 1943, kun laivaston erikoisoperaatioiden johtaja lordi Mountbatten ryntäsi kylpyhuoneeseen ja pudotti ammeeseen tiiliskiven kokoisen jäämötikän. Churchill tipautti sikarinsa huomatessaan, ettei tuo jää sulakaan kuumassa vedessä. Ihmejää oli oudon keksijänero geoffrey Pyken tuorein luomus. Se oli sahanpuruilla vahvistettua jäätä, pykriittiä. Pykriitti on lähes yhtä lujaa kuin betoni ja sulaa hyvin hitaasti. Pyke halusi rakentaa pykriitistä uppoamattoman lentotukialuksen. Se torjuisi natsien sukellusveneitä kaukana atlantilla, jonne brittihävittäjät eivät maalta yltäneet. Churchillin mielestä idea oli jännä, ja Pyke sai rahoituksen Habbakuk-projektiinsa. Nimi tulee raamatusta, Habakukin kirjasta, 1:5: ”katselkaa ja kauhistukaa, sillä minä teen teidän päivinänne teon, jota ette uskoisi, jos siitä kerrottaisiin”. Ei moni uskonutkaan. Silti jäävuorialus Habbakukin prototyyppi rakennettiin Kanadaan. Se kesti jopa kiväärin luoteja. Pommien reikiäkin voitaisiin teoriassa paikkailla jäädyttämällä merivettä. ongelma oli, että aluksesta piti käytännössä tehdä kelluva jääkaappi, mihin tarvittiin paljon kallista terästä. Lisäksi sodan edetessä hävittäjien kantama piteni, ja tavanomainen lentotukialus olisi halvempi, joten Pyken lennokas idea pantiin jäihin. Habbakuk kellui kanadalaisessa järvessä vuoden, kunnes lopulta suli. pae tt ua a N ensimmäisessä maailmansodassa saksalaisten vankileiriltä Pyke rikastui osakemarkkinoilla ja perusti Englantiin oman versionsa montessorikoulusta. 1930-luvulla Pyken ideasta lähetettiin NatsiSaksaan golfaajiksi pukeutuneita vakoojia tekemään mielipidemittauksia, joilla vakuutettaisiin Führer siitä, että hänen suosionsa kansan keskuudessa on olematon. Habbakukin flopattua Pyke ideoi hankalia maihinnousuja varten putkijärjestelmän, jossa pitkillä putkilla lähetettäisiin tarvikkeita laivoista rantaan. Miehiäkin voitaisiin ampua putkista vihollista päin, ja ahtaan paikan kammoa näissä umpinaisissa liukumäissä torjuttaisiin rauhoittavilla lääkkeillä. Tämä idea ei edennyt. Sodan jälkeen Pyke pohti, että hiilestä on pulaa, mutta sokeria ja työttömiä on yllin kyllin. Niinpä työttömät voisivat glukoosin voimalla kuljettaa junia polkemalla eräänlaisia kuntopyöriä. p yk e N hyvää tarkoittavat, joskin kilipäiset ideat tekivät hänestä hiljalleen naurunalaisen. Lopulta häntä syytettiin jopa Neuvostoliiton vakoojaksi. Niinpä eräänä päivänä vuonna 1948 geoffrey Pyke ajoi partansa, otti purkillisen unilääkkeitä ja sammutti vilkkaan mielikuvituksensa ikiajoiksi. • ChurChilliN jä ämies Nik o k et tu N e N i NN o V a a ti o ko lu m N i P a LS T a LL a ES ITE LL ÄÄ N KE KS IN TÖ JÄ , J o IS T a o LI SI V o IN u T T u LL a J o T a IN . \ \ \ 40 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti
”Vallankumous latistuu löysäksi humanismiksi, josta hönkii relativismin pohjavire. Hassujen ihmisten psykologia korostuu, heistä tulee aateripustimia ja veljessodasta viihdettä.” : Mar ke tt a Ma tt il a, t ea tt er i& t an ssi 7/ 20 14 ”Sibeliuksen rönsyilevä ja väkevä nuoruudenteos tarvitsee ajoittaisessa epäkäytännöllisyydessään paitsi jo tehtyä kriittistä editiota, myös ’praktista editiota’, kuten Paavo Berglund huomasi jo 1960-luvulla.” : Ve sa s iré n, He ls in gi n s ano M at, 7. 12 . ”Näkeekö sitä omien kokemuksiensa kautta, vai pystymmekö näkemään puhtaasti... viattomasti? Jos ymmärrät näkemäsi väärin, voit päästä luovuuden tuntemattomalle alueelle. Mutta ovatko kaikki katsojat oikeassa? Tähän kysymykseen tuskin löytyy vastausta.” : Jo un i k es ti, t ai de 5/ 2014 Ohjaaja-käsikirjOittaja Leea kLemOLa, kansaLListeatterin maaseudun tuLevaisuus -näyteLmä ehdittiin juListaa ”kOhunäyteLmäksi” heLsingin sanOmia myöten. OnkO reaktiO yLimitOitettu? ”Kohu oli sikäli mielestäni ylimitoitettu, että jos joku tulee katsomaan esitystä sen saattelemana, epäilen hänen pahasti pettyvän. Näytelmässä ei ole mitään itsetarkoituksellista provokaatiota ja alastomuuttakin vain vähän. Lisäksi kohu nousi ennakkoesityksistä, jolloin esitys oli vielä kesken. Silloin kaikki näyttää irvokkaammalta kuin on tarkoitus. Sinällään kohu ei minua haittaa, kunhan se vain nousisi oikeista eikä keksityistä syistä.” l ee a J a k la us k le M ol an Ma as eu du n tu le V ai suu s k an sa lli st ea tt er in su ur el la nä ytt ä M öll ä 7. 5. as ti. y li op pi la sl e H ti su os it te le e en e MM än ku in lä M pi M äs ti. Ohjaaja sirpa riuttaLa, mitä tahtOisit siivOta pOis katukuvasta? ”Mainokset. Varsinkin jättiläismäiset, välkkyvät näytöt, joihin katse tarttuu, vaikka en haluaisi. Mainonta ei ole enää pitkään aikaan ole ollut pelkästään informatiivista tarjouksista ja tempauksista tiedottamista. Sen sijaan se pyrkii yhä aggressiivisemmin vaikuttamaan ihmisten arvoihin ja luomaan tarpeita. Jos maisema olisi mainoksista vapaa, ihminen näkisi kaltaisensa ja peilautuisi muihin kulkijoihin, ei mainoskuvien yliihmisiin.” s ir pa r iu tt al an o HJ aa M a s aa st a, nä yt el M ä nu ss i M is es ta , ku lu tu sk ri ti ik is tä J a H ar M on ia st a y li op pi la st ea tt er is sa 23 .1 . as ti . eLOkuvaOhjaaja, käsikirjOittaja antti heikki pesOnen, jOs haLuaa suOmaLaisen eLOkuvan OLevan kaupaLLinen menestys, tarvitseekO saada kansaLLinen tähti pääOsaan? ”Viimeistään 2000-luvulta lähtien valtavirtaelokuvat ovat siirtyneet poispäin ns. tähtikultista ja kohti adaptaatioita. Tänä vuonna USA:n tuottavimmista elokuvista kahdeksan perustuu sarjakuvaan, kirjaan tai lelusarjaan, ja loput kaksi ovat nekin jatko-osia. Suomen vuoden 2014 topkympissä on tällä hetkellä kuusi adaptaatiota. Näin ollen elokuvat kannattaa roolittaa näyttelijöillä, jotka kokee osaaviksi ja rooliinsa sopiviksi. Mikäli haluaa kilisyttää pelkästään kassakonetta, kannattaa tarjota kaljaa kirjailijoille.” a nt ti He ik ki p es os en en si MM äi ne n pi tk ä el ok u V a p äi n se in ää sa a en si -i lt an sa 26 .1 2. e lo ku V a ei ol e ad ap ta at io M ut ta yr it tä ä H ouk ut el la ka ns aa pun ai si lle pe nk ei lle a r M i t oi V ase n J a e er o r it al an V oi M in . ar v i O t te O ks e t \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ \ ylioppilaslehti 41 8 / 2 1 4
Mu uta M a viikko sitten kävin Slush-festivaalilla. Opin sieltä tärkeitä asioita startup-yrityksen perustamisesta: Keksi idea. Ei ole väliä, millainen idea on. Jos et keksi ideaa itse, ”varasta” se joltain. Tärkeämpää on muodostaa intohimoinen suhde ideaan, vaikka se olisi miten tylsä tahansa. Jos et tunne oloasi kovin intohimoiseksi, harjaannuta itseäsi tuntemaan hyödyllisiä tunteita erilaisten emootioita mittaavien mobiiliapplikaatioiden avulla. Meditointi voi olla hyödyllistä. Jätä koulu kesken. Luovu asunnostasi ja muuta työpaikalle asumaan. Velkaannu ja tee töitä 24/7. Ole valmis luopumaan kaikesta ideasi tähden. Kehitä idean ympärille joku tuote, joka liittyy johonkin toiseen teknologiseen tuotteeseen, esim. iPhoneen. Opettele ulkoa tätä tuotetta käsittelevä lyhyt hissipuhe, ja ala toistella sitä kaikille tapaamillesi ihmisille. Ole mies, mielellään valkoinen. Verkostoidu muiden valkoisten miesten kanssa, jotka myös suhtautuvat intohimoisesti omaan ideaansa, oli se miten tylsä tahansa. Uskalla astua toisten varpaille. Vältä luusereita. Heillä on vaarallinen asennevamma, joka voi tarttua. Etsi sen sijaan lisää muita menestyneitä valkoisia miehiä. Taputa heitä olalle ja sano: ”Hyvä hyvä, mahtava idea sinulla.” Muutaman kymmenen vuoden päästä te kaikki istutte Elinkeinoelämän keskusliitossa. Älä missään nimessä ole nainen. Startup-utopiassa ei ole naisia. Jos tuntuu siltä, että kuva on jotenkin ”pielessä”, koska naisia ei näy missään, voit tilata heitä statisteiksi tai hoitamaan pr-tehtäviä. Naiset ovat vähän kuin autoja tai eräänlaisia eläviä sisustuselementtejä, niin kuin räp-videoissa. Naisia nimittäin ei luonnostaan kiinnosta tämmöiset hommat. Heille ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin teknologia ja mahtavat innovaatiot. Älä pelkää epäonnistumista. Epäonnistumisen pelko on vain onnistumisen pelkoa. Etsi mentoreita, vanhempia menestyneitä valkoisia miehiä. He antavat sinulle hyödyllisiä vinkkejä ja sanovat isällisesti: ”Ihailen sinun innostustasi, nuorimies. Melkein tulee tippa linssiin. Muistutat minua omasta nuoruudesta. Tosin silloin Suomi oli vielä ankea takapajula, eikä tuon ikäisenä oltu yhtä rohkeita. Sinusta tulee vielä hieno mies.” Jos tuo vanhempi valkoinen mies ei vielä ollut filosofi Esa Saarinen, etsi hänet äkkiä käsiisi ja ota hänen kanssaan selfie. • KI r JOI TT a J a N ON PI TÄ N y T H a NK KI a yTU NN US J O K a KS I VU OT T a, MU TT a KU N EI J a KS a. KuINK a PERuStEta aN StaRtuP-YRItYS KO L u MN I O LE MM E seuranneet lähietäisyydeltä tätä kaikkea viekkautta ja vääryyttä, jonka vuoksi anni Sinnemäki valittiin teidän sijastanne Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Syitä ja salaliittoja voi aiheellisesti epäillä useita: joko osa valtuutetuista halusi parantaa omia mahdollisuuksiaan kevään eduskuntavaaleissa pudottamalla vielä yhden helsinkiläisen kansanedustajan pois arkadianmäeltä. Tai sitten kokoomuksen kanssa solmimanne Palmia-lehmänkaupat sisälsivät klausuulin, jonka mukaan olitte liian älykäs ja taipumaton, jotta teille olisi voinut antaa apulaiskaupunginjohtajan paikan tuoman vallan. yhtä kaikki, olemme vilpittömän pahoillamme siitä, että jouduitte erityisosaamisestanne huolimatta poliittisen virkanimityspelin uhriksi. Toivoa sopiikin, että nyt nähty farssi jää viimeiseksi lajissaan. Lohdutukseksi haluamme lähettää teille oheisen rasiallisen suosikkimakeisiamme vihreitä kuulia. Toivomme niiden nautiskelun parantavan joulutunnelmaanne, ellette sitten halua ottaa vihreiden kuulien mutustelua jonkinlaisena kostometaforana tapahtuneesta. Mutta ei huolta, eiköhän Hämeentielle saada pyöräkaista joka tapauksessa. • P a LS T a LL a L ÄH ET ÄM ME IHMI S E LLE POS TI a. Y S tä vä LL IS IN t ER v EI SI N , Y LI OP PI L a SL E htI K uv I tu S: J aa KK O S u OM a L a IN EN K uv a : J u KK a O va SK a IN EN Y S t . t ER v . Y L IO P P IL a S L E h t I 42 8 / 2 1 4 ylioppilaslehti I I da S O fI a hI R v ONE N
L O P P U K IR I 43 7 / 2 1 4 ylioppilaslehti ”K as v OI n Inarin Sevettijärvellä kaksikielisessä koltansaamelaisessa perheessä. Koltansaame oli meidän kotikieli. Koltan kieli on Suomessa puhuttavista kolmesta saamelaiskielestä uhanalaisin. Siinä missä pohjoissaamella on yli 20 000 puhujaa, puhuu koltansaamea eri arvioiden mukaan 150–300 ihmistä. Koulua käytiin suomeksi. Koltan kielen lukeminen ja kirjoittaminen on pitänyt opetella jälkeenpäin, enkä vieläkään lue koltansaamea sujuvasti. Välimatkat olivat niin pitkiä, että lukukausien ajaksi muutettiin oppilasasuntoloihin. Koulun johtajaopettaja ja asuntolanhoitaja kielsivät meitä välitunneillakin ankarasti käyttämästä äidinkieltämme. Asuntolanhoitaja sai myöhemmin Suomen Valkoisen Ruusun kunniamerkin työstään saamelaislasten parissa. Olen miettinyt, että mitenköhän sitä mitalia on perusteltu. Tämä ei ole vain minun kokemukseni. Olen kuullut, että muissakin kouluissa saamen puhuminen oli kielletty. Vanhemmatkaan eivät osanneet puolustaa oikeuksiamme. Ei sitä lapsena tietenkään osannut ihmetellä. Vähän myöhemmin tuli ymmärrys, että meitä kielletään puhumasta koltansaamea, koska siinä on jotakin häpeällistä. Minä en kuitenkaan koskaan hävennyt koltankielisyyttäni. Tunnen kyllä ihmisiä, jotka ovat kieltäneet juurensa eivätkä suostu enää puhumaan koltan kieltä. M UU tI n Helsinkiin 19-vuotiaana. Minua luultiin usein ulkomaalaiseksi, ja sain selitellä taustaani. Vieläkin minua hämmästyttää ihmisten tietämättömyys: saamelaisia kutsutaan lappalaisiksi ja kysellään, olenko asunut kodassa. Voin hyvin kuvitella, mitä maahanmuuttajat joutuvat kohtaamaan. Helsingissä olisi ollut hirveän helppo luopua koltan kielestä, mutta minä en jostain syystä pystynyt siihen. Kieli jäi, se on aina jossain taustalla. Kun saan tilaisuuden puhua koltansaamea, sanat löytyvät itsestään. En usko että kieltä voi unohtaa ilman että tietoisesti päättää hylätä sen. Kieli on niin syvällä. Pääsen käyttämään koltansaamea suunnilleen kerran kuussa, kun puhun puhelimessa äitini ja sisarusteni kanssa. Sevettijärvellä käyn kerran pari vuodessa. Koltan kieli ei kuulu jokapäiväiseen elämääni. Sille ei mahda mitään, se täytyy vain hyväksyä. Kuuntelen aina koltansaamenkieliset uutiset, Nu 'rttsäämas, jotka tulevat radiosta kerran viikossa. Muitakin saamenkielisiä ohjelmia tulisi päivittäin, mutta ne ovat pohjoissaamentai inarinsaamenkielisiä. Saamelaiskielet eroavat toisistaan niin paljon, etteivät niiden puhujat ymmärrä toistensa kieliä. K OLta ns aa M e L a Ise t ovat vähemmistö vähemmistön sisällä. Muut saamelaiset katsoivat kolttia kieroon, kun he saapuivat aikoinaan evakkoina petsamolaisista kotikylistään. Vielä kymmenisen vuotta sitten koltansaamen tilanne oli todella huono, tuntui että kieli katoaa minä hetkenä hyvänsä. Nyt näyttää vähän valoisammalta. On kielipesätoimintaa, kielenopetusta ja kiinnostusta kolttakulttuurin käsitöitä, leikkejä ja ruuanlaittoa kohtaan. On ainakin yritystä koltansaamen elvyttämiseksi. Koltansaamessa on paljon sanoja, joita ei löydy suomen kielestä. Nauramme monesti siskoni kanssa hauskoille ilmauksille, joilla äiti ja isä komensivat meitä kun olimme pieniä. Niiden merkitystä on mahdotonta selittää suomeksi.” • Olga Kerko, 68 -vu ot ias koltansaamen äidinkielinen puhuja R OO sa P O hj a L a I ne n n OO R a I s O es K e LI P A l ST A ll A HA A ST AT E ll AA N u HANA l AI SIA IHMI SR y HMI ä.
Hyy-sivu on ylioppilasleHden jokaisessa numerossa ilmestyvä ylioppilaskunnan tiedotussivu. sivun kokoaa Hyyn tiedottaja. tiedottaja@hyy.fi Juhlavuoden avaJaiset 21.1. Juhlavuosi käynnistyy tammi kuussa, jolloin Kaisaniemen metroaseman nimi vaihtuu Helsingin yliopiston metro asemaksi. 21.1. yliopistoyhteisö juhlii yh dessä vuoden avausta Kaisa talossa.Kampuskohtaamispai kat avautuvat Viikin Atalossa, Kumpulan Physicumissa ja Mei lahden Biomedicumissa. vuosiJuhla > 26.3. yliopiston 375vuotisjuhla > 26.3. alkaen päärakennuksessa Yliopistomuseon näyttely Ajatte lun voimalla – Helsingin yliopis ton tarina. > Huhtitoukokuussa avoimia luentoja yliopistosta kansakun nan rakentajana. > Kaikille avoimia kävelykier roksia yliopiston kampuksilla ja promootiomusiikkikonsertti yliopiston juhlasalissa. hYYn Floran päivän piknik 13.5. alumniYhdistYksen tanssiaiset 23.5. helsingin Yliopisto 375 vuotta osakuntien suursitsit senaatintorilla 28.5. thinkFest, aJattelun Ja tieteen kaupunkiFestivaali 31.8.?5.9. Tule tiedesaunaan, kysy tutki joilta, opi uutta Teeseitseyli opistossa ja törmää tieteeseen uusissa yllättävissä tapahtuma paikoissa. helsinki Challenge 375juhlavuoden tiedepohjai nen, kansainvälinen ideakilpailu Helsinki Challenge nostaa esiin uutta luovat ideat ja tiimit nii den takana. Kilpailun teemoja ovat ympäristönmuutos, terveys ja hyvinvointi, uusi maailman kuva, globaali Helsinki sekä tule vaisuuden oppiminen. Kilpailun palkintosummaon375000euroa. Juhlavuosi huipentuu Helsinki Challenge kilpailun kansainväli seen tiedeseminaariin ja palkin togaalaan 12.?13.11.2015. Tammi kuun lopussa Helsinki Challenge loppukilpailuun valikoituneet tiimit esittäytyvät pitch nightis sä ja Alumnipäivän ohjelmassa 28.?29.1. päärakennuksen juhla salissa. challenge.helsinki.fi HYYn Hallitus 2015 valittu HYYn edustajisto valitsi koko uksessaan 1.12. ylioppilaskunnalle hallituksen vuodeksi 2015. Halli tuksen muodostavat Sitoutumaton vasemmisto, HYYn Vihreät, Aine järjestöläisten edustajistoryhmä (HYAL) ja Osakuntalainen edusta jistoryhmä.OppositioonjäivätHELP (hammaslääke,eläinlääke,lääkeja oikeustieteen opiskelijat), Edistyk selliset, SNÄf (Svenska Nationer och Ämnesföreningar), Sosialide mokraattisetopiskelijatjaTsemppi. Hallituksen puheenjohtajaksi va littiin historian opiskelija Mari Kyllönen. Muut hallituksen jä senet ovat maailman politiikan tutkimuksen opiskelija Alviina Alametsä (HYYn Vihreät), poliit tisen historian opiskelija Miran Hamidulla (HYAL), latinan kielen ja Rooman kirjallisuuden opiske lija Otso Heiskanen (Osakuntalai nen edustajistoryhmä), kasvatus psykologian opiskelija Susanna Jokimies (HYAL), maailmanpo litiikan tutkimuksen opiskelija Ella KeskiPanula (Osakuntalai nen edustajistoryhmä), teologian opiskelijaMinnaMäkitalo(HYAL), sosiologian opiskelija Pilvi Num melin (HYYn Vihreät), viestinnän opiskelija Mimmi Piikkilä (Sitou tumaton vasemmisto), mikrobio logian opiskelija Hanna Piitulai nen (HYAL), historian opiskelija Pasi Pykälistö (Osakuntalainen edustajistoryhmä) ja poliittisen historianopiskelijaVihtoriSuomi nen (Sitoutumaton vasemmisto). www.helsinki.Fi/375