>Malinen kasvaa isoksi s. 26
9
14.5.2010 97. vuosikerta rta
80-VUOTISHAASTATTELUSSA
Christer Kihlman
NELJÄ HEISTÄ
TARINANSA
Asfaltti polttaa
BIISIT KERTOVAT, MITEN KESÄ VIETETÄÄN ETETÄÄN
KERTOO
Zombi pissaa
UUSI KAUHU NÄYTTÄÄ SEN, MITÄ ET HALUA NÄHDÄ
2 9/2010
Ylioppilaslehti 9/2010
PÄÄKIRJOITUS
MEDIAKOORDINAATIT
PERHOSIA VATSASSA, kihelmöintiä iholla. Ajatukuk k-
set pyörivät yhteisessä tulevaisuudessa, ja on vaivai ikea olla ajattelematta mitään muuta. Jännittää. En Ennsitapaamisiin pukeutuu huolellisesti ja ennen kuin in n asuu ulos, vilkaisee peilistä vielä kerran. Työsuhteen alkua sävyttää usein kiinnostumisen en n ja hullaantumisen vaihe. Työntekijästä tuntuu vahah hvasti siltä, että jotain uutta ja ainutlaatuista on t n tapahtumassa. Työpaikka tuntuu miellyttävältä, sen se en huonoja puolia ei vielä osaa nähdä. Sitten pienet asiat alkavat ärsyttää. Alkaa paljastua ast tua epämiellyttäviä piirteitä: työnjako hiertää, työvälineet in neet ovat puutteelliset ja pomo pottuilee. Työntekijä alkaa alkaa puhua häiritsevistä asioista yhä suoremmin, totuutotuudenmukaisemmin ja kaunistelematta. Sitten pitäisi rakastua syvemmin, kohdata ja hyväkyv väksyä sekä itsensä että toisen. Olisi opittava rakastaast tamaan itseään, jotta voisi rakastaa toista. Silloin rysähtää. Suhde jää yksipuoliseksi, kosko oska työpaikka harvemmin rakastaa sinua. Se tarvitrv vitsee sinua.
VÄITETÄÄN, ETTÄ vanhemmiten viisastuu. En ole le vielä huomannut sitä. Useimmiten sitä toistaa saamoja virheitä, kulkee laput silmillä. Tämä pätee myös työelämään. Opiskeluaikana suhtautuminen työhön on vielä jokseenkin tervettä. Työtä tehdään, jotta voidaan rahoittaa opinnot ja saada rahaa vapaa-ajanviettoon. Sitten ihminen alkaa suorittaa uraa. Työstä tulee henkilökohtainen asia, parisuhde, jolta odotetaan paljon, vaikka suhde jää aina vajaaksi, ilman vastarakkautta. Ihmiset paiskivat ylitöitä, stressaavat ja vakuuttelevat itselleen, että mielekästä tämä on. Nyt lähipiirissäni olevat kolmikymppiset ovat törmänneet siihen, että samaan aikaan, kun he ovat hoidelleet työsuhdettaan, oikea parisuhde on voinut pahoin ja muu elämä luisunut menojaan. Jos todella rakastaisi itseään, ei antaisi työn määritellä muuta elämää. TÄMÄ LEHTI on tämän Ylioppilaslehden toimituksen vii-
TÄRKEÄÄ
Suhteen loppu
K R E I K K A - V I I KOT
Tulivuoren lisäksi toimittajat saivat toisenkin uhkakuvien lähteen.
VA N H AS E N J A JA K A N E RVA N NA I SSOT K U T A
Suomenennätys Suomenennätyso s kamppailu: kuinka monta kertaa poliitikko voi sekoilla itsensä iltapäivälehden kanteen?
K I I TO S 20 0 8 2010
Ylioppilaslehden toimitus vaihtuu.
A A LTO O N T R AC K S
Sata aaltoyliopistolaista matkustaa omalla junalla Sh gh Shangh Shanghaihin. Luvassa h hauskan k hauskanpitoa, opiskelua ja kahmalokaupalla ilmaista julkisuutta. Kelpais meillekin!
URPILAISEN UUSI TYYLI
Kiitos Iltalehden, tiedämme nyt, että oppositiojohtajan silmämeikki oli aa 4. toukokuuta aiempaa ostettu. voimakkaammin varjostettu.
SYMPAATTISTA
KEKSI KUVALLE KUVATEKSTI
A N T T I J Ä RV I PÄ ÄT O I M I T TA JA
JUKKA TILUS
meinen. Ylioppilaslehden kaltainen lehti tarvitsee tarmoa ja idealismia, ja me olemme tältä erää kuluttaneet varantomme loppuun. Suhde on ollut poikkeuksellisen hyvä. Olemme toki paiskineet ylitöitä ja suorittaneet, mutta työpaikka on joustanut. Rakkautta olemme saaneet ainakin toisiltamme joskus myös lukijoilta. Pätkätyö on aina parempi kuin huono vakituinen työpaikka, mutta haasteena on erottaa, milloin tekee töitä ja milloin ei. Nyt käännekohdassa on mahdollisuus miettiä asioita uusiksi. Töissä ja elämässä jaksamisen kannalta tärkein elin on aivot. Pitäkää huolta niistä ja itsestänne.
TOIMITTAJA KOKI
Turha joukko
SEURASIMME TÄNÄ keväänä neljää nuorta työtöntä. Kun aloimme työstää heidän tarinoitaan jutuksi, ilmestyi väitöskirja, jonka idea on sama, mutta toteutus kunnianhimoisempi. Matilda Wrede-Jäntti seurasi 10 vuoden ajan 36:ta helsinkiläisnuorta, jotka olivat työttöminä ainakin vuosina 1995 ja 1996. Havaintomme olivat samankaltaisia. Nykyinen työttömien aktivointipolitiikka tähtää syrjäytymisen ehkäisyyn, mutta ennen kursseille passittamista voisi kysyä työttömältä hänen tulevaisuuden haaveitaan, ja onko hänellä omasta mielestään mielekästä sisältöä elämässään. Suomessa on yhä työkeskeinen kulttuuri. Ne, jotka eivät juuri nyt halua palkkatyötä, täyttävät päivänsä vapaaehtoistyöllä tai lukemalla pääsykokeisiin, jotta pääsisivät kiinnostavampiin töihin. Osa haluaisi töitä, mutta heillä on tarpeeksi työtä itsensä kasassa pitämisessä. Työnvieroksujia on vähän. Jos nuoret kokevat, ettei järjestelmä kuuntele heitä, se edistää Wrede-Jäntin sanoin "urbaania oveluutta". Jotta välttyisi kurssilta tai karenssilta, pitää hakea opiskelupaikkoihin, joihin ei varmasti pääse, tai tehdä sopivan huono vaikutelma harjoittelupaikan työhaastattelussa. Jos meillä ei tulevaisuudessakaan ole töitä viidennekselle nuorista aikuisista, pitääkö heidän tuntea olevansa pelkkä menoerä, vai voitaisiinko heihin alkaa suhtautua resurssina?
Keksi kuvalle kuvateksti -palsta ehti ilmestyä Ylioppilaslehdessä syyskuusta 2008. Palstan idea pöllittiin yhdysvaltalaisesta New Yorker -aikakauslehdestä. Suomalaiset lukijat lämpenivät idealle vähitellen, ja kuvatekstiehdotuksia tuli erityisen paljon miehiltä. Matkalle mahtuu paljon hauskoja hetkiä. Kiitos osallistuneille!
NINNI LEHTNIEMI
NUMERON 8 / 2010 VOITTAJA + HYVÄT HÄVIÄJÄT
> Hot air kuumailmapallolentokoneella olisit jo perillä. FINSKI > Lentoyhtiöpomo hykerteli tyytyväisyyttään esitellessään
kokonaisratkaisunsa sekä polttoaineineen hinnan nousuun että tuhkaongelmaan. AKI AHLROTH
> Lentoyhtiöiden vappupallokampanja herätti ansaittua huomiota.
SEPPO VIRTANEN
> Hätälaskeutumisen uudet muodot. PEPE > Kuuma ilma antaa siivet. PUNAINEN HÄRKÄ
Perustettu 1913. Suomen aikakauslehtien liiton jäsen. issn 035-924. to i m i t u s Päätoimittaja Veera Luoma-aho (äitiysvapaalla 31.5. asti) Vt. päätoimittaja Antti Järvi 09 1311 4228, 050 3393033, paatoimittaja@ylioppilaslehti.fi Toimitussihteeri Ninni Lehtniemi 09 1311 4229, toimitussihteeri@ylioppilaslehti.fi Toimittajat Matti Markkola 09 1311 4231, matti.markkola@ylioppilaslehti.fi Anna-Sofia Berner 09 1311 4230, anna-sofia.berner@ylioppilaslehti.fi Ulkoasu Tuomas Karppinen 09 1311 4234, graafikko@ylioppilaslehti.fi Valokuvaaja Teemu Granström, teemu.granstrom@ylioppilaslehti.fi osoi t t e e n m u u tok s e t ja t i l au k s e t www.ylioppilaslehti. fi/tilaajapalvelu Toimistosihteeri Outi Anttila 09 1311 4235, outi.anttila@hyy.fi Käynti- ja postiosoite Mannerheimintie 5 b, 6. krs, 00100 Helsinki Fax 09 659 424 i l moi t u s m a r k k i noi n t i Markkinointitoimisto Pirunnyrkki Myyntipäällikkö Lauri Ristikankare, 020 7969 582; Kari Kettunen 020 7969 583 Keskus 020 7969 580, fax 02 2331 211, yolehdet@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi Ilmoitushinnat teksti 2,05 e/pmm ja takasivu 2,40 e/pmm, abinumerossa teksti 2,95 e/pmm ja takasivu 3,50 e/pmm. Määräpaikkakorotus 10 %. Huom. Hintoihin lisätään arvonlisävero 22 % Ilmestymisaikataulu ja mediakortti www.ylioppilaslehti.fi/mediakortti.pdf Ilmoitusten jättö torstaisin klo 16.00 mennessä, järjestöilmoitukset keskiviikkoisin k u s ta n ta ja Ylioppilaslehden Kustannus Oy Toimitusjohtaja Heikki Härö Hallinto ja talous Marjo Berglund pa i no Sanomapaino Oy, Forssa Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetyistä kirjoituksista, valokuvista tai muusta aineistosta eikä säilytä tai palauta niitä. Ylioppilaslehti 10/2010 ilmestyy 3.9. Ilmoitusten jättöpäivä on 26.8., järjestöt 25.8. Järjestöilmoitukset osoitteeseen www.ylioppilaslehti.fi/jarjesto
> Lue nuorisotyöttömistä sivuilta 1017.
Ylioppilaslehti 9/2010
9/2010 3
TEEMU GRANSTRÖM
#9
"Asiat eivät mahdu sanojen sisään. Kieleen ei mahdu kaikki se, mitä elämään mahtuu."
Christer Kihlman, s. 23
JETSULLEEN
"
Ikävin asia olisi se, että äidinkieli kehittyisi niin sanotusti kyökkisuomeksi ja sen käyttöala vähitellen supistuisi. Tieteeseen, työhön tai alan asiantuntijuuteen liittyvät asiat käsiteltäisiin vieraalla kielellä."
Suomen kielen professori Minna-Riitta Luukka, Tiedonjyvä 3/2010
"
Kasvuyritysten ja kansainvälistymisen kannalta olisi itse asiassa hyvin perusteltua tehdä niin, että yliopistoopiskelu olisikin suomalaisille maksullista ja ulkomaalaisille maksutonta. Tarvitaan uusia ajatuksia."
Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Vesa Puttonen, Kauppalehti.fi 7.5.2010
5 7 8
Puolen miljoonan nipistys
Ylioppilaskunnan säästösuunnitelma suututtaa monet.
"
Näpit irti kesälomasta
Opiskelijat pitävät kuukausien opiskelutauosta.
HTTP 404 file not found
Matti Nikki ei jaksaisi enää taistella nettisensuuria vastaan.
Jos koetaan, että peruskoulu kahlitsee poikkeusyksilöiden älyä tai palkitsee kympeillä lammasmaisuudesta, kannattaisi kympin oppilaiden mätkimisen sijaan koettaa muuttaa peruskoulua. Vaarana tietysti on, että tytöt loistaisivat myös uudistetussa koulussa."
Päätoimittaja Anna-Elina Matilainen, Turun ylioppilaslehti 8/10
18 Nuori
renessanssitaitaja
Ville Matvejeff on säveltäjäpianisti-kapellimestari ja kauppatieteiden ylioppilas.
"
25 Pauliine Koskelo 27 Hissihiljaisuus
Korkeimman oikeuden presidentti halusi parempaa opetusta. Vain vesihiisi sihisee hississä.
Harmittavan usein ajatellaan, että koulutusta ei osata arvostaa, koska siitä ei makseta mitään. Emme me suomalaiset opiskelijat, jotka siis vain lorvimme, eivätkä ne valtaisat määrät kansainvälisiä opiskelijoita, jotka eivät osaa tänne tulla, koska opiskelu on ilmaista."
SYL:n hallituksen jäsen Anni Vesa, Lapin ylioppilaslehti 3/2010
Kannen kuva Teemu Granström
AJANKOHTAISET ASKARTELUT
Vihreä kokoomuslainen
TARVIKKEET:
kookospähkinä, rautasaha, multaa, liimaa, vehnänsiemeniä, veitsi, tusseja, hammastikku, pahvia
NINNI LEHTNIEMI JA J U K K A T I L U S
1. Sahaa kookospähkinä kahteen osaan rautasahalla niin, että toinen osa on pienempi kuin toinen.
3. Kylvä vehnänsiemenet ja anna 2. Koverra ontoksi. Piirrä isoon puoliskoon lempikokoomuslaisesi. Täytä kasvaa pitkäksi. Letitä tai solmi valmiit mullalla. Liimaa pieni puolisko jalustaksi. "hiukset" poliitikon poninhännäksi.
4. Tee hammastikusta ja pahvista pieni ydinvoimamerkillä varustettu lippu ja kiinnitä se poliitikon käteen.
Ylioppilaslehti 9/2010
UUTISET 5
Leikkuri heilumaan!
Ylioppilaskunta hakee puolen miljoonan euron säästöjä. Edessä saattaa olla uusi tilasota.
TUOMAS KARPPINEN
SÄÄSTÖEHDOTUKSET
B
-rapun tilojen ulosvuokraus, Ylioppilaslehti kuukausilehdeksi, järjestölehtiavustuksen lakkautus, kahden sihteerin ja kahden hallituksen jäsenen vähentäminen. Tällaisia ehdotuksia sisältää raportti HYYn organisaatiouudistustarpeesta ja keinoista säästää 500 000 euroa vuosittaisista menoista. Ylioppilaskunnassa raportti on otettu vastaan ristiriitaisin tuntein. "Kun puhutaan henkilöstön vähennyksestä, se aiheuttaa tietenkin epävarmuutta", sanoo HYYn hallintopäällikkö Merja Viitasalo. Karsintaa ehdotetaan tehtäväksi poistamalla toimenkuvien päällekkäisyyksiä sekä töitä, joita myös SYL hoitaa. "En usko sen riittävän, vaan käytännössä joudutaan karsimaan joitain tehtäviä. Kyse on kuitenkin erittäin työllistetyistä ihmisistä", Viitasalo sanoo.
ERITYISESTI tilakysymykset tulevat hiertämään jatkokeskusteluissa, ennustaa HYYn hallituksen puheenjohtaja Katri KorolainenVirkajärvi. "Tiloista puhuminen herättää aina voimakkaita tunteita. HYYssä on koettu tärkeäksi tarjota tiloja jäsenjärjestöille. Pitää miettiä, paljonko siitä voi tinkiä." Uuden ylioppilastalon b-rapusta luopumista on ehdotettu viime vuosina useita kertoja, mutta se on aina kaatunut vastustukseen. Ainakin HYYn vihreät aikoo jälleen vastustaa ajatusta. "Miksi pitäisi luopua juuri brapusta, joka on täysin uniikki ja HYYn toiminnan ydin? Esimerkiksi Vanhan ylioppilastalon mer-
kitys opiskelijoille on b-rappuun verrattuna lähes nolla. Leppäsuolle siirtyminen on kuin siirryttäisiin Vantaalle", sanoo HyVin puheenjohtaja Tuomas Tuure.
RAPORTIN LAATI entinen HYY-
toimija, tutkija Tommi Laitio. Puolen miljoonan säästötavoitteen on määritellyt HYY yhtymän toimitusjohtaja Heikki Härö. Säästöjä ehdotetaan toteutettaviksi vuoden 2012 loppuun mennessä. Sekä Korolainen-Virkajärvi että Viitasalo pitävät raporttia raikkaana, jopa radikaalina. Laitio hahmottelee iloisempaa, avoimempaa ja jäsenistön osaamista paremmin hyödyntävää HYYtä. Hän ehdottaa muun muassa keskustoimiston muuttoa Leppäsuolle Domus Gaudiumiin, jossa se toimisi koko jäsenistön toiminnan ja ideoinnin tilana. Korolainen-Virkajärvi pitää ajatusta hyvänä. "Nykyinen keskustoimisto näyttäytyy jäsenille suljettuna linnakkeena, jota rajaavat ovet ja pääsy kielletty -kyltillä varustetut köydet." Korolainen-Virkajärven mukaan raportin ehdottamat uudistukset eivät jää paperille, mutta niiden kanssa ei myöskään hötkyillä. "Kun puhutaan isoista uudistuksista, muutosvastarinta on luonnollinen reaktio. Asiasta keskusteleminen kaikkien osapuolten kanssa vaatii aikaa." HYYn pääsihteeri Katariina Styrman korostaa, että kyseessä on vasta ehdotuslista. "Tämä ei ole toimenpideohjelma. On poliittinen valinta, mitkä ehdotuksista toteutetaan."
NINNI LEHTNIEMI
Uuden ylioppilastalon B-rapun ulosvuokraus.
150 000
20 000 100 000
Kahden henkilötyövuoden vähentäminen sihteeristöstä. Ylioppilasteatterin, Ylioppilaskunnan Laulajien, Ylioppilaskunnan Soittajien, Akademiska Sångföreningenin ja Akademiska Damkören Lyranin tukien vähentäminen.
Laition manifesti
Y
25 000
Järjestölehtituen lakkauttaminen.
30 000
Hallituksen pienentäminen kahdella henkilöllä.
30 000 25 000
Talousjohtajalle enemmän vastuuta. Vähennetään ostopalveluita HYY Yhtymältä. Siirtyminen sähköisiin asiakirjoihin. Valiokuntien menojen leikkaus kolmanneksella.
100 000
Ylioppilaslehti kuukausittain ilmestyväksi aikakauslehdeksi, jolla on vahva verkkouutisointi.
25 000
Lapsipalvelun yhtiöittäminen tai yhdistäminen muihin palveluihin.
YHTEENSÄ 505 000
Ehdotukset säästötavoitteiksi vuositasolla vuoden 2012 loppuun mennessä
lioppilaskunnassa puhaltaa muutoksen tuuli. Tommi Laitio on kirjoittanut raportin organisaation uudistamistarpeista. Suurena ongelmana HYYssä on kuilu kokopäivätoimijoiden ja vapaaehtoisten välillä. Laitio painottaa osuvasti, että HYYn on oltava amatöörien organisaatio sanan alkuperäisessä merkityksessä (amatööri = tekee kyseistä asiaa rakkaudesta siihen). Osallistaminen on toki tavoiteltavaa, mutta todellisuus asettaa sille karuja rajoitteita. Vapaaehtoiset ovat ylioppilaskunnassa puuhailijoita. Heillä ei ole institutionaalista mandaattia eivätkä he kanna juridista vastuuta päätöksistään. Monet HYYn alaisuudessa toimivat järjestöt pärjäisivät myös itsenäisinä. Päteville ihmisille löytyy foorumeita, joilla olla mukana täysin oikeuksin. Miksi he haluaisivat HYYn talutushihnaan? Laitio myös haluaisi, että
HYY-aktiivit ja -luottamushenkilöt osallistuisivat aktiivisemmin järjestöjen toimintaan. Tuleeko HYY yhteisöllisemmäksi, jos broilerit hengaavat ympäri järjestötiloja? Olisiko järjestöille oleellisempaa saada itsenäisyyttä ja rahallista tukea? Jos olisin itse vielä aktiivinen järjestötoiminnassa, heittäisin varmasti HYYn hallituksen varapuheenjohtajan Jussi Nuortimon niskaperseotteella ulos, jos hän tulisi pätemään järjestöni tiloihin. Laition raportti nostaa ansiokkaasti esille HYYn rakenteellisia ongelmia. Hänellä on myös loistavia ratkaisuja, kuten keskustoimiston siirtäminen Dommalle käytännöllisempiin tiloihin. Toivon laitiolaiselle vallankumoukselle myötätuulta, ettei sille käy kuin launoslaiselle vallankumoukselle, joka romahti kuin Kreikan talous.
R E I M A L AU N O N E N
Kirjoittaja on Ylioppilaslehden edustajistovaalikommentaattori, entinen HYYn edaattori ja ainejärjestöläinen.
Ylioppilaslehti 9/2010
DEBATTI 7
NOKKAPOKKA
T E K S T I A N NA - SOF I A BE R N E R K U VAT T U O M A S K A R P P I N E N
kesäloma liian pitkä?
Rahat ja voimat loppuisivat
OPISKELIJAT TARVITSEVAT pitkän kesä-
Onko opiskelijoiden
loman opinnoista, jotta he tulevat taloudellisesti toimeen. Työssäkäynti on käytännössä välttämätöntä, ja on parempi, että töitä tehdään kesällä eikä lukukausien aikana. Opiskelu on myös hyvin tiivistahtista, ja siitä on hyvä pitää välillä taukoa. Itse työskentelen kesät perheeni kotitilalla Kemiössä, mikä on täydellistä vastapainoa teoreettiselle opiskelulle. Parhaimmassa tapauksessa kesätyöt ovat rikkaus muutenkin kuin taloudellisessa mielessä. Ne tukevat opintoja, antavat arvokasta oman alan työkokemusta ja helpottavat työelämään siirtymistä. Jos töitä ei saa tai halua, on kesällä nytkin mahdollista suorittaa tenttejä ja muita kesäopintoja. On hyvä, että kesäopinnot perustuvat vapaaehtoisuuteen. Niitä varten ei tarvitse perustaa uutta lukukautta. Kesäloman poistaminen vaikuttaa helpolta tavalta nopeuttaa opintoja, mutta en usko, että siten päästäisiin toivottuihin tuloksiin. Jos lukuvuodesta tehdään vielä raskaampi, opiskelijoiden jaksaminen kärsii. Opiskelijapolitiikan unelma on tietenkin se, että opiskelija tulisi toimeen ilman, että opintojen ohella pitää käydä töissä. Unelman toteutuminen ei kuitenkaan ole näköpiirissä, ja siksi kesälukukausi romuttaisi monen opiskelijan toimeentulon.
Eläköön yliopisto kesälläkin
YLIOPISTON PITÄÄ elää ja hengittää osana yhteiskuntaa jatkuvasti. On pelottava ajatus, että yliopisto menee kuukausiksi kiinni. Yliopisto tutkii, opettaa ja keskustelee. Ei ole mitään syytä ajaa mitään näistä alas kesäksi. Monilla aloilla limittäinen työura, jossa työnteko aloitetaan jo opintojen aikana, toimii mainiosti, ja usein kesä on näillä aloilla parasta aikaa kerätä työkokemusta. Kaikille oman alan harjoittelupaikkoja ei kuitenkaan kesällä ole, tai lama voi torpata työmahdollisuudet. Siksi opiskelijan on halutessaan voitava opiskella kesällä ihan oikeasti. Yksi vaihtoehto olisi selkeästi määritelty kolmas lukukausi, jonka voisi käyttää opiskeluun, työntekoon tai molempiin. Kesäopetuksen ei pitäisi olla pelkkiä tenttejä. Kesän työt ja opinnot voisi sovittaa näppärästi yhteen lyhyillä intensiivikursseilla ja peilaamalla harjoittelupestissä opittua yliopiston opetuksiin. Kun määriteltäisiin selkeä kesälukukausi, voitaisiin samalla karsia loppukevään ja alkusyksyn rönsyt. Kun normaali lukuvuosi alkaisi päivänä X ja loppuisi päivänä Y, opiskelijat, opettajat ja yrityksetkin tietäisivät, mitä ja milloin kesällä voi tehdä tai teettää. Ja totta kai kesällä saa myös reissata tai vetää lonkkaa, jos siihen on varaa.
Marjaana Hoikkala,
25, on kemian opiskelija ja Keskustan opiskelijaliiton puheenjohtaja
Atte Harjanne, 25, on
tietoliikennetekniikan opiskelija ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan koulutuspoliittinen vastaava
Jatka keskustelua: www.ylioppilaslehti.fi
YLIOPPILASLEHTI KYSYY
Onko yliopistojen kesäloma mielestäsi liian pitkä?
Kyllä 21,2 % Ei 78,8 %
VALTAOSA YLIOPPILASLEHDEN kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että yliopistojen nykyisen pituinen, kolmen kuukauden kesäloma ei ole liian pitkä. Kysymys "Ovatko mahdollisuudet opiskella kesällä mielestäsi riittävät?" jakoi vastaajat melko tasan kahtia: 50,3 prosentin mielestä mahdollisuudet ovat riittävät ja 49,7 prosentin mielestä eivät. Tulevana kesänä kyselyyn vastanneista 39,6 prosenttia aikoo opiskella, 37,5 prosenttia ei aio opiskella ja 22,9 prosenttia ei ollut kesäopiskeluistaan vielä varma. Ylioppilaslehden verkkokyselyyn vastasi toukohuhtikuun vaihteessa 939 opiskelijaa. Vastaajista 285 oli matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta. Toiseksi innokkaimmin vastasivat humanistisen ja valtiotieteellisen tiedekunnan opiskelijat.
MIRVA KAUPPINEN, 23, maaperä- ja ympäristötiede
"Ei ole. Kun on kesällä kolme kuukautta töissä, ei tarvitse työskennellä talvella niin paljon."
MATS ITTONEN, 21, biologia
"Ei ole eikä liian lyhytkään. Minä käyn kesällä kenttäkursseilla ja lomailen. Nostan opintotukea ja vanhemmat jeesaavat."
TUOMAS JOKELA, 30, geologia ja paleontologia
"Kesän lomasta voisi osan siirtää muuhun ajankohtaan. Teen ensi kesänä gradua ja työllistän itse itseni."
8 ZEITGEIST
Ylioppilaslehti 9/2010
JANNE KUISMA
MAAN
A L L A
M
atti Nikki on 29-vuotias nettiaktiivi, jonka sivut tulevat hakutuloksissa ensimmäisenä, kun hakee hakusanalla lapsiporno. Nikki tuli tunnetuksi, kun hän viisi vuotta sitten paljasti levy-yhtiö Sony-BMG:n kopiointisuojausjärjestelmän, joka asensi salaa käyttäjän koneelle tietoturvan vaarantaneita ohjelmia. Nimellä Muzzy netissä liikkuvasta 24-vuotiaasta tehtiin lukuisissa artikkeleissa nettisankari, nörtti, joka hakkeroi multikansallisen levyfirman suohon. Tavalliset ihmiset alkoivat kysellä häneltä kadulla tietokoneneuvoja. Nettiaktiivi ei enää mieluusti esiinny julkisuudessa omilla kasvoillaan. Televisiohaastatteluihin hän ei suostu. Tämä artikkeli perustuu sähköpostilla tehtyyn haastatteluun. "Live-haastattelut ovat jotenkin hirveän stressaavia. Netissä etäällä ollessa on jotenkin vähemmän haavoittuvainen", Nikki kirjoittaa.
NIKIN VETÄYTYMISELLE on myös toinen syy. Hän pelkää, että ihmiset tunnistavat hänet kadulla ja luulevat lapsipornosivun ylläpitäjäksi. Nikki on kuullut tapauksesta, jossa naapuriaan pedofiiliksi luullut yritti kännipäissään tappaa tämän. Nikki ei halua, että hänelle käy samoin. Siksi hän on muuttanut pois Helsingistä paikkaan, jota
Matti Nikki yrittää kaataa lapsipornon estämisen taakse piiloutuvan sensuurikoneiston. Hän taitaa tehdä sen mielenterveytensä kustannuksella.
hän ei halua julkisesti mainittavan. Miehen ahdinko johtuu siitä, että viime vuodet Nikki on näkyvillä tavoilla yrittänyt saada viranomaiset tajuamaan, kuinka huono idea netin estolistat ovat. Viestin perille saamiseksi Nikki on käyttänyt välineenään netin iljettävintä ilmentymää lapsipornoa. Nikki ei valinnut aihetta, vaan aihe valitsi Nikin. Juuri lapsipornon kitkemiseksi viranomaiset ovat ajaneet hankkeita, jotka Nikin mukaan kaventavat sananvapautta ja johtavat sensuuriin. "Kun puolustaa sananvapautta, pitää puolustaa niitä asioita, joita enemmistö ei halua nähdä, koska ne muut asiat, joilla on jo enemmistön tuki, eivät tarvitse mitään erityistä suojelua tai puolustamista." "Tämä ei tarkoita sitä, että kokisin lasten raiskauskuvien levityksen kuuluvan sananvapauden piiriin, vaan koen, että tästä syytetyt ansaitsevat oikeudenkäynnin siinä missä muutkin.
Nyt oikeudenkäyntejä ei käydä vaan poliisi toimii yksipuolisena ja mielivaltaisena tuomarina."
NIKKI USKOO, että lapsipornon
"KAIKKI ON EPÄVARMAA. SUURIMMAT SUUNNITELMANI OVAT LUOKKAA RULLAKEBAB FETAJUUSTOLLA."
varjolla ollaan perustelemassa koko EU:n laajuista nettisensuuria. Vuodesta 2006 lähtien lapsipornon levittämistä tutkinut Nikki ei ymmärrä YK:n, Unicefin ja muiden väitteitä siitä, että lapsiporno olisi miljardiluokan bisnes. Hän epäilee nähneensä suurimman osan paristasadasta englanninkielisen maailman kaupallisesta lapsipornosivustosta. Nikin mukaan markkinat ovat muutaman miljoonan euron kokoiset, ja hänellä on siitä kovaa
dataa, jota hän ei uskalla julkaista. Hän pelkää rikollisjärjestöjä, jotka eivät pidä siitä, että heidän bisnestään on tongittu. Nikki ihmettelee poliisin käytöstä. Hän on kertonut poliisille suurimman avoimen lapsipornosivuston nimen, mutta sivusto ei Nikin mukaan silti ole päätynyt poliisin estolistalle. Hän on osoittanut operaattoreille usenetryhmiä, joissa lapsipornoa liikkuu, mutta operaattorit eivät ole poistaneet ryhmiä. "He olivat ilmeisesti sitä mieltä, että jos jotain karsisi, operaattori olisi sen jälkeen vastuussa kaikesta siitä, minkä jättäisi karsimatta", Nikki kirjoittaa.
Sen sijaan hänen oma lapsiporno.info-sivustonsa on ollut poliisin estolistalla jo yli kaksi vuotta. Siitä huolimatta, että sivusto ei sisällä yhtään kuvaa. Hän joutui estolistalle julkaistuaan nettisivuillaan listan poliisin estämistä sivuista, joiden väitettiin sisältävän lapsipornoa. Hän julkaisi listan kyseenalaistaakseen poliisin toiminnan, jota hän pitää lainvastaisena. "Juuri tästä internetin suodatuksessa on kyse. Viranomaisten halusta leimata ihmisiä lapsipornon levittäjiksi ilman tuomioistuimen valvontaa ja ilman valitusmahdollisuutta, ilman että syytetyllä on mahdollisuutta
Taas heteroystävällinen homolehti
Uusi ilmaisjakelulehti NHL ärsyttää osaa kohderyhmästään jo ennen ilmestymistään.
M
e nyt tehtiin tällainen normihomolehti", päätoimittaja Maria Seppälä sanoo stereotypioita matkivalla nasaaliäänellä ja nauraa päälle. Seppälän päätoimittaman Normihomolehden, tuttavallisesti NHL:n, kaikkien aikojen ensimmäinen numero ilmestyy suurimpien kaupunkien ilmaisjakelutelineisiin toukokuun viimeisellä viikolla. Vuosi sitten lakkautetun Voltin jälkeen Suomen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat olleet ilman omaa lehteä ensimmäistä
kertaa sitten vuoden 1975. Toisin kuin tilausten puutteeseen kaatunut Voltti ja sitä edeltäneet järjestöaviisit Z-lehti ja Seta-lehti, uusi NHL on mainosrahoitteinen ilmaisjakelulehti. Sitä painetaan 20 000 kappaletta. "On selvää, että lehden pitää kiinnostaa yli suuntautumisrajojen. Teemme heteroystävällistä homolehteä", Seppälä painottaa. NHL ei silti peittele suuntautumistaan. Se kirjoittaa asioista, joista ei muualta saa lukea.
ENSIMMÄISEN NUMERON teema
on juhla. Siinä ei silti keskitytä vain bilettäviin trendihomoihin,
vaan stereotypiaa tongitaan syvemmältä. Teemaa valottaa muun muassa nuoren drag queenin Lola Vanillan elämäntarina. Vanilla, eli Jari Koljonen, on kasvanut esikoislestadiolaisessa perheessä, eikä uskonnollisesta taustasta irrottautuminen ollut helppoa. "Kun hän nousee näyttämölle, juhla ei todellakaan ole vain juhla, vaan suuri vapautuminen", Seppälä sanoo. Toisin kuin aiemmat Setataustaiset lehdet, NHL ei pyri olemaan queer-kansan tukilehti. Siellä ei kerrota, miten tulla kaapista tai miten perhe tai työnantaja suhtautuu homouteen.
Avoimuus ja hyväksyntä otetaan itsestäänselvyyksinä, ja laadukas journalismi on vertaistukea tärkeämpää. Kolme viikkoa ennen ensimmäisen numeron ilmestymistä juuri mitään ei ole vielä valmiina. Silti Seppälä on kuullut homoilta valitusta lehden linjasta. Edes vähemmistön sisällä ei voi miellyttää kaikkia eikä se ole tarkoituskaan. "Teemme lehteä, jonka kuka tahansa voi ottaa ja jonka sisällöstä kuka tahansa voi ärsyyntyä. Emme hyysää homoja emmekä heteroita. Kaikkia pyritään kohtelemaan samalla asenteella."
ZEITGEIST 9
sanoa mitään vastaan tai esittää kantaansa."
NIKKI SANOO, ettei hyväksy lasten hyväksikäyttöä. Hän ymmärtää, että poliitikot ja viranomaiset haluavat tehdä jotain sille, mutta he eivät kuitenkaan tiedä mitään siitä, miten lapsipornon levitys internetissä tapahtuu tai miten netti toimii. Nikki väittää, että viranomaiset osaavat kyllä tehdä tunteella periaatetason arvopäätöksiä, mutta he eivät ymmärrä, millaisia vaikutuksia niillä on käytännössä. Nikki ajattelee, että internet on ihmiskunnan peili, joka heijastaa tosielämää. Siihen puuttuminen ei muuta todellisuutta. Jos hyväksikäytölle halutaan jotain tehdä, pitäisi puuttua ihmisiin, jotka ovat siihen osallisia. TÄLLÄ HETKELLÄ Matti Nikki on
KIRJAA MYYVÄT SUOMALAINEN KIRJAKAUPPA, AKATEEMINEN KIRJAKAUPPA, KOLMEN SEPÄN KIRJAKAUPPA, KULKU-KATIN POIKA SEKÄ NETISSÄ YLIOPPILASLEHTI.FI
väsynyt ja masentunut. Ennen hänellä oli parikymmentä projektia meneillään, mutta nykyään hän ei jaksa enää mitään. Hän kokee, ettei ole saanut mitään rakentavaa aikaan pitkään aikaan. Poliisin toiminta on Nikin mielestä ollut niin hämmentävää, että hänestä olisi melkein helpompi uskoa, että hän itse kärsii jonkin sortin psykoottisesta vainoharhasta. KRP ei ole ryhtynyt vastaaviin toimiin ketään muuta kohtaan, vaikka Nikin sivustosta on tehty kymmeniä kopioita ja vastaavia listoja ovat julkaisseet muutkin. Hän sanoo olleensa lyhytnäköinen. Hän ei vuosia sitten tajunnut, millaiseen sotkuun oli itseään pistämässä. Hän epäilee, ettei olisi ryhtynyt hommaan, jos olisi tiennyt, miten pitkä ja raskas taistelu tästä hänelle tulisi. Nikki kuvitteli, että ongelma olisi vain tiedonpuute ja että hänenlaisensa asiantuntijan mielipiteellä voisi olla painoarvoa. Nikki elää päivä kerrallaan. Tuloja ei ole, sillä hän ei ole löytänyt töitä. Nikin työtä arvostavat ihmiset ovat tarjonneet hänelle rahaa, mutta hän on kieltäytynyt tuesta, ettei hänen toimintaansa luultaisi taloudelliseksi. "Ei minulla ole juuri mitään tulevaisuudensuunnitelmia, kaikki on niin epävarmaa muutenkin. Suurimmat suunnitelmani ovat luokkaa rullakebab fetajuustolla ja ehkä uusi tietokone, jos sellaiseen saa jostain rahat kasaan."
M AT T I M A R K K O L A
Sampo Pankki Oyj, www.sampopankki.fi
Miten opit johtamaan pankkia?
Istumalla seminaarissa nimeltä "Näin johdat pankkia". Toimimalla pankinjohtajan PowerPoint-apulaisena. Sitoutumalla haasteellisiin tehtäviin ja kunnianhimoisiin oppimistavoitteisiin.
Jos haluat, että urasi kulkee kohti pankin johtoryhmän jäsenen tuolia, hae Sampo Pankin Johtoryhmä 2010 -koulutusohjelmaan. Saat todellisen mahdollisuuden kasvaa johtajaksi.
Johtoryhmä 2010 on koulutusohjelma ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaLEHDEN LYHENNE on tietenkin tarkoin harkittu. Onko tarkoitus, että pahaa-aavistamattomat lätkäjätkät nappaavat sen telineistä mukaansa? "Olisihan se mahtavaa, jos joku lätkäjätkä löytäisi itsensä sieltä." Homolehti ja jääkiekkoliiga eivät Seppälän mielestä välttämättä ole niin kaukana toisistaan kuin äkkiseltään tuntuu. "Ihminen, joka pääsee jääkiekon huipulle ja pelaamaan NHL:ään, on uhrannut elämästään aika paljon. Ehkä meillä on siinä suhteessa joku yhteinen leikkauspinta."
A N NA - SOF I A BE R N E R
jakso, jonka aikana työskentelet aidoissa liiketoimintatehtävissä ja saat huippuvalmennuksen ohella jatkuvasti opastusta ja tukea mentoreiltasi. Ohjelman myötä sinut nimitetään Sampo Pankissa vaativaan esimies- tai asiantuntijatehtävään. Kahden vuoden päästä sinulla on kokemusta ainakin viiden vuoden edestä. Tutustu aikaisempien Johtoryhmä-ohjelmien osallistujiin, valitse itseäsi eniten kiinnostava tehtävä ja jätä hakemus.
neille seuraavan sukupolven johtajille. Me tarjoamme sinulle mahdollisuuden aloittaa nousujohteinen ura yhdessä Pohjoismaiden suurimmista pankkikonserneista. Nyt haemme uusia kykyjä 12 eri tehtävään, joista jokainen opettaa kantamaan vastuuta ja löytämään ratkaisuja, joilla huippujohtajat ja -asiantuntijat erottuvat muista. Meidän mielestämme työt oppii parhaiten tekemällä. Sinua odottaakin intensiivinen kahden vuoden koulutus-
Haku on käynnissä osoitteessa www.sampopankki.fi/johtoryhma
10
Ylioppilaslehti 9/2010
Juho Kastemaalle on annettu päivän tehtäväksi maalata Woodootyöpajan seinä.
Ylioppilaslehti 9/2010
11
JUHO, PENINAH, JENNA JA ESSI OVAT NUORISOTYÖTTÖMIÄ ELI TIKITTÄVIÄ SYRJÄYTYMISAIKAPOMMEJA, JOTKA RÄJÄHTÄVÄT VERONMAKSAJIEN KÄSIIN. NIIN MEILLE SANOTAAN, MUTTA SE EI TAIDA OLLA IHAN TOTTA.
K U VAT T E E M U G R A N S T R Ö M
12
Ylioppilaslehti 9/2010
JUHO
S
K
e ei ollut mikään mukava yllätys. "Miksi et ole hakenut koulutukseen ja kirjautunut työttömäksi työnhakijaksi?" kysyi työvoimatoimiston virkailija. Juho Kastemaa, 21, oli juuri palannut kolmen ja puolen kuukauden reppuselkämatkalta Kaakkois-Aasiasta. Sinne hän oli lähtenyt suoraan armeijan jälkeen. Nyt oli joulukuun 16. päivä. yllähän Kastemaa tiesi, että lukion jälkeen piti hakea ammattikorkeakouluun, jotta saisi työmarkkinatukea. Mieluiten paikkoihin, joihin on mahdoton päästä, jos ei oikeasti halua opiskella. Mutta että sama piti tehdä aliupseerikoulusta päästyä, siitä kukaan ei ollut kertonut. Entä miten armeijan jälkeen olisi voinut ilmoittautua työttömäksi, kun ei kuitenkaan olisi voinut ottaa töitä vastaan reissussa ollessa? Kastemaalle kerrottiin, ettei hän voi saada työttömyyskorvausta. Koska rahat olivat reissun jäljiltä lopussa, virkailija ohjasi hänet sossuun. "Täytin hakemukset ja liitteet ja tein ihan älyttömästi töitä. Ne voisivat kertoa, että sossusta on pirun vaikea saada rahaa. Täytyy olla tosi huonossa jamassa. Ne löysivät joltain säästötililtä parisataa euroa, joten eivät antaneet yhtään mitään."
ilmoitti, että asian käsittelyyn menee kuusi viikkoa. "Soitin Kelaan ja sanoin, että soittelen joka päivä, jos tämä ei nopeudu. Ne sanoivat, että laittavat sen pikana." Kahden ensimmäisen pajaviikon tuki tuli parin viikon päästä. Kastemaan tili oli ollut tyhjillään kolme kuukautta. Nyt siellä oli 250 euroa.
PENINAH
S
atoja hakemuksia. Kolme työhaastattelua. Siinä on kenialaissyntyisen Peninah Gichingan, 25, työnhaun saldo. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa logistiikkaa opiskellut Gichinga on nyt etsinyt töitä neljä kuukautta. Sitä ennen hän lähetti lukemattomia hakemuksia työharjoittelupaikkoihin. Vastaan tulee aina sama este: kielitaito. Seitsemän vuotta Suomessa asunut Gichinga ymmärtää suomea, mutta ei puhu sitä sujuvasti. "Vaikka itse työssä ei tarvitsisi suomea, työnantajat käytännössä edellyttävät sitä", hän sanoo. On Gichinga töitäkin tehnyt. Kesälomilla hän oli hotellisiivoojana Helsingissä ja säästi rahaa talvea varten. Opintojen ohella Gichinga työskenteli välillä tutun opettajan tutkimusavustajana. Työharjoittelupaikka löytyi lopulta ystävän kautta erään yrityksen vientiosastolta. Jotain sellaista hän haluaisi tehdä nytkin. Sellaista työtä, jossa voisi hyödyntää koulutustaan. "Useimmissa hakemissani töissä on ollut vaatimuksena englannin kielen taito. Viimeksi eräs nainen sanoi, että olen kyllä pätevä, mutta ilmapiirille olisi hyväksi, jos voisin puhua kollegoiden kanssa suomea. En ymmärrä sitä."
O
Juho Kastemaa viettää päivät työpajalla ja lukee illat pääsykokeeseen.
K
astemaasta oli tullut NEET. Se on sosiaalipoliittista jargonia ja lyhenne sanoista Not in Employment, Education or Training. Neetien syrjäytyminen on koko Euroopassa suuri huolenaihe. Siksi etenkin nuoria neetejä yritetään aktivoida. Aktivoinnin keinona on esimerkiksi se, että tukien saamiseksi pitää hakea opiskelemaan tai osallistua työharjoitteluun. Niinpä Kastemaan käskettiin etsiä itselleen harjoittelupaikka soittelemalla itseään kiinnostaviin firmoihin. Vasta paikan löydyttyä työmarkkinatuki alkaisi juosta. Kastemaa haki töitä ja harjoittelupaikkaa noin 20 yrityksestä ja työvoimanvuokrausfirmasta. Turhaan. "Se on hemmetin vaikeaa. Kaikkeen työhön tarvitsee jotain pientä koulutusta. Jos on vuosi sitten kirjoittanut ylioppilaaksi, niin ei silloin ole periaatteessa valmis mistään." Kastemaa ei ollut ainoa, joka soitteli harjoittelupaikkojen perään. Tilastokeskuksen mukaan maaliskuun lopussa Suomessa oli 73 000 alle 25-vuotiasta työtöntä, eli useampi kuin joka viides ikäluokasta. Kesällä nuorten työttömyysprosentin ennustetaan nousevan 24 prosenttiin, kun opintonsa päättävät
ilmoittautuvat kortistoon. Soittelu oli paitsi tuloksetonta, myös siinä mielessä ikävää, että Kastemaa joutui pyytämään äitiä maksamaan puhelinlaskut. Eikä Kastemaan äiti ole mikään vuorineuvos. Äidin selkä kipeytyi lähihoitajan työssä, jonka jälkeen hän muutti Oulun lähelle hyvin iäkkään äitinsä omaishoitajaksi. Kastemaa oli silloin 18-vuotias ja on asunut siitä asti käytännössä yksin. Äiti käy Malminkartanonkodissa kerran kuukaudessa ja tukee muun muassa maksamalla vuokran. Isää tai sisaruksia ei ole. "Jouduin soittamaan äidille, että anna 20 euroa ja pystyisitkö maksamaan tämän ja tämän laskun. Se tuntui tosi inhottavalta. Halusin itsenäistyä ja saada omaa rahaa."
"TÄÄLTÄ SAA LÄMPIMÄN ATERIAN PÄIVÄSSÄ."
K
astemaa marssi uudelleen työkkäriin. Hänelle suositeltiin Helsingin kaupungin työpajaa. Työpajatoiminta kehitettiin 1990-luvulla nuorisotyöttömyyden räjähdettyä käsiin laman myötä. Mallia otettiin Tanskan tuotantokouluista. Koska huono taloudellinen tilanne on lisännyt neetien määrää, työpajoihin pääsevät tätä nykyä Helsingissä pääsääntöisesti vain 1519-vuotiaat, joilla on käytynä vain peruskoulu tai ei sitäkään. Kastemaa oli siis liian vanha ja koulutettu. Hän piti kuitenkin pintansa ja soitti pajoille uudelleen. Maaliskuussa hän pääsi Helsingin kaupungin puu- ja rakennusverstas Woodoo-pajaan rakennuspuolelle. Ensimmäinen työttömyyskorvaus oli tulossa parin viikon työstä! Kunnes Kela
Malmilla sijaitsevan Woodoo-pajan kyltti on pajanuorten taidonnäyte.
ven pieleen on kiinnitetty sorvattu puukyltti, jossa lukee WooDoo Walt Disneyn nimikirjoituksesta tutulla fontilla. Sisällä jylisevät erilaiset työkoneet. Ilmassa tuoksuu sahanpuru ja maali. Ensiapukaapin kylkeen kiinnitetyissä ohjeissa on lukenut "Tajuton, joka ei hengitä", mutta joku on korvannut sanan tajuton sanalla tyhmä. Vähän tyhmää on sekin, että neetien aktivointia pidetään niin tärkeänä. Ongelma on harvoin yksittäisten ihmisten passiivisuus ja usein se, että työpaikkoja on olemassa liian vähän. Kastemaa on rakentanut kuuden viikon ajan koottavaa hirsimökkiä mukavassa porukassa. Nyt hänelle on kuitenkin osoitettu uusi työtehtävä: pajan sisäseinän maalaaminen. Kastemaa odottelee ohjaajaa puupölyn peittämissä haalareissaan, vaaleat hiukset pörrössä. Ohjaajan löytäminen vie tänään aikaa, koska kolmesta ohjaajasta kaksi on sairaana. Sinisissä silmissä on turhautunut katse. Samoihin aikoihin opiskelijat kantavat mielenosoituksessa Mannerheimintiellä kylttejä, joissa lukee "Säilyttäkää mahdollisuuksien tasa-arvo". Kun kuuntelee Kastemaata, mielessä käy, onko olemassa kovin paljon säilytettävää. Maaliskuussa Kastemaa päätti, että hän haluaa yliopistoon lukemaan maantiedettä. Silti hän ei pysty käyttämään päiviään pääsykokeisiin lukemiseen. Sen sijaan Kastemaan täytyy olla työpajalla oppimassa rakennustöitä, joita hän ei ole koskaan halunnut tehdä. On työpajalla hyvätkin puolensa: pääsee varmasti ylös sängystä. Pois saa olla vain lääkärintodistuksella. Sitä ilman poissaolopäivältä ei saa työttömyyskorvausta. Totuus kuitenkin on, että Kastemaa on nyt erittäin tehokkaasti aktivoitu: kello 814 haalarihommia pajalla, välipala kotona, sitten junalla Töölöön valmennuskurssille kolmena iltana viikossa. Niinä päivinä, joina kurssia ei ole, hän tekee kurssitehtäviä ja lukee pääsykokeeseen, johon pitää hallita koko lukion maantieteen oppimäärä. Kastemaa ei voi jäädä pois pajalta, koska ei saisi silloin mistään rahaa. Työnvuokrausfirma Barona tarjosi Kastemaalle nelivuorotyötä matkalaukkujenkäsittelijänä lentokentällä, mutta 12-tuntiset työvuorot haittaisivat pääsykokeisiin lukemista. "Otan sinne varmaan yhteyttä pääsykokeiden jälkeen." Kastemaa elää jälleen osaksi äidin rahoilla, koska valmennuskurssi maksaa enemmän kuin kokonaisen kuukauden työmarkkinatuki, joka on noin 600 euroa. Silti hän kokee saavansa rahoilleen vastinetta. "Näkemäni vanha pääsykoe oli niin laaja, ettei olisi mitään jakoa vastata siihen ilman valmennuskurssia. Siinä piti tietää kaikki maailman uutiset 20 viime vuoden ajalta ja lisäksi kaikki lukiotiedot." Luku-urakan alettua työpajatouhuihin on ollut vaikeampi motivoitua. "Täältä saa ilmaisen lämpimän aterian päivässä ja täällä on kavereita. Ilman näitä asioita varmaan 80 prosenttia jäisi pois täältä. Luultavasti myös minä."
NINNI LEHTNIEMI
G
ichinga muutti Keniasta Suomeen vuonna 2003. Hän haki ja pääsi Jyväskylän ammattikorkeakouluun. It-ala vaihtui pian opintojen alettua logistiikkaan. "Keniassa julkinen koulutus oli heikkotasoista. Yhtä tietokonetta käytti monta opiskelijaa, ja kurssilla saattoi olla 200 opiskelijaa. Suomi kuulosti houkuttelevalta", Gichinga kertoo kahvilassa Espoon kauppakeskus Sellon ylätasanteella. Vaunuissa kahvilapöydän vieressä nukkuu hänen parivuotias lapsensa. Gichinga hymyilee paljon puhuessaan. Välillä hän jää hetkeksi puntaroimaan sanojaan kuin miettien, miten ne parhaiten asettaisi. "Tämä on ollut outoa aikaa. Olin lapsen kanssa kotona melkein kaksi ja puoli vuotta, vaikka alun perin ajattelin olevani vain yhdeksän kuukautta. Työharjoittelupaikkaa oli vaikea löytää", hän kertoo englanniksi, joka on suahilin ohella Kenian toinen virallinen kieli. Koska Gichinga sai opintonsa päätökseen vasta vähän aikaa sitten, hän ei ole vielä virallisesti rekisteröitynyt työnhakijaksi työvoimatoimistoon. Opiskelijaviisumi on vaihtunut työlupaan, sillä Gichingan mies on nykyään töissä Suomessa. Tämä on myös kotoisin Keniasta, mutta pariskunta tapasi toisensa Suomessa. Tätä nykyä he asuvat Espoossa. Pääkaupunkiseudulla on enemmän ystäviä ja työmahdollisuuksia kuin Jyväskylässä. Koska kotona ei puhuta suomea, kieltä on vaikea päästä harjoittelemaan tarpeeksi. "Kävin opiskeluaikana kaikki tarjolla olevat suomen kielen kurssit. Yritän puhua suomea aina kun voin, esimerkiksi kaupassa, lastentarhassa ja joidenkin ystävieni kanssa."
T
yömarkkinoille tulon ajoitus oli kehno. Maahanmuuttajien työllisyystilanne pääkaupunkiseudulla kohentui koko 2000-luvun aina finanssikriisiin ja vuoteen 2008 asti. Mutta
Ylioppilaslehti 9/2010
13
Toimettomuus turhauttaa. Päivisin lapsen ollessa tarhassa Peninah Gichinga etsii työpaikkoja internetistä.
taantuman myötä, työpaikat ovat kiven alla. "Monet suomalaisetkin ovat ilman töitä, ja kilpailu on kovaa." Gichinga on myös huomannut, että alempi ammattikorkeakoulututkinto ei tahdo Suomessa riittää, kun samoista työpaikoista kilpailevat maisterit. Silti hän toivoo, että työnantajat olisivat avoimempia ulkomaalaisia kohtaan. "He voisivat myös olla suorapuheisempia. Me työttömät tahtoisimme tietää, mitä he haluavat. Joskus täyttää kaikki työpaikkailmoituksen vaatimukset, mutta ei silti pääse edes haastatteluun", Gichinga sanoo hymyillen, mutta katseessa näkyy turhautuminen. Taantuma on kiristänyt asenteita, Gichinga sanoo. Nykyinen maahanmuuttokeskustelu tuntuu hänestä pahalta. "Monet meistä yrittävät kovasti. Toivoisin, että maahanmuuttajia ja suomalaisia ei aina asetettaisi vastakkain, vaan, mietittäisiin, miten voimme yhdessä ratkaista asioita." Niinpä. Julkisessa keskustelussa talous on nollasummapeli, jossa ovat vastakkain suomalaiset ja ulkomaalaiset. Gichingasta tuntuu oudolta sekin, että maahanmuuttajista puhutaan yhtenä ryhmänä. "Ihmiset ovat tulleet tänne eri syistä. Me olemme hyvin erilaisissa tilanteissa. Minulla on koulutus, puhun englantia
ja ymmärrän jonkun verran suomea. Voin puhua vain omasta puolestani." Se tässäkin jutussa on vikana. Gichingan oli tarkoitus edustaa tarinan maahanmuuttajanuorta, mutta se on oikeastaan järjetön kategoria. Turvapaikanhakijat, rakkauden, työn tai opintojen perässä tulleet eivät ole samaa porukkaa.
kohteina. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet monien suomalaisten ennakkoluuloiset ja rasistiset asenteet. Sitä paitsi keskustelu siitä, tarvitseeko Suomi lisää maahanmuuttajia vai ei, on joskus vähän harhaanjohtavaa. Maahanmuuttajat ovat täällä jo.
G
ichingan kokemus ei silti ole poikkeuksellinen. Ulkomaalaisten kokema syrjintä on Suomessa tavallista. Viime syksynä julkaistun haastattelututkimuksen mukaan moni 1521-vuotiaista maahanmuuttajista olisi valmis muuttamaan pois Suomesta. Nuorilla on kielitaitoa ja kontakteja eri puolilla maailmaa, mikä madaltaa kynnystä. Myös monet Gichingan Suomessa asuneista ulkomaalaisista ystävistä ja luokkatovereista ovat muuttaneet maailmalle. Hän itse ei ole suunnitellut lähtöä. "Olen avoin kaikille vaihtoehdoille, mutta miehelläni on täällä työ. Olen myös viettänyt koko aikuisikäni Suomessa. Elämäni on täällä, ja Suomi tuntuu kodilta. Sitä paitsi nyt työtilanne on vaikea kaikkialla muuallakin." Tulee mieleen maahanmuuttokeskustelussa usein avainasemaan noussut kotouttaminen. Muuttajista puhutaan viranomaisten toimien passiivisina
B
est time of your life, mainostaa Jyväskylän ammattikorkeakoulu
verkkosivuillaan. Gichinga korostaa moneen otteeseen olevansa kiitollinen Suomessa saamastaan koulutuksesta. "Se on kuin lahja, ja tahtoisin antaa jotain takaisin, jos vain voisin. Tahtoisin todella, todella tehdä töitä." Hieman pettynyt hän kuitenkin on. "Todellisuus on aika toisenlainen, kuin millaisena sitä markkinoidaan. Kukaan ei koskaan maininnut, miten paljon täällä oikeasti tarvitsee suomen kieltä. Kaikkialla puhuttiin vain siitä, että opinnot voi suorittaa englanniksi." Gichingan mielestä ulkomaalaisten pääsyä kielikursseille pitäisi helpottaa. Nyt kurssit ovat täynnä, ja niille pitää
"JOSKUS TAHTOISIN NOUSTA YLÖS JA HUUTAA ÄÄNEEN, ETTÄ TÄÄLLÄ MINÄ OLEN! PALKATKAA MINUT", PENINAH GICHINGA SANOO.
jonottaa. Gichinga on päättänyt jatkaa työnhakua vuoden ajan. Jos mikään ei tärppää, hän jatkaa opintojaan. Erityisesti häntä kiinnostaa ympäristöala. Gichingan opinnäytetyö käsitteli ilmastonmuutosta ja yritysten tuotantoketjuja. "Tahtoisin auttaa jollain tavalla Afrikkaa, vaikka olenkin näin kaukana kotoa." Hän on myös pohtinut kirjoittavansa kokemuksistaan Suomessa asuville ulkomaalaisille äideille. "Neuvolassa autetaan paljon, mutta kaikkea tietoa ei ole saatavilla englanniksi. En tiennyt ollenkaan, miten lapsi esimerkiksi pitää pukea talvisin". Mielessä on käynyt myös oman yrityksen perustaminen. Se ei ole yllättävää, sillä tilastojen valossa maahanmuuttajat ovat yritteliästä väkeä. Vuodesta 2000 ulkomaalaisten yrittäjien määrä Suomessa on kaksinkertaistunut. "Pidän ruoanlaitosta, ja täältä puuttuu kenialainen ravintola. Mutta se on minulle vain harrastus. Minulla ei ole koulutusta siihen."
MARIA MANNER
14
Ylioppilaslehti 9/2010
Jenna Korkeakangas pyöräilee mielellään kotikulmillaan Kalliossa.
JENNA
J
enna Korkeakangas, 23, istuu työvoimatoimiston, nykyiseltä viralliselta nimeltään työ- ja elinkeinotoimiston, pienen toimistokopin penkillä ja katselee, kun työkkärin täti selaa hänen papereitaan. "Kun sinulla kerran on tuo tutkinto, mene nyt sinne töihin", virkailija sanoo Korkeakankaalle nostettuaan päänsä papereista. Peruskoulun jälkeen Korkeakangas kävi Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen, josta kolmen vuoden opiskelujen jälkeen valmistui lähihoitajaksi. Hän halusi lähihoitajaksi, koska isosiskokin on. Puolitoista vuotta Korkeakangas ehti olla ammatissaan. Hän teki keikkaa kymmenessä eri laitoksessa pääkaupunkiseudulla Baronan ja Seuren kautta, kiersi sijaisena ja tuuraajana. Töitä riitti. Moneen paikkaan otettiin saman tien, kun vain soitti ja kysyi. Sitten kesällä 2009 selkä alkoi särkeä. Pahimpina hetkinä sattui niin paljon, ettei Korkeakangas tiennyt miten päin olisi ollut. Rikkinäisellä selällä vanhusten nostelu oli hankaa. Myös työn vaativuus ja vastuullisuus olivat Korkeakankaalle yllätys. Kesällä 2009 iski uupumus. Korkeakankaan oli pakko lopettaa työt. n joulukuu 2009 ja Korkeakangas on nyt ollut työttömänä kolmisen kuukautta. Hän on tullut työkkäriin kuulemaan uusia ideoita ja saadakseen ammatinvalintaohjausta, mutta sen sijaan hänelle sanotaan, että pitäisi palata vanhalle alalleen. Siellä kun töitä riittää taantumassakin. Korkeakankaalle tulee höhlä olo. Miksi hänen pitäisi hakea töihin, joista tietää, ettei pysty niitä tekemään? Onko todellakin pakko, jos ei tahdo? Kyllä hän tietää, että hoitajapula on kova, mutta tuskin juuri häntä tarvitaan pelastamaan tilannetta. Työvoimatoimistossa ei tunnuta tietävän, mitä tehdä naiselle, jolla on koulutus alalta, jolla saisi vakituisen työpaikan vaikka heti, mutta joka ei halua tehdä oman alansa töitä. Selkä on parantunut nostelutyön loputtua. "Mene nyt vaikka tuonne kurssille", Korkeakankaalle sanotaan lopulta, ja hän ottaa paikan vastaan.
K
M
O
aaliskuun lopussa 2010 Korkeakangas aloittaa työharjoittelun Katnos Oy:lla. Vallilassa toimiva Katnos on uudenlainen työpaja, sosiaalinen yritys. Firman kaikki työntekijät ovat Korkeakankaan kaltaisia nuoria työttömiä, jotka Katnoksen kautta tekevät alihankintatöitä suomalaisille yrityksille. Pääosa töistä on asentamista, kokoonpanoa ja pakkaamista. Viime viikot Korkeakangas on koonnut saunatonttuja. Liimannut keppiä ja päätä kiinni vartaloon. Kyseessä on naapurissa toimivan Aarikan toimeksianto. Se on mekaanista, välillä suorastaan yksitoikkoista, mutta kuitenkin oikeaa työtä, josta saa oikean työnantajan merkinnän ansioluetteloonsa. Korkeakangas tietää, että saisi saman rahan myös istumalla kotona, mutta hän on mieluummin täällä. Katnoksella häntä kuunnellaan ja hän saa apua. Eikä täällä tarvitse olla parhaassa tapauksessa kuin hetken aikaa. Sillä samalla, kun Korkeakangas tekee töitä, hän hakee töitä. Katnos tarjoaa siihen valmennusta. Jos töitä saa muualta, Katnoksella voi lopettaa saman tien.
orkeakangas on jo löytänyt uuden alan. Hän haluaa töihin kauppaan. Hän etsii vapaita kaupan alan työpaikkoja MOL:n nettisivuilta ja lähettää niihin hakemuksia. "Täsmällinen, tunnollinen, ahkera, työhön tarttuva ja reipas", Korkeakangas kuvailee itseään isojen kauppaketjujen avoimiin hakemuksiin. Suosittelijaksi hän laittaa Katnoksen pomonsa. Ihan pian varmasti tärppää, Korkeakangasta kannustetaan, sillä hän on hyvä ja kokenut työntekijä. Korkeakangas on töissä silloin, kun pitää. Hän ei myöhästele eikä lusmuile, mikä ei ole kaikille katnoslaisille aivan itsestään selvää. Monet ovat työttömyyden myötä hukanneet päivärytminsä. Taustalla on masennusta ja monia muita ongelmia. "Valintamme ei valitettavasti kohdistunut sinuun", työnantaja toisensa jälkeen ilmoittaa Korkeakankaalle. Yksi työnantajista oli ihmetellyt, mikä Korkeakangasta vaivaa, kun tämä ei ole lähihoitajan töissä.
"MIETIN OLENKO SYRJÄYTYNYT."
veneen pidikkeen. Solmuja tarvitaan tuhansia. Huhtikuinen aurinko lämmittää jo mukavasti luvaten, että ehkä pitkän talven jälkeen on kesän vuoro. Pääsiäisestä on pari viikkoa, ja vappu tulossa. "Voi ei", Korkeakangas manaa, sillä se tarkoittaa vapaata. Ennen juhlapyhät menivät yhdessä hujauksessa, koska hän vietti aina ne töissä. Nyt ne tuntuvat pitkiltä. Kun ei ole rahaa, ei voi tehdä juuri mitään. Korkeakangas elää Suomen yleisimmällä työttömyysturvan muodolla, työmarkkinatuella. Noin 600 euron tuki on pieni, mutta Korkeakangas ei valita. Sillä saa ruoan. "Eikä minulla olekaan mitään tarvetta ostaa mitään. Elokuvissa olisi kiva käydä, mutta siihen ei ole varaa." Vapaa-aikanaan Korkeakangas pyöräilee, käy lainaamassa kirjoja Kallion kirjastosta tai oleilee kotona poikaystävänsä kanssa, joka on myös työtön.
K
uulin, kun radiossa sanottiin, että syrjäytyneitä on vaikea auttaa. Tulin miettineeksi, että olenkohan minä sellainen. Kun menin Katnokselle, tuntui, ettei mistään tule mitään. Minun piti käydä siellä vaan se yksi kurssi ja mennä sitten töihin. Ei se ollutkaan niin helppoa. En silti ajattele itseäni syrjäytyneenä." Korkeakangas juo kahvia kotikulmillaan kalliolaisessa kahvilassa. Takana on työpäivä, joka on kulunut solmuja tehdessä. Suomalainen yritys on kehittänyt uudenlaisen solmuun perustuvan
K
orkeakankaan työnhaku ei ole vieläkään tärpännyt. Tänä aamuna on tullut taas yksi sähköposti, jossa sanotaan, ettei hän tullut valituksi. Olisi hän päässyt Tikkurilan Prismaan työharjoitteluun, mutta 45 minuutin työmatka olisi Korkeakankaan mielestä ollut älyttömän pitkä. Myös HK Ruokataloon olisi ollut mahdollisuus päästä, mutta siinä arvelutti työn raskaus. Lihalinjalla olisi pitänyt seistä kahdeksan tuntia päivässä, ja selkä olisi joutunut taas koville. "Ja minulle tuli huono olo, kun näin esittelyvideon siitä, miten sitä ruokaa
Ylioppilaslehti 9/2010
15
ESSI
E
ssi, 24, ei halua töihin. Sen takia hän ei esiinny tässä jutussa omalla nimellään eikä kasvoillaan. Töihin on Suomessa haluttava. Työtön on automaattisesti myös työnhakija. Jos töitä ei hae, joutuu vaikeuksiin viranomaisten kanssa tai jää kokonaan yhteiskunnan tuen ulkopuolelle. Eikä työn vieroksumista katsota hyvällä työkkärin ulkopuolellakaan. Moni ymmärtää, että töitä ei välttämättä saa eikä se ole ihmisen oma vika. Mutta jos niitä ei edes halua, on laiska sosiaalipummi ja hemmoteltua pullamössösukupolvea, joka luulee saavansa kaiken ilmaiseksi. Niin ja tietenkin vähän tyhmä ja ehdottomasti syrjäytynyt. Sellaiseksi Essi ei halua leimautua, ja leima olisikin väärä. Essi puhuu ja nauraa paljon. Hän on poliittisesti aktiivinen. Hän pohtii omaa ja yhteiskunnan tulevaisuutta. Hän auttaa romanikerjäläisiä sosiaalikeskus Satamassa ja käy lukemassa vanhainkodissa mummoille ääneen. Hän ei makaa sohvalla ja katso telkkaria, koska on maalannut telkkarin täyteen tageja. Hän lukee paljon. Essi tietää, miten töitä tehdään. 13-vuotiaana hän oli ensimmäisen kerran töissä mansikkamaalla. Sen jälkeen siellä kului monta kesää. Hän kävi sekä lukion että ammattikoulun, josta valmistui sähköasentajaksi. Sen jälkeen hän työskenteli kolme vuotta henkilökohtaisena sihteerinä. Hänen työaikansa oli 7 tuntia ja 15 minuuttia päivässä, mutta pomo hyödynsi häntä usein koko valveillaoloajan ja ylikin. Silloin Essi toivoi ihmisten puhuvan hänen selkänsä takana siitä, miten "toi kyllä tekee ihan sikana töitä ja vitsit toi hoitaa kaiken niin sikahyvin". Hän halusi olla tyyppi, joka vastaa puhelimeen aamuviideltä ja iltakymmeneltä ja sanoo, että kyllä hoituu. Tiukka työtahti ei haitannut niin kauan kuin Essi uskoi tekevänsä jotain merkityksellistä. Aloittaessaan yhteiskunnallisessa työpaikassaan hän ajatteli tekevänsä jotain hyvää, toimivansa oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Arkitodellisuus osoittautui toiseksi. Kun usko työn tarkoitukseen hävisi, hän irtisanoutui. 31. heinäkuuta 2009 on hänen toistaiseksi viimeinen päivänsä työelämässä. Sinne hän aikoo palata vasta, kun löytää jotain, mitä voi tehdä sydämellä. Irtisanoutumisen jälkeen Essin isä lakkasi puhumasta hänelle ja äiti alkoi murehtia. nks tossa seitania?" poika kysyy ja osoittaa Essin voileipää. Eurooppaa. Essillä ei ollut mitään tuloja, mutta matkustaminen on halpaa, kun liftaa eikä maksa vuokraa. Ja kolmen vuoden töistä oli kertynyt säästöjä. Kun hän ilmoittautui työttömäksi, hän alkoi saada ansiosidonnaista työttömyyskorvausta 850 euroa kuussa. Siitä hän laittaa säästöön parhaimmillaan 300 euroa kuussa. Essi asuu kaverina kanssa kaupungin vuokra-asunnossa ja maksaa vuokraa 200 euroa. Hän dyykkaa suurimman osan ruuastaan. Kalliossa tuopit maksavat pari euroa. Äiti maksaa puhelinlaskun. "Olen kyllä ottamassa sitä kontolleni." Virallisesti Essi asuu kotikaupungissaan Itä-Suomessa. Hänen postinsa menee vanhempien luo ja hän on kotikaupungin työ- ja elinkeinotoimiston asiakas. Jos Essi asuisi oikeasti kotikaupungissaan, hän haluaisi töihin mahdollisimman pian. "Sanon siellä asuville työttömille kavereille koko ajan, että järkätkää itsellenne jotain tekemistä. Ymmärrän, että työttömyys voi olla tosi turhauttavaa, mutta en koe itseäni sillä tavalla työttömäksi. Koko ajan on ollut kiirettä." Kiireisyyttään Essi vakuuttelee moneen kertaan. Se on jäänne työelämästä. "Haluaisin olla siinä pisteessä, ettei tarvitsisi todistella itselle ja muille, kuinka paljon saan aikaiseksi. Että vain tekisin ja se riittäisi."
TÖIHIN ON SUOMESSA HALUTTAVA.
tehdään, puristetaan makkaraa yhteen ja muuta." Miksei nuori nainen mene uuteen kouluun ja hae sitä kautta uutta uraa? Korkeakangas sanoo, ettei ole oikein "koulutyyppiä". Hän haluaa suoraan tekemään töitä. Se on yksi syy, miksi hän haluaa juuri kaupan alalle töihin. Ei ole pakko käydä kouluja, kun tehtävät voi oppia suoraan tekemällä. "Sitten siinä on myös se rahapuoli. Enää ei viitsisi ottaa opintolainaa." Se on ihan järkevä ajatus. Korkeakaan koulutus ei ole enää pitkään aikaan taannut vakaata tai turvallista asemaa työmarkkinoilla. Lisäksi opintoetuudet ovat heikommat kuin esimerkiksi työttömyysetuudet. Silti koulutusta tarjotaan yhä useammin automaattisesti ratkaisuksi myös niille, jotka eivät koe olevansa "koulutyyppejä". Korkeakangas on miettinyt vaihtoehdoksi oppisopimusta, mutta hän on kuullut, että oppisopimuspaikkoja on vaikea saada, joten asia on jäänyt ajatuksen asteelle. Totta se onkin. Viime vuonna Suomessa oli oppisopimuskoulutuksessa vain 70 000 ihmistä, vaikka oppisopimuskoulutus on todettu hyvin työllistäväksi ja jopa uusia työpaikkoja luovaksi koulutusmuodoksi. Sekä työnantajat että työnhakijat pitävät nykyistä oppisopimuskoulutusmallia kankeana, eivätkä työnantajat saa koulutuksen antamisesta mielestään riittäviä avustuksia.
P
ari viikkoa myöhemmin Satamassa odottaa vaisumpi Essi. "Sanoin viikonlopun jälkeen kämppikselle, että nyt loppuu viinan juonti ja politiikan teko!" hän virnistää. Sosiaalikeskuksessa projektit etenevät hitaasti ja turhia kokouksia on liikaa. Edellisen päivän työkkärikäynti painaa mieltä. Se oli kolmas kerta, kun Essi kävi keskustelemassa tilanteestaan. "Tämä oli eri täti kuin ennen. Se edellinen suhtautui minuun menetettynä tapauksena eikä edes yrittänyt. Tämä uusi oli pirteä ja iloinen, ja ajattelin ensin,
että me ollaan samalla aaltopituudella." Essi meni työkkäriin uuden suunnitelman kanssa. Hän oli tehnyt listan. Toisessa sarakkeessa olivat vaihtoehdot, kuten työ, opiskelu ja työttömyys. Toisessa taas ne asiat, joiden puolesta Essi haluaa toimia ja joita hän haluaa saavuttaa. Essi numeroi kohdat ja laittoi jokaisen vaihtoehdon perään ne numerot, jotka seuraisivat valinnasta. "Eniten pisteitä sai koulu yhdistettynä tähän perussäätöön, mitä nyt teen. Silloin voisin päästä eteenpäin ja kehittää itseäni. Työelämässä on tosi usein tunne, ettei etene mihinkään." Hän keskusteli vahvuuksistaan myös äitinsä kanssa. Lopputulos on, että Essi päätti pyrkiä yliopistoon. Hän hakee luokanopettajaksi ja suomen kielen laitokselle. "En ole kauhean teoreettinen, mutta en ole myöskään kovin kätevä käsistäni. Sen sijaan olen hyvä organisoimaan ja minulla on hyvät sosiaaliset taidot. Opettajan työssä pääsisin hyödyntämään niitä." Essi ei ole aikaisemmin hakenut opiskelemaan, koska ei ole tiennyt tarkkaan, mitä haluaisi tehdä. Nyt hän päätti, että on parasta mennä katsomaan ja kokeilemaan. Päätös teki äidin onnelliseksi. "Sanoin sille, että en tee tätä sen takia, ja se sanoi, ettei sitä ikinä toivoisikaan", Essi kertoo. Työkkärille suunnitelma ei kuitenkaan riittänyt. "Se täti loukkaantui siitä, että en ole hakenut töitä. Se sanoi, että kyllä sinä nyt ainakin kesätöitä saat tai työharjoittelupaikan. Että jokaiselle löytyy joku paikka!" Essi puuskahtaa. Varsinkin työharjoittelu on hänelle kauhistus: kahdeksan tuntia töitä kahdeksalla eurolla päivässä. "Työkkärissä ajatellaan, että kaikkien pitää tehdä osansa, mutta sitten on vain yksi malli siihen, mikä se osa on. Niillä on ajatus, että työ luo hyvinvointia, koska se tuo rutiinia elämään. Monelle varmasti onkin niin, mutta ei kaikille. Tasapäistäminen on ongelma."
O
H
einäkuun lopun jälkeen Korkeakankaan tulevaisuus on hämärän peitossa. Silloin päättyy työharjoittelusopimus Katnoksen kanssa, ja paikka on pakko jättää. Korkeakangas ei ole luottavainen uran vaihdon suhteen. "Kun olen jo ollut työttömänä, en pelkää työttömyyttä, mutta ei se kivaa ole. Kai on pakko mennä lähihoitajan töihin, kun en työttömäksikään haluaisi jäädä."
M AT T I M A R K K O L A
"On." "Onks sitä jotenkin muuten kuin maksullisena?" "Haluutsä massii?" "En, en", poika sanoo ja lähtee katsomaan, jos leivän saisi ilman rahaa. Maaliskuisena iltana Essi ei taatusti ole sosiaalikeskus Sataman ainoa vapaaehtoisesti työtön. Kaveripiiristä hän on saanut neuvoja siihen, miten työkkärin kanssa ollaan tekemisissä. "Sinne kannattaa kuulemma mennä aina uuden idean kanssa. Työkkäri-ihmiset tykkää aktiivisuudesta." Seuraavassa tapaamisessa Essi aikoo keskustella koulutusvaihtoehdoista. Essi ilmoittautui työttömäksi vasta joulukuussa. Sitä ennen hän vietti nelisen kuukautta reissaamalla ympäri
Essi toivoo, että nuorisotyöttömät sanovat vastaan viranomaisille. "Jos te haluatte meidät töihin, meille pitää olla kunnon töitä."
HYY-sivu on Ylioppilaslehden jokaisessa numerossa ilmestyvä ylioppilaskunnan tiedotussivu. Sivun kokoaa HYYn tiedottaja, sähköposti tiedottaja@hyy.fi.
Yli kolmasosa lounastajista valitsi Sambia-aterian UniCafe-ravintoloissa
hyy
Haetaan opiskelijaedustajia Helsingin yliopiston tasa-arvotoimikuntaan
14 4 2010 hyy 2007
hyy
16 3 385
10 340
hyy hyy 20102012
460 800 hyy
24 5 2010 00100
17
hyy 5
050 30 1979 20 10 2010 hyy hyy 543 9608
31 5 2010
Opiskelijoiden toimeentulotuen infopäivä
20 5 13 15
358 20 634 2650
Huolettaako kesän toimeentulo?
hyy
Viikin ja Kumpulan kampuksille oma yliopistopappi
hope 6 hyy tm
Ilmainen sisäänpääsy Helsingin yliopistomuseoon
1600 1998
Perheellisten opiskelijoiden kotihoidontuki ja opintotuen tulorajat
Lisätietoja: toimistosihteeri Maija Kuusisto-Länsineva, asunto@hyy.fi, 050 551 6147
15 8 2010 iholla
Ruotsiin ja Tanskaan opiskelemaan lähtevien pitää hakea Suomen sosiaaliturvassa säilymistä
1 5 2010
3
Lisätietoja: www.museo.helsinki.fi/
Edustajiston kevään viimeinen kokous 25.5.
hyy 60
Leena Huovinen
14 15 050 3019613 22195
Laura Mäntylä
34 hy 09 191
38
114 110
11 12 12 14 050 591 9874 25 17 00
Tule HYYn faniksi
hyy hyy
5 5 16 30
Poikkeuksia HYYn toimiston aukioloajoissa
5 2
Asunnonvälitys siirtyy Lyyraan Uusia asuntoja otetaan välitykseen
hyy
Parhaista happeningeista kerrotaan HYYn tapahtumakalenterissa
13 14 5 21 6 30 7
18 KULTTUURI
Ylioppilaslehti 9/2010
kalenteri
Antero Takalan näyttelyssä Saana ja muut mielen maisemat.
Kivuttomasti tähtiin
Nuori kauppatieteilijä säveltää jo suuressa liigassa.
TUOMAS KARPPINEN
M
Su 16.5.
JUOKSE AIDSILLE. Lahjoita viisi euroa, kuntoile viisi kilometriä ja tue hiv/aids-ennaltaehkäisytyötä Suomessa. Suomen medisiinariliiton ulkoasianvaliokunta FiMSIC järjestää hyväntekeväisyysjuoksun lääketieteellisissä yliopistokaupungeissa. Matkan voi halutessaan myös kävellä. Töölönlahti, klo 1419. Liput 5 , lipunmyynti osoitteessa http://fimsic.org/ aids-juoksu.
näyttelyihin pääsee ilmaiseksi. Esillä viimeistä viikkoa Susanna Majurin upea Vedentutkijan tytär sekä Antero Takalan hypnoottiset maisemat Mindscapes 19602010. Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 g, klo 1118.
To 20.5.
KESÄKÖYHY YS UHK A A? Helsingin kaupungin sosiaaliviraston opiskelijan infopäivästä saat tietoa toimeentulotuesta ja tarvittaessa ohjausta ja neuvoja hakemuksen täyttämisessä. Hopeatie 6, klo 1315. Vapaa pääsy. TYPPIOKSIDI KIINNOSTAA. No belisti ja ympäristövaikuttaja Paul Crutzen luennoi Kumpulassa. Crutzenin englanninkielisen luennon aihe on typpidioksidin merkitys ilmakemiassa. Exactumin Lars Ahlfors-sali, Gustaf Hällströmin katu 2B, klo 14. Vapaa pääsy.
Ma 17.5.
HIDAS, HIDAS, NOPNOP. Treenaa foxia kesän hipsteritansseihin tanssinopettaja Hilkka Toivonen-Alastalon johdolla Kanneltalon kupeessa. Mukaan voi tulla parin kanssa tai ilman, eikä ennakkotanssitaitoja tarvita. Sateen sattuessa foxataan Kanneltalon aulassa. Sitratori, klo 17.3018.15. Vapaa pääsy.
uusikko Ville Matvejeff on myöhässä tapaamisestamme. Boheemia ajankäyttöä, voisi kuvitella. Asia ei kuitenkaan ole aivan niin. Säveltäjä-pianistikapellimestari-kauppatieteiden ylioppilas joutuu suunnittelemaan aikataulunsa tarkkaan ehtiäkseen tehdä kaiken haluamansa.Joka minuutti on käytettävä hyvin. Matvejeff on kiistatta yksi tämän hetken menestyneimmistä nuorista muusikoista Suomessa. Orkesterit ovat kantaesittäneet useita Matvejeffin teoksia parin viime vuoden aikana. Viimeisimpänä Radion sinfoniaorkesteri, joka huhtikuussa soitti hänen sävellyksensä Ad Astra. Helsingin Sanomat kutsui teosta tämän vuosituhannen Suomihitiksi ja julisti Matvejeffin tuoneen Sibeliuksen 2000-luvulle. Miten mies on päätynyt sävellyskierteeseen? "Homma toimii niin, että joku kuulee jossain biisin, josta pitää, sana alkaa kiertää ja sitä kautta kysytään lisää. Olen ollut onnekas, kun en ole joutunut hirveästi markkinoimaan itseään."
MATVEJEFF PÄÄTTI jo varhain
"Tuo on vaikea kysymys. Ehkä se, etten ole vielä kuullut sellaista musiikkia, jota haluaisin kuulla." Jonkinlaisesta sisäisestä luomisen tarpeesta siinä on kyse. "Kuulen mielessäni ideoita, jotka sitten päätyvät paperille."
JUURI NYT Matvejeffilla riit-
esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan maalaus Ad Astra, jossa meressä seisova alaston nainen tavoittelee hiukset hulmuten taivasta. Kun Matvejeffilta kysyy, mikä saa hänet säveltämään päivästä toiseen, hän hiljenee hetkeksi.
KUKA?
VILLE MATVEJEFF, 23 > Asuu Roihuvuoressa. > Opiskelee Sibelius-Akatemiassa ja Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulussa. > Yöpöydällä Joseph Volpen The Toughest show on Earth My Rise and Reign at the Metropolitan Opera. > Vuonna 2020: "Sävellän kolmatta oopperaani ja johdan omaa musiikkiteatteria jossain päin maailmaa."
tää töitä tilattujen teosten ja esitysten parissa. Yhteistyö RSO:n kanssa jatkuu, sillä orkesteri on tilannut Matvejeffilta viulukonserton, joka esitetään Musiikkitalon avajaisviikolla syyskuussa 2011. Vielä tänä keväänä edessä on matka Kiinaan, missä hänen sellokonserttonsa esitetään koreografioituna Shanghain maailmannäyttelyssä. Ainakin tähän mennessä Matvejeff on hoitanut keikkansa itse ilman managerin apua. "Yhteydenpito eri tahoihin on helppoa. Maailma on paljon pienempi paikka kuin vaikka kymmenen vuotta sitten." Tiiviistä aikataulusta huolimatta tavoitteita ja unelmia riittää. Matvejeffin haaveena olisi säveltää elokuva-soundtrack.
MIESTÄ KUUNNELLESSA alkaa hengästyttää. Mieleen tulevat renessanssiajan monialaiset taiteilijat, jotka tekivät lähes mitä vain runoudesta kuvanveistoon. Vertauksen kuullessaan Matvejeff naurahtaa. "Pidän kyllä renessanssista, oikeastaan kaikesta taiteesta, jota silloin on tehty." Taisin vahingossa paljastaa taiteilijan inspiraation lähteen.
S O N JA SA A R I KO S K I
La 22.5.
METSÄN HÄMY. Eteläsuomalaisen Osakunnan Laulajat konsertoi Lauttasaaren kirkossa keväisissä metsätunnelmissa. Myllykallionrinne 1, klo 18 19.30. Vapaa pääsy. MAANANTAILEFFAAN. Puutarhuri Visa Vuorio tietää olevansa kuolemansairas. Hän haluaisi kuitenkin vielä ehtiä tekemään unelmiensa puiston. Johanna Vuoksenmaan elokuva Toinen jalka haudasta (2009) on vauhdikas komedia suurista kysymyksistä. Vuotalo, Mosaiikkitori 2, klo 18. Vapaa pääsy. HOI KAIKKI KANSA! Kaiken kansan juhla ja Mahdollisuuksien tori täyttää Espoon Sellon Viaporintorin monikulttuurisella lavaohjelmalla, espoolaisilla kansalaisjärjestöillä ja yhteisvastuukysymysten pohdinnalla. Klo 1116. Vapaa pääsy.
muusikon urasta. Opinnot alkoivat Espoon musiikkiopistossa pianonsoiton parissa. Säveltäminen tuli mukaan kuvioihin teini-iässä. "Ensimmäiset sävellykset olivat musikaalimaisia rakkausballadeja", Matvejeff paljastaa. Varsinaista musiikillista esikuvaa hänellä ei ole. Yksittäiset teokset inspiroivat häntä, kuten
Tiedekustantamot pulassa
TÄNÄ KEVÄÄNÄ ne, jotka pyrkivät opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa Helsingin yliopistoon, lukevat valintakokeeseen taloushistorioitsija Karl Polanyin pääteoksen Suuri murros. Se on yksi tiedekustantamo Vastapainon paristakymmenestä teoksesta, jotka ovat paraikaa pääsykoekirjana. Tämä muuttuu, mikäli opetusministeriön toiveet pääsykokeista luopumisesta humanistisilla ja
Ti 25.5.
HAISTA KUKKANEN. Puutarhuri tutustuttaa Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan kiehtovaan maailmaan pääsylipun hinnalla. Jyrängöntie 2, klo 1314.30. Liput 2 / 4 .
Ti 18.5.
VEDENTUTKIJAN TYTÄR. Kansainvälisen museopäivän kunniaksi Valokuvataiteen museon
yhteiskuntatieteellisillä aloilla toteutuvat. Tiedekustantamoille, joilla ei muutenkaan mene hyvin, kokeista luopuminen olisi suuri menetys. "Pääsykoekirjat ovat yksi kivijalkamme. Niillä ei ole sen enempää katetta kuin muilla kirjoilla, mutta niiden osuus myynnistä on tärkeä", sanoo Vastapainon kustannuspäällikkö Teijo Makkonen. Samaa kertoo kustannusjohtaja
Tuomas Seppä Gaudeamuksesta, jonka kirjoista on pääsykoekirjoina parikymmentä. Pienillä markkinoilla joka tulonlähde on tärkeä, ja pääsykoekirjat tukevat muuta kustannustoimintaa. "Suhtaudun aika skeptisesti opetusministerin suunnitelmaan. Toki toinen asia on, jos asia halutaan runnoa läpi väkisin ja poliittisin perustein", Seppä sanoo.
A N T T I J Ä RV I
BLAAH
Voi olla, että TYÖLKI ELLÄÄ, mutta ei sillä kyllä menesty. Pessimisti ei pety. Finaalipaikka jää Kuunkuiskaajilta haaveeksi. Toronton coolin CRYSTAL CASTLES -kaksikon kakkoslevy chiptuneräyhää kuin yhä olisi viime vuosikymmen. Plussaa siitä, että laulaja Alice Glass ei pelkästään rääy. Joel Haahtela mahtaa rakastaa kaikkea runollista, haikeaa ja unenomaista.
SAVONLINNAN OOPPERAJUHLAT
haluaa sinut tekemään oopperaa. Sosiaalisen median avulla syntyvä teos esitetään Olavinlinnassa vuonna 2012. Idea on herkullinen, mutta projektin sivuja ei ymmärrä kuin tosinörtti.
KATOAMISPISTE
jää silti liikaa vain kauniiden kuvien tapetiksi.
Ylioppilaslehti 9/2010
KULTTUURI 19
Rakkaudella
Miksi mennä alkuperäisbändin keikalle, kun tarjolla on myös laadukkaita kunnianosoituksia?
Dirty Deeds Indeed
Vuonna 1995 Jyväskylässä perustettu AC/DC-tribuuttiyhtye. Soittajat iältään 3240-vuotiaita. Esiintyy Jyväskylän Red Neckissä 11. kesäkuuta ja Imatralla 9. heinäkuuta.
TEKSTI M AT T I M A R K K O L A
AC/DC
Vuonna 1973 Sydneyssä perustettu hard rock -yhtye. Soittajat iältään 5563-vuotiaita. Esiintyy Tampereen Ratinassa 1. kesäkuuta.
K
itaristi Juho Hämäläinen, miksi juuri AC/DC?
"Nuoruudenrakkaudesta. Yhtye teki 80-luvun alkupuoliskolla kovan vaikutuksen ja sai aloittamaan kitaransoiton. Yhtä keikkaa varten pistettiin bändi pystyyn. Se oli niin kivaa, että päätettiin jatkaa."
Miksi juuri Bon Scottin (kuoli 1980) aikaista AC/DC:tä?
ti jollekin, jota ei enää ole. Bon Scott oli maailmankaikkeuden legendaarisin rock-laulaja ja itseironinen lyyrikko, jonka vertaista ei ole nähty."
Mikä on haastavinta AC/DC:n soittamisessa?
"Emme halunneet olla jukeboksi, joka aina opettelee biisit, kun AC/DC:ltä tulee uusi levy. Olemme selkeästi tribuut-
"Yhteissoitto, jossa ei soiteta liikaa. AC/DC:llä on karsittu ylimääräinen läski pois. Se ei rönsyä eikä livertele. Se jyskyttää eteenpäin kuin sadan tonnin höyryveturi."
Mitä sellaista fani saa teiltä mitä ei saa oikealta AC/DC:ltä?
"Biisejä, joita he eivät ole soittaneet livenä vuosikausiin tai koskaan. Kun me ollaan oikein liekeissä, kuuntelija saa kosketuksen klubiraivosta, jota AC/DC tarjosi aikoinaan. Jos haluaa AC/DCkabareen ja koulupukuisen Angus Young -imitaattorin, voi painua helvettiin meidän keikalta."
AC/DC on soittanut 30 vuotta. Jaksatteko yhtä pitkään?
"Me ei olla koskaan tehty yli kymmentä keikkaa vuodessa. AC/DC on soittanut nyt puolitoista vuotta joka ilta saman setin. Aika halonhakkuuksi tämä menisi, jos tätä työkseen tekisi."
David Bowie
63-vuotias englantilainen muusikko. Ei ole esiintynyt laajamittaisesti sitten vuoden 2004.
Paul Stanley Boozing Society
Vuonna 1996 Kotkassa perustettu KISS-tribuuttiyhtye. Soittajat iältään 2734-vuotiaita. Esiintynee elokuussa Semifinalissa.
Moonage Daydream
Vuonna 2008 Helsingissä perustettu David Bowie -tribuuttiyhtye. Soittajat iältään päälle neljänkymmenen. Esiintyy Helsingin Dubrovnikissa 20. toukokuuta.
KISS
Vuonna 1973 New Yorkissa perustettu hard rock -yhtye. Soittajat iältään 4960-vuotiaita. Esiintyy Sauna Open Airissa 10. kesäkuuta.
L
aulaja Ville Kuitunen, miksi juuri KISS?
"Teemme omaa juttuamme verrattuna muihin KISS-tribuuttibändeihin. KISS itse ei juuri soita sen ajan musiikkiaan, vaikka se on meistä kaikkein parasta. Halusimme kunnioittaa Paul Stanleyä, joka on aina ollut bändin primusmoottori, vaikka Gene Simmons mielellään haluaisi olla kovin."
Mikä on haastavinta KISSin tributoimisessa?
L
aulaja Marko von Konow, miksi juuri Bowie?
"Päälle kymmenenvuotiaana diggailin Ziggy Stardust -juttuja radiosta. Siitä lähtien olen seurannut Bowien uraa innostuksella. Pitkään Bowie tuntui jumalalta, johon ei missään tapauksessa saisi koskea. Nyt oli luottamusta ja uskoa tehdä se."
Merkittävin keikkanne?
ei tunnu enää mahdottomalta." doksia ja dramaturgiaa myöten kohdalleen."
Mikä on haastavinta Bowien tributoimisessa? Mitä sellaista fani saa teiltä, mitä ei saa oikealta Bowielta?
"Kaikki lähti hiekkalaatikolta joskus 80-luvun alussa. Isot jätkät tulivat sanomaan, että lopettakaa tuo lastenlaulujen kuuntelu. Hämähäkkimies, Mustanaamio ja Gene Simmons. Se oli kunnon supersankarimeininkiä."
Erikoisuutenne on 80-luvun alun KISS miksi?
"Levynjulkistamiskeikka viime syksynä Apollossa. Meidän keikka on aina show. Muuten ei ole mitään järkeä tehdä koko hommaa. Apollossa kaikki meni valoshowta, pukuvaih-
"Alkuun koko juttu tuntui niin isolta palalta, että päätimme keskittyä glam rock -aikaan, Ziggy Stardustiin ja Aladdin Saneen, sillä sen saa rokkibändikokoonpanolla toimimaan musiikillisesti parhaiten. Nyt olemme laajentamassa 80-luvun alkuun. Kun koko ajan pääsee eteenpäin, mikään
"Bowie saattaa vielä esiintyä jossakin, mutta tämän tribuutin idea on, että saa nauttia idolinsa musiikista livenä. Tämä on faniklubimeininkiä, joka on sekä bändille että yleisölle yhtä kivaa. Vaikka tämä on tributoimista, tuon omaa persoonaa henkilöön."
Suurin saamanne tunnustus?
"Esiintyminen. KISS on ennen kaikkea livebändi. Vaikka biisit on treenattu alusta loppuun, show on se juttu, eikä meistä kukaan ole niin hyvä esiintyjä kuin Stanley tai Simmons. Sen magian siirtäminen tribuuttibändiin on mahdotonta."
Mitä fani sellaista saa teiltä mitä ei saa oikealta KISSiltä?
"Soitamme niitä koomisiakin biisejä, joita KISS ei ikinä soita livenä. Mutta oikea KISS on aina oikea KISS."
Suurin saamanne tunnustus?
"Joku kuuli meidän levyä jossakin ja erehtyi luulemaan meitä originaaliksi Bowieksi."
"Se kun Paul Stanley itse sanoi, että nyt on jätkät teidän bändillä hieno nimi. Hänen mielestään varsinkin ensimmäiset kaksi sanaa ovat hienoja."
JEAH
Nuorisotutkimusseuran kirjassa MUISTIKUVIA 00-LUVUSTA tutkijat, runoilijat ja kirjailijat muistelevat hersyvästi nuoruuttaan: Radiohead ennusti 9/11-iskut, ja työkäsitys muuttui Matista ja Teposta Jippuun. Band of Horses julkaisee jo kolmannen levyn neljän vuoden sisään. Onneksi tuotteliaisuus ei kuulu seattlelaisten laadussa. Aiempia levyjä kantrimman INFINITE ARMSIN juureva rock soi ihanasti.
Koivuniemen Herrat, Petos, Ritarikunta, Stepa, Hannibal & Joku Roti Mafia. Viimeksi Kemmurulta loistava Meiltä puuttuu kaikki -albumi. Tulossa vielä Notkeaa Rottaa ja Ruudolfia. Hieno SUOMIRÄPKEVÄT 2010!
Touko kesäkuussa on parhaimmat apajat bongata nuoria lahjakkuuksia. Kierrä KUVATAIDE-
AKATEMIAN LOPPUTYÖNÄYTTELY ja aaltolaisten MASTERS OF ARTS
hyvässä seurassa. Hinnatkin ovat vielä maltillisia.
20 KULTTUURI
Ylioppilaslehti 9/2010
KIRJALLA ON ASIAA
Palstalla esitellään kirjoja, jotka lisäävät tuskaa.
KOLUMNI
2000-luvun Hiljainen kevät
Myös naiset syyllistyvät naisten oikeuksien tallomiseen.
LAITINEN
Jahtikausi
KEVÄT KÄY päälle, ja suvi tulee tunnustellen perässä. Metsäkuusen pohjoisilla levinnäisyysalueilla ei ole takeita kesähelteistä mutta varmaa on, että kohta käydään kiivasta keskustelua naisten kesäisestä pukeutumisesta: pukeudummeko paljastavasti itsemme vai miesten takia? Keskustelu on junnannut paikoillaan minimekon ensihetkistä lähtien, ja puuduttavan siitä tekee se, että kannat eivät sulje toisiaan pois. Puhumattakaan taustaoletuksesta, että kevyet hepenet eivät voi olla viesti naisilta naisille elleivät sitten kilpailullisessa mielessä. (Mihin joku kiirehtii toteamaan, että kyllä nainen on naiselle susi.) Uuvuttavinta on, että kumpikaan kannoista ei ole vilpitön. Katsojiksi assosioituvat miehet aktivoivat itsensä sortumalla katteettomaan pöyhkeyteen, katseen kohteet passivoituvat teeskentelemällä siveyden sipulia. VAATE ON viesti, pukeutuminen on sosiaalista, ja sillä on aina yleisö (every actor needs an audience, every action is a performance, Pet Shop Boys), kotonakin vähintään kuviteltu. Laittautumalla saa kuitenkin huomiota, ja jos huomio hivelee ja nauttii kerätyistä katseista (jo katseesi saa lampeni juovuksiin, Merja Virolainen), pukeutuu "PUKEUTUMINEN itseään varten. Saa huoON SOSIAALISTA, miosta kaikin muodoin JA SILLÄ ON myös kiusaantua; sen haitari on lavea imarteleAINA YLEISÖ." vasta katseesta karkeaan kourimiseen. Nettikeskustelussa innokkaimmin ovat äänessä ne, jotka pitävät oikeutenaan kommentoida muiden, lähinnä naisten, ulkonäköä. Perusteluissa löytyy. Kun naiset kerran asettautuvat näytille, heitä saa arvostella. Miten niin? Ja toisaalta, eikö palvovaa ihastusta kuvasta pikemminkin se, ettei häkeltymiseltään saa sanaa suustaan (kun katson sinua en / mitenkään / saa ääntä suustani, Sapfo)? Näytille asettautuminenkin on usein valikoivaa luonteeltaan. Eiköhän meistä suurin osa toiveikkaasti pukeudu kaupungin kauneimmille, fiksuimmille ja hauskimmille. KESKUSTELUIHIN ON luikerrellut vielä eräs harhaluulo. Se että huomiota hakisivat ja katseen kohteita olisivat vain naiset ja katsojia ja toimijoita miehet. Viimeviikkoisessa jaksossa Frasierin nimihahmo parahti: "Olen koko elämäni haaveillut, että useampi nainen jahtaisi!" Vaikea tuohon ajatukseen on olla samastumatta. Joskus, kun olosuhteet ovat oikeat, jokainen haluaa olla jahdattu.
JOH A N NA L A I T I N E N
Kirjoittaja on kustannustoimittaja.
N
äitä lukuja on kuultu turtumukseen asti: Viimeisten 50 vuoden aikana on tapettu saman verran tyttöjä pelkästään sukupuolensa takia kuin sotilaita tapettiin kaikissa 1900-luvun sodissa yhteensä. Joka ainoalla vuosikymmenellä tapetaan enemmän tyttöjä sukupuolensa takia kuin ihmisiä tapettiin kaikissa 1900-luvun kansanmurhissa yhteensä. Reagoin näihin tietoihin yleensä seuraavasti: Selkäpiitä karmii. Kuvottaa. Jos uutinen tai raportti koskee sukuelinten runtelua tai seksuaalista väkivaltaa, irvistän, ristin jalkani tiukasti ja vetäydyn hetkeksi hieman kumaraan. Ajattelen, että jonkun pitäisi tehdä jotain. Sitten unohdan koko jutun.
TÄMÄN KIRJAN kohdalla unohta-
prostituution luonteesta hidastaa toimia seksiorjien auttamiseksi.
Nicholas D. Kristof & Sheryl WuDunn: Puolikas taivas. Like 2010.
PUOLIKAS TAIVASTA tarjoaa
minen on vaikeampaa. Pulitzerpalkitun toimittajapariskunnan Nicholas D. Kristofin ja Sheryl WuDunnin Puolikas taivasta on perinpohjainen ja ravistelevasti argumentoitu. Pariskunta on kerännyt aineistoa kehitysmaista yli kymmenen vuoden ajan. Se koostuu naisten tarinoista ja huolellisesta tutkivasta taustoituksesta.
Kirja vertaa kamppailua naisten oikeuksien puolesta orjuuden vastaiseen liikkeeseen 1800-luvulla. Vielä 1700-luvun lopulla eurooppalainen sivistyneistö ajatteli, että orjuus on ikävä mutta väistämätön osa ihmiselämää. Nykyään suhtaudumme samoin kunniamurhiin, seksiorjuuteen, lapsivuodekuolemiin ja naisten sukuelinten silpomiseen. Toimittajapari purkaa sitä väärinkäsitystä, että miehet olisivat pahoja ja naiset uhreja. Naiset pyörittävät ihmiskauppaa, johtavat seksiorjien palveluksia myyviä bordelleja, pieksevät miniöitään, eivätkä tuhlaa lääkärilaskuja sairaisiin tyttäriin. On kyse kulttuurisista käsityksistä, joiden mukaan naiset ovat vähempiarvoisia, ja niitä muuttamaan tarvitaan sekä miehiä että naisia. Osansa saavat myös länsimaiset feministit, joiden akateeminen kiistely
konkreettisia ehdotuksia naisten aseman parantamiseksi. Toimivalta kuulostaa esimerkiksi se, että kehitysavun ehdoksi asetettaisiin ihmiskaupan monitorointi. Kristof ja WuDunn uskovat lujasti sosiaalisiin yrityksiin ja ruohonjuuritason liikkeisiin. Niiden toimijat he kuvaavat toisinaan niin enkelimäisiksi, että lukijaa hieman ärsyttää. Kristofin ja WuDunnin mielestä nyt on viriämässä 2000-luvun vastine orjuuden vastaiselle liik-
"OSANSA SAAVAT MYÖS LÄNSIMAISET FEMINISTIT."
keelle: maailmanlaajuinen liike tyttöjen vapauttamiseksi. Puolikas taivasta itsessään näyttää sysivän sitä käyntiin. Sitä on jo verrattu Rachel Carsonin vuonna 1962 julkaistuun Hiljainen kevät -kirjaan, joka käynnisti ympäristönsuojeluliikkeen.
NINNI LEHTNIEMI
SIIVOUS
POISTOyliopistokirjakauppa.fi Porthania Yliopistonkatu 3, Helsinki avoinna mato 9.0018.00, pe 9.0017.00
PALJON KIRJOJA JA TAVAROITA
WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI
KEVÄT-
ENNEN
NYT
HINNOIN TOUKOKUUN AJAN
Fake No More
Tekijänoikeusjärjestöjen 2000-luvun alun vakava piratismin vastainen mainos- ja viestintäkampanja. Valistushenkistä Fake No More -tunnusta näki tarroissa, julisteissa ja läpysköissä.
Captain Nation
Tekijänoikeusjärjestöjen ja alan firmojen uusi piratismin vastainen mainos- ja viestintäkampanja. Humoristisen päähahmon Captain Nationin voi nähdä netissä ja televisiossa.
22 PROFIILI
Ylioppilaslehti 9/2010
OLEN TEHNYT PAHAA IHMISILLE, KOSKA EN AINA OLE PYSTYNYT ELÄYTYMÄÄN TOISIIN IHMISIIN."
Christer Kihlman keskittyi Helsingin yliopistossa opiskellessaan enemmän juhlimiseen kuin opintoihin.
Ylioppilaslehti 9/2010
PROFIILI 23
Nuori kapinallinen
Kirjailija Christer Kihlman teki henkilökohtaisesta poliittista. Hän näytti, ettei rakkaudella ole rajoja.
T E K S T I A N T T I J Ä RV I K U VA T E E M U G R A N S T R Ö M
K
ädet tärisevät. Eivät ensi kuussa 80 vuotta täyttävän Christer Kihlmanin kädet vaan minun. Olen kauhuissani. Kauluspaitaan ja villatakkiin sonnustautunut Kihlman siemailee kahvia ja kertoo, ettei ole antanut haastatteluja pitkään aikaan. Kirjailija viettää hiljaiseloa Porvoon Diktarhemmetissä, suomenruotsalaisille kirjailijoille tarkoitetussa talossa aivan tuomiokirkon vieressä. Kihlman ei ole julkaissut romaania lähes 25 vuoteen, mutta minulle hän on yhä suurin suomalainen kirjailija. Siksi minua jännittää. Lukioikäisenä ahmin kaikki Kihlmanin kirjat. Vaikka olin keskiluokkaisen suomenkielisen perheen poika, eläydyin vahvasti porvarillisen elämänmenon ja suomenruotsalaisen perhehelvetin kuvauksiin. Ihailin kirjailijan omaelämäkerrallisia teoksia, joissa hän näytti itsensä paljaana ja itselleen ankarana. Viattomana ja turmeltuneena. Kihlmanin tekstejä lukiessa ymmärsin, että rakkautta on monenlaista ja mieheyden malleja monia. Jokaisen meistä pitää etsiä oma yksilöllinen tapa elää elämäänsä. Ja tuossa Kihlman nyt istuu, tarjoilee Brunbergin tryffeleitä ja keksejä. 1700-luvulla valmistuneen talon seinillä roikkuu vanhoja maalauksia ja ikkunoista avautuu upea näkymä kattojen yli Porvoonjoelle.
"JOKAISELLA SUKUPOLVELLA on oma
nusta se ei ole näin. Kirjallisuuteen kuuluu kaikki." Edesmennyt tutkija Seppo Toiviainen kutsui Kihlmanin kirjailijantietä sarjaksi "väkivaltaisia itsensä irti leikkaamisia". Tällä Toiviainen viittasi siihen, että Kihlman on aina pyrkinyt kohti muutosta, irti taustastaan ja nykyisestä minästään. Konfliktien ja ristiriitojen täyteinen elämä on heijastunut kirjailijan teoksiin ja sieltä takaisin. Tekemällä henkilökohtaisista tunnoistaan julkisia Kihlman lienee vaikuttanut ihmisiin enemmän kuin tunkkaisella luokkakritiikillä.
KUN KIHLMAN oli lapsi, hänelle opetettiin, ettei itsestään pidä tehdä numeroa eikä itseään saa tuoda esiin. "Täytyy olla nöyrä, selkä suorana, mutta nöyrä", porvariskodissa painotettiin. Kihlman teki juuri päinvastoin. Avoimessa itsetilityksessään Ihminen joka järkkyi hän kirjoitti alkoholismista, vaikeasta avioliitosta ja homoseksuaalisuudesta. Vuonna 1971 näistä aiheista ei juuri puhuttu. Kihlman ei kuitenkaan pidä sanasta tunnustuskirjallisuus, jota on käytetty hänen ja monen muun 1970-luvun kirjailijan yhteydessä. "Eivät ne olleet tunnustuksia. En moralisoi käyttäytymistäni. Yhtä hyvin kirjailija voi kirjoittaa siitä, että menee ulos syömään kalaa, kuin siitä, mitä tekee seksuaalisesti." Homoseksuaalisuus on toistuva aihe kaikissa Kihlmanin teoksissa. Hän kirjoitti yhtenä ensimmäisistä suomalaisis-
ta homoudesta ja kritisoi voimakkaasti valtion suhtautumista seksuaalivähemmistöihin. Kihlman itse eli avioliitossa naisen kanssa, mutta hänellä oli rinnakkaissuhteita miehiin. Ihminen joka järkkyi ilmestyi samana vuonna, kun homoseksuaaliset teot lakkasivat olemasta Suomessa rikos. Kirja oli painava puheenvuoro ajan arvokeskusteluun. "Halusin ehkä rikkoa tabuja mutta myös kertoa omista kokemuksistani niille, jotka kokevat seksuaalisuutensa ongelmaksi." Avun tarvitsijoita riitti. Teoksen ilmes-
JOKAISELLA ON OIKEUS TULLA IDENTIFIOIDUKSI ENNEN KAIKKEA IHMISENÄ."
tymisen jälkeen Kihlman sai soittoja epätoivoisilta miehiltä kaikkiin vuorokaudenaikoihin. Kirjailijalle ehdoteltiin treffejä, häntä pyydettiin psykiatriksi ja hänelle tilitettiin elämänongelmista. "Se oli minulle oikeastaan hyvin vaikeaa aikaa", Kihlman kertoo.
KIHLMAN ALKOI ymmärtää seksuaalisuu-
tapaa paikallisessa tangobaarissa 19-vuotiaan nuorukaisen Juanin. Kihlman rakastuu poikaprostituoituun. Kaksikon välille syntyy kiinteä suhde. Ajan kuluessa se muuttaa muotoaan ja johtaa lopulta siihen, että molemmista tulee osa toistensa perhettä. Juan muuttaa yhdeksi talveksi jopa Suomeen ja tuo mukanaan morsiamensa. Kihlmanin perhe, Juan ja tämän morsian asettuvat asumaan saman katon alle. Perinteisestä poikkeavan suhteen kuvaus on dokumentoitu Kihlmanin romaanin Kaikki minun lapseni. Romaani herätti hämmennystä ja paheksuntaa, mutta ei pelkästään suhteen luonteen vuoksi. Sekä vasemmisto- että oikeistopiirit moittivat Kihlmania siitä, ettei tämä kiinnittänyt enemmän huomiota Argentiinan poliittiseen tilanteeseen. Tunne-elämän kuvausta, identiteetin etsintää ja seksuaalisuuden kulttuuristen erojen tarkastelua ei tuolloin nähty niin merkittävänä kuin maailmanpoliittista kritiikkiä. Kihlmania häiritsi, että häntä oltiin tunkemassa lokeroon. "Kriitikot halusivat tehdä minusta jotain, mitä minä en ollut. He halusivat tehdä minusta homokirjailijan." Kolme vuosikymmentä myöhemmin Kihlman on yhä yhteydessä Juaniin. Viimeksi hän vieraili tämän luona Buenos Airesissa syksyllä. "Meillä oli hyvin lämmin ja harmoninen jälleennäkeminen. Juanista on jo tullut isoisä."
RAKKAUS ON yksinkertaiseksi asiaksi varsin monimutkainen. Kihlman on elämänsä aikana rakastanut palavasti viittä ihmistä, kolmea naista ja kahta miestä. Jokainen rakastuminen ja jokainen suhde on ollut erilainen. Tuotannon perusteella kirjailijasta välittyy kuva, että hän on ihmissuhteissaan sekä itsekäs narsisti että herkkä itsensä etsijä. "Miten paljon inhimillistä kärsimystä olisikaan voitu vuosisatojen varrella välttää, jos rakkauden perustana ja todellisena edellytyksenä olisi suuremmassa määrin korostettu yksilöiden itsenäisyyttä eikä keskinäistä riippuvuutta", Kihlman kirjoitti teoksessa Ihminen joka järkkyi. Avioliiton kuvaus on kirjassa raadollinen. Kihlman myöntää, että hänen läheisensä ovat joutuneet kärsimään. "Sosiaalinen kykyni on ehkä jollain tavalla puutteellinen. Olen tehnyt pahaa ihmisille, koska en aina ole pystynyt eläytymään toisiin ihmisiin, heidän tunteisiinsa ja reaktioihinsa." Kihlmanin avioliitto kesti 51 vuotta. Hänen vaimonsa kuoli kolme vuotta sitten. "Vaikka meillä oli osittain hyvin myrskyisä avioliitto, pysyimme kuitenkin yhdessä. On hirvittävän suuri tapahtuma jäädä 51 vuoden jälkeen yhtäkkiä yksin. Kestää pitkään ennen kuin pystyy sopeutumaan tähän uuteen elämään", Kihlman sanoo. "Tuntuu kuin toinen olisi yhä jatkuvasti jotenkin mukana." *
aikansa. Tämä ei ole enää minun aikaani vaan nuorempien. Olen siirtynyt keskustasta periferiaan", Kihlman sanoo. "Mutta ei se mitenkään pahalta tunnu. Niinhän elämä menee." Moni ei enää Kihlmanin nimeä tunne, mutta 1960- ja 70-luvuilla mies oli Suomessa keskeinen kulttuurivaikuttaja. Märta Tikkasen, Jörn Donnerin ja Henrik Tikkasen ohella hän oli niitä suomenruotsalaisia kirjailijoita, joita myös suomenkieliset lukivat. Kihlman osallistui yhteiskunnalliseen keskusteluun, vieraili Kekkosen lastenkutsuilla ja sai ärhäkällä tekstillään kustantamot varuilleen. Esimerkiksi Otava ei aikoinaan suostunut julkaisemaan hänen Sininen äiti -romaaniaan, koska se pelkäsi oikeustoimia kirjan seksuaalikuvausten ja porvaristokritiikin vuoksi. Kihlmanista, porvariskodin lapsesta, kasvoi porvariston arvostelija, sosialisti ja boheemi, mutta kirjailijaa on ollut hankala luokitella. Häntä on vieroksuttu myös vasemmistopiireissä. Kihlman on aina ajatellut, että kirjailijalla pitää olla tietoinen poliittinen näkemys. Ajatuksen hän omaksui aikoinaan italialaiselta kirjailijalta Alberto Moravialta. Hän on yhä samaa mieltä. "Moni kirjailija ajattelee tietysti toisin. Ehkä he pitävät kirjallisuutta jollain tavalla hienompana kuin politiikkaa, mutta mi-
KVG
Sanat eivät enää riitä
"VIELÄ YKSI luomiskausi", otsikko kertoo kymmenen vuoden takaisessa, porvoolaisen Peilikuva-lehden nettiartikkelissa. Siinä kerrotaan, että Kihlman kirjoittaa kolmea kirjaa. Niitä ei ole kuitenkaan syntynyt. Kihlman kertoo kirjoittavansa jatkuvasti, mutta kirjoittaminen on muuttunut hankalaksi ja siitä on kadonnut hauskuus. "Haluaisin julkaista vielä yhden kirjan. Minulla on oikeastaan enää yksi aihe, joka minua kiinnostaa: ihmiskunnan tulevaisuus ja ihmisten mahdollisuudet jäädä elämään maapallolle. Se on tietysti aika suuri aihe, joten se vie aikaa", Kihlman hymyilee. Hänen mukaansa kirjoittamisessa on nykyään vaikeinta se, että sanat eivät tunnu riittävän monimutkaisten asioiden kuvaamiseen. "Asiat eivät mahdu sanojen sisään. Kieleen ei mahdu kaikki se, mitä elämään mahtuu."
den kirjoa teini-iässä, kun hän luki ranskalaisen André Giden elämäkertateoksen Ellei vehnänjyvä kuole. Siinä Gidé kertoo homoseksuaalisista kokemuksistaan Algeriassa ja öisistä seikkailuista Oscar Wilden kanssa. Vielä vuonna 1984 Kihlman kirjoitti, että homoseksuaaliset ihmiset ovat yhä luvallista riistaa ja kuuluvat yleisen mielipiteen mukaan alempaan ihmislajiin. Sen jälkeen on kuljettu ripeästi pitkä matka. Suvaitsevaisuus on kasvanut, homoille on suotu samoja oikeuksia kuin heteroillekin, ja heistä on tullut tv-sarjojen vakituista kuvastoa. Onko Kihlman nyt tyytyväinen? "Homoseksuaalisuutta korostetaan nykyään hyvin pinnallisella tavalla. Minä en sitä oikein ymmärrä", Kihlman sanoo. "Minusta jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus siihen, ettei häntä identifioida seksuaalisuutensa kautta. Edelleen saatetaan puhua homoseksuaalisesta kirjailijasta mutta ei koskaan heteroseksuaalisesta piispasta. Jokaisella on oikeus tulla identifioiduksi ennen kaikkea ihmisenä."
BUENOS AIRES 1976. Sotilasjuntta istuu Argentiinan vallan kahvassa ja käy likaista sotaa kansalaisia vastaan. Kaupungin puistokaduilla kukkivat sinisinä jakarandapuut. Kallis prinssi -romaanin nostattamaan huutomyrskyyn kyllästynyt ja sukulaisensa jalanjälkiä seuraamaan lähtenyt Kihlman
24 OMAT
Ylioppilaslehti 9/2010
SEUTULIPPUMATKAILUA
VEERA JUSSILA
Ylioppilaslehden juttusarjassa matkustetaan seutulipulla Helsingissä, Espoossa, Kauniaisissa ja Vantaalla.
Ahon laitaa
Ylioppilaslehti kertoo, kuinka vietät kaikkien aikojen kesän kesäbiisien opastuksella.
T E K S T I A N NA - SOF I A BE R N E R
DARREN WEBB
Matkusta
Huvilaunelmia
Kaskisaaren puusilta kaartuu kuin vuoristorata.
kaa puun tuoksu. Sillan alla oleminen saa aivan uuden merkityksen, kun tähystelen veden yllä kaartuvia valkoisia puurakenteita. Jostain tänne on eksynyt oluttölkin raato.
KASKISAARESSA komeilee
U
Ui alasti kuutamossa
KESÄLLÄ REISSATAAN kotimaassa. Sen tietää Popedakin. "Huuda tyttö / tää maa sun on / se päästä päähän ajetaan / mä tahdon nähdä kaiken", Pate Mustajärvi laulaa Kuuma kesä -klassikossa. Uudempi autostereosuosikki on tietenkin PMMP:n Matkalaulu: "Tämä voi olla / koko elämämme ihanin päivä / Ajetaan hiljempaa / Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan." Kesää ei biisissä mainita, mutta onko kukaan koskaan kuullut, että elämän ihanin päivä osuisi talveen?
lkoiluun sopivien ranta-alueiden etsiminen Lauttasaaresta on kuin tomaattikastikkeen hakemista marketin hyllystä. Persiljalla vai ilman, sipulia vai chiliä? Laukkaniemen alueella on kuitenkin valtti, jota muilla rantaseuduilla ei ole: miljonäärien porteille vievä Kaskisaaren puusilta. Laukkaniemeä kohti vievä Katajaharjuntie on
"YLLÄTYN EPÄSIISTEISTÄ PIHOISTA."
hiljainen. Ohitan EteläAfrikan suurlähettilään virka-asunnon. Pihan lipuissa vilkkuu vihreää, punaista, mustaa ja valkoista. Viereisen huvilan porteilla on kymmeniä sinisiä ja valkoisia ilmapalloja.
KYLÄMÄINEN tunnelma on pienestä kiinni. Bussipysäkin seinään on teipattu käsin kirjoitettu lappu, joka kertoo, että joku on löytänyt auton avaimet. Tien päässä tulee vastaan meri ja matonpesulaituri. Kokeilen vettä. Se on kylmää kuin arvatenkin samppanja Kimi Räikkösen huvilan jäähdyttimessä viereisessä Kaskisaaressa. Saaren rannat veneineen näyttävät unisilta. PÖPPERÖINEN heinä reunustaa polkua puusiltaa kohti. Jyrkästi kaartuvaa siltaa tömistelee neonväreihin kääriytyneitä lenkkeilijöitä. Eniten liikkeellä on pyöräilijöitä, seutu onkin siihen aktiviteettiin erinomaista. Seutulipputuristin on syytä varoa, ettei harhaudu sykemittariaan tarkkailevan pyöräilijän tielle. Puusillan toisesta päästä ei näe toiseen, niin jyrkästi se kohoaa. Nostalgian ta-
heti paraatipaikalla vaaleansinisen vaahtokarkin värinen rivitalo. Viereisen pihan Yamarine-veneen kylki on samaa sävyä. Täällä mediaanitalo on kermanvalkoinen ja suoraviivainen. Yllätyn parista epäsiististä pihasta. Vai edustavatko ne vain boheemia tyyliä? Bussipysäkki pistää silmään kuin satasen seteli Unicafen kassalla. Taksitolpan vielä saaressa ymmärtäisin. Asiaa selittää se, että bussikylttiin on merkitty vain Jouko-kaupunginosalinjan tunnus. Palaan sillalle. Seurasaarenselän takaa tuijottaa Salmisaaren voimalaitos. Täältä voi jatkaa toista siltaa pitkin Lehtisaareen ja sieltä Kuusisaareen. Niin monet pyöräilijät tekevätkin. Tämä on etenevien ihmisten seutua.
VEERA JUSSILA
KESÄN LAPSI Katri Helena sanoo sen parhaiten: "Ja nämä kesäyöt / ei niille ole vertaa / Ei kiristele vyöt / kun juoksen kohti merta."
Juopottele
INFO
Laukkaniemi ja Kaskisaari
> Mikä: Merenranta, puusilta ja vähäeleinen luksusasuinalue. > Mitä: Matonpesulaiturilla voi lämmitellä auringossa, seurata lintujen puuhia ja sillan liikennettä. > Milloin: Kiireettömällä hetkellä ja kuivalla säällä, puusillan valoja kaipaavalle vaikkapa elokuisena iltana. > Miten: Bussilla numero 20 pääsee Erottajalta Laukkaniemeen. Jää pois Katajaharjun pysäkillä. Matka-aika Rautatientorilta noin 25 minuuttia. > Kivaa: Suomenlinnaa tuntemattomampia kulmia vaikkapa piknikille. > Tyhmää: Ei piknikevästä tarjoavaa kauppaa lähistöllä.
KESÄ JA ALKOHOLI kuuluvat yhteen ainakin suomalaisessa poplyriikassa. Lukuisia kesäbiisejä tehtaillut PMMP saanee absolutistinkin haaveilemaan huolettomasta humalasta kesäkavereiden kanssa: "Monta kivaa kesäkaverii / koluttu miljoona terassii / ja kokeiltu hupina, montako fisua / kannattaa kumota yhdessä illassa." Juopuneet seikkailut vievät bändin stadikan kautta Hiltoniin ja kaupungille, missä "punaviini pilaa puseron". Ramopunkbändi Pojat sanoo sen lyhyemmin: "Ou-Ou-Ou / Se oli aika show / kun KESÄLLÄ EI nukuta. Valvokoko kesä bailattiin." mon parin kesän takainen renkutus Mikä kesä? sen kertoo: "Kun koko luomakunta laittaa parastaan / nyt on valvottava kunnes aamu koittaa." Scandinavian Music Group vahvistaa, että "tällaisena kesäyönä en halunnut mennä nukkumaan". Ja kuka haluaisikaan, kun kesä on yhtä lyhyt kuin yö? KATRI HELENA sen tietää: kesän lapset haluavat rakastua kaikkiin. Ja Popeda säestää. Sen lisäksi, että Pate haluaa nähdä kaiken, hän haluaa jokaista rakastaa. Rakkaus tuo illan viileyden myös Dannylle, jota kesäkatu polttaa. Kun asfaltti polttaa, Tehosekoittimen Ottokin kaipaa viereensä kaunista tyttöä. Olennaista on, että rakkaus kestää vain kesän. Maija Vilkkumaa tiivistää laulujen kesäromanssin: "Oo miten suloinen kesä / kun se loppuu, jää vain pimeä." Poikkeus on Paula Koivuniemi, joka viettäisi kesärakastettunsa kanssa vaikka sata kesää ja tuhat yötä. Muut jäävät Maarit Hurmerinnan tavoin haikeina muistelemaan jäätelökesää.
Valvo
Rakastu
Unohda velvollisuudet
USEIMPIA OPISKELIJOITA vaivaa kesäduuniblues, mutta rohkeimmat julistavat Juha Vainion tapaan, että "järjestelmä tarpeeksi on mua lypsänyt / luulen että aika alkaa olla kypsä nyt / tulkaa, viekää sitten vaikka tuhkat pesästä / mut minä nautin kesästä". Ne uskolliset, jotka jäävät hoitamaan sorvia, voivat lohduttautua sillä, että joskus on joillakin ollut vielä huonommin. Kuunnelkaa vaikka Veikko Lavin Kesä ennen sotaa.
Ylioppilaslehti 9/2010
OMAT 25
Palstalla Helsingin yliopistossa opiskelleet lähettävät kirjeen nuorelle itselleen.
RAKAS MINÄ,
T E K S T I M AT T I M A R K K O L A KUVITUS TEEMU KIVINIEMI
Yliopistoon pettyneelle
Pauliine Koskelo valmistui vauhdilla ilman urasuunnitelmaa.
"K
irjoitit ylioppilaaksi keväällä 1976. Kirjoitusten jälkeen pähkäilit kovasti, mitä ja missä korkeakoulussa haluaisit opiskella. Olit kiinnostunut luonnontieteistä, ja erityisesti ympäristökysymykset olivat nousseet ajatuksiisi vaihto-oppilasvuonna Amerikassa. Ne tuntuivat yhteiskunnan kohtalonkysymyksiltä. Toisaalta ymmärsit, että kaikki on lopulta kiinni yhteiskunnallisesta päätöksenteosta ja siksi myös juridiikka kiinnosti sinua. Hait sekä Teknilliseen korkeakouluun että yliopiston oikeustieteelliseen, ja pääsit molempiin.
TULIT YLIOPISTOLLE suurin odo-
KUKA?
> Opiskelija: Pauliine Koskelo > Pääaine: oikeustiede > Opiskeluaika: 19761978 > Opintojen jälkeen: Korkeimman oikeuden presidentti
telmaa. Opiskeluaika oli sinulle tarpeellista itsesi etsimisaikaa.
SALOSSA SYNTYNEELLE forssalaiselle muutto Helsinkiin oli iso elämänmuutos. Asuit Lauttasaaressa 1940-luvun alussa rakennetun kerrostalon pienessä kaksiossa. Pidit siitä, että oli luontoa ja merta lähellä. Et harrastanut paljoa opiskelijaelämään liittyvää huvittelua. Kävit Pykälän kokouksessa, jossa oli jotain nahistelua, jota et ymmärtänyt ollenkaan. Kaikki oli hirveän politisoitunutta. Ajattelit, että tämä toiminta ei taida olla sinua varten. Mieluummin nautit Helsingin miljööstä ja kulttuuritarjonnasta. Sinusta oli hienoa kävellä Kaivopuistossa pitkin rantoja ja kaupungin katuja. Kävit kavereiden kanssa teatterissa ja klassisen musiikin konserteissa. Harrastit sitä paljon enemmän kuin nykyään ehdit. KESÄN 1976 olit kesätöissä sairaalakeittiössä Ruotsissa. Seuraavana kesänä olit tavaratalossa töissä Karlsruhessa Saksassa. Kesät ulkomailla olivat yhtä tärkeä osa omaa kasvuasi kuin varsinainen opiskelu. Suomen ummehtuneeseen ilmapiiriin verrattuna sinulle oli avartavaa nähdä monipuolista yhteiskunnallista keskustelua, vaikka RAF-terroristiryhmän aikaisessa Saksassa ahdistuitkin. Näit nuoria ihmisiä, jotka olivat menettäneet uskonsa yhteiskunnan instituutioihin ja länsimaiseen demokratiaan. OPISKELIT TIIVIISTI ja valmistuit
tuksin, mutta jouduit pettymään. Olit odottanut enemmän opetuksen sisällöltä mutta yliopisto olikin vain tilaisuus opiskella itse. Ensimmäisenä opiskelusyksyä, kun luennot olivat kovin tylsiä, mietit, olikohan tämä sittenkään oikea valinta. Kaipasit opetusta,
"NÄIT NUORIA, JOTKA OLIVAT MENETTÄNEET USKONSA DEMOKRATIAAN."
jossa olisi saanut laittaa itseään likoon. Toivoit enemmän harjoitustöitä, joissa olisi joutunut soveltamaan teoriaa konkreettisiin oikeudellisiin ongelmiin. Jos sitä olisi ollut enemmän, olisit varmasti käyttänyt opiskeluun enemmän aikaa. Ajattelit, että tässä ei kannata kauheasti tuhrata ja päätit opiskella nopeasti. Päättelit, että ehkä työelämä antaa sitten enemmän sisältöä, vaikka et osannut etkä edes yrittänyt tehdä mitään urasuunni-
Pauliine Koskelo opintojensa alkuaikoina.
kolmessa vuodessa. Teit lopputyön kansainvälisestä oikeudesta. Kun opiskelujen loppuvaiheessa piti löytää kesätyöpaikka, kävelit oikeusministeriön lainvalmisteluosastolle ja kysyit, olisiko heillä töitä. Sinusta oli kivaa päästä töihin, joissa pääsit testaamaan osaamistasi. Lainvalmistelutöissä yhdistyi tutkiva työ ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Oikeusministeriöstä tulikin ensimmäinen työpaikkasi tutkinnon jälkeen. Vielä siinäkään vaiheessa sinulla ei ollut mitään urasuunnitelmaa. Et yhtään ajatellut, että sinusta tulisi tuomari. Joskus mielessä on käynyt, mihin tie olisi sinut vienyt, jos olisit valinnut oikeustieteiden sijaan Teknillisen korkeakoulun.
26 RAPPIO
Ylioppilaslehti 9/2010
MALINEN
Kasvutarina
M A R K U S M I E T T I N E N & J A A K K O S E P PÄ L Ä
Ylioppilaslehti 9/2010
RAPPIO 27
Hissimusiikkia ei ole
ELOKUVIEN JA mainosten maailmassa mies astuu hissiin, jossa on hemaiseva nainen. He tervehtivät. Mies yrittää kuumeisesti miettiä, millä rikkoisi vaivautuneen tunnelman. Onneksi hississä soi hissimusiikki, taustalla pysyttelevä kevyt ja harmiton instrumentaaliversio jostain tunnetusta pop-hitistä. Missä Helsingissä voi kuulla hissimusiikkia sen oikeassa ympäristössä hississä? "Vastaanotossa soi musiikki, mutta ei soi hississä", Suomen korkeimman hotellin Hotelli Tornin vastaanotosta kerrotaan. Ei meidän hississä mitään soi, vastataan myös stadionin tornin hissistä. "Hissi on jo aika vanha, 60-luvulla laitettu", Olympiastadionin vahtimestari kertoo. "Ensi syksynä torni menee remonttiin ja sinne uusitaan hissit. Tulee nykyaikaiset
V E E R A K ATA J A :
moottorit ja korit, mutta en osaa sanoa, tuleeko sellainen kori, missä kuuluu musiikki." "Ei soi. En ole itse asiassa koskaan kuullut missään hississä musiikkia", vastaa Paula Fortumin pääkonttorin aulasta. On se nyt kumma, kun edes Suomen korkeimmassa toimistorakennuksessa Espoossa ei soi hissimusiikki. Viimeinen mahdollisuus on Näsinneula. Pohjoismaiden korkeimman näköalatornin
168 metrin korkeuteen päästäkseen pitää körötellä tovi hississä. Ehkä matkan taittuu hissimusiikin säestyksellä? Ei kuule, Näsinneulan ravintolasta vastataan. Pakko ottaa yhteyttä Koneeseen, yhteen maailman suurimmista hissivalmistajafirmoista. Tiedottaja Heli Aallolle ei ihan äkkiseltään tule mieleen, missä Helsingin hississä soisi musiikki. Edes hissiyhtiön oman 18-kerroksisen tornitalon hisseissä ei soiteta mitään. Aalto arvelee, että firman huoltopäälliköt varmasti tietävät, jos jossain soi hissimusiikki ja lupaa palata asiaan. Seuraavana päivänä Aalto lähettää sähköpostia. Koneen huoltopäälliköillekään ei ole tullut mieleen ainuttakaan Suomessa sijaitsevaa hissiä, jossa voisi kuulla hissimusiikkia.
M AT T I M A R K K O L A
Oppimispäiväkirja
17
Loppu
S
G
tiina käyskentelee galleriassa eksyneen näköisenä. Hän pysähtyy jokaisen taulun kohdalle hetkeksi, siirtyy eteenpäin ja kääntyy taas takaisin. Stiina on viimeisillään raskaana, vatsa on niin suuri, että sen katseleminen tekee pahaa. Hän näyttää vanhentuneelta, silmien ympärillä on ryppyjä. Otsaan on kiinnitetty violetti bindi. Vahtimestari tarjoaa Stiinalle tuolia, hän kieltäytyy hämmennyksissään. Tulen Stiinan vierelle ja tarjoan samppanjalasillisen Pommacia. Stiina maistaa juomaa, kasvoilla käväisee mielihyvä. "Intiassa mä kaipasin lapsuuden makuja", hän sanoo ja hymyilee ujosti. Minä en tunne tätä Stiinaa, anteeksipyytelevää ja epävarmaa. Hymyilen rohkaisevasti takaisin.
Olipa rohkeita kohtauksia!
NOIN KOLMEN metrin päässä minusta nuoret näyttelijät lausuvat tekstiä, joka vilisee klitoriksia, kulleja ja työntöjä. En tiedä, miten päin olisin. Onneksi tulin teatteriin yksin! Tästä ei tarvitse esityksen jälkeen vääntää huonoja vitsejä, vaieta vaivaantuneesti tai yrittää epätoivoisesti keskustella älyllisesti.
Olenko estynyt vai onko seksikohtausten seuraaminen muidenkin mielestä kiusallista? Kliininen seksologi Tarja Sandberg vahvistaa, että en ole yksin. Lähes kaikki reagoivat eroottisiin kohtauksiin kiusaantumalla. "Monesta on noloa, jos itse kiihottuu kohtauksesta. Tai
toisaalta, jos oma seksielämä ei suju ja katsoo muiden touhuja, niin sekin on kiusallista. Eikä siitä tilanteesta pääse mitenkään pois! Korkeintaan voi sulkea silmät." Sandbergin mielestä kiusaantumisesta ei silti tarvitse pyrkiä eroon. "Miksi pitäisi? Se on hyvin luontainen ja inhimillinen reaktio." Seksologi ei myöskään poistaisi seksiä teatterista tai elokuvista. "Silloin palattaisiin mun nuoruuteeni, että näytettäisiin vain poutapilviä. Silloin vasta uteliaisuus herääkin!" Sivistyneen ihmisen piirteisiin kuuluu sivistynyt keskustelu aiheesta kuin aiheesta. Sandberg tunnistaa tilanteen, kun seksikohtauksesta pitäisi osata sanoa jotain hienoa. "Siinä voi sanoa vaikka, että olipa rohkeita kohtauksia tai olipa hienosti kuvattu eroottinen lataus."
A N NA - SOF I A BE R N E R
alleria alkaa täyttyä. Sukulaiset ja ystävät, ilmaisjakelulehden toimittajat ja lähikorttelien kulttuuritädit muodostavat tilaan rupattelevan äänipatjan. Anton koputtelee sormenpäillään mikrofoniin, yskii välissä ja sanoo venäjäksi yykaakoo, raz-dva-tri. Päät kääntyvät kohti Antonia. Joku rientää hakemaan itselleen uuden kuohuviinin. "Tervetuloa Jalava-ryhmän ensimmäiseen näyttelyyn mesdames et messieurs", Anton julistaa korokkeellaan huojuen. Hän on ottanut jo kuusi lasia venäläistä samppanjaa taltuttaakseen ramppikuumeensa. Anton jännittää oppilaidensa näyttelyitä enemmän kuin omiaan, tai niin hän ainakin väittää. Luultavasti se on vain tekosyy. Unohdun katselemaan yleisöä sillä välin kun Anton kuvailee näyttelyn syntytarinaa. "Veera Katajan piirroksissa kaunis kohtaa inhorealismin", hän julistaa. Anton osoittaa minua sormellaan. Ihmiset ympärillä kääntävät katseensa minua kohti. Stiinan silmät ovat lukkiutuneet minuun. Katseessa on jotakin tutkivaa. ä et piirrä enää naisia", Stiina huomauttaa myöhemmin, kun puheet on pidetty ja juomatarjoilut lopussa. Galleriassa alkaa olla väljempää, joku on avannut oven, ja sisään tulvii kevätillan ilmaa. Se on totta. En ole luonnostellut edes Stiinaa enää aikoihin. En Stiinan kasvoja, en hiuksia, en intialaisia symboleja. En Stiinan hiusten kadmiuminkeltaista talojen seinissä tai eläinten turkeissa. "Mä piirrän nykyisin enem"TÄRKEINTÄ ON män miehiä", sanon. "Niissä TEHDÄ, MITÄ on uusia muotoja. Enemmän haastetta." RAKASTAA." Muutamassa tunnissa paikka on melkein tyhjä. Kadulta astelee sisään enää satunnaisia ohikulkijoita ja puliukko, jota ovimies maanittelee poistumaan. Stiinan isä tulee hakemaan Stiinan autolla kotiin. Autan takin päälle ja kumarrun auton takapenkille halaamaan Stiinaa. Vauva potkii, Stiina sanoo. Hänen silmissään on jotakin sur surullista. Vauvan isästä ei ole tänään puhuttu. kin sur
S
Nostalgiahöystö
MAKU TUNNETTIIN Unicafen
A
kasvisruuan makuna. Tiedättehän, tomaattimurskaa, kasvisliemikuutiota ja seassa pussillinen pakastevihanneksia, yleensä runsaasti porkkana- ja paprikasuikaleita. Useimmiten ruokalajin nimessä esiintyi sana kasvishöystö, mikä kuvasi hienosti siihen laitettua panosta. Yrityksen lisäksi ruuasta puuttui ravintosisältö. Illalla piti hoitaa proteiinit jostain muualta. Viimeisen kahden lukuvuoden aikana tässä lehdessäkin on morkattu usein Unicafeta. Kevättalvella kasvisruokien laatu sai adressin kerääjät liikkeelle. He vaativat ravitsevam-
paa ja maukkaampaa kasvisruokaa. Uudet ruokalistat ovat jo tekeillä, vastattiin Unicafesta. Emme olleet toiveikkaita. Jo ensimmäisellä uuden ruokalistan viikolla kaikki oli toisin. Saimme linssejä, soijaa, papuja ja soijakermakastiketta. Ilman tomaattimurskaa. Parhaat kasvisruuat loppuivat kesken, kun sekasyöjätkin innostuivat ottamaan niitä. Sekin ihme nähtiin, että kalliimman Maukkaastiruokakategorian annoksena oli ei-eläinperäinen ruoka. Riemuitsimme. Kyynisyys oli osoittautunut turhaksi. Joskus vielä järjestän nostalgiabileet, joissa muistellaan
2010-luvun vaihteen Unicafe-aikoja. Ostan tetratolkulla tomaattilk ll murskaa, kasvisliemikuutioita, pakastevihanneksia ja keitän vieraille kasvishöystöä.
NINNI LEHTNIEMI
nton tulee tarjoamaan jaloviinaa. "Na zdarovje, taiteilijattarelle!" hän julistaa. Kilistelemme pahvimukeja ja katselemme toisiamme hetken hymyillen. Tiedämme molemmat, etten ole erityisen lahjakas eikä miTiedäm m koskaan tule suurta taiteilijaa. Mutta sillä ei ole väliä. nusta k Väliä on sillä, että minä edelleen piirrän. n "Tärkeintä on tehdä, mitä rakastaa", Anton sanoo. "Maa"Tärk k ilmassa, ilmassa joka ei noudata järjen tai armon lakeja, se on aia oikea noa oik tie." k Skoolaamme vielä kerran. Skoo o Viivähdän galleriassa vielä hetken pahvimuki kädessäVii i ni. Naapurin arkkitehtia esittävän piirroksen edessä seiN soo mietteliäs papparainen, joka katselee piirrosta ja kaim vaa samalla korvaansa. Välillä hän pudottelee korvasta s löytyneitä keltaisia palleroita näyttelyluettelon väliin. Katlöytyne e selen m miestä lumoutuneena; jospa vain arkkitehti tietäisi, että juuri nyt hänen alastonta vartaloaan ahmii silmillään juu u vanhempi satyyri. vanhem m Hetken kuluttua papparainen kävelee galleristin luo ja teHetk k kee tarjouksen. Se on paljon suurempi kuin kukaan meistä tarj j olisi osannut odottaa. * os s
Jatkokertomus päättyy tähän.
18.-20.6.2010finland
k einäjo s i,
Rammstein(GER), Cypress Hill (US), Bullet for My Valentine (UK), 30 Seconds to Mars (US), Wolfmother (AUS),
Paloma Faith (UK), Pendulum (UK), Mew (DEN) , Jenny Wilson & Tensta Gospel (SWE), Kari Tapio, Eläkeläiset, PMMP, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Sonata Arctica, Jenni Vartiainen, Villa Nah jne.
Bullet for My Valentine
k. t alennakko/porttihinta Lipu 115e
110e 3 päivää 88e 2 päivää (pe-la) 85e 90e 2 päivää (la-su) 88e 69e 1 päivä (pe tai la) 65e 75e 70e 1 päivä (su) Liput ja lisätiedot osoitteesta
www.provinssirock.fi