Kuin pieni muskeliauto
Coupekorinen Mazda 818 vuosimallia ´77
Ensimmäisellä omistajalla
BMW R60/5 hämmästyttää alkuperäisyydellään
Avaruusajan dollarihymy
Krominkiiltoinen ´58 Oldsmobile 88
Kesäunelma
Uutena Suomeen myyty MGB 1800 Roadster ´64
Autoilun nostAlgiAA 1950 - 1985 · www.klassikot.fi · 04/09 · Hinta 7,50
Visiäiset Vauhdissa
09004 >
Tarinaa pikkufiiuista alkuperäisasussaan ja autoslalomiin trimmattuna
SUOMALAISTA TYÖTÄ MADE IN FINLAND
414883 684808
Klassikkoesine
Rubikin kuutio - haastava pulmapeli 80-luvulta
Lahden Historic Rally Tuleva Klassikko
Laaja kuvareportaasi Suomen EM-osakilpailusta Legendaarisen valmistajan urheiluauto kauppakassin hinnalla
6
non
BulK ProduCts
California mallisto vuodesta 1971
Patarautaa jo pian viideltä vuosikymmeneltä. Pomminvarma oikea moottoripyörä käytettynäkin. Moto Italia Import · Piikkiö. p. 02-472 6414
www.motoitalia.fi
Pääkirjoitus
Kuin pieni muskeliauto Ensimmäisellä omistajalla Avaruusajan dollarihymy
Autoilun nostAlgiAA 1950 - 1985 · www.klassikot.fi · 04/09 · Hinta 7,50
Klassikkoesine
Lahden Historic Rally Tuleva Klassikko
Innokas yksivuotias
N
yt kun ensimmäinen täysi vuosi Klassikot-lehden parissa on takana, on hyvä aika miettiä kulunutta aikaa ja pohtia samalla tulevaisuutta. Näin jälkikäteen ajatellen alkuperäinen ajatus kertoa meille kaikille tuttujen ajopelien tarinoita oli hyvä lähtökohta uuden harrasteautolehden pohjaksi. Lukijoilta saadun palautteen valossa kiinnostusta riittää myös hieman erikoisempien ajokkien sekä kaksipyöräisten esittelyihin. Uuden lehden vieminen toteutuksen asteelle vaati paljon töitä ja uskallusta, mutta kulunut vuosi on osoittanut sen olevan myös suuren harrastajajoukon mieleen lukijat ovat ottaneet Klassikot-lehden omakseen. Suuriin linjamuutoksiin ei matkan varrella ole ollut tarvetta eikä merkittäviä muutoksia sisällön suhteen ole näköpiirissä myöskään lähitulevaisuudessa. Pientä kehitystä sen sijaan tapahtuu jatkuvasti. Toimituskunnaksi on vakiintunut toimiva ja harrastuksen sekä lehdenteon suhteen hyvin innokas porukka, joka liikkuu siellä missä lukijatkin. Eri tapahtumissa toimittajamme ovat saaneet poikkeuksetta
09004 >
414883 684808
Tilaajapalvelu Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@klassikot.fi www.klassikot.fi > Tilaajille pääToimiTTaja Kari Mattila ToimiTTaja Jan-Erik Laine avusTajaT Tomi Eronen, Minna Mattila, Jape Tiitinen, Johanna Helin, JiiVee Korpela, Johannes Repo, Vesa Rantasalo, Lea Lahti TuoTanTopäällikkö Tomi Saloniemi ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Sanna Tarkkanen posTiosoiTe Klassikot, PL 350, 65101 Vaasa toimitus@klassikot.fi käynTiosoiTe Klassikot Hovioikeudenpuistikko 13 A 65100 Vaasa kusTanTaja Viipalekustannus Oy Puh. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ilmoiTusmyynTi Susanne Laine: 050-4147 553 Peppe Haapala: 050-4147 559 Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@klassikot.fi www.klassikot.fi > Mediakortti painopaikka UPC Print, Vaasa myynTi R-Kioskit, huoltoasemat ja Lehtipisteet kautta maan issn: 1797-6715
iloisen vastaanoton, ja harrastajien parissa tarinoinnin ohella olemme saaneet paljon arvokasta palautetta sekä ehdotuksia ja toiveita tulevien juttujen suhteen. Lehti on lukijoille tehty, ja siinä suhteessa kaikki vastaanotettu kritiikki sekä kehut ja ehdotukset ovat edelleen tervetullutta yhdessä teemme jokaisesta lukuhetkestä entistä nautinnollisemman.
6
Toivon saavani lehden sivujen kautta välittymään sen intohimon, jolla itse suhtaudun vanhojen ajoneuvojen harrastamiseen.
Toinen lehdentekovuosi käynnistyy uuden päätoimittajan luotsaamana, sillä Klassikot-lehden perustaja Ari Isosomppi siirtää vetovastuun allekirjoittaneelle tästä numerosta alkaen. Uuden pestin otan vastaan suurella mielenkiinnolla toivoen samalla, että saan lehden sivujen kautta välittymään sen intohimon, jolla itse suhtaudun vanhojen ajoneuvojen harrastamiseen.
Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@klassikot.fi
TäSSä lehdessä johtoporraskin joutuu käärimään hihansa. Unski-Audimme matka jatkuu uuden päätoimittajan komennossa.
CopyrighT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Klassikotlehden kirjallista lupaa on kielletty. ilmoiTukseT Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalekustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrään palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalekustannus Oy:lle. maTeriaali Klassikot ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalekustannus Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle.
K
aikki oli ennen paremmin" ja "näin on tehty aina" ovat vanhoja fraaseja, joita nykyään pyritään korvaamaan uusilla "maailma muuttuu" ja "pysyvää on vain muutos" -tyyppisillä lausahduksilla. Kaikki nuo fraasit ovat usein totta, ja sisältävät minusta lähes aina positiivisen vireen sekä jonkinasteisen opetuksen riippuen tietysti asiasta ja näkökulmasta. Ollessani lapsi 70-luvulla maistui Rallylimsa erittäin makoisalle lauantaisaunan jälkeen. Nykyään tuota klassikkojuomaa ei enää saa, mutta muistot mausta ja mukavista saunahetkistä säilyvät. Mukavia ovat myös muistot kahdelta viime vuodelta, jolloin olemme täällä toimituksessa ensin suunnitelleet ja sitten toteuttaneet Klassikot-lehteä.
Koska ihmiselämä on lyhyt, pelkkään historiaan ei voi takertua: eteenpäin on mentävä, ja ajan ollessa kortilla siirryn kokopäiväisesti tätäkin lehteä kustantavan yrityksen peräsimeen. On mukava luovuttaa päätoimittajan pesti Karille, koska tiedän että tässä tapauksessa "vaihtamalla paranee", kuten erään matkapuhelinoperaattorinkin mainoksissa rummutetaan. Hyviä lukuhetkiä myös jatkossa!
Ari Isosomppi Toimitusjohtaja, Viipalekustannus Oy
04/09
Tässä numerossa
6
Ajoneuvot MGB1800Roadster´64
Ruosteen runtelema Suomi-auto muuttui Matti Eskolan taitavissa käsissä uudenveroiseksi kesäpäivän unelmaautoksi.
12
Ford26M´72
Uutena perheeseen tullut Ford sai aikanaan osakseen pientä hotroddausta erikoisvanteiden ja muiden ajalle tyypillisten kilkkeiden myötä.
18
SaabSonettIII
Ruotsalaisvalmistajan mallistosta on aikoinaan löytynyt persoonallisesti muotoiltu urheiluauto, jonka omaperäisyyttä lisäsi aikanaan harvinainen etuveto.
24
oldsmobile88´58
Tarinan amerikanlaiva on oiva esimerkki siitä, millaista jälkeä saadaan aikaiseksi yhdistämällä avaruusajan muotoilu dollarihymyn kromiosiin.
30 Mazda818Coupe´77 s.66
MGB1800Roadster´64 70-luvun japsicoupen muodoissa voi helposti aistia jenkkilästä lainattua muskelimeininkiä, mutta teknisesti auto oli kuitenkin valmistusmaansa taattua perustavaraa.
36
Fiat500´62
Kaksisylinterinen kauppakassi on ehdottomasti yksi kaikkien aikojen sympaattisimmista kulkimista. Vaatimaton kääpiöauto on tänään haluttu keräilykappale.
44
Renault16tL´71
Persoonallinen harrasteauto voi olla myös luotettava ja ongelmaton matkakumppani. Tarinan Renault on kaikkea sitä ja lisäksi vielä mukava.
52 BMW60/5´72 s.18SaabSonettIII´72 58
Uskomattoman hyvin säilynyt alkuperäiskuntoinen peruspyörä on edelleen samalla omistajalla, joka kuittasi sen vuonna 1972 uutena liikkeestä.
tApAhtuMAt Retkeilyajot,helsinkihyvinkää
Klassikot-lehden joukkue oli letkassa mukana, kun harrastajat juhlistivat retkeilyajojen puolivuosisataista historiaa maassamme.
62 Kesä-heikki,turku s.24oldsmobile88´58
Turun Seudun Mobilistien kesämarkkinoilla oli mukavasti yleisöä sekä myyjiä pienestä tihkusateesta huolimatta.
s. 12 Ford 26M
s. 24 Oldsmobile 88
s. 36 Fiat 500
s. 52 BMW 60/5
04/09
Kesäunelma
MGB 1800 Roadster ´64
04/09
Uutena Suomeen myyty avoauto oli saanut osansa täkäläisen ilmaston varjopuolista, sillä lähes piloille ruostuneen auton palauttaminen entiseen loistoonsa vaati täydellisen entisöinnin. Nykyisin vaaleansininen brittikaunotar ulkoilee vain päivinä, jolloin kangaskaton saa jättää suojapeiton alle.
Lahti
04/09
MG MGB 1800 Roadster ´64
KojelaudasTa löytyy vain se, mitä niukalti varustettu auto välttämättä tarvitsee. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
Kahden kaasuttimen ruokkimana 1,8 litraisesta työntötankonelosesta irtoaa 95 hevosta, jotka vievät pientä autoa jo ihan riittävästi.
P
ia Lahtisen vaaleansininen MGB on kesän ensimmäisenä hellepäivänä juuri oikea auto, johon tutustua. En edes aio kysyä, miten kätevästi rättikaton saa ylös päivä on yksinkertaisesti liian hieno siihen. Sadepäivätkin ovat tälle uutena Suomeen myydylle avoautolle tulleet aikanaan tutuksi, sillä sen kunto oli päässyt aika heikoksi ennen siirtoa Matti Eskolan talliin, josta se palautui uutuuden loistoon ja Pian kesäpäivien iloksi. Auto oli varmasti yhtä hieno kuin kuvissa nyt, kun helsinkiläinen Jaakko Soila osti sen huhtikuussa 1964. Rekisteritunnuksiksi auto sai hauskat, mutta ehkä paremmin linja-autoon sopivat BU-551 (=BUSSI) -kilvet. Soilalla vaaleansininen kaunotar ehti olla vain vuoden päivät, kun Reino Koivulasta tuli auton uusi omistaja. Yhtä nopeasti laittoi Koivulakin
MGB:n kiertoon ja uusi kotipaikka autolle löytyi Lahden suunnalta Kaarlo Taskisen tallista. Avoauto ehti olemaan nuoren miehen nimissä muutaman vuoden, kunnes isä-Jaakon mielestä oli parempi ottaa auto turhan innokkaasti kurvailevalta pojalta pois. Täydessä yhteisymmärryksessä ei omistajuus isälle siirtynyt, mutta pysyipä auto kuitenkin perheessä. Hiukan toistakymmentä vuotta MGB palveli siis isä-Taskisen autona, kunnes vuonna 1979 oli aika kypsä jälleen sukupolvenvaihdokselle. Tällä kertaa auto pysyikin sitten nuoremman Taskisen huomassa lähes 20 vuotta, ennen kuin kovaa ajoa kokeneen ja paljon teitä nähneen roadsterin oli aika jälleen vaihtaa omistajaa.
Osaaviin käsiin
Vuonna 1997 helmoistaan ja lokarinkaaristaan pehmenneen auton osti
Hiukan toista vuotta MGB piti huolta siitä, ettei Matilla tullut ongelmia liian vapaa-ajan kanssa.
silloin Orimattilassa asunut Matti Eskola. Nuhjuiseksi päässeen auton todellinen kunto selvisi vasta Matin tallissa autoa purettaessa. Aivan hylsyksi kalutun korin hitsaamista helpottamaan kiinnitti Matti sen pyörivään "grilliin", jossa uutta peltiä syntyi taitavan miehen käsistä ruostuneiden kohtien tilalle vähän sinne ja tänne. Pellitetty ja hiekkapuhallettu kori sai Paakkisen Automaalamossa uutta väriä pintaan sillä aikaa, kun tekniikka oli Matilla totaalisen remontin alaisena. Jossakin vaiheessa kaunis alkuperäinen vaaleansininen värisävy oli saanut päällensä 70-lukua henkivän toffeenkeltaisen maalin. Ylimaalaus oli tehty kuitenkin vain pintapelteihin ja auto oli edelleen luukkujen sisältä ja oviaukoistaan sinisessä värissään. Nyt pellitetty kori sai alkuperäisen värisävynsä uudelleen pinnoilleen. Hiukan toista vuotta MGB piti huolta, ettei Matilla tullut ongelmia liian vapaa-ajan kanssa, kunnes se alkuvuodesta 1999 oli valmis ja
04/09
MGB 1962-1980
MGB esiteltiin heinäkuussa 1962 kauniin mutta brittiautoksikin vanhentuneen, seitsemän vuotta tuotannossa olleen MGa:n seuraajaksi. uutuus erosi edeltäjästään itsekantavalla korilla erillisen rungon ja korin sijaan. se oli myös pehmeämpi ajoltaan sekä aavistuksen suorituskykyisempi. elokuussa 1965 kaksipaikkaisen roadsterin rinnalle esiteltiin GT-nimeä kantanut 2+2paikkainen Coupe. sen takapenkki oli mitoitettu lähinä pikkulapsia ajatellen. MGB:n ajo-ominaisuudet saivat aikanaan kehuja ja autosta tuli hyvin suosittu valtaosan tuotannosta mennessä amerikkaan. alkujaan kolmella kampiakselin laakerilla oleva moottori korvattiin 5-laakerisella elokuussa 1964. MaRk II Vuonna 1967 esitellyn kakkosversion erot olivat kokonaan synkronoitu vaihteisto sekä valinnaiseksi tarjottu Borg-Warnerin automaattivaihteisto. Vanha tasavirtalaturi korvautui vaihtovirtaversiolla. Pieniä muutoksia autoon esiteltiin tasaisesti vuosien saatossa. Mark kakkosen rinnalle esiteltiin samana vuonna MGC, joka erottui Beestä isommalla 2,9-litraisella kutosmoottorillaan. Ceen erotti ulkoisesti pahkasta konepellissä. MaRk III Kolmosversio autosta näki päivänvalon vuonna 1972. näkyvin muutos autossa oli uusittu sisustus sekä kojelauta, tuntuvin oikea lämmityslaite. lähinnä amerikan turvallisuusmääräysten seurauksena koriin sovitettiin paremmin seiniä päin ajeluun sopivat muovipuskurit, joita tuskin kukaan piti vanhoja kromattuja kauniimpina. MGB GT V8 Koriin sovitettiin vuonna 1973 vielä Roverista tuttu 3,5-litrainen V8, mutta kolme vuotta tuotannossa ollut versio ei kahdella ja puolella tuhannella valmistetulla kappaleellaan noussut suosituksi. MGB:n tuotanto päättyi englannin abingdonissa elokuussa 1980.
Välillä toffeenkeltaisen värin päällensä saanut avoauto kiiltelee jälleen alkuperäisessä sävyssään.
BRiTTiTyyliin valmistajan tunnuksia löytyy vähän kaikkialta autosta.
Pohjolan ilmasto on autoille julma, ja kun suojaukset jäävät hiukan heikoille, pääsee myöhemmin vaihtelemaan korin peltejä laajemminkin. Korin paikkaaminen "grilliin" kiinnitettynä poisti kyyristelyt auton alla pellitysvaiheessa.
04/09
MG MGB 1800 Roadster ´64
Vauhtiakin Roadster tarjoaa riittävästi, mutta sille rajoituksensa asettaa omia ajolinjojaan haeskeleva ristikudosrengastus.
MG:ssä istutaan melko matalalla mutta kuitenkin mukavasti.
oMisTaja pitää autoaan klassisen kauniina ja totta vieköön oikeassa on.
museotarkastuskunnossa. Hieno auto ei moitteita saanut ja toukokuussa katottomien ajokelien saavuttua se rekisteröitiin liikenteeseen, nyt MAL15 -kilvin.
Syntymäpäivälahja
Vastavalmistunut MGB vaihtoi jälleen omistajaa, kun Pia Lahtinen sai kauniin roadsterin hiukan myöhästyneenä 30-vuotislahjana isältään. Kuten aikaisemminkin, osallistui Pia isänsä entisöimällä autoilla myös Valtakunnallisiiin Retkeilyajoihin vuonna 1999. Reissu ei ollut turha, sillä vaikka Pia itse lähtikin ajoista hiukan etuajassa pois, tuli perästä vielä pokaali omassa sarjassa menestymisestä sekä voittopokaali tapahtuman asu-ajoneuvokilpailusta. Pia on tyytyväinen erittäin luotet-
Pia lahtinen ajelee syntymäpäivälahjallaan päivinä jolloin auton kangaskattoa ei tarvitse juuri ylös nostaa.
tavaksi osoittautuneeseen kaunokaiseensa. Niinä kesäpäivinä, kun auto otetaan liikenteeseen, saa kangaskatto pysyä peitteensä alla. Autolle on entisöinnin jälkeen kertynyt muutamia tuhansia kilometrejä kesäisin. Yhden kesän se sai hoitaa myös Pian käyttöauton virkaa, hyvin siitäkin selviytyen. Oikein kuumina päivinä auton moottorilla on hiukan taipumusta kuumenemiseen varsinkin paikalla ollessaan, mutta vauhdissa ajamiseen tehdyn auton jäähdytys pelaa ja lämmötkin pysyvät kurissa. Auto ei ole omistajansa mielestä liian sporttinen, vaan ennen kaikkea klassisen kaunis. Ajo-ominaisuudet saavat kehuja ja hyvän tunteen antaa tieto siitä, että tarvittaessa moottori vastaa ihan riittävästi kaasuun kahden kaasarinsa voimin. Vauhtiakin Roadster tarjoaa
riittävästi, mutta sille rajoituksensa asettaa Bridgestonen omia ajolinjojaan haeskeleva ristikudosrengastus.
Ei myytävänä
MGB ei mieleisenä autona ole myytävänä sitä kyseleville, mutta koska Pian varsinaisena haaveautona on aina ollut kauden 1955-57 Corvette, saattaisi Pia sellaiseen suostua sinisen MGB:nsä vaihtamaan. Seuraava auto, jolla ajelemaan pääsyä hän odottelee innolla, on Matilla parhaillaan työn alla oleva Crosley. Amerikkalaiseksi autoksi kääpiökokoinen kummajainen tulee valmistuttuaan olemaan ainoa merkkinsä rekisteröity edustaja maassamme.
01 Merkki ja malli
MG MGB 1800 Roadster
02 Vuosimalli
1964
03 Moottori
1798 cm3 suora työntötanko rivinelonen edessä pitkittäin. Kansiventtiilit, tuplakaasuttimet. Teho 95hv (71kW) / 5400 rpm
04 Kori
Kaksiovinen avomallinen itsekantava teräskori kangaskatolla
05 Alusta
Edessä kierrejouset ja levyt, hammastanko-ohjaus, takana lehtipakat ja rummut
06 Mitat
Pituus 389, leveys 152, korkeus 122, akseliväli 231 cm
07 Tuotantomäärä
399 070 kpl. Kaikki autoon perustuvat mallit vuosina 1962-1980 yhteensä 523 836 kpl
10
04/09
Entisöinnin laatukilpailu
SA-HK:n Retkeilyajojen yhteyteen liitetty entisöintikilpailu on maamme ainoa valtakunnallinen kisa, jossa korkeatasoisesti entisöidyt autot syynätään todella perinpohjaisesti.
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
H
eti aluksi on todettava, että kilpailusta puhuminen on hieman harhaanjohtavaa, sillä arvosteltavat autot eivät varsinaisesti ole ottamassa mittaa toisistaan. Autoentisöinnin asiantuntijoista koottu raati tarkastelee kunkin kilpailuun osallistujan perinpohjaisesti käyden läpi kaiken mahdollisen ja pari mahdotontakin kohtaa autosta. Auton omistajan on hyvä olla tapahtuman ajan lähettyvillä, jotta epäselvissä kohdissa ratkaisuihin saadaan entisöijän perusteluja.
Useita kymmeniä erillisiä kohtia autosta tarkastetaan sekä pisteytetään ykkösestä viiteen. Pisteistä lasketaan keskiarvo, jonka perusteella saadaan kullekin autolle luokitus. Parhaaseen ykkösluokkaan päästäkseen on auton pisteiden yllettävä keskiarvoon 4,6, joka ei kriittisten tuomarien tapauksessa ole helppo tehtävä. Varsinaiseen paremmuusjärjestykseen ei ykkösluokkaan päässeitä autoja enää laiteta, sillä kahden täysin erilaisen ja eri aikakaudelta peräisin olevan auton vertaaminen keskenään on sekä
mahdotonta että tarpeetonta. Tällä kertaa seitsemästä autosta viisi ylsi ykkösluokkaan ja sai mukaansa kunniakirjan sekä autoon kiinnitettävän pienen plakaatin aiheesta. Autolleen voi kisassa hakea luokituksen, vaikka se olisi entisöimätönkin. Jos sattuu omistamaan vaikkapa tehdasmuseosta peräisin olevan, täysin ajamattoman ja virheettömän yksilön, on kisassa vahvoilla. Kisaan on kehitteillä tulevaisuudessa omat luokkansa alkuperäisenä säilyneille ja entisöidyille autoille.
TarkasTelTavaksi ilmottautui tämä kiiltelevä Buick super De luxe ´52, joka uutena palveli Yleisradiota edustusautona.
marko väisäsen näyttelyissä pokaaleja pokkaillut oldsmobile Cutlass tarkastelun alla. Tuhti projektikuva-albumi työvaiheista helpottaa tuomaristoa hahmottamaan työmäärän. ilkka raivion Ford De luxe ´39 nosturilla.
näilTä miehiltä ei jää mikään piiloon. vesa kinasen renault Dauphine Gordini ´62 käydään perin pohjin läpi. Hyvin pitkään työn alla ollut auto kestää kyllä tarkastelua tarkemminkin.
suomen vahinkotarkastus oy:n halliin mahtui kerralla 6 autoa. kuvan etualalla oleva Wandererprototyyppi oli tuomaristolle liian vaikea arvosteltavaksi.
04/09
11
Pilalle entisöimätön
Ford 26M XL ´72
Konkurssin seurauksena liikkeeseen jäänyt luksusmalli hankittiin uutena Kivelän perheen käyttöön tammikuussa 1972. Lähes neljä vuosikymmentä myöhemmin auto on edelleen hienokuntoisena samassa perheessä, mutta siihen tuoreeltaan tehdyt varustelut ja virittelyt ovat saaneet vuosien varrella ihan uutta hohtoa.
12
04/09
Raisio
04/09
13
Ford 26M XL ´72
Teksti: Tomi Eronen Kuvat: Tuukka Erkkilä
U
usi, aiempia massiivisempi P7-korimalli tuli markkinoille vuonna 1967, ja samalla Fordin ylemmän keskiluokan mallistosta katosi jo vuosien ajalta tutuksi tullut Taunus-mallinimi. Nimenhän tuo niin tuttu automalli sai Rein-joen varrella Saksassa sijaitsevan Taunusvuorijonon mukaan. P7A-sukupolvi ei kuitenkaan saavuttanut jakamatonta
suosiota, vaan pikemminkin nostatti antipatioita kotimarkkinayleisön keskuudessa. Kerrotaan, että sen muotoilu kokispullomaisine kylkikaarineen olisi koettu liian amerikkalaishenkiseksi Kölnin-tuotteeseen. Vaikka 1960-luvulla automalleja uudistettiinkin tiheään, jäi P7:n nykyään usein A:ksi kutsuttu ensimmäinen mallipolvi tavallista lyhytikäsemmäksi.
Sen korvasi jo vuotta myöhemmin astetta eurooppalaisemman oloinen ja vyötärölinjaltaan suora uudistettu malli, joka tunnetaan nimellä P7B. Ison ja takavetoisen P7:n rinnalla tarjottiin pienempää etuvetoista P6koria, jonka malliversiot olivat 12M ja 15M. Vuodelle 1970 lanseerattiin isojen M-sarjalaisten rinnalle uusi, niitä
14
04/09
Mallisarjan huippua edustaneen 26M XL:n erotti selvästi halvemmista versioista niin ulkoa kuin sisältäkin.
pienempi Taunus, joka tunnetaan TCmallina. Samoihin aikoihin P7-sarjaa jatkettiin ylöspäin; V6-moottori oli tullut tarjolle jo P5-sukupolveen, ja malliston huippua nostamaan entistäkin ylemmäs tulivat tarjolle 2,6-litraisella V-koneella varustetut versiot, joita sai sekä 20M- että 26M-malleina. Vuonna 1972 meillä metri-Taunuksiksi usein nimitetyt M-sarjan Fordit poistuivat markkinoilta, ja niiden malliperheeseen jättämän aukon täyttivät Granada-versiot.
Kaukana karvalakkimallista
Manuaali lisävarustelistalta
Turkulaiseen Kivelän perheeseen jutun 26M tuli uutena, mutta oikeastaan sattuman kauppana. Eräs yrittäjä oli tilannut Tawney Brown -metallinhohtoruskean auton perusvarusteena olleen automaattivaihteiston sijaan manuaaliversiona, mutta miekkonen ehti tehdä konkurssin ennen auton lunastamista. "Perheemme oli ajanut Fordeilla jo vuodesta 1964", auton ylläpidosta vastaava ja sillä pääasiassa ajeleva Timo Kivelä muistelee. Mieltymykselle kyseiseen merkkiin löytyi myös hyvin järkeenkäypä selitys. "Äitini serkku on Valliauton kuuluisa myyjä, Kanniston Olli, joka myi parhaimmillaan lähes 550 uutta Fordia vuodessa." Näin ei ollutkaan ihme, että sopivasti "käsiin jäänyt" auto päätyi Kivelän perheeseen. Heillä oli tuolloin ajokkina 17M-farmari, joka jätettiin kakkosautoksi tulokkaan rinnalle.
Uusi 26M XL oli melkoisen hieno auto, ja sen varustelu kattoluukkua ja molempia tehostimia myöten oli samaa luokkaa. Vääntävällä 125 hevosvoiman kutoskoneella se oli myös kohtuullisen hyväkulkuinen, etenkin nelivaihteisella manuaalilla varustettuna. Itse asiassa Suomen markkinoilla valinnaisvarusteena tilattavissa ollut nelilovinen manuaalivaihteisto lienee ollutkin lopulta sinällään ihan asiallista C4-automaattia yleisempi. Noihin aikoihin kun automaattivaihteistoa taidettiin pitää herkästi rikkoutuvana turhana ylellisyysvarusteena, jota oli parempi välttää lisäsihän mokoma polttoaineen kulutustakin. Manuaalivaihteisto oli yleinen varuste jopa amerikkalaisissa autoissa, joiden automaatit olivat useimmissa tapauksissa selkeästi keppivaihdetta kestävämpiä. Mallisarjan huippua edustaneen 26M XL:n erotti selvästi halvemmista versioista niin ulkoa kuin sisältäkin. Version tunnusmerkkeihin kuuluivat vinyylikaton ohella keulan tuplavalot, yleensä kun ajovaloumpioina P7-korisissa olivat suuret yksiosaiset. Peräpäässäkin suurimmasta saatavilla olleesta moottorivaihtoehdosta kieli kaksi helman alta kurkistavaa kromattua pakoputken päätä. "Oikeastaan ainoat lisävarusteet, joita tähän autoon uutena hankittiin, olivat kromatut Cibien lisävalot sekä kattoluukun päälle asennettu lippa", Timo kertoo.
26M XL -mallin sisätiloja koristivat ympäri ohjaamoa kiertävät puupaneelit.
KiveLöiden Fordia on selvästi pidetty hyvin jo uudesta asti. Siistikuntoista autoa ei ole koskaan entisöity, se on ainoastaan ylimaalattu kertaalleen kolmisenkymmentä vuotta takaperin.
04/09
15
Ford 26M XL ´72
Timo sai ajokortin vuonna 1976, ja sen myötä vanhempien autoa tuli koristeltua ajan Hurriganes-hengen mukaisesti.
KeuLan lisävalojen sekä istuinpäällysten ohella auton lisävarustukseen lukeutuvat oikeastaan vain kattoluukun tuuliohjain ja Jp:n aluvanteet. vanteet olivat autossa paikallaan myös Matarkastuksessa.
TupLapaKopuTKiSTo on yksi 26M:n halvemmista malleista selkeästi erottavia varusteita.
Hot roddausta ajan hengessä
Muutaman vuoden ikäisenä auto joutui kuitenkin jälkivarustelun kohteeksi. Timo nimittäin sai ajokortin vuonna 1976, ja sen myötä vanhempien autoa tuli koristeltua ajan hengen mukaisesti. "Itselleni ostin ensimmäiseksi autoksi Hagertin vanhan 26M HT:n, mutta välillä tuli ajeltua vanhempieni neliovisellakin." Amerikka oli tuolloin suuressa huudossa, ja musiikkipuolen kuumimpiin nimiin kuului Hurriganes, joka nähtiin kyseisenä vuonna valkokankaallakin Kuumat kundit -elokuvan myötä. Muodikkaan hot rod -meiningin myötä slot mag -tyyppisiä erikoisvanteita alkoi näkyä autojen alla tihenevään tahtiin, ja sellaiset hankittiin jutun XL:nkin alle. "Aluksi autossa olivat Cobran kuusi tuumaa leveät vanteet, joiden tilalle hankin Gran Motorilta pari vuotta myöhemmin tuumaa leveämmät ja samalla komeamman näköiset
JP:n vanteet." Kyseiset pyörät ovat Fordissa edelleen paikallaan, ja ne tuovat autoon nostalgista fiilistä. "Alkuperäiset pyörät kapseleineen ovat edelleen tallessa, mutta nämä alut olivat paikallaan myös autoa museokatsastettaessa kymmenkunta vuotta takaperin." Nykyiset autoverhoomo Jukka Laihon tekemät penkinpäällyset olivat myös paikallaan museoajoneuvotarkastuksessa, ja mikseivät olisi saaneet olla. Ne asennettiin autoon jo lähes uutena, ja ovat aito osa sen historiaa. Muuten auto on niin ulkoa kuin sisältäkin tehtaan jäljiltä olevassa kuosissa. Tekniikalle Timo tuli nuorena miehenä tehneeksi pieniä paranteluita. "Autoon tuli jossain vaiheessa vaihdettua alkuperäisen Solexin tilalle isompi Weberin 38/38-kaasari sekä RS-Caprin pykälää rajumpi nokka-akseli", Timo kertoo hiukan naureksien. "Kaasutin oli vaihdettava ihan kor-
jausmielessä, nokalla haettiin pientä lisäherkkyyttä." Ilmanputsarin kotelo ja venttiilikopat kromautettiin myös hot rod -hengessä 1980-luvun vaihteessa. "Joskus niihin aikoihin vaihdettiin myös iskunvaimentimet Konin valmistamiin säädettäviin Superflexeihin", Timo kertoo ja jatkaa: "Iskareilla on ikuinen takuu edellyttäen, että auto säilyy samalla omistajalla."
Hyvin säilynyt
Arkikäytössä XL palveli Kivelän perhettä aina vuoteen 1985 saakka, eikä sitä senkään jälkeen ole entisöity, vaan se on todella säilynyt kuvien kaltaisessa kunnossa. "Kertaalleen auto maalattiin kokonaan, kun kaverini tyttöystävä ajoi sen kylkeen ollessani armeijassa vuonna 1978", Timo selittää. Kaiken kaikkiaan Fordilla on ajettu vasta 257 000 kilometriä. Venttiilinohjurin kumit ja öljypumppua ja
16
04/09
KaTToLuuKKu kuului mallisarjan huippua edustaneen 26M XL -version perusvarustukseen.
auToverhooMo Jukka Laihon tekemät penkinpäällyset ovat olleet paikallaan jo 1970luvulta saakka.
eriKoiSen pitkän näköinen vaihdekepin nuppi on alkuperäinen. vakiovarusteisiin olisi kuulunut automaattivaihteisto, mutta useimmat Suomeen uutena tuoduista yksilöistä on tilattu manuaalivaihteisina.
puuLiSToiLLa on haettu edustavuutta p7:n sisustukseen. Tässä tapauksessa listat vaikuttaisivat olevan jopa aitoa puuta yleisesti tarkoitukseen käytetyn muovijäljitelmän sijaan.
KeuLaLTa löytyy neljä pyöreää ajovaloa, kun halvempien versioiden valaisimina olivat suuret ovaalinmuotoiset. Cibien suuret lisävalot asennettiin keulalle jo 1970-luvun alussa ja ne on hyväksytty aikakauden mukaisina varusteina museoajoneuvotarkastuksessa.
virranjakajaa käyttävä kynäakseli on jossain vaiheessa jouduttu uusimaan, mutta muuten auto on myös teknisesti alkuperäiskunnossa. "Kytkin vaihdettiin niin ikään, koska alkuperäinen alkoi ravistaa." Vuosi takaperin myös alkuperäinen pakoputkisto korvattiin uudella, sellainen kun oli odottanut tarpeeseen tuloaan jo parikymmentä vuotta Kivelöiden varastossa. Radio sen sijaan oli päässyt katoamaan matkan varrella. "Pari vuotta sitten sen kohdalla kävi tuuri, kun onnistuin hankkimaan alkuperäisen kaltaisen Blaupunkt Frankfurtin", Timo kertoo tyytyväisenä. Timolla itsellään ei ole ollut käyttöautona Fordia sitten 1980-luvun lopun, jolloin ajopelin merkki vaihtui Mazdaan. Harrastemielessä rakentelun kohteena on ollut jonkin aikaa harvinainen automaattivaihteinen ´75 Taunus 2.3 GXL -farmari, joka hankittiin jutun 26M:n tapaan
uutena Kivelän perheeseen. Taunus sai vastikään uuden maalin ja odottaa nyt kokoamista. Timolla on tallessa myös vuonna 1972 uutena hankittu Yamahan minienduro. 26M:n virallisesti edelleen omistavalla Timon 75-vuotiaalla Helviäidillä taas on nykyään käyttöautona musta ´99/00 S-Mersu, mutta äiti ajelee edelleen toisinaan myös 26M:llä. Fordilla ajamista vaikeuttaa tosin Mersua selkeästi heikomman ajoasennon lisäksi sen manuaalivaihteisuus. Kivelän perheen 26M:ssä on erityisen hienoa se, ettei sitä ole tarvinnut lähteä entisöimään pilalle, vaan se on hyväksytty museoajoneuvoksikin sellaisena kuin se on. Se kun henkii 1970-luvun tunnelmaa paljon paremmin kuin yksikään kliinisen pakkomielteisesti uutta paremmaksi entisöity yksilö se on siis mitä todellisin museoesine.
01 Merkki ja malli
Ford 26M XL
02 Vuosimalli
1972
03 Moottori
2,6-litrainen bensiinikäyttöinen V6. Teho 125 DIN hv, vääntö 221 Nm
04 Voimansiirto
4-vaihteinen manuaali, takaveto
05 Alusta
McPherson -joustintuet kierrejousin edessä, jäykkä takaakseli ja lehtijouset takana. Levyjarrut edessä, rummut takana, jarrutehostin
06 Kori
4-ovinen sedan
07 Mitat
Pituus 472, leveys 176, korkeus 148 cm. Omapaino 1260 kg. Akseliväli 270,5 cm. Rengaskoko 175 SR14
08 Suorituskyky
Huippunopeus 180 km/h
04/09
17
Kun lentokonetehdas urheiluauton valmisti
Saab Sonett III ´72
Saab herättää varmasti jotain tuntemuksia jokaisessa tavallisessa tallaajassa. Ysikutosen tuotanto aloitti Uudenkaupungin autotehtaan tarinan 1960-luvulla, sinivalkoraidalliset 99:t tulivat tutuiksi yleensä takapenkiltä käsin ja 900 Turbo oli yksi 1980-luvun ahdetun juppikauden ikoneista. Merkin historiasta löytyy myös urheiluauto, Sonett.
18
04/09
Vantaa
UrheilU-Saabin pitkä keula jakoi aikanaan mielipiteet varmasti samalla tavalla kuin edellisen sukupolven konepellin kyömykin.
04/09
19
Saab Sonett III ´72
Tarinan mukaan joku suunnittelutiimistä huokasi valmiin auton nähtyään "så nätt" onpa se hieno!
Teksti ja kuvat: Johannes Repo
V
uonna 1937 perustettu Svenska Aeroplan Aktiebolaget, SAAB, valmisti alun alkaen lentoko neita kuten se tekee edelleenkin. Vaikka poliittinen tilanne ja tunnel mat Euroopassa olivat tuohon aikaan jo kiristymässä, ei Ruotsia kuitenkaan koskaan vedetty sotaan mukaan, joten Flygvapnetille valmistetut koneet osallistuivat lähinnä harjoitustou huihin. Sodan jälkeen eurooppalainen autoteollisuus yski hetken aikaa, mutta alkoi 40luvun loppua kohden mennessä päästä jaloilleen. Hiukan aiempaa myyvemmin Volkswageniksi nimetty natsihallinnon lempilapsi näki varsinaisesti päivänvalon sodan jälkeen, samoin ranskalaista neljän hengen sateenvarjoa, 2CV:tä, alkoi suoltaa ulos tuotantolinjan päästä vuonna 1949. Mutta ruotsalaiset eivät olleet täl läkään kertaa ajasta jäljessä. Saabille kehitettiin uusia metkuja, nyt kun väistetty toinen maailmansota sysäsi Saab B 17:n kaltaisten pommikonei den todennäköisen tarpeen kauas tulevaisuuteen. Ja se ratkaisu oli pieni henkilöauto. Vuonna 1944 käynnistetty ja 1947 esitelty projekti sai nimen Saab 92. Lentokoneen siiven muotoon suun niteltu kovakuoriainen oli varustettu kaksisylinterisellä kaksitahtimoot torilla ja vapaakytkimellä, eikä siinä ollut alun perin edes tavaratilan luuk kua takana. Autoa ei haluttu esitellä "kansanautona" markkinointisyistä,
vaan se lanseerattiin "pikkuautona" liekö täältä kummunnut myös myöhemmiltä ajoilta tuttu, hieman elitistisempi maine? Joka tapauksessa vuonna 1955 Saab 92 päivitettiin malliksi 93. Uusi malli päivitettiin sekä ulkoisesti että sisäisesti: nyt moottori oli kolmi sylinterinen ja tuotti 33 hevosvoimaa aiemman 25 hevosen sijaan.
Urheilu-uralle
Epävirallisuus ja tupakkaaskipiirrok set ovat leimanneet useita urheilu ja erikoisautoprojekteja, niin myös Sonettia. Tehtaan projektinumero 94 oli tosiasiassa varattu seuraavalle len tokonemallille, mutta se jäi elämään tehtaan sisäisessä koodistossa kun Rolf Mellden kynäilemä suunnitelma esiteltiin syksyllä 1954 Saabin johdol le. Trollhättan otti rohkean askeleen ja näytti varovaisesti vihreää valoa projektille, joka ottaisi tekniikkansa Saabin perhemallista, mutta muodot aivan toisesta maailmasta. Kaksipaik kainen speedstertyylinen kori on varmasti ottanut muotoiluvaikutteita useista suunnista, muun muassa vuotta aiemmin esitellystä Porsche 550 Spyderista. Projekti käynnistettiin Åsakassa, noin tunnin ajomatkan päässä Troll hättanista. Lentokonetehtaan työn tekijänä Mellde suunnitteli erikoisen rakenteen, Sonett I:n runko kun on to teutukseltaan kuorirakenne. Vanhois ta lentolaitteista tutussa ratkaisussa pinta kantaa runkoon kohdistuvat
rasitukset ja sisältä löytyvä kehikko on tarkoitettu lähinnä pitämään laite muodossaan. Oman aikansa muista tuotteista Sonett erosi ensimmäisen kerran radikaalisti juuri tässä: kovan luokan urheiluautot kuten jo mainittu 550 ja MercedesBenzin 300 SL olivat tuohon aikaan putkirunkorakenteisia. Kehitelmä oli myös kevyt, sillä runko painoi vaivaiset 70 kiloa. Se toinen ero oli vetotavassa: kun Sonett I perustui Saab 93:een, se oli myös etuvetoinen. Suunnittelutiimiin kuulunut Sixten Sason piirsi varsinaisen korin, joka oli tarkoitus muovata lasikuidusta. Tuolloin huippueksoottinen materiaa li oli jopa lentokonevalmistajalle vielä melko vieras, joten apua saatiin muun muassa teknokemian yritys Svenska Oljeslageri Aktiebolagetilta. Pelkällä rungolla toteutettujen koe ajojen jälkeen Sasonin piirtämä kori naitettiin rungon päälle, ja ensimmäi sen kerran Sonett näki päivänvalon lokakuussa 1955. Tarinan mukaan joku suunnittelutiimistä huokasi val miin auton nähtyään "så nätt" "onpa se hieno", josta nimi pienelle 600 kiloiselle speedsterille olisi napattu. Tässäkin tarinassa on mukana aimo annos urbaanilegendaa, sillä tosiasias sa Sason oli ehdottanut Sonettnimeä jo Saab 92:lle. Valmis auto esiteltiin Saabin johto kunnan kehotuksesta vasta Tukhol man autonäyttelyssä 1956. Piskuisella 57,5hevosvoimaisella moottorilla kevyt ja virtaviivainen urheiluvaunu saavutti kuitenkin huiman 210 km/h
20
04/09
huippunopeuden aikana jolloin isommat ja tehokkaammatkin autot pääsivät hädin tuskin yli 150 km/h. Alkuperäinen tarkoitus oli käyn nistää tuotanto loppuvuodesta 1957, jolloin suunnitelmissa oli valmis taa Sonettia peräti 2000 kappaleen vuosivauhdilla. Saab olisi saanut myös henkilöautoilleen paljon kaipaamaan sa mainosta nopealla Sonettilla, mutta kauden 1958 kilpasäännökset kuiten kin muuttuivat niin, että henkilöau toilla kilpailu sallittiin juuri Saabia kiinnostavissa luokissa. Projekti haudattiin vain kuuden valmistuneen auton jälkeen.
JenkkiMarkkinoiden vaatimukset piti täyttää, vaikka kyseessä olisi ollut piskuisen ruotsalaistehtaan piskuinen auto. Takalasin tarran mukaan keltainen Sonettimme on varustettu ilmastoinnilla tosiasiassa vain lasi on varustettu asiasta kertovalla tarralla.
Uusi tuleminen
Parin vuoden hiljaiselon jälkeen Saa billa havahduttiin jälleen urheiluauto jen maailmaan. Liekö henkilöautojen muutaman vuoden kuherruskuukausi kilparadoilla osoittautunut riittämät tömäksi tavaksi markkinoida pientä kaksitahtiautoa, sillä 1960luvun alus sa auto ja lentokonekirjailija Björn Karlström sekä MIT:n insinööri Walter Kernin lähestyivät toisis taan tietämättä Saabia ehdotuksella urheiluautoprojektin henkiinherät tämisestä. Tutun vapaakytkimellisen kaksitahtimoottorin piti vauhditta man kaksipaikkaista avoautoa. Idea otettiin Trollhättanissa jälleen myönteisesti vastaan. Tuttu suunnit telija Sixten Sason valjastettiin piirtä mään, ja miehen kynästä syntyi Saab Catherina nimellä tunnettu proto. Malmö Flygindustrilla puolestaan
laSilUUkkU aukeaa mahdollistaen helpon pääsyn tavaratilaan. Sonettin takaluukusta löytyy juuri ja juuri tilaa pariskunnan viikonlopun tavaroille.
penkiT ovat melko spartalaiset kaikki penkin pehmuste näkyy kuvissa, eikä sitä ole montaa senttiä. kiinteä selkänoja asettuu kuitenkin mukavaan kulmaan ja sivutukea löytyy kaarreominaisuuksiin nähden riittävästi.
ViSUaaliSeSTi Sonett on samanlainen tapaus kuin lotus europa tai alfa romeo Montreal: kuvissa ne näyttävät valtavan suurilta, mutta ensimmäinen kosketus oikeaan yksilöön paljastaa kaikki hyvin pieniksi laitteiksi.
04/09
21
Saab Sonett III ´72
oVenkahVan muodon on varmasti sanellut valmistustekniikka, mutta silti yksinkertaisen ja aerodynaamisen kahvan designia ei voi olla ihailematta.
Saabin klassiset jalkapallovanteet aina tyylikkään skandinaavinen valinta.
Fordin V4-koneen juottaminen käy tästä sukkelasti. Sonettin 60-litrainen tankki haluaa vielä lyijynkorvausainetta bensiinin seuraksi.
piirreltiin projektia, joka sai nimen MFI13. Ensimmäinen muistutti etäisesti vajaat 10 vuotta myöhem min esiteltyä Datsun 240Z:aa, tosin melkoisella targakatolla varustettuna, kun taas malmölaisten MFI13 näytti suuntaviivat tulevalle Sonett II:lle. Sen lasikuitukoria vahvisti etupenkkien taakse pultattu turvakaari, takaa löy tyi syvä ja kohtuullisen laaja tavaratila, edestäkin tilat kohtuullisen mukavasti kahdelle tuon ajan keskimittaiselle matkustajalle. Trollhättanin tehdas tuuppasi samaan aikaan pihalle 95:sta ja 96:sta sellaisella tahdilla, ettei urheiluauton valmistukselle ollut sijaa, ja niinpä kaksipaikkaisen coupen valmistus luovutettiin Arlövistä löytyneelle Aktiebolaget Svenska Järnvägsverks
sisukkaasti puhkuva viidakkorumpu ei vastannut enää ajan haasteisiin. Sonett II:n taru jäi lyhyeksi, kahden mallivuoden aikana valmistui vain reilut 250 autoa.
V4, melkein kolmas sukupolvi
Mallivuoden 1967 puolivälissä So nettin keulalle ruuvattiin ensi kertaa kiinni Fordista tuttu nelitahtinen V4kone. Saab oli siirtynyt 96mallis sa kyseisen 65hevosvoimaisen padan käyttöön, joten sekä tuotannollisista että taloudellisista syistä 1,5litrai sen vinkkelikoneen tuominen myös "vanhaan" Sonettiin oli viisasta. Auto sai nimen Sonett V4, ja konepellilleen huomattavan ristiriitaisia tunteita herättäneen oikealle kallistetun pah kan erityisen kauniiksi sitä ei voinut
stä löytyi vapaakytkin, ja 96:n tekniik kaan perustuvana sen vaihteensiirto tapahtui rattipylvääseen sijoitetusta vaihdevivusta. Vakiovarusteena löytyi myös tuolloin vasta yleistymässä olleet kolmipisteturvavyöt, MFI13:sta periytyvä turvakaari sekä kiinteällä niskatuella varustetut kuppipenkit.
Viimeinen sonaatti, S-duuri
Kun tekniikka oli viimein saatu modernisoitua, oli ulkokuoren vuoro. Sekä lehdistössä että jopa Saabin oman väen keskuudessa kritisoitu konepellin möykky väistyi vuonna 1970, kun italialaisen Sergio Coggiolan muotoilema Sonett III saapui markkinoille. Coggiolan italialainen kynänjälki näkyy Kolmosessa voi makkaasti, sillä huolimatta vinksah taneen pitkästä keulasta on viimeisen sukupolven Sonettista löydettävissä hieman vanhemman Fiat Dinon Spy derin ja Coupen muotoja. Tosiasiassa Coggiolan suunnitelmalle laitettiin jäitä hattuun, sillä Saabin Gunnar A. Sjögren liudensi muotoja niin että ne istuivat olemassa olevaan runkoon, taloudellisista syistä. Siinä missä Sonett II:n ja V4:n keula oli mallia "flippi", muotoiltiin kolmo seen vain pieni tarkistusluukku josta konehuoneen kriittisiin osiin pääsi käsiksi. Varsinainen moottorin kanssa työskentely edellytti koko keulapa lan irrottamista, mikä tosin ei ollut ylettömän vaikeaa, nokka kun ei kovin monella pultilla ollut kiinni. Myös aiempien Sonettien ja guarmaisesti lokasuojiin upotetut ajovalot korvattiin nostettavilla luukkulampuilla. Valot eivät kärsineet mainittavista sähköongelmista, sillä ne toimivat mekaanisesti kojelau dan muhkeasta vivusta vetämällä. Aiemmista sukupolvista tuttu kaareva takaikkuna korvattiin futuristisesti pelkällä avautuvalla suoralla lasilla,
Sonett III tarjosi kohtalaiset tilat kahdelle aikakautensa keskimittaiselle matkustajalle.
tädenalle. Sonettin tuotantohihna perustettiin suoraan junanvaunuja valmistavan linjan päälle, ja vuonna 1966 valmistuivat ensimmäiset 28 kappaletta Sonett II:sta. Toukokuus ta vuoden loppuun linjalla jatkui junanvaunujen rakentaminen, ja taas tammikuusta toukokuuhun 1967 tehdas valmisti Sonettia, tällä kertaa 230 kappaletta. Sonett oli kuitenkin jäämässä kehityksen jalkoihin. Vain 60hevos voimainen kaksitahtimoottori ei ollut erityisen moderni eikä kovin vetoava varsinkaan Saabille tärkeillä jenkki markkinoilla semminkin kun auto vieläpä reputti tuon ajan jenkkiläiset päästövaatimukset. Samaan aikaan monien pientenkin eurooppalaisten urheiluautojen moottorit alkoivat sylkeä jopa liki 200 hevosvoiman tehoja kuusisylinterisistä koneista, joten kolmemukinen ja sinistä savua
22
04/09
kutsua, mutta muotoilu seurasi tällä kertaa toimintoa, sillä Fordin kiuas ei muuten olisi mahtunut konehuonee seen. Jos Sonett II:n valmistusmäärä olivat vähäinen ja historia lyhyt, petasi selvästi modernimpi V4 Sonettille jälkeä historiankirjoihin. Puolivälissä mallivuotta vaihdetun moottorin jälkeen Saab valmisti 70 Sonettia vuonna 1967 ja nosti tuotannon huip puunsa seuraavaksi vuodeksi, jolloin 900 etuvetoista urheiluautoa rullasi ulos junanvaunutehtaan uumenista. Valtaosa näistä, kuten myös viimeisen mallivuoden ja rakkauden kesän 1969 aikana tuotetuista 640 Sonettista laivattiin tärkeimmälle markkinaalu eelle Yhdysvaltoihin. Huolimatta modernisoidusta tek niikasta, pysytteli Saab edelleen tiu kasti ilmiöissä joita vääräleuka saattoi kutsua saabismeiksi: myös Sonett V4:
joka oli saranoitu ylälaidastaan koriin. Eikä tässä vielä kaikki: Sonett III hyppäsi lähemmäs nykyaikaa muilta kin osin. Vaihdevipu siirtyi ohjaus pylväästä lattialle, mikä oli vähim mäisvaatimus jos Sonettia haluttaisiin urheiluautoksi kutsua. Onneksi saa bismeista se jääräpäisin, vapaakytkin, säilyi mallistossa loppuun asti. Kiristyneiden päästömääräysten vuoksi moottorin iskutilavuutta kasvatettiin loppuvaiheessa parilla desillä. Tämä yhdessä saastelaitteiden kanssa ei johtanut ainakaan yleensä toivottuun moottoritehon nousuun, ja niinpä Sonett III kehitti vain 55 hevosvoimaa. Tuolloin vielä jonkin laista roolia näytellyt 0100 km/h aika heikkeni puolella sekunnilla, ja uu deksi arvoksi ilmoitettiin 13 sekuntia, huippunopeuden noustessa lukemaan 165 km/h. Tosiasiassa Sonettien tek nisistä muutoksista ja suoritusarvoista liikkuu monenlaisia tietoja osan mukaan jenkkimarkkinoita varten tehoja ja muutoksia vähäteltiin tyyp pihyväksynnän helpottamiseksi. Jos aiemmat kaksi ja puoli suku polvea olivat marginaaliautoja, nousi Sonett III ihan oikeaksi sarjatuotanto autoksi. Yhteensä 8368 Sonett III:sta valmistui neljän mallivuoden aikana. Näistä suurin osa kulkeutui Yhdysval toihin, mutta autoja tiedetään viedyn virallisia reittejä myös Sveitsiin, Eng lantiin, Beneluxmaihin sekä vuonna 1972 myös Ruotsiin.
Saab Sonett III 1972
Vantaalainen Tom Tanninen on pidemmän linjan autoharrastaja. Tallista löytyy sekä kaksi että neli pyöräisiä laitteita vähän joka lähtöön, ja näistä yhtenä esimerkkinä siis esimerkkiautomme, keltainen Sonett III vuodelta 1972. "Sonett on ollut aina haave, siitä asti kuin Rafu Huhta ensimmäisen sel laisen maahan toi. Näin Rafun auton ScanAuton takapihalla Valimotiellä aikanaan, ja päätin että sellaisen joskus haluan. Sitten tuli kaikkea mitä ihmisillä yleensä: perheen perusta mista, kesämökkiprojektia, venettä ja muuta. Joka miehellähän niitä tulee, eivätkä autot silloin ole etusijalla", Tom kertoo. Keltainen auto on ollut hänen omis tuksessaan nyt kymmenisen vuotta. Auto oli sinänsä kunnossa, mutta käytön jäljet näkyivät: "Olihan siinä paljon risoja osia, mutta auton entisöinti ei ole minulle ollut se päällimmäinen asia, eikä että se tulee tiptopkuntoon. Se tulee sitten joskus aikanaan, jos on tullak seen. Oikeastaan sama juttu koskee myös veneitä vaikka harrastetaan
vanhoja veneitä, eivät ne kuitenkaan ole alkuperäisiä vaan muuttuvat vähi tellen ajan mukaan. Tietysti puuvene täytyy pitää puuveneenä, samoin kuin tämä täytyy pitää Saabina. Minulle auton alkuperäisyys ei ole itseisarvo", Tanninen pohtii. Ja sitä samaa henkeä huokuu keltainen Sonett III. Yksilön nippelin tarkka historia ei ole tiedossa, mutta Yhdysvalloissa uutena myyty auto on joutunut jossain vaiheessa kilpu riksi ja kokenut sitä myöden myös kovakouraista käyttöä. Sieltä auto on kulkeutunut ensin MannerEuroop paan ja edelleen Ruotsiin, josta Tom osti sen aikanaan itselleen. Auto ei ole alkuperäinen, mutta kantaa historian sa ylväästi, mitä myös Tom arvostaa: "Esimerkiksi kaasutin ei ole alkupe räinen, vaan sinne on vaihdettu isom pi kaasutin jossain vaiheessa. Myös konepellin pahka on hieman korkeam pi kuin aivan vakiossa Sonett III:ssa, sillä kaasutin ei muuten mahtuisi alle. Autoon on myös vaihdettu selvästi vakiota isompi amerikkalainen jääh dytin, ilmeisesti kilpaaikoina." "Tällaisen kanssa pitää hyväksyä se, että auto on hankittu käytettynä. En halua fanaattisesti lähteä siihen, että puran autosta pois sellaista mitä siihen on vuosien varrella tullut", Tanninen valottaa filosofiaansa. Keltainen Sonett III huokuukin ihan omanlaista historiaansa eikä ole turhan kliinisesti entisöity. Fordin neloskoneen räpätys kuuluu ajossa reippaasti sisään ja kuiskii samalla Uudella Mantereella käytyjen kisojen tuoksinasta tarinoita.
kilpahiSToriaSTa juoruaa tavanomaista isompi kaasutin, poikkeavat ilmanputsarit sekä normaalia korkeampi pahka konepellissä. alkuperäistämiselle ei kuitenkaan ole tarvetta, nämä ovat osa tämän yksilön historiaa.
Vain 150 senttimetrin levyinen ja 119 cm korkea auto on yllättävän tilava sisältä. Vain pidemmillä kuskeilla tapaa pää herkästi kattoon, normaalimittaiset matkustavat ihan herroiksi.
01 Merkki ja malli
Saab Sonett III
02 Vuosimalli
1972
03 Kori
Osakauppaa internetissä
Sonettin harrastaminen on tänä päivänä helppoa, vaikka autokanta Suomessa tuskin yltää 20 yksilöön. Netin mukaan tulo on muuttanut harrastuskenttää hurjasti. "Varaosien saaminen tänä päivänä helppoa, ja erityisesti Jenkeissä klubi toiminta on aktiivista. Kunnioitukseni meneekin niille vanhoille rakentajille, jotka ovat kunnostaneet näitä ennen internetin aikakautta. Nyt jos joku vaikkapa uustuottaa jotain osaa, hän pystyy markkinoimaan sen koko maa ilmalle vain muutaman kerhokontak tin kautta. Saabilla sinänsä on jonkin verran puutteita varaosavalikoimassa, mutta jos puutteita ilmenee laajem min, auttaa Sonettklubi. Sieltä löytyy uusia pohjalevyjä, tiivisteitä ja vaikka pakoputkia", Tom summaa.
aJoValoT nousevat keulalta esiin kunhan melkoisen massiivisen vivun on ensin kiskonut kojetaulusta. Valot tuskin jäävät vahingossa päälle.
Lasikuitua, puolimonokokkirunko terästä
04 Moottori
Fordin 1699 cm3, 4-syl, sylinterit 40-aste V-muodossa, kiertokanget eri kauloilla. Teho 55 hv (SAE)
05 Voimansiirto
4 vaihdetta ja pakki, vapaakytkin. Etuveto. Edessä levyjarru, takana rumpujarrut
06 Mitat
Pituus 390, leveys 150, korkeus 119, akseliväli 212,3 cm. Paino 880 kg
07 Valmistusmäärä
Eri sukupolvia yhteensä n. 10 240 kpl
04/09
23
Kun dollari vielä hymyili
Oldsmobile Dynamic 88 2D Holiday Coupe ´58
Porvoolaisen Markku Viitasen 88 on upea muisto ajalta, jolloin amerikkalainen elämäntyyli oli voimissaan. Rock ´n´ roll oli uutta ja rajatonta uskoa tulevaan kuvastivat myös kromikylläisten automallien avaruushenkiset muodot.
24
04/09
Porvoo
04/09
25
Oldsmobile Dynamic 88 2D Holiday Coupe ´58
Teksti ja kuvat: Tomi Eronen
ll my love all my kissin, you don´t know what you´ve been a-missin´", lauloi Buddy Holly biisissään Oh Boy, joka nousi nuoren rokkarin kolmanneksi Top Ten -hitiksi tammikuun lopulla 1958. Samoihin aikoihin valmistui Kaliforniassa South Gaten tehtaalla jutun Dynamic 88. Kaksiovinen hardtop edusti hurjan siipimuotoilun ja ylettömän kromikoristelun ajan halvinta Dynamic 88 -mallisarjaa, mutta varustettiin molemmilla tehostimilla sekä Jetaway Hydramatic -automaatilla. Sisällekin oli varustelistalta poimittu monenlaista optiota, mutta sähkölaseja tai -penkkiä ei tähän yksilöön oltu ruksattu. Itse asiassa sähköikkunat jäivätkin varsin harvinaiseksi varusteeksi ´58 Oldsmobileissa, ne valittiin alle 18 prosenttiin valmistuneista autoista. Saatavilla olisi ollut myös New-Matic-ilmajousitus, mutta sekin jätettiin tällä kertaa pois laskuista. Erikoisin varusteista oli ehkä TransPortable-nimellä listalla kulkenut irrotettava radio, joka näytti kiinteästi asennetulta, mutta jonka paikalle kääntyi kromipintainen peitelevy, kun soittimen veti pois. Musiikin kuuntelu taisi maistua alkuperäiselle omistajalle muutenkin, nimittäin autoon haluttiin myös hattuhyllyn valinnainen takakaiutin. Vaikka perustasoa edustaneessa
A
Dynamicissa oli kromia selkeästi vähemmän kuin kalliimmissa Super 88- ja 98-varustetasoissa, oli kiiltävän osan määrä silti melkoisen huikea. Alkuperäinen omistaja pärjäsi autolla rakettiaikakauden kilpavarustelussa varmasti naapureilleen hyvin, ja Oldsmobilen onnistumista kuvastaa sekin, että se oli kyseisenä vuonna keskihintaluokan myyntijohtaja yli 300 000 auton kalenterivuosimyynnillään.
Oregonista Porvooseen
Aikanaan tämä kromikauden kaunotar päätyi oregonilaiselle keräilijälle, jolta se kulkeutui Suomeen vuonna 1991. Auton säilymisen kannalta pohjoisemman länsirannikon osavaltio on hyvä paikka, koska kori säilyy lempeän ilmaston ansiosta ruosteettomana, muttei aurinko polta kumi- ja verhoiluosia yhtä ankarasti kuin etelämpänä Kaliforniassa. "Auto oli tullut tietoon tuttavalleni, jonka kautta se Suomeen lopulta päätyikin", Markku Viitanen muistelee. "En varsinaisesti ollut hakenut Oldsmobilea, mutta kun näin kuvat autosta, totesin että johan on komea laite!" Työkiireet veivät noihin aikoihin paljon aikaa yrittäjänä toimineen Markun harrastukselta, ja ajokilometrit taisivat jäädä ensimmäisinä vuosina muutamiin satoihin. Hyvänä
puolena tässä harrasteajokissa oli se, ettei sitä tarvinnut rakennella olihan se jo kertaalleen entisöity Amerikan raiteilla ollessaan. Auto on jossain vaiheessa ainakin maalattu ja verhoiltu uudelleen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on uuden verhoilun päälle laitettu suojamuovitus, jota Markku ei ole raaskinut repiä autosta pois, sillä se suojaa penkkien keskiosien varsin arkaa kangasverhoilua. Oikeastaan täysin maahantulokunnossaan Olds museorekisteröitiin vuonna 1993, eikä tarkastaja löytänyt siistikuntoisesta autosta mainittavaa huomauttamista. Olds oli jo 1970-luvulta vanhoja autoja harrastaneen Markun ensimmäinen siipijenkki, jota on seurannut melkoinen määrä mielenkiintoista kalustoa pääasiassa Cadillaceja. Ennen Oldsin hankkimista harrastus oli keskittynyt kuitenkin enemmän eurooppalaisiin autoihin sekä ennen toista maailmansotaa valmistettuun kanttikalustoon, johon hänen mieltymyksensä on tätä nykyä jälleen kääntymässä.
Komiaa kromia
Yli 50 vuotta valmistumisensa jälkeen Dynamic 88 on edelleen komea ja varmasti kateuttakin herättävä ilmestys ja miksei olisikin, onhan sen arvokin moninkertaistunut siitä noin 3000 dollarista, millä se uutena vaihtoi
Vaikka perustasoa edustaneessa Dynamicissa oli kromia selkeästi vähemmän kuin kalliimmissa Super 88- ja 98varustetasoissa, oli kiiltävää osaa silti huikea määrä.
26
04/09
omistajaa. Kromi-Olds-lempinimellä tunnettu ´58 vastaa lempinimeään täydellisesti, vaikka Dynamic-varustelusta puuttuvatkin kalliimpien mallien kiiltävät helmalistat ja etukylkien kromikoristeiden keskilistat. Lähes viisi ja puolimetrisen ja yli kaksi metriä leveän auton muotoilu on niin onnistunutta, ettei auto itse asiassa näytä kokoiseltaan liikenteessä valtavan koon sen sijaan huomaa, kun auto täyttää kaistan tehokkaasti erityisesti jyrkissä kadunkulmissa. Vaikka höyhenenkeveäksi tehostettu ohjaus luokin illuusiota ketteryydestä, ei yli kolmen metrin akseliväli mahdollista balettitanssijan liikkeitä. Suomalaisessa kaupunkimaisemassa tulee väkisinkin mieleen tanssiva norsu, sikäli vaivatonta autolla liikkuminen kuitenkin on. Kaikenlainen kolinattomuus viestii, että matkamittarin 85 000 mailin lukema saattaa hyvinkin pitää paikkansa. 371-kuutiotuumainen korkeapuristeinen Rocket-kasi lähtee käymään siististi muutaman startin pyöräytyksen jälkeen ja herättää luottamusta tasaisella huminallaan. Vuonna 1949 ensimmäisenä GM:n kansiventtiili-V8:na markkinoille tulleet Rocket-moottorit saavuttivat legendaarisen maineen rodien voimanlähteenä jo 1950-luvulla, eikä asiaa tarvitse tänäkään päivänä ihmetellä. 265 hevosvoimallaan vuoden 1958
GEnERal Motorsilla oli 1950-luvulla tapana piilotella polttoaineentäyttöaukkoa mitä mielikuvituksellisimpiin paikkoihin. Oldsissa se löytyy siiven kromikoristeen sisältä, vasemman takavalon etupuolelta.
KulTa muodostui suorituskykyisille Rocketkaseille tunnusomaiseksi väriksi. Edellisenä vuonna vastaava 371-kuutiotuumainen kone tunnettiin vielä nimellä Golden Rocket, vuonna 1958 nimitys oli yksinkertaisesti Rocket.
´58 Oldsia ei tunneta erityisesti siivekkyydestä, mutteivät senkään evät aivan vaatimattoman kokoiset ole.
04/09
27
Oldsmobile Dynamic 88 2D Holiday Coupe ´58
pEnKiT on verhoiltu uudelleen joskus amerikan-aikoina, ja niiden suojaksi on laitettu muovit, jotka istuvat paikalleen kuin merkkikohtaiset päälliset! VaiKKa Olds melkoisen ylellisen oloinen onkin, ei tähän yksilöön ole juuri ylellisyysvarusteita kuten sähköikkunoita valittu. Ovipahvien verhoilu mukailee korin kaksivärimaalauksen linjoja.
lasinpyyhKijöidEn katkaisija on yksinkertaisuudessaan yksi koreimmista vastaan tulleista.
KROMi-Oldsin kojelauta on juuri niin täynnä kiiltävää osaa kuin mallin lempinimelle sopii.
VaiKKa dynamic 88:ssakin on kromia yllin kyllin, on se silti koristelultaan ´58 Oldsien vaatimattomin. Kalliimmissa malleissa ekstrana tuli kiiltävää listaa vielä niin helmoihin kuin etukylkien listojen väliinkin.
28
04/09
Olohuonemaisen pehmeällä sohvalla istuessaan ymmärtää, miksi amerikkalaiset autonvalmistajat saivat valmistaa näitä lempeästi käyttäytyviä jättiläisiä niin pitkään.
TRans-pORTablE Radio on mielenkiintoinen lisävaruste. jotenkin on vaikeaa uskoa, että autoradioiden varastelu olisi 1950-luvulla ollut niin yleistä, että pikairrotettava soitin olisi tullut tarpeeseen.
pienitehoisin Rocket-versio liikuttaa parituhatkiloista coupea varsin mukavasti, eikä ruuhkaliikenteessäkään tarvitse jäädä nykykaluston jalkoihin. Jetaway Hydramatic -laatikko nykäisee vähän ykköseltä kakkoselle vaihdettaessa, mutta luistavan se ei tunnu, eikä kakistele vaihtoa uudempien Slim-Jim -nimelläkin tunnettujen Roto-Hydramaticien tapaan. Maantiellä rättirankaat vetelevät jonkin verran, mutta muuten ajaminen on sielläkin leppoisaa, eikä ylimääräisiä ääniä juuri esiinny sen paremmin moottorin kuin voimansiirronkaan puolelta. Jopa HT-ikkunoiden tiivisteet tuntuvat pitävän hämmästyttävän hyvin.
Aikansa ikoneita
Buddy Holly ehti vaikuttaa rockmaailmassa vain pari vuotta ennen kuolemaansa lento-onnettomuudessa helmikuussa 1959. Turmassa saivat surmansa vasta 22-vuotiaan Hollyn lisäksi myös Big Bopper sekä La Bamba -hitistä tunnettu Ritchie Valens. Tuota tiistaita on nimitetty päiväksi, jolloin musiikki kuoli. Vuotta 1959 pidetään myös siipiautokauden huipentumana: vuosikym-
menen vaihteessa siivet alkoivat pienentyä kautta linjan ja parin vuoden kuluttua niistä oli jäljellä vain muisto. Kromikoristelujensa puolesta tuon aikakauden suurimmaksi ikoniksi jäi juuri ´58 Oldsmobile. Ensimmäisenä Yhdysvalloissa autojen sarjavalmistuksen jo vuonna 1901 aloittanut Oldsmobile kuopattiin merkkinä huhtikuussa 2004. Perinteikäs tehdas oli epäonnistunut tavoitteissaan saavuttaa jälleen entistä suurempaa jalansijaa pienempien ja vähemmän kuluttavien autojen markkinoilla, vaikkeivät ne loppuaikojen mallit ehkä lopulta niin epäonnistuneita olleetkaan kuin on annettu ymmärtää. Mitä ikinä tulevaisuus tuokin tullessaan, kromi-Oldsin olohuonemaisen pehmeällä sohvalla istuessaan ymmärtää, miksi amerikkalaiset autonvalmistajat saivat valmistaa näitä lempeästi käyttäytyviä jättiläisiä niin pitkään. Kromikuorrutetun kojelaudan takana kova kvartaalitalouden maailma tuntuu varsin kaukaiselta, eivätkä arjen kiireet paina päälle ollenkaan samaan tahtiin kuin 2000-luvun muovisten
kajuuttanäkymien keskellä. Olds on elävä muisto ajasta, kun dollari vielä hymyili leveästi.
01 Merkki ja malli
Oldsmobile Dynamic 88 2D Holiday Coupe
02 Vuosimalli
1958
03 Moottori
6,1-litrainen bensiinikäyttöinen V-8, teho 265 hv
04 Voimansiirto
3-vaihteinen Jetaway Hydramatic -automaatti
05 Alusta
Erillisjousitus kierrejousin edessä, jäykkä taka-akseli ja pitkittäiset lehtijouset. Tehostetut rumpujarrut edessä ja takana
06 Kori
2-ovinen hardtop
07 Mitat
Pituus 533, leveys 202, korkeus 147, akseliväli 311 cm. Omapaino 1950 kg. Rengaskoko G78-14
08 Valmistusmäärä
35 036 kpl
04/09
29
Siinä kunno niillä varust
Mazda 818 Coupe DeLuxe ´77
Markku Hotasen vuosia kytenyt haave hankkia vanha auto kesä pirssiksi toteutui vuosi sitten, kun silmiin osui myyntiilmoitus Mazda 818 Coupesta. Reilut kolme vuosikymmentä sitten valmistunut Mazda tuli suoraan käytöstä ja kaupat syntyivät vanhan tavan mukaan auton ollessa "siinä kunnossa ja niillä varusteilla, kuin se on myyntihetkellä."
30
04/09
ssa ja eilla...
Seinäjoki
04/09
31
Mazda 818 Coupe DeLuxe ´77
Mazda Coupe pääsi 70-luvun hengen mukaiseen ympäristöön, kun se kuvattiin tuon ajan huippusuositun Hotelli Sorsanpesän (nyk. Hotelli Stuertti) sisäänkäynnin edustalla.
Teksti ja kuvat: JiiVee Korpela
H
angosta kotoisin oleva, mutta nykyään Seinäjoella opiskelun ja työn vuoksi asuva rakennus konservaattori Markku Hotanen myöntää, että kun omassa mittarissa oli reilut 30 ikävuotta, harrasteauton hankinta oli luonteva valinta. Ikä oli niin sanotusti kypsä. "Jos olisin hankkinut Mazda Coupen kaltaisen auton silloin, kun taskussa oli tuore ajokortti, tuskin sama auto enää olisi ajokunnossa. Kun olin juuri saanut ajokortin, siskollani oli silloin Toyota Carina ja siihenkin meikäläisen piti yrittää rakennella kaikenlaista erikoista." "Ensimmäinen oma projektini oli vuonna 1995 hankkimani Mazda 323 ja sen jälkeen kului kuusi vuotta Ford Fiestan kanssa. Koko ajan takaraivossa kuitenkin jyskytti, että olisi kiva omis taa kunnollinen vanha auto vaikka vain kesäautona. Kun näin alkuperäis kunnossa olevan ´77 Mazda 818 Coupen myynnissä, ajattelin että se
04/09
on varmasti jo myyty. Soitin kuitenkin ja kun auto oli vielä myyjällä, lupasin hakea sen pyydetyllä summalla." Auto ei ollut myynnissä ikänsä tai huonokuntoisuutensa vuoksi, vaan omistaja kaipasi tilavampaa kulkuneu voa. Hotasen nähdessä tulevan auton sa hän yllättyi sen kunnosta, olihan autolla ikää jo lähes yhtä paljon kuin hänellä itsellään. Eniten häntä miel lytti se, ettei autoa oltu entisöity, vaan normaalit käytön jäljet olivat näkyvis sä. Takapuskurista on vielä luettavissa kotikonstein tehdyn korjaamisen jäljet pienen pysäköintikolhun jäljiltä. "Se kuuluu siihen", vakuuttaa Hota nen puskurin kosmetiikasta.
Paronitar
Hotasen Mazdan historian kirjoit taminen alkoi vuonna 1979, kun turkulainen Aimo Kalervo Aimonen vanhemmalla iällään halusi "peräkou kuttoman" auton ja Mazdan muotoilu miellytti hänen silmäänsä. Tämä yksi
lö on ilmeisesti viimeisiä vuonna 1977 maahan tuotuja yksilöitä, joita oli myynnissä uutena vielä vuoden 1979 puolella. Tyttären kutsuessa Mazdaa Punaiseksi Paroniksi Aimonen oli kuitenkin ollut sitä mieltä, että kun auto on niin kaunis, sen täytyy olla Paronitar. Aimosten Coupen ensimmäinen koti oli Turun Puolalanpuistossa, josta kuulemma Mazdalla tehtiin vain ker ran viikossa kauppareissu markettiin. Turun vuosina juuri noilla kauppa reissuilla auton takakulma oli saanut osuman parkkihallissa. Myöhemmin auton omistaja muutti Kaarinaan, mutta vuosittaiset ajokilometrit jäivät edelleen hyvin vähäisiksi. Aimonen autoili Mazdalla vuoteen 1990 saakka. Silloin hän totesi ole vansa kohta vaaraksi muille tielläliik kujille, mikäli jatkaisi Paronittarella tyyräilyä. Aimonen antoi silmäteränä palvomansa Mazdan tyttärelleen 50vuotislahjaksi. Tuolloin autossa
32
PikkunäPPärä Mazda sai runsaasti kromia ympärilleen, kun se kurvasi kansainvälisen Harley davidsonien Super rallyn osanottajien keskelle.
oli vielä pelkääjän oven suojamuovit paikoillaan ja matkamittarissa vain 14 000 ajokilometriä.
tellin vahtimestari kehotti olemaan välittämättä asiasta ja pitämään sakkolappua ikkunalla koko majoituk sen ajan. Sakkoa ei koskaan maksettu, eikä siitä ole sen koommin karhukir jeitä näkynyt. Nykyään "rikos" taitaa kuulua vanhentuneiden tapausten joukkoon. Pariisista Leppänen päästeli Maz dalla Normandiaan, sieltä Bretagneen ja Luxemburgin sekä Saksan kautta takaisin kotimaahan. Euroopan kiertue on tähän mennessä ainoa Mazdan historiassa. Leppäsen autoilu on retken jälkeen ollut enimmäkseen mökkimatkailua Tapanilan kodin ja Rengossa sijaitsevan kesänviettopai kan välillä. "Auton soitin ei ole alkuperäinen, mutta haluan säilyttää sen paikal laan, koska se oleellisesti liittyy auton historiaan. Samoin on takalasilla molemmin puolin lisäjarruvaloa sijoi tetuttujen kaiuttimien laita. Voihan stereoissa sitten soittaa 70luvun C kasettia", Hotanen valaisee ja heittää kasetin koneeseen.
nevän kaapelin. Pöllimistä yrittänyt voro tuskin tiesi virtakytkimestä yhtään mitään. Varas vei mennessään myös auton rekisteriotteen, jonka uusiminen tuotti omistajalle ylimääräistä vaivaa. Ettei voro uusisi tekojaan, omistaja asennutti virtalukon ja oven lukon uusimisen jälkeen autoon hälytysjär jestelmän, joka on edelleen iskussa. "Virtalukkoon menevät johdot liit timineen ovat vielä turhan näkyvästi esillä. Ne ovat kuitenkin niiltä jäljiltä kun johdot oli uusittu varkaan jäljiltä. Kun nyt kesällä teen autolle huolto töitä, laitan piuhat piiloon", Hotanen listaa.
Takavaloissa sanomista
Kun Paronitar viime vuoden keväällä ilmestyi myyntiin, sen matkamittariin oli kertynyt hieman alle satatuhat ta kilometriä, mikä ei ollut paljon, olihan autolla jo museorekisteriinkin oikeuttavat ikävuodet. Jotakin pientä sanomista Hotanen löysi auton kos metiikasta.
Parkkisakko Pariisista
Mazdan siirryttyä Aimosen tyttärelle Kaino Leppäselle autoon asennettiin 7292 L soittimella ja 6204 SX kai uttimilla varustetut Alpinen stereot. Kun takakonttiin vielä lätkäistiin SFkansallisuustunnus, Paronitar oli valmis lisäämään itsensä ja omistajan maantietooppia. Sitä Leppänen lähti kartuttamaan Euroopan kiertueelta. Hän suuntasi Mazdan keulan Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan ja sieltä Pariisiin, jossa tutuksi tulivat Riemukaari ja muut nähtävyydet. Tuolloin vuonna 1990 pirteän nä köinen japsisportti herätti Pariisissa ranskalaisautojen keskellä runsasta mielenkiintoa. Oudossa kaupungissa Leppäselle sattui myös haaveri, kun hotellin edustalla rapsahti parkkisakko. Ho
Voro rikkoi lukot ja vei mennessään hansikaslokeron sisällön, mutta ei saanut Mazdaa käyntiin piilotetun päävirtakytkimen ansiosta.
Varas iskee
Mazdan hansikaslokeroon oli vuosien varrella kertynyt täydellinen huolto historia kuitteineen, mutta ne lähtivät voron matkaan, kun auto yritettiin kähveltää vuonna 1997. Voro rikkoi kuskin oven lukon sekä virtalukon ja vei mennessään hansikaslokeron sisällön. Hän yritti myös ottaa auton luvatta käyttöönsä, mutta ei onnistunut aikeissaan päävirtakytkimen ansiosta. Kyllä, luit ihan oikein: Mazdassa on konepellin alla erillisellä avaimella toimiva päävirtakatkaisin. Se toimii samalla tavoin kuin tämän päivän ralliautoissa, eli katkaisee akulle me "Takavalojen kehykset oli edellisen omistajan toimesta vesivahingon minimoimiseksi tiivistetty sikaflek sillä tai vastaavalla. Yritin puhdistaa lasipintoja mustasta töhnästä, mutta se tuntui toivottomalta urakalta." Apu hankalaan tilanteeseen löytyi yllättävän läheltä, kun Hotanen sai hankittua Nurmosta alkuperäiset ja hyväkuntoiset takavalot.Valojen asen nuksen yhteydessä selvisi valumien syykin: takalasin vieressä olevan sä leikön valumavedet ulos johtava putki oli lipsahtanut pois paikaltaan. "Juuri tässä ´77mallissa takava lot ovat erilaiset kuin aiemmissa
04/09
33
Mazda 818 Coupe DeLuxe ´77
alkuPeräiSeSSä kuosissa oleva SF-kyltti kertoo, että autolla on vierailtu maamme rajojen ulkopuolella aina Pariisissa saakka.
TakakonTiSSa ei suuria kuormia kuskata ja juuri siitä syystä mökkimatkoilla tavaroita kuljettanut edellinen omistaja luopui Mazdasta.
keulan hymystä voi aistia Mustangin vaikutteita.
´77-Mallin takavaloissa on entistä enemmän amerikan meininkiä. deluxe-kilpi kertoo karvalakkimallia paremmasta varustelusta.
vuosimalleissa. Ehkä tämä on sitten enemmän sitä Amerikan mallia." Auton takakontin puolella Mazda kaipaisi lisää tuuletusta. "Viime syksynä, ennen kuin laitoin auton talviteloille, kävin huolella läpi myös varapyöräkotelon ja varapyörän. Nyt kun otin pyörän kuvausta varten ulos, huomasin että vanteen pintaan on tarttunut ruostetta", Hotanen näyttää.
Jos kuskina on pitkäkätinen "tynnyrinpesijä", apukuskilla on vaara saada osumia ohimoon tiukoissa risteyksissä.
Takaikkunan tarra paljastaa, että kori on alustasuojattu Tectylkäsit telyllä, jolle oli myönnetty kuuden vuoden takuu. "Luin vuoden 1979 Tekniikan Maa ilman testin, jossa verrattiin silloin markkinoilla olleita alustakäsittelyjä. Heikoimman arvosanan sai juuri tämä Mazdaan tehty Tectylkäsittely. En tiedä mitkä silloin olivat testin kritee rit, mutta mitähän tekijät nyt sanoisi vat Tectylistä, kun massa on edelleen
34
04/09
auton pohjassa ja pohja ruosteeton", Hotanen virnuilee. Auton vasemmanpuoleisen taka pyörän kohdalla lokasuojan reunassa oli auton ostohetkellä pieni ruoste vaurio, jonka Hotanen on korjannut onnistuneesti: maali korjauskohdan päällä on juuri oikeaa punaisen sävyä. "Kuten jo mainitsin, tämä auto ei ole entisöity, vaan ne pienet käytön jäljet mitä vuosien varrella on tullut on korjattu mahdollisimman lähelle alkuperäistä", omistaja tarkentaa.
Ryypyllä matkaan
Olin sopinut Hotasen kanssa päivä määrän kesän alusta auton koeajoa ja kuvaamista varten. Sille päivälle osui alkaneen kesän lämpöisin keli Seinäjoen eli vanhan kansan mukaan Östermyran tienoille. Kävimme läpi auton historiaa ja sitten näppärä cou pe suunnattiin liikenteen vilinään. Käynnistys sujui niin kuin 70luvun pirssin tapoihin kuuluu. Lähes helle kelistä huolimatta yön yli seissyt kone käynnistyi, kun käsiryyppy vedettiin täysille ja startatessa kaasupolkimelle annettiin kunnon vipinää. Nelos moottorin kaikki 82 heppaa heräsivät vähitellen töihin ja ryyppyä keventäen
auto nytkähti liikkeelle. Matkan ensimmäiset sadat metrit edettiin remontin alla kituvaa sora pintaista katua. Sen kuopat paljastivat, että Mazdan alusta toimii moitteetta kitinät ja kolinat eivät häirinneet matkantekoa. Vauhti kiihtyi sitä mukaa, kun Alpinen kaiuttimet taka lasilla työnsivät kabiiniin Frederikin Tsingis Khania. Mazdan flekti työnsi sisälle ilmaa, joka ulkoilmasta johtuen tuntui lähinnä lehmän henkäisyltä. Autossa toki on toimivat sivuikkunat, joista sai ajon aikana jonkinlaista läpivetoa. Tiukoissa risteyksissä kävi ilmi, että jos kuskina on pitkäkätinen "tynnyrin pesijä", apukuskilla on vaara saada osumia ohimoon. Autossa ei leveyssuunnassa ole ylimääräistä pelivaraa, mutta jalka tila edessä on suhteellisen joustava. Kaksiovisen Coupen takapenkille luikertelu vaatii sitten jo riittävän määrän akrobatiaa. Yli metrisen kes kivartalon ympärysmitan omaavien, käristemerkkistä salaattia suosivien on jumittumisen ehkäisemiseksi turha yrittää tunkea itseään jopparille. Nämä kaikki hienoudet pikku puuttei neen kuuluvat 70luvun henkeen.
kabiiniSSa on ajan henki. ratti on päällystetty narutetulla pehmikkeellä ja lattialla on oikealta vuosikymmentä kotoisin olevat jo hieman väriään muuttaneet kumimatot.
1270-kuuTionen perusnelonen on sitkeä työjuhta.
nykyinen omistaja Markku Hotanen näyttää, että tupakansytytin on vieläkin täysin ehta.
koneHuoneeSTa löytyy auton erikoisuus erillisellä avaimella toimiva päävirtakatkaisin.
VaraSHälyTin asennettiin edellisen omistajan toimesta ensimmäisen varkausyrityksen jälkeen.
Koeajolenkin aikana tuntui, että Seinäjoen kaikki autonomistajat olivat liikkeellä ja vielä useampi oli matkassa kaksipyöräisellä laitteella. Suurimman kiinnostuksen kohteena olivat ne yli 10 000 Harley Davidson harrastajaa, jotka eri puolilta maailmaa ja Suo mesta olivat kerääntyneet Seinäjoelle kansainväliseen Super Rally tapah tumaan. Harrikoiden muhkean paukkeen keskellä myös Mazda Coupe keräsi kiinnostuneita katseita. Kirkkokadulla vastaan autoili harvinainen Isuzu juuri se lehtemme kuluvan vuoden kakkosnumerossa esitelty Ari Rintalan Bellett GT. Hotasta kiinnosti saada Mazda kuvaan entisen Hotelli Sorsanpesän sisäpihalla. Paikka on nimeään mukail len pyöreä piha. Hotellissa majoit tuneet harrikkavieraat ihmettelivät konepyörien joukkoon soviteltua nättiä Coupea. "Olen kuullut, että Sorsanpesä oli 70luvulla maakunnan suosituin me nopaikka. Ehkä juuri niihin aikoihin joku nuorimies kurvailikin tällaisella Mazdalla "pesälle". Uskon, että Mazda Coupen omistaja sai mahdollisen
Mustangin muotoja
seuralaisen kiinnostumaan ajelusta paljon enemmän kuin joku tavallisen teiniCorollan kuljettaja." "Noihin aikoihin japanilaisiin autoihin alkoi tulla amerikkalaisia vaikutteita. Vai mitä sanot Mazdan keulan muodosta. Siitä löytyy ´74 Mustangia ja sivuprofiilissa on selvästi ´68 Camaroa", Hotanen vertaa. Mazda alkoi työntyä Suomen mark kinoille voimakkaasti juuri 70luvulla. Mazda 818 Coupea tuotiin maa hamme 19741978 välisenä aikana yhteensä 361 kappaletta. Vuoden 2007 lopussa vuosimallia ´77 oli liikenne käytössä 42 kappaletta, joista vuonna 1979 käyttöönotettuja oli 7 yksilöä. Hinta oli vuonna 1979 42 850 silloista Tasavallan markkaa. Markku Hotaselle Mazda Coupe on kesäisin lähes jokapäiväinen käyttöau to. Seinäjoen kaupunkiajelun jälkeen rakennuskonservaattori käänsi auton soittimeen uutta kappaletta ja Fredin vetäistessä Rakkauden Sinfoniaa mies aloitti matkan kohti Hankoa. Sieltä Seinäjoelle palatessa Mazdan matka mittari oli rikkonut 105 000 kilomet rin rajan ja Ckasetti soitti Irwinin Viuhahdusta, 70luvulta sekin. Taitaa sittenkin tulla kuuma kesä.
01 Merkki ja malli
Mazda 818 Coupe DeLuxe
02 Vuosimalli
1977
03 Moottori
1272 cm3, 4 sylinteriä, 2-venttiliä/sylinteri. 81 SAE hevosvoimaa
04 Voimansiirto
Vaihteet 4 eteen ja pakki, takaveto
05 Alusta
Edessä kierrejouset, takana lehtijouset. Renkaat 155/13
06 Kori
Kaksiovinen coupe. Rekisteröity 4 hengelle
07 Mitat
Pituus 397, leveys 160, korkeus 136, akseliväli 228 cm
08 Maahantuontilukemat
Coupe-mallia tuotiin Suomeen 1973-1978 välisenä aikana 361 kpl
04/09
35
an en lin äin E i is V
Orimattila
36
04/09
Fiat 500 ´62
Teemu Niemitalo entisöi Elina-tyttärelleen pikku-Fiiun, jolla omistaja itse ei vielä lähivuosina pääse ajamaan. Hyvissä ajoin valmistuneella autolla ehtiikin rakentaja itse nautiskella vielä monta kesää ennen seuraavan polven hyppäämistä ratin taakse.
04/09
37
Fiat 500 ´62
TakareunasTaan saranoitua ovea ei vielä 50-luvulla pidetty "väärinpäin" aukeavana. Pienehköön ohjaamoon on isosta ovesta oikesti todella helppo pujahtaa. Vauhdissa oven raottamista ei kannata kokeilla. Pienessä autossa kaikki on pientä mutta riittävää.
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
M
oottoripyöräkaupan parissa työskentelevälle Teemu Niemitalolle nelipyöräiset kulkupelit ovat puhtaasti harrastus. Autonrakentelukokemusta on kertynyt hänen perehdyttyään niin Opel Commodoren kuin Toyota Celicankin sielunelämään perusteellisen rakentelun kautta. Myöhemmin tuli rakennettua kivaksi kesäautoksi vielä vuosimallin ´62 MG Midget, jota ei ol-
Klassikkoautoharrastuksen yksi osa-alue on perusteiden keksiminen sille, miksi aina kannattaa hankkia vielä yksi auto.
lut tarkoitus tehdä museoautoksi vaan lämpimämmän vuodenajan käyttöautoksi. Mätävaivainen MG sai uusia lattioita, helmoja ja etuluukkunsa alle Morris Marinan moottorin. Hyvin toimiva ja nätti kesälelu herätti muissakin sen verran omistushalukkuutta, että Teemu katsoi parhaaksi tavaksi suojata MG:n säilymisen perhepiirissä siirtämällä se vanhem38
04/09
man Annika-tyttären nimiin. Nyt kun auto on ollut 15 vuotta perheessä, ei sitä enää raaskisikaan myydä pois. Klassikkoautoharrastuksen yksi osa-alue on perusteiden (lue = tekosyiden) keksiminen sille, miksi aina kannattaa hankkia vielä yksi auto lisää. Teemun tapauksessa se oli sangen helppoa: olisi ollut täysin kohtuutonta jättää nuorempi Elina-tytär tyystin ilman autoa. Kotitallin tilat asettivat omat rajoitteet tulevan auton koolle, ja pikkuautot olivat muutenkin perheen mieleen. Fiat 500 oli siis kaikin puolin mainio vaihtoehto.
Autoliikkeen maskotti
Valmistenumeron perusteella tämä pieni valkoinen auto valmistui tehtaalta vuonna 1962. Vuonna 1964 hiukan ylivuotisena mutta kuitenkin uutena autona sen osti riihimäkeläinen herra Rakkonen, joka pöristeli ostoksellaan viitisen vuotta. Riihimäeltä pikkuauton tie matkasi Pohjanmaalle, 15 kilometriä Kaustisilta itään sijaitsevalle Köyhäjoelle. Sieltä auto kulkeutui myöhemmin autoliikkeeseen, josta vuonna 1972 se
siirtyi Gunnar Nyblomin omistukseen. Nyblom oli toiminut aiemmin Hankkijan piirimyyjien päällikkönä hoitaen Fiat-autojen jakelua autoliikkeisiin. Hyväkuntoisena säilynyt auto sai toimia Nyblomin liikkeen maskottina pitkään ja tarkkana miehenä hän ei antanut kuin tyttärensä toisinaan ajaa autolla. Viimeisin katsastusleima auton mukana kulkevissa vanhoissa papereissa on vuodelta 1983, ja silloisen käytännön mukaan autoliikkeen varastovakuutuksessa ollut myymätön auto poistui rekisteristä kolmen vuoden kuluttua. Pieni töytäisy auton etukulmaan saattoi myös olla syy siihen, että seisomaan jäänyt auto tipahti vuonna 1986 rekisteristä vuosipoistona.
Nopea ostopäätös
Pitkään seisoneen pikku-Fiatin hiljaiselo päättyi marras-joulukuun vaihteessa 2005, kun se löytyi Keltaisen Pörssin rivi-ilmoitusten joukosta. Myyjä kertoi puhelimessa auton olevan ehjä, kokonainen ja käyntikuntoinen. Jarrut tosin olivat vuosien seisotuksen tuloksena niin jumissa, ettei
FiAt 500
ensimmäinen Topolinona tunnettu Fiat 500 on peräisin niinkin kaukaa kuin vuodelta 1936. Pikkuinen auto oli kaksipaikkainen ja sen 4-sylinterinen vesijäähdytteinen moottori sijaitsi edessä. Vanhaa konstruktiota päiviteltiin tarpeen mukaan, kunnes kesällä 1957 esiteltiin kokonaan uusi Fiat 500, joka tunnettiin nuova-lisänimellä uutta tarkoittaen. Dante Giacosan suunnitteleman uutuuden kori oli nyt itsekantava ja moottori oli muodin mukaisesti takana. sylintereistä oli jätetty puolet pois ja jäähdytys hoitui veden sijaan laturin akselin päässä olevalla ilmapuhaltimella. Voimaa puhisijasta irtosi aluksi vaivaiset 13 hevosvoimaa, mistä seurasikin kritiikkiä. ihan ensimmäisessä erässä ei takapenkillä ollut pehmusteita laisinkaan, eikä varusteita muutenkaan olisi voinut juuri vähempää olla. koko katon mittainen kangaskatto sai ahtaahkon ohjaamon tuntumaan kokoaan tilavammalta ja sen pystyi avaamaan ja sulkemaan kaupunkinopeuksissa. Mallia kehiteltiin koko tuotannon ajan ja moottoriin lisättiin puhtia pari hevosta kerrallaan. Pitkästä kangaskatosta luovuttiin 1959, jolloin normaalin kattoluukun kokoinen riepu korvasi sen. etuluukun alla ollut leveä bensatankki muutettiin kapeammaksi, joten kassien kuljetustila etuluukun alla kasvoi aavistuksen. 500 D Vuonna 1960 esitelty 500 D -malli ei suuremmin eronnut edellisistä. kääntämällä takapenkin selkänojan alas syntyi taakse lisää tavarankuljetustilaa. isompi tavara kulkikin tarvittaessa samana vuonna esitellyllä 500 Giardiniera -farmarilla, joka reilusti pidempänä ja kunnollisella takaovella varustettuna meni vaikka pakettiautosta. Lisätilan salaisuutena oli kumoon käännetty moottori, joka saatiin ratkaisulla todella matalaksi. 500 F, L JA R 1965 esitelty 500 F erosi monelta osin edellisestä. suurin näkyvä ero oli ovien saranoinnin siirto etupuolelle sekä piilottaminen korirakenteen sisään. koriin tuli useita pieniä muutoksia ja pitkille kuljettajille turhan alas loppunut tuulilasikin sai muutaman sentin lisäkorkeutta. äffää seurannut L eli Lusso sai kromattuja lisäkaaria puskureihinsa sekä muutaman muutoksen sisustukseensa. Viimeinen kirjain numeroiden perässä oli r, joka 70-luvun alussa oli Fiat-valikoiman ainut vielä 50-lukuista pyöreää muotoilua edustanut auto. Oli aika siirtyä eteenpäin ja muuhun numerointiin paremmin istuva, viissataseen perustuva Fiat 126 yritti parhaansa paikan lunastamisessa siinä kuitenkaan ihan onnistumatta. 500 oli kulttiauto jo ollessaan vielä tuotannossa. eikä suosiota voi vaan periä, se täytyy ansaita. Vaikka Visiäisiä tehtiin hirveät määrät, on niitä ajettu loppuun ja romutettukin valtavasti. Hyvä Fiat 500 -yksilö on nykyisin arvotavaraa kaikkialla ja alkuvuosien mallit kaikista halutuimpia. suomeen tuli 50-luvun puolella arvatenkin muutamia kymmeniä yksilöitä, joita vieläkin on tallella. Varsinainen isompi erä maassamme myytiin vuosina 196364, joka kuitenkin isompaan Fiat 600 -malliin verrattuna oli vain kourallinen. Myöhemminkin ovet etupäästään saranoituja Visiäisiä vielä myytiin, mutta ne taisivat olla lähinnä yksittäiskappaleita, sillä maahantuojaa ei suuremmin kiinnostanut kaupitella ilmastoomme huonosti sopivaa ilmajäähdytteistä mallia. Myöhempinä matkamuistoina on Fiat 500 -autoja kulkeutunut maahamme muutamia kymmeniä. seLkeä ja niukalti varusteltu kojelauta on yksinkertaisen tyylikäs.
kirkkaanPunainen verhoilu tekee Visiäisestä leikkikalumaisen. Pikku-Fiiun entisöintiä helpottaa alkuperäisen mallin mukaan valmistetut verhoilupaketit, joita saa useissa eri väreissä.
kovin hurjaa koeajoa olisi mahdollista suorittaa. Tallin ovien auettua Teemun ei tarvinnut hetkeäkään epäillä, etteikö odotuksia parempi auto lähtisi hänen mukanaan Orimattilaan. Myyjä ehdotteli josko autoa käynnistettäisiin tekniikan kunnon selvittämiseksi, mutta se oli tarpeetonta ostopäätös oli jo tehty. Jos auto syystä tai toisesta ei olisikaan Teemulle kelvannut, hakumatkalle mukaan lähtenyt kaveri olisi ostanut auton siltä seisomalta. Auton saavuttua kotitalliin alkuinnostuksessa siitä purettiin pois kaikki tulevia peltitöitä haittaava, mutta kuitenkin niin, että sen pystyi vielä omin voimin ajamaan naapurustoon urakkaan lupautuneelle kaverille. Fiat 500 on yksi sellaisista autoista, jonka ruostevaurioita korjatessa on helpompi vaihtaa isompia korin osia kuin paikkailla pikkureikiä. Uusia pelti-osia kun on tarjolla kiitettävästi. Hitsari vaihtoi autoon niin etulokarit, naamapellin, lattiat kuin sisä-, väli- ja ulkohelmatkin. Myös ovien pintapeltien alareunat sekä toisen takalokarin kaari olivat uusimisen tarpeessa.
Takapäästään kori olikin paremmin säilynyt ja molemmat korin takakulmat olivat arvatenkin öljyä ympäriinsä ruiskineen moottorin ansiosta säilyneet niin ruosteettomina, että ne saivat jäädä hitsarilta koskematta. Kun peltiseppä oli saanut oman urakkansa päätökseen, ajoi Teemu auton kotitalliinsa ja jatkoi aiemmin aloittamaansa purkuoperaatiota. Hiekkapuhallusta auton kori kaipasi vain osittain ja se hoitui Teemulta kotikonstein. Auton pintamaalauksen lupasi hoitaa vanha koulukaveri ja pohjatöihinkin löytyi pätevä osaaja lähipiiristä. Joutoaikahommina tehty maalaus kesti vuoden päivät, jonka aikana oli hyvä perehtyä sekä korjattaviin että kokonaan uusittaviin osiin. Varaosiksi kulkeutui hyvä Fiat 126, jonka tekniikka oli alun pitäen
04/09
39
Fiat 500 ´62
Visiäinen kiihtyy omaan tahtiinsa, joka neljän hengen kuormalla on varsin rauhallinen.
PikkuauTO on pyöreämuotoinen, katsoi sitä mistä suunnasta hyvänsä. avattavan kangaskattoluukun voi sulkea sateen sattuessa vaikka vauhdissa.
eLinan pituus ei aivan vielä riitä Fiiun rattiin, vaikka autossa isot ikkunat onkin. ajokortin odottelua helpottaa, että käytössä on oma kuljettaja.
VieHkeä mekkoneiti Gun nyblom sai kortin saatuaan ajella isänsä aarteella. kuva kokkolasta kesältä 1983.
tarkoitus tuupata Visiäisen tekniikan tilalle. Kutonen oli kuitenkin niin hyväkuntoinen, ettei Teemu raaskinutkaan purkaa sitä varaosiksi, vaan se sai jäädä odottamaan omaa vuoroaan toistaiseksi.
Väittelyä värisävyistä
Uusia osia autoon toimitti pitkään Visiäisten parissä puuhannut Kari Pynnä, joka sai myös houkuteltua Niemitalon perheen Viissatasen 50-vuotispäiville Italian Garlendaan kesällä 2007. Saapasmaassa oli hyvä tehdä autoon osahankintoja ja
kokonaisen verhoilupaketin värin sai valita auton tuolloin kuusivuotias omistaja itse. Auton tulevasta ulkoväristä syntyi omistajan ja rakentajan välillä kädenvääntöä, sillä pinkki oli Elinan mielestä ainut oikea väri autolle. Näkemystä vahvisti vielä Garlendan-matkalla nähty pinkki yksilö. Syystä tai toisesta ei Teemu katsonut tyttärensä lempivärin oikein sopivan autoon jolla aikoi itsekin näyttäytyä, ja arvoitukseksi jäävin menetelmin kääntyi omistajan pää lopulta valkoisen kannalle. Auto katsastettiin ja rekisteröitiin vanhoihin YKS-3-tunnuksin loppukesästä 2008 ja elokuun viimeisenä viikonloppuna Kalkkisissa pidetty
kääpiöautokokoontuminen oli Elinan Fiatin ensiesiintyminen entisöinnin jälkeen. Asioista perillä olevat tahot pitivät autoa laadukkaasti entisöitynä ja arvioivat sen kelpaavan vaikka siltä seisomalta museotarkastettavaksi. Yksityiskohdat kaipasivat kuitenkin vielä pientä säätöä ja vasta keväällä 2009 auto hyväksyttiin museoautoksi. Elinan matkat Fiatillaan taittuvat kartturin paikalla vielä kymmenkunta vuotta rakentajan hoitaessa ajamisen. Siinä ajassa ehtisi hyvin rakentaa yhden harrasteauton lisää, vaikkapa vaimolle.
40
04/09
01 Merkki ja malli
Fiat 500 D
02 Vuosimalli
1962
03 Moottori ja vaihteisto
2-sylinterinen ilmajäähdytteinen rivimoottori takana pitkittäin. Sylinteritilavuus 499,5 cm3. Lohko ja kansi alumiinivalua, sylinteriputket valurautaa. Teho 22 hv (SAE). 4 vaihdetta eteen ja pakki, vaihteet 2, 3 ja 4 synkronoituja
04 Kori
Itsekantava 2-ovinen teräskori avattavalla kangaskatolla. Varapyörä, bensatankki ja akku etuluukun alla
05 Alusta
Rumpujarrut. Edessä poikittainen lehtijousi. Takana erilliset tukivarret ja kierrejouset. Kierukkatyyppinen ohjausvaihde
06 Mitat
Fiatin tulevasta väristä syntyi omistajan ja rakentajan välillä kädenvääntöä, sillä pinkki oli aluksi Elinan mielestä ainut oikea väri autolle.
Pituus 297, leveys 132, korkeus 132, akseliväli 184 cm. Paino 499 kg
07 Valmistusmäärä
Yhteensä n. 3,6 miljoonaa autoa
Arvoitukseksi jäävin menetelmin Teemu käänsi omistajan pään lopulta valkoisen kannalle.
04/09
41
Ketterää kurvailua
Helsinki, Tattarisuo 7.6.2009
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
arTo Miettisen kevyesti viritelty 500 taipuu nöyrästi mutkiin, joissa pikkuisille autoille on tilaa ihan riittävästi.
säännöT ovat selkeät: puna-keltaiset keilat kierretään vasemmalta, puna-valkoiset oikealta.
Vaikka pienet autot, kuten Fiat viissataset, häviävätkin monilta ominaisuuksiltaan isommille, ovat ne puikkelehtimiseen oivallisia. Pieni koko ja näppäryys ovat valttia lajissa, jossa auton huippunopeudella ei ole merkitystä. Kävimme katsomassa kahden pikku-Fiiun kilpailupäivää AL-Sportin järjestämässä autoslalomkilpailussa.
J
os Historic-ralli tai -rata-autoilu vaikuttavat liian ajopelejä rääkkääviltä tai tuhottoman kalliilta harrastuksilta omalle kohdalle, on klassikkoautolla mahdollista kilpailla muutenkin. Ajotaitoa ja ketteryyttä vaativassa autoslalomissa ei nopeus huimaa ja autourheilun riskit ovat minimissään. Autoslalomiin soveltuu periaatteessa mikä tahansa tieliikenteeseen katsastettu auto ikään katsomatta, ja kuljettajan ainoa pakollinen varuste on hyväksytty kypärä. Koska radalla saa ajaa ajosuoritustaan yksin ja kuski voi
täysin keskittyä omiin ajolinjoihinsa, pahimmillaan saattaa kumikeila kiepsahtaa kumoon tai pyörä oikaista hiukan nurmikon puolelta. Vaikka suorituksesta mitataankin aika, on lajissa pikku-Fiateillaan harrastavien Kari Pynnän, Arto Miettisen sekä Mia Hallikaisen mielestä ennen kaikkea kyse hauskanpidosta, sekunnin murto-osien ollessa toissijaisia. Sitä ei ole vaikea uskoa, kun katselee pörisijöiden menoa mikroautoradalla keilojen välissä.
raTaan kannattaa tutustua kävellen ennen kisaa. Tarkkuutta vaativassa lajissa ajolinjojen suunnittelu on tärkeää.
yliMääräiseT tavarat niin auton sisältä kuin kontistakin jätetään ennen radalle menoa pois kyydistä kolisemasta.
HyväksyTTy kypärä sekä asianmukainen rengastus tarkistetaan ennen kilpailua. Muuten auton katsastus tieliikenteeseen riittää katsastukseksi kilpailuunkin. lipun heilautus on lupa aloittaa suoritus. ajanotto alkaa vasta auton siirryttyä itse radalle.
42
04/09
AuTosLALom
autoslalom on nopeuskilpailu, joka käydään kestopäällystepinnalla erilaisten esteiden aiheuttaessa suunnanmuutoksia vauhtia hiljentävästi. radalla autolla kierretään vähintään 45 cm korkeita kumisia keiloja joiden väri määrää kummalta puolelta keila on kierrettävä. radalla voi olla myös 34 metrin levyisiä portteja joista kilpailijan on ajettava. portit merkitään selvästi pilareilla. Jos keila siirtyy tai kaatuu, lisätään siitä kilpailjalle 2 virhesekuntia kilpailuaikaan. Jos keilaa ei kierrä lainkaan, rapsahtaa siitä jo 10 sekuntia. oikomisesta seuraa lisää sekunteja tai jopa ajon hylkääminen sillä kertaa. kukin kilpailija saa osallistua kilpailuun vain yhdellä autolla. yhdellä autolla voi ajaa kuitenkin useampi kuljettaja samassa luokassakin. ajanoton tulee tapahtua vähintään 0,01 sekunnin tarkkuudella. sähköinen ajanotto valokennoilla on pakollinen. lähtö tapahtuu seisovalla lähdöllä moottori käyden. lähtötapaa suositellaan joko kiihdytysajoista tuttua liikennevaloa tai lippulähetystä käyttäen. yksi harjoitusajo hyväksytään järjestäjän ohjeiden mukaan Master-auton perässä. kilpailijat saavat tutustua rataan kävellen ja radasta tehdyn piirroksen avulla. RAdAT kiinteäpintaisen radan pitäisi olla minimissään 6 metriä leveitä, tai niiltä kohdin jossa rata on kapeampi, ei saa olla suuria suunnanmuutoksia. ettei kilpailijoiden vauhti kasvaisi liian suureksi, ei pisinkään suora saa olla pidempi kuin 100 metriä. rata suositellaan suunniteltavaksi siten, ettei hetkellinen nopeus kilpailussa ylitä 80 km/h. KiLpAiLiJA kuljettajan tulee käyttää hyväksyttyä kypärää. kuljettajan on oltava kunnolla vyötettynä istuimeensa turvavöillä. kuljettajalla tulee olla vähintään junior-lisenssi, kertalisenssejä saa kilpailutoimistosta. nuorten luokan kilpailijat (16-17v) saavat osallistua autoslalomkilpailuihin käyttäen enint. 1600 ksm moottorilla varustettua autoa. Tutkintovaatimuksena on nuortenluokantutkinto (rata tai JM). AuToT kilpailuun saa hyväksyä vain suomessa yleiseen liikenteeseen rekisteröidyt ja katsastetut henkilöautot. koekilvillä varustettu auto ei kelpaa. siirtokilpiset autot kelpaavat, kun kuljettajalla on asianmukaiset luvat auton käyttöön ko. kilpailuun. renkaiden tulee olla tieliikenteeseen hyväksyttyjä sekä olla katsastettu kyseiseen autoon. "slicksit" ovat kiellettyjä. autossa tulee olla kuljettajalla vähintään 3-pisteen turvavyö. Mia Hallikaisen tyylinäyte. KiLpAiLuLuoKAT kilpailuluokat perustuvat auton tehopainosuhteeseen (kg/kW), joka lasketaan auton rekisteriotteessa / omistajan käsikirjassa / muussa luotettavassa teknisessä lähteessä oleva auton omamassa (kg) jaettuna vastaavan lähteen teholla (kilowateissa). Luokka 4: naiset: auton tehopainosuhde vapaa. naiset voivat halutessaan siirtyä autonsa mukaiseen luokkaan. Luokka 3: vakioautot: Tehopainosuhde 16 kg/kW ja yli. Luokka 2: Tehokkaat ja muutetut vakioautot: Tehopainosuhde 11 kg/kW ja enemmän, mutta alle 16 kg/kW. Luokka 1: kilpa-autot ja sporttiset vakioautot
kari pynnän ensimmäinen kierros tyssäsi Fiatin kaasuvivun irtoamiseen.
Toiseen kierrokseen pikkuvika saatiin kuntoon.
kari kuosmasen ´56 Jaguar Xk 140:n ristikudosrenkaat eivät edesauta huippuaikoja, mutta tyyliä ajoon tulee sitäkin enemmän.
pekka Heinosen pirteä Mini nostelee mutkissa takapyörää ilmaan.
vaikka ajanotto pysähtyykin hiukan ennen maaliinajoa, varsinainen ajosuoritus päättyy keiloista tehtyyn maaliin.
04/09
43
Vajan pimennosta tien päälle
Renault 16 TL ´71
44
04/09
Renault 16 ei ole missään suhteessa tavanomainen auto. Sen yksityiskohdissa ei ole käytetty mitään mullistavia ja poikkeuksellisia rakenneratkaisuja, mutta lopputulos on kokonaisuudessaan nerokkaan moderni. Eurooppalaiset autotoimittajat valitsivatkin sen Vuoden autoksi vuonna 1966.
Vesivehmaa
04/09
45
Renault 16 TL ´71
PiKniK-reissu renaultilla saa tavallisen vapaapäivänkin tuntumaan leppoisalta lomalta.
Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine
R
ellun ensimmäinen omistaja on ollut Kaija Somiska, jolle auto on luovutettu aprillipäivänä 1971 Autorexiltä Helsingistä. Tarkka ja huolellinen omistaja seisotti autoa muutaman talvikuukauden joka vuosi sekä piti tarkkaa kirjanpitoa kuluista, huolloista ja ajetuista kilometreistä. Helmikuussa 2002 Renault siirtyi Aimo Astala -säätiölle Helsingin Automuseolle ja se museotarkastettiin saman vuoden huhtikuussa. Jonkinlaisessa vaihtokaupassa auto päätyi huhtikuussa Esko Rahkoselle, joka ajoi sillä vain yhden matkan Helsingistä Lahteen. Rahkosen valtavan "laanin" keskeltä Renault sai sijan pienestä puisesta vajasta. Ajan saatossa auton sivuille ja päälle kertyi varaosia ja muuta tavaraa niin kauan, että se suorastaan hautautui niille sijoilleen.
vajan kätköistä paljastui pölyinen ja likainen Renault 16 TL. Auto näytti kuitenkin alkuperäiseltä ja ruosteettomalta, ja jonkinlaisena heräteostoksena se päätyi meille Vesivehmaalle.
Pesua, huoltoa ja myllytystä
Hakumatkalla ahtaassa vajassa Renua tunkattiin pyörä kerrallaan, kunnes jarruja saatiin herkistettyä sen verran, että auto saatiin ulos. Trailerikyydillä matka jatkui akkukaupan kautta kotiin, sillä vanha akku oli jäätynyt halki. Auto osoittautui ajokuntoiseksi, mutta jarruttomaksi. Moottorin sekä jarrujen huollon ja korjauksen jälkeen alkuperäisverhoillut penkit irrotettiin ja vietiin pestäväksi. Sukkahousumainen, ohuenohut mutta vahva verhoilukangas näytti läpi kaiken allaankin olevan verhoilumateriaalin tahrat ja läikät. Puhtaaksi penkit eivät tulleet, mutta kirkastuivat ja raikastuivat huomattavan paljon. Muu sisusta, sisäkatto ja kojelauta pestiin kotikonstein. Maalipintaa myllytettiin rajusti, ja jonkin verran kiiltoa löytyikin. Uudet renkaat ja iskunvaimentimet saatuaan auto katsastettiin keväällä 2008.
Laulajan ja autokeräilijän maallisen matkan päätyttyä uskomattoman suurta kokoelmaa alettiin tyhjentää perikunnan toimesta.
Heräteostos Rahkosen laanilta
Rahkosen laanilla auto nukkui Ruususen unta vuoteen 2007. Laulajan ja autokeräilijän maallisen matkan päätyttyä uskomattoman suurta kokoelmaa alettiin tyhjentää perikunnan toimesta. Autoja ja varaosia myytiin sitä mukaa, kun ostajat löysivät niitä alueelta ja sitä kiertävistä katoksista. Eräänä päivänä
46
04/09
Ranskalaista ajomukavuutta
Renaultin kehittämästä aerodynamiikasta johtuen lähes olematon tuulen kohina ja moottorin pehmeä käyntiääni antavat miellyttävän hiljaisen
kyydin. Ajomukavuutta lisää vielä pehmeä jousitus ja muhkeat istuimet. Moottorin sijoitus vaihteiston taakse saa auton painopisteen ihanteelliseksi, mutta vakaajista huolimatta jousituksen pehmeys aiheuttaa voimakasta kallistelua kaarteissa. Kun autoon lastataan väkeä myös takapenkille tai riittävästi tavaraa takakonttiin, auto kulkee kaarteissa kuraläpät maata viistäen. Tarkka ohjaus ja tunteettomuus tuulelle helpottavat matkantekoa. Etuvetoiseksi pieni kääntösäde ja näppärät hallintalaitteet tekevät siitä vaivattoman ajettavan, joka sopii mainiosti naisenkin ajoon. Seitsemään eri asentoon taittuvat istuimet tekevät tästä autosta todellisen monikäyttöisen tilaihmeen aikansa edistyksellistä autosuunnittelua ei voi olla hämmästelemättä. Ohjekirjassa neuvotaan kuvien kera muun muassa matkailu-, lapsi-, vuode- ja pakettiautoasento. Nykypäivänä Renault 16 ei tunnu millään tavalla suurelta autolta, mutta aikanaan se esiteltiin suurikokoisena perheautona. Tämän klassikkoajoneuvon muotoilun onnistumisesta kertoo jotain sekin, että R16-mallin "linnunnokkamaskin" muotoja voi löytää vielä 90-luvulla valmistetuista Lagunasta, Meganesta ja Scenicistäkin.
Saimaannorpan ruokalista ja euroaika
Renault on kuljettanut meitä moniin ajotapahtumiin eri puolille Suomea.
MooTTori edessä, mutta kuitenkin mahdollisimman takana.
HaTcHbacK-Korissa takaikkuna aukeaa luukun mukana.
säilyMisen salaisuus.
linnunnoKKaa muistuttava maski.
Olemme nautiskelleet tämän miellyttävän auton kyydissä muun muassa Saimaan kauniista maisemista hyvien ystäviemme Kempin Leenan ja Eskon seurassa viime kesänä. Miehille löydettiin kirpputorilta Renaultin verhoiluun hyvin sointuvat sukkahousunruskeat teryleenitakit ja housut 70-luvun tyyliin. Meille naisille valittiin keskenään samanlaiset, mutta eriväriset kukkamekot, jotka löysin Forssan piknikin rompetorilta edeltävänä kesänä. Myyjä oli puolestaan ostanut ne Loimaalta, jossa perikunta myi pois vanhan rouvan vaateliikkeen monelta vuosikymmeneltä kertynyttä varastoa. Miehille etsittiin lippalakkipäähineet ja naisväki sonnustautui lierihattuihin. Näihin ajanmukaisiin asusteisiin pukeutuneena osallistuimme SuurSaimaan ympäriajoon ja vastailimme kiperiin rastitehtäväkysymyksiin parhaan taitomme mukaan. Yleissivistys karttuukin roimasti näissä ajotapahtumissa: täytyy myöntää, etten ole aiemmin tullut tietäneeksi paljonko
saimaannorppa syö kalaa vuoden aikana. Muistinystyröitä piti hieroa ankarasti, ennen kuin pääsimme yksimielisyyteen siitä, milloin eurot otettiin käyttöön Suomessa. Asu-ajoneuvokisassa esitimme automatkalla olevaa seuruetta, jonka nais- ja miesväellä on erimielisyyttä siitä, poiketaanko mekko-ostoksille ja ihailemaan nähtävyyksiä vai viedäänkö uusi Renault määräaikaishuoltoon. Lieneekö ollut osittain totta, kun esitys sujui suhteellisen luontevasti?
tunut auton tyyliin sopivaan 70-luvun mekkoon. Naisten automobiiliajoissa on tarkoitus, että keskitytään ihailemaan maisemia, tutustutaan pysähdyspaikkojen kohteisiin kaikessa rauhassa ja varataan aikaa seurusteluun ja leppoisaan yhdessäoloon. Rastitehtäviä ei ole, mutta ajossa palkitaan muun muassa parhaiten ajoneuvon tyyliin pukeutuneita sekä nuorimpia ja pisimmästä matkasta tulleita osallistujia.
Naiset ratissa Hollolasta Asikkalaan
Naisten automobiiliajo suuntautui viime kesänä mukavasti lähietäisyydelle, kun Eskolan Pian ja Marjan huolella emännöimissä ajoissa kurvailtiin ihan kotikulmilla: Hollolan kirkolta kauniita kyläteitä pitkin Vääksyyn ja Urajärvelle. Renault sai silloin kunnian kuljettaa asu-ajoneuvokilpailun tuomaria, koulutuskeskus Salpauksen vaatetuksen opettajaa Mirja Leskistä koko ajon ajan. Myös Mirja oli pukeu-
Kuninkaantien kulttuurimaisemissa
Tämän vuoden toukokuussa ehdimme jo käydä Renaultilla ihailemassa Uuden Kouvolan seudun maisemia ja nähtävyyksiä Kymen Mobilistien monivuotisella kokemuksella järjestämässä Kuninkaantien ajoissa. Rastitehtävänä oli tällä kertaa löylynheittoa, paloruiskulla ruiskutusta sekä arvuuttelutehtäviä. Tehtävärastilla piti tietää, minä vuonna Suomessa on kirjattu ensimmäinen liikenneonnettomuus tai arvata mistä
renaulT 16. Merkki ja malli ei jää epäselväksi kenellekään. Monesta nykypäivän autosta vastaavaa saa etsimällä etsiä.
04/09
47
Renault 16 TL ´71
Klassikkoauton valinta kulkupeliksi houkuttelee valitsemaan nopeimman reitin sijaan pienempiä teitä ja ennen ajamattomia reittejä.
suKKaHousuMainen ohut verhoilukangas on yllättävän vahvaa.
Kojelaudan niukka muotoilu jättää paljon tilaa etupenkkiläisille.
MiTTarisTo ei sisällä turhia nappuloita.
PerHeauTosTa rallipeliksi vain istuimien asentoja vaihtamalla: normaali-, matkailu-, suurien tavaroiden kuljetus-, pakettiauto-, lapsi-, vuode- ja ralliasento.
ajoneuvosta laulun sanat kertovat "... on kumi puhjennut" tai "...pilven hattaraa ei näy". Perustimme ajoihin viime vuoden kokemuksesta innostuneena kolmen ajoneuvokunnan joukkueen Päijät-Hämeen Mobilisteista. Joko taidolla, tai ehkä sittenkin tuurilla, saimme joukkuekisassa palkinnonkin. Menestyksekkääseen joukkueeseemme kuului lisäksemme Eskolan Marja ja Matti Metropolitanilla sekä Kareen Leena ja Tammisen Jorma Volvo PV:llä. Kuninkaantien ajon ajoreitin ajelimme ihan kahdestaan, mutta kotimatkalle saimmekin seuraa, kun Pellisen Anittan ja Markun ajoneuvo alkoi piiputtaa kesken kotimatkan. Ystävämmekin hämmästelivät Renaultin hiljaista ja miellyttävää kyytiä.
Auto on tehty ajettavaksi
monelle vierailulle, sunnuntaiajelulle ja piknikille saaden tavallisen vapaapäivänkin tuntumaan leppoisalta lomalta. Mitään teknisiä murheita ei ole tähän mennessä ollut: Renault on kuljettanut meitä luotettavasti perille ja takaisin kotiin, minne sitten olemmekin menneet. Ainoa pulma tällä hetkellä on pakosarja, ostaisimme mieluusti ehjän, jos sellainen joltakulta löytyy. Renault on ollut ajoneuvonamme niin oman kerhon kokoontumisissa kuin omassa tapahtumassa Vääksyn Mobilisti-illassakin. Klassikkoauton valinta kulkupeliksi houkuttelee valitsemaan nopeimman reitin sijaan pienempiä teitä ja ennen ajamattomia reittejä. Edessäpäin onkin varmasti vielä monta mukavaa, ikimuistoista matkaa tällä Renaultilla ystävien ja perheen kesken.
01 Merkki ja malli
Renault 16 TL
02 Vuosimalli
1971
03 Moottori
Nelisylinterinen rivimoottori edessä, vaihdelaatikon ja etuakselin takana pitkittäin. Sylinterilohko ja kansi alumiinia, vaihdettavat sylinteriputket. 2-kurkkuinen Weber-kaasutin. 1565 cm3
04 Suorituskyky
65 hv DIN/5000 rpm. Huippunopeus 140 km/h
05 Voimansiirto
Etuveto, nelinopeuksinen täyssynkronoitu manuaalivaihteisto, kuiva yksilevykytkin, rattivaihde
06 Alusta
Erillinen vääntösauvajousitus kaikissa pyörissä, hammastankoohjaus. Levyjarrut edessä, rumpujarrut takana
07 Mitat
Lähiseudun kylätiet ovat tulleet tutuksi, kun Renault on vienyt meidät
Pituus 4,23, leveys 1,63, korkeus 1,40, akseliväli oikealla 2,65 ja vasemmalla 2,71 cm. Paino 960 kg
08 Valmistusmäärä
Vuosina 1965-1980 n. 1,85 miljoonaa
renaulTilla matka joutuu.
48
04/09
Rakennussarjojen parissa
Japanilaisen Hasegawan 1980-luvulla julkaisema porsche 944 Turbo on erittäin yksityiskohtainen malli, jonka alkuperäisessä painoksessa oli mukana jopa ohuet tarrakiinnitteiset karvamatot lattialle. Revell teki tästä uusintapainoksen joitain vuosia sitten, ilman mattoja.
Jos olet vaihtoehtoisesti joko 1950- tai 1970-luvun lapsi, suurella todennäköisyydellä vieläpä miespuolinen, muistanet muovirakennussarjat. Muoviliiman tuoksu, sormiin liimautuvat siirtokuvat ja sen vähän enemmän pieleen menneen rakennussarjan tuhoaminen joko ilmakiväärillä tai uudenvuoden paukuilla. Tuntuuko tutulta?
Teksti ja kuvat: Johannes Repo
Liimaa, pyykkipoikia ja pinsettejä
M
uoviset rakennussarjat, kutsutaan niitä nyt vaikka pienoismalleiksi, ovat kokeneet lukuisia suosion huippuja vuosikymmenten varrella. Muinaisella 1960luvulla valutekniikoiden kehittyminen synnytti ensimmäisen aallon. Markkinoille ilmestyi sekä uusia yrittäjiä että muista yhteyksistä tuttuja valmistajia: Revell, AMT, Monogram ja Jo-Han uudella mantereella sekä Airfix ja Heller Euroopassa kaikkien muiden muassa. hieman vanhemmista automalleista. Yksi tällaisista on Revellin USA-osaston ´59 Ford Galaxie Skyliner. Vuonna 1957 esitelty futuristinen, sisään vedettävällä kovakatolla varustettu maantielaiva oli toteutettu aikakauteen nähden uskomattoman tarkasti. Normaalisti yhdessä osassa valettu kori rakennettiin nyt irtopaneeleista, ja hurjan monimutkaisen mekanismin sisältänyt katto oli toteutettu myös pienoismallissa toimivana. Sarja oli edistyksellinen tuohon aikaan, sillä moni valmistaja teki vielä lähinnä niin sanottuja curbside-malleja, joissa ei ollut erillistä rakennettavaa moottoria eikä välttämättä edes kovin yksityiskohtaista alustaa. Toinen spesiaalituote, nyttemmin jo alkuperäisenä ja aloittamattomana arvokkaaksi noussut rakennussarja
Ensimmäinen aallonharja
Jenkkiläisen autoilukulttuurin suosio 1960-luvulla näkyi pienoismallikauppojen hyllyssä. Tietysti tarjolla oli tuolloin uusien, sittemmin jo siipensä katkaisseiden dollarihymyjen pienoismalleja, mutta myös toteutuksia jo
50
04/09
löytyi Jo-Hannilta. Chryslerin 1960luvun experimental-suihkuturbiiniauto päätyi jenkkivalmistajan mallivalikoimaan mittakaavassa 1:25. Tarkasti detaljoitu auto sisälsi kohtalaisen realistisesti toteutetun suihkumoottorin ja hyvin detaljoidun sisustuksen. Myös surffi- ja hippikulttuurit näkyivät tarjonnassa. Customvelhojen kuten George Barrisin haponmakuiset show-rodit ja customit päätyivät usein valikoimaan, näiden toteuttamisessa kunnostautui erityisesti AMT. Mallibuumi hyytyi 19701980luvuilla, kun nassikoiden huomiosta alkoi kilpailla toinenkin sorminäppäryyttä vaativa harrastus, RC-autot. Lennokkeja oli lennätetty jo edellisellä vuosikymmenellä, mutta ne olivat lähinnä joko vapaastilentäviä tai siima-
Vaasa
52
04/09
Omistajaa myöten alkuperäinen
BMW R60/5 ´72
Toisinaan museokatsastusta varten laadittava ajoneuvokohtainen historiikki vaatii reilusti salapoliisityötä ja useita liitteitä. Tämän BMW:n kohdalla ei agentin taitoja tarvittu, pyörä kun on ollut samalla omistajalla jo uudesta saakka.
V
aasalainen Jukka-Pekka Vaaranmaa on pitkän linjan moto risti, joka aloitti harrastuk sensa jo 60luvulla. Tuolloin miehen ajokkeina toimivat ajalle tyypilliseen tapaan sosialististen valtioiden edul liset tuotokset, mutta prätkäkuumeen saadessa hänestä yhtä tiukemman otteen, sai viimeinen itäpyörä väistyä tyylikkään italosportin tieltä. Uutena vuonna 1970 ostettu yksi pyttyinen Ducati 450 MK3 saattoi aluksi tuntua hyvältä kaupalta, sillä kiihkeäluonteinen urheilupyörä tar josi kuljettajalleen juuri sitä tulista herkkua, mistä saapasmaan tuotteet ovat tulleet tunnetuksi sukupolvesta toiseen. Eksoottisen tekniikan ja italia laisen temperamentin yhdistelmässä oli ainoastaan yksi vika: se ei oikein tahtonut toimia. "Se oli varsinainen mieliharmi. Ei sillä voinut käytännössä ajaa, kun se oli aina rikki", muistelee JukkaPekka. BMW mielletään motoristipiireis sä laadukkaana valmistajana, jonka ominaisuuksiltaan varsin tasapainoi
set tuotteet eivät vaadi omistajaltaan erikoishuomiota osakseen. Joidenkin mielestä tämä on ainoastaan tylsää, mutta on olemassa koko joukko prätkämiehiä, joiden mielenkiinto kohdistuu ajamisesta nauttimiseen, ei niinkään mekaanikontaitojen kehit tämiseen. Kaiken lisäksi kaksisylinte risellä bokserimoottorilla varustettu BMW pitää sisällään useita teknisesti mielenkiintoisia ja ennen kaikkea per soonallisia ratkaisuja, ja onhan BMW myös erinomainen ajettava myös tämän päivän mittapuun mukaan. "Niinpä minäkin ajattelin ostaa sellaisen vanhan miehen pyörän, joka toimii", naurahtaa JukkaPekka.
tilata etukäteen, joten Bemarin itsel leen haluavan asiakkaan ei auttanut kuin soitella säännöllisesti ja kysellä mahdollisesti myytävien yksilöiden perään. "Alun perin minulla oli tarkoitus hankkia seiskapuolikas R75/5malli, mutta sellaisen saaminen osoittautui sillä hetkellä mahdottomaksi. Tämä nykyinen pyöräkin tuli maahantuojal le ilmeisesti Amerikasta takaisin Eu rooppaan palautuneen erän joukosta", muistelee JukkaPekka.
Teksti: Kari Mattila Kuvat: Ari Isosomppi
Ylijäämäpyörä
Ostopäätöksen teko oli helppoa, mutta toteutuksen laita astetta vaikeampaa. Maineikkaan valmistajan tuotteille oli muitakin ottajia ja maahantuojan varastosta pyörät siirtyivätkin uusille omistajille sitä mukaa, kun niitä tehtaalta saatiin. Varsinaista jonotus menetelmää ei ollut eikä pyöriä voinut
Italosportin laatuongelmiin pettyneenä Jukka-Pekka ajatteli ostaa sellaisen vanhan miehen pyörän, joka toimii.
Kaikkiaan uuden pyörän odotteluun kului aikaa parisen kuukautta, eikä sitä lähdetty kärryn kanssa hake maan kun se vihdoin maahantuojan varastolle ilmaantui. Tarinan prätkän
04/09
53
BMW R60/5 ´72
KaKsisylinTerinen bokseri on ulkonäöltään varsin omaleimainen paketti tehden BMW:n vanhoista pyöristä selvästi massasta erottuvia kulkimia. Vaaranmaan yksilö on varustettu mallisarjan keskimmäisellä tekniikkavaihtoehdolla, eli 40-hevosvoimaisella ja 600-kutioisella moottorilla.
KardaaniVeToisena huollon tarve on melko vähäistä, eikä tämän teholuokan laitteessa vielä esiinny nimeksikään kardaanihissiksi kutsuttua ilmiötä, joka nostaa perää lähtökiihdytyksessä. Pitkittäin asennetun kampiakselin hitausvoimatkaan eivät pyörää heilauta, paitsi parkkiruudussa kaasutellessa.
siTKeäsTi vetävä bokserimoottori on kaksisylinteriseksi hyvin värinätön soveltuen hienosti vaikka päivittäiseen käyttöön. Taloudellinenkin se on, omistajan mittausten mukaan kulutus on selvästi alle viiden litran matkavauhdin ollessa 120 km/h ja välillä vähän ylikin. nykyaikaisilla voiteluaineilla ja polttoaineilla tulos saattaisi olla vieläkin parempi.
BMW /5 -sarjan pyörissä ei suuremmin ole esiintynyt tyyppivikoja tai varsinaisia ongelmia. suurimman version alipainekaasuttimet vaativat tosin huoltoa ja joskus jopa pientä remonttia toimiakseen, mutta kahdessa pienemmässä mallissa kaasarit olivat täysin mekaanisia ja samalla huolettomia.
ensimmäinen ajoreitti kulkikin Hel singistä Vaasaan kaupantekopäivänä 21. kesäkuuta vuonna 1972.
Murheetonta matkantekoa
Ennakkoodotusten mukaisesti Bemari oli hyvä ajaa myös pidemmillä rupeamilla, eikä sen toimivuudessa ollut kerta kaikkiaan moittimista. Ko vin aktiiviseen matkakäyttöön pyörää ei hankittu alun perinkään, mutta muutama pidemmälle suuntautunut reissu sillä kuitenkin alkuvaiheessa heitettiin. Heti pyörän hankintavuonna Jukka Pekka kurvaili pitkälle pohjoiseen osallistuakseen Kontioralliin, jonka reitti vuonna 1972 kulki Ranualta
Simojärvelle. Tuosta matkasta on pyö rän sivuposkea jäänyt komistamaan tapahtuman tarra, joka on sekin edel leen kuin eilen paikalleen liimattu. Seuraavan reissun oli tarkoitus yltää aina Norjaan saakka, mutta elokuun alhainen lämpötila oli tuoreelle matka motoristille hieman liikaa. "Kilpisjärvellä oli päivällä lämmintä ainoastaan neljä astetta. Makuu pussissa tarkeni juuri ja juuri, kun ei riisunut nahka ja sadepukua pois yön ajaksi. Aamulla päätimme sitten suunnata kohti etelää", JukkaPekka naureksii. Parisataa kilometriä etelämmässä lämpötila oli jo parikymmentä astetta plussan puolella, ja matka jatkui taas
huomattavasti miellyttävämmissä merkeissä.
Alkuperäisessä kunnossa museoleimalle
Tänään Vaaranmaan BMW:n mitta rissa on melko tasan 22 000 kilomet riä, ja kun sen jakaa tasan käyttö vuosien kesken, saadaan vuotuiseksi ajomääräksi noin 600 kilometriä. Tämä fakta selittänee suurelta osin pyörän loistavaa alkuperäiskuntoa, vaikka huolenpito onkin ollut tun nollista. Toki tehtaan työnjäljellä on silläkin oma osuutensa asiassa, sillä tähän yksilöön ei ole normaalien huol tojen ohella tarvinnut tehdä lainkaan korjauksia suurin osa pyörän osista on siis kirjaimellisesti alkuperäisiä. Ainoastaan kumiosat, renkaat ja akku on silloin tällöin korvattu uusilla. "Renkaat vaihdan uusiin aina kuu den vuoden välein huolimatta siitä,
Pyörän sivuposkessa on vieläkin vuoden 1972 Kontiorallin tarra muistona osallistumisesta.
54
04/09
LuotettAvA vItossARjA
BMW toi vuonna 1970 markkinoille uuden /5 -mallisarjan, johon oli tarjolla kolme eri moottorivaihtoehtoa. suurin ja tehokkain näistä oli 750-kuutioinen r75/5, jonka 50 hevosvoimaa mahdollistivat siihen aikaan huomattavan kovan 175 km/h huippunopeuden. 600-kuutioisella moottorilla varustettu r60/5 tuotti kymmenen hevosvoimaa vähemmän ja sarjan pienin, 500-kuutioinen r50/5, tuotti huipputehoa 32 hevosvoiman verran. edeltäjiinsä verrattuna /5-sarjan pyörät erosivat mm. 12 voltin sähköjärjestelmän osalta, mutta suurin ja merkittävin ero oli kuitenkin uusi ja tukeva runko, jonka suunnittelussa ei enää huomioitu lainkaan sivuvaunun kytkentää. omalaatuinen voimanlähde muistutti ulkoisesti 50-luvun malleissa käytettyä moottoria, mutta poikkesi siitä kuitenkin olennaisesti. Kaksisylinterisen bokserimoottorin kampiakseli sijaitsee tässä moottorityypissä pitkittäin, mikä ei ole pyörämaailmassa lainkaan tavanomainen ratkaisu. Valtavan kokoinen moottorilohko ei sekään edustanut millään tavalla perinteistä moottoripyöräsuunnittelua, mutta se antoi sivulle osoittavien sylintereiden ohella pyörälle omaleimaisen ulkonäön. Teknisesti moottori ei edustanut aikakautensa huippua, vaan ratkaisut olivat pikemminkin perinteistä laatua. sylinterikannen kaksi venttiiliä sijaitsivat puolipallon muotoisessa palotilassa ja niitä ohjattiin työntötankojen välityksellä. nokka-akseli sijaitsi kampiakselin alapuolella. Voimanlähde opittiin tuntemaan luotettavana ja taloudellisena, mutta suurimman mallin alipainekaasuttimet tuottivat jonkin verran ongelmia omistajilleen. Kahden pienmmän mallin polttoaine-ilmaseosta annosteltiin täysin mekaanisilla Bing-kaasareilla, joten niitä muuttuvakurkkuisen version ongelmat eivät koskettaneet.
60-luVun loppupuolella BMW siirsi mp-tuotantonsa Munchenista Berliinin liepeillä spandaun alueella sijaitsevaan tehtaaseen. Jokainen /5-sarjan pyörä on valmistettu tällä Berliinin tehtaalla. aJoasenTo on varsin leppoisa ja satulassa matkaa puutumatta pidempiäkin päivämatkoja. Vähistä kilometreistä huolimatta tälläkin yksilöllä on taitettu taivalta tien päällä, parhaimmillaan kaukana pohjoisessa päiväreissujakin omistaja on heittänyt esimerkiksi Vaasasta helsinkiin ja takaisin.
aJoneuVoKohTaisen historiikin täyttäminen ei tuottanut pyörän omistajalle päänvaivaa hän kun osti pyörän uutena eikä vuosien varrella ole tehty edes remontteja!
ovatko ne kuluneet vai ei. Alkuperäi sen merkkisiä ja mallisia renkaita saa edelleen uutena, ja ne ovat pintakuvio ta myöten täsmälleen ensiasennusren kaita vastaavia." Museokatsastuksen Vaaranmaan BMW läpäisi aivan sellaisenaan kym menisen vuotta sitten, mittarissa oli tuolloin hieman yli 18 000 kilometriä. "Ennen museokatsastusta vaihdoin pyörän kumiosat, mutta ei vanhois sakaan varsinaisesti ollut mitään vikaa eikä tarkastus olisi niistä jäänyt kiinni." Viime aikoina hieno Bemari on ollut aina vain vähemmän tien päällä, mutta rakasta harrastusta mies ei kuitenkaan ole jättänyt. "Kuusikymmentäluvun loppu puolelta moottoripyöräharrastus on jatkunut ilman taukoja tähän päivään saakka", valaisee Jukka ylpeänä. Miehen tallista löytyykin parin
vuoden ikäisen Buellin lisäksi myös suhteellisen tuore Harley, joiden lisäk si Vaaranmaan saattaa nähdä myös pojan GSRSuzukin puikoissa. BMW:n mahdollista myyntiä kos kevaan kysymykseen mies toteaa, ettei se ole varsinaisesti käynyt edes mielessä. "Tuo pyörä on kyllä ollut minulla jo niin kauan, että siihen ei oikeastaan ole edes tunnesidettä enää jäljellä ainakaan sillä tavalla kuin aikai semmin joten siinä mielessä siitä voisi varmaan luopuakin", tuumailee Vaaranmaa. Kommentti saa talon emännän vilkaisemaan miestään sellaisella kat seella, ettei se kaipaa sanoja tuekseen. BMW taitaa sittenkin jäädä perhee seen vielä pidemmäksi aikaa.
01 Merkki ja malli
BMW R60/5
02 Vuosimalli
1972
03 Moottori
Kaksisylinterinen, ajoviimajäähdytteinen bokseri. Kaksi työntötankojen välityksellä ohjattua venttiliä/sylinteri. Sylinterin halkaisija 73,5 mm, iskun pituus 70,6 mm. Teho 40 hevosvoimaa
04 Voimansiirto
Neliportainen manuaalivaihteisto, jalkavaihteet. Kuiva yksilevykytkin, kardaaniveto
05 Alusta
Teleskooppi-iskunvaimentimet sekä kierrejouset edessä ja takana
06 Runko
Teräsputkista koottu kehtorunko, keinuhaarukka
07 Mitat
Pituus 235, leveys 62, korkeus 88, akseliväli 145 cm. Omapaino 210 kg.
08 Suorituskyky
Huippunopeus 160 km/h
04/09
55
Keräilijän koti
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
Kodin perusteella voi ihmisestä päätellä yhtä ja toista, mutta kotkalaisen Timo Nummen koti vetää suorastaan sanattomaksi. Pääsimme tutustumaan todellisen keräilijän kotiin, jossa jokainen esine olisi tarinan arvoinen.
T
urheiluKilpailuissa jäätelönmyyntiin käytetty kylmälaukku oli löytö viime kesän Juthbackan markkinoilta.
imo Nummelle keräily on leppoisa harrastus, jonka tarkoitus on ensisijaisesti tuottaa iloa itselle. Kokoelmaan päätyy satunnaisesti esineitä, joihin Nummi on sattumalta ihastunut. Kokoelman kehittymistä keräilijä ei ole etukäteen turhan tiukasti lähtenyt rajaamaan. Kaikki esineet ovat tavalla tai toisella huvittavia itsessään, ja kun saman aihealueen esineitä on aseteltu kodissa lähekkäin, muodostuu niille mielikuvituksessa yhteisiä tarinoita. "Kyllähän sitä kaikkea tulee kerättyä", naureskelee Timo itsekin harrastustaan. Keräily on paljon monipuolisempi harrastus kuin asiaan vihkiytymätön saattaisi luulla. Harrastuksen myötä on tullut myös paljon samanhenkisiä
kavereita, joiden kanssa Timo kiertää rompetoreja, antiikkimessuja, kirpputoreja ja alan liikkeitä aina ulkomaita myöden. Ruotsia Nummi pitää keräilijän aarremaana. Ruotsalaiselta rompetorilta saattaa tehdä hyviä löytöjä enemmän kuin kotimaassa koko vuonna. Myös keskinäinen vaihtokauppa ja veivaaminen käy harrastajien keskuudessa vilkkaana. Nummi aloitti keräilyn purkkakuvista. Niistä harrastus laajeni muuhunkin esineistöön, mikä nyt kulloinkin keräilijän silmää sattuu miellyttämään. Emaloidut peltikyltit, lelut sekä erityisesti leluveneiden perämoottorit sekä perämoottorien esitteet ovat Timon mielestä esineinä hienoimpia. Koska tila on kaikilla keräilijöillä ra-
jallinen, kannattaa kokoelmaan huolia vain hyviä esineitä, jotka eivät aina ole ihan halpoja. "Kauniin mutta kalliimman esineen hankinta kirpaisee vain kerran ja siitä eteenpäin se tuottaa vain iloa omistajalleen", perustelee Timo toisinaan itselleen ostoksiaan. Keräilyharrastuksessa tieto on valtaa. Vanhoista esineistä ei koskaan voi tietää liikaa ja siksi kaikki hiukankin aihetta hipovat museot tulee kierrettyä tarkasti aina uutta oppien. Alan kirjallisuus on myös korvaamaton apu harrastuksessa. Kokemus on opettanut myös keräilijän ehkä tärkeimmän ohjesäännön: koskaan mieleisen esineen ostaminen ei harmita, mutta jätäppäs se ostamatta....
liimaamaTTomia siirtokuvia kotimaamme rattirankareista Timo pitää todellisena löytönä leikkikalumessuilta.
pöydäN lasikannen alla esillä on lentokoneaiheisia matkalaukkutarroja. myös hotelliaiheita kokoelmista löytyy.
KeräilyharrasTus lähti purukumien keräilykuvista. huomattuaan purkkakuvien osto-ilmoituksen alkoi Timoa kiinnostamaan, mihin joku niitä tarvitsee. Kun löytyi toinen keräilijä, alkoi samanhenkisiä löytyä enemmänkin. Keräilijäkavereiden avulla omat vajaat sarjat täydentyivät ja niitä tuli hankittua muutama lisääkin. Nyt kortteja on oman arvion mukaan noin 15 000. Kiva sininen kuormuri on Kakolassa valmistettu.
merivaaraN instrumenttivitriinissä esillä on peltileluja. KeiTTiöN kattolampun päältä löytyy pieni kahvipurkkikokoelma.
56
04/09
maTKahuolToKiN on vaihtanut toimipisteidensä kylttejään kai pariin kertaa sen jälkeen kun nämä olivat voimassa. Timon muistikuvan mukaan tämä kilpimalli poistui 70-luvulla.
KauNiisTi patinoitunut kuormuri on löytö kirpparilta. arabian valmistama keramiikkaveistos, jossa paimenpoika kutsuu karjaansa, oli valion lahja maidontuottajille jotka saavuttivat tietyn litramäärän.
eläiNTarhaN viimeisten ajojen virheetön juliste säilyy parhaiten kehyksissä.
eiväT kaikki kokoelman tavarat esillä ole, asunnon tilavat vaatekaapit ovat tarkasti käytössä.
KoKoelma ei ole mikään salaisuus, vaan nytkin on Kotkan kirjastoon pystytettävään näyttelyyn Timolta menossa esille purukumien moottori- ja autoaiheisia käärepapereita. yhdeN savukkeen Karhulan shellin mainostuhkis on huoltovalvojan rintanappia pienempi.
TuliTiKKupuNTTieN etikettejä löytyy kehystettyinä yhdeltä seinältä.
rowe ami -jukeboxi on tuotu suomeen vuonna 1966. Nappia painamalla soittopelistä napsahti soimaan dannyn east virginia, iso deen kova hitti vuodelta 1964.
04/09
57
STadionin parkkikselta startanneiden ajojen ylväimpiä autoja oli tämä mahtava Chrysler Windsor avo vuodelta 1949. ajoohjeita muhkeassa autossaan ihmettelee nina Saris. muTKiTTElEVa reitti muistutti entisaikojen vaihtelevista tienpinnoista. Kouvolasta ajoihin tulleen anssi Heikkilän Ford Prefect on varmasti tottunut sorateihin aikanaan.
Retkeilyajot 50 vuotta
HelsinkiHyvinkää 12.13.6.
Puoli vuosisataa on kulunut siitä, kun hienon harrastuksemme ensimmäinen Retkeilyajo-nimellä kulkenut tapahtuma järjestettiin reitillä HelsinkiPorvoo.
Teksti: Jan-Erik Laine Kuvat: Jan-Erik Laine ja Ari Leppälä
S
EnSimmäiSElTä tehtävärastilta bongattu sympaattinen Saviempikkukuormuri.
illoinen Suomen AutomobiiliHistoriallinen Klubi oli vasta perustettu ja muodostui kourallisesta nuoria miehiä, joilla oli intoa ja kaukokatseisuutta vanhojen autojen sekä ajoneuvokulttuurin tallentamiseen. Paljon on vanhan auton käsite niistä ajoista muuttunut, sillä monia nyt Retkeilyajoihin osallistuneita autoja ei oltu edes suunniteltu tai valmistettu saati että ne olisivat saaneet vanhan ja "tallentamisen" arvoisen auton statuksen. Vaikka moni asia on muuttunut, olennainen on säilynyt. Vanhat autot ovat lähtökohtaisesti kivoja ja niillä ajaminen yhdessä vasta kivaa onkin. Startti viidenteenkymmenenteen Retkeilyajoon lähti Olympiastadionin kupeesta Mäntymäen kentältä, jonne autoja kokoontui lähes ruuhkaksi asti. Asu-ajoneuvokilpailun tuomaroin-
tipaikka oli Klassikot-lehden joukkueella ensin hiukan hukassa, mutta löytyihän sekin. Ensimmäisenä reitille lähetettiin ne todella vanhat eli ennen sotaa tehdyt autot, joita oli ilmoittautunut mukaan kolmisenkymmentä. Kanttiautojen perään radalle lähtivät uudemmat ajopelit aakkosjärjestyksessä, toimituksen Auto-Union niistä ensimmäisenä. Reitti kiersi legendaarisen Eläintarhanajojen radan, jonka jälkeen autot suuntasivat Mannerheimintietä kohti keskustaa. Eteläesplanadia pitkin ja Kauppatorin vierestä pujotellut reitti toi kaikille keskustassa lauantaipäiväänsä viettäneille selväksi, että isommasta autotapahtumasta oli nyt kyse. Auto-Unionilla Eteläespaa lipuessamme kuului vanhemmalta saksalaisturistilta kannustuksia autovalinnastamme, mikäli tulkitsin kieltä oikein.
Keskustasta päästyämme reitti kierteli Malmin lentokentälle, jossa ensimmäinen tehtävärasti sijaitsi. Kysymykset rastilla käsittelivät lentokentän historiaa, joka joukkueellamme oli täysin hukassa. Saaliiksi saimme kuitenkin hienosti yhden pisteen rastille löytämisestä. Reitti jatkoi Tuusulan suuntaan, jossa toinen tehtävärasti oli järjestetty Raimo Stenvallin Automuseon pihalle. Tehtävänä oli tunnistaa automerkkilogojen varjokuvia. Fordin ovaali oli helppo kuten Chevroletin logokin, loput merkeistä arvailtiin väärin. Paikalla oli hyvin aikaa nälkäisimpien aterioida makkaraa ja muiden tutustua Stenvallin kokoelmaan, joka käsitti kuljetusliikkeelle sopivasti raskasta kalustoa. Seuraavana autojen nokat suunnattiin Rajamäelle, jossa Työtehoseuran
KolmoS- ja nelosrastit olivat Rajamäellä, jonne oli kokoontunut muitakin kuin ajoihin osalistuvia klassikkoautoja. Rivistön harvinaisuuksia oli vanhempi audi 80 Variant.
58
04/09
Kyydin lisäksi vielä majoitusmahdollisuudetkin tarjoavalla sätkällä ajoihin osallistui puolestaan Helge inkiläinen iittalasta.
juHlaVaa kyytiä tarjoavalla ´64 Buick Electralla ajoihin ilmottautui Ville ihonen.
alueella oli järjestetty tärkein eli ruokailu. Samalla suoritettiin myös kaksi seuraavaa tehtävärastia. Kolmannessa tunnistettavana oli eri maiden lippuja ja neljä viidestä lipusta meni joukkueeltamme ihan oikein. Neljäs rasteista olikin sitten autotuntijoiden rasti, jossa tunnistaa piti autojen takavaloja ja muutama muukin osa. Tehtävä on mainio, sillä hyvin tutunmuotoista osaa ei välttämättä osaakaan enää tunnistaa autosta irrallisena. Pisteitä joukkueemme sai siinäkin mukavasti. Jotta autot eivät heti olisi karanneet Rajamäen rastilta, oli jokaisen autokunnan vietettävä tunti aterioinnin, rastien, kahvituksen sekä seurustelun parissa. Meiltä taisi vierähtää parikin ennen kuin matka jatkui. Rajamäen rastilta matkattiin vielä Hy-
vinkäälle hissien parissa operoivan Kone Oy:n pihalle, jossa tehtävänä oli tunnistaa Citroenin varhaisien mallien oikeat tyyppimerkinnät sekä valmistuksen alkamisvuodet. Isokissan vuosiluku oli tietoa, loput pieleen menneitä arvauksia. Myös hissihistoriaa tuntevat saivat paljon pisteitä viimeiseltä rastilla, me emme. Ajojen maalina toimi Hyvinkään Sveitsissä sijaitseva Hotelli Rantasipi, jonne autoja lipui kovasti eri järjestyksessä kuin ajoihin starttasi. Kaikille maaliin päässeille jaettiin muistoksi auton maskiin kiinnitettävä 50vuotismerkki. Retkeilyajojen iltajuhlat lienevät jatkuneen palkintoseremonioiden ja aterioinnin jälkeen vielä pitkään, kun toimituksen joukkue jo matkasi Unskilla Turun suuntaan seuraavan päivän tapahtumiin.
SEPPo mäkelän möhkö-mininä tunnettu austin edustaa tämän kevään rohkeaa uustuontia länsinaapurista.
KlaSSiKoT-jouKKuE ykköset yllään. STEnVallin automuseon pihalta bongattu Vauxhallin meilläpäin harvinaisempi Cresta-malli. Britit suunnittelivat kojelautansa niin, että ratin puoli oli helppo vaihtaa aina vientimaan tarpeiden mukaan.
ToinEn tehtävärasti sijaitsi R. Stenvallin tontilla, jossa tunnistettiin mm. Chevroletin merkkiä. näille kilpailijoille se ei tuottanut vaikeuksia.
läHTöjäRjESTyS pysyi kurissa virkavallan valvoessa tilannetta herkeämättä.
STaRTTiaPua. amERiKanloiSToa edustivat kesäpäiväajoihin hienosti sopivat Chevrolet ´59 sekä Cadillac´60.
PullaKaHViT voi nauttia tyylikkään Bradfordin terassilla.
04/09
59
nEloSRaSTilla ne autotietäjät erottuivat. Kymmenelle osalle piti tietää merkki. joukossa pari helppoa, jotta kaikki saavat hiukan pisteitä vain harva veti rastilta täydet pinnat.
RajamäEn taukopaikalta bongattu Saab Sonett oli ohikulkumatkalla Saabien kokoontumiseen. Sonetista lisää toisaalla lehdessämme. onPa vaan parkkiruudut isoja näiden alla. Pikku-lloydin moottori on edessä kun nSu luotti takatekniikkaan. molemmat automerkit katosivat, mutta onneksi edes jokunen merkin edustaja sinnittelee hengissä.
TaKaPääSSä ihan kummallinen moottori, jonka luukun päällä vielä tavaratila. jos pelkästään tästä kuvasta tunnistat auton, on tietämyksesi vankkaa.
nSu:n Wankkeli-spaiderihan se oli. Todella upea auto. maaliPaiKan siipikaunottaria. Tuukka Perkolan ´60 opel olympia Rekord sekä Pertti mannisen Simca Vedette Beaulieu vuodelta 1958.
60
04/09
ViimEiSEllä tehtävärastilla kyseltiin Citroenin ja kotimaisten hissien historiaa. jälkimmäisiä on muuten tehty kohta sata vuotta.
KoTimainEn Teijo 24. Teijon edistyksellistä turvallisuutta on se, että Teijon rattiin on mahdotonta ajon aikana nukahtaa. Harrasteauto jo syntyessään ja vielä kiva sellainen. Palaamme Teijoihin tulevaisuudessa.
joS luit viime Klassikot-lehden pääkirjoituksen, tässä yksi esimerkki mistä oli kyse. 35 vuotta vanha candy-puna-hile-efekti-maalaus Rambler marlinissa on rakentelun ja roddauksen historiaa, jota ei entisöinnillä saa mennä tärvelemään. ViRoSTa ajoihin tulleella seurueella oli alkuun hiukan tekniikkahuolia, mutta niistä selvittyä löysi Packard Super 8:kin lopulta maaliin.
04/09
61
VolKKaribussissa raitis ilma ei tarvitse erillistä puhallinta.
Kerholaisilla on jemmassa kaikenlaista jännää kuten tämäkin harvinaisempi Triumph-roadsteri, joka pölystä päätellen on saanut seistä jo tovin.
MobiiliMäen Tallien kätköissä majaansa pitelee myös tämä kaunis alfa, joka yllätys kyllä on suomi-auto. alfasta lisää tuonnempana.
nyT kun toimituksen keikkakiesinä on melko huomaamaton auto-union, tulee huomattua ne muutamat säilyneet lajitoverit. Tässä Kesä-heikin harrasteparkista bongattu vihreä yksilö.
alKuperäisKielinen selviytymisopas mosseistille. länsiKielelle käännetty opus aiheesta volgailijalle. MaassaMMe on aina tehty kaikkea hyödyllistä liikkumiseen ja kuljettamiseen soveltuvaa kuten kuomullisia peräkärryjä romumyyjille ja mopoja kärryjen kyytiin, unohtamatta poni-polkupyöriäkään. Vihreä seiskaviitonen 670 , punainen kasiykkönen 945 , molemmissa paprut oK.
Kesä-Heikki Markkinat
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
Turun Seudun Mobilistien kesämarkkinat pidettiin kerhon oman Mobiilimäen piha-alueella, jonne tihkusateesta huolimatta oli tullut myyjiä läheltä ja kaukaa.
M
04/09
obiilimäen väljissä kerhotiloissa kauppansa tekivät kahvilatuotteet ja grillimakkara. Pihalla omistajaa vaihtoivat romu, varaosat sekä keräilytavara. Kaikki uteliaat myös pääsivät tutustumaan työn alla olevaan Taunus Transit -avolavaan sekä muuhun kerhon
kalustoon. Tallissa ihmeteltävinä oli rautapyöräisen traktorin lisäksi maamoottoreita. Yhteisten tilojen lisäksi kerhon jäsenillä on hallissa omia loosseja, joiden aarteisiin pääsi myös markkinoilla tutustumaan. Aamuisen tihkusateen tauottua alkoi alue täyttyä viimein ostajistakin,
mutta enemmänkin olisi väkeä pihaalueelle mahtunut. Harrasteparkissa toimituksen Unski kiinnosti yleisöä ja juttuvinkkejä kiinnostavista autoista tarttui jälleen matkaan.
62
ruoTsisTa jokin aika sitten Turkuun tuotu ´72 Tuutti-honda oli sateensuojassa pakussa. aikanaan alumiinivanteet allensa saanut fillari olisi irronnut 1300-1800 eurolla riippuen siitä, mitä kaikkea varaosaa ostaja olisi mukaansa halunnut.
osaaVaTKohan kännykkäsukupolven lapset enää leikkiä tällaisella?
luKeMinen kannattaa aina. ei kirjassa viritysohjeita ole, vaan neuvoja miten taloudellinen ajo vie tuplasti kauemmas samalla bensamäärällä.
roMpparien helmi oli 98-kuutioinen 1939 Dürkopp, joka oli alkuperäinen, entisöimätön ja täydellinen. Kelpaisiko museorekisteriin? Juu ei. olisiko vihdoinkin pienen linjantarkistuksen aika?
onpa vaan söpön värinen evari. Vanhat moottorisahat ja perämoottorit ovat tavaraa, jotka lähes aina päätyvät keräilijöille joilla niitä ennestäänkin jo on. pääasia että ovat tallessa.
roMppariyleisöä musiikillaan viihdyttänyt Ferguson olisi lähtenyt kiinnostuneen matkaan kympillä.
KaasuTTiMia, joissa on kaksi sisääntuloa, kaksi kammiota sekä vipu, jota kääntämällä voi vaihtaa polttoainetta lennossa. bensapetrooliratkaisuja käytettiin traktoreiden lisäksi myös veneissä, joista myyjä epäili näiden olevan peräisin.
Fillari kaikilla mausteilla. on dynamolla toimivat pitkät sekä lyhyet ja vielä pattereilla toimivat parkit valoissa, kumilankavälitteinen nopeus- ja matkamittari. eturenkaasta voimansa ottava kilikello lukko-heijastinyhdistelmä ja kotimainen sysy-apumoottori. Jättäisitkö pyörätelineeseen?
KolMenKyMMenen euron investoinnilla suoraan kuninkaalliseen autoklubiin.
04/09
63
TuplalisToiTus tekee angliasta super De luxen, joten ihan oikeaan tapahtumaan pikkuinen loistoauto tulikin.
Tarrakilvillä tapahtumaan tullut lancia beta Coupe on malliesimerkki selkeälinjaisesta tyylikkyydestä.
ominTakeisTa lotus europaa ei hevin sekoita muihin urheiluautoihin. malli ei ole kaikkien suosikki, mutta omat ihailijansa tällekin löytyy.
Jarno saarisen kilpapyörät kulkevat kerrassaan hienossa perävaunussa.
JoTkuT avoautot näyttävät tyylikkäämmiltä katto ylhäällä. Tämä rolls on yksi sellainen.
Turbo-viTonen mahtuu vielä kapeammista raoista...
...Toisin kuin tämä huomattavasti leveämpi muunnelma teemasta. keskimoottoriversio oli palkintoraadille mieleen.
Classic Sportscar Concours d´Elegance
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
Turun Kakskerran saaressa, Harjattulan kartanon vehreillä mailla kokoontuivat paremmanpuoleiset urheiluautot kolmannentoista kerran. Epävakainen sää verotti hiukan autojen määrää viimevuotisesta pitäen samalla avoautojen katot kiinni, mutta katseltavaa kauniin puistomaisessa ympäristössä kyllä riitti.
P
04/09
original Quartet -bändin soitellessa jazzia kelpasi kentällä olevia upeita autoja ihailla. Kentältä saattoi bongata lukuisia eri aikakausien Ferrareita, Porscheja, Rollseja ja Corvetteja, ja olipa autojaan näytille tuonut Virossa toimiva uusien Lamborghinien edustuskin, jonka
piiriin Suomi kuuluu. Samalta edustajalta löytyy myös Lotuksen uusimmat mallit, jos pelimerkit eivät italiaanoon piisaa. Raati valitsi tapahtumanjärjestäjä Antti Wihannon johdolla palkittavia autoja niin Best Coupekuin Best Open -luokissa sekä valitsi näyttelyn parhaan auton.
Edellisenä iltana Espoosta startannut Aboa Rally Storico toimi Turun tapahtuman esiajeluna ja kierteli pikkuteitä perille. Iltapalaa ralliin osallistuneille tarjoiltiin paikallisen TuSCA-moottorikerhon varikkomakasiinissa.
64
palkinToraaTia miellytti sammakosilmäinen pikku-austin, jonka lämmityslaitteen virkaa hoiti austin-huopa.
amerikasTa englannin kautta suomen museokilpiin matkannut pieni Dino gT kuittasi pokaalin umpiautojen luokassa. kentältä löytyi toinenkin saman mallin Ferrari.
mini puolestaan muuttuu loistoautoksi konttiperällä, nahkaverhoilulla, puisella kojelaudalla sekä arvokkuutta henkivällä Wolseley Hornet mk iii -nimellä.
lamborgHini Jarama on näillä leveyspiireillä harvinainen auto. valmistaja arvasi aikanaan sähköikkunoiden temppuilevan viimeistään 2000-luvulla ja varusti autot irtoveivillä, jolla jumittavat sähkölasit kyllä nousisivat. upeat Campagnolo-vanteet kiristetään nuijimalla.
04/09
65
laajan rompparitarjonnan seasta löytyi kaikille kaikkea, jopa oma kulkupeli nallekarhulle...
...tai puujalat niitä tarvitseville.
Kyllä ne pykälät sieltä löytyy! Tavara on hyvä tarkistaa huolella ennen kaupantekoa. KevyT projekti trialin klassikkoluokkaan.
musTiin tai harmaan sävyisiin kahvakumeihin kyllästyneelle masiina meetingistä löytyi paljon tarjottavaa.
Helteistä menoa
Rajamäki 31.5.
Teksti: Kari Mattila Kuvat: Minna Mattila
FiaT 127:n omistajalla oli tilaisuus hankkia uusia peltiosia projektiinsa.
OudOissa laitteissa riittää ihasteltavaa.
Ruma mutta toimiva Fordson major löytyi muiden myyntiartikkeleiden joukosta. major taisi aikanaan olla myyntilistojen ykkönen suurella marginaalilla seuraavaan.
Perinteisesti koulujen päättäjäisviikonloppuna järjestetty Masiina Meeting osui kelien kannalta lähestulkoon liian hyvään saumaan, mutta onneksi kovat helteet eivät kuitenkaan vähentäneet kävijöiden määrää.
W
anhat Masiinat ry:n järjestämä Masiina Meeting -tapahtuma on rompetorin sekä kokoontumisajon yhdistelmä, johon on vielä lisätty vanhojen työkoneiden ja höyrymoottorien alue. Monipuolinen tarjonta sekä keskeinen sijainti keräävät vuosi toisensa jälkeen reilusti myyjiä sekä yleisöä. Yleisön tarkkaa määrää on vaikea arvioida, sillä lippuja myydään ainoastaan parkkipaikalle ja kaikki autossa matkanneet sekä jalan paikalle saapuneet saavat marssia sisään ilman pääsymaksua. Parkkilippuja myytiin päivän kuluessa 1238 kappaletta ja myyntipaikkojakin noin 130, eli aivan pienestä tapahtu-
masta ei ole kysymys. Kohdalle osunut keli oli mitä mainioin, ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin päivälämpötila taisi käväistä jo hieman liiankin korkeissa lukemissa. "Näytti siltä, etteivät aivan kaikki jaksaneet kävellä rompparialueelle saakka, vaan jäivät viettämään aikaa harrasteautoparkkiin. Kuumassa kelissä ei sapuskakaan käynyt kaupaksi, mutta sisätiloissa sijainneet limuautomaatit tyhjenivät hetkessä", kertoo tapahtuman organisoinnista vastaava Mika Lönnrot. Keli ei onneksi vähentänyt paikalle saapuneiden harrastajien määrää,
vaan päinvastoin tämänkertainen tapahtuma rikkoi ennätykset sekä myyjien että yleisön määrässä. Harrasteautojen määräkin taisi yltää useampaan sataan. Kaikkiaan leppoisasti sujunut tapahtuma oli menestys monella eri tavalla, eikä edes alueen siivoamisesta tullut sen suurempaa urakkaa järjestävälle taholle. "Jokainen myyjä oli siivonnut omat jälkensä varsin mallikkaasti, josta heille suuri kiitos!", Mika kiittelee tyytyväisenä. Seuraavan kerran Wanhat Masiinat kokoontuvat ensi vuonna samoihin aikoihin, eli koulujen päättäjäisviikonloppuna.
66
04/09
vanhOjen laitteiden harrastajat mahtuvat kaikki samalle tontille vuosia jatkunut raja-aitojen kaatuminen eri tyylilajien välillä jatkuu meidän kaikkien iloksi.
TyRKyllä vanha ja vähän tuoreempi näkemys pappamopedista. Taaempi Tunturi on varustettu jopa muodikkailla valuvanteilla, liekö tavoitteena ollut asiakasryhmän keski-iän nuorentaminen muutamalla vuodella?
KeulaKORisTeKOiRa ei menetä kiiltoaan, vaikka muu auto on jo tyylikkäästi patinoituneessa kuosissa.
sOpivasTa kulmasta katsottuna leppoisa kissakin näyttää sanoisinko että jopa vihaiselta.
saTaKaKs-seisKa on ehdotonta keräilykamaa, mutta sport-versioita ei taida enää riittää kaikille halukkaille. upea yksilö kerta kaikkiaan!
sachsin moottorilla varustettu speedwayhäksätin ja omalaatuisesti muotoiltu trike olivat melko erikoisen oloinen pari, eikä kaksikon rinnalla kalvennut edes tarraviritetty sähkökitara.
ROmppaRilöyTöjen hinnat hipovat toisinaan pilviä, mutta tämän laitteen pyynti oli oikein kohdallaan.
nämä sisätilat löytyvät moottoripyörän perään kytketystä minikokoisesta telivaunusta. soveltunee parhaiten telttailuun kyllästyneelle matkamotoristille.
haRRasTepaRKilla vieraili päivän mittaan useita satoja autoja.
04/09
67
Lahti Historic Rally 2009
Rutikuivat tiet pölisivät Lahden seudulla, kun tämän vuoden Historic EM -rallin Suomen osakilpailu oli siirretty totuttua aikaisemmaksi toukokuun viimeiseen viikonvaihteeseen. Muuttunut ajankohta verotti erityisesti ulkolaisia osanottajia, mutta ihan pelkästään suomalaisvoimin ei kilpailua sentään tarvinnut ajaa.
Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine
H
ienosti toimivista järjestelyistään tunnettu Lahden Historic EM -ralli ajettiin kahdeksatta kertaa Päijät-Hämeen maisemissa. Kisaan starttasi kaikkiaan 95 autokuntaa 11 eri maasta. Torstaina ei ohjelmassa ollut kuin autojen katsastus kilpailuun sekä ceremonial start Lahden matkustajasatamassa, jossa myös yleisöllä oli mahdollisuus tutustua autoihin tarkemmin. Perjantain kolme erikoiskoetta ajettiin Lahden länsipuolella, minkä jälkeen palattiin kaupunkiin huoltoon. Kaikki eivät tosin omin avuin palanneet, sillä keskeytyksiä teknisiin murheisiin alkoi tulla jo heti ensimmäisellä erikoiskokeella. Kakkospätkänä ajetulla Hyväneulan ek:lla
kahdentenatoista radalle startannut Lancia Stratos lipsahti hypyn jälkeen kuljettajansa Burghard Brinkin lapasesta ojarumpuun tuhoisin seurauksin. Perjantain huoltotauon jälkeen samat erikoiskokeet ajettiin vielä toiseen kertaan, jonka jälkeen autot huilasivat yön yli Trion parkkihallissa. Lauantaiaamuna reitti suuntasi Lahdesta kaakkoon, jossa kolme erikoiskoetta ajettiin myös kahteen kertaan huoltotauon ollessa Orimattilan raviradalla. Kaikkiaan erikoiskokeita ajettiin 12 kappaletta ja erikoiskoekilometrejä kertyi 126. Iltapäivällä autot saapuivat matkustajasatamaan varsinaiseen maaliin, jossa osa yleisöstä sai osansa shampanjan suihkutuksesta.
Ainoaa EM-sarjassa kokonaan soralla ajettavaa rallia hallitsi oikea ammattilainen Jari-Matti Latvala kartturinaan Asko Sairanen. Edellisen vuoden voittajapari Mika Turkki/Timo Hantunen ylsi toiselle sijalle ja kolmanneksi kaasutteli pari Pekka Laaksonen/Harri Serttilä. 95 startanneesta lauantain maaliin selvisi 66 autoa. Historic-ralliharrastajien ykköstapahtuma on huiman iso ponnistus pienille autourheiluseuroille, jotka yhteisvoimin tapahtuman järjestävät. Yleisöä mahtuisi teiden varsiin enemmänkin - katsottavaa ja kuunneltavaa kyllä riittää niille, joita vanhat kilpurit kiinnostavat.
Rallin ensimmäisenä ja neljäntenä pätkänä ajetulle Tennilän erikoiskokeelle ampaisee tässä kolmanneksi loppupisteissä sijoittunut Pekka laaksonen.
ToRsTai-illan ceremonial startista autot jatkoivat suoraan talliin odottelemaan viikonlopun kisaa. Yleisölle vilkuttelee C Kadettia kuskaava Roberto Bigoni italiasta.
HeiKKi Viljasen ja erkki Rautasen Porsche 911 sC kulki lujaa perjantaiaamun erikoiskokeella, jossa vielä oli paikka paikoin märkää. loput pätkät ajettiinkin kuivilla ja pölyisillä teillä.
YHTä nopeasti kun Jukka Westerback ampuu kytkimen ylös, pakenevat kivet 1600 escortin takapyörien alta.
68
04/09
TeRo salmikivi ja Jouni niutanen edustivat kisassa paikallista PoPPoo -Teamia Coupe Corollallaan.
maamme-laulua sujuvasti kuuntelevat kokonaiskisassa kakkoseksi tulleet mika Turkki / Timo Hantunen vasemmalla, kisan kolmoset Pekka laaksonen / Harri serttilä oikealla sekä voittajapari Jari-matti latvala / asko sairanen keskellä.
iTalialaisTa Team Bassanoa edusti Pietro Turchi ajokkinaan Fiat 125 special.
laHden matkustajasatamassa yleisöllä oli hyvä mahdollisuus tutustua kilpureihin ennen illan ceremonial starttia.
Viime vuonnakin lahdessa kisaillut lancia stratos mykistää raa´alla olemuksellaan. saksalaisomisteinen stratos romuttui pahasti ulosajossa, mutta niin romuksi ei näin kallista autoa saakaan, etteikö kunnostaminen kannattaisi.
nummenKulman erikoiskokeella Tuomo liukkonen pyyhkäisee 1300 GT escortilla ohi ilkka Pohjosen kuskaamasta lancia Fulvia Coupesta. näistä kahdesta vain lancia selvisi maaliin saakka.
omaa kivaa maalissa pitivät lancialla maaliin selvinneet lauri Heikkilä ja Jyrki salminen. Kuusi aiempaa kisaa kun oli päättynyt keskeytykseen.
PeTRi Tiikkala ja Jari Heinikoski osallistuivat ralliin opel mantallaan.
04/09
69
ViRosTa kilpaa tuli ajamaan Villu mättik kilpurinaan VaZ 2101 eli tuttavallisemmin lada.
luoKKaVoiTToon kipittäneen Wartburg 353:n huoltotoimiin riittää taitavasti käytetty rautalanka.
PasiT Koskinen ja Kalliomäki luottivat vielä tyylikkään 2-tahtisen voimaan, jolla ylsivät luokkansa toiseen sijaan.
PaRin Jarkko mustonen/mikael Korhonen sunbeamista antautuivat vauhtipyörän pultit.
leiPäTöiKseen Fordin WRC-autoa kuskaava Jari-matti latvala hallitsee kuran heiton vanhemmalla Pedarillakin.
aRi Haaranen käyttää tehokkaasti tien koko leveyden piiskatessaan sunbeam Talbottia.
PeRJanTaiPäiVän huoltotauolla italian Cristian Cappellarin ascona 1900 B kaipasi huomiota osakseen ojassa käynnin jälkeen.
Viime vuoden voittaja mika Turkki lähti matkaan ykkösnumerot autossaan. Tasaisen kovaa vauhtia kulkenut ascona löytyi lopputuloksissa toisena.
Rallin hienointa ääntä piti korkealta kiekuva Wankel-mazda. Vauhdissa pari Jari laaksonen/Jari Kristeri.
Lisää ra llista: www.la htihisto ricrally .com
70
04/09
JaRi lukkarilan ja sampo mäkelän hienoa sunbeam avenger 1600 GT:tä sponsoroivat mm. TB-huoltsikat sekä Kometa-nastat.
PieRanGelo Rossin Porschen huoltoa varten tarvitaankin sitten kaikki mailman vempeleet sisältävä liikkuva korjaamo.
PaRi Johan Wiklund / Kaj Björkqvist lähti ralliin 122 Volvolla ja tuli omassa luokassaan kuudenneksi.
Yönsä kilpurit saivat viettää aivan lahden keskustassa kauppakeskus Trion parkkihallissa.
lauanTaiaamun huollossa markus-mikko salon escortin pyöränkulmia haettiin kohdalleen. iltapäivällä auto tuli maaliin kilpailun kuudentena.
Tosissaan em-sarjaa kiertävät eivät autojaan säästele. Tästä varisivat tienposkeen niin etuspoilerit kuin pyöränkaaretkin.
KaiKella voi ajaa kilpaa kun ajaa vaan. Teuvo ja Reeta Hämäläinen lähtivät ralliin alfa Romeo Giuliettalla.
mauRi Kuosmasen V4 saabia vauhdittaa upea kaasutinpatteristo.
JaRi Hyvärisen ja Jarno ala-Turkian Volvo P1800 hyytyi kahdeksannella erikoiskokeella.
04/09
71
MGa 1600 ´61 lähtötunnelmissa. rekisterikilpi ei voisi enää olla täydellisempi! Tiina nykänen ja ossi Kauppinen palkittiin parhaasta asu-auto-kokonaisuudesta.
MaTKaTaVaraT kulkevat mukana vanhan ajan malliin ´68 Triumph Tr 250:ssä.
PasI Mäkinen oli ottanut mukaan jälkikasvunsa ja kaikki kolme olivat pukeutuneet vuoden 1965 Triumphin tyyliin sopivasti. 13-vuotias tytär on jo useamman kerran osallistunut konkari, mutta 7-vuotias poika oli mukana ensimmäistä kertaa. Mäkisen perheen Triumph sai ajojen kauneimman auton palkinnon.
suoritetun ajotehtävän jälkeen matkaa jatkettiin road bookin ohjeita seuraten Tampereen suuntaan. Pispalassa Tahmelan Viertotien monet käännökset ja useat kuvatehtäväkohteet saivat oman autokuntamme hetkeksi harhautumaan reitiltä. Kaikista risteyksistä kaikkiin eri suuntiin ajelevat kanssakilpailijat osoittivat, ettemme olleet ainoita eksyneitä! Kuvatehtävässä annetun ohjeen mukaan paikallisen Kujakolli-kulttikapakan tiskiltä piti noutaa tunniste (tulitikkuaski), josta sai maalipaikalla lisäpisteitä.
76
04/09
online-tulospalvelu
Maalipaikalla Vaihmalan Hovissa tuloksia laskettiin sitä mukaa, kun kilpailijoita saapui. Tulospalvelua oli mahdollista seurata reaaliajassa tapahtuman kotisivuilla. Muutoinkin kisajärjestelyt oli hoidettu erittäin ammattimaisesti ja sujuvasti, tekisi mieli sanoa kansainväliseen tyyliin. Pienen odottelun jälkeen jaettiin palkinnot muun muassa parhaista ajopisteistä, yleisön valitsemasta kauneimmasta autosta sekä parhaasta asu-ajoneuvo-yhdistelmästä. Kokonaisuutena tämä nyt neljättä
kertaa järjestetty ajotapahtuma oli mielenkiintoinen ja onnistunut, eikä ajojen aikana todellakaan ehtinyt pitkästyä, päinvastoin skarppina sai olla loppuun asti. On hauska seurata, miten leikkimielellä kisaan lähteneillä iskeekin kilpailuvietti päälle sekä kanssakilpailijoilla että itselläkin.
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta
Virityssarja nelonen
Teksti: Kari Mattila
Mopo. Pari-kolmekymmentä vuotta sitten sellainen oli jokaisella teinipojalla. Kilteillä pojilla se oli lainkuuliaisesti säilytetty vakiokuntoisena, mutta me muut kisasimme kylän kovimman mopontrimmaajan tittelistä.
K
oulupoikana kesälomat olivat pitkiä ja ylimääräistä aikaa oli liiankin kanssa. Aurinkoisina päivinä pyöräilimme porukalla uimarannalle, jonne vievä tie oli lähes koko matkan alamäkeä. Menomatka sujui vauhdilla, mutta päivän telmimisen jälkeen paluumatka harjun laella sijaitsevaan kotitaloon oli yhtä tuskaa. Siinä pitkää ylämäkeä hiki hatussa polkien ohi ajoi joukko vanhempia kundeja nahkarotsit päällä ja tummat farmarihousut jalassaan, eikä näistä kavereista hetken päästä näkynyt enää jälkeäkään vain horisontista kuuluva vaimea pärinä ja soratien yllä leijuva savupilvi jäi hetkeksi todistamaan mopopoikien ylivoimaista etenemistä. Ihailu ja kateus yhdistyivät hammasta purren ylämäkeä polkevassa hahmossa päättäväisyydeksi. Mopo on saatava. Yritys saada kotiväeltä taloudellista tukea tämän vaarallisen harrastuksen rahoittamiseen kariutui heti alkuunsa, mutta omilla rahoilla hankittua päristintä hekään eivät rohkenisi asettua vastustamaan. Tästä eteenpäin leppoisia vapaapäiviä oli enää hyvin rajallinen määrä. Merkittävä osa vapaa-ajasta käytettiin moporahaston kartuttamiseen mainoksia jakaen sekä mansikoita poimien. Sitkeä uurastus tuotti tulosta ja lopulta alla oli omin varoin hankittu kaksipyöräinen. Ikä ei tosin riittänyt liikenteeseen, joten metsätiet ja kinttupolut tulivat nopeasti tutuiksi. Tuttuja reittejä tahkoessa kasvoi myös käytetty nopeus, ja pian kaikki opittavissa olevat kikat nopeaan etenemiseen oli käytössä. Lisää vauhtia saisi ainoastaan mopon suorituskykyä lisäämällä. Hammasrattaiden vaihdolla saavutettu huippunopeuden nousu ei johtanut todelliseen parannukseen, sillä lisävauhti oli suoraan pois kiihtyvyydestä. Lisäksi vaihteiden väli kaksinopeuksisessa vaihteistossa oli niin suuri, että tehomännän tuoma lisävoima hupeni moottorin pudotessa pahasti alueelta kakkoselle vaihdettaessa alavääntö kun hävisi männänvaihdon myötä. Yhtälö oli lähes mahdotonta ratkaista vaihtamatta mopoa nykyaikaisempaan urheilumalliin. Varustelukierre oli alkanut. Neliportaisen vaihteiston edut olivat virityskäytössä selkeät; tiheän ykkösen ansiosta liikkeelle pääsi ohuesta alaväännöstä huolimatta ja seuraavat vaihteetkin olivat porrastettu siten, että veto jatkui tasaisesti vaihteesta seuraavaan. Sylinterin irrotus paljasti auttamatta liian ahtaaksi jätetyt imu- sekä pakokanavat, joita suurennettiin käyttämällä työkaluna aivan tavallista viilaa. Yrityksen ja erehdyksen kautta
löytyi kohtuullinen kompromissi kanavien koon sekä sijainnin suhteen, ja lopputulos kruunattiin korvaamalla ysimillinen Bing reilusti isommalla moottorisahan kaasarilla. Nopeutta tuli, mutta ei alkuunkaan riittävästi. Oli siirryttävä tehdasvalmisteisten viritysosien pariin. Tuhansien jaettujen mainosten jälkeen pankkikirjan saldo oli kasvanut sellaisiin lukemiin, että Mopo-Sportin luettelosta huolella valitut palikat saattoi pistää tilaukseen. Seuraavalla viikolla postin täti kaivoi tiskin takaa valtavan kokoisen paketin, jonka muodoista asiantuntija saattoi vetää selvät johtopäätökset. Tehoputki. Pieni neliskanttinen laatikko, joka oli teipattuna teharipakkauksen kylkeen, sisälsi 20-millisen Dell´orton ja siihen sopivan kiihdytyssuppilon. Alkuperäisen putkiston vaihto italialaisvalmisteiseen viritysputkeen tuotti todella dramaattisen vaikutuksen mopon kiihtyvyyteen, mutta samalla oli otettu askel röyhkeän lainrikkojan suuntaan. Nyt mopon tunnisti viritetyksi jo kaukaa. Virkavallan pelon alla elämisen ohella trimmailun tielle tuli muitakin murheita nimittäin teknisiä. Tomoksen valmistamaa moottoria ei todellakaan oltu suunniteltu moisia teholukemia varten ja erilaiset moottoririkot olivatkin nyt arkipäivää. Touhu alkoi pikkuhiljaa muistuttaa pienikokoisen kilpatallin toimintaa, sillä uusia osia ja sitä kautta myös rahaa tarvittiin jatkuvasti lisää. Viritysharrastus alkoi vaatia myös enemmän aikaa, sillä moottorin sekä voimansiirron vaurioiden tutkimus sekä korjaus vei yhä suuremman osan vapaa-ajasta. Vauhtisokeus ei hellittänyt myöskään kehityspuolella, sillä tehonnälkä kasvoi jos mahdollista entistäkin nopeammin. Virityssarja nelosen asennus veisi huippunopeuden takuulla toiselle sadalle...
ValokuVa riihimäkeläisen virittäjävirtuoosin 80-luvulla rakentamasta Solifer TS 50 S -moposta motivoi kirjoittajan tarttumaan tuttuun aiheeseen.
04/09
77
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta
Vuosia puun alla maanneesta audista oli suuri apu, kun toimituksen silmäterä kaipasi ehjiä osia viallisten tilalle.
50 vuotta sitten
· Ranskalainen Pilote-lehti aloitti asterixsarjakuvasarjan julkaisemisen. Tarinan jatko tuli sittemmin kaikille tutuksi. · Pikkutyttöjen lahjatoiveiden kärkisioja vuosikausia hallinnut Barbie -nukke saapui markkinoille maaliskuun 9. päivä 1959. · omalaatuisesti muotoiltu ja teknisesti erikonen Panhard PL 17 esiteltiin yleisölle.
40 vuotta sitten
· autobianchi a112:n perusmalli esiteltiin, vauhdikkaampi abarth-versio lanseerattiin markkinoille pari vuotta myöhemmin. · Neuvostoliittolainen Venra 5 -luotain laskeutui Venukseen 16. toukokuuta 1969. · uudenkaupungin autotehtaalla valmistettiin maamme ensimmäinen sarjavalmisteinen auto, saab 96, joka luovutettiin presidentti urho Kekkoselle.
Unskin kuulumisia
T
oimituksen oma harraste auto on kiertänyt tiiviisti tapahtumia alkukesän aikana, eikä sen suurempia murheita ole ilmaantunut pitkilläkään ajorupeamilla. Aivan ongelmitta ei kilomet rejä kuitenkaan ole kerätty. Syksyllä peli jätti sisäpesu jutun kuvausta suunnitelleen toimittajan tien päälle haper tuneen vesiletkun sanottua työsopimuksensa irti, mutta onneksi avulias sukulaismies Jukka Vuorenmaa oli sopivasti joutilaana muutaman kymme nen kilometrin päässä tapahtu mapaikasta. Jukan avustuksella saimme kerättyä tarvittavat työkalut sekä tarvikkeet letku remonttia varten, ja auto saatiin ajamalla takaisin talliinsa. Letkun uusimisen jälkeen oli pakko todeta muutaman muun kin vesiletkun olevan vaihto kunnossa, mutta aivan kaikkia ei ole saatu hankituksi vielä tähän päivään mennessä. Niinpä kontista löytyy itsestään vul kanoituvaa teippiä, jäähdytys nestettä sekä muita tarvikkeita, jotta seuraavasta letkuvauriosta selvittäisiin omin avuin. Espoon rompparille lähtiessä konehuoneesta kuului outo rohiseva sivuääni, joka pikai sella diagnoosilla määriteltiin vesipumpun kuluneen laakerin aiheuttamaksi. Havaintoa tuki pumpun hihnapyörässä tun tunut pieni välys, mutta kun nesteet vielä pysyivät kiltisti moottorin sisäpuolella, niin uskalsimme kuitenkin lähteä matkaan. Auto kesti ilman ongelmia kotiin saakka, jossa se ajettiin puimalaan odottamaan seuraa vaa ajotapahtumaa. Sitä ennen tietenkin ehtisimme hyvissä ajoin hommata uuden pumpun ja asentaa sen paikoilleen. Osan metsästys ei ollut lainkaan niin yksinkertaista kuin olimme aluksi kuvitelleet. Pumppua ei löytynyt romppa reilta sen enempää kuin nettiä selailemallakaan. Onneksi mie leen muistui Lahden näyttelys sä kojullemme rupattelemaan poikennut Olli Kuivamäki, jonka hallussa on kokonainen AutoUnion varaosaauto sekä joitakin irtoosia kyseiseen malliin. Vesipumppuja Ollilla oli kaksikin kappaletta, mutta helpommin irrotettava osa oli kiinni irtomoottorissa ja sen takia se oli myös seissyt kuivana ties kuinka monta vuotta. Puun alla makaavan
Pienet murheet kuuluvat harrasteautoiluun, eikä matka toimituksen Audillakaan taitu täysin vailla vastoinkäymisiä. Suuremmilta murheilta on kuitenkin vältytty.
luovuttajaauton moottorissa nesteet olivat vielä paikallaan, joten sen vesipumppu olisi suuremmalla todennäköisyy dellä ehjä. Samassa paketissa mahtui matkaamaan myös ehyt vaihdekepin nuppi vanha kun oli jostakin syystä kuin rotan syömä. Puimalan takaisessa heini kossa suoritettu viime hetken pikaremontti paljasti oudon rohinan lähteeksi jäähdyttäjän flektin kuivumaan päässeet laakerit, pumppu sen sijaan oli äänetön väljästä akselista huolimatta. Flekti hiljeni öljy kylvyn myötä, eikä uusia ääniä ilmaantunut usean sadan kilo metrin taipaleen aikana, joten kiireessä tehdyn remontin voi katsoa onnistuneeksi. Työmaa ei tietenkään ole tällä selvä, vaan matka museo leimalle jatkuu seuraavien korjauskohtien parissa. Ehjää takapuskuria ja alkuperäistä pakoputkistoa emme ole onnis tuneet paikantamaan ja haussa on myös osaava tekijä korin pienten epäkohtien kunnosta miseen. Sitä ennen Unskin ja sitä kuskaavat toimittajat ehtii tavata monissa harrasteajo neuvotapahtumissa eri puolilla Suomea.
30 vuotta sitten
· Rallin MM-sarjassa ajettiin ensimmäistä kertaa sekä talli- että henkilökohtaisista pisteistä. · Musiikin kopiointi kotikäyttöön jatkoi kovaa kasvuaan, ja käytännössä tämä näkyi mm. yli seitsemän miljoonan C-kasetin myyntilukemina. · Mercedes Benz lähti valloittamaan maasturimarkkinoita uudella G-mallillaan.
20 vuotta sitten
· Land Rover lanseerasi uuden Discoverymallin perinteisten Rangen sekä Lantikan rinnalle. · audi sai kovan kilpailijan nelivetoisten henkilöautojen markkinoilla uuden subaru Lecacyn myötä. · Hiihdon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Lahdessa jo viidettä kertaa. Puikkonen voitti suurmäessä ja Harri Kirvesniemi vei kultaa 15 kilometrin hiihdossa.
78
04/09
tapahtumakalenteri
3.5.7. Järjestyksessään 17. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät, oulainen, Törmänhovi 3.5.7. Åland-Rally, yhteispohjoismainen kääpiöautokokoontuminen, ahvenanmaa 4.7. Ruukki Picnic, strömforsin ruukki, Ruotsinpyhtää 4.7. Bothnia 2009 ajotapahtuma, Pietarsaaren ympäristö 7.7. Mobilisti-ilta Vääksyn kanavan puistossa 8.7. salon Harrasteajoneuvokokoontuminen, salon tori 10.11.7. Restaurantapäivät, Piikkolan koulu, Kangasala 10.12.7. Valtakunnalliset veteraanimopedipäivät. Jämsänkoski 10.12.7. sTW Club of Finland kesämiitti, Ähtärin eläinpuiston leirintä-alue 11. 7. Moporompetori, Jämsänkoski 11.7. Volvo-päivä, Mobilian auto- ja tiemuseo, Kangasala 11.12.7. Historic Race, Kemora, Veteli. 11.12.7. Ford Nationals, alastaro 17.19.7. Grand Tour de Renault, Petäys, Tyrväntö, Hattula 18.7. Bella italia, Mustiala, Tammela 18. 7. Kalajärvi picknick, Peräseinäjoki 18.7. oldtimer Cruisers sommarcruising & show, Badhuspark, Marianhamina 24.26.7. Bug in Finn, Himos, Jämsä 28.07. Mopoajelu Lahdesta Vääksyyn teemalla "Puhdas Vesijärvi", kello 18 alkaen mopedisti-ilta Vääksyn kanavalla 31.7.2.8. Kääpiöautoyhdistyksen kesätapahtuma, Karkkila 1.8. Perinteiset rompepäivät, Loimaa 1.2.8. euroFord Nordic, eurooppalaisten Fordien yhteistreffi ahvenanmaalla 2.8. Harrasteajoneuvo Pick-Nick, Pilvenmäen ravirata, Forssa 7.9. 8. VMPK:n XXXiV Veteraaniralli oulu, Nallikari 9.8. Britit kohtaavat, Lepaan puutarhaoppilaitos, Hattula 9.8. Huru-ukko Piknik ennen vuotta 1950 valmistuneilla autoilla, Hyvinkää 14.16.8. Historic Grand Race, ahvenisto, Hämeenlinna 15.8. Bodomjärven ympäriajo vanhoilla mopoilla, espoon automuseo 15.8. sa-HK:n 50-vuotisjuhlat ja mobiiliviesti kokoontumisajona, Helsinki 15.8. Näsijärviajot, Tampere ikaalinen 15.8. aukusti Car show, Jalasjärvi 15.16. 8. oulun rompetori 21.8. Juthbackan markkinat, kirppu/romutori, uusikaarlepyy 22.8. eura-Huittinen maisematie cruising, s-Market eura Härkäpakari, Huittinen 29.8. Restaurantapäivät, Piikkolan koulu, Kangasala 29.8. Boxer speed Day, 1/4 mile, rompetori ja näyttely, Kiikalan lentokeskus, Kiikala 30.8. syys-Heikki klo 8-15 Mobiilimäen piha-alue, Turku
KaHDeKsaTTa kertaa Vääksyn kanavalla järjestettävän tapahtuman päivämäärä on tänä kesänä 7.7. Paikalle ovat tervetulleita kaikki vanhoista ajopeleistä kiinnostuneet.
Klassikot kohtaavat kanavalla
V
anhojen ajoneuvojen harrastajat kokoon tuvat jo kahdeksatta kertaa Vääksyn kanavan puistoon. Tapahtumaan ovat tervetulleita kaikki vanhat ajopelit: traktorit, mopot, moottoripyörät ynnä muut sekä kaikki asiasta kiinnostuneet katsojat. Kokonaan talkoo voimin järjestetyssä tapahtumassa ei veloiteta si säänpääsystä ja kaiken lisäksi jokainen klassikko autolla paikalle saapuva saa matkaevääkseen Vääksyn Myllyn rukiiseen leivotun Sinuhen ruisleivän. Jokainen voi kuitenkin halutessaan lahjoittaa parhaaksi katsomansa summan sydänlasten hyväksi. Lahjalaatikko löytyy sieltä, missä soi Markku Savijärven iloinen posetiivi. Toivottavasti saadaan kasaan mukava summa hyvään tarkoitukseen! Täysin talkoovoimin järjestetty mobilistiilta sai alkunsa vuonna 2002, kun Antti Vähälä ja
Klassikot-lehti on menossa mukana, kun vanhojen ajoneuvojen harrastajat kokoontuvat kahdeksatta kertaa Vääksyn kanavalla.
Lea Lahti ihailivat omia museoautojaan idyl lisen Jokirannan edustalla ja saivat idean siitä, että paikalle voisi pyytää muutamia muitakin autoharrastajia piipahtamaan kesänäyttelyssä ja vaihtamaan kuulumisia. Kolmen viikon kuluttua pihalla komeili parikymmentä harrastepeliä ja Antti sekä Lea säteilivät tyytyväisenä kumpi kaan tuskin olisi osannut tuolloin aavistaa, mil laiseen suosioon tapahtuma tulisi kohoamaan muutamassa vuodessa. Tänä kesänä tapahtumaaika on 7. heinäkuuta kello 18:00 alkaen. Koska vain vanhat ajopelit mahtuvat kanavan puistoon, uusilla ajoneuvoilla saapuvien toivotaan etsivän pysäköintipaikan etäämmältä. Paikalla on 4Hkahvio. Tapahtuman järjestää Antin Automuseon väki yhdessä Kesä Käsillä näyttelyn järjestäjien kanssa.
04/09
79
Vakionopeus Kuulumisia klassikkojen maailmasta
eNsiMMÄiseN sukupolven espace oli tarjolla myös nelivetoisena versiona, liekö näitä tässä maassa ainuttakaan tänä päivänä?
Renault Espace täyttää 25 vuotta
Renaultin suuri tila-auto ei ehkä ollut kaikkien aikojen ensimmäinen laatuaan, mutta monet siinä ensimmäistä kertaa esitellyt ideat ovat jättäneet pysyvän jäljen monikäyttöautojen tila-ajatteluun.
M
atra Automobilin kanssa yhdessä kehitetty, vuonna 1984 ensiesittelynsä saanut Renault Espace oli tilaautojen edel läkävijä Euroopassa. Aluksi Espace esiteltiin yhdellä bensiinimootto rilla, mutta mallistoa laajennettiin vähitellen käsittämään valikoiman eri bensiini ja dieselmoottoreita. Mukavuutta ja muunneltavuut ta matkustajille toivat eteenpäin kääntyvät ja myös kokonaan poistet tavat, omilla turvavöillä varustetut takaistuimet. Myös etuistuimia voitiin kääntää ja näin muuntaa auton sisätilat "olohuoneeksi" esimerkiksi taukopaikoilla. Vuonna 1988 esi teltiin nelivetoinen Quadraversio.
Ensimmäisen sukupolven Renault Espace mallia myytiin miltei 192 000 kappaletta. Toinen sukupolvi esiteltiin helmi kuussa vuonna 1991 pyöreämmillä muodoilla ja entistä muuntautu miskykyisempänä kiitos kiskoilla liukuvien takaistuimien. Espace II mallistoon oli sai myös V6moottorin automaattivaihteistolla varustettuna. Kolmannen sukupolven Renault Espace esiteltiin vuonna 1996, entistä isompana. Kaksi vuotta myöhemmin esiteltiin lisäksi 27 cm pidempi Grand Espace. Moderni, laadukkaasti vii meistelty, digitaalisella näytöllä ja uu della moottorivalikomalla varustettu Espace piti huolen siitä, että Renault
säilytti asemansa isojen tilaautojen luokassa. Espace III mallia valmistet tiin yli 365 000 kappaletta. Syyskuussa 2002 esiteltiin nykyi nen, neljännen sukupolven Renault Espace, moottorivalikoimassaan sekä bensiini että diesel V6moottorit, mikä oli ainutlaatuista tässä luokassa. Kaikissa takaistuimissa on integ roidut kolmipisteturvavyöt ja jokainen takaistuin on helposti liikuteltavissa lattiassa sijaitsevien liukukiskojen ansiosta. Espace IV oli ensimmäinen luokassaan, joka saavutti täydet viisi tähteä puolueettomassa EuroNCAP törmäystestissä. Tänään yhteensä yli 1,2 miljoonaa Espacea on myyty yli 60 maassa ympäri maailman.
skootterit koolla helsingissä
suomen skoottericlubin järjestämät skootteripäivät osoittautuivat menestykseksi, sillä paikalle saapui edellisiin vuosiin verrattuna ennätysmäärä sympaattisia kaksipyöräisiä. Helsingin keskustan tuntumasta liikkeelle lähtenyt paraati oli avoin kaikille skootteriksi luokitettaville ajokeille mikä oli jo sinänsä hatunnoston arvoista avarakatseisuutta ja niinpä mukana nähtiin tuttuakin tutumman italomerkin ohella myös nykypäivän skoottereita sekä vanhan itäblokin outoja kulkineita. Kaikkiaan leppoisaan tapahtumaan osallistui noin 140 skootteriksi luokiteltavaa ajopeliä, ja tapahtumapaikan keskeisen sijainnin ansiosta paikalla oli myös runsaasti iloisista kulkimista kiinnostunutta yleisöä. Moottoriurheiluun otettin tuntumaa käänteisen kiihdytysajon välityksellä, eli kuljettajien piti suoriutua määrätystä matkasta mahdollisimman hitaasti ajaen. Taidokkain hidasajokuljettaja oli tänäkin vuonna Marko saarinen, jonka vauhtia ei lisännyt edes Vespan moottoriin asennettu tehoputkisto.
80
04/09
Torikokous
Palautetta lukijoiltamme
KuVaKiLPaiLuMMe paripyöräisistä eläintarhan ajojen kilpureista tihkuu edelleen uutta tietoa.
Paripyöriä asfaltti radoilla ja tarinaa Lloydeista
Valkeni vanhoista albumeista että ainakin Norjan Eugen Björnstadin autossa oli myös paripyörät takana mm Eltsussa. Sijoituksia Eltsussa, joku ykkössija ja kolmossija, mutta ukko on ollut kansainvälisestikin kova ainakin Googlen tietojen mukaan. Alla hänellä on todennäköisesti Alfa Romeo. Tuoreimmassa numerossa oli myös juttua että Lloydistä tulisi stoori. Ilmeisesti koskee samaa yksilöä, joka oli Lahdessa, mutta suvussa oli pari Lloydia. Tätini perheessä oli ensin kuvien harmaa/valkoinen LPjotakin 2tahtikoneella ja muistaakseni osit tain "pahvikorilla" oleva yksilö, jossa takakontissa ei ollut edes kahvaa vielä vaan kamat ladottiin kaappa riovista ja kipattiin takaselkänoja ja pujoteltiin kamat sisään. Se vaihtui sitten uuteen Alexander TS:ään, joka oli sininen/valkoinen.
Kuva 1 on otettu Tukholman Skeppsbrolta, mihin laivat Stadista sil loin tulivat. Muistaakseni Birger Jarl, Vellamo ja Bore. Vuosi on kai 1959. Kuva 2 esittää faijaa uuden DKW AU 1000:n kanssa ja tätini ukon samaa vanhaa LPmallista Lloydia. Ilmeisesti myös 1959 otettu foto. Kuva 3 on vuodelta 1959 tai 1960 merkillisestä tapahtumasta, jossa satuin silloin olemaan itse mukana. Koko Ruotsissa järjestettiin rau han ajan evakuointiharjoitus, jossa kaupunkeja tyhjennettiin ja seurattiin miten mahdollisen sodan syttyessä. En muista enää mihin Västeråsin asukkaat menivät, mutta soppatykit porisivat täysillä ja oli aika todentun tuinen olo. Meitä oli muistaakseni Lloydissa 3 aikuista ja 2 lasta ja oliko han autossa joku 13heppainen kone. Leif Rehn
Kiitoksia jälleen kerran! Näin sitä oppii aina jotakin uutta vanhoista kilvanajoon liittyvistä kikoista. Hienot kuvat ovat niin ikään aina tervetullut yllätys. Toimitus
onnistunut sukutapaaminen
Visiäisten sukukokous, jota viime Klassikot-lehdessä kutsuttiin koolle, keräsi sateesta huolimatta Paippisten Moottorikahvilaan yhdeksän FiaT 500 -sukuista autoa. ensimmäisestä tapaamisesta jäivät uupumaan niin Fiat 126 sekä autobianchin ja Neckarin tekemät kaksipyttyiset kokonaan. Vapaamuotoista Visiäisten kahvitteluiltaa on tarkoitus viettää jatkossakin kesäkuukausien ensimmäisinä torstaina.
LLoyD-MuisToJa Rehnien perhealbumista.
mopeDilla vesiJärven Ja nuorten syDän potilaiDen puolesta
Kevyillä kaksipyöräisillä voi osallistua heinäkuun loppupuolella järjestettävään hyväntekeväisyystapahtumaan, oli peli varustettu moottorilla tai ei. Puhdas Vesijärvi -ajojen tarkoituksena on kerätä rahaa Vesijärvisäätiölle Vesijärven kunnostusta varten. Mopoajelun reitti kulkee Lahden torilta Vääksyn kanavalle, johon karavaani kokoontuu Mopedisti-illan merkeissä. samaan aikaan puhtaan Vesijärven puolesta lähtee liikkeelle myös polkupyöräilevä väki, jonka tarkoituksena on kiertää pyöräillen koko Vesijärvi. Lahden tori on lähtöpaikkana myös heille, mutta järven toisella rannalla asustelevat voivat käyttää lähtöpaikkanaan myös Vääksyssä sijaitsevan hotelli Tallukan pihamaata. erilaista ohjelmaa on tarjolla sekä lähtöettä maalipäässä, eikä tapahtumaa seuraamaan saapuvalta yleisöltä peritä lainkaan pääsymaksua, mutta paikan päällä soi Markku savijärven posetiivi sydänlasten hyväksi. ajoon osallistuville kertyy kustannuksia osallistumismaksun muodossa tasan 10 euroa, joka maksetaan paikan päällä. Kaikki reitin ajamalla suorittaneet osallistuvat reilujen palkintojen arvontaan. Puhdas Vesijärvi -mopeditapahtuman ajankohta on 28. heinäkuuta ja Lahden torille on tarkoitus kokoontua kello 15. Vääksyssä letkan on tarkoitus olla perillä kuuden aikoihin, ja tapahtuma kestää aina kello kahdeksaan saakka. Lisätietoja voi tiedustella antti Vähälältä numerosta 040-5559 265.
04/09
Palautetta lehdestä
Olen lukenut lehteänne sen neljännestä numerosta lähtien ja keväällä aloitin lehden tilaamisen kestona. Kaikki lehtenne jutut on kirjoitettu ilahduttavalla tuoreudella ja niistä paistaa hienosti läpi kiinnostuksenne vanhoja ajoneuvoja kohtaan. Pelkästään plussaa lehdes sänne on moniin muihin saman aiheen julkai suihin verrattuna se, ettei Klassikot syrji mitään ajoneuvoja tai merkkejä. Ette myöskään kirjoita juttuja mitenkään puolueellisesti tai "aatteelli sesti". Ainoastaan usein tuotte esille museo ja harrasteautoiluun liittyviä, toisinaan monimut kaisiakin pykälä ja lakiepäkohtia, mutta sehän tavallaan kuuluu asiaan. Lehdessä esitellyt autot ja niiden tarinat ovat kirjoitettu todella hyvin ja juttuja on mukava lukea. Jutuissa ei sorruta turhan tarkkaan nip pelitietoon eikä esitellyn automallin historiaa ei esitellä liian tarkasti. Mielestänne kirjoitustyy linne on juuri nyt hyvä! Klassikot on vielä kohtuullisen nuori lehti, joten en osaa mitään parannusehdotuksia antaa. Ilahduttavaa on myös, että lehdestä löytyy näin nettiaikanakin perinteinen osta/myy palsta. Terveisin lukijanne Lauri Koponen, Kuopio
Kiitos palautteesta! Kun toimituksen väen omaan kalustoon kuuluu kaikkea mahdollista nykyajan oudoista ajokeista kääpiöautoihin ja jenkkeihin kaksipyöräisiä unohtamatta, niin on lähestulkoon mahdotonta olla puolueellinen syrjimättä samalla itseään. Toimitus
81
Rompetori Tarpeellista tavaraa harrastajalle
Ratti klassikkoon
Kaarinassa sijaitsevan vauhtikaupan hyllyyn on ilmaantunut rattiuutuus, joka saattaa hyvinkin kiinnostaa vanhojen ajopelien harrastajia. Klassisesti muotoillun ja 150 euron hintaisen ohjauspyörän kehä on aitoa puuta ja puolat alumiinia. Rattia on saatavilla 330, 360 sekä 380 millimetrin halkaisijoilla. Hinnan päälle pitää vielä laskea 50 euroa keskiöstä, eli kokonaisuudessaan paketille kertyy hintaa parisataa euroa ei paha kustannus näinkin tyylikkäästä yksityiskohdasta. www.freetechnics.fi
Kadett keräilijöille
Pronssinvärinen pienoismalli Opel Kadett B -mallista on Schucon valmistama uutuusmalli, jota on tarjolla ainoastaan tuhannen kappaleen erä siis maailmanlaajuisesti. Aivan kaikille pienoismalliharrastajille tai Coupe-Kadettin omistajalle näitä siis tuskin riittää, joten mallia itselleen havittelevan kannattaa olla ripeä liikkeissään. Malli on toteutettu 1:43 mittakaavassa ja sen saa Model Maniasta mukaansa 32 euron korvausta vastaan. Lisätietoja numerosta 09 447 330 tai www.modelmania.fi
Hopeanuoli juniorille
Perheen pienimmille valitun potkukilpurin ei aina tarvitse olla moottoritien varressa sijaitsevasta automarketista kyytiin nostettu muovilelu, sillä tyylikkäämpiäkin vaihtoehtoja on tarjolla. www.fatbraintoys.com-saitilta löytyvä Silver Race Car Speedster on yksi ehdottomasti tyylipuhtaimpia minikilpureita, ja se on myös valmistettu muovin sijaan metallista. Siistin kokonaisuuden viimeistelee aidot kumipyörät sekä kromatut yksityiskohdat, ja rattikin toimii ihan kuin oikeassa kulkimessa. Hopeanuolen hinta on 100 Yhdysvaltojen dollaria ja päälle pitää vielä ynnätä rahtikulut ison veden takaa kotiSuomeen.
Jarnon kunniaksi
SUF Paroni -rannekello on valmistettu Jarno "Paroni" Saarisen muiston kunniaksi. Lentävä Suomalainen on maamme toistaiseksi ainoa ratamoottoripyöräilyn maailmanmestaruuden saavuttanut kuljettaja, mestaruuteen hän ajoi vuonna 1972. Paroni oli paitsi loistava kuljettaja, myös erinomainen mekaanikko. Juuri tätä hienoa historiaa peilaa SUF Paroni, jonka toteutuksessa on käytetty ainoastaan parhaita komponentteja. Sveitsiläinen koneisto on asennettu ruostumattomasta teräksestä valmistettuun kuoreen, ja jokainen kokoonpanossa käytetty yksityiskohta edustaa alansa huippua. Kellon valmistusmäärä on rajoitettu varsin pieneen erään, mutta vapaita yksilöitä saattaa hyvinkin olla vielä jäljellä. SUF Paroni maksaa 1100 euroa ja saatavuutta voi kysellä Turkulaisen Timanttiset Kultavirran numerosta 02 3610 5321.
Volvoon osat Varastopalvelusta
Edellisessä numerossa uutisoimme naapurimaasta löytyvästä yrityksestä joka toimittaa uusia osia vanhoihin Volvoihin. Vastaavia, vanhojen alkuperäisvalmistajien uustuotanto-osia on saatavilla myös kotimaasta. Pirkanmaan Varastopalvelulla on yhteyksiä useampaan toimittajaan, joiden kautta naapurimaan tuotteisiin saa hankittua vaikeinakin pidettyjä osia. Yleisimpiä kulutusosia firma pyrkii pitämään jatkuvasti oman varaston hyllyllä. Osahankinnat sujuvat mukavasti suomeksi, eikä asiakkaan tarvitse vaivata muutenkaan päätään ulkomailta tilaamisen kiemuroilla. Lisätietoja numerosta 040 047 2321 tai netistä: www.varastopalvelu.fi
82
04/09
Mielenkiintoiset pienoismallit
Osoitteesta www.modeltoys.net löytyvään nettikauppaan on ilmaantunut useita pienoismalliuutuuksia, jotka saattavat kiinostaa vanhoista kilpa-autoista pitäviä harrastajia. Vanhin näistä on vuoden 1963 Monte Carlo -rallissa kisanneen Mäkinen/Carlisle-parivaljakon ohjastaman Austin Healey 3000:n pienoismalli. Valmistaja on Spark ja 1:43 mittakaavaan toteutetun mallin hinta on 52 euroa. Saman valmistajan Porsche 911 mallintaa tarkasti Toivonen/Piironen-parin Costa Brava -rallin kilpuria vuodelta 1984. Hinta ja mittakaava ovat yhtenevät Austinin kanssa. Tuoreempaa kalustoa edustaa Mika Häkkisen pari vuotta sitten ohjastaman DTM-kilpurin pienoismalli. C-ryhmän Mercedes vuodelta 2007 on AutoArtin tuotantoa ja toteutettu mittakaavaan 1:18, hintaa sillä on 99 euroa.
Korkealuokkaisia vahauutuuksia Paineet kohdalleen
Kaasuttimen toiminnan kannalta oikea polttoaineen paine on olennaisen tärkeätä, sillä liian alhaisella paineella moottori ei saa riittävästi bensiiniä. Liian suuri paine puolestaan johtaa helposti kaasuttimien tulvimiseen ja sitä kautta ylirikkaaseen seokseen pahimmillaan tulviva kaasutin aiheuttaa jopa moottoripalon. Free Technicsin markkinoima painemittari auttaa säätämään polttoaineen paineen tehtaan määrittämään optimiarvoon. Tarjolla on kiinteään asennukseen tarkoitettu 01 bar asteikolla varustettu malli kaasutinversioon 25 euron hintaan sekä ruiskumoottoreihin soveltuva malli 10 euroa kalliimmalla. Tilapäiseen lukemien tarkistukseen sekä säätöön soveltuva mittari T-haaroineen ja letkuineen kaasutinmoottoriin kustantaa 50 . Tuotteita voi kysyä Free Technicsin numerosta 02 243 2781. Autoglym on lanseerannut markkinoille kaksi uutta autovahaa. Helppokäyttöistä kiiltoa hakevalle soveltuva Aqua Wax on valmistettu erityisesti antamaan tahraton viimeistely kaikille ajoneuvon ulkoisille pinnoille. Sumutettava kiiltovaha voidaan levittää suoraan märkään pintaan. Välitön hyöty on, että autoa ei tarvitse kuivata pesun ja vahauksen välissä. Aqua Wax sopii kaikille maalityypeille, myös metallille, kumille, muoville ja lasille. Pakkauksessa on mukana kaksi mikrokuituliinaa. High Definiton Wax on puolestaan tarkoitettu niille, jotka ovat valmiita näkemään hieman vaivaa huippuluokan kiillon aikaansaamiseksi. Kiinteä High Definition Wax on suunniteltu vastaamaan sellaisten autonomistajien tarpeita, jotka haluavat saavuttaa täydellisen näyttelytasoisen lopputuloksen. Vaha on tehty hienoimmista ainesosista sisältäen mm. Carnaubavahaa, ja se on täysin hioma-aineeton.
Opas autonhoitoon
Hyvällä pidolla auto pysyy kauniina ja esittelykelpoisena pitkään, mikä se näkyy myös jälleenmyyntiarvossa. Oikeaoppinen hoito ei ole kovinkaan suurta taitoa vaativa toimenpide ja oikeilla aineilla sekä työmenetelmillä homma sujuu suhteellisen vaivattomasti. Autoglymin autonhoito-oppaan tarkoituksena on näyttää parhaat menetelmät likaantuneen ja kuluneen ajoneuvon puhdistamiseksi ja ehostamiseksi miltei näyttelytasoon. Oppaassa on hyödynnetty firman valtaisa kokemus auton ammattimaisessa puhdistuksessa ja ehostuksessa. Ohjeet on laadittu kuitenkin siten, että työstä selviää ilman kalliita koneita ja laitteita tosin imuri ja vesiletku ovat toki tarpeen. 27-sivuista opasta kannattaa tiedustella lähimmästä Autoglym-tuotteiden myyntipisteistä.
04/09
83
Rättikaton ehostus
Avoauton kangas- tai vinyylikatto kaipaa säännöllistä huolenpitoa pysyäkseen siistissä kunnossa. Oikeaoppinen huolto kannattaa myös taloudellisesti, sillä hyvin hoidettuna katon elinkaari pitenee huomattavasti.
Teksti ja kuvat: Kari Mattila
Pesuaineen vaikutusajan jälkeen katto pestään sienellä yhdensuuntaisin vedoin. Kangaskaton kohdalla on käytettävä siihen tarkoitettua pesuainetta, sillä se poistaa tavallisen lian lisäksi myös homeen, sammaleen ja muun orgaanisen kasvuston.
U
seimmat avoauton omistajat näkevät ajokkinsa rättikaton mieluiten siististi tavaratilaan laskostuneena, mutta näillä leveyksillä katto alhaalla ajelu ei kuitenkaan ole jokapäiväistä herkkua. Viimeistään sateen sattuessa kuomu on taiteiltava päälle, ja silloin sen soisi istuvan hyvin ja pitävän suurimman osan kosteudesta auton ulkopuolella. Mukavintahan olisi, jos auto vielä näyttäisi mahdollisimman siistiltä myös katon kanssa. Edellä mainitut seikat liittyvät kaikki tavalla tai toisella rättikaton huoltoon, sillä sään ja ilmansaasteiden vaikutukselle altis kangas- tai vinyylikatto ei pysy pitkään kunnossa ilman huolenpitoa. Katon materiaalilla on suuri vaikutus sen kestävyyteen sekä muihin ominaisuuksiin, mutta sen tunnistaminen saattaa tuottaa pientä päänvaivaa. Karkeasti kattomateriaalit voidaan jakaa vinyylisiin sekä kankaisiin, mutta erilaisia valmistustapoja sekä pintamateriaalien yhdistelmiä on hämmästyttävän useita. Keinonahkaa muistuttava vinyylipinta on helppo tunnistaa, mutta satiinipintainen ja kankaan kuosia jäljittelevä vinyylipinta nukatulla kääntöpuolella saattaa muistuttaa erehdyttävästi aitoa kangasta. Pesun ja hoidon osalta tunnistuksella on merkitystä, sillä eri materiaalit vaativat omat aineensa.
sillä niiden koostumus ei välttämättä sovi yksiin kattomateriaalin kanssa. Peruspesujen yhteydessä katto kaipaa myös huolellisempaa läpikäyntiä, sillä kangaskattojen vedenpitävyyden varmistava kemiallinen käsittely kuluu väistämättä käytön myötä. Vinyylikaton pinta taas kovettuu ja halkeilee yllättävän pian, jos sitä ei käsitellä säännöllisesti hoitoaineella. Päivittäisessä käytössä oleva ja taivasalla parkissa säilytetty vinyylikattoinen auto kaipaa huoltoa kuukausittain, sisällä säilytettävälle kangaskattoiselle saattaa riittää huoltokäsittely kerran vuodessa. Täsmällistä huoltoväliä on vaikea määritellä, mutta tilannetta seuraamalla jokainen varmasti pääsee oman auton huollontarpeesta jyvälle melko nopeasti.
Vältä vahashampoota
Avoauton voi pestä kattoineen päivineen säännöllisesti, mutta rätin kohdalla kannattaa olla hyvin hellävarainen ja välttää veden suihkuttamista kovalla paineella. Myös erilaisia kiiltoa lisääviä "vahashampoita" kannattaa vältellä,
84
04/09
iKKunan oikeanpuoleisesta osasta on saatu huomattavasti kirkkaampi pelkästään vahaamalla. Hiovien aineiden käyttö saattaa pilata muovisen takaikkunan, mutta hienoa hiomavahaa kannattaa kokeilla, jos muovipinta on jo valmiiksi pilalla. Monissa tapauksissa sitkeä hiomavahalla kiillotus saattaa palauttaa läpinäkyvyyden ja poistaa pahimmat naarmut.
ennen varsinaista pesua katto käydään läpi harjalla ja irtoavat roskat imuroidaan pois pinnasta. Kätevin työkalu on harjasuuttimella varustettu pölynimuri.
Muovisen takaikkunan voi kirkastaa aivan tavallista autovahaa käyttäen. Pesun ja kuivauksen jälkeen vaha hierotaan pintaan pyörivin liikkein ja kiillotetaan kuivumisajan jälkeen.
HoiToaineTTa roiskuu väkisinkin maali pinnalle, josta se kannattaa pyyhkiä pois tuoreeltaan. Maalipinnan vaurioitumisen vaaraa ei juuri ole, mutta kuivuttuaan hoitoaine jättää hankalasti poistettavan kalvon.
Imuri avuksi
Katon puhdistus aloitetaan harjaamalla irtonainen lika ja pöly pois suhteellisen jämäkällä harjalla varoen samalla liiallista voiman käyttöä. Imuri on hyvä apuväline ja ehkäpä parhaiten homma sujuukin harjasuuttimen kanssa imuroiden. Irtonaisesta liasta puhdistettu pinta ruiskutetaan märäksi ja käsitellään pesuaineella, jota lähdetään lyhyen vaikutusajan jälkeen hieromaan sienellä tasaisin ja yhdensuuntaisin vedoin. Vinyylikaton pesuaineeksi valitaan auton sisätilojen puhdistuksesta tuttu vinyylipintojen puhdistusaine ja kangasmateriaalin kohdalla turvaudutaan tähän tarkoitukseen varta vasten räätälöityyn pesuaineeseen. Huuhtelun jälkeen kattopinta kuivataan varovasti säämiskällä painellen. Kuivaan pintaan suihkutetaan hoitoaine ja sen annetaan vaikuttaa kaikessa rauhassa. Huipputasoista lopputulosta haettaessa kangaskatto ruiskutetaan hoitoaineella ja kostea pinta peitetään usean tunnin ajaksi muovikelmun alle hautumaan. Useim-
missa tapauksissa aineen normaali imeytyminen antaa riittävän suojan. Kun lasisen takaikkunan omistaja pääsee tässä kohdassa muiden askareiden pariin, on muovi-ikkunaisen katon omistajalla edessään vielä pieni urakka. Muovinen takaikkuna himmenee, haalistuu ja muuttuu keltaiseksi harmittavan nopeasti. Onneksi sen puhdistus ja hoito on hyvin vaivaton toimenpide, siihen kun riittää vahaus aivan tavallisella autovahalla! Puhtaaseen ikkunaan levitetään vaha tasaisen pyörivin liikkein ja pyyhitään hetken vaikutusajan jälkeen pois. Hyvin huollettu rättikatto kestää vuosikausia hoitamatonta vastaavaa pidempään, minkä lisäksi se on käytössä toimivampi ja arvokkaamman näköinen. Lisää ikää katolle saa oikealla säilyttämisellä, sillä talven yli laskostettuna lepäävä katto saattaa jopa repeytyä kun sitä seuraavan kerran yrittää käyttää. Alas laskiessa kannattaa kiinnittää huomiota katon laskostumiseen ryppyjen ja taitekohtien eliminoimiseksi.
Pesun yhteydessä on vältettävä kovia paineita. Jos auto ei ole täysin puhdas, se kannattaa tässä vaiheessa pestä kokonaan, jotta maalipinnalle roiskuneet hoitoaineet saataisiin pyyhittyä pois ilman naarmuuntumisen vaaraa.
KaTon pesu ja puhdistus ei vaadi suuria investointeja kemikaalivarastoon. vinyylikaton pesu ja hoito onnistuvat samoilla aineilla joita käytetään sisätilojen muovi ja kumiosissa. Kangaskaton pesu ja hoito vaatii omat aineensa, sillä niiden avulla erilaiset home ja muut kasvustot pysyvät loitolla ja kankaan vedenpitävyys saadaan palautettua. Muovinen ikkuna kirkastuu vahaamalla ja lasiseen tepsii sitä varten räätälöity kiilloke. autovahan poistaminen rättikatosta on liki mahdotonta, joten auton vahauksessa on syytä olla hyvin huolellinen. Kuvassa näkyvä punainen apuväline on suunniteltu vahan tarkkaan levitykseen, mutta jämäkkä vaahtomuovin palanen käy siihen tarkoitukseen yhtä lailla.
04/09
85
EEro Kumanto luonnosteli Unskin tyylikkään nimikyltin muutamassa minuutissa.
KäsiTyönä toteutettu infokyltti on tyylikäs yksityiskohta näytille asetettavaan ajokkiin. Kunnollisilla väreillä vaneripohjaan toteutettuna se myös kestää lähes loputtomiin.
taa kuin samaa, yksinkertaista linjaa. Voisikohan kyltti olla sellainen, että se voisi yhtä hyvin olla tämän auton käsikirjan kansilehti?", mietiskeli Eero.
Vaatimattomuus kaunistaa
Kansilehti-idea kuulosti hyvältä. Kun Kumannolla ei ollut aavistustakaan siitä, miltä Audi 60:n oikea käyttöohjekirja edes näyttää, liikuimme siinäkin suhteessa turvallisilla vesillä. Lopputulos olisi siis jotakin tarkalleen aikakauteen ja auton henkeen sopivaa, mutta vaikutteita ei otettaisi mistään olemassaolevasta markkinointi- tai muustakaan materiaalista. Muutamassa minuutissa Eero luonnosteli melko maukkaan näköisen pohjan ja sai sivusta seuranneelta toimituksen väeltä välittömän hyväksynnän. Yhtä mieltä olimme myös siitä, ettei A4-kokoiseen tilaan ahdettaisi liikaa tekstiä tai värejä, vaatimaton ja yksinkertainen tyyli sopii Unskille parhaiten. Tästä eteenpäin tahti hidastuikin sitten huomattavasti, sillä täydellisen luonnoksen jälkeen Kumannolla oli edessään monta käsin tehtävää ja tarkkuutta vaativaa työvaihetta kuivumisaikoineen. Kun jokaiseen vaiheeseen piti vielä kaivaa aikaa päivätyön ja muiden harrastusten välistä, niin kyllähän siinä muutama viikko vierähtää kuin huomaamatta. No, meillä ei ollut kiire olihan seuraavaan tapahtumaan vielä useampi kuukausi aikaa. Vihdoin kyltti valmistui ja ensimmäistä kertaa se nähtiin paikallaan Lahden Classic Motorshowssa. Vanerille käsityönä maalattu infokyltti on luonnossa huomattavasti pahviversiota siistimpi, jonka lisäksi se pysyy ryhdissään tapahtumasta toiseen.
Persoonallinen nimikyltti käsityönä
K
un vierailimme taannoin Eero Kumannon luona vuoden ensimmäisessä numerossa julkaistun pienoismalliartikkelin tiimoilta, hän esitteli samalla muita harrastuksiaan. Nostalgisten esineiden keräilyn sekä asunnon sisustamisen parissa puuhaileva kaveri ehtii jossakin välissä työskennellä erilaisten grafiikoiden sekä pinstripingin parissa, ja onpa miehen käsissä syntynyt muutamia todella tyylikkäitä kylttejä ja taulujakin.
Autotapahtumissa on tapana rustata ajokin tiedot esitäytetylle pahvipohjalle ja livauttaa kuponki tuulilasin taakse. Tekniset tiedot sekä auton omistajan nimen saa esille myös tyylikkäämmällä tavalla.
Maukkaasti toteutettuja tauluja ja niiden väriyhdistelmiä ja kuvioita ihastellessa mieleen juolahti, että samaan henkeen voisi toteuttaa toimituksen autoon ajan hengen mukaisen nimikyltin. Omalta kohdaltani ideat loppuivatkin siihen, joten päätin jättää suunnittelun sekä toteutuksen suosiolla itseäni lahjakkaampiin käsiin. "Värien pitäisi tietenkin olla mahdollisimman lähellä auton omaa sävymaailmaa, eikä yksinkertaisesti muotoillun auton kanssa voi noudat-
Teksti: Kari Mattila Kuvat: Eero Kumanto, Jan-Erik Laine
PlaKaaTTi ei synny käden käänteessä, sillä työvaiheita on useita ja niiden välissä maalin pitää päästä kuivumaan kunnolla. Hyvää kannatti kuitenkin odottaa.
86
04/09
RESTAURANTAPÄIVÄT
KANGASALLA, PIKKOLAN KOULUN ALUEELLA PE 10.7 KLO 15.00-22.00 LA 11.7.KLO 7.00-16.00.
TAMPEREEN SEUDUN MOBILISTIEN
ROMPETORI
Varaosia, rekvisiittaa ja tarvikkeita wanhoihinajoneuvoihin sekä antiikki- ja keräilytavaraa. Alueella puffetti.
Heinäkuun
Vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille Pirkanmaan
V-Palvelu
V-Palvelu on vanhojen Volvojen omistajille ja entisöijille suunnattu varaosapalvelu. Tuomme maahan ja myymme uustuotanto varaosia ja tarvikkeita vanhempiin Volvo-malleihin. Erityisesti PV, Duett, Amazon ja Pyhimys -malleihin, mutta myös 142-144-145 ja 164 -malleihin osia on tarjolla.
Puhelin: 040 047 2321 Sähköposti: jouni.jokinen@varastopalvelu.fi
Pirkanmaan Varastopalvelu Ky Sorvajärventie 416 · 34110 Lakiala
10.-11. 2009
Syys-Restaurantapäivät 29.8.
Legendaarisiin Volvoihin löytyy uustuotantona mm. verhoilu- ja tiivisteosia. Saatavilla lähes kaikki sisustan ja tavaratilan verhoiluosat sekä kumitiivisteet oviin ja ikkunoihin. Kromiosat auton koriin ovat uustuotannossa, eli puskurit, maskit ja listat ovat saatavilla. Yleisimmät varaosat ja tarvikkeet löytyvät suoraan varastostamme. Osa nimikkeistä toimitusmyyntinä (toimitukset n. 2 viikon välein).
HARRASTEAJONEUVOILLE ERILLINEN PYSÄKÖINTIALUE LÄHELLÄ PORTTIA!
ALUEMAKSU 2 EUROA, ALLE 7- VUOTIAAT ILMAISEKSI
www.varastopalvelu.fi
AmAzon Duett PV 140-sArjA
· tiiVisteet · moottorinosiA · jArruosiA · sisustusosiA · AkselinosiA ym. t:mi tommy rönngård · 041-469 9090 · tommy@tawi.fi
STARTIT JA LATURIT
4x4 jakoVaihtEistot usa-autot
Nyt varaosat myös nettikaupasta www.jamant.fi
· Kromia ja jalopuuta · Lokasuojan kromilistat · MB erikois-osia
esim. maskit
Autohuolto JAmAnt oy
Voitontie 12, 02820 Espoo puh. 09-855 8035, 0400-812 535
avoinna: ma-ke 13.00-20.00, to-pe 10.00-17.00
· Takaspoilerit
esim. Volvo V70
Auton suojApeitteet nyt vAin Alk. 99
p.050-554 2362, myös iltaisin
www.chromestyle.fi
Laturit, startit Akut ja akkuvaraajat Laturi- ja starttihuolto
N! ISII NE S VE MYÖ
KILPA-UTOPALVELUT SEINÄJOELTA
Tutustu sähköiseen tuoteluetteloon. Varaosat, asennustarvikkeet, liittimet, ym.
WWW.ADITA.FI
· Dellorto, Solex ja Webber virityskaasuttimien huollot, varaosat ja uudet kaasuttimet · Kilpamoottorityöt mm. Historic kilpa-autoihin · Kilpa-autojen rakentamiset, huollot, voimansiirto- ja sähkötyöt · Kilpaosat varastosta · Teräspunosjarruletkut mittojen mukaan tehtynä ja myös asennettuna
Maahantuonti, tukku- ja vähittäismyynti
MP-HUOLTO NISULA · p. 040-737 2183 · Hautalantie 68, 60420 SJK
WWW.ADITA.FI
0207 789 789
Klassikko Markkinat
Myydään Autoja
Osta, myy tai vaihda klassikkosi
Buick Regal Coupe -88 Ääriharvinainen viininpunainen kaunotar! Juuri katsastettu, kaikki toimii. Huolellisesti pidetty, ruostesuojattu yksilö. Kone on ikiliikkujana pidetty 2.8 V6. Keväällä tehty täysi huolto sekä melko täydellinen jarruremppa. Michelin renkaat ja BBS vanteet lähes uudet. Vaihto mahd. MRrek auto tai brittipyörä, h. 6666 , 044-5332553, 100128
Dodge Charger 400+727 -73 aj. 86620 km, Aito isolohko parhailla SE Brougham varusteilla: tehostajat, AC, jopa s-ikkunat, nahkapenkit, vinyyli. Toimiva peli, suora kori, vähän hitsaamista lokkarien alareunoissa. Takapaksi hyvä. Tulli+alv maksettu. Vero alle 500eur. Kaikki listat ym olemassa! Auto Tallinnassa, 10 min satamasta. Soita suomeksi., h. 6990 , +3725032623, Tallinn 100082
Ford Taunus 1.6 -71 aj. 200000 km, Museorekisterissä, mustat kilvet, h. 2700 , 044-4848901, Tarvasjoki
100122
Ford Consul Cortina -64 Ei rekisterissä, tosi siisti kunnost. tähtiperä. Tarjoa, h. 1800 , 0400-586559, Karjaa 98663
Chevrolet Corvette -77 Museokatsastettu. 350+th350. Seuraava kats. 06/2011. Auto läpikäyty ja hyvässä kunnossa, kaikki toimii, sisustus uusittu, kone hieman piristetty, jarrut uusittu, jne. Soitot klo 16 jälk., h. 16900 , 0445506044, Pori 100123 esim. hääautoksi, h. 2800 , 0503242495, Loviisa 98661 Ford Granada Paperiton, ei käyntikuntoinen, ruostevaurioinen ja puutteellinen. Lahjoitetaan vain ja ainoastaan kokonaisena, 0400-516807, Elimäki 100131 hillman Minx -61 Omistettu 20 vuotta. Kaksi kappaletta yhteishintaan, h. 900 , 0400-586559, Karjaa
98664
Alfa Romeo 1750 Berlina -69? Paperiton, ei käyntikuntoinen, ruostevaurioinen ja puutteellinen. Lahjoitetaan vain ja ainoastaan kokonaisena, 0400-516807, Elimäki 100132
Chevrolet -28 myydään tilanpuutteen vuoksi tarpeettomana. Täysin entisöity. Alkuperäinen pirtunkuljetuslaatikko, Waltham USA kellolaite, valkosivurenkaat. Aito Suomi auto, 0400-699050, Ilmajoki 98112
Ford Mustang -66 McPherson putkikeula, mrk otteessa. Turvak. ikkunav., 5-pistevyöt, ym. 351w+C4 man. koneistolla + 83/4 perä levylukolla. Nopea11:n sek. Musse. Näyttelyyn, kadulle, kisaan, h. 20000 , 040-5922836, Rauma 98721
Lada Etupuskurikin on kuin uusi. Paperiton, ei käyntikuntoinen, ruostevaurioinen ja puutteellinen. Lahjoitetaan vain ja ainoastaan kokonaisena, 0400-516807, Elimäki 100130
Buick Regal LTD -83 Hyvä fullsize, 88
04/09
Mercedes-Benz SL 230 -63 6-sylinterinen moottori, manuaali, automaatti-ilmastointi, valkosivurenkaat. Museorekisteröity, katsastettu. Kovakatto. Samalla omistajalla 2-vuosikymmentä. Myydään tilanpuutteen vuoksi, h. 35500 , 0400-699050, Ilmajoki 98111
Renault 10 -69 aj. 95000 km, Siisti ja alkuperänen rellu museorekisterissä. toiselta omistajalta, syksyllä öljytty ja kotelot ruoste suojattu, kesällä katsastettu kahdet pyörät, h. 2300 , 0400-812044, Kortesjärvi 66383
100118
Morris Mini Van -65 Umpikylki pakettiauto. Täydellisesti uudenveroiseksi entisöity. MR-rek. Varma käyttökunto. Näyttävä peli esim. firman logoilla. Tosiostaja ei pety!, h. 10000 , 0400-334084, 100133
Lincoln Capri Cosmopolitan 2D hT V8 -52 Hyvä projekti, varmasti harvinainen. Kaikki alkup. osat tallella, ehjät lasit. Pelleiltään ei ollenkaan paha. Sähköikkunat+penkki, ilmastointi. Auto liikuteltavissa. Tarjoa, h. 4000 , 044-5507262, 100121
Mercedes-Benz 560 SL -86 Aito. Tuotu Floridasta viime vuonna. Rättikatto ehjä, ei kovaa kattoa. Huollettu, tekniikka pelaa. Maalautettu, penkit laitettu. Uusittu tiivisteitä, pientä laittoakin läytyy, h. 13500 , 0408645436, Oulu 100125
Morris Oxford -59 Hieno ja täysin kunnossa oleva harvinaisuus. Tekniikaltaan täysi kymppi, maalipinta auringon polttama mutta suora kylkinen ja ruosteeton., h. 2250 , 0400-812044, Kortesjärvi 82363
Oldsmobile 88 Delta Royale Aut -81 kaukolukitus, ilmastointi, vakionop.säädin, ohj.teh., lohkol.+sisäp., sähköistuimet/-ikkunat. Alkuperäinen Suomi-auto, toisella omistajalla 22-vuotta. Museotarkast. kiittävin arvosanoin, museoajoneuvotodistus 11.7.2007, h. 8700 , 0400-442120, Espoo 97723
Mercedes-Benz 450 SEL 6.9 -79 Kovapeltinen California-auto. Tax free, h. 8800 , 0500-712306, Lahti
www.presco.fi
04/09
89
Klassikko Markkinat
Osta, myy tai vaihda klassikkosi
Renault 12 -79 aj. 82000 km, Huippu siisti yksilö juuri katsastettu seuraava näyttö vasta 2010 museorekisterissä. Ruosteeton syksyllä öljytty ja kotelot ruostesuojattu toiselta omistajalta vaikka jokapäiväseen käyttöön., h. 2000 , 66384 0400-812044, Kortesjärvi
Plymouth Belvedere Low-rider LedSlead -56 Hyvällä koneella, nappiautomaatilla ja hyvällä tyylillä rakennettu Kustom!Caddyn takalamput,2 s-antennia,fender skirtsit,side pipes,continental kit,madallettu jousitus etc Pohjassa ja helmoissa hitsaamista.Hinta sis tullin ja alv:n.Vero alle 500 eur., h. 7990 , +3725032623, Tallinn 100083
VARAOSAT AUTOOSI
nyt myös kännykällä! Lähetä tekstiviesti: OSA MERKKI MALLI VM HAETTAVAT OSAT numeroon
Opel Kadett Rallye 1.2 -69 Historic h1-ikäkausi. Renkaita, vanteita, ym., 050-5526263, Ilmajoki 100120
Peugeot 203 -59 Ollut sisätiloissa noin 21 vuotta. Moottori pyörii, paperit ok. Myydään tarjousten perusteella, 0400-586559, Karjaa
98665
16340
6 DI A4 199 . OSA AU Esim K KU AK ALUU SEDAN T
Osatiedustelu välitetään kaikille Autopurkaamot.comliikkeille.
Tekstiviestin hinta 1,60 /viesti
Opel Kadett -66 Juuri katsastettu, uusi akku, hammastangon suojakumit vaihdettu, varaosia mukaan. Auto on siisti. tero.ollinen@elisanet.fi, h. 2500 , , 100124
Toyota Crown 2.0 -72 Siisti tyylikäs ja ehjä auto. Kats. 04/09. Aj. vain kesällä, h. 1900 , 040-7357225, Kouvola 100136
Alkuperäisosat, purkuautot ja autopurkaamot helposti osoitteesta:
www.autopurkaamot.com
Packard Executive 2D hT -56 Kovapeltinen toimiva California-auto alkuperäisellä 352 cid moottorilla ja nappiautomaatilla sekä korkeudensäädöllä. Tullattu ja verotettu Suomeen mutta ei katsastettu, h. 12800 , 0500-712306, Lahti 100116
Triumph herald -65 Loistokuntoinen herrasmiehen avo-Herald. Kats. , uusi maali, renkaat, sisustus. Kunto A1. Ei vaihtoa, rättikatto myös täysin uusi, h. 4900 , 050-5722699, Kuopio 98660
90
04/09
Toyota Corona 1500 -69 aj. 21000 km, Hieno toyota museorekisterissä katsastettu ja museoitu. Täysin ruosteeton hieno peli kaksilla pyörillä toiset alu vanteilla., h. 2600 , 0400-812044, Kortesjärvi 74320
honda CB 750 K7 -77 Pyörä museorekisteröity, kulutus osat on hyvät."Suomi"pyörä. Kyselyt klo 18 jälkeen, kiitos, h. 4300 , 040-7658044, Turku 100104
Volvo Amazon 2D B20 -68 katsastettu 05/08. Hieno, hyvässä kunnossa, museorekisterissä, h. 5000 , 0405954079, Espoo 81193
Ostetaan Mustaboxi VW Golf 2 -92 191 905 359B USA XBD, 0503459632, 100126
Ostetaan VW Golf 2 USA -92 kuvanmukaiset pölykapselit. Myös muut USA-mallin tarvikkeet kiinnostavat, 050-3459632, 100127
Myydään MP:t
US-VARAOSAT KLASSIKOIHIN JA UUDEMPIIN
KlassiKoihin ja rodeihin
GM: F-body, Fullsize, Nova,Truck Chevelle, El Camino, GTO, GS Buick, Monte Carlo
Solifer -73 aj. 2800 km, vaihto mahdollinen, h. 750 , 050-3242495, 98662 Loviisa
Myös korjaamo-, käyttöohje ja varaosakirjoja, myyntiesitteitä ym. kirjallisuutta Korkealaatuisia EMS-peltiosia 30-50-lukuisiin Fordeihin ja Chevroleteihin.
Valkosivuisina ja mustina
Alustan ja jarrujen osat
Mustang 1964-1973
T:mi sami lassila
Ruotsinkyläntie 5-9 · 07990 Ruotsinkylä puh. 0500-848879 · www.samilassila.com
- US-autojen varaosat ja huolto Rapakontie, 49480 SUMMA Puh. (05) 355 7289, fax. (05) 355 7285 Email myynti@tradeparts.info
Aukioloajat: ma-pe 8.30 17.00 (la erikseen sovittaessa)
HARRASTEAJONEUVO-MARKKINAT
8.8.2009 klo 9-15 Tykkimäen Moottorirata, Tehontie 51, 45200 Kouvolassa
Kaikenlaisten harrasteajoneuvojen kokoontumis- ja rompetoritapahtuma Puh. (02) 243 2781 www.freetechnics.fi info@freetechnics.fi Jussinpellontie 2 20780 Kaarina Myyntipaikat: 10 ja 20 , ei ennakkovarauksia. Ajoneuvon myynti- ja näyttelypaikka maksuton. Alueella kahvio. Pääsymaksu 3 , harrasteajoneuvo ja kuljettaja maksutta. Lisätietoja: 0400 254 067 ja 040 716 7659 www.kymenautomobiilikerho.fi
04/09
91
Tuleva klassikko Porsche 944
Porschen tuolloisen päämuotoilijan, harm Lagaayn piirtämät linjat ovat kestäneet aikaa. Perusmuoto on esitelty jo vuonna 1976, ja se jatkoi hieman modifioituna aina vuoteen 1995 asti. Myöhemmin Lagaay suunnitteli muun muassa ensimmäisen sukupolven Boxsterin sekä ensimmäisen vesijäähdytteisen 911:n.
Toinen Askel
Teksti ja kuvat: Johannes repo
Vanhankaan harrasteauton ei tarvitse olla lierihattu päässä ajettava, ainoastaan arvokkaaseen lipumiseen soveltuva kangaspuiden ja helikopterin risteytys. Se voi olla myös häpeämättömän riemukas ja vikkelä nautintoväline jolla pärjää nykyliikenteen rytmissä. Eikä sen silti tarvitsee maksaa paljoa.
Ö
ljykriisin jälkeen, 1970-luvun alussa Audilla havahduttiin uuden huippumallin tarpeeseen. Suunnittelutehtävä annettiin Porschelle, joka ohjeistettiin käyttämään mahdollisimman paljon Volkswagenin ja Audin varaosahyllyistä
löytyviä komponentteja. Autosta kaavailtiin ensin etuvetoista muun malliston tapaan, ja sellaiseksi se olisi varmasti päätynytkin, ellei Audi olisi säikähtänyt taloudellista tilannettaan ja hylännyt projektia kalkkiviivoilla. Ingolstadtista tarjottiin automallia
Porschen valmistettavaksi kehityskustannusten hinnalla ja Porsche päätti tehdä valmiista tuotteesta itselleen uutuusmallin. Kun Porsche esitteli 924:n mallivuodeksi 1976, sen vastaanotto oli ristiriitainen. Jäykkäniskaisimmat
1982 924:n koriin perustuva 944 esitellään, Porschen omalla koneella.
Mallihistoria
1976 Porsche 924 esitellään. 1985 944:n B-malli esitellään. Tuulilasi on pinta-asennettu, kojetaulu ja sisustus uudistuvat täysin ja alustaa parannetaan.
04/09
93
Tuleva klassikko Porsche 944
Porschefiilit pitivät autoa pyhäinhäväistyksenä, sillä Porschehan ei voinut olla vesijäähdytteinen eikä varsinkaan etumoottorinen. Aikalaislehtien testeissä auto kehuttiin ajettavuudeltaan ja käytännöllisyydeltään maasta taivaaseen, mutta kilpailijoita selvästi korkeampi hinta, moottorin hienostuneisuuden puute sekä hieman alakantissa ollut suorituskyky saivat pyyhkeitä. Porsche yritti paikata ongelmaa ensin esittelemällä 924 Turbon vuonna 1979. Se oli käytännössä yhtä nopea kuin samanikäiset 911 ja 928. Turbon hinta nousi kuitenkin hyvin lähelle 911:n perusmallia, eikä huolellista käyttöä vaatinut turbotekniikka oikein soveltunut arkikäyttöön. Varsinainen ongelma oli kuitenkin moottori, sillä VW:n kanssa tehdyn sopimuksen mukaan Audi 100:n lohkosta modifioituja moottoreita ei tultaisi todennäköisesti valmistamaan Porschen kaavaileman elinkaaren loppuun asti. Piti siis kehittää oma moottori, mieluummin vielä taloudellisista näkökohdista.
KilPailiJat
BMW M3 1986-1991
e30-koriin ensimmäisen kerran esitelty M3 ei suoranaisesti kilpaillut 944:n, vaan Mersun 190e 2,3-16V:n kanssa. Alun perin 2,3-litraisella neloskoneella varustettu kevyt coupé liikahti kuitenkin 195 hevosvoimansa turvin varsin vauhdikkaasti, ja tarjosi vastusta 944 s2:lle ja jopa 944 Turbolle.
Mazda RX-7 1978-1992
Mazda rX-7 ehti kokea kolme sukupolvea yhden 944:n aikana. ensimmäisen sukupolven auton muotoilu oli melko häpeämätön pastissi alkuperäiselle 924:lle, mutta teknisesti rX-7 oli jotain ihan muuta. Wankel-kone oli huomattavasti ahneempi sekä bensiinin, öljyn että männän kulutuspalojen suhteen, mutta kiersi korkealle ja lauloi kauniisti.
CheVRolet CoRVette C4 1984-1996
Kentuckyn lasikuituhirviö on vain kaksipaikkainen ja melko paljon alkeellisempi kuin kilpailijansa, mutta pärjäsi raakaa voimaa käyttämällä. Kilpailutilanne Porschea vastaan taisi olla kovin 1980-luvun YK-miesten tuliaislistoissa Porschen piti odottaa 944 Turbo s:ää antaakseen oikean vastuksen corvettelle liikennevalolähdöissä.
Jäykkäniskaisimmat Porsche fiilit pitivät autoa pyhäin häväistyksenä, sillä Porschehan ei voinut olla vesijäähdytteinen eikä varsinkaan etumoottorinen.
Uutta ja lainattua tekniikkaa
Mallivuodeksi 1982 esitelty Porsche 944 iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Poissa oli 924:n puikulamuoto ja tilalle oli tuotu vuotta aiemmin esitellystä 924 Carrera GT:stä lainattu lihaksikas ulkokuori, tosin nyt siloteltuna ja taloudellisemmin pellistä toteutettuna. Peruskori tuli myös samasta lähteestä, sillä pohjana käytettiin 924 Turbon koria, jossa oli tuplamäärä hitsisaumaa vapaastihengittävään nähden. Myös muuta tekniikkaa adoptoitiin samasta lähteestä: alun perin 911:sta ja 928:sta kotoisin olevat jarrut ja pyörännavat tuotiin suoraan 944:ään. Varsinainen uutuus oli kuitenkin moottori. Vanha rautalohkoinen VAG-tuote oli hylätty kokonaan, ja tilalle astui Porschen omaa suunnittelua ja tuotantoa oleva alumiinilohkoinen rivinelonen, iskutilavuudeltaan 2,5 litraa. Sen kehitystyötä oli tehty vuoden 1978 alusta alkaen, ja sen peruslohkoa oli testattu jo 924 GTP:n keulalla Le Mansissa 1981. Moottori oli monella tapaa edistyksellinen. Porsche halusi koneesta yhtä hienostuneesti käyvän kuin Datsun 280ZX:n kutoskone tai Mazda RX-7:n Wankel, joten pienen patenttiteknisen kädenväännön jälkeen moottoriin kehitettiin hihnavetoiset tasapainoakselit. Porsche oli kehittänyt omaa systeemiä jo jonkin aikaa,
Renault alpine V6 tuRBo 1985-1991
ranskalaisten eksoottinen yritys taistella Porschea vastaan tämän omilla aseilla. Takamoottorinen A310 oli ulkonäöllisesti kuin toisesta todellisuudesta ja tarjosi hurjan suorakiihtyvyyden, muttei pärjännyt ajo-ominaisuuksissa.
MitsuBishi staRion tuRBo 1982-1990
Mitsubishin kaksilitrainen neloskone tuotti 168 hevosvoimaa, eli marginaalisesti enemmän kuin 944:n pienin painos. Aikanaan lehdet moittivat starionin ulkonäköä, mutta kiittelivät varustelua. hintaeroa oli Mitsun eduksi aikanaan liki 25 prosenttia. Milloin muuten näit viimeksi tällaisen liikenteessä?
KesKiKonsoLisTA löytyy kellon lisäksi mittarit öljynpaineelle ja lataukselle. ilmastoidussa versiossa kello olisi korvattu säätökytkimellä.
1987 944s esitellään. iskutilavuus pysyy 2,5 litrassa, mutta 16-venttiilinen kansi puhkuu 190 hv.
1986 944 Turbo esitellään. KKK:n ahtimella ja välijäähdyttimellä se tuottaa 250 hv ja kiihtyy 0-100km/h alle kuudessa sekunnissa, ollen maailman nopein nelisylinterinen auto.
1988 944 Turbo s myyntiin rajoitetusti. Porsche ilmoittaa myyvänsä autot silverrose-erikoisvärissä, erikoissisustuksella ja kattoluukuttomana, mutta taipuu myös tavanomaisiin vaihtoehtoihin.
94
04/09
01 Auton merkki ja malli
Porsche 944
02 Vuosimalli
1984
03 Moottori
30 astetta oikealle kallistettu rivinelonen pitkittäin, nestejäähdytys, alumiinilohko jakansi. Iskutilavuus 2479 cm3, kaksiventtiilikansi, SOHC, jakopää hihnalla, kaksi hihnakäyttöistä tasapainoakselia. Bosch L-Jetronic-suihkutus. Teho 163 hv (5800 rpm), vääntö 205 Nm
04 Voimansiirto
Kytkin moottorin takana, voimansiirtoakseli kiinteässä putkessa, viisivaihteinen vaihdelaatikko taka-akselilla. Tasauspyörästö samassa tilassa vaihdelaatikon kanssa
05 Alusta
Edessä McPherson-tuenta, kolmiotukivarret, kaasuiskunvaimentimet, kallistuksenvakaaja. Takana vääntösauvoilla toteutettu erillisjousitus, kaasuiskunvaimentimet, kallistuksenvakaaja. Rengaskoko 205/55/15"
06 Mitat
VAPAAsTihengiTTäVän 944:n konehuoneessa on vielä jonkin verran tilaa huoltotoimille, mutta turboversio on jo ahdas. Porschen oma 2,5-litrainen kone käy kauniisti.
Pituus 430, leveys 174, korkeus 127, akseliväli 240 cm. Paino 1180 kg
07 Suorituskyky
mutta Mitsubishiltä ostettu patentti todettiin pienen viimeistelyn jälkeen taloudellisemmaksi toteuttaa. Japanilaisten patentti liittyi lähinnä akselien laakerointeihin, sillä Porschella havaittiin oman moottorin olleen värinättömämpi ilman akseleita kuin Mitsun moottori akseleiden kanssa! Sylintereihin luotiin alusil-pinnoite, mikä vaati tietysti pinnoitteen myös mäntien helmoihin. Moottori suunniteltiin samoista näkökohdista kuin 911: n bokserikone: iskutilavuutta piti voida kasvattaa helposti, samoin moottorista piti pystyä luomaan tarvittaessa ahdettuja versioita tulevaisuuden kehitysversioita silmällä pitäen. Valmis moottori tuotti 163 hevosvoimaa ja väänsi kohtalaisella 205 newtonmetrin voimalla. Moottoria on usein pidetty puolikkaana V8-koneisen 928:n moottorista, mutta tosiasiassa yhteisiä osia varsinkin alkupään 928:n kanssa on vain viitisenkymmentä kappaletta, lähinnä pultteja ja muttereita.
Perusasiat ennallaan
Sisältä 944 oli pikkuveljensä kaltainen. Kojelauta periytyi mallivuoteen 1985 ½ asti 924:stä, tosin mittaristojen fontti ja väri muutettiin valkoisesta keltaiseksi. Käyntinopeusmittari on aseteltu erikoisesti siten että nollakohta on kello kolmessa ja punaraja kello kymmenen kohdalla. Ratkaisu juontui ratin sijoittelusta, sillä pidemmiltä kuskeilta olisi mittarin käyttöalue jäänyt ratin taakse, mutta näin näyttö osui kohdalleen. Myös paksureisisiä kuskeja piinannut istuinosan ja ratin ahdas väli säilyi entisellään. Ratkaisuksi Porsche tarjosi optiona pienempää 360-millistä ja hieman epäsymmetristä rattia sekä korotettua ratinnapaa, mutta ongelma poistui vasta B-mallin täysin uusitun ovaalikojelaudan myötä. Samalla istuin sai sähköisen korkeussäädön ja rattiakselia nostettiin sentin verran ylöspäin. Kahden hengen matkantekoon 944 tarjoaa erittäin mukavan paketin.
0-100km/h 7,5 s, huippunopeus 225 km/h
08 Valmistusmäärät
Vuosina 1982-1991 noin 163 100 kpl. Turboja näistä noin 25 000 kpl, S2:ia noin 14 000 kpl
eTuVALoT kääntyvät esiin sähköllä. umpio on yleismallinen, eikä siis kallis vaihtaa.
Mallihistoria
1989 Tavallisen 944:n iskutilavuus nousee 2,7 litraan viimeiseksi mallivuodeksi. 944 s2:n valmistus alkaa. 944 Turbo saa 250 hevosvoimaa ja urheilualustan.
1991 944 Turbo cabrio esitellään viimeiseksi mallivuodeksi. 944 s2:n tuotanto päättyy, ja hetkeä myöhemmin myös 944 Turbon ja Turbo cabrion.
1992 Alun perin 944 s3:ksi suunniteltu 968 tulee tuotantoon ja jatkaa vuoteen 1995 asti.
04/09
95
Tuleva klassikko Porsche 944
PeruuTTAMinen ei ole suuresta takalasista huolimatta kovin helppoa: kumispoileri karsii hieman näkyvyydestä.
KAKsiVärinen ruskea pinstripe-sisustus on hillityimmästä päästä, eikä oikeastaan edes kovin vanhanaikaisen näköinen: Porschen nykypenkkien perusmuoto kun on täsmälleen samanlainen edelleen.
Tilaa edessä löytyy liki kaksimetrisillekin jopa kattoluukun kanssa. Takana tilanne on hieman tukalampi, eikä yli 150-senttinen matkusta siellä mielellään pitkiä matkoja. Kahdelle lapselle tilaa on kuitenkin mukavasti. Tavaratila on urheiluautoksi valtava, ja sitä voi laajentaa kaatamalla takapenkin selkänojan alas. Tällöin mukaan mahtuu pari normaalikokoista matkalaukkua, lentolaukut sekä reput vielä kaupan päälle. Vuosimallista 1988 alkaen autoon sai myös kahdessa osassa taittuvan takapenkin selkänojan! Lisävarustelistalla oli monenlaista vaihtoehtoa sisustukseen: täydestä keinonahkasisustuksesta täyteen kangasverhoiluun, puoliksi keinonahalla ja kankaalla verhoiltuihin tuoleihin tai täysnahkaverhoiluun, joka tarkoitti myös ovipahvien verhoilua. Sisustusvärejä oli tarjolla vuosien mittaan myös paljon, hurjimpina alkupään
shakkiruudutettu Pascha-kuvio sekä 1988-mallisen Turbo S:n vaaleanpunainen Studio-kangas.
ajettavuus
Neljänelosen alusta koostuu hyvin yksinkertaisista komponenteista: etutukivarret on lainattu VW Golf GTI:stä ja takatukivarret VW 1302S Cabriosta. Etujousitus on toteutettu McPhersoneilla, takaa löytyy vääntösauvajousitus. Kallistuksenvakaajat löytyivät vakiona molemmista päistä, aiemmin 924:ssä takavakaajan sai poimia erikseen lisävarustelistalta. Jos 924 oli aikanaan saanut kehuja ajettavuudellaan, ei 944 jää sitä huonommaksi. Nopeassa ajossa se käyttäytyy todella neutraalisti ja vain aavistuksen aliohjaavasti. Painonjakauma on liki ideaalinen 48:52. Voimakas mutkaan nojaaminen saa aikaan dynaamisen painonsiirron, joka
tapahtuu kontrolloidusti ja helposti. Ajolinjan vaihto kaasulla on helppoa, sillä voimaa tulee isosta neloskoneesta hyvin progressiivisesti. Rata-ajossa 944 on täysin eri planeetalta kuin perinteinen 911. Siinä missä 911:stä löytyy räjähtävää voimaa suorilla, kuittaa 944 hyödyn äärettömän helppona kaarreajettavuutena. Poissa on porschemainen "vasara varsi edellä"-ilmiö. Kun 911 on todella nopea vain todella osaavissa käsissä, on 944 nopea kaikissa käsissä.
Pojat ja veljenpojat
Kuten Porsche aina on tehnyt, se kehitti myös 944:ää koko sen elinkaaren ajan. Mallivuosittain tehtiin pieniä auton suorituskykyä, ajettavuutta tai taloudellisuutta parantavia, usein hyvin näkymättömiä muutoksia. Näkyvämpi uudistus tuli vuosimalliin 1985 ½, jolloin tuulilasi muuttui
KuVA paljastaa hyvin ajan juoksun: vakiokorkea 944 normaaleilla renkailla ei nykypäivän mittapuulla ole kovin matala auto ainakaan alustaltaan.
96
04/09
liimalasiksi, kojetaulu modernisoitui kertaheitolla ja ovipahvit saivat kokonaan uuden muodon. Myös penkit vaihtuivat, niiden selkänojat kasvoivat hieman korkeutta ja kuljettajan istuin sai korkeuden sähkösäädön. Lisävarusteena säätöjä löytyi halutessa peräti seitsemän, ja myös syvä sporttipenkki tuli optioksi. Tukivarret muuttuivat alumiinisiksi sekä edessä että takana, ja vuonna 1986 ohjaustehostin tuli vakiovarusteeksi. Vuonna 1987 vanteiden offset-luku vaihtui yhteneväksi muun mallisarjan kanssa ja nokkahihnan kiristin
muuttui automaattiseksi. Tarjolle tuli myös 16-venttiilinen 944S, jonka 2,5-litraisesta koneesta otettiin 190 hevosvoimaa, niistä valtaosa yläkierroksilla. Viimeiseen 1989-vuosimalliin iskutilavuutta kasvatettiin 2,7 litraan jenkkien kiristyneiden päästövaatimusten johdosta. Teho nousi kuitenkin vain 2 hevosvoimaa entisestä, olleen siis 165 hv. Alkuperäistä 924:ää valmistettiin kaksilitraisella koneella vuodesta 1976 vuoteen 1985, jonka jälkeen VW:ltä loppuivat moottorinlohkot. Porsche ei lannistunut vaan jatkoi kapeako-
huoLTohisToriA kannattaa tarkistaa 944:sta hankkiessa. Autoilla tosin on ikää niin paljon, että viimeinen 5 tai 10 vuotta on merkitsevämpi kuin se mitä autolle on tehty 20 vuotta sitten.
"Lyhyesti sanottuna 944 on varmasti yksi maailman parhaita autoja! Se on todella hyvä ajaa jopa nykypäivän mittapuulla, menee vähällä polttoaineella ja on luotettava vaikka jokapäiväisessä käytössä."
hAnsKALoKeron avaimenreikää peittää Porschen vaakuna. Alkupään autoista tätä detaljia ei vielä löytynyt.
04/09
97
Tuleva klassikko Porsche 944
risen mallin tuotantoa seuraavasta vuosimallista, mutta nyt varustettuna 944:n alustalla, jarruilla sekä teholtaan 150-hevosvoimaiseksi suitsitulla koneella. Nimekseen auto sai 924S, ja sen tuotanto päättyi vuonna 1988, joskin viimeisenä vuonna teho nostettiin 160 hevosvoimaan. Kapeakorinen oli hieman halvempi kuin leveä 944, ja tehojen rajoittaminen johtui lähinnä siitä, ettei halvempi malli olisi ollut lopulta nopeampi kuin hieman painavampi 944. Mallissa säilyi vanhasta 924:stä periytyvä kojetaulu, ja vain parikymmentä viimeistä 924S:ää varustettiin uudella ovaalikojetaululla. Sen sijaan 944 Turbo ja 944 S2 ovat kokonaan oma rotunsa, ja ne erottaa pehmeämmin muotoillusta keulasta. Turbo esiteltiin vuodeksi 1986, ja siinä 2,5-litraisesta moottorista saatiin 220 hevosvoimaa. Vuonna 1988 esiteltiin erikoismalli Turbo S, joka perustui Turbo Cup-kilpuriin. Urheilualusta ja suuremmat jarrut pitivät 250 hevosvoimaan nousseen tehon vielä hallittavissa. Lisäteho ja samat varusteet tulivat vakioksi muihinkin Turboihin vuodesta 1989 alkaen. Samana vuonna Porsche esitteli 944 S2:n. Se perustui Turbon alustaan ja koriin, mutta oli varustettu nyt kolmelitraiseksi poratulla, 16-venttiilisellä ja 211-hevosvoimaisella vapaastihengittävällä moottorilla. Kolmelitrainen malli esiteltiin myös American Sunroof Companyn rakentamana linjakkaana cabrioletina. 944:n viimeinen vuosimalli oli 1991. Silloin kovakattoisten takaikkunalta löytynyt kumilärpäkespoileri vaihtui
siltamalliseen ja tehdas esitteli kuin joutsenlauluna viimeisen erikoismallin, 500 kappaleen eränä valmistetun 944 Turbo Cabrioletin. Joutsenlaulu jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo vuonna 1992 Porsche lanseerasi 968:n. Uudelleen muotoiltu 968 oli tosiasiassa 944:n viimeinen versio, ja väistyi vasta mallivuodeksi 1996.
todella hyvä ajaa jopa nykypäivän mittapuulla, menee vähällä polttoaineella ja on luotettava vaikka jokapäiväisessä käytössä", Jesse päättää.
omistajan mietteitä
Helsingissä asuva Jesse Kelomäki on iästään huolimatta pitkän linjan autoharrastaja. Ensimmäisen harrasteauton silloin kolmivuotiaalle miehelle talletti aikanaan vaari, ja sama upean alkuperäiskuntoinen ´70 Kupla Jesseltä löytyy edelleen. Stuttgartilaismerkin maailmaan Jessen veti mukaansa Porsche-orientoitunut kaveri, joka osti aikanaan 924:n, vaihtaen sen hetkeä myöhemmin 944:seen. Melkeinpä kyllästymiseen asti hehkutusta 944:stä kuunneltuaan Jesse päätti hankkia myös itselleen 944:sen, joka kuvissamme siis esiintyy. Valkoinen, vuosimallin ´84 auto on nähnyt viiden vuoden aikana yli 30 000 kilometriä ympärivuotista ajoa, pääosin ilman isoja murheita. "Tänä aikana ei ole tarvinnut normaaleja kulutusosien vaihtoja lukuun ottamatta oikeastaan mitään tehdä. Nesteiden ja hihnojen vaihdolla 944 on luotettava laite", Jesse summaa. Mikä etumoottorisessa Porschessa sitten vannoutunutta takamoottorimiestä viehättää? "Mitenhän sen nyt ilmaisisi? Lyhyesti sanottuna 944 on varmasti yksi maailman parhaita autoja. Se on
ohJAAMo edustaa hyvin näkemystä 1980-luvun taitteen urheiluautosta: mittarit syvällä omissa poteroissaan ja voimakkaasti pitkittäin jaettu ohjaamo. huomaa käyntinopeusmittarin asettelu.
LisäVArusTeLisTALTA löytynyt kattoluukku löysi tiensä valtaosaan autoja. Melkein koko katon kokoisen palan voi joko raottaa takakulmastaan, tai nostaa helposti kokonaan pois jolloin tunnelma on melkein kuin avoautossa.
hUoMioi näMä seiKat ennen KaUPPoJa!
uusinkin Porsche 944 on tänä vuonna jo täysi-ikäinen, sillä viimeinen auto valmistui vuonna 1991. Automallina 944 on luotettava ja toimii myös ympärivuotisessa käytössä, joten niillä yleensä on ajettu melko paljon. Vähän ajettuja loppupään yksilöitä tulee vastaan vain harvakseltaan. Paljon ajetuissa kansi- ja kytkinremontit on joko jo tehty tai ovat vasta tulossa eteen. hyvin huollettuna 944 kestää helposti 300 000 kilometriä tai enemmän ilman isoja huolia, mutta kunnolla kenkää saanut yksilö saattaa vaatia kansiremontin jo 180 000 kilsan kohdalla. Toisaalta kertaalleen koneja kytkinrempattu 944 on kuitenkin nykyisessä iässään jo "ikuinen" auto, eikä varmaankaan vaadi enää raskashuoltoa harrasteautona toimiessaan. Kori Porsche 944 on melkoisen vahvatekoinen auto. Korit ovat täyssinkittyjä ja rakennettu alun perinkin kestämään normaalia rankempaa käyttöä. huonosti tehty tai asiantuntematon kolarikorjaus kuitenkin tuhoaa sinkkikerroksen, jonka jälkeen myös 944 on altis ruosteelle. huonollakin pidolla saattaa kukkimista esiintyä, muun muassa kiveniskuille alttiiden takapyöränaukkojen edessä sekä rekisterikilven valojen ympärillä. teKniiKKa Moottori on sinänsä kohtuullisen kestävä yksikkö. Jakopäässä on kuitenkin hihnoja keskivertoautoa enemmän, sillä moottorin tasapainoakselit käyttävät omaansa. Vaihtoväli on käytännössä 5 vuotta tai 60 000 kilometriä, mutta jos edellisestä vaihdosta ei ole vedenpitäviä todisteita, vaihda hihnat heti. Vanha kumikeskiöinen kytkin antautuu yleensä vuosien varrella vaikka pintaa vielä olisi. Parannettu teräsjousimalli on jo korvannut sen varaosakaupoissa. Konetilan polttoaineputkien kunto on myös syytä tarkastaa, sillä kumiletkut haurastuvat vuosien varrella eikä konehuoneesta palanut 944 ole tavaton näky. Muutoin ongelmia on huomattavan vähän. Varaosat Varaosat eivät ole kalliita oikeista lähteistä hankittuna. Varsinkin A-mallin 944 jakaa jonkin verran komponentteja esimerkiksi Volkswagenin ja Audin kanssa, joten joitain alustan kulutusosia kuten niveliä ja tukivarsia saa ihan lähimmästä varaosaliikkeestä. Porschen omat osat kuten jarrut, kytkin ja voimansiirto ovat hieman hintavampia, mutta tarvikevalmistajilta osia löytyy hyvin. Purkamoilta osia on käytännöllisesti katsoen turha etsiä, eBay ja nettipalstat ovat enemmän hyödyksi.
TeLePhonediAL-VAnTeen lisäksi 944:n ostaja saattoi valita ATs:n cookie cutter-nimellä tunnetun aluvanteen tai Fuchsin valmistaman viisipuolaisen. Jälkimmäinen oli aikanaan kallis, ja tänä päivänä todella haluttu optio.
98
04/09