• Henkilökunta kertoo, miten pandemia on verottanut työssä jaksamista ? 11 Luontokatoa ja ilmastonmuutosta vastaan poikkitieteellisellä tutkimuksella ? 20 Vertailussa Ylioppilaskylän lähikaupat: yksi kauppa on selkeästi edullisin ? 26 2/2022
• TYS:llä asuessasi voit keskittyä olennaiseen Vuokr aan sisälty y sähkö ja netti sekä lähes kaikis sa asunn oissa myös vesi! Tutustu asuntoihin www.tys.fi/vapaat-asunnot Ei vuokr avaku utta! koko ohjelma: barkuka.fi BAR KUKA / LINNANKATU 17 avoinna joka päivä klo 18-04.30 PE 18.3. KISSA LA 19.3. YEBOYAH PE 25.3. EX TUUTTIZ + AIVOVUOTO + DJ KRIDLOKK LA 26.3. DYNAMO 25V: AILI & TRANSISTORCAKE (BEL), + SIN COS TAN + M PE 1.4. THE FLAMING SIDEBURNS LA 2.4. LOUIE BLUE LA 9.4. NCO + FETTI TO 14.4. PEKKO KÄPPI & K:H:H:L LA 16.4. PEKKA NISU + PASA PE 22.4. F LA 23.4. ANTTI AUTIO VIIKONLOPPUISIN DJ’T KLO 04.30 ASTI TORSTAISIN YOUTUBEJUKEBOKSI YLÄKERTA AINA AUKI PE & LA Avoinna: ke-to klo 22-05 & pe-la 21-05 ennakkoliput: Dynamo app, ticted & 8raita www.dynamoklubi.com ikäraja keikoille 18 vuotta TO 24.3. LIVE: LYYTI (20.00) KE 30.3. BAR KUKAN MUSABINGO (20.00) PE 8.4. LIVE: JANNE LAURILA (21.00) TO 28.4. LIVE: AMURI (20.00) DJ’T VIIKONLOPPUISIN AVOLAVA OPEN MIC SUNDAY WITH WALTTERI PAHLAMA JOKA SUNNUNTAI! @TYLKKARI Instagramissa Tylkkäri arpoo yhden 3 päivän lipun Kesärauhafestivaalille Arvonta alkaa Instagramissa perjantaina 18.3.
• KEVÄT 2022 23.3. KANSANMUSIIKKI-ILTA: TUULTENPESÄ 13.4. KLASSINEN KESKIVIIKKO 20.4. KULTAKAUSI 27.4. TULKINNANVARAISTA 11.5. JAZZ: BRUMES ET PLUIES 18.5. COMMON GROUND 25.5. MAIMU x REPKAT x I-HAN TRIO Piispankatu 17, Turku / 050 337 6906 Liput 15 € / 12 € • Konsertit alkavat klo 19 / Ovet auki klo 18.30 M uu to ks et m ah do llis ia julistaa haettavaksi apurahoja. Kriteerinä on hyvän opintomenestyksen lisäksi opiskelu turkulaisessa korkeakoulussa tai aikuisten toisen asteen oppilaitoksessa, jossa opiskelu oikeuttaa opintotukeen. Myös Turun iltalukiossa tutkintoa suorittavilla on oikeus hakea apurahaa. Apurahan suuruus vuonna 2021 oli 1000 euroa. Hakemuslomake aukeaa 18.3. ja se on osoitteessa totsaatio.com ja www.turuniltalukio.fi Hakemus tulee lähettää viimeistään 19.4. klo 23.59. Puutteellisia hakemuksia ei käsitellä. Lisätietoja antaa säätiön hallituksen toimitusjohtaja Erja Vihervaara, erja.vihervaara@gmail.com TURUN OPISKEL?AIN TUKISÄÄTIÖ TOT KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1. 5.-31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös aiemmin vapautuvia huoneita! Soluasunnot: 215€-290€/kk/asukas Tiedustelut puh. (09) 3877133 toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi tylkkari.fi
• TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 18.3.2022 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 92. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.fi TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Anni Savolainen, tyl-paatoimittaja@utu.fi TOIMITTAJAT Reeti Jalasmäki & Ida-Maria Manninen ULKOASU Anni Savolainen KANSIKUVA Venla Vaattovaara ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 7 000 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 29. huhtikuuta 2022 Sentti sentiltä Tutkimuksen horistontit Miten menee? Luontokadon ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta Vertailussa Ylioppilaskylän lähikauppojen hinnat Turun yliopiston henkilökunta kertoo, miten he ovat pandemiassa jaksaneet 20 20 11 11 26 26 6–9 Uutiset Jodel ja edustajisto Kaksikielinen lääkäriopetus Rauman kampus uusiksi Opintotuki ja tulorajat Yliopiston Venäjä-linjaukset 10 Miten suomalainen media puhuu saamelaisista? Niina Siivikko vastaa 30 Essee Todellisuus on monikielinen 31 Kolumni Miten päästää irti opiskelijaidentiteetistä? 32 Essee Hoivaja ilmastokriisi ovat samaa perua 34 Luottoresepti 1990-luvun appelsiinikana 35 Kannanotto Sapfoa käsittelevään esseeseen sisältö 2/2022 kansi ­ juttu € € €
• pääkirjoitus Pennin venytystä anni savol aine n Väliaikainen päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi re eti jal asmäki Tylkkärin toimittaja V e r ta i l i n täs sä lehdessä Ylioppilaskylän lähikauppojen tuotteiden hintoja (s. 26). Kävin alustavasti kirjaamassa hintoja jo tammikuussa. Oli kiinnostava nähdä, miten tuotteiden hinnat olivat muuttuneet kuuden viikon jälkeen – erityisesti nyt, kun inflaatio ja sota vaikuttavat maailmanmarkkinoihin. Yllättävästi muutaman tuotteen hinta oli jopa hieman laskenut, mutta pääosin hinnat olivat kuitenkin nousseet. Erityisesti kahvin hinta oli kasvanut hurjasti. Tulen pitämään seuraavien kuukausien kauppareissuilla hintoja tarkasti silmällä. toimittajalta H yvää kaksivuotispäivää meille, jotka kuvittelimme, että koronavirus sulkisi meidät koteihimme vain muutamaksi viikoksi. Viime aikoina tämän tyylisiä meemejä on tullut ainakin itselleni sosiaalisessa mediassa vastaan. Tässä sitä ollaan. Tämä lehti ilmestyy 18.3.2022. Riippuu kysyjästä, milloin pandemia varsinaisesti alkoi. Jos poikkeustilaa ajatellaan, lähes päivälleen kaksi vuotta on kulunut: Suomessa julistettiin poikkeustila 16.3.2020. Mediassa, myös Tylkkärissä, on ollut tässä näiden vuosien aikana useita juttuja korkeakouluopiskelijoiden uupumukseen, syrjäytymiseen ja mielenterveyteen liittyen. Tämä on tietenkin hyvä, koska aihe on erittäin tärkeä ja opiskeluolosuhteet ennennäkemättömän haastavat. J a ksa m i s e n h a as t e e t koskevat kuitenkin kaikkia ikään ja rooliin katsomatta. Ajan on täytynyt siis olla omalla tavallaan vaikeaa myös henkilökunnalle, joka on joutunut venymään, sopeutumaan ja jatkamaan sinnikkäästi eteenpäin. Ajattelen, että opettajat ja muu henkilökunta ovat tyypillisesti kuin vanhempia: he yrittävät parhaansa mukaan huolehtia siitä, että lapset, siis opiskelijat, eivät joudu kärsimään yllättävistä olosuhteista, vaan homma jatkuu kuin kaikki olisi ennallaan. Tylkkäri selvitti, millaisia haasteita Turun yliopiston henkilökunnalla on jaksamisen suhteen ollut pandemian aikana. Juttu aiheesta on tässä lehdessä (s. 11). Jutun tekemiseksi lähestyimme kaikkia Turun yliopiston tiedekuntia. Juttuun päätyi kahdeksan haastateltavaa, mutta yhteydenottoja tuli enemmänkin. Aihe selvästi resonoi. Jotkut henkilökunnan jäsenistä toivat omatoimisesti esiin myös korona-ajan ja etätyön positiivisia puolia. Iloksemme tällä poikkeusajalla on ollut tosiaan myös joitain myönteistä annettavaa, mutta jutussa keskitymme tiukasti jaksamisen haasteisiin. Jotta henkilökunta uskalsi kertoa mahdollisimman avoimesti tuntemuksistaan, he saivat halutessaan jakaa kokemuksensa anonyymisti. Tämä on tärkeää, sillä koko yliopistoyhteisön kuuluu tietää, miten me yhteisönä voimme. s u u n n i t e l m i s ta n ä h dä ä n jo nyt, että pandemia-aika vaikuttaa tuleviin opetuskäytäntöihin. Esimerkiksi etäopetus lisääntyy. Jutussa keskustellaan hieman siis siitäkin, mitä tulevissa käytännöissä pitäisi henkilökunnan mielestä huomioida. Entä mitä pitäisi huomioida, jos joku päivä iskee uusi poikkeustila? On tärkeää tuoda läpinäkyvästi esiin jaksamisen haasteita, koska kukaan meistä ei ole kone. Puhumalla asioista ääneen huolehdimme toistemme hyvinvoinnista. Ruudun takana on ihminen
• u utiset 6 tylkkar i . fi ?? pidempi j uttu aiheesta verkossa A nonyymissä viestipalvelu Jodelissa puhuttiin helmikuussa hyvin vilkkaasti Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) jakamista avustuksista omille järjestöilleen. Useat viestittelijät kokivat, että TYY jakaisi perusteetta tukea tiiviisti puoluepolitiikkaan liittyville järjestöille. Viesteissä nimettiin toistuvasti edustajistoryhmä Vihreä vasemmisto (Viva) ja kuvailtiin voimakkain ilmaisuin mielipiteitä asian eri puolista. V i r a l l i s e s t i to i m i n ta aV u s t u ks i a käsiteltiin TYYn edustajiston vuoden ensimmäisessä kokouksessa keskiviikkona 9. helmikuuta, kun edustajistoryhmä TSE-lista teki esityksen TYYn ohjesäännön muuttamisesta. TSE-listan mukaan ohjesäännön tulkinnassa on ”porsaanreikä tai valuvika, jonka avulla järjestö voi kikkailla itselleen tuet, vaikka [järjestö] olisi ilmeisen poliittinen”. Edustajistoryhmä sanoi, ettei esityksen tarkoitus ole kohdistua tiettyyn ryhmään, vaan tarkoituksena on löytää keinot valuvian korjaamiseksi. Ohjesääntöön ei tullut lopulta muutoksia, sillä esitys sai jaa-ääniä 15, ei-ääniä 25 ja tyhjiä 1. o h J e sä ä n tö a n ta a raamit sille, miten TYY myöntää toiminta-avustuksia järjestöilleen. Ohjesäännön sisällöstä päättää edustajisto. Edustajisto on päivittänyt ohjesääntöä viimeksi lokakuussa 2021. Edarikausi alkoi: kritiikkiä sai Jodelin rooli esityksessä, joka liittyi TYYn avustuksiin ja järjestöjen poliittisuuteen ANNI SAVOLAINEN TSE-listan tekemä esitys ajoi muutosta siihen, kenelle TYY myöntää toimintaavustuksiaan. Aiheen käsittelyn yhteydessä muut edaattorit pitivät kokouksessa puheenvuoroja ja antoivat kommentteja muun muassa yhdenvertaisuudesta, ylioppilaskunnan järjestöjen merkityksestä ja puoluepolitiikkaan liittyvän järjestön määritelmästä. Mitä määritelmiin tulee, TSE-lista itse kokee, että nykyinen kirjaus mahdollistaa tuen myöntämisen ilmeisen tiiviisti puoluepolitiikkaan liittyvälle järjestölle, jota ei ole ilmoitettu puoluelaissa mainituksi lähiyhteisöksi Valtion tarkastusvirastolle. Näin sanoo ryhmäpuheenjohtaja Jami Salonen. J o d e l i i n l ä h t e e n ä on syytä suhtautua kriittisesti jo siksi, että palvelun kaikki viestit ovat anonyymejä. Joidenkin viestien kirjoittajat ainakin väittävät olevansa edaattoreita, mutta kirjoittajien henkilöllisyyttä ei ole mahdollista vahvistaa. Alustalla nähdyt latautuneet viestit saivat TYYn entisen edaattorin Otso Norbladin kirjoittamaan reaktiostaan Facebookin TYY: Kolmas kanta -ryhmään. Norblad kirjoittaa olevansa "pöyristynyt siitä, kuinka ala-arvoista [keskustelu] on ollut" Jodelissa. Hänen mukaansa keskustelussa on "monin paikoin ylitetty (tai alitettu) sivistyneen, rakentavan ja tarkoituksenmukaisen keskustelun rajat", ja että Jodelissa nähty keskusteluilmapiiri ei madalla kynnystä osallistua TYYn toimintaan tai rakenna yhteishenkeä edustajiston ja ylioppilaskunnan sisälle. Norblad kirjoittaa myös, että "edarin sisäisten keskustelujen ja ristiriitojen purkaminen ei kuulu Jodeliin, vaan sen voi tehdä ihan kasvotusten". k u v a k a a p p a u s t y yn yo ut ube kan avan suoratoistovideosta TYYn hallituksen puheenjohtaja Camilla Saarinen kommentoi kokouksessa. Taustalla edustajiston puheenjohtaja Aliisa Wahlsten. tY Y n h a l l i t u ks e n puheenjohtaja Camilla Saarinen julkaisi jo kokousta edeltävänä päivänä TYYn blogissa tekstin, jossa hän taustoittaa sitä, miksi avustusten jakokäytännöt ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin ne nyt ovat. Saarisen mukaan Jodelissa levitettiin virheellistä tietoa. "Jodelissa on esitetty väitteitä siitä, että avustukset olisi 'suhmuroitu' Vivalle", Saarinen sanoo. Vivalle myönnettiin viime vuonna toiminta-avustusta 795,41 euroa. TSE-lista aikoo ottaa ohjesäännön muuttamisen uudestaan esille, kun ohjesääntö avataan käsittelyyn maaliskuussa.
• Kaksikielinen lääkäriopetus alkaa syksyllä 2023 V enäläisiä Vaihto opiskeliJoita ei oteta toistaiseksi Vastaan T Y L K K Ä R I 2 / 2 2 T urun yliopisto alkaa ensi vuodesta lähtien kouluttaa kaksikielisiä lääkäreitä yhteistyössä Åbo Akademin kanssa. Ensimmäiset opiskelijat linjalle valitaan syksyllä 2023 opintonsa aloittaneiden opiskelijoiden keskuudesta. Kaksikieliset opinnot aloitetaan heti opintojen alussa eli prekliinisessä vaiheessa. Linjalle valitaan 15–20 lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijaa ruotsin kielen taidon ja motivaation perusteella. k Ys e e s sä e i kuitenkaan ole kirjaimellisesti uusi lääkärikoulutuksen linja. Lääketieteellisen tiedekunnan dekaanin Pekka Hännisen mukaan voidaan puhua sen sijaan vapaaehtoisesti ruotsin ”kielikylpymäisesti” järjestettävästä opetuksesta. Opiskelijat seuraavat suomenkielistä tutkinto-ohjelmaa, mutta osa opetuksesta ja aktiviteeteista suomenkielisillä opintojaksoilla on ruotsiksi. Lisäksi he suorittavat korvaavia ja täydentäviä opintoja ruotsin kielellä. r u ot s i n k i e l i s e n s ot e ko u lu t u k s e n kokonaisuus sopii yhteen myös sen kanssa, että tulevalle Varsinais-Suomen hyvinvointialueelle on lakisääteisesti määritetty ruotsinkielisten palvelujen kansallinen koordinointi. Koska Ahvenanmaa käyttää tällä hetkellä pääosin Varsinais-Suomen sai7 raanhoitopiirin palveluita erikoissairaanhoidon, kansaneläkelaitoksen ja erityissosiaalityön osalta, kattaa Varsinais-Suomen piirin alue täten yli puolet Suomen ruotsinkielisestä väestöstä. Dekaani Hännisen mukaan ruotsinkielisten sosiaalija terveydenhuoltopalvelujen saatavuudessa on tällä hetkellä merkittäviä haasteita. ”Etenkin perusterveydenhuollossa on rekrytointihaasteita kokonaisuudessaan. Monet äidinkieleltään ruotsinkieliset joutuvatkin tästä syystä asioimaan suomen kielellä, vaikka laki velvottaisi tarjoamaan palveluita omalla äidinkielellä”, Hänninen kertoo. k a ks i k i e l i n e n l i n Ja toteutuu turkulaisen Stiftelsen Eschnerska Frilasarettet -säätiön 600 000 euron lahjoituksen ansiosta. Lahjoituksella täytetään viideksi vuodeksi yhden yliopistonlehtorin sekä yhden osa-aikaisen professuurin (50 %) tehtävät. ANNI SAVOLAINEN Turun yliopistosta ei toistaiseksi lähdetä Venäjälle opiskelijavaihtoon, eikä yliopisto ota vastaan vaihto-opiskelijoita Venäjältä. Yliopisto tiedotti asiasta maaliskuun alussa. Turussa opiskelevat venäläiset tai Venäjällä vaihdossa olevat voivat kuitenkin jatkaa opintojaan normaalisti. Samat linjaukset koskevat Valko-Venäjää ja valkovenäläisiä. Yhteistyö Venäjän kanssa laitetaan muillakin tavoilla jäihin. Uusia yhteistyöhankkeita niiden kanssa ei toistaiseksi aloiteta, mutta käynnissä olevat hankkeet voivat toistaiseksi toimia "erityistä varovaisuutta noudattaen". Yliopistosta ei myöskään tehdä toistaiseksi työmatkoja Venäjälle. Turun yliopisto on muiden yliopistojen kanssa tuominnut Venäjän sotatoimet Ukrainassa. Yliopistot ovat ilmaisseet tukensa Ukrainalle ja erityisesti sen yliopistoyhteisölle. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Turun yliopistossa opiskelee ja työskentelee henkilöitä maista, jotka ovat sodan osapuolina. Turun yliopiston rehtori Jukka Kola painottaa yliopiston tiedoteessa, että yliopistolla on nollatoleranssi rasismiin ja vihapuheeseen. "Yliopistossa suhtaudutaan kunnioittavasti yhteisömme jäseniin riippumatta heidän kansalaisuudestaan tai alkuperästään. Tämä tarkoittaa sitä, että jokainen saa olla yhteisömme jäsen omana itsenään", Kola sanoo tiedotteessa. tylkkar i . fi ?? pidempi j uttu aiheesta verkossa ennätYsmäärä lainaa tammikuussa eka kasVipohJainen Ylioppilaskunta ? a purahaJärJestelmä sotaa pakeneVille ? Suomen pankin tilastojen mukaan viime tammikuussa nostettiin 350 miljoonan euron edestä opintolainaa. Tämä on suurin kuukaudessa nostettu lainamäärä ajalta, jolta tilastot ovat käytettävissä. Opintolainakanta on kaksinkertaistunut vuoden 2017 jälkeen. Suomen ylioppilaskuntien liitto on huolissaan nopeasta opintolainakannan kasvusta. Liitto uskoo, että suurista, 20 000–30 000 euron opintolainoista saattaa olla tulossa koko sukupolvea rasittava taakka. Lappeenrannan teknillisen yliopiston ylioppilaskunnan (LTKY) edustajisto päätti helmikuun lopussa, että LTKY tarjoaa jatkossa vain kasvipohjaista ruokaa. Linjaus tulee näkymään LTKY:n järjestämissä tapahtumissa sekä toimiston tarjoilussa. Päätös tekee LTKY:stä tiettävästi Suomen ensimmäisen "kasvipohjaisen" ylioppilaskunnan. Kasvislinjauksia on hiljattain nostanut esille erityisesti Helsingin kaupunki, joka teki kaupunkitasolla hieman vastaavan päätöksen. Suomen ylioppilaskuntien liitto ja seitsemän muuta opiskelijajärjestöä vaativat Suomelta nopeita toimia Ukrainan sotaa pakenevien opiskelijoiden auttamiseksi. He kannustavat kehittämään kansallisen Students at Risk -apurahajärjestelmän, jonka avulla hädässä olevat sotaa pakenevat opiskelijat voisivat jatkaa opintojaan Suomessa. Vastaava järjestelmä on jo esimerkiksi Norjassa. Järjestöjen puheenjohtajat kirjoittavat, että sivistystä ja ihmisoikeuksia on puolustettava vaikeissakin tilanteissa.
• Kampusrauha-addressi ei vaikuttanut kaavamuutoksiin Raumankampuksen sydämeen, Seminaarinmäkeen, tulee näillä näkymin esimerkiksi asuntoja. Kampusrauha-hanketta vetänyt järjestö on jatkanut keskusteluja kaupungin kanssa. “ Mihin me mennään, kun tilat loppuu kesken? Mihin mennään, kun halutaan harjoittaa opiskelijakulttuuria? Miten me sovitaan tänne kampukselle kaikki yhdessä, jos tänne tulee ulkopuolisia asujia? Miten mahdollistetaan koulutuksen vetovoimaisuuden säilyminen ja jatkuvuus, mikäli liikkumavaraa tilojen suhteen ei ole?” Kysymykset esittää opettajaksi opiskelevien järjestö Opekas ry. Tylkkäri on seurannut viimeisen vuoden ajan Rauman kampuksen Seminaarinmäen kaavamuutosehdotuksen tilannetta. Joulukuussa Rauman kaupunginhallituksen kaavoitusjaosto käsitteli Seminaarinmäen muutoksia edellisen kerran. Silloin yksinkertaisesti päätettiin, että asemakaavan muutos ja siihen liittyvät rakentamistapaohjeet hyväksytään laaditussa muodossa. Kaavamuutos mahdollistaisi kerrostalon rakentamisen Seminaarinmäen kulmaukseen. Talon tieltä väistyisi Kulinarium-rakennus, mikä ei tällä hetkellä ole missään käytössä. Osa muistakin Seminaarinmäen rakennuksista on tällä hetkellä tyhjillään, sillä yliopisto on tiivistänyt alueella toimintaansa. Alueen omistaa Suomen Yliopistokiinteistöt Oy, ja sen päävuokralaisena on Turun Yliopisto. Turun yliopistolla ei ollut lausuttavaa asemakaavamuutoksen ehdotusvaiheesta. e n n e n J o u lu k u i s ta kokousta asemakaavan muutosehdotuksesta saatiin kolme muistutusta: kampusrauha -nettiadressi, Myllymäen Kilta ry:n muistutus ja kahden arkkitehdin yhteismuistutus. Kampusrauha-addressia veti Opekas ry yhdessä muiden kampuksen ainejärjestöjen, Turun yliopiston ylioppilaskunnan ja perinneyhdistys Myllymäen kilta ry:n kanssa. 8 Kulinarium saa väistyä. Kuvassa Opekas ry:n entinen puheenjohtaja Perttu Vuorio (vas.) ja nykyinen varapuheenjohtaja Severi Marttila. REETI JALASMÄKI
• opintotuen tuloraJa nousee pYsYVästi 50 prosentilla 9 Opintotuen tulorajat nousevat vuonna 2023 pysyvästi 50 prosentilla. Suomen hallitus tiedotti asiasta helmikuun alkupuolella. Muutos on jatkoa jo nähdyille korotuksille, sillä alkuvuodesta 2022 opintotuen tulorajat jo nousivat 25 prosentilla. Valtiovarainministeriön mukaan tulorajojen noston tavoitteena on parantaa osaavan työvoiman saatavuutta ja opiskelijoiden taloudellista asemaa. Ministeriö arvioi, että opintotuen tulorajojen korottaminen 50 prosentilla voisi, mikäli rajojen nosto ei hidasta opintojen etenemistä, vahvistaa julkista taloutta noin 36,1 miljoonalla eurolla. Opintotuen tulorajojen nosto on osa hallituksen valtiontaloutta vahvistavia työllisyystoimia. Kaikkien eri työllisyystoimien, joihin opintotuen tulorajojen nosto sisältyy, on arvioitu vahvistavan julkista taloutta vähintään 110 miljoonan eurolla ja tuovan arviolta 5100 työllistä lisää. Helsingin Sanomien mukaan edellinen merkittävä tasokorotus tulorajoihin tehtiin vuonna 2008, jolloin korotus oli 30 prosenttia. Tulorajoja tarkastetaan joka toinen vuosi yleisen ansiotasoindeksin mukaisesti. Kelan tilastotietokannan mukaan vuonna 2020 opintotukea maksettiin noin 319 500 saajalle. Näistä noin 92 000 opiskeli yliopistoissa, 93 000 ammattikorkeakouluissa, ja loput muissa oppilaitoksissa. 2088 nimeä kerännyt addressi jätettiin Rauman kaupunginvaltuustolle lokakuussa. Rauman kaupunki käsitteli addressin sekä muut asiaan liittyvät lausunnot ja muistutukset joulukuussa. Palaute johti joihinkin pieniin tarkistuksiin kaavakartassa, mitkä eivät kuitenkaan merkittävästi muuttaneet kaavan sisältöä. Opekas ry:n entinen puheenjohtaja Perttu Vuorio ajoi kampusrauha-hanketta. “Kulinarium ei tyhjillään meitäkään palvele. Muutos on tervetullutta, mikäli se palvelee kampuksemme yhteisön tarpeita”, Vuorio sanoo. Vuorio sopi puheenjohtajakautensa loputtua uuden hallituksen kanssa, että hän vie hankkeen loppuun asti. Vuorion mukaan näillä näkymin kaavamuutos tulee joka tapauksessa toteutumaan tavalla tai toisella. Nyt kyse on vain siitä, mitä tontille tulee. k e s k u s t e lu o n kuitenkin vielä kaupungin kanssa jatkunut. Opekas ja Vuorio ovat tämän vuoden puolella keskustelleet Rauman kaupunginvaltuston ja kaupunginhallituksen kanssa. “Olemme keskustelleet siitä, mikä on opiskelijajärjestöjen näkökulma siihen, jos ja kun kaavamuutos tulee – ja siitä, miten kaavamuutos voisi palvella meidän kampusta sen sijaan, että se toisi epätoivottua kehityssuuntaa tänne mäelle.” Vuorion mukaan tavoitteena olisi vielä vaikuttaa valtuuttettuihin ja tuoda heidän tietoonsa, mitä opiskelijajärjestöt ajattelevat ja ehdottavat. “Kaupunki haluaa turvata Rauman kampuksen jatkuvuuden. Meillä on yhteinen tavoite heidän kanssaan mutta osittain erilaisia näkökulmia siitä, miten jatkuvuutta edistetään.” Opiskelijoita huolestuttaa kaavamuutoksessa se, miten se rajaa kampusaluetta. “Tämä puutarha-alue ei ole pelkästään opiskelijoiden käytössä, vaan myös norssin [normaalikoulun] oppilaiden ja pikku-norssin lasten käytössä. Jos tänne tuotaisiin niin sanotusti kovan rahan asuntoja, ja sitten täällä yhtäkkiä liiikkuisi paljon mäen ulkopuolisia ihmisiä, niin se on myös turvallisuusnäkökulma”, Vuorio sanoo. Kampusalueen rajaamisessa opiskelijoita huolestuttaa myös se, miten hyvin kampuksen tilat tulevat riittämään heille – varsinkin siinä tapauksessa, jos jonkun mäellä sijaitsevan koulutusalan aloituspaikkoja joskus lisätään. “Olemme halunneet tuoda sitä näkökulmaa, jos Kulinarium-rakennuksen tilalle olisi mahdollista saada tiloja, jotka olisivat kampuksen käytössä.” Opiskelijat painottavat myös kampuksen nykyistä yhtenäisyyttä ja vetovoimaa, missä kaikki, mitä mäellä tapahtuu, liittyy yliopistoon ja koulujen toimintaan. “Miten se kasvattaa vetovoimaa, jos vieressä on asuinkerrostalo, jossa asuu täysin mäen ulkopuolisia ihmisiä? Jos kyseessä olisivat opiskelija-asunnot, niin sitten me olemme tietysti valmiita ottamaan vastaan.” “Se juuri lisäisi kampuksen houkuttelevuutta, jos kyseessä olisi opiskelijoille tarkoitettu kerrostalo”, lisää Opekas ry:n varapuheenjohtaja Severi Marttila. “Ulkopaikkakuntalaisena koen, että tämä Rauman kampuksen houkuttelevuus syntyy pienistä piireistä ja luonnonläheisistä tiloista. Tämä miljöö ja yhteisöllisyys on se, mikä vetää ihmisiä puoleensa.” r au m a n k au p u n g i n h a l l i t u ks e n puheenjohtajan Kalle Leppikorven mukaan Serminaarinmäen kaavallinen valmistelu on hyvin pitkällä. Hän vahvistaa, että keskustelua Opekas ry:n kanssa on käyty jo joulukuun käsittelyn jälkeen. Asian on määrä edetä kaupunginhallituksen kautta kaupunginvaltuuston päätettäväksi myöhemmin tänä keväänä. Hän ei odota asiaan tulevan enää suuria muutoksia. ”Kuulemiset, jotka tehtiin aiemmin, on otettu mielestäni kiitettävästi jo huomioon”, Leppikorpi sanoo. Ennen asian etenemistä valtuustolle kaupunginhallitus ja kaupunginjohtaja aikovat Leppikorven mukaan tavata Opekas ry:tä. ”Tapaamme, jotta saadaan yhteinen ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä.” Mitä tulee Seminaarinmäen suunnitelmiin, Leppikorven mukaan Rauman kaupunkia pohdituttavat tällä hetkellä lähinnä hinnoittelu, kiinteistön lunastushinta ja neliöhinnat. Leppikorpi sanoo, että kaupunki haluaa luoda edellytyksiä sille, että suojelukohde on käytössä ja tilat asianmukaisessa käytössä. ”Lopputulos on mielestäni erinomaisen hyvä ja tuo edellytyksiä kampuksen kehittämiselle”, Leppikorpi sanoo. REETI JALASMÄKI & ANNI SAVOLAINEN o ikaisuJa 1/2022 Alkoholia käsittelevässä jutussa väitettiin virheellisesti, että Raivoraittius-yhtye olisi lopettanut. Luonnontilaisia metsiä käsittelevässä jutussa väitettiin, että Mustakorpi sijaitsee Salossa. Jutussa esitelty metsä sjiaitsee Nousiaisissa. Sapfon runoutta käsittelevässä esseessä väitettiin, että Sapfon runoudesta olisi tehty suomenkielisiä käännöksiä viimeksi 1960-luvulla. Todellisuudessa käännöksiä on tehty esimerkiksi vuosina 2001 ja 2021.
• N iina Siivikko tekee parhaillaan kulttuurihistorian oppiaineeseen väitöskirjaa saamelaisrepresentaatioista suomalaismediassa vuosina 1968–1982. Tutkimus selvittää representaatioiden kehitystä sekä sitä, miten saamelaiset pääsevät ääneen eri medioissa. Aihe on Siivikolle tärkeä myös siksi, että hän on itse saamelainen. Tutkimus on jatkoa gradulle, jossa Siivikko tarkasteli, miten saamelaiskysymystä käsiteltiin suomalaismediassa ja aikalaiskirjallisuudessa vuonna 1971. t u t k i m u ks e n a i k a Ja n a n rajaukseen vaikutti 1960-luvun lopulla syntynyt niin kutsuttu saamelaisrenessanssi, jolla tarkoitetaan saamelaistaiteen, -kulttuurin ja -politiikan uudenlaista nousua. Vauhtia toivat uuden sukupolven saamelaiset taiteilijat, kirjailijat ja muusikot. Uuden sukupolven saamelaisnuoret olivat ensimmäinen niin sanottu asuntolasukupolvi, joka oli joutunut matkustamaan kaukana sijainneisiin kouluihin. Osasta pääsi kotiin pahimmassa tapauksessa vain kesäisin ja jouluisin. Asuntolakoulua käyneisiin viitataan monesti ”menetettynä sukupolvena”, sillä asuntolakoulujen myötä moni saamelaislapsi menetti kosketuksen omaan kieleen ja kulttuuriin. Useissa asuntolakouluissa lapset eivät saaneet puhua saamea eikä saamelaiskulttuuria käsitelty oppitunneilla. Osa ensimmäisen sukupolven asuntolakoulun käyneistä kuitenkin hyödynsi suomalaisen yhteiskunnasta oppimaansa ja pyrki saamaan saamelaisten ääntä kuuluviin. ”1960-luvun lopulla saamelaisnuorilla oli enemmän keinoja vaatia valtiolta toimia ja mahdollisuuksia luoda uutta”, Siivikko selittää. Siivikon aineisto sisältää sanomalehtijuttuja, televisiouutisia ja muuta mediakuvastoa – mukaan mahtuu myös saamelaistoimittajien Ylelle tuottamia tv-ohjelmia. s i i V i ko n m u k a a n saamelaisuutta rakennetaan mediarepresentaatioissa nykyään hyvin samanlaisen kuvaston varaan. ”Ei ole kyse vain jostain, mitä on tapahtunut 1960-luvulla.” Esimerkiksi ulkomaille suuntautuva matkailumarkkinointi käyttää edelleen hyväkseen eksotisoitua saamelaiskuvaa, johon myös monien suomalaisten käsitykset saamelaisuudesta perustuvat. Ulkomaisille turisteille muun muassa markkinoidaan erilaisia kokemuksia. ”Feikkisaamenpukuun pukeutunut mies muka-joikaa ja merkitsee turistien otsat nokisella sormellaan.” Feikkipukujen loukkaavuus piilee siinä, että aidoilla saamenpuvuilla on suuri merkitys saamelaisille ja saamelaiskulttuurille. Pahimmillaan naamiaispuvut alleviivaavat Suomen ja saamelaisuuden välistä valtasuhdetta, jälkimmäisen merkitessä edelliselle usein vain eksoottista lisäkettä. ”Suomalaiset ovat nähneet saamelaisuuden heidän itsensä omaisuutena, jonain sellaisena, mitä on oikeus käyttää.” ”Ei nähdä ollenkaan isompaa kuvaa, sitä, että saamelaiset ovat oma kansansa, jonka kulttuuria ja omia symboleja tällaiset kuvaukset vääristävät ja halventavat.” Monien vähemmistötaustaisten tutkijoiden kohdalla aktivismi on olosuhteiden pakkoa. Tutkimuksen tavoitteena voi olla esimerkiksi omaan yhteisöön tai viiteryhmään liittyvän puutteellisen tiedon täydentäminen. Myös Siivikko mainitsee yhdeksi tutkimuksensa motivaatioksi olemassa olevan tiedon vähäisyyden. ”Omaa tutkimustani ei ohjaa pelkkä tiedonjano, vaan haluan myös auttaa omaa yhteisöäni.” MILLA MILLASNOORE Mikä ihmeen saamelaisrenessanssi, Niina Siivikko? Saamelaisuus esitetään mediassa yhä edelleen yhtä kyseenalaiseen tyyliin kuin vuosikymmeniä sitten. tutkija 10 m ill a m il l a s n o o r e insta tili Kolme nostoa: Assarin rahkat 1 Perjantain erikoinen: moussekakku (G, L): + makea + legit kakku kermavaahdolla + maistuu… maistuu… kaipaan raikkautta Arvosana: 5 2 Persikkamango-chiarahka (oikeesti vanukas) (VEG, G): ulkonäkö epäilyttävä ja slimy isoja mangon paloja: hot koostumus ei limainen vaan lähenee kiisseliä raikas, makeus tulee hedelmistä ja mangosoossista maistuu lähinnä persikalle ja mangolle sopivan kokoinen Arvosana: 8,5 3 Suklaamousse (L, A): + perus suklaamousse + karkit päällä piristävät + kuohkea koostumus + suklaan palat tuovat suklaisen lisän (ei liikaa!) Kermavaahtonokare päällä ois hottttt Arvosana: 9 Uusi Instagram-tili @assarin_rahka_ nautiskelija perkaa Assarin jälkkärit.
• Pandemia-aikaa on takana jo kaksi täyttä vuotta. Yliopistoille poikkeusaika on tarkoittanut hyvin laajoja ja nopeita muutoksia. Kahdeksan Turun yliopiston henkilökunnan jäsentä kertoo, miten pandemia on verottanut heidän jaksamistaan työssä. Osa halusi kertoa asiasta anonyymisti. Miten menee? MILLA MILLASNOORE KUVAT UNSPLASH ? Anna Kaisa Nelli Veera Joona Olli Roosa Matti Aleksi Hanna Laura Leo Heidi Juha Ville Elli Mikko Petteri Valtteri Emilia Leave
• Anonyymi Töissä muutaman vuoden yliopistolla erilaisissa hallintotehtävissä. Vaihtanut työtehtävää kerran pandemian aikana. Pandemiassa pahinta on ollut se, että kun sekä työt että vapaa-aika sijoittuvat samalle sohvalle, elämä puuroutuu ilottomaksi mössöksi. Ehkä yksinäiset päivät tietokoneen ääressä epäergonomisella kotikonttorilla olisivat olleet siedettävämpiä, jos illalla olisi päässyt jumppaamaan kipeät hartiat vetreiksi tai käymään kavereiden kanssa ravintolassa. Koska asun yksin, ymmärrän oikein hyvin opiskelijoita – sitä miten tylsää on kökkiä päivät yksin tietokoneen kanssa. Olen ollut pääasiassa etätöissä koko pandemian ajan ja se on vaikuttanut heikentävästi jaksamiseen. Minulle työssä erittäin tärkeää on kollegoiden kohtaaminen, mikä on nyt ollut hyvin vähäistä. Yhteinen lounastauko palauttaa aivan eri tavalla kuin yksin kotona syöty ateria, jonka joutuu syömään pienessä asunnossa, samassa paikassa, jossa tekee töitä. Kun maaliskuun alussa pääsin palaamaan lähitöihin, muiden ihmisten kohtaaminen kampuksella on piristänyt todella paljon. Koen Zoomin käytön todella kuormittavaksi, ajatus harhailee ja energiavarastot tyhjenevät. Monesti mietin, kuunteleeko kukaan ja tekisi mieli sanoa jotain älytöntä, ihan vaan testatakseen, että kuunteleeko joku oikeasti vai puhelenko yksikseni. Yliopistolta olisin toivonut johdonmukaisempaa viestintää koronarajoituksiin liittyen. Päätöksiä tehtiin usein myöhään iltapäivällä, minkä vuoksi niihin reagointiin jäi vähän aikaa. Myös koronavalomalli herättää kummastusta, sillä mallia ilmeisesti muutetaan toisinaan ilman, että muutoksista tiedotetaan. Joulun alla melkein nauratti, kun rajoituksia ei pahemmin ollut, mutta varotoimenpiteenä henkilökunnan joulupuuro peruttiin. Olisin toivonut edes jotain symbolista joulupussia perutun puuron tilalle. Etäaikana myös avun pyytäminen hankaloituu, kun samassa työhuoneessa olevalta kollegalta ei voi kysyä neuvoa, vaan pitää ensin selvittää, milloin työkaverille sopii pitää Zoom. Neuvojen pyytäminen ja antaminen on kovin paljon kömpelömpää. 12
• ? Marianna Birmoser Ferreira-Aulu Projektitutkijana vuosina 2017–2020. Jatko-opiskelijana Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa vuodesta 2021. Palasin äitiyslomalta pian yliopiston sulkemisen jälkeen. Projektini ja sitä myötä sopimukseni päättyi joulukuussa 2021. Koska tein lähinnä omaa projektiani enkä osallistunut esimerkiksi virtuaalisiin kahvitaukoihin, suurin osa kollegoistani ei tiennyt sopimukseni päättymisestä. Nyt olen yrittänyt löytää itselleni apurahaa tohtoriopintoja varten. Kilpailu on kovaa, ja koska minulla on kotona pienet lapseni, ei ole helppoa kirjoittaa hakemuksia uudestaan ja uudestaan. Päiväkodin terveydelliset rajoitukset ovat paljon tiukemmat kuin ennen pandemiaa, mitä kunnioitan erittäin paljon, mutta lapset tulevat nyt kotiin pienistä asioista kuten aivasteluista. Tiedän, että pystyisin parempaan, mutta minulla on tällä hetkellä rajalliset resurssit. Koska miehelläni on palkallinen kokopäivätyö, ja minulla ei, minulla on päävastuu lapsista, ja tohtorikoulutus on joutunut kakkossijalle. Samalla seuraan huolestuneena myös sitä, miten järkyttävästi pandemiaa hoidetaan kotimaassani Brasiliassa. Minun pitää selittää sukulaisilleni, kuinka koronatapauksia seurataan, miten kaavioita luetaan ja miten voi tunnistaa valeuutisia. Koska pieniä lapsiani ei ole vielä rokotettu, emme halua matkustaa kotiin ja altistaa heitä sairastumiselle. Vielä pahempaa olisi, jos siirtäisimme uusia variantteja mantereelta toiselle. En todellakaan ymmärrä, miten jotkut voivat matkustaa nyt eksoottisille luksuslomille. Tuntuu niin epäreilulta, että minun on jäätävä tänne, kauas rakastamistani ihmisistä. Olen menettänyt pandemian aikana setäni, isoäitini, kaksi serkkuani ja läheisen perheystäväni. Kaipaan kotimaassani olevia sukulaisia ja ystäviä. Haluaisin halata heitä ja esittää surunvalitteluni. Tulin Suomeen opintojeni takia. Löysin täältä rakkauden ja elämän yliopiston ulkopuolelta. Ilman tätä kaikkea olisin luultavasti palannut kotiin näissäkin olosuhteissa. En voi kuvitella, millaista tuskaa kansainväliset kollegani käyvät läpi – varsinkin he, joilla ei ole perhesiteitä Suomessa.
• Anonyymi Työskennellyt Turun yliopistolle 8 vuotta. Työ koostuu opetuksesta ja tutkimuksen teosta. Oman työnteon kannalta tutkimuksen logistiseen puoleen on liittynyt haasteita, kun ei ole päässyt kirjastoihin hakemaan materiaalia vapaasti. Kun tavanomainen vuorovaikutus hukkuu, opetustilanne muuttuu. Kotona 1,5 tuntia tyhjälle ruudulle puhuminen on raskaampaa kuin Turkuun matkustaminen ja kampuksella liikkuminen. Ilman vuorovaikutusta luentotilanteet ovat tylsempiä eikä opetuksessa voi oikein hyödyntää huumoria. Jokainen voi kokeilla mennä peilin eteen ja kertoa vitsin. Nauratko omalle vitsillesi? Siinä on vähän jotain samaa, kun ei näe opiskelijoiden reaktioita. Huumoria voi käyttää pedagogisesti ja kun sitä ei pysty käyttämään, yksi ulottuvuus siitä opetuksesta katoaa – se on omasta mielestäni aika merkittävä asia. Kun henkilökunnan keskinäinen viestintä on siirtynyt verkkoon, ei työilmapiiri tai työyhteisön yhteenkuuluvuus ole kehittynyt ainakaan parempaan suuntaan. Sähköpostitse viestiminen on kovempaa, tiukempaa ja kylmempää, sillä siitä yleensä puuttuu huumori ja sellainen small talk. Varmasti tässä on oppiaineiden välillä eroja, mutta henkilökohtaisesti olen sellaista negatiivista kehitystä huomannut. Esimiespuolella oltaisiin voitu järjestää vaikka Teamsin välityksellä jotain rennompia kahvittelutilaisuuksia. Pelkään, että opiskelijoilla on kovia odotuksia tulevan opetuksen suhteen. Ehkä osa opiskelijoista kokee, että heillä on oikeus ikään kuin tilata sellaista opetusta, kuin he itse haluavat; jos haluaa tulla luennolle, niin sen pitää järjestyä ja jos haluaa opiskella etänä, niin sen pitää järjestyä. Tällainen toimiva ”sekamalli” on kuitenkin kaikista hankalin toteuttaa. Luentoja ajatellen opettajat ovat pandemian aikana joutuneet venymään ja opettelemaan aika paljon, se raskaus koskee nähdäkseni lähinnä vain opettajia. Luulisin, että opiskelijoiden ongelmat ovat liittyneet enemmän sosiaalisiin aspekteihin ja luentojen ulkopuolisiin tilanteisiin. Se, että tulevaisuudessa kaikki luennot olisi taltioitava vaikuttaa myös opettajien jaksamiseen. Jos opettajan on pystyttävä pitämään kiinnostava luento salissa sekä samanaikaisesti teknisesti onnistunut ja mielenkiintoinen verkkoesitys, niin työmäärä nousee helposti puolikkaalla, ellei enemmälläkin, minkä lisäksi opetustyyliä pitää tarkkaan miettiä, minkä myötä luennosta hukkuu spontaanius. Kun formaattiin menee enemmän aikaa ja energiaa, se on pois luennon substanssista ja laadusta. Nyt on tärkeää miettiä, millaista mallia ollaan luomassa.
• ? Petri Saarikoski Palkkasuhteessa Turun yliopistolla vuodesta 1999. Toiminut eri tehtävissä, kuten tutkijana, yliopistonlehtorina ja professorin sijaisena. Vuodesta 2010 toiminut vakituisena yliopiston lehtorina, tekee opettajan, tiedetoimittajan ja tutkijan töitä. Korona vaikuttaa tietenkin ihan kaikkeen, siviilissä ja työssä. Hankalaa on ollut sovittaa yhteen koti ja työ, sillä itse pidän mielelläni kodin ja työn erillään, että on oikeasti jokin eri paikka, missä niitä töitä tehdään. Kotoa käsin työskentely on selkeästi raskaampaa jo ihan työrauhankin takia, kun kotona on muita häiriötekijöitä. Sitten on erilaisia infraan liittyviä haasteita: verkon pitää toimia, on oltava tulostusmahdollisuus ja niin edelleen. Aina, kun viimeisen kahden vuoden aikana on ollut mahdollista päästä työhuoneelle, olen sen tilaisuuden käyttänyt. Työn tekeminen työhuoneessa on paitsi tehokkaampaa, myös henkisesti paljon helpompaa. Jos on tullut pidempiä jaksoja, jolloin työhuoneelle ei ole päässyt, on oma jaksaminen laskenut selvästi. Uusia ohjelmia käyttöönottaessa suurimmat ongelmat ovat liittyneet erilaisten ongelmatilanteiden ratkaisemiseen. Yliopiston verkkosivut ovat tietenkin pulloillaan kaikenlaisia ohjeistuksia ja koulutuksia, mutta tietoa joutuu aika paljon etsimään ja kaivamaan, mikä voi olla tuskastuttavan hidasta ja siihen tuhrautuu usein aika paljon resursseja. Täsmäkysymyksiin on helpompi saada vastaus kollegalta. Pedagogisesti haastavinta on ollut saada aikaan keskustelua etäopetuksessa, on joutunut keksimään erilaisia kikkoja. Kun tilanne alkaa hellittää, peräänkuuluttaisin sitä, että työpaikoilla ja henkilökunnan kesken käytäisiin esimerkiksi pienellä porukalla työhyvinvointikeskusteluja, vähän tällaista jälkihoitoa. Monilla voi olla tarve jutella asioista, osasta voi esimerkiksi tuntua siltä, että on joutunut tekemään ja ratkaisemaan asioita yksin, mikä voi olla stressaavaa. Ei ehkä olla osattu ottaa huomioon, miten raskas tämä pandemia-aika on osalle ollut. Työhyvinvointikyselyitä on kyllä tehty, mutta koen tärkeänä, ettei vaan täytettäisi lomakkeita, vaan kiinnitettäisiin laajemmin huomiota työhyvinvointiin ja yleisemminkin työilmapiiriin. Kun on päässyt välillä pitämään lähiopetusta, on huomannut selvästi, että se on piristänyt ja oma mieliala on noussut. Opettajana työskennellessä kaipaa ihmiskontakteja, joihin työ pitkälti perustuukin. Kehottaisin kaikkia, niin henkilökuntaa kuin opiskelijoita, juttelemaan keskenään, arvioimaan sitä omaa jaksamista ja keskustelemaan siitä, mitä omassa mielessä on. Se yleensä auttaa. Jok ainen voi kokeill a mennä peilin eteen j a kerto a vitsin. N auratko om alle vitsillesi? Siinä on vähän jot ain s amaa, kun ei näe opiskelijoiden re aktioita.
• Pia Lindevall Logopedian yliopisto-opettajana vuodesta 2017 alkaen. Aloitin esimiesasemassa, logopedian oppiainevastaavana maaliskuussa 2020. Hyppäsin siis heti altaan syvään päätyyn huolehtimaan henkilökunnan ja jossain määrin myös opiskelijoiden hyvinvoinnista. Huoli ympärilläni olevista onkin ollut suuri viimeisen parin vuoden ajan. Mieheni kuuluu koronaviruksen riskiryhmään, minkä vuoksi olemme joutuneet eristäytymään todella paljon, mikä on ollut ehkä rankin osa tätä koko pandemiaa. Eristäytymiseen liittyvä pakko ja edelleen pelko on ollut epämukavaa. Kaiken kaikkiaan olen ollut kyllästynyt, ärtynyt ja välillä tosi vihainenkin tähän tilanteeseen ja siihen liittyvään epätietoisuuteen. Erityisesti kyllästyminen on ollut henkilökohtaisessa elämässä paljon rankempaa, aiemmin on ollut mahdollista tehdä paljon kaikenlaista ja esimerkiksi matkustella. Vuorovaikutuksen puute on ollut itselleni tosi ongelmallinen asia, sitä sosiaalista kontekstia kaipaa ihan hirveästi. Esimerkiksi luentoja pitäessä tummille ruuduille puhuminen tuntuu kamalalta. Jään luentoja pitäessä pohtimaan, olenko oikeasti saanut tiedon välitettyä opiskelijoille. Olen opettajana sellainen, että huomaan, jos jostain asiasta on tarpeen puhua enemmän ja pystyn spontaanisti käyttämään esimerkiksi enemmän aikaa ja monipuolisemmin erilaisia keinoja jonkin asian käsittelyyn. Mustista ruuduista en sen sijaan näe mitään ja opiskelijoillakin on etäluennoilla korkeampi kynnys esittää kysymyksiä. En yhtään pidä tällä tavalla opettamisesta. Jos minulla ei olisi ollut esimerkiksi vuorovaikutteisia pienryhmätunteja pandemia-aikana, olisin varmaan aika paljon väsyneempi, kuin mitä nyt olen. Erilaisia työhyvinvointikyselyitä on pandemian aikana tullut paljon, mutta henkilökunnalle ei ole näkynyt, että mitä kerätyllä tiedolla tehdään. Toivonkin, että jossain vaiheessa kerrottaisiin, mitä kaikilla näillä kyselyillä lopulta tehdään. Ehkä myös olisi ollut hyvä, jos joku ulkopuolinen henkilö hyvinvointipalvelusta olisi käynyt yksikkö yksiköltä jututtamassa henkilökunnan jäseniä, kysellyt meidän voinnista, minultakaan ei ole kukaan kysynyt kahteen vuoteen, että miten minä voin. Toki voimme itse ottaa yhteyttä, mutta kynnys siihen on korkea. Toivoisin näkeväni meiltä kaikilta enemmän voitontahtoa. Ei ole pakko olla koko ajan positiivinen, mutta ehkä meidän suomalaisten on vähän turhankin helppo vaipua sellaiseen synkkyyteen. K aiken k aikkiaan olen ollut kyllästynyt, ärtynyt j a välillä tosi vih ainenkin tähän til anteeseen j a siihen liittyvään epätietoisuuteen. 16
• ? Anonyymi Opettajana kielija viestintäopintojen keskuksessa (Kievi). Muutin perheeni kanssa uudelle paikkakunnalle syksyllä 2019, asuntoon, jossa meidän ei ollut tarkoitus asua pitkään. Asumisjärjestely on vaikuttanut siihen, että seinät ovat kaatuneet ehkä enemmän päälle. Minulla ei esimerkiksi ole oikeaa työhuonetta, vaan työhuoneena toimiva tila toimii myös muun muassa leikkihuoneena. On pitänyt itse osata luoda rutiineja, ja on menty sellaista yläja alamäkeä koko ajan, kun on ajateltu, että ensi lukukausi on sitten sellainen normaali. On ollut aina ikävää, kun on joutunut huomaamaan, ettei vielä päästäkään palaamaan normaaliin arkeen. Olen vähän työnarkomaaniluonne. Esimerkiksi taukojen muistaminen on ollut hankalaa ja sitä on pitänyt opetella. On niin eri asia olla luokkahuoneessa, jossa ei esimerkiksi jää koneen ääreen pitkäksi aikaa oppitunnin jälkeen, toisin kuin kotona. Vaikka työhuoneelle on saanut mennä, on se tuntunut ennakkoilmoitteluineen aika hankalalta ja monimutkaiselta, ja olenkin tätä mahdollisuutta käyttänyt todella harvoin, vain oikeastaan pakkotilanteissa. Opettaminen on ollut yksinäistä, kun on välillä joutunut puhumaan tummille ruuduille – että puhunko tässä nyt oikeasti vain itsekseni. Omassa aineessa on kuitenkin kyse kommunikaatiosta ja kehonkieli on todella olennainen osa sitä. Olen siis yrittänyt rohkaista opiskelijoita eri tavoin pitämään kameroita päällä. Suurin osa pitääkin, tai vilpittömästi pyrkii siihen, mutta heillä on teknisiä haasteita. Opiskelijat ovat kovin innovatiivisia, ja välillä olemme esimerkiksi pitäneet hauskoja taukojumppia heidän vetäminään kamerat päällä. Opetukseen liittyvät haasteet ovat liittyneet monesti opiskelijoiden poissaoloihin. Meille opettajille tulee paljon sähköpostia, tällä hetkellä varsinkin poissaoloihin liittyen, ja opiskelijat eivät ehkä aina ymmärrä, ettei minulla ole heti tarjota mitään korvaavaa tehtävää, etenkin, kun kielija viestintäopinnoissa vastauksien kirjoittaminen paperille ei vastaa tunnilla oloa. Kielija viestintäopintojen keskus on pitänyt henkilökunnan jaksamisesta tosi hyvin huolta. Meillä on esimerkiksi ollut toimiva Teams-alusta, jonne on voinut laittaa viestiä oikeastaan mistä vaan. Myös epävirallisia virtuaalisesti pidettyjä epävirallisia kahvitaukoja on järjestetty pandemian alusta asti, samoin Kievin opettajien yhteisiä vertaistukikeskusteluja silloin tällöin. Ennen koronaa kurssipudokkaita ei ollut näin paljon. Itselleni on todella raastavaa, kun en tiedä, miksi opiskelijoita tippuu kursseilta. Olemme muun henkilökunnan kanssa puhuneet paljon siitä, miten raskasta tämä aika on ollut opiskelijoille ja olemme olleet todella huolissamme ja tehneet kaikkemme, jotta opiskelijoilla olisi mahdollisimman hyvä ja turvallinen olo. Kyllä se jää kalvamaan, kun johonkin opiskelijaan ei saakaan enää yhteyttä.
• Anonyymi Työskennellyt kymmeniä vuosia Turun kauppakorkeakoulussa ja Turun yliopistossa erilaisissa tehtävissä. Työtehtäviin kuuluu opetusta ja tutkimusta. Alkuun etätyöskentely aiheutti stressiä, kun olimme puolison kanssa molemmat tekemässä yhtäaikaisesti töitä kotoa käsin. Vaikka olimme eri huoneissa, ei toisen työskentelystä syntyviä ääniä pystynyt suodattamaan kokonaan pois, mikä tietenkin hankaloitti esimerkiksi kokousja opetustilanteita. Voin vain kuvitella, miten hankalaa on ollut niillä, joilla on vähän tilaa kotona. Kun rajoitukset lopulta hieman helpottivat, saimme onneksi järjestettyä niin, että pääsimme puolison kanssa vuoropäivinä omille työpaikoillemme. Zoom-kokouksiin alkaa kyllästyä, tuntuu, että niitä on liikaa. Koska monien sosiaaliset kontaktit ovat pandemian myötä vähentyneet, kokouksiin on tullut enemmän sellaista lätinää ja kokoukset ovat saattaneet venyä pitkiksi istunnoiksi. Kun kokouksia on useammin ja itselläni on jatkuvasti kova kiire, toivoisin, että kokoukset olisivat nopeita ja tehokkaita. Kahvitaukojutteluita voisi järjestää erikseen, kuten olen itsekin esimerkiksi ulkomaisten kollegoiden kanssa tehnyt. Oma opetusmuotoni on nimenomaan interaktiivisuuteen pyrkivä: opetustilanteessa kokoonnutaan yhteen keskustelemaan erilaisen materiaalin pohjalta ja opiskelijoiden aktiivinen osallistuminen vaikuttaa myös kurssiarvosanaan. Etäopetuksessa on sitten joutunut kehittämään uudenlaisia tapoja aktiivisuuden mittaamiseen. Olen ollut aika tiukka sen suhteen, että seminaareissa opiskelijoiden tulee lähtökohtaisesti pitää kamerat päällä, sillä tummille ruuduille puhuminen on aivan hirveää, inhoan sitä todella paljon. Osa opiskelijoista on vedonnut siihen, että on esimerkiksi työpaikallaan kuuntelemassa opetusta, mutta suhtaudun tällaiseen multitaskaamiseen todella vastahankaisesti. Keskityn itse seminaareissa ja luennoilla siihen käsillä olevaan opetustilanteeseen ja siksi toivoisin samaa myös opiskelijoilta. Kun tutkimusseminaarit ovat siirtyneet nettiin, ne ovat saaneet ihan uutta luonnetta, esimerkiksi osallistujia ja puhujia on voinut kutsua mukaan kauempaakin. Mielestäni tämä on todistanut sen, että vähäisemmällä matkailulla päästään lopulta suht samaan lopputulokseen. Niille, jotka nyt vasta rakentavat verkostojaan, matkustelemattomuus tietenkin osuu rankemmin. He eivät pääse osallistumaan konferensseihin tai seminaareihin, joihin sisältyy myös vastaanottotilaisuuksia ja illallisia, joissa ihmisiin pääsee tutustumaan eri tavalla. Pandemia-aikaan elämä on typistynyt, on tullut elettyä säästöliekillä. Stressiin on kuitenkin tässä työssä tottunut ja vaikkei siitä tykkää, niin ei se ole onneksi lannistanut pandemia-aikanakaan.
• Suunnitelma: opetus jatkossa • Turun yliopistossa tähdätään, syksyllä 2021 annetun koulutusvararehtorin ohjeen mukaisesti, 30 prosenttisesti ajasta ja paikasta riippumattomaan opetukseen. • 70 prosenttia opetuksesta tarjotaan edelleen kampuksella tai muissa vastaavissa oppimisympäristöissä, jotka mahdollistavat lähiopetuksen. • Yliopistolla sovelletaan pedagogista vapautta: asiantuntijat ovat parhaita itse tietämään, miten opetettuna asiat tulevat parhaiten opituksi. • Opetusta lähitilanteissa suositellaan järjestettäväksi erityisesti kandivaiheen opiskelijoille. • Tällä hetkellä tavoitteena on, että organisaation erilliset koronajärjestelyt voidaan purkaa kesäkuun lopulla. Lähde: Turun yliopiston koulutuksesta vastaava vararehtori Piia Björn ja yliopiston viestintä Tarja Saaresranta 1990-luvulta alkaen erilaisissa työtehtävissä. Tehnyt tutkimustyötä Turun yliopiston Unitutkimuskeskuksessa vuodesta 1997 lähtien. Toimii tällä hetkellä keuhkosairausopin professorina. Kliinisen alan professorina kuormitusta ovat lisänneet reagointi pandemian aiheuttamiin muutoksiin samanaikaisesti kahden organisaation – yliopiston ja sairaalan – taholta. Varsinkin pandemian alkuvaiheessa henkilökohtaisessa elämässä kontaktien välttäminen ja huoli iäkkäiden sukulaisten terveydestä, työkuormituksen lisääntyminen sekä huoli työkavereiden terveydestä ja jaksamisesta sairaalatyössä aiheutti kuormitusta. Vuonna 2020 keuhkosairauksien opetus piti ikään kuin ”yhdessä yössä” muuttaa virtuaaliseksi ja potilaskontaktit korvaamaan keksityillä potilailla. Koska omaa erikoisosaamistani on hengitysvajeen hoito, piti minun yhtäaikaisesti valmistella pikakoulutusmateriaalia eri alojen hoitajille ja lääkäreille, minkä lisäksi pidin toistakymmentä opetusta 10 hengen ryhmille. Vuodesta 2021 alkaen keuhkosairauksien kliinistä opetusta on pitänyt modifioida sen mukaan, miten tutkimuspotilaita riittää, kun osastoilla on pulaa hoitajista ja koronapotilaat vievät suuren osan vuodepaikoista. Kun Zoom-kokouksista on tullut arkea, ovat läsnäolokokoukset ja -opetus erityisen virkistäviä. Etäkokouksissa on tylsää puhua tyhjille ruuduille, koska kontaktia ei saa kuin chatin ja mahdollisten pyydettyjen puheenvuorojen kautta. Lisääntynyt työmäärä on kuormittanut ja hidastanut tutkimustyötä, mutta silti elämään mahtuu iloa ja kriisi on myös mahdollisuus. ×
• IDA-MARIA MANNINEN KUVITUS VENLA VAATTOVAARA Luontokadon ja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta. Turussa sitä tehdään. T ut k imu ks e n u u det horis o n t i t
• T ut k imu ks e n u u det horis o n t i t
• H istoriantutkija Otto Latvan työhuoneen kirjahyllyssä silmiin pistää pieni kirja nimeltään Killer Whales. Kysyessä siitä Latva kertoo, että Moby Dick perustuu oikeaan valaaseen, joka turhautuneena hyökkäsi valaanpyyntialus Essexin kimppuun vuonna 1820. Ennen sitä ihmiset olivat kauan pitäneet valaita vain riistana. Latvalla on selkeä mielikuva siitä, kun hän lapsena katseli erästä vanhaa kirjaa, jossa oli kuvattu isoja mustekaloja. Ne olivat maagisen ja hämmentävän näköisiä, ja kuva ihmetytti häntä. Vuosia myöhemmin pohtiessaan väitöskirjalleen aihetta, hän muisti lapsuutensa kokemuksen ja päätti tehdä väitöskirjansa ihmisten ja mustekalojen suhteesta 1700-luvun keskivaiheilta 1800-luvun loppuun. Väitöskirjalle tuli nimeksi The Giant Squid: Imagining and Encountering the Unknown from the 1760s to the 1890s. Latva kertoo, että aiemmin lähinnä biologit ja muutamat kulttuurintutkijat olivat tutkineet aihetta, mutta kukaan historiantutkija ei ollut. Väitöskirjaa tehdessä hänelle selvisi, miksi kyseisiä eläimiä on pidetty julkisessa keskustelussa hirviömäisinä ja pelottavina olentoina. Vaikka puhutaan, että aikakauden eläintiede olisi ollut empiiristä ja eläimiä tutkittiin ja leikeltiin, tutkijat eivät vielä tuolloin päässeet veden alle suuriin syvyyksiin. Aikakauden luonnontieteilijät lähtivät etsimään tietoa muualta. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, sitä päädyttiin tavoittelemaan antiikin ja uuden ajan alun hirviötarinoita ja ihmeotuskertomuksia pursuavista kirjoituksista. Luonnontieteilijät lukivat näitä tulkintoja ja pitivät niitä totena. He siirsivät hirviötarinat eläimiin. ”He linkittivät vanhat hirviötarinat mustekalojen kulttuurilliseksi taakaksi”, Latva sanoo. A ikaisempi tutkimus on korostanut, että ihmiset olisivat pelänneet jättiläiskalmareita, isoja mustekalaeläimiä, luontaisesti aina historian alkuhämäristä saakka. Ikään kuin mustekalojen pelko olisi rakennettu ihmisille geeneihin. Latvan väitöskirja valmistui vuonna 2019. Yksi sen loppuväite on, että hirviömäisyys, joka yhdistetään mustekaloihin, on muodostunut osana kulttuurillista prosessia. 1700ja 1800-lukujen tieteentekijöiden tulkinnat laivoja upottavista mustekaloista päätyivät tieteen popularisoijien kautta laajemman yleisön tietoisuuteen ja sitä kautta kaunokirjallisuuteen, josta yhä Otto Latva
• useammat aikalaiset omaksuivat käsityksen pelottavista ja hirviömäisistä mustekaloista. Latvan väitöstutkimus osoitti, että aiemman tutkimuksen väite ihmisten luontaisesta mustekalapelosta on ongelmallinen myös sen vuoksi, että esimerkiksi monissa Aasian kulttuureissa mustekalat symbolisoivat aivan päinvastaisia asioita kuin pelkoa ja kauhua. Atlantin rannikon kalastajillakin oli vielä ennen 1900-luvulla kehittyvää informaatioyhteiskuntaa hyvin käytännönläheinen suhtautuminen esimerkiksi valtavan kokoisiin jättiläiskalmareihin. ”Kun rannikkojen kalastajat vielä 1700ja 1800-luvulla näkivät ison kalmarin tulleen rantaan, he olivat innoissaan.” Latva tuo esille ihmisten harjoittaman jättiläiskalmarin hyötykäytön. Siitä saatiin ruokaa koirille ja sitä käytettiin lannoitteena laittaen sitä maan sekaan, jotta kasvit kasvaisivat paremmin. Kalastajat käyttivät sitä myös yleisesti turskan syöttinä. Latva kertoo, että ihmisten ja eläinten välisen suhteen muutosta on ollut mielenkiintoista tutkia historian näkökulmasta. Hänen mukaansa eläimet ovat olleet osa historiantutkimusta jo pitkään, mutta aikaisemmin esimerkiksi 1900-luvun alkupuolella ja keskivaiheilla eläimiä käsiteltiin lähinnä talousyksikköinä ja numeroina. ”Eläimet tulivat esille ihmisten omistamina yksiköinä.” Latva esittää, että oikeastaan vasta 1990-luvulta alkaen historiantutkimuksessa on alettu hiljalleen tutkia ihmisten ja eläinten välistä suhdetta, sitä, miten eläimet ovat myös muokanneet meitä ja olemme eläneet jonkinlaisessa symbioosissa niiden kanssa. L atvan väitöskirja on esimerkki posthumanistisesta tutkimuksesta. Latva kertoo, että posthumanismi on siirtänyt humanistisia aloja pois ihmiskeskeisyydestä. ”Posthumanismissa ei ajatella maailmaa pelkästään ihmisen näkökulmasta, vaan ihminen on vain yksi tekijä koko kehällä, johon biodiversiteetti kuuluu.” Hänen mukaansa humanismille merkittävää on, että posthumanismi voi antaa uutta perspektiiviä. Sen kautta tutkijat eivät enää tutki pelkästään sitä, miten ihminen on käyttänyt luontoa, vaan se mahdollistaa pohdinnan siitä, miten luonto on muokannut ihmisestä viimeisten vuosikymmenten ajan sellaisen, millaisia me nyt olemme. Latva kertoo, että posthumanismi on avannut paljon uusia näkökulmia esimerkiksi tuotantotalouden historiaan. Historiantutkimuksen alalla yksi merkittävä muutos on hänen mukaansa se, että pohditaan ensimmäisiä kertoja eläinten, sekä viime aikoina myös kasvavissa määrin kasvien, toimijuutta. Sitä, miten kasvit ja eläimet ovat omalla toiminnallaan muokanneet menneisyyttä ja sitä, missä me olemme tänä päivänä. Aikaisemmin on tutkittu vain ihmisiä ja ihmisten tekoja, vaikka ympärillä kuitenkin maailman muutkin asiat muuttuvat ja elävät, ja ovat muokanneet menneisyyttä. Esimerkkinä Latva nostaa julkisessa keskustelussa vallitsevan käsitteen lehmien pidosta. ”Ajatellaan, että se on jonkinlainen pitkä muuttumaton traditio, joka menisi pitkälle esihistorialliselle ajalle asti.” Kun asiaa tarkastellaan historiallisena prosessina, on Latvan mukaan tapahtunut kuitenkin paljon muutoksia. Esimerkiksi nautoja on käytetty vielä 1800-luvulle asti kotitalouksissa lähinnä peltotöissä ja lannoittajina. Vasta 1900-luvulla tapahtui muutos, jossa naudasta tuli työläisen sijaan enemmänkin tuote. Silloin alettiin käyttää lihaa enemmän ravintona ja tuotantoyksiköt myös kasvoivat. ”Posthumanismi avaa paljon uusia näkökulmia siihen, miten olemme eläneet eläinten kanssa, miten sen muutos näkyy ja miten lyhyellä aikavälillä muutos on tapahtunut.” Toisena esimerkkinä Latva nostaa esille broilerituotannon. Se on oikeastaan alkanut vasta 70-luvulla, vaikka yleisesti saatetaan ajatella, että kanoja on ollut ihmisillä aina käytössä. Automaattinen ajatus voi olla myös se, että ihmiset olisivat aina syöneet kanoja, mutta itse asiassa pitkälle vielä 1800-luvulle asti kanoja pidettiin lähinnä kukkojen seuralaisina. Kukkojen tärkein tehtävä taas oli toimia herätyskelloina eli osoittaa aikaa. Latvan mukaan kukaan ei oikeastaan syönyt maatiaiskanoja tai -kukkoja. ”Nämä käsitykset ovat historiattomia. Ne ajatellaan ikuisen kaltaisina.” Latva nostaa myös esille yleisen kuvitelman siitä, että ihmiset olisivat syöneet Suomessa joulukinkkua Suomessa jostain keskiajalta alkaen. Joulukinkku on kuitenkin lanseerattu suomalaiseen jouluruokatraditioon vasta 1900-luvun alussa. Kaikilla suomalaisilla on ollut siihen varaa vasta 1970-luvulta alkaen. ”Se on tosi lyhyt aika.” Latva korostaa, että historiantutkimuksellisista näkökulmista nämä asiat ovat selvitettävissä. 23 T Y L K K Ä R I 2 / 2 2 Aikaisemmin on tutkittu v ain ihmisiä j a ihmisten tekoj a, v aikka m aailman muutkin asiat muuttuv at j a elävät. ?
• 24 Luonnontieteilijät eivät voi yksin r atkaista ilm astonmuutosta j a luontok atoa, v aan siihen t arvitaan avointa yhteistyötä. L atvan mukaan posthumanismin merkityksen ymmärrys on kasvanut. Kiinnostus siihen hänen kohdallaan keskittyy nimenomaan biodiversiteetin ja ihmisen välisen menneisyyden tutkimiseen. Hänellä on myös kokemuksia poikkitieteellisestä tutkimuksesta. Hän johtaa esimerkiksi tutkimushanketta nimeltä Kadonneet, uhanalaiset ja saapuneet lajit – Ihmisten suhde Itämeren muuttuvaan biodiversiteettiin. Hanketta rahoittaa Suomen Akatemia. Nimensä mukaisesti hankkeessa tutkitaan ihmisen suhdetta Itämeren muuttuvaan biodiversiteettiin monitieteisesti humanististen alojen kesken ja yhteistyössä luonnontieteilijöiden kanssa. Latvan mukaan sen kautta tullaan saamaan paljon uutta tietoa ihmisen ja Itämeren lajiston pitkän aikavälin suhteesta. Hän nostaa esille, että luonnontiede ja humanismi erkaantuivat toisistaan 1500–1600-lukujen taitteessa, kun niistä tuli omia tutkimusalojaan. Jako on hänen mielestään tavallaan keinotekoinen, sillä samalla ihminen myös alkoi vahvemmin eristää itseään luonnon ulkopuolelle. ”Tästä uudesta näkökulmasta voisimme katsoa, mitä tapahtuu, kun yhdistämme näitä tieteenaloja – mitä silloin löydämme?” Latvan mukaan Suomessa poikkitieteellistä tutkimusta on alettu tehdä kasvavasti viime aikoina. Hänen mukaansa esimerkiksi humanististen alojen ja luonnontieteiden yhteistyössä tehtyä tutkimusta ei ole maailmalla tehty paljoa, ja siihen kannattaisi myös Turun yliopistossa panostaa vielä entistä enemmän. Hän myös toivoo, että Turun yliopistossa huomioitaisiin nykyistä selkeämmin kaikkien eri tiedekuntien panos poikkitieteellisen biodiversiteettitutkimukseen. ”Tässä tapahtuu jatkuvasti kehitystä monilla aloilla ja monissa paikoissa – Turun yliopisto on yksi paikka, ja täällä tehdään ihan johtavaa luonnon ja ihmisen välistä suhdetta tarkastelevaa humanistista tutkimusta, mutta muut yliopistot ovat jo tulossa kovaa vauhtia perässä.” Humanistisilla aloilla on Latvan mukaan paljon annettavaa sellaisiin teemoihin kuin ilmastonmuutos ja lajikato, joiden tutkimus on perinteisemmin mielletty luonnontieteiden alle. ”Ilmastonmuutos ja lajikato eivät ole pelkästään vain luonnon sisällä tapahtuvia prosesseja, vaan ihminen on oleellinen osa niitä.” Ihminen muuttaa toiminnallaan ilmastoa ja on osakseen aiheuttanut lajikatoa monilla eri toimillaan. Sen lisäksi, että ymmärretään luonnonprosesseja, mitä luonnontieteilijät tutkivat, pitää Latvan mukaan ymmärtää myös, mikä ihmisen toimissa ja kulttuurillisessa traditiossa on ajanut ihmisen siihen, että tämä edistää ajatuksillaan ja toimillaan lajikatoa. ”Kun opimme ymmärtämään näitä historiallisia ja kulttuurisia prosesseja, niin voisimme keksiä keinoja myös estää lajikatoa ja muita ympäristökatastrofeja.” Humanistiset alat ovat siinä Latvan mukaan keskeisessä roolissa. M yös Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikön johtaja, professori Ilari Sääksjärvi painottaa monitieteellisen ja posthumanistisen tutkimuksen merkitystä ja niiden tuomia uusia perspektiivejä. Hän korostaa biodiversiteetin eli luonnon monimuotoisuuden ymmärtämistä ei vain biologisena, vaan poikkitieteellisenä tutkimusaiheena. Biodiversiteettiyksikkö tutkii aihetta eri alojen ja myös eri tiedekuntien kanssa yhteistyössä. Poikkitieteellisenä esimerkkinä Sääksjärvi nostaa kahden miljoonan euron profilaatiorahoituksen saaneen BIODIFORM-hankkeen. Siihen osallistuu matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan sisällä jo itsessään Biodiversiteettiyksikön lisäksi myös kemian, maantieteen ja biologian laitokset. Sen lisäksi hankkeessa on mukana myös humanistinen tiedekunta ja kauppakorkeakoulu. Toisena esimerkkinä hän nostaa massiivisen 4,2 miljoonan euron tutkimushankkeen BIODIFUL. Tutkimuksen kohteena on luonnon monimuotoisuutta tukeva, parempi, johtajuus. Suurten hankkeiden lisäksi on myös pienempiä poikkitieteellisiä hankkeita, joissa yhdistyvät luonnonja ihmistieteiden näkökulmat. Sääksjärvi kertoo, että molemmissa hankkeissa toimitaan monien eri tieteenalojen kautta erityisesti talouden ja biodiversiteetin rajapinnalla, jolta on huomattu löytyvän äärimmäisen paljon yhteistyömahdollisuuksia, vaikka aiemmin ne on nähty täysin toisilleen vastakkaisina asioina. ”Olemme sellaisessa kehitysvaiheessa, että jokainen tutkija, oli sitten nuori tai vanhempi, pystyy vaikuttamaan siihen, mihin suuntiin lähdemme menemään.” ”Tällaista tutkimusta on ollut jonkin verran aiemminkin, mutta liian vähän”, Sääksjärvi kommentoi ja nostaa esille, että Biodiversiteettiyksikkökin on ollut olemassa vasta reilut viisi vuotta. ”Näiden vuosien aikana olemme korostaneet, että luontokatoa ja ilmastonmuutosta ei voida pysäyttää vain luonnontieteen menetelmin, vaan tarvitsemme täysin uudenlaisia lähestymistapoja.” Sääksjärvi toteaa myös, että luonnontieteilijät eivät voi yksin ratIlari Sääksjärvi B io d iv e rs ity a n d sy st e m ic tra n sf o rm a tio n B io d iv e rs ity a n d fu tu re le a d e rs h ip
• T Y L K K Ä R I 2 / 2 2 Turun ylioppilaslehti etsii avustajia. Tykkäätkö kirjoittaa? Oletko hyvä valokuvaamaan? Haluatko kertoa tarinoita yliopistomaailmasta tai käsitellä sitä kriittisesti? Ota yhteyttä päätoimittajaan sähköpostitse tyl-paatoimittaja@utu.fi ja tule lehden avustajaksi! Jutuista ja valokuvista maksetaan palkkio. Lisäksi toimitus tarjoaa ideointija työstöapua. kaista ilmastonmuutosta ja luontokatoa, vaan siihen tarvitaan avointa yhteistyötä. Hänen mukaansa viime vuosina on ollut jo poikkitieteellisiä hankkeita, mutta sitä aiemmin tieteenalat ovat katsoneet näitä ilmiöitä oman alansa näkökulmasta. Hän kuitenkin myös korostaa, että poikkitieteellisen tutkimuksen edellytyksenä on perustutkimuksen jo olemassa oleva vahva pohja, jonka jälkeen voidaan alkaa tekemään tieteenaloja ylittäviä avauksia. Sääksjärven oma tausta on sademetsäja eläintutkimuksessa, ja hän on ollut positiivisesti yllättynyt Turun yliopiston humanistisen tiedekunnan omasta eläintutkimuksesta. Hän on tehnyt myös itse tutkimusta yhteistyössä heidän kanssaan. Yliopiston monipuolinen tieteellinen tutkimus ympäristönä mahdollistaa hänen mukaansa uudenlaisten tutkimusalojen syntymisen ja tieteenalojen yhdistelemisen, jotka voivat parhaimmillaan johtaa läpimurtoihin. ”Olemme todella mielenkiintoisessa tilanteessa tällä hetkellä.” Poikkitieteellisessä tutkimuksessa Sääksjärvestä innostavaa on se, miten oman tutkimusalan tieto voi tuoda muiden alojen tutkijoille aivan uudenlaisia näkökulmia. Sen vuoksi poikkitieteelliset tutkimushankkeet, konsortiot, ovat hänestä ilmapiiriltään innostavia, mikä ei välttämättä aina tutkimuksessakaan ole itsestään selvää, sillä tiedemaailma on myös hyvin kilpailullista. Hän kertoo, että kilpailuasetelma voi olla raskasta ja kuluttavaa erityisesti nuorelle tutkijalle. Tämän vuoksi hänestä konsortioissa on enemmän energiaa löytää uusia tutkimuspolkuja, mikä on hänelle itselleen myös henkilökohtaisesti tärkeää, sillä hän inhoaa kilpailua ja kovaa vastakkainasettelua. L atva ja Sääksjärvi haluavat molemmat vaikuttaa tutkimuksellaan. Latva haluaa ajatella, että hänen tutkimuksellaan voi parantaa maailmaa. ”On ollut mahtavaa huomata, miten humanistinen tutkimus voidaan valjastaa myös luontokadon ja muiden ympäristökatastrofien estämisen välineeksi ja miten sen avulla yhteistyössä muiden tieteenalojen kanssa voidaan löytää konkreettisia keinoja paremman tulevaisuuden rakentamiseen, ei pelkästään meille ihmisille, vaan kaikelle elolliselle, koko elonkirjolle”, Latva avaa. Sääksjärven mukaan poikkitieteelliset avaukset antavat mahdollisuuden lähteä soveltamaan luonnontieteellistä perustaa. Ne mahdollistavat hänestä myös pohdinnan siitä, miten saadaan jalostettua tutkimukset sellaisiksi työkaluiksi, joita ihmiset voivat oikeasti käyttää vaikka omassa arjessaan. Sitä kautta ihmiset voisivat muuttaa omaa käyttäytymistään siten, että luonnon monimuotoisuus voi paremmin tulevaisuudessa. Sääksjärven mukaan siihen tarvitaan monen eri tieteenalan näkökulmia. Hän haluaa nostaa aiheen esille myös opiskelijoille. ”Jos on kiinnostunut luonnon monimuotoisuudesta, huolimatta siitä, mitä opiskelee, toivotan tervetulleeksi tutustumaan ja mahdollisesti myös tekemään monimuotoisuustutkimusta kanssamme.” ×
• Ylioppilaskylän lähikaupoista yksi voittaa hinnoillaan selvästi. REETI JALASMÄKI GRAFIIKKA ANNI SAVOLAINEN T ylkkäri otti Ylioppilaskylän lähikaupat suurennuslasin alle. Löytyykö kauppojen hinnoista eroja, ja miten suuria ne ovat? Lähikaupoista vertailtiin K-market Maisteri, K-market Ylioppilaskylä, S-market Halinen ja K-Supermarket Nummenpakka. K-Market Ylioppilaskylä on tietyllä tapaa Ylioppilaskylän keskus. Se sijaitsee vastavalmistuneessa Tyyssijassa. K-Market Maisteri sijaitsee puolestaan vähän matkan päässä Tyyssijasta, kylpylähotelli Caribian toisella puolella. Seuraavaksi lähimmät kaupat ovat tämän vertailun suuremmat kaupat, S-Market Halinen ja K-Supermarket Nummenpakka. Nämä neljä kauppaa valikoituivat vertailuun etäisyyden perusteella. Lähimmät Lidlit löytyvät keskustasta ja Itäharjulta. Muista suurista kaupoista lähimpänä ovat Itäharjun ja Tampereentien Prismat. V i e r e i s e n l i s ta n hinnat ovat kilohintoja, eikä niissä ole mukana panttia. Hinnat on kerätty 6.–14.3. välisenä aikana. Vertailtaviksi pakkauksiksi valittiin sellaiset koot, joita löytyi jokaisesta kaupasta. Pienten kauppojen valikoimaan ei aina kuulu suuria pakkauksia, joilla olisi myös pienin kilohinta. Merkittävästi erikokoisten pakkauksien valitseminen olisi vääristänyt hintaeroja. Jokaisen tuotteen kohdalla valittiin kilohinnaltaan halvin vaihtoehto, jonka pakkauskoko ei eronnut merkittävästi pienimmistä kaupoista löytyneistä tuotteista. Tarjoustuotteet on pyritty jättämään ulos vertailusta ja käyttämään tuotteiden normaaleja hintoja, silloin kun ne ovat olleet saatavilla. s u u r i m m i s sa l ä h i k au p o i s sa eli Halisten S-marketissa ja K-Supermarket Nummenpakassa jokainen tuote oli halvempi kuin pienemmissä kaupoissa. S-Marketista löytyi puolestaan suurin osa halvimmista tuotteista. Kahden pienen kaupan välillä ei löytynyt paljon eroja. Monen tuotteen hinnat olivat täsmälleen samat. Pienimmät erot kauppojen välillä olivat tuoreissa tuotteissa. Suurimmat erot hintoihin kauppojen välillä syntyivät siitä, oliko kyseistä tuotetta saatavilla halvimpien merkkien kuten Xtran ja K-menun valmistamana. Tällöin hintaerot kasvoivat hyvin suuriksi. Jos tuotetta ei taas ollut tällaisten merkkien valmistamana, olivat hintaerot yleensä melko pieniä. × Sentti sentiltä 26
• III-olut Ruisleipäpalat Kaurajuoma Jääsalaatti Tomaattimurska Perunalastut Pitkäjyväinen riisi Sipuli Tofu Spagetti Kolajuoma Appelsiinitäysmehu Kermajuusto Sika-nautajauheliha Ketsuppi Rasvaton maito Banaani Kahvi S-Market Halinen 1,98 2,45 1,63 1,89 4,97 1,45 15,50 1,32 2,05 3,18 1,39 0,39 2,58 5,18 0,99 1,65 4,90 7,18 3,38 1,49 1,17 3,08 9,30 0,99 1,75 4,90 7,38 K-Market Maisteri 2,65 3,24 2,50 2,29 7,63 1,69 18,90 1,79 2,39 3,38 1,49 1,17 3,08 9,30 0,94 1,75 5,72 7,38 2,10 1,10 0,39 0,99 6,18 0,79 1,59 4,32 5,63 K-Market Ylioppilaskylä 4,18 3,72 2,50 2,29 7,63 1,59 18,90 1,59 2,35 K-Supermarket Nummenpakka 2,65 2,97 1,10 1,49 6,97 1,49 15,90 1,60 2,49 t u ot t e e t v e r ta i lu s sa . Lukemat ovat kilohintoja euroina. Edullisin tuote on ympyröity. Hä me en va lta tie K-Supermarket Nummenpakka He lsin gin ka tu TURUN YLIOPISTO YLIOPPILASKYLÄ K-Market Maisteri K-Market Ylioppilaskylä S-market Halinen Aurajoki
• Uusi opiskelijoille suunnattu ravintola on nyt avattu Turun Ylioppilaskylän sydämeen Tyyssijaan. Kylän parhaat munkit! Tarjoilemme asiakkaillemme: • Kela-tuettua monipuolista lounasta • herkullista ja täyttävää aamiaista • kahvilatuotteita • street food -henkistä baariruokaa • pientuottajien raaka-aineita • laadukasta kasvisja vegaaniruokaa • erinomainen juomavalikoima • rentoa ja tyylikästä tunnelmaa • hauskoja opiskelijoille suunnattuja tapahtumia ELO BAR OPEN! Mon-Fri Breakfast & Lunch 8-15. Evenings Tue-Fri 15-22 & Sat 11-22. Welcome! www.foodmood.fi & @moodravintolaelo #moodravintolat #moodelo #moodcatering
• T Y L K K Ä R I 2 / 2 2 Essee: Kielillä puhuminen ei ole koskaan ollut ihme ? 30 ? 30 Kolumni: Opiskelijaidentiteetistä luopuminen voi olla hidasta ? 31 ? 31 Essee: Hoivakriisi ja ilmastokriisi ovat samaa perua ? 32 ? 32 Luottoresepti: Appelsiinikanaa ysärityyliin ? 34 ? 34 Yhteiskuntatieteiden opiskelija Pihla Hännisen luottoresepti on appelsiinikana, jolla on hänen kumppaninsa perheessä pitkä historia.
• H ei. Hello. 'Ahlan. Bonjour. Hej. Seethaaa-ssse-hathehhh-hathehhh-ayaeeh. (Okei, toiseksi viimeisestä en ole ihan varma, koska tuo parseltongue on hieman ruosteessa...) Listaan kuuluu myös poikkeusaikojen vakiinnuttama etävideoalustatervehdys: kielestä riippumaton tervehdys toistetaan moniäänisesti kuorona a) puhumalla päällekkäin b) äänettömästi, kun osalla on jäänyt mikit mutelle. Tämän kielillä puhumisen prologin tarkoitus ei ole ainoastaan esitellä teille päivän kielimenuani, vaan kieliä väistämättömästä tosiasiasta: todellisuutemme on monikielinen. Entä sitten yksikieliset, joku edessä taisi heti kysyä. Niin. Onko yksikään kieli kuitenkaan koskaan yksi kieli? Kieli ykseydessään taitaakin olla illuusio par excellence. k i e l e n n o r m at i i V i n e n ykseys on yhteiskunnallinen valtasuhde. Se muodostuu problemaattiseksi, kun nationalistinen yksikielisyyden vaade käsitetään ainoana kansaan ja kansallisuuteen kuulumisen tapana. (Palataan tähän.) Sen lisäksi, että käytämme yksiä kieliä moninaisesti tai monia kieliä, omaksumme useita kielirekistereitä ja puhetapoja. Miten moniäänisyys rakentuu? Lapsuudessa olin r-vikainen, minulla ei ollut silmälaseja ja puhuin suomea kirjakieliformaatissa varhaisten lukuövereiden myötä, nah kelataan vähän, siirrytään suoraan varttuneemmille vehreyksille ja silmälasi vs. piilolinssiaikaan: yliopistoon, tuohon sivistyksen universaalin kielen mekkaan. Tuntui kuin olisin tullut kotiin, paikkaan, jossa laaja sanavarasto sai viimein tarkoituksen ja sivistyssanat merkityksen. Akateeminen diskurssi voi tosin uuvuttaa kätkiessään sisäänsä ehkä paikoin turhankin täsmällisesti kontekstoidun, formaalin kielen. Lisäksi tieteenalojen ja oppiaineiden omaa sanastoa on oleellista kahlata pystyäkseen lukiessa ymmärtämään teoriaa ja osatakseen soveltaa sitä metodologioihin myös itse. Yliopiston identiteetistä on tullut kiinteä osa omaa ääntäni. En haluaisi olla stereotyyppinen, mutta tämä on totuus: olin muiden yliopistotaustaisten tai muuten akateemishenkisten ystävieni kanssa kuin pehmeällä niityllä niin analysoidessa representaatioita kuin sitoessa käsitteitä kuin kukkaseppelettä ajattelua ohjaavaan viitekehyksen. Kuitenkin tutuista yhteisöistä kantautui kivikökkäreitä nurmelle: soraääniä. Yhtä nopeasti kun olin noussut yliopiston portaita, kiipesi kurkkuuni sama alienoituminen, mitä muinoiset niin bloilelille ja floliKieli on kuollut essee TEKSTI JA KUVITUS NORA KHELIF dalle naureskelijat kuin kirjakielestä ilkkujat herättivät, ja pian orastanut vehreys halkeili taas ala-asteen pihan kuivaan, punaiseen asfalttiin. Silmät tosin pölisivät ruutukuivuudesta jo muutenkin. Aloin epäillä ääntäni, jonka ympäristö pakotti jakamaan vastapuolille. Aloinhan puhumaan paikkojen ja ihmisten mukaan, en itseni. Vai hetkinen, etenkin itseni? J ä l k i e n i h ä i V Y t tä m i s e n sijaan yritän nyt ymmärtää niitä. Ääni on kuitenkin osa minua, osa todellista elämääni. Kielelliset valinnat luonnollista, tilallista fokalisointia eikä oppineisuuden todistelua. Kielilläpuhuminen ja moniäänisyys ovat arkielämää. Puhumme usein eri tiloissa eri tavalla eri ihmisille. Retoriikka on myös inhimillinen taito (mikä usein unohdetaan, vaikka sitä se oli pohjimmiltaan myös Aristoteleelle), siksi kyky ilmaista, viestiä perustuu vakuuttavan havaintoon. Tämän vuoksi ei usein riitä, että puhuu meille – pitää puhua meitä. Yhteisöt, joihin kuuluimme aiemmin, haluavat meidät monesti sellaisina kuin olimme. Meillä on tapana hyljeksiä vierasta. Kieli on tähän kuitenkin viaton. Osaammehan olla vieraanvaraisia ja halutessamme kestitä vieraita. Sanat ovat kuin ampulleja, joihin lataamme merkityksen. Kieli on puhdasta valtaa, sillä se, miten kielessä nimeämme, vaikuttaa myös ihmisryhmien kohteluun. 30 Miten käy, kun kielitaidottomina puhutaan henkilöistä, joilla onkin runsas kielitaito ja mahdollisuuden saadessaan valmiudet kommunikoida ymmärrettävästi? Kielen merkitys on oleellinen. On merkityksellistä, miten puhumme yhteisistä asioista kuten ilmastonmuutoksesta. Ainoastaan yhteisöjen ääniä ei ole monia, vaan kielet itsessään ovat myös moniäänisiä. Yksikään kulttuuri ei rakennu yksikielisesti. Raaseporissa kauppakuitin saa myös toisella kotimaisella, mutta suomenruotsiakin on monia eri variaatioita. Suomen kieleen mahtuu murteita enemmän kuin mummoja mustikkaan. Suomen kielen kansalliseepoksemme rakentuu Vienan alueen puheperinnöstä. Kalevala on myös moniääninen. Suomen kieli on siis aina ollut polyfoninen. Yksikään kieli ei siis ole yksi. m i tä m u u ta mahtuu kieleen? Kieltä ja kuvaa on hankala erottaa toisistaan. Eikä tarvitse kaivaa kielen ja kommunikoinnin juuria hieroglyfeistä tai luolamaalauksista, sillä maailmaan on tullut universaali kieli, jossa kuva ei ole irrallaan aakkosista. Meemit, giffit ja video, liikkuva kuva ovat osa kieltä. Eikä ainoastaan nykypäivän, sillä meemejä on historia pulLOLlaan. Kielen mysteerit ovat vaihtuneet selvittelyyn mikä emoji tarkoittaa mitäkin. Oi aikoja, sentään graafisten hymiöiden kavalkadi oli vain hetki sitten suppeampi ja tunteita näytettiin hillitymmin :D. Kuvalla on kuitenkin valtaa edustaa aivan uudella levelillä, joten monimuotoinen kattaus on emojeilla elintärkeää – jos ei löydä paletista emojia, johon samaistua, on kuin ääni olisi viety. Se tuottaa, toisintaa ja ylläpitää monesti etuoikeutta muutenkin nauttivien pitkää yksinpuhelua. Saavutettavuus on myös tärkeää, sillä kieli ja kommunikointi kuuluvat kaikille. Emojit näkyvät eri laitteilla usein eri muotoisina ja paikoin videot jumivat sisällöistä raskaina ja maksumuurit nousevat horisonttiin. Moniäänisyys voi olla siis myös raskasta ja kolahtaa päähän kuin blockchain samalla Kielillä puhuminen ei ole koskaan ollut ihme.
• T Y L K K Ä R I 2 / 2 2 kun markkinointijargon on sekoittunut e-commercekikkailuihin ja cryptokoodeihin, jotka kilisevät bitcoineina suoraan kielirekisteriimme. V u o d e n 1967 esseessään ranskalainen kirjallisuusteoreetikko Roland Barthes tappoi tekijän. Tämän esseen kontekstissa hieman Barthesin kaavaa modaten kielen kuolema on myös tarkemmin ottaen sen positioimista uudelleen. Se antaa mahdollisuuden tarkastella sitä paikassa, jossa se voi selvitä hengissä konventioista huolimatta. Tämä ei ole niinkään mikään löytö vaan oikeammin prosessi joka aktiivisessa, aidossa kielessä on aina elänyt. Ei sementöitynyt sen keinotekoisissa rajoissa. Kielen kuolema tarjoaa mahdollisuuden analysoida kieltä rajaavana ja luokittelevana tekijänä. Kieli kykenee asioihin, jota kaikki kieleen sidotut käytännöt vastustavat. Suusta tai sormista ulos päästessään kieli pakenee määrityksiään. Voi rakastaa suomen kieltä ja sen vivahteita, mutta myös kielen ylirajaisuutta. Kielen ei kuulu ainoastaan rajata vaan myös mahdollistaa ennenkuulumattomia ääniä. Toki kieli perustuu sopimukseen, mikä on moderni nimitys varmuudelle. Kuitenkin rakennettuun järjestelmään liittyy aina tietynlainen keinotekoisuus, mikä asioiden lokerointiin tai niiden lukitsemiseen vaihtoehtoisiksi usein liittyy. Kielen ykseyden myytti tulee hylätä. Sillä aito kieli voi elää vain sillä, että teennäisyys kuolee. Kieli syntyy luonnollisena siis vain sen keinotekoisuuden deletoinnin kustannuksella. k au n e i m m i l l a a n k i e l i on puhdasta ajattelua. Vuorovaikutusta ja maailman rakentamista, ei hajottamista varten. Ja näinä päivinä ennen kaikkea: kieli ei ole yhtä kuin ihmisarvon deletoiva johtaja, johtamistyyli tai totalitarismi. Kieltä ei saa väärinkäyttää ihmisoikeuksien vastaisesti. Moniäänisyyteen ja monikielisyyteen havahtuminen on eettinen teko, joka ei vähennä yksittäisten äänten tai kielten arvoa. Tai poista kuulumista moniin yhteisöihin. Kieli on kansakunnalle mahdollisuus – ei vain raja. Kieli on ravintoa ja sen funktio on luova käyttö. Muuten tapamme sen – emmekä vain metaforisesti tai allegorisen viestin muodossa. Kieli ei ole suljettu, pysähtynyt systeemi – se elää ja hengittää. Se on iho, kuin yksilöllinen turkki, jota ei saa repiä irti käyttäjästään. Eri puhetavat eivät ole maski, jota tarvitsee riisua tai hävetä. Meillä kaikilla on monia ääniä. Emme ole kakofoniassa yksin. Emmekä tämän tajutessamme koskaan ole ulkopuolella. Väitimme olevamme monikielisiä tai emme, se mitä tapahtuu todella, on se, että jokainen "yksikin" on oikeasti monta. × kolumni oona seppänen ” Opiskelijalippu?” ”Joo… Eikun öö tavallinen?” ”Eli yksi aikuisen lippu?” ”Joo, kiitti.” Museossa minut pakotetaan pohtimaan identiteettiäni. En tunne olevani aikuinen, joka ostaa lipun täydellä hinnalla, mutta tuoreet maisterin paperit taskussa en ole enää opiskelijakaan. Miten turvallisesta opiskelijaidentiteetistä voi luopua? Kun todistus juhlallisesti tupsahti asuntoni postiluukusta viime keväänä, en edes tajunnut miten iso asia on oikeasti valmistua ja jättää taakseen opiskelija-elämä, johon astuin suoraan ylioppilaslakin päähän painamisen jälkeen, ja jatkaa itsenäisesti kohti työelämää. V a i k k a Va l m i s t u m i n e n oli minulle suuri ylpeyden hetki, toi se mukanaan haikeutta ja ahdistusta, jopa pelkoa. Elämä muuttui hyvin konkreettisesti. Enää en saa opiskelija-alennusta korttia vilauttamalla. Junaan on ostettava aikuisen lippu ja Assarin ateriat maksavat miltei normaalin ravintolalounaan verran. Opintotukea ei enää heru, ja pian olisi aloitettava opintolainan takaisinmaksu. Ihmiset ympäriltä muuttavat muualle työn perässä. (On muuten aivan eri asia sopia illanistujaisia neljällä eri paikkakunnalla olevien ystävien kanssa kuin nähdä heidät samassa sitsipöydässä.) Rakkaiden utumailin ja kirjastokortin hyvästely oli myös oma prosessinsa. t u rVa l l i s u u d e n t u n n e oli valmistuttua poissa. Oulun ylioppilaslehden jutussa Koulutusputkiliukumäestä suoraan hyiseen veteen – valmistuminen voi olla ilon ja onnistumisen sijaan yksi elämän suurimmista kriiseistä (2.5.2019) pohdittiin, miten valmistuminen saattaa aiheuttaa jopa fyysisiä oireita kuten rytmihäiriöitä. Kriisin valmistuminen minullekin toi. Stressiä aiheutti varsinkin valmistumisen jälkeinen työllisyystilanne. Entä jos opintojen jälkeen ura ei lähdekään nousukiitoon? Kun katson taaksepäin opiskelijaelämääni, ihan tekee kipeää ajatella, etten saa enää takaisin koko salin kollektiivisen väsymyksen tunnetta aamukahdeksan luennoilla tai kahvin tuoksuisia tunteja ainejärjestön toimistolla. Huonotkin muistot ovat saaneet jo kultakehyksen. Pahempaa ikävästä tekee se, että pandemia riisti viimeisen opiskeluvuoteni ajalta miltei kaikki opiskelijatapahtumat. Viimeiseksi sitsimuistoksi jäi omassa keittiössä läppärin ääressä laulettu Helan går. En ole ehkä vieläkään täysin hyvästellyt opiskelijaelämääni, onhan opiskelijakortilla edelleen paraatipaikka lompakossani. Katsotaan, kuinka kauan se siellä vielä viihtyy. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. Hitaat hyvästit Valmistuminen Valmistuminen saattaa aiheuttaa saattaa aiheuttaa jopa fyysisiä jopa fyysisiä oireita. oireita.
• K uulin ensi kertaa polyamoriasta eli monisuhteisuudesta vuonna 2012. Olin juuri rekisteröitynyt OkCupid-deittipalveluun, jossa eräs käyttäjä suositteli vuonna 1997 julkaistua Dossie Eastonin ja Janet W. Hardyn self-help -opasta The Ethical Slut: A Guide to Infinite Sexual Possibilities. Kirjan nimi oli mielestäni hävytön. Miksi kukaan haluaisi kutsua itseään lutkaksi? Uteliaisuuteni heräsi. Tilasin kirjan. Ihmettelemäni lutka-asia selitettiin kirjassa: kyse oli haukkumasanojen ”takaisin ottamisesta”. Itseään ylpeästi lutkaksi kutsumalla voi karnevalisoida omaa seksuaalisuuttaan, omistaa sen. Lutkitella saa kuitenkin vain tietyissä piireissä. Sanojen käyttöyhteys ja konteksti määrittävät niiden merkitystä. Yleiskielessä lutka on yhä tyly haukkumasana. The Ethical Slut laajensi ajatteluani ja sai minut tietoiseksi uusista näkökulmista ja kokemuksista, joista minulla ei ollut aiemmin aavistustakaan. Ennen kaikkea se teki minusta kriittisemmän parisuhdenormeja kohtaan. Lainailin kirjaa auliisti aiheesta kiinnostuneille kavereilleni, ja se palasi reissultaan kotiin vasta viime kesänä. k i r Ja n i n s p i r o i m a n a analysoin kandissani 1990ja 2000-luvuilla julkaistuja myöhäismodernin sosiologian parisuhteita käsitteleviä tekstejä. Niissä tunnistettiin, että länsimaisten yhteiskuntien muutos yksilökeskeisempään suuntaan on mahdollistanut niiden parisuhdeja seksinormien murroksen. Monogamian suuren metakertomuksen tenho on silti vastustamaton. Sen mukaan kaikki ovat luonnostaan avioliittohakuisia penetraatiokeskeisiä heteroja, jotka haluavat (ja voivat) löytää kumppanin, harrastaa seksiä, muuttaa kumppaninsa kanssa yhteen, kihlautua, avioitua, lisääntyä ja elää yksiavioisesti omistusasunnossa. Tätä kaavaa toteutetaan eroon asti ja sitten siirrytään takaisin lähtöruutuun. Tällaista kulttuurista parisuhdekäsiSuhteiden vallankumous essee PIHLA HÄNNINEN KUVITUS JOSHUA RAWSON-HARRIS / UNSPLASH kirjoitusta kutsutaan kriittisessä perheja suhdetutkimuksessa parisuhdeliukuportaiksi. Ne vievät kätevästi paikasta toiseen, mutta ne ovat ahtaat, eivät sovi kaikille, eikä niistä pääse kesken pois. Vaikka parisuhdeliukuportaat vaikuttavat olevan ikuiset ja muuttumattomat, ne ovat aikaan ja paikkaan sidottu keksintö. Käsite on osuva myös siksi, että liukuportaita on lähinnä kaupallisissa tiloissa. Kaupallinen kulutuskulttuuri vaikuttaa nykyiseen parisuhdeideaaliin, koska emme elä vapaana makrotason taustajärjestelmistä. Mustasukkaisen käytöksen oikeutus on tästä oiva esimerkki: niin materiaalista (omistukset ja raha) kuin sosiaalista yksityisomaisuutta (kumppani) saa suojella muilta. Tarvittaessa jopa väkivalloin. Kieli vaikuttaa ajatteluumme ja uudet käsitteet avaavat uusia maailmoja. Kirjallisuuden lisäksi niitä minulle avasi sukupuolentutkimus. Kuten teoreetikko, runoilija ja feministiaktivisti Audre Lorde kirjoittaa Sister Outsider: Essays and Speeches -teoksessaan (1984): ”herrojen työkalut eivät voi koskaan hajottaa näiden taloa”. Siksipä moukaroin setäsosiologien taloa queer-teorian ja anarkistisen filosofian työkaluilla. t u t k i Jat n i ta -h e l e n a Taivaloja ja J. Tuomas Harviainen kirjoittivat vuonna 2019 Kulttuurivihkot-lehteen artikkelin otsikolla Monisuhteisuus rikkoo kulutusoletuksia. Artikkelissa tarkastellaan suljetun yksiavioisen parisuhteen omistamisja kulutuslähtöisyyttä ja ihmissuhdeanarkismia, joka soveltaa lähisuhteisiin anarkistisen filosofian periaatteita. Anarkismi herättää ihmisissä usein kielteisiä tunteita ja ennakkoluuloja, koska se assosioidaan helposti kaaokseen, järjettömyyteen ja rajattomuuteen. Ihmissuhdeanarkismi haastaa suhteisiin liittyvää hierarkkisuutta ja ylhäältäpäin saneltuja normeja ja odotuksia. Se myös painottaa ihmisten keskinäisriippuvuutta yksilökeskeisyyden sijaan. Ihmissuhdeanarkistit neuvottelevat ja sopivat suhteidensa muodon ja niiden rajat ja säännöt autonomisesti eli ovat vapauden ja monimuotoisuuden asialla. Normikriittisyys voi tuntua kuumottavalta, mutta mitä järjetöntä ja kaoottista on kaikkien tarpeiden huomioimisessa ja asioiden yhdessä sopimisessa? Hoivakriisi ja ilmastokriisi ovat samaa perua. Molempien systeemisten kriisien takana on välinpitämättömyyttä ja lyhytnäköisiä poliittisia päätöksiä.
• T Y L K K Ä R I 2 / 2 2 Ihmissuhdeanarkismi ei sovi kaikille, mutta kuten toimittaja-kirjailija Riikka Suominen parin vuoden takaisessa kolumnissaan toteaa – ei monogamiakaan sovi kaikille. Tietoisuus suhteiden moninaisuudesta voisi vähentää ennakkoluuloja ja poistaa häpeää mahdollisten monoja heteronormiin sopimattomien halujen ja toiveiden ilmaisemisen ja toteuttamisen tieltä. Omien arvojen mukaisesti eläminen ja sosiaalisesti hyväksytyksi tuleminen lisäävät onnellisuutta ja hyvinvointia. Tämä hyvinvointi kuuluu kaikille suhdemuodosta riippumatta. n o r m i e n r i k ko m i n e n ei yksin johda yhteiskunnalliseen muutokseen. Siihen tarvitaan politiikkaa ja toimintaa. Kuten tutkija ja queer-aktivisti Yasmin Nair huomauttaa, pelkkä seksuaalinen kapina vahingoittaa korkeintaan niitä konservatiivisia periaatteita, joihin meidät on sosiaalistettu. Parisuhdekeskeisen yhteiskunnan ongelma on se, että hoiva monopolisoituu parisuhteisiin ja (ydin)perheisiin – ja kosketuksen ja hoivan puute eriarvoistaa ihmisiä. Suomalainen hoivakulttuuri on kriisissä ja myös hoiva-alalla työskentelevät kärsivät hoivan puutteesta. (Hoitajien työhyvinvoinnista huolehtiminenkin on hoivaa!) Hoivakriisin ja ilmastokriisin kaltaisten systeemisten kriisien ratkaisuun tarvitaan paitsi poliittista tahtoa ja rahaa, myös ajattelutapojen mylläystä. Meidän ei ole pakko rakentaa elämäämme kilpailun, kuluttamisen ja omistamisen ympärille. Toisin kuin kapitalistinen niukkuuden kulttuuri meille opettaa, myös rakkaus, läheisyys ja hoiva ovat resursseja, jotka lisääntyvät jakamalla. V ä e s tö l i i to n s u o m a l a i s t e n seksielämää käsittelevän FINSEXin kaltaisissa väestötieteellisissä tutkimuksissa poikkeuksia pidetään usein tilastollisesti merkityksettöminä. Laadullinen tutkimus taas näkee poikkeuksissa merkityksiä ja erilaisia sosiaalisia ilmiöitä. Ei-monogaamisuuden yleistyminen saattaa hyvin olla tällainen ilmiö, joka ei jää haaviin määrällisessä tutkimuksessa. Monisuhteisuuteen saattaa liittyä sisäis33 33 Matt Reevesin ohjaamassa The Batmanissa keskitytään harvinaisesti Batmanin rooliin maailman parhaana salapoliisina. Synkän Gothamin alamaailmassa Batman ( Robert Pattinson) jahtaa vihjeitä jättävää sarjamurhaaja Riddleriä ( Paul Dano). Tarinassa Bruce Wayne on vasta aloittelemassa Batmanina, ja hänen apunaan toimivat komisario Gordon ( Jeffrey Wright) ja murtovaras Selina Kyle ( Zoe Kravitz). Elokuvassa on hienosti yhdistelty Se7enin ja Zodiacin tyylistä salapoliisitrilleriä supersankarielokuvan muottiin. Ensiluokkaisia toimintakohtauksia tukee elokuvan loistava kuvaus ja musiikit. Elokuvaa on mahdoton muistella kuulematta samalla kohtausten musiikkia mielessään. Pääosin teemoiltaan ja ulosanniltaan synkkään elokuvaan tuo virkistystä ajoittainen huumori. REETI JALASMÄKI Carmen Maria Machadon Her Body and Other Parties: Stories (2017) on samaan aikaan maaginen ja karu, sekä mielikuvituksellinen ja psykologinen. Ennen kaikkea se on kiehtova ja ajatuksia herättävä novellikokoelma naisista ja kehollisuudesta. Kahdeksan novellia kertovat modernista maailmasta, mutta muistuttavat samalla vanhoja kansansatuja. Fantasian, scifin ja kauhun kautta Machado nostaa esille asioiden pimeän puolen. Hän yhdistelee novelleissaan luovasti eri genrejä, mikä luo niihin omalaatuisen tunnelman. IDA-MARIA MANNINEN tutustu näihin Battinson begins Mieleen painuvaa tettyä häpeää, joten monisuhteisuuskaapista ei ehkä haluta tulla kielteisten asenteiden, kasvojen menettämisen tai syrjinnän pelossa. Feministisen tietoteorian mukaan tutkimuksen lähtökohdat ja tutkimusdatasta löydetyt merkitykset riippuvat datan tulkitsijan näkökulmasta. Tällä perusteella kaikki tutkimuksen sanoin ”parisuhteen ulkopuolella harrastettu seksi” ei välttämättä ole pettämistä, vaikka se sellaiseksi luokiteltaisiinkin. Tutkimus on yksi tapa tuottaa tietoa suhteiden moninaisuudesta. Väestöliitto suunnitteleekin parhaillaan suhteiden ja seksuaalisuuksien moninaisuutta paremmin huomioivaa tutkimusta. Tiedosta koppia voivat ottaa kaikki ihmisten parissa työskentelevät: kasvattajat ja opettajat, sosiaalija terveydenhuollon henkilöstö, media... Ehkä joskus lainsäädännössä ja Kelassakin ymmärretään paremmin monisuhteisten elämää. i h m i s t e n k i i n n o s t u s monisuhteisuutta ja ei-monogaamisuutta kohtaan on pantu merkille myös Sitran Heikot signaalit 2022 –selvityksessä. Heikot signaalit ovat yksi tulevaisuuksien tutkimuksen menetelmistä ja niillä tarkoitetaan ”ensioireita muutoksesta tai merkkiä nousevasta asiasta, joka saattaa olla tulevaisuudessa merkittävä”. Signaalit ovat yllättäviä, haastavia, toisenlaiseen ajatteluun ohjaavia, ja niiden merkitys riippuu tulkitsijasta. Tutkija Kitti Suoranta visioi viimevuotisessa ryhmäseksiä käsittelevässä Imagen artikkelissaan uutta seksuaalisesti vapaampaa tulevaisuutta. Suorannan tulevaisuuskuvassa sensuaalinen kosketus, seksi ja läheisyys ovat tavaroiden tuottamisen, kuluttamisen ja haalimisen sijaan keskeisiä hyvän elämän edellytyksiä. Niistä tulee hyvä olo, mutta ne eivät kartuta hiilijalanjälkeä. Yhdyn tässä Suorantaan. Paneminen on harvinaisen edullinen ja ekologisesti kestävä harrastus. ×
• ” Ruuan laittaminen muille on minun rakkauden kieleni. Jos minut saa tekemään ruokaa, se on rakkauden osoitus”, Pihla Hänninen sanoo. Hänninen on Raisiossa asuva yhteiskuntatieteiden opiskelija ja vapaa toimittaja. Hän kirjoittaa juttuja myös Tylkkäriin. Lapsuudenkodistaan Hänninen ei sano saanensa suurta ruuanlaittoinnostusta, mutta selkeä käännöskohta oli vegaaniksi ryhtyminen vuonna 2016. ”Se mullisti täysin minun käsitykseni ruuasta. Silloin minusta tuli myös ruokaharrastaja. Aloin ymmärtää ja hahmottaa asioita eri tavalla, ja ruuasta oli tavallaan intohimo”, Hänninen kertoo. Hänninen pitää juhlien emännöinnistä. Hän arvelee myös laittavansa enemmän rahaa ruokaan kuin mihinkään muuhun asiaan. Erityisen mieluista hänelle on paitsi mausteinen ruoka, myös vihannespitoinen ruoka sekä niin sanottu hearty food. ”Mahdollisimman maukasta ja hyvää kotiruokaa. Hyvistä raaka-aineista kokkaaminen on perushomma. Tykkään tehdä erilaisia soosseja ja wokkeja myös.” Nostalgista appelsiinikanaa t ä l l ä pa l s ta l l a Hänninen esittelee luottoreseptinsä, appelsiinikanan, joka on Hännisen puolison isän bravuuri. Resepti löytyi alunperin 1990-luvun ruotsalaisesta kokkauslehdestä. ”Tämä oli puolison perheen sunnuntairuoka, sellaista lohturuokaa saman pöydän äärellä.” Hänninen on tehnyt reseptistä vegaanisen vaihtamalla kerman ja kanan vegeversioihin. ”Tämä on sellainen takuuhyvä ruoka. Tässä on simppelit raaka-aineet, ja ruoka hautuu puoli tuntia. Siinä keittyy samalla riisi tai ohra ja uunijuurekset.” Juuri appelsiinikanassa hänet on yllättänyt se, miten vähillä mausteilla tulee maukasta. Erityistä ruuassa on sekin, että ruoka on juuri oman puolison lempiresepti. ”Vaikkei minulla olekaan samaa historiaa ruuan kanssa, tämän ruuan tekeminen motivoi, koska tiedän että puoliso tykkää siitä tosi paljon”. k u n h ä n n i n e n miettii, mitä söisi tänään, hän kurkkaa puhelimessaan olevaa listaa tutuista resepteistä. Ruuanlaiton harrastamisen myötä hänelle on kertynyt luotettava reseptipankki. ”Kun on saanut koottua tietyn pankin, ei ruuanlaitto ole sitten enää niin haastavaa.” Hänninen pyrkii suunnittelemaan seuraavan viikon ruuat aina etukäteen ja ennakoimaan siten kokkaustarpeita. Korona-aikana hän on hakenut aiempaa enemmän noutoruokaa. Toisaalta samalla ulkona syöminen on vähentynyt. ”Kun tekee kotona enemmän ruokaa, ei jatkuvasti käy niin, että kuolee nälkään ja on pakko hakea noutoruokaa.” Uusia reseptejä tulee vastaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kavereiden vinkit ovat myös oleellisia inspiraation lähteitä. Rahan säästämiseksi Hänninen puolestaan suosii kattavaa kuiva-ainevarastoa, josta voi aina koota aterioita. Hyvään varastoon kuuluu esimerkiksi linssejä. ”Ruuanlaitto ja syöminen on mukava tapahtuma yhdessä." Raisiolainen pariskunta syö säännöllisesti ruotsalaisen ysärikokkauslehden appelsiinikanaa. Ruuasta tulee maukasta jopa vähillä mausteilla. luottoresepti Yliopiston jäsen! Haluatko jakaa oman luottoreseptisi? Laita viestiä: tyl-paatoimittaja@utu.fi ANNI SAVOLAINEN anni savolainen tylkkar i . fi ?? pidempi j uttu ja resepti verkossa
• k annanotto Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | ma–pe 8–18 | la 10–15 Tutustu myös verkkokauppaamme turunekotori.fi/verkkokauppa Myymälöissämme opiskelijakortilla – 20 % vähintään 5 euron kertaostoksesta TYLKKÄRI ETSII SIVIILIPALVELUSHENKILÖÄ TOIMITUSHARJOITTELIJAKSI Haku on auki toistaiseksi. Katso koko ilmoitus osoitteesta tylkkari.fi/uutiset/tule-sivariksi-tylkkariin tylkkar i . fi pide mpi ve rs io I da-Maria Manninen kirjoittaa Tylkkärin numerossa 1/2022 Sapfon “kadotetusta äänestä”. Klassillisten kielten opiskelijoina ilahdumme nähdessämme Tylkkärin sivuilla antiikin kirjailijoita, mutta essee ei kuitenkaan päässyt täysin läpi klassikoiden seulasta. Haluammekin siis ottaa kantaa kirjoitukseen ja kiinnittää huomiota joihinkin siinä esitettyihin väitteisiin. e s s e e n Vä i t tä m ät siitä, ettei Sapfoa olisi suomennettu sitten 1960-luvun ja ettei nykyisellään ajantasaisia käännöksiä olisi, on syytä kyseenalaistaa. Uusia käännöksiä on ilmestynyt 2000-luvulla Arto Kivimäeltä ja Sampo Vesteriseltä (2001) sekä Pieta Päällysaholta (2021). Manninen ei avaa kriteereitään käännösten ajantasaisuudelle, mutta Anne Carsonin käännöstä hän kuitenkin arvottaa Pentti Saarikosken yli. Näiden käännösten vertaileminen ei ole aivan ongelmatonta, sillä Saarikoski oli runoilija, kirjailija ja suomentaja, Carson taas on ansioitunut klassillisen filologian asiantuntija, professori, runoilija, kirjailija ja kääntäjä samassa paketissa. Heidän käännöstensä yleisö ja päämäärä on täysin eri. Mikäli kuitenkin hakee Saarikoskelle vaihtoehtoisia päteviä suomennoksia, Päivö ja Teivas Oksalalta (1965) sekä Aapo Junkolalta (1966) löytyy kattavat käännökset koko Sapfon tuotannosta. Mikäli ajatellaan mahdollisia uusia käännöksiä, niiden esteenä ei tietenkään ole Sapfo elää IDA VON BAGH KATARIINA LIPSANEN SANNA LUKKARILA REETTA MERILÄINEN Klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin opiskelijat, Turun yliopisto Tylkkäri julkaisi edellisessä numerossaan esseen runoilija Sapfosta. Esseessä oli käännöksiä koskeva asiavirhe. Tämän lisäksi klassillisten kielten ja antiikin kulttuurin opiskelijat ottavat kantaa tekstiin. kääntämishalukkuuden puute! Hanketta on kuitenkin vaikea perustella kustantajalle käännösten paljouden ja aiempien kääntäjien nimekkyyden vuoksi. Lisäksi vuonna 2014 löydettyjen uusien Sapfo-fragmenttien autenttisuus on kyseenalaistettu, eikä niiden suomentamista voi vielä harkita. s u o m e n n o s t e n o h e l l a haluamme myös kommentoida joitakin esseen historiallisia väittämiä. Homeroksen ja Sapfon esittäminen yhdenvertaisina antiikin kirjallisuuden kentällä ei ole uskottavaa. Tällaisia vertauksia on tehty vain Rooman keisariajalla yksittäisinä mainintoina. Sapfo oli suuresti arvostettu ja merkittävä runoilija, mutta hänen vaikutuksensa kalpenee sen vuosisatojen mittaisen oraalisen tradition rinnalla, joka luetaan Homeroksen nimiin. e s s e e s sä m a i n i t t u tarina Sapfon tekstien polttamisesta on ongelmallinen, ja valitettavasti osa lukijoista näyttää ottaneen asian todesta. Kyse on nähtävästi kahden renessanssioppineen, Gerolamo Cardanon (1501–1576) ja Joseph Justus Scaligerin (1540–1609), kertomuksista. Tarinoiden ja väitettyjen tapahtumien välillä on satoja vuosia, eikä tapahtumista ole löydetty aikalaislähteitä. Sapfon runojen tarkoituksenmukainen tuhoaminen näyttää olevan renessanssissa syntynyt narratiivi. Tekstien katoaminen mitä todennäköisemmin johtuu siitä, ettei kirjoituksia ole kopioitu eteenpäin muun muassa kirjallisuuden trendien muututtua, ja saman kohtalon on valitettavasti kokenut suurin osa antiikin teksteistä. s a p f o o n ollut arvostettu runoilija vuosisatoja ja on kummallista, että essee esittää hänet kuin historioitsijoiden varjelemana salaisuutena ja kohdennetun hyökkäyksen kohteena läpi historian johtuen hänen sukupuolestaan ja seksuaalisesta suuntautumisestaan. Kun tähän narratiiviin kytketään nykypäivän asiantuntijoiden kuviteltu haluttomuus suomentaa Sapfon runoja, maalataan virheellistä ja taantumuksellista kuvaa antiikintutkimuksen alasta. Esimerkiksi Sapfon rakkausrunojen kohde ei ole ollut antiikin tutkijoille ihmetyksen aihe vuosikymmeniin – Sapfo on nimenomaan tunnettu rakkaudestaan naisiin.
• #TYY100 TYYlikäs SATANEN Juhlavuoden avajaistapahtuma 31.3. kello 17–19 Yliopistonmäellä. Pääesiintyjänä Gasellit. Vapaa pääsy! Vuosisadan jatkot Nightclub Marilyn & Vegas ja Forte liput 3 e lisätiedot: tyy.fi