Turun ylioppilaslehti 07/2016

7/2016 s. 20 s. 10 TAMPERE KIIHDYTTÄÄ Kaupungin loikka nextille levelille ITSEKESKEINEN MAANOSA Yliopistoille kelpaa lähinnä eurotiede s. 12 SOUTAVA OIKEUSNOTAARI Huippu-urheilu selätti opiskelun s. 16 LÄSKIMYYTIT NURIN “Lihavuus on demonisoitu”
Janoisten opiskelijoiden ystävä Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00 www.anniskeluliike.? 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. www.cosmic.? Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02 Pakollinen sivuaine www.threebeers.? Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02
3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 Pääkirjoitus Nella Keski-Oja, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi umu roikkuu kampuksen yllä sakeana kuin petetyt koulutuslupaukset. Tennareissa saa olla varuillaan, ettei harmauden keskeltä sujahda eteen polkupyörä tai entinen seurustelukumppani. Aivan kuin yliopisto viettäisi krapulapäivää. Sellaista hitusen yksinäistä ja toivotonta, jonka loppua ei näy. Leikkaukset ovat ottaneet koville, täälläkin. Perusporvarihallitus kurittaa opetuksesta, tieteestä ja koulutuksesta 600 miljoonaa euroa. Se on valtava summa. Arvata saattaa, että Suomen yliopistokentällä hyvät uutiset ovat harvassa. Elo–syyskuussa niitä saatiin, kun Helsingin yliopisto riemuitsi kohentuneita sijoituksiaan yliopistoja vertailevilla Shanghain ja QS:n listoilla. Nousuhuuma päättyi kuitenkin kohmeloon. Syyskuun tuore brittilistaus rokotti Helsingin sijoitusta peräti 15 pykälää 200:n parhaan yliopiston joukossa (HS, 21.9.). Vertailun tilannut Times Higher Education -lehti arvioi, että Suomen yliopistot heikkenevät juuri rahoitusleikkausten takia. Tätä se nyt on. Vapinaa ja hikoilua. Tuskaisen hitaita hetkiä, kun uni on karannut eikä huomisesta ole tietoa. Vähemmästäkin kihoaa katkera maku suuhun. Tämä on Juha Sipilän (kesk.) hallituksen vaihtoehto. Olisi meillä muitakin, jos vain haluaisimme. Ruotsi valitsee toisin. Maa lihottaa tutkimusja koulutusrahoitusta peräti 290 miljoonalla eurolla vuoteen 2020 mennessä (KL, 20.9.). Tavoite on nousta johtavaksi tietoyhteiskunnaksi sekä maailman ykköskastiin tutkimuksessa ja innovaatioissa. Vastaava ministeri muistuttaa, että Ruotsin liike-elämä ja hyvinvointiyhteiskunta ovat riippuvaisia laadukkaasta tutkimuksesta ja osaamisesta. Ruotsissa taloudesta huolehditaan siis vastakkaisilla keinoilla kuin Suomessa – tutkimuksen rahoitusta lisäämällä. Sipilän hallitus tuntuu kuvittelevan, että samaan päästään leikkaamallakin. Logiikka liukenee Publicumin julkisivua peittävään pisarapilveen. Niljakoituvat lehdet ovat pihan ainoa väriläikkä, muisto paremmista päivistä. Herää väkisinkin kysymys: mihin sivistysporvarit ovat kadonneet? Lätinä Suomesta koulutuksen kärkimaana ei vakuuta, jos pääministeri marisee ”kaiken maailman dosenteista”. Vapaa tutkimus kaipaa vaalijoita. Innovaatiot eivät synny inttämällä. S This is Sweden. Sweden has a top-class higher education system. Sweden knows it will create innovations and jobs. Sweden is smart. Be like Sweden. Koulutuksen kärkimaa, Ruotsi Ruotsissa taloudesta huolehditaan vastakkaisilla keinoilla kuin Suomessa – tutkimuksen rahoitusta lisäämällä.”
4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 ” SISÄLLYS 7/2016 Yölinja 89. Turkulaiset opiskelijat saivat arjen yöbussin – ainakin hetkeksi. Venäjän oppiaine lakkautetaan. Henkilökunta arvostelee tiedotusta. Eurooppaa riivaa yhä itsekeskeisyys. Kupla pitää puhkaista. ”Urheilu menee kaiken edelle”. Opintojen kanssa onkin sitten tiukkaa. Tampere tähtää korkealle. Häviääkö Turku rakkaalle kilpakumppanille? Läskeistä ja ihmisistä. Jenny Lehtinen murskaa lihavuusmyyttejä. Erämaiden sankarit. Sampo Rouhiainen kohtasi tarinoiden sankarit. Tuolikin taipuu performanssiin. Festivaali levittäytyy kaupungille. Viekas pykälä. “Gradu oli vähän kuin ystävä, jonka viereen rentoutua.” 6 8 10 ei tästä urheilusta rahaa saa, sitä vain menee.” Juho-Pekka Petäjäniemi Sivu 12 NUMERO 7/2016 30.9.2016, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 86. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Nella Keski-Oja, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJAT Miikka Rusi & Atte Uusinoka KAnsiKuvA Laura Oja ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Erja Lehtonen, puh. 0400 185 852, erja.lehtonen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. PAinos 10 000 kpl. 12 24 20 16 28 KANSI ”Lihavuuden iljettävyys on täysin kulttuurisidonnaista.” Jenny Lehtinen Sivu 20 Tampere selättää Turun kaupunkien kaksintaistelussa. Sivu 16. P.S. 31
5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 Toimitukselta Leikkauksista lamauttavin syksyn vaRma meRkki Turussa on itäisen keskustan aktivoituminen. Lehtien pudotessa yliopiston oppiaineet saattelevat uudet opiskelijat tiedon portaille. Yksi oppiaine tosin tekee sen viimeistä kertaa. Yliopiston hallitus on päättänyt luopua venäjän kielen pääainekoulutuksesta. Päätöksen edessä oppiaineen oli mahdotonta puolustaa itseään. Tutkimusnäytöt ja yhteiskunnallinen yhteistyö merkitsivät vähän, kun opetusja kulttuuriministeriö (OKM) patistaa yliopistoja päällekkäisyyksien karsimiseen ja pienten yksiköiden sulkemiseen. Yliopiston rehtorin mukaan muista oppiaineista ei Turussa aiota luopua. Usko monitieteisyyteen on ihailtavaa. Yksittäisten tieteenalojen kehittämisen ohella yliopisto luottaa oppiaineiden välisen kanssakäymisen luovaan voimaan. vastakkainen näkemys vallitsee Vaasan yliopistossa, joka aikoo luovuttaa kaikkien vieraiden kielten oppiaineet Jyväskylään. Laitoksen henkilökunta tohtorikoulutettavista dekaaniin kuuli asiasta ensi kertaa tiedotustilaisuudessa kesälomiensa alla. 70 työntekijän rooliksi jäi ihmetellä, miten oman tutkimuksen, uran ja elämän siirto 250 kilometrin päähän tapahtuu. Turussa muutoksen mittakaava on tätä pienempi, mutta henkilökunnan kokemukset samansuuntaiset. Lakkautuksen ohella venäjän kielen työntekijät pettyivät päätöksen yllätyksellisyyteen. Laitoksella tiedettiin pudotuspelin olevan käynnissä, mutta selkeät askelmerkit puuttuivat. Oppiaineen professori luki oman virkansa lakkautusuhasta suoraan hallituksen kokouksen esityslistalta ja itse päätöksestä sanomalehdestä. Päätösten perään OKM julkaisi tuoreen raportin. Sen mukaan vuoden 2010 yliopistolaki on etäännyttänyt opiskelijat ja työntekijät päätöksenteosta. Tiedonkulku yliopistojen hallinnossa ontuu, joten henkilökunta elää epävarmuudessa. Seurauksensa työmotivaatio kärsii ja työnteko tuntuu entistä raskaammalta. oppiaineiden liiallisen päätösvallan on väitetty johtavan nurkkakuntaisuuteen. Päätöksentekoon loitontuminen saattaa vuorostaan nakertaa uskoa omaan työhön ja työnantajaan. Koulutusleikkauksista puhuttaessa ei puhutakaan vain karsituista työpaikoista vaan myös yhteenkuuluvuudesta. Pahaa verta säästetään paljon, jos henkilökunta kokee vaikeista ajoista huolimatta olevansa osa yliopistoa. ILKKA HEMMILÄ 8 N EL LA KE SK I-O JA venäjän kieltä ei enää opeteta pääaineena turun yliopistossa. yliopiston hallituksen päätös kirvoittaa soraääniä opiskelijoilta ja laitoksen henkilökunnalta. päätös syntyi vaihtokauppana itä-suomen yliopiston kanssa. Nella Kuisma ja Vadim Bessonoff ovat viimeisiä, jotka aloittavat venäjän kielen pääaineopinnot Turun yliopistossa.
6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 YöLINjA 89 Lukuvuoden alussa opiskelijat pääsivät testaamaan arkiöinä kulkevia busseja. Kuukauden kokeilu tehtiin Turun opiskelijajärjestöjen Ryhmä 40 000:n ehdotuksesta. Yölinja 89 voi saada jatkoa ensi vuonna. TEKSTI MIIKKA RUSI KUVA NELLA KESKI-OJA
7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 piskelijahaalarit värittävät kaupungin yötä perinteisesti muina päivinä kuin viikonloppuisin. Tänä keskiviikkona opiskelijat on saanut liikkeelle Tyylikäs avaus eli Turun yliopiston ylioppilaskunnan järjestämä lukukauden avajaisjuhla. Kauppatorin laidalla kello 1:05 kohti ylioppilaskylää lähtevään bussiin astuu aamuluennolle aikovia opiskelijoita. Pääaineenaan espanjaa opiskeleva Samuli Ojajärvi on kokeilemassa väliaikaista yölinjaa ensimmäistä kertaa. Huomenna on oltava virkeä. ”Kymmeneltä alkaa aamuluento ja heti sen jälkeen proseminaariin”, Ojajärvi kertoo. Yöbussin matkustajat ovat linjaan tyytyväisiä, sillä ilman linja-autoa pimeä yöllinen kotimatka olisi taitettava kävellen. Haliskylässä asuvalle suomen kielen opiskelija Aleksi Wähälälle se tarkoittaisi noin viiden kilometrin lenkkiä. ”Tälle linjalle olisi käyttöä jatkossakin. Syksyllä kävely vielä menettelee, mutta talvella tilanne on toinen. Silloinhan tätä tarvittaisiin eniten”, Wähälä arvioi. Ojajärvi puolestaan kertoo asuneensa ensimmäisen opiskeluvuotensa Halisten vieressä Räntämäessä. ”Kotimatkat sinne olivat kyllä ikäviä”, hän muistelee. Jäikö tapahtumia väliin pitkän kävelymatkan takia? ”No ei oikeastaan. Sitten vain käveltiin kotiin”, Ojaranta naurahtaa. Fölin suunnittelupäällikön Lauri Jorasmaan mukaan linja 89 on ollut onnistunut kokeilu. ”Matkustajia on ollut mukavasti ja paremmalla tiedotuksella olisi voinut olla vielä enemmän. Luultavasti aion ehdottaa, että kokeilua jatkettaisiin ensi syksynä tehokkaammalla viestinnällä.” • O Fysiikan opiskelijat Amanda Pietinen (vas) ja Sanna Launiainen sekä lääketieteen opiskelija Leo Brinkmann matkalla ylioppilaskylään.
8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 VENÄjÄN OPPIAINE LAKKAUTETAAN TEKSTI ILKKA HEMMILÄ Oppiaineen henkilökunnalle päätös tuli yllätyksenä. Viimeiset venäjän pääaineopiskelijat pelkäävät kurssitarjonnan supistuvan ennen aikojaan. Sivuaineena venäjä säilyy. Vadim Bessonoff ja Nella Kuisma ovat viimeisiä, jotka aloittavat venäjän kielen pääaineopinnot Turun yliopistossa. Opiskelijat löytävät tukea toisistaan. ”Meillä on ollut ensimmäisestä päivästä alkaen vahva ryhmähenki”, Kuisma kertoo. N EL LA KE SK I-O JA urun yliopistoon ei enää oteta venäjän kielen pääaineopiskelijoita. Yliopiston hallitus päätti asiasta elokuun kokouksessaan. Lopetuspäätös syntyi vaihtokauppana Itä-Suomen yliopiston kanssa. Lakkautuksen syynä on yliopistojen profilointi. Opetusja kulttuuriministeriö on kehottanut yliopistoja luopumaan päällekkäisistä koulutusohjelmista. Itä-Suomen yliopiston ja Turun yliopiston sopimuksen mukaisesti Itä-Suomessa luovutaan saksan kielen koulutusvastuusta ja Turussa venäjän kielestä. Vastavuoroisesti venäjä säilyy Itä-Suomessa ja saksa Turussa. ”Venäjä on meillä hyvin pieni oppiaine, ja Suomeen jää varsin hyvä tarjonta venäjän kielen koulutusta. Muut yliopistot ovat panostaneet alaan enemmän ja ovat siten vankempia toimijoita”, Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen perustelee. Venäjän kielen koulutusohjelma säilyy Itä-Suomen yliopiston lisäksi Helsingin, Tampereen ja Jyväksylän yliopistoissa sekä Åbo Akademissa. Opetusja kulttuuriministeriön ja valtioneuvoston odotetaan hyväksyvän lakkautuspäätös sellaisenaan. REHTORI KIISTÄÄ ARVOSTELUN Turun yliopistossa venäjää voi yhä opiskella kielikeskuksessa. Tutkimusalana venäjä kuitenkin supistuu perusja aineopintojen mittaiseksi sivuainekokonaisuudeksi. Rehtori Väänäsen mukaan lopetuspäätöksen ei pitäisi tulla yllätyksenä oppiaineelle. Hän tuo esille, että Suomen yliopistot UNIFI ry:n vieraiden kielten tutkimusta ja opetusta arvioiT
9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 TYY rakennuttaa kerrostalon tuRun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) on uudistanut graafisen ilmeensä. Uudistuksella tavoitellaan aikaisempaa modernimpaa ilmettä ja käytännöllisyyttä sekä erottuvuutta muista ylioppilaskunnista. Samalla TYYn värimaailmasta tehtiin raikkaampi ja monipuolisempi. TYYn perinteinen siipisoihtu säilyi mukana uudessa ilmeessä, mutta koki muodonmuutoksen. Uudistus tehtiin yhteistyössä mainonnan suunnittelua Turun AMK:n Taideakatemiassa opiskelevan Niki Petterssonin kanssa. Gallup ”Turku on iso opiskelijakaupunki, mutta kaikki on kävelymatkan päässä.” Fuksit, mikä uudessa kotikaupungissa ilahduttaa? ”Turussa on mukavasti viileämpää kuin Lappeenrannassa.” ”Ihmisten ystävällisyys. Sain pyytämättä apua, kun eksyin.” TEKSTI MIIKKA RUSI KUVAT NELLA KESKI-OJA Kampukselta Aleksei Myller geologia Lauri Halla-aho tietotekniikka Ida Palmroos biologia tyy rakennuttaa yritystoimintansa kautta uuden kerrostalon Turkuun. TYY-konsernin hankkima tontti sijaitsee Kupittaan aseman ja Turun yliopiston kampusalueen läheisyydessä osoitteessa Kalevantie 10. Kerrostaloon tulee 87 asuntoa, joista aikanaan saatavat vuokratulot käytetään TYYn talouden hyväksi. Tavoitteena on, että asukkaat pääsevät muuttamaan taloon vuoden 2017 syksyn aikana. Ylioppilaskunta uudisti ilmeensä nut työryhmä on ehdottanut venäjän roolin pienentämistä Turussa. Lisäksi koulutuksen uudistus on ollut esillä kielija käännöstieteiden laitoksella. ”Rehtorin laitosvierailujen aikana kielten laitoksella on keskusteltu asiasta. Kiistän jyrkästi informaation, ettei oppiaine olisi ollut lakkautusuhasta tietoinen”, Väänänen väittää. PROfESSORI KRITISOI PROSESSIA Venäjän kielen professori Johanna Viimaranta ei pidä rehtorin kommentteja vakuuttavina. Hän huomauttaa, että UNIFIn työryhmän raportti ehdotti venäjän kielen koulutuksen kaventamista Åbo Akademissa, ei Turun yliopistossa. Laitosvierailujen vakavan sävyn professori myöntää. Hänen mukaansa keskustelut ovat tosin liittyneet laitoksen rakenteeseen yleisellä tasolla, eivät yksittäisten oppiaineiden asemaan. ”Meille tuli täytenä yllätyksenä, kun asia nousi hallituksen esityslistalle kesäkuussa. Se vedettiin silloin listalta pois, koska asiaa ei ollut valmisteltu riittävästi. Elokuuta varten tiedekunnalta pyydettiin lausunto, mutta se ei vaikuttanut päätöksen sisältöön”, Viimaranta kertaa. Kaikkiaan professori pitää päätöksenteon valmistelua ja tiedotusta riittämättömänä. ”Sain kesäkuussa tietää yleisestä sähköpostiviestistä, että ehdotus on hallituksen listalla. Nyt elokuussa luin päätöksestä ensi kertaa sunnuntain Hesarista, kun päätös oli tehty perjantaina”, Viimaranta kertoo. OPISKELIjAT HUOLISSAAN Venäjän kielessä on 50 maisteriopiskelijaa, ja tänä syksynä opintonsa aloitti vielä kahdeksan henkeä. Rehtorin ja professorin mukaan kaikki opiskelijat saavat suorittaa koulutuksensa loppuun. Ensimmäisen vuoden opiskelijat Nella Kuisma ja Vadim Bessonoff pelkäävät silti, että opetuksen sisältö kärsii ennemmin tai myöhemmin. ”Olen vielä pihalla sen suhteen, mitä tapahtuu. Heti opintojen aluksi tuli tieto, että opiskelijoiden määrän vähentyessä joitakin kursseja ei enää välttämättä järjestetä”, Bessonoff kertoo. Kuisma pitää kummallisena, että yliopisto vetoaa kielikeskuksen venäjän kursseihin. Hän epäilee, ettei päätöksenteossa ole huomioitu pääaineopintojen koko sisältöä. Kielen lisäksi opiskelijat perehtyvät Venäjän valtioon ja kulttuuriin. ”Vaikka osaa kieltä ja menee Venäjälle, voi silti olla aivan hukassa. Liike-elämässä tai muuallakaan ei pysty saavuttamaan mitään, jos ei tunne venäläistä kulttuuria ja mentaliteettia”, Kuisma sanoo. Rehtori Väänäsen mukaan yliopisto ei suunnittele muista koulutusvastuista luopumista. ”Uskon vakaasti, että tulevaisuus on monitieteisten eikä yksittäisiin aloihin keskittyvien yliopistojen, mutta tiedän olevani tässä vähemmistössä.” • Opiskelijoiden määrän vähentyessä joitakin kursseja ei enää välttämättä järjestetä.” Ensimmäisen vuoden opiskelija Bessonoff Muut yliopistot ovat panostaneet alaan enemmän.” Rehtori Väänänen
10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 Kolumni AKATEEMINEN TÄYSKÄSI syksy saa ja humanistit tippuvat tuoleiltaan Osuuskauppasalissa. Taas joku ekonomi kertoo ensimmäistä luentoaan lusiville, että humanisti köyhä, ekonomi vauras. Aihetta käsittelevässä somerageketjussa kauppislainen muistuttaa, että heitäkin dissataan toisissa tiedekunnissa. Kaikkia harmittaa. Sitä paitsi vitsihän se oli. Humanistit suuttuvat just noin pienestä. Akateemiset elävät omissa heimokulttuureissaan. Eräiden heimojen oppi-isä Pierre Bourdieu päätteli, että vanhemmat ovat suurin syyllinen siihen, minkälaiset pelikortit kukin elämälleen saa. Suomessa on voinut hyvinvointivaltion aikana saada käteensä akateemis-kortin riippumatta siitä, minkälaisesta taustasta on lähtöisin. Fuksisitseillä Rallatellaan rangaistuksen pelossa toivetta järvien muuttumisesta viinaksi, vaikka ennemmin makaisi järven pohjassa kuin hoilottaisi tuntemattomien kanssa ihokontaktissa yllään casual, cocktail tai black tie. Vaikka istutaan muodollisilla illalliskutsuilla edessä punssi ja kolmen ruokalajin menu, tarkoitus ei missään nimessä ole vihkiä tulokkaita keskiluokkaisiin normeihin, arvoihin tai tapoihin eli kasvattaa sosiaalista pääomaa. Ne, joilla on valmis värisuora, tietävät, että tarkoitus on, noh, hassutella. Junantuomalla on kaksi paria: uusi kaupunki ja opiskelupaikka, uusi identiteetti ja heimo. Lehdissä on kirjoitettu väitöstilaisuuksista, merkitykset sanoille seminaari ja sillis alkavat avautua. Hän kuulee itseään kutsuttavan fuksiksi, piltiksi, pupuksi – jopa sikiöksi. Yrittää löytää tietoja siitä missä on. Nyökyttelee, seuraa, matkii. Leikkii salapoliisia selvittääkseen tenttikäytäntöjä. Otanko omat paperit, tarvitseeko kynää? Pohtii, johtiko tiedekuntaa desantti vai dosentti. Miettii, riittääkö; toivoo, ettei paljastuisi. Tapahtuu sosialisaatio. vähitellen Fuksista tulee Oikea Opiskelija, hän oppii puhumaan yliopistoa ja pääsee oman heimonsa pokeripöytään. Täysvaltainen kansalaisuus alkaa muotoutua kielitaidon jälkeen, kuten suomi toisena kielenä -kurssilla opetetaan. Ennakkoluuloton O. O. tietää, että kaikista tiedekunnista löytyy väkeä kaikenlaisista taustoista. Energiaa läikkyen hän hyppelehtii syksyn alussa tutkimusretkelle toiseen tiedekuntaan. Opiskelija on kurssilta oppinut, että yhteiskuntaluokan ajatellaan perustuvan yksilön omaan kokemukseen. Utelias opiskelija haluaa flirttailla eri luokkien ja heimojen kanssa, mutta huomaa syrjähypyn myötä muiden määritelleen hänet jo. Yliopisto on sivistys. Jokainen meistä opiskelupaikan saaneista on riittävän hyvä yliopistoon. Määritelkäämme siis toisemme nopeasti purkaaksemme sen jälkeen luutuneet käsityksemme ja tehkäämme yhdessä paljon poikkitieteellisiä innovaatioita. ntiikin Kreikka oli kulttuurin kehto’. Näin ainakin suomalaisessa koulussa usein opetetaan. Tulkki ja etnisten suhteiden neuvottelukunnan varajäsen Aziza Hossaini haastaa yleistyksen: ”Antiikin Kreikassa kulttuuri ja tiede kukoistivat, mutta mistä tiedot tulivat? Esimerkiksi 1700-luvulla Lähi-itä oli paljon kehittyneempi kuin Eurooppa. Euroopasta mentiin Bagdadiin opiskelemaan Viisauden taloon ja tuotiin tietämys Eurooppaan. Nykyään täällä opetetaan, että muslimit ovat kehityksestä jälkeenjääneitä radikaaleja”. hossaini puhkoo reikiä suomalaista koulutusta ja tutkimusta ympäröivään kuplaan: eurosentrismiin. N EL LA KE SK I-O JA JA Az Iz A h OS SA IN I ANItA HARtIKAINEN Kirjoittaja on akateeminen metsäläinen, joka haahuilee kampuksella korttihuijarina. Sillä tarkoitetaan ajattelutapaa, jossa maailmaa tarkastellaan vinoutuneesti lähinnä eurooppalaisesta näkökulmasta. Ongelmana on, että muiden ryhmien saavutukset jätetään varjoon. ”Omaa asiantuntemusalaani ajatellen eurosentrismi näkyy esimerkiksi siinä, miten länsimaiden ulkopuolelta Eurooppaan muuttavista ihmisistä puhutaan”, kertoo Turun yliopiston sosiologian tohtorikoulutettava Minna Seikkula. Seikkulan mukaan Eurooppaan muuttavat on perinteisesti nähty tutkimuskohteina eikä itsenäisinä toimijoina, jotka voisivat puhua omasta puolestaan. Tohtori Muhammed Al-Shaar Helsingin yliopiston arabian kielen ja islamin tutkimuksen oppiaineesta pitää ongelmana sitä, että ainoastaan länsimaissa vallalla olevaa näkökulmaa pidetään yliopistoissa hyväksyt’A Nykyään täällä opetetaan, että muslimit ovat kehityksestä jälkeenjääneitä radikaaleja.” Aziza Hossaini On hyvä huomata oma ajattelutapansa, koska silloin sitä voi alkaa purkaa.” Minna Seikkula
11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 EUROOPPAA RIIVAA YHÄ ITSEKESKEISYYS TEKSTI ROSA APHALO Tutkimus ja opetus ovat Suomessa eurosentrismin kyllästämiä. Yliopistoissa ääneen pääsevät lähinnä valkoiset länsimaalaiset. Muut joutuvat tyytymään tutkimuskohteen osaan. tävänä. ”Toinen näkökulma, esimerkiksi muslimin näkökulma, kiistetään helposti ’epätieteellisenä’.” Al-Shaar luennoi Aziza Hossainin tavoin Islam, muslimit ja kirjallisuus -seminaarissa Turun yliopistossa syyskuussa. haaGa-helia-ammattikorkeakoulussa myyntiä ja markkinointia opiskeleva Aziza Hossaini on käynyt koulunsa osittain Aasiassa ja osittain Suomessa. Häntä harmittaa, että koulutus on Suomessa niin Eurooppakeskeistä. ”Aina sanotaan, että elämme globaalissa maailmassa. Silti koulutus keskittyy pelkkään Eurooppaan. Työelämässä tarvittaisiin tietoa esimerkiksi Lähi-idän markkinoista, mutta niistä ei opeteta koulussa mitään.” Toisaalta hän huomauttaa ilmiön pätevän myös toisin päin. Lähi-idän maissa ei kerrota länsimaisesta demokratiasta. Hossainin mukaan kaikkien pitäisi laajentaa näkökulmaansa. Luultavasti jokaisen suomalaisen koulutusjärjestelmän läpikäyneen ihmisen ajattelutapa on jollain lailla eurosentrinen. Minna Seikkula painottaa, ettei siitä kannata hätääntyä. On ymmärrettävää, että ihminen katsoo maailmaa omasta näkökulmastaan. Vaarallista on, jos ei tiedosta näkökulmansa olevan vain yksi muiden joukossa, vaan luulee sen olevan ainoa oikea tapa katsoa maailmaa. ”On hyvä huomata oma ajattelutapansa, koska silloin sitä voi alkaa purkaa”, Seikkula sanoo. mitä euRosentRisen ajattelutavan purkamiseksi sitten on tehtävissä? Muhammed Al-Shaar kehottaa avaamaan ovet Euroopan ulkopuolelta tuleville tutkijoille ja käymään faktoihin perustuvaa dialogia heidän kanssaan. Aziza Hossainin mielestä vaihtoon lähteminen on opiskelijoille hyvä tapa laajentaa näkemystään maailmasta. ”Opiskelijoita pitäisi rohkaista hakemaan muuallekin kuin toisiin Euroopan maihin”, hän sanoo. minna seikkula korostaa opiskelijoiden oman aktiivisuuden tärkeyttä: ”On hyvä kyseenalaistaa akateemisia hierarkioita. Opiskelijoilla on oikeus osallistua keskusteluun siitä, minkälaisia arvoja heidän saamansa koulutuksen takana on.” Esimerkiksi Isossa-Britanniassa opiskelijat ovat pyytäneet kirjastoihin teoksia, jotka rikkovat luutuneita painotuksia. Yksittäinen opiskelijakin voi miettiä, minkälaisia teorioita ja lähdekirjoja käyttää tutkiessaan Euroopan ulkopuolista maailmaa. yleisemmin kysymys on koulutuksen dekolonisaatiosta. Minna Seikkulan mielestä on hyvä, että keskustelu aiheesta on alkanut myös Suomessa. Kolonialismin ajattelutapoihimme jättämiä jälkiä on jo jonkin verran tutkittu Turun yliopistossakin, esimerkiksi Islam-seminaarin järjestäneessä yleisessä kirjallisuustieteessä. Paljon on silti tehtävä, jotta eri ryhmien näkökulmat pääsevät esille. Ehkä jonain päivänä jo peruskoulussa kerrotaan, kuinka paljon PohjoisAfrikan ja Lähi-idän kulttuurit ovat vaikuttaneet eurooppalaisen tieteen kehitykseen. • Muhammed AlShaarin mukaan muslimin näkökulma kiistetään helposti ’epätieteellisenä’.
”URHEILU MENEE KAIKEN EDELLE” Soutaja Juho-Pekka Petäjäniemi on päntännyt enemmän ravitsemusta ja fysiikkavalmennusta kuin pääainettaan oikeustiedettä. Gradu on tehtävä, mutta sitä ennen kaikki satsataan urheiluun. TEKSTI AttE UUSINOKA KUVAT NELLA KESKI-OJA
13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 ”URHEILU MENEE KAIKEN EDELLE” Petäjäniemi treenaa Uittamolla. Taustalla kohoaa tornitalo Airiston Tähti.
14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 estävyyslajit vaativat pitkiä treenejä ja monta harjoitusta päivässä. Kestävyyslajeissa soudun treenimäärät ovat kaikkein suurimpia”, soutava oikeusnotaari Juho-Pekka Petäjäniemi kertoo. Tänään aamutreenit on jo vedetty, mutta iltapäivällä alkavat seuraavat – soutua, pyöräilyä ja voimailua. Veneen viritys ja lihashuolto ottavat vielä oma aikansa. Huh, millaisia treenimääriä! Kuulostaa siltä, että huippu-urheilun ja opiskelun yhdistäminen on hankalaa. Jotenkin Petäjäniemi on silti onnistunut selättämään suurimman osan tutkinnostaan Turun yliopistossa. Parhaimmillaan soutu ja opinnot tukevat toisiaan. Urheilu tuo arkeen päivärytmin ja pitää mielen virkeänä. Tenttikirjojen urakoimiseen Petäjäniemi on varastanut tunnin sieltä, toisen täältä. ”Lepopäivänä olen pöhnässä. Silloin ei opiskelukaan onnistuisi”, Petäjäniemi nauraa. OLYMPIALAISET MIELESSÄ Juho-Pekka Petäjäniemi aloitti opiskelut oikeustieteellisessä vuonna 2005. Sen jälkeen takataskuun on kertynyt niin kurssisuorituksia kuin kansainvälistä urheilumenestystä. Parhaita suorituksia tältä vuodelta ovat soudun kevyen yksikön maailman-cupin seitsemäs ja Euroopan mestaruuskilpailuiden 12. sija. Opinnot jäivät katkolle, kun urheilija alkoi treenata Rion olympiakarsintoihin. Paikka jäi tuolloin saamatta, mutta Petäjäniemen katse on jo seuraavissa, vuoden 2020 Tokion, olympialaisissa. Mutta palataan siihen myöhemmin, ja keskitytään vielä hetkeksi Petäjäniemen opintoihin. ”Jos voisin neuvoa itseäni, olisin heti opintojeni alussa suorittanut opintoja vähän reippaammalla tahdilla, kun harjoittelu ei vielä ollut näin täyspäiväistä”, soutaja sanoo nyt. Oman treenauksensa lisäksi Petäjäniemi valmentaa junioreita muutamana iltana viikossa. Harjoittelun ja valmentamisen välissä graduun ei kerta kaikkiaan ollut aikaa syventyä. ”Viime vuosina opinnot etenivät niin rennolla tahdilla, että opiskelutuntuma hävisi.” ROOLIPELIT VAPAUTTAVAT Useimmiten syystai lokakuu on pyhitetty vuosittaiselle lepojaksolle. Silloin huippu-urheilijakin saa maistella tyypillistä opiskelijaelämää. ”Syksyllä tuli käytyä oikeustieteellisen toogabileissä ja sitseillä. Treenikaudella ei voi bileissä käydä. Niissä tulee valvottua niin myöhään, että palautuminen kestää pari päivää.” Pöytäroolipelit, varsinkin Dungeons & Dragons, ovat lähellä Petäjäniemen sydäntä. Niitä soutaja pelaa tutun tamperelaisporukan kanssa Skypen välityksellä. ”Pöytäroolipelit toimivat pääntyhjentäjänä, kun pääsee fantasiamaailmoihin ja tekemään sankaritekoja. Se on vapautumista arjesta.” Myös Turun yliopiston roolija strategiapeliseuran TYRMÄn järjestämät lautapelisessiot tulivat tutuiksi, kun soutaja vielä vietti aikaa kampuksella. KISAKYLÄ öLjYRAHOISTA Universiadit ovat urheilevan korkeakouluopiskelijan herkkua, opiskelijoiden omat olympialaiset. Kansainvälinen opiskelijaurheiluliitto järjestää kilpailut joka toinen vuosi. Petäjäniemi osallistui universiadeihin vuonna 2013, jolloin kesälajit miteltiin Venäjän Kazanissa. Isot kisat olivat hieno kokemus. ”Öljyrahoja oli laitettu palamaan oikein kunnolla. Sinne oli rakennettu urheilijoille täysin uusi kisakylä, joka vaikutti etäisesti Turun ylioppilaskylältä”, Petäjäniemi kertaa. Kokemusten lisäksi karttui menestystä. Soutaja tuli veljensä Joonas Petäjäniemen kanssa viidenneksi kevyessä pariairokaksikossa. Perheessä riittää treenimotivaatiota, sillä myös Joonas lukeutuu Suomen parhaimpiin soutajiin. ”Veljeni voitti tänä vuonna kevyiden yksikköjen SM-kultaa, kun en loukkaantumisen takia päässyt soutamaan. Hän on Suomen toiseksi paras alle 72,5 kilon sarjassa – heti minun jälkeeni”, Juho-Pekka herjaa. Veljekset tulevat hyvin toimeen, vaikka keskinäistä kilpailua on jatkuvasti. He ovat soutaneet kaksikkoa pienestä pitäen ja treenaavat nykyään keskenään. Viime vuonna vene vaihtui poikkeuksellisesti yksikköön, kun Rion olympiakarsintoihin ei irronnut paikkaa ja Joonas keskittyi loppuvuodeksi opintoihinsa. ”Tarkoituksemme on jatkossa palata kaksikkoon ja päästä siinä olympialaisiin”. VELjESKAKSIKKONA OLYMPIALAISIIN Olympialaiset, huippu-urheilijan unelma. JuhoPekka Petäjäniemi uskoo, että kaksikolla on todella hyvät mahdollisuudet päästä edustamaan Suomea. Tämän hetkinen soutukunto ei siihen riitä. Edellinen kausi lupaa kuitenkin hyvää, sillä tuloksia alkoi vihdoin syntyä. ”Tätä ennen oli kaksi vuotta, jotka kuluivat hieman paikallaan. Nyt olen löytänyt nousujohteisen suunnan.” Jos sekunneista nipistetään samaa tahtia kuin viime kaudella, kolkuttelee Petäjäniemi vuoden päästä olympialaisten portteja, ja kisapaikka voisi varmistua vuonna 2019. ”Urheilun täytyy mennä kaiken edelle.” UHRAUKSIA URHEILULLE 30-vuotias Petäjäniemi ei koe menettäneensä mitään, vaikka on uhrannut opiskeluja työuran urheilun takia. Moni samanikäinen on ollut työelämässä jo pitkään. ”Tämä on ollut oma valinta, joten ei se minua niin ”K Jos voisin neuvoa itseäni olisin heti opintojeni alussa suorittanut opintoja reippaamalla tahdilla.”
15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 paljoa harmita. Ei tästä urheilusta rahaa saa, sitä vain menee”. Täyspäiväinen harjoittelu todella nakertaa kukkaroa. Soutu ei ole Suomessa mediaseksikäs laji. Olympiakomitean tukea saa vain muutama soutaja. ”Olympiakomitean tuki on seuraava tavoitteeni. Se ei ole kaukana. Vielä hieman parempia sijoituksia, ja se olisi siinä”. Tällä hetkellä soutamiseen menevät rahat tulevat Petäjäniemen seuralta Takon Soutajilta, sponsoreilta ja erityisesti vanhemmilta. Näiden lisäksi Petäjäniemi saa rahaa valmentamisesta ja yleistä asumistukea Kelalta. ”Sillä summalla pärjää.” jURISTI VAI VALMENTAjA? Urheilu on innostanut Juho-Pekka Petäjäniemen ravitsemuksen ja fysiikkavalmennuksen pariin. Niitä onkin tullut päntättyä enemmän kuin pääainetta yliopistolla. Oikeustieteellinen ei ole jäämässä unholaan, kun maisterin paperit ovat vain gradusta kiinni. ”Kyllä tutkinto on pakko saattaa loppuun. Sitten voi katsoa, mitä tulevan pitää.” Juristin ura houkuttelee muhevalla tilipussilla. Vaan jaksavatko pykälät kiinnostaa olympiahaaveiden, hiilariynnäyksen ja adrenaliinipiikkien jälkeen? ”Rehellisesti sanottuna tuntuu siltä, että tulen työskentelemään ravitsemuksen ja fysiikkavalmennuksen puolella. Täytyy katsoa sitä sitten urheiluuran jälkeen”, Petäjäniemi hymyilee. • jUHO-PEKKA PETÄjÄNIEMI Soutaja ja oikeusnotaari Turun yliopistosta Mikä innostaa? ”Sankaritarinat.” Mikä ärsyttää? ”Aallokkoa tekevät moottoriveneilijät silloin, kun muuten olisi loistava soutukeli.” Missä viihdyt? ”Tilanteissa, joissa joudun haastamaan itseäni.”
16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 Turun ja Tampereen välinen veljellinen kisailu on klassikko, jota on ruokkinut kamppailu Suomen epävirallisen ”kakkoskaupungin” asemasta. Vuosikymmeniä kestänyt köydenveto on ollut tasainen mittelö, mutta onko se sitä enää? TAMPERE TÄHTÄÄ KORKEALLE TEKSTI MIIKKA RUSI KUVAT NELLA KESKI-OJA
17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 TAMPERE TÄHTÄÄ KORKEALLE astakkainasettelun aika on ohi. Tamperetta ja Turkua ei kannata enää edes vertailla.” Pirkanmaalainen kansanedustaja Arto Satonen (kok.) yritti toukokuussa haudata paikallislehti Tamperelaisessa myyttisen kilpa-asetelman Turun ja Tampereen välillä. ”Jatkossa sopiva vertailukohde ei ole Turku, vaan Pohjoismaiden kakkoskaupungit Göteborg, Bergen ja Århus”, Satonen julisti tuolloin. Lausunto synnytti Varsinais-Suomessa tietenkin hämmennystä ja paniikkia. Satonen kutsuttiin välittömästi Turkuun, jossa hänet vietiin föriajelulle. Kaupungin virkamiehet vakuuttelivat, kuinka täälläkin riittää jännittäviä kärkihankkeita, ja esittelivät kansanedustajalle Kakolaa. Onneksi kukaan ei keksinyt pyytää paikalle Jethro Rostedtia tai Juhani Tammista. Turussa vietetyn elämyspäivän päätteeksi Satonen kehui jokirannassa kaupunkia ja päivitti medialle lausuntonsa poliittisesti korrektiin muotoon. Sitten huokaistiin helpotuksesta, ja turkulaiset taputtelivat toistensa selkiä. Mutta oliko alkuperäinen kommentti sittenkin vain realistinen arvio kaupunkien kehityssuunnista? Tampere on kehittynyt Turkua nopeammin ja kehitys on jatkumassa samansuuntaisena. Kun Helsingin Sanomat uutisoi hiljattain Tampereen valtavista infrastruktuurihankkeista, otsikko oli mahtipontinen: ”Tampere rakentaa melkein kuin Dubai”. Samaa tuskin voi sanoa Turusta. UUSI TEHDAS Tampereella tuulee. Käteni hakeutuvat taskujen lämpöön, kun kävelen syyskuisena aamuna kohti Finlaysonin vanhaa tehdasaluetta. Tammerkosken yläjuoksulle vuonna 1820 perustetun tehtaan tiloissa ei enää valmisteta kankaita. Entisissä teollisuus”V g
18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 halleissa tuotetaan nyt uusmediaa, innovaatioita ja informaatioteknologiaa. Kun Tampere 1800-luvulla vähitellen kasvoi merkittäväksi suomalaiseksi teollisuuskaupungiksi, se tapahtui tekstiili-, koneja paperiteollisuuden johdolla. Työläiskaupungin rinnassa sykkivät suuret tehtaat, kuten Tampellan konepaja, Finlaysonin puuvillatehdas ja Frenckellin paperitehdas. Nyt kaupunkien keskinäisessä kilpailussa voittajia ovat ne, jotka onnistuvat luomaan jotain melko abstraktia. Puhutaan pöhinästä. Sen tuottaminen ei ole helppoa. Ongelmana on, että himoittu innovaatioteollisuus keskittyy maailmankartalle pistemäisesti. Suurin osa kaikista maailman uusista innovaatioista ja patenteista on lähtöisin kourallisesta kaupunkeja. Keskittymät eivät synny sattumalta vaan tiettyjen suotuisten tekijöiden summana. Karkeasti sanottuna innovaatioita syntyy siellä, missä tasokkaat yliopistot ja joustavat yritykset yhdistyvät sopivaan määrään rahoittajia, yrittäjiä ja opiskelijoita. Ville Korpiluodon mielestä Tampereella on monia näitä ominaisuuksia. ”Meidän toiminnallemme kaikkein oleellisinta on, että kaupungissa on riittävän monen eri alan opiskelijoita”, kertoo innovaatioalusta Demolan Tampereen toimintaa vetävä Korpiluoto. Demola kokoaa opiskelijoista ryhmiä, jotka ratkaisevat yritysten heittämiä ideoita tai haasteita. Muutaman kuukauden kestävän projektin jälkeen yritys voi ostaa opiskelijoilta käyttöoikeuden ryhmän tuloksiin. Demolan tilat sijaitsevat Finlaysonin Uudella Tehtaalla. Nimi korostaa paikan teollisuushistoriallista symboliikkaa. ”Täällä oltiin aikanaan teollisuuden edelläkävijöitä Tampereella, Suomessa ja Pohjoismaissa. Tavallaan tila on saanut arvoisensa jatkon, kun sitä käytetään innovaatioteollisuuteen”, Korpiluoto muotoilee. Uusi Tehdas on suuri sali, jossa ei ole välisermejä. Huoneen toisella puolella Proakatemiasta valmistuneet Selina Kustula ja Mandi Gardemeister kehittelevät ideoita MustRide-startupiinsa. He ovat luomassa moottoripyöräilijöille yhteisöllistä karttapalvelua, jossa jaetaan vinkkejä, suunnitellaan reittejä ja tutustutaan toisiin motoristeihin. Myös Korpiluoto kuulee heidän ideansa ja innostuu välittömästi. Hän vinkkaa kaksikolle erilaisia motoristikontakteja ja kertoo omista moottoripyöräkokemuksistaan. On tavallinen päivä Uudella Tehtaalla. TÄHTÄÄ EDELLÄKÄVIjÄKSI Sellaiset kehityshankkeet, joita Tampereella tehdään, vaativat visiota tulevaisuudesta. Tampereen yliopiston aluetieteen professori Markku Sotarauta kertoo, että Tampere valmistautuu tasohyppäykseen. Sotarauta osoittaa Sorin sillalta eteemme kohti raiteita. ”Tähän pitäisi tulla kansi päälle ja tuohon areena”, hän kertoo piirrellessään ilmaan kuvioita. Sotarauta viittaa yhteen Tampereen näyttävimmistä suunnitelmista. Kaupungin halkaisevat ratakiskot peitetään kannella, jonka päälle rakennetaan muun muassa monitoimiareena, kerrostaloja ja hotelli – oikeastaan kokonainen kaupunginosa. Toinen uusi kaupunginosa muodostuu Näsijärven rannalle. Ranta-Tampellaksi nimetty kohde asuttaa viidentoista vuoden päästä 3 500 tamperelaista. Sotarauta selittää, että kaupungin suuret rakennusprojektit muodostavat yhdessä kokonaisuuden. ”Tunneli vapauttaa isot alueet Näsijärven rannasta asumiselle ja luo uusia mahdollisuuksia Särkänniemen kehittämiselle. Keskustan isot maanalaiset parkkitalot vähentävät autoja keskustasta ja tekevät näin tilaa ratikalle. Areena vahvistaa keskustan urheilu-, viihdeja kulttuuritarjontaa.” Ilmassa on tekemisen meininki. Sotarauta sanoo laskeneensa infrastruktuurihankkeiden yhteisinvestointimääräksi yli miljardi euroa ja kuvailee kaupungin mentaliteettia päättäväiseksi. ”Ennusteiden mukaan aika moni suomalainen muuttaa kohti kaupunkeja. Tampereella halutaan tietysti, että he muuttaisivat tänne.” Yksi osoitus tästä asenteesta on Tampere3projekti, jonka tuloksena Tampereen yliopisto, Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu ovat yhdistymässä saman katon alle. Tavoitteena on nostaa Tampere koulutuksen Nyt kaupunkien keskinäisen kilpailun voittajia ovat ne, jotka onnistuvat luomaan jotain melko abstraktia – pöhinää.” Raiteiden päälle pitäisi nousta uusi kaupunginosa, kertoo aluetieteen professori Markku Sotarauta. Kaupunkiaktivistit Heini Ylijoki ja Mikko Kyrönviita iloitsevat Vanhan kirjastotalon skeittipaikasta.
19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 edelläkävijäksi Suomessa. Uuden yliopiston nimeämiseksi järjestettiin kesällä yleisökilpailu, jonka tuloksen julkistamista odotellaan vielä. Myös Sotarauta jätti oman ehdotuksensa. ”Suomen yhteiskuntaja teknologiayliopisto. Nimenomaan Suomen – hätätilassa Tampereen”, hän virnistää. Sotarauta on syntynyt Turussa. Kehun hänen nöyristelemättömyyttään. ”Tampereestahan puhutaan, että täällä ollaan vaatimattomia hämäläisiä, mutta se on kyllä katoavaa kansanperinnettä. Eihän tamperelaisista kuin vajaa puolet ole syntynyt täällä”, hän vastaa. Vanhoissa symboleissa on kuitenkin edelleen vetovoimaa. ”Tietty Raimo Helminen ja Pikku Kakkosen Ransu -meininki on hyvä, se luo tunnelmaa.” KUUNTELEVA KAUPUNKI Kaupunki, jota asukkaat itse kehittävät on hyvä paikka asua, ajattelevat tamperelaiset kaupunkiaktiivit. Hukkatila ry:n perustajajäsenet Heini Ylijoki ja Mikko Kyrönviita ovat elävöittäneet tamperelaista kaupunkikulttuuria vuodesta 2011. Yhdistyksen projekteissa kaupungin tyhjät tilat heräävät eloon, kun niille keksitään uusia käyttötarkoituksia. Kun Hukkatila järjesti ensimmäisen tapahtumansa, Näsinpuiston puistokirppiksen, ei vastaavia tapahtumia Tampereella juurikaan ollut. Nyt yhteisöllisiä tapahtumia järjestetään aiempaa enemmän ja spontaanimmin. ”Eri kaupunginosissa on kyläjuhlan kaltaisia tapahtumia, uusimpina Tulli Block Party ja Tammelan korttelijuhlat. Ihmiset haluavat tarttua omaehtoisesti tekemiseen. Olemme menossa yhteisöllisemmän elämän suuntaan”, Ylijoki sanoo. Tämä muutos on johtanut julkisen tilan vapautuneeseen ja kekseliääseen käyttöön. Siksi Kyrönviita on mietteliäs suurten rakennushankkeiden suhteen. ”Varmaan niitä tarvitaan, sillä Tampere kasvaa voimakkaasti. Jos ennusteena on 60 000 uutta asukasta vuoteen 2040 mennessä, niin jotain tarvitsee tietysti tehdä”, Kyrönviita toteaa. Kaupunkitilassa muodostuu kuitenkin konflikti yksityisten toimijoiden, yhteisöllisen tilankäytön ja julkisen vallan välille. Eri ryhmillä on erilaisia käsityksiä siitä, kenelle kaupunki oikeastaan kuuluu ja mitä sille tulisi tehdä. Ranta-Tampellan luksusasuntoihin on varaa vain harvalla. ”On tärkeää miettiä, kenelle kaupunkia tehdään. Asuminen ja sen hinta tulevat olemaan keskeisiä kysymyksiä”, Kyrönviita arvioi. ”Näillä on mahdollisuus olla hyviä hankkeita. Se edellyttää kuitenkin uusia yhteistyötapoja, jotta asukkaiden moninaisiin tarpeisiin voidaan vastata.” Parhaimpien uudistuksien ei välttämättä tarvitse olla kovin suuria. Kyrönviita kertoo riemuitsevansa Vanhan kirjastotalon eteen tuoduista vaatimattomista skeittirakenteista. ”Kaupunkia kannattaa ajatella sisältäpäin [kaupunkilaisen silmin], eikä vain miettiä, miltä asiat ulkopuolisille näyttävät”, Ylijoki sanoo. Asukkaiden ääntä tarvitaan kaupungissa, joka tähtää korkealle. • Turku kuntoon! Näin Tampere vinkkaa. Demolassa ratkaistaan uusia haasteita vanhassa miljöössä, innovaatiopajan Ville Korpiluoto sanoo. Mikko Kyrönviita ”Turku on historiallisesti tärkeä kaupunki, ja siellä on kaikki edellytykset tehdä vaikka mitä. Kaupungin tulisi panostaa kaupunkilaisten kanssa yhdessä tekemiseen. Kannattaa kokeilla asioita ennakkoluulottomasti.” Markku Sotarauta ”Turku juuttuu pieniin peleihin ja sisäisiin kiistoihin eikä oikein saa uutta vaihdetta silmään. Ehkä vinkki olisi, että paikallisista kinoista huolimatta on mahdollista viedä joitain isoja hankkeita eteenpäin yhdessä.” Ville Korpiluoto ”Turussa yhdistyvät meren ja joen läheisyys, vanha sivistys ja moderni, tiivis keskusta. Turun kannattaa tehdä yhteistyötä. Keskinäisiä vierailuja Tampereen kanssa voisi lisätä.”
20 LÄSKEISTÄ jA IHMISISTÄ Ei ole olemassa sellaista kilomäärää, jonka pudottamisen jälkeen ’ihminen on taas oma itsensä’. TEKSTI LAURA MILLASNOORE KUVAT LAURA OJA nko läski aina vain läski, minne tahansa meneekin, vai voiko mahdollisesti ihmisestä, anteeksi läskistä, löytyä muitakin ihmisarvoa mittaavia ominaisuuksia?” Ilkikurinen ja itsevarma ääni pysäyttää. Toimittaja Jenny Lehtinen ravistelee kuulijaa Jenny ja läskimyytinmurtajat -ohjelmassa Yle Puheella. Nimensä mukaisesti ohjelma sekä sen kyljessä kukoistava Facebook-ryhmä ja nettisivusto romuttavat lihavuuteen liitettyjä myyttejä ja tarjoavat tukea ylipainon kanssa kamppaileville. Nettisivuston otsikoissa vuorottelevat leikkisyys ja rankat kokemukset: ”Annetaan vaaka hyvään kotiin”, ”Olin maailman lihavin ja rumin tyttö”, ja kirsikkana kakun päällä: ”Miten suhtautua ärsyttäviin ihmisiin ja kommentteihin?”. Miksi lihavuus pelottaa niin paljon? ”Oikeastihan lihavuus ei pelota, vaan se on demonisoitu. Lihavuuden pelko ja lihavuuden iljettävyys ovat täysin kulttuurisidonnaisia asioita”, Jenny Lehtinen toteaa. Esimerkiksi Lehtinen ottaa sen, että useissa Afrikan maissa ihannoidaan lihavaa naista. Kun ihmiset näistä maista muuttavat Suomeen, he kuitenkin oppivat nopeasti, mikä mielletään kauniiksi suomalaisessa ”O g
21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 Jenny Lehtisen mukaan hoikkuus ei suojele tupakoinnilta, alkoholilta, huonolta ravinnolta tai liikkumattomuudelta.
22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016
23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 kulttuurissa. ”Se, mikä on ollut kaunista jossain muualla, ei enää olekaan kaunista täällä meillä Suomessa”, Lehtinen summaa. Lihavuus ei aina ole ollut rumaa, vastenmielistä tai pelottavaa Suomessakaan. Aiemmin lihavuus on päinvastoin ollut tavoiteltua. Esimerkiksi 1920-luvulla myytiin lihotustabletteja ’laihuus on rumaa’ -mainoslauseen saattelemana. ”Silloin oli kamalaa, jos nainen oli liian laiha ja kalpea. Nyt olemme onnesta soikeina, kun laiha ja kalpea malli kävelee catwalkilla edestakaisin”. usein ylipaino henkilöityy juuri naissukupuoleen. Lehtisen mielestä naisen rooli lihavana on huomattavasti kapeampi kuin vastaava miehen rooli. Lihavaan naiseen viitataan miestä harvemmin seksikkäänä tai kauniina. ”Hetki sitten media hehkutti ’dad bodya’. Että on tosi ihanaa, jos miehellä on vähän mahanröllykkää. Mutta milloin olisi puhuttu ’mommy bodysta’ – että on ihan ok, jos on vähän riipputissit, raskausarpia mahassa ja selluliittia siellä täällä, että semmoinen naisen pitää olla? Eihän sellaista tapahdu.” Lehtisen mukaan laihuuden ihannointi ja lihavuuden demonisointi ovat ongelmallisia kaikkien kannalta. Pelkkä hoikkuus kun ei suojele tupakoinnilta, alkoholilta, huonolta ravinnolta tai liikkumattomuudelta eikä lihavuus tee automaattisesti sairaaksi tai selitä ylipainoisen joka ikistä terveysongelmaa. Yleistä kuitenkin on, että tietyt sairaudet yhdistetään tiettyyn vartaloon. Lääkäri ei välttämättä kuuntele ’normaalipainoisen’ huolta korkeasta verenpaineesta, mutta passittaa lihavan laihdutuskuurille korvakivun takia. ”Hoitoa ei saa, jos ei ole tietyn näköinen tai mallinen. Esimerkiksi anoreksian ajatellaan olevan pelkästään alipainoisten sairaus, mutta hyvinkin ylipainoinen ihminen voi sairastua anoreksiaan. Silloin sairastumista ei vain oteta vakavasti”, Lehtinen sanoo. syömishäiRiöistä lehtinen mainitsee häiriintyneen syömisen, johon hän lukee myös erilaiset superdieetit. Niissä kalorimäärä tiputetaan mahdollisimman alas ja ruokavaliota usein yksipuolistetaan. Jos haluaa laihtua, kaloreita on toki hyvä tiputtaa. Usein rankat leikkaukset päivittäisessä kalorinsaannissa kuitenkin kostautuvat. Keho voi mennä säästöliekille tai pahimmassa tapauksessa aineenvaihdunta häiriintyä pysyvästi. Monesti tällä tapaa pudotetut kilot vielä palaavat ajan myötä. ”Harvoin ongelma on laihduttaminen itsessään vaan se, että saisi jonkinlaisen pysyvän muutoksen aikaan”, Lehtinen selittää. täRkeää olisikin hahmottaa, mistä ongelmat muodostuvat, ja alkaa kyseenalaistaa stereotypioita, jotka johtavat lihavien demonisointiin. ”Sen sijaan, että syytetään yksilöä yhteiskunnan varojen viemisestä ja ihmisenä epäonnistumisesta, pitäisi ajatella: ’Hetkinen, emme ole pystyneet auttamaan tätä ihmistä. Nyt meidän pitää miettiä, mitä olemme tehneet tähän mennessä väärin’.” Lehtinen toivoo, että ihmiset keskittyisivät elämään elämäänsä – oli heillä painoongelmia tai ei. Ihmisen koko ei saisi olla esteenä uuden harrastuksen aloittamiselle, kauniiden vaatteiden käyttämiselle tai rakkauden etsimiselle. Ongelmiin tulisi paneutua ajan kanssa ja muutoksia tehdä pikkuhiljaa. Pelkällä laihduttamisella ongelmat eivät ratkea. • Jenny Lehtisen mukaan laihuuden ihannointi ja lihavuuden demonisointi ovat ongelmallisia kaikkien kannalta. ”TÄMÄ on yksi vahingollisimpia aivopieruja, ja se joka kaikkein eniten aiheuttaa jojoilua painon kanssa. Jos ajatellaan, että painonhallinta on itsekurikysymys, se tarkoittaa, että painonhallinta on lähtökohtaisesti veemäistä ja raskasta hommaa. Niinhän sen ei missään nimessä pidä olla, koska kukaan ei jaksa loputtomasti sinnitellä itsekurin varassa. Myös ajatus siitä, että superdieettija fitness-kulttuuri kuuluvat ihan tavallisen ihmisen painonhallintaan ja ennen kaikkea painonpudotukseen, on ihan hanurista. Se saa monen lannistumaan jo ennen kuin saa edes mitään yritettyä. Oikeasti tie hyvään painonhallintaan on armollinen ja hidas ja jokaisella ihmisellä oman näköisensä.” LÄSKIMYYTIT MURSKAKSI Jenny Lehtinen selättää stereotypiat. 1. 2. 3. Lihavalta puuttuu itsekuri. Lihavan sisällä on vankina hoikka ihminen, joka odottaa pääsevänsä ulos. Lihavat on lepposia. ”NO ei ole. Ei ole olemassa sellaista kilomäärää, jonka pudottamisen jälkeen ’ihminen on taas oma itsensä’. Nuo asiat ovat täysin omasta päästä kiinni. Usein ajatellaan, että on painonpudotusta motivoivaa kieltää itseltään kivoja asioita ennen kuin tietty kilomäärä on pudotettu, mutta todella moni lopulta jää jumiin oman päänsä läskivankilaan, jossa itse rajoittaa itseltään kivoja asioita elämässä.” ”ITSE olen hyvinkin kärttyinen.”
24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016
25 aisema alkaa käydä jo kellertävän oranssiksi, kun työnnän kanootin kaislikon läpi Kakskerran Vapparinsalmeen. Airistolta päin puhaltaa pienoinen viri, mutta meren pinnassa lipattaa vain matala laine. Muru-koira tarkkailee keulassa. Kohti Airistoa ja autiosaarta! Sellaisena toimii tässä seikkailussa Paraisten Yttre Sattmark. Suomalaisessa selviytymiskirjallisuudessa tapahtumapaikka on yleensä metsä, mutta onhan merillä sentään enemmän seikkailun tuntua. Mökkilaiturissa kelluvat vaaleat veneet muistuttavat, etten ole kaukana sivistyksestä. Jo 1700-luvulla Daniel Defoen luoma Robinson Crusoe kiitti Herraa siitä, miten yksinäisyys oli antanut hänelle aikaa laittaa elämänarvonsa uuteen järjestykseen. Ympäröivä hiljaisuus ohjaa myös omat ajatukseni melan liikkeiden tarkkailuun ja sulkee muun pois. selviytymistaRinoissa poikkeusoloista ei nousta ilman kekseliäisyyttä. Sitäkin tärkeämpää on kuitenkin ahkera työnteko. Robinson raahasi haaksirikkoaluksestaan kaiken irti saamansa, hoiti kasvimaataan ja paranteli majaansa. Minä tyydyn virittämään puiden väliin laavukankaan ja makuupaikkani sen alle. Jotten jäisi toimettomaksi, olen varannut mukaan keskeneräisen kirveenvarren, jota ryhdyn veistelemään hämärän jo laskeutuessa. Sodanjälkeisessä maailmassa tarvittiin kuitenkin muutakin kuin ruumiillista voimaa. Kirjallisuuskasvatuksen dosentin Kaisu Rättyän mukaan selviytymistarinoiden ihanteena ruumiillinen kestävyys vaihtui mentaaliseksi 1960-luvulle tultaessa. ”Suomessa tunteelliset ja pehmeät poikahahmot ilmestyivät kirjallisuuteen vasta 80-luvulla”, Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä Rättyä kertoo. Kaksi ominaisuutta – riippumattomuus ja itsenäisyys – eivät ole vuosien saatossa kokeneet inflaatiota. Naisen roolin muuttuessa ominaisuudet ovat tulleet myös tytöille. Se on iso muutos. Monissa 1900-luvun vaihteen seikkailutarinoissa nainen kirjoitettiin lähinnä palkinnoksi miehistymisen riitin läpäisseelle nuorukaiselle. Nainen kelpasi harvoin edes sankarin kaveriksi. ”Nainen seikkailijana oli harvinaisuus.” ahkeRuuskaan ei auta, jollei sankari tiedä mitä tehdä. Monessa selviytymistarinassa on piirteitä opaskirjallisuudesta. Näistä tunnetuimpiin lukeutuu erätaitooppaasta käyvä Ernest Thompson Setonin vuonna 1903 ilmestynyt romaani Kaksi partiopoikaa . Sen kotimaisena vastineena voitaneen pitää Yrjö Kokon noin 50 vuotta nuorempaa Sudenhampaista kaulanauhaa . Molemmissa on runsaasti selkeitä piirroskuvituksia, esimerkiksi seikkaperäiset tiipiin valmistusohjeet. Selviytymiskertomusten kulta-aikana valtameret ja erämaat olivat valkoisten miesten linnaketta. Nykyään kaipuu tuntemattomaan kanavoituu fantasiaan. M TEKSTI SAMPO ROUHIAINEN KUVAT NELLA KESKI-OJA ERÄMAIDEN SANKARIT Mieheys, kekseliäisyys ja valkoinen iho takasivat paikan selviytymistarinan sankarina. g
26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 Usein kirjailijat eivät edes yrittäneet peitellä tavoitettaan lukijan sivistämisestä. ”1930–40-luvuilla monet motiiveiltaan arveluttavat teokset pääsivät läpi kustantamoista”, Rättyä kertoo. Kirjat luovat ajankuvaa siitä, mitä taitoja sankarin oletetaan osaavan, ja mitkä taidot hän sinnikkyydellään tai nokkeluudellaan oppii. Yksi keskeinen selviytymisen taito on tulenteko. Esimerkiksi Sudenhampaisen kaulanauhan kaupunkilaispoika Jouko oppii tekemään tulet jäisestä koivusta poromies Oulan vinkeillä. Kaupunkilaisena Jouko hallitsee tulenteon partiosta, vaikka samaan aikaan 1950-luvulla tulenteko kuului yhä monen arkipäivän askareisiin. yttRe sattmaRkissa ei tunturikoivua kasva, mutta maassa makaa runsain mitoin kuivaa havupuurisua. Setonin romaanissa partiopojat käyttivät tuliporaa. Asetan rimani korkeammalle, ja alan porata tulia käsin. Puolen tunnin äheltämisen jälkeen mieleen alkaa hiipiä Jules Vernen Salaperäisen saaren merimies: ”Onhan sinulla tulitikkuja? kysyi Harbert.” ”Tietysti.” ”Muutoin saisi tulta hankaamalla kahta puutakin vastakkain.” ”Sopii koettaa, poikaseni! merimies virkkoi ivallisesti.” ”Siten ainakin villit saavat tulta.” ”Saakoot vain. Heillä mahtaa olla erityiset keinot ja sytykkeetkin ihan eri lajia. Olen minä monesti yrittänyt sitä tapaa, mutta hukkaan on mennyt yritys joka kerta. Tulitikku, se se on poikaa.” Niin Vernen kuin Defoen romaaneissa puhutaan ”villeistä”. Selviytymistarinoissa toistuu kaava, jossa eurooppalainen sivistys törmää ei-eurooppalaiseen ’alkukantaisuuteen’. Vanhat seikkailuromaanit paljastavatkin aikansa kolonialistisia asenteita, joita ei pääse pakoon edes autiolla saarella. Kämmenet ovat hellinä, ja hiki puskee otsalle. Sytykkeeni ovat oikein hyvää lajia, pakurikääpä ja kelottunut terttuseljan varsi, mutta ehkäpä saarellakin tärkein sytyke on kärsivällisyys. Luovutan ja tyydyn raapaisemaan puukonterällä kipinärautaa. Huokaisen helpotuksesta. pimeys valtaa ensin saaren metsäisen sisäosan ja lopulta rannan. Lämmin makuupussi ja raikas meri-ilma ovat nopeatehoista unilääkettä. Muru käpertyy vasten jalkopäätä, mutta katoaa pian pensaikkoon yöllisiin koirahommiin. Kun seuraavan kerran avaan silmät, se nukkuu taas kerällä kasvojeni edessä. Vaikka Airisto on jo sen verran totista merta, ettei sitä lähdetä lihasvoimin ylittämään millä tahansa kelillä, Yttre Sattmark on vielä selvästi ihmisen taskussa. Pohjoisessa loimottaa Naantalin jalostamon apokalyptinen kajo, vedessä kelluvat pyydysmerkkien hahmot. Pensaan alta pilkistää muoviroskaa. Sankarien luontosuhde on usein kaksijakoinen. Yhtäältä luonto on suuri vastus, joka pitäisi voittaa, toisaalta se näyttäytyy runsaudensarvena, joka antaa selviytymisen edellytykset sinnikkäälle puurtajalle. Vauhdikkaiden seikkailujen tekijän ei pahemmin tarvitse sivuilleen vilkuilla, mutta esimerkiksi luonnontieteilijänä ja -suojelijana tunnettu Seton kuvaa ympäröivää luontoa tarkasti. Alexandre Dumas puolestaan hoiti miljöökuvaukset massiivisen kirjatehtaansa eri aiheisiin erikoistuneiden kirjoittajien avulla. Yksi kuvaili ympäristöä, ja toinen tarkisti historiallisia faktoja Dumas’n valvoessa kokonaisuutta. vaikka poikakirjojen luontokuvaukset vaihtelevat, harva kirjailija säästää lukijansa yksityiskohtaiselta varusteiden ja tarvikkeiden kuvaukselta. Pisimmälle menee – vaikkei puhdas selviytymistarina olekaan – Veikko Huovisen Hamsterit , jossa mehustellaan sivutolkulla, miten paljon polttopuuta, villasukkia, savulammasta, kenkävoidetta ja hilloa Pohjolan kylmästä talvesta selvitäkseen tarvitsee. Dosentti Rättyän mukaan varusteluetteloilla ja muilla yksityiskohtaisilla kuvauksilla luodaan mikrotason autenttisuutta. Lukijan saattaa olla vaikea kuvitella, miltä kuivaporo maistuu, mutta helpompi on kuvitella mielessään pitkä tuorraniippi eli leuku, jolla sitä vuollaan, ja nahkapussi, jossa sitä säilytetään. ”Myös chick flickeissä saatetaan käydä meikkipussin sisältöä tarkasti läpi”, Rättyä kertoo. Moni kirjailija kuvaa tarkasti sankarin varusteet. Näin tarinaan tuodaan mikrotason autenttisuutta. Vaikka nuorten luonnontuntemuksen valitetaan rapistuneen, kirjojen seikkailuille villi luonto alkaa olla liian tuttu ympäristö.”
27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 kun maapallon viimeisetkin kolkat oli kartoitettu, seikkailukirjallisuus tarttui nostalgiaan. Esimerkiksi Sudenhampaisessa kaulanauhassa karhun kaatoa juhlitaan merkittävänä urotyönä, ja tarinan loppupuolella luontosuhteen pohdinta nostaa esiin ympäristönäkökulmat: ”[T]uo pato merkitsee kokonaisen elämää synnyttävän luonnonvoiman tuhoamista, eikä sen aiheuttamaa menetystä voida korvata. Millä varaton erämaan väestö sitten elää? Valtion avullako ja eteläsuomalaisten ansioitten varassako?”, kauppias Kajanki pohtii. Vaikka mielipidepalstoilla valitetaan nuorten luonnontuntemuksen rapistuneen, kirjojen seikkailuille villi luonto alkaa olla liian tuttu ympäristö. ”Kaipuu tuntemattomaan kanavoituu tällä hetkellä enemmän fantasiaan kuin erämaahan. Se tarjoaa enemmän seikkailumahdollisuuksia”, Rättyä arvelee. aiRistolla aamu valkenee tyynenä. Kauempaa kuuluu vesilintujen läiskytystä, pikkulinnut ääntelevät pensaissa. Muru on kantanut jostain leiripaikalle pienen metsäkauriin kallon järsittäväksi. Syön aamupalaa ja tuijottelen merelle. Kirveen terä solahtaa jo koko mitaltaan varteen. On aika työntää kanootti takaisin vesille. Kun lähden kohti kotia, valkopyrstöinen merikotka kaartaa hyvästelykaarroksen yläpuolellani. • Lähteenä on käytetty myös kirjailija Jukka Parkkisen kirjoitusta Mieheksi selviytymisen tarina ja Brett C. McInellyn artikkelia Expanding empires, expanding selves: Colonialism, the novel, and Robinson Crusoe.
28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 TEKSTI jA KUVA AttE UUSINOKA TUOLIKIN TAIPUU PERfORMANSSIIN Viisivuotias New Performance Turku sopii mainiosti opiskelijabudjettiin: lähes kaikki festivaalin performanssit ovat maksuttomia. Kulttuuri okakuussa viisivuotisjuhliaan viettävä New Performance Turku houkuttelee uutta yleisöä maksuttomilla tapahtumilla. Performanssitaiteeseen keskittyvä festivaali levittäytyy ympäri kaupunkia 5.–9.10. ”Kaupunkitilassa on oikeastaan mahdotonta periä pääsymaksuja, joten päätimme saman tien vetää festivaalin muutkin teokset ilmaiseksi. Vain kahdella iltaklubilla on pieni pääsymaksu”, taiteellinen johtaja Leena Kela kertoo. Manillassa sijaitseva festivaalitoimisto helähtää täyteen iloista naurua, kun kysyn Kaupunkitilassa on mahdotonta periä pääsymaksuja, joten päätimme vetää festivaalin ilmaiseksi”. L
29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 Leena Kela ja Márcio Carvalhon taideteos, joka ilmestyy jokirantaan festivaalin alla. Kelalta, mitä performanssitaide oikein on – utelu kun toistuu lähes jokaisessa haastattelussa. Kysymys on vaikea, sillä laaja-alainen taidemuoto kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. ”Jos performanssitaidetta alkaa määritellä, kuvailu ontuu välittömästi. Usein performanssi on visuaalista taidetta, jossa esiintyjä on samassa tilassa yleisön kanssa ja tekee asioita kehollaan ja erilaisilla materiaaleilla”, Kela hahmottelee. Taidemuodon juuret ovat 1960-luvulla, visuaalisen taiteen ja esittävien taiteiden välimaastossa. Aikaisemmin performanssitaiteen määrittelyksi riitti esiintyjän ja yleisön jakama tila ja tilanne. Digitaalisuus on muuttanut tämän. ”Nykyään performanssitaiteilijat tekevät suoria online-lähetyksiä. Olen itse viimeksi seurannut nigerialaisen taiteilijan esitystä Lagosissa”. Nykytaiteen kentällä performanssitaide on Kelan mukaan saavuttamassa keskeisiä esityspaikkoja. Erityisesti nuorten tekijöiden määrä on kasvussa. ”Suomessa on eri laskelmien mukaan 300– 400 tekijää, jotka käyttävät performanssia yhtenä välineenä taiteen tekemisessä. Heitä, joille se on pääasiallinen ja ainoa taiteenmuoto, on vähemmän.” Turkulainen performanssitaide on löytänyt oman äänensä: runouden ja performanssitaiteen yhdistäminen erottaa Turun selvästi muista kaupungeista. ”Festivaalilla tapahtuvassa Showcase Turku -osiossa on kaksi runotaustaista esitystä, joista vastaavat Virpi Vairinen ja Marko Laihisen sekä Leena-Ritva Koskisen Halonkehrät -duo”, Kela listaa. tuRun yliopiston taidehistorian opiskelija Isa Lehtinen toimii New Performance Turussa harjoittelijana. Hän vinkkaa opiskelijoille erityisesti festivaalin TEHDAS teatterilla järjestettäviä iltaklubeja. ”Klubeilla on useita esityksiä, vähän bilemeininkiä ja rento tunnelma. Se on helppo tapa lähestyä performanssitaidetta”, Lehtinen kertoo. Jos haluaa aloittaa perusteista, kannattaa Lehtisen mukaan suunnata Kutomoon ja japanilaisen Seiji Shimodan esitykseen. ”Shimoda tekee perinteistä vahvan visuaalista performanssia”. Kolmas vaihtoehto on tarttua festivaalikarttaan, laittaa mukavat kengät jalkaan ja suunnata kaupunkikävelylle. Kartan avulla voi bongata monta esitystä yhden lenkin aikana. ”Förillä on teos meneillään joka päivä aamukuudesta iltayhdeksään. Eli pelkästään Förillä matkustamalla voi kohdata performanssitaidetta” Leena Kela sanoo. • TYYn sauna kuumenee taas yo-talo a:n katutasossa sijaitsevaa TYYn saunatilaa voi jälleen varata. Sauna oli keväällä ja kesällä poissa käytöstä A-talon remontin takia. Samalla koko saunahuone ja kaikki pinnat on uusittu. TYYn kanslia hoitaa saunan varauksia. JU h A LA UR ILA
30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 SYKSY | KONSERTTITALO KE 30.11. & TO 1.12. & PE 2.12. | 19.00 WE COME IN PEACE Atso Almila, kapellimestari Kristofer Eng, theremin Orvar Säfström, juontaja SCIENCE FICTION -KONSERTTI! 21/16/9€ (Lippu.fi:stä alk. 23,50/18,50/9,50 €) H A LO 4 : IM A G E U S ED B Y KIN D P ER M IS S IO N O F M IC R O S O FT Turun kulttuuria tukemassa PROffA TAAS AUKI iime vapun tienoilla Proffan kellarissa oli haikea tunnelma. Monen opiskelijan toinen olohuone oli sulkemassa oviaan. Kuppilan ystävät saivat huokaista helpotuksesta vasta heinäkuussa, kun selvisi, että Proffan kellari on löytänyt uudet omistajat. He ovat ylioppilaskylän Three Beers -ravintolan omistavat Sami Saksi ja Lassi Loijas sekä Proffan kellarissa jo aiemmin työskennellyt Otto Haaki. Tarinan uusi vaihe alkoi syyskuun puolivälin avajaisissa kiireisissä tunnelmissa. ”Proffan kellari oli sinä maanantaina varmasti Turun kiireisen baari. Paikalle tulivat kaikki vanhat tutut ja muitakin”, Haaki kertaa. Kesällä Proffan kellarin seinät saivat uuden maalipinnan. Samalla katosivat erityisesti vakiasiakkaiden kaipailemat Tom Cruiseja meritaistelutaulut. ”Baarikalusteet saavat uuden verhoilun, ja tänne tuli uusi baaritiski. Vanhat vakiasiakkaat mainitsivat, että seinistä tuli liian valkoiset. Täällä on totuttu tummempiin seiniin”, Haaki myhäilee. Aikaisempina vuosina baarin kiireisimpiä aikoja ovat olleet elo–syyskuun vaihde, jolloin tutorryhmät ovat kiertäneet kampusaluetta. Omistajavaihdoksen takia perinteinen avajaisryysis jäi tältä vuodelta kokematta. ”Meillä on tavoitteena kutsua kaikki tutorryhmät tänne lokakuun aikana”. Vaikka ravintola koki muutoksia, on konsepti perinteille uskollinen; poikkitieteellinen baari, jossa on helppo tutustua akateemiseen maailmaan. ”Proffan kellari on Turun ellei koko Suomen akateemisin baari. Toivotan kaikki peremmälle.” TEKSTI jA KUVA AttE UUSINOKA Otto Haaki uutuuttaan säkenöivän baaritiskin takana. V MAINOSTA TYLKKÄRISSÄ! TAVOITAT TUHANSIA OPISKELIjOITA YHDELLÄ KERTAA.
31 TURUN YLIOPPILASLEHTI 7/2016 “Sääli, että se loppui” Nimi: ”Taloudellinen tehokkuus ja oikeustoimilain 36 pykälä: sovittelun viekkaus” Tuskaisuus: Voimabiisi: Cream – I Feel Free TeKsTi WILHELMIINA PALONEN KuvA NELLA KESKI-OJA Gradu oikeustieteen opiskelija Sofia Pitzen luki marxilaista talousteoriaa ja päätti hyödyntää tematiikkaa gradussaan. “Kutkutti päästä tarkastelemaan teoriaa oikeustieteen kautta.” Toista tutkintoaan kauppakorkeakoulussa opiskelevalle Pitzenille oli luontevaa limittää oikeustiede ja taloustiede. Töissä Pitzen oli perehtynyt sopimusoikeuteen. Hän valitsikin gradunsa aiheeksi oikeustoimilain pykälän, joka koskee sovittelua. Käytännössä pykälä takaa sen, että kohtuuttomia sopimuksia voidaan sovitella. Tehokkuutta turvaavan lain keskellä pykälä tuntui logiikaltaan poikkeavalta. Riitasointu alkoi kiehtoa. Gradu lukeutui yleiseen oikeustieteeseen, joka on ikään kuin muiden oikeudenalojen perusta. Tutkimus painottuu usein teoreettisuuteen ja lähestymistapa voi olla filosofinen. Pitzen tarkasteli tutkimuksessaan oikeustaloustieteen koulukuntia, Chicagon koulua ja institutionaalista oikeustiedettä, sekä näiden lisäksi marxilaista oikeusteoriaa. Hän loi erilaisista teorioista synteesin, jonka avulla pohti sovittelua koskevaa pykälää. “Aihe on vähän epätyypillinen jopa yleiseen oikeustieteeseen.” Oikeustieteellisessä tiedekunnassa on tarkoitus, että tutkielma syntyy yhden lukukauden aikana, mikä sopi Pitzenille hyvin. Hän teki töitä opintojen ohella ja kirjoitti gradua paljon bussissa tai junassa. “Gradu oli vähän kuin ystävä, jonka viereen rentoutua”, Pitzen nauraa. yliopisto taRjosi paljon tukea. Pitzenillä kävi tuuri ja graduryhmässä oli vain neljä jäsentä. Aina kun tarvitsi, oli mahdollisuus keskustella kahden kesken ohjaajan kanssa. Kukaan ei kuitenkaan hengittänyt niskaan. Poikkitieteellinen gradu sai kiitosta aiheesta ja näkökulmasta. Gradun havainnot poikkesivat Pitzenin ennakkokäsityksestä. Sovittelu ei lisännytkään tehottomuutta, vaan oli hyödyksi myös taloudellisen tehokkuuden näkökulmasta. Oikeastaan sovittelu oli viekas osa järjestelmää, eikä vain myönnytys heikommassa asemassa olevalle osapuolelle. Kokonaisuutena gradun kirjoittaminen oli kiinnostava projekti. “Nautin oikeastaan kirjoittamisesta. Sääli, että se loppui.” • GRADU
LEHDEN SEURAAVA NUMERO ILMESTYY 28.10.