8/2018 s. 12 MIELENTERVEYDESTÄ Ahdistuskohtauksesta voi myös somettaa s. 26 cRUSH <3 Extreme infatuation, extreme insecurity? Ilmastonmuutos vaatii radikaaleja tekoja LIHATON KAMPUS? s. 8 eng s. 16 OPAS VAURASTUMISEEN Lue sijoitusvinkit opiskelijalle
3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 ”Tarvitsemme konkreettisia ilmastotekoja, myös Kelalta.” Pääkirjoitus R Lisää kasvisruokaa opiskelijalounaalle Nella Keski-Oja, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi 6 Elämyksiä tieteestä Turun yliopistolle valmistellaan parhaillaan tiedematkailustrategiaa. Uusi Tiedekeskus Tuorla on yksi yliopiston matkailukohteista. Sen tavoitteena on kertoa, miten tiede toimii. ju h a la ur ila uoan ilmastovaikutukset ovat arvioitua isommat. Näin kertoo lokakuussa Nature tiedelehdessä julkaistu suurtutkimus. Sen mukaan rikkaiden maiden, joihin Suomikin lukeutuu, tulee vähentää esimerkiksi naudanlihan kulutusta peräti 90 prosenttia, jotta vältymme ekokatastrofilta ja laajalta nälänhädältä. NäiN valtavaN mittaluokan edessä meidän yksittäisten opiskelijoiden lounasvalintamme ovat toki tärkeitä mutta valitettavasti riittämättömiä. Tarvitsemme johtajia, jotka uskaltavat sanoa, että lihan hintaa pitää nostaa ja kasvissyöntiä lisätä voimakkaasti. Opiskelijaravintolat eivät haasteeseen tartu (sivu 8). Niille ruokalistan rukkaaminen uuteen uskoon on liian iso taloudellinen riski, sillä tiiviillä kampuksella asiakkaat valitsevat jaloillaan sen lounaspaikan, joka tarjoaa kievin kanaa. Johtopäätös: Yritykset tarvitsevat rahallista kannustusta menuiden muuttamiseksi. Tässä Kansaneläkelaitos (Kela) voi olla rohkea suunnannäyttäjä, jos se niin päättää. Kela nimittäin maksaa osan opiskelijalounaan kustannuksesta valtion varoista. Jotta ravintolayritys on oikeutettu tarjoamaan ateriatuettua lounasta, ruoan tulee täyttää Kelan terveysja ravitsemusvaatimukset. Kelan ja Valtion ravitsemusneuvottelukunnan nykyinen opas Korkeakouluopiskelijoiden ruokailusuositus (2016) ei mainitse sanallakaan ilmastonmuutosta. Sen sijaan tekstissä opiskelijaravintoloita kannustetaan ohimennen ”tarjoamaan kasvisruokia rinnakkaisvaihtoehtona muille ruoille, koska se […] vähentää ruoan ympäristökuormitusta”. Tässä piilee jutun ydin. Jos Kela haluaa, se voi huomioida ruoan ympäristökuormituksen nykyistä näkyvämmin. Se voi asettaa lounaille sellaiset suositukset, jotka ohjaavat opiskelijaravintoloita lisäämään radikaalisti kasvisruoan osuutta ruokalistoillaan. täNä päiväNä syömme lihaa enemmän kuin koskaan, vaikka lihantuotannon yhteys ilmastonmuutokseen on tieteellisesti todistettu. Nurinkurisesti söimme lihaa vähemmän silloin, kun hyvät kasvisvaihtoehdot olivat harvemmassa kuin nykyään. Toisenlainen tapa nauttia ruoasta ja elämästä on siis mahdollinen. Kasvisruoan suosio kasvaa kuitenkin liian hitaasti. Tarvitsemme konkreettisia tekoja, jotka ohjaavat ruokailutottumuksiamme uuteen suuntaan. OpiskelijOideN on lähetettävä Kelalle selvä viesti: Ilmastonmuutos on täällä. Jos haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena, meidän on pakko vähentää lihansyöntiämme murto-osaan nykyisestä.
4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 SISÄLLYS 8/2018 Opiskelijat vaativat rahaa mielenterveyspalveluihin. Pitkät jonot saavat moitteita. Huuhaata vastaan. Lääkisopiskelijat kumoavat valheellisia terveysväittämiä. Nyt puhutaan rahasta. Toimittaja Julia Thurén teki kirjan vaurastumisesta. Poliisiopisto. Kaikki Suomen poliisit koulutetaan lavastekaupungissa. Rethinking infatuation. Extreme crush might be a sign of insecurity. Teatterin lavoilta varmuutta opettajuuteen. Rauman Qme 20 vuotta! Skating in Finland. Finns, the first ones to skate as means of transportation? ”Sekä tytöt että pojat voivat samaistua Neposeen”. Gradu jänöstä. NUMERO 8/2018 30.11.2018 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 87. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Nella Keski-Oja, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJA Anni Savolainen & Lassi Vihko KAnsiKuvA Ekaterina Arkhangelskaia/123RF Stock Photo ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Toni Rantanen, puh. 0400 185 852, toni.rantanen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209. PAinos 8 500 kpl. 16 12 14 KANSI ”Kasvissyönti on ideologinen kysymys.” Sanna Hovi Sivu 8 Elämyksiä tieteestä. Uusi Tiedekeskus Tuorla kertoo, miten tiede toimii. Yksi liharuokapäivä viikossa? Kasvisruoan osuutta on lisättävä. Tyhmän kysymyksen ylistys. Uskalla udella, vaikka se nolottaa. Index-kartano murskaksi. Hyvästit 1880-luvun puutaloille. Oma koti. Psykologian opiskelija asuu kolmen rescue-koiran kanssa. 9 10 6 ”Semmoinen ajatus on vielä olemassa, että jos sä olet poliisikoulussa, sun täytyy olla ihan sairaassa tikissä.” Kalle Pitkämäki Sivu 20 31 20 ve n la tir kk on en 29 28 11 8 26 Poliisiopiskelijat Kalle Pitkämäki (vas.), Johanna Nurmi, Katja Kaukonen ja Carita Gröndahl.
5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 Anniina Knuutila tutki gradussaan Pikku Kakkosen rakastettua käsinukke-Neposta. Tv-sarjassa Neposen seikkailut pupu auttaa lapsia kohtaamaan vaikeitakin asioita (s. 31). www.TYLKKARI.fI Ydinkeskustan parkkiporkkana on ristiriidassa kaupungin pitkän tähtäimen liikennetavoitteiden kanssa Turun kaupunginhallitus päätti vapauttaa ydinkeskustan parkkimaksuista joulukuun ajaksi. Pitkän tähtäimen tavoite hillitä yksityisautoilua keskustassa ei näy kaupungin päätöksenteossa. Vetoomus mielenterveyspalveluiden rahoituksen puolesta Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) edustajisto on julkaissut vetoomuksen, jossa se pyytää päättäjiä varmistamaan mielenterveyspalveluille riittävän rahoituksen ja saatavuuden. Nämä jutut vain verkossa: la ss i vih ko an d re a da n ti/ 12 3r f st oc k Ph ot o n el la ke sk i-o ja jo on as sa ll i Miten Tylkkärin tulevaisuuden käy? Lue jutut verkosta. Opiskelijapoliitikot tekevät marraskuun lopussa isoja päätöksiä Tylkkärin tulevaisuudesta. Miten ne vaikuttavat opiskelijoiden omaan mediaan? Seuraa uutisointia aiheesta Turun ylioppilaslehden verkkosivuilla. eng spot english content! in this issue: “Rethinking infatuation“ (p. 26) and ”skating in Finland” (p. 29) – were Finns the first to skate?
6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 ELÄMYKSIÄ TIETEESTÄ Uusi Tiedekeskus Tuorla tuo tieteellisen ajattelutavan lasten ulottuville. Samalla se on yksi Turun yliopiston tulevan tiedematkailustrategian tähdistä. Samu (vas.), Armas ja Sisu Costiander ratkovat Tiedekeskus Tuorlan Halloweenillassa karmivia tehtäviä. Oppaana toimii koordinaattori Pasi Nurmi (oik.). TEKSTI SAMPO ROUHIAINEN KUVA JUHA LAURILA un tähtitieteen tutkijat siirtyivät viime keväänä Kaarinasta Tuorlan observatoriolta Quantumiin Yliopistonmäelle, Turun yliopisto hahmotteli tyhjille tiloille uutta käyttöä. Syntyi Tiedekeskus Tuorla, jonka tavoitteena on kertoa suurelle yleisölle, kuinka tiede toimii. Ohjelmaa järjestetään kolmelle kohderyhmälle: perheille, ulkomaalaisille turistiryhmille ja koululuokille. Pääosassa ovat koulut, joiden kanssa tiedekeskus pyrkii kehittämään uuden opetussuunnitelman mukaista ilmiökeskeistä ja elämyksellistä opetusta. Tämä tarkoittaa paitsi kouluryhmien vierailuja, myös opettajien koulutusta. ”Tiede on tärkeä tekijä yhteiskunnan taustalla. Maailman ongelmien ratkaiseminen vaatii kokonaisvaltaista hahmottamista, ja tämä ajattelu lähtee jo kouluajalta”, keskuksen koordinaattori Pasi Nurmi avaa. Keskuksen toimintaa pyörittää muutaman hengen tiimi. Tapahtumia varten ryhmää vahvistetaan eri alojen asiantuntijoilla, jotka ovat enimmäkseen jatkoja opettajaopiskelijoita. Lasten kanssa tiedekeskuksessa perehdytään esimerkiksi veteen, energiaan tai ilmastonmuutokseen. Yhdistävä teemana taustalla on kestävä kehitys. Tuorlasta halutaan kehittää koululaisille eräänlainen luokkatilan jatke: ”Haemme toiminnasta ympärivuotista. Teemme koulujen kanssa entistä laajempia yhteistyökuvioita, jotta Tuorlaa ei miellettäisi pelkäksi luokkaretkikohteeksi”, Nurmi sanoo. K Keväällä tilat remontoitiin, ja kesällä Turun yliopiston järjesti Tuorlassa jo Lasten yliopiston leirejä, joilla 8–13-vuotiaat perehtyivät tieteelliseen ajatteluun itse tekemällä ja kokeilemalla. Koko perheelle sopivaa ohjelmaa ovat puolestaan suositut tiedeillat, joissa voidaan esimerkiksi kurkistaa virtuaalilaseilla ihmiskehon sisälle, perehtyä robotiikkaan omin käsin tai kuulla tutkijan näkemys siitä, onko vampyyreita oikeasti olemassa. Perheiden ja koululaisten ohella planetaariossa käy vuosittain joitakin ulkomaalaisia matkailijaryhmiä. Lisäksi Turun yliopisto markkinoi itseään tiedekeskuksen kautta tulevaa opiskelupaikkaa pohtiville lukiolaisille, esimerkiksi erilaisten kurssien avulla. tällä hetkellä Tuorlassa käy vuosittain arviolta 7 000 vierailijaa, joista suurin osa piipahtaa myös planetaariossa. Aluksi tavoitteena on kaksinkertaistaa määrä. Koordinaattorin mukaan kävijöitä voisi olla jopa kolmin–nelinkertaisesti. Parhaillaan Turun yliopistolle valmistellaan tiedematkailustrategiaa, johon sisältyy myös Tiedekeskus Tuorlan toiminta. Pasi Nurmen mukaan vierailijoille järjestettävät vapaa-ajan aktiviteetit ja tiedematkailu ovatkin voitollista toimintaa, joka kattaa omat kulunsa. Yksi tiedekeskuksen tärkeistä tehtävistä on yliopiston yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen vahvistaminen. ”Tiedekeskuksen toiminta on tärkeää yliopiston näkyvyyden ja tunnettuuden kannalta”, Nurmi sanoo. •
7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 ELÄMYKSIÄ TIETEESTÄ TESTAA TIEDEMATKAILUA! Turun yliopiston ja Åbo Akademin sekä niiden säätiöiden vierailukohteissa käy vuosittain yli 100 000 vierailijaa. Tiedematkailua voi kokeilla vaikkapa näissä paikoissa: • Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha, Ruissalo • Ett Hem -kulttuurikotimuseo, Turun keskusta • Eläinmuseo, Yliopistonmäki • Saaristomeren tutkimuslaitos, Seili • Tiedekeskus Tuorla, Kaarina • Liedon Vanhalinna, Lieto • Bengtskärin majakka, Bengtskär
8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 TEKSTI PIHLA HÄNNINEN KUVA ANNI SAVOLAINEN Ilmastonmuutos vaatii radikaaleja tekoja. Voisiko lihasta tehdä opiskelijalounaan luksusta, jota nautittaisiin vain kerran viikossa? Vaikeaa se ainakin olisi. okakuussa Nature tiedelehdessä julkaistu suurtutkimus paljastaa ruoan ilmastovaikutusten olevan arvioitua isompia. Esimerkiksi naudanlihan kulutuksen tulee vähentyä länsimaissa 90 prosenttia, jotta vältymme ilmastonmuutoksen pahimmilta vaikutuksilta. On selvää, että ruokailutottumustemme on muututtava. Voisiko käänne alkaa opiskelijaravintoloista? Mitä jos söisimme liharuokaa kampuksella vain kerran viikossa ja kasvislounasta muina päivinä? Kysytään asiaa kahdesta Turun yliopistolla toimivasta opiskelijaruokayrityksestä: Unicasta ja Juvenesilta. Turkulaisella Unicalla on kaupungissa yksitoista opiskelijalounasta tarjoavaa ravintolaa. Yrityksen toimitusjohtaja Sanna Hovi kehuu, että kasvisruokaa syödään opiskelijaravintoloissa koko ajan enemmän, eivätkä annoksia ota enää vain kasvissyöjät. ”Ne ovat tavallisia sekasyöjiä, jotka valitsevat meillä päivän hyvän kasvisruoan.” Toimitusjohtaja arvioi, että myydyistä annoksista joka viides on kasvisruokaa. Vaikka kasvisruoan menekki on kasvussa, sen tarjonnan voimakkaasta lisäämisestä kysyttäessä Hovi vakavoituu. ”Tavoitteemme ei ole saada ihmisiä syömään lisää kasvisruokaa, vaan tarjota monipuolisia vaihtoehtoja. Haluaisin, ettei kukaan syyllistyisi syödessään. Emmehän voi pakottaa ketään syömään mitään”, toimitusjohtaja huokaa. Viime vuosina on tapahtunut paljon. Nykyään jo Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sekä Ravitsemusterapeuttien yhdistys esittelevät verkkosivuillaan vegaanisen lautasmallin. Tästä huolimatta Hovi on tiukkana: ”Virallinen ravitsemustiede ei ole sitä mieltä, että vegaaniruokavalio oliL YKSI LIHARUOKAPÄIVÄ VIIKOSSA? Opiskelijoiden toiveesta avattu Unican Brygge-ravintola on tarjonnut pelkkää kasvisruokaa vuodesta 2011. Samoissa pöydissä syödään myös Assarin lihalounaat.
9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 Gallup ”Pitäisi. Bryggessä on kasvisruokaa, mutta kaikkialla muualla lihavaihtoehtoja. En kuitenkaan lähtisi pakottamaan ketään muuttamaan ruokatottumuksiaan.” pitäisikö liharuoan tarjontaa vähentää opiskelijaravintoloissa? ”Ei mielellään. Jos vertaa liharuokaa ja kasvisruokaa, liha pitää kylläisenä paremmin. Kun ottaa kasvisruokaa, pitää syödä himassa uudestaan.” ”Liharuoan tarjontaa voisi painottaa kanaan tai kalaan, koska ne ovat vähemmän kuluttavia. Muuten voi itse vaikuttaa siihen, mitä lautaselle mättää.” TEKSTI & KUVAT LASSI VIHkO Ylioppilaskunnalta Sofia Engblom oikeustiede Mika Ranta Itä-Aasian tutkimus Aleksi Alila sosiologia Näin syksyllä valtava määrä opiskelijoita istuu kokouksissa yhteensä kymmeniä tuhansia tunteja pienten ja suurtenkin asioiden äärellä. Usein asiat menevät yli hilseen. Ainakin minulla. Menestymistä ja onnistumista ihannoiva kulttuuri nostaa kynnystä sanoa, ettei ymmärrä, ettei ole kokemusta, että tarvitsee perusasioiden kertaamista. Saattaa miettiä: ”Mitä ne minustakin ajattelisivat?” tai ”Olen ihan väärässä paikassa, kaikki tietävät ja osaavat paljon paremmin.” Yliopistossa tieto on valtaa, mutta se ei tarkoita, että tiedon puute on heikkoutta. Tyhmä ei ole se, joka kysyy. Paljon vaarallisempi on se, joka päättää tietämättä mitä, mistä asiasta ja millä seurauksilla. Ja onhan se vähän noloa. Mitä suurempi joukko, sitä enemmän nolottaa osoittaa tietämättömyyttään – mutta sitä useampaa auttaa kysymällä. En minä tiennyt, mitä tarkoittaa oman käytön arvonlisävero, eivätkä tienneet useimmat muutkaan. Yleensä utelijaa kiitetään rohkeudesta vähintään sanattomasti. Sen sijaan, että on nolo ja tietämätön, voi siis olla kriittinen, utelias, kaikkien hiljaisten sankari. Voi kysyä esimerkiksi: Mitä tämä tarkoittaa? Miksi? En ymmärtänyt, voitko toistaa? Ylpeys on vaikea vastustaja, mutta sen nujertaminen kannattaa. Minä aion nolata itseni myös jatkossa osoittamalla, miten tietämätön olen. RAULI ELENIUS, TYYn pääsihteeri Tyhmän kysymyksen ylistys si virallinen ruokavalio. Sen noudattaminen on hankalaa ja vaatii ihmiseltä paljon. Kasvissyönti on ideologinen kysymys”, toimitusjohtaja väläyttää. Hovi perustelee Unican haluttomuutta kasvisruoan lisäämiseen myös Kelan ateriatuen säännöillä. ”Meillä ei voisi olla vegaaniruokapaikkaa, koska Kelan tuki loppuisi. Meillä pitää olla tietty määrä ruokia, joista vähintään yksi on kasvisvaihtoehto.” Kelan ruokapalveluasiantuntijan Sari Miettusen mukaan Kelan säännöt eivät kuitenkaan velvoita tarjoamaan pelkkää liharuokaa saati kiellä pelkän kasvisruoan tarjoamista, kunhan ruoka täyttää ravitsemussuositukset. Kelan puolesta kasvisvaihtoehtoja voisi siis olla miten paljon tahansa. Toimitusjohtaja Hovin mukaan Unica voisi laittaa lapun luukulle, jos ruokalistat muuttuisivat radikaalisti. ”Jos lopettaisimme liharuoan tarjoamisen, voisimme laittaa ovet kiinni, koska asiakkaat äänestäisivät jaloillaan ja hakisivat vaihtoehtoja muualta. Liiketoimintaan ei voi sekoittaa politiikkaa”, Unican toimitusjohtaja Hovi perustelee. Asia selvä. Unicassa syödään siis reilusti lihaa myös vastaisuudessa. KASVIS LINjASTON KÄRKEEN Turussa kahta opiskelijaravintolaa pyörittävän Juvenesin kehityspäällikkö Nina Lyytinen kertoo puolestaan, että kasvisruoka on vuoden 2019 ruokalistojen painopiste. Tavoite on kehittää annosten makua, rakennetta ja laatua, jotta nykyistä useampi opiskelija valitsisi kasvisruoan. ”Olemme kiinnittäneet huomiota myös ruoan sijoitteluun. Pyrimme esimerkiksi laittamaan kasvisvaihtoehdon linjastoon tarjolle ennen liharuokaa.” Lyytinenkään ei innostu liharuoan rajoittamisesta vain yhteen päivään viikossa. Jotta tarjottavan kasvisruoan määrää voitaisiin tuntuvasti lisätä, pitäisi asiasta hänen mukaansa vakuuttaa niin asiakkaat, tukkuliike Kespro kuin Kelakin. Kehityspäällikkö uskoo, että suurin vaikutusvalta on asiakkailla. ”Tukkuporras ei ole aina innokas ottamaan uutuuksia valikoimaan. Heidän pitäisi olla hereillä markkinasta ja kasvisruoan lisäämisen vaateesta. Tämä on monen tekijän summa.” Millaisia reaktioita opiskelijoilta olisi odotettavissa, jos liharuokaa vähennettäisiin ilmastosyistä? ”Heikommin rajoittaminen toimisi miesvaltaisessa ympäristössä, vaikka teekkareiden keskuudessa. Siellä osalla on edelleen väärä luulo, että vain lihasta voi tulla täyteen. Nämä [puolustusministeri Jussi Niinistön] kukkakaalipirtelökommentit eivät ainakaan auta asiaa”, Lyytinen toteaa. Kehityspäällikkö uskoo, että kasvisruuan menekkiä edistetään paremmin hyviä vaihtoehtoja tarjoamalla kuin valikoimaa rajaamalla. Tampereen ylioppilaskunnat omistavat Juvenes-opiskelijaravintolat Juvenes Yhtiöt Oy:n kautta. • TURUN yliopiston ylioppilaskunta (TYY) omistaa puolet Unicasta Universtas Oy:n kautta. Voisiko TYY vaikuttaa Unican lounaslistoihin, jotta opiskelijaravintoloissa tarjottaisiin nykyistä enemmän kasvisruokaa? ”Unica on voittoa tavoitteleva yritys. TYYn edustajisto on päättänyt, etteivät opiskelijapoliitikot tee liiketoimintaa koskevia päätöksiä”, kertoo Emmi Simonen, joka vastaa TYYn hallituksessa kansainvälisyydestä ja ympäristöasioista. Jos opiskelijat haluaisivat, että Unica tarjoaisi selvästi nykyistä enemmän kasvisruokaa, asialle olisi saatava TYY: ”UTOPISTINEN AjATUS” Unican hallituksen hyväksyntä. ”Vaikka pidämme ilmastonmuutoksen hillitsemistä tärkeänä TYYssä ja ympäristöohjelmastamme löytyy kasvisruokakirjaus, ajatus yhdestä viikottaisesta liharuokapäivästä on aika utopistinen. Toisaalta, jos yhteistä tahtoa löytyy, asiat muuttuvat. Näin kävi esimerkiksi Rahat pois fossiilisista -kampanjan kohdalla.” Simonen peräänkuuluttaa opiskelijoilta omaa aktiivisuutta. ”Keskusteluyhteys Unican johtoon on tiivis. Antakaa rohkeasti palautetta. Toiveita kuunnellaan herkällä korvalla.”
10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 LOKA-MARRASKUUN VAIHTEESSA oranssi purkutraktori kauhaisi ensimmäisen nurkan urakasta, jonka päätteeksi kaksi Turun yliopiston kampuksella sijaitsevaa 1880-luvun puutaloa on revitty palasiksi. Suomen Yliopistokiinteistöt (SYK) päätti purkaa Arcanumin ja Publicumin väliin jäävät huonokuntoiset talot, koska ne eivät ole vuosiin soveltuneet yliopiston käyttöön. Turun yliopiston mukaan talojen vanhoista sokkelikivistä on tarkoitus rakentaa samalle paikalle Labyrinttiniminen oppimispiha. Näin osa entisen kasarmialueen kulttuuriperinnöstä päätyy uuteen käyttöön. Rakennuksia ei ollut suojeltu. Niiden sijaan kasarmialueen kaavoituksessa on päätetty säilyttää viereisen Arwidssoninkadun vanhat puutalot. VAIKKA NYT purettavia taloja ei nähdä kulttuurihistoriallisesti tarpeeksi tärkeinä suojeltaviksi, on niillä ollut suuri merkitys opiskelijoille. Toinen purettavista puutaloista toimi nimittäin ”Index-kartanona” eli yhteiskuntaja kasvatustieteilijöiden tiedekuntajärjestön toimistoja vapaa-ajan tilana vuosina 2008–2013 talojen käyttökieltoon asti. Kiellon jälkeen järjestö yritti vielä vuokrata taloa suoraan SYK:ltä, mutta tarjouksesta kieltäydyttiin. TEKSTI LASSI VIHkO & NELLA kESkI-OJA KUVA LASSI VIHkO INDEx-KARTANO MURSKAKSI MUUT YLIOPPILASLEHDET KOONNUT LASSI VIHkO Nopeat AALTO YLIOPISTON ylioppilaskunnan (AYY) edustajisto kävi suljetun lippuäänestyksen siitä, pitäisikö AYY:n olla feministinen järjestö. Asiasta uutisoi Aalto yliopiston ylioppilaslehti Aino (4/2018). Äänestystä ehdotti AYY:n hallitus. Lopulta edustajisto päätti, että ylioppilaskunta ajaa tasa-arvoa, mutta ei ole feministinen järjestö. Asian puolesta äänestäneen Katariina Helinin mielestä feminismi-termin käyttäminen ylioppilaskunnan linjapaperissa olisi ollut tärkeä signaali siitä, että kaikilla on ylioppilaskunnassa samanlaiset mahdollisuudet ja oikeudet. Edustajiston jäsen Joni Kariluoto perustelee vastustustaan sillä, että feminismi sisältää useita keskenään ristsiriitaisia haaroja, jotka jakavat mielipiteitä. Hänen mielestään tasa-arvon ajaminen on kaikkien jäsenten intressit kattava ja neutraali muotoilu. OHJAAJA Tuukka Temonen suivaantui, kun hänen uusi Valmentaja-elokuvansa sai kriitikoilta nuivan vastaanoton. Tampereen ylioppilaslehti Aviisi (8/2018) kirjoittaa taiteilijoiden suhtautumisesta kritiikkiin. Temonen närkästyi elokuvakritiikeistä ja vaati muun muassa potkuja Kouvolan Sanomien Matti Tieaholle. Myös ohjaajan edellisen Teit meistä kauniin -elokuvan ristiriitainen vastaanotto sai Temosen suivaantumaan julkisesti. Ohjaaja on pitänyt Valmentaja-kritiikkiä ”yrittäjävastaisena”. Tampereen yliopiston dosentin Heikki Hellmanin mukaan taiteilijoiden logiikalla kulttuurikriitikko pilaa päivän, kun suhtautuu työn jälkeen taideteoksena. Ristiriita tarkoitusperien välillä kumpuaa siitä, että tuottajapuolen edustajat tuntuvat odottavan, että kriitikot ovat heidän puolellaan edistämässä teosten menestystarinaa. Hellmanin mukaan myönteistä tapauksessa on, että se osoittaa sanomalehtien kulttuurikritiikillä olevan yhä painoarvoa. ”Sen jälkeen, kun yliopisto päätti luopua rakennusten käytöstä, rakennukset päätettiin purkaa. Koska ne olivat huonokuntoisia, ei uusiin vuokrasopimukseen voitu enää suostua”, SYK:n rakennuttamisen johtaja Aki Havia perustelee. Indexin puheenjohtaja Tiia Ylä-Peräinen on harmissaan siitä, että Index-kartanon käyttökiellon jälkeen järjestön on täytynyt tyytyä kuudentoista neliön toimistotilaan Publicumissa. Korvaavaa vapaa-ajan tilaa Indexille ei ole löytynyt. ”Kaikki tilat, joita nykyään käytetään, ovat joko maksullisia tai niiden käyttöaikaa tai alkoholin käyttöä on rajoitettu. [Turun yliopiston ylioppilaskunnalla] on useampi hyvin käyttökelpoinen tila, joita Index on kiitollisena hyödyntänytkin, mutta omaa kartanoa ne eivät täysin korvaa.” Puheenjohtajan havainnot kertovat monen opiskelijajärjestön jakamasta ongelmasta. Yliopiston liepeiltä alkavat loppua aikaa nähneet ja järjestöjen budjetteihin sopivat tilat. VANHOJEN PUUTALOJEN purkutyöt kestävät noin kaksi kuukautta. Samalla katoaa palanen kampuksen opiskelijakulttuuria. Kivisen labyrintin pystyttäminen paikalle, joka on perinteisesti ollut useassa Indexin rastitapahtumassa käytössä, on herättänyt Ylä-Peräisen mukaan huolta opiskelijoiden keskuudessa. Aika näyttää, miten opiskelijat ottavat uuden Labyrintin vastaan. ”On mukavaa, että tilaa halutaan hyödyntää. Yleinen ilmapiiri suunnitelmista on kuitenkin ollut hieman naureskeleva”, Ylä-Peräinen kuvailee. • Pala yhteiskuntaja kasvatustieteilijöiden historiaa ajetaan maan tasalle, kun opiskelijoiden ”Index-kartano” puretaan kivilabyrintiksi. Lorun loppu. Purettava järjestötila on tarjonnut olemassaolonsa aikana kohtaamispaikan sadoille opiskelijoille.
11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 ”Kuivatut sonnin penikset ovat arkipäivää” TEKSTI PIHLA HÄNNINEN KUVA NELLA kESkI-OJA Oma koti Asuu Halisissa ja opiskelee psykologiaa. ENNI KORHONEN, 30 Muutimme tänne, koska olin haaveillut rivitaloasumisesta. Asuminen on edullisempaa ja huolettomampaa kuin omakotitalossa, mutta antaa mahdollisuuden omaan pihaan, jonne istutin kesällä kukkia, vihanneksia ja vadelmapensaita. Oma piha on ihana myös koirien kannalta. Olen asunut nykyisessä kodissani puolitoista vuotta. Asun kolmiossa sisareni ja Romaniasta adoptoitujen rescue-koiriemme Sonjan (9 v), Siskon (3 v) ja Juuson (7 kk) kanssa. Tulemme sisareni kanssa hyvin toimeen, ja jaamme koirien hoitovastuun, mutta viihdymme myös hyvin itseksemme. Erikoisin asia kotonani on nettikirpparilta löytämäni kaunis viininpunainen 1970-luvun afgaanimatto. Myös kuraiset tassunjäljet, lattialla lojuva silputtu pahvi, puruluut ja kuivatut sonnin penikset ovat arkipäivää kolmen koiran taloudessa! Koirat ovat rakkain asia kodissani. Second handia meillä ovat niiden lisäksi myös viherkasvit ja huonekalut. Ekologisuus ja opiskelijabudjetti vaikuttavat valintoihini. Pidän kauniista esineistä ja tavaroiden etsiminen yksitellen tekee niistä merkityksellisiä. Tärkein huonekaluni on sänky, koska siinä vietän eniten aikaani: luen, opiskelen sekä katson sarjoja ja elokuvia. Asumme lähellä keskustaa, mutta sopivan syrjässä. Alue on rauhallinen ja maaseutumainen. Vieressä on kaunis Aurajokilaakso. Lenkkeilemme usein lähimetsissä ja -pelloilla. Liikun kotiini omalla autolla, bussilla tai pyörällä.
12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 ”TUNTUI, että piti olla todella paha ja akuutti tilanne, jotta minut otettiin tosissaan. Olen luonteeltani sellainen, että kun menen vastaanotolle puhumaan asioista, en välttämättä juuri siinä tilanteessa vaikutakaan niin huonovointiselta, vaan skarppaan. Minut on opetettu siihen, että ulospäin näytetään vahvalta, ja se aiheuttaa sitä, ettei huoliani oteta aina tosissaan, kun niistä kertoo.” Nimimerkki Sad_girl_94 ”KOLMANTENA vuotenani yliopistolla minulla oli todella suuri määrä kursseja, kävin töissä ja lisäksi olin hallituksessa ja tuutori. Olin hyvin stressaantunut, mutta ajattelin, että yliopisto-opiskelu on rankkaa ja että sitä pitää vain kestää. Neljännen vuoden alussa kuitenkin huomasin, että jokin oli pielessä. Kaikki ahdisti, mutta toisaalta mikään ei tuntunut oikein miltään. Itkin joka päivä ja mieleni täyttyi negatiivisista ajatuksista. Soitin vihdoin opiskelijaterveydenhuoltoon ja sain apua onneksi nopeasti.” Nimimerkki Maiski OPISKELIjAT KERTOVAT SOSIAALITIETEITÄ opiskelevalle Jenni Mäkisalolle avoin puhe mielenterveysongelmista on niin tärkeää, että hän pyrkii näyttämään omilla teoillaan esimerkkiä. Mäkisalo on muun muassa kirjoittanut aiheesta ainejärjestön lehteen, jonka teemana oli muuttuva maailma. Vaikka mielenterveydestä puhutaan aikaisempaa avoimemmin, stigma on edelleen vahva. ”Mielenterveysongelmaiset eivät ole samaa massaa. Vaikka joku masentunut henkilö ei pääse sängystä ylös, kaikki masentuneet eivät ole sellaisia. Me ollaan yksilöitä.” Sosiaalinen media on yksi väylä herättää keskustelua. Monet ystävät ovat kehuneet Mäkisalon sometekstejä ja hakeneet apua tämän rohkaisemana. Jotkut kaverit ovat muuttaneet ilmoitusasetuksia, jotta he saavat varmasti ilmoitukset Mäkisalon uusista postauksista. Myös Instagram on Mäkisalolle hyödyllinen ilmaisukanava. Hän pitää tärkeänä puhua asioista omilla kasvoillaan. ”Yritän kumota Instassa sellaisen täydellisen some-elämän illuusion. Postasin esimerkiksi kerran kuvan, jossa kerroin saaneeni just ahdistuskohtauksen bileissä. Sellaistakin tapahtuu.” Mäkisalo tietää itsekin, että hän on ulospäin vahva ihminen. Haasteita voi olla silti. Kaverit ovat kyselleet, eikö Mäkisaloa huolestuta, että avoin puhe mielenterveydestä saattaa heikentää työllistymismahdollisuuksia. Näkisikö työnantaja ongelmallisena palkata henkilön, jolla on mielenterveysongelmia? ”Haluan nähdä asian niin, että on rohkeaa tuoda näitä asioita esiin. Rehellisyyshän on ihailtava piirre. Jos on rehellinen mielenterveydestä, niin on muiltakin osin rehellinen ihminen.” TEKSTI ANNI SAVOLAINEN MYöS AHDISTUSKOHTAUKSESTA VOI SOMETTAA ”Ajattelin, että yliopisto-opiskelu on rankkaa ja että sitä pitää vain kestää.” Opiskelijat kertovat mielenterveyspalveluihin liittyvistä kokemuksistaan. Ne on kerätty osana TYYni mieli -kampanjaa.
13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 OPISKELIjAT VAATIVAT LISÄÄ RAHAA MIELENTERVEYSPALVELUILLE Opiskelijat arvostelevat mielenterveyspalveluiden pitkiä jonotusaikoja, mutta antavat kiitosta hyvästä hoidosta. urun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) kampanjoi nykyistä parempien mielenterveyspalveluiden puolesta. Osana TYYni mieli -kampanjaa opiskelijoilta on kerätty kokemuksia mielenterveyshoidosta. Lue opiskelijoiden kokemuksista alhaalta. Noin puolet reilusta 30:stä TYYn kyselyyn vastanneesta opiskelijasta oli tyytyväisiä saamaansa mielenterveyshoitoon. Lähes kaikki vastanneet kuitenkin toivoivat, että T ”YTHS on kohdallani toiminut hyvin. Kontaktit ovat säilyneet koko prosessin ajan ja hoito on ollut yksilöllistä. Jokainen tapaamani hoitaja, lääkäri, psykologi tai psykiatri on aidosti vaikuttanut olleen kiinnostunut voinnistani ja siitä, kuinka parantaa oloani.” Nimimerkki Keskivaikea masennus ”JONOJA YTHS:n mielenterveyspalveluihin tulisi saada lyhyemmiksi. Mahdollisuuksia päästä lyhytterapiaan tai säännölliseen kontaktiin psykologin kanssa tulisi lisätä. Nyt tarjotaan heti vain lääkkeitä. Vaikka lääkkeet usein ovatkin tarpeellinen apu esimerkiksi akuutissa masennuksessa, ei pitäisi käydä niin, että lääkehoito on ainoa ratkaisu, jota tarjotaan. Jos lääkkeitä ei suostu tai uskalla heti ottaa, on lääkärin viesti usein ’no, pärjäile’.” Nimimerkki doglover_91 ”MASENTUNEEN opiskelijan osa on vaikea. Kaikki tahot vaativat, että pitäisi valmistua nopeasti, mutta avun hankkiminen siihen, että jaksaisi opiskella, vie hirveästi aikaa. Nykyään voin jo paremmin, mutta pahimpina hetkinä itsetuhoiset ajatukset ovat vain yltyneet, kun on tuntenut olevansa yhteiskunnan taakka ja kuluerä. Miksi elää, jos muiden mielestä sinulla ei ole edes oikeutta olla olemassa?” Ei nimimerkkiä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) saisi lisää resursseja, jotta hoitoon pääsisi nykyistä nopeammin. Suurinta arvostelua saivat osakseen juuri YTHS:n mielenterveyspalveluiden pitkät jonotusajat. Lisäksi moni vastaaja oli sitä mieltä, että avun piiriin hakeutuminen on vaikeaa, jos kärsii mielenterveysongelmista. Vastaajat kehittäisivät mielenterveyspalveluita resurssien kasvattamisen lisäksi matalan kynnyksen mielenterveyspalveluilla, joiden avulla omasta jaksamisesta voisi mennä juttelemaan lyhyelläkin varoitusajalla. Opiskelijat toivoivat myös avointa puhetta mielenterveydestä sekä entistä kattavampaa viestintää olemassa olevista palveluista. Kampanjan yhteydessä TYYn edustajisto on julkaissut vetoomuksen, jossa se pyytää päättäjiä varmistamaan mielenterveyspalveluille riittävä rahoitus ja saatavuus. • Lue TYYn edustajiston vetoomus mielenterveyspalveluiden puolesta Tylkkärin verkkosivuilta. TEKSTI LASSI VIHkO & NELLA kESkI-OJA KUVA ANNI SAVOLAINEN Jenni Mäkisalo vastasi TYYn mielenterveyskyselyyn. ”Pienetkin teot ovat tärkeitä, jotta keskustelu mielenterveydestä jatkuu.”
14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 ropagandassa on sellainen sääntö, että älä koskaan toista vastapuolen väitettä.” ”Te olette siitä hankalassa tilanteessa, että jos hyökkäätte jotain vastaan, joudutte toistamaan vastustajan väitteen.” Kirjoittamiskouluttaja Marketta Rentola kertoo yleisölleen suoraan heitä kohtaavan haasteen: virheellisen tiedon kumoaminen on vaativaa. Yleisö ei ole haasteesta moksiskaan. Marraskuisena viikonloppuna Rentolan koulutukseen Medisiinan Lauren-saliin on saapunut kolmisenkymmentä lääketieteen opiskelijaa, jotka haluavat laittaa huuhaalle hanttiin. Terveydestä löytyy netissä jos jonkinlaisia väittämiä. Rokotekriittisyys ja homeopatia ovat saaneet seuraajansa, erilaisista ruokaväitteistä puhumattakaan. Terveystiedon villiä länttä käy talttuttamaan Vastalääke ry. Kyseessä on turkulaisten lääketieteen opiskelijoiden perustama yhdistys, joka haluaa ehkäistä valheellisten terveysväittämien leviämistä, parantaa väestön medialukutaitoa ja yleisesti popularisoida tiedettä. Tavoitteiden saavuttamiseen on vain yksi tapa: harjoittelu. Niinpä Rentola laittaa ryhmän kirjoittamaan. Näppäimistöjen naksuntaa täydentää vain nurkassa poriseva kahvinkeitin. täNä syksyNä perustettu Vastalääkeyhdistys sai alkukipinänsä keväällä. Tuolloin lääketieteen professori Juhani Knuuti luennoi opiskelijoille siitä, onko lääketiede hävinnyt taistelun huuhaata vastaan. ”Knuuti ehdotti, pitäisikö myös meidän tehdä jotain asian eteen”, luennolla istunut Tatu Han kertoo. Ryhmä opiskelijoita päätti järjestäytyä, ja Han on nyt tuoreen yhdistyksen puheenjohtaja. Yhteensä toiminnassa on mukana noin 40 opiskelijaa. Vastalääke pyörii vapaaehtoispohjalta. Koulutusviikonlopun järjestävät Kansanvalistusseura ja Lääkärin sosiaalinen vastuu ry yhdessä opetusja kulttuuriministeriöltä saadun hankerahoituksen turvin. ”Kukaan ei saa mitään pennosia sen pahemmin yliopiston kuin lääketeollisuuden puolelta”, Han hymähtää. Lääkäreihin liittyvät väittämät ovat selkeästi tulleet tutuiksi. Yhdistyksen toiminnalla on Hanin mukaan tilaus, sillä ihmisten medialukutaito voisi hänen mukaansa olla nykyistä parempi. Hän toivookin medialukutaitoon liittyvää opetusta kaikille koulutusasteille peruskoulusta alkaen, jotta taito krittiiseen ajatteluun pysyy yllä. ”Itse yliopisto-opetuksessakin voisi ottaa enemmän kantaa medialukutaitoon tai siihen, miten erottaa väärät uutiset oikeista.” Tieteeseen perustuvaa terveystietoa Vastalääke aikoo edistää ennen kaikkea viestimällä yhdistyksen verkkosivuilla ja somekanavissa. Niillä on tarkoitus julkaista ajankohtaisia tekstejä ensi vuoden alusta alkaen. Verkkoviestinnän lisäksi terveysoppia ja medialukutaitoa on aikomus tarjota ihmisille kasvotusten. Yhdistys on esimerkiksi ideoinut kahvilatapahtumaa ja kouluvierailuja. Mikäli Vastalääke saa tuulta alleen, se voi olla valtakunnallisen toiminnan pilottihanke. ”Jos tämä toimii, laajennamme toimintaa muuallekin Suomeen”, Han sanoo. saNa vastalääkkeestä on itse asiassa kiirinyt jo muihinkin yliopistokaupunkeihin. Mukana koulutuksessa on tamperelainen Tiia Merkkiniemi, joka kuuli yhdistyksestä Suomen lääkäriopiskelijoiden järjestön FiMSICin kautta. Omaan alaan liittyvän tiedon popularisoiminen kiinnostaa Merkkiniemeä. Hän on nähnyt niin lähipiirissään kuin somessa ihmisiä, jotka uskovat kyseenalaisinkiin terveysväittämiin. HUUHAATA VASTAAN Lääketieteen opiskelijoiden Vastalääke-yhdistys haluaa ehkäistä valheellisten terveysväittämien leviämistä. TEKSTI ILkkA HEMMILÄ KUVITUS FEOdORA CHIOSEA/123RF StOCk PHOtO ”P
15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 ”Monilta puuttuu perusymmärrys siitä, että tiede on kasautuvaa. Jos tulee aiemmasta käsityksestä poikkeava tulos, ihmiset luulevat, että tiede ei tiedä, mitä mieltä se on.” Merkkiniemi tosin ymmärtää, miksi kirjavat väitteet kiinnostavat kansaa. Oma terveys on hyvin henkilökohtainen asia. ”Ihmiset tarttuvat itsestä eriskummallisilta vaikuttaviin väitteisiin, koska ne voivat olla helppoja ymmärtää. Sen vuoksi monimutkaiset asiat pitäisi saada ymmärrettävämmiksi”, Merkkiniemi sanoo. Turkulainen Jussi-Pekka Pouru lähti koulutukseen oppiakseen juuri sen, miten omalla tietämyksellä voisi osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Hänen mukaansa tiedon jakaminen ei ole yliopistoissa vain tutkijoiden vaan myös opiskelijoiden vastuulla. Lisäksi yleistajuistamisen taidosta voi olla ammatillista hyötyä. ”Kyllähän tämä opettaa, miten tulevaisuudessa voi pystyä keskustelemaan potilaiden kanssa.” Pouru arvioi, että hän voisi olla yhdistyksen toiminnassa mukana pitkäänkin. Isolla porukalla työmäärä jakautuu tasaisesti. ”On mukavakin kirjoitella näistä asioista. Se tuo vastapainoa sille, että opinnoissa luetaan teoriaa, tehdään klinikassa juttuja tai kirjoitetaan opinnäytetyötä.” • ”Propagandassa on sellainen sääntö, että älä koskaan toista vastapuolen väitettä.” Marketta Rentola
16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 NYT PUHUTAAN RAHASTA Humanistista tuli sijoittaja, kun Julia Thurén tajusi, että muullakin kuin palkkatyöllä voi vaurastua. TEKSTI & KUVAT ANNI SAVOLAINEN Julia Thurén esittelee itsensä sanoin ”31-vuotias, nykyään varmaan helsinkiläinen”. Hän on kotoisin Turun Kakskerrasta, mutta helsinkiläiselämää on takana jo vuosikymmen.
17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 n voi korostaa tarpeeksi opintojen merkitystä. Vituttaa sairaasti, kun nykyään on puhetta, että työ on koulutusta tärkeämpää. Kuuntelin podcastin, jossa jotkut mimmit selittivät, ettei opinnoista ole mitään hyötyä. Ei niin voi mielestäni puhua.” Julia Thurén on valmistunut Turun yliopistosta mediatutkimuksen kandiksi vuonna 2011. Hän jatkoi maisteriksi viestinnän oppiaineesta Helsingin yliopistossa. Nykyään hän on toimittaja ja media-alan yrittäjä. Esikoiskirja Kaikki rahasta – näin säästin kymppitonnin vuodessa ilmestyi tänä syksynä. Kirja pohjautuu haastatteluihin, joissa sadat ihmiset kertovat rahankäytöstään. Teos antaa ohjeita sijoittamiseen ja taloudenhallintaan. Rahasta puhujaksi Thurén päätyi kuitenkin sattumalta. Thurénin kuukausitulot ovat noin 3 000 euroa. Koska summa on linjassa suomalaisten mediaanipalkan kanssa, hän kokee olevansa hyvä ääni raha-asioissa. ”Mä olen semmonen average bitch . Mussa ei ole mitään hirveän erityistä. Rahasta puhuvat lähinnä tosi köyhät ja tosi rikkaat. Entä ne perustyypit, joilla on varaa johonkin, mutta ei kaikkeen? Keskiluokkaiset eivät yleensä puhu rahasta.” Esikoiskirja syntyi oikeastaan blogien vaikutuksesta. Thurén lukee ”Ei köyhyys välttämättä ole ikuista.” Julia Thurén ”E g niitä ahkerasti ja tuotti Lily-blogiportaalia monta vuotta. Blogeissa toistui ilmiö, jossa yhdistyivät puhumattomuus rahasta ja uudenlaiset tavat saada elanto. Tämä ärsytti Thurénia. ”Bloggaajat käyttävät kiertoilmaisuja kuten ’tämä asia kotiutui’ tai ’tuli postiluukusta’. Kukaan ei koskaan tuntunut ostavan mitään oikeasti. Kuukautisistakin puhutaan enemmän kuin rahasta.” Reaktiona vaikenemiseen Thurén päätti kirjoittaa rahasta omassa Juliaihminen -blogissaan. Kun hän sanoi sivulauseessa omistavansa sijoituksia rahastossa, kommenteissa toivottiin lisätietoa aiheesta. Blogikirjoitukset johtivat kirjaan, kun kustannusyhtiö Gummerus pyysi toimittajalta teosta sijoittamisesta ja vaurastumisesta. ESIMERKKIÄ, EI RIKASRUIKUTUSTA Nykyään Julia Thurén tunnistaa keskiluokkaisuutensa, mutta hänen lapsuudenperheensä oli köyhä. Kun Thurén oli alle kouluikäinen, oli isä apurahatutkija Åbo Akademilla ja äiti kotiäitinä. ”Meillä oli supervähän rahaa. Nykyään isä on professori ja äiti ammattikorkeakoulun lehtori. Vaikka ne tietyt vuodet tekivät tiukkaa, juurikin koulutus johti siihen, että molemmat tienaavat nyt ihan mukavasti. Ei köyhyys välttämättä ole ikuista.” Opintojen merkitystä vaurastumiselle Thurén todella korostaa.
18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 jULIA THURéN Media-alan yrittäjä Mikä innostaa? ”Michelle Obaman elämäkerta, jonka sain vihdoin käsiini!” Mikä ärsyttää? ”Ihmiset eivät tajua, mitä tarkoittaa punch up ja punch down. Joidenkin on vaikea ymmärtää, että eliittiä saa kritisoida ja vähemmistöjä ei saa haukkua.” Missä viihdyt? ”Turkulainen leipomo Manna on lempipaikkani maailmassa just nyt. Menen sinne aina, kun käyn Turussa!” jULIA THURéNIN SIjOITUSVINKIT OPISKELIjALLE OLE REALISTINEN JA SÄÄSTÄ RIITTÄVÄSTI. Rahojen sijoittamista voi suositella, jos omista tuloista irrottaa vähintään 15 euroa kuukaudessa. SIJOITA MIELUUMMIN RAHASTOON, ÄLÄ OSAKKEISIIN. Osakkeiden myyntivoittoja ja osinkoja verotetaan, joten niiden ostaminen vaikuttaa opintotukeen. LAITA OPINTOLAINAA ASP-TILILLE, JOS AIOT OSTAA ASUNNON. Tuntuu ehkä väärältä, mutta opintolainaa voi käyttää myös omistusasunnon lainan alkupääomana. PUHU RAHASTA! Avoin puhe rahasta opettaa paljon sen käytöstä. 1. 2. 3. 4. Onko sinulla ylimääräistä rahaa? Näin voit sijoittaa sen! Hän kuvailee olevansa ”niin korkeakoulu-uskovainen kuin voi vain olla”. Toimittaja sanookin, että Turun yliopisto on hänelle henkinen koti. Jälkikäteen ajateltuna opiskeluaika mahdollisti hauskanpidon lisäksi verkostoitumista tulevaisuuden työkavereihin ja oman ammatti-identiteetin luomista. Hyvät opiskeluajat mainitaan myös uudessa kirjassa. Thurén kuvailee oppineensa budjetointia, ”jotta voi ostaa torstai-iltana opiskelijabileisiin pullon Swing-siideriä ja sen jälkeen Turun Dynamosta vielä yhden bissen.” ”Oli ihanaa, että kaikilla oli sama tulotaso. Yhteinen köyhyys yhdisti, eikä rahattomuus tuntunut edes pahalta.” Kuten monet opiskelijat, myös Thurén keksi omat keinot elättää itseään. Hän esimerkiksi vietti yhden vuoden vapaaehtoisena Kirjakahvilassa, jossa pakastimesta sai ottaa ruokaa. Jossain vaiheessa hän siivosi myös erään vanhan rouvan asuntoa, josta sai pimeänä noin 25 euroa keikalta. ”Se oli mulle aina humputtelurahaa. Kyllä opiskelijallakin kannattaa olla korvamerkattuna huvittelurahaa, niin elämä pysyy hauskana.” Useimmista opiskelijoista poiketen Thurén meni vakitöihin jo 21-vuotiaana. Vaikka kuukausitulot olivat tuolloin 2 500 euroa, hän piti opiskelijaelintason ennallaan, sillä kaveritkin olivat opiskelijoita. Silloin Thurén säästi rahat ensimmäiseen asuntoon. Säästöjen ansiosta hänen ei tarvinnut nostaa opintolainaa ollenkaan. Thurén tiedostaa oman etuoikeutetun asemansa, johon kuului esimerkiksi se, että hätätilanteissa vanhemmat olisivat voineet auttaa yliopistossa opiskelevaa lastaan rahallisesti. Kaikilla opiskelijoilla vastaavaa turvaverkkoa ei ole, minkä takia säästäminen vaikeutuu. Thurénin mukaan jotkut lukijat pitävätkin kirjan alaotsikkoa ”näin säästin kymppitonnin vuodessa” vastenmielisenä. ”Alaotsikko kuulostaa minustakin ärsyttävältä. En pidä sitä kuitenkaan richsplainaamisena , koska näytän vain, mitä itse olen tehnyt. Jokainen voi päättää itse, tekeekö samoin.” Thurén onkin oppikirjaesimerkki siitä, että kouluttautuminen ja ahkera työnteko palkitsevat. Töitä on ollut paljon erityisesti kuluneena syksynä. Tuloja Thurénille tulee Noin viikon studio -ohjelman taustatoimittamisesta, Melkein kaikki rahasta -podcastista ja omasta blogista. “Tänä syksynä mulle on tullut kyllä hyvin rahaa. Mutta ei raha korvaa sitä, että olen ollut stressaantunut enkä ole nukkunut hyvin.” Raha-asiat todella aiheuttavat stressiä ja huolta – etenkin pienituloisille. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) julkaisi viime vuonna tutkimusraportin, jonka mukaan toimeentulo on yksi eniten stressiä aiheuttavista tekijöistä opiskelijoille. ME VASTAAN MUUT? Suhtautuminen rahaan voi näkyä siinä, minne nuori hakeutuu opiskelemaan. Julia Thurénin lukiokaverit hakeutuivat lähinnä oikeustieteelliseen, lääketieteelliseen ja kauppakorkeakouluun. Thurén itse hakeutui humanistiseen – osittain tietoisena vastareaktiona. ”Omana opiskeluaikana humanistit ajattelivat, että raha ei kiinnosta – eikä sen kuulu kiinnostaa. Monet humanistit näkevät rahan alhaisena asiana. Mutta kyllä raha, akateemisuus ja sydämen sivistys voivat mennä yhteen.” Kärjistetysti humanismi on tieteenala, joka painottaa aineettomia
19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 ”Opiskeluaikoina yhteinen köyhyys yhdisti, eikä rahattomuus tuntunut edes pahalta.” Julia Thurén ”Rahasta tulee helposti pakkomielle. Se ei saa merkitä liikaa, jottei muu elämä kärsi”, Julia Thurén sanoo. arvoja ja ympäröivän todellisuuden ymmärtämistä ihmisten toiminnan kautta. Useimmille voiton tahkominen ei ole opinnoissa tai työuralla ensisijaista. Thurénin humanistitaustan takia on kiinnostavaa, että juuri hänestä on tullut rahan asiantuntija. Toimittaja pitää ongelmallisena, että sijoittaminen yhdistetään helposti vain tietynlaisiin ihmisiin, sillä eritaustaiset ihmiset tavoitetaan eri tavoin. Esimerkiksi sijoitusmaailmaa saatetaan pitää luotaantyöntävänä, jos puvut ja muut bisnekseen liittyvät kulttuuriset elementit tuntuvat päälle liimatulta kulissilta. Pukujen kammoaminen on kenties pinnallista, mutta talousasioita on opiskeltava edes itsenäisesti, jos on kiinnostunut sijoittamisesta. Kauppakorkeakoulun kursseista olisi ollut Thurénillekin iloa, mutta omina yliopistovuosina kauppiksen kursseille meneminen ei tullut mieleen. ”Ihmisen psykologia on sellainen, että ensin täytyy luoda itsensä ja tajuta, kuka minä olen ja mikä on viitekehykseni. Helposti muodostuu ’me vastaan muut’ -asetelma. Vasta kun on luonut itsensä, voi kohdata muita paremmin. Ehkä siksi en koskaan ajatellut kurssien ottamista kauppiksesta.” Thurén itse sanoo ymmärtäneensä vasta jälkikäteen, mikä merkitys poikkitieteellisyydellä olisi voinut olla jo hänen opintojensa aikana. Tälläkin hetkellä humanistit voisivat auttaa kauppakorkeakoulun opiskelijoita esimerkiksi megatrendien tunnistamisessa. Trendaavat asiat tuovat myös rahaa. Virkistävää Thurénin puheessa on se, että hän esittää talouden hoidon mukavana toimena. Toimittaja itse tiivistää kirjansa sanoihin ”budjetoi, automatisoi ja nauti”. Thurénin mukaan myös opiskelija voi sijoittaa, jos vaikka kesätyöt ovat tuoneet ylimääräistä pankkitilille. Heti kannustettuaan sijoittamiseen Thurén tosin muistuttaa kouluttautumisesta. ”Opiskelijana jokainen sijoittaa itseensä, koska silloin kerryttää myös henkistä, kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Tilastokeskuksen mukaan korkeakoulututkinnosta saa isompaa palkkaa, eli opiskelija kerää koko ajan sijoitusta itselleen, vaikkei taloudellista pääomaa kertyisikään.” Yhtä asiaa yliopistoajoiltaan Thurén jossittelee. Opintolainaa olisi voinut nostaa kerralla paljon ja lähteä matkustelemaan. ”Työelämässä ei ole enää aikaa reilaamiselle tai Trans-Siperian junamatkalle. Reissulainan pystyy kuitenkin maksamaan ihan hyvin takaisin. En siis pelkäisi lainaakaan.” •
20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 Poliisiammattikorkeakoulun harjoituskaupungissa kadut ovat tyhjää täynnä. Kouluttajat tarkkailevat harjoituksia kadulta, rakennusten parvekkeilta ja katoilta.
21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 g POLIISIOPISTO TEKSTI LASSI VIHkO KUVAT VENLA tIRkkONEN ussi pysähtyy Tampereen Hervannan kaupunginosan keskustaan. Kadun toisella puolella korkea betoniseinä peittää taakseen Poliisiammattikorkeakoulun, eli kotoisammin Polamkin. Pääsisäänkäynnillä vastaan kävelee poliisin virka-asuun pukeutuneita opiskelijoita. Näky on herättävä. Huomaan, miten suuren osan poliisin auktoriteetista olen tiedostamattani liittänyt tunnistettaviin vaatteisiin. Tämä ei ole ihan tavallinen korkeakoulu. Koko alue on rajattu aidoilla, eivätkä portit ole avoinna ulkopuolisille. Tiluksille ei pääse edes Google Mapsin katunäkymän avulla. Ikoninen miekkaleijona koristaa päärakennuksen julkisivua. Vierailu on tarkkaan valvottu. Koko ajan seurassamme on Polamkin viestinnän Mari Igarashi, joka johdattaa meidät tapaamaan haasteltavamme. Odotamme opiskelijoita ruokalan edustalla. Tilan täyttää tuttu puheensorina. Kun käännän katseeni kohti ääntä, koko ruokasali on sinisenään poliisiopiskelijoiden uniformuista. MUTKIEN KAUTTA SISÄÄN Harhaluuloista poiketen Polamkiin ei pääse sisään ainoastaan nostamalla penkistä SM-kultaa. Fyysistä osaamista painotetaan pääsykokeessa verrattain vähän. Merkittävin osuus pisteistä jaetaan soveltuvuudesta, jota testataan psykologisten kokeiden sekä ryhmäja yksilötehtävän avulla. Kokeilla arvioidaan muun muassa hakijan psyykkistä tasapainoa, vuorovaikutustaitoja ja vastuunottokykyä. Kirjallista koetta varten luetaan artikkelikokoelma, jonka perusteella kirjoitetaan essee. Yksikään neljästä haastateltavasta opiskelijasta ei päässyt kouluun ensimmäisellä yrittämällä. H-hetkellä pitää pään toimia hyvin ja fyysisistä osuuksista tulla nappisuoritus. ”Prosessi on hyvin raskas ja pitkä, ja siinä on paljon odottelua. Se on itsessään ressaavaa ja testaa sitä, haluatko sä oikeasti tänne”, ensimmäisen vuoden opiskelija Katja Kaukonen sanoo. Vaikka liikunnallinen osuus kattaa vain viidenneksen koepisteistä, on se haastateltavien mielestä ehdottomasti jännittävin osa pääsykokeita. Kuntokokeeseen kuuluu 1 500 metrin juoksu, ketteryyskoe, ylätaljatai leuan veto ja penkkipunnerrus. Jokaisessa osiossa hakija voidaan lähettää kotiin, jos suoritus ei täytä vaatimuksia. ”Saat kokeilla ketteryysrataa vain kerran. Jos epäonnistut, sulla ei ole toista mahdollisuutta – siinä on vähän äkkikuolemafiilis”, Kaukonen sanoo. ”Menin itse niin sanotusti kirjallisilla sisään. Mutta semmoinen ajatus on vielä olemassa, että jos olet poliisikoulussa, sun täytyy olla ihan sairaassa tikissä”, toisen vuotensa aloittanut Kalle Pitkämäki sanoo. Poliisin peruskoulutus muuttui ammattikorkeakoulututkinnoksi vuonna 2014. Sen jälkeen hakijamäärät ovat kasvaneet lähes kaksinkertaisiksi. Tällä hetkellä Polamkissa on yhteensä noin tuhat B Tampereen lähiössä koulutetaan kaikki maamme poliisit. Suljettujen porttien takana nousee tyhjä harjoituskaupunki, jossa poliisiopiskelijat treenaavat tositilanteisiin kuin toimintasankarit.
22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 millainen ihminen on ja mitä haluaa poliisina saavuttaa – tosi paljon itsetutkiskelua”, Katja Kaukonen avaa. Varsinainen opiskelu alkaa oikeusopinnoilla, toimivallan kurssilla ja liikennevalvonnalla. Virkaasunsa opiskelijat saavat ensimmäisen periodin jälkeen. ”Varmasti jokainen opiskelija, joka on pienestä pitäen haaveillut poliisintyöstä, muistaa sen hetken, kun ensimmäisen kerran sai vetää poliisin haalarin päälleen. Saattaa olla, että siinä silmäkulma hieman kostui”, Johanna Nurmi kirjoittaa Polamkin opiskelijablogissa. Ensimmäisenä vuonna toiminnalliseen harjoitteluun kuuluu ajo-opetusta, jota harjoitellaan sekä siviiliautolla keskustassa että koulun liukasradalla. Teknisessä tutkinnassa opetellaan esimerkiksi valokuvaamista ja näytteenottoa rikospaikalta. Myöhemmin kampuskierroksella pääsemme katsomaan lähitaisteluharjoituksiin tarkoitettua tatamisalia. Sen varustehuoneesta löytyy muun muassa muovisia aseita, käsirautoja ja pippurisumutepulloja – tai poliisikielellä ”voimankäyttövälineitä”. ”Harjoituksissa voi joutua tekemään hyvin nopeasti päätöksiä siitä, mitä voimankäyttövälinettä käyttää. Tilanteen jälkeen pitää perustella, miksi kyseisessä tilanteessa päätyi tähän ratkaisuun”, Nurmi sanoo. tutkinto-opiskelijaa. Opiskelijoiden mielestä yksi syy ammatin houkuttelevuuteen on juuri koulutuksen muuttaminen korkeakoulututkinnoksi. Toisaalta poliisin maine on saanut viimeaikoina kolhuja poliisijohdon oikeudenkäynnin ja rasistisena pidetyn suljetun Facebook-ryhmän vuoksi. Tähän haastateltavat opiskelijat eivät kuitenkaan halua ottaa kantaa. ”Tuntuu, että ammatti on paljon enemmän esillä esimerkiksi Poliisit -sarjan ja somen kautta. Uskoisin, että tietoisuuden leviäminen vaikuttaa monella siihen, että päättääkin hakea”, opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtaja Johanna Nurmi sanoo. Hieman yllättäen yhdellekään haastateltavista opiskelijoista Polamk ei ole ensimmäinen koulu, jonka he ovat käyneet. Joukosta löytyy putkimies, hieroja ja sairaanhoitaja. Nurmi puolestaan opiskelee Polamkin lisäksi Itä-Suomen yliopistossa oikeustiedettä. KOHTI EPÄMUKAVUUSALUETTA jA SEN YLI Poliisin tutkinto kestää kolme vuotta, josta kokonainen lukuvuosi vietetään työharjoittelussa. Aluksi perehdytään muun muassa virkavaatteiden käyttöön ja tiedonhakuun. ”Paljon mietitään, miksi on halunnut tänne, Kaikki saavat Polamkissa saman peruskoulutuksen. Sen jälkeen valmistuneet hakevat niihin työtehtäviin, joihin itse haluavat sijoittua. Poikkitieteellisyys on opintojen aikana mahdollista, mutta vapaasti valittavia opintoja kuuluu tutkintoon vaatimattomat kymmenen opintopistettä. Opiskelijoiden mukaan hyvä yhteishenki ja luottamuksen ilmapiiri tarjoavat turvallisen ympäristön koulutukselle, jossa välillä täytyy poistua omalta mukavuusalueelta. Nurmen mielestä itsensä haastaminen on samalla sekä parasta että kauheinta opiskelussa. ”Esimerkiksi kolmen tonnin juoksu oli epätoivoista tuskastelua maaliviivaan asti. Kun juoksu oli ohi, oli tyytyväinen, että se tuli tehtyä,” Nurmi sanoo ja jatkaa: ”Toki se valmentaa hyvin työhön. Ei sielläkään voi sanoa, että mulla ei ole tänään sellainen fiilis, että jaksaisin ottaa ketään kiinni. Että siirretään ensi tiistaille.” Poliisin työssä pitää tottua fyysiseen rasitukseen ja vaarallisiin tilanteisiin. Harjoituskaupungissa suoritettavat tehtävät voivat olla stressaavia, vaikka tietää, että turvallisuutta valvotaan. ”Tilanteet jäljentävät tosielämässä vastaan tulevia keikkoja. Vastassa voi olla mitä vaan. Jos olet menossa hakemaan tuttua ja yleensä mukavaa 1. 2.
23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 ”Varastohuoneesta löytyy muovisia aseita, käsirautoja ja pippurisumutepulloja – tai poliisikielellä voimankäyttövälineitä .” g g päihtynyttä, voi henkilö käyttäytyä arvaamattomasti”, Kalle Pitkämäki vertaa. TAISTELU ALKOSTA Viestinnän Mari Igarashi johdattaa meidät kohti vierailun päänumeroa: piiritystehtävää harjoituskaupungissa. Ennen alueelle menemistä seuraamme lyöttäytyy kaksi ylikonstaapelia. Kolmikko ohjeistaa, että monipartioharjoituksen aikana ei saa ottaa kasvokuvia opiskelijoista. Myöhemmin myös tilanteesta kuvatut videot täytyi poistaa taustalla kuuluvan radioviestinnän vuoksi. Harjoituskaupungin porteista kulkiessa tuntuu kuin olisi astunut keskelle elokuvan lavasteita. Kävelemme alas aavemaisen autiota katua, jonka molemmilla puolilla on identtisiä harmaita pienkerrostaloja. Panttilainaamo Weli håpea, valuutanvaihto Honey money, Anjan kukka – lavastekaupungin kaupat on ristitty mielikuvitusta kaihtamatta. Markun bubin edustalla seisoo kouluttajia seuraamassa harjoituksen kulkua. Kadun toisella puolella Alkon edessä hoipertelee peruukkipäinen kylpytakkiin pukeutunut pyssymies. Lähellä norkoilee myös pipopäinen nainen tuulipuvussa. Kouluttaja kertoo, että tässä harjoituksessa poliisipartioiden tarkoitus on piirittää Alko ja pidättää ”kohdehenkilöt”. Odotamme jännityksellä harjoituksen alkua. Hervannan valtaväylältä kuuluu rauhoittavaa autojen hurinaa. Yhtäkkiä Alkon edestä kuuluu lähes tärykalvot poksauttava pamaus. Käännyn pelästyneenä kohti ääntä. Peruukkipään ase ei ollutkaan pelkkä lelu. Toinen laukaus pistää korvat soimaan. Kouluttajien radiopuhelimista alkaa kuulua rätisevää puhetta, kun partiot keskustelevat laukauksista. Epäilyttävä parivaljakko löntystelee sisälle Alkoon. Pian kadun molempiin päihin ilmestyvät poliisiautot ja alue eristetään. ”ASTUKAA ULOS, KÄDET NÄKYVILLÄ” Nelipäinen poliisijoukko alkaa lähestyä lyhyttä kadunpätkää, jonka varrella vallattu viinakauppa sijaitsee. ”Täällä on kaksi aseistettua henkilöä Alkon sisällä”, ilmoittaa yksi joukkueen jäsenistä radiopuhelimeensa. Pyssymies maleksii ulos ja alkaa puhua kännykkäänsä. ”Mitä sä haluat sun pizzaan?”, hän kysyy Alkoon linnoittautuneelta rikoskumppaniltaan. 1. 3. 2. 3. Alko on piiritetty. Neuvottelutilanne vaatii poliisiopiskelijoilta toimivaa kommunikaatiota, nopeaa reagointikykyä ja ennen kaikkea malttia. Poliisin entinen palveluspistooli Glock 17. Aseen muovista kopiota käytetään apuna esimerkiksi lähitaisteluharjoituksissa. Aikamatka 90-luvulle. Pilkun biljardihuoneen aitiopaikalle on nostettu poliisin virallinen symboli, miekkaleijona.
24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 Kaupanvaltaus on ilmeisen nälkäistä puuhaa. Puhelun aikana poliisi yrittää turhaan ottaa kontaktia aseistettuun mieheen. Tämä palaa pian takaisin myymälään. Poliisiopiskelijat laativat yhteisen toimintasuunnitelman. Hakeudun lähelle kouluttajia, joiden radiopuhelimista kuuluu opiskelijoiden keskustelua: ”Pyritään käskyttämään kohdehenkilöt ulos Alkosta neuvottelemalla. Varasuunnitelmana mennään tarkistamaan, että Alkossa ei ole sivullisia. Hätäsuunnitelmana sisäänmeno ja vaarallisen toiminnan pysäyttäminen ampuma-asetta käyttämällä.” Nelipäinen etujoukko odottaa tovin, jotta kaikki partiot ovat oikeilla paikoillaan ja suunnitelman toteuttaminen voi alkaa. Ilmapiiri on jännittynyt. Opiskelijat ovat silmiin nähden äärimmäisen keskittyneitä. Tuuliasuun pukeutunut nainen raottaa Alkon ovea. ”Astukaa ulos, kädet näkyvillä!” ”Minkä takia?” ”Sen takia, kun poliisi käskee!” ”Poliisi käskee. Tuu ite tänne!” ”Tule ulos kädet näkyvillä. Poliisi on varautunut ampuma-aseen käyttöön.” Nainen hivuttautuu ulos Alkosta ja kävelee hitaasti kohti poliisia. Asetelma on kuin suoraan Sergio Leonen lännenelokuvasta. Näen mielessäni kameran leikkaavan sankarin ja roiston intensiivisten katseiden välillä. Nainen ujuttaa huomaamattomasti kätensä takin sisään. ”KÄDET POIS TASKUSTA!” Napakka käsky on tehokas, ja epäilty nostaa kätensä vikkelästi pystyyn. Poliisit lähestyvät ripeästi epäiltyä, ja saavat hänet hetkessä rautoihin. Pattitilanteeseen joutunut rikoskumppani joutuu itsekin jättämään leikin kesken ja astelee poliisin luokse. Hätäsuunnitelmaa ei tarvittu ottaa käyttöön. ”Tärkeää harjoituksissa on turvallinen toiminta. Usein kokemattomilla poliiseilla on tapana mennä turhan innokkaasti tilanteisiin, nyt osasivat olla aika rauhallisesti”, poliisin kenttätyön ylikonstaapeli Jari Saari arvioi ja jatkaa: ”Tilannejohtaja oli jossain hevonnevalla. Hän olisi voinut olla enemmän keskellä tapahtumia.” HERVANTA – SHANgRI-LA Polamkin liikuntatiloissa on mahdollista harrastaa uintia, salibandya tai vaikka judoa. Opiskelijoilla on mittavien liikuntamahdollisuuksien lisäksi oma ampumatoimikunta, jotta opiskelijat pääsevät harjoittelemaan aseenkäyttöä myös koulun ulkopuolella. Koulutusrakennusten lisäksi alueella on seitsemän asuinkerrostaloa korkeakoulun opiskelijoille. Kerrostaloja käytetään myös opetuksessa: esimerkiksi A-rakennuksen kerhotila Pilkku sopii erinomaisesti ravintoloissa tapahtuvien ongelmatilanteiden harjoittelemiseen. Pilkku on myös suosittu juhlatila. Kun astumme sisään nuhjuiseen ja pimeään kapakkaan, Kaurismäen inhorealistiset kuvaukset lama-ajan soittojuomaloista tulevat välittömästi mieleen. Baarikierroksen aikana hymy on herkässä. Sisustuksen kärkeen nousevat seinälle piirretty karikatyyrinen ”kenttä sika” -poliisisetä ja biljardihuoneen Karjalan maailmanmestari 1995 -mainosjuliste. Pilkun itseironinen ja kotoisan tunkkainen sisustus yllättää myönteisesti. Täällä voisin hyvin nähdä itsenikin tuopilla kavereiden kanssa. Fyysisesti ja henkisesti kuluttava koulu tarvitsee vastapainokseen tiiviin yhteisön, jonka kanssa voi purkaa vaikeitakin hetkiä. Kalle Pitkämäen mielestä Polamk antaa paljon, jos heittäytyy harjoituksiin täysin rinnoin. ”Olen sellainen ihmistyyppi, joka rakastaa jännitystä. Ja varsinkin sitä, että yksikään päivä ei ole samanlainen. Työ on välillä vaarallistakin, mutta oikeastaan hakeuduin kouluun, koska haluan tehdä merkityksellistä työtä.” ”Kyllä sen tuntee, kun kolahtaa. Kun on tänne päässyt, tuntuu kuin olisi kotiin tullut”, Johanna Nurmi sanoo. Opiskelijoiden kuvailujen perusteella Polamk on Hervannan harmoninen Shangri-La. Katja Kaukonen yhtyy ylistyskuoroon. ”Usein, kun ajan keskustasta koululle, tulee semmonen fiilis, että olen niin kiitollinen siitä, mihin saan joka päivä tulla.” Polamkissa ei ainoastaan opeteta poliisin ammatissa tarvittavia taitoja, vaan rakennetaan yhteistä poliisi-identiteettiä. Opiskelijoiden ja opetushenkilökunnan sinihaalarit kuvastavat poliisi-instituution jaettuja arvoja ja toimintatapoja. Vierailun jälkeen Mari Igarashi saattaa meidät takaisin vastaanottotiskille, jolle jätämme kulkukorttimme. Ovi lukkiutuu takanamme. Päärakennuksen ruokalan eloisa puheensorina on vaihtunut parkkipaikan mietteliääseen hiljaisuuteen. • ”Poliisi on varautunut ampuma-aseen käyttöön.”
25 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 Stop. Korkeakoulun porttien takana seisovat alueen betonibrutalistiset asuinkerrostalot. Suuri osa koulun opiskelijoista asuu niissä.
26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 few years ago a short film by filmmaker Tatiana Pilieva went viral. The video features 20 strangers kissing each other for the first time. The reason those kisses feel so intense is the dynamics between people. The strangers are sweet yet very nervous, which makes them vulnerable and thus deeply human. When we become infatuated, it’s often with a person we don’t know. There is something very exciting about getting intimate with a stranger in general. Mysteries easily intrigue us. Not knowing another person allows us to use our imagination in the wildest ways possible. In the 1990’s psychologist Arthur Aron had a wild idea too. He was able to make two strangers fall in love in his laboratory. Aron had a formula: he asked the strangers to go through a list of 36 specific questions together. The list requires sharing personal preferences, memories and thoughts on one’s world view – and then there are questions like “Of all the people in your family, whose death would you find most disturbing? Why?”. The questions can still be found online. Isn’t that strange? Is infatuation about pre-determined formulas and mathematics after all? How can we trust the feelings we have after asking specific questions? My theory is that Aron’s 36 questions are so intense they create a sense of openness that feels very attractive. Maybe revealing our inner worlds to someone makes it easier for us to feel attraction towards them? as a kid I found it weird how my text books in Health Education described infatuation and love. The books listed things that we will feel when we become infatuated with someone and form a relationship. “You will feel extremely excited for 3–6 months. After 1,5 years the reality hits and you will struggle to keep the love strong” – or something of the sort. At 26, I’m in a stable relationship. There’s no way I could make a formula out of how I became infatuated and ended up with my partner. My path was much more complex than the textbooks stated. Infatuation definitely is a feeling each of us recognizes, but the emotion itself is highly personal. Some people experience infatuation on a daily basis, for others it’s a rare and deep emotion. Some of us find it hard to be attracted to anyone at all, while others become infatuated with someone new even if they are in a healthy relationship. Infatuation is indeed an emotion that doesn’t just vanish as we enter a relationship. Research shows that people in stable relationships feel infatuation for others on a regular basis, but it’s not a threat to one’s current relationship. I was talking about infatuation with Lotta Heiskanen who is a psychologist and psychotherapist. Based on her own experience, people tend to feel infatuation when they feel lonely and unsatisfied with their own lives. Attraction has been studied as well. In one research participants were exposed to stress. The study proved that in threatening situations people feel attraction towards people who seem helpful and safe. Perhaps we can think of stress as a threat in general? Does attraction function as a relief from everyday difficulties? theRe aRe basically two reasons why we feel infatuation: evolution and psychological need. Evolution is pretty simple to understand, because infatuation and attraction happen in order to produce offspring. Psychology is tricky, because the reasons for infatuation are diverse. Pilieva’s film and Aron’s 36 questions are dealing with the same tension after all. Finding someone attractive might have a great deal to do with the fact that we don’t know them. Heiskanen says that if we’re in a relationship and infatuated with someone other than our partner, it only means that we have an eye for attractive and charming features. So, infatuation for someone else A RETHINKINg INfATUATION Are you in a relationship – but have a crush on someone else, too? That’s ok, you’re healthy. ARTICLE ANNI SAVOLAINEN ILLUSTRATION MAIJA kAUNISMAA eng
27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 doesn’t necessarily mean that there is something wrong with our relationships... but it can also mean that. We just have to figure out ourselves whether the emotion is an alarm or not. Finding someone other than one’s partner attractive can cause a lot of anxiety. How can we tell when our partners like someone else too much, though? Where’s the line? Based on psychological research, infatuation easily distorts our actual perception of a given person. We easily project our needs and hopes on a person who might not be able to deliver those things for us. Studies on the human brain also show that strong infatuation or love does weaken our understanding of both ourselves and the person we like. So if we have warm feelings towards someone, it’s possible that we don’t really want that exact person in our lives. Instead, that person might have a feature that we long to have in our lives. This can be anything from a cool hairstyle to social skills. WheN it comes to feeling infatuation, it all seems to go back to safety – and vulnerability. We’re talking about the same vulnerability that we deal with as children. Babies under one year already have an understanding on how to be physically close to someone in a way that maximizes their personal security. Vulnerability really is key here. If we want security and closeness from someone special, we have to trust that person – at the expense of exposing our vulnerability. Heiskanen is also critical towards the Western notion of “The one and only”. That concept is based on the false idea that the stronger the infatuation is, the better two people are as a couple. In other words: if we have an extreme crush on someone, it might as well be a sign of insecurity. Infatuation looks the same in our brain as obsession. What we want is not the same thing as what we need. The emotion itself is ok, like Heiskanen said. If we act in a way that harms our relationships, we’re probably in trouble. • This article is based on an interview with Lotta Heiskanen, a psychologist and psychotherapist from Väestöliitto, the Family Federation of Finland. ”If we have an extreme crush on someone, it might be a sign of insecurity.”
28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 TEKSTI JOHANNA LÄHtEELÄ KUVA tIIA RANtANEN/QME Rauman ylioppilasteatteri Qme esittää alkavan 20. juhlavuotensa kunniaksi psykologisen trillerin. Opiskelijoille treenit antavat taitoja tulevan opettajatyön haasteisiin. Kulttuuri TEATTERIN LAVALTA VARMUUTTA OPETTAjUUTEEN Käsityönopettajaksi opiskeleva Sini-Pilvi Hautamäki näyttelee Ilonan roolin Qmeen juhlavuoden näytelmässä Pimeä valo.
29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 Kolumni RecalliNg the winters of my youth, I see myself ice skating on the little pond close to my home with other children from the neighborhood. It is cold outside but the games we play keep us warm. Ice skating has a long tradition in the Netherlands and it is very much part of my national identity. When I moved to Finland I had high hopes to continue ice skating and dreamed of making long treks in the freezing weather. In the Netherlands recent winters haven’t been very strong and skating on natural ice hasn’t always been possible. theReFORe I remember the first time I went to an ice skating rink here in Turku. I had brought my own metal blades from the Netherlands – traditional racing skates with straight blades that gain great speed and make long distances. Confident and excited I stepped outside the dressing room, ready to make big strokes on shiny ice. Little did I know that everybody else at the rink was wearing ice hockey skates and zigzagging all over the space. There was no way I could skate a straight line or cover a distance of more than a few of meters. I left the ice disappointed and a little traumatized. eveN thOugh my hopes for long treks in Finland were crushed, they weren’t that far-fetched. In the article Human Locomotion on Ice: The Evolution of Ice-skating Energetics Through History it is estimated that the first people to put on skates made from bone as means of transportation on ice must have been Finns about 4 000 years ago. Because of the myriad of lakes, especially in the southern area, skating was a way to save time and energy on daily journeys. However ice-skating mainly developed in The Netherlands, where it has been the most popular means of winter transport for centuries. Nowadays this ancient technique has been brought back to Finland by the Dutch and tour ice skating (retkiluistelu) is gaining popularity here as well. There is even a Finnish Skating Union that organises tours on lakes. iN sOme Way I couldn’t be closer to my ice skating roots here in Finland. If the winter is as extreme as the past summer was hot, I will have a decent chance to skate on natural ice and continue my national tradition on the same track with its ancestor. ROOS HEkkENS The writer thought she had to leave behind her roots but realised she was tracing her past. SKATINg IN fINLAND ”I left the ice disappointed and a little traumatized.” ”V asempaan kulmaan sinistä valoa! Kävele hitaammin, sovita askel musiikin tahtiin!” Luokanopettajaopiskelija Tiia Rantanen viittoo määrätietoisesti käsiään. Hän ohjaa Rauman Ylioppilasteatteri Qmeen (Qme) uutuusnäytelmää Pimeä valo , jossa kahden teinitytön välisessä ystävyydessä rakkaudesta tulee vallankäytön väline. Tiina Heinosen käsikirjoittama trilleri on teatterin kahdenkymmenen vuoden mittaisen taipaleen juhlanäytelmä. Sen rinnalla valmistellaan ensi kevään speksiä eli opiskelijoiden improteatteriesitystä. Qme onkin raumalaisen opiskelijateatterin sykkivä sydän, jonka tahtiin on vuosien varrella esitetty niin Draculaa , Grease -musikaalia kuin Kalevalaakin . Tällä kertaa näytelmä on luotu Kellariteatterin pienelle ja intiimille lavalle. Paikkoja on 40 katsojalle, ja tiivistunnelmaisen näytöksen eturivissä uskaltaa hädin tuskin hengittää. Rankkojen aiheiden vuoksi Pimeän valon näyttelijät pukevat harjoitusten alussa roolinsa päälleen pantomiimina. Rituaalin jälkeen heitä saa puhutella ainoastaan hahmojen nimillä. Lopuksi jokainen riisuu roolinsa pois. ”Se on toimiva systeemi”, huikkaa näyttelijä ja varhaiskasvatuksen opiskelija Janika Peltola ja jatkaa: ”Hetkittäin on ollut tosi tunnelatautuneita hetkiä, mutta 12-henkisestä työryhmästä on tullut turvallinen ja ihana perhe.” Samaa mieltä on ohjaaja Rantanen, joka on toiminut myös teatteriyhdistyksen puheenjohtajana. ”Täytyy sanoa, että Qme on antanut mulle kaikki läheisimmät ystävät.” Ystävien lisäksi Rantanen on saanut teatterista epävarmuuksien sietokykyä ja johtamistaitoja sekä erilaisia harjoituksia ryhmäyttämistä varten. Taidot tulevat tarpeeseen myös tulevaisuudessa omassa opettajan työssä. Teatteriharrastus onkin omiaan kehittämään opettajan roolissa tarvittavia kykyjä. Sen tietävät myös entiset Qmeaktiivit, joita on teatterin matkan varrella kertynyt kymmeniä. Rauman kampukselta ponnistanut luokanopettaja Tarmo Thorström osallistui 2000-luvun alkupuolella yhdistyksen toimintaan lähes kymmenen vuoden ajan. ”Improvisaatio on parasta treeniä opettajuuteen. Siinä pitää heittäytyä pelottomasti hetkeen ja kestää painetta”, Thorström kiittää. Improtreenin ohella hän ylistää Qmetta pysyvyyden ja yhteisöllisyyden luomisesta sekä erilaisten ihmisten tuomisesta yhteen. Toinen opiskelijateatterin veteraani Eero Kortelahti innostui Qmeessa teatteripedagogiikan sivuaineopinnoista, jotka yhdessä teatterikokemuksen kanssa tukevat hänen luokanopettajan työtään. ”Jos koulussa joku käskee vetämään jonkin leikin, takataskusta löytyy aina Qmeesta tuttuja harjoituksia.” Kortelahden mukaan teatterissa haaveiltiin speksikulttuurin tuomisesta Raumalle jo kymmenisen vuotta sitten, mutta resursseja silloin ei ollut tarpeeksi. Kun Qme lopulta järjesti ensimmäisen speksinsä vuonna 2015, oli Kortelahti jo työelämässä. Silti uutisesta tuli lämmin olo. ”Sellainen tunne, että viimein me teimme sen!” Moka on lahja. Sen lastentarhanopettaja Pirita Talikka nimeää tärkeimmäksi opikseen Qmeesta, joka tarjosi aikoinaan kaivattuja hengähdystaukoja hektisestä opiskelusta. Talikka hyödyntää usein työssään Qmeen draamaharjoituksia. ”On ollut ilo huomata, kuinka samat harjoitukset toimivat kolmivuotiaiden ja aikuisten kanssa.” Qme-veteRaaNieN ajoista yhdistyksen toiminta on laajentunut paljon. Nykyään Qme järjestää näytelmien lisäksi elokuvailtoja, sitsejä, murhamysteerejä sekä koulutustapahtumia, joissa opetellaan muun muassa luovaa kirjoittamista ja esiintymistaitoja. Pimeä valo tuo Qmeen syntyjuurilleen: perinteisten näytelmien pariin. • “On ollut ilo huomata, kuinka samat harjoitukset toimivat kolmivuotiaiden ja aikuisten kanssa.” Pirita Talikka eng
30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista Opiskelijakortilla -20% väh. viiden euron kertaostoksista Löytöjä luontoa ja lompakkoa säästäen Opiskelijabudjetille sopiva kuljetuspalvelu! Avoinna ma–pe 8–18 | la 10–15 | Rautakatu 12, Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi SEURAA tURUN YLIOPPILASLEHtEÄ FACEBOOkISSA & INStAGRAMISSA
31 TURUN YLIOPPILASLEHTI 8/2018 “Sekä tytöt että pojat voivat samaistua Neposeen” TEKSTI AttE UUSINOkA KUVA JOONAS SALLI Gradu muistatkO vielä käsinukke-Neposen? Pikku Kakkosen rakastettu pupu on jäänyt monien mieleen. Kulttuuriperinnön tutkimuksen pro gradu -tutkimuksessaan Anniina Knuutila tarkasteli Neposen syntyä ja satuhahmon välittämiä asioita. Miksi pupu Neponen on niin ikimuistoinen? ”Neposen sukupuolta ei korosteta, mikä tekee siitä hyvän roolimallin. Sekä tytöt että pojat voivat samaistua Neposeen ja käsitellä sen kautta esimerkiksi omia pelkojaan”, Knuutila kertoo. Tv-sarja Neposen seikkailut auttaa lapsia kohtaamaan vaikeitakin asioita. Sarjassa tuodaan esimerkiksi näkyvästi esille, että Neposen äiti ei ole osa pupun elämää. ”Äidin puuttuminen ei määrittele Neposta. Tämä voi jäädä hetkeksi suremaan, mutta jatkaa pian eteenpäin iloisena itseensä uskoen.” pupu NepONeN esittäytyi katsojille ensimmäisen kerran vuonna 2000 ja edellisen kerran tänä vuonna Herää Sukka -sarjassa. Hahmon kehittivät yhteistyössä Pikku Kakkosen tuottaja Maija Koivula ja ohjelman juontaja Anu Tuomi-Nikula, joka sai viisivuotiaana kummitädiltään lahjaksi tyttökanin. ”Satuhahmoilla voi olla hyvin moniulotteisia syntytarinoita. Neposenkin kohdalla tarina juontaa luojan lapsuuteen, josta se on hiljalleen kehittynyt eteenpäin”, Anniina Knuutila kuvailee. Hahmon luominen ja hiominen vaati aikoinaan laajaa tiedonhankintaa, esimerkiksi aiheeseen liittyvän kuvamateriaalin ja kirjallisuuden etsimistä. Työmäärä yllätti Knuutilan. ”Tuomi-Nikula kävi kirjastossa opiskelemassa jäniksiin liittyvää kirjallisuutta. Hän tutustui jopa jänisten luurankoihin.” idea gRaduuN syntyi, kun Anniina Knuutilan kertoi ensimmäiselle graduohjaajalleen olevansa kiinnostunut satuhahmoista ja niiden merkityksistä lapsille. Juttutuokion aikana selvisi, että ohjaaja Outi Tuomi-Nikulan kummityttö nukettaa Neposta. ”Keskustelu kuvastaa hyvin Porin yliopistokeskusta. Opiskelijoita kuunnellaan ja ideoista käydään kunnon keskusteluja. Ilman niitä itselleni ei olisi tullut mieleenkään tarttua Neposeen”, Knuutila pohtii. • Nimi: Neposen maailma – Satuhahmon luominen ja sen välittämät asiat Tunnelma: Voimabiisi: Avicii – Wake me up gRADU