9/2016 s. 6 s. 14 KULTAINEN SUOSIKKI Nuorisokulttuurin räiskyvä raamattu VAPAAEHTOISET Palkatta kohti parempaa palloa s. 18 TYÖN PELILLISTÄJÄ Pori sai uniikin professuurin s. 24 OMA KERHO Tekniikan naiset pitävät yhtä
Janoisten opiskelijoiden ystävä Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00 www.anniskeluliike.? 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. www.cosmic.? Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02 Pakollinen sivuaine www.threebeers.? Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02
3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 Pääkirjoitus Nella Keski-Oja, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi omeuhkausten ohittaminen joutavana trollauksena on vaarallista, linjaa feministi ja politiikan analyytikko Flavia Dzodan. Hän näkee häirinnän julmana hiljentämisstrategiana, joka saa vipuvoimansa väkivallalla mässäilevästä retoriikasta ja lopulta fyysisestä väkivallasta: ”Turpa kiinni – tai muuten”. (Medium, 18.8.) SuomeSSakaan Ylilaudan törkytehtailijat, hommalaiset ja eduskuntarasistit eivät eksisteeraa erillään sananvapauteen verhotusta väkivallasta. Julman strategian tavoite on saavutettu, kun jälleen yksi vihakampanjan uhri on alistettu häirinnälle ja nujerrettu hiljaiseksi. Vapaata sanaa vannoen, tietysti. Kenelle häirintä oikein tuo vapautta? Ainakin anonyymille somen syöpäläiselle, naisvihalle ja rasismille. Vähemmässä määrin omalla nimellään julkista keskustelua käyvälle saati haavoittuvaisessa asemassa olevalle. oSa raSiSmin ja maahanmuuton tutkijoista on jo vuosia sensuroinut puheitaan törkypostin, häirintäpuheluiden ja tappouhkausten takia (HS, 10.3.13). Toissaviikolla Turun yliopiston opiskelija kieltäytyi antamasta haastattelua nimellään, koska ei halua joutua ”minkään keskustelupalstan riepoteltavaksi” (s. 11). Ironisen nyrjähdyksen sananvapauskeskusteluun tarjoaa anonyyminä paskakaivona tunnetun Ylilauta-sivuston omistaja Aleksi Kinnunen. Hän perustelee anonymiteetin tärkeyttä muun muassa sillä, että nimettömäksi jäävä ei voi joutua vihakampanjan uhriksi (Ylilauta, 29.11.). Aukoton perustelu. Entä Kinnusen neuvo törkykampanjoiden uhreille? Älkää laittako nimeänne nettiin. Tai muuTen. Syyskuussa todistimme hiljentämisstrategian lopullisen suunnan. Uusnatsi pahoinpiteli aatteellisen vastustajansa, joka myöhemmin kuoli saamaansa vammaan. Itsenäisyyspäivänä uusnatsin edustama Pohjoismainen vastarintaliike marssii pääkaupungissa poliisin suojeluksessa. Mitä on tehtävissä? Brutaali sanasota kilisee suoraan somealustojen kirstuihin, joten niitä tuskin piiskataan ruotuun. Se on harmi, sillä kunnioitukseen pohjaava keskustelukulttuuri vie sortajilta tilaa ja luo vähemmistöille mahdollisuuksia osallistua. TuTkijoiden uhkailu tyhmistää yhteiskunnan ja köyhdyttää keskustelun. Siitä kärsimme kaikki. Sananvapaus ei tarkoita vapautta vaientaa. S Vapauteen verhottu väkivalta Häirintä on hiljentämisstrategia, joka saa vipuvoimansa väkivallalla mässäilevästä retoriikasta ja lopulta fyysisestä väkivallasta.”
4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 ” SISÄLLYS 9/2016 Kuiskuttelu kihelmöi. ASMR:n tutkimaton maailma. Vapaaehtoiset. Eläinten oikeuksia, taidepajoja ja läsnäoloa. Digiajan pelastaja. Pelillistäminen tuo avun tylsään työhön. Lisää digiä opintoihin. Uudet menetelmät motivoivat tuloksiin. Kultainen Suosikki. Spice Girls ja Google tuhosivat klassikon. Tylkkäri 85 vuotta. Monta päätoimittajaa, monta Tylkkäriä. Tuhat kiloa eläinten luita. Luutarha herättää muinaiset eläimet henkiin. “Radiossa on edelleen viehätysvoimansa.” Spotify ei uhkaa radiota. 6 8 10 eihän siinä opi, jos tenttiin lukee aikaisempana iltana.” Miia Hurskainen Sivu 20 NUMERO 9/2016 2.12.2016, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 86. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Nella Keski-Oja, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJAT Miikka Rusi & Atte Uusinoka KAnsiKuvA Nella Keski-Oja ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Erja Lehtonen, puh. 0400 185 852, erja.lehtonen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. PAinos 7 300 kpl. 12 24 18 14 28 KANSI ”Kun naisia on vähän, kaikki pitävät yhtä.” Meri Saarinen Sivu 6 30 Ripaus härskiä. Verkostoituminen miesvaltaisella alalla kannattaa. Ryminällä johtoon. SYL:n liittokouksesta jättipotti Turkuun. Kiistelty vierailu. Turkkilan (ps) kutsuminen käynnisti kiivaan keskustelun. 31 20
5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 14 N EL LA KE SK I-O JA kolme opiskelijaa kertoo vapaaehtoistyöstä. jokaisen tarina on hieman erilainen, mutta kaikkia yhdistää halu auttaa ja tehdä omien arvojen mukaista työtä. Venäjää opiskeleva Sanna Peltola lukee eläinoikeusjärjestö Animalian suurimpiin saavutuksiin Särkänniemen delfinaarion sulkemisen. Somessa suhisee @turunyliopisto ”Huomaa, et on tullu talvi, ku ei enää välitä ulkonäöstään vaan kaivaa rumimman untuvatakin, mummolta saadut pitkät kalsarit ja karvareunussaappaat kaapin perältä ja verhoaa lisäksi ittensä kahen metrin villahuiviin.” ”Kauppiksessa vieraillessa huomasin, että noilla kaikilla Canada Goosen takeilla vois ostaa Aurajoen varrelta kattohuoneiston.” ”Fiilis ku oot vääntäny kandia väärän muotoseen raporttipohjaan ja siirrät sen oikeeseen -> +10 sivua. Orgasmi.” @lääkis ”Lääketiedepäivät pähkinänkuores: ”Tuu mun ständille” ”En” ”Mul on jätskii” ”Okei” @lex ”Päivän vitsi: Kuka esiintyy Lexin pikkujouluissa? Tyrmäystippa-T” @tse ”Ujosti alkaa Jodel muuttua koulukiusaajien lempileluksi. Jos ei viittis kuitenkaan.” Keskustelusovellus Jodel valtasi kampuksen sydämet. Rankkasimme kuun kuumimmat jodelaukset. ANONYYMIT TUNNUSTUKSET
6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 Tietoteknisten alojen opiskelijat Tiina Nokelainen (vas) ja Meri Saarinen kannustavat naisia mukaan järjestötoimintaan.
7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 RIPAUS HÄRSKIÄ Sisua. Sitä naisilta yhä vaaditaan, jos he haluavat menestyä teknisillä aloilla. TEKSTI JA KUVA NELLA KESKI-OJA uulimme, että tulit väärään paikkaan.” Sanat ovat tulleet tutuiksi tietotekniikkaa opiskelevalle Meri Saariselle. Kun hän fuksina asteli yliopistolle korkkareissa, nahkatakissa, hiukset kivasti ja meikkiä naamassa, sai itsevarma nainen osakseen hämmennystä. ”Mulle on sanottu, että vaikutin tosi ylimieliseltä ja ikävältä naiselta. Tiinan kanssa bondasimme kuitenkin heti”, Saarinen kertoo. Vieressä istuva tietojenkäsittelytieteen opiskelija Tiina Nokelainen nyökkää. Naisia rasittaa, kun opiskelukaverit tulkitsevat juttelun ja hymyilyn flirttailuksi. ”Täällä kuitenkin kannustetaan naisia olemaan aktiivisia, siinä missä miehiäkin”, Nokelainen sanoo. VerkoSToiTuminen on paikallaan yliopiston miesvoittoisilla aloilla. Diplomi-insinöörien ainejärjestö Digit perusti maaliskuussa niceKerhon, jonka tavoitteena on yhdistää tietoteknisten ja teknisten alojen naisopiskelijoita. Mukaan ovat kuitenkin tervetulleita kaikki. ”Voimme tutustua ja hengailla, puhua yhteisistä jutuista ja ongelmista”, Saarinen avaa. Hiljalleen käynnistyvässä toiminnassa on mukana reilu kymmenen henkeä. Yhteisöstä on iloa, kun ainejärjestön jouluristeilylle haluaa naistenhytin tai saunailtaan seuraa lauteille. Välillä on myös tarpeen ruotia urpoja kommentteja ymmärtävässä seurassa. ”Kun naisia on vähän, kaikki pitävät yhtä”, Saarinen kertoo. arki mieSVoiTToiSilla aloilla soljuu lupsakasti, ja opiskelijoita on totuttu kohtelemaan samalla tavalla. Kun yksittäisiä ongelmia syntyy, ne lähinnä ärsyttävät. ”Aaa, nainen paikalla! Nyt ei voida puhua tästä.” Kyllä voi, Nokelainen ja Saarinen oikovat. He korostavat, ettei naisten seurassa tarvitse käyttäytyä mitenkään erityisen sievästi, vaikka miehet ”blendaantuvat” massaan nopeammin. Fuksinaiselta saatetaan vaatia ripaus härskiyttä, jotta viesti menee perille. Ujon on vaikea murtaa jäätä. ”Nyt sanotaan, että ’Tiina on yksi jätkistä’. Mutta meni aikansa, että sain sen tittelin”, neljättä vuotta opiskeleva Nokelainen huomauttaa. TekniSillä aloilla menestyminen vaatii naisilta yhä sisua ja määrätietoisuutta. ”Mulla on hirveät paineet olla ihan sairaan paljon parempi kuin joku keskiarvomies. Että voin näyttää olevani hyvä vaikka videopeleissä tai fysiikassa tai matematiikassa”, Saarinen luettelee. ”Todistaa, että säkin kuulut tänne”, Nokelainen summaa. Vaikka ilmapiiri on parantunut, yksittäisiä möläytyksiä saattaa tulla vastaan. Saarisen kaveri totesi kerran, että yhtä pätevän miehen ja naisen välillä hän palkkaisi miehen, koska nainen voi jäädä äitiyslomalle. Kun Saarinen suuttui, kaveri kummasteli, miksi tämä on niin tunteellinen. ”Lyön sua kohta naamaan niin näet, kuinka emotionaalinen olen”, Saarinen murjaisee. kaVerukSeT epäileVäT, etteivät miehet aina tajua, kuinka loukkaavia he osaavat joskus olla. Kun ympärillä on lähinnä muita miehiä, ei omaa käytöstä tarvitse kyseenalaistaa. ”Eivät miehet sitä varmaan tahallaan tee. He ovat vain oppineet elämään niin”, Nokelainen pohtii. Molemmat toivovat niceKerhon houkuttelevan järjestötoimintaan lisää naisia. Muutoksen aikaansaaminen on kaikkien vastuulla. ”Miltä tuntuu naisista, jotka eivät ole aktiivisia? Kannattaa kysyä, mitä he toivovat”, Nokelainen ehdottaa. Nokelainen näyttää tietä. Hänet on valittu informaatioteknologian ainejärjestön Asteriskin seuraavaksi puheenjohtajaksi. • ”L
8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 RYMINÄLLÄ JOHTOON TEKSTI MIIKKA RUSI Nyt voi iloita! Suomen ylioppilaskuntien kattojärjestö sai johtoonsa historiallisen paljon turkulaisväriä. ”Huikea fiilis!” Riina Lumpeen onneksi puheenjohtajakisan kaksi muuta ehdokasta taistelivat keskenään samoista äänistä. N EL LA KE SK I-O JA innikkyys palkitaan. 2000-luvulla peräti yhdeksän Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) ehdokasta ehti pyrkiä tuloksetta Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtajaksi. Kymmenes kerta rikkoi epäonnisen kirouksen – ja jälki on upeaa. Marraskuussa SYL:n liittokokous valitsi ensi vuoden hallitukseensa kaksi TYYn edustajaa: Riina Lumpeen puheenjohtajaksi ja Jyri Lähdemaan hallituksen jäseneksi. Edellisen kerran puheenjohtajuus oli TYYn edustajalla vuonna 1998 ja sitä ennen vuonna 1970. Lumme (vihr.) suhtautuu historialliseen hallituskauteensa odottavaisesti. Tänä vuonna TYYn hallituksen puheenjohtajana toiminut valtio-opin opiskelija toivoo, että SYL:stä tulee Turussa nyt aikaisempaa näkyvämpi. ”Olisi positiivista, jos edes joku uusi ihminen lukisi, että SYL:sta on turkulainen johdossa, ja selvittäisi lisää liitosta”, hän naurahtaa. SYl eduSTaa kaikissa Suomen yliopistoissa opiskelevia noin 132 000 perusja jatkotutkinto-opiskelijaa. TYYn pääsihteeri Rauli Elenius on mielissään, että liiton johtoon on pitkän tauon jälkeen saatu edustaja Turun yliopistosta. ”Vaikka SYL:ssa ei tehdäkään aluepolitiikkaa, tuntemus turkulaisesta korkeakoulukentästä on meidän kannaltamme arvokasta. Varsinkin nyt, kun viime vuosina korkeakoulusektorilla on tapahtunut paljon rakenteellisia muutoksia”, hän toteaa. Myös Riina Lumme uskoo puheenjohtajuudella olevan myönteisiä vaikutuksia turkulaisten opiskelijoiden edunvalvontaan. S
9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 SYL julistautui feministiseksi Gallup ”Oppiaine on tehnyt yhteistyötä hammasteknikkojen kanssa. On hyvä totutella yhteistyöhön.” mitä ajattelet korkeakoulujen yhteisistä opinnoista? ”Meillä ja sairaanhoitajilla on varmasti toisillemme uutta opetettavaa, jota ei käydä läpi omissa koulutuksissa.” ”Kliinisessä vaiheessa yhteistyötä on enemmän, ja lisääntyvä yhteistyö kuulostaa järkevältä.” TEKSTI JA KUVAT ATTE UUSINOKA Kampukselta Lotta Laakso hammaslääketiede Aino Nyqvist lääketiede Sepe Nevalainen lääketiede Medisiina D välttyy betoniongelmilta ”Ensi vuonna TYYllä tulee varmasti olemaan tiivis suhde SYL:iin. Yleensä se on oman ylioppilaskunnan henkilö, johon tulee pidettyä eniten yhteyttä.” Kymmenen edellisvuoden aikana vain kaksi SYL:n puheenjohtajista on tullut pääkaupunkiseudun ylioppilaskuntien ulkopuolelta. Kymmenestä edellisestä puheenjohtajasta seitsemän on ollut miehiä. Riina Lumme on tyytyväinen siihen, miten SYL:a kuunnellaan päättävissä pöydissä. Toisaalta hän haluaisi, että opiskelijoiden näkökulma kuuluisi entistä kovemmin yhteiskunnallisessa keskustelussa yleisesti. ”Meidän pitäisi itse osallistua keskusteluun useammin ja äänekkäämmin, kun puhutaan esimerkiksi opiskelijoista tai tulevista sukupolvista.” Se ei aina ole helppoa, sillä yliopisto-opiskelijat eivät ole yksi keskenään samanmielinen ryhmä. Erilaiset mielipiteet johtavat siihen, että SYL pohtii varsin varovaisesti, mihin aiheisiin liitto voi ylipäätään ottaa kantaa. Hallitus siis seuraa virallisia puitteita ja ”pyrkii olemaan suututtamatta ketään”. Lumpeen mielestä sen takia ei kuitenkaan pidä pelätä kaikkia kannanottoja. ”Hyvin perustavanlaatuisiin kysymyksiin pitää voida ottaa kantaa voimakkaastikin. Kuten sellaisiin, saako sukupolvemme eläkettä, onko opintotukea jatkossa olemassa tai miten opiskelijat ylipäänsä koetaan yhteiskunnallisessa keskustelussa”, hän listaa. liiTon johToon nostettiin nyt luultavasti ensimmäistä kertaa kaksi tyyläistä yhdellä kertaa. TYYn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava ja biolääketiedettä opiskeleva Jyri Lähdemaa odottaa innoissaan uuden vastuutehtävänsä alkamista. ”Tuntuu hyvältä jatkaa vaikuttamista nyt kansallisella tasolla.” Lähdemaalle henkilökohtaisesti tärkein edunvalvonnan kysymys liittyy pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen korkeakoululeikkauksiin. ”Meitä sitoo tietysti SYL:n poliittinen linjapaperi, mutta itseäni kiinnostaa erityisesti yliopistojen rakenteellinen kehittäminen: että se olisi oikeaa kehittämistä, eikä mentäisi leikkaukset edellä.” oSalliSTujille SYl:n liittokokoukset ovat intensiivisiä. Kun Lähdemaa kuuli päätöksen hallituspaikastaan, tunnelma oli epäuskoinen. ”Hyppäsin ylös seisomaan ja halasin kaikkia vierustovereitani. Sitten älysin mennä kiittämään tukijoukkojani. Hetki oli epätodellinen – oikeastaan vasta parin päivän päästä ymmärsin, mitä on tapahtunut.” Myös Riina Lumpeelle puheenjohtajuuden ratkeaminen oli upea hetki. Syyskuussa alkanut raskas kampanjointi sai parhaimman mahdollisen päätöksen. ”Tuntui hienolta kuulla, että minussa oli nähty potentiaalia puheenjohtajaksi jo aikaisessa vaiheessa monessa ylioppilaskunnassa.” • Julkisessa keskustelussa opiskelijat saisivat kuulua nykyistä kovemminkin.” Riina Lumme, SYL:n tuleva puheenjohtaja Turun yliopistollisen keskussairaalan rakennustyömaata haittaavat betoniongelmat eivät koske sen viereen nousevaa Medisiina D -rakennusta. ”Medisiinan työmaalla on toinen rakennuttaja, ja betonit on tilattu toiselta yrittäjältä”, Suomen yliopistokiinteistöjen rakennuttaja-asiantuntija Kimmo Mäkelä kertoo. Kesällä 2018 valmistuva rakennus tulee Turun yliopiston, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin, Turun ammattikorkeakoulun ja THL:n yhteiskäyttöön. ATTE UUSINOKA Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) julistautui feministiseksi järjestöksi liittokokouksessaan. Päätös herätti tuoreeltaan runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan. Twitterissä osallisia pommitettiin törkyviesteillä ja jopa uhkailtiin. ”SYL on ajanut feministisiä arvoja aiemminkin. Nyt se vain sanottiin ääneen”, SYL:n ensi vuoden puheenjohtaja Riina Lumme toteaa. Nykyinen puheenjohtaja Heikki Koponen kommentoi kohua avoimella kirjeellä, jonka otsikko oli ”SYL on feministinen järjestö. Deal with it.” Koponen toteaa feminismin olevan yhteinen vaatimus siitä, että kaikilla tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet ja oikeudet. MIIKKA RUSI Itseäni kiinnostaa yliopistojen kehittäminen: että se olisi oikeaa kehittämistä, eikä mentäisi leikkaukset edellä.” Jyri Lähdemaa
10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 aloussosiologian dosentti Arttu Saarinen tuskin arvasi, millaisen keskustelun synnyttää kutsuessaan Matias Turkkilan (ps) yliopistolle vierailuluennoitsijaksi. Kutsua arvosteltiin etukäteen muun muassa siitä, että se normalisoi rasismia. Marraskuussa yliopistolla luennoinut Turkkila tunnetaan avoimesti rasistisen Hommaforumin perustajajäsenenä sekä Perussuomalainen -lehden ja Suomen Uutiset -verkkolehden päätoimittajana. Sosiaalisessa mediassa hän jakaa ahkerasti juttuja, joiden todenperäisyyttä ei ole tarkistettu. ”Turkkila on merkittävä päivänpolitiikan taustavaikuttaja ja vallankäyttäjä. Halusimme sitä tai emme”, Saarinen perustelee. Taloudelliset ja sosiaaliset verkostot -kurssin vastuuopettajana hän myöntää, että Turkkilan kutsumisessa mentiin jossain määrin riskirajoille. Saarinen kuitenkin korostaa, että Turkkila luennoi yliopistolla politiikan sisäpiiriläisenä eikä perinteisenä asiantuntijana. Perussuomalaista ei myöskään kutsuttu puhumaan maahanmuutosta vaan puolueen suhteesta sosiaaliseen mediaan. ”Rasismille pitää olla nollatoleranssi. Onko Turkkilan agenda siellä taustalla niin vahvana, että se menee kaiken yli?”, Saarinen pohtii. Suuren osan luennosta Turkkila puhui teemansa ohi. Sosiaalisen median sijasta Turkkila kertoi esimerkiksi perussuomalaisten historiasta, eri puolueiden tavoitteista ja lyhyesti maahanmuuton kustannuksista. Saarinen joutui useaan otteeseen keskeyttämään Turkkilan ja kehottamaan tätä siirtymään aiheeseen. Luennon lopuksi opiskelijat esittivät Turkkilalle kriittisiä kysymyksiä. Saarinen johtaa Poliittiset kuplat -hanketta. Hän kysyy, keitä yliopistolle ylipäätään saisi kutsua, jos Turkkila yhtenä suomalaisen populismin pääarkkitehdeistä olisi pannalistalla. Puntaroitavaksi hän nostaa muita saman vierailusarjan puhujia, esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajan ja liberaalin Matti Apusen sekä vasemmistoliiton kansanedustajan ja yhteiskuntatieteiden tohtorin Anna Kontulan. «Sosiaalitieteilijöiden tulee pystyä ymmärtämään, ei hyväksymään, mekanismeja ajankohtaisten ilmiöiden taustalla.” Sosiaalitieteiden väelle osoitetussa sähköpostiviestissään laitoksen johtaja Hannu Ruonavaara tukee Saarisen vierailijavalintaa. ”Matias Turkkilaa ei ollut pyydetty paikalle levittämään poliittista sanomaa”, Ruonavaara kirjoittaa. RASISMIN OIKEUTTAMISESTA Laitoksen henkilökunta ei ole asiassa yksimielinen. Sosiaalipolitiikan professori Minna Ylikännö arvostelee Matias Turkkilan kutsumista. Ylikännön mukaan opetuksen tulee perustua tutkimukseen. ”Turkkila varmasti tietää aiheestaan paljon, mutta se ei riitä. Yliopistolla opetetaan kriittisesti arvioitua tietoa. Luennoitsijan on pystyttävä arvioimaan tietoa, esittämään useita näkökulmia ja kytkemään sen teoriaan.” Sosiologian dosentin Suvi Keskisen mukaan on perusteltua kyseenalaistaa, keitä yliopistolle kutsutaan – voiko ’asiantuntijana’ seuraavaksi esittäytyä esimerkiksi uusnatsistisen Suomen vastarintaliikkeen edustaja. Samalla Keskinen huomauttaa, että yliopistolla puhuvat vain harvoin ulkopuoliset. ”Kyseessä on valinta. On syytä pohtia, kenelle asiantuntijan asemaa ja sen legitiimiyttä tarjotaan.” Hän muistuttaa, että Turkkila on toiminut poliitikko Jussi Halla-ahon (ps) kampanjaHommaforumin perustajan Matias Turkkilan kutsuminen taloussosiologian luennoitsijaksi sai aikaan kiivaan keskustelun sananvapauden rajoista ja rasismista. TEKSTI LEEA VAINIO KUVA NELLA KESKI-OJA päällikkönä. Halla-aho on saanut tuomion uskonrauhan rikkomisesta ja kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. ”Halla-ahon kampanjapäälliköksi suostuva ei varmaankaan kiistä päämiehensä poliittisia tavoitteita”, Keskinen linjaa. Keskisen mukaan keskustelua tapauksesta on leimannut kyvyttömyys tai haluttomuus keskustella rasismista. Sen sijaan Turkkila on esitelty ikään kuin neutraalina asiantuntijana ja kritiikki hänen esiintymisestään typistetty sananvapauskysymykseksi. Se on Keskisen mukaan yleinen tapa välttää kriittistä keskustelua poliittisesta viestistä, joka rakentuu tiettyjen ihmisryhmien epäinhimillistämiselle ja leimaamiselle. Tutkimuksessa ilmiötä kutsutaan oikeutusrasismiksi. ”Oikeutusrasismilla viitataan siihen, miten valkoiseen valtaväestöön kuuluvat ryhmät vetoavat oikeuksiinsa ja sananvapauteensa esittäessään halventavia puheenvuoroja vähemmistöistä.” IRTI EETTISISTÄ PERIAATTEISTA Suomen Uutisten ja Perussuomalainen-lehden päätoimittaja Matias Turkkila on sanoutunut irti Journalistin ohjeista, jotka määrittelevät ammatin eettiset periaatteet. Ohjeissa linjataan muun muassa, että journalistien velvollisuutena on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mediat eivät salli valheiden levittämistä. Muut eduskuntapuolueiden lehdet ovat sitoutuneet ohjeisiin, joiden toteutumista valvoo Julkisen sanan neuvosto. • T On syytä pohtia, kenelle asiantuntijan asemaa tarjotaan.” Suvi Keskinen, sosiologian dosentti KIISTELTY VIERAILU
11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 O mien sanojensa mukaan Matias Turkkila (ps) oli paikalla avaamassa perussuomalaisten viestinnän taustaa, ”jotta opiskelijat pystyisivät paremmin seuraamaan viestintäämme”. Mitä taloussosiologien opiskelijoille jäi käteen kiistellystä vierailusta? Sonja Kekäläisen mukaan luennon saama huomio oli ”täysin kohtuutonta”. Hänen mielestään Turkkila avasi hyvin perussuomalaisten aatetta, vaikka luennon varsinaista aihetta, eli puolueen suhdetta sosiaaliseen mediaan, käsiteltiin vain vähän. ”On opiskelijoiden aliarvioimista epäillä, etteivät he osaa suodattaa tietoa. Sosiologian opiskelijat pyrkivät ymmärtämään erilaisia ihmisiä.” Toisen taloussosiologien opiskelijan Iiris Komulaisen mielestä oli mielenkiintoista kuulla perussuomalaisten viestinnänlinjoista puolueen omalta työntekijältä. ”Välillä puhutaan arkadiaa ja välillä tonyhalmetta”, Komulainen kertaa populistista strategiaa. Komulaisen mielestä on tärkeää tiedostaa poliittisen kuplautumisen ilmiö. Siitä on taloussosiologian luentosarjallakin puhuttu. ”On hyvä, että kuplaamme tullaan puhkomaan.” SoSiaaliTYön opiSkelija Inka Söderström ei suhtaudu yhtä myönteisesti Turkkilan vierailuun. ”Jos Turkkilan asiantuntemuksen ydin on rasistisen ajatusmaailman levittäminen sosiaalisessa mediassa, on rasismin normalisointia kutsua Turkkila luennoimaan yliopistolle.” Söderströmin mukaan Turkkilan kutsuminen kertoo siitä, että kaikista puheista ja Peli poikki! -mielenosoituksista huolimatta rasismi ei vieläkään ole moraalisesti tuomittua Suomessa eikä yliopistomaailmassa. Neljäs opiskelija suostuu kommentoimaan vierailua vain nimettömästi. ”En halua joutua nettijulkaisun myötä minkään keskustelupalstan riepoteltavaksi saati anarkistien tai uusnatsien silmätikuksi. Tiedän alistuvani pelolle ja foliohattuilevanikin. Valitettavasti olen joutunut näkemään turhan läheltä, millaista on joutua somekohun keskiöön, enkä kaipaa samaa kohdalleni missään muodossa.” Arkadiaa ja tonyhalmetta ”Ei tilaa rasismille” -mielenosoitus keskeytti Matias Turkkilan (vas.) luennon noin kymmeneksi minuutiksi. Petteriksi esittäytyvän mielenosoittajan mukaan rasistisissa ryhmissä vaikuttavan henkilön kutsuminen luennoimaan viestii, että vihapuhe hyväksytään. Keskellä Arttu Saarinen.
12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 V ideolla sormet naputtelevat kirjan kantta. Toisella kynä raapaisee tasaisella käsialalla kalligrafiaa pellavalumpusta tehdylle paperille. Kolmannella rapistellaan teepusseja. Rapina rentouttaa ja vaivuttaa sinut kevyesti uneen. Jos kirjoitat Youtuben hakukenttään kirjainyhdistelmän ASMR, löydät laajan kirjon videoita. Videolla esiintyviä henkilöitä kutsutaan ASMR-artisteiksi. He pyrkivät saamaan kehosi reagoimaan yllämainituilla tavoilla. Kaikki eivät aistimuksia koe. Joku kokee kehon ja mielen rauhoittuvan, mutta ei tunne kihelmöintiä. Jokainen reagoi videoihin ja niissä käytettäviin triggereihin eli ärsykkeisiin subjektiivisesti. Ilmiötä on tutkittu erittäin vähän. Internetistä löytyy yksi tieteellinen tutkimus, joka on tehty Swansean yliopiston psykologian osastolla vuonna 2015. Tutkimuksessa todetaan ASMR:stä koituvien reaktioiden parantavan hetkellisesti masennukseen ja kroonisiin kipuihin liittyviä vaivoja. ASMR-kirjainyhdistelmä tulee englannin kielen sanoista ’autonomous sensory meridian response’. Käsite tarkoittaa kehon tahdosta riippumatonta reaktiota tiettyihin ärsykkeisiin, jotka luovat miellyttävän ja rauhoittavan aistielämyksen. Sen voi saada niin videoilta kuin oikeasta elämästä. Yksi saa niitä kuunnellessaan rauhallista ja hiljaista puhetta, kun toisen päänahan saa kihelmöimään esimerkiksi keskittyneesti seurattu taulun maalaus. ASMR-videot ovat luoneet Youtubeen alakulttuurin, jolle löytyy miljoonia katselijoita. Suosituin tekijä on Gentlewhispering-kanavan Maria, jolla on melkein 800 000 tilaajaa ja jonka videoilla on yli 250 miljoonaa katselukertaa. SUOMEN ENSIMMÄINEN ASMR-ARTISTI Maria oli myös ensimmäinen ASMR-artisti, jonka videoita Turun yliopistossa kotimaista kirjallisuutta opiskeleva Matilda Koivisto katsoi. ”Hänestä tuli minulle mieluisin ASMR-artisti.” Koivisto pitää Suomen ASMR-yhteisössä hyvin tunnettua WhiteWinterWhisperers-kanavaa, jolla on yli 17 000 tilaajaa ja noin 1,7 miljoonaa katselua. Kolme vuotta sitten Koivisto äimistyi nähtyään ASMR-ilmiöitä käsittelevän Kihelmöintiä-dokumentin. Kiinnostus omaan kanavaan heräsi, ja eriKUISKUTTELU KIHELMÖI TEKSTI JA KUVA ATTE UUSINOKA Kotimaista kirjallisuutta opiskeleva Matilda Koivisto tekee ASMRvideoita. Päälaella pistelee. Pistelyä voisi kuvailla samanlaiseksi kuin jalkojen puutuessa, mutta tunne on miellyttävä. ASMR-videot yrittävät herättää katsojassa aistimuksia.
13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 tyisesti suomenkieliset ASMR-videot kutkuttivat. ”Siihen aikaan ei ollut tarjolla käytännössä yhtään ASMR-videota suomeksi. Minusta oli mielenkiintoista nähdä, millaisen vastaanoton suomenkieliset videot saavat Suomessa ja muualla.” Kolmessa vuodessa paljon on muuttunut. ASMR on tuntemattomuudestaan huolimatta yleisempää kuin ennen, mistä kertoo suomalaisten ASMR-videoiden lisääntyminen. Samalla media on kiinnostunut ilmiöstä. ”Minulla on loppuvuodeksi sovittuna neljä haastattelua. Keväisin ja kesällä on tällä saralla hiljaisempaa, ehkä syksyisin ihmiset kaipaavat uusia keinoja stressin poistamiseen”, Koivisto naurahtaa. Suomalaisia tekijöitä on silti vain noin parikymmentä. He ovat vain vähän tekemisissä keskenään eikä esimerkiksi yhteistyövideoita ole juuri tehty. Sen sijaan Yhdysvalloissa ASMR-yhteisö on tiivis. Monet tekijät tekevät keskenään videoita ja kommentoivat toistensa videoita. Teepussien rapistelua ja vesipullon hölskyttelyä? Ensikertalaiselta ASMR-videoiden katselu vaatii niin sanotusti avointa mieltä. Koiviston mukaan ilmiöön tutustuu parhaiten, kun katsoo eri tekijöiden videoita, joissa käytetään erilaisia ärsykkeitä. ”Tarjolla on vaikka minkälaisia persoonia, triggereitä ja videoita. Jokaiselle löytyy varmastikin jotain mieluisaa ja kihelmöivää”. OMA KEIdAS YOUTUbESSA Yleensä Youtuben kommenttikentät uhkuvat trollausta ja vihaa, jolloin kannustavat ja ihailevat kommentit jäävät piiloon. ASMR-videoissa tilanne on täysin toinen. Kommenttikenttä täyttyy kiitoksista ja tsemppauksesta. Harva rentoutumisvideoita etsivä haluaa haukkua tekijöitä tai videoiden katselijoita. Koiviston mukaan myönteisyyteen johtaa myös ASMR-ilmiön tuntemattomuus. ”Kommenttikentällä ei ole hirveästi ihmisiä, jotka eivät ole tulleet sinne katsomaan videoita. Se pitää trollaajat muualla.” • SUOMALAISIA ASMR-ARTISTEJA finngamerASMR: Erityisesti syömiseen ja videopeleihin liittyvää sisältöä. Tilaajamäärä hieman alle 8 000. VergilASMR: Pääosin suomenkielisiä ärsykkeitä videoillaan käyttävä ASMR-artisti. Tilaajia hieman alle 1 000. Tuulia ASMR: Usein ja hyvin erilaisia videoita tekevä ASMR-artisti. Triggereinä hän käyttää esimerkiksi piirtämistä, lukemista ja roolipelejä. Tilaajamäärä noin 1 000. K uluneen syksyn aikana kampuksen kuumimpia puheenaiheita on ollut pysäköinti. Joulukuusta lähtien Vatselankadun hiekkakentän pysäköintialue on varattu opiskelijoiden käyttöön. Näin pyritään välttämään parkkialueen täyttyminen muiden kuin opiskelijoiden autoista. Alueelle myydään 150 opiskelijoille tarkoitettua pysäköintioikeutta, joiden hinta on 15 euroa kuukaudessa. Alueelle varataan myös tilaa väliaikaiseen tarpeeseen. Tilapäispysäköinnin hinta on 50 senttiä tunnilta. Miksi opiskelijat joutuvat maksamaan pysäköimisestä, Turun yliopiston tilasuunnitteluassistentti Ari Nurminen? ”Vatselankadun hiekkakenttä ei ole aiemmin ollut yliopiston vuokraama, ja pysäköinti siellä äityi villiksi. Yliopisto vuokrasi alueen ennen kuin sattuisi pahempia vahinkoja. Tästä tuli lisäkustannuksia, joihin yliopisto ei ollut valmistautunut.” Miten pysäköintioikeudet ovat menneet kaupaksi? ”Niistä on myyty noin puolet. Joukossa on sekä pidempiä että kuukauden pysäköintioikeuksia.” Mihin pysäköintimaksut käytetään? ”Niillä peitetään osa alueen kuluista. Maksut eivät riitä peittämään kaikkia kuluja, joita alueesta syntyy.” Miksi oikeuksia myydään enemmän kuin paikkoja on? ”Niitä myydään enemmän, koska harvemmin kaikki tulevat kaikkina arkipäivinä yliopistolle, jolloin paikkoja jäisi käyttämättä. Ylibuukkaus on varsin maltillinen, vain 15 prosenttia. Henkilökunnan alueilla se on 40 prosenttia. Siellä on suhteellisen paljon käyttämättömiä paikkoja päivisin.” Millaista palautetta olette saaneet uudistuksista? ”Julkisesti palaute on aina negatiivista tämäntyyppisissä uudistuksissa, joissa käyttäjien kulut nousevat nollatasosta ylöspäin. Olemme saaneet käyttäjiltä myös positiivista palautetta pysäköintimahdollisuuksien parantumisesta. Opiskelijoilta tuli palautetta syyskuun alun jälkeen siitä, että he olisivat valmiita maksamaan pysäköinnistä, kunhan vain sellainen järjestettäisiin.” Miksi opiskelijoille ei anneta vain pysäköinnin oikeuttavaa tarraa, Turun yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Riina Lumme? ”Tällainen systeemi on käytössä henkilökunnalla. Ongelmana siinä on, että pelkällä tarrajärjestelmällä ei pystytä seuraamaan pysäköintilupien todellista tarvetta.” Millä keinolla pysäköintioikeudet jaetaan opiskelijoille? ”Pysäköintioikeudet myönnetään ilmoittautumisjärjestyksessä. Tarvehankintaa pohdittiin, mutta se osoittautui teknisesti hankalaksi, sillä erityistarve pitäisi ensin todentaa jollakin luotettavalla tavalla. Tämän jälkeen järjestelmän pitäisi tunnistaa erityistarpeet ja asettaa tietyt käyttäjät etusijalle.” • Parkkikaaos päättyy, paikat maksullisiksi Vatselankadun hiekkakentän ’”villi länsi” rauhoittuu. Parkkipaikat varataan opiskelijoille, ja ne muuttuvat maksullisiksi. TEKSTI ATTE UUSINOKA KUVA NELLA KESKI-OJA
14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 Ensimmäinen ammattini oli lakimies. En halua nimeäni liitettävän mihinkään laittomaan, vaikka se tehtäisiin hyvässä tarkoituksessa.” Sanna Peltola Turun YliopiSToSSa venäjän kieltä opiskeleva Sanna Peltola toimii Animalian pääkaupunkiseudun alueosaston puheenjohtajana. Hänen tehtäviinsä kuuluu kokoustamista, tapahtumien organisoimista ja yhteyksien ylläpitämistä. Peltolan aktivismi alkoi halusta tehdä jotain eläinten hyödyksi. ”Menin ensimmäisen kerran Turun Animalian kokoukseen noin kuusi vuotta sitten. Siitä lähtien olen ollut aktiivisesti mukana.” Alussa Peltola pohti, mihin eläinten oikeuksia ajavaan järjestöön liittyisi. Hän päätyi Animaliaan järjestön tunnettavuuden ja ison jäsenmäärän takia. Yksi tärkeimmistä tekijöistä oli Animalian sitoutuminen lain noudattamiseen. ”Ensimmäinen ammattini on lakimies. En halua nimeäni liitettävän mihinkään laittomaan, vaikka se tehtäisiinkin hyvässä tarkoituksessa.” animalian Suurimpiin saavutuksiin lukeutuu Peltolan mukaan Särkänniemen delfinaarion sulkeminen. Toiseksi saavutukseksi hän nostaa kansalaisaloitteen turkistarhauksen kieltämiseksi. Vuonna 2013 eduskunnassa tyrmätyn aloitteen teemoja pidetään yhä esillä marraskuisin järjestettävässä Turkiton perjantain -tapahtumassa. ”Tänä vuonna jalkauduimme Helsingin keskustaan ja laitoimme sinne teltan pystyyn. Ihmiset saivat sytyttää häkissä olevia hautakynttilöitä turkiseläinten muistolle.” eläinTen oikeukSien lisäksi Peltolaa innostavat järjestötoiminnassa hyvät ystävät ja tapahtumien ideointi. Vaikka ideointi on aktivismin parhaita puolia, se on samalla erittäin kuluttavaa. Erittäin suosituiksi kasvaneet Animalian kasvisruokakurssit ovat hyvä esimerkki ideoinnin helmestä. Kurssia varten pitää varata tilat ja kokit sekä suunnitella menut ja reseptit. Jos kurssilla osallistuja huomaa kasvisja vegaaniruoan olevan hyvää, ravitsevaa ja helppoa tehdä, kurssin järjestäminen on ollut vaivannäön arvoista. ”Tällaiset silmiä avaavat kokemukset tuovat minulle todella vahvan onnistumisen tunteen.” Eläinten asialla
15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 VAPAAEHTOISET Mikä aktiiveja motivoi? Tylkkäri tapasi kolme vapaaehtoistyötä tekevää opiskelijaa. ”Tässä työssä tuntee tekevänsä jotain tärkeää”, Animaliassa toimiva Sanna Peltola kertoo. TEKSTI ATTE UUSINOKA KUVAT NELLA KESKI-OJA JA ATTE UUSINOKA
16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 Nina Lehti siirtyi ainejärjestön hallituksesta vapaaehtoistyöhön Turun Tyttöjen Talolle. Tyttöjen Talo täytti tyhjiön kaSVaTuSTieTeiTä opiSkeleVa Nina Lehti lähti sattumalta mukaan Turun Tyttöjen Talon vapaaehtoistoimintaan. Hän oli tehnyt hallitustyötä ainejärjestö Katkossa ja tiedekuntajärjestö Indexissä kolmen vuoden ajan. Täynnä olevaan kalenteriin oli syntymässä tyhjiö hallitustöiden loppuessa. Se täytettiin vapaaehtoistyöllä. Vaihtoehtoina olivat Suomen Punaisen Ristin Ystäväpalvelu tai tukihenkilönä toimiminen, kunnes ainejärjestö sai postia Turun Tyttöjen Talolta. ”Viesti puhutteli minua. Olen aina tullut hyvin toimeen tyttöjen kanssa.” Lehti on ollut tämän syksyn osana keskustan yksikön vapaaehtoisjoukkoa. Paikkaa voisi kuvailla 12–28-vuotiaiden tyttöjen, nuorten naisten ja sellaiseksi itsensä kokevien toiseksi olohuoneeksi. Lehden mukaan iso osa kävijöistä on lukiotai yliopisto-opiskelijoita, mikä yllätti hänet. ”Oletin nuoremmilla olevan enemmän tarvetta käydä täällä. Ehkä vanhemmat eivät ole löytäneet paikkaansa muualta tai he ovat käyneet täällä vuosikausia.” VapaaehToiSToiminTa on Suomessa suosittua. Taloustutkimuksen vuonna 2015 tekemän tutkimuksen mukaan joka kolmannes oli tehnyt vapaaehtoistyötä viimeisen kuukauden aikana. Uudet vapaaehtoiset ovat aina tervetulleita Tyttöjen Talolle. ”Kynnys tulla tänne joko asiakkaana tai vapaaehtoisena on matala. Täällä on helppo kokeilla, minkälaisesta vapaaehtoistoiminnasta pitää.” Talolla järjestetään teemailtoja ja -ryhmiä, joissa esimerkiksi askarrellaan, kokkaillaan tai katsotaan anime-elokuvia. Useimmiten kävijät haluavat vain olla ja hengailla. ”Viimeksi kysyin, että haluaisiko joku pelata lautapelejä ja vastaus oli laimea”, Lehti naurahtaa. Lehden mieleenpainuvin kokemus vapaaehtoistoiminnassa liittyi nuorten fursuit-kulttuuriin. Fursuitin harrastajat tekevät näyttäviä eläinpukuja ja pukeutuvat niihin. ”Eräs kävijä oli tehnyt itse ison koiranpään, joka näytti aivan netistä tilatulta.” Kynnys tulla tänne joko asiakkaana tai vapaaehtoisena on matala.” Nina Lehti
17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 panSion vastaanottokeskuksella taidepajaohjaajana toimivan Hakalan mukaan pajoja ei pystytä järjestämään niin usein kuin olisi tarvetta. ”Paja vaatii kahta ohjaajaa ja meillä on ollut vaikeuksia saada ohjaajapareja. Emme ole kyennyt pitämään taidepajoja viikoittain, vaikka ihmiset haluaisivat käydä täällä useammin.” Keskiviikkoiltana uusien taidepajaohjaajien koulutuksessa on noin kymmenen eri-ikäistä henkilöä. Taidepajassa turvapaikanhakijat piirtävät paperille paikkoja, jotka ovat heille tärkeitä ja turvallisia. Suomessa vastaanottokeskuksia on tällä hetkellä 146 kappaletta, kun vuoden 2015 maaliskuussa niitä oli 17. Turvapaikanhakijoiden kasvava määrä on vaatinut lisää vapaaehtoistyöntekijöitä ja heille on vieläkin tarvetta. Hakalan mukaan taidepajoissa kielimuuri ei tuota ongelmia. Yhteinen kieli syntyy suomea, englantia ja elekieltä sisältävällä reseptillä. ”Nämä ihmiset ovat aivan samanlaisia kuin me muutkin”, Hakala hymyilee. • mediaTuTkimuSTa opiSkeleVan Eeva Hakalan ensi kosketus vapaaehtoistyöhön vastaanottokeskuksissa oli Turun yliopiston järjestämä hanke, jossa opiskelijat kävivät vastaanottokeskuksissa opettamassa suomen kieltä. Suhde SPR:ään alkoi infotilaisuudesta, jossa käsiteltiin vapaaehtoisena toimimista. Omien arvojen mukainen työ, uuden oppiminen ja työn mielekkyys ovat pitäneet Hakalan mukana toiminnassa. ”Olen toiminut vapaaehtoisena eri paikoissa. Vapaaehtoistyö antaa mahdollisuuden päästä tarkastelemaan yhteiskuntaa ihan uusin näkökulmin.” Hakala sanoo vapaaehtoistyön kannattavan aina. SPR:ssä vapaaehtoistyöntekijänä toimiminen on helppo keino tavata uusia ihmisiä ja tehdä uusia juttuja. Hän on toiminut vapaaehtoisena taidepajojen lisäksi Suomen pelastusarmeijan ruokajonossa. Hän jakoi siellä maantaisin ja perjantaisin ruokaa. Työtehtäviin kuului ruoanhakua sitä lahjoittavilta kaupoilta. Tämän jälkeen ruoat lajiteltiin ja jaettiin ihmisille. ”Pelastusarmeijassa oli tietty vapaaehtoisten yhteisö, joka oli aina paikalla. SPR:llä vaihtuvuutta on enemmän.” Eeva Hakala sanoo taidepajatuntien tuovan aina hänelle hymyn huulille. Mielimaisemia taidepajassa Nämä ihmiset ovat aivan samanlaisia kuin me muutkin.” Eeva Hakala
18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 dIGIAJAN PELASTAJA TEKSTI JA KUVA WILhELMIINA pALONEN KUVAnKäSITTEly NELLA KESKI-OJA Maailman ensimmäinen pelillistämisen professori Juho Hamari haluaa pelastaa meidät tylsältä työltä. U uteen virkaan valittu Juho Hamari, 32, on pioneeri nopeasti kehittyvällä alalla: pelillistämisessä. Hamari on väitellyt Aalto yliopiston kauppakorkeakoulusta ja valmistunut maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Hän kiinnostui jo opintojensa varhaisessa vaiheessa pelitalojen liiketoimintamalleista. ”Pelivalmistajilla on uniikki mahdollisuus vaikuttaa käyttäjien kokemuksiin ja toimintaan verrattuna moniin muihin toimialoihin.” Tässä pelit poikkeavat muista tuotteista. Käyttäjät elävät pelin ja sen sisälle rakennetun logiikan varassa toisin kuin missään muualla. Omassa tutkimuksessaan Hamari laajensi ajatusta pelien ulkopuolelle, pelillistämiseen. Alalla on hyödyllistä nostetta. Pelillistämistä pidetään suurena mahdollisuutena Euroopan unionia myöten, missä on sille oma iso rahoituskanavansa. TYömoTiVaaTio on yksi alan keskeisistä tutkimuskohteista. Työtehtävät ovat Juho Hamarin mukaan usein huonosti suunniteltuja. Pelillistämisen suuri saavutus saattaakin olla suorittavan työn puuduttavuuden poistaminen. ”Nykypäivänä odotetaan, että työn pitää olla inspiroivaa.” Suorittava työ on yksinkertaisesti liian tylsää tämän ajan ihmisille, jotka pyrkivät tekemään itseään kiinnostavia asioita. Usein motivaatiota on herätelty bonusjärjestelmällä, jossa palkinto ei ole kytköksissä työn sisältöön.
19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 Hamarin ura alkoi omasta kiinnostuksesta: ”Minua kiehtoi, miten pelit ja niiden mekaniikat vaikuttavat meihin.” Kolumni MAAKUNTA KUTSUU, KUULEEKO OPISKELIJA? ValTakunnan poliiTTiSeT pääTTäjäT ovat ryhtyneet uhkarohkeaan koitokseen. Maassamme tehdään tällä hetkellä Suomen itsenäisyyden ajan kenties suurinta organisaatiouudistusta. En suinkaan puhu sote-sopasta vaan maakuntauudistuksesta. Vaikka hallituspuolueidenkin kesken on erimielisyyksiä siitä, kuinka järkevää koko homma on, näyttää uudistusta kiihkeimmin ajava Keskusta saavan tahtonsa läpi. Politiikan tutkija voisi tähän todeta, että jo on aikakin – onhan maakuntien itsehallinto ollut keskustan tavoitelistalla jo 1970-luvulta lähtien. kokonaan uuden ja vieläpä varsin massiivisen hallinnon tason luominen 5,5 miljoonan asukkaan maassa on ymmärrettävästi saanut monilla ns. pasmat sekaisin. Mutta vaikuttaako asia varsinaisesti korkeakouluopiskelijoihin? Ainakin maakuntauudistus ja sote-uudistus ovat tiiviisti kihloissa keskenään, mikä tarkoittaa, että ylioppilaskunnissa on lievä pelko perseessä YTHS:n kohtalon vuoksi. Hyvin toimivan säätiön puolustaminen on kuitenkin suhteellisen yksiselitteistä. monimuTkaiSempaa sen sijaan on esimerkiksi se, millaisia asioita opiskelijoiden kannattaa seuraavissa kuntavaaleissa ajaa. Jos 2019 alkaen kunnanvaltuutetuilla ei ole rahaa eikä valtaa päättää sosiaalija terveydenhuollosta, kannattaako sosiaalisen luototuksen hyödyllisyyttä paukuttaa jokaisen kuntavaaliehdokkaan päähän keväällä 2017? Maakuntauudistuksen toteutuminen tarkoittaa, että ylioppilaskunnan täytyy luoda hyvät suhteet uusiin päättäviin pöytiin, ja kuntien tehtävien muuttuessa pitää arvioida uudelleen myös kaupungin merkitys opiskelijalle. Vaikuttamisesta tulee entistä monitasoisempaa, ja pahimmillaan monimutkaisempaa. Varmoja VoiTTajia koko hommassa ovat oikeustieteilijät ja hallintotieteilijät, sillä let’s face it: tässä organisaatiouudistuksessa riittää vielä moneksi vuodeksi rutosti töitä. KATARIINA KULhA Kirjoittaja on TYYn hallituksen kunnallispolittinen vastaava. Uudistukset ovat kihloissa keskenään, joten ylioppilaskunnissa on lievä pelko perseessä YTHS:n kohtalon vuoksi.” ”Pelillistämisellä on päinvastainen lähtökohta.” Luovaa työtä tekevien ongelma ei ole työn kiinnostavuus, mutta hekin voivat hyötyä tutkimuksesta ja sen sovelluksista. Työssä voidaan kiinnittää huomiota esimerkiksi leikillisyyden tai kokeilujen tukemiseen. Suuressa mittakaavassa kyse on koko työelämän rakennemuutoksesta. uuSi profeSSuuri on Tampereen teknillisen yliopiston ja Turun yliopiston yhteinen. Opetus ja tutkimus järjestetään Porin yliopistokeskuksessa. Hamarille kaupunki on uusi. ”Fanitan Porin musiikkikulttuuria, esimerkiksi Circleä.” Tuliaisena kaupunkiin hän tuo oman tutkimuslinjansa. Pelillistämistä on Hamarin mukaan tutkittava empiirisesti. Yritykset ovat hyviä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa voidaan testata, mikä toimii ja mikä ei. ”Visioni on, että tutkimus, opetus ja yritykset kohtaisivat.” Tutkimusalalla ei ole vastaavia uskottavuusongelmia kuin pelitutkimuksella oli aikaisemmin. Pelaaminen on lyönyt läpi, eikä sitä enää pidetä muusta yhteiskunnasta irrallaan olevana ilmiönä. Hamari muistuttaa, kuinka viime kesänä Pokémon Go sai yhtäkkiä tuntemattomat puhumaan toisilleen kadulla. pelilliSTäminen on ilmiö, jota voidaan tutkia niin laajalla yhteiskunnallisella tasolla, teknologisella tasolla kuin yksilön tunteiden ja kokemusten näkökulmasta. Monen alan tutkijan kiinnostus on syttynyt omasta pelaamisesta – niin myös Hamarin. Hän näkee pelaamisessa paljon etuja: nuoret ovat sen myötä tottuneita tavoiterakennelmiin ja taitavia olemaan leikillisiä. Lisäksi pelit opettavat motivoitumaan. ”Peleissä se on tosi inspiroivaa, että ihmiset aika luonnollisesti alkavat puhaltaa yhteen hiileen”, sanoo Hamari. Esimerkiksi massiivisissa verkon moninpeleissä ihmiset organisoituivat toimimaan yhdessä kitkattomasti. Pelillistämisellä virallinen organisaatiokin voidaan saada toimimaan sujuvammin ja hyödyntämään enemmän ihmisten sisäistä motivaatiota. Kaiken keskiössä on siis kiinnostuksen vaaliminen. Hamari tiivistää huvittuneena, mistä ilmiössä on hänen omalla kohdallaan kyse: ”Olen tavallaan itselleni pelillistänyt tämän pelillistämisen tutkimisen.” •
20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 nformaatioteknologian oppiaineessa hyödynnetään pelillisyyttä, verkkoja vertaisoppimista mainioin tuloksin. ”Informaatioteknologian opiskelijat tekevät nyt ensimmäisenä vuonna 10 opintopistettä enemmän kuin viisi vuotta sitten”, kertoo Mikko-Jussi Laakso, joka vetää opetuksen tietotekniikkaa kehittävää ViLLE-tiimiä. Ahkerasti opetustaan kehittää myös fysiikan oppiaine – pakon edessä. ”Usein luonnontieteet eivät ole ykköshakukohde, joten opiskelijat halutaan sitouttaa opintoihin mahdollisimman hyvin”, lehtori Teemu Hynninen sanoo. Digitaalisuus täydentää perinteisiä luentoja ja tenttejä. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että fysiikan opiskelija valmistautuu luentoa varten ja testaa opitun ymmärtämistä verkossa ViLLE-oppimisjärjestelmässä. Netissä kurssilainen voi vastata kysymyksiin ilman esiintymispainetta. Samalla opettaja saa välittömästi tietoa siitä, mitkä asiat ryhmä on ymmärtänyt. Ongelmat tunnistetaan varhain, ja se vähentää pudokkaiden määrää. LISÄÄ MOTIVAATIOTA Fysiikan oppinaineessa luennot eivät ole pakollisia. Läsnäolosta ja suorituksista ViLLE-tilille kilahtaa pisteitä ja mitaleja. Kun niitä on kertynyt tarpeeksi, kurssista saa hyväksytyn arvosanan. ”Opintojen etenemistä on helppo seurata. Töitä tulee tehtyä koko kurssin ajan”, fysiikkaa opiskeleva Tino Seilonen kiittelee. Opiskelijat työskentelevät digitalisoiduilla kursseilla tuntimääräisesti paljon enemmän kuin perinteisillä kursseilla. Lähes puolet suorittaa kurssin hyväksytysti jo ennen tenttiä. Pelkillä ViLLE-pisteillä saa kuitenkin melko huonon arvosanan, jota voi halutessaan korottaa tentissä. ”Tentti on vain yksi osa arviointia. Eihän siinä opi, jos lukee aikaisempana iltana ja arvosana perustuu onnistumiseen tentissä”, fysiikkaa opiskeleva Miia Hurskainen sanoo. Opiskelijat romuttavat myytin luonnontieteilijöiden sisäänrakennetuista tietotekniikkataidoista. Perusopintojen kursseilla opastetaan ohjelmien käyttöön, ja vanhemmat opiskelijat auttavat nuorempia. ”Kaikki joutuvat opettelemaan opetusteknologian käyttämistä. Kukaan ei oleta, että osaisit käyttää tietoteknisiä työkaluja opintojen alussa”, Hurskainen kertoo. ”Mitä enemmän käyttää mitä tahansa järjestelmää, sitä helpommin kaikki uudet ovat lähestyttävissä”, Tino Seilonen lisää. UUdISTA HARKITEN Fysiikan lehtori Teemu Hynninen uskoo, että kaikissa perusopinnoissa voi hyödyntää digitalisaatiota. Koko kurssia ei kannata uudistaa heti vaan kokeilla vähitellen, mitkä menetelmät toimivat omassa opetuksessa. ”Opiskelijat odottavat tuttuja luentoja, jotka eivät vaadi kuulijalta mitään. Jos tehdään jotakin muuta, voi syntyä muutosvastarintaa”, Hynninen sanoo. Digitalisaatio ei olekaan itseisarvo vaan väline. Opiskelijat ovat valmiita kokeilemaan uutta menetelmää, jos sen hyödyllisyys perustellaan. Tärkeintä on määritellä kurssien oppimistavoitteet ja miten ne saavutetaan. Silloin opiskelijalla on tarkka käsitys kurssin etenemisestä, ja välitavoitteiden tekeminen on helppoa. ”Ei kannata miettiä vempaimia vaan oppimista. Monilla kursseilla on liikaa toissijaista asiaa. Opiskelija ei hahmota, mikä on ydinasiaa”, Hynninen kertoo. PERUSTAIdOT KUNTOON Työympäristöt teknologisoituvat ja työyhteisöissä viestitään yhä enemmän sähköisesti. Tietotekniikan hallitseminen on tärkeää alasta riippumatta. ”Työuran alussa kommunikointi-, esitysja raportointitaidot ovat tärkeimpiä”, ViLLE-tiimin MikkoJussi Laakso luettelee. Syksyisin informaatioteknologian laitoksella tehdään fukseille testi. Siinä opiskelijoita pyydetään luomaan dokumentti ja lisäämään siihen teksti, pylväsdiagrammi, sivunumerot, sisällysluettelo sekä kansilehti. Kourallinen sadasta läpäisee testin. • Opintojen onnistunut pelillistäminen tuo sitoutuneita opiskelijoita, vähemmän pudokkaita ja lisää opintopisteitä. TEKSTI ANITA hARTIKAINEN KUVA NELLA KESKI-OJA I LISÄÄ dIGIÄ OPINTOIHIN Opintojen etenemistä on helppo seurata. Töitä tulee tehtyä koko kurssin ajan.” Tino Seilonen, fysiikan opiskelija
21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 Ville-Tiimin sisällöntuottajana työskentelevä Säde Kankare on huolissaan opettajien tietoteknisistä taidoista. Kankare tietää, mistä puhuu, sillä hänellä on aineenopettajakoulutus. ”Koulutuksessa käydään läpi iPadin sovelluksia, jotka vanhentuvat nopeasti. Tärkeämpää olisi miettiä, minkälaista pedagogista ajattelua teknologian opetuskäytössä tarvitaan.” Nykyisellään yliopiston henkilökunnan tietoteknisiä valmiuksia ei tunnisteta riittävästi. Sopivat ohjaajat eivät siis välttämättä hoida sopivia opetustehtäviä. Samaan aikaan opetusteknologia kehittyy hurjaa vauhtia. Vaikeuksia tuottaa sekin, ettei opetuksen kehittämistä lasketa kaikkialla työajaksi, vaan palkka maksetaan opetustuntien perusteella. Huoli opettajien taidoista Miia Hurskaisen ja Tino Seilosen mukaan yhden digijärjestelmän osaaminen auttaa oppimaan seuraavan.
22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 särillä kaikkialla Euroopassa luettiin vielä nuorisolehtiä. Ne olivat vieläpä keskenään hyvin samanlaisia: saksalaisilla teineillä oli Bravo ja ruotsalaisilla Okej. Britanniassa luettiin Smash Hitsiä ja meillä Suosikkia. Sitten 1990-luku vaihtui rakettien saattelemana 2000-luvuksi. Y2K:n kauhuskenaariot eivät toteutuneet, mutta moni muu asia kyllä muuttui. Jos milleniumin hetkellä korvaani olisi kuiskattu seuraavat faktat vuodesta 2016, en tiedä mikä niistä olisi järkyttänyt minua eniten: 1) Keski-Euroopan mäkiviikolla 40 parhaan hyppääjän joukossa ei ole yhtään suomalaista. 2) Suosikki-lehti on lakkautettu. 3) BumtsiBum! -ohjelmaa juontaa joku muu kuin Marco Bjurström. Jokainen näistä olisi tuntunut pyhäinhäväistykseltä, mutta ainakin numero kaksi olisi saanut minut polvilleen. Eihän niin voisi tapahtua. Kuka unohtaisi vuonna 1961 perustetun Suosikin? KULTAA JA TURbOA Suosikin poismeno vuonna 2012 tuntui isoltapalalta, koska se osasi aina olla jollain tavalla itseään suurempi. Se oli räväkkä lehti, jonka kannessa lähes mikä tahansa asia saattoi saada etuliitteen tähti-, kulta-, turbo-, mega-, giga-, jättitai tupla-. Toisinaan pelattiin vielä kovemmilla panoksilla ja sidottiin kaksi liitettä, jolloin muodostui yhdistelmiä kuten kultaturbotai tuplajätti-. Se oli lehti, jossa ihailtiin Hollywoodin glamouria, mutta suosittiin kyllä suomalaistakin. Kotimaisen artistin irtokeikasta Torremolinosissa raportoitiin Suosikissa murhaavan onnistuneena Espanjan-valloituksena. Toisen suomalaisen yhtyeen esiintyminen pienessä englantilaisessa olutpubissa sai lehden mukaan koko Britannian TEKSTI MIIKKA RUSI KUVAT SUOSIKKI / OTAVAMEdIA Y KULTAINEN SUOSIKKI Suosikki ehti olla 50 vuotta suomalaisen nuorisokulttuurin sydän. Kuka nyt luo ilmiöt ja vastaa nuorten elämää suurempiin kysymyksiin? Tylkkäri kurkisti legendaarisen nuorisolehden kulta-ajan viimeiselle vuosikymmenelle 1990-luvulle.
23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 vaipumaan mielihyvästä kontalleen. Toimituksessa tehtiin nuoren lukijan mielikuvituksen kiihdyttämisestä taidetta. Se tapahtui lupaamalla kannessa oikeanlaisia asioita: ”unelmakovat turbojulisteet”, ”Hollywoodin kuumat sutinat”, ”hillitön jättipaketti” ja ”rajut paljastukset yksinoikeudella”. Sisällä oli hätkähdyttävä väriräjähdys, isoja julisteita ja tulikuumia juoruja. Niihin viikkorahat vaihdettiin kernaasti vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Myynnillisesti Suosikin hurjimmaksi ajanjaksoksi jäi 1980-luku. Lehden käsittämätön myyntiennätys tehtiin keskellä Suomen yli pyyhkäissyttä Dingomaniaa: vuoden 1985 numeroa 9 myytiin peräti 167 000 kappaletta. Sen kannessa oli lähikuva Neumannin kasvoista ja keskiaukeamalla Dingon ”FANTASTINEN JUMBOJULISTE”. Elettiin sitä aikaa, kun Dingon jäsenet välttelivät käsiksi käyviä fanejaan käyttämällä valeasuja (ei onnistunut) tai saapumalla vaivihkaa keikkapaikoille roudauslaatikoiden sisällä kannettuna (onnistui jotenkuten). Sitten tuli ysäri ja Suosikille ilmestyi uusia haastajia. 90-luku toi mukanaan esimerkiksi Demin, Mixin (myöhemmin Miss Mix), Seiskan, Radiomafian ja Jyrkin. Ennen kaikkea tuli internet, joka tosin oli vielä askeettinen ja järisyttävän hidas. Suosikin tila kaventui, sillä sen ydinalue, populaarikulttuuri, saapui tulvimalla televisioon, radioon ja päivälehtien sivulle. K Ä Ä N N Ä ! Tältä 1990-luku näytti. Suosikkien kannet toivat väriä lamasta toipuvaan Suomeen.
24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 Niinpä 2000-luvulla entisaikojen levikit olivat utopiaa. Kun Suosikki lopulta lakkautettiin, lehden entinen päätoimittaja Ville Kormilainen kertoi NYTliitteelle oman näkemyksensä tapahtumien kulusta: alamäki alkoi ”kun Spice Girls -yhtye hajosi ja ihmiset rupesivat käyttämään nettiä”. YSÄRIN LUMO Turun yliopiston yleisen historian väitöskirjatutkija Essi Huuhka selailee läjää 1990-luvun Suosikkeja. Hän pysähtyy nähdessään lehden 35-vuotista historiaa juhlivan Kultaturbo-numeron 9/1996. Sen kannessa on Jon Bon Jovi, mikä on jopa todennäköistä. Ysäriä nostalgisoivaa Nuoruusdisko-blogia pitävä Huuhka tietää kertoa, että Bon Jovi esiintyi vuosittaisten turbonumeroiden kannessa peräti kolmesti 90-luvulla. Erinomainen nippelitieto. Suosikkia luettiin niin intohimoisesti, että aukeamat näyttävät kummallisen tutuilta, vaikka edellisestä lukukerrasta olisi kaksikymmentä vuotta. ”Moni muistaa senkin, että kultaturbojen kansiin jäivät kaikki sormenjäljet. Tämäkin on ihan lähmäinen”, Huuhka toteaa, ja tarkastelee Jon Bon Jovin kasvoja valoa vasten. Hänen mukaansa ei ole sattumaa, että 90-luku kiehtoo juuri nyt. ”Ysäristä on vähitellen kulunut sopivasti aikaa. Ehkä osataan nähdä oma nuoruus jo hieman armollisessa valossa”, Huuhka pohtii. Siitä osoituksena on esimerkiksi We Love the 90’s -festivaalisarja, joka on viime vuosina kuljettanut esimerkiksi Mr. Presidentiä ja Dr. Albania pitkin Eurooppaa – esimerkiksi Helsinkiin. Jopa eurodancea uskalletaan juhlia ja fanittaa. Lisäksi 90-luvun loppupuoliskolla on yksi universaalisti viehättävä valttikortti – mukavan toiveikas suhtautuminen maailmaan. ”Nämä laman jälkeiset numerot ovat minusta todella positiivisia. Näistä tulee iloinen olo”, Huuhka sanoo ja osoittaa vuoden 1995 Suosikkia, jonka kannessa on hymyilevä jääkiekkoilija Ville Peltonen. Jälkikäteen on helppo huomata, mitkä lehden osiot netin hakukoneet haukkasivat. Yksittäisestä numerosta valtava määrä palstatilaa meni erilaisten listojen printtaamiseen. Sivuilla on keikkakalentereita, linkkejä artistien kotisivuille, seikkaperäisiä musiikkimyyntitilastoja ja elokuvien kävijätietoja. Varsinainen esigoogle oli Professorin palsta, jossa ”proffa” vastaili erilaisiin lukijoiden esittämiin kinkkisiin kysymyksiin, kuten: ”Hey Proffa! Kertoisitko kaiken mahdollisen laulajasta Puff Daddy, esim. henkilötiedot, levyt yms. Olisiko Suosikkiin mahdollisesti tulossa juttua Puff Daddystä?” ”Hei! Mihin voi lähettää Juustopäiden fanipostia?” ”Kerro Jean-Claude Van Dammesta??” Ja niin edelleen. “dEAR EKI” Ehkä kuuluisin Suosikin palstoista oli kuitenkin Bees & Honey, jossa yleislääkäri Erkki-Pekka Helle vastasi nuorten lähettämiin terveyttä koskeviin kysymyksiin. ”Dear Eki”, kuten kirje kuului oikeaoppisesti aloittaa, ”olen 152cm/55kg, ok?” Lähes 40 vuotta palstaa pitänyt Helle kertoi lukemattomille nuorille, milloin kysyjän terveydentila on ”ok” ja milloin on puolestaan syytä poiketa lääkärillä. Kaikilla vuosikymmenillä tyypillisimmät kysymykset olivat tismalleen samoja: ne liittyivät oman vartalon kehitykseen ja esimerkiksi painosta ja seksiasioista huolehtimiseen. Suosikin lakkauttamisen jälkeen Helle siirtyi IltaSanomien palvelukseen pitämään vastaavaa palstaa nimellä ”Kukat ja mehiläiset”. Ekikin on kuitenkin osittain korvattu hakukoneilla. Googlen syötetty ”oonko ok” vie muun muassa Suomi24:n, Demin sekä Libressen keskustelupalstoille ja ask.fm-yhteisöpalveluun. Se on hyvä, sillä aina tulee olemaan kysymyksiä, joita vanhemmilta, terkkarilta tai terveystiedon opettajalta ei tohdita udella. Etsintäkuulutuksissa puolestaan haikailtiin ihastusten perään, joihin törmättiin milloin missäkin. Shell Siilinjärvellä, Kouvolan Prismassa, JokeritLukko-pelissä, Tropiclandiassa, Forssan keskustassa ja niin edelleen. Oliko 1990-luvulla missään turvassa Suosikin tilaajien punnitsevilta katseilta? ”Katseemme kohtasivat” tai ”hymyilit minulle” olivat tyypillisiä motiiveja lähestyä Suosikkia etsintäkuulutuksella, usein turvallisesti anonyyminä. S a m a n t a p a i s e n alustan tarjoaa kuluvana syksynä läpimurtonsa tehnyt Jodelappi. Miksi Suosikki oikeastaan lakkautettiin, jos se oli aikaansa edellä? TÄHTI SAMMUU ”Kaikki varmaan ajattelivat, että Suosikki elää ja hengittää ikuisesti. Niin toisaalta jotkut ajattelivat Neuvostoliitostakin”, toimittaja Nalle Österman huokaisee. 1990-luvun alusta lähtien Suosikkiin kirjoittanut Österman paljastaa oman näkemyksensä siitä, mikä oli Suosikin pohjimmainen merkitys. ”Suosikki oli ennen kaikkea portti populaarikulttuurin maailmaan”, Österman kertoo. Hän näkee lehden pitkäaikaisen päätoimittajan Jyrki Hämäläisen elämäntyönä, jonka tarkoituksena oli tarjota populaarikulttuurin perusoppimäärä mahdollisimman mielenkiintoisessa paketissa. ”Kun koulut alkoivat syksyllä, uudelle sukupolvelle kerrottiin, mistä kaikki lähtikään – siis laitettiin Elvis kanteen. Suosikki oli myös ensyklopedia populaarilehden muodossa”, Österman toteaa. Sitten alkaa spekulointi. Österman nimittäin uskoo, että Suosikki olisi voinut ollut pelastettavissa, ellei toimituksessa olisi tehty ratkaisevia virheitä. ”Netin vahvuuksiin herättiin liian myöhään, mutta itse konsepti oli toimiva”, hän aloittaa. Ehkä kävikin niin, että printtimedian kriisistä tuli itsensä toteuttava ennustus. Lamaannuttava mantra, josta pidettiin kiinni turhankin lujaa. ”Lehteen pesiytyi ajatus, että ’ajat ovat muuttuneet’”, hän selittää. Samalla Östermanin mukaan Suosikin ydin hukattiin. ”Kadotettiin tuntuma siitä, mikä lehden sisällöllisen annin tulee olla. Nuorten populaarikulttuuri
25 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 lehteä alettiin brändätä uudelleen sloganeilla, kuten ’tyttöjen tyylikkäin lehti’. Muutettiin lehteä ymmärtämättä sen historiaa”, hän miettii. Juuri historiasta hänen mukaansa olisi löytynyt vastaus lehden ongelmiin. ”Meidän olisi pitänyt mennä vaikka viikoksi Lappiin mökille, ottaa vuosikymmenten vuosikerrat mukaan ja katsoa mikä niissä on houkuttelevaa”. Sen sijaan populaarimusiikista kiinnostuneiden tyttöjen ja poikien lehdestä tehtiin muotilehti nuorille naisille vuonna 1998 perustetun Demin jalanjäljissä. Sitä se ei pystynyt voittamaan omalla kentällään. ”Luovuttiin ajatuksesta Suosikista ilmiöiden luojana. Nyt siinä roolissa ovat televisioformaatit, kuten Vain elämää”, Österman toteaa. Jotenkin se sitten tapahtui: lehti menetti hehkunsa. Vuonna 2012 ilmestyi Suosikin viimeinen numero ja nettisivujen sisältö ajettiin alas. Helsingin Sanomissa haastateltiin järkyttynyttä Dannya ja Neumannia. Jäähyväiset olivat sentään komeat; viimeinen numero oli turboplatina. • Suosikki perustetaan. Erkki-Pekka Helle, ”Dear Eki” aloittaa vastaamaan Bees & Honey -palstan kysymyksiin. Ensimmäinen Miss Farkku-Suomi -kauneuskilpailu. Suosikki 9/85 ja lehden yksittäisen numeron myyntiennätys, 167 000 kappaletta. Suosikin myynti tippuu vuodessa peräti 20 %, levikki nyt 58 600. Jyrki Hämäläinen jää eläkkeelle, konseptiuudistus ”nuorten yleislehdeksi”. Suosikin levikki tippuu alle 20 000:n. Suosikki lakkautetaan. 1961 1974 1977 1985 2000 2003 2011 2012 SuoSiKKi in memoriam 1961–2012 Suosikki oli ilmiöiden aallonharjalla.
26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 TEKSTI ATTE UUSINOKA PääKUVA NELLA KESKI-OJA TYLKKÄRI 85 VUOTTA Lehtikokko Kauppatorilla, punk-kulttuurin nousu, New Yorkin WTC-tornien tuho ja muuttuva maailmanjärjestys. Millainen oli ajan henki? Entiset päätoimittajat kertovat. MATTI VIMPARI Päätoimittajana 1969–1970, erotettiin. Eläkkeellä. ”Tulin Turkuun Tampereelta. Turku tuntui konservatismin linnakkeelta. Muualla Suomessa vasemmistoliike oli jo herännyt, mutta TYY oli kokoomuksen linnake. Liityin 1969 SDP:hen ja se oli todellinen pommi: kukaan ei voinut kuvitellakaan ylioppilaskunnan kustantaman lehden päätoimittajan olevan SDP:ssa. Tästä alkoi raju opiskelijapoliittisuuden aika. Itsenäisyyspäivänä 1970 lehtiä poltettiin Kauppatorilla. Yliopiston korkein johto väitti minun julkaisevan väritettyjä juttuja ja peruivat lehden avustukset. Jouduin kirjoittamaan koko alkuvuoden 1970 lehdet kokonaan yksin. Kesällä 1970 olin viettämässä kesälomaa, kun sain kuulla erotuksestani STT:n uutisista. Jäsenistön mielenilmausten vuoksi eropäätöstä ei saatu tehdyksi keväällä. Se onnistui vasta kesällä salaisessa kokouksessa.” JUHA ROIHA Päätoimittajana 1979–1981. Toimittaa Yleisradion Puoli Seitsemän -ohjelmaa. ”Päätoimittajakaudellani opiskelijapolitiikka murtui. Ilmiö oli alkanut 1960-luvun lopulla ja kukoistanut koko 1970-luvun. Silloin kaikki oli poliittista ja vasemmisto–oikeisto-akselin välissä ammotti todella syvä kuilu. Kirjoitin 1980-luvun alussa pääkirjoituksen otsikolla ’Yliopistopolitiikan tulevaisuus’ ja otsikon alla oli vain tyhjyyttä. 1980-luvulle tultaessa punk-alakulttuuri saapui Suomeen, ja yritin parhaani mukaan tuoda sitä esille Tylkkärissä. Muistan joidenkin ajatelleen Roihan lehdissä olevan vain alakulttuureista kertovia juttuja. Tilasin näpäytykseksi ison juttusarjan Eurooppa-politiikasta, jonka kirjoittajina oli lauma edustavia valtio-oppineita, esimerkiksi professori Esko Antola.” SELMA ELIISA KILPI Päätoimittajana 1991–1992. Suunnittelee permakulttuurikoulutuskeskusta ja ekokylää Jämsänkosken Haaviston kylälle. ”Siinä oli kaikenlaista opintotukiuudistusta ja Irakin sotaa, mutta isoin asia oli EU-kansanäänestys. Se näkyi lehdessä esimerkiksi EU:a vastustavan Heikki Patomäen ja puoltavan Teija Tiilikaisen yhteishaastattelulla. Tämän lisäksi eräässä lehdessä jaoimme pääkirjoituspalstan puoliksi: toimituksen toinen puoli kirjoitti liittymisen puolesta ja toinen vastaan.” JURI NUMMELIN Päätoimittajana 2000–2002. Toimii tietokirjailijana ja Helmivyö-kustantamon toimitusjohtajana sekä toimittaa artikkelikokoelmia. ”Vuoden 2001 syyskuun terroristi-iskut ovat jääneet muistiin. Olin tiistai-iltana taittamassa lehteä äidin soittaessa työpuhelimeen, ja hän kysyi ’oletko lukenut uutisia tai onko radio ollut päällä’? Sanoin, että en ole kuullut uutisia, ja äiti totesi tähän, että ’Pentagoniin on hyökätty’. Loppuilta meni tämän aiheen parissa. Se oli jännä ilta, että siinä ei hirveästi tullut tehtyä töitä. Meillä oli avustajien sähköpostilista, jossa asiaa puitiin, ja siellä tunteet kyllä todella kuumenivat. Kirjoitin iskuista kaksi pääkirjoitusta, joista jälkimmäiseen tuli todella tyrmistynyttä palautetta. Ehdotin siinä, että Yhdysvallat voisi olla reagoimatta iskuihin. Nyt kun ajattelee maailman menoa, niin se olisi voinut olla ihan viisas teko.” KAISA HALME ENT. MÄKELÄ Päätoimittajana 2005–2007. Työskentelee kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden Rosk’n Rollin ja Itä-Uudenmaan jätehuollon tiedottajana. ”Silloin tehtiin opintoaikoja rajaavaa lainsäädäntöä. Opiskelijajärjestöt tekivät sen
27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 Tylkkärin entiset päätoimittajat Lauri Hannus (vas.) ja Juri Nummelin vertailet eri vuosien lehtiä. kanssa paljon taustatyötä ja se oli koko ylioppilasliikkeen yhteinen asia. Journalistisesti Tylkkäri oli unelmapaikka, kunhan noudatti Journalistin ohjeita . Kustantaja ei todellakaan määrännyt, mistä asioista kirjoitetaan tai mitkä näkökulmat ovat sopivia. Tylkkärin avustajakunnassa on aina ollut kunnianhimoisia, oman uransa alussa olevia toimittajia, valokuvaajia ja muita tekijöitä. Sellaisen lahjakkaan joukon sparraaminen ja ohjaaminen parhaaseen mahdolliseen työhön oli äärimmäisen palkitsevaa. ” LAURI HANNUS Päätoimittajana 2013–2016. Työskentelee viestintätoimisto Milttonissa. ”Iso yhteiskunnallinen teema oli ja on edelleen epävarmuuden ja käpertymisen aika, jonka merkkipaaluja ovat talouskriisi, Ukrainan ja Syyrian sodat, sekä kansallismielisen ja populistisen politiikan uusi nousu. Tätä kautta päätoimittajakautenani optimistinen ja liberaali maailmanjärjestys haastettiin monelta suunnalta. Samalla identiteettipolitiikka nousi osaksi opiskelijoiden arkista elämää. Keskeisimpiä villityksiä olivat älypuhelinsovellukset kuten Snapchat ja Pokemon Go. Sain päätoimittajana erityistä kiitosta lukijalta, kun esittelimme Tinderin yhtenä ensimmäisistä suomalaismedioista. ” •
28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 TEKSTI TUULIA KUJANpÄÄ KUVA NELLA KESKI-OJA TUHAT KILOA ELÄINTEN LUITA Arkeologisissa kaivauksissa löydetyt eläinten luut innostivat Aboa Vetus & Ars Novan luomaan näyttelyn turkulaisten eläinten historiasta. Kolme opiskelijaa kertoo, miten Luutarha syntyi. Kulttuuri K im Krappala seuraa silmä tarkkana, kun kaivinkone rouhii maata Konsulinnan kaivauksilla museon vieressä. Kauhan alta voi hetkenä minä hyvänsä paljastua muinainen löytö. ”Valvomaltani kaivaukselta etsimme näyttelyyn kanan luurankoa. Sieltä löytyi lopulta kanan lantio ja hylkeen luu”, arkeologiaa opiskeleva Krappala kertaa. Krappala on yksi neljästä opiskelijasta, jotka osallistuivat Aboa Vetus & Ars Nova -museon uuden näyttelyn tekemiseen. Luutarhaksi ristitty pysyvä näyttely esittelee turkulaisten eläinten historiaa luiden avulla.
29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 Samalla yli 30 lajin luut valottavat ihmisen ja eläimen suhdetta. ”Museossa on järjestetty jo aikaisemmin muutamia luuaiheisia näyttelyitä, jotka saivat hyvää palautetta. Idea pysyvästä näyttelystä lähti siitä”, toinen arkeologian opiskelija Ilari Aalto kertoo. Vuosien varrella museon alueella tehdyistä arkeologisista kaivauksista on kertynyt talteen yli tuhat kiloa eläinten luita. Nyt niistä on valikoitu näytille edustava murto-osa. Harva opiskelija voi kehuskella muinaisilla luurankolöydöillä. Ilari Aalto voi. Hänen kaivauksiltaan löytyi yksi näyttelyn vetonauloista: Luukkoseksi nimetty kissan luuranko. Kaivauksilla työskentely eroaakin melkoisesti alan teoriapainotteisesta opiskelusta. ”Tunnistin ja lajittelin luita, joten osteologian eli luututkimuksen taidot olivat välttämättömiä”, museon tutkijanakin työskentelevä Aalto kertoo. joTTa SaToja vuosia vanhat luut heräävät henkiin, tarvitsevat ne tarinoita ympärilleen. Koska näyttely on suunnattu erityisesti lapsivieraille, sen oheisohjelmaan kuuluu muun muassa satuhetkiä ja eläinaiheista musiikkia. Museologian harjoittelija Lilli Kantti selvitti Luutarhaa varten eläinten kansanomaisia nimityksiä. Aikaisemmista folkloristiikan opinnoista oli puolestaan iloa eläinaiheisten satujen etsinnässä. ”Vaikka museologian opinnoissa käydään läpi konkreettisia juttuja, on aivan eri asia kokeilla asioita itse tekemällä”, Kantti korostaa. Mielikuvitusta kutkuttaa myös näyttelyn luututkijan pöytä. Interaktiivisen pöydän avulla kävijä voi tutustua luututkimukseen, kun tietokone näyttää aidoista luista 3Dmallinnoksia. Kantti kehuukin projektia monitieteiseksi. ”Arkeologin, kansatieteilijän ja luonnontieteilijän lisäksi meillä oli graafikko ja tietoteknikko tekemässä luututkijan pöytää.” Vaikka rakenteilla oli pysyvä näyttely, sen suunnitelmat muuttuivat viime hetkiin asti. Esimerkiksi rotan luita esittelevä vitriini oli jo valmis, ennen kuin työryhmä mietti, mitä sen viereen sopisi. ”Etukäteen suunnitellessa ei voi tietää, miltä asiat näyttävät suhteessa toisiinsa. Minulle tuli yllätyksenä, miten viime tipassa isoja päätöksiä tehdään”, Kim Krappala kertoo. • Lilli Kantti keräsi näyttelyä varten eläinsatuja, Ilari Aalto ja Kim Krappala puolestaan maanalaista materiaalia kuten luita. Minulle tuli yllätyksenä, miten viime tipassa isoja päätöksiä tehdään ”. Kim Krappala
30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 TYLKKÄRI TOIVOTTAA TURPEAA LOPPUVUOTTA! SEURAAVA NUMERO ILMESTYY TAMMIKUUSSA.
31 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2016 “Radiossa on edelleen viehätysvoimansa” Nimi: ”Lauantain toivotuista Aamulypsyyn. Radiomuistot ja radion kuuntelu suomalaisten elämässä.” Tuskaisuus: Voimabiisi: Yle Radio Suomen päivälähetys TeKsTi MIIKKA RUSI KuvA NELLA KESKI-OJA Gradu radio ei Suinkaan ole kuihtumassa pois, vaan se on selvinnyt media-alan murroksista erinomaisesti. Kaupallinen radio on jopa lisännyt mainosmyyntiään ja Ylen radiokanavat ovat säilyttäneet suosionsa. ”Vaikka meidät on nykyään ympäröity erilaisilla viestintävälineillä ja media-apparaateilla, perinteisessä radiossa on edelleen oma viehätyksensä”, toteaa suomalaisten radionkuuntelua tutkinut Maria Ojanen. kulTTuuriperinnön TuTkimuSTa Porin yksikössä opiskellut Ojanen on palauttanut juuri gradun, jossa hän tutkii suomalaisten radiomuistoja eri vuosikymmeniltä. Gradu paljastaa, että radionkuunteluun liitetään hyvin henkilökohtaisia ja tunteellisia muistoja. Erilaiset nostalgiset hetket ovatkin tyypillisiä Ojasen keräämässä muistitietoaineistossa. ”Vastaajien mieleen ovat jääneet etenkin kesä ja radion kuuntelu mökillä, yölliset kuunteluhetket ja joulun aika. Radio yhdistetään turvallisuuteen ja arkisuuteen.” Monelle muistelijalle musiikki ja omat radiosta äänitetyt kasetit ovat olleet keskeisessä osassa nuoruusiän identiteetin rakentumisessa. ”Useassa vastauksessa korostui radion tärkeys 1960–1970-luvuilla. Myös c-kasettien rooli nousi esiin, sillä radiosta äänitettiin omille kaseteille sellaista musiikkia kuin itse haluttiin.” Ojanen on melko tyytyväinen tutkielmaansa, jonka kaltaisia Suomessa ei ole juuri tehty. Suomalaisten radiomuistoja on kerätty laajamittaisesti viimeksi 1970-luvulla. ”Loppuvaiheessa työ oli myös hermoja raastavaa, toisaalta kiinnostaisi tutkia aihetta lisää. En kuitenkaan ole heti ilmoittautumassa jatko-opiskelijaksi.” • GRAdU