13/2013 k u k k a k n e d o u v n ahde Va l t a j a e t 6 – 4 . s a s s i e l a a v o t s i j a t s u d e n a a työelämän huonontuminen s. 10 hugleikur dagsson s. 12
Poisonblack humalistonkatu 8 a PE 1.11. LIVE, 10e / 8e Kivestivaalit: minÄ Ja VillE ahonEn, antti kokkomÄki Ja tammikuun laPsEt, PÖllÖt la 2.11. LIVE, 13e / 11e Poisonblack, GrEndEl kE 6.11. LIVE, 23e / 20e drEGEn (SWE), mÄrVEl (SWE) PE 8.11. LIVE, 14e / 12e rEcklEss loVE, hanGman’s Voodoo ILTA: JÄtkÄJÄtkÄt + SupporT 14e / 12e la 9.11. LIVE, 10e / 8e (Levykauppa Äx & 8raita) drEGEn rEcklEss loVE Sue & pääruoka esittää: lost sociEty, axEGrEssor, ranGEr ILTA: Asema esittää: tuuttimÖrkÖ, anna Puu tiistaisin: OPM -omat popit mukaan joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi K-20 PE 1.11. DIRTY HARRY SEXTET and THE LUV'LY DIRTY DEES (22:00) liput 4 € 23:00 DJ Jouni Kätteine, vapaa pääsy UP: DJ Sami Friederiksen, 0 € klo 21 alkaen LA 2.11. SIN COS TAN (22:30) liput 5 € 23:30 DJt Fog & Goatboy, 0€, klo 24 jälkeen 4 € UP: DJ Esko Routamaa, 0€ klo 21, 24 jälkeen 4€ TO 7.11. DOC LOUNGE: The Stone Roses: Made of Stone, ohj. Shane Meadows, UK (2013) Ovet 20:00, leffa klo 20:30, liput 4 € PE 8.11. DOWN: Friday I’m In L.O.V.E. with DJ UP: Les Yper Sound: DJ Hanna. Vapaa pääsy LA 9.11. DOWN: Wildly Eclectic Sounds: DJ Fog UP: DJ Ionik. Klo 24:n jälkeen 4 € KE 13.11. klo 12-13:00 Lunch Beat Turku, vol 2 MYRON & E with THE SOUL INVESTIGATORS Ovet 20:00, show 21:00, liput 10/8 € + DJ Piitu 24:00 DJ Goatboy, vapaa pääsy PE 15.11. DJ Goatboy / DJ Sami Friederiksen, 0 € LA 16.11. ASTRID SWAN (22:00) liput 6 € 23:30 DJ Urho Tulitukka, 0 €, klo 24 jälkeen 4 € UP: DJ Esko Routamaa, 0€ klo 21, 24 jälkeen 4€ + KE 27.11. BÄDDAT FÖR TRUBBEL (SWE) (22:30), RÄJÄYTTÄJÄT (21:00) liput 6 € ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com ASEmA dj’S 9e / 7e (Asema) PE 15.11. LIVE, 17e / 15e (Levykauppa Äx & 8raita) anna Puu, dEmoisEllE GossE ILTA: Telmu: stockErs!, harmi, 81/2, Polar bEar Eats Ecstacy 6e / 4e (Telmun jäsenet) Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! PE 1.11. Friday Night Live at Monk: SUPER-IDIOTS, ovet 21, show 21:30, 0 € 23:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy LA 2.11. 21:00 Club Sol goes Halloween: DJ Marco Polo. Naamioita ja salsaa! 01:00 DJ Arvilommi. Vapaa pääsy MA 4.11. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 Konsan opiskelijat esiintyvät, 4 € 22:00 Open jam session, vapaa pääsy KE 6.11. Stand up, Turku -treeniklubi Ovet klo 19:30, show 20:00, liput 4 € PE 8.11. Way Out! DJ Tabas, vapaa pääsy LA 9.11. Komppi-klubi: Runoa ja musiikkia Ovet 19:30, show 20:00, vapaa pääsy 23:00 Lavasoul DJt Gismo & Dredlion, 0€ MA 11.11. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 THE JAZZ RECYCLERS, liput 4 € 22:00 Open jam session, vapaa pääsy KE 13.11. TAIKAA JA KOMIIKKAA -klubi Ovet 19:30, show 20:00, liput 4€ PE 15.11. FLAME -Jazz: BLACK MOTOR Ovet 20:30, show 21:00, liput 8/6 € 22:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 www. .fi www.facebook.com/turunklubi Ennakkomyynti: www.tiketti.fi Skábma. Maid don jugat? Mon-Thu Fri Sat Sun 15-02 15-03 16.30-03 18-02 Jännitystä syksyyn. Tietovisa Porista ja muita lautapelejä. Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä) www.threebeers.fi Kysy etuja opiskelijakortilla. Hämeenkatu 7, ma-pe 12-02, la-su 16-02, www.anniskeluliike.?
NUMERO 13/2013 1.11.2013. Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. 83. vuosikerta. TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A 20500 TURKU tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi vaalipäivien tuolla puolen ”Se, mikä on elävää, tahtoo ennen kaikkea purkaa voimaansa – itse elämä on vallantahtoa*”, totesi kaikkien oikolukijoiden suosikkifilosofi Friedrich Nietzsche. Kiistelty väite on pahimmasta nuoruuden ihanteellisuudesta toipuneena helppo allekirjoittaa. Kukapa nyt ei valtaa tahtoisi! Päättää omista asioistaan, ehkä muidenkin. Kuulostaa helpolta. Nyt on kuitenkin aika ottaa askel taaksepäin ja vetää mietintämyssyä hieman syvemmälle. On nimittäin erotettava toisistaan vallantahto ja valta itse. Koska en ole koulutettu filosofi, joudun turvautumaan helppoon rinnastukseen. Pahoittelut vain sinne Publicumin suuntaan. Valta on hieman kuin lomamatka: helppo haluta, vaikea käyttää. Matkaa on tyypillistä hekumoida kuukausitolkulla etukäteen. Mihin laguuniin sukeltaisin ja kenen kanssa vetäisin mojitoöverit. Mistä eksoottisesta upeudesta täyttäisin koko Facebookin häikäisevillä kuvilla, joissa olisi pronssinruskeaa hipiää ja leguaaneja. Vai kiipisinkö sittenkin korkeaa jääseinää ylös? Kyllä sekin olisi jotain. Perillä hienoja kokemuksia reunustavat toiminnan rajat, arkinen hankaluus ja joskus suolistoripulikin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei lomamatkoja kannattaisi tehdä. Kyllä kannattaa. Positiivisiakin yllätyksiä sattuu. Maailma on avara, ja siellä on minne mennä. Ja matkojen suunnittelu on oma itsenäinen ilonsa, jota reissaamisen realiteetit eivät rajoita. Hieman samankaltainen on vallan haluamisen ja vallankäytön suhde. Tahtotilassa pää hipoo pilviä. On helppo luvata uskomattomia asioita, ennen kaikkea itselleen. En usko, että lupauksia jakelevat ehdokkaat keskimäärin edes kusettavat. Kyse on vallan kiillosta, El Doradosta. Siitä vaiheesta, kun avaa Ebookersin sivun ensimmäistä kertaa. TOIMITTAJAT MILLA IKONEN ja KONSTA HORMIA Kannen kuva: LAuri hannus “ “ ILMOITUSMYYNTI Piia Aaltonen puh. 044 5400 200 piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi www.opiskelijamediat.fi PAINO I-Print Oy, Seinäjoki ISSN 1458-0209 TÄSSÄ LEHDESSÄ Olemme kenties todistajina teollisen ajan taukopaikalla, jossa rehellisten työmiesten pyllyvaot eivät enää vilku eivätkä perjantaikaljat aukea. Jokapäiväinen kriitikko katsoo rakennustyömaata haikeana s. 7 Jos asia naurattaa, sille saa nauraa. Islantilaiskoomikko Hugleikur Dagssonilla on yksinkertainen sääntö huumorin tekemiselle s. 12 Johanna Naukkarinen Käynnissä olevat TYYn edustajistovaalit kutsuvat sinut mukaan kaikkien vallantahtoisten ryhmämatkalle. Ei se mitään, vaikkei vaalien jälkeinen todellisuus vastaisikaan ihan sitä, mistä vaalihuumassa puhuttiin. Tulipa ainakin lähdettyä, koettua, kulutettua rinkkaa. Vain koneeseen nousemalla pääsee sihtaamaan unelmien ja todellisuuden välistä eroa. Kaikki muu on vain päiväunta. PÄÄTOIMITTAJA LAURI HANNUS puh. 045 3564517, (02) 276 9630 *suomentanut J. A. Hollo. Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi Sekaruutusoppa Vuoden 2014 harjoittelutukien haku on käynnissä! Lisätietoa Rekryn sivuilta yliopiston intrasta.
Kuvitus: Anja Karppinen Itsenäisten vaalilistojen määrä hupenee Yli 40 prosenttia edustajistovaalien ehdokkaista kuuluu LexTuKYTyte-vaalirenkaaseen. Yhä suurempi osa Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) edustajistoon pyrkivistä ryhmistä kuuluu vaalirenkaisiin. Tänä vuonna vaalirenkaita on neljä. Viime vaaleissa niitä oli kolme, sitä edeltävissä kaksi. Vuonna 2007 renkaita oli vain yksi. Nyt vaalilistoista 10 kuuluu renkaisiin, 3 ei. Ehdokkaita renkaissa on yhteensä 273, niiden ulkopuolella 82. Viime vaaleissa renkaisiin osallistuvia listoja oli 8, itsenäisiä 5. Vaalirenkaat muistuttavat valtiollisissa vaaleissa solmittavia vaaliliittoja. Kunkin renkaan saamat äänet lasketaan yhteen, mutta paikat jaetaan ensin renkaan ryhmien kesken niiden äänimäärien mukaan ja vasta sen jälkeen ehdokkaille. Ryhmän saama paikkamäärä riippuu siis sekä koko renkaan äänisaaliista että sen omasta kannatuksesta. ”Renkaaseen kuuluminen voi parantaa listan ehdokkaiden läpimenoa. Samanhenkiset ryhmät hakeutuvat samaan renkaaseen, ja yleensä ne vetävät myöhemmin edustajistossa samantyyppistä linjaa”, sanoo keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Samuli Maxenius. Tämänkertaisista vaalirenkaista kaksi on poliittisia, kaksi tiedekuntapohjaisia. Poliittisista Oikeat ja Keskustaopiskelijat ovat solmineet Sinivihreät-renkaan. Vihreän listan ja Vihreän Vasemmiston rengas taas on nimeltään Punavihreät. Oikeustieteellisen tiedekunnan Ryhmä Lex, kauppakorkeakoulun TuKY-lista ja lääketieteellisen tiedekunnan TYY terveeksi muodostavat LexTuKYTyte-renkaan. Matemaattisluonnontieteellisen Hybridiaani, humanistisen tiedekunnan Humanistilista ja kasvatustieteellisen Eduxi ovat ryhmittyneet TYYn edustajistovaalien varsinaiset vaalipäivät 5.–6.11. Äänestää voi
UUTISET UUTISET 5 KYSYY: Aiotko äänestää edustajistovaaleissa? Konsta hormia Tuuli Samela, 4. vuoden oikeustieteen opiskelija Ehdottomasti aion. En ole vielä päättänyt, ketä. Humanoidi-renkaaksi. Demariopiskelijat (TOSY), yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan Soihdunkantajat ja Turun Raskaan Musiikin Ystävät -yhdistyksen TYRMY eivät kuulu vaalirenkaisiin. ”TYRMY olisi erittäin mielellään osallistunut vaalirenkaaseen muiden samankaltaisten ehdokaslistojen tai yksittäisten ehdokkaiden kanssa, sillä vaalirenkaassa olemisesta voi vain voittaa, mutta tällaisia tahoja ei valitettavasti ilmaantunut”, TYRMYn kampanjapäällikkö Tuomo Liljenbäck kertoo. ”Viime vaalien pohjalta tehdyt vaalimatemaattiset laskelmat osoittivat, että Soihtarien vaalitavoitteet huomioon ottaen on suotuisaa jäädä renkaiden ulkopuolelle. Moni ryhmä edistäisi läpimenoaan olemalla pois tietyistä renkaista”, sanoo puolestaan Soihdunkantajien vaali- päällikkö Juha Laurila. Demariopiskelijat eivät vastanneet Tylkkärin yhteydenottoon. LexTuKYTyte-rengas vaalien jättiläinen Edustajistovaalien jättiläinen on TuKYn, Lexin ja TYY terveeksi -listan muodostama LexTuKYTyte-rengas. Siihen kuuluu yhteensä 146 ehdokasta, mikä on yli 40 prosenttia vaalien kaikista 355 ehdokkaasta. TuKY on 68 ehdokkaalla suurin ja Lex 46 ehdokkaalla toiseksi suurin edustajistoon pyrkivä ryhmä. LexTuKYTyte-rengas on kasvattanut osuuttaan viime vaaleista. Niissä renkaalla oli ehdokkaita yhteensä 104, mikä oli kaikista ehdokkaista kolmannes. Nykyisessä edustajistossa TuKYlla on 10 paikkaa, Lexillä ja Tytellä kummallakin 4. Yhteensä niiden hallussa on yli 40 prosenttia edustajanpaikoista. Turun yliopiston valtio-opin professori Matti Wiberg suhtautuu mammuttirenkaaseen kriittisesti. ”Tätä malliahan koeteltiin kansandemokratioissa, tunnetuin seurauksin”, hän sanoo. ”Ylioppilaspolitiikka on kähmimisen korkeakoulu: siinä oppii ottamaan ja kiertämään vastuuta ja kytkeytymään toisiin, tulevaisuudessa tärkeillä paikoilla vaikuttaviin ikätovereihin. On tietysti aivan eri asia hoitaa asiaa sellaisen kanssa, jonka seurassa on tullut vietettyä hyvin valvottu yö ylioppilaskunnan riennoissa, kuin ventovieraan kanssa. Ylioppilaspolitiikkaa tarvitaan, sillä koulutuspanos saadaan hankittua vahinkoa ulkopuolisille aiheuttamatta”, Wiberg toteaa. Professori ei usko renkaiden innostavan rivijäsentä uurnille. ”Vaalikartelli ei varmasti ole omiaan ainakaan nostamaan äänestyshalukkuutta. Millaisella valtakirjalla valituiksi tulevat oikein kuvittelevat toimivansa?” Vaalirenkaat ovat tuttuja myös muiden ylioppilaskuntien edustajistovaaleissa. Tänä syksynä vaalirenkaita on esimerkiksi Jyväskylän JYYn, Tampereen TAMYn ja Oulun OYY:n vaaleissa. Aalto-yliopiston AYY:ssä kaikki edustajistoon pyrkivät listat osallistuvat johonkin neljästä vaalirenkaasta. Sen sijaan Vaasan VYYn, ItäSuomen ISYYn ja Lapin LYYn vaalilistat eivät ole solmineet renkaita lainkaan. osoitteessa www.tyy.fi/edustajistovaalit tai kampuksen äänestyspisteillä. Milla Ikonen Niko Salminen, 5. vuoden poliittisen historian opiskelija Joo, mutta en tiedä vielä, ketä äänestän. Saara Mohamed, 3. vuoden oikeustieteen opiskelija Kyllä. Tiedän jo ehdokkaan, jota aion äänestää.
Joustavuutta ja poikkitieteellisy yttä Aiemmista edustajistovaaleista tutut teemat ja vastakkainasettelut toistuvat vaaliryhmien ohjelmissa, mutta nyt kampanjoinnissa keskitytään erityisesti käytännön opiskelijaelämään. Eräs edustajistovaalien ikuisuusteemoista on automaatio- jäsenyys. Tällä kertaa siitä esitetyt näkemykset eivät yllätä: sitä vastustavat ryhmät, oikeustieteilijöiden Ryhmä Lex ja kokoomuksen sekä sitoutumattomien oikeiston Oikeat, ovat samoja kuin kaksi vuotta sitten. Automaatiojäsenyyttä kannattaa nyt avoimesti vain Vihreä Vasemmisto (Viva). Merkille pantavaa on, että sekä puolesta- että vastaan-näkemyksissä painotetaan edunvalvonnan näkökulmaa. YTHS:n toiminnan kehittäminen on myös ollut aiemmissa vaaleissa esillä, mutta nyt ainoastaan Vihreän listan ohjelmassa mainitaan säätiön opintopsykologipalveluiden tärkeys osana opiskelukykyyn panostamista. Sen sijaan Oikeat ja Keskustaopiskelijat vaativat yliopistoliikunnan, erityisesti kuntosalien, parantamista – ensin mainitut huomauttavat vielä, etteivät liikuntapalveluiden resurssit vastaa korkeakoululiikuntasuosituksia. Kaksi vuotta sitten Kristillisten opiskelijoiden ryhmä ehdotti TYYn päätöksistä ja toiminnasta tiedottamisen lisäämistä. Nyt kristillisten ryhmä ei ole mukana, mutta Demariopiskelijoiden (TOSY) ja kauppakorkean TuKY tahtovat tehokasta tiedotusta. Sitoutumattomien yhteiskuntatieteilijöiden Soihdunkantajat taas vaatii TYYtä vähentämään tarpeettomien asiakirjojen laatimista ja keskittymään todelliseen vaikuttamiseen. Viime vaaleissa Keskustaopiskelijat ehdotti Turun ylioppilaslehden muuttamista pelkäksi verkkolehdeksi – nyt Oikeat vaativat, että lehden pitäisi tulla toimeen mainosmyynnin pohjalta ja TYYn maksamaa tukea vähentää. Kv-opiskelijat paremmin huomioon Konsta Hormia Vaaliohjelmista nousee esille kaksi teemaa, joita kannatetaan yli aatteellisten rajojen: opiskelun joustavuus ja poikkitieteellisyyden edistäminen. Itse asiassa joustavuuden mainitsevat ohjelmissaan kaikki puolueryhmät. Tärkeänä osana joustavuutta pidetään sähköisten palveluiden, kuten tenttiakvaarion, kehittämistä. Vivalla on lisäksi oma avaus sähköisistä palveluista – opiskelijoiden itse tekemien avoimen lähdekoodin ohjelmien hyödyntäminen. Opiskelijaravintoloiden toiminta koskettaa useimpien opiskelijoiden arkea. Soihdunkantajat ja Oikeat ottavat kantaa pidempien aukioloaikojen puo- lesta. Soihdunkantajat vaativat myös lisää ravintoloita ruuhkaajan ongelmien helpottamiseksi. Kansainvälinen opiskelu on näissä vaaleissa vahvasti ja monipuolisesti esillä. TOSYn ja Humanistilistan mielestä kvopiskelijat tulisi ottaa paremmin huomioon ylioppilaskunnan toiminnassa, Oikeat vaativat enemmän englanninkielisiä opintokokonaisuuksia ja Soihdunkantajat haluavat vaihto-opiskelijoille paremmat asumisolot. TuKY taas ehdottaa ylioppilaskunnan puolelta apua vaihtokohteen etsintään täältä ulkomaille mieliville. Huoli päätöksenteon demokratiasta Kärkkäitä kannanottoja löytyy usealta ryhmältä. Edellisissä vaaleissa TuKY kampanjoi vastarannankiiskenä, joka kyseenalaisti ylioppilaskuntaan kuulumisen hyödyt. Nyt ryhmä peräänkuuluttaa TYYhyn me-henkeä ja helpompaa tutustumista muihin opiskelijoihin. TYYn kehitysyhteistyö on kuitenkin sen hampaissa – ryhmä ehdottaa nykyisten apukohteiden tilalle suomalaista yhteiskuntaa kehittäviä hankkeita. TOSY puuttuu opetustilojen mahdollisiin terveysriskeihin ja ottaa esimerkiksi Fennicum-rakennuksen huolestuttavan kunnon. Humanistilista taas kritisoi ylioppilastalojen remonttien heikkoa laatua ja vaatii TYYn ohjausta tulevaan A-talon remonttiin. Yliopistodemokratiakin mainitaan monen ryhmän kannanotoissa. TOSY ja Soihdunkantajat puhuvat demokratian rapautumisesta ja vaativat opiskelijoiden vaikutusmahdollisuuksien palauttamista yliopiston päätöksentekoon. TYRMY (Turun Yliopiston Raskaan Musiikin Ystävät) ja Viva taas toivovat ylioppilaskunnan rivijäsenille lisää vaikutusmahdollisuuksia ja nostavat esille jäsenaloitteisiin pohjautuvat suorat äänestykset. Eräs ikuisuusaihe, TYYn kirjaston kohtalo, on tällä kertaa jäänyt tyystin pois keskeisistä vaaliteemoista – tosin TYRMY esittää vaatimuksen “TYYn kirjastoon on hankittava kattava kokoelma ug-bläkkistä c-kasetteina!” Kasperi Teittinen Tylkkäri ei saanut Eduxi- ja TYY terveeksi -ryhmiltä vaaliohjelmia ajoissa mukaan juttuun. Studia Maritima: Työlaulut isojen purjealusten ajoilta -luento ti 5.
AJASSA Järkevä ihminen on onneton Siskonpoika oli pienenä avaruushullu. Se oppi taivaankappaleiden englanninkielisiä nimiä ennen kokonaisia lauseita. Aikalailla kaikki lähipiirissä olivat kuvitelleet, että ne avaruushommat jäivät sinne lapsuuteen teletappien ja terveen itsetunnon viereen. Ulkomaanreissulla se oli alkanut nähtävyysjonossa selittää utelevalle jenkkituristille, että jotain avaruustekniikkaan liittyvää olisi kiva opiskella, mutta ymmärtävänsä, ettei se ole järkevää. Juttu tuntui erityisen koskettavalta, koska olin juuri törmännyt vaarille lähettämiini kirjeisiin. Kirjeissä kymmenvuotias minä selitti koirakirjepaperilla, että haluaa kirjoittaa kirjan. Jotenkin sitä kuvittelee, että muistaa oman elämänsä ja haaveensa. Minulle tuli kuitenkin yllätyksenä, että halusin jo pienenä kir- joittaa ihan vakavissani. Miksi me sitten hylkäämme lapsuuden haaveet vain löytääksemme ne uudestaan? Välissä pitää keksiä päivänvaloa kestävä ammatti, jotain järkevää. Minun sukujuhla-ammattini oli kauan kustannustoimittaja. En päästänyt irti kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta, mutta järkevöitin ne siedettäviksi: kustannustoimittaja, sellaisilla on käyntikortit ja kaikki. Se on ammatti, jonka 70-vuotias isänikin hahmottaa ja huokaisee helpottuneesti, että on sillä mukulalla joku suunta elämässä. Vasta viime talvena ajattelin että perkele, parempi alkaa tosissaan kirjoittaa nyt kuin voivotella mummona vesijuoksuporukalle, että olisi pitänyt. Pysyä realistina, mutta unohtaa järkevyyden takana piilottelu. Jokapäiväinen Kriitikko Palstalla arvioidaan mitä tahansa. Näkymä Ihmiskunta on historiansa saatossa usein huomannut katsovansa arvioiden maisemaa. Siksi ei olekaan ihme, että Jokapäiväisen kriitikon työpöydälle päätyi jossain vaiheessa näkymä. Kyseessä on päivällä autotieltä otettu kuva työparakeista. Kuvapinta jakautuu klassista diagonaaliasetelmaa jäljitellen soratien ja muoviaidan kautta. Katseen pakosuunnassa, oikeassa yläkulmassa, on kaksi toveroivaa nosturikurkea. Muoviaidan orgaaniselta näyttävä muoto tekee rajanvedosta työmaan ja tien välillä nestemäisen – raja on vedetty ja sitä ylläpidetään, mutta vain väliaikaisesti, eikä lainkaan väkivaltaisesti. Ratkaisut elämässä ja elämä ovat siis väliaikaisia. Näkymästä puuttuu katsojamotiivi. Kuka katsoo? Miten tätä pitäisi katsoa? Missä kaikki ovat? Haloo? Olemme kenties todistajina teollisen ajan taukopaikalla, jossa rehellisten työmiesten pyllyvaot eivät enää vilku eivätkä perjantaikaljat aukea. Näemme mekaanisen kameran silmän kautta kenenkään huomaamatta valmistuvan maiseman, jota meitä paremmin tietävät koneet rakentavat täydelliseksi. Vaikutelma on abstrakti ja asteen surullinen. Ihmistä ei tarvita enää, homma on jo hoidossa, astukaa peremmälle kun on valmista. Pieni yksityiskohta tiessä haluaa kääntää asetelman vielä päälaelleen. ”2013 Google”. Näkymä- Saman neuvon oli sisko antanut pojalleen. Vaikka tulevaisuuden haaveet ja niihin kietoutuvat epävarmuudet ovat meille kaikille tuttuja murheita, ymmärrys niistä tuntuu sihtautuneen pois “ Parempi alkaa tosissaan kirjoittaa nyt kuin voivotella mummona vesijuoksuporukalle, että olisi pitänyt. yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Opetusministeriössä valmistellaan korkea-asteen valintauudistusta, jonka toteutuessa jokakeväisen päävalinnan opiskelupaikat rajataan ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville. Hakiessaan pitää olla selvillä mitä haluaa, mielensä muuttaminen on käytännössä vaikeampaa. Toimenpiteillä on tarkoitus: vähentää välivuosien määrää. Ihmisten pitää oppia valitsemaan oikein, toimimaan loogisesti ja ripeästi, jotta meistä on hyötyä yhteiskunnalle. Hallinto minussa ymmärtää, ihminen ei. Maailma, jossa inhimillinen toiminta nähdään vain kilpailukyvyn ylläpitäjänä, on yhtä ankea kuin sellainen, jossa teinien haaveammatti on yleispätevä kohujulkkis. Välistä toivoisin löytyvän tilaa toiveille, intohimolle ja määrätietoiselle unelmansa tavoittelulle erehdyksineen ja korjausliikkeineen. Kuka meitä (äitien lisäksi) kan- nustaisi sellaiseen? Niin paljon kuin maternaaliseen rohkaisuun uskonkin, kaipaan apuja ja välineitä myös valtiovallalta. lotta aarikka Lähetä toimitukseen tähän asti arvioimatta jäänyt tuote, tavara tai vinkki tuotteesta — oli kyseessä sitten puolityhjä karkkipussi tai aamun parranajo. Jokapäiväinen Kriitikko etsii joka lehdessä kiehtovimmalle ehdotukselle sijaa länsimaiden kulttuurihistoriasta. Osoite: Turun ylioppilaslehti, Rehtorinpellonkatu 4A, 20500 Turku / tyl@utu.fi kin on omistettu, representoitu ja mainostajia varten luotu. Onko kaikki representaation representaatiota vain? Taidehistorian tunneilta muistan sen, miten eräs romantiikan kynäniekka kertoi saksalaisen jylhän maisemamaalauksen saaneen hänet miettimään sil- .11. klo 11–13 Forum Marinumin Ruuma-auditoriossa, Linnankatu 72. mäluomien leikkaamista taulun tsekkaamisen jälkeen. Eipä tämä rakennusnäkymä nyt ihan niin vaikuttava ole. Kaksi ja puoli tähteä. “ Ihmistä ei tarvita enää, homma on jo hoidossa, astukaa peremmälle kun on valmista. 7
Demariopiskelijat — TOSYn edustajistovaaliehdokkaat 328 Sanni Isometsä valtio-oppi 329 Marko Mikael Pihl Master’s Degree Programme in Asian Studies 336 Tino Aalto 344 331 332 Artturi Jyrkkänen Petra Peltonen Essi Virtanen yleinen historia poliittinen historia sosiologia (jatko-opiskelija) 338 Juuso Suutari 339 Sarita Niemi yleinen historia 345 valtio-oppi 346 sosiaalipolitiikka 347 348 Jesse Fomin valtio-oppi yleinen historia 355 Mari-Elina Koivusalo valtio-oppi TYYn edustajistovaalien varsinaiset äänestyspäivät: 5.-6.11.2013 Ennakkoäänestys: 28.10-1.11.2013. 343 Jan-Erik Lundén yritysjuridiikka Piia Noronen 342 341 valtio-oppi Durim Sadiku venäjän kieli pohjoismaiset kielet Jannika Saario kasvatustiede (Rauma) Arthur Lomarainen Mari Mäkilä valtio-oppi kansantaloustiede Annika Appelroth suomen kieli Lassi Vainio Pyry Kantanen poliittinen historia Klaus Kurki 335 sosiologia Eero Löytömäki 354 334 Heli Koskinen sosiaalityö 353 biokemia 340 Minna Kuusela 352 333 Vilja Siitonen 337 Annemari Hannula (sit.) poliittinen historia valtio-oppi 330 Social Democratic Students 349 Toni Kangasoja tietojenkäsittelytiede 350 Matti Hirvola valtio-oppi 351 Juhani Hyyryläinen toimitusketjujen johtaminen 356 Zaki Khan information technology (network security) Tutustu vaaliteeseihimme osoitteessa: www.tosy.fi To read our election platform visit www.tosy.fi Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
Mielipiteet Opiskelija, älä äänestä sokkona! Ylioppilaskuntien edustajistovaalit ovat taas täällä. Joka vaalien alla erilaiset ”sitoutumattomiksi” itseään kutsuvat ryhmittymät yrittävät uskotella edustavansa jonkinlaista puhdasta ja viatonta vaihtoehtoa ”likaisille” puoluepoliittisille ehdokaslistoille. Sitoutumattomat toimivat tiedekunnan tai harrastusjärjestön nimen takana yrittäen samalla omia listan ehdokkaat alansa ”edunvalvojiksi”. Samalla he unohtavat mainita, että puolue- listoilta löytyy paitsi opiskelijoita kaikista tiedekunnista, myös puolueeseen kuulumattomia sitoutumattomia ehdokkaita. Edustajistossa päätettävät asiat kun useimmiten koskettavat koko opiskelijayhteisöä. Usein kaverin houkuttelun, lahjonnan tai kiristyksen jälkeen kuitenkin äänestetään ”sitä hyvää frendiä tiedekuntalistalla” tietämättä yhtään minkälaiselle politiikalle äänensä antaa. Frendille annettu ääni menee kuiten- kin myös koko listan hyväksi. Näin ollen oman ehdokkaan ääni saattaa auttaa täysin vastakkaisia arvoja kannattavan ehdokkaan valituksi. Sitoutumattomuuden savuverhon suojissa häärääjät yrittävät perustella olemassaoloaan sillä, ettei puoluepolitiikka muka kuulu ylioppilaskuntaan. Ajatellaan, että ylioppilaskunta on muusta yhteiskunnasta erillinen saareke, jossa maailmankatsomuksella ei olisi merkitystä. Heille ylioppi- laskunta on kuin hiekkalaatikko, jossa voidaan pakkojäsenyyden suojissa puuhastella opiskelijoiden jäsenmaksurahoilla kaikkea kivaa. Poliittiset listat sen sijaan kertovat arvonsa ja tavoitteensa avoimesti. Niistä politiikassa on lopulta kyse, ei siitä, mitä alaa sattuu opiskelemaan. Jokainen puoluelistalle ehdolle lähtenyt on käynyt läpi omia arvojaan suhteessa listan edustamiin arvoihin, joten äänestäjä tietää, mitä saa. Kannustan äänestäjiä pohtimaan, haluatko äänestää sokkona, vai arvojasi parhaiten edustavaa ehdokaslistaa. Mikko Pousi VTK, poliittisen historian opiskelija, Kokoomusopiskelijoiden liittohallituksen jäsen Osallistaminen kärkitavoitteeksi TYYssä! Oletko miettinyt, kuinka hyvältä tuntuu, kun joku tuttu tervehtii sinua vilpittömästi iloisen hymyn kanssa? Monille tämä on päivittäistä, mutta joillekin se on harvinaisempaa. Tähän hyvään kokemukseen liittyy olennaisesti se, että ihmiset ovat tutustuneet toisiinsa, mikä tapahtuu usein jonkin yhteisön kautta. Yhteisöön kuuluminen on osallistavaa. Kuitenkaan lähes- kään kaikki eivät mahdu syystä tai toisesta ainejärjestötoimintaan, eikä välttämättä harrasteyhdistyksistäkään löydy sitä omaa alaa. Joku saattaa kokea ainejärjestön hallituksessakin itsensä yksinäiseksi, vaikka fyysisesti ihmisiä onkin ympärillä. Osallistaminen kannattaa monellakin tavalla. Hiljattain opiskelijabarometrin tuloksissa kerrottiin, että opiskelija kokee tärkeimpänä tukena opiskelijatovereilta saadun tuen. Jos jää tuen ulkopuolelle, on opiskelijalla vaara syrjäytyä ja joutua mielenterveydellisiin ongelmiin, jotka voivat johtaa pahoihin vaikeuksiin. Jokaisen on koettava itsensä tärkeäksi ihmiseksi. Jos opiskelija kokee tulevansa vältellyksi, niin silloin tilanne voi tuntua kiusaamiselta. Jo pelkkä kuulu- misien kyseleminen saattaa hiukan helpottaa oloa. TYY voisikin järjestää kiusaamisen vastaisen kampanjan, jossa osallistettaisiin opiskelijoita. Kampanjassa voisi olla jokin seminaari, jonka kautta voisi saada opintopisteitä. Lisäksi voitaisiin järjestää myös julistekampanja kiusaamisen tunnistamiseksi ja siihen puuttumiseksi sekä sen ennaltaehkäisemiseksi. Osallistamisen kehittämiseen TYY voisi porkkanana järjestää osallistamistekokilpailun. Palkintona kaikille olisi hyvää mieltä, mutta TYY voisi tällaiseen budjetoidakin jotakin. Jukka Väisänen valt. yo, kasv. yo, Vihreän listan ehdokas Opiskelija, älä ty ydy laaduttomaan opetukseen! Vuodesta toiseen samat unettavat tenttikirjat ja samat junnaavat luennot. Kuolettavia kalvosulkeisia, säriseviä piirtoheittimiä, tenttiaamuina tiedon työmuistiin hakkaamista. Turhautumista, voimattomuuden tunnetta ja hiljaista hyväksyntää. Kuulostaako tutulta? Yliopiston ei pitäisi olla koulu vaan tiedeyhteisö, jossa opiskelijat voivat vaikuttaa opintoihinsa sekä oppiaineidensa sisällä, tiedekuntien johtokunnissa että yliopiston hallinnossa. Yliopisto-opiskelijan pitää saada antaa palautetta opinnoistaan, ja tätä palautetta on kuunneltava! Opiskelijoiden antama palaute on arvokasta tietoa siitä, millaista opetuksen tulisi olla – tai ainakin siitä, millaista sen ei pidä olla. Palautteen kerääminen vain keräämisen vuoksi ei hyödytä ketään. Opiskelijat eivät jaksa täytellä lomakkeita, jos samat virheet ja väsyneet, vanhat opetusmetodit toistuvat vuodesta toiseen. Liian usein palautteeseen reagoidaan sanomalla, että asia on tiedossa, mutta ”sille ei nyt vain voi mitään”. Silloin ainejärjestöjen hallitusten jäsenet tuntevat itsensä voimattomiksi, ja opiskelijat menettävät uskonsa omiin edunvalvojiinsa. Me Vihreän listan ehdokkaat toivomme, että TYY tulisi entistä nopeammin hätiin tällaisissa tilanteissa. TYYn pitää auttaa alayhdistyksiään palautteen keräämisessä ja sen viemisessä eteenpäin, ja varmistaa kaikin keinoin opetuksen laatu. Turun yliopisto ”kouluttaa luovia ja innovatiivisia tulevaisuuden osaajia yli rajojen”. Näkyköön tämä jokaisella luennolla ja jokaisessa seminaarissa! Kun opetussuunnitelmat tehdään yhteistyönä hyvissä ajoin ja tunneilla ei tarvitse vain nuokkua, voi opiskelija viedä opintojaan eteenpäin hyvällä fiiliksellä ja ennen kaikkea oppia, ei vain suorittaa. Meillä on oikeus ja velvollisuus vaatia laatua! Vihreän listan edustajistovaaliehdokkaat Synapsi-yhdistyksen kirppis tiistaina 5.11. klo 12–16 Yo-talo B:ssä. 9
HIUSMUOTOILUA SUUNNITTELU + LEIKKAUS + MONISÄVYVÄRJÄYS = 85€ TARJOUS VOIMASSA VAIN TÄLLÄ KUPONGILLA Yliopistonkatu 28, TURKU ark. 8-20, la 8-17 puh. (02) 250 0246 www.avantgarde.fi Työelämän huonontuminen – pelkkä harha? Uuden vuosituhannen työmarkkinoilla eivät jyllää epävarmuus ja pirstaleisuus, vaan pysyvyys. Näin väittävät tilastot. ”Ei tällä tutkinnolla töitä saa.” ”Mehän ollaan pätkätöissä vielä viisikymppisinäkin.” ”Opiskelu ei enää suojaa työttömyydeltä.” Opiskelijoiden lounaspöytäkeskusteluissa vaikuttaa vallitsevan vahva käsitys siitä, että korkeasti koulutettujen työnäkymät ovat huonontuneet. Pätkätyöt yleistyvät, akateeminen työttömyys kasvaa, vakipaikka on kaukaisempi haave kuin maailmanympärimatka. Media on samaa mieltä. Työelämän laadun huonontuminen on 2000-luvulla noussut yleiseksi uutisaiheeksi. Muotia on mainita etenkin epätyypilliset työsuhteet, kuten määrä- ja osa-aikainen työ ja vuokratyö. Myös akateemisessa tutkimuksessa on herännyt puhe prekariaatista, luokasta, joka kokee palkkatyöyhteiskunnassa jatkuvaa epävarmuutta toimeentulostaan, tulevaisuudestaan ja oikeuksistaan. Ryhmään luetaan myös korkeasti koulutetut tietotyöläiset, joiden työstä puuttuu kokemus pysyvyydestä. Yhteiskuntatieteen tohtori, dosentti Pasi Pyöriä Tampereen yliopistosta ei kuitenkaan liity työelämää parjaavien kuoroon. Hänen mielestään sen huonontuminen on osin harha. Pyöriä on vertaillut tutkija Satu Ojalan kanssa Tilastokeskuksen työolotutkimuksia vuosilta 1984, 1990, 1997, 2003 ja 2008. Heidän tutkimuksensa mukaan 2000-luku ei edusta lisääntyvää epävarmuutta, vaan päinvastoin paluuta 1990-luvun lamaa edeltäneeseen aikaan. Luvut eivät kerro epävarmuudesta Tutkimuksessaan Pyöriä ja Ojala selvittivät, kuinka yleistä on palkansaajien kuuluminen niin kutsuttuun prekariaattiin. Selvityk- sen perusteella määrässä ei ole eroa vuosien 1984 ja 2008 välillä. Määrä- ja osa-aikatyötä teki vuonna 2008 vain hiukan suurempi osa palkansaajista kuin 1984, ja työttömyyden uhka on jopa keventynyt. Työsuhteiden keskimääräinen kesto on 1980-lukuun verrattuna hieman pidentynyt. Luvut eivät siis tue oletusta, että työmarkkinoiden epävarmuus olisi paisunut 2000-luvulla. Pikemminkin työelämä on toipunut 1990-luvun lama-ajan poikkeusoloista, jolloin epävarmuustekijät olivat yleisempiä. Pyöriän ja Ojalan tutkimuksessa on toki rajoituksensa, sillä epävarmuuden määritteleminen ja mittaaminen on vaikeaa. Lisäksi työoloaineisto kattaa vain palkansaajat, ja siinä ovat edustettuna vain tutkimushetkellä työssä olevat ihmiset. Samansuuntaisiin tuloksiin Turun Suomalainen Yliopistoseura ry:n apurahat Turun Suomalainen Yliopistoseura ry. julistaa Valto Takalan ja Mirjam Vähä-Kirvelän rahastoista haettaviksi apurahoja Turun yliopiston opiskelijoille ja nuorille tutkijoille. Yliopistoseura on varannut vuoden 2014 alkupuolella jaettavaksi apurahoina noin 30.000 euroa. Apurahat myönnetään opintojensa loppuvaiheessa oleville opiskelijoille tai loppututkinnon suorittaneille nuorille tutkijoille, jotka eivät vielä ole väitelleet. Mirjan Vähä-Kirvelän rahastosta haettava apuraha myönnetään Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan lahjakkaalle opiskelijalle. Apurahojen koko on 1 000–1 500 euroa. Hakemus mahdollisine liitteineen laaditaan hakulomakkeelle, joka on osoitteessa: www.yliopistoseura.utu.fi/apurahat. Samalla hakemuksella hakija hakee apurahaa Valto Takalan sekä Mirjam Vähä-Kirvelän rahastoista. Hakuaika on 1.-29.11.2013. Hakulomake liitteineen toimitetaan Yliopistoseuralle postitse kahtena allekirjoitettuna tulosteena hakuajan puitteissa. Viimeisen hakupäivän kotimaan postileima hyväksytään. Käsiteltäväksi ei oteta sähköpostilla lähetettyjä hakemuksia. Yliopistoseuran postiosoite: Turun Suomalainen Yliopistoseura Henrikinkatu 10 20500 Turku Turussa lokakuun 31. päivänä 2013 HALLITUS TYYn kirjasto on loppuvuoden entistä pidempään auki: ma klo 12–18, ti–to klo
ilmiö ovat kuitenkin päätyneet myös Tilastokeskuksen tutkija Anna Pärnänen ja erikoistutkija Hanna Sutela. Heidän vuonna 2011 tekemänsä tutkimuksen perusteella työmarkkinoiden rakenne on 2000-luvulla säilynyt hämmästyttävän muuttumattomana. Sekä vuonna 2000 että 2010 noin kaksi kolmasosaa työllisistä oli jatkuvassa kokoaikatyössä. Määräaikaista työtä tekevien osuus on hiukan pienentynyt. Pyöriän ja Ojalan tutkima ajanjakso päättyy juuri ennen vuonna 2008 alkanutta finanssikriisiä. Pyöriän mukaan uusimmissakaan aineistoissa ei ole merkkejä merkittävistä muutoksista, vaikka alakohtaiset erot voivat olla suuria. Koulutus suojaa yhä työttömyydeltä Prekariaattiin kuuluminen on muita yleisempää nuorilla, 15–34-vuotiailla. Näin oli jo 1980-luvulla. ”Nuoruuteen kuuluu tietty epävarmuus. Sen suhteen mikään ei ole muuttunut”, Pasi Pyöriä sanoo. Hän kyseenalaistaa myös ajatuksen nimenomaan korkeakoulutettujen työmarkkina-aseman heikkenemisestä. Akateemisten työttömyys on noussut nopeammin kuin muiden, mutta 2000-luvulla kaikkein heikoimmassa asemassa ovat vähiten kouluttautuneet. ”Korkeakoulutus on edelleen hyvä suoja työttömyyttä vastaan, vaikka se ei olekaan yhtä vahva puskuri kuin 1980-luvulla”, hän sanoo. ”Joillekin on kuitenkin pettymys, että opiskelu ei ole samanlainen suora tie hyväpalkkaiseen asiantuntijavirkaan kuin vielä sukupolvi sitten.” Keskustelu työelämän huonontumisesta on lähtöisin muualta Euroopasta. Pyöriän mie- TUNNISTATKO ITSESI? Pasi Pyöriän ja Satu Ojalan määrittelyn mukaan työntekijä kuuluu prekariaattiin, jos hän täyttää vähintään kolme seuraavista kriteereistä. 1. on suorittanut keski- tai korkea-asteen koulutuksen, mutta tekee sisällöltään rutiinivaltaista työtä 2. on ollut työttömänä vähintään kerran viiden viime vuoden aikana 3. on määräaikaisessa tai vuokraperusteisessa työsuhteessa 4. kokee pelkoa irtisanomisesta, lomautuksesta tai työttömyydestä 5. arvioi huonoiksi mahdollisuutensa löytää avoimilta markkinoilta uuden työpaikan lestä väitteet on omaksuttu Suomessa kritiikittömästi ottamatta huomioon sitä, että Suomen ja Pohjoismaiden tilanne on monia muita maita parempi. Lisäksi keskustelusta puuttuu ajallinen perspektiivi. Säännöllisen viisipäiväisen palkkatyön kausi on ollut lyhyt, ja se alkoi vasta työlainsäädännön ja työehtosopimusten myötä. Edes vuokratyö ei ole uusi ilmiö: esimerkiksi 1960-luvulla oli niin sanottuja reppufirmoja, jotka hankkivat työntekijöitä rakennustyömaille ja teollisuuteen lyhyellä varoajalla ja huonoilla ehdoilla. Korkeakoulutettujen työttömyys kasvanut nopeasti Korkeakoulutettujen työttömyys on 2000-luvun aikana kasvanut nopeammin kuin alemmilla koulutusasteilla. Sekä alemman että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys on kasvanut selvästi keskiarvoa rivakammin. Kaikkein jyrkin muutos on ollut tohtorintutkinnon suorittaneiden työttömyydessä. Korkeasti koulutettuja työttömiä oli tämän vuoden syyskuussa yli 36 000. Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestön Akavan mukaan akateemisten työttömyys on kasvanut vuodessa 25 prosenttia. Vastaval- yleistyneet, enkä halua vähätellä niitä”, Pyöriä sanoo. Syy saattaa olla, että ihmiset ovat epävarmuustekijöistä aiempaa tietoisempia. Se taas voi liittyä työn sisällön muuttumiseen: yhä useampi tekee abstraktia aivotyötä, jossa ei tuoteta konkreettisia tavaroita. Projektimaisuus on lisääntynyt. Pyöriän mielestä media on keskeinen epävarmuuspuheen levittäjä. ”Huonot uutiset myyvät hyviä paremmin. Median on helpompi nostaa pinnalle ikävä mistuneiden korkeakoulutettujen työttömyys on noussut vielä enemmän, 30 prosentilla vuodentakaisesta. Samassa ajassa perusasteen koulutuksen saaneiden työttömyyden kasvu oli 8 prosenttia, keskiasteen 20 prosenttia. Mukaan ei ole laskettu lomautettuja. Korkeakoulutetuista eniten on vuoden aikana kasvanut insinöörien, tradenomien, humanistisilta aloilta valmistuneiden, diplomi-insinöörien ja kauppatieteilijöiden työttömyys. Kuitenkin Tilastokeskuksen mukaan työttömäksi jäämisen riski on sitä pienempi, mitä korkeampaa koulutusastetta tarkastellaan. Suomen työttömyysaste oli syyskuussa 7,6 prosenttia. kehitys kuin se, että muutosta ei ole tapahtunut. Ja tutkijatkin elävät ongelmista.” Hänestä liika kriisitietoisuus voi olla haitallista. ”Kielteisestä puheesta voi tulla itseään toteuttava ennuste. Syntyy välinpitämättömyyttä, ja ihmiset eivät enää uskalla tai jaksa puolustaa omia oikeuksiaan”, hän sanoo. ”Opiskelijoille haluaisin sanoa, että työelämässä ja maailmassa on aina ollut epävarmuutta. Suurin osa löytää silti paikkansa niin Turha huoli voi toteuttaa itsensä Vaikka luvut eivät puolla ajatusta työelämän laadun romahtamisesta, ihmisten tuntemus turvattomuudesta on kasvanut. ”Subjektiiviset kokemukset epävarmuudesta ovat selvästi Konsta Hormia 10–17 ja pe klo 10–15. Kirjasto sijaitsee Ylioppilastalo B:n toisessa kerroksessa. kuin ennenkin. Ei kannata lietsoa turhaa huolta.” Milla Ikonen Lähteet: Pari Pyöriä ja Satu Ojala: Työn prekarisaatio ja kasautuva epävarmuus. Hallinnon tutkimus 3/2012. Anna Pärnänen ja Hanna Sutela: Työn tekemisen uudet muodot ja tilastot. Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus 4/2011. 11
Nauru kuittaa kaiken Hugleikur Dagssonin mielestä kaikelle saa nauraa, jos se naurattaa. Teksti: Petri Rautiainen, Kuva: Johanna Naukkarinen Kaksi tikkuihmistä seisoo tyhjässä, valkoisessa tilassa. Toinen sanoo puhekuplassa: ”Fuck me”. Vitsi oli siinä. Sarjakuva näyttää hetkessä tehdyltä, koska se on sitä. Tämä on 36-vuotiaan islantilaiskoomikko Hugleikur Dagssonin ensimmäinen sarjakuva. Hän tuhersi sen puhelimessa puhuessaan kymmenisen vuotta sitten. Nyt pitkälle samanlaisia tuherruksia lukee kansainvälinen yleisö. Hänen tyylinsä ei tunnu juuri alkuajoista muuttuneen. Tikkuukot ja -akat harrastavat edelleen kakkajuttuja, perversioita sekä henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Yleisimmin ruutuja on vain yksi. Punchline on tilanteessa tai puhekuplassa. Dagssonin sarjakuvat ovat yksinkertaisia, kömpelöitä ja anteeksipyytelemättömiä. Ja joidenkin mielestä helvetin hauskoja. Erityisesti suomalaisten – täällä Dagssonia ostetaan enemmän kuin missään muualla. En kuulu heihin. Minusta ne ovat laiskaa, olematonta huumoria. Sovin haastattelun islantilaisen kanssa kysyäkseni, miksi tikku-ukkojen sukurutsa ja verimässäily on hauskaa. Rajan yli ja kohti typerää Krapulainen Dagsson hakee kahvia Holiday Innin aulan kahvikoneesta. Hän on äskettäin siirtynyt stand up -koomikoksi ja tekee Turussa kaksi keikkaa Stand Up, Turku! -festivaaleilla. Keikkamateriaali koostuu hänen mukaansa ”seksistä, kuolemasta ja häpäisystä”. Ei siis kovinkaan iso hyppäys sarjakuvatyylistä. ”Ei ketään jolle maksaa, joten tämä taitaa olla ilmainen”, väsyneen oloinen Dagsson toteaa ilkikurisesti ja istuu nyysityn kahvin kanssa vastapäiselle sohvalle. Haastateltavana Dagsson on myötäilevä ja älykäs. Yllättävän “ lelle hänen kanssaan. Olemme yhdessä samaa mieltä siitä, että hänen duuneistaan saa olla eri mieltä. Tikku-ukkoihin saa lopulta ripustettua vaikka mitä tulkintoja ja paheksuntaa. ”Ihmismieli kyllä täyttää sarjakuviin jättämäni aukot”, Dagsson tiivistää. Komedian kultainen Ihmiset sanovat sääntö albumeideni olevan sosiaalisia kannanot- Oikeastaan on vain yksi sääntö, toja. Ehkä ne ovatkin. jota Dagsson noudattaa: jos asia Suunnitelmani oli naurattaa, sille saa nauraa. Primitiivinen reaktio pyhittää huumennä rajan yli ja morin välineet ja sen, että välillä olla vain typerä.” mukava ja hillitty. Hän lienee vastannut samoihin kysymyksiin lukemattoman monta kertaa. Kuten kysymyksiin helpoista nauruista. ”Käyn todella helppoa polkua. Erityisesti kakkavitsit ovat todella lapsellisia. Kirjoitan ylös vain ne, jotka ovat minusta itsestäni hauskoja – joku muukin pitää niitä kyllä hauskoina.” Tai kysymykseen älyllisen pohjavireen puuttumisesta. ”Kun saan jotain valmiiksi, niin se on poissa hallinnastani. Jos joku ajattelee sen olevan väärin, niin se on hänen valintansa. Ihmiset sanovat albumeideni olevan sosiaalisia kannanottoja. Ehkä ne ovatkin. Suunnitelmani oli mennä rajan yli ja olla vain typerä.” Dagsson osaa riisua aseista. Kaikki syytökset hänen komiikkansa mauttomuudesta ja helppoudesta kuulee hänen omasta suustaan. Tunnin haastattelun aikana siirryn tavallaan vastakkaisesta asemasta samalle puo- saatetaan astua toisten varpaille. ”En hallitse sitä, mistä vitsailen. Jos voin vitsailla lasten hyväksikäytöstä, kuten olen vitsaillut, niin ehkäpä voin vitsailla kaikesta. Mutta vain jos löydän sopivan tulokulman”, Dagsson pohtii. ”Pahimmat reaktiot ovat ne, jos ihmiset eivät naura”. Mitään tabu-listaa ei ole. Ainakaan sitä hän ei myönnä. Kuitenkaan kehitysvammaisista hän ei ole vitsaillut juurikaan. Eikä muista kulttuureista, koska ei tunne niitä. ”Työskentelin autististen lasten kanssa. Minusta he ovat kauniita. En löydä heistä nauramisen aihetta. Ehkä se on liian lähellä minua”, Dagsson pohtii. Raaputtamalla pinnan alta löytyy lisää. Vaikka Dagssonin yksinkertaisen huumorin päämäärä on yksinkertaisesti naurattaa, voi sillä olla laajempaa merkitystä. Vitsi voi puhdistaa ilmapiiriä tai muistuttaa ikävistä maailman tapahtumista. Mutta hyvät seuraamukset tapahtuvat, jos tapahtuvat. Poliittisista pää- määristä lähtien tulee vain kömpelöä komiikkaa. ”En koskaan naureskele kenellekään yksittäiselle henkilölle, vaan vitsini kertovat ihmiskunnasta. Olen lukenut valituksia ryhmistä, joita muka loukkaan, mutta nämä eivät tule koskaan ihmisiltä itseltään. Paras palautteeni tuli yhdeltä tshekkiläiseltä tytöltä, joka rakasti vitsiäni, jossa nainen pyytää miestä viivyttämään pieksemistä Frendien ajaksi. Hän teki kuulemma samoin. Sen lukeminen oli sydäntäsärkevää,” Dagsson sanoo, ja tunnelma käy hetkeksi vakavaksi. Osittain kyse on tietysti siitä, että Dagsson piirtää söpöjä tikku-ukkoja, eikä kuvaa hirveyksiä realistisesti. Aiheisiin tulee käsittelyn kautta etäisyyttä ja kepeyttä. ”Tyylini kääntää minusta kauhun ylösalaisin. En vähättele sitä, että näitä asioita tapahtuu. Jokaisella on toki lupa loukkaantua niistä. Kunhan tulee jokin reaktio”, hän perustelee. “ Työskentelin autististen lasten kanssa. Minusta he ovat kauniita. En löydä heistä nauramisen aihetta. Tuli, näki, nauratti Naurureaktion hakeminen on pääsyy sille, että Dagsson päätyi stand up -lavoille. Niillä ei ole viivettä vitsin ja sen aikaansaaman naurun välillä, toisin kuin sarjakuvissa. ”Välitön, kontrolloimaton nauru” sai hänet unohtamaan lavakammonsa ja stressaamisen epäonnistumisesta. Lopullinen sysäys tuli toisen islantilaisen stand up -koomikon rohkaisusta. Illalla Dagsson nousee Åbo Svenska Teaterin lavalle huumorimaaottelussa. Hassussa puvuntakissaan ja laseissaan hän tuo ulkomuodoltaan vähän mieleen Pertti Jarlan. Dagssonin setti lunastaa härskiyden odotukset. Se alkaa islantilaisten sukurutsasta ja jatkuu vieraannuttavaan nykypornoon. Muutama vitsi osuu suoraan häneen itseensä: miten stressikakka ennen keikkaa kuulosti rikkimenneeltä värikuula-aseelta. Ja miten hänen havaintojensa mukaan kukaan ei lue hänen kirjojaan Suomessa nauraen, joten täällä niitä varmaankin luetaan faktana. Lopuksi Dagsson kertoo, miten hänen sarjakuviensa takia häneltä kysytään aina tabuaiheista. Ja miten hän ei vitsaile oikeastaan koskaan homoista. Ja kun sopivan ja sopimattoman raja on vedetty, sen yli on astuttava. ”Muuutta... Kuulin yhden mahtavan homovitsin”, Dagsson venyttää ja alkaa kertoa vitsiä gay-hain tunnistamisesta. Jawsteemaa mukaileva kasku purkautuu camp-henkiseen musikaalinumeroon, jonka Dagsson laulaa. Raikuvat aplodit ja äänekkäät naurut. Tyytyväinen Dagsson poistuu lavalta. Hän sai hakemansa.
KULTTUURI ”Leijonasydän puhuu suvaitsevaisuuden puolesta. Olisi hienoa, jos emme lokeroisi ihmisiä sen perusteella, miltä he näyttävät”, Dome Karukoski toteaa. Epätoivo ajaa natsismiin Natsikortti on pöydällä. Sitä ei piilotella tai hävetä. Hakaristilippu on kunniapaikalla ja rintaan tatuoidussa Suomen leijonassa ei ole mustepisaraakaan ironiaa. Elokuva on Leijonasydän ja ohjaaja Dome Karukoski. Siirrytäänpä ajassa reilu kaksikymmentä vuotta taaksepäin. Kyproksella syntynyt Thomas August George Karukoski on juuri muuttanut neljä ja puoli -vuotiaana Suomeen. Hän puhuu kolmea kieltä. Yksikään niistä ei ole suomi. Dome Karukoskea kiusataan koulussa kahdeksan pitkää vuotta. ”Mut luokiteltiin erilaiseksi vain erikoisen nimen ja huonon kielitaidon vuoksi”, Karukoski sanoo. Leijonasydämen natsit kiusaavat. He eivät anna armoa, eivätkä mahdollisuutta. Nakkikioski pistetään nurin, koska hampurilaista maustaa musta mies. Karukoski tapasi useita exnatseja hakiessaan elämänmyönteiselle rakkaustarinalleen oikeanlaista sävyä. Tarinoiden keskiössä olivat ongelmat. Natsit ovat syrjäytyneitä. ”Paljon koulukiusaamista. Kun meni jengiin, niin hakkaaminen loppui. Hyväksikäytön uhreja. Työttömiä, katkeruutta somalien ’hyysäämisestä’. Epätoivo ajaa natsismiin.” Inhoa ja pelkoa arjessa Leijonasydän sai alkunsa elokuvateatterissa. Käsikirjoittaja Aleksi Bardy törmäsi epäilyttävän oloiseen isoon mieheen, joka vastasi natsistereotypioita. Mukana oli neljä lasta. Näytöksen jälkeen mies paljastui lempeäksi jättiläiseksi. ”Käänteiseen rasismiin on helppo sortua. Näen itsessänikin ennakkoluuloja esimerkiksi romaneja kohtaan”, Karukoski myöntää. ”Voin paremmin nyt, kun olen käynyt läpi näitä asioita.” Ennen Karukoski määritti uusnatsit aatteen kautta. ”Kun suostuin katsomaan natseja ihmisinä, niin nyt uskallan ja kykenen katsomaan ketä tahansa ihmisenä. Olisi hienoa jos me vihaamisen sijaan ymmärrettäisiin, halattaisiin ja rakastettaisiin.” Karukoski ei välitä ”ahdistusoksennusta”. Elokuvissa pitää voida nauraa myös vaikeille asioille. Leijonasydämen yhteiskunnallista katsausta ja ratkaisulogiikkaa on kritisoitu naiiviksi. Naiiviusmoitteita syleillen rakkauden voima on Leijonasydämen keskeinen teema. Tekijätiimi törmäsi siihen myös asiantuntijana toimineen ex-natsin kautta. ”Hän kertoi järkyttävän synkkiä tarinoita. Katseessa oli kuitenkin leikkisää hyväksyvyyttä”, Karukoski muistaa. Näyttelijät ihmettelivät juttujen ja ukon välistä kuilua. Exnatsi kysyi, että haluatteko, että näytän. ”Totta kai haluttiin. Salamannopeasti hartiat meni alas ja katse muuttui. Kun hän käveli meitä kohti, niin kaikki ottivat pari askelta taaksepäin.” ”Hän kantaa tekojaan ja merkkejään aina mukanaan.” Äly on ase Vaikka iso osa natseista on yhteiskunnan laidoille ajautuneita ihmisiä, on valkoisen Suomen nimeen vannovien joukossa myös hyvissä oloissa kasvaneita. ”On ihmisiä, joita valta ja fyysinen voima alkavat syystä tai toisesta kiehtoa. Heissä ei ole 15-vuotiaana välttämättä mitään vikaa”, Karukoski sanoo. ”Jos ideologiaan viehtyy, niin naps, ja se vie ihmisen mukanaan. Tällaiset ihmiset voivat olla pelottavan älykkäitä. Keskustelemalla heitä ei pysty voittamaan. Honkapirtiltä, kesto noin 2 h. Otsalamppu ja halutessa omat sauvat mukaan. He kykenevät selittämään kaiken omaan maailmankuvaansa sopivaksi.” Karukoski puhuu ymmärtämisen kolmesta tasosta. Ensimmäisen tason ymmärrys synnyttää vihaa. Asiat nähdään yksiulotteisesti: ihmiset ovat sekaisin uskonsa vuoksi. ”Se on pinnallista.” Karukosken mukaan toisen tason ymmärrystä luullaan usein syvälliseksi. Puhutaan vuosisatojen riidoista. Terrori-iskuja selitetään länsimaiden imperialismilla ja öljysodilla. ”Sekin on pinnallista.” Kolmannen tason ymmärrystä on hoksata, että väkivaltaisuuksien taustalla on poliittisia pyrkimyksiä. On ihmisiä, joiden agendaan eri järjestelmien keskinäinen verenvuodatus sopii. ”Sitä on vahvempi, kun ymmärtää todelliset syyt.” Jouko Luhtala 15
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin erikoistuneet toimittajat. Epä-älyllisy yden puolustus J oskus teini-ikäni loppupuolella nettimeemit olivat lähes hauskinta, mitä tiesin. Tai ei niistä vielä silloin puhuttu meemeinä, ne olivat vain tarkemmin määrittelemätöntä nettiläppää. Meemit olivat vielä noina ammoisina aikoina suureksi osaksi nörttijuttuja. Vaikken itse ollutkaan täysin sisällä videopelien ja animen maailmassa, sieltä esiin nostetut huumoripläjäykset osuivat ja upposivat kaltaiseeni maallikkoonkin. En ole koskaan nauranut niin paljon kuin nähdessäni teini-ikäisenä ensimmäistä kertaa Hatten är din -animaation. Toinen nuoruuteni suosikki oli Za Warudo -nimellä tunnettu pätkä, johon liittyy kahden tyypin taistelukohtaus, tyhjästä ilmestyvä katujyrä ja oudot äänet. Eihän tätä oikein voi selittää, se pitää nähdä! Kaverini osasivat kertoa animaation taustasta liittyen johonkin japanilaiseen videopeliin, mutta minulle se oli oikeastaan epäolennaista. Juttu oli absurdiudessaan niin huvittava, ettei se kaivannut tuekseen ilmiön tarkempaa tuntemusta. N O nneksi voi luottaa siihen, että normaalista meemittelystä poikkeavat helmet tulevat vastaan ennen pitkää, vaikka useimpia meemejä väistelisikin. Eivätkä liikkuvaan kuvaan ja ääneen pohjautuvissa meemeissä konventiot pääse puuduttamaan yhtä pahasti kuin generoiduissa kuvissa. Esimerkiksi musiikkisivusto Nuorgamin kautta hiljattain bongattu Nakkivene-video (tässä tapauksessa ilmiön selittäminen vesittää jutun pahasti) sai aikaan kunnon naurunremakan, joka muistutti vanhoista hyvistä ajoista Nettihuumori lienee sittenkin parasta silloin, kun se on päätöntä, eikä pyri vaikuttamaan mihinkään millään tavalla. Kasperi Teittinen Kirjoittaja on tutkinut gradussaan internetin keskustelufoorumeita ja pyrkii nyt vähentämään turhaa netissä roikkumista. Kesti vuoden päivät saada viime vuoden Nobel-voittajan Mo Yanin (tarkoittaa ”Älä puhu”) tuotantoa suomeksi. Odottaminen kannatti, sillä tiiliskivimäinen Seitsemän elämääni on huikea ja monipolvinen kertomus yhden kylän ihmisten kohtaloista Kiinan värikylläisessä lähihistoriassa. Ximen Nao on rikas tilanomistaja, joka kokee karun kohtalon, kun viljelysmaat jaetaan uudelleen Maon käynnistämän reformin myötä. Valitettuaan Manalan herralle kokemastaan vääryydestä hän pääsee takaisin maan pinnalle kohtaamaan murhamiehensä – aasin hahmossa. Alkaa lähes karnevalistinen matka 1950-luvun epävarmoilta vuosilta aina uudelle vuosituhannelle saakka. Kerta toisensa jälkeen Ximen Nao syntyy vanhaan milloin sonnina, milloin koirana vain seuratakseen sivusta kotikylänsä ihmisten heittelehtimistä yhteiskunnallisten muutoksien myllyssä. Kirjan toinen kertoja on Lan Jiefang, Ximen Naon ottopojan poika. Aika ajoin kirjan sivuilla vilahtaa myös Mo Yan: huomionkipeä kirjailija, jonka sanomisia ei keskushenkilöiden mukaan tule missään nimessä uskoa. Meno lähenee groteskia karusellia, jossa eläinhahmo vaihtuu joka kierroksella. Mitä syvemmälle sosialismin syövereihin liu’utaan, sitä hurjemmaksi elämä Ximenin kylässä menee. Ensin yritetään toteuttaa vallankumousta esittämällä oopperoita, sitten pyritään Kiinan ykkössikalaksi ostamalla 1057 porsasta. Seuraavaksi tekeillä onkin jo siankasvatusooppera: ”Sikatilalla luokkataistelu ei ollut yksinomaan ihmisten asia, vaan siatkin osallistuivat siihen, ja juuri sikojen keskinäinen luokkataistelu muodosti oopperan keskeisen jännitteen niin että ihmisille jäi pelkkiä sivurooleja”. Huumori on mustaa ja absurdia. Se syntyy eläinten ja ihmisten maailmojen välisistä konflikteista sekä – satiirille tyypillisesti – yhteiskunnallisen järjestelmän mielettömyydestä. Riina Vuokon tekemä suomennos on huolellinen ja tarkka. Hämmennystä aiheuttavat vain muutamat huolimattomuusvirheet nimien kohdalla: kerran Jinglong onkin Jiefang. Yli 700-sivuiseksi romaaniksi kauneusvirheitä on kuitenkin hämmästyttävän vähän. Kaiken kaikkiaan kieli on miellyttävää ja vaivatonta. Seitsemän elämääni osoittaa hyvin, kuinka vallanpitäjät muokkaavat historiallista oikeustajua. Ximen Nao sinkoutuu takaisin maan päälle kuusi kertaa saadakseen hyvitystä epäoikeudenmukaiseen kohtaloonsa. Riittävätkö kaikki nämä uudelleen eletyt elämät lievittämään katkeruutta, vai onko historiaa edes mahdollista hyvittää? MARISSA MEHR Mo Yan: Seitsemän elämääni Otava 2013 Alkup. Shengsi pilao, 2006. Suom. Riina Vuokko. 730 s. Quantic Dream yt tuosta kaikesta on jo melkein vuosikymmen, ja meemeistä on tullut sosiaalisen median arkipäiväistä täytettä. Meemigeneraattorilla itse luotujen kuvien avulla ilmaistaan mielentilaa tai otetaan kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin. Useista meemeistä on tullut kliseitä ja juuri siksi niin toimivia – ei kai Turun yliopistollekaan muuten olisi luotu omaa meemisivua Facebookiin. Tämä meemien tulva aiheuttaa varsin kaksijakoisia tunteita. Toisaalta on arvostettavaa, miten meemikuvien avulla voidaan tarttua ajankohtaisiin ilmiöihin piikikkäästi ja ehkä jopa vähän herätellä tietoisuutta epäkohdista, todellisista tai niin sanotuista ensimmäisen maailman ongelmista. Mutta toisinaan tuntuu, ettei paljon viljellyillä lausahduksilla ole jäljellä juuri mitään absurdista vetovoimastaan. Sekä meemeistä että niiden käytöstä sosiaalisessa mediassa on tullut kliseistä. Kiinalainen eläinkaruselli Cinema Mondo KULTTIKAMAA Kliseitä ja trailerihetkiä Kun naitetaan peli ja elokuva, lopputulosta on vaikea olla arvioimatta kummankin median kriteereillä. Beyond: Two Souls on ongelmallinen sekä pelinä että elokuvana. Pääosissa näyttelevät Junosta tuttu Ellen Page ja William Dafoe. Musiikki on tilattu Hans Zimmeriltä, ja pelin traileri on pyörinyt leffateattereissa. Pelin budjetti imi 20 miljoonaa euroa. Pelin ohjannut David Cage haluaa kovasti olla pelialan auteur. Heavy Rainissa (2010) Cagen studio onnistuikin yhdistämään pelaamisen intensiteetin elokuvalliseen kerrontaan. Beyond kertoo visuaalisesti upean tarinan erilaisuudesta, yksinäisyydestä ja hyväksikäytöstä. Pagen näyttelemä Jodie elää kytkettynä poltergeistmaiseen henkeen. Pelaaja kokee, millaista on kasvaa labrassa, toimia CIA:n työkaluna ja elää kodittomana. Välillä ohjataan henkeä ja viskotaan tavaroita ympäriinsä. Pelin alku lupaa niin paljon, että haluaisin pitää siitä ja julistaa, että mieluummin uutta yrittävä epäonnistuminen kuin turvallinen “onnistuminen”. Huippunäyttelijät ja toimiva äänisuunnittelu eivät kuitenkaan pelasta tarinaa, jonka käsikirjoitus on tosikkomaisine kliseineen sellaista homejuustoa, ettei sen pitäisi mennä läpi peruskoulun jälkeen. Joka kohtauksesta yritetään kiskoa suuria tunteita putkitongeilla. Jodien elämä esitetään irrallisina pätkinä, joista useimmat päättyvät itkuun. Kaukana ei ole pelaajankaan itku, pelattavaa kun ei juuri ole. Beyond: Two Souls muistuttaa 80-luvun monivalintaseikkailua, paitsi että tällä kertaa pelaajan valinnoilla ei ole väliä. Pontus Purokuru Beyond: Two Souls (PS3) Quantic Dream Turun yliopiston opintotukilautakuntaan haetaan opiskelijajäseniä ja -varajäseniä.
KULTTUURI Itku lyhyestä ilosta Romanttisen rakkauselokuvan ei tarvitse olla konvehtirasialta tuoksuva lässytys. Ikuinen poikamies (Romain Duris) löytää elämänsä rakkauden sanavalmiista kaunottaresta (Audrey Tautou). Seuraa hassunhauska sarja samppanjapullon poksahduksia ja tulevaisuusretroilua. Sitten tapahtuu jotain oikeasti mielenkiintoista. Genrekarsina luhistuu ja surrealismi pukee ylleen kuoleman kaavun. Leikki säilyy, mutta sen rinnalle ujuttautuu kuva kuvalta vahvistuva ahdistus. Michel Gondryn Päivien kuohu (L’écume des jours, 2013) on täynnä herkästi ärsyttäväksi lei- mautuvaa visuaalista kikkailua. Temppuileva maailma on kuitenkin ohjaajan kokonaisnäkemyksen palveluksessa. Estetiikka vaihtelee värikkään eloisasta burtonmaisen tuhkaiseen. Kerronnan voima on sen äkillisyydessä. Energiajuomaa ahmineen oravan tapaan elokuva säntäilee oksalta toiselle näennäisen päämäärättömästi, mutta silti metodologisesti. Mollivoittoisen syöpätaistelun metaforassa nuori mies on valmis tunkemaan päänsä korporaatiosilppuriin saadakseen vielä muutaman lisäpäivän rakkaansa kanssa. Työnantajat katsovat kuitenkin suoritusta, eivät sydäntä. Gondry pallottelee tematiikkaa aseteollisuudesta tunteisiin ja kulutuksesta vapauteen. Välillä Boris Vianin romaaniin pohjautuva teos on pinnallinen, mutta pääosin nokkela ja ajatteleva. Kaunis satu eksentrisestä rakkaudesta puhuu taajaan rahan vaikutuksesta ihmisiin. Eurojen antimet ovat lyhytikäisiä. Suomessa puoli tuntia alkuperäistä leikkausta lyhyempi Päivi- en kuohu halveksuu sartrelaista vapauskäsitystä. Moinen ajattelu edustaa tuhlailevaa ja itsepintaista kulutusjuhlaa ilman järkeä tai loppua. **** Jouko Luhtala Väärin vuodettu Katso mieluummin All The President’s Men. Vaikka sitten viidennen kerran. Julian Assange (Benedict Cumberbatch) on demokratian sankari tai raiskaava varas, riippuen mikin pitäjästä. Selvää kuitenkin on, että WikiLeaksin perustaja, ideologi ja päätoimittaja on muuttanut maailmaa. Viides valta (The Fifth Estate, 2013) on periaatteessa yhdistelmä sukupolvikokemuksen syntytarinaa The Social Networkia (2010) ja salaliittotrillerien klassikkoa All the President’s Menia (1976). Reaalimaailmassa lopputulos on väljä kokoelma anekdootteja WikiLeaksin historiikistä plus pari tarpeetonta sivujuonta. Ohjaaja Bill Condon ja käsikirjoittaja Josh Singer selittävät elokuvan hengiltä. Assange selittää. Poliitikot selittävät. Toimittajat selittävät. Tekniikkaa selitetään. Motiiveja selitetään. Tekijät eivät ilmeisesti ole millään onnistuneet vakuuttamaan itseään siitä, että ajatteleva olento pystyy päättelemään tapahtumien merkityksen ihan itse. Sykähdyttävän alkumontaasin jälkeen Viidennellä vallalla kestää pieni ikuisuus päästä vauhtiin. Vaikka vuosia pikakelataan, halutaan jokaiseen uutisiin päässeeseen vuotoon käyttää jokunen hetki. Tunnelma sähköistyy vasta Chelsea Manningin Lady Gaga -cd:n tavoittaessa WikiLeaksin. Syväkurkkujournalismin riskit ja mahdollisuudet realisoituvat. WikiLeaksin filosofian käsittely on elokuvan mielenkiintoisinta antia. Ilman jatkuvaa rautalangasta vääntämistä jäljelle jäisi varsin mielenkiintoinen tapaus. Loppukaneettikin ontuu. WikiLeaksin kaltaiset toimijat eivät ole viides valtiovalta. Niiden toiminta ei tarkoitusperiltään ja vallan muodoltaan eroa perinteisestä journalismista. ** Jouko Luhtala The Fifth Estate (Ranska, Belgia, 2013) O: Bill Condon N: Benedict Cumberbatch, Daniel Brühl Täytä hakemuslomake 4.11. klo 12.00 mennessä osoitteessa www.tyy.fi/node/2732. Päivien kuohu L’écume des jours (Yhdysvallat, Belgia, 2013) O: Michel Gondry N: Romain Duris, Audrey Tautou 17
Tiede ”Luonnonjärjestys käsitettiin Jumalan luomaksi, eli jumalalliseksi ja pyhäksi. Kahden miehen tai kahden naisen välinen seksi oli tällä logiikalla hirvein kuviteltavissa oleva teko”, sanoo Tom Linkinen. Rakkausliittoja ja ikuista kadotusta Filosofian tohtori Tom Linkinen pureutui väitöstutkimuksessaan samaa sukupuolta olleiden suhteisiin myöhäiskeskiajan Englannissa. Ajan tuomitsevan ja pelkoa ruokkivan aineiston laskoksista paljastui mielenkiintoisia ihmiskohtaloita sekä kiehtovia poikkeamia normista. Tom Linkinen tähdentää haastattelun aluksi, että keskiaikainen maailmankuva oli perustuksiltaan tyystin erilainen verrattuna omaamme. Sellaista asiaa, jonka ymmärrämme nykypäivänä homoseksuaaliseksi identiteetiksi, ei ollut olemassakaan. ”Käsitykset rakentuvat tyystin eri tavalla, eikä yhdistävää tekijää asenteiden taustalta välttämättä löydy. Mutta julkisessa keskustelussa homoseksuaalisuutta vastustavien ajatukset voivat ilmetä samankaltaisina: kieltämisen keinot ovat edelleen muun muassa naurunalaiseksi tekemistä sekä luonnonvastaiseksi leimaamista”, tutkija avaa. Linkisen tutkimusta lukiessa järkyttyy erityisesti siitä, miten samankaltaisina argumentit toistuvat edelleen nykyisessä sukupuolineutraalia avioliittolakia koskevassa keskustelussa. ”Luonnottomuus-argumenttiin törmää edelleenkin jatkuvasti. Erityisesti sen kohdalla pyörittelen epäuskoisena päätäni, että keksitte sitten pyörän uudelleen. Kysehän on pelkästä kehäpäätelmästä”, Linkinen huokaa keskustelumme kääntyessä hetkeksi nykyiseen asenneilmapiiriin. Syntisiä ja sodomiittikuninkaita Homoseksuaalisuus käsitettiin keskiajalla luonnonvastaiseksi synniksi, joskus murhaakin raskauttavammaksi teoksi. ”Luonnonvastainen synti oli aikalaiskäsite ei-normatiiviselle seksille. Se oli jotakin todella hirveää. Luonnonjärjestys käsitettiin Jumalan luomaksi, eli jumalalliseksi ja pyhäksi. Kahden miehen tai kahden naisen välinen seksi oli tällä logiikalla hirvein kuviteltavissa oleva teko”, Linkinen sanoo. ”Synnin tekeminen, tai edes sen ajatteleminen, himoitseminen, ymmärrettiin aukottomasti vääräksi. Luojajumala oli kyseenalaistamaton.” Homoseksuaalisuutta vastaan propagoitiin pelkoa ja inhoa ruokkivalla kuvastolla. Miestenvälinen rakkaus sai tulikivenkatkuisen käsittelyn monissa keskiajan helvetti-kuvauksissa. Toinen torjunnan keino oli jo tuolloin naurunalaiseksi tekeminen. Sukupuolirooleja rikkovista hahmoista tehtiin pilkkaa. ”Ajan lähteissä esiintyy seksu- aalisia tekoja miesten kanssa tekevä tai sellaisia himoitseva karikatyyri. Tällainen naismainen, keikaroiva hahmo. Kuulostaa melko tutulta edelleen, eikö?”, tutkija naurahtaa. ”Esimerkiksi Geoffrey Chauserin Canterburyn tarinoissa anepapin hahmo on tällainen kimeä-ääninen, viimeisen muodin mukaan pukeutuva karikatyyri. Chauserin tarkoituksena oli mitä ilmeisimmin kritisoida hahmolla ajan vakiintunutta kirkkoinstituutiota ja tekopyhyyttä.” Ehkäpä kiintoisimmat ajan esimerkkikertomukset koskevat kahta 1300-luvun hallitsijaa. Rikhard II:n ja Edward II:n miesrakastajat mainitaan lukuisissa lähteissä. Juorut saattavat selittyä myös poliittisten vastustajien aloittamana mustamaalauksena. ”Rikhard II:sta sekä Edward II:sta on lukuisia kronikkamerkintöjä, joissa heidät leimataan ’sodomiittikuninkaiksi’. Lähteiden perusteella voi pitää kuitenkin melko todennäköisenä, että Edward II:lla oli läheisen ystävänsä kanssa suhde myös seksuaalisessa mielessä.” Vaikka Linkinen keskittyi tut- kimuksessaan englantilaiseen aineistoon, hänen tiedossaan on ainakin yksi keskiaikainen tapaus myös nykyisen Suomen kamaralta. ”Maunu Eerikinpoika oli Ruotsin kuningas 1300-luvulla. Pahat kielet väittivät, että hänellä oli nuori rakastaja, Pentti Algotinpoika. Maunu antoi hänelle kaikenlaisia aatelisarvoja, ja nimitti Algotinpojan muun muassa Suomen herttuaksi. Jos juorut pitävät paikkaansa, on kuninkaan poikaystävä asunut jossakin vaiheessa Turun linnassa.” Vaikka Linkisen tutkimat englantilaiset hallitsijat ja heidän rakastajansa kokivat väkivaltaisen kuoleman, rikoslakiin homoseksuaalisuus tuli Englannissa vasta 1500-luvulla. Itse teosta tavatut miehet tuomittiin lain säätämisestä lähtien kuolemaan roviolla. Kirkkovihittyjä ystävyysliittoja – vai jotakin enemmän? Linkisen tutkimus otti uuden suunnan hänen tutustuttuaan edesmenneen brittihistorioitsija Alan Brayn The Friend -teok- seen. Bray tutki liittoja, joita ylistettiin keskiaikaisissa teoksissa syvänä rakkaussuhteena. ”Kun puhuttiin seksistä, sävy oli aina tuomitseva. Mutta keskiajalta aina 1800-luvulle saakka tunnetaan miestenkeskisiä ja naistenkeskisiä kirkossa vihittyjä liittoja. Tällaiset romanssikirjallisuudessa ja pyhimyselämäkerroissa esitetyt ystävyysliitot olivat ajan käsityksen mukaan syvintä ja ylistetyintä rakkautta”, Linkinen kertoo. ”Ajan kirjallisuuden ohella myös hautakiviin on kuvattu miespareja. Istanbuliin, silloiseen Konstantinopoliin, haudattiin kaksi ritaria, joiden tiedetään eläneen koko elämänsä yhdessä. Toisella heistä oli vaimo, toisella ei.” Miesten ystävyysliittoja ei kuvattu milloinkaan seksuaalisina suhteina. Tutkija toteaa kuitenkin, että mahdollisuuksien historian puitteissa on kiinnostavaa pohtia, olivatko jotkin suhteista jotakin muuta kuin toverillista kumppanuutta. Teksti: Jaakko Mikkola Kuva: Lauri Hannus Ansaitseeko sinun tuutorisi Supertuutori 2013 -palkinnon? Ehdota ystävällistä, avuliasta ja
TY Y TY Ypillistä Alayhdistysten infopalsta Palstalla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta. Rakkaudella yliopistolaisille Hämeentien toiselta puolelta ICT-rakennuksesta Helsinkiin päin alkavalta joutomaalta katsoen yliopisto-opiskelijat näyttäytyvät ryhmänä, jonka käyttäytyminen on jäänyt AMK-opiskelijalle hämärän peittoon. Mitä tapahtuu lukioaikaisille ystävillemme yliopiston hyväksymiskirjeen kolahtaessa postiluukusta, kun he muuttuvat tavallisista raisiolaisista pop-kulttuuria paheksuviksi, Cookie clickeriä pelaaviksi Kinokoplankin näytöksiä mainstream-kurana paheksuviksi hahmoiksi? Siinä missä ammattikorkeakouluopiskelijat kaivautuvat projekteihinsa ja pelko perseessä haalivat opintopisteitä päästäkseen palkattomaan harjoitteluun, vaeltelevat yliopisto-opiskelijat proteiinibistrosta toiseen vain käväistäkseen pääaineensa huikean proffan luennolla, jos siihen ovat sattuneet ehtiä ilmoittautumaan. Ammattikorkeakouluopiskelijat alkavat saada jo ensimmäisenä syksynään rakkauskirjeitä joko Kelalta tai ammattikorkeakoululta, joissa kerrotaan opintoajan olevan umpeutumassa tai Kelan perivän takaisin vielä nostamattomia opintotukia. Ammattikorkeakouluopiskelijat hankkivat yhteiskunnan toiminnan kannalta oleellista osaamista insinööri- ja nukketeatteriopinnoissa. Yliopisto-opiskelijoilla ei tällaisia ongelmia ole. He opiskelevat kymmeniä vuosia tutkiskellen vaikka sosiaali-ja kulttuuriantropologiaa tai kognitiivista neuropsykologiaa. Vapaa-ajan he puolestaan viettävät poltellen puolilaillisia aineita ja puhuen politiikkaa Proffan Kellarissa. Tylsistyessään he perustavat ainejärjestön, joka puolestaan perustaa salakapakan. Mystisistä voimista tai TYYn poliittisista lonkeroista johtuen yliopisto-opiskelijat eivät kuitenkaan koskaan joudu edesvastuuseen anniskelulain rikkomisesta vaan hylkäävät julmasti edellisen illanviettopesänsä ja perustavat uuden kapakan jälleen itse omistamansa rakennuksen kellariin. Kaiken tämän mahdollistaa TYY. Turun ammattikor keakoulun opiskelijakunta – TUOn painiessa sen parissa, kutsutaanko meitä opiskelija- vai oppilaskunnaksi opistoaikojen tapaan, TYYn poliittisesti rasvattu koneisto jyllää yliopiston ja Turun kaupungin syvimmissä elimissä vuosikymmenien kokemuksella. TYY on järjestö, jonka toimijaksi päästäkseen on oltava poliittisesti aktiivinen, anarkisti ja paheksuttava suuresti nykyistä toimintaa. Ylioppilaskunnan edustajiston sikarikerhoon virtaa solkenaan rahaa ovista ja ikkunoista ja niille jatkosijoituspaikan löytääkseen he ostelevat huvikseen taloja, uimahalleja ja pyörätelineitä sekä masinoivat hallituksen palkkaamaan työntekijöitä opiskelijakunnasta. Yliopistonmäen lukuisilla neliöillä siunatun toimiston arkkitehtonisesti kiihottavista ikkunoista voi ylioppilaskunnan puheenjohtaja silmäillä valtakuntansa yli ja ihailla taideteoksia, joita Turun ylioppilaskyläsäätiö on tämän überrojalistisen laitoksen pysyväksi silmäniloksi asentanut. Opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajan työviihtyvyyttä AMK:ssa parannettiin puolestaan lahjoittamalla liidut, joilla voi itse piirtää jalkakäytävään. Heini Kuusisto Academic Nintendo Club ry Academic Nintendo Club ry järjestää Akateemisen Nintendon pelaamisen SM-kisat 9.11. klo 16 alkaen Uusi-S:llä (Kirkkotie 6, ovet auki klo 15). Kisat ovat yksilöturnaus, jossa pelaajat pelaavat illan aikana useita Nintendon pelejä. Kisat kestävät useita tunteja, joten varaa aikaa! Sauna- ja yöpymismahdollisuus, ei sisäänpääsymaksua eikä tasovaatimuksia! Lisätietoja: anc-hallitus@utu.fi. Tervetuloa! Adaptus ry Adaptus ry:n syyskokous Tervetuloa Adaptus ry:n sääntömääräiseen syyskokoukseen maanantaina 5.11.2013 klo 17. Kokous järjestetään Turun yliopiston Sanitas rakennuksen 2. kerroksessa luokassa 227.Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Delta ry Delta ry:n syyskokous järjestetään 11.11.2013 klo. 18:00. Paikkana toimii Quantumin luento sali XVIII. Toimiston päivystykset ti-to 12:00-13:15 Deltan saunavuoro on keskiviikkoisin 20:00-22:00 Deltan Futsal-vuoro on perjantaisin 14:00-15:00 Iskerissä Kritiikki ry Kritiikin marraskuu lähtee käyntiin naapuriainejärjestöjen kanssa Neighbours from Hell -bileillä EDUSTAJISTO- VAALIT 4.11. Tiistaina 12.11. on peli-ilta Turku-salissa. Ke 13.11. nautitaan erilaisia oluita tuoreen perinteisen olutillan merkeissä. Pe 15.11. on Kritiikin ekskursio Helsinkiin, jossa muun muassa vietetään iltaa Kronos ry:n kanssa. Kritiikin yhdistyksen syyskokous on 18.11. klo 18 Turku-salissa Synapsi ry Synapsi ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään torstaina 7.11 klo 18.00 Luonnontieteiden talo 1:n Maantieteen laitoksen luentosalissa, 4krs. Koko jäsenistö on tervetullut paikalle. Tarjolla kahvia ja pullaa. Opex ry Opexin syyskokous to 7.11.2013 klo 18.00, Edu 2 Syyskokouksessa tärkeimpänä valitaan uusi hallitus kaudelle 2014! Tule kokoukseen, asetu ehdolle hallitukseen ja/tai äänestä parhaat ihmiset toimijoiksi! Tervetuloa! TuKoResry Yhdistyksen sääntömääräinen syyskokous järjestetään 8.11.2013 klo 1800 TYY:n saunalla, Rehtorinpellonkatu 6:ssa. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 9§ asiat. Uudessa hallituksessa paikkoja tarjolla. Tule ja vaikuta! Kokouksen jälkeen sauna lämpimänä. Ajoissa saapuneille saunajuotavaa ja pikkupurtavaa. Tervetuloa seuraamaan uuden hallituksen muodostumista. 2013 5.–6.11. ÄÄNESTYSPROSENTTI VUONNA 2011 34,6 Heini Kuusisto hallituksen puheenjohtaja Turun ammattikorkeakoulun opiskelijakunta – TUO ÄLÄ NUKU ÄÄNESI OHI! Äänestysaika 5.–6.11.2013 Ennakkoäänestys 28.10.–1.11.2013 Äänestä osoitteessa: www.tyy.fi/edustajistovaalit asiantuntevaa tuutoria 4.11. mennessä osoitteeseen tyy-vpj@utu.fi. Perustelut ratkaisevat! 19