2/2013
KRISTA KIIREINEN S. 12
SAMMONMALJA S. 8
NYKY-SAMBIA S. 10
YHTEYTTÄMISENERGIAA S. 18
humalistonkatu 8 a
Pe-la 1.-2.2. LIVE, 18 e / 16 e (Tiketti)
stam1na
Kebab Danger II 2013 -kiertue:
stam1na
Pe 1.2. ILTA, 15 e (ennakot Levykauppa Äx)
I AM Prod. & Aftermath Music
esittävät: An acoustic evening with
ANNEKE VAN GIERSBERGEN (NL) &
DANNY CAVANAGH (UK)
anneke Van GiersberGen
& danny caVanaGh
to 7.2. KOLO, VAPAA PÄÄSY
Touhutorstai: amtV
Pe 8.2. LIVE, 5 e
Rock your head vol. 2:
shades of nowhere,
the Grammers,
the soulless soul
la 9.2. LIVE, 10 e / 6 e (Levykauppa Äx)
ÅBo LIKES! BASS > 1 YEAR BIRTHDAY
BASH! HELSINKI JUNGLE MAFIA <<VS>>
ÅBo LIKES! BASS
ILTA: UP?N?LIVE: BLACK BEAR SoUND wITH
YoUNG GUNS! DJ KUJIS, DJ CHEEZY-J
the Grammers
ILTA, 4 e (Vapaa pääsy klo 23-24)
to 14.2. LIVE & ILTA, VAPAA PÄÄSY
Valtakunnallinen keikkapäivä:
rendez-Vous
vähintään 5 euron arvoisista kertaostoista
morninG Prey, shitboot,
alice airbuzz, harmi,
rendez-Vous,
electric loVe machine
Ma-Pe 9-18, La 10-15.
Ennakkomyynti: www.tiketti.fi
special offer!
leikkaus 30/40 ?
väri+leikkaus 80-99 ?
(opiskelijakorttia näyttämällä)
www.clipp.fi
linnankatu 17 hämeenkatu 1
forum
p. 232 9096
p. 045 230 6716 p. 050 311 1101
NUMERO 2/2013
1.2.2013
Turun yliopiston ylioppilaskunnan
julkaisu.
83. vuosikerta.
PÄÄTOIMITTAJA
LAURA MYLLYMÄKI
puh. 045 3564517,
(02) 276 9630
TOIMITTAJA
SAMPO ROUHIAINEN
TOIMITUS
Rehtorinpellonkatu 4 A
20500 TURKU
tyl@utu.fi, www.tylkkari.fi
Tyylikästä ja itseisarvoista
Maaseudun Tulevaisuus uutisoi viime viikonvaihteessa, että kuluttajat heittävät pois vuosittain 70?80 miljoonaa kiloa tekstiilejä.
Siinä, missä uusia tekstiilejä ostetaan vuodessa noin 13 kiloa, kärrätään kierrätettyjä vaatteita kotiin kilon verran.
Minullakin on yhteensä kolme talvitakkia, joista kaksi olen ostanut viimeisen vuoden aikana. Ne ovat tyyliltään erilaisia, minkä
takia olen uskotellut tarvitsevani niitä kaikkia.
Arvioidaanpa tilanne uudelleen: olen halunnut, en suinkaan tarvinnut.
Finnwatchin mukaan Bangladesh on Kiinan jälkeen suurin tekstiilintuottaja, ja maasta tuotiin vuonna 2011 Suomeen vaatteita miltei 90 miljoonan euron edestä.
Maan tekstiiliteollisuus tunnetaan työntekijöiden oikeuksien
polkemisesta ja työturvallisuuden laiminlyönneistä.
Suurin osa työntekijöistä on naisia.
Suomessakin Bangladeshissa tuotettujen, valmiiden ja huokeiden
tuotteiden markkinat ovat luoneet kulttuurin, jossa kuka tahansa
voi milloin tahansa keksiä haluavansa itselleen uudet vaatteet.
Kyse on nimenomaan halusta, ei tarpeesta.
Kylmyyttäkin vastaan voi hyvin taistella yhdellä, monikäyttöisellä talvitakilla.
ILMOITUSMYYNTI
Piia Aaltonen
puh. 044 5400 200
piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi
www.opiskelijamediat.fi
VALOKUVAUS JA KANNEN KUVA
KRISTIAN TERVO
PAINO
I-Print Oy , Seinäjoki
ISSN 1458-0209
TÄSSÄ LEHDESSÄ:
?
Samaan aikaan näyttelysaliin kanssani pöllähtänyt
eläkeläisherra toppatakissaan ainakin vaikutti sekä
kiusaantuneelta että kiinnostuneelta kuvien äärellä.
?
Adel Abidinin Camel Toe -teossarja leikkii
sukupuolella. S. 15
Ja se on sitten vain voilà ja bon voyage!
Kas näin korjaat haaroista puhki kuluneet farkut. S. 6
Suomalainen keskiverto yliopisto-opiskelija pohtii varmasti verrattain paljon tuotteiden alkuperää uutta ostaessaan.
Oikeaoppisesta kuluttamisesta on tullut ajassamme läpileikkaavaa jopa siinä määrin, että koemme itsemme ensisijaisesti kuluttajiksi ja vasta sitten kansalaisiksi. Hankinnoista puhuminen on usein
myös sosiaalisesti hyväksyttävämpää kuin ideologioiden ruotiminen kahvipöydässä.
Maaseudun Tulevaisuuden jutussa todettiin, että suurin ongelma
tekstiilien kierrättämisessä sen sijaan ovat rikkinäiset vaatteet, jotka
eivät kelpaa kenellekään.
Tässä Tylkkärissä kerromme, miten haaroista puhki kuluneet farkut korjataan (s. 6).
Huojentavaa on, että itse
tehdystä ja korjatusta on tullut
jälleen sekä tyylikästä että itseisarvoista. Ja jos ei itse osaa,
voi hommaan työllistää vaikka
paikallisen pienyrittäjän.
LAURA MYLLYMÄKI
tyl-paatoimittaja@utu.fi
OTA IISISTI, ILONA!
SYL:n kannanotto: ?Koulutus on yksi parhaita keinoja ehkäistä syrjäytymistä.?
Aloituspaikkamäärät
lastentarhanopettajako
Kela: Opintotuen
saajien määrä väheni
Viime lukuvuonna opintotukea sai
yhteensä 292 300 opiskelijaa.
Kansaneläkelaitoksen mukaan opintorahaa maksettiin lukukaudella 2011?2012 yhteensä
287 300:lle ja asumislisää 190 500
opiskelijalle.
Opintolainan myönteisen valtiontakauspäätöksen sai 198 200
opiskelijaa.
Lukuvuodesta 2011?2012 alkaen takauspäätös on myönnetty opintorahaa saaville korkeakouluopiskelijoille ilman erillistä hakemusta.
Myönteisen päätöksen oikeudesta opintolainavähennykseen
sai runsaat 7 100 tutkinnon suorittanutta henkilöä, kun luku
edellisenä lukuvuonna oli 6 100.
Vuonna 2011 oikeus opintolainavähennykseen myönnettiin
alle viidesosalle ammattikorkeakoulututkinnon tai ylemmän
korkeakoulututkinnon suorittaneista.
Ylemmän korkeakoulututkin-
Folkloristiikka ja kansatiede yhdistyvät
yhdeksi hakukohteeksi.
non vuonna 2011 suorittaneista
89 prosenttia oli turvautunut
opintotukeen opintojensa aikana ja 41 prosenttia oli ottanut
opintolainaa. Lainaa oli keskimäärin 7 300 euroa, mikä oli
500 euroa enemmän kuin edellisvuonna.
Tutkinnon suorittamiseen oli
käytetty keskimäärin 54 opintotukikuukautta. Vähiten tukikuukausia käyttivät Svenska handelshögskolanin ja Lappeenrannan
teknillisen yliopiston opiskelijat.
Vuoden 2011 lopussa valtion
takaamaa opintolainaa oli kaikkiaan 293 000 henkilöllä, joista
joka kahdeksannella lainamäärä ylitti 10 000 euroa. Vuonna
2011 maksettiin korkoavustusta
opintolainan korkoihin kaikkiaan 2 900 pientuloiselle, mikä oli
kuudenneksen vähemmän kuin
edellisvuonna.
TYL
TVO valmistelee muuttoa
Köydenpunojankadulle
Tavoitteena on elvyttää osakunnan
ravintola- ja keikkapaikkatoiminta.
kaan ?sopivasti? eli arviolta saman verran kuin alkuperäisellä
TVO:lla.
Erona vanhaan tilaan ovat
korkea huonekorkeus ja ikkunat, joiden ansiosta auringonvalo pääsee päiväsaikaan tilaan
sisälle.
TVO on toistaiseksi majaillut
Ursininkadulla, jonne osakunta
muutti viime maaliskuussa Varialta Itäiseltä Pitkäkadulta.
?Ursininkadun tilat ovat
meillä vielä koko vuoden ja tälläkin hetkellä TVO:n toiminta
on keskittynyt sinne - kokoustamme siellä ja osakunnan kerhot ja muu toiminta tapahtuu
kaikki vielä siellä, vaikka osa
kalusteista onkin muutettu jo
uusiin tiloihin?, Bronstein kuvaa
tilannetta.
Ursininkadulla ei ole anniskelutoimintaa, mutta opiskelijatapahtumia ja yksityistilaisuuksia, kuten sitsejä, valmistujaisia,
tukikeikkoja ja syntymäpäiviä,
tilassa voi järjestää.
lisäyksistä.
Aloituspaikat on suhteutettu
ministeriön sanelemiin yliopistojen tutkintokiintiöihin.
Vuoden alussa alkaneella kolmivuotiskaudella Turun yliopisto menetti tutkintokiintiöitä humanistisella, luonnontieteen ja
yhteiskuntatieteen aloilla.
Kohti laajempia
hakuyksiköitä
Humanistisen
tiedekunnan
aloituspaikkamäärät
säilyvät
samana, mutta tänä vuonna
folkloristiikan ja kansatieteen
haku yhdistyy yhdeksi kohteeksi. Sisään otetaan yhteensä 20
opiskelijaa, mikä vastaa määrällisesti aiempaa tilannetta.
Yhteinen sisäänotto tarkoittaa
yhteisiä pääsykokeita ja osittain
yhteisiä perusopintoja. Tämän
jälkeen opiskelija erikoistuu haluamaansa pääaineeseen.
Folkloristiikalla ja kansatieteellä on ollut yhteiset pääsykokeet jo kahtena keväänä, ja ensi
vuonna yhteistyötä on tarkoitus jatkaa myös uskontotieteen
kanssa.
Folkloristiikan
professori
Pekka Hakamiehen mukaan
uusi järjestely tarjoaa paljon
mahdollisuuksia erityisesti opetuksen järjestämiseen.
?Ihanteellisimmillaan sekä
opettajia ja tutkimusaikaa vapautuu lisää käyttöömme.?
Hakamies ei koe, että kansatiede ja folkloristiikka olisivat
pilottiyksikön roolissa testaamassa aiempaa laajempaa sisäänottomallia.
?Tämä malli on ollut käytössä
esimerkiksi historia-aineissa jo
pitkään. Lähinnä pilotoimme itse itseämme ja välitämme kokemuksia taideaineiden puolelle,
missä yhteiseen sisäänottoon ei
ole vielä oltu valmiita.?
Yliopiston hallitus antoi viime maaliskuussa ohjeistuksen
humanistiselle ja yhteiskuntatieteelliselle
tiedekunnalle
nykyistä laajempien yhteisten
opintojen valmistelusta ja opetussuunnitelmatyöstä.
Tavoitteena on, että opiskelijat voisivat hakea laajempiin
kokonaisuuksiin syksyllä 2014.
Aiempaa laajempaa sisäänottoa
kaavailee myös kasvatustieteiden tiedekunta.
LAURA MYLLYMÄKI
Kristian Tervo
Turun yliopiston varsinaissuomalainen osakunta TVO on
löytänyt uudet kerhotilat VR:n
vanhoista tiloista Logomon
naapurista
Köydenpunojankadulta. Turun ylioppilaslehti
uutisoi asiasta ensimmäisen
kerran viime lokakuussa.
TVO:n kuraattori Sara Bronstein kertoo, että vaikka osakunnalla on ollut vuokrasopimus uusiin tiloihin jo jonkin
aikaa, tilanne on toistaiseksi
aikataulullisesti epämääräinen.
Rakennus on tarkoitus remontoida, ja avaamisajankohdasta ei ole vielä tietoa. Bronstein lupailee uuden TVO:n
avautuvan kuitenkin tämän
vuoden puolella.
?Uskallan luvata, että teemme kaikkemme, jotta tämä taas
kerran uusi TVO avataan mahdollisimman pian nimenomaan
keikkapaikkana eli ravintolatilana?, Bronstein kommentoi
Tylkkärille.
Tilaa on Bronsteinin mu-
Ensi syksynä Turun yliopistoon pääsee päävalinnan kautta
opiskelemaan 1976 opiskelijaa.
Se tarkoittaa 72 aloituspaikan lisäystä viime vuoteen verrattuna.
Suurin aloituspaikkojen lisäys
tehdään lääketieteelliseen tiedekuntaan, jonne uusia opiskelijoita otetaan päävalinnan kautta
yhteensä 153, mikä on 33 enemmän kuin viime vuonna.
Myös kasvatustieteiden tiedekunnan
lastentarhanopettajakoulutuksen
aloituspaikkamäärä kasvaa 20:llä, jolloin
aloituspaikkoja on yhteensä
60. Luokanopettajakoulutuksen aloituspaikkamäärä kasvaa
kymmenellä, jolloin aloituspaikkoja on yhteensä 83.
Oikeustieteellinen tiedekunta
kasvattaa aloituspaikkamääriään kymmenellä, ja aloituspaikkoja on yhteensä 130.
Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan aloituspaikkamäärä on 431, mikä tarkoittaa
yhteensä neljää uutta tilastotieteen opiskelupaikkaa. Kemian
oppiaineessa sen sijaan aloituspaikat vähenevät viidellä.
Korotukset johtuvat opetusja kulttuuriministeriön kanssa
sovituista aloituspaikkamäärä-
Bronsteinin mukaan parhaiten asioista pysyy perillä käymällä Ursininkadulla ja seu-
raamalla TVO:n kalenteria ja
Facebook-ryhmää.
Tässä on uusi TVO: VR:n
vanha rakennus Köydenpunojankadulla.
LAURA MYLLYMÄKI
ISTU järjestää keskustelutilaisuuden lukukausimaksulakialoitteesta 6.2.
UUTISET
UUTISET
aikkamäärät kasvavat lääkiksessä ja
ettajakoulutuksessa
5
KYSYY:
Mitä teet
rikkinäisille
vaatteille?
KRISTIAN TERVO
Asiantuntija:
Lastentarhanopettajista
tulevaisuudessa maistereita
Varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala toivoo, että lastentarhanopettajien
koulutus pysyisi jatkossakin eriytettynä luokanopettajakoulutuksesta.
törmäävät usein ilmapiiriin, jossa
heidän ideansa tyrmätään. Ongelmana päivähoidon todellisuu-
dessa on edelleen se, että kaikki
tekevät kaikkea, ja työvuorot
määrittävät työnkuvaa. Koulu-
tuksen tuottama osaaminen pitäisi käyttää nykyistä paremmin
lasten hyväksi?, Kalliala sanoo.
Kristian Tervo
Jos Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen dosentti Marjatta Kalliala saisi toivoa, tulevaisuudessa lastentarhanopettajien koulutuksen suunta olisi
maisterintutkinto.
?Olisin jo varsin tyytyväinen,
jos yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon suorittaneiden
määrä päiväkodeissa kasvaisi?,
Kalliala puuskahtaa.
Päivähoidon kentällä lastentarhanopettajat ovat Kallialan
mukaan ydinryhmä, koska heillä
on vankin koulutus varhaiskasvatuksen tehtäviin.
Kallialan mukaan ensiarvoisen
tärkeää olisi pitää lastentarhanopettajien ja luokanopettajien
koulutus eriytettynä, vaikka yliopistoilla on paineita koulutusohjelmien yhdistämisestä.
?Pienten lasten opettajuus on
monessa suhteessa erilaista kuin
isompien?, hän huomauttaa.
Hänen mukaansa tilanne kentällä eli päiväkodeissa on katastrofaalinen, sillä yliopistoissa koulutetuista lastentarhanopettajista
on huutava pula erityisesti pääkaupunkiseudulla.
Uutta
varhaiskasvatuslakia
työstetään parhaillaan opetus- ja
kulttuuriministeriön asettamassa
työryhmässä. Kalliala on huolissaan siitä, että nyt neuvottelupöydässä istuu runsaasti ammattijärjestöjen edustajia, jotka
sorvaavat lakia omista intresseistään käsin. Kallialan mukaan
varhaiskasvatuksen asiantuntijat
ovat sen sijaan räikeästi aliedustettuina työryhmässä.
Lastentarhanopettajien koulutusohjelman aloituspaikkamäärien kasvattamista hän pitää hyvänä lääkkeenä, jonka annostus on
kuitenkin riittämätön.
Hän kuitenkin kiittelee motivoitunutta opiskelijajoukkoa.
?Valmistuneet lastentarhanopettajat yrittävät tuoda työhönsä
pedagogisen osaamisensa, mutta
Otto Vilo,
tietotekniikan 2. vuoden
opiskelija
?Äidin kautta UFFiin. Jos äiti saa
korjattua, saan vaatteen takaisin,
muuten menevät kierrätykseen.?
Lassi Yli-Muilu,
englannin kielen 4. vuoden
opiskelija
?Yleensä korjaan tai äiti korjaa.
Jos kyse on jostain pienestä, ompelen itse käsin tai koneella.?
Anna-Reetta Luukkonen,
kulttuurihistorian
opiskelija avoimessa
yliopistossa
Marjatta Kalliala haluaa päiväkoteihin lisää päteviä lastentarhanopettajia.
klo 18.00 Publicumin Pub1 -luentosalissa. Tilaisuus on englanninkielinen.
?Yleensä korjaan, jos vika on pieni ja vaate laadukas. Jos kyseessä
on joku 10 euron toppi tai leggingsit, niin heitän pois ja ostan
uuden.
Maailmanselityksiä
Pakinoitsija ottaa käsittelyyn asian kerrallaan.
Anja
Karppinen
Mäkihyppy
Mäkihyppy on ajantasaista munkkihommaa, uskontoa luotijunan ja hengityskoneen ajalle. Kuinka pitkälle tyhjän päällä
voi leijailla? Mäkihyppy on talvilajeista
henkisin, eivätkä sitä harrasta laumahenkiset möllikät vaan mystiikkaan ja masennukseen taipuvaiset Kuhmon Kierkegaardit. Mäkimiehet ovat vihkiveljiä, jotka
pitävät päänsä matalina ja syöksyvät liukuun kohti tyhjyyttä. Ratkaisevalla hetkellä
ponnistetaan irti alma materista, maasta,
materiasta.
Mäkihyppy on harvoja lajeja, jossa
ylipäätään jaetaan tyylipisteitä. Hoikka
hyppääjä ei olekaan vängällä sivakoivan
karpaasin kaltainen äijä, vaan mäkikotka
kelluu sukupuolten välitilassa. Nykästen
ja Ollien rankka bilettäminen, kiroilu ja
muu holtittomuus ovat miehisyyden pakista kaivettuja välineitä tämän lajinsisäisen
androgyynisyyden peittelyyn. Mäkimiehet
eivät siis sekoile tyhmyyttään, vaan ihan
puhtaasti hämätäkseen, ollakseen raavaita
soturimiehiä edes maan kamaralla. Ilmassa
moinen on turhaa, sillä tuulien alla uho ei
auta ja lihaksetkin lähinnä hidastavat menoa.
Hyppytorni kohoaa jo kaukaa muun kisakylän ylle. Se on toteemi, tyhjänä ammottavan montun päälle asetettu. Mäkihypyssä
pärjäävät koruttomat protestantit, joiden
kirkossa kattokin on liikaa krumeluuria. Ja
katso: poikasi tulee liitämään halki ilman.
Kaapo Paatos
TURUN
KANDIVALMENNUS
Vieläkö mietit?
Hae lääkikseen!
Huippusuositut kurssimme ovat täynnä,
mutta tutustu itseopiskelumateriaaleihimme
osoitteessa www.turunkandivalmennus.?
Leena Kautto silittää pikapaltetta kiinni farkkujen haaroihin. Ammattilaiselta kulu
yhtä näppärästi kuin vaativiin ompelutöihin suunnitellulla ammattikoneella. Korja
On pillihous
ratkenneet..
Kokeneen ompelijan mielestä
suomalaiset ovat valveutuneet
viimeaikoina vaatteiden elinkaaren
pidentämisen suhteen. Silti
heitämme edelleen kasapäin
rikkinäisiä vaatteita kaatopaikalle.
Teksti: Sampo Rouhiainen
Kuvat: Kristian Tervo
Maaseudun Tulevaisuus uutisoi 26.1. suomalaisen kuluttajan
heittävän vuosittain pois 14 kiloa
tekstiilejä. Se on iso rinkallinen
vaatteita. Määrästä vain viisi kiloa päätyy kierrätykseen. Loput
menevät kaatopaikalle. Lehden
mukaan syynä on halpavaatteiden surkea laatu.
Vaatteet eivät kestä käytössä, eivätkä kuluttajat vaivaudu
korjaamaan tai korjauttamaan
Sukupuolen ja rahan studia generalia Mitä nainen maksaa? jatkuu 4.2. Dent
AJASSA
Näin paikkaat
farkkujen haarat
Jos käytössä on ompelukone, haaroista repsottavat farkut voi paikata myös kotikonstein. Leena Kautto Piilopistosta neuvoo, miten:
1. Aluksi kannattaa tarkistaa neulan kunto. Rikkinäinen
neula kuluttaa kangasta, kun sillä ajetaan edestakaisin.
Neulan ei tarvitse olla erityisen paksu, tavallinen ompeluneula riittää. Kun farkkuja ryhtyy paikkaamaan, kannattaa
laittaa molemmat puolet kuntoon saman tien. Muuten toista lahjetta saa olla paikkaamassa hetken päästä uudelleen.
Sisäpuolelle tuleva paikkakangas voi olla mitä tahansa. Tavallinen puuvillakangas riittää mainiosti, sillä tiivis tikkaus
pitää ratkenneen kohdan koossa.
2. Leikkaa pala sopivan muotoiseksi, niin että se peittää
vähintään pari senttiä kuluneen alueen ulkopuoleltakin ja
sen reunat kulkevat farkkujen saumoja myöten. Kiinnitä
pala silittämällä paikalleen pikapaltteen avulla. Pikapalte on kankaiden väliin silitettävää kiinnenauhaa, jota saa
kangaskaupasta. Älä koeta liimata palaa paikoilleen liimalla, se sotkee ompelukoneen neulan.
?Kaikki jeesusteipit ja nitojaviritelmät ? unohtakaa ne?,
Kautto kauhistelee.
3. Reiän kohta ommellaan kankaan ulkopuolelta ompele-
ui reiän paikkaamiseen vajaa 20 minuuttia. Kotiompelukoneella farkkujen korjaaminen ei suju
aaminen onnistuu myös kotikoneella kunhan malttaa tikata rauhallisesti.
suni haaroista
..
muutaman kympin maksaneita
vaatteita. Halvan vaatteen hajotessa ihmiset eivät osaa myöskään vaatia korvausta myyjältä.
Kalliimpien vaatteiden osalta
tilanne on toinen.
?Ennen korjattiin vain välttämättömimmät, muut heitettiin
menemään. Nyt ihmiset haluavat pitää kiinni mielivaatteestaan, kun he sellaisen sattuvat
löytämään. Pitkäikäistä suosikkia saatetaan myös muokata
ajanmukaisemmaksi.?
Näin sanoo kolmen ompelimon esimiehenä toimiva MarjaLiisa Kuisma. Hän on korjannut
ja muokannut ihmisten vaatteita
jo 30 vuotta. Hänen mielestään
malla tiheää edestakaista ommelta. Kotiompelukoneella
kannattaa olla tarkkana ja edetä rauhallisesti: Kankaan
kääntely on hidasta, mutta kone ei välttämättä kestä jatkuvaa edestakaisin ompelua. Peruuttaessa kone saattaa ohjautua eri suuntiin.
Mitä paremmin langan väri sopii farkkujen väriin, sitä
paremmin paikka häipyy näkyvistä.
?Lankaa kannattaa varata paljon?, Kautto muistuttaa.
4. Ensin ommellaan reikä umpeen, sitten vahvistetaan kulunut alue ympäriltä. ?Tässä tavallaan luodaan uutta kangasta tiheällä ompeleella.?
Ja se on sitten vain voilà ja bon voyage! Farkut ovat kuin
uudet. Nyt kelpaa taas istua reteessä haara-asennossa.
ihmiset ovat nykyään kiitettävän valveutuneita ekologisessa
ajattelussa, vaikka korjaaminen
kannattaa myös kukkaron kannalta.
?Lempifarkut ovat saattaneet
maksaa vaikka 150 euroa. Kun
ne paikkaa parilla kympillä, ne
saattavat saada puolet lisää ikää.?
Kuisman mukaan ihmiset eivät enää nykyään ajattele, että
kaikki pitäisi osata tehdä itse. Ihmiset ovat valmiita myös maksamaan palveluista.
?Vaatteiden korjaus on tässä
mielessä vähän sama kuin auton
huolto. Eikä kotipermanenttejakaan enää hirveästi tehdä?, Kuisma virnistää.
alian auditoriossa klo 16. Milja Saari luennoi aiheesta sukupuoli ja palkka.
Paikkakangas ommellaan kiinni tiheällä tikkauksella. Kun lanka on oikean väristä, reikä
ja paikkaus katoavat lähes täydellisesti
7
Sammonmalja-turnauksen jäätyä väliin opiskelijat kehittivät itse korvaavaa toimintaa. Kuva P-klubin ja Kritiikin välisestä ottelusta syksyllä 2010.
Mitä tapahtui
Sammonmalja-futikselle?
Sammonmalja-jalkapalloturnausten
peruuntumisten taustalla ovat olleet
yliopistoliikunnan henkilökuntaruletti,
tulviva kenttä ja huonosti ajoitetut
lomamatkat.
Teksti: Sakari Muurinen
Kuva: Jukka-Pekka Katajamäki
?Turnaus on yleensä pelattu
alkusyksystä, ja siinä vaiheessa
meillä oli vain yksi työntekijä ja
jostain piti luopua. Tällä kertaa
se oli jalkapallo. Yliopistoliikunnan pyörittäminen yksinään vie
nimittäin sen verran aikaa, että
turnauksen järjestäminen olisi
ollut liian haastavaa?, kertoo lokakuussa liikuntasuunnittelijan
toimessa aloittanut Petri Kuokkanen.
Vuonna 2010 turnaus jäi pelaamatta, koska perinteisenä
kisanäyttämönä toiminut Kuuvuoren kenttä lainehti vettä. Tähän päälle osui vielä silloisen liikuntasuunnittelijan lomamatka.
Kuokkanen kuitenkin vakuuttaa, että yli 40 vuotta vanhoista
perinteistä pidetään kiinni ja
turnaukset laitetaan pyörimään
normaaliin tapaan.
?Tulevaisuus on tietysti tarua
ihmeellisempää. Keväällä meillä
on luvassa lentopalloa ja sählyä.
Futikset jäävät kyllä luultavasti
tältä lukuvuodelta väliin. Seuraava jalkapalloturnaus järjestetään sitten syksyllä?, Kuokkanen
selvittää.
Kun Sammonmalja syntyi
1970-luvulla, yliopistoliikunnan tarjonta oli nykyistä selvästi
suppempaa. Konsepti on muut-
tunut vuosien aikana
?Lajeja tietysti oli tietysti sil-
sin on sitten muuta tarjontaa
kuten ryhmäliikuntaa. Maailma
?
Eihän tätä voi muuksi kuin
farssiksi kutsua. Minun
opiskeluaikana on kahteen
kertaan päästy pelaamaan.
loin 70-luvulla enemmän kuin
nyt, esimerkiksi maastojuoksua,
suunnistusta ja hiihtoa. Nykyi-
muuttuu koko ajan ja me yritämme muuttua mukana?, hän
jatkaa.
Opetuskoti Mustikka hakee uusia ohjaajia maahanmuuttajalasten läksykerhoon Halisiin. Turun YK-yhdistys järjes
AJASSA
Kuokkasen mukaan lajit eivät
nytkään ole kiveen hakattuja.
Hän kehottaakin opiskelijoita
aktiivisuuteen. Uusia ehdotuksia otetaan mielellään vastaan.
?Tämä on yliopiston sisäistä
toimintaa, joten voimme ottaa
lajivalikoimaan melkein mitä
vain. Puitteet täytyy kuitenkin
olla kunnossa. Laskettelua on
esimerkiksi melko hankala järjestää,? Kuokkanen toteaa.
FM ? Eli sinne
ja takaisin
1
.1.2013 minusta tuli rivijäsen Aarikka. Puolentoista vuoden työelämä- ja Helsinki-syrjähypyn jälkeen
olen täällä taas, työkaverit antoivat läksärilahjaksi Nalle
Puh -kyniä ja lampun.
Paljon on ehtinyt tapahtua yliopistonmäellä puolessatoista vuodessa. Alkuperäinen pääaineeni folkloristiikka
on muuttanut Sirkkalaan, joka ainoaan oveen on läntätty
silmittömän raivostuttava saippuakuplajuliste ja tieteenalakirjastot ovat saaneet kornit nimet. Hyvästi magnacard, tervetuloa pikkurillin kynnen kokoinen harmaa
lätkä.
Nälkäisiä pelaajia
Vaikka Sammonmaljan suosio
on laskenut huippuvuosista,
joukkueita on viime vuosinakin
ilmoittautunut reilusti toistakymmentä.
Myös neljännen vuoden Suomen historian opiskelija Oskari Varpela uskoo, että pelaajia
riittää. Hän on itse osallistunut
turnaukseen aina kun se on vain
järjestetty. Pelihaluja löytyisi,
ja Varpela kertookin olevansa
harmistunut siihen, ettei jalkapalloturnausta ole saatu järjestettyä.
?Eihän tätä voi muuksi kuin
farssiksi kutsua. Minun opiskeluaikana on kahteen kertaan
päästy pelaamaan?, Varpela tylyttää.
?Yliopistolta löytyy varmasti
halukkaita ihmisiä pelaamaan
jalkapalloa. Siitä on puhuttu
muidenkin oppiaineiden kaverien kanssa, että kiinnostusta
löytyy. Aina kun pelit on järjestetty, niin on ollut tosi hyvä
tapahtuma?, hän toteaa.
?Eikä se pelailu ainakaan laske opiskelumotivaatiota, kun
siinä on tuo sosiaalinenkin
puoli. Tuolla gradukopissa kun
on välillä aika yksinäistä?, hän
naurahtaa.
Samoilla linjoilla Varpelan
kanssa ovat toisen vuoden oikeustieteen opiskelijat Pekko
Suortti sekä Saku Lehikoinen.
?Olisihan se makeeta, jos nuo
futikset saataisiin järjestettyä.
Ja sen turnauksenkin pystyisi
tarvittaessa järjestämään vaikka
yhden viikonlopun aikana?, Lehikoinen miettii.
?Kyllä minäkin uskon, että
porukkaa riittää. Ollaan nyt
esimerkiksi Indeksin jätkien
kanssa kaavailtu pienimuotoista
pipolätkäturnausta. Sählypelit
voitaisiin kyllä siirtää johonkin
hieman parempaan paikkaan.
Tuo Iskeri on ihan hyvä höntsäilyyn, mutta Sammonmaljat
voitaisiin viedä esimerkiksi Leaf
Areenalle?, Suortti ehdottaa.
I
äiset koulutuspoliittiset mantrat ovat silti samat: valmistumisajat, valmistumisajat, valmistumisajat. Ministeriön uusin houkutin on palkita rahalla yliopistoja
sen mukaan, mitä suurempi osa niiden opiskelijoista
onnistuu läiskimään lukuvuodessa 55 opintopistettä tai
yli. Yliopistomme kaikessa viisaudessaan sovelsi ministeriön rahoitusmallia suoraan omaan sisäiseen rahanjakomalliinsa, soveltui se siihen tai ei (pssst, ilmainen
vinkki, ei). Jos vanhempia tieteenharjoittajia on perinteikkäästi kiihottanut fuksien tuore liha ja viattomuus,
on niistä kiinnostunut nyt myös hallinto. Piltit eivät ole
pilalla. Jos ne opettaa ensimmäisenä vuonna tavoille eli
opiskelemaan, opiskelemaan ja opiskelemaan, tahkoaa
yliopisto rahaa.
Mitä yliopisto siis tekee minulla, keskivartalolihavalla
kuudennen vuoden opiskelijalla, joka on parhaimmillaan tehnyt lukuvuodessa sen 45 noppaa, useimmiten
alle. Ketä kiinnostaa?
Lue Tylkkäriä
näköislehtenä
osoitteessa
lehtiluukku.fi/lehdet/tyl
P
aluu pelotti. Oman vuosikurssin kaverit ovat viittä vaille valmiita tahi ruutulipun tuolla puolen,
kahdesta viimeisimmästä fuksilaumasta minulla ei ole
mitään havaintoa. Muutokseen ? töistä opintovapaalle
jäämiseen ja muuttoon ? liittyi toki palmullinen henkilökohtaisiakin kookospähkinöitä: muutin toista kertaa
yhteen mieheni kanssa, lopetin tupakoinnin (ei todellakaan niiden vitun saippuakuplajulisteiden ansiota),
otettiin koira, semmosta pientä. Kaiken tämän keskellä
mietin, osaanko enää opiskella, muistanko enää mitään.
Koska olen koulutuspoliittisesti haastunut henkilö,
ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt pitäisi olla joku
tukitoimi, että miksi ei ole tukitointa, jotain tiedekuntatason opintohallintoa, joka huolehtii meistä ressukoista,
tsekkaa HOPSit, antaa kaavakkeet. Pitää olla järjestelmä,
hallinto korjaa haavat.
S
itten tein sen, minkä voin. Tapasin ihmisiä. Hyviä ihmisiä, opettajia, vanhempia kollegoja entisestä ja nykyisestä pääaineestani. Ihmisiä, joilla oli edelleen sama
huumorintaju, sydämellisyys, joustavuus ja ennen kaikkea into, joka sai minutkin muistamaan, miksi opiskelen
mitä opiskelen. Lisäksi ne muistivat minut, sanoivat, että
onpa kiva nähdä. Tukitoimi, toimiva tuki. Parhaimmillaan.
LOTTA AARIKKA
Kirjoittajan tavoitteena on valmistua vuonna 2013, mikä
edellyttää vähintään 110 opintopisteen verran suoritettuja opintoja. Saa halata.
stää Sateenkaari Koto ry:n kanssa infon toiminnasta kiinnostuneille tiistaina 5.2. klo 18.00 luentosali PUB3:ssa.
9
Pohjoisen ja
etelän aktivistit,
yhdistäkää voimanne!
Mwila Agatha Zaza vieraili
Turussa Amnestyn järjestämässä A Body of One?s Own
-tilaisuudessa. ?Suomesta
käsin voi rakentaa yhteistyötä
esimerkiksi afrikkalaisten
koulujen, pienyritysten, yhteisöjen ja yksilöiden kanssa?,
Zaza visioi.
Sambialaistaustainen Mwila Agatha Zaza kehottaa
suomalaisia kamppailemaan afrikkalaisten tyttöjen
ja naisten oikeuksien puolesta.
Teksti: Terhi Toppala
Kuva: Kristian Tervo
11
Tapahtuu
nyky-Sambiassa:
Kaupunkien uutuuttaan kiiltävät ostoskeskukset houkuttelevat vaurastuneimpia shoppailemaan, katujen varsille nousee
prameita palatseja ja koulutetut
kansalaiset chattailevat Facebookissa.
Samaan aikaan nuoret tytöt
juovat bensaa tai ruiskuttavat sitä
vaginaansa. He nielevät tappavia
lääkkeitä, syövät vaarallisia yrttejä tai käyttävät huumeita. He
työntävät veitsiä ja muita teräviä
esineitä alapäähänsä.
Tai sitten tytöt, jotka oikeastaan tarvitsisivat lääkäriä, kääntyvät perinteisten heimoparantajien puoleen.
Heimoparantajat suorittavat
tytöille kiskurihintaisia ja kyseenalaisia toimenpiteitä. Mikäli
tytöt hoidoista huolimatta ovat
yhä hengissä, heimoparantajat
aloittavat kiristyksen. Jos tytöt
ovat rahattomia, on heidän maksettava velkansa muilla tavoin,
esimerkiksi alistumalla seksiin
heimoparantajan kanssa.
Kuten niin monet Afrikan
maat juuri nyt, Sambia elää suurten muutosten aikaa. Maa urbanisoituu ja modernisoituu, mutta yhtäaikaisesti sen sisällä elävät
kulttuuriset käytännöt, perinteet
ja rakenteet, jotka mahdollistavat erityisesti naisten ja tyttöjen
oikeuksien täydellisen laiminlyönnin.
?On myös länsimaalaisten velvollisuus puuttua tilanteeseen.?
Tätä mieltä on sambialaistaustainen, kaksi vuotta sitten Helsinkiin muuttanut Amnesty-aktivisti Mwila Agatha Zaza. Hän
ei puhu vain Sambiasta, vaan
yleisemmin globaalista etelästä,
jota vauras pohjoinen ei saisi jättää oman onnensa nojaan.
Erityisesti naisten seksuaali- ja
?
hedelmättömyyttä ja vammautumista. Ongelma on massiivinen?,
Zaza jatkaa.
Hän on kehitysyhteistyö- ja
tasa-arvokonsultti. Asiantuntijana Zaza on erikoistunut seksuaali- ja lisääntymisoikeuskysymyksiin sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen
tilanteeseen
Afrikassa. Työkseen hän muun
muassa konsultoi YK:n kehitysohjelmia.
Numeroita ja
asenteita
Äitiyskuolleisuusluku on indikaattori, joka kuvaa raskauksiin
tai synnytyksiin menehtyneiden naisten määrää suhteessa
100 000 elävänä syntyneeseen
lapseen. Vuonna 2010 tämä luku
oli Suomessa 5, Sambiassa 440.
?Sambian äitiyskuolemista 30
prosenttia on seurausta turvattomista aborteista. Myös sairaaloissa sisällä olevista naispotilaista noin kolmannes on niitä, jotka
ovat yrittäneet aborttia omin
avuin?, Zaza kertoo.
?80 prosenttia äitiyskuolemista koskee alle 19-vuotiaita. Vuosittain ei-toivottujen raskauksien
seurauksena kuolee satoja koulutyttöjä.?
Kaikkein haavoittuvimmassa
asemassa ovat kouluttamattomat, köyhät maaseudun nuoret
naiset. Suurin osa heidän raskauksistaan on täysin suunnittelemattomia.
He eivät tiedä ehkäisystä tai
siitä, että voisivat lain mukaan
saada turvallisissa olosuhteissa
suoritetun abortin sairaalassa.
He eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskaaksi tuleminen oikeastaan tapahtuu, mutta
Kun oikeuksistaan ei tiedä,
niiden perään ei osaa
kysellä?, Zaza sanoo.
lisääntymisoikeudet etelässä on
aihe, joka Zazan mukaan vaatii
myös suomalaisten huomiota.
?Turvattomissa aborteissa, eli
ilman lääketieteen ammattilaisten apua puutteellisissa olosuhteissa toteutetuissa ei-toivottujen
raskauksien keskeytyksissä, kuolee vuosittain tuhansia tyttöjä
ja naisia. Lisäksi ne aiheuttavat
vakavia komplikaatioita, kuten
kun näin käy, he häpeävät.
?Kun oikeuksistaan ei tiedä,
niiden perään ei osaa kysellä?,
Zaza sanoo.
Sambiassa ehkäisystä tai turvallisista aborteista ei juuri tiedoteta. Ne ovat asioita, joita ei
opeteta koulussa.
?Lääkäreiden, hoitajien ja
opettajien pitäisi levittää tietoa,
mutta käytännössä näin tapah-
tuu harvoin?, Zaza kertoo.
Hänen mukaansa tähän vaikuttavat asenteet.
?Vuonna 2001 tehdystä kyselystä selvisi, että 94 prosenttia
koulutetuista kätilöistä ja sairaanhoitajista vastusti aborttia
kaikissa olosuhteissa. He ovat
ihmisiä, joiden vastuulla raskaudenkeskeytykset ovat sairaaloissa. He argumentoivat kantaansa
esimerkiksi sillä, että Raamatussa sanotaan: älä tapa. Abortin täytyy siis olla väärin. Samat
ihmiset saattavat kuitenkin hyväksyä maassa käytössä olevan
kuolemanrangaistuksen.?
Periaatteessa naisjärjestöjen
pitäisi puolustaa naisten oikeuksia, mutta Sambiassa ne voivat
toimia myös päinvastaisesti.
?Monet maamme naisjärjestöistä ovat melko antifeministisiä. Ne levittävät yhä nykyäänkin
viestiä, että abortti on moraalisesti väärin.?
Myöskään maan naisjohtajat
ja -poliitikot eivät välttämättä
edistä naisten oikeuksia. Sosiaalisten muutosten aikaansaamiseksi Zaza painottaa ei-valtiollisten järjestöjen ja kansainvälisen
yhteistyön merkitystä.
Aktivismia yli
rajojen
Tulevana ystävänpäivänä 14.2.
Amnesty käynnistää uuden My
Body, My Rights -kampanjan,
jossa puolustetaan naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia
nimenomaan ihmisoikeusnäkökulmasta.
?Sukupuolten välinen tasaarvo, naisten oikeudet sekä seksuaali- ja lisääntymisoikeudet
on nähtävä nimenomaan universaaleina ihmisoikeuksina, joiden
toteutumisen puolesta kaikkialla maailmassa on kamppailtava
myös Suomesta käsin?, Zaza sanoo.
Yksinkertaisimmillaan etelän
naisten oikeuksien puolustaminen voisi Zazan mukaan tapahtua
kokemuksia vaihtamalla. Hänen
mielestään suomalaisten naisliikkeiden ja feministien olisi jaettava tietotaitoaan ja kerrottava afrikkalaisille sekä saavutuksistaan
että kohtaamistaan haasteista.
?On muistettava, että myös
suomalaisten naisten elämä on
muuttunut valtavasti sadan vuoden kuluessa. Täällä saavutettu
naisten oikeuksien lisääntyminen
ja tasa-arvokehitys on aikaansaatu naisliikkeiden ja feminististen
liikkeiden sinnikkäällä työllä.?
Pohjoisen aktivistit voivat
toimia liittolaisina ja kumppaneina etelän aktivisteille monin
tavoin, eikä tämän tarvitse tapahtua pelkästään kehitysyhteistyöorganisaatioiden kautta.
?Suomesta käsin voi rakentaa
yhteistyötä esimerkiksi afrikkalaisten koulujen, pienyritysten,
yhteisöjen ja yksilöiden kanssa.
Olennaista on taitojen, ajatusten
ja ideoiden molemminpuolinen
vaihto?, Zaza painottaa.
Jos muutosten aikaansaaminen täällä on ollut mahdollista,
on se mahdollista myös muualla.
Sukupuolten välinen tasaarvo ei ole itsestään selvyys missään maailman kolkassa, vaan
se syntyy toiminnan kautta.
Sen saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi tarvitaan jatkuvasti
aktiivisia tekoja.
Aamuteellä
Kristan kanssa
Näyttelijä Krista Kosonen ei pidä itseään tähtenä,
vaikka ammatillisesti hänellä menee lujaa.
Teksti: Terhi Toppala, Kuva: Kristian Tervo
Perjantai Turun päärautatieasemalla kello 6.30.
Unenpöpperöiset työmatkalaiset jonottavat lippuautomaatilla.
Heidän joukossaan seisoo pipopäinen nainen, työmatkalainen
hänkin, Turun ja pääkaupungin
välillä jatkuvasti pendelöivä näyttelijä Krista Kosonen.
Iltayöstä Turun kaupunginteatterissa on päättynyt Kirsikkapuiston esitys, jossa Kososella on
päärooli.
Nyt hänen on ehdittävä seitsemän junalla Helsinkiin Putouksen
harjoituksiin. Seuraavana päivänä on sketsiohjelman suora televisiolähetys.
?Venäläinen klassikko vaihtuu
lennosta pissakakkahuumoriin?,
Kosonen nauraa.
Menemme
Rautatieaseman
kahvilaan. Olemme sopineet aikaiset aamutreffit, koska haastattelulle on ollut vaikea löytää
ajankohtaa.
Vuoden sisällä Kosonen on
näytellyt Putouksen ja Kirsikkapuiston lisäksi muun muassa Kansallisoopperan Lumikuningatarbaletissa ja elokuvissa Puhdistus,
Tie pohjoiseen, Juoppohullun päiväkirja, Kaikella rakkaudella sekä
Rölli ja Kultainen avain.
Toistuvasti hänet on voinut
nähdä upeaksi meikattuna ja
kammattuna hymyilevänä kuvana lehtien sivuilla. Hän on ollut
haluttu ja työssään tunnustettu.
Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö häntä voisi pitää yhtenä nykyhetken kirkkaimmista suomalaistähdistä. Mutta mitä mieltä
Kosonen itse on menestyksestään
ja saamastaan julkisuudesta?
?Olen näyttelijä, en tähti. Teen
työni niin hyvin kuin osaan. Olen
ollut avoin monenlaisille töille ja
päässyt ilokseni tekemään paljon
mielekkäitä juttuja?, hän toteaa.
Pyynnöstämme Kosonen pysähtyy leipävitriinin eteen poseeraamaan teemukinsa kanssa. Salamavalo säihkyttää arkiaamuun
ihmeellistä hohtoa.
?Voinko pitää pipon päässä??,
Kosonen kysyy ja ilahtuu vasta-
uksesta.
Näitä kuvia ei stailata.
?Näytänpähän kerrankin erilaiselta kuin naistenlehtien kansissa.?
Hän on vaatimaton ja hyväntuulinen.
Junamatkaansa
odottelevat
ohikulkijat eivät kiinnitä kuvaussessioihimme sen kummempaa
huomiota. Ehkä he eivät näe touhuissamme mitään glamouria.
?Mitä tähti edes tarkoittaa? Se
on abstrakti, varmastikin jonkun
viihdetoimittajan keksimä määritelmä?, Kosonen miettii.
Kulttuurisena ilmiönä tähdet
ovat julkisuuden hahmoja, joita
suuri yleisö fanittaa ja palvoo,
mutta myös kadehtii ja vihaa.
Tähtinä pidettyjen hahmojen
ominaisuuksiin on yleensä liitetty kauneus, menestys, rikkaus ja
kuuluisuus.
Kosonen ei osaa sanoa, mikä
tekee henkilöstä niin kutsutun
tähden suomalaisessa nykyjulkisuudessa.
?En tiedä. Media kai nuo kaikki määritelmät tekee. Luulen, että
tähtinä pidetyt ihmiset vain pyrkivät tekemään työnsä mahdollisimman hyvin.?
Ainakin Kosonen itse vaikuttaa
äärimmäisen työorientoituneelta.
Parrasvaloissa
Julkisuudessa ja lehtijutuissa seikkaileva Krista Kososen hahmo
eroaa yksityishenkilö Krista Kososesta paljon.
?Tämä on mielestäni hyvä asia.
Yritän olla ajattelematta julkkiskulttuuria, koska koen sen ahdistavaksi.?
Yksityishenkilönä
Kosonen
kokee, että hän voi jonkin verran
kontrolloida sitä, millaista tarinaa
julkkis-Kristasta kirjoitetaan. Onko julkkis-Krista sitten yksityisKososelle kuin fiktiivinen hahmo,
välttämätön ammatillinen pakko,
vain yksi esitettävä rooli muiden
joukossa?
?Oikea elämäni on sellaista,
mitä mediassa ei jaeta. Tietenkään en voi vaikuttaa kaikkeen,
mitä lehdet kirjoittavat, ja totta
kai se harmittaa, mutta minkäs
teet. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin
kestäköön. Voin kuitenkin valita, mistä itse avaudun lehdissä.
Esimerkiksi rakkauselämäni ei
kuulu kenellekään muulle kuin
minulle.?
Juuri tähtien rakkauselämä
on tietenkin klassinen aihe, joka
suurta yleisöä kiinnostaa ja jolla
myydään. Iltapäivä- ja juorulehdet seuraavat tarkasti myös Kososta ja raportoivat, kenen seurassa hän milloinkin liikkuu.
Tällaiset jutut Kosonen jättää
omaan arvoonsa.
?Kieltäydyn vastaamasta yksityiselämääni koskeviin kysymyksiin.?
Suuren maailman tähdille tunnusomaista on ollut oman myyttisyyden korostaminen. Kososessa
on kuitenkin välittömyyttä ja rentoutta. Tarkoitushakuisen imagon
salaperäistämisen sijaan tietyistä
asioista vaikeneminen on hänelle
ennen kaikkea oman minuuden
suojelua ja mielenterveydelle välttämätöntä rajanvetoa.
Julkista Kristaa toimittajat
rakentavat usein tietyn kaavan
mukaan. Kososen mukaan haastatteluissa häneltä kysytään aina
samoja kysymyksiä. Hän luettelee
litanian, johon on jo väsynyt:
?Mistä keksit Putous-hahmosi,
kuinka jaksat kaikki työsi, mitä
kauneustuotteita käytät, kuinka
pitkä olet, onko ulkonäköpaineita
tai perhehaaveita??
Erityisesti naisjulkkisten ympärille on kehittynyt ulkonäköön
ja kauneudenhoitoon keskittynyt
juttutyyppi. Myös monissa Kososta käsittelevissä haastatteluissa
on keskitytty hänen fyysiseen olemukseensa. Näyttelijän oma suhtautuminen tällaiseen ulkonäköjournalismiin on kummasteleva.
?Ihmettelen erityisesti sitä, että
ne ovat aina naistoimittajia, jotka
kirjoittavat ulkonäköpaineista,
laihduttamisesta ja muusta sellaisesta. He ovat itse luomassa sitä
ahdistavaa kuvaa, jonka mukaan
naisen pitäisi koko ajan olla tyytymätön johonkin omassa olemuksessaan.?
Erään ulkonäkönsä ympärille
rakennetun lehtijutun Kosonen
muistaa erityisen hyvin:
?Jouduin kerran Cosmopolitanin haastattelussa moneen
kertaan vastaamaan toimittajalle,
että kyllä, olen tyytyväinen vartalooni, ja kyllä, minulla on hyvä
itsetunto. Tämä ei tuntunut ymmärtävän, että sellainen on mahdollista. Ja hän kirjoittaa nuorille
naisille suunnattua lehteä, masentavaa!?
Westendissä
Kososen mukaan hänen itsetuntonsa rakentumiseen on vaikuttanut erityisesti kaksi asiaa: onnellinen lapsuus ja läheisten tuki.
?Asuin 18-vuotiaaksi asti Espoon Westendissä, meren ja metsän läheisyydessä. Kotimme oli
rakastava ja turvallinen?, Kosonen
kertoo.
?Läheisimmät ystäväni ovat
säilyneet niiltä ajoilta asti. Meitä
on kuuden tytön porukka. Olemme tunteneet toisemme esikoulusta.?
Sama kaveripiiri on Kososelle
yhä tärkeä.
Teatteri tuli hänen elämäänsä
kuin varkain.
?Luulen, että näytteleminen
jotenkin löysi minut. Peruskouluikäisenä haaveammattini oli kirjailija, minkä takia pyrin Kallion
ilmaisutaitolukioon. Jo ennen tätä
olin tosin ollut koulun ilmaisutaitoryhmässä ja sitä kautta rakastin
näyttelemistä, mutta vasta lukiossa se iski todella.?
Heti lakkiaisten jälkeisenä päivänä Kosonen muutti pois kotoaan.
?Lähdin Espoon rauhasta jännittävään Helsinkiin, kämppään
keskelle Mannerheimintien sykettä. Se oli mieletön fiilis.?
Tulevaisuuden suhteen hänellä
oli tarkat suunnitelmat.
?Tuli tunne, ettei maailmassa
ollut mitään, mitä halusin niin
paljon kuin näyttelemistä. Se oli
intohimo, pakko. Hain Lahden
Kansanopiston teatterilinjalle.?
Kososen kokema palo näytellä
vahvistui, mutta Teatterikorkeakoulun pääsykokeita hän pelkäsi.
Hän päätti, ettei välittäisi mahdollisista epäonnistumisista, vaan
hakisi kouluun tarvittaessa kymmenen kertaa. Jos sisäänpääsy ei
tärppäisi, hän vaihtaisi unelmaa.
?Olin 19-vuotias, minulla oli
aikaa. Pääsin kuitenkin sisään ensi yrittämällä.?
Nykyhetkessä
Tällä hetkellä Kososen päivät
kuluvat Pasilassa Putouksen harjoituksissa. Iltaisin taas hänellä
on usein jokin teatteriesitys.
?Freelancerilla ei ole kahta samanlaista päivää. Silloin kun on
teatteritreenit päällä, on edes jonkinlainen pari kuukautta kestävä
päivärytmi. Muuten arkeni on
vaihtelevaa.?
Kosonen ei kuitenkaan valita,
vaikka hänen elämänsä on hektistä. ?Minulla on mielestäni maailman hauskin ammatti ja maailman kivoimmat kollegat. ?
Häntä motivoi työntekoon elämysten ja kokemusten antaminen
ihmisille.
?Myös nauravan yleisön näkeminen Putouksessa sekä kahvi
auttavat jaksamaan.?
Nykyistä persoonaansa Kosonen kuvaa iloiseksi, impulsiiviseksi ja uteliaaksi, mutta myös äkkipikaiseksi ja kärsimättömäksi.
?Olen erilainen ihminen töissä ja siviilissä. Työskennellessäni
olen paljon rohkeampi ja minulla
on selkeät ja varmat mielipiteet,
jotka sanon joskus liiankin suoraan. Arvostan suoruutta, inhoan
mielistelyä.?
Nyt Kososen on kiirehdittävä
junaan.
Kotona häntä odottaa todellinen stara, 11-viikkoinen koiranpentu.
13
Arktisen hehkun tallentaja
Matti Ijäksen uutuuselokuvassa vastakaikua saamaton rakkaus
saa niin julmia kuin lempeitäkin muotoja.
?Valtavirtaelokuva jyrää voimakkaasti,
mutta samalla tuotantovälineet ovat
tulleet taloudellisesti kaikkien saavutettavaksi. Se valo, jonka tilanteessa näen,
liittyy juuri tämän mahdollistamaan
erilaisten käsialojen ja kerrontatapojen
rikkauteen?, pohtii elokuvaohjaaja Matti
Ijäs.
Teksti ja kuva: Lauri Hannus
Elokuvaohjaaja Matti Ijäs on
tehnyt pitkän uran omaleimaisena suomalaisuuden kuvaajana.
Niin teatterielokuvan kuin televisionkin parissa työskennelleen
Ijäksen tunnetuimpiin töihin
kuuluvat kulttimaineen saavuttanut tv-elokuva Katsastus (1988)
sekä kolme Jussi-palkintoa voittanut Haaveiden kehä (2002).
Helmikuussa ensi-illan saava
uutuuselokuva Kaikella rakkaudella merkitsee ohjaajalle paluuta
pitkän teatterielokuvan pariin yli
vuosikymmenen tauon jälkeen.
Kaikella rakkaudella tehtiin viime vuonna kahdessa kuvausjaksossa kesällä ja talvella. Elokuva
kuvattiin eri puolilla Lappia ja
Senjan luonnonkauniilla saarella
Pohjois-Norjassa. Ohjaaja halusi
hulppeista puitteista huolimatta
välttää Lapin liian idyllistä kuvaamista.
?Onneksi parina kuvauspäivänä oli niin kurja keli, että mukaan
saatiin sitä puskalappitunnelmaakin?, kuvailee Ijäs.
Ijäksen alkuperäisideasta lähtenyt tarina laajeni vuosien var-
rella, ja eri kirjoittajat toivat mukaan erilaisia kohtauksia.
Mutta miten neljän eri käsikirjoittajan luoma kertomus saatiin
pysymään yhtenäisenä?
Ijäksen mukaan olennaista oli
jaksoittainen työskentely: aluksi
Heikki Vuento kirjoitti Ijäksen
luonnoksen pohjalta, ja kun elokuvan tuottajaksi tuli Auli Mantila, hän alkoi kirjoittaa sekä Ijäksen että J-P Passin kanssa.
Vastuunjakoa helpotti se, että
ryhmä oli työskennellyt yhdessä
aiemminkin.
Ihmisistä ja
olosuhteista
Matti Ijäs on suomalaisen miehen
kuvaajan maineessa. Tuntuuko
määritelmä nykyisellään liian kapealta?
?Toki olen miesten kuvaaja,
kun olen mies, mutta asia ei ole
niin yksinkertainen?, ohjaaja kertoo.
Uutuuselokuvan tarina lähe-
tetään käyntiin kahden miehen
humoristisella
kohtaamisella
korpimaassa. Auto on jämähtänyt
tunturipuroon, ja vinssausoperaatio tuo muistumia Katsastuselokuvan hersyvästä automaniasta. Tästä huolimatta Kaikella rakkaudella kietoutuu lopulta Krista
Kososen roolihahmon, hurmaavan levottoman Ansan ympärille.
Ijäksen mukaan Ansan hahmo on suomalaisessa elokuvassa
epätyypillinen naishahmo: aktiivinen ja räväkkä toimija, joka on
kuitenkin lopulta hieman tuuliajolla elämänsä suhteen. Ansan
tytär Suvi (Aurora Kuusisto)
taas on eräänlainen yhteisöllisyyden papitar, joka kannattelee
lähipiirin sopua sökörinkinsä
avulla. Äiti-tytärparia kontrastoi
hengellinen ja pidättäytyvä Ester
(Minna Puolanto), joka vetäytyy
miehensä taustalle.
Elokuvan naiset eivät voisi ulkoisesti olla kauempana toisistaan, mutta lopulta heistä löytyy
tiettyjä yhteneviä piirteitä, sisäistä vahvuutta ja riippuvuutta.
Ohjaajaan mukaan Kaikella rak-
kaudella on ennen kaikkea balladi ? surumielinen rakkaustarina,
jonka sivussa nousevat esille taloudelliset olosuhteet.
Omaleimaisen
jäljen tulevaisuus
Kotimaisen elokuvan nykytilanteen Ijäs näkee kaksijakoisena.
?Valtavirtaelokuva jyrää voimakkaasti, mutta samalla tuotantovälineet ovat tulleet taloudellisesti kaikkien saavutettavaksi. Se
valo, jonka tilanteessa näen, liittyy juuri tämän mahdollistamaan
erilaisten käsialojen ja kerrontatapojen rikkauteen.?
Se, pääsevätkö nämä nyrkkipajaelokuvat levityskanaviin, tulee
Ijäksen mukaan olemaan iso kysymys. Televisioyhtiöt ovat ohjaajan mukaan tulleet yleisötutkimuksineen varovaisemmiksi,
mikä vaikeuttaa omaleimaisten
tekijöiden julkaisumahdollisuuksiin.
Ijäksen mukaan kotimaisessa
elokuvassa on vielä tilaa aukkoja
käyttävälle kerrontatavalle, mutta television puolella tilanne on
tässäkin mielessä hankalampi.
Katsojaa talutetaan mukaan yhä
useammin kädestä kiinni pitäen
juonen läpi.
Ijäs ei ole tästä huolimatta
hylkäämässä televisiota. Ohjaaja
viimeistelee tällä hetkellä pitkää
TV-elokuvaa Puolin ja toisin, joka
tullaan näkemään Ylen kotikatsomossa tämän vuoden syksyllä.
Mutta miksi Kaikella rakkaudella -elokuvan näkökulmahahmo Toivo Vaarala raahaa puistonpenkkiä mukanaan läpi elokuvan
? onko kyse kristillisestä marttyyrivertauksesta?
?Toivon oli alun perin tarkoitus
kuvata salaa ihmisiä levähdyspaikoilla, mutta päädyimme lopulta
käyttämään yhtä penkkiä. Tuntui, että sen on parempi olla yksi
yksinkertainen esine, joka kulkee
läpi koko elokuvan erilaisia muotoja saaden?, summaa Ijäs.
Kaikella rakkaudella
elokuvateattereissa 1.2.2013
alkaen.
Kinokoplan kevätsarja starttaa 17.2. elokuvalla Salles?n Matkalla (2012). Näytökset Logomon Move
KULTTUURI
Kamelinvarpaita
boksereissa
Irakilaissyntyinen taiteilija leikittelee
sukupuolistereotypioilla.
Adel Abidinin Camel Toe -teossarjassa (2013)
sukupuoli kyseenalaistetaan pienellä eleellä.
Näyttely. Yhteiskuntakriittisyyttä ja huumoria yhdistävistä
teoksistaan tunnettu Adel Abidin
(s.1973) esittelee Turun taidemuseon Studiossa uusimman teossarjansa, joka käsittelee uskonnon
tai sodan sijaan sukupuolirooleja
ja niiden sekoittumista.
Kamelinvarpaaksi arkikielessä kutsutaan naisen jalkoväliin
tiukkojen housujen läpi piirtyvää
häpyhuulten muotoa. Camel Toe
(2013) -teossarjan suurikokoisissa valokuvaprinteissä poseeraa
jykevästi kahdeksan vähäpukeista miestä, joiden boksereissa pullistelee kalsareita kannattelevalla
kädellä itse aikaansaatu kamelinvarvas.
Huumorin sävyttämä näyttely
koettelee suomalaisen miehen
maskuliinisuutta ja hämärtää
sukupuolten rajoja. Teos tuntuu
kuitenkin keveähköltä verrattuna taiteilijan edeltävään tuotantoon, jossa on rohkeasti tartuttu
suomalaisessa taiteessa vähälle
huomiolle jääneisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin.
Abidinin kuvaamissa miehissä
on kyllä jotain todella hellyttävää: liioitellussa ryhdissä, Mikki Hiiri -kuvioisissa kalsareissa,
jännittyneissä polvissa ja ujoissa
varpaissa. Kuvat varmasti naurattavat, mutta kantavatko ne
yhtään pidemmälle, jäävätkö ne
mietityttämään? Sukupuolten kyseenalaistaminen kun ei ole nykytaiteelle missään nimessä uutta
tai vierasta.
Toisaalta mäen päällä kohoavaan graniittilinnaan eksyy ehkä
myös heitä, joille Abidinin näytJouni Kiuru
Golemissa raskaistakin tunteista löydetään huvittavia puolia ja synkistä
hetkistä hilpeyttä.
Ylioppilasteatteri luonnostelee hirviötä
Golem on kiehtova kuvaus
siteistä ihmisten välillä.
Teatteri. Juutalaisessa kansantarussa Golem on savesta
muovattu patsas, jonka rabbi
herättää henkiin Prahan juutalaisen yhteisön suojelijaksi.
Olento kuitenkin riistäytyy luojansa hallinnasta ja se joudutaan
tuhoamaan.
Tämä taru elää taustalla ja
päähenkilön unissa myös Tu-
run ylioppilasteatterin uudessa
tuotannossa Golem. Näytelmä
kertoo raskaana olevasta Ellamarista (Mariella Nikkanen) ja
hänen läheisistään. Se on tarina
suhteista ja siteistä ihmisten välillä, sekä heidän ristiriitaisista ja
usein nimettömistä tunteistaan,
haluistaan ja peloistaan.
Juoni on yksinkertainen, osin
jopa luonnosmainen. Pääosaan
nousee se kokonaisuus, joka toisiinsa kietoutuneiden ihmisten
tunteista rakentuu. Tämä hahmoton Golem on luotu lavalle
minimalistisesti karsien pois
kaikki turha. Lavasteita ei ole,
puvut ovat arkisia ja valaistus
tely toimii ensikosketuksena tähän teemaan taiteessa. Samaan
aikaan näyttelysaliin kanssani
pöllähtänyt eläkeläisherra toppatakissaan ainakin vaikutti sekä
kiusaantuneelta että kiinnostuneelta kuvien äärellä.
Vaikkei Camel Toe välttämättä
tarjoa juuri uutta näkökulmaa
aiheeseen, esteettisesti kokonaisuus on pelkistetyn tyylikäs. Jäin
silti miettimään, olisiko Abidin
saanut sukupuolilla leikittelystä
enemmän irti käyttämällä itselleen tyypillisempää mediaa, videota.
AURA NIKKILÄ
Adel Abidin: Camel Toe
25.1.?17.3.2013
Turun taidemuseon Studio
Aurakatu 26
ti-pe 11-19, la-su 11-17
pelkistettyä. Kokonaisuus on
hieno ja tasapainoinen.
Suuri kiitos tästä kuuluu näytelmän ohjaajalle Juha Hurmeelle.
Ylioppilasteatterin vahvuutena on yleensä tekijöiden valtava energisyys, heikkoutena taas
monesti haluttomuus keskittyä
olennaiseen ja yliyrittäminen.
Hurmeen käsissä moisia ongelmia ei ole ja kahdeksanhenkinen
ensemble saa itsestään ja tekstistä kaiken irti.
Pitkän uran tehnyt ja monesti
palkittu Hurme on työskennellyt
usein ylioppilasteatterin maailmassa, esimerkiksi Helsingissä
Ylioppilasteatterin taiteellisena
johtajana. Turun ylioppilasteatterissa hän vieraili viimeksi
2004.
Golem on fyysinen kokonaisuus, jossa näyttelijöiden yhteispeli toimii saumattomasti.
Raskaistakin tunteista löydetään
huvittavia puolia ja synkistä hetkistä hilpeyttä. Asioita ei tarjoilla valmiiksi pureskeltuina vaan
paljon jää katsojan tulkittavaksi. Näytelmä onnistuu olemaan
samanaikaisesti sekä vaikuttava
että hämmentävä ja ennen kaikkea ehdottomasti kokemisen arvoinen.
Lauri Miikkulainen
Golem.
Ohjaus Juha Hurme, pääosissa
Mariella Nikkinen, Helvi Myllyä ja Laura Taberman. Ensiilta Turun ylioppilasteatterissa
19.1.2013. Esitykset 23.2. asti,
liput 12/ 6 euroa.
e 2 -salissa sunnuntaisin klo 18:00 ja klo 21:00. Yksittäisliput 5 euroa/näytös (sarjakortilla à 2 e).
15
Walt Disney Studios Motion Pictures Finland
Musta kostaja (Jamie Foxx) ja
ase ovat varma tie otsikoihin.
POPPa k i n a
Tarantino ei
kaipaa
hyväksyntääsi
Quentin Tarantino nauraa tragedialle.
ja vuonna 1987 kuvattu mutta
leikkausvaiheessa poroksi palanut My Best Friend?s Birthday
olivat ohjaajakäsikirjoittajan elokuvakoulu.
Tarantinoa rakastetaan ja vihataan. Hänen elokuvistaan kohutaan ja ennen muuta niistä kuuluu kohuta. Suomessa 18. päivä
tammikuuta teattereihin luikerrellut Django Unchained (2012)
ei ole poikkeus. 100 miljoonan
taalan kostotarina edustaa vihdoin puhdasta lännenelokuvaa,
genreä jonka ympärillä QT:n väkivaltabaletit ovat tanssahdelleet
Backstreet Boysin ajoista lähtien.
Teksti: Jouko Luhtala
Vuosi on 1992 ja Reservoir Dogs
on juuri esitetty Sundance-festivaaleilla. Dialogi on timanttia.
Viileyttä ihastellaan. Väkivalta
arveluttaa ja koukuttaa. Quentin Tarantino on self-made man
self-made maneja jumaloivassa
yhteiskunnassa. Ilmiö on syntynyt.
Tarantinon tarina on yksi 1990-luvulla kulta-aikaansa
eläneen amerikkalaisen indieelokuvan kulmakivistä. Videovuokraamon kassakoneen virka
Historia on
tulkinta
?Amerikan orjuus ei ollut Segio Leonen spagettiwestern. Se
oli holokausti. Minun esi-isäni
olivat orjia. Heidät varastettiin
Afrikasta. Minä kunnioitan heitä?, Do The Right Thing ? Kuuma päivä (1989) ja Malcolm X
(1992) -ohjaaja Spike Lee täräytti Twitterissä.
Legenda ei ollut kommentteja antaessaan nähnyt Django
Unchainedia, eikä halunnut sitä
myöskään katsoa.
Hän ei ole ainoa, jolle Tarantinon näkemys Yhdysvaltojen
1800-luvun lopusta on ollut
liian tyylitelty. Totisia asioita ei
saa esittää raflaavasti tai huumorin sävyttämä. Kun teemat
ovat vakavia, eritoten historiallisesti vakavia, tulee ne esittää
silmät kosteina, ääni väristen ja
kyynel poskella.
Sähäkkä kommentointi tuskin tuli kenellekään Tarantinon
uraa seuranneelle yllätyksenä.
Reservoir Dogsin korvanleikkuusta lähtien herran kuolonkatkuiset maratondialogit ovat
olleet joko yksinkertaisesti liian
väkivaltaisia tai sitten sopimattoman innostuneita päähenkilöidensä psykopaattisuudesta.
Ihminen kinuaa yksinkertaisia rajavetoja: historiankirjat
ovat täynnä sankareita ja konnia, syyllisiä ja uhreja. Niin sanotun taiteen ja yhtä lailla epämääräisen viihteen sekoittaminen osuu aina jotakuta silmään.
Vastaavaa raivoamista sai
osakseen myös Tarantinon
edellinen elokuva, Kunniattomat paskiaiset (2009), jossa
amerikanjuutalaiset purkavat
patoumiaan konepistooli laulaen. Lopputuloksesta voi olla
montaa mieltä, mutta ainakin
elokuva ravisteli sammaloitunutta toisen maailmansodan
juutalaiskuvaa. Synti vain oli
pitkälti sama kuin mihin myös
Das Boot (1986) sortui täysin
tietoisesti. Karikatyyreistä ei
pidetty kiinni ja katsoja joutui
moraalisesti kuohkeaan tilanteeseen.
Mustan
Mannerheimin
jäljillä
Kunnioituksen puutteen lisäksi
Django Unchainedia on väitetty
puhtaan rasistiseksi. Tarantino
sai nauttia samansuuntaisesta
kritiikistä jo vuonna 1997, jolloin Jackie Brown sisälsi arveluttavia kielikukkasia.
Elokuvateattereissa on alkuvuonna mahdollista nähdä myös
Django Unchainedista rajusti
eroava näkemys 1800-luvun lopussa Yhdysvaltoja riivanneesta
orjakysymyksestä. Steven Spielbergin tuleva Oscar-rohmu
Lincoln (2012) on historiallisen
elokuvan arkkityyppi. Hirvittävät tapahtumat koetaan murheellisten kasvojen, symbolisten
tarinoiden ja loppumattomien
monologien läpi uutettuna.
Djangon (Jamie Foxx) ruudinkatkuinen tie rakkaan luo
on liukastettu valkoisen miehen
verellä. Tästäkin on tehty ongelma, sillä rasismikysymys on
ajoittain käännetty päälaelleen:
postmoderni Hollywood sortaa
valkoisia. Näin siitäkin huolimatta, että niin Django, Piikojen (2011) kotiapulaiset, kuin
Lincolnin lukemattomat orjat
tarvitsevat valkoisen miehen tai
naisen auttavaa kättä noustakseen kurimuksesta.
Hollywoodilta toivotaan sekä 1970-lukumaista kahleista
irtautumista että kaanonia mukailevia esityksiä kipupisteistä.
Tarantino tekee perustavanlaatuisesti itsensä näköisiä elokuvia, eikä pelkää kutitella amerikkalaisen hipiän herkkiä alueita.
Hän luo merkittävää kulttuuria
jo pelkästään näyttämällä jotain
ennakkoymmärryksestä poikkeavaa.
Tarantino paljastaa paljon itsestään, mutta vielä enemmän
katsojistaan.
Villi pohjola
Matti Ijäksen hitaasti kypsytelty Kaikella rakkaudella on muhkea kertomus
pohjoisesta ihmisluonnosta.
ELOKUVA. Toivo Vaarala (Sampo Sarkola) on haaveilijasilmäinen valokuvaaja, joka on jättänyt
ihmiset kuvistaan ja kiertää Pohjois-Suomessa kuvaamassa tyhjää
penkkiä. Eräällä kuvausretkellä
Toivo törmää ilmestyksenomaiseen ja sähäkkään lapinnaiseen
Ansaan (Krista Kosonen). Arka mies ajautuu rakkauteen ja
saa vastakaikua, mutta kuviota
saapuu hämmentämään väkivaltainen ex-mies Ismo (Tommi
Korpela), joka on myös Ansan
tyttären isä. Eikä uskonnollisella lankomiehellä Martillakaan
(Hannu-Pekka Björkman) ole
pelkästään hartaita aikeita.
Näistä lähtökohdista voitaisiin päätyä tylyn suorasukaiseen
mustasukkaisuusdraamaan,
mutta konkariohjaaja Ijäksen uu-
tuusohjaus etenee toisin. Paino
on hienovaraisemmissa asioissa,
ihmismielen ja pohjoisen luonnon kierron yhteneväisyydessä,
kielletyssä halussa ja hiljaisissa
tukipilareissa. Ansa saa kaikki
kohtaamansa miehet rakastumaan itseensä, mutta elää jatkuvasti vuotavan katon alla. Elokuvan ihmiskuva on romanttinen,
mutta yksioikoinen se ei ole.
Kaikella rakkaudella etenee
kerronnaltaan elegantisti, eikä
hersyvä huumori ammu liialti
ylitse. Lapin karheankaunis mielenmaisema ei ole uusi teema,
mutta siitä on harvoin tehty näin
tasapainoisia elokuvia. Näyttelijäntyö on kautta linjan laadukasta, ja etenkin Krista Kososen
Ansan ja Aurora Kuusiston Suvin äiti-tytärpari lumoaa. Uljaissa
maisemissa kuvattu elokuva osaa
myös välttää liiallisen postikorttikuvaston.
****
Lauri Hannus
Kaikella rakkaudella (Suomi
2013)
O: Matti Ijäs
N: Krista Kosonen, Sampo Sarkola, Tommi Korpela, Hannu-Pekka
Björkman.
Helsinki African Film Festival, Etnia-filmifestivaali ja Varsinais-Suomen elokuvakeskus esittävät afrikkala
KULTTUURI
KULTTIKAMAA
Pieni ja
paprikainen
Kirja. Eri kielialueiden nykykirjallisuutta
yleistajuisesti
esittelevän Café Voltaire -sarjan
viides osa Ristiaallokoissa sukeltaa keskelle unkarilaista kirjallisuutta. Esseekokoelma on jaettu
neljään osioon, joissa käsitellään
identiteettiä,
menneisyyden
taakkaa, yhteiskunnallisuutta
sekä kirjallista kokeilevuutta.
Kokoelman viimeinen osio, epilogi, valottaa ulkounkarilaisten
merkitystä kirjallisuuskentässä.
Juhani Huotarin poliittishistoriallinen johdanto maan
myrskyisistä vaiheista antaa
kattavan pohjan kirjallisuuses-
seille. Artikkelin lopussa luodaan katsaus myös kirjallisuuden suomentamisen historiaan.
Vaikka kääntämisellä on pitkät
perinteet, on sääli huomata, että
valtaväestön tietämys maan nykykirjallisuudesta rajoittuu helposti nobelisti Imre Kertésziin
ja Péter Nádasiin.
Ristiaallokoissa ravistelee kovin ottein suomalaisten käsityksiä unkarilaisesta kirjallisuudesta. Mielikuvat samaistuttavasta
sukulaiskansasta
perustuvat
Tuula Komsin mukaan pitkälti vanhojen kansallismielisten
runoilijoiden, kuten Sándor
Pet?fin, teosten suomennoksiin. Nykykirjailijoista ehkä
eniten tällaista totuuden etsijää
muistuttaa Sándor Csoóri.
Kokoelman kirjailijat on jaettu osioihin perinteisen lajityyppierottelun sijasta teemojen ja
kirjallisuuskäsitysten mukaan.
Useimmat kirjailijat ovat monitaitureita, jotka kirjoittavat niin
runoutta, proosaa, esseistiikkaa
kuin draamaa. Naiskirjailijoita
kokoelmassa on hätkähdyttävän vähän. Eritoten ihmetyttää,
ettei esiteltyjen naisten, (Zsuzsa
Rakovszky, Ágnes Nemes Nagy
Palstalla vuorottelevat populaarikulttuuriin
erikoistuneet toimittajat.
sekä Krisztina Tóth) seassa ole
esseetä Prix Femina -palkitusta
Magda Szabósta.
Ristiaallokoissa tulee tarpeeseen. Aiempi kattava esitys
unkarilaisesta kirjallisuudesta
on Tibor Klaniczayn Unkarin
kirjallisuus (SKS 1986). Teoksen
näkökulma on kuitenkin vahvasti sosialistinen, mikä näkyy
kanonisoitujen
kirjailijoiden
valinnassa. Näin ollen esseekokoelma täyttää kaksi tärkeää aukkoa: se esittelee tärkeitä
nykykirjailijoita ja huomioi ulkounkarilaiset.
Sisarteoksiaan ohuempi kirja
on pieni ja paprikainen, mutta
ennen kaikkea kunnianhimoinen. Ristiaallokoissa näyttää,
että myös pienen kielialueen
nykykirjallisuus ansaitsee tulla esitellyksi. Toivon, ettei teos
jää Café Voltaire -sarjan viimeiseksi. On tärkeää, että tällainen
tieteen yleistajuisen esittämisen
perinne jatkuisi.
MARISSA MEHR
Juhani Huotari, Olga Huotari
(toim.): Ristiaallokoissa. Esseitä
unkarilaisesta nykykirjallisuudesta. Avain 2012. s. 281.
Psykon tuotantoprosessilla fantasioiva Hitchcock-filmi
päästää yleisönsä esikuvaansa helpommalla.
suuden riivaamaksi kuvattu
englantilaisohjaaja saa lopulta
käännettyä studiopomojen tahdon päälaelleen, ja ennalta roskaksi luokiteltu omarahoitteinen
Psyko nousee kauhuelokuvan
vaikutusvaltaiseksi klassikoksi.
Hitchcock kertoo miehestä ja
naisesta elokuvan takana ? eli
Alfredista ja Almasta ? ja tekee
sen kelvollisesti, muttei mitenkään esikuvansa tasolle nousevalla tavalla. Luomiskuvaus
etenee lystikkäästi mutta taipuu
samalla köykäiseen tekijän psykologisointiin.
Anthony Hopkins tekee
Sacha Gervasin ohjauksessa
takuuvarmaa työtä pönäkkänä
M
issähän vaiheessa matkustaminen muuttui aivan
toisenlaiseksi?
Helppo vastaus on tietenkin, että höyrylaivan, kaksitason ja niiden kehittyneempien muunnelmien kautta.
Siinä, missä matka pohjolasta vaikkapa Berliiniin tarkoitti muutama vuosisata sitten melkoista vaarojen ja
epämukavuuksien taivalta, on se nykyisin mahdollista
taittaa parin tunnin yläilmakyydityksenä Angry Birds ja
einestapakset seuranaan.
T
ämä ei kuitenkaan ole se omakohtaisesti kokemani
muutos, sillä aika samanlaisena homma on koko aikuisikäni pysynyt: suihkukoneita, makuuhyttejä, kahvia
asemalaitureilla. Tarkoitan matkailun sosiaalista puolta.
Aiemmin matkalle lähteminen tarkoitti edes jonkinlaista
erkanemista omasta sosiaalisesta piiristä, mutta nykyään
sosiaalisen median muurahaiskeko sihisee taskussa paikasta riippumatta. Ja vaikka roaming-data maksaakin
kultaa ja mirhamia, pelastavat avoimet verkot nettiriippuvaisen kulkijan päivän.
Voidaan tietenkin kysyä, onko kyse enää mieltä avartavasta matkailusta, jos naamataulu lepää suuren osan
ajasta näytöllä jolta pomppivat tutut tykkäykset ja inhokit tasaisena tatinana. Mutta on asiassa toinenkin puoli ?
mukana naarattavaa verkkomaailmaansa kun on kätevää
avartaa tien päällä.
M
Ohjaajamestarin
iltapäiväpsykoosi
ELOKUVA. Vuonna 1959 Alfred Hitchcock on suuri elokuvaohjaaja, jolla on asiat sangen
mukavasti: kaunis talo, viehättävä vaimo, legendan maine ja
autokyyditys studiolle. Nerolla on kuitenkin oikkunsa, eikä
60-vuotias Alfred halua tyytyä
toistamaan menestyskaavaansa.
Uusia haasteita janoava mies
päättää tarttua veriseen käsikirjoitukseen, johon kukaan muu
studiolla ei tunnu haluavan
koskea tikullakaan. Vimmainen
luomisprosessi nostaa myös
ohjaajan omat pedot pintaan ja
kärjistää välit vaimoon ja työtoveriin Alma Revilleen.
Ahmimisen ja epäluuloi-
Uuden ajan
seuramatkat
ja piinkovana jännityksen mestarina, jolla on kykyä samaistua
kieroutuneiden murhaajiensa
pakkomielteisiin. Myös Almaa
esittävä Helen Mirren hoitaa
tonttinsa taidolla, mutta Scarlett Johansson ei tunnu saavan hyvin istuvasta Janet Leigh?n
roolista kovin kummoisia tehoja
irti. Maineikas suihkukohtaus
kyllä säväyttää tälläkin kertaa
mukavasti.
** 1/2
Lauri Hannus
Hitchcock (USA, 2012)
O: Sacha Gervasi
N: Anthony Hopkins,
Helen Mirren,
Scarlett Johansson.
atkustin pari viikkoa sitten Hollannissa kuvausmatkalla kaupungista toiseen. Olin väsynyt lyhyeksi jääneestä yöstä ja sain juuri ja juuri harhailtua ajoissa minut seuraavaan kohdekaupunkiin vievään junaan.
Hyvin mennyt reissu herätti kuitenkin hilpeyttä, ja aloin
aikani kuluksi jutella vieruskaverini kanssa niitä näitä.
Uusi tuttavuus paljastui paitsi sangen mukavaksi, myös
saman alan ihmiseksi. Ennen junan vaihtoa olimmekin
vaihtaneet liudan linkkejä Instagram-syötteistä portfolioiden osoitteisiin alavien peltojen juostessa ikkunoiden
toisella puolen.
Tiemme erkanivat, mutta molemmat jatkoivat toistensa matkojen kulun seuraamista. Koin lastenlaulumaisesti
saaneeni uuden toverin, ja vaikka tieni jatkui yksin, sain
sitä varten aika ajoin hyviä reittiohjeita ? ainakin silloin
kuin
temppuilemattoman wi-fi:n
onnistuin
löytämään.
Lauri Hannus
Kirjoittaja on valokuvaaja ja kulttuurihistorian opiskelija, joka ei poistanut
tiliään Instagramista, vaikka uhkasi
tehdä niin.
aista elokuvaa 3.2. Logomossa. Näytökset: Masquerads klo 13.00, Beyond the Ocean/L´après l´ocean klo 15.00.
17
Tiede
?
Maailma pyörii edelleen
fossiilisilla
Nykyinen energiantuotanto maapallolla nojaa
85 prosenttisesti menneiden aikojen fotosynteesin tuottamaan energiaan eli fossiilisiin polttoaineisiin. Auringosta peräisin oleva energia on
varastoitunut niihin vuosimiljoonien kuluessa.
Tällä hetkellä ihmiskunta polttaa vuodessa
noin miljoonan vuoden kertymän ja kulutus
kiihtyy globaalin talouden kasvun tahtiin.
Bioenergia vastaa noin viittä prosenttia energiankulutuksesta ja sekin suureksi osaksi kehitysmaissa ruuanlaitossa ja asumusten lämmityksessä poltettavaa metsää. Ydinenergia
ja vesivoima vastaavat lopusta 10 prosentista.
Vesi- ja ydinvoiman osuutta ei juuri voida
kasvattaa. Tällä hetkellä tilastoissa näkymättömän tuulivoimankin kapasiteetti on hyvin
rajallinen.
Viherhiukkasista voi tulla tulevaisuuden voimala. Polttoaineeksi tarvitaan vain auringon valoa, vettä ja
hiilidioksidia. Viimeistä on ainakin tarjoilla, sillä maailman energiasta 85 prosenttia tuotetaan edelleen
fossiilisilla polttoaineilla.
Tulevaisuuden
energia piilee
yhteyttämisessä
Yhteyttämisessä eli fotosynteesissä
syntyy valtava energiapotentiaali.
Auringon tuottama energia pitäisi
vain saada talteen prosessin
alkuvaiheessa.
Teksti: Sampo Rouhiainen
Kuva: Mikko Tikkanen
?Vaikka itse fotosynteesi on tehokas, jokainen reaktio sen jälkeen, kun valo on kerätty, syö
osansa. Biomassassa on jäljellä enää joitakin prosentin osia
kerätystä auringon energiasta?,
sanoo tutkijatohtori Mikko Tikkanen.
Hän työskentelee vuoden
professoriksi valitun Eva-Mari
Aron ryhmässä, joka tutkii biologisen energiantuotannon kehittämistä.
Tikkanen tutkii muun muassa sitä miten kasvien fotosynteesikoneisto säätelee yhteyttämistä valaistusolosuhteiden
muutosten mukaan. Tikkasen
tutkimuskysymykset ovat biologisia, mutta menetelmät fysiik-
kaa, biofysiikkaa ja biokemiaa.
Yksi fotosynteesitutkimuksen
sovelluskohteista on energiantuotanto.
Välistävetäjäksi
yhteyttämiseen
Tikkasen mielestä energiantuotannossa pitäisi keskittyä
ottamaan talteen tämänhetkinen auringon energia. Mitä
aikaisemmin energian pääsee
prosessista nappaamaan, sen
tehokkaammin sitä saadaan talteen.
?Fotosynteesireaktiot
ovat
tosi tehokkaita. Siinä vaiheessa
kun vesi hajoaa elektroneiksi ja
protoneiksi, energiasta on iso
osa jäljellä. Idea on, että sidottu
energia saataisiin reaktiosta pihalle ennen kuin se kuluu hiilen
sidontaan.?
Osa energiasta kuluu myös
siihen, että kasvin elektroneiksi ja protoneiksi hajottama vesi
muutetaan takaisin vedeksi, jota
kasvi käyttää lämmönsäätelyyn.
Tavoitteena on saada entsyymin
avulla kasvi tuottamaan veden
sijasta vetyä. Se olisi tehokkain
tapa tuottaa energiaa fotosynteesin avulla.
Niin sanotut korkeammat
kasvit eivät pysty tällä menetelmällä tuottamaan vetyä, mutta
levät ja syanobakteerit eli sinilevät pystyvät. Ne tuottavat hapettomissa oloissa pieniä määriä vetyä luonnostaan.
Menetelmän ongelma on siinä, että entsyymi, joka pystyy
tuottamaan vetyä, on äärimmäisen herkkä hapelle. Fotosynteesissä taas syntyy happea,
joka estää entsyymiä toimimasta. Alan suuri kysymys onkin,
voitaisiinko löytää tai muokata
entsyymi, joka tuottaa tehok-
Biomassan kasvukyky on rajallinen, ja luonnon kestokyky ylittyy helposti. Lisäksi biomassa kilpailee ruuan tuotannon kanssa ja lisää
paineita jäljellä olevien metsien hakkuisiin
varsinkin tropiikissa.
Aurinko säteilee tunnissa maahan ihmiskunnan vuoden energian kulutuksen verran.
Toivoa siis on, jos vain energia opitaan vangitsemaan ja varastoimaan riittävän tehokkaasti.
- Mikko Tikkanen
kaasti vetyä hapen läsnäolosta
huolimatta.
Levä töihin
vetytehtaaseen
Käytännössä vetyä tuottava ?fotosynteesivoimala? olisi hyvinkin
yksinkertainen:
?Ei tarvita muuta kuin joku
levä, suljettu allas ja valoa. Aina,
kun olisi valoa, sieltä pulputtaisi vetyä. Levä elää tietyn aikaa ja
kuolee sitten, mutta kaikki ravinteet voitaisiin kierrättää.?
Iso osa levistä elää merivedessä, joten vetytehtaat eivät kilpailisi
edes tulevaisuudessa harvinaiseksi käyvästä makeasta vedestä.
Levän tuottamaan vetyyn perustuva energia ei ole kaukaisen
tulevaisuuden utopia. Tikkanen
kertoo, että jo nykyään laboratorioissa ympäri maailmaa ? myös
Turussa ? on olemassa vetyä
tuottavia leväsysteemeitä. Tosin
ne toimivat toistaiseksi huonolla
hyötysuhteella, eivätkä siksi vielä
kilpaile fossiilisten polttoaineiden
kanssa taloudellisessa mielessä.
Suomesta tuskin
tuottajaksi
Suomesta tuskin on tulossa vedyn
suurtuottajaa. Vaikka kesällä valo
riittäisi hyvin prosessin pyörittämiseen, talvikuukausien aikana ei
juuri vetyä syntyisi. Jos energian
saisi talteen jossakin helpommin
varastoitavassa muodossa, Suomi
voisi menestyä tuottajana. Pohjoisissa oloissa tehokkaasti tuotettu
biomassa saattaa olla silti tulevaisuudessa järkevin tapa hyödyntää auringon energiaa. Tikkanen
näkee Suomen ennemmin tutkimus- ja kehitysosaajana kuin
energiantuottajana.
Vaikka fotosynteesillä voidaan
tuottaa vetyä vähillä resursseilla,
maailman energiaongelma ei ratkea yhdellä uudella menetelmällä.
?Energiakeskustelussa ihmiset
eivät aina ymmärrä mittasuhteita. Kyllähän fotosynteesiin
perustuva systeemi saisi aika tehokas olla, että sillä pystyttäisiin
energiaongelma hoitamaan. Toisaalta, jos ei yritetä löytää kaikkia mahdollisia ratkaisuja, niin
sitten niitä ei ainakaan löydetä?,
Tikkanen pohtii.
Rikkidirektiivi ja vuosi 2012: MGO, LNG vai rikkipesuri? -luento Forum Marinumissa5.2. klo 11.15.
TYY
Alayhdistysten infopalsta
ANC
Academic Nintendo Clubin videopeli-illat jatkuvat täydellä teholla
tänäkin vuonna. Tervetuloa pelailemaan ti 5.2. klo 18 - 22 Turkusaliin (Ylioppilastalo A, 2 krs). Tapahtuma on maksuton ja avoinna
kaikille!
Germanica
Hei kaikki jäsenet ja muut toiminnasta kiinnostuneet! Germanican kevätkausi on lähtenyt jälleen
vauhdikkaasti käyntiin, ja keväällä
onkin luvassa paljon monipuolisia
tapahtumia laidasta laitaan. Jotta
kukaan ei jäisi paitsi hauskuudesta, tiedotamme toiminnastamme nyt myös Tylkkärissä. Tässä
siis tulevia helmikuun tapahtumia, joita ei kannata unohtaa:
*Tiistaina 12.2. Germanica ja
Skandica
viettävät
laskiaista
TYYn saunalla (vain jäsenille).
*Ystävänpäivänä 14.2. on jälleen luvassa ylenpalttista halailua
Halibileissä
Vegasissa.
*Tiistaina
19.2.
Germanican
myyjäiset Fennicumin aulassa.
*Torstaina
28.2.
jokavuotinen
Bierfest
Marilynissä.
Lisätietoa tapahtumista löytyy
Germanican upouusilta Facebooksivuilta. Muistathan käydä tykkäämässä!
leksi ry:n ylimääräinen kokous pidetään tiistaina 29.1. klo 16.45. Kokouksessa vaihdetaan yhdistyksen
varatoiminnantarkastajaa vuoldelle
2013.
TuKoRes ry.
TuKoRes ry:n kevätkokous järjestetään perjantaina 15.2. klo 1800
TYY:n saunalla, Rehtorinpellonkatu 6:ssa. Kokouksessa käydään läpi
sääntöjen §10 asiat. Tarjolla saunomista ja hyvää seuraa. Oma pyyhe
mukaan. Tervetuloa! www.tukores.
fi.
Kompleksi ry.
Turun ev.lut. Opiskelija- ja Koululaislähetys
Sosiaalitutkimuksen klubi Komp-
Tule mukaan kristilliseen opiskeli-
jatoimintaan! Opiskelijaillat tiistaisin klo 18, Sirkkalankatu 4. Ti 5.2.
Linus Stråhlman: Veritas Forum
inspiraatioilta. Ti 12.2. Hussam:
Gospel in the Middle East. Luvassa
mm. laadukasta raamattuopetusta,
mukavaa yhdessäoloa, laulua ja iltapalaa. Olet lämpimästi tervetullut
mukaan toimintaamme! Lisätietoja
www.opko.fi/turku.
TVO
Iloista tipattoman loppua kaikille määräaikaisen alkoholittomuuden teille hairahtuneille!
TVO-tukikeikka meni loistavasti!
Kävijöitä oli riittämiin ja ohjelma
laadukasta. Kiitos kaikille paikalla olleille! Karonkka-ajankohta
on varmistunut! Viime vuoden
hallitus jakaa viisauttaan seuraajilleen ja jatkaville toimijoille
Hirvensalon
luonnonkauniissa
saaristolaisidyllissä 15.-17.2. Varjohallituskin uudistuu ja pitää
kokouksensa jo perjantai-iltana.
Tervetulleita osallistumaan ovat
siis kaikki, jotka eivät ole ryvettyneet hallitustoimissa tai muissa viroissa vuosina 2012 ja 2013.
Kaikille kuntalaisille on sitten tiedossa avantokerhoilua viikonloppuisin SM-tason avantouimareiden
seurassa. Muutkin osakunnat perushienoudet ovat toki käytettävissä: on kikkeriä, flipperiä, pianoa ja
kitaraa sekä sofistikoitunutta poikkitieteellistä seuraa.
TYYN KIRJASTO
on jälleen avattu vanhalla tutulla paikallaan
Ylioppilastalo B:n 2. kerroksessa.
Avoinna ma 14-18, ti ? pe 10-14.30
Kulku kirjastoon Yo-talo A:n 3. kerroksen kautta.
Käytävän päädystä portaat alas.
TYY Library
Open Mon 14-18, Tue ? Fri 10-14.30
Rehtorinpellonkatu 4 B, 2nd floor
You can reach us by walking first to the 3rd floor of Student House A
and then following the signs to the second floor of Student House B.
Tykkää
Tylkkäristä
Facebookissa
facebook.com/tylkkari
OPISKELIJA-ILTA 7.2 - LIPUT
OPISKELIJAKORTILLA 15 ?! (NORM. 40 ?)
Suomenkielinen tekstitys
LIPUT (02) 277 7377 TI-LA 12-18,
BILJETTER@ABOSVENSKATEATER.FI
ÅBO SVENSKA TEATER | ABOSVENSKATEATER.FI
TYY etsii alayhdistystä jakamaan pöytämainoksia ja julisteita. Lisätietoa: tyy-jarjestosihteeri@utu.fi.
19
THESE SHOES
ARE MADE FOR
WALKIN? me
ho
Kävele omaan kotiin. Meiltä saat sellaisen edullisesti,
vieläpä laajakaistan, veden ja sähkön kera.
Astu sisään: www.tys.fi
8
TURUN YLIOPPILASKYLÄSÄÄTIÖ
Asuntoja opiskelijoille.
Humanistinen Matemaattis-luonnontieteellinen Lääketieteellinen Oikeustieteellinen Yhteiskuntatieteellinen Kasvatustieteiden Turun kauppakorkeakoulu