2/2014 MEGAFONIVALTIAS 8 s. ”Tiukka. Helvetin hyvä. Paras.” RAITEET SOLMUSSA 12 s. PYHÄ MÖKKI 16 s. ELÄMÄN EHDOT 22 s.
tiistaisin: DJ 21-04 vapaa pääsy joka toinen keskiviikko: Poppivelvollisuus-visa/dj torstaisin: YouTubeJukeboxi thE nEw tigErs K-20 PE 21.2. DJ Urho Tulitukka/UP: DJ Kulmisjärvi. 0€ LA 22.2. DJs Art Vandelay & Josef Matula UP: The 2nd Block Party: DJ Esko Routamaa Molempiin kerroksiin klo 24:n jälkeen 4 € KE 26.2. BYE MANDU (22:30) VIELLJA (21:30) 23:30 DJ:t Kolibri Kasino & Chips Pussy. 0 €. PE 28.2. Club Continental: TSEMBLA (22:30) BARRY ANDREWSIN DISCO (21:30), 0 € 23:30 Friday I’m In L.O.V.E. with DJ Kulmisjärvi UP: DJs Art Vandelay & Josef Matula LA 1.3. Wildly Eclectic Sounds: DJ Urho Tulitukka UP: The 2nd Block Party: djsucks! Molempiin kerroksiin klo 24:n jälkeen 4 € PE 7.3. Club Continental GETAWAYCAB (22:30) CASSIE (21:30) Ovet klo 21, liput 4 € LA 8.3. DJ Fog /UP: DJ Esko Routamaa Molempiin kerroksiin klo 24:n jälkeen 4 € PE 14.3. STEREO 8000 (ex-Anssi 8000 ja Maria Stereo) PANSSARIJUNA, liput 5 € TO 20.3. Doc Lounge: NÄIN UNTA ELÄMÄSTÄ Ovet 20:00, liput 4 €.22:00 YouTubeJukeboxi PE 21.3. SWAYING WIRES (22:00) LA 22.3. Lauantain livespesiaali: RISTO (22:30), FOLK-VALTO (21:30) Ovet 21:00, 8 € /6 € ennakkoliput: 8raita Record Store Linnankatu 7/TI-LA 21-04/www.dynamoklubi.com Opiskelijakortilla -20% väh. 5 euron kertaostoista humalistonkatu 8 a Devil's Rock Riesling Sec (12,5%) Kuohuviini aina 12€/plo! Laseittain 2€! Club Sol -salsaklubit klo 21-01 22.2./8.3./22.3. + Monkin DJ 01-04 MONDAYJAZZ HAPPENING: Livejazzia joka maanantai klo 20:00 (4 €) ja Open Jam Session klo 22:00 (0 €) PE 21.2. Flame Jazz: EQUALLY STUPID Ovet 20:30, show 21:00, liput 8/6 € 23:00 DJ Esko Routamaa, vapaa pääsy MA 24.2. MONDAY JAZZ HAPPENING 20:30 Relax Corner Band feat. Severi Pyysalo vibes & Sauli Luttinen voc Liput keikalle 4 €, ovet klo 20 22:00 Open Jam Session, 0 € KE 26.2. TAIKAA JA KOMIIKKA -klubi Ovet klo 19:30, show 20:00, 6/4€ op. Pääesiintyjä magikoomikko Risto Leppänen PE 28.2. DJ Matti Nives (We Jazz, Hki) LA 1.3. MONKin’ 8v synttäri-iltamat! JIMI TENOR's Jazz a' la Karma (23:00) & DJ Matti Nives. Ovet klo 22:00, 0 € KE 5.3. Stand up, Turku! -treeniklubi Ovet 20:00, liput 4 € Koko ohjelma: www.monk.fi Ennakkoliput: 8raita (Yliopistonk. 11) Kirkkotie 10 Kanslerintie 19 Rieskalähteentie 74 avoinna: ma-pe 9-18, la 10-15 PE 21.2. ILTA, 10e / 7e (Levykauppa Äx & 8raita) thE nEw tigErs, Black twig, DElay trEEs la 22.2. ILTA, 8e / 6e (Asema) yournalist Asema esittää: PiEtarin sPEktaakkEli livE! (PiEtari, tykoPaatti, mitja tuurala), asEma-Dj:t PE 28.2. LIVE, 8e / 6e (Levykauppa Äx & 8raita) yournalist, thE rEED Fags, koria kittEn riot la 1.3. LIVE, 16e / 14e (Tiketti) samuli Putro ilta: iisa ILTA, 10e / 8e (Tiketti) to 6.3. ILTA, 9e / 7e (Levykauppa Äx & 8raita) j.m.k.E. (Est), riistEtyt PE 7.3. LIVE, 18e / 16e (Tiketti) suPErsuckErs (usa), ElEPhants From nEPtunE (Est) la 8.3. LIVE, 10e / 8e (8raita & CyberShop) samuli Putro suPErsuckErs (usa) Sasha F 20th Anniversary Party: sasha F, DjanE j7, jay Fish, will DragEn, Dj sEB PE 14.3. LIVE, 18e / 16e (Tiketti) stam1na www. ekotori@turunekotori.fi, 044 7007 400 www.facebook.com/turunklubi Ennakkomyynti: www.tiketti.fi .fi www.threebeers.? www.cosmic.? www.anniskeluliike.? Syventävät opinnot 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. KOVAT ON JAMIT. Alakerta tanssilattioineen avoinna pe-la 03:een. Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02 Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02 Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Kultamitali joutilaisuudesta U nohtakaa zumba, vesijuoksu ja formula. Maamme suosituin urheilulaji on mökkeily. Jaa miten niin urheilulaji? No, tarkkaan ottaen kyse on kokonaisesta lajikimarasta: erään sortin olympialaisista. Peruskunto rakennetaan halonhakkuun, saunaveden kantamisen ja makkarankärvennyksen triathlonilla. Hieman edistyneempien lempilajeja ovat kumiveneen täyttö, katiskan puhdistus ruosteesta ynnä rivojen pelikorttien piilottaminen enon kalastuspakkiin. Sekä tietysti kekkostyylinen sankarisaunominen. Mökillä vietetty aika painottuu kesään. Suvi-ihminen on olemisen äärellä, taustakankaanaan idealisoitu elämisen maisema. Mökillä larpataan metsästäjä-keräilijää ja yritetään unohtaa bonuskortit ja työsähköpostin tietoturvapäivitykset. Saa olla viikkoja väkensä parissa tai yksin, omana pappinaan tai shamaaninaan. Voisi kysyä, miksi lehtemme kirjoittaa mökkeilystä nyt. Onko toimituksen kalenteri sekaisin, eikö tämä ole ilmiselvä kesäaihe? No ei. Mökkeilyyn kuuluva vetäytyminen kun on koko vuoden ilmiö. Jos et usko, niin laske somevirrastasi kaikki joogaretriitti- ja paastopäivitykset. Mökkeily on ammoisen elämänmenon kanssa flirttailua, mutta myös yläluokkaisen huvilaelämän keskiluokkainen versio. Tässä sovituksessa autuas toimettomuus on korvattu protestanttisella huhkinalla, joka virvoittaa sielua ja toisaalta myös suojelee sitä joutenolon synniltä. Meneekö mökkeily pilalle kaikesta hyörinästä? Vai onko normaalista arjesta poikkeava tekeminen juuri koko homman juju? Joel Haapamäki ja Susanne Salmi kertovat havaintonsa sivuilla 16-20. Jutusta käy ilmi, miten mökkeilyn hauskuus rakentuu pienistä vastoinkäymisistä. Talvi onkin aivan loistavaa mökkisesonkia. Paon elementtikin on paljon tehokkaampi: muita ei juuri näy. Paikalleen pysähtyminen on yksi vaikeimmista asioista toimintansa kautta itseään hahmottavalle solukasaumalle. Toimimattomuuskin täytyy äkätä toiminnan kautta. Mökillä olo on tyhjyyden kokemuksen ympärille rakennettua touhukkuutta. Ja sellaisenaan sangen toimivaa. Oli sitten kesä, talvi tai se hallitsevin vuodenaika: näistä jommankumman odotus. Lauri Hannus tyl-paatoimittaja@utu.fi SISÄLLYS Varmasti voi vaikuttaa siltä, että olen kusipää, joka leveilee tuloillaan. s. 25 Matematiikka, helpoin nakki Fast Track, oikopolku paahtajille Vegaaninen Hi-Fi-riisikakku 5 Huudetaan mitä huudetaan Vaihtoehtoja Radoille 10 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi 12 Jeesus vs. RoboCop Kokeile myös neukkurobotteja! Millä on viisi siipeä? Mä haluan kohdata pelkoni! Nyt mennään! s. 16-20 Lauri Hannus puh. 045 356 4517, (02) 276 9630 Toimittaja Milla Ikonen GRAAFIKKO Konsta Hormia Kannen kuva Noora Isoeskeli ulkoasu Toni Laiho & Lauri Hannus ilmoitusmyynti Piia Aaltonen, puh. 044 5400 200, piia.aaltonen@opiskelijamediat.fi, Kuolematkin ovat jaloja PÄÄTOIMITTAJA www.opiskelijamediat.fi Paino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. Abinumero. Mistä kaikki tämä vapaus? Tait€ilija 21.2.2014, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 84. vuosikerta. www.tylkkari.fi 4 Talvi totiseksi tekee Elämä: ei sitä, mitä odotit 2/2014 Toimitus Rehtorinpellonkatu Raakaa lihaa & Lana Del Reytä 24 NUMERO Boolia ja pillereitä 31 4 5 6 7 8 10 12 16 20 22 24 26 28 30 31
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 TURUN YLIOPISTON OPPIAINEIDEN SISÄÄNPÄÄSYPROSENTIT VUONNA 2013 Logopedia 4,2 Psykologia 2,5 Luokanopettaja Turku 4,5 Luokanopettaja Rauma 4,7 Aikuiskasvatustiede 5,7 OIKEUSTIETEELLINEN Kauppatiede Pori 5,8 Kauppatiede Turku 5,7 Kasvatustiede 6,8 Erityispedagogiikka 11,9 Käsityön aineopettaja 13,1 Kansantaloustiede 24,5 Kansainvälinen liiketoiminta 9,1 Oikeustieteellinen tiedekunta 9,7 Taidehistoria 7,5 Kotimainen kirjallisuus 11,9 Mediatutkimus 6,7 Italia 13,2 Englanti 10,8 Espanja 13,6 Uskontotiede 8,7 Kult., FolkloristiikSuomen ja ka & kansaArkeologia 6,0 yl. his. 11,0 tiede 14,1 LÄÄKETIETEELLINEN Geologia 6,3 Maantiede 7,6 Biologia 6,0 10 % Biotekniikka 9,7 Klassiset kielet ja antiikin kult. 16,7 Pohjoismaiset kielet 17,7 KirjalliVenäjä 17,8 suus 14,9 Kult.tuotanto ja Musiikkitiede maisematutkimus 19,6 16,2 Suomen kieli 28,7 Ranska 35,9 Saksa 41,3 Terveystieteiden kandidaatin ja maisterin tutkinto 13,0 Hammaslääketiede 15,6 Tietotekniikka, elekt. ja tietoliik. 17,8 Biokemia 19,0 Tilastotiede 19,5 TDK ka. 19,6 MATEMAATTISLUONNONTIETEELLINEN Lääketiede 14,7 TDK ka. 14,5 Terveyden biotieteet 14,4 TDK ka. 14,4 HUMANISTINEN Alle 5 prosenttiyksikköä Sosiologia 10,8 Lastentarhaopettaja 6,7 TDK ka. 7,6 KAUPPATIETEELLINEN Yli 10 prosenttiyksikköä 5 - 10 prosenttiyksikköä Sosiaalipolitiikka 9,5 Valtio-oppi 5,2 TDK ka. 6,5 KASVATUSTIETEELLINEN Sosiaalityö 4,6 Poliittinen historia 7,9 TDK ka. 5,2 YHTEISKUNTATIETEELLINEN Sisäänpääsyprosentin vaihteluväli 2009 - 2013 Kemia 30,5 Tietojenkäsittelytiede 23,1 20 Fysikaaliset tieteet 31,7 30 Matematiikka 45,1 40 50 % Datagraafi: Joel Kanerva. Lue lisää aiheesta Tylkkärin nettisivuilta, www.tylkkari.fi. Jatka lausetta: junat ovat..? ”…luotuja kulkemaan.” ”…nopeita.” Lumi Nurmi, 1. vuoden valtio-opin opiskelija Johan Wahlsten, 1. vuoden poliittisen historian opiskelija ”…yleensä aikataulussa. Joskus myöhässä.” Alfred Saarinen, 3. vuoden biokemian opiskelija 4 ”…aina myöhässä.” Tiina Malinen, 2. vuoden saksan kääntämisen ja tulkkauksen opiskelija
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Lauri Hannus ”Halusin haastetta. On mukava valmistua vauhdilla”, Fast Track -opiskelija Outi Alanen kertoo. Pikapolkua pitkin fyysikoksi Fysiikan Fast Track mahdollistaa maisteriksi valmistumisen kolmessa vuodessa. Turun yliopiston fysiikan Fast Track on Suomen ensimmäinen yliopistotasoinen pikapolku. Opinnot on räätälöity niin, että opiskelija voi valmistua maisteriksi kolmessa vuodessa. Viime syksynä kolme fysiikan opiskelijaa aloitti Fast Track -linjan. ”Tavoitteena on noin 100 opintopisteen vuositahti. Normaalin kurssimäärän päälle joka periodissa on yksi kurssi lisää. Linjan opiskelijat työskentelevät myös kesäisin, jolloin tehdään harjoitustöitä laboratoriossa. Heinäkuu on lomaa”, kertoo fysiikan opintoneuvoja Jaani Tuura. Fast Trackin luomiseen vaikutti keskeisesti kaksi tekijää. Vuosittain fysiikassa aloittaa opintonsa muutama yksittäistapaus, jotka voisivat osaamisensa puolesta aloittaa opiskelun suoraan toisen vuoden opinnoista. Jokaisella vuosikurssilla on myös muutama opiskelija, joka kartuttaa opintopistesaalistaan vuosittain noin 80 pisteellä. Tällä hetkellä ainoastaan materiaalitutkimukseen suuntautuvat opiskelijat voivat valita pikapolun, mutta jo lähitulevaisuudessa tilanne on toinen. ”Tulevana lukuvuotena pikapolut otetaan käyttöön myös teoreettisessa fysiikassa ja tähtitieteessä. Opettajaksi opiskeleville vastaavaa ei ole mahdollista rakentaa. Tavoitteena on, että monipuolistuminen lisäisi kiinnostusta nopeampaa opiskelua kohtaan”, Tuura sanoo. Motivaatio on tärkein Fast Track -opiskelija Outi Alanen tulee ulos ryhmätyötilasta. ”Aina mä siellä oon laskemassa”, Alanen nauraa. Hän tarkentaa, että normaalia suuremmasta kurssimäärästä huolimatta hommia tehdään vain päiväsaikaan. Illalla kotona ei enää opiskella. Vuosi sitten silloinen abiturientti surffaili eri yliopistojen sivuilla selvittääkseen, mitä fysiikan aloja on tarjolla. Fast Track -mainos Turun yliopiston sivuilla Onhan tässä sumplimista. Luennoille en läheskään aina pääse. Keskityn laskuharjoituksiin. vakuutti, ja Alanen päätti hakea linjalle. Materiaalitutkimus puolestaan kiehtoo monipuolisuutensa vuoksi. ”Halusin haastetta. On mukava valmistua vauhdilla, koska näin pääsen nopeammin työelämään tai tohtorikoulutukseen”, tutkimuksen pariin tähtäävä Alanen perustelee valintansa. Kaikki fysiikan opintoihin hyväksytyt voivat hakea Fast Trackiin. Elokuussa järjestetään kahdeksan päivän intensiivi, jolla käydään läpi ensimmäisen vuoden asiat. Intensiivin päätteeksi on tentti, jonka läpäiseminen avaa portit pikapolkuopiskelulle. ”Intensiivillä selvisi, että pärjätäkseen opinnoissa asiat on sisäistettävä nopeasti. Motivaation on oltava kohdillaan. Eihän siinä kahden viikon aikana ole muuta elämää kuin intensiivi ja koe, mutta kokonaisuudessaan se oli tosi mukava kokemus”, Alanen kuvailee. Sekä Alanen että Tuura painottavat motivaation merkitystä. Se ratkaisee, ei niinkään ylioppilaskirjoitusten laudaturit tai erikoislukion käyminen. ”Onhan tässä sumplimista. Luennoille en läheskään aina pääse. Keskityn laskuharjoituksiin”, Alanen sanoo. ”Suosittelen Fast Trackia kaikille, jotka tulevat opiskelemaan fysiikkaa, koska se sisältää niin paljon mahdollisuuksia. Toki tämä vaatii enemmän. Toivottavasti kahden ja puolen vuoden päästä minulla on maisterin paperit kädessä”, hän jatkaa hymyillen. Jaani Tuura painottaa, että pakottamisesta Fast Trackissa ei ole kyse. ”Fast Trackiin on kirjoitettu auki, että opinnot voi tehdä kolmessa vuodessa. Vaikka valmistuisi neljässä vuodessa, se ei haittaa. Se on kuitenkin normaalia nopeampi tahti”, Tuura sanoo. Opiskeluajat ovat vähän väliä tapetilla. Nopeutettu opintolinja on yksi vastaus. Tulevaisuus näyttää, laajeneeko pikapolkuopiskelun mahdollisuus muillekin aloille. Sanna Läylönen 5
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 aleksi malinen Vegaanista piimää ja riisikeitinkakkuja Syömässä Saana Sipilä ja Olli Sallinen syövät arvojensa mukaan, mutta ilman stressiä. Melkoinen puheensorina kuuluu heti oven auetessa. On maanantai-ilta, mutta ravintola Tintåssa on täyttä. Istuudumme Saana ja Olli -tuotemerkin takana toimivien Saana Sipilän ja Olli Sallisen kanssa pöydän ääreen ja havainnoimme ruokalistaa. Koska ruokavieraat ovat vegaaneja, he katselevat listaa tarkoin silmin. ”Asiat ovat kuitenkin helpottuneet todella paljon. Kun aloin kasvissyöjäksi lukiossa, sain kasvisruokaa vasta lääkärintarkastuksen jälkeen. Soijamaitokin oli silloin harvinaisuus, mutta nykyään sitä löytyy jokaisesta pikkukaupasta”, Olli huomauttaa. Saana mainitsee, että tätä nykyä lähes kaikista ravintoloista saa jotain vegaanille sopivaa, mutta ruoan taso vaihtelee. Pariskunta kuitenkin nauttii ruoanlaitosta. ”Saana on huippukokki. Ravintolapäivän ravintolamme ovat saaneet ylistäviä arvioita!”, Olli kehuu. ”Omat kokkaustaitoni ovat seurustelumme aikana tosin surkastuneet”, hän naurahtaa perään. Vaikka vastuu keittiöstä on Saanan harteilla, kotityöt jakautuvat tasan. Olli kun huolehtii puolestaan pyykinpesusta. ”Se on alue, jonne Saanaa ei uskalla päästää. Kerran kyllä mokasin ja pesin vahingossa Saanan Henrik Vibskov -neuleen 90 asteessa. Silloin ei naurattanut”, Olli sanoo. 6 Idän ihmeitä Tästä seuraa kertomus, kuinka Saana teki Japanissa asuessaan syntymäpäiväkakkua riisikeittimessä. Paikallisesta keittiöstä puuttuu suomalaisen keittiön hehkuva sydän – uuni. ”Japanilaisessa keittiössä on vain kaasuhella ja riisikeitin, ja kun kakku piti tehdä jossain, tuntui riisikeitin luontevammalta”, Saana naurahtaa. Rennosti kärsimystä vähentämässä Elämä vegaanina vaatii päättäväisyyttä, mutta Saana ja Olli eivät halua elämäntavoistaan turhaa stressiä. ”Olemme rennomman laadun vegaaneja. Syömme hunajaa ja saatamme ostaa käytettyjä nahkatuot”Olen kaivannut vegaanista piimää, jota saa Venä- teita. Uskon, että jokainen vegaani pystyy vetämään jältä. Paastoaikaan suurin piirtein jokaisella huolto- omat rajansa. Liian puritaani meininki ei sovi meilasemalla on tarjolla myös soijanakkeja”, Olli kertoo. le”, Olli sanoo. Arvot näkyvät ruoan lisäksi myös Kun aloin kasvissyöjäksi lukiossa, sain kasvis- Ollin ja Saanan liiketoiminnassa. Tuoruokaa vasta lääkärintarkastuksen jälkeen. tannossa painotetaan prosessin läpinäkyvyyttä ja ympäristöystävällisiä materiaaliratkaisuja. ”Sekä arkisten valintojen Alkupalaksi tilatut ranskalaiset saapuvat. Ruoka- että työmme lähtökohtana on haittojen minimointi”, halua kiihottava tuoksu leviää sieraimiin ja saa ma- Olli kertoo. han kurnimaan. Kevät on ollut parivaljakolle työntäyteistä aikaa. ”Nämä ovat niin hyviä! Kunpa näitä saisi joka pai- Äskettäin he tekivät yhteistyötä lankavalmistaja Nokasta”, Olli mairittelee ja puraisee paksua ranskan- vitan kanssa, ja pian on aika aloittaa uuden mallisperunaa. ”Roskaisin ja härskeinkin vegaaniruoka ton suunnittelu. Mallisto lanseerataan syksyllä. on aina parempi vaihtoehto kuin vastaava liharuoVäenpaljous ravintolassa on hellittänyt, pöydät ka”, hän jatkaa. ympärillämme tyhjentyneet. Noukimme päällysVaikka ranskanperunat välillä maistuvatkin, on vaatteet naulakosta ja siirrymme ulos, jolloin tiempariskunnan kotiruoka monipuolista. me erkanevat. Vegaaninen piimä ja riisikeitinkakut ”Käytämme paljon kauden perusvihanneksia ja pyörivät mielessäni, kun ohitan Kirjastosillan, joka runsaasti erilaisia mausteita ja yrttejä”, Saana kertoo. hehkuu muuten tummaan iltaan hentoa valoa. ”Nyt olemme tehneet enemmän meksikolaista ruokaa, aiemmin japanilaista”, Olli täydentää. Aleksi Malinen Vaikka vegaaniruokaa on aiempaa paremmin tarjolla, puutteitakin on. Itäisen rajan takaa löytyy eräs Ollia erityisesti kiinnostava tuote, jota ei toistaiseksi ole saatavilla Suomessa.
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Salakuuntelija Lähikapakassa Elämme loskan valtakunnassa, mutta kevään merkit istuvat jo samojen lamppujen alla. Kulmapöydässä vehnäolutta siemailee joku, joka on vaihtanut päälleen sukkahousuilla tuetun hameen. Kapakka kuitenkin näyttää liiankin tutulta, näihin upottaviin seiniin on jo ehtinyt tympääntyäkin. Ei se mitään. Pako on helppoa. Otetaan siemaus, suljetaan silmät. Kuunnellaan kulmapöytää. - Toiset? - Oon ollut tipattomalla. - Eikö tammikuu loppunut jo? - Joo, mutta sorruin. Aloin maanantaina uudestaan. Pakko saada kuukausi nippuun. Palstalla ei katsota vaan kuunnellaan. - - No, miten on toiminut? Hyvin, tähän asti. Tosin sorruin paahtamaan kolmetoista liuskaa Atlantis-teoriaa. - Aika kova. - Laskennan proffa ei ollut ihan samoilla linjoilla. - No, mitä sä oikein vedit? - Panacodeilla jatkettua kahvia. - Aika vahva ote. - No niin mäkin sen näin. - Hyvä biisi. Tai silleen keskinkertainen hyvällä tavalla. - Mennäänkö? - Eiköhän. Kuvitus: Konsta Hormia Ensimmäisen maailman ratkaisut Hyperboolin laimentaja Pidäkkeetön äimistely on saavuttanut uuden lakipisteensä. Buzzfeed, Upworthy ja muut sosiaaliseen mediaan telakoituneet linkkisivustot takaavat, ettei iltapäivälehtien painuminen unholaan tule vapauttamaan maailmaa niiden Ohhoh, katso kuvat! -mantran lahkolaismaisesta kumusta. Netissä törmää yhä useammin otsikoihin, joissa asiat ovat himasmaisen uskomattomia, fantastisia ja kaiken kaikkiaan ennenkuulumattomia. Superlatiivit ovat kuin perunarutto, joka valtaa asiallisenkin uutisoinnin peltoalan hitaasti mutta varmasti. Kun joka suunnalla kohkataan maailman kertaheitolla mullistavista asioista, on vaikea olla seuraamatta perässä. ”Katso tämä linkki: se on ihan kiva” ei tässä paisuttelun ajassa jotenkin enää toimi. Maltillinen ihminen kärsii ja kyynistyy. Apuun saapuu vaatimattomalla suomenhevosella tallustava vähäeleisyyden ritari, jolle kuvittelemme Kari Hotakaisen naamavärkin. Chrome-selaimeen asennettava Downworthy-plugin lupaa siivota verkkosi turhasta paisuttelusta. Selainsovellus suitsii kohkaajien suut ja palauttaa asiat takaisin niille sopivaan kontekstiin. Mitä ohjelma käytännössä sitten tekee? Se yksinkertaisesti muovaa otsikoita vähemmän maanisiksi. Downworthyn mukavuus on siinä, ettei se ole yrmäkkä portsari, vaan pikemminkin tyylitietoinen kustannustoimittaja. Sovellus ei mitenkään yksioikoisesti blokkaa kaveriesi jakamia linkkivirtoja, se vain suhteuttaa ne. Esimerkiksi sanan ”Incredible” sovellus muovaa muotoon ”Painfully Ordinary”. Ohjelma on kätevä aseenkantaja taistelussa liioittelua vastaan, mutta varsinaiseksi maailmankuvan muokkaajaksi siitä ei alkeellisuudessaan ole. Sovel- Pienet teot ovat suuria. lus ei toimi läheskään kaikilla sivustoilla ja ymmärtää tällä hetkellä vain englantia, joten kotoperäiseen lööppiripuliin se ei tehoa. Paremmin esitetyn maailman joutuukin lopulta etsimään muualta, ihan itse. Bonukseksi luettakoon kuitenkin se, että selaimessa Downworthy kulkee sympaattisen kakkalogon kera kuin muistuttaen, mistä se nettihype todella onkaan tehty. Lauri Hannus Downworthy ladattavissa ilmaiseksi Chrome Web Storesta. Apuun saapuu vaatimattomalla suomenhevosella tallustava vähäeleisyyden ritari, jolle kuvittelemme Kari Hotakaisen naamavärkin. Konsta Hormia 7
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 mestari Ekow inspiroituu putkista, progesta ja kasaridiskosta. Hyvän MC:n täytyy pitää homma aitona ja osata reagoida lavalle lentävään sukkaan. Nuorukainen riimittelee hervantalaisessa opiskelija-asunnossa Tampereella. On 2000-luvun alku. Ääni kulkeutuu putkia pitkin toisesta kerroksesta neljänteen, jossa asuu konemusiikkia nikkaroiva Simo Tuominen. Tuominen mietti, kuka treenaa. Vastauksen hän saa serkultaan: alakerran räppääjä on Jesse Markin. Kaksikko alkaa tehdä yhdessä musiikkia. Myöhemmin syntyy The Megaphone State -duo. Nykyisin Markin tunnetaan Ekowina ja Tuominen Simon Soundina. Kansainvälinen soundi, soljuva flow, mahdollisuus menestyä maailmalla... Näin kokoonpanoa kuvaillaan Youtube-videoiden kommenttiosioissa ja levyarvioissa – eikä suotta. Tapaan Ekowin Helsingissä helmikuun ensimmäisenä päivänä. Kello on kuusi illalla. Ekow on viettänyt päivän studiolla. Skoolaamme tuopeilla loistavasti edenneille projekteille. ”Tulin studiolta ny justiinsa. Laitettiin kaks biisii purkkiin. Ei siinä tänää sen kummempaa oo tehnykkää ku heränny ja räpänny. Normilauantai”, Ekow toteaa. Musiikin lisäksi Ekowin puhetta paikka paikoin värittävä Tampereen murre on kerännyt huomiota. Esikoisesta ylistyksiin Kerrostalon putken yhdistämät jätkät tekivät vuosia musiikkia, ennen kuin tuotoksia nauhoitettiin. Bändi päätti, että biisit laitetaan narulle ja ulos ihmisten kuultaviksi. Vuonna 2009 ilmestyi omakustanne Home of the Knockout Artist. ”Levyssä ei ollut oikein mitään punaista lankaa ku esitellä ittemme. Suurin saavutus oli se, että saatiin se valmiiks. Tietyissä piireissä meirät noteeraattiin, ja sitä kautta alko tulla keikkoja ja sitä kautta rahaakin.” Ekow alkaa nauraa ja jatkaa: ”Kaikki oli kotiin päin.” Esikoislevy avasi oven laajemmille kentille, ja keväällä 2012 julkaistu kakkosalbumi VLA Kings pisti parastaan. VLA viittaa Ekowin ja Simon Soundin kotipaikkakuntiin. Ekow vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Viljakkalassa, kun taas bändin toinen osapuoli on kotoisin Viialasta. Teemalevy keräsi hyviä arvosteluita: esimerkiksi Rumba antoi sille viisi tähteä. Ekow kertoo olevansa tyytyväinen teokseen ja seisovansa sen takana. ”Joo, se on semmonen Viljakkala–Viiala-teemainen levy. Ihmisiä on esimerkiks kiinnostanu meikäläisen alkuperä. Aattelin, että miksei niitä samalla 8 Teksti: Sanna Läylönen KuvA: Noora Isoeskeli sit tois siihen, ettei välttämättä tarttis selvittää niitä taustoja aina joka ihmiselle erikseen. Siinä levyllä on ne kaikki, mitä ihmiset haluu tietää”, Liberiasta Ghanan kautta Suomeen tullut artisti kertoo. Lyriikoissa rahatukot eivät kahise, mimmihaaremit esiinny tai hienot bemarit kruisaile pisin rantaraittia. Myös musiikillisesti The Megaphone State eroaa rapin valtavirrasta: soul- ja jazz-vaikutteet hallitsevat. Ekow kertoo, että hänen 900 vinyylin kokoelmansakin sisältää vain muutaman rap-vinyylin. Sen sijaan lautasella soi muun muassa progea, soulia, jazzia ja kasaridiskoa. CD-levyjen kuuntelu on jäänyt vuosien varrella vähemmäksi. Omaa musiikkiaan määritellessään Ekow tuumaa: ”Se on vähän semmosta päännyökytysmusaa. Välillä riehaannutaan, nostetaan käsiä ylös ja huudetaan mitä fraasia nyt huudetaan.” Hyvän mc:n anatomia Alun perin Simon Sound vastasi The Megaphone Staten biiteistä, ja lyriikat olivat Ekowin vastuulla. Vuosien varrella tilanne on muuttunut niin, että Ekow ottaa osaa tuottamiseen, säveltämiseen ja sovittamiseen. Lyriikat ovat yhä hänen valtakuntaansa. ”Kirjoitin jo ennen ku tutustuin Simoon, mut mä en osannu tehdä biittejä. Simo osas tehdä biittejä, kun me tavattiin. Roolit oli periaatteessa selvät. Matkan varrella oon ottanut oppia ja ruvennu ottaan tuotantopuolta haltuun.” Ekow kertoo lyriikoiden kirjoittamisen muuttuneen vuosien varrella. Hän löytää inspiraatiota niin elokuvista, hienoista kuulemistaan lauseista kuin yksittäisistä sanoistakin. Usein ajatus tallentuu puhelimen muistiin. ”Mulla on joku sana aina jossain, ja mä muodostan siitä lauseen. Mä voin istua bussissa ja kuunnella jotain biisiä. Sit tulee, että tossa on aika hyvä ajatus. Voi olla, että alan heti kirjoittaa. Tai sit meen kotiin, paistan munia hetken aikaa, ja sit vasta alan kirjottamaan. Mä odotan, että asiat rupee asettuu paikoilleen. Mä en ikinä väkisin kirjoittele. Paitti joskus ku aikataulut tulee vastaan. Sit on pakko.” Ennen The Megaphone Statea Ekow oli tehnyt musiikkia parin tahon kanssa. Yläasteella Limp Bizkit -henkeen vannova rock-bändi pyysi Ekowia räppäämään. Kielitaito oli noteerattu englannin tunneilla. Ekow ei ollut aiemmin räpännyt, mutta lähti studiolle. Räppääminen tuntui omalta, ja samalla tiellä yhä tallataan. Ekow tekee The Megaphone Statessa MC:n virkaa. Termi muodostuu tunnetusti sanoista Master of Ceremonies, seremoniamestari. ”Se on se tyyppi, joka pitää bileet käynnissä. Tänä päivänä se merkitys on vähän muuttunut. Jos sä meet klubeille, DJ on yleensä MC. Se joka hostaa siinä samalla. Vanhoina päivinä MC oli se, joka hostas. Räppimeiningeissä MC on sanataiteilija, joka vetää riimiä biittien päälle, ja se on se mun homma.” Pelkkä verbaalinen lahjakkuus ei MC:lle riitä. On oltava pokkaa nousta lavalle ja seistävä omien tekemistensä takana. Ekow tietää monia lahjakkaita riimittelijöitä, joista suuri yleisö ei tule kuulemaan, koska esiintymislavoista puhuessa iskee ujous. Livetilanteet rakentuvat olosuhteiden mukaan. ”Jos joku hyppää lavalle, sä reagoit siihen. Jos joku heittää sua sukalla, sä reagoit siihen. Kerran kesken keikan piuhat lähti mikseristä. Sit mä vaan vedin siinä jotain viis minuuttia acapellana.” Artisti silminnähden hämmentyy, kun kysyn, millainen hän on seremoniamestarina. ”Ai, millanen mä oon MC:nä?” Hiljaisuus kestää sekunteja, kunnes se rikkoutuu naurun täyttämään analyysiin: ”Tiukka. Helvetin hyvä. Paras.” tulessa tulevasta Putket näyttelivät merkittävää roolia The Megaphone Staten synnyssä, ja ne vaikuttivat vahvasti myös helmikuun viimeisenä päivänä julkaistavan Ghostlevyn tekemiseen. Simon Soundin asunnolla sattui vesivahinko, ja hän lähti evakkoon Ekowin luo. Vesivahingon korjaaminen vei viikkoja. Tilanne oli kuitenkin tuttu Tampereelta: jätkät ja laitteisto saman katon alla. Levyn nimi Ghost viittaa The Megaphone Staten lempi-MC:hen Ghostfaceen. Levyn soundimaailma on hakenut inspiraatiota Wu-Tang Clanilta ja muilta suosikeilta. Lyriikat eivät muodosta konkreettista teemaa, vaan ne maalailevat tunnelmia ja tunteita sekä tekevät havaintoja ympäröivästä maailmasta. ”Siin oli vähän samanlainen fiilis, ku tavattiin ekan kerran siellä Hervannassa. Samoilla kämpillä pyörittiin ja vaan syljettiin, tehtiin, mitä tehtiin. Palattiin juurille. Asuttiin yhdessä, ja pysty tekeen koko ajan sitä musiikkii, ni se alko palaan opiskeluaikoihin se meininki. Se ehkä kuuluukin siinä.” Ghostin viimeistely ja julkaiseminen työllistävät. Ekowin tulevaisuudensuunnitelmat kytkeytyvät pitkälti musiikkiin: hänen tavoitteensa on tehdä hyvää saundia mielenkiintoisten tahojen kanssa. Työn alla on esimerkiksi räppiä ja progea yhdistelevä yhteisprojekti Auteur Jazz -yhtyeen Antti Hynnisen kanssa. ”Oon aika tulessa siitä projektista”, Ekow tiivistää. Homma jatkuu, ja tärkeintähän on pitää se aitona. •
TURUN YLIOPPILASLEHTI Se on vähän semmosta päännyökytysmusaa. Välillä riehaannutaan, nostetaan käsiä ylös ja huudetaan mitä fraasia nyt huudetaan. 2/2014
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Kyläelämää ikiroudalla Kuumaa teetä, raakaa hevosenmaksaa, paksuja turkiksia, paljon polttopuuta. Tervetuloa ankaran mannerilmaston sydäntalveen. Helmikuinen auringonlasku on hidas. Amga sijaitsee 60. leveyspiirillä vain vähän Turkua pohjoisempana. 10 Teksti ja kuvat: Liisa Lundell
TURUN YLIOPPILASLEHTI Pääkadun varrelle vuosi sitten valmistunut kerrostaloasunto on moderni ja mukava. Kuusivuotias Taya pelaa älypuhelimella leipuripeliä. Kadun toisella puolella puutalossa samanikäinen tyttö saattaa räplätä samanlaista luuria, mutta käydä silti tarpeillaan kyykkyhuussissa ulkona – kesähelteillä ja talvipakkasilla, joiden ero voi olla yli 80 astetta. Angry Birdsin saa tänne helpommin kuin kattavan viemäröinnin. Kuumavesiputket kulkevat maan päällä, sillä ikirouta on ikävä infrakaveri. Jakutia eli Sahan tasavalta levittäytyy Venäjän ItäSiperiassa laajalle. Kun sen pääkaupungista Jakutskista ajaa 200 kilometriä töyssyistä tietä kaakkoon, pääsee noin viidessä tunnissa Amgaan. Kesällä kylän vieressä virtaavan joen rannoille kerääntyy piknikseurueita ja auringonottajia. Talvella on hiljaisempaa. Kerran päivässä säiliöauto saapuu pumppaamaan juomavettä metrin paksuisen jään alta. Paikalliset pukeutuvat untuvatakkeihin tai turkkeihin, joista monet tuodaan Kiinasta. Poronnahkasaappaat ovat kuitenkin kotimaista tuotantoa. Toisinaan autotkin puetaan kylmyyttä vastaan: konepeltien alta saattaa pilkistää huopaa, tai ilmastointiaukot peitetään folioeristeellä. Amgan koulun sääntöjen mukaan -52 asteen pakkasella kaikki oppilaat saavat jäädä kotiin. Mittarissa on tänään vain -49, joten vapaapäivän saavat vain 7–13-vuotiaat. Sitä vanhemmat oppilaat kävelevät pihan poikki, väistävät kulkukoiria ja nousevat portaat koulurakennuksen lämpöön. Lämpö on peräisin viereisestä hiilivoimalasta, joka värjää ympärillään lunta harmaaksi. Noin 7000 asukkaan Amgan keskustassa on uusi kulttuuritalo, jossa voi käydä muun muassa pianotunneilla. Eräs musiikinopettaja kertoo innoissaan, että hänen jakuuttiystävättärensä meni naimisiin suomenruotsalaisen miehen kanssa. Nainen näyttää 2/2014 todisteeksi osoitemuistiostaan perheen katuosoitteen Loviisasta. Kotiseutumuseossa on näytillä metsästysaseita. Ennen vanhaan jakuutit menivät herättämään karhuja talviunilta keihäs aseenaan. Ihan niin hurjaa arki ei enää ole, mutta jakutialainen perinneruoka herättää makaronilaatikolla ja kanakeitolla kasvaneessa vierailijassa pelonsekaista kunnioitusta ja uteliaisuutta. Nuoren opettajan sisulla Raakaa lihaa ei kuitenkaan tarjoilla tällä kertaa. Illallispöytään on katettu kumissia, hevosenmaidosta tehtyä juomaa, jota sokkotestissä voisi luulla simaksi. Lautasilla on lehmän kieltä, kokonaisia kaloja, kotitekoista smetanaa ja veri-maitomakkaraa sitkeähkössä suolikuoressa. Pienessä kulhossa on annos salamat-puuroa, joka on mieto ja samettinen seos öljyä, jauhoa ja vettä. Jälkiruoka vie tällä kertaa voiton. Makea kjuertšeh muistuttaa kermaista marjarahkaa. Tarjolla on myös pieniä vohveleita ja jakutialaista jäätelöä, eli kuistilla pakastettua kermavaahtoa. Hillo on tehty metsämansikoista, joita voi kesällä poimia Amgan metsistä ämpärikaupalla. ”Kesä, se on niin kaunis täällä”, paikalliset huokaavat. • 23-vuotias Andreeva Nikolayevna valmistui keväällä ja opettaa englantia noin 600 asukkaan Pokrovka-kylässä, 25 kilometrin päässä Amgasta. Pokrovka on harvinainen kylä Jakutiassa, sillä enemmistö sen asukkaista on venäläisiä, ei jakuutteja. Andreeva on hieman turhautunut, sillä hän puhuisi mielellään enemmän äidinkieltään jakuuttia. Myös 22-vuotias Svetlana Danielovna on vastavalmistunut opettaja. Hänkin opettaa pienessä kylässä Amgan laitamilla. Ensimmäinen vuosi pikkukylän ainoana englanninopettajana on ollut melko vaikea. ”Oppilaat ovat vain 6–7 vuotta nuorempia kuin minä. He ovat tottelemattomia ja yrittävät olla kavereita”, Svetlana sanoo. Hän on uupunut työpäivän jälkeen, mutta Elvis Presleyn ja Lana del Reyn musiikki auttavat jaksamaan. ”Olisin halunnut nähdä Lana del Reyn viime kesänä Pietarissa.” Svetlana yrittää säästää rahaa, jotta voisi ensi vuonna opiskella Pariisissa. Let’s make a circle Jakutianponit ovat arvokas ravinnon lähde, ja niiden jouhilla uskotaan olevan taikavoimia. ”Haluaisitko lähteä Amgan kylään pariksi päiväksi opettamaan englantia oppilaille ja opettajille?”, yliopiston kansainvälisen toimiston johtaja kysyy ensimmäisellä viikollani. Olen saapunut puoleksi vuodeksi opiskelemaan Jakutskiin. En ole minkään sortin pedagogi, mutta mikä jottei. Lyhyestä maaseutumatkasta saa lisäväriä vaihtolukuvuoteen. Taisteluparini, saksalainen Eva, on tuleva musiikinopettaja ja opettaa Jakutskissa saksaa vuoden ajan. Uskomme laululeikkien voimaan. Kaivan partiomuistoistani kansainvälisiä leikkejä, ja mukaan tulee yksi sitsilaulukin. Pelkäämme, että pelleilymme saa ujon kohteliaat jakuuttiteinit kiusaantumaan, mutta moni innostuu. Meidät ehkä muistetaan outoina leikittäjinä, jotka käskivät laittaa muistiinpanovälineet pois. Lähtöpäivänä oppilaat kiskovat meidät mukaan jakutialaiseen ohuokhai-piiritanssiinsa. Kosto tai kiitos, mutta hauskaa oli. 11
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Harmaiden hiuksien VR Teksti: Veikka Lahtinen ValoKuvaT: Johanna Naukkarinen VR:stä valitetaan paljon. Miksi valtion omistamalle yhtiölle on kuitenkin niin vaikeaa tehdä mitään? Kuvitus: Konsta Hormia 12
TURUN YLIOPPILASLEHTI VR ei aina tunnu olevan opiskelijoiden puolella. Viimeisimmällä hinnoittelu-uudistuksellaan kesällä 2013 VR muutti hinnoittelunsa junatyyppipohjaisesta kysyntäpohjaiseksi. Nyt vähemmän liikennöidyt lähdöt ovat edullisempia ja suositummat lähdöt hintavampia. Samalla tehtiin yleiskorotus esimerkiksi Turku– Helsinki-opiskelijalipun hintaan. Yle teki pian uudistuksen jälkeen vertailun lipunhintojen välillä. Se osoitti, että kyseisellä rataosuudella 15:stä vertailuun valikoituneesta vuorosta 10 oli alennettu 45 prosentilla entisen 50:n sijaan. Monet pitävät lippuja ylipäätään liian kalliina. Kotipaikkakunnalleen matkustavan opiskelijan onkin metsästettävä ennakkolippuja, mikäli halajaa edulliseen kyytiin. Köyhät suunnittelevat enemmän. VR:n kaupallisen johtajan Lassi Rönkkösen mukaan kyse oli asiakkaiden tarpeisiin vastaamisesta. Lippujen hintoihin oli toivottu lisää variaatiota. ”Kaikille asiakasryhmille on tarjolla enemmän hintavaihtoehtoja, ja he voivat valita sopivimman edullisimman junavuoron.” Rönkkösen mukaan VR tulee jatkamaan kysyntäpohjaisuuden tiellä, eivätkä uudistukset lopu nykyiseen. Hän lupaa hinnoittelun jatkuvaa kehittelyä ja enemmän edullisia hintoja. Tässä kohtaa luulisi monen kohottavan kulmiaan, sillä VR:hän on valtionyhtiö. Valtio vieläpä omistaa konsernin sataprosenttisesti, ja sillä on raideliikenteen monopoliasema. Eikö omistajaohjausministeri voi vain ilmoittaa, että VR, tämä peli ei vetele ja sanella kohtuulliset lippuhinnat? Omistajan vaikeudet Viimeaikaiset tapahtumat valtion johdossa ovat osoittaneet, että omistajaohjaus ei ole yksinkertaista. Sataprosenttinen omistusosuus ei vielä tarkoita, että yhtiön politiikka olisi vastuuministerin saneltavissa. Omistajaohjausta säätelee joukko lakeja ja ohjeita. Kyse on myös poliittisista voimasuhteista. Omistajaohjaus tarkoittaa yleisellä tasolla yhtiön osakeomistajien vallankäyttöä yhtiössä. Vaikka yhtiöillä on tyypillisesti ammattimainen operatiivinen johto, omistaja käyttää sananvaltaansa esimerkiksi yhtiökokouksissa. Siellä muun muassa valitaan yhtiön johto ja käydään läpi yhtiön tulosta. Sataprosenttisesti valtion omistuksessa olevissa valtionyhtiöissä omistaja voi teoriassa puuttua mihin vain. VR:n Rönkkösen mukaan esimerkiksi hinnoittelusta vastuussa on kuitenkin VR itse. Valtio-omistaja ei sanele ohjeita. Vuotosivusto VRLeaksin julkaiseman, vuodelta 2009 peräisin olevan omistajaohjaussopimuksen mukaan VR Yhtymää hoidetaan kuten osakeyhtiötä ”kannattavaan kasvuun perustuen” niin, että ”omistaja-arvo kasvaa”. Lippupolitiikka ei ole tapetilla. Omistajaohjauksesta vastuussa ollut ministeri Heidi Hautala (vihr) erosi hiljattain valtionyhtiö Arctia Shippingin omistajaohjaukseen liittyvän ko- 2/2014 hun vuoksi. Itse ero liittyi yhtiön omistamalle jäänmurtajalle nousseiden aktivistien kohteluun. Kriisiviestintä oli sekavaa. Ministerikautensa aikana Hautala sai kuitenkin kritiikkiä sekä siitä, että hän puuttui yhtiöiden toimintaan liikaa, että siitä, että puuttui liian vähän. Pääministeri Jyrki Katainen (kok) lausahtikin syksyllä omistajaohjauksesta ihmettelevänsä, ”kuka sitä salkkua haluaa koskaan ottaa”. Ministerillä paljon työnsarkaa Salkun päätyi ottamaan Pekka Haavisto (vihr). Hän sanoo haluavansa omistajaohjausta erityisesti yritysvastuun näkökulmasta. Ympäristöystävällisyys ja tasa-arvo kuulostavatkin kannatettavilta suurilta linjoilta. Opiskelijalipuista Haavisto kuitenkin toteaa yleisesti, että alennusta annetaan edelleen paljon, ja opiskelijoiden on arvioitu voivan joustaa matkustusajoissa. Köyhät siis suunnittelevat enemmän jatkossakin. Valtaa ohjaukseen Haaviston muJos valtionyhtiöiden toiminnassa rikotaan kaan riittää: omistajaohjauksen periaatteita, voin jyräh”Jos valtionyhtiöiden toiminnassa tää tai vaihtaa yhtiön hallituksen, joka puorikotaan omistajaohjauksen periaatteilestaan voi vaihtaa yhtiön toimivan johdon. ta, voin jyrähtää tai vaihtaa yhtiön hallituksen, joka puolestaan voi vaihtaa yhtiön toimivan johdon. Ministerillä on paljon valtaa ja vastuuta.” vaatimusta, vaan sen tehtävä osakeyhtiönä on tuotHaaviston mukaan osakeyhtiöillä on kuitenkin itsenäinen asema, eikä omistaja sane- taa voittoa ja huolehtia junaliikenteen sujuvuudesle päivittäistä liiketoimintaa. Ammattilaisjohdolla ta. Joku voisi ajatella, että yhteiskunnallinen kokoon parempaa liike-elämän ymmärrystä kuin virkamiehillä. Kymmenien yhtiöiden liiketaloudellisesta naistulos pitää sisällään myös sellaisia asioita kuin kannattavuudesta vastaaminen on haaste ministe- kaikkien tuloluokkien mahdollisuuden matkustaa rille. Siksi joudutaan nojaamaan ”asiantuntevaan junilla valitsemanaan ajankohtana. Vastakkaisesta näkökulmasta voi kuitenkin ajatella, että junien yritysjohtoon ja hyviin yritysten hallituksiin”. täyteen saaminen joustavalla hinnoittelulla vähentää yksityisautoilua. Yhteiskunnallisesti hyvä tulos sekin. Valtionyhtiöt jaetaan kategorioihin sen perusteelValtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston la, mikä valtion intressi niiden omistamisessa on. Jarmo Väisäsen mukaan VR:n yhteiskunnallinen VR:llä katsotaan olevan valtion taloudellisen intres- kokonaismerkitys tarkoittaa koko Suomen raideliisin lisäksi niin sanottua strategista merkitystä, eli ju- kenteen turvaamista. Taloudellisesti kannattamatnaliikenteen valtio-omisteisuutta pidetään itsessään tomat raideosuudet on tärkeää pitää liikennöityinä, arvokkaana. Puhutaankin pelkkien voittojen sijaan koska junaliikenne on kansalaisille merkittävä pal”hyvästä yhteiskunnallisesta ja taloudellisesta ko- velu. konaistuloksesta”. ”Jos VR ei olisi valtionyhtiö, liikennöinnistä toVR muutettiin valtion laitoksesta valtionyhtiö VR dennäköisesti luovuttaisiin.” Yhtymä oy:ksi vuonna 1995. Yhtiöittäminen tarkoitti tulostavoitteiden asettamista aiemmin puhtaasti kansalaisten palvelemiseksi ajatellulle raideliikenteelle. Käytännössä VR:n yhtiöjärjestykseen ei ole kirjattu esimerkiksi lippujen hintojen kohtuullisuuden VR:n toimintaa kritisoineen Joukkoliikenneuudis- Miksi monopoli? Vahvemmin markkinoille vai valtion käsiin? 13
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 tus-blogin yhden kirjoittajan, kunnanvaltuutettu Mikko Laaksosen (vihr) mukaan VR:n nykyasema on kuitenkin ongelmallinen. Sen poliittinen ohjaus ei keskity raideliikenteen lisäämiseen Suomessa. Sen sijaan VR pitää yllä lämpimiä suhteita poliittisiin puolueisiin ja sanelee itse toimintansa ehdot. ”VR:llä on monopoliasema raideliikenteessä ja oma bussiyhtiö Pohjolan Liikenne, joten se voi jatkossa ohjata alennusmatkustajat busseihinsa ja laskuttaa kovan hinnan niiltä, jotka haluavat ehdottomasti matkustaa junalla.” Laaksosen mielestä VR:n suurin ongelma ei ole sen yhtiömuoto, vaan yksinoikeus raideliikenteessä. Raideliikenteen avaaminen kilpailulle lisäisi junaliikennettä ja toisi hintakilpailua. Kilpailutusta ovat viime vuosina kannattaneet Laaksosen puolueen vihreiden lisäksi RKP ja kokoomus. VR:n yksinoikeutta raideliikenteeseen on kuitenkin juuri jatkettu poliittisella päätöksellä vuoteen 2025 saakka. ”Jatkokausi antaa VR:lle mahdollisuuden hankkia uutta kalustoa, jolla pidetään kilpailijat pois markkinoilta monopoliaseman purkauduttua”, Laaksonen sanoo. Juuri ennen joulua uutisoitiinkin VR:n historian suurimmasta investoinnista sähkövetureihin. Uu- 14 Laaksosen nimeämää rajumpaa yksityistämismallia kannattaa ainakin Kokoomusnuoret. Laaksonen katsoo, että omistajaohjaus helpottuisi, jos VR:n yhtiöjärjestykseen kirjattaisiin selkeästi yhteiskunnallisia tavoitteita, joista operatiivinen johto saataisiin tilille. Nyt yhtiömuoto mahdollistaa sen, että kaikkea strategista tietoa ei tarvitse julkistaa. Samalla monopoli antaa mahdolJatkokausi antaa VR:lle mahdollisuuden lisuuden jättää reittejä ajamatta, vaikka hankkia uutta kalustoa, jolla pidetään kil- matkustajia olisi. Vasemmistonuorten varapuheenjohtaja pailijat pois markkinoilta monopoliaseman ja lähiliikennekonduktööri Juuso Aropurkauduttua. maa taas tarjoaa lääkkeeksi VR:n ongelmiin Laaksosen ratkaisun peilikuvaa. ”VR toimii osakeyhtiölain puitteissa voiton maksimoimiseksi ja hyötyy samalla monopoliasemasta. Osakeyhtiömuodosta pitäisi kelijat on luontevaa ohjata edullisiin busseihin. VR:n palauttamista valtion virastoksi Laaksonen luopua.” Aromaan mielestä VR:n asema valtionyhtiönä vastustaa ”tehokkuussyistä”: VR ei luultavasti voisi toimia riittävän joustavasti ja häviäisi kilpailun mui- estää kunnollisen ohjaamisen, vaikka osin kyse on den liikennemuotojen kanssa. Hän torjuu myös kil- poliittisista valinnoista. Parempaa ohjausta on kuitenkin vaikeaa vaatia, sillä rautatieliikenteestä ei pailutuksen vaikutuksiin liittyvän kritiikin. ”Yksityistäminen tarkoittaisi VR:n myymistä. Nyt saa menevää vaaliteemaa. ”Ei sillä eduskuntaan nousta, että lippuhinnoitteollaan sen sijaan tuomassa uusia toimijoita raiteille ja rataverkon omistus säilyisi valtiolla. Kyse on ajet- lusta melua pitää.” Aromaan oma ratkaisuehdotus VR:n ohjaukseen tujen reittien lisäämisestä.” tinen VR:n kaukoliikenteen yksinoikeuden jatkumisesta vuoteen 2025 saakka tuli vain puoli vuotta aiemmin. Laaksosen mukaan opiskelijoiden kyykyttäminen johtuu siitä, että tällä hetkellä VR:n matkustajista 70 prosenttia on alennuslippuasiakkaita. Juniin halutaan heidän tilalleen kovaa hintaa maksavia. Opis-
TURUN YLIOPPILASLEHTI Omistajaohjaus kaukana kansalaisista kaikki informaatio ei ole omistajan käytettävissä. VR:n toiminnan saama kritiikki on viime vuosina kohdistunut moniin eri asioihin. Yrityksen monopoliasema ja hintapolitiikka eivät kuitenkaan ole muuttuneet kritiikin seurauksena. Yksi selitys tälle voisi olla omistajaohjauksen epäonnistuminen. Toinen mahdollinen selitys kuitenkin on, että omistajaohjaus ei seuraa opiskelijoiden tai joukkoliikenneaktivistien tahtoa sen enempää kuin suomalainen politiikka ylipäätään. VR:n ongelmien määritteleminen on sekin poliittista, ja eri ihmiset näkevät eri ongelmia. Yhdistävä tekijä on VR valitusten kohteena, ei välttämättä kansan yhteinen tahto raideliikenteen uudistamiseksi. Moni asia tulee joka tapauksessa muuttumaan vuonna 2025, kun kaukoliikenne Suomessa avautuu kilpailulle. Silloin VR ei ole enää harmistuneiden ainoa syntipukki. Iltapäivälehdistölle ja lukevalle kansalle saattaa tulla monopolia ikävä: enää ei ole vain yhtä puuta, jota haukkua. • ÄÄ NE IS t yl STÄ TI Valtionyhtiöt ovat perinteistä pohjoismaista pehmeää kapitalismia. Jotkut toimialat on koettu yhteiskunnallisesti niin merkittäviksi, että ne on haluttu pitää poliittisessa kontrollissa. Viime aikoina on pohdittu esimerkiksi, onko valtion tärkeää omistaa oma lentoyhtiö Finnair. Yksityiselle omistukselle vastapainoksi ajateltu julkinen omistaminen on muuttanut luonnettaan kansainvälisen kilpailun lisääntyessä. VR:kin on joutumassa ahtaalle, kun EU edellyttää raideliiken- teen avaamista kilpailulle. Toistaiseksi VR:llä on kuitenkin monopoliasema, ja sen omistaja on Suomen kansa, ainakin teoriassa. Näyttää tosin siltä, että VR on vain yritys muiden, omistukseltaan hajanaisempien yritysten joukossa. Sen toiminnasta ei käydä julkista keskustelua muutamia aktiivisten puheenvuoroja lukuunottamatta. Iltapäivälehtien otsikot kirkuvat VR:n epäoikeudenmukaisuutta, mutta kansalaiset eivät ole synnyttäneet VR-liikettä valtion omistajakontrollin käyttämiseksi. Yhtiö tuntuu vieraalta, ja vallankäyttö näyttää monimutkaiselta. Monimutkaista se onkin. VR:llä on poliittisella mandaatilla valittu hallintoneuvosto, joka ei käytännössä kuitenkaan enää käytä valtaa yhtiössä. Hallintoneuvosto välittää eduskunnalle tietoa yhtiön toiminnasta, ja varsinainen ohjaus tehdään yhtiön hallituksen kautta. Esimerkiksi lippupolitiikka ei ole päivittäisen omistajaohjauksen piirissä, siitä vain informoidaan omistajaa. Kun asiantuntijat puhuvat VR:n omistajaohjauksesta, vaikuttaa epäselvältä, mitä voidaan tehdä, kuka tekee ja rajoittavatko toimintaa lopulta lait vai tavat. Vaikeuksia aiheuttaa myös se, että osakeyhtiön LUE L on palauttaa se valtion alaisuuteen, jolloin VR saisi poliitikkojen ohjaaman virkamiesjohdon. Vaikka yhtiömuoto voi olla toimiva joissain tapauksissa, VR:n kohdalla se ei ole Aromaan mukaan tuonut parannuksia toimintaan. Opiskelijankin elämä helpottuisi. ”Valtion kontrollin kasvaessa esimerkiksi lippuhinnoista voitaisiin päättää poliittisesti.” Aromaa ei innostu Laaksosen ehdotuksesta raideliikennöinnin avaamisesta kilpailulle. Kilpailulle avaaminen on Aromaan mielestä patenttiratkaisu, jonka vaikutuksia ei voida etukäteen tietää. Liikenteen turvallisuuskin voisi kärsiä. 2/2014 k k a r i . fi 15
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Talvipalatsi Teksti: Joel Haapamäki & Susanne Salmi KuvaT: Lauri Hannus & Joel Haapamäki Tylkkärin toimittajat lähtivät kesämökille keskellä talvea. He löysivät käsiaseen, totaalisen pimeyden ja kaupungista kadonneen rauhan. 16
TURUN YLIOPPILASLEHTI L eevi & the Leavingsin tuotannosta on syyttä jäänyt vähemmälle huomiolle kappale nimeltä Koko talvi kesämökillä. Tragikoominen kolmeminuuttinen kertoo tarinan pariskunnasta, joka on paennut viettämään talvea mökille. Lyriikoissa muun muassa vaihdetaan polkupyörä koiravaljakkoon ja manataan lämmityspuuhissa palanutta saunaa. Autossa vaimeana soljuva kappale herkistää mielemme. On helmikuinen lauantaiaamu, ja olemme ystävinemme matkalla kohti mökkiviikonloppua. Määränpäämme on 30 kilometriä Turusta luoteeseen sijaitseva Mynämäki. Piskuisen kunnan merkittävin vesistö on Saaristomereen kuuluva Mynälahti, jonka rannalla majoitumme. Selvitäksemme reissusta kunnialla olemme ottaneet mukaan yllin kyllin ruokaa, juomaa ja lämpimiä vaatteita. Auton takakontista löytyy myös talviurheiluvälineitä lumilaudasta pilkkivapaan. Matkalukemisenamme on Pertti ja Maarit Alasuutarin kirjoit- tama Mökkihulluus. Olemme valmiita. Jos pilkon pienemmiksi halot, niillä lämmittää voin mökin Mökin tärkeät elementit – rauha, vapaus, luonto, vesi ja sauna – liittyvät kokemukseen rentoutumisesta ja virkistymisestä. Mökki on paikka, jossa kerätään ja saadaan voimia. Yksi Suomen noin puolesta miljoonasta mökkipihasta aukeaa eteemme idyllisenä, joskin vähälumisena. Paukkupakkaset ovat vaihtuneet plusmiinusnollaan. Tummanharmaa taivas enteilee vesisadetta. Varsinaissuomalaisen talven epämääräisyys konkretisoituu jäisen sohjon ja sieltä täältä pilkottavan nurmikon yhdistelmässä. Uupuneet retkeläiset ovat silminnähden helpottuneita kutsuvan näköisen rakennuksen edessä. Kookas puumökki muistuttaa enemmän kotoisaa rintamamiestaloa kuin askeettista pirttiä. Kuskatessamme liioiteltua tavaramääräämme 2/2014 sisään huomaamme nopeasti, että kaipaamamme talven tuntu löytyy mökistä: seinällä roikkuva lämpömittari on miinuksella. Puolet seurueestamme joutuu halkovajareissulle, loput lähtevät tutustumaan tontin fasiliteetteihin. Saapuessamme vesirajaan käy mukaan otettujen pilkkivälineiden tarpeettomuus selväksi. Railojen halkoma jääkerros vaikuttaa hengenvaarallisen ohuelta, eikä juuri alkanut vesisade ainakaan helpota asiaa. Jään pinnalle puskeva merivesi on ruosteenruskeaa. Niin, Mynälahden kotisivut tosiaan mainitsivat vesistön olevan kuin Itämeri pienoiskoossa – ympäristöongelmineen kaikkineen. Tilusten tarkastelumme aikana on isännän roolissa toimiva Oskari loihtinut täyden liekin mökin molempiin kamiinoihin. Ennuste lämpötilan noususta on kuitenkin maltillinen. ”Menee muutama tunti, ennen kuin voidaan ottaa takit pois.” 17
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Ruokaakin on luvassa kun puuro lämmitetään Mökin maailma on jotain aivan erilaista kuin tavallinen arki ja kotona oleminen. Mökillä eletään toisessa todellisuudessa. Asetuttuamme taloksi ja verhouduttuamme kaikkeen mukana olevaan villaan ryhdymme ruuanlaittoon. Poikkeuksellisen hyvin varustellusta mökkikeittiöstä löytyvät niin tarvittavat kattilat kuin valurautapannu. Pannun rujo ulkomuoto ja satojen kokkauskertojen jälkeensä jättämät karstat tekevät vaikutuksen seurueeseen. ”Kuvitelkaa mitkä aromit tässä on!” Väännämme uunin päälle silkasta lämmöntarpeesta ja huomaamme iloksemme, että mökissä on sähkön lisäksi myös juokseva vesi. Ei aikaakaan, kun kattilat ja jauhelihan täyttämä valurautapannu ovat jo liedellä. Liesituulettimen puute käy ilmi nopeasti. Kokkailu sankassa höyrypilvessä huvittaa, kunnes isäntä huomauttaa, ettei keittiön kamiina vedä. Liedeltä nouseva höyry fuusioituu pian kamiinan köhimään savuun ja keittiöolosuhteiden aiheuttama riemu pelkoon häkämyrkytyksestä. Isännän elkein Oskari taltuttaa kamiinan nopeasti, ja liedetkin väännetään pienemmälle. Lounas syntyy pienistä vastoinkäymisistä huolimatta alta aikayksikön. Reissun ensimmäinen ruokailu paljastuu vastoin kaikkia odotuksia todelliseksi gourmet-elämykseksi. Tavanomainen pasta bolognesekin saavuttaa kulinaristisia tasoja, kun se valmistetaan normaalista poikkeavissa olosuhteissa. Myös aterioinnin yhteydessä korkatuissa suomalaisvalmisteisissa tusinakaljoissa on poikkeuksellisen juhlallinen maku. Kaikkien ruokailukokemus ei kuitenkaan ole yhtä onnistunut. Seurueeseemme kuuluva Leo päättää jättää oluet myöhempään ja tyytyä veteen. Käy ilmi, että Mynämäen hyisissä putkissa useamman kuukauden seissyt neste ei sovellu sellaisenaan nautittavaksi. Lasin pohjalla lilluvat, alkueläimiä muistuttavat turkoosit hiukkaset noteerataan kuitenkin vasta ruokailun lopuksi. Myös Leo avaa oluen. Missä hitossa me hiukset pestään? Kuitenkin tavallisinta on, että saunominen jakaa päivän kahteen osaan. Se on päätös päivän mökkipuuhille ja siirtymä illan viettoon ja yhdessäoloon. Tontin perällä seisoo pikkuruinen torppa. Sen sisälle kätkeytyy sauna, tuo elämän ja kuoleman kehto, suomalaisuuden myyttinen ydin. Liekö joku mökin edellisistä omistajista tullut maailmaan noilla lauteilla? Torpan ovi ei kuitenkaan suostu yhteistyöhön. Lukko on joko jäässä tai jumissa. ”Kyllä tähän pitäisi käydä ihan mikä tahansa Abloy-avain”, isäntämme kuvailee lukon luotet- 18
TURUN YLIOPPILASLEHTI tavuutta, mutta yritykset näyttävät toivottomilta. Taustalla muu seurue hytisee pipot silmillä ja kumisaappaat jalassa. Ovi aukeaa vasta, kun avaimen pyörittely vaihtuu turhautuneeseen riuhtomiseen. Jos mökkimme onkin poikkeuksellisen hyvätasoisesti varusteltu, saunarakennus hätkähdyttää alkeellisuudellaan. Hyvä niin – tuleehan meidän päästä kosketuksiin mökkeilyyn elimellisesti kuuluvan alkukantaisuuden kanssa. Kiukaan yhteydessä on suuri tynnyri, jossa on tarkoitus lämmittää pesuvettä. Talvi on kuitenkin tehnyt tehtävänsä: tynnyriin unohtunut vesimassa on umpijäässä. Isäntä on kirosanojen sävyttämästä reaktiostaan päätellen ollut tilanteessa ennenkin. ”Tän sulamisessa kestää koko ilta”, hän mumisee ja aiheuttaa kollektiivisen alakulon. Päätämme vetäytyä mökkiin miettimään seuraavaa siirtoamme. Mutta katso! Kun palaamme parin tunnin kuluttua tarkistamaan tilanteen, on saunarakennus jo lämmennyt. Tynnyrissäkin on vain yksi miltei kiehuvassa vedessä kelluva jääkimpale. Vaatteet lentävät nopeasti nurkkaan rientäessämme nauttimaan perisuomalaisesta kansanhuvista. Lämpötila käy kuitenkin tukahduttavaksi jo vartissa. Päätämme vaihtaa lauteet luontoon. Saunomisen ja alkoholin yhteisvaikutus taannuttaa meidät primitiiviseen piehtarointiin pihan ainoassa lumikasassa. Kotvan kuluttua lauteille palaa kylmää kiroava joukkio. Lämpötilan äkkinäisen nousun myötä sadattelu kuitenkin loppuu, ja kasvoille alkaa nousta hymynkareita. Sadistinen mutta palkitseva saunariitti on totisesti jotain, minkä suorittamiseen ei parempaa paikkaa voisi kuvitella. Talven viettäminen kesämökillä alkaa tuntua yhä paremmalta ajatukselta. 2/2014 Lohduttoman pimeä on talvi-ilta Mökillä oleminen koetaan myös irrottautumiseksi ja vapautumiseksi arjen ihmissuhteiden ja sosiaalisen kanssakäymisen vaatimuksista ja oletuksista. Mökillä ei tarvitse esiintyä sinä henkilönä, joka on arjen kanssakäymisen minä. Mynämäkeläinen pimeys on omaa luokkaansa. Taivaan mukana synkistyvät meri, maa ja mökkiläisten mielentila. Keittiön väräjävä kattovalo aiheuttaa pelokkaimmille sydämentykytyksiä. Itsesuojeluvaiston ajamina ryhdymme tutkimaan mökistä löytynyttä ilmapistoolia, mutta joudumme palauttamaan sen nopeasti koteloonsa, ettei “käy niin kuin viime kerralla”. Oskari kertoo, että pistooli on vasta löytynyt oltuaan kadoksissa parin vuoden takaisen karkeloinnin jäljiltä. Päätämme totella isäntää mukisematta, sillä käsiaseen hukkaaminen kuulostaa liian rankalta ollakseen enää hauskaa. Pyssyn lisäksi isännällä on hallussaan arvokasta perimätietoa. Hänen mukaansa lähettyvillä sijaitsee kivi, jonka luona piispa Henrik nousi tuhatkunta vuotta sitten maihin. Paikka on käytävä tarkistamassa – sysipimeässä, totta kai. Oikeanlaisen tunnelman saavuttamiseksi alkaa välitön spekulointi siitä, kuinka Lallin haamu samoaa lähimetsissä kirves ojossa. Eihän Köyliönjärvellekään ole matkaa kuin alle sata kilometriä. Uhmakkaasti alkanut ristiretkemme loppuu kuitenkin lyhyeen. Joku on keksinyt asetella mökin ja pyhiinvaelluskohteen väliin perunapellon, jossa kulkeminen on silkkaa kärsimystä. Kellahdettuamme vähintään kolmesti kumoon puistelemme mudat polvista ja korkkaamme povitaskusta löytyneen Leijona-pullon. Lämmittävä huikka valaa seurueeseemme roh- 19
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 keutta. Käännämme kurssin kohti rantaviivaa, joka väräjää humisevan metsän ja loputtoman pimeyden takana. ”Mä haluan kohdata pelkoni! Nyt mennään!” hihkuu joukon juniori, joka on erehtynyt katsomaan Twin Peaksia juuri ennen mökille lähtöä. Tassunjäljet lumessa ja alati syvenevä pimeys saavat muidenkin mielikuvituksen laukkaamaan. Hysteerinen kirmailu päättyy naapurin pihaan. Automatisoidut ulkovalot räpsähtävät päälle, ja elämyksiä hamuava joukkiomme palaa mökille nuolemaan näppejään. Pelottavimmat hetket koetaan lopulta sisätiloissa, kun yksi varomattomista seikkailijoista astuu olohuoneessa vaanivaan hiirenloukkuun. Miten voimme yli talven kestää? Matka voi olla ajallisesti ja maantieteellisesti lyhyt, mutta se on silti henkisesti iso siirtymä. Nukkumapaikkojen jakaminen on oma taiteenlajinsa. Isäntä simahtaa sohvalle pilkkihaalarit päällään, muut löytävät tiensä makuupusseihin. Yö mökillä tekee univelkaantuneelle opiskelijalle ihmeitä. Sunnuntaiaamua ei varjosta mikään muu kuin tietoisuus lähestyvästä kotiinpaluusta. Yksi näppäilee kitarastaan haikeita säveliä, toiset huijaavat korttipelissään minkä kerkeävät. Tunnelma on kotoisa. Lopputarkastuksessa onneton saunanovi tekee temppunsa vielä kerran. Takalukkoon napsahtanut uksi ei aukea edes potkimalla. Tulkitsemme tapauksen kehotukseksi palata sivistyksen pariin ja jätämme mysteerin seuraavien mökkivieraiden ratkottavaksi. Matka Turkuun sujuu rauhaisasti, mutta perille saapuminen tuntuu oudolta. Hiljaisuus vaihtuu urbaaniin meteliin, läpitunkeva pimeys valosaasteeseen. Kotona ei tarvitse tehdä tulta, eikä mikään ole syväjäässä. Silti tunnemme olomme alakuloisiksi. Vaikkemme ehkä kykenisi muuttamaan koko talveksi kesämökille, on viikonloppu hyisellä maaseudulla tehnyt hyvää. Nyt torpan tarjoama mahdollisuus eskapismiin on kaukana poissa. Ajatus siitä, että seuraava mökkireissu odottaa ehkä vasta monen kuukauden päässä, aiheuttaa surua. Onneksi lohtu löytyy läheltä. Gösta Sundqvist on sanoittanut kappaleensa viimeistä riviä myöten osuvasti: Älä lannistu, Anja. • Lainaukset: Pertti ja Maarit Alasuutari: Mökkihulluus (Lapin yliopistokustannus, 2010) & Leevi & the Leavings: Koko talvi kesämökillä Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle Turun yliopiston päärakennuksen seinässä on teksti: Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle. Rakennuksen ohi kulkiessani teksti on uhmakkaassa optimistisuudessaan tehnyt minut usein iloiseksi, ja aina se on saanut liikkeelle erilaisia ajatuskulkuja vapauden olemuksesta. Mitä tarkoittaa vapaa kansa, mitä on vapaa tiede? Viime syksynä kuljin pitkästä aikaa päärakennuksen ohi. Olin tulossa tentistä, ja tämä jo lähes unohtamani lause teki minut jälleen iloiseksi. Hei vapaa kansa, hei vaan vapaa tiede! Aloin taas ajatella vapautta. Vapaa tiede on mielessäni aina liittynyt riippumattomuuteen poliittisista ja taloudellisista sidoksista, mutta nyt ajattelin asiaa myös uudesta näkökulmasta: henkilökohtaisen vapauden kautta. Asun Helsingissä ja teen tohtoriopintojani Turun yliopistoon. Kuljen siis usein Helsingin ja Turun väliä junalla. Varaan aina paikan työskentelyhytistä. Eräänä päivänä istuin kahden hengen hytissä nigerialaissyntyisen miehen kanssa, ja välillemme syntyi mielenkiintoinen keskustelu. Puhuimme 20 elämästä Nigeriassa ja elämästä Suomessa. Matkakumppanini on asunut Suomessa 12 vuotta, ja hänellä on täällä työpaikka, puoliso ja kaksi kätilöopistolla syntynyttä lasta. Nigeria ei enää tunnu kotimaalta, mutta Suomessa hän saa monesti kuulla, että hänen pitäisi painua Afrikkaan. 12 vuotta, työpaikka, puoliso, kaksi lasta ja ystäviä. Mitä muuta vaaditaan, että on oikeus kutsua asuinpaikkaansa kodikseen? Monenko sukupolven päästä matkaseuralaiseni jälkeläiset saavat kutsua itseään suomalaisiksi ilman, että kukaan älähtää? Kukaan ei kysy minulta, millä oikeudella asun Helsingissä ja opiskelen Turussa, vaikka olen kotoisin Sonkajärveltä. Kukaan ei huutele kadulla kätilöopistolla syntyneille lapsilleni. Jos päättäisin muuttaa ulkomaille, päätökseeni suhtauduttaisiin hyväksyvästi, ehkä myös ihaillen. Mietin kaikkea sitä vapautta, jonka yltäkylläisyydestä olen elämäni aikana saanut nauttia. Kukaan ei ole koskaan kyseenalaistanut asuinpaikkani tai opiskeluaiheeni valintaa, vaikka syytä ehkä olisi ollut. Minua on kannustettu, tai ainakin minun on annettu olla rauhassa. Mitä tarkoittaa vapaa kansa, jos ei sitä, että saa käydä koulua ja kulkea rauhassa kadulla? Mitä on vapaa tiede, jos ei sitä, että minäkin voin tehdä tieteellistä jatkotutkintoa: viiden lapsen yksinhuoltajan tytär, kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti? Kampuksen portaita pitkin kävellessäni mieli oli kepeä ja helpottunut, kuten se usein tentin jälkeen on; olin menossa oluelle, auringonlasku värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi, ja taskussani oli kolme uutta opintopistettä. Päällimmäisenä mielessäni oli kaksi asiaa. Toinen oli kiitos. Toinen oli toive siitä, että myös junassa tapaamani nigerialaissyntyisen miehen lapset saisivat saman vapauden: vapauden tehdä valintoja. Oikeita, vääriä, mitä näitä nyt on. Päivi Roivainen Kirjoittaja on kansatieteen jatko-opiskelija, joka pitää puujalkavitseistä ja hyvistä käytöstavoista.
Turun ylioppilaslehti hakee siviilipalvelushenkilöä 1. elokuuta 2014 alkavaan palvelussuhteeseen. Siviilipalvelushenkilön keskeisiin tehtäviin kuuluvat Tylkkäriin kirjoittaminen, kuvaaminen ja taittaminen sekä muu toimitustyö. Lisäksi tehtäviin sisältyy verkkolehden päivittäminen, lehtien jako sekä erilaiset tehtävät ylioppilaskunnassa, kuten toimistotyö. Siviilipalvelus Turun ylioppilaslehdessä tarjoaa hyvän mahdollisuuden päästä kehittymään niin kirjoittajana, kuvaajana kuin taittajanakin. Ajokortti on työssä välttämätön. Lähetä hakemuksesi, CV:si ja mahdolliset työnäytteesi 31.3. klo 14 mennessä osoitteeseen Turun ylioppilaslehti, Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku tai sähköpostilla tyl-paatoimittaja@utu.fi. Sähköpostin otsikoksi ”Siviilipalvelus”. Manhattan PATONKI TÄYTETTY ja UUTUUS A 0,25 l tölkki C O CA - C O L 3 50 AN E YHT NTA ISHI voimassa 31.3.2014 asti MANHATTAN ON TEXMEX PARATIISI ! Ä V I Ä P A K JO Old El Paso TORTILLAT 0 326 g 99 pkt (3,04 kg) Aina uutta Suomen Manhattanilta! Tervetuloa! Pitkämäenkatu 4, ark. 7-21, la 7-18. tykkää meistä Facebookissa Su palvelemme 12-18.
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Elämä: käsittämätön sotku Tuntuuko joskus siltä, että elämä on aika monimutkaista ja hankalaa? Voi johtua siitä, että niin on. Ihan tutkitusti. Mitä elämä on? Länsimainen tiede on pohtinut virallista vastaustaan ainakin antiikin Kreikasta lähtien. Vuosisata toisensa jälkeen tutkijat ovat yrittäneet antaa elämälle täsmällisen määritelmän. Erilaisia kyhäelmiä on julkaistu satoja, mutta toistaiseksi jokaisessa on ollut puutteita. Yksikään yritys ei ole onnistunut erottelemaan tyhjentävästi toisistaan elollista ja elotonta. Esimerkiksi Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon NASAn kuuluisa määritelmä ”self-sustaining chemical systems capable of Darwinian evolution” ymmärtää elämän vain lisääntyväksi ja kehittyväksi yhteisöksi, jatkumoksi. Yksilön elämän se sulkee pois. Perusongelma on, että yksiselitteisen määritelmän pitäisi kattaa kaikki mahdolliset elävät systeemit. Ne taas ovat niin monimutkaisia ja keskenään erilaisia, etteivät helpolla taivu samaan kuvaukseen. Määritelmän puuttuessa tutkijat ovat kehitelleet listoja elämälle tyypillisistä piirteistä. Yleensä eliöt esimerkiksi koostuvat yhdestä tai useammasta solusta, reagoivat ympäristön ärsykkeisiin ja säätelevät elintoimintojaan olosuhteiden mukaan. Niillä on aineenvaihdunta ja ne kasvavat, lisääntyvät ja kehittyvät evoluution myötä. Listatkin juuttuvat kuitenkin epätäydellisyyteen. Toistaiseksi ei ole onnistuttu luomaan ominaisuus- 22 luetteloa, joka yhdistäisi kaikkia elollisia olentoja ja rajaisi kaiken elottoman pois. Aina löytyy poikkeuksia. Kaikki elämänmuodot eivät esimerkiksi pysty lisääntymään. Sen sijaan viruksia ei pidetä elollisina, koska niillä ei ole solurakennetta eikä omaa aineenvaihduntaa – vaikka niillä on geenit ja kyky lisääntyä isäntäsolussa. Myös tuli kasvaa ja kuluttaa energiaa, vaikka se ei elä. Tätä luokittelun tuskaa pohti myös toimittaja Ferris Jabr joulukuisessa Scientific American -lehden blogikirjoituksessaan. Hänen mukaansa elävän ja elottoman aineksen välillä ei ole mitään ehdotonta eroa. Monet elottomiksi julistetut oliot, kuten jotkin tietokoneohjelmat, sopivat elämälle luonnosteltuihin määritelmiin. Jabr päätyi lopputulokseen, että elämää ei oikeastaan ole edes olemassa, vaan se on vain ihmisen keksimä käsite. Kaikki fyysisesti olemassa oleva on vain erilaisia atomijoukkoja. Ihminen ja esineet Oli Jabr oikeassa tai ei, käytännössä ihmisten yhteiselo kävisi hankalaksi ilman minkäänlaista yhteistä rajausta elämäksi kutsutulle ilmiölle. Maalaisjärki kun sanoo, että elävällä olennolla pitää olla enem- Teksti: Milla Ikonen Kuvitus: Anja Karppinen män oikeuksia kuin elottomalla. Elämää ei voi kohdella miten tahansa. Lainsäädännössä onkin välttämätöntä tehdä jonkinlainen erottelu atomiryppäiden välille: on päätettävä, millainen olio voi saada oikeuksia ja velvollisuuksia. Tällaista oliota kutsutaan oikeussubjektiksi. Suomen laissa ainoa oikeussubjektiksi kelpuutettu eliö on ihminen. Hän on sitä syntymästään alkaen kuolemaansa saakka. Lisäksi oikeussubjekteja voivat olla yritykset, yhteisöt ja julkisoikeudelliset tahot.
TURUN YLIOPPILASLEHTI Eläimet, kasvit ja ympäristö sen sijaan on rajattu oikeustoimikelpoisuuden ulkopuolelle. Niiden juridinen asema on siis kutakuinkin sama kuin esineiden: laki rajoittaa niiden kohtelua oikeussubjekteille asetetuilla kielloilla. Eläinten asema tosin on kasveja yksilöidympi, sillä niitä suojaa erillinen eläintensuojelulaki. Lakiin kirjatusta luokittelusta voi toki kiistellä. Eri puolilla maailmaa käydään jatkuvasti keskustelua siitä, onko jo sikiö elävä ihminen, jonka oikeuksia esimerkiksi abortti loukkaa. Samoin väitellään siitä, pitäisikö eläimilläkin olla itsenäisiä perusoikeuksia, kuten oikeus elämään. Joka tapauksessa Suomen nykylain näkökulmasta elämä on – ihailtavan suoraviivaisesti – syntymän ja kuoleman väliin jäävä ajanjakso. Ehkä elämän määrittely tosiaan onnistuu vain vastakohdan kautta. Kuoleman nyt sentään luulisi olevan aika yksiselitteinen asia. Silti myös kuoleman määritelmä vaihtelee. kikehonsa refleksit saattavat säilyä. Koska aivokuollut katsotaan kuolleeksi, hänen elimiään voidaan siirtää toiselle potilaalle. Elimet kun jatkavat elämäänsä, vaikka ihminen ei. Suomi oli ensimmäinen valtio maailmassa, joka hyväksyi aivokuoleman kuoleman määritelmäksi. Uuden ohjeen antoi Lääkintöhallitus. Kaikissa maissa aivokuolemaa ei vieläkään pidetä elämän päättymisenä. Tämä epäselvyys liittyy vain ihmiselämän loppuun. Kun ajatellaan muiden elävien organismien kuolemaa, vastassa on paljon monitahoisempi ongelma. Onko esimerkiksi kellarissa itävä peruna kuollut? Entä keitetty peruna? Tai kukkasesta irronnut terälehti? Kuoleeko yksisoluinen, jakautumalla lisääntyvä eliö lainkaan? Jos virus ei varsinaisesti elä, voiko se kuolla? Kuoleman määrittely törmää siis samaan vaikeuteen kuin elämän. On niin monta tapaa olla elossa, että päätepisteitäkin on väistämättä lukemattomia. Sitten voi toki myös kysyä, onko edes kuolema ih- 2/2014 misen – tai muun olennon – elämän loppu. Jatkaako jokin elämän osa olemassaoloaan myös kuoleman jälkeen? Vaikka tieteellinen määritelmä elämälle joskus löytyisikin, kuolemanjälkeisen elämän mahdollisuudesta ihmiset tuskin pääsevät milloinkaan yhteisymmärrykseen. Niin että kyllä: elämä on monimutkaista. Ei ihme, jos välillä vähän ahdistaa. • Häilyvä loppu Lääketieteessä kuolema tarkoittaa elimistön toimintojen pysyvää lakkaamista. Suomessa ihminen voidaan todeta kuolleeksi, kun sydän on lakannut lyömästä, ja lisäksi hengitys ja verenkierto ovat pysähtyneet, ruumis on tuhoutunut tai toissijaiset kuolemanmerkit ovat ilmaantuneet. Näitä merkkejä ovat kuolonkankeus, ruumiin jäähtyminen ja ihon muuttuminen violetinpunertavaksi. Kuoleman toteaa lääkäri. Tähän saakka helppoa. Kuitenkin vuodesta 1971 alkaen Suomen laki on katsonut elämän lopuksi myös aivokuoleman. Aivokuolleen henkilön sydän ja verenkierto toimivat yhä, mutta aivotoiminta on täydellisesti ja peruuttamattomasti lakannut. Aivokuollut ei pysty hengittämään omatoimisesti, mutta hänen raajojensa ja kes- Ei riitä, että olet elossa Joulukuussa sosiaalista mediaa kiersi kirjoitus, jossa kerrottiin, että elämää ei ole olemassa. Scientific American -lehden blogimerkintä Why Life Does Not Really Exist käy läpi orgaanisen elämän määrittelyn vaikeuksia. Pähkinänkuoressa ongelmana on, että elottoman ja elollisen ehdoton toisistaan erottaminen on vaikeaa. Erottelu ei kuitenkaan ole kovin tärkeä muuten kuin tieteen sisäisenä asiana. Kun pohdimme elämiämme, päällimmäisenä ei ole se, että olemme elossa biologisena organismina. Pelkkä tieteellisessä mielessä elossa oleminen ei tee kenestäkään ihmistä. Myös kala on elossa. On olemassa ainakin kaksi tapaa käyttää sanaa ”elämä”: luonnontieteellisesti määritelty elämä ja sitten elämä kokemuksellisena kokonaisuutena. Pelkkä elossa oleminen ei takaa kalalle hyvää kohtelua. Me vaadimme olennolta tietynlaisia kokemuksia. Filosofit ovat aina väitelleet siitä, mitä olennot kokevat. Eläimiltä vaaditaan rikasta kokemusmaailmaa, voimakkaita tuskan kokemuksia ja hyvää päät- telykykyä. Muuten ne eivät ole ansainneet arvokasta kohtelua. Ainakin kun on kyse muista eläimistä kuin ihmisistä. Käymme jatkuvaa oikeutta eläinten kanssa niiden elintilasta ja kohtelusta. Eläimet istuvat syytettyjen penkillä. Me olemme syyttäjiä ja vaadimme vastauksia, emme koskaan syytettyjä. Tässä mielessä olemme toivottomia kaksinaismoralisteja. Kalan pitää todistaa meille olevansa arvokas. Ihmisen, kokemuksistaan riippumatta, on nähtävä vaivaa saadakseen edes kuolla. Veikka Lahtinen 23
”Mä olen sitä mieltä, että jos jossain meillä on vielä mahdollisuus kokeilla, TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 miten meidän kommunikaatio voi muuttua tai missä sen rajat menee, niin taide on kyllä se alue. Se, että voin ajatella taidetta leikkinä, on myös tosi etuoikeutettua”, Kimmo Modig kertoo. hovimies nisesti artikuloidut mielipiteet, mutta se on vähän sellainen kylähullun rooli. Mutta en mä ole sitä mitenkään tietoisesti rakentanut.” Teksti: Aura Nikkilä kuva: Lauri Hannus Taiteilija Kimmo Modig maksaa mielellään muille näyttelynsä toteuttamisesta, tekee itsensä ympärillä pyöriviä performansseja ja sanoo kirjoittavansa apurahahakemusten sijaan rakkauskirjeitä päätöksentekijöille. Nyt työn alla on laajemmalle yleisölle suunnattu näytelmä. Kimmo Modig vastaa Skype-puheluun Ateenassa, jossa hän on valmistelemassa performanssia yhdessä kreikkalaisen Georges Jacoteyn kanssa. Modig (s. 1981) puhuu paljon ja nopeasti, ja purskahtaa välillä kovaääniseen nauruun. Lähinnä performanssin, äänen ja videon parissa työskentelevän Modigin teokset käsittelevät usein taiteilijuutta ja taidekenttää, yleensä huumorilla sävytettynä. Joulukuussa galleria Sinnessä esillä ollut Modigin ja Jaakko Pallasvuon suomalaisen taidekentän kansainvälistymiskiimaa ironisoiva Suomen paviljonki -teos herätti keskustelua. Esimerkiksi taidekriitikko Kaisa Viljanen kirjoitti sen olevan ”lempeä pyllistys nykytaiteelle”. Modig ammentaa teoksissaan usein myös omasta itsestään. ”Tämä helvetin ongelmapesäke, minä, on jo olemassa, joten tätä on helppo käyttää materiaalina”, tietokoneruudullani heiluva Modig sanoo ja jat- 24 kaa: ”Mä ajattelen taidetta ongelmanratkaisuna. Usein puhun, että ’nyt mä olen täällä ja teen tätä performanssia’ ja koetan ratkaista, miksi mä olen siinä tilanteessa”, hän sanoo. ”Välillä sitä on vaan elämässä silmät ammollaan, että mitä nyt tapahtuu. Muut ihmiset tajuavat pitää turpansa kiinni sellaisella hetkellä, mutta mä olen yleensä lavalla silloin ja tuloksena on performanssi.” Koetan tehdä kaikki juttuni niin, että ne olisivat taidetta. Modig myöntää, että taiteilija Kimmo Modig on roolihahmo, jota hän esittää. ”Esimerkiksi Facebookia mä käytän täysin brändäykseen, en mihinkään muuhun”, Modig sanoo. ”Se mun rooli on aika kiltti, mutta varmaan myös ylimielinen. Ehkä se on tämä pitkä tukka tai maa- Rajojen venyttämistä Huittisista, Satakunnan sydämestä kotoisin oleva Modig opiskeli ensin Itä-Suomessa tiedottamista ja sitten äänisuunnittelua Teatterikorkeakoulussa Helsingissä. Jo äänisuunnitteluopintojen aikana Modig suuntautui teatterikentän sijaan kuvataiteen puolelle, teki installaatioita ja oli mukana monialaisissa yhteistöissä. Rajojen venyttäminen ja rikkominen ei ole hänelle vierasta. ”Kuratoin Jenna Sutelan kanssa Kiasmaan vuonna 2012 taidetta ja työtä käsitelleen Sounds Like Work -tapahtuman, jonka tunnuslause oli ’Write Poems, Not CV’s’. Siitä asti olen ajatellut, ettei ole mitään vähempiarvoisia juttuja tai sivuprojekteja, vaan että jokaista lehdistötiedotetta ja promovalokuvaa tulisi ajatella teoksena. Koetan tehdä kaikki juttuni niin, että ne olisivat taidetta”, Modig toteaa. Taiteilija kyseenalaistaa totuttuja toimintamalleja esimerkiksi rahaa käsittelevissä teoksissaan. Modig on muun muassa jakanut performanssissaan 400 euron teospalkkionsa yleisölle ja kirjoittanut siitä, minkälainen Suomen taidemaailma olisi ilman apurahoja. ”Vaikka apurahat otettaisiin pois, taiteilijat tekisivät silti taidetta. Ei taidetta ole sen takia, että on apurahoja, vaan apurahoja on sen takia, että on taidetta”, hän sanoo tiukasti. Modig itse pyrkii apurahahakemuksissaan avoi-
TURUN YLIOPPILASLEHTI muuteen. ”Teen nykyään aika äkkivääriä hakemuksia, kuin kirjoittaisin rakkauskirjettä päätöksentekijälle.” Koneen säätiöltä hän sai vastarakkautta taiteelliseen työskentelyyn tarkoitetun 23 000 euron apurahan verran. Modig haluaa olla avoin rahan suhteen, vaikka epäileekin, ettei monia välttämättä kiinnosta, paljonko taiteilija kuussa tienaa. ”Varmasti voi vaikuttaa siltä, että olen kusipää, joka leveilee tuloillaan. Mä itse haluan vain puhua ääneen, että miten se raha vaikuttaa muhun.” Modig sanoo, ettei hänellä ole tarvetta peitellä sitä, että tekee taiteen lisäksi paljon muitakin töitä. Esimerkiksi vuosina 2011–2012 hän työskenteli turkulaisen Titanik-gallerian toiminnanjohtajana. Kuraattori, taiteilija ja värikkäät lenkkarit Kysyessäni Helsingin ja Turun taideskenejen eroista Kimmo Modig vastaa ajattelevansa suhdetta saippuaoopperana. ”Helsinki on se paha antagonisti, jota päähenkilö, eli protagonisti katsoo silmiin. Turku taas on se viiksekäs tyyppi taustalla, se joka tekee jotain tosi ovelaa sillä välin kun nämä kaksi muuta tyyppiä luulee, että ne on keskipisteessä.” Modig tekeekin paljon yhteistyötä turkulaistaiteilijoiden kanssa. Esimerkiksi viime kesänä hän kuratoi Turkuun erityisesti äänilähtöistä taidetta esittelevän Antagon-taidebiennaalin. Tammikuun lopulla hän mainosti maksavansa 500 euroa henkilölle, joka toteuttaisi näyttelyn Titanikin projektitilaan hänen puolestaan. ”Mä olin tosi innoissani kun mä luin niitä hakemuksia. Mulle on täysin ongelmaton ajatus maksaa jollekin mun näyttelyn tekemisestä”, Modig toteaa. Assistentiksi valittiin taiteilija Antti Oksanen, joka toteutti Protagonist – Reconstructed works of Kimmo Modig -näyttelyyn uusintaversioita Modigin teoksista. Modigin mukaan näyttelyssä kuraattorin ja taiteilijan työnkuvat yhdistyivät. ”Mä toimin vähän molempina, sillä mä kuratoin Antin, mutta samalla mä olin sen näyttelyn taiteilija”, hän sanoo. ”Antti ei oikeasti muistanut mun duuneja ja kirjoitti hakemuksessaan niistä ’värikkäät lenkkarit, Madonnaa soi, joku huutaa’ -tyyppisiä kuvailuja. Se oli tosi opettavaista, koska tajusin, että tuolla tavalla ne koetaan, mieleen jää just jotkut värikkäät lenkkarit”, Modig selittää innoissaan. Taide leikkinä Modig myöntää, että useimmat hänen teoksensa ovat suhteellisen pienelle piirille suunnattuja. ”Pitkään mä luulin, että itsensä ilmaisemisen ja taiteen pitää olla jotenkin monimutkaista ja vaikeaa, että on arvokasta jos ihmiset eivät tajua. Sehän on ihan hirveä ajatus!” Hän paljastaa kirjoittavansa parhaillaan näytelmää. ”Mun tämän vuoden tavoite on tehdä jotain, mikä uppoaa ihmisiin. Teos, jonka voin näyttää kenelle tahansa ilman, että siihen tarvitsee käyttöohjetta”, hän kertoo. ”Näytelmän aiheena on elämä, jossa mitään ei ole pakko tehdä ja jossa kaikki toiminta on ajan tappamista.” Modig kutsuu sitä Helsingin hoviksi ja kokee itsekin elävänsä tällaista hovielämää. Modig sanoo suhtautuvansa taiteeseen leikkinä. ”Mä olen sitä mieltä, että jos jossain meillä on vielä mahdollisuus kokeilla, miten meidän kommunikaatio voi muuttua tai missä sen rajat menee, niin taide on kyllä se alue. Se, että voin ajatella taidetta leikkinä, on myös tosi etuoikeutettua.” Yksi Modigin tapa tehdä taidetta on korteista 2/2014 lukeminen. Tässä yhteydessä hän kutsuu itseään näkijäksi. ”No joo, se tuntui hyvältä idealta jossain vaiheessa”, hän naurahtaa. ”Se lähti siitä, kun mä mietin, että ei helvetti, mun taiteellinen tekeminen on ihan samanlaista kuin korttien lukeminen tai ennustajan työ: hullua uskoa siihen, että oma tekeminen kommunikoi jotain.” Hän sanoo huomanneensa, että toimintamallien muuttaminen myös tarttuu. ”Ei se asenne välttämättä ole suoraan multa peräisin, mutta on kiva nähdä sellaista samanlaista kasvustoa, mitä itsekin viljelee, kasvavan muualla. Se on ehkä kaikkein kivointa mitä voi tapahtua”, Modig sanoo liikuttuneena. • kimmomodig.com ”Mä voin lukee Tylkkärille kyllä kortit tästä nopeesti.” Modigin ennustus osoitteessa tylkkari.fi. Lue Tylkkäriä näköislehtenä osoitteessa lehtiluukku.fi/lehdet/tyl WWW.LEGIOONA.FI 25
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 universal pictures Sotahuuto Aiemmin rintamarainat ylistivät jaloa päämäärää, nyt sankaruutta on itse sotimisen taito. Lone Survivorissa unelmien taistelutanner täyttyy kärsimyksestä. Teksti: Ilkka Hemmilä Sota on helvettiä. Tämä on sääli, sillä helvettiä on hankala ylistää. Kun sankarillisia sotakuvauksia lähdetään rakentamaan, niitä oikeuttavat yksiselitteisen negatiiviset piirteet vastapuolesta. Siksi ei ole ihme, että modernia sotaa ihannoivat suurelokuvat menivät Hollywoodissa muodista kylmän sodan aikana. Sienipilven uhka ei innostanut suuren yhteenoton kuvaamiseen. Vietnamin sodan myötä pienistäkin kärhämöistä meni kunnia. Nykyään terrorismin vastainen sota hälventää selkeitä kansallisia rintamalinjoja entisestään. Mikäli Yhdysvaltain elokuvateollisuus haluaa rakentaa selkeitä sankarikuvia maan asevoimista, vauhtia pitää hakea toisesta maailmansodasta asti. Natsikortteja onkin kulutettu pakka kerrallaan jo seitsemän vuosikymmenen ajan. Nykysotiin sen sijaan liittyy häpeä, kriittisyys ja epäonnistuminen. Sodat Irakissa ja Afganistanissa hämmentävät entisestään Lähi-idän tilannetta. Ne eivät ole helppoja rakennuspalikoita Pattonin tai Pelastakaa sotamies Ryanin kaltaisille heeroksellisille eepoksille. Niinpä vallitsevat tulkinnat sodasta korostavat mielellään sotilaiden särkyneitä mieliä, siviilien ahdinkoa ja interventiopolitiikan luomaa väkivallan kierrettä. Omaa johtoa on hankala ylistää, eikä helppojen viholliskuvien luominen enää onnistu. Sotimisen taito Vaikka maan sotaseikkailut olisivat Yhdysvalloissa muodostuneet epäsuosituiksi, kotirintaman arvos- 26 tus niitä käyviä sotilaita kohtaan on perinteisesti pysynyt korkealla. Nykyajan sodissa yksittäiset sotilaat ja pienet ryhmät korostuvat entisestään. Massa-armeijoiden rinnalla esiintyvät operaatio kerrallaan toimivat erikoisjoukot. Lone Survivor pyrkii kuvaamaan, millaista sotiminen on pienten ja tehokkaasti koulutettujen yksikköjen aikakaudella. Elokuvassa nelihenkinen Navy Seals -ryhmä pyrkii ottamaan päiviltä Taliban-johtajan Afganistanissa. Todelliseen operaatioon pohjaava elokuva esittää ryhmän, joka sopeutuu, taistelee, kärsii, haavoittuu ja kuolee, muttei valita tai epäröi koskaan. Osaaminen, moraali ja motivaatio ovat korkealla. Massiivisen ylivoiman kohtaavat taistelijat elävät pidennettyä versiota sotarainojen klassikkokohtauksesta, jossa kuolettavasti haavoittunut sotilas ampuu vielä pari vihollista viimeisenä sankaritekonaan. Leffan tavoittelema kuva näistä miehistä on suoraviivainen. He eivät ole hahmoja elokuvassa, vaan autenttisia ideaalisotilaita. Niin tukikohtaelämässä kuin taistelussa miehiä yhdistää veljellinen toveruus. Kaveria ei jätetä, eikä ydinperhettä. Puheenaiheet miesten yksityiselämästä rajoittuvat lähinnä kotona odottaviin puolisoihin, joista opitaan elokuvan aikana enemmän kuin päähenkilöistä itsestään. Realistisuuden tae Lone Survivorin avainsana on realismi – ainakin yhdysvaltalaisen sotilaselämän puitteisiin liittyen. Kaluston, varusteiden ja käytöksen autenttisuus varmistettiin yhteistyöllä maan asevoimien kanssa. Realistisuus on elokuvalle kirjaimellisesti rekvisiittaa. Virallisen tuen lisäksi tuotanto palkkasi avustajiksi lukuisia veteraaneja. Huomattavin heistä oli Marcus Luttrell, joka osallistui elokuvan kuvaamaan operaatioon. Luttrellin johdolla pääosanesittäjille järjestettiin kolmen viikon intensiivikoulutus sotilaselämästä. Hollywoodin ja Pentagonin yhteistyössä ei ole mitään uutta. Sitä harjoitettiin jo silloin, kun natseja vastaan sodittiin oikeasti. Tuttua on sekin, että tältä pohjalta syntyvissä elokuvissa on ehtona oman maan asevoimien esittäminen positiivisessa valossa. Lone Survivor jatkaa tätä perinnettä ja päivittää sen uusiin korkeuksiin. Elokuvan kuvaama operaatio epäonnistuu, mutta sotilaat ovat silti jäyheitä ja velvollisuudentuntoisia. Edes rajut loukkaantumiset eivät himmennä rankan työn kunniaa. Kuolematkin ovat jaloja – ja hidastettuja. Kun vihollista ei tohdi mustamaalata, niin sitten hehkutetaan omia joukkoja senkin edestä. Tässä suhteessa hävytöntä menoa nähtiin kaksi vuotta sitten Act of Valorissa. Siinä Seals-tiimi kiertää maailmaa ja uhrautuu Yhdysvaltoja uhkaavien ilkiöiden nitistämiseksi. Laivaston erikoisjoukot tukivat Act of Valorin tuotantoa saumattomasti: kaluston lisäksi tuotantoon tarjottiin näyttelijät, nimittäin ryhmä oikeita sotilaita. Ohjaajat vuorostaan olivat hankkineet kannuksensa rekrytointirainojen parissa. Pentagon kiitti näkyvyydestä. Ainuttakaan sen mainosfilmiä ei aiemmin ollut julkaistu elokuvateattereissa kaksituntisena.
TURUN YLIOPPILASLEHTI Mainospuhe Sealsien tapauksessa kaikki julkisuus tuntuu olevan hyvää julkisuutta. Niiden suorittamat pienet menestysoperaatiot ovat hyvää mainosta epäonnistuneiden isojen sotien rinnalla. Sealsit nousivat erityiseen suosioon Osama bin Ladenin kuoleman myötä. Elokuvamuodossa kyseinen tappoisku päätti Zero Dark Thirtyn. Seals-ryhmä puolusti amerikkalaista vapautta onnistuneesti myös Captain Phillipsin kliimaksissa. Elokuvissa sotilaiden palvominen ei tosin rajoitu vain tosimaailman konflikteihin tai Sealseihin. Battle: Los Angelesissa ryhmä merijalkaväen sotilaita puolustaa enkelten kaupungin siviilejä avaruusolentojen hyökkäykseltä. Transformers-leffat ihailevat tehokasta sotilastoimintaa yhtä paljon kuin elokuville nimen antaneita jättirobotteja. Sotilaidensa kautta Yhdysvaltain armeija onkin onnistunut hivuttautumaan elokuviin jälleen sankarina. Ihailun kohdetta vain on tarkistettu. 2/2014 Ennen sotatarinoissa jaloa oli sotimisen taustasyy, tieto jalosta päämäärästä: natsille nyrkkiä naamaan ja Eurooppa vapaaksi. Nyt jalustalle on nostettu itse sotimisen taito. Lone Survivorissa ja Act of Valorissa siihen kuuluvat myös haavoittuminen ja kuoleminen. Tunnelma on sama kuin kriittisissä sotarainoissa, joissa sotilaan arki määrittyy pelkästään traumojen ja vammojen kautta. Kärsimys on paitsi olennaista, myös suorastaan toivottavaa. Koska sota on helvettiä, siitä voi luoda sankarikuvia. • THESE SHOES ARE MADE FOR WALKIN’ me ho Kävele omaan kotiin. Meiltä saat sellaisen edullisesti, vieläpä laajakaistan, veden ja sähkön kera. Astu sisään: www.tys.fi TURUN YLIOPPILASKYLÄSÄÄTIÖ Asuntoja opiskelijoille. 27
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Kepeää lempipsykologiaa lä oleva koulupsykologi. Hänen pitkä parisuhteensa päättyy, kun poikaystävä eräänä päivänä ilmoittaa, ettei ole koskaan rakastanutkaan Iiristä. Tästä käynnistyy tunteiden ja ihmissotkujen sekamelska, jossa paras ystävä ja oma siskokin jäävät välillä paitsioon Iiriksen miehenmetsästyksen epätoivossa. Taidokas kerronta rakentuu Iiriksen äänelle, joka lukijoista tietoisena kertoo tarinaansa. Metafiktiivisyys MOnsp Viihteellinen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on chick lit -genreä kovimmillaan, eikä se kalpene Bridget Jonesin päiväkirjan kaltaisten lajin kulttiteosten rinnalla. Suunnanmuutoksesta Riikka Pulkkisen kirjallisessa tyylissä tuskin kuitenkaan on kyse, sillä Iiris Lempivaara on aikaisemmin seikkaillut Kauneus & Terveys -lehden jatkokertomuksena. Iiris on kolmenkympin kynnyksel- Skenenvanhin kertoo Chydeone-nimellä tehdyn albumin seistä omilla jaloillaan. Olisikohan se edes mahdollista? Eipä oikeastaan. Jekyll & Chyden teemoista löytyy yhtymäkohtia sitä edeltäneeseen Kuilun partaalla -albumiin, joka ilmestyi vuonna 2011 niin ikään Monsp Recordsin julkaisemana. Uusi albumi asemoi tekijänsä Double fine Productions Chydeonen, alias Niko Toiskallion, kohdalla muistetaan aina mainita miehen pitkä ura kotimaisen räpin parissa ja erityisesti turkulaisen hiphopkulttuurin napamiehenä. Vuosien työtä tienraivaajana ei voi olla arvostamatta. Mutta jospa aiemmat maineteot siirrettäisiinkin hetkeksi syrjään ja annettaisiin uuden, kolmannen korostuu Iiriksen pohtiessa, mitä lukijalle kertoisi, ja mitä lukija odottaa kuulevansa. Ratkaisu rakentaa mielenkiintoista kerroksellisuutta tarinaan. Pulkkisen kieli tavoittaa paljon vivahteita, eikä kaikki ole kevyen viihteen keikuttelua. Ajoittain Iiriksen päättömiä kohelluksia tuntuu sävyttävän ironian iva, toisaalta suklaaja kenkäterapioita voi lukea ääneen nauraen. Pulkkisen uutuus poikkeaa genrestään myös siinä, etteivät kaikki psykologiset vatvomiset kohdistu vain sankarittareen. Koulupsykologina Iiris päättää myös auttaa teini-ikäistä Emmaa – ja siinä samassa kaikkia naisia. ”Minä halusin opettaa sekä Josefiinalle että oppilailleni, Emmalle ja 28 tai Grim Fandangoon rakastuneita. Kun edellä mainittujen pelien pääsuunnittelija Tim Schafer alkoi kerätä yhteisörahoituksella budjettia uuden seikkailupelin tekoon, kertyi rahaa pyydettyyn verrattuna yli kahdeksan- Noora Lehtimäki Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän Otava, 2014. 174 s. juuri siihen samaan paikkaan, ruohonjuuritason musiikkiaktivistin ja skenenvanhimman rooliin. Näkökulma ei kuitenkaan ole turhan ryppyotsainen. ”Ai et korni riimi hä no aivan varmasti, mut miten kornii se on et keskittyy elämään tarkasti” toteaa jo levyn avaava Mä en kasvanu isoks. Chydeone ei ehkä ole flow’ltaan niitä kaikkein monipuolisimpia räppäreitä, mutta harvoin häntä voi syyttää ennalta-arvattavuudesta. Olipa riimipari sitten miten korni tai kulunut tahansa, kätkeytyy sanojen taakse riittävän usein kelailun kestävää ajatusta. Parhaimmillaan albumin riimittelyissä punoutuvat yhteen samaan aikaan arkiset ja ajattomammat tasot. Aika putkahtaa muutenkin tavalla tai toisella esiin levyllä. ”Ne, jotka tuntee historian on ajanlaskus edellä” kiteyttää ikuista luomisvoimaa uhkuva Lisää värii. Aavistuksen epätasainen biittivalikoima uhkaa silti jättää albumin hieman etäiseksi. Onnistuneimmillaan taustat ovat kuitenkin liki täydellisessä synkassa tekstien ja räpin kanssa. Kappaleet kuten Pudotetaan, Irtautumiskokemus ja Ku kädet ei riitä osoittavat, että Chydeone on edelleen ajankohtainen. kertainen määrä. Projekti paisui, ja Broken Age jouduttiin lopulta julkaisemaan kahdessa osassa. Pelaajan eteen avautuu heti kättelyssä kaksi maailmaa. Vella herää aamuun idyllisessä kotikylässään. Idyllin varjopuoli valkenee nopeasti, sillä Vella ja kylän muut valitut nuoret naiset on määrä uhrata suojelurahana jättimäiselle merihirviölle vuotuisissa juhlallisuuksissa. Shay taas elää eristyksissä ison avaruusaluksen ainoana ihmismatkustajana. Supertietokone toimii Shayn lässyttävänä äitinä ja etäisenä isänä. Elämäänsä kyllästynyt nuorimies alkaa etsiä ulospääsyä tietokonevanhempien ylisuojelevasta otteesta. Klassisten seikkailupelien vetovoi- ma syntyi aina tarinasta, hahmoista, tyylistä ja mysteeristä. Näillä saroilla myös Broken Age loistaa. Kahta juonta voi edistää haluamassaan järjestyksessä. Käsinmaalatut ympäristöt ovat upeita, ja huumori toimii. Myöhemmin saapuvalta kakkososalta toivoisi ennen kaikkea lisää pituutta. Peli etenee turhan nopeasti, kun toiminnot ovat yksinkertaisia eivätkä pulmatkaan erityisen vaikeita. Toisaalta nyt keskiöön nousee oikeutetusti kiehtova miljöö. Klassisen seikkailun paluu Osoita ja klikkaa -mallin seikkailupelit eivät 90-luvun jälkeen kokonaan kuolleet, mutta ainakin vetäytyivät tukevasti marginaaliin. Kaipaamaan jäi kokonainen sukupolvi Day of the Tentacleen, Full Throttleen sadoille muille tytöille tällä sen, mitä Marja-Liisa julistaa ja mistä minäkin olen saanut hauraan käsityksen: ettei naisen tule olla yhtäkään miestä varten, ei asettaa yhtäkään miestä onnen ehdoksi.” Kaiken kaikkiaan Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän on viihdyttävää ja hauskaa luettavaa. Sujuva teksti tanssittaa läpi tarinan, ja viihteellisyysarvo on kohdillaan. Tuomo Yrttiaho Chydeone: Jekyll & Chyde Monsp, 2014 Risto Mikkonen Broken Age pt. 1 Double Fine, 2014 PC/Mac
TURUN YLIOPPILASLEHTI Virhe: sydäntä ei löydy SF Film Finland Oy RoboCop jatkaa klassikkoelokuvien laskelmoituja päivityksiä. Uusi RoboCop ammuskelee sujuvasti. Paljon muuta se ei sitten teekään. Kahden vuoden takainen Total Recall -remake ei ilmeisesti riittänyt digiefektien sukupolvelle. RoboCop on jo toinen Paul Verhoevenin ohjaamista tieteistoimintaelokuvista, joka on filmattu uudelleen tietokone- efektien valtakaudella. Robottikytän päivitys kärsii samoista ongelmista kuin Total Recallin uusversio. Persoonallisesta, raikkaasta ja monipuolisesta alkuperäisestä on työstetty tympeän tasapaksu esitys, joka ei luo mitään uutta millään osaalueella. RoboCop-remake on siis huono elokuva – ei itsearvoisesti sen takia, että kyseessä on uusintaversio selkeästi paremmasta satiirisesta kasariklassikosta vaan siksi, että uuden tulkinnan omat ansiot jäävät yksinkertaisesti köykäisiksi. Tuore RoboCop yrittää painottaa kauhun ja eristäytyneisyyden tunnetta, jota vakavasti loukkaantunut poliisi kokee päätyessään hänen henkensä pelastavan kyborgipuvun sisään. Traagiset äänenpainot kuitenkin unohtuvat nopeammin kuin avunpyyntö atk-keskuksessa, kun mekaaninen lainvalvoja alkaa kukistaa kotikaupungin konnia. Juonen lisäksi tylsyydessä vellovat laittoman mielikuvituksettomasti ohjelmoidut action-kohtaukset, jotka eivät ota mitään irti tömistelevän robopoliisin fyysisyydestä. Toimintapyrähdykset ovat pelkkää ammuskelua, jossa huippuprojektin tuloksena syntyneen päähenkilön ainoa kyky on painaa liipasinta nopeasti. Varsin bugisesti on toteutettu myös kärkevän talk show -esiintyjän ja väkinäisten uutisotsikoiden varaan kyhätty satiiri, joka revittelee satunnaisesti vailla teräviä havaintoja. Pette Rissanen ÅST Kärsimyksen tiellä Jeesuksen elämän viimeistä viikkoa kuvaava näytäntö viihdyttää, muttei riemastuta. Jesus Christ Superstar alkaa väkivallasta ja päättyy siihen. Ristiriidat alamaailman ja muun yhteiskunnan välillä ovat esillä jo ennen kuin Jeesus (Alexander Lycke) astelee ensimmäisen kerran lavalle. Pian spotit keskittyvät häneen, ja seuraajat ympäröivät miehen kuin suuren rockstaran. Juudas (Christopher Killik) seuraa spektaakkelia sivusta. Hän ei hyväksy Jeesuksen suhdetta Mariaan (AnnaMaria Hallgarn) ja uskoo, että mies ajattelee enemmän itseään kuin köyhiä, mikä saa Jeesuksen näyttämään pikemminkin kansansuosion ylimielistäneeltä kapinalliselta kuin lähimmäisrakkauden symbolilta. Myöhemmin selviää, että Jeesus on rankan elämänkokemuksen ja painajaisten vaivaama. Köyhät, kadotetut ja syntiset täyttävät kadut ja muuttuvat suorastaan demonimaisiksi hänen edessään. Ainoa, joka pystyy rauhoittelemaan Jeesusta, on Maria. Viimeisestä ateriasta alkava toinen näytös tuo selkeästi esille teoksen pääteeman, ihmisen kaksinaamaisen luonnon. Jeesus saa tietää Juudaksen petoksesta, ja kun hänet lopulta vangitaan, miehen suuruus kyseenalaistetaan. Jeesusta ruoskittaessa lavan täyttää iskuja tahdittava metallimusiikki ja sitä säestävät pilkkahuudot. Harmistuttavaa on se, että rockoopperan äänellisessä annissa tuntuu olevan parannettavaa. Marian ääni ei yllä edes teoksen tavaramerkkikappaleen Hur visar jag min kärlek kohdalla täysin kirkkaaseen tulkintaan. Parasta äänellistä antia tarjoilee Kajafaksen (Björn Blomqvist) jykevä basso, joka tuo muuten tenoripainot- 2/2014 Uudelle RoboCop-elokuvalle laiskuus onkin kuin koodattu erityispiirre. Kaikki, mikä elokuvan lähdekoodissa osoittaa potentiaalia, on toteutettu mahdollisimman suoraviivaisesti. Remake-kulttuurille suunnanmuutos olisi tervetullut: materiaaliksi mestariteosten sijaan elokuvia, jotka toteuttivat kekseliään premissinsä onnettomasti. Lupaan nimittäin kiinnostua seuraavasta Verhoeven-remakesta, jos se kohdistuu Showgirlsiin tai Hollow Maniin. ** Ilkka Hemmilä RoboCop (USA, 2014, 118 min) O: José Padilha, K: Joshua Zetumer, N: Joel Kinnaman, Gary Oldman, Samuel L. Jackson, Abbie Cornish teiseen näytäntöön oopperamaisia elkeitä. Myös Juudas onnistuu rockoopperan nimikkokappaleella Superstar vakuuttamaan yleisön. Kuten useissa aikaisemmissa tuotannoissa, Åbo Svenska Teaterin päävahvuus piilee sen visuaalisessa ilmeessä. Heti näytännön alussa lavaa koristavat ruosteinen seinä ja myrkynvihreä valo kielivät tulevasta, kateuden ja petoksen sävyttämästä tragediasta. Verkkosukkahousut, nahka ja vahvat rajaukset taas sopivat alamaailmaa edustaville Jeesuksen seuraajille. Kenties nämä luovat uuden trendin alkavalle keväälle. Karoliina Rajala Åbo Svenska Teater: Jesus Christ Superstar O: Juha Hemánus, N: Alexander Lycke, Anna-Maria Hallgarn, Christopher Killik 29
TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 KOKEILE TÄTÄ! Lauri Hannus Tuutorointia. Auta uusi opiskelija alkuun yliopistomaailmassa! Hae tuutoriksi syksyllä aloittaville opiskelijoille 28.2. mennessä osoitteessa www.utu.fi/tuutoriksi. Poliitikkoja. Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskus järjestää helmi–maaliskuussa Asiaa politiikasta – Eurovaaliehdokkaiden puheenvuoro -luentosarjan. Puhumassa 25.2. klo 16.00–18 Timo Harakka (sd), 10.3. klo 14.00–16 Oras Tynkkynen (vihr), 18.3. klo 16.00–18 Li Andersson (vas) ja viikolla 13 Sampo Terho (ps), tarkka aika ilmoitetaan myöhemmin. Paikkana Calonian luentosali 3. kavi Pulkkaa ja pullaa. Turkulaisten korkeakouluopiskelijoiden yhteisrieha Fastlaskiainen laskiaistiistaina 4.3. Vartiovuorenmäellä. Ohjelmassa muun muassa perinteinen mäenlaskukilpailu. Jännitystä riittää: piisaako lumi, entä kenellä on tänä vuonna övereimmin tuunattu menopeli? Kehopohdintaa. Millaisia kehollisuuteen liittyviä arvoja, asenteita ja ihanteita yhteiskuntamme ja kulttuurimme kantavat? Sitä pohtii Suomen psykofyysisen psykoterapian yhdistyksen, Turun yliopiston sukupuolen tutkimuksen oppiaineen ja Turun pääkirjaston järjestämä Keho ja yhteiskunta -keskustelusarja. Kevään tilaisuudet 26.2. ja 9.4. klo 18–19.45 pääkirjaston studiotilassa, Linnankatu 2. Atomeja lavalla. Heurekan Tiedesirkus vierailee kauppakeskus Skanssissa 9.3. asti. Näyttelykohteissa voi itse kokeilemalla tutustua muun muassa kitkaan, kehon lämpöön, mustaan aukkoon ja fakiirin petiin. Tarjolla myös elämän rakennetta havainnollistava tiedeteatteriesitys. Avoinna ti–su, vapaa pääsy. Parempaa joukkoliikennettä. Millaisen julkisen liikenteen haluaisit Turun seudulle? Vastaa kyselyyn 26.2. mennessä. Linkki lomakkeeseen on kaupungin verkkosivuilla ja Turun joukkoliikenteen Facebook-sivulla. Klassikoita. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin Turun sarjassa syvennytään tänä keväänä elokuvataiteen helmiin. Ohjelmistossa on muun muassa ohjaajalegenda Andrei Tarkovskin viimeiseksi työksi jäänyt Uhri (3.3., kuvassa). Sarjaa koordinoivan Juri Nummelinin mukaan kevään kohokohtiin lukeutuu Philip Ridleyn The Reflecting Skin (24.2.), Viggo Mortensenin tähdittämä, keskilänteen sijoittuva kauhumysteeri. Sarjassa nähdään myös Kassiopeian robotit (17.3.), viime kaudella esitetyn hilpeän neuvosto-scifielokuvan jatko-osa, joka on Nummelinin mukaan ”vieläkin hilpeämpi ja surrealistisempi”. Näytökset Logomon Move 2 -salissa maanantaisin klo 20. Pääsyliput 5 €, alle 12-vuotiaat 2 €. Alayhdistysten infopalsta Adaptus ry Tervetuloa Adaptus ry:n sääntömääräiseen kevätkoukseen ti 25.02.2014 klo 16. Kokous järjestetään Turun yliopiston Sanitas-rakennuksen 2. kerroksessa luokassa 234. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat. Turussa, Adaptus ry:n hallitus ANC ry Academic Nintendo Club ry:n helmikuun peli-ilta perjantaina 28.2. klo 17-22 Turku-salissa (Ylioppilastalo A, Rehtorinpellonkatu 4 A). ANC ry:n peli-illoissa pelaillaan vapaasti eri konsoleilla. Peli-ilta on maksuton ja avoin kaikille. 30 Kompleksi ry Tervetuloa Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi ry:n kevätkokoukseen keskiviikkona 26.2.2014 Turku-saliin klo 16. Kokouksessa päätetään sääntömääräiset asiat. Kritiikki ry Tervetuloa Kritiikki ry:n kevätkokoukseen tiistaina 11.3.2014 klo 17.00. Kokous järjestetään Turku-salissa osoitteessa Rehtorinpellonkatu 4-6 A, II kerros. Esityslista julkaistaan lähempänä kokouksen ajankohtaa. Turun ylioppilaskamerat Sääntömääräinen vuosikokous ke 5.3. klo 18-20, Ravintola Proffan kellarin isompi kabinetti (Rehtorinpellonkatu 6). Tervetuloa! Keväällä tulossa ainakin normaalit valokuvaus- ja pimiökurssit, erikoisuutena solarigrafiatyöpaja! Lisätietoja tyok.fi Viva Tervetuloa kaikki vasemmistohenkiset opiskelijat Turun Vihreä vasemmisto ry:n (Viva) uusien iltaan 26.2. klo. 18 ravintola Bremeriin (Uudenmaankatu 1). Ohjelmassa tietoa Viva:sta ja Viva:n toiminnasta sekä rentoa oleskelua. Rohkeasti mukaan kaikki uudet ja vanhat vivalaiset!
TYYPILLISTÄ Tällä sivulla kerrotaan ylioppilaskunnan toiminnasta TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2014 Kansainvälisyyssiipi Kv-siipi järjestää kansainvälisyyteen liittyvää toimintaa ja pyrkii kansainvälistämään kampusta edistämällä suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. Siipi edistää kansainvälisten ja suomalaisten opiskelijoiden kanssakäymistä ja opiskelijoiden vaihtoon lähtöä sekä osallistuu kansainvälisten vaihto- ja tutkinto-opiskelijoiden edunvalvontaan. Kehitysyhteistyösiipi Poikkitieteellisyyttä ja yhteisöllisyyttä TYYn siivissä Turun yliopiston ylioppilaskunta luopui viime vuoden puolella valiokuntatoiminnasta ja käynnisti samalla TYYn siipien toiminnan. Millä tavalla TYY uudistuu uusien tuulien myötä? Teksti: Katja Keto ja Mikko Mononen KUVA: Ilona Häsänen TYYllä on kautta aikain ollut runsaasti vireitä ja aktiivisia alayhdistyksiä, joiden toimintaan opiskelijoiden on ollut helppo osallistua. On ollut ainejärjestöä, osakuntaa ja harrastusyhdistyksiä vähän jokaiseen makuun. TYYn omaan toimintaan sen sijaan on ollut vaikea päästä osalliseksi. Edustajisto ja hallitus eivät ole niitä kaikista läheisimpiä toimielimiä vajaalle 15 000 jäsenelle. Uusien siipien on tarkoitettu korjaavan tätä ongelmaa. Siivistä on kaavailtu matalan kynnyksen toimijoita, eräänlaisia ideapajoja, joissa ylioppilaskunnan jäsenet pääsevät tuomaan omia ideoitaan suoraan ylioppilaskunnan toimintaan. Siivet olisivat avoinna kaikille TYYn jäsenille, ja siipien toiminnan jatkuvuudesta vastaisivat alkuvuodesta valittavat siipien varsinaiset jäsenet. ”Tämän vuoden aikana nähdään, lähtevätkö siivet lentoon! TYYssä on aina pidetty tärkeänä, että toimintaan voi osallistua mahdollisimman monilla eri tavoilla: itseään toteuttamalla, uutta luomalla tai vaikka maailmaa parantamalla”, kuvailee Essi Karvonen, viime vuoden TYYn hallituksen varapuheenjohtaja, joka oli etunenässä tekemässä siipiuudistusta vuoden lopulla. ”Siivet luotiin juuri joustavaksi tavaksi osallistua TYYn ydintoimintaan. Mukaan voi tulla missä vaiheessa vuotta tahansa, ja hommaan voi sitoutua juuri sen ver- ran kuin itselle sopii”, Karvonen kertoo syistä siipien perustamiselle. Tänä keväänä toiminta lähtee lentoon Siivet ovat jo saaneet perehdytystä toimintaansa, jonka on tarkoitus alkaa kunnolla tämän kevätlukukauden aikana. ”Siipien toiminnasta ei haluta tehdä turhan jäykkää, ja ensimmäisenä vuotena toiminta tietysti hakee vielä muotoaan. Tarkoitus ei ole tehdä tiukkoja toimintasuunnitelmia, vaan toimia joustavasti ja ideoida uutta”, kertoo Virva Viljanen, joka TYYn hallituksen varapuheenjohtajana on yksi siipitoiminnan luotseista tänä vuonna. Ainakaan innokasta väkeä uusien siipitoimijoiden joukosta ei puutu. Toisen vuoden oikeustieteen opiskelija Ville Laakso on mukana sekä kv-siivessä että kehysiivessä, koska haluaa olla mukana luomassa uudenlaista toimintaa opiskelijoille: ”Odotan kovasti poikkitieteellisyyttä, yhteisöllisyyttä ja ylipäänsä sitä, että siipien toiminta näkyy kampuksella ja tavoittaa ihmisiä”, Laakso kertoo. Psykologian opiskelija Doina Marinescu puolestaan halusi mukaan siipien toimintaan tutustuakseen paremmin suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomalaisiin opiskelijoihin: ”Olen mukana ravintola- ja ympäristösiipien toiminnassa, ja odotan kovasti uusiin ystäviin tutustumista.” Viljanen painottaa, että siipiin toivotaan mahdollisimman monipuolisesti erilaisia ja eri asioista kiinnostuneita opiskelijoita. Mukaan toimintaan voi tulla koska tahansa. ”Kunhan motivaatiota löytyy, voi tapahtumiin tai kokouksiin tulla vain hengaamaan, vaikka ei olisikaan jäsen”, Viljanen muistuttaa. Kehy-siipi parantaa maailmaa puhumalla ja tekemällä. Toimintaa ohjaavat solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus. Siipi on myös mukana TYYn oman kehitysyhteistyöhankkeen hankehallinnoinnissa, viestinnässä ja erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Kulttuurisiipi Kulttuurisiipi kokoaa yhteen ylioppilaskunnan kulttuurista kiinnostuneet opiskelijat. Se ylläpitää ja uudistaa opiskelijaperinteitä, mahdollistaa villien ideoiden toteutumisen ja osallistuu ylioppilaskunnan vuosittaisten perinnetapahtumien järjestämiseen. Ravintolasiipi Ravintolasiipi vastaa opiskelijoiden ja muiden asiakkaiden mielipiteen huomioimisesta ylioppilaskunnan omistamassa sekä muissa kampusalueella toimivissa ravintola- ja kahvilatoimintaa harjoittavissa yhtiöissä. Ympäristösiipi Ympäristösiipi on ympäristöasioista kiinnostuneiden kohtaamispaikka, joka tapaa noin kerran kuussa. Siipi huolehtii TYYn ympäristöohjelman toteutumisesta ja edistää ympäristöystävällisiä toimintatapoja alayhdistysten ja opiskelijoiden keskuudessa sekä yliopistolla että yhteiskunnassa. Kiinnostuitko? Käy Turun yliopiston ylioppilaskunnan nettisivuilla lukemassa siipien ajankohtaisesta toiminnasta lisää, täytä rekrytointilomake tai tule vain paikalle kokoukseen tai tapahtumaan: www.tyy.fi/siivet • 31
Tilaa Turun Sanomat opiskelijahintaan! Turun Sanomat 29,25 € /2 kk* Sisältää paperilehden, viikkoja erikoisliitteet ja päivittäisen lukuoikeuden TS Digilehteen. TS Digilehti 19,80 €/2 kk* Tilaa heti osoitteessa tilaa.ts.fi *Kestotilaus jatkuu 2 kk maksuvälein niin kauan kuin itse haluat voimassa olevan opiskelijahinnaston mukaan. Lue digilehti tietokoneella, iPhonella, iPadilla ja nyt myös android-laitteella. Lue miten ja missä haluat. ! a t s o t s i p o i l y n u r u T o t n i k t u t u Huipp Seitsemän tiedekuntaamme tarjoaa yli sata oppiainetta, joista voit valita sinua kiinnostavimman koulutusohjelman tai pää- ja sivuaineyhdistelmän. Tee elämäsi paras päätös: hae meille opiskelijaksi!